[{"data":1,"prerenderedAt":-1},["ShallowReactive",2],{"$fPiaO_gADj4e6hehIi-6ZkoYhxiPH2FMyS8YSf4IPaBQ":3},{"number":4,"title":5,"author":6,"authorBirth":7,"authorDeath":8,"slug":9,"bookId":10,"genreRaw":11,"genre":12,"themes":13,"origin":14,"language":16,"yearPublished":17,"yearPublishedTranslation":11,"wordCount":18,"charCount":19,"usRestricted":20,"gutenbergId":21,"gutenbergSubjects":22,"gutenbergCategories":24,"gutenbergSummary":27,"gutenbergTranslators":28,"gutenbergDownloadCount":29,"aiDescription":30,"preamble":31,"content":32},3290,"Iloinen Harbori I","Potti, Kalle",1871,1935,"3290-potti-kalle-iloinen-harbori-i","3290__Potti_Kalle__Iloinen_Harbori_I",null,"romaani",[],[15],"amerikkalainen","fi",1924,19461,124850,false,74816,[23],"Finns -- Ohio -- Ashtabula -- Fiction",[25,26],"American Literature","Novels","\"Iloinen Harbori\" by Kalle Potti is a novel written in the early 20th century. The story explores the lives of Finnish immigrants in America, particularly focusing on their struggles with alcohol and the impact it has on their community. The main character, Stenroos, is depicted as a hardworking man who is deeply concerned about his fellow countrymen's drinking habits and seeks to establish a temperance society to combat the growing addiction among them.  The opening of the novel sets the stage in a summer harbor, where the Finnish crew is drawn into a strong debate about excessive drinking during work hours. Stenroos, aware of the dire consequences of their behavior on their families back home, confronts his colleagues, expressing his disappointment and urging them to reconsider their choices. Despite his passionate plea, the men choose to abandon their duties for a trip to the pub, illustrating the tension between personal desires and communal responsibility. Stenroos's determination to reform his peers is further hinted at when he decides to raise awareness about the need for a temperance movement, highlighting both his leadership qualities and the social challenges he faces. (This is an automatically generated summary.)",[],175,"Siirtolaisromaani kuvaa suomalaisten elämää ja työntekoa Ashtabulan satamakaupungissa Ohiossa. Kertomus seuraa työporukkaa, jonka arkea leimaavat ankara raadanta, keskinäiset kiistat ja kamppailu alkoholin houkutuksia vastaan.","Kalle Pottin 'Iloinen Harbori I' on Projekti Lönnrotin julkaisu n:o 3290.\nE-kirja on public domainissa sekä EU:ssa että sen ulkopuolella, joten\nemme aseta mitään rajoituksia kirjan vapaan käytön ja levityksen suhteen.\n\nTämän e-kirjan ovat tuottaneet Tuula Temonen ja Projekti Lönnrot.","ILOINEN HARBORI I\n\nKirj.\n\nKalle Potti\n\n\n\n\n\nDuluth, Minn.,\nPäivälehti Kustannusyhtiö,\n1924.\n\n\n\n\n\n\nILOINEN HARBORI\n\n\n\n\nOllaksensa suojassa heinäkuun paahtavalta auringon paisteelta, on\nsuomalaisen \"kängin\" paasi etsinyt itsellensä varjoisan paikan laivan\nkomentosillan alla. Siellä hän nojaa isoa köysikasaa vasten. Mies on\nsyviin mietteisiin vaipunut ja hänen kasvoistaan kuvastuu surullinen\nilme. Näin hän oli hetken uinaillut, sivullisen mielestä vetelehtijän\njoutilasta raukeaa nuokkumista. Mutta ken tunsi Stenroosin, tiesi, että\ntämä mies ei kuluttanut aikaansa turhuuteen. Hiljaisina, yksinäisinä\nhetkinä hänellä oli aatokset sitä vilkkaammassa työssä. Mitä tuossa\nsiimeksessä nyt mietti, sen hän itse vain tiesi. Mutta mitä meinaa\nmiehet, kun työn kiireimmillään ollessa nousevat ylös laivan kannelle\nyksi toisensa perästä! Stenroos havahtuu uinailustaan ja hyökkää\nensimäistä tulijaa vastaan ja hirmuisen uhkaavalla äänellä, silmät\ntulta iskien kysyy: \"Mitä tämä merkitsee?\"\n\n\"Mitäpä tämä muuta merkitsee, kuin, että joka mies Romulaan olutta\njuomaan!\" ärjäsi Vähänkyrön Teemu ja jatkoi hyvin kiusoittavalla\näänellä: \"Kukahan viitsisi kaiken päivää juoda tuota ämpärillä\nkannettua lämmehtynyttä lerua!\" päättäväisenä nousten joukon etumaisena\nlaivan kaidepuulle.\n\nStenroosin hahmo muuttui, silmät sädehti tulta kun hän tämän nähtyään\nsyöksähti laivan kaidepuulle yhtä päättäväisenä estää miesten aikeen.\nMyrskyä ennustavalla äänellä puhuen hän ensin veti Teemun tilille:\n\"Minä olen sinua pitänyt miesten parhaana, Teemu\", jyrisi Stenroosin\nääni, \"mutta sinä oletkin kelvotoin raukka. Lähdeppäs nyt keskellä\nkiireintä työaikaa kapakkaan ja yllytä koko joukko mukaasi!\" Näin\npauhasi Stenroos, ja hänen nyrkkinsä huitoi juuri uhkaavasti Teemun\nnenän, alla. \"Etkö sinä muista, kun viime talvena pyysit minun\nkirjoittamaan vaimollesi, itse kun et osaa, että et enää tule koskaan\njuopottelemaan, et kapakoitsijoille rahojasi pänttäämään? Eikö vaimosi\nkirjoittanut sinulle, että hän oli viime talvena pakoitettu kulkemaan\ntalollisten halonhakkuussa, kipristelemään viluissaan pakkasessa,\nansaitaksensa edes leipää ja suolaa lastensa henkipitimiksi? Eikö hän\nsurkeasti valittanut sitä, kun hänen oli pakko viedä pahanpäiväinen\npoikaressu kanssansa metsään auttamaan halkojen pinoamisessa, että\nolisi tullut enemmän näkyvää, ja eräänä pakkaspäivänä poikasen toinen\njalka paleltui? Tahdotko sinä nyt tällä hurjalla, mielettömällä\njuomahimosi tyydyttämisellä saada sen aikaan, että lapsesi toinenkin\njalka paleltuu ensi talvena lumikinoksissa rämpiessään, kun sinä itse,\ntunnotoin isä, kesäpäivänä istut kapakassa meluten ja hoilaten?\"\npauhasi Stenroos Teemulle ja kääntyen toisten junkkarien puoleen hän\njatkoi ripitystänsä: \"Jos te ette lopeta tätä kurjaa menoa, niin se\nei tule päättymään hyvin. Kunnian kukko ei teille laula! Te saatatte\nsuomalaisten maineen sellaiseen asemaan, että sitä ei ainakaan yhden\nsukupolven aikana voida nostaa siitä loasta mihin sitä miesvoimin\nyritätte polkea. Koko suomalainen kansallisuus joutuu teidän ja näissä\nsatamissa työskentelevien meikäläisten tähden kärsimään. Uskonpa, että\nteidän raakalaisuutenne on antanut viranomaisille aihetta miettimään,\nettä suomalaisilta olisi suljettava portit Amerikaan pääsylle kokonaan.\nEttekö te, senkin hunsvotit, käytä järkeänne ensinkään, vai onko se\nkokonaan himmennyt tämän kesän juomingeissa! Katsokaas, tämä laiva on\nseisonut täällä jo kaksi viikkoa odottaen lastin purkamista. Eilen te\nkeskeytitte työn samoin kuin nytkin. Tämä on hävytöntä!\n\n\"Meissä; kaikissa, lukuunottamatta tuota raumalaista, virtaa Vaasan\nveri ja me teemme mitä itse tahdomme, herroilta siihen lupaa kysymättä!\nVai mitä pojat?\" ärjäsi toinen vähäkyröläinen tönkäisten Teemua, joka\nStenroosin ripityksestä oli vähän pehmennyt, kylkeen.\n\n\"Joo, kyllä meissä Vaasan veri kiehuu, mutta eikö sittekin olisi\nviisainta seurata Stenroosin neuvoa ja tyhjentää tämä laiva ensin\nMikään ei meitä sitte voi estää menemästä Romulaan, ei pienet eikä\nsuuret herrat eikä itse Stenroosikaan. Ei voi, sen minä sanon pojat!\"\nesitti kantansa asiassa latvaheikkoolainen.\n\n\"Kuulitte mitä körttiläinen puhui. Hänessä on varmaankin tapahtunut\nuusi kääntyminen!\" ivasi Lehmäjoen Piltto. \"Ettekö tiedä, että\nlatvaheikkoolainen viime lauantai-iltana putkasta päästyään vannoi\nkaikkien Ylistaron körttiläisten nimessä, että hän ei koskaan enää\njuopottele, eikä mene Ison Liisan yörauhaa rikkomaan\", säesti\nvähäkyröläinen.\n\n\"Huolehdi omista asioistasi ja jätä minun asiani tonkimatta\", ärjäsi\nlatvaheikkoolainen närkästyneenä ja lisäksi letkautti: \"Ei minun akkani\ntarvitse fyrrykaupalla kulkea Laihialla niinkuin kyröläisten akat\ntekevät.\"\n\n\"Sano vähäkyröläinen, ettei nuo muunpaikkaset luule, että\nIsossakyrössäkin on fyrrytehdas\", oikaisi isokyröläinen.\n\n\"No, ei ole suurta eroa fyrrytehtaan ja luutatehtaan välillä.\nLuutataakka selässä niitä näkee Isohkyrönkin Amerikan leskiä\ntallustelevan pitkin Ylistaron kylien kujia\", sutkasi Teemu\nvoitonriemuisena.\n\n\"Mitä tässä turhaa kiistellään ja aikaa kulutetaan, mennään kapakkaan\ntai tyhjennetään laiva!\" ärähteli laihialainen.\n\n\"Samaa sanon minä, joka mies Romulaan!\" hihkasi raumalainen.\n\nMiesjono ohjasi askeleensa kohti Romulan kapakkaa korviansa\nlotkauttamatta Stenroosin uhkauksille ja pelottelulle. Kapakkaan painui\njoka mies.\n\nStenroos jäätyään yksin laivalle, sääli miehiään heidän onnettoman\njuomapaheensa tähden. \"He ovat kaikin puolin miesten parhaita työssä\",\npuheli hän itsekseen vähän lauhduttuaan vihasta, \"mutta heikkoja\ntaistelemaan paheita vastaan. Mikä meidät nyt perii kun työ taas\nkeskeytettiin! Miehet mellastavat kapakassa kiireimmän työn aikana!\nOvat nämä kauniita poikia, nämät minun suomalaiseni! Millähän keinolla\nnyt voin puolustaa heitä jouduttuani tilille tästä kolttosesta,\nminkä taas tekivät? Olen niin usein käyttänyt valttinani suomalaisen\ntyökuntoa, jonka herrat itsekin tietävät. Mutta voiko sitä aina\nkäyttää? Ei ainakaan silloin, kuin työ jätetään keskeneräiseksi ja\nmennään mässäämään. Mitenkähän tästä vaan selvitään.\" Tällaiset\nmietteet ja kysymykset liikkui Stenroosin ajatuksissa kävellessään\nkiihkeästi laivan kannella yksin jäätyään, miestensä melutessa\nRomulassa.\n\nRomula oli Suomen ruotsalainen ja tunnettiin hänet samalla nimellä\nkuin kapakkansakin, jonka ylistarolainen körttiläinen oli ristinyt\nerään kerran kohmelon jälkeen parannusta tehdessään. Kapakoitsija osasi\nriittävästi suomeakin tullakseen toimeen suomalaisten kuntiensa kanssa.\nVaimonsa oli myös Suomen ruotsalainen, eikä osannut suomea enempää\nkuin miehensäkään, paitsi että hän oli etevämpi ruokottomien sanojen\nkäyttämisessä rivojen ja juopuneitten tokkamiesten kanssa. Niinpä usein\nkuului naurun hörötystä kapakasta, kun Romulan emäntä pani parastansa\nlaulamalla murheellisesti suomalaisia renkutuslauluja höystellen niitä\nrunsaasti rivoilla sanoilla. Silloin yksi ja toinen suomalaisista\nkilvan \"pani pystyyn koko rauntin.\" Sellaiset päivät olivat rahallisia\npäiviä Romulan kapakassa.\n\nHarborissa oli jo silloin kaksikin suomalaista kapakkaa. Niissä\ntavallisesti käytiin ottamassa ensimäiset ryypyt, mutta sitte kun\npäästiin \"toiselle kymmenelle\", niin sitte mentiin aina Romulaan.\nRomulassa tuntui olevan vapaampi rallattaa. Romulan emäntä, Anna, osasi\npäihtyneitä niin miellyttää, että missään ei ollut niin miellyttävää\npaikkaa aikaansa ja rahojansa tuhlata kuin Romulassa. Romulassa ne\njuhlittiin juhlat, tapeltiin tappelut ja siellä ne juotiin rahatkin.\nTäällä sitä näemme \"Iloisen Harborin\" suomalaiset tokkamiehet\nhelteisinä kesäpäivinä istumassa, lyömässä korttia ja latkimassa\nolutta muutamien remutessa lattialla tanssin touhussa. Tämä on ajassa\nnoin neljäkymmentä vuotta sitte, silloin, kun ensimäiset suomalaiset\nsaapuivat Ohion satama-alueille.\n\nLaivan kapteeni kun huomasi, että miehiä ei ala tulemaan takaisin\nkapakasta, meni tokan superintendentin luokse ilmoittamaan, että jos\nei puolen tuimin kuluttua aleta hänen laivaansa tyhjentämään, niin hän\nvie laivan toiseen satamaan tyhjennettäväksi ja jättää tehdyn työn\nmaksamatta.\n\nTokan superintendentti kiiruhti Stenroosin luo neuvottelemaan mitä\nolisi tehtävä. He lähtivät yhdessä Romulaan puhuttelemaan miehiä.\n\n\"Täälläkö te vaan juopottelette ja pelaatte korttia kun laiva odottaa\ntyhjentämistä?\" ärjäsi Stenroos huomattuaan, että miehet kahdessa eri\npöydässä pelasivat korttia ja kummankin pöydän vieressä oli suuri\noluttynnyri lattialla. \"Se on nyt miehet sillä tavalla, että jos te\nette heti lähde työhön, niin laiva lähtee toiseen satamaan ja me jäämme\nilman palkkaa. Kapteeni äsken oli jo hyvin äkäinen, ja minä uskon, että\nhän panee uhkauksensa täytäntöön\", jatkoi Stenroos.\n\nTokan supitentti pyysi myös hyvin kauniisti, että miehet lähtisivät\ntyöhön.\n\nRaumalainen, joka merimiehenä ollessaan oli oppinut englanninkieltä,\nlausui hyvin röyhkeästi: \"Weit, till ve finis tis keim, ant ämpti tät\npiir käk!\"\n\n\"Minä tykkä meehet, että kyllä se on paremp panna yks mees vakti tämä\nlaiva, ettei se on saada mennä ja jättä kaikki mees ilma, raha. Minä\nanta täme Romuse pyssy, että se on saada ampu kun joku otta se köysi\nirti\", ehdotti Romusen emäntä ja tarjosi pyssyä latvaheikkoolaiselle.\n\n\"En minä ota teidän pyssyjänne enkä myös mene laivaa vahtimaan, mutta\nantaa sen tuolle Tuhkalan Iiskalle. Sehän se aina ylpeilee kuinka hänen\nisänsä on kaatunut Napuen taistelussa, ja tottapa poika on tullut\nisäänsä, että uskaltaa pyssyä käsitellä, jos tarve vaatii. Vaikka\nmuuten minä olen hänen isänsä suhteen siinä varmassa luulossa, että\nhän oli yksi niistä kolmesta raadosta, jotka pari vuotta tappelun\njälkeen löydettiin erään talon navetta prunnista, jonne pelkurimaisuus\noli heidät ajanut piiloon. Kävikin heille niin hullusti etteivät\npäässeetkään pois, vaan täytyi kuolla sinne. Urhoollisuutta siinäkin\ntarvittiin!\" ivaili latvaheikkoolainen.\n\n\"Körttiläinen taas haaveilee\", pisteli Tuhkalan Iiska ja jatkoi:\n\"Etkös tiedä, ettei minun isäni ollut körttiläinen, vaan sotilaan\npukua kantava suomalainen soturi? Niillä kolmella miehellä, jotka\nsieltä puinnista löydettiin, oli jokaisella körttipuku päällä! Minä\nolen vieläkin ylpeä, että isäni kuoli kunnialla taistellessaan maansa\npuolesta. Mitä tulee itseeni, niin en vähääkään pelkäisi ottaa pyssyä\nkäteeni, jos pitäisi taistelemaan lähteä eestä Suomen maan. Mutta\nmuutaman päiväpalkan takia en ota ampuma-asetta käteeni.\"\n\n\"No nyt, ne riivatut irroittavat jo köysiä laivasta! Menkää joutuun\nottamaan kiinni ettei pääse lähtemään!\" huusi joku joukosta nähdessään\nauki olevasta ovesta, kun yksi laivamiehistä irroitti köyttä laiturilla\nolevasta paalusta. Pöydät ja tuolit lensivät nurin miesten äkkinäisen\nlähdön johdosta, ja jos he eivät niin kiireisesti olisi lähteneet,\nniin laiva epäilemättä olisi mennyt, sillä seilari oli juuri ottamassa\nviimeistä köyttä irti kun Tuhkalan liska tarttui häntä kauluksesta\nkiinni ja antoi pari suomalaista korvapuustia \"kuka käskisi\".\n\nKun kaikki miehet olivat taasen saapuneet laivaan ja alottaneet työn,\nkutsuttiin Stenroos tokan konttoriin. Stenroos arvasi heti, mistä on\nkysymys ja pahaa aavistaen noudatti kutsua.\n\n\"Se on nyt sillä tavalla Mr. Stenroos\", alotti tokan supitentti, \"että\nkoska te ette saa miehiänne tottelemaan, niin että he tyhjentäisivät\nlaivan yhtämittaa silloin kun se saapuu satamaan, niin meidän on\npakosta hankittava uudet miehet suomalaisten tilalle, niin ikävältä\nkuin se tuntuukin. Saamme ilmoittaa teille, että meille on jo tulossa\nirlantilaisia ja joitakin ruotsalaisia, joten voitte ilmoittaa siitä\nmiehillenne.\"\n\nStenroosia tahtoi naurattaa tällainen puhe, mutta hän pidättäytyi\nsanomasta mitä oli mielessään, kuunteli vaan.\n\nErien tokalla, josta suomalaiset Harboriin tuotiin, oli jo ollut\nkaikkia kansallisuuksia koittamassa mihin miehet pystyy, irlantilaisia\nkaksikin eri kertaa, mutta \"oorin\" käsittely oli niin raskasta, että\nsiihen ei pystynyt muut kuin suomalaiset. Stenroos tiesi sen, että\nilman suomalaisia ei tulla Harborissakaan toimeen. Hän kumminkin lupasi\ntehdä parhaansa, että miehet tästäedes säännöllisesti tekisivät työtä,\nmutta samalla hän kumminkin aivan kuin hienona uhkauksena miestensä\npuolesta huomautti, että kyllä suomalaiset ovat valmiit poistumaan\nvaikka heti, jos niin vaaditaan, käyttäen tätä keinoa valttinaan tällä\nkertaa. Stenroos rakasti miehiään sentään ja oli aina valmis pian\nunohtamaan heidän virheensä.\n\nJoitakin päiviä myöhemmin saapuikin irlantilaisia noin nelisenkymmentä\nmiestä ja kymmenen ruotsalaista heidän mukanaan Harboriin. Tämä\noli suomalaisille yllätys ja samoin Stenroosille. Stenroosikin oli\nollut siinä uskossa, että yhtiön päällystö vaan peloitteli häntä.\nIrlantilaisia tosiaan oli jo Harborissa entuudestaan, mutta he olivat\nrautatien töissä ja muissa kaupungin töissä, mutta ei tokka hommissa.\nSaman päivän iltana, kun nämä irlantilaiset saapuivat Harboriin,\nolivat ennen tulleet irlantilaiset järjestäneet kapakkatanssit\nuusien tulokkaitten vastaanotoksi. Suomalaiset eivät koskaan menneet\nirlantilaisten toimeenpanemiin juhliin enempää kuin he kävivät\nirlantilaisissa kapakoissakaan. Mutta nyt, kun Romulassa oli päästy\njuhlatuulelle ja tokkakomppanian huomautus tuottaa irlantilaisia,\nsuomalaisten tilalle kirveli heidän mieliä, niin he päättivät mennä\nkatsomaan minkä näköisiä nuo uudet tulokkaat, jotka heidän tilansa\ntyöpaikalla uhkaavat ottaa, oikeastaan ovat. Astuttuaan kapakkaan\nkävelivät he suoraan tiskin luokse ja Tuhkalan Iiska tilasi joka\nmiehelle viinaryypyn ja olutlasin. Kapakoitsija huomasi, että miehet\novat jo kovin päissään ja peläten tappelua, kieltäytyi antamasta\nheille juotavia, sekä kehoitti sensijaan menemään heitä kotiinsa.\nIiska uudisti tilauksensa, mutta kun kapakoitsija ei nytkään ottanut\nsitä huomioonsa, niin hän tarttui kiinni tiskin päällä makaavan kissan\ntakajalkoihin ja heitti sen auki olevasta ovesta tanssihuoneeseen sillä\nseurauksella, että se siellä osui erään punatukkaisen naisen päähän.\nMuuta ei tarvittu. Useampia miehiä syöksyi heti tanssihuoneesta kapakan\npuolelle. Takit riuhtaistiin päältä ja niin alkoi nyrkit salamoida\njoka puolelta. Suomalaiset, jotka eivät osanneet nyrkkeilemisen taitoa\neivät voineet pitää puoliaan, vaan kasvot verissä ja silmät pullollaan\nja mustina olivat pakoitetut perääntymään ulos. Siihen ei tappelun\ntemmellys kumminkaan loppunut. Suomalaiset menivät takaisin Romulaan,\njossa oli vielä useampia suomalaisia ja täällä varustauduttiin\noikeilla tappeluaseilla ja niin mentiin uudestaan mittelemään voimia\nirlantilaisten kanssa. Irlantilaiset olivat aavistaneet, että\nsuomalaiset tulevat uudestaan ja ehkä suuremmalla voimalla ja siinä\npelossa he olivat lukinneet ovet.\n\n\"Ikkunasta sisään!\" huusi ilmajokelainen ja samalla työnsi tyhjällä\noluttynnyrillä ikkunan puitteineen sisälle.\n\n\"Aukee se ovikin!\" riemuitsi laihialainen, ja samoin tyhjällä\noluttynnyrillä läimäytti oven säpäleiksi.\n\nSisältä alettiin ampua seurauksella, että panos sattui\nlatvaheikkoolaisen käteen, murskaten etusormen. Mutta viis hän siitä\nvälitti, sisälle päästä piti! Katossa oleva öljylamppu lyötiin rikki ja\npian huoneessa vallitsi pimeys.\n\nKutka tappelussa olivat pitäneet puolensa, siitä ei oltu varmoja.\nSe vaan tiedettiin, että seuraavana päivänä oli lievemmin ja\nankarammin kolhittuja kummallakin puolen joukkueessa, toisia hyvin\nvaarallisestikin runneltuja.\n\nTämä oli alku suomalaisten ja irlantilaisten vihollisuuksiin, jota\nkesti vuosi sen jälkeen; harva se päivä ettei kuultu pienemmästä\ntai suuremmasta käsirysystä suomalaisten ja irlantilaisten välillä,\njoissa suomalaiset käyttivät melkein aina puukkojaan. Juhliksi aina\nvalmistettiin joukkorysy. Suomalaiset iskivät aina kansallisella\naseellansa \"härmäläisellä\", jota irlantilaiset kauhulla pelkäsivät.\n\nSuomalaiset näkivät turvallisuutensa vuoksi parhaaksi asettua asumaan\nkaikki samaan taloon voidakseen hyökkäyksen sattuessa yhteisvoimin\npuolustautua. Talo, johon he asettuivat, sijaitsi Joseph-kadun päässä\nSiltakadulla. Tälle talolle irlantilaiset antoivat nimeksi \"Castle\nCart\". Usein he tekivät tuimia hyökkäyksiä taloa vastaan, mutta\nverissäpäin he aina palasivat takaisin. Ikkunat he kyllä rikkoivat\nMäntykadun puolelta usein, varsinkin öisin, mutta sen pahempaa eivät\nhe voineet saada aikaan. Irlantilaiset tulivat kumminkin niin paljon\nylivoimaisemmaksi suomalaisia, että suomalaiset päättivät linnoittaa\nCastle Cartin Mäntykadun puolelta. Korkea lauta-aita rakennettiin\nmelkein ympäri talon ja aidan päälle vielä asetettiin piikkilanka,\njoka esti aidan yli kiipeämästä. Yön aikana oli aina yksi vahti\nporttikäytävällä pitämässä huolta ettei kukaan vaarallisen näköinen\nhenkilö päässyt sisään.\n\nStenroosiin tämä elämä koski masentavasti. Hän ei niin paljon kärsinyt\nitsensä tähden, mutta kun hänen tarkoituksenaan aina oli ollut\nperustaa Harboriin pysyvä suomalainen kylä, ja nyt kun hän näki,\nmiten suomalaisten maine oli mennyt, että heitä kohdellaankin kuin\nkoiria, niin tämä saattoi hänet murheelliseksi. Stenroos oli hyvin\nuskonnollinen mies ja luotti Korkeimman johtoon. Monta kertaa hän\noli polvistunut vuoteensa vieressä rukoilemaan, että Jumala avaisi\nkansalaistensa silmät näkemään ja sydämet ymmärtämään sen surkean\ntilan, johon he ovat juoppouden tähden joutuneet. Hän mietti kaikkia\nkeinoja, joilla voisi saada maanmiehensä luopumaan hurjasta ja\nsynnillisestä elämästään ja herätetyksi heissä harrastuksia hyveisiin.\nHän oli vakuutettu, että jos suomalaiset kerran saadaan luopumaan\nkapakkaelämästä, niin silloin on helppo saada parempaa tilalle.\nSuomalainen tahtoo toimia, ja on toimiessaan uuttera. Paheissakin on\nhän ylinnä.\n\nStenroos tunsi mielessään, että hänen velvollisuutensa oli pelastaa\nkansalaisensa siitä vaarasta, jota kohden he olivat kulkemassa. Mutta\nmillä tavalla? Siinä oli kysymys, joka tuotti hänelle päänvaivaa.\nStenroos oli juuri lukemassa Raamattuaan, joka olikin ehkä ainoa\nsuomalainen kirja Harborissa, kun hänelle selveni tästä pyhästä\nkirjasta aivan kuin kehoituksena, että hänen tulisi ryhtyä perustamaan\nraittiusseuraa paikkakunnalle. Hänelle selvisi asia pian, ja hän päätti\nryhtyä hommaan. Oli saatava miehet koolle asiasta neuvottelemaan,\njonkatähden hän kirjoitti kokousilmoituksen, jossa teki selkoa\nkokouksen tarkoituksesta. Ilmoituksen sisältö oli: \"Suomalaiset\nkokoontukoot tähän huoneeseen keskustelemaan asiasta, joka koskee\nolemassaoloamme Harborissa.\" Ilmoituksen hän naulasi Castle Cartin\nkokoushuoneen seinälle. \"Vielä kerran irlantilaiset, samoin kuin\nmuutkin kansallisuudet, tulevat näkemään, että suomalaisten sivistys\nHarborissa on yhtä korkealla, jos ei korkeammallakin, kuin toistenkin\nkansallisuuksien, vaikka se nyt onkin surullisen alhainen\", puheli hän\nitsekseen, kun oli saanut naulatuksi ilmoituksen seinälle.\n\n\"Mikäs se niin tärkeä asia on, joka koskee oikein olemassaoloamme?\"\ntiedustelivat ilmoitusta tarkastelemaan kokoontuneet miehet. Mutta\nStenroos ei ryhtynyt pitempiin selityksiin tällä kertaa.\n\nKun määrätty päivä tuli ja ilmoitetun kokouksen piti alkaman, niin\njokainen paikkakunnalla asuva suomalainen oli saapunut tilaisuuteen;\nneliin, jotka olivat väkijuomilta liikutettuja eivät malttaneet olla\npoissa, lukuunottamatta puolta tusinaa, jotka edellisenä yönä olivat\njoutuneet poliisin satimeen.\n\nTarkkaavaisina kuunneltiin kun Stenroos alkoi puheen sanoen: \"Arvoisat\nheimoveljet! Teistä ei kukaan voi väittää, että me eläisimme sellaista\nelämää kuin ihmiseltä vaaditaan tänä valistuksen aikakautena. Teidän\njokaisen täytyy myöntää sekin, että ei eläin alentuisi rypemään\nkanssanne tuolla kapakoissa, jossa te vietätte kaiken joutoaikanne\nja vieläpä olette niissä silloinkin kun pitäisi olla työssä. Me\nkourallinen suomalaisia irlantilaisten ja muitten kansallisuuksien\nkanssa, olemme saattaneet tämän Harborin sellaiseen huonoon huutoon,\nettä tätä muilla paikkakunnilla kutsutaan Amerikan helvetiksi, ja meitä\nsuomalaisia, jotka meistä jotain tietävät, itse pääruhtinaan kynsistä\nkaranneiksi pikku-paholaisiksi. Tämän lisäksi on tokkakomppania\npäättänyt meidät karkoittaa työmailtansa, ellemme aivan heti lopeta\njuontiamme ja kurjaa elämäämme ja ala tekemään säännöllisesti työtä.\nArmotta saamme lähteä katselemaan muualta työpaikkoja, ja sattuu, niin\nsaamme lähteä koko maasta tiehemme.\"\n\n\"Mutta\", jatkoi Stenroos, \"meillä on yksi varma keino, jonka\nkautta pelastumme ja vielä voimme pelastaa irlantilaisetkin, ja\nme onnistumme, jos meiltä vaan ei puutu tahtoa. Se keino on, että\nperustamme raittiusseuran tänne Harboriin. Me tahdomme täten näyttää\nruotsalaisille ja muillekin kansallisuuksille, että suomalaiset omaavat\nhyviäkin aatteita ja ihanteita. Me tulemme heille, pilkkaajillemme,\nnäyttämään ja todistamaan, että suomalaiset eivät ole syntyneet\njuomareiksi, eivätkä ole tulleet tähän maahan kapakoissa lojumaan ja\nrähmästelemään.\"\n\nStenroos oli tuskin kerinnyt lopettamaan puheensa, kun useammasta\nsuusta yht'aikaa kuului: \"Ei mitään raittiusseuraa! Kyllä sitä on\nmeille muuallakin tilaa, jos Harborista pois ajetaan.\"\n\n\"So so, pojat! Ei sitä nyt niin jyrkästi saa kieltää, puhutaan\njärkevästi!\" huomautti Mäki-Töyli.\n\n\"Samaa sanon minäkin. Puhutaan järkevästi, eikä kaikki yht'aikaa\",\nlisäsi Piltti.\n\n\"Jokaisen, joka haluaa käyttää puhevuoroa, on sitä pyydettävä ja\nesitettävä mielipiteensä nousemalla seisomaan\", esitti raumalainen.\n\nLaihian mies käytti ensimäiseksi puhevuoron lausumalla: \"Minä\nainakin kannatan raittiusseuran perustamista. Mutta vaikka se nyt jo\nperustettaisiinkin, niin minä toivoisin, että huomenna ainakin vielä\nsaisi juoda ja antaa noille irlantilaisille oikein kunnon selkäsaunan,\nikäänkuin lopettajaisiksi vaan.\"\n\n\"En minäkään vastaan ole raittiusseuran perustamista, mutta minä\nainakin toivoisin, että joka sunnuntai aamu saisi ottaa edes pari hyvää\nnaukkua viinaa ja jonkun lasillisen olutta\", liittyi Tuhkalan Iiska\nkannattamaan laihialaisen mielipidettä.\n\n\"Olen samaa mielipidettä kuin Iiskakin, että sunnuntaisin pitää saada\nottaa joitakin ryyppyjä. Minä olen palvellut Ylistaron pappilassa\ntoistakymmentä vuotta ja niin kova raittiusmies kun se pastori\nolikin, niin joka sunnuntaiaamu hän antoi väelle ryypyn viinaa, ja\ntoisinaan, kun ukko oli hyvällä tuulella sai kaksikin ryyppyä\", selitti\nylistarolainen perin merkitsevästi.\n\n\"Jos kerran raittiusseura perustetaan, niin kyllä se niin pitää\nperustaa, että ei yhtään tippaa saa jäsenet maistaa perustamisen\njälkeen. Mutta muuten minä olen sitä mielipidettä, että se ei ole\nJumalan sanan mukaista perustella sellaisia seuroja. Jos me olemme\ntodellakin kristittyjä, niin me olemme itsestään raittiita, näin\nsanotaan sanassa\", vakuutti latvaheikkoolainen.\n\n\"Eikö körttiläisillä olekin toisellainen sana, kuin muilla\nristityillä?\" letkautti Tuhkalan Iiska.\n\n\"No, jos nyt tänä iltana perustettaisiin raittiusseura, niin mihinkä\nnuo viinat ja oluet tuolta potrista pantaisiin? Ei suinkaan unta\nainakaan ojaan kaadettaisi! Sentähden minä toivoisin, että jätetään nyt\nainakin vielä koko seuran perustamishomma toiseen aikaan ja juodaan\nostetut viinat ensin pois\", ehdotti kuurtanelainen.\n\n\"Voisihan jälelläolevat viinat lähettää vaikka sinne Ylistaron\npappilaan aamuryypyiksi!\" letkautti Iiska taas iskien silmää\nlaihialaiselle.\n\n\"Pois nyt turhat väittelyt ja ivapuheet, että voidaan keskustella\nasiasta rehellisesti\", pyysi Stenroos, sekä jatkoi: \"Täältä on nyt jo\nlähes puolet miehistä mennyt tiehensä, arvattavasti kapakkaan, mutta\nvoimmehan me silti päättää seuran perustamisesta. Minä toivon, että\nkaikki, jotka tahtovat yhtyä raittiusseuraan, tulevat ja kirjoittavat\ntähän kirjaan nimensä.\" Samalla Stenroos asetti sitä varten varaamansa\nkirjan pöydälle.\n\nIlmajoen mies oli ensimäinen, joka kirjoitti nimensä tähän\njäsenkirjaan, johon oli valmiiksi laadittu raittiuslupauksen kaavakin.\n\n\"Nyt on sinun vuorosi\", kehoitti Stenroos ylistarolaista.\n\n\"En minä osaa kirjoittaa\", vastasi tämä.\n\n\"Joka ei osaa kirjoittaa nimeään, niin hän voi tehdä puumerkkinsä.\nOnhan jokaiselle vielä ainakin puumerkki jälellä, jos kaikki muu\nomaisuus olisikin jo juotu\", selitti Stenroos. \"Tosiaan, ei minulla\nmuuta perintöä ole ollutkaan, ja jos senkin olisi saanut kaupaksi,\nniin kyllä se olisi jo aikoja sitten mennyt. Mutta kuinkas se nyt\ntehtiinkään se merkki? Jaa, nyt muistan, tuollainenhan se vain oli\",\npuheli ylistarolainen ja töhersi merkkinsä kirjaan.\n\n\"Latvaheikkoolainen, meneppäs tekemään yhdentoista merkki! Eikös se ole\nkaikkien körttiläisten yhteinen puumerkki?\" irvisteli Tuhkalan Iiska.\n\nLatvaheikkoolainen sylkäsi suustaan purutupakan käteensä ja iski sen\nTuhkalan Iiskan naamaan tiuskaten: \"Tuossa on Tuhkalan puumerkki!\"\n\nIiska, puhdistettuaan naamansa, hapuili kenkää pöydän alta ja aikoi\nviskata sillä latvaheikkoolaista päähän, mutta samalla astui Mikkoska\nsisälle ja Iiska luopui aikeestaan.\n\n\"Kas, Mikkoska! Olipa hyvä, kun tulitte juuri parhaaseen aikaan\",\niloitsi Stenroos, ja meni kädestäpitäen tervehtimään häntä.\n\n\"No, mitäs nyt on sitten tapahtunut, kun minunkin läsnäoloani kaivataan?\"\nkysyi Mikkoska.\n\n\"Ei sen kummempaa, kuin että me olemme päättäneet perustaa tänne\nHarboriin raittiusseuran ja alkaa elämään uutta elämää. Minä toivon,\nettä Mikkoska yhtyy myös seuraan\", selitti Stenroos.\n\n\"Kerrassaan jalo tarkoitus ja tavallaan historiallinen teko! Mitä\nminä tiedän, niin tämä olisi ensimäinen suomalainen raittiusseura\nAmerikassa\", vastasi Mikkoska.\n\n\"Koska Mikkoska on kerran myöntävällä kannalla, niin minä toivon, että\nte myöskin tulette ja kirjoitatte tänne kirjaan nimenne. Ehkä nämä\nmiehetkin sitten saavat enempi innostusta asiaan\", kehoitti Stenroos.\n\n\"Ja pitäähän puurossa aina olla silmä\", lisäsi Tuhkalan Iiska.\n\n\"Minä en välitä Iiskan ivapuheista\", tiuskasi Mikkoska, vihaisesti\nvilkaisten Iiskaan, \"mutta tarkoituksenne on niin jalo, että olisi\nrikos ellen yhtyisi seuraanne\", myönteli Mikkoska Stenroosille ja\nkirjoitti nimensä seuran kirjaan.\n\n\"Minä kiitän Mikkoskaa hänen periaatteittensa puolesta ja toivon, että\nMikkoska tuo ensikokoukseen myös sen Liisa-parin. Meillä ei ole täällä\nHarborissa vielä kuin kolme suomalaista naista: Iso-Liisa, Pikku-Liisa\nja Mikkoska, ja nämä naiset toki on saatava mukaan\", lausui Stenroos,\nollen hyvin mielissään kun oli saanut Mikkoskan nimen jäsenkirjaan.\n\n\"Ei ole, mutta karstulaisten puheitten mukaa pitäisi olla matkalla\ntoistakymmentä\", selitti kuurtanelainen.\n\n\"Ja kaikki rokonarpisia\", yhtyi Iiska taas ilkamoimaan.\n\n\"Nyt, on jo toistakymmentä nimeä tässä kirjassa, niin me lopetamme\ntämän kokouksen ja jatkamme huomen-iltana\", selitti Stenroos, sekä\njatkoi: \"Tällä välillä jokainen voi ajatella mikä annetaan nimeksi\ntälle seuralle, sillä nimi sillä täytyy olla. Myöskin seuran\nvirkailijat valitaan huomen-iltana. Siis jokainen saapukoon tähän\nsamaan paikkaan kello kahdeksan huomen-iltana\", ilmoitti Stenroos\nlopetettuaan seuran perustavan kokouksen.\n\nUutinen, että suomalaiset ovat perustaneet raittiusseuran, levisi\nnopeasti ympäri kaupunkia. Kapakoitsijat pitivät jo samana yönä\nkokouksen Daliinin johdolla Romulan kapakan yläkerrassa tapahtuman\njohdosta. Mikkoska, joka oli Romulan emännän hyvä tuttava, oli kutsuttu\nkokoukseen antamaan tietoja seuran perustamisesta. Mikkoska aluksi\nselitti, miten raittiusseura suomalaisten keskuudessa on välttämätön ja\ntäysin tarpeen.\n\nDaliini, joka välitti kaikki väkijuomat kapakoitsijoille, keskeytti\nhänen puheensa ja selitti pahaa ennustaen, mitkä seuraukset\nvoisi koitua, jos suomalaiset lopettaisivat juomisen. \"Te saatte\nsuurimmat tulonne suomalaisilta, sillä he juovat kaikki ansionsa,\nviimeiseen senttiin asti tuovat teidän kapakoihin\", puhui Daliini\nhuolestuneena asiakkaillensa, ja jatkoi: \"Jos nyt suomalaiset saavat\nrauhassa perustaa seuransa, niin se villitys tarttuu toisiinkin\nkansallisuuksiin, ja silloin se on teidän liikkeenne loppu.\"\n\n\"Ihan varmasti se on meidän tuomio, myönsi Romunen.\n\n\"Kuules nyt Mikkoska, mitä esitän sinulle. Minä luulen, että\ntoisetkin saapuvilla olevat hyväksyvät ehdotukseni. Me maksamme\nsinulle viisisataa dollaria, jos voit estää suomalaiset perustamasta\nraittiusseuran, taikka jos et voi tehdä tyhjäksi heidän aijettaan, niin\nkumminkin voit meille aina kertoa, mitä heidän kokouksissaan kulloinkin\nkeskustellaan ja päätetään, että me tiedämme varustautua taisteluun\nheitä vastaan. Lupaathan tämän, hyvä Mikkoska? Olethan aina ollut niin\nhyvä\", pyyteli Romusen vaimo ja kietoi kätensä Mikkoskan kaulaan.\n\n\"Viisisataa dollaria on pieni raha sellaisesta palveluksesta, josta\nkerran, kuten sanoitte, riippuu teidän liikkeenne olemassaolo ja oma\nelämänne. Enemmän täytyy saada, sillä en minä viitsi omaatuntoani\nniin vähällä himmentää. Ottakaa huomioon, että melkein jokaisella\nsuomalaisella miehellä, joka tähän vastaperustettuun raittiusseuraan\non yhtynyt, on perhe Suomessa. Arvaattehan minkälaista, puutetta\nne unohdetut perheet siellä kärsivät kun isät tuhlaavat kaiken\nansionsa täällä teidän kapakoihin. Te kehtaattekin tarjota minulle\nJuudaksen penningeitä häpeän työstä! Mutta kun rahaa _täytyy_ saada\nAmerikassa, niin olkoon menneeksi kunnia, jos tuhannen dollaria\nmaksatte, ettekä ilmaise kenellekään että olen kansalaisiani pettänyt\nja heidän luottamuksen väärin käyttänyt, niin minä toimin että seuran\nperustamisesta ei tule mitään\" ehdotti Mikkoska ahneuden ilme kasvoilla.\n\nRiemastuneena Mikkoskan lupauksesta, lausui Daliini: \"Me maksamme\ntuhannen dollaria ja vielä lisäksi saa Mikkonen vapaasti parhaat\njuotavat ja vaikka kuinka paljon!\"\n\n\"Niin, ja Mikkoskakin saa vapaasti viinit ja punssit ainakin meiltä!\"\nlisäsi Romunen mielihyvin kämmeniään hieroen.\n\n\"Huomen-iltana minä kumoan koko heidän yrityksensä, ja se on tosi!\"\nsuostui Mikkoska.\n\n\"Voi, kun sinä Mikkoska olet meille hyvä!\" imarteli Romusen Anna.\n\nKuka Mikkoska oikeastaan oli, siitä ei kukaan oikein ollut selvillä se\nvaan tiedettiin, että hänen pitäisi oleman Oulusta erään nimismiehen\nrouva, joka oli jättänyt miehensä sinne ja lähtenyt Amerikaan erään\nkonttoristin kanssa, joka täällä käytti Mikkonen nimeä. Mutta tämä\narvattavasti oli keksitty nimi. Vaikkapa Mikkoska olisikin ollut\nkarkureisulla, niin kaikesta päättäen hän oli sivistynyt nainen. Kierä\nja väärä hän oli, sen suomalaiset olivat jo tulleet huomaamaan.\n\nMikkonen ei toiminut mitään. Hänellä ei ollut mitään vakituista\nammattia, ja herrasmies kun oli, niin kova työkään ei sopinut hänen\nhienoille käsilleen. Tämänkin takia oli Mikkoska halukas ansaitsemaan\ndollareita millä keinoilla tahansa.\n\n\"Kuuleppas kultaseni!\" puheli Mikkoska miehelleen tultuaan kotiin, \"nyt\nmeillä ei ole mitään hätää taasen pitkään aikaan, sillä minä saan parin\npäivän kuluttua tuhannen dollaria aivan kuin ilmaiseksi.\"\n\n\"Kuinka se on mahdollista, rakkaani?\" tiedusteli Mikkonen uteliaana,\n\"mistä näin helposti rahoja saat?\"\n\n\"Näetkös\", selitti vaimo, \"suomalaiset ovat aikeissa perustaa\ntänne Harboriin raittiusseuran. Minäkin jo kirjoitin nimeni seuran\njäsenkirjaan. Mutta nyt kun Daliini ja toiset kapakoitsijat ovat sen\nsaaneet tietää, niin he kutsuivat minut Romuselle ja lupasivat minulle\ntuhannen dollaria, jos saan estetyksi ettei seuraa perusteta. Sehän on\nhelppo asia minulle!\"\n\n\"Mutta kuinka sinä, kultaseni voit sen estää?\" kysyi Mikkonen.\n\n\"Se on helppo tehtävä. Näetkös, huomenna on vasta se kokous, jossa\nlasketaan oikea perustus, annetaan seuralle nimi ja valitaan\nvirkakunta. Heti kun kokous avataan, niin minä selitän kauhean\nunen, jonka muka olen nähnyt. Tiedät hyvin, että suomalaiset ovat\nkovin taikauskoisia. Epäilemättä he uskovat uneni ja niin seura jää\nperustamatta. Silloin tuhannen dollaria on minun!\"\n\n\"Ja minun!\" lisäsi Mikkonen, ja suuteli naistansa poskelle.\n\n       *       *       *       *       *\n\nJo ennen kello kahdeksaa oli Castle Cartin ruokailuhuone täynnä miehiä.\nMuutamat olivat puolihumalassa. Olipa sinne varattu pari tynnyriä\noluttakin, lähtiäisryypyiksi. Mikkoskakin oli jo saapunut. Hyvin\nhartaan näköisenä hän oli asettunut istumaan pöydän päähän. Stenroos\notti kirjan ja luki mitä edellisenä iltana oli siihen kirjoitettu\nkokouksen menosta.\n\n\"Te, jotka ette olleet täällä eilen iltana, kuulitte nyt mitä olemme\ntäällä päättäneet, ja nyt kirjoittamaan raittiusseuran jäsenkirjaan\",\nselitti Stenroos.\n\n\"Tuolla pöydän alla on kaksi tynnyriä olutta. Mihin ne pannaan, jos\njokainen yhtyy raittiusseuraan?\" kysyi Iiska nähtävästi haluten\naikaansaada häiriötä kokouksen rauhallisessa menossa.\n\n\"Kyllä minä, pidän niistä huolen\", vastasi Stenroos.\n\nIiskan yritys raukesi tyhjään, sillä jokainen, humalaisetkin,\nkirjoittivat nimensä jäsenkirjaan, joten nyt oli jokaisen nimi\nraittiusseuran kirjoissa.\n\n\"Nyt meidän pitää kaikkein ensiksi valita seuralle esimies\", ehdotti\nStenroos.\n\n\"Minä esitän Mikkoskaa\", sanoi Piltti.\n\n\"Hyvät ystävät\", riensi Mikkoska puhumaan tilaisuuden saatuaan. \"Eilen\nillalla kun olin täällä ja kirjoitin nimeni seuran kirjoihin, olin minä\näärettömän iloinen seuran perustamisen johdosta, ja yhdyttyäni siihen,\nkehoitin miestänikin yhtymään seuraan. Koko viime yön olen ollut asian\ntähden niin kauheassa tuskassa, etten ole saanut rauhaa missään.\"\n\n\"Sen se tekee kun miehensä jättää\", virnisteli Iiska ikäänkuin\nvälikysymyksenä Mikkoskalle.\n\n\"Ole nyt Iiska hiljaa ja anna Mikkoskan rauhassa jatkaa\", varotteli\nStenroos Iiskaa ja muistuttaen samalla, että ei ole sopivaa häiritä\nkokouksen menoa käyttämällä puheenvuoroa ilman saamatta siihen lupaa.\n\n\"Niin, illalla kun menin vuoteelle, rukoilin tämän seuran puolesta,\nettä tällä tulisi olemaan siunauksellinen vaikutus kansalaistemme\nelämässä. Sitten kun ummistin silmäni ja olin vasta horroksissa, niin\nvuoteeni ääreen ilmestyi valkoisiin vaatteisiin puettu olento. Olin\nsäikähdyksissäni ensin. Tyynnyin kuitenkin niin että sain kysytyksi\nmitä hänellä oli asiaa, mitä hän tahtoi ja kuka hän oli. Valkoisiin\nverhottu olento tuli lähemmäksi vuodettani ja lausui suloisella\näänellä: 'Mikkoska, sinä rukoilit sen raittiusseuran puolesta.\nRukouksesi on Jumala kuullut ja Hän lähetti minut luoksesi sanomaan,\nettä se seura sotii Hänen tahtoansa vastaan, että se pitää tänä iltana\nhajoitettaman. Jos sitä ei hajoiteta heti niin Jumalan viha lepää sinun\nmaamiestesi päällä. Niin totta kuin minä olen Herran enkeli, näin\npitää tapahtuman!' Minä lupasin täyttää enkelin käskyn. Samalla enkeli\nkatosi ja minä heräsin. Minä olen vieläkin ymmällä salaperäisen uneni\njohdosta.\"\n\n\"Minä jo eilen illalla sanoin, että tämä koko hökötys on Raamattua\nvastaan, mutta minulle vaan naurettiin. Nauratteko vieläkin!\" sanoi\nlatvaheikkoolainen, hänkin käyttäen puheenvuoroa ilman pyytämättä.\n\n\"Minkä, näköinen se enkeli oikeastaan oli?\" kysyi Piltti.\n\n\"Oletpa sinä olevinasi tyhmä! Jokainenhan voi kuvitella minkä näköinen\nenkeli on\", nasautti Mikkoska heittäen halveksivan katseen Pilttiä\nkohden.\n\n\"Mutta, mitäs kieltä hän puhui?\" kysyi Tuhkalan Iiska yhtä ivallisesti\nkuin Pilttikin.\n\n\"Oikein kaunista ruotsinkieltä\", vastasi Mikkoska, huomaamatta Iiskan\nilkeätä ivahymyä.\n\n\"Se on ihmeellistä kuinka se ruotsinkieltä puhui, Mikkoska kun osaa\nsitä niin huonosti!\"\n\n\"Miksi ei enkeli puhunut suomenkieltä?\" ihmetteli Piltti.\n\n\"Se ei ole ollut kukaan muu kuin Romusen Anna, joka Mikkoskalle on\nunissa tullut kummittelemaan\", selitti kuurtanelainen.\n\n\"Mitä me tässä turhia, väitämme! Minä uskon Mikkoskan näyn\ntäydellisesti. Mutta minä en tiedä mitä tekemistä on ruotsalaisella\nenkelillä suomalaisen raittiusseuran kanssa, ja tämä kohta johtaa\njuuri siihen, että se on täytynyt olla Romusen Annan henki, joka on\nkummitellut Mikkoskalle unissa\", selitti Talso.\n\n\"Samaa sanon minä, että ruotsalaisella enkelillä ei ole mitään\ntekemistä meidän kanssa. Jos taas tämän seuran perustaminen ei\nole Jumalan tahdon mukaista, niin kyllä Hänellä on riittävästi\nsuomalaisiakin sanansaattajia lähettää meitä varoittamaan\", vakuutti\nMäki-Töyli.\n\n\"Raamatussa sanotaan: 'Juomarin ei pidä taivaan valtakuntaa perimän',\nja se pitää paikkansa vielä tänäpäivänäkin. Minä tiedän, että\npaholaisella on hätä, sillä me juuri teemme hänen kanssansa pesäeroa.\nOn paljon mahdollista, että paholainen on lähettänyt enkelinsä\nMikkoskan luokse unessa ja käskenyt tämän hajoittaa seuramme. Jos\nMikkoska ei olisi ollut epäuskoinen, niin hän olisi tuntenut äänestä\nkumpi enkeli se oli, hyväkö vai paha. Paholainen voi epäuskoisen luokse\nlähettää enkelinsä hyvänä enkelinä; ainoastaan puhtaat sydämestä\nvoivat sen eroittaa. Kumminkaan emme tästä nyt väittele, vaan jatkamme\nkokousta\", puhui Stenroos ja pyysi, että pysyttäisi asiassa eikä\njaariteltaisi Mikkoskan unen johdosta.\n\n\"Onhan minulla oikeus puolustaa itseäni jollakin sanalla?\" pyysi\npuheenvuoroa Mikkoska osoittaen syvää loukkaantumista.\n\n\"On on, olkaa hyvä!\" myönsi Stenroos, mutta lisäsi: \"Mikkoska lopettaa\nunestansa puhumisen tähän.\"\n\n\"Te teette ivaa minun unestani ja te saatte tehdäkin, mutta minä tahdon\nvaan huomauttaa, että kyllä minä nyt vielä eron tiedän Romusen Annan\nja enkelin välillä. Jos se vielä ensi yönä ilmestyy vuoteeni viereen,\nniin pyydän hänen tulemaan tänne kokoukseen itse\", selitti Mikkoska\nvoitonriemuisena, huomattuaan yhden ja toisen kalseita ilmeitä, kuin\nolisivat tahtoneet sanoa: Herra armahda minua joutumasta aaveitten\npariin.\n\n\"Joo, käskekää vaan tulla tänne, mutta älkää unhoittako sanoa\nlatvaheikkoolaiselta terveisiä\", rienasi Tuhkalan Iiska vielä, mutta ei\nläheskään niin urhoollisen näköisenä kuin ensin.\n\n\"No nyt täällä kirjassa on jo yhtä vaille kaksikymmentä nimeä, ja\nse on kaunis alku! Mutta nyt me valitsemme virkailijat, nimittäin\npuheenjohtajan, kirjurin ja rahastonhoitajan. Esittäkää ensiksi joku\npuheenjohtajaksi\", kehoitti Stenroos, jatkaen rauhallisesti kokouksen\nmenoa.\n\n\"Ilmajokelainen sanoi Suomessa olleensa kolme vuotta sonni-yhdistyksen\npuheenjohtajana ja minä esitän häntä tämänkin seuran puheenjohtajaksi\",\nehdotti Tuhkalan Iiska.\n\n\"Ei suinkaan tätä raittiusseuraa nyt juuri sentään voida verrata\nsonni-yhdistykseen, vai mitä Iiska tarkoittaa?\" kysyi ilmajokelainen.\n\n\"Ei suinkaan. Mutta itsehän sinä sanoit, että sonnitkin olivat\njonkunlaisessa tekemisessä raittiuden kanssa, sillä ei niitä koskaan\nlääkitty viinalla. Minä ajattelen, että sinä saisit kulkea ikäänkuin\nvanhaa opittua latua, sillä jotain kai sinä olet oppinut siinä\nsonniyhdistyksessäkin\", vastasi Iiska, peittäen suuren annoksen ivaa\nsalaperäiseen silmäniskuun.\n\n\"Minä en välitä Iiskan ilveilyistä, vaikka se ei olekaan sopivaa\nvakavassa asiassa. Mutta meidän pitää saada seuran puheenjohtajaksi\nmies, joka voi seisoa lujana, eikä mene itse edellä Romulaan. Minä\nesitän siksi Stenroosia\", ehdotti ilmajokelainen.\n\n\"Hyvä on!\" kuului useammasta suusta, ja niin tuli Stenroos valituksi.\nKirjuriksi valittiin myös yksimielisesti Talso, Laihialta.\n\n\"Nyt puuttuu enää rahastonhoitaja. Esittäkää siihen joku luotettu\nhenkilö\", kehoitti Stenroos.\n\n\"Minä esitän siihen virkaan latvaheikkoolaista\", esitti raumalainen.\n\n\"Minä panen vastalauseen sillä perusteella että latvaheikkoolainen\nei osaa tehdä edes puumerkkiään. Kuinka hän sitten voisi hoitaa\nkirjanpitoa rahoista!\" vastusti kuurtanelainen.\n\n\"Ja toiseksi, eikös hän ollut Vakkiselle säkin suuta pitämässä silloin\nkun Ylistaron kunnanmakasiini ryöstettiin?\" ehätti Tuhkalan Iiska\ntaaskin irvistelemään.\n\n\"Eikö Tuhkalan piimäleuka tiedä, että minä olen ollut silloin jo tässä\nmaassa, kun Vakkinen Ylistaron kunnan makasiinin ryösti!\" kimpaantui\nlatvaheikkoolainen sanomaan pidätellen kiukkuaan.\n\n\"No, jos ei latvaheikkoolainen kelpaa, niin minä esitän Mäki-Töyliä.\nEikös hänen maineensa ole puhdas?\" kysyi Piltti.\n\n\"Kannatusta sille!\" kuului huutoja, ja niin Mäki-Töyli tuli valituksi\nrahastonhoitajaksi.\n\nSeuralla oli nyt virkailijat.\n\n\"Onkos kukaan miettinyt seuralle nimeä?\" kysyi Stenroos.\n\n\"Mikäs sen Ilmajoen yhdistyksen nimi olikaan? Se sointuu niin\nsopivalta\", muistutteli Tuhkalan Iiska.\n\n\"Tuhkalan piimäleuka! Eikös se olisi sopiva nimi?\" läimäsi\nilmajokelainen hammasta purren vastaan.\n\n\"Minä esitän, että pannaan nimeksi 'Hyvä Toivo'\", esitti Piltti.\n\n\"Se kyllä olisi johdonmukainen nimi, jos ei kellään ole sopivampaa\nharkittuna\", myönsi Stenroos.\n\nLopputuloksena pitkästä keskustelusta nimen suhteen hyväksyttiin\nnimeksi \"Hyvä Toivo\".\n\n\"Täällä olisi minulla kaavake jäsenkorttiin. Tässä ei paljoa sanota,\nmutta siihen sisältyy kumminkin pääkohta tarkoituksestamme\", esitti\nStenroos ja otti paperin taskustaan, johon oli piirretty periaatetta\nselvittäviä kuvia ja kirjoitettu seuran tarkoitus: _\"Ei vihasta, vaan\nrakkaudesta kaikkia kohtaan, lupaan minä allekirjoittanut Jumalan\navulla luopua kaikista juovuttavista juomista ja kaikilla luvallisilla\nkeinoilla kehoittaa toisia samoin tekemään.\"_ Sitten seurasi viiva,\njonka päälle tuli kirjoittaa nimensä. Kortin vasempaan päähän oli\npoikkipäin kirjoitettu: _'Raitis ruumis, Raitis mieli'_ ja oikeaan\npäähän _'Jumala on Heikoissa väkevä'_. Tällaisia korttia päätettiin\nhankkia ja lisäksi ruotsalaiselta raittiusyhdistykseltä New Yorkista\nsiniset nauhat. Ennenkuin kokous lopetettiin, esitti ilmajokelainen,\nettä laulettaisiin yhteislaulu. Hän sanoi Suomessa olevan tapana, että\naina kokouksen alussa ja lopussa lauletaan joku kansallislaulu.\n\n\"Se on kaunis tapa ja aivan yleinen Suomessa\", yhtyi Mikkoska esitystä\npuolustamaan.\n\n\"Lauletaan vaan, mutta mikä laulu laulettasi, että sen osaisi\njokainen\", myönsi Teemukin.\n\n\"Lauletaan tuo kaikille tuttu laulu, jota kapakassakin laulamme: 'Kun\nHallin Janne se postia löi, niin aisallen se lensi'\", esitti Tuhkalan\nIiska yhä ilkeys mielessä.\n\n\"Ei sellaisia lauluja lauleta muualla kuin kapakassa\", sanoi Mikkoska.\n\n\"Minä meinasin sanoa juuri samaa, ja esittää, että eikö lauleta\njoku kansallislaulu, esim. tällainen, tässä on niin kaunis nuotti:\n'Pöyryn Miska on Laihialta ja Suarttin Jaska on toinen ja Anssin Jukka\non Alahärmästä kolmas samanmoinen!'\" ehdotti Teemu pitäen hänelle\nrakkaaksi käynyttä lauluaan hyvinkin kansallisena.\n\n\"Eikö Teemu ole juomalauluja tarpeeksi saanut Romulassa laulaa, kun\nniitä nyt vielä pitäisi täälläkin jatkaa!\" nuhteli Mäki-Töyli.\n\n\"No, jos ei laulaa saa, niin veisataan sitten!\" vastasi Teemu olevinaan\nnärkästyksissään.\n\nSamassa latvaheikkoolainen alkoi virren: \"Etkös ole ihmisparka aivan\narka, ettäs itket yli öin! —\"\n\nEnsimäisen värsyn aikana seurasi kaikki mukana, mutta toiset värsyt\nsai latvaheikkoolainen laulaa yksin. Hän lauloikin virren loppuun\nniin kovalla äänellä, että laulu avonaisesta ikkunasta kuului ympäri\nHarboria.\n\n\"Jos joskus hankimme tänne papin ja perustamme seurakunnan, niin\nlatvaheikkoolaisesta me saamme mainion lukkarin\", kehui Piltti kun\nlatvaheikkoolainen oli päässyt virren loppuun.\n\n\"Kyllä Heikkoolan poika voi tehdä papinkin tehtävät\", sanoi Tuhkalan\nIiska ja lisäsi: \"Hyvä kuppari täällä ensiksi tarvitaan. Hankitaan\nsitte myöhemmin pappi. Ensin ruumiillista terveyttä, sitten vasta\nsielun ruokaa.\"\n\n\"Pysykäämme nyt asiassa,\" kehoitti Stenroos ja kopisti pöytään\nsaadakseen miesten huomion puoleensa. \"Tämä on 'Hyvä Toivo'\nraittiusseuran ensimäinen järjestynyt ja virallinen kokous. Minä\ntoivon, että työmme tulee menestymään ja seuraan liittyneet\njäsenet pysyvät lupauksessaan lujina\", lausui Stenroos ja ilmoitti\nkokouksen virallisesti loppuneeksi. Vielä hän leikillisesti lisäsi:\n\"Jälkipolitiikkana jutelkaa vaikka kupparista, kunhan ette vaan mene\nkapakkaan.\"\n\nKun viikko oli kulunut niin miehistä yksi ja toinen alkoi\nvalittelemaan, että elämä aikaa käydä yksitoikkoiseksi, ja moni heistä\nvalitteli huonoa, vointia, joka muka johtui liian äkillisestä juonnin\nlopettamisesta. Niinpä eräänä päivänä taas kun kokoon tultiin, alettiin\npuhua siitä kupparista.\n\n\"Jaa, se tosiaan olisi nyt tarpeeseen, kun on lopetettu juominen.\nAjatelkaa mikä määrä pahaa verta siitä kasaantuu kruppiin, ja jos\nei sitä saa pois, niin voi sitä kipua minkä se synnyttää!\" alkoi\nlatvaheikkoolainen sairaalloisessa ääniasteessa valittamaan.\n\n\"Kuppari olisi tosiaankin ollut jo aikoja tarpeeseen, mutta mistähän\nsen saisi? Suomessa niitä kyllä olisi, mutta sinne pitäisi lähettää\npiletti, sillä harvoilla kuppareilla on rahaa niin paljon, että\nomillaan Amerikaan pääsisi\", yhtyi kuurtanelainen sanomaan.\n\n\"Siellä Kainaaston loukolla olisi se Tuppelan-Kreeta ja hänellä olisi\nvähän itsellänsäkin tekeviä\", selitti latvaheikkoolainen.\n\n\"Mutta voihan tällainen miesjoukko nyt yhdelle kupparille piletin\nlähettää vaikka ensi luokassa, jos se siksi tulee\", sanoi Teemu.\n\n\"Kolme dollaria miehestä! Antakaa rahat tänne, niin pian me kupparin\nsaamme\", innosti Piltti miehiä ja alkoi keräämään rahoja.\n\n\"Kun Piltti kerää rahat, niin hän myös saa lähettää piletin ja\nkirjoittaa hartaan toivomuksemme kupparin pikaisesta saapumisesta\",\nesitti ilmajokelainen.\n\n\"Kyllä minä kirjoitan. Nythän sitä rahaa onkin jo yli viisikymmentä\ndollaria! Kuka lisäisi vielä kaksi dollaria, että tulisi tasan\nkuusikymmentä?\" kysyi Piltti, kun oli toimittanut keräyksen.\n\n\"Täällä on se puuttuva kaksi dollaria! Onhan se Kreeta minun vanha\nhelluni, Ja joutaa hän tulla tänne pois sieltä Kainaaston loukolta,\njossa tuskin saa enää yhdenkään kunnon miehen selkään imeä sarvia\",\ninnostui latvaheikkoolainen sanomaan.\n\n\"No, nyt on kirje valmis. Minä olen tämän kirjoittanut\nlatvaheikkoolaisen nimessä, koska Kreeta kerran kuuluu olevan\nhänen vanha, hellunsa, niin ehkä hän sitte paremmin ottaa kutsumme\nhuomioonsa. Jos voitte olla hetken hiljaa, niin minä luen tämän\",\nhuomautti Piltti ja alkoi lukemaan:\n\n \"Harbor, Ohio, heinäkuun 25 päivä 1882.\n\n \"Rakas ja aina muistossaoleva Kreeta: —\n\n \"Nyt minä lähestyn sinua Kreeta-kulta tämän paperin avulla pitkästä\n aikaa, ja saan ensiksi ilmoittaa, että minä olen terve muuten, mutta\n paha veri pakkaa nousemaan pitkin selkääni, ja sitä samaa Herran\n armolahjaa toivon sinullekin. Minä olen nyt lähettänyt sinulle\n piljetin tullaksesi tänne kultalaan. Saat hakea sen Vaasasta,\n Hulttiinin piljettitoimistosta. Kun tulet, niin muista ottaa ainakin\n parisataa kuppasarvea mukaasi, sillä täällä ei saa niitä ollenkaan.\n Katso, että ne ovat kyllin suuria. Olisi hyvä kun lähtisit heti kun\n olet saanut piljetin.\n\n \"Jääden odottamaan pikaista saapumistasi piirrän vanhalla rakkaudella,\n\n \"Latvaheikkoolainen.\"\n\n\"Se oli mainion hyvä!\" kuului kuin yhdestä suusta kun Piltti oli\nlukenut kirjeen.\n\n\"Ei miehet! Tuota kirjettä ei koskaan lähetetä Kreetalle. Ajatelkaas\nnyt asiaa, kun hän saisi tuon kirjeen, niin hän kulkisi pitkin\nYlistaron pitäjää näytellen sitä ja vielä kukaties menisi näyttämään\nsitä, vaimolleni\", vastusti latvaheikkoolainen kiivaasti.\n\n\"Minä olen myös vastaan, että kirje lähetetään kenenkään yksityisen\nnimessä. Se on lähetettävä 'Hyvä Toivo' raittiusseuran nimessä\",\nvaati raumalainen, peläten, että Kreeta ei muita kuppaisikaan, kuin\nlatvaheikkoolaista ainoastaan.\n\n\"No, kuinkas tämä kirje sitte kuuluisi?\" ehdotti Talso, joka miesten\nväitellessä oli kirjoittanut uuden kirjeen.\n\n \"Harbor, Ohio.\n\n \"Hulttiinin pilettitoimisto, Waasa.\n\n \"Harborin 'Hyvä Toivo' raittiusseura lähettää tässä teille\n kuusikymmentä dollaria piletti- ja matkarahaksi Kuppari-Kreeta\n Tuppelalle, Ylistaron Kainaastolla. Jos niin sattuisi, ettei hän\n tulisi, niin pyydämme teidän lähettämään jonkun toisen kunnollisen\n kupparin sillä toivomuksella kumminkin, että tulipa sieltä kuka\n tahansa, että muistaa ottaa kylliksi sarvia mukaansa, sillä niitä ei\n ole Amerikassa.\n\n \"Kunnioituksella,\n\n \"Hyvä Toivo Raittiusseura.\"\n\n\"Se on aivan paikallaan tuo kirje! Sen paremmin ei sitä olisi kukaan\nvoinut kirjoittaa. Vai mitä arvelette?\" kysyi kuurtanelainen.\n\n\"Kerrassaan mainio! Mutta kuinka pian se kuppari nyt kerkiäisi tänne,\njos lasketaan neljä viikkoa kirjeen menomatkalle ja samoin neljä\nviikkoa kupparin tulomatkaan?\" tiedusti laihialainen.\n\n\"Siinähän se olisi Mikkelinpäivän aikana täällä, ja jos sattuisi\nolemaan hyvät ilmat merellä, niin voisi ehtiä jo ennenkin\", vakuutti\nPiltti.\n\n\"Siitä passaisi nyt jo keskustella ketä ensiksi kupitaan, kun kuppari\nperille saapuu, vai vedetäänkö arpaa siitä kuka on se onnellinen?\"\nehdotti Tuhkalan Iiska.\n\n\"Se on aivan luonnollista, että Kreeta kupittee ensin omanpaikkaisia ja\nsitten vasta muita\", selitti latvaheikkoolainen.\n\n\"Siitä ei nyt vielä väitellä, ketä hän ensiksi kupittee, mutta siitä\npikemminkin voitaisiin puhua, minkälainen vastaanottojuhla kupparimme\nkunniaksi järjestettäisiin. Olisin sitä mieltä, että tehtäisiin siitä\npäivästä oikein kansallisjuhlapäivä. Mitä ajattelette te toiset?\" kysyi\nilmajokelainen.\n\n\"Minä olisin samaa mielipidettä ja esitän nyt tässä, että sinä\npäivänä ostettaisiin joitakin tynnyreitä olutta ja muutama pullo\nviinaa. Selvemmin sanoen, pantaisiin siksi päiväksi raittiusseura\nkokonaan istumaan ja pidettäisiin oikeat juhlat\", yhtyi Tuhkalan Iiska\npuoltamaan ilmajokelaista.\n\n\"Iiskan esitys on mainio, ja minä kaikesta sydämestäni kannatan sitä\",\nlisäsi Teemu.\n\n\"Tuollaiset esitykset eivät ole johdonmukaisia miehelle, joka juuri\non tehnyt raittiuslupauksen, ja toiseksi, me emme vielä tiedä josko\nkuppari tuleekaan tänne\", nuhteli puheenjohtaja.\n\n\"Samaa sanon minä, ja esitän, että tästä kupparin tulosta ei sen\nenempää puhuta tällä kertaa\", ehdotti Mäki-Töyli.\n\n       *       *       *       *       *\n\nAina, kun suomalaiset pitivät raittiuskokouksiansa, kierteli Castle\nCartin ympärillä kapakoitsijain urkkijoita saadakseen tietää, mitä\nkokouksessa toimitaan. Erään kerran Mäki-Töyliltä, joka ensimäiseksi\nsattui tulemaan kokoushuoneesta ulos, tiedusteli urkkija mitä siellä\npäätettiin.\n\n\"Noo moor piiriä!\" vastasi Mäki-Töyli.\n\nMikkoska kulki aina salateitä suoraan Romulaan kertomaan mitä\nkokouksessa keskusteltiin ja päätettiin. Daliini, joka tavallisesti oli\njo Romulassa odottamassa uutisia, kuunteli tarkasti Mikkoskan juttuja\nkokouksien menosta. Kun Mikkoska taas toi tärkeitä tietoja, niin lupasi\nDaliini vielä entisen palkkion lisäksi kaksikymmentäviisi dollaria\njokaisesta päästä, jonka hän saa rikkomaan lupauksensa.\n\nMikkoska lupasi tehdä parhaansa, mutta selitti, että kyllä ne ainakin\nmuutamia viikkoja pitävät lupauksensa, sillä suomalainen on sellainen,\nettei se aivan pian luovu päätöksestään.\n\nDaliini kirjoitti Sandyskin olutyhtiölle selittäen, mitä suomalaiset\novat tehneet, että he ovat perustaneet raittiusseuran, josta uhkaa\nolutliikkeelle täällä tulla vaarallinen vastustaja ainakin suomalaisten\nkannatukseen nähden.\n\nSandyskin olutyhtiö vastasi kirjeen sellaisella ukaasilla, että\nsuomalaisten yritys on tukahutettava heti alkuunsa, tuli se sitte\nmaksamaan yhtiölle mitä tahansa. Daliini määrättiin vaikuttamaan\ntokkayhtiön päällystöön niin, että raittiusseuran johtaja pannaan\nheti työstä pois. Sellainen kiihoitustyö voi tarttua vielä toisiinkin\nkansallisuuksiin, viitattiin kirjeessä. Samoin käskettiin hänen pitää\nsilmällä suomalaisten kokouksia, ja jos suinkin on tilaisuutta, niin\nilmoittaa kaupungin hallinnolle, että suomalaiset pitävät salaisia\nanarkistisia kokouksia, joissa kiihotetaan lakia ja järjestystä vastaan.\n\nDaliini alkoikin toisten kapakoitsijoitten kanssa levittämään\nkaikenlaisia valheita tästä juuri perustetusta raittiusseurasta.\nIrlantilaisille he uskottivat, että suomalaiset ovat perustaneet\nyhdistyksen, jonka tarkoituksena on karkoittaa irlantilaiset pois\nHarborista. Irlantilaiset helposti uskoivat tämän, välit kun muutenkin\nsuomalaisten kanssa olivat hyvin kireät.\n\nMikkoska ei myöskään ollut toimimatta. Hän oli keksinyt keinon,\nmillä onnistuisi pettää ainakin yhden seuran jäsenistä. Tässä hän\nonnistuikin. Hän muisti, että latvaheikkoolainen oli viime kokouksessa\nollut hänelle tavallista ystävällisempi. Nyt päätti hän käyttää\ntilaisuutta hyväksensä, päästäkseen aiheittensa perille. Tuhannen\ndollaria oli ansaittava ja hän päätti sen ansaita kun vaan saa siihen\nsopivan tilaisuuden. Miehensä suostumuksella muutti hän nimellisesti\nasumaan Romulaan, missä sai paremmin romulaisten kanssa miettiä keinoja\nraittiusseuran kukistamiseksi.\n\n\"Laittakaa nyt yksi huone hyvään kuntoon, niin minä toimitan teille\nasumaan erään raittiusseuran jäsenen\", pyysi Mikkoska.\n\n\"Parhaan huoneen mitä meillä on, annamme, jos vaan saat hänet asumaan\nmeille, olkoon hän sitten kuka tahansa seuran jäsenistä\", lupasi\nriemuiten Romulainen.\n\n\"Siitä olen varma, että saalis saadaan. Mutta ehtoolla kun menen ulos,\nniin älkää unhoittako toimittaa yhtä pulloa viiniä minun huoneeseeni,\nja vielä parempi, jos panette viinin sekaan jonkun määrän viinaa. Kai\nymmärrätte, mitä tarkoitan sillä?\" selitti Mikkoska.\n\n\"Kyllä ymmärrän. Minä toimitan vielä hyvän konjakkipullon viinin\nlisäksi\", lupasi Romulainen.\n\nVähää ennen kun miehet tulivat työstä, meni Mikkoska sen kadun\nkulmaan, josta tiesi miesten tulevan kotiin, että voi siinä tavata,\nlatvaheikkoolaisen. \"Kaksikymmentäviisi dollaria päästä on nätti summa!\nJos nyt tänä iltana onnistun pettämään tuon latvaheikkoolaisen, niin\nkyllä toiset tulevat itsestään jälessä. Huomen iltana jo raumalainen ja\nniin yksi toisensa perässä pettyvät. Vielä, kun menen puhumaan tokan\nsupitendille, että hän panee Stenroosin, suomalaisten kiihoittajan,\ntyöstä pois, niin silloin on koko' seura tuhottu.\" Näin tuumi Mikkoska\nitsekseen kadun kulmassa odotellessaan miesten työstä tuloa.\n\n\"No, hyvää iltaa! Työstäkös se latvaheikkoolainen tulee Minä olen koko\npäivän ajatellut, että — no, jääköönpä nyt sanomatta\", alkoi Mikkoska\npuheen ja tarjosi makeisia pussistansa.\n\nLatvaheikkoolainen oli kuin puulla päähän lyöty moisesta\nodottamattomasta ystävällisyydestä Mikkoskan puolelta. Mutta kun\nkerran kuulutaan samaan seuraan, niin tietysti se kuuluu asiaan olla\nystävällinen, ajatteli hän ja pisti suuren ooripunaisen kätensä\nmakeispussiin samassa kysyen: \"Mitäs se olikaan kun Mikkoska on koko\npäivän ajatellut?\"\n\n\"Niin, minä vaan olen ajatellut, että jos me — ai, en minä nyt viitsi\nsanoa!\"\n\nMikkoska puristi lempeästi latvaheikkoolaista kädestä. Tämä lensi\nkasvoiltaan punaiseksi, ja sydän alkoi sykkiä niin ankarasti, että\npelkäsi Mikkoskankin sen kuulevan.\n\n\"No, Mikkoska on hyvä ja sanoo loppuun asti, mitä se oli. Ehkä minäkin\nolen ajatellut samaa asiaa\", pyysi latvaheikkoolainen.\n\n\"Minä sanon joskus toiste\", vastasi Mikkoska.\n\n\"Koska sitten?\" kysyi latvaheikkoolainen.'\n\n\"Vaikka tänä iltana, jos tulette meille\", selitti Mikkoska.\n\n\"Mutta — mutta, mitä Mikkonen ajattelisi, jos tulisin teille, kun\nkerran en ole hänen kanssaan ensinkään tuttu?\" kysyi latvaheikkoolainen\nhämillään.\n\n\"Mikkonen! En minä hänen kanssaan enää yhdessä ole. Eikä hän edes ollut\nminun oikea miehenikään, joten ei hänellä ole mitään oikeutta minuun\nnähden. Minä olen vuokrannut Romusen yliseltä itselleni nätin huoneen,\nja sinne minä voin viedä kenen haluan\", selitti Mikkoska hymyillen\nimelästi.\n\n\"Minulla olisi myös tilaisuus ottaa vaimostani ero kun hänen luonansa\non alkanut vistaamaan ne laukkuryssät, eikä niihin ole siinä suhteessa\nensinkään luottamista. Näkipä sen, miten ne syöttivät itseensä\nsen kuuluisan Flaamingin Mandankin. Olivat antaneet vain yhden\nViipuri-prenikan. Muuta ei tarvittu. Kun Manda oli prenikan syönyt,\nniin silloin oli hän myöskin ryssän oma, ja vielä niin ruman ryssän\",\nkertoi latvaheikkoolainen.\n\n\"Minä tiedän sen, että ei laukkuryssiin ole luottamista\", vakuutti\nMikkoska.\n\n\"Minä mietin asiaa. Mutta nyt menen illalliselle. Tulen sitten\nmyöhemmin Mikkoskan vieraaksi. Eikö niin?\" ehdotti latvaheikkoolainen.\n\n\"Aivan niin. Hyvästi nyt siihen saakka!\" myönteli Mikkoska ja pudisti\nlatvaheikkoolaisen kättä vieläkin lempeämmin.\n\n       *       *       *       *       *\n\nVarhain seuraavana aamuna heräsi latvaheikkoolainen Romusen kapakan\nsivuhuoneesta päätä ankarasti porottaen. Hän ei muistanut edellisen\nillan tapahtumista muuta kuin sen, että Mikkoska oli antanut hänelle\nkorvapuustin suutelon asemasta, ja tämä häntä harmitti.\n\n\"No, tuleppas nyt heikkoolainen ottamaan aamuryyppy! Taitaa pääsi olla\nkovin kipeä\"' kehoitti Romulainen, samassa iskien silmää Annallensa.\n\n\"Kipeä on kovin. — Kaada heti toinenkin, niin pikemmin paranee! Vaikka\nen minä tänään työhön mene, tuskin ensinkään tällä viikolla. Mutta\nkuinka se oikein on, enkö minä hakenut Castle Cartista illalla tänne\ntavaroitani?\" tiedusteli latvaheikkoolainen.\n\n\"Etkö sinä muista, kun yhdessä ne veimme tuonne yliselle, jossa sinulla\non nätti huone?\" selitti Romunen.\n\n\"Minä kyllä vähän olen sellaista muistavinani. Mutta minä toivoisin,\nettä tämä kaikki olisi vain unta eikä omaatuntoani kalvavaa\ntodellisuutta\", vastasi latvaheikkoolainen hyvin surulliseksi painuen.\n\n       *       *       *       *       *\n\nViikko on kulunut, ja Castle Cartissa pidetään taasen raittiuskokousta.\nTämä viikko on ollut ensimäinen, kun suomalaiset ovat tehneet laivassa\ntyötä ilman ettei olisi juotu. Lujahermoisuutta ja tahdonlujuutta siinä\non tarvittu. Pitkäksi on muutamilla käynyt aika, mutta kestäneet he\novat urhoollisesti. Ennen kokouksen alkamista jakoi Stenroos kaikille\npaperin liuskoja, joihin oli kirjoitettu Maamme laulu. Stenroos oli\nniitä hankkinut New Yorkista. Vaikka ne oli julaistuna ruotsinkielellä,\nniin oli hän kääntänyt ne suomeksi. Jos ei kovinkaan nuotilleen, niin\nainakin voimakkaasti alkoi kaikumaan Maamme laulun säveleet, eikä\nkukaan esittänyt enää kapakkalauluja laulettavaksi.\n\nKun kokouksen yhteydessä tuli kysymykseen, onko kukaan jäsenistä\nrikkonut lupaustaan, niin kuurtanelainen ilmoitti, että\nlatvaheikkoolainen ainakin on rikkonut.\n\n\"Latvaheikkoolaista ei voi sanoa rikkoneeksi, sillä hän ei ole\nnauttinut väkijuomia, ainoastaan portviiniä, eikä sen nauttiminen ole\nkielletty raittiusmieheltä enempi kuin naiseltakaan\", koitti Mikkoska\ntorjua syytöstä.\n\n\"Portviini on myös päihdyttävää juomaa, ja niinollen luvatonta nauttia\nhenkilön, joka kuuluu raittiusseuraan\", selitti Stenroos.\n\n\"Myöskin on huomattava, että jos ei portviini olisi päihdyttävää\njuomaa, niin ei se olisi niin pahasti mennyt latvaheikkoolaisen päähän,\nettä hänet Romusen kapakan lattialle nukertui nukkumaan\", lisäsi\nMäki-Töyli.\n\n\"Paljon mahdollista, että heikkoolainen on juonut viinaakin, siten\npäästäkseen erilleen raittiusseurasta, kun hän ei uskonnolliselta\nkannalta katsottuna tahdo siihen kuulua\", myönteli Mikkoska, samalla\ntarjoten raumalaiselle purukummia.\n\n\"Ilman pitempiä tutkimuksia erotamme latvaheikkoolaisen pois 'Hyvä\nToivo' raittiusseurasta ja merkitsemme pöytäkirjaan, että hän oli\nensimäinen suomalainen, joka rikkoi raittiuslupauksensa Amerikassa\",\njulisti Stenroos, ja löi vasaralla pöytään kokouksen päätöksen\nvahvistamiseksi.\n\n\"Ja ensimäinen körttiläinen, joka Amerikassa on raittiusseuraan\nyhtynyt\", lisäsi Tuhkalan Iiska.\n\nSiniset nauhat ilmoitti Stenroos jo saapuneen, sekä antoi jokaiselle\nyhden. Mikkoska ojensi nauhan raumalaiselle pyytäen häntä kiinnittämään\nsen rintaansa.\n\nSe olikin raumalaiselle mieluisa palvelus, ja kenelle se ei olisi\nollut, sillä Mikkoska oli kauniinpuoleinen ja puoleensavetävä nainen.\n\nKokouksen loputtua saattoi raumalainen Mikkoskaa. Castle Cartin\nportille. Erotessa tunsi hän jotakin omituista liikettä sydänalassaan,\nkun Mikkoska puristi hyvästiksi häntä kädestä.\n\nSeuraavana päivänä olivat taas kaikki kapakoitsijat pitämässä yhteistä\nkokoustaan Romulassa. Mikkoska, kun oli ensin saanut ansaitsemansa\nkaksikymmentäviisi dollaria heikkoolaisen viettelemisestä, kertoi\ntarkalleen, mitä kokouksessa oli päätetty. Saamansa sinisen nauhan hän\nantoi Daliinille, jonka oli määrä hankkia samallaisia lisää. Näillä\ntahdottiin pettää seuraan kuuluvia henkilöitä.\n\nMuutaman päivän kuluttua tuhkin nauhat Sandyskistä. Ne olivat aivan\nsamanlaisia kuin raittiusseurankin nauhat, että mitään eroa ei niissä\nhuomannut. Daliini antoi nauhat Romulaiselle, joka heti niistä naulasi\nviisi kapakkansa takaseinään, sekä suurilla kirjaimilla ilmoituksen:\n\"Me ostamme 'Hyvä Toivo' raittiusseuran merkkejä viidestä dollarista\nkappaleen ja kaupantekijäisiksi annamme piirilasin ja 'äijän'-ryypyn.\"\n\nLatvaheikkoolainen, huomattuaan nuo merkit kapakan seinässä, ja\nkuultuaan Romuselta, että ne on saatu raittiusseuran jäseniltä, käski\nantaa koko huoneelle juotavat. Hän tuli hyvin iloiseksi siitä tiedosta,\nkun oli muitakin seuran jäseniä, jotka olivat rikkoneet lupauksensa.\n\nMikkoska kiirehti Castle Cartiin tapaamaan raumalaista, sillä hän\ntahtoi saada hänenkin ennen ensi kokousta rikkomaan lupauksensa.\n\nRaumalainen sattuikin tulemaan häntä vastaan kadulla. Jo kaukaa hän\nhymyili Mikkoskalle: \"No, mihinkäs se Mikkoska on menossa?\" kysyi\nraumalainen.\n\n\"Kah! Sinäkös se olitkin! Minä juuri ajattelin sinusta\", sanoi\nMikkoska ja jatkoi: \"Minä tässä vaan huvikseni lähdin kävelemään\nilman mitään päämäärää. Mutta nyt muistui mieleeni, että taisin jättää\nhuoneeni oven auki, joten täytyy palata takaisin panemaan se lukkoon.\"\n\n\"No, mennään sitten yhdessä, minä myöskin lähden sinnepäin\", sanoi\nraumalainen.\n\nHeidän vieretysten kävellessään kysyi Mikkoska: \"Etkö sinä ole katunut\nkun yhdyit tuohon raittiusseuraan?\" mutta huomattuaan hetken sopivaksi\nlisäsi: \"Vaikka pääseehän siitä erilleen, kun tekee samoin niinkuin\ntänään ovat tehneet viisi seuran toisista jäsenistä.\"\n\n\"Mitä he ovat tehneet?\" uteli raumalainen ihmeissään.\n\n\"No, etkö sinä ole kuullut, että he ovat myyneet raittiusnauhansa\nRomulaan viidestä dollarista. Romulainen on vielä hyväntahtoisesti\npistouvannut juotavat koko huoneelle kaupan päällisiksi\", selitti\nMikkoska.\n\n\"Onko se oikein totta?\" kysyi raumalainen.\n\n\"Aivan totta se on! En minäkään ensin uskonut, mutta menin itse\nkatsomaan. Ja aivan oikein, siellä Romulan takaseinässä oli viisi\nnauhaa. Me voimme mennä nyt vielä niitä tarkastamaan, että sinäkin\ntulet omin silmin näkemään miten asia on\", selitti Mikkoska edelleen\nlipevänä.\n\n\"Mennään vaan. Jos siellä on viisi meidän merkkiä ennestään, niin\nminulta saa Romulainen kuudennen\", vastasi raumalainen harmistuneena,\nsamalla tarttuen hellävaroen Mikkoskaa kiinni käsivarresta.\n\nKun he saapuivat kapakan edustalle, niin Mikkoska osoitti raumalaiselle\nkapakan takaseinässä olevia nauhoja. Raumalainen ei ensin uskonut\nsilmiään, vaan tahtoi saada tarkemman selvyyden menemällä kapakkaan\nlähemmin tarkastamaan, josko nauhat ovat samanlaisia kuin sekin mikä\nhänellä oli.\n\n\"Me maksamme viisi dollaria nauhasta ja vielä pistouvaamme piirilasin\nja 'äijän'-ryypyn kaupantekiäisiä!\" tavasi raumalainen seinälläolevasta\nilmoituksesta.\n\n\"Tänne viisi dollaria! Tulkaa ottamaan pojat suihinne!\" komensi\nraumalainen, ja samassa ojensi nauhansa Romuselle.\n\nLatvaheikkoolainen, joka oli mässähtänyt pöydän alle, virkosi jälleen\nkuultuaan raumalaisen rämeän äänen, ja alkoi kompuroimaan ylös\nsaadakseen osansa juotavista.\n\n\"To-to-toitko sinäkin na-nauhasi?\" sopersi hän vaivalloisesti\nraumalaiselle.\n\n\"Toinpa tietenkin, ja minä luulen, että täällä on jo Stenroosinkin\nnauha\", vastasi raumalainen.\n\n\"No, otappa nyt toinenkin! Eihän se yksi ryyppy miehessä mitään tunnu\",\nkehoitti Romulainen ja kaatoi vielä toisen ryypyn.\n\n\"Kyllä se myötä menee. Mutta mihin se Mikkosta joutui?\" kysyi\nraumalainen mennen ulos kadulle. Mutta kun ei tavannut tätä, niin tuli\ntakaisin kapakkaan ja pistouvasi nyt vuorostaan koko huoneelle.\n\nMikkoska kun huomasi, että raumalainen antoi nauhansa Romulaiselle,\nlähti kiireesti tapaamaan kuurtanelaista, jonka hän oli nähnyt menevän\njärven rantaan ongenvapa olalla.\n\n\"Kah, täälläkös se Kuurtaneen Lauri vaan puita läjäilee, minä kun\nluulin sinun kalastamaan menevän\", alotti Mikkoska keskustelun.\n\n\"Enhän minä puita läjää; onkimatoja vaan etsin syötiksi puiden alta\",\nvastasi Lauri.\n\n\"Niin, eihän se kala ilman syöttiä koukkuun tartu. Mutta, Lauri, mikä\nsinua vaivaa, kun sinä viime aikoina olet mennyt niin huononnäköiseksi?\nEthän vain ole sairas\", puheli Mikkoska hyvin myötätuntoisesti.\n\n\"En ole oikein tervekään\", vastasi Lauri ja lisäsi: \"sairasko lienen,\nen tiedä, mutta elämä tuntuu kovin mauttomalta.\"\n\n\"Minähän sen arvasin. Sinä, Lauri, olet ollut minun ihailuni esineenä\nsiitä saakka kun sinut ensi kerran näin, ja sen vuoksi huomaan\npienenkin muutoksen sinussa\", säälitteli Mikkoska.\n\nLaurin rokon leimaamissa kasvoissa leimahti syvimmätkin kohdat\npunottaviksi ja hänen sydämensä alkoi sykkiä rajusti, niin että hän\npelkäsi Mikkoskankin sen kuulevan. Tämä oli ensi kerta eläissään kun\nhän kuuli, että joku nainen häntä ihailee.\n\n\"Minä kyllä olen ajatellut mennä lääkärin luokse käymään\", lausui Lauri\nsekä jatkoi: \"mutta minä olen odottanut, jos se kuppari sieltä Suomesta\ntulisi ja vetäisi parikaankymmentä sarvea tuonne selkääni, niin eiköhän\nsitä paranisi. Mutta kuka sen tietää, tuleeko se sieltä eli ei.\"\n\n\"Minä luulen, että se heikkous johtuu siitä, kun Laurikin lopetti\njuomisen niin äkkiä. Olisi pitänyt vähitellen lopettaa\", neuvoi\nMikkoska.\n\n\"Aivan siitä se johtuu! Minä jo sanoin Rauman pojalle, että olisi\npitänyt ensin saada se kuppari tänne ja sitten vasta perustaa\nraittiusseura, ettei olisi viikkoja tarvinnut tuota pahaa verta\nselässään kantaa\", myönteli Lauri.\n\n\"Hyvä Lauri, mutta eihän raittiusseuraan enää kuulukaan muuta kuin\nmuutama jäsen. Nehän ovat kaikki jo myyneet nauhansa Romulaiselle.\nHän kun maksaa viisi dollaria aina nauhasta ja vielä pistouvaa vapaat\njuotavat\", rohkeni Mikkoska jo Laurillekin livertää.\n\n\"Puhuuko Mikkoska nyt leikkiä, vai onko se oikein totta?\" kysyi Lauri\nihmeissään.\n\n\"Totta se on! Kävin juuri Romulassa ja itse näin useampia nauhoja\ntakaseinällä. Näin myös raumalaisen myyvän nauhansa siellä\", vakuutti\nMikkoska.\n\n\"No, mieluummin minäkin myyn nauhani tuota kupparia odottamaan,\nja pitäähän sitä joskus saada iloitakin\", lausui Lauri, heittäen\nkalavehkeet järveen.\n\nSeuraavassa raittiuskokouksessa ilmoitettiin kahdeksan rikkoneeksi.\nMikkoska, joka taasen oli kokouksessa, ilmoitti ainakin viisitoista\nrikkoneen. Hän sanoi itse laskeneensa niin monta nauhaa Romulassa\nolevan.\n\n\"Jos Mikkoskan puhe on totta, niin ei enää ole jälellä kuin viisi\njäsentä koko meidän seurassa\", lausui Stenroos surullinen ilme\nkatseessaan.\n\n\"Totta se on! Mitä hyötyä minulle semmoisesta valheesta olisi!\"\npuolusteli Mikkoska ilmiantoaan hyvin närkästyneen näköisenä\npuheenjohtajan epäilyksen tähden.\n\n\"Mutta meitähän on tässä nyt koolla toistakymmentä, ja kun kahdeksan\nvaan tiedämme lupauksensa' rikkoneen, niin meistä löytää Mikkoska vielä\nseitsemän rikkonutta, ja ketä ne sitten ovat?\" kysyi Piltti luoden\nepäilevän katseen Mikkoskaan.\n\n\"On selvintä, että jokainen näyttää nauhansa, ja jolla nauhaa ei ole,\nniin hän on rikkonut\", ehdotti Stenroos.\n\n\"Kaksitoista ja siinähän ne onkin!\" laski Talso.\n\nMikkoska aikoi ryhtyä selittämään, mutta samassa tuli raumalainen\nsisään ja lausui:\n\n\"Asia on nyt sillä tavalla, että minä olen vähän ryypännyt, mutta minä\nolen sitä kovasti katunut. Eikös katuvalle anneta anteeksi?\"\n\n\"Missä sinun nauhasi on?\" kysyi Stenroos.\n\n\"Jaa, nauhako? Siellä Romulassa se on, ja siellä on monen muun nauha.\nTuo Mikkoska ja Daliini niitä tekevät vaikka kuinka pitkästi\" vastasi\nraumalainen halveksivasti vilkaisten Mikkoskaan päin.\n\n\"Älä sinä valehtele, senkin juoppo!\" sävähti Mikkoska nousten seisomaan.\n\n\"Minäkö valehtelen. En minä niin ole päissäni, etten tiedä mitä\npuhun. Näinhän minä itse eilen illalla Mikkoskalla noita nauhoja\nniin paljon, että niitä olisi riittänyt kaikille harborilaisille, ei\nvain suomalaisille, ja kuulin kun Daliini lupasi teille, Mikkoska,\nviisikymmentä dollaria, jos saatte Stenroosinkin rikkomaan lupauksensa.\nMeistä muista, jotka olemme rikkoneet, olet saanut kaksikymmentäviisi\ndollaria jokaisesta. Eikö niin?\" puhui raumalainen siekailematta.\n\n\"Hävytön! Kun kehtaatkin valehdella!\"' tiuskasi Mikkoska ja alkoi itkeä\ntuhertamaan kiukkuisena.\n\n\"Tässä nyt tulee ilmi, että yksi jäsenistämme on harjoittanut kavalaa\npetosta seuraamme kohtaan. Minä en tiedä, mitä oikeastaan teemme hänen\nkanssaan\", puhui Stenroos hyvin masentuneena, mutta ankara sävy äänessä.\n\n\"Tämä on kauheaa!\" harmitteli Talso.\n\n\"Tuollaisen otuksen pitäisi ripustaa sananlennätinpaaluun\", sanoi\nuhkamielisesti kuurtanelainen.\n\n\"Hae sinä Piltti talia, tuossa on luja nuora, niin saamme panna\nuhkauksen toimeen\", yhtyi Tuhkalan Iiska ilkeästi ivaten sanomaan,\nheittäen nuoranpätkän lattialle.\n\nMikkoska kiukustui niin, että hän ei voinut pidättää itkuaan.\n\n\"So, so! Ei tässä nyt laittomuuksiin mennä!\" rauhoitti Stenroos,\nsalaisesti hymyillen hänkin, vaikka miesten leikki tuntuikin\nraakamaiselta.\n\n\"Mitä laittomuutta se on! Ettekö te tiedä, että tässä maassa voi\nkaksitoista miestä päättää, mitä he tahtovat? Minä esitän, että\nMikkoska hirtetään ennenkuin aurinko laskee!\" uhmasi Tuhkalan Iiska,\njoka uhkaus näytti vaikuttavan kaameasti Mikkoskaan.\n\n\"Älä Iiska kulta puhu semmoisia. Enhän minä —\" sopersi Mikkoska jo\ntalttuneena hiukan puuskastansa.\n\n\"Mikkoska on hyvä ja tunnustaa, onko hän ollut Sonnisella ja Daliinilla\nkätyrinä\", kehoitti Stenroos.\n\n\"Se on kaikkein viisainta, että puhuu suoraan. Voi löytyä niin paljon\nlieventäviä haaroja, ettei hirtetä aivan hengettömäksi\", painosti Iiska.\n\n\"Kyllä minä olen —\" alkoi Mikkoska pelon vaikuttamana.\n\n\"No, puhukaa vaan vapaasti!\" kehoitti Stenroos, kun Mikkoska epäröi\ntunnustaa.\n\n\"Niin nähkääs, kun se Romusen Anna niin itki ja pyysi, niin minä\nlupasin auttaa heitä. Mutta kyllä minä annan kaikki, rahat mitä\nolen heiltä ansainnut, tälle seuralle, jos ette vaan minua hirtä\ntästä rikoksestani. Minä lähden aivan heti hakemaan rahoja, jos niin\nvaaditte\", lupaili Mikkoska nöyränä.\n\n\"Onko kaikki sitä mieltä, että Mikkoskalle annetaan anteeksi, kun hän\nluovuttaa rahat seuralle?\" kysyi Stenroos.\n\n\"Se on hyvä!\" myönsivät melkein kaikki.\n\nMikkoskan mentyä kysyi Talso: \"Mihin tarkoitukseen rahat käytetään,\njotka Mikkoskalta saadaan?\"\n\n\"Minusta olisi viisainta, että niillä rahoilla ostetaan kirjoja ja\nperustetaan lainakirjasto seuran yhteyteen\", esitti Stenroos.\n\n\"Minä ajattelin, että ostetaan tonttimaa seuralle omaa taloa varten,\nmutta hyvähän se kirjastokin olisi olemassa\", myönsi Mäki-Töyli.\n\n\"Kaikista viisainta on laittaa sauna, kun kerran kupparikin tulee\",\nesitti puolestaan laihialainen.\n\n\"Me emme päätä vielä mitään, sillä ei Mikkoska niin tyhmä ole, että hän\ntoisi seuralle kaksisataa dollaria rahoja, jotka hän ja hänen laiska\nmiehensä hyvin tarvitsevat\", selitti Iiska.\n\nJuuri heidän keskustellessaan tuotiin tieto että Ullan-Matti on\nlöydetty kanavasta kuolleena, suuri haava päässä. Jokainen riensi\nheti katsomaan sitä. Totta se olikin. Matti oli kannettu erään\nirlantilaisen kapakan takaruumaan, missä, jokainen teki tarkastuksen\ntunteakseen miehen. Haava päässä osoitti, että häntä oli ensin lyöty\nkuolettavasti ja sitten ruumis heitetty kanavaan. Latvaheikkoolainen\nsanoi olleensa Matin kanssa edellisenä yönä toisella puolen kanavan\neräässä huonomaineisessa paikassa ja sanoi Matin jääneen sinne kolmen\ntalossa olevan naisen kanssa. Paikalle saapui joitain viranomaisia ja\ntiedustelivat, josko suomalaiset tahtovat haudata kuolleen. Mutta kun\neivät he halunneet sitä tehdä, niin pian Matin ruumis katosi. Jotkut\nsanoivat, että se upotettiin keskelle Erien järveä, mutta eräs poliisi\ntiesi, että se vietiin jonnekin yliopistoon leikeltäväksi.\n\nStenroos koetti parhaansa saada viranomaisia ymmärtämään, että vainaja\noli murhattu ja selitti vielä, missä murhan luultiin tapahtuneen, mutta\nviranomaiset olivat välinpitämättömiä. Suomalaisen kuolema oli muka\nvähäpätöinen asia.\n\nSuomalaiset päättivät kostaa Ullan Matin kuoleman. Ja tilaisuus\ntarjoutuikin siihen pian.\n\nNoin pari viikkoa jälkeen edellä kerrotun tapahtuman määrättiin\nStenroos Eeriin järjestämään saman komppanian työoloja. Sillä aikaa\nmiehet pitivät raittiuskokouksen, jossa ei keskusteltu rikkoneista,\nmutta millä tavalla kostetaan Matin kuolema. Tuhkalan Iiska johti\nkokousta. Kokouksessa oli nyt muitakin kuin seuraan kuuluvia.\nKuurtanelainen käytti ensiksi puhevuoroa selittämällä, että Matin\nkuolema on luettava irlantilaisten syyksi ja se on kostettava tavalla\nmillä tahansa. Latvaheikkoolainen selitti, että kun hän poistui\ntalosta, niin hänen vastaansa tuli joitakin irlantilaisia ja hän\notaksuu, että he juuri ovat syyllisiä.\n\n\"Meidän, on mentävä mainitulle talolle tänä, iltana, ja jos ei muuten\ntule selvää, niin kostamme luonnossa\", puhui Iiska puheenjohtajan\npaikalta sekä jatkoi, \"mutta me emme viitsi sinne mennä aivan selvänä\nja kun emme myöskään raittiuslupaustamme tahtoisi rikkoa, niin eikö se\nole selvintä, että panemme Hyvä Toivo raittiussseuran istumaan ensi\nsunnuntaihin saakka. Vai mitä ajattelette?\"\n\n\"Luulen, ettei koskaan ole viisaampaa esitystä kukaan tehnyt kuin Iiska\nnyt teki. Nähkääs kun panemme nyt seuran neljäksi päiväksi istumaan,\nniin sillä ajalla me voimme juoda ja mässätä niinkuin haluamme. Ensi\nsunnuntaina seura taas alkaa toimimaan, ja meidän on silloin oltava\nselviä ja jatkettava seurassa oloa eteenpäin\", selvitti ilmajokelainen\nsilmät loistaen tyytyväisyyydestä.\n\n\"Minä olen sen jo kauan huomannut, ettei liska ole mikään tyhmä mies\",\nvahvisti Piltti voimakkaasti kannatusta saanutta esitystä.\n\n\"Onko se yleinen päätös, että tämä seura virallisesti pannaan ensi\nsunnuntai-aamuun saakka istumaan?\" tiedusteli puheenjohtaja.\n\n\"Se on kaikkien yhteinen tahto!\" kuului useampia ääniä.\n\n\"Kun kerran tällainen päätös nyt tehtiin, niin se on merkittävä myös\npöytäkirjaan, taikka muuten kun Stenroos tulee, niin hän kumoaa koko\npäätöksen\", muistutti Iiska.\n\nKokouksen loputtua haettiin Castle Cartiin neljä tynnöriä piiriä\nja sitä juodessa valmistettiin erilaisia lyömäaseita. Sillä oltiin\nvarmoja, että siellä tulee totinen ottelu. Vähää ennen puolta yötä\nlähti Castle Cartista kaksitoista nuorta miestä kanavan toiselle\npuolelle. Vanhemmat miehet jätettiin Castle Cartia vartioimaan.\n\nHeidän päästyään talon pihalle, jossa Matti oli murhattu, juoksi eräs\ntuntematon mies sisään ja kohta sen jälkeen sulettiin kaikki ovet ja\nikkunat. Kun ei heitä suosiolla päästetty sisään, niin neljä miestä,\ntoisten pitäessä vahtia, ettei talosta kukaan pääse karkaamaan, haki\nparin sylen mittaisen ratakiskon ja sillä murrettiin eheään seinään\naukko, josta mentiin sisälle. Sisään päästyä eivät he kumminkaan\nlöytäneet ketään, mutta pian huomattiin, että naisia ja joku mies\noli menossa veneellä kanavan yli ja menivät erääseen sillä puolen\nolevaan kapakkaan. Kuitenkaan eivät miehet tyytyneet ainoastaan\ntalossa käymiseen, vaan he tekivät perinpohjaisen hävityksen. Tuolit,\npöydät, sängyt ja piano päälliseksi kannettiin kanavaan. Viinaa, mitä\nlöydettiin, juotiin suihin. Kun koko talon omaisuus oli hävitetty,\npäättivät miehet lähteä takaisin sinne, johon he näkivät naisten\nmenevän, mutta ensin päätettiin käydä Romulassa.\n\n\"Nyt tulikin raittiusmiehiä ja pöytä koreaksi!\" huusi Tuhkalan Iiska\nastuen ensimäisenä sisälle.\n\n\"Ja Romusen makson päälle!\" lisäsi ilmajokelainen.\n\n\"Tulkaa vaan miehet kaikki tiskin ääreen ilman orjailematta!\" komensi\nIiska sekä jatkoi: \"täällä näyttää olevan aivan tuntemattomia miehiä.\nOlette vissiin juuri saapunut paikkakunnalle, mutta siitä huolimatta\ntulkaa ottamaan suihinne.\"\n\n\"Tänään olemme saapuneet, mutta minä, luulen, että ei meistä kukaan ole\nviinaan meneviä\", vastasi yksi heidän joukostaan.\n\n\"Mistäs päin miehet on kotoisin kun eivät viinaan ole meneviä?\"\ntiedusti raumalainen.\n\n\"Meitä on osa Karstulasta ja pari vissiin Härmästä\", selitti yksi\nheistä.\n\n\"Vissiin Isontalon Antti ja Rannanjärvi! Mutta pian se nähdään!\"\nhihkasi ilmajokelainen, samassa lyöden haulipussilla heidän edessään\nolevan pöydän kannen säpäleiksi.\n\n\"Meinaako vieras olla minun veroiseni?\" tiuskasi eräs tukevahartiainen\nmies särkyneen pöydän takaa ja silmänräpäyksessä oli pöydän jalka hänen\nkädessään ja ilmajokelainen makasi tiedotonna lattialla. Nyt olisi\nseurannut samaa kahtapuolta, mutta samassa tuli sisään kaksi poliisia,\njotka estivät tappelun. Ilmajokelaista koetettiin herättää henkiin,\nmutta tarhaan. Poliisit ilmoittivat hänet kuolleeksi ja lyöjä pantiin\nkäsirautoihin.\n\n\"On parempi, että ruumis viedään tuonne takaruumaan yöksi pois tästä\nlattialta\", määräsi poliisi. Miehet kantoivat ruumiin sinne ja\npeittivät Romusen Annan antamalla lakanalla. Ilmajokelaisen kuolema\nsai kaikki hetkeksi hillitsemään luontonsa ja todelliselta kannalta\nkatsomaan asiaa. Romunen tarjosi nyt kaikille juotavat ikäänkuin\npeijaisiksi. Vastatulleetkin yhtyivät nyt joukkoon.\n\n\"Onko tämä mies, joka murhan teki, yksinäinen vai perheellinen mies?\"\nkysyi Tuhkalan Iiska toiselta vastatulleelta.\n\n\"Kuuden lapsen isä on\", vastasi toinen härmäläinen.\n\n\"Se on paha juttu! Mutta mitä me voisimme tehdä hänen hyväkseen\"\ntiedusti Iiska myötätuntoisena.\n\n\"Emme me voi tehdä hänelle muuta kun mennään ja vapautetaan\n'lakopista'. Se on kaikkein paras\", ehdotti laihialainen.\n\n\"Se minustakin on paras keino. Mutta miten voimme hänet sieltä saada?\"\nkysyi kuurtanelainen, epäillen sellaista yritystä mahdottomana.\n\n\"No, helppohan se on tuolta lautamökistä ottaa miehen ulos. Ei muuta\nkun yksi nurkka ylös niin korkealle, että mies mahtuu siitä ulos ja\nsiinähän se on koko homma\", selitti Iiska.\n\n\"Mutta jos sattuisi poliisit pitämään vahtia, niin se nurkka jäisi\nnostamatta\", epäili raumalainen.\n\n\"Tuommoset poliisit! Olipa niitä tahi ei, se on yhdentekevä. Kyllä minä\nvartioitsen poliisit, jos ei muuta estettä ole\", sanoi juuri tullut\nhärmäläinen ja komensi nyt puolestaan kaikille juotavat.\n\n\"Se mies taitaakin olla oikea härmäläinen\", kuiskasi Iiska\nlaihialaiselle.\n\n\"Kukaties on Ison Antin poika\", vastasi laihialainen;\n\n\"Ja jos se pojat siksi tulee, niin kyllä täälläkin on poika, joka paria\npoliisia vastaan uskaltaa lahtea\", hihkasi karstulainen ja hammasta\npurren pyörähti kengän korolla ympäri.\n\n\"Vielä ryypyt vainajan kunniaksi ja sitten lähdetään pojat ottamaan\nhärmäläinen pois lakopista!\" komensi kyröläinen.\n\n\"Viekää vainajallekin ryyppy! Hän oli kunnon mies ja teki paljon\nhyvää eläissään. Hän se oli, jonka toimesta Ilmajoelle perustettiin\nsiitossonniyhdistys ja hänhän se oli etunenässä perustamassa meidän\nraittiusseuraakin, vaikka hänelle nyt noin huonosti kävi. Mutta se oli\nJumalan tahto\", puhui Iiska ilmajokelaisen muistolle, ja miesjoukko\nkallisti ryypyt suihinsa.\n\n\"Minä vien koko pullon, niin saa yölläkin ottaa ryypyn, ettei tule\nvilu\", ilkamoi Romulainen ja vei täysinäisen konjakkipullon vainajan\nviereen lattialle.\n\n\"Älkää, pojat tehkö kuolleesta pilkkaa! Teille voi käydä siitä\nhuonosti. Monta kertaa on nähty, että kuollut on tullut kummittelemaan,\nkun ei ole annettu sen rauhassa levätä\", nuhteli kyröläinen.\n\n\"No eihän tässä nyt niin suurta pilaa ole tehty, että siitä olisi syytä\nkummitella\", vastasi Iiska.\n\n\"Nyt matkaan joka mies ja menkää te kyröläiset härmäläisen kanssa\nkatsomaan, näkyykö siellä poliisia. Me menemme tästä suoraan 'lakopin'\nluo\", komensi joukon johtaja päättävästi.\n\nLakopin luo saavuttua oli kaikki hiljaista. Poliisia ei näkynyt missään\nja lakopin ovi oli ulkoapäin lukossa. Sisältä kuului jotain takomista.\nHe luulivat vangin yrittävän pois lukon ovirautaa.\n\n\"Tämä nurkka on helpoin nostaa. Joka mies vaan yhtä aikaa silloin kun\nminä sanon kolme\", kehoitti Iiska.\n\n\"Älkäähän vielä huoliko ruveta nostamaan. Huomatkaa, että lattia nousee\nmyös, eikä tässä ole kellaria, että sen kautta pääsisi ulos\", huomautti\nraumalainen.\n\n\"Ole vaiti! Tämän nurkan kohdalla ei ole lattiaa ja tältä kohdalta on\nhyvä; pois pääsy. Yks', kaks', kolme!\" komensi Iiska. Nurkka nousi\nmiesten polvien tasalle kuin pärekori. Mutta voi sitä hämmästystä,\nmiltä syntyi miesten kesken kun sieltä tulikin ne poliisit, jotka\nhärmäläisen vangitsivat!\n\n\"Kuinka te tiesitte tulla meitä auttamaan pois?\" kysyi toinen poliisi\nraumalaiselta.\n\n\"Me melkein arvasimme, että olette siellä\", vastasi raumalainen.\n\n\"Tuliko se mies takaisin sinne Romulaan?\" kysyi poliisi hyvin\nkiukkuisena.\n\n\"Ei tullut. Emme me ainakaan nähneet häntä\", vastasi raumalainen.\n\n\"Se oli kunnon mies. Jos näette hänet, niin sanokaa, ettei hänen\ntarvitse peljätä meitä. Saa vapaasti mennä minne haluaa. Hän nakkeli\nmeitä kuin heinäpusseja. Juuri kun saimme hänet sisään, niin hän\ntarttui meihin kiinni ja nakkasi molemmat nurkkaan ja lähti ulos\nlukiten oven jälessään\", selitti toinen poliiseista, joka ihaili\nsuomalaisen jättiläisvoimia.\n\n\"Täällä on hänen veljensä, joka on paljon väkevämpi\", selitti\nraumalainen osoittaen vieressään seisovaa toista härmäläistä.\n\nPoliisi loi pelokkaan katseen osotettuun mieheen ja lausui: \"Minä en\ntahdo olla huonoissa väleissä hänen kanssaan.\" Sitten otti poliisi\ntaskustaan sikaarin ja ojensi sen härmäläiselle.\n\nHärmäläinen, joka ei ymmärtänyt, mistä puhuttiin, kysyi: \"Mitä hän\nsanoi? Meinaako se minunkin viedä, vai mitä?\"\n\nRaumalainen selitti koko tapahtuman miehelle ja silloin toisetkin vasta\ntulivat tietämään ja käsittämään, miksi poliisit olivat lakopissa.\n\n\"Kyllä se mies eteensä katsoo. Hän on jo vanhassa maassa kuusi vuotta\nollut linnassa miestaposta\", kerskui toinen härmäläinen.\n\n\"Te olette vissiin hänen veljensä poika?\" kysyi Tuhkalan Iiska iskien\nsilmää kyröläiselle.\n\n\"Ei veljenpoika, mutta saman talon torppareita kumpikin,\" vastasi hän\nrennosti.\n\nPoliisin kehoituksesta lähtivät miehet Castle Cartiin, jossa luvattiin\nyösija vastatulleillekin.\n\nCastle Cartiin jätetyt miehet olivat sillä aikaa haalanneet sinne\nuseita olut-tynnyreitä, ja niitä alettiin nyt tyhjentämään. Heidän\njuodessa maljaa karanneelle härmäläiselle, kuului ulkopuolelta taloa\nkolinaa ja samassa Romunen Annansa kanssa juoksi yöpukeessa sisälle.\nAnna heittäytyi suoraa päätä lattialle maata ja Romunen itse kiirehti\npöydän taakse.\n\n\"No, mitä ihmettä nyt on tapahtunut, kun Romulan väki tuolla tavalla\ntänne ryntää\", tidusteli Talso.\n\n\"Vissiin ne tuli yhtymään raittiusseuraan!\" ilkkui Iiska.\n\n\"Nähkääs tuota, tuota — kun se kuollut siellä kummittelee!\" sai Romunen\nvihdoin sanotuksi.\n\n\"Minä jo illalla varoitin, että älkää tehkö kuolleesta pilaa\",\nmuistutti kyröläinen.\n\n\"Ehkä se oli sama enkeli, jonka Mikkoska on nähnyt\", lausui raumalainen.\n\n\"Miten se kummitteli?\" kysyi Piltti.\n\n\"Se nähkääs tuli meidän makuuhuoneeseen valkoinen lakana päässä ja\nsillä oli se konjakkipullo kädessä, jonka minä panin sen viereen. Se\noli kauhea näky. Hädin tuskin pääsimme ulos ovesta!\" vastasi Romulainen.\n\n\"Puhuiko se mitään?\" tiedusti Mäki-Töyli.\n\n\"Se sanoi\", selitti Romulainen, \"tuolla lattialla on niin kylmä,\nantakaa minun tulla sinne sänkyyn\", ja vieläkin hätääntyneenä jatkoi:\n\"Se tuli sänkyämme kohti, mutta silloin me syöksyimme ulos, enkä minä\ntiedä kuinka tulimme tänne.\"\n\n\"No, olipa nyt miten tahansa, niin nostakaa tuo Anna kumminkin tuonne\nsänkyyn ja tarkastakaa ettei hänkin, vain jo ole kuollut\", kehoitti\nIiska.\n\nAnna kumminkin virkosi, kun hänen suuhunsa kaadettiin lasillinen piiriä.\n\n\"Tämä on nyt vähän kummallista tämä juttu, mutta minä luulen, että se\nkuollut siellä kapakan takahuoneessa yöllä virkosi, ja tämä miesparka\ntunsi vilua, niin hän läksi ylös makuuhuoneeseen\", arveli Mäki-Töyli.\n\n\"Olisi paras mennä katsomaan ja ottamaan asiasta selvää\", esitti Piltti.\n\n\"Minä olen myös samaa mieltä, että mennään, katsomaan\", kannatti\nhärmäläinen Piltin esitystä.\n\n\"No, mennään sitten! Ketä tulee mukaan?\" kysyi Iiska.\n\n\"No, kyllä tästä joutaa! Mutta olisi paras ottaa raamattu mukaan,\njos se ruumis ainakin olisi kummitellut. Kun rauhattomalle hengelle\nvaan näyttää raamattua, niin siltä on luonto pois heti\", selitti\nkarstulainen, sekä jatkoi: \"Meidän puolessa yhdessä talossa aina\nkummitteli, mutta kun pastori oli neuvonut tämän konstin, niin heti\nkummitukset katosi.\"\n\n\"Tuolla on Stenroosin raamattu, ottakaa se mukaan\", kehoitti\nkyröläinen, osottaen nurkkahyllyllä olevaa kirjaa.\n\n\"Ja tuolla toisessa nurkassa on kirves! Sinä Härmän poika voit ottaa\nsen olallesi\", lisäsi Iiska.\n\n\"Ilman kirvestä en minä lähdekään. Jos pitäisi mennä elossaolevaa\nvastaan, niin menisin paljain käsin, mutta kuolleen kanssa on leikki\ntoista\", vastasi härmäläinen ja otti kirveen nurkasta olalleen.\n\nHeidän saavuttuaan Romulan pihalle, kurkisti karstulainen ikkunasta,\njosko kuollut makaa vielä lattialla. \"Kuolleella on pojat menty!\"\nhuudahti hän, huomattuaan, ettei ruumista ollut enää lattialla.\n\n\"Mennään sisälle!\" kehoitti laihialainen.\n\n\"Mennään vaan, mutta kuka menee edellä?\" kysäsi toinen karstulainen.\n\n\"Tietysti se menee edellä, jolla on raamattu, ja kirvesmies menee hänen\njälessään\", sanoi Iiska.\n\nKarstulainen aukasi raamattunsa ja astui edellä sisään, toisten\nseuratessa hänen jälessään. Yliselle meneviltä rappusilta alkoi kuulua\npientä kolinaa ikäänkuin joku olisi tullut alas. Karstulainen kuultuaan\ntämän, lausui: \"Isän, Pojan ja Pyhänhengen nimessä, jos sinä olet\npaholainen, niin —\" Hänen lauseensa jäi puoliväliin, sillä esiin tuli\npitkäpartainen pukki määkien \"pää-ää-ä\".\n\n\"Se tulee pukin haahmossa\", huusi karstulainen kauhistuneena ja\nhätääntyneenä nakkasi raamatun lattialle, sekä lähti minkä ennätti\nlivistämään ulos, kaataen mennessään härmäläisen kirveineen. Pukki\nlähti juoksemaan jälessä siten lisäten karstulaisen kauhua.\n\nKuolleeksi luultu ilmajokelainen kuuli yläkertaan metelin ja hänkin\nrupesi ihmettelemään ja pelkäämään, mitä oikeastaan on tekeillä.\nEnsin oli Romunen lähtenyt Annansa kanssa yöpukineissaan juoksemaan\nulos ja nyt aliselta kuului tuollainen hirmuinen meteli. Hädissään\nja viluissaan, luullen lakanaa peitoksi kääri hän sen ympärilleen ja\nlaskeutui alakertaan. Mutta kun alakerrassa ei ollut ketään, valtasi\nhänet myös pelko, jonka vuoksi hänkin juoksi Castle Cartiin.\n\nKarstulainen oli juuri päässyt kertomasta miten ilmajokelainen\nkummitteli pukin haahmossa, kun raumalainen kauhistuneena huudahti:\n\"Katsokaa, nyt se tulee tuolla lakana päässä!\"\n\nJokainen hyökkäsi ikkunan luo nähdäkseen kummituksen tulon.\n\n\"Enkö minä, illalla jo sanonut ettei pidä tehdä kuolleesta pilkkaa\",\nehätti kyröläinen nuhtelemaan, itsekin sentään ollen vähän kaamealla\nmielellä.\n\n\"Romulaista se vissiinkin ahdistaa\", rohkeni Iiska vielä irvistellä\nvähän toisia rohkeampana.\n\n\"Herra armahda meitä!\" rukoili Anna ja kauhistuneena konttasi sängyn\nalle piiloon.\n\n\"Tehkää risti oveen, niin hän ei pääse sisälle\", kehoitti Piltti.\n\n\"Romusen ja hänen vaimonsa Annan nimeen, älä tule tästä ovesta sisään\",\nhaastoi Iiska ja teki uunin musteella suuren ristin keskelle ovea.\n\nTämä ei auttanut mitään. Kuolleeksi luultu syöksyi ovesta sisälle kuin\nammuttu.\n\n\"Jos Romusen Annaa etsit, niin hän on tuolla sängyn alla piilossa\",\nriensi Iiska, jolla vielä oli vähän rohkeutta, selittämään.\n\n\"Ja, juuri häntä minä etsin, ja jos löydän, niin vien hänet mukanani\nsinne minne kaikkien kapakan pitäjäin pitää mennä\", vastasi aave\nrämisevällä äänellä.\n\n\"Eikö hän kumminkin saisi armoa, jos hän yhtyisi meidän\nraittiusseuraan?\" kysyi raumalainen, huomattuaan, että ilmajokelainen\nei olekaan kuollut, kuten luultiin.\n\n\"Ei mitään armoa sellaiselle syntiselle! Häntä varten on jo tuli\nkattilan alla ja tuomio odottaa Romulaista itseäkin\", uhkasi kuolleista\nherännyt kapakoitsijaa ja hänen vaimoansa.\n\nRomulainen huomasi asian oikean laidan ja kumartui sängyn viereen\nselittääkseen Annalle, että haamu onkin ilmielävä ilmajokelainen,\njoka on vironnut tainnoksista, mutta Anna ei ottanut kuullakseen tätä\nselitystä, vaan hoki kauhuissaan: \"Herra auta!\"\n\nPyynnöistä ja houkutteluista huolimatta ei häntä saatu tulemaan pois\nsängyn alta, vaan täytyi hänet väkivalloin raastaa. Kun hänet vihdoin\nsaatiin sieltä pois, niin huomattiin, että hänen järkensä oli sekaisin.\nLääkäri, joka haettiin paikalle, selitti, että hän on pelästynyt ja\nsiinä menettänyt järkensä.\n\n\"Antakaa hänelle olutta, niin kyllä hän järkiinsä saadaan!\" kehoitti\nIiska.\n\n\"Taikka Aarakki punssia!\" lisäsi raumalainen.\n\n\"Ei pidä tehdä nyt leikkiä, tässä on tosi kysymyksessä\", huomautti\nPiltti.\n\nAnna vietiin kantamalla Romulaan. Koskaan ei hänen järkensä selvinnyt.\nNoin puoli vuotta myöhemmin hän kuoli heikkomielisten sairaalassa\nKingsvillessä.\n\n       *       *       *       *       *\n\nKun Romulainen Annansa kanssa oli poistunut Castle Cartista, niin\nsiellä alettiin taas keskustelemaan irlantilaisten kurittamisesta, joka\nkeskustelu oli jäänyt kesken kun ilmajokelainen kummittelullaan oli\ntullut häiritsemään.\n\n\"Nyt on kohta aamu. Ei suinkaan me tänään työhön mennä kun seurakin\nkerran istuu?\" tiedusteli Teemu toisilta.\n\n\"Eipä tietenkään mennä työhön. Mutta kukas lähtee hakemaan viinaa? vai\nmeinataanko olla kuivin suin, vaikka seurakin istuu, kuten Teemu jo\nhuomautti\", jatkoi puhetta samaan suuntaan Iiska.\n\n\"Kyllä minä viinaa haen, mutta kuka rahan antaa?\" vastasi raumalainen.\n\n\"Eikös raittiusseuralla ole jo kassaa. Haetaan sieltä\", ehdotti Teemu.\n\n\"Se onkin viisainta, että aina kun seuralle tulee vähän kassaa,\nniin pannaan seura istumaan ja juodaan kassa pois\", liittyi Piltti\nkannattamaan Teemun periaatetta.\n\n\"Tuossa on kymmenen! Mene ja hae!\" käski latvaheikkoolainen Teemua ja\nantoi hänelle kymmenen dollarin rahan.\n\n\"Nyt meidän olisi saatava sana sille härmäläiselle, joka ilmajokelaista\nlöi, että kuollut on vironnut ja ettei hänen tarvitse sentähden\npiiloilla\", sanoi Piltti.\n\n\"Kas tässä pojat on viinuskaa ja tuossa tupakkaa!\" hihkasi Teemu ja\nlaski viisi paintin pulloa pöydälle, lisäten: \"Tämän sikaarilaatikon\nantoi kapakoitsija lahjaksi.\"\n\n\"Luuli vissiin, että raittiusseura on nyt kuollut. Vai sanoitko sinä,\nettä se vain istuu?\" tiedusti Piltti.\n\n\"En puhunut siitä mitään. Mutta kyllä kai se niin luuli, koska oli heti\nvalmis antamaan juotavia, kun kuuli kuka olen\", vastasi Teemu.\n\n\"Kyllä ne saavat odottaa 'Hyvä Toivo' seuran kuolemaa!\" sanoi Iiska.\n\n\"Varmasti saavat odottaa!\" vakuutti Piltti.\n\n\"Vaikka se toisinaan istuukin!\" ilvehti latvaheikkoolainen.\n\n\"Mutta kiusallakin pannaan se taas käyntiin, eikö niin pojat?\" kysyi\nkuurtanelainen päättäväisenä.\n\n\"Aivan varmasti!\" kuului useammasta suusta yht'aikaa.\n\n\"Otappas nyt ilmajokelainen oikein miehen ryyppy ja kerro meille sitten\nmiltä se kuolema oikein tuntui!\" kehoitti laihialainen ja kaatoi ison\nlasin viinaa täyteen ja ojensi kuolleista heränneelle.\n\n\"Niin, kerroppas nyt meille oikein rehellisesti, miltä se kuolema\ntuntui\", pyysi kuurtanelainenkin.\n\n\"Äh! Mutta jopas se olikin väkevää!\" ihmetteli ilmajokelainen\ntyhjennettyään lasin. \"Niin, miltäkö kuolema tuntui? Ensiksi, itse\nkuolema ei ollenkaan tuntunut siltä, miksi sitä olin kuvitellut. Niin\npian kuin minua lyötiin, pyörähdin minä ruumiistani pois. Liitelin\nteidän keskuudessanne, ja mielelläni olisin ottanut osaa keskusteluun\nkanssanne, mutta en mitenkään saanut siihen voimaa. Minä olin kovin\nhyvilläni kun panitte lakanan ruumiini päälle, sillä minä tiesin, että\nen vielä tulisi jättämään tätä savimajaa, vaan on minun palattava\ntakaisin siihen. Kun lyöjääni lähdettiin viemään lakoppiin, niin koetin\nkaikin tavoin antaa teille ymmärtää, etten ollut kuollut. Mutta kun en\nvoinut puhua, niin oli kaikki turhaa. Minä seurasin heitä lakoppiin,\nja juuri kun poliisi meinasi panna hänet sinne, niin minä sain\nlyöjäni ymmärtämään, että on parasta työntää sinne poliisi sensijaan\nkuin mennä itse. Raukka hätäili sitten mihin paeta. Minä johdatin\nhänet Romulan takana olevan pienen huoneen välikaton päälle, ja minä\nluulen, että löydätte hänet nytkin sieltä jos menette etsimään. Mutta\nkaadappas vielä toinenkin ryyppy, koska se tuntui tekevän niin hyvää\nkipeälle päälle\", pyysi kuolleista herännyt ja lopetti kertomuksensa\nkokemuksistaan kuoleman takaa.\n\nMelkein jokainen kuuntelioista tunsi kaamean ja värisyttävän liikkeen\nselkärangassaan.\n\n\"Kuka menee katsomaan onko se härmäläinen siellä, Romusen kaluhuoneen\nylisellä?\" kysyi Iiska. \"Sitten nähdään puhuuko ilmajokelainen totta.\"\n\n\"Jos hän on siellä, niin sitten täytyy uskoa, mitä ilmajokelainen on\nmeille kertonut\", vakuutti Piltti.\n\n\"Kyllä minä menen, vaikka en minä usko, että hän siellä on. Joka\nkuollut kerran on, niin ei hän voi kertoa kuolemantakaisista asioista\",\nsanoi Teemu epäilevästi.\n\n\"Mennään sitten, minä tulen mukaan\", sanoi Iiska.\n\n\"Jos ilmajokelaisen sielu olisi kerran lähtenyt ruumiista, niin eihän\nse enää ruumiiseen takaisin olisi päässyt. Sen nyt ymmärtää hullukin.\nIlmajokelaisen sielu olisi kulkenut härmäläisen mukana lakoppiin.\nHöpsis! Tulla sitte meille kertomaan mitä hän kuolleena ollessaan\non nähnyt ja tehnyt!\" puheli latvaheikkoolainen, tahtoen lyödä\nilmajokelaisen selitykset naurunalaiseksi.\n\n\"No, pian se nyt nähdään, kunhan kerkiävät takaisin\", selitti Piltti.\n\n\"En minä, pakota ketään uskomaan mitä olen kertonut. Pian saatte\nkuulla, että härmäläinen on siellä missä olen kertonut hänen olevan, ja\nvielä, että hänen vasemman käden pikkusormi on melkein poikki. Sormensa\nkatkesi siinä rytäkässä kuin hän työnsi oven kiinni poliisien edessä,\nja sormensa jäi oven väliin\", selitti ilmajokelainen.\n\n\"Mutta sen minä haluaisin tietää kuinka sinä pääsit takaisin\nruumiiseesi?\" uteli laihialainen.\n\n\"Kun sain lyöjäni piilotettua, niin aijoin tulla teille todistamaan\netten ollut kuollut, ja ettei murhaajakseni luullulla ollut mitään\nvaaraa, mutta koko maailma musteni edessäni niin etten voinut mennä\nminnekään muualle, niin pakenin omaan ruumiiseeni, johon johti heikosti\njohtava valosäde. Jos en olisi silloin pukeutunut maalliseen majaani,\nniin olisin saanut astua manalaan, sillä veren lämpö oli jo alempana.\nSen jälkeen kun palasin ruumiiseeni, en muista paljon mitään, pääni\nollen viinan huumaamana, paitsi sen kun lähdin Romulasta tänne.\"\n\nUlkoa alkoi kuulua ääniä, ja Samassa aukeni ovi ja Teemu Iiskan ja\nhärmäläisen kanssa astuivat sisään.\n\n\"No, oliko hän siellä?\" kysyttiin useammasta suusta.\n\n\"Aivan justiin, kuten ilmajokelainen kertoi\", vastasi Iiska.\n\n\"Näytäppäs sormea!\" vaati toinen härmäläinen ottaen omanpaikkasen\nkäteen kiinni.\n\n\"Ai, ai, älä niin kovaa, se on kipeä!\" pyysi tämä kun matkatoverinsa\npiteli häntä liian kovakouraisesti.\n\n\"Ja todellakin, sormi poikki, kuten ilmajokelainen kertoi!\" ihmetteli\nPiltti.\n\n\"Ilmajokelainen on siis noussut kuolemanvarjon maasta kertomaan meille\nkokemuksistaan, se meidän täytyy tunnustaa\", ihmetteli laihialainen.\n\n\"Tämä on niin yliluonnollista, että minä pelkään ilmajokelaisen\nvieläkin olevan kuolleen ja kummittelevan tässä meille\", lausui\nlatvaheikkoolainen luoden aran katseen ilmajokelaiseen.\n\n\"Nyt hän on omassa hahmossaan, mutta kun olimme Romulassa, niin siellä\nhän tuli vastaamme pukin muodossa\", lisäsi karstulainen.\n\n\"Miehet, kuinka te olette noin taikauskoisia! Se pukkihan seisoi vielä\nnytkin kuin lähdin siellä Romulan takapihalla. Sehän on sen parturin\npukki, joka asuu siinä takapihalla\", koetti ilmajokelainen selvittää.\n\n\"Jaa, mutta nyt minäkin vasta muistan, että se tosiaankin oli se\nparturin pukki, joka usein on oleillut siellä miesten mukana, ja jonka\nme kerran juotimme pöhnään\", muisteli raumalainenkin.\n\n\"Tuoppas karstulainen se raamattu tänne! Jos ilmajokelainen pystyy\nsiitä lukemaan, niin sitten minä vasta uskon ettei hän kummittele, vaan\non todellakin elävä ihminen\", pyysi latvaheikkoolainen.\n\n\"Raamattu! Sehän jäi sinne Romulan lattialle\", vastasi karstulainen.\n\n\"Mitä te nyt turhia epäilette! Näettehän, että ilmajokelainen on\nvalveilla ja on lihaa, verta ja luuta käsittävä syntinen ihminen\nniinkuin mekin. Mutta nyt otamme joka mies ryypyt ja hyvät!\" lausui\nIiska ja ryhtyi täyttämään laseja.\n\n\"Hei pojat! Minä en ole muistanut ensinkään ilmoittaa, että 'Hyvä\nToivo' raittiusseuralle on saapunut kirje Suomesta. Olenpa varma, että\nse koskee meidän odotettua kupparia\", lausui Teemu ojentaen kirjeen\nIiskalle.\n\n\"Hulttiinin pilettitoimisto\", luki Iiska kirjekuoren ylänurkasta.\n\n\"No, annappas kuulua, mitä siinä sanotaan\", kehoitti latvaheikkoolainen.\n\n \"Vaasa, Suomi.\n\n \"Hyvä Toivo raittiusseura, Ashtabula Harbor, O.\n\n \"K. Herrat: —\n\n \"Meillä on kunnia ilmoittaa, että Ylistaron pitäjän paras kuppari\n Kreeta Tuppela on tänään lähtenyt matkalle Harboriin mukanaan\n toistasataa isoa kokoa kuppisarvia ja kaksi Eskeltuunan kuppirautaa.\n Toivomme, että hän saapuu onnellisesti perille.\n\n \"Kunnioituksella,\n\n \"Hulttiinin pilettitoimisto.\"\n\n\"Hurraa pojat, kuppari tulee!\" huusivat miehet riemastuneina.\n\n\"Nyt on alettava rakentamaan saunaa, jossa saa kupita\", selitti Piltti.\n\n\"Kukas menee vihtametsään?\" kysyi Iiska \"Kun isokyröläiset kerran ovat\nluutamestareita, niin tottapa he osaavat tehdä vihtojakin'', vastasi\nvähäkyröläinen.\n\n\"Joka meinaa kylpeä, niin laittakoon myös vihdan itselleen. Mitä tulee\nsaunaan, niin tästä keittiöstähän me sen saamme. Tuosta pöydästä\ntulee lava, jonka päällä saa seisoa ja kylpeä. Ja tuosta uunista me\nsaamme hyvän kiukaan. Sen päälle vaan vettä, niin kyllä löylyä tulee!\"\nesitteli isokyröläinen.\n\n\"Kuppari voi olla täällä jo huomenna, kun kerran kirje jo tuli.\nSiinähän sanotaan, että hän lähti tänään matkalle\", sanoi Teemu.\n\n\"Ainakin ensi viikon alusta\" arveli Iiska.\n\n\"Nyt pojat on aika lähteä työhön, jos kerran tänä päivänä mennään. Vai\nollaanko pois, kun huomennakin on pyhä?\" huomautti latvaheikkoolainen.\n\n\"Kuka sitä kohmeloisella päällä viitsii työhön mennä. Joutaa se laiva\nodottaa maanantaihinkin\", vastasi raumalainen täyttäessään lasiaan\noluella.\n\n\"Työhön ei mennä! Odottakoon laiva. Minä, teen esityksen, että haetaan\nnyt seuran rahoilla pari 'käkeä' olutta\", ehdotti Piltti.\n\n\"Kannatusta Piltille! Haetaan vaan seuran rahoilla!\" huudahti Teemu.\n\n\"Hei pojat, Stenroos tulee! Pankaa 'piirikäki' piiloon, ja vikkelästi\nniinkuin se olisi jo tapahtunut!\" ärähti latvaheikkoolainen.\n\n\"Mitä sitä piiloon panette, kyllä hän kumminkin huomaa, että olemme\nkaikin pätikässä\", vastusti laihialainen.\n\nTeemu työnsi \"piirikäkeä\" sängyn alle ja oli lattialla kontallaan kun\nStenroos astui sisälle.\n\n\"Mutta nythän pitäisi olla jo työmaalla! Mitä te laiskottelette\ntäällä!\" tiuskasi Stenroos huomattuaan miesten vehkeet. \"Mitä!\" jatkoi\nhän. \"Tehän olette kaikki pöhnässä! Noin hetken lapsiko tämä meidän\nraittiusseuramme olikin?\" Stenroosin kasvoille ilmestyi ankara ilme\nhuomattuaan \"piirikäen\" sängyn alla. Kenenkään vastustamatta hän\npyöritti sen ulos ja potkasi kadun vieressä olevaan rotkoon. \"Joka ei\nnyt tahdo heti lähteä työhön, niin seuratkoon tuota tynnyriä tuonne\nrotkoon\", uhkasi Stenroos.\n\n\"Se päätös vetää vertoja Salomonin tuomiolle\", sanoi Iiska pahaa\nomaatuntoansa puolustaaksensa.\n\nMiehet katselivat kysyvästi toisiaan silmiin. Vihdoin\nlatvaheikkoolainen sanoi: \"Tehkäämme kuten Stenroos käskee ja menkäämme\ntyöhön.\"\n\n\"Minä olen samaa mielipidettä, että menkäämme työhön ja juhlikaamme\nsitten kun kupparimme saapuu\", kannatti laihialainen.\n\n\"Ja olkaamme huomenna kaikin raittiita!\" lisäsi Iiska.\n\nMiehet suostuivat menemään työhön ja pian olivat he laivassa. Työtä\ntehtiin yhtämittaa seuraava yö ja vielä sunnuntaina puoleen päivään\nsaakka, jolloin laiva vasta tuli tyhjäksi.\n\nSunnuntai-iltana oli joka mies selvillä päin. Tavallisuuden mukaan\npidettiin raittiuskokous. Kun pöytäkirja oli luettu, lausui Stenroos\nihmeissään: \"Mitä ihmeitä siinä mainittiinkaan! Ettäkö seura on pantu\noikein istumaan kokouksen päätöksellä. Tämähän on hävyttömyyden huippu,\nettä seura pannaan istumaan, kuten joku jauhomylly!\"\n\n\"Minä esitän että pöytäkirja hyväksytään!\" kiirehti Iiska.\n\n\"Minä kannatan!\" vahvisti Teemu toivoen päästävän keskustelematta\nkiusallisen jutun johdosta.\n\n\"Seura sunnuntaihin saakka istumaan! Tämä on kummallisin päätös, mitä\nvielä eläissäni olen kuullut tehtävän. Panna raittiusseura istumaan\nmäärätyksi ajaksi, että jäsenet saavat sillä aikaa juopotella!\"\nihmetteli Stenroos yhä.\n\nSe kiusasi seuran jäseniä. Äänettöminä he silmiään mulkoillen\nkuuntelivat Stenroosin ripitystä.\n\n\"Tosiaankin, se on suurimman tyhmyyden todistus\", sanoi Stenroos ja\nlisäsi: \"Koska pöytäkirja on esitetty hyväksyttäväksi, niin olkoon\nsitten hyväksytty, mutta häpeällistä se on jälkeentuleville näyttää\ntällaista raittiusseuran pöytäkirjaa.\"\n\n\"Viisas esimerkki tulevalle polvelle!\" sanoi Piltti.\n\n\"Ja hyvin opettavainen\", tuumi Iiska.\n\n\"Herra armahda 'Hyvä Toivo' raittiusseuran jäseniä ja salli heidän\nkupparinsa onnellisesti saapua perille!\" rukoili latvaheikkoolainen.\n\n\"Ja ettei hänen sarviansa matkalla kukaan varastaisi\", lisäsi Teemu.\n\n\"Olkoonpa nyt kuppari sarvineen missä tahansa, mutta huomen aamulla on\njoka miehen mentävä työhön\", sanoi Stenroos, sekä jatkoi: \"Yöllä tulee\nsellainen laiva, jossa on kuusi lastireikää. Mitä minä tulin huomaamaan\ntokkaherrain puheesta, niin he tulevat koettelemaan sen laivan\npurkauksessa mikä kansallisuus on paras työnteossa. Me suomalaiset\ntulemme kahdelle peräreijälle. Sitä seuraaville kahdelle ruotsalaiset\nja irlantilaiset kahdelle keulareijälle. Sitten nähdään kutka sitä ovat\ntyömiehiä.\n\n\"Annetaanko voittajille mitään palkintoa?\" kysyi Piltti.\n\n\"Niin, ja miten käy hävinneille, saavatko he lähdön tokalta, vai\nkuinka?\" kysyi raumalainen.\n\n\"Heistä tehdään paaseja\", selitti Iiska.\n\n\"Minä olen jo kauan toivonut sitä, että tulisi tilaisuus koetella\nvarsinkin ruotsalaisten kanssa miesten kuntoa. Nyt se tilaisuus sitte\nvihdoinkin tuli\", sanoi laihialainen.\n\n\"Mahtaakohan siinä laivassa olla kuinka pitkä perä?\" kysyi Teemu.\n\n\"Minä en tiedä sanoa, kun en tiedä laivan nimeä. Mutta perässä on aina\ntavallisesti enempi lastia\", vastasi Stenroos.\n\n\"Olkoon pitkä tai lyhyt, kyllä me puolemme ruotsalaisilta pidämme, jos\nvaan yhtä monta miestä on joka reijällä\", vakuutti kuurtanelainen.\n\n\"Jos saisi juoda 'piiriä' kuten ennenkin, niin sitten me varmasti\npärjäisimme\", sanoi Teemu ja lisäsi: \"mutta kun meidän pitää juoda\nryynivettä sensijaan kun toiset litkovat 'piiriä', niin se panee vähän\nepäilemään voittoamme.\"\n\n\"Niin, jos me emme pärjää siinä laivassa, niin sitten on juotavissa\nsyy!\" sanoi Iiska.\n\nTällä loppukeskustelulla oli vähällä kokous tulla päätetyksi. Stenroos\nei järjestyksen miehenä sitä sallinut, vaan vaati hiljaisuutta, niin\nettä kokous lopetettiin hyvässä järjestyksessä.\n\nSeuraavana aamuna kun miehet menivät laivaan, huomasivat he heti\ntokan paasien hommista mitä oli tekeillä. Ensiksi olivat he jakaneet\njokaiselle reiälle osansa siten, että liidulla oli merkitty kunkin\njoukkueen työosa.\n\n\"Te arvattavasti huomaatte, mitä on tekeillä ja käsitätte, että nyt\non kysymyksessä kansallisuusmaine, jonkatähden minä kehoitan teitä\njokaista viimeiseen asti ponnistelemaan. Jos me nyt voitamme tai\nhäviämme, niin siitä riippuu tulevaisuutemme Ashtabula Harborissa\",\nselitti Stenroos miehille ennenkuin työ alettiin.\n\n\"Suomalaisten on täytynyt vuosisatoja niittää ruotsalaisille mainetta,\nmutta nyt koettakoot hankkia sitä itse itselleen\", puheli Piltti.\n\n\"Huomatkaa pojat, ettei ruveta ollenkaan hätäilemään, vaan pidetään\ntasaista ja yhtämittaista painostusta tämä päivä. Huomenna kun\ntoiset ovat tehneet itsensä väsyksiin, niin me vain pykäämme. Sinä\nlaihialainen rupeat koukkumieheksi tälle puolelle ja ilmajokelainen\ntoiselle puolelle\", kehoitti Mäki-Töyli.\n\n\"Sinä Teemu rupeat kohta kaivamaan pohjaan, että saadaan ruveta luomaan\nlattialta\", ehdotti Piltti.\n\nÄkäisesti alkoi \"paketit\" kohta alusta liikkumaan nostokraanain\nselillä. Koneenkäyttäjille oli myöskin annettu tietää, että on kysymys\nkilpailusta, ja että heistä riippui yhtä paljon kuin miehistökin\njoukkueiden (gänkien) ja heidän oma työkuntoisuutensa.\n\nPuolisen aikana ei voitu vielä sanoa mikä joukkue oli edellä tai\njälessä, sillä multakasat tokalla olivat silmällä katsottuna saman\nkokoisia. Miehet myöskin joka reijällä olivat hyvässä kunnossa.\nIltapäivällä työ oli jo kehittynyt suoranaiseksi kilpajuoksuksi.\nRuotsalaiset ja irlantilaiset pitivät kovaa elämää yllä sillä he\nolivat pikku pöhnässä yhtämittaisesta \"piirin\" juonnista, jotavastoin\nsuomalaisten ryynivesi ei ollut suomalaisissa tehnyt mitään muutosta.\nJo vaihtuu ruotsalaisten reijällä mies! Yksi väsyi ja toinen astui\ntilalle. Suomalaiset päästivät kovan ivahuudon tästä, johon myöskin\nirlantilaiset yhtyivät, vaikkakin hyvin laimeasti, sillä heitäkin alkoi\nväsyttämään. Kun tultiin illalliselta, niin ruotsalaisille ilmestyi\nkolme uutta miestä ja irlantilaisille kaksi. Suomalaiset pysyivät joka\nmies paikoillansa. Aamupuoleen yötä kun koneita öljyttiin, huomasivat\nsuomalaiset, että heidän oorikasansa tokalla oli tuntuvasti suurempi\nkuin toisten, mutta he eivät siitä mitään virkkaneet.\n\n\"Nyt on muutettava koukkumiestä!\" vaati ilmajokelainen astuen väsyneenä\nsyrjään. Piltti oli heti valmis ottamaan hänen paikkansa.\n\n\"Nyt ei ole kysymyksessä ainoastaan kansallisuusmaine, mutta myöskin\noluen ja ryyniveden maine\", puheli Stenroos tuodessaan uutta raitista\nvettä miehille.\n\n\"Kyllä minä nyt jo toivoisin, että meidän raittiusseura istuisi, että\nsaisimme edes yhden 'piirikäen'\", tuumi Teemu.\n\nAamulla varhain saapui tokan supitentti ja pääpaasi laivan kannelle\nkatsomaan kuinka työ oli edistynyt.\n\n\"Kuinka monta miestä on tähän mennessä pitänyt vaihtaa?\" kysyttiin\nStenroosilta.\n\n\"Kunhan nyt edes saataisiin yksi viikko yhtämittaa työntää, niin sitten\nvasta tulisi kysymykseen miesten vaihto\", vastasi Stenroos melkein\nloukkaantuneena.\n\n\"Minä olen veikannut teidän miestenne puolesta sata dollaria ja minä\ntiedän, että myös sen voitan. Puolet siitä saatte tasata miestenne\nkanssa\", kuiskasi tokan pääpaasi Stenroosille.\n\n\"Minä luulen, että me saamme osamme lastista eineeseen mennessä\ntyhjäksi ja nostamme kraanamme pystyyn\", vastasi Stenroos.\n\nRuotsalaisille oli vaihtunut jo seitsemän miestä. Suomalaisilla oli\nyhä samat miehet. Ilmajokelainenkin kun sai puoli tuntia istahtaa,\noli taas kuin uusi mies. Yksi tunti on enää eineeseen ja suomalaiset\njo puhdistivat lattiaa. Ruotsalaiset ovat hiljaisia, sillä heillä on\npelkona jos irlantilaisetkin voittavat heidät.\n\n\"Hurraa for Finland!\" huusi raumalainen kun \"paketit\" nousivat ylös.\nSuomalaiset voittivat irlantilaiset kolmella tunnilla ja ruotsalaiset,\njoitten päältä tokan supi oli veikannut lähes neljällä tunnilla.\n\n\"Me voitimme, mutta jos me olisimme juoneet olutta, kuten toiset, niin\nemme ainakaan olisi voittanut näin loistavasti\", selitti Stenroos\nmiehille.\n\n\"Siis tässä kilpailussa sai mainetta 'Hyvä Toivo' raittiusseurakin\",\nsanoi Teemu.\n\n\"Se onkin ollut hullu usko, ettei tokkatyötä voi tehdä ilman oluen\nvoimaa\", lisäsi Piltti.\n\nKilpailu ei vielä päättynyt tähän, sillä tokkaherrain välillä oli\ntullut väitös mistä kansallisuudesta löytyy väkevin mies. Supitentti\noli luvannut panna taas yhden ison ruotsalaisen puolesta veikkaa\nkaksisataa dollaria, ja tokan paasi vastasi suomalaisten puolesta\nmainittua summaa. Ashtabulan rautatieasemalla oli puntari, jota sai\nnostaa. Sinne lähdettiin koettelemaan voimia. Suomalaiset saivat itse\nvalita väkevimmän miehen joukostaan. He valitsivat kälviäläisen. Hän\nei ollut kovinkaan kookas mies, mutta hän oli miestä maasta asti ja\ntunnettu suurista voimistaan. Karstulainen, joka oli jättiläinen\nkälviäläisen rinnalla, otettiin varamieheksi, kun lähdettiin matkalle.\n\nEnsiksi nosti irlantilainen seitsemänsataa paunaa. Ruotsalainen nosti\nvähän yli kahdeksansataa ja kaikki olivat sitä mieltä, että tuo pieni\nsuomalainen ei voi nostaa niin paljoa. Hämmästys kuitenkin oli suuri\nkun hän nosti viisarit pystyyn. Tuhat paunaa! Sen enempää ei puntari\nvoinut merkitäkään, joten ei kukaan tullut tietämään kuinka paljon\nsuomalainen todellisuudessa olisi nostanut.\n\nTokan pääpaasi, joka veikkasi suomalaisen puolesta, sanoi: \"Jos minä\nannan tuon ison suomalaisen nostaa, niin se nostaa koko puntarin\ntilaltaan pois.\"\n\nTokan supitentti, huomattuaan ettei suomalaista voita kukaan missään\nkoetuksessa, tuli kädestä puristaen tervehtimään ensiksi kälviäläistä\nja sitten Stenroosia lausuen: \"Nyt minä, uskon, että suomalaiset ovat\nvoittamattomia kaikessa.\"\n\nSiitä päivästä lähtien on suomalaisten maine tokkatyössä ollut edellä\nmuita.\n\n       *       *       *       *       *\n\nSeuraavana aamuna kun suomalaiset olivat lähdössä työhön, ilmestyi\nCastle Cartin edustalle omituinen joukkio.\n\n\"Katsokaas ketä nuo ovat!\" huomautti Teemu osoittaen kadulle.\n\n\"Eikö ne ole suomalaisia?\" arveli Piltti.\n\n\"Varmasti ovat suomalaisia, ja katsokaas yhdellä on hevosen silat\nolkapäillä!\" selitti kuurtanelainen.\n\n\"Katsokaas, tuo pieni vaimo, joka nyt tulee sisään, on vissiin se\nmeidän tohtori ja kuppari!\" ehätti Iiska selittämään.\n\nMiehet ryntäsivät kaikin pihalle tervehtimään tulijoita.\n\n\"Asuuko tässä se 'Hyvä Toivo' raittiusseura?\" kuului kimeä ääni\njoukosta.\n\n\"Kyllä se tässä asuu. Mutta eikö se ole Tuppelan Kreeta?\" kysyi\nlatvaheikkoolainen ja ojensi kätensä tervehtiäkseen Kreetaa.\n\n\"Kreetahan minä olen. Mutta kuka te olette, joka minut tunnette?\"\nihmetteli Kreeta.\n\n\"No, eikö Kreeta enää latvaheikkoolaisia tunne?\"\n\n\"Voi hyvänen aika! Mehän olemme vanhoja tuttuja\", lausui Kreeta ja\npudotti likaisen pussin selästään, josta kuului kummallista kalinaa.\n\nKreetan ja latvaheikkoolaisen keskustellessa vanhoista asioista,\nmarssivat toisetkin matkamiehet Castle Cartin pihaan.\n\n\"Mitäs te noilla siloilla meinaatte, vai onko hevonen matkalla\nkuollut?\" kysyi raumalainen siloja kantavalta mieheltä.\n\n\"Ei ole ollut hevosta, mutta minä olen kuullut, ettei täällä saa\noikeita siloja ollenkaan. Tuumasin lähteissäni, että jos tulisi täällä\njoskus hevosen omistajaksi, niin olisi panna silat selkään\", vastasi\nmies.\n\n\"Teidän lyhdyssä palaa tuli keskellä päivää\", huomautti Piltti eräälle\ntulijoista, joka hajalla säärin seisoa töllisteli toisten takana palava\nlyhty kädessä.\n\n\"Miksikäs ei se palaisi kun se kerran on palamaan pantu\", vastasi mies\nvähän loukkaantuneena nokkaviisaasta huomautuksesta.\n\n\"On tainnut palaa Suomesta saakka?\" kysyi Piltti.\n\n\"Jos olette lukeneet kreikkalaisista, niin tiedätte, että he\nvieraille maille matkustaessaan veivät tulen mukanaan. Vieraalla\nmaallakin ollessaan tahtoivat he aina olla omasta kotimaasta tuodun\ntulen lämmittämiä. Niinpä minäkin otin suomalaisen tulen mukaani\ntänne länteen. Toivon, että voin tällä kotimaan tulella kuvata sitä\nkansallisen hengen tulta maamiehillemme täällä, jonka lämmittävää\nvoimaa he tarvitsevat yhteispyrinnöissänsä\", selitti mies.\n\n\"Hän on pappi\", kuiskasi Teemu Iiskan korvaan.\n\n\"Olette vissiin käynyt paljon kouluja, kun olette lukenut\nkreikkalaisistakin?\" kysyi Piltti häneltä.\n\n\"Paljon olen käynyt koulua, neljä vuotta rippikouluakin, niin että on\ntarpeeksi talonpojan osalle\", vastasi mies.\n\n\"No, hyvää päivää!\" sanoi Iiska Kreetalle ja tervehti häntä kädestä\nsekä kysyi: \"Tekös se sitte olette meidän odotettu tohtori?\"\n\n\"Minähän se olen\", vastasi Kreeta ja tarttui ojennettuun käteen.\n\n\"Muistitteko ottaa edes tarpeeksi sarvia mukaanne?\" kysyi Iiska.\n\n\"Kaksisataa sarvea on minulla tuolla pussissa. Vaikka mä sen itse\nsanon, niin ne on parasta sorttia, mitä lehmän päässä voi kasvaa.\nMutta kylläpä siinä sain kulkea ympäri pitäjää ennenkuin sain pussini\ntäyteen. Nähkääs, nyt on sarvet hyvin lujassa, kun ovat ruvenneet\njoka talossa kasvattamaan niitä nutipäitä holsteini lehmiä, jotka\novat niin kelvottomia, ettei niille edes sarvet päähän kasva. Mutta\nkun se on kerran tullut tavaksi, niin holsteini se olla pitää, saipa\nkuppari-parka sarvia tai ei\", selitti Kreeta.\n\nEräs joukkueeseen kuuluva nuori mies, joka vaatteistaan päättäen oli\nkaupunkilainen, istuutui tyhjän oluttynnyrin päälle ja alkoi haikeasti\nvedellä harmonikalla, jonka soittokoneen hän oli tuonut Suomesta.\nSoitto vaikutti repäisevästi mieliin ja karkoitti ujouden tulokkaista.\n\n\"Olipas vaan vähältä etteivät ne herrat siellä New Yorkissa vieneet\nminun sarvipussiani. Pussi tyhjennettiin pöydälle ja sitten niitä\nsyynättiin ja mitattiin. Minä jo sanoin heille, ettei tarvitse parempia\nsarvia mistään hakea\", selitti Kreeta kokemuksiaan Ellis-saarella ja\nmoitiskeli amerikalaisia herroja.\n\n\"Niin, nähkääs, ne oli tullimiehiä, jotka meinasivat tullata Kreetan\nsarvet, mutta siellä oli joku suomalainen, joka osasi selittää ettei\nKreeta tuo niitä tänne myytäväksi, vaan omia tarpeita varten\", selitti\neräs samassa matkassa saapunut mies.\n\n\"Tulkaapas nyt Suomi-vieraat kaikki sisälle. Teillä taitaa olla\nkaikilla kova nälkäkin kun olette pitkästi matkustaneet\", kehoitti\nMäki-Töyli vieraita.\n\n\"Näillä on niin, että oikein näköä haittaa\", vastasi Kreeta, ottaen\npussinsa ja astuen sisään, toisten seuratessa häntä.\n\n\"Jos oikein muistan, niin meillä oli sellainen välipuhe, että kun\nmeidän arvoisa kuppari ja tohtori saapuu, niin siitä päivästä tehdään\nkansallinen juhlapäivä, ja että seura pannaan sinä päivänä istumaan\",\nmuisteli raumalainen.\n\n\"Sellainen se oli puhe, ja sitä päätöstä ei toiseksi muuteta\", sanoi\nTeemu ja lisäsi: \"Sinä Iiska menet puheenjohtajan paikalle heti, sillä\nme pidämme väliaikaisen kokouksen ennenkuin Stenroos kerkiää takaisin\ntokalta.\"\n\nIiska meni pöydän taakse ja kopautettuaan isolla lusikalla pöytään,\nlausui: \"Kaikki, jotka ovat sitä mieltä, että seura pannaan kahdeksi\npäiväksi istumaan, nostakoot kätensä ylös!\"\n\nJokaisen käsi nousi nopeassa tahdissa ylös.\n\n\"Vastustajat tekevät samoin! — Ei yhtään vastustajaa, joten 'Hyvä\nToivo' raittiusseura ei ole toiminnassa kahteen päivään. Kirjuri\nmerkitköön seuran pöytäkirjaan tehdyn päätöksen, lausui Iiska lyöden\ntaas lusikalla pöytään päätöksen vahvistukseksi, ja ilmoitti että\nväliaikainen kokous oli päättynyt.\n\n\"Sinä Teemu menet nyt hakemaan yhden ison tynnyrin olutta ja yhden\npullon jotain makeampaa ainetta tälle meidän kupparille\", määräsi\nPiltti.\n\n\"Sinä latvaheikkoolainen saisit avustaa minua, että saadaan näille\nvieraille kunnollinen ateria\", pyysi ilmajokelainen latvaheikkoolaista.\n\n\"Kyllähän minä, mutta tottapa sitä ensin tarjotaan vieraille ryypyt\",\nselitti latvaheikkoolainen ja toi juomalaseja pöydälle.\n\n\"Se ei saakkaan olla mikään poikanen, joka 'tuplakäen' jaksaa kantaa\nRengaskorvan kapakasta tänne asti\", sanoi Teemu laskiessaan 'piirikäen'\nolaltaan lattialle.\n\n\"Nämä kuuluu kupparille!\" selitti Teemu, ottaen taskustaan kaksi pulloa\n\"rokkelraita\".\n\n\"Sinä latvaheikkoolainen tapat 'käen' ja tarjoat vieraille\namerikalaista olutta\", määräsi Teemu.\n\n\"Ensin tietysti tarjotaan meidän arvoisalle henkilääkärille ryyppy\nja sitten vasta miehille\", sanoi latvaheikkoolainen kaataessaan\n'rokelraita' juomalasiin ja kehoitti Kreetaa: \"No, maistappas nyt\ntästä!\"\n\nKreeta otti lasin käteensä ja maistoi ensin hyvin vähän.\n\n\"No, ei täällä sillä tavalla maistella kuin siellä Suomessa. Lasi\ntyhjäksi!\" kehoitti latvaheikkoolainen.\n\n\"Mutta kylläpä se olikin hyvää! En vielä eläissäni ole saanut noin\nhyvää viiniä. Kyllä herroilla tapasi Suomessakin olla toisinaan\nhyvääkin viinaa\", puheli Kreeta ja kiitteli niijaten.\n\n\"Kas sillä tavalla! Täältä nyt vielä 'piirilasi' päälle! Sitten vasta\nistutaan pöytään\", kehoitti tarjoilija.\n\n\"Mutta eiköhän se ole viisainta, että panen jo sarvet likoon, niin saan\nalkaa jo tänään kupittelemisen?\" kysyi Kreeta.\n\n\"Aivan oikein, sarvet likoon ja miesten selät esille. Kyllä tässä on jo\nkipuja kärsittykin\", kehoitti Piltti ja haki Kreetalle ison vesiämpärin.\n\n\"Kas täällä Kreetalle vielä toinenkin ryyppy!\" kehoitti Teemu ojentaen\nlasin hänelle.\n\n\"En tiedä tohtiiko sitä ottaa toista kun tuo ensimäinen tuntuu jo\nkulmissani\", esteli Kreeta, mutta tyhjensi kumminkin lasin yhdellä\nsiemauksella.\n\nKun oli jo juotu oluttynnyri melkein tyhjäksi, pyysi ilmajokelainen\nvieraita syömään.\n\nMinä en välitä nyt mistään muusta, pistelenhän vain tuon vellin tuosta\nposkeeni sanoi Kreeta, ja otti kastikupin eteensä ja alkoi lusikalla\nsitä lipiköidä suuhunsa. \"Kylläpä se olikin hyvää ja rasvaista!\" tuumi\nKreeta pyyhkiessään lusikkaa alushameensa liepeeseen.\n\n\"Nyt on kysymys, missä sitä kupitaan, kun ei ole saunaa\", tuskitteli\nraumalainen, kun oli syöty.\n\n\"No, eikös puhe ollut sellainen, että tästä keittiöstä tehdään\nväliaikaisesti sauna\", huomautti Piltti.\n\n\"Niinhän se oli puhe, mutta luuleeko Kreeta, että tässä voisi kupita?\"\nkysyi raumalainen.\n\n\"Miksikäs ei voi kun niikseen on, mutta pitäisihän sitä saada ensin\nkylpeä, että veri paremmin liikkuisi\", vastasi Kreeta.\n\n\"Nyt kaikki miehet tuonne toiseen huoneeseen, niin minä näytän kuinka\ntästä saadaan hyvä sauna\", komensi Mäki-Töyli miehiä.\n\n\"Ja sinä Piltti menet hakemaan tuolta mäen päältä 'meepulin' oksia,\nettä saadaan kylpeä oikein vihdalla\", määräsi Iiska.\n\n\"Ikkunaverhot kiinni, ettei näy kadulle\", komensi Mäki-Töyli, saatuaan\nkaikki kuntoon. \"Stouvi\" oli melkein punainen kuumuudesta, jonka päälle\nhän heitti vettä näyttääkseen, että siitä tulee löylyä. Kuuma höyry\nnousi sakeana höyrynä kattoon ja osottautui mainion hyvästi ajavan\nlöylyn tointa. \"Ketä ensimäiseksi kupitaan?\" kysyi Iiska.\n\n\"Kreeta syynätköön miehet ja kenessä hän huomaa olevan enimmän pahaa\nverta, niin se menköön ensimäiseksi kupittavaksi\", vastasi Piltti\ntullessaan sisään \"meepulin\" oksia iso kantamus kainalossa.\n\nKreeta syynäsi miehet ja valitsi neljä joukosta. Teemu, joka tuli\nensimäiseksi, tarjosi ensin Kreetalle hyvän ryypyn ja sitte järjesti\npenkit, niin että niille sopi kolme miestä, yksi istui pöydälle.\n\n\"Nyt joka mies seisomaan pöydälle, niin minä heitän löylyä!\" komensi\nTeemu ja alkoi heittämään vettä \"stouvin päälle\", josta nousi kuuma\nhöyry kihisten huoneeseen. Kymmenen sarvea Kreeta imi ensiksi jokaisen\nselkään ja sitten vähitellen lisäsi niin, että niitä tuli jokaisen\nselkään neljäkymmentä. \"Kyllä pitää olla miesraukkain selässä pahaa\nverta!\" surkutteli Kreeta ottaessaan sarvia irti.\n\n\"Kylläpä sitä on ollut kestämistä, eikä se ole ollut ihme, vaikka sitä\ntoisinaan on otettukin ryyppyjä\", vastasi isokyröläinen.\n\n\"Kaadappas nyt sinä kuurtanelainen jokaiselle 'piirilasit', ja heitä\nvähän sinne kiukaallekin, että saamme oikein herraslöylyä\", komensi\nTeemu.\n\n\"Jo vain\", vastasi kuurtanelainen ja kaatoi jokaiselle lasit olutta\nsekä läikäytti uuninkin päälle. Paha katku tuli huoneeseen, mutta\nmiehet eivät siitä välittäneet. Se tuntui heistä, juhlalliselta kun\nsaivat oikeata olutlöylyä.\n\n\"Kas kuinka mustaa verta! Minä ihmettelen, kuinka te miespoloiset\nolette kestäneet tällaista verta selässänne\", ihmetteli Kreeta.\n\nKuuma löyly ja olut meni Kreetan päähän, niin että häntä jo pakkasi\nheikottamaan. Epätasaisina satelivat iskut, joita hän hakkaili sarvien\njälkiin miesten selissä.\n\n\"Vaikka mä sen itse sanon, niin kyllä minä otan veren pois vaikka\nkynnen alta\", kerskui Kreeta ja kaatoi itse itselleen toisen lasin\nolutta.\n\n\"Kuinkas Teemun selästä veri heltii, kun se on noin lihava?\" kysyi\nKreeta Teemulta, \"Kah, aivan sarvi täynnä, mutta ei ole niin mustaa\nkuin oli tuon joka tuossa penkillä makaa, en minä muista nyt mikä sen\nnimi oli.\"\n\n\"Matti Pöyli on hänen nimesä, mutta me olemme kutsuneet häntä vaan\n'kuurtanelaiseksi' kotipitäjänsä mukaan\", esitti Teemu.\n\n\"Niinhän täällä on verta kun lahtihuoneen lattialla\", sanoi Iiska\nkurkistaen oven raosta sisälle.\n\n\"Verta on ja toista tulee. Kyllä on ihme, ettei miesparat ole kuolleet,\nkun tuommoinen verenpaljous on jokaisen selässä ollut\", vastasi Kreeta.\n\"Vaikka ei sitä joka kuppari verta saa tulemaan, vaikka olisi niin,\nettä nahan läpi tihkuisi\", jatkoi Kreeta ja kaatoi olutta lasiin.\n\n\"Eipä tietenkään. Sanotaanhan se jo kirkkoherra Hirvisen Kreetalle\nantamassa todistuksessa, että kyllä Kreeta veren imee, jos sitä vaan\nvähänkin on\", myönsi Iiska ja veti oven kiinni.\n\nKun huoneesta ei tuokioon aikaan kuulunut ääntä, niin Piltti, aavistaen\npahaa, aukaisi oven ja vitkasi sisään.\n\n\"Tulkaas miehet nyt tänne, täällä ei taida kaikki olla niinkuin olla\npitäisi\", huusi Piltti toisille miehille.\n\n\"Mässähryksissä jokainen vissiin!\" sanoi latvaheikkoolainen.\n\n\"Ei olisi ihme, vaikka olisivat jo kuolleet, kun tuommoinen sarvien\npaljous on joka miehen selässä!\" lisäsi laihialainen.\n\n\"Mutta jo siinä Kreeta-raukalla on ohut imemistä!\" säälitteli Talso.\n\n\"Minä luulen, että miehillä on huonommin asiat kuin tavallinen\nmässähtäminen, niin luulen\", sanoi Iiska ravistaen Teemua tukasta.\n\n\"Viisi huolii miehistä, kyllä täällä niitä on. Mutta nyt on\npelastettava meidän kuppari\", lausui Piltti pitäen kupparin päätä\nylhäällä.\n\n\"Kantakaa se tänne ruumaan, ojentakoon tuohon sänkyyn selälleen, ei\nsiellä tuommoisessa katkussa henkiin tule\", sanoi kyröläinen toisille,\njotka seisoivat Kreetan ympärillä.\n\n\"On selvin, että mennään heti hakemaan tohtoria, sillä ei tämä muuten\ntule henkiin\" sanoi Piltti, kun huomasi että olut, jota hän lusikalla\nsipoi Kreetan suuhun, juoksi samaa tietä pois.\n\n\"Aivan oikein. Tohtori on heti haettava. Ei se mihinkään sovi, että\nraittiusseuran kuppari viinaan kuolee\", lisäsi Iiska ja lähti hakemaan\ntohtoria.\n\nJuuri kun tohtori saapui, niin Kreetakin alkoi aivastelemaan, ja\nsaatuaan jotain lääkettä tohtorilta, aukaisi hän jo silmänsä, mutta\nvaipui uudelleen pökerryksiin.\n\n\"Kun se saa hetken rauhassa nukkua ja katsotte, ettei se heti saa\nolutta tahi viskiä, niin kyllä se siitä virkoaa\", sanoi tohtori ja\naikoi lähteä. Piltti otti tohtoria takin hihasta kiinni ja veti toiseen\nhuoneeseen koettaen selittää tilannetta: \"Foor moor sik män.\"\n\nTohtori astuessaan toiseen huoneeseen ja nähtyään kolme miestä\npitkällään pöydällä ja yhden penkillä, kaikki ylt'yleensä verissään\nja sarvet selässä, oli vähällä pyörtyä. Laukku, joka oli hänen\nkädessään, putosi lattialle ja hän itse seisoi ovipielessä vaaleana\nkuin marmoripatsas. Hän olisi mielellään lähtenyt livistämään, mutta\njalkansa eivät totelleet häntä.\n\n\"Ota sarvet pois niiden selästä, ei ne nyt enää mitään hyödytä\", käski\nkyröläinen Pilttiä.\n\n\"Paras se onkin \", vastasi Piltti ja alkoi kiskomaan ensiksi Teemun\nselästä sarvia..\n\nTohtori nähtyään miten jokainen sarvi oli täynnä verta ja aina sarven\ntilalla haavoja, kauhistui ja luhistui läjään lattialle.\n\n\"Nyt pojat se vasta peli alkaa, kun tohtorikin kuolee!\" huudahti\nPiltti, tarttuen tohtoriin kiinni.\n\n\"Ja vielä paikkakunnan ainoa tohtori\", lisäsi Iiska.\n\n\"Nyt on paras että kannamme hänetkin tuonne sänkyyn Kreetan seinälle\",\nesitti kyröläinen, tarttuen samassa tohtorin jalkoihin kiinni ja\nalkoi kantaa Piltin kanssa häntä sänkyyn. Sattumalta tuli Iso-Liisa\nmyös kylään ja hänen neuvostaan kaadettiin jääkylmää vettä miesten\nniskaan ja valeltiin ruumiit, joka vaikutti, että he tulivat tajulleen.\nSaatuaan vielä olutta, voivat he nousta ylös. Tohtorin päähän valeltiin\nmyös jäävettä ja kun hän vihdoin tuli tajulleen ja näki makaavansa\nalastomana Kreetan vieressä, niin hän hyppäsi kuin vimmattu suoraan\nkadulle, jättäen lakkinsa ja laukkunsa Castle Cartiin.\n\nPian oli ympäri kaupungin puhe, että Castle Cartissa on tapettu\nneljä miestä imemällä, niistä veri kuiviin. Kansanjoukko ja poliisit\nkiersivät Castle Cartia, mutta eivät uskaltaneet mennä sisälle\ntekemään tutkimusta. Seuraavana päivänä saapui sheriffi apulaistensa\nkanssa ja piti kuulustelun ilmisaannin johdosta. Vasta kun jokainen\nmiehistä näytti selkänsä ja Kreetan sarvet oli tutkittu, niin sheriffi\ntuli vakuutetuksi, että miestapoista ei ole kysymystä. Irlantilaiset\nkumminkin vielä kauan jälkeenpäinkin pitivät totena, että suomalaiset\nolivat tappaneet neljä omaa kansalaistaan imemällä luusta tehdyillä\nputkilla niistä veren kuiviin ja ruumiit haudattiin Castle Cartin\nkellariin ja että sheriffi lahjottiin olemaan hiljaa.\n\nIlman suurempia tapahtumia tuli sunnuntai, jolloin Hyvä Toivo\nraittiusseura oli päätetty panna taasen käyntiin. Useat olivat kyllä\nsitä mieltä, että annetaan se istua vielä viikko, mutta enemmistö\npäätti, että seura on pantava heti käyntiin täydellä voimalla.\n\nStenroos oli päättänyt, että seura saa aina istua, mutta pelastaakseen\njuuri Suomesta tulleet, myöntyi hänkin olemaan edelleen mukana.\n\nPöytäkirja, jossa oli päätetty seuran istumaan panosta, luettiin ja\nmyöskin Stenroosin nuhtelevan puheen perästä hyväksyttiin. Kaikki,\njotka juuri olivat saapuneet Suomesta, otettiin seuraan jäseniksi.\n\n\"Mutta\", sanoi Teemu, \"eikö olisi edullista, että annettaisiin\nKreetalle, meidän tohtorille, oikeus antaa taudin sattuessa olutta\ntaikka viskiä niin paljon kuin Kreeta näkee hyväksi sairaalle antaa?\n\n\"Se on mainio esitys, sillä onhan Kreeta meidän todellinen, oikea\nhenkilääkäri\", myönsi latvaheikkoolainen.\n\n\"Mitä se Kreeta itse tästä ajattelee?\" kysyi Piltti.\n\n\"Aina se Hirvinen tapasi, ennenkuin kupittelemaan ruvettiin, ottaa pari\nhyvää ryyppyä, ja antoi se kupparillekin\", vastasi Kreeta.\n\n\"Tästä asiasta ei pitemmältä keskustella, joka ei tahdo olla\nehdottomalla kannalla, niin hän olkoon ulkona seurasta\", lausui\nStenroos ja löi päätöksen vahvisteeksi vasaralla pöytään.\n\nKukaan ei kumminkaan tahtonut erota seurasta, vaan yksimielisesti\nrehellisellä tavalla jatkettiin seuran toimintaa monta aikaa.\n\nHuolimatta kapakoitsijain monista kätyreistä, rikkoneita ei ollut,\nuusia jäseniä vain tuli seuraan ja tämä suututti viinaporvareita\nsiinä määrin, että he lähettivät erikoisen komitean tokkakomppanian\noffiisiin Clevelandiin pyytämään, että komppania erottaisi Stenroosin\ntyöstä pois. \"Sillä ajalla kun Harborissa on ollut raittiusseura\ntoiminnassa, on työ siellä sujunut paljon paremmin kuin silloin\nkun raittiusseuraa ei ollut olemassa. Näinollen me toivomme, että\nruotsalaisten ja irlantilaisten keskuudesta nousisi samanlainen mies\nkun on Stenroos, silloin työ vasta menisi hyvin\", vastattiin yhtiön\ntaholta kapakoitsijoitten komitealle.\n\nJokainen voi kuvitella, minkä vaikutuksen se teki kapakkapuolueessa.\nIhmeellistä oli kyllä, että eivät he panneet käytäntöön tehtyjä\nsuunnitelmiaan Stenroosia kohtaan. Suomalaisten elämä näytti nyt\nHarborissa valoisalta. Juopuneita ei tavattu ollenkaan. Suomessa\noleviin omaisiin se vaikutti vielä suuremmasti, sillä joka maksupäivänä\nlähettivät miehet ylijääneet rahat Suomeen.\n\n\"Vielä meiltä puuttuu jotain\", lausui Stenroos eräässä kokouksessa.\n\"Nähkääs, joukkoomme on ilmestynyt useita nuoria, jotka ovat\nrippikouluijällä, ja kun ei heidän vanhempansa katso asiaa vakavammalta\nkannalta, niin on meidän velvollisuus hankkia tänne pappi pitämään\nnäille nuorille rippikoulua ja päästämään heidät Herranehtoolliselle.\"\n\nEhdotus hyväksyttiin yksimielisesti ja päätettiin heti kutsua eräästä\nlännen valtiosta pappi.\n\nJonkun ajan kuluttua pappi saapuikin, ja jo seuraavana päivänä\nalotti hän koulunpidon viidelle oppilaalle. Iltaisin piti pastori\nraamatunselityksiä, joissa hän toisinaan ankaralla tavalla\ntuomitsi raittiusseuraa. \"Jumalan lapsi\", hän sanoi, \"ei tarvitse\nraittiusseuraa, sillä Jumalan käsi pitää hänet kapakasta pois, mutta\njotka perkeleen kanssa ovat liitossa, heille kuuluu raittiusseura,\nja te kaikki harborilaiset raittiusseuroinenne menette alimpaan\nhelvettiin, ellette ajoissa tee parannusta. Jos te tahdotte nöyrtyä ja\nnauttia Herran pyhää ehtoollista, niin se on teille ainoa pelastus.\nKuinka monta teistä, jotka olette täällä, tahdotte tulla pyhälle\nehtoolliselle?\" kysyi pastori.\n\nJokainen lupasi olla halukas siihen. Latvaheikkoolaisen, joka koko\nsaarnan ajan oli itkenyt, nimitti pastori ikäänkuin seurakunnan\nesimieheksi ja käski hänen hankkia viinin ja leivän.\n\nSeuraavana päivänä haki heikkoolainen yhden pullon portviiniä, ja kun\nleipää ei ollut sopivampaa, niin toi hän kaksi tusinaa \"fraikeekiä\",\njotka leikkeli palasiksi.\n\n\"Luuletko sinä, että yksi pullo viiniä piisaa tämmöiselle joukolle?\"\nkysyi Piltti, nähdessään heikkoolaisella yhden pullon.\n\n\"Jos ei sitä juomalla ruveta nauttimaan, niin tässäkin on liikaa\",\nvastasi heikkoolainen.\n\n\"Vaikka ei muuta kun suun täysi mieheen, niin sittenkin saa olla jo\nainakin neljä pulloa näin suurelle joukolle\", selitti Iiska.\n\n\"No pianhan sitä lisää saadaan\", myönsi latvaheikkoolainen ja lähti\nhakemaan viisi pulloa lisää.\n\n\"Mutta mistä sitä tarjotaan, kun ei ole hopeapokaalia?\" tiedusteli\nvähäkyröläinen.\n\n\"Eikös Teemulla ole juotinvehkeet mukana että saa tehdä pläkkituopin.\nSehän ajaa saman asian\", vastasi Iiska.\n\n\"Kun panee vaan kaksi korvaa\", lisäsi raumalainen.\n\n\"Älkää nyt taasen turhia höpiskö! Täällä on minun 'tinerpeili'. Tätä\nvoi vähän puhdistaa ja ottaa kantimen pois, niin se ajaa saman asian\",\nehdotti Piltti ja näytti tinerpeiliään.\n\n\"Se on yhtä hyvä, kuin jos se olisi hopeapokaali\", myönsi Teemu.\n\n\"Niin, ja tämän maan tinerpeilit, nehän on tehty Vähän-Kyrön hopeasta.\nMutta, mikä se tinerpeili olisi suomeksi?\" ivasi laihialainen.\n\n\"Mitäs ne 'skisas skotit' olis suomeks?\" kysyi Teemu.\n\n\"Kas tässä on, tottapa nämä piisaa, vaikka jokainen ottaisi kaksi\nsuullista\", sanoi latvaheikkoolainen astuessaan sisään mukanaan viisi\npulloa viiniä.\n\n\"Kyllä synnillä lähdettiin, kun nuokin juodaan!\" ilkamoi Iiska,\nviitaten raumalaista kanssaan ulos.\n\n\"Ei tiedä kuinka suuret synnit tuolla kupparilla on, sattuu, niin menee\nyksi pullo tykkänään sille\", sanoi kuortanelainen.\n\n\"Ja ne synnit, joita latvaheikkoolainen te Mikkoskan kanssa, niihin\nmenee toinen pullo\", jatkoi laihialainen.\n\n\"Hiljaa Mikkoskasta! Hän oli tosiuskovainen nainen. Paha vain, että hän\ntäältä lähti pois\", nuhteli latvaheikkoolainen laihialaista.\n\n\"Kuuleppas mitä sanon sinulle. Minulla on esitettävänä sinulle pieni\nkepponen tässä ehtoollisjutussa\", lausui Iiska ulkona raumalaiselle.\n\"Näetkös\", jatkoi hän, \"me haemme kuusi pulloa hyvää wiskiä, ja yöllä\nkun kaikki nukkuu, tyhjäämme nuo heikkoolaisen hakemat viinipullot ja\ntäytämme wiskillä, nähdäksemme minkä vaikutuksen ehtoollinen tekee.\"\n\n\"Sen totisesti teemme. Minä menen illalla hakemaan wiskin ja yöllä\nvaihdetaan se viinipulloihin\", vastasi raumalainen.\n\nKun ehtoollispäivä tuli, laittoi latvaheikkoolainen rippihuoneen\nkuntoon. Pieni pöytä toisella puolella huonetta, jolla oli lautanen\nkukkurapäässä 'fraikeekin' palasia ja Piltin tinerpeili niin kirkkaana,\nettä sen kupeilla helposti näki kuvansa.\n\nRippisaarnassa ei pastori ollut huomauttamatta, miten Suomessa usein\nmentiin ripille viinanhimossa, ja kun viiniastia saatiin huulille, niin\nsitä piti saada juoda niinkun kaljaa.\n\n\"Mutta\", jatkoi hän ottaessaan tinerpeilin käteensä, \"älkää te ottako\nenempää suun täyttä.\"\n\nKuurtanelainen oli ensimäinen rivissä, jolle pastori tarjosi viiniä,\nja luullen sitä viiniksi puhalsi tämä henkeään ulos ja sitten imasi\nsuuhunsa tinerpeilistä täyden suullisen. Seuraavana oli Teemu. Hän\ntarttui käsin tinerpeiliin kiinni ja imasi kolme vankkaa härppäystä\nennenkuin hellitti siitä. Samalla mitalla härppi joka mies, kirpelästi\nvääntäen naamaansa. Mäki-Töyli joukossa oli ainoa kohtuullinen, tyytyen\nhän yhteen suulliseen.\n\nViidelle miehelle oli vasta tarjottu, kun tinerpeili oli tyhjä.\nLatvaheikkoolainen otti tinerpeilin ja tyhjensi sinne kaksi pullollista\nlisää ja ojensi sen papille. Pappi koetti nyt pitää määrää, mutta\nsittenkään ei se piisannut, vaan oli lisättävä yksi pullollinen.\n\nLopuksi piti pappi ankaran nuhdesaarnan rippivieraille heidän\nhimojensa tähden kun olivat häpäisseet ehtoollisen pyhyyttä. Varsinkin\nraumalainen sai hengemnieheltä kuulla ankarat tuomionsanat. Papille\nselvisi, että tämä oli osallisena ruman juonen toimeenpanossa.\n\n\"Minä taisin vähän myöhästyä, kun lähdin viemään kirjettä postiin\",\nlausui kuppari-Kreeta astuessaan sisään hengästyneenä.\n\n\"Olisiko Kreeta todellisesti tahtonut sovittaa syntinsä, nauttimalla\nHerranehtoollista, vai kuinka?\" tiedusteli pastori Kreetalta.\n\n\"Kyllähän se olisi ollut hyvää, kun on tuo vatsakin koko viikon pitänyt\nsemmoista jyrinää, että — ei ole auttanut, vaikka olen melkein koko\npullollisen juonut koliikki troppia. Ajattelin, että kun saisi vaikka\nei muuta kuin puoli suullista vähän parempaa ainetta, niin ehkä se\njyrinä lakkaisi\", vastasi Kreeta.\n\n\"Voi Kreeta-raukka! Minä surkuttelen sinua vanha, paatunut ihminen.\nSinä olet menossa suoraan helvettiin näitten toisten kanssa. Sinun\npitäisi tehdä ajoissa parannus. Jos teet pikaisen kääntymyksen ja kadut\nsyntejäsi, niin sitten vasta puhutaan ehtoollisesta, mutta ei ennen\",\nvastasi pastori ja läksi.\n\n\"Senkin mokoma, kun uskaltaakin lausua, että minä olen suoraan menossa\nhelvettiin! Niin, kun hän nyt sen tietäisi. Hyi olkoon! Enpä vaan\nkupittasi tuommoista pappia, ei-ih!\" kivahti Kreeta kun pappi oli\npoistunut.\n\n\"Älä ole Kreeta milläsikään, kyllä tässä muutkin sen verran ehtoollista\nvoi antaa, että ainakin vatsasta jyrinä loppuu\", lohdutti Iiska ja veti\nesille pullon vaatekaapista.\n\n\"Niin, enhän minä! Ajattelin vain, että jos hän antaisi vaikka edes\nvähän maistaa, niin olisin ilmaiseksi imenyt selkänsä sarvia täyteen\",\nvastasi Kreeta lipoen huuliaan nähdessään pullon väkevää.\n\n\"Mutta mitenkä ihmeellisesti tuo latvaheikkoolaisen viini oli niin\nvoimakasta? Se oli kuin väkevää wiskiä\", ihmetteli kuurtanelainen.\n\n\"Se ei muuta ollutkaan\", vakuutti laihialainen.\n\n\"Oli nyt mitä oli, mutta täällä on ryyppy vielä joka miehelle ja\nKreetalle kaksi! Kas tässä Kreetalle!\" sanoi Iiska tarjoten Kreetalle\ntinerpeiliä.\n\n\"Ääh! Jopas se olikin väkevää rippiviiniä\", ihmetteli Kreeta.\n\n\"No toinen kerta vielä! Ei se jyrinä sieltä vatsasta niin vähällä\nlähde\", kehoitti Iiska.\n\n\"Yh, hyh, hyh, kun on väkevää! Kyllä tuolla luulisi vatsan paranevan\",\nlausui Kreeta hytkähdellen koko ruumiiltaan.\n\n\"Mutta, mitä se olisi miehet, jos pantaisiin taasen raittiusseura\nviikoksi istumaan, kun Stenrooskin on Eriessä, ja haettaisiin muutama\npullo lisää tuota rippiviiniä\", esitti raumalainen.\n\n\"Hiljaa semmoisista! Tässä on menty jo liiankin pitkälle. Kyllä tämä\nvielä on edessämme\", vastasi Mäki-Töyli.\n\n\"Latvaheikkoolainen tästä on edesvastuussa. Hän se viinin asemasta\nhankki wiskiä ehtoollistarpeiksi\", selitti Iiska.\n\n\"Näissä pulloissa selvästi sanotaan 'Port viin', mutta tehtaassa\narvattavasti on tullut erehdys. Se ei ole minun syyni\", puolusti\nlatvaheikkoolainen itseään ja näytti pullon kyljessä olevaa leimaa.\n\n\"Ei siinä mitään vahinkoa ole tullut. Viini oli kerrassaan hyvää, mutta\nse vain oli pahinta kun se tuskin riitti pyhän toimituksen tarpeeksi.\nOlisi kai hankittava uutta\", puolusteli laihialainen latvaheikkoolaista.\n\n\"Uutta ei hankita! Stenroos kun viikon kuluttua lähtee Suomeen, niin\nsitten panemme vaikka kuukaudeksi rattaat taasen pysähtymään\", vastasi\nyksi joukosta.\n\n\"Kannatusta sille puheelle!\" kuului monesta suusta.\n\n\"Nyt pojat kuuluu hyviä uutisia\", sanoi isokyröläinen tullessaan\nsisälle.\n\n\"No, mitä sitten? Eihän vaan Romulainen ole kuollut ja Anna jäänyt\nleskeksi?\" tiedusti raumalainen.\n\n\"Viisi Annasta, mutta tänne on saapunut neljä tyttöä ja komeita tyttöjä\novatkin. Nyt vaan pitäisi saada tanssit pystyyn\", selitti kyröläinen.\n\n\"Ihanko totta?\" kysyi latvaheikkoolainen ja nahkasi mällin suustaan\nnurkkaan.\n\n\"Mistähän päin Suomesta tytöt on kotoisin?\" tiedusteli kuurtanelainen.\n\n\"Kolme ainakin on Karstulasta, sitä yhtä en tiedä. Mutta se oli niin\ntervatynnyrin näköinen, että luulen sen olevan Kuurtaneelta\", vastasi\nkyröläinen.\n\n\"Vähätpä siitä, mistä he ovat kotoisin. Mutta nyt pojat Castle Carti\nkuntoon! Sinä, heikkoolainen ota ja lakaise lattia, toiset järjestävät\nmuita paikkoja ja Kreeta pesee silmänsä. Minä käyn haastamassa heitä\ntänne\", puheli Iiska ottaessaan puhdistushomman johtonsa alle.\n\n\"Aivan oikein, minä tulen mukaasi. Mutta ensin pitää saada raakoottaa\npartansa, ettei mies näytä kovin vanhalta\", puheli raumalainen sangen\nketterästi liikkuen.\n\n\"So pojat! Nyt ei mennä mihinkään! Stenroos tulee tuolla kotiin\",\nkeskeytti laihialainen ja osotti ikkunasta ulos.\n\n\"Mitä me sitä Stenroosia niin orjailemme, aivan kuin hän olisi meidän\nisäntämme\", ihmetteli Iiska.\n\n\"Meidän elämä olisi hyvin kurjalla kannalla, ellei olisi häntä\",\nvastasi Piltti.\n\n\"Kurjalla kannalla! Juopotellut hänkin on joskus\", sanoi Iiska.\n\n\"Niin on, mutta hän on sen huomannut paheeksi ja heittänyt pois. Sitä\nhän odottaa meiltäkin. Hän ei katso ainoastaan omaansa ja meidän etua,\nmutta hän pitää silmällä koko kansallisuutemme mainetta. Siinä hän on\noikeassa\", puolusti Piltti edelleen.\n\n\"No, niinhän täällä pestään ja puhdistetaan kuin jos olisi häät\ntulossa\", sanoi Stenroos tullessaan sisään.\n\n\"Kuka sen tietää, vaikka häät tulisikin, kun kuuluu tulleen neljä\ntyttöä kylään\", vastasi Kreeta.\n\n\"Kunpa heistä nyt yksikään olisi niin aimo, että osaisi kupita, että\nminä vanhoilla päivilläni saisin sen jo heittää pois\", jatkoi Kreeta.\n\n\"Ei tämän ajan nuoret pysty semmoisiin, enkä minä ainakaan uskaltaisi\nantaa semmoisten hutikkain kupitakaan itseäni\", sanoi kuurtanelainen.\n\n\"Eivät pysty, ja jos sarven pystyisivät imemäänkin, niin eivätpä saisi\nverta\", vakuutti Kreeta.\n\n\"Vai on tullut neljä tyttöä Harboriin\", ihmetteli Stenroos sekä jatkoi:\n\"kunpa ne nyt yhtyisivät kohta raittiusseuraan, etteivät houkuttelisi\nketään kapakkaan tai kapakkatansseihin, joita nyt luulen, on alettu\npitää joka kapakan takanurkassa.\"\n\n\"Jottako oikein on tehty tanssihuoneet?\" tiedusti raumalainen.\n\n\"Niinhän ne kuuluvat. Aikovat kai sillä tavalla särkeä seuramme. Mutta\nmuistakaa miehet, että nyt kun minä huomen iltana lähden käymään\nSuomessa ja viivyn siellä jonkun kuukauden, niin älköön kukaan teistä\nerotko seurasta, vaan koettakaa sillä aikaa saada jäsenluku puolta\nsuuremmaksi. Jos me suomalaiset tahdomme kuulua sivistyneitten\nkansallisuuksien joukkoon, niin meidän on mentävä raittiusseuran\nkautta. Se on epäämätöin totuus\", puhui Stenroos.\n\n\"Se on tosi. Nyt jo voi sanoa, vaikka seura on näin vähän aikaa\nvaikuttanut, että meidän suomalaisten elämä on mallikelpoisinta\nHarborissa\", jatkoi Mäki-Töyli.\n\nSeuraavana iltana oli kaikki raittiusseuran jäsenet asemalla\nsaattamassa Stenroosia Suomi-matkalle. Ikävältä tuntui ero, mutta\nolihan Stenroos luvannut tulla muutaman kuukauden päästä takaisin.\n\n\"Muista nyt vaan tuoda sieltä tullessasi hyvä kuppirauta!\" huusi Kreeta\nvielä kun juna jo oli liikkeellä.\n\nToisten lähtiessä asemalta takaisin Harboriin, jäi Iiska ja raumalainen\nAshtabulaan ja illalla kun he olivat kotiin tulossa oli Ashtabulan ja\nHarborin välillä olevan kapakan kohdalla hyökännyt joukko irlantilaisia\nheidän päälleen sekä vieden kellot ja rahat.\n\nVerisinä saapuivat he Castle Cartiin toisten suureksi hämmästykseksi.\nKun raumalainen oli kertonut miten heille oli käynyt, nousi kostonhimo\nkaikille.\n\n\"Nyt pojat ei muuta kuin lähdetään joukolla hakemaan rahat ja kellot\npois\", esitti vähänkyröläinen.\n\n\"Poispa tietenkin!\" lisäsi kuurtanelainen.\n\n\"Nyt tulee kysymys mennäänkö selvinä miehinä vai otetaanko ensin\nryypyt, että paremmin viittitään tapella, sillä ei he suosiosta niitä\nanna\", sanoi latvaheikkoolainen.\n\n\"On se kyllä kummaa mennä selvinä miehinä tappelemaan, mutta yhtä\nkummaa se on selvinä miehinä ruveta juopottelemaan, sanoi Piltti.\n\n\"Se tosiaan rupeaa nyt jo tuntumaan ihan hassulta, että aina kaikissa\nolemattomissakin asioissa panna seura istumaan. Mutta ennemmin sekin\ntehdään, kuin että suoranaisesti erottaisiin seurasta\", sanoi Teemu.\n\n\"Minä ainakin olen sitä mielipidettä, että jos kerran mennään sinne,\nniin selvinä miehinä ei mennä. Pannaan seura istumaan viikoksi, vaikka\nse olisikin rumaa, kun se yhtämittaa istuu', esitti raumalainen.\n\n\"Minä kannatan sitä!\" lisäsi Iiska.\n\n\"Emme välitä enää koko seurasta; haetaan vain muutama pullo viinaa ja\nei puhuta koko rikkomisesta mitään\", esitti kyröläinen.\n\n\"Sitä minäkin kannatan, että olkoon nyt jo koko seura vaikka missä\",\nmyönsi isokyröläinen.\n\n\"Ei vielä. Meidän on toimittava järkevästi. Nähkääs, jos me nyt ilman\nmitään alamme juomaan, niin se meinaa meidän raittiusseuran kuolemaa:\nkaikki ovat silloin rikkoneet lupauksensa. Meidän on pidettävä\nvirallinen kokous, jossa keskustellaan sekä tästä ryöstöstä että seuran\ntoiminnan lopettamisesta määrätyksi ajaksi. Me emme tahdo nähdä, että\nkohta kun Stenroos on lähtenyt, kuolisi meidän seura\", selitti Piltti.\n\n\"Piltti puhui aivan oikein. Minä yhdyn häneen, sekä samalla teen\nesityksen, että me valitsemme Piltistä seurallemme puheenjohtajan\nStenroosin tilalle\", lausui vähänkyröläinen.\n\n\"Minä kannatan sitä, että teemme Piltistä puheenjohtajan\", lisäsi Teemu.\n\n\"Kukas siihen muu pystyisi\", jatkoi Kreeta.\n\n\"Minä kehoitan, että te kaikki järjestytte paikoillenne ja aletaan\nkokous\", kehoitti Piltti.\n\nKokouksen tulos oli, että Piltti valittiin puheenjohtajaksi sekä\nsamalla koko joukon johtajaksi.\n\n\"Veljet!\" alko Piltti. \"Me kaikin tiedämme sen, että juoppous on suuri\npahe, ja se onkin ainoa huomattava pahe mitä meillä suomalaisilla\ntäällä on. Vaikka ei meitä muut kansallisuudet tunne mistään\nhyveistä, mutta me itse tiedämme, että Suomen kansa on paras osa\nmaailman kansoista. Juoppoutemme on tähän asti estänyt meidänkin\nhyveemme täällä tulemasta näkyviin. Meillä näyttää olevan siihen\nperinnöllinen taipumus. Minä olin hyvin pahoillani kun se pastori\njonka kutsuimme tänne pitämään rippikoulua; puhui niin loukkaavasti\nraittiusseurastamme. Hän kun sanoi, että tie helvettiin kulkee\nraittiusseuran kautta, olenpa varma, että hän itse oli salajuoppo,\nniinkuin yleensä papit nykyaikana ovat. Sellaiset papit itse ovat\njuuri helvetin portti, tie kadotukseen, ja minä voin sanoa, että\nsellaisen kirkon kautta, jossa on pappina salajuoppo, on tie helvettiin\nhyvin lyhyt. Minä en tarkoita tällä hyviä ja raittiita pappeja,\njoita jo alkaa olla yhä useampia. Tosiasia kumminkin on, että ellei\npaikkakunnalla saada raittiusseuraa, niin seurakuntaa ei ainakaan\ntänne saada, sillä raittiusseura tuo mukanaan seurakunnan, mutta\nseurakunta ei nähtävästi pysty tuomaan raittiusseuraa eikä tahdokaan\nsitä, siitä meillä on todistuksia heimolaistemme elämästä muualta tällä\nmantereella.\"\n\n\"Kaikki papit juovat salaa\", kuiskasi Kreeta latvaheikkoolaiselle.\n\n\"Nyt meillä kumminkin on pahat tarkoitukset\", jatkoi Piltti, \"sillä me\nselvästä päästä alamme juomaan. Mutta tässä kyllä on syynsä, sillä me\nemme tahdo alistua noiden irlantilaisten ainaisen vainoamisen alle. Me\ntahdomme näyttää heille, että kun kerran paikkakunnan laki ei takaa\nturvallisuuttamme, niin me kerta kaikkiaan näytämme heille, että\nmeillä on oma lakimme. Me panemme nyt vielä yhden kerran, tämän viikon\najaksi, meidän seuramme istumaan ja sitten alamme vasta tekemään oikein\nkauas kantavaa raittiustyötä. Me tahdomme olla esimerkkinä toisille\nhyvässä. Tahdomme olla suomalaisen maineen levittäjiä muussakin ei vain\ntyönteossa, jossa me olemme toiset lyöneet loistavasti.\"\n\n\"Piltti puhui kuin mies ja minä olen iloinen, että saimme hänestä\nStenroosin seuraajan\", lausui Mäki-Töyli kun Piltti lopetti.\n\nTeemu läksi hakemaan viinaa toisten jäädessä valmistamaan tappeluaseita.\n\n\"On selvin, että jokainen jättää puukkonsa kotiin, sillä me emme saa\nalottaa tappelua. Jos he kauniisti antavat rahat ja kellon pois, niin\npalataan heti takaisin\", selitti Piltti.\n\n\"Minä olen myöskin sitä mielipidettä, että jätetään kaikki teräaseet\nkotiin\", lisäsi Iiska.\n\n\"Tämmöinen se pitää olla lyömäase! Tämä ei särje luita, eikä ota\nhenkeä, mutta aina kaatuu kun kerran iskee\", puheli laihialainen\nnäyttäen jalan pituista kumiputkea, jonka hän oli täyttänyt hauleilla.\n\n\"Kyllä ne oli taasen tuolla rengaskorvan kapakassa ihmeissään, kun\nkäskin antaa viisi kalleria viinaa ja parasta mitä löytyy\", sanoi Teemu\nkun tuli viinan hakureisulta.\n\n\"Luulivat vissiin, että nyt se raittiusseura vihdoinkin on kuollut\",\nsanoi Piltti.\n\n\"Kyllä rengaskorva ainakin niin luuli, koska antoi tämän\nsikaarilaatikon kaupantekiäisiä\", vastasi Teemu.\n\nIiska, joka oli saanut itsensä verestä pestyksi, otti pullot ja\ntyhjensi ämpäriin, josta kukin jois vesinapolla.\n\n\"Tämä, kestää meillä ainakin viikon juoda, vakuutti raumalainen.\n\n\"Ei pojat pidä ottaa liikaa, tahi me tulemme saamaan siellä itse\nselkäsaunan\", huomautti vähänkyröläinen.\n\n\"Minä meinasin sanoa juuri samaa, ettei pidä ottaa liikaa. Eikö olisi\nselvin, että mennään ottamaan ne härmäläiset ja Kauhavan häijyt mukaan,\nsillä siinä saluunassa majailee aina myöskin englantilaisia ja ne\nlyövät veitsellä samoin kuin suomalaisetkin\", sanoi Iiska.\n\n\"Sepä hyvä, jos siellä on englantilaisia, että saadaan antaa heille\npalkka siitä hyvästä kun he ovat kulkeneet Suomen rantoja polttain ja\npommittaen\", lausui laihialainen.\n\n\"Minä kannatan Iiskan esitystä, että mennään ottamaan härmäläiset ja\nkauhavalaiset mukaan, ja että täytetään yksi pullo viinalla ja viedään\nheille\", lisäsi latvaheikkoolainen.\n\nNoin puolta tuntia myöhemmin kuului Harborin ja Ashtabulaon väliltä\nlaulu: \"Härmästä poikia kymmenen, hurraa, hurraa, hurei, joittenka\nsilmistä vuoda ei kyyneleet suta sunffati riiati rallalalei!\"\n\n\"Se pojat määräksi, että kenenkään ei saa lähtiä käplikköön, vaikka\nhenki lähtisi!\" muistutti Teemu.\n\n\"Ei, vaikka niitä olisi enempi kuin Konnin piruja!\" myönsi\nilmajokelainen.\n\n\"Mennäänkö sisälle ovesta vai klasista?\" tiedusti kauhavalainen.\n\n\"Ovesta mennään, jos se on auki. Sinä raumalainen menet heti sisään ja\nvaadit rahat ja kellot pois, tahi muuten paukkuu\", määräsi härmäläinen.\n\nSuomalaisten laulu herätti kapakassa olijain huomiota ja peläten jotain\nolevan tekeillä varustautuivat he ottamaan vastaan.\n\n\"Kuka menee edellä sisään?\" kysyi Teemu.\n\n\"Kyllä minä menen\", vastasi härmäläinen, ja nousi rappuja ylös.\n\nTuskin hän kerkesi pistää päätään kapakan sisälle kun sieltä lyötiin\nhäntä jollakin raskaalla aseella sillä seurauksella, että hän heti\nputosi läjään ja veri alkoi juosta pitkin kasvoja.\n\nKun Teemu koetti nostaa härmäläistä ylös, lyötiin häntäkin samalla\ntavalla ja hän vaipui toverinsa viereen.\n\nToinen härmäläinen veti kumpaisenkin jaloista alas ja aikoi sitten itse\niso punkko kädessä mennä sisään, mutta nyt sulettiin ovi ja lukittiin\nsisäpuolelta.\n\n\"Ikkunasta pojat sisään!\" komensi härmäläinen ja kiiruhti ikkunan luo.\n\n\"Niitä on siellä ainakin viisikymmentä, joten on paras, että pysytään\nsieltä pois\", sanoi latvaheikkoolainen vähän arkaillen.\n\n\"Nyt ei auta muu kun ikkunasta sisään!\" huusi härmäläinen ja samassa\nlöi puulla etuikkunan puineen päivineen sisään.\n\n\"Hoitakaa te pojat sairaita sillä aikaa kun miehet tappelee!\" karjasi\nkauhavalainen hypäten härmäläisen rikkilyömästä ikkunasta sisään.\nSieltä lyötiin vastaan tuolilla ja muilla aseilla. Samalla toinen\nkauhavalainen ryntäsi sisään sivuikkunasta viikatteen kanssa, jonka\nhän oli saanut naapuritalon aidalta. Sisällä ruvettiin siunaamaan\nja kiroamaan kun härmäläisen ja kauhavalaisen puukko viilsi\nenglantilaisten ja irlantilaisten lihaa. Viikatteen kanssa ryntäävä\nkauhavalainen sai sisällä olijat sellaiseen kauhuun, että he rupesivat\npakenemaan yläkertaan. Laihialainen ja kuortanelainen olivat eteisen\nkaton kautta menneet jo sinne ja jokainen, joka yritti nousta\nviimeiselle rappuselle, sai haulipussista sellaisen iskun, että tulivat\nylenniskojaan ales rappusia. Lopuksi he hätääntyivät kaikki yliselle\nmeneville rappusille suomalaisten ahdistamina sekä edestä että takaa.\n\n\"Onko kukaan joukostamme kuollut?\" kysyi härmäläinen ja otti\nkauhavalaiselta viikatteen, jonka löi tiskiin pystyyn.\n\n\"En tiedä onko kukaan kuollut, mutta pahasti haavoittunut on ainakin\njoitakin\", vastasi latvaheikkoolainen, joka myös oli saanut rohkeutta\nja seurannut voittoisia huoneeseen.\n\n\"Sano nyt raumalainen, että tuovat heti kellot ja rahat tänne tahi nyt\nse vasta alkaa\", käski Piltti.\n\nKun raumalainen oli tulkinnut tämän, niin eräs mies antoikin kellot,\nja kapakoitsija antoi sata dollaria rahaa, vaikka suomalaisilta oli\nryöstetty vain kolmekymmentä dollaria.\n\n\"Tietysti talosta annetaan vielä lähtöryypyt, vai kuinka?\" kysyi\nkauhavalainen. Kun raumalainen tämän tulkitsi, tuli kapakan omistaja\nesiin ja nosti tiskin takaa kaksi pulloa konjakkia tiskille, jotka\nsuomalaiset tyhjensivät pohjiaan myöten.\n\nEräs farmari, joka sattui olemaan matkalla Harboriin, otti kärryilleen\nhärmäläisen ja Teemun. Castle Cartiin päästyä koetti Kreeta antaa\nensiapua. Jos huone olisi ollut lämmin, niin hän olisi vetänyt joitakin\nsarvia haavoittuneisiin, mutta se jätettiin seuraavaan päivään.\n\nRaumalainen läksi hakemaan lääkäriä.\n\nJonkun ajan kuluttua tuli raumalainen takaisin sen tiedon kanssa, ettei\nlääkäri lähde mihinkään keskellä yötä.\n\n\"Te Kauhavan miehet menkää nyt raumalaisen kanssa ja tuokaa lääkäri\nniskasta tänne, jos ei hän suosiosta tule\", käski Piltti.\n\nEi ollut kauan, kun kauhavalainen toi selässään lääkäriä ainoastaan\nyöpaita päällä. Teemu kulki perässä kantaen lääkärin laukkua.\n\nLääkäri oli niin peloissaan, ettei hän ensin tiennyt mitä olisi\ntehtävä. Kätensä vapisi, ettei lääkepullo tahtonut niissä pysyä.\n\n\"Onko mitään vaaraa pelättävissä?\" kysyi raumalainen lääkäriltä.\n\nLääkäri totesi, että härmäläinen on heikossa tilassa. Päähän oli lyöty\nniin kovasti, että pääluu oli murtunut sisään, josta, jos sattuu,\nvoi seurata kuolema. Teemun tila sitävastoin ei ollut vaarallinen.\nYhtä miestä joukosta kaivattiin, mutta hänen nimeänsä ei kukaan\ntarkemmin tiennyt, sillä hän oli vasta hiljan tullut Suomesta, ja häntä\nkutsuttiin virolaiseksi.\n\n\"Minä kyllä huomasin, että hän oli ensimäisiä menemään sivuikkunasta\nsisään ja luulen että hän sai puukoniskun englantilaiselta, koska hän\noli vähällä saada lyödä minuakin\", selitti isokyröläinen.\n\n\"Minä luulen, että kyllä siellä on myös joku saanut puukoniskuja\",\nsanoi kauhavalainen pesten puukkoaan verestä.\n\nAamulla läksi pari miestä etsimään virolaista. Kauas ei heidän\ntarvinnut mennä kun löysivät hänet tien vieressä kuolleena, iso haava\nvatsassa.\n\nKaupungin viranomaiset korjasivat ruumiin ja pitivät muodollisen\ntutkinnon kuoleman johdosta. Ketään ei vangittu, koska ei ollut kukaan\njoka olisi kantanut päälle. Jälkipuheitten mukaan olisi pitänyt\nkaksi irlantilaista myös kuolleen saamistaan haavoista Clevelandin\nhospitaalissa, mutta siitä ei saatu varmuutta.\n\nTeemu parani terveeksi, mutta härmäläinen täytyi viedä Kingsvillen\nköyhäin talolle jossa hän jonkun ajan kuluttua kuoli.\n\nTuli seuraava sunnuntai, jolloin olisi pitänyt pauna seura taasen\nkäyntiin, mutta miehet olivat niin päissään, ettei kellään ollut halua\nsiihen. Kreetakin, joukon henkilääkäri, oli sitä mieltä, että seuraa ei\ntarvita. Kului viikko viikon perään, mutta Hyvä Toivo raittiusseuraa ei\nvaan saatu enää henkiin. Elämä repesi entistä hurjemmaksi. Suomalaisia\nkapakoita oli nyt ilmestynyt jo useampia ja näiden takahuoneissa\npidetyt tanssit vetivät niin puoleensa, että kukaan ei malttanut olla\nsieltä pois. Suomalaiset eivät olleet tähän saakka tapelleet välinsä,\nmutta nyt alkoi keskinäiset tappelut, joissa kauhavalaisella puukolla\noli tunnettu maine. Toisinaan tapeltiin pitäjittäin ja toisinaan\nläänittäin. Jos paikkakunnalle tuli uusi mies vaikkapa Suomesta, niin\nhänelle annettiin joukolla ensiksi selkään. Jos sattui, että uusi mies\npiti puoliaan tahi uskalsi lyödä vastaan, niin häntä kunnioitettiin.\n\nSeuraavana keväänä kun Stenroos palasi takaisin Suomesta toi hän\nmukanaan toista sataa kirjaa, jotka oli tarkoittanut Hyvä-Toivo\nraittiusseuralle lahjoittaa. Kuultuaan, että seura on kuollut, tuli hän\nhyvin murheelliseksi, mutta ei toivottomaksi, sillä hän päätti herättää\nsen uudelleen henkiin. Luettuaan seuran viimeisen pöytäkirjan huudahti\nhän: \"Eihän seura olekaan kuollut; se on vain pantu istumaan. Minä\nherätän sen käyntiin. Seuraavana sunnuntaina kutsui hän taasen kaikki\nkokoon ja seura pantiin uudelleen käyntiin. Nyt seuralle annettiin\nnimeksi 'Hyvä Tahto'. Nimen muutos johtuen siitä, kun Stenroosin\nlahjoittamat kirjat päätettiin antaa lukuhaluisten luettavaksi vapaasti\nseuran ja sen perustajan 'hyvästä tahdosta'.\"\n\nHyvä Tahto-seuran perustamisesta alkaen voidaan lukea Harborin\nsuomalaisten valistusrientojen alkaneen. Sen jälkeen alettiin\nHarborista vaikuttamaan valistuksen levittämiseksi ulommaksikin.\nRyhdyttiin säännöllisen seurakunnan perustamiseen ja hankittiin pappi.\nMoninaiset valistusharrastukset alkoivat täällä versomaan, myöhemmin\nperustettiin sanomalehtikin. Hancockista, Michiganista, saatiin aina\nvaloa ja tukea uusille alotteille ja entisten rientojen hoivaamisessa.\nHancock oli silloin Amerikan suomalaisten valistusrientojen heräävän\najan kehto. Sieltä saatiin aina siementä ja virkistäviä neuvoja. Mutta\nei ottanut kauan kun Harbor tuli tunnetuksi kautta maan suomalaisten\nkeskuudessa, ei enää maamiestemme hurjan kapakkaelämän tähden, mutta\nesimerkiksi kelpaavien sivistysharrastusten voimakkaan ja herättävän\ntoiminnan ja ripeyden tähden. Suomessakin oli Harborin nimi tullut\njo niin tutuksi, että Amerikaan matkustajakin osti tikettinsä vain\n\"Harboriin\" mitään muuta osoitetta paikasta tarvitsematta antaa.\n\n       *       *       *       *       *\n\nTähän päättyy \"Iloisen Harborin\" ensimäinen osa ja kertomajakso\nkansalaistemme elämästä Harborissa ensimäisellä neljännessadalla.\nSeuraavassa kerrotaan myöhemmästä ajasta, joka on tapauksineen ja\nrientoineen nuoremmallekin polvelle tuttua.\n\n\n\n"]