[{"data":1,"prerenderedAt":-1},["ShallowReactive",2],{"$fBw0azM7FPawUvLKcqcMhlejHcO6zvGU06-6r-uz8RWc":3},{"number":4,"title":5,"author":6,"authorBirth":7,"authorDeath":8,"slug":9,"bookId":10,"genreRaw":11,"genre":12,"themes":13,"origin":15,"language":16,"yearPublished":17,"yearPublishedTranslation":18,"wordCount":19,"charCount":20,"usRestricted":21,"gutenbergId":22,"gutenbergSubjects":23,"gutenbergCategories":26,"gutenbergSummary":29,"gutenbergTranslators":30,"gutenbergDownloadCount":31,"aiDescription":32,"preamble":33,"content":34},3184,"Naimakuumetta","Korhonen, Veikko",1888,1942,"3184-korhonen-veikko-naimakuumetta","3184__Korhonen_Veikko__Naimakuumetta","2-näytöksinen ilveily","naytelma",[14],"huumori",[],"fi",1926,null,3512,20834,false,74259,[24,25],"Comedy plays","Finnish drama -- 20th century",[27,28],"Humour","Plays/Films/Dramas","\"Naimakuumetta: 2-näytöksinen ilveily\" by Veikko Korhonen is a comedic play written in the early 20th century, specifically during the 1920s. This work is set in a traditional rural Finnish environment, featuring humorous antics centered around themes of courtship and relationships. The narrative examines the social customs and youthful exuberance surrounding marriage proposals through a lighthearted and entertaining lens.  The play unfolds in two acts, primarily following the characters Tedor, a postmaster, and Malakias, a baker. Both men find themselves entangled in the trials of love, particularly as their children, Kalle and Katri, express their intentions to marry. Misunderstandings and humorous situations arise when the two fathers, under the influence of spirits, mistakenly believe themselves to be courting. The comedic elements are amplified when the characters, in their drunken state, attempt to win the affections of the young women while grappling with their own romantic insecurities. Ultimately, the play explores themes of love and humor interwoven through mischief and mistaken identities, providing a charming portrayal of small-town life and the universal experiences of love and longing. (This is an automatically generated summary.)",[],239,"Kaksinäytöksinen ilveily sijoittuu vanhanaikaiseen maalaiskirkonkylään, jossa iäkkäät poikamiehet, postimestari Tedor Viiru ja leipurimestari Malakias Mätti, pohtivat naimisiinmenoa. Samaan aikaan nuori Kalle suunnittelee kihlautumista, mikä herättää vanhemmissa miehissä sekä vastustusta että omaa naimakuumetta.","Veikko Korhosen 'Naimakuumetta' on Projekti Lönnrotin julkaisu n:o 3184.\nE-kirja on public domainissa sekä EU:ssa että sen ulkopuolella, joten\nemme aseta mitään rajoituksia kirjan vapaan käytön ja levityksen\nsuhteen.\n\nTämän e-kirjan ovat tuottaneet Tapio Riikonen ja Projekti Lönnrot.","NAIMAKUUMETTA\n\n2-näytöksinen ilveily\n\n\nKirj.\n\nVEIKKO KORHONEN\n\n\n\nSeuranäytelmiä N:o 7\n\n\n\n\n\nHämeenlinnassa,\nOy Hämeen kansa,\n1926.\n\n\n\n\n\n\nHENKILÖT:\n\n_Tedor Viiru_, postimestari, noin 60 v. parraton, isonenäinen,\n   hajamieliseltä vaikuttava.\n_Malakias Mätti_, leipuri, lihavahko, noin 55 v., leveänaamainen,\n   leikkisä, aivan kalju.\n_Kalle_, reipas nuori mies.\n_Katri_, Mätin tytär, 20 v. iloinen, sukkela.\n_Sylvi Autero_, 19 v. iloinen, sukkela.\n_Iines_ ja _Agnes_, hieman hepsahtavia, noin 40-vuotiaita.\n\nTapahtuu vanhanaikaisessa maalaiskirkonkylässä.\n\n\n\n\nENSIMÄINEN NÄYTÖS.\n\n\nNäyttämö: Postimestarin puutarhan nurkkaus. Pöytä ja pari tuolia\nvasemmalla, oikealla aita.\n\n_Tedor_ (tulee kepin kanssa kumarassa kävellen): Aah, taas on se\npirullinen posti selvänä ja kirkonkylän ryökinät ja puotiapulaiset\nsaa... (aivastelee) saakeli...! tsh! tsh! saaneet preivinsä. Aah,\ntämä kirottu yskä se ei ota selvitäkseen, vaikka lehti puhkee puuhun\nja kevät alkaa olla parhaillaan. (Istuutuu.) — Ahhah, eipä se hiton\nleipurimestari taaskaan muista tulla aikanaan. Tsh! tsh!\n\n_Kalle_ (tulee, nähtävästi aikoen kylälle): Vai niin, pappa onkin\ntäällä ja minä etsin pappaa joka nurkasta.\n\n_Tedor_: Thjaa! Pappa on kyllä täällä, mitä sinulla olisi asiaa?\n\n_Kalle_: Niin, onhan se sanottava. Aion mennä tänään kihloihin Sylvi\nAuteron kanssa.\n\n_Tedor_ (nousee kiivaasti): Ki—ki—kihloihin Sy—Sylvin kanssa. Nyt sinä\npoika olet tehnyt aivan omavaltaisia päätöksiä. Ja muka na—naimisiin!\nEnhän minäkään ole nainut, en ikänäni, ja sinä nulikka... Ei, tämä on\njo liikaa... tsh! tsh! tsh! Minä sanon shinulle poika, tämä kevät vaan\non pannut pääsi pyörälle.\n\n_Kalle_ (mennessään): Eipä sille vätykselle maksa vaivaa puhua. (Menee.)\n\n_Tedor_ (kävelee): Vai ki—kihloihin ja na—naimisiin, hm... hm... Eihän\nsitä saata kieltää, etteikö se olisi mukavata.\n\n_Malakias_ (tulee hieman hutikassa): Mu—mukavata, sanot. Mi—mikä on\nmukavata, veliseni? (Laskee pullon ja kaksi lasia pöydälle.)\n\n_Tedor_: Sepä naimahomma, naimahomma... heh...\n\n_Malakias_: Mu—mukava, mukavatahan se! Kaiketi se on mukavata.\n\n_Tedor_ (kuulee väärin): Tukalata? Sanoitko sinä tukalata?\n\n_Malakias_: Eipä kun mukavata, mukavata! Tedor saa niin... Mutta\nistuhan veliseni ja ota pieni navaus kevään kunniaksi. (Istuutuu.) Me\npoloiset vaan olemme jääneet naimattomiksi.\n\n_Tedor_: Niin, niin, mutta lapsia meillä silti kuitenkin on.\n\n_Malakias_: Niin, lapsia, lapsia meillä on, ainakin yksi kumpaisellakin\nkotonamme.\n\n_Tedor_: Et kai sinä tahdo väittää, että minulla jossakin muualla\nolisi... Tsh! tsh! tsh!\n\n_Malakias_: Ee—enhän minä... Ja siinäkin on tarpeeksi. Ty—tyttäreni\nKatri aikoo mennä naimisiin.\n\n_Tedor_ (kuulee väärin): Tanssiaisiin?\n\n_Malakias_: Naimisiin, naimisiin!\n\n_Tedor_: Aaa!\n\n_Malakias_: Ja sitten minä saan yksin pyöritellä pullataikinoita. Yhyy!\n\n_Tedor_ (kaataa lasiin ja tuo lasin Malakiakselle): Älä itke... älä\nitke... Ot—ota tä—tästä, tämä virvoittaa. Niin, mitä minun pitikään,\nniin... Kalle, minun poikani aikoo tehdä aivan saman tempun.\n\n_Malakias_: Ka—kallekin? Mi—mikä nyt ihmiset on oikein riivannut?\n\n_Tedor_: Mitä sanot, kiivennyt?\n\n_Malakias_: Eipä kun riivannut, na—naimaanpa riivannut.\n\n_Tedor_: Aaa! niin, niin, riivannut, riivannut.\n\n_Malakias_: Juuri niin, riivannut. Se tä—tä—tämä ke—kevät-aika,\nmutta... eiköhän ma—ma—maisteta...? (Ottaa lasinsa.)\n\n_Tedor_ (kuulee väärin): Mi—mitä...? haisteta...?\n\n_Malakias_ (Tedorin korvaan): Ei kun maisteta!\n\n_Tedor_: Aaa! maistetaan, maistetaan. Tämä onkin ko—kovin hy—hyvää.\n\n_Malakias_: Makeata se on, makeata, näin välistä... makeata...\n\n_Tedor_ (kuulee väärin): Sakkeata?\n\n_Malakias_ (korvaan): Makeata, sanoin minä.\n\n_Tedor_: Aaa! Makeata, makeata. Mutta kuulehan veli, tuolla on\npiirijuhlan tanssit, mitäs jos mentäisi katselemaan vähän tyt—tyt—töjä,\nhm...\n\n_Malakias_: Niin, koreita tyttöjä... mennään vaan. Mi—minäkin, vaikka\nolen tällainen pu—pullamestari, voin katsella koreita tyttöjä ja\nrakastua.\n\n_Tedor_ (kuulee väärin): Pahastua, sanot sinä...?\n\n_Malakias_ (korvaan): Ei kun rakastua!\n\n_Tedor_: Aaa! niin, niin, rakastua, rakastua. Kyllä sitä vielä\nrakastuu, rakastuu sitä. Katsos kun se nuoruus vielä pu—pulppuaa... ja\nsitten kun näkee koreita nilkkoja ja sääritaipeita ja... ja...\n\n_Malakias_: Katseletko sinä sääritaipeitakin?\n\n_Tedor_ (kuulee väärin): Kauheetako, sanot sinä?\n\n_Malakias_: Eipä kun taipeita, taipeita.\n\n_Tedor_: Aaa! niin... taipeita... heh ja kun saa sitten vielä joskus\ntanssia koreiden tyttöjen kanssa. (Ottaa tanssiaskeleita.) Mutta\neiköhän ma—maisteta...\n\n_Malakias_: Ma—maistetaan vaan...\n\n_Tedor_: Ja nyt mennään tanssittamaan koreita tyttöjä. Tsh! tsh! tsh!\n(Malakias ja Tedor menevät tanssiaskeleita nytkytellen.) — (Sylvi ja\nKatri tulevat nauraen.)\n\n_Katri_: Hi, hi, hi, ha, ha, ha! noita ukon pakanoita!\n\n_Sylvi_ (matkien ukkoja): Nyt mennään ta—tanssittamaan koreita\nty—tyttöjä, hi, hi, hi!\n\n_Katri_ (samoin matkien): E—eiköhän ma—maisteta!\n\n_Sylvi_ (matkien Tedoria): Ha—haisteta?\n\n_Katri_ (samoin): Eipä kun maisteta!\n\n_Sylvi_; Aaa!\n\n_Kalle_ (on tullut vasemmalta edellisen repliikin aikana): Voi teitä\nvallattomia, kun teette pilkkaa vanhoista. Mutta sanokaahan, mikä keino\nnoille ukon kantturoille keksitään naimaluvan saantiin.\n\n_Sylvi_: Joko sinulla on niin kiire?\n\n_Katri_. Minä tiedän. Me Sylvin kanssa pannaan ukkojen päät pyörälle\nvielä tänä yönä. Muutetaan pukua ja kun äijät ovat humutuulella, eivät\nmeitä tunne ja sinä Kalle esittelet meidät joinakin vieraina neiteinä\nja olenpa vissi, että äijän kekkulit hupsaantuvat ja sinä tiukat sitten\nluvat.\n\n_Kalle_: Sopisikohan tuota niin ilveillä?\n\n_Sylvi_: Mitäs pahaa tuossa olisi.\n\n_Katri_. Ei pieni leikki pahaa tee, ja kun ajattelen, että\nsulhasjussini saa odotella lupaa matkustaakseen kultansa luokse eikä\nsaa sitä, niin... (Puhisee.) ihan halkeaa harmista.\n\n_Kalle_: No viitsiikö sinunkin isäsi vastustella?\n\n_Katri_: No se on selvä, vaikka itse (matkien) ku—kuuluu me—menevän\nta—tanssittamaan ko—koreita tyttöjä.\n\n_Kalle_: No koettakaa siis. Parasta toimia heti. Muuttakaa vain\nvaatteita, minä tulen aivan heti. (Huomaa pullon ja lasit pöydällä ja\nsamalla äijien tulevan. Tyhjentää sukkelana pullon, poistuen oikealle.)\n\n_Tedor_ (nytkäytellen fanssiaskelilla): Hm... jaa... hm’... jaa...\nTii—tii tiilula lii...!\n\n_Malakias_: Hii—tula hii—tula lii! Ky—ky kyllä oli ko—ko—koreita\ntyttöjä!\n\n_Tedor_: Ja miten ke—kevyesti ne li—li—liitelivät la—lattialla.\n\n_Malakias_: Ja niin koreita sääritaipeita.\n\n_Tedor_ (kuulee väärin): Vaikeita?\n\n_Malakias_: Eipä kuin koreita näitä, näitä... (kouraisee kinttujaan).\n\n_Tedor_: Aaa! niin... niin... Ja mekin vielä mennään täydestä...\n\n_Malakias_: No, mehän ollaankin vielä nu—nuoria.\n\n_Tedor_: Kuoriako?\n\n_Malakias_: Eipä kun nuoria, nuoria.\n\n_Tedor_: Aaa! Nuoriapa, nuoria. Aivan poikasia. Mutta eiköhän oteta\nyksi pieni tuikanteri.\n\n_Malakias_: Nuoruuden ma—malja! (huomaa lasit tyhjiksi). Mi—mikä\n(pyörittää pulloa) ty—tyhjä! (Tedorille): Mi—minä menen ha—hakemaan\nto—toista. (Poistuu tanssiaskelin.)\n\n_Katri_ (tulee kiemaillen Tedorille, joka on istahtanut).\n\n_Tedor_ (huomaa Katrin, maiskauttaa suutaan, nousee ja lähestyy\nkumartaen): Hm... jaa... niin... hm... Tuliko neiti tanssipaikalta?\nNimeni on Viiru...\n\n_Katri_: Tulin niinkin, vähän vilvoittelemaan.\n\n_Tedor_ (kuulee väärin): Kilvoittelemaan?\n\n_Katri_: Viilvoittelemaan! ha, ha, ha!\n\n_Tedor_: Aaa! niin... niin tanssin lomaan. (Lähentelee makeasti.) Neiti\non niin nuori ja soma... heh... mikä teidän nimenne olikaan?\n\n_Katri_: Liina Huppu.\n\n_Tedor_: Ruusunnuppu? niinkö te sanoitte?\n\n_Katri_: Niin juuri, ruusun nuppu! Ha, ha, ha! Mikä hauska herra te\nolettekin ja mitä varten täällä niin yksin oleksitte?\n\n_Tedor_: Mi—minä ha—haaveilen.\n\n_Katri_: Ha, ha, haa! Vai haaveilitte. Hi, hi, hii! No, mitä te nyt\nsitten haaveilitte, ehkä jostakin pikku armaasta?\n\n_Tedor_: Pikkuvarpaasta? Niinkö te sanoitte?\n\n_Katri_ (nauraa iloisesti): Pikkuarmaasta, minä sanoin.\n\n_Tedor_: Aaa! Minä höperö... niin, niin, pikku armaasta, sellaisesta\nsomasta, pienestä tytöstä minä haaveilin.\n\n_Katri_: Ja missä se sedän pikku kyyhkyläinen nyt on? Ehkä tuolla\ntoisen kanssa tanssimassa.\n\n_Tedor_: Niin, toisen kanssa...\n\n_Katri_: Ja pikku kiltti setä saa olla täällä yksinään.\n\n_Tedor_: Niin, niin... mutta onpa neiti nyt tässä... hm... jaa...\n(Mielistelevästi.) Miten soma pieni kätönen...\n\n_Katri_ (taputtaa Tedoria poskelle): Niin... ja miten soma setä...\nsellainen pieni kiltti poju.\n\n_Tedor_: Niin, eikö totta... ja noin soma vyötäinen... (Sivelee Katrin\nvyötäisiä.) Ja noin sirot sääret... (Taputtaa kintuille.)\n\n_Katri_: No, ei setä sieltä saa taputtaa...\n\n_Tedor_: Niin... hm... jaa... tsh! tsh! tsh!\n\n_Malakias_ (tulee, laskee pullon pöydälle; ei huomaa Katria): No niin,\nnyt ma—maistetaan. Hittut, tittut! (Ottaa tanssiaskeleita.) Hila tuli,\nhila tuli! (Huomaa Katrin.) Hee... onhan täällä heh... heh!\n\n_Tedor_: Niin, onhan täällä...! Sellainen korea ruusunnuppu... jos\nsaan esitellä... hyvä ystäväni, mestari Mätti, pullapaakari, ja neiti\nRuusunnuppu.\n\n_Katri_ (Malakiakselle): Ei kun Huppu, Liina Huppu. Ystävänne kuulee\nhuonosti.\n\n_Malakias_ (Tedorille): Hu—huppuhan se on, kuuletko, Huppu!\n\n_Tedor_: Hupsuko, sanot sinä? Ei se ainakaan näytä hupsulta.\n\n_Malakias_: Ei kun neidin nimi on Hup—pu.\n\n_Tedor_: Aaa! No se ei muuta asiaa... sellainen pieni, soma huppu.\nMi—minä voisin mennä aivan hu—huppuun... heh...\n\n_Malakias_ (lähentelee makeasti): Kyllä kai neiti ta—tanssii mi—minun\nkanssani sellaisen tila—tila—tila lila...\n\n_Tedor_ (häätää Malakiasta): Mi—minähän se...\n\n    (Sylvi ja Kalle tulevat oikealta.)\n\n_Kalle_: Täällähän taitaakin olla ystävättärenne.\n\n_Sylvi_: Niin. Kiitos vain, että saatoitte tänne.\n\n_Malakias_ (Tedorille): Siinäpä on yhtä ko—korea nu—nuppu. Esitäppäs\nmi—minut.\n\n_Tedor_ (ottaa kädestä Malakiasta): Tä—tässä on ystäväni, mestari\nMätti... hm... jaaa... neiti on kai juhlimassa niinkuin hänkin. Mi—mikä\nneidin nimi taas olikaan?\n\n_Sylvi_ (Katrille): Minkä nimen minä nyt sanoisinkaan?\n\n_Katri_: Sano vaikka... oleppas nyt... ole vaikka Elsi Jakku.\n\n_Sylvi_ (Tedorille): Elsi Jakku.\n\n_Tedor_: Mesikakku! (Malakiakselle): heh! heh! mikä mehevä mesikakku!\n\n_Malakias_: Jakkupahan. Neiti on Ja—Ja—Jakku!\n\n_Tedor_: Kakku...?\n\n_Malakias_: Ei kun Jak—ku!\n\nTedor: Aaa! Tämä riivattu nuha tukkeaa korvat, tsh, tsh, tsh!\n(Malakiakselle.) No, nythän meillä on kumpaisellakin heh, heh,\nhe—heila... Ja sellaisia koreita nallikoita.\n\n_Malakias_: Hm... niin... koreita, koreita nallikoita... hm... taitaapa\npoikasikin mieli kääntyä tu—tuohon Hu—hupun pu—puoleen...\n\n_Tedor_: Ka—kallenko? (Huomaa Kallen Sylvin ja Katrin kanssa\nnaureksivan.) Po—poika pitää laittaa nu—nukkumaan! (Menee ja vetää\nKallen erilleen.) Tu—tuota... me—mene sinä jo nukkumaan...!\n\n_Kalle_: Nukkumaan?! Ha, ha, ha! Että pappa saisi vähän pitää lystiä...\nha, ha, ha!\n\n_Tedor_: Mi—mitä sinä... sinä olet hu—huonosti kasvatettu, tsh, tsh,\ntsh!\n\n_Kalle_: Papan syy se on.\n\n_Tedor_: Vai pa—papan syy, hm... jaa... no, mi—mitä sinä arvelet.\nAlahan laputella. Me—mene va—vaikka na—nappia pe—pelaamaan!\n\n_Kalle_ (nauraen): Vai nappia...! Pappa ei muista, että minä menen\nkohta naimisiin, enkä pelaa enää nappia. Ha, ha, haa!\n\n_Tedor_: No, no, naimisiin...\n\n_Kalle_ (sanoo jotakin Sylville).\n\n_Tedor_ (koettaa häätää Kallea pois.)\n\n_Kalle_: No niin, minä menen pelaamaan nappia siksi aikaa kuin pappa\npitää vähän lystiä. (Poistuu nauraen.)\n\n_Malakias_ (vetää Tedorin pöydän luo ja heiluttaa pulloa): Me—meidän\nolisi kai vähän ma—maistettava.\n\n_Tedor_: Niin, ma—maistettava ja sitten mennään noiden koreiden\ntyttöjen kanssa tanssimaan... lalla—laa... lalla—laa!\n\n_Malakias_: Niin... niin... ta—tanssimaan. Ky—kyllä kai nämä\nruusunnuput osaavat sitä — mitä se taas olikaan... keikutusta...\n\n_Tedor_: Hetkutusta?\n\n_Malakias_: Eipä kun keikutusta, keikutusta.\n\n_Tedor_: Aaa!.,. niin,., no, mennäänpäs sitten. Muuten saattavat nämä\nkoreat ty—tyttäret pitkästyä.\n\n_Malakias_: Niin... hm... minähän en olekaan tehnyt lähempää\ntuttavuutta (menee Sylvin luokse). Hm... mitä Ja—Ja—jakku on hy—hyvin\nmu—mukaansa tempaava... Aivan niinkuin pieni makea pi—piparikakku...\n\n_Sylvi_: Hi, hi, hi, vai piparikakku... Ja setä on aivan kuin\nvehnäpulla.\n\n_Malakias_: Mi—minä olenkin pu—pullamestari ja leivon huomenna\nne—neidille niin suuren kakun, että... hm.... miten korea suu...\nja silmät... niin, niin... kylläpä ne saavat tämän sy—sydämen\nle—leipomaan. Tuollainen pieni kätönen...\n\n_Sylvi_: Ja sedällä tuollainen hauska nenännypykkä... (Nykäisee\nMalakiaksen lasit nenän päähän.)\n\n_Malakias_: Niin, eikö totta... sellainen herttainen nykerö. Mutta eikö\nneitiä saisi pyytää ta—tanssimaan... he... he...\n\n_Tedor_ (Katrille): Niin... vähän notkuttelemaan...\n\n_Malakias_. Eipä kun ketkuttelemaan. (Poistuvat.)\n\n_Kalle_ (tulee hetken kuluttua): Ha, ha, ha! Olipa se hauska kepponen\nmiekkosille, mutta saapa nähdä, mitä siitä seuraa. Mutta eihän ukkelien\ntarvitse tietää, että Sylvi ja Katri ovat olleet heillä daameina. Pitää\nnarrata vanha kellosepän neiti ja Röökin mamselli Katrin ja Sylvin\nsijaiseksi loppukamppailuun, hih! Siitä tulee lystiä!\n\n    (Sylvi ja Katri tulevat nauraen.)\n\n_Sylvi_: Voi meitä pahoja kakaroita, kun suostuimme tuumaasi, Kalle.\nNyt ovat äijät jo kovassa kihloihinmenotouhussa.\n\n_Katri_: Olivatpa äijät humutuulella ja mitäs kehtaavat kieltää meiltä\nkihloihin menon. Hi, hi, hi! pappa lupasi leipoa Sylville kokoisensa\npiparikaakun.\n\n_Sylvi_: Kelpo piparikakku tästä tuleekin... Sst... nyt ukkelit\ntulevat. (Kaikki kolme poistuvat.)\n\n_Tedor_ (tulee yksin vakavana, suuri kukkavihko kädessä): Hm... jaa...\nhm... Ku—kukako voisi vielä kieltää, että minä en olisi nuori... hm...\nlallal—lallal... Semmoinen pieni huppu ja nyt mennään kohta aivan\nhu—huppuun... toisin sanoen... ki—ki—kihloihin... hih, hih! hm...\njaa... (Istuu ja laittaa kukkavihkon polviensa väliin.) Mi—minä olen\nsi—siis ki—kihloissa... So—sormus on vain ostettava. Sellaiset so—somat\nsääritaipeet ja... missähän hu—huppuseni nyt viipyykään.\n\n_Malakias_ (tulee samanlainen kukkavihko kädessä, hyvin juhlallisena):\nMi—minäpä o—olen ki—kihloissa... jaa... hm... Nyt me—mestari Mätti\nle—leipoi sellaisen pu—pullan, että... kas, veli Tedorikin on täällä.\n(Tedorille.) Ve—veli on taitanut mennä ki—kihloihin? (Istuu ja laittaa\nkukkavihkon samoin kuin Tedorikin.)\n\n_Tedor_: Ihan me—menemässä, ihan menemässä.\n\n_Malakias_: Niin menemässä, menemässä, ihan rikeneellä.\n\n_Tedor_: Itkeneeltä? Näytänkö minä itkeneeltä?\n\n_Malakias_. Rikeneellä, rikeneellä minä sanoin, ihan kihloihin menon\nri—rikeneellä.\n\n_Tedor_: Aaa! niin... rikeneellä, rikeneellä. Ja niinpä se taitaa\nvelikin olla?\n\n_Malakias_: E—eipä saata ki—kieltää.. Mi—minä maistoin semmoista\nme—mesikakkua, että... (Osoittaa päätään.) Täällä on kaikki yhtenä\npullataikinana. Voi ta—taivahan talivasara... minkälaisen pu—pullan\nmestari Mätti nyt le—leipoikaan...\n\n_Tedor_: Kullan... hm... niin...\n\n_Malakias_: Eipä kun pullan... semmoisen pyöreän ja...\n\n_Tedor_: Aaa! Pullan, niin. Tu—tuota... luuletkohan, että ne pu—pullat\nme—meistä nyt vain hu—huolivat? (Laittelee itseään,)\n\n_Malakias_ (nousee): Me—meistäkö... heh! Tällaisista po—poikasista...\n(Ottaa tanssitaskeleita.) Ei tässä vielä ole ve-vesi nivelessä. Mutta\nmeidän olisi kai vähän ma—maistettava.\n\n_Tedor_: Haistettava? (Haistaa kukkavihkoaan.) Eipä tämä ha—haise juuri\nmillekään, tsh, tsh, tsh!\n\n_Malakias_: Ei kun maistettava!\n\n_Tedor_: Soo... maistettava, maistettava. (Ottaa pullon ja heiluttaa.)\nTy—tyhjä.\n\n_Malakias_ (heiluttaa samaa pulloa): Ty—tyhjä... hm... tyhjä se on .,.\n\n_Tedor_: Tyhmä? Minäkö tyhmä?\n\n_Malakias_: Eipä kun tämä pullo on tyhjä.\n\n_Tedor_: Aaa! tyhjä... tyhjä se on, tyhjä!\n\n_Malakias_: Mutta sy—sydän on tä—täysi!\n\n_Tedor_: Se on aivan ha—halkeamassa.\n\n_Malakias_: Kun vaan tulisi nyt ne a—a—armaat...\n\n_Tedor_: Varmako? Kyllä mi—minä olen itsestäni va—varma.\n\n_Malakias_: Ei kun armaat tulisivat.\n\n_Tedor_; Aaa! A—armaat, armaat.\n\n_Katri_ (tulee tavalliseksi pukeutuneena): Kas... papalla on\nkukkavihko. Ehkä minä saan pappaa onnitella. Tiedän jo kaikki.\n\n_Malakias_: Ky—kyllä sinä rakas lapsi saat pa—pappaa onnitella\n(nyyhkyttää)... ihan odottamatta minä leivon sinulle huomenna suuren\npullan...\n\n_Katri_ (istuu Malakiaksen polvella): Oivoi, pientä papparessua. Älä\nnyt suotta vetistele, ky—kyllähän minä sen ymmärrän.\n\n_Malakias_: Niin, kyllähän sinä ymmärrät.\n\n_Katri_: Kaiketi isä suostuu nyt minunkin kihlaukseeni ja kutsuu\nsulhaseni tulemaan.\n\n_Malakias_: Ky—yllä pa—pappa suostuu, suostuuhan pappa. Enhän sitä voi\ntoiselta kieltää, kun on itsekin saanut.\n\n_Katri_: Kiitos, pappa. Äläkä nyt enää vetistele, vaan ole urhea...\n\n_Malakias_: U—rheapa ti—tietysti. Ky—kyllä kai sitä pitää olla urhea,\nkun saa sellasenkin pu—pullan syntymään.\n\n_Katri_: Nyt minä menen. Hyvää yötä, pappa ja ole nyt oikein kiltisti.\n\n_Malakias_: Ki—kiltisti, kiltisti toki... hm, kiltisti. (Katri menee,\nKalle tulee hetken perästä.) Hyvää iltaa, papat. Onpa taitanut ruveta\nvähän kuulumaankin.\n\n_Tedor_: E—etkö si—sinä olekaan vielä nu—nukkumassa?\n\n_Kalle_: Enhän ininä, kun kuulin, että pappa aikoo mennä kihloihin.\nSaan kai onnitella.\n\n_Tedor_ (vääntää itkua): Tule tänne poika... yhyy... se tuli aivan kuin\nsalamana ki—kirkkaalta taivaalta. Kyllähän sinä y—ymmärrät, kun minä\nolen vielä niin nu—nuorekas...\n\n_Kalle_: Ymmärrän toki.\n\n_Tedor_: Ja kun se on niin he—herttainen, sellainen ku—kullannuppu...\nyhyy...\n\n_Kalle_: Niin ja pappakin on sellainen pieni kullannuppu ja suostuu\nminun ja Sylvin kihlaukseen.\n\n_Tedor_ (vakavana): Ki—kihlaukseen... hm... no... ky—kyllähän minä\nymmärrän, kun olen niin nu—nuorekas.\n\n_Sylvi_ (on tullut oikealta.)\n\n_Tedor_ (nousee): Tu—tule tänne ty—tyttö. (Vie Sylvin käden Kallen\nkäteen.) Yhyy... ottakaa vaan toisenne...\n\n_Malakias_: Tästä tulikin nyt oikein ki—kihlaköpelöt.\n\n_Tedor_: Höperö? Minäkö hoperö?\n\n_Malakias_: Ei kun sellaiset kihlaköpelöt, markkinat.\n\n_Tedor_: Aaa! Markkinat... markkinat. (Kallelle ja Sylville.) No,\nmenkää nyt kiltisti nukkumaan... me—meidän pitää tässä odottaa...\n\n_Kalle_: Voi pappa-ressua, kun pitää odottaa. (Menevät.)\n\n_Malakias_: Mi—mikähän siinä on, kun mo—morsiamia ei ala kuulua.\n\n_Tedor_: Hm... niin... olisi ollut mukavampi odottaa, kun olisi vähän\nollut tuossa pu—pullossa...\n\n_Malakias_: Mukavampi, mukavampi, mutta meidän pitää koettaa nyt olla\nnormaalina. (Näyttää päätään.)\n\n_Tedor_: Niin, normaalina, normaalina, ja lähteä etsimään morsiamiamme.\n\n_Malakias_: Hm... mitäs jos ne olisivatkin haihtuneet?\n\n_Tedor_: Vaihtuneet?\n\n_Malakias_: Ei kun haihtuneet, vaikka toisten kanssa...\n\n_Tedor_: Aaa! Niin... Meidän pitää mennä pian etsimään. (Ottaa\nvihkonsa, molemmat menevät.)\n\n    Esirippu.\n\n\n\n\nTOINEN NÄYTÖS.\n\n\nSama näyttämö. Aamu. Aurinko paistaa mestarien naamoille, jotka ovat\nnukahtaneet pullo ja kukkavihko kainalossa.\n\n_Katri_ (tulee): Voi taivas näitä sulhasia! Ihan käy jo tämä sääliksi!\nMutta näkyypä heillä olleen omat morsiamensa mukana. (Nostaa tyhjät\npullot ukkojen kainalosta ja asettaa kummankin viereen pystyyn.)\nMitenkäs minä heidät herättäisin. Ukkelit! Papuskat! Hei! Nouskaahan\njo pois, kun pian saattavat olla morsiamet täällä. (Huutaa Tedorin\nkorvaan.) Hei, papat!\n\n_Tedor_ (vääntäytyy halailemaan Malakiasta, joka haroo pullon kouraansa\nja kääntää selkänsä Tedorille.)\n\n_Katri_: Postimestari!\n\n_Tedor_ (nousee): Häh? Kuka se siellä...? Ei nyt ole postiaika.\n(Laskeutuu jälleen kyljelleen.)\n\n_Katri_: Voi noita kehveliä. Mitä minä nyt teen. Tulkaa Kalle\nherättelemään. (Menee.)\n\n_Kalle_ (tulee): Hm... ovatpa ukkelit juhlineet kelpo tavalla. (Huutaa\nMalakiaksen korvaan.) Rinkilät palavat karrelle! Hei!\n\n_Malakias_ (nousee): Ota hiidessä pois uunista. (Haroo päätään ja\nkallistuu uudelleen kyljelleen.)\n\n_Kalle_: Nyt on ihme! (Huutaa Malakiaksen korvaan.) Morsiamet tulevat!\n\n_Malakias_ (nousee istumaan, silmäilee ympärilleen): Niin...\nmo—morsiamet... eivätkö ne ole vielä tulleetkaan. (Nykii Tedoria\nkylkeen.) Morsiamet kuuluu tulevan... heh! veli!\n\n_Tedor_ (nousee istumaan, maiskuttaa suutaan): Aaa! Morsiamet,\nmorsiamet... Rupesi vähän raukaisemaan. (Ottaa pullon ja katselee.)\nTyhjä...! Aivan ty—tyhjä.\n\n_Malakias_ (puistelee samoin pulloaan): Tyhjä...!\n\n_Tedor_: Tyhmäkö?\n\n_Malakias_: Eipä kun tyhjä, tämä puteli on tyhjä.\n\n_Tedor_: Aaa! niin... tyhjä... tyhjä se on. (Istuvat hetken vaieten ja\nhaistelevat pullojen suita.)\n\n_Malakias_: Haju on kaikesta jälellä...\n\n_Tedor_: Niin... haju on jä—jälellä... hm! oletko sinä ki—kihloissa?\n\n_Malakias_: E—en minä luule olevani.\n\n_Tedor_: Mitenkähän lienee minun kanssani. En kai minä liene\nki—kihloissa.\n\n_Malakias_: En minäkään luule... (Hetken kuluttua katselee vielä\npulloaan.) Me ollaan nyt kuin tyhmät neitseet, joilta loppui lampuista\nöljy.\n\n_Tedor_: Niin... hm... lampuista loppui... ihan ka—kaikki... mutta\nlienevätköhän ne morsiamet käyneet täällä?\n\n_Malakias_: En osaa sanoa... Meille kävi kuin niille tyhmillekin\nneitseille, että ylkää odotellessa nukahtivat.\n\n_Tedor_: Mitä ve—veli sanoo... eikö se olisi hy—hyvä asia, jos ei\noltaisikaan ki—kihloissa?\n\n_Malakias_: Ky—kyllä se olisi...\n\n_Kalle_ (tulee): Hyvää huomenta, papat! Uni on ollut varmaankin hyvin\nmakeata.\n\n_Malakias_: Makkeeta se oli, makkeeta.\n\n_Kalle_: Mutta siistikäähän nyt itseänne joutuun. Morsiamenne ovat\ntuossa paikassa täällä. (Ukot nousevat pelästyneinä.)\n\n_Malakias_: Ve—veli on siis ki—kihloissa?\n\n_Tedor_: Ve—veli taitaa olla myöskin.\n\n_Malakias_ (itku kurkussa): Voi hyvänen aika! (Painaa kädellä\nrintaansa.) Täällä ei ole yhtään rakkautta.\n\n_Tedor_ (samoin): Ei täälläkään tunnu olevan. Se ei yhtään Ti—riksuta\nniinkuin i—illalla.\n\n_Malakias_: Mutta eihän siinä mikään auta, jos kerran on menty\nkihloihin...\n\n_Tedor_: E—eihän siinä auta... (Siistivät itseään, pistävät pullot\ntakataskuihinsa, niin että kaulat jää näkymään. Ottavat kukkavihkonsa.)\n\n_Malakias_: Nyt sitä kai ollaan valmiita.\n\n_Tedor_: Ky—kyllä kai sitä nyt ollaan. (Haistaa kukkavihkoaan.)\nLuuletko sinä, että tämä vielä yhtään hajuaa?\n\n_Malakias_ (haistaa vihkoa): Ky—kyllä se, mutta siinä on taitanut käydä\nkissa yöllä...\n\n_Tedor_: Ki—kissa... tuntuuko se semmoiselle... minun nenäni ei oikein\ntunne, tsh, tsh, tsh!\n\n    (Agnes ja Iines tulevat mustiin puettuina,\n    vanhanaikaiset hatturäysät päässä.)\n\n_Agnes_: Hyvää huomenta! Täälläkö sitä nyt ollaan. (Tervehtivät, jonka\njälkeen Malakias kääntyy selin.)\n\n_Tedor_: Tä—täällähän sitä... on satuttu olemaan.\n\n_Malakias_: Niin... hm... sattumalta jouduttiin olemaan.\n\n_Agnes_: Ja olette varmaankin kovin odottaneet, mutta me emme joutuneet\nennemmin, kun ne kirjeet tulivat niin myöhään.\n\n_Tedor_: Ki—kirjeet?\n\n_Agnes_: Niin, sellaiset kauniit rakkauskirjeet.\n\n_Malakias_ (Tedorille): Mi—milloinkahan me ne olemme kirjoittaneet?\n\n_Tedor_: Olisinkohan minäkin kirjoittanut. Mitä ve—veli luulee, ei kai\nnämä ole niitä illallisia hu—huppuja ja me—mesikakkuja?\n\n_Malakias_: Eei... variksenpelättimiä nämä ovat...\n\n_Tedor_: Elättiä? Pitääkö meidän näitä ruveta elättämään?\n\n_Malakias_: Pelättiä, pelättiä.\n\n_Tedor_: Aaa! niin... pelättiä... pelättiä... nämä ovat.\n\n_Malakias_: Mutta jos kysyisimme näiltä, että ollaanko me ki—kihloissa.\n\n_Tedor_: Niin... ja mitenkä olemme sellaiseen joutuneet.\n\n_Malakias_: Ky—kysy ve—veliseni. Saat suuren rinkilän palkaksesi.\n\n_Tedor_. Pa—passaa kai sinunkin kysyä.\n\n_Malakias_ (rohkaisten): Kysytään yhdessä.\n\n_Tedor_: Niin.., yhdessä yhdessä...\n\n    (Menevät Agneksen ja Iineksen eteen.)\n\n_Malakias_ ja _Tedor_: O—ollaanko me ki—kihloissa te—teidän kanssanne?\n\n_Agnes_: Niin, kyllä postimestari kirjoitti ja sanoi rakastavansa ja\nhaluavansa kihlata.\n\n_Iines_: Niin kyllä paakari Mättikin vakuutti rakastavansa.\n\n_Malakias_: Siinä on tu—tullut varmaankin erehdys.\n\n_Tedor_: Niin, erehdys siinä on tullut. (Malakiakselle.) Eipä me vielä\nollakkaan kihloissa.\n\n_Malakias_: Niin... minusta tuntuu, että me ei olla, ei ainakaan näiden\nmamsellien kanssa. Täällä (osoittaen päätänsä) on tosin kaikki vielä\nkuin taikinaa, mutta ei nämä ole niitä oikeita...\n\n_Tedor_: Soikeita... soikeita nämä ovat ja ne illalliset olivat niin\npyöreitä.\n\n_Malakias_: Oikeita, minä sanoin.\n\n_Tedor_: Aaa... niin... oikeita... en minä luule...\n\n_Agnes_: No, mitä ne herrat tyhjää kainostelevat. Kyllä tässä ollaan\nvalmiita...\n\n_Tedor_: Mi—mitä niille nyt sanotaan?\n\n_Malakias_: Sanotaan... että... tuota... erehdys on tullut.\n\n_Tedor_: Niin... hm... sanotaan yht'aikaa. (Menevät Iineksen ja\nAgneksen eteen.) Tässä on tullut erehdys!\n\n_Agnes_: Mitä? Erehdys?\n\n_Tedor_: Niin, niin... se on... tsh, tsh, suuri erehdys. Emme me ole\nkihloissa.\n\n_Malakias_: Emmekä halua mennä kihloihin.\n\n_Tedor_: Eikä naimisiin...\n\n_Malakias_: Emme milloinkaan.\n\n_Agnes_: Mutta mestarithan kirjoittivat ja kyllä me kirjeistä kiinni\npidetään.\n\n_Tedor_ (Malakiakselle): Ki—kiinni... joudummeko me kiinni...?\n\n_Malakias_: Kirjeistä nämä vain sanovat pitelevänsä kiinni.\n\n_Tedor_: Aaa... niin... kirjeistä... antaa niiden pitää, kun eivät vaan\npitele meistä...\n\n_Malakias_ (Agnekselle): Ei me ole ky—kyetty ki—kirjoittamaan.\n(Kääntyvät perin, jolloin Iines ja Agnes huomaavat pullot.)\n\n_Agnes_ (Iinekselle): Katso! Siinä on sulhasmiehet. Kysytäänpä heiltä,\nmitä nuo ovat.\n\n_Iines_ (Tedorille ja Malakiakselle): Mitäs ne nämä ovat? — —\n\n_Malakias_ ja _Tedor_ (ottavat pullot käteensä): Tyhjiä...\n\n_Malakias_: Ei näistä heru tippaakaan...\n\n_Tedor_: E—ei vaikka pusertaisi... mielellämme olisimme tarjonneet\npi—pikku ry—ryypyt...\n\n_Agnes_: Hävetkää! Phyi! Narrataan ihmisiä ja kirjoitellaan ja ollaan\ntuollaisia! — Mennään, Iines!\n\n_Iines_ (Tedorille ja Malakiakselle): Phyi, senkin sulhaset! Narrataan\ntässä arvon ihmisiä.\n\n_Tedor_: Mi—minä luulen, että ne menivät\n\n_Malakias_: Niin mi—minäkin. Kun olisi nyt ollut tässä (pyöräyttää\npulloa) niin olisi vähän...\n\n_Tedor_: Niin, pikkusen vain... tämän seikkailun päälle.\n\n    (Katri ja Sylvi tulevat.)\n\n_Katri_: No, papuskat, miltäs ne morsiamet näyttävät? Ei kai pappa\nvälitä sellaisista?\n\n_Malakias_: Ei pappa välitä sellaisista!\n\n_Tedor_: Ei papat välitä muista kuin nuorista.\n\n_Malakias_: Niin, sellaisista pienistä, pyöreistä...\n\n_Tedor_: Niin ja pehmoisista, jotka ovat kuin u—untuvaa!\n\n_Sylvi_: Juuri sellaisista. Ja ellemme väärin muista, papoilla taisi\nillalla ollakin sellaisia...\n\n_Tedor_ (itkeskellen): O—oli, mutta... ne untuvat haihtuvat...\nsellaisia perhosia.\n\n_Katri_: Niin, pappa-kullat, sellaisia perhosia ne ovat.\n\n_Sylvi_: Mutta saahan papat aina uusia.\n\n_Malakias_: Ky—kyllä papat saa aina uusia.\n\n_Kalle_ (tulee): No, ei niistä kaupoista taitanut mitään tulla.\n\n_Malakias_: Hee... papat odottavat uusia.\n\n_Tedor_: Niin... uusia, uusia... semmoisia... tällaisia (taputtaa\nSylviä).\n\n_Kalle_: No, no, ei pappa saa minun morsiantani...\n\n_Tedor_: Onko tä—tämä sinun mo—morsiamesi?\n\n_Kalle_: On niinkin, eikös pappa muista, kun antoi siunauksensakin\nillalla.\n\n_Tedor_ (nyyhkien): Niin... kyllähän minä taisin si—siunata... (Yrittää\nhalailla Sylviä.)\n\n_Kalle_: No, pappa! Pappa ottaa itselleen...\n\n_Katri_ (Malakiakselle): Niin, ja pappa lupasi minut Yrjölle.\n\n_Malakias_ (nyyhkien): Niin... kyllähän minä... mutta kukas nyt minun\nkanssani pullia pyörittää... Yhyy!\n\n_Katri_: Papan pitää ottaa sellainen pieni, pyöreä, suloinen\npullanpyörittäjä...\n\n_Malakias_ (ilosta): Niin, sellainen kun ki—kissanpoika.\n\n_Näyttämön takaa kuuluu huuto_: Missä se hiton postimestari ja\npullapaakari viipyy? Ei saa postia eikä pullia!\n\n_Tedor_: Mi—mitä kello on? Hy—hyvänen a—aika, tsh, tsh, tsh!\n\n_Malakias_: Minun pitää mennä antamaan pullia!\n\n_Tedor_: Ja minun postia!\n\n_Tedor_ (ottaa pullon): Mitäs me tällä...\n\n_Malakias_: Pa—pannaan talteen.\n\n_Tedor_: E—ehkä nämäkin ku—kukkavihkot säästetään vastaisen varalle.\n\n_Malakias_: E—eihän me kuitenkaan mennä ki—kihloihin.\n\n_Tedor_: Eikä naimisiin...\n\n_Malakias_: Eikä naimisiin!\n\n_Tedor_: Kun on kerran sellaisia hu—huppuja ja untuvia...\n\n_Malakias_ (Tedorin käsikynkässä poistuessaan): Niin, sellaisia somia,\nmukavia. (Menevät.)\n\n_Katri_: Mutta selvisipäs ukkelit naimakuumeestaan.\n\n_Sylvi_: Selvisivätpä toki ja lystiä kai heilläkin oli.\n\n    Väliverho.\n\n\n\n"]