← E-kirjasto·Projekti Lönnrot nro 3331
Neuwoja kaikille säädyille rikkaaksi ja onnelliseksi päästäksenä
Benjamin Franklin
Benjamin Franklinin 'Neuwoja kaikille säädyille rikkaaksi ja onnelliseksi päästäksenä' on Projekti Lönnrotin julkaisu n:o 3331. E-kirja on public domainissa sekä EU:ssa että sen ulkopuolella, joten emme aseta mitään rajoituksia kirjan vapaan käytön ja levityksen suhteen.
Tämän e-kirjan ovat tuottaneet Jari Koivisto ja Projekti Lönnrot.
NEUWOJA KAIKILLE SÄÄDYILLE
rikkaaksi ja onnelliseksi päästäksensä
Benjamin Franklinin mukaan
Suomentanut
Jaakko Jaakonpoika
Porvoossa,
präntätty P. Widerholmin tykönä 1845.
A. C. Öhmannin kustanuksella.
Imprimatur.
J. M: af Tengström.Julkisessa kiista-kaupassa (awesionissa) myytiin kerran muutamassa kirkonkylässä usian maanwiljeliän erinäistä omaisuutta Ruunun weroista ja muista asioista, jotka heiltä oliwat aikanansa maksamata jääneet. Ihmisten paljoudessa, joka siihen oli kokountunut, moni ostamaan, mutta wielä usiampi katselemaan, puhelemaan, wiisastelemaan ja monella muulla tawalla aikaansa wiettämään, kuulin werkawaatteilla ja muulla kalliilla ostokalulla komiasti koristetun nuoren miehen, kiirehtiessänsä ikämiestä kohden, joka yksinkertaisessa ja puhtaassa, waikka paitsi rahan kuluttamista kotona toimitetussa, säädyllisessä puwussansa seisoi muista erillänsä, kysywän häneltä kiiwastuneena: Kuuleppas, wanha mies, mitäs sinä sanot näistä ajoista? Eiköhän liiat werot ja moninaiset maksot, joiden kaikkein nimeä et enää woi yhdellä päällä muistaa, wähässa ajassa häwittäne koko maata ja makuntaa? Kuka niitä woi koskaan kaikkia suoraksi saada? Joka päiwä kuuluitetaan maksamaan ja, milloin yhtä milloin toista asiaa, toimittamaan, mutta ei yhtenäkään, ei pyhänä eikä arkena, ilmoiteta mistä rahaa saadaan. — Minä sen sanon edeltäpäin, että muutaman ajan perästä koko meidän kyläkunnassa ei pidä löytymän yhtä lehmää pykälätä päässä, ei hewoisen päätä, jota ei jo liene ryöstömiesten kirjaan ylös pistetty. Etköhän sinä, ukkoiseni, liene kauwan eläissäsi mitään neuwoa keksinyt senkaltaisen kurjuuden estämiseksi, kuin ei enää walitus-kirjatkaan, eikä muut supplikit saata asiaa ehkä wiipäytymään.
Wanha mies, walituksen kuultua, astui edes ja, kansaa kohden kääntyen, wastasi: "Jos waan, hywät ystäwät, ette kuulemasta kyllästyisi, niin kyllähän minulla olisi tuohon wähä sanomista; — wähä, sanon, tieten että wiisas ottaa opin yhdestä sanasta, waan tyhmä ei tule tuhannestakaan sitä wiisaammaksi." —
"Sano, sano," huusi nyt moni joukosta, ja suuren kansan paljouden siihen hänen ympärillensä tultua, alkoi ikä-mies puhua näin:
— Ystäwäni! ulos tekoja ja maksoja on tosin sangen paljo, ja niiden seassa raskaitakin. Mutta jos waan ne, jotka Esiwalta on pannut päällemme taikka muutoin keskinäisestä ja yhteisestä suostumuksesta wirkamiehille toimitetaan, olisiwat ainoat, niin ei noista wielä olisi meille sangen suurta waiwaa ja rasitusta; mutta meillä on monta muuta raha-kulunkia, joka kohtaa usiaa meistä paljoa raskaammasti, kuin edellä mainitut maksot. Sillä kahden wertaisesti näitä wasten kuluttaa kukkaroamme oma huolimattomuus ja laiskuus, kolme wertaa turhuus ja kewytmielisyys, neljä wertaa hurjuus ja hulluus; ja näistä kulungista ei Esiwalta woi meitä wapahtaa. Mutta ehkä toki tuollekin apu tulisi, jos waan ottaisimme hywästä neuwosta waaria; sillä Jumala auttaa sitä, joka itseänsä auttaa tahtoo. Me kaikki sanoisimme sitä Esiwaltaa kowaksi, joka tahtoisi pakoittaa kansaa menettämään kymmenettä osaa ojastansa Ruunun palweluksessa; mutta joutilaisuus hukuttaa meiltä wielä paljoa enemmän aikaa ja laiskuus siittää taudit ja lyhentää ihmisen elinajan. Laiskuus on elämän ruoste. Se syöpi ja raotelee ruumiin pahemmin ja wähemmässä ajassa kuin työ ja waiwa; sillä liikuttamatoin awain pian ruostettuu, waan se, joka alinomaa on käsillä, kestää aina kirkkaana. Jos elämää rakastat, niin älä tuhlaa aikaa; sillä ajan aineesta on elämä tehty. Me wietämme unella paljoa enemmän aikaa, kuin siksi tarpeellinen ja kohtuullinen olisi, unhottain, että makaawalle ei marjat suuhun kaswa ja että meillä on aikaa kyllä maata maan powessa, niinkuin muistan isä-wainajani usiasti sanoneen. —
Jos aika liene kaikkea kalliimpi, niin on sen turhaan-menettäminen kaikkea muun tawaran tuhlaamista wahingollisempi ja waarallisempi. Kadonnutta päiwää ette saa koskaan uudesta juoksuansa alkamaan, ja waikka aikaa, edeltäkäsin arwellessa, aina luullaan yltäkyllä olewan, niin kuluu ja katoaa se kuitenkin läsnä ollessa pahemmin kuin työaskare koskaan työtä tekewältä käsissä kuluu ja syöpyy. Niin älä siis salli kenenkään saada tilaa sanoaksensa sinusta, että aikasi menee ajatellessa, päiwä päätä käännellessä, niinkuin sanalaskussa sanotaan. Ahkeruudella tulee enemmin toimeen saatetuksi ja kuitenkin wähemmällä työllä ja waiwalla, kuin wastenhaluisella ja wäkinäisellä työnteolla. Laiskuus tekee kaikki raskaaksi ja työlääksi, waan ahkeruus kewentää ja huojentaa kaikki. Aamulla myöhästyneen täytyy päiwän kuormaa ja hellettä kärseä, ja waikka illalla ruuminsa on rasitettu ja hartiat hellistyneet, mahtaa työ kuitenkin wielä keskoisena olla ja hän itse haluttomana ja tytymättömänä kotia mennä; sitä wasten kuin toinen, joka aamu-kylmillä halulla ja helposti parhaan osan päiwätyötänsä toimitti, kuumana keskipäiwän aikana saa wiiltiässä warjossa lewätä ja illalla iloita siitä, että hänellä on sekä halua että woimaa wielä tulewaksikin päiwäksi. Laiska liikkuu niin hiljaan ja hitaasti, että köyhyys hänen enimmiten tiellä saawuttaa. Muista sinä työsi, äläkkä anna työsi sinua muistutella. Aikasiin wuoteelle, warhain jalalle, sepä tekee ihmisen terweeksi, rikkaaksi, riemulliseksi; waan ilta wirkku, aamu torkku, tapa talon häwittää.
Mitä hywää tuottaa meille parempien aikojen toiwominen ja toiwottaminen? Itse taidamme saattaa ajat paremmiksi, itsemme parantamalla. Ahkeran ei tarwitse elättää henkeänsä toiwotuksilla; hänen kätensä elättäwät hänen, wakuutti muinoin isäwainajani. Joka elää toiwotuksista, jotka omat melkein hiukka ruoka-aine, katsokoon waan ett'ei nälkään kuole. Ei mikään woitto tule waiwata. Jos ei minulla ole peltoa kaswamassa, niin käteni kaswattawat minulle wuoden tulon; mutta jolla on maa, sillä on myös maksoja maasta toimitettawia. Jolla on työhön kääntywä käsi, sillä on wirka, joka häntä ei heitä hätään; ja jolla on hywä taito, sillä on tawara talleella, joka ei warkaat warasta. Mutta käden pitää oleman työkaluissa kiinni, ja taidon tulee aina uusia elämä-keinoja mietiksellessä wanhoista waari pitää, muutoin ei kumpanenkaan woi estellä welkoja taloon sikeämästä. Ahkera ei koskaan nälkään näänny. Kyllä tosin kynnyksellä nälkä toisinansa katsahtaa ahkerankin aittaan; mutta ei se toki sinne tohdi sisään tulla. Niin ei ahkera myös tarwitse toista isäntää tawarallensa, eikä laske ryöstomiehiä omaisuuttansa pitkin kyliä ja katuja kuljettelemaan ja kaupoittelemaan; waan hän on itse omaisuudellensa isäntä ja estää welkojat ja wirkamiehet talostansa, ei toralla ja tappelulla, joka olisi häpiällinen keino, waan asiansa aikoinansa suorittamalla, joka on paljoa kunniallisempi. Sillä kyllä ahkeralla ja huolenpitäwällä on aina sen werran waroja talleella, että hän woi joka aika asiansa ja maksonsa toimittaa, samalla muotoa kuin toimellisella talon hallitsialla aina on sen werran aidaksia walmiiksi warustettuna, että hän joka aika woi saada weräjänsä tukotuksi; waan halutoin ja huolimatoin jättää tawallisesti molemmat auki, — saneli aina isä-wainajani.
Jospa waikka koko elinaikanasi et liene sattunut walmista raha-aarretta löytämään taikka et muistane wanhemmilta perintöä saanesi; niin ahkeruus on aarret, jota ei tarwitse kaukaa etsiskellä, on perimys, jota ei tarwitse peruen kirjoituksissa arwioon panna, ja jonka jaosta ei nouse wihoja, riitoja ja käräjä-käyntiä weljesten ja sukulaisten wälille. Ahkeruus on onnen äiti, ja ahkeralle suopi Jumala siunauksensa. Kynnä sinä peltosi laiskan maatessa, niin sinä wuorostasi saat maata, hänen nälkäisenä wuoteeltansa walwoissa. Tee tänä päiwänä tehtäwäsi, sillä ethän tiedä mikä huomena woinnee olla sinua siitä estämässä. Jos olisit toisen palwelia, niin sinun tulisi häwetä, jos hän sinun joutilaana löytäisi työaikana. Mutta nyt olet oma herrasi, häpeä siis itseäsi joutilaana ympäri kujia ja kyliä käydessä, taikka muutoin turhuudessa aikaasi wiettäissä, — kuulin isä-wainajani monistellen kertowan. Sinulla on niin paljo itsesi, omaistesi ja esiwaltasi edestä toimittamista. Lähde siis wuoteeltasi aina ennen kuin aurinko on kerjinnyt öisiltä asunnoiltansa liikahtaa, ett'ei sinun tarwitsisi häpiällä tunnustaa auringon, jolla ei ole sukua ja heimoa huolena ja joka ei tiedä ajan määrää eikä arwoa, pitäwän ajasta tarkemman waarin, kuin sinä, jolle aika on annettu omaa ja muiden hywää walwoaksesi. Käy urhollisesti työlle ja älä sure kätesi kowettumista: sillä ei kissa kintaat kädessä rottia pyydä, — sanoi isä-wainajani usiasti. Älä lue woimiasi wähäksi; senkaltainen luulo wäsäyttää ennen kuin työ. Räystään tippeestä syöpyy aikaa myöten kuoppa tantereeseen, hieno naula kaiwaa wiimein reiän kowankin puun kylkeen ja pikuisilla hampaillansa puree hiiri paksunkin laudan läwitse. —
Joku teistä mahtaisi sanoa: Eikö siis ihminen eläissänsä saa kaikista waiwoistansa itsellensä ilopäiwää walmistaa, eikä yhtenäkäan joutohetkenä työnsä, helpoitusta taikka jonkunlaista huwitusta toiwoa? Kuulkaat, ystäwäni, kuinka minua muinoin neuwottiin: Ole wiriä töissäsi, Jumalaa peljäten, ja ota ajasta waari, niin kaikki päiwät owat sinulle ilopäiwat, nähdessäsi kaikki työsi menestywän. Taiwu työhön, niin löydät työssä suurimman huwituksen, etkä halaja toista parempaa ajanwietettä, ja pian huomaitset ett'ei työ, waan työn puute ja waiwan pelkääminen ja joutilaana kuljeskenteleminen, taikka wuoteella wiruminen rasittawat sekä ruumista että sielua. Työ karkoittaa ikäwyyden kattosi alta, ja wäsynyt ja rauennut ruumis pääsee yöwalwetta walittamasta ja yön pituutta mittailemasta. Mutta päiwällä maannut yöllä walmoo, ja walwomalle synnyttää yön synkeys satoja huolia ja kipuja, joista työstä herwonnut ei mitään tiedä makiasti maatessansa. Moni soisi taitawansa elää työhön koskematakin, mutta senkaltaiseen elämään tarwitaan paljo waroja, ja kuitenkin kaikki waratkaan ei woi ihmistä warjella eikä wapahtaa ikäwältä, tytymättömyydeltä, tuskalta ja taudilta, jotka aina laiskuuden seuroissa kulkewat. Ahkeruus, elämän hedelmöittäwä mehu, kaswattaa elon tarpeet, ilon, ansion, armon; waan laiskuus, niinkuin kewät-ahawa weden wirwoitusta himoitsewasta maasta, myrkkyhengellänsä lauhduttaa, lakastuttaa, surkastuttaa ja kuolettaa kaikki tytywäisyyden, ilon, onnen idut ihmisen sydämessä. Wiriän ja walwowan tykönä wieraat wiipywät; mutta makaawan majasta heitä ikäwä kohta pois karkoittaa. Jos siis tahdot elämän onnea, tätä harwinaista, rikasta, pikaista wierasta majassasi wähän wiiwytellä, niin älä käy keski-iltojen aikana makaamaan, äläkkä aamulla auringon nousua odota wuoteella wirumalla. Majastasi karkoitettua sinä sitten et enää tuota takaisin, waikkas koko päiwän perästä juoksisit.
Mutta ei meidän pidä oleman ainoastaan ahkerat ja työnhaluiset; meidän pitää myös oleman ahkeruudessa lujat ja pysywäiset, asioistamme huolta pitäwäiset, omin silmin näkemän ja tutkiman kaikki, muihin liioin luottamata; meidän pitää nykyistä tilajamme ja osajamme aina parhaaksi lukeman, eikä jonkun wähän waiwan eli rasituksen tähden tilaa ja asuntoa muutteleman ja waihteleman. Parempi on pyy käsissä, kuin kaksi oksalla, sanotaan sanalaskussa. Muutokset ja uudistukset ei tuo aina parannusta myötänsä, ja kaikki kuluu muutellessa. Puu yhä paikasta paikkaan istutettuna pian waiwaantuu ja wiimein käsiin kuolee; ja wierewä kiwi ei karwetu. Kolme majan muutosta sanotaan wahingoittawan ja rasittaman mokomasti kuin yksi tulipalo. Älä hylji työsioja, niin ei työsiat sinuakaan hyljeskele.
Jos suot asiasi tulewan hywin toimitetuksi, niin mene itse sitä toimittamaan; jos et sitä suo, niin lähetä toinen siaasi. Joka tahtoo atrastansa rikastua, ajakoon sen itse. Mitä suorempi selkä atran perään astuissa, sitä hoikempi watsa wuoteelle laskeitessa; mutta kuta enemmän waiwaa waolla, sitä enemmän myös hywää atrialla.
Isännän silmä saattaa enemmin warteen, kuin molemmat kätensä. Jos jätät työwäkesi peräänkatsomukseta, niin jätät heille kukkarosi awoimeksi. Liika luottamus muihin on jo saattanut monen miehen wahinkoon. Elämässä pääset etemmäksi epäluottamuksella, kuin ylellisellä uskomisella. Se on kohtuullinen että jokainen, jos hän sen waan tekee toista wahingoitsemata, omaa hywyyttänsä walwoo; sillä kirjanlukemista harjoittawa saa opin, omastansa waarin pitäwä rikkauden, uskaltawa kuuluisan nimen ja hurskas palkkansa taiwaassa. Jos halajat uskollista palweliaa, joka kaikki mieltäsi myöten toimittaisi, niin tee itse tehtäwäsi; sillä ei kukaan taida paremmin mieltäsi noudattaa, kuin, sinä itse.
Älä mitään asiaa halpana pidä; sillä wähästä alusta woi tulla suuri wahinko.— Muinoin meni yhden naulan tähden koko kenkä hewoisen jalasta hukkaan, kengän kautta itse hewoinen, hewoisen kautta mies, sillä wihollinen saawutti ja tappoi hänen; mutta ei sitä olisi tapahtunut, jos hän olisi paremmin katsonut hewoisensa jalkoja, eikä liioin sepän sormiin luottanut.
Ja nyt, ystäwäni, on puhuttu tylliksi ahkeruudesta ja wireydestä; mutta siihen tulee wielä lisättäwäksi kohtuullisuus, jos ahkeruudesta tahdotaan pysywäistä hedelmää itsellemme. Joka alati on pyytämässä ja saamassa, waan ei tiedä pyydettyä pitää, ei saatua säästää, se kaiken elinaikansa hukkaan työtä tekee, itse ilopäiwää näkemätä ja toisellekaan kopekkaa jälelle jättämätä. Raswanen ruoka wie runsaatkin tulot mukiinsa. Saksan (kaupitsian) arkku ja wiinakauppian kaita pussi owat sywemmät, kuin luulisitkaan; joka niitä rupeaa täyttämään, hukuttaa ensin tawaransa ja sitten itsensä niihin, sillä ne owat pohjattomat ja perättömät. Älkööt siis waimot halajako muuta koristusta, kuin oman kedon kaswamaa ja oman käden tekemää; josse on halwempi hinnoille, niin se on kuitenkin kalliimpi arwosta jokaisen ymmärtäwäisen miehen mielestä. Jos piiat suowat pojilta kiitosta waatteistansa, niin oppikoot omin sormin somia kaluja toimittamaan, ei ylpeiläksensä, waan ahkeruutensa ja taitonsa tunnusmerkiksi, sitä koskaan unhottamata, että siweys woittaa silkki-waatteen arwon ja puhtaus on parempi kuin punalangat. — Älkööt taas miehetkään pyytäkö rawita ruumistansa ja ilahuttaa mieltänsä muulla ruoalla ja juomalla, kuin sillä, jonka luonto itse, luotuja taitawampi, on tarpeiksenne suonut. Kalliit juomat eiwät tuo taloon iloa, waan itkua myötänsä; sillä wiinakasten ja juopunutten retkiä ei naura muut kuin kewytmieliset ja taidottomat naiset, waan kaikki paremmat niitä pakenewat, ja hellät ja hurskaat ei taida muuta kuin itkeä miesten mielettömyyttä ja ihmisluonnon halwennusta ja häwäistystä. Ei wiina wilultakaan warjele, waan enemmin siittää sen sinussa. Ja jos se wielä hetkikaudeksi watsankin waristaa, niin se toki aikaa myöten ikäpäiwiksi jähdyttää, kylmentää ja karkoittaa rakkauden suloisen lämpeen ihmisten sydämistä. Joka wiinaa rakastaa, ei se taida waimoansa, lapsiansa ja omaisiansa oikialla, runsaalla rakkaudella rakastaa, ja hänestä hohtawa häijy wiinan henki häkäyttää wiimein waimon ja lastenkin pään, silmät ja sydämen, niin ett'eiwät he enää tunne juomaria omaksi puolisoksi ja isäksensä. Wälttäköön siis itsekukin kohdastansa kaikki kulungit, jotka suinkin wältettää taitawat, ja teillä, hywät ystäwät, pitää oleman wähemmin syytä walittaa pahoja aikoja, jotka, uskokaat minun, wanhan miehen, puheita, paitsi itsensä pahentamista ei niinkään pahat olisi. Olkoon wero kuinka suuri tahtoonsa, niin ei se tule ennen kuin wuoden päässä jälleen sinua muistuttamaan ja sinulla on siis aikaa lähemmäksi neljä sataa päiwää saästääksesi mitä siihen tarwitaan; mutta jos waan joka päiwä pulloisellakaan punaista eli walkiaa wiinaa huulesi Huhtaset, niin sinä jo edeltäkäsin olet itse niellyt ei ainoastaan sen werran kuin werosi wetäwät, waan myös wielä paljon siihen päälle. Monta pientä weden suonta tekee yhteen jo yhden ojan, usiasta ojan onkelosta syntyy jo jonkunlainen joki, monesta joesta kohta kymi ja muutama kymmenkunta kymeä muuttaa alangot aawoiksi meren seljiksi.
Monella woi olla paljo tawaraa takana, ja hän siis luulla, ett'ei sen pitäisi koskaan loppuman ja että wähä sinne, wähä tänne ei woi hänen warojansa paljon wähentää; mutta ainoastaan lapset ja lapsenmieliset uskowat sadalle ruplalle (eli sadalle riksille) ja sadalle wuodelle ei koskaan loppua tulewan, — saneli muinoin isä-wainajani. Jos waan yhä otat salwostasi, waikka kahmalonkin kerralla, koskaan sinne toista siaan panemata, niin tuleepa pian pohja eteen, ja wasta sitten, kuin kaiwo jo oli kuiwillansa, tiedetään wettä waarissa pitää. Jos tahdot saada rahan arwoa tuntemaan, Niin mene sitä toiselta welaksi waatimaan.
Köyhän ei pidä koskaan pyrkimän rikkaan rinnalle, waan eläkööli kukin säädyssänsä tilaa ja waraa myöten. Joka toisin tekee, ei ole mielenomaksi sanottawa. — Sanotaan kerran sammakon pitäneen pitkällistä walitus-kurinaa siitä, että häntä, lammikossa liikkuissansa, ei kukaan huomainnut, kaikkein silmäin ainoastaan korkiampia katsellessa, ja sentähdenpä wiimein ruwenneen rukoilemaan kotkaa, että hän korottaisi ylenkatsottua itsensä wertaiseksi, wieden häntä kanssansa ylös ilmoihin ihmisiltä ihailtawaksi ja ihmeteltäwäksi. Kylläpä siis nyt kerkiästi sinne kohosi, mutta, ylhäällä taiwasalalla kotkan kynsistä päästettynä tuli tämä wasten luontoansa lentoa halajanut pian niin rajusti sieltä maahan, että, suin päin raunioa wasten puuskahtaissa, kaikki muruiksi musertui. — Isot laiwat woiwat pitkin meren selkiä purjehtia, mutta ruuhet waan ranteita seuratkoot. —
Suuri hulluus on siis tehdä welkoja ainoastaan saadaksensa elää muiden, onnelta runsaammasti lahjoitettuen, mukaan eli maan tawallisuuden jälkeen. Moni ostaa kalun sentähden, että sitä tarjotaan hänelle aiwan halwasta hinnasta; mutta jos hän olisi woinut olla sen ostamata, niin hän olisi pääsnyt wielä sittenkin helpommasta hinnasta. Kaikki kalu on kalliisti lunastettu, jos ei sitä wälttämättomästi tarwita, olkoon se mistä hinnasta tahtonsa saatu. Moni ottaa myös toiselta kappaleen sentähden, että sitä ei tarwitse maksaa ennen kuin wuoden päässä. Eikö hän muistane, että welka on weli tehdessä, waan weljenpoika maksaissa? Welkaa tehdessä mahtaa kyllä moni wähän ajatella maksoa, wähän määrä-aikaa mieleensä panna; mutta welan antajalla on, saneli isä-wainajani, aina parempi muisti kuin welan tekiällä. Welkaiselta kuluu aika aina sangen kiireesti ja määräspäiwä ennättää aina ennen kuin makso on koossa. Sillä on aina lyhyt Laskiainen, jolla makson määrä on Pääsiäisenä, kuulin isä-wainajani usiasti sanowan. Lainan tekiä on aina lainan antajan orja. Sen, joka ei woi aikanansa suorittaa welkaansa, täytyy häwetä asiamiehensä näkywissä. Hänen täytyy peljätä häntä lähestyissä. Hän taipuu pitkisteleiksentelemään, pakenemaan, walittelemaan, wannomaan ja walehtelemaan, päästäksensä waan aika ajasta welkojansa maksamasta. Kohta tulee asia kylän kuuluwiksi, ei kukaan anna, ei kukaan auta tarpeessa ja hädässäkään. Nyt seuraawat petokset ja panetukset, sitten oman käden otot, käräjä-käynnit, welan kiellot, wiimein wäärät walat ja wankeudet. Walhe on jo toinen askel oikialta tieltä, — sanoi aina isä-wainaja — welanteko on ensimäinen. Walhe istuu tawallisesti welan takana tarakassa. Kunniastansa waarin pitäwäisen ei pidä suwaitseman senkaltaista toweria seuroissansa. Wapaan miehen ei pitäisi kenenkään edessä silmiänsä maahan luoman, mutta welat wetäwät kohdenkatsowankin silmät wiintoon withumaan. Ne saattawat wakawankin miehen warren huiskumaan. Sillä tyhjä wenhe waaruu, waan täysi kulkee tasaisesti; ja tyhjä säkki ei kestä pystyssä, waan täysi seisoo suorana,—wakuutteli usiasti isä-wainajani.
Wälttäkäät siis welan orjuutta; pitäkäät waan wapaudestanne; olkaat ahkerat ja uskolliset, omanne pitäwäiset, wierasta waatimata! Ja jos teille joku päiwä toisi runsaamman tulon, kuin sinä yhtenä tarwitaan, niin muistakaat, että se, joka ei kesällä warusta talwen tarpeita walmiiksi, saa kowalla ajalla kurjuutta kärsiä. Aamusta päiwin jo tulee ehtoa muistaa, sillä aamurusko ei koko päiwän pitkää koita. Tulekin ja saaliin lähde woi tukkeuntua, mutta tarpeet ja menekit pysywät aina paikallansa ja wiewät lakkaamata tawarasi ja warustuksesi wirtana myötänsä. Parempi on mennä wuoteelle kepiäin watsoin, kuin nousta siitä ylös weloilta raskautettuna. Pyydä mitäs woit, ja pidä mitäs olet woittanut, se on hywä neuwo niin nuorille kuin wanhoillenkin. Ottakaat, ystäwäni, siitä waari, niin pääsette pahoja aikoja, ja werojen ja maksojen suuruutta ja esiwallan ja wirkamiesten kowuutta walittamasta.
Nämät, ystäwäni, owat minun, joka itse olen paljo kokenut mutta wielä enemmän muilta nähnyt ja kuullut, neuwoni teille nuoremmille. Mutta ei teidän toki tule liioin luottaa omaan ahkeruuteen, wireyteen, tarkkuuteen ja taitoon, niin hywät ja kiitettäwät lahjat kuin ne lienewätkin; sillä Jumalan siunaukseta ei ne kuitenkaan kukoista, eikä tuo hedelmiä. Rukoilkaat siis nöyryydessä senkaltaista siunausta Herran armosta, ja älkäät olko kowasydämiset niitä kohtaan, jotka owat sitä wailla, waan paremmin auttakaat ja lohduttakaat heitä sanalla ja työllä.
Wielä yksi sana on minulla tuohon lisättäwä. Kokemus on kowa ja kallis koulu; mutta tyhmä ei opi missään maussa ja tuskinpa siinäkään. Ei meillä ole parempienkin kouluen, se on, hywäin neuwoen, puutetta, waan niistä opin ottawia on sangen wähä, itsekunkin luullessa kaikki asiat jo itse paremmin tietäwänsä. Mutta yksi hywä neumonantaja taitaa usein paremmin nähdä asian, kuin seitsemän wartiaa, jotka ylhäällä wartioitsewat. Jokainen siis, joka ei tahdo omalla wahingollansa wiisautta kalliisti lunastaa, ottakoon näistä sanoista waarin: Ennen kuin sinä jotakin alat, niin kysele, ja ennen kuin sinä jotakin teet, niin ota neuwo. Waan joka neuwon hylkää, se hylkää awun, ja joka ei kuule sanaa, se saa monta kolausta hywänänsä pitää. —
Lisä-puhe.
Keino koko maailman kukkaroa täyttää.
Nykyisinä aikoina, joka miehen haikiasti rahan wähyyttä walittaissa, tulee niiden, jotka sitä tarwitsewat, kaksinkertaisella kiitollisuudella ottaa wastaan neuwo, kuinka pitää kukkaroansa täyttää. Minä tahdon heille opettaa sen suuren salaisuuden kuinka rahaa kootaan, warmimman keinon täydeksi saada ja aina täysinä säilyttää tyhjiä kukkaroja. Kaksi kappaletta on sen suhteen waariin otettawaa.
1:n Anna työllisyys ja toimellisuus aina asua tykönäsi.
2:n Jätä tulostasi ja saaliistasi wuoden päässä aina joku kopekka jälelle kukkaron pohjaan wanhan päiwän waraksi säästymään.
Sitten alkaa hoikka kukkarosi kaswaa ja lihawoitua ja etpä koskaan enää kaarita wajauttasi. Ei sinua welat huolita, eikä puutokset paina, eikä nälkä taikka alastomuus waiwaa. Koko taiwas kuultaa kirkkaammasti päälläsi ja ilo lykkii sydämesi joka nurkassa. Karkota murheen waaliat haamut seilustasi ja elä omillasi onnellisena. Silloinpa mies lienet, etkä tarwinne peittää kaswojasi rikkaan lähestyissä, etkä itseäsi halwaksi lukea onnen lasten rinnallasi ylpeilessä; sillä omin waroin eläissäsi olet sinä mokoma kuin joku rikkaimmista ja ylpeimmistä wapaherroista. O, niin ole siis ymmärtäwäinen ja anna työllisyys ja ahkeruus lähteä aamulla kanssasi liikkeelle ja seurata myötäsi aina siihen asti kuin yö tulee sinua lewolle kutsumaan! Anna rehellisyys ja toimellisuus olla ikään kuin sielusi warjona ja älä koskaan unhota, kaikki maksosi ja ulostekosi toimitettua, wielä jättää joku kopekka jälelle säästöön; niin saat olla omanasi, muiden wallasta wapaana, etkä tarwitse päätäsi kumartaa, et selkääsi notkistaa silkillä koristetun konnasilmän edessä, sentähden että hänellä on liiaksi tawaraa takana.
Hywiä neuwoja nuorille miehille.
Pane mieleesi että aika on rahan arwossa pidettäwä. Se joka woi ansaita kaksi ruplaa päiwässä, waan käwelee eli istuu joutilaana puolen päiwää, hän, waikka käwellessänsä eli työttömänä ollessansa olisi waan kaksikymmentäkään kopekkaa ulos antanut, ei taida lukea tätä ainoaksi kulungiksensa. Ei, sillä hän on, oikein lukein, hukuttanut yhden ruplan ja kaksikymmentä kopekkaa.
Muista että muiden uskominen on rahan wertainen. Jos sinulla on wierasta rahaa taikka kalua hallussasi, niin taidat niillä paljo hywää tehdä sekä itsellesi että muillekin, ketään wahingoittamata.
Ajattele että rahat luonnostansa pian ja paljo kaswawat ja lisäyntywät. Raha siittää rahan, ja sikiö on samassa walmis uutta siittämään eli kaswattamaan, ja niin menee polwesta polween lakkaamata. Kuta suurempi itse raha-summa on, sitä enemmin se kaswaa ja suurenee koron ja kaupan kautta, niin että woitto joka kerralla enenee. Joka lehmän tappaa, se tappaa yhdellä haawaa myös hänen sikiönsä aina tuhanteen polween asti. Niin myös se, joka rupla-kappaleen menettää, hukuttaa ynnä sen kanssa kaikki, mitä hän sillä olisi tainnut woittaa, kukaties satoja ruplia. Eikös siis liene parempi lehmä lypsää, kuin tappaa.
Tiedä että sata ruplaa wuodessa ei tee paljoa enemmän kuin 27 kopekkaa päiwän kohtaloksi. Tällä wähällä rahalla, joka kuitenkin woi tulla niin pian hukutetuksi taikka ajan hukkaan menettämisen taikka turhien kulunkien ja maksoen kautta, woi toimellinen ja uskottu mies saattaa tuhattakin ruplaa haltunsa ja niillä toimittaa monta hywää asiaa, niin myös oman talonsa kaswantoa ja kartutusta.
Pidä mielessäsi että tarkka ja toimellinen welan maksaja on muiden kukkaroen herraksi ja hallitsiaksi mainittawa. Joka aina määräajalla tarkkaan welkansa ja maksonsa toimittaa, saa tarpeen aikana aina niin paljon rahaa kuin ystäwiltänsä ja tuttawiltansa suinkin ulottuu. Työllisyyden ja säästäwäisyyden rinnalla ei mikään muu maailmassa auta nuorta miestä niin hywästi jaloille, kuin tarkkuus ja toimellisuus. Älä siis koskaan pidä wieraita rahoja taikka lainattua kalua päiwääkään määrä ajasta päälle, ell'et tahdo että ystäwäsi kukkaro eli aitta sinulle ikäpäiwiksesi sulkeuntuu.
Se joka suo muita itseänsä uskomaan, ottakoon pienimmistäkin asioista waarin. Jos hän, jolle sinulla on welkaa, aamuin warhain ja illoin myöhään kuulee wasarasi kolkkumisen taikka muun työaskaresi liikkumisen, niin wieläpä puolen wuoden odottaa welkojansa sinulta kärsiwällisesti. Mutta jospa waan kuulee äänesi julkisissa juoma-pidoissa taikka näkee sinun kortit käsissäsi iltoja wiettäwän, niin hän jo toisena aamuna ennen päiwän walkenemista on tykönäsi rahojansa kysymässä.
Älä lue omaksesi mitä sinulla on käsissä, äläkkä talouttasi sitä myöten aseta. Moni wierasta tawaraa hallitsewa on siitä omaksi wahingoksensa suuresti pettynyt. Sitä wälttääksesi pidä aina tarkka luku sekä tuloistasi että tarpeistasi. Pidä mielessäsi wähimmätkin kulungit, sillä ne wähitellen, yhteen laskettuna, kaswawat suureksi summaksi, ja jos niitä aikoinansa wältät, niin säästät taloosi paljon tawaraa. Pienoinen joki, lakkaamata juosten, imee wähitellen sywänkin järwen tulwaksi.
Lyhykäisesti sanottu: tie rikkauteen on sille, joka sen löytää tahtoo, yhtä selwä ja suora, kuin tie kaupungin turulle. Pidä waan aina silmälläsi näitä kahta: työllisyyttä ja säästäwäisyyttä, se on, älä kuluta ei aikaa eikä rahaa turhaan, waan pidä molemmista yhtä tarkka waari. Ilman työllisyyttä ja säästäwäisyyttä et tule mihinkään kuntoon, waan niiden kautta saat paljon aikoin. Se joka woittaa kaikki mitä hän kunnialla woittaa taitaa ja, wälttämättömät kulunkinsa toimitettua, pitää kaikki mitä hän on woittanut kiinni, rikastuu sangen wisusti, jos waan hän, joka maailmat hallitsee ja jolta jokaisen tulee rukoilla uskolliselle työllensä siunausta, ei ole wiisaudessansa toisin säättänyt.
Kolme pieniä Huoneen taulua, jotka osottawat kuinka aikaa ja rahaa säästetään.
Moni ei taida uskoa sitä, että jokapäiwäiset wähät maksot wetäwät wuoden pitkään enemmän rahoja talosta, kuin suuret, jotka silloin tällöin ilmestywät. Monikin kyllä mahtaisi wälttää kopekkaa käsistänsä antamasta, jos waan tietäisi kuinka paljon muutama kopekka päiwän kohtalona tekee yhteen laskettuna wuoden päässä. Ehkä myös moni olisi haluisempi säästämään, jos waan tietäisi kuinka suureksi kukkaro wuodessa kaswaa, joka päiwä siihen waikka wähänkin sisälle pannessasi. Seuraawainen taulu osottaa sen selwästi.
I.
Kuin joka paiwä Niin se tekee Ja koko
menetetään: kuukaudessa taikka wuodessa:
30:ssä päiwässä:
Ruplaa. kop. Ruplaa. kop. Ruplaa. kop.
1 50 5 60
2 60 7 20
3 90 10 80
4 1 20 14 40
5 1 50 18 —
6 1 80 21 60
7 2 10 25 20
8 2 40 28 80
9 2 70 32 40
10 3 — 36 —
11 3 30 39 60
12 3 60 43 20
13 3 90 46 80
14 4 20 50 40
15 4 50 54 —
16 4 80 57 60
17 5 10 61 20
18 5 40 64 80
19 5 70 68 40
20 6 — 72 —
21 6 30 75 60
22 6 60 79 20
23 6 90 82 80
24 7 20 86 40
25 7 50 90 —
26 7 80 93 60
27 8 10 97 20
28 8 40 100 80
29 8 70 104 40
30 9 — 108 —
31 9 30 111 60
32 9 60 115 20II.
Kuinka paljon saa joka päiwä menettää, kuin wuodessa on tuloa 25, 50, 100, 200 Ruplaa j.n.e., niin että kaikki maksot tulewat suoritetuksi?
Kuin wuotuista Niin saa joka Ja wuoden päässä on wielä
tuloa on: päiwä menettää: jälellä säästössä:
Ruplaa. Ruplaa. kop. Ruplaa. kop.
25 6 3 10
50 13 2 55
60 16 1 60
70 17 7 95
80 18 14 30
90 20 17 —
100 25 8 75
150 35 22 25
200 50 17 50
250 60 31 —
300 70 44 50
350 90 21 50
400 1 — 35 —
450 1 20 12 —
500 1 30 25 50
550 1 50 2 50
600 1 60 16 —
650 1 75 11 25
700 1 85 24 75
750 2 — 20 —
800 2 15 15 25
850 2 25 28 75
900 2 40 24 —
950 2 50 37 50
1000 2 70 14 50
1100 3 — 5 —
1200 3 25 13 75
1300 3 50 22 50
1400 3 75 31 25
1500 4 — 40 —
2000 5 40 29 —III.
Ajan hukutus on wielä suuremmasta arwosta, kuin rahan hukutus; silla ajan oikein käyttämisellä taitaa rahan hukutus usein tulla palkituksi. Eipä mahtaisi uskoa kuinka huolimattomasti muutamat ihmiset aikaa käyttäwät. Niin monesta tietystä tapauksesta mainitaanpa tässä ainoastaan yhtä esimerkiksi. Muutamalta Opinharjoittawalta (Tutentilta) meni joka aamu yksi tunti (tiima) päätänsä silitellessä, maatteitansa asetellessa ja piippuansa puhdistellessa. Sepä teki kolmessa wuodessa tuhatta yhdeksänkymmentä ja wiisi (1095) tuntia (tiimaa), ja se wielä olikin ei lepo —, waan tärkeintä työaikaa. Sillä hukkaan menetetyllä ajalla olisi tämä nuori mies jo woinnut oppia jonkun wieraan kielen taikka muun hyödyllisen opin kappaleen, josta hänelle olisi tainnut olla hywää kaiken elinaikaansa. Sen tähden ei liene seuraawa taulu liiaksi luettawa.
Se joka joka hukuttaa 3:ssa taikka 50:ssä
päiwä hukuttaa wuodessa wuodessa
Tiimaa Minuuttia Tiimaa Minuuttia Tiimaa Minuuttia
— 1 18 15 304 10
— 10 182 30 3041 40
— 20 365 — 6083 20
— 30 547 30 9125 —
— 40 730 — 12166 40
— 50 912 30 15208 20
1 — 1095 — 18250 —
2 — 2190 — 36500 —
3 — 3285 — 54750 —
4 — 4380 — 73000 —
5 — 5475 — 91250 —Tässäkin on muistettawa, että tähän lukuun ei ole laskettu wähääkään makoon ja lewon aikaa, maan on kaikki parasta walween ja tärkeintä työn aikaa. Kylläpä senkaltaisesta tiima-luwusta jo päiwiä, kuukausia ja wuosiakin syntyisi! Ja kuinka paljo työtä eikös tekewä ja taitawa ihminen sillä jo toimeen saattaisi? Näin kuluwat puolet ihmis-ikää turhaan, eikä niiden oikiaa armoa enemmin kuin niiden hukkauntumistakaan armaa ja huomaitse kukaan muu kuin kaikkitietäwä Jumala, jonka kirjassa ne kaikki omat merkityt ja jolle meidän kaikkein tulee, kunkin puolestansa, niistä kerran luku ja tili tehdä. —
Soitto-pilli.
Totinen satu.
Pienoisena poikana, seitsemännellä wuodella, ollessani, sukulaiseni muutamana pyhäpäiwänä täyttiwät laukkuni waski-rahoilla. Pianpa nyt puolin lentämällä riensin kauppian huoneeseen päin, jossa kaikkinaisia leikki-kaluja myyksenneltiin, mutta tiellä sinne sattui minulle toinen poika wastaan soittopilli suussa, jonka ääni soi korwiini niin suloisesti, että hänelle siitä kaikki rahani käteen työnsin. Sittenpä menin iloin mielin kotiin ja siellä, soittain ja wiheltäin ympäri juoksennellessa, olin kaikille ihmisille suureksi wastukseksi. Koska weljeni ja sisareni kuuliwat ostoani mainittawan, sanoiwat jokainen minun maksaneni soitto-pillistäni neljin kerroin sitä wasten, kuin siitä olisi pitänyt maksamani, luetellen kuinka monta kaunista kappaletta minä paitsi sitä olisin woinnut saada rahoillani, ja naurain hulluuttani niin kauwan kuin minä puhkesin itkemään. Katumus tuotti minulle siis enemmän murhetta, kuin koko soitto-kalu oli minulle iloa tuottanut.
Mutta jälestäpäin on tämä sattuma ollut minulle sangen suureksi hyödytykseksi, sillä joka kerta kuin minä olen mielinyt jotakin turhaa ja hyödyttämätöintä kappaletta ostaa, on ensimäinen kauppani johtunut mieleeni ja olen nyt uudesta wahingosta estänyt itseni, sanoen itsepäiwiäni: älä anna liikaa soitto-pillistä, ja olen niin saanut rahani kukkaroon säästymään. —
Kuin minä, suureksi kaswattuani, jouduin ulos maailmaan, satuin usein kohti ihmisiin, jotka mielestäni maksoiwat liian hinnan soitto-pillistä.
Jospa näin ihmisen, joka ylhäisten arwoa ja turwaa pyytäissä unhotti toimensa ja tuntonsa waroitukset ja hukutti niin rauhansa, riemunsa ja sydämensä puhtauden, niin aina ajattelin: tuopa maksaa liian hinnan soitto-pillistä.
Jos taas näin toisen, jokaisen ystäwäksi pyrkiessä, omat työnsä ja tehtäwänsä unhottawan, turhuudessa aikaansa wiettäwän ja näin omaa taloansa häwittäwän, niin sanoin aina: kylläpä se tosin maksaa liian hinnan soitto-pillistä. —
Jos minä näin saidan eli ahnaan, joka ei suonut itsellensä minkäänlaista elämän nautintoa, ei osannut walmistaa itsellensä yhtään iloa hywää tekemällä, jonka mielestä ei kunnia ja armonpito ihmisiltä, ei muiden ystäwyys, maksanut mitään kuin waan sai rahaa ja tawaraa itsellänsä koonneeksi, niin sydämestäni huokaiten sanoin: köyhä kurja, sinä tosin maksat liian hinnan soitto-pillistä. —
Jos eläissäni jonkun kerran satuin näkemään hekumallisen, joka sielunsa hywyydestä huolimata ja ylhäisempää tawaraa etsimätä, tuhlasi maallisenkin tawaransa ja turmeli terweytensä luwattomain himoinsa tähden, niin sanoin aina mielessäni: erhehtynyt ihmis-parka, sinä walmistat itsellesi surua ilon asemasta, sinä maksat liian hinnan soitto-pillistä.
Jos milloin ikänä näin ihmisen, joka koreista waatteista eli muista kauneista kappaleista antoi enemmän rahaa ulos kuin waransa olisi sallinutkaan ja siis saatti itsensä welkaan, köyhyyteen ja onnettomuuteen, niin sanoin aina: ah, hän on maksanut suuren, sangen suuren hinnan soitto-pillistä!
Lyhykäisesti sanottu: minä luulen huomainneni, että ihmiset itse owat syynä enimpään osaan onnettomuuttansa sen kautta, että harwoin tuntewat kunkin kappaleen oikian arwon ja hinnan ja siis usein maksawat liian hinnan soitto-pillistä. —