[{"data":1,"prerenderedAt":-1},["ShallowReactive",2],{"$fNb5-8nNQ7m_mY-l0XbxYjyA0COPkua0PC41suUMbBKU":3},{"number":4,"title":5,"author":6,"authorBirth":7,"authorDeath":7,"slug":8,"bookId":9,"genreRaw":7,"genre":10,"themes":11,"origin":12,"language":13,"yearPublished":14,"yearPublishedTranslation":15,"wordCount":16,"charCount":17,"usRestricted":18,"gutenbergId":19,"gutenbergSubjects":20,"gutenbergCategories":24,"gutenbergSummary":25,"gutenbergTranslators":26,"gutenbergDownloadCount":27,"aiDescription":28,"preamble":29,"content":30},3237,"Ali Baba ja neljäkymmentä rosvoa","N. N. (tekijä tuntematon)",null,"3237-n-n-ali-baba-ja-neljakymmenta-rosvoa","3237__N._N.__Ali_Baba_ja_neljäkymmentä_rosvoa","lastenkirja",[],[],"fi",1704,1925,8422,52152,false,74542,[21,22,23],"Arabs -- Folklore","Fairy tales","Folklore -- Arab countries",[],"\"Ali Baba ja neljäkymmentä rosvoa\" by Anonymous is a folk tale added to One Thousand and One Nights in the 18th century. When poor woodcutter Ali Baba accidentally discovers a thieves' treasure cave that opens with the magic words \"open sesame,\" he and his family become targets of deadly revenge. His greedy brother Cassim attempts to claim the riches for himself with fatal consequences. Only the clever slave-girl Morgiana stands between Ali Baba and the forty thieves who will stop at nothing to protect their secret. (This is an automatically generated summary.)",[],273,"Klassinen itämainen satu köyhästä puunhakkaajasta, joka löytää rosvojen salaisen aarrekammion kallion uumenista. Tarina seuraa Ali Baban ja hänen neuvokkaan orjattarensa kamppailua kostoa hautovaa rosvojoukkoa vastaan.","'Ali Baba ja neljäkymmentä rosvoa' on Projekti Lönnrotin julkaisu\nn:o 3237. E-kirja on public domainissa sekä EU:ssa että sen ulkopuolella,\njoten emme aseta mitään rajoituksia kirjan vapaan käytön ja levityksen\nsuhteen.\n\nTämän e-kirjan ovat tuottaneet Jari Koivisto ja Projekti Lönnrot.","ALI BABA JA NELJÄKYMMENTÄ ROSVOA\n\n\n\n\n\nPorvoossa,\nWerner Söderström Osakeyhtiö,\n1925.\n\n\n\n\n\n\nTARINA ALI BABASTA JA NELJÄSTÄKYMMENESTÄ ROSVOSTA.\n\n\nEräässä persialaisessa kaupungissa asui kaksi veljestä, Kasim ja Ali\nBaba, Heidän isänsä oli jättänyt jälkeensä vain aivan pikkuruisen\nomaisuuden, jonka nämä olivat keskenänsä panneet tasan. Mutta Kasim nai\nvaimon, joka heti häitten jälkeen peri hyvin varustetun kauppapuodin,\nsuuren ta vara varaston ja joukon maatiloja, niin että hänestä yhdellä\niskulla tuli hyvinvoipa mies. Ali Baba sitävastoin nai vaimon, joka\noli yhtä köyhä kuin hän itsekin. Hän asui köyhästi ja elätti itseään\nja perhettään hakkaamalla läheisestä metsästä halkoja; ne hän sitten\nkolmella aasilla, jotka olivat hänen ainoa omaisuutensa, kuljetti\nkaupunkiin ja möi.\n\nEräänä päivänä, kun Ali Baba jälleen oli metsässä ja juuri oli saanut\nhakatuksi niin paljon halkoja kuin hänen aasinsa jaksoivat kantaa, näki\nhän yhtäkkiä kaukana suuren pölypilven, joka lähestyi sitä paikkaa,\nmissä hän oli. Hän katseli tarkkaavaisena pölypilveä ja huomasi pian,\nettä siinä olikin suuri ratsasjoukkue, joka läheni nopeaa vauhtia.\n\nAli Baba ajatteli, että tulijat hyvinkin saattoivat olla rosvoja, ja\npäätti senvuoksi jättää aasinsa oman onnensa nojaan ja pelastaa vain\noman nahkansa. Hän kiipesi tuuheaan puuhun, josta hän saattoi nähdä\nkaikki, mitä alhaalla tapahtui, joutumatta itse nähdyksi. Puu oli\nyksinäisen kallion juurella, joka oli paljon korkeampi kuin puu ja niin\njyrkkä, ettei sille voinut nousta.\n\nRatsastajat olivat isoja, komeita miehiä ja olivat he hyvin asestetut.\nHe nousivat ratsailta kallion luona, ja Ali Baba, joka laski heitä\nolevan neljäkymmentä, saattoi heidän kasvoistaan ja koko olennostaan\nvarmasti päätellä heidän olevan rosvoja. Eikä hän erehtynytkään: nämä\nolivat tosiaan rosvoja, jotka kuitenkaan eivät vähimmässäkään määrässä\nhäirinneet tätä paikkakuntaa, vaan jotka harjoittivat ammattiaan\nkaukana täältä, pitäen tätä vain kokoontumispaikkanaan.\n\nHänen arvelunsa vahvistuivat yhä, kun hän edelleen seurasi heidän\npuuhiaan. Jokainen ratsastaja riisui suitset hevoseltaan, sitoi sen\nkiinni, heitti sen eteen täysinäisen ohrasäkin, joka oli ollut hänen\ntakanaan hevosen selässä ja irroitti sitten satulareppunsa. Useimmat\nnäistä näyttivät Ali Baban mielestä niin raskailta, että hän arveli\nniiden olevan täynnä kultaa ja hopeaa.\n\nRosvoista muhkein, jota Ali Baba piti päällikkönä, lähestyi\nkantamuksineen kalliota ja päästyään pensaikon läpi, lausui hän sanat:\n»Sesam, aukene!» Tuskin oli rosvopäällikkö nämä sanat lausunut, kun\nkallioon aukeni leveä käytävä, josta päällikkö antoi koko väkensä mennä\nedellään sisään. Itse meni hän viimeisenä, ja portti sulkeutui jälleen.\n\nRosvot viipyivät kauan kallioluolassa. Ali Baba aikoi jo, uhkaavasta\nvaarasta huolimatta, kavuta alas puusta ja rientää pois jonkun\nrosvohevosen selässä, kun portti viimein taas avautui. Neljäkymmentä\nrosvoa astui luolasta ulos, ja päällikkö, joka oli viimeksi mennyt\nsisään, oli nyt ensimmäisenä ja antoi kaikkien toisten mennä ohitseen.\nAli Baba huomasi, että hänen sanansa: »Sesam, sulkeudu!» nyt saivat\noven sulkeutumaan. Kukin palasi nyt hevosensa luo, pani sille suitset\nsuuhun, kiinnitti reppunsa satulaan ja hyppäsi selkään. Kun päällikkö\nnäki, että kaikki olivat valmiit, asettui hän etunenään ja ratsasti\nheidän kanssaan pois samaa tietä kuin oli tullutkin.\n\nAli Baba seurasi rosvoja silmillään, kunnes heitä ei enää näkynyt.\nSitten kiipesi hän hitaasti alas puusta. Koska hän hyvin muisti sanat,\njoiden voimalla rosvopäällikkö oli avannut portin, valtasi hänet halu\nkoettaa, olisiko ehkä noilla sanoilla hänenkin lausuminaan sama voima.\nHän tunkeutui pensaston läpi, löysi oven, asettui sen eteen ja sanoi;\n»Sesam, aukene!» Ja katso, silmänräpäyksessä aukeni ovi selkoselälleen.\n\nAli Baba odotti näkevänsä synkän ja pimeän paikan; mutta suuri\noli hänen hämmästyksensä, kun hän näki, että kallion sisus olikin\nvaloisa ja avara ja ihmiskäsin suureksi muodostettu saaden valonsa\nylhäällä olevasta keinotekoisesta aukosta. Ja hän näki täällä suuret\nmäärät ruokavaroja, pakoittain oivallista kauppatavaraa, silkki- ja\nkultakirjokankaita ja kokonaisia vuoria kallisarvoisia mattoja. Mutta\nerikoisesti kiintyi hänen huomionsa suureen kulta- ja hopearahamäärään;\nniitä oli kasoissa ja nahkaisissa, vierivieressä seisovissa pusseissa\ntai säkeissä. Hänestä näytti siltä kuin olisi tämä kallioluola, ei vain\nvuosia vaan vuosisatoja ollut rosvojen piilopaikkana.\n\nAli Baba ei kauan aikaillut; hän astui luolaan ja niinpiankuin hän oli\nsinne päässyt, sulkeutui ovi. Tästä hän ei kuitenkaan säikähtänyt;\nhänhän tunsi salaisuuden sen avaamiseksi. Hän kävi käsiksi vain\nkultarahoihin ja varsinkin pusseissa oleviin. Niistä hän otti niin\npaljon kuin jaksoi kantaa ja saattoi sälyttää kolmelle aasilleen. Hän\nkuormitti ne pusseilla ja saadakseen nämä salassa kuljetetuiksi, peitti\nhän ne haloilla, niin ettei kukaan saattanut mitään epäillä. Kun hän\noli valmis, asettui hän oven eteen ja tuskin oli hän lausunut sanat;\n»Sesam, sulkeudu!» kun se jo jälleen sulkeutui.\n\nAli Baba palasi kaupunkiin ja saavuttuaan talonsa luo ajoi aasinsa\npieneen pihaan, sulkien portin huolellisesti. Tämän tehtyään hän otti\npois ne muutamat halot, joiden alle hän oli aarteensa piilottanut,\nkantoi pussit huoneeseen ja asetti ne pöydälle vaimonsa eteen, joka\nistui sohvalla.\n\nVaimo koetteli niitä käsin ja kun hän huomasi, että ne olivat täynnä\nkultaa, arveli hän, että hänen miehensä oli ne varastanut. Senvuoksi\nnuhteli hän tätä ankarasti. Mutta Ali Baba keskeytti hänet sanoen; »Ole\nhuoleti, vaimoseni äläkä sellaista murehdi! Minä en ole mikään varas;\nsillä tämän kaiken olen vain ottanut varkailta. Iloitse siis hyvästä\nonnestamme!» Hän tyhjensi pussit ja niistä tuli esille niin suuri kasa\nkultaa, että se aivan häikäisi hänen vaimoaan. Ja nyt kertoi mies\nhänelle koko jutun alusta loppuun ja käski häntä pitämään asian salassa.\n\nKun vaimo oli tointunut kummastuksestaan ja säikähdyksestään, iloitsi\nhän miehensä kanssa tästä ihmeellisestä onnesta ja tahtoi laskea,\nrahat yksitellen, »Rakas ystävä», sanoi Ali Baba hänelle, »se ei ole\nviisasta; sitä hommaa et ikinä saisi valmiiksi. Minä kaivan kuopan ja\npiilotan rahat sinne; meillä ei ole vähääkään aikaa hukattavana» —\n»Olisi sentään hyvä, jos edes osapuilleen tietäisimme, paljonko sitä\non. Minä haen naapurista pienen mitan ja mittaan rahat sillä sillä\nvälin kuin sinä kaivat kuoppaa,» — »Rakas ystävä,» sanoi Ali Baba, »se\nei meitä lainkaan hyödyttäisi, ja minä neuvon sinua, jätä se tekemättä!\nVoithan sentään tehdä, niinkuin haluat, mutta älä unohda pitää asiaa\nsalassa.»\n\nHaluaan noudattaen meni Ali Baban vaimo lankonsa Kas imin luo, joka\nasui heitä lähellä. Kasim ei ollut kotona, ja silloin kääntyi hän tämän\nvaimon puoleen pyytäen saada muutamaksi silmänräpäykseksi lainata hänen\nmittaansa. Käly kysyi, halusiko hän suurta vai pientä mittaa, ja Ali\nBaban vaimo pyysi pientä. »Hyvin kernaasti», vastasi käly; »odotahan\nhetkinen, minä haen sen sinulle.»\n\nKäly haki mitan; mutta koska hän tiesi Ali Baban köyhyyden, oli hän\nutelias saamaan selville, mitä viljaa hänen vaimonsa nyt aikoi mitata,\nja niin hänen päähänsä pälkähti sivellä hiukan taikinaa mitan pohjalle.\n\nPalattuaan kotiin Ali Baban vaimo mittasi heti kaiken kullan. Hän oli\nsangen tyytyväinen tulokseen ja ilmoitti sen miehelleenkin, joka juuri\noli saanut kuopan kaivetuksi.\n\nSillä välin kuin Ali Baba kätki rahat kuoppaan, vei hänen vaimonsa\nmitan takaisin kälylleen. Mutta hän ei huomannut, että pohjaan oli\ntarttunut pieni kultaraha, »Rakas käly», sanoi hän, »näet, etten ole\npitänyt mittaasi liian kauan. Kiitän sinua siitä! Tässä saat sen\ntakaisin.»\n\nTuskin oli Ali Baban vaimo kääntänyt Kasimin vaimolle selkänsä, kun\ntämä kurkisti mitan sisään. Kylläpä hän hämmästyi nähdessään pohjaan\ntarttuneen kultarahan! »Kuinka ihmeessä», sanoi hän, »Ali Baballa on\nkultaa kasoittain; mistähän tuo katala on sen ottanut?» Ja kun Kasim\ntuli kotiin, sanoi hän tälle: »Sinä luulet olevasi rikas mies, Kasim,\nmutta siinä erehdyt. Ali Baba on tuhat kertaa rikkaampi sinua, sillä\nhän ei voi enää laskea kultaansa, vaan hänen täytyy se mitata.» Kasimin\npyynnöstä kertoi hän, miten oli päässyt asiasta perille; samalla näytti\nhän hänelle kultarahaa, joka oli tarttunut mitan pohjaan.\n\nSensijaan että olisi sydämensä pohjasta iloinnut tähän saakka niin\nköyhän veljensä onnesta, joutui Kasim kateuden valtaan, joka ei antanut\nhänelle ollenkaan rauhaa. Hän ei voinut nukkua koko yönä ja seuraavana\naamuna meni hän vielä ennen auringonnousua Ali Baban luokse. Siitä\nsaakka, kun hän meni naimisiin rikkaan lesken kanssa, ei hän ollut\nenää' pitänyt Ali Babaa veljenään. Nyt puhutteli hän häntä näin; »Ali\nBaba, sinä olet kovin umpimielinen asioissasi. Sinä näyttelet köyhää,\nkärsivää, kerjäläistä ja kuitenkin mittaat kultaa kasoittain.»\n\n»Veli hyvä», vastasi Ali Baba, »en ymmärrä, mitä tahdot sanoa; selitä\ntarkemmin!» »Älä yhtään teeskentele», vastasi Kasim ja näytti hänelle\nkultarahaa, jonka vaimo oli hänelle antanut. »Kuinka monta tällaista\nkultarahaa sinulla on? Vaimoni löysi tämän sen mitan pohjalta, jonka\nsinun vaimosi eilen häneltä lainasi.» Nyt ei Ali Baballa ollut muuta\nneuvona kuin ilmaista koko asia veljelleen, ja hän kertoi tälle, kuinka\nhän oli löytänyt rosvojen piilopaikan; samalla tarjoutui hän jakamaan\naarteen veljensä kanssa, jos tämä vain pitäisi asian omana tietonaan.\n\n»Niin, sitä minä vaadin muutenkin», sanoi Kasim ylpeästi; »mutta»,\nlisäsi hän, »tahdon myös aivan tarkalleen tietää, missä aarre on, miten\nvoin sen tuntea ja mitä tietä pääsen itse kätköpaikalle, kun tahdon\nsinne mennä; muutoin haastan sinut oikeuden eteen. Jollet tähän suostu,\nei sinulla ole enää mitään toivoa, vaan menetät senkin, mitä sinulla\non; mutta minä kyllä saan palkaksi ilmiannosta oman osuuteni.»\n\nEnemmän hyväntahtoisuudesta kuin pelästyneenä rikkaan veljensä\nhäpeämättömistä uhkauksista myöntyi Ali Baba täydelleen kaikkeen, mitä\ntämä vaati, ja ilmaisi hänelle myös ne taikasanat, jotka tämän täytyisi\nlausua päästäkseen luolaan ja taas sieltä ulos.\n\nEnempää ei Kasim halunnutkaan tietää. Seuraavana aamuna lähti hän\nliikkeelle jo ennen päivänkoittoa, mukanaan kymmenen muulia, jotka\nhän oli kuormittanut suurilla arkuilla; ne kaikki aikoi hän täyttää\nkullalla päättäen toisella aarteenhakumatkalla ottaa mukaan vielä\npaljon useampia sellaisia arkkuja, jos luolassa sattuisi olemaan\nenemmänkin tuotavaa. Hän kulki neuvottua tietä, kunnes saapui kallion\njuurelle. Sitten etsi hän oven ja lausui: »Sesam, aukene!» Ovi aukeni,\nhän astui sisään, ja ovi sulkeutui heti jälleen. Suuri oli hänen\nhämmästyksensä, kun hän näki luolassa paljon enemmän rikkauksia, kuin\nAli Baban kertomuksen perusteella oli voinut ajatellakaan, ja yhä\nsuuremmaksi kasvoi hänen ihmetyksensä, kun hän tarkasteli kaikkea\ntuota lähemmin. Nautittuaan silmillään tarpeeksi kauan kultamäärästä\notti hän säkeistä niin monta kuin jaksoi kantaa ja meni ovelle. Mutta\nkun hän nyt ajatteli kaikkea muuta enemmän kuin sitä, mikä hänelle\ntällä hetkellä oli tärkeintä, kävikin niin, ettei hän enää muistanut\ntarvittavaa sanaa ja sesam’in asemesta sanoi hän: »Ohra, aukene!» Mutta\nkauheasti hän säikähti nähdessään, ettei ovi auennutkaan. Nyt luetteli\nhän vielä muita viljalajien nimiä, muttei vain oikeata, ja ovi pysyi\nsuljettuna. [Sesam = eräs aasialainen viljelyskasvi.] Kauhu ja tuska\nvaltasi hänet, ja mitä enemmän hän ponnisteli palauttaakseen muistiinsa\nsanan sesam, sitä enemmän hän hämmentyi. Epätoivoissaan heitti hän\nsäkit maahan, käveli pitkin askelin edestakaisin luolassa, eivätkä\nkaikki häntä ympäröivät rikkaudet viehättäneet häntä enää rahtuakaan.\n\nPuolenpäivän tienoissa palasivat rosvot takaisin luolaansa, ja kun he\nsitä lähestyessään huomasivat Kasimin arkuilla kuormitetut muulit,\ntulivat he kovin levottomiksi ja tähystelivät niiden omistajaa. Kun\neivät he nähneet ketään, ajoivat he hajalle nuo kymmenen muulia,\njotka Kasim oli unohtanut sitoa kiinni, ja ne hajaantuivat metsään\nja hävisivät pian näkyvistä. Sillävälin kuin nyt muutamat rosvoista\npiirittivät kallion, astui päällikkö muiden kanssa alas hevosen\nselästä, meni sapeliaan välkytellen suoraan ovelle, lausui sanat, ja\novi aukeni.\n\nKasim, joka oli luolaan kuullut hevosten kavioiden töminän, ei enää\nepäillyt lainkaan, että rosvot nyt lähestyivät ja että hän itse oli\nhukassa. Kuitenkin aikoi hän koettaa pelastua; senvuoksi asettui hän\njuuri oven eteen syöksyäkseen ulos heti, kun se aukenisi. Tuskin oli\nhän kuullut unohtamansa sesam-sanan ja nähnyt oven aukenevan, kun\nhän ryntäsi ulos niin rajusti, että kaatoi päällikön maahan. Mutta\ntoisten rosvojen kynsistä ei hän päässyt livahtamaan; näillä oli\nsamoin välkkyvä sapeli kädessään, ja he löivät Kasimin heti paikalla\nkuoliaaksi.\n\nRosvot huomasivat oven lähellä säkit, jotka Kasim oli heittänyt\nsiihen, ja veivät ne takaisin entiselle paikalleen, mutta he eivät\nhuomanneet, että Ali Baban viemät säkit puuttuivat. Kun he nyt yhdessä\nneuvottelivat tapahtumasta, käsittivät he kyllä, miksei Kasim ollut\npäässyt ulos luolasta; mutta miten hän oli päässyt sisään, sitä he\neivät voineet ymmärtää. He arvelivat, että Kasim ehkä oli laskeutunut\nylhäältäpäin alas luolaan; mutta tämä osoittautui mahdottomaksi.\nMyöskään eivät he voineet otaksua hänen tulleen sisään oven kautta,\nsillä silloinhan hänen olisi täytynyt tietää sen avaamisen salaisuus,\neikä sitä heidän luulonsa mukaan tiennyt kukaan muu kuin he itse.\nOlipa nyt asian laita kuinka tahansa, nyt oli kysymys vain siitä,\nmiten he saisivat rikkautensa parempaan turvaan, ja päätökseksi tuli,\nettä he jakavat Kasimin ruumiin neljään osaan ja ripustavat ne lähelle\nluolan ovea kaksi oikealle ja kaksi vasemmalle puolelle, peloittavaksi\nesimerkiksi jokaiselle, joka uskaltaisi ryhtyä samantapaiseen\nyritykseen. Sitten jättivät he turvapaikkansa suljettuaan sen tarkasti,\nnousivat ratsaille ja lähtivät taas tavalliseen ammattiinsa, ryöstämään\nkaravaaneja.\n\nTällä aikaa oli Kasimin vaimo käynyt kovasti levottomaksi, kun synkkä\nyö teki tuloaan, eikä hänen miehensä vielä ollut palannut kotiin.\nHuolestuneena meni hän Ali Baban luo ja sanoi hänelle: »Rakas lanko,\nsinä tiedät varmaankin, että veljesi Kasim on mennyt metsään ja tiedät\nmyöskin, missä tarkoituksessa hän sinne lähti. Hän ei ole vieläkään\npalannut kotiin, ja minä pelkään, että häntä on kohdannut jokin\nonnettomuus.» Ali Baba arveli samaa; mutta kälylleen hän sanoi, ettei\ntämän pitäisi kuitenkaan sen tähden olla levoton; sillä epäilemättä oli\nKasim katsonut parhaaksi palata kaupunkiin vasta myöhemmin.\n\nKasimin vaimo uskoi tämän helposti jo siitäkin syystä, että hän\nymmärsi, kuinka tärkeätä hänen miehelleen olisi saada asia pysymään\nsalassa. Hän palasi siis takaisin kotiin ja odotti kärsivällisesti\nkeskiyön tienoille saakka. Mutta nyt kasvoi hänen huolensa ja tuskansa\nkaksinkertaiseksi, sitäkin enemmän, kun ei hän mitenkään voinut antaa\nsille valtaa huutamalla ja valittamalla. Nyt katui hän uteliaisuuttaan\nja suurta kateellisuuttaan. Koko yön hän itki ja päivänkoitteessa\nkiiruhti hän jälleen Ali Baban luo.\n\nAli Baba varusti heti kolme aasiansa ja lähti metsään kehoitettuaan\nensin Kasimin vaimoa hillitsemään surunsa. Koko matkalla ei hän\ntavannut veljeään eikä tämän muuleja. Saavuttuaan kallion luo näki hän\nverta luolan sisäänkäytävän vieressä, ja sen arvasi hän ennustavan\npahaa. Hän astui ovelle ja lausui sanat. Ovi aukeni, ja ensimmäisenä\nkohtasi hänen katseensa veljen neljään osaan jaetun ruumiin. Tämän\nsurullisen näyn nähdessään ei hän kauaa arvellut, vaan päätti heti\ntehdä veljelleen viimeisen kunniapalveluksen, sillä nyt ei hän enää\najatellut, miten vähäinen Kasimin häntä kohtaan osoittama veljenrakkaus\noli ollut. Luolasta löysi hän kaikenlaisia kankaita, joihin hän kääri\nveljen ruumiin kappaleet; hän teki niistä kaksi kääröä ja asetti ne\nyhden aasinsa selkään; kuorman päälle latoi hän halkoja, ettei kukaan\nhuomaisi mitään, Molemmat muut aasit kuormitti hän muitta mutkitta\ntäysillä kultasäkeillä, joiden päälle hän taaskin latoi halkoja. Tämän\ntehtyään ja käskettyään oven jälleen sulkeutua lähti hän takaisin\nkaupunkiin; kuitenkin odotti hän varovaisuuden vuoksi metsän laidassa\nyön tuloon saakka.\n\nTultuaan kotiin ajoi hän vain nuo kaksi kullalla kuormitettua aasia\npihalle ja jätti vaimonsa tehtäväksi kuormain purkamisen. Kerrottuaan\nhänelle muutamin sanoin Kasimin kohtalon ajoi hän kolmannen aasin\nkälynsä luo, Ali Baba koputti ovelle, ja sen avasi eräs palvelustyttö,\nnimeltään Morgiane, Tämä oli viisas ja kekseliäs orjatar, sen tiesi Ali\nBaba hyvin. Mentyään siis takaisin pihalle ja nostettuaan aasin selästä\nhalot ja molemmat kääröt veti hän Morgianen syrjään ja sanoi hänelle:\n»Morgiane, ensimmäinen, mitä vaadin sinulta, on ehdoton vaikeneminen.\nNämä kaksi kääröä sisältävät herrasi ruumiin. Meidän on nyt mietittävä\nkeino, miten haudata hänet niin kuin olisi hän kuollut luonnollisen\nkuoleman. Vie minut emäntäsi luo ja kuuntele tarkasti, mitä minä sanon\nhänelle!» Morgiane ilmoitti hänen tulonsa emännälleen, ja seuraten\nhäntä astui Ali Baba huoneeseen.\n\n»No, lanko», huudahti leski kärsimättömänä, »mitä tietoja sinulla on\ntuotavana miehestäni? Kasvosi eivät näytä juuri iloisilta.» »Käly»,\nvastasi Ali Baba, »en voi sanoa sinulle mitään, ennenkuin lupaat\nkuunnella minua alusta loppuun saakka avaamatta suutasi. Tapahtuman\njälkeen, jonka kerron sinulle, on yhtä tärkeätä oman etusi kannalta\nkuin minunkin, että asia jää salaisuudeksi.» — »Ah!» huudahti käly\npuoliääneen, »tämä alku vakuuttaa minut siitä, ettei mieheni enää ole\nelävien joukossa; mutta samalla käsitän kyllä, kuinka välttämätöntä on\nvaatimasi vaitiolo. Tosin täytyy minun pakottaa itseni siihen; mutta\npuhu vain, minä kuuntelen.» Tämän jälkeen kertoi Ali Baba kälylleen\nkaikki matkansa vaiheet aina paluuseensa saakka Kasimin ruumiin kanssa.\n»Käly», lisäsi hän, »nyt on sinulla tosin syytä olla surullinen. Tätä\nonnettomuutta ei voi enää auttaa; mutta minä tarjoudun yhdistämään sen\nvähän omaisuuden, minkä Jumala on minulle antanut, sinun omaisuuteesi\nja naimaan sinut. Samalla vakuutan sinulle, ettei vaimoni tule olemaan\nmustasukkainen, ja että te tulette varmasti sopimaan keskenänne\noikein hyvin. Mutta jokaisen täytyy uskoa, että veljeni on kuollut\nluonnollisella kuolemalla, ja tässä asiassa voit sinä mielestäni\nluottaa täydelleen Morgianeen. Myös minä puolestani teen kaiken\nvoitavani asian edistämiseksi.»\n\nMitäpä saattoi Kasimin leski nyt tehdä muuta kuin hyväksyä Ali Baban\nehdotuksen! Hän kuivasi kyyneleensä ja koetti näyttää tyyneltä.\nTähän mielentilaan jätti Ali Baba hänet ja kehoitettuaan Morgianea\nnäyttelemään hyvin osansa palasi hän aaseineen takaisin kotiin.\n\nMorgiane teki, mitä hänen oli odotettukin tekevän. Heti, kun Ali\nBaba oli lähtenyt pois, meni hän erään lähellä asuvan apteekkarin\nluokse ja pyysi eräitä pillereitä, joita käytetään vaarallisissa\nsairastapauksissa. Apteekkari antoi hänelle muutamia sellaisia rahalla,\njonka tyttö laski pöydälle, ja kysyi, kuka oli sairaana. »Ah!»\nvastasi tyttö syvästi surullisena, »itse Kasim, hyvä isäntäni. Hänen\nsairautensa laadusta ei päästä selvyyteen; hän ei puhu mitään eikä voi\nsyödä mitään.» Näin sanoen otti hän lääkkeet ja lähti pois. Seuraavana\naamuna tuli Morgiane jälleen apteekkarin luo ja pyysi kyyneleet\nsilmissä jotain lääkettä, jota voi antaa sairaalle äärimmäisessä\nvaarassa; jollei tämä lääke tekisi Kasimia terveeksi, niin olisi kaikki\ntoivo paranemisesta mennyttä. »Ah», sanoi Morgiane syvästi surullisena\notettuaan lääkkeen apteekkarin kädestä, »pelkään suuresti, ettei tämä\nlääke auta enempää kuin pilleritkään. Ah, kuinka hyvä isäntä hän\nolikaan, ja nyt täytyy minun kadottaa hänet!» Kun vielä nähtiin Ali\nBaban ja hänen vaimonsa koko päivän kulkevan surullisin kasvoin Kasimin\nja oman kotinsa välillä, niin ei kukaan ihmetellyt Kasimin vaimon ja\nMorgianen valituksia, kun tieto Kasimin kuolemasta illalla levisi.\n\nSeuraavana aamuna meni Morgiane torille erään vanhan, rehellisen\nrajasuutarin luo, joka avasi myymälänsä aina ensimmäisenä, paljon ennen\nmuita. Tyttö tervehti häntä ystävällisesti ja painoi kultarahan hänen\nkäteensä. Rajasuutari, joka tunnettiin kaikkialla kaupungissa nimellä\nBaba Mustafa, oli sangen iloinen veijari, jolla oli aina hauskoja\npäähänpistoja. Hän katseli rahaa tarkasti, koska ei vielä ollut selvä\npäivä. Tultuaan vakuutetuksi siitä, että se todellakin oli kultaa,\nsanoi hän; »Kaunis juomaraha! Mikä on käskynne? Olen valmis kaikkeen.»\n— »Baba Mustafa», sanoi Morgiane hänelle, »ota kaikki työkalusi, jotka\ntarvitset paikkaamiseen, ja tule heti mukaani; mutta sinun on annettava\nminun sitoa silmäsi!» Baba Mustata koetti vastustella. Mutta Morgiane\npainoi toisen kultarahan hänen käteensä ja sanoi: »En vaadi sinulta\nmitään, mitä et kunnian miehenä voisi täyttää. Tule nyt äläkä ole\nturhaan levoton!»\n\nNyt seurasi Baba Mustafa tyttöä, annettuaan hänen ensin sitoa silmänsä,\ntämän kuolleen isännän taloon, ja liina otettiin hänen silmiltään\npois vasta siinä huoneessa, johon Morgiane oli kantanut ruumiin ja\nsovittanut sen neljä osaa yhteen, »Baba Mustafa», sanoi Morgiane\nnyt hänelle, »olen tuonut sinut tänne sitä varten, että neuloisit\nnämä neljä kappaletta yhteen. Älä hukkaa aikaa; kun olet saanut työn\nvalmiiksi, saat vielä kultarahan.» Kun Baba Mustafa oli valmis, sitoi\nMorgiane taas hänen silmänsä, ja pistettyään hänen käteensä luvatun\nkolmannen kultarahan ja pyydettyään häntä olemaan vaiti asiasta johti\nhänet takaisin paikalle, mistä oli noutanutkin hänet, ja vasta täällä\notti hän liinan taas pois hänen silmiltään.\n\nMorgiane oli varannut kuumaa vettä Kasimin ruumiin pesua varten, ja Ali\nBaba, joka oli palannut taloon yhdessä hänen kanssaan, pesi ruumiin,\nsuitsutti siihen pyhää savua, verhosi sen käärinliinoihin ja asetti\nsen arkkuun. Erään hurskaan papin, joka toimitti ruumiinsiunauksen,\nja naapureiden ja ruumiinkantajien seuraamana vietiin Kasimin ruumis\nhautausmaalle ja haudattiin.\n\nKasimin vaimo jäi kotiin saadakseen antautua surunsa valtaan ja\näänekkäästi välttääkseen naapureittensa kanssa, jotka olivat tulleet\nhautajaisjuhlaan surkutellakseen leskeä. Niin jäi Kasimin onneton\nkuolema Ali Baban, hänen vaimonsa, Kasimin lesken ja Morgianen\nväliseksi salaisuudeksi, ja nämä neljä henkilöä säilyttivät sen niin\nhuolellisesti, ettei ainoakaan ihminen kaupungissa epäillyt edes\nmitään, saatikka sitten saanut tietää asian todellista laitaa. Kolme\ntai neljä päivää Kasimin hautajaisten jälkeen kuljetti Ali Baba ne\nvähäiset kalut, mitä hän omisti, sekä rosvojen aarreluolasta saamansa\nrahat, viimemainitut yönaikaan, veljensä lesken taloon asuakseen\ntästä lähtien siellä. Siten saattoi hän myös julkiseksi tiedoksi\navioliittonsa kälynsä kanssa, ja koska tämäntapaiset avioliitot\nmuhamettilaisten uskonnon mukaan eivät ole mitään tavatonta, ei kukaan\nihmetellyt sitäkään. Ali Baballa oli poika, joka hiukan aikaisemmin\noli päättänyt oppivuotensa erään huomattavan kauppiaan luona ja saanut\nhäneltä aina hyvät todistukset; tämän huostaan antoi Ali Baba Kasimin\nkauppapuodin, jotta hän jatkaisi Kasimin ammattia.\n\nKun rosvot määrätyn väliajan jälkeen jälleen palasivat piilopaikkaansa\nmetsässä, hämmästyivät he ylenmäärin, kun eivät löytäneet enää Kasimin\nruumista. Mutta yhä suuremmaksi kasvoi heidän hämmästyksensä, kun\nhe huomasivat kultasäkkiensä melkoisesti vähentyneen. »Meitä on\npetetty, olemme hukassa,» sanoi päällikkö, »jollemme nyt pidä tarkoin\nvaraamme ja heti ryhdy tarpeellisiin vastakeinoihin; muutoin menetämme\nvähitellen kaikki rikkautemme, jotka esi-isämme ja me itse olemme\nhankkineet niin suurella vaivalla. Vielä on elossa yksi, joka tietää\nsalaisuutemme. Myös hänet on meidän raivattava pois tieltämme. Mitä\nsanotte tähän, kelpo toverit?»\n\nRosvopäällikön ehdotus sai vastakaikua koko joukossa; miehet\nhyväksyivät sen ja sanoivat, että nyt oli jätettävä kaikki muut toimet\nja suunnattava kaikki voimat tämän seikan selville saamiseen.\n»Juuri sitä», jatkoi päällikkö, »odotinkin teidän rohkeudeltanne ja\nurhoollisuudeltanne. Mutta ennen kuin muuhun voimme ryhtyä, täytyy\nteidän joukostanne yhden rohkean, sukkelan ja toimekkaan miehen\nmennä kaupunkiin aseettomana ja matkustavan muukalaisen puvussa ja\nkäyttää kaikki taitonsa saadakseen selville, puhutaanko siellä tuosta\nomituisesta kuolemasta, joka kohtasi miestä hänen ansionsa mukaan,\nsekä mainitaanko, kuka hän oli ja missä talossa hän asui. Se on tällä\nkertaa tärkeintä. Kiihoittaakseni kuitenkin sitä, joka tulee tähän\ntehtävään valituksi, ja jottei hän toisi meille väärää tietoa, joka\nveisi meidät kaikki perikatoon, kysyn teiltä, pidättekö kohtuullisena,\nettä hän siinä tapauksessa, että tiedot ovat vääriä, alistuu\nkuolemanrangaistukseen?» Odottamatta, toisten mielipidettä sanoi eräs\nrosvoista: »Minä alistun ehtoon ja pidän suurena kunniana saada panna\nhenkeni alttiiksi tämän asian hyväksi. Jollen onnistu, muistanette\nainakin, ettei minulta ole puuttunut hyvää tahtoa eikä rohkeutta\nedistämään meidän kaikkein yhteistä hyvää.»\n\nPäällikkö ja toverit ylistivät kaunopuheisesti tätä rosvoa, ja sitten\ntämä pukeutui niin, ettei kukaan voinut pitää häntä rosvona. Hän lähti\nmatkaan yöllä ja järjesti siten, että hän juuri päivänkoiton aikaan\ntuli kaupunkiin. Saapuessaan toripaikalle näki hän vain yhden ainoan\nkojun avoinna, nimittäin sen, jossa Baba Mustafa istui.\n\nBaba Mustafa istui naskali kädessään tuolillaan ja oli juuri aikeissa\naloittaa työnsä. Rosvo astui hänen luokseen, toivotti hänelle hyvää\nhuomenta ja huomattuaan suutarin jo sangen iäkkääksi sanoi hänelle:\n»Hyvä mies, sinä alat kovin varhain tehdä työtä; sinun iälläsi on\nmahdotonta nyt jo nähdä hyvin. Vaikka olisi valoisampaakin, epäilen\nkuitenkin, olisivatko silmäsi tarpeeksi hyvät paikkuutyöhön.» — »Kuka\nsinä lienetkin», vastasi Baba Mustafa, »et näytä erikoisesti tuntevan\nminua. Olen tosin jo sangen vanha, mutta minulla on siitä huolimatta\noivalliset silmät, ja todistukseksi siitä sanon sinulle vain, ettei\nole kovin kauan siitä, kun neuloin kokoon kuolleen ruumiin paikassa,\njossa ei ollut paljon valoisampaa kuin täällä nyt on.» Rosvo ilostui\nkovin tavatessaan hetikohta miehen, jonka hän toivoi antavan selityksen\nsiihen asiaan, jonka vuoksi hän oli kaupunkiin tullut. »Kuolleen?»\nkysyi hän kovin hämmästyksissään, ja saadakseen miehen kielenkannan\nliikkeelle lisäsi hän: »Miksi sitten neuloit kokoon ruumiin?\nIlmeisestikin tarkoitat käärinliinaa, johon hän oli verhottu!» — »Ei,\nei», vastasi Baba Mustafa, »minä tiedän kyllä hyvin, mitä tarkoitin.\nSinä kai mielelläsi kuulisit minun puhuvan siitä, mutta minä en kerro\nsinulle mitään siitä enää.»\n\nRosvo otti kultarahan taskustaan, painoi sen Baba Mustafan käteen\nsanoen: »Minulla ei lainkaan ole tarkoituksena urkkia tietooni\nsalaisuuttasi, vaikkakin voin vakuuttaa sinulle, ettei se minun\nkauttani pääsisi leviämään, jos sen minulle uskoisitkin. Ainoa,\nmitä pyydän sinulta, on, että hyväntahtoisesti kuvaisit tai näyttäisit\nminulle talon, jossa neuloit ruumiin kokoon.» — »Vaikkakin tekisin\nsen mielelläni», vastasi Baba Mustafa yrittäen tarjota rahaa takaisin\nvieraalle, »vakuutan sinulle, että se on aivan mahdotonta. Silmäni\nnimittäin peitettiin liinalla ja minut vietiin taloon, josta minut\ntehtäväni täytettyäni tuotiin samalla tavalla takaisin. Näet siis,\nettä minun on mahdotonta täyttää toivomustasi.» — »Mutta muistat kai»,\nkyseli rosvo edelleen, »ainakin jossain määrin vielä tien, jota sinut\nsidotuin silmin kuljetettiin. Pyydän sinua, anna minun peittää silmäsi,\nja sitten menemme yhdessä samaa katua pitkin ja samoista tienhaaroista,\njoista muistat silloin kulkeneesi. Mutta koska jokainen työntekijä\non palkkansa ansainnut, annan sinulle tässä vitiä toisen kultarahan.\nTule ja tee minulle se ilo!» Molemmat kultarahat houkuttelivat Baba\nMustafaa. Hän katseli niitä kädessään jonkun aikaa vaiti ja koetti\npäästä päätökseen. Vihdoin otti hän rahapussinsa esille, pisti ne sinne\nja sanoi sitten rosvolle; »En tosin voi vakuuttaa muistavani tarkoin\ntietä, jota minut silloin vietiin. Mutta koska sinä niin haluat, niin\ntule; tahdon tehdä voitavani muistaakseni sen.»\n\nRosvo, jolla jo oli liina valmiina, sitoi nyt heti Baba Mustafan silmät\nja lähti kulkemaan hänen rinnallaan osaksi johtaen häntä, osaksi antaen\nhänen johtaa itseään, kunnes hän pysähtyi. »Edemmäksi», sanoi Baba\nMustafa, »en tietääkseni tullut», ja hän oli todellakin Kasimin talon\nedessä, missä Ali Baba nyt asui. Ennenkuin rosvo otti liinan hänen\nsilmiltään, piirsi hän nopeasti liitupalalla merkin ovelle ja otettuaan\npois liinan, kysyi hän Baba Mustafalta, liesikö tämä, kuka omisti\ntalon. Baba Mustafa vastasi, ettei hän asunut tässä kaupunginosassa\neikä siis voinut sanoa mitään enempää asiasta.\n\nNähdessään, ettei Baba Mustafalta voinut saada enää enempää tietää,\nkiitti rosvo häntä hänen vaivoistaan ja antoi hänen palata takaisin\nkojuunsa. Mutta hän itse lähti jälleen metsään varmasti vakuutettuna\nsiitä, että hänet siellä otettaisiin ilolla vastaan.\n\nPian sen jälkeen, kun rosvo ja Baba Mustafa olivat eronneet, lähti\nMorgiane Ali Baban talosta jollekin asialle ja palatessaan huomasi\nhän rosvon tekemän merkin ovella. Hän pysähtyi ja tarkasteli sitä\nhuolellisesti. »Mitähän tämä merkinnee?» sanoi hän itsekseen; »onkohan\njollakulla pahaa mielessä minun isäntääni kohtaan?» Ja hän otti liidun,\nmerkitsi parin kolmen naapuritalon ovet samalla merkillä ja meni sitten\nkotiin virkkamatta asiasta mitään isännälleen ja tämän vaimolle.\n\nSillävälin jatkoi rosvo matkaansa metsään ja tuli pian muun joukon\nluokse. Hän kertoi heti matkansa tuloksista kiittäen onneaan, kun oli\nheti alussa löytänyt miehen, joka yksin saattoi auttaa hänet oikeille\njäljille. Kaikki olivat siitä suuresti iloissaan, ja päällikkö sanoi:\n»Toverit, nyt ei meillä olle yhtään aikaa hukattavana. Varustautukaamme\naseilla, mutta niin, ettei se näy päällepäin, ja lähtekäämme liikkeelle\nmennen kaupunkiin yksitellen, jottemme herättäisi epäluuloa. Siellä\nkokoonnutte te eri haaroilta torille, kun taas minä toverimme kanssa,\njonka on tuonut meille tämän hyvän sanoman, haen talon ryhtyäkseni\nsiellä tarkoituksenmukaisiin toimenpiteisiin.» He lähtivät nyt\nliikkeelle kaksin ja kolmin ja kulkien aina kohtuullisen välimatkan\npäässä toisistaan onnistui heidän päästä kaupunkiin epäluuloa\nherättämättä. Rosvo, joka aamulla oli ollut kaupungissa, vei päällikön\nkadulle, jossa hän oli merkinnyt Ali Baban talon, ja tultuaan\nensimmäiselle Morgianen merkitsemälle ovelle tarkasteli hän sitä ja\nsanoi sen olevan oikean. Mutta kun he, jotteivät herättäisi epäluuloa,\nkulkivat eteenpäin, huomasi päällikkö, että seuraavakin ovi oli samalla\ntavalla merkitty. Hän näytti sitä oppaalleen ja kysyi, kumpi näistä\ntaloista oli oikea. Rosvo joutui hämilleen eikä voinut vastata mitään\nvarsinkaan, kun hän ja päällikkö huomasivat, että neljän, viiden\nseuraavan talon ovet oli samalla tavoin merkitty. Valalla vannoi hän\npäällikölle, ettei ollut merkinnyt muuta kuin yhden ainoan oven, ja\nlisäsi sitten: »En voi käsittää, kuka on niin samalla tavalla merkinnyt\nmuut ovet; mutta valitettavasti on minun myönnettävä, etten enää voi\nerottaa omaa merkitsemääni ovea.» Kun päällikkö nyt näki tuumansa\nrauenneen tyhjiin, lähti hän torille ja lähetti miehilleen sanan, että\nhe tällä kertaa olivat nähneet turhaa vaivaa, eikä ollut muuta neuvona\nkuin palata takaisin yhteiseen turvapaikkaan. Itse kulki hän edellä,\nja kaikki miehet seurasivat häntä samassa järjestyksessä kuin olivat\ntulleetkin.\n\nKun joukko oli jälleen koolla metsässä, ilmoitti päällikkö, miksi hän\noli käännyttänyt heidät takaisin. Heti julistettiin opas yksimielisesti\nkuolemanrangaistuksen ansainneeksi. Tämä itsekin myönsi, että hän oli\nansainnut sen, ja vapisematta antoi hän alttiiksi kaulansa sille, jonka\ntehtävänä oli katkaista se.\n\nKoska joukon yhteiselle hyvälle oli erittäin tärkeätä, ettei kärsitty\nhäpeä jäisi kostamatta, astui eräs toinen rosvo esiin luvaten\nonnistuvansa paremmin kuin edeltäjänsä. Niinpä siirrettiinkin\ntehtävä hänelle. Hän meni kaupunkiin, lahjoi Baba Mustafan, kuten\nedeltäjänsäkin oli tehnyt, ja Baba Mustafa johti silmät peitettyinä\nhänet Ali Baban talon edustalle. Rosvo merkitsi sen vähemmän\nhuomattavalla tavalla punaisella liidulla toivoen nyt varmasti\nerottavansa sen valkealla liidulla merkityistä taloista.\n\nMutta pian senjälkeen lähti Morgiane taas talosta kaupungille, kuten\nedellisenäkin päivänä, ja palatessaan takaisin huomasi hänen tarkka\nsilmänsä punaisen merkit. Heti arveli hän sen merkitsevän samaa kuin\nvalkean merkinkin ja hän teki samanlaiset merkit punaisella liidulla\nnaapuritalojen oviin, vieläpä samoille paikoille.\n\nSillävälin palasi rosvo joukkonsa luo metsään, kertoi, mitä oli\ntehnyt, ja arveli, että nyt olisi mahdotonta sekoittaa merkitty talo\nmuihin. Päällikkö ja hänen miehensä uskoivat asian nyt onnistuvan.\nHe lähtivät siis kaupunkiin samassa järjestyksessä ja samoja\nvarovaisuustoimenpiteitä noudattaen kuin päivää ennen. Päällikkö ja\nopasrosvo kulkivat suoraa päätä Ali Baban kadulle, mutta taas oli\nheillä edessä sama vaikeus kuin edellisellä kerralla. Päällikkö suuttui\nja rosvo joutui samanlaisen hämmennyksen valtaan kuin edeltäjänsä.\nJa niin piti päällikkö taas parhaimpana palata mitään aikaansaamatta\ntakaisin. Rosvo, joka oli syypää suunnitelman epäonnistumiseen, kärsi\nrangaistuksen, johon oli vapaaehtoisesti alistunut.\n\nKoska päällikkö nyt huomasi joukkonsa vähentyneen kahdella kelpo\nmiehellä, otti hän itse suorittaakseen työn ja lähti kaupunkiin, jossa\nBaba Mustafa teki hänelle saman palveluksen kuin molemmille hänen\njoukkonsa lähettiläille. Mutta päällikkö ei tehnyt mitään merkkiä Ali\nBaban taloon, vaan kulki useita kertoja sen ohi ja katseli sitä niin\ntarkkaan, ettei enää voinut erehtyä sen suhteen. Senjälkeen palasi\nhän takaisin kallioluolaan ja sanoi odottaville: »Toverit, nyt ei\nmikään enää voi estää meitä kostamasta perinpohjin sitä ilkeyttä,\nmitä meitä kohtaan on harjoitettu. Minä tunnen tuon lurjuksen talon\ntarkalleen ja olen matkalla ajatellut keinoa, millä voimme tarttua\nasiaan niin viekkaasti, ettei yksikään ole aavistava mitään luolastamme\neikä aarteistamme.» Sitten kertoi hän, miten oli tuuminut selvittää\nasian, ja kun kaikki suostuivat siihen, käski hän miesten hajautua\nympäröiviin kyliin ja kauppaloihin sekä kaupunkiinkin sekä ostaa niistä\nyhdeksäntoista muulia sekä kolmekymmentäkahdeksan suurta nahkaista\nöljysäkkiä, yhden täysinäisenä, mutta muut tyhjinä.\n\nParin kolmen päivän kuluessa olivat rosvot saaneet kaiken kokoon. Koska\ntyhjät säkit olivat suustaan tarkoitukseensa hiukan liian ahtaita,\nantoi päällikkö laajentaa niitä vähän. Sitten jokainen hänen miehistään\nsai asestettuna kömpiä yhteen säkeistä; pieni läppä jätettiin kuitenkin\navoimeksi hengitystä varten. Sitten sulki hän säkit, niin että kuka\ntahansa saattoi luulla niissä olevan öljyä sisällä. Täydentääkseen\nvielä petostaan kostutti hän säkit ulkoapäin öljyllä, jota hän otti\ntäysinäisestä säkistä.\n\nLastattuaan nyt nuo kolmekymmentäseitsemän rosvoa, kunkin säkkiinsä\npistettynä, sekä öljyllä täytetyn säkin muulien selkään lähti päällikkö\nniiden kanssa matkalle kaupunkia kohti, jonne saapui iltahämärissä. Hän\nmeni portista sisään ja suoraa tietä Ali Baban talon luo aikoen pyytää\nitselleen ja muuleilleen yösijaa. Hänen ei tarvinnut koputtaa, sillä\nAli Baba seisoi ovensa edessä hengittäen raitista ilmaa illallisen\njälkeen. Päällikkö pysäytti senvuoksi muulinsa, kääntyi Ali Baban\npuoleen ja sanoi hänelle: «Herra, tuon öljyä, jonka tässä näet, kaukaa\nmyyjäkseni sen huomenaamulla torilla; mutta koska on jo niin myöhäistä,\nen tiedä, mistä voisin saada yösijan. Jollei siitä koituisi liian\npaljon vaivaa sinulle, pyytäisin sinua täksi yöksi majoittamaan minut\nkattosi alle; olisin siitä sinulle suuresti kiitollinen.» Vaikkakin\nAli Baba oli jo metsässä nähnyt miehen, joka nyt hänelle puhui,\nvieläpä kuullut hänen äänensäkin, ei hän kuitenkaan voinut tuntea\nhäntä öljykauppiaan puvussa noiden neljänkymmenen rosvon päälliköksi,\n»Tervetuloa luokseni!» sanoi hän, »astu sisään!» Näin sanoen teki hän\ntilaa päällikön ja hänen muuliensa käydä pihalle.\n\nAli Baba huusi nyt orjaansa ja käski hänen heti purettuaan muulien\nkuormat viedä eläimet talliin ja panna niiden eteen ohria ja heiniä.\nMyöskin meni hän keittiöön ja käski Morgianea valmistamaan vieraalle\nhyvän illallisen ja huoneen vuoteineen.\n\nVielä suurempaakin kunniaa osoitti Ali Baba vieraalleen. Nähtyään\nnimittäin, että rosvopäällikkö oli purkanut muulien kuormat ja että\neläimet hänen käskynsä mukaan oli viety talliin, otti hän vierasta\nkädestä, johti hänet saliin, jossa oli tapana ottaa vieraita vastaan,\nja selitti, ettei voisi suostua siihen, että hänen vieraansa yöpyisi\npihalla. Rosvopäällikkö kieltäytyi tästä kunniasta ja selitti, ettei\nhän tahtonut olla rasituksena; mutta Ali Baba pyysi häntä niin\nkohteliaasti ja niin hartaasti, ettei päällikkö kauempaa voinut\nvastustaa häntä. Ali Baba ei ainoastaan pitänyt hänelle seuraa siksi,\nkunnes Morgiane toi illallisen, vaan hän keskusteli hänen kanssaan\nvielä aterian aikanakin kaikenkaltaisista asioista, joiden arveli\nhäntä huvittavan, eikä jättänyt häntä, ennenkuin hän oli lopettanut\naterian, »Jätän sinut nyt yksin», sanoi Ali Baba sitten; »jos toivot\njotain, tarvitsee sinun vain lausua se julki; kaikki minun talossani\non käytettävissäsi.» Rosvopäällikkö nousi yhdessä Ali Baban kanssa\nruokapöydästä ja seurasi häntä ovelle. Sillävälin kuin Ali Baba nyt\nmeni keittiöön keskustelemaan Morgianen kanssa, lähti rosvopäällikkö\npihalle sillä tekosyyllä, että hän aikoi käydä tallissa katsomassa,\nettei hänen muuleiltaan puuttunut mitään.\n\nKehoitettuaan Morgianea uudelleen mitä parhaiten huolehtimaan vieraasta\nlisäsi Ali Baba hänelle; »Morgiane, aioin vain vielä sanoa sinulle,\nettä aamulla varhain menen kylpyyn; laita kylpylänäni kuntoon ja anna\nne Abdallahille» — niin oli orja nimeltään — »ja valmista sitten\nminulle hyvä lihaliemi siksi kun tulen kotiin!» Annettuaan nämä\nmääräykset meni hän levolle.\n\nSillävälin antoi rosvopäällikkö tallista palattuaan määräyksensä\nmiehilleen. Ensimmäisestä säkistä viimeiseen sanoi hän jokaiselle;\n»Kun minä makuuhuoneestani heitän pieniä kiviä alas, kikkaa silloin\nveitsellä, joka sinulla on mukanasi, säkki halki ylhäältä alas asti\nja kömmi aukosta esille; pian senjälkeen olen minä luonanne.» Veitsi,\njosta hän puhui, oli tarkoitusta varten erikoisesti terotettu ja\nhiottu. Senjälkeen palasi hän takaisin ja heti, kun hän näyttäytyi\nkeittiön ovessa, otti Morgiane kynttilän ja johdatti hänet hänelle\nvarattuun huoneeseen ja jätti hänet sinne yksin tiedusteltuaan\nensin, tarvitsiko hän mitään. Ollakseen herättämättä minkäänlaista\nepäluuloa sammutti rosvopäällikkö pian sen jälkeen kynttilän ja asettui\nvuoteeseen täysissä vaatteissa, jotta voisi hetken aikaa nukahdettuaan\njälleen nousta ylös.\n\nMorgiane ei unohtanut Ali Baban määräystä. Hän laittoi kuntoon\nkylpyliinat, antoi ne Abdallahille, joka ei vielä ollut mennyt levolle,\nja asetti lihaliemipadan tulelle. Hänen hämmentäessään pataa sammui\näkkiä lamppu. Koko talossa ei ollut enempää öljyä eikä sattumalta\nyhtään kynttilääkään varastossa. Mikä nyt neuvoksi? Pulassaan lähti\nMorgiane pihalle ottaakseen pisaran öljyä vieraan säkeistä.\n\nLähestyessään ensimmäistä säkkiä, kysyi sen sisällä piilevä rosvo aivan\nhiljaa; »Joko on aika?» Vaikka rosvo oli puhunut niin hiljaa, hämmästyi\nMorgiane kuitenkin tuota salaperäistä ääntä.\n\nJokainen muu orjatar olisi varmasti nostanut siitä aika melun ja ehkä\nsaanut aikaan suuren onnettomuuden. Mutta Morgiane käsitti kohta, mikä\nhirvittävä vaara nyt uhkasi Ali Babaa ja hänen perhettään sekä häntä\nitseään, ja että hänen nyt täytyisi ryhtyä tarpeellisiin toimiin niin\nnopeaan kuin suinkin ja ilman mitään melua. Joutumatta vähimmässäkään\nmäärässä kauhun valtaan vastasi hän, kuin olisi ollut rosvopäällikkö;\n»Ei vielä, mutta kohta!» Sitten lähestyi hän seuraavaa säkkiä,\njosta hän kuuli saman kysymyksen, ja niin edelleen, kunnes hän tuli\nviimeisen, öljyä täynnä olevan säkin luo. Jokaiseen kysymykseen antoi\nhän aina saman vastauksen.\n\nTästä ymmärsi Morgiane, ettei hänen isäntänsä ollutkaan, kuten luuli,\nmajoittanut taloonsa öljykauppiasta, vaan kolmekymmentäseitsemän rosvoa\npäällikköineen. Siksi täytti hän kiireesti ruukkunsa öljyllä, jonka\notti viimeisestä säkistä, ja palasi sitten keittiöön. Kaadettuaan\nöljyä lamppuun ja sytytettyään sen otti hän suuren kattilan, meni\njälleen pihalle ja täytti sen öljyllä viimeisestä säkistä. Hän riensi\nsamaa tietä keittiöön takaisin ja asetti kattilan voimakkaalle tulelle\nlisäten uuniin uudelleen ja uudelleen puita, sillä mitä pikemmin öljy\nkiehuisi, sitä pikemmin saisi hän täytäntöön suunnitelmansa, jonka\nhän oli laatinut koko talon yhteiseksi parhaaksi ja joka ei sallinut\nmitään viivytystä. Kun öljy vihdoin kiehui, otti Morgiane kattilan ja\nkaatoi jokaiseen säkkiin, ensimmäisestä viimeiseen saakka, niin paljon\nkiehuvaa öljyä kuin oli tarpeen tappamaan säkissä olevan.\n\nSuoritettuaan tämän kaiken aivan melutta palasi Morgiane takaisin\nkeittiöön tyhjine kattiloineen ja sulki oven. Hän sammutti nyt\nsytyttämänsä suuren tulen jättäen jäljelle vain niin paljon, kuin oli\ntarpeen Ali Baban lihaliemen keittämistä varten. Vihdoin sammutti hän\nlampunkin ja oli aivan hiljaa; sillä hän oli päättänyt, ettei menisi\nlevolle ennen kuin oli nähnyt pihalle päin olevasta keittiön akkunasta\nkaiken, mitä pihalla tapahtuisi.\n\nNeljännestuntiakaan ei Morgiane vielä ollut odottanut, ennenkuin\nrosvopäällikkö heräsi. Tämä nousi ylös, avasi akkunan, katsoi ulos ja\nkun ei hän enää nähnyt valoa missään, vaan kaikkialla talossa vallitsi\nmitä syvin hiljaisuus, antoi hän sovitun merkin heittäen pieniä kiviä\nalas. Useat niistä kuuluivat äänestä päättäen putoavan nahkasäkeille.\nHän kuunteli tarkkaavaisesti, muttei huomannut mitään, josta olisi\nvoinut päättää väkensä liikkuvan. Tästä tuli hän levottomaksi ja heitti\ntoisen ja kolmannen kerran kiviä alas.\n\nNe putosivat säkeille, muttei ainoakaan rosvoista näyttänyt\npienintäkään elonmerkkiä. Kun ei hän voinut tätä käsittää, meni hän\nniin hiljaa kuin mahdollista alas pihalle ja lähestyi ensimmäistä\nsäkkiä. Mutta kun hän aikoi kysyä sen sisällä olevalta rosvolta,\nnukkuiko hän, pisti hänen nenäänsä säkistä öljyn ja jonkin palaneen\nkatku, ja tästä huomasi hän nyt, että hänen suunnitelmansa Ali Babaa\nvastaan oli täydelleen epäonnistunut. Hän meni nyt seuraavan säkin\nluo ja niin edelleen viimeiseen saakka ja huomasi, että kaikki\nhänen miehensä olivat samalla tavalla surmatut, öljyn vähentyminen\ntäydestä öljysäkistä osoitti hänelle, mitä keinoa oli käytetty\nhänen suunnitelmansa tuhoamiseksi. Nyt, nähdessään kaikki toiveensa\npirstaleina, murtautui hän epätoivoissaan ulos portin kautta,\njoka johti pihalta Ali Baban puutarhaan, ja pakeni hyppäämällä\npuutarhamuurin yli.\n\nKun ei Morgiane enää kuullut mitään melua, eikä rosvopäällikkö\npitkänkään odotuksen jälkeen näyttänyt palaavan, oli hän varma siitä,\nettä päällikkö oli paennut puutarhan kautta, sillä ovista ei hän\nollut päässyt livistämään, koska ne olivat kaksinkertaisessa lukossa.\nSuuresti iloissaan siitä, että oli onnistunut pelastamaan koko talon,\nmeni Morgiane vihdoin vuoteeseen ja nukahti. Mutta Ali Baba nousi\nylös ennen päivänkoittoa ja meni orjansa seuraamana kylpyyn. Hänellä\nei ollut vähintäkään aavistusta niistä kirveistä asioista, joita oli\ntapahtunut talossa hänen nukkuessaan; sillä Morgiane ei ollut pitänyt\ntarpeellisena herättää häntä, koska hänellä ei vaaran hetkenä ollut\naikaa tuhlattavaksi eikä hän torjuttuaan vaaran tahtonut häiritä hänen\nrauhaansa.\n\nKun Ali Baba palasi kylvystä kotiinsa ja aurinko jo loisti kirkkaalla\ntaivaalla, ihmetteli hän suuresti nähdessään öljysäkkien vielä seisovan\nentisellä paikallaan; hänen mielestään oli kummallista, ettei kauppias\njo ollut mennyt aaseilleen torille. Siksi kysyi hän asiaa Morgianelta,\njoka avasi hänelle oven ja joka oli antanut kaiken olla sellaisenaan,\njotta Ali Baba itse saisi nähdä selvästi, mitä hän oli isäntäväkensä\npelastukseksi tehnyt. »Hyvä isäntäni», vastasi hänelle Morgiane, »Allah\nja pyhä profeetta varjelkoon sinua ja taloasi! Sinä tulet paremmin\nvakuutetuksi siitä, mitä haluat tietää, kun omin silmin näet, mitä\nsinulle näytän. Vaivaudu senvuoksi tulemaan kanssani!» Ali Baba seurasi\npalvelustyttöään; tämä lukitsi oven, vei hänet ensimmäisen säkin luo ja\nsanoi sitten: »Silmällehän tähän säkkiin; vielä milloinkaan et liene\nnähnyt sellaista öljyä.»\n\nAli Baba katsoi säkkiin, ja kun hän näki siellä miehen, pelästyi hän\nylenmäärin, kirkaisi ääneen ja hypähti taaksepäin kuin olisi astunut\nkäärmeen päälle. »Älä pelkää mitään», sanoi Morgiane hänelle, »mies,\njonka tuossa näet, ei tee sinulle enää mitään pahaa. Hän on täyttänyt\nilkitöittensä mitan; nyt ei hän ole enää kenellekään vahingoksi, sillä\nhän on kuollut.» — »Morgiane», huudahti Ali Baba, »pyhän profeetan\nnimessä! Sano minulle, mitä tämä merkitsee!» — »Selitän sen sinulle»,\nsanoi Morgiane; »mutta hillitse ihmetyksen purkauksesi äläkä ärsytä\nnaapureiden uteliaisuutta, jotteivät he saisi tietää asiaa, jonka\nsalassa pitäminen on mitä tärkeintä sinulle. Katso vielä kuitenkin\nmuitakin säkkejä!» Ali Baba katsoi vuoronperään jokaiseen säkkiin,\nensimmäisestä viimeiseen saakka, missä olevaa öljyä ilmeisesti oli\naika tavalla vähennetty. Nähtyään nyt kaiken jäi Ali Baba seisomaan\npaikalleen kuin siihen kiinni juurtuneena luoden silmänsä milloin\nsäkkeihin, milloin Morgianeen, ja niin suuri oli hänen hämmästyksensä,\nettei hän pitkään aikaan voinut lausua sanaakaan. Vihdoin tointui\nhän jälleen ja kysyi: »Mutta mihin on sitten kauppias joutunut?» —\n»Kauppias», vastasi Morgiane, »on yhtä vähä kauppias kuin minä olen\nsitä. Sanon sinulle, mikä hän on ja mihin hän on paennut. Mutta\nsinun on paljon mukavampi kuunnella kertomustani huoneessasi; sillä\nterveytesi vaatii sinua nauttimaan nyt kylvystä pelatessasi hieman\nlihalientä.»\n\nHe lähtivät sisälle, ja ojennettuaan isännälleen hänelle keittämänsä\nliemen kertoi Morgiane hänelle laveasti edellisen yön tapahtumat.\nKummastellen kuunteli Ali Baba uskollista palvelijaansa, joka lopetti\nkertomuksensa näillä sanoilla; »Tällainen on nyt se juttu, jonka\nhalusit kuulla, ja olen vakuutettu siitä, että se on yhteydessä erään\nhuomion kanssa, jonka olen tehnyt joitakuita päiviä sitten, mutta jota\nen luullut tarvitsevani kertoa sinulle. Kun nimittäin kerran varhain\naamulla palasin käynniltäni kaupungilla, huomasin, että talomme oveen\noli tehty valkea merkki ja päivää myöhemmin punainen merkki. Mutta\nkoska en nyt tiennyt, mitä tarkoitusta varten tämä oli tehty, niin\nmerkitsin kumpaisellakin kerralla samalla tavalla kolmen, neljän talon\novet ennen ja jälkeen meidän omaamme talorivissä. Kun nyt asetat tämän\nyhteyteen viime yön tapahtumain kanssa, olet huomaava, että kaikki tämä\non metsän rosvojen hankkeita; heidän joukkonsa on kuitenkin, en tiedä\nmiksi, vähentynyt kahdella miehellä. Miten asian laita lieneekin, on\nheitä vielä kolme elossa. Minä puolestani en ole lyövä laimin mitään\ntäyttääkseni velvollisuuteni sinua suojellakseni.»\n\nKun Morgiane oli lopettanut, ymmärsi Ali Baba hyvin, kuinka tärkeän\npalveluksen tämä oli hänelle tehnyt, ja kiitollisena puhui hän\nhänelle: »En tahdo kuolla, ennenkuin olen palkinnut sinut ansiosi\nmukaan. Sinulle olen kiitollisuuden velassa hengestäni, ja antaakseni\nsinulle siitä heti todistuksen lahjoitan sinulle tästä hetkestä\nalkaen vapauden; mutta pidätän itselleni kuitenkin oikeuden muistaa\nsinua vielä edelleenkin. Myöskin minä olen vakuutettu siitä, että\nnoilla neljälläkymmenellä rosvolla on tekemistä tämän tapahtuman\nkanssa. Kaikkivaltias Allah on laupeudessaan pelastanut minut\nsinun kätesi avulla; toivon, että hän on edelleenkin varjeleva\nminua heidän ilkeydeltään ja vapauttava maailman noiden kirottujen\nkyykäärmeensikiöiden vainosta. Nyt on meidän kuitenkin ennen kaikkea\nhaudattava noiden lurjusten ruumiit, mutta kaikessa hiljaisuudessa,\nniin ettei kukaan voi aavistaa mitään heidän kohtalostaan, siitä pidän\nminä huolen Abdallahin kanssa.»\n\nAli Baban puutarha oli sangen pitkä ja takaosastaan korkeiden puiden\nrajoittama. Vitkastelematta meni hän orjansa kanssa näiden puiden\nsiimekseen kaivaakseen pitkän ja leveän kuopan. Sitten vetivät he\nruumiit nahkasäkeistä esille, panivat syrjään aseet, joilla rosvot\nolivat varustetut, laahasivat ruumiit toisen toisensa jälkeen kuoppaan,\nlapioivat mullan niiden päälle ja tasoittivat sitten maan ympärillä,\nniin että se oli taas samanlainen kuin ennenkin, öljysäkit ja aseet\nantoi Ali Baba huolellisesti kätkeä; mutta muulit, joita hän ei voinut\nmihinkään käyttää, lähetti hän useissa erissä torille ja antoi orjansa\nmyydä ne.\n\nSillävälin oli neljänkymmenen rosvon päällikkö kirvelevin sydämin\npalannut takaisin metsään. Raivon ja tuskan raatelemana saapui hän\ntakaisin luolaan tietämättä itsekään oikein, miten sinne tuli.\nKauhealta tuntui hänestä olla yksin tässä synkässä paikassa. -»Te minun\nurheat mieheni kaikki», huusi hän, »valvottujen öitteni, taistelujen!\nja ponnistusten! toverit, missä olette te? Mitä voin tehdä ilman teitä?\nMilloin saan enää kokoon sellaisen kelpo joukon, kuin te olitte?\nTäytyykö minun jättää kaikki tämä kulta ja hopea saaliiksi sille,\njoka jo on rikastunut osalla siitä? En voi enkä saa muuta ajatella,\nennenkuin olen ottanut hänet hengiltä. Se, mitä en voinut saada aikaan\nteidän voimakkaalla avullanne, täytyy minun nyt tehdä aivan yksin; ja\njos voin säilyttää aarteen hallussani; niin olen myös pitävä huolen\nsiitä, ettei siltä ole minun jälkeeni puuttuva urhoollista isäntää,\njoka sitä suojelee ja yhä kartuttaa tulevia sukupolvia varten.»\nPäästyään tähän päätökseen rauhoittui rosvopäällikkö jälleen; hän\nheittäytyi uudelleen ihanien toiveiden valtaan ja vaipui syvään uneen.\n\nSeuraavana aamuna heräsi rosvopäällikkö varhain, pukeutui\nsangen komeaan pukuun, meni kaupunkiin ja otti asunnon eräästä\nkaravaanimajapaikasta. Odottaessaan, että se, mitä Ali Baban luona\noli tapahtunut, herättäisi huomiota, kysyi hän majapaikan hoitajalta\nsattumalta, kuuluuko kaupungilta mitään uutta, ja tämä kertoi hänelle\nkaikenlaisia asioita, muttei sitä, mitä hän halusi tietää. Tästä\npäätti hän, että Ali Baba piti asian salaisuutenaan, koskei hän\ntahtonut tulevan julkisesti tiedoksi, että hän tiesi jotain aarteesta;\ntodennäköisesti tiesi hän myös, että hänen henkeään sentähden\nväijyttiin. Tämä vahvisti vain rosvopäällikön päätöstä tehdä kaikkensa\ntoimittaakseen hänet yhtä salaisesti tieltä pois. Rosvopäällikkö\nvarusti itselleen hevosen, jolla hän teki useita matkoja metsään tuoden\nsieltä asuntoonsa kaikessa salaisuudessa kallisarvoisia silkkikankaita\nja hienoja harsoja. Kun hän sitten oli koonnut niin paljon tavaraa\nkuin piti tarpeellisena, vuokrasi hän myymälän myydäkseen ne. Hänen\nliikettään vastapäätä oli se myymälä, joka aikaisemmin oli kuulunut\nKasimille, mutta jonka jonkun aikaa sitten Ali Baban poika oli ottanut\nhaltuunsa.\n\nRosvopäällikkö, joka oli ottanut nimen Chogia Husein, ei lyönyt laimin\nuutena tulokkaana käydä tavanmukaisella vierailulla naapureitten\nluona, Koska Ali Baban poika oli vielä nuori, sorja ja sangen järkevä\nja hän tämän kanssa joutui puheisiin useammin kuin muiden kauppiaiden\nkanssa, sukeutui heidän välilleen pian ystävyys. Rosvopäällikkö etsi\nhänen seuraansa sitä enemmän, kun hän pari kolme päivää myymälänsä\nperustamisen jälkeen tunsi Ali Baban, joka kävi poikaansa tervehtimässä\nja tapansa mukaan viipyi kauan aikaa hänen luonaan. Kun hän nyt sai\ntietää Ali Baban olevan nuorukaisen isän, kävi hän nuorukaiselle vielä\ntoista vertaa kohteliaammaksi, hän mielisteli häntä, antoi hänelle\npieniä lahjoja ja kutsui hänet usein aterialle.\n\nAli Baban poika arveli, että hänen velvollisuutensa olisi vastata\nChogia Huseinin kohteliaisuuksiin; mutta kun hänen asuntonsa oli sangen\nahdas eikä erikoisen mukavasti sisustettu vieraiden vastaanottamista\nvarten, puhui hän asiasta isälleen, Ali Baba otti ilolla tehtäväkseen\nvieraan kestitsemisen. »Poikani», sanoi hän, »huomenna on perjantai,\nja koska suuret kauppiaat, kuten Chogia Husein ja sinä, tänä päivänä\npitävät liikkeensä suljettuina, niin mene iltapäivällä kävelylle hänen\nkanssaan ja sovita niin, että paluumatkalla kuljette minun taloni ohi\nja sinä pyydät häntä käymään sisälle. On parempi, että asia järjestyy\nniin, kuin että sinä suorastaan kutsuisit hänet. Alina käsken Morgianen\nlaittaa illallisen valmiiksi.»\n\nPerjantai-iltapäivällä tapasivat Ali Baban poika ja Chogia Husein\ntoisensa sovitulla paikalla ja lähtivät kävelylle. Takaisin tultaessa\njahti Ali Baban poika ystävänsä tahallaan kadulle, jonka varrelle hänen\nisänsä asui, ja heidän tultuaan ovelle pysähtyi hän, koputti hän ovelle\nja sanoi: »Tämä on isäni talo; koska olen kertonut hänelle paljon\nystävyydestämme, on hän pyytänyt minua hankkimaan hänelle kunnian\ntutustua sinuun. Pyydän sinua nyt lisäämään kohteliaisuutesi määrää\nminua kohtaan vielä tälläkin tavoin.»\n\nVaikkakin Chogia Husein nyt oli tullut siihen päämäärään, johon hän\npyrki, nimittäin päässyt Ali Baban taloon ja saanut tilaisuuden surmata\nhänet ilman vaaraa ja suurta meteliä, teeskenteli hän kuitenkin\nhaluavansa ottaa jäähyväiset. Mutta koska Ali Baban orja juuri tällä\nhetkellä avasi oven, otti poika ystäväänsä kohteliaasti kädestä, meni\nedellä ja pakotti Chogia Huseinin astumaan sisälle.\n\nAli Baba otti Chogia Huseinin vastaan mitä kohteliaimmin sen ystävyyden\ntähden, jota tämä oli osoittanut hapen pojalleen, ja pian pakinoivat\nhe ystävällisesti keskenään. Kun nyt oli tullut aterian aika ja kaikki\noli sitä varten valmiina, auttoi Morgiane Abdallah-orjaa kattamaan\nruokapöydän ja kantamaan ruokalajit sisään. Mutta heti nähdessään\nChogia Huseinin tunsi hän hänet valepuvusta huolimatta rosvopäälliköksi\nja tarkastettuaan häntä pitempään ja tarkempaan huomasi hän, että\nvieraan vaatteiden alle oli kätketty tikari. »Maltahan!» sanoi hän\nitsekseen, »tuo konna on tullut murhaamaan isäntäni. Mutta senpä minä\nestän!»\n\nHeti saatuaan Abdallahin kanssa pöydän katettua, käytti Morgiane\nsitä aikaa, jolloin herrat söivät, tarpeellisiin valmistuksiin\nsuunnitelmansa toteuttamiseksi; hän oli juuri saanut ne suoritetuiksi,\nkun Abdallah ilmoitti, että oli aika ruveta tarjoilemaan hedelmiä.\nMorgiane vei ne sisälle heti, kun Abdallah oli korjannut ruoat\npöydältä. Sitten asetti hän Ali Baban viereen pienen pöydän ja sille\nviiniä ja kolme pikaria; tämän tehtyään meni hän Abdallahin kanssa ulos\nikäänkuin olisi aikonut syödä hänen kanssaan illallista.\n\nNyt arveli väärä Chogia Husein tulleen sopivan hetken Ali Baban\nsurmaamiseen. »Nyt», sanoi hän itsekseen, »juotan isän ja pojan\nhumalaan, eikä poika, jonka hengen mielelläni säästän, pysty estämään\nminua työntämästä tikaria isän sydämeen. Sitten pakenen, kuten ensi\nkerrallakin, puutarhan kautta sillävälin kuin keittäjätär ja orja vielä\naterioivat tai nukkuvat keittiössä.»\n\nMutta Morgiane oli älynnyt valepukuisen Chogia Huseinin aikeet eikä\nantanut hänelle aikaa panna täytäntöön viekasta suunnitelmaansa,\nSensijaan että olisi syönyt illallista puki hän päälleen kauniin\ntanssipuvun, valitsi siihen sopivan hiussomisteen, pani vyötäisilleen\nkullatusta hopeasta tehdyn vyön ja kiinnitti siihen tikarin, jonka\ntuppi ja kahva olivat samaa metallia; kasvoilleen pani hän kauniin\nnaamarin. Pukeuduttuaan siten sanoi hän Abdallahille; »Ota rumpusi\nja menkäämme sisälle näyttämään isäntämme vieraalle niitä hauskoja\ntansseja, joita usein iltaisin esitämme isännällemme.» Abdallah otti\nrummun, kulki sitä lyöden Morgianen edellä ja astui saliin. Hänen\ntakanaan tuli Morgiane niiaten sirosti ja ikäänkuin pyytäen lupaa saada\nnäyttää taitoaan. Kun Abdallah näki, että Ali Baba aikoi puhua, lakkasi\nhän rummuttamasta, »Tulehan vain tänne, Morgiane», sanoi Ali Baba;\n»Chogia Husein arvostelkoon taitosi ja sanokoon sitten mielipiteensä\nsiitä meille,» Sitten sanoi hän Chogia Huseinin puoleen kääntyen; »Älä\nluule, herra, että olen suurilla kustannuksilla hankkinut sinulle tämän\nhuvin. Kuten näet, keittäjättäreni ja orjani vain huvittavat meitä sika\ntavalla. Toivon, että se miellyttää sinua!»\n\nChogia Husein ei ollut valmistunut siihen, että Ali Baba tarjoaisi\naterian jälkeen vielä tällaistakin huvia. Vaikkakin hänelle olisi ollut\npaljon enemmän mieleen, että Ali Baba olisi säästänyt häneltä tämän\nnäytännön, teeskenteli hän kuitenkin olevansa kovasti mielissään ja oli\nkyllin kohtelias lausuakseen Ali Baballe, että kaikki, mikä huvittaa\nhänen kunnioitettavaa ystäväänsä, on tietysti oleva myös hänelle\nitselleen suuri ilon aihe.\n\nKun nyt Abdallah näki, että Ali Baba ja Chogia Husein olivat\nlopettaneet keskustelunsa, alkoi hän uudelleen lyödä rumpuaan ja lauloi\nsamalla erästä tanssilaulua. Mutta Morgiane, joka ei suinkaan ollut\ntaidoltaan harjaantuneita tanssijoita ja tanssijattaria huonompi,\ntanssi niin, että se olisi herättänyt ihailua jokaisessa muussa\nseurassa kuin juuri tässä; kaikkein vähimmin herätti Morgianen taide\nvalepukuisen Chogia Huseinin mielenkiintoa.\n\nTanssittuaan nyt sangen taitavasti ja suloisesti useita tansseja veti\nMorgiane vihdoin tikarin esille, heilutti sitä kädessään ja tanssi\nuuden tanssin, joka voitti kaikki edelliset. Mitä moninaisimmat\nkuviot, joita hän muodosti, keveät liikkeet, rohkeat hypyt ja\nihmeelliset käänteet ja asennot, joita hän otti milloin ojentaessaan\ntikarin ikäänkuin iskuun, milloin teeskennellen lävistävänsä sillä\noraan rintansa, olivat mitä suloisimmat katsella. Vihdoin näytti hän\ntanssineen itsensä hengästyksiin; hän tempaisi vasemmalla kädellään\nAbdallahilta rummun ja pitäen oikeassa tikaria tarjosi hän rummun onton\npuolen Ali Baballe, kuten tanssijain ja tanssijattarien on tapana tehdä\nvedotessaan katselijainsa anteliaisuuteen.\n\nAli Baba heitti Morgianen rumpuun kultarahan. Nyt kääntyi Morgiane\nAli Baban pojan puoleen, joka seurasi isänsä esimerkkiä. Chogia\nHusein, nähdessään Morgianen tulevan luokseen, oli parhaiksi\nottanut rahapussinsa esille antaakseen myös lahjan ja pisti juuri\nkätensä pussiin, kun Morgiane rohkeasti ja päättäväisesti lävisti\nrosvopäällikön sydämen, niin että hän vaipui hengetönnä alas. Ali Baba\nja hänen poikansa kauhistuivat ylenmäärin tätä tekoa ja alkoivat ääneen\nvalittaa. »Sinä onneton!» huusi Ali Baba, »mitä oletkaan tehnyt! Aiotko\ntuhota minut ja koko perheeni?» — »Ei, isäntäni», vastasi Morgiane,\n»päinvastoin olen tehnyt sen sinun pelastukseksesi.» Ja hän avasi\nChogia Huseinin vaatteet, näytti Ali Baballe tikaria, jolla hän oli\nvarustautunut ja sanoi täten: »Katso nyt, minkä katalan vihollisen\nkanssa olet ollut tekemisissä; ja jos katsot häntä tarkemmin kasvoihin,\nniin varmasti tunnet hänessä vale-öljykauppiaan ja neljänkymmenen\nrosvon päällikön. Hän tuli sinua murhaamaan. Mutta minä tunsin hänet\nensi näkemältä ja keksin hänen suunnitelmansa. Allah olkoon kiitetty!»\n\nKoko sydämellään tunsi Ali Baba, kuinka äärettömässä\nkiitollisuudenvelassa hän oli Morgianelle, joka nyt toisen kerran\noli pelastanut hänen henkensä. Syleillen häntä sanoi hän: »Morgiane,\nolen antanut sinulle vapautesi ja silloin luvannut, etten jätä\nkiitollisuuteni osoittamista siihen, vaan että tahdon tehdä hyväksesi\nvielä enemmänkin. Sopiva aika on nyt tullut; tästä lähtien olet sinä\nminun miniäni».\n\nSitten kääntyi hän poikansa puoleen ja sanoi tälle; »Sinä olet\nhyvä poika, ja uskon, ettet pidä kohtuuttomana sitä, että annan\nsinulle Morgianen puolisoksi, vaikkakaan en ole ennemmin kysynyt\nmielipidettäsi. Sinä ole hänelle yhtä suuressa kiitollisuudenvelassa\nkuin minä itse; sillä on päivänselvää, että Chogia Husein on\nteeskennellyt sinulle ystävyyttä vain saadakseen minut helpommin\nsalakavalasti surmattua, eikä ole epäilystäkään siitä, etteikö hän\nsiinä onnistuttuaan olisi uhrannut sinuakin kostonhimolleen. Ajattele\nsitäpaitsi, että sinulla Morgianessa, jos menet hänen kanssaan\nnaimisiin, on paras turva päiviesi loppuun asti.»\n\nPoika ei vähintäkään vastustellut, vaan ilmoitti päinvastoin haluavansa\navioliittoa omastakin halustaan eikä vain kuuliaisuudesta isäänsä\nkohtaan. Sitten ryhdyttiin Ali Baban talossa toimiin rosvopäällikön\nruumiin hautaamiseksi muiden rosvojen viereen, ja tämä tapahtui niin\nsalaisesti ja kaikessa hiljaisuudessa, että tapaus tuli tietoon vasta\nmonien vuosien kuluttua, kun ei enää ollut elossa ketään, joka oli\nosallisena tuohon merkilliseen juttuun.\n\nMutta muutamia päiviä myöhemmin vietti Ali Baba poikansa ja Morgianen\nhäitä suurella loistolla ja komealla juhla-aterialla, johon toivat\nvaihtelua tanssit, näytelmät ja muut tavanmukaiset huvitukset. Olipa\nhänellä ilo nähdä, kuinka hänen kutsumansa ystävät ja naapurit, jotka\neivät voineet tietää näiden häiden todellista syytä, mutta muuten kyllä\ntiesivät ja tunsivat Morgianen hyvät ominaisuudet, ylistivät häntä\nhänen jalomielisyytensä ja hyväsydämisyytensä tähden.\n\nAli Baba ei ollut käynyt rosvojen luolassa enää sen jälkeen, kun\nhän oli nähnyt siellä veljensä Kasimin ruumiin ja tuonut sen kotiin\nyhdellä kolmesta aasistaan, sillä hän pelkäsi tapaavansa rosvot\nsiellä tai joutuvansa niiden yllättämäksi. Mutta myös noiden\nkolmenkymmenenkahdeksan rosvon, päällikkö siihen luettuna, kuoltua\nvaroi hän kauan aikaa palaamasta sinne takaisin, koska hän pelkäsi\nniiden kahden rosvon, joiden kohtalosta hän ei tiennyt mitään, olevan\nvielä elossa. Vihdoin vuoden kuluttua, kun hän näki, ettei enää mitään\nollut tekeillä häntä vastaan, päätti hän uteliaisuudessaan tehdä vielä\nkerran matkan luolalle; kuitenkin ryhtyi hän ennakolta tarpeellisiin\nvarokeinoihin. Hän nousi hevosen selkään ja saavuttuaan luolalle piti\nhyvänä enteenä sitä, ettei nähnyt ihmisten eikä hevosten jälkiä. Hän\nnousi alas hevosen selästä, sitoi sen kiinni puuhun, astui luolan\novelle ja lausui: »Sesam, aukene!» Ovi avautui, hän meni sisään, ja\nkaikki luolan sisällä oli sellaisessa kunnossa, että hän voi siitä\npäättää, ettei siellä oltu käyty sen jälkeen, kun valepukuinen\nChogia Husein oli perustanut liikkeensä kaupunkiin, ja että kaikki\nneljäkymmentä rosvoa siis olivat joutuneet tuhon omiksi, Myöskään ei\nhän enää ollenkaan epäillyt sitä, että hän itse oli ainoa ihminen\nmaailmassa, joka tiesi, miten luolan ovi voitiin avata ja että sen\naarteet nyt olivat yksinomaan hänen käytettävissään. Mukaansa oli hän\nottanut haarapussin; tähän sulloi hän niin paljon kultaa, kuin arveli\nhevosen jaksavan kantaa, ja palasi sitten takaisin kaupunkiin.\n\nMyöhemmin vei Ali Baba poikansakin kallioluolaan ja opetti hänelle sen\navaamisen salaisuuden. Salaisuus meni perintönä heidän jälkeläisilleen,\njotka samaten nauttivat siitä onnekseen viisaasti ja kohtuullisesti.\nKaikki elivät he loistavan komeasti ja nauttien ympäristönsä suurta\nkunnioitusta.\n\n\n"]