[{"data":1,"prerenderedAt":-1},["ShallowReactive",2],{"$f47GCSQjR5X48Hbz2ZqifILLtUgGsMeEQhmXcmj4XV9M":3},{"number":4,"title":5,"author":6,"authorBirth":7,"authorDeath":8,"slug":9,"bookId":10,"genreRaw":11,"genre":12,"themes":13,"origin":14,"language":15,"yearPublished":16,"yearPublishedTranslation":11,"wordCount":17,"charCount":18,"usRestricted":19,"gutenbergId":11,"gutenbergSubjects":20,"gutenbergCategories":21,"gutenbergSummary":11,"gutenbergTranslators":22,"gutenbergDownloadCount":11,"aiDescription":23,"preamble":24,"content":25},3176,"Joulurunoja lapsille","Vuorinen, Olli (oik. Berg, Olof)",1847,1917,"3176-vuorinen-olli-joulurunoja-lapsille","3176__Vuorinen_Olli__Joulurunoja_lapsille",null,"runous",[],[],"fi",1911,1988,12585,false,[],[],[],"Lasten runokokoelma sisältää jouluaiheisia runoja ja vuorolausuntoja. Teksteissä käsitellään joulun viettoa, juhlan kristillistä sanomaa sekä perinteitä, kuten joulupukkia ja koristeltua joulukuusta. Kokoelma on suunnattu lapsille ja se välittää joulun iloa ja rauhaa.","Olli Vuorisen 'Joulurunoja lapsille' on Projekti Lönnrotin julkaisu\nn:o 3176. E-kirja on public domainissa sekä EU:ssa että sen ulkopuolella,\njoten emme aseta mitään rajoituksia kirjan vapaan käytön ja levityksen\nsuhteen.\n\nTämän e-kirjan ovat tuottaneet Jari Koivisto ja Projekti Lönnrot.","JOULURUNOJA LAPSILLE\n\nSepittänyt\n\nOlli Vuorinen [Olof Berg]\n\n\n\n\n\n\nHaminassa,\n Alfred Lagerbom,\n1911,\n\n\n\n\n\n\nSISÄLLYS:\n\nJoulutervehdys.\nLapset ja joulukuusi.\nJoulutähti.\nJoulu-iloja.\nLoista, joulutähtönen.\nJoulupukki.\nJoutuipa joulu.\nJouluhommia.\nRiemujuhla.\nJoululaulu.\nJoulukuusen luona.\nJoulunvietto.\nKatovuonna.\nJoulurauha.\nMummo ja pikku Lotta.\nHemmoiteltu.\n\n\n\n\nJOULUTERVEHDYS.\n\n\n    Terve tultuas,\n    Joulu, juhla jalo!\n    Taivaallinen valo\n    On sun antias.\n    Missä ikinään\n    Joulutähti loistaa,\n    Varjot yön se poistaa\n    Sulo säteillään.\n\n    Joulu tähti on\n    Meillä Herran sana.\n    Sehän kirkkahana\n    Poistaa pimennon.\n    Kuka lienetkin,\n    Toivehes se täyttää,\n    Tien se tähti näyttää,\n    Betlehemihin.\n\n    Kapaloituna\n    Seimessä hän makaa,\n    Joka meille Jakaa\n    Taivaan lahjoja.\n    Jumal'lapsen luo\n    Ihmislapsi riennä\n    Heikkona ja piennä,\n    Hänpä turvan tuo.\n\n    Hän on kuningas\n    Armollinen aivan,\n    Herra maan ja taivaan,\n    Rauhan ruhtinas.\n    Hälle ylistys!\n    Vastaanota hältä,\n    Lasten ystävältä.\n    Joulutervehdys!\n\n\n\n\nLAPSET JA JOULUKUUSI.\n\n\n(Vuorolausunto, Joku lapsista piiloutuu kuusen taa ja sanoo sieltä\nmitä kuusella on sanomista; toinen lapsi kyselee; arvata koettaa useat\nlapset; loppusanat lausuu yhdessä kaikki lapset.)\n\n    Oi salon impi, sä kukkea kuusi,\n    Vehmas ja vehreä, lauhtumaton,\n    Sun ihanuutesi kestävä, uusi,\n    Sun vihannuutesi vaihtumaton,\n    Vartesi suora ja runkosi sorja,\n    Myös joka lehväsi kaunis ja norja.\n    Oi salon tytti, mä tiedustelen,\n    Miks tulit ilmoille ihmisien?\n\n    En ihanuuttani itse mä luonut,\n    En vihannuuttani itse mä tee,\n    Korkein kaitsia kaikki on suonut,\n    Hän, joka maailmat johdattelee.\n    Kilttiä lapsia täällä mä huomaan,\n    Siksipä ennätin uutista tuomaan,\n    Harvoin mointa on mainittavaa,\n    Vaan toki ensinnä arvaelkaa.\n\n    Hirvikö harppaili luonasi milloin?\n    Karhuko tanssaten leikkiä löi?\n    Vai jänö juurehes istahti illoin?\n    Kettuko parhaita paistia söi?\n    Tuuliko tuiverti, myrskykö mylvi?\n    Talviko tähtiä lehvihis kylvi?\n    Huusiko huuhkaja kumppaniaan?\n    Vai jakoi Mielikki aartehiaan?\n\n    Nuo jokapäiväistä kaikki on siellä\n    Metsolan pirtissä. Niin tosiaan,\n    Eip' ole aihetta arvattu vielä,\n    Josta mä riensin nyt ilmoittamaan:\n    Jouluhan kohta on joutuva tänne,\n    Teitä ja kaikkia ystäviänne\n    Jouduin ma juhlalle valmistamaan,\n    Riemua rintoihin kartuttamaan.\n\n    Joulu jo saapuvi, oi ilo suuri.\n    Vanhat ja nuoret nyt riemuelee!\n    Jouluhan juhlien juhla on juuri,\n    Hengen ja mielen se uudistelee!\n    Jouluna laulamme hartaudessa:\n    Kunnia Herralle korkeudessa,\n    Maassakin  myös  sopu rauhallinen\n    Suosio seurassa ihmisien!\n\n\n\n\nJOULUTÄHTI.\n\n\n    Tietäjille itämaan\n    Loisti muinen tähti;\n    Kuningasta hakemaan\n    Lännempää he lähti;\n    Heidät ihmetähti tuo\n    Johti Jesuslapsen luo.\n\n    Heillä lahjat muassaan\n    Runsahat ja oivat;\n    Nöyrinä he aarteitaan\n    Jesukselle toivat;\n    Joulu-ilo rinnassaan\n    Palasivat kotiaan,\n\n    Lapsikulta sullekin\n    Loistaa kirkkahana\n    Joulutähti armahin,\n    Se on Herran sana;\n    Loistehessa tähden sen\n    Löydät itse Jesuksen.\n\n    Lahjat kuninkaalliset\n    Jesus sulle suopi,\n    Runsaat armons antimet\n    Taivahasta tuopi;\n    Mielesi hän valostaa,\n    Olentosi jalostaa.\n\n    Avaa pieni aartehes\n    Kuninkaalle tälle,\n    Sinun nuori sydämes\n    Kelpaa lahjaks hälle,\n    Sitten joulu-ilos on\n    Täydellinen,  verraton.\n\n\n\n\nJOULU-ILOJA.\n\n\n    Joulu kun ovella\n    Luoksemme lähenee.\n    Lapsien povella\n    Tuntehet hilpenee;\n    Silmät ne kirkastuu,\n    Liikkehet vilkastuu,\n    Joulusta joka suu\n    Silkuttelee.\n\n    Joulu kun ovesta\n    Sisähän sipsuttaa.\n    Lapsien povesta\n    Riemu jo raikahtaa;\n    Kas miten  karkeluun,\n    Leikkihin, lauleluun,\n    Ympäri joulupuun\n    Lapsoset käy!\n\n    Voi sitä joulua\n    Kirkkaine tähtineen,\n    Kotia, koulua\n    Muistaa se lahjoineen!\n    Mieltä se ylentää,\n    Sydäntä lämmittää,\n    Henkeä elvyttää,\n    Onnea tuo!\n\n    Kotona, kirkossa\n    Jouluna juhlitaan;\n    Syntyä suurinta\n    Riemuiten muistetaan;\n    Jesuksen seimellen\n    Hengessä jokainen\n    Kiitosta veisaten\n    Riennämme taas.\n\n\n\n\nLOISTA, JOULUTÄHTÖNEN.\n\n\n    Loista, joulutähtönen,\n    Loista kirkkautta Herran\n    Ihanasti viime kerran\n    Tällä vuosisadalla,\n    Ajan kilparadalla!\n\n    Loista, joulutähtönen,\n    Toivontähtenäkin loista.\n    Mielten masennusta poista,\n    Loista elvytystä niin\n    Aikoihin myös tuleviin!\n\n    Loista, joulutähtönen,\n    Lapsille ja vanhemmille,\n    Köyhille ja rikkahille,\n    Neuvo pelastuksen tie,\n    Mikä oikeahan vie!\n\n    Loista, joulutähtönen,\n    Loista \"joulupukillenki\",\n    Jotta raitis, puhdas henki\n    Siinä aina asustais,\n    Nuorisoa innostais!\n\n                   (1900.)\n\n\n\n\nJOUTUIPA JOULU.\n\n\n    Joutuipa joulu,\n    Juhlien juhla.\n    Toivottu tuttu\n    Taivahinen!\n    Loppuhun vaipuu\n    Vuos'sadan uuden\n    Tää ajastaika\n    Ensimäinen.\n\n    Joulu, sä joulu,\n    Vaikk' olet vanha,\n    Ain' olet armas,\n    Ain' olet uus'!\n    Lempesi kestää,\n    Lämpösi riittää,\n    Ainainen suulla\n    On ihanuus!\n\n    Haihduta, joulu,\n    Haikea huoli,\n    Muikea murhe\n    Mielistä pois!\n    Ett' ilovirret\n    Vielä kuin ennen\n    Kansamme suusta\n    Kaikua vois!\n\n    Oi, jalo joulu,\n    Meille ja muille\n    Tähtesi kirkkaan\n    Loistella suo!\n    Nuoret ja vanhat\n    Seimelle saata,\n    Vie valon Herran\n    Jesuksen luo!\n\n           (1901.)\n\n\n\n\nJOULUPUKKI.\n\n\n    Kukapa tuntis joulupukin hakaa?\n    Salainen siimes on se viidakon,\n    Siell' etsii joulupukki varaston,\n    Kepsahtaa kyliin aina vuoden takaa.\n\n    Hän lapsukaisten ystävä on vakaa;\n    Kun joulukuusi juhlavaloss' on,\n    Lyykistyy oven taa hän piilohon,\n    Ja ilomielin lahjojansa jakaa.\n\n    Puuhevon pulskan Paavolle hän suistaa,\n    Ja Leenan kaulaan liina luikahtaa,\n    Katrille kaunis kuvakirja luistaa,\n\n    Ja Ollin osaks sukset suikahtaa;\n    Näin joulupukki lapsosia muistaa,\n    Ja siimekseensä sitten puikahtaa.\n\n\n\n\nJOULUHOMMIA.\n\n\n    Joutuipas se armas joulu\n    Iloks ihmislasten,\n    Lopetettiin äsken koulu\n    Juhlaks' vartavasten.\n    Kynttilöidyn kuusen luona\n    Leikkiä me löimme,\n    Siellä niinkuin mennä vuonna\n    Namusia söimme.\n\n    Nyt on meillä jokaisella\n    Joulupuuhat työnä.\n    Varhain oomme valvehella\n    Sitten jouluyönä,\n    Isä ajaa, Hoppa laukkaa,\n    Taivaan tähdet loistaa.\n    Valo välkkyilee jo kaukaa\n    Kirkon ikkunoista.\n\n    Temppelissä selitetään\n    Joulun alkujuurta,\n    Mielihimme elvytetään\n    Tapahtumaa suurta.\n    Tuhansille sydämille\n    Koittaa valo Herran,\n    Kuin kedolla paimenille\n    Koitti yöllä kerran.\n\n    Siellä vanhus harmaa hapsi\n    Riemuvirteen ryhtyy.\n    Siellä isä, äiti, lapsi\n    Enkel'lauluun yhtyy:\n    Korkeuden Jumalalle,\n    Kunnia suur' olkoon,\n    Maassa rauha, ihmisille\n    Hyvä tahto tulkoon!\n\n\n\n\nRIEMUJUHLA.\n\n\n    Joulu on,\n    verraton\n    riemujuhla, joutunut.\n    Joulu tuo\n    meille nuo\n    lahjat kalliit, kaivatut.\n\n    Ihanan,\n    vihannan\n    joulukuusen luona me\n    jalossa\n    valossa\n    ilo-iltaa vietämme.\n\n    Lapsonen\n    pienonen\n    Betlehemin seimessä,\n    Hänpä, oi,\n    joulun toi\n    Meille syntymällänsä.\n\n    Jesuksen\n    seimellen\n    joulu johtaa mielemme.\n    Jesuksen\n    nimehen\n    pyhitämme juhlamme.\n\n\n\n\nJOULULAULU.\n\n\n    On joulujuhla joutunut,\n    Ja armon aika alkanut,\n    Nyt lapset laulakaamme!\n    Kun kuninkaamme kultainen\n    On tullut luoksi lapsien,\n    Nyt iloitella saamme.\n\n    Hän tekee suuren armotyön\n    Ja poistaa pimeyden yön.\n    Ja lahjojansa jakaa.\n    Hän siunauksen meille suo\n    Ja apuansa aina tuo.\n    On ystävämme vakaa.\n\n    Tää kynttilöity kuusonen\n    Tuo meille muiston tuorehen\n    Sen valon valkamasta,\n    Mi lauhtumatta lempeään.\n    Suloisen valon säteitään\n    Lähettää taivahasta.\n\n    O Jesus, johda retkemme\n    Ja meidän elon hetkemme\n    Sinulle elää anna!\n    Kun kerran loppuu elon tie,\n    Luo autuaitten meidät vie,\n    Sun kotihisi kanna!\n\n\n\n\nJOULUKUUSEN LUONA.\n\n\n    Jo on joulu joutununna,\n    Ilojuhla ilmestynnä,\n    Juhla juhlia jalompi,\n    Yli muita mainiompi,\n    Siks' on pirtti puhdistettu,\n    Sali siivottu somasti,\n    Haettu havuinen kuusi\n    Korven viereltä komea;\n    Siihen kynttelit kyhätty,\n    Valaistukset valmistettu,\n    Oksihin omenat pantu,\n    Namut naastisti sidottu,\n    Liput siinä liipottavat,\n    Hohtavat hopealangat.\n\n    Ympäri ylevän kuusen,\n    Luona loistavan närehen.\n    Lapset leikkiä pitävät,\n    Nuorukaiset notkuilevat,\n    Naiset kaikk' on naurusuulla,\n    Miehet mielellä hyvällä,\n    Vanhankin vakainen silmä\n    Ilostusta ilmaiseepi.\n\n    Syy on ihmisten iloita,\n    Syy on sykkiä sydänten,\n    Kun on ihme ilmestynnä.\n    Johtotähti jouluyönä\n    Pimeyttä poistamahan,\n    Kansoja valaisemahan,\n    Syntisiä saattamahan\n    Ijäisen Isän kotihin.\n\n\n\n\nJOULUNVIETTO.\n\n\n    Loistava on sali Hanna ja Heikki\n    Pyörivät ympäri joulupuun.\n    Siell' iso piiri ja hilpeä leikki,\n    Naurua, laulua täydeltä suun.\n    Rikkaus uhkuvi, puute ei haita,\n    Herkkuja pöytä on kukkuranaan;\n    Äiti on aulis, eik' isä saita,\n    Lahjoilla muistavat lapsosiaan.\n\n    Katsopas pirtissä Jussia, Riittaa:\n    Leikkivät paljailla oljilla vaan!\n    Hauska on heillä, he muista ei piittaa\n    Mutt' isä tutkivi raamattuaan.\n    Lamppu ja kyntteli nyt valon antaa,\n    Pois pärevalkea jouluna on.\n    Äiti jo pöydälle puuroa kantaa;\n    Syötyä kaikki he käy lepohon.\n\n    Aamulla varhain liike on tiellä,\n    Kansa se kirkkohon kiiruhtelee.\n    Kas sadat kynttelit loistavi siellä,\n    Kellot ne kutsuen kaikuelee.\n    Pirtinkin perhe on matkojen takaa\n    Rientänyt saarnaa kuuntelemaan;\n    Vaan saliss' ollehet, noo, nehän makaa\n    Viel' unen helmassa vuotehillaan.\n\n\n\n\nKATOVUONNA.\n\n(Joulua edellä.)\n\n\n    Taita leipäs isoovalle,\n    Raadollista holhoa,\n    Alastonta vaateta;\n    Turvaks' tule heikommalle,\n    Lähimmäises puolehen\n    Käännä katse leppyinen!\n\n    Kansalainen muista tätä!\n    Sulla nyt on tärkeä\n    Tähdellinen tehtävä:\n    Veljelläs on nälänhätä,\n    Leivänpalaa hällä ei,\n    Koska halla viljan vei.\n\n    Jos on sulla runsahasti,\n    Annat mielin lämpöisin\n    Siitä hälle runsaammin;\n    Jos on sulla niukemmasti,\n    Suonet siitäi vähäisen\n    Avuks hädän alaisen.\n\n    Rakkahasta sydämestä\n    Anna mitä antanet!\n    Kuivaa veljes kyynelet.\n    Nälän kauhistusta estä!\n    Tähän aikaan almus on\n    Joululahja verraton.\n\n\n\n\nJOULURAUHA.\n\n\n    Joulu, joulu tullut on\n    Juhla armahainen!\n    Siitä riemu verraton,\n    Ilo autuainen.\n    Kiittäkäämme Jumalaa,\n    Isää taivaallista.\n    Kaiken hyvän jakajaa\n    Armons antimista!\n\n    Jesus, Jesus tullut on,\n    Ystävämme parhain;\n    Yöstä päivän valohon\n    Hän vei meidät varhain.\n    Jesus kun on ainiaan\n    Matka oppahamme,\n    Taivaallisen kotimaan\n    Kerran saavutamme.\n\n    Rauha, rauha tullut on,\n    Herran Henki Pyhä\n    Oikeahan uskohon\n    Vahvistaa meit' yhä.\n    Vaikka vainen maailma\n    Myrskyisenä pauhaa,\n    Sydämemme levossa\n    Nauttii joulurauhaa.\n    p\n\n\n\n\nMUMMO JA PIKKU LOTTA.\n\n\nMummo kertoi satusarjan:\nKuinka Kekri kaitsi karjan;\nKuinka karhu kasken kaatoi,\nMiehen mieliks huhdan raatoi;\nKuinka kettu viekasteli,\nToisten toiminnasta eli;\nKuinka jänö nauruun ratkes.\nRipsis rapsis huuli katkes;\nKuinka jättiläinen loikki\nSuuren, syvän järven poikki;\nKuinka hölmö laati talon,\nSäkissä vei siihen valon;\nKuinka ukko kiipes puuhun,\nHopsis kopsis hyppäs kuuhun;\nKuinka kohta itsekukin\nSaapi nähdä joulupukin.\n\n\"Ompa kaiketi ne totta\",\nPpilpatteli pikku Lotta.\nSitten mummo sivumennen\nVirkkoi: \"Olin miekin ennen\nLotan laisna\nLapsukaisna!\"\nTuohon Lotta huusi jo\n\"Älkää, mummo, narratko!\"\n\n\n\n\nHemmoiteltu.\n\n\nKalle Kaljunen oli hänen nimensä. Mutta kun hän pienenä paitaressuna\nollessaan sanoi olevansa Lalle, niin hemmoittelevat vanhemmat\nalkoivatkin häntä nimittää Lalleksi ja siksi hänen nimensä sitten\njäikin.\n\nLalle oli rikkaiden vanhempain ainoa lapsi. Hän oli syntynyt samana\njouluaattona, kun hänen isänsä oli saanut suuren rahasumman metsänsä\nmyymisellä. Sitä pitivät kaikki lapselle suuren onnen ja rikkauden\nmerkkinä. \"Siitä pojasta tulee rikas mies. Se on onnen poika. Sen\npojan kelpaa elää maailmassa, sen ei huoli huolehtia huomenesta.\" Niin\nsanoivat naapurit ja kyläläiset. Niin uskoivat Lallen isä ja äiti.\nPojasta oli tuleva rikas, kerrassaan rikas ja onnellinen.\n\nJo pienenä hemmoiteltiin Lallea, miten vain voitiin. Jos Lalle viskasi\nvoileivän tahi sokeripalan laattialle, ei häntä siitä ojennettu. Jos\nhän tahallaan nakkasi hattunsa vesisaaviin tahi kenkänsä maitokuppiin,\nniin naurettiin vaan pojan tempuille, mutta ei ojennettu.\n\nKun Lalle tuli kouluikään, oli hän haluton kouluun menemään. Ja\nvanhemmat sanoivat: \"Miksikä rasittaisimme Lallea koulunkäynnillä.\nTuleehan hän toimeen ilman sitä. Onhan hänellä varaa elää mielensä\nmukaan.\"\n\nNaapurin pojat vuoleksivat itselleen kaarnalaivoja ja puuhevosia,\njopa isommat tekivät kelkkoja ja suksia. Semmoisista toimista Lalle\nvähän välitti. Hänelle ostettiin kaikki valmiina. Etenkin jokaisena\njouluaattona, Lallen syntymäpäivänä, toi joulupukki suuren paljouden\nkaikeliaista tavaraa. Siinä oli hevosia, rattaita, rekiä, pyssyjä,\ntinasotamiehiä ja kaikkea hyvää. Niiden ruhjominen ja murskaaminen\noli Lallen paras huvitus. Jumalan antamaa suurinta joululahjaa, lasta\nBetlehemin seimessä, muistettiin vähän tai ei vähääkään.\n\nLalle kasvoi, tuli aikamieheksi, mutta kun hän ei ollut saanut mitään\nharjoitusta, ei hän mihinkään kyennyt. Hän vaan luotti siihen, että hän\noli rikas ja yhä rikkaammaksi tulisi kun kerran saapi periä isänsä.\n\nSe aika joutuikin. Lalle tuli hänkin perheen isäksi. Elettiin\nmuutamia vuosia tuhlaavaisesti. Varat alkoivat vähetä. Vaimo sen\nhuomasi. Lalle nauroi, kun kuuli vaimonsa siitä mainitsevan. Eräänä\nkuumana kesäpäivänä ajoi Lalle metsäänsä katsomaan. Hän aikoi, kuten\nennen isänsäkin, äkkiä rikastua metsän myymisellä. Hän sitoi\nhevosensa puuhun ja alkoi kävellä metsässä sen mukaan kuin veltostuneet\njalkansa kannattivat. Pianpa hän väsyikin kömpiessään oksien ja vanhain\nlatvasten yli, jotka enemmän kuin kolmekymmentä vuotta olivat siellä\nvenyneet ja nyt olivat erinomaisen kuivia.\n\nLalle istahti kivelle, sytytti paperossin ja viskasi tulitikun pään\nmaahan yhtä huolettomasti kuin kotonaankin.\n\nHuh! Melkein silmänräpäyksessä tuprahti kuiva katajapensas ja siitä\nrisukko tuleen. Lalle huomasi vaaran. Vettä ei ollut saapuvilla. Hän\nrupesi huitomaan tulta sammuksiin. Mitä vielä! Siitä se vaan kiihtyi\nja pian syttyi takkikin tuleen. Se täytyi heittää liekkeihin. Hevonen\nsäikähti tätä mellakkaa, riuhtasi itsensä irti ja laukkasi tyhjine\nrattaineen kotiin.\n\nSäikähdys kotona ei ollut vähäinen. Paksu savu kohosi metsästä,\njopa hulmusivat liekit pitkienkin kuusten ja mäntyjen latvoissa.\nRiennettiin hätään. Lalle oli toki töin tuskin päässyt palavasta\nmetsästä maantielle ja lönttysti kotiin päin. Metsä riehui nyt suurena\ntulimerenä. Eikä tuli rajoittunut ainoastaan Lallen metsään, se poltti\nvielä laajat alat naapurienkin metsiä. Vasta yöllä saatiin tulen valta\ntukehtumaan koko kylän väen yhteisillä ponnistuksilla.\n\nHuomasi nyt Lallekin että köyhyys oli auttamattomasti oven edessä.\nOma metsä meni tuhaksi ja naapurit tahtoivat metsistänsä vahingon\nkorvausta. Kotielämä muuttui kovin kurjaksi. Hän koetti ajatella\npelastusta, mutta kun hänen henkiset voimansa olivat jääneet\nkehittämättä, ei hän kyennyt pitkälle ajattelemaan. Hän koetti\ntyöntekoa, mutta veltoiksi tottuneet kädet eivät saaneet mitään aikaan.\nLalle oli onneton, sanomattomasti onneton. Hän ei voinut kestää\nvastoinkäymisen kovaa koetusta. Hän vaipui sairasvuoteelle ja riutui\nsiinä riutumistaan.\n\nOli taaskin joutunut jouluaatto. Naapurit olivat sytyttäneet\nkynttilänsä joulukuusiin. Lallen kotona oli hämärä. Yksi ainoa kynttilä\nvalaisi himmeästi huonetta. Kovaa kokenut vaimo ja kalpeat lapset\nseisoivat sairasvuoteen ääressä. Lalle tunsi loppunsa lähenevän. Hänen\nkätensä olivat ristissä, silmänsä puoliummessa ja hänen huulensa\nliikahtelivat. Hän teki mitä ei ollut ennen tehnyt — hän rukoili\nhiljaisesti. Ja hiljainen rukous kuului korkeuteen, sieltä tuli elämän\nviimehetkeksi hengen valoa, sieltä pilkahti Betlehemin tähti.\n\n\"Tulkaa likemmä\", kuiskasi hän, \"minä annan teille...\"\n\n\"Annatko mitä meille joulua varten\", kysyi itkien vaimo.\n\n\"Joulua varten ja koko elämäänne varten annan teille kokemukseni,\nkatkeran kokemukseni. Koko elämäni on ollut surkeaa erehdystä.\nKavahtakaa sitä! Rikkaus oli onnettomuuteni. Työnteko ja\nJumalanpelko... niissä onnellisuus. Jumala antakoon suuret vikani\nanteeksi! Onhan Vapah... taja syn... tynyt mi... nuakin var...\nten...\"\n\nHetkinen vaiti oltuaan hän kysyi: \"Kuulitteko te ...\"\n\n\"Mitä?\"\n\n\"Laulua... kuuluihan se selvästi: Kunnia olkoon Jumalalle kor...\nkeu... des... sa...!\"\n\nHän ummisti silmänsä, eikä niitä enään auaissut.\n\n\n\n"]