[{"data":1,"prerenderedAt":-1},["ShallowReactive",2],{"$fowjmYIG54Xa-WMpXV62cbSQnmmq3e72HB8zE39kpTTo":3},{"number":4,"title":5,"author":6,"authorBirth":7,"authorDeath":8,"slug":9,"bookId":10,"genreRaw":11,"genre":12,"themes":13,"origin":14,"language":15,"yearPublished":16,"yearPublishedTranslation":17,"wordCount":18,"charCount":19,"usRestricted":20,"gutenbergId":17,"gutenbergSubjects":21,"gutenbergCategories":22,"gutenbergSummary":17,"gutenbergTranslators":23,"gutenbergDownloadCount":17,"aiDescription":24,"preamble":25,"content":26},3223,"Vortuna ja Tiapoolo","Karhumäki, Urho",1891,1947,"3223-karhumaki-urho-vortuna-ja-tiapoolo","3223__Karhumäki_Urho__Vortuna_ja_Tiapoolo","Yksinäytöksinen huvinäytelmä","naytelma",[],[],"fi",1935,null,5463,33459,true,[],[],[],"Yksinäytöksinen huvinäytelmä sijoittuu maalaistalon pihapiiriin. Tarina seuraa isäntäparin ja heidän tyttäriensä arkea, jota sekoittavat paikalle saapuvat koneliikkeen asioitsija ja autonkuljettaja. Teos käsittelee huumorin keinoin maaseudun elämää ja uuden tekniikan saapumista.","Urho Karhumäen 'Vortuna ja Tiapoolo' on Projekti Lönnrotin julkaisu\nn:o 3223. E-kirja on public domainissa koko EU:n alueella, joten emme\naseta mitään rajoituksia kirjan vapaan käytön ja levityksen suhteen\nk.o. maissa.\n\nTämän e-kirjan ovat tuottaneet Tapio Riikonen ja Projekti Lönnrot.","VORTUNA JA TIAPOOLO\n\nYksinäytöksinen huvinäytelmä\n\n\nKirj.\n\nURHO KARHUMÄKI\n\n\n\nSeuranäytelmiä 406\n\n\n\n\n\nHämeenlinnassa,\nArvi A. Karisto Oy,\n1935.\n\n\n\n\n\n\nHENKILÖT:\n\nMikko, maanviljelijä.\nAnna, emäntä, Mikon vaimo.\nSylvi   |\nHelvi   | heidän tyttäriänsä.\nAnnikki |\nSalin, koneliikkeen asioitsija.\nTeemu, autonkuljettaja.\n\n\n\nMaalaistalon pihamaa. Vasemmalla asuinrakennus avoeteisineen, oikealla\naittarakennus hiukan kulmittain, aitan ovi vastapäätä asuinrakennuksen\nrappuja ja ulko-ovea. Aitan ovessa suuri vanhanaikainen puolukka,\noven alakulmassa kissanluukku. Tuvan näyttämönpuolisen räystään alla\nvesitynnyri. Taustalla oikealle kääntyvä pihatie, kasvitarhamaa ja\netäämpänä pelto- tai metsämaisema.\n\n_Anna_ (noin viisikymmenvuotias, touhukas, terhakka, mikä ilmenee\nripeän päättäväisestä liikunnosta ja vaatetuksen omalaatuisesta\nasetuksesta. Hame on kohotettuna, huivi kietaistuna myssyksi, jonka\nalta näkyy huiskiva tukkapalmikko, jalkineina saappaat. Tulee\nvasemmalta puinen lypsinkiulu kädessä.) Kis-kis-kis! (Ottaa kissankupin\nportaan vierestä ja kaataa siihen maitoa. Katselee ympärilleen, mutta\nkissaa ei näy.) No, missä katti viipyy! (Huutaa uudelleen kovemmin.)\nKis-kis-kisss! (Kissa pälkähtää näyttämölle aitan oviluukusta.\nSeuraavat puheenvuorot vaihtoehtoisesti siitä riippuen, alkaako kissa\nlitkiä maitoa vai juokseeko pois.)\n\n\nEnsimmäinen vaihtoehto.\n\n(Kehuvasti.) Kas niin, hiirikonstaapeli! Viiksiniekka! Vedä partaasi\nvain! (Kaataa lisää maitoa.) Juo, juo, Mansikki kantoi eilen! Ja kyllä\ntällä muorilla muutenkin yhdelle kissalle litkimistä riittää!\n\n\nToinen vaihtoehto.\n\nKis-kis-kiss! No, eikö kelpoa! (Kissa menee vain.) Meneppä pois!\nKoetappa! Kis-kis-kis! Kun menet, niin mene! Kumpikohan meistä ennemmin\ntoisiaan tarvitsee, häh! (Houkuttelee vielä kerran, mutia jos kissa\nvain menee.) Mene suolle, senkin kutjale! Tuleppa vasta kupillesi!\nSuolavettä kaadan tai kurnaalipuljua!\n\n_Mikko_ (noin kuusikymmenvuotias, pienehkö, partanaamainen,\nhyväntahtoinen, melkeinpä hesselimäinen, tulee oikealta\npaitahihasillaan, toisessa kädessään verkko, toisessa pieni\nhauenpuikula).\n\n_Anna_ (kääntyy ja huomaa Mikon). No, vastako tulet sieltä!\n\n_Mikko_. Vastapahan pääsin. (Kyhnii kupeitaan, kalanhäntä keikkuu.)\n\n_Anna_. Vasta pääsit! Vai jo pääsit! Järvellä ährii kaiket päivät.\nToisinaan saa tupenmittaisen hauenpuikkarin, toisinaan ei sitäkään.\n\n_Mikko_. Niin aina. Minkäpä kalalle mahtaa, toisinaan tulee, toisinaan\nei.\n\n_Anna_. Tarvitseeko juosta niitä norkoilemassa, kurkien ja kaakkurien\nkanssa!\n\n_Mikko_. Juostako?... Käskisipä tässä, vanhan miehen!\n\n_Anna_ (pilkallisesti). Et koskaan ole saanut juoksuaskelta,\npartajahvetti!\n\n_Mikko_. Jahvettipa hyvinkin. Älähän nyt, muori. (Levittelee verkkoa\nkädessään.) Voi tuo ryökäle, minkä tuli ja teki! (Näyttää reikää\nverkossa.) Siitä on mennyt suuri mätikala!\n\n_Anna_ (katsoo pitkään). Itse olet mätikala! Ei sen vertaa miestä, että\nveräjät pöyhentäisi, ainoa mies talossa!\n\n_Mikko_ (myönnellen). Ainoapa hyvinkin. Eivätpä vain tyttäretkään saa\nmiestä.\n\n_Anna_. Mistä otti, kun ei ole, koko kulmakunnalla ei ole miestä.\n\n_Mikko_ (istahtaa rapulle ja tarkastelee verkkoaan). Niin aina. Mistäs\notti, jos ei saa!\n\n_Anna_ (navakasti). Eikä ole väliäkään! Yhdessä tallukanlestissä on\nyhdelle talolle riittämiin asti! (Menee tuikeasti asuinrakennuksen\novesta.)\n\n_Mikko_ (olkansa ylitse katsastaen). Niin aina. On siinä, yhdessä\nLallukassakin, kun sattuu noin hyvää sorttia. (Jää rapulle istumaan.\nLevittelee verkkoa, reikiä etsien.)\n\n_Annikki_ (noin kahdeksantoistavuotias, kesäisesti puettu, vilkas ja\nvallaton, tulee sisältä suuri valkoverhoinen kärpäshaavi kädessä,\npysähtyy kujeillen isänsä taakse rapulle).\n\n_Mikko_ (huiskii verkkoa ja nykii paulaa kuin sisuaan nostattaen).\nTallukka ja Lallukan lesti! Käskee tässä olla talon ainoa lesti. Neljä\ntallukkaa, mutia yksi lesti. (Repii verkonsilmiä rikki.) No, kun yksi\non paikattu, niin siirretään toiseen. Niin aina.\n\n_Annikki_ (pujottaa kärpäshaavin Mikon päähän ja nykäisee hänet nurin).\nNiin aina!\n\n_Mikko_ (potkii ja pyristelee). Kas, kas. Mikä pyryharakan siihen\nnokkasi.\n\n_Annikki_. Tuuli! (Nykii haavin liinaa alemmaksi.) Etelätuuli!\n(Nykäisee toiseen suuntaan.) Ja länsituuli! (Taas toiseen.) Ja itätuuli!\n\n_Mikko_ Älä, älä hemmetissä! Se vie kalatkin järvestä!\n\n_Annikki_ Eikä vie, kun kerran on saatu haaviin.\n\n_Mikko_. So, so, kun verkkokin hämääntyy.\n\n_Annikki_. Aina se hämääntyy, milloin isoa kalaa kiskotaan.\n\n_Mikko_ (antautuu). No, kisko nyt sitten. Kierrä verkkoon tai nuottaan,\nsenkin sämpylä!\n\n_Annikki_ (istuutuu näppärästi kivelle Mikon viereen, hellittämättä\nhaavia hänen kaulastaan). Mitä sinä äsken puhuit tallukoista ja\ntallukan lestistä?\n\n_Mikko_. No, mikäpä se muukaan on semmoinen mies.\n\n_Annikki_ Mimmoinen mies?\n\n_Mikko_. Vaikka semmoinenkin, jota tytär tyyrää ja akka könyyttää.\n\n_Annikki_. Akkako? Sanoitko sinä akka? (Kiertää Mikon päätä.)\n\n_Mikko_. Akkapa hyvinkin ja... ja puolihullu tyttärentäräys.\n\n_Annikki_. Nuo sanat sinä saat kalliisti maksaa. (Kiskaisee Mikon ylös\nja kiepauttaa haavillaan pitkin pihaa.)\n\n_Mikko_. Hellitä hiivatissa, hullu tyttö. (Annikki kiertää vain.)\nOlenhan kohta kuin rysään pudonnut varis.\n\n_Annikki_ (nauraen). Juuri niin oletkin!\n\n_Mikko_ (antautuen). Hellitä, hyvä tyttö. Rakas tyttö!\n\n_Annikki_ (irroittaa haavinsa). No, riittäköön. Mutta jos\ntarpeelliseksi nähdään, niin jatkoa seuraa.\n\n_Mikko_. Niin aina.\n\n_Annikki_. Aina, muista se! Äiti on sinun rakas vaimosi, minä olen\nsinun kiltti tyttäresi, Sylvi ja Helvikin ovat. Muista aina se!\n\n_Mikko_. Kun tulikin sinne opistoon kustannettua. Siellä se oppi kaikki\nkoirankujeet.\n\n_Annikki_. Kaikki. (Hieroo ja taputtelee Mikon hartioita.)\n\n_Mikko_. Ai, ai, ai! Kyllä tekeekin hyvää! Hakkaa vielä.\n\n_Annikki_. No niin, se tulikin kustannettua. (Kiertää Mikon käsiä ja\nhieroo edelleen.)\n\n_Mikko_. Kas niin! Sillä tavalla! Kun jostakin vielä vanhan sarvipussin\nsinulle saisin, niin olisi kupparikin omasta takaa.\n\n_Sylvi_ ja _Helvi_:\n\n(Sylvi noin kaksikymmenvuotias, Helvi hiukan vanhempi, molemmat samoin\nkeveästi puettuina, tulevat aittarakennuksen takaa pyykkikoria kantaen,\nlaulaen, valssiaskelin. Sävel: Leila \"Meidän poikamme merellä\".)\n\nEnsimmäinen laulu.\n\n    Kaunokukat nousee päivärinteille.\n    Korkeuksissa helää kiurun ääni riemuinen.\n    Muutkin lintuset palaa, kaikki kesää halaa.\n    Korkeudessa helää ääni riemuinen.\n\n_Annikki_ (liikehtii edellisen säkeistön ajan haavinsa kanssa keveästi\ntanssien).\n\n    Mettiset ja perhot leijuu leikkien,\n    heinäsirkka soittaa, käki kukkuu helkkyen.\n    Tuoksut nousee pihaan, pihka tarttuu hihaan\n    käki kuusikossa kukkuu helkkyen.\n\n_Mikko_ (on Annikin laulaessa noussut rapulta. Säkeistön lopulla\ntoikkaroi jo pihamaalla verkkoaan heiluttaen. Hänen laulunsa aikana\ntytöt pyörivät hänen ympärillään.)\n\n    Ahvenet ja kiisket kutee hissukseen,\n    ojasammakkokin kurnuttaapi kullalleen.\n    Vaarallinen aika, auttaneeko taika.\n    Ojasammakkokin kurnuttaapi kullalleen.\n\n_Anna_ (tulee rapulle munakori ja puolikassi kädessään. Seisoo\nrehevästi keskirapulla, näennäisesti vihaisena, mutta säkeistön lopulla\nhuojahtelee jo itsekin laulun tahtiin, kassi ja munakori heilahtelevat.)\n\n    Tuokin vanha lesti risaverkkoineen,\n    toki talven kesti, kesään päästiin onnelleen.\n    Ken parempata vajaa, se kopukalla ajaa.\n    Toki talven kesti, kesään päästiin onnelleen.\n\n_Kaikki_ (naiset muodostaen piirin Mikon ympärille, tanssivat ja\nlaulavat).\n\n    Voi, sua, Mikko-parka, risaverkkoines,\n    neljän naisen kanssa, tiedät ruuheen astunees.\n    Hanki kohta lisää, kolme uutta isää.\n    Neljän naisen kanssa, tiedät ruuheen astunees.\n\n_Anna_ (hengästyksissään). Hulluja ei kynnetä eikä kylvetä.\n\n_Mikko_ Niitä kasvaa itsestään!\n\n_Anna_ (Mikkoon katsoen). Niin kasvaa! Käväisen puodissa, ennenkuin\nsulkevat. (Sylville ja Helville.) Mankeloikaa pyykki! (Annikille.)\nSinä, keitä hernevelli! (Mikolle.) Ja sinä...\n\n_Mikko_ (päätänsä raapien). Niin minäkö?\n\n_Anna_. No paikkaa edes se verkko! (Lähtee touhukkaasti helmat heiluen.)\n\n_Mikko_ Paikkaanpa hyvinkin, joo! Eihän niitä muuten saada, suuria\nkaloja. (Nousee tupaan. Sylvi ja Helvi lähtevät vasuineen, Annikki\njuoksujalkaa oikealle. — Auton hyrinää kuuluu tiellä päin. Hetken\nkuluttua kovempi pyräys, niinkuin konetta pysäytettäessä.)\n\n\n_Salin_ ja _Teemu_ (tulevat vasemmalla näyttämölle. Salinilla salkku\nkainalossaan. Teemu separaattorilaatikkoa olkapäällään kantaen).\n\n_Salin_ (keski-ikäinen, kohtalaisen siististi pukeutunut, liukaseleinen\nasioitsijatyyppi, vilkuilee ympärilleen ja tekee nopeasti huomioita).\nLaske maahan ja avaa ruuvit!\n\n_Teemu_ (noin kaksikymmenvuotias, autoilijan puvussa, pirteä,\nhauskannäköinen, kääntyy laatikkoineen pysähtyen keskinäyllämölle).\n\n_Salin_. Etkö kuullut, mitä sanoin? Ruuvit auki!\n\n_Teemu_. Jaa laatikonko?\n\n_Salin_. Laatikon ja koneen, senkin jästipää! Päivä on illassa, eikä\nvielä ole ansaittu edes pentsiinirahoja. Mutta tähän taloon myydään\nseparaattori, vaikka peijakas perisi, että sen tiedät. Pane töpinäksi,\näläkä möhlää!\n\n_Teemu_ (pudottaa vikkelästi laatikon olkapäältään). Töpinäksipä\ntietenkin me pojat panemme!\n\n_Salin_ (matkien). Me pojat. Enkö ole sinulle jo monta kertaa sanonut:\nÄlä pyri liikoja tuttavoimaan herrojen kanssa! (Menee sisälle.)\n\n_Teemu_ (vetää nopeasti taskustaan hohtimet ja ruuvimeisselin, juoksee\nSalinin jäljessä muutaman askeleen ja näyttää työasemaan pitkää nenää.\nViheltelee ruuvaillen auki laatikon kansilautoja, nostelee rentoimesti\nkahden puolen.)\n\n_Annikki_ (tulee oikealla halkosylystä kantaen, pysähtyy huomatessaan\nTeemun).\n\n_Teemu_ (pyörähtää äkisti ympäri, jää lystikkäästi työaseet kädessä\nhajasäärin katselemaan Annikkia). Voi, suutari, jopa sinut löysin!\n\n_Annikki_. Sinä, Teemu! (Pudottaa halot maahan.)\n\n_Teemu_. Herranterttu, kun varpaasi teilaat! (Juoksee Annikin luokse ja\nsyleilee hänen polviaan.) Asutko täällä. Tämä taloko on kotisi?\n\n_Annikki_ (hyväilee Teemun hiuksia). Niin on. Mutta taivaan pilvistäkö\nsinä meidän pihamaallemme tipahdit?\n\n_Teemu_ (nousee seisomaan ja syleilee Annikkia). Jo minä sitä\najattelinkin, kun se vanha viiksihoppa niin vietävästi veti! Eihän\nmeillä ollut enää pentsiiniäkään viimeisillä kilometreillä, mutta\ntultiin vain kuin häkää.\n\n_Annikki_. Onko sinulla auto? Kenen kanssa sinä tulit?\n\n_Teemu_. Sinä kysyt parilla, minä vastaan kolmikolla. On meillä auto,\nmaailmansodan aikuinen rämäkoppa. Minä olen safööri. Minun herrani ja\nvaltiaani on separaattoriakitaattori.\n\n_Annikki_ (nauraen). Oi, joi, joi!\n\n_Teemu_. Älä naura, västäräkki! Tätä tietäpä pääsin näpsästi luoksesi.\nEt osannut odottaakaan.\n\n_Annikki_. En vähääkään.\n\n_Teemu_ (katselee). Sinä olet tällaisen talon tyttö! Oletko ainoa tyttö?\n\n_Annikki_. Vai ainoa! Tusinasta nuorimmainen.\n\n_Teemu_. No sittenpä minulla on hyvä varasto valita.\n\n_Annikki_. Koetappa!\n\n_Teemu_ (selittävästi). Niin no, valitsen vain. Sinuthan niinä otan\njokatapauksessa. (Pyöräyttää ja suutelee Annikkia.)\n\n_Annikki_ (räpsäisee Teemua korville). Sinä olet sama vekkuli kuin\nopistossa.\n\n_Teemu_. Ei, tyttö kulta! Minä olen sen jälkeen paljon vielä oppinut.\n\n_Annikki_ (epäilevästi). Mitä oppinut?\n\n_Teemu_. Yhtä ja tuista, monenkinmoista, mikä siellä ei käynyt laatuun,\n— näes, opettajat ja...\n\n_Annikki_. Ja?\n\n_Teemu_ (kuuntelee käsi korvalla). Tulee joku! Nyt töpinäksi! (Alkaa\nlipitellä vikkelästi puita syliinsä.) Se, tuossa sinullekin! (Tarjoo\nsilloin tällöin Annikille.) Tänne jään, kuuletko? (Nousee.)\n\n_Annikki_. Jääppä meille kesärengiksi!\n\n_Teemu_. Rengiksikö? Ja minä kun jo ajattelin, että...\n\n_Annikki_ (sormellaan varoittaen). Älä ajattele liikoja!\n\n_Teemu_. Mitä minä liikoja, ajattelin vain, että...\n\n_Annikki_. Tytöt tulevat, juostaan pian tupaan.\n\n_Teemu_ (lähtevät). Juostaan, juostaan; ajattelin vain, että seitsemän\nvuotta Jaakoppikin palveli Raakelin tähden.\n\n_Annikki_ (rapulla kiirehtien). Joudu pian siellä, muutoin tulee kolme\nkertaa seitsemän vuotia.\n\n_Teemu_. Voi, voi, sehän on jo melkein samaa kuin elinkautinen!\n\n    (Juoksee vikkelästi Annikin perässä sisään.)\n\n_Sylvi_ ja _Helvi_ (tulevat aitan takaa, kummallakin sylin täysi\nvalkoisia liinavaatteita, pysähtyvät laatikon luona ihmetellen).\n\n_Sylvi_. Mikä alttari siihen on rakennettu?\n\n_Helvi_. Lastuja sisus täysi. Ainakin syttyisi, jos tulen pistäisi.\n(Vievät vaatteensa kuistin penkille ja palaavat uteliaina\ntarkastelemaan.)\n\n_Sylvi_ (lastuja penkoen). Tuutit ja putket!\n\n_Helvi_ (samoin penkoen). Ja peltilautaset!\n\n_Sylvi_. Eiköhän vain liene separaattori!\n\n_Helvi_. Onpa kuin onkin!\n\n_Sylvi_. Äsken kuuluikin auton pörinää. (Juoksee nurkalle katsomaan.)\nTäällähän se onkin, räkine!\n\n_Helvi_, Akitaattoriko taas? (Juoksee rapulle ja kuuntelee oven\ntakana.) Kamarissa jo pörisevät. (Kuuntelee.) Maailman paras...\nKurnaalistakin kuorii voita... Niin aina... Kaikkiin taloihin ostettu.\n(Terhakasti.) Älä valehtele!\n\n_Sylvi_ (on Helvin kuuntelun aikana pöyhinyt laatikkoa ja tutkistellut\nseparaattorin osia). Helvi, kuule, tämä on nimeltään Fortuna!\n\n_Helvi_ (yhä kuunnellen). Vortuna!... Onnen jumalatar... Jokaiseen\nvauraaseen taloon... niin aina.\n\n_Sylvi_. Kuule, tämä on jo valmiiksi ruosteessakin, tämä onnenjumalatar.\n\n_Helvi_ (kuuntelee äänettömänä kotvan aikaa). Nyt se sai isän\nlähtemään. Ne tulevat katsomaan! Voi, voi mitä me nyt teemme!\n\n_Sylvi_. Mutta meillähän on hyvä separaattori.\n\n_Helvi_. Silläpä juuri. Se myy tuon isälle, minä kuulin sen.\n\n_Sylvi_. Jos äiti olisi kolona, niin ei möisi.\n\n_Helvi_. Siinäpä se, mutta kun hän ei ole kotona.\n\n_Sylvi_. Mutia tulee pian. Meidän on voitettava aikaa.\n\n_Helvi_ (keksien). Piilotetaan se hetkeksi niiltä.\n\n_Sylvi_. Sen me teemme! (Ottaa tuutin laatikosta ja tanssii\npihamaalla.) Pian, pian!\n\n_Helvi_ (keksii tynnyrin räystään alla). Tänne, tänne! (Kantavat juoksu\njalkaa kaikki separaattorin osat laatikosta tynnyriin.) No niin, äijät,\nkuorikaa nyt kurnaalista kermaa! (Nauraa hihittelee.)\n\n_Sylvi_ (samoin). Tai sadevedestä karhuviinaa! (Ottavat vaatteensa\npenkiltä ja juoksevat nauraen ja tirskuen tiehensä.)\n\n_Mikko_ ja _Salin_ (tulevat sisältä, Mikko kasvot punoittaen. Salin\ntouhukkaasti selittäen). Kas, se on sillä tavalla, hyvä isäntä,\nettä tekniikka on viiden viimeisen vuoden aikana mennyt tällä\nalalla hiivatisti eteenpäin. Kotimaiset »lafkat» ja »milkat» ovat\nvihonviimeisiä rapamyllyjä tämän meidän Fortunan rinnalla. Tämä on niin\nkevyt kiertääkin, että lapsikin sen kammessa laulaa ja viheltää.\n\n_Mikko_ (päätänsä kyhnien). Vai on niin kevyt, — no, jopa onkin\nköykäinen. Mutta kevyt se on meidän entinenkin.\n\n_Salin_ (naurahtaen). Niin ne aina luulevat, jotka eivät ole parempaa\nkokeneet. Kunhan isäntä pääsee Fortunan kampeen niin kiertää\nilki-ilokseen kaiket kesäiset yötkin.\n\n_Mikko_. Tokkohan vain. Minä olen laiska mies.\n\n_Salin_ (riemastuen). No siilon se sopii kuin rasvattu! Fortuna onkin\njuuri kaikkien laiskojen miesten iteaalikone! Sen ääressä saa torkkua,\nvaikka nukkuakin, ja kone kehrää ja hyrisee vain!\n\n_Mikko_ (ihmetellen). Vai kehrää nukkuessaankin, jopa on ihmekapine!\n\n_Salin_. On se sellainen ikiliikkuja, ettei sitä rakentamaankaan pysty\nmuut kuin saksmanni ja Sveessin vanhin poika yhteisvoimin! Tässä meidän\nFortunassa on se uudenaikainen vitamiini-akkumulaattorikin, — ei isäntä\nole taitanut vielä siitä kuullakaan?\n\n_Mikko_. Vai oikein vitamiina-akkumalaattori, en ole kuullut.\n\n_Salin_ (ymmärtävästi). Mistä niistä kaikista täällä maan keskessä.\n(Katselee ympärilleen.) Teillä ei näy olevan vielä radiotakaan.\n(Selittävästi.) Kas vitamiinit ovat niitä uudenaikaisia elämäntippoja.\nNiitä on monia lajia: aata ja peetä ja seetä ja keetäkin.\n\n_Mikko_. Niinkuin puustaimia aapisessa.\n\n_Salin_. Justiinsa! Ne ovat siitä ihmeellisiä, että niistä saa kaikelle\navun. Jos tamma ei ota varsoakseen taikka sika porsiakseen, ei muuta\nkuin aa-vitamiinia kolmasti apekauroihin.\n\n_Mikko_. Niin, mutta kun meillä ei sioille kauroja annetakaan.\n\n_Salin_ (nauraen). Ei tietysti, tarkoitin hevosia. Ja entä jos tyttäret\neivät saa sulhasia? Tarvitseeko mennä taikoihin niinkuin ennen\nmuinoin? Ei sitten likikään! Ei muuta kuin viisi tippaa pee-vitamiinia\npyhäaamuna kahvikuppiin, ja jo samana iltapäivänä survoo pihamaalla\nsulhasia kuin sateen edellä siipimuurahaisia.\n\n_Mikko_ (innostuen). Johan puhelet vallan vietäviä!\n\n_Salin_. Niin, mutta entäs see-vitamiinit! Niissä on luomakunnan\npelastus! Kun kymmenen tippaa lorauttaa eukon kahvikuppiin, niin tulee\nlauhkeaksi kuin keritty lammas.\n\n_Mikko_ (housujaan nostaen). Vaikka olisi ollut äreäkin?\n\n_Salin_. Vaikka! Kuin ilveskissa tai piikkiselkäinen siilinkerä.\n\n_Mikko_ (repevästi). Kymmenen tippaa sitä lajia, helesinki soikoon!\n\n_Salin_. No niin, arvastahan minä, että isäntä innostuu asiaan.\n(Kävelee laatikon luo ja kumartuu kahmimaan lastuja.) Mitä... Mitä\npeeveliä! (Penkoo kiivaasti.) Teemu! Poika! (Kuuntelee.) Safööri,\nsaakeli!\n\n_Mikko_. Älä ihmeessä, jos itse vielä sattuu kuulemaan.\n\n_Salin_. Sitä itseään minä kai tässä huudankin. (Teemu syöksähtää\nrapulle ja Annikki hänen perässään. Vihaisesti.) Missä sinä junkki\nmullikoitset! (Erikseen Teemulle, hiljaisemmin, mutta yhä vihaisesti,\ntakakäteen Annikkia osoittaen.) Luuletko tuollaisesta purkista\npäristäväsi meille pentsiiniä?\n\n_Teemu_ (vältellen). Enhän minä...\n\n_Salin_. Näinhän minä, elä venkoile! Missä Fortuna on?\n\n_Teemu_ (kummastuen). Fortunako? Eikö se ole laatikossa?\n\n    (Aikoo kumartua penkomaan.)\n\n_Salin_ (olkapäästä nykäisten keskeyttää). Eikä ole, sanon minä! Et\nsuinkaan sinä pysty sitä höylänlastuista rakentamaan, koska en minäkään!\n\n_Teemu_. Äsken se vielä tässä oli.\n\n_Salin_ (karjahtaen). Eipä ollut! Edelliseen taloon unohdit jo, senkin\naasi!\n\n_Mikko_ (on koko ajan tarkkaavana seuraillut). Tuota, tuota, sitä minä\nvain, että eiköhän olisi parasta lorauttaa kahvikuppiin kymmenkunta\ntippaa sitä see-vitamiinoja.\n\n_Salin_ (huomaa pilan, mukautuu joustavasti). Isäntä se osaa! (Vetää\nkonjakkipullon povestaan.) Pieni tärskäys murheeseen! Mikä sen nätimpää\non tällaisena kauniina kesäiltana. (Hoputtaa isäntää edellään tuvan\npuolelle, kääntyy itse ovessa ja kuiskaa Teemulle.) Ja viivana penkkiin\nse vanha Diabolo!\n\n_Teemu_. Sekö, joka toissapäivänä takaisin otettiin!\n\n_Salin_ (sähähtäen). Mikäs sitten!\n\n_Teemu_. Mutta...\n\n_Salin_ (uhkaavasti). Ei muttia eikä mutkia, kuuletko!\n\n_Teemu_. Niin, hyvä herra, mutta mihin minä sen täällä rouvaankaan!\n\n_Salin_. Vaikka tyhmään kalloosi! Viiden minuutin perästä tulemme.\nVaro nahkaasi, ellei kaikki ole silloin kunnossa! (Menee tupaan. Teemu\njuoksee auton luo takapihalle.)\n\n_Helvi_ ja _Sylvi_ (ovat salaa kuunnelleet äskeistä keskustelua,\nsyöksähtävät nauraen pihamaalle).\n\n_Helvi_. Hei, hei, viivana penkkiin se vanha tiapoolo!\n\n_Sylvi_ (Teemun ääntä matkien). Sekö, joka toissapäivänä takaisin\nostettiin?\n\n_Helvi_. Mikäs sitten! (Yhteinen naurunpyrskäys.)\n\n_Sylvi_. Nyt meidän on kiireeesti pidettävä pientä neuvoa, että ehdimme\nja onnistumme.\n\n_Helvi_ (huutaa Annikille). Annikki! Mene sinä ja pidätä sitä pojan\nhoopelia...\n\n_Annikki_ (tuiskahtaen, lähestyy). Enkä pidätä, jos noin puhut!\n\n_Sylvi_. Kas, kas meidän tärpästikkua!\n\n_Helvi_. Mitä se nyt noin?\n\n_Sylvi_. Mikä tietää, vaikka hän olisi jo vähän pihkassa?\n\n_Annikki_. Ja entä sitten, vaikka olisikin?\n\n_Sylvi_ ja _Helvi_. Varo, varo...\n\n_Helvi_. No, nyt se hyväkäs jo tulee. (Hoputtavat Annikkia.) Mene\nvastaan.\n\n_Sylvi_ (työntää selästä). Mene, mene!\n\n    (Annikki menee, Helvi ja Sylvi juoksevat uudelleen piiloon\n    nurkan taakse.)\n\n_Teemu_ (tulee Annikin kanssa, Teemu toista separaattorilaatikkoa\nolallaan kantaen, laulaa:)\n\n    Kurnaalihulju ja hunitanpulju, sillä on monta nimeä,\n    ei sitä rengin tarvitse ostaa eikäpä pillillä imeä!\n\n_Annikki_. Et sinä tuollaisia laulanut opistossa ollessasi.\n\n_Teemu_. En niin. (Laskee laatikon maahan.) Kun en osannut silloin\nvielä.\n\n_Annikki_. Hävytön!\n\n_Teemu_. Maailmalla oppii, näetkö. Mutta sitten kun pääsen Laabanin\nlammastarhaan, jätän minä kaikki koirankurit. Hohoi, mutta mihinkäs\ntämä hökötys nyt ruuvattaisiin. (Katselee ympärilleen.) Isäntä tulee\nviiden minuutin perästä, ja ellei tämä »poolo» ole silloin paikoillaan,\nniin minut perii... mikäs minut periikään? Tiedätkö sinä?\n\n_Annikki_. Se, mikä Mutkan Maijan vasikankin ennen muinoin?\n\n_Teemu_. Aivan niin, mikäs se taas olikaan?\n\n_Annikki_. Vorluna tai tiapoolu, jompikumpi.\n\n_Teemu_. Samantekevä kumpi. (Noutaa laatikkonsa rappujen eteen alkaen\nkiireesti purkaa sitä, Annikki avustaa, nostelevat separaattorin osat\nkuistin penkille. Alkaa sovitella jalkaa penkkiin, hyräilee:)\n\n    Renki se söi sen sillin ja leivän...\n\n_Annikki_. Eikö sinulta kävisi laulamatta tuo työ?\n\n_Teemu_. Ei käy, naula ei kierry puuhun.\n\n_Annikki_. Mutta jos minä istuisin tähän vastapäätä. (Istahtaa kuistin\nrapulle, että Teemu joutuu katselemaan oveen päin.)\n\n_Teemu_ (iloisesti). Nyt se kyllä käy! (Ruuvailee ruuveja ja katselee\nkoko ajan Annikkia. Helvi ja Sylvi pujahtavat näyttömälle, ottavat\nseparaattorin tynnyristä, kääntävät sen alassuin keskinäyttämälle ja\nalkavat koota separaattoria siihen. Liikkuvat näppärästi kalahtelemista\nvaroen, silloin tällöin Annikille salamerkkejä antaen.)\n\n_Annikki_. Hyvinhän se käy. Mutta et vain uskaltaisi ruveta\nruuvailemaan kurnaalimyllyäsi meidän penkkiin, jos äiti olisi kotona.\n\n_Teemu_. Onko niin kova komento?\n\n_Annikki_. Onpa niinkin.\n\n_Teemu_. Mutta jos isäntä käskee, niin täytyy ruuvata.\n\n_Annikki_. Isäntä ei käske, älä luulekaan.\n\n_Teemu_. Kaskipa! Näillä korvillani kuulin. (Räpsäisee ruuvimeisselillä\nkorvaansa. Ruuvaa ja laulaa.)\n\n    Isäntä se istui Fordin penkillä heilutti helapäätä keppiä,\n    ellei Fortuna kaupaksi käy, niin mittaan sun takistasi vekkiä.\n\n_Annikki_ (nauraen). Voi, poikaparka! Minun tulee sinua ihan surku.\n\n_Teemu_. Älä sure, tyttö kulta! Tästälähtein annan niin Fordille kuin\nFortunalle pitkät passit ja paimentelen vain appeni lampaita. (On\nsaanut koneensa kiinni, kiertää kampea ja laulaa.)\n\n    Jos Fortuna joskus tikkaakin, niin Tiapoolo sentään käy, käy, käy!\n\n_Helvi_ ja _Sylvi_ (ovat saaneet koneensa kuntoon, vääntävät sitä ja\nvastaavat laulaen.)\n\n    Jaakoppi hikoo, Laabani nylkee, uskotko poika, väy, väy, väy!\n\n(Näyttävät pitkää nenää.)\n\n_Teemu_ (hypähtää keskinäyttämölle). Voi suutarin taljat! Lea ja\nRaakel! Ja noin pulskia, nättipäisiä molemmat! (Annikin puoleen\nkääntyen.) Kuule, en minä taidakaan sinuun asti ennättää!\n\n_Annikki_. Ehdit hyvin, kun aloitat oikeasta päästä.\n\n_Helvi_. Oikeasta päästä tietenkin!\n\n_Sylvi_. Tyvestä puuhun noustaan!\n\n_Teemu_. Mutta kuka teistä sitten on se tyvi? (Pyörii ja tarkastelee.)\nToinen toisiaan pulskempia, aloittipa kenestä tahansa. Kolme tyttöä ja\nkaksi masiinaa. Jo tuli pojalle pulma. (Kuin kirkastuneena.) Mutta nyt\nminä sen keksin!\n\n_Tytöt_. No?\n\n_Teemu_. Minä olan teidät kaikki.\n\n_Tytöt_. Oho!\n\n_Mikko_ ja _Salin_ (ilmestyvät kuistille touhukkaasti keskustellen.\nTeemu hypähtää ruuvailemaan sepuraattoriaan.)\n\n_Salin_ (hyväisessä nousuhumalan pöppyrässä). Vain kymmenen tippaa,\naamukahviin tai iltateehen, ei tippaakaan enempää. Mutta on varottava,\nettei näe.\n\n_Mikko_ (kädellään huiskauttaen). Eikä näe! Kuule, kuule.. Onko varma,\nettä kesyyntyy?... Tuota, kuule... lauhkeaksi kuin la-la-lammas!\n\n_Salin_. Kuin emälammas; ei muuta kuin pään ottaa kainaloon ja alkaa\nkeritä.\n\n_Mikko_. Vai vielä keritä... hi-hi-hii!\n\n_Salin_. Siitä menen tehtaan puolesta kymmenen vuoden takuuseen.\n\n_Mikko_. Viidessäkin ehtii... kuule, kuule... (Mietteliäästi.) Mitä\nminun pitikään sanoa? Niin, tuota, ehtii hyvinkin, kun heti alkaa...\ntuota alusia alkaen keritä... (Pyrkii halailemaan Salinia.) Nyt minä\nvasta olen oikea, kuule oikea... oikea...\n\n_Salin_ (auttaen). Onnen kultapässi!\n\n_Mikko_. Hi-hi-hil! Ja sinä olet kukko... kuule, kultakukko!\n\n_Salin_ (huomaa tynnyrin pohjalla olevan separaattorin, vihaisesti\nTeemulle). Entäs sinä, saakelin kenkkupässi!\n\n_Teemu_ (olkansa ylitse). Kun ma asettelen konetta sen kuin kerkiän!\n\n_Salin_. Asettelet sinä, enemmänkin kuin kerkiät. (Tarkastelee.) Tuolla\nFortuna! Täällä Diabolo! Poika, mitä helkkarin kujeita tämä taas on!\n\n_Teemu_ (totisena). Jaa, en minä vain tiedä?\n\n_Salin_. Et kai sinä koskaan mitään tiedä, etkä omista juoniasi, senkin\nluikuri! Kun löydän ison ruuviavaimen, niin väännän korvat päästäsi!\n\n_Teemu_. Kas tässä! (Tarjoaa avaintaan Salinille. Anna oikealla,\npysähtyy kuuntelemaan.)\n\n_Salin_. Voi, voi, elävä... (Huomaa Annan, muuttuu äkkiä\nmaidonmakeaksi.) No, johan emäntä tulee kotiin, hyvää päivää!\n(Kiiruhtaa kädestä ottaen tervehtimään.) Olemmekin täällä isännän\nkanssa jo niin hartaasti odotelleet!\n\n_Anna_ (uumoilee epäilevästi). Olette kai te odottaneet.\n\n_Mikko_. Anna, kuule... kuule...\n\n_Salin_ (kiirehtii väliin). Minä olen tässä isännälle jo monta kertaa\nsanonut, että hyvä emäntä talossa se on kuin... on kuin...\n\n_Mikko_ (kuin auttaen). Tuota, se on kuin...\n\n_Anna_ (jalkaansa polkaisten). On se! Ja mitä nuo kurnaalimyllyt meidän\nnurkissa merkitsevät?\n\n_Salin_ (mielistellen). Minä vain apulaiseni kanssa olen kiinnittänyt\nnäytteille tässä pari maailman parhainta separaattoria. (Anna lähenee\nuhkaavasti.) Tietenkin ilman mitään ostopakkoa...\n\n_Anna_ (tomerasti). Se iässä vielä puuttuisi!\n\n_Salin_ (seliltävästi). Tämä tässä on Fortuna ja tuo Luolia Diabolo!\nEmäntä ei ehkä tiedäkään vielä, mitä nämä nimet merkitsevät?\n\n_Anna_. En. enkä välitäkään tietää.\n\n_Mikko_ (on edellisten puheenvuorojen aikana toikkaroinnut Fortunan\nluo, jota hypistelee, pyöritteleekin). Äläpäs, keveästi pyörii,\nkuule... kuule...\n\n_Anna_ (kuin itsekseen). Kaksi ramua meidän nurkissa ja äijä jo täytenä\nkäkenä: kuule, kuule. Ennätinpä toki ajoissa kotiin!\n\n_Salin_ (makeilevasti). Tämä Fortuna merkitsee samaa kuin onnen\njumalatar. Diabolo on rakkauden käsivarsi, selvällä suomenkielenä...\n\n_Anna_ (ojentaa käsivartensa käskevästi). Korjaa pois!\n\n_Salin_ (tyynnyttävästi mielistellen). Mutia, emäntä hyvä, eihän tämä\nmerkitse mitään muuta kuin...\n\n_Anna_ (ojentaa kummallakin kädellään molempia separaattoreita kohden).\nKorjaa pois! Meillä ei tarvita romurautaisia onnenjumalia eikä\nläkkipeltisiä rakkaudenkäsivarsia!\n\n_Mikko_ (toikkaroi Annaa kohden). Rakas, kulta kuule...\n\n_Anna_. Aittaan maata, niinkuin olisit jo!\n\n_Mikko_ (päätänsä kyhnien). Älä, älä hemmetissä kesken kaupan... tämä\non vltamiinamasiina...\n\n_Anna_ (kiertää Mikon pään kainaloonsa). Tässä sinulle vitamimamasiina!\n\n_Mikko_ (Salinille kuin hädässä). Hyvä mies... tule... tule apuun!\n\n_Salin_ (ymmällään, koettaa vielä selitellä). Mitä emäntä nyt turhista.\nMe vain pari puolikuppista isännän kanssa...\n\n_Anna_ (vetää Mikkoa pää kainalossa aittaan päin). Niinpä tarvitaankin\nnyt koko kuppi.\n\n_Mikko_ (vastaan pyristellen). Kuule, kymmenen tippaa vain sano...\nSitten ei muuta... ei muuta... (Anna vetää, ovat jo ovella, Mikko\nriipaisee vielä päänsä pitkälleen kainalon kolosta.) Ei muuta kuin\npäätä kainaloon, niinhän sinä sanoit!\n\n_Anna_. Niin sanoin, ja sanani pidän! (Työntää Mikon aitan ovesta\nsisään, kiertää oven lukkoon ja pistää avaimen taskuunsa. Salinille.)\nJa nyt raiteelle, kirkkaasti! Vai tarvitseeko minun sanoa tämä asia\nvielä selvemmällä suomenkielellä!?\n\n_Salin_ (hätäisesti häärähdellen). Ei, ei emäntä hyvä! Ei tarvitse,\ntämä on suuri erehdys ja mistaaki!\n\n_Anna_. Ja ellet viidessä minuutissa häviä jumalinesi ja käsivarsinesi\nmeidän nurkista, tapahtuu sinulle vielä suurempi mistaaki! Se on\nviimeinen varoitukseni, muista se! (Kääntyy kantapäillään huiskahtaen\nympäri ja menee touhukkaana sisälle.)\n\n_Salin_. Saakelin harvahammas! Mikä tuommoisen pohjanakan meni\ntakaamaan, mitä tulee ja tekee. Värkit irti, ja vähän hiivatin äkkiä!\nPoika! Teemu! (Katsahtaa ympärilleen.) Minne se helvetinlude jo taas\nlivahti! (Lähtee ulkopihalle päin, mutta pysähtyy puolitiessä kuin\nunohtuneen asian muistaen.) Eipä niin vain lähdetäkään talosta\nkuin torpasta! (Tapailee taskujaan. Ottaa muistikirjansa välistä\nvekselilomakkeen ja rintataskustaan täytekynän, jonka availee ja\nruuvailee kuntoon. Menee aitan portaalle, istahtaa rappukivelle\nja kurkistaa kissan luukusta sisään.) Isäntä, kuulkaa! (Kurkistaa\ntaakseen, kovemmin.) Ette suinkaan nukkunut vielä!\n\n_Mikko_ Tuota... mikäpä kiire tässä... Tuota, kuule, menepä tupaan\nja anna akalle ne rauhoitusvitamiinat! (Annikki ja Teemu hiipivät\nkäsikkäin nurkan takaa.)\n\n_Salin_ (naurahtaen). Ainako isäntä niitä muistelee. No, voinhan sen\ntehdä, jos isäntä niin tahtoo.\n\n_Mikko_ (suostuttelevasti). Tee, hyvä mies... salavihkaa tipautat.\n\n_Salin_. Ettei kukaan näe, sepä selvää. (Syvemmälle työntyen,\nääntään hiljentäen.) Mutta isännän pitää ennen sitä tehdä minulle\npieni palvelus. (Selittävästi.) Nähkääs, se on sillä tavalla, että\nyhtiö vaatii minulta aina kuitit, missä ja kenelle näitä uusia\nseparaattoreita on näytetty. Eihän niitä voi kenelle tahansa esitellä.\n\n_Mikko_. Ei niin.\n\n_Salin_ (kynää ja vekseliä luukuita työntäen). Jos isäntä pistäisi\nnimensä vain tuohon paperiin, minä kyllä sopivasti täyttelen sitten\njälkeenpäin.\n\n_Teemu_ (kuinkaten Annikille). Nyt on piru irti!\n\n_Annikki_ (vastaa samoin). Kuka sen näin keskellä päivää irti päästi!\n\n_Teemu_. En tiedä, jos lienee päässyt jo yöllä. (Itsekseen.) Joku keino\non nyt keksittävä.\n\n_Mikko_. Jaa meinaatko, että tällä pännäilä tuohon paperiin?\n\n_Salin_ (kiirehtien). Niin juuri. Osaahan isäntä nimensä kirjoittaa.\n\n_Mikko_. Totta helkkarissa!... tuota, kuule, tuota... vaikka en minä\nniin joka paikkaan pistele sitä, sen puolesta.\n\n_Salin_ (härnäten). Ei kai isäntä uskaltaisikaan, kun pistetään aittaan\nnukkumaan.\n\n_Mikko_. Kuule... kuule, tiedäks sinä, kuka on isäntä meidän talossa,\nhäh!\n\n_Salin_. Tiedänhän minä.\n\n_Mikko_. Tiedät sinä... kissanvillat sinä tiedät... Kuule, pistänpähän\ntuohon nimeni, pistän sinun kiusallasikin.\n\n_Salin_ (kehahtaen). Aika poika! En minä vain uskaltaisi.\n\n_Mikko_. Kuule... tuota, ne on eri miehiä tuota... (Vetää paperin ja\nalkaa riipuntaa.)\n\n_Teemu_ (itsekseen). Niin on, niin on! Mutta mikä kerran on tehtävä,\nniin tehtävä se on, vaikka terveys menisi. (Tarttuu molemmin käsin\nAnnikkia ranteisiin.) Minä rakastan sinua, enkä lakkaa!\n\n_Annikki_ (painaa puhumattomana katseensa alas).\n\n_Teemu_. Et mitään vastaa!\n\n_Annikki_ (nostaa puoliksi päätänsä). Mitä minä siihen osaisin vastata.\n\n_Teemu_ (vetää Annikin syliinsä ja suutelee rajusti).\n\n_Annikki_ (hengästyneenä). En sanaa saanut suustani.\n\n_Mikko_. Mikko Taponen, sis, so!\n\n_Salin_ (vetää paperin ja kynän). Ja niin selvää ränttiä!\n\n_Mikko_. Selvää niin, vallesmannikin sen tuntee!\n\n_Salin_. Tuntee varmasti! (Ruuvaa kynänsä kiinni ja pistää vekselin\ntaskuunsa.) Nyt menen ja tiputan emännän vitamiinit.\n\n_Teemu_ (itsekseen). Odota, hyvä isäntä, kiiruhdan edellä! (Juoksee\nAnnikin kanssa käsikkäin.)\n\n_Salin_ (katselee ympärilleen). Teemu! Teemu! Hitto vieköön koko\netanan! (Juoksee autolleen päin.)\n\n_Helvi_ (tulee Sylvin kanssa oikealla). Tyhjä piha!\n\n_Sylvi_. Ei niin ristinsielua.\n\n_Helvi_. Mutta Fortuna yhä lepäilee tynnyrin pohjalla!\n\n_Sylvi_. Ja Diaboolo kuistin penkillä.\n\n_Helvi_. Pitäisi hakea ämpärillinen vasikankurnaalia ja koettaa, kumpi\nparemmin rasvat erottaa.\n\n_Anna_ (tulee tuvasta ja kuulee Helvin sanat). Vai vielä kurnaalia!\nMihin katosi se puljuttaja!\n\n_Helvi_. Eikö tuo livistänyt jo toiseen taloon.\n\n_Sylvi_. Ei suinkaan hän meille jättänyt näitä koneitaan.\n\n_Anna_. Koettakoonpa, järveen kuskaan molemmat rukit. Mitähän nuo\nakilaattorit meille möisivätkään, ellei minua olisi. (Annikki ja Teemu\ntulevat oikealta.) No, mistä sinä juokset? (Teemulle.) Ja mikäs mies\nsinä olet minun tytlärieni hännillä juoksemaan?\n\n_Teemu_ (alistuvasti). Enhän minä vielä mikään mies ole.\n\n_Anna_ (katsahtaa tutkivasti). No, näenhän tuon sanomattasikin!\n\n_Annikki_. Äiti, älä viitsi. (Tarttuu Teemua kädestä.) Tämä on...\n\n_Anna_ (keskeyttäen). En minä sinulta mitään kysynyt!\n\n_Teemu_ (tarttuu molemmin käsin Annikkia ranteisiin). Tämä on niin\nihana tyttö, että en tässä maailmassa tiedä sen vetreämpää!\n\n_Anna_ Älä rupea kiekuilemaan. Kyllä minä tiedän, mikä minun tyttäreni\non, mutta sinusta itsestäsi tässä on kysymys.\n\n_Teemu_ (korvataustaan raapien). Se on totta, niinpä onkin!\n(Ihastelevasti.) Mutta onko se mikään luonnon ihme, jos noin rempseällä\nemännällä onkin näin ihana tytär... (Helviin ja Sylviin kääntyen.)\nTuota, noin ihania tyttäriä!\n\n_Sylvi_ Ai, ai!\n\n_Helvi_ Äläs poika, makeile!\n\n_Teemu_ (torjuvasti). Enhän minä, rakkaat ystävät! Meidän opettajamme\nopistossa neuvoivat, että ihmisen pitää puhua aina totta. Ja että\nnuoren, eteenpäin pyrkivän ihmisen pitää asettaa päämääränsä kauas ja\nkorkealle, korkeammalle kuin koskaan pääseekään. (Anovasti.) Niin minä\nolen nyt tehnyt.\n\n_Annikki_. Niin äiti. Me olemme rakastaneet toisiamme opistosta asti.\n\n_Teemu_. Niin, ja sielläkin jo.\n\n_Helvi_ ja _Sylvi_ (yhtaikaa). Ai, teitä! Voi, teitä!\n\n_Anna_ (kädet lanteilla). Nyt minä arvaan jo kaikki!\n\n_Annikki_. Et sinä ihan kaikkia, tämä...\n\n_Anna_. Kun minä sanon että kaikki, niin se on silloin kaikki,\nkuulitko? (Annikki niiaa syvään.) No, kas niin. (Teemulle.) Mutta\nosaatko sinä edes mitään tehdäkään?\n\n_Teemu_ Osaan, totisesti. Osaan ruuvata separaattoreja penkkiin, ja\nosaan minä jo autoakin ajaa.\n\n_Anna_. No se nyt on se vihonviimeinen taito.\n\n_Teemu_. Niin on. En ole vielä oppinut lentämään.\n\n_Helvi_ (ilakoiden). Varmasti opit senkin taidon, jos meille jäät.\n\n_Sylvi_ (samoin). Varsiluudalla ja kylpyvihdoilla!\n\n_Annikki_ (puuskahtaen harmissaan). Teidän pitää sotkeutua joka asiaan,\nsenkin pyryharakat.\n\n_Helvi_. Itse olet pyryharakka!\n\n_Sylvi_. Me jäimme pitämään vällynahkoja.\n\n_Anna_. Parahiksi teille! Noloudestaan ihminen aina kärsii. (Teemulle.)\nHyvä kuulut olevan suustasi, mutta osaatko todella mitään oikeata työtä?\n\n_Teemu_. Voi, emäntä kiltti! Enhän minä toki mitään muuta osaakaan.\nLypsän lehmät, keritsen lampaat, lakaisen talkkunauunin! Ja\nlauantai-iltana vedän teidät kaikki vesikelkalla saunaan.\n\n_Helvi_ ja _Sylvi_. Tule juhdaksemme! Tule, hyvä mies!\n\n_Salin_ (huutaa takapihalla). Teemu! Teemu! Missä lorvastelet!\n\n_Teemu_ (Annikille). Nyt se peijooni kiertää ja kiljuu. (Annalle.)\nKuulkaapas, emäntä! Huomasitteko, että isäntä oli täytenä käkenä?\n\n_Anna_ Ettenkö huomannut!\n\n_Teemu_. Mutta tiedättekö sitä, että hän antoi tuolle akitaattorille\nvekselin?\n\n_Anna_ (tiukasti). Vekselin?\n\n_Annikki_. Antoi niin, aitan kissanluukusta. Näin minäkin sen.\n\n_Anna_ (nyt vasta oikein tajuten). Jaa vekselinkö? Sen paholaisen\ntiketin! Jonka maksuksi meiltä sitten ryöstetään vasikat ja porsaat!\n\n_Teemu_ (kumartaen). Aivan niin.\n\n_Anna_ (polkee jalkaa). Mutta siitä ei tule mitään, niin kauan kuin\ntämän eukon peukalo heiluu. Missä se rosvo on?\n\n_Salin_ (huutaa näyttämön takaa). Ellet pian joudu, niin lähden yksin.\n\n_Teemu_ (itsekseen). Niin kai, vikkelästi vielä lähdetkin. (Annalle.)\nHän tulee.\n\n_Anna_ (kahmaisee nurkalta varsiluudan). Saa tulla!\n\n_Helvi_, _Sylvi_ ja _Annikki_. Äiti, äiti! Älä viitsi! Rupeaa vaikka\nsyyttelemään!\n\n_Anna_. Se tässä vielä puuttuisi!\n\n_Teemu_. Antakaa loimeen kuin vierasta sikaa! Hän on tehnyt kolttosiaan\njo monessa paikassa. Mutta pitäkää niskasta kiinni, muutoin hän\nlivahtaa. Minä menen nurkan taakse, ettei ole vieraitamiehiä. Vaikka\njäävi kai minä jo olisinkin, sukulaismies. (Lähtee vasemmalle, pysähtyy\nvielä kääntyen.) Hellittäkää sitten kotvaksi aikaa, kun palaan ja\nhuudan, että poliisi tulee. (Juoksee pois.)\n\n_Anna_. Se paperi otetaan siltä pois, että sen tiedätte. Sinä menet\ntuonne! (Viittaa piilopaikan kullekin.) Sinä tänne! Sinä tuonne!\nKun annan luudalla merkin, niin iskekää kiinni! Pian paikoillenne!\n(Asettautuvat.)\n\n_Salin_ (tulee oikealta). Poika! Senkin kuhnuri!\n\n_Anna_ (astuu päättävästi etualalle).\n\n_Salin_ (pysähtyy, hieman hätkähtäen). Ei emäntä ole sattunut sitä\nroikaletta näkemään?\n\n_Anna_. Kyllä! (Antaa luudalla merkin. Tytöt syöksähtävät Salinin\nkäsiin ja niskaan. Anna alkaa lyödä, lyönti joka sanalla.) Näin!\nKuulin! Näin! Kuulin!...\n\n_Salin_ (melkein ruikuttaen). Voi, hyvä emäntä!\n\n_Anna_. Jaa että olenko nähnyt roikaletta! Näin... Kuulin... Näin...\nKuulin...\n\n_Salin_ (reuhtoen ja ähkien). Tämä on hävytöntä! Täällähän tapetaan\nihminen!\n\n_Anna_ Eikä tapeta, minä takaan! Missä vekseli on? (Tytöt alkavat\nkahmia hänen laskujaan.)\n\n_Salin_. Voi, hyvät ihmiset! Täällä ryöstetään ihminen! Eikö täällä ole\nketään vierastamiestä! Teemu! Teemu!\n\n_Teemu_ (juosten näyttämölle). Poliisi näkyy tulevan!\n\n_Salin_. Hellittäkää Herran nimessä!\n\n_Anna_ Vekseli!\n\n_Salin_ (saa kätensä irti ja kiskaisee vekselin muistikirjan välistä,\njoka on jo Helvin käsissä.) Tuossa se! (Viskaa maahan.)\n\n_Anna_ (uhkaavasti). Anna koreasti se!\n\n_Salin_ (ottaa paperin maasta ja tarjoaa Annalle).\n\n_Anna_. Lue, mitä siinä seisoo!\n\n_Salin_. Mikko Taponen!\n\n_Anna_. Taponen niin, mutta ellet tapojasi muuta, niin paha sinut\nperii! (Kiskaisee paperin Salinin kädestä.) Mene! Äläkä sen koommin\nmeille tule!\n\n_Salin_ (ottaa Fortunan laatikkoineen ja viittaa Teemulle, joka\nottaa toisen separaattorin. Kääntyy tiellä.) Hyvästi, Pohjan akka,\nharvahammas!\n\n_Anna_. Vieläkö rupeat isoittelemaan. (Juoksee luutineen muutaman\naskeleen, Salin etenee vikkelästi edellä. Anna lakaisee luudalla\njälkiä. Hetkisiä myöhemmin kuuluu auton hyräys.)\n\n_Teemu_ (tulee juosten takaisin). Nyt se meni, ja minä jäin!\n\n_Anna_ (lauhtuneena). Parempi olikin, että jäit, mokomasta isännästä.\n\n_Sylvi_. Älä sentään ole suruissasi, poika parka!\n\n_Helvi_. Niin, kyllä meilläkin kurnaalivelliä osataan keittää.\n\n_Anna_ (hätistäen). Matkaanne siitä! Teillä ei ole arpaa tässä asiassa.\n\n_Annikki_. Eikä tässä pojassa! (Tarttuu Teemun käteen.)\n\n_Helvi_. Vieläpäs...\n\n_Sylvi_. Eikä meillä puulaakiarpoja ole ennenkään harrastettu.\n\n_Anna_ (vihaisemmin). Ja taas te olette suuna päänä, se on vasta\nerinomainen asia. (Annikille ja Teemulle.) Vai siellä opistossa te sen\nkurttuseerauksenne aloititte?\n\n_Teemu_. Siellä niin.\n\n_Helvi_. No missäpä sitten.\n\n_Sylvi_. Ilmankos siellä oli niin hupaisaa, ettei tahdottu malttaa\npoiskaan lähteä.\n\n_Anna_ (kääntyy äkisti ja hälväisee kumpaakin luudallaan). Kun on\naloitettu, niin on aloitettu. Viekää siunattuun loppuun! Ja tarvitaan\ntalossa miestä. (Viittaa Helviin ja Sylviin.) Eipähän noista koskaan\nmitään valmista tule!\n\n_Helvi_ ja _Sylvi_. Ei, ei! Mitäpä niistä! Pyryharakoista! (Juoksevat\nAnnikin ja Teemun luokse ja syleilevät heitä yhtaikaa.)\n\n_Helvi_. Tervetulemastasi vävyksemme, hauska vekkulipoika!\n\n_Sylvi_. Terve sinullekin, meidän pikkuinen syöttisalakka! (Syleilevät\nkumpaakin erikseen.)\n\n_Anna_. No, ei niitä nuoria ihmisiä noin kauan vannehtia tarvitse!\n\n_Teemu_. Ei niin, kun on vanhempiakin. (Vetäytyy eroon, syleilee Annaa\nja pyöräyttää luutineen.)\n\n_Annikki_ (samoin). Kiitos, äiti!\n\n_Anna_. No niin, niin, sitä pikkuistani, kun se nyt jo omansa löysi!\n(Koristautuu ennalleen.) Nyt illastamaan ja nukkumaan, että aamulla\ntaas ylöskin päästään. Tulkaa, tytöt, nostetaan isä omaan sänkyynsä,\nuneen se kuitenkin on jo kepertynyt. (Menevät aittaan. Annikki jää\njälkeen.)\n\n_Annikki_ ja _Teemu_ (hypähtävät yhteen keskinäyttämöllä. Syleilevät ja\nsuutelevat sanaa sanomatta.)\n\n_Helvi_ (peräytyy aitan ovelta ja kääntyy katsomaan). Voi, voi!\n\n_Sylvi_ (samoin.) Voi, voi, voi!\n\n_Anna_ (aitassa). Kuorsaa se! No, minne nyt jäivät. (Tytöt juoksevat\naittaan, palaavat hetken kuluttua peittohuovalla Mikkoa kantaen.\nAikovat viedä pihan yli tupaan, mutta Mikko herää, nousee istumaan ja\nhieroo silmiään.)\n\n_Mikko_. Ptruu, tuota... Mihinkäs reki on juossut! (Katselee\nympärilleen.)\n\n_Anna_. Eikö tuo liene sinne, mihin vekselikin ja koko miehen järkikin.\n\n_Mikko_. Ptruu helkkarissa! Se vekseli. Kirjoitinkohan minä siihen edes\npoikinpäin?\n\n_Anna_ (nyökkää, nostavat Mikon tynnyrinpohjan päälle istumaan, huovan\nreunat painuvat kuin pöytäliinaksi. Kaivaa vekselin taskustaan.) Katso\nja tavaa!\n\n_Mikko_ (hyväntuulisesti). Joo, joo! Mikko Taponen! Kyllä minä sen aina\ntunnen!\n\n_Anna_. Kyllä kai, sinä tunnet.\n\n_Mikko_ (inttäen). Tunnen niin! Ja tuntee sen vallesmanni ja\nkruununvoutikin.\n\n_Anna_ (kiskaisee paperin). Ja kun se kolme kuukautta pesiytyisi oikein\nsopivassa pahnassa, niin sitten sen jo tuntisi meidän emakkosikakin.\n(Repäisee kahtia ja toisin päin kahtia.) Mutta nyt ei tunne, vai\ntunteeko?\n\n_Mikko_. Ei tunne, totta on! (Katselee ympärilleen.) Minulla on sentään\nreima akka, eikö vain, pojat!\n\n_Teemu_. Joo, joo!\n\n_Mikko_ (haukotellen ja päätänsä raapien). Kuka peijooni sinä olet, kun\nolet niin tutunnäköinen?\n\n_Teemu_. Minähän olen teidän vävypoikanne.\n\n_Mikko_ (kädellään huikauttaen). Ai, niinpäs oletkin. Kas, kun en tuota\nheti muistanut.\n\n_Anna_. No, parempi myöhään kuin ei milloinkaan.\n\n_Mikko_ (räpyttelee silmiään, niinkuin uudelleen sekoontuisi). Mutta\ntässä... tässähän oli se... vor... vor...\n\n_Teemu_. Fortuna!\n\n_Mikko_. Vortuna! Se juuri, se taivaallinen vitamiinamylly!\n\n_Anna_. Koko mies olet kuin...\n\n_Mikko_. Niin olen. Ja tuolla penkillä lepäsi se tia-tia... (Teemulle.)\nÄläpäs hosu, kyllä minä sen itsekin muistan. (Muistelee.) Tia... tia...\nTiapoolo! Se rakkauden säärivarsi!\n\n_Anna_ (naurahtaen). Kyllä siinä on minulla sellainen säärivarsi...\n\n_Mikko_. Niin on! Sinäpä sen sanoit. Kuka muu sen minulle rohkenisi\nniin suoraan sanoakaan. (Teemulle.) Kuule, sinä poikapakana! Lähetitkö\nsinä sen tippatohtorin yksinään reisuun!\n\n_Teemu_. Viiksihopan kanssa.\n\n_Mikko_. Ja itse jäit tänne meille.\n\n_Teemu_. Vävypojaksi.\n\n_Mikko_. Voi, keltiäinen, mitä tulit ja teit. Mutta kyllä sinut täällä\nkynitään. Neljästi päivässä tokataan, sanon minä sen.\n\n_Helvi_. Älä toki peloittele kesken aikojaan.\n\n_Sylvi_. Mihinkä se enää täällä pääsee.\n\n_Mikko_. Ei niin. Ei sitä mihinkään sitten hyppää, kun kerran\nkintustaan kiinni tarttuu. Mutta kuka näistä meidän kanasista onnistui\nsinut koppaisemaan?\n\n_Annikki_. Minä vain, pahainen, nuorimmainen.\n\n_Mikko_. Voi tipuistani! (Puristaa Annikkia leuasta.) Kuranssaa vain\nnyt tuota nuorempaa. Pistä kärpäshaavi päähän ja pyöritä, niin että\ntietääkin tuuttiin hypänneensä.\n\n_Anna_. Kyllä kuranssataan. Älä sinä niistä huolehdi. (Anna, Tytöt ja\nTeemu muodostavat piirin Mikon ympärille.)\n\n_Loppulaulu_.\n\n(Sävel: Tämä meidän Maija on, filmistä: Meidän poikamme merellä.)\n\n_Tytöt_:\n\n    Tämä meidän vaija on\n    mies kerrassa verraton!\n    Vortunan ostaa ja riipustaa\n    nimensä alle ain.\n\n_Mikko_. Jo vain.\n\n_Tytöt_.\n\n    Toki onneks on mamma tää,\n    joll' aina on kylmä pää.\n    Ja nurkassa luuta on verraton,\n    se muorimme valtikka on!\n\n_Anna_. Niin on.\n\n_Mikko_\n\n    Ken parhaimman ymmärtäis,\n    niin tynnyrin tapiksi jäis, (Teemulle)\n    min potkaus sinutkin tänne toi.\n    pappas kai viinaa jo joi?\n\n_Teemu_\n\n    Niin joi.\n    Älä murehdi, appisein,\n    kun parhaimman tempin tein.\n    Tää sirpukka ylen sievä on.\n    makoisa, verraton.\n\n_Annikki_. Niin on.\n\n_Mikko_.\n\n    Me toivomme parasta, (Teemulle sormellaan osoittaen)\n    älä sivusta varasta! (Sylville)\n    Kun joku tuon Vorlunan vielä nais.\n    Tiapoolon ihan ilmatteks sais!\n\n_Helvi_ ja _Sylvi_. Kun nais.\n\n_Anna_.\n\n    Hän rupee jo kukkumaan. (Kokoovat huovan kulmia.)\n    Pois, pois nyt jo nukkumaan.\n    Kun patukka oikeessa kädessä on,\n    niin kunnia korjussa on!\n\n_Mikko_ (huokaisten). Niin on!\n\n    (Anna, Sylvi ja Helvi lähtevät kantamaan Mikkoa tupaan.)\n\n_Helvi_ ja _Sylvi_\n\n    Nyt laivamme lastattu lie,\n    on hupaisa, tuttu tää tie.\n    Ja tuulilta suojattu sataman suu,\n    ei liikahda lehti ei puu.\n\n_Annikki_ ja _Teemu_ (hypähtävät syliksi toisiinsa). Hei, huu!\n\n\n\n"]