[{"data":1,"prerenderedAt":-1},["ShallowReactive",2],{"$fhGii_TvYPsK8HW_C5pgiE-UofbpikoAl4jzzbXejcwU":3},{"number":4,"title":5,"author":6,"authorBirth":7,"authorDeath":8,"slug":9,"bookId":10,"genreRaw":11,"genre":12,"themes":13,"origin":14,"language":15,"yearPublished":16,"yearPublishedTranslation":17,"wordCount":18,"charCount":19,"usRestricted":20,"gutenbergId":21,"gutenbergSubjects":22,"gutenbergCategories":24,"gutenbergSummary":26,"gutenbergTranslators":27,"gutenbergDownloadCount":28,"aiDescription":29,"preamble":30,"content":31},3304,"Runoja lapsille 3","Pietikäinen, Abraham",1848,1910,"3304-pietikainen-abraham-runoja-lapsille-3","3304__Pietikäinen_Abraham__Runoja_lapsille_3","Luettaviksi kotona ja koulussa","runous",[],[],"fi",1884,null,3130,17667,false,13099,[23],"Finnish poetry -- 20th century",[25],"Poetry","\"Runoja\" by Aaro Hellaakoski is a collection of poems written in the early 20th century, specifically in 1916. This literary work encapsulates various themes related to nature, love, and human emotions, often intertwining personal reflections with broader existential musings. The collection showcases Hellaakoski's mastery in using vivid imagery and expressive language, a hallmark of early modernist poetry.  The poems in \"Runoja\" delve into a range of experiences and sentiments, featuring motifs of longing, the passage of seasons, and the complexity of human relationships. For instance, the poem \"Kaipuumme\" expresses a deep sense of yearning, comparing it to various natural forces, while \"Tuhlaajapoika\" reflects on the theme of squandering one's life in pursuit of freedom rather than material wealth. Through recurring symbols such as the moon, the changing seasons, and elements of Finnish nature, Hellaakoski invites readers to explore both personal and collective experiences, resonating with feelings of nostalgia and existential contemplation. The collection is rich in lyrical beauty and emotional depth, making it a significant contribution to Finnish literature. (This is an automatically generated summary.)",[],556,"Kokoelma sisältää lapsille suunnattuja runoja ja virsiä, jotka on tarkoitettu luettaviksi kotona ja koulussa. Teos koostuu useiden eri kirjoittajien teksteistä, joiden aiheina ovat muun muassa hengellisyys, isänmaa ja luonto.","A. Pietikäisen 'Runoja lapsille 3' on Projekti Lönnrotin julkaisu\nn:o 3304. E-kirja on public domainissa sekä EU:ssa että sen ulkopuolella,\njoten emme aseta mitään rajoituksia kirjan vapaan käytön ja levityksen\nsuhteen.\n\nTämän e-kirjan ovat tuottaneet Jari Koivisto ja Projekti Lönnrot.","RUNOJA LAPSILLE 3\n\nLuettaviksi kotona ja koulussa\n\n\nKokoillut\n\nA. PIETIKÄINEN\n\n\n\n\n\nSortavalassa,\nToimittajan kustantaja,\n1884.\n\n\n\n\n\n\nSISÄLTÖ:\n\n 1. Rukous\n 2. Kastevirsi\n 3. Jouluvirsi\n 4. Salli pienten kynttiläin palaa. (Suom.) O. Wuorinen\n 5. Rukous maan hedelmästä. (Suom.) A. Oksanen\n 6. Laulu lapsille. (Suom.) Tuokko\n 7. Eriskummainen kantele\n 8. Korpi kurjalla kotina\n 9. Suomen maalle. A. Warelius\n10. Hämäläisen laulu. Erkko\n11. Suomalaisen arvo. J. Juteini\n12. Pohjolainen. A. Warelius\n13. Warpunen. Suonio\n14. Lähteellä. Runeberg. — Lönnrot\n15. Jo tulen kotihini\n16. Ilta\n17. Päivän nousu.\n18. Lasten laulu lintusille. O. Wuorinen\n19. Suksimiesten laulu. Suonio\n20. Lumisilla ollessa. O. Wuorinen\n21. Vappu. O. Wuorinen\n22. Sonetti. O. Wuorinen\n23. Halu maalle\n24. Suomen laulu. (Suom.) Rahkonen\n25. Suomen salossa. (Kansanl. mukaellut) Y. Koskinen\n26. Sotilaan lepo. I.W.M.\n27. Elkää oudostuko\n28. Hyvä emäntä\n29. Ohoh kullaista kotia\n30. Kevätlaulu. J.F. Granlund\n31. Kehoitus. (Mukaellut) E.A. Ingman\n32. Jumala synnyinmaata siunatkoon! Paavo Cajander\n\n\n\n\n1. Rukous.\n\n\n    1. Herra taivahan! kuule huutoan',\n    Armos suojaan taas sulje mua!\n    Suo mulle aina siunaus, rauha;\n    Luoja, Luoja, mä ootan sua!\n\n    2. Aamuin uudistat armos avarat;\n    Tue, Isäni, johda mua!\n    vaaroista hellin varjele huolin.\n    Luoja, Luoja, mä ootan sua!\n\n\n\n\n2. Kastevirsi.\n\n\n    1. Otettu kasteen kautta sisään\n    Mä olen, Herra, huoneeses,\n    Sun lapses olen, Sä mun isän,\n    Siis mun on kaikki rakkautes;\n    Pelotta tykös tulla saan,\n    Mua pois et sysää milloinkaan.\n\n    2. Sun puoleltas tää liitto kestää,\n    vaikk' murtuis vahvuus taivaan, maan;\n    Ei rakkautt' Isän sydämestä\n    voi mikään saada sammumaan;\n    Poikaskin annoit ainoan\n    Sä piinaan, kuoloon puolestan.\n\n    3. Lapses myös jos Sua voisi\n    Näin puuttumatta rakastaa,\n    Jos tietäis, taitais se, kuin soisi,\n    Sun käskyjäs ain' noudattaa!\n    Mut voi, kuink' usein kylmennyt\n    Mä olen, luotas eksynyt!\n\n    4. vaan lastasi hairahtunutta\n    Armost' et hylkää silloinkaan;\n    Sun lammasraukkaas kadonnutta\n    Kuin paimen riennät hakemaan,\n    Et heitä, siks kun löysit sen,\n    Toit lauman luokse jällehen.\n\n    5. Ja vaikka lapses tuhlaajana\n    Pois sirottais Sun lahjasi,\n    Armahdat taas kun katuvana\n    Se jalkais juureen lankeepi;\n    Ain' ovi auk' on huoneeses,\n    Ain' auki isänsydämes.\n\n\n\n\n3. Jouluvirsi.\n\n\n    1. Oi armon lähde autuas,\n    Elämän suuri ruhtinas,\n    Sä taivaan valkeus, aamu-koi,\n    Sinulle virtemme nyt soi!\n\n    2. Sinulle kiitos, kunnia,\n    Jumalan Poika armoisa,\n    Kun viimein tänne saimme sun,\n    vieraamme kauvan toivotun.\n\n    3. Jo aivan alku-ajoista\n    Ain' ikävöivät halulla\n    Sydämet lukemattomat,\n    Es'-isämme ja profeetat:\n\n    4. Ett' tulis tänne Herramme\n    Katkaisemahan kahleemme,\n    Omilleen tuomaan apua;\n    Niin Israel sais iloita.\n\n    5. Tääll' olet nyt, Vapahtajan';\n    Seimessä näen sun makaaman.\n    Pien' olet, maan kaikk' koroitat,\n    Alaston, sielut vaatetat.\n\n    6, Täynn' olen saastaa, syntiä,\n    En elänyt kuin käsket sä;\n    Mut siksihän sä tulitkin,\n    Synnistän' että pääsisin.\n\n    7. Siis käännyn puolees pelotta,\n    Sä vapahdat mun tuskista,\n    Iloksi muutat murehen',\n    Kuolonkin voitit hirmuisen.\n\n    8. Autuuten', elämäni, sun\n    Omakses aivan antaun;\n    Mä tahdon Henkes avulla\n    Sua ikuisesti palvella.\n\n\n\n\n4.* Salli Pienten kynttiläin palaa.\n\n\n    1. Ikuisesti Isän lempi\n    Loistaa valotornistaan;\n    vähäisemmän valon meille\n    Hoidettavaks antoi vaan.\n    Salli pienten kynttilöiden.\n    Kauas loistaa merellen!\n    Ehkä jonkun merimiehen\n    Kuolost' autat rannallen.\n\n    2. Synnin yö jo synkistyypi,\n    vihast' aallot riehuilee;\n    Moni silmä toivovaisna\n    Rannalt' tulta tähtäilee.\n    Salli pienten j.n.e.\n\n    3. Pidä lamppus loistavaisna;\n    Myrskyssä kun merimies\n    Satamahan yöllä pyrkii,\n    voipi eksyä kenties.\n    Salli pienten j.n.e.\n\n\n\n\n5. Rukous maan hedelmästä.\n\n\n    1. Suo, Herra, joka päiväksi\n    Meill' aina leipä riittäisi,\n    Ja meitä säästä nälästä.\n    Ja anna, mikä hyödyttää.\n\n    2. Avaja kätes antosa\n    Ja jyvät maasta kasvata\n    Ja vilja kaiken-kaltainen,\n    Ett' ois elatus kylläinen.\n\n    3. Sä luodut kaikki ruokitset,\n    Kaarneenkin huudon huomaitset;\n    Niin kuule, isä, lapsias,\n    Kun anelemat armoas!\n\n    4. Älä syntiämme muistele,\n    Maan armoSt' anteeks' antele;\n    Suo tunteamme laupeutes\n    Ja iankaiken hyvyytes.\n\n\n\n\n\n6.* Laulu lapsille.\n\n\n    1. Lapset aian autuaan!\n    Aina kun mä nähdä saan\n    Eloanne leikkiväistä,\n    Elämää mä lyhykäistä\n    Paratiisin muinaisen\n    Kaipaellen muistelen.\n\n    2. Punaposket pulleat,\n    Sinisilmät loistavat\n    Päällä puku, jok' ei paina,\n    Hyvä ruokahalu aina,\n    Jalka nopsa juoksemaan —\n    Mitä muuta tarvitaan?\n\n    3. Juoskaa leikkiin riemuiseen!\n    Aapiskirja kukkoineen\n    Kohta teitä leikist' estää.\n    vapaus kun vielä kestää.\n    Nauttikaa sen riemua,\n    Jok' ei koskaan palaja.\n\n    4. Poika! pikku puukollas\n    Laita kaarnalaivojas!\n    vaiva, tosityö ja luku,\n    Ikävyyden häijy suku,\n    Kohta toimes leikkisät,\n    Poika parka, päättävät.\n\n    5. Leiki, pikku tyttönen,\n    Nukkies kanss' somien,\n    Naura, näytä valkohampaas,\n    Juokse kilpaa kanssa lampaas!\n    Kohta kehrätä sä saat,\n    Jättää toimet riemukkaat.\n\n    6. Lapsuus, aikaas ihanaa,\n    Juoksussaan niin nopeaa,\n    Riemuasi viatonta,\n    Mennyttä jo vuotta monta,\n    Muistan vanhuudessakin\n    Ilo-, surukyynelin.\n\n\n\n\n7. Eriskummainen kantele.\n\n\n    Ne varsin valehtelevat,\n    Tuiki tyhjeä panevat,\n    Jotka soittoa sanovat,\n    Arvelevat kanteletta\n    Väinämöisen veistämäksi,\n    Jumalan kuvoamaksi,\n    Hauin suuren hartioista,\n    veen koiran koukkuluista;\n    Soitto on suruista tehty,\n    Murehista muovaeltu:\n    Koppa päivistä kovista,\n    Emäpuu ikipoloista,\n    Kielet kiusoista kerätty,\n    Naulat muista vastuksista.\n    Sentä ei soita kanteleni,\n    Ei ilotse ensinkänä,\n    Soitto ei soita suosioksi,\n    Laske ei laatuista iloa,\n    Kun on huolista kuvattu,\n    Murehista muovaeltu.\n\n\n\n\n8. Korpi kurjalla kotina.\n\n\n    Kotihinsa muut menevät,\n    Majoillensa matkaavat,\n    Kurjall' ei ole kotia,\n    Katalalla kartanoa;\n    Korpi kurjalla kotina,\n    Salo sauna vaivaisella.\n    Moni on päivä päätön päivä,\n    Usiampi einehetön:\n    Ilta ainaki tulevi,\n    Yö etehen ennättävi,\n    Moni tuikkavi tulonen,\n    vilkuttavi valkiainen.\n    Ei ole turvoa tulesta,\n    valkiaisesta varoa,\n    Turvoa tuhoistakana,\n    vaivaistakana varoa.\n    Tuikkaen tuli palavi,\n    vilkutellen valkiainen,\n    Eessä lapsen armottoman,\n    Kohalla kovaosaisen.\n    Noin tunsi tulen isäntä,\n    virkkoi valkian pitäjä,\n    Tuvallinen tuumoavi,\n    Ja sanovi saunallinen:\n    \"Pois turvaton tuvasta,\n    Armoton katoksen alta!\n    Tuulen vieä turvatonta,\n    Ahavaisen armotonta.\n    varatonta vastarannan.\"\n\n\n\n\n9. Suomen maalle.\n\n\n    1. Suomenkin maan\n    Aurinko lämmin on noussut:\n    Jää on jo virtana juossut\n    Suomenkin maan!\n\n    2. Kaunosen maan\n    vuoret ja metsiköt suuret\n    vaattehet kantavat uudet.\n    Kaunonen maa!\n\n    3. Onnemme maa!\n    Ei vapauttakaan puutu;\n    Rakkaus, riemu ei muutu\n    Onnemme maass'.\n\n    4. voimakas maa!\n    Kansa on urhosa aina,\n    vaivat ne meitä ei paina.\n    voimakas maa!\n\n    5. Äitimme maa\n    valvomaan saanut on mielen,\n    Kaunon jo kuulemme kielen\n    Äitimme maan.\n\n\n\n\n10.* Hämäläiset» laulu.\n\n\n    1. On mulle Suomi suloisin,\n    Maan Häme siitäi kallihin!\n    Sen tuskin tiedän vertaista,\n    Niin kaunista, niin herttaista,\n    Kuin kulta Hämeen maa.\n\n    2. Lempeitä laakson lehtoja.\n    Ja lintuin laulupuistoja,\n    Ja marjaisia kankaitaan\n    En unhottaa voi milloinkaan,\n    Oi Hämeen kallis maa!\n\n    3. Oi Hämeen pellot viljavat\n    Ja kasket kullan loistavat,\n    Ja tuhannet sen tuomistot,\n    Sen niityt, norot, varjostot,\n    Ei maata vertaistaan.\n\n    4. Kuin taivas tääll' on loistoisa\n    Ja iltatähti kultaisa,\n    Ja ruskot yhtä runsahat.\n    Syysöiden sähköt leimuvat,\n    Ja talvet suojaiset!\n\n    5. Ei impee missään rakkaampaa,\n    Ei siveempää, ei jalompaa,\n    Kuin Hämeen valkotukkanen,\n    Tuo sinisilmä neitonen\n    On ruskoposkineen.\n\n    6. Ja kansaa kussa löytänen\n    Niin jäykkää kuin on Hämehen,\n    Niin vakavaa, mi auraltaan,\n    Ei suotta siirry milloinkaan,\n    Halveksi säätyään.\n\n    7. Jos miestä missä tarvitaan,\n    Maan eestä vaikka kaatumaan,\n    Niin uljaita on uroita,\n    On järkeä, on kuntoa,\n    Jos toimeen tartutaan.\n\n\n\n\n11. Suomalaisten arvo.\n\n\n    1. Arvon mekin ansaitsemme\n    Suomen maassa suuressa,\n    vaikk' ei riennä riemuksemme\n    Leipä miesten maatessa;\n    Laiho kasvaa kyntäjälle\n    Arvo työnsä täyttäjälle.\n    (La-la la la la la la la.)\n\n    2. Suomen poika puolestansa\n    Tunnetaan jo jaloksi,\n    Korvet kylmät voimallansa\n    Perkailee hän pelloksi;\n    Hän on rakas, rauhallinen,\n    Mies sodassa miehuullinen.\n\n    3. Opin teillä oppineita\n    Suomessa on suuria,\n    Väinämöisen kanteleita\n    Täällä tehdään uusia,\n    valistus on viritetty,\n    Järki hyvä herätetty.\n\n    4. Suomen tytön poskipäihin\n    Luopi veri kukkaiset,\n    Hall' ei pysty harmaa näihin,\n    Näit' ei pane pakkaiset.\n    Luonnossa on lempeyttä,\n    Sydämessä siveyttä.\n\n\n\n\n12. Pohjolainen.\n\n\n    1. Iltaruskon loistamalla\n    Nuorukaisen istuvan\n    Kaukaisella lounasmaalla\n    Mieli juohtuu Pohjolaan.\n\n    2. Laakso kaunis on, ja siellä\n    visertävät lintuset;\n    Hän se huokaa: „ah, jos vielä\n    Maani saisin entiset.\n\n    3. Suomessa ei viinapuita\n    Lehteviä katsella,\n    viikunoita eikä muita\n    Hedelmiä kohdata.\n\n    4. Mutta kuuset sorjat, roimat,\n    Vuoret jylhät suosittaa\n    Sydäntäni; luonnon voimat\n    Todistavat miehuutta.\n\n    5. Pohjan mäet mäntyinensä,\n    Härmähelmet oksilla,\n    Kutsuvat mun lemmellänsä;\n    Heit' en taida unhottaa.\n\n    6. Elämässä, kuolemassa\n    Rakas mull' on Pohjanmaa,\n    Sydämessä puhtahassa\n    Tunto siell' on liikkuva.\n\n\n\n\n13. varpunen.\n\n\n    1. Jos ruikutella voisin\n    Ma kielin sataisin\n    Tai kiurusena oisin\n    Kohoava pilvihin, —\n\n    2. Ma aina kiitteleisin\n    Suloista Suomea,\n    Ja Jumalalle veisin\n    Ma huokauksensa.\n\n    3. Hän silmät ehkä loisi\n    Myös meihin raukkoihin\n    Ja päivän paistaa soisi\n    Saloihin synkkihin.\n\n    4. Ei ääni mulle suotu\n    Oo satakielisen;\n    Heikoksi siipi luotu\n    Ei kanna taivaasen.\n\n    5. vaan laulustani kuiten\n    En tahdo vai'eta,\n    Kun ääni lintuin muitten\n    Ei kuulu talvella.\n\n    6. Parempii laulajoita\n    Keväällä kun tulee,\n    Niin kuunnellessa noita\n    Jo varpu vaikenee.\n\n\n\n\n14. Lähteellä.\n\n\n    1. Sua, lähde kaunis katselen\n    Likellä vettäsi,\n    Kuin pilven varjot vaeltavat\n    Kuvastimessasi.\n\n    2. Kah, tuoll' on pilvi loistava,\n    Ihana, kaunoinen;\n    Jo lähti pois pakenemaan;\n    Hyvästi varjonen!\n\n    3. Taas tuossa toinen kullallaan\n    Kumoaa taivahan;\n    Se ei pitemp' iällinen,\n    Jo lähti matkahan.\n\n    4. Kah' vielä muuan hirviä\n    Hias kulullehen;\n    voi siirtyisitkö sievemmin\n    Jälestä toisien!\n\n    5. vain näitä katsellessani\n    Mä muistan mieltäni,\n    Kuin monta kullan loistoa\n    Jo siirtyi siltäki.\n\n    6. Kuin pilvet paksut, synkiät,\n    Sitäi' pimittivät,\n    Yhtäkkiähän nousivat,\n    Hitaasti lähtivät.\n\n    7. vaan jospa kuinkin kulkivat,\n    Ne eivät outoja:\n    Ne tyhjiä kuvaamia\n    Ja pilven varjoja.\n\n    8. Ne mieli raukan kuitenkin\n    Moneksi muuttavat;\n    voi koskastapa varjojen\n    valehet loppuvat!\n\n\n\n\n15. Jo tulen kotihini.\n\n\n    Jo tulenki, jo tulenki,\n    Jo tulenki kotihini;\n    Joko on kylpy joutununna,\n    Joko saatu saunavettä,\n    Sekö vastat valmihina?\n    Onko huttu keitettynä,\n    Puohtimella peitettynä,\n    voita päälle heitettynä;\n    Onko lusikat ääressä,\n    Maitokupit vieressä?\n    Ptru Kirjo, ptru Karjo,\n    Ptruko haikia aluna!\n    Jo on Kirjo kiini pantu,\n    Karjo kaarehen rakettu,\n    Haluna hakahan saatu;\n    Jo nyt jouvunki tupahan.\n    Jo tulenki, jo tulenki,\n    Jo tulenki, jo, jo.\n\n\n\n\n16.* Ilta.\n\n\n    1. Linnut laulaa laaksoissamme\n    Ehtoon enkelille,\n    Auringolle armahalle\n    Länteen lähtevälle.\n    Tule tervetullut tänne,\n    Ilta ihanainen,\n    Lehottava rusko lännen,\n    Puna purppurainen.\n\n    2. Puumme, pensaat, vuoret, vedet,\n    Korkeet kukkulamme,\n    Kullallasi kaunistelet,\n    Muodon muutat maamme.\n    Kasteen kalliin kyynelillä\n    Kukat kostuttelet,\n    Helmilläsi heleillä\n    Kaikki kasvattelet.\n\n    3. Levon luontoon lähettelet,\n    Rauhan, raittiuden,\n    Väsyneitä virvottelet\n    Uuteen uutteruuteen.\n    Kiitos kallis, kaiku kaunis\n    soikoon sydämemme;\n    Ruskon raukee ruusu raitis,\n    Räättyy päiväsemme.\n\n\n\n\n17. Päivän nousu.\n\n\n    1. Aurinko jo armias\n    Nostaa kasvojaan.\n    Ole terve tultuas\n    Tuttu kaiken maan!\n\n    2. Nytpä kaikki heräävät\n    Päivän valohon,\n    Kaikki myöskin siirtyvät\n    Uuteen armohon.\n\n    3. Suuret, pienet nousevat\n    Leposijaltaan,\n    Askariinsa tarttuvat\n    Uusill' voimillaan.\n\n    4. Lintusetkin alkavat\n    Laulun lehdossa,\n    Luojallensa kantavat\n    Kilvan kiitostaan.\n\n    5. Ota korviis, Taivainen.\n    Kiitos minunkin,\n    Mielehes suo elänen\n    Päivän tämänkin.\n\n    6. Koska viimein vaipunen\n    Haudan povehen,\n    Auta, sieltä herännen\n    Iloon iäiseen.\n\n\n\n\n18. Lasten laulu lintusille.\n\n\n    1. Viserrelkää, linnut vienot,\n    Piipitelkää, pikkuiset,\n    Jotta helkkyileepi tienot,\n    Jotta laulun lainehet\n    Värehtii!\n\n    2. Ilonaika on nyt teillä,\n    Kevätaika armahin,\n    Ilonaika myöskin meillä,\n    Elon kevät ihanin\n    Parhaillaan.\n\n    3. Äsken useammat teistä\n    Kaukaa riensi Pohjolaan,\n    Suloissa se ompi meistä,\n    Että jälleen synnyinmaan\n    Etsitten.\n\n    4. Laulakaatte ilomielin\n    Taasen Suomen suloa,\n    Me, me sydämin ja kielin\n    Teille tervetuloa\n    Lausumme.\n\n    5. Teidän kanssa mielin yksin\n    Ylistämme Jumalaa,\n    Teidän kanssa ystävyksin\n    Suven aikaa suloisaa\n    Vietämme.\n\n    6. Mieluisesti katselemme\n    Pesänpuuhianne vaan,\n    Pikku poikianne emme\n    Millään lailla milloinkaan\n    Häiritse.\n\n    7. Niin, miks' emme teille sallis\n    Pienokaista pesäänne?\n    Sehän teille yhtä kallis.\n    Kuin tää annas kotimme\n    Meille on.\n\n    8. Viserrelkää, linnut vienot.\n    Piipitelkää, pikkuiset,\n    Jotta helkkyileepi tienot,\n    Jotta laulun lainehet\n    Värehtii!\n\n\n\n\n19.* Suksimiesten laulu.\n\n\n    1. Ylös Suomen pojat nuoret,\n    Ulos sukset survaiskaa!\n    Lumi peittää laaksot, vuoret.\n    Hyv' on meidän luikuttaa!\n    Jalka potkee,\n    Suksi notkee\n    Sujuilevi sukkelaan.\n\n    2. Heräs tuuli tuntureilla,\n    Lehahtihe lentämään, —\n    Sukkelat on sukset meillä, —\n    Lähtään veikot kiistämään!\n    Saishan koittaa,\n    Kuka voittaa,\n    Eikö tuulta saavuttaisi\n\n    3. Koti kontion on tuossa. —\n    Siihen sukset kääntäkää! —\n    Havuin alla korpisuossa\n    Vanhus nukkuu röhöttää. —\n    „ Kuules ukko,\n    Oves lukko\n    Miehissä jo murretaan!“\n\n    4. Kohoaapi kämmenille\n    Metsän kuulu kuningas. —\n    \"Lähtään otso painisille,\n    Meissä löydät vertojas!\" —\n    Hammasluske,\n    Keihäsruske\n    Kaikuttavi korpea.\n\n    5. Jo on karhu kaatununna;\n    Keihäs sattui rintahan:\n    Ukko nukkuu uupununna\n    Sikehintä untahan. —\n    \"Riemuellen.\n    Soitatellen\n    Viekää saalis kotihin!\"\n\n    6. Vaan kun verivainolainen\n    Suomehemme rynnättää,\n    Silloin saalis toisellainen,\n    Veikot, meitä hiihdättää.\n    Käsi sauvan.\n    Toinen raudan\n    Teräväisen tempoaa.\n\n    7. Verihinsä kohta nääntyy,\n    Kuka meitä vastustaa;\n    Kenpä pakosalle kääntyy,\n    Senkin suksi saavuttaa.\n    Pelastettu,\n    Rakastettu\n    Kohta ompi kotimaa.\n\n\n\n\n20. Lumisilla ollessa.\n\n\n    Voi, kuin nyt on lumi nuoskaa!\n    Joutukaa jo, pojat, juoskaa!\n    Kalle, Pekko, Heikki, Wille\n    Tulkaa, tulkaa lumisille!\n    Mie jo viskaan\n    Aika pallon,\n    Suuren niin kuin miehen kallon.\n    Riston niskaan..\n    Kas nyt Heikki\n    Tätä\n    Elämätä!\n    Tämähän on vasta leikki?\n    Poikaset kun huiskaa,\n    Ett'ei kertoa voi sanat,\n    Lumipallit tuiskaa\n    Valkeat kuin metsäkanat?\n    Kalle, Kalle paiskaa\n    Tuota laiskaa,\n    Joka seisoo tuolla\n    Takapuolla!\n    Katsos hölmö, kuu sai pallin,\n    Kaatui mullin mallin!\n    Huh, huh, huu!\n    Luut' on ihan täynnä suu!\n    Elä itke, ole vait!\n    Tyydy siihen, mitä sait!\n    Riston lumipallit ovat\n    Liian kovat!\n    Juhana ja Kalle\n    Käyvät painimaan,\n    Jussi jäikin alle.\n    Lunta päälle vaan!\n    Näätkös Pekko,\n    Jussin vasta ostettu\n    Uusi mekko\n    On kuin veestä nostettu!\n    Kädet käyvät kohmeesen,\n    Lähdetään pois huoneesen;\n    Kukaan ei saa nakata,\n    Jo on aika lakata.\n\n\n\n\n21. Vappu.\n\n\n    1. Jo kevään kultapäivynen\n    Säteilee korkealla;\n    Jo lirittääpi leivonen\n    Nyt taivaan kannen alla;\n    Jo peipot puissa tirkuttaa.\n    Ja teeret, kyyhkyt kukertaa.\n\n    2. Oi, kuulepas, kuin kajahtaa\n    Nyt laulu ihmistenki!\n    Sen riemulaulun vaikuttaa\n    Myös toivon raitis henki:\n    Kevättä tervehtämään jo\n    Nyt riemuin rientää nuoriso.\n\n    3. Kas tuossa joukko seisahtuu,\n    Ja riuku viirinensä\n    Ja kiehkuroineen kohouu\n    Jo heidän keskellensä,\n    Ja \"hurraa, hurraa\" raikuupi\n    Niin että kummut kaikuupi.\n\n    4. Nyt pallot, kiekot kieppuvat\n    Ylt'ympärinsä viirin,\n    Ja pojat, neidot iloisat\n    Tekevät leikki-piirin:\n    Nyt hypätään ja hyöritään,\n    Nyt lauletaan ja pyöritään.\n\n    5. \"Luojalle kiitos! Toukokuun\n    Ens' päiv' on tullut — Vappu!\"\n    Niin virkkaa lehvät viiripuun,\n    Niin joka lippu, lappu.\n    Nää riemun, toivon sanaset\n    Myös lausuu ihmis-sydämet.\n\n\n\n\n22. Sonetti.\n\n\n    1. Oi terve kevät! Talven valta joutaa\n    Nyt raueta! Jo valoon vaihtuu yö,\n    Vienosti välkkyy järven sini-vyö,\n    Iloisna purttaan kalastaja soutaa.\n\n    2. Ja maamies jyvät hinkalostaan noutaa,\n    Ne peltomaahan siroitellen lyö,\n    Hymähtäin: siunaa, Herra, kätten työ,\n    Lahjoita tarpeeks sadetta ja poutaa.\n\n    3. Niityltä poistuu harmaat kulo-arvet,\n    Mets' ylleen pukee viittaa muhkeaa,\n    Kedolla ammoo lehmät hata-sarvet,\n    Ja koski veisaa virttäns' uhkeaa,\n    Ja liritellen liitää lintu-parvet, —\n    Myös ihmis-sydän lauluun puhkeaa!\n\n\n\n\n23.* Halu maalle.\n\n\n    1. Talvi on jo laannut raivoomasta,\n    Sulain talven kukat varisee,\n    Kevään sulo joutuu taivahasta,\n    Päivä metsää, vettä suutelee;\n    Koht' on suvi, aallot liikkehessä;\n    Kullanmoisna kukkaverhona\n    Ovat niityt päivän heltehessä,\n    Sekä lähteet tanssii lehdoissa.\n\n    2. Haluun maalle! Sano lintusille,\n    Tuuli, että heitä rakastan,\n    Veelle, koivuille ja lehmuksille,\n    Että heitä nähdä haluan;\n    Nähdä vielä niinkuin ennen heitä,\n    Nähdä puron kirkkaan tanssia,\n    Kuulla lehdoss' rastaan säveleitä,\n    Vesilinnun lemmenkaikua.\n\n\n\n\n24.* Suomen laulu.\n\n\n    1. Kuule kuinka soitto kaikuu,\n    Väinön kanteleesta raikuu;\n    Suomi laulelee!\n    :,: Kuule, hongat huokaileepi,\n    Kuule, kosket pauhaileepi;\n    Suomi laulelee! :,:\n\n    2. Katso, jäät kuin pohjasessa\n    Välkkyy päivän paistellessa;\n    Suomi laulelee!\n    :,: Katso, loistaa taivahilla\n    Pohjan palo iltasilla;\n    Suomi laulelee! :,:\n\n    3. Ihanaiset laaksot, joissa\n    Purot lausuu kukastoissa:\n    Suomi laulelee!\n    :,: Jo nuo metsät tunturilla,\n    Koska kaikuu iltasilla:\n    Suomi laulelee! :,:\n\n    4. Kaikkialla ääni kaikuu,\n    Kaikkialla kielet raikuu;\n    Suomi laulelee!\n    :,: Syäntä jos on suotu sulle,\n    Murheess', ilossakin kuule:\n    Suomi laulelee! :,:\n\n\n\n\n25.* Suomen salossa.\n\n\n    1. Honkain keskellä mökkini seisoo\n    Suomeni soreassa salossa,\n    Honkain väliltä siintävä selkä\n    Vilkkuvi koittehen valossa.\n    :,: Hoi, la la la la laa,\n    Hoi, la la la la laa,\n    Kaikuu mun suloinen Suomeni maa. :,:\n\n    2. Kaukana korvessa käkönen kukkuu.\n    Sulhonsa suloutta ylistää,\n    Paimenten soitanto laitumen tieltä\n    Ääntänsä korviini vilistää.\n    :,: Hoi, la la la la laa,\n    Hoi, la la la la laa.\n    Kaikuu mun suloinen Suomeni maa. :,:\n\n    3. Omanpa henkeni kieltä ne puhuu,\n    Honkain humina ja luonto muu.\n    Itse en sydäntä hillitä taida,\n    Riemusta soikohon raikas suu.\n    :,: Hoi, la la la la laa,\n    Hoi, la la la la laa,\n    Kaikuu mun suloinen Suomeni maa. :,:\n\n\n\n\n26.* Sotilaan lepo.\n\n\n    1. Sotamies eipä moiti lepoaan.\n    Eipä vielä torvessakaan.\n    Kallio päänsä aluksena on,\n    Vierellisnä miekka verraton.\n    Eipä hän moiti lepoaan\n    Eipä vielä korvossakaan.\n\n    2. Voitto vaan mielessänsä kallihin\n    Hänellä on nukkuissakin.\n    Vaara kun on ilmastuvinaan,\n    Miekkaan tarttuu kohta innossaan.\n    Voitto vaan niinpä kallihin\n    Hänellä on nukkuissakin.\n\n\n\n\n27. Elkää oudostuko.\n\n\n    Otettiin minusta outo,\n    Varsin virhi viskattihin,\n    Minun lapsen lauluistani,\n    Pienen pilpatuksistani;\n    Minun liioin laulavani,\n    Pahasti pajattavani.\n    Vaan elkää hyvät imeiset\n    Tuota ouoksi otelko,\n    Jos mie lapsi liioin laulan,\n    Pieni pilpatan pahasti;\n    En ole opissa ollut,\n    Seisonut sepän pajassa,\n    Saanut ulkoa sanoja,\n    Loitompata lausehia;\n    Olen oppinut, kotona,\n    Oman aitan orren alla,\n    Oman äitin, värttinöillä,\n    Veikon vestoslastosilla.\n\n\n\n\n28. Hyvä emäntä.\n\n\n    1. Usein hyvä emäntä,\n    Se tarkka talon emäntä,\n    Kuulevi kukotta nousta,\n    Kananlapsetta karata,\n    Vihkimähän viljoansa,\n    Katsomahan karjoansa;\n    Onko oikein Omena,\n    Lykyllähän Lyttimäinen.\n\n    2. Usein hyvä emäntä,\n    Se tarkka talon emäntä,\n    Itse rihmat ketreävi,\n    Itse kankahat kutovi;\n    Ei kysy kynsiä kylästä,\n    Oppia ojan takoa,\n    Pirran piitä naapurista,\n    Tointa toisesta talosta,\n\n\n\n\n29. Ohoh kullaista kotini\n\n\n    1. Lämmin paita liinainenki\n    Oman äitin ompelema;\n    Vilu on vaippa villainenki\n    Vaimon vierahan tekemä.\n\n    2. Lämmin on emosen sauna\n    Ilman löylyn lyömättäki;\n    Kylmäpä kyläinen sauna,\n    Vaikka löyly lyötäköhön.\n\n    3. Koria kotoinen leipä,\n    Jos on täynnä tähkäpäitä;\n    Vihavainen vieras leipä,\n    Vaikka voilla voituohon.'\n\n    4. Villainen emosen vitsa,\n    Ruokoinen isosen ruoska,\n    Joskon viikon virpokohon,\n    Rupeaman ruoskikohon;\n    Vitsa vierahan verinen,\n    Kyläläinen kynnäppäinen,\n    Josko kerran iskeköhön,\n    Tahi puolen koskekohon.\n\n    5. Ohoh kullaista kotia.\n    Armasta ison eloa!\n    Jos oli leipeä vähempi,\n    Niin oli unta viljemmältä;\n    Ei toruttu torkunnasta,\n    Makoomasta ei manattu.\n\n\n\n\n30. Kevätlaulu.\n\n\n    1. Jo päivä ilman lämmittää.\n    Jo taas nyt virkos' maa,\n    Jo järvistämme lähti jää\n    Ja kasvit hengen saa;\n    Ja aallot vahvat vahtopäät\n    Ja hopeaiset hohtojäät,\n    Ne kirmailivat kilvassa,\n    Kuin pilvet myrsky-ilmassa.\n\n    2. Nyt niityt, pellot vihottaa\n    Ja virvoitusta juo,\n    Ja tanner puita lihottaa\n    Ja kukkasia luo;\n    Jo päivä kulta-virrallaan\n    On saanut ruohon kasvamaan\n    Ja perho kulta-siivillään\n    On tullut niihin lentämään.\n\n    3. Nyt linnun laulut herättää\n    Jo päivän nousemaan,\n    Ja ilo laulun elättää\n    Ja saa sen kaikumaan;\n    Ja sydän lyö ja ihastuu\n    Ja riemua on täynnä suu,\n    Ja toivo nostaa siipiään\n    Jo kesän helmaan lentämään.\n\n\n\n\n31. Kehoitus.\n\n\n    1. Isäisi maalle, Suomalain.\n    Ole uskollinen!\n    Se kätkyes, se hautas on\n    Ja suojas viimeinen.\n\n    2. Majan sijaa ei niissäkään\n    Sinulla mointa oo.\n    Tääll' on elääsi, kuollasi,\n    Jos kuinkin onni suo.\n\n    3. Ja maa se on, jota veri\n    Isäisi kasteli,\n    Maa, jonka mainehen pyhän\n    Ajat säilytteli.\n\n    4. Kah! täällä Wäinö Pohjolan\n    Pojat löi miekallaan,\n    Ja kahlehet pimeyden\n    Katkoi sanallahan.\n\n    5. Verisen täällä värinsä\n    Vapaus liehutti,\n    Ja monta Suomen sulhoa\n    Manalle saavutti.\n\n    6. Ja monta päättyi päiveä\n    Veressä ainian,\n    Kylihin kun vihollinen\n    Sodan toi kauhean.\n\n    7. Monetpa näljät nähtyäs,\n    Monetkin tappelut,\n    Sä seisot vielä, Suomeni,\n    Et varsin vaipunut.\n\n    8. Mutt' toivo, taivahan tytär,\n    Sinulle kuiskuttaa:\n    \"Jo tuntisi tulettelee,\n    Jo päiväs ruskottaa!\"\n\n    9. Eivät ne poikaa turhahan\n    Vertaan vuodattaneet,\n    Eivätkä sankaria paraat\n    Vaan suotta sortuneet.\n\n    10. Ei, ei; tulevat ainakin\n    Ajat iloisemmat!\n    Sitä tuhannet toivoen\n    Jo varsin vartovat.\n\n    11. Elleivät tulle, tulkohon\n    Se Tuoni kuoloneen\n    Ja luumme kurjat luokohon\n    Majaansa maan poveen.\n\n    12. Vaan haudallemme maailma,\n    Surmaamme säälien,\n    Suruisin mielin vuodattaa\n    Kentiesi kyyneleen.\n\n    13. Isäisi maalle, Suomalain,\n    Ole uskollinen!\n    Se kätkyes, se hautas on\n    Ja suojas viimeinen.\n\n    14. Majan sijaa ei missäkään\n    Sinulla mointa oo.\n    Tääll' on elääsi, kuollasi,\n    Jos kuinkin onni suo.\n\n\n\n\n32. Jumala synnyinmaata siunatkoon!\n\n\n    1. Sinua, kultainen ja kallis maamme,\n    Sinua kaikki työmme tarkoittaa;\n    Elomme, onnemme me sulta saamme,\n    Sa ihanteemme kaunis Suomenmaa.\n    Jo pienoisista saakka meille kannoit,\n    Kuin äiti lapsillensa kaikki annoit,\n    Ja tyhjiks usein rintas imetit,\n    Ja usein kärsit nälkää, saadaksesi\n    Paremman toimeentulon lapsinesi,\n    Ja usein vilussa sa värjähdit.\n\n    2. Mut huolet' ollos! Viel' on lemmentulta.\n    Mi jäät ja lumet poluiltasi luo,\n    Ja työmme harras poistaa nälkäs sulta\n    Ja elon sulle huolettoman tuo.\n    Ja innon, jonka kätkit sydämeemme,\n    Sill' erämaasi viljaviksi teemme,\n    Näin vaivannäkös palkiten ja työs.\n    Ja vaikka nääntyisimme alla säiden,\n    Kun hyvä vaan on olla meidän äiden,\n    Niin silloin hyv' on olla meidän myös.\n\n    3. Ja mitä — vaikk'ei työmme suuremp' oisi\n    Kuin kipunan, mi syntyy sammumaan,\n    Ja verrata vaikk' eloamme voisi\n    Meressä yksityiseen pisaraan? —\n    Sun tähtes vaan me käymme riemahdellen,\n    Kuin aalto kosken kuohuun hyppiellen,\n    Ja katoamme tuimaan taisteloon.\n    Mut sinä, Suomenmaamme, tulet rikkaaks\n    Ja suureks, mahtavaks ja mainehikkaaks.\n    Jumala synnyinmaata siunatkoon!\n\n\n\n"]