[{"data":1,"prerenderedAt":-1},["ShallowReactive",2],{"$fAHN861xgeklkevweOeig7Q1qCChs0LqiCoaB_rAMs48":3},{"number":4,"title":5,"author":6,"authorBirth":7,"authorDeath":8,"slug":9,"bookId":10,"genreRaw":11,"genre":12,"themes":13,"origin":14,"language":15,"yearPublished":16,"yearPublishedTranslation":11,"wordCount":17,"charCount":18,"usRestricted":19,"gutenbergId":11,"gutenbergSubjects":20,"gutenbergCategories":21,"gutenbergSummary":11,"gutenbergTranslators":22,"gutenbergDownloadCount":11,"aiDescription":23,"preamble":24,"content":25},3325,"Tuokiokuvia suomalaisen kirjan historiasta","Tarkiainen, Viljo",1879,1951,"3325-tarkiainen-viljo-tuokiokuvia-suomalaisen-kirjan-historiasta","3325__Tarkiainen_Viljo__Tuokiokuvia_suomalaisen_kirjan_historiasta",null,"naytelma",[],[],"fi",1942,3620,23478,true,[],[],[],"Suomalaisen kirjan ja kirjapainotaidon 300-vuotisjuhlaa varten laadittu näytelmäteos koostuu historiallisista kuvaelmista. Kohtaukset esittelevät suomalaisen kirjallisuuden vaiheita, kuten Mikael Agricolan työtä ja Raamatun suomennoksen historiaa.","V. Tarkiaisen 'Tuokiokuvia suomalaisen kirjan historiasta' on Projekti\nLönnrotin julkaisu n:o 3325. E-kirja on public domainissa koko EU:n\nalueella, joten emme aseta mitään rajoituksia kirjan vapaan käytön ja\nlevityksen suhteen k.o. maissa.\n\nTämän e-kirjan ovat tuottaneet Jari Koivisto ja Projekti Lönnrot.","TUOKIOKUVIA SUOMALAISEN KIRJAN HISTORIASTA\n\nSuomalaisen Raamatun ja kirjapainon\n300-vuotisjuhlaan syksyllä 1942\n\n\nSommitellut\n\nV. TARKIAINEN\n\n\n\n\n\nHelsingissä,\nSuomen kirjapainotaidon 300-vuotisriemujuhlan keskustoimikunta,\n1942.\n\n\n\n\n\n\n      Mitke ikenens kirioitetan,\n      nijste rauha ia toiwo otetan.\n\n                _Mikael Agricola._\n\n\n      Kirja on aina palanen ihmiselämää.\n\n                    _Z. Topelius._\n\n\n\n\nPROLOGI\n\n(jonka kuvaelmien selostaja esittää väliverhon edessä)\n\n    Jalot naiset, hyvät herrat.\n    Mainittu on monet kerrat\n    tämän juhlan alkuaiheet:\n    suomalaisen kirjan vaiheet.\n    Jos ei maininta tuo riitä\n    antamahan kuvaa siitä,\n    kuinka Agricola eli,\n    Frenckell kirjat \"pränttäeli\",\n    kuinka Raamattu on \"käätty\",\n    suomen sanat oudoiks \"väätty\",\n    niin on lavalle nyt tuotu\n    sekä kuultavaksi luotu\n    joku merkkikohta noista\n    kirjallisuusmuisteloista.\n    Minulle on toimi tässä\n    uskottuna näytelmässä\n    esitellä paikat, ajat,\n    saattaa kirjat, kirjaltajat\n    tuokioiseen parrasvaloon\n    sekä seurahanne jaloon.\n    Pyydän teitä suopeasti\n    kuulemaan nyt loppuun asti\n    korutonta kertomaa,\n    Suomen kirjan historiaa.\n\n\n\nEnsimmäinen kuvaelma.\n\n\nLopulla vuotta 1552 Mikael Agricolan työhuoneessa Pyhän Laurentiuksen\nprebendaan kuuluvassa talossa Turun tuomiokirkon juurella. Huoneessa\navotakka, värikäs lasiruutuinen ikkuna, leveä pöytä, jolla kasoittain\nkirjoja, kirjoitusneuvot, haarallinen kynttilänjalka ym. Agricolan\npuoliso Birgitta Olavintytär istuu rahilla ompelemassa ja valvomassa\nkehdossa makaavan, noin 2-vuotiaan pikkupoikansa Kristianin unta.\nAgricola esiintyy 1500-luvun hengellisen säädyn puvussa, johon\nkuului pitkä musta kaapu ja kulmikas, myssyntapainen päähine. Kirkas\naamupäivävalaistus.\n\n\nSelostaja\n\nEnsinnä tutustumme suomalaisen kirjallisuuden isän, Mikael Agricolan\ntyöhuoneeseen Pyhän Laurentiuksen talossa Turun tuomiokirkon\njuurella. Tuossa huoneessa hän asui koulun rehtorina ollessaan ja\nsuoritti siinä perustavan kirjallisen työnsä noin 400 vuotta sitten.\nKuulemme hänen, vuoden 1552 loppupuolella, keskustelevan puolisonsa\nBirgitta Olavintyttären kanssa teoksistaan ja niiden synnyttämistä\ntoiveista ja pettymyksistä. Sen laatuiset aiheet eivät ole harvinaisia\nkirjallisuuden historiassa. Mutta niiden muoto on Agricolan oma, hänen\nkirjojensa esipuheista ja alkulauseista lainattu. (Avaa esiripun.)\n\nTEINIEN LAULU\n\n(kuuluu ulkoa)\n\n    _Ergo plebs Finnonica\n    gaude de hoc dono,\n    quod facto, es lutherica\n    verbi Dei sono._\n\n(Agricola astuu sen päätyttyä sisään.)\n\nBIRGITTA\n\nMitä teinit lauloivat?\n\nAGRICOLA\n\nVanhaa latinalaista koululaulua uudessa, luterilaisessa muodossa.\nSuomeksi sanottuna se on niin paljon kuin\n\n    Iloidze sijs Suomenmaa\n    laupiasta lahiast:\n    cuin sait opin oikian\n    herran sanan sarnast.\n\nOlemmehan luopuneet paavin opista ja menoista sekä latinankielisistä\nmessuista ja yöluvuista. Niiden sijasta meillä on nyt Lutherin\npuhdistama oppi ja suomenkieli kirjoissa luettavana ja kirkoissa\nsaarnattavana.\n\nBIRGITTA\n\nNiin. Sinähän sitä olet alkanut käyttää sekä täällä Suomen Turussa että\npiispantarkastusmatkoilla ympäri maata.\n\nAGRICOLA\n\nJumalan avulla niin olen. Ja sitä varten olen toimittanut suomalaisia\nkirjoja. (Ottaa pöydältä aapisen.) Tässä on ensinnäkin _Abc-kiria_,\njosta toivoisin tuossa kehdossa makaavan pienen poikamme Kristianin\nsekä monen muun suomalaisen lapsen oppivan lukemaan. Niinkuin kirja\nitse kehoittaa. (Lukee alkusanat:)\n\n    Lue sijs hyue Lapsi teste,\n    Alcu oppi ilman este.\n    Nijte muista Elemes aina,\n    nin Jesus sinun Armons laina.\n\nBIRGITTA\n\nTarkoitatko, että tyttöjenkin tulisi oppia lukemaan?\n\nAGRICOLA\n\nSitä myös tarkoitan. Sillä vaikka P. Paavali on sanonut \"Teiden waimon\npite wait oleman Seurakunnissa\" ja vaikkei meidänkään aikanamme kukaan\ntahtoisi kasvattaa naisista pappeja tai saarnaajia, ei voida vaatia,\nettä heidän tulisi jäädä aivan oppimattomiksi ja lukutaidottomiksi.\nPäinvastoin olen samaa mieltä kuin opettajani Luther, että ainakin\noppineessa säädyssä tulisi naistenkin käydä koulua voidakseen ymmärtää\nja tukea miestensä töitä ja harrastuksia. Siitä olisi hyötyä kirkolle\nja valtiolle.\n\nBIRGITTA\n\nOlenhan minäkin, vaikka koulun käymättömänä, pyrkinyt kykyni mukaan\nsinua ymmärtämään ja tukemaan.\n\nAGRICOLA\n\nOlet kyllä, Pirjoseni. Ja oletpa oppinut lukemaan näitä minun\nsuomalaisia kirjojani. (Ottaa niitä pöydältä) Tuossa on jalo\n_Rucouskiria_, kokoon poimittu Bibliasta ja monista muista kirjoista\nkaikkien joka päivä käytettäväksi. Ja tuossa suomalainen _Messu,\nKäsikiria_ ja _Passio_, jotka kaikki ovat kirkolle ja papeille\ntarpeellisia ja lähinnä heille tarkoitettuja entisten vieraskielisten\nkirjojen sijasta. Sen olen sanonut alkulauseissa.\n\n    Virie Pappi, Opetusise,\n     Canssan rocki, guin Eijtin nise.\n    Ettes nyt neme kiriat saa,\n     ele sijs Oppijs wnhodha.\n    Mutta lue, ia rucoile aijna,\n     nijn Christus sinuu lahijans laina.\n    Waicka he ovat sangen pienet,\n     guiten heist syndy mackiat änet.\n    __ __ __\n\n    [Mitke ikenens kirioitetan,\n     nijste rauha ia toiwo otetan.\n    Catzo, lue, etzi ia tutki\n     eij sen wuoxi Silmes puhke.\n    Ramattu sinun hengen anda\n     se sijs aijna sydhemes canna.\n    __ __ __\n\n    Josca se Jocapeine prucataisin,\n     ette Bibliast iotaki luetaisin.\n    Ölughuis ia Homen weisois,\n     nin paramin Jumalan edes seisois.\n    Ja ele Rucoleman olco laiska,\n     ettei Herra sinun Maan paiska.\n    __ __ __\n\n    Wai eike se Pappein Wirca ole?\n     Studera, sarna, ia Rucole.\n    Ota sijs nyt, ota sijs waarj,\n     hyue Pappj, Welj ia Faarj\n    Sinun wirgastas, ia Herran Laumast,\n     aijna wisust uariellen paulast.\n    Totuta Canssas rucoleman\n     wsein, quin edheskirjoijtetan\n    Ja monaijst Sacramcntil kienmeen.]\n\n[Hakasissa olevat kohdat voidaan lyhentäen esitettäessä jättää pois.]\n\nTässä on sitten koko _Usi Testamenti_ ja tuossa _Psaltari_ ynnä muita\nvalittuja kappaleita Vanhasta Testamentista, jotka vasta hiljattain\novat tulleet läpitse präntin kauniisti kuvilla somistettuina.\n\nBIRGITTA\n\nMutta noihin kirjatöihin sinä olet kuluttanut parhaat voimasi lähes 15\nvuoden aikana ja kaikki tulosi ja omaisuutesi, vieläpä velkaantunutkin —\n\nAGRICOLA\n\nJospa lienenkin, en sitä kadu. Velkojani on kirjanpränttääjä Amund\nLauritsanpoika Stockholmissa. Hyvä mies. Hän ymmärtää asemani eikä\nhätyytä maksuvaatimuksella ainakaan nyt, kun on kova aika. Olen puhunut\nhänelle suullisesti ja kirjoittanut hänelle kirjeen, jossa kiitin\nhäntä siitä työstä ja vaivasta, mikä hänellä on ollut suomalaisten\nkirjojen pränttäämisestä. Samalla vetosin hänen omaantuntoonsa, että\nhän suostuisi odottamaan saataviansa, kunnes kuninkaalta mahdollisesti\ntulisi apua tai jokin muu keino keksittäisiin velan suorittamiseksi.\n\nBIRGITTA\n\nEntäpä jos kirjallinen työsi muutenkin menee hukkaan? Eihän kirjojasi\npaljonkaan osteta ja lueta. Eivät edes suomalaiset papit, puhumattakaan\ntalonpojista —\n\nAGRICOLA\n\nIkävä kyllä Suomen kansa on köyhää ja vanhoillista. Kovin köyhää\nnykyisin, kun halla ja kato on käynyt maassa ja \"nälkä on joka miehen\nvieraana talonpoikien keskuudessa niinkuin papistonkin\" ja paljon\nkansaa on surkiasti nälkään kuollut. Ei kansalla ole nyt varoja ostaa\nkalliita kirjoja. Sen ymmärrän, vaikka toisin olin toivonut. Olinpa\nTurun konsistoriumin ja Suomen seurakuntien papiston avustamana\ntoivonut saavani koko Raamatun suomeksi tulkituksi ja präntätyksi,\nennenkuin elämäni ilta on edessä. Se oli minun ylpein ajatukseni, minun\nelämäni pääpyrkimys.\n\nBIRGITTA\n\nYmmärrän hyvin rakkautesi ja kiintymyksesi tähän maahan ja tähän\nkansaan, jolle olet valmis kaikkesi antamaan. Mutta sitä en käsitä,\nettä jotkut pyrkivät moittimaan sinun suomenkieltäsikin.\n\nAGRICOLA\n\nEiköhän se liene niin, että kaikki tyynni, miltä on uutta ja\nvasta-alkuista, on ensi alussa heikkoa ja vajavaista, minkä minun\nkäyttämäni suomenkielikin. Olen sen sanonut Uuden Testamentin\nalkulauseessa: (Lukee)\n\n\"Nyt ette temen Maan kieli oli ennen neite aicoija iuri wähe ia lehes\nei miteken kirioisa eli pockstanisa prucattu taikka harjoitettu. Nin\nota sis nyt teme, echke quinga caltainen hen olis otolijsesta Herran\npolesta. — — — Waicka neisse Canssoisa ouat moninaiset Kielet eli puhen\ntauat, — — — ombi tesse P. Wdhen Testamentin kirioissa Suomenkieli\n(s.o. Turun seudun murre) enimiten prucattu. Ja mös hädhen teden,\nroska tarue on anonut, ouat mös mwiden kielet, puhet ia sanat tehen\nsiselotetud.— — — Ja echke toisinans mwtomat Sanat ouat oudhot ia\ncamalat ensin cuulla, nin ne quitengin aijallans hariotuxes suloisemaxi\ntuleuat. — — — Elken sis iocu Christittu ia Jumalinen Inhiminen,\ntaicka temen P. kirian Lukia, site Pahaxi ottaco, ios tesse esken\nalghetussa Somenkielen Tulkituxes, iotakin osa olla exytty, outo ia\ncamala, eli wdhesti pandu. Nam nihil simul inceptum, et perfectum\nesse constat (Sillä warmaa on, ettei mikään vasta alkuunpantu samassa\nole täydellistä). Waan ios iocu Jumalan ysteue, testelehin paramin\ntaita osotta, henelle ombi wapa Eehto annetu. Mutta catzocan ettei hen\ntuimasti kipelly.\"\n\n    \"Hyttynen mös vsein cwrnitaan,\n    wan coco Cameli nieletaan.\"\n\nLuotan kuitenkin lujasti siihen, ettei työni Suomen kansan ja\nsuomenkielen hyväksi ole mennyt kokonaan hukkaan. Sillä\n\n    \"Kylle se cwle Suomen kielen,\n    ioca ymmerdä caikein mielen.\"\n\nJa lohdutan itseäni sillä ajatuksella, jonka olen lausunut _Prophetain_\nkirjan alkupuheessa näin:\n\n    \"Wiele Bibliast mwdh tulisit,\n    ios nemet otoliset olisit.\n\n    Ostetaisin ia prucataisin,\n     quin olis kylle mös coctolin.\n\n    Sen Aian vscon pian tuleuan,\n    ette Somen kiriain ielkin tutketan.\n\n    Van tuscal ne silloin käsiteteen,\n    iotca nyt Monilda hylieteen.\n\n    Coska fis Porsas taritan,\n    nin aua Seckis, ios se taruitan.\"\n\n(Väliverho.)\n\n\n\nToinen kuvaelma.\n\n\nOte Eskil Petraeuksen saamasta Turun tuomiokirkossa 31. pnä\nheinäkuuta 1642, jolloin konsistorin määräyksen mukaan vietettiin\nkiitosjumalanpalvelus kaikissa maamme kirkoissa koko Raamatun\nsuomennoksen painosta ilmestymisen johdosta.\n\nPetraeus saarnatuolissa 1600-luvun papin puvussa. Esitys selvää ja\nkaikuvaa, noudattaa jossakin määrin tavanomaista saarnanuottia.\n\nSELOSTAJA\n\nToisessa kuvaelmassa saamme kuulla palasen Eskil Petraeuksen\njuhlasaarnaa, jonka hän piti Turun tuomiokirkossa 31. pnä heinäkuuta\n1642 Raamatun suomennoksen painosta ilmestymisen johdosta. Petraeus\noli siihen aikaan Turun kirkkoherrana. [Hän oli Ruotsissa syntynyt,\nmutta Suomeen mieltynyt, oppinut mies, hyvä suomenkielen taitaja,\nollut itse johtajana raamatunkäännöskomiteassa, ensimmäisen suomen\nkieliopin tekijä ja muutamien suomenkielisten kirkollisten kirjoitusten\njulkaisija. Hänen saarnansa on pääasiallisesti kokoonpantu hänen omista\nsekä muista sen ajan suomenkielisistä painotuotteista. Se kuvastaa\nPetraeuksen uskonnollista kantaa ja hänen suomenmielisyyttänsä sekä\nsilloista suomenkielen käyttöä niin todellisuuden mukaisesti kuin\nmahdollista.]\n\nESKIL PETRAEUS (saarnaa)\n\nRackat weliet ja sisaret Christuxes Jesuxes. Me wietäm tänäpän yhtä\nsuurta jubel juhla täsä wanhasa Herran temppelis nijncuin myös caikisa\nmuis Suomenmaan kircois. Ja on tämä juhla Turun _Consistoriumild_\nkäsketty ja määrätty sentähden, että meidän usconoppim peruskiria,\npyhä Raamattu, on nyt coconans suomexi käätty ja tullut ulos präntistä\nStockholmis Hänen Cuningalisen Maijestetins, meidän Suuriwaldian\nDrotningin ja Periförstinnan, Frökinä Christinan erinomaisest armost\nja suosiost. Täsä kirias on Jumala itzens, tiens ja tahtons meille\nyldäkylläisest ilmoittanut ja julistanut. Ja se on sencaltainen callis\ntawara, jonga hinda ja calliutta ei yxikän taida coscan täydellisest\narwata. Kielelläns lindukin laula, sano sananlascu; ja pyhä Pawali\nkirioitta, että \"caicki kielet pitä Jumalan tunnustaman.\" Me luem sen\nsuurexi woitox, että tällä Suomen kielel, joca on jo satacunnan wuotta\nkircois ja kiriois pruucattu, taitan nyt lukea coco Raamattu. Cunnia,\nkijtos ja ylistös sijtä Jumalalle, walkeuden Isälle, jolda caicki hywä\nja tähdellinen lahja tule! — Sitä likin me olem welwoliset andaman\ncunnian ja kijtoxen myös meidän corkial Esiwallallem, joca on tämän\npyhän kirian präntist ulos käydä andanut. Ja älkäm unhottaco, että\ntämä on tapahtunut sen pitkälisen ja tuiman sodan aicana, jota Ruotzin\nja Suomen joucot owat käynet Saxan ja Juutin maal oikian ja puhtan\newangeliumillisen opin puolest paawilaisi ja heidän lijttocundans\nwastan. Toiset owat isänmaastans caucan sotinet woitollisest\nmailmalisil aseil ja miecan tutcaimel, toiset taas samal aicaa cotonans\nHerran wijnamäes ahkeroinnet ja neuwo pitänet cansans sielun hywäxi.\nNämä jälkimäiset owat huomainnet, ettei Suomen kieli ole kirjallisihin\ntöihin suingan wähemmin taipuwa ja sowelias cuin Saxan tai Ruotzin\nkieli. Sillä se on luonnostans jalo ja selkiä, ricas sanoist ja\nlauseparsist, miehullinen ja wäkewä caiultans cuin mieckain kalske.\nJa meidän sydämisäm asu se waca ja totinen toiwo, että se wastedes\nrunsahammin kiriois wiljeltynä ja pruucattuna on yhä casuawa ja\ncohoawa cunniahan nijden kielten joucosa, joilla oppineet ja Wijsahat\nmiehet, nijn hywin _poetat_ eli runoin sepät cuin myös opettajat\nja saarnajat, ilmoittawat heidän sydämens ja sieluns corkiammat\naiwoituxet sekä tuowat julki heidän lawian oppins hedelmät ja heidän\nsywimmän tietons salaisudet. Jouduttaxein tuon ajan tulo ahkeroitcam\nmeitäm aina käyttämän hywäxem nyt tarjol olewata pyhä Raamattu ja sen\nopetuxi. O josca caicki suomalaiset oppisit sitä lukeman ja saisit\nsijtä terwelisen neuwon ja opetuxen sekä tarpelisen ilon ja lohdutuxen!\nSillä ei ole toista kiria, josta lukia löytäisi pysywäisemmän hedelmän\nsielullens, ekä toista tietä cuin sen opetuxet ijancaickisen elämän\nperimisehen. Raamattu on yxi callis aarreaitta ja rawitzewainen\nsielun ewäs. Se on suomenkielises puwusans myös yxi muistomercki ja\noswijtta nijlle jälkentulewaisil, jotca pyytäwät edellens harioitta\ntämän maacunnan kieldä kirjallisis consteis. Walistacon ja oijentacon,\ntukecon ja rohwaiscon se elämää sanans woimall Suomen cansaa\nwuosisadast nijn wuosisatahan, että se aina casuais ja menestyis ja\nettä sen nimi tulis cunnioitetuxi täällä Pohjan tähden alla, cusa me\ntoiwom totisen jumalanpelwon, ahkeruden ja miehuden aina pysywän täydes\nwoimas ja cucoistuxes.\n\n(Urut alkavat hiljalleen viritellä jonkin kiitosvirren säveltä, kun\nväliverho sulkeutuu.)\n\n\n\nKolmas kuvaelma.\n\n\nJ.C. Frenckellin kirjapainossa Turussa syksyllä 1775. Melkoisen avara\nhuone, jossa näkyy korkea latomapöytä, tuoleja, kaappeja, käsin\nkäytettävä ruuvikierteinen painin, paperikasa ym. Huone on siistitty\nja raivattu juhlaa varten: juomasarvi ja korkeakorvainen oluthaarikka\npöydällä. Kirjapainoväki — kymmenkunta henkilöä — juhla-asuista:\npitkäliepeinen takki, polvihousut, solkikengät jne.\n\nSelostaja\n\nNyt siirrymme vuoteen 1775 ja saamme tutustua ainoan silloisen\nsuomalaisen kirjapainon, Johan Christopher Frenckellin omistaman ja\njohtaman, toimintaan Turussa. Ensin kuulemme sen mestarille pidetyn\nonnentoivotusrunon — semmoiset olivat muodissa siihen aikaan —; sitten\nsaamme seurata keskustelua ensimmäisen suomenkielisen sanomalehden,\nAntti Lizeliuksen Tietosanomien perustamisesta.\n\n(Vetää väliverhon syrjään.)\n\nFrenckell\n\nHei-hei! Missä on meidän hovirunoilijamme Lasse? Annapas nerontuotteesi\nkaikua vastaleivotun mestarimme Balthasarin kunniaksi ja meidän\nkaikkien iloksi.\n\nLasse\n\nKäskynne mukaan, herra johtaja.\n\n(Vetää taskustaan paperiarkin ja lukee:)\n\n    Terwe, sinulla weli jalo,\n    joca loistat nijncuin walo\n    Mestarina Suomen Turuss',\n    olematta mistään suruss'.\n    Konstischouluss' Gutenbergin\n    olit oppimahan herkin:\n    nopiasti nousit sixi\n    oppipojast' mestarixi.\n    Kirjapräntiss' Frenckellin\n    toimes' on cuin Engelin:\n    cansaa hywin palwella\n    suwell' sekä talwella\n    kijtettäwäss' kirjatyöss',\n    samoin oppineita myös,\n    enin he tiellä Parnasson\n    saaneet owat cocohon\n    wäitöskirjan taicka runon,\n    jot' ei joca poica puno.\n    Manuscriptit waikiatki\n    owat sinull' selwät ratki:\n    luet grecat, latinat,\n    franskat, saxat, espanjat;\n    puettaa ne taidat sitten\n    präntticaapuun bokstawitten,\n    joista oiwa kirjamies\n    opin ottaa kyllä ties.\n    Radit, bladit, arkit täytät,\n    sijnä mestaruutes näytät,\n    että caicki oikein päin\n    käsissäsi käändyy näin.\n    Textipinnat, marginaalit\n    owat sinull' aina klaarit,\n    fracturat ja antiquat\n    aina yhtä puhtahat.\n    Regalpöytä tietää kyllä,\n    cuinga mestar, hiat yllä,\n    kirjasauwain kimpuss' häärii,\n    etzii oikeit', karttaa wäärii.\n    Tamponit ja ruuwiprässit\n    työtä puskewat cuin pässit\n    paperarkkei färjäten\n    toista toisen jälkehen.\n    Nijstä syndyy wähin erin\n    kirjapinot suuret perin,\n    joita ympär' Suomenmaan\n    markkinoilla caupitaan.\n\n    Semmoinen on sinun wircas,\n    Mestar nuori, mielelt' kircas,\n    jolle onnee joucossamme\n    yksin mielin toiwotamme.\n    [Käytä konstis kunnialla,\n    näytä taitos maailmalla,\n    että waca Suomen mies\n    armossa, sen pitää ties.\n    Leipäs toiwomm' lewiäxi,\n    eloncuormas kewiäxi,\n    ympärilles lasten parwen,\n    kätees Runsauden sarwen.\n    Saaos pitkin elos iltaa\n    käyskennellä Turun siltaa,\n    laulaa canssa lapsiesi\n    kijtoswirttä sydämesi:\n    \"Suloist' on elää Suomessa,\n    Turussa, Hämeen puolessa,\n    lie Carialassa caunimpaa,\n    ken siellä codin, connun saa,\n    ja Pohjanmaa lie pontewin\n    ja Sawon salo sointuisin\n    ja Satacunda muhkein,\n    cuin wiljapeldo uhkein. —\n    Tuliaista kotimaata\n    en kyllin kijttää saata!\n\n    Ken caiken tämän tuta sai,\n    hän mykistyi ja oli wai\n    aawistain salaisuuden\n    tuon wanhan sekä uuden.\n    Sill' suuruus aina mykistää,\n    kiel' caunist' nähdess' waiti jää,\n    waick' onni mieltä hurmioi\n    kuin kewätaamun coi.\"\n\n    Tän onnen Mestar periköön\n    ja cauwan terween' eläköön!]\n\nKAIKKI (nousevat seisaalleen ja huutavat:)\n\nMestari eläköön!\n\n(Juomasarvi pannaan kiertämään.)\n\nFRENCKELL (lyöden mestaria olalle)\n\nNo miltäs tuntuu nyt, mestari Balthasar?\n\nBALTHASAR\n\nTuntuu kuin paperisiipiä selkääni sidottaisiin ja minut puhallettaisiin\nilmaan.\n\nFRENCKELL\n\nOletpa liian tukevaa tekoa lentoon lähteäksesi. Sitä paitsi minulla\non uusi työ, joka sitoo sinut regaalipöydän ääreen. Olen lupautunut\npränttäämään suomalaisia aviiseja, jos ne vain saavat tarpeeksi\nostajia. Siinä on sinulle lisätyötä.\n\nBALTHASAR\n\nKuka niitä aviiseja kirjoittaa?\n\nFRENCKELL\n\nTyrvään rovasti Lizelius.\n\nBALTHASAR\n\nKyllä tunnen hänet. Olenhan juuri pränttäämässä hänen uutta\nraamatunsuomennostaan. Hän on oppinut mies, erinomainen suomenkielen\ntaitaja ja tarkka korrehtuurin lukija. Kuitenkin jäi Samuelin kirjaan\npaha pränttivirhe. Siinä sanotaan jättiläisestä Goljathista, että hän\noli \"kuutta kyynärätä ja _kymmenen_ leveyttä pitkä\". Tarkoitettiin,\nettä hän oli kuutta kyynärää ja _kämmenen_ leveyttä pitkä.\n\nFRENCKELL\n\nHa-ha-ha. Saatpa edelleen olla tekemisissä Lizeliuksen käsialojen\nkanssa. Hän on lähettänyt minulle manuskriptin aviisiensa näytevihkoa\nvarten. \"Tietosanomiksi\" hän niitä vihkosia nimittää. Kas tuossa on\nalkukirjoitus. Luehan itse. (Ojentaa paperiarkin Balthasarille.)\n\nBALTHASAR (Silmäilee paperia, lukee lauseen sieltä, toisen täältä.)\n\n\"Suomalaiset Tieto-Sanomat, Syyskuusa, Wuonna 1775. — — — Täsä\ntulee siis meijän Rakkaille Maanmiehillemme sula Suomalaisille,\nSuomen Kielellä, heijän ikäwöitzemisensä perästä annettawaxi\nwalkeuteen, monikahtoja hywäxi löyttyjä koetuxia, tietoja ja neuwoja\nHuonen-Hallituxen lewittämisestä, niinkuin: peltoin ja niittuin\nwiljakkammasta kaswannosta, käsitöitten parantamisesta; ja muitten\nelatuxen keinoin menestywäisemmästä toimittamisesta; niin myös totisia\nsanomia muitten ja omain Maan-paikkain erinomaisista entisistä ja\nnykyisistä tapauxista, menoista ja muutteista.\"\n\n\"Siinä siwusa ahkeroitan aina Suomen kielen selkeydestä, sen omasta\nluonnollisesta puhen parresta, painawaisten sanain walitzemisesta\nja eroittamisesta, niin myös niitten nurista kielistä wuorottain\nmahdollisesta wieroittamisesta.\"\n\n\"Näitä Tieto-Sanomita annetan ulos, Kirjan-painamisen kautta, kahdesti\nKuukautesa\" — — —\n\nVai niin! Siis tietoja \"huoneen hallituksesta\". Se on kai samaa,\nmitä me olemme tottuneet sanomaan \"huushollingiksi.\" Mutta \"kirjan\npainaminen\". Eikö nyt enää \"präntätäkään\" kirjoja? Ja millä niitä\npainetaan? Kivelläkö vai rautaharkolla? Pelkäänpä, ettei Tietosanomista\ntule menestyvää ja pitkäikäistä. Tuskin suomalainen talonpoika sitä\nymmärtää.\n\nFRENCKELL\n\nMinä olen toista mieltä. Miksei se menestyisi? Onhan Suomen kansa\noppinut lukutaidon lukkarinkoulussa. Mutta sille ei ole tarjolla\nmuita kirjoja kuin uskonnollisia, vaikka sillä on suuri opin jano.\nKuinka ahneesti se ahmiikaan almanakoista ja pikkukirjasista\nkaikenlaista maallista tietoa, juuri semmoista, jota Lizelius on sille\nluvannut: maanviljelyksestä, karjanhoidosta, eläinten- ja ihmistautien\nparantamisesta sekä tietoja vieraista maista ja kansoista. Monet\ntalonpojat ovat rukoilleet, että minä toimittaisin heille semmoisia\ntietoja. Lizelius on minusta oikea mies niitä antamaan. Hän on itse\nkäytännöllinen ja viisas maanviljelijä. Hän tuntee talonpoikien\najatustavan ja osaa puhua ja neuvoa heitä oikealla tavalla. Hänen\nTietosanomansa on uuden ajan enne. Ruotsissa on jo useita aviiseja,\nja minun kotimaassani Saksassa niitä on syntynyt näinä aikoina kuin\nsieniä sateella. Ei yksi pääskynen kesää tee. Mutta kun niitä tulee\nparvittani, silloin on kesä — Suomessakin. Kunhan Suomen kansa pääsee\nuutissanomien makuun, ei sille riitä yksi tietosanomalehti, tuskinpa\nyhdeksänkään. Se on minun ajatukseni.\n\nBALTHASAR\n\nToivoisinpa, että herra johtaja olisi oikeassa ja että meitä\ntämän mustan ammatin harjoittajia tarvittaisiin jokaisessa Suomen\nkaupungissa. Silloin nähtäisiin se ihme, että Suomen kansasta tulee\noikea kirjakansa.\n\n(Väliverho.)\n\n\n\nNeljäs kuvaelma.\n\n\nSuomalaisen kirjapainon ja Raamatun 250-vuotisjuhla v. 1892.\n\nTapahtuu ohjelman suorituksen väliaikana. Juhlasalin viereisessä\npienessä ravintolahuoneessa valkoisella liinalla katetun ja kukilla\nkoristetun pöydän ympärillä istuu, seisoo tai kävelee puolikymmentä\nfrakkipukuista henkilöä: runoilija, kirjanpainaja, kustantaja ja\nsanomalehtimies. Jotkut heistä välillä silmäilevät pöydällä olevia\nsanoma- ja kuvalehtiä, joiden joukossa on tähän juhlatilaisuuteen\nilmestynyt kaksikielinen julkaisu \"Typografinen muistolehti. 1642—1892.\nTypografisk minnesblad\". Juhlavalaistus.\n\nSELOSTAJA\n\nVuonna 1892 vietettiin Helsingissä suomalaisen kirjapainon ja Raamatun\n250-vuotisjuhla. Topelius kirjoitti sen johdosta: \"Kirjapainotaito oli\nköyhä käsityöläistyttö, josta aikaa voittaen oli tullut prinsessa.\nSe saapui Suomeen vuonna 1642, ja nyt me vietämme sen kolmansia\nkultahäitä\". Vilkaiskaammepa nyt mekin noihin \"kultahäihin\", vaikka\nvain oven raosta, ja onnitelkaamme morsiusparia, joka on saapunut\nuusiin timanttihäihinsä. (Avaa esiripun.)\n\nRUNOILIJA (astuu sisään juhlasalin ovesta.)\n\nAjatelkaahan, kuinka omituista. Täällä juhlitaan Suomen kirjaa.\nIsäntinä ja kutsuvieraina istuvat kirjanpainajat, kustantajat ja\nsanomalehtimiehet. Mutta minä, runoilija, tunnen olevani vain\nkuokkavieras.\n\nSANOMALEHTIMIES\n\nSinähän tässä kaiken alkutekijä olet. Tervetuloa vain. — Tosin runous\non tarpeetonta ylellisyystavaraa monen mielestä, mitä?\n\nKIRJANPAINAJA\n\nJonkun mielestä sanomalehtikin vielä.\n\nSANOMALEHTIMIES\n\nEipä monen. Se on nykyajan jokapäiväistä leipää jo. Onhan se\nreheväkasvuinen haara tietokirjallisuudesta.\n\nKUSTANTAJA\n\nTosi. Yleisö on monipäinen ja monihyväinen. Ei se tyydy enää yhteen\nainoaan kirjallisuuden lajiin niinkuin entisaikoina.\n\nKIRJANPAINAJA\n\nJa kirjoja syntyy myös eri tavalla nyt, kun koneet suorittavat\nsuurimman osan painotyöstä. Rotatsionikoneet pyörivät vinhasti ja\nvalmistavat muutamassa tunnissa kymmeninä tuhansina kappaleina leviävän\npainotuotteen, suuren sanomalehden tai kirjan.\n\nKUSTANTAJA\n\nNyt puhutaankin kirjateollisuudesta. Suomen vuotuinen kirjatuotanto on\nnyt suurempi kuin Ruotsin vallan aikana kokonaisen vuosisadan tuotanto.\nKirjojen hinta on halpa. Kansan lukuhalu kasvaa yhä. Tarvitaan\nmonenlaisia kirjoja ja kirjailijoita. Ja kysynnän lisääntyessä niitä\nilmestyykin yhä runsaammin. Mutta varsinainen runoilija on usein\nyksipäinen ja itsepäinen. Hän ei kernaasti ajattele muuta kuin omia\naiheitaan kirjaa kirjoittaessaan.\n\nSANOMALEHTIMIES\n\nSe onkin oikein. Sillä kirjailija, joka tuijottaa vain yleisöön ja\nmairii sen makua, ei ole oikea taiteilija. Hän lukeutuu kauppasäätyyn.\nKustantajan taas tulee olla ensi sijassa rahamies ja kauppias, vaikka\nhäneltä vaaditaan myös kirjallista sivistystä, kaukonäköisyyttä ja\nvastuuntuntoa.\n\nKUSTANTAJA\n\nNiinkuin sanomalehtimieheltäkin.\n\nSANOMALEHTIMIES\n\nMutta puhtaan runouden arvo on rahassa laskematon ja säilyy\nmuuttumatta. Nerojen tuotteet ovat suuri lahja kansakunnalle. Ne elävät\nja vaikuttavat kautta aikojen. Topelius on kirjoittanut sen laatuisesta\npainetusta sanasta tässä (Lukee lehdestä): \"Elävää painettua sanaa ei\nmikään voi vangita eikä asettaa sille ajan ja paikan rajoja. Se syntyy\ntänään ja elää vuosisatoja. Sillä on pääsy kaikkialle. Se tulvii kautta\nporttien ja läpi lukkojen. Kerran liikkeelle päästyänsä se ei ole enää\nihmisvoimin pysäytettävissä. Lyö se kuoliaaksi: lyöt ilmaa! Polta se:\npolta ajatus! Ei ole muuta sulkua painetulle sanalle kuin lukutaidon\nhävittäminen. — Painettu sana on siemen, josta itää ennakolta\narvaamattomia vaikutuksia. — Ei kukaan voi laskea niitä taimia, jotka\ntänään, huomenna tai vasta miespolvien perästä versovat sen siemenestä.\nMoni maailman jaloimmista teoista on saanut niistä alkunsa.\"\n\nRUNOILIJA\n\nNyt tunnen, että on juhla ja etten ole täällä kuokkavieras, vaan\njuhlavieras, koska —\n\nKIRJANPAINAJA\n\n— koska päälläsi on frakki\n\nRUNOILIJA\n\nOn, on — lainafrakki. Tahdommehan me runoilijat esiintyä ihmisinä\nihmisten joukossa. Ihminen — se on meille kaiken a ja o.\n\nKIRJANPAINAJA\n\nVaikka Platon onkin sanonut, että runous ja taide on tarpeetonta, jopa\nvaltiolle vaarallista.\n\nRUNOILIJA\n\nMitä Platoneista. Sokrates taas on sanonut: tunne itsesi! Tunne siis\nihminen. — Meitä runoilijoita on monenlaisia. Mutta ihmistä meistä\nparhaimmat aina etsivät. — Missä se rakoilee, missä sen heikot kohdat\novat, sen me osoitamme. Missä sen kauneus on ja missä sen parhaat\nkehitysmahdollisuudet piilevät, sitä me hellin käsin pitelemme.\nSisäinen ihminen, koko tuo näkymätön maailma, on meidän. Me viritämme\nsen kuin soittokoneen ja soitamme sillä. Me eheytämme, teemme\nterveeksi ja kypsytämme ihmisainesta ajatuksella ja tunteella. Me\nmuovailemme sitä yhdyselämää, perheelämää, kansallista ja valtiollista\nkokonaisuutta varten. Me luomme näkymättömiä yhdyssiteitä ja siltoja\nyksilöstä yksilöön, menneisyydestä tulevaisuuteen. Me opetamme\nkansakunnalle itsetuntemusta ja itseluottamusta. Ja me herätämme ja\nylläpidämme ikävöimistä ja pyrkimystä kohti yhä parempaa ja puhtaampaa\nihmisyyttä — Luomme? Opetamme? Herätämme? — Mitä kaikkea me toivomme ja\nhaaveilemmekaan? Puhunkohan liikaa? Mutta onhan nyt juhla. Ja minä olen\nrunoilija —\n\nKIRJANPAINAJA\n\nSanoit totuuden vain sinä lainafrakkinen.\n\nRUNOILIJA\n\nEmme syytä ketään siitä, että frakkimme on lainattu. Kuka käski meitä\nvalitsemaan tämän alan. Tämä ala annettiin meille. Ja jos valitsemme\nsen, niin valitutti meillä tämän rakkaus ihmiseen, veljeen. Hakkaus\ntähän maahan ja kansaan? Rakkaus, se ei paljon pyydä, ei mitään vaadi —\ntuonhan te muistatte. — Ja tulevaisuus lienee joskus toinen meidänkin\nkohdallamme.\n\nSANOMALEHTIMIES\n\nSiinä sanoit oikein. Kansa kerran ymmärtää ja valtio havaitsee, mitä se\non velkaa ja kenelle. — Me, sanomalehti, pidämme siitä huolta.\n\nKIRJANPAINAJA\n\nMe, kirjapaino, emme unohda teitä. Ja joskus näette, että, että —\n\nSANOMALEHTIMIES\n\n— että viimeiset saattavat tulla ensimmäisiksi.\n\nKIRJANPAINAJA\n\nMutta varokaa, ettei sana menetä suolaansa ja tule mauttomaksi.\n\nSANOMALEHTIMIES\n\nSilloin iskee arvostelu siihen kyntensä.\n\nRUNOILIJA\n\nJa me antaudumme sen raadeltaviksi. Arvosteltakoon meitä ja hiottakoon\nmeitä. Sillä me olemme aseita, välikappaleita, emme tarkoitus sinänsä.\n\nKUSTANTAJA\n\nMinua miellyttää kirjailija alttiudessaan.\n\nRUNOILIJA\n\nMinua kustantaja yhteisymmärryksessään. Hän on usein kuin isämme. Ja\nkirjanpainaja on kuin veljemme ja sanomalehtimies kuin setämme.\n\nSANOMALEHTIMIES\n\nKaikki me kuulumme yhteen, me painetun sanan palvelijat, me mustan\nkaartin soturit. Yhtykäämme sen vuoksi mustan kaartin marssiin, jonka\nsävelet kuuluvat jo tuolta juhlasalista.\n\n»MUSTAN KAARTIN» MARSSI\n\n(kuoron esittämänä.)\n\n    Me palvomme aatetta vapauden,\n    sen puolesta taitamme peistä,\n    ja pimeyden valtoja vastustaen\n    me yhdessä tahdomme seistä.\n    Kun aate se pauhulla pauanteen\n    riens’ eellämme valoa kohti,\n    niin mustan kaartimme joukkoineen\n    se voitosta voittohon johti.\n\n    [Siis laulamme, veikot, me raikuen vaan,\n    emme valita vastuksiamme.\n    On sana, min saatoimme kirpoamaan,\n    vielä kukkiva kaaduttuamme.\n    Se elää, se kukkii, se hedelmän suo\n    ja siemenen kauas se kantaa.\n    Elo, kuolokin meistä on ihana tuo,\n    joka valoa yöhömme antaa.]\n\n(Z. Topeliuksen runosta \"Svarta gardet\" v:lta 1869).\n\n\n\n"]