[{"data":1,"prerenderedAt":-1},["ShallowReactive",2],{"$fl33gpS5B0t3iwVxyPdhJM9oLQArdQAi1x129xUs6R6Q":3},{"number":4,"title":5,"author":6,"authorBirth":7,"authorDeath":8,"slug":9,"bookId":10,"genreRaw":11,"genre":12,"themes":13,"origin":14,"language":15,"yearPublished":16,"yearPublishedTranslation":17,"wordCount":18,"charCount":19,"usRestricted":20,"gutenbergId":21,"gutenbergSubjects":22,"gutenbergCategories":25,"gutenbergSummary":26,"gutenbergTranslators":27,"gutenbergDownloadCount":28,"aiDescription":29,"preamble":30,"content":31},3245,"Halleyn tähti","Kataja, Väinö",1867,1914,"3245-kataja-vaino-halleyn-tahti","3245__Kataja_Väinö__Halleyn_tähti","Kaksinäytöksinen pila","naytelma",[],[],"fi",1910,null,3290,20089,false,74552,[23,24],"Finnish drama -- 20th century","Halley's comet -- Drama",[],"\"Halleyn tähti: 1-näytöksinen pila\" by Väinö Kataja is a theatrical play written in the early 20th century. The work reflects societal fears and beliefs regarding the astronomic event of Halley's Comet, intertwining elements of rural Finnish life with existential themes. The plot likely revolves around the impending doom foretold by the comet, as perceived by the characters, revealing their personal struggles and community dynamics in the face of such cosmic fears.  The story unfolds in the home of Mäki-Matti, his wife Josefiina, and their son Uuno Akseli, set against an impending sense of disaster as the comet approaches. The play highlights Mäki-Matti’s attempts to cope with the spurious prophecies of doom, characterized by humorous exchanges and family dynamics. Josefiina's concern for her husband and their son’s laziness creates a backdrop of tension and comedy, while neighbors engage in lively discussions about the comet's possible destruction. As the narrative progresses, the characters exhibit both fear and denial about the calamity that the comet might bring, culminating in a revelation that negates their anxieties, reinforcing themes of resilience and the mundane aspects of life despite looming cosmic events. The play concludes with a sense of relief as the potential disaster passes, allowing the community to return to their daily lives, celebrating continuity and human connection. (This is an automatically generated summary.)",[],212,"Kaksinäytöksinen hupinäytelmä sijoittuu mökkiympäristöön, jossa asukkaat valmistautuvat pelonsekaisin tuntein maailmanloppuun Halleyn komeetan lähestyessä. Jännitys ja väärinkäsitykset värittävät perheen ja naapuruston arkea, kun taivaallinen ilmiö saa ihmiset pohtimaan tekemisiään ja tulevaisuuttaan.","Väinö Katajan 'Halleyn tähti' on Projekti Lönnrotin julkaisu n:o 3245.\nE-kirja on public domainissa sekä EU:ssa että sen ulkopuolella, joten emme aseta mitään rajoituksia\nkirjan vapaan käytön ja levityksen suhteen.\n\nTämän e-kirjan ovat tuottaneet Tapio Riikonen ja Projekti Lönnrot.","HALLEYN TAHTI\n\nKaksinäytöksinen pila\n\n\nKirj.\n\nVÄINÖ KATAJA\n\n\n\n\n\nHämeenlinnassa,\nArvi A. Karisto,\n1910.\n\n\n\n\n\n\nHENKILÖT:\n\n_Mäki-Matti_, mökin mies, mylläri.\n_Josefiina_, hänen vaimonsa.\n_Uuno Akseli_, heidän poikansa.\n_Olkkos-Kaisa_, |\n_Aapon Leena_,  | naapurin mökin akkoja.\n_Luhtaniemi_, |\n_Ojalainen_,  | talollisia, lähimpiä naapureita.\n\nNÄYTTÄMÖ:\n\nMäki-Matin pirtti. Kaksi akkunaa. Ovi perällä. Vasemmalla uuni. Uunin\nja akkunan välissä kangaspuut. Orsilla ja seinillä kaikenlaisia\ntyökaluja: kirveitä, sahoja y.m. Talvi-ilta. Josefiina kutoo. Uuno\nAkseli syöpi pöydältä, joka on akkunan luona. Uuno Akselilla on povessa\niso silavankimpale, josta leikkaa sälää niin ettei Josefiina näe,\njoka istuu selin ja kutoo.\n\n_Uuno Akseli_: Jopa tuli mies täyteen monesta aikaa. (Röyhtelee ja\nnäyttää tyytyväiseltä.)\n\n_Josefiina_: (Kääntyen Uuno Akseliin päin.) Ethän vain ole näpistänyt\näijän silavaa, koska huulesi ovat noin rasvaiset...! Saat taas äijän\nkimppuusi...\n\n_Uuno Akseli_: Kyllä minä jo miehen vastaan. (Nousee ja alkaa hommata\npiippuunsa, kopistaa kukkaroansa, joka tuntuu olevan aivan tyhjä.)\nJaa, jaa... Taitaapa kuitenkin piipullinen nuuskuja karttua.\n\n_Josefiina_: Ettäs viitsit tupakatta olla, nuori mies! Mahdoit mennä\nLuhtaniemeen työhön, kun käytiin pyytämässä... Olisit saanut sievät\ntupakkarahat.\n\n_Uuno Akseli_: Joo, mutta mikä sinne lähtee kylmettynyttä tunkiota\nsysimään ja itseänsä palelluttamaan.\n\n_Josefiina_: Ole sitten nälässä ja repaleisena koko elinaikasi!\n(Katsellen Uuno Akselia tarkemmin.) Näenhän minä, että silavaa olet\nsyönyt...\n\n_Uuno Akseli_: Kohtapa tuo tulee mailman loppukin! Mitäpä mitään\nsäästämään... Olisi viisainta, että kaikki söisivät ja lepäilisivät\nnämä viimeiset kuukaudet...\n\n_Josefiina_: Kylläkai sinä siihen olisit! Vaan saatpa nähdä mitä\näijä sanoo... Hiuksesi kiskoo päästäsi! Saat nähdä... Olisi ennen jo\nkiskonut, mutta minä olen aina tullut puolestasi.\n\n_Uuno Akseli_: Se on ollut ennen se, mutta tulkoonpa nyt...\n\n_Josefiina_: Siirryppä nyt vähän tuonnemmaksi haisemasta!!\n\n_Uuno Akseli_: Eikös teillä ollut tupakkaa kukkarossanne?\n\n_Josefiina_: (Heittää hänelle tupakkakukkaron.) Tuossa nyt on kelvoton!\n(Aapon Leena tulee.)\n\n_Aapon Leena_: Kirkas on ilma ja tähessä taivas... Näinä päivinä\npitäisi nyt sen maailman lopun tähden näkymän täälläkin. Oletteko\nkuulleet, että se jo on nähty etelässä?\n\n_Josefiina_: Ei ole kuultu... Istu Leena! Uuno Akseli ota rokkisi\npenkiltä, että Leena pääsee istumaan. Vai on nähty... No, lopun edellä\nse on tämä lauha talvi... Se tähti ja sen kiehuva pyrstö ilmaa\nlämmittää.\n\n_Aapon Leena_: Niin tekee! Huonoa kuuluu taas lehdissä olleen.\nEnnustavat, että yhteen lyövät se tähti ja tämä maa, että maa halkeaa\nja hiileksi palaa... (Panee piippuunsa.)\n\n_Uuno Akseli_: Joo. Se on Halleyn tähti ja siinä hännässä kuuluu\nolevan niin paha haju, ettei kärpän hännästä sen pahempaa tule...\n\n_Aapon Leena_: Sinistä höyryä kuuluu olevan ja sanovat, että jos maan\npäälle sitä höyryä laskeutuisi, niin paikalle tappaa.\n\n_Josefiina_: Voi sentään! Vaan jumalattomat eivät pelkää, vaan...\n\n_Aapon Leena_: Vaan juovat, syövät ja mässäävät hamaan siihen päivään\nasti, jona...\n\n_Josefiina_: Tässä tulitikkua.\n\n_Aapon Leena_: Joo. Joo. Ojalaisessa äsken istuin ja kuuntelin, kun\nlehdestä luettiin tähdestä... (imee piippua) luettiin, että ensi\nErkin päivänä keväällä tulee maata likelle ja silloin... silloin\nhiilenä on koko maailma... Ja kadotuksen kita aukenee kaikille\nuskottomille...\n\n_Josefiina_: Mutta eivät sitä ihmiset usko... Kuuluvat sanovan, ettei\nkoko maata hävitä, vaan osan...\n\n_Aapon Leena_: Siinäpä se onkin!... Kukin uskoo, ettei se hänen\nkohdalleen satu.\n\n_Josefiina_: Joo, joo. Kirjoitettu on, että merkkiä pitää oleman\nauringossa ja kuussa...\n\n_Aapon Leena_: Niin ja tähdissä.\n\n_Josefiina_: Niinpä tietenkin. Joo, joo. Ihmisen pitäisi aina olla\nvalmis...\n\n_Uuno Akseli_: Nyt pitäisi kaikkien oleskella laiskana ja\nsyöskennellä parhaat eväät pois... Niin minä tekisin...\n\n_Aapon Leena_: Jumalaton poika! Muista tulista helvettiä, johon\njoudut, ellet armoa saa...\n\n_Uuno Akseli_: Tulee sinne muitakin...\n\n_Josefiina_: (Itkee.) Yhden lapsen olen synnyttänyt... tuon Uuno\nAkselin ja tuommoinen jumalaton hänestäkin tuli...\n\n_Aapon Leena_: Ja laiska. Miks'et antanut koivunvarpua silloin, kun\naika oli...\n\n    (Oven takaa kuuluu kolinaa ja kirouksia.)\n\n_Josefiina_: Nyt tulee äijä kotia! Katso itseäsi Uuno Akseli...\n\n_Mäki-Matti_: (Lyhyt ja paksu miehen tallukka tulee, kiroten suun\ntäydeltä karkaa hän Uuno Akselin kimppuun ja tarttuu hiuksista\nkiinni.) Sinä kelvoton olet syönyt silavani! (Uuno Akseli koettaa\ntarttua ukkoa kurkusta kiinni, mutta äijä ei hellitä kouriaan\nhiuksista.)\n\n_Uuno Akseli_: Laske irti kirottu äijä! Älä raada hiuksia!...\n\n_Mäki-Matti_: Kyllä minä sinut...\n\n    (Aapon Leena siunaa ja pakenee loukkoon. Josefiina kiepsahtaa\n    nopeasti kuin orava kangaspuiden penkiltä, hakee asetta ja\n    löytää nurkkahyllyltä vanhan, paksun virsikirjan, jonka\n    lennättää Matin silmille.)\n\n_Josefiina_: Älä tapa poikaa... kölliskö siinä! (Matti löysää kätensä\nja Uuno Akseli livahtaa ulos.)\n\n_Aapon Leena_: Maa ja helvetti teidät nielee... Jumalattomat ihmiset!\nOnko tämä kristillistä avioliittoa, kun maailman loppua ihmiset\nennustavat...\n\n_Mäki-Matti_: Rietas ämmä! Ja isävainajan vanha virsikirja! Ulos minun\nhuoneestani, sinä vanha susi. (Uhkaa Josefiinaa, joka sieppaa jotakin\nhartioilleen ja pakenee ulos.)\n\n_Mäki-Matti_: Isäntä minä olen talossani...\n\n_Aapon Leena_: Ettes häpeä!\n\n_Mäki-Matti_: Poika syönyt ison kimpaleen silavaa, oppii varkaaksi\nsamoin kuin äitinsäkin...\n\n_Aapon Leena_: Josefiina elättää itsensä ja poikaa ruokkii... Kuinkahan\nkävisi, kun molemmat olisivat sinun eväilläsi? Vaan herra sinua vielä\nrankaisee, mies...\n\n_Mäki-Matti_: Ennenkun vihille menin, niin keskinäinen puhe on\nsemmoinen ollut, että Josefiinan pitää omin ruokinensa elää ja\njos lapsia tulee, niin hänen pitää ne hoitaa... Minuun eivät kuulu\nkumpikaan... Huoneessa olla saavat ja minun lämpimässäni...\n\n_Aapon Leena_: Vaan kohta tulee se päivä, jona astut taivaallisen\ntuomarin eteen... mies...\n\n_Mäki-Matti_: (Ottaa virsikirjan laattialta.) Ohoh sentään.\n\n_Aapon Leena_: Josefiinatta olisit monta kertaa nälkäänkin kuollut...\nVaan muista sinä mies, että ensi keväännä, Erkin päivänä, astut\nisomman Herran eteen, joka syntisi tietää...\n\n_Mäki-Matti_: Vaan niinpähän sanoi Virnemäen Heikki, että\nkirjoitustenkin mukaan pitäisi vielä maailman seisoa vajavan\nsata vuotta...\n\n_Aapon Leena_: Vaan mitäs sanot siihen kirjoitukseen, joka näyttää,\nettä merkkejä pitää näkymän auringossa, kuussa ja tähdissä... Lienetkö\nkuullut, että lännen taivaalla on jo nähty, pitkä pyrstö perässä...\n\n_Mäki-Matti_: En ole kuullut! Vai on nähty! Puhui se opettaja...\nvaan leikkiä taisi laskea... Sanoi hännän olevan monta penikulmaa\npitkän.\n\n_Aapon Leena_: Herra rankaisee kaikkia ihmisiä heidän pahuutensa\ntähden... Matti, Matti, kuinka on sinun syntisen laita?\n\n_Mäki-Matti_: Ohoi, hohoi... voi sentään!\n\n_Aapon Leena_: Oletko valmis lähtemään?\n\n_Mäki-Matti_: (Istuu käsi otsalla. Ei vastaa.)\n\n_Aapon Leena_: Saat olla vielä siinä löylyssä, että riittää...\n\n_Mäki-Matti_: Vaan poikahan söi silavani... noin ison kimpaleen...\n\n_Aapon Leena_: Et ole myllärinä ensi kevännä Erkinpäivänä...\n\n_Mäki-Matti_: Yhyy. Olisipa sinulla semmoinen akka ja poika yhyy...\n\n_Aapon Leena_: (Poistuu, paiskaten oven kiinni.)\n\n_Mäki-Matti_: (Yksin.) Se oli Aapon Leena! Vaan minkä minä teen! Poika\nsöi ainoan evääni eikä Josefiina anna kahvikuppia, vaikka tietää,\nettä ei minulla ole ollut kahvitilkkaa kahteen kuukauteen... Halleyn\ntähti... Halleyn tähti... Pitkä häntä perässä, josta paha katku maahan\nlaskee... Kuinka sanoi opettaja? Paljas hajukin jo tappaa, vaikkei\nitse tähti maata lipaseisikaan... Ja saattaa se sivukin mennä... tämän\npaikan... Ja jos Norjassa mutkin käypi, niin jäähtyy perhana vie, kun\ntunturien päällitse vihkasee... Lännen taivasta kuuluu menevän ja\nidän taivasta palaa takaisin... Vaan jos minä Erkinpäiväksi kätkeyn\ntuonne Kilsivaaran luolaan, jossa on monta kymmentä syltää paksua\nkalliota kattonani, niin saapi siitä yksi tähti pyrstöineen vihkasta\npäällitse... ei hajoa... Akan piru ja poika joutavat kyllä vähän\nkärventymään...\n\n_Ojalainen_: (Tulee ja istuu penkille.) Onpa täällä Matti kotosalla.\n\n_Mäki-Matti_: Missäpä minä olisin...\n\n_Ojalainen_: Jo kuuluu Matti kummia! Jo on nähty Oulussa Halleyn tähti,\nkun lännen taivaanrantaa on mennä huuhkinut, palava, tulta kipenöitsevä\nhäntä perässä.\n\n_Mäki-Matti_: Vai on nähty...\n\n_Ojalainen_: Näinä iltoina pitäisi täälläkin näkyä.\n\n_Mäki-Matti_: Olisi sitä kummaa nähdä...\n\n_Ojalainen_: Nyt ei mitään vaaraa ole — se kulkee niin kaukaa nyt —\nvaan kuinka käynee keväällä, kun likemmäksi maata tulee...\n\n_Mäki-Matti_: Silloinko se palaa takaisin?\n\n_Ojalainen_: Niin.\n\n_Mäki-Matti_: Vaan luulisi sen jäähtyvän kun Norjan merellä asti\nsanotaan käyvän...\n\n_Ojalainen_: (Itselleen.) Jo onkin ukkoa huiputettu. Lisätäänpä kuormaan\nkiviä. (Ääneensä.) Saattaa jäähtyä, vaan jos hännästä haju, joka on\nkuin sinistä vitrilliä, maahan laskee, niin kaikki tappaa eikä kuulu\nkasvavan se paikka viheriää neljäänsataan vuoteen...\n\n_Mäki-Matti_: Neljäänsataan vuoteen!\n\n_Ojalainen_: Niin. Ja kartta näyttää, että hyvin likeltä menee...\n\n_Mäki-Matti_: Opettaja sanoi itsellään olevan kartan, jossa on tie,\njota lentää...\n\n_Ojalainen_: On se minullakin. (Ottaa kartan povitaskustaan ja alkaa sitä\nMatille näyttää.) Kas tuossa se on nyt likimpänä, kahdeksastoista päivä\ntoukokuuta eli ensi Erkinpäivänä... Paras myllynjauhatuksen aika...\n\n_Mäki-Matti_: Mikä vaara se tämä tässä on? (Näyttää sormella karttaa.)\n\n_Ojalainen_: Sehän on tämä Kyläharju juuri tämän kylän takana...\n\n_Mäki-Matti_: No, Virnemäki ja minun pirttini...\n\n_Ojalainen_: No, näyttää aivan, että ovat samalla linjalla, jota tähti\nkulkee...\n\n_Mäki-Matti_: (Hetken vaitiolon jälkeen.) Vaan vielähän sitä pitäisi\nolla vajaa sata vuotta ennenkuin mailman loppu tulee...\n\n_Ojalainen_: Niinhän pitäisi, vaan kukapa sen niin tarkoin tietää...\n\n_Mäki-Matti_: (Istuu penkille.) Taitavat olla sitten viimeiset ajat\nelettävänä... Käypiköhän muualla maissa... näyttääkö kartta?\n\n_Ojalainen_: Venäjälle, Uhtuaan päin näyttää tie osoittavan...\n\n_Mäki-Matti_: Taitaapa kärventää laukkuryssiltäkin partoja...\n\n_Ojalainen_: Hullusti pelkäävät ihmiset, ja sanomalehdet kertovat\nmyötaänsä siitä... Etköhän sinäkin tee sovintoa akkasi kanssa ja\nkomenna sitä laiskaa poikaasi työhön?\n\n_Mäki-Matti_: Josefiina elättää itsensä niinkuin puhe on ollut ja mitä\nUuno Akseliin tulee, niin eipä taida lähteä talvipakkaseen paleltumaan...\n\n_Ojalainen_: Olet opettanut niin laiskaksi, ett'ei viitsi missään työtä\ntehdä... Vaan jos ei huomenna tule heinänajoon, niin minä en enään\nanna velkaa...\n\n_Mäki-Matti_: Huono sillä on terveyskin ja valittaa, että rintaan\npistää. Ja taas kun keväällä myllynjauhatus alkaa, niin ei vikkelämpää\nmylläriä kuin Uuno Akseli on, ole yhtään...\n\n_Ojalainen_: Vaan jos ei enään tulekaan sitä aikaa!\n\n_Mäki-Matti_: No niin. En tiedä. Kysy Uuno Akselilta itseltään...\n\n_Ojalainen_: Rupeanko minä teitä kaikkia palvelemaan! Annas kun tulee\nkevät ja se Halleyn tähti maahan höyryään löysää, niin etköhän\nmielelläsi lähtisi töihin... Jaara...\n\n_Mäki-Matti_: (Kiivastuen.) Jaarako? Ulos minun huoneestani!\n(Tavoittelee asetta, Ojalainen poistuu.) Tähän tulet komentelemaan ja\nmääräilemään... aivan kuin minä olisin velassa... (Kävelee äänettömänä,\npanee piippuunsa ja miettii.) Se on pelastukseni, kun pakenen\nniiksi päiviksi Kilsivaaran luolaan, jossa lappalaiset ennen ovat\nasuneet... Varustan eväät jo ennen valmiiksi... Annappa sitten\nHalleyn tähden huuhkia päällitse, kyllä on sellainen katto, että\nkestää... Sitä paikkaa eivät muut tiedä enkä ilmoita aiheistani\nJoosefiinalle enkä Uuno Akselille... joutavat kärventymään...\nKummalta näytti, kun kartta osoittaa, että ihan tämän Kyläharjun\npäällitse menee... Ojalaiseen, tuohon vanhaan kettuun ei ole\nluottamista, vaan niinhän sanoi opettajakin... joka oikein asiat\npuhuu... Ja koko maailman sanomalehdet siitä kuuluvat kirjoittelevan.\nMutta sen minä sanon, että lähtö tästä tulee muillekin, jotka samalla\nlinjalla asuvat: Virnemäkiläisille, Olkkos-Kaisalle ja Aapon-Leenalle.\n\n_Olkkos-Kaisa_: (tulee vauhdilla ja henkäyksissään.) Matti, Matti,\nviimeiset ajat lähestyvät... Missä on Josefiina?\n\n_Mäki-Matti_: Raitilla tietenkin...\n\n_Olkkos-Kaisa_: Julma kuolema meitä Kyläharjun mökkiläisiä odottaa...\n\n_Mäki-Matti_: Niin tekee, Kaisa parka. Oletkos valmis lähtemään,\nvanha valehtelija?\n\n_Olkkos-Kaisa_: Kukapa täällä valmis on! Luuletko olevasi autuas\nsillä, että ihmiset sinut rehelliseksi mylläriksi uskovat! Oletkos\nvaimoasi ja poikaasi ruokkinut?\n\n_Mäki-Matti_: Asia on sovittu jo silloin, kun vihille menimme...\n\n_Olkkos-Kaisa_: Tässäkö meinaat odottaa, että hirmuista hävitystä\ntekevä tähti ylitsemme kuumana, tulisena pallona vieriää!...\n\n_Mäki-Matti_: Mihinkäpä kuolemaa pakenee.\n\n    (Ulkoa kuuluu huutoja: Jo näkyy! Lännen taivasta huuhkii mennä!)\n\n_Olkkos-Kaisa_: Nyt näkevät tähden! (Rientää ulos.)\n\n_Ääni ulkona_: Ei vaikka parhaalla porohärällä perään lähtisi sitä\nsaavuttaisi!\n\n_Mäki-Matti_: (Hakee lakkiaan ja aikoo rientää ulos.) Merkkejä pitää\nnäkymän auringossa, kuussa ja tähdissä!...\n\n_Uuno Akseli_: (Ovella.) Jo näkyy. Metsäkyliin ja Norjaan päin näyttää\nmenevän...\n\n_Mäki-Matti_: (Riehuu edestakasin.)\n\n_Uuno-Akseli_: Joutukaa katsomaan... Täällä on ulkona paljon\nkyläläisiä...\n\n_Mäki-Matti_: Minä tulen... minä tulen... Halleyn tähti... Halleyn\ntähti... (Rientää ulos.)\n\n    (Näyttämö on tyhjä hetken aikaa.)\n\n_Josefiina_: (Huivitta ja pelästyksissään tulee.) Kiitos Herralle!\nNyt tiedän, miten oman ja Uuno Akselin hengen pelastan! Hohoi! Ei\nmuuta kun lähdemme Uuno Akselin kanssa veljeni Airis-Mikon mökille,\njoka on tästä peninkulman länteen! Aika on vielä, toukokuuhun monta\nkuukautta... Antaapas äijän jäädä yksin... joutaapa jo lähtemään pois\nmyllyämästä... Pakoon aikoivat Aapon Leena ja Olkkos-Kaisakin, kun\nopettajalta ja Ojalaiselta kuulivat, että tästä Kyläharjun kautta ruoja\npalaa takaisin...\n\n    (Ojalainen, Luhtaniemi, Olkkos-Kaisa, Aapon Leena\n    ja Uuno Akseli tulevat sisälle.)\n\n_Uuno Akseli_: Kaukana oli vielä sentään!\n\n_Ojalainen_: Vaan hauvanko luulet menevän ennenkun tuolla vauhdilla olisi\ntäällä?\n\n    (Josefiina, Olkkos-Kaisa ja Aapon Leena itkevät ja uikuttavat.)\n\n_Ojalainen_: Viimeisessä lehdessä oli, että etelä-Suomessa jo eräs\ntalonisäntä oli myynyt lehmänsä ja hevosensa...\n\n_Luhtaniemi_: Joo, ja eräs maansakin...\n\n    (Ulkoa kuuluu Mäki-Matin ääni.)\n\n_Josefiina_: Olkaa hiljaa, Matti huutaa jotakin!\n\n_Mäki-Matin ääni_: Tulkaa katsomaan! Nyt sillä pyrstö säkenöitsee ja\nheiluu kun liki vaarain lakia vihkasee... Niinkuin tulena palaa...\n\n    (Kaikki rientävät ulos.)\n\n_Ojalainen_: (Mennessään ulos.) Pitää joutua kirjoittamaan uutista\nsanomalehteen, että jo on Halleyn tähti tässäkin pitäjäässä nähty.\n\n    (Näyttämö tyhjä.)\n\n_Mäki-Matti_: (Tullen yksin sisälle.) Virnemäkeen menivät. Sinne meni\nJosefiinakin ja Uuno Akseli... Taivas se on pääni päällä sininen kuin\ntaulu... Ei hätää vielä... Anteeksiko akalta pyytämään? Tämäpä vasta\ntalvi on! (Kulkee edestakasin, kosketellen ja liikutellen vähän kutakin\nesinettä.) Ei pojat! Ja toinen paikka on kanssa, johon mahdun! Oiva\najatus! Perunakuoppaan, joka on pirttini parren alla! (Aukaisee\nnopeasti laattiassa olevan luukun ja astuu perunakuoppaan. Pää näkyy\nvielä.) Tänne on sijaa! Perunatkin siksi loppuvat! Kun varustan tänne\nevästä pariksi viikoksi ja ovet ja luukun suljen, niin ei, perhana\nolla, pääsekään se paha haju parren alle... ja niin henkeni pelastan...\n(Painuu kuoppaan.)\n\n_Ojalainen_: (Tulee.) Missähän Matti on? Vastahan hän pirttiinsä meni.\n(Huutaa perunakuoppaan.)\n\n_Mäki-Matti_: (Näyttäen päätään.) Mikä sinut tänne pani huutamaan?\nVastahan menit Virnemäkeen...\n\n_Ojalainen_: Palasin kuulemaan alkaisitko tekemään myllyntukkia?\n\n_Mäki-Matti_: Myllyntukkia! Tuletko taas minua härnäilemään, kettu! Ei\npuhettakaan myllyntukista. Mene matkaas!\n\n_Ojalainen_: Mitä sinä siellä kellarissa kompuroit? (Naurahtaa.)\n\n_Mäki-Matti_: Mitä helvettiä tämä sinuun kuuluu! Painu pois minun\nhuoneestani!\n\n_Ojalainen_: Matti, Matti! Muista, että kovat ajat ovat edessäsi!\n\n_Mäki-Matti_: Anna olla vaan! (Nousee kiireesti laattialle ja hakee\nasetta.) Enkö minä saa rauhaa kotonani! (Heittää jakkaralla Ojalaista,\njoka poistuu sukkelasti ovesta.) Tähän tulet viisauttasi jakamaan!\nLäksitpä! (Panee luukun kiinni ja vaipuu mietteisiin.) Niin! (Näyttää\ntulevan kovaan tunnonvaivaan.) Maailmanloppu ja tulinen helvetti\nedessä! Vaan minähän olen rehellinen mies... Matti Väylä... En minä ole\nvaras enkä huorintekijä, niinkuin Josefiina, jolla oli kaksi lasta\nennenkuin naimisiin menimme ja mitä lie muita syntejä... Vaan minä\nkyllä henkeni pelastan ... Tuonne noin vaan niiksi päiviksi...\n\n    Esirippu.\n\n\n\n\nTOINEN NÄYTÖS.\n\n\nKesä-ilta Mäki-Matin pirtin edustalla. Taaempana korkea metsäinen\nharju, josta polku tuopi pirtin eteen. Teitä ja polkuja oikealle ja\nvasemmalle. Mäki-Matti kävelee kiivasta vauhtia harjua alas pirttinsä\neteen, johon pysähtyy, silmäillen kaikille ilmansuunnille ja taivaalle.\n\n_Mäki-Matti_: Harjun laella kävin, josta kauas pohjoisen taivaalle\nnäkee, mutta en mitään kummempaa nähnyt taivaanrannalla liekehtivän.\nJa nyt pitäisi tulla! Mutta jos ohi vielä menisi... niin lupaanpa\nolla Josefiinalle rakas aviomies ja Uuno Akselille kelpo isä...\nHerra! Kuule rukoukseni! Ei näy missään päin; kummempaa liikettä kuin\nennenkään... Vaan nythän onkin vasta aamupuoli päivää... Ja Josefiina\nja Uuno Akseli yhä ovat poissa... ehkä ainaiseksi poistuneet... Kummaa,\netteivät ihmiset tuon enempää pelkää, vaan touhuavat niinkuin\nennenkin! Vaan valmiina ovat minulla eväät pottukuopassa pariksi,\nviikoksi, tupakasta ja tulitikuista alkaen.\n\n_Ojalainen_: (Tulee äkkiä Matin selän takaa.) No hyvää huomenta Matti!\nMitäs Matille kuuluu?\n\n_Mäki-Matti_: (Kovin pelästyksissään ja hämmentyneenä.) Mistäs sitä\npitäis kuulua. (Silmii ympäri taivasta.)\n\n_Ojalainen_: Myllyvesi on hyvä. Kuuletko, kuinka oja tulvillaan\npauhaa?\n\n_Mäki-Matti_: Mitä puhut?\n\n_Ojalainen_: Etkö lähtisi myllyäni laittamaan käyntiin? Eivät sitä muut\nkuitenkaan osaa.\n\n_Mäki-Matti_: Mitä puhut?\n\n_Ojalainen_: Mies! Mikä sinun on? Olethan valkea naamaltasi kuin\nnauris. Mitä äsken kyläharjulla kävit?\n\n_Mäki-Matti_: (Hätääntyen.) Uunihakoja kävin hakemassa.\n\n_Ojalainen_: Vai uunihakoja! Saitkos?\n\n_Mäki-Matti_: (Itselleen.) Taivas se on pääni päällä sininen kuin\ntaulu... Lämminpä nyt on ilma...\n\n_Ojalainen_: Ja Erkinpäivä on mennyt eikä Halleyn tähteä ole näkynyt...\n\n_Mäki-Matti_: Erkinpäiväkö mennyt? Tänäänhän se on. (Katselee\nepäilevästi Ojalaiseen.)\n\n_Ojalainen_: Toissapäivänä jo on Erkinpäivä ollut ja se päivä, jona\nHalleyn tuli palata. Mutta ei ole kuulunut...\n\n_Mäki-Matti_: (Tekee kummallisia riemullisia liikkeitä.) Ei ole\nkuulunut! Jokohan jäähtyi ainakin, kun Norjan tuntureille joutui!...\n\n_Ojalainen_: Epäilemättä on sammunut sinne, niin on jo lehdissäkin.\n\n_Mäki-Matti_: Maailmanloppua ei siis tulekaan!\n\n_Ojalainen_: Mitä hulluja! Lähde myllyä laittamaan käyntiin!\n(Luhtaniemi tulee.)\n\n_Luhtaniemi_: Täälläpä kohtaan myllärin kotona. Etköhän lähtisi\nteroittamaan meidän myllynkiviä.\n\n_Mäki-Matti_: No, jahka tässä syön ja ehdin.\n\n_Luhtaniemi_: Myllyvettä on runsaasti. Ja myllyt pitää saada käymään...\n\n_Mäki-Matti_: Niinpä tietenkin. (Katsellen kumpaakin epäluuloisesti.)\n\n_Ojalainen_: Iloitse Matti nyt, kun tuo kirottu tähti, jota koko mailma\non pelännyt, ei osunutkaan tälle Kyläharjun kohdalle! Ja tule myllyille.\n\n_Luhtaniemi_: Niin, Matti rakas!... Tule nyt panemaan myllyt iloiseen\nkäyntiin niinkuin ennenkin!\n\n_Mäki-Matti_: No, jahka tässä syön ja joudun...\n\n    (Ojalainen ja Luhtaniemi menevät.)\n\n_Mäki-Matti_: (Yksin taivaalle silmäillen.) Puhuivatko totta?\nOlenko päivälaskussa erehtynyt! Hulluksihan on tehnyt miehen tämä\nijänkaikkinen odotus ja maailman lopun pelko. (Kävellen naurusuin\nja kepeästi.) Jopahan kävi sittenkin ennustukseni toteen... että\njäähtyy, jäähtyy pakana vie, kun pakkasöinä Lappia halki pyrstöineen\nvihkasee... Eikö liene pudonnut mereen, joka kuuluu sulana olevan.\n(Tirkistelee pitkin tietä.) Mutta ketä ovat nuo, jotka maantieltä\npoikkesivat tälle myllytielle ja tännepäin tulevat? No, ei kahta\nyhdenlaista... Kävelystä on selvään Josefiina nyytti kainalossa ja\ntoinen on Uuno Akseli, laukku seljässä... Nyt palaavat Airis-Mikon\nmökiltä, jossa kevättalvea ovat viettäneet... Nyt uskaltavat tulla, kun\nei Halleyn tähti osunutkaan tänne... (Käy piiloon kiven taakse, josta\nnäkee pirtin ovelle.) Menempä tästä vähän kalvepaikkaan katsomaan.\n\n    (Josefiina ja Akseli tulevat. Josefiinalla nyytti kummassakin\n    kädessä. Uuno Akselilla laukku seljässä ja palava sikaari\n    suussa.)\n\n_Josefiina_: Matti ei näy olevan kotona, luulen.\n\n_Uuno Akseli_: Tikku näkyy olevan sinkilässä. (Seisahtuvat pirtin\neteen ja tirkistelevät sisälle vuoroin kummastakin akkunasta.)\n\n_Josefiina_: Jos Matti arvaisi, kuinka hyviä tuliaisia meillä on, niin\nkyllä kotia kiirehtisi.\n\n_Uuno Akseli_: Epäilemättä.\n\n_Josefiina_: Näkyykö Aapon Leenan pirtiltä mitään?\n\n_Uuno Akseli_: Savu näkyy nousevan. Eläjät siellä ovat.\n\n_Josefiina_: (Riemussa.) Ja kaikki täällä on paikoillaan, niinkuin\nennenkin. Pirtti tässä, tuossa pellot ja tuolla tuttu, metsäinen harju,\njossa linnut laulavat. Kuuletkos lintujen laulua, Uuno Akseli?\n\n_Uuno Akseli_: Ja oja pauhaa niinkuin ennenkin keväisin... ja jopahan\nkuuluvat myllytkin olevan käymässä...\n\n_Josefiina_: Kaikki, kaikki on paikoillaan. Mutta missä on rakas\nmieheni Matti! Onko hengissäkään enään! Rakas mieheni Matti!\n\n_Uuno Akseli_: Mitäs tuossa huutaa! Käykäämme sisälle, että saamme\nkahvit keitetyksi.\n\n_Josefiina_: Kaikki olisi hyvin, kun rakas mieheni Matti...\n\n_Mäki-Matti_: (Tullen kiven takaa ja pyyhkien silmiään.) Täällä minä\nolen, rakas Josefiina ja poikani Uuno Akseli...\n\n_Josefiina_: (Kätellen Mattia.) No terve ja terveisiä meidän\nmatkoiltamme. Uuden puseron lähetti Airis-Maija sinulle, Mikko, uudet\nkintaat ja kengäkset ja paitavaatetta... Uuno Akseli! Tarjoo isällesi\nsikaari.\n\n_Uuno Akseli_: Tässä olisi...\n\n_Josefiina_: Kaikki on hyvin taas, paremmin kuin koskaan ennen ja\nväkevän tulokahvin nyt keitämme...\n\n_Mäki-Matti_: Minulla onkin hyvin kuivia honganoksia...\n\n_Josefiina_: Pelko oli sielläkin, mutta mitään ei näkynyt eikä\nkuulunut. Ja tiedätkö Matti, että Uuno Akseli on ansainnut uuden puvun\nja vielä on tupakkarahaakin...\n\n_Mäki-Matti_: Tämä on kumma kevät... kuoleman ja elämän kevät...\nYhyy...!\n\n_Josefiina_: Oikein! Tämä on elämän ja kuoleman kevät. Mitä tänne\nkuuluu? Missä ovat naapurit Aapon Leena ja Olkkos-Kaisa?\n\n_Mäki-Matti_: En koko kevännä ole nähnyt. Itsekin olen elänyt elämän\nja kuoleman välillä. (Aapon Leena tulee juosten ja lankeaa kaulaan\nJosefiinalle.)\n\n_Aapon Leena_: Herra on kuullut rukouksemme. Ja mikä ilo nähdä,\nettä tekin, mies ja vaimo nyt rakkaasti toisianne kohtelette.\n(Olkkos-Kaisa tulee juoksujalassa.)\n\n_Olkkos-Kaisa_: Terve tulemaan hauskaan pirttiisi takaisin, rakas\nJosefiina!\n\n_Josefiina_: Niinpä tietenkin. Ja tämän komean kuusikkoisen harjun\nalle, jossa myllyt jauhavat ja linnut laulavat...\n\n_Olkkos-Kaisa_: Joo ja käet keväisin kukkuvat.\n\n_Josefiina_: Uuno Akseli, tarjoo Leenalle ja Kaisallekin sikaarit...\nNyt on ilon päivä, kun entisellään näen armaan kotini ja naapurini,\njotka luulin tulisen Halleyn tähden hännän alle joutuvan...\n\n_Mäki-Matti_: Vajaa sata vuotta sitä on kirjoitustenkin jälkeen vielä\nennenkuin mailmanloppu...\n\n_Uuno Akseli_: Hyväpä nyt taitaakin olla myllyvesi, koska noin vaahtona\nnäkyy tampulan kahta puolta myllertävän...:\n\n_Mäki-Matti_: Hyvät vedet! Hyvät vedet!\n\n    (Ojalainen ja Luhtaniemi tulevat.)\n\n_Josefiina_: Sisälle tulkaa kaikki! Komeat tulokahvit nyt keitän ja\nvehnäsen kanssa tarjoon. Ojalaisen ja Luhtaniemen isännät tulkaa\ntekin!\n\n_Ojalainen_: Läksimme vaan Mattia kiirehtimään myllyn takomiseen...\n\n_Luhtaniemi_: Uuno Akseli! Minä katson sinuun. Sinulla on isäsi\nmyllärilahja! Nyt reippaaksi mylläriksi ala.\n\n_Aapon Leena_: Niin pian on kesäleipä ansaittu.\n\n_Mäki-Matti_: Mitä sanot, Uuno Akseli, itse?\n\n_Uuno Akseli_: Jahka tässä syön ja levähdän.\n\n_Luhtaniemi_: No niinpä tietenkin!\n\n_Ojalainen_: No, niinpä on sitten meidän kylässä jälleen kaksi uljasta\nmylläriä, Matti Väylä ja hänen reipas poikansa, Uuno Akseli...\n\n_Aapon Leena_: Juuri niinkuin sanotte Ojalainen.\n\n_Ojalainen_: Niin ja hänen reipas poikansa, Uuno Akseli, jotka yhdessä\nkylän myllyjä hoitavat ja Matin oiva ja vikkelä vaimo, notkeajalkainen\nJosefiina, kahvia uljaille mylläreille tuopi...\n\n_Aapon Leena_: Joo. Ja rauha ja rakkaus on...\n\n_Olkkos-Kaisa_: Niinpä tietenkin!\n\n_Mäki-Matti_: Halleyn tähti... Halleyn tähti!\n\n_Josefiina_: Mitä Matti sanoo?\n\n_Ojalainen_: Hän iloitsee niinkuin me kaikin tänä koreana toukokuun\npäivänä, koska maailma vielä vanhalla paikallaan seisoo, myllyt\njauhavat ja linnut laulavat.\n\n_Mäki-Matti_: (Riemussa.) Enkös minä oikein ennustanut! Enkös minä\noikein ennustanut! Ha-ha-ha! Saakeli vie!\n\n_Josefiina_: Mitä Matti? Mitä olet ennustanut? (Kaivaa nyyteistään\nMatille tuliaisia.)\n\n_Mäki-Matti_: Että jäähtyy perhana vie, kun Lappia halki talviöinä\nmennä vihkasee... ha, ha, ha. Saakeli vie!\n\n_Josefiina_: Tässä kintaat! Mutta nyt sisälle kaikin! Kymmentä kieltä\npuhuvan kahvin nyt keitän...\n\n_Mäki-Matti_: Minulla on hyviä honganoksia. (Rientää pirtin päähän.)\n\n_Josefiina_: Kaikin sisälle nyt! Välkomme! (Menevät sisälle, Uuno\nAkseli jälkimäisenä, laukku seljässä.)\n\n_Mäki-Matti_: (Tullen pirtin takaa, honganoksia sylissään. Menee\novelle.) Halleyn tähti... tähti... Pahempi haju kuin kärpän hännässä...\nPalelluitpa... palelluitpa... Saakeli vie! (Menee sisälle.)\n\n    Esirippu.\n\n\n\n"]