[{"data":1,"prerenderedAt":-1},["ShallowReactive",2],{"$fDFo39_4D9ajmBITBsKWDasiV4P2kAZmDcXsr22L7VVY":3},{"number":4,"title":5,"author":6,"authorBirth":7,"authorDeath":8,"slug":9,"bookId":10,"genreRaw":11,"genre":12,"themes":13,"origin":15,"language":16,"yearPublished":17,"yearPublishedTranslation":11,"wordCount":18,"charCount":19,"usRestricted":20,"gutenbergId":21,"gutenbergSubjects":22,"gutenbergCategories":25,"gutenbergSummary":28,"gutenbergTranslators":29,"gutenbergDownloadCount":30,"aiDescription":31,"preamble":32,"content":33},3388,"Koulukaskuja","Jäämaa, Ilmari",1888,1934,"3388-jaamaa-ilmari-koulukaskuja","3388__Jäämaa_Ilmari__Koulukaskuja",null,"novelli",[14],"huumori",[],"fi",1925,3869,23394,false,75513,[23,24],"Education -- Anecdotes","Finnish wit and humor",[26,27],"Humour","Short Stories","\"Koulukaskuja\" by Ilmari Jäämaa is a collection of humorous anecdotes and short stories written in the early 20th century. The book provides a light-hearted look at the experiences and interactions within a school setting, highlighting the witty remarks and playful banter among students and teachers. It delivers memorable insights into the dynamics of education during that time.  The content of \"Koulukaskuja\" revolves around a series of vignettes featuring various school scenarios, including conversations between students and their teachers, playful exchanges in the classroom, and humorous incidents that unfold during lessons. The anecdotes often showcase the cleverness and mischief of students, who cleverly navigate the challenges of schooling while providing their own amusing interpretations of educational concepts. Through these playful narratives, the book captures the charm and wit of school life, making it relatable and entertaining for readers of all ages. (This is an automatically generated summary.)",[],256,"Kokoelma koulumaailmaan sijoittuvia kaskuja ja huumoripaloja. Lyhyet tarinat sisältävät opettajien ja oppilaiden välisiä sanailuja, koomisia väärinkäsityksiä oppitunneilla sekä koululaisten tekemiä kepposia.","Ilmari Jäämaan 'Koulukaskuja' on Projekti Lönnrotin julkaisu n:o 3388.\nE-kirja on public domainissa sekä EU:ssa että sen ulkopuolella, joten\nemme aseta mitään rajoituksia kirjan vapaan käytön ja levityksen\nsuhteen.\n\nTämän e-kirjan ovat tuottaneet Tuula Temonen ja Projekti Lönnrot.","KOULUKASKUJA\n\nToimittanut\n\nVeli Bonifacius [Ilmari Jäämaa]\n\n\n\n\n\nPorvoossa,\nWerner Söderström Osakeyhtiö,\n1925.\n\n\n\n\n\n\nKAHDENLAINEN SEURAUS.\n\n\nOpettaja: — Vai kuoli sinun holhoojasi eilen?\n\nOppilas: — Kyllä, hänen sydämensä ja kätensä taukosivat lyömästä eilen.\n\n\n\nSUKULAISSUHTEET.\n\n\nOpettajatar selittää sukulaisuussuhteita: — No, Lauri, onko sinulla\nnaimisissa olevaa sisarta?\n\nLauri: — O-oon.\n\nOpettajatar: — Siis sinun äitisi on anoppi sisaresi miehelle. Mikäs\nsinun isäsi silloin on?\n\nLauri: — Peltiseppä.\n\n\n\nSYNONYYMI.\n\n\nSaksankielen opettaja: — Kuka osaa sanoa synonyymin »der Freund»\n-sanalle?\n\nOppilaat ovat vaiti.\n\nOpettaja: — No, mikä on toisella sanalla sanottuna sellainen\nihminen, joka tekee kaiken meidän puolestamme, pyytämättä mitään\nvastapalvelusta? No, eikö kukaan huomaa, der Ka... no?\n\nKalle viitaten: — Kamel.\n\n\n\nTOINEN KOTIMAINEN KIELI SEMINAARISSA.\n\n\nSeminaarin oppilas kääntää ruotsintunnilla:\n\n— Lilla Eva har ny tand — pikku Eva on nyt täti.\n\n\n\nTIESIKÖ?\n\n\nOpettaja: — Tietääkö Töppönen sanoa, mikä on typen kemiallinen merkki?\n\nTöppönen: — En.\n\nOpettaja: — Aivan oikein. N se on.\n\n\n\nTIETYSTI.\n\n\nOpettaja: — No, Pellonperä, luettelepas pään luiden nimet.\n\nPellonperä: — Otsaluu, poskiluu...\n\nOpettaja: — No, lisää vain, niitä on paljoa enemmän.\n\nPellonperä: — Minulla... on... kyllä ne päässäni, mutta en nyt saa\nniistä kiinni.\n\n\n\nATOMIAA.\n\n\nOpettaja tutkien oppilasta luonnontieteessä: — No, sanopas sitten,\nmillä ihmisen lapaluu on yhdistetty luurankoon!\n\nOppilas miettii pitkän tovin, minkä vuoksi opettaja malttamattomana\närähtää: — No, mene katsomaan luurangosta!\n\nOppilas tarkasteltuaan luurankoa: — Rautalangalla.\n\n\n\nROHKEA KEPPONEN.\n\n\n— Kuulkaas, ukkelit, sanoi Kalle Kankkunen, luokan ylpeys, — uskaltaako\nkukaan teistä lyödä vetoa, että minä läjäytän ukko Vallea selkään ja\nhuudan hänelle: »Siinäs sait, senkin turilas!»\n\nLuokka hiljeni kerrassaan, vaikka olikin välitunti. Niin täydellisesti\nlöi Kalle Kankkusen rohkea ja ennenkuulumaton ehdotus kaikki\nhämmästyksellä. Ukko Valle oli koulun rehtori, luokan esimies ja perin\nkiukkuinen ja kiivas herra, jonka kanssa ei kukaan koskaan ollut\nuskaltanut pienimmälläkään tavalla ilveillä.\n\n— Minä panen veikkaa mitä vain, huusi lopulta Kristian, eräs Kallen\ntovereista. Panen browningini sinun linkkuveistäsi vastaan, ettei siitä\ntule mitään.\n\nJa nyt olivat miltei kaikki valmiit lyömään vetoa samanlaisin\ntarjouksin, ja Kalle olisi menettänyt likipitäen kaiken arvokkaamman\nmaallisen irtaimen omaisuutensa — jos hän olisi hävinnyt vedon.\n\nKun rehtorin askelet kuuluivat käytävästä, tuli luokkaan\nkuolemanhiljaisuus, ja kaikki tarkkasivat Kallea. Opettajan astellessa\nkateederiin hiipi Kalle perästä, lyödä läimäytti häntä lujasti selkään\nja huusi samassa: »Siinäs sait, senkin turilas!»\n\nRaivoissaan kääntyi ukko Valle ympäri: — Mitä nyt! Kuinka sinä, lurjus,\nuskallat?\n\n— Inhoittava hämähäkki, suurin, minkä koskaan olen nähnyt, ryömi\nrehtorin selkää pitkin, selitti Kalle vakavana.\n\n— Vai niin, vai niin, se oli eri asia, murahti ukko. — Kiitos sinulle\nsitten, kelpo poika, kun tapoit sen.\n\nKalle meni hymyilevänä paikalleen, kun taas vedonlyöneet toverit saivat\npurra hammasta, kahdestakin syystä.\n\n\n\nHAMMAS HAMPAASTA.\n\n\nLyseon eräällä alaluokalla oli suomentunti. Parilla pojalla oli kaunaa\ntoisilleen, ja toinen päätti tilaisuuden tullen koko luokan kuullen\nnolata toisen.\n\nOpettaja: — No, sanokaas nyt sitten lauseita, joissa on objekti. Sinä,\nNiemi.\n\nNiemi: — Porsaat tonkivat lahden rantaa.\n\nOpettaja: — No niin. Entä vielä? Mitäs se Lahdenranta niin huitoo? No,\nLahdenranta!\n\nLahdenranta: — Minä ajoin ne niemen nenään.\n\n\n\nDOGMATIIKAN TENTISSÄ.\n\n\nOpettaja: — No, montako sakramenttia on Lutherin opin mukaan, Albin\nNikula?\n\nNikula: — Y-y-yhdeksän.\n\nOpettaja: — Jaa-a. Vai niin. No, jos Albin Nikula sanoo, mitkä ne\nyhdeksän olisivat.\n\nNikula: — Pa... pa... papiksi vihkiminen...\n\nOpettaja: — Jaa-a, no, entäs mitäs muita?\n\nPitkä paussi.\n\nNikula: — Vii-viim... ja viimeinen voitelu...\n\nOpettaja: — Niin, niin... ja sitä viimeistä voitelua ei Albin Nikula\nole vielä saanut. Olisi hyvä voidella itsensä tiedon öljyllä, kun tulee\ntenttiin.\n\n\n\nERIKOINEN NÄYTE.\n\n\nKoulussa luettiin geologiaa, ja luokka oli tunnilla ulkona keräilemässä\nkaikenlaisia kivinäytteitä, ja opettaja oli luvannut keräilyn jälkeen\nselittää, mitä mineraalia mikin näyte oli. Eräs pojista toi pilan\nvuoksi kappaleen tiilikiveä. Kun opettaja tuli tutkimaan heidän\nlöytöjään, hän otti käteensä näytteen toisensa jälkeen. »Tämä», sanoi\nhän, »on näyte kvartsista, tämä graniitista, tämä hiekkakivestä, ja\ntämä — », hän jatkoi ottaen tiilenpalasen ja katsoen tuimasti poikaan,\njoka sen oli tuonut, — »tämä on näyte häpeämättömyydestä.»\n\n\n\nSYY.\n\n\nKalle: — Tiedätkö, minkä tähden meidän rehtorin pää on paljas?\n\nVille: — En.\n\nKalle: — Katsos, se johtuu siitä, että hänen päänsä on\nkasvullisuusrajan yläpuolella.\n\n\n\nEI OLLUT KOULUSSA.\n\n\nOpettaja kuulustelee oppilailta vanhaa testamenttia: — Voitkos sinä,\nPetteri, kertoa jotakin Salomosta?\n\nPetteri: — En minä osaa, sillä minä en ole ollut mukana muuta kuin\nKristuksen syntymästä saakka, mutta Kalle kyllä tietää, sillä hän on\nollut koulussa jo maailman luomisesta alkaen.\n\n\n\nSAMANARVOISEEN SEURAAN.\n\n\nOpettaja: — Kuules, Pelle, sinä olet käyttäytynyt niin, etten voi antaa\nsinun istua tovereittesi seurassa. Tule tänne minun viereeni.\n\n\n\nKALEVALAA.\n\n\nSetti sanelee Kalevalaa:\n\n    Viikon vuotit, vuota vielä,\n    ei oo valmis valvattisi,\n    toinen pää on palmikolla,\n    toinen palmikoitsematta.\n\n\n\nHISTORIAA.\n\n\nOpettaja; — Miksi sanottiin keskiajalla venäläistä aatelismiestä?\n\nOppilas: — Bajadeeriksi.\n\n\n\nTENTTIMURHENÄYTELMÄ.\n\n\nI näytös.\n\nProfessori: — Mitä näette, jos mikroskoopilla tutkitte hiuksen\npoikkileikkausta?\n\nYlioppilas ei näe mitään.\n\nProf.: — Hylkään teidät.\n\nYliopp.: — Mutta... mutta minullahan on oikeus saada kolme kysymystä.\n\nPro f.: — Jahah, aivan oikein.\n\nII näytös.\n\nProf.: — Mitä näette, jos mikroskoopilla tutkitte hiuksen\npitkittäisleikkausta?\n\nYliopp. ei näe mitään.\n\nIII näytös.\n\nProf.: — Mitä näette, jos mikroskoopilla tutkitte hiuksen\nviistoleikkausta?\n\nYliopp. murtuu.\n\nEsirippu.\n\n\n\nESIMERKKI.\n\n\n— Kuules, Ville, opettaja kertoi tänään, että sinä menestyt huonosti\nkoulussa. Ajattele Elias Lönnrotia esimerkiksi. Tiedäthän, että hän\nsinun iässäsi köyhyydestään huolimatta oli koulunsa ahkerin ja paras\noppilas.\n\n— Niin, mutta sinun iässäsi, isä, hän oli Suomen kirjakielen toinen\nperustaja.\n\n\n\nTENTISSÄ.\n\n\nEräässä yliopiston tentissä kysyi tutkijana oleva kohtelias professori:\n\n— Onko kysymykseni vaikea?\n\n— Ei ollenkaan, vastasi ylioppilas, — se on aivan selvä, mutta vastaus\nvain on vaikea.\n\n\n\nTARKEMMIN.\n\n\nOpettaja: — Milloinka Kambyshes kuoli?\n\nOppilas (kierrellen, kun ei muista vuosilukua): Hän kuoli eräällä\nsotaretkellään, jonka hän teki Egyptiin.\n\nOpettaja: — Niin, niin, mutta tarkemmin. Kambyshes teki kolme\nshotaretkeä Egyptiin. Kuoliko hän nyt enshimmäishellä, toishella vai\nkolmannella retkellä?\n\n\n\nILMAN RUKOUSTA.\n\n\nTämä tapahtui eräässä Kuopion koulussa ennenaikaan:\n\nTehdäkseen kiusaa rehtorille, josta pojat eivät pitäneet, he erään\nkerran rukouksissa päättivät laulaa virsikirjan pisimmän virren\nalusta loppuun. Ja niin he tekivät. Rehtori koetti monesti keskeyttää\naloittaakseen rukouksen, mutta pojat vain vetelivät edelleen. Kun virsi\nvihdoin loppui, löi rehtori virsikirjan kiinni ja ärähti:\n\n— Gå, satans pack, utan bön.\n\n\n\nTUNTOMERKKI.\n\n\nOpettaja opetti eläintiedettä ja oli ottanut mukaansa tunnille\npääkallon nähdäkseen, voisiko joku oppilaista päätellä, onko se ollut\nmiehen vai naisen kallo.\n\nOppilas: — Naisen.\n\nOpettaja: — Hm, mistä olet sen näkevinäsi?\n\nOppilas: — Leukapielistä. Saranat ovat niin kuluneet.\n\n\n\nKYSYMYS JA VASTAUS.\n\n\nOpettaja: — No, Konkkanen, missä Kalmarin unioni tehtiin?\n\nEi vastausta.\n\nOpettaja: — No, osaatko sitten sanoa, niissä on Porvoon tuomiokirkko?\n\nKonkkanen: — Porvoossa.\n\nOpettaja: — No, missä Kalmarin unioni siis tehtiin?\n\nKonkkanen: — Porvoossa.\n\n\n\n\nKASKUJA RUOTSLAISISTA KOULUISTA.\n\n\n\nMIHIN SILLI KUULUU?\n\n\nOpettaja: — Kuka voi sanoa, mihin luomakunnan luokkaan silli kuuluu?\nEikö kukaan tiedä? — No vihdoinkin. Mihin silli kuuluu?\n\nOppilas: — Perunaan, opettaja.\n\n\n\nLOGIIKKAA.\n\n\nMatematiikan opettaja: — Ja tätä sinä sanot Pytagoraan väitteen\ntodistamiseksi. Jos Pytagogoras eläisi, niin hän kääntyisi haudassaan.\n\n\n\nAIVAN NIIN.\n\n\nOpettajatar: — Elsa, onko kala imettäväinen?\n\nElsa: — Ei,\n\nOpettajatar: — Oletko sinä sitten imettäväinen?\n\nElsa: — Olen.\n\nOpettajatar: — Mistä sen tiedät?\n\nElsa: — Minulla on lämmin veri ja synnytän eläviä poikasia.\n\n\n\nMOOSEKSEN PUHE.\n\n\nOpettaja: — Ja Mooses puhui Siinain vuorella tähän tapaan: (karjaisten)\nUlos, Johansson!\n\n\n\nLAULUTUNNILLA.\n\n\nOpettaja: — Laulaessa on suu pidettävä hyvin auki, niin että näyttää,\nkuin korvat olisivat viimeisinä hampaina suussa.\n\n\n\nUUSI TAIVUTUSTAPA.\n\n\nEräässä koulussa, jossa ei saksankielentaito ollut kaikkein\nparhaimmalla kannalla, käski opettaja taivuttaa persoonapronominin.\n\nOppilas: — Ich, micher, mich, mich; tu, ticher, tich, tich.\n\n\n\nSUM-VERBI.\n\n\nOppilas: — Sum, minä olen... taitetaanpa sitten latinan sum-verbi.\n\nOppilas: — Sum, minä olen... (pitkän miettimisen jälkeen) sus... sinä\nolet.\n\nOpettaja: — Sinähän sus' olet... istu!\n\n\n\nKUN PYRITTIIN »ISOONKOULUUN».\n\n\nMuuan lyseon opettaja, omalaatuisensa juureva ukko, saattoi kysyä tähän\ntapaan tutkiessaan lyseoon pyrkiviä poikanaskaleita maantieteessä:\n\n— No, Paavali Karttunen, jos tämä ukko tässä olis Suomi ja tuo olis sen\nkäsi tuo, joka näyttää tuonne Norjahan päin, niin sanos sinä, mikäs se\ntämä Lappi sitten olis.\n\n\n\nHÖKÖTYS.\n\n\nJoensuun lyseon matematiikan opettajaksi tuli kerran lehtori N.\nN., joka oli tunnettu hyvästä suomenmielisyydestään ja huonosta\nsuomenkielisyydestään. Edellinen ominaisuus aiheutti sen, että hän\n— mikäli suinkin mahdollista — käytti opetuksessaan vieraskielisten\nmatemaattisten nimitysten suomenkielisiä vastineita; jälkimmäisestä\nominaisuudesta oppilaat saivat kokovuotisen huvin aiheen, kuten m.m.\nseuraava kasku osoittaa.\n\nAlgebrassa oli ehditty polynoomeihin. Kun lehtori ei tiennyt tämän\nsanan suomenkielistä vastinetta, tiedusti hän sitä yläluokkalaisilta.\nJoku pelkäämätön veijari ilmoitti silloin, että se oli suomeksi\nhökötys. Ja niin koko vuosi innokkaasti kerrottiin se ja se hökötys\nsillä ja sillä hökötyksellä ja tulemaksi saatiin se ja se pitkä\nhökötys. Alussa luokalla asui omituinen hilpeyden henki, mutta kun\nlehtori oli ankara mies, totuttiin hökötykseen ennen pitkää, eikä sille\nenää kukaan nauranut. Mutta mitä sitten tapahtui, kun ylitarkastaja\nilahdutti Joensuun lyseota ja sen matematiikan tunteja läsnäolollaan,\nsitä ei tarina kerro. Se vain on varmaa, että lehtori seuraavasta\npäivästä lähtien puhui ainoastaan polynoomista.\n\n\n\nLENTÄVÄ APINA.\n\n\nPari kaskua eräästä tunnetusta taiteilijasta ja urheilijasta,\njoka kouluaikanaan tuotti opettajilleen vilkkaalla poikamaisella\nkujeilullaan paljon huolta ja harmia.\n\nKoulussa oli eräs opettaja, joka ei saanut pidettyä kuria luokalla ja\njonka tunnilla kaikenmoiset pelit olivat käynnissä. Eräänä päivänä\noli nuori sankari hankkinut ihmeellisen uutuuskapineen lelukaupasta;\nlaatikon, jonka kyljessä oli nappi, ja kun sitä nappia painoi, niin\nponnahti laatikosta esiin pieni pörröinen, kammottavan näköinen apina.\nTämä lelu tuli heti käytäntöön huonokurisen opettajan tunnilla ja\nherätti yleistä ihastusta poikien keskuudessa. Mutta pahaksi onneksi\nsattui opettaja äkkiä käännähtäessään näkemään apinan »lennossa, ja\nsilloin tuli eri peli.\n\n— Tuo tänne vehkeesi heti, sinä junkkari. Jahah, vai niin, vai\ntämmöisiä koulussa. Ota tämä ja marssi suoraa päätä rehtorinkansliaan\nnäyttämään hänelle sitä ja ilmoittamaan rikoksesi.\n\nRehtori oli pelätty ja ankara mies, — mutta samalla suoruutensa ja\nymmärtämyksensä takia poikien pitämä. Poika teki työtä käskettyä, pisti\napinan laatikkoon ja marssi rehtorinkansliaan. Hän koputti ovelle ja\navasi sen sitten varovasti. Rehtori istui tuimana pöytänsä takana,\nmutta hänen nähdessään sisään tulevan pojan hyväntahtoisesti hymyilevän\nnaaman ovessa ja hänen pujottautuvan sisään laatikko kädessä välähti\npienen pieni hymynväre hänen suupielessään, häviten kuitenkin heti.\n\n— No, mitä sinä nyt taas olet tehnyt ja mitä sinulla siinä on? kysyi\nhän ankarasti.\n\nNuori mies astui lähemmäksi, ojensi laatikkoaan ja osoitti sormellaan\nlaatikon kyljessä olevaa nappia.\n\n— Tuo-tuo-tuota, jos rehtori on hyvä ja pai-painaa tuosta...\n\nRehtori teki niin. Sattuipa silloin siten, että rehtorin pöydän takana\noli telineellä ukko Runebergin rintakuva, ja kun rehtori painoi nappia,\nkimmahti kansi auki ja apina ponnahti korkealle ilmaan pudoten laajassa\nkaaressa istumaan kelpo Runebergin päälaelle. Tilanne oli mahdoton,\nlehtori purskahti nauramaan, käänsi päänsä toisaalle, viittasi pojalle.\n— Mene, mene —, ja arvaa sen, ettei nuori velikulta ollut hidas\nkäyttämään voittoaan livahtaakseen ulos, ovesta.\n\n\n\nHISTORIAN IHMEITÄ.\n\n\nHistorian opettaja: —... Ja näillä piti olla pitkät jonot esi-isiä\nnäytettävänä, ennenkuin he pääsivät hoviin.\n\n\n\nMATILAINEN KISSASTA.\n\n\nAineena oli kissa. Matilainen kirjoittaa siitä m.m.: »Kissa on\nkotieläin, jolla on karvoja turvan päässä ja kiipee melkein vaakasuoraa\npuuta ylöspäin.»\n\n\n\nPOLIISIN LOGIIKKAA.\n\n\nPoliisi koulupojalle: — Mitäs varten seisot siinä?\n\nKoulupoika: — Ei mitään varten.\n\nPoliisi: — No, lähde liikkeelle sitten. Jos jokainen seisoisi\npaikallaan, niin miten muut pääsisivät kulkemaan.\n\n\n\nUHKAROHKEUTTA.\n\n\nOli puhuttu siitä, miten Napoleon valtansa kukkuloilla ärsytti\nEurooppaa silmittömillä toimenpiteillään. Maisteri kysyy pojalta:\n\n— Voitko mainita jonkin Napoleonin tämänaikuisen teon, mikä osoittaa\nhänen suurta uhkarohkeuttaan?\n\n— Hän meni uusiin naimisiin.\n\n\n\nKASVIENTUNTIJA.\n\n\nKasvitieteen tunnilla piirtää opettajatar eräässä pikkulastenkoulussa\nsireeninlehden taululle ja kysyy, tietävätkö oppilaat, mitä piirustus\nesittää.\n\nVain pikku Kalle viittaa.\n\n— No, Kalle, sanoo opettajatar kehoittavasti, — mikäs se nyt onkaan?\n\nPataässä! huudahtaa Kalle voitonriemuisena.\n\n\n\nHYVÄ ESIMERKKI.\n\n\nKäännetään juuri Ciceron kirjeitä, jotka hän kirjoitti puolisolleen\nTerentialle. Luetaan: »Armahin Terentia. Sinä tiedät, miten\näärettömästi sinua rakastan. Olet päivieni valo ja öitteni unelma.»\n\nOpettaja: — Tästä näemme, hm, tämä on vallan mainio esimerkki siitä, hm\n— kuinka subjekti suhtautuu predikaattiin, hm — latinassa, hm.\n\n\n\nPASSIIVI.\n\n\nOpettaja; — No, Erkki, jos sanon: »Isä siunasi seitsemää poikaansa»,\nniin onko se aktiivi- vai passiivimuoto?\n\nErkki: — Aktiivi.\n\nOpettaja: — Oikein. Ja kuinka kuuluisi lause passiivissa.\n\nErkki: — Isä siunattiin seitsemällä pojalla.\n\n\n\nVAROITUS.\n\n\nOpettajatar: — Miksi tulet liian myöhään kouluun?\n\nAnna: — Minä olen saanut pikku veljen.\n\nOpettajatar ankarasti: — Se ei saa tapahtua toista kertaa.\n\n\n\nNÄKÖISYYS.\n\n\nOpettaja seisoen miettiväisenä luokalla kaksoisten edessä: — Niin,\nkyllä te olette, ihmeesti toistenne näköisiä, te, Kalle ja Kustaa,\nmutta etenkin sinä, Kustaa.\n\n\n\nSUKUVIKA.\n\n\nVanhempi veli tiedustelee isän puolesta: — Mitenkäs maisterin mielestä\nnuorempi veljeni osaa läksynsä?\n\nMaisteri: — No niin — välttävästi — en tahdo juuri moittia poikaa,\nmutta totta puhuen, niin kyllä hänellä on hirveän heikko käsityskyky.\n\nVanhempi veli: — Oh, ei se merkitse mitään; isälläni oli itselläänkin\nhyvin heikko käsityskyky nuoruudessaan, mutta vanhemmiten se hävisi\nkokonaan.\n\n\n\nSAIRAUS.\n\n\nOpettaja: — Minkä vuoksi sinä olet niin usein poissa koulusta, Kalle?\n\nKalle: — Minua vaivaa nuoruudenheikkous.\n\n\n\nIKUINEN LUMI.\n\n\nOpettaja selittää maantiedetunnilla: —... ja näitä korkeita vuoria\nkattaa ikuinen lumi suurimman osan vuotta.\n\n\n\nNAISOPISTOSSA.\n\n\nOpettaja: — Mitä tarkoitetaan esteetikolla?\n\nAune ei vastaa.\n\nOpettaja: — Tai mitä on estetiikka?\n\nAune: — Oppi kauniista.\n\nOpettaja: — Entä mikä silloin on esteetikko?\n\nAune punastuen: — Kaunis opettaja.\n\n\n\nTODENNÄKÖISTÄ.\n\n\nOpettaja: — Missä taistelussaan Kustaa Aadolf kaatui?\n\nOppilas kauan mietittyään: — Vii—mei—sessä.\n\n\n\nTOTTUMATTOMIA.\n\n\nAinekirjoituksessa esiintyi seuraava lause: »Varus kohteli julmasti\ngermaaneja. M.m. hän hakkautti monelta pään poikki, eivätkä he olleet\ntottuneet siihen.»\n\n\n\nRISTIRIITAISTA.\n\n\nEräästä entisestä maaseuturehtorista kerrotaan monta juttua, joista\ntässä yksi:\n\nRehtori oli viime virkavuosinaan raihnaanlainen, eikä hän jaksanut\nkuulustella läksyjä, minkä vuoksi luokka usein sai lukea sisältä\njotakin kirjaa. Kerran, kun pojat hänen mielestään eivät, olleet kyllin\ntarkkaavaisia, nousi hän pystyyn, kakisti kurkkuaan ja sanoi: — Hm,\nhuomasiko kukaan mitään ristiriitaista esityksessä?\n\nKukaan ei vastannut.\n\n— Mutta eikö tosiaankaan kukaan huomannut mitään ristiriitaista? Te\nette seuranneet mukana.\n\nEi taaskaan mitään vastausta.\n\nRehtori katsahtaa kirjaan. — Hm, jatkakaa, ristiriita tulee vasta\nseuraavalla sivulla.\n\n\n\nJUMALAAPELKÄÄVÄ.\n\n\nOpettajatar: — Mitenkäs sinun isäsi laita on, Kalle Petteri, pelkääkö\nhän todella Jumalaa?\n\nKalle Petteri: — Kyllä minä luulen, sillä hän ei mene koskaan pyhäisin\nulos ottamatta pyssyä mukaansa.\n\n\n\nVAIKEA KYSYMYS.\n\n\nOpettajatar: — Maamyyrä syö päivittäin niin paljon kuin se painaa. —\n\nPikku Elsa: — Opettaja, saanko kysyä?\n\nOpettajatar: — Kyllä, mitä sinä tahtoisit tietää?\n\nPikku Elsa: — Miten maamyyrä voi tietää, kuinka paljon se painaa?\n\n\n\nTYTTÖKOULUSSA.\n\n\nOpettajatar: — Mainitkaa minulle joku suuri valloittaja.\n\nAnna-Liisa: — Don Juan.\n\n\n\n\nSANATARKKA.\n\nOpettaja: — Sanos, Andersson, minä elinvuotenaan Aleksanteri suuri\nkuoli.\n\nAndersson: — Ei minään, herra tohtori.\n\nOpettaja: — Mitäs puhetta se on; kuinka hän olisi voinut olla\nkuolematta jonakin elinvuotenaan?\n\nAndersson: — Niin, tuota, se vuosi, jona hän kuoli, oli kai hänen\nkuolinvuotensa.\n\n\n\nHÄDÄSSÄ.\n\n\nOpettaja: — Voitko mainita muutamia märehtijöitä?\n\nEi vastausta.\n\nOpettaja: — No, olemmeko esim. sinä ja minä märehtijöitä\n\nOppilas: — Olemme.\n\nOpettaja suuttuneena: — Mitä sinä sanotkaan!\n\nOppilas pelästyneenä: — Ei, herra maisteri, en minä.\n\n\n\nHAVAINTO-OPETUSTA.\n\n\nFysiikan lehtori opettaa havainnollisesti: — Näette lampun pöydällä, ja\nkun katsotte lampun vastaiselle puolen päätäni, on siellä varjo — niin\nsen puoleisilla pään asukkailla on yö — —.\n\n\n\nSOI PAINONSA.\n\n\nOpettaja: — Kuten on huomattu syö pääskynen kolme kertaa päivässä oman\npainonsa.\n\nÄäni luokasta: — Mistä se sitten saa uuden painon?\n\n\n\n\nVIALLISET KENGÄT.\n\nEräässä koulussa on kaksi opettajaa, toisen nimi on Linda ja toisen\nKalle. Oppilailla on tapana sanoa heistä: »Kallen kengät on lindallaan,\nja Lindan kengät on kallellaan.»\n\n\n\nKUN OLI TARKASTAJALLE SELITETTÄVÄ, MIKÄ LUOSTARI ON.\n\n\n— Mikä on luostari?\n\nOpettaja melkein epätoivoisena: — Eikö kukaan osaa sanoa, mikä laitos\non luostari?\n\nEräs joukosta nostaa lopulta kätensä.\n\nOpettaja helpotuksesta huoahtaen: — No, Reino, mikä laitos se on?\n\nReino: — Luostari on laitos, missä on pihamaa keskellä.\n\n\n\nSOSIALIMINISTERIN TEHTÄVÄT.\n\n\nOpettaja; — Mitä kuuluu sosialiministerin tehtäviin?\n\nOppilas, pitkätukkainen kommunistityyppi: — Sen tehtävänä on huolehtia\nsosialistien elämästä.\n\n\n\nYMMÄRSI VÄÄRIN.\n\n\nOpettaja kysyy eräältä oppilaalta välitunnilla: — Wie geht's mit Ihnen?\n\nOppilas, eräs viidennen luokan nero: — Mä meen tuonne viijenteen\nluokkaan!\n\n\n\nVIISI MAANOSAA.\n\n\nOpettaja: — Luettele maanosat.\n\nOppilas epäröiden: — Aurinko — kuu — taivas — maa —.\n\nOpettaja suuttuneena: — No, mikäs helvetti sitten on?\n\nOppilas iloisena: — Se on viides.\n\n\n\nNUORI PETTERSSON KIRJOITTAA.\n\n\n»... Monesta ihmisestä on kirahvin pitkä kaula naurettava. Se on\nkuitenkin aivan aiheetonta. Jos vähänkin ajattelemme, pitäisi meidän\nymmärtää, että kaulan näennäisesti luonnoton pituus on ehdottoman\nvälttämätön sen pitkän välimatkan takia, mikä erottaa kirahvin pään sen\nruumiista ...»\n\n\n\nHYVÄ ALKU.\n\n\nNeiti Eugenialla on kouluaineena »Auringonnousu». Hän aloittaa aineensa\nseuraavaan tapaan:\n\n»Aamulla varhain ylös noustessani on nähtävänä ihana näky.»\n\nOpettaja ei voinut väittää sitä vastaan.\n\n\n\nAINE KAMEELISTA.\n\n\n»... Kameeli vetää erämaan laivaa. Kameelin selässä voi turvallisesti\nvaeltaa keitaalta keitaalle. Kameeli voi viikkokausia olla ilman nälkää\nja janoa...»\n\n\n\nTYYLITAITOA.\n\n\nMuuan oppilas hikoilee kokoon ainetta Eerik XIV:stä ja aloittaa\nseuraavalla tavalla:\n\n»Heikkomielisenä ja huonojen neuvonantajien ympäröimänä en voi muuta\nkuin surkutella Eerik XIV:tä», — ja lopettaa kirjoituksensa näin: »Niin\nkäy, kun vanhemmat antavat lapsilleen herttuakuntia.»\n\n\n\nVENÄJÄNKIELEN KORKO.\n\n\nVenäjänkielen tarkastaja noina entisinä »pahoina aikoina»:\n\n— Venäjän kieless' olemas korko hjuvin vaikja asja. Jos sanass' olemas\njuks tavu, olemas korko sill' uhell' tavull', jos sanass' taas olemas\nkaks' tavu, nii korko olemas jommalkummall' niist' tavust'. Mut jos\nsanass' olemaski kolme tavu, olemas hirvijän vaikja sano, mill' tavull'\nkorko olemas.\n\n\n\nENTISAIKAAN VENÄJÄNKIELEN TUNNILLA.\n\n\n(Osoittaa muuten erinomaisesti, miten innokkaasti mainittua kieltä\nopiskeltiin.)\n\nOpettaja: — Onko kellään vielä kysyttävää jotakin kirjoituksen\njohdosta, jonka nyt olemme käyneet läpi?\n\nEräs oppilas: — Minä vain kysyisin, että mitä tämä plokso (плoхо)\ntäällä kirjoituksen perässä merkitsee (venäjäksi luettava plóho,\nmerkitsee huonosti).\n\n\n\nJÄRJESTYKSEN LOPPU.\n\n\nRehtori pauhatessaan kurittomalle luokalle: — Tässä luokassa vallinnut\njärjestys onkin aina ollut hyvin huono, mutta nyt siitä on kerrassaan\ntehtävä loppu.\n\n\n\nTOINEN KOTIMAINEN KIELI.\n\n\nMähönen, se sama, joka suomensi tunnetun »Askungen» sadun\naasikuninkaaksi, kääntää Jacobsonin »Människaa»:\n\n— Minulla on kaksikymmentä (tiu) sormea ja liika (lika) monta varvasta.\n\n\n\nTYTTÖKOULUSTA,\n\n\n(Tositapaus.)\n\nKäännetään juuri Goethen »Sängeriä» ja päästään lauseeseen »Die Ritter\nschauten mutig drein und in den Schoss die Schönen.\n\nKääntäjä: — Ritarit katselivat rohkeasti kaunottaret sylissään.\n\nOpettaja: — Korjataan tämä käännös.\n\nToinen oppilas yrittää: —: Ritarit katselivat rohkeasti kaunotarten\nhelmaan.\n\n\n\nRIPPIKOULUSSA.\n\n\nHuonolukuinen poika lukee »Apostolien tekojen alusta: — Edellisessä\nkertomuksessani kirjoitin, oi Teollisuus,...\n\n\n\nENGLANNINTUNNILLA.\n\n\nOpettaja: — Mitä merkitsee otsake: Rooms and furniture?\n\nOppilas: — Roomalaiset ja foinikialaiset.\n\n\n\nHAUSKA KÄÄNNÖS.\n\n\nReino: — Du bist wie eine Rose, suomeksi: Sinä pistät kuin ruusu.\n\n\n\nSINNEPÄIN.\n\n\nOpettajatar kansakoulun I:llä luokalla: — Mitkä ovat Espanjan suurimmat\njoet, Pöllikkä?\n\nPöllikkä, paksuhko poika, jonka järjen juoksu on melko tyyntä ja\nrauhallista: Tuero, Toiro ja Loiro.\n\n\n\nTAVARAN TAARA.\n\n\nOpettaja: — Mikä on tavaran taara?\n\nOppilas: — Loora.\n\n\n\nSOPIVA VIRSI.\n\n\nOpettaja: — No mikäs virsi nyt sitten veisataan?\n\nPikku Mirja: »Kukko kiekuu, punaheltta».\n\n\n\nUSKOLLINEN KÄÄNNÖS.\n\n\nErään tyttökoulun VI:lla luokalla oli käännettävä seuraava:\n\n— Men en dag kom Ragnar med skeppet av en händelse och kastade ankar i\nviken — —,\n\nminkä eräs tyttö käänsi, koska se oli tehtävä, seuraavasti:\n\n— Mutta eräänä päivänä tuli Ragnar keppeineen kauppamatkalta ja\nheitteli ankkoja lähellä olevassa lammikossa —\n\n\n\nISO TIKKA.\n\n\nUusi opettaja: — No niin, mikä on ison tikan latinalainen nimi?\n\nOppilaat viittaavat.\n\nUusi opettaja: — No, sinä siellä, mikä sinun nimesi nyt onkaan?\n\nOppilas: — Picus major.\n\n\n\nOMENA.\n\n\nOpettaja (piirustustunnilla): — Minkämuotoinen on tämä omena?\n\nReino: — Punaisen muotoinen.\n\n\n\nHELPOSTI KORJATTU.\n\n\nOpettaja: — Tarkastan tässä juuri kasvikokoelmaasi, Juuso, ja\nikäväkseni huomaan, mitä pitemmälle joudun, että kasvit ovat toinen\ntoistaan huonompia.\n\nJuuso: — Mutta eikö... eikö opettaja voisi tarkastaa niitä lopusta\nalkuun päin.\n\n\n\nPIENTEN KOULUSSA.\n\n\nPikku Liisa: — Onko mammona sama kuin maamuna?\n\n\n\nTERÄVÄ JOHTOPÄÄTÖS.\n\n\nKansakoulussa luettiin eläinoppia, ja opettaja kysyi eläimistä\nkaikenlaisia pikkuasioita, joihin oppilaat olivat helposti vastanneet.\nLopuksi hän tiedusti:\n\n— Miksi koira pistää ulos kielensä juostessaan.\n\nMuuan poika, joka ei ollut aikaisemmin vastannut, nosti kätensä:\n\n— No, mitä varten sinä arvelet, että se tekee niin.\n\n— Pitääkseen häntänsä tasapainossa.\n\n\n\nKÄÄNNÖSKUKKIA HIRVENHIIHTÄJISTÄ.\n\n\n»Fålen skakade sin fylliga man», käännettiin eräänä tuntina: »Varsa\nravisti juopunutta miestään.\n\nLauseen »Den kunnige Anna framtog glaspokalen med träfot», käänsi eräs\n'kielimies': »Taitava Anna otti puujalalla esiin lasipikarin».\n\n\n\nHENGEN SILMILLÄ.\n\n\n»Monta poissaolevaa oppilasta nähtiin tyhjillä istuimilla\nmaanantaiaamuna, kun opettaja taas ryhtyi toimeensa.»\n\n\n\nMITÄ VARTEN?\n\n\nVille: — Isä, opettaja sanoo, että me olemme täällä maailmassa\nauttaaksemme toisia.\n\nIsä: — Niin tietysti.\n\nVille: — Mutta mitä varten ne toiset sitten ovat täällä?\n\n\n\nSIVISTYKSEN LAATU.\n\n\nOpettaja: — Millaisella kannalla on sivistys Espanjassa?\n\nOppilas: — Harvinaisella kannalla.\n\n\n\nKÄÄNNÖSNÄYTTEITÄ.\n\n\n»Strykte lockarna från pannan», käännettiin: »Pyyhki kiharat pannusta.»\n\n»Lalli bar hat till biskopen», käännettiin: »Lalli kantoi piispan\nhattua.»\n\nOpettaja; — Miten käännetään: »Man får mycket rara saker i Spanien»?\n\nEero: — Mies saa Espanjassa paljon raakaa sokeria.\n\nJaska käänsi koulussa lauseen: »Här är ett bo med ungar i»,\nseuraavasti: »Tässä on unkarilaisten asunto.»\n\n\n\nHUONO LINTU,\n\n\nOpettaja: — Voitko kertoa jotakin käestä, Pekka?\n\nPekka on vaiti.\n\nJaska: — Saanko minä, opettaja?\n\nOpettaja: — No, kerro sinä sitten.\n\nJaska: — Käki ei viitsi itse munia.\n\n\n\nVERTAUS.\n\n\nRehtori oppilaalle, joka ei hänen mielestään seiso kunnolla rivissä: —\nSinäkin seisot siinä kuin lehmä, jalka siellä, toinen täällä.\n\n\n\nTARMOKAS.\n\n\nOpettaja: — Vaikka tällä hallitsijalla ei ollut kumpaakaan kättä, piti\nhän hallitusohjat lujasti käsissään.\n\n\n\nTAIVUTTI.\n\n\nOpettaja ruotsintunnilla: — Mitä on varvas ruotsiksi, ja kuinka se\ntaipuu?\n\nOppilas, joka on kuullut kysymyksen vain puoliksi: — Varvas, varvas,\nvarvades, har varvats.\n\n\n\nAUTTOI ASIAA.\n\n\nTarkastaja oli tulossa kouluun, minkä johdosta opettaja neuvoo: —\nViitatkaahan rohkeasti, vaikka ette aivan varmaan tietäisikään, jottei\ntarkastaja aivan huonoa käsitystä saisi.\n\nTutkintopäivänä tarkastaja kysyy: — Mitä tiedätte kertoa Kaarle XII:n\nnuoruudesta.\n\nYleinen hiljaisuus. Vihdoin Heikki viittaa varmana.\n\nTarkastaja: — Sanopa sinä, pieni poika siellä takana. On hauskaa, että\njoku tietää näistäkin asioista, vaikka siitä ei vielä ole luettukaan.\n\nHeikki: — En minä vaa sitä tiädä, mut viittasin nii ku opettaja käski,\nettei tarkastaja meittiä ihan pöhlöiks' luulis.\n\n\n\nOIVA KÄÄNNÖS.\n\n\nLause »Schlief mit heissen Wangen ein», käännettiin eräässä koulussa:\n»Ajoi pois tulisissa vaunuissa.»\n\n\n\nHERRA TARKASTAJA.\n\n\nKoulun pienimpiä oppilaita oli johtaja neuvonut tarkastajan heiltä\nkysyessä liittämään vastauksensa loppuun: »Herra tarkastaja!»\nUskontotunnilla tarkastaja kysyi:\n\n— Mitä Herra sanoi Aatamille?\n\n— »Kirottu olkoon maa sinun tähtesi», herra tarkastaja.\n\n\n\nKUIN FAARAON SOTAJOUKKO.\n\n\nRuotsintunnilla opettaja saneli edellisen kirjoituksen numeroita. Eräs\noppilas, jonka numero oli jäänyt mainitsematta, kysäisee:\n\n— Mitenkähän minun kirjoitukseni kävi?\n\nOpettaja vilkaisten muistikirjaansa: — Maltas. Aivan niin, se hukkui\npunaiseen mereen.\n\n\n\nANATOMIAA\n\n\nAgronomi luennoi: — Toiset lihakset voivat mennä pitkiä matkoja\nnuoramaisina jänteinä.\n\n\n\nMITÄ HÄN TARKOITTI?\n\n\nTarkastaja oli kerran »pääsykkäiden» ranskankielentaitoa syynäämässä.\nTuon, jalon kielen opiskelijoita oli niukanlaisesti, mutta niukka oli\nherra tarkastajan lausuntokin:\n\n— Kyllä minä huomaan, että oppilailla on ehkä mahdollisuuksia oppia\nsaamaan selvää helposta ranskalaisesta tekstistä.\n\nJa se oli yliopistoon johtavan oppilaitoksen ylin luokka...\n\n\n\nKUN VENÄJÄNKIELTÄ OPISKELTIIN.\n\n\nOpettaja: — Mikä Tolstoin kuuluisa teos oli puheena viime tunnilla?\n\nOppilas: — Mirri-vainaa!\n\n(Tarkoitti »Vainá i mir», »Sota ja rauha» teosta, vaikka muisti sanat\nväärässä järjestyksessä.)\n\n\n\nVAROVAISUUDEN VUOKSI.\n\n\nEnglannin kieliopissa on seuraava esimerkki: »I have not seen him this\nthree days» (En ole nähnyt häntä [maskuliinia] kolmeen päivään).\n\nTyttökoulussa eräs neitonen muuttaa sitä hieman lukiessaan, sanoen: »I\nhave not seen her [feminiiniä] this three days.» Mutta häntä ei sitten\nilahduta opettajan ivallinen kysymys: »Muuttiko Toini sen varovaisuuden\nvuoksi?»\n\n\n\nLÄÄKÄRI KIELSI.\n\n\n— Eikö Nenonen osaa koroittaa binoomia toiseen potenssiin?\n\n— Kyllä, mutta lääkäri on sen minulta kieltänyt.\n\n\n\n\n\nKIELITIEDETTÄ.\n\n\n— Vertailevaa kielitiedettä, sanoi Pelle, kun ranskankirjoituksessa\nkahdesta sanakirjasta sanoja etsi.\n\n\n\nHYVIN TODENNÄKÖISTÄ.\n\n\nHannunen kertoo Elias Lönnrotin lapsuudesta: »Hän oli syntynyt hyvin\nnuorena.»\n\n\n\nHYVÄ ALKU.\n\n\nKansakoulussa oli kolmannella osastolla valmistettu läksy, jossa oli\nm.m. puhe silkin tuomisesta Länsimaihin. Opettaja oli kertonut, että\neräs mies meni Kiinaan ja toi silkkiperhosen toukkia ontossa kepissä\nEurooppaan. — Seuraavalla tunnilla Juli kertoi saman asian tähän\ntapaan:,\n\n— Yksi hontto herra meni Kiinahan ja pani silkin toukkia honttohonsa...\n\nYleinen hohotus keskeytti hyvän alun.\n\n\n\nTAITO SE MAKSAA.\n\n\nPieni juttu Atan edesottamisista kouluiän monivivahteisina vuosina.\nOltiin toisella luokalla ja ahkeroitiin »Vänrikkiä». Oli luettu »Torpan\ntyttö» ja ryhdytty sen jälkeen »Kuolevaan soturiin», Ata joutui\naloittamaan ulkoluvun, ja muistin tarttuessa hietaan hän 'lainasi'\n»Torpan tytöstä» sen mitä muisti uupui. Tällaista siitä tuli:\n\n    »Lemulla oli verinen\n    jo päivä päättynyt,\n    majoille, maille valahti jo rusko sammuvainen,\n    maat tummui, tummui vetten vyö,\n    kuin hauta hiljainen ol' yö.»\n\nSe meni täydestä — eikä meidän muiden auttanut muu kuin ihmettelevällä\nihailulla todeta, miten ainutlaatuinen keskuudessamme oli Atan\njoustavuus selviytyä pikku vastoinkäymisistä.\n\n\n\n"]