[{"data":1,"prerenderedAt":-1},["ShallowReactive",2],{"$fcbkgzAIaj7YQZIFfxolk_iVknQL755xBiyDi9UeSowg":3},{"number":4,"title":5,"author":6,"authorBirth":7,"authorDeath":8,"slug":9,"bookId":10,"genreRaw":11,"genre":12,"themes":13,"origin":14,"language":15,"yearPublished":16,"yearPublishedTranslation":17,"wordCount":18,"charCount":19,"usRestricted":20,"gutenbergId":17,"gutenbergSubjects":21,"gutenbergCategories":22,"gutenbergSummary":17,"gutenbergTranslators":23,"gutenbergDownloadCount":17,"aiDescription":24,"preamble":25,"content":26},3227,"Maaherra eli Älkää tuomitko, ettei teitä tuomittaisi","Wuori, Martti",1858,1934,"3227-wuori-martti-maaherra-eli-alkaa-tuomitko-ettei-teita-tuomittaisi","3227__Wuori_Martti__Maaherra_eli_Älkää_tuomitko_ettei_teitä_tuomittaisi","Kuvaelma","naytelma",[],[],"fi",1931,null,1258,8785,true,[],[],[],"Wuoren näytelmä sijoittuu vuoden 1905 Kuopioon ja kuvaa maaherran ja kansalaislähetystön välistä kohtaamista. Teos käsittelee viranomaisen velvollisuuksia ja omatuntoa poliittisesti levottomana aikana, jolloin vaatimukset virasta eroamisesta ja syytökset laittomuuksista kärjistyvät.","Martti Wuoren 'Maaherra eli Älkää tuomitko, ettei teitä tuomittaisi'\non Projekti Lönnrotin julkaisu n:o 3227. E-kirja on public domainissa\nkoko EU:n alueella, joten emme aseta mitään rajoituksia kirjan vapaan käytön\nja levityksen suhteen k.o. maissa.\n\nTämän e-kirjan ovat tuottaneet Tapio Riikonen ja Projekti Lönnrot.","MAAHERRA ELI ÄLKÄÄ TUOMITKO, ETTEI TEITÄ TUOMITTAISI\n\nKuvaelma\n\n\nKirj.\n\nMARTTI WUORI\n\n\n\n\n\nHelsingissä,\nK. F. Poromiehen Kirjapaino Oy,\n1931\n\n\n\n\n\n\nHENKILÖT:\n\n_Maaherra_.\n_Hänen tyttärensä_.\n_Kivalteri Niskanen_.\n_Zimmermann_, nimismies.\n_Ratsumestari Bjelski_, Kuopion piirin santarmipäällikkö.\n_Snellman_, kunnallislautakunnan esimies.\n_Jauhiainen_, talollinen.\nJoukko muita läänin asukkaita lähetystössä.\n\nTapaus Kuopion maaherran luona kiirastorstaina v. 1905.\n\n\n\n\nMaaherran työhuone hänen yksityisasunnossaan. Keskellä huonetta iso\nkirjoituspöytä tuolineen. Peräseinässä kaksi ikkunaa, joiden välissä\npieni pöytä ja sen molemmilla puolin tuolit. Oikealla kahden oven\nvälissä, jotka molemmat vievät saliin ja sisähuoneisiin, nahkasohva.\nVasemmalla iso kirjakaappi ja ovi maaherran toiseen huoneeseen. On\naamupäivä. Maaherra istuu pöytänsä ääressä tarkastaen postia.\n\nKIVALTERI (vanha harmaapäinen mies tulee oikealta etuovesta, pysähtyy\nja ilmoittaa):\n\nHerra kuvernööri! Karttulan piirin nimismies pyytää päästä kuvernöörin\npuheille.\n\nMAAHERRA\n\nNiskanen pyytää sisään.\n\nNIMISMIES (tulee, kivalterin poistuessa, tämän suljettua oven jälkeensä).\n\nMAAHERRA (katsellen nimismiestä).\n\nMikä asia tuo nimismiehen luokseni näin suurien pyhien suurena\naattopäivänä?\n\nNIMISMIES\n\nEn voinut olla tulematta, herra kuvernööri.\n\nMAAHERRA\n\nNo? Mitä on tapahtunut?\n\n    (Pyytää käden liikkeellä nimismiehen istumaan\n    tuolille, joka on pöydän päässä).\n\nNIMISMIES\n\nOlen tullut kiireen kautta kenenkään tietämättä. Saanko puhua\nluottavasti herra kuvernöörille?\n\nMAAHERRA\n\nVarmasti. Täällä ei ole ketään kuuntelemassa.\n\nNIMISMIES\n\nNo! Tänne on tänään tulossa joukko läänin asukkaita: lähetystöjä\nseitsemästätoista kunnasta. Heillä on monen sadan henkilön\nallekirjoittamia adresseja, kirjoituksia, joissa syytetään herra\nkuvernööriä muka laittomista teoista, jopa vaaditaan eroamaankin\nvirasta.\n\nMAAHERRA\n\nEntä sitten?\n\nNIMISMIES\n\nMinä pelkään, että he panevat loimeen mielenosoituksen herra\nkuvernöörille.\n\nMAAHERRA (hetken mietittyään).\n\nMilloin he tulevat tänne?\n\nNIMISMIES\n\nLuultavasti hyvinkin pian. He ovat varmaan jo kaikki kaupungissa.\n\nMAAHERRA (jälleen mietittyään).\n\nMinä otan heidät vastaan. (Päättävämmin.) Niin, minä otan heidät\nvastaan.\n\nNIMISMIES\n\nHerra kuvernöörillä olisi kuitenkin vielä aikaa poistua kaupungista —\nvaikka minun hevosellani.\n\nMAAHERRA (hymähtäen).\n\nMinä en pelkää mitään. Omatuntoni on aivan rauhallinen. Minä en ole\nkellekään mitään pahaa tehnyt.\n\nNIMISMIES\n\nMinä tiedän sen. Mutta tämä on kaikki kiihoitustyötä — kutsunta-asian\ntähden.\n\nMAAHERRA\n\nJuuri sen tiedän minäkin ja siksi jään tänne. Olen toiminnallani\ntarkoittanut vain kansani parasta, niinkuin koko vanha suomalainen\npuolue. Jos kaikki nousevat vastarintaan, niin on koko maamme hukassa.\nMeitä pidetään kapinoitsijoina ja kaikki hävitetään yhdellä iskulla.\n\nNIMISMIES\n\nKaikki on mahdollista, herra kuvernööri.\n\nMAAHERRA\n\nJos sotapäällikkö taistelun' edellä, nähdessään voimansa liian\nvähäisiksi, on pakoitettu perääntymään hetkeksi, ei hän silti ole maan\nkavaltaja, petturi.\n\nNIMISMIES\n\nSitä eivät kaikki ymmärrä.\n\nMAAHERRA\n\nValitettavasti. Mutta minä en ole valtiollinen uhkapelaaja. Ja lisäksi\npysyn vakaumuksestani uskollisuudenvalassani Suomen suuriruhtinaalle.\nSen vaatii omatuntoni, sen vaatii arvovaltani. Mitä hallitsija tekee,\nsiitä saa hän vastata Jumalalle. Vihdoin on asevelvollisuuslaki\nmaan hallituksen, kotimaisen hallituksen julkaisema ja sitä olemme\npahoitetut noudattamaan siksi kunnes se kumotaan, jonka minä toivon\nkohdakkoin tapahtuvan, jos vain maltamme mielemme.\n\nNIMISMIES (nousten).\n\nMinä saan siis poistua, herra kuvernööri.\n\nMAAHERRA (nousten myös).\n\nMinä olen jo sanottavani sanonut. Minä kiitän teitä joka tapauksessa\nkäynnistänne.\n\nNIMISMIES\n\nOlen vain tehnyt velvollisuuteni, herra kuvernööri.\n\nMAAHERRA (kätellen).\n\nKiitos, kiitos!\n\nNIMISMIES (poistuu).\n\nKIVALTERI (tulee samassa ja ilmoittaa):\n\nSantarmiratsumestari.\n\nMAAHERRA (vihaisesti).\n\nPyytäkää!\n\nKIVALTERI (laskee sisään santarmiratsumestarin, jonka maaherra\nkättelemättä, käden viittauksella pyytää istumaan samalle paikalle,\nmissä nimismies istui).\n\nMAAHERRA\n\nMistä kysymys?\n\nRATSUMESTARI (röyhkeästi puhuen).\n\nOlen jo kauan huomannut, ettei minun toimintani täällä ole teidän\nmieleenne.\n\nMAAHERRA\n\nLuonnollista kyllä.\n\nRATSUMESTARI\n\nSelvänä todisteena siitä on äskettäin täkäläisessä lehdessä ollut\nkehoituksenne läänin asukkaille kääntymään valituksillaan suoraan\nteidän puoleenne.\n\nMAAHERRA (naurahtaen).\n\nSiihenhän heillä on täysi oikeus ilman minun kehoitustanikin.\n\nRATSUMESTARI\n\nMutta siinä heillä on oikeus minunkin puoleeni kääntyä.\n\nMAAHERRA\n\nHyvin surullista, että on läänin asukkaita, jotka niin tekevät, jos he\nsen todellakin tekevät ilman kehoitusta.\n\nRATSUMESTARI\n\nTämä on nyt uusi todistus siitä, että syytätte meitä provokatsionista,\nkansan kiihoittamisesta. Saman ajatuksen sisältää jo kirjoituksenne,\njoka oli lehdessä. Vieläpä olette suoraan kenraalikuvernöörille\nlausunut, että harjoitamme provokatsionia. Olettepa lähettänyt\nsantarmipäällystölle lausunnon antamista varten joukon kirjoituksia,\njotka ovat juuri meidän lähettämiä teille lausuntoa ja selon ottamista\nvarten, onko salaisien vehkeilijöiden toimissa perää. Tämä on kaikki\nsyytöstä provokatsionista, eikö niin?\n\nMAAHERRA (hymähtää, mutta on vaiti).\n\nRATSUMESTARI\n\nTe unohdatte, että minä olen myöskin hallitsijan edustaja täällä.\n\nMAAHERRA\n\nMutta täällä, tässä läänissä, on vain yksi maaherra. Jos te häiritsette\nminun toimintaani, niin on minun se estettävä. Vai ettekö luule minun\ntietävän, keitä ja missä teidän salaurkkijanne ovat. Tunnetteko esim.\nrautatiekirjanpitäjä Ilon, mainitakseni vain yhden?\n\nRATSUMESTARI (vihaisesti).\n\nEn tunne.\n\nMAAHERRA\n\nSen arvasin. Te ette tunne ketään, mutta monet, lääninhallituksesta\nalkaen, tuntevat teidät. Sillä teillä on kirjeenvaihtajanne monessa\npaikassa, kirjeenvaihtajanne ...\n\nRATSUMESTARI\n\n... jotka ehkä saavat maksunkin ilmiannoistaan, niinkö?\n\nMAAHERRA\n\nTepä sen itse sanoitte.\n\nRATSUMESTARI (nousten).\n\nMuuta en tahdokaan enää tietää. Olette kyllin selvästi itse minulle\nnyt lausunut syytöksenne provokatsionista. Nyt on minun asiani toimia.\n(Lyhyt kumarrus.)\n\nMAAHERRA (viittaa kädellään ovelle päin).\n\nSitä kyllä odotin. (Viittaa vielä kerran.) Hyvästi!\n\n    (Jäätyään yksin kävelee muutamia kertoja nopeasti\n    edestakaisin huoneessa.)\n\nMAAHERRAN TYTÄR (tulee juosten sisään oikeasta takaovesta).\n\nIsä, isä! Miksi kokoontuu kansaa niin paljon torille?\n\nMAAHERRA\n\nSaadaan nähdä. Kuuluvat tulevan luokseni. Lähetystöjä ovat. Mene,\nlapseni, takaisin! Mene! (Poistuu itse vasemmalle.)\n\nKIVALTERI (tulee).\n\nEikös kuvernööri olekaan täällä?\n\nTYTÄR\n\nOn. Tuolla huoneessa. (Osoittaa vasemmalle.) Niskanen! Mitä ne ihmiset\ntänne tulevat?\n\nKIVALTERI\n\nEivät, heittiöt, pyhänäkään anna kuvernöörille rauhaa. Lähetystöjä\nsanovat olevansa eri kunnista. Tahtovat päästä kuvernöörin puheille.\n\nTYTÄR (sisähuoneen ovelta).\n\nIsä, isä! Tule tänne, sinua tahdotaan tavata.\n\nMAAHERRA (palaa).\n\nMene, lapseni, pois teidän puolellenne. Saat kuulla sitten. (Saattaa\ntyttärensä oikeasta takaovesta pois.)\n\nKIVALTERI (ilmoittaa). Ottaako herra kuvernööri vastaan? Täällä on useita\nhenkilöitä eri kunnista ja tori on täynnä väkeä.\n\nMAAHERRA\n\nAntaa tulla.\n\nKIVALTERI (epäröiden). Mutta jos...?\n\nMAAHERRA\n\nNiskanen pyytää vain tulemaan!\n\nKIVALTERI (poistuu).\n\nSNELLMAN, JAUHIAINEN (sekä iso joukko muita henkilöitä tulee oikeasta\nperäovesta sisään toisten täyttäessä ovista näkyvän salin).\n\nMAAHERRA (jää seisomaan joukon eteen).\n\nSNELLMAN\n\nOlemme tulleet seitsemäntoista Kuopion läänin kunnan puolesta tuomaan\nnämä adressit, jotka ovat monen sadan kansalaisen allekirjoittamia.\n(Antaa paperivihkot maaherralle).\n\nMAAHERRA (ottaa paperit ja panee ne pöydälle).\n\nSNELLMAN\n\nKuvernööri ei niitä edes luekaan?\n\n    (Hämmästynyttä liikehtimistä joukossa.)\n\nMAAHERRA\n\nTietysti tulen ne lukemaan, vaikka voisin kieltäytyäkin niitä\nvastaanottamasta. Tiedättehän hyvin, että kaikenlaiset anomukset ovat\njätettävät lääninhallituksen kirjaajalle ja ettei minulla ole oikeutta\nottaa vastaan mitään asiakirjoja.\n\nJAUHIAINEN\n\nMutta nämä ovat syytöskirjoituksia juuri teitä vastaan mieskohtaisesti.\n\nMAAHERRA\n\nSiinä tapauksessa olisi ollut valitettava virallista tietä korkeampaan\npaikkaan — hallitsijalle, jonka edustaja olen — jos minua jostakin\nlaittomuudesta syytätte.\n\nÄÄNIÄ\n\nSiitä juuri syytämme ja vaadimme eroamaan.\n\nMAAHERRA\n\nLaittomista kutsunnoista syytätte siis minua etupäässä?\n\nÄÄNIÄ\n\nNiin juuri. Juuri niistä. Ja sakoista kunnille ja kunnanviranomaisille.\nJa paljosta muusta.\n\nMAAHERRA\n\nVaikka näissä asioissa olen noudattanut vain hallituksen määräyksiä?\n\nÄÄNIÄ\n\nLaittomia määräyksiä! Laittomia määräyksiä!\n\nMAAHERRA\n\nJoita minä en ole voinut estää?\n\nÄÄNIÄ\n\nSitten on parempi erota. Erotkaa! Erotkaa!\n\nMAAHERRA\n\nHyvä! Minä ilmoitan käynnistänne luonani Helsinkiin. Jos minä olen\nsyypää laittomuuksiin, niin...\n\nÄÄNIÄ\n\nOlette! Ilmoittakaa! Sitä vain tahdommekin.\n\n    (Osa kansanjoukosta alkaa vetäytyä pois.)\n\nMAAHERRA\n\nLähetän heti tästä sähkösanoman ruhtinas Obolenskille. (Kumartaa\njälelle jääneille, jotka vähitellen katoavat pois äänekkäästi puhellen\nkeskenään. Sitten hän istuutuu kirjoituspöytänsä ääreen kirjoittamaan.)\n\n    (Ulkoa kuuluu kovia »alas»-huutoja.)\n\nMAAHERRAN TYTÄR (ilmestyy oikealle takaovelle).\n\nIsä! Mitä tämä kaikki merkitsee?\n\nMAAHERRA\n\nEi mitään, lapseni. Se on vain läänin asukkaiden pääsiäistoivotus\nminulle.\n\nTYTÄR\n\nKuinka raakoja ovat!\n\nKIVALTERI (tulee samassa oikeanpuolisesta etuovesta tuoden sähkösanoman).\n\nMAAHERRA (ojentaa kirjoittamansa sähkösanoman kivalterille).\n\nNiskanen on hyvä ja vie tämän sähkösanoman heti lennätinkonttoriin!\n\nKIVALTERI\n\nHyvä on! (Poistuu.)\n\nMAAHERRA (aukaisee hänelle tuodun sähkösanoman ja naurahtaa\npilkallisesti. Itsekseen.)\n\nKas niin. Santarmin syytös minua vastaan on ehtinyt Helsinkiin jo ennen\nminun tiedoitustani läänin asukkaiden syytöksestä. Hah-hah-hah-haa! Ja\nruhtinas lähettää siviilitoimituskunnan päällikön tutkimaan minun muka\ntekemiäni laittomuuksia. Ristiinnaulitkaa, ristiinnaulitkaa minut vain\nomien laittomuuksienne tähden!\n\n    (Vaipuu pää käsien varassa kirjoituspöytänsä eteen.)\n\nMAAHERRAN TYTÄR (tulee sisään kantaen ruukussa kukkivaa ruusua).\n\nIsä! Tämä on sinulle kuopiolaisilta ystäviltäsi. (Asettaa ruukun\npöydälle). On kuitenkin niitäkin, jotka ymmärtävät sinua oikein.\n\nMAAHERRA (nousee ja suutelee tytärtään otsalle).\n\nKiitos, lapseni. Ja kiitos ystävillemme! Olen vakuutettu, että tulee\naika, jolloin minua ymmärretään paremmin eikä syyttä tuomita. Minäkin\nvoin sanoa korkeimmalle tuomarille: »Isä, anna heille anteeksi, sillä\nhe eivät tiedä mitä tekevät!»\n\nVäliverho.\n\n\n\n"]