[{"data":1,"prerenderedAt":-1},["ShallowReactive",2],{"$f6qxL_RXMLpgfcB8dROiBCKCLAdhre90mQ1sncBpNRRc":3},{"number":4,"title":5,"author":6,"authorBirth":7,"authorDeath":8,"slug":9,"bookId":10,"genreRaw":11,"genre":12,"themes":13,"origin":15,"language":16,"yearPublished":17,"yearPublishedTranslation":18,"wordCount":19,"charCount":20,"usRestricted":21,"gutenbergId":22,"gutenbergSubjects":23,"gutenbergCategories":25,"gutenbergSummary":28,"gutenbergTranslators":29,"gutenbergDownloadCount":30,"aiDescription":31,"preamble":32,"content":33},3236,"Kun piiat ovat lakossa","Wuori, Martti",1858,1934,"3236-wuori-martti-kun-piiat-ovat-lakossa","3236__Wuori_Martti__Kun_piiat_ovat_lakossa","Ivallinen ilveily 3:na näytöksenä","naytelma",[14],"huumori",[],"fi",1908,null,10580,61125,false,74761,[24],"Finnish drama -- 20th century",[26,27],"Humour","Plays/Films/Dramas","\"Kun piiat ovat lakossa: Ivallinen ilveily 3:na näytöksenä\" by Martti Wuori is a play written in the early 20th century. The narrative unfolds in Helsinki and revolves around the social implications of a domestic workers' strike, reflecting the dynamics between different social classes and gender roles. The central characters include Tuure Holm, a government official, and his wife, Hertta, who finds herself embroiled in the complexities arising from the strike.  The opening of the play introduces us to the Holm household, depicting a mundane morning disrupted by the lack of domestic help due to the ongoing strike. Tuure struggles to manage daily chores and is frustrated by Hertta's commitments to the strike committee, which leaves him with little assistance at home. As the conversation unravels, themes of gender roles, social responsibility, and class conflict emerge, particularly through the quarrels between Tuure and Hertta regarding household duties and the strike's legitimacy. The arrival of their friend Juuso Karpén and the unexpected visit from Helmi, a relative with her own troubles, further complicates the situation, setting the stage for a comedic yet poignant exploration of the characters’ lives amidst the social upheaval. (This is an automatically generated summary.)",[],256,"Kolminäytöksinen ilveily sijoittuu Helsinkiin palvelijoiden lakon aikaan. Näytelmä kuvaa porvarisperheiden arkea ja miesten yrityksiä selviytyä kotitaloustöistä palvelusväen kieltäydyttyä työstä.","Martti Wuoren 'Kun piiat ovat lakossa' on Projekti Lönnrotin julkaisu\nn:o 3236. E-kirja on public domainissa sekä EU:ssa että sen ulkopuolella,\njoten emme aseta mitään rajoituksia kirjan vapaan käytön ja levityksen\nsuhteen.\n\nTämän e-kirjan ovat tuottaneet Tapio Riikonen ja Projekti Lönnrot.","KUN PIIAT OVAT LAKOSSA\n\nIvallinen ilveily 3:na näytöksenä\n\n\nKirj.\n\nMARTTI WUORI\n\n\n\n(Näytelty ensi kerran Työväen teatterissa\nHelsingissä 27 p:nä tammikuuta v. 1907)\n\n\n\n\n\nHämeenlinnassa,\nArvi A. Karisto,\n1908.\n\n\n\n\n\n\n          Kaarlo Bergbomin\n      unhottumattomalle muistolle\n\n                   _Tekijä_.\n\n\n\nHenkilöt:\n\nJUUSO KARPÉN, asianajaja Helsingissä.\nMAGDA, hänen rouvansa.\nTUURE HOLM, virkamies tuuli- ja vesimyllyjen ylihallituksessa.\nHERTTA, hänen vaimonsa.\nERKKI SORMUNEN, ent. kauppias, rahatoimikamarin jäsen\n   Jänisjärven vastaperustetussa kaupungissa.\nHELMI, hänen vaimonsa.\n\nTapahtuman paikka: Helsinki. Aika: ihan viimeinen.\n\n\n\nEnsimäinen näytös.\n\n\nUudenaikaisesti sisustettu sali Tuure Holmin asunnossa. Perällä kaksi\novea, joista oikeanpuolinen (katsojista päin) vie Holmin työhuoneeseen,\nvasemmanpuolinen eteiseen. Vasemmassa peränurkassa ovi ruokasaliin\nja samalla puolella, likempänä etualaa, makuuhuoneen ovi. Oikealla\nikkunaseinä.\n\nHOLM (tulee eteisen kautta, käsivarrella iso toripussi täynnä\nkaikenlaista ruokatavaraa; paiskaa pussin salin pöydälle.) Puh!\nHitto vieköön! On tämäkin elämää! (Kuuntelee makuuhuoneen ovella.)\nVieläkö sinä makaat, Hertta? — — Ei kuulu mitään. Minun kai tässä\ntäytyy ruveta perunoita kuorimaan. (Riisuu päällystakkinsa, jonka\nripustaa eteisen naulakkoon.) Aamukahvikin taitaa jäädä juomatta tänä\npäivänä. (Eteisessä oleva telefooni soi.) No! Varmaan nyt taaskin\njoku lakkolainen tahi palveluyhdistyksen jäsen. (Telefoonin ääressä.)\nHaloo! Holm. — — On. — — Ei. Makaa vielä. — — Kukas siellä kiroilee?\n— — Vai sinä se olet, Juuso! En tuntenut. Olet kai noitunut äänesi\nnoin sorruksiin?! — — Jaa, jaa. — — Mitä? Lainatako teille palvelijaa?\n— — Tässä rupean kohta itse ruokaa keittämään. — — Minunko vaimoni\nsyy kaikkeen? — — Tule itse haukkumaan! — — Ha-ha-ha-ha! — — Meillekö\npäivälliselle? — — Terve tuloa vain! Vaan eipä taida potaattini mennä\nalas kurkustasi — — Kiitos! — — Samoin. — — Hyvästi! — — Saadaan nähdä.\n(Soittaa eroon.) Eipä näy olevan elämä parempaa muissakaan perheissä.\n\nHERTTA (tulee ruokasalista.) Kuka se soitti?\n\nHOLM. Vai siinä sinä olet? Luulin sinun makaavan vielä. (Puuhaa\nhermostuneena ruokapussinsa ääressä.)\n\nHERTTA. Soittiko joku lakkokomiteasta, vai? — —\n\nHOLM. Ei. — —\n\nHERTTA. Kahvi on valmiina ruokasalin pöydällä.\n\nHOLM. Itsekö sinä sen keitit?\n\nHERTTA. Minä itse. Kukas?\n\nHOLM. Tässä on ruokatavaroita. Kävin ne itse torilta ostamassa.\n(Työntää pussin rouvalleen.) Siin' on! Keitä nyt sinä itse!\n\nHERTTA (työntää pussin takaisin miehelleen.) Minä en jouda. Minun on\nheti paikalla lähdettävä komiteaan. (Alkaa laitella hattua päähänsä.)\n\nHOLM. Mutta kaikkien ihmeitten nimessä! Minun pitää saada ruokaa, minä\ntahdon syödä. Minun pitää saada aamiainen päästäkseni virastoon.\n\nHERTTA. Siihen en minä voi mitään.\n\nHOLM. Mutta me saamme vieraita päivälliseksi.\n\nHERTTA. Jopa! Kenen nyt?!\n\nHOLM. Juuson rouvineen.\n\nHERTTA. Ha-ha-ha-ha!\n\nHOLM. Mitä sinä naurat, Hertta?! Tämä ei ole ollenkaan leikin\nasia. Sanon sinulle: se oli Juuso, joka äsken soitti. Hän kiroili\nsinua, — sanoipa koko nälkälakon mammaksi! — ja vaati, että sinun\non valmistettava meille kaikille ruoka, koska sitä ei saa enää\nravintoloissakaan.\n\nHERTTA. Soita heille: valmistakoon Magda päivällisen!\n\nHOLM. Tuo on myrkkyä, Hertta, jota saat itse juoda. Jos ei Magda osaa\nruokaa laittaa, niin kyllä se on viheliäisyys suuri sinunkin puolellasi\nsiinä asiassa.\n\nHERTTA. Siinä tapauksessa ei auta muu kuin että sinä saat laittaa ruoan.\n\nHOLM. Istu ja pala! Luulenpa toden totta, että se luonnistuisi paljoa\nparemmin, kuin monelta teidäntapaiselta nykyajan rouvalta, jotka ette\nkelpaa muuksi, kuin tyhjäntoimittajiksi. Olisittepa nuoruudestanne\ntottuneet kaikkia naisen velvollisuuksia täyttämään, — muun muassa\noppineet ruokaakin laittamaan, — niin ei tämmöiseen pulaan jouduttaisi.\n\nHERTTA. Kuka sen on sanonut, että ruo'an laittaminen on juuri naisen\nvelvollisuus?\n\nHOLM. Se on itsestään selvä. Se on paljon enemmän hänen ymmärryksensä\nmukaista, kuin kaikellaisissa jonnin joutavissa yhdistyksissä\nhäärääminen. Sitä paitsi se on terveellisempääkin.\n\nHERTTA. Ha-ha-ha-ha! Sinunpa on, näköjään kovin nälkä, koska jo näin\nvarhain aamulla noin huonolla tuulella olet, Tuure. Mene nyt ja keitä\naamiaiseksi se häränkieli, joka sinulla pussissa on, niin...\n\nHOLM. Kyllä. Sen teenkin. Ja minä aion tarjota sitä sinullekin, mutta\naika hyvin suolattuna.\n\nHERTTA. Kiitos. Meillä on kyllä parempia ruoanlaittajia komiteassamme.\n\nHOLM. Vai niin! Te siis syötte ja mässäätte siellä piikojen kom...\n\nHERTTA. Palvelijattarien, pyydän.\n\nHOLM. Yhdentekevä!... Sillä aikaa kun meitä uhkaa nälkäkuolema?\n\nHERTTA. Siinä näet, ettemme ole niinkään tyhjäntoimittajia.\n\nHOLM. Kaunista väkeä!! Mutta sanoppas: rouvatko ne siellä ruoan\nvalmistavat vai pii...?\n\nHERTTA. Palvelijattaret, tietysti. Meillä on tärkeämpää tekemistä.\n\nHOLM. Tietysti, tietysti! Rupatatte ja olette jotakin tekevinänne ja\nelätte herroiksi.\n\nHERTTA. Luoja ei ole teille mitään monopoolia antanut.\n\nHOLM. Ei, mutta _teille_ on Luoja kyllä antanut yksinoikeuden, vaan\nsitä ette te osaa taikka ette tahdo hyväksenne käyttää.\n\nHERTTA. Ja mikä se olisi?\n\nHOLM. Oikein kasvattaa sitä ihmiskuntaa, jota myöskin ainoastaan teille\non suotu kunnia voida lisätä.\n\nHERTTA. Mikä on oikein, mikä väärin, — se on kysymys. (Eteisen kello\nsoi.) Kas niin. Nyt tullaan minua jo hakemaan. (Menee ja aukaisee oven.)\n\nHELMI (pieni matkalaukku kädessä astuu eteiseen.) Hyvää päivää!\n\nHERTTA. Päivää! Lakkokomiteastako olette?\n\nHELMI. Et näy enää tuntevan minua, Hertta.\n\nHOLM (eteisen ovella.) Helmihän se on. Helmiserkku, päivää!\n\nHERTTA. Helmikö se on? Enpä, totta tosiaan, tuntenut. Siitä kun on niin\nmonta vuotta...\n\nHELMI. Otetaankohan minut taloon?\n\nHOLM. Olet hyvin tervetullut.\n\nHERTTA. Jos vain pidät hyvänäsi, niin... käy sisään.\n\nHOLM. Milloinkas sinä tänne Helsinkiin tulit?\n\nHELMI. Vast'ikään — postijunassa. Tulen suoraan asemalta. Ja joll'en\nvain häiritse, niin pyytäisin iltaan asti...\n\nHOLM. Ethän sinä suinkaan häiritse.\n\nHERTTA. Ole ihan kuin kotonasi vain!\n\nHOLM. Ja niinkö vähäksi aikaa, meidän pääkaupunkiimme, niin monen\nvuoden perästä?! Ei se sovi.\n\nHELMI. Mutta minä arvaan, että Hertta oli juuri menossa ulos?\n\nHERTTA. Minulla oli kyllä...\n\nHOLM. Hän tuli juuri torilta. Suo anteeksi! Tähän jäi vielä\ntoripussikin. Hertta näytti minulle kieltä, oivallista härän kieltä,\njonka hän itse aikoo keittää aamiaiseksi.\n\nHERTTA. Tuure!... Lörppö!...\n\nHELMI. Niin. Teillähän on täällä Helsingissä palvelijain lakko.\n\nHERTTA. Vai jo tiedät sen?\n\nHELMI. Kuulin siitä junassa puhuttavan.\n\nHERTTA. Mitä hauskin lakko. Semmoista ei meillä ole vielä koskaan ollut.\n\nHELMI. Ja sinä iloitset siitä?\n\nHERTTA. Tietysti. Sitä paitsi se oli ihan välttämätön.\n\nHOLM. Herttahan kuuluu itse lakkokomiteaankin. Hän kannattaa lakkoa\nsielullaan ja ruumiillaan.\n\nHELMI. Kas, nyt ymmärrän. Sen tautta kysyitkin minulta tullessani,\nolinko lakkokomiteasta. Minä siis häiritsen sittenkin?\n\nHERTTA. Toivon, että nyt, asian kuultuasi, suot minulle anteeksi. Minun\ntäytyy todellakin kohta lähteä sinne.\n\nHELMI. Oo, tee niin hyvin.\n\nHOLM. Hertta toivottavasti kohta palaa takaisin ruokaa valmistamaan.\n\nHELMI. Minua varten ei suinkaan tarvitse mitään. Minä kyllä tulen\ntoimeen...\n\nHOLM. Ilmanko ruokaa? Sepäs olisi hiton hauska oppia. Minunpa alkaa jo\nvatsani tehdä lakon.\n\nHERTTA. Siellähän on kahvi valmiina ruokasalin pöydällä, Tuure. Ja\nHelmihän kyllä löytää astiakaapista, mitä tarvitsee.\n\nHELMI. Tietysti, tietysti. Elä nyt, Hertta hyvä, anna minun tuloni\nmillään lailla...\n\nHOLM. Kahvintarjoilusta pidän minä kyllä huolen. Minä olen, näetkös,\nnäin lakon aikaan jo tottunut talouden askareihin. (Sieppaa toripussin\nja juoksee ruokasaliin.)\n\nHELMI. Eihän nyt toki. Voi, voi, mitä puuhaa minä nyt olen matkaan\nsaattanut.\n\nHERTTA. Elä nyt ole milläsikään. Hän tekee sen niin mielellään. Ja\nhänelle se tekee niin mainion hyvää.\n\nHELMI. Miksi sinä noin puhut?\n\nHERTTA. Siksi, että niin ajattelen. Näetkös, se tekee miehille\nniin hyvää, että saavat kokea, mitä me naiset merkitsemme, että me\ntodellakin jotakin merkitsemme.\n\nHELMI. Sinä siis kuulut tuohon lakkokomiteaan oikein vakaumuksesta,\nHertta?\n\nHERTTA. Luonnollisesti. Täydestä.\n\nHELMI. Mutta tämähän on palvelijain lakko. Ei suinkaan sillä näytetä\nmiehille, että me todellakin jotakin merkitsemme.\n\nHERTTA. Samalla kyllä sitäkin. Vaikka se nyt on sivuasia. Minä\nolen, näetkös, myöskin palvelijayhdistyksen jäsen. Ja minä kannatan\ntäydellisesti palvelijain oikeutettuja vaatimuksia. Heidän oleelliset\netunsa ovat tässä kysymyksessä. Heidän asemansa on välttämättä\nparannettava.\n\nHELMI. Mutta ei suinkaan tällä keinoin. Lakkoa en kannattaisi koskaan.\nSe on suorastaan hyljeksittävä taistelutapa. Se on kamala, sisällinen\nveljessota, ulkonaista sotaa paljoa pahempi eikä miltään siveelliseltä\nkannalta puolustettavissa.\n\nHERTTA. Semmoinenkin sota voi nykyaikaan käydä välttämättömäksi.\n\nHELMI. Ei, ei. Minä olen rauhan aatteen puolella. Sovittelulla ovat\nriidat ratkaistavat.\n\nHERTTA. Se ei ole likimainkaan tässä maailmassa mahdollista. Voima se\nasiat ratkaisee.\n\nHELMI. No, sanoppas nyt sitte, mitä vaativat palvelijat? Suurempia\npalkkoja, vähemmän työaikaa ja paljon vapaata aikaa, s.o. aikaa\nhuvitteluun, vallattomuuteen!\n\nHERTTA. Sinulla on väärä ja ylimalkainen käsitys asiasta, Helmi.\n\nHELMI. Niinkö? Minun käsitykseni mukaan olisi esim. kahdeksan tunnin\ntyöaika mahdoton. Mekin teemme enemmän työtä päivässä ja huvittelemme\npaljoa vähemmin, kuin palvelusväki. Ja mistä otetaan ne suuremmat\npalkat ja erityiset huoneet nykyajan palvelijoille?\n\nHERTTA. Myönnän, että heidän toiveissaan, — en sano vaatimuksissaan,\n— on hiukan liioiteltua, vaan paljon on oikeutettuakin. Mutta niistä\nasioista puhutaan toiste. Minun täytyy nyt mennä.\n\nHELMI. Niin väinkin. Sittenkin tuli näin pitkältä laverrelluksi.\n\nHERTTA. Ja silloin toivon, että tulet asian oikeudesta vakuutetuksi,\nyhdyt meihin ja rupeat yhteistä asiaamme omalla paikkakunnallasi\ninnokkaasti ajamaan.\n\nHOLM (kantaa tarjottimella kahvia.) Kas niin! Tässä on nyt talon uusi\npiika ... palvelijatar, piti minun sanoa.\n\nHERTTA. Minä lähden nyt sitte. Suo nyt epäkohteliaisuuteni anteeksi,\nHelmi! Tuure pitää sinulle kyllä seuraa. (Menee.)\n\nHOLM. Hyvästi, hyvästi! Kahvia me kyllä osataan juoda ominneuvoin, jos\nse vain hyvää on. Mutta sitäpä minä en osaa edeltäpäin vakuuttaa, sillä\nse ei ole minun keittämääni. — Tee nyt kuitenkin niin hyvin!\n\nHELMI. Kiitos! — Hauska on nähdä sinut näin hyvällä tuulella, Tuure.\n\nHOLM. Hyvän tuulen toit mukanasi sinä, rakas Helmi serkku.\n\nHELMI. Sinäpä nyt osaat...\n\nHOLM. Kuule! Tiedäthän itse, — ja vakuutan sen myös minä, — että\nsydämmeni oli ja on vieläkin hyvin kallellaan sinuun päin, vaikka\nsilloin olosuhteet veivät minut tänne ja sinun sormuksesi Erkki\nSormusen sormeen.\n\nHELMI. Joko sinulla on sokuria kupissasi?\n\nHOLM. Kun sinä olet tässä, sokuripalaseni, niin on kahvini makeata,\nkuin hunaja, ilmankin.\n\nHELMI. Me puhelimme tässä äsken Hertan kanssa lakosta, vaan minä en\npäässyt vielä selville, mikä palvelijain tarkoitus oikeastaan on.\n\nHOLM. Vai niin, vai sinnepäin. — No. Siitä en minäkään vielä ole\nselvillä. Luulenpa kuitenkin, että heidän viimeinen vaatimuksensa\non, että Suomen kaarti muodostettaisiin uudelleen ja että jokainen\npalvelija saisi oman kaartilaisensa ynnä oman erityisen kamarinsa. Ja\ntuo kaikki on meidän heille hankittava.\n\nHELMI. Ei, mutta! Sinunpa kanssasi nyt ei voi puhua vakavasti.\n\nHOLM. Elähän toki. Jos tahdot, että sanon vakavankin sanan,\nniin se kuuluu: soisin, että hallitus antaisi matkarahan meidän\npalvelijoillemme, jotta pääsisivät ulkomailla käymään, niin silloinpa\nsaisivat nähdä, miten siellä työtä tehdään eikä napista.\n\nHELMI. Sen minä uskon On siis totta, että olette ilman palvelijaa?\n\nHOLM. Tietysti, etkö sitä jo kaikesta huomaa? Kun meidän Miina ilmoitti\nyhtyvänsä lakkoon, niin minä ajoin hänet paikalla pellolle.\n\nHELMI. Ja Hertta saa itse tehdä kaikki?\n\nHOLM. Ja minä saan olla syömättä.\n\nHELMI. Mutta sehän on julmaa.\n\nHOLM. Se _oli_ julmaa. Vaan nyt minä elän jälleen. Kun sinä tulit,\nHelmi! Ihan kuin Luojan lähettämänä.\n\nHELMI. Mutta minun täytyy nyt lähteä.\n\nHOLM. Mitä? Minnekä?\n\nHELMI. Asioilleni.\n\nHOLM. Asioillesi?! Milläs asioilla sinä täällä olet? Sitähän en ole\nvielä tullut kysyneeksikään.\n\nHELMI. Onpahan vain vähän toimitettavaa.\n\nHOLM. Vähän toimitettavaa! Moneen vuoteen et ole Helsingissä käynyt ja\nnyt tulet vain yhdeksi päiväksi! Jänisjärveltä asti! Ei. Se ei passaa.\nMinä en sinua laske.\n\nHELMI. Ei, ei. Kyllä minun täytyy.\n\nHOLM. Täytyy? Sinulla on jotakin hampaan kolossa. Kas niin. Istu nyt\nja juo vielä toinen kuppi. Kyllä tästä sinulle vielä tilkka heruu. Ja\nkerro, mitä sinne teidän kyläänne kuuluu. — Hitto vie! Tässähän minä\nolen hätäisessä ilossani ja iloisessa hädässäni aivan unohtanut kysyä,\nmiten se sinun Erkki mökösi jaksaa?\n\nHELMI. Kiitos, kyllä hän jaksaa.\n\nHOLM. Eikö hän terveisiäkään lähettänyt?\n\nHELMI. Kyllä... tuota... enkö minä jo taannoin... tullessani... sanonut\nhäneltä terveisiä?\n\nHOLM. Etpä. Vai taisit sanoa. — Kuule onko hän vieläkin yhtä\nsilmittömästi sinuun rakastunut, kuin ennen, ja yhtä silmittömästi\nmustasukkainen, ettei kukaan saa sinuun vilkaistakaan.\n\nHELMI. En tiedä. Lieneeköhän hän sitä koskaan ollutkaan?\n\nHOLM. Ai-ai-ai! Minua kummastuttaa, että hän ollenkaan laski sinun\nyksin tänne pääkaupunkiin tulemaan. Miksikäs hän ei tullut mukaan?\n\nHELMI (pikaisesti.) Etkö ole häntä täällä nähnyt, Tuure?\n\nHOLM. Häh? Onko hän...? Hän on sittenkin. No, arvasinhan sen.\n\nHELMI. Luulin, että hän on täällä teillä. Eikö hän siis ole käynytkään\nteillä?\n\nHOLM. Meillä? Ei. Ei minun tietääkseni ainakaan.\n\nHELMI (itku kurkussa.) Mutta kyllä hänen pitäisi olla Helsingissä. Minä\ntiedän ihan varmaan, että hän on täällä. Etkö sinä vain, Tuure, salaa\nminulta? Ehkä hän sittenkin on täällä teillä. (Itkeä tillittää.)\n\nHOLM. Voi, Herran terttu! Mitäs ihmettä tämä on?! Mitä salaperäisyyttä\ntämä nyt on?! — Kuule, Helmi, ellet sinä nyt ihan paikalla kerro\nminulle kaikkia suoraan ja selvään, niin rupean minäkin itkemään ja\nsilloin nostan minä paljoa pahemman möjäkän kuin Sinä. Kas niin!\n(Pyyhkii Helmin silmät ja istuu hänen viereensä.) Kaikki! Suoraan ja\nselvään nyt!\n\nHELMI. Mitä minä kerron?\n\nHOLM. Te olette rii'assa?\n\nHELMI (nyyhkyttäen.) Niin — rii'assa.\n\nHOLM. Mistä syystä?\n\nHELMI. Erkki sanoo, että minä olen niin proosallinen, etten ole\nollenkaan mikään nykyajan rouva, että puhun vain ruoasta ja lapsista,\netten lue sanomalehtiä, enkä kuulu naisyhdistykseen, etten, sanalla\nsanoen, ole mikään ihannevaimo ja että hänen täytyy seurassa hävetä\nminun tähteni.\n\nHOLM. Tahtoisinpa mielelläni vaihtaa minun ihannevaimoni sinuun. — No,\nentä sitte?\n\nHELMI. Ja nyt hän puuhaa avioeroa minusta.\n\nHOLM. Sika! — Suo anteeksi!\n\nHELMI (itkee täyttä kurkkua.)\n\nHOLM. No, no, no! So, so, so! Serkku hyvä, elä nyt pane sitä juttua\nniin pahaksesi! Kyllä se selviää. Omasta puolestani kyllä soisin, että\nsinä saisit eron Erkistäsi, — hänelle se olisi mitä sopivin rangaistus,\n— ja jos, tuota, minäkin saisin matkapassin Hertaltani, niin ihan\nvarmaan minä tuossa paikassa rupeaisin niinkuin kosasemaan sinua. Ja\njos onnistuisin, niin olen varma, etten sinun kanssasi tarvitsisi\nainakaan nälkää nähdä. — Mutta leikki sikseen. Miehesi siis uhkaa\navioerolla ja on tullut Helsinkiin?\n\nHELMI. Niin.\n\nHOLM. Milloin?\n\nHELMI. Eilen hänen olisi pitänyt saapua kaupunkiin.\n\nHOLM. Asiankoajajan pakeille!\n\nHELMI. Niin hän sanoi lähtevänsä.\n\nHOLM. Ahaa! Varmaankin Karpénin luo. Se on hänen erikoisalansa, avioero!\n\nHELMI. Niin minä luulen. Ja kun tiesin, että sinä tunnet hänen\nja luulin, että Erkki ehkä oli käynyt täällä, niin tulin sinulta\ntiedustelemaan.\n\nHOLM. Nyt olen jäljillä. Voit olla huoleti, serkku. Minä otan asiasta\nselvän.\n\nHELMI. Kiitos, Tuure hyvä. En tiedä miten sinua palkitsisin.\n\nHOLM. Minäpä tiedän.\n\nHELMI. No?\n\nHOLM. Sinä jäät nyt meille etkä liiku minnekään. Minäkin teen lakon.\nSoitan ylihallitukseen, että olen sairas: — olen nälkälakon tähden\nsaanut vatsakipuja — —\n\nHELMI. Ja minä parannan kipusi: valmistan sinulle ruoan...\n\nHOLM. Mainiota! Ja syömme aamiaista kahden kesken. Sen häränkielen,\njonka Hertta...\n\nHELMI. Ja sitäpaitsi minä paistan sinulle oivallisen bifstekin.\n\nHOLM. ja huolet huuhdomme alas paremmalla kahvilla, kuin tämä oli, —\nsinun keittämälläsi. (Eteisen kello soi.)\n\nHELMI. Herra jesta! Kuka nyt tulee?\n\nHOLM. Kas tässä matkalaukkusi!\n\nHELMI. Mistä sitä kyökkiin mennään?\n\nHOLM. Tuosta, — ruokasalin kautta.\n\nHELMI. Minä ryhdyn heti työhön. (Juoksee pois.)\n\nHOLM (menee ja aukaisee eteisen oven.)\n\nSORMUNEN (tulee.) Eikös se ole Tuure Holm itse?\n\nHOLM. Niin on. Mutta minäpä taidan nähdä kummituksia keskellä päivää: —\nErkki Sormunen itse!\n\nSORMUNEN. Etpä tainnut osata odottaa?\n\nHOLM. E... e... en. Käypä sisään ja paina puuta! Olin sanoa, että tulet\nkuin pilvistä pudonneena, mutta silloin olisin valehdellut. Vihiä\nolostasi täällä ihanassa Gomorrhassamme minulla kyllä jo vähän oli.\n\nSORMUNEN (istuutuu nojatuoliin selin ruokasalin oveen päin.) Ka! Kuinka\nniin?\n\nHOLM. Kuule: toissapäivänähän sinä jo kaupunkiin tulit? Vai eilenkö se\nvasta oli?\n\nSORMUNEN. Eilenhän minä... Vaan mistä sinä sen tiedät?\n\nHOLM. Mistäkö? Poliisilta kuulin.\n\nSORMUNEN. Häh? — — Valehtelet. Enhän minä ole liikkunut missään.\n\nHOLM. Vai et? No sitte se on ereys. Ell'et sinä valehtele?\n\nSORMUNEN. En, jukoliste, muualla kuin muutamassa ruokapaikassa.\n\nHOLM. (rykäsee.)\n\nSORMUNEN. Ihan totta. Mutta eihän täällä näy saavan ruokaa enää missään.\n\nHOLM. Vai syömään sinä olet tänne Helsinkiin tullutkin?! Täällä\ntapetaan nälällä sekä aviomiehet että aviottomat.\n\nSORMUNEN. Elä nyt! Eiköhän se sinun rouvasi kuitenkin olisi niin hyvä\nja tarjoaisi vähän aamiaista.\n\nHOLM. Se nyt ei anna palastakaan.\n\nSORMUNEN. Mutta kun hiukasee niin armottomasti.\n\nHOLM. Sinun- ja minuntapaisten miesten on kuoltava ihan ensimäisiksi.\n\nSORMUNEN. Onpas tämä herttaista vastaanottoa!\n\nHOLM. Semmoinen se on minun Herttani. Mutta kukas käski tähän aikaan\nsieltä Jänisjärveltä tänne lähtemään.\n\nSORMUNEN. Kukas tämän aavisti.\n\nHOLM. Vai onko sielläkin lakko?\n\nSORMUNEN. Eikö joutavia!\n\nHOLM. Vai eikö sinun rouvasi osannut ruokaa laittaa? Tai eikö tahtonut\nantaa?\n\nSORMUNEN. Nälissäsikö sinä näin kiusaa teet, vai?! — Kuule: eikös\nsieltä kotoa ole tullut minulle teidän kautta mitään sähkösanomaa?\n\nHOLM. Ettäkä sinua jo kotona kaivattaisiin?\n\nSORMUNEN. Eikä, vaan kun sinä taannoin puhelit poliisilta kuulleesi\nminun olevan Helsingissä, niin luulin kotona jotakin tapahtuneen.\n\nHOLM (rykäisten.) Jaa, jaa. Ei. En minä ainakaan tiedä. Onko se sinun\nrouvasi ollut terve? Ethän ole hänestä maininnut mitään.\n\nSORMUNEN. Kiitos! Niin, tuota, kyllähän se jotensakin. Toisinaan vähän\npäänkivistystä on, valittanut. Käskihän se sanomaan hyvin paljon\nterveisiä sinulle ja... Ne tahtoo aina unohtua, nuo terveiset.\n\nHOLM. Niinhän ne tahtoo.\n\nSORMUNEN. Ja rouvallesi. Rouvaasihan en ole vielä nähnytkään. Mitenkäs\nhän jaksaa?\n\nHOLM. Mainiosti. Valitettavasti hän nyt ei ole kotona.\n\nHELMI (puettuna palvelijattareksi pistäytyy sisään ruokasalin ovesta,\nmutta pyörähtää heti takaisin.)\n\nHOLM (viittaa kädellään Helmiä poistumaan.)\n\nHOLM. Kas, kun nuo koit rupee lentelemään.\n\nSORMUNEN. Saitkos kiinni?\n\nHOLM. Sain. — Miksi sinä et ottanut Helmiä mukaasi? Sehän olisi hänelle\nollut pieni virkistysmatka päästä Helsingissä käymään.\n\nSORMUNEN. Eihän tuo tahtonut tulla.\n\nHOLM. Vai ei tahtonut?!\n\nSORMUNEN. Ei häntä huvita mikään.\n\nHOLM. Sepä on kumma!\n\nSORMUNEN. Ei mikään muu kuin koti ja talous.\n\nHOLM. Eikös se ole mitään?! Ollapa minulla semmoinen muija tähän\naikaan, niin voisin sinulle aamiaistakin tarjota. Eiköhän vaihdettaisi!\n\nSORMUNEN. Ka! Vaihdetaan vain. Ha-ha-ha-ha!\n\nHOLM. Ha-ha-ha-ha! Sepä olisi hauskaa.\n\nSORMUNEN. Ei, kyllä minun nyt sitte täytyy lähteä.\n\nHOLM. Jokos?! No, en tahdo pidättää. Sinulla on varmaankin paljon\nasioita toimitettavina?\n\nSORMUNEN. Onhan niitä.\n\nHOLM. Pankeissa ja — ostoksia rouvallesi?\n\nSORMUNEN. Vähän jos mitä! — Kuulehan: milloinka luulet parhaiten\nvoitavan tavata asianajaja Karpénia kahden kesken? Minulle on sieltä\nJänisjärveltä annettu toimeksi neuvotella hänen kanssaan eräästä\nsekavasta riita-asiasta.\n\nHOLM (rykäisten.) Ja-ha, jaa. Minä luulen että hän parhaiten on\ntavattavissa tuossa yhden tienoilla päivällä. Ne makaa aina niin kauan,\nnuo asianajajat, — illat myöhään istuvat kapakoissa.\n\nSORMUNEN. Eikös sitä pidetä taitavana asianajajana?\n\nHOLM. Karpénia? — Kyllä. Varsinkin \"sekavissa riita-asioissa.\" — Hän\nasuukin, sitäpaitsi, tässä ihan vastapäätä.\n\nSORMUNEN. Kiitos. — Kyllä minä löydän. — Pitää koettaa sitä ennen\njossakin saada edes pikku voileipä.\n\nHOLM. Ota ryyppy ainakin, ell'et muuta saa. — No, morjens! Käy nyt\nkuitenkin vielä talossa ennenkuin kotia lähdet.\n\nSORMUNEN. Kiitos. Terveisiä vielä rouvallesi. (Menee.)\n\nHOLM (saatettuaan Sormusen ulos, palaa ja näpäyttää iloisesti\nsormiaan.) No, nyt tulee hauska. (Ruokasalin ovelta.) Helmi hoi!\n\nHELMI (tulee.) Jokos hän meni?\n\nHOLM. Sinä siis näit? Se oli ukkosi.\n\nHELMI (nyökkää myöntävästi.) Mutta näkikös hän minut?\n\nHOLM. Onneksi, ei.\n\nHELMI. Mitä hänellä oli sanomista?\n\nHOLM. Sinä olet oikeassa. — Kautta rantain sain selville, että hän on\nmenossa Karpénin puheille. Yhden aikaan on hän siellä.\n\nHELMI. Voi, voi, mitenkä ihmeesti minä saisin tietää, mitä se siellä\nsotkee!?\n\nHOLM. Ole huoleti! Minä otan vieläkin valvoakseni asiaa.\n\nHELMI. Oi, sitä sinä et enää voi. Eihän asianajajatkaan saa ilmaista\nsemmoisia asioita.\n\nHOLM. Tosin ei. Mutta minä puhuttelen Karpénia sitä ennen ja...\n(Eteisen kello soi.) No, kukas nyt vielä...?\n\nHELMI. Aamiainen on kohta valmis, Tuure. Katan paikalla pöydän, että\nsitte pääset ulos. (Juoksee takaisin.)\n\nHOLM (aukaisee eteisen oven.)\n\nMAGDA JA KARPÉN (tulevat.)\n\nKARPÉN. Mies, onko vaimosi kotona?\n\nHOLM. Onneksi, — ei.\n\nKARPÉN. Valitettavasti, sinun kai piti sanoa?\n\nMAGDA. Todellakin vahinko, etten saanut antaa hänen kuulla kunniaansa.\n\nHOLM (katsellen Magdan pukua.) Ah, kuinka kaunis, kuinka komea! Varmaan\ntaaskin uusi puku? Uskaltaakohan edes pyytää istumaan?\n\nKARPÉN. Sekös on lipeväkielinen!\n\nMAGDA. Turha sekoittaa pois asiaa! Imartelu ei tässä auta.'\n\nHOLM. Mitäs hittoa minä sitte olen tehnyt?\n\nKARPÉN. Koska mies on vaimonsa pää ja sinä olet vaimosi mies ja sinun\nvaimosi on lakon johtajia, niin olet sinä pääsyyllinen lakkoon.\n\nHOLM. \"Ex ungve leonem!\" Minä tunnen sinussa paikalla maamme\nterävinjärkisen juristin. — (Magdan puoleen.) Saanen varmaan kohta\nonnen onnitella teitä senaattorin rouvaksi, rouva Karpén?!\n\nMAGDA. Minä lähden tänä iltana Hangon kautta Ruotsiin. Tämä elämä käy\nsietämättömäksi.\n\nHOLM. Ja luovutte noin lupaavasta elämän urasta, jätätte noin loistavan\npään?\n\nMAGDA. Oo, Ruotsissa niitä on paljon loistavampia.\n\nKARPÉN. Minä olen itse hänelle matkarahat antanut.\n\nHOLM. Siis erp sovussa? — (Karpénille.) Olet kai taaskin iskenyt\nsilmäsi johonkin?\n\nKARPÉN (tekee kaksimielisen liikkeen.)\n\nHOLM. Sen se lakko saa aikaan. Herrasväki on siis tehnyt meille kunnian\ntulla jäähyväisille?\n\nMAGDA. Aivan oikein.\n\nHOLM. Arvoisa rouva tietysti ei matkusta yksin?\n\nKARPÉN. Tietysti ei. Ihailija odottaa jo Hangon laiturilla.\n\nMAGDA. Useampikin.\n\nHOLM. Oo, arvattavasti! Vahinko, etten minäkin voi olla — saattamassa.\n\nMAGDA. Mikäs estää? Eikös laske Hertta?\n\nHOLM. Lakko, lakko, tietysti.\n\nKARPÉN. Kuule! Eikö sinulla sitte ole mitään tietoa, millä kannalla\nlakko nyt on? Onko mitään sovintoa odotettavissa?\n\nHOLM. En tiedä mitikään. Sitäpaitsihan olen syrjässä koko sotkusta.\n\nMAGDA. Silloin ei maksa vaivaa sen enempää aikaa tuhlata. Me lähdemme.\n\nHOLM. Totisesti: kaikki ihmiset ovat äkäiset, kuin ampiaiset, tätä\nnykyä.\n\nKARPÉN. Tjah! Minkäs sille sitte mahtaa. Ei tässä auta muu kuin lähteä\nkärsivällisesti odottamaan elämänsä loppua.\n\nHOLM. Sitä ennen pari sanaa, Juuso. — Sallitko, Magda, että puhuttelen\nmiestäsi silmänräpäyksen kahden kesken?\n\nMAGDA. Sallin.\n\nHOLM. Mennään minun huoneeseeni! — (Magdalle.) Tee niin hyvin ja\npeilaile sillä aikaa kaunista muotoasi, niin ei aika tule pitkäksi!\n\nHOLM JA KARPÉN (menevät.)\n\nMAGDA (selailee ensin pöydällä olevia kirjoja, menee sitte kuvastimen\neteen ja laittelee hiuksiaan, hattuaan, pukuaan.)\n\nHELMI (rientää sisään.) Ja Ruoka on pöyd... (pysähtyy yht'äkkiä\nhämmästyneenä Magdan eteen.) Kuka... Mistä...\n\nMAGDA. Ei, mutta... Kukas te olette?\n\nHELMI (aikoo mennä takaisin.) Ei... ei... ei... ei kukaan. En minä ole\nmikään. Suokaa anteeksi!\n\nMAGDA (pidättää Helmiä käsivarresta.) Ei! Te ette saa mennä. Ette te\nsaa. (Asettuu ruokasalin oven eteen.) Minä en laske. Sanokaa ensin,\nkuka olette! Te olette palvelija talossa, eikö niin?\n\nHELMI. E... en.\n\nMAGDA. Kukas te sitte olette?\n\nHELMI. Kyllä... kyllä minä kuitenkin olen. Mutta satunnainen... ihan\nsatunnainen vain.\n\nMAGDA. Sepä oivallista! Panevat toimeen palvelijain lakon ja pitävät\nitse salaa palvelijan toimessaan. Mainiota! Mainiota! Mutta kyllä minä\ntästä jutun nostan.\n\nHELMI. Saankos minä luvan kysyä, kuka rouva on?\n\nMAGDA. Kukako minä olen?! Kyllä. Sen sanon mielelläni. Minä olen rouva\nKarpén.\n\nHELMI. Jassssoo! Asianajaja Karpénin rouva?\n\nMAGDA. Juuri niin.\n\nHELMI. Sepä varsin hauskaa.\n\nMAGDA. No? — Kuinka niin?\n\nHELMI. Niin, minä olen niin paljon kuullut puhuttavan rouvasta; —\nteidän kauneudestanne, koreista puvuistanne ja kuinka paljon rahaa\nte... kuinka rikas te olette.\n\nMAGDA (istuutuu hyvillään sohvaan.) Ah, joutavia! — Mutta sanokaapas\nminulle, mistä te olette? Helsingistä varmaan?\n\nHELMI. En. Maalta minä olen. Tänään vasta tulin kaupunkiin.\n\nMAGDA. Ja heti saitte paikan? Olitte ehkä tilattu?\n\nHELMI. En ollenkaan. Ihan sattumalta tulin tähän paikkaan.\n\nMAGDA. Vaikea uskoa. Nuo silmät eivät puhu totta.\n\nHELMI. Kyllä, rouva, ihan totta.\n\nMAGDA. Mutta ettekös tiedä, että Helsingissä nyt on palvelijain lakko?\n\nHELMI. Kyllä, rouva.\n\nMAGDA. No, miks'ette ole siihen yhtynyt?\n\nHELMI. En ole vielä — joutanut, rouva. Ensin en sitä hyväksynyt. Mutta\nnyt siihen yhdyn, ihan varmaan yhdyn.\n\nMAGDA. Siinä teette oikein. Ja lähdette heti paikalla talosta pois.\n\nHELMI. Niin teen, rouva. Minä lähden heti. Minä lähden paikalla\nkorjaamaan kamssuni. Hyvästi rouva!\n\nMAGDA (itsekseen.) Ah, mikä ajatus! (Helmille.) Ei. Kuulkaahan vielä;\nse on ihan oikein, että tekin nyt teette lakon. Mutta ainoastaan tässä\ntalossa. Ylimalkaan on lakko hylättävä. Eikö niin?\n\nHELMI. Kyllä, rouva. Minä olen aivan samaa mieltä.\n\nMAGDA. Minulla on teille siis pieni esitys. — Me olemme, tietysti,\nmyönkin ilman palvelijaa. Te lähdette pois täältä ja tulette\npalvelukseen meille?\n\nHELMI. Herrasväenkö luo?\n\nMAGDA. Niin. Miksi epäröitte?\n\nHELMI. Jos siitä seuraa pahaa?\n\nMAGDA. Siitä vastaan minä.\n\nHELMI (itsekseen.) Kello yksi on Erkki siellä.\n\nMAGDA. Kas tässä teille kymmenen markkaa. Se on päätetty? Te siis\ntulette? (Antaa setelin.)\n\nHELMI (ottaa epäröiden vastaan.) Kiitoksia hyvin paljon, mutta tokkohan\nminä nyt... Milloinka minä saisin tulla?\n\nMAGDA. Paikalla. Sinun on tultava nyt heti.\n\nHELMI. Hyvä on. Minä tulen. Ihan paikalla minä tulen. Rouva on hyvä ja\nmenee edeltäpäin vain kotia.\n\nMAGDA. Me asumme tässä vastapäätä.\n\nHELMI. Hyvä on, rouva.\n\nMAGDA. Sinä tulet siis ihan varmaan?\n\nHELMI. Kyllä, rouva. Ihan varmaan. Kun minä kerran lupaan, niin se on\nvarma. — Hyvästi, rouva, niin kauaksi. (Juoksee pois.)\n\nMAGDA. Niin miellyttävä tyttö. Ja siisti käytökseltään. — Kas, kun\nen tullut hänen nimeänsäkään kysyneeksi. — Mutta onpas tämä yllätys\nHertalle ja Tuurelle. (Taputtaa ilosta käsiään.) Ja oiva kosto heille!\n— —\n\nKARPÉN JA HOLM (palaavat.)\n\nKARPÉN (Holmille.) Hyvä, hyvä. Hauska saada kuulla. — (Magdalle.) Siis\nlähdetään?\n\nMAGDA. Mistä salaisuuksista te nyt niin kauan puhelitte?\n\nHOLM. Ne saat kuulla Ruotsista palattuasi. — Toivotan onnea matkalle!\n\nMAGDA. Ja sinulle hauskaa nälkäkuolemaa. Terveiseni myöskin Hertalle, —\njos hänet vielä eläessäsi näet. (Kaikki nauravat.)\n\nMAGDA JA KARPÉN (menevät.)\n\nHOLM. Hyvä, että menivät. Nyt sitä pääsen serkkupiikani kanssa\naamiaista nauttimaan. (Aikoo mennä ruokasaliin.)\n\nHELMI (tulee vastaan, jälleen entisessä puvussaan ja matkalaukku\nkädessään.)\n\nHOLM. No?\n\nHELMI. Ruoka on pöydässä. Pyydän syömään.\n\nHOLM. Mitä tämä merkitsee? Entä sinä?\n\nHELMI. Minä lähden pois.\n\nHOLM. Miksi nyt? Minkä tähden?\n\nHELMI. Minä en voi enää tässä talossa palvella.\n\nHOLM. Ymmärtääköhän kukaan tässä enää mitään?!\n\nHELMI. Kyllä se on ihan mahdotonta. Minä en voi. Minun täytyy lähteä.\n\nHOLM. Joko heti?\n\nHELMI. Ihan paikalla.\n\nHOLM. Mikä hiton käry on nyt tämänkin nokkaan pistänyt?! — Mutta minäpä\nen laske. (Kiertää Helmin käsiinsä.) Kuuletko? En laske, en. Syödään\nyhdessä aamiainen. Sinä et pääse.\n\nHELMI. Herranen aika! Minä en voi. Päästä! Minun täytyy päästä!\n(Riuhtaisekse irti.)\n\nHOLM. Mutta selitähän, hyvä ihminen, toki syy! Mitä nyt sitte on\ntapahtunut? Onko sinulla paljon työtä ja vähän palkkaa, vai mikä ihme\non sinut villinnyt?\n\nHELMI. Minua on pakoitettu lähtemään.\n\nHOLM. Pakoitettu?!\n\nHELMI. Ja ell'en minä ihan paikalla lähde, niin pannaan tässä\nikkunoiden edessä toimeen suuremmoinen mielenosotus, oikein\njättiläismielenosotus. Ihmisiä tulee tuhansittain, kiljutaan ja\nräyhätään, huudetaan \"alas\" ja \"ulos\", revolverit paukkuu ja aidat\nsärkyy, ja lopulta tulevat sisään ja ajavat meidät kaikki pellolle. Oi,\nse olisi kauheata!\n\nHOLM. Mene, Herran nimessä, sitte!\n\nHELMI. Hyvästi! (Juoksee eteisen kautta ulos.)\n\nHOLM. Jaa-a! Näin käy, kun piiat ovat lakossa. Vaan ruokapa jäähtyy.\n(Rientää ruokasaliin.)\n\n\n\n\nToinen näytös.\n\n\nAsianajaja Karpénin työhuone. Vasemmalla puolella, etualalla,\nkirjoituspöytä. Samalla puolella ovi konttoriin ja nurkassa uuni.\nPerällä sohva. Oikeassa peränurkassa ovi eteiseen ja keskellä oikeata\nseinää ovi saliin. Sisustus uhkeata.\n\nHELMI (siistii huonetta, pyyhkii tomua.)\n\nMAGDA (tulee salista.) Kas, joko sinulla on huone siistittynä?\n\nHELMI. Jo, rouva.\n\nMAGDA. Sepä sukkela tyttö! Yks'kaks oli tuli uunissa, padat ja pannut\ntulella, ja sillä aikaa kun ruoka kiehuu, niin on huoneet siivottuina.\nSemmoista palvelijaa minulla ei ole vielä koskaan ollut, se minun\ntäytyy tunnustaa sinulle suoraan. Olet kahden veroinen.\n\nHELMI. Kyllä rouva nyt turhaan kehuu.\n\nMAGDA. Ja mieheni kirjoituspöytä! Mikä järjestys! Semmoista ei hän ole\nsiinä koskaan nähnyt. Kyllä hänkin kummastuu kotia tultuaan.\n\nHELMI. Tämäkö se on, rouva, herra asianajajan vastaanottohuone?\n\nMAGDA. Niin. Tuolla on konttorihuone. Mutta täällä hän aina neuvottelee\nklienttiensä kanssa.\n\nHELMI. Jassoo. Onpas tämä muhkea huone! Niin rikkaasti sisustettu!\nHerra asianajaja mahtaa tienata tavattoman paljon rahaa?\n\nMAGDA. Oo-ja. Aina sen mukaan, minkälainen juttu.\n\nHELMI. Monta tuhattakin?\n\nMAGDA. Hyvin usein.\n\nHELMI. Ai-ai! Senpä tautta kannattaakin rouvalle noin kauniita pukuja\nlaittaa. (Hypistelee Magdan hihaa.)\n\nMAGDA. Ha-ha! Oletpa sinä naiivi.\n\nHELMI. Mutta herrapa taitaa rouvasta paljon tykätäkin?\n\nMAGDA. Vielä paremmin! — Mutta nytpä sinä näyt tässä liika paljon\nviehättyvän.\n\nHELMI. Niin tosiaan. Herra jesta! Kun ei vain palaisi pohjaan?!\n(Juoksee hätääntyneenä ensin eteisen, sitte konttorin ovelle.) Minnekä\nminä nyt? Enhän minä tästä tiedä kyökkiinkään mennä.\n\nMAGDA (osoittaa salin ovea.) Tuosta, tuosta, salin kautta mene!\n\nHELMI (juoksee ulos.)\n\nMAGDA. Se on oikea aarre. Mistä kummasta ne Holmit olivat sen kaivaneet\nesiin?!\n\nKARPÉN (tulee konttorin kautta.) Saakeli! (Riisuu palttoonsa eteiseen.)\n\nMAGDA. No? Mitä uutta sait kuulla?\n\nKARPÉN. En mitään.\n\nMAGDA. Eikö mitään muutosta asemassa?\n\nKARPÉN (ottaa sikarin.) Yhtä uppiniskaisesti näkyvät pitävän kiinni\nvaatimuksistaan.\n\nMAGDA. Hertta, tietysti, siellä panee parastaan. Tahtoisinpa nähdä ja\nkuulla, miten hän siellä intoilee ja pauhaa. Hänestä olisi pitänyt\nmyöskin tulla asianajaja.\n\nKARPÉN (heittäytyy nojatuoliin.) Kuolee tässä, — ilman\nnaiskilpailijoita, — nälkään jo muutenkin, — rouviensa tähden.\n\nMAGDA. Et siis saanutkaan voileipiä?\n\nKARPÉN. Sainpas. Leikkelekaupasta löytyi vielä kaksi — kuivettunutta\ntosin — ja ne söin paikalla itse.\n\nMAGDA. Pidä hyvänäsi sitte!\n\nKARPÉN. Vaan tänä iltana aion lähteä maaseudulle asioilleni ja —\nsyömään.\n\nMAGDA. Etpäs.\n\nKARPÉN. Mitä sinä tarkoitat?\n\nMAGDA. Minä aion pyytää meille vieraita illalliselle.\n\nKARPÉN. Elä lörpöttele!\n\nMAGDA. Tiedätkö kenen? Hertan ja Tuuren.\n\nKARPÉN. Äsh! — Joko olet laittanut tavarasi kuntoon Ruotsin matkaasi\nvarten?\n\nMAGDA. Sen olen lykännyt tuonnemmaksi. — Minä puhun vakavasti: aion\npyytää Holmit meille illalliselle.\n\nKARPÉN. Kuule, Magda, minä puhun myöskin vakavasti: — sinun lorusi\nalkaa minua hermostuttaa.\n\nMAGDA. Etkö sinä huomaa, Juuso, huoneessasi mitään?\n\nKARPÉN. Mitä nyt? Että se on...?\n\nMAGDA. Siistitty. Niin. Ja kuinka sinun kirjoituspöytäsi on hyvässä\njärjestyksessä?\n\nKARPÉN (suutelee Magdaa poskelle.) Kiitos! Se on ääretön edistysaskel.\n\nMAGDA. Sen on tehnyt meidän uusi palvelijamme.\n\nKARPÉN. Vielä kerran: kii... (Aikoo uudelleen suudella Magdaa poskelle.)\n\nMAGDA (sysää Juuson luotaan.) Se on hävytöntä! — Minä sanon, että sen\non tehnyt meidän uusi palvelijamme.\n\nKARPÉN. Palvelijamme? Mistä sinä sen olisit saanut?\n\nMAGDA. Varastin.\n\nKARPÉN. Kuule! Mene nyt esplanaadille tuulettamaan itseäsi.\n\nMAGDA. Pitääkö minun todellakin vannoa saadakseni sinut uskomaan?\n\nKARPÉN. Jos se on totta, niin minä ajan paikalla sen uuden palvelijan\nulos samaa tietä kuin hän on tullut.\n\nMAGDA. Jonka minä olen hiellä ja vaivalla taloon hankkinut?!\n\nKARPÉN. Vaikka vain!\n\nMAGDA. Mutta minä en sitä salli.\n\nKARPÉN. Vaan minä teen sen sittenkin. Minun täytyy se tehdä. Minun\ntäytyy ja minä tahdon kannattaa tätä lakkoa, vaikka se vähän\nkiusallinen onkin. Ammattini vuoksi on se tehtävä. Asemani vaatii sitä.\nMinä en tahdo erota muista ja... ja...\n\nMAGDA. Raukka!\n\nKARPÉN. Ja aikaan saada skandaalia ynnä muuta.\n\nMAGDA. Vaan yhdyt liittoon Hertan ja muiden samanlaisten\nkansanvillitsijäin kanssa?\n\nKARPÉN. Selitä sinä niin. Minä sanon: kansan oikeuksien puoltajien\nkanssa.\n\nMAGDA. Pietari Patelin oli sukkela asianajaja, — todellakin!\n\nKARPÉN. Kiitän arvosanastasi!\n\nMAGDA. No. Siinä tapauksessa minä jätän talon oman onnensa nojaan.\n\nKARPÉN. Sen nojassa se on pysynyt hyvin tähän saakka ja pysynee\nvastedeskin.\n\nMAGDA. Tällä kertaa ainakin olen tehnyt voitavani. Elä siis syytä\nminua. — Lähden kuitenkin Ruotsiin. (Menee.)\n\nKARPÉN. Siinä teet oikein. (Kävelee, ensin hermostuneesti edestakaisin,\nmenee sitte kirjoituspöytänsä luo, naputtelee sormillaan sitä vastaan,\nselailee joitakin papereita, kävelee taas ja viheltelee, ja istuu sitte\nnojatuoliin lukemaan sanomalehteä.)\n\nHELMI (tulee.) Hyvää päivää! Rouva käski minun tulla herran luo.\n\nKARPÉN (luomatta silmiään sanomalehdestä.) Sinä saat mennä tiehesi.\n\nHELMI (vetäytyy verkalleen ja kummastellen ovelle päin.)\n\nKARPÉN. Minä sanoin: mene mat... (Katsahtaa Helmiin.) Ei. Odota!\n(Nousee seisomaan.) Kuka sinä.... kuka te olette?\n\nHELMI. Minä... minä olen herrasväen palvelija, uusi palvelija. Onko\nse... oletteko te... herra.\n\nKARPÉN. Olen. Herra minä olen.\n\nHELMI. Jassoo! (Seisoo, kuin kuvapatsas, tuijottaen Karpéniin.)\n\nKARPÉN (katselee Helmiä pitkään, viheltelee ja silmäilee joka puolelta,\nistuutuu tuoliin ja ihailee häntä päätään pyöritellen.)\n\nHELMI (kääntyy kainostellen ovellepäin, tehden hitaan liikkeen\nmennäkseen ulos.)\n\nKARPÉN. Sinä saat... te saatte jäädä.\n\nHELMI. Ei, kyllä minä menen tieheni.\n\nKARPÉN. Minä sanoin: jääkää!\n\nHELMI (seisattuu ovelle.)\n\nKARPÉN (menee ja kättelee Helmiä.) Minä olen asianajaja Karpén.\n\nHELMI (niiaa.) Kiitoksia. Sen minä näen.\n\nKARPÉN. Entäs te?\n\nHELMI. Minä olen vain yks palvelija... yks satunnainen.\n\nKARPÉN (hipaisten Helmiä sormella leuan alle.) Hi-hi! Todellakin\nsatu-nainen.\n\nHELMI (vakavasti.) Herra!! — —\n\nKARPÉN. Mutta nimi?\n\nHELMI. Jos herra herrassyötinki tahtoo minua Maijaksi nimittää...\n\nKARPÉN. Joo, kyllä, hyvin mielelläni.\n\nHELMI. Niin, minä sitten lähden kyökkiin.\n\nKARPÉN. Ei se nyt passaa. Eikös Maija tiedä, että nyt on palvelijain\nlakko?\n\nHELMI. Juu, kyllä minä sen tiedän.\n\nKARPÉN. Ja että kaikkien palvelijain pitää, tahtokootpa taikka ei,\nyhtyä lakkoon, muuten käy ohraisesti.\n\nHELMI. Senpä tautta minä nyt sitte lähdenkin tieheni.\n\nKARPÉN. Senpä tautta minä nyt sitte pyytäisin Maijan tekemään niin\nhyvin ja painamaan puuta.\n\nHELMI. Mitä herra nyt meinaa?\n\nKARPÉN. Ja olemaan minun vieraanani.\n\nHELMI. En minä nyt, todellakaan ymmärrä...\n\nKARPÉN. Minä tarkoitan vain, että olisitte niin hyvä ja riisuisitte\npois naamarin ja olisitte se, joka todellakin olette.\n\nHELMI (hämmästyen.) Te tie...?\n\nKARPÉN. Minulla on asianajajana terävä silmä, eikö niin?!\n\nHELMI. Tuure on kertonut teille kaikki!\n\nKARPÉN. Sitä en tiedä. Vaan sen suhteen, minkä tiedän, saatte olla\nhuoleti.\n\nHELMI. Kunpa nyt vain serkkuni ei aavistaisi minun olevan täällä.\n\nKARPÉN. Ettekö siis puhunut hänelle kepposestanne mitään?\n\nHELMI. En, — tietysti.\n\nKARPÉN. Silloin on kaikki hyvä. Rouvani ei tunne teitä. Voitte jatkaa!\nTe olette ovela tyttö, Maija. Saadaanpa nähdä, mikä hauska ilveily\ntästä syntyy.\n\nHELMI. Mutta mitä ihmettä pitää minun nyt tehdä?\n\nKARPÉN. Menette sanomaan rouvalleni, että minä sallin teidän jäädä\ntoistaiseksi meille palvelukseen.\n\nHELMI. Kiitos!\n\nKARPÉN. Ja kaikki ihmeet jätän teidän keksittäviksenne. Kekseliäisyyttä\nteissä kyllä on mitä suurimmassa määrässä. Olen todellakin iloinen,\nettä sain nähdä teidät, ennenkuin miehenne tulee puheelleni.\n\nHELMI. Enköhän minäkin saisi olla siinä neuvottelussa läsnä?\n\nKARPÉN. Ei se nyt oikein sovi.\n\nHELMI. Mutta minä tiedän, että hän puhuu puita heiniä. Se ei ole\ntotta, mitä hän sanoo. Se on pelkkää hassutusta, jonkinlaista\nsuuruudenhaaveilua tahi miksi sitä sanoisin.\n\nKARPÉN. No, no! Ei nyt kiirehditä edelle! Elkääkä olko huolissanne,\nhyvä rouva!\n\nHELMI. Oi, minä tunnen hänet niin hyvin. (Eteisen kello soi.)\n\nKARPÉN. Kas niin!\n\nHELMI. Taivas, joko se on hän?!\n\nKARPÉN. Menkää nyt pois. Minä aukaisen itse oven.\n\nHELMI (menee salin oven kautta.)\n\nKARPÉN (menee ja aukaisee Sormuselle eteisen oven.)\n\nSORMUNEN. Saisinkohan tavata asianajaja Karpénia?\n\nKARPÉN. Minä olen. Tehkää niin hyvin ja käykää huoneeseni.\n\nSORMUNEN (riisuttuaan päällystakkinsa, tulee.) Minun nimen on Sormunen.\n\nKARPÉN. Varsin hauskaa. (Istuutuu kirjoituspöytänsä ääreen ja pyytää\nSormusta istumaan lähellä olevaan nojatuoliin.) Olkaa niin hyvä ja\nistukaa.\n\nSORMUNEN. Kiitoksia, kiitoksia. (Istuutuu. Pitkänlainen vaitiolo.)\n\nKARPÉN. Siis, herra Sormunen?\n\nSORMUNEN. Niin. Minä olen Jänisjärveltä.\n\nKARPÉN. Vai niin!\n\nSORMUNEN. Minä tulin eilen kaupunkiin.\n\nKARPÉN. Soo-o! Vai eilen?\n\nSORMUNEN (painellen vatsaansa.) Täällä on lakko — Helsingissä.\n\nKARPÉN (naurahtaen.) Tjah!\n\nSORMUNEN. Se ei taida olla ollenkaan lystiä?\n\nKARPÉN. Tuossahan tuo menee.\n\nSORMUNEN. Ei—käh!\n\nKARPÉN. Eikös siellä Jänisjärvelläkin jo alkanut lakko?\n\nSORMUNEN. Eikö mitä! Ja jos tämän olisin tiennyt, niin olisin käskenyt\npanemaan eväitä völjyyn.\n\nKARPÉN. Saanko luvan kysyä, mikä on herra Sormusen ammatti!\n\nSORMUNEN (taas painellen vatsaansa.) Peeveli kun puree! — Jaa, niin,\nminä olin ennen kauppias, (hiukan pöyhkeillen.) — nyt minä olen\nrahatoimikamarin jäsen. — Se johtuu nälästä, kun ei saa ruokaa.\n\nKARPÉN (katsoo kelloaan.) Teillä on varmaankin, herra rahatoimikamarin\njäsen, joku vekselijuttu, vai, josta tahdotte neuvotella?\n\nSORMUNEN. Kyllä se ei ole kuin perheasia, (katselee ovia) jos siitä\ntässä uskaltaa haastaa.\n\nKARPÉN. Tehkää niin hyvin. (Nousee ja panee eteiseen vievän oven\nkiinni.) Olkaa huoleti. Saatte puhua ihan vapaasti. — Siis aviojuttu?\n\nSORMUNEN (huoahtaen.) Jopa se taas vähän helpotti. — Niin. Jos saan\nluvan kysyä, millä lailla sitä parhaiten saa eron vaimostaan? Se taitaa\nolla hyvin vaikeata?\n\nKARPÉN. Eipä. Jos vain painava syy on...\n\nSORMUNEN. Kah, eihän sitä ilman syytä.\n\nKARPÉN. No, ei sitte hätää mitään.\n\nSORMUNEN. Minkälainen syy sen pitäisi olla?\n\nKARPÉN. Tjah! Parantumaton tauti, sanokaamme esim. kaatuvainen,\npahemmasta puhumattakaan, — — uskottomuus...\n\nSORMUNEN. Kenenkä puolella se saisi lupa olla?\n\nKARPÉN (naurahtaen.) Luonnollisesti sillä puolella, josta ero haetaan.\n\nSORMUNEN. Jaa, jaa. Niin oikein.\n\nKARPÉN. Onkos näitä syitä, esim., olemassa, vai?\n\nSORMUNEN. E.. ei, ei minun tietääkseni. — (Painaa yht'äkkiä vatsaansa.)\nJokos se taaskin otti!\n\nKARPÉN. No, mainitkaa te sitte ne syyt, jotka aiheuttavat teitä\npyytämään avioeroa. Minähän en voi ruveta niitä kaikkia luettelemaan.\nTeidän on selitettävä asianne eikä minun se arvattava.\n\nSORMUNEN. Jaa, jaa. Niin oikein. Se on, tuota, sillä viisiä, ett'ei me\nollenkaan passata toisillemme.\n\nKARPÉN. Se on ihan liika vähän sanottu.\n\nSORMUNEN. Mutta se on pääasia. Siinä on kaikki sanottu.\n\nKARPÉN. Kyllä, — ylimalkaisesti. Mutta avioeroa pyydettäessä se on\nperusteltava paljoa enemmän yksityiskohtaisesti, niinkuin minulla jo\ntaannoin oli kunnia huomauttaa.\n\nSORMUNEN. Niinkuin esimerkiksi!\n\nKARPÉN. Tjah! Se olisi nyt taaskin teidän itsenne tehtävä.\n\nSORMUNEN. Mitäs varten minä sitte olen asianajajan puoleen kääntynyt?!\n\nKARPÉN. No! Onkos herrasväki tapellut keskenään, lyönyt toinen\ntoistaan, esim., halolla tai hiilikoukulla tahi jotakin siihen suuntaan?\n\nSORMUNEN. Ky... kylläpäs te nyt teette mahdottomia kysymyksiä.\n\nKARPÉN. No, mitäs sitte? Erikoistapauksia voi olla niin äärettömän\npaljon, ett'en laajasta praktiikistanikaan millään lailla hetikään voi\nlöytää sitä, joka mahdollisesti soveltuisi teihin.\n\nSORMUNEN. Ehkä minä nyt sitte saan auttaa herra asianajajaa?\n\nKARPÉN. Tehkää se, Herran nimessä! Sanokaa suoraan vain kaikki. Elkääkä\nturhaan tässä kallista aikaa kuluttako!\n\nSORMUNEN. Nähkääs; se on nyt niin, ett'ei minun vaimoni, — kuinka minä\nsanoisin, — osaa minua oikein räpresenteerata.\n\nKARPÉN. Soo, soo!!\n\nSORMUNEN. Niin, hän ei oikein vastaa minun asematani.\n\nKARPÉN. Sen minä uskon. — Mutta sanokaapas: kuinka ette tullut sitä\nhuomanneeksi, kun hänet naitte?\n\nSORMUNEN. Sanokaapas muuta! — Hän on vähän niinkuin liian tavallinen,\njokapäiväinen, tuota, — jokapäiväinen, niin.\n\nKARPÉN. Kyllä, kyllä, kyllä minä ymmärrän.\n\nSORMUNEN. Esimerkiksi: puhua muitten rouvien seurassa vain ruo'ista,\nsukkien parsimisesta, lapsista, pesusta, kasvatuksesta j.n.e.\n\nKARPÉN. Ah! Se on kauheata! — Vaan sanokaapas vielä: pistääkö hän\npöydässä ruokaa veitsellä suuhunsa, vai? Ja kaivaako hän hampaita\nkahvelilla?\n\nSORMUNEN. Kah! Eiköpähän tuo sitä tee. Vaan en minä ole sitä huomannut.\nMiksi te sitä kysytte. Niinhän ne tekee meillä kaikki muutkin.\n\nKARPÉN. Sivistymättömät! Kellä semmoiset tavat on, se ei saa istua\nsivistyneiden kanssa samassa huoneessakaan.\n\nSORMUNEN (taaskin äkisti painaen vatsaansa.) Tämä on ihan sietämätöntä!\n\nKARPÉN. Mikä teitä vaivaa?\n\nSORMUNEN. Se johtuu nälästä, kun ei saa ruokaa täällä Helsingissä. —\nSaakeli, kun puree!\n\nKARPÉN. Ei se ole vaarallista. Ei se tee mitään. Jatkakaa vain! Onkos\nteillä sitte vielä muitakin syitä, minä tarkoitan, avioeron pyyntöönne?\n\nSORMUNEN. No, eikös se jo riitä?\n\nKARPÉN. Esiintuomienne syitten joukossa ei ole vielä yhtään semmoista,\njoita laki mainitsee.\n\nSORMUNEN. En minäkään niitä tiedä muita mainita. Sen tiedän vain, ettei\nhän ole semmoinen, kuin olla pitäisi: istua reilusti salin sohvassa ja\nkonserveerata, kuulua yhdistyksiin ja pitää esitelmiä, sanalla sanoen...\n\nKARPÉN (kiusaantuneena.) Sanalla sanoen, te nyt poikkeatte yhä\netemmäksi kaikista laeista ja pykälistä, joihin voitaisiin nojautua. Te\nette ollenkaan esitä mitään tosiasioita vaimonne syyllisyydestä, vaan\nlatelette kaikellaisia toivomuksia ja vaatimuksia hänen suhteensa, Ja\nniiden perusteella...\n\nHELMI (tulee puettuna pitkään sadekaapuun, kasvot melkein\nhuppupäähineen peitossa, ja kantaa kahvia tarjoimella; seisattuu oven\nsuuhun.)\n\nKARPÉN (hoksattuaan asian.) Jassoo! Vai kahvia minulle?!: (Sormuselle.)\nElkää kummastuko: näin lakon aikaan täytyy olla hyvin varovainen.\n(Helmille, joka aikoo tarjota hänelle kahvia.) Minä en huoli.\nEhkä tarjoat vieraalle. Minulla tosin ei ole tapana... mutta näin\nharvinaiselle...\n\nSORMUNEN. No, kiitoksia! Se maistuu!...\n\nHELMI (aikoo tarjota Sormuselle, vaan kompastuu ja kaataa kaikki\nkahvikojeet hänen syliinsä.)\n\nKARPÉN. Noh! — Ha-ha-ha-ha!\n\nSORMUNEN. Voi, saakuri! Sinne se nyt meni, kuin Mähösen viina pitkin\nKuittisen kujia.\n\nHELMI (oudolla äänellä.) Suokaa, hyvä herra, anteeksi!\n\nKARPÉN. Olitpa sinä nyt kömpelö!\n\nSORMUNEN. Ja minun housuni! Ihan kahvissa ja kermassa!!\n\nHELMI (pyyhkii Sormusen housuja.)\n\nSORMUNEN (ottaa maahan pudonneen vehnäsen, jota rupeaa ahnaasti\npopsimaan, ja kerää muutamia muita kahvileipiä taskuunsa.)\n\nKARPÉN. Ei se taida teidän rouvanne näin tuhmasti käyttäytyä, herra\nSormunen?\n\nSORMUNEN (suu täynnä vehnästä.) Ei ole sattunut vielä tähän asti,.\nJumalan kiitos, hänelle tämmöistä vahinkoa.\n\nKARPÉN. Mutta sepä onkin taitava rouva, — siitä olen vakuutettu teidän\npuheestanne. Jospa minulla olisi semmoinen!\n\nHELMI (keräilee lattialta kahviastiat tarjoimelle.)\n\nSORMUNEN. Vai siihen päätökseen te, herra asianajaja, nyt sitte olette\ntullut?\n\nKARPÉN. Siihen. Eikä muuhun tässä sekavassa asiassa voi tullakaan.\nSiitä ette pääse irti millään mokomin.\n\nSORMUNEN. Kas niin!!\n\nHELMI (poistuu.)\n\nSORMUNEN (huudahtaen.) Ai, ai, ai! Huuu!! (kouraisten vatsaansa.) Nyt\ntulee loppu.\n\nKARPÉN. Elkää, Herran nimessä, toki noin huutako.\n\nSORMUNEN (kävellen rajusti edestakaisin.) Ai, ai, ai! Oi, oi, oi!\n\nKARPÉN. Käykää tuohon sohvalle vähäksi aikaa pitkäksenne! Tuohon noin!\n(Survaisee Sormusen sohvalle.)\n\nSORMUNEN (kiemurrellen.) Ihanhan se käpristää, kuin tuli tuohta!\n\nKARPÉN. Pitää kai käydä lääkäriä hakemassa, vai?\n\nSORMUNEN. Eikä tarvitse. Ei se ole muuta kuin nälästä, kun ei saa\nruokaa. Jos edes saisin vaikka yhden piffin!\n\nKARPÉN. Valitettavasti ei meillä ole puoltakaan antaa.\n\nSORMUNEN. Voi, kun en ole kotona nyt!\n\n(Koputus konttorin ovella.)\n\nKARPÉN. Kuka siellä?\n\nHOLM (ulkoa.) Minä, — Holm.\n\nKARPÉN. Sisään!\n\nHOLM (tulee.)\n\nKARPÉN. Tulit ihan parahiksi. Tässä muuan vieras yht'äkkiä pahasti\nsairastui enkä tiedä, mitä miehelle tehdä.\n\nHOLM. Kuka se on? — Kas! Sormunenhan se on?\n\nKARPÉN. Sehän oli hyvä. Herrat siis tuntevat toisensa?\n\nHOLM. Kyllä. — Täällähän sitä tavataan. Kuinka sinä jaksat?\n\nSORMUNEN (heikolla äänellä.) Minä kuolen.\n\nHOLM. Elä joutavia. — Mikäs sinua vaivaa.\n\nSORMUNEN (äkäisesti tiuskaisten ja hypähtäen istualleen.) Nälkä!\nEttekös työ jo oo kuullu? Johan min' oon sen sanonut tuhat kertoo:\nnäläkä! (Lopulta itku kulkussa.)\n\nHOLM. Voi, mies parka! Elä nyt itkemään rupea! Lähdetään pois minun\nluokseni! Ehkä sieltä nyt jo jotakin syötävää löytyy.\n\nKARPÉN. Kyllä se on parasta, että viet hänet pois. Tänne voi tulla\nmuitakin vieraita asialle.\n\nSORMUNEN (tyynesti.) Pois me lähdetäänkin. (Holmille.) Saankos ihan\nvarmaan teillä ruokaa?\n\nHOLM. Ell'ei sitä vain joku ole varastanut poissaollessani.\n\nSORMUNEN (kiireesti paiskaten kättä Karpénille.) Hyvästi nyt sitte! Ja\nkiitoksia.\n\nKARPÉN. Kiitoksia käymästä!\n\nSORMUNEN. Ei kestä kiittää. Käykää nyt joskus Jänisjärvelläkin.\n\nKARPÉN (Holmille.) Se kävi mainiosti.\n\nSORMUNEN. Mennään jo! (Rientää pois käsikkäin Holmin kanssa.)\n\nMAGDA (tulee.) Mikä kummallinen mölinä täällä oli?\n\nKARPÉN. Mielenosotus ja oikein raivoisa, jommoista en ole koskaan vielä\nnähnyt.\n\nMAGDA. Mitä? Meitäkö vastaan?\n\nKARPÉN. Ketäs?! Varoitinhan minä sinua. Sanoinhan, ett'emme saa\npalvelijaa pitää.\n\nMAGDA. Miks'et ajanut häntä pois?\n\nKARPÉN. Miks'et?! Se oli sinun asiasi. Sinähän hänet otitkin\npalvelukseen.\n\nMAGDA. Mutta minä lähetin hänet sinun luoksesi siinä tarkoituksessa. Ja\nsinä sallit hänen jäädä.\n\nKARPÉN. Se oli vain siksi, kunnes sinä Ruotsiin lähtisit.\n\nMAGDA. Vaan nytpä minä en lähdekään. Minä jään ja pidän palvelijani\nsittenkin.\n\nKARPÉN. Se on mahdotonta. Hän on nyt lähetettävä pois sittenkin,\nmuuten...\n\n(Eteisen kello soi.)\n\nKARPÉN (aukaisee oven.)\n\nHERTTA (tulee hengästyneenä ja vihaisena.) Hyvä, että tapasin teidät\nkotona. Ja Magda! Se on vieläkin parempi. Saan puhutella teitä molempia\nyht'aikaa.\n\nKARPÉN. Mikä on hätänä?\n\nMAGDA. Mitä nyt on tapahtunut?\n\nHERTTA. Vielä kehtaatte tässä viattomia näytellä! Minä sanon, että\nse on hävytöntä, se on suurimmassa määrässä hävytöntä! Pilata koko\nasiamme! Matkaansaattaa tämmöinen skandaali!... Äsh! Tuommoinen rouva!\n\nMAGDA. Ei, mutta tämä menee jo liian pitkälle. — Juuso! Puolusta minua!\nAja hänet ulos!\n\nKARPÉN. Mutta Herran nimessä, ole toki hyvä ja selitä, mistä on\nkysymys, Hertta hyvä?\n\nHERTTA. Mistäkö on kysymys?! — (Juhlallisesti.) Lakkokomitean tietoon\non tullut, että asianajaja Karpénin rouva, Magda Karpén, on tänään\npestannut itselleen palvelijan ja että hän, vastoin komitean selviä\nvaatimuksia, pitää luonaan tätä palvelijaa, sallimatta hänen yhtyä\nlakkoon.\n\nMAGDA (purskahtaa hillitsemättömään nauruun.)\n\nKARPÉN. S'ei ole totta! Minä vakuutan: s'ei ole totta!\n\nMAGDA. Tämäpä on oivallista!\n\nHERTTA. Ja sinä vielä naurat?! — Vai ei ole totta?! Siinä tapauksessa\nsallitte kai, että minä paikalla panen toimeen perinpohjaisen, ankaran\nkotitarkastuksen?\n\nKARPÉN. Sitä minulla ei ole valta estää. Lakkokomiteahan on ylempänä\nkaikkia lakeja ja lakien ylintä valvojaakin!\n\nMAGDA. Mutta minä sen estän. Minä en salli sitä. Eikö kotirauhaakaan\nenää pyhänä pidetä tähän raakaan maailman aikaan?! (asettuu salin oven\neteen.)\n\nHERTTA. Ahaa! Se on siis totta sittenkin. Tiesinhän, että se on totta.\n— Meidän miehillä, — naisilla, piti minun sanoa, — on varmat tiedot.\n— Ja minä näytän, että se on totta. Siis, teidän luvallanne, herra\nasianajaja... (Syrjäyttää Magdan voimakkaasti ja ryntää saliin.)\n\nKARPÉN. Nyt on kaikki hukassa!\n\nMAGDA. Nytpä minä vasta saan hänet oikein nolata!\n\nKARPÉN. Vaan ehkäpä palvelijamme jo itsekin on kerinnyt lähteä tiehensä.\n\nMAGDA. Sepä olisi ääretön vahinko.\n\nHERTTA (palaa, vetäen perässään käsiranteesta Helmiä, joka on puettu\nsamaan kaapuun ja päähine silmillä.) Vai ei ole totta? Mikäs otus\ntämä sitte on, joka valepukuun verhottuna oli oven takana piilossa?\n— (Juhlallisesti.) Lakkokomitean nimessä vangitsen minä tämän teidän\npalvelijanne? Vai uskallatteko vieläkin vakuuttaa, ettei tämä ole\npalvelijanne.\n\nKARPÉN. Minä vannon, ett'ei ole.\n\nMAGDA. Juuso, aukaise pelti!\n\nHERTTA (heittää päähineen Helmin silmiltä.) — No?!\n\nHELMI (puettuna oikeaan pukuunsa, antaa kaavun pudota maahan.)\n\nHERTTA. Mitä katalaa peliä!\n\nMAGDA. Oma palvelijanne!\n\nKARPÉN. Rouva Sormunen!\n\nHERTTA. Se Tuure heittiö, joka minut tänne narrasi!\n\nMAGDA. Sinä, — Juuso! Tällä lailla minut puijasit!\n\nKARPÉN. Magda sinä! Toisen rouvia palvelijanasi käytät!\n\nHERTTA. Ja sinä, Helmi, kehtaat!! Mitä sanon minä lakkokomitealle?!\n\nHELMI. Vie terveiset minulta ja sano, että minäkin nyt yhdyn lakkoon.\n(Naurua.)\n\nHERTTA (lähtee vihaisena ulos.)\n\nKARPÉN. Mainiosti! Tämä on epäilemättä käänteen tekevä tapahtuma\nlakkoasiassamme.\n\nMAGDA. Minun täytyy todellakin pyytää anteeksi, rouva Sormunen...\n\nHELMI. Ja minun — kiittää teitä, rouva Karpén.\n\nHERTTA (palaa tuiskuna.) Minä unhotin sanoa sinulle, Helmi,, että sinun\nmiehesi on tullut kaupunkiin ja on kovin sairas. Hän oli kalpea, kuin\npalttina, kun tuli vastaani Tuuren taluttamana. Mene ja pidä huoli\nmiehestäsi! (Rientää pois.)\n\nKARPÉN. Niillä on myöhäiset tiedot siellä lakkokomiteassa.\n\nHELMI. Niin, kyllä minun täytyy lähteä pois tästä talosta.\n\nMAGDA. Ja takaisin entiseen. Sitä en tahdo nyt enää estää.\n\nKARPÉN. Mutta me tavataan vielä, rouva Sormunen. Minulla on asiaa\nmiehellenne. Toivon, että hän siksi paranee teidän hoidossanne.\n\nHELMI. Näkemään asti siis! (juoksee pois.)\n\nMAGDA. Ja nyt minun _täytyy_ lähteä Ruotsiin.\n\nKARPÉN. Taaskin.\n\nMAGDA. Sinä pilasit kaikki, — koko minun iloni.\n\nKARPÉN. Nythän olette kuitit — molemmilta puolin.\n\nMAGDA. Emme. Holmit ovat meille velkaa tämänpäiväisen ateriamme.\n\nKARPÉN. No, sen menemme syömään heidän luoksensa — sittenkin.\n\nMAGDA. Hyvä. Siihen suostun.\n\nKARPÉN. Ja matka Ruotsiin...?\n\nMAGDA. Jää tuonnemmaksi. (Menee.)\n\nKARPÉN. Ha-ha-ha-ha!\n\n\n\n\nKolmas näytös.\n\n\nRuokasali Tuure Holmin asunnossa. Perällä leveä ikkunansyvennys, jossa\non pieni pyöreä pöytä kasvien keskellä. Oikea seinä muodostaa keskellä\ntaitteen, että niin siinä etualalla on ovi saliin ja peremmällä ovi\neteiseen. Samallaisen taitteen muodostaa vasen seinä, jossa etualalla\non ovi makuuhuoneeseen ja taitteen toisella puolella ovi kyökkiin.\nVasemman seinän taitteessa ruokakaappi, oikean — uuni. Etualalla\nmakuuhuoneen oven luona, seisoo syrjittäin leposohva. Keskellä huonetta\nruokapöytä tuolineen. Katossa lamppu.\n\nSORMUNEN (tulee eteisen ovesta Holmin taluttamana.)\n\nHOLM. Kas niin! Käy nyt tuohon sohvalle loikomaan!\n\nSORMUNEN (istuutuu ja katselee ympärilleen.) Mikäs huone tämä on?\n\nHOLM. Meidän ruokasalimme.\n\nSORMUNEN. Vai tämmöinen!\n\nHOLM. Rupea nyt pitkäksesi niin kauaksi, (asettaa tyynyn Sormusen pään\nalle ja nostaa hänen jalkansa sohvalle.)\n\nSORMUNEN. Kuinka kauaksi?\n\nHOLM. No, siksi, että panen sinulle ruo'an pöytään. Katsotaan, mitä\nkaapista löytyy.\n\nSORMUNEN. Hu-hu-hu-huu!\n\nHILMA. Vieläkö sinua vilustaa?\n\nSORMUNEN. Vielähän tuo puistuttaa.\n\nHOLM (ottaa eteisestä koko joukon päällysvaatteita, joilla peittelee\nSormusta.) Noin. Eiköhän se kohta taukoa.\n\nSORMUNEN. Voi turkanen! Ihanhan sinä hoidat minua, kuin oma eukkoni.\n\nHOLM. Sinäpä taidatkin olla liiaksi hyvyydellä pilattu siellä kotonasi\nJänisjärvellä.\n\nSORMUNEN (oikaisekse mukavasti.) Pitäähän sitä toki sen vertaa,\nlähimmäistään rakastaa.\n\nHOLM. No, jo! Totisesti! (Rupeaa panemaan kaapista ieikkelelautasia\npöytään.) Etköhän sinä ollut viftillä, eilen?\n\nSORMUNEN. Hä?\n\nHOLM. Syötkös sinä silliä?\n\nSORMUNEN. Elä kysy, — pane vain pöytään!\n\nHOLM. Minä sanoin, että kyllä sinä taisit eilen vähän ryypiskellä? Olit\nviftillä?\n\nSORMUNEN. En, jukoliste.\n\nHOLM. Vaan siltä se vähän näyttää.\n\nSORMUNEN. Se oli vahinko, ett'en ollut. Eihän sitä tiedä,, milloin taas\npääsee Helsingissä käymään.\n\nHOLM. Maitoako sinä juot vai tahdotko puolikkaan olutta?\n\nSORMUNEN. Ell'ei heti kokonaista ole niin piisaa se aluksi puolikaskin.\n\nHOLM. Kas niin! Tässäpä jo alkaakin kaikki olla, mitä talo kykenee\ntarjoamaan. Ei. Odotapas; vielähän sinne taisi ruokasäiliöön jäädä yksi\nbiffi minun aamiaisestani. Mutta sen saat syödä kylmänä.\n\nSORMUNEN. Vaikka raakana. Elä kursaile ollenkaan!\n\nHOLM. Minä käyn heti hakemassa. (Menee kyökkiin.)\n\nSORMUNEN (nousee sillä välin nopeasti ylös ja käy pöydän ääreen\nahnaasti syömään.)\n\nHOLM (palaa, tuoden biffin ja olutpuolikkaan) Kah, joko sinä...?\n\nSORMUNEN. Minä olen täällä ihan kuin kotonani.\n\nHOLM. Tee niin hyvin. Jatka vain!\n\nSORMUNEN. Jo minua vähän hävettää tämä nälkä.\n\nHOLM. Tee puhdasta vain, veliseni, noista leikkeleistä!\n\nSORMUNEN. Mistäs sinä oikeastaan olet nämä saanut, kun ei sinulla\naamulla käydessäni ollut tarjota?\n\nHOLM. Taivaasta tipahti ja vähän olen itsekin hankkinut.\n\nSORMUNEN (rähähtää nauruun.) Ha-ha-ha-ha! — En minä tavallisesti syö\nkotonakaan näin paljoa.\n\nHOLM. Jaksat kai kuitenkin vielä tuon pienen biffin poskeesi pistää?\n\nSORMUNEN. Koetetaan. Eiköhän se painu.\n\nHOLM (kaataa hänelle olutta.) No? Maistuuko se?\n\nSORMUNEN. Oikein mainiolta! Niin on pehmeä! Ja niin hyvin paistettu!\nIhankuin meidän mamman oma laittama.\n\nHOLM. Vai niin! Vai osaa sekin niin hyviä paistaa?!\n\nSORMUNEN (juoden olutta.) No, morjens! Olkoon onneksi!\n\nHOLM. Samoin sinulle. Ja Helmin malja myös!\n\nSORMUNEN. No, kaada pois! (Juo toisen lasin)\n\nHOLM. Sinä taisit saada sen sekavan riita-asian siellä Karpénin kanssa\nselvitetyksi, vai?\n\nSORMUNEN. Hä? Minkä riita-asian?\n\nHOLM. Minkäkö? Sen, josta aamulla puhuit. Joka sinulla oli toimena,\nsieltä Jänisjärveltä, selvittää.\n\nSORMUNEN. Jaa, niin väinkin. — Eikö mitä.\n\nHOLM. Kuinka niin?\n\nSORMUNEN. Se on huono juristi.\n\nHOLM. Karpénko?\n\nSORMUNEN. Niin juuri. Ei se kelpaa mihinkään. Sotkee ihan selvän asian.\n\nHOLM. Sehän se hyvä juristi onkin. Niinhän ne parhaimmat asianajajat\ntekevätkin. Se, joka sukkelimmin saa asian myttyyn, se on etevin.\n\nSORMUNEN. Niinpä näkyy... tosiaankin.\n\nHOLM. Kuule: nyt kai voit kertoa sen jutun minullekin, vai?\n\nSORMUNEN. Ka, miks'ei. Olethan sinä vapaa tänä iltana?\n\nHOLM. Mitenkä niin?\n\nSORMUNEN. Minulla olisi sinulle pieni esitys.\n\nHOLM. No?\n\nSORMUNEN. Kun sinä nyt olet ollut niin vieraanvarainen... Uh, kun jo\nalkaa tuntua hyvältä, kun on maha täysi!... Niin, kun sinä nyt olet\nollut niin vieraanvarainen, niin minä puolestani tahtoisin pyytää sinua\nkanssani tänä iltana jonnekin juomaan lasin totia.\n\nHOLM. Mitä joutavia. Voidaanhan sitä juoda täällä kotonakin.\n\nSORMUNEN. Eikös se sinun rouvasi laske sinua ulos?\n\nHOLM. Kyl-lä. Sinun seurassasi varsinkin.\n\nSORMUNEN. Niin, no! Mentäisiin johonkin hauskaan kapakkaan, hä-hä-hä\nhä-hä!, istuttaisiin ja tarinoitaisiin lasin ääressä. Onhan niitä\nkapakoita täällä Helsingissä?\n\nHOLM. Niitäkö?! Niissähän se Helsinki elääkin!\n\nSORMUNEN. Niin, no! Saakuri, kun se olisi hauskaa, kerran kun sitä on\ntänne tullut! Hä-hä-hä-hä-hä! Juotaisiin totit ja syötäisiin päälle\npikku illallinen!\n\nHOLM. Olisi se hemmetin hauskaa, vaan sinä olet tässä jo, veliseni,\nkerinnyt unhottaa, ettei Helsingissä nyt ravintoloissa ruokaa saakaan.\n\nSORMUNEN. Juuttaan kaupunki!\n\n(Eteisen kello soi.)\n\nHOLM. Minä luulen, että on parasta, että sinä nyt syötyäsi vähän\nlepäät, veliseni. Eikö niin?\n\nSORMUNEN. Ei se pahaa tee. Se on hyvä tuuma.\n\nHOLM. Mene tästä sitte, salin kautta, minun huoneeseni. Siellä on hyvä\nsohva.\n\nSORMUNEN. Mennään, mennään. Kiitoksia nyt vain paljon! (Menee.)\n\nHOLM (avaa eteisen oven ja saattaa Helmin sisään, pannen salin ja\neteisen ovet kiinni.) Vai niin! Näppärä palvelijamme tulee takaisin\nkarkuretkeltään.\n\nHELMI. Jos herrasväki ottaa minut takaisin?\n\nHOLM. No, olkoon menneeksi! Annetaan anteeksi tämä kerta, lieventävien\nasianhaarain vallitessa. Mutta se on ensimmäinen ja viimeinen.\n\nHELMI. Kyllä se on. Kiitoksia tuhannet! Minä koetan nyt tästä lähin\ntehdä parastani...\n\nHOLM. Miehesi hyväksi, jonka mieliala nyi jo alkaa kokonaan olla sinun\npuolellasi.\n\nHELMI. Onko hän vielä täällä? Kuinka hän jaksaa?\n\nHOLM. Lähetin hänet juuri lepäämään. Jaksaa nähtävästi jo aika hyvin.\nTarjosin hänelle tässä aamiaistähteitä ja hän söi hyvänlaisella\nruokahalulla. Kaikki johtui vain ärtyneestä mielentilasta, jonka nälkä\nhyvään ruokaan tottuneessa vatsassa oli synnyttänyt. Toivon, että hän\nherättyään avosylin on valmis vastaanottamaan pikku rouvansa, jos vain\nsen syli nyt enää on avoin hänelle.\n\nHELMI. Jokos Erkki tänä iltana aikoi matkustaa kotiin?\n\nHOLM. Eipäs se siltä tuntunut. Eikä siitä nyt saa puhetta ollakaan. Kun\nkerta on saatu näin kaukaisia vieraita, mutta iäheisiä omaisia, niin\nkoetetaan viettää ilta yhdessä. Toivotaan, ett'ei sitä enää tarvita\nkauan kuivin suin olla.\n\nHELMI. Kiitos, kiitos. Vaan ehdolla, että sallitte minun pitää\nhuolta aineellisesta puolesta. Se on nyt, sitäpaitsi, suoranainen\nvelvollisuutenikin rikkomusteni tähden teitä vastaan.\n\nHOLM. Jos nyt niin välttämättä tahdot taitoasi vielä näyttää.\n\nHELMI. Välttämättä. Muuten lähden pois.\n\nHOLM. Joko taaskin?! Vaan vielä ehto minun puoleltani.\n\nHELMI. Ja se on?\n\nHOLM. Että pyydämme Karpénitkin meille.\n\nHELMI. Vallan kernaasti minä siihen suostun.\n\nHOLM. Sitte on kaikki hyvin.\n\nHELMI. Ja minä lähden paikalla toimeeni. (Juoksee kyökkiin.)\n\nHOLM (rupeaa pöytää kattamaan.) Minkätähden tässä maailmassa pitää olla\nniin paljon vääryyttä? Miksi täällä tapahtuu niin paljon nurinpäin?\nTuommoinen kultaomena, kuin tuo Helmi serkku, — siinä on nimi sattunut\noikealle omistajalleen, — ja kenen käsissä!! — Missä lie se oikea\nonnensopukka? Ei sitä ole Helsingissä eikä Jänisjärvelläkään. Lieköhän\nmissään?!\n\nHELMI (tulee.) Kuulehan, Tuure!... Siinäkö sinä jo pöytää katat?\n\nHOLM. Koetanpahan edes vähän olla apuna minäkin.\n\nHELMI. Tuo kyllä keritään. — Tänne tuli juuri keittiöön palvelija, joka\nsanoo olevansa teidän entinen Miina.\n\nHOLM. No? Mitäs sillä on sanottavaa?\n\nHELMI. Että lakko alkaa loppua.\n\nHOLM. Joko? Sepä hauska uutinen. Ja kenen puolelle voitto kallistuu?\n\nHELMI. Kummallekin. Tai oikeammin: molemmilta puolilta tehdään\nmyönnytyksiä. Palvelijat tyytyvät,, kun saavat pyytämänsä vapaat ajat.\n\nHOLM. Siinähän se pääasia näyttää Olleenkin. Ja kaikesta tämmöinen melu.\n\nHELMI. Otatte kai Miinanne takaisin?\n\nHOLM. Eiköpähän. Hyvähän se oli palvelija. (Eteisenkello soi.)\n\nHELMI. No, se on oikein. (Juoksee pois.)\n\nHOLM (avaa oven Karpénille.) Käydään tänne. En voi pyytää sinua\ntyöhuoneeseeni: siellä lepää Sormunen.\n\nKARPÉN. Joko se kuoli?\n\nHOLM. Ei minun tietääkseni. Söi elääksensä ja pani maata.\n\nKARPÉN. Hääpöytääkös täällä valmistetaan — läksiäisiksi?\n\nHOLM. Ja tuliaisiksi. Lakko on loppumaisillaan. Aioimme pyytää sinutkin\nrouvinesi meille aterioimaan.\n\nKARPÉN. Minä tulin sinulle ilmoittamaan, että lakko jo on lopussa. Ja\naterioimaan luonanne aioin minä rouvineni tulla pyytämättäkin. Siihen\nmeillä on täysi oikeus.\n\nHOLM. Jokopahan? Minkä lakipykälän nojalla?\n\nKARPÉN. Sen, joka kohta kirjoitetaan. — Muita minä tulin yksin vähän\naikaisemmin. Minulla oli asiatakin tähän taloon.\n\nHOLM. Sen minä uskon. Taisit pahasti mieltyä lyhytaikaiseen\npalvelijaanne?\n\nKARPÉN. Vielä enemmän hänen erottamattomaan mieheensä. Kuule: hänhän on\nklassillinen! Oikea kansallismuseon nurkkapyhimys!\n\nHOLM. Taisipa panna sinutkin pussiin?\n\nKARPÉN. Vähällä, totta tosiaan! Minä nyt olen tullut yhä enemmän\nvakuutetuksi, että meidän sisämaan ukot ovat maailman nokkelimpia\njutun-käyttäjiä. — Minun täytyy välttämättä saada tavata tuota\nSormusta. Minulla on hänelle tärkeätä asiaa.\n\nHOLM. Jokohan minä uskallan mennä herättämään häntä? Eihän se ole vielä\npuoltatuntiakaan maannut.\n\nKARPÉN. Ravista pois valveille! Jo se sille riittää.\n\nHOLM. Syytä itseäsi, jos se äissään viskaa kalossin niskaasi. (Menee.)\n\nKARPÉN (kävelee vihellellen pöydän ympäri.)\n\nHELMI (tulee pöytää kattamaan.) Pyydän anteeksi.\n\nKARPÉN. Meidän Maija! Täydessä talouden touhussa!\n\nHELMI. Nyt on tulinen kiire: saadaan vieraita! Karpénin herrasväki on\npyydetty päivälliselle.\n\nKARPÉN. Ja Sormusen herrasväki. Siitäpä tulee hauska yhtymys! —\nKuulkaapas, arvoisa rouva: te ette saa jättää herraanne aivan\nrankaisematta. Pieni, viaton pila on terveellinen, kuin ruokaryyppy, ja\nhän ansaitsee sen täydellisesti.\n\nHELMI. Vai on teilläkin semmoinen tuuma?\n\nKARPÉN. Siis teilläkin? No, sitte hyvä tulee. Teemme parastamme\nyhdessä. Tuure meni juuri ukkoanne herättämään.\n\nHELMI. Herranen aika! Hän tulee siis jo paikalla tänne. Kyllä nämä\nlaitokset tässä kiireessä nyt tulevat vähän niin ja näin.\n\nKARPÉN. Siitä vähät! — Mutta tuollapa ne jo kuuluu tulevankin.\n\nHELMI. Minulla on vielä työt kesken keittiössäkin.. (Juoksee pois.)\n\nSORMUNEN ja HOLM (tulevat.)\n\nSORMUNEN (makeasti haukotellen.) Varhainpa sinä herätitkin. Se olisi\nmaistunut niin makealta vielä, uni.\n\nKARPÉN. Iltaa, herra Sormunen.\n\nSORMUNEN (paljoa välittämättä Karpénista.) Iltaa, iltaa. (Hieraisee\nsilmiään.) Minä olen näin vähän uninen vielä. Olinkin niin turkasen\nväsynyt. (Haukottelee.)\n\nKARPÉN. Kaikista päivän vaivoista. Sen käsittää.\n\nSORMUNEN. Niin juuri. — Sinulla onkin, Tuure, niin mainio vieterisohva.\nNukuin, kuin Abrahamin helmassa, niin että oikein vesi valui\nsuupielistä. (Vielä pitkä haukotus.)\n\nHOLM. Vielä kerran: elä nyt pane pahaksesi, että minun täytyi herättää.\n\nKARPÉN. Se on oikeastaan minun syyni. Minulla on teille vähän asiaa,\nherra Sormunen.\n\nSORMUNEN. Tehkää niin hyvin ja istukaa! (istuu itse mukavasti\nhuokusohvaan.) Mistä olisi kysymys?\n\nKARPÉN. Te kyllä pyysitte minun käymään Jänisjärvelläkin, mutta asiata\non vähän vaikea lykätä tuonnemmaksi.\n\nSORMUNEN. Herrassyötinki taitaa tahtoa puhutella minua, kahden kesken?\n\nHOLM. Niin, ehkä häiritsen?\n\nKARPÉN. Eipä suinkaan. Päinvastoin, päinvastoin. Olisipa parempi, että\ntässä olisi vielä useampi henkilö läsnä.\n\nSORMUNEN. Mitäs se sitte oikeastaan olisi? (Hieroo unta silmistään.)\nMinun on yhä vielä vähän vaikeata päästä selviämään.\n\nKARPÉN. Kyllä minä selvitän. — Tässä, nähkääs, on ensin pikkuinen\nlappu, joka minulla on kunnia esittää teille, koska se asia näkyi\njääneen teiltä päivällä unohduksiin. (Antaa Sormuselle laskun.)\n\nSORMUNEN (panee silmälasit nenälleen, tarkastaa kauan laskua, katsahtaa\nväliin Karpéniin, väliin laskuun, nousee sitte istualtaan, ottaa Holmia\nkäsivarresta ja vie hänen toiselle puolelle huonetta.) Se, roisto,\nvaatii viisikymmentä markkaa tämän päiväisestä keskustelustamme.\n\nHOLM. Siitäkö sekavasta riita-asiasta?\n\nSORMUNEN (tiuskaisten.) Mikä sekava? Ihan selvä juttu.\n\nHOLM. Etkös kysynyt edeltäpäin, paljoko neuvottelu tulisi maksamaan?\n\nSORMUNEN. Enkö mitä!\n\nHOLM. Ei sitte muuta, kuin maksa pois vain.\n\nSORMUNEN (luo Holmiin pitkän, halveksivan katseen.) Luuletko, että\ntässä ollaan eilispäivän penikoita, joilla ei ole vielä Silmätkään\nauki?! (Ottaa ja vie laskun Karpénille, tokaisten sen, sanaakaan\nsanomatta, hänelle käteen.)\n\nKARPÉN (ottaa laskun, mutta tarjoaa sen vielä kerran Sormuselle.) Minä\npyydän.\n\nSORMUNEN. Pyytäkää vain, vaan siitä ei lähde mitään.\n\nKARPÉN. Ette siis hyvällä tahdo suorittaa minulle maksua neuvottelusta\nluonani?\n\nSORMUNEN. Mistä hyvästä? Ettehän te osannut neuvoa mitään.\n\nKARPÉN. Hyvä. Tahdotte siis, että tämän laskun sisällys joutuu teille\nvirallista tietä perittäväksi. Silloin saatte nähdä, miten ne pienetkin\nkasvaa.\n\nHOLM (Sormuselle.) Kyllä se on parasta, että sinä nyt maksat tuon\nlaskun. Elä viitsi ruveta joutavia rettelöimään.\n\nSORMUNEN. Sehän se rupee rettelöimään enkä minä. Vielä ilkiää\ntulla vieraaseen taloon tuommoisissa jonkin joutavissa asioissa.\n(Karpénille.) Antakaa lasku tänne!\n\nKARPÉN. Tehkää niin hyvin: rahat pöytään ensin! Lasku on jo kuitattu.\n\nSORMUNEN (lyö viisi markkaa pöydälle.) Tuoss' on, — enemmän, kuin\nliikaa, — teidän pakinoistanne.\n\nKARPÉN. Olette todellakin Jänisjärveltä, hyvä herra. Unhotitte, että\nlaskussani oli viitosen jälessä vielä nolla.\n\nSORMUNEN. Nollia minulla ei ole teille antaa. Meidän puolella ei niitä\nkäytetä, sillä ne ei merkitse mitään.\n\nKARPÉN. Mutta mitä ne meidän puolella merkitsevät, sen saatte, kuten\nsanottu, vielä nähdä. Tässä on rahanne takaisin ja laskun pistän\ntoistaiseksi taskuuni. (Antaa viisimarkkasen takaisin Sormuselle.)\n\nSORMUNEN. Kun ette huoli, niin olkaa ilman. Nämä paperit kelpaa meille,\nvaan te saatte kohta taskuunne minulta samanlaisen lisäksi, kuin minkä\nsinne jo pistitte.\n\nHOLM. Vieläkö sinä nyt höpiset unissasi, hyvä veli, vai? Pitäähän sinun\nasianajajan vaivat suorittaa.\n\nSORMUNEN. Mitkä hiton vaivat?! Minullahan ne vaivat on olleet.\nVaivat ja vastukset. Teidän talossanne, herra Karpeni, töhrättiin ja\ntärveltiin kahvilla ja kermalla minun ihka uudet housuni. Niistä vaadin\nminä maksun teiltä. Ja ell'ette maksa hyvällä, niin laitan minä teiltä\nmyöskin virallista tietä laskun sisällyksen perittäväksi. Housuni\nmaksavat myöskin viisikymmentä markkaa.\n\nHOLM. Tokkopahan?!\n\nSORMUNEN. Maksavat hyvinkin. Parasta eskeliskan verkaa.\n\nKARPÉN. No, no, hyvin mahdollista. Olkoon sitte. Jos niin on, että\nteillä on vastalasku, niin on ainakin oikeus ja kohtuus, että se maksaa\nhousunne, joka ne turmeli.\n\nSORMUNEN. Sama se minulle. Siihen minä kyllä suostun... Sitte ollaan\nkuitit.\n\nHOLM. Se oli oikea Salomonin tuomio.\n\nSORMUNEN (yIvästellen.) Hä-hä-hä-hä! Näithän nyt että olen sitä vähän\nmiestä rninäkin.\n\nKARPÉN. Niin ollen saadaan teidän asianne, herra Sormunen, selvitetyksi\nhyvin yksinkertaisesti ja aivan heti paikalla. Asianlaita on, näette,\nse, että housujenne tärvelijä sattuu tällä haavaa olemaan tässä talossa.\n\nHOLM. Ett'ei ehkä tarvitse oikeuteen mennä.\n\nSORMUNEN. Sehän on oikein hauskaa. Ha-ha-ha-ha.\n\nKARPÉN. Parasta on siis, että pyydetään syyllinen tänne. Eikö niin?\n\nSORMUNEN. Mitä pikemmin, sitä parempi, — minun puolestani.\n\nKARPÉN. Ole niin hyvä, Tuure, ja kutsu sisään se Maija, joka koko tämän\nikävän jutun kaikkine rettelöineen on aikaan saanut.\n\nHOLM. Mielelläni. — (Keittiön ovelta.) Maija hoi! Tuleppas sisään nyt!\n\nHELMI (tulee ja asettuu kysyvän näköisenä oven suuhun seisomaan.)\n\nSORMUNEN (seisoo toisella puolella huonetta, tuijottaa Helmiin\nhämmästyneenä ja hieroo sitte ikäänkuin unta pois silmistään.)\n\nKARPÉN. Maija kai tuntee tuon herran tuossa?\n\nHELMI. Kyllä, — vähän.\n\nKARPÉN. No, seikka on se, että hän nyt vaatii Maijan maksamaan hänelle\nviisikymmentä markkaa hänen nimettömistään, jotka Maija tänään tärveli.\n\nSORMUNEN. Mitäs saakurin ilvettä tämä on?! — Kuulkaapas nyt: tämä on\nHelmi, minun oma vaimoni Jänisjärveltä.\n\nKARPÉN. Ha-ha-ha-ha! Kaikkia se juonittelija keksiikin! Meidän Maijan\ntahtoo vaimokseen omistaa!\n\nSORMUNEN Kuule, Tuure, eikö ole? Todistahan sinä, että on.\n\nHOLM. Minä olen jäävi, esteellinen. En minä...\n\nSORMUNEN (aikoen syleillä Helmiä; hellällä äänellä.) Milloinkas Sinä,\nHelmi...? Helmihän sinä olet? Minun vaimonihan sinä olet? Pikku...?\n\nHELMI (peräytyen.) Hyvä herra!\n\nKARPÉN (estäen Sormusta.) So, so, so, herra Sormunen! Minä pyydän:\njättäkää tuo liika hellyytenne! Ei se sovi naineelle miehelle. Tässä\nkaikkien läsnäollessa! Sitä paitsi se ei ollenkaan sovi yhteen sen\nasian kanssa, josta tänään kävitte minun luonani neuvottelemassa.\nLisäksi olette nyt itse omalla käytöksellänne selvästi todistaneet\nasianne aivan vääräksi joka suhteessa.\n\nSORMUNEN (tarttuen molemmin käsin päähänsä.) Tulenkohan minä hulluksi,\ntulenkohan minä hulluksi?!!\n\nHOLM. No, hyvä veli, nyt sitä taidetaan olla ihan umpikujassa?\n\nSORMUNEN (äkäisesti tiuskaisten ja polkien jalkaansa.) Te olette\nsalaliitossa kaikki minua vastaan. Te teette tahallanne vain kiusaa\nminulle vanhalle, naineelle, ristitylle miehelle. Senkin juuttaat,\nHelsingin herrat, naiset ja palkolliset! Pois, sanon minä, luotani,\npois, pois! Taikka lyön minä teidät mäsäksi joka sorkan! Kuulitteko,\njoka sorkan?!\n\nHERTTA (tulee eteisestä, hedelmäpussi kädessä.) Mikä ihmeen huuto ja\nhälinä täällä on? Lakkohan jo on lopussa.\n\nHOLM. Ja pöytä jo katettu.\n\nKARPÉN. Ja vieraat odottavat vain kärsimättöminä päästäksensä pöytään.\n\nHERTTA. Tässä on sitte jälkiruo'aksi hedelmiä. Miinapa näkyy jo\nkerinneen tulla takaisin ja valmistaa ruo'an.\n\nKARPÉN. Yhdessä tämän meidän Maijan kanssa.\n\nHERTTA. Vai Helmi Sormusenko se on työtä?\n\nSORMUNEN. He... He... He... Helmi Sormunen?' Kuulitteko, kuulitteko te\nnyt, hyvät ihmiset? Nyt se on todistettu, että se on Helmi. Tässä on\nnyt todistaja. (Halailee Herttaa.) Minä kiitän sinua, rakas taivaan\nenkeli, joka minua pelastamaan tulit. — (Karpénin puoleen.) Kuulitteko\ntekin nyt, te maailman mainioin asianajaja? (Aikoo riemuissaan syleillä\nKarpéniakin.)\n\nHOLM JA HERTTA (ovat vilkkaassa äänettömässä keskustelussa keskenään.)\n\nKARPÉN (sysää Sormusen luotaan.) Yksi nainen ei kelpaa todis...\n\nSORMUNEN. Mutta minä olen mies ja minä kelpaan. (Syleilee Helmiä.)\nHelmi, Helmi, olethan sinä Helmi, minun rakas, oma, pikku vaimoni?\n\nHELMI (kylmästi.) En tiedä.\n\nSORMUNEN (pompahtaen takaperin.) Hä? Mitä sanot?\n\nHELMI. Minun mieheni aikoi ottaa minusta eron.\n\nSORMUNEN. Ei puhuta siitä. Siitä ei tullut mitään.\n\nKARPÉN. Vielä. Mutta voi tulla hyvinkin pian. Ja tällä kertaa tulee ero\nvaimonne puolelta, jos nimittäin tämä meidän Maija todellakin sattuu\nolemaan entisen kauppiaan ja rahatoimikamarin jäsenen Erkki Sormusen,\nJänisjärveltä, vaimo. Minun täytyy siis ensin kysyä: onko niin, Maija?\n\nHELMI. Kyllä minun täytyy se tunnustaa.\n\nKARPÉN. Tjah, no! Valitettavasti, — täytyy minun lisätä.\n\nSORMUNEN (vakavasti.) Mutta eiköhän herra asianajaja Karpeni nyt ole\nniin hyvä ja selitä sanojaan, muuten täytyy minun nostaa teitä vastaan\njuttu ja oikein jyrisevä.\n\nKARPÉN. Kyllä. Hyvin mielelläni. Varsinkin koska teidän vaimonne sanat\nja käytös teitä kohtaan täysin oikeuttavat minun sen tekemään. — Herra\nSormunen toi, näet, neuvotellessaan tänään minun kanssani, epäsuoraan,\nitseään vastaan semmoisia todisteita esiin, että hänen vaimonsa voi\nkohtakin saada eron hänestä, jos tahtoo.\n\nSORMUNEN. Elä usko, Helmi! Se valehtelee, se valehtelee ihan vasten\nsilmiä. (Karpénille.) Tehkääpäs niin hyvin ja näyttäkää syytöksenne\ntoteen, herra asianajaja.\n\nKARPÉN. Jos niin välttämättä tahdotte. Minulla sattui tietämättäni, —\nmutta onnekseni, — olemaan todistajat kummallakin puolella huonettani\nja nyt ne ovat lähempänä, kuin luulettekaan, herra Sormunen. (Vilkaisee\nHolmiin ja Helmiin.) Nyt riippuu siis asia vain meidän Maijasta elikkä\nrouva Sormusesta, tahtooko hän, että minä ajan hänen asiansa perille.\nMinä puolestani lupaan tehdä kaiken voitavani ja vakuutan myöskin, että\nhän voittaa ja varmasti. Tahdotteko siis eron miehestänne?\n\nSORMUNEN (kädet ristissä kurotettuina Helmiä kohti.) Nyt se... nyt se\npaukahtaa.\n\nHELMI. Kyllä se taitaa olla parasta...\n\nKARPÉN. Oikein! Sitä minäkin.\n\nHELMI. ... että minä annan anteeksi.\n\nHERTTA. Oikein!\n\nHOLM. Jalosti!\n\nKARPÉN. Voi se olla oikein sekin, vaikka en minä tiedä oikein, miksi.\n\nSORMUNEN (joka on saanut kyyneleet silmiinsä, niistää päräyttää isolla\npunaisella nenäliinalla nenäänsä.) Tunsinhan minä sinut paikalla, Helmi\nmuruseni! Minä olin hullu, minä olin kuollut, mutta minä elän jälleen.\n(Syleilevät toisiansa.)\n\nHERTTA. Nyt minä ymmärrän kaikki. Sinä Tuure, vekkuli!\n\nKARPÉN. Tjah! Valitettavasti meni minulta tällä lailla oiva juttu\nhukkaan. —\n\n(Eteisen kello soi.)\n\nKARPÉN. Se on kai minun eukkoni..\n\nHOLM (joka on avannut oven.) Niin onkin.\n\nMAGDA .(tulee.) Minua on kai jo odotettu?\n\nHOLM. Tietysti — kauan.\n\nMAGDA (astuu sisään konvehtilaatikko kädessä.) Mikä juhlallisuus!\nPyydän anteeksi, että hiukan viivähdyin, mutta poikkesin Fazerille.\n(Antaa Hertalle laatikon.) Tahdon kiittää sinua, rakas Hertta,\nkaikesta, mitä nyt lakolla olet aikaan saanut.\n\nKARPÉN. Sepä makea sovinto!\n\nHERTTA. Kiitän itseni ja — kaikkien puolesta, joiden katkeruutta\nnämä meidän päivällisissämme voivat sulostaa. Toivon kuitenkin, että\nseuraava lakko voi vieläkin enemmän aikaan saada.\n\nHOLM. Ihanat ovat toteutumattomat tulevaisuuden unelmat, mutta ihanin\non todellinen nykyisyys. Sen tautta voinemme nyt käydä syömään, vai?\n(Kääntyy Helmin puoleen.)\n\nHELMI. Kaikki on valmista.\n\nKARPÉN. Ja nyt saamme siis nauttia meidän entisen Maijan valmistuksista.\n\nMAGDA. Ja hän käypi itse meidän kanssamme pöytään.\n\nHELMI. Jos rouva ensin sallii, että minä tässä esitän mieheni.\n\nMAGDA. Se on totta! Olette naimisissa! — Te siis olette herra Sormunen!\n\nSORMUNEN (puistaa rajusti Magdan kättä.) Minä justiin se olen. Varsin\nhauska tutustua.\n\nHELMI. Mutta sitä paitsi minun pitää vielä pyytää rouvalta anteeksikin.\n\nMAGDA. Mistä niin? En minä tiedä teidän mitään tehneen, rouva Sormunen.\n\nHELMI. Kyllä. Minä unhotin tänään kiireessä, teiltä lähtiessäni, antaa\ntakaisin nämä pestausrahat. (Antaa Magdalle kymmenen markan setelin.)\n\nMAGDA. Ha-ha-ha-ha! Sen minä olin unhottanut kokonaan. Siitä pitäisi\nmuuten oikeastaan minun pyytää teiltä anteeksi.\n\nKARPÉN. Tämän oivallisen rahan (sieppaa setelin Magdan kädestä.) otan\nminä ja lahjoitan palvelijataryhdistyksen lakkokomitean hyväksi.\n\nHOLM. Kylläpä oli asiasi täpärällä, veli Sormunen, kun jo\npestausrahakin oli otettu.\n\nSORMUNEN. Elä sano muuta, elä sano muuta!\n\nHERTTA (joka sillä välin on tuonut salista kandelaaberit ruokapöydälle\nja sytyttänyt kaikki kynttilät.) Kas niin, hyvä herrasväki! Kun ruoka\nlienee valmista, niin ei saa antaa sen jäähtyä.\n\nHOLM. Jaha! Totuus on lausuttu. Minunkin emäntäni on siis valmis. —\nTehkää niin hyvin: herra ja rouva Sormunen tähän keskelle.\n\nMAGDA. Niin, kunniasijalle!\n\nKARPÉN. Ja me muut ympärille. — (Kaikki istuutuvat paitsi Karpén, joka\njää paikalleen seisomaan.) Ennenkuin minä istuudun ja voin nielaista\nyhdenkään palasen, täytyy minun vielä saada lausua sananen ja vierittää\nkivi sydämeltäni.\n\nMAGDA. Mitä nyt vielä?\n\nHOLM. Alku on kaunis ja lupaa äärettömän paljon.\n\nKARPÉN. Yksi asia on vielä jäänyt sovittamatta. — Rouvani, joka\npestasi Maijan, jonka me näin ikävällä tavalla, inhimillisesti\nnähden, liian lyhyen palvelusajan kuluttua olemme kadottaneet, on\njättänyt Maijalle hänen palkkansa maksamatta. Semmoinen huolimattomuus\non anteeksiantamaton niin kunniallisessa talossa, kuin meidän on,\nolletikin koska se voisi tietämättömässä tulevaisuudessa antaa aihetta\nuuteen lakkoon. Minä pyydän siis saada käyttää tätä ylen harvinaista\ntilaisuutta, joka ei uudistu edes joka mies- eikä naispolvenakaan,\nhyväkseni suorittaakseni arvoisan herrasväen läsnä ollessa tuon\nvelan. — Korkeasti kunnioitettu nyt entinen Maijamme! Arvoisa rouva\nja herra Sormunen! Kaikki ne rikkomukset, jotka me, rouvani ja minä,\ntämän päivän kuluessa, aivan tahtomattamme, olemme teille tehneet,\npyydän minä samalla kertaa yhdellä iskulla ja niin hienotunteisesti,\nkuin mahdollista, saada sovittaa. Koska, nimittäin, tavallaan on\nminun syyni, että herra Sormusen kulkuneuvojen verhot ovat minun\ntalossani hänen rouvansa taitavan käden kautta vahingossa tulleet\nturmelluiksi, niin muodoin, ja ottaen huomioon sen laskun sisällyksen,\njoka erehdyksestä, nyt loppuneen lakon tähden, on syntynyt ja tullut\nmaksettavaksi esitetyksi, sekä sen johdosta tehdyn vastavaatimuksen,\ntahdon minä nyt kuitata meidän kaikkien kulut ja jalkavaivat repimällä\nhou... (rykäisee: hm!) tämän laskun rikki ja ojentaa käteni herra ja\nrouva Sormuselle. (Repii laskun ja puristaa Sormusta kädestä).\n\nMUUT. Hyvä! Hyvä!\n\nMAGDA. Tämän loistavan puheen jälkeen jätän minä Ruotsin matkani —\nainiaaksi.\n\nHOLM (nousten ylös.) Koska me nyt olemme kokoon tulleet ottamaan\nensimäisen ryypyn, hyvät herrat, pidän minä isäntänä velvollisuutenani\nkiittää kaikkia rouvia, mutta etupäässä meidän ihanne-emäntäämme siitä\nravinnosta, henkisestä ja aineellisesta, joka meille tänäpäivänä\nvalmistettu on, — kun piiat ovat olleet lakossa. Eläköön jokainen\nihanne-emäntä!\n\nHERRAT. Eläköön!\n\nSORMUNEN (pyyhkii suunsa ja nousee verkalleen ylös.) Minäkin puolestani\nuskallan vielä pyytää suunvuoroa, hyvä herrasväki.\n\nMUUT. Sh! — Hiljaa! — Puhe!\n\nSORMUNEN (suudella maiskauttaa Helmiä keskelle suuta.)\n\nKAIKKI. Eläköön!\n\n\n\n"]