[{"data":1,"prerenderedAt":-1},["ShallowReactive",2],{"$fd3SJCT89pQiZo7u11W0cc0xcGEDS8foYeaGBNCoR7iI":3},{"number":4,"title":5,"author":6,"authorBirth":7,"authorDeath":8,"slug":9,"bookId":10,"genreRaw":11,"genre":12,"themes":13,"origin":14,"language":15,"yearPublished":16,"yearPublishedTranslation":17,"wordCount":18,"charCount":19,"usRestricted":20,"gutenbergId":11,"gutenbergSubjects":21,"gutenbergCategories":22,"gutenbergSummary":11,"gutenbergTranslators":23,"gutenbergDownloadCount":11,"aiDescription":24,"preamble":25,"content":26},3331,"Neuwoja kaikille säädyille rikkaaksi ja onnelliseksi päästäksenä","Franklin, Benjamin",1706,1790,"3331-franklin-benjamin-neuwoja-kaikille-saadyille-rikkaaksi-ja-onnelliseksi-paastaksena","3331__Franklin_Benjamin__Neuwoja_kaikille_säädyille_rikkaaksi_ja_onnelliseksi_päästäksenä",null,"tietokirja",[],[],"fi",1758,1845,4801,27660,false,[],[],[],"Käytännönläheinen opas antaa neuvoja taloudenhoitoon, ahkeruuteen ja säästäväisyyteen Benjamin Franklinin periaatteiden mukaisesti. Teksti korostaa työnteon merkitystä ja varoittaa velkaantumisen sekä joutilaisuuden vaaroista onnellisuuden tavoittelussa.","Benjamin Franklinin 'Neuwoja kaikille säädyille rikkaaksi ja onnelliseksi\npäästäksenä' on Projekti Lönnrotin julkaisu n:o 3331. E-kirja on public\ndomainissa sekä EU:ssa että sen ulkopuolella, joten emme aseta mitään\nrajoituksia kirjan vapaan käytön ja levityksen suhteen.\n\nTämän e-kirjan ovat tuottaneet Jari Koivisto ja Projekti Lönnrot.","NEUWOJA KAIKILLE SÄÄDYILLE\n\n         rikkaaksi ja onnelliseksi päästäksensä\n\n\n\n               Benjamin Franklinin mukaan\n\n\n\n                     Suomentanut\n\n                  Jaakko Jaakonpoika\n\n\n\n\n\n                       Porvoossa,\n             präntätty P. Widerholmin tykönä 1845.\n             A. C. Öhmannin kustanuksella.\n\n\n\n\n\n\n      Imprimatur.\n\n                   J. M: af Tengström.\n\n\n\n\n\n\nJulkisessa kiista-kaupassa (awesionissa) myytiin kerran muutamassa\nkirkonkylässä usian maanwiljeliän erinäistä omaisuutta Ruunun weroista\nja muista asioista, jotka heiltä oliwat aikanansa maksamata jääneet.\nIhmisten paljoudessa, joka siihen oli kokountunut, moni ostamaan, mutta\nwielä usiampi katselemaan, puhelemaan, wiisastelemaan ja monella muulla\ntawalla aikaansa wiettämään, kuulin werkawaatteilla ja muulla kalliilla\nostokalulla komiasti koristetun nuoren miehen, kiirehtiessänsä\nikämiestä kohden, joka yksinkertaisessa ja puhtaassa, waikka paitsi\nrahan kuluttamista kotona toimitetussa, säädyllisessä puwussansa seisoi\nmuista erillänsä, kysywän häneltä kiiwastuneena: Kuuleppas, wanha mies,\nmitäs sinä sanot näistä ajoista? Eiköhän liiat werot ja moninaiset\nmaksot, joiden kaikkein nimeä et enää woi yhdellä päällä muistaa,\nwähässa ajassa häwittäne koko maata ja makuntaa? Kuka niitä woi koskaan\nkaikkia suoraksi saada? Joka päiwä kuuluitetaan maksamaan ja, milloin\nyhtä milloin toista asiaa, toimittamaan, mutta ei yhtenäkään, ei\npyhänä eikä arkena, ilmoiteta mistä rahaa saadaan. — Minä sen sanon\nedeltäpäin, että muutaman ajan perästä koko meidän kyläkunnassa ei\npidä löytymän yhtä lehmää pykälätä päässä, ei hewoisen päätä, jota ei\njo liene ryöstömiesten kirjaan ylös pistetty. Etköhän sinä, ukkoiseni,\nliene kauwan eläissäsi mitään neuwoa keksinyt senkaltaisen kurjuuden\nestämiseksi, kuin ei enää walitus-kirjatkaan, eikä muut supplikit saata\nasiaa ehkä wiipäytymään.\n\nWanha mies, walituksen kuultua, astui edes ja, kansaa kohden kääntyen,\nwastasi: \"Jos waan, hywät ystäwät, ette kuulemasta kyllästyisi,\nniin kyllähän minulla olisi tuohon wähä sanomista; — wähä, sanon,\ntieten että wiisas ottaa opin yhdestä sanasta, waan tyhmä ei tule\ntuhannestakaan sitä wiisaammaksi.\" —\n\n\"Sano, sano,\" huusi nyt moni joukosta, ja suuren kansan paljouden\nsiihen hänen ympärillensä tultua, alkoi ikä-mies puhua näin:\n\n— Ystäwäni! ulos tekoja ja maksoja on tosin sangen paljo, ja niiden\nseassa raskaitakin. Mutta jos waan ne, jotka Esiwalta on pannut\npäällemme taikka muutoin keskinäisestä ja yhteisestä suostumuksesta\nwirkamiehille toimitetaan, olisiwat ainoat, niin ei noista wielä\nolisi meille sangen suurta waiwaa ja rasitusta; mutta meillä on monta\nmuuta raha-kulunkia, joka kohtaa usiaa meistä paljoa raskaammasti,\nkuin edellä mainitut maksot. Sillä kahden wertaisesti näitä wasten\nkuluttaa kukkaroamme oma huolimattomuus ja laiskuus, kolme wertaa\nturhuus ja kewytmielisyys, neljä wertaa hurjuus ja hulluus; ja näistä\nkulungista ei Esiwalta woi meitä wapahtaa. Mutta ehkä toki tuollekin\napu tulisi, jos waan ottaisimme hywästä neuwosta waaria; sillä Jumala\nauttaa sitä, joka itseänsä auttaa tahtoo. Me kaikki sanoisimme\nsitä Esiwaltaa kowaksi, joka tahtoisi pakoittaa kansaa menettämään\nkymmenettä osaa ojastansa Ruunun palweluksessa; mutta joutilaisuus\nhukuttaa meiltä wielä paljoa enemmän aikaa ja laiskuus siittää taudit\nja lyhentää ihmisen elinajan. Laiskuus on elämän ruoste. Se syöpi ja\nraotelee ruumiin pahemmin ja wähemmässä ajassa kuin työ ja waiwa;\nsillä liikuttamatoin awain pian ruostettuu, waan se, joka alinomaa\non käsillä, kestää aina kirkkaana. Jos elämää rakastat, niin älä\ntuhlaa aikaa; sillä ajan aineesta on elämä tehty. Me wietämme unella\npaljoa enemmän aikaa, kuin siksi tarpeellinen ja kohtuullinen olisi,\nunhottain, että makaawalle ei marjat suuhun kaswa ja että meillä on\naikaa kyllä maata maan powessa, niinkuin muistan isä-wainajani usiasti\nsanoneen. —\n\nJos aika liene kaikkea kalliimpi, niin on sen turhaan-menettäminen\nkaikkea muun tawaran tuhlaamista wahingollisempi ja waarallisempi.\nKadonnutta päiwää ette saa koskaan uudesta juoksuansa alkamaan,\nja waikka aikaa, edeltäkäsin arwellessa, aina luullaan yltäkyllä\nolewan, niin kuluu ja katoaa se kuitenkin läsnä ollessa pahemmin kuin\ntyöaskare koskaan työtä tekewältä käsissä kuluu ja syöpyy. Niin älä\nsiis salli kenenkään saada tilaa sanoaksensa sinusta, että aikasi menee\najatellessa, päiwä päätä käännellessä, niinkuin sanalaskussa sanotaan.\nAhkeruudella tulee enemmin toimeen saatetuksi ja kuitenkin wähemmällä\ntyöllä ja waiwalla, kuin wastenhaluisella ja wäkinäisellä työnteolla.\nLaiskuus tekee kaikki raskaaksi ja työlääksi, waan ahkeruus kewentää\nja huojentaa kaikki. Aamulla myöhästyneen täytyy päiwän kuormaa ja\nhellettä kärseä, ja waikka illalla ruuminsa on rasitettu ja hartiat\nhellistyneet, mahtaa työ kuitenkin wielä keskoisena olla ja hän itse\nhaluttomana ja tytymättömänä kotia mennä; sitä wasten kuin toinen, joka\naamu-kylmillä halulla ja helposti parhaan osan päiwätyötänsä toimitti,\nkuumana keskipäiwän aikana saa wiiltiässä warjossa lewätä ja illalla\niloita siitä, että hänellä on sekä halua että woimaa wielä tulewaksikin\npäiwäksi. Laiska liikkuu niin hiljaan ja hitaasti, että köyhyys hänen\nenimmiten tiellä saawuttaa. Muista sinä työsi, äläkkä anna työsi sinua\nmuistutella. Aikasiin wuoteelle, warhain jalalle, sepä tekee ihmisen\nterweeksi, rikkaaksi, riemulliseksi; waan ilta wirkku, aamu torkku,\ntapa talon häwittää.\n\nMitä hywää tuottaa meille parempien aikojen toiwominen ja\ntoiwottaminen? Itse taidamme saattaa ajat paremmiksi, itsemme\nparantamalla. Ahkeran ei tarwitse elättää henkeänsä toiwotuksilla;\nhänen kätensä elättäwät hänen, wakuutti muinoin isäwainajani. Joka elää\ntoiwotuksista, jotka omat melkein hiukka ruoka-aine, katsokoon waan\nett'ei nälkään kuole. Ei mikään woitto tule waiwata. Jos ei minulla\nole peltoa kaswamassa, niin käteni kaswattawat minulle wuoden tulon;\nmutta jolla on maa, sillä on myös maksoja maasta toimitettawia. Jolla\non työhön kääntywä käsi, sillä on wirka, joka häntä ei heitä hätään;\nja jolla on hywä taito, sillä on tawara talleella, joka ei warkaat\nwarasta. Mutta käden pitää oleman työkaluissa kiinni, ja taidon\ntulee aina uusia elämä-keinoja mietiksellessä wanhoista waari pitää,\nmuutoin ei kumpanenkaan woi estellä welkoja taloon sikeämästä. Ahkera\nei koskaan nälkään näänny. Kyllä tosin kynnyksellä nälkä toisinansa\nkatsahtaa ahkerankin aittaan; mutta ei se toki sinne tohdi sisään\ntulla. Niin ei ahkera myös tarwitse toista isäntää tawarallensa, eikä\nlaske ryöstomiehiä omaisuuttansa pitkin kyliä ja katuja kuljettelemaan\nja kaupoittelemaan; waan hän on itse omaisuudellensa isäntä ja estää\nwelkojat ja wirkamiehet talostansa, ei toralla ja tappelulla, joka\nolisi häpiällinen keino, waan asiansa aikoinansa suorittamalla, joka on\npaljoa kunniallisempi. Sillä kyllä ahkeralla ja huolenpitäwällä on aina\nsen werran waroja talleella, että hän woi joka aika asiansa ja maksonsa\ntoimittaa, samalla muotoa kuin toimellisella talon hallitsialla aina\non sen werran aidaksia walmiiksi warustettuna, että hän joka aika\nwoi saada weräjänsä tukotuksi; waan halutoin ja huolimatoin jättää\ntawallisesti molemmat auki, — saneli aina isä-wainajani.\n\nJospa waikka koko elinaikanasi et liene sattunut walmista raha-aarretta\nlöytämään taikka et muistane wanhemmilta perintöä saanesi; niin\nahkeruus on aarret, jota ei tarwitse kaukaa etsiskellä, on perimys,\njota ei tarwitse peruen kirjoituksissa arwioon panna, ja jonka\njaosta ei nouse wihoja, riitoja ja käräjä-käyntiä weljesten ja\nsukulaisten wälille. Ahkeruus on onnen äiti, ja ahkeralle suopi Jumala\nsiunauksensa. Kynnä sinä peltosi laiskan maatessa, niin sinä wuorostasi\nsaat maata, hänen nälkäisenä wuoteeltansa walwoissa. Tee tänä päiwänä\ntehtäwäsi, sillä ethän tiedä mikä huomena woinnee olla sinua siitä\nestämässä. Jos olisit toisen palwelia, niin sinun tulisi häwetä, jos hän\nsinun joutilaana löytäisi työaikana. Mutta nyt olet oma herrasi, häpeä\nsiis itseäsi joutilaana ympäri kujia ja kyliä käydessä, taikka muutoin\nturhuudessa aikaasi wiettäissä, — kuulin isä-wainajani monistellen\nkertowan. Sinulla on niin paljo itsesi, omaistesi ja esiwaltasi edestä\ntoimittamista. Lähde siis wuoteeltasi aina ennen kuin aurinko on\nkerjinnyt öisiltä asunnoiltansa liikahtaa, ett'ei sinun tarwitsisi\nhäpiällä tunnustaa auringon, jolla ei ole sukua ja heimoa huolena ja\njoka ei tiedä ajan määrää eikä arwoa, pitäwän ajasta tarkemman waarin,\nkuin sinä, jolle aika on annettu omaa ja muiden hywää walwoaksesi. Käy\nurhollisesti työlle ja älä sure kätesi kowettumista: sillä ei kissa\nkintaat kädessä rottia pyydä, — sanoi isä-wainajani usiasti. Älä lue\nwoimiasi wähäksi; senkaltainen luulo wäsäyttää ennen kuin työ. Räystään\ntippeestä syöpyy aikaa myöten kuoppa tantereeseen, hieno naula kaiwaa\nwiimein reiän kowankin puun kylkeen ja pikuisilla hampaillansa puree\nhiiri paksunkin laudan läwitse. —\n\nJoku teistä mahtaisi sanoa: Eikö siis ihminen eläissänsä saa kaikista\nwaiwoistansa itsellensä ilopäiwää walmistaa, eikä yhtenäkäan\njoutohetkenä työnsä, helpoitusta taikka jonkunlaista huwitusta\ntoiwoa? Kuulkaat, ystäwäni, kuinka minua muinoin neuwottiin: Ole\nwiriä töissäsi, Jumalaa peljäten, ja ota ajasta waari, niin kaikki\npäiwät owat sinulle ilopäiwat, nähdessäsi kaikki työsi menestywän.\nTaiwu työhön, niin löydät työssä suurimman huwituksen, etkä halaja\ntoista parempaa ajanwietettä, ja pian huomaitset ett'ei työ, waan\ntyön puute ja waiwan pelkääminen ja joutilaana kuljeskenteleminen,\ntaikka wuoteella wiruminen rasittawat sekä ruumista että sielua. Työ\nkarkoittaa ikäwyyden kattosi alta, ja wäsynyt ja rauennut ruumis\npääsee yöwalwetta walittamasta ja yön pituutta mittailemasta. Mutta\npäiwällä maannut yöllä walmoo, ja walwomalle synnyttää yön synkeys\nsatoja huolia ja kipuja, joista työstä herwonnut ei mitään tiedä\nmakiasti maatessansa. Moni soisi taitawansa elää työhön koskematakin,\nmutta senkaltaiseen elämään tarwitaan paljo waroja, ja kuitenkin\nkaikki waratkaan ei woi ihmistä warjella eikä wapahtaa ikäwältä,\ntytymättömyydeltä, tuskalta ja taudilta, jotka aina laiskuuden\nseuroissa kulkewat. Ahkeruus, elämän hedelmöittäwä mehu, kaswattaa\nelon tarpeet, ilon, ansion, armon; waan laiskuus, niinkuin kewät-ahawa\nweden wirwoitusta himoitsewasta maasta, myrkkyhengellänsä lauhduttaa,\nlakastuttaa, surkastuttaa ja kuolettaa kaikki tytywäisyyden, ilon,\nonnen idut ihmisen sydämessä. Wiriän ja walwowan tykönä wieraat\nwiipywät; mutta makaawan majasta heitä ikäwä kohta pois karkoittaa.\nJos siis tahdot elämän onnea, tätä harwinaista, rikasta, pikaista\nwierasta majassasi wähän wiiwytellä, niin älä käy keski-iltojen aikana\nmakaamaan, äläkkä aamulla auringon nousua odota wuoteella wirumalla.\nMajastasi karkoitettua sinä sitten et enää tuota takaisin, waikkas koko\npäiwän perästä juoksisit.\n\nMutta ei meidän pidä oleman ainoastaan ahkerat ja työnhaluiset; meidän\npitää myös oleman ahkeruudessa lujat ja pysywäiset, asioistamme huolta\npitäwäiset, omin silmin näkemän ja tutkiman kaikki, muihin liioin\nluottamata; meidän pitää nykyistä tilajamme ja osajamme aina parhaaksi\nlukeman, eikä jonkun wähän waiwan eli rasituksen tähden tilaa ja\nasuntoa muutteleman ja waihteleman. Parempi on pyy käsissä, kuin kaksi\noksalla, sanotaan sanalaskussa. Muutokset ja uudistukset ei tuo aina\nparannusta myötänsä, ja kaikki kuluu muutellessa. Puu yhä paikasta\npaikkaan istutettuna pian waiwaantuu ja wiimein käsiin kuolee; ja\nwierewä kiwi ei karwetu. Kolme majan muutosta sanotaan wahingoittawan\nja rasittaman mokomasti kuin yksi tulipalo. Älä hylji työsioja, niin ei\ntyösiat sinuakaan hyljeskele.\n\nJos suot asiasi tulewan hywin toimitetuksi, niin mene itse sitä\ntoimittamaan; jos et sitä suo, niin lähetä toinen siaasi. Joka tahtoo\natrastansa rikastua, ajakoon sen itse. Mitä suorempi selkä atran perään\nastuissa, sitä hoikempi watsa wuoteelle laskeitessa; mutta kuta enemmän\nwaiwaa waolla, sitä enemmän myös hywää atrialla.\n\nIsännän silmä saattaa enemmin warteen, kuin molemmat kätensä. Jos jätät\ntyöwäkesi peräänkatsomukseta, niin jätät heille kukkarosi awoimeksi.\nLiika luottamus muihin on jo saattanut monen miehen wahinkoon. Elämässä\npääset etemmäksi epäluottamuksella, kuin ylellisellä uskomisella.\nSe on kohtuullinen että jokainen, jos hän sen waan tekee toista\nwahingoitsemata, omaa hywyyttänsä walwoo; sillä kirjanlukemista\nharjoittawa saa opin, omastansa waarin pitäwä rikkauden, uskaltawa\nkuuluisan nimen ja hurskas palkkansa taiwaassa. Jos halajat uskollista\npalweliaa, joka kaikki mieltäsi myöten toimittaisi, niin tee itse\ntehtäwäsi; sillä ei kukaan taida paremmin mieltäsi noudattaa, kuin,\nsinä itse.\n\nÄlä mitään asiaa halpana pidä; sillä wähästä alusta woi tulla suuri\nwahinko.— Muinoin meni yhden naulan tähden koko kenkä hewoisen jalasta\nhukkaan, kengän kautta itse hewoinen, hewoisen kautta mies, sillä\nwihollinen saawutti ja tappoi hänen; mutta ei sitä olisi tapahtunut,\njos hän olisi paremmin katsonut hewoisensa jalkoja, eikä liioin sepän\nsormiin luottanut.\n\nJa nyt, ystäwäni, on puhuttu tylliksi ahkeruudesta ja wireydestä;\nmutta siihen tulee wielä lisättäwäksi kohtuullisuus, jos ahkeruudesta\ntahdotaan pysywäistä hedelmää itsellemme. Joka alati on pyytämässä\nja saamassa, waan ei tiedä pyydettyä pitää, ei saatua säästää, se\nkaiken elinaikansa hukkaan työtä tekee, itse ilopäiwää näkemätä\nja toisellekaan kopekkaa jälelle jättämätä. Raswanen ruoka wie\nrunsaatkin tulot mukiinsa. Saksan (kaupitsian) arkku ja wiinakauppian\nkaita pussi owat sywemmät, kuin luulisitkaan; joka niitä rupeaa\ntäyttämään, hukuttaa ensin tawaransa ja sitten itsensä niihin, sillä\nne owat pohjattomat ja perättömät. Älkööt siis waimot halajako muuta\nkoristusta, kuin oman kedon kaswamaa ja oman käden tekemää; josse on\nhalwempi hinnoille, niin se on kuitenkin kalliimpi arwosta jokaisen\nymmärtäwäisen miehen mielestä. Jos piiat suowat pojilta kiitosta\nwaatteistansa, niin oppikoot omin sormin somia kaluja toimittamaan,\nei ylpeiläksensä, waan ahkeruutensa ja taitonsa tunnusmerkiksi, sitä\nkoskaan unhottamata, että siweys woittaa silkki-waatteen arwon ja\npuhtaus on parempi kuin punalangat. — Älkööt taas miehetkään pyytäkö\nrawita ruumistansa ja ilahuttaa mieltänsä muulla ruoalla ja juomalla,\nkuin sillä, jonka luonto itse, luotuja taitawampi, on tarpeiksenne\nsuonut. Kalliit juomat eiwät tuo taloon iloa, waan itkua myötänsä; sillä\nwiinakasten ja juopunutten retkiä ei naura muut kuin kewytmieliset ja\ntaidottomat naiset, waan kaikki paremmat niitä pakenewat, ja hellät\nja hurskaat ei taida muuta kuin itkeä miesten mielettömyyttä ja\nihmisluonnon halwennusta ja häwäistystä. Ei wiina wilultakaan warjele,\nwaan enemmin siittää sen sinussa. Ja jos se wielä hetkikaudeksi\nwatsankin waristaa, niin se toki aikaa myöten ikäpäiwiksi jähdyttää,\nkylmentää ja karkoittaa rakkauden suloisen lämpeen ihmisten sydämistä.\nJoka wiinaa rakastaa, ei se taida waimoansa, lapsiansa ja omaisiansa\noikialla, runsaalla rakkaudella rakastaa, ja hänestä hohtawa häijy\nwiinan henki häkäyttää wiimein waimon ja lastenkin pään, silmät ja\nsydämen, niin ett'eiwät he enää tunne juomaria omaksi puolisoksi ja\nisäksensä. Wälttäköön siis itsekukin kohdastansa kaikki kulungit, jotka\nsuinkin wältettää taitawat, ja teillä, hywät ystäwät, pitää oleman\nwähemmin syytä walittaa pahoja aikoja, jotka, uskokaat minun, wanhan\nmiehen, puheita, paitsi itsensä pahentamista ei niinkään pahat olisi.\nOlkoon wero kuinka suuri tahtoonsa, niin ei se tule ennen kuin wuoden\npäässä jälleen sinua muistuttamaan ja sinulla on siis aikaa lähemmäksi\nneljä sataa päiwää saästääksesi mitä siihen tarwitaan; mutta jos\nwaan joka päiwä pulloisellakaan punaista eli walkiaa wiinaa huulesi\nHuhtaset, niin sinä jo edeltäkäsin olet itse niellyt ei ainoastaan sen\nwerran kuin werosi wetäwät, waan myös wielä paljon siihen päälle. Monta\npientä weden suonta tekee yhteen jo yhden ojan, usiasta ojan onkelosta\nsyntyy jo jonkunlainen joki, monesta joesta kohta kymi ja muutama\nkymmenkunta kymeä muuttaa alangot aawoiksi meren seljiksi.\n\nMonella woi olla paljo tawaraa takana, ja hän siis luulla, ett'ei sen\npitäisi koskaan loppuman ja että wähä sinne, wähä tänne ei woi hänen\nwarojansa paljon wähentää; mutta ainoastaan lapset ja lapsenmieliset\nuskowat sadalle ruplalle (eli sadalle riksille) ja sadalle wuodelle\nei koskaan loppua tulewan, — saneli muinoin isä-wainajani. Jos waan\nyhä otat salwostasi, waikka kahmalonkin kerralla, koskaan sinne toista\nsiaan panemata, niin tuleepa pian pohja eteen, ja wasta sitten, kuin\nkaiwo jo oli kuiwillansa, tiedetään wettä waarissa pitää. Jos tahdot\nsaada rahan arwoa tuntemaan, Niin mene sitä toiselta welaksi waatimaan.\n\nKöyhän ei pidä koskaan pyrkimän rikkaan rinnalle, waan eläkööli\nkukin säädyssänsä tilaa ja waraa myöten. Joka toisin tekee, ei ole\nmielenomaksi sanottawa. — Sanotaan kerran sammakon pitäneen pitkällistä\nwalitus-kurinaa siitä, että häntä, lammikossa liikkuissansa, ei kukaan\nhuomainnut, kaikkein silmäin ainoastaan korkiampia katsellessa, ja\nsentähdenpä wiimein ruwenneen rukoilemaan kotkaa, että hän korottaisi\nylenkatsottua itsensä wertaiseksi, wieden häntä kanssansa ylös ilmoihin\nihmisiltä ihailtawaksi ja ihmeteltäwäksi. Kylläpä siis nyt kerkiästi\nsinne kohosi, mutta, ylhäällä taiwasalalla kotkan kynsistä päästettynä\ntuli tämä wasten luontoansa lentoa halajanut pian niin rajusti sieltä\nmaahan, että, suin päin raunioa wasten puuskahtaissa, kaikki muruiksi\nmusertui. — Isot laiwat woiwat pitkin meren selkiä purjehtia, mutta\nruuhet waan ranteita seuratkoot. —\n\nSuuri hulluus on siis tehdä welkoja ainoastaan saadaksensa elää muiden,\nonnelta runsaammasti lahjoitettuen, mukaan eli maan tawallisuuden\njälkeen. Moni ostaa kalun sentähden, että sitä tarjotaan hänelle aiwan\nhalwasta hinnasta; mutta jos hän olisi woinut olla sen ostamata, niin\nhän olisi pääsnyt wielä sittenkin helpommasta hinnasta. Kaikki kalu\non kalliisti lunastettu, jos ei sitä wälttämättomästi tarwita, olkoon\nse mistä hinnasta tahtonsa saatu. Moni ottaa myös toiselta kappaleen\nsentähden, että sitä ei tarwitse maksaa ennen kuin wuoden päässä.\nEikö hän muistane, että welka on weli tehdessä, waan weljenpoika\nmaksaissa? Welkaa tehdessä mahtaa kyllä moni wähän ajatella maksoa,\nwähän määrä-aikaa mieleensä panna; mutta welan antajalla on, saneli\nisä-wainajani, aina parempi muisti kuin welan tekiällä. Welkaiselta\nkuluu aika aina sangen kiireesti ja määräspäiwä ennättää aina ennen\nkuin makso on koossa. Sillä on aina lyhyt Laskiainen, jolla makson\nmäärä on Pääsiäisenä, kuulin isä-wainajani usiasti sanowan. Lainan\ntekiä on aina lainan antajan orja. Sen, joka ei woi aikanansa suorittaa\nwelkaansa, täytyy häwetä asiamiehensä näkywissä. Hänen täytyy peljätä\nhäntä lähestyissä. Hän taipuu pitkisteleiksentelemään, pakenemaan,\nwalittelemaan, wannomaan ja walehtelemaan, päästäksensä waan aika\najasta welkojansa maksamasta. Kohta tulee asia kylän kuuluwiksi, ei\nkukaan anna, ei kukaan auta tarpeessa ja hädässäkään. Nyt seuraawat\npetokset ja panetukset, sitten oman käden otot, käräjä-käynnit, welan\nkiellot, wiimein wäärät walat ja wankeudet. Walhe on jo toinen askel\noikialta tieltä, — sanoi aina isä-wainaja — welanteko on ensimäinen.\nWalhe istuu tawallisesti welan takana tarakassa. Kunniastansa waarin\npitäwäisen ei pidä suwaitseman senkaltaista toweria seuroissansa.\nWapaan miehen ei pitäisi kenenkään edessä silmiänsä maahan luoman,\nmutta welat wetäwät kohdenkatsowankin silmät wiintoon withumaan. Ne\nsaattawat wakawankin miehen warren huiskumaan. Sillä tyhjä wenhe\nwaaruu, waan täysi kulkee tasaisesti; ja tyhjä säkki ei kestä pystyssä,\nwaan täysi seisoo suorana,—wakuutteli usiasti isä-wainajani.\n\nWälttäkäät siis welan orjuutta; pitäkäät waan wapaudestanne; olkaat\nahkerat ja uskolliset, omanne pitäwäiset, wierasta waatimata! Ja jos\nteille joku päiwä toisi runsaamman tulon, kuin sinä yhtenä tarwitaan,\nniin muistakaat, että se, joka ei kesällä warusta talwen tarpeita\nwalmiiksi, saa kowalla ajalla kurjuutta kärsiä. Aamusta päiwin jo tulee\nehtoa muistaa, sillä aamurusko ei koko päiwän pitkää koita. Tulekin ja\nsaaliin lähde woi tukkeuntua, mutta tarpeet ja menekit pysywät aina\npaikallansa ja wiewät lakkaamata tawarasi ja warustuksesi wirtana\nmyötänsä. Parempi on mennä wuoteelle kepiäin watsoin, kuin nousta siitä\nylös weloilta raskautettuna. Pyydä mitäs woit, ja pidä mitäs olet\nwoittanut, se on hywä neuwo niin nuorille kuin wanhoillenkin. Ottakaat,\nystäwäni, siitä waari, niin pääsette pahoja aikoja, ja werojen ja\nmaksojen suuruutta ja esiwallan ja wirkamiesten kowuutta walittamasta.\n\nNämät, ystäwäni, owat minun, joka itse olen paljo kokenut mutta wielä\nenemmän muilta nähnyt ja kuullut, neuwoni teille nuoremmille. Mutta\nei teidän toki tule liioin luottaa omaan ahkeruuteen, wireyteen,\ntarkkuuteen ja taitoon, niin hywät ja kiitettäwät lahjat kuin ne\nlienewätkin; sillä Jumalan siunaukseta ei ne kuitenkaan kukoista, eikä\ntuo hedelmiä. Rukoilkaat siis nöyryydessä senkaltaista siunausta Herran\narmosta, ja älkäät olko kowasydämiset niitä kohtaan, jotka owat sitä\nwailla, waan paremmin auttakaat ja lohduttakaat heitä sanalla ja työllä.\n\nWielä yksi sana on minulla tuohon lisättäwä. Kokemus on kowa ja kallis\nkoulu; mutta tyhmä ei opi missään maussa ja tuskinpa siinäkään. Ei\nmeillä ole parempienkin kouluen, se on, hywäin neuwoen, puutetta,\nwaan niistä opin ottawia on sangen wähä, itsekunkin luullessa kaikki\nasiat jo itse paremmin tietäwänsä. Mutta yksi hywä neumonantaja taitaa\nusein paremmin nähdä asian, kuin seitsemän wartiaa, jotka ylhäällä\nwartioitsewat. Jokainen siis, joka ei tahdo omalla wahingollansa\nwiisautta kalliisti lunastaa, ottakoon näistä sanoista waarin: Ennen\nkuin sinä jotakin alat, niin kysele, ja ennen kuin sinä jotakin teet,\nniin ota neuwo. Waan joka neuwon hylkää, se hylkää awun, ja joka ei\nkuule sanaa, se saa monta kolausta hywänänsä pitää. —\n\n\n\n\nLisä-puhe.\n\n\nKeino koko maailman kukkaroa täyttää.\n\nNykyisinä aikoina, joka miehen haikiasti rahan wähyyttä walittaissa,\ntulee niiden, jotka sitä tarwitsewat, kaksinkertaisella\nkiitollisuudella ottaa wastaan neuwo, kuinka pitää kukkaroansa täyttää.\nMinä tahdon heille opettaa sen suuren salaisuuden kuinka rahaa kootaan,\nwarmimman keinon täydeksi saada ja aina täysinä säilyttää tyhjiä\nkukkaroja. Kaksi kappaletta on sen suhteen waariin otettawaa.\n\n1:n Anna työllisyys ja toimellisuus aina asua tykönäsi.\n\n2:n Jätä tulostasi ja saaliistasi wuoden päässä aina joku kopekka\njälelle kukkaron pohjaan wanhan päiwän waraksi säästymään.\n\nSitten alkaa hoikka kukkarosi kaswaa ja lihawoitua ja etpä koskaan\nenää kaarita wajauttasi. Ei sinua welat huolita, eikä puutokset paina,\neikä nälkä taikka alastomuus waiwaa. Koko taiwas kuultaa kirkkaammasti\npäälläsi ja ilo lykkii sydämesi joka nurkassa. Karkota murheen waaliat\nhaamut seilustasi ja elä omillasi onnellisena. Silloinpa mies lienet,\netkä tarwinne peittää kaswojasi rikkaan lähestyissä, etkä itseäsi\nhalwaksi lukea onnen lasten rinnallasi ylpeilessä; sillä omin waroin\neläissäsi olet sinä mokoma kuin joku rikkaimmista ja ylpeimmistä\nwapaherroista. O, niin ole siis ymmärtäwäinen ja anna työllisyys ja\nahkeruus lähteä aamulla kanssasi liikkeelle ja seurata myötäsi aina\nsiihen asti kuin yö tulee sinua lewolle kutsumaan! Anna rehellisyys ja\ntoimellisuus olla ikään kuin sielusi warjona ja älä koskaan unhota,\nkaikki maksosi ja ulostekosi toimitettua, wielä jättää joku kopekka\njälelle säästöön; niin saat olla omanasi, muiden wallasta wapaana, etkä\ntarwitse päätäsi kumartaa, et selkääsi notkistaa silkillä koristetun\nkonnasilmän edessä, sentähden että hänellä on liiaksi tawaraa takana.\n\nHywiä neuwoja nuorille miehille.\n\nPane mieleesi että aika on rahan arwossa pidettäwä. Se joka woi ansaita\nkaksi ruplaa päiwässä, waan käwelee eli istuu joutilaana puolen\npäiwää, hän, waikka käwellessänsä eli työttömänä ollessansa olisi waan\nkaksikymmentäkään kopekkaa ulos antanut, ei taida lukea tätä ainoaksi\nkulungiksensa. Ei, sillä hän on, oikein lukein, hukuttanut yhden ruplan\nja kaksikymmentä kopekkaa.\n\nMuista että muiden uskominen on rahan wertainen. Jos sinulla on\nwierasta rahaa taikka kalua hallussasi, niin taidat niillä paljo hywää\ntehdä sekä itsellesi että muillekin, ketään wahingoittamata.\n\nAjattele että rahat luonnostansa pian ja paljo kaswawat ja lisäyntywät.\nRaha siittää rahan, ja sikiö on samassa walmis uutta siittämään eli\nkaswattamaan, ja niin menee polwesta polween lakkaamata. Kuta suurempi\nitse raha-summa on, sitä enemmin se kaswaa ja suurenee koron ja kaupan\nkautta, niin että woitto joka kerralla enenee. Joka lehmän tappaa, se\ntappaa yhdellä haawaa myös hänen sikiönsä aina tuhanteen polween asti.\nNiin myös se, joka rupla-kappaleen menettää, hukuttaa ynnä sen kanssa\nkaikki, mitä hän sillä olisi tainnut woittaa, kukaties satoja ruplia.\nEikös siis liene parempi lehmä lypsää, kuin tappaa.\n\nTiedä että sata ruplaa wuodessa ei tee paljoa enemmän kuin 27 kopekkaa\npäiwän kohtaloksi. Tällä wähällä rahalla, joka kuitenkin woi tulla\nniin pian hukutetuksi taikka ajan hukkaan menettämisen taikka turhien\nkulunkien ja maksoen kautta, woi toimellinen ja uskottu mies saattaa\ntuhattakin ruplaa haltunsa ja niillä toimittaa monta hywää asiaa, niin\nmyös oman talonsa kaswantoa ja kartutusta.\n\nPidä mielessäsi että tarkka ja toimellinen welan maksaja on muiden\nkukkaroen herraksi ja hallitsiaksi mainittawa. Joka aina määräajalla\ntarkkaan welkansa ja maksonsa toimittaa, saa tarpeen aikana aina niin\npaljon rahaa kuin ystäwiltänsä ja tuttawiltansa suinkin ulottuu.\nTyöllisyyden ja säästäwäisyyden rinnalla ei mikään muu maailmassa auta\nnuorta miestä niin hywästi jaloille, kuin tarkkuus ja toimellisuus. Älä\nsiis koskaan pidä wieraita rahoja taikka lainattua kalua päiwääkään\nmäärä ajasta päälle, ell'et tahdo että ystäwäsi kukkaro eli aitta\nsinulle ikäpäiwiksesi sulkeuntuu.\n\nSe joka suo muita itseänsä uskomaan, ottakoon pienimmistäkin\nasioista waarin. Jos hän, jolle sinulla on welkaa, aamuin warhain ja\nilloin myöhään kuulee wasarasi kolkkumisen taikka muun työaskaresi\nliikkumisen, niin wieläpä puolen wuoden odottaa welkojansa sinulta\nkärsiwällisesti. Mutta jospa waan kuulee äänesi julkisissa\njuoma-pidoissa taikka näkee sinun kortit käsissäsi iltoja wiettäwän,\nniin hän jo toisena aamuna ennen päiwän walkenemista on tykönäsi\nrahojansa kysymässä.\n\nÄlä lue omaksesi mitä sinulla on käsissä, äläkkä talouttasi sitä myöten\naseta. Moni wierasta tawaraa hallitsewa on siitä omaksi wahingoksensa\nsuuresti pettynyt. Sitä wälttääksesi pidä aina tarkka luku sekä\ntuloistasi että tarpeistasi. Pidä mielessäsi wähimmätkin kulungit,\nsillä ne wähitellen, yhteen laskettuna, kaswawat suureksi summaksi,\nja jos niitä aikoinansa wältät, niin säästät taloosi paljon tawaraa.\nPienoinen joki, lakkaamata juosten, imee wähitellen sywänkin järwen\ntulwaksi.\n\nLyhykäisesti sanottu: tie rikkauteen on sille, joka sen löytää tahtoo,\nyhtä selwä ja suora, kuin tie kaupungin turulle. Pidä waan aina\nsilmälläsi näitä kahta: työllisyyttä ja säästäwäisyyttä, se on, älä\nkuluta ei aikaa eikä rahaa turhaan, waan pidä molemmista yhtä tarkka\nwaari. Ilman työllisyyttä ja säästäwäisyyttä et tule mihinkään kuntoon,\nwaan niiden kautta saat paljon aikoin. Se joka woittaa kaikki mitä hän\nkunnialla woittaa taitaa ja, wälttämättömät kulunkinsa toimitettua,\npitää kaikki mitä hän on woittanut kiinni, rikastuu sangen wisusti,\njos waan hän, joka maailmat hallitsee ja jolta jokaisen tulee rukoilla\nuskolliselle työllensä siunausta, ei ole wiisaudessansa toisin\nsäättänyt.\n\nKolme pieniä Huoneen taulua, jotka osottawat kuinka aikaa ja rahaa\nsäästetään.\n\nMoni ei taida uskoa sitä, että jokapäiwäiset wähät maksot wetäwät\nwuoden pitkään enemmän rahoja talosta, kuin suuret, jotka silloin\ntällöin ilmestywät. Monikin kyllä mahtaisi wälttää kopekkaa käsistänsä\nantamasta, jos waan tietäisi kuinka paljon muutama kopekka päiwän\nkohtalona tekee yhteen laskettuna wuoden päässä. Ehkä myös moni olisi\nhaluisempi säästämään, jos waan tietäisi kuinka suureksi kukkaro\nwuodessa kaswaa, joka päiwä siihen waikka wähänkin sisälle pannessasi.\nSeuraawainen taulu osottaa sen selwästi.\n\n\nI.\n\n  Kuin joka paiwä        Niin se tekee             Ja koko\n     menetetään:         kuukaudessa taikka        wuodessa:\n                         30:ssä päiwässä:\n\n   Ruplaa.   kop.         Ruplaa.   kop.           Ruplaa.   kop.\n\n               1                     50               5       60\n               2                     60               7       20\n               3                     90              10       80\n               4             1       20              14       40\n               5             1       50              18        —\n               6             1       80              21       60\n               7             2       10              25       20\n               8             2       40              28       80\n               9             2       70              32       40\n              10             3        —              36        —\n              11             3       30              39       60\n              12             3       60              43       20\n              13             3       90              46       80\n              14             4       20              50       40\n              15             4       50              54        —\n              16             4       80              57       60\n              17             5       10              61       20\n              18             5       40              64       80\n              19             5       70              68       40\n              20             6        —              72        —\n              21             6       30              75       60\n              22             6       60              79       20\n              23             6       90              82       80\n              24             7       20              86       40\n              25             7       50              90        —\n              26             7       80              93       60\n              27             8       10              97       20\n              28             8       40             100       80\n              29             8       70             104       40\n              30             9        —             108        —\n              31             9       30             111        60\n              32             9       60             115        20\n\n\nII.\n\nKuinka paljon saa joka päiwä menettää, kuin wuodessa on tuloa 25, 50,\n100, 200 Ruplaa j.n.e., niin että kaikki maksot tulewat suoritetuksi?\n\n  Kuin wuotuista    Niin saa joka     Ja wuoden päässä on wielä\n    tuloa on:       päiwä menettää:   jälellä säästössä:\n\n    Ruplaa.          Ruplaa.  kop.      Ruplaa.  kop.\n\n      25                       6           3      10\n      50                      13           2      55\n      60                      16           1      60\n      70                      17           7      95\n      80                      18          14      30\n      90                      20          17       —\n     100                      25           8      75\n     150                      35          22      25\n     200                      50          17      50\n     250                      60          31       —\n     300                      70          44      50\n     350                      90          21      50\n     400                1      —          35       —\n     450                1     20          12       —\n     500                1     30          25       50\n     550                1     50           2       50\n     600                1     60          16        —\n     650                1     75          11       25\n     700                1     85          24       75\n     750                2      —          20        —\n     800                2     15          15       25\n     850                2     25          28       75\n    900                 2     40          24        —\n    950                 2     50          37       50\n   1000                 2     70          14       50\n   1100                 3      —           5        —\n   1200                 3     25          13       75\n   1300                 3     50          22       50\n   1400                 3     75          31       25\n   1500                 4      —          40        —\n   2000                 5     40          29        —\n\n\nIII.\n\nAjan hukutus on wielä suuremmasta arwosta, kuin rahan hukutus; silla\najan oikein käyttämisellä taitaa rahan hukutus usein tulla palkituksi.\nEipä mahtaisi uskoa kuinka huolimattomasti muutamat ihmiset aikaa\nkäyttäwät. Niin monesta tietystä tapauksesta mainitaanpa tässä\nainoastaan yhtä esimerkiksi. Muutamalta Opinharjoittawalta (Tutentilta)\nmeni joka aamu yksi tunti (tiima) päätänsä silitellessä, maatteitansa\nasetellessa ja piippuansa puhdistellessa. Sepä teki kolmessa wuodessa\ntuhatta yhdeksänkymmentä ja wiisi (1095) tuntia (tiimaa), ja se wielä\nolikin ei lepo —, waan tärkeintä työaikaa. Sillä hukkaan menetetyllä\najalla olisi tämä nuori mies jo woinnut oppia jonkun wieraan kielen\ntaikka muun hyödyllisen opin kappaleen, josta hänelle olisi tainnut\nolla hywää kaiken elinaikaansa. Sen tähden ei liene seuraawa taulu\nliiaksi luettawa.\n\n  Se joka joka        hukuttaa 3:ssa      taikka 50:ssä\n  päiwä hukuttaa      wuodessa            wuodessa\n\n  Tiimaa  Minuuttia   Tiimaa  Minuuttia   Tiimaa  Minuuttia\n\n     —        1         18       15          304     10\n     —       10        182       30         3041     40\n     —       20        365        —         6083     20\n     —       30        547       30         9125      —\n     —       40        730        —        12166     40\n     —       50        912       30        15208     20\n     1        —       1095        —        18250      —\n     2        —       2190        —        36500      —\n     3        —       3285        —        54750      —\n     4        —       4380        —        73000      —\n     5        —       5475        —        91250      —\n\nTässäkin on muistettawa, että tähän lukuun ei ole laskettu wähääkään\nmakoon ja lewon aikaa, maan on kaikki parasta walween ja tärkeintä\ntyön aikaa. Kylläpä senkaltaisesta tiima-luwusta jo päiwiä,\nkuukausia ja wuosiakin syntyisi! Ja kuinka paljo työtä eikös tekewä\nja taitawa ihminen sillä jo toimeen saattaisi? Näin kuluwat puolet\nihmis-ikää turhaan, eikä niiden oikiaa armoa enemmin kuin niiden\nhukkauntumistakaan armaa ja huomaitse kukaan muu kuin kaikkitietäwä\nJumala, jonka kirjassa ne kaikki omat merkityt ja jolle meidän kaikkein\ntulee, kunkin puolestansa, niistä kerran luku ja tili tehdä. —\n\n\n\n\nSoitto-pilli.\n\nTotinen satu.\n\n\nPienoisena poikana, seitsemännellä wuodella, ollessani, sukulaiseni\nmuutamana pyhäpäiwänä täyttiwät laukkuni waski-rahoilla. Pianpa nyt\npuolin lentämällä riensin kauppian huoneeseen päin, jossa kaikkinaisia\nleikki-kaluja myyksenneltiin, mutta tiellä sinne sattui minulle\ntoinen poika wastaan soittopilli suussa, jonka ääni soi korwiini\nniin suloisesti, että hänelle siitä kaikki rahani käteen työnsin.\nSittenpä menin iloin mielin kotiin ja siellä, soittain ja wiheltäin\nympäri juoksennellessa, olin kaikille ihmisille suureksi wastukseksi.\nKoska weljeni ja sisareni kuuliwat ostoani mainittawan, sanoiwat\njokainen minun maksaneni soitto-pillistäni neljin kerroin sitä wasten,\nkuin siitä olisi pitänyt maksamani, luetellen kuinka monta kaunista\nkappaletta minä paitsi sitä olisin woinnut saada rahoillani, ja naurain\nhulluuttani niin kauwan kuin minä puhkesin itkemään. Katumus tuotti\nminulle siis enemmän murhetta, kuin koko soitto-kalu oli minulle iloa\ntuottanut.\n\nMutta jälestäpäin on tämä sattuma ollut minulle sangen suureksi\nhyödytykseksi, sillä joka kerta kuin minä olen mielinyt jotakin\nturhaa ja hyödyttämätöintä kappaletta ostaa, on ensimäinen kauppani\njohtunut mieleeni ja olen nyt uudesta wahingosta estänyt itseni, sanoen\nitsepäiwiäni: älä anna liikaa soitto-pillistä, ja olen niin saanut\nrahani kukkaroon säästymään. —\n\nKuin minä, suureksi kaswattuani, jouduin ulos maailmaan, satuin usein\nkohti ihmisiin, jotka mielestäni maksoiwat liian hinnan soitto-pillistä.\n\nJospa näin ihmisen, joka ylhäisten arwoa ja turwaa pyytäissä unhotti\ntoimensa ja tuntonsa waroitukset ja hukutti niin rauhansa, riemunsa ja\nsydämensä puhtauden, niin aina ajattelin: tuopa maksaa liian hinnan\nsoitto-pillistä.\n\nJos taas näin toisen, jokaisen ystäwäksi pyrkiessä, omat työnsä ja\ntehtäwänsä unhottawan, turhuudessa aikaansa wiettäwän ja näin omaa\ntaloansa häwittäwän, niin sanoin aina: kylläpä se tosin maksaa liian\nhinnan soitto-pillistä. —\n\nJos minä näin saidan eli ahnaan, joka ei suonut itsellensä\nminkäänlaista elämän nautintoa, ei osannut walmistaa itsellensä yhtään\niloa hywää tekemällä, jonka mielestä ei kunnia ja armonpito ihmisiltä,\nei muiden ystäwyys, maksanut mitään kuin waan sai rahaa ja tawaraa\nitsellänsä koonneeksi, niin sydämestäni huokaiten sanoin: köyhä kurja,\nsinä tosin maksat liian hinnan soitto-pillistä. —\n\nJos eläissäni jonkun kerran satuin näkemään hekumallisen, joka\nsielunsa hywyydestä huolimata ja ylhäisempää tawaraa etsimätä, tuhlasi\nmaallisenkin tawaransa ja turmeli terweytensä luwattomain himoinsa\ntähden, niin sanoin aina mielessäni: erhehtynyt ihmis-parka, sinä\nwalmistat itsellesi surua ilon asemasta, sinä maksat liian hinnan\nsoitto-pillistä.\n\nJos milloin ikänä näin ihmisen, joka koreista waatteista eli\nmuista kauneista kappaleista antoi enemmän rahaa ulos kuin waransa\nolisi sallinutkaan ja siis saatti itsensä welkaan, köyhyyteen ja\nonnettomuuteen, niin sanoin aina: ah, hän on maksanut suuren, sangen\nsuuren hinnan soitto-pillistä!\n\nLyhykäisesti sanottu: minä luulen huomainneni, että ihmiset itse owat\nsyynä enimpään osaan onnettomuuttansa sen kautta, että harwoin tuntewat\nkunkin kappaleen oikian arwon ja hinnan ja siis usein maksawat liian\nhinnan soitto-pillistä. —\n\n\n\n"]