[{"data":1,"prerenderedAt":-1},["ShallowReactive",2],{"$fLRjVrmLIrBgd3SbsdrjCxG8ttHhAl78wJMbhRsZodi8":3},{"number":4,"title":5,"author":6,"authorBirth":7,"authorDeath":8,"slug":9,"bookId":10,"genreRaw":11,"genre":12,"themes":13,"origin":14,"language":15,"yearPublished":16,"yearPublishedTranslation":17,"wordCount":18,"charCount":19,"usRestricted":20,"gutenbergId":17,"gutenbergSubjects":21,"gutenbergCategories":22,"gutenbergSummary":17,"gutenbergTranslators":23,"gutenbergDownloadCount":17,"aiDescription":24,"preamble":25,"content":26},3389,"Laki ja järjestys 1918","Wuolijoki, Hella",1886,1954,"3389-wuolijoki-hella-laki-ja-jarjestys-1918","3389__Wuolijoki_Hella__Laki_ja_järjestys_1918","4-näytöksinen näytelmä","naytelma",[],[],"fi",1933,null,12996,84163,true,[],[],[],"Neljänäytöksinen näytelmä sijoittuu vuoden 1918 sisällissodan Helsinkiin. Se käsittelee poliittista valtataistelua ja eri osapuolten välisiä ristiriitoja senaatissa, kansanvaltuuskunnassa ja vankilassa. Teos tarkastelee yksilön asemaa lain ja järjestyksen murtuessa.","Hella Wuolijoen 'Laki ja oikeus 1918' on Projekti Lönnrotin julkaisu\nn:o 3389. E-kirja on public domainissa koko EU:n alueella, joten emme\naseta mitään rajoituksia kirjan vapaan käytön ja levityksen suhteen\nk.o. maissa.\n\nTämän e-kirjan ovat tuottaneet Tapio Riikonen ja Projekti Lönnrot.","LAKI JA JÄRJESTYS 1918\n\n4-näytöksinen näytelmä\n\n\nKirj.\n\nHELLA WUOLIJOKI\n\n\n\n\n\nHelsingissä,\nKoiton näytelmäsovitus,\n1933.\n\n\n\n\n\n\nTekijän sanat\n\n\nYksilö, joka lyö itsensä verille lain ja järjestyksen muureja vastaan,\nviruu haavoitettuna yhteiskunnan valtataistelun \"ei kenenkään maassa\"...\n\nOlisin voinut sijoittaa tämän vanhan probleemin vanhaan Roomaan, tahi\nGoyan aikaiseen Espanjaan tahi Ranskan vallankumouksiin. Olisin voinut\npukea sanani ja aikani tuskan ja hädän johonkin vieraaseen kauhtanaan...\n\nMiksi!\n\nEmmekö viidentoista vuoden jälkeen uskaltaisi katsoa silmästä silmään\nmaamme valtavan murhenäytelmän pieniä sirpaleita...?\n\nOmistan tämän näytelmän etupäässä niille, jotka tuntevat voivansa sanoa:\n\n\"Etkö näe, että kaikki tämän maan valtataistelussa ammutut kuulat ovat\nsattuneet — minuun\"...\n\nMarraskuussa 1933.\n\n_Hella Wuolijoki_.\n\n\n\n\nHENKILÖT\n\nSENAATTORI MARCUS WALLEEN\nKANSANEDUSTAJA MARIA SARAS\nESITTELIJÄSIHTEERI HARTMAN\nLEHTORI PENTTI SARAS\n1. KANSANVALTUUTETTU\n2. KANSANVALTUUTETTU\n3. KANSANVALTUUTETTU\nROUVA\nVAHTIMESTARI\nKOMPPANIANPÄÄLLIKKÖ\nVIRTANEN\nROUVA ARVONEN\nKATRIINA\nTUOMARI\nTOHTORI\nARKKITEHTI\nYLIOPPILAS\nSUOJELUSKUNTALAINEN.\nSenaatin virkailijoita, punakaartilaisia, vankeja, suojeluskuntalaisia.\n\nTapahtuu Helsingissä. Ensimmäinen näytös senaatissa, toinen\nkansanedustajan kotona, kolmas kansanvaltuuskunnassa, neljäs valkoisten\nvankilassa.\n\nAika: ensimmäinen näytös: joskus kapinan alussa; toinen: joskus kapinan\nkeskivaiheilla; kolmas: tuntia myöhemmin kuin edellinen; neljäs:\n12.4.1918.\n\n\n\n\nENSIMMÄINEN NÄYTÖS\n\n\nValtioneuvosto. Näyttämö on jaettu kahtia. Oikealla senaattorin\ntyöhuone, vasemmalla odotushuone, jossa tuulikaapissa ovi ulos.\nOdotushuoneen perällä kaksi ovea, vasemmalla vahtimestarin asuntoon,\noikealla pitkään käytävään. Senaattorin huoneen takaseinällä\nsisähuoneisiin johtava ovi. Oikealla kaksi valtavaa ikkunaa, niiden\nvälissä kirjoituspöytä. Vasemmalla, odotushuoneeseen johtavan oven\nvieressä sohvatyhmä, kirjahylly ja asiakirjakaappi. Väliverhon\nnoustessa seisoo senaattori Marcus Walleen kirjoituspöytäänsä\nnojaten pitämässä puhetta ministeriön nuoremmille virkamiehille.\nEsittelijäsihteeri nojaa ikävystyneenä ikkunanpieleen.\n\nSENAATTORI\n\nTaistelemme lain ja järjestyksen puolesta kotiemme turvaamiseksi\nvilliintyneitä työläisiä ja vieraita sotilaslaumoja vastaan, jotka\nuhkaavat hävittää lainkunnioituksen kansastamme. Pohjanmaalla on\nsuomalainen talonpoika tarttunut aseisiin. Sieltä käsin aletaan\nrakentaa uutta itsenäistä Suomea. Saksan hallitus on luvannut apua ja\njääkärit palaavat. Nuoret miehet, kehoitan teitä lähtemään pohjoiseen,\nmitä pikemmin sitä parempi. Raskain sydämin on meidän luovutettava\npääkaupunki tällä kertaa punaisille. Mutta vain lyhyeksi ajaksi. Olemme\nnäön vuoksi jatkaneet neuvotteluja tähän saakka, mutta todennäköisesti\ntulevat punaiset lähihetkinä miehittämään tämän talon. Herrat, neuvon\nteitä poistumaan mahdollisimman nopeasti. Ainoastaan määrätyt henkilöt\nja naiset jäävät pakkaamaan viimeisiä asiakirjoja. Onnea matkalle.\n\n(Herrat kumartavat).\n\nNUORI MIES (Kiihtyneen innostuneesti).\n\nKiitämme, herra senaattori! (Kääntyy toisten puoleen). \"Ken vaivojansa\nvaikertaa on vaivojensa vanki, ei oikeutta maassa saa, ken itse sit ei\nhanki!\" — Lähdemme vielä tänä iltana pohjoista kohden.\n\nSENAATTORI\n\nEläköön, pojat, vapaa, valkoinen Suomi! (Kättelee kaikkia hyvästiksi,\nherrat poistuvat peräovesta, senaattori istuu). No niin!\n\nHARTMAN (Käsivarret ristissä ikkunan luona). Sitä myöten on siis asia\nselvä. Mitenkäs ne sinun neuvottelusi kehittyvät?\n\nSENAATTORI (Selaillen asiakirjoja).\n\nKai ne kohta päättyvät. Ilmoitin heille yöllä hallituksen ultimaatumin.\nVastauksesta ei kai ole epäilyä. Se merkitsee sitä, että kohta tämä\nrakennus miehitetään kokonaan.\n\nHARTMAN\n\nOnhan niistä neuvotteluista sentään jotain hyötyä ollut: olemme saaneet\nasiat kuntoon. (Haukotellen): Tämä oli raskas yö. (Katsoo ikkunasta).\nJa taitaa tulla vielä raskaampi päivä. Kuule, Walleen, uskotko sinä...\n\nSENAATTORI (Kirjoittaen)\n\nMihin?\n\nHARTMAN\n\nSiihen, että palataan tähän taloon.\n\nSENAATTORI\n\nKuule, Hartman, jätä sinä teologia sikseen. Tai niille miehille, jotka\ntästä äsken lähtivät. Pysytään me juristeina ja heitetään teologia\npellolle.\n\nHARTMAN\n\nKyllä ne sieltä pian sisään hyökkää. Entä sitten? Mihin sillä\njuristerialla joudutaan?\n\nSENAATTORI\n\nPiiloon tai pohjoiseen. Siinä sinulle on tarpeeksi Hamletia.\n\nHARTMAN\n\nNiinpä niin. Jos olisi tässä nuorempi ja olisi sitä teologiaa eikä\nolisi skruuvisakkia eikä Ala-Kämppiä, kai sitä pohjoiseen lähtisi.\n\nSENAATTORI\n\nNo, sitten piiloon. (Puhelin soi). Täällä Walleen. Hyvää päivää, neiti\n— niin, minä olen täällä ja odotan teitä. — Tehkää hyvin. Näkemiin.\n(Hartmanille). Neuvottelut ovat päättyneet. Herrat eivät enää vaivaudu\ntänne, neiti Saras tulee ilmoittamaan tuloksista. Kai se on sitten\nsitä myöten selvä. Ole hyvä ja kiirehdä tuolla lähtöä. Kyllä kai ne\nmiehittävät talon kohta. — Minä tyhjennän kirjoituspöytäni.\n\nHARTMAN\n\nTuntuu turhalta sinunkaan jäädä odottamaan lähetystöjä. Eiköhän olisi\nparasta lähteä hyvän sään aikana. Milloin sinä lähdet pohjoista kohden?\n\nSENAATTORI\n\nMinut on määrätty jäämään tänne määrättyjen tehtävien vuoksi. En usko\npunaisten yrittävän vangita minua ensimmäiseksi, niin että tässä on\nvielä hiukan aikaa.\n\nHARTMAN\n\nTämä on vaarallista leikkiä, Marcus, tämä peli rintaman selkäpuolella.\nMinusta tuntui, että äskenkin olit puheessasi liian varomaton. Mistä\nsinä niitä kaikkia tiedät? —\n\nSENAATTORI\n\nKuulehan Hartman, ehkä on parasta että pääset minun juristeriani\nperille. Vaarallista tai ei vaarallista, uskonpa valkoisten voittoon ja\nSaksan apuun, tai taivaan salamaan tai punaiset nielevään Vesuviuksen\npurkaukseen Siltasaarella, se on absoluuttisesti ja herttaisesti saman\ntekevää. Ota vuoden 1734 laki ja perustuslaki vuodelta 1906 ja elä sen\nmukaan. Sela.\n\nHARTMAN\n\nPiru minut periköön jos käsitän onko tuo sinussa rohkeutta vai arkuutta.\n\nSENAATTORI\n\nMene piiloon, Hartman, älä vaivaa aivojasi.\n\nHARTMAN (Ovella).\n\nEnkä mene. (Menee).\n\n(Senaattori hymyilee, valitsee papereita salkkuunsa).\n\nHARTMAN (Kurkistaa ovesta).\n\nMenenpäs! Ehkäpä jostain löytyisi skruuvipuulaakia.\n\nSENAATTORI (Nauraa, kävelee ikkunan luo, keskustelun aikana ovat\näskeiset herrat ja muutamat naiset poistuneet odotushuoneen kautta\nulos. Kolme naista tulee käytävästä odotushuoneeseen, vaihtavat\nmuutaman sanan vahtimestarin kanssa, joka istuu pöytänsä ääressä.\nVahtimestari nousee ja koputtaa ovelle).\n\nSisään!\n\nVAHTIMESTARI (Senaattorin huoneeseen).\n\nAnteeksi, herra senaattori, kanslistit pyytävät päästä herra\nsenaattorin puheille.\n\nSENAATTORI\n\nPyytäkää sisään.\n\n(Vahtimestari menee, kumartaa naisille ja sulkee oven heidän jälkeensä).\n\nNEITI VÄÄNÄNEN\n\nAnteeksi, herra senaattori. Herra senaattori on määrännyt meidät\nlähtemään kotiin ja jäämään kotiin. Mutta jos punaiset tulevat hakemaan\nmeitä ja pakoiltavat meidät työhön, miten meidän silloin on meneteltävä.\n\nSENAATTORI\n\nHallitus on myöntänyt teille lomaa ja antanut saboteerausmääräyksen. Ei\ntule kysymykseenkään, että palvelisitte punaisia.\n\nNEITI VÄÄNÄNEN (Epätietoisena).\n\nHerra senaattori tarkoittaa siis, että meidän on mentävä joko vankilaan\ntai karkuun?\n\nSENAATTORI\n\nAivan niin. Pääasia on, että ette jää heidän palvelukseensa. Olkaa hyvä\nja ilmoittakaa siitä kaikille.\n\nNEITI VÄÄNÄNEN\n\nEn käsitä minne minä menisin. Ei ole varoja ja sukulaiset ovat kaukana.\n\nSENAATTORI\n\nValitan, muta siinä suhteessa en voi auttaa teitä. Meidän on jokaisen\ntoimittava puolestamme, se on isänmaallinen velvollisuutemme. Yrittäkää\npäästä pohjoiseen, meillähän on tarpeelliset osoitteet. Hyvästi.\n\nNEITI VÄÄNÄNEN\n\nHyvästi, herra senaattori.\n\n(Vahtimestari koputtaa ovelle).\n\nSENAATTORI (Järjestelee papereitaan)\n\nSisään!\n\nVAHTIMESTARI (Tulee)\n\nAnteeksi, herra senaattori, entäs minä.\n\nSENAATTORI\n\nNo, Andersson, mitä nyt?\n\nVAHTIMESTARI\n\nSaanko minä jäädä paikoilleni? Ne ovat niissä muissa toimituskunnissa\nuseimmat vahtimestarit jääneet paikoilleen.\n\nSENAATTORI\n\nKukaan ei saa jäädä paikoilleen.\n\nVAHTIMESTARI\n\nKolmekymmentä vuotta on Andersson avannut tätä ovea ja pyyhkinyt tomun\ntästä pöydältä ja kumartanut tämän huoneen herrojen edessä ruotsiksi,\nryssäksi ja suomeksi, ja kaiken valtakunnan paperit salkussaan\nkantanut. Kyllä se niin on, herra senaattori, ettei Andersson osaa\ntästä talosta minnekään lähteä ennenkuin tuonne Malmille päin viedään.\nJa että Andersson jättäisi nämä huoneet hunsvottien siivottavaksi,\nsiitä ei tule mitään.\n\nSENAATTORI\n\nSellainen on hallituksen määräys. Andersson miettii nyt vielä tätä\nasiaa.\n\n(Vahtimestari kumartaa ja menee odotushuoneeseen pöytänsä ääreen).\n\nHARTMAN (Tulee).\n\nPidä kiirettä. Pääsisäänkäytävää kohden marssii punakaartilaisia\nosastoja. Ehdimme vielä pois täältä.\n\nSENAATTORI\n\nEi täältä noin vain viitsisi lähteä, katselisin mielelläni tätä\nhistoriallista näytelmää. — Joko sielläpäin on selvää? Onko kassakaapit\ntyhjennetty?\n\nHARTMAN\n\nÄlä hulluttele historiasi kanssa, varo henkeäsi! — Viimeiset paketit\nlähtivät äsken. Onko sinulla vielä mitään papereita?\n\nSENAATTORI\n\nNe mitä minulla vielä on vien itse mukanani. (Katselee ulos). En\nkäsitä, mikseivät ne vallanneet eilen ensimmäiseksi koko senaattia.\n\nHARTMAN\n\nEhkäpä ne ajattelivat hallita tätä maata työväentalolta käsin.\n\nSENAATTORI\n\nOikein harmittaa kun katselee heidän saamattomuuttaan ja\nhapuilemistaan. Kun kerran kapinoidaan, pitäisi siinä olla jotain\njärkeäkin.\n\nHARTMAN (Nauraen).\n\nÄlä vaan mene opettamaan niitä.\n\n(Odotushuoneen ovikello soi. Vahtimestari avaa oven).\n\nMARIA (Tulee).\n\nOlkaa hyvä ja ilmoittakaa herra senaattorille kansanedustaja neiti\nSaras.\n\n(Vahtimestari kumartaa, koputtaa).\n\nSENAATTORI\n\nSisään.\n\nVAHTIMESTARI (Tulee).\n\nKansanedustaja neiti Saras pyytää tavata herra senaattoria.\n\nSENAATTORI\n\nPyytäkää sisään. (Hartmanille). Odota vähän, tyhjennän tämän\npöytälaatikon. Sinetöin laatikot joka tapauksessa.\n\n(Vahtimestari menee odotushuoneeseen ja laskee Marian sisälle).\n\nMARIA (Tulee).\n\nHyvää päivää, herra senaattori. (Hartmanille). Pitkästä aikaa, herra\ntohtori.\n\nSENAATTORI\n\nHyvää päivää, neiti Saras, vihdoinkin uutisia.\n\nHARTMAN (Kevyen ivallisesti).\n\nEi suinkaan neiti Saras aio taas kuulustella työttömyysmäärärahoja?\n\nMARIA (Samoin).\n\nEn, herra tohtori, ne määrärahat myönnetään kai nykyään Siltasaarella.\n\nSENAATTORI\n\nAnteeksi, neiti Saras. (Lyhyesti Hartmanille). Jos vielä voit saada\npuhelimitse käsiisi jonkun pankkivaltuuskunnan miehen niin lähetä\nhänelle tämä kirjelmä ja laadi sitten selostus tästä päivästä.\n\nMARIA (Nojaten tuoliin, johon ei ole senaattorin viittauksesta\nhuolimatta istunut).\n\nViimeinen meriselityskö?\n\nHARTMAN\n\nAivan niin. Ehkäpä olemattomalle eduskunnalle.\n\nMARIA\n\nTe puhutte aivan kuin siltasaarelaiset.\n\nHARTMAN (Kumartaen Marialle).\n\nDiktatuurin oireet tarttuvat. Näkemiin, neiti, ex-kansanedustaja.\nEläköön köyhälistödiktatuuri. (Poistuu).\n\nSENAATTORI\n\nIstukaa, neiti Saras. Arvaan neuvottelujen tuloksen.\n\nMARIA\n\nEihän sitä ole vaikea arvata, kun minut lähetettiin yksin luoksenne.\n\nSENAATTORI (Kohteliaasti).\n\nEhkäpä enää vain teillä oli rohkeutta ilmestyä tähän taloon minun\npuheilleni.\n\nMARIA (Ravistaa väsyneesti päätään)\n\nEhkäpä minulla oli aikaa enemmän kuin muilla. Olemme neuvotelleet\nSiltasaarella koko yön ja tämän päivän tietäen, että on turhaa\nyrittää sovitteluja viimeisen uhkavaatimuksenne jälkeen. Ja\nsitten aamulla ne uutiset pohjoisesta päin. Veljeni laati\ntaas koko yön kokoomushallituslistaa sovinnon varalta. Hänen\nerikoisalaansa. Naurettavaa puhua alistumisehdoista voitosta ja\nvallasta huumautuneille. Mikä olisi se taikasana, jonka ympärille\nkokoomushallitus voisi kerätä tämän kansan?\n\nSENAATTORI (Ivallisena).\n\nEhkäpä isänmaan onni.\n\nMARIA (Sanoin).\n\nSehän on jo sekä eteläisen että pohjoisen hallituksen lipussa.\n\nSENAATTORI\n\nAivan niin, unohdin sen. Ehkäpä siitä voitaisiin julistaa kilpatehtävä.\n\nMARIA\n\nJoku ehdotti siksi \"Aseet alas\".\n\nSENAATTORI\n\nSiis paljain nyrkein ja sylipainein. Silloin voittaisi etelä, täällä on\nkovia urheilijoita. Ei kelpaa.\n\nMARIA\n\nÄlkää naurako, olen saanut kyllikseni sellaisesta äänilajista. — Meillä\noli pelästyneiden ja yksinäisten puoluekokous. Meidän kanssamme on\nturhaa puhua ja neuvotella, meillä ei ole joukkoja. Mutta sen kai te\nkäsitätte.\n\nSENAATTORI\n\nSaatoin arvata tämän tuloksen jo ennenkuin veljenne ryhtyi\nsovitteluyritykseen. Sitäpaitsi ei laillisen hallituksen taholta löydy\nenää mitään sovittelumahdollisuuksia. Sieltä tuli viimeinen vaatimus:\nehdoton alistuminen.\n\nMARIA\n\nSamaa kuuluu Siltasaarelta.\n\nSENAATTORI\n\nMutta sittenkin haluaisin kysyä teiltä... (Puhelin soi, senaattori\nvastaa). Haloo, kyllä. — Mitä sanotte? Vahtimestari Vikberg ammuttu? —\nMitä? Mistä syystä? — Miliisikö? — (Sulkee puhelimen). Ovat ampuneet\nerään vahtimestareistamme. Siis ei enää leikitä. Valloittavat paraikaa\ntätä rakennusta. Kai minäkin saan vieraita.\n\nMARIA (Kädet kasvoilla).\n\nHyvä jumala! Arvasin, että ne ryhtyvät toimenpiteisiin heti\nneuvottelujen rauettua... He eivät saa tappaa, sen täytyy olla erehdys\ntai edesvastuuttomien roistojen työtä.\n\nSENAATTORI\n\nKäsitän, miksi ei kukaan herroista neuvottelijoista ollut halukas\nlähtemään luokseni. Eivät tahdo olla vastuussa edesvastuuttomista\nroistoista.\n\nMARIA\n\nMurhaajat tulevat saamaan rangaistuksen. Ne miehet, jotka tämän talon\nvaltaavat, eivät ole murhaajia, vaan ystäviäni ja tovereitani.\n\nSENAATTIA:\n\nHekö teidän ystäviänne? En pidä siitä.\n\nMARIA\n\nValitan. (Menee).\n\nSENAATTORI\n\nIstukaa neiti, keskustelemme vielä hiukan.\n\nHARTMAN\n\nOvella. Hyvä jumala, lopettakaa jo ja tulkaa. (Poistuu).\n\nMARIA (Rauhallisesti).\n\nEn usko, että he tulevat koskemaan teihin, te olette aina nauttinut\narvonantoa työväen keskuudessa, ja monet tietävät, että viimeinen ja\nainoa sovintomahdollisuus käy teidän kauttanne. Mutta sittenkin olisi\nparasta lähteä.\n\nSENAATTORI\n\nMinulla on laillinen oikeus tähän virkahuoneeseen. Olisin utelias\nnäkemään, kuka uskaltaa käydä minuun käsiksi. — Istukaa neiti Saras.\n(Menee ovelle ja kuulostaa häipyviä askeleita. Sulkee oven.)\n\nMARIA (Tuijottaa ikkunasta ulos).\n\nMiten hyvin minä tunnen tuon laillisuusjärjenjuoksunne.\n\nSENAATTORI\n\nHauska, että käsitätte minua, mutta yhtä hauska olisi minun käsittää\nteidän järjenjuoksunne. Neiti Saras, olen utelias tietämään mitä ne\nsosialistit aikovat tehdä, jotka eivät hyväksy tätä hulinaa. Heidän\nsovittelutehtävänsä on nyt rauennut. Saanko kysyä, neiti Saras, mitä te\naiotte tehdä? Mikä on ohjelmanne?\n\nMARIA\n\nMinun ohjelmani — hyvä jumala — rauha meille ja maailman kansoille —\nvapaus. Vapaus elää, puhua, toimia kansamme tulevaisuuden hyväksi.\nKykenettekö te tuolla puolen barrikaadin antamaan minulle sen vapauden?\nMuistatteko mitä Heine sanoo vapaudesta: englantilainen rakastaa\nvapautta kuin aviopuolisoaan, tanskalainen kuin rakastajatartaan,\nsaksalainen kuin isoäitiään. Mutta tiedättekö, miten suomalainen\nrakastaa vapautta? Kuin veljeään vieraalla maalla. Eikö totta?\n\n(Hartman ja muutamat nais- ja miesvirkailijat poistuvat odotushuoneen\nkautta kiireisesti asiakirjapaketteineen hyvästellen ohimennen\nvahtimestaria, joka sulkee oven heidän jälkeensä ja istuu sitten\njärkkymättömänä pöytänsä ääreen.)\n\nSENAATTORI\n\nVapautta, niin kyllä, mutta ei anarkiaa. (Puhelin soi). Anteeksi.\nHaloo — minä — niin. — Tiedän, että kaikki ovet miehitetään. — Hyvä\non, saatte lähteä. (Sulkee puhelimen). No, neiti Saras, nyt olemme\nviimeiset laillisen hallituksen ja parlamentin edustajat tässä talossa.\n\nMARIA\n\nKunnes ehkä uusi valta muuttuu lailliseksi.\n\nSENAATTORI\n\nSen vallan aikana minä tuskin elän. Saatte sitten tervehtiä uutta aikaa\npuolestani: Moritus te salutat...\n\nMARIA\n\nEhkäpä minäkin tulen kaipaamaan sitä vanhaa aikaa. Olen tottunut\ntappelemaan eduskunnassa teitä vastaan. Tulee ikävä sitä tappelua. Olen\ntottunut vastustamaan hallitusta.\n\nSENAATTORI\n\nOnko nyt sitten syytä lakata vastustelusta?\n\nMARIA (Epätoivoisesti).\n\nOn.\n\nSENAATTORI\n\n(Pannen viimeiset paperit salkkuunsa).\n\nOlemme kai viimeinen valkoinen nainen ja valkoinen mies tässä talossa.\n\nMARIA\n\nAinoastaan valkoinen mies, nainen ei ole valkoinen.\n\nSENAATTORI\n\nMikä nainen sitten on?\n\nMARIA\n\nEi valkoinen eikä sininen, ei punainen eikä vihreäkään. Vain ihminen.\n\nSENAATTORI\n\nNykyään ei olla vain ihmisiä. Ne, jotka eivät ole meidän kanssamme,\novat meitä vastaan.\n\nMARIA\n\nSamoin sanotaan minulle Siltasaarellakin.\n\nSENAATTORI\n\nAivan oikein. He sen myöskin käsittävät.\n\nMARIA\n\nOnhan teillä sitten jotain yhteistä siltasaarelaisten kanssa: yhteinen\nvihollinen, minä, me kaikki sieltä ei-kenenkään maasta, joiden ylitse\nryntäätte, jotka poljette jalkoihinne...\n\nSENAATTORI\n\nAiotte siis pysyä siellä ei-kenenkään maassa? Siellä on teillä hyvin\nsekavaa seuraa: pelkureita, narreja ja idealisteja. Älkää suuttuko, te\nkuulutte siihen kolmanteen ryhmään. Ette siis tule auttamaan minua ja\nlaillista hallitusta.\n\nMARIA\n\nEn, en. Kuinka voisin auttaa teitä masentamaan työväkeä, sitä\ntyöväkeä, jonka puolesta olen elänyt ja ajatellut ja taistellut,\njoiden joukkoon kuulun. Enkä voi auttaa heitä väkivaltaan, hävittämään\nkansalaisvapauksia, kaikkea sitä, minkä puolesta olemme kärsineet\nsortovuosina. Olen sokea, riipun ilmassa, en tiedä, mihin tarttua?\n\nSENAATTORI (Lähestyy ja katsoo Mariaa terävästi silmiin, tarttuu\nhänen käsiinsä). Te tulette auttamaan meitä, sillä meidän puolellamme\non järki. Te olette järkevä nainen. Te ette voi asettua sellaiseen\nvaaraan, että teitä epäiltäisiin heidän ystävikseen.\n\nMARIA (Vetäen kätensä pois). Minä olen heidän ystävänsä. Tulen pysymään\nheidän ystävänään, olkoot he sitten miten mielettömiä tai raakoja\ntahansa.\n\nSENAATTORI\n\nMikä ylpeä kaunis nainen! Käsiä, joihin minä kerran olen tarttunut, ei\ntemmata pois käsistäni.\n\nMARIA (Vie vaistomaisesti kädet taakseen, ikäänkuin kasvaen). Teillä ei\nole lupa tarttua niihin.\n\nSENAATTORI\n\nEn ole tottunut pyytämään siihen lupaa.\n\nMARIA\n\nSitten teidän on totuttava.\n\nSENAATTORI\n\nMinä ennustan teille jotain, Maria Saras: te tulette auttamaan minua ja\ntämän maan laillista hallitusta, joka palauttaa lain ja järjestyksen\nja järjen tähän maahan. Tulette auttamaan minua koko viisaan päänne ja\nhyvän sydämenne voimalla, niin totta kuin nimeni on Marcus Walleen.\n\nMARIA (Tuijottaa kadulle, jossa hämärtyy ja katulyhdyt syttyvät). Niin\ntotta kuin nimeni on Maria Saras en tule auttamaan teitä tämän maan\ntyöväen nujertamisessa.\n\nSENAATTORI\n\nMuistan erään myöhäisen valiokunnanistunnon, jolloin vastustin\nehdottamanne työttömyysmäärärahan myöntämistä. Olitte aivan kalpea\nkiukusta ja pieni verisuoni vasemmalla kaulassanne liikkui. Tulin\najatelleeksi, että teitä on hauska suututtaa. Mieleeni tuli syntisiä\najatuksia siihen verisuoneen nähden. Hämärtää, en näe teitä oikein.\n\nMARIA\n\nSenaattori Walleen, osaan kyllä pitää puoleni.\n\n(Kuuluu miesjoukon askeleita. Käytävästä tulee odotushuoneeseen\npunakaartilaispatrulli).\n\nKOMPPANIANPÄÄLLIKKÖ (Vahtimestarille).\n\nNyt, ukkoseni saatte pitää vähän rokulia, kansa päättää sitten jos\nsaatte jäädä virkaanne. Jos sitten Emä ja Viki jäisivät vartioimaan\ntota ovea. Kattokaa sitten kanssa, ettei sitä tietä pääse kukaan\nlivistämään.\n\n(Sulkee ulko-oven ja panee avaimen naulaan). No, mennääs pojat.\n(Vahtimestari menee murtuneena huoneeseensa. Kaartilaiset poistavat.\nEmä ja Viki asettuvat paljastetuin pistimin ulko-oven molemmin puolin\nja keskustelevat hiljaa keskenään tärkeän näköisinä.)\n\nSENAATTORI (Ovat tuijotelleet kadulle, kevyesti).\n\nKuulitteko, neiti Saras. Taisi tapahtua hallituksen vaihdos ja\nyhteiskunnallinen kumous.\n\nMARIA\n\nKuulin. Ja talo pysyy vielä paikallaan ja katulyhdyt palavat ja\niltataivas ruskottaa kuten ennenkin. Tuo ulkona tapahtuva on suurin\nhistoriallinen tapahtuma tässä maassa. Työväki ottaa käsiinsä vallan\nluodakseen uuden maailman ja tässä minä seison...\n\nSENAATTORI\n\nVanhan maailman edustajan vieressä...\n\nMARIA\n\nEnkä tunne mitään iloa, en voi hengittää, en tiedä, mitä minulle on\ntapahtunut.\n\nSENAATTORI\n\nMinä tiedän, Maria Saras.\n\nMARIA (Pelästyneenä).\n\nTeidän täytyy lähteä heti, teidän täytyy...\n\nSENAATTORI (Sytyttää paperossin).\n\nLuulenpa tosiaankin, että olisi järkevämpää jatkaa tätä intresanttia\nkeskustelua jossain muualla.\n\nMARIA (Hitaasti ja kuuluvasti).\n\nToivon että tulette saattamaan minut kotiin.\n\nSENAATTORI\n\nOn hyvin rakastettavaa, että sallitte minun tulla mukaan. Onhan\nvelvollisuuteni saattaa uusi puoluetoverini kotiin.\n\nMARIA\n\nPyydän, älkää ilveilkö.\n\nSENAATTORI\n\nEttekö anna minulle kättänne, että saisin kiittää teitä rakastettavasta\nvierailustanne?\n\nMARIA (Ojentaa kätensä, jota senaattori pitää pitkään omassaan. Maria\ntempaisee kätensä pois).\n\nOletteko valmis?\n\nSENAATTORI (Astuu ovelle, vääntää sähkön). Jäähyväisvalaistus. (Avaa\noven, kumartaa). Mutta vienhän minä teidät täältä mukanani. (Maria\nmenee edellä odotushuoneeseen, senaattori huomaa vahdit). Oo, täällä\non jo vartijoitakin. (Ottaa Marian turkin). Olkaa hyvä, neiti Saras.\nSaanko auttaa teille päällyskengät? (Maria koettaa estellä). Tämä on\nhyvin mieluinen tehtävä vanhalle miehelle.\n\nMARIA (Hymyillen).\n\nOlen itsenäinen nainen.\n\nSENAATTORI\n\nEtte minun kanssani. (Ottaa hattunsa ja salkkunsa, lähenee ovea). Olkaa\nhyvä, neiti.\n\nI. PUNAKAARTILAINEN\n\nTämä ovi on nyt kiinni. Jos neiti ja herra menisivät paraatiovesta,\nsiellä on tarkastus.\n\nSENAATTORI (Rauhallisesti). Minä kyllä menen tästä ovesta. Olkaa hyvä,\nneiti Saras.\n\n(Punakaartilaiset asettuvat oven eteen.)\n\nI. PUNAKAARTILAINEN\n\nOvi on lukossa, tästä ei mene kukaan.\n\nSENAATTORI\n\nKuka sen sulki?\n\nI. PUNAKAARTILAINEN\n\nMeidän päällikkömme.\n\nSENAATTORI\n\nMinulla on laillinen oikeus kulkea tästä ovesta.\n\n2. PUNAKAARTILAINEN\n\nTaitaa olla se porvarien laki.\n\nSENAATTORI\n\nLaki on sama jokaisella, mies.\n\nMARIA\n\nHerra senaattori, nämä ovat sotilaita ja toimivat määräysten\nmukaisesti. Tulkaa, menemme pääovesta.\n\nSENAATTORI\n\nUnohdin erään tärkeän asian. Haluaisitteko tulla hetkeksi sisään?\n(Menee Marian kanssa työhuoneeseensa). Neiti Saras pyydän teitä, menkää\nyksin pääovesta. Tämä on hyvin ikävä tilanne, toivon selviytyväni tästä\nyksin.\n\nMARIA\n\nMinä lähden samasta ovesta kuin tekin.\n\nSENAATTORI\n\nOdotin sitä, kiitos.\n\nMARIA\n\nMiksi ette tahdo mennä pääovesta? Salkkunneko vuoksi? Otan sen\nkannettavakseni. Minua ei tarkasteta.\n\nSENAATTORI\n\nEn voi asettaa teitä sellaiseen vaaraan. (Hymyillen). No, Maria\nSaraa, enkö sanonut teille, että tulette auttamaan minua ja laillista\nhallitusta. Nyt lauloi kukko ensimmäisen kerran. (Tarttuu Marian\nkäsivarsiin).\n\nMARIA (Ravistaa itsensä irti). Minä vihaan teitä ja teidän\nlaillisuuttanne. Minä en auta teitä. Kuinka te uskallatte?\n\nSENAATTORI\n\nTeidän vuoksenne minä menen tuosta ovesta, koska valtani teidän\nylitsenne ja oma olemassaoloni riippuu siitä, että menen juuri siitä\novesta. (Avaa oven odotushuoneeseen). Olkaa hyvä neiti.\n\n(Itsensä hilliten Maria seuraa senaattoria.)\n\nSENAATTORI (Kuuluvalla äänellä Marialle).\n\nPääseehän tästä ovesta joka tapauksessa nopeammin.\n(Punakaartilaiselle). Missä avain on?\n\nZ PUNAKAARTILAINEN\n\nEmme me tiedä mistään.\n\nSENAATTORI (Koputtaa vahtimestarin ovelle, vahtimestari avaa).\n\nTiedättekö missä ulko-oven avain on?\n\nVAHTIMESTARI\n\nHerra senaattori, ne sulkivat sen eivätkä laske siitä ketään. Pääovella\ntarkastetaan kaikki.\n\nSENAATTORI\n\nOnko avain teillä?\n\nVAHTIMESTARI\n\nTässähän se riippuu naulassa, mutta en minä uskalla kajota siihen.\n\nSENAATTORI (Ottaa avaimen ja menee ovelle).\n\nVäistykää. (Punakaartilaiset kääntävät kiväärinsä eteen).\n\nI. PUNAKAARTILAINEN\n\nHerra on hyvä ja ymmärtää. Meillä ei ole lupa päästää ketään ulos tästä\novesta.\n\nSENAATTORI\n\nPois tieltä, sanon minä. (Miehet ojentavat kiväärinsä häntä kohden).\n\nMARIA (Koettaa hillitä itsensä).\n\nSenaattorilla on kaikkina näinä päivinä ollut oikeus kulkea tästä\novesta. Tässä täytyy olla joku erehdys.\n\n2, PUNAKAARTILAINEN\n\nEi se ole mikään erehdys, selvä määräys se on. Niin se vaan on, että\njos te yritätte tästä ovesta ulos, niin me ammutaan.\n\nSENAATTORI\n\nTässä maassa on ennenkin pistimin uhattu lakia. Minuun eivät kuulanne\nja pistimenne pysty, ampukaa.\n\nMARIA (Kevyesti).\n\nHerra senaattori, laki ei saa tehdä itsemurhaa.\n\n1. PUNAKAARTILAINEN (Vähän nolona).\n\nSenaattori on kovasti ittepäinen. Tarttee mennä vaan paraatiovesta.\n\nSENAATTORI\n\nMinä menen tästä ovesta.\n\nMARIA (Koettaa nauraa heleästi ja luonnollisesti, katsoo\npunakaartilaisiin).\n\nKyllä tuollaiset itsepäiset miehet ovat kauheita. Senaattorin on vähän\nvaikea käsittää, ettei hänellä ole enää valtaa tässä talossa. Ei ruveta\ntekemään tästä nyt murhenäytelmää. No, pojat, kyllä me olemme antaneet\nhänen tarpeeksi selvästi ymmärtää, että hänen laillisuutensa ja\nisännyytensä ovat mennyttä. (Sieppaa avaimen senaattorin kädestä). Ja\nnyt annamme armon käydä hirmun sijasta ja päästämme hänet. (Senaattori\non astunut pari askelta taaksepäin ja hymyilee ivallisesti. Maria\ntarttuu pistimiin tehden itselleen tilaa niiden väliin). Kuulkaahan\npojat, ollaan järkevämpiä kuin laillisuusherrat. Minullakin on kova\nkiire kotiin. (Hymyillen punakaartilaisille). Tunnettehan te minut,\neikö totta. Minä olen Maria Saras.\n\n1. PUNAKAARTILAINEN\n\nOlenhan minä ollu neidin luennoilla työväenopistossa.\n\n2. PUNAKAARTILAINEN\n\nJa minä olen nähny teitä eduskunnassa.\n\nMARIA\n\nKuulkaa nyt, toverit: minä, Maria Saras, avaan tämän oven ja jos siitä\ntulee kysymys niin sanokaa, että tein sen omalla vastuullani. Voinhan\nsitäpaitsi ilmoittaa siitä päälliköllenne, niin ette ole missään\nvastuussa tästä kiusallisesta jutusta.\n\n1. PUNAKAARTILAINEN (Laskee kiväärinsä, raapii päätään).\n\nKyllähän me neiti laskettaisiin, mutta en tiedä kuinka ton herran laita\non.\n\nMARIA (Nauraen ystävällisesti).\n\nMinä olen syypää siihen, että senaattori viipyi näin kauan. Olin juuri\nilmoittamassa hänelle, ettei neuvotteluista valkoisten kanssa enää\ntule mitään. Ulkona on vähän rauhatonta ja senaattori lupasi saattaa\nminut kotiin. (Kääntyy senaattorin puoleen). Olemme tehneet teistä\nvirkaheiton. Ei kai teitä viitsi enempää kiusata.\n\n2 PUNAKAARTILAINEN\n\nMutta kuinkas sen salkun laita on? Kyllä tässä vaan kaikki kattotaan\nmitä ulos viedään.\n\nMARIA (Hymyillen). Ei kai sentään minun papereitani tarkasteta.\nSenaattori oli ystävällinen ja otti kantaakseen salkkuni. (Avaa oven).\nHerra senaattori, nyt näette miten ystävällisiä meidän poikamme ovat.\nKatsokaa, on jotain, joka menee yli laillisuuden.\n\nSENAATTORI (Katsoo häneen terävästi).\n\nNiin on. Niin on. Ja se kiekui kumminkin.\n\nMARIA (Katsomatta häneen).\n\nHyvää yötä, pojat. (Kättelee kumpaakin.) Hyvää yötä. (Menevät.)\n\n(Punakaartilaiset katselevat heidän jälkeensä. 2. punakaartilainen\nojentaa äkkiä kiväärinsä menijöitä kohden. 1. punakaartilainen tarttuu\nhäntä käsivarteen ja huudahtaa: \"Älä\".)\n\nI. PUNAKAARTILAINEN (Sulkee oven).\n\nOlipa se itsepäinen äijä.\n\n2. PUNAKAARTILAINEN\n\nSaakeli, kun ei tästä vaan sais rakkiinsa.\n\n1. PUNAKAARTILAINEN\n\nOnko sulla tupakkaa?\n\n2. PUNAKAARTILAINEN\n\nEi täällä saa polttaa, kuulithan sä, mitä se sano.\n\n1. PUNAKAARTILAINEN\n\nJos pyytäis ton vahtimestarin mummun keittämään kahvit.\n\nVäliverho\n\n\n\n\nTOINEN NÄYTÖS\n\n\nKansaedustaja Maria Saraksen koti. Vasemmalla ovi makuuhuoneeseen,\noikealla eteiseen. Takaseinällä kaksi ikkunaa, joiden edessä raskaat\nsamettiverhot. Vasemmalla flyygeli, oikealla ryijysohva, nojatuolia ja\npöytä. Ikkunain välissä kirjoituspöytä ja sillä puhelin. Väliverhon\nnoustessa istuu Maria flyygelin ääressä hiljaa soittelemassa. Eteisen\novikello soi. Maria lopettaa ja kuuntelee jännittyneenä. Ovelle\nkoputetaan. Maria nousee ja nojaa flyygeliin.\n\nMARIA\n\nSisään.\n\nLEHTORI PENTTI SARAS (Tulee).\n\nIltaa, Maria.\n\nMARIA\n\nSinäkö se olit?\n\nLEHTORI\n\nMitä sinä säikähdit? Ketä sinä odotit?\n\nMARIA (Istuu takaisin flyygelin ääreen).\n\nEn ketään erikoisesti. — Mitä sinne teille kuuluu?\n\nLEHTORI\n\nOvat ampuneet taas erään oppilaistani. Poika taisi olla matkalla\npohjoista kohti. Veivät hänen äitinsäkin tutkittavaksi. Kävin\nVuorimiehenkadulta hakemassa hänet pois. Jumalaut, etteivät ne saa\npuhdistetuiksi sitä pesää. Kaikki muuttuu aina vaan hullummaksi. Mitä\nsinulle kuuluu?\n\nMARIA\n\nMinä en tiedä mitään uutta. Huhuillaan, että Tampere olisi valloitettu.\n\nLEHTORI\n\nÄlä. — Kuulehan Maria, meidän pitäisi kohta kokoontua neuvottelemaan\nkannanotostamme.\n\nMARIA (Lyö voimakkaan akordin, kääntyy puolittain tuolillaan,\nivallisesti).\n\nJoko sinä olet aivan varma siitä, kuka voittaa?\n\nLEHTORI (Sytyttää sikarin). Mitä sinä tarkoitat? Sinulla kyllä pitäisi\nolla minun kantani tiedossasi.\n\nMARIA\n\nÄlä suutu, kyllä minä teidän kantanne tiedän. Olen samanlainen kuin\nte kaikki. (Puhelin soi, Maria kiirehti vastaamaan). Haloo, on kyllä.\nKetä te tahdotte puhutella? Senaattori Walleenia? Ei hän ole täällä. —\nEi vähäisintäkään tietoa. Kuka puhuu? — Ei, en minä voi auttaa teitä.\n(Sulkee puhelimen). Kukahan se oli? Mitä tämä merkitsee?\n\nLEHTORI\n\nMitä varten senaattoria kysytään täältä?\n\nMARIA (Hermostuneesti).\n\nSovimme viikko sitten, että hän tulee luokseni illalliselle.\n\nLEHTORI\n\nMitä hullua? Häntähän haetaan kuin neulansilmää. Etkö kuullut\neilen, että hänen asunnossaan oli ollut hyvin törkeä kotitarkastus.\nHänen vanha äitinsä oli kotona ja pojat kai rintamalla. Itse missä\nsairaalassa lie piileksineekään. Sehän olisi järjetöntä että hän\nkuleksisi kadulla ja tulisi tänne.\n\nMARIA\n\nIhmettelenpä kuka tiesi kysyä häntä täältä.\n\nLEHTORI\n\nEttei se vaan ollut Vuorimiehenkadulta.\n\nMARIA\n\nMuuten en usko, että hän tulee tänään.\n\nLEHTORI\n\nMitä asioita sinulla on hänen kanssaan?\n\nMARIA\n\nEi mitään. Hän kävi joskus täällä juttelemassa, silloin kun vielä\nsaattoi vapaasti liikkua. Tutustuin häneen lähemmin niissä viimeisissä\nneuvotteluissa.\n\nLEHTORI\n\nKuule, Maria, minulla oli oikeastaan tarkoitus varoittaa sinua.\nSotakomsarjus oli ollut ryyppäämässä vanhan Saarnion kanssa ja oli\nudellut sinusta yhtä ja toista. Sinähän olit ollut Walleenin luona kun\nhän lähti senaatista.\n\nMARIA (Kylmästi).\n\nNiin olin. Minä muistan vallan hyvin, miten minulle luvattiin, ettei\nhänen kosketa. Ja sittenkin he aikoivat vangita hänet. Hänhän on\nsentään vapaamielinen ja järkevä ihminen. Mitä he hänestä tahtovat?\n\nLEHTORI\n\nSinun sijassasi olisin varovaisempi. Tarvitsiko sinun viime sunnuntaina\nmennä puhumaan väkivaltaa vastaan. Jos ne saavat todistettua, että olet\nsuhteissa valkoisiin, kuletetaan meidät vielä kaikki Vuorimiehenkadulle.\n\nMARIA\n\nOlisikin jo aika viedä minut sinne, että saisin puhua suuni puhtaaksi\nja huutaa heille heidän tekonsa vasten silmiä.\n\nLEHTORI (Nauraen).\n\nTällä kertaa taitaa meidän kaikkien syrjässäpysyvien\nelämisenmahdollisuus riippua siitä, osaammeko pitää suumme kiinni.\n\n(Ovikello soi, eteisestä kuuluu Katriinan ja miehen puhetta. Maria\npelästyy. Lehtori avaa oven.)\n\nSENAATTORI (Tulee).\n\nHyvää iltaa, herra lehtori.\n\nMARIA (Jähmettyneenä flyygelin ääressä).\n\nTe tulitte siis kuitenkin? Hyvää iltaa.\n\nSENAATTORI\n\nHyvää iltaa, neiti Saras. Minähän lupasin tulla. Olen tottunut pitämään\nsanani.\n\nMARIA\n\nMutta kuinka te uskallatte liikkua kadulla noin — ilman naamiota. Kuka\ntahansa voi tuntea teidät. Se on anteeksiantamatonta.\n\nSENAATTORI (Nauraen).\n\nSe on kaikkein varminta. Sitäpaitsi en tahtonut esiintyä edessänne\nmustapartaisena. Sellaisena ette varmastikaan olisi pitänyt minusta,\nja minä tarvitsen jälleen apuanne. Kun ette suostu auttamaan valkoista\nhallitusta minussa vaan minua itseäni, täytyy minun siis koettaa\nmiellyttää teitä.\n\nMARIA\n\nVähemmän avomielisenä miellytätte minua enemmän.\n\nSENAATTORI\n\nValitan, etten osaa olla mieliksenne.\n\nLEHTORI (On keskustellut Katriinan kanssa ovella).\n\nKylläpä teillä on rohkeutta.\n\nSENAATTORI\n\nMitä rohkeutta tähän tarvitaan. Punaiset urkkijat ovat aivan\nsaamattomia, vailla traditioita ja asiantuntemusta.\n\nMARIA\n\nJa kaikkein pahinta on, että he aliarvioivat porvaristonsa.\n\nLEHTORI\n\nTiedättekö, senaattori, että tänne soitettiin äsken ja kysyttiin teitä.\nTietääkö kukaan tulostanne?\n\nSENAATTORI (Vakavasti).\n\nSen tietävät useat ihmiset, mutta he eivät soittaisi ja kysyisi minua\nsuoraan. Tämäpä on merkillinen juttu.\n\nLEHTORI\n\nNiin, olkaa vaan kiitollinen sille punaisten saamattomuudelle.\n\nSENAATTORI\n\nKyllä, kyllä. — Mitä uutta rintamalta?\n\nLEHTORI\n\nTeidän tietonne taitavat olla tuoreempia kuin minun, vaikka minun\nonnistuikin viime sunnuntaina käydä rintamalla erään ranskalaisen\nsanomalehtimiehen kanssa.\n\nSENAATTORI\n\nSe taisi olla mielenkiintoinen matka.\n\n(Herrat sytyttävät sikaarit. Senaattori nojaa flyygeliin, lehtori\nkävelee edestakaisin. Maria kuuntelee heidän keskusteluaan soitellen\nhiljaa Griegin \"Joutsenta\".)\n\nLEHTORI\n\nSitä saamattomuutta. Yhdeksänkymmentä prosenttia miehistä ilman\nsaappaita, kaupunkilaista työväkeä matalissa kaupunkilaiskengissä,\nvenäläisten annettiin viedä saappaat pois. Neljäkymmentä prosenttia\nmiehistöstä kylmettyneenä ja sairaana pitkin sairaaloita ja kaupunkeja.\nJoku aliupseeri äkseeraa ja opettaa paukuttamaan.\n\nSENAATTORI (Katsoen Mariaan). Mutta miehet tappelevat?\n\nLEHTORI\n\nMiten minua vaivaa se järjettömyys.\n\nMARIA\n\nEtkö tahdo myöntää, että sinua säälittää se järjettömyys?\n\nLEHTORI\n\nSaakelin sääliä. — Kourallinen jääkäreitä hajoittaa sellaisen lauman,\njoka vietiin Tampereelle. Ja sitä kuljetetaan herroiksi: hevoset ja\nreet takavarikoidaan ja niillä sitten ajetaan rintamalle. Eräässä\ntalossa oli seitsemästäkymmenestä lehmästä pari kappaletta jäljellä.\nMiten käynee kevätkylvöjen.\n\nSENAATTORI\n\nEnnen kevätkylvöjä on koko maa selvä. Siihen mennessä on sosialismi\nnujerrettu. (Maria lyö väärän akordin.)\n\nLEHTORI ............\n\nOhoo, ei se ole niin vaan pyssyin ja pistimin nujerrettavissa. Mutta\nhulluksi tulee, kun ajattelee niitä mahdollisuuksia, mitä meillä oli,\nkun tietää, mikä taantumus nyt on tulossa.\n\nSENAATTORI\n\nEntäs ihmisuhrit.\n\nLEHTORI\n\nViis ihmisistä! Ihmisiä syntyy ja kuolee ja syntyy taas. Mutta ne\njärjettömät hävittävät karjakantamme. Miten paljon työtä on uhrattu\nkarjakantamme kohottamiseksi, koko maan hyvinvointihan riippuu siitä.\nViiteenkymmeneen vuoteen emme saa karjakantaamme entiselleen, ihmisiä\nkyllä syntyy.\n\n(Senaattori katsoo hymyillen Mariaa, joka lopettaa särkevään\nepäsointuun ja painaa nyyhkyttäen päänsä nuottitelineeseen. Senaattori\nkatselee ikkunaan päin.)\n\nLEHTORI (Pysähtyy keskelle huonetta).\n\nNo Maria, joko sinun hermosi ovat pilalla? (Maria syöksyy\nmakuuhuoneeseen, senaattori heittää sikaarinsa ja kävelee sanattomana\nkädet syvällä taskuissa). Se nyt vielä puuttuisi, että Mariakin tulisi\nhysteeriseksi. Saakeli, kuinka tämä kaikki käy hermoille.\n\nSENAATTORI (Hymyillen).\n\nKas, se oli kai se karjakanta, jota hänkin suree.\n\nLEHTORI\n\nRaivostun ihan, kun ajattelen niitä idiootteja siellä\nkansanvaltuuskunnassa.\n\nSENAATTORI\n\nMiksi ette asettuneet ajoissa heitä vastaan?\n\nLEHTORI\n\nMissä?\n\nSENAATTORI\n\nKokouksissa, lehdistöissä.\n\nLEHTORI\n\nKokouksissa meidät huudettiin alas ja lehtiä meillä ei ollut. Eikä ole\njoukkojakaan. Ihmiset ovat hullaantuneet. Ei ole työtä, ei ole ruokaa.\nMutta valtaa heillä on, kaarti heillä on, joka ruokkii.\n\nMARIA (Palaa rauhallisena).\n\nPyydän anteeksi hermostuneisuuttani, herra sensuuri.\n\nSENAATTORI\n\nNaisellinen argumentti on välistä hyvin vaikuttava.\n\nLEHTORI (Kuivasti).\n\nMinä näkisin sinut välistä vähemmän naisellisena. Annatko sinä meille\nillallista? Oikeastaan minun pitäisi — (Katsoo kelloaan) — mitä pahusta,\nen minä kuitenkaan voi jäädä. Kulkulupani loppui eilen. Entä te,\nsenaattori, ette kai tekään voi liikkua illalla?\n\nSENAATTORI\n\nKyllä minulla lupia on. Mutta minä taidan jäädä tähän lähelle.\n\nLEHTORI\n\nMaria, anna minulle joku roskaromaani, sitten minä lähden.\n\nSENAATTORI\n\nJalostavaa luettavaa näin odottavalla kannalla ollessa?\n\nMARIA (Ojentaa kirjoja).\n\nMonte-Christo tai Pariisin veripäivät? Suosittelen jälkimmäistä.\n\nLEHTORI\n\nAnna se senaattorille, minulle riittää Monte-Christo. — Hyvää yötä,\nMaria, muista mitä sinulle sanoin. Hyvää yötä, senaattori, muistakaa\nolla varovainen.\n\nSENAATTORI\n\nOlette uskollinen periaatteillenne, herra lehtori, aina varovainen.\nKummallisen varovaisia ne kenraalit ilman joukkoja.\n\nLEHTORI\n\nNiin ovat. Hyvää yötä. (Menee).\n\nSENAATTORI (Nojaa flyygeliin).\n\nSoittakaa minulle Griegiä. Silloin unohdan kuka olette ja kuvittelen,\nettä olette nainen, joka tahtoo auttaa minua ja lakia ja järjestystä.\n\nMARIA\n\nJa minä kuvittelen että olette mies, joka...\n\nSENAATTORI\n\nJoka? Jatkakaa vain.\n\nMARIA\n\nJoka ajattelee muutakin kuin lakia ja järjestystä.\n\nSENAATTORI\n\nEhkäpä.\n\n(Istuu nojatuoliin suljetuin silmin. Eteisestä kuuluu melua, ovi\ntemmataan auki.)\n\nKATRIINA (Ovella).\n\nNeiti, neiti, kyökin oven takana on joukko miehiä ja kuuletteko,\nparaatirapustakin niitä tulee. Hyvä jumala, mitä nyt tehdään?\n\nSENAATTORI\n\nOlen kovasti pahoillani...\n\nMARIA (Hyökkää ovelle).\n\nKatriina vie senaattorin palttoon omaan vaatekomeroonsa ja lakin\npiironginlaatikkoonsa. Sanoo, että meillä oli lehtori käymässä.\n(Katriina poistuu.)\n\nSENAATTORI\n\nOnko teillä mitään piilottamismahdollisuutta? Tai ehkä on selvintä,\nettä en yritä piiloutua. Olen sattumalta vieraananne, silloin he eivät\nvoi ainakaan teille mitään. Elämä on tällaista, Maria. Meiltä jää yhtä\nja toista puhumatta. Käykää joskus äitini luona.\n\nMARIA (Ei kuuntele).\n\nÄlkää puhuko joutavia. — Makuuhuoneessani on vaatekomero, mutta\nvaatekomerot ovat epävarmoja. Ehkä on viisainta, että menette\nikkunaverhojen taakse. Minä jatkan soittamistani ja koetan seistä\nedessänne. Tulkaa tänne heti, heti, heti!\n\nSENAATTORI\n\nJoudutte suureen vaaraan, jos minut keksitään.\n\nMARIA\n\nTulkaa pian.\n\n(Senaattori piiloutuu verhojen taa. Maria jatkaa soittamistaan.\nOvikello soi, Katriina menee avaamaan. Kuuluu miesten puhetta.\nKatriina avaa oven ja osoittaa Mariaa. Sisään astuu kolme miestä:\nkomppanianpäällikkö ja kaartilaiset Salminen ja Jokinen.)\n\nKOMPPANIANPÄÄLLIKKÖ\n\nHyvää iltaa neiti Saras.\n\nMARIA (Nousee pelästyneenä).\n\nHyvää iltaa. Mitä nyt on asiana, kun oikein joukolla tullaan?\n\nKOMPPANIANPÄÄLLIKKÖ\n\nAnteeksi nyt, toveri Saras, mutta meille on ilmoitettu, että senaattori\nWalleen olisi täällä käymässä.\n\nMARIA (Rauhallisesti).\n\nVeljeni, lehtori, oli äsken täällä. Ja mitä ihmettä varten te\nsenaattoria haette?\n\nKOMPPANIANPÄÄLLIKKÖ\n\nOlis vähän asiaa sille. Neiti taitaa laskea leikkiä, kai neitikin\ntietää, että hän niitä porvareita täällä järjestelee.\n\nMARIA (Kävelee kirjoituspöydän luo ja asettuu verhojen eteen).\n\nHän on aina ennen ollut työväen ystävä. Ja jos hän olisikin ollut\ntäällä, niin on minulle aika loukkaavaa, että vainoatte vieraitani.\nTiedetäänkö kansanvaltuuskunnassa, että te kohtelette minua näin?\n\nKOMPPANIANPÄÄLLIKKÖ\n\nOllaan sitä tässä itsekin komsarjuksia. Ja kyllä se nyt on niin, että\nteidän huoneet tarkastetaan. Montakos niitä on?\n\nMARIA\n\nKaksi huonetta ja keittiö ja palvelijainhuone. Olkaa hyvä, ehkä on\nparasta käydä kaikki lävitse.\n\nKOMPPANIANPÄÄLLIKKÖ\n\nNo, Salminen ja Jokinen, menkäähän tuonne ja tarkastakaa kaikki nurkat.\n(Eteisen). Hei, Ryynänen ja Vikmanni, hakekaa tuo kyökin puoli. Anteeks\nnyt vaan, neiti Saras, onhan tämä ikävä velvollisuus, mutta tehtävä\nse vaan on. Kyllä se nyt on niin, että me emme oikein luota toveri\nSarakseen ja lehtori Sarakseen. Ette te enää juuri työväen asioilla\nkulje.\n\nMARIA\n\nTyöväki on kulkenut väkivallan teille.\n\nKOMPPANIANPÄÄLLIKKÖ\n\nEivätkös ne porvarit sitten kulje väkivallan teillä? Onkos neiti\nkuullut mitä Varkaudessa on tehty?\n\nMARIA\n\nEn usko Tiedonantajaanne. Laillinen hallitus ei voi menetellä sillä\ntavoin kun te.\n\nKOMPPANIANPÄÄLLIKKÖ\n\nVai ei neiti usko? Eivätkös ne hyvät ystävät auttaisi neitiä pohjoiseen\nesiin tutkimaan asioita?\n\nMARIA\n\nMolemmin puolin liioitellaan sodan kauhuja.\n\nKOMPPANIANPÄÄLLIKKÖ\n\nNeidillä on täällä hyvä olla. Tulisittepa katsomaan, mitä siellä\nrintamalla saadaan kärsiä.\n\nMARIA\n\nMinäkin lähtisin rintamalle, jos saisin järjen päästäni ja uskoisin,\nettä olette oikeassa.\n\nKOMPPANIANPÄÄLLIKKÖ\n\nKöyhälistövallankumous ei ole ruusuilla tanssimista emmekä ole\ntottuneet silkkivanttuisiin.\n\nKAARTILAINEN (Urittaen ovelta).\n\nEi siellä kyökissä ollut muuta kuin vanha kiukkuinen ämmä, joka haukkui\nsiimat täyteen.\n\nSALMINEN ja JOKINEN (tulevat makuuhuoneesta).\n\nEikä tuolla sänkykamarissa ollut mitään, sen kun hajuvettä vähän\ntirskutettiin päällemme.\n\nKOMPPANIANPÄÄLLIKKÖ\n\nTaitaa sittenkin olla erehdys. Eihän täältä ole muita läpiä ulos?\n(Maria ravistaa päätään). Meillä olisi vähän asiaa senaattorille.\nEiköhän kansanedustaja kaikessa ystävyydessä ilmoittaisi meille, jos\nsenaattori niinkuin sattuisi täällä käymään?\n\nMARIA\n\nEn aio tehdä sitä.\n\nKOMPPANIANPÄÄLLIKKÖ\n\nMinä pyytäisin varoittaa neitiä. Joka ei ole meidän kanssamme, on meitä\nvastaan.\n\nMARIA\n\nOlen Suomen työväen kanssa enkä myönnä teille yksinoikeutta puhua sen\npuolesta.\n\nKOMPPANIANPÄÄLLIKKÖ\n\nTuo on kyllä miehekästä puhetta, vaikkakin naisen suusta. Sanoohan\nporvarikin tulkitsevansa Suomen Työväen tahtoa. Katsokaas,\nkansanedustaja, Suomen Työväellä on nyt oma tahto ja valta ja se tahtoo\ntällä kertaa hävittää porvariston vallan ja nousta itse tilalle.\nVarokaa, kansanedustaja, astumasta työväen varpaille. Hyvää yötä sitten\ntällä kertaa. No, Salminen ja Jokinen, jos sitten lähdetään.\n\nMARIA (Seuraa eteiseen ja odottaa kunnes askeleet lakkaavat kuulumasta.\nKatriina nyyhkyttää tuolilla).\n\nKiitoksia nyt, Katriina, Katriina ei nyt enää itkisi. Eivät ne\nenää tule taisin.'(Katriina poistuu. Kun Maria palaa huoneeseen on\nsenaattori tullut verhojen takaa ja seisoo kirjoituspöytään nojaten.\nMaria hiljaa mutta iloisesti.) Katriina tuo kohta illallista, te olette\nvarmaan nälissänne. Pelkäsin teidän yskivän. Ja koko ajan luulin\nkuulevani hengityksenne.\n\nSENAATTORI\n\nMinä kiitän teitä, Maria neiti. (Suutelee Marian kättä). Nyt kiekui\nkukko toisen kerran.\n\nMARIA (Repäisee kätensä irti).\n\nTuo on julmaa, tuo on hirveää. Ettekö käsitä, että häpäisette ihmistä\nminussa? Kuinka te uskallatte nauraa minulle, olla niin säälimätön?\nKuinka te voitte iloita siitä, että petin noita ihmisiä?\n\nSENAATTORI\n\nIloitsen siitä, että olette nainen. Ovatko he lähempänä teitä kuin minä?\n\nMARIA\n\nOvat.\n\nSENAATTORI\n\nMiksi ette sitten luovuttanut minua?\n\nMARIA\n\nSamasta syystä kuin en ikinä luovuttaisi heitä teille.\n\nSENAATTORI\n\nVain? Odotin muuta syytä.\n\nMARIA\n\nEi ole muuta syytä.\n\nSENAATTORI\n\nVahinko. Totean vain, että olette kaksi eri kertaa pelastanut laillisen\nhallituksen edustajan, vaarallisen miehen, joka valmistaa taistelua\nheidän laumojaan vastaan. Olette tehnyt suuren palveluksen lailliselle\nhallitukselle ja auttanut lain ja järjestyksen palauttamista tähän\nmaahan.\n\nMARIA\n\nMitä varten tämä kidutus.\n\nSENAATTORI\n\nSanon sen teille sitten kun valkoiset joukot marssivat tähän kaupunkiin.\n\nMARIA\n\nJa jos he eivät sitä tee?\n\nSENAATTORI (Hymyillen).\n\nSilloin ehkä vien sen salaisuutena hautaani. (Äänettömyys).\nVuorimiehenkadulla on vangittuna kolme nuorta miestä, he tuovat minulle\ntärkeitä tietoja pohjoisesta. Heidän henkensä on suuressa vaarassa.\nTässä on heidän tekonimensä. (Antaa Marialle paperilapun).\n\nMARIA (Jähmettyen).\n\nJa mitä sitten?\n\nSENAATTORI\n\nMinä pyydän apuanne — en tiedä muuta neuvoa.\n\nMARIA\n\nSitäkö varten tulitte tänne?\n\nSENAATTORI\n\nEn.\n\nMARIA\n\nMitä varten sitten?\n\nSENAATTORI\n\nJos ette ole siitä vielä selvillä, niin turha sitä on sanoin selittää.\n\nMARIA (Menee ikkunan luo, palaa äkkiä varmoin askelin).\n\nTahtoisitteko istua tänne hetkiseksi? Tahtoisin kertoa teille jotain.\n\nSENAATTORI (Istuu nojatuoliin).\n\nMielihyvin. (Maria istuu sohvaan. Senaattori siirtää tuolinsa\nlähemmäksi Mariaa). Sallikaa minun olla lähempänä teitä. Kun on\npakotettu asumaan katakombeissa, katselee mielellään kaunista naista.\n\nMARIA\n\nEn tahdo olla nainen. Tahdon puhua kanssanne kuin ihminen.\n\nSENAATTORI\n\nMinun suussani olette aina nainen.\n\nMARIA\n\nOlen ihminen, Kuuletteko, ihminen. Saanko puhua teille? (Senaattori\nnyökkää). Oli kerran nuori maalaisylioppilastyttö luennoimassa pienen\ntehdaskaupungin työväenopistossa. Sellainen iloluontoinen, riehakka,\ntanssiva tyttö, joka koetti vakavalla naamalla opettaa jotain sieltä\ntäältä kirjoista opittua. Tyttö joutui asumaan tehdastyöläisen\nperheeseen ja seuraamaan heidän elämäänsä, joka oli pääsemättömästi\nja auttamattomasti sidottu tehtaaseen. Jokainen penni oli tarpeen,\njokaikinen tuntipalkan korotus tai vähennys merkitsi muutosta heidän\nelämässään. Isästä poikaan olivat he tehdasta ympäröivän pienen\nturpeen vankeina, ainaisen työnseisauksen uhkaamina. Tuhannet\nheistä olivat vieraskielisen ja -mielisen isännän mielivallasta\nriippuvaisia. Miten kauhistuin, kun äkkiä käsitin, ettei orjuus ollut\nvielä maailmasta loppunut! Minä puhuin heille kansalaisvapaudesta,\nkoetin teroittaa heidän mieliinsä, että he olivat vapaita ihmisiä.\nOnko se vapaa ihminen, joka aina saa vapista olemassaolonsa puolesta\ntoisen mielivallan alla. Vapaa ihminen voi milloin tahansa sulkea\novensa ja lähteä nauttimaan elämästään Välimeren rannalle. Kauhistuin\nhuomatessani, että vain taloudellinen vapaus voi taata todellisen\nvapauden, että ne vapaudet, joista minä heille puhuin, merkitsivät\nvain vapautta kuolla. Ja heitä oli paljon. He tiesivät niin tarkkaan,\nmitä piti tehdä. He hallitsivat laitosta, he tekivät työn, he\ntiesivät, kuinka helppoa olisi ollut ottaa laitos omaksi. Tuntui,\nettä he olisivat vaikka huomenna puhaltaneet pois kapitalistisen\nomistajan. Työ olisi jatkunut, eikä kukaan olisi huomannutkaan, että\nasujamistosta olisi poistunut muuan nimi. Ja sitten se arvoitus;\nkuinka on mahdollista, että jotkut yritykset jaksoivat pitää tuhansia\norjuudessa, että oli olemassa valta, joka otti niiden samojen orjien\npojat, pani heille kiväärin käteen ja hajoitti heidät puolustamaan\nanarkiaa maailman taloudessa ja ehkäisemään saman työväen järjestämästä\nkoko maailman taloutta järkiperäisesti, omistamaan ja hallitsemaan\nsitä, minkä he omin käsin luovat.\n\nSENAATTORI\n\nJa sitten te huomasitte, että orjat eivät kykene pitämään itseään\nkurissa ja luomaan uutta talousjärjestelmää, että sitä orjajoukkoa\nei hallita ainoastaan heidän poikiensa käsiin pannuilla pistimillä\nvaan myöskin moraalin voimalla, lain ja järjestyksen voimalla, jolla\nihmiskunta suojelee olemassaoloaan.\n\nMARIA\n\nJärjestynyt työväki luo omat lakinsa ja järjestyksensä. Siitä\nhetkestä jolloin itsetietoinen massaihminen ottaa vallan käsiinsä,\njärjestää maailman talouden tyydyttämään koko ihmiskunnan tarpeita,\nhävittää aseet, rakentaa ikuisen rauhan kansakuntien välille — siitä\nhetkestä piti tulla ihmiskunnan suuren sunnuntain. (Kätkee kasvonsa\nkäsiinsä). En jaksa kestää tätä, mitä nyt näen. En jaksa nähdä, että\nhe käyttävät teidän vanhan maailman taistelutapoja. En kestä nähdä,\nettä he hävittävät kansalaisvapaudet, että ne, joiden piti lopettaa\nsodat, tarttuvat aseisiin, vangitsevat ja murhaavat. Ihmiset pakenevat\nkauhuissaan kuin pedot toisiaan. Se massa, jonka sisään oli padottu\nuuden maailman luomisvoima — se massa, jonka piti olla vapauden luoja,\nlähti väkivallan teille.\n\nSENAATTORI\n\nSitä massaa käyttävät onnenonkijat hyväkseen.\n\nMARIA\n\nSitä massaa eivät yksityiset jaksa liikuttaa. Se toimii omalla\npainollaan ja pyyhkäisee niin minut kuin teidätkin tieltään. He\novat ryhtyneet teidän tavallanne väkivallan töihin, ovat unohtaneet\nomat uudet aseensa, jotka ovat sana ja järki ja rakkaus uuteen\nmaailmaan. Mutta minulla ei ole oikeutta pysyä syrjässä, käsitän nyt,\nettä minun on lähdettävä heidän kanssaan taisteluun teitä vastaan,\nlähden muistuttamaan heitä heidän omista aseistaan, lähden huutamaan\nväkivaltaa vastaan, tapahtukoon sitten mitä tahansa.\n\nSENAATTORI (Hymyillen).\n\nSiis kehoitatte heitä antautumaan? Se on paras tapa auttaa meitä.\n\nMARIA (Tuskaisesti).\n\nSe ei ole totta. En lähde auttamaan teitä vaan uutta maailmaa, jossa ei\nole väkivaltaa.\n\nSENAATTORI\n\nOlen varma siitä, että autatte minua, Maria. Aikamme ja maamme ei\nole kypsä alhaaltapäin hallittavaksi. Se on suurta mitä pohjoisessa\nnyt tapahtuu. Siellä on noussut talonpoikaisarmeija ajamaan\nperivihollistamme maasta. Jos me emme jaksa käyttää tätä aikaa\nhyväksemme ja osoittautua kansakunnaksi, on edessämme perikato. Vain\nsillä on tällä hetkellä elinoikeus, joka kykenee elättämään kansan,\njoka kykenee kylvämään pellot ja ylläpitämään sellaisen järjestyksen,\nettä pellot tulevat kylvettyä. Te kyllä tiedätte kantani ja sosiaalisen\nohjelmani. Toteuttakaa uusi yhteiskuntanne miten tahdotte, kunhan\nse vaan tapahtuu lain ja järjestyksen puitteissa. En luovuta\nyhteiskuntajärjestystä heidän käsiinsä ennenkuin he ovat osoittautuneet\nkykeneviksi rakentamaan uuden, paremman yhteiskunnan.\n\nMARIA\n\nMitä heidän siis teidän mielestänne olisi tehtävä?\n\nSENAATTORI\n\nAlistauduttava, antauduttava.\n\nMARIA\n\nOrjalaumat vapaaehtoisesti takaisin isäntiensä vallan alle?\n\nSENAATTORI\n\nEhdottomasti. Teidän on oltava järjen ja järjestyksen puolella. Teidän\non autettava minua.\n\n(Ovikello soi. Maria hätkähtää ja tarttuu senaattoria käsivarteen)..\n\nMARIA\n\nUudestaan. Piiloutukaa.\n\nSENAATTORI (Katsoo kelloaan).\n\nRauhoittukaa, Maria. Luulen, että siellä on Hartman ja muutamia miehiä,\njotka tuovat minulle tietoja.\n\nKATRIINA (Hätääntyneenä ovilla).\n\nAvaanko? Mitä teen? Kuka se voi olla?\n\nSENAATTORI\n\nAvatkaa, jos hän sanoo nimensä.\n\nMARIA\n\nTe olette kutsunut heidät tänne?\n\nSENAATTORI\n\nNiin, Maria, olen ottanut itselleni vapauden. Olen kutsunut heidät\nvalkoisen hallituksen avustajan luo.\n\nMARIA\n\nKuinka te uskallatte? Minä tukehdun.\n\n(Eteisestä kuuluu Hartmannin ääni).\n\nSENAATTORI\n\nUskallan, sillä luotan teihin yhtä paljon kuin itseeni.\n\n(Ovelle koputetaan. Sisään tulevat Hartman, vanhempi rouva ja nuori\nmies.)\n\nHARTMAN\n\nIltaa, neiti Saras. Ympäri käydään yhteen tullaan.\n\nSENAATTORI (Tervehtien tulijoita).\n\nSaanko esitellä: rouva Arvonen ja tuomari Lindman — neiti Saras. (Maria\ntervehtii heitä).\n\nROUVA ARVONEN (Itkettynein silmin).\n\nHe ovat... he ovat... kaikki Vuorimiehenkadulla... saimme juuri\ntietää... Siellä on teidänkin poikanne, herra senaattori, minun\nKaarloni ja kolme upseeria... Ehkä ne vielä tänä yönä tappavat heidät...\n\nSENAATTORI\n\nPoikani... Antti... mistä te sen kuulitte? Rauhoittukaa, rouva Arvonen.\nOnko teillä varmat tiedot, tuomari?\n\nMARIA\n\nTeidän poikanne... Se on kauheata... minä valitan...\n\nTUOMARI\n\nÄsken saimme tiedon, että Antti on mukana. Meitä seurattiin alusta\nloppuun saakka. Sitäpaitsi ovat punaiset saaneet joukon teille\nosoitettuja papereita haltuunsa, vaikka taitaa kestää ennenkuin he\nsaavat niistä selvän.\n\nMARIA\n\nTeidän poikanne... se on kauheaa. Minä valitan.\n\nHARTMAN (Istuutuu yksin).\n\nTämä alkaa käydä tukalaksi. Minuakin on käyty pari kertaa hakemassa.\nSkruuvipuulaaki on hajonnut. Kappeli ja Ala-Kämppi kuuluvat\nmenneisyyteen.\n\nSENAATTORI (Tuomarille).\n\nTiedättekö suunnilleen, mitä niissä papereissa mahtaa olla? (Rouva\nArvonen itkee, tuomari katsoo epäillen Mariaa). Voitte puhua aivan\nvapaasti neiti Saraksen läsnäollessa. Hän auttaa meitä ja hänellä on\ntäysi luottamukseni.\n\n(Maria tarttuu kurkkuunsa kuin tukehtuneena, kääntyy pois).\n\nHARTMAN (Kevyesti).\n\nMikä ilahduttava metamorfoosi, neiti Saras. Enkö sanonut, ympäri\nkäydään, yhteen tullaan.\n\nTUOMARI\n\nHeillä on jäljennökset viimeisten mahdollisten toimenpiteiden suhteen\nsen varalta, että punaiset yrittäisivät verilöylyä.\n\n(Maria istuu pää käsien varassa).\n\nTUOMARI\n\nEn käsitä, mitä meidän on tehtävä.\n\nSENAATTORI\n\nHartman, onko sinulla mitään suunnitelmia? Hyökkäys Vuorimiehenkadulle\nolisi kai toivotonta?\n\nHARTMAN\n\nMahdotonta, siitä koituisi hirveä vaara koko siviiliväestölle. Meillä\nei ole oikeutta sellaiseen yritykseen. Siviiliväestö on turvattava...\nmuista Titanicia.\n\nROUVA ARVONEN (Nyyhkyttäen).\n\nSiis ei ole mitään pelastuskeinoa? Poikani, ainoa poikani!\n\nSENAATTORI\n\nRouva Arvonen, siellä on minunkin poikani. Mitä on tapahtuva, tapahtuu.\nEn näe mitään muuta mahdollisuutta kuin pyytää neiti Sarasta käymään\nkansanvaltuuskunnassa komisarion puheilla ja koettaa siten turvata\npoikien elämä. Ehkä heidät saisi Vuorimiehenkadulta vankilaan.\n\nROUVA ARVONEN (Itkien).\n\nRakas neiti Saras, hän on ainoa poikani, armahtakaa häntä. Hän on\nkaikkeni elämässä. Auttakaa meitä, lähtekää sinne. — Et saa koskaan\nitkeä, äiti, sanoi poikani kun hän lähti Saksaan, näe unta onnellisesta\nitsenäisestä Suomesta kuten minä.\n\nMARIA\n\nOnnellisesta...\n\nSENAATTORI\n\nNeiti Saras, teidän olisi kuvattava heidät kevytmielisiksi\nnuorukaisiksi, jotka eivät koskaan ole ottaneet politiikkaan tai sotaan\nosaa. On hyvin mahdollista, ettei heidän papereitaan ole löydetty.\nTärkeintä on saada määräys heidän poistamisekseen Vuorimiehenkadulta.\nOlen varma, että tiedätte mitä on sanottava, olen nähnyt kaksi eri\nkertaa että osaatte.\n\nHARTMAN\n\nHehän ovat teidän vanhoja ystäviänne. Mitä muuta kuin bagateliseeraatte\nkoko jutun. Sanotte, että onnettomat äidit tulivat teitä pyytämään.\n\nTUOMARI\n\nVoisitteko lähteä vielä tänä iltana? Jokainen sekunti on kallis. Minä\nasetan vahdit ja järjestän piilopaikat siltä varalta, että he jo tänään\npääsisivät vapaaksi.\n\nROUVA ARVONEN\n\nRakas neiti Saras, minä rukoilen teitä.\n\n(Senaattori seisoo katsoen Mariaan).\n\nMARIA\n\nMitä te sanotte, herra senaattori?\n\nSENAATTORI\n\nMinä en pyydä poikani puolesta.\n\nMARIA\n\nMinä lähden, herra senaattori, mutta voin sanoa heille vain totuuden.\n\nROUVA ARVONEN\n\nPelastakaa poikani, neiti, ja minä rukoilen puolestanne elämäni loppuun\nsaakka.\n\nMARIA\n\nRakas rouva, täytän ainoastaan ihmisvelvollisuuteni. (Nojaa flyygeliin).\n\nSENAATTORI\n\nNeiti Saras, oletteko selvillä mihin vaaraan asetatte itsenne?\n\nMARIA\n\nOlen, mutta se on ainoa tapa, joka antaa minulle oikeuden katsoa\nihmisiä silmiin.\n\nSENAATTORI\n\nMutta paitsi itseänne saatatte vaaralle alttiiksi myöskin ne nuoret\nmiehet, jotka aiotte pelastaa.\n\nMARIA\n\nMinä vastaan teoistani, herra senaattori. (Menee kirjoituspöydän luo).\nSoitan heti ja kysyn voivatko he ottaa minut puheilleen.\n\nHARTMAN\n\nOlette hermostunut. Ehkä on parasta, että tyynnytte hiukan.\n\nMARIA (On löytänyt numeron). Ei, minua ei vaivaa mikään. (Soittaa).\n96, olkaa hyvä. — Haloo, täällä puhuu Maria Saras — onko se Martti?\n— Saanko tulla puheillesi — vielä tänä iltana — Onko sinulla kokous?\nEi se kestä kauan. Niin, olen vain katsellut teitä — en ole voinut. —\nSaan siis tulla heti. — Kiitos. (Sulkee puhelimen). Jos odotatte minua\ntäällä, niin koetan mikäli mahdollista ilmoittaa sieltä puhelimitse.\nSanon vain pari sanaa, esimerkiksi \"tulen kotiin\", se merkitsee, että\nolen onnistunut, että voitte heti ryhtyä toimenpiteisiin.\n\nSENAATTORI\n\nSaanko puhua hetken kanssanne? Sallitteko toisten mennä viereiseen\nhuoneeseen?\n\nMARIA\n\nOlkaa hyvä.\n\nROUVA ARVONEN\n\nJumala siunatkoon teitä. En uskalla hengittää.\n\nMARIA\n\nEn tiedä onnistunko, mutta lupaan tehdä voitavani. (Rouva Arvonen\nja herrat menevät makuuhuoneeseen, kumartavat Marialle. Maria ottaa\npäällysvaatteena, senaattori auttaa häntä.)\n\nSENAATTORI\n\nMitä aiotte tehdä, Maria?\n\nMARIA\n\nEn voi enää pettää heitä. Kerron heille totuuden pojista ja vaadin\nsittenkin heidän vapauttamistaan. Lähden mukaan heidän työhönsä ja\nkoetan auttaa heitä, mikäli kykenen. En voi tehdä toisin.\n\nSENAATTORI\n\nTeillä on omituinen käsitys ystävistänne. Luuletteko tosiaankin, että\nne miehet tietoisesti vapauttaisivat verivihollisensa, siis pettäisivät\nomat joukkonsa. Minä en sitä tekisi.\n\nMARIA\n\nMies, jonka puoleen käännyn, on maailman parhaita ihmisiä. Hän ei\nvoi antaa niiden poikien kuolla, jos heidän pelastuksensa on hänen\nvallassaan.\n\nSENAATTORI\n\nEhkäpä hän tosiaankin olisi valmis auttamaan, vaikkapa hän\naavistaisikin totuuden. Mutta te teette sen mahdottomaksi heittämällä\ntotuuden vasten silmiä. Vaatisitte häntä pettämään joukkonsa\nsensijaan että uskaltaisitte tehdä sen itse, te, jolla ei ole mitään\nvelvollisuuksia hänen joukkojaan kohtaan.\n\nMARIA\n\nEtte käsitä minun velvollisuuksiani. En vaadi häneltä petosta, vain\ninhimillisyyttä ja armeliaisuutta. Ja sitten lähden auttamaan heitä\nmitättömimmässäkin työssä, mitä he minulle antavat.\n\nSENAATTORI\n\nTe ette mene heidän työhönsä, en voi sallia sitä. Olen hakenut teidät\npois siitä hornan suusta enkä päästä teitä heidän luokseen.\n\nMARIA\n\nMinua ei kukaan käske. En ole lakienne, en järjestyksenne enkä\nsäädöstenne alainen. Olen vapaa kuin taivaan tuuli.\n\nSENAATTORI\n\nSe taivaan tuuli tuli luokseni vapaaehtoisesti. En luovuta teitä\nheille. Vaadin ehdottomuutta, Maria.\n\nMARIA\n\nEtte ajattele poikanne kohtaloa?\n\nSENAATTORI\n\nEn. Ajattelen teitä ja luotan teihin kuin itseeni.\n\nMARIA\n\nKukko ei laula kolmatta kertaa.\n\nSENAATTORI\n\nEi näiden ihmisten, ei poikanikaan pelastamiseksi? Ei minunkaan\nvuokseni, Maria?\n\nMARIA (Syöksyy ovelle).\n\nMiksi kidutatte minua, miksi maailma kiduttaa minua? Miksi maailma\nviruu tuolla haavoittuneena ja uhkaavana ja kiduttaa? Minä rakastan\nsinua.\n\n(Syöksyy ulos lyöden oven kiinni. Senaattori rientää hänen jälkeensä\nkädet ojennettuina.)\n\nSENAATTORI\n\nMaria! (Avaa oven).\n\nKATRIINA (Ovella).\n\nEi senaattori saa mennä ulos. Siellä on alhaalla vahdit.\n\nSENAATTORI\n\nHyvä on, Katriina. (Katriina poistuu. Senaattori istuu kirjoituspöydän\nviereen pää käsien varassa.)\n\nVäliverho\n\n\n\n\nKOLMAS NÄYTÖS\n\n\nSama huone kuin ensimmäisessä näytöksessä. Vastaanottohuoneen\ntakaseinällä on sänky, pöydällä ruoka-astioita ja ruuanjätteitä.\nToisella pöydällä karttoja, nurkassa kiväärejä. Odotushuoneessa\nvetelehtii sohvalla punakaartilaisia. Vanha vahtimestari istuu\npöytänsä vieressä suoraselkäisenä ja virallisena heittäen väliin\nvihaisia silmäyksiä punakaartilaisiin. Väliverhon noustessa puhuu 1.\nkansanvaltuutettu rintamalle lähteville sotilaille.\n\n1. KANSANVALTUUTETTU\n\nToverit, meillä on edessämme taistelu elämästä ja kuolemasta, taistelu\nolemassaolomme ja uuden yhteiskuntajärjestelmämme puolesta. Teistä\nriippuu, tuleeko Suomen työmies pysymään isäntänä tässä maassa ja\nkykeneekö se luomaan uuden, taloudellisen kansanvallan. Toverit,\nlähetän teidät taisteluun Suomen työväen vapauden puolesta, kansan\noikeuksien puolesta. Onnea matkalle, toverit. Eläköön työläisten\narmeija.\n\nNUORI PUNAKAARTILAINEN (Innostuneesti).\n\n\"Ken vaivojansa vaikertaa on vaivojensa vanki, ei oikeutta maassa saa\nken itse sit' ei hanki!\"\n\n1. KANSANVALTUUTETTU (Kätellen miehiä).\n\nOnnea matkalle, toverit! Valloittakaa takaisin Tampere.\n\n(Miehet kättelevät ja lähtevät ulos. Kansanvaltuutettu jää istumaan pää\nkäsien varassa, karkoittaa sitten ajatuksensa, ottaa esiin paperinsa ja\nryhtyy kirjoittamaan. Takaovesta tulee 2. kansanvaltuutettu.)\n\n2. KANSANVALTUUTETTU\n\nKuules, iltaa, onko sinulla vähän aikaa?\n\n1. KANSANVALTUUTETTU (Jatkaa kirjoittamista).\n\nEi paljon. Mitä sinä tahdot.\n\n2. KANSANVALTUUTETTU\n\nMeidän kun huomenna pitäisi kokouksessa ottaa esille se kysymys niistä\nkansakoulujen pulpeteista. Muistathan sinä sen minun mietintöni, jossa\nselitettiin miten epäterveellisiä nämä nykyiset pulpetit ovat. Tässä\nkirjoittavat useat opettajat, että asia olisi hyvin pian ratkaistava.\nTiedäthän miten tavattoman tärkeä se olisi lasten terveyden kannalta.\nPorvariopettajat ovat vastustaneet niitä tähän saakka.\n\n1. KANSANVALTUUTETTU (Heittää kynän pöydälle).\n\nKuulehan Luukkonen, oletko sinä tänään ehkä sattumalta kuullut, että\nSuomessa on sellainen kaupunki kuin Tampere ja että porvarit ovat sen\ntänään valloittaneet.\n\nZ. KANSANVALTUUTETTU\n\nKyllä minä sen olen kuullut. Mutta mitä tekemistä sillä on minun\npulpettieni kanssa? Ei niitä Tampereelta tilata.\n\n1. KANSANVALTUUTETTU\n\nOnkos Luukkonen kuullut sellaista asiaa, että nyt on käymässä\nluokkasota valkoisten ja Suomen työväen välillä? Etkö voisi jättää sitä\npulpettiasiaa siihen asti, kun marssitaan Pohjanmaalle.\n\n2. KANSANVALTUUTETTU\n\nTe ette sitten ajattele koskaan muuta kuin sotaa ja sotaa. Täytyyhän\nkansan tietää minkä puolesta se sotii.\n\n1. KANSANVALTUUTETTU\n\nSinäpä sen keksit, veliseni: pulpettien puolesta. Eläköön pulpetit!\n\n2. KANSANVALTUUTETTU\n\nEi sinun kanssasi voi puhua. Mutta kyllä minä otan huomenna\ntäysistunnossa sen asian esille. Minun tehtäviinihän kuuluu\nkansanvalistusasian hoitaminen.\n\n1. KANSANVALTUUTETTU\n\nKuule, Luukkonen, minä en ole kansa enkä tällä kertaa ole\npulpettivalistuksen tarpeessa. Hyvää yötä. (Jatkaa kirjoittamistaan.\nOdotushuoneeseen tulee käytävän kautta Maria punakaartilaisten\nsaattamana).\n\nMARIA (Vahtimestarille).\n\nOlkaa hyvä ja kysykää voiko kansanvaltuutettu ottaa minut vastaan.\n\nVAHTIMESTARI (nousee ja kumartaa virallisesti).\n\nKenet saan luvan ilmoittaa?\n\nMARIA\n\nMaria Saras, olkaa hyvä.\n\nVAHTIMESTARI (Kumartaa).\n\nNeiti on hyvä ja istuu.\n\n(Punakaartilaiset purskahtavat nauruin. Vahtimestari koputtaa ovelle ja\nmenee ilmoittamaan Marian tulon).\n\n1. PUNAKAARTILAINEN\n\nJumalaut, näittekö sitä vanhaa variksenpelätintä! (Nousee, matkii\nkumarrellen). Kenet saan luvan ilmoittaa — herra kansanvaltuutettu —\narmollinen neiti.\n\nMARIA\n\nÄlkää naurako vanhalle miehelle, toverit. Hän on jäänyt palvelemaan\nkansaa ja on siksi parempi kuin monet muut.\n\n1. PUNAKAARTILAINEN (Hämmentyen).\n\nEmmehän me mitään pahaa, muuten vain leikillä...\n\nVAHTIMESTARI (Palaa).\n\nHerra kansanvaltuutettu pyytää sisään. (Avaa kumartaen oven).\n\nMARIA\n\nNo hyvää iltaa, Martti. Olipas konstikasta päästä tänne. Alhaalla oli\nmiltei ruumiintarkastus.\n\n1. KANSANVALTUUTETTU\n\nIltaa, Maria. Mikä harvinainen ja mikä erinomainen vieras. Katsohan, ne\nvähäiset muodollisuudet ovat sellaisten pienten Charlotte Cordaytten\nvaralta.\n\nMARIA\n\nSinä ainakin muistutat pikemminkin Danton'ia kuin Marat'a.\n\n1. KANSANVALTUUTETTU\n\nTeillä viisailla katsojilla taitaa olla runsaasti aikaa lukea\nhistoriaa, toista on kun täytyy sitä tehdä. Mutta mikä on syynä\ntähän harvinaiseen kunniaan? Varmaankin olemme taas tehneet jotain\npahaa ja ansainneet toraa, tai on sinulla jälleen filantrooppisia\ntarkoitusperiä. Teistä neutraaleista on viime aikoina tullut\ntäydellinen pelastusarmeija. Taidat sinäkin liikkua pelastusretkillä?\nNo, kenen sielu se on tällä kertaa?\n\nMARIA\n\nSinun sijassasi minä häpeäisin että on niin paljon pelastuksen\ntarpeessa.\n\n1. KANSANVALTUUTETTU\n\nKumma kun et yritä toisella puolen. Sielläkin olisi pelastettavia.\n\nMARIA\n\nAnna minulle nimet ja osoitteet.\n\n1. KANSANVALTUUTETTU\n\nJoko sinulla on niin paljon suhteita sinnepäin.\n\nMARIA\n\nKyllä niitä aina saa.\n\n1. KANSANVALTUUTETTU\n\nNe suhteet ovat sangen vaarallisia. Sinusta kerrotaan vaarallisissa\npaikoissa juttuja, murtauduit täältä ulos senaattori Walleenin kanssa.\nMinkälaiset suhteet sinulla on Walleeniin?\n\nMARIA\n\nOnko tämä poliisi —, anteeksi, miliisikuulustelu?\n\n1. KANSANVALTUUTETTU\n\nEi vielä.\n\nMARIA\n\nKuulehan Martti, en tullut keskustelemaan tässä äänilajissa.\n\n1. KANSANVALTUUTETTU\n\nEt, Maria. Tiedän, että tulit puhumaan omalletunnolleni.\n\nMARIA\n\nOnko sinulla se vielä jäljellä?\n\n1. KANSANVALTUUTETTU\n\nJos sen hinnalla voisin ostaa voiton Suomen työväen aseille,\nmenettäisin sen mielelläni.\n\nMARIA\n\nEpäiletkö siis vihdoinkin voiton mahdollisuutta?\n\n1. KANSANVALTUUTETTU\n\nMuistatko, Maria, miten nuorena ylioppilaana vein sinut ensi kertaa\nmukaan työväenyhdistyksen kokoukseen? Annoin sinulle silloin käteen\nKautskyn ja Bebelin.\n\nMARIA\n\nMuistan.\n\n1. KANSANVALTUUTETTU\n\nSenkö sinä niistä opit, että kun työväki tekee epämukavia tyhmyyksiä,\non sinun luovuttava siitä.\n\nMARIA\n\nTekeekö se nyt tyhmyyksiä?\n\n1. KANSANVALTUUTETTU\n\nTekee.\n\nMARIA\n\nJa miksi menit sinä mukaan?\n\n1. KANSANVALTUUTETTU\n\nAivan niin.\n\nMARIA\n\nEtkö uskonut sen voittoon ja oikeuteen?\n\n1. KANSANVALTUUTETTU\n\nEn kumpaiseenkaan, nyt...\n\nMARIA\n\nEtkä uskaltanut vastustaa tyhmyyksiä?\n\n1. KANSANVALTUUTETTU\n\nVieressämme on suuri valtakunta, jossa työväki on ottanut vallan\nkäsiinsä ja meillä se putosi itsestään käsiimme. Mikään voima ei voi\nestää työväkeä toimimasta luokkavaistonsa mukaan.\n\nMARIA\n\nVaikka tietää voiton mahdottomaksi. Kaiken vain onnettomuudeksi ja\nkurjuudeksi?\n\n1. KANSANVALTUUTETTU\n\nEtkö muista joskus lukeneesi, että työväki ei voi olla yrittämättä\nvaltaanpääsyä, että joukoilla on oma logiikkansa, vaikka se viekin\nhetkellisesti perikatoon. Ja meidän viisaiden johtajienko olisi pitänyt\nhyljätä joukot silloin, kun ne kulkevat tuhoaan kohden, sen sijaan että\nkoettaisimme taistella, luoda pakotietä, pelastuksen siltaa, vaikkapa\nRajajoen yli.\n\nMARIA\n\nEikö olisi rehellisempää asettua joelle ja huutaa, että he ovat\nväärässä. Ja hukkua mieluummin heidän jalkoihinsa.\n\n1. KANSANVALTUUTETTU\n\nEtte tekään tee sitä, katsotte vaan syrjästä miten joukot kuohuvat.\nItkekää ja hävetkää arkuuttanne ja viisauttanne.\n\nMARIA\n\nEn voi repiä päätäni olkapäiltäni ja aivoja päästäni ja heittää niitä\njoukkojen tallattaviksi.\n\n1. KANSANVALTUUTETTU (Väsyneesti).\n\nMinä olen sen tehnyt, Maria. Joukot ovat kulkeneet ylitseni ja päästäni\nei ole kohta enää mitään jäljellä.\n\nMARIA\n\nMissä ovat kansalaisvapaudet, joiden puolesta olemme taistelleet puolen\nelämämme ajan? Missä on ihmisten turvallisuus? Sinun diktatuurisi\ntukahuttaa minut.\n\n1. KANSANVALTUUTETTU\n\nVai ei neiti pidä vähemmistödiktatuurista, vai ei pidä? Mutta\nenemmistödiktatuuri olisi kai all right? Voi, kun meiltä tällä kertaa\npuuttui enemmistöstä muutama satunnainen ääni. Tarkoitatko, että jos\nse satunnainen ääni olisi ollut ja meillä olisi laillinen oikeus\nkansallistuttaa pankit ja saattaa voimaan uusi järjestelmä, niin\nsilloin te katselijatkin olisitte tulleet mukaan auttamaan meitä? ja\nsilloin olisi yhteiskunnallistettu työvälineet ja pantu parlamentissa\nkoko programmi toimeen, eikö niin?\n\nMARIA\n\nKyllä.\n\n1. KANSANVALTUUTETTU\n\nEhkäpä porvaristo olisi parlamentin päätösten, mukaisesti luopunut\ntehtaistaan ja maistaan.\n\nMARIA\n\nKyllä.\n\n1. KANSANVALTUUTETTU\n\nMiten sinulla on noin mitätön käsitys ystävistäsi?\n\nMARIA\n\nMe olisimme pysyneet laissa, olisimme antaneet heidän alkaa kapinan\nlaillista hallitusta vastaan.\n\n1. KANSANVALTUUTETTU\n\nSe laillisuusko sinussa niin lujassa istuu? Porvariston Biblia? — \"Mene\nluostariin, Ofelia\".\n\nMARIA\n\nMuistatko Martti, miten meidän vallankumouksemme piti tapahtua?\nJärjestyneen työväen piti kaikkivaltiaana, jalona, suurimielisenä\nhävittää tehtaitten osakerekisterit ja maatilojen lainhuutopöytäkirjat\nja ruveta työvälineitten haltijana järjestämään tuotantoa.\n\n1. KANSANVALTUUTETTU\n\nMutta jos ne osakerekisterit ja lainhuutopöytäkirjat nostavat armeijoja\nja hyökkäävät jaloa järjestynyttä työväkeä vastaan ja uhkaavat sitä\nsaksanpillereillä?\n\nMARIA\n\nOsakerekisterit ja lainhuutopöytäkirjat eivät kykene sitä tekemään. Jos\nmeitä vastaan nousee armeijoita, niin ne eivät ole osakerekisterejä\nja lainhuutopöytäkirjoja, vaan jotain aivan muuta. Se merkitsee, että\nte olette pyrkineet hävittämään muutakin kuin osakerekisterejä, se\nmerkitsee sitä, että ette ole valmiit pitämään valtaa käsissänne, että\nolette asettuneet historiallista kehitystä vastaan. Jos työväki olisi\nkypsä valtaan, ei sen tarvitsisi pelätä talonpoikaisarmeijoita eikä\nkansalaisvapauksia, sillä silloin kaikki muut paitsi kuponginleikkaajat\nojentaisivat sille kätensä. Mutta joukkosi on heikko ja se harjoittaa\nterroria.\n\n1. KANSANVALTUUTETTU\n\nNiin on, Maria. Tämä vallankumouksen työ on likaista työtä. Paljon\nhauskempaa on istua viisaitten teoreetikkojen kanssa lehtoriherran\ntupakkapöydän ympärillä, resoneerata vallankumouksen epäkypsyydestä,\npaheksua sen likaisia metodeja ja olla liikuttamatta puhtaita\ntassujaan. En olisi luullut sinun liittyvän siihen sakkiin. Kuulehan\nMaria, se sivistymätön, se kehittymätön, se likainen työläinen, se\nSaarijärven Paavo sai äkkiä vallan käsiinsä. Ja sinä vaadit, että\nMatin ja Jussin pitäisi lähteä isännän luo ja sanoa, että meillä\non nyt valtaa ottaa kartano valtiolle, mutta ei kuulu vielä olevan\noikea paikka. Älä ole milläsikään, istu vaan paikallasi, me teemme\nedelleenkin päivätyösi. Ja rakas kuponginleikkaaja, leikkaa sinä vaan\nkupongeitasi. Meillä olisi kyllä valta puhaltaa sinut kuponkeinesi\nolemattomiin, mutta katsohan, historiallinen kehitys ei kuulu lupaavan\nsitä. Kuule, Maria, hän on likainen ja ryysyinen ja ajattelematon,\nsellainen, miksi porvaristo on hänet tehnyt. Sinä ja minä emme voi\nestää häntä ottamasta, mitä hän itse haluaa.\n\nMARIA\n\nJa sinä katsot, miten hän syöksyy perikatoon, et koeta estää sitä, et\npuhua järkeä.\n\n1. KANSANVALTUUTETTU\n\nPäinvastoin. Minä teen kaiken voitavani, että hän käyttäisi järkevästi\nvaltaansa. Mutta porvaristo on tehnyt hänet sellaiseksi kuin hän on:\nhän tuhoaa itsensä ja minut — nyt. Pysy vaan poissa meistä. Pysy aina\nsamana pikkutyttönä, jonka kerran kädestä pitäen otin mukaan työväen\npuolelle. Et ole proletaari, siipesi eivät kantaneet yli kuilun.\n\nMARIA (Tukahtuneesti).\n\nMuistan, Martti. Et voi ikinä käsittää. Anna minun tulla mukaasi,\ntyöhösi.\n\n1. KANSANVALTUUTETTU\n\nRoskapuhetta tämä kaikki. Meillä on taistelu elämästä ja kuolemasta, ja\nme rakennamme uusia koulupulpettimalleja ja juttelemme filantropiasta\nja uskomme työväen kaikkivaltaan — ja muistelemme muinaisia ja hempeitä\nasioita. (Ovelle koputetaan). Sisään.\n\n3. KANSANVALTUUTETTU (Tulee).\n\nKas vain, vain on köyhälistödiktatuurin vieraana ihan kansanedustaja.\nPäivää, parlamentti. Kenen porvarin henki on taas vaarassa.\n\nMARIA\n\nValitettavasti hyvin monen.\n\n3. KANSANVALTUUTETTU\n\nTeitä onkin viime päivinä näkynyt täällä harvemmin. Luulette kai, että\npakkaamme kapsäkkejämme, kun Tampere on mennyt. Sano vaan lehtorille,\nettä kyllä Tampere otetaan takaisin, jahka vähän totutaan tähän\nleikkiin. Rintamalta on hyviä uutisia. Viel on joukko voimissaan. Vie\nsellaisia terveisiä ystävillesi.\n\nMARIA\n\nVien kyllä. Koettakaa sitten hankkia siementä kevääksi, että pellot\ntulisivat kylvettyä.\n\n3. KANSANVALTUUTETTU\n\nÄlkää surko, meillä on idässä vilja-aitta.\n\n1. KANSANVALTUUTETTU\n\nMitä asiaa sinulla oli?\n\n3. KANSANVALTUUTETTU\n\nKokous alkaa neljännestunnin kuluttua. En tahdo häiritä enempää. Siis\nnäkemiin, neiti kansanedustaja. (Menee).\n\nMARIA\n\nMartti, hänellä on luja usko.\n\n1. KANSANVALTUUTETTU\n\nSellaisia me tarvitsemme.\n\nMARIA\n\nSiis itsepetosta?\n\n1. KANSANVALTUUTETTU\n\nTää on viimeinen taisto...\n\nMARIA\n\nMartti, tulin luoksesi onnettomien ihmisten puolesta.\nVuorimiehenkadulle on viety viisi nuorta miestä, kaikki 18-19 vuotiaita\nnuoria seikkailijoita. Yksi heistä on tohtori Arvosen poika, hänen\näitinsä oli juuri luonani. Hän on heidän ainoa poikansa. Koeta auttaa\nheitä, Martti.\n\nI. KANSANVALTUUTETTU\n\nOlisi niin paljon autettavia. Onko heillä ollut aseita? Tulevatko he\nrintamalta?\n\nMARIA (Katsoo häneen hitaasti ja raskaasti).\n\nTietääkseni eivät.\n\n1. KANSANVALTUUTETTU\n\nMaria, käsitätkö, että pelaat vaarallista peliä?\n\nMARIA\n\nMuistutan sinua siitä, miten olemme taistelleet kuolemanrangaistusta\nvastaan, Stolypinin hirttonuoraa vastaan. Oletteko unohtaneet kaiken\nsen? Nämä poikaviikarit eivät ole läheskään niin vaarallisia kuin se\nmurhaajasakki, joka Vuorimiehenkadulta käsin terrorisoi koko kaupunkia.\n\n1. KANSANVALTUUTETTU\n\nHe ovat ainoat meistä, jotka käsittävät, että kysymyksessä on elämä tai\nkuolema ja että nyt on sota. He eivät tule puhumaan minulle pulpeteista\neivätkä aja venäläistä sotaväkeä maasta kuten minä. — Tiedätkö, Maria,\nmitä äskettäin tapahtui? Oletko sinä ensinkään huomannut sitä suurta\nhistoriallista tapahtumaa?\n\nMARIA\n\nMitä Martti?\n\n1. KANSANVALTUUTETTU\n\nViaporin linnoitus on Suomen, venäläinen sotaväki luovutti sen meille.\nKävelin eilen yksin pimeydessä Kaivopuiston rantaan ja katselin sitä.\nMieleeni muistuivat koulupojan unelmat...\n\nMARIA\n\nSe on siis totta.\n\n1. KANSANVALTUUTETTU (Mennen ikkunan luo).\n\nOn. Ja totta on, että kun nojasin rantakallioon, löin nyrkkini\nsiihen ja sanoin: olet Suomen. (Kääntyy äkkiä). Ja totta on, että\npuhun sinulle typeryyksiä. Sillä Suomen työväen vuoksi on totisesti\nrikollista typeryyttä iloita venäläisen sotaväen rajan taakse\nlähettämisestä. Totta on, että ne miehet, jotka pyytävät apua sieltä,\novat järkeviä ja ajavat oikeaa asiaa. (Istuu väsyneenä pöydän ääreen).\n\nMARIA\n\nMutta onko teillä enää mitään valtaa niihin miehiin? Jos on, niin\nanna vapauttaa pojat. Älä anna vuodattaa verta. Minä tulen hulluksi,\nkun ajattelen, että sinä, joka olet maailman parhaita ihmisiä, annat\nliittää nimesi veritekoihin.\n\n1. KANSANVALTUUTETTU\n\nOlen lähtenyt leikkiin, Maria. He siellä vangitsevat köyhälistön\nvihollisia, minä täällä vapautan.\n\nMARIA\n\nLakkauttakaa terrori, vapauttakaa vangit. Näyttäkää niille rintaman\ntoisella puolen, että työväki on jalo ja armollinen. Pitäkää kurissa\nomat joukot. Lopettakaa anarkia. Taistele järjestyneen työväen voimalla\nja minä tulen mukaasi tekemään alhaisintakin työtä, mitä minulle\nannetaan.\n\n1. KANSANVALTUUTETTU\n\nJa annamme niiden järjestää selkäpuolellamme aseellisia hyökkäyksiä.\n\nMARIA\n\nOttakaa heiltä aseet pois, kohdelkaa heitä erehtyneinä. Suuri joukko\nvihamiehiänne tulisi työhönne silloin. Antakaa niiden puhua ja\nargumenteerata, älkää tukkiko ihmisten suuta.\n\n1. KANSANVALTUUTETTU (Hymyillen).\n\nKesyttää sanoilla susia!\n\nMARIA\n\nNiin, sanoilla on kesytettävä ja rakkaudella. Lopettakaa murhat ja\nväkivallanteot, vapauttakaa vangit, Martti, pelasta nämä onnettomat.\n\n1. KANSANVALTUUTETTU (Ravistaen päätään).\n\nEmme ole nyt eduskunnan puhujalavalla, Maria.\n\n(Odotushuoneeseen tulee kansanvaltuutetun rouva ruokaportiöörin kanssa).\n\nROUVA (Vahtimestarille).\n\nOnko mieheni tavattavissa?\n\nVAHTIMESTARI (Kumartaa).\n\nRouva on hyvä ja odottaa. Käyn kysymässä, voiko herra kansanvaltuutettu\nottaa vastaan.\n\nROUVA\n\nOnko siellä joku?\n\nVAHTIMESTARI\n\nKyllä rouva, neiti Saras.\n\nROUVA\n\nSitten voin kyllä mennä sisään.\n\nVAHTIMESTARI (Asettuu oven eteen).\n\nAnteeksi rouva, pyydän saada ensin tiedustella herra\nkansanvaltuutetulta. (Menee koputettuun sisään). Herra\nkansanvaltuutetun rouva on täällä, saako hän tulla sisään?\n\n1. KANSANVALTUUTETTU\n\nKyllä.\n\nVAHTIMESTARI (Menee odotushuoneeseen).\n\nOlkaa hyvä, rouva.\n\nROUVA (Tulee sisään).\n\nHyvää iltaa Maria, iltaa Martti. Tuo sinun variksenpelättimesi ei ollut\ntaaskaan laskea minua sisään. (Panee portiöörin pöydälle, ja järjestää\nruokaa esiin). Tule nyt heti syömään, Martti. (Marialle). Voimme tässä\njutella samalla. Vuorokausiin hän ei ole ollut kotona eikä syö, jos en\ntuo ruokaa tänne ja istu vieressä.\n\n1. KANSANVALTUUTETTU\n\nNukun kun silmäni menevät väkisin kiinni ja syön kun vatsani on tyhjä.\nTyönnän ruokaa sisään kuin hiiliä kattilan alle. Olen kone.\n\nROUVA\n\nSinä tapat itsesi, lapsetkin pelkäävät sitä.\n\n1. KANSANVALTUUTETTU\n\nEn tahdo syödä, en tahdo nähdä ruokaa. Minulla alkaa kohta kokous.\n\nMARIA\n\nVoitko sinä auttaa niitä onnettomia? Ellet voi yksin, niin ota asia\nkohta esille kokouksessa. Tiedäthän, että heidät voidaan tappaa millä\nhetkellä hyvänsä. Anna-Liisa, rouva Arvosen poika on Vuorimiehenkadulla\nneljän muun nuorukaisen kanssa ja heidät voidaan ampua milloin tahansa.\n\nROUVA\n\nHyvä jumala, Martti, koeta auttaa heitä. Ettekö te nyt voi hillitä sitä\nVuorimiehenkadun sakkia?\n\nMARIA\n\nJos niille nuorukaisille nyt jotain tapahtuisi, Martti, muistaisimme\nsen ikuisesti. Minä en kestäisi sitä.\n\n1. KANSANVALTUUTETTU\n\nÄlä unohda, että Euroopassa tapetaan tällä hetkellä miljoonia ihmisiä.\nVain työväki voi lopettaa Euroopan murharaivon. Maailma horjuu\nperustuksillaan ja sinä itkeskelet muutamien nuorukaisten vuoksi.\n\nMARIA\n\nNiin teen, Martti, enkä voi sille mitään.\n\n1. KANSANVALTUUTETTU\n\nHyvä on. Meillä on juuri kokous, käyn neuvottelemassa toisten kanssa.\nOdota minua täällä. (Menee).\n\nROUVA\n\nTämä on hirveätä aikaa. En voi nukkua, pelkään niin kovasti Martin\npuolesta. Milloin tämäkin loppunee, Maria, miksi et käy koskaan meillä?\nElän lasten kanssa kuin säkissä.\n\nMARIA\n\nEn ole jaksanut tavata ketään. Käyn koneellisesti työssäni ja iltaisin\nkoetan olla ajattelematta.\n\nROUVA\n\nTiedän ettei Martti tahdo kenellekään mitään pahaa, mutta on niin\nkauheaa, kun lapsia häväistään koulussa. Tukehuttaa koko elämä. Ja\nMartti tappaa itsensä tällä hirveällä työllä. Ja rintamalla aina vaan\nperäännytään. Tänään tuotiin taas hirveän paljon haavoittuneita.\n\n(1. Kansanvaltuutettu palaa komppanianpäällikön ja 3. kansanvaltuutetun\nkanssa).\n\nKOMPPANIANPÄÄLLIKKÖ\n\nIltaa. Niin että vielä kerran tavataan tänä iltana, kansanedustaja\nSaras.\n\nMARIA\n\nNiin tavattiin.\n\nKOMPPANIANPÄÄLLIKKÖ\n\nAina vain sitä pelastusarmeijaa. Menisitte vaihteen vuoksi pelastajaksi\ntuonne toiselle puolelle, jossa meikäläisiä tapetaan.\n\nMARIA\n\nJuuri siksi osoittakaa te, että työväen vallankumouksessa osataan olla\ninhimillisiä.\n\nKOMPPANIANPÄÄLLIKKÖ\n\nJaa, että meidän pitäisi laskea kaikki porvarien vakoilijat irti?\n\nMARIA\n\nKohdelkaa heitä ihmisinä niin heistä ei tule työväen vihollisia.\nNäyttäkää että kykenette ylläpitämään kuria joukoissa. Älkää tuhotko\nihmishenkiä.\n\nKOMPPANIANPÄÄLLIKKÖ\n\nMinä vastustan niiden poikien vapauttamista. Me emme ole vielä ehtineet\ntutkia koko asiaa.\n\n3. KANSANVALTUUTETTU\n\nMitä te heistä tiedätte?\n\nMARIA (Kartellen).\n\nVain sen, mitä onnettomat äidit ovat kertoneet.\n\n1. KANSANVALTUUTETTU\n\nVoitko vakuuttaa, Maria, että he eivät tule rintamalta? Jos voit\nvakuuttaa sen, olen sitä mieltä, että heidät voi vapauttaa ehdolla,\nettä he tulevat tarvittaessa tutkittaviksi. Voitko antaa sanasi siitä?\n\nMARIA (Raskaasti).\n\nMinä... vastaan heistä. Minä itse vastaan heistä.\n\n1. KANSANVALTUUTETTU\n\nHyvä on. Annan määräyksen, että heidät on heti vapautettava. Maria,\ntoivon että täytät lupauksesi ja tulet työhömme.\n\nMARIA\n\nTulen, Martti. (Kansanvaltuutetut poistuvat).\n\nKOMPPANIANPÄÄLLIKKÖ\n\nKansanedustaja Saras, minä aion pitää teitä silmällä. Toivottavasti\ntämä on viimeinen pelastusretkenne porvarien hyväksi. (Menee).\n\nROUVA\n\nNäet nyt, Maria, miten hyvä Martti on. Kunhan ne vaan tottelisivat\nsiellä Vuorimiehenkadulla. Martti kertoi, että ne uhkailevat heitäkin.\nSe Vuorinen on kauhea mies, varo vaan sinäkin häntä.\n\n1. KANSANVALTUUTETTU (Tulee).\n\nAnnoin määräyksen poikien vapauttamisesta. Siellä on kyllä kamala\nmetakka, mutta minulle soitetaan sieltä kohta.\n\nMARIA\n\nKiitos Martti. Minä tulen työhönne, en voi enää istua kädet ristissä.\nMartti, minua hävettää, hävettää.\n\n1. KANSANVALTUUTETTU\n\nJoutavia. Ehkäpä on parempi, että pysyt poissa. (Puhelin soi).\nHaloo, minä — Heidät siis vapautettiin, katsotte, että he pääsevät\nturvallisesti koteihinsa — lupaliput — kaikki siis tottelivat — hyvä.\n(Sulkee puhelimen). No, nyt se on selvä. Minua odotetaan tuolla\nkokouksessa. Hyvää yötä, Maria.\n\nMARIA\n\nMinä kiitän, Martti.\n\n1. KANSANVALTUUTETTU (Nopeasti, mennessään).\n\nJoutavia. Hyvää yötä, Anna-Liisa, en tule kotiin.\n\nMARIA\n\nLuuletko, että voisin soittaa täältä Katriinalle.\n\nROUVA\n\nTotta kai. Sehän menee suoraan sentraaliin.\n\nMARIA (Puhelimessa).\n\n4732. (Odotushuoneesta on sillä valin kutsuttu vahtimestari pois ja\nvahdissa olevat kaartilaiset ovat kuunnelleet kontrollipuhelimen\nkilahtaessa puheluja). Katriina, minä tulen heti. (Puhelimessa kuuluu\nvastaus, Maria sulkee säikähtyneenä ja kiihtyneenä puhelimen).\n\nROUVA\n\nMaria, mitä siellä oli.\n\nMARIA\n\nTaisi olla väärin yhdistetty. Samantekevää, lähden heti kotiin.\n\n1. KAARTILAINEN (Sulkee kontrollipuhelimen, nauraen).\n\nKuule, siellä sanoi yksi miesääni: minä rakastan sinua!\n\n2. KAARTILAINEN\n\nMitä helvettiä, mitä se sanoi?\n\n1. KAARTILAINEN\n\nSe nainen sanoi: Katriina, minä tulen heti. Ja sieltä vastasikin mies,\nminä rakastan sinua, ha, ha, haa!\n\nROUVA\n\nSinä olet aivan kalpea. Voitko pahoin? Istu tähän, eihän tänne kukaan\nnyt tule, kun niillä on kokous. Herranen aika, juo lasi vettä.\n\n(Komppanianpäällikkö on tullut odotushuoneeseen, kaartilaiset\nkuiskailevat hänelle hiljaa.)\n\nKOMPPANIANPÄÄLLIKKÖ\n\nVai niin, vai niin, hyvä on. (Hyökkää puhelimeen). 4362 — haloo,\nSalminen, sano, että kaikki miehet jotka sieltä suinkin joutavat,\nhyökkäävät poikien perässä. — Äskenkö soitettiin? — Poikien\npaperit löydettiin ladosta. — Walleenin poikako? — Lähettäkää heti\nkotitarkastukselle kansanedustaja Saraksen luo ja sen veljen luokse\nmyöskin. Hyvä. (Sulkee puhelimen). Hei pojat, tänne. (Neuvottelevat\nhiljaa).\n\nMARIA (On toipunut).\n\nHyvää yötä, Anna-Liisa, kyllä minä lähden nyt.\n\nROUVA\n\nJään vielä odottamaan Marttia kokouksesta. (Istuu pöydän luo ja ottaa\nlehden). Tule joskus käymään meillä.\n\nMARIA\n\nKyllä, Anna-Liisa, kun joudan. Hyvää yötä.\n\nKOMPPANIANPÄÄLLIKKÖ (Marian tullessa odotushuoneeseen).\n\nNo, kansanedustaja Saras, nyt ovat asiamme selvät.\n\nMARIA\n\nMitä tarkoitatte?\n\nKOMPPANIANPÄÄLLIKKÖ\n\nTehän vastaatte niistä pojista, eikö niin?\n\nMARIA (Tarttuu oven pieleen).\n\nAivan niin.\n\nKOMPPANIANPÄÄLLIKKÖ (Ivallisesti).\n\nMe onnistuimme löytämään niiden viattomien nuorukaisten paperit heidän\nviimeöisestä kortteeristaan. Ja erikoisesti nuoren herra Walleenin\npaperit.\n\nMARIA (Rauhallisesti).\n\nVai niin.\n\nKOMPPANIANPÄÄLLIKKÖ\n\nKas kun ette huomannut sanoa meille, että joukossa oli myöskin herra\nWalleenin poika. Tai ehkette tietänyt sitä? Hänen äitinsähän on\nhaudassa, niin ettei hän voinut itkeä luonanne. Mutta ehkäpä siellä oli\nitse pappa itkemässä. Vieläkö kansanedustaja kieltää nuoren Walleenin\nolevan mukana.\n\nMARIA (Väsyneesti).\n\nEn kiellä valehdelleeni koettaessani pelastaa ihmishenkiä. Ja tulen\nvalehtelemaan teille ja koko maailmalle, jos sillä voisin pelastaa\nyhdenkin ihmiselämän.\n\nKOMPPANIANPÄÄLLIKKÖ\n\nSellaiset valehtelijat ovat vaarallisia näin köyhälistödiktatuurin\naikana. Teidät on kai paras viedä toisten valkoisten valehtelijain\njoukkoon lukkojen taakse, olette siellä vähän paremmassa tallessa. Ja\nsitten lähdemme hakemaan senaattori Walleenin kansanedustajan luota.\n(Antaa määräyksiä kaartilaisille).\n\n(Maria katsoa hätääntyneenä ympärilleen, huomaa vahtimestarin, joka\nseisoo pelästyneenä huoneensa ovella, katsoo rukoilevasti häneen.\nKomppanianpäällikkö ja punakaartilaiset poistuvat Marian kanssa.)\n\nVAHTIMESTARI (Etsii yksin jäätyään luettelosta numeron, kuulostaa\novella ja menee sitten äkkiä puhelimeen.)\n\n4732 — neiti on vangittu, tulevat sinne. (Sulkee puhelimen kiireesti ja\nistuu pöytänsä ääreen järkkymättömään asentoonsa).\n\nVäliverho\n\n\n\n\nNELJÄS NÄYTÖS\n\n\nIso välikkö väliaikaisessa improvisoidussa valkoisten vankilassa.\nTakaseinällä kaksiosainen lasiovi parvekkeelle. Oikealla ovi\nnaisvankien, vasemmalla miesvankien huoneeseen. Vasemmalla, lähinnä\nkatsomoa, ovi käytävään, samoin oikealle. Oikealla ovien välissä\npöytä ja pari tuolia, ikkunoiden alla kapeat koulupenkit. Vasemmalla\novien välissä kasoissa pöytiä ja pulpetteja. Kaikkialla säilyke- ja\nsardiinipurkkeja. Väliverhon noustessa istuu punakaartilainen pöydän\nääressä kivääri polvien välissä ja lukee Tiedonantajaa. Maria avaa\noikealla arasti oven ja pysähtyy kynnykselle.\n\nMARIA\n\nArvasin, että Virtanen on yksin vahdissa. Saanko tulla istumaan\ntänne ikkunan alle, huoneessamme on niin tukahduttavaa ja täällä on\nkevätaurinkoa.\n\nVIRTANEN\n\nTulkaa vain, neiti, tulkaa vain. Saahan täällä istua.\n\nMARIA (Istuu nojaten käsi poskella ikkunaan).\n\nKovastipa tuolla ulkona on tänään levotonta ja touhua. Mitä maailmalle\nkuuluu? Onko Tiedonantajassa mitään uutta?\n\nVIRTANEN\n\nKyllä sinne maailmalle kuuluu yhtä ja toista. Taitaa tulla meille\npiankin lähtö. (Ääntään alentaen). Puhutaan, että saksalaiset ovat\ntulossa Huopalahdesta päin, siitähän ne herrat ovat niin sekaisin.\nVaikka eivätköhän ne ole niitä porvarien juttuja.\n\nMARIA\n\nYölläkin kuului ammuntaa jostakin tuolta etäämpää.\n\nVIRTANEN\n\nMitä lie, ammuskelevat vaan lystikseen.\n\nMARIA\n\nKuinka Virtasen emäntä nyt jaksaa? Onko hän parempi? Mitä tohtori sanoi?\n\nVIRTANEN\n\nEihän sillä enää ollut kuumetta, mutta heikko se vaan on.\n\nMARIA\n\nMitä tohtori määräsi?\n\nVIRTANEN\n\nRuokaa vaan, mutta mistä sitä ottaa. Jaska kun on kanssa kaartissa,\nniin tuo äidille joskus sardiinipurkin, mutta Mari jakaa niitä aina\nlapsillekin. Ne ovat niin kovasti rasvan perään kun ei ole nähty voita\npitkiin aikoihin. Sillä Annikillakin kun on vettä polvessa niin koettaa\nMari sitäkin hoidella, vaikka on itse kuinka huono.\n\nMARIA\n\nEttekö ole yrittänyt Annikkia sairaalaan?\n\nVIRTANEN\n\nTäynnä ne ovat sairaalat, joka paikassa haavoittuneita ja sitten\nporvareita piilossa.\n\nMARIA\n\nVai on niitä porvareita niin kovasti sairaaloissa piilossa.\n\nVIRTANEN\n\nNiin, kun on punainen risti katon päällä niin meinaavat, että se on\nsellainen kyltti, joka suojelee. Kyllähän me niihin päästäis minä\nhetkenä hyvänsä, jos vain viitsittäis mennä. Mutta antaa niiden olla,\neiväthän ne siellä sairaalassa pahaa tee. Mutta se Mari katsoi minuun\nniin kummallisesti, kun tänä aamuna lähdin. \"Tule sinä vaan kotiin\nillalla, Kusti, kun pidän kahvipannunkin kuumana\", sanoi. Ihan pahaa\nteki.\n\nMARIA\n\nMistä Virtanen nyt niin synkkiä ajattelee.\n\nVIRTANEN\n\nNiin, kun se porvari ei tottele. Mutta eipä se neidinkään paikka olisi\ntäällä porvarien joukossa. Kaikkihan me juttelemme, että kyllä se vaan\non kova erehdys, eihän neiti ole tehnyt mitään työväkeä vastaan.\n\nMARIA (Nousee).\n\nEi se mikään erehdys ole! Oikeassa ne ovat. Kyllä minä tämän ansaitsen,\nVirtanen. En minä kelpaa muualle.\n\nVIRTANEN\n\nMitä neiti nyt tuollaisia. Minä tässä kerroin Marille ja Mari ihan\noli vihainen. Se oli kuullut neidin puhuvan eduskunnassa työttömien\npuolesta, niin, että Mari ihan itkeä tillitti.\n\nMARIA\n\nEi mitään Virtanen, ei mitään, kyllä tämä kaikki on oikein.\n\n(Alhaalta kuuluu melua, punakaartilaiset tuovat ruokakoreja sisään).\n\n1. PUNAKAARTILAINEN (Huutaa alas).\n\nMitä te siellä kuhnitte? Hei miehet, tuokaa ylös vaan, ei sieltä mitään\ntaskuun pistetä. Katsohan, eikö se saakelin Salminen kähveltänyt\njotain. Vie se alas, kyllä minä sen opetan.\n\n\n2. PUNAKAARTILAINEN\n\nEi me nyt niiden porvarien sapuskain vaivaisia olla, mutta pojalle\nnousi vesi suuhun. Eihän se meidän soppammekaan lihota.\n\n1. PUNAKAARTILAINEN\n\nMutta jumaliste, porvarien tavaraan ei kosketa.\n\n3. PUNAKAARTILAINEN\n\nJa ka minä vaan vilkasen mitä siellä on.\n\n1. PUNAKAARTILAINEN\n\nPois hyppyset, kyllä ne alhaalla tarkastettiin. Eikö sinussa saamarissa\nole sen verran ylpeyttä, että annat niiden ruokien olla kähveltämättä.\nNo, Virtanen, anna niiden tulla.\n\nVIRTANEN (Menet oikealle).\n\nNo herrat, sapuskat tulivat.\n\n(Vangit: tohtori, arkkitehti ja ylioppilas tulevat).\n\nTOHTORI\n\nHei pojat, mitä maailmalle kuuluu? Mitä viime yönä niin kovasti\npaukuteltiin?\n\n1. PUNAKAARTILAINEN\n\nLystiksemme vain. Ei ne porvarit vielä tule.\n\nARKKITEHTI\n\nMitä rintamalle kuuluu?\n\n1. PUNAKAARTILAINEN\n\nKohtahan me olemme Vaasan veräjillä.\n\n(Ylioppilas kantaa punaisten luovuttamia koreja sisälle).\n\nTOHTORI\n\nJoko saksalainen on kääntynyt takaisin saksojen maalle?\n\n1. PUNAKAARTILAINEN\n\nKas vaan, kas vaan, vai uneksitaan täällä saksalaisista.\n\n(Maria on istunut koko ajan liikkumatta ikkunan luona).\n\nKOMPPANIANPÄÄLLIKKÖ (Tulee).\n\nTäälläpä jaetaan sitä viimeistä ateriaa.\n\nTOHTORI\n\nJoko ollaan niin pitkällä?\n\nKOMPPANIANPÄÄLLIKKÖ (Huomaa Marian, tervehtii ivallisesti ja\nvirallisesti).\n\nPäivää, neiti Saras. Aina vaan ikävissä? Jo ollaan jäljillä, nappaamme\nsenaattorin vielä tänään kiinni ja tuomme hänet vähäksi aikaa seuraksi.\n\n(Maria ei vastaa, käsi takertuu ikkunan pieleen).\n\nTOHTORI\n\nJättäkää neiti Saras rauhaan.\n\nKOMPPANIANPÄÄLLIKÖO (Ivallisesti).\n\nKyllä teidät kaikki jätetään rauhaan, siihen ikuiseen rauhaan, joka\nvallitsee Pohjanmaan lakeuksilla. Pojat, alas!\n\n(Menee punakaartilaisten seuraamina. Arkkitehti ja ylioppilas kantavat\nkoreja sisään, pöydälle jää yksi kori.)\n\nTOHTORI (Katsoo osoitetta). Tässähän olisi neidillekin kori. Teille\nsiis lähetetään ruokaa. Miksi ette ota vastaan kotoa lähetettyä ruokaa.\n\nMARIA (Kiusaantuneena),\n\nMinä tyydyn vankilan ruokaan, siihen, jota vartijatkin syövät. Ei se\nole niin kovinkaan huonoa.\n\nTOHTORI\n\nOlette tavattomasti huonontunut viime aikoina. Olemme kovasti\npahoillamme, kun olette kieltäytynyt vastaanottamasta meidän ruokaamme,\nmutta nythän teille lähetetään kotoa.\n\nMARIA\n\nOlen kieltänyt palvelijaani lähettämästä.\n\nTOHTORI\n\nHiljaa: Olemme saaneet tietoja, saksalaiset ovat tulossa, ehkäpä meidät\nvapautetaan vielä tänä päivänä. On vain pelättävissä, että punaiset\nyrittävät lopettaa meidät. Ystävämme pitävät meitä silmällä, jos he\naikovat perääntyessään tehdä meille jotain. (Ääneen). Kevätkin on\ntulossa, ei hyödytä olla alakuloinen.\n\nMARIA (Väsyneesti, hiljaa).\n\nOnnittelen teitä.\n\nTOHTORI\n\nNeiti Saras, älkää koittakokaan erottautua meistä. Miksi yrittäisitte\nsen tehdä? Olimme alussa teihin nähden epäluuloisia, mutta sitten\nsaimme lähempiä tietoja.\n\nMARIA\n\nOlette kovasti ystävällinen, herra tohtori. Virtanen, ottakaa tämä kori\nja viekää se kotiin Marillenne.\n\nVIRTANEN\n\nVoi neiti hyvä, kiitoksia paljon. Kun minä vaan uskaltaisin. Ehkä on\nparasta, että jaan se toisten kanssa niinkuin ne edellisetkin.\n\nTOHTORI\n\nTe olette itsepäinen. Täytyy ruveta hoitamaan teitä lääkärinä — vanha\ntohtorinna Walleen on pyytänyt huolehtimaan teistä.\n\nMARIA (Katselee ikkunasta ulos).\n\nEi minua mikään vaivaa. Katsokaa, miten ihana kevätpäivä. Eikö ulkona\nole jo ihan lämmintä, Virtanen?\n\nVIRTANEN\n\nLämmintä. Pianhan tästä tulee kesä ja pääsee Jusemuorin luo\nPäijänteelle.\n\nTOHTORI\n\nNiin kai... Päijänteelle... Onkos Virtanen kova kalamies?\n\nVIRTANEN\n\nOlenhan minä sitä haukipoikaa ahdistellut aina kun on verstaalta\nkerinnyt ja kaalimaasta matoja löytynyt. Onkos tohtori ollut\naamusumussa lahden poukamassa täkyjä onkimassa?\n\nTOHTORI\n\nSe onkin hauskinta, kun oikein syö eikä ehdi kaikkia onkia hoitaakaan.\n\nMARIA\n\nHopeainen särkipoika vilahtelee aamuauringossa ja kuovi huutaa\nrantapellolla — kajavat itkevät ulapalla.\n\nTOHTORI\n\nJa soutaa sitten hiljaa karille ja laskee uppikiven.\n\nVIRTANEN\n\nPolviväärääkös tohtori käyttää täyille?\n\nTOHTORI\n\nPolviväärää, vaikka matosongella minä suurimman hauen olen saanut —\nnieli ahvenen ja sain haavin äkkiä alle ja toinen sivalsi kalakirveellä\npäähän. (Ammunta lähenee). Mitä tämä mahtanee olla?\n\nMARIA\n\nEi mitään, ukkosen jylinää vaan. Kunhan ei vaan pelottaisi kaloja\nsyvyyksiin. — Minä pidän perää, Virtanen soutaa ja tohtori hoitaa onkia\nkuntoon. Sumu nousee ylös. Tehin selkä väreilee auringossa, karjakello\nsoi saaressa, sorsaparvi porhaltelee ruohikossa...\n\nTOHTORI\n\nMissä on täkysumppuni, Virtanen. Huopaapas nyt, tässä on karimerkki,\nlasketaan uppikivi.\n\nVIRTANEN\n\nJo meni kivi. Missä on minun pohjaonkeni ja matoastiani? (Kuin matoa\nonkeen pannen). Sinä pahus, luikerrat!\n\n(Ammunta lähenee).\n\nMARJA\n\nUkkosta se vaan on... Kuinka me pidämme sinusta, Päijänne, sumustasi ja\nhymystäsi ja myrskyistäsi ja kareistasi ja ihmisistäsi!\n\n(Alhaalta kadulta alkaa kuulua ääniä ja ammuntaa, pihapuolelta\nkantautuu melua ja komentosanoja. Vasemmalta syöksyvät sisään\nmiesvangit, oikealta tulee muutamia naisvankeja. Maria, Virtanen ja\ntohtori vaikenevat jähmettyneenä.)\n\nARKKITEHTI\n\nMitä tämä on? Ampuvatko ne siellä vankeja vai ovatko suojeluskuntalaiset\ntulossa?\n\nNAISET (Itkien).\n\nEhkä ne tulevat ampumaan meitä.\n\nVIRTANEN\n\nJos herrasväki olisi hyvä ja menisi takaisin huoneisiinsa. Ei tänne\nole lupa muiden tulla kuin tohtorin ja arkkitehdin. Lähtekää nyt heti\npaikalla tai muuten teidät paha perii. Siellä tulee toisia miehiä ylös.\n\nNAISET\n\nHyvä jumala, ne tappavat meidät.\n\nTOHTORI\n\nMinä pyytäisin naisia menemään takaisin huoneisiinsa. Me emme antaudu.\n\n(Ammunta pihalla ja kadulla kiihtyy).\n\nVIRTANEN\n\nPois kaikki.\n\nARKKITEHTI\n\nÄlkää siinä enää rähiskö kiväärinne kanssa. Ehkä meilläkin on aseita.\n\nMARIA (Nousee).\n\nVirtanen, lähtekää kotiin Marinne luo, jos voitte. Ottakaa tuo\nruokakori mukaanne — ja kesällä lähdetään Päijänteelle.\n\nVIRTANEN (Epäillen).\n\nEi kaartilainen voi noin vain lähteä. Kyllä minä kuulun\nluokkasota-armeijaan ja kyllä minä vaan täytän käskyt.\n\nYLIOPPILAS (Ikkunan luona, huutaen, johon huutoon naisetkin yhtyvät).\n\nMinä näin! Minä näin! Siellä kadulla, valkoinen side hihassa! He\ntulevat, tulevat! Herrajumala, katsokaa, saksalainen kypärä!\n\nARKKITEHTI\n\nPojat, aseelliset tänne! (Tarttuu Virtasta käsivarteen). Virtanen,\nlähtekää pois!\n\n(Pihalta kuuluu melskettä, joku huutaa \"Virtanen\". Virtanen katsoo\nympärilleen, ottaa ruokakorin toiseen, kiväärin toiseen käteensä.)\n\nARKKITEHTI\n\nOtetaan siltä kivääri.\n\n(Virtanen pudottaa hämmentyneenä korin ja tarttuu molemmin käsin\nkivääriinsä).\n\nMARIA (Pidättää arkkitehtia).\n\nAntaa vanhan miehen mennä. Ne voivat muuten tulla tänne joukolla ja\nampua meidät epätoivossaan. Älkää herättäkö pelkoa.\n\nTOHTORI\n\nNeiti Saras on oikeassa. Lähtekää, Virtanen, me suljemme oven ja\nlaitamme barrikaadin oven eteen.\n\nARKKITEHTI\n\nHolmberg, onko sinulla asetta?\n\nYLIOPPILAS (Näyttää riemuiten).\n\nSain sen tänään leivässä!\n\n(Ammunta kiihtyy, alhaalla melutaan, naiset painautuvat nurkkaan).\n\nNAISET\n\nHyvä jumala, hyvä jumala.\n\nMARIA\n\nRauhoittukaa.\n\nTOHTORI\n\nNeiti Saras, tulkaa pois sieltä, voivat ampua ikkunasta sisään.\n\nARKKITEHTI\n\nSärkekää pulpetteja että saatte kättä pitempää. Jos ne hyökkäävät niin\nemme anna tappaa itseämme kun elukoita. Naiset toiseen huoneeseen.\n\nNAISET\n\nKuuletteko mikä melu siellä alhaalla on?\n\nARKKITEHTI\n\nTuo ammunta kuuluu sisältä. Tuokaa patjoja oven eteen.\n\n(Ampuminen hiljenee, kadulta kuuluu huutoja).\n\nYLIOPPILAS (Avaa ikkunan).\n\nSiellä on saksalaisia ja meikäläisiä. Hei pojat!\n\n(Kadulta kuuluu suunnaton huuto, ylhäältä vastataan, alhaalla ammutaan,\nkäytävissä kuuluu askelten töminää ja huutoja: \"Hei pojat, oletteko\nhengissä? Avatkaa ovet! Hei pojat, täältä tullaan apuun.\" Ovea\njyskytetään, kaikki purkavat barrikaadia. Sisään syöksyy pari miestä,\noviaukossa vilahtelee saksalaisia kypäriä, \"tapaus, pojat, Helsinki\non kohta meidän.\" Vastaukseksi huudetaan: \"Eläköön, kiitos, kotiin,\nkotiin!\" Vangit syleilevät toisiaan ja suojeluskuntalaisia.)\n\n1. SUOJELUSKUNTALAINEN\n\nEttekö tienneet mitään? Koko kaupunki on kohta selvä. Ottakaa\ntavaranne, niin koetamme saattaa teidät kotiin.\n\nTOHTORI\n\nNe valehtelivat meille viimeiseen saakka. Peräytyvätkö he kaupungista?\nOnko paljon uhreja?\n\n1. SUOJELUSKUNTALAINEN\n\nTekiväthän ne vastarintaa, mutta enemmistö pakeni. Pihalla oli kova\ntappelu, punakaartilaiset pakenivat ja nyt niitä ajetaan takaa.\n\n(Vangit poistuvat tavaroineen käytävään).\n\nHARTMAN (Tulee valkoinen nauta käsivarressaan huohottaen ja hikeä\npyyhkien).\n\nOnko täällä neiti Saras?\n\n1. SUOJELUSKUNTALAINEN\n\nOnko neiti Saras tässä kerroksessa?\n\nMARIA (Levollisesti).\n\nMinä olen täällä.\n\nHARTMAN\n\nTaivaalle kiitos! Te elätte vielä ja kaikki on siis hyvin! (Tarttuu\nMariaa molempiin käsiin). Eläköön valkoinen armeija.\n\nMARIA (Levollisesti).\n\nHyvää päivää, tohtori.\n\nTOHTORI\n\nNo, neiti Saras, tulkaa mukaan, saatamme teidätkin kotiin.\n\n1. SUOJELUSKUNTALAINEN\n\nAnteeksi, mutta minun täytyy pyytää neiti Sarasta vielä jäämään.\n\nMARIA (Kuin heräten).\n\nVai niin, olenko siis edelleen vanki?\n\n1. SUOJELUSKUNTALAINEN\n\nMinulla on senaattori Walleenin määräys.\n\nMARIA (Hartmanille).\n\nMitä tämä merkitsee?\n\nTOHTORI ja ARKKITEHTI\n\nSiinä täytyy olla jokin väärinkäsitys. Näkemiin, neiti Saras. (Menevät\nsuojeluskuntalaisten seurassa).\n\nMARIA\n\nNäkemiin.\n\nHARTMAN\n\nÄlkää pelästykö, Walleen tulee itse teitä hakemaan, kaduilla on vielä\nvaarallista. Hän on käymässä esikunnassa. Kohta on koko kaupunki\nselvänä. On vallan suurenmoista, miten saksalaiset etenevät. Punaiset\npakenevat kuin pelästyneet lampaat.\n\nMARIA\n\nMitä kaduilla tapahtuu? Minä lähden, tahdon nähdä mitä siellä tapahtuu.\nTahdon tietää olenko vanki tai saanko lähteä.\n\nHARTMAN (Kiusaantuneena).\n\nLuonnollisestikaan ette ole vanki. Mehän olemme teille niin suuressa\nkiitollisuudenvelassa. Tehän pelastitte silloin meidät kaikki.\n\nMARIA\n\nEllen ole vanki, niin pyydän saada lähteä.\n\nHARTMAN\n\nNeiti Saras, lupasin Walleenille huolehtia teistä. (Maria juoksee\nviereiseen huoneeseen ottamaan päällysvaatteensa).\n\nSENAATTORI (Tulee kiireisin askelin).\n\nMissä hän on?\n\n(Maria palaa ja pysähtyy oven pieleen).\n\nHARTMAN\n\nTäällä. Olen pitänyt häntä vangittuna, mutta siitä oli kyllä aika jobi.\n(Poistuu hymyillen).\n\nSENAATTORI\n\nMaria.\n\nMARIA\n\nHyvää päivää, senaattori. Mikä dramaattinen jälleennäkeminen. (Ojentaa\nkätensä).\n\nSENAATTORI (Tarttuu hänen käteensä ja pitää sitä kauan omassaan).\n\nOli vähällä jäädä tapahtumattakin. Mitä ne ovat teille tehneet?\nKirottua. Olette aivan nääntynyt. Miksi ette ottanut vastaan äitini\nlähettämää ruokaa?\n\nMARIA\n\nAina vaan toruja. Hauska nähdä, että ainakin te olette oma itsenne,\nherra senaattori.\n\nSENAATTORI (Tarttuu häntä käsivarsiin).\n\nMiksi kidutitte itseänne? Olin välillä tulla hulluksi.\n\nMARIA\n\nVankilaruoka oli erinomaisen tyydyttävää. — Saanko nyt lähteä vai\nolenko edelleenkin vanki?\n\nSENAATTORI\n\nOlet. Yhä edelleen. Minun vankini. Et enää karkaa käsistäni kuten sinä\niltana. Tulin hakemaan valkoisen naiseni kotiini. Lupasinhan tulla.\nValkoiset joukot ovat valloittaneet maan ja vapauttaneet sinutkin\nminulle. Älä ole enää itsepäinen, ei se enää auta. Olet ollut juuri\nsitä, mitä olen sinun tahtonut olevan, Maria.\n\nMARIA\n\nEn käsitä, mitä olen ollut, Marcus. Haet minussa sellaista, jota en\nole. Sinä pakotat minua, koska pidän sinusta, olen vain ihminen.\n\nSENAATTORI\n\nOlet sitä mitä tahdon sinun olevan. Olen luonut sinut itselleni. Naisen\nsinussa olisin voinut ottaa milloin tahansa, mutta minun täytyi ottaa\nsinut heidän joukostaan, tehdä sinusta työtoveri, vaimoni, rohkea,\njärkevä nainen, joka auttaa minua ja joka on kypsynyt unohtamaan\nmenneisyytensä ja murtautumaan luokseni puolue-ennakkoluulojen lävitse.\nKäsitätkö, tyttö, sinä. Minä rakastan sinua, Maria!\n\nMARIA\n\nMarcus, minä pelkäsin puolestasi, pelkäsin heidän löytävän sinut,\nkiduin — eikä missään maailmassa ole autiota saarta jossa me kaksi\nvoisimme elää, johon ei kukaan, kukaan saisi tulla?\n\nSENAATTORI (Hymyillee).\n\nRakentaisimme sinne samanlaisen yhteiskunnan, missä nyt olemme. Tulet\nmahtumaan maailmaani, jossa vallitsee laki ja järjestys.\n\nMARIA\n\nEt pidä minusta itsestäni, Marcus, minun avuttomasta itsestäni vaan\njostain naisesta, joka auttaa lakia ja järjestystä. (Ammunta alkaa\nuudelleen). Mitä se on? Taas ammutaan.\n\nSENAATTORI\n\nNyt et ajattele mitään muuta kun minua, kuuletko. Kaikki muu on\nsivuseikka.\n\nHARTMAN (Koputtaa, tulee).\n\nAnteeksi, nyt, Marcus, mutta majuri alhaalla ilmoitti, ettei\nsenaattorin pitäisi lähteä täältä liikkeelle. Koko korttelissa on\nkäynnissä ankara taistelu. Minäkään en pääse mihinkään.\n\nSENAATTORI\n\nHartman, saanko esittää morsiameni. (Maria säpsähtää). Niin, niin,\nMaria, otan itselleni vapauden.\n\nHARTMAN\n\nOnneksi olkoon teille molemmille. Eihän se mikään uutinen ole,\nhuomasinhan minä sinun meininkisi jo senaatissa.\n\nSENAATTORI (Nauraen).\n\nEihän sitä tainnut olla vaikea huomata.\n\n(Ammunta kiihtyy).\n\nMARIA\n\nTohtori Hartman, mitä tämä on?\n\nHARTMAN\n\nAmpuvat hullut vielä ullakoilla ja kellareista. On suorastaan\nrikollista yrittää vielä vastustaa.\n\nMARIA\n\nSe on toivottomuutta, ettekö käsitä, hirveää toivottomuutta.\n\nSENAATTORI\n\nKäsittämätöntä on mieletön valehteleminen. Vielä tänä aamuna\nilmoitettiin, ettei saksalaisia ole liikkeellä.\n\nHARTMAN\n\nNiille valehtelijoille ei ole muuta neuvoksi kuin seinää vasten.\nYlimalkaan on vankien otto täysin turhaa. Nyt pitää tehdä puhdasta.\nOlemme tarpeeksi kärsineet kellareissa.\n\nSENAATTORI\n\nNe, jotka eivät antaudu saavat ansaitun rangaistuksensa.\n\nMARIA\n\nAnsaittu rangaistus! Marcus, ovatko he sen ansainneet? Olemme kaikki\nansainneet rangaistuksen siitä, mitä on tapahtunut.\n\nHARTMAN\n\nEn ainakaan minä. Kaikki on sosialistien kiihotusta. Anteeksi vaan,\nmutta olettehan nyttemmin meikäläisiä.\n\n(Ammunta lähenee).\n\nMARIA (Syöksyy ikkunaan).\n\nEn voi, en voi. Eivätkö ne lakkaa hävittämästä toisiaan. En voi elää,\nminun täytyy nähdä mitä tapahtuu.\n\nSENAATTORI (Yrittää saada hänet pois ikkunasta).\n\nMaria, tule pois. Laillinen yhteiskunta puolustautuu siellä järjetöntä\nväkivaltaa vastaan.\n\nMARIA\n\nVirtanen! Siellä on vanha Virtanen ja kaikki muut vartijat seinää\nvasten! He ampuvat ihmisiä!\n\nSENAATTORI (Kantaa Marian pois).\n\nMaria, rauhoitu, tämä on sotaa!\n\nMARIA\n\nMarcus, he armahtivat poikasi, sinun täytyy auttaa heitä. En voi elää,\nkun ihmisiä tapetaan. Sinun täytyy olla suuri. Me olemme samaa kansaa,\nhe ovat veri verestämme. Minä pyydän, auta heitä, puhu upseereille.\n\nSENAATTORI\n\nMinulla ei ole valtaa muuttaa sotilaiden määräyksiä. Tuo ulkona\ntapahtuva kulkee omien lakiensa mukaan.\n\nMARIA\n\nMe olimme äsken yhdessä Päijänteellä kalastamassa Virtasen kanssa. Hän\non seitsemän vuotta virunut vankilassa tämän kansan puolesta. Auta\nhäntä ja niitä tuhansia hänen kanssaan. Ei ole rakkautta maan päällä,\njos ihmiset tappavat toisiaan.\n\nSENAATTORI\n\nMuista Maria, sinulla ei ole mitään tekemistä heidän kanssaan. Sinun on\nkestettävä tämä.\n\nHARTMAN\n\nMiehet olivat piiloutuneet kellareihin ja ullakolle ja ampuivat\nmeikäläisiä takaa. Heidän joukossaan oli vartijain päällikkö, joka\nuhkasi ampua kaikki vangit.\n\nMARIA\n\nEpätoivoissaan: Kaikki nuo alhaalla ovat samoja ihmislapsia, kaikki\nyhtä rakkaita minulle. He eivät saa tappaa toisiaan, Marcus, minä\nolen nainen, olen yksi ihmiskunnan äideistä enkä kestä että lapsiani\nhävitetään. He ovat tahtoneet luoda uuden maailman eivätkä ole\nonnistuneet. Pelasta nämä ihmiset, joiden kanssa meidän on sovittava\ntähän maahan.\n\nSENAATTORI\n\nTämä on itsenäisen valtiomme synnytystuskaa.\n\nHARTMAN (Leveästi).\n\nParasta on, että tekevät selvän kaikesta. Mitä niitä vanhoja ruveta\nsyöttämään, eivät tuollaiset vankilassa parane. Yhdellä kertaa niistä\nroistoista on päästävä, etteivät tule taas työttömyysmäärärahoja\nvaatimaan.\n\nMARIA (On kuunnellut kädet kurkkuun puristettuina).\n\nTe peto, te peto! Auta minua, Marcus, auta!\n\nSENAATTORI\n\nMaria, Hartman on muuten vain innostunut, ei hän ole paha ihminen.\n— Minä käyn alhaalla puhumassa, vaikka en usko sen auttavan. (Ulkoa\nkuuluu yhteislaukaus). Liian myöhään.\n\nMARIA (Juoksee ikkunaan).\n\nTe pedot! (Kädet silmillä). Minä näin, minä näin omin silmin, enkä voi\nrepiä pois silmiäni. — Minä näin!\n\nSENAATTORI (Tarttuu hänen käteensä).\n\nMaria, näin emme voi elää. Sinun täytyy rauhoittua, ja katsoa elämän\ntodellisuutta silmiin. Kapinoitsijain ja rikollisten on saatava\nansaittu rangaistus.\n\nMARIA (Äkkiä kovettuen).\n\nMinä näin ansaitun rangaistuksen, minä näin sen, Marcus, se on kuilu\nmeidän välillämme, jonka yli ei ole siltaa.\n\nSENAATTORI\n\nOlen kantanut sinut käsilläni kuilun toiselle puolen.\n\nMARIA (Rauhallisesti).\n\nSe harmaa, harvasanainen joukko, joka kuolee tuolla sanattomana,\nnimettömänä tulevaisuuden nimessä — se joukko seisoo muurina välissämme\n— niin kauan kun pidät sitä rikollisena.\n\nSENAATTORI\n\nMaria, sinua sekä minua voitaisiin epäillä punaisten ystäväksi. Meillä\nei ole varaa asettua aikaamme ja yhteiskuntamme vastaan. Elämme vain\nyhden elämän. Meillä ei ole varaa jäädä yksin ja menettää ystäviämme.\n(Tarttuu Marian käsivarsiin).\n\nMARIA\n\nÄlä koske minuun, Marcus. Pelkään että kätesi ovat savea ja murenevat.\n\nSENAATTORI\n\nMinun sinä olet käytitpä mitä tahansa loitsuja minua vastaan. Sanat\neivät mahda mitään verolle, Maria.\n\nMARIA\n\nEivät sanat meitä eroita vaan haavat tässä, mihin kuulanne sattuivat.\nEtkö näe Marcus, miten minusta vuotaa verta?\n\nSENAATTORI\n\nOle järkevä, Maria, vien sinut kotiisi.\n\nMARIA\n\nMinulla ei ole kotia, kun tuolla tapetaan ihmisiä. — Sinä et tunne sitä\ngraniittiristiä, jonka painamana kuljen. Sen ristin alla kulkevat tämän\nmaan harmaat, nimettömät joukot. En voi ottaa osaa voitonhuumaasi.\nMinun ristini alla on tilaa, jos haluat tulla mukaani, niin ei ole\nsellaista kuolemaa, johon en sinua seuraisi...\n\nSENAATTORI\n\nMeidän kahden paikka ei ole rikollisten maankavaltajien joukossa. . .\n\nMARIA\n\nEmme puhu enää samaa kieltä. En usko, että on olemassa valtiollista\nrikosta. Maailman valtadraama on sanellut teille ja heille asemansa.\nTe puolustatte olevaista, he tulevaista, mutta se taistelu on käytävä\npuhtain asein, armahtakaa, jotta teitä armahdettaisiin.\n\nSENAATTORI\n\nOlen elämässäni tottunut luopumaan kaikesta vakaumukseni vuoksi. En voi\ntinkiä käsitteistäni, Maria, elämäni tie on viitoitettu.\n\nMARIA\n\nSille tielle en tule. Täytyy löytyä joku toinen tie, jota voimme\nyhdessä kulkea, me kaikki, jotka olemme täynnä haavoja ja tuskaa — tie\njoka johtaa tulevaisuuteen.\n\nSENAATTORI\n\nMikä on se tie?\n\nMARIA\n\nEtsi se tie, Marcus rakas, meidän täytyy löytää se. (Ojentaa hänelle\nkätensä).\n\nSENAATTORI\n\nEn voi päästää sinua, kaduilla taistellaan...\n\nMARIA\n\nMinuun eivät kuulat ja pistimet pysty. (Syöksyy ulos).\n\nSENAATTORI\n\nHäneen eivät kuulat eivätkä pistimet pysty... Se tie... (Aikoo lähteä\nMarian jäljessä).\n\nHARTMAN (Asettuu hänen eteensä).\n\nTuo on teologiaa. Tulkoon laki ja järjestys.\n\n\n\n"]