[{"data":1,"prerenderedAt":-1},["ShallowReactive",2],{"$fYSYkDuRLcicu7roIEar-DYNhEd8H7y7fEUEI_HiIeBE":3},{"number":4,"title":5,"author":6,"authorBirth":7,"authorDeath":8,"slug":9,"bookId":10,"genreRaw":11,"genre":12,"themes":13,"origin":14,"language":15,"yearPublished":16,"yearPublishedTranslation":11,"wordCount":17,"charCount":18,"usRestricted":19,"gutenbergId":11,"gutenbergSubjects":20,"gutenbergCategories":21,"gutenbergSummary":11,"gutenbergTranslators":22,"gutenbergDownloadCount":11,"aiDescription":23,"preamble":24,"content":25},3379,"Yksi Laulu Laulettawa","Calamnius, Gabriel Pietarinpoika",1694,1767,"3379-calamnius-gabriel-pietarinpoika-yksi-laulu-laulettawa","3379__Calamnius_Gabriel_Pietarinpoika__Yksi_Laulu_Laulettawa...",null,"runous",[],[],"fi",1743,1048,6137,false,[],[],[],"Opettavainen runoelma, jossa isä neuvoo poikaansa avioliittoon, taloudenpitoon ja eri elinkeinoihin liittyvissä asioissa. Runomuotoinen teos antaa käytännön ohjeita maanviljelystä, metsästyksestä ja kalastuksesta korostaen samalla rehellisyyttä ja säädyllistä elämää.","Gabriel Pietarinpoika Calamniuksen 'Yksi Laulu Laulettawa...' on\nProjekti Lönnrotin julkaisu n:o 3379. E-kirja on public domainissa\nsekä EU:ssa että sen ulkopuolella, joten emme aseta mitään \najoituksia kirjan vapaan käytön ja levityksen suhteen.\n\nTämän e-kirjan ovat tuottaneet Tapio Riikonen ja Projekti Lönnrot.","YKSI LAULU LAULETTAWA\n\n  joka näyttää, Kuinka murheen pitäwäinen Isä opettaa\n  Poikaansa oikein naimaan, ja muutoin, sekä talonsa\n  että elämänsä sääksimään, ynnä muiden opetusten kanssa\n  tyttärille, leskimiehille ja waimoille.\n\n\n  Joutilaisina hetkinä ja unettomina öinä kirjoitettu\n  Wuonna 1743\n\n      GABRIEL PETARIN POJALTA CALAMNIUKSLTA\n\n  Vice Maan-Fiskaalilta Pohjan-maalla.\n\n\n\n\n\n                     Turussa,\n    Präntätty F. C. Frenckellin ja Pojan kirjapainossa,\n                      1851.\n\n\n\n\n\n\nV. 1.\n\n\nTaitawainen talon-mies, Kunniallinen kaikes ties, Poikans opettanee.\nSano: Olli! usko sen, Ettei tämä talvinen, Meitä elättänee.\n\n2. Nyt mä neuwon sinull' sen, Ole yksiwakainen, Älä Naista petä; Alkä\nmielell' huikendel, Lääni pitkin juokseskel', Eri padal' keitä.\n\n3. Katso siis sen piijan pääll', Joka siwiä on tääll', Kirsti eli\nKarin; Talon-tytöt molemmat, Kauniiss' puwus pulskeimmat: Eli pieni\nMalin.\n\n4. Plootui annan seitsemän, Päälle yhden kymmenen, Sinull'\nkihla-rahoiks'; Osta niillä kenkäiset, Hanskat kanssa saksaiset. Muita\npieni lahjoi.\n\n5. Osta hattu halpanen, Kolmen daalarin hintainen, Sillä pääsi\nkaunist', Appes näkis todell' sen, Että mies on julkinen, Joka naipi\nkrannist'.\n\n6. Hän on hywän tahtonen, Sanoo: saat nyt Emännän, Pidä wisu waari,\nPellost', niityst', talostas, Irtanaisest' omastas, Jywil' täytä laari.\n\n7. Pidä waari wirastas, Kansa kaikest' karjastas, Holhoo lammas,\nlaumaa. Ruoki siat, hewoiset, Kanat, myöskin hanehet, Korjaa ruis-aumaa.\n\n8. Kudo werkot, Rysät kanss'. Vedä nuotaa ajällans, Pyydä kaikki kaloi:\nLohet, sijat, matebet, Muikut, hauwit, ahwenet; Wältä wääri waloi.\n\n9. Pyydä riistaa metsästä, Peuraa, hirwee, ilwestä, Ammu heitä\npyssyll'; Karhut kierrä taitawast', Sangoit kettu wakawast', Sudet\nkuopill' syksyll'.\n\n10. Lento-linnut ammuskel', Siipi-satoll' pyydeskel' Hiljaiksensa\nwerkoll', Merenlahdest' sarwikost', Jäneksiä warwikost', Wahwill'\nwaskilangoill'.\n\n11. Terwa-hautas polttamaan, Opi tynnör telloomaan, rteet tihjäks'\nsahaa, Ettei wilja wuoda pois, Mutta runsaast' aina tois, Kaupialta\nrahaa.\n\n12. Opi laiwaa tekemään, Laudat siwuun weistämään, Knädit, kaaret\nhakkaa; Että liittää kelpawat, Saumat hywin sopiwat, Mestar' ei pois\nnakkaa.\n\n13. Esiwallall' osotta Kunnia, käskyns' noudata, Ole alammainen; Wero\nmaksa Kruunulle, Se kuin tule hänelle, Ja on tawallinen.\n\n14. Niin on leipää syödäkses, Olut, wiina juodakses, Pidät wieraspitoi,\nKuin on makset' kaikki tyyn, Pääset ristin ja muun syyn, Wältät wääri\nriitoi.\n\n15. Katso aina parastas. Älä keltään warasta, Auta myöskin köyhää,\nSinun wähäst' wiljastas; Elä aina hiljastans, Ole kaikill' nöyrä.\n\n16. Jos on jotan antamist', Kahden käden kantamist', Sielus Paimenelle,\nOikia osans' hälle suo, Runsahalla kadell' tuo Sanan Saarnaajalle.\n\n17. Wierast' opi holhoomaan, Waan ei koskaan juopumaan, Tarpeellisest'\ntäärä, Kaikis sinun teoissas, Elämäs ja menoissas, Pidä suussas määrä.\n\n18. Pidä waari aitastas, Ettei löydy Hiiren reikää mistään, Korjaa\nhywin huoneet myös, Olet oikia talon-mies, Kaikkein edess' kestät.\n\n19. Älä harjot wiekkaut, Eikä myöskän rikkaut, Ylöllistä pyydä; Jonka\nylits kuoltuas Riidellään kans koottuas, Ahnehesti syödään.\n\n20. Josta langot oppiwat, Keräi käymään tottuwat, Wiha waino wiimein\nYltyy, kukin aina sois, Kalus alens saada pois, Niist' on riidan siemen.\n\n21. Ajattele lopun pääll', Et tee koskaan pahaa tääll'; Etees kaikki\ntulee. Jos nyt, minun Poikaisen, Neuwon jälkeen oikaiset Itses, ja sen\nkuullet:\n\n22. Niin ei puutu micäkän, Etkä Pelkää ketäkän, Kruunuu eli Paypii;\nWaimos neuwo wiriäst', Elämähän siwiäst', Karttamahan sappii.\n\n23. Juoksemasta kylässä, Pitkiss' walet pidoissa, pysymähän koton,\nTehköön työtä käsilläns, Kehrätköhön sormillans. Miehell' hywää suokon.\n\n24. Ettei hän kuin moni muu, Irwi-hammas, pilkka-suu, Joka paikas myri,\nMiestäns aina pureskel', Joka loukkos häriskel', Niinkuin ukko jyris.\n\n25. Josta karttuu kapina, Riita, tora, napina, Käppi kanssa liikkuu;\nSilloin jääpi saatanal, Saalihiksi wiekkahal' Sielu wihan kiukus.\n\n26. Tyttärilles neuwo se, Ettei koskaan ota he, Monen miehen kihloi;\nEstä heitä huoraamast', Kylis yöllä juoksemast', Tullen kaikkein wihoin.\n\n27. Sitä kaikki pilkkaawat, Kaikkein aljoks' nauraawat, Kuin yö-kengäs\nkulkee, Ilo-lintu lammas tai; Eipä häntä kukaan nai, Pojat sylkee,\npolkee.\n\n28. Näistä sinun, minun kanss', Jumal' warjel' waimoans, Pyydäis hywät\ntapans, Piika paras naitawa, Talon Emänt' taitawa, Neuwoo myöskin\nlastans.\n\n29. Yhteen mieheen tytymään, Pyhän' astians pitämään, Kaikkein\nelinaikans; Jost' on ilo wanhemmill', Kylälläisill' ympärill', Tääll'\nja joka paikas.\n\n30. Maltaitakin tekemään, Olutt', wiinaa keittämään, Ettei mitään\npuutu, Mies kuin wieraat kutsuupi, Ruan siiwon tekeepi, Eikä koskaan\nsuutu.\n\n31. Karsahasti katsomast', Muotoansa muljaamast', Kylkiwiinoll'\nkäymäst', Puls- kiast' itsens pukemaan, Silmäns wedel' siiwoomaan,\nEttei huowit hämmäst'.\n\n32. Sadatuksiin suostumast', Lähimmäistäns parjaamast', Häntä aina\nwaroit'! Wieran warot pitämään, Köyhää waiwast' kärsimään, Häntä\nmyöskin harjot'.\n\n33, Wiel' ma, Poikan, sanon sull', Mitä mieless' ompi mull', Älä holhoo\nhuorii, Pidä omast' waimostas, Häntä aina rakasta, Sydämestäs juuri.\n\n34. Siitä syty halaamaan, Rakkaudest' palaamaan, Kirsti eli Karin, Eikä\npitkin wiiwyttel', Äitins polkui noudattel', Piskunenkan Malin.\n\n35. Paljo pahaa myötäns tuo, Waimo, joka Wiinaa juo, Häpyäns' ei peitä,\nMiehell' raskas risti tai, Älä, Poikan, sitä nai, Kuoltens tapans\nheittää.\n\n36. Korwill' piijat kuullelkaat, Herran tygö huokatkaat, Saamast'\njuoppolallii, Krouwis istuis paiwat, yöt, Unhottapi talon työt, Kaikk'\nkäy mullin mallin.\n\n37. Onni olkon kaikell' heill', Jotka käywät naimateill', Pojill' että\npiijoill', Osans että kukin sais, Pojaat piikoi aina nais, Eikä tekis\nliikoi.\n\n38. Leski-naisist' wähän wiel', Kirjoittaa on minun miel', Jotka itse\nfriiaa; Muita wäärin luulewat, Muille nauruks' tulewat, Pahoin itsens\nhiijaa.\n\n39. Onko koskaan kummempat', Wielä kuultu hullumpat', Näiden hulluin\ntaikoi? Joilla miestä awioksens, Soisit sahrain saadaksens, Aina kaikin\naikoin.\n\n40. Wielä wähän puhun sull'. Totisella kysyn suull'. Millä bywäl'\nmielell, Mahdat elää miehes kans? Pitää häntä awionas, Saadun wiekaall'\nkielell'.\n\n41. Itsekukin rukoilkam', Herran armoo anokam', Pääsis pirun ansaast';\nHerra anna sullenkin, Niinkuin ikäns muillenkin, Miehen omast' kansast'.\n\n42. Leski-miehet oppikaan, Toimellisest' tottukaan, Naimaan leski\nwaimoi, Poil' Piijat säästäkät, Jotka heitä päästäkän, Naima-halun\nwaiwast'.\n\n43. Jospa woima puuttunee, Poilt' mieli muuttunee, Naimast' neitoisia,\nLeski-miehet warokoon, Taitawasti karttakoon, Naimast' irstaista.\n\n44. Wielä jatkan laulun tain, Sydämestän neuwon ain, Kirstin, Malin,\nAnnaa; Olkaat aina iloiset, Eikä koskaan wihaiset, Karin ja Susanna.\n\n45. Marget, Maija, Lisanen, Rachel, Elsa, Britanen, Wappu, Lena, Klara,\nEsimerkin pitäkäät, Ylistäin myös kiittäkäät, Sitä Pyhää _Sara_.\n\n46. Isaak, Erik, Gabriel, Anders, Pietar, Michael, Henrik, Johan, Adam,\nEsimerkiks' teillen myös. Olkoon Herran oma mies, Uskollinen _Abram_.\n\n47. Waimon siis nyt oleman Pitää hamaan kuolemaan, Miehel' kuuliaisen;\nMiehen waimol' hartahast', Sydämestä rakkahast', Asioist' puhuwaisen.\n\n48. Katso, silloin raketaan, Templi Herran Jumalan, Niin myös Paradisi,\nSaatan korwapuustin saa, Hänen waltakuntansa, Kaataan sillä wiisi.\n\n49. Silloin myöskin päätetään, Raamatus kuin käsketään, Täyttäkäät\nte maata; Wanhemmist' mies luopukoon, Waimohonsa suostukoon, Hänen\nkanssans maata.\n\n50. Lapsens pitää lukeman Kristillisest' neuwoman, Jumalansa pelkoon,\nAamu- Ehtoorukoust', Niin myös Ruoka-huokaust', Herra heiltä welkoo.\n\n51. Ne kuin niin nyt eläwat, Herran käskyt pitäwät, Herra heille sanoo:\nSaaman pitää taiwahan, Ilon kanssa ihanan, Jotka sitä anoo.\n\n52. Toiwotan heill' menestyst', Herran hywä siunaust', Sydämestän\nsangen, Ilon riemun taiwaassa, Herran Pyhäss Majassa, Pyhään Nimeens,\nAmen.\n\n\n\n"]