[{"data":1,"prerenderedAt":-1},["ShallowReactive",2],{"$fAbh3MH9vARmr-HqhOAAR0uLz88YL6Z1GMZ63BO2iyR8":3},{"number":4,"title":5,"author":6,"authorBirth":7,"authorDeath":8,"slug":9,"bookId":10,"genreRaw":11,"genre":12,"themes":13,"origin":14,"language":15,"yearPublished":16,"yearPublishedTranslation":11,"wordCount":17,"charCount":18,"usRestricted":19,"gutenbergId":20,"gutenbergSubjects":21,"gutenbergCategories":23,"gutenbergSummary":25,"gutenbergTranslators":26,"gutenbergDownloadCount":27,"aiDescription":28,"preamble":29,"content":30},3376,"Vähäinen cocous suomalaisista runoista","Calamnius, Gabriel Joosefinpoika",1695,1754,"3376-calamnius-gabriel-joosefinpoika-vahainen-cocous-suomalaisista-runoista","3376__Calamnius_Gabriel_Joosefinpoika__Vähäinen_cocous_suomalaisista_runoista",null,"runous",[],[],"fi",1755,2810,19463,false,75429,[22],"Finnish poetry -- 18th century",[24],"Poetry","\"Vähäinen cocous suomalaisista runoista: Turusa 1755\" by Gabriel Joosepinpoika Calamnius is a collection of Finnish poetry written during the mid-18th century. This book is notable as one of the few examples of poetry published in Finland during the time of Swedish rule. It primarily focuses on various themes related to Finnish culture and traditions, including marriage, mortality, and the beauty of nature, expressed through verse.  The collection is composed of wedding poems, funeral poems, and poetic wishes, each reflecting different aspects of life and societal values in Finland during that era. For instance, the wedding poems celebrate love and union, while the funeral poems delve into themes of death and loss, drawing on elements of Finnish folklore. Noteworthy poems include the often-quoted \"Kevät keikkuen tuleepi,\" which ushers in the joys of spring, and the last poem that reflects the personal sorrow of the poet, portraying the blend of personal and communal experiences. Overall, Calamnius' work is emblematic of the early Finnish poetic tradition, providing insight into the cultural landscape of 18th-century Finland. (This is an automatically generated summary.)",[],240,"Kokoelma sisältää 1700-luvun puolivälissä kirjoitettuja suomenkielisiä tilapäisrunoja, kuten hää- ja hautajaisrunoja sekä onnentoivotuksia kuninkaalle ja piispalle. Se on poikkeuksellinen esimerkki aikakauden suomenkielisestä maallisesta runoudesta Ruotsin vallan ajalta.","Gabriel Joosefinpoika Calamniuksen 'Vähäinen cocous suomalaisista\nrunoista' on Projekti Lönnrotin julkaisu n:o 3376. E-kirja on public\ndomainissa sekä EU:ssa että sen ulkopuolella, joten emme aseta\nmitään rajoituksia kirjan vapaan käytön ja levityksen suhteen.\n\nTämän e-kirjan ovat tuottaneet Tuula Temonen ja Projekti Lönnrot.","VÄHÄINEN COCOUS SUOMALAISISTA RUNOISTA\n\n(Turusa 1755).\n\n\nKirj.\n\nGABRIEL JOOSEFINPOIKA CALAMNIUS\n\n\nKäsinkirjoitetun kopion mukaan uudestaan painattanut\n\nKustavi Grotenfelt\n\n\n\n\n\nHelsingissä,\nSuomalaisen Kirjallisuuden Seura,\n1890.\n\n\n\n\n\n\nSISÄLLYS:\n\nEsipuhe.\nOnnen Toivotus meidän Armollisimmalle Kuningaallem matkustaisa\n   Pohjan-maalle..\nHää-Runot.\n  1:nen.\n  2:nen.\n  3:mas.\n  4:jäs.\nHautamus-Runot.\n  1:nen.\n  2:nen.\nOnnen Toivotus meidän Corkiammast Kunnioitettavalle Pispallem\n   ja Pro-Canceller Hr Doctor Johan Brovalliukselle.\nYhden syndymäpäivän päälle.\nNimipäivänä.\nOnnen Toivotus yhdelle uudelle byggningille.\nValitus Runot minun nykyisen tilani ylitze.\n\n\n\n\nEsipuhe.\n\n\nV. 1755 ilmestyi Turussa runokokoelma nimellä 'Vähäinen Cocous\nSuomalaisista Runoista', merkillinen jo senkin puolesta että se on\nainoa laatuansa Suomessa koko Ruotsin vallan aikana. Tekiä oli Kalajoen\nkappalainen Gabriel Joosepinpoika Calamnius, mutta oli edellisenä\nvuonna kuollut, ja arvattavasti se siis oli poika maisteri Gabriel\nCalamnius, hänkin myöhemmin suomalaisena runoilijana esiintynyt, joka\ntoimitti mainitun kokoelman painoon. Turun palon jälkeen pidettiin\nkokoelmaa kokonaan kadonneena, siitä tunnettiin ainoastaan kaksi\nPorthanin tutkimuksessaan \"De poesi Fennica\" painattamaa katkelmaa sekä\nkokonaisuudessaan yksi runo \"Kevät keikkuen tuleepi\" (josta Porthanin\ntoinen katkelma on), painettuna Turun Viikko-Sanomiin 1821 N:o 23.\nMitään kappaletta itse kirjasta ei vieläkään ole ilmi saatu, kirjaa oli\nluultavasti painettu kovin vähä määrä kappaleita, mutta yksi nähtävästi\ntäydellinen käsinkirjoitettu kopio on siitä tallella. Suom. Kirj.\nSeuran kokouksessa 5 p. marrask. 1879 huomautti prof. J. Krohn vainaja\nettä kaksitoista kirjoitettua runoa A. Törnuddin viime vuosisadan\nloppuaikoina tehdyssä suomalaisten runojen kopiokirjassa, joka\nsäilytetään Seuran kirjastossa, silminnähtävästi on kopio Calamniuksen\nrunovihkosta. Tämän todistamiseksi voikin esiintuoda seuraavat seikat.\nEnsimmäinen \"Onnen Toivotus meidän Armollisimmalle Kuningaallem\nmatkustaisa Pohjan-maalle\" on se, josta Porthan on toisen katkelmansa\npainattanut, siteeraten \"Cocouksen\" ensi sivua, kolmas on \"Kevät\nkeickuin tuleepi\", jota Porthan siteeraa neljänneltä sivulta, kahdeksas\njärjestyksessä \"Onnen Toivotus meidän Corkiammast Kunnioitettavalle\nPispallem ja Pro-Canceller Hr Doctor Johan Broralliuxelle\" tiedetään\nkanssa Calamniuksen tekemäksi, ja kaikki nuo kaksitoista runoa\nosoittautuvat useain yhtäläisyyksien kautta sananparsissa ja\nkirjoitustavassa saman miehen tekemiksi. Että toiselta puolen kokoelma\nolisi käsittänyt useampia, kuin nämä kaksitoista runoa, ei ole syytä\nluulla; tämmöinen vihko oli jo laaja kyllä sen ajan olojen mukaan. Jo\nprof. Krohn aikoi uudestaan painattaa runot ja puhui myöhemmin, itse\nollessaan kiinni muissa tärkeämmissä minunkin kanssani siitä asiasta;\nse on siis hänen aikomuksensa joka nyt niitä painettaessa toteutetaan.\n\nMitä näitten runojen arvoon tulee, niin se tosin ei ole perin suuri,\nrunomitta ei ole virheetöin, jos kohta parempi kuin useilla muilla\ntämän ajan runoniekoila, ja runollinen mielikuvitus on jotenkin kuiva.\nParhaimpia on tuo usein painettu \"Kevät keikkuen tuleepi\", vaan ei\nvoine kieltää että joku toisistakin sisällää varsin somia käänteitä\nesim. se hääruno, joka alkaa sanoilla \"Minä Sauvon Suomalainen,\nKainuhussa Karjalainen\", vaikka tämä runo muuten on kirjoitettu\nsen ajan runohengessä — siinä on puhetta sekä \"Astrillista\" että\n\"nymppheistä\". Viimeinen runo \"Valitus Runot minun nykyisen tilani\nylitze\", jonka runoilia on tehnyt vanhempana ollessaan sairauden\naikana, on merkillinen sen puolesta että se niin sisällyksensä kuin\nmuotonsa puolesta muistuttaa vanhoja loitsurunoja; kansan kesken ja\nloihtijain suusta on tekiä varmaankin kuullut semmoiset säkeet kuin;\nmist' on pulma puuttununna... tuulestako, tuiskustako... paranna, nijn\nmä paranen.\n\nLopuksi pari sanaa Gabriel Calamniuksen elämänvaiheista, sen verran\nkuin niitä tunnetaan. Gabriel Calamnios syntyi v. 1695 arvattavasti\nKalajoella, minne hänen isänsä Jooseppi Gabrielinpoika Calamnius\n(k. 1710) samana vuonna oli kappalaiseksi tulla; äiti oli Elina\nThorvöst, tunnettua varakasta kauppiassukua Turusta. Ison vihan\naikana vihittiin hän pakolaisena Strengnäsissä papiksi ja tuli\nrauhan tehtyä ensin apulaiseksi ja v. 1726 käppalaiseksi Kalajoelle.\nTässä virassa pysyi hän kuolemaansa saakka, vaikka myöhemmin sai\nvarakirkkoherran arvonimen. Meni 1720-luvun alkupuolella naimisiin\nSiikajoen kirkkoherran tyttären Katariina Forbuksen kanssa (s. 1691,\nk. 1748). Gabriel Calamnius kuoli Sulvassa 1754 matkalla; ehkäpä hän\noli käynyt Turussa asti, missä ylempämä mainittu poika samana vuonna\nlaakerilla maisteriksi seppelöitiin. Nämät ovat ne kuivat tiedot kuin\nmeillä on tämän suomalaisen runoniekan elämästä. Ja kuitenkin on hän\nepäilemättä Mattias Salamniuksen jälkeen etevin nimi, jota Suomen\ntaiderunouden historia mainitsee ennen vuotta 1808. Suotava olisi\nsentähden että, jos jossain sattuisi löytymään jos kuinkakin pieniä\nlisiä hänen elämäkertomukseensa taikkapa hänen tekemiänsä kirjoituksia,\nne otettaisiin talteen ja saatettasiin julkisuuteen.\n\n\n\n\nOnnen Toivotus meidän Armollisimmalle Kuningaallem matkustaisa\nPohjan-maalle.\n\n\n    Koska kulki Kuningaamme,\n    Adolph Fredric armollinen,\n    Meidän maalla matkusteli\n    Turun kautta Tuckulmihin,\n    Kaicki vereni venähti,\n    Kaicki lijkahti lihani,\n    Että virteni viritin,\n    Kannoin minun kantele\n    Isän istuimen etehen,\n    Kaickivallan kamarihin,\n    Josta anoin andimia,\n    Juuri toivotin todella,\n    Että rakas rauhan Herra,\n    Herra herrain ylitse\n    Andais olla armon oven\n    Aina hänelle avoinna,\n    Antais onnen olkapäille,\n    Rintaraudan rinnoillensa,\n    Ylimmäisen ymmärryxen,\n    Vijden kielen vijsauden,\n    Saada rauhas' rackahasa\n    Eleskellä, oleskella\n    Valtakunnan vartiana,\n    Kaiken kansan katsojana,\n    Estäis kaicki eriseurat\n    Poijes hänen portiltansa,\n    Viholliset vieckahimmat\n    Kauvas hänest' karkotaisi,\n    Pidäis pitkäsä ijäsä,\n    Hänen varsin vahvistaisi\n    Valdakunnan vanhimmaxi,\n    Kuningaaxi kuulusaxi,\n    Pienten printzein keralla,\n    Puolisonsa polvenansa!\n\n\n\n\n Hää-Runot.\n\n\n\n1:nen.\n\n\n    Nijnkuin arpa astuneepi,\n    Kallon päähän kaljahtaapi,\n    Sinne mielen menemähän,\n    Sinne kynnen kääntymähän\n    Pitääpi pijkaisestakin\n    Kijruhusti, kijtiästi\n    Näisä mailman menoisa,\n    Asioisa ainoisisa.\n    Sijtä sentähden sanovat,\n    Kirjoisansa kirjottavat\n    Otzan työsä oppinehet,\n    Miehet mieltä maistanehet:\n    _Aivos on kungin ajatus._\n    Kukin katzopi kovasti,\n    Vartioipi vakavasti\n    Oman onnensa nojasa\n    Parastansa paljahalta.\n    Näin on kaikisa katalan,\n    Aina ihmisen asiat,\n    Näimbä naimakeinoisakin,\n    Menoisa mainittavisa:\n    Mikä äitihin äkisti\n    Rupiapi rohkiasti,\n    Mikä tyttäreen tytypi;\n    Mikä pijkangin pitäpi\n    Hyvänä hyppyisisänsä,\n    Parembana paarmoisansa\n    Papin parasta tytärtä,\n    Suurta suuresta sugusta;\n    Mikä kultakulkuisia,\n    Konsti korvarengahia\n    Ajattelee aivosansa\n    Ottamahan omaxensa.\n    Mikä ämmän ällittömän\n    Varsin händänsä vanhemman\n    Ottaneepi omaxensa,\n    Riemun kansa ristixensä;\n    Mikä onnetoin osaapi\n    Saada kurjan kumppanixi,\n    Juoppolallin juurtunehen,\n    Villipeuran vijripäisen.\n    Mikä mielen mielisuosin\n    Ripustaapi rickahasen,\n    Huikiasti huutavaisen,\n    Raskaan rahacuckaronsa,\n    Mikä köyhän köytystetyn\n    Vaimoxensa valitseepi.\n\n    Minä jätän järjestänsä\n    Ainosehen arvohonsa\n    Naisenpuolen naimattoman,\n    Mieheld' vaimox valittavan,\n    Jok' on kaunis kannen alta,\n    Siljä, suloinen sisältä\n    Niinkuin näkyypi näöltä,\n    Päältä puolen päälliseltä,\n    Jok' on ahkera avuista,\n    Kuulu, kaunis kunniasta,\n    Siispä katzo kannen alle,\n    Kurkistele kuoren alle,\n    Ennenkuins emännän otat,\n    Vaimon itzelles valitset.\n    Pickuinen pippurinmarja,\n    Kyllä kaunis ja koria,\n    Vasta vatsahan makunsa\n    Anteleopi aivottuusa,\n    Kuin on purtu puolitiehen,\n    Hambahalla haavotettu:\n    Nijn et taida taitavata\n    Sulles vaimoa valita,\n    Jos et tietäne tapoja,\n    Maalla muistane makua.\n    Vaan kuin arpa astuneepi\n    Kallon päähän kaljahtaapi,\n    Sinne mielen menemähän,\n    Sinne kynnen kyntämähän\n    Pitääpi pijkaisestakin\n    Kijruhusti, kijntiästi,\n    Sitten käyköhön käsikin,\n    Kuinga tahtoopi tavasta;\n    Sillä marjat makeimmat\n    Satimehen linnun saavat;\n    Kaunis kacku päältä nähden,\n    Akanainen alta kuoren.\n    Meidän ylkämies yliä,\n    Onnellinen olet sinä,\n    Olet oikein osannut\n    Vaimon sinulles valita.\n    Onni olkohon sinulle\n    Edespäingin ennakolla!\n\n\n\n2:nen.\n\n\n    Kevät keickuin tuleepi.\n    Ilon kansa ilmestyypi.\n    Silloin monta metsämiestä,\n    Somaisinta soidinmiestä\n    Suxen päällä souteleepi,\n    Ennakolta ennättääpi\n    Metsän eläinten edulle,\n    Soittavaisten soittimille;\n    Silloin kaicki kalamiehet\n    Paatin päälle pyytelevät,\n    Verkot vetehen vetävät,\n    Heinickohon heittelevät.\n    Silloin kukat kukoistavat,\n    Vesat puusta putkahtavat,\n    Koko mailma matala\n    Vihottaapi viljan alla,\n    Mitä kuollunna kovalla,\n    Taipununna talven alla,\n    Vijmmeisetkin virkuavat,\n    Yxin madot matavaiset.\n    Silloin limut livertävät,\n    Äänellänsä ääntelevät\n    Aivan isolla ilolla,\n    Lauluvirsill' laitumilla,\n    Pesät pehkuhun tekevät,\n    Yximielin yhdistyvät\n    Kukin kansa kumppaninsa,\n    Luojan laitoxen perähän\n    Sikiöitä sijttelevät,\n    Polvillansa ponnistavat.\n    Kevät keickuin tuleepi,\n    Ilon kansa ilmestypi\n    Meidän ylkämiehellemme\n    Tällä päivällä pyhällä,\n    Jon' on löynnyt löytykäisen,\n    Metzävuohen mieluhisen,\n    Somaisimman soidinlinnun,\n    Meren kuutin kullaisimman,\n    Joll' on silckisilmälaudat,\n    Korvat aivan konstilliset,\n    Joll' on huulet hunajasta,\n    Leuka lemmestä leviä,\n    Joll' on vihko viheriäinen\n    Kainaloisa kannettava,\n    Joke on sormista soreva,\n    Varsin nopsa varpahista.\n    Nyt sijs pidä pivosasi\n    Tämä saatu saalihisi,\n    Pesä pehkuhun rakenna,\n    Kaunis linna linnullesi,\n    Kuutillesi kullaiselle:\n    Johon julkinen Jumala,\n    Meidän ilmoinen Isämme\n    Siunauxen sijrtäköhön,\n    Aina teidän antakohon\n    Onnen ohjisa kävellä,\n    Onnen riemurengahisa\n    Asti aikahan, ikähän,\n    Armostansa aivottuhun.\n\n\n\n3:mas.\n\n\n    Minä Sauvon Suomalainen,\n    Kainuhusa Karjalainen\n    Tulin tiettyhyn talohon,\n    Kaunihisen kartanohon,\n    Kuulin siellä kumman äänen,\n    Tomun totisen tohinan:\n    Vaimo parat paxulliset\n    kuin pörhöiset pirisit,\n    Pijkat pienet pickaraiset\n    Pitkin seiniä sirisit.\n    Kohta kysyin kohtapäätä\n    Tuommoisen tohinan syytä.\n    Johon vastais vaimonpuoli,\n    Marthan töitä toimittava:\n    Nyt on Astrill astununna,\n    Tullut talohon tomulla,\n    Joll' on vasamat vakaiset,\n    Ambuneuvot angarimmat,\n    Joll' on pijkit nijnkuin pijlit,\n    Teräväxi tehdyt nuolet,\n    Nijllä tullut tappeluhun,\n    Kilvan nympphein kisahan,\n    Sysännyt sydämmen kautta\n    Talon tiettyä tytärtä,\n    Karannunna kantapäille,\n    Aivan astunut likelle,\n    Ett' on hieno hiveltynyt,\n    Niveltynyt nilckaluusta\n    Jalka neitoisen jaloimman,\n    Meidän [1] mainittavan:\n    Sijt' on meteli majasa,\n    Sijtä huhu huonehesa,\n    Sijtä kaicku kartanosa.\n    Sill' on meillä mieli panna\n    Ansat Astrillin etehen,\n    Ettei kauvas kartanosta\n    Juoxe aivan joutavasta,[2]x\n    Mutta pahan parantaapi,\n    Syrjän sydämmen sitoopi,\n    Löytä tästä lääkityxen,\n    Hienomman hivellyslangan\n    Sydämmelle särjetylle,\n    Nilkoille nivelletyille.\n\n    Tuosa vijvähdin vähäisen,\n    Katsoin naisten naalan päälle:\n    Katso, Astrill ainokainen\n    Oli saatu satimehen,\n    Kusa luki lääkityxet,\n    Kijvahasti kirjoituxet,\n    Kuinga pitäisi parata\n    Sairahaxi saatettua.\n    Sairas kuin sanoman saapi,\n    Katsomahan kapsahtaapi,\n    Jonga Astrill ainokainen\n    Kohta sivupi sylihin,\n    Kaicki haavat hauteleepi,\n    Kipupaikat parantaapi,\n    Syrjän sydämmen sitopi.\n\n    Tuopa sydäntä sukaisi,\n    Mungin mieltäni mutaisi,\n    Kohta runoihin rupeisin,\n    Lattialla laulamahan:\n    Kiitos Astrill ainokainen\n    Aivan hyvin ambumasta,\n    Paremmin parantamasta,\n    Kiitos kijvahin sodasa,\n    Taitavainen tappelusa!\n    Sijtä kannan kallollesi,\n    Sijtä painan pääsi päälle\n    Kruunun kullasta kudotun,\n    Palmupuista palmikoitun,\n    Toivotan todella sulle!\n    Onnen kaiken olkapäille!\n\n[1] Tässä on yksi sana unohtunut; ehkä nimi: Marian.\n\n[2] Pitää luultavasti olla: joutuisasti.\n\n\n\n4:jäs.\n\n\n    Mitä kuulupi kuilla,\n    Mainitahan meidän maalla,\n    Että poika pohjalainen,\n    Vanha veljeni vakainen,\n    Jok' on ollut oinahana,\n    Kauvan leskenä levännyt,\n    Uskaltaapi ulotella\n    Nuorten neitoston keralle.\n    Kuk' on luontonsa lovesta\n    Nostanunna noihin töihin?\n    Eikö ollunna olisi\n    Hälle paljon parembi\n    Leskimuori muutamambi,\n    Munakuista mukavambi,\n    Joll' on taito taatan kansa,\n    Vanutella vanhan lailla,\n    Ja ei pijkoja pidellä,\n    Neitoisia nenäellä,\n    Joiden kansa kaiketickin\n    Nuoremmilla notkioilla\n    Ombi työtä turkittakin,\n    Holhomista housuttakin?\n    Lieckö Adami ajanut,\n    Eli Luoja laittamunna\n    Tämän miehen tälle tielle,\n    Matkan päälle mainitulle?\n    Luojan luulen laittanehen\n    Miehen nenän neittä kohden,\n    Että saisi saatuansa\n    Häntä halata halulla,\n    Jot' ei kärsi kärrylliset,\n    Leskimuorit muutamaiset.\n\t\n    Näille miesten naimateille\n    Mennä pitäisi minungin,\n    Vaan en tiedä kuhun käännyn,\n    Kuhun mieleni menetän:\n    Pijkat mua peljättävät,\n    Lesket vähän lepyttävät.\n    Siis nyt veljeni vakainen,\n    Ennen tielle ennättänyt,\n    Lyckää lyyli minullengin,\n    Ijli pohjasta puhalla,\n    Että rohkian ruveta\n    Etsimähän emäntätä.\n    Vaipan annan vaivastasi,\n    Villavanttuhut valitut,\n    Kuka tiesi kuinga kävis,\n    Kuinga onnesi osaisi,\n    Ettäs saisit saappahatkin\n    Saphianista samalla,\n    Sukat silkistä sulasta,\n    Lijnapaidan lessingistä.\n    Sillä välillä sinulle\n    Toivotan juuri todella,\n    Että nuori neitoisesi,\n    Pickarainen pijkaisesi\n    Sulle onnexi olisi,\n    Mielen mesixi tulisi!\n\n\n\n\nHautamus-Runot.\n\n\n\n1:nen.\n\n\n    Kov' on laki kuolemalla,\n    Angara armottomalla,\n    Kaicki maahan kaateleepi.\n    Martahaxi maaduttaap\n    Mennä pitääpi minungin,\n    Sinne velka vijmmeisengin,\n    Kuolovaisten kumppanitten.\n    Mikä vaipu vanhembana,\n    Sillä ihmisten elanto\n    Ombi orjuden olento,\n    Nijnkuin koski kuohuvainen,\n    Joutusasti juoxevainen,\n    Nijnkuin mi umbinainen,\n    Vaivan alla vaivaloisen,\n    Nijukuin kuckanen kedolla\n    Vikatteella vijllettävä,\n    Nijnkuin juttu joutavitten\n    Pian puuttuva peräti,\n    Luojan laitoxen perähän,\n    Totisesta duomiosta:\n    Joka saarnaisi sanalla\n    Alla ilman Adamille\n    Paradisin pappilasa,\n    Yrtitarhas' ylpiäsä:\n    Ettäs kuulit kultaistasi,\n    Evaasi emändätäsi,\n    Otit omenan häneltä,\n    Jonga kielsi Kaickivalta,\n    Surma sinun säikyttääpi,\n    Kuolemalla kuolettaapi.\n    Vaan on meille mieluhuinen,\n    Sydämmellemme suloinen,\n    Ettei heitä Herra meitä\n    Kuolemahan kummingahan,\n    Mutta vihdoin virvottaapi,\n    Untumehet uudistaapi,\n    Koska tulee duomiolle\n    Näiden luotuin lopella,\n    Meidän sijrtääpi siamme\n    Tuonne taivahan talohon,\n    Kus' ei kuulu kuolemata,\n    Eikä vaivoist' valiteta,\n    Jos olem' olleet Hänelle\n    Uskolliset, uskovaiset.\n\n    Edesäm' on esimercki\n    Tänäpänä täysi meillä\n    Kovan kuoleman menoista,\n    Valtiojen vaelluxesta,\n    Joka otti omaxehen\n    Yhden herra hengellisen,\n    Saatti muorille murehet\n    Jätti lapset laattiallen\n    Aivan oudox orpanoixi,\n    Seurakunnan semmoisexi.\n    Mutta Herra holhokohon,\n    Turvattomat tuetkohon,\n    Muistakohon murhelliset,\n    Ilon kansa itkeväiset,\n    Auttakohon armostansa\n    Elämähän että myöden\n    Hänen pelvosans pyhäsä,\n    Toivosa totisimmasa,\n    Että saada satamansa\n    Vijmmein taivahan talosa.\n    Kansa isänsä ilosa,\n    Engelitten elannosa!\n\n  Tendimus huc omnes, metam properamus ad unam.\n  Onmia sub leges mors vocat atra suas.\n\n\n\n\n2:nen.\n\n\n    Nijnkuin vaatet vanheneepi,\n    Reikihin repeileepi,\n    Pikaiselta pidettävä,\n    Vaicka kallis kannettava,\n    Nijmbä varsin vanhenevat\n    Parahatkin ihmisparat.\n    Vaatet tosin vanheneva,\n    Reikihin repeilevä,\n    Paickaamalla paratahan,\n    Kerroin kaxin kuroitahan,\n    Vaan ei paikaten parane,\n    Eläm' ihmisen enäne.\n    Nijnkuin hevo hirnuvainen,\n    Kilti, kaunis, karjavainen,[3]\n    Pakeneepi paimenelta,\n    Samuapi saaman tielti\n    Kuin on päästä poisa päitzet,\n    Suitzet suusta kirvonnehet,\n    Nijn on juoxu joutuvainen,\n    Kuolemahan kulkevainen\n    Ilman alla ihmisillä,\n    Tällä tiellä tiettävällä.\n    Hevo tosin hirnuvainen\n    Havikosta haetahan,\n    Takaisin talutetahan\n    Konsti kuonorengahalla,\n    Korennolla koivuisella;\n    Vaan ei taita talutella,\n    Millä kulla kuljetella\n    Joutuisasti juoxevia\n    Ilman alla ihmisiä\n    Tältä tieltä takaperin,\n    Matkalta kaiken mailman.\n\n    Sijt' on meillä vissit merkit,\n    Jokapäivä juoxevista\n    Kuollon kourihin kovihin,\n    Määrähänsä määrättyhyn,\n    Että vaicka vanhemmaxi,\n    Haluisesti harmajaxi,\n    Saapi joku juoxennella,\n    Kijstasansa kilvoitella,\n    Nijn ei juoxe joutavasti,\n    Päästä päätänsä karulla\n    Yxikään yli ikänsä,\n    Määräpäivän määrättynsä.\n    Nijn on täsä tänäpänä\n    Pantu kuollonpaarten päälle\n    Yxi varsin vanha vaari,\n    Kauvan maalla matkustanut,\n    Joka todell' todistaapi,\n    Muille kaikill' muistuttaapi:\n    Juoxe kauvan kuingas tahdot,\n    Matkustele mantereita,\n    Nijn et ohitse osaja\n    Kovan kuollon koppelota.\n\n[3] Luultavasti kirjoitusvirhe: kirjavainen.\n\n\n\n\nOnnen Toivotus meidän Corkiammast Kunnioitettavalle Pispallem\nja Pro-Canceller Hr Doctor Johan Brovalliukselle.\n\n\n    Koska tutkin Herran töitä\n    Kaiken säädyn katsannosa,\n    Nijn mä lähden laulamahan,\n    Hyvin mielin hyrryttelen,\n    Anon Hältä antimia,\n    Laupioita lahjuxia\n    Turun Pispalle tutulle,\n    Hengellisell' herrallemme,\n    Jok'on vasta valittuna,\n    Kuningaalta kuulutettu,\n    Kaickivallan katzannosta,\n    Asetuxest' armiasta,\n    Valvovaxi vartiaxi\n    Siunattuhun Zionihin.\n\n    Meill' on onni outo ollut,\n    Muutoxia monta tullut\n    Turun Pispain pihasa,\n    Kaunihisa kartanosa.\n    Mutta muista Herra vielä\n    Pispaa pitkällä ijällä\n    Kaitzemahan kansojasi,\n    Laitumella lambaitasi,\n    Rakentamaan radollista\n    Sitä Suomen Zionia,\n    Ettei kaatuis kalliolta,\n    Vanhalta varustetulta,\n    Nijnkuin peri peljättääpi,\n    Kauhiasti katzottaapi\n    Joucko jumalattomitten,\n    Seura sekaseurasitten.\n    Anna Herra aina olla\n    Sanas voiman voimallisen,\n    Ettei heittäis helvetistä\n    Paha henki paulojansa!\n    Ole kilpi kijvahalle,\n    Varjo Pispalle vagalle,\n    Että voisi voimallasi\n    Hävitellä häijyt kaicki,\n    Eroitella eriseurat,\n    Julki jumalattomudet\n    Sinun seurastas pyhästä,\n    Siunatusta Zionista,\n    Panis myöskin paimenia\n    Seurakuntaas semmoisia,\n    Jotk' ei olis ohrapion,\n    Leipäpalan palveliat,\n    Mutta muistaisit sanalla\n    Parahiten panetella\n    Parannusta paatuneille,\n    Vahvistusta vaipuneille,\n    Ynnä yhdes' etzisivät,\n    Kaiketickin katsoisivat\n    Herran pelkua pyhintä,\n    Korkeimman kunniata,\n    Nijnkuin toivottaa todella\n    Suulla sekä sydämmellä\n    Vanha pappi vaipuvainen,\n    Kalajoen kappalainen.\n\n\n\n\nYhden syndymäpäivän päälle.\n\n\n    Minä laulan laskettelen\n    Yli kaiken ymmärryxen;\n    Syndypäivästä puhelen\n    Yhden syndisen sikiän.\n    Kallijt ovat kaicki päivät,\n    Auringolta annettavat,\n    Vaan on kaikist' kallihimbi\n    Syndypäivä syntyitten,\n    Sepä meille muistuttaapi,\n    Ajatella anteleepi\n    Työtä julkisen Jumalan\n    Ihmellistä ihmisesä,\n    Koska vetääpi kovasta\n    Äitin kohdust' ahtahasta\n    Hänen ilmoihin ilolla,\n    Päivän päästääpi valohon.\n    Sijn' on itku ensimmäinen\n    Ääni äitin helman alla,\n    Kätkyehen kääritähän,\n    Kapalohon kasvamahan,\n    Äitin mustalla mureella,\n    Isän suurella surulla.\n\n    Kuin on vaaxan venähtänyt,\n    Kaunihisti kasvanunna,\n    Käypi poijes kätkyestä\n    Kullkemahan kontallansa,\n    Saapi monta mullahusta,\n    Korvillansa kolahusta.\n\n    Koska jalat juoxemahan\n    Täsä vijmmein virkuavat,\n    Nijn on vaarat vakinaiset,\n    Monet estehet edessä.\n    Joisa kaikis' kanteleepi\n    Herra häntä helmasansa.\n\n    Täm' on alku alkavilla,\n    Syntisillä syntyneillä,\n    Tämä tuoni taivahalta,\n    Kuuluisimman kuningaangin,\n    Asti aikahan, ikähän,\n    Kuin he varsin vahvistuvat\n    Elämähän että myöden\n    Oman onnensa nojasa,\n    Kaickivallan katsannosa,\n    Joka heitä johdattavi,\n    Sitten silmillä pyhillä\n    Asettapi aivottuhun\n    Kungin vihdon virkahansa:\n    Mingä kohta korkiaxi\n    Kuningaaxi kuuluttaapi,\n    Mingä muutoin muutamaxi\n    Hereväxi herraisexi,\n    Mingä antaa alimmaisna\n    Olla orjana ikänsä etc.[4]\n\n    Kuk' ei näistä nähdä taida\n    Imehiä ihmisesä?\n    Kung' ei tule tutkistella\n    Herran töitä tiettäviä?\n    Tät' on kansa kaickinainen\n    Tunnon kansa tutkinehet,\n    Tät' on pakanat pahimmat\n    Arvolla ajatellehet\n    Nijnä päivinä pyhinä,\n    Joina ovat onnellisna.\n    Mailmahan matanehet\n    Äitin syntisen sylistä;\n    Tätä kuulu kuningahat,\n    Herrat suurimmat sugusta\n    Ajall' tälläkin tekevät,\n    Josta pitoja pitävät\n    Syystä syntypäivänsä;\n    Sijspä pitää pienimmängin\n    Meistä tätä muistamahan\n    Kijtoxella kijvahalla\n    Jumalalle julkiselle\n    Edest' ainoan apunsa,\n    Hyvän huolen holhomisen,\n    Äitin sylis' syntyisä,\n    Kamarisa kasvatesa,\n    Edest' elinkautenansa.\n    Kuljettamast' kunnialla,\n    Kaunihisti katzomasta,\n    Vakaisest' varjelemasta\n    Meidän elom', elämämme,\n    Meidän talom', tavaramme.\n\n[4] Tässä näyttää kopion tekiä jättäneen muutamat säkeet kirjoittamatta\nja sentähäden lisänneen \"etc.\"\n\n\n\n\nNimipäivänä.\n\n\n    Alusa oli Jumala\n    Itze pappi paradisis',\n    Joka antoi Adamille\n    Ensin nimen ensimmäisen,\n    Adam antoi Evallensa\n    Nimen myöden mieliänsä,\n    Sitten vanhemmat vakaiset\n    Nimcekonsa nimittivät\n    Aivan ehdolla omalla\n    Abramin aikahan asti,\n    Jona alkoi armolijtto,\n    Jona papit, patriarchat\n    Lapset nimeltä nimitit\n    Asti meidän aikahamme,\n    Josta kaicki kastehesa\n    Seurakunnas' syntyväiset,\n    Meidän syntiset sikiät,\n    Saavat saatavan nimensä.\n\n    Mutta mitä minä mainin,\n    Mitä laulan laskettelen?\n    Kaicki kantavat nimeä\n    Ihmisparat ilman alla\n    Kaunit ovat kaicki nimet,\n    Kuningasten kuuluisimmat;\n    Mutta moni muistamatoin\n    Mitä nimi merkitzepi,\n    Hänen häväisee nimensä\n    Elämällä ilkiällä.\n    Evan poika ensimmäinen\n    Kantoi kaunista nimiä,\n    Jong' Fva lujalla luuli\n    Herran miestä merkittevän,\n    Mutta joudui joutavaxi,\n    Veljensä verestäjäxi.\n    Absalomill' annettihin\n    Nimi kuuluisa kotona,\n    Joka meille merkitzepi\n    Rauhan isää rackahinta;\n    Mutta kuule, kuinga kurja\n    Hänen nimensä häväisi,\n    Koska kansasa kapinan\n    Nosti isän istuimesa.\n    Rehabeam on myös ollut\n    Kaunis kaikista nimistä,\n    Joka meille merkitzepi\n    Kansan parast' katzojata,\n    Mutta tuli tuhlajaxi,\n    Kansansa kadottajaxi.\n    Ahaxen angara nimi\n    Sitä miestä merkitzepi,\n    Joka itzens Jumalasa\n    Kijnni kilvalla pitääpi,\n    Mutta kääntyi käskyistänsä\n    Pojes poluille pahoille etc.[5]\n\n    Sijs mä sanon nyt sanalla\n    Sulle, syntisen sikiä,\n    Ettäs otat ojennuxen,\n    Oikeimman opetuxen:\n    Ajattele aina päälle,\n    Mitä nimes merkitzepi,\n    Etzi aina elämällä\n    Kaunistaa kaunis nimesi,\n\n    Niinkuin muinen muutamia\n    Löydyi vanhoista vagoista:\n    Salomoni sai sen nimen,\n    Joka ratki rauhallista\n    Meidän kieles' merkitzepi;\n    Hän on rauhas' rackahasa\n    Ilmi ikänsä elänyt.\n    David, suomexi sanottu\n    Rakastettu rackahalta,\n    Antoi ainoan halunsa,\n    Että olla otollisen\n    Aina alammaisillensa.\n    Hezechias, Herran voima,\n    Varsin vagasti vaelsi\n    Herran teillä tiettävillä\n    Totisesa totudesa etc. etc.[6]\n\n[5], [6] Tässä näyttää kopion tekiä jättäneen muutamat säkeet\nkirjoittamatta ja sentähäden lisänneen \"etc.\"\n\n\n\n\nOnnen Toivotus yhdelle uudelle byggningille.\n\n\n    Siunaa Zionin Jumala,\n    Kaitze kaicki kaunihisti,\n    Anna armo ackunoista,\n    Onni uutehen tupahan!\n    Laita laattia kivestä,\n    Kaicki penkit penningeistä,\n    Ettei kuulus kuuna pänä,\n    Irvistys sinä ikänä,\n    Seinät silkillä sivele,\n    Kaicki saumat kaunistele,\n    Että pitkin pitäisivät,\n    Semmoisina seisoisivat,\n    Katto katzele hyvästi,\n    Varjel' vaarast', vahingosta,\n    Tuulesta, tulipalosta,\n    Onnen kourista kovista,\n    Täytä kirstut kijltävillä,\n    Hopioilla hohtavilla,\n    Kaapi muista murkinalla,\n    Juomakellari keralla,\n    Että aina antamista,\n    Kahden käsin kantamista\n    Olis einetten emällä,\n    Isännällä ilmoisella;\n    Oven olkon vartiana\n    Tobian totinen koira,\n    Jok' ei katzois karsahasti,\n    Eikä hauckuis haikiasti\n    Vierahita vikevitä,\n    Tulevia tuttavia.\n\n\n\n\nValitus Runot minun nykyisen tilani ylitze.\n\n\n    Mist' on pulma puuttununna,\n    Haava häijy huuleheni?\n    Tuulestako? tuiskustako?\n    Vaango Luojan laitoxesta?\n\n    Mond' on muretta minulla,\n    Monta muutosta muretten\n    Aina kohdannut kovasti,\n    Nuorudesta noudatellut;\n    Mutta mustimman murehen,\n    Koulun kaikista kovimman\n    Tunnen todella olevan\n    Tämän kovan tapauxen,\n    Sill' en löydä lääkitystä\n    Nuoden lääkärten lugusta,\n    Doctoritten toimellisten.\n\n    Monta haavaa haisevaakin,\n    Monta pakua pahinta.\n    Olen itzeckin osannut\n    Muinen poskia parata.\n    Mutt' en onnetoin osaja.\n    Tätä pakua parata.\n\n    Täst' on mulla murhepäivät,\n    Ikävimmät iltakaudet,\n    Istun yxin ystävistä,\n    Eroitettu entisistä,\n    Engä juosta joukon kansa\n    Taida Herran huonehesen,\n    Saarnalla sanelemahan,\n    Lauluisia laskemahan,\n    Sill' on puutos puhehesa,\n    Vaiva aina varpahasa.\n\n    Herra ainoa apuni,\n    Sinä paras parantaja,\n    Sylje sinun sormehesi,\n    Pane pahan haavan päälle,\n    Anna voima voitehille,\n    Väki välikappaleille,\n    Auta vielä viheliäistä,\n    Paranna, nijn mä paranen!\n\n\n\n"]