[{"data":1,"prerenderedAt":-1},["ShallowReactive",2],{"$fO5UuFcGcTiRcLlgwwYfagaoDgFbXUFmCHDlwi8v-W_w":3},{"number":4,"title":5,"author":6,"authorBirth":7,"authorDeath":8,"slug":9,"bookId":10,"genreRaw":11,"genre":12,"themes":13,"origin":14,"language":15,"yearPublished":16,"yearPublishedTranslation":17,"wordCount":18,"charCount":19,"usRestricted":20,"gutenbergId":17,"gutenbergSubjects":21,"gutenbergCategories":22,"gutenbergSummary":17,"gutenbergTranslators":23,"gutenbergDownloadCount":17,"aiDescription":24,"preamble":25,"content":26},3208,"Kääntymys","Wuori, Martti",1858,1934,"3208-wuori-martti-kaantymys","3208__Wuori_Martti__Kääntymys","1-näytöksinen näytelmä","naytelma",[],[],"fi",1931,null,2912,17119,true,[],[],[],"Yksinäytöksinen näytelmä sijoittuu vuoden 1918 sisällissodan aikaan ja kuvaa punakaartilaisten puolella olevan perheen elämää sodan jaloissa. Tapahtumat sijoittuvat pieneen mökkiin, jossa seurataan rintamalta palaavan Aapon kohtaloa ja sodan aiheuttamaa epävarmuutta.","Martti Wuoren 'Kääntymys' on Projekti Lönnrotin julkaisu n:o 3208.\nE-kirja on public domainissa koko EU:n alueella, joten emme aseta mitään\nrajoituksia kirjan vapaan käytön ja levityksen suhteen k.o. maissa.\n\nTämän e-kirjan ovat tuottaneet Tapio Riikonen ja Projekti Lönnrot.","KÄÄNTYMYS\n\n1-näytöksinen näytelmä\n\n\nKirj.\n\nMARTTI WUORI\n\n\n\n\n\nHelsingissä,\nK. F. Puromiehen Kirjapaino Oy,\n1931.\n\n\n\n\n\n\nHENKILÖT:\n\nJUHO MARSIO, mäkitupalainen.\nKAROLIINA, hänen vaimonsa.\nSIVIÄ, heidän tyttärensä.\nAAPO HÄMÄLÄINEN, nahkurin sälli.\nHANNES HUOTRA, v.t. kunnanlääkäri.\n\n\n\n\nMarsion mökki. Perällä ovi. Oikeassa peränurkassa uuni. Uunin kupeella\nsivulta aukivedettävä sänkysohva. Oikeassa seinässä ikkuna, jonka\nedessä lavitsa ja likempänä etualaa ruokapöytä rahineen. Vasemmassa\nseinässä myöskin ikkuna; leveä lavitsa seinän pituudelta. Peränurkassa\nsamalla puolella ruokakaappi, vesikorvo y.m. taloustarpeita. Seinällä\nnaksuttelee kello.\n\nOn varhainen aamu kevättalvella vapaussodan aikaan v. 1918.\n\nKAROLIINA (on kahvinkeittohommissa uunin ääressä).\n\nJUHO MARSIO (nousee makuulta ja istuutuu sänkysohvan laidalle\ntupakoimaan).\n\nEipä ole tänään vielä kuulunut pauketta Kyröskoskelta päin.\n\nKAROLIINA\n\nEihän tuota ole.\n\nJUHO\n\nNiin että on taas paremmin saanut nukkuakin.\n\nKAROLIINA\n\nTottunee kai sitä vähän tuohonkin.\n\nJUHO\n\nTykkienkö paukkeeseen?\n\nKAROLIINA\n\nNiinpä niin — siihenkin.\n\nJUHO\n\nKah! Jos vielä kauan kestää, niin eiköpähän ihminen siihenkin- totu\nniinkuin kaikkeen muuhun tässä maailmassa.\n\nKAROLIINA\n\nIhmisien murhiinkin!\n\nJUHO\n\nNiihinkin! — Saakelin lahtarit! Niitä nyt ainakaan ei ole sääli!\nKylliksi ovat jo kiduttaneet köyhälistöä vuosisatoja!\n\nKAROLIINA\n\nHyvä, jos vihdoinkin saisivat ansaitun palkkansa.\n\nJUHO\n\nVoitonpuolellahan ne meidän punaiset pojat yhä lienevät.\n\nKAROLIINA\n\nEivätköpähän liene. Huonoja tietoja ei ole vielä kuulunut.\n\nJUHO\n\nRintamaosaahan pitävät ainakin paikoillaan. Jos eivät ole edistyneet,\nniin eivät ole perääntyneetkään.\n\nKAROLIINA\n\nKovassahan nuo valkoisetkin pakanat tuntuvat istuvan.\n\nJUHO\n\nKovassa — tuntuvat (Hetkinen äänettömyyttä.) — Missä se tyttö on?\n\nKAROLIINA\n\nSiviä? Pellollehan tuo meni.\n\nJUHO\n\nJohan se on kauan ollut poissa. Ei kai se millekään asialle mennyt?\n\nKAROLIINA\n\nEipä tietääkseni.\n\nJUHO\n\nEi vain pysy tuvassa kauan aikaa. Niin pian kuin silmänsä auki saa,\nniin jo hyppää pellolle.\n\nKAROLIINA\n\nSiellähän se enimmäkseen...\n\nJUHO\n\nArvaahan sen... odottamassa!\n\nKAROLIINA\n\nItku silmässä... ei ilkiä näyttää.\n\nJUHO\n\n— Taitaa saada Aapoa odottaa. Ei ne miestä sieltä niin pian päästä.\n\nKAROLIINA\n\nSitähän se tyttö, että tokko se sieltä elävänä palaakaan.\n\n    (Tuo kahvikupin miehelleen ja menee itse pöydän ääreen kahvia\n    juomaan. Jälleen kotvanen äänettömyyttä.)\n\nJUHO (kahvin juotuaan).\n\nKun ei se tyttö salassa vain juoksisi talon isäntäväen asioilla.\n\nKAROLIINA\n\nEttäkö niinkuin Merilän nuorta isäntää ruokkimassa?\n\nJUHO\n\nNiinpä niin. Jos se sen piilopaikan sattuisi tietämään.\n\nKAROLIINA\n\nEi suinkaan se nuori Merilä niin lähellä täällä piilossa ole, sillä\nolen minä Siviää sen verran silmällä pitänyt, ettei se kovin kauas ole\njuoksemaan päässyt. — Jos se Merilän Risto muuten enää elossakaan lienee.\n\nJUHO\n\nOlisivat joutaneet senkin toiseen maailmaan lähettää, niin pääsisimme\nvihdoin mekin tästä vuorostamme talon haltijoiksi.\n\nKAROLIINA\n\nKah! Olisipa aika meidänkin.\n\nJUHO\n\nVaan senpä Siviä räähkän pyynnöstä ne sen vanhankin Merilän ja nuoren\nisännän kakaran irti päästivät.\n\nKAROLIINA\n\nKolme vuorokautta vain pitivät vangittuina. Olisivat saaneet pitemmän\naikaa kiusata.\n\nJUHO\n\nOvat liian hentomielisiä meidän miehet. Niin eivät ole lahtarit.\n\nKAROLIINA\n\nNiinhän tuo Siviä sanoi, etteivät vanhukset tiedä nuoren Merilän\nolinpaikasta mitään, — luulevat jo kuolleeksi. Siksipä olikin vanha\nMerilä ja pikku Sakari päästetty kotiin.\n\nJUHO\n\nKovin se Siviä niitä puoltaa.\n\nKAROLIINA\n\nLiian sillä on hellä sydän.\n\nJUHO\n\nPaljon siinä on lahtarien sukua. Ja niin taisi olla Aapossakin.\n\nKAROLIINA\n\nMelkein väkisinhän ne saivat sen sotamieheksi viedä.\n\nJUHO\n\nNe sen uskonnolliset mielipiteethän ne muka ja muut vakaumukset olivat\nhänellä vastassa.\n\nKAROLIINA\n\nJa nehän ne ovat Siviäänkin tarttuneet.\n\nJUHO\n\nKun pitikin joutua sen rakkauden pauloihin. Häpäisee vielä itsensä ja\nmeidät.\n\nKAROLIINA\n\nHäpäisee, — ellei valkoisten kuula siltä Aapoa ajoissa vie.\n\nJUHO\n\nSiinähän sen tytön pelko ja suru varmaan nyt piileekin.\n\nKAROLIINA\n\nSiinäpä siinä. Ei malta sisälläkään istua. Odottaa vain, että milloinka\nse Aapo kotiutuu.\n\nJUHO\n\nEhkä on siltä jonkun viestin saanut, kun niin odottaa.\n\n KAROLIINA\n\nKuka sen tietää. Kun näkee jonkun järvellä suksilla hiihtelevän, niin\npaikalla juoksee rantaan päin aivan kuin vastaan.\n\nSIVIÄ (tulee).\n\nJUHO\n\nSiinähän se —! — Eikö vielä näy?\n\nSIVIÄ\n\nKetä?\n\nKAROLIINA (naurahtaen).\n\nVai ketä?! Vielä häntä kysyy!\n\n    (Ottaa kuppinsa ja menee kaatamaan lisää itselleen ja Juholle.)\n\nJUHO\n\nKah! Aapoa! Sitä kai sinä odottelet.\n\nSIVIÄ\n\nEipä häntä näy. Näettehän sen tekin.\n\n    (Menee ja istuutuu vasemmanpuolisen ikkunan viereen kädet\n    hervakkana polville asettaen.)\n\nKAROLIINA\n\nJuo sitten edes kuppi aamukahvia — lohdutukseksesi.\n\nSIVIÄ\n\nEnkä huoli.\n\nJUHO\n\nVai ei maita sekään?\n\nSIVIÄ (hiljaa).\n\nEi.\n\nJUHO\n\nJo sitten on hullusti sen rakkauden laita!\n\nKAROLIINA\n\nJo on, jo!\n\nSIVIÄ (hiljaa kuin edellä).\n\nJoutaisitte jättämään kiusoittelunne — tämmöisenä aikana.\n\n    (Yhtäkkiä kuuluu etäinen tykinlaukauksen kumahdus ja hetkisen\n    kuluttua toinen. Kaikki tuvassa olijat säpsähtävät.)\n\nJUHO\n\nTuota! Jokos se alkaa taas?!\n\nKAROLIINA\n\nTotisesti alkaa!\n\nSIVIÄ\n\nOlihan siinä varoitus, kun ei muuten ymmärretä elämän turhuutta\najatella.\n\nJUHO\n\nSaarnaamaanko sinä tässä meille rupeat?\n\nKAROLIINA\n\nNiin, — varoitus olkoon, mutta lahtareille heidän elämänsä turhuudesta!\n\nJUHO\n\nJospa olisivatkin menneet kaikki lahtarit yhdellä kertaa!\n\nSIVIÄ\n\nKunpa ei vain olisi köyhälistön henkiä mennytkin!\n\nJUHO\n\nSanot kuin melkein olisit sitä toivonut, senkin...!\n\nSIVIÄ\n\nEn toivo kuolemata kellekään!\n\nKAROLIINA\n\nKoko lipilaari!\n\nJUHO\n\nNiin, — heiluu kuin viirikukko tangossa!\n\nSIVIÄ\n\nAntakaa jo olla!\n\nJUHO (nousee kahvin juotuaan).\n\nJospa tästä huonoilta jaloiltani jaksaisin, niin kyllä läksisin\nrintamalle minäkin lahtareille kuolemata näyttämään.\n\nKAROLIINA\n\nJoutavat nuoremmat! — Tarvittaisiin saada vähän puita pilkotuiksi\ntänään. Jaksatkohan, Juho, niitäkään — — —?\n\nJUHO\n\nKah, täytyyhän — — —.\n\nKAROLIINA\n\nYksi kantamus siellä vain on jälellä. Se tarvitaan jo heti tupaan.\nKäynpähän ottamassa.\n\n    (Menee ulos. Hetkinen äänettömyyttä jälleen.)\n\nSIVIÄ (huoahtaa ja katsoo ulos ikkunaan).\n\nJUHO\n\nHöh, hoi! Niin, raskasta se on köyhän elämä. Odotan viestejä minäkin,\nmutta iloisempia: talolliseksi olisi jo vuoro minunkin päästä. Ja\nhelpompi olisi silloin sinunkin elää. Pääsisitte yhteen Aapo ja sinä.\nEi tarvitsisi pojan nahkoja parkita niinkuin tähän saakka on tehnyt.\n\nSIVIÄ\n\nJonkun kai se on sekin työ tehtävä, jos on mieli kenkiä käyttää.\n\nJUHO (kovalla äänen painolla).\n\nTehkööt sen sitten vuorostaan herrat ja herrassyötingit meille taikka\nparkitsemme me heidän nahkansa.\n\nSIVIÄ\n\nTaaskin!\n\nJUHO (vihaisesti).\n\nNiin — taaskin! Sillä en ilkiä tuota puheenpirinätäsi enää kuullakaan.\n\nSIVIÄ\n\nItsehän puhumaan kävitte. — Äitihän tahtoi puita pilkkoamaan. Menisitte\nsitten.\n\nJUHO\n\nMenenkin, jahka tästä kerkiän. En ilkiä nähdä sinunkaan tässä kädet\nristissä istuvan enkä tahdo kuulla huokauksiasi.\n\nKAROLIINA (palaa sylissään kantamus halkoja, jotka paiskaa uunin eteen).\n\nJoku siellä näkyi rantaäyrästä suksilla nousevan.\n\nJUHO (Siviälle kuin kiusoitellen).\n\nKaipa se sulhasesi sieltä viimeinkin tulee. Kurkistahan pellolle!\n\nSIVIÄ (on katsomatta ikkunaan ja poistuu toiselle puolelle tupaa).\n\nEipä teillä ole parempaa tehtävää kuin kiusoitella.\n\nJUHO (vasemmanpuoleisen ikkunan edessä). Todenperään! Eipä muori\nnarrannut. Suksimies sieltä tulee ja meidän mökkiä kohti hiihtääkin\nminkä jaksaa.\n\nKAROLIINA (tullen myös saman ikkunan luo).\n\nJa tuttu onkin. Et ole, Siviä, turhaan odotellut, et uneksinut\npilventakaisia! Omasi saat.\n\nSIVIÄ (jonka tekee mieli kääntyä ja katsoa, purskahtaa itkuun).\n\nJUHO\n\nKah! Itkemäänkö se?!\n\nKAROLIINA\n\nEi usko! Ole jo tuossa! Herkeä jo! Kohta saat omin silmin nähdä.\nVeräjästä jo pihaan porhalsi.\n\nSIVIÄ (taukoaa itkemästä ja pyyhkii silmiään).\n\nJUHO\n\nAapo, totta perin, onkin! Sauvansa hankeen iski, portaille hyppää.\n\nKAROLIINA\n\nHorjahti kuin olisi kaatumaisillaan.\n\n    (Eteisestä kuuluu askeleita, tuvan ovi tempautuu auki ja AAPO\n    HÄMÄLÄINEN, jonka vasen käsi on siteessä lyhyen turkin sisäpuolella,\n    astuu kynnykselle ja jää siihen oven pieleen nojautumaan jaksamatta\n    tulla sisään. Hän on kalpea kuin palttina ja läähättää kuuluvasti.)\n\nSIVIÄ (juosten häntä vastaan).\n\nAapo! Sinä! Oletko sairas?!\n\nAAPO (nyökäyttää vain päätään).\n\nSIVIÄ\n\nIsä! Äiti! Auttakaa! Näettehän, että hän on sairas.\n\n(JUHO ja KAROLIINA auttavat SIVIÄÄ saattamaan AAPOA vasemmanpuoleiselle\nlavitsalle, johon turkin päälle laittavat hänelle tilan).\n\nSIVIÄ\n\nOletko haavoitettu, Aapo? Onko sinua ammuttu?\n\nAAPO (päätään nyökäyttäen, melkein kuiskaten).\n\nOn.\n\nJUHO\n\nSaatanan lahtarit!\n\nAAPO (käyden pitkälleen).\n\nEi, ei ne!\n\nKAROLIINA\n\nKukas sitten?\n\nAAPO\n\nKerron, — kun — jaksan.\n\nSIVIÄ (hätääntyen edelleen).\n\nÄiti, menkää Merilän vanhaa rouvaa hakemaan. Ehkä hän tietää neuvon.\nHänellähän on lääkkeitä. Hän ymmärtää. Ja te, isä, menkää lääkärille.\nHänhän ei asu kaukana. Näettehän kuinka huono Aapo on.\n\nJUHO\n\nLiekö se Huotra kotonakaan.\n\nKAROLIINA\n\nJa nytkö tässä vielä porvarien rouvia on avuksi saatava? Ei se\ntulekaan, Merilän vanha akka.\n\nSIVIÄ\n\nTulee se! Mitä te?! Menkää nyt molemmat!\n\nAAPO (katkonaisesti).\n\nEi tarvitse... ei. Ei siitä apua... ole enää... kuitenkaan...\nAntaa olla!\n\nSIVIÄ\n\nMissä se on haava?\n\nAAPO\n\nKäsivarteen ampuivat... omat.\n\nSIVIÄ\n\nOmatko?! — (Juholle.) Kuuletteko?! Omat ampuivat!\n\nJUHO\n\nVahingonlaukaus sitten varmaan?\n\nKAROLIINA\n\nNiin kai.\n\nAAPO\n\nEi, ei.\n\nSIVIÄ\n\nKuulittehan, ettei. Voi, joutukaa nyt apua hakemaan! Menkää, isä!\nMenkää, äiti!\n\nKAROLIINA\n\nSaatanhan minä... Mutta ei ole sanottu, että se rouva tulee.\n\n    (Etsii esille ison villahuivin, jonka heittää hartioilleen.)\n\nJUHO\n\nTäytyyhän sitä yrittää...\n\n    (Alkaa myös valmistautua lähtemään).\n\nSIVIÄ\n\nNiin, menkää, isä hyvä!\n\nAAPO\n\nTurhaa se on... nyt... Verenmyrkytys... minussa kai... jo on.\n\nSIVIÄ (kuiskaten vanhemmilleen).\n\nKuulitteko?! Verenmyrkytyksen sanoo Aapo olevan itsessään.\n\nKAROLIINA\n\nNo, menen, menen jo.\n\n    (Poistuu ulos).\n\nJUHO\n\nKun sattuisi jostakin hevosen saamaan.\n\nSIVIÄ\n\nOta, isä, mistä tahansa!\n\nJUHO\n\nNäiltä huonoilta jaloiltani en pääse hevin liikkumaan.\n\nSIVIÄ\n\nKoita nyt- kuitenkin, isä hyvä. Ja kiirehdi tohtoria tulemaan. Sano,\nettä verenmyrkytystä on. Muista sanoa, että verenmyrkytys se on, kun on\nammuttu käsivarteen. Joutuun nyt vain, isä!\n\nJUHO\n\nJoutuunhan minä tässä kyllä.\n\n    (On heittänyt päällysvaatteet päälleen ja menee.)\n\nSIVIÄ\n\nVoi, hyvä Jumala! Auta! Auta!\n\n    (Aurinko heittää oikeanpuoleisesta ikkunasta kultaisia säteitä\n    tupaan ja valaisee Aapon kalpeat kasvot.)\n\nAAPO\n\nKas, aurinko... nousi!\n\nSIVIÄ (istuutuu Aapon viereen).\n\nNiin, Aapo! Aurinko nousi! Se valaisee, se vahvistaa sinut. Ehkä tulee\nYlähältä vielä apukin. Koettaisit nukkua, levätä.\n\nAAPO\n\nEi tule... apua enää... Turha on ajatellakin... Loppu tulee...\n\nSIVIÄ (itku kurkussa).\n\nÄlä puhu niin, Aapo, älä!\n\nAAPO (kohottautuu).\n\nOlemmeko yksin täällä, Siviä?\n\nSIVIÄ\n\nOlemme, Aapo. Mutta älä nouse, älä rasita itseäsi. Lepää, Aapo!\n\nAAPO\n\nOlen jo levähtänyt... vähän. Olin kovin... väsyksissä... Koko yön\nhiihdin... Siuron asemalta... ehtiäkseni... vielä... tänne.\n\nSIVIÄ\n\nOn kai sinun sitten kovin nälkäkin. Ehkä tahdot jotakin syödäksesi?\n\nAAPO\n\nEn, en... en huoli... Kuume on vain kova.\n\nSIVIÄ\n\nKeitänkö maitoa juodaksesi?\n\nAAPO\n\nVettä vain jos saan... vettä.\n\nSIVIÄ (tuo kauhalla vettä).\n\nKas tässä! Juo!\n\nAAPO (tyhjentää sen yhdellä siemauksella).\n\nKiitos, Siviä, kiitos!\n\nSIVIÄ (vietyään kauhan korvoon).\n\nJa nyt käy makuulle taas!\n\nAAPO (oikean kyynärpäänsä nojassa leväten).\n\nAnna minun vielä katsella sinua, Siviä! Vielä puhua kanssasi muutaman\nsanan.\n\nSIVIÄ (silittää Aapon päätä).\n\nOi, kuinka tahtoisinkaan puhella kanssasi, Aapo! Jospa tietäisit,\nkuinka olen sinua kaivannut, sinua ajatellut, sinua odottanut!\n\nAAPO\n\nJa minä toivonut sinua vielä kerran nähdä! Kuin hullu hiihdin tänne\nNokialta karattuani.\n\nSIVIÄ\n\nSielläkö siis olet ollut?\n\nAAPO\n\nSinne kaksi viikkoa sitten minut tuotiin erään komennuskunnan mukana\nPorista.\n\nSIVIÄ\n\nVai sieltä? — Minkälaista lieneekään, raukka, elämäsi ollut?\n\nAAPO\n\nKysy, minkälaista on elämä rosvojen ja murhamiesten joukossa!\n\nSIVIÄ\n\nNiinkö?!\n\nAAPO\n\nOlen kyllä ennen kadehtinut, jopa vihannutkin porvareita, kun itse\nolen huonoissa oloissa elänyt, mutta tämmöistä menoa ei omatuntoni\nsalli.\n\nSIVIÄ\n\nKunko meidän puolella on?\n\nAAPO\n\nNiin. Kyllä on ilkitöihin jos jonkinlaisiin minuakin pakoitettu, mutta\nlopulta en kestänyt enää. Muistin äitini — näin hänet usein unissanikin\nsinun kanssasi — ja muistin, mitä hän minulle ennen nuorena ollessani\noli puhunut. Olihan äitini harras jumalinen niinkuin tiedät.\n\nSIVIÄ\n\nSe hyvä siemenhän se sinussa sitten alkoi itää.\n\nAAPO\n\nKunpa olisi aikaisemmin alkanut, niin en olisi tähän sakkiin joutunut.\n\nSIVIÄ\n\nPuoliväkisinhän sinut vietiin.\n\nAAPO\n\nEnhän olisi oikein halusta lähtenyt, vaan kun sellaisen miehen\nkomentoon joutuu kuin Jukka Rahja on, niin jo siinä on helisemässä.\n\nSIVIÄ\n\nVai sen kanssa olit tekemisissä?\n\nAAPO\n\nSen. — Vankeja aina kun sen eteen tuotiin, niin kyllä ei heitä hyvin\npidelty.\n\nSIVIÄ\n\nNiinkö?!\n\nAAPO\n\nJopa kuulustelutta ja tutkimatta määräsi miehet ammuttaviksi.\n\nSIVIÄ\n\nHerra siimaa!\n\nAAPO\n\nSemmoisen työn täytäntöön panoon se nyt asetti minutkin.\n\nSIVIÄ\n\nNo?\n\nAAPO\n\nAnnahan, kun kerron sinulle, kuinka asia oli.\n\nSIVIÄ\n\nJaksatkohan, Aapo?\n\nAAPO\n\nKoetanpahan — ihan lyhyesti vain. — Juovuksissa olivat johtomiehet\nkaikki, kun minut Nokialla kutsuttivat erääseen vajaan. Kun tulin\nsinne, niin seisoi siellä perällä nuorenpuoleinen, tummaverinen mies\nkädet selän taakse sidottuina.\n\nSIVIÄ\n\nSekö se oli se vanki!\n\nAAPO\n\nSe. — Kun minun tiesivät olevan nahkurin opissa, niin sanoivat: »Tuossa\non sinulle ammattisi mukaista työtä. Nyle nahka pappipakanalta ja\nparkitse oikein pehmeäksi!»\n\nSIVIÄ\n\nVoi kauheata puhetta!\n\nAAPO\n\nPidin sitä puhetta vain leikkinä ja käännyin mennäkseni tieheni. Mutta\nsamassa paukahti takanani revolveri ja kuula lävisti lihakset tämän\nvasemman käteni kyynärpään alapuolelta.\n\nSIVIÄ\n\nRahjako se ampui?\n\nAAPO\n\nSe sama. — »Taidat olla lahtari itsekin, mokomakin vetelys», — ärjäsi\nhän minulle. — »Tee työtä käskettyä ja heti, muuten saat kuulan vielä\notsaasikin.»\n\nSIVIÄ\n\nHerra siunaa!\n\nAAPO\n\nKun sitten kysyin, mitä vangille oli tehtävä, niin vastasi: »Leikkaa\nsiltä rinnasta nahka, niin että siihen syntyy verinen risti. Puhkaise\nsitten silmät ja heitä raato koskeen! Ja olkoonkin se tehty, kun\nkymmenen minuutin perästä tullaan takaisin.»\n\nSIVIÄ\n\nNo? Entä sitten?\n\nAAPO\n\nNiine hyvineen jättivät minut kahden kesken papin kanssa. Siis papin\nhenki tahi omani, ehkäpä lopulta sittenkin vielä meidän molempienkin.\n\nSIVIÄ\n\nMitä julmia petoja!\n\nAAPO\n\nMikäpä siinä auttoi?! Astuin silloin papin eteen. Tämä sanoi: »Sinussa,\nnuorukainen, nään mä vielä on Jumalan kuvaa jälellä. Sido edes silmäni\nensin, ja ennenkuin työhösi ryhdyt, niin ota povitaskustani Uusi\nTestamentti, joka on ollut matkatoverini, — ainoa lohdutukseni. Kotiin\njäivät vanha äitini ja nuori vaimoni, joka on raskaana. Toimita heille,\njos jotenkin voit, viimeiset terveiseni. Ja itsellesi löydät lohdutusta\nja tukea vain tästä Jumalan sanasta. Lue sitä ahkerasti ja etsi Jumalan\nvaltakuntaa ja Hänen vanhurskauttaan, niin itsestään tulevat sinulle\nkaikki maalliset edut. Muista myös Vapahtajan sanat: 'Rakastakaa\nJumalaa ylitse kaikkea ja lähimmäistänne niinkuin itseänne!' Ne ne\novat suurimmat käskyt. Ne vain tuovat ihmiselle elämän onnen.»\n\nSIVIÄ (itkee ja pyhkii silmiään).\n\nEntä sitten?\n\nAAPO\n\nEn pystynyt silloin käskettyä työtä tekemään. Muistin siinä papin\nedessä seisoessani oman äitivainajani, oman Siviäni. Aioin lähteä\npois, kun pappi sanoi: »Älä mene! Ammu minut heti, muuten joudun\nvielä pahemmin kidutettavaksi.» Silloin sieppasin äkkiä revolverini ja\nlaukaisin kuulan papin sydämeen. Hän kaatua romahti maahan. Ja hänen\npovitaskustaan löysin tämän kirjan.\n\n    (Ottaa turkkinsa taskusta Uuden Testamentin, jonka näyttää Siviälle.)\n\nSIVIÄ\n\nMutta kuinka sinä sitten sieltä pääsit?\n\nAAPO\n\nKun johtajat tulivat, niin kovalle minut panivat. Ja valheella vain\npääsin pulasta. Sanoin, että pappi aikoi karata eikä auttanut muu kuin\nampua heti. Kosken partaalle piti kuitenkin vielä ruumis raahata, sitoa\nkivi kaulaan ja upottaa kuollut kuohuihin.\n\nSIVIÄ\n\nJa sitten itse karkuun pääsit?\n\nAAPO\n\nYöllä pääsin. Juoksin syrjäteitä Simon asemalle. Sieltä onneksi löysin\nsukset ja yötä myöten kiirehdin tänne.\n\nSIVIÄ\n\nJumalan kiitos siitäkin!\n\nAAPO\n\nKovat ovat tunnon tuskani koko matkan olleet. Ja niistäkin olen\nhikoillut yhtä paljon kuin hiihtämisestä. Papin lempeä katse on koko\najan silmieni edessä, se on seurannut minua koko matkan. Hänen kauniit\nsanansa kaikuvat vieläkin korvissani. Tuntuu kuin joku ajaisi takaa\nminua, kuin väijyisivät minua joka taholta. Saanenko armoa koskaan, kun\nkuolema nyt jo on tuossa edessäni?\n\nSIVIÄ (epätoivoisena).\n\nEi, ei, — et sinä kuole, Aapo. Et saa kuolla. Vielä sinä paranet. —\nKunpa vain Merilän rouva tulisi! Kunpa isä pian jo toisi lääkärin!\n\nAAPO (käy jälleen selälleen).\n\nEi niiltä enää apua lähde, minä tunnen sen. Vasen käteni on jo aivan\npuutunut. Ja turtumus leviää yhä ylemmäksi. Voimat vähenevät, minä\ntunnen sen.\n\nSIVIÄ\n\nPuhuit kovin kauan, väsyit siitäkin. Lepää, Aapo, koita nukkua!\n\nAAPO\n\nKoitan, koitan.\n\nSIVIÄ (peittelee häntä, korjaa tilaa, silittelee hänen päätään ja\nistuutuu hänen viereensä).\n\n    (Kotvasen hiljaisuuden jälkeen aukeaa ovi ja Karoliina palaa).\n\nSIVIÄ (hypähtää ylös ja menee häntä vastaan. Tekee merkin, että Aapo\nnukkuu).\n\nKAROLIINA (kuiskaten).\n\nEi ollut kotona Merilän vanha rouva. Oli matkustanut minne lie.\n\nSIVIÄ (samoin puolikovaa puhetta).\n\nEntä isä? Eikö näkynyt maantiellä vielä ketään?\n\nKAROLIINA (kuin edellä).\n\nKuului kulkusten kilinää.\n\nSIVIÄ\n\nVoi, Jumala, jos se jo toisi lääkärin!\n\nKAROLIINA (viittaa Aapoon).\n\nOnko se huonompi?\n\nSIVIÄ\n\nSanoi jo kuoleman olevan tulossa.\n\nKAROLIINA\n\nEhkä vain hourii.\n\nAAPO\n\nOn, on, kuolema on tulossa.\n\nSIVIÄ\n\nKuulipas!\n\nKAROLIINA\n\nKuuli, kuuli!\n\n    (Ulkoa kuuluu kulkusten kilinää.)\n\nSIVIÄ\n\nJo tulee lääkäri, Aapo, jo.\n\nKAROLIINA\n\nVoi kyllä vielä auttaakin.\n\nAAPO\n\nEi voi enää.\n\nSIVIÄ (oikeanpuolisen ikkunan luona).\n\nTohtori Huotra onkin isän mukana.\n\nKAROLIINA\n\nSaipas se sen pian.\n\nSIVIÄ\n\nOli se onni.\n\n    (Hannes Huotra ja Juho tulevat. Huotralla on käsilaukku kädessään).\n\nHUOTRA\n\nTäälläkös se on? Päivää!\n\nSIVIÄ\n\nPäivää, tohtori. Täällä on sairas — tuossa.\n\nJUHO (Karoliinalle).\n\nMaantiellä tuli vastaan.\n\nKAROLIINA\n\nSiksipä niin pian hänet tänne saitkin.\n\nHUOTRA (paljastaen Aapon käsivartta).\n\nNiinkö, että on ammuttu? Niin näkyy. (Päästää pitkän vihellyksen, joka\nosoittaa, että asiat ovat huonosti; puristaa sitten huuliaan ja\nrypistää silmäkulmiaan. Sitten kääntyy sairaasta poispäin ja lausuu\npuolikovaan muille tuvassa olijoille.) Verenmyrkytys on. Ei auta\nleikkauskaan enää, — on jo noussut liian likelle sydäntä, — ei kestä\nkauan...\n\nSIVIÄ (purskahtaa itkuun).\n\nAAPO\n\nÄlä itke, Siviä! Tiesinhän sen. — (Huotraan päin.) Minutkin pettivät\nomat miehet, — pakoittivat ryöstöön ja murhiin. Papin pakoittivat\nampumaan. Ja nyt olen saanut rangaistukseni, — kuoleman omien miesten\nkädestä.\n\nJUHO (murahtaen).\n\nAnsiosi mukaan kai sitten.\n\nSIVIÄ (huudahtaen).\n\nIsä! Isä! Mitä te!?...\n\nJUHO\n\nSamaa maata näytte olevan molemmat.\n\nKAROLIINA (Siviälle).\n\nVielä puolustelee tuokin...\n\nAAPO (katkonaisella äänellä).\n\n»Etsikää ensin Jumalan valtakuntaa ja Hänen vanhurskauttaan, niin\nitsestään tulevat teille kaikki maalliset edut.»\n\nJUHO\n\nPorvarien pötyä!\n\nKAROLIINA\n\nHourailee!\n\nAAPO\n\n»Toimita viimeiset terveiseni vanhalle äidilleni ja nuorelle\nrouvalleni!» sanoi pappi, jonka ammuin. Mutta enhän sitä voi.\n\nHUOTRA\n\nKuka se pappi oli?\n\nAAPO\n\nTuon Testamentin antoi. Näytä se tohtorille.\n\nSIVIÄ (antaa Uuden Testamentin Huotralle).\n\nTämän oli antanut Aapolle.\n\nHUOTRA (ottaa Uuden Testamentin käteensä ja aukaisee sen kannen.\nHätkähtää huomattavasti). Tässähän on nimi. Se pappi oli minun serkkuni.\n\nSIVIÄ\n\nNiinkö?! (Nyyhkyttää.)\n\nAAPO\n\nKohta taivaassa tavataan.\n\nJUHO (Karoliinalle).\n\nVieläkin yhtä lahtaria vähemmin.\n\nKAROLIINA (nyökäyttää myönteisesti päätään).\n\nHUOTRA (on sillä välin aukaissut käsilaukkunsa ja valmistaa ruiskeen).\nAnnan teille tuskia lieventävän ruiskeen käsivarteen. (Sen tehtyään\nkääntyy Siviään päin.) Muuta en enää voi, — on liian myöhäistä.\n\nSIVIÄ\n\nEikö sitten enää toivoa mitään?\n\nHUOTRA (päätään pyöritellen).\n\nJollei ihmeitä tapahdu.\n\n    (Alkaa pukeutua).\n\nSIVI (kääntyy poispäin itkemään).\n\nHUOTRA\n\nSaankohan minä sen Uuden Testamentin? Toimitan sen terveisten mukana\nvainajan omaisille.\n\nSIVIÄ\n\nKyllä. Ottakaa vain, tohtori! — Entäs maksu?\n\nHUOTRA\n\nEipä mitään. (Osoittaen kirjaa.) Tässä on palkkiota kylliksi. Hyvästi\nnyt sitten.\n\n    (Hyvästelee kaikkia ja poistuu).\n\nJUHO (istuutuu vuoteen laidalle).\n\nKAROLIINA (puuhaa uunin ääressä).\n\nSIVIÄ (menee sairaan luo, seisoo ja katselee häntä mielteissään\nkyynelsilmin. Kuuluu etenevää kulkusten kilinää. Tuvassa on aivan\nhiljaista. Aurinko luo jälleen yhtäkkiä kultaisen valojuovan kuolevan\nkasvoille.)\n\nAAPO (huoahtaa syvään ja oikaisekse selällään. Hänen rintansa korahtelee).\n\nSIVIÄ (vanhemmilleen kuiskaten).\n\nSe tekee lähtöä.\n\nJUHO ja KAROLIINA (tulevat lähemmäksi ja jäävät seisomaan Siviän taakse).\n\nAAPO (huoahtaa vielä kahdesti syvään ja hervahtaa sitten liikkumattomaksi).\n\nSIVIÄ\n\nNyt hän lähti.\n\n    (Purskahtaa itkuun, vaipuu polvilleen lattialle kuolleen viereen\nja painautuu hänen ruumistaan vasten. Pitkä hiljaisuus tuvassa. Kello\nvain käydä naksuttelee seinällä.)\n\n    Väliverho.\n\n\n\n"]