[{"data":1,"prerenderedAt":-1},["ShallowReactive",2],{"$ft5KW6KqLcCJ3CoelqbnAN_NKf4xz1L_I7mngNlqC5xg":3},{"number":4,"title":5,"author":6,"authorBirth":7,"authorDeath":8,"slug":9,"bookId":10,"genreRaw":11,"genre":12,"themes":13,"origin":14,"language":15,"yearPublished":16,"yearPublishedTranslation":17,"wordCount":18,"charCount":19,"usRestricted":20,"gutenbergId":17,"gutenbergSubjects":21,"gutenbergCategories":22,"gutenbergSummary":17,"gutenbergTranslators":23,"gutenbergDownloadCount":17,"aiDescription":24,"preamble":25,"content":26},3182,"Eläinrata","Tallqvist, Knut",1886,1949,"3182-tallqvist-knut-elainrata","3182__Tallqvist_Knut__Eläinrata","Historiaa","tietokirja",[],[],"fi",1943,null,15812,113108,false,[],[],[],"Kulttuurihistoriallinen katsaus eläinradan eli zodiakin vaiheisiin ja tähdistöihin. Teos tarkastelee tähtikuvioiden nimiä ja niihin liittyvää mytologiaa erityisesti babylonialaisessa, arabialaisessa ja antiikin kreikkalaisessa perinteessä.","Knut Tallqvistin 'Eläinrata' on Projekti Lönnrotin julkaisu n:o 3182.\nE-kirja on public domainissa sekä EU:ssa että sen ulkopuolella, joten\nemme aseta mitään rajoituksia kirjan vapaan käytön ja levityksen\nsuhteen.\n\nTämän e-kirjan ovat tuottaneet Jari Koivisto ja Projekti Lönnrot.","ELÄINRATA\n\nHistoriaa — Tarua — Kuvia\n\n\nKirj.\n\nKNUT TALLQVIST\n\n\nSuomen Itämaisen Seuran kansantajuisia julkaisuja N:o 10\n\n\n\n\n\nPorvoo * Helsinki,\nWerner Söderström Osakeyhtiö,\n1943.\n\n\n\n\n\n\n          In Memoriam\n      Oiva Tallgren-Tuulio\n\n\n\n\nSISÄLLYSLUETTELO:\n\nI. Mitä eläinrata eli zodiakki on. Erilaisia eläinratoja. Eläinratojen\nalkuperästä, iästä ja suhteista toisiinsa.\n\nII. Babylonialaisten, arabialaisten ja abessinialaisten kuunzodiakkien\nsekä kaldealais-kreikkalaisen auringonzodiakin tähdistöt:\n\nPlejadit\neli Seulaset Taurus eli Härkä\nOrion\nPerseus\nAuriga eli Ajomies\nGemini eli Kaksoset\nCancer eli Krapu\nLeo eli Jalopeura\nVirgo eli Neitsyt\nLibra eli Vaaka\nScorpius eli Skorpioni\nSagittarius eli Jousimies\nCapricornus eli Kauris\nAquarius eli Vesimies\nPisces eli Kalat\nAries eli Oinas\n\nIII. Katsaus eläinradan kulttuurihistorialliseen merkitykseen\n\n\n\n\nI.\n\nMITÄ ELÄINRATA ELI ZODIAKKI ON.\n\n\n\nERILAISIA ELÄINRATOJA. ELÄINRATOJEN ALKUPERÄSTÄ, IÄSTÄ JA SUHTEISTA\nTOISIINSA.\n\n\nEläinrata eli zodiakki on ekliptikan suuntainen, noin 9° sen molemmin\npuolin ulottuva vyöhyke, jossa vanhimmilla ajoilta tunnetut planeetat\neli kiertotähdet, Aurinko ja Kuu mukaan luettuina, liikkuvat.\n\nNimi zodiakki, jonka suomennos eläinrata on, johtuu kreikan kielestä.\nKreikkalainen nimitys _zodiako's_ — nimittäin _ky'klos_ »piiri» —\neli _zodiake' hodo's_ »tie» aiheutuu siitä, että enimmät tai kaikki\ntässä vyöhykkeessä eli tämän tien varrella olevat kiintotähdet on\nkuviteltu eläimiksi, kreik. _zo'dion_ »pikku eläin». Babylonialaiset,\njoita pidetään maailman ensimmäisinä tähtitieteilijöinä, näyttävät\nkuvitelleen tuota vyöhykettä halki taivaan meren luoduksi pengermäksi\nja tieksi eli peräti taivaan mantereeksi, missä kiertotähdet liikkuvat.\nSen nimi näkyy olleen _šupuk šame_ »taivaan ratapenger». Raamatun\nluomiskertomuksessa »taivaan vahvuus», johon Jumala pani »ne kaksi\nsuurta valoa ja tähdet» paistamaan, vastaa asiallisesti taivaan\npengertä — eläinrataa. Näitä nimiä muistuttaa suuresti eläinradan\nmyöhäislatinalainen nimi _aggereus cumulus_, »pengerkoroke», joka\nesiintyy länsigoottilaisten kuninkaan Sisebutin latinankielisessä\nrunossa kuun pimennysilmiöstä. Eläinradan tieteellinen babylonialainen\nnimi on »Kuun tie». Roomalaiset käyttivät nimiä _zodiacus, orbis\nsignifer_ eli ainoastaan _signifer_, »kuvakehä».\n\nTarkkaamalla Kuun kulkua tähtien joukossa oli jotensakin helppoa\nmäärätä ne tähdistöt, jotka Kuu yö yöltä vuoron mukaan sivuuttaa\nkuukauden kestävällä kiertokulullaan. Etelässä, missä hämärä on\nlyhyempi kuin pohjolassa, voidaan myös vaikeudetta aamuin ja illoin\nhavaita, minkä tähtien kohdalla Aurinko kulloinkin on, ja siten muitten\nhavaintojen avulla liittää Auringon vuotuisrata Kuun kuukautisrataan.\n\nSiten syntyi tavallaan kaksi zodiakkia; kuunzodiakki ja\nauringonzodiakki, joilla tietysti on osittain yhteiset tähdistöt\nkiertokulun viittoina.\n\nTäydelliseen kuunzodiakkiin kuuluu 28 (27) tähdistöä, yksi kutakin yötä\nkohti Kuun loistaessa. Niitä sanotaan tavallisesti huoneiksi. »Huone»\nnimi on peräisin Babyloniasta, mistä se kreikkalaisten välittämänä\nsiirtyi länsimaihin. Astrologien kuvittelun mukaan kiertotähdet\npoikkeavat yöksi eläinradan huoneisiin virittämään ja tehostamaan\nniissä asustavia voimia taikka —huvitellakseen niissä. Niitä sanotaan\nmyös Kuun asemiksi. Arabian kielessä Kuun asema on _manzil_, monikko\n_manāzil_. Tämäkin sana on babylonialaista alkuperää niinkuin sen\nheprealainen vastine _mazzālōt_, »eläinradan tähdet» (2 Kun. 23: 5).\nKiinalaisilla kuunhuoneitten nimi on _siu_, »yömaja», mutta rahvaan\nsuussa ne ovat »keltaisen tien palatsit». Yhtä komean nimen »linna»\n(arab. _burdž_, latinan _burgus_ sanasta, ruotsin _borg_) antavat\nmuuten arabialaisetkin eläinradan tähdistöille.\n\nEläinratojen tähdistöistä joutui kaksitoista jo aikaisin, toistaiseksi\ntuntemattomana aikana, erikoisen huomion esineiksi Auringon vuotuisen\nkierron tienviittoina. Lueteltuina kevätpäiväntasauspisteestä itäänpäin\nnämä tähdistöt sisältyvät seuraavaan latinalaiseen muistisäkeeseen:\n\n_Suni Aries, Taurus, Gemini, Cancer, Leo, Virgo, Libraque Scorpius,\nArcitenens, Caper, Amphora, Pisces._\n\nVastaavat suomenkieliset nimet tähtitieteellisille merkkeineen ovat:\nOinas [Oinas], Härkä [Härkä], Kaksoset [Kaksoset], Krapu [Krapu],\nJalopeura [Jalopeura], Neitsyt [Neitsyt], Vaaka [Vaaka], Skorpioni\n[Skorpioni], Jousimies [Jousimies], Kauris [Kauris], Vesimies\n[Vesimies], ja Kalat [Kalat].\n\nKoska nämä tähdistöt ovat erilaajuiset ja eri matkan päässä toisistaan,\nkävi ennen pitkää, tähtien aseman tarkkaa ja yhden mukaista määräämistä\nvarten, tarpeelliseksi saada aikaan eläinradan täsmällinen jako. Kukin\ntähdistö sai vastata yhtä kahdettatoista osaa eli 30° ekliptikasta\n(tai aikaisemmin tasaajasta). Näin syntyivät eläinradan yhtä\nsuuret »merkit», jotka esiintyvät tähdistöjen nimillä, mutta eivät\nvastaa niitä laajuudeltaan. Kuuluisa kreikkalainen historioitsija\nDiodoros Sisilialainen, joka eli Kristuksen syntymän aikoina,\nväittää babylonialaisten jakaneen ekliptikan kahteentoista osaan.\nValitettavasti hän ei sano, koska se tapahtui. Saksalainen klassikko\nja etevä antiikkisen tähtitieteen ja astrologian tuntija Franz Boll (†\n1924), jonka oivalliseen teokseen _Sphaera_ usein joudumme viittaamaan,\npitää varsin todennäköisenä, että 12-jako on babylonialaisten\ntoimeenpanema ja ensin kohdistui tasaajaan.\n\nKaksikymmentäkahdeksan huonetta eli asemaa käsittävä kuunzodiakki\nesiintyy kiinalaisilla (siu), intialaisilla (nakšatra), persialaisilla\n(khūrdak) ja arabialaisilla (manāzil) ynnä muilla Aasian kansoilla.\nSaamme tuonnempana nähdä, kuinka oli babylonialaisten laita.\nKuunhuoneisiin saksalainen O.S. Reuter on taipuvainen rinnastamaan\npohjoisgermaaneilla esiintyvät »golfit» eli portit, jotka, luvultaan\nepämääräisinä, osittain vastaavat intialaisten, arabialaisten ja\nkiinalaisten kuunhuoneita. Kaksitoista-jakoinen auringon zodiakki on\nkansainvälinen.\n\nEläinratojen alkuperästä, iästä ja suhteesta toisiinsa ollaan eri\nmieltä.\n\nMuutamien yhtäläisyyksien vuoksi, jotka tavataan kolmessa\nkuunhuonesarjassa, s.o. kiinalaisten, intialaisten ja arabialaisten\nkuunzodiakeissa, on yleensä oletettu, että niillä on yhteinen alkuperä\nja että ne ovat lainautuneet kansalta kansalle. Tähtitieteilijä Ludwig\nIdeler arveli aikoinaan, että kiinalaisten _siut_ olivat tunnetut\njo 4000 vuotta e.Kr. I.M.F. Guerin esitti (1847) arvelun, että\nkiinalaiset olivat lainanneet kuunhuoneensa Intiasta. Tätä mielipidettä\nkannattivat useat oppineet, Max Möller, Lassen ja Burgess. Vastakkaista\nmielipidettä ajoi astronomi ja fyysikko J.B. Biot (1862); hän arveli\nsamalla, että kuunzodiakki alkuaan käsitti vain 24 huonetta. Tunnettu\nmuinaisintian tutkija Albr. Weber kannatti käsitystä zodiak kien\nyhteisestä länsiaasialaisesta alkuperästä. Weberin arvelun mukaan sekä\narabialaisten että kiinalaisten kuunzodiakki on Intiasta peräisin, ja\nlopulta hän pääsi tulokseen, että Babylonia on mainittujen zodiakkien\nyhteinen kotimaa — jokseenkin yllättävä ajatus aikana, jolloin ei ollut\naavistustakaan babylonialaisista kuunhuoneista. Myös sinologi Teerien\nde la Couperie (1880 luvulla) oli pääasiassa samaa mieltä olettaen\nkuunzodiakkien yhteisen alkumuodon olevan peräisin Chorazmiasta(!).\n\nNykyaikaisista tutkijoista Ernst Zinner teoksessaan Geschichte der\nSternkunde (1931) huomauttaa, että kiinalaisten ja intialaisten\nkuunzodiakeissa on seitsemän yhteistä huonetta. Hän olettaa sen\ntähden, että ne ovat peräisin yhteisestä lähteestä tai perustuvat\nyhteisaasialaiseen tähtitietoon, jota kiinalaiset ja babylonialaiset\novat itsenäisesti muovailleet. Hän huomauttaa lisäksi, että usean\ntutkijan, mm. Saussuren sekä tähtitieteilijän ja assyriologin,\njesuiitta Franz Xaver Kuglerin käsityksen mukaan kiinalaisten\ntähtitieteen vanhimmissakin osissa huomataan Babyloniasta päin\ntulleita vaikutteita. Mitä arabialaisten manâziliin tulee, on niitten\nolemassaolosta tosin merkkejä jo esi-islamilaisessa runoudessa ja\nKoraanissa, jossa sanotaan: »Ja Kuulle olemme järjestäneet majatalot\n(manâzil). kunnes se jälleen on vanhan käyrän taatelivarren näköinen».\nMutta täydellisen manâzil-sarjan mainitsee vasta tähtitieteilijä\nal-Farghânî (9:nnellä vuosis.). Yleensä ollaan siinä huomaavinaan\nvaikutusta Intiasta päin. Mutta se ei ala Plejadeista niinkuin\nnakšatra, vaan Oinaasta. Ja toisaalta on siinä huomattavissa\nbabylonialaistakin vaikutusta. Tämä ilmenee, mainitaksemme vain yhden\nesimerkin, manâzil nimessä, jota, kuten jo mainittiin, on pidettävä\nbabylonialaisena lainasanana.\n\nJos siis kuunzodiakin alkuperä ja ikä ovat kiistanalaiset, ei\nkaksitoistajakoisen eläinradan historiakaan ole aivan selvä.\n\nRanskalainen Jean Sylvain Bailly arveli 1700-luvulla, että\nintialaiset, babylonialaiset, egyptiläiset ja kreikkalaiset saivat\ntiedon eläinradasta »atlantidien» viisaalta kansalta, jonka hän\nsijoitti Keski-Aasiaan. Kun Napoleonin aikoina Hathor jumalattaren\ntemppelin raunioista Egyptin Denderassa löydettiin kaksi eläinradan\nkuvaesitystä, toinen pyöreä, toinen suorakaiteen muotoinen, luultiin,\nettä oli löytynyt maailman vanhin zodiakkikuvasto, jonka iäksi Dupuis\n(1806) haaveili jopa 15.000 vuotta. Toiset tieteilijät tyytyivät\nolettamaan, että nuo kuvat ovat 7:nneltä tai 8:nnelta vuosisadalta\ne.Kr. Nyttemmin tiedämme, että ne, samoin kuin Ylä-Egyptin Esnestä ja\nAkhmimista löytyneet, ovat vasta Rooman keisari-ajalta, mikä seikka ei\nmillään muotoa vähennä niiden muinaistieteellistä tai historiallista\nmerkitystä, johon saamme monesti palata.\n\nKun oli pakko hylätä ajatus eläinradan egyptiläisestä alkuperästä,\narveltiin sitä (Letronnen mukaan) kreikkalaisten keksinnöksi, joka\nolisi joutunut egyptiläisten tietoon ja Aleksandrian tähtitieteilijäin\nvälittämänä kotiutunut Intiaankin. Kuuluisa filologi A.W. von\nSchlegel tahtoi sitä vastoin taata intialaisille kunnian eläinradan\nkeksimisestä. Jo mainittu Ideler taasen oletti, että babylonialaiset\nensin olivat jakaneet eläinradan kahteentoista osaan ja antaneet osille\nniiden nimet. Tieto tästä olisi noin 7:nnen vuosisadan vaiheilla\ne.Kr. tai mahdollisesti jo aikaisemmin Hesiodoksen aikoina Foinikian\ntai Vähän Aasian siirtolain kautta levinnyt kreikkalaisille, jotka\nmuka hahmottelivat eläinradan tähdistöjen kuvat, Idelerin mielipide\nkävi kyllä oikeaan suuntaan, ehkä lukuunottamatta sitä, mikä koskee\ntähtikuvioitten hahmottelua. Sopii tämän yhteydessä mainita, että\nHomeros ja Hesiodos eivät näytä tunteneen Härkää. Anakreonin aikoina\n(n. 510 e.Kr.) olivat Oinas, Jousimies ja Kauris tunnetut. Pindaros\n(n. 500 e.Kr.) mainitsee Vesimiehen. Euripedeellä esiintyy Kaksoset\n(n. 480 e.Kr.). Eudoksoksen ajoilta (n. 370 e.Kr.) alkaen arvellaan\nkreikkalaisten tunteneen eläinradan. Aratoksen kuuluisa tähtitaivaan\nkuvaus (n. 278 e.Kr.) käsittelee eläinradan kaikkia 12 merkkiä. Mutta\nkuvien luku on vain 11, sillä Vaa’an kuva puuttuu ja Skorpioni täyttää\nkahden merkin tilan.\n\nEttä babylonialaiset olivat eläinradan oikeat keksijät, jotka antoivat\nsen useimmille tähdistöille nimet ja hahmot ja myös jakoivat ekliptikan\n(taikka alunperin tasaajan) kahteentoista 30° käsittävään osaan, on\ntosiasia, joka 1800-luvun lopulta on vähitellen vakiintunut ja jota\nseuraavassa esityksessä valaistaan.\n\nEläinradan jako kahteentoista yhtä isoon osaan eli merkkiin voidaan\nasianymmärtävien mukaan aikaisimmin todeta eräässä Dareios II:n 5:ntenä\nvuonna (420/419 e.Kr.) päivätyssä nuolenpäätekstissä, jossa mainitaan\nsattumalta seitsemän merkkiä. Toisessa samaten 5:nneltä vuosisadalta\nolevassa tekstissä luetellaan 12 kuukauden kiintotähdet alkaen Oinaan\nvastineesta, ja niillä on yleensä samat nimet kuin meillä eläinradan\nmerkeillä, paitsi Oinaalla (Agru), Vesimiehellä (Gula) ja Kaloilla\n(Ikû ja Kalojen side), minkä lisäksi Plejadit ja Härkä ovat yhdistetyt\nsamoin kuin Orion ja Kaksoseta, mikä ehkä johtuu siitä, että mainitut\ntähdet nousevat samanaikaisesti. Kambyseksen 7:nneltä vuodelta olevassa\ntekstissä mainitaan kiertotähtien asemia seitsemään eläinradan\ntähdistöön nähden. Ja tähtitieteellisessä nuolenpäätekstissä, joka on\nkuningas Nebukadnessarin 37:nneltä vuodelta (566/5 e.Kr.), esiintyy\nyhdeksän zodiakkitähdistöä samannimisinä kuin meillä, ja Neitsyttä\nedustaa kaksi Jalopeuraan kuuluvaa tähteä, Vesimiestä samoin kaksi\ntähteä ja Kaloja kolme tähteä, yksi kumpaakin kalaa ja kolmas Kalojen\n»sidettä» kohti.\n\nVielä on merkillepantava heettiläisten vanhasta pääkaupungista\nBoghazköistä Vähässä Aasiassa tavattu tähtiluettelo, luultavasti\nkolmannellatoista vuosisadalta e.Kr. Siinä mainitaan kymmenen\neläinradan tähdistöä babylonialaisilla, osaksi vääristetyillä nimillä.\nMelkein samaan aikaan tai vähän aikaisemmin alkaa ns. kassiittilaisissa\nrajakivissä (kudurru) esiintyä kuvia ja symboleja, joista muutamat\nnäyttävät tarkoittavan zodiakin tähdistöjä. Saamme nähdä, että muutamat\nnoista neljättätuhatta vuotta vanhoista kuvista ovat zodiakkikuvien\nalkumuotoja, kuten Denderankuvastot selvään todistavat. Toiset kuvat\novat luultavasti samoin erinäisten tähtien tai tähtijumaluuksien\nsymboleja. Kuu, Aurinko ja Venus, jotka luoja babylonialaisen\ntarun mukaan asetti hallitsemaan eläinrataa, muodostavat kolmikon,\njota säännöllisesti edustavat kuunsirppi, auringonterä eli -tähti\nsäteislitoineen ja 5 (8)säteinen tähti.\n\nVihdoin saavumme tässä katsauksessa nuolenpäätekstiin, joka\nerinomaisesti valaisee babylonialaisten tähtitietoja yleensä ja\nerikoisesti eläinradan probleemaakin. Kysymyksessä oleva teksti\njulkaistiin jo 1912 British Museumin Cuneiform Texts nimisen\njulkaisusarjan 33. niteessä. Se muodostaa ensimmäisen taulun\neräänlaisesta babylonialaisen tähtitieteen käsikirjasta, jonka nimi\nalkusanan mukaan on _Aura_ eli _Auran tähdistö_, ehkä sama kuin\nCassiopeia. Se on uusbabylonialaisen valtakunnan ajoilta (6. tai 5.\nvuosis. e.Kr.), mutta siinä sanotaan nimenomaan, että se on vanhemman\ntekstin jäljennös. Onneksi on löydetty toisiakin tämän tekstin\nkopioita, ja ne ovat kuuluneet kuningas Assurbanipalin kuuluisaan\nkirjastoon. Tästä käy ilmi, että tämä teksti oli olemassa ainakin jo 7.\nvuosisadalla e.Kr. Mutta koska sanottu kirjasto suurimmalta osaltaan\nkäsitti vanhempien teosten jäljennöksiä, saattaa tekstimme olla paljon\nvarhaisemmalta ajalta. Englantilainen L.W. King, joka toimitti tekstin\njulkisuuteen, arveli alkutekstin olevan Hammurapin ajoilta. Päättäen\nmuutamista tekstissä esiintyvistä tähtitieteellisistä tiedoista\nsaksalainen G. F. Weidner on laskenut, että alkuteksti on laadittu n.\n3000 vuotta e.Kr. Todennäköisesti on se Hammurapin ajoilta.\n\nErään tämän tekstin kappaleen otsakkeena on: »Tähdet, jotka ovat Kuun\ntien varrella, joitten alueet Kuu sivuuttaa kuukauden kuluessa ja\njoita se koskettaa». Kaikkiaan luetellaan 16 tähteä eli tähdistöä. V.\n1915 aloittamassaan teoksessa _Handbuch der babylonischen Asironomie_\nWeidner täydellä syyllä selitti nuo 16 (hänen laskunsa mukaan 18)\ntähteä babylonialaisten kauan kaivatuiksi kuunhuoneiksi. Mutta hän\nerehtyi pitäessään noita kuunhuoneita valikoimana tuntemattomasta\ntäydellisestä kuunhuonesarjasta. Tätä käsitystä vastusti jo Kugler.\nHänen mielipiteensä, johon puolestani yhdyn, on että nuo 16 tähteä\nesittävät kuunzodiakin alkumuodon, muodostumaisillaan olevan\nkuunzodiakin.\n\nMerkillistä on, että edellä mainittu Zinner ei lainkaan tunne\nkysymyksessä olevaa babylonialaista kuunzodiakkia. O.S. Reuter\ntaas sanoo lyhyesti v. 1934 ilmestyneessä teoksessaan _Germanische\nHimmelskunde_, että intialaisten, kiinalaisten, persialaisten ja\narabialaisten kuuhuonesarjoilla ei ole babylonialaista vastinetta. Hän\nväittää, että 28 (27)-osainen zodiakki on indo-arjalaista perintöä;\nbabylonialaisilla ei ollut 28 eikä 27 kuunhuonetta, vaan 12 ja 24.\nJälkimmäiset luvut näkyvät aiheutuneen siitä, että babylonialaisten\nsuuressa luomiskertomuksessa sanotaan luojan järjestäneen »12\nkuukautta, 3 tähteä kutakin kohti». Näillä sanoilla käsittääkseni\ntarkoitetaan 12 kuukautta vastaavien zodiakkimerkkien jakoa 12 X 3\n= 36 ns. dekaaniin, kukin 10°. Tämä viittaa verrattain myöhäiseen\nastrologiseen järjestelmään, jolla ei ole tekemistä kuunhuoneitten\nkanssa.\n\nReuterin epäselvä lausunto babylonialaisten kuunzodiakista — hän\nväittää lisäksi, että he jakoivat kuun radan 480 asteeseen — muistuttaa\nBiot’n edellä mainittua olettamusta, että kuunzodiakki alkuaan käsitti\n24 huonetta. Mutta tämä olettamus on vailla perustetta. Samaa on\nsanottava Fritz Hommelin esittämästä samanlaisesta arvelusta. Sen\npohjana on Diodoroksen (II 31) tieto, että babylonialaiset eläinradan\n12 merkin ohella lukivat 24 tähteä, joista puolet ovat pohjoisella,\npuolet eteläisellä taivaalla ja joista he lukivat kulloinkin näkyvissä\nolevat eläville ja näkymättömät vainajille kuuluviksi, sanoen\nniitä maailman tuomareiksi. Kuten Herman Gunkel on osoittanut, nuo\ntuomarit todennäköisesti ovat samat kuin Ilmestyskirjassa (4:4)\nmainitut kaksikymmentäneljä vanhinta, jotka istuvat valtaistuimilla\n»valtaistuimella istujan» ympärillä.\n\nKaksikymmentäkahdeksan huonetta käsittävä kuunzodiakki ei tietenkään\nsyntynyt kerrallaan jonkun tähtientähystäjän keksintönä. Se päinvastoin\nmuodostui vähitellen, sen mukaan kuin huomio kiintyi Kuun radalla tai\nsen lähellä oleviin tähtiin ja mikäli niitä tarvittiin astrologisiin\ntarkoituksiin. Kuunzodiakissakin pitää paikkansa, mitä Letronne\nteoksessaan Sur l’origine grecque des zodiaques prétendus Égyptiens\n(1837) sanoo, että nimittäin eläinratakuviot ovat sijoitetut hyvin\nepätasaisesti ekliptikaan nähden, toiset kun ovat kaukana siitä,\npohjoisessa tai etelässä. Aika matkan päässä ekliptikasta ovat esim.\nnakšatrasarjassa 13. huone Svâti eli Arcturus, 20. huone Abhijit eli\nLyra ja 4. Ârdrâ eli α Orionis, joka esiintyy babylonialaistenkin\nkuunhuonesarjassa. Siinä ovat samoin Perseus ja Ajomies kaukana\nekliptikasta. Tällainen asianlaita johtuu ilmeisesti siitä, että\nekliptika keksittiin ja eläinratakuviot yhdistettiin siihen kauan\nniiden hahmottelun jälkeen, minkä on täytynyt tapahtua vähitellen ja\naikaisemmin, kuin oli herännyt ajatus jakaa ekliptika kahteentoista\nyhtä isoon osaan.\n\nEi pidä unhottaa, että uskonnolliset ja astrologiset harrastukset\naikaisemmin kuin puhtaasti tähtitieteelliset saattoivat ihmiset\ntarkkaamaan tähtiä. Näin ollen 16-jakoinen kuunzodiakki, sellainen kuin\nbabylonialaisten, ei ole niinkään luonnoton. Ei ole mahdotonta, että\n16-jakoinen kuunhuonesarja on yhteydessä muutamilla tahoin ilmenevään\njärjestelmään, jonka mukaan taivas ja kiertokulku on 8 tai 16-jakoinen.\n\nAlkeellisempi on abessinialaisilla todettu kuunzodiakki, jonka sanotaan\nkäsittävän ainoastaan seitsemän huonetta. Tämän kehittymättömän\nkuunzodiakin tuntemisesta on meidän kiittäminen tunnettua orientalistia\nEnno Littmania, joka oleskellessaan Abessiniassa v. 1900 sai tietoja\nsiitä eräältä alkuasukkaalta. Nuo tiedot ovat valitettavasti sekä\nniukat että epäselvät. Joka tapauksessa abessinialaisten kuunzodiakki\nnäyttää olevan vanhaa syntyperää, ja siinä on havaittavissa kosketuksia\nsekä babylonialaisten että intialaisten kuunzodiakkeihin. Sitä tullaan\nyksityiskohtaisesti valaisemaan rinnan babylonialaisten kuunhuoneitten\nkanssa.\n\nAlkeellisista eläinradoista puhuttaessa on mielenkiintoista, että\nFriedrich Rock väittää löytäneensä Kaksosten aikakaudelta ja\nprotoelamilaista alkuperää olevan 8-jaksoisen paleozodiakin, jolla on\nseuraava muoto:\n\n[Kaksoset] Käärme [Kauris] Hirvi [Krapu] Krapu [Kalat] Kalat\n[Jalopeura] Leijona [Oinas] Oinas [Skorpioni] Skorpioni [Härkä] Härkä.\n\nTämän yhteydessä on mainittava, että Egyptissä on löydetty\nkreikkalaisvallan aikuinen muistomerkki, jossa tavallisen 12-jakoisen\nauringonzodiakin ohella on nähtävänä eräänlainen toinen zodiakki,\n12-osainen eläinjakso. Tämä muistomerkki, jota nimitetään löytäjänsä\nG. Daressyn mukaan, on pyöreä marmorilevy, johon on piirretty\nkaksi kuvakehää, toinen tosen sisäpuolelle. Ulkokehässä nähdään\nauringonzodiakin 12 kuvaa, ja sisäkehässä on 12 eläintä: kissa, koira,\nkäärme, kuoriainen (krapu), aasi, jalopeura, kauris, härkä, haukka,\napina, ibis-lintu ja krokotiili. 12-luku viittaa siihen, että kehä\non Babyloniasta peräisin, mutta eläinten valinta viittaa Egyptiin.\nKehien keskuksessa on pyöreässä kehyksessä Auringon ja Kuun rintakuvat,\nilmeisesti osoittamassa, että kuvakehät kohdistuvat Aurinkoon ja\nKuuhun. Eläinkehän nimi on _dodekaoros_, s.o. kahdentoista tunnin tai\nparemmin kaksoistunnin kehä, se kun lähinnä tarkoittaa kiintotähti\ntaivaan näennäistä 12x2 tunnissa suorittamaa kiertoa Maapallon ympäri,\nkunkin eläimen merkitessä yhtä kaksoistuntia (babyl. bêru). Dodekaoros\nkehän edellä mainittuine eläimineen mainitsee ensin astrologi Teukros\n»Babylonialainen» viimeistään ensimmäisellä vuosisadalla meidän\najanlaskuamme. Koska dodekaoros osoittaa lisäksi 12 perättäistä\npäivää, 12 kuukautta ja 12 vuotta, sen nimenä on myös kahdentoista\najanjakson kehä, astrologien kielessä _dodekaeteris_, jota sanotaan\nkaldealaiseksi eli babylonialaiseksi. Se näyttää, huolimatta siitä,\nettä eläinten valinta ja järjestys vaihtelee, levinneen Itä-Aasiaan\nsaakka — astrologian seurassa ja mukanaan ehkä vuorokauden jako\nkaksoistunteihin, jota noudatettiin babylonialaisten tapaan sekä\nmuinaisessa Kiinassa että Japanissa. Aivan kiistämätön dodekaoros\nkehiin suhde itä-aasialaisten 12 ja 28-osaisten zodiakkien eläin\njaksoihin ei kumminkaan ole. —\n\nEnnenkuin edellä olevan lyhyen katsauksen jälkeen ryhdymme yksitellen\nkäsittelemään zodiakkien tähdistöjä niihin liittyvine taruineen ja\nkuvineen, on kiinnitettävä huomio kahteen seikkaan, jotka koskevat\nbabylonialaisten kuunhuonesarjaa. Ensiksikin se alkaa, niinkuin\nintialaisten nakšatra ja abessinialaisten primitiivinen kuunzodiakki,\nPlejadeista eli Seulasista, joilla on _kolmas_ sija arabialaisten\nmanâzil ja persialaisten khûrdak sarjoissa. Tätä eroa ei tietenkään\nsaa pitää mielivaltaisena. Se riippuu oikeasta havainnosta, että\nuudenvuoden alkua osoittava kevätpäiväntasauspiste oli mainituissa\ntähdistöissä aikana, jolloin ne saivat ensimmäisen sijan huonesarjassa.\nPäiväntasauspisteet ja seisauspisteet siirtyvät vähitellen länteen\npäin, niin että ne n. 26 000 vuodessa kulkevat eläinradan kaikkien\ntähdistöjen kautta. Se on osa ns. presessioni-ilmiötä, jota\ntavallisesti sanotaan kreikkalaisen Hipparkhoksen (n.190 n. 125 e.Kr.)\nkeksimäksi, toisten arvellessa, että babylonialainen tähtitieteilijä\nKidinnu, kreikkalaisten Kidenas, keksi sen jo vähän aikaisemmin (n. 200\ne.Kr.). Kevätpäiväntasauspiste oli Plejadien tähtikuviossa (Härässä)\nn. 4000—1700 e.Kr., Oinaassa n. 1700—100 e.Kr. ja on nykyään jo\nKalojen tähtikuviossa, jossa pysyy n. vuoteen 2900. Tämän mukaisesti\neläinradan, joka alkaa Plejadeista, pitäisi olla ajalla ennen -1700,\nmikä sopii siihen ikään, joka on edellisessä oletettu babylonialaisten\neläinradan iäksi.\n\nTätä vastaan joku väittänee, että Plejadien esiintyminen eläinradan\nensimmäisenä huoneena johtuu tahallisesta antiikkisoimisesta. Sellainen\nesiintyy esim. Vergiliuksen _Georgican_ säkeissä:\n\n_Candidus auratis aperit cum cornibus annum Taurus._\n\nVergilius saattoi huoleti antaa Härän aloittaa vuoden ja eläinradan,\nkoska presessioni oli runoilijan aikana tuttu ilmiö ja hän\nsiis tiesi, että Härkä aikoinaan oli näytellyt mainittua osaa.\nVastaava antiikkisoiminen babylonialaisella taholla merkitsisi,\nettä babylonialaiset jo toisella tai kolmannella vuosituhannella\nteoreettisesti tunsivat presessioni-ilmiön, jota kukaan ei ottane\nuskoakseen. Eläinradan ja vuoden aloittaminen Plejadeista (Härästä) ei\nperustu teoreettisiin laskelmiin, vaan vanhoihin tähtitieteellisiin\nhavaintoihin.\n\nToinen babylonialaisten kuunhuonesarjassa huomiota herättävä seikka on,\nettä siihen sisältyy auringonzodiakin tähdistöt tai merkit. Tämä seikka\nei kumminkaan ole ainoalaatuinen. Kambodšasta olevassa kuunzodiakissa,\njohon kuuluu 27 huonetta, 12 näistä esiintyy auringonzodiakissakin.\nBork, joka tämän on osoittanut, on myös arvellut, että kiinalaisten\n28:aan kuunhuoneeseen kuuluva eläinjakso, joka ilmaisee kuukauden\nhyvät ja pahat päivät, on syntynyt siten, että Itä-Aasian 12-lukuinen\neläinsarja on kahdistettu ja neljä eläintä on lisätty, siis (12 X 2) +4\n=28. Molemmat eläinradat perustuvat Borkin mukaan samaan järjestelmään.\n\nBorkin mielipide jääköön omaan arvoonsa. Se ei missään tapauksessa\nsovellu selittämään babylonialaisten kuunhuonesarjan ja\nauringonzodiakin mainittua suhdetta toisiinsa. Yleensä voitanee\npitää todennäköisenä, että auringonzodiakin 12 tähdistöä muodostavat\nvalikoiman kuunhuoneista, toisin sanoen että auringonzodiakki on\nsyntynyt kuunzodiakista. Tämän mielipiteen esitti jo A. von Humboldt,\nja Ginzelkin on taipuvainen kannattamaan sitä. Hän sanoo: »Zodiakki ja\nkuunasemat syntyivät ehkä samanaikaisesti, todennäköisemmin kuitenkin\nedellinen jälkimmäisistä.»\n\n\n\n\nII.\n\nBABYLONIALAISTEN, ARABIALAISTEN JA ABESSINIALAISTEN KUUNZODIAKKIEN SEKÄ\nKALDEALAIS-KREIKKALAISEN AURINGONZODIAKIN TÄHDISTÖT.\n\n\n\nPLEJADIT ELI SEULASET.\n\n\nBabylonialaisen kuunzodiakin ensimmäisen huoneen muodostavat, kuten jo\nmainittiin. Plejadit eli Seulaset. Plejadien nimitykset eri kielissä\nja lukemattomat sadut suovat valaisevia ja hauskoja tietoja ihmisten\nsuhtautumisesta tähän tähdistöön ja todistavat, minkä erinomaisen\nhuomion kohteena se on ollut kantta vuosituhansien.\n\nTigris-Eufratlaakson muinaiset asukkaat, sumerilaiset ja\nseemiläissukuiset akkadilaiset, sanoivat Plejadeja lyhyesti Tähdeksi\neli Tähdistöksi (mul, kakkabu). Ehkä on babylonialaista perintöä, että\nPlejadit arabialaisillakin esiintyvät nimellä Tähti (an-Nadžm). Mutta\nmerkillistä on, että Plejadeja islantilaisten Sturlunga Sagassakin\nsanotaan Tähdeksi, Stjarna. Vieläpä Etelä-Amerikan karaibit ja eräät\nmuut intiaaniheimot sanovat Plejadeja vain Tähdeksi, mikä heillä\nmerkitsee myös kevättä ja vuotta.\n\nVerrattain harvoin käsitetään Plejadit yksinäiseksi esineeksi.\nTirolissa niitä pidetään sirppinä tai häkkikärryinä. Jälkimmäinen\nnimitys muistuttaa nimeä »matkavaunut» (satilla), jota grammaatikko\nHesykhios kertoo kreikkalaisten käyttäneen. Norjan Ruijassa Plejadeista\nkäytetään nimitystä »vanhan miehen vällyt». Samanlainen on lappalaisten\nkäyttämä nimitys »sydän» tai »turkit pakkasessa», mikä Gundelin arvelun\nmukaan on aiheutunut siitä, että myöhään nousevat Plejadit ennustavat\ntalven tuloa ja sitä paitsi ovat talvitaivaan enimmin silmiin pistäviä\ntähdistöjä. Suomalaisten murteellisia nimityksiä ovat Maarian kruunu\n(Tuusniemi), Siankärsä (Parikkala), Koiran kuono ja Koiran kärsä sekä\nuseat muut koira-sanalla muodostetut nimitykset, joista osa kuuluu\ntoiseen nimiryhmään. Kiuruvedellä Plejadit ovat »Väinämöisen virsu».\nHyvin omituisia ovat Plejadien kiinalaiset nimitykset. Sellaisia\novat Mao, »laskeva aurinko», mikä lienee yhteydessä sen kanssa, että\nPlejadit aikoinaan osoittivat kevätpäiväntasauspisteen, Mao-t'en,\n»keihäs lehmänhäntineen» (!) — keihäs merkitsee mestauspaikkaa, ja\nastrologien mukaan Plejadit esiintyvät esimiehenä mestaustilaisuuksissa\n—_P'ien-k'i_ »taivaallinen maljakko», koska se muistuttaa syysaikaa,\njolloin uutta viiniä kaadetaan ruukkuihin, ja _P'ien-šu_, »taivaallinen\nteurastushuone», syystä että syksyllä teurastettiin koira, jonka\nkeisari uhrasi esi-isien salissa(!). Hottentotit pitävät Plejadeja\nkantaisänään, kaikkien olentojen alkuunpanijana joka nyt elää\n»punaisessa ilmassa», s.o. taivaassa.\n\nYlipäänsä ihmiset ovat kuvitelleet Plejadeja kuolleitten esineitten\ntai elävien olentojen joukoksi, kasaumaksi, massaksi tai paljoudeksi.\nSiihen viittaa Plejadien ja Seulasten monikollinen minimuotokin.\n\nMitä ensin tulee Plejadien kansainväliseen, kreikan kielestä\nlainattuun nimeen, arvellaan sen johtuvan indoeurooppalaisesta\njuuresta _pelui_, joka esiintyy latinan sanassa _pulvis_ »pöly,\npehku, jauho, tuhka». Babylonian seemiläisillä Plejadeilla on\n_Kakkabun_ ohella nimenä _Sappu_, »härän niskaharjas», hyvin sopiva\nnimitys siihenkin nähden, että Plejadit kuuluvat Härän tähdistöön.\nSisäbrasilian bakairi-intiaanit kuvittelevat, että Plejadit ovat joukko\nmaniokakasvista (Orionista) pudonneita siemeniä, bororo-intiaanit\npitivät niitä angikopuun kukkahuiskilona ja kreikkalaiset\nrypäleterttuna (botrys), mikä nimitys esiintyy myös arabialaisessa\nrunoudessa. Sloveeneilla Plejadit ovat »tiheään kylvetyt» (gostosevzi),\ninkaperuaaneilla suunnilleen »viljavaraston tähti» (kolka koylur),\nSomalissa »keräelmä», gallialais-romaanilaisessa kansankielessä\n»joukko» (massa), neekereillä Nyassajärven tienoilla »kasaantuneet»\n(lemula), Salomoninsaariin kuuluvassa Malaitassa »kasauma, kerä»\n(apurunga), arabian kielessä »pikku paljous» ( atturajja), Meksikossa\n»paljous» (miac), Cookin saarilla »pikku silmät». Plejadien intialainen\nnimitys _Krittikâ_ merkitsee jotain yhteen sidottua. Persialaisessa\nrunoudessa Plejadit ovat kaulanauha solitäärineen. Kuvitelma,\nettä Plejadit ovat jotain yhteenkytkettyä, piilee Jobin kirjassa\nesiintyvässä kysymyksessä: »Taidatko solmia Seulasten siteet?»\nHepreankielinen nimitys _Kîmâ_ vastaa muotonsa puolesta assyrialaista\nsanaa _kîmtu_, »perhe», jonka voi johtaa _kamu_, »sitoa» verbistä.\nTämän yhteydessä on merkille pantavaa, että nykyaikainen tiede arvelee\nPlejaditähtien olevan fyysillisessä yhteydessä toisiinsa. Muuan\narabialainen runoilija kadehtii Plejadien yhdessä-oloa, kun hänen\nitsensä on pakko kaivata yhden ainoan seuraa. Toinen arabialainen\nrunoilija vertaa Plejadeja hopeiseen kukkaroon, jota tähdet kiertävät\nkuin norsunluiset luodit; vrt. suom. Paakkosen tasku (Taipalsaari) eli\nPaukkusen tasku (Savitaipale, Lemi) ja Tihjät taskut (Suomenniemi).\n\nTähän Plejadien nimiryhmään kuuluvat useat ja tavallisimmat suomen\nmurteissa esiintyvät nimitykset, jotka professori Rapola on koonnut\nja hyväntahtoisesti jättänyt käytettävikseni. Niistä mainittakoon\nRyhmätähti (Puumala), Rykelmätähti (Vieremä) ja lukuisat seulaa\ntarkettavat nimitykset: Seula (Säkylä), Seulanen ja Seulaset (kaikista\ntavallisimmat), Seulajainen ja Seulajaiset, Seulavainen ja Seulavaiset,\nSeuliainen ja Seuliaiset, Seuloset ja Seuluset, Seulanpohja (Sysmä,\nHartola, Pertunmaa, Hirvensalmi), Ridanseula, Riianseula ja Tihjät\nseulat (Koivisto, Suomenniemi) ja Viron seula (Nurmo). Lisäksi\nesiintyvät muodot Söyliäinen ja Siuliainen (Kiuruvedellä). Tohtori\nKustaa Vilkuna huomauttaa, että seulapitoiset nimitykset ehkä ovat\nsaaneet alkunsa saks. Sie bengestirn nimityksen väärästä käännöksestä —\nonhan saks. _Sieb_ »seula». Seula nimitystä vastaavat liettuan _setas_,\nlättiläisten _senish_ ja virolaisten _sööl_.\n\nToisessa plejadi nimitysten ryhmässä kuvitellaan näitten tähtien olevan\neläviä olentoja. Kreikkalaisen tarun mukaan Plejadit ovat kyyhkysiksi\n(peleiades) muuttuneita neitoja, jotka pakenevat Orionia. Brasilian\nkaraja-heimo pitää niitä papukaijaparvena. Laajalle levinnyt on\nkuvitelma, että Plejadit ovat kana poikineen, engl. »the hen with her\nchickens», tšek. _slepices kurathy_, arab. »taivaankana poikineen».\nTanskassa on Plejadien nimenä »aftenhöne», saksassa _Gluckhenne_,\n»kotkoeli hautova kana», Italiassa _gallinette_. Siamilaiset sanovat\nniitä »kananpoikain tähdeksi» (dav luk kai), eräät Taka-Intian\nvuoristolaiset »kanan vasuksi» (sedrungier), joka vastaa ranskalaista\nnimitystä _poussinière_. Tällaisiin nimityksiin voidaan verrata suomal.\nnimityksiä Kakaravasu (Rautavaara, Kaavi, Riistavesi) ja Koiran pennut\n(Suistamo). Tahiti-saarella Plejadien nimenä on »pesätähdet» (e\nhwettu ohwaa), aivan niinkuin Siperian jakutit, korjakit ja vogulit\nsanovat niitä linnuntai sorsanpesäksi. Borneon dajakit ja malaijit\nkäyttävät nimitystä _indoey ajam_ ja sanovat, että Plejadit ovat kuusi\nkananpoikaa, joita seuraa emäkana näkymättömänä. Muutamat kansat,\nesim. Paragyayn guaranit, pitävät Plejadeja mehiläisparvena. Niitä on\nmyös kuviteltu vuohilaumaksi. Vanha germaaninen nimitys näkyy olleen\n_eburdring_, »metsäkarjulauma».\n\nIhmisten mielikuvittelu näkee usein Plejadeissa ihmisiäkin, harvoin\nmiespuolisia, tavallisesti tyttöjä.\n\nGuatemalassa kerrotaan, että 400 nuorta henkilöä kuoltuaan joutui\nPlejadeihin. Australian mannermaan asukkaat ovat näkevillään\nPlejadeissa joukon tanssijoita. Blackfeet ja muut intiaanit tietävät,\nettä ne ovat joukkue intiaanipoikia, jotka pahoillaan siitä, etteivät\nsaaneet vanhemmiltaan pyytämiään keltaisia puhvelivasikannahka\nvaatteita, karkasivat kotoa ja joutuivat taivaaseen, missä muuttuivat\ntähdiksi. Sinä vuodenaikana, jolloin puhvelivasikat ovat keltaisia,\nplejadipojat pysyttelevät kätkössä, mutta syyskesällä, jolloin nahat\ntummenevat, keltaiset plejadipojat taas näyttäytyvät ja vaeltavat\nyhdessä taivaalla.\n\nYleisesti tunnettu on klassillinen, esim. Ovidiuksen kertoma myytti,\njonka mukaan Plejadit alkuaan olivat seitsemän maallista neitoa, Atlas\nja Pleione pariskunnan tyttäriä, minkä vuoksi heitä myös sanottiin\natlantideiksi. He ovat nimiltään Alkyone, Elektra, Asterope, Kelaino,\nMaia, Merope ja Taygeta, ja heistä kerrotaan joukko satuja. Suruissaan\nsiskojensa, Plyadien, kuoleman ja isänsä kovan kohtalon vuoksi he\nsurmasivät itsensä ja joutuivat taivaaseen tähdiksi. Kerrotaan niinkin,\nettä Orion rakastui heihin ja vainosi heitä viisi vuotta, kunnes\nZeus muutti heidät kyyhkysiksi ja vihdoin tähdiksi. Kuusi voidaan\nnähdä paljain silmin. He olivat naimisissa jumalien kanssa, mutta\nseitsemännellä oli kuolevainen Sisyfus puolisona, ja häpeästä hän\nkarttaa ihmisten katsetta.\n\nMikäli Pindaros kertoo, Plejadit kuuluivat kuunjumalattaren Artemiin\nseuraan. Taivaassa he jatkavat maan päällä järjestämiään kuorotansseja\nja yöjuhlia johtaen tähtien karkeloa. Viimeksi mainitussa väitteessä\npiilee ehkä viittaus siihen, että Plejadit aikoinaan olivat eläinradan\netunenässä.\n\nUskomus, että Plejadit ovat seitsemän sisarta, esiintyy useissa\nkansanhengen tuotteissa, mm. färsaarelaisessa arvoituksessa, joka\nkuuluu: »Seitsemän sisaria samassa vuoteessa, kukaan ei makaa taimpana\neikä kukaan etumaisimpana».\n\nGrimmin mainitseman saksalaisen sadun mukaan Kristus kerran kulki\nleipämyymälän ohitse ja lähetti, jonkun opetuslapsistaan pyytämään\nleipää. Leipuri epäsi pyynnön, mutta leipurin vaimo, joka kuuden\nLyttärensä kanssa sattui olemaan saapuvilla, antoi salaa leivän.\nPalkaksi heidät siirrettiin taivaaseen, missä heidät nähdään Seulasina.\nMutta leipuri muuttui käeksi, ja niin kauan kuin käki kukkuu keväällä,\nTiburtiuksen päivästä (14 p. huhtikuuta) Juhannukseen saakka, Seulaset\novat näkymättöminä eli siis niin lähellä aurinkoa, ettei niitä voi\nnähdä. On merkillistä, että dajakitkin asettavat käen kukunnan\nPlejadien (kantarika) yhteyteen, hekin väittävät käen kukkuvan\nPlejadien ollessa näkymättöminä.\n\nMuutamissa saduissa Plejadit ovat prinsessa, seurassaan mestarivaras\nkumppaneineen. Australian Victoria valtiossa Plejadeja (larnan\nkurrk) pidetään nuorina naisina leikkimässä nuorukaisten kanssa,\njotka muodostavat Orionin vyön. Seikkaperäisemmin kertovat\nkamilaroi-murjaanit: Plejadit olivat seitsemän kaunista maallista\ntyttöä. Heihin rakastui Beriberi (Orion). Päästäkseen erilleen\nrakastuneen tungettelevaisuudesta tytöt kiipesivät ylös korkeihin\npuihin, joista vihdoin hyppäsivät suoraan taivaaseen samalla muuttuen\nvalo-olennoiksi. Vähimmän kaunis, nimeltään Gurrigurri, »ujo»,\njättäytyi toisten taakse ja hän on Plejadien vähimmin näkyvissä\noleva tähti. Tyttöjen siirryttyä taivaaseen korotettiin sinne\nBeriberi-Orionkin vöineen ja bumerangeineen.\n\nTämä taru, kuten nähdään, muistuttaa suuresti edellä mainittua\nkreikkalaista tarua. Niinkuin näissä Plejadit useissa muissakin\nsaduissa asetetaan Orionin yhteyteen. Uuden Guinean maforesit pitävät\nPlejadeja (sarmuri) Orionin (kokori) puolisona. Papua-heimot, jotka\nasuvat Torressalmen saarissa, yhdistävät Plejadit (usiam) ja Orionin\n(seg) yhdeksi Tagai nimiseksi tähtikuvioksi. Etelä-Kalifornian luiseño,\nsamoin kuin arabialaiset, kertovat sitä vastoin, että Aldebaran eikä\nOrion ahdistaa Plejadeja.\n\nVaikka Plejadien tähdistössä paljain silmin voidaan nähdä vain kuusi\ntähteä, sen yleensä katsotaan käsittävän seitsemän tähteä. Tätä\nkäsitystä voidaan seurata aina sumerilais-akkadilaiseen muinaisuuteen.\nBabylonialaiset merkitsivät Plejadit seitsemällä tähdellä tai täplällä,\njoitten merkityksestä oireellinen kirjoitus »Sappu» ei jätä mitään\nepäilyksen varaa. Homeros kertoo (II. 18:486), että Hefaistos kuvasi\nPlejadit Akhilleun kilpeen, mutta ikävä kyllä emme tiedä, minkä\nnäköinen tuo kuva oli. Eräässä keskiaikaisessa plejadikuvassa nähdään\nseitsemät naiskasvot. Plejadeissa ilmeni babylonialaisten käsityksen\nmukaan Imina-bi = Sihittišunu, »ne seitsemän», niminen jumaluus, joka\nainakin 700-luvulta e.Kr. alkaen niin ikään merkittiin seitsemällä\ntähdellä tai täplällä. »Ne seitsemän» samastettiin »seitsemään\npahaan henkeen», joilla on perin huomattava sija itämaitten vanhassa\nkansanuskomuksessa, ja ktonisen Enmešarra, »maailmanjärjestyksen\nherra», nimisen jumalan seitsemään lapseen. Tähtitieteen kotimaassa\nsiis jo katsottiin Plejadeja olevan seitsemän, mutta näyttää siltä,\nettä niitä oletettiin olevan kahdeksankin. Sillä »noilla seitsemällä»\non Narudu niminen sisar, jota sanottiin »kahdeksanneksi», ja\nEnmešarran lapsia on välistä kahdeksan. Mainittua Narudua edustaa\n_katimatu-erullu_ niminen lintu, jonka nimi merkitsee jotain kätkettyä,\npeitettyä. Toiset kansat arvelevat, että Plejadeissa on vain kuusi\ntähteä. Todellisuudessa Plejadien tähdistö käsittää yhden tähden\nkolmatta suuruusluokkaa, kolme tähteä viideltä ja kaksi tähteä kuudetta\nluokkaa sekä joukon pienempiä.\n\nPlejadien länsimailla esiintyvä kansanomainen nimi _Seitsentähti_,\nmuinaissaks. _Sibunstirri_, nyk.saks. _Siebengestirn_, ruotsin\n_Sjustjärnan_ on luultavasti muodostettu kreikkalaisten nimien\n_Heptásteroi_ ja _Heptáporos_ mukaan. Kuvitteluun, että Plejadit\nkäsittävät seitsemän tähteä; viittaavat ehkä suom. murteissa esiintyvät\nnimitykset Lapin otava (?Kontiolahti, Nurmes, Kestilä, Ylitornio),\nPieni otava (Kuolemajärvi, Kontiolahti) ja Pikku otava (Vesilahti,\nKarkku, Viljakkala). Vaikka, kuten jo mainittiin, paljain silmin ei\nvoida nähdä useampaa kuin kuusi tähteä Plejadien sikermässä, uskomus,\nettä niitä on seitsemän, on niin lujasti juurtunut tietoisuuteen,\nettä useat tarut pyrkivät selittämään, minne seitsemäs tähti on\nhävinnyt taikka minkä tähden se on näkymätön. Salama on muka iskenyt\nsiihen, taikka se on pujahtanut Ison Karhun puolelle, jonka Alopeks,\n»kettu», nimisenä seuralaisena se esiintyy. Sukua tälle tarulle\nnäyttää olevan Harvan kertoma mongolitaru, jonka mukaan Ison Karhun\neli Otavan seitsemän kaania ryösti yhden plejadineitosista. Ja samaan\nryhmään kuuluu ilmeisesti muudan ostjakkitarukin, jonka mukaan Orion\nryösti erään neitosen — kaiketi yhden plejaditytöistä. Kaikki nämä\ntarut pyrkivät selittämään, minkä tähden yksi Plejadien tähdistä on\nnäkymätön. Toisten selitysten mukaan näkymätön tähti edustaa sitä\nAtlaksen tytärtä, joka, kuten jo mainittiin, häveten naimistaan\nkuolevaisen Sisyfoksen kanssa karttaa ihmisten katsetta. Taikka se\non Elektran tähti, ja Elektran, joka oli troialaisten kantaäiti,\nkerrotaan poistuneen tähtisisartensa seurasta katsellakseen Troian\nhävitystä (Ideler 316). Kuten jo mainittiin, dajakit ja malaijit\nväittävät Plejadien olevan kuusi kananpoikaa, joita seuraa näkymätön\nemäkana. Toisten tarujen mukaan Plejadit alkuaan olivat seitsemän\nkananpoikaa; siihen aikaan ihmisillä ei vielä ollut riisiä, vaan he\nelättivät itsensä metsäntuotteilla. Mutta muudan kananpojista laskeutui\nmaan päälle ja lahjoitti ihmisille hedelmän, joka oli kookospähkinän\nkokoinen. Hedelmässä oli kolme kehää, kussakin erilaista riisiä, joka\nkypsyi 4, 6 tai 8 kuukaudessa. Tämä harmitti emäkanaa niin, että se\nyritti tappaa sekä poikaset että ihmiset. Mutta Orion pelasti ne, niin\nettä kuusi kananpoikaa jäi henkiin. Kun Plejadit ovat näkymättöminä,\nemäkana hautoo. Tšuktšit taas ovat näkevinään Plejadeissa kuusi nuorta\nvaimoa odottamassa miehiään (Reuter 281). Etelä-Amerikan araukaneilla\nPlejadien nimi on Kuusitähti (cajupal) ja Cookin saarilla »ne kuusi»\n(tau-ono).\n\nToisin kuin useimmat Plejaditarut muuan Cookin saarilta oleva taru\ntietää, että Plejadit (matariki) alkuaan muodostivat yhden ainoan\ntähden. Sen kirkas valo herätti Tane nimisen jumalan vihan, ja Tane\nliittoutui Aldebaraniin (aumea) ja Siriukseen (mehe) taistellakseen\nplejaditähteä vastaan. Tämä pakeni erään virran toiselle puolelle,\nmutta Sirius johdatti virran toisaalle, niin että Tane pääsi käymään\nvihaamansa kimppuun. Jumala tarttui Aldebaraniin ja viskasi hänet\nsellaisella voimalla vihaamaansa tähteen, että tämä pirstoutui kuudeksi\ntähdeksi.\n\nTätä tarua muistuttavat jonkin verran Altain tatarien ja kirgiisien\ntarinat Plejadien synnystä. Edellisten kertoman mukaan eli muinoin\nmaan päällä eräänlainen eläin, joka aiheutti tavatonta kuumuutta.\nSen johdosta kameli ja lehmä päättivät surmata sen. Lehmä tallasikin\ntuon eläimen sorkkiensa alle, niin että eläimen palasia lennähti\nylös taivaaseen, missä ne vieläkin näkyvät kuutena pienenä tähtenä.\nKirgiisit taas kertovat, että Plejadit (urker) olivat alunperin suuri\nvihreä hyönteinen, joka oleskeli ruohikossa ja söi karjaa, varsinkin\nlampaita. Suuttuneina siitä kameli ja lehmä päättivät tappaa pedon,\nmutta lehmän sorkkien välistä se pelastui palasina taivaaseen. Kolmas\ntämän tarun toisinto selittää, miksi yksi Plejadeista puuttuu. Kun peto\nmurskaantui, joutui yksi kappale siitä Otavan mahtavalle kaanille, jota\nplejadiolento sen tähden ajaa lakkaamatta takaa.\n\nPlejadit ovat näytelleet ja näyttelevät vieläkin muutamien\nvillikansojen keskuudessa huomattavaa osaa ajanlaskussa. Noin vuosien\n4000 ja 1700 välisenä aikana e.Kr. oli kevät päiväntasauspiste,\njosta luettiin vuoden alku, Härän tähdis tössä, johon Plejadit\nkuuluvat. Sen mukaisesti Plejadit olivat babylonialaisten ja\nintialaisten kuunzodiakin etunenässä. Ns. Plejadivuosi on todettu\nvielä meidän aikakautenamme eräillä intiaaneilla, grönlantilaisilla ja\nlappalaisilla. Plejadien latinankielisen nimen Vergiliae roomalainen\nfilologi Servius katsoi tarkoittavan niiden yhteyttä suven alkuun.\nSeurasaarien asukkaat jakoivat vuoden kahteen osaan Plejadien nousun\nja laskun mukaan. Edellinen vuosipuolisko alkoi, kun Plejadit\ntulivat näkyviin taivaanrannalla auringon laskiessa. Jälkim mäinen\nvuosipuolisko luettiin ajasta, jolloin Plejadit olivat näkymättömiä\nauringon laskiessa, ja päättyi, kun ne samaan aikaan taas tulivat\nnäkyviin. Cookin saarilla Plejadien esiin tyminen itätaivaalla auringon\nlaskun aikaan noin joulukuun keskivälissä merkitsi uuden vuoden alkua\njne. Monta muuta esimerkkiä Plejadien tehtävästä vuodenlaskussa\nmainitsevat Richard Andree, Karl von den Steinen ja J.G. Frazer.\n\nPlejadien on katsottu vaikuttavan myös sääsuhteisiin ja niistä\nriippuviin elinkeinoihin, maanviljelykseen ja merenkulkuun.\n\nErään babylonialaisen kuukausiiuettelon mukaan Seitikkojumala,\njota Plejadit edustivat, oli kahdennentoista kuukauden, Addarin\neli elonkorjuun kuukauden suojelusherra. Eräässä assyrialaisessa\nastrolabitekstissä taas, joka on 7. vuosisadalta e.Kr., sanotaan\nAjaru-ljjar kuukauden (suunnilleen huhtikuutoukokuu) olleen pyhitetyn\nPlejadeille ja Seitikkojumalalle (HBA 85). Tämän tekstin mukaan\nPlejadit, kaiketi niiden heliakinen nousu, ilmoittavat vuoden\ntoisen viljelyskauden alun, jolloin maa on kynnettävä (sanallisesti\n»avattava», vrt. Jes. 28:24), vetohärät pidettävä valmiina työhön,\nvedennostokoneet kunnostettava ja vesi päästettävä johtoihin. Mutta\neräässä midrastekstissä (Thadše VI) sanotaan: »Kun Kîma tähti on\nlaskemaisillaan, maata kynnetään kylvön vaaralta; kun se nousee on\nkorjuun aika».\n\nSamanlaisia Plejadien nousuun ja laskuun liittyviä neuvoja antaa\nkreikkalainen runoilija Hesiodos (700-luvulla e.Kr.) _Työt ja\npäivät_ nimisessä teoksessaan: »Kun Plejadit, Atlaksen tyttäret,\nnousevat taivaalle, aloita elonkorjuu, ja kun häviävät, ryhdy auraan!\nNeljäkymmentä päivää ja yötä ne pysyttelevät poissa, mutta kun\nvuoden vaihtuessa ikuisessa kiertokulussaan ne jälleen loistavat\ntaivaalla, silloin teroita viiltävän viikatteen rauta!» Samoin kuin\nbabylonialaiset ja kreikkalaiset ovat eräät malaijo-polynesialaiset\nja milanesialaiset kansat asettaneet, maanviljelyksen Plejadien\nyhteyteen. Borneon dajakit luulevat ihmisten oppineen riisinviljelyksen\nPlejadeissa asuvalta Si-kiralta. Heidän kerrotaan aloittavan\nriisitaimien istuttamisen klo 3 tai 4 aamulla, kun Plejadit ovat\nsillä kohtaa, missä aurinko on klo 8. Jotteivät erehtyisi ajasta,\njotkut kokeneet miehet ovat tähystämässä ulkosalla kautta yön.\nSumatran batta-heimo järjestää maanviljelyksensä Plejadien ja Orionin\naseman mukaan. Marokossa on sääntönä, että kun Plejadit (lokakuussa)\nnousevat iltarukouksen aikaan, on seuraavana päivänä ryhdyttävä papuja\nkylvämään. Eräät intiaanit kuvittelevat, että Plejadit lähettävät alas\njyvätähkiä lentotähtien muodossa.\n\nPlejadit määräsivät kreikkalaisten ja roomalaisten meriliikenteenkin.\nHesiodos näet varoittaa liikkumasta merellä neljänkymmenen päivän\naikana, jolloin Plejadit ovat näkymättöminä taikka »väkevä Orion on\npeloittanut ne pakoon». Plejadien näkymättömyyden, tai mytologista\nkuvaa käyttääksemme, niiden manalassa olon lasketaan 700 vaiheilla\ne.Kr. Babyloniassa kestäneen maaliskuun 28. päivästä niiden 42\npäivää myöhemmin, toukokuun alkupuoliskolla, tapahtuvaan heliakiseen\nnousuun saakka. Tämä aika on ilmastollisessa suhteessa pahamaineinen\nsilloin vallitsevien myrskyjen ja sateiden vuoksi — vertaa aprillieli\noikkusäätä meillä — ja näin ollen on ymmärrettävissä, että merta\npidettiin epäluotettavana ja vältettiin merenkulkua. Katsoen\nPlejadien ja merenkulun väliseen suhteeseen on peräti tahdottu johtaa\nPlejadi-nimi kreikkalaisesta verbistä pleein, »purjehtia»! Yhtä hyvin\nsaattaisi olettaa mainitun yhteyden aiheuttaneen Plejadien syyrialaisen\nnimen _elpā_, »laiva»!\n\nMuutamien astrologisten nuolenpäätekstien mukaan syntyy sade, kun\neräät kiertotähdet ennättävät Plejadien luo. Arabialainen kirjailija\nQazwînî (k. 1283) väittää, että sataa ja on kylmä, kun Kuu joutuu\nPlejadeihin. Monella taholla maailmaa näytään uskovan, että Plejadien\nnousu vaikuttaa säähän. Jakuutit kuvittelevat, että Plejadit\nmuodostavat aukon (seulan!) taivaan katoksessa ja että siitä virtaa\ntuulta ja kylmää. Palestiinan talonpojat ovat tietävinään, että jos\ntuulee Plejadien noustessa, on odotettavissa sadetta kahdeksi viikoksi.\nJos Plejadit nousevat sumuisina, pidettiin sitä muinaisessa Roomassa\nsateisen talven enteenä ja vaatekauppiaat kiirehtivät korottamaan\nhintoja.\n\nMistä tällaiset uskomukset ovat syntyneet ja onko niillä ehkä\nalkuperäinen yhteinen syy, on kysymys, johon aineiston hajanaisuuden\nja niukkuuden vuoksi lienee mahdotonta antaa pätevää vastausta. Lisään\ntähän Plejadi-lorea koskevaan niukkaan katsaukseen, että Babylonian\nastrologit näyttävät asettaneen Plejadit syyperäisyhteyteen maassa\nsattuviin vedentulviinkin. Se johtuu todennäköisesti yksinkertaisesti\nsiitä, että Tigris-Eufrat jokien jokavuotiset tulvat, jotka aiheutuvat\nlumen sulamisesta jokien pohjoisilla lähdetienoilla, sattuvat\nsuunnilleen Plejadien heliakisen nousun aikaan. Kansanuskomuksissa\nsekaantuvat usein samanaikaisuus ja syysuhde.\n\n\n\nTAURUS [härkä] HÄRKÄ.\n\n\nBabylonialaisten kuunzodiakin toisen huoneen sumerilainen nimi on\n_Guanna_, »taivaan härkä». Akkadin kielessä Härkää ei nimitetä\ntavallisella nimellä _alpu_, vaan sen nimenä on _Šuru_ (hepr. _šōr_,\narab. _taur_, jotka sanat lienevät samaa juurta kuin lat. _taurus_,\nruots. _tjur_, Saks, _Stier_ ym.), Laikka Härän nimenä esiintyy _Lū_,\njonka sanan naispuolinen vastine on _littu_, hepr. naisennimi Lea.\n\nTaivaan härkä on Gilgames eepoksessa hirveä otus, jonka taivaan\njumala luovutti Ištarille, jotta se kukistaisi hänen vihaamansa\nurhon. Sellaiseksi se on myös kuvattu Denderan kummassakin\neläinratakuvastossa. Mutta runossa kerrotaan, että ystävät (kaksoset)\nGilgameš ja Enkidu käydessään maailman ensimmäistä tunnettua\nhärkätaistelua pitelivät taivaan Härkää perin pahoin repien siltä\n»reiden». Siten se näkyy muuttuneen vetohäräksi, joka babylonialaisten\nKuun eläinradalla vetää vaunuja, jotka esiintyvät yksinäänkin\ntähtikuviona. Kreikkalaiset mytografit ovat kuvitelleet Härkää siksi\nhäräksi, jonka hahmossa Zeus ryösti Foinikian kuninkaan tyttären\nEuropen vieden hänet meren yli Kreettaan, taikka Kreetan kuninkaan\npuolison Pasifaen rakastamaksi sonniksi, vieläpä Apis häräksikin.\n\nMelkein kaikissa planisfääreissä Härkä nähdään silvottuna, niin että\nkoko takapuoli puuttuu. Aiheutuuko tämä siitä, ettei Härän kuva ole\nkokonaisuutena mahtunut eläinratakuvastoon? Vai onko tässä seikassa\nviittaus siihen häpeälliseen kohteluun, jonka uhriksi Härkä joutui\nbabylonialaisten runossa? Ovidiuksen Fasti teoksesta (IV 717 seur.)\nluemme:\n\n_Vacca sit an taurus, non est cognoscere promtum: Pars prior apparet,\nposteriora latent._\n\nAstrologit ovat lisänneet taivaanhärän häpeää lukemalla Härän\neläinradan naispuolisten olentojen joukkoon!\n\nHärän päätähti, α Tauri, muodostaa neljän Loisen tähden kanssa\nHyadit nimisen tähtiryhmän, _sidus quinque stellarum_, Härän päässä.\nIslantilaisilla tämän tähtiryhmän nimenä oli _ulfs keptr_, »suden\nkita». Babylonialaisten tähtitieteessä päätähden nimi oli _is\nlē_, »Härän leukaluu». Se esiintyy jo Boghazköin tähtiluettelossa\n(1300-luvun vaiheilla e.Kr.) eläinradan kolmantena astrologisena\nvaltana. Arabialaiset pitävät tätä tähteä Härän punaisena silmänä,\njoka osoittaa manâzilsarjan 4:nnen aseman. Sen arabiankielinen nimi on\n_adDabarān_, joka Aldebaranin muodossa on vakiintunut kansainvälisessä\ntähtinimistössä. Sillä on lisäksi nimet _HādîTābi'_ ja _Tālī-annadžm_.\nKaikilla neljällä nimellä on sama merkitys: »joka seuraa Plejadeja»,\ns.o. joka nousee niiden jälkeen. Muuan beduinitaru selittää kuitenkin\nasian toisin: ad-Dabarān kosi at-Turajjaa, »pikkurikasta», eli\nPlejadeja, mutta tämä antoi rukkaset kosijan köyhyyteen viitaten;\nnäyttääkseen, ettei hän kumminkaan ole niinkään köyhä, adDabaran ajaa\nnuoret kamelitammansa ylpeän pikkulikkaan kintereille. Vieläkin on\nAldebaranin nimenä al-Fanīq, »siitosori», jonka vastakohtana ovat\nal-Qalā’is, Hyadien nuoret kamelit. Aldebaranin viidentenä nimenä on\nal-Migdah, »härkin».\n\nAbessinialaisen kansanuskomuksen mukaan Aldebaran on Alî tai Edrîs\n(Heenok) ja Plejadien poika, päätähti heidän kuunzodiakkinsa\nensimmäisessä Kêmâ nimisessä huoneessa. Tämä käsittää Plejadit ja\nHyadit, joita sanotaan Kêmân ja hänen poikansa vuohiksi. Se merkitsee\nmuka 3 onnenpäivää — oikeampi olisi kai sanoa 2 päivää, koska Kêmâ\nilmeisesti vastaa babylonialaisten 1. ja 2. ja arabialaisten 3. ja\n4. kuunasemaa. Muinaisintialaisilla Aldebaranin nimenä oli Rōhini,\n»punainen» — Aldebaranhan on punertava —; hän on nakšatran 2:n huoneen\nhaltijatar ja Kuun lempivaimo. Astrologiassa Kuulla on hypsomansa,\nexaltationsa eli suurin vaikutusvoimansa, ja Venuksella yömajansa\nHärässä.\n\nKuglerin laskelmien mukaan babylonialaiset toisen vuosituhannen alussa\nlukivat aurinkovuoden alun Aldebaranin heliakisesta noususta. Hän\nsanoo sen v. 1964 e.Kr. tapahtuneen huhtikuun 26. päivänä, 36.5 päivää\nkevätpäiväntasauksen jälkeen.\n\nKreikkalaisessa taiteessa Härkä esiintyy kuunjumalataren ratsuna.\nDenderan suorakaiteenmuotoisessa zodiakissa Härällä on kuunkehä\nselässään. Tällä viitataan juuri mainittuun käsitykseen, että Kuulla on\nylennyksensä Härässä. Turkkilainen peili esittää Härän selässä kannelta\nsoittavan sarvekkaan naisen, se on Venus yömajassaan.\n\nSeuraavat kolme babylonialaista kuunhuonetta esiintyvät meikäläisen\nmielestä oudossa järjestyksessä. Kolmas on Sibzi-anna, »taivaan\nuskollinen paimen» = Orion, ekliptikan eteläpuolella, neljäs on Šu-gi\n= Š bu, »vanhus» = Perseus, viides on Gamlu, »käyrämiekka» = Auriga =\nAjomies, molemmat ekliptikan pohjoispuolella.\n\n\n\nORION.\n\n\nNiinkuin sumerinkielinen nimi _Sib-zi-anna_ osoittaa, babylonialaiset\npitivät tähtikuviota, jota me sanomme Orioniksi, paimenena, ja\ntämän paimenen he samastivat Ištarin »morsiuspoikaan», paimenjumala\nTammuziin. Egyptissä pidettiin Orionia Osiriksen »sieluna», s.o.\nilmestysmuotona, taikka Horus jumalana.\n\nMuutamat Orionia koskevat klassilliset kuvitelmat ja tarut näyttävät\njossakin muodossa olleen olemassa jo babylonialaisilla. Erään tarun\nmukaan aamuruskon jumalatar Eos-Aurora ryösti Orionin ja pari toista\nkaunista nuorukaista; mutta Artemis, joka ei sietänyt noitten kahden\nyhtymistä, surmasi Orionin nuolillaan taikka toisen tarun mukaan\npani skorpionin pistämään häntä jalkaan, niin että hän kuoli. Tähän\ntaruun nähden on huomattava, että Orion laskee suunnilleen samaan\naikaan kuin Skorpioni nousee. Kuolleen Orionin Juppiter muutti\ntähdistöksi, jota nimitettiin hänen mukaansa (Ovidius, Metam. III\n412). Tätä tarua muistuttaa Sib-zi-anna-Orionin assyriankielinen\nepiteetti »aseella surmattu». Useissa taruissa Orion esiintyy\nrampana, päättömänä tai silmättömänä ja muullakin tavalla runneltuna\nmetsästäjänä. Mitä tulee klassilliseen taruun Orionin ryöstöstä, on\nmielenkiintoista, että ryöstö-aihe liittyy Orioniin eräässä edellä\nmainitussa Jeniseiostjakkien kertomassa tarussakin. Mutta siinä Orion\non neidonryöstäjä — niinkuin Paris paimen — eikä päinvastoin. On\nmyös merkille pantavaa, että niinkuin Tammuz ja Osiris jumalilla on\nkahdenlainen olemus, maan päällä ja manalassa, niin näyttää olevan\nOrionillakin. Eräässä Pepi II:n aikuisessa pyramiditekstissä sanotaan,\nettä Orion on siitetty korkeudessa, syntynyt tuonelassa. Sen tähden\npyramidin rakentaja sanoi: »Sieluni ulottuu Orioniin ja alas tuonelaan».\n\nOrion on myös metsästäjä ja soturi. Näyttää siltä, että Orion on\nlainannut piirteitä Nimrodilta. On väitetty että sana Orion, jonka\nvanhempi muoto on Oarion, sinänsä merkitsee soturia. Syyrian kielessä\nja arabiassa Orionilla on liikanimi »sankari» tai »jättiläinen»,\n_Gabbārā_ ja _al-Džabbār_, niinkuin Nimrodilla. Ilse asiassa nämä\nkaksi samastettiin. Mongolit ovat näkevillään Orionissa ampujan,\nhevosen, koiran ja nuolen. Baikal seudun tunguusit väittävät, että\nOrionmetsästäjällä on ihmisen pää, mutta hevosen ruumis. Tässä on\nilmeisesti ollut vaikuttamassa Jousimiehen babylonialaisperäinen\nkuva. Kreikkalaisen kansan suussa sanotaan Orionin esiintyneen\nAlektropodonin, »kukonjalan», nimisenä.\n\nOrionia on edelleen kuviteltu peltomieheksi, viininviljelijäksi ja\nkyntäjäksi. Sen mukaisesti Orion usein on varustettu sirpillä tai\nviikatteella. Tämän ja monen muun kuvitelman perustana ovat »Orionin»\neli »Väinämöisen vyön» muodostavat tähdet _δεζ_. Orionin vyöllä\non myös nimi »Väinämöisen viikate». Puolalaiset, liettualaiset,\nserbialaiset y.m. sanovat Orionia viikatteeksi. Eräässä arabialaisessa\ntaivaspallossa Orion esiintyy sirppi vasemmassa kädessä; hän on\nvasenja yksikätinen. Sirppiä eli viikatetta on joskus katsottu\nmiekaksi; sen tähden Orionilla on liikanimet _ksifeforos_ ja _ensifer_,\n»miekanpitäjä» ja »Kalevan miekka». Kreikkalaisissa kuvissa Orion on\nvarustettu sekä miekalla että nuijalla ja taljalla — niinkuin Herakles.\nDenderan pyöreässä zodiakissa Osiris-Orionilla on valtikka oikeassa\nkädessä ja ruoska vasemmassa.\n\nYksinkertaisimpia mielikuvia, jotka Orionin vyön tähtirivi herätti, oli\npaimensauva, babylonialaisten _šibirru_, joka on Tammuzin tunnus, eli\n_pedum_, joka kuuluu antiikin kuviin Orionista. Paimensauvasta tuli\nmyöhemmin Jaakopin tai Pietarin sauva ja kirjava joukko muita esineitä.\nJoukossa huomataan Venuksen, Friggan tai Maarian värttinä, Saksassa\nharava tai aura, Virossa keihäs, slaavilaisilla kainalosauva tai\npiispansauva, siamilaisilla merta, kuivuuteline tai tiikerin loukku,\nTanskassa kaksipyöräiset rattaat jne. Nykyajan arabialaiset sanovat\nOrionin vyötä vaa’an varreksi (mīzān). Samanlainen Orionin vyön nimitys\n»vaaka» tai »puntari» esiintyy turkkilaisilla, kirgiiseillä ja Siperian\ntatarilaisilla. Volgan tatarilaisilla se on »vedenkantotanko».\n\nVyötähtien kolmilukua tähdennetään monesti. Ne ovat kolme, linkokiveä,\njoilla muuan metsästäjä aikoi ampua strutsin linnunradalta,\nkolmoset, kolme sulotarta, kolme niittäjää, kolme pyhää kuningasta,\nkolme Maariaa, kolme halonhakkaajaa (Madagaskarissa), kolme\nmustalaista, kolme jättiläisvaimoa, kolme eksynyttä hylkeenpyytäjää\n(eskimolaisilla), kolme tanssivaa nuorukaista (Australiassa), kolme\nhirveä (burjateilla), kolme metsäkaurista tai puhvelia auroineen\n(Jaavassa), kaksi sauvaan ripustettua kilpikonnaa (bushmanneilla),\nkaksi kalastajaa veneessä (germaaneilla) y.m.\n\nKoska Orionin samoin kuin Plejadien kosmillinen lasku eli häviäminen\nklassillisella muinaisajalla tapahtui myöhäissyksyllä, jolloin myrskyt\nja sateet ovat tavallisia, pidettiin Orioninkin häviämistä mainittujen\nilmastollisten ilmiöitten syynä. Sen mukaisesti Horatius antaa\nOrionille epiteetin _nautis infestus_, »merimiehille vihamielinen», ja\nriehuva etelätuuli on Orionin _rapidus comes_, »raju kumppani».\n\nAssyriassa duzu eli heinäkuu-elokuu oli Tammuz-Orionille pyhitetty\nkuukausi, jolloin vilja korjattiin ja kylvö toimitettiin. Saksassa\non Orionin tähdistöä kuviteltu auraksi ja sen heliakinen nousu\nilmoitti ajan, jolloin oli ryhdyttävä kyntämään. Orion oli tavallaan\nvuodenvaihteen tähti, ja semmoisena golditkin Harvan arvelun mukaan\nnäyttävät pitäneen sitä.\n\nSibzianna-Orionin yhteydessä mainitaan kerran Tar-lugallu »kukko»\nniminen tähti, joka on sen »takana» eli itäpuolella. On väitetty,\nettä sillä tarkoitetaan Rigel ( β Orionis), Lepus, »jänis», taikka\nColumba, »kyyhkynen», tähteä, mutta Kuglerin mukaan se on Prokyon,\n»pikkukoira». Tämä ja Canis maior eli »koirantähti» Sirius muodostavat\nklassillisessa mytologiassa metsästäjä Orionin koiraparin. Mutta\nbabylonialaiset kuvittelivat Siriusta — ehkä Prokyonin ohella —\nnuoleksi, mikä panee ajattelemaan mongolien edellämainittua kuvitelmaa.\nMerkillistä on, että Ištar jumalattaren katsottiin ilmestyvän sekä\nNeitsyessä että Siriuksessa, jolla siinä tapauksessa oli nimenä Jousi.\nSamaan tapaan egyptiläisten Isis jumalatar ilmestyi sekä Neitsyenä että\nSirius (Sothis) tähdistössä. Orionin päätähdillä, α ja β Orionis, on\narabialaiset nimet. Betelgeuze, oikeastaan _Bātal-džauzā_, »Orionin\nolkapää», ja _Ridžl al-džazā_, »Orionin jalka», josta jo mainittu\nnimimuoto Rigel.\n\nOrionin kuvaan kohdistuvat arabialaisten kuunzodiakin viides ja kuudes\nasema, _al-Haq'a_ ja _al-Han'a_. Edellinen käsittää »kolmilukuisen\ntähtiryhmän», joka al-Farghânîn mukaan merkitsee Orionin päätä (λ\nφ1 φ2 Orionis). al-Han'aan kuuluu kaksi valkoisenhohtavaa tähteä\nLinnunradalla, nimeltään _az-Zirr_ »nuppi» ja _al-Maisan_, »tuikkiva»\ntaikka »ylpeästi kulkeva», luultavasti ξγ Geminorum. Toisten mukaan\nkuuluvat niihin myös tähdet ημν Gemin. Molemmat edelliset ovat\nkaksoistähtiä, ehkä samat kuin babylonialaisen uranografian »kaksoset,\njotka ovat Sibziannaa vastapäätä».\n\n\n\nPERSEUS.\n\n\nBabylonialaisen kuunzodiakin neljäs huone on _Šugi = Šibu_, »vanhus»,\n= Perseus. Siihen kuuluvat Perseuksen ohella Hyadien pohjoispuolella\nolevat Härän tähdet. Näitten kuviteltiin muodostavan vaunut, joissa\n»vanhus» seisoo. Vanhus on Assurista löydetyn tähtikuvauksen mukaan\npuettu ja parrakas; hän pitää oikeassa kädessään jotakin esinettä ja\nojentaa vasemman käden Plejadeja kohti. »Vanhus» edustaa Enmešarra\njumalaa,»maailmanjärjestyksen herraa», joka seitsemine poikineen on\nvankina manalassa. Astraalisena ilmiönä Enmešarra vastaa nimenomaan\nVanhuksen säärestä kantapäähän ulottuvaa ruumiinosaa. Tähtenä Enmešarra\nsamastettiin myös sekä Lu-lim = Andromedaan, joka on Perseuksen\nnaapuri, että Gigir, »vaunut» nimiseen tähteen. Saataneen olettaa, että\nbabylonialaisilla on ollut kreikkalaisten Perseus-Andromeda myyttiä\nmuistuttava taru. Loitsijain praktiikassa Perseus miekkoineen ja Gorgon\npaineen suojelee rajuilmalta, ukkostulelta ja — kadehtijoilta.\n\nPerseus-tähdistöön kuuluu Algol niminen tähti. Sen oikea arabialainen\nnimi on _al-Ghūl_, muuan paha henki, jonka arabialaiset asettivat\nPerseuksen tappaman Gorgon eli Medusan sijalle. Algol on tunnettu\npunaisesta tuliväristään, joka alinomaa vaihtuu, aivan niinkuin demoni\nal-Ghūl on tunnettu muodonvaihtamiskyvystään. Luullakseni sitä vastaa\nbabylonialaisten _Gišbar-zalag_, »loistava tuli», niminen tähti\nvastapäätä Enmeršarra-Šugia.\n\n\n\nAURIGA AJOMIES.\n\n\nBabylonialaisten viides kuunhuone _Gamlu_ vastaa _Heniokhos-Auriga\n— Ajomies_ nimistä tähtikuviota. Sen nimi Gamlu »käyrämiekka», ei\nosoita mitään yhteyttä Ajomiestä koskeviin tunnettuihin myytteihin.\nKäyrämiekka on mytologisesti uusikuu. Se on Marduk jumalan,\nTiämatin tappajan, ase ja kuuluu semmoisena myös Gorgon eli Medusan\nsurmaajalle Perseukselle. Vaunujen, joilla babylonialainen Perseus\non varustettu, pitäisi olla babylonialaisen Ajomiehen tunnuksena.\nPerseus ja Ajomies ovat ehkä syntyneet alkuaan yhteisen tähdistön\nkahdella taholla tapahtuneesta jaosta. Saksassa tarinoidaan, että\nAjomies oli ollut Vapahtajan ajomiehenä maan päällä ja oli palkaksi\nsaanut lupauksen päästä taivaanvaltakuntaan ja kun Ajomies tahtoi\nainiaan jatkaa tointaan, otettiin hänet vaunuineen taivaaseen.\nToisen, Posenissa kiertävän tarinan mukaan Ajomies oli osoittanut\nhuolimattomuutta silppuja valmistaessaan, ja koska hän ei välittänyt\nJumalan varoituksista, Jumala vihdoin suuttui ja rangaistukseksi\nasetti hänet istumaan taivaan vaunujen vehmarolle — varoitukseksi\nkaikille rengeille, jotka leikkaavat silput liian pitkiksi.\nKummassakin tarinassa tarkoitettaneen taivaan vaunuilla Otavaa,\nbabylonialaisten Kuormavaunuja (Margidda = Sumbu), joka useimmissa\neurooppalaisissakin kielissä esiintyy Vaunut nimisenä (kreik. Hamaxa,\nlat. Plaustrum, ruots. Karlavagnen jne.). Erinäisistä syistä, mm.\nsiihen nähden, että Enmešarralla on seitsemän poikaa, seitsentähtinen\nOtava-Vaunut etäisyydestään huolimatta sopisikin hänen tähdekseen.\nMutta eräässä tekstissä Sotavaunut (Gigir-Narkabtu) niminen tähti\nesiintyy Enmešarra-Perseuksen tähtenä. Ja mainitaan kaksikin Narkabtu\ntähteä, pohjoinen ja eteläinen ( β ja ζ Tauri), aivan niinkuin erään\nkreikkalaisen teoksen mukaan Ajomiehellä ei ole yhdet vaan kahdet\nvaunut (harmata). — Ajomiehen sylissä on Vuohi, kirkas Capella, jota\nGamlu lähinnä vastannee.\n\n\n\nGEMINI II KAKSOSET.\n\n\nNiinkuin Härkä kaikki seuraavat kuunhuoneet Kaksosista alkaen\nesiintyvät babylonialaisten auringonzodiakissakin ja, kauttaaltaan\nmelkein samannimisinä, myös meidän eläinradassamme, jota voidaan sanoa\nkaldealais-kreikkalaiseksi.\n\nBabylonialaisten 6:nnella kuunhuoneella, jota vastaavat _Kaksoset_,\nkreik. _Didymoi_, lat. _Gemini_, on sumerilainen nimi _Maš-tabba_,\nakkadilainen _Tu’âmê_. Tämä viimeksi mainittu nimi on heprean kautta\ntullut tavalliseksi miehennimeksi Tuomas, Tommi y.m. Babylonialaiset\nnäkivät eläinradan III:nnessa tähtikuviossa kaksi kaksoisparia,\n_Maštabba-galgal_ eli »isot kaksoset», α ja β Gemin. ekliptikan\npohjoispuolella, ja _Maš-tabba-turtur_ eli »pikkukaksoset», λ ja ζ (?)\nGemin. ekliptikan eteläpuolella. Nuolenpääteksteissä mainitaan muitakin\nkaksoistähtiä, mm. »Paimenen kaksoset», joitten sanotaan seisovan\n»taivaan uskollista paimenta (Orionia) vastapäätä».\n\n»Isot kaksoset» babylonialaiset, samastivat useampaankin jumalpariin,\nmm. Lugalgirraan ja Mešlamtaeaan, jotka edustivat (täysi)kuuta ja\nAurinkoa. Tämä seikka antaa selityksen dioskuuritarulle, että kun\ntoinen on manalassa, toinen on taivaassa ja että ne vain yhden yön\nsaavat olla yhdessä. Sellainenhan on Kuun ja Auringon laita, jotka\nsattuvat yhteen ainoastaan kerran kuukaudessa, konjunktiossa, uudenkuun\nsyntymäaikaan. Kun Kleopatra synnytti Antoniukselle kaksoset, pantiin\nheidän nimekseen Helios ja Selene, mistä seikasta voitaneen päättää,\nettä Egyptissä siihen aikaan tiedettiin Kaksosten merkitys. Kaksosina\npidettiin myös Kuun Mâšu ja Mâštu nimisiä lapsia, luultavasti\nyläja alakuuta, jotka nekään eivät saa olla yhdessä muulloin kuin\ntäydenkuun aikana. Kreikkalaisten tarustossa Kaksoset ovat joko Zeun\npojat Kastor ja Polydeukes (Pollux) taikka Apollon ja Herakles,\nkummassakin tapauksessa siis jumala ja puolijumala, sillä Ledan Zeulle\nsynnyttämistä kaksosista ainoastaan Polydeukes erään sadun mukaan oli\nZeun oikea poika ja kuolematon. Se seikka, että Kaksoset on käsitetty\nApolloniksi ja Herakleeksi, perustuu Bollin arvelun mukaan Babyloniasta\npäin tulleeseen vaikutukseen. Mutta tätä arvelua ei toistaiseksi voida\ntodistaa oikeaksi.\n\nHarkittaessa kysymystä Kaksosten mytologisista vastineista on\nmainittava, että niissä vertauksissa, joissa Jaakobin 12 poikaa\nesitetään 1 Moos. 49, on oltu huomaavinaan viittailuja eläinradan\nkahteentoista merkkiin. Niinpä Kaksoset olisivat veljekset Simeon\nja Leevi, jotka vastaisivat babylonialaisen myytin Gilgamešiä ja\nEnkidua. Edellisistä sanotaan, että »vihoissaan he murhasivat miehen ja\nröyhkeydessään silpoivat härän», jälkimmäisistä taas kerrotaan, että\nhe surmasivät jättiläisen Humbaban ja silpoivat taivaanhärän. Eräässä\njuutalaisessa tekstissä kysytään syytä Kaksosten luomiseen, ja vastaus\nkuuluu: »Jotta ihminen näkisi valkeudessa ja pimeydessä (?), koska\nKaksosten huone (mazzal) on (kaksinaamainen?) ihminen».\n\nKaksoset muodostavat meikäläisen eläinradan ensimmäisen kuvan, joka\nei esitä eläintä. Mutta Javanista peräisin olevassa eläinradassa\nKaksosiakin edustaa eläin, nimittäin molukkirapu (Limulus Moluccanus).\nTämän syynä on arveltu olevan, että tuosta eläimestä aina tavataan\nkoiras ja naaras yhdessä. Vanhaan aikaan Kaksosia pidettiin vuohiparina\nja antiikkisoivassa ruotsalaisessa runoudessa niillä on nimi Getterna.\n\nBabylonialaisia kuvaesityksiä Kaksosista ei varmuudella tunneta.\nMiellyttävä on arvelu, että rajakivissä ja Egyptin Esnestä löydetyssä\nzodiakissa esiintyvät kaksi yhdistettyä lohikäärmeen päätä tarkoittavat\neläinradan Kaksosia. Että babylonialaiset pitivät Kaksosia kahtena\njumalolentona, voidaan päättää Denderan eläinradoistakin, jotka yleensä\nperustuvat babylonialaisiin esikuviin, ja niissä nähdään Šu ja Tefnet\njumalattaren kättelevän. Erään nuolenpäätekstin mukaan isot Kaksoset\nkäsitettiin alastomiksi ja parrakkaiksi, toinen sirppi kädessä,\ntoinen pitämässä jotakin tuntematonta esinettä. Syyrian kielessä ja\nBundahisnissa Kaksosilla on nimi »Kaksi kuvaa». Dante (Paratiisi 27:98)\nsanoo Kaksosten tähtikuvaa »Ledan pesäksi»; runoilija viittailee\ntunnettuun taruun, jonka mukaan Zeus joutsenen hahmossa lähestyi Ledaa\nja tämä synnytti hänelle munan, josta olivat peräisin kaksoset Kastor\nja Polydeukes. Muinaispohjoismaisessa mytologiassa Kaksoset ovat\n»Thiazin silmät». Thiazi oli myrskyjättiläinen, jonka Thor — taikka\nSnorrin mukaan Odin jumala — tappoi ja jonka silmät jumala viskasi\ntaivaaseen, missä ne muuttuivat tähdiksi.\n\nEgyptin ja länsimaiden taiteessa Kaksoset ovat joko kaksi miestä tai\nmies ja nainen. Egyptistä peräisin olevassa marmorilaatassa, johon\non piirretty eläinradan kuvat, Kaksosina esiintyy kaksi miespuolista\nolentoa, luultavasti Apollon lyyrineen ja Herakles nuijineen.\nSamanlaisen Kaksosten kuvan, joka esiintyy Arlesista v. 1590 löydetyssä\nmarmoritorsossa, arvelee Cumont tarkoittavan kaksoisveljeksiä Amfionia\nja Zethosta. Oikeampaa lienee pitää niitä miehenä ja vaimona; miehellä\non nuija oikeassa kädessä, nainen pitää oikeata käsivarttaan miehen\nkaulassa ja vasemmalla kädellään hän pitelee pilarilla lepäävää lyyraa.\nMuuan intialainen runoilija kuvaa Kaksoset mieheksi nuijineen ja\nvaimoksi lyyrineen. Samat esineet esiintyvät tamulienkin Kaksosilla,\njotka molemmat kuitenkin ovat naisia. Onpa Kaksoset samastettu myös\nAatamiin ja Eevaan.\n\nKaksosten alastomuudesta, joka edellä sanotun mukaan on Babyloniasta\nperäisin, huomauttaa Manilius sanoilla: _Nudus uterque tamen sentit\nquia uterque calorem._ Lämpö, jonka vuoksi Kaksoset esiintyvät\nalastomina, on ehkä ajateltava lähteneeksi läheisen Jalopeuran\nmerkistä, missä auringolla on huoneensa. Isojen Kaksosten vastakohtana\npikkukaksoset esiintyvät kahtena puettuna, parrakkaana olentona,\npäässä kaksi tähteä. Etumaisen sanotaan pitävän kädessään piiskaa,\ntoisen ukonnuolta. Heidän vastineensa ovat sumerilais-akkadilaisessa\nmytologiassa Kuun vesurit Lal ja Khar.\n\nKaksoset muodostavat arabialaisten 7:nnen kuun-aseman, _ad-Dirâ'u_,\n»käsivarsi». al-Farghânin mukaan on kysymyksessä kaksi kirkasta\nKaksosten päässä olevaa tähteä, joista toisen nimenä on _ad-Dirâ’u\nlmaqbûta_, »ojennettu käsivarsi», toisen _ad-Dirâ'u Imaqbuda_, »otettu\nkäsivarsi». Nämä nimet näyttävät viittaavan tavalliseen Kaksosten\nkuvaan, jossa kaksi henkilöä kättelee toisiaan. Mutta Qazwînîn mukaan\nei tarkoiteta ihmisten käsivarsia, vaan Jalopeuran etukäpäliä.\n\nTässä paikassa on selostettava abessinialaisten 2. kuunhuone, johon\nkuuluu Orion ja Sirius. Edellisen nimenä on _Aslâm_, »kuvat», johon\non verrattavissa Kaksosten edellä mainittu syyrialainen nimi »kaksi\nkuvaa» ja toisaalta Orion-Tammuzin sumerilainen liikanimi Šerba-alam,\njonka jälkimmäinen osa niin ikään merkitsee kuvaa. Siriuksen\nnimenä on _Merzem_, joka muistuttaa arabian Mirzam nimeä, jolla\ntarkoitetaan erästä Orionin tähdistöön kuuluvaa tähteä — Littmannin\nmukaan Bellatrixia, γ Orionis, taikka Siriukseen kuuluvia tähtiä. On\nmerkillepantavaa että Sirius Boghazköin tähtiluettelossakin seuraa\nOrionin jälessä. Aslâm-Merzem kuunhuone osoittaa muka 4 onnetonta\npäivää — oikeampi olisi kai sanoa 3 päivää, sillä sen vastineena ovat\nbabylonialaisten kuunhuoneet Orion Perseus ja Ajomies, arabialaisten\nal-Haq'a, al-Han'a ja adDirâu (Orion-Kaksoset).\n\n\n\nCANCER [krapu] KRAPU.\n\n\nBabylonialaisten seitsemäs kuunhuone on sama kuin eläinratamme IV:s\ntähtikuvio _Krapu_, kreikkalaisten _Karki'nos_, latinaksi _Cancer_. Sen\nsumerilainen nimi on _Allul_, josta johtuu akkadilainen feminiininen\nnimimuoto _Alluttu_, jota selitetään _Šittu_ sanalla.\n\nBerosos, joka antaa taivaan kiertokulun alkaa Oinaasta, sanoo Krapua ja\nKaurista eläinradan määrääviksi merkeiksi sentähden, että ne osoittavat\nkiertokulun käännekohdat (momenta), kesäja talvipäivänseisaukset.\nOn riidanalaista, mikä luonnonsymboliikka on aiheuttanut Kravun\nkorottamisen taivaaseen. Tavallisin selitys on, että krapu symbolisoi\nAuringon taantumisen eli »kravunkulun», joka, samoin kuin päivien\nlyheneminen, alkaa Kravun merkistä. Kravun omituiseen liikkumiseen\ntaaksepäin assyrialaisetkin kiinnittivät huomiota, kuten näkyy\neräässä nuolenpäätekstissä esiintyvästä vertailusta. Kreikkalaisen\ntarun mukaan Hera jumalatar korotti taivaaseen lernalaisen kravun,\njoka oli purrut hänen poikapuoltaan Heraklesta, jota hän vihasi.\nEräässä assyrialaisessa tekstissä Krapua sanotaan taivaanjumalan\nAnun asunnoksi. Siihen sopii, että Anu jumalan valtaistuin sijaitsee\nekliptikan navassa. Koska kuunjumala Sîn, mikäli häntä pidettiin\nylimpänä jumaluutena, samastettiin taivaan jumalaan, mainitun\nkäsityksen yhteydessä on ehkä, että Krapu astrologiassa on Kuun\nyöhuoneena.\n\nDenderan suorakaiteisessa planisfäärissa Krapua edustaa egyptiläisten\nrakastama skarabee. Se on asetettu eläinradan alkuun osoittamaan vuoden\nalkua, joka sattui heinäkuussa. Pyöreässä planisfäärissa Krapua edustaa\nselällään makaava merikrapu.\n\nEräässä assyrialaisessa tekstissä sanotaan, että Kravun edessä seisoo\n_Sag-me-gar_ eli Jupiterin tähti. Tarkoitettaneen valkeahohtoista\n»pikkukoiraa», Prokyonia, joka Kravun puolesta sai merkitä paikan,\nmissä Jupiter on vaikutusvaltaisimmillaan. Babylonialaiset olivat\nkiinnittäneet huomionsa myös Kravussa olevaan tähtisikermään, joka\ntunnetaan Praesepe eli Seimi nimisenä. Mutta he antoivat sille nimen\n_Nangaru_, »nikkari», — en tiedä mistä syystä — ja myöhemmin tämä tuli\nkoko Kravun tähdistön nimeksi.\n\nPraesepe-Seimi, ε Cancri, osoittaa arabialaisten 8:nnen kuunaseman,\n_an-Natra_, jonka alkuperäinen merkitys on »sierainten ja niiden alla\nolevan ylähuulen osan väliseinä» jalopeurasta puhuttaessa al-Jâzidži\nmäärittelee tätä tähdistöä: »pikkutähtiä, jotka ovat tiheään kasatut\naivan kuin muodostaisivat (pilvi) läiskän». Tämä määrittely johtunee\nsiitä, että kysymyksessä olevalla tähdistöllä on kreikan kielessä\nliikanimi »pikkupilvi». Sitä sanottiin myös Jalopeuran kuonoksi eli\nsuuksi, _Fam al-asad_, joka vastaa kreikkalaista nimeä _Leontos\nkhasma_, ε Leonis. On huomattava, että Kravun kuvio täyttää ainoastaan\npuolet Kravun merkin alasta; tämän täydentää etuosa Jalopeurasta, joka\nulottuu omaa merkkiänsä ulommaksi. Tätä seikkaa tarkoittaa roomalainen\nrunoilija Lucanus (k. 63 j.Kr.) sanoilla: Cancri sidera mixta Leoni.\n\n\n\nLEO [Jalopeura] JALOPEURA.\n\n\nBabylonialaisten kahdeksas kuunhuone on sama kuin meidän eläinratamme\nV:s tähdistö _Jalopeura_ eli _Leijona_, kreik. _Leon_, latin.\n_Leo_. Sen sumerilainen nimi on _Urgula_, oikeastaan »iso koira»;\nakkadilainen nimi on _Arû_, joka tavallisesti lyhennettiin A:ksi, ja\n_Netšû_, »naarasleijona». Mutta urosleijona Nêšu, sumer. Ur-mah, on\nPikkuleijona, Leo minor, joka ei kuulu eläinradan tähdistöihin.\n\nAstraalisen Jalopeuran vanhin kuvaesitys lienee siivekäs leijona-aarni,\njoka Merodakbaladan I:n aikuisen rajakiven kuvien joukossa nähdään\nseisomassa käärmeen päällä, jolla tietysti tarkoitetaan Jalopeuran\nnaapuria tähtitaivaalla, Hydraa. Samassa asenteessa yhdessä Hydran\nkanssa nähdään Jalopeura eräässä seleukidien ajoilta olevassa\nkuvassa. Tietysti ei ole sattuma, että Denderan zodiakeissa ja muissa\negyptiläisissä esityksissä Jalopeura niin ikään esiintyy seisomassa\nkäärmeen-Hydran päällä. Komea Jalopeuran kuva yhdessä Kommagenen\nkuninkaan Antiokhos I:n (n. 70 e.Kr.) horoskoopin kanssa on peräisin\nVähän Aasian Nemrud-Daghista. Jalopeuran rinnassa näkyy uudenkuun\nohella ensimmäistä suuruusluokkaa oleva päätähti, α Leonis, joka\nastrologiassa tähtää maailmanherruuteen. Sen nimenä oli Babyloniassa\n_Šarru_, »kuningas», ja siitä johtuu tämän tähden kansainvälinen nimi\n_Regulus_ (kreik. Basiliskos), »pikkukuningas». Regulus esitti hyvin\nhuomattavaa osaa babylonialaisten ja kreikkalaisten astrologiassa, niin\nettä jälkimmäiset aloittivat tähtiluettelonsa sillä. Usein esiintyy\nJalopeura yhdessä Auringon kanssa. Se on aito astrologinen esitys,\njolla merkitään, että Jalopeura on Auringon päivähuone.\n\nArabialaisten kuunzodiakissa Jalopeura on jaettu viittä asemaa kohti.\nKahdeksas asema _an-Natra_ eli _Fam al-asad_, »Jalopeuran suu»,\nmainittiin jo. Yhdeksännen nimi on _at-Tarf_ eli _Ainâ’l-asad_,\n»Jalopeuran silmät», tähdet ε ja μ Leonis. Ne ovat luultavasti\nsamatkuin »kaksi tähteä Jalopeuran päässä», jotka mainitaan eräässä\nbabylonialaisessa tähtiluettelossa. Kymmenennen aseman nimi on _Džabhat\nal-asad_ tai ainoastaan _al-Džabha_, ja sen sanotaan käsittävän »neljä\ntähteä, jotka muodostavat paarit». Huolimatta nimestä, jonka merkitys\non »Jalopeuran otsa», tarkoitetaan kai Jalopeuran etuosaa, jossa on\ntähdet αηγζ Leonis. Farghânîn mukaan yksi niistä merkitsee Jalopeuran\nsydäntä; se on tietysti Regulus, α Leonis.\n\nYhdestoista kuunasema on _az-Zubra_ — josta keski-ajalla\nväärinkirjoittamisen johdosta tuli Zosma — ja se on Jalopeuran lanne\ntai säkä, Qazwînîn mukaan »kaksi kirkasta tähteä piiskan pituuden\npäässä toisistaan», δ ja ϑ Leonis, toinen toista, toinen kolmatta\nsuuruusluokkaa. Edellinen lienee, sama kuin babylonialaisen listan\n»toinen tähti Jalopeuran lanteessa».\n\nKahdennentoista arabialaisen kuunaseman nimi on _as-Sarfa_, »käänne»,\njonka selitetään merkitsevän suunnilleen samaa, mitä meillä\nsanotaan säänmuutokseksi. Qazwînîn mukaan se on »yksinäinen, hyvin\nvalkeahohtoinen tähti, joka seuraa az-Zubran perässä». Farghânî\nsanoo sen olevan Jalopeuran hännällä. Epäilemättä tarkoitetaan\n_Danab al-asad_, »Jalopeuran häntä», β Leonis toista suuruusluokkaa,\njonka nimi vääristeltynä Denebolaksi on siirtynyt tähtitieteen\nkansainväliseen nimistöön. Tätä tähteä babylonialaiset sanoivat\n»ainoaksi tähdeksi Jalopeuran hännällä».\n\n\n\nVIRGO [neitsyt] NEITSYT.\n\n\nBabylonialaisen kuunzodiakin 9:nnella huoneella, jota vastaa\nauringonzodiakin VI merkki _Neitsyt_, kreik. _Parthenos_, lat. _Virgo_,\non sumerilainen nimi _Ab-sin_, akkadin kielellä _Šubultu_, »tähkä».\nBabylonian kielestä Subultu nimi siirtyi syyrian kieleen (Šebbeltâ) ja\narabiaan (as-Sumbula). Ja vieläkin on Neitsyen päätähden, α Virginis,\nlatinalainen nimi _Spica_, s.o. »tähkä».\n\nTähkä symboloi babylonialaisten hedelmällisyysja äitijumalatarta, oli\nhänellä nimenä Êru, Sarpânîtu tai Šala. Tähkä oli erikoisesti Šalan\ntunnuskuva, taateliröyhyn edustaessa ÊrûŠarpânitua. Babylonialaiset\nnäkivät siis, huomauttaa Kugler maansa molemmat tärkeimmät elatusaineet\ntaivaalla. Samaan tapaan kuvittelivat kreikkalaiset Neitsyen\nedustavan heidän kahta tärkeintä elatusainetta, viljaa ja viiniä. Sen\nmukaisesti nähdään kreikkalaisissa tähtikartoissa tähkää kädessään\npitävän Neitsyen luoteisessa osassa n.s, protygetes, vindemiator\neli vindemiatrix, s.o. viininkorjaaja, edustamassa Neitsyeen\nkuuluvaa tähteä, joka nousee viinin korjuun aikaan. Kuvittelua, että\näitijumalatar Neitsyenä pitää kädessään tähkää hedelmällisyyden\ntunnuskuvana, valaisee seleukidien aikakaudelta oleva kuva. Denderan\nplanisfäärit kuvaavat niin ikään Neitsyttä jumalattareksi, jolla\non kädessään tähkä. Ortoqpeilin Neitsyt pitää tähkää kummassakin\nkädessään; toisissa kuvissa Neitsyellä on kolme tähkää tai useampiakin.\nMutta äitijumalatarta kuvailtiin ikimuistoisista ajoista myös\nimettäväksi vaimoksi. Siitä johtuu, että Neitsyttä tuli edustamaan\nIštar tai Isis jumalatar, lapsi rinnoillaan ja tähkä kädessään. Kun\nNeitsyttä kreikkalaisissa lähteissä sanotaan kaksiruumiiseksi taikka\nkaksimuotoiseksi, häntä ehkä ajatellaan lasta imettäväksi äidiksi.\nTaikka kaksiruumiinen tai kaksimuotoinen Neitsyt ehkä aiheutuu siitä,\nettä Isis Venus (Istar, Afrodite) planeettana esiintyy Denderan\npyöreässä zodiakissa kaksinaamaisena — ollen aamuja iltatähti. Mutta\non merkillepantavaa, että eräässä kiinalais-japanilaisessa kuvassa\nNeitsyttä edustaa kaksi naisolentoa. Muuten kreikkalaiset samastivat\nNeitsyen useaan jumalattareen, niin että hän saattoi olla Dike,\nEileithyja, Atargatis, Isis, Tykhe tai Astrais. Maniliuksen mukaan\nNeitsyt on Ikaroksen tytär Erigone, jolla on sulkakynä oikeassa kädessä\nja tähkä vasemmassa.\n\nArabialainen astrologi Abû Ma'šar (800-luvulla) sanoo Neitsyttä\n»kauniiksi neitsyeksi, joka istuu istuimella, kaksi tähkää kädessään,\nja imettää pientä poikaa», ja hän lisää, että muutamat sanovat poikaa\nIsûksi, s,o. Jeesus, Neitsyt on siis Madonna, neitsyt Maaria.\n\nOn olemassa sellaisiakin Neitsyen kuvitteluja ja kuvia, joilla ei ole\nmitään tekemistä tähän tai madonnan kanssa. Eräässä muinaisesta Assurin\nkaupungista peräisin olevassa tekstissä sanotaan että Erû-Neitsyen\ntähdistön muodostavat tuikkivat tähdet, jotka ovat Leijonan hännän\nkohdalla. Niillä tarkoitettaneen Neitsyen läntisiä tähtiä, joitten\njoukkoon nähtävästi luettiin myös Bereniken hiukset ja Jahtikoirat,\nkoska sanotaan että Margidda-Kuormavaunujen (Otavan) vehmaro on\nsuunnattu päin Erû-Neitsyen selkää. Samassa tekstissä sanotaan että\njumalatar pitää oikeassa kädessään piiskaa, jonka siima on ojennettu\nLeijonan häntää kohti. Tätä kuvausta vastaa Denderan suorakaiteen\nmuotoisessa planisfäärissä Leijonan takana seisova naisolento, joka\npitää piiskaa oikeassa kädessään ja vasemmalla kädellä pitelee Leijonan\nhäntää. Eräässä kreikkalaisessa zodiakkikuvassa Neitsyt esiintyy\nalastomana kantamassa maljakkoa. Osterburkenissa ja Heddernheimissä\ntavatut korkokuvat esittävät Neitsyen auringossa kylpevänä naisena.\nNeitsyt siivekkäänä naisena vaakoineen (Dikenä) esiintyy mm.\nVatikaanissa säilytetyssä planisfäärissä. Siivekkäänäkin Neitsyt lienee\nbabylonialaista syntyperää. Ainakin esiintyy eräässä rajakivessä\nsiivekäs jumalatar, jota on arveltu Ištariksi. Neitsyt lienee toisaalta\nollut Ilmestyskirjan raskaan vaimon esikuvana, jonka lapsen Lohikäärme\neli Hydran tähdistö uhkaa nielaista.\n\nNeitsyen tähdistössä on arabialaisten 13.—15. kuunasema. 13:nnen nimi\non _al-'Awwa_, »haukahtava»; tarkoitetaan koiraa, joka haukkuu läheistä\nJalopeuraa. Siihen kuuluvat tähdet βηγδε Virginis. Sillä on toinenkin\nnimi, _'Awwā al-bard_, »pakkaskoira», koska sen nousun ja laskun\naikoina muka on pakkasta. 14:s asema on _as-Simâk_, »rinnan yläosa»,\nmääräsanoineen _al-a'zal_, »aseeton», jonka vastakohtana on _as-Simâk\nar-Rîmih_, »keihäällä varustettu» (Arcturus), joka ei ole arabialaisten\nkuunasemia, as-Simâk al-a'zal on sama kuin _as-Sumbula_, _Spica_,\n_Tähkä_ Neitsyen vasemmassa kädessä, α Virginis, babylonialaisten 24:s\nnormaalitähti, »tähän ennustaja». 15:s asema _al-Ghafr_, »peite»,\nkäsittää tähdet ικλ Virginis.\n\nMainittakoon, että abessinialaisten kuunzodiakin kolmas huone käsittää\nKravun, Jalopeuran ja Neitsyen sekä arabialaisten manâzilista asemat\n8—15. Sen nimi on _Sabû'hasîr_, »seitsemän lyhyttä», ja sen sanotaan\nmerkitsevän seitsemän onnellista päivää.\n\n\n\nLIBRA [vaaka] VAAKA.\n\n\nBabylonialaisten kymmenes kuunhuone vastaa eläinratamme VII tähtikuvaa;\nse on _Vaaka_, lat. _Libra_, akkad. _Zibânîtu_. Sen sumerilainen nimi\non _Zi-ba-an-na_, etymologisesti epäselvä sana, jota akkadin kielessä\nvastaavat sanat »oikeus» ja »tuomari». Zibânîtu on mm. oikeudenvaaka,\njosta enemmän seuraavassa.\n\nVaa’an kuva näkyy kehittyneen Skorpionin saksista eli kynsistä.\nBabylonialaiset samastivat Vaa’an (vaakakupit) ja Skorpionin »sarvet»,\ns.o. sakset. Kreikkalaiset käyttivät Vaa’an nimenä myös sanaa _Khêlai_,\n»sakset». Yhtäpitävästi tämän kanssa on arabialaisten 16:nnen\nkuunaseman nimi Farghänîn mukaan _Zabânijâ al-aqrab_, »skorpionin\nkynnet», ja Qazwînî selittää, että mainittu kuunasema nimeltä\n_azZubânâ_ eli _az-Zubânân_ käsittää kaksi kirkasta tähteä, jotka\nosoittavat Skorpionin sarvia eli kynsiä. Ne ovat ilmeisesti α ja β\nLibrae, joita babylonialaiset sanoivat »eteläiseksi ja pohjoiseksi\nvaa’aksi» (vaakakupiksi). Arabialaisen kuunaseman vaihtelevat\nnimimuodot osoittavat, että se on babylonialaista alkuperää.\n\nOn todennäköistä, että Vaaka symbolisoi syyspäiväntasausta,\njolloin päivä ja yö, Auringon ja Kuun valta, ovat ikään kuin\ntasapainossa. Tältä kannalla katselee Dante Vaakaa (Paratiisi 29).\nSyyspäiväntasauspisteen babylonialaiset sijoittivat. Vaa’an 8.\nasteeseen, ja heidän esimerkkiään noudattivat roomalaiset. Vaa’assa,\ntarkemmin sanottuna Vaa’an 19. asteessa alkaa astrologien mukaan\nAuringon »alennus» eli vaikutusvoiman alemmuus Kuuhun verrattuna.\nAurinko astuu eläinradan syysja talvipuoliskoon eli itämaisen (ja\nstoalaisen) opin mukaan tuonelaan. Sen sijaan kokee »musta planeetta»\nSaturnus, joka edustaa alennettua ja laskenutta Aurinkoa, Vaa’assa\nylennyksensä. Kerran sanotaan Vaakaakin mustaksi tähdistöksi. Ei ole\nvain sattuma, että Denderan pyöreässä planisfäärissä härkäpäinen\nSaturnus esiintyy Vaa’an vieressä.\n\nNämä tällaiset astrologiset opit soveltuvat vaikeudetta siihen edellä\nosaksi jo kosketeltuun käsitykseen, että eläinradan Vaaka on kuolon\nja oikeuden vaaka. Vaa’an yhteydessä esiintyvät kreikkalaisilla\nastrologeilla tähtistöt Hades, Styx eli Akheronin vesi ja Lauttamies\naluksineen. Nämä tähdistöt, jotka todennäköisesti ovat babylonialaista\nalkuperää, osoittavat, että Vaaka kuuluu tuonelaan, on kuolon vaaka.\nErään nuolenpäätekstin mukaan Vaaka edustaa tuomari jumalaa Šama ia,\ns.o. Aurinkoa, ja auringon sijaista Saturnusta. Jumalana Saturnus on\nNinurta; sanotaan, että hänen tuomionsa on niinkuin »suuri tuomio»\npuolueeton, ja hänen ratkaisunsa tapahtuu mieheen katsomatta; ja hän\npitää hallussaan Totuutta ja Oikeutta, jotka ovat Aurinko-Tuomarin\nlapsia ja tähtinä symbolisoivat Tuomarin vaakakuppeja. Eräässä\njuutalaisessa tekstissä kysytään, miksi Jumala on luonut Vaa’an, ja\nvastaus on: »Jotta ihmisten teot tulisivat vaa’alla punnituiksi».\n\nKristillisellä ja muhamettilaisella taholla Vaakaan niin ikään liittyy\najatus maailman tuomiosta. Maailman tuomarina arkkienkeli Miikaelin,\njonka muistolle on omistettu Mikon päivä Vaa’an kuukaudessa, on luultu\nvaa’alla punnitsevan vainajain sielut. Arabialainen astronomi Abû\nMa'šar sanoo babylonialaisen Teukroksen mukaan: »Vaa’an ensimmäisessä\ndekaanissa nousee mies, joka on vihaisen näköinen (Hades, Saturnus);\nvasemmassa kädessään hänellä on vaaka ja oikeassa köysi.» Syyskuukauden\nTišrîn kymmentä ensimmäistä päivää on katsottu maailman tuomion\npelättäväksi ajaksi, jolloin Vaakaa pitelee ja avattua kirjaa\ntarkastaa tuima vanhus (Saturnus). Tuomiovaa’an kuvittelu esiintyy,\nkuten tunnetaan, vanhassa Egyptissäkin ja parsilaisten uskonnossa, ja\noireita siitä on Vanhassa Testamentissakin. Frithiofin sadussa Vaaka on\nGlitnerin rauhallinen linna, »jossa tuomari Forsete, Vaaka kädessään,\nistuu syyskäräjiä».\n\nIntialaiset sanovat: »Vaa’an ensimmäisessä dekaanissa nousee mies,\nkädessään oravas ja Vaaka; hän istuu puodissaan torilla harrastellen\nmittaamista ja punnitsemista, ostoa ja myyntiä, taitava toimessaan».\nVaakaa on siis käsitetty kauppavaa'aksikin.\n\nBabylonialaista Vaa’an kuvaa ei tunneta. Tavallinen kuva esittää\ntasavartista vipuvaakaa ja joskus sitä pitävää henkilöä, miestä tai\nnaista. Vaa’an perinnäinen ideogrammi [vaaka] muistuttaa enemmän iestä\nkuin vaakaa, ja kreikkalaiset sanoivatkin Vaakaa ikeeksi, _Zygos_.\nSe on jokseenkin samannäköinen kuin babylonialaisissa rajakivissä\nesiintyvä merkitykseltään tuntematon merkki ᴙ eli ᴚ jonka nimi on\n»loistavan talon (taivaan?) suuri side», ja myös samannäköinen kuin\nmerkit ᴙ ja ᴚ, joilla almanakassa tarkoitetaan Kuun nousevaa ja\nlaskevaa noodia eli solmua.\n\n\n\nSCORPIUS [skorpioni] SKORPIONI.\n\n\nBabylonialaisten ll:s kuunhuone vastaa auringonzodiakin VIII\ntähtikuviota, ja molemmilla on sama nimi _Skorpioni_, sumer. _Gir-tab_,\nakkad. _Aqrabu_, kreik. _Skorpios_, lat. _Scorpius_. Skorpionin\nperinnäinen kuvakin on babylonialaista syntyperää. Se esiintyy jo 2.\nvuosituhannella babylonialaisissa rajakivissä, ehkä jo aikaisemmin\neräässä muinaiselamilaisessa silinterissä.\n\nMerkillistä on, että babylonialaiset näkivät Skorpionissa Iškhara\njumalattaren, Ištarin ilmestysmuodon, »asuntojen hallitsijattaren\nja elämän antajan». Skorpionin ja Ištarin yhteys ilmenee siinäkin,\nettä ne esiintyvät kuvattuina yhdessä. Magiassa skorpioni kuuluu Isis\njumalattarenkin seuralaisiin. Astrologiassa Skorpioni on Mars planeetan\npäivähuone. Eräässä alttarissa, joka on nähtävänä Pariisin Louvressa,\nMars on kuvattu ratsastamassa Skorpionin selässä, Turkkilaisen peilin\nkuvastossa Skorpionia edustaa pieluksella istuva mieshenkilö, jolla\non skorpioni kummassakin kädessään. Bundahišnin mukaan skorpioni\nkuuluu Ahrimanin luomiin turmiollisiin olentoihin. Sen tappaminen\non mazdalaisten ansiollisia tehtäviä. Sen paha luonne ilmenee mm.\nmitrakohokuvassa, missä se käy Mitran tappaman pyhän härän kivesten\nkimppuun »yrittäen hävittää elämän lähteen». Uskallettaneenko pitää\ntätäkin esitystä viittauksena siihen seuraavassa kosketeltuun seikkaan,\nettä syyspäiväntasauspiste, joka on merkkinä elämän lähteen, Auringon,\ntalviaikaisen alennuksen alkamisesta, oli »Härän aikakaudella» (n.\n4000—1700 e.Kr.) Skorpionissa? Niin Cumont, Mystères I 210. Tämän\nyhteydessä on mainittava juutalainen teksti, jossa Skorpionin luomisen\nsyyksi sanotaan, että »kun ihminen on tullut (Vaa’alla) punnituksi\nja havaittu syntiseksi, hänet lähetetään alas gehennaan» eli siis\nmanalaan. Toisaalta siittimet astrologisen järjestelmän mukaan, joka\njakaa ihmisruumiin elimet eläinradan merkkejä kohti, ovat Skorpionin\nerikoisen vaikutuksen alaisia.\n\nSkorpionin kuva ottaa paljon tilaa taivaalla, ja kuten jo mainittiin,\nsen sakset on erotettu eri huoneeksi, Vaa’aksi. Vaikka Vaaka\nbabylonialaisten eläinradassa on hyvin vanhaa perua, sitä ei ole 4:nnen\n— 2:sen esikrist. vuosisadan kreikkalaisilla tähtitieteilijöillä\nEudoksoksella, Aratoksella ja Hipparkhoksella. Se näkyy vasta 2:n\nvuosisadan lopussa otetun 11-osaisen eläinradan täytteeksi.\n\nManâzilsarjassa Skorpioni käsittää kolme kuunasemaa, 17:nnen, 18:nnen\nja 19:nnen.\n\nSkorpionin pää muodostaa arabialaisten 17:nnen kuunaseman, jonka nimi\non _al-Iklîl_, »seppele» eli »kruunu», ja joka käsittää »kolme tai\nneljä viistorivissä seisovaa tähteä», βδπ Scorpii. 18:nnen kuunaseman\nnimi on _al-Qalb_, Skorpionin »sydän». Se on arabialaisen kuvailun\nmukaan »al-Iklîlin takana oleva punainen tähti kahden _an-Nijât_,\n'laskimot’, nimisen tähden välissä», toisin sanoen α Scorpii eli\n_Antares_, σ ja τ Scorpii välissä. Tämä tähti esiintyy Aura-tekstissä\n(CT 33:3,30) nimellä »Skorpionin rinta» ja vastaa _Ne-gun_ eli\n_Nabû_ jumalaa. Koska Nabu edustaa kiertokulun länsipistettä, iltaa\nja syksyä, hänen yhdistämisessään Skorpionin päälähteen ehkä piilee\nviittaus siihen, josta edellä jo oli puhetta, että Skorpioni »Härän\naikakaudella» osoitti syyskuukautta ja syyspäiväntasausta. Samaan\nsuuntaan ehkä viittaa sekin, että babylonialaisen luomiskertomuksen\nselityksessä sanotaan Härän ja Skorpionin (Aldebaranin ja Antares\ntähden) olevan yhtä. Mutta sillä voidaan myös tarkoittaa samaa, mistä\nmuuan kreikkalainen kirjailija 2:lla vuosisadalla on huomauttanut,\nettä Härässä ja Skorpionissa on kaksi väriltään ja suuruusluokaltaan\nmelkein samanlaista tähteä, Aldebaran ja Antares. Väriltään ne ovat\npunaisen Ares-Mars planeetan kaltaiset; siitähän Antares on saanut\nkreikkalaisen nimensä, joka merkitsee Ares-Marsin vertainen. Mainitun\nbabylonialaisen selityksen todellinen merkitys on kuitenkin hyvin\nepäselvä. Mitä Antares tähden punaiseen väriin tulee, viitataan siihen\nbabylonialaisella taholla ainakin sikäli, että sen jumalallisella\nedustajalla Ne-gunilla on epiteetti »tulella polttava». Mars planeettaa\nsanotaan usein punaiseksi, ja sen jumalvastine, sotajumala Nergal,\non hehkuvasuinen ja kauhea tuli, joka tuo mieleen, että kiinalaiset\nyhdistävät Mars planeetan tuleen ja sanovat Antares tähteä tuleksi\n(Houo). Antares tähdellä on toinenkin babylonialainen nimi _Khurru_,\n»luola, kolo», jolla nähtävästi tarkoitetaan Skorpionin mieliolopaikkaa.\n\nAbessiniassakin on Antares tähdellä niinkuin Arabiassa nimi »Sydän»\n(lebb). Mutta se tunnetaan myös nimellä »iso tähti» (kôkab'abî); se\non »kaikkien tähtien päällikkö, jonka tuomiopiiriin ne kuuluvat».\nKiinalaisten 5:nnellä kuunhuoneella, joka käsittää tähdet αστ Scorp.,\non nimenä »sinisen lohikäärmeen sydän» (sin). Avestassa taas, jossa\nkokonainen yašt on omistettu Tištrya-Antarekseen kohdistuville\nrukouksille, sanotaan (VIII 44): »Tištryaa, komeata, loistavaa\npalvomme, häntä, jonka Ahuramazdâh on asettanut kaikkien tähtien\ntuomariksi ja esimieheksi». Myös Intian nakšatrasarjan 16:tta huonetta\n_Yešthaa_, αστ Scorp., kehutaan etevimmäksi, oivallisimmaksi.\nNiinkuin Léopold de Saussure on huomauttanut, on tässä olemassa hyvin\nmerkillisiä sino-arjalaisia yhtäläisyyksiä. Osaksi ne ulottuvat\nAbessiniaan saakka, J.-J. Hessin arvelun mukaan persialaisten\nmerenkulkijain välittäminä.\n\nJa vielä pari Antaresta koskevaa tietoa! Abessinialaisen tarun mukaan\n»iso tähti» Antares on Plejadien vävy, ja sen tähden he piileksivät\ntoisiaan. Abessiniassa on näet sellainen seurustelutapa, että\nmiehen pitää piileksiä anoppiaan ja päinvastoin. Kreikkalaiset taas\ntarinoivat, että muuan skorpioni Gaian (Maan) ja Artemiin (Kuun)\ntoimesta surmasi ylpeän metsästäjän ja liian liehakkaan hurmaajan\nOrionin; taivaalla, minne skorpioni ja metsästäjä korotettiin tähdiksi,\nhe jatkavat riitaa. Molemmat tarut perustuvat siihen seikkaan, etteivät\nAntares ja Plejadit eivätkä Antares ja Orion ole näkyvissä samaan\naikaan; kun toinen nousee, toinen laskee ja päinvastoin.\n\nQazwînîn mukaan Antares tähden nousu tietää kylmää ja tuulta.\nUuspersian kielessä on kuunhuoneella, jonka TištryaAntares osoittaa,\nnimi _manzil-i-baran_, »sateen kuunhuone». Sateen yhdistäminen Antares\ntähteen esiintyy myös eräässä unkarilaisessa tarussa: Szépasszony,\n»kaunis rouva», s.o. Antares, levittää joka yöksi paitansa ja\nroiskuttaa siihen vettä kristalli järvestä, ja siitä tulee kaste.\n\nSkorpionin »nostettu pyrstö» eli pistin, tähdet λυ Scorpii, muodostavat\nmanâzilsarjan 19:nnen aseman, jonka nimi on _aš-Šaula_. Abessinian\nkielessä nimi esiintyy monikkomuotoisena _Šaulâtât_. Mainitut tähdet\nedustavat kahta babylonialaisen mytologian jumalasetta nimeltä _Sar-ur_\nja _Sar-gaz_, »kaikkivaltias» ja »kaikkimurjoja».\n\nSkorpioni kuuluu abessinialaisten 4:nteen kuunhuoneeseen, jonka nimenä\non »ohut ja paksu leukaluu». Tällä nimellä tarkoitettaneen Vaa’an\ntähdistöä, koska Kuun sanotaan siitä saapuvan »ison tähden», s.o.\nAntares tähden luo. Abessinialaisten 4. kuunhuone näkyy vastaavan\nmanâzilsarjan 16.—19, huonetta ja merkitsee 4 onnetonta päivää.\n\n\n\nSAGITTARIUS [jousimies] JOUSIMIES.\n\n\nAurantähtitekstissä sanotaan, että Skorpionin pyrstössä olevien\ntähtien takana on _Pa-bil-sag_ niminen tähti. Eräässä astrologisessa\ntekstissä se peräti samastetaan Skorpionin pistimeen. Ei tiedetä, mitä\nnimi Pa-bil-sag merkitsee. Mutta varmaa on, että sillä tarkoitetaan\nbabylonialaisten 12:tta kuunhuonetta ja meidän eläinratamme IX:ttä\nkuviota; se on _Jousimies_, lat. _Arcitenens_ eli _Sagittarius_, kreik.\n_Toksotes_, akkadilaisten _Šukûdu_, »nuoli». Babylonialaiset olivat\nnäkevinään Pa-bil-sagissa Ninurta jumalan _U-gallu_, »myrskyhenki»,\nnimisen ilmestysmuodon. Eräs astrologinen raportti osoittaa, että\nPabilsagin tähtikuvaan kuuluu nuoli. Tästä nuolesta koko tähtikuva on\nsaanut mainitun akkadilaisen nimensä Šukûdu, »nuoli». Ja vielä tänään\nnuoli on Jousimiehen yleinen tähtitieteellinen merkki paitsi Intian\nja Itä-Aasian zodiakkikuvissa, joissa sen merkkinä on jännitetty tai\njännittämättä oleva jousi.\n\nJuutalaiset, jotka eivät sano p.o. eläinratakuvaa ainoastaan\nJousimieheksi, _Qaššât_ vaan niinkuin arabialaiset myös Jouseksi,\n_Qešet_, selittävät aika teennäisesti sen symboliikkaa: Saattaisi\narvella, että Vaa’alla punnittu ja Skorpionin kautta Gehennaan sysätty\nsyntinen ihminen on vailla pelastusta, mutta jos rukoillaan armoa hänen\npuolestaan, hänet lennätetään Gehennasta niinkuin nuoli jousesta.\n\nNuoli Jousimiehen tunnusmerkkinä on kuitenkin vain vanhemman\ntäydellisemmän kuvan, nuolella ampuvan kentaurin tapaisen olennon\nsurkastuma. Kuva on peräisin Babyloniasta, jossa se esiintyy\nrajakivissä ja sinettisilintereissä ainakin jo 1200-luvulla e.Kr.,\nvaikka ei ole todistettavissa että senaikuiset kuvat tarkoittivat\neläinradan Jousimiestä. Kassiitikuninkaan Melišipakin ajoilta n.\n1200 e.Kr. olevan rajakiven kuvassa tuo nuolella ampuva kentauri\non ithyphallinen ja siivekäs sekä varustettu hevosen hännällä ja\nskorpionin pyrstöllä ynnä kahdella päällä, joista taimmainen on eläimen\npää. Samanlainen kuva nähdään Babylonista löydetyssä rajakivessä,\njoka sekin lienee 1200-luvulta e.Kr. Vähän muuttuneena tällainen kuva\nedustaa Jousimiestä Denderan zodiakeissakin. Omituista on, kuten\nBoll huomauttaa, että Jousimiehen toisella päällä välistä on aivan\nitsenäinen asema, niin että se joskus edustaa Kaurista. Useinmainitussa\nturkkilaisessa peilissä Jousimiehen toinen pää on nokkelasti asetettu\nkentaurin hännän päähän ja Jousimies näyttää tähtäävän sitä nuolella.\n\nSiihen seikkaan, että Jousimies ja Skorpioni ovat naapurukset tai ehkä\nmuulla tapaa lähemmissä suhteissa toisiinsa, viittaillaan monella\ntavalla. Paitsi että nuolella ampuvalla kentaurilla on skorpionin\npyrstö toisena häntänä, skorpioni välistä makaa kentaurin etujalkojen\nalla. Ja Nebukadnesar I:n ajoilta (n. 1150 e.Kr.) olevassa rajakivessä\nJousimiehen esikuvana esiintyy nuolella ampuva skorpioni-ihminen, jolla\non skorpionin vartalo ja pyrstö. Kun kreikkalaisella ja roomalaisella\ntaholla pyrittiin vapautumaan itämaisista sekasikiöistä, kuvattiin\nJousimiestä mm. nuolella ampuvaksi kaksijalkaiseksi silenokseksi, jolla\non hevosen jalat ja häntä.\n\nMyöhäisen kreikkalaisen tarun mukaan Jousimiehen tähtikuvio on\ntaivaalle asetettu kuuluisa kentauri Kheiron. Mutta on huomattava, että\ntaivaalla on myös Kentauri niminen tähdistö. Persian pehlevi-kielessä\nJousimiehen nimi on _Nêmasp_ eli »puolihevonen», kentauri. Kiuruvedeltä\nilmoitetaan erään vanhuksen puhuneen »Joukhaisesta taivaalla», jolla\nhänen arvellaan tarkoittaneen Jousimiestä.\n\nJousimiehen arabialainen nimi on joko _an-Nâbil_ eli _ar-Râmš_,\n»ampuja», taikka _al-Qaus_, »jousi». Se käsittää 31 tähteä, joista\ny Sagittarii on »nuolenpää», jonka nimisenä yksi Pa-bil-saginkin\ntähti esiintyy edellä mainitussa assyrialaisessa astrologiraportissa.\nJousimies käsittää manâzilsarjan 20. ja 21. aseman. Edellisen nimi on\n_an-Na‘â’im_, »kamelikurjet». Siihen kuuluu Farghânîn mukaan »kahdeksan\ntähteä, joista neljä nimeltä _al-wârida_ (»juomapaikkaan laskeutuvat»)\novat linnunradan varrella, ja neljä nimeltä _as-sàrida_ (»juomapaikasta\nnousevat») ovat linnunradan ulkopuolella». Qazwînî sanoo nimenomaan,\nettä kamelikurkien nimitykset johtuvat siitä, että neljä on menossa\nalas virraksi kuvitellun linnunradan luo juomaan ja toisten neljän\najatellaan juotuaan palaavan joen luota. Edelliseen, al-wârida ryhmään\nkuuluvat _γδεη_ Sagit., jälkimmäiseen ryhmään _φζτσ_ Sagit.\n\nManâzilsarjan 21:sen aseman nimiön _al-Balda_, »alue»; se on pieni\nan-Na'â’imin idänpuoleinen taivaanalue, missä ei ole tähtiä(!) taikka\ntähtiä tuskin näkyy». Tämän alueen kuvailut eivät ole yhtäpitäviä.\nQazwînîn mukaan siinä on melkein sammunut, tuskin näkyvissä oleva\ntähti; sitä ympäröi kuusi himmeätä pikkutähteä, jotka muodostavat\n_al-Qaus_, »jousi», taikka _al-Qiläda_, »kaulavitjat», nimisen kaaren.\nKirkkain tähti näyttää olevan ζ Jousimiehen päässä. Toiset ajattelevat\n»Etelän kruunua», jota on käsitetty Jousimiehen poispanemaksi\npäänkoristeeksi. Bullin mukaan »Etelän kruunu» nimisellä tähdistöllä\ntarkoitettaisiin kreikkalaisten Ploionia eli »pikkualusta», joka\nnähdään egyptiläisen Jousimiehen etujalkojen alla. Tämä alus taas on\nehkä sama kuin _Ma-gur_, »laiva», niminen tähtikuvio, joka aurantähti\ntekstissä mainitaan Pa-bil-sagin yhteydessä.\n\nJousimiestä vastaa abessinialaisten 5. kuunhuone nimeltä _Sabu' rehîb_,\n»seitsemän aavaa». Se vastaa myös manâzilsarjan. 20 ja 21. huonetta,\nja jälkimmäisen nimi al-Balda muistuttaa tavallaan abessinialaista\nnimitystä, kuten Littmann huomauttaa. Sabu’rehîb edustaa 7 onnenpäivää,\njoita pidetään pitkinä, kaiketi sen tähden että aurinko — Abessiniassa\n— keväällä joutuu po. huoneeseen.\n\n\n\nCAPRICORNUS [kauris] KAURIS.\n\n\nBabylonialaisten kuunzodiakin 13:tta huonetta vastaa meidän\neläinratamme X:s tähtikuvio _Kauris_, kreik. _Aigokeros_,\n»vuohensarvinen», lat. _Capricornus_ eli _Caper_, ja sen\nsumerinkielinen nimi on _Sukhur-maš-ku_, sanallisesti\n»parta-pukki-kala», josta muodostettiin seemiläisten käyttämä nimimuoto\n_Sukhurmašu_, »parta-pukki». Se on veden jumalan Ean piirissä\nasustava mielikuvituksellinen sekasikiö, samaa lajia kuin tarujen\niso vesikäärme. Sen esikuvaksi on väitetty merihevosten kalasukuun\nkuuluvaa _Hippocampus guttulatusta_, jota se jonkinverran muistuttaa.\nToinen sumerilainen nimi on _Uza_, jonka seemiläinen vastine on\n_Enzu_, »vuohi». Eräässä egyptiläisessä ostrakonissa Kauriin nimenä\non »vuohen naama». Kuten näkyy, sumerilaisessa alkunimessä esiintyvä,\nkalaan viittaava osa ei ole säilynyt. Mutta kuvaesityksissä se pääsee\ntäysin oikeuksiinsa. Pukin tai vuohen ja kalan sekasikiön kuva\nesiintyy sinettisilintereissä 3:lta vuosituhannelta ja rajakivissä 2:n\nvuosituhannen keskiväliltä alkaen. Usein on eläin kuvattu Ea jumalan\nalustimeksi, taikka se kannattaa jalustalla olevaa jäärän päätä.\nKautta vuosisatojen eläinradan Kauris on säilyttänyt babylonialaisen\nkalanpyrstöisen kauriin hahmon ja tunnusomaisen jalka-asennon.\n\nKreikkalaisilla ja roomalaisilla perintätiedot Kauriista horjuvat.\nOudoksuttavaa on, että runoilija Manilius asettaa Kauriin tulen\nyhteyteen ja pitää sitä metalliteollisuuden suojelijana. Sen mukaista\non, että astrologiassa sodanjumalan Marsin nimellä esiintyvällä\nkiertotähdella on ylennyksensä Kauriin tähtikuviossa. Ettei tietoisuus\nKauriin alkuperäisestä vesieläimen luonteesta ole kokonaan hävinnyt,\nosoittavat toisaalta, paitsi kuvat, sen monet selittelevät nimitykset,\nsellaiset kuin _tyrannus Hesperiae Capricomus undae, Neplunia Capra,\naequoris Hircus, aequoreus Caper, pelagi Capella._\n\n\nKaurista vastaa arabialaisten 22:s kuunasema _Sa'd addâbih_,\n»teurastajan onni». Sen tunnuksena on kaksi tähteä α ja β Kauriin\nidänpuoleisessa sarvessa, varmasti samat kuin »Vuohen sarvet»\nbabylonialaisella taholla. Toinen tähti edustaa teurastajaa eli\nuhraajaa, toinen uhrieläintä.\n\nKaurista vastaa abessinialaisten kuunzodiakissa _Antilooppi_, joka\nedustaa 6. kuunhuonetta. Siihen lienee luettava Vesimieskin ja\narabialaisten 22.—27. huone. Sen aika on ainoastaan 3 onnenpäivää eli\n»valkoista taloa».\n\n\n\nAQUARIUS ELI AMPHORA [vesimies] VESIMIES.\n\n\nBabylonialaisten 14:tä kuunhuonetta vastaa meidän auringonzodiakissamme\n_Vesimies_, kreik. _Hydrokhoos_, »vedenvalaja», lat. _Aquarius_,\n»vedenkantaja». Nimi Vesimies on, niinkuin ruots. Vattumannen ja saks.\nWassermann, mainittujen klassillisten nimitysten mukaelma. Tuntuu\ntodennäköiseltä, että nämä nimet aiheutuvat puheena olevan tähdistön\nbabylonialaisista kuvista, joihin heti saamme tutustua, ja ovat\nlänsimaalaista alkuperää. Sillä vastaavaa babylonialaista nimeä ei\ntunneta. Babylonian seemiläisten eli akkadilaisten käyttämä nimi on\nkokonaan salaisuuden verhossa.\n\nSumerilaiset käyttivät nimeä _Gula_, s.o. »iso», eli »Ea jumalan iso\ntähdistö». Jos tähtimytologian tutkija Eduard Stucken on oikeassa\nväittäessään, että Vesimies ja Kalat ovat syntyneet yhden ison\ntähtikuvion kahtiajakamisesta — tämä tähtikuvio käsitti taivaan\nkoko veden eli Ea jumalan seudun — tarkoittaisi Gula juuri tuota\ntaivaan seutua. Ea on taivaan ja maan veden, meren ja jokien jumala,\njonka tärkein kulttipaikka oli Eridun kaupunki Tigriin ja Eufratin\nmuinaisten suuhaarojen välissä. Siitä johtuu, että Ean isoa tähteä\nmyös sanottiin »Ean Eridu-tähdeksi». Eridu nimestä johtuu ehkä\nklassillisessa mytologiassa esiintyvä taivaanjoen nimi Eridanos, joka\nusein esiintyy Vesimiehen yhteydessä. Abû Ma'šarin toimittamassa\nTeukroksen teoksen mukaelmassa sanotaan: »Vesimiehen ensimmäisessä\ndekaanissa nousee Eridanos, s.o. joki, joka pitää saviastiaa».\nEridanos on kuvattu joenhaltijaksi astioineen, ja eräässä Palinyrasta\nlöytyneessä eläinratakuvastossa Vesimiestä edustaa makaava joenhaltija,\njoka käsivarrellaan nojaa vesiastiaan. Denderan kuvastoissa Vesimies\nesiintyy kaksineuvoisena Niiljumalana, jonka pitämästä kahdesta\nastiasta valuu vettä; pyörökuvassa nähdään lisäksi vedessä uiskenteleva\nkala.\n\nTällaiset Vesimiehen esitykset ovat Babyloniasta kotoisin. Babylonian\nmuistomerkeissä esitetään jumalolentoja, joitten olkapäistä juoksee\nvettä kahtena virtana taikka jotka pitävät kahta astiaa, joista niin\nikään valuu vettä samaan tapaan; vedessä ui joskus kaloja. Ainakin\nparissa tapauksessa jumalolento näyttää olevan Ea joenhaltijana. Emme\ntoistaiseksi tiedä, pidettiinkö Ea jumalaa zodiakin Vesimiehenä. Muuten\nvastaavaisuus Ea—Niiljumala on silmiinpistävä. Ean epiteettejä on »joen\nkuningas» ja hän on Idigna (Tigris) ja Nâru, »joki», jolla samoin\nkuin sen vastineella Vanhassa Testamentissa varmaankin tarkoitetaan\nEufratia. Lisäksi Babylonian joenjumala Ea-Nâru on kaksineuvoinen\nniinkuin Niiljumala. Ea on myös »lähteensilmien haltija», sitä\nsymbolisoi hänen vesiastiansa; molemmat vesivirrat, jotka juoksevat\nastiasta, symbolisoivat Tigriin ja Eufratin taivaallista kaksoisjokea.\nMyöhemmissä kuvissa Vesimiehellä tavallisesti esiintyy kaksi astiaa.\nUsein mainitussa turkkilaisessa peilissä Vesimies on varustettu\njonkinlaisilla vedennostovehkeillä. Toisessa itämaisessa planisfäärissä\nVesimiestä edustaa aasi kaksine astioineen, ilmeisesti sen tähden, että\naasia itämailla yleisesti käytetään vettä kuljettamaan.\n\nVesimiehen tavallisin tunnuskuva on vesiastia. Siitä johtuu hänen\nlatinalaiset nimensä _Amphora_ ja _Urna_, arabian _ad-Dalw_, Syyrian\n_Daulâ_ y.m. Eräässä vanhassa babylonialaisessa rajakivessä nähdään\nalustalla seisova amfora, joka ehkä edustaa Vesimiestä Intialaisessa\nzodiakki-kuvastossa, joka on nähtävänä eräässä Trichinopolyn pagodassa,\nVesimiestä edustaa kukkasruukku. Vesimiehen tähtitieteellinen merkki,\nkaksi aaltoviivaa, perustuu veden kansainväliseen merkintätapaan\ntaiteessa. Pystysuorilla aaltoviivoilla muinaiset sumerilaiset ja\nkiinalaiset merkitsivät taivaasta putoavaa vettä, sadetta. Lisättäköön,\nettä kreikkalaiset ovat samastaneet Vesimiehen useaan mytologiseen\nhenkilöön, joukossa Deukalion, Kekrops, Ganymedes ja ehkä Hebe.\nKeskiajalla arveltiin, että Vesimies oikeastaan on Johannes Kastaja.\n\nGula-Vesimiestä vastaavat manâzilsarjan huoneet 23, 24 ja 25.\nKahdeskymmeneskolmas esiintyy nimellä _Sa’d albula'_, »nielaisijan\nonni» (onnentähti), ja käsittää kaksi (tai kolme,) tähteä μυ(ε)\nAquarii. Toisen valovoima on suurempi kuin toisen ja se näyttää\nnielaisevan toisen; siitä nimi »nielaisija». Persialaisen tarun mukaan\nnuo tähdet nousivat yli taivaanrannan, kun Jumala suuren tulvan\nloppuessa lausui: »Oi Maa, nielaise vetesi!»\n\nKahdeskymmenesneljäs asema on _Sa'd al-su'ûd_, »onni onnien». Se\nkäsittää Lähden β taikka βζ Aquarii. Tuulion mukaan Danten sanat\n»suuren onnen merkki» (Kiirastuli XIX 6) tarkoittavat tätä tähtikuviota.\n\nKahdeskymmenesviides asema on _Sa‘d al-akhbija_, »telttain onni».\nSe käsittää tähdet αγζη Aquarii, jotka Idelerin mukaan muodostavat\nsuippoteltan. Kuten nimistä jo huomaa, nämä onnen tähtikuviot ovat\nastrologisten käsitysten läheisessä yhteydessä.\n\n\n\nPISCES JC KALAT.\n\n\nNiinkuin nykyaikaisessa uranografiassa, niin jo babylonialaisten\ntaivaan kuvauksessa esiintyy pari kalaa, tietysti vedenjumalan Ean\npiirissä tai, kuten babylonialaiset sanoivat, »Ean tiellä», jolla\ntarkoitetaan taivaantasaajan eteläpuolella olevaa vyöhykettä.\n\nAurantähden tekstissä (CT 33: 3, 19) esiintyy »Ean kala, joka käy Ean\ntähtien etunenässä». Heti sen perässä mainitaan Gula eli »iso tähti»,\njonka olemme oppineet tuntemaan Vcsimieheksi. Näin ollen ei ole ihme,\nettä muutamat assyriologit luulivat Ean isolla tähdellä tarkoitettavan\neläinradan Kaloja tai pohjoista niistä. Mutta nyttemmin on varmaa,\nettä Ean iso kala on »Eteläinen Kala», _Piscis austrinus_, jota\nkreikkalaiset myös sanoivat »isoksi kalaksi» ja jonka ensimmäistä\nsuuruusluokkaa olevalla päätähdellä on arabialainen nimi _Fum al-hut_\n(vääristeltynä _Fomalhaut_), s.o. »kalan suu». (Herroja ikhthyologeja\nhuvittanee tieto, että kaikki kalat polveutuvat Etelän isosta kalasta!)\n\nKalat, jotka ovat kuun radan varrella, merkitsivät akkadilaiset\nyhteisnimellä _Zibbâti_, »pyrstöt», lyhennettynä Zib, joka eräässä\nDareios II:n viidenneltä vuodelta olevassa tekstissä merkitsee Kalojen\nmerkin. Mutta toinenkin seemiläinen nimi _Nûnu_, »kala», tai _Nûnê_,\n»kalat», oli käytännössä. Lisäksi mainitaan Kalojen »side» (riksu),\njoka tähtitieteellisenä oppisanana (kreik. _linon, desma,_ lat.\n_filum_) siis on Babyloniasta peräisin. Toisen (pohjoisen) Kalan nimi\non _Anunîtu_, toisen (eteläisen) _Šim-makh_. Ne muodostavat yhdessä\nbabylonialaisten 15:nnen kuunhuoneen ja meidän eläinratamme XII:n\ntähtikuvion.\n\nŠim-makh nimi merkitsee »isoa pääskystä», akkad. _sinundu_ ja\n_šinunutu_ (vrt. lat. hirundol). Se käsitettiin luultavasti\nkalanpyrstöiseksi pääskyseksi. Kreikkalaisen Aratoksen\ntähtitieteellisen runon selityksissä sanotaan, että kaldealaisten\n(s.o. astrologien) opin mukaan »pohjoisella» kalalla on pääskysen\npää, minkä vuoksi sitä sanottiin »Pääskyskalaksi», _ikhthys\nkhelidonias_. Se oli eräänlainen lentokala määräyssanoineen _pteroton_,\n»siivekäs». Sillä näkyy olleen toinenkin nimi _mul im-šiš_ = _kakkab\nimbari_, »myrskytähti». Tämän yhteydessä on muistettava, että\npääskysen yleisesti uskotaan ennustavan tuulta. Kuglerin mukaan\nŠimmakh-Sinundu käsittää tähdet αβκεν Aquarii. Sen ikä voidaan lukea\n2:lta vuosituhannelta e.Kr., sillä Boghazköistä löydetyssä tähtien\nluettelossa, joka on n. 1300-luvulta e.Kr., Kaloja edustaa ammakh, joka\nilmeisesti on Sim-makh nimen heettiläinen vääristely.\n\nKuten jo mainittiin, on eläinradan pohjoisen Kalan nimi _Anunîtu_,\njoka on Ištar jumalattaren tavallisia liikanimiä. Näyttää siltä, että\nkysymyksessä olevaa tähtikuviota kuviteltiin kalanpyrstöiseksi, Ištarin\nhahmoiseksi merenneidoksi; ehkä se on merenneidon perikuva!\n\nKalat yhdistettiin Tigris-Eufrat jokiin. Kalojen kaiketi kuviteltiin\nuivan noissa joissa, niinkuin olemme nähneet kaloja uimassa Vesimiehen\nastiasta kahtena virtana juoksevassa vedessä. Tämäkin babylonialainen\nkuvittelu on tavallaan säilynyt klassillisessa perintätarussa.\nRoomalainen tähtitieteilijä Nigidius, joka eli Ciceron aikoina,\nmainitsee seuraavan tarun: Eufratissa tapasivat kalat ison munan, jonka\nne vierittivät maihin; kyyhkynen hautoi munaa, ja siitä tuli esille\n_Dea Syria_, »Syyrian jumalatar», tunnettu Ištarin ilmestysmuoto.\nJumalattaren pyynnöstä Juppiter palkitsi kalat suomalla heille\nkuolemattomuuden ja siirtämällä heidät eläinradan tähtikuvioitten\njoukkoon. On merkillepantavaa, että pääskynen ja kyyhkynen, jotka\nesiintyvät Kalojen taruissa, ovat Ištarin lintuja. Toisen tarun\nmukaan Kalat ovat Afrodite ja hänen poikansa, jotka gigantti Tyfonin\nvainoamina heittäytyivät Eufratiin; siellä ne muuttuivat, kaloiksi,\njotka sittemmin korotettiin taivaaseen.\n\nAnunîtulla on toinenkin nimi, _Tultu_ eli »mato», joka kaiketi on\naiheutunut tähtikuvion muodosta.\n\nKuten jo mainittiin, babylonialaiset varustivat eläinradan Kalat\nsiteellä. Niinkuin molemmat Kalat yhdessä muodostavat yhden huoneen\nKuun ja Auringon eläinradoissa, niin »side» yhdessä _Iku_, akkadin\nkielessä _Ikû_, »peltotilkku», nimisen tähtikuvion kanssa mainitussa\nOinaalla alkavassa eläinradassa muodostaa yhden huoneen, joka\ntulee Kalojen sijalle. Side samoin kuin Peltotilkku on ajateltava\nsijaitsevaksi Kalojen ja niiden vastineitten, Tigriin ja Eufratin,\nvälissä. Sen mukaisesti Iku-Peltotilkku, niinkuin babylonialaiset\nitsekin esittävät asian ja maantieteelliseltä kannalta on oikein,\nedustaa Babylonia ja Babylonin pääpyhäkön Esangilan taivaallista\nvastinetta.\n\nSaattaa olla sattuma, ettei Kaloja eikä Peltotilkkua ole tavattu\nbabylonialaisten kuvaamina. Tosin Denderan zodiakeissa, jotka yleensä\njäljittelevät babylonialaisia kuvaesityksiä, esiintyy Kalojen välissä\nsuorakaiteenmuotoinen, pitkittäisuurteinen kuvio, joka hyvinkin voisi\nolla kynnetyn pellon kuva. Sitä onkin selitetty babylonialaisten\ntaivaalliseksi pelloksi, jopa paratiisiksikin, mutta todellisuudessa se\ntarkoittanee vesialuetta.\n\nBabylonialaisten 15:tä kuunhuonetta vastaavat suunnilleen\nmanâzil-sarjan 26:s — 28:s kuunasemat. 26:s asema on nimeltään _Fargh\nad-dalw al-muqaddam_ eli lyhyemmin _al-Fargh al-muqaddam_ taikka\n_al-Fargh al-awwal_, »etumainen tai ensimmäinen ämpärin syrjä», ja\nkäsittää tähdet α ja β Pegasi, joista pohjoisemman nimi on »hevosen\nlapa» (_minkab al-faras_). 27:nnellä asemalla on samankaltainen nimi\n_Fargh al-dalw almuakh-khar_ tai _at-tâni_, »taimmainen tai toinen\nämpärinsyrjä» ja sen muodostavat tähdet γ Pegasi ja α Andromedae.\n28:nnen eli viimeisen aseman nimi on _Batn al-hût_, »kalan maha», tai\nainoastaan _al-Hût_, »kala». Sillä tarkoitetaan _al-Fargh nîn_ mukaan\n»pohjoisen Kalan tähtiä». Qazwînîn mukaan se taas on »joukko tähtiä,\njotka muodostavat kalan hahmon»; toisten mukaan sen nimi on _al-Riša_,\n»side». Tarkoitetaan joko pohjoisempaa Kaloista siteineen taikka\nAndromedan vyön β tähteä. Siitä, että Andromeda eli, kuten arabialainen\nIbn Wahšijja sanoo, »hurskas neitsyt, joka ei ole tuntenut miestä ja\njoka kasvatti poikansa, kunnes tämä 49,000 vuoden vanhana saavutti\nmiehuudeniän», on Kalojen naapuri, johtunee, että häntä kuvataan kala\nrinnoilla ja toinen kala jalkojen välissä.\n\n\n\nARIES [oinas] OINAS.\n\n\nBabylonialaisen kuunzodiakin 16:nnen, viimeisen huoneen sumerilainen\nnimi on _Khunga_, akkadiksi _Agru_, »päiväläinen» eli »maatyöntekijä».\nAjateltiin kaiketi hänen työskentelevän äsken mainitulla Ikû nimisellä\ntaivaallisella peltotilkulla, varsinkin sen itäisellä puolella, missä\non Valaskala (Cetus) ja Oinas. Läheisyydessä ovat taivaan maamiehen\ntyössään tarvitsemat Härkä ja Aura (Cassiopeia). Taivaan maanviljelijän\nmaallinen vastine oli Babylonin kuningas. Sen mukaisesti Nebukadnesar\nsanoi itseään »Babylonin maa mieheksi».\n\nKun babylonialaiset — ilmeisesti jo toisella vuosituhannella e.Kr —\nhuomasivat, ettei kevätpäiväntasaus enää tapahtunut auringon ollessa\nHärässä, vaan kun se oli Ikû-Khunga-Agrun tähtikuviossa, tämä tuli\neläinradan ensimmäiseksi huoneeksi. Tämä sija on Khunga-Agrulla\nmainitussa kuukausikiintotähtien sarjassa. Koska Khunga-Agru käsittää\nosan Ikû nimisestä tähtikuviosta, tämä seikka kaiketi on syynä\nsiihen, että Agrun sijalla heettiläisessä zodiakissa esiintyy Ikû,\nkirjoitettuna E-ku-e. Samoin eräs kaksikielinen teksti, joka luettelee\nvuoden 12 kuukautta ja jakaa ne ekliptikan tärkeimpiä tähdistöjä kohti,\nalkaa Ikû tähdistöstä ja Nisân kuukaudesta, minkä jälkeen seuraa\nPlejadit ja Härkä tähdistöt, Airu (Ijjar) ja Simânu (Siwân) kuukaudet.\nIkû tähdistön merkitys uudenvuoden tähtenä ilmenee niissä menoissakin,\njoilla uudenvuoden juhlaa vietettiin Babylonissa luojajumalan Mardukin\nkunniaksi ja luomisen muistoksi. Aamuhämyssä juhlan neljäntenä päivänä\nylimmäinen pappi tervehti nousevaa Ikû tähteä lausuen kolmesti:\n»Ikû tähti, Esangil, taivaan ja maan kuva!» Ikû tähden heliakinen\nnousu ei merkinnyt ainoastaan uuden vuoden alkua, vaan myös uutta\nvaihetta maamiehen toiminnassa, mikä sai kuninkaan ottamaan symbolisen\narvonimen »Babylonin maamies». Samanlainen ajattelu näkyy aiheuttaneen\nkuvannollisen kynnön, jolla Kiinan keisari muinoin aloitti uuden\nvuoden maanviljelystyöt. Ehkä se on yhteydessä siihenkin ilmiöön, että\nhallitsijasuvun perustajat toisinaan tulevat suoraan auran äärestä.\n\nJoskin babylonialaiset jo toisella vuosituhannella e.Kr. ottivat\nvarteen kevätpäiväntasauspisteen siirron Härästä Ikû tähtikuvioon,\nse seikka ei estä, että Assyrian kuninkaan Nahonassarin (Nabû-nâsir)\nkuuluisa kalenteri-uudistus, jonka lähtökohdaksi on laskettu\n26 p. helmikuuta 747 e.Kr., ehkä merkitsi tuon siirtoilmiön\nvirallista toteamista. Viittaus kevätpäiväntasauspisteen siirtoon\nHärästä merkkiin, missä se edelleen on, ja samalla porvarillisen\nuudenvuodenpäivän siirtoon Ijjar kuusta Nisân kuuhun esiintyy eräässä\njuutalaisessa tekstissä. Kysytään, minkä tähden Jumala loi maailman\nNisân eikä Ijjar kuussa, ja vastataan: »Sen tähden, että kun Jumala\nloi maailman, hän sanoi pimeyden ruhtinaalle: 'Poistu edestäni! Tahdon\nluoda maailman valkeudessa’», ja lisätään: »Pimeyden ruhtinas on härän\nkaltainen.» Sitten kerrotaan Kaksosten ja muitten eläinratatähdistöjen\nhiomisesta. Oinasta ei mainita, sillä sitä vastaa valkeus, missä Jumala\nsuoritti luomistyön. Eihän uusi Jerusalemikaan tarvitse aurinkoa eikä\nkuuta valoksensa, sillä sen kynttilä on »Karitsa» (Joh. Hm. 21:23).\nVoidaan olla eri mieltä siitä, ketä tässä oikeastaan tarkoitetaan\npimeyden ruhtinaalla, mutta kysymyksen selvittely saa tässä jäädä\nsikseen. Toisessakin rabbinilaisessa tekstissä kosketellaan luultavasti\nkevätpäiväntasauspisteen siirtymistä. Liittyen raamatun sanoihin »valta\nja peljättävyys on hänen, joka luo rauhan korkeuksissaan» (Job 25: 2),\nsanotaan, että taivaallisetkin tarvitsevat rauhan välitystä. Sillä\neläinradan tähdistöt riitelevät keskenään. Härkä sanoo: Minä olen\nensimmäinen, eikä näe mitä hänen edellään oli. Kaksoset sanovat samoin:\nMe olemme ensimmäiset, eivätkä näe, mitä heidän edellään oli.\n\nIkû-Khunga-Agrua vastaa meidän zodiakkimme I:n tähtikuvio _Oinas_,\nkreik. _Krios_, lat. _Aries_, jonka nimi siis ei ole babylonialaista\nalkuperää. Koska ja niistä syystä tämä nimi tuli käytäntöön, on\nselvittämättä. On arveltu sen tapahtuneen Egyptin oinaanpäisen Amon\njumalan kunniaksi. Kerrotaan, että Dionysos jumala, käydessään\nsotaa pimeyden valtoja vastaan Afrikassa, oli eksynyt erämaahan ja\njoukkoineen joutunut suureen vaaraan. Mutta silloin muuan oinas\npelasti hätään joutuneet opastamalla heidät lähteen luo. Kiitokseksi\nrakensi Dionysos templin oinaanpäiselle Amonille ja korotti oinaan\ntähtien joukkoon. Tässä kuuluisassa templissä, joka sijaitsi Siwan\nkeitaassa Libyan erämaassa, kävi Aleksanteri suuri, jolloin hänet\njulistettiin Amonin pojaksi ja maailman pelastajaksi, joka kevätöinään\ntavoin oli perustava uuden onnellisen ajanjakson. Siitä lähtien\nAleksanteria ja muitakin hellenistisen ajan hallitsijoita kuvattiin\noinaansarvin. Plinius (NH II 31) näkyy arvelevan, että jo Kleostratos\nTenedolainen (6:nnen vuosisadan loppupuolella e.Kr.) hankki Oinaalle\npääsyn eläinrataan. Poseidonioksen ajoilta (n. 100 e.Kr.) Oinaalla oli\nkiistämättömästi ensimmäinen sija eläinradan tähdistöjen joukossa.\n\nEläinradan Oinaalle on annettu monenmoisia kunnianimiä: _primus_,\n»ensimmäinen», _signorum princeps_, »eläinradan merkkien ruhtinas»,\n_astrorum dux_, »tähtien päällikkö», _ductor gregis_, »lauman johtaja»\ny.m.\n\nOinas on myös tullut samastetuksi moneen saduissa esiintyvään\nkaimaansa. Sitä on kuviteltu mm. siksi kultavillaiseksi jääräksi,\njoka yritti selässään kantaa Helespontin yli äitipuoltaan pakenevia\nFriskos ja Helle sisaruksia ja jonka Zeus palkaksi korotti taivaaseen.\nOn mahdollista, että Helle on seemiläistä alkuperää ja vastaa arabian\n_hille_ sanaa, jonka merkitys on »uusi kuu». Hellen hukkuminen salmeen,\njoka hänen mukaansa sai nimen Hellespontti, »Hellen meri», merkitsisi\nuuden kuun häviämistä (näkymättömyyttä) Oinaan merkissä. Eläinradan\nOinasta on myös arveltu lampaaksi, jonka Aabraham uhrasi Iisakin\nasemesta, ja siten Oinas on tulutt uhrilampaan esikuvaksi. Karitsan\nkuvauskin Ilmestyskirjassa näkyy olevan eläinradan Oinaan ja sen\ntuottaman uuden ajanjakson yhteydessä.\n\nTaiteessa Oinas esiintyy joko makaavana, niinkuin Denderan\npyörökuvastossa, taikka juoksevana. Sen pää on lännessä, mutta\ntaaksepäin käännettynä, tavallisesti Härkään päin; Maniliuksen mukaan\nOinas katsoa kummastelee, miksi Härkä juoksee vastakkaiseen suuntaan.\nEräs kreikkalainen kuva esittää auringonjumalaa, päässä okainen\nsädekehä, ratsastamassa Oinaan selässä. Astrologiassa auringolla\non ylennyksensä Oinaassa ja Oinas on Mars planeetan yöhuoneena.\nSitä tarkoittaa kuva, joka esittää Marsin miehen hahmoisena, miekka\ntoisessa ja ihmisen kallonnahka toisessa kädessä, Oinaan selässä.\nTällaisen astrologisen kuvitelman yhteydessä lienee taru, että Friskos\nsaavuttuaan Kolkhisiin ripusti Oinaan kultataljan Ares (Mars) jumalan\ntemppeliin.\n\nOinasta (arab. _al-Hamal_) vastaa arabialaisten manâzilsarjan 1:nen\nja 2:nen asema. Edellisen nimellä _aš-Šaratân_, »kaksi merkkiä»,\ntarkoitetaan tähtiä β ja γ Oinaan vasemmassa sarvessa, joitten nousu\nilmaisee uuden vuoden alun. Toinen nimi on _an-Nâtih_, »puskeva»,\ntähdet α ja β Arietis. 2:n aseman nimi on al-Butain, »pikku maha»\n(ventriculus); se käsittää kolme heikkovaloista tähteä Oinaan mahassa,\nδεζ Arietis, taikka a, b, e Muscae. Näitten kahden arabialaisen\nkuunaseman vastineena ovat kiinalaisten siusarjan 16:s ja 17:s huone.\nEdellisen nimi on _leu_, »leikkaaja», jälkimmäisen _wei_, »maha,\nviljalaari», kaksi nimeä, jotka viittaavat samaan aatepiiriin kuin\nbabylonialaiset ja arabialaiset nimitykset »maamies» ja »pikku maha».\n\nLopuksi on mainittava abessinialaisten alkeellisen kuunzodiakin\nviimeinen, seitsemäs huone, jonka nimi on tuntematon. Sen vastineena\nlienee pidettävä Kalat ja Oinas. Sen aika on 2 päivää, mutta ovatko\nnämä onnen vai onnettomia päiviä, sen on abessinialainen kertoja\njättänyt sanomatta. Huomattavaa on, että kuunhuoneitten yhteenlaskettu\naika kertojan laskujen mukaan olisi 30 päivää, mutta jos l:sen ja 2:sen\nhuoneen ajat vähennetään niinkuin yllä on tehty, aika tekee 28 päivää,\nmikä vastaa kuun kiertoaikaa.\n\nEdellä oleva katsaus babylonialaisten alkeelliseen kuun eläinrataan,\njohon sisältyvät auringonkin eläinrata tähdistöt, näyttää\nvahvistavan esittämämme arvelun, että kuun eläinrata on auringon\neläinrataa alkuperäisempi ja vanhempi. Babylonialaisten 12-jakoinen\nauringonzodiakki olisi siis katsottava syntyneeksi 16-jakoisesta\nkuunzodiakista. Toisaalta on kaiketi samasta 16-jakoisesta tai jostakin\nvielä yksinkertaisemmasta kuunzodiakista kehittynyt täydellisempi 28\n(27)-jakoinen kuunhuonesarja.\n\n\n\n\nIII\n\nKATSAUS ELÄINRADAN KULTTUURIHISTORIALLISEEN MERKITYKSEEN.\n\n\nSekä kuun että auringon eläinradalla on kahdenlainen tehtävä,\ntähtitieteellinen ja astrologinen. Zodiakkien avulla on määrätty\najanjaksoja ja pyritty pääsemään kohtalon salaisuuksien perille; ne\novat palvelleet kalenteria ja ihmisen uteliaisuutta. Molemmat ovat,\nkuten olemme nähneet, Aasiasta peräisin. Siellä on kuun eläinrata\nerinäisistä syistä päässyt vallitsevaksi, kun auringon eläinrata sitä\nvastoin olennaisesti kuuluu Euroopalle, Yksinkertaisemman rakenteensa\nvuoksi ja sen johdosta, että astrologia on syntynyt ja kehittynyt\nauringon eläinradan turvissa, tämä eläinrata kuitenkin on astrologian\nyhteydessä levinnyt kautta maailman.\n\nOleellisin osa eläinradan kulttuurihistoriallisesta merkityksestä\nkuuluu epäilemättä astrologian alaan. Tässä ei ole tarkoituksena\nesittää seikkaperäisesti eläinradan osaa astrologiassa Tahdomme vain\nviitata muutamiin astrologian johtaviin aatteisiin ja järjestelmiin,\nmikäli ne ovat tekemisissä eläinradan kanssa, ja etenkin mikäli niiden\njälkiä voidaan seurata astrologian kotimaahan.\n\nKuten edellisestä esityksestä nähdään, babylonialaiset pitivät\neläinradan tähdistöjä, niinkuin planeettoja ja muita tähtiä,\nmäärättyjen jumalien asuntoina tai ilmestysmuotoina taikka muulla\ntavalla yhdistivät tähdet ja jumalat toisiinsa. Härkä oli Adadin\nmerkki, Kaksoset edustivat Lugalgirra ja Mešlamtaea jumalia, Leijona\npääjumalaa Enliliä, Neitsyt äitijumalatarta, Vaaka tuomarijumalaa,\nJousimies Ugallu jumalaa, Vesimies vedenjumalaa. Samaan tapaan\nhallitsivat kreikkalaisten ja roomalaisten astrologiassa määrätyt\njumalat kukin yhtä eläinradan osaa. Egyptiläisetkin asettivat\nyhden jumalolennon kutakin kuukautta ja eläinrata merkkiä kohti.\nKiinalaisilla on kuun eläinrataakin edustavat jumaluudet, joista he\nvalmistavat varsin kummallisia kuvia. Kristittyjen taholla perivät\nenkelit eläinratajumaluuksien aseman. Esimerkiksi Heenokin kirjassa\npuhutaan eläinrataenkeleistä.\n\nEläinradan tähdistöjä ei ainoastaan pidetty määrättyjen jumaluuksien\nasuntoina, ilmestyspaikkoina tai ilmestysmuotoina, vaan niinkuin\njumaluudet ainakin ne saivat osakseen uskonnollista palvontaa.\nEräässä uusbabylonialaisessa sovintouhria koskevassa tekstissä\nrukoillaan kuun, auringon ja siihen aikaan tunnettujen kiertotähtien\nohella Skorpionin, Kauriin, Neitsyen ja Ikun tähdistöjä sekä\nmuitakin tähtiä. Toisissa teksteissä esiintyvät Krapu, Kalat,\nOrion ja Plejadit jumaluusolentoina. Raamatusta tiedämme että\nJuudaan maassakin, ennenkuin Joosia puhdisti jumalanpalveluksen,\npoltettiin uhreja eläinradan tähdille ja kaikelle taivaan joukolle.\nEttä kaldealaiset palvoivat eläinradan merkkejä (signa) mainitsee\nviidennellä vuosisadalla elänyt syyrialainen kristitty kirjailija Iisak\nAntiokialainenkin. Vielä meidän päivinämme Aasian goldit uhraavat\nOrionille viinaa, lihaa, puuroa y.m. ja esittävät sille toivomuksensa.\n\nKäytännöllisessä astrologiassa kävi tarpeelliseksi paikallistaa\nmaan päälle taivaalta luettavat ennemerkit, minkä johdosta syntyi\nastrologinen maantiede, jossa mm. jokainen eläinratamerkki\nvastaa määrättyä maata, kaupunkia tai kansaa. Tällainen\nvastaavaisuusjärjestelmä on nähtävästi Babyloniasta peräisin. Niinpä\nKrapu edusti Sipparin kaupunkia, lounainen Ikû Babylonia, koillinen\nIkû Amurrua, Anunîtu ja Vaaka Akkadia, Skorpioni Elamia jne.\nSamanlaisen järjestelmän merkkejä on oltu huomaavinaan Raamatussakin.\nKreikkalaisessa käännöksessä 5 Moos. 32:8 kuuluu: »Kun Korkein jakoi\nperinnöt kansoille, kun hän erotteli ihmisten lapset, silloin hän\nmääräsi kansojen rajat jumalanpoikien luvun mukaan», ja on arveltu,\nettä jumalanpojilla tässä tarkoitetaan eläinratamerkkien haltijoita.\nDanielin kirjan 8:nnessa luvussa eläinradan ensimmäinen merkki Oinas\nedustaa Persiaa, Kauriin edustaessa Syyriaa.\n\nViimeksimainitut vastaavaisuudet pitävät yhtä seuraavan\nhellenistisaikaisen astrologis-maanlieteellisen taulukon kanssa, jonka\njärjestelmä on viimeistään 2. vuosisadalta e.Kr.\n\nMaa; Doodekaoros: Eläinrata: Persia Kissa Oinas Babylon Koira Härkä\nKappadokia Käärme Kaksoset Armenia Kuoriainen Krapu Aasia Aasi Leijona\nHellas ja Joonia Leijona Neitsyt Liibya Kauris Vaaka.\n\nItalia Härkä Skorpioni Kreeta ja Kilikia Haukka Jousimies Syyria Apina\nKauris Egypti Ibis Vesimies Intia ja Punainen meri Krokotiili Kalat.\n\nTärkeä oli myös eläinratamerkkien ja ruumiinosien vastaavaisuus,\nja senkin oireita esiintyy jo Babylonian astrologiassa. Kuuluisan\ntähtitieteilijän Hipparkhoksen (2:sella vuosis. e.Kr.) sanotaan jo\nuskoneen eläinratamerkkien hallitsevan ruumiinosia. Ainakin Maniliuksen\najoilta alkaen on astrologiassa jokseenkin yksimielisesti noudatettu\nseuraavaa järjestelmää, jonka kirkko-isä Augustinuskin mainitsee:\n\nOinas: pää Härkä: kaula Kaksoset: hartiat (käsivarret ja kädet) Krapu:\nrinta (kädet ja sormet) Jalopeura: kupeet (sydän) Neitsyt: vatsanpohja\nVaaka: takapuoli (kädet ja jalat) Skorpioni: sukupuoli elimet\nJousimies: reidet (miehenkalu) Kauris: polvet Vesimies: sääret Kalat:\njalat.\n\nSuluissa olevat vastineet ilmaisevat rabbiinien oppia. Neitsyellä\nei ole vastinetta, vaan sanotaan: »Niinkuin neitsyt, pukeutuu\nkoristeihinsa ja koko maailma ajaa häntä takaa, niin maailman kaikki\nnautinnot painuvat ihmiseen.» Samaan tapaan liitetään toisiinkin\neläinratakuvioihin omituisia mietiskelyjä. »Skorpioni on ihmisen viha;\nniinkuin skorpioni vihastuu ja tappaa, niin ihminenkin vihastuu ja\ntappaa.» »Niinkuin kauris näkee ruohon vaan ei aitausta, niin ihmiset\nnäkevät mitä tekevät, vaan eivät tiedä mitä siitä syntyy.» Ja Ämpäriin,\njoka edustaa Vesimiestä, liittyy seuraava syvällinen miete: »Ämpäri on\nvälistä täynnä ja välistä tyhjä, niin on ihminenkin.» Vihdoin sanotaan\nKaloista: »Niinkuin kalat uiskentelevat meren toisesta päästä toiseen,\nniin ihmiset vaeltavat maailman äärestä toiseen.»\n\nRuumiinosia on myös pidetty kiertotähtien vaikutuksen alaisina.\nEgyptiläiset uskoivat 36 dekaanin hallitsevan yhtä monta ruumiinosaa.\n\nEgyptiläisten ja arabialaisten astrologiassa eläinradan huoneita\nvastaavat määrätyt jalokivet ja värit seuraavaan tapaan:\n\nOinas: ametisti, punainen, Härkä: hyasintti, tummanruskea, Kaksoset:\nkrysopraasi, keltainen, Krapu: topaasi, sininen, Jalopeura: berylli,\nkultainen, Neitsyt: krysoliitti, vihreä, Vaaka: sarderi, purppurainen,\nSkorpioni: sardonyks, musta, Jousimies: smaragdi, tulenvärinen, Kauris:\nkalsedoni, valkoinen, Vesimies: safiiri, sininen, Kalat: jaspis,\ntuhanvärinen.\n\nTämä eläinratamerkkien ja jalokivien vastaavaisuus muistuttaa\nIlmestyskirjan (21:18 seur.) kuvausta taivaallisesta uudesta\nJerusalemista. Sen muurien perustuksissa esiintyvät näet kaikki edellä\nmainitut jalokivet, mutta lueteltuina alimmasta perusmuurista ja sitä\nvastaavasta jaspis-kivestä alkaen. Eläinratakuvien vastineita olivat\nsamoin Josefuksen mukaan jalokivet, jotka koristivat juutalaisten\nylimmän papin rintakilpeä, ja kaiketi myös jalokivet Tyyron kuninkaan\nHes. 28:13 kuvatussa puvussa. Ehkä on tämän yhteydessä se, että\nPohjois-Aasian šamanit ripustavat pukuihinsa metallipeilit, joihin\non piirretty kaksitoistavuotiskauden eläinsarjan edellä mainittujen\neläinten kuvat. Muitakin vastaavaisuuksia voitaisiin mainita. Kuinka\npitkälle tällaisessa kuvittelussa voidaan mennä, osoittaa selitys,\njonka mukaan Kristus on aurinko, kirkko on eläinrata ja apostolit ovat\neläinratamerkkejä.\n\nEttä patriarkka Jaakobin 12 poikaa jo muinaisajalta pidettiin\neläinradan 12 tähdistön vastineina, ilmenee Joosefin unesta ja sen\nselityksestä, joista kerrotaan 1 Moos. 37: 9 seur. Aikoja sitten on\nmyös huomattu, että Jaakobin siunauksessa viittaillaan eläinradan\nkahteentoista tähtikuvioon (ks. s. 51). Useat tutkijat ovat\nyrittäneet yksityiskohtia myöten todistaa, että Jaakobin poikien\nja elätnratakuvioiden luonteen kuvaus on pääkohdillaan yhtäläinen.\nKerettiläisen piispa Priscillianuksen kannattajat (4:nnellä vuosis.)\npitivät Israelin 12 patriarkkaa eläinralatähdistöjen suojeluspyhinä.\nTämä oppi samoin kuin uskomus, että zodiakkikuviot hallitsevat kukin\nyhtä ruumiinosaa, julistettiin pannaan eräässä kirkolliskokouksessa\nv. 563. On myös arveltu, että babylonialaisten 12 taulua käsittävässä\nGilgameseepoksessa kuvastuu auringon kulku eläinradan tähtikuvioitten\nkautta.\n\nVielä on mainittava eläinratamerkkien yhdistäminen kirjaimiin.\nKreikkalaisessa astrologiassa käytettiin seuraavaa järjestelmää:\n\n[Oinas] = Α, Ν [Härkä] = Β, Ξ [Kaksoset] = Γ, Ο [Krapu] = Δ, Π\n[Jalopeura] = Ε, Ρ [Neitsyt] = Ζ, Σ [Vaaka] = Η, Τ [Skorpioni] = Θ, Υ\n[Jousimies] = Ι, Φ [Kauris] = Κ, Χ [Vesimies] = Λ, Ψ [Kalat] = Μ, Ω.\n\nGnostikkojen taholla noudatettiin toista järjestelmää, joka ilmenee\nsiitä, että Pää=AQ ja Jalat =MN. Se luultavasti perustuu tunnettuun\nlauselmaan: »Minä olen A ja Ω. alku ja loppu.» Toiset yhdistivät\nvokaalit kiertotähtiin. Tämän yhteydessä mainittakoon, että saksalainen\norientalisti Fr. Hommel aikoinaan koetti todistaa, että seemiläinen\nkirjaimisto on geneettisessä yhteydessä eläinratamerkkeihin.\nMandealaisilla eläinratamerkit Oinaasta alkaen osoittavat lukuarvot\n1—12.\n\nEläinradan ohella on kiertotähdillä, kuu ja aurinko mukaan luettuna,\nja niiden asemilla perustava merkitys jo vanhimmassa astrologiassa.\nEläinratakuvat ja merkit muodostavat taivaan kerakekirjoituksen,\njonka kiertotähti-vokaalit tekevät luettavaksi ja ymmärrettäväksi.\nYlityössään eläinradan tähdistöihin tai joutuessaan sopivaan asentoon\nniihin nähden kiertotähdet saavat virkoamaan kiintotähdissä piilevät\nfyysilliset ja henkiset voimavarat ja päästävät ne vaikuttamaan eli\ninfluoimaan (lat. influere »virrata sisään», josta mm. »influenssa»)\nluonnon ja ihmisen oloihin. Kiintotähtiä pidettiin sentähden jumalan\ntahdon tulkkeina ja ilmaisijoina. Kullakin kiertotähdellä on oma\nhuoneensa eläinradan tähtikuvioissa, ja siinä se muka oli, kun\nmaailma luotiin. Kun eläinradan kuvioita ja merkkejä on kaksitoista\nkiertotähtiä ollessa seitsemän, jälkimmäisiä ei voitu tasan jakaa\nedellisiä kohti. Siitä pulmasta suoriuduttiin siten, että Auringolle,\njoka yksinomaan hallitsee päivää, annettiin Jalopeura huoneeksi, ja\nyönhaltija Kuu sai Kravun huoneekseen. Muille, varsinaisille viidelle\nkiertotähdelle, annettiin kullekin kaksi huonetta, päivä- ja yöhuone.\nEläinrata jakaantui siten kahteen osaan: aurinko- eli päiväpuoliskoon\nja kuu- eli yöpuoliskoon. Edellinen ulottuu Jalopeurasta Kauriiseen,\njälkimmäinen Vesimiehestä Krapuun. Lisäksi pidetään astrologiassa\nsilmällä, niissä huoneessa kullakin kiertotähdellä on joko suurin\nvaikutusvoima (babyl. _nisirtu_, kreik. _hypsooma_, lat. _exallatio_,\nylennys) taikka vähin voima (kreik. _tapeinooma_, lat. _deiectio_,\nalennus eli _kumous_). Kaiken tämän osoittaa seuraava taulukko.\n\nKiertotähdet Päivähuoneet Yöhuoneet Ylennykset Alennukset [aurinko]\n[Jalopeura] [Oinas]19° [Vaaka] 19° [kuu] [Krapu] [Härkä] 3°\n[Skorpioni]3° [saturnus] [Kauris] [Vesimies] [Vaaka]21° [Oinas] 21°\n[jupiter] [Jousimies] [Kalat] [Krapu]15° [Kauris]15° [mars] [Skorpioni]\n[Oinas] [Kauris]28° [Krapu] 28° [venus] [Vaaka] [Härkä] [Kalat] 27°\n[Neitsyt] 27° [merkurius] [Neitsyt] [Kaksoset] [Neitsyt]15° [Kalat] 15°\n\nTätä järjestelmää, jonka »ylennykset» tavataan m.m. eräässä\naikaisintaan arsakidien aikakaudelta peräisin olevassa\nnuolenpäätekstissä ja joka todennäköisesti on babylonialaista\nalkuperää, noudattivat sekä Ptolemaios (n. 140 j.Kr.) että Firmicus\n(4:nnellä vuosis.) Se on huomattavissa myös Denderan kummassakin\neläinradassa.\n\nTätä samaa järjestelmää valaisee jossakin määrin, ainakin mitä\nkiertotähtien huoneisiin tulee, usein mainitun Ortoqpeilin\nmyöhäissyntyiset ja sekatyyliset kuvatkin. Lyhyt selonteko näistä\nkuvista lienee sen tähden tässä paikallaan, mikäli ei niitä ole jo\nedellä kosketeltu.\n\nOinas on kuvattu Marsin yöhuoneeksi. Härkä on poiketen perinnäisestä\ntavasta kuvattu perin kesyksi. Härässä sattuu, kuten edellä olevasta\ntaulukosta nähdään, Kuun ylennys. Se merkitään taiteessa asettamalla\nkuunjumala tai Kuun kuva härän selkään. On merkillepantavaa,\nettä eräässä aikaisintaan arsakidien ajoilta olevassa Enumaeliš\nrunon kommentaarissa sanotaan, että Kuun nisirtu eli ylennys on\nPerseus-Plejadeissa eli siis Härän tähdistössä. Mutta Ortoq-peilin\nHärän selässä istuvalla sarvekkaalla, luuttua soittavalla naisella\nei ole mitään tekemistä Kuun tai sen ylennyksen kanssa. Naisen\nkuva tarkoittaa Venusta (kiertotähteä) joka astrologien hänelle\nhankkimassa yöhuoneessa soittelee huvikseen. Mitä tulee Härän yömajassa\nharjoitettuun musiikkiin, mainittakoon, että Venuksen akkadilaisen\nvastineen Ištarin liikanimenä on mm. »kaunis ääninen sointuva huilu».\nToiselta puolen muuan arabialainen runoilija sanoo Plejadeja (jotka\nkuten tiedämme kuuluvat Härkään) viuluksi, joka viritetään uudenkuun\njousella — siinäkin kuvassa näkyy piilevän viittaus Kuun ylennykseen\nHärässä.\n\nKarhun näköisen Jalopeuran yläpuolella oleva auringon kuva osoittaa,\nettä Jalopeura on Auringon (päivä)huone. Vieressä olevan Kravun päänä\non kuunsirppi kasvoineen, niillä ilmeisesti tahdotaan merkitä, että\nKrapu on Kuun (yö)huone. Jos tämän yhteydessä tarkastamme Kalojen\nkuvaa, huomaamme, että kalojen välissä istuvalla miehellä — Jupiter\nyöhuoneessaan -on päähine, jonka kattaa kumossa oleva kuunsirpin,\nalakuu. Näillä kahdella kuvalla, joissa esiintyy kuuaihe, tahdotaan\nluullakseni ilmaista, että eläinradan kuu- eli yöosa ulottuu Kaloista\nKrapuun käsittäen viisi eikä kuusi huonetta, joten auringon osalle\ntulisi seitsemän huonetta. Mutta kuvien piirtäjälle näkyy sattuneen\nerehdys, sillä Vesimiehenkin, joka on Saturnuksen yöhuone, täytyy\nkuulua eläinradan kuuosaan.\n\nKaksosten kuvaa on vaikea selittää. Koska Kaksoset on Merkuriuksen\nyöhuone, istuva henkilö voisi olla kirjanpidon jumala\nMercurius-Nabu-Thot kirjoituskäärö kädessään — mikäli se on\nkirjoituskäärö tai ehkä käärme? Kauris on perinnäisestä ulkomuodostaan\nsäilyttänyt vain oikean jalan kiemailevan asennon. Kauris on\nSaturnuksen päivähuone, mutta kuka istuu Kauriin selässä?\n\nOn huomattava, että sen jälkeen kuin löydettiin uudet kiertotähdet\nUranus (1781) ja Neptunus (1816), astrologit, ollakseen tieteen\ntulosten tasolla, rupesivat laskuissaan käyttämään niitäkin. Siitä oli\nseurauksena, että edellä esitetty, kautta kahden vuosituhannen käytetty\njärjestelmä tuli kelvottomaksi.\n\nTietysti on muittenkin lähtien asema eläinratamerkkeihin nähden tärkeä\nastrologiassa. Erikoisesti pidetään siinä silmällä tähtiä, jotka\nnousevat samaan aikaan kuin eläinratadekaanien tähdet.\n\nVoidakseen laatia mahdollisimman seikkaperäisen horoskoopin ja yleensä\ntähdistä ennustaa vaihtelevia kohtaloja ja tapahtumia astrologit\nyhdistivät, eläinratamerkkeihin monenmoisia fyysillisiä ja henkisiä\nominaisuuksia ja vaikutuksia. Sen mukaisesti merkit ryhmitettiin\nesim. miehisiin ja naispuolisiin, hedelmällisiin ja hedelmättömiin,\nlihaviin ja laihoihin, hyviin, paheellisiin, kiihkeisiin, koleerisiin,\nmelankolisiin, sangviinisiin, flegmaattisiin y.m. Niin kauan kuin\nastrologeja askarruttivat tähtikuviot, joissa he olivat näkcvinään\neläviä olentoja ja jumaluuksia, on erinäisten ominaisuuksien\nja vaikutusten yhdistäminen niihin ymmärrettävissä. Mutta kun\nuudenaikaisia astrologeja eivät enää askarruta eläinradan tähtiolennot\neli kuviot, vaan eläinradan merkit, s.o. 30 asteen suuruiset osat\nkeinotekoista eläinrataa, heidän järjestelmänsä tuntuvat yhtä\nmielivaltaisilta kuin lapsellisiltakin.\n\nEnnenkuin jätämme eläinradan, on muutamin sanoin muistettava sen\nkuvioiden ja merkkien käyttöä amuletteina ja koristeina. Viimeisinä\nvuosisatoina ennen meidän ajanlaskumme alkua useat Etu-Aasian kaupungit\nkäyttivät rahoja ja sinettejä, joihin oli piirretty eläinratakuvioita.\nKun itämaitten tähtienpalvonta Rooman keisarien aikakaudella kotiutui\nlänteen, eläinradan kuvia käytettiin erinäisten sotajoukkojen ja\nsotalaivojenkin suojelusmerkkeinä nykyaikaisten maskottien tapaan.\nTämä on hyvin ymmärrettävissä katsoen siihen, että tähtiä niissä\nilmestyville jumaluuksilleen pidettiin yleensä apua tarvitsevan ihmisen\noppaina, johtajina ja suojelijoina. Meidän päivinämme vielä joskus\nnäkee rannerenkaita tai muita koruja, joissa on kuvattuna eläinrata\nkokonaisuudessaan tai yksityiset kuvat siitä — vaikkei korun omistaja\nuseinkaan ole tietoinen kuvien merkityksestä.\n\nMithran uskolaisten muinaisissa pyhäköissä ja useissa nykyajan\nkirkoissa, esim. Parisin Notre Dame kirkon sivuportaalissa, Amiensin\nja Kuopion tuomiokirkoissa, ovat zodiakin tähtikuviot esiteltyinä\nkoristeeksi ja muistuttamaan ihmisiä eläinradassa ilmestyvästä\nikuisesta maailmanjärjestyksestä.\n\n\n\n"]