[{"data":1,"prerenderedAt":-1},["ShallowReactive",2],{"$fiHY5J7LkVscErPfhm76aKdwaxvOlWA3Tj5IfF1SfTVU":3},{"number":4,"title":5,"author":6,"authorBirth":7,"authorDeath":8,"slug":9,"bookId":10,"genreRaw":11,"genre":12,"themes":13,"origin":14,"language":15,"yearPublished":16,"yearPublishedTranslation":17,"wordCount":18,"charCount":19,"usRestricted":20,"gutenbergId":17,"gutenbergSubjects":21,"gutenbergCategories":22,"gutenbergSummary":17,"gutenbergTranslators":23,"gutenbergDownloadCount":17,"aiDescription":24,"preamble":25,"content":26},3383,"Sällin selkkauksia","Larin-Kyösti",1873,1948,"3383-larin-kyosti-sallin-selkkauksia","3383__Larin-Kyösti__Sällin_selkkauksia","Yksinäytöksinen pila","naytelma",[],[],"fi",1914,null,3472,21172,false,[],[],[],"Larin-Kyöstin yksinäytöksinen komedia sijoittuu vanhanaikaiseen kievariin, jossa suutarin vaimo ja kievarin emäntä puivat kylän asioita ja perhe-elämää. Tilanne mutkistuu, kun paikalle saapuu uusi, lennokas sälli ja lauluntekijä Oiva Onni Kaunokannel.","Larin-Kyöstin 'Sällin selkkauksia' on Projekti Lönnrotin julkaisu\nn:o 3383. E-kirja on public domainissa sekä EU:ssa että sen ulkopuolella,\njoten emme aseta mitään rajoituksia kirjan vapaan käytön ja levityksen\nsuhteen.\n\nTämän e-kirjan ovat tuottaneet Tapio Riikonen ja Projekti Lönnrot.","SÄLLIN SELKKAUKSIA\n\nYksinäytöksinen pila\n\n\nKirj.\n\nLARIN-KYÖSTI\n\n\n\n\n\nHämeenlinnassa,\nArvi A. Karisto,\n1914.\n\n\n\n\n\n\nHENKILÖT:\n\nKAISAN KALLE, pitäjän mestari.\nKALLEN KAISA, hänen vaimonsa.\nKIEVARIN EMÄNTÄ.\nOIVA ONNI KAUNOKANNEL, kulkeva sälli ja viisuntekijä.\n\n\n\n\nVanhanaikainen kievarinhuone, ovi perällä ja oikealla,\nvasemmalla ikkuna. Seinillä lääninhallituksen julistuksia, taksa,\nmaanviljelysseuran kunniakirjoja, hevosten kuvia y.m.; peräoven päällä\nhevosenkenkä. Huonekalut vanhanaikaisia, kaappikello, harmonikkasänky\ny.m.\n\nKIEVARIN EMÄNTÄ ja KAISA juovat kahvia.\n\n\nKAISA. Mitäs emäntä nyt turhaan tarjoilee... kyllä se jo riittää...\n(Vetää puoleensa tarjotinta, jota emäntä ojentaa.) Kiitoksia vain,\nemäntä kulta, neljännestä kupista.\n\nEMÄNTÄ. Juokaa nyt vain neljäs kuppi, ei lisä pahaa tee.\n\nKAISA. Mutta minähän jään tässä suustani kiinni koko päiväksi. Enhän\nminä oikeastaan tullutkaan tänne kahvia hörppimään, vaan meidän pappaa\nhakemaan. — Vai ettei se olekaan kievarissa käynyt. Sanoi lähtevänsä\nostamaan koirannahkaa.\n\nEMÄNTÄ. Vai koirannahkaa? — Kyllä nyt mestari taitaa pysytellä poissa\nkievarista.\n\nKAISA. Poissako se pysyisi? Niin, kotoa poissa, mutta rempottaa pitkin\nkyliä ja tekee polvia. — Suutahti siitä, kun löysin sen viinaputelin,\nminkä se oli laskenut kaivoon nuorasta riippumaan. Mutta kyllä minä\nsen ripitän, jahka se kotiin tulee. Poissako se pysyisi? Kyllä se saa\nkuulla kunniansa niistä entisistäkin kievarinkäynneistä. Minä kiskon\nsitä muikkuparrasta pitkin pirtinlattiaa.\n\nEMÄNTÄ. Kupernööriltä on nyt tullut sellainen reklamentti, ettei\ntästälähin enää saa anniskella omankyläläisille.\n\nKAISA. Vai ei anneta enää omankyläläisille. Hohoo! Oikein raskas kivi\nputosi sydämeltäni. Ensi sunnuntaina minä pistän suutarinmarkan kirkon\nsäästölaatikkoon. — Ehkä se meidän pappa muutenkin pysyy kotosalla, kun\nmeille tulee se uusi sälli.\n\nEMÄNTÄ. Vai lähti se entinen sälli. Aika hummeri! Jäi velkaa kolme\nmarkkaa.\n\nKAISA. Minä ajoin sen maantielle. — Keitin sille hyvää velliä, niin\ntämä juutas sanoi minulle: \"Kuulkaas, mitä ryynit puhuu! Täällä minä\nolen, missäs sinä olet?\" — Niin se meni kuin sauhu pihalle.\n\nEMÄNTÄ. Kukas niistä kaikista matkasälleistä selvän ottaa, usein ei\nniillä ole paitaakaan päällä.\n\nKAISA. Mutta tämä uusi sälli kuuluu olevan nirsuruokainen ja ehdoton\nraitis. Se on ollut oikein Helsingissä, siellä pääverstaassa opissa ja\ntaitaa usevammanlaisia kieliä.\n\nEMÄNTÄ. Olettekos kuullut vast'alkuja? Eräs vieraskielinen herra oli\nryöstetty ihan putipuhtaaksi viime viikolla Hämeenlinnan tiellä.\n\nKAISA. Niin, semmoista tapahtuu nyt joka päivä maalla ja merellä. —\nMutta kukahan sieltä tulee, kuulin jalkojen kopinaa porstuasta?\n\nEMÄNTÄ. Varmaankin joku matkustavainen.\n\nKAISA. Vest ja varjele, minä puikahdan sivuhuoneen kautta. Kiitos nyt\nvain kaikesta.\n\nEMÄNTÄ. Ei mitään kiittämistä. (KAISA menee oikealle.)\n\nKAUNOKANNEL (kulunut knalli päässä, teeskentelevän kopeasti). Ain\npystyss kuin kerjäläisen keppi! (Kantaa kulunutta matkalaukkua.)\n\nEMÄNTÄ. Tahtooko herra huonetta?\n\nKAUNOKANNEL. Vain muutamaksi tunniksi. Missä on päiväkirja ja taksa?\n(Kirjoittaa.) Oiva Onni Kaunokannel, Helsingin komiasta kaupungista. —\nEikös ole komia ja kilahtava nimi?\n\nEMÄNTÄ. Haluaako herra jotakin?\n\nKAUNOKANNEL. Hyvä emäntä, asuuko vaatturi tässä lähellä?\n\nEMÄNTÄ. Vaatturi? Mitäs se meriteeraa?\n\nKAUNOKANNEL. Täällä maalla sanotaan kai vaatturia räätäliksi.\n\nEMÄNTÄ. Eihän räätäliin ole pitkä matka. Sen muija kävi äsken täällä.\n\nKAUNOKANNEL. Enhän minä nyt muijaa tarvitse, vaikka olisihan se oma\neukkoriepukin tarpeen. Luvalla kysyen, onko emäntä naimisissa?\n\nEMÄNTÄ. Leskihän minä...\n\nKAUNOKANNEL. Eikä vielä ole tullut lepyttäjää?\n\nEMÄNTÄ. Mitäs herra nyt... turhia tohisee. Mitäs herra räätälillä?\n\nKAUNOKANNEL. Minä tahdon tilata puvun. Minulle on tapahtunut pieni\nonnettomuus matkalla.\n\nEMÄNTÄ. Eihän vain ole ryövätty?\n\nKAUNOKANNEL. Ryövätty? Hm, juuri niin. Veivät housuni, mutta rahoja\neivät löytäneet kengänpohjasta.\n\nEMÄNTÄ. No hyvä oli kuitenkin, ettei rahoja löydetty. Mitäs herra muuta\nhaluaa?\n\nKAUNOKANNEL. Toimittakaa tänne mahdikki.\n\nEMÄNTÄ. Mahdikki?\n\nKAUNOKANNEL. Mestari, luvalla sanoen.\n\nEMÄNTÄ (huutaa peräovesta). Hoi, ettekö kuule! Menkää hakemaan pitäjän\nmestaria, täällä on vieras herra, jolta on viety housut. Tahtooko herra\njotain muuta?\n\nKAUNOKANNEL. No tuokaa nyt vaikka pari putelia olutta.\n\nEMÄNTÄ. Minä tuon heti. (Menee.)\n\nKAUNOKANNEL (kävelee edestakaisin, viheltää ja naksauttaa sormillaan).\nHyvin kävi. Ei emäntä näy arvaavan, että minä olen mestarin uusi sälli.\nOluttahan se mestari minut lähetti tilaamaan, koska ei itse saa.\n(EMÄNTÄ tuo olutta.) Tiedättekö, kuka minä olen?\n\nEMÄNTÄ. Mistäs minä sen tietäisin!\n\nKAUNOKANNEL. Minä olen tämän kirjan tekijä.\n\nEMÄNTÄ. Vai on herra kirjankaupittelija.\n\nKAUNOKANNEL. Suuresti erehdytte. Minä olen runonrusteeraaja.\n\nEMÄNTÄ. Mutta eikö se kysy kovin ylä-ymmärkkiä, herra rusmeeraaja?\n\nKAUNOKANNEL. Kyllä se kysyy. Mutta minulla on kova pää. — Mestarit ovat\nsälliä minun rinnallani, minä olen mahdikkien mahdikki.\n\nEMÄNTÄ. Mahdikki? Se taitaa olla jotain mahtavaa.\n\nKAUNOKANNEL. Niin siellä maan pääkaupungin pääverstaissa sanotaan.\nMutta eikö se vaatturimahdikki jo tule? Kauanpa se antaa odottaa.\n\nEMÄNTÄ. Tuollahan se jo tulee kujassa.\n\nKAUNOKANNEL. No vihdoinkin. (Itsekseen.) Liian aikaisin. ('MESTARI\ntulee peräovesta, kumartaa sällille. Hänen leuassaan on muikkuparta.)\n\nMESTARI (emännälle). Tämäkös se herra on, josta pitäisi ottaa mittaa?\n\nEMÄNTÄ. Justiinsa sama.\n\nKAUNOKANNEL (emännälle). Onko tämä se mahdikki?\n\nEMÄNTÄ. Justiinsa sama.\n\nKAUNOKANNEL (mestarille). Tulkaas tänne!\n\nMESTARI. Hyvää päivää, herra. (Tarjoo kättään.)\n\nKAUNOKANNEL (juo). Pyh, ei, ei! (Torjuu.) Päivää, päivää. Noo, voitteko\ntehdä kelvollisen puvun minulle?\n\nMESTARI. Jaa kelvollisen puvun? — En minä ole ensi kertaa pappia\nkyydissä, minä olen eläissäni tehnyt satoja pukuja, eikä sellaisia\nhousuja monikaan mestari neulo kuin minä neulon.\n\nKAUNOKANNEL. Ain pystyss kuin kerjäläisen keppi.\n\nMESTARI. Senkin saunaveden loppu! Tilaa nyt jo lisää olutta. — Puku se\nherran tekee.\n\nKAUNOKANNEL. Mutta herra ei tee pukua, ja minä olen herra minä.\nKuulkaas, emäntä, onko tämä pitäjän mestari olusiin menevä?\n\nEMÄNTÄ. Ehkä vähin...\n\nKAUNOKANNEL. Mutta mitäs sen muija siitä sanoo? Onko muija äksy?\n\nEMÄNTÄ. Kuinka sen ottaa.\n\nKAUNOKANNEL. Olen kuullut, että muija antaa sälleille velliä, joka on\nohutta kuin Vaasan puuvillatehtaan kuusisäikeinen ompelulanka.\n\nEMÄNTÄ. Herra laskee leikkiä, hahhaa!\n\nMESTARI. Minun muijani on mitä siivoluontoisin ihminen, sälleillemme se\nkeittää joka päivä makkaroita ja — (itsekseen) — rautanaulasoppaa.\n\nKAUNOKANNEL. Jos minä olisin teidän sällinne, niin minä vain makaisin\nverstaan pöydällä.\n\nMESTARI. Jukravita. Puhu jo oluesta. — Herra on aika uuspeili. Mitäs\nminä sitten tekisin?\n\nKAUNOKANNEL. Neuloisitte koko päivän sillä aikaa kun sälli nukkuisi.\nSaisitte syödä leivänreikiä ja — rautanaulasoppaa.\n\nEMÄNTÄ. Hahhaa, kovin metka herra.\n\nKAUNOKANNEL. Kuulkaas, emäntä, koska tämä mestari on niin ahkera, niin\nannetaan hänellekin lasi olutta ennenkuin minä annan luvan ottaa pukuni\nmittaa.\n\nEMÄNTÄ. Mutta nyt on tullut sellainen uusi reklamentti, ettei\nomankyläläisille saa antaa.\n\nKAUNOKANNEL. Voihan sitä reklamenttia hiukan kiertää, kun minä tarjoon.\nKatsokaas, emäntä, kuinka mestarin huulet jo on hommallaan.\n\nEMÄNTÄ. Minä lähden hakemaan kellarista.\n\nMESTARI (juo nopeasti). Ah, sepäs maistui! Sinä kiusankappale! Silläkös\nlailla sinä kohtelet vastaista herraasi ja mestariasi?\n\nKAUNOKANNEL. Mutta sovimmehan raitilla siitä, että minä olisin herra ja\nte olisitte mestari.\n\nMESTARI. Mutta huomenna sinä heräät tavallisena tuhmana sällinä. Ja kun\nsinä näet akkani, niin järkesi putoo vatsaan.\n\nKAUNOKANNEL. Mitähän te teette, kun iltasin tulette kotiin tuusan\ntuikkarissa?\n\nMESTARI. Minä kuljen takaperin sänkykamariin, ja kun minun muijani\nherää kristillisessä aviovuoteessa, kysyy hän: mihinkäs sinä krepsu\nnäin keskellä yötä krämppäät?\n\nKAUNOKANNEL. Kylläpä te olette aika krapu! Mutta jos krepsun krapsu nyt\ntulee tänne?\n\nMESTARI. Niin minä livahdan sivuhuoneeseen.\n\nKAUNOKANNEL. Mutta teidän täytyy lainata minulle housunne, sillä eihän\nakkanne muuten usko minua samaksi herraksi, joka on teiltä puvun\ntilannut.\n\nMESTARI. Et sinä ole niin tuhma kuin päältä näytät, mutta muista, ettet\npuhu enää tuhmuuksia emännän kuullen.\n\nKAUNOKANNEL. Mutta sehän kuuluu asiaan, että minä hiukan komteeraan.\n\nMESTARI. Niin, komteeraa vaan, mutta älä rääkkää minun\nmestarintaitoani, sillä minä olen syntynyt syyrinki kädessäni.\n\nKAUNOKANNEL. Niinkuin hollolainen piiska kainalossa.\n\nMESTARI. Mutta sinä et taida osata käyttää pulvaskaa, patuskaa,\nrässirautaa, hialautaa etkä hiaknupia.\n\nKAUNOKANNEL. Ja minä luulin, että minun tehtäväni oli vain istua\nkievarissa ja mestarin työnä käydä minusta mittaa ottamassa. Tämä\nkievarin talo ei ole hullumpi, hyvä olisi tässä kievarina kelliä. Jospa\nottaisin ja kosaisisin, ruvetkaa te minun puhemiehekseni.\n\nMESTARI. No voinhan sen tehdä pilanpäin, toivon sinulle emännästä\nsamanlaista jumalan mieliharmia kuin oma muijani on.\n\nKAUNOKANNEL. Nouskaa hiivatissa, emäntä tulee! (EMÄNTÄ tulee kantaen\ntarjotinta ja olutpulloja. MESTARI on noussut ja on ottavinaan\ntakinmittaa. Hän asettaa vaskisankaiset nenälasit milloin otsalleen,\nmilloin silmilleen, toisinaan ne jäävät riippumaan oikeasta korvasta.)\n\nMESTARI. Ja sitten otetaan housujen mitta. Herra on hyvä ja kirjoittaa\nmittakirjaan. Seisokaa suorana kuin sulhanen papin edessä. — Eikös\nemäntä tykkää tästä herrasta, sopisi vaikka kievarinisännäksi?\nHousunsivu polviin asti kuuskymmentä senttimetriä.\n\nKAUNOKANNEL. Silloin minä olisin onnen kaukalossa.\n\nEMÄNTÄ. Hä? Mistäs porsas unta näkee, jollei kaukalosta. Ettäkö vallan\nkievarinisännäksi, mitäs se herra minunlaisesta maakalaisesta perustaa!\n\nMESTARI. Kuuskymmentä senttiä, sääret kuin kaidepuut.\n\nKAUNOKANNEL (hiljemmin). Silläkös lailla te puhutte puolestani?\nKuuskymmentä. Onhan sitä kotipitäjässä talon tapainen, ja olisihan\nsiinä niinkuin emäntäkin tarpeen.\n\nEMÄNTÄ. Emäntäkin tarpeen, herra taitaa hakea itselleen rouvan tapaista.\n\nKAUNOKANNEL. Kuulkaas, emäntä, mikäs tämän kievarin nimi on?\n\nEMÄNTÄ. Jokapaikan kievariksihan tätä ihmiset...\n\nKAUNOKANNEL. Ei joka paikassa olekaan tällaista Jokapaikkaa eikä\ntällaista Jokapaikan emäntääkään ole joka paikassa.\n\nEMÄNTÄ. Mitä herra nyt makeilee!\n\nMESTARI. Tämä herra on leskimies, viisi lasta, koko housun pituus\nsataneljätoista.\n\nKAUNOKANNEL. Sataneljätoista. Mitäs mestari nyt laskee leikkiä!\n\nMESTARI. Haaranpituus kolmeyhdeksättä. Selkä hienoa tekoa kuin\nhopeasepän työtä. Reidenvahvuus kahdeksanseitsemättä.\n\nKAUNOKANNEL. Pilaattehan koko asian! Puhukaa nyt jo!\n\nMESTARI. Kuulkaas, emäntä, herran puolesta on kaikki selvää. Koska te\nnyt siis annatte pudottaa itsenne saarnastuolista, niinkuin ruukataan\nsanoa?\n\nEMÄNTÄ. Ettäkö kuuluttaa? Sopiihan tuota vielä ajatella, ei hätää\nhäihin.\n\nMESTARI. Herra on oikea turkkilainen. Istinkukkula satakakstoista\nsenttiä. Ja nyt on mitta valmis.\n\nKAUNOKANNEL. Istinkukkula! Uusi vaatturiammattisana! (Laulaa.)\n\"Kukkulalle, kalliolle, majani minä rakennan.\" Mestari, tehkää myös\npitkä tamppi!\n\nEMÄNTÄ. Herralla on ääntäkin.\n\nMESTARI. Kun kovalle ottaa, niin kukkokin munii. Pitkä tamppi? Että voi\nkiristää nälkävyötä ennen häitä?\n\nKAUNOKANNEL. Kuulkaas, vaatturimahdikki, te unohdatte, ketä teillä\non kunnia puhutella. Minä olen ollut kolmessatoista kaupungissa,\nKatariinan rekoolissa Pietarissa ja minä osaan usevammanlaisia kieliä.\nVoi, emäntä! Sanokaa soromnoo, soromnoo! (Ruokakello soi pihalla). Ja\nnyt liittomme vahvistukseksi ja vakuudeksi, yksi pieni pusu! (Pyyhkii\nsuutaan.)\n\nEMÄNTÄ. Vellikello soi! Minun täytyy lähteä. (Ovessa kääntyen.)\nToisella on hevosen huulet ja toisella on kukon huulet. (Nauraa ja\nmenee.)\n\nKAUNOKANNEL. Mitä se sanoi? (Koettelee huuliaan.) Onko minulla kukon\nhuulet? Mikäs sen vellikellonkin nyt pani pämpättämään! Juukeli!\n\nMESTARI. Niin, ymmärrä niitä naisia. Naisen nauru ja kananlaulu ja\niltaruskon puna tietää pahaa.\n\nKAUNOKANNEL. Niin, te tunnette akkanne, te.\n\nMESTARI. Kihlaus on humalaa, avioliitto on kohmeloa.\n\nKAUNOKANNEL. Taidatte jo nähdä pikkupiruja rikkiöimessä lasissa.\n\nMESTARI. Katsos, kun sitä istuu pitkin päivää pöydällään, niin tulee\nvilututeeranneeksi yhtä ja toista maan ja taivaan välillä!\n\nKAUNOKANNEL. Mutta miksi äsken sekoititte minun naimapuuhani? Minähän\nolin jo hyvässä alussa.\n\nMESTARI. Maksoin vain samalla mitalla. Miksi sinä härnäsit minun\nmestarinarvoani?\n\nKAUNOKANNEL. Minähän tein sen vain nostaakseni omaa arvoani emännän\nsilmissä. Ja olihan tämä sukkela temppu, nyt saamme kallistella\nkannujamme ja me heilumme kuin maito. (Alkavat hiukan humaltua.)\nMestari, älkäämme pistäkö mitään hampaankoloon.\n\nMESTARI. Ain pystyss kuin kerjäläisen keppi! Me elämme kuin pellossa!\nMutta huomenna me alamme tehdä työtä.\n\nKAUNOKANNEL. Tämä on ensimmäinen hauska päivä, jolloin minä olen\ntyössänne.\n\nMESTARI. Työssäni? Minähän tässä työssä olen ollut. Oletko koskaan\nkuullut, että mestari ottaa mittaa omasta sällistään?\n\nKAUNOKANNEL. Jos minä saan emännän omakseni, niin minä en teekään\ntyötä. Kuljen vain verkavaatteissa ja polttelen markan sikaaria ja\nmestarin otan minä hoviräätälikseni. Johan te otitte minusta mittaa.\n\nMESTARI. Muijani asettaa sinut huomenna leikkauspöydälle ja nipistää\nsaksilla liukkaan kielesi.\n\nKAUNOKANNEL. Oho, jopa nyt. Jos teidän muijanne alkaa minua torua, niin\nminä rupean laulamaan viisujani niin kovalla äänellä, ettei se kuule\nomaa ääntään. Pelkäättekö te muijariepuanne?\n\nMESTARI. Ehei, minä en pelkää, sillä tiedä, että minä olen ollut Turkin\nsodassa.\n\nKAUNOKANNEL. Mutta muijanne on pahempi kuin turkkilainen.\n\nMESTARI. Olenko minä sennäköinen, että minä pakenisin yhtä vaimoista\nhenkeä? Noin minä vain napsauttelin niitä turkkilaisia kuin\nkorkinpalasia. (Näpsäyttää sormillaan korkinpalasia.) Pim, pom!\n\nKAUNOKANNEL. Pom! Eikös teidän selkäänne pamahtanut?\n\nMESTARI. Häh?\n\nKAUNOKANNEL. Eikös teillä ole mitään sota-arpea?\n\nMESTARI. Häh, arpea?\n\nKAUNOKANNEL. Kas, kun ette kaatunut taistelussa.\n\nMESTARI. Et sinä tiedä, millaista on sodassa. Kyllä minulla on arpi...\n\nKAUNOKANNEL. No näyttäkää se!\n\nMESTARI. Jos minä riisuisin takkini ja paitani ja näyttäisin sinulle...\n\nKAUNOKANNEL. No riisukaa nyt paitanne!\n\nMESTARI. Niin mutta voi tulla ihmisiä... emäntä...\n\nKAUNOKANNEL. Miksi pelkäätte ihmisiä, vaikkette pelännyt turkkilaisia?\nAntakaa minun riisua takkinne.\n\nMESTARI. Ä... älä, muijani voi tulla ja silloin...\n\nKAUNOKANNEL. Silloin paukahtaa.\n\nMESTARI. Kun minä otan oikein turskin naaman...\n\nKAUNOKANNEL. Niin muija pakenee teitä niinkuin turkkilainen. Mutta\nmissä se arpi on?\n\nMESTARI. Mitäs siitä, puhutaan nyt jostain muusta. Kuules, siellä\nTurkinmaalla on naisilla housut.\n\nKAUNOKANNEL. Vai housut? Ettekä uskalla näyttää arpeanne.\n\nMESTARI. Kyllä minä uskallan, jos vain tahdon.\n\nKAUNOKANNEL. No missä se on?\n\nMESTARI. Se on... täällä... istinkukkulan kohdalla. (Näyttää selkäänsä.)\n\nKAUNOKANNEL. Istinkukkulan, jonka ympärysmitta on — antakaas kun otan\nmitan — sataneljäkolmatta senttiä, paljaasta istumisesta kievarin\nkeinustuolissa —. Ai, nyt ymmärrän, te pakenitte ja turkki ampui.\n\nMESTARI. Turkki oli ylivoimainen, ja mitäs minä yksin...\n\nKAUNOKANNEL. Ette silloin kulkenut takaperin. — Mutta minä neuvon,\nruvetkaa laulamaan täyttä kurkkua, kun muijanne äksyttelee, kyllä se\nsiitä talttuu. Katsokaa tätä kirjaa. Siihen olen minä kirjoittanut\npaljon viisuja. Tahdotteko kuulla esimerkiksi tämän, jota minä\nvunteerasin kaksi yötä eräässä ladossa maatessani. Minä, juuri minä\nolen tehnyt nämä laulut. (Lyö rintaansa). Kuulkaas!\n\nVuonna 2000.\n\nNaisien suku on maan päällä suur. Senpätähden tulee meidän pelätä juur.\nHousut ne pian meiltä ottavat pois. Jokohan niin helkkarin hullusti ois.\n\nEikös se ollut metka viisu!?\n\nMESTARI (laulaa). Lallallalaa! Housut ne pian meiltä ottavat pois.\n\nKAUNOKANNEL. Mestari! Te olette kuin oma isäni, minä tahtoisin nyt\nhalata koko maailmaa. Hih, mihin se emäntä meni? Nyt minä olisin oikein\nkosimistuulella.\n\nMESTARI. Sinä olet hauska sälli, kuules, kunpa vielä saataisiin\nilolientä. Palttua naisille! Hip, heijaa!\n\nKAUNOKANNEL. Te olette mestarien mestari, mutta minä olen\nviisumestarien viisumestari. Täällä minun päässäni on värsytehdas.\nYhdestä huoneesta toiseen kulkee remmiä ja väkipyöriä. Kuulkaas\nkuinka siellä surisee ja hurisee. Mutta ei kukaan tiedä, mitä yhdessä\nhuoneessa rustataan. (EMÄNTÄ tulee.) Oi, emäntä, te olette kuin\nSaaronin lilja. Suokaa minun puristaa teitä povelleni.\n\nEMÄNTÄ. Onko herra tullut hassuksi?\n\nKAUNOKANNEL. Minä olen tullut hulluksi paljaasta rakkaudesta. Tuokaa\nvielä olutta.\n\nEMÄNTÄ. Mutta te tulette vielä hullummaksi. Ei saa laulaa.\n\nMESTARI. Me emme laula. Emäntäkulta, tuokaa vielä pari putelia.\n\nEMÄNTÄ. Lopettakaa jo tämä hullun peli! Kaisa kävi jo täällä hakemassa\npitäjän mestaria.\n\nMESTARI. Voi turkanen! Ettei se vain tulisi. Silloin minä menen vaikka\nikkunasta.\n\nKAUNOKANNEL. Muistakaa nyt, mitä sanoin. Laulakaa täyttä kurkkua!\n\nEMÄNTÄ. Johan minä sanoin, ettei saa laulaa.\n\nMESTARI. No ei lauleta, ei lauleta.\n\nKAUNOKANNEL. Ei lauleta, olemme hiljaa kuin hiiret kirkossa.\n\nEMÄNTÄ. No jos olette hiljaa, niin minä tuon.\n\nMESTARI. Minä teen ikäni housuja ilmaiseksi teidän seitsemälle\npojallenne.\n\nKAUNOKANNEL. Seitsemälle pojalle?\n\nEMÄNTÄ (nauraen). Ja neljälle tyttärelle. (Menee.)\n\nKAUNOKANNEL. Neljälle? Ehei, kyllä minä jo alan katua kauppojani.\nTaitaa vielä olla yhtä pahasisuinen kuin teidänkin akkanne.\n\nMESTARI. Minä tunnen sen, minä tunnen sen ilmassa, että Kaisa on\ntulossa. Kylmät renkaat jo kulkevat pitkin selkäpiitäni. Minä sanoin\nsille aamulla, että minä lähden hakemaan koirannahkaa.\n\nKAUNOKANNEL. Mitäs te koirannahalla teette?\n\nMESTARI. Kauppias tilasi minulta jalkamaton. Nyt pitäisi saada\nkoirannahka, minä vuoraan sen kankaalla. Jos minulla nyt olisi\nkoirannahka, niin minä lepyttäisin sillä Kaisan mielen.\n\nKAUNOKANNEL. Kyllä minulla on.\n\nMESTARI. Myy se minulle!\n\nKAUNOKANNEL. Pilahinnasta minä sen annan.\n\nMESTARI. Voi hyväinen aika! Minä en rasita sinua koskaan liikatyöllä,\njos myyt sen koirannahan minulle.\n\nKAUNOKANNEL. Kyllähän niistä hinnoista sovitaan. Enhän minä tutulta\nmieheltä paljoa ota.\n\nMESTARI. Kyllä maksan, kyllä maksan.\n\nKAUNOKANNEL. Ja teidän täytyy lainata minulle housunne, jos akkanne\nsattuisi tulemaan.\n\nMESTARI. Saat housuni vaikka ilmaiseksi.\n\nKAUNOKANNEL. No siinä tapauksessa saatte koirannahan. Mutta mikäs teitä\nnyt vaivaa, seisottehan niinkuin housut jo putoisivat jaloistanne.\n\nMESTARI (hypähtää syrjään ja kurkistaa uutimien takaa). Ka-katso!\n\nKAUNOKANNEL. En minä näe raitilla muuta kuin kämäleukaisen akan, joka\nnäyttää itse syöjättäreltä. Ja teidän muikkupartanne tutisee kuin\nkaniinin häntä.\n\nMESTARI. Voi, kauhistus! Kaisa tulee tänne.\n\nKAUNOKANNEL. Voi, turkinpippuri! Antakaa pian housunne tänne!\n\nMESTARI (riisuu housut). Voi, näitä päiviä, voi, näitä päiviä!\n\nKAUNOKANNEL. Kas noin. Menkää nyt vain tuonne huoneeseen. (Työntää\nmestaria huoneeseen.)\n\nMESTARI. Älä vain sano, että minä olen käynyt täällä.\n\nKAUNOKANNEL. En sano. Sanon, että te ette ole koskaan käynyt kievarissa\nolutta juomassa.\n\nMESTARI. Ja yskäise sitten, kun sopii tulla. Kyllä yskäisen takaisin.\n\nKAUNOKANNEL. Kyllä yskäisen. (MESTARI menee huoneeseen oikealle. Kuuluu\nkolinaa rappusista.)\n\nMESTARI (pistää päänsä esille ovesta). Sano, missä sinulla on se\nkoirannahkasi.\n\nKAUNOKANNEL. No se on selässäni!\n\nMESTARI (pui nyrkkiään). Senkin sakramenskattu peijooni. (Vetäytyy\nhuoneeseen.)\n\nKAUNOKANNEL (astelee huoneessa, piilottaa pullot sängyn alle, järjestää\npukuaan, ottaa kirjan käteensä, lausuu mahtipontisesti Kaisan tullessa\nhuoneeseen).\n\nNaisien suku on maan päällä suur. Senpätähden tulee meidän pelätä juur\n\nÄä!\n\nKAISA (niiaa). Hyvää päivää, herra.\n\nKAUNOKANNEL. Päivää, kuka te olette?\n\nKAISA. Kallen Kaisaksi minua on sanottu. Ja minun miestäni sanotaan\nKaisan Kalleksi.\n\nKAUNOKANNEL. Siitä minä en tule hullua hurskaammaksi. Mitä te haette?\n\nKAISA. Sitä miestänihän minä tulin hakemaan.\n\nKAUNOKANNEL. Ja kuka teidän miehenne sitten on?\n\nKAISA, Hä!\n\nKAUNOKANNEL. Oletteko nähnyt vaatturimahdikkia?\n\nKAISA. Hä. Mitä se on? Mahdikki? Onko se lehmän nimi?\n\nKAUNOKANNEL. No mikä se teidän miehenne on?\n\nKAISA. Pitäjän räätälimestarihan se on.\n\nKAUNOKANNEL. No miksei se mestari jo ole tullut, vaikka minä jo aikoja\nsitten lähetin hakemaan?\n\nKAISA. Vai että herra lähetti hakemaan. Aamulla se jo lähti\nkoirannahkaa ostamaan, ehkä se on taas eksynyt ryyppyreisulle. Nyt se\nvietävä on ruvennut pitämään pankkiaan perunakuopassa.\n\nKAUNOKANNEL. Ihminen, mitä te puhutte, minä en ymmärrä tällaista\nmaalaispuhetta, sillä minä olen käynyt kolmessatoista kaupungissa ja\nolen ollut Katariinan rekoolissa Pietarissa.\n\nKAISA. Kiusa ja kuolema, enpäs muuta sano. Tänään sen uuden sällinkin\npiti tulla.\n\nKAUNOKANNEL. No tuokaa sitten vaikka se sälli, sillä minulla on kiire.\n\nKAISA. Ehkä se meidän pappa jo lähti sitä vastaan. Jotkut sanoivat,\nettä se sälli oli nähty täällä kievarin kulmalla. Eihän herra vain ole\nsattunut näkemään?\n\nKAUNOKANNEL. Mistäs minä kaikki maailman matkasällit tunnen!\n\nKAISA. Niin, mistäs se herra...? Ehkei se meidän pappa olekaan käynyt\ntäällä, sillä emäntä sanoi tässä ikään, että nyt on tullut sellainen\nuusi reklamentti, ettei omankyläläisille enää saa rahtierata mitään.\n\nKAUNOKANNEL. Se on hyväksi se. Se on rangaistukseksi mestarille siitä,\nettä te kuulemma annatte kovin huonoa ruokaa sälleillenne.\n\nKAISA. Se on just ilkinen vale se! Usein olen antanut sälleille\nlihakeittoakin ja sunnuntaiksi pannukakkuja ja rusinasoppaa.\n\nKAUNOKANNEL. No se on hyvä se.\n\nKAISA. Nyt saa meidän pappa tyytyä kaivoveteen.\n\nKAUNOKANNEL. Niin, juokoon vain vettä niinkuin minäkin. Minä en juo\nkoskaan mitään muuta kuin vettä. (Juo vesipullosta.) Äh, äh! Kun meni\nväärään kurkkuun. (Yskii ja kolahuttaa jalallaan pulloihin, jotka\nkaatuvat.)\n\nKAISA. Huh, mitä se oli!\n\nKAUNOKANNEL. Kolkuttakaahan minua selkään. Riivatun yskä! (KAISA\nkolkuttaa selkään.) Yh! Taas! (Yskii. MESTARI yskii huoneessa.)\n\nKAISA (puhuu hiljaa). Kuka tuolla huoneessa yskii? Olin tuntevinani\näänen.\n\nKAUNOKANNEL. Ei siellä ketään ole. Ehkä kissa.\n\nMESTARI (kurottaa päätään ovesta). Joko sopii tulla? Oh! Kaisa!\n\nKAISA. Pappa! (Hyökkää ovelle ja kiskoo mestarin esille.) Vai sinä\nsenkin viheliäinen, vaivainen, ryypynriiviö, patarenttu! Kyllä minä\nsinulle näytän, mistä Taavetti olutta osti. Täälläkö sinä oletkin,\npinkonkka, pinkonkka!\n\nMESTARI (laulaa).\n\nNaisien suku on maan päällä suur. Senpätähden tulee meidän pelätä\njuur...\n\nKAISA. Mitäs sinä siinä hojotat? Oletko hullu?\n\nMESTARI. No, no, muija, muija, älä häntä nyt, en minä sinua pelkää,\nen pelkää ollenkaan, katsele vain suoraan silmiin, minä en räpäytä...\nLallalalaa, minä laulan vaan, minä en kuule mitään!\n\nKAISA. Vai et kuule! Vai et pelkää, senkin runtti! Mitäs sinä täällä\nteet, täältäkös sinä niitä koirannahkoja ostelet? Ja taasen tuusan\ntuikkarissa.\n\nMESTARI. Mutta Kaisa kulta, nyt on syytä, otin täst herrasta mittaa. Ja\nme teimme äsken koirannahkakaupat.\n\nKAISA. Ja missä se koirannahka on?\n\nMESTARI (hämmästyen). Se on... se on...\n\nKAISA (tukistaen). Sano heti, missä se on!\n\nMESTARI. Se on tämän herran — selässä.\n\nKAISA. Herran? Hunsvotin! Mikä lie koiranleuka sinua taas juksannut.\nJa missä sinun housusi on? Niinhän sinä seisot siinä kuin puujumala\nPiikkiön kirkossa. Oletko sinä juonut housusikin?\n\nMESTARI. Housut? Ne ovat tämän koirannahkakauppiaan jaloissa.\n\nKAISA (Kaunokanteleelle). Antakaa heti housut takaisin.\n\nKAUNOKANNEL. Älkäähän nyt! Vaimo! Niinhän te käytte päälle kuin tauti!\n\nKAISA. Kellistä nyt heti tämä krekkale tuolille, niin minä vedän sen\njaloista housut. (Painaa mestarin avulla Kaunokanteleen tuolille ja\nvetää housuja jaloista.)\n\nKAUNOKANNEL. Auttakaa, minua ryövätään! (EMÄNTÄ tulee kantaen\ntarjottimella olutpulloja.)\n\nEMÄNTÄ. Mikä täällä on hätänä? Mitäs te herralle teette?\n\nKAUNOKANNEL. Oi, emäntä, auttakaa minua, tämä akka tappaa minut!\nMestari, minä en ikinä tule teille neulomaan!\n\nKAISA. Vai tässä vielä neulomaan! Kuules, pappa, sano suoraan, kuka\ntämä huijari on?\n\nMESTARI. Tämähän on se uusi sälli.\n\nKAISA. No, tule ja puserra! Vai uusi sälli!\n\nEMÄNTÄ. Uusi sälli!\n\nMESTARI. Niin, minä keksin tämän juonen saadakseni olutta kievarista.\nMutta nyt! Kuules sinä, maantien mahdikki, nyt minä annan sinulle\npassit harmaalle paperille.\n\nKAISA. Ja tuolle taulahatulle minä tässä vielä niiasin. Hyi, hyi, hyi\nsentään!\n\nEMÄNTÄ. Ja minua se hapatus kehtasi kosiskella. Hyi häpeä!\n\nKAISA. Ja nyt, pappa, mars matkaan, etkä sinä koskaan enää avaa näitä\nkievarin ovia. No, no, älä rimpuile. Kas noin! (Työntää mestarin ulos\novesta.)\n\nMESTARI (itku kurkussa). Muija kulta, muija kulta, älähän nyt...\nmiehellä on miehen sydän. (KAISA ja mestari katoavat ovesta.)\n\nEMÄNTÄ. Noo, herra kostjumalan kauppias! Kukas maksaa olvet?\n\nKAUNOKANNEL. Mahdikki saa sen maksaa — koirannahasta. (Hiipii nurkkaan\nja tarttuu matkalaukkuunsa). Minä... käyn hiukan pihalla.\n\nEMÄNTÄ. Seis, ei mihinkään! (Tarttuu laukkuun ja avaa sen.) Tämän minä\notan olven hinnasta. No sun suutari! Ei muuta kuin vanha simusetti!\n\nKAUNOKANNEL. Ku-kuulkaas, emäntä. Kuinka pitkä matka tästä on — kauas?\n\nEMÄNTÄ. Puolitoista melkein. Kuin viisas kysyy, niin viisas vastaa.\nJa laputtakaa nyt tiehenne, tuosta on viisi hirttä poikki. (Osoittaa\nsormellaan peräovea.)\n\nKAUNOKANNEL. Minä Oiva Onni Kaunokannel kuljen takaperin — hyvässä\njärjestyksessä. Ain pystyss kuin kerjäläisen keppi.\n\nEMÄNTÄ (tempaa kepin nurkasta). Keppiä minä annan!\n\nKAUNOKANNEL (juoksee peloissaan ovelle). Mutta minun kallis\nviisukirjani!\n\nEMÄNTÄ. Tuossa on viisut ja veisut! (Heittää kirjan Kaunokanteleen\njälkeen, joka palaa uudestaan pistäen päänsä esille ovesta.)\n\nKAUNOKANNEL. Enhän minä voi mennä näin nimettömissä.\n\nEMÄNTÄ. Mitäs rengonkieltä se on?\n\nKAUNOKANNEL. Tarkoitan alusvaatteitani, minun on vilu, että hampaat\nkalisevat.\n\nEMÄNTÄ. Minä en anna housuja, ne saa jäädä pantiksi.\n\nKAUNOKANNEL (änkyttäen). Ain py-pystys!\n\nEMÄNTÄ (nostaa kepillä housut lattialta ja heittää ne sällin silmille,\nniin että ne putoavat lattialle). Menkää niin, että kintut vilahtaa.\n(Lyö kepillä ovenotsaan.)\n\nKAUNOKANNEL. Voi, voi, minun housuni! (EMÄNTÄ läimäyttää oven kiinni.)\n\nEMÄNTÄ. Kokroona!\n\n\n\n"]