Flora fennica

FLORA FENNICA — SUOMEN KASVISTO

Koelma

Kirj.

ELIAS LÖNNROT

Suomalaisen kirjallisuuden Seuran Toimituksia. 24 Osa,

Helsingissä, Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 1860.

      Imprimatur:  Heimbürger.

Alkulause.

Tarpeellisinten ja hyödyllisinten koulu-oppien sekaan on epäilemättä kasvioppi luettava. Se tarjoaa samassa sielun, kun ruumiinki voimille hyvin sopivaa ja otollista harjoitusta, eikä kun moni muu oppi-aine yksipuolisesti ainoastaan edellisille. En tiedä, mikä paremmin kun kasvioppi totuttaisi harjoittajaansa omavaraiseen tutkintoon ja ulkonaisten erinäisyyksien tarkkaan havaintoon, enkä myös, mikä oppilaiselle saattaisi paremman mielihyvityksen, kun se, että äsken tuntemattomista kukista sai tuttavia itselleen, tuttavia, jotka jälkeenpäinkin usein näkee ja joiden seurassa voipi monta iloista hetkeä viettää, monella suloisella muistolta mieltänsä lohdutella, ettei suuresti kaipaakkaan muita joutavia, usein turmelevaisiaki seuroja. Kasvien tutkinto ja niistä omalla työllään selvän saaminen totuttaa hänen vähitellen muistakin ennen tuntemattomista kohdista selvää pyytämään, eikä heti epäilyksiin heittäytymään, kun jotain sellaista eteen sattuu.

Outoin uusien kasvien etsintö-matkat ahoilla, nurmilla, kedoilla, laksoissa, mäillä, vuorilla ja tuntureilla, soissa, rämeissä ja korpiloissa saattaa myös ruumiille kyllä terveellistä liikuntoa, ettei olekkaan suurta vaaraa ja pelkoa kirjan ääressä koukkuun kasvamisesta. Eikä se aika, mikä semmoisiin matkustuksiin kuluu, tule juuri mihinkään lukuun, sillä istua ihminen ei muutenkaan aina jaksa, jonka tähden moni paremman puutteessa etsii väliaikaista liikuntoa turhissa, usein vahingollisissaki huvituksissa.

Kasviopin sanotaan myös vaikuttavan siveämielisyyttä, tyyneyttä ja lempeyttä harjoittajissansa, joka kyllä onkin uskottava asia, sillä monet muutkin ulkonaiset kohdat, joiden vaiheella tulet, kauvemmin elämään, usein taivuttavat mielen mukaansa.

Erisanoista, joita kasviopissa, kuin muissakin itsenäisissä tietohaaroissa tavataan, ei tarvitse kenenkään pelästyä, jotta niiden tähden heittäisi koko kasviopin sikseen. Onhan merimiehilläki paljo omia sanoja, mutta ei kukaan merimieheksi rupeava niitä pelänne. Kasviopin erisanat suomenkielessä eivät paljon eroakkaan tavallisista sanoista, ja toisekseen voipi jo vähemmälläki niiden tuntemisella ruveta erityisiä kasveja tutkimaan, jonka alla erisanat ikään kuin itsestään pian selviävät ymmärrettäväksi.

Melkein tähän tapaan koin jo 13 vuotta sitte kansan opetuksesta kirjoittaissani kasvioppia puolustella[1], eikä ole syytä nytkään toisin siitä ajatellakseni. Sopimattomasti kyllä tähän asti meillä ei ole ollut suomalaista kasvioppia, ja juuri sitä puutosta olenki tällä tekoseltani pyytänyt poistaa. Tunsin kyllä jo työhön ruvetessani oman kehnouteni siihen, kun en koskaan olekkaan varsinainen kasvitutkija ollut, ja siitä sille itse työki vielä monasti uudelleen muistutti minua, vaikka en kuitenkaan hennonnut heittää yritystäni, kun tietämätöntä oli, ottaisiko joku toinen sitä pitkään aikaan toimittaakseensa. Nyt valmistuneena olkoonpa tämä kasvioppi millainen hyvänsä, se ansio on sillä kuitenki, että on tien raivaajana vastaisille paremmille.

Parhaana ja alinomaisena apunani olen käyttänyt seuraavia:

1. Herbarium Musei Fennici af W. Nylander och Th. Salan. Helsingf.

1859. 2. Handbok i Skandinaviens Flora af C. Hartman. Stockholm

1858. 3. Svensk Flora af S. Liljeblad. Upsal. 1816 4. Svensk Botanik

1802-1843.

Ensimäistä olen seurannut kasvien järestämisessä ja kasvanto-paikkain osottamisessa. Kun siinä ei kuitenkaan nimitetä muita paikkoja, kun mistä niitä on museon kokoukseen saatu, niin moni kasvi kyllä kasvaa laajemmaltaki Suomessa, kun minkä samat osotukset viittaavat.

Enimpien kasvien suku- ja lajiselitys, kukkima-ajan ja kasvi-alan määräys, kasvin tavallisuus tahi harvinaisuus on n:o 2:n mukaan [2]. Muutamat Suomen kasvit niissä suhteissa välistä vähän eroavat ruotsalaisista vertaisistansa, jota eroamista kuitenki harvoin on määrätä taidettu.

Kasvien ja kasviosain lääkevoima tahi muu hyöty ja käytäntö on enimmiten n:o 3:n ja 4:n jälkeen. Tässä sopinee muistuttaa, täyden lääkevoiman olevan juurissa ainoastaan varhain keväällä tahi myöhään syksyllä koottuna, kuorialueissa ennen lehden puhkeamista, varsissa ja lehdissä vähä ennen kukkimista, kukissa ja kukkapäissä juuri kukkimisen alussa, marjoissa ja siemenissä valmistuneina, ja että ne ovat silloin poutasäällä koottavat ja sitte varjopaikassa, ei päivänpaisteessa, kuivattavat. Lajiselitysten Hartman'ista suomentamisessa on Nurmijärven pitäjän koulumestari Malakias Kostiander minua paljon auttanut. Sammalkasvienki lajiselitykset olivat jo kirjoitettuna valmiit, mutta kun kirja niistä olisi useampaa arkkia suuremmaksi kasvanut ja harvat niitä kuitenkin olisivat kysyä tainneet, niin päätin ne kokonaan pois jättää. Luultavasti on ensi-alkaville jo kylliksi niiden sukuselityksestä yksinänsä. Suomalaisia nimiä muutamilla kasveilla oli liiaksiki, toisilla ei ainoatakaan, aivan kuin sanotaanki, hyvällä olevan montaki nimeä, pahalla katoavan ainoanki. Niillenki kasveille, joilla ennestään ei ollut nimeä, olen parhaan taitoni mukaan kokenut suomalaisen nimen saada, joka työ ei juuri ollutkaan huokeinta, koska siinä piti lukuun ottaa milloin kasvien ulkomuoto, milloin sukulaisuus toisten kasvien kanssa, milloin niiden lääkevoima tahi muu hyöty ja käytäntö, milloin kasvanto-paikka ja senki seitsemän muuta seikkaa.

Toisinto-nimiä en tahtonut pois jättää, vaikka kyllä ovatkin sekavia ja epävakaisia. Yhdellä nimellä välistä osotetaan monta eri kasvia ja toisen kerran on yhdellä kasvilla monta eri nimeä. Kaikessa epävakaisuudessaan semmoiset nimet kuitenki antavat jotain johtoa Suomalaisten mielialasta kasveja suhteen kuin monesta muustaki lähellisestä seikasta. Ne ovat enimmäksi osaksi tohtori H.A. Reinholman kokoamia ja 1850-vuotisessa Suomi-nimisessä aikakirjassa julkaisemia.

Kun joku vanha latinainen kasvinimi on lajinimeksi muutettu, on monella tapana kirjoittaa se isolla alkupuustavilla, esimerk. Matricaria Chamomilla, Achillea Millefolium, Artemisia Absinthium. Sitä tapaa en ole huolinut noudattaa, kun ei lienekkään muuta kun turhamaista oppinäytettä, eikä sitä ole seurattu edellä mainitussa Herbarium Musei Fennici kirjassakaan.

Kasviopillisten erisanain selitys on lyhennetty siitä vähän täydellisemmästä, joka tavataan 1858-vuotisessa Suomikirjassa. Johtosanat päätteillä -hko, -htava, -kas, -ke, -kkeinen, -llinen, -mainen, -ton, -ukka, -va j.n.e. jotka enimmiten ovat pois jätetyt, kyllä lienevät jo varsisanansa selityksestä ymmärrettävät. Niin tarkoittaa esimerk. vaaleahko, valean puoleista, kertailtava, vähin hertan muotoista, varrekas, että jollain on varsi, korvake, jotenki korvan tapaista osaa, korvakkeinen, korvakkeella varustettua, kannallinen, kannalla olevaa, kalvomainen, kalvon tapaista tahi muotoista, vartaloton, ilman vartalotta olevaa, lehdykkä, pienoista lehteä, varteva, vahvavartista.

Sanalyhennyksistä ja merkeistä osottaa:

  A.        – Ahvenanmaalla (Olannissa).
  ait.      – aitovierillä.
  E.- L.    – etelästä Lappiin asti ja Lapissaki.
  E.- P.    – etelästä Pohjanmaalle asti ja
               Pohjanmaallaki.
  ed.       – kuin edellinen, katso edellistä.
  erinom.   – erinomattain.
  H.        – Hämeessä. Heimo. Hyöty,
  h., harv. – harvoin; harvinainen,
  ist.      – istutus; istutettava.
  j.m.      – ja muualla.
  j.n.e.    – ja niin edespäin,
  jok.      – jokiloissa.
  jokivars. – jokivarsilla,
  järv.     – järvivesissä.
  K.        – Karjalassa Laatokan rantamailla.
               Kukka, kukat. Kasvinpaikka.
  k.ed.     – kuin edellinen, katso edellistä.
  kasv.     – kasvatettava; kasvatetaan.
  Ke.       – Karjalan eteläpuolella.
  Kp.       – Karjalan pohjoispuolella.
  Kv.       – Karjalassa Wenäjän puolella.
  kank.     – kankailla.
  kelt.     – keltainen.
  kosi.     – kosteilla paikoilla.
  kyl.      – kylätienoilla.
  kylv.     – kylvetään; kylvettävä.
  käyt.     – käytetään.
  I.        – eli; tahi.
  L.        – Lapissa (Suomen puolella). Luokka.
  Lv.       – Lapissa Wenäjän puolella.
  lait.     – laitumilla.
  laks.     – laksoissa.
  leht.     – lehtomaissa.
  linj.     – linja; linjan(1/10 osa tuumaa).
  lop.      – lopulta, lopullisesti.
  lähi.     – lähteitten ympärillä.
  m., melk. – melkein.
  mer.      – merirannoilla.
  mets.     – metsissä,
  mäk.      – mäkimaissa,
  niit.     – niituilla.
  P.        – Pohjanmaan pohjoispuolella.
  Pe.       – Pohjanmaan eteläpuolella.
  paik.     – paikoissa, paikoilla.
  pelt.     – peltomaissa.
  pient.    – pientareilla.
  pih.      – pihoilla.
  pit.      – pituinen.
  pun.      – punainen.
  päiv.     – päivänpaisteessa.
  rant.     – rantasilla, rannoilla.
  rint.     – mäki-, ahorinteillä.
  rusk.     – ruskea.
  ryytim.   – ryytimaissa.
  räm.      – rämeissä.
  S.        – Savossa.
  salit.    – saniaisessa maassa,
  saviper.  – saviperäisessä maassa,
  sein.     – seinävierillä, seinuksilla,
  seur.     – seuraava; kuin scuraava.
  sieni.    – siemenet,
  sin.      – sininen.
  St.       – Satakunnassa.
  T.        – Turun puolella,
  t.        – tahi, taikka.
  tav.      – tavallisesti, tavallinen.
  tien.     – tienoilla.
  tievars.  – tievarsilla.
  tois.     – toisintolaji.
  tunt.     – tunturi; tuntureilla.
  tuum.     – tuuma; tuuman.
  töyr.     – töyräillä.
  U.        – Uudella maalla,
  us.       – usein.
  vaaks.    – vaaksa; vaaksan,
  valk.     – valkea, valkoinen,
  valin.    – valmistuneena,
  varj.     – varjopaikoissa,
  vehr.     – vehreä, viherjä.
  ves.      – vesipaikoissa.
  vesiper.  – vesiperäisillä paikoilla.
  vet.      – vetisillä paikoilla.
  vilj.     – viljöksillä, viljelömailla.
  vuor.     – vuoriseuduilla.
  väl.      – välisti.
  y. k.     – yksi kun, sama kun.
  yl.       – yleinen; yleisesti.
  ☉         – vuosinaisella
  ☽         – kaksivuotisella juurella.
  ♃         – monivuotisella
  ♄         – pensas- tahi puukasvi.
  ♄♃        – ruohontapainen pensas.
  ♂         – hedekukka; hedekasvi.
  ϙ              – emikukka; emikasvi.
  (—)        – vaihteleva edellisen ja seuraavan
               tunnussanan välillä, esimerk.
               1-5 s. o. 1, 2, 3, 4 tahi 5.
  ☉ ☽, ♃       -merkkih seuraava numero osottaa
               kuukautta, jona kasvi kukkii,
               esimerk. 3 touko-kuuta, 6 kesäkuuta
               j.n.e.

Kasvien latinaista suku- ja lajinimeä seuraavat viitta-puustavit, jonkalaisia ovat Ag. All. DC. Fr. Hn. Lam. Led. Nyl. Reich. Sæl. Sw. Trin. Wg. Willd. j.n.e., ovat niiden kasvitutkijain nimilyhennyksiä, joilta sama kasvi on sen nimensä saanut. Edistyneille kasvitutkijoillen ilmanki tuttuja ovat ne muiden niin tuiki tarpeettomat tietää, että niiden selityksellä en tahtonut tätä alkulausetta pidentää. Kaikki ne latinaiset kasvinimet, joita mitään semmoista ei seuraa, ovat ikimainion Linnein antamia tahi käyttämiä.

Helsingistä lokakuussa l860. E. L.

Linnein kasviluokat

Heteet tasapitkiä t. epäpitkiä. 1.—13.

  Heteitä  1.     1. Yksiheteisiä (monandria).
  Heteitä  2.     2. Kaksiheteisiä (diandria).
  Heteitä  3.     3. Kolmiheteisiä (triandria).
  Heteitä  4.     4. Neliheteisiä (tetrandria).
  Heteitä  5.     5. Viisiheteisiä (pentandria).
  Heteitä  6.     6. Kuusiheteisiä (hexandria).
  Heteitä  7.     7. Seitsenheteisiä (heptandria).
  Heteitä  8.     8. Kahdeksaheteisiä (octandria).
  Heteitä  9.     9. Yhdeksäheteisiä (enneandria).
  Heteitä 10.    10. Kymnienheteisiä (decandria).
  Heteitä 12-19. 11. Kaksitoistaheteisiä (dodeandria).
                 12. Parikymmenheteisiä (icosandria).
                     Heteitä monta, kiinni verhossa
                  13. Moniheteisiä (polyandria).
                     Heteitä monta, kiinni emipohjassa

  Heteet erin toisistaan. 1.—15.

  14. Kaksivaltiaita  Heteet eripitkiä 4,
      (didynamia). joista 2 pidempää.
  15. Nelivaltiaita Heteet eripitkiä 6,
      (tetradynamia). joista 4 pidempää.


  Heteet eripontisia. 1.— 18.

  16. Yksikuntaisia Palhot yhdistyneet 1:hen kimppuun
  (   monadelphia).
  17. Kaksikuntaisia Palhot yhdistyneet 22:hen kippuun
      (diadelphia).
  18. Monikuntaisia Palhot yhdistyneet moneen kimppuun
      (polyadelphia).

  Heteet emistä erillään. 1.— 19.

  19. Yhdyskukkaisia Ponnet yhteen kasvettuneet
      (syngenesia).

  Kukat kaksineuvoisia. 1.— 20.

  20. Emiheteisiä. Heteet (1, 2, 6) ja emi yhteen
      kasvaneet (gynandria).

  Siiteosat selviä  1.— 23.

  21. Yksikotisia. Kukat erineuvoisia. Hede-
      ja emikukat samassa kasvissa (moncecia).
  22. Kaksikotisia. Kukat erineuvoisia. Hede-
      ja emikukat eri kasveissa (dioccia).
  23. Sekasopuisia. Kukat erineuvoisia. Hede- ja emikukkia
      ynnä täysi-neuvoisten kanssa (polygamia).

  Siiteosat epäselviä. 24.

  24. Salasiittiöitä (cryptogamia).


  Edellisestä osotuksesta löydetään siis luokka,
  mihin kukin kasvi kuuluu, ja sikäli tavataan.

  I. Kasvit ilman selvittä siiteositta 24 luokassa.

  II. Ne joiden kaikki kukat ovat 2-neuvoisia 1-20 luokassa.

  1:llä heteellä joko 1 tahi 20 luokassa.
  2:lla     "      "  2 tahi 20 luokassa.
  3:lla     "      "          3 luokassa.
  4:lIä     "    joko 4 tahi 14 luokassa.
  5:llä     "         5, 16 tahi 19 luokassa.
  6:lla     "      "  6, 13, 17 tahi 20 luokassa.
  7:lla     "                 7 luokassa.
  8:lla     "    joko         8 tahi 17 luokassa.
  9:llä     "                         9 luokassa.
  10:llä    "    joko    10, 16 tahi 17 luokassa.
  12-19:llä "                        11 luokassa.
  20-1000:lla    joko 12,13, 16 tahi 18 luokassa.

  III. Sekä 2- että l-neuvoisilla  kukilla 23 l.

  IV. Ainoastaan 1-neuvoisilla joko 21 tahi 22 l.

Heteitä lukiessa on muistettava, että niiden ponnet siittämisen perästä pian varisevat ja ainoastansa palhot tavallisesti jäävät jälille. Muutamissa kasveissa hedetten luku on epävakainen. Niin esimerk. on trientalisella usein vaan 6 hedettä, ehkä tavallisesti 7, jonka tähden se onki seitsenheteisiin asetettu. Toisissa harvoissa kasvisuvuissa hedetten luku vaihtelehtii joko saman varren eri kukissa taikka saman suvun eri lajeissa. Ne semmoiset luetaan siihen luokkaan, mihin suurimman hedelukunsa mukaan kuuluvat. Niin esimerk. tavataan monotropa:n päällimmäisessä kukassa 10 hedettä, muissa ei kun 8. Se luetaan siis kymmenheteisiin. Polygonum-suvun eri lajit vaihtelevat 3:llä, 6:lla ja 8:lla heteellä, ja luetaan kahdeksaheteisiin.

Ne sulkiaisilla (–) erotetut, jota kuta luokkaa, lahkoa tahi lahkojakoa seuraavat kasvisuvut tahi lajit juuri ovat semmoisia epävakaisia. Niinen seuraavat numerot (isottavat, mihin ne oikeastaan kuuluvat). Niin esimerk. tavataan 2:sen luokan kaksemisten perässä (Anthoxanthum 3, 2), joka merkitsee, että se kasvi tavataan 3:mannen luokan kaksemisissä, jos sillä joskus ei olisikkaan kun ainoastansa 2 hedettä.

Heteet välistä ovat niin kehän peitteessä, ettei niitä ollenkaan näy ilman kehän halkaisematta. Yhdyskukkaisissa (19 luokka) ne 3 pontta ovat yhdistyneet emin ympäri niin, että näyttävät kun yhdeltä. Kaikki semmoiset kasvit ovat kuitenki luokkansa ja luonnollisen heimonsa (synanthereæ t. compositæ) vuoksi helposti tunnettavat siitä, että niillä tavallisesti on paljo pieniä kukkia yhdellä pyoreillä pohjalla, niinkuin esimerk. voikukalla, ohdakkeella, kissankäpälällä, päivänkukalla j.n.e. Orchideæ-heimossa (20 luokka) on hede yhdistynyt emin kanssa niin kutsutuksi siitintukuksi 1:llä, harvoin 2:lla, 2-lokeroisella ponnella päässään.

Lahkot itsekussaki luokassa ovat sen osotuksen mukaan, ku niistä paikallansa on saatava:

  1-13 luokassa.
  Yksemisiä (monogynia).
  Kaksemisiä (digynia).
  Kolmemisiä (Irigynia).
  Neliemisiä (tetragynia).
  Viisemisiä (pentagynia).
  Kuusemisiä (hexagynia).
  Seitsenemisiä (heptagynia).
  Kahdeksaemisiä (octagynia).
  Yhdeksäemisiä (enneagynia).
  Kymmenemisiä (decagynia).
  Moniemisiä (polygynia).

14 luokassa. Paljassiemenisiä (gymnospermia). Kotasiemenisiä (angiospermia).

15 luokassa. Liskoisia (siliculosæ). Litukkaisia (siliquosæ).

16-18 luokassa. Viisiheteisiä (pentandria). Kuusiheteisiä (hexandria). Kahdeksaheteisiä (octandria). Kymmenheteisiä (decandria). Moniheteisiä (polyandria).

19 luokassa. Yksisopuisia (monoclinia). Epäsopuisia (polyclinia).

20 luokassa. Yksi-, Kaksiheteisiä.

21 luokassa. Yksi – Moniheteisiä. Yhdyskukkaisia (syngenesia).

22 luokassa. Yksi – Moniheteisiä. Yksikuntaisia (monadelphia).

23 luokassa. Yksikotisia (monœcia). Kaksikotisia (diœcia).

  24 luokassa. Sanikkaisia (filices).
  Sammalia (musci).
  Leviä (algæ).
  Sieniä (fungi).

Lahkot usein jakauvat kahteen tahi useampaan eri jakoon, merkityt †, ††. †††, j.n.e., ja välistä vielä nämät jaotki pienempiin tähdeillä *, **, *** j.n.e. merkittyihin osiin. Kun sille jota kuta kasvia tutkittaissa sen heteistä ja niiden luvusta tahi laadusta on tultu tietämään, mihin luokkaan se kuuluu, katsotaan sen emistä, hedelmästä ja muista tunnus-merkeistä, mihin lahkoon, jakoon ja osaan se sopii, sikäli kun niiden osotukset kussaki luokassa johdattavat. Isonnuslasilla hedelmän laadun usein saattaa jo ennen hedelmän valmistumistaki nähdä. Toisinaan se kuitenkin on mahdotonta, ja silloin täytyy kasvin muista tunnusmerkeistä sen tarkemmin vaarin ottaa, taikka, missä ne ei anna tarpeeksi selkoa, odottaa kunnes hedelmä joutuu.

Sittekun kasvin suku on vasta mainitulla tavalla määrätyksi saatu, etsitään sukuselitettä seuraavan numeron johdolla se luontaisheimo, johon sama kasvisuku kuuluu. Jos sitte heimonki selite sopii kasvin kanssa yhteen, niin kyllä jo saapi vakuutettu olla siitä, että tutkittavalle kasville on oikea sukunimensä saatu. Mutta jos heimon selitteessä olisi jotaki vastahakoista, taikka jos kasvi muuten ei oikein soveltuisi mihinkään sukuun siinä luokassa, johon se heteistänsä kuuluisi, niin katsottakoon, eikö sopisi niihin sukuihin, jotka lahkojaon tahi jako-osan jälestä ovat sulkiaisten (–) sisällä nimitetyt.

Suvusta selko saatua mennään sitte saman suvun lajiselitteitä katsomaan, että saataisi kasvin lajikin määrätyksi, joka niiden paikallansa olevain osviittain johdolla ja vähällä harjaantumisella ei juuri olekkaan mikään erittäin vaikea työ.

Luontaisjärestöstä seuraa jälkeenpäin täydellisempi selitys. Sen 20 luokkaa eri heimoillensa ovat:

A. SIRKKALEHTISIÄ (cotyledoneæ).

I. Yksisirkkaisia (monocotyledoneæ).

1 luokka. Heinäkukkioita (glumifloræ).

e. 1. heimo. Gramineæ.

  2 luokka. Puikelokukkioita (spadicifloræ).
  e. 2. Cyperaceæ.
  d. 3. Typhaceæ.
  c. 4. Potamogetoneæ.
  b. 3. Aroideæ.

  3 luokka. Liljakukkioita (liliifloræ).
  e.  6. Juncaceæ.
  d.  7. Nartheciaceæ.
  c.  8. Alismaceæ.
  b.  9. Colchicaceæ.
  a. 10. Liliaceæ.

  4 luokka. Hedelmäkukkioita (fructifloræ).
  e. 11. Najadeæ.
  c. 12. Hydrocharideæ.
  a. 13. Irideæ.
     14. Orchideæ.

  II. Kaksisirkkaisia (dicotyledoneæ).

  1 jakso. Terähetiöitä (corollifloræ).

  5 luokka. Siementeräisiä (seminifloræ).
  a. 15. Synanthereæ.
     16. Dipsaceæ.
  b. 17. Valerianeæ.
  c  18. Rubiaceæ.
  e. 19. Caprifoliaceæ.

  6 luokka. Läpiteräisiä (annulifloræ).
  a. 20. Campanulaceæ.
     21. Lobeliaceæ.
  b. 22. Convolvulaceæ.
  c. 23. Boragineæ.
     24. Labiatæ.
  d. 25. Menyantheæ.
  e. 26. Polemoniaceæ.

  7 luokka. Torviteräisiä (tubifloræ).

  a. 27. Oleineæ.
  c. 28. Asclepiadeæ,
  d. 29. Gentianeæ.
  e. 30. Solanaceæ.
     31. Personatæ.
     32. Lentibularieæ.
     33. Primulaceæ.
     34. Plantagineæ.
     33. Plumbagineæ.

  2 jakso. Pohjushetiöitä (thalamifloræ).

  8 luokka. Syrjäpohjaisia (discifloræ).
  a. 36. Corneæ.
  c. 37. Umbelliferæ.
     38. Adoxeæ.
  d. 39. Acerineæ.

  9 luokka. Kantapohjaisia (sertifloræ).
  a. 40. Nymphæaceæ.
  c. 41. Ranunculaceæ
  d. 42. Papaveraceæ.
     43. Fumariaceæ.
     44. Cruciferæ.
  e. 45. Polygaleæ.
     46. Balsamineæ.

  10 luokka. Peräpohjaisia (columnifloræ).
  b. 47. Tiliaceæ.
     48. Malvaceæ.
     49. Gruinales
  d. 50. Hypericineæ.
     51. Cistineæ.
     52. Violarieæ.
     53. Droseraceæ.
  e. 54. Silenaceæ.
     53. Alsinaceæ.
     56. Elatineæ.

  3 jakso. Verhohetiöitä (calycifloræ).

  11 luokka. Nieluheteisiä (faucifloræ).
  a. 57. Cucurbitaceæ.
     58. Ribesiaceæ.
     59. Rhamneæ.
  c. 60. Saxifrageæ.
     61. Crassulaceæ.
  e. 62. Lythrarieæ.
     63. Onagrarieæ.
     64. Halorhageæ.

  12 luokka. Syrjäheteisiä (rosifloræ).
  a. 65. Pomaceæ.
  c. 66. Senticosæ.
  d. 67. Drupaceæ.
     68. Papilionaceæ.

  13 luokka. Pohjaheteisiä (centrifloræ).
  b. 69. Ericineæ.
     70. Empetreæ.
  c. 71. Euphorbiaceæ.
  e. 72. Portulacaceæ.
     73. Paronychiaceæ.
     74. Polygoncæ.

  4 jakso. Vajakukkioita (incompletæ).

  14 luokka. Suojuskukkaisia (bracteifloræ).
  a. 75. Thymeleæ.
     76. Elæagneæ.
  c. 77. Ulmaceæ.
     78. Urticaceæ.
     79. Chenopodiaceæ.

  15 luokka. Norkkokukkaisia (julifloræ).
  b. 80. Cupuliferæ.
  d. 81. Salicineæ.
  e. 82. Betulineæ.
     83. Myricaceæ.
     84. Coniferæ.

  16 luokka. Kehättömiä (nudifloræ).
  c. 83. Callitrichineæ.
  e. 86. Ceratophylleæ.



  B. SIRKATTOMIA (nemeæ).


  III. Erivartisia (beteronemeæ).

  17 luokka. Kortteisia (filices).
  87. Characeæ.
  88. Equisetaceæ.
  89. Polypodiaceæ.
  90. Marsileaceæ.
  91. Lycopodiaceæ.

  18 luokka. Sammalkasveja (musci).
  92. Bryaceæ.
  93. Hepaticæ.

  IV. Sekovartisia (homonemeæ).

  19 luokka. Leviä (algæ)
  20 luokka. Sieniä (fungi).

Vasta kuvatussa luontaisjärestössa ne heimonumeron edelliset puustavit a, b, c, d, e osottavat lahkoja, joita hedelmiin eri laadun mukaan on 5 kussaki luokassa, vaikka ei Suomen kasveja toki yletykkään joka lahkoon muissa kun 3:nnessa ja 6:nnessa luokassa. Niin merkitsee a yhdiskotaista, b monikotaista, c erikotaista, d laitasiemenisesti yksikotaista, e keskisiemenisesti yksikotaista hedelmää.

Selvemmin, kuin millään muulla tavalla voisi tapahtua, näyttää tämä luontaisjärestön osotus kunki kasviheimon sekä likeisemmän että kaukaisemman sukulaisuuden toisten heimoin kanssa. Likeisempin sukua on heimo vierellisten heimoin kanssa samassa luokassa, esimerk. heimo 44 (cruciferæ) heimoin 43 (fumariacecæ) ja 45 (polygaleæ) kanssa. Kaukaisempaa sukulaisuutta taas ovat samapuustaviset lahkot ei ainoastaan sivullisissa luokissa, vaan niissäki, jotka ovat lähinnä suoraan ylempänä ja alempana toisissa jaksoissa, esimerk. heimo 44 heimoin 25, 39, 50-53, 67 ja 68 kanssa.

Kasviosain selitesanoja.

1. Kaksi pää-osaa on kasveissa merkittävä:juuri ja varsikko, joista

jälkimäinen jakaupi moneen eri osaan. Itsekullaki osalla on monta ominaisuutta, jotka tekevät ne eri kasveissa erilaisiksi. Niiden selittämiseksi tarvitaan vastaavia, osiksi oudompia sanoja.

2. Pintansa vuoksi on itsekuki osa miten milloinki: kalju (glaber),

jolla ei ole karvoja; sileä (lævis) kun ei ole uurtoja, nyyliä eikä muita epätasaisuuksia; karkea (asper), pienillä kyhmyillä, nyhillä ja nystyröillä; karhea (scaber), epäselvillä kankeilla karvoilla; lienteä (pubescens), lyhyellä, hienolla, tiheällä karvalla; sametti-nukkainen (velutinus); silkkimäinen (sericeus); höyteä (villosus), pitkällä, lahealla, tiheällä karvalla; karvainen (pilosus); hatuinen (hirsutus), karkea-, pitkä- ja tihukarvainen; takkuinen (hispidus), karkea-, paksuja harvakarvainen; kalsea (hirtus), lyhytkarvaisempi edellistä; villainen (lanatus l. lanuginosus); nutturainen (floccosus), tukkupäisellä villalla eli nutturoilla (flocci); vanukkeinen (tomentosus), vanuksissa oleva, villainen; seittinen l. lukinverkkoinen (araneosus l. arachnoideus), hämähäkin verkon tapaan yhteen kutouneilla villakarvoilla.

Ripsikarvainen l. ripsinen (ciliatus), yhtäpitkillä karvoilla jonkun osan (e.m. lehden) reunassa; parrakas (barbatus), vihkoisilla karvoilla jonkun osan päässä; sukainen l. sukasinen (setosus), kankeilla, liereillä karvoilla; nojosukainen (strigosus), kankeilla, lyhemmillä, litteämäisillä, alaspainuneilla karvoilla; koukkusukainen (setis hamosis, s. hamatis, s. aduncis, s. apice uncinatis), koukeropäisillä sukakarvoilla; väkäsukainen (glochidatus), kun on päässä vastahakaisia karvoja; poltinsukainen l. polttava (urens), polttavilla sukakarvoilla; pistinsukainen (aciculosus), kun karvat tarttuvat koskiessa ihoon ja heltiävät juuriltansa; piikkisukainen, piikillinen (aculeatus), kun karvat (piikit) eivät lähde juuriltansa irti; pehmytpiikkinen l. hakarainen (muricatus) pehmeillä piikeillä (murices); kärheä l. takistava (adhærens), hienoilla väkäpäisillä piikeillä; varullinen (armatus), jolla on oria, piikkejä, poltinsukia j.n.e.; varuton (inermis), jolla niitä ei ole.

Piikeistä (aculei.) on itsekuki joko yhtenäinen (simplex) tahi jaettu (fissus), haarapäinen (furcatus) kaksi-, kolmihaarainen (bi-, trifurcatus), suora (rectus), käyrä (incurvus), keikkeä (recurvus), alaspäin väärä. Käyrää ja keikkeätä sanotaan myös yhteisellä sanalla koukeroiseksi (aduncus).

Nyhäinen (verrucosus) on se pinta jolla on pieniä syyliä tahi nystyröitä; tahmea (viscosus, viscidus) ja jäläinen (glutinosus), josta tihkuu tarttuvaista nestettä; pisakarvainen (pilis glandulosis), nesteisellä pisamalla karvan päässä; haarakarvainen (pilis furcatis); sulkakarvainen (p. plumosis); tähtikarvainen (p. stellatis); nivelkarvainen (p. septatis); kilseinen (p. lepidosis l. squamosis); kehnäinen (farinosus); paikullinen (maculatus); kaarnainen l. pullokuorinen (suberosus); juomuinen (striatus); pykeinen (rimosus).

1) Juuri (radix).

3. Juurenniska l. niska (collum radicis), juuren ja varren raja eli

välipaikka.

Lisäjuuri (radix adventitia), maassa olevasta varresta tahi oksasta lähtevä uusi juuri.

Ilmajuuri (r. aërea), maasta ylempänä olevasta kasviosasta lähtevä lisäjuuri.

Emäjuuri (r. palaris), haaraton pystöjuuri ja haarovanki juuren pystöinen pääosa.

Yksiperäinen (r. simplex) juuri, joka alkuansa on yhtenä, jos sitte alempana jakauisiki; moniperäinen (r. multiplex), heti alusta jakaunut; haaraton (r. integra), yksiperäinen, jolla ei ole kun ainoastaan hapsia (fibrillæ); kokonainen (r. integerrima), yksiperäinen haaraton sekä hapsiton; haarova (r. ramosa); yksivartinen (r. unicaulis), josta nousee ainoastansa yksi varsi; monivartinen (r. multicaulis), josta lähtee useampaa vartta; rihmamainen (r. filiformis), rihman paksuinen; suikea (r. fusiformis), keskeltä paksumpi, pitkulainen, haaraton; suippeneva l. suippo (r. conica), niskasta aikain vähitellen hoikkeneva; naurismainen (r. napiformis), niskasta pullakka, alempaa hoikalla hännällä; hapsinen (r. fibrillosa i. capillacea), moniperäinen hapsimaisilla eri säikeillä; tupastava (r. cæspitosa), moniperäisen juuren niskasilmikoista kasvaa vuosittain uusia varsia ja juuria, jotka entisten kuihtuneitten kanssa kutouvat tuppaaksi eli mättääksi; kimputtu (r. fasciculata), muutamat säikeet heti varren rajalla ovat myhkyröityneet yhteen tukkuun.

Vuosinainen, (r. annua l. fugax); monivuotinen (r. perennis); kaksivuotinen (r. biennis l. vivax), ensi vuotena tavallisesti ei tekevä kun varren, toisella kukkiva ja siementyvä, sen jälkeen katoava e.m. nauris; talvehtiva (r. perennans), kukkimisen ja siementymisen jälkeen vielä jonkun vuoden kasvava; rönsyävä (r. stolonifera), niskasta kasvattava lehtivesoja eli rönsyjä (stolones) varren ympäri; suomukaulainen (r. stipata), niskan ympäritse on suomumaisia hilseitä; karvaniskainen (r. comosa); pystöinen l. pytöpystö (r. perpendicularis l. verticalis); alaskohtainen (r. descendens), pystöhaarainen juuri; uloskohtainen (r. horizontalis), haarat leviävät ulospäin maata pitkin; ulottava (r. procurrens), pitkä uloskohtainen juuri; tihkeä (r. carnosa), e.m. nauris; mehevä (r. succosa); maitias (r. lactescens); puutava (r. lignosa), sitkeää, puuntapaista ainetta; mahkurainen (r. tuberosa), haarat paikoittain ovat tursuneet pyöreiksi tahi mukulaisiksi kyhmyiksi; helminauhainen (r. moniliformis), joka haarassa on useampaa pientä mahkuraa eli nyylää toinen toisensa perästä; rippunyyläinen (r. filipendula), nyylät eli myhkyrät ovat harvemmassa, ikään kuin ripuksissä.

Muist. Muutamilla harvalukuisilla kasveilla on juurensa vedessä, ja monta löytyy, jotka ovat toisiin kasveihin juurtuneet. Näitä jälkimäisiä sanotaan loiskasveiksi eli loisioiksi (plantæ parasiticæ). Ne ovat kahta laatua, toiset varsinaisia, toiset epäperäisiä loisioita. Edelliset itävät ja juurtuvat muilla kasveilla, jälkimäiset nousevat ensin maasta ylös ja tarttuvat vasta myöhemmin pienillä syylämäisillä juurilla kiinni muihin kasveihin, jonka jälkeen niiden entinen juuri ja varsi kuoleuvat.

2) Varsikko (cormus).

4. Juuresta nousevaa kasviosaa sanotaan yhteisellä nimellä varsikoksi,

joka tavallisesti on maan päällä, mutta muutamissa kasveissa kokonansa tahi osiksi maan sisälläki. Maan-alaista varsikkoa ennen arveltiin ja tavallisesti vieläki sanotaan juureksi, vaikka se ylöspäin kasvamallansa, hilseisillä lehtien jäännöksillä ja silmikoillansa selvästi osottaa samaa laatua olevansa, kun muuki varsi.

Maan-alaisia varsikon osia ovat sipuli, mukula ja juurakko.

a. Sipulista.

5. Sipuli (bulbus), lyhyt, käpertynyt varren-osa päälitysten

röyköttyneillä hilseisillä kuoruslehdillä.

Sipulin sydän l. emys (discus bulbi, lecus).

Hilseinen (b. tunicatus) on sipuli, jonka lehdet ovat leveinä monikertaisina kalvokääreinä; verkkosuoninen (b. reticulatus), verkontapaisilla ristisuonilla; töyhtöinen (b. fimbriatus), kun suonet yhdistyvät hepsupääksi; liistoinen (b. foliosus), lehtisellä eli liistoisella kuorella; suomuinen (b. squamosus); monikynsinen (b. compositus), jossa on monta kynttä (bulbilli) yhdessä; monikoloinen (b. nidulans), kynsien ja sydänsipulin välissä on pieniä kolosia; pahkasipuli (bulbotuber, b. solidus), tihkeäaineinen, parhaastaan sydäntä; kalvosipuli (b. foliosus), jossa kuoruslehdet voittavat.

b. Mukulasta.

6. Mukula (tuber), täyteinen, turpea tahi möyheämpi maanalainen

varren-osa silmikoilla, joista sikiää uusia kasveja.

Kun mukulaa ennen luettiin juureksi, niin siitä on juurelle seuraavia tunnussanoja saatu: kämmekkäinen (radix palmata), sormentapaisesti haarova; kaksoismukulainen (r. didyma), kaksi mukulaa vieretysten; nysteröinen (r. granulata), monta pientä yhteen nyhertynyttä mukulaa.

c. Juurakosta.

7. Juurakko (rhizoma), erästen kasvien tavallisesti maanalainen

varren-osa, jonka ylipäästä vuosittain kasvaa uusi varsi maan päälle, Kuv. 3. Seki ennen juuren nimellä tuttu on antanut juurelle seuraavia erotussanoja: suikertava (radix repens), maan pinnassa venyvä eli luikertava; nivelikäs (r. articulata); solmikas (r. nodosa); typäkkä (r. prӕmorsa l. succisa), lyhyt ja ikään kuin katkaistu päästä.

8. Maanpäällisen varsikon eri osia ovat emävarsi (truncus, caulis),

haarat (rami), oksat eli haarukat (ramuli), lehdet (folia), perälehdet (bracteӕ), apulehdet (stipulӕ), silmät eli silmikot (gemmӕ), kukka (flos), siittimet (partes fructificationis) ja hedelmä (fructus).

a. Emävarresta.

9. Runko l. puuvarsi (truncus), haarova ja oksiva (puilla ja pensailla).

Palmuvarsi (cauloma l. caudex), tasapaksu, puinen, tav. haaraton, erottamattomalla sydän-, puu- ja kuorikerralla.

Korsi t. heinävarsi (culmus), heinäkasvien pillikäs, solmunivelinen, tuppilehtinen, varsi; vahvempaa sanotaan oleksi, Kuv. 5.

Ruoko (calamus) nivelitön, hohka-aineinen, ei pillikäs korsi. Ruohovarsi (caulis l. cormus herbaceus), pehmeä laatuansa ja vuosittain lakastuva.

Puinen (c. lignosus), kiinteä, monivuotinen, vasta ylempää haarova varsi; pensainen (c. fruticosus), kiinteä, monivuotinen, juuresta aikain haarova; pensastava (c. suffruticosus), haarat ovat tyvestä kiinteä-aineisia ja monivuotisia, ylempää ruohomaisia, vuosittain lakastuvia.

10. Täyteinen (c. solidus), varsi joka läpensä on yhtä välitöntä

ainetta; pillikäs (c. fistulosus), tyhjä sisältä; pullakka (c. inflatus), pillikäs ja pöhökäs; runsasytyinenl. ytevä (c. medullosus), tavallista vahvemmalla ytimellä; hohkamainen l. sienettävä (c. spongiosus), täynnä pieniä kolosia; metrinen (c. succulentus), runsaalla vehreällä tahi vedenkarvaisella nesteellä; hentoinen (c. laxus) ja hoikka (c. debilis), tuskin pystössä pysyvä; veltto l. hervoton (c. flaccidus), joka ei ollenkaan kestä pystössä; tankea l. tönkeä (c. rigidus), taivuttaissa katkeava; notkea (c. flexilis), katkeamatta taipuva; sitkeä (c. tenax), työläästi taittuva; hauras (c. fragilis), helposti katkeava.

11. Solmikas l. solmunivelinen (c. nodosus l. nodoso-articulatus),

varsi jolla on useampaa solmuilla (nodi) erotettua jaksoa eli solmuväliä (internodium) e. m. olella, Kuv. 3; nivelikäs l. hoikkanivelinen (c. articulatus l. constricto-articulatus), solmut ovat pehmeämpiä ja hoikempia; yhtenäinen (c. continuus l. contiguus), jolla ei ole eri jaksoja; solmuton l. nivelitön (c. enodis l. exarticulatus); liereä l. pyöreä (c. teres), tasapyöreä ilman kulmitta; sivupuoli (c. semiteres), puoli litteä, toinen pyöreä; litteämäinen (c. compressus), kaksisivuinen, pyöreämäinen; litteä (complanatus), ohuempi edellistä; kaksiteräinen (c. anceps), kahdella terävällä vastapäisellä syrjällä; kulmikas (c. angulatus), harjumaisesti kohonneilla sivuilla; nulokulmainen (c. obtusangulus), tylppämäisillä harjuilla; särmikäs (c. acutangulus), terävillä kulmilla; ohutsärmäinen (c. acutissangulus), vieläki teräväkulmaisempi; kolmi — kuusi-, monikantainen (c. tri — hexa-, polygoniis), 3 — 6:lla, monella kehkerällä kulmain välisellä sivulla; kolmi — kymmentahkoinen (c. tri — decemqueter), niin monella tasaisella sivulla; kolmi — kuusi-, moniteräinen (c. tri — sex-, multangularis), niin monella kouruisella sivulla ja ohuella terämäisellä syrjällä; nauhamainen (c. fasciatus), useammasta varresta yhteen kasvettunut.

12. Lehtinen (c. foliatus), lehdillä varustettu varsi; lehvakka

l. lehtevä (c. foliosus), runsaslehtinen; lehdetön (c. aphyllus); tupillinen l. tuppikäärinen (e. vaginatus), varren ympärillä on tuppimaisia, usein lehdestyviä kääreitä; suomuinen (c. squamosus); suomukkainen (c. squamulosus), hyvin pienoisilla suomuilla; paanuttu l. limittäinen (c. imbricatus), päällitysten limitetyillä suomuilla tahi lehdillä peitetty; sulitettu (c. alatus), kaksi vastakkaista syrjää ovat lehtimäisesti levenneitä; apulehtinen (c. stipulatus); apulehdetön (c. exstipulatus); paljas (c. nudus); uurtoinen (c. sulcatus), pitkittäisillä syvemmillä juovilla eli uurteilla.

13. pysty l. pystöinen (c. erectus), suoraan ylös maasta nouseva

varsi; kallas l. kallellinen (c. obliquus), kallellaan; suora (c. rectus), mutkiton; piukka (c. strictus), suora ja tankea; mutkiva (c. flexuosus), sinne tänne väärä; polviva (c. geniculatus), erisuuntaisilla solmuväleillä; koheneva (c. adscendens), tyvipuoli maassa tahi kallellaan, latvapuoli pysty; kaareva (c. incurvatus), kaaressa ylöspäin; lenko (c. declinatus), tyveltä pystössä, latvempaa alaskaareva; nuokkuva (c. nutans), pää kallellaan; nuokahtava (c. cernuus), vähemmin kallellaan päästä; rippuva (c. pendulus), toisiin kasveihin, kalliovieriin tahi muihin aineisiin juurtunut ja varrellaan alas roikottava; rento (c. procumbens), maassa makaava ilman juuria tekemättä; lama (c. prostratus l. humifusus), haaroinensaki maassa; laitto l. laiehtiva (c. fluitans), veden kalvolla makaava; suikertava (c: repens), maassa makaava ja juuria maahan lähettävä; longertava (c. sarmentosus) ja loikertava (c. reptans), juuria lähtee harvemmalta maahan ja välijaksot eivät makaa aivan maassa kiinni; kiiveksivä l. juurrehtiva (c. radicans), pienoisilla ilmajuurilla tarttuva muihin aineisiin ja niitä myöten kohotteleiva, Kuv. 9; väänneliäs (c. scandens), muiden kasvien tahi ainetten varassa nouseva ja niihin kärheillään (cirrhi) tahi hakaroillaan takistuva; köynneliäs (c. volubilis), kiertyvä jonkun muun kasvin tahi aineen ympäri joko vastoin päivää (c. volubilis dextrorsum) e. m. humala, tahi myöten päivää (c. vol. sinistrorsum) e. m. salkopapu.

14. Yhtenäinen (c. simplex), varsi haaraton, kukat haarovia;

ihkayhtenäinen (c. simplicissimus), ei varsieikää kukkahaarukoilla; haarova (c. ramosus); haarikas l. monihaarainen (c. ramosissimus), paljoilla ja uudelleen haarovilla haaroilla; yltävä l. läpituntuva (c. excurrens l. integer), pitkin pituuttaan aina latvaan asti selvästi haaroistaan erotettava e. m. havupuissa; haihtohaavainen, haihtuva l. sortuva (c. deliquescens), kun varsi sortuu haaroiksi, joista sitä lopulla ei taida erottaa, e. m. lehtipuissa; latvavarainen (c. prolifer), kun uusia haaroja ja lehtiä lähtee ainoastansa latvasta; toishaarainen (c. dichotomus), jakauva kahdeksi haaraksi ja haarat eteenpäin kahdeksi; kolmishaarainen (c. trichotomus), kerraten jakauva kolmeksi haaraksi; ristihaarainen (c. brachiatus), haarat vastakkaisia ja ristissä toisen vastakkaisen haaraparin kanssa; pitkittävä (c. indeterminatus), sivulta kukkiessaan latvasta pilkittävä kasvuansa; rajattu (c. determinatus), latvasta kukkiva ja siihen kasvunsa päättävä.

15. Erittäin merkittäviä varressa ovat ydin (medulla), puuaine

(lignum), kuori (cortex). Puuaineessa on kaksi erikertaa, sisämäinen kovempi sydänpuu (duramen) ja ulkomaiden pehmeämpi ja tavallisesti valkeampi manto eli pintapuu (alburnum). Kuoressa samoin on useampaa erikertaa, ensin puuta vasten nila l. niini (liber), sitte välikuori (periderma) ja päälimmäisnä närvi l. ketto (epidermis). b. Haaroista.

16. Vastakkaisia (rami oppositi) ovat haarat, kun ovat vastapäätä,

toinen toisella, toinen toisella puolella vartta; vuorottaisia (r. alterni), kun lähtevät ympäri vartta toinen toistansa ylempää; ristikkäisiä (r. brachiati), ristittäin vastakkaisia; kahtaallisia l. kahdappäisiä (r. distichi), päillänsä ei kun kahta suuntaa; härkiläisiä (r. verticillati), kolme tahi useampaa haaraa lähtee yhtä korkealta kuki suunnallensa, erinäisiä (r. sparsi), kun lähtevät sieltä täältä ympäri vartta; hajallisia (r. remoti), enemmän toisistaan erillään; lähinäisiä (r. conferti l. approximati), tiheässä ja liketysten; sisäpäisiä (r. coarctati), latvoillaan varteen päin kääntyneitä; tasalatvaisia (r. fastigiati), kun ovat eri paikoista lähteneitä ja latvoin ylitä korkealla, jolloin myös itseä vartta sanotaan tasalatvaiseksi.

17. Vitsamainen (ramus virgatus), hoikka, pitkä ja melkein haaromaton

haara; pystönäinen (r. erectus); ulostyvinen (r. parallelopatens), alkuansa ulospäinen, sitte pystönäinen; varsimyötäinen (r. adpressus), pitkin vartta kasvava; siirottava (r. patens), jotenkin ylöspäinen; ulospäinen, levenevä l. ulottava (r. divergens, horizontalis, diffusus, divaricatus l. patentissimus) suoraan varresta ulospäin; alaskaareva (r. deflexus); alaspäinen (r. reflexus l. refractus), kaarettomasti alaspäin vartta vasten; taaspäinen (r. retroflexus), alaspäin mutkainen; rippuva (r. pendulus), veltto ja suoraan alaspäinen.

18. Haarahanka (ala) on haaran ja varren välikulma, ja haarahankainen

(alaris), haarahangassa oleva tahi siitä lähtevä. Erilaatuisia haaroja ja haara-osia ovat: Lonkero (sarmentum), maassa kulkeva, lehdetön, usein koukeroinen hyötöhaara, jonka päästä kasvaa lehtiä ja uusia juuria. Rönsy (stolo l. flagellum), maasta kohoamaton lehdekäs haara, jonka alapuolelta paikoin kasvaa juuria maahan ja päästä lehtiä, välistä kukkiaki. Kerkkä l. kasvanne (turio), haaran tahi varren vuotuinen lisä. Ora (spina), keskieräinen kova, pistävä oksan käperö, lähtevä, kuin muutki oksat varren puuaineesta, kun piikit (aculei) lähtevät ainoastaan kuoresta. Kärhi (cirrhus), rihmamainen ja usein kierteinen haaran pidennys, jolla kasvi tarttuu muihin aineisiin. Karhet toisinaan lähtevät lehden ruodista tahi keskisuonesta, välistä kukkaperästäki. c. Lehdistä.

19. Sirkkalehdet (cotyledones), ensimmäiset itulehdet. Aluslehdet

(folia radicalia), lähtevät varren alimmaisesta päästä. Varsilehdet (f. caulina) ja haaralehdet, oksalehdet (f. ramea) lähtevät varresta, haaroista tahi oksista. Kukkalehdet (f. floralia), lähellä kukkia. Lehtihanka (axillum), lehden ja varren välikulma, ja lehtihankainen (axillaris), lehtihangassa oleva tahi siitä lähtevä. Lehtiruoti l. ruoti (petiolus), se osa, joka yhdistää emälehden ja varren. Emälehti (lamina l. limbus), lehden lapa eli levy. Lehden päälystä (pagina superior); — alusta (pagina inferior); — kanta (basis folii), varren tahi ruodin puolinen laita; — pää (apex folii), kantaa vastapäinen laita; — laita (margo), ympärys, reuna, ääri eli syrjä.

20. Tavallisia ruodin erotuksia ovat: kupuva (petiolus ventricosus),

keskeltä tursea eli pöyheä; tuppimainen (p. vaginans), varren puolelta laajennut ja tupenmoisesti sen ympäri kääriytynyt. Tuppi on milloin lehdestävä (vagina foliifera), lehdeksi muuttuva, milloin lehdestymätön (v. aphylla). Sulitettu (p. alatus), on ruoti kahdella lehtimäisellä syrjällä; kärhikäs (p. cirrhiferus), karheksi jatkuva; lehdentö (phyllodium), lehtimäisesti laajennut emälehdetön ruoti.

21. Ruodikas (folium petiolatum), lehti jolla on ruoti; ruoditon

(fol. sessile), suoraan varressa kiinni; johteinen (f. decurrens), kannastaan jatkuva ja juokseva vartta myöten alas seuraavaan lehteen asti; puolijohteinen (f. semidecurrens), kun juoksee vaan puoliväliin; sepivä l. sepokantantainen (f. amplexicaule l. amplectens), kannallaan varren ympäri; puolisepoinen (f. semiamplexicaule), vaan puolen vartta kiertävä; läpikantainen (f. perfoliatum), varsi käypi lehden kannasta läpi; yhtynyt (f. connatum), kahdesta vastakkaisesta lehdestä niin yhteen kasvanut, että näyttää kun olisi vaan yksi lehti, ja varsi sen läpi pistäynyt.

22. Silposuoninen (f. simplicinerve l. nervosum), jonka suonet ei

haamu; haarasuoninen (f. rainosinervo l. venosum), haaraisilla suonilla; verkkosuoninen (f. reticulato-venosum), suonihaarat juoksevat ristin rastin toisiinsa yhtyen; tasasuoninen (f. rectinerve), silposuonisen lehden suonet juoksevat suoraan ja tasasuuntaisesti pitkin lehteä; kaarisuoninen (f. converginerve), kaarevilla suonilla; tukkusuoninen (f. diverginerve), useampia silposuonia on tyvestä yhdessä tukussa; sulkasuoninen (f. pennil. pinninerve), keskisuonesta kummallenki puolelle lähtevillä sulantapaisesti haarauneilla suonilla; kourasuoninen (f. palminerve), kannasta lähtee suonia ympärinsä lehden laitaan; kilpisuoninen (f. peltil. stellinerve) tahi kilpimäinen (peitatuin), ruotia vasten lähtevillä säteemäisillä suonilla yltä ympärinsä, jotta ruoti on keskellä emälehteä alla puolen, kuin varsi männässä; kantasuoninen (f. pedatinerve), kannasta lähtee kaksi hyvin haarottavaa emäsuonta (toisinaan niiden välissä vielä kolmaski pienempi), ja niistä uusia suonihaarukoita lehden päähän.

23. Yksivarainen (f. simplex), ruodilla on vaan yksi lehti;

monipuolinen l. liittoinen (f. compositum), ruodilla on monta pientä erinäistä lehteä eli lehdykkää (foliolum), jotka ovat kiinni emäruodissa (petiolus communis l. rachis folii), joko ruodittomasti taikka eri ruodeillansa eli ruodukoilla (petioluli l. petioli partiales).

24. Ehytlaitainen (f. integerrimum); kokonainen (f. integrum l.

indivisum), jolla on vaan pienempiä koloja (incisurӕ) laidassa; kololaitainen (f. incisum); halkoinen (f. fissum), puolitiehen keskilehteä taikka runsaamminki ulottuvilla suoralaitaisilla koloilla; kaksi-, kolmi-, neli-, viisi... monihalkoinen (f. bi-, tri-, quadri-, quinque... multifidum); liuskainen (f. lobatum), puolitiehen lehden keskipaikkaa ulottuvilla koloilla, ja niiden välissä kehkerälaitaisilla liuskoilla (lobi); kaksi-, kolmi-, neli... moniliuskainen (f. bi-, tri-, quadri... multilobum); mutkalaitainen (f. sinuatum), kaarteisilla tuskin puolitiehen lehden keskustaa ulottuvilla mutkilla (sinus); jakoinen (f. partitum), yli keskilehden ulottuvilla koloilla; kaksi-, kolmi-, neli-, viisi... monijakoinen (f. bi-, tri-, quadri-, quinque... multipartitum); osainen (f. sectum), kolot menevät lehden keski- tahi kantasuoneen asti.

Parihalkoinen (f. pinnatifidum), kun halkoisen lehden liuskat ovat vastakkaisia; kahdesti parihalkoinen (f. bipinnatifidum), liuskatkin ovat parihalkoisia; kolmesti parihalkoinen (f. tripinnatifidum), kahdesti parihalkoisen lehden liuskat ovat vielä uudelleen parihalkoisia; parikaarteinen l. lyyrymäinen (f. lyratum), tyvipuolella on vastatusten muutamia syviä kaarteita pyöreämäisillä väliliuskoilla ja latvapuoli tavallisesti yhtenä isompana pyöreähkönä liuskana; tasaliuskainen (f. runcinatum), molemmin puolin keskisuonta on isompia taaspäin kääntyneitä kairamaisia liuskoja vastatusten; parijakoinen (f. pinnatipartitum), jakoinen lehti vastapäisillä liuskoilla; kampalaitainen (f. pectinatum), parijakoinen pienillä tasasoukilla liuskoilla; parittainen l. parilehtinen (f. pinnatisectum l. pinnatum), vastakkaiset liuskat ovat aivan erillään toisistaan ja ainoastaan keskisuonessa kiinni; epätasaisesti parittainen (f. interrupte pinnatisectum), lehdykät eli liuskat ovat erisuuria; epäliuskainen (f. laciniatum), sulkasuoninen lehti useammalla erisuurella liuskalla yhtä suuntaa emälehden kanssa; resaliuskainen (f. lacerum), epäliuskainen repaleisilla liuskoilla; siirottavasti parihalkoinen (f. squarroso-pinnatifidum), parihalkoisen lehden liuskat eivät ole yhtä linjausta eli suuntausta emälehden kanssa; kouramainen l. kourajakoinen (f. palmatum l. palmatipartitum), kourasuoninen lehti koloilla suonten välissä; kourahalkoinen (f. palmatifidum l. f. tri-, quadri-, quinque-, multifidum), kourasuoninen halkoinen lehti; kouraliuskainen (f. palmatilobum l. f. tri-, quadri-, quinque-, multilobum), kourasuoninen liuskainen lehti; tähtiliuskainen (f. stellilobum l. stellato-laciniatum), kilpisuoninen suonivälisillä koloilla; kantamainen (f. pedatuin l. pedatisectum), kantasuoninen liuskainen lehti; kantahalkoinen (f. pedatifidum l. pedatuin), kantasuoninen halkoinen lehti; kantajakoinen (f. pedatipartitum l. pedatuin), kantasuoninen jakoinen lehti.

25. Yhteisruotinen (f. simpliciter compositum), haarattomalla

emäruodilla on useampia nivelkantaisia lehdyköitä; haararuotinen (f. decompositum), varresta lähtevä tyviruoti (petiolus primarius) jakauu ruotihaaroiksi (petioli secundarii), joilla kullakin on nivelkantaisia lehdyköitä; haarukkaruotinen (f. supradecompositum), ruotihaarat jakauvat uudelleen ruotihaarukoiksi (petioli tertiarii), joissa lehdykät kantanivelillänsä ovat kiinni. Vastaisparinen (f. opposite pinnatum), vastakkaisilla lehdyköillä, joista kahta vastakkaista yhteensä sanotaan lehtipariksi (jugum); yksi-, kaksi-, kolmi-, neli-, viisi-, moniparinen (f. uni-, bi-, tri-, quadri-, quinque-, multijugum), l:llä, 2:lla, j. n. e. lehtiparilla; vuoroparinen (f. alterne pinnatum), vuorottelevilla lehdyköillä; tasaparinen (f. paripinnatum l. abrupte pinnatum), parijakoisen lehden piiassa ei ole yksinäistä lehteä l. päätöä (f. impar l. terminale); päätöparinen (f. impari-pinnatum l. pinnatum cum impari), päässä yksinäinen päätölehti; mukaparinen (f. ӕqualiter pinnatuin), kaikki lehtiparit yhtä suuria; kasvuparinen (f. creseentipinnatum), kun lehdykät isonevat latvaan päin; sortoparinen (f. decrescenti-pinnatum), kun pienenevät latvemmuuttansa; toisparinen (f. bipinnatum), yhteisruodista pitkin pituuttaan lähtee parijakoisia lehtiä; kolmisparinen (f. tripinnatum), yhteisruodilla on pilkin pituuttaan toisparisia lehtihaaroja. Sormijakoinen l. sormikkainen (f. digitatum l. palmatisectum), ruodin päästä lähtee useampia lehdyköitä nolokulmaisesti ruotia vasten; kaksi-, kolmi-, neli-, viisi-, seitsensorminen (f. hinatuin l. geminatum, ternatum, quaternatum, quinatum, septenatum); toissorminen (f. bidigitatum), sormijakoisen emäruodin kullaki haaralla on sormijakoisia lehdyköitä; toistain kaksisorminen (f. bigeminatum l. geminato-binatum), emäruoti kaksijakoinen ja kumpiki haara kaksisorminen; toistuin kolmisorminen (f. biternatum l. duplicato-ternatum), emäruoti kolmijakoinen ja kuki haara kolmisorminen; kolmissorminen (f. tridigitatum), sormijakoisen emäruodin kuki haara toissorminen; ratasmainen (f. rotatum l. peltato-digitatum) l. tähtijakoinen (f. stellatum).

26. Vastakkaisia, vuorottaisia, erinäisiä, hajallisia, lähinäisiä,

kahdappäisiä l. kahtaallisia, pystönäisiä, varsimyötäisiä, siirottavia, alaskaarevia, alaspäisiä j.n.e. ovat lehdet samalla ehdolla, kun haaratkin edelläpäin; ristikkäisiä (f. decussata), vastakkaislehtiparit ristissä toinen toisensa kanssa; säteittäisiä (f. verticillata l. stellata), varresta lähtee yhtä korkealta kolme tahi useampaa lehteä säteittäin kuki suunnallensa; kolmi-, neli-, viisi-; kuusi-, kahdeksasäteisiä (f. terna, quaterna l. cruciata, quina, sena, octona), kolmella j.n.e. säteittäisellä lehdellä; limittäisiä (f. imbricata), alempi lehti latvallansa peittää lähimäisen ylemmän tyvipuolelta; umpilimisiä (f. undique imbricata), vartta ei näy ollenkaan; kaksi-, kolmi-, neli-, moniratisesti limittäisiä (f. bi-, tri-, quadri-, multifariam imbricata), lehdet ovat niin monessa eri rivissä; yksinäisiä (f. solitaria), kuu on vaan yksi lehti paikassansa; tukkuisia (f. fasciculata), yhdestä paikasta lähtee useampia lehtiä; ruusukkeisia (f. rosulata), lehdet lähtevät yhdestä kimpusta varren ympärillä ruususolmun tapaisesti ylöspäin.

27. Erisuuntaisia (f. heteromalla), lehdet kasvavat mille puolelle

tahansa; yhtäällisiä l. yhdäppäisiä (f. unilateralia l. homomalla), ovat vaan yhdellä puolella; lähentyviä (f. conniventia), lähenevät latvoin toisiansa. Ulospäinen (f. patentissimum l. horizontale), on lehti suoraan varresta ulos lähtevä; harittava (f. squarrosum), ulospäisellä latvalla; rippuva (f. pendens l. dependens), suoraan alaspäinen; kampela (f. obliquum), kierrähtänyt kuin väkkärän siipi; kiertynyt (f. resupinatum l. inversum), aluspuoli kääntynyt päällepäin; syrjittäinen (f. verticale), toinen laita suoraan ylös, toinen alaspäin; laitto l. laiehtiva (f. natans), veden kalvolla makaava; vedenpäällinen (f. emersum), ylhäällä vedestä; vedenalainen (f. submersum I. demersum), vedessä oleva.

28. Tasasoukka l. kaitainen (f. lineare), pitkä ja soukka lehti, ei

keskeltä erittäin leveämpi, kun päistäkin, e. m. heinillä; neulamainen (f. acerosum), e. m. havupuilla; sukamainen (f. setaceum), sukasen eli harjaksen paksuinen; hapsimainen (f. capillare), hieno kuin hivus; soikea (f. ovale), lähes kahden leveytensä pituinen, pyöreämäisillä sivuilla, suipoilla päillä; pitkänpyöreä (f. ellipticum), kahden leveytensä pituinen, pää ja kanta yhtä pyöreitä; pitkulainen (f. oblongum), 2—3 kertaa pidempi kun leveä, pyöreämäisellä päällä ja kannalla; suikea (f. lanceolatum), päälle kolmen leveytensä pituinen nirkoilla eli terävillä päillä; putkea (f. ovatum), kahden leveytensä pituinen, pyöreäkantainen, suippopäinen; herttamainen (f. cordatum), leveämpi edellistä, lovikantainen pyöreillä liuskoilla molemmin puolin lovea; nelikulmainen (f. rhombeum), kulma kantana, toinen päänä, kolmas ja neljäs sivuilla; epänelinen (f. deltoideum), neljällä suoralla sivulla, kantasivut lyhempiä, nolokulma välissä; koiramainen (f. triangulare), kantasivut melkein suoralinjaisesti toisissaan; miekkamainen (f. ensiforme), pitkä, tönkeä, suorasivuinen, teräväpäinen; oramainen (f. subulatum), hoikka, huippupääksi vähittäin kapeneva; kalpamainen (f. acinaciforme), toinen sivu paksumpi ja suorempi, loinen ohuempi ja erittäinki päätä vasten kikkerämpi; sirppimäinen (f. falcatum), ohut kiverä lehti; nalkkimainen l. vastokairainen (f. cuneatum), hoikkakantainen ja vähittäin laajeneva melkein tasapäiseksi latvaksi; kieloinen (f. lingulatum), nalkkimainen pyöreällä päällä; lapiomainen (f. spathulatum), pyöreähkö pitkällä kaarevasti hoikkenevalla kannalla; vastopuikea (f. obovatum), pyöreä lyhyellä suipolla kannalla; vastoherttainen (f. obcordatum), suippokantainen, lovilatvainen pyöreillä liuskoilla molemmin puolin lovea; kehrämäinen (f. orbiculare), pyöreä ja yhtä leveä, kun pitkäki; pyöreä (f. rotundum); pyöreähkö (f. subrotundum); pyöreämäinen (f. roluodatuin); munuamainen (f. reniforme), pituuttansa leveämpi, pyöreähkö, lovikantainen, pyöreämäisillä kantaliuskoilla; kuuluva (f. lunatum, lunulatum l. semilunatum), kuun muotoinen ennen täytymistään.

29. Soukkakantainen (f. basi attenuatum); kapeakantainen (f. basi

angustatum); pyörökantainen (f. basi rotundatum); leveäkantainen (f. basi dilatatum); tasakantainen (f. basi ӕquale), molemmat kantapuolet toisensa mukaisia; epäkantainen (f. basi inaequale l. obliquum), toinen kantapuoli isompi tahi pidemmältä ruotia seuraava kun toinen; keihäskantainen (f. hastatum), kannasta lähtee kaksi vastakkaista ulospäistä liuskaletta; nuolikantainen (f. sagittatum), sivut kantaa vasten jatkuvat kahdeksi kairamaiseksi liuskaksi; korvakantainen (f. auriculatum), kannan alla on kaksi pyöreämäistä liuskaa; munuaiskantainen (f. basi reniforme), kannalla munuamaisen lehden muotoinen; herttakantainen (f. basi cordatum), pykäläisellä kololla ja pyöreillä liuskoilla kannassa; vinoherttainen (f. basi oblique cordatum), herttamaisen lehden kantaliuskat eivät ole yhtä isoja; herttapuoliskoinen (f. basi semicordatum), toista kantaliuskaa ei ole ollenkaan. Suippo (f. acutum), lehden sivut yhtyvät kaitakulmaiseksi pääksi; suipukka (f. acuminatum), vieläki kaitaisemmalla, pitkäveteisellä kulmalla; nirkko (f. cuspidatum), pitkän soukalla ja tavallisesti tönkeämäisellä päällä; kärkevä (f. pungens), pistävällä, tönkeällä kärellä; otapäinen (f. mucronatum), keskisuoni sojottaa päästä ulkona; tylppäpäinen (f. obtusum), nykerä, ei suippo eikä nirkko päästä; pyöröpäinen (f. apice rotundatum), pyöreämäisellä päällä; typäkkä (f. truncatum), melkein kuin poikki leikattu päästä; katkottu (f. praemorsum), kuin poikki purtu tahi järsitty; lanttopäinen (f. retusum), matalalla ontevalla kololla päässä; pykäläpäinen (f. emarginatum), syvemmällä teräväpohjaisella kololla; halkopäinen (f. bifidum), syvempi kolo jakaa pään kahdeksi liuskaksi, suippo kulma välissä; lovipäinen (f. bilobum), kaksi liuskaa päässä ja syvempi pyöreämäinen kolo välissä; jakopäinen (f. bipartitum), kaksi nirkkoa liuskaa ja yli puolen lehteä ulottuva kolo välissä.

30. Hammaspäinen (f. apice dentatum), useammalla pienellä

hampaamaisella yhtä suurella liuskalla päässä; kolmi-, neli-, viisi— hampainen päästä (f. apice tri-, quadri-, quinquedentatum), nirhalaitainen (f. erosum), laidassa on pieniä pyöreämäisiä, erisuuruisia koloja ja välissä pieniä teräväpäisiä hampaita; nyhälaitainen (f. crenatum), laidassa on suoraan ulospäisiä nyhiä ja niiden välissä pieniä kulmapohjaisia koloja; toisnyhäinen (f. duplicato-crenatum), ensin isompia nyhäreitä ja niiden laidassa toisia pienempiä; suipponyhäinen (f. acute crenatum); tylppänyhäinen (f. obtuse crenatum); hienonyhäinen (f. crenulatum); nyhähampainen (f. crenato-dentatum), laidassa on harvemmalta pieniä, suoraan ulospäisiä nyhämäisiä hampaita; hammaslaitainen (f. dentatum), erisuurilla ulospäisillä, hampaamaisilla lisäyksillä laidassa; hienohampainen (f. denticulatum), pienoisilla hampailla; sahalaitainen (f. serratum), sahanterän näköinen laidalta; vastosahainen (f. retrorsum serratum), sahahampaat (serraturӕ) kääntyvät lehden kantaan päin (ovat vastasukaisia); toissahainen (f. duplicato-serratum), ensin isompia hampaita ja niiden laidassa pienempiä; hienosahainen (f. serrulatum); isol. jurasahainen (f. grosse serratum); otasahainen (f. mucronato-serratum); epäsahainen (f. inӕqualiter serratum), erisuuruisilla hampailla; mutkalaitainen (f. repandum); oralaitainen (f. margine spinosum); ehytlaitainen (f. integerrimum).

31. Litteä (f. planum), yltä ylensä yhtä tasainen lehti; kovera (f.

concavum), keskipaikka alaspäin onteva eli kuopassa; kehkerä l. kupera (f. convexum), keskus ylöspäin pyöreämäisesti kohollaan; tuuttimainen (f. cucullatum), laidat torvemaisesti yhteen kiertyneet kannasta soukkapohjaiseksi latvaan päin laajenevaksi törröksi eli tötteröksi; kourumainen (f. canaliculatum), päältä päin pitkin pituuttansa kuurnamaisesti kovertunut; venheemäinen (f. carinatum), lehtipuoliskot keskisuonta myöten teräväpohjaisesti toinen toistansa vastaan; vastalaskuinen (f. conduplicatum), lehtipuoliskot melkein yhteen laskeutuneet; poimuinen (f. plicatum), useammilla pienillä laskoksilla; pitkinpoimuinen (f. longitudinaliter plicatum); poikkipoimuinen (f. transversim plicatum); sädepoimuinen (f. radiatim plicatum); aaltolaitainen (f. undulatum), vähän mutkitelevallaa laidalla; kurttuinen (f. rugosum), epätasainen, rypyliäs; kolea (f. lacunosum), suonten välissä, varsinki aluspuolella pieniä koloja ja painanteita; kiherä (f. crispum), paljoilla erisuuruisilla, mutkaisilla poimuilla erittäinki laidassa.

32. Kalvomainen (f. membranaceum), ohut ja hentukka lehti; kälpeä (f.

scariosum), ohut, kuiva, hilseä; pehmeä (f. molle), löysäaineinen, ohutläntä, norea; nahkea (f. coriaceum), kiinteämpi ja tukevampi edellistä; tanakka, tanea l. tankea (f. rigidum), nahkamainen, ei notkea: mehevä l. mehuinen (f. pulposum), täynnä tuoretta, mehuista ainetta; möyheä l. lihava (f. carnosum), paksummalla, vähemmin mehevällä sisustalla; pillimäinen (f. fistulosum), liereä, tyhjäsisuinen.

33. Outovärinen (f. coloratum), ei vehreä; kaksivärinen (f. discolor),

alus- ja päälyspuoli erivärisiä; kuultopilkkuinen (f. pellucide punctatum) l. läpipisteinen (f. perforatum), läpikuultavilla pilkuilla; munanmoinen, nalkinmoinen j. n. e. (oviforme, cuneiforme etc.), paksu munan, nalkin j. n. e. muotoinen; lyhytaikuinen (f. caducum), pian ilmestymisensä jälkeen jo ennen syksyä variseva tahi kuihtuva; yksikesäinen (f. deciduum), syksyllä lakastuva ja variseva; monikesäinen (f. persistens), talven yli, yhden eli useamman, kestävä; kuihtuva l. surkastuva (f. marcescens), nuutuva ja kuihtuva varrellansa ilman varisematta, niinkuin aluslehdillä useinkin on tapana; ainavehreä (f. sempervirens), y. k. monikesäinen.

d. Perälehdistä.

34. Perälehti (bractea), kukkaperällä tahi lähellä kukkaa oleva

tähtimäinen kasviosa, joka muodollansa sekä värillänsä eroaa muista lehdistä. Perälehtiä on eri nimillänsä: suojuslehti, varus, lisäverho, kotelo ja kehto.

Suojus (bractea), tavallisesti yksinäinen, välistä perään kiinni kasvettunut tähti lähellä kukkaa.

Joutosuojus (bractea vacua), jolla ei ole kukkaa, tahikka vaan joku kukan käperö.

Latvasuojus (coma), siksi sanotaan useampia perän latvaan ryhmistyneitä joutosuojuksia.

Varus (involucrum), varukseksi eli varuslehdiksi (f. involucralia) sanotaan niitä perälehtiä, jotka perän alapäässä tavallisesti ovat säteittäin ja useampia.

Sarjavarus (involucrum universale l. involucrum), sarjakukissa yhteisen sarjan alapäässä.

Sarjukkavarus (inv. partiale l. involucellum), erinäisten sarjain eli sarjukkain alapäässä.

Kumpiki niin sarjakuin sarjukkavarus laitaa olla joko täysinäinen (inv. completum), kun varuslehtiä lähtee säteittäin yltä ympäritse, tahi puolinainen l. vajanainen (inv. dimidiatum l. unilaterale), kun niitä on vaan toisella puolella.

Lisäverho (calyculus l. calyx exterior), pienoisia perälehtiä, jotka ovat verhossa kiinni ikään kuin toisena ulkopuolisena eli ulkoverhona.

Kotelo (spatha), tuppimainen perälehti, joka eräissä kasveissa peittää kukan ennen valmistumistansa ja sitte kukan ilmestyessä halkeaa kytästä.

Kehto (periclinium, anthodium, calyx communis l. involucrum), monta verhomaiseksi kiehkuraksi ryhmistynyttä perälehtiä yhdyskukkain ympäri e. m. ohdakkeissa. Kehdon eri lehtiä sanotaan kehtolehdiksi (foliola), jos ovat vehreitä, lehtimäisiä, ja suomuiksi (squamis) ollen kuivia, kalvomaisia. Muutamissa yhdyskukissa on myös itsekunkin eri kukan viilissä pienoisia lehtiä omalla niinellänsä vareet (paleae).

Tavallisimpia kehdon ja kehtolehtien tunnussanoja ovat yksirivinen (uniserialis). kaksirivinen (biserialis), paanuttu l. limitetty (imbricatus), lisäverhoinen (calyculatus), kuritettu (squarrosus), säteittäinen (radiatus). Kehtokannaksi (cupula) sanotaan hedelmän pohjalla olevaa maljamaista kehtoa, jonka suomut ovat kovettuneet ja yhteen kasvettuneet e. m. pähkinöissä, terhoissa.

e. Apulehdistä.

35. Apulehdet (stipulӕ), lehtimäisiä osia, jotka muutamissa kasveissa

peittävät ja suojaavat varsilehden ennen sen puhkeamista ja sitte joko menehtyvät tahi jäävät lehden vaiheilla kasvamaan. Niitä on kolme erilajia: korvake, tupeke, kieleke.

Korvakkeet (stipulӕ), parittain lehden tahi ruodin alapäässä olevat apulehdet.

Sivukorvakkeet (stipulӕ laterales), yksi kummallaki puolella lehden juurta.

Hankakorvakkeet (st. axillares l. intrafoliaceӕ), lehtihangassa. Aluskorvakkeet (st. extrafoliaceӕ), lehtijuuren alla.

Vastaiskorvakkeet (st. oppositifoliӕ), vastatusten kummallaki puolella vartta lehtijuurella.

Ruotikorvakkeet (st. petiolares), ainoastaan ruodissa kiinni. Lehdykkäkorvakkeet (stipellӕ), lehdykkäin juuressa.

Tupeke (ochrea), kaksi lehdestä ylöspäin varren ympärille solmuväliin tuppimaisesti yhteen kasvettunutta apulehteä.

Kieleke (ligula), hieno, kuulakka kalvo heinäkasveilla tuppimaisten lehtiensä aukeamassa.

Erinäiset (st. liberӕ l. solutӕ), ne korvakkeet. jotka ovat ainoastaan kannasta kiinni; ruotivaraiset (st. marginales l. petiolo minatio), sivuillaan ruotiin kiinnettyneet; varsivaraiset (st. cauli adnatӕ), sivusin varressa kiinni; kaksivaraiset (st. ambigue adnatӕ), sekä ruodissa että varressa kiinni; yhtyneet (st. connotm), toinen toiseensa kiinni kasvettuneet.

f. Silmikoista.

36. Silmikko l. silmä (gemma), kaikenlaisten varsien, varsikasvainten,

haarain j.n.e. ensialku, jonka ensittäin lehtiaihos ja päälliseksi suomukat (perulae) tavallisesti peittävät.

Latvasilmikko (gemma terminalis), varren tahi haaran päässä.

Sivusilmikko (g. lateralis), sivulla eli kylessä haarain alkuna oleva.

Paljas (g. nuda). on se silmikko, jolla ei ole suomukoita peitteenä, kaltainen (g. tecta), suomukoilla katettu.

Lehtisilmikko (g. foliifera), josta ei tule kun lehtiä. Kukkasilmikko (g. florifera), josta vaan kukkia lähtee. Sekasilmikko (g. folio-florifera l. mixta), jossa on sekä lehden että kukan alkuja.

Siemensilmikko (bulbogemma), joka valmiina eriää emäkasvista ja siittää uuden itsepäällisen, ei kun tavalliset silmikot, jotka vaan lisäävät emäkasvia; siemensilmikkoinen (bulbifer l. bulbiger), siemensilmikolla varustettu.

Lehtiaihos (prӕfoliatio l. vernatio), silmikossa lehdiksi muuttuva osa, joka miten milloinki saattaa olla: vierettäinen (prӕfoliatio l. folia in gemmis adplicata), kun lehdenalut ovat vieretysten suorana; poimuinen (p. plicata); vastalaskuinen (p. conduplicata); taaskääntöinen (p. reclinata); käppyräinen (p. circinalis), päästä lähtein, kuin tuohen käppyrä, itsesisäänsä kiertyneillä lehdenaluilla; hakalaitainen (p. obvoluta), kääntyneistä laidoistansa hakamaisesti toisissaan kiinni; käärimäinen (p. convoluta), laidasta lähtein itsesisäänsä kiertyneet; vastakierteinen (p. involuta), kumpiki laita ylöspäin toinen toistansa vastaan itsesisäänsä kiertynyt; alaskierteinen (p. revoluta), samalla tavalla alaspäin kiertyneet; paanuttu (p. imbricata), kaksi sisämäistä lehdenalkua kulmamaisesti kääntyneet laidoillansa vastatuksin, ja niiden päällä toisia samalla tavalla kääntyneitä niin, että päälimäisten lehtien keskipaikat vastaavat alimaisten laidoille; kaksittain limilaskuinen (p. equitans anceps), useampia vastalaskuisia lehtiä sisätysten, sisämäisten laidat ulkomaisten laskoskulmaa vasten; kolmittain limilaskuinen (p. equitans triquetra), kun useammista venheemäisistä tahi vastalaskuisista, toinen toisensa sisässä olevista lehdenaluista sisämäisen toinen laita on päälimäisen laskoskulmassa, ja keskikohta päälimäisen toisen laidan alla, toinen laita taas juoksee ulkopuolelle päälimäisen lehdenalun laskoskulman j.n.e.

g. Kukista ja siittimistä.

37. Kukkaperä l. perii (pedunculus), kukkasilmikosta lähtevä kukallinen

varren jatko.

Vana (scapus), maanalaisen varren päästä lähtevä kukkaperä.

Juuriperä (pedunculus radicalis), lähtevä maanalaisen varren sivulta, ei päästä.

Kukkavarsi l. lapakko (rachis), se varren osa (tahi haarovan perän runko), josta lähtee useampia kukallisia perähaaruksia (pedicelli).

38. Terttu (racemus), kukostus, jossa pitkäveteinen kukkavarsi sieltä

täältä pitkin pituuttansa työntää melkein yhdenpituisia kukkaperiä e. m. tuomella.

Röyhy (panicula), pitkäveteisestä kukkavarresta lähtee sieltä täältä useampia siirottavia tahi ulospäisiä pidempiä kukkahaaruksia, jotka uudelleen haarauvat, e. m. kasteheinällä.

Harkko (thyrsus), latvasta kukkimaton, pitkäveteinen kukkavarsi lähettää monihaaraisia periä, joista alemmaiset kukkivat, ennen ylemmäisiä ja keskimäiset ennen vierimäisiä, e. m. sirenillä.

Huiskilo (corymbus), kukkahaarukset lähtevät eri paikoilta pitkäveteistä lapakkoa, ja alemmaiset nousevat tasapäähän ylemmäisten kanssa.

Mykerö (capitulum), eriverhoiset perättömät kukat ovat palleromaisesti kiinni ryhmistyneet lyhytvartiseen lapakkoon, e. m. apilassa.

Kiehkura (verticillus), kukat ovat kiehkurassa varren ympäri joko perättöminä (vertic. sessilis) tahi peräkkäinä (v. pedunculatus).

Tähkä (spica), kukat lähtevät melkein perättöminä pitkänhoikasta lapakosta, e.m. rukiissa ja sarassa.

Tähkä on miten milloinkin yksikertainen (simplex), yksittäisillä kukilla; toiskertainen (composita), kun yksityisten kukkain sijasta on pieniä tähkylältä (spiculӕ); yhtenäinen (ӕqualis l. continua), jolla ei ole suurempia välipaikkoja; välikköinen (interrupta), kun kukat ovat eri kihermissä; yksipuolinen (unilateralis), kun ovat vaan yhdellä puolella; yhdäppäinen (secunda), kun kääntyvät yhdelle suunnalle; kaksi-, kolmi-, neli-, viisi-, kuusiratinen (bi-, tri-, quadri-, quinquesexfaria) taikka kaksi-, kolmi-, neli-, viisi-, kuusitahkoinen (di-, tri-, tetra-, penta-, hexasticho).

Norkko l. palmu (amentum, julus), hienolla, tavallisesti notkealla, pitkulaisella lapakolla on perättömiä, vaillinaisia kukkia, katetut etinen puhkeamistaan limisuomuisilla, ei tuppimaisilla suojuksilla, e. m. koivussa, lepässä, pajussa, haavassa. Norkot ovat joko hedenorkkoja (amentum masculum), joilla on paljaita hedekukkia. tahi eminorkkoja (am. femineum) paljailla emikukilla. Edelliset varisevat kukassaan, jälkimäiset hedelmöinä. Mikäli norkko ilmaantuu lehtinaisen edellä, yhtaikaa tahi perästä on se varhainen (am. prӕcox), yhtaikainen (am. coӕtaneum), tahi myöhäinen (am. serotinum).

Käpy (strobilus, conus), eminorkko, jonka suomut paisuvat ja kovettuvat nahkeamaiseksi aineeksi, e.m. kuusessa ja männyssä. Katajassa ja eräissä muissa ovat kukkasuojukset yhteen kasvettuneet marjakävyksi (galbulus).

Puikelo (spadix), pitkänomainen kukostus, jossa kukkavarren pää on paksuksi turvonnut ja kukat siihen kuin sisään painuneet, e. m. suovehkassa, Kuv. 54 a. Puikelo on milloin koteloinen (spathaceus), milloin koteloton (espathatus).

Viuhko (cyma), yhtä korkealta varren päästä lähtee kaksi tahi useampaa kukkahaarusta, jotka epätasaisesti haarauvat ja kasvavat tasapäisiksi, e. m. heisipensaassa, Kuv. 55. Kuoperoviuhkoksi (anthela) sanotaan sitä jos latvakukka on lyhempi vierimäisiä ja varsinki äärimäisiä.

Tupsu (fasciculus), viuhkomainen kukostus varsin lyhyillä kukkahaaruksilla ja liketysten olevilla täydemmillä kukilla, e. m. tervakolla.

Pallero (glomerulus), vieläki lyhemmillä haaruksilla ja kerämäisesti yhteen tukutuilla kukilla tavallisesti lehtitahi haarahangassa.

Sykerö (anthurus), tähkämäinen tahi norkkomainen kukostus kukkapalleroilla pitkin lapakkoa.

Sarja (umbella), yhdestä kohti varren tahi varsihaaran päästä lähtee säteittäin useampia periä, joista kuki joko kantaa kukan, tahi lähettää päästänsä samantapaisia uusia sädeperiä. Edellisessä tapauksessa sanotaan sarjaa yksinäiseksi (umb. simplex), jälkimäisessä toiskertaiseksi (umb. composita).

Toiskertaisia sarjoja sanotaan myös sarjastoiksi, ja niissä erotetaan emäsarja (umb. universalis) sarjukoista (umbellӕ partiales l. umbellulӕ), jotka lähtevät emäsarjan perien päästä. Emäsarjan periä sanotaan säteiksi eli sarjaperiksi (radii) ja sarjukkain periä peryköiksi eli sarjukkaperiksi (pedicelli).

Tasakukkainen (umb. similiflora) on sarjasto. jonka kaikki kukat ovat yhtäsuuria; sädekukkainen (umb. radiata), kun laitakukat eli terälehdet sarjan äärimäisissä kukissa ovat isompia, kun keskisarjassa; kehkerä (umb. convexa), yhtäpitkillä säteillä; tasapäinen (umb. plana), äärimäiset säteet pidempiä ja yhtä korkealla keskimäisten kanssa; onteva (umb. concava), keskimäiset säteet paljo lyhemmät äärimäisiä ja sarja keskeltä kuopassa.

Koppilo (calathium, anthodium l. calathidium), useampaa pientä kukkaa seisoo vieretysten kukkaperän päältä laajenneessa päässä ja yhteisen suojuskehdon sisässä. Koppiloa osotetaan myös sanoilla kukasto, yhdyskukka (flores compositi) ja kukkaryhmä (flores adgregati), joista edellinen merkitsee sitä, jossa kunkin erikukkasen heteet ovat ponsistaan yhdessä. Koppilossa on erotettava erikukkaset (flosculi), lava l. marto (receptaculum l. anthoclinium), kukkaperän laajennut pää, jossa erikukkaset seisovat, ja kehto (periclinium l. anthodium), josta jo on ennen mainittu.

Kieloiskukkainen (calathium lingulatum l. semiflosculosum) tahi kieloiskukasto (flos compositus lingulatus l. semiflosculosus) on koppiin kieloisilla erikukilla; pillikukkainen (c. tubulosum) tahi pillikukasto (flos compositus tubulosus l. flosculosus l. discoideus), kun kaikki erikukat ovat pillimäisiä; kehrämäinen (c. discoideum), pillikukasto yhtäsuurilla kukilla; säteehtivä (c. radians), vähiin isommilla, epätasaisilla laitakukilla; sädekukkainenq (c. radiatum) ja qsädekukasto (flos compositus radiatus), kukat keskellä ovat pystöisiä, pillimäisiä, laidalla ulospäisiä, kielekkeisiä; tasaneuvoinen (c. homogamum), koppilo, jonka erikukat ovat täysineuvoisia; sekaneuvoinen (c, heterogamum), yhden koppilon erikukilla on millä vaan heteitä, millä emiä: erineuvoinen (c. hcterocephalum l. c. homogamum. diclinum), saman lajin erikoppiloilla on millä vaan hedemillä emikukkia.

Sädekukaston keskikohtaa pillimäisillä kukillansa sanotaan erinimellä kehräksi (discus). ja kielekkeisiä laitakukkia säteiksi (radii).

Lavaa eli martoa erotetaan seuraavilla selityssanoilla: litteä (receptaculum planum), onteva (concavum), palleroinen (globosum), keilamainen (conicum), liereä (cylindricum), täyteinen (solidum), onsi l. tyhjäsisuinen (cavum), pilkullinen (punctatum), kuopurainen (scrobiculatum l. foveolatum), lokeroinen (favosum), väreinen (paleaceum), kalsea (hirtum) j.n.e.

Yksinäisiä (solitaria) ovat koppilot yksikukkaisella varrella, ja mikäli itse sanat osottavat, hajallisia (sparsa), lehtihankaisia (axillaria), röyhymäisiä (paniculata l. in paniculam disposita), harkkomaisia (thyrsoidea l. in thyrsum disp.), huiskilomaisia (corymbosa), palleromaisia (glomerulosa), mykerömäisiä (in capitulum disposita), terttumaisia (racemosa), tähkämäisiä (spiciformia) j.n.e.

40. llmisiittiö (planta phanerogama), kukallinen kasvi selvästi

erotettavilla siittimillä.

Salasiittiö (pl. cryptogama), kukaton kasvi puuttuvilla tahi epäselvillä siittimillä.

Kukka (flos), sättimistä ja niiden peitteistä valmistuva kasviosa.

Poimi l. kukanalku (flos virgineus), puhkeamaton.

Kehä (perianthium), lehtimäiset osat siitinten kattamista varten, jotka kuitenki monessa kasvissa puuttuvat; ne ovat verho ja terä.

Verho (calyx), ulkopuolinen, tavallisesti vehreä kehä-osa.

Terä (corolla), sisämäinen, hennompi, erivärinen kehäpuoli.

Kupu (perigonium), kun verhokin on erivärinen (ei vehreä) tahi peräti puuttuva.

Hede (stamen), siitinten uroseli koiraspuoli, siittämisen eli hetimisen jälkeen menehtyvä.

Emi (pistilla), siitinten naaraspuoli sikiämisen jälkeen, ainakin tyvipuolellansa, pysyvä hedelmän valmistumiseen saakka.

Täysinäinen kukka (flos completus), kukka jolla on sekä verho että terä; vaillinainen kukka (flos incompletus), jolla on vaan yksipuolinen kehä (perianthium simplex); terätön (flos apetalus), vaillinainen kukka vehreällä kehällä; verkotan (flos acalycinus), vaillinainen kukka terämäisellä kehällä; kehätön l. alaston (flos nudus), on kukka, jolla ei ole verhoa eikä terää, vaan paljaat siittimet.

Kaksi- l. täysineuvoinen (flos hermaphroditus l. bisexualis), kukka jolla on sekä heteet että emit; erineuvoinen l. yksineuvoinen (flos diclinus l. unisexualis), eri kukissa on, missä vaan heteitä, missä emiä, s. o. ne ovat taikka hedekukkia (flores masculi) taikka emikukkia (flores feminei); neuvoton l. tyhjä (flos neuter), kukassa ei ole emiä eikä hedettä; yksisopuinen (planta monoclina), kasvi jolla on kaikki kukkansa täysineuvoisia; erisopuinen (pl. diclina), erineuvoisilla kukilla; yksikotinen (pl. monoica), kasvi jonka muutamissa kukostuksissa tavataan vaan hedekukkia, toisissa emikukkia;kaksikotinen (pl. dioica), saman lajin yhdessä varressa ei tavata kun emikukkia, toisessa ei kun hedekukkia; sekaneuvoinen (pl. androgyna), samassa kukostuksessa ovat hedeja emikukat erillään; sekasopuinen (pl. polygama), yhdellä kasvilla ovat muutamat kukkansa täysineuvoisia, toiset erineuvoisia.

4l. Erilehtinen (calyx eleuterosepalus), on verho useammalla erinäisellä lehdellä, verholehdellä (sepalum), joiden mukaan sitä sanotaan kaksi-, kolmi-, neli-, viisi-, monilehtiseksi (c. di-, tri-, tetra-, penta-, polysepalus); yhdislehtinen (c. gamosepalus l. monosepalus), lehdet ovat kasvettuneet yhtenäiseksi lehdeksi. Yhdislehtistä verhoa sanotaan myös yhdisverhoksi.

Torvi (tubus), yhdislehtisen verhon kokonaan yhteen kasvettunut alimainen, tavallisesti soukempi osa.

Laide (limbus), ylempi erinäisempi, tavallisesti leveämpi osa.

Nielu (faux), torven ja laiteen välikohta.

Ehytlaitainen (calyx integer), on yhdislehtinen verho päähän asti yhteen kasvettuneilla lehdillä; huulimainen (c. labiatus), kahdella eripitkällä huulten tapaisesti toinen toistansa vastaan asettuneella liuskalla; kahdenkertainen (c. duplex), lisäverholla varusteltu. Kahdenkertaisena varsinaista verhoa sanotaan sisäverkoksi (c. interior) ja lisäverhoa ulkoverhoksi (c. exterior).

Kiinteistä (sepala clausa) ovat verholehdet, kun makaavat kiinni terässä ja laidoilla toisissansa; ylöspäisiä (s. erecta), kun erillään terästä ovat pystössä; ulospäisiä (s. patentia), kuta kuinki terästä ulottavina; alaspäisiä (s. reflexa), kääntyneet terästä peräänpäin; lisäkkeisiä (s. appendiculata), juurelta lähtevillä ulottavaisilla eriliuskoilla; kannustettuja (s. calcarata), kun joka verholehti on kasvettunut oramaiseksi, tyhjäsisuiseksi kannukseksi (calcar).

42. Terälehti (petalum), erilehtisen terän kukin eri lehti.

Kanta (unguis), terälehden soukempi tyviosa.

Lapa (lamina), leveämpi osa, joka saattaa olla ehytlaitainen, halkoinen, liuskainen, hammaslaitainen, nyhälaitainen, ripsinen j.n.e.

Ripsuinen (lamina fimbriata), pitkiin varsin soukkiin siekaleisiin, jakaunut terälapa; yhdislehtinen l. yksilehtinen (corolla gamopetala); erilehtinen (c. eleuteropetala); yksi-, kaksi-, kolmi-, neli-, viisi-, monilehtinen terä (c. mono-, di-, tri-, tetra-, penta-, polypetala); epäyhtinen (c. heteropetala), osiksi eri, osiksi yhdislehtinen; tasamukainen (c. ӕqualis), liuskoista, koloista tahi lehdistä toinen ei ole toistaan isompi; epämukainen (c. inӕqualis), vastallakaan edellistä; suunnallinen (c. regularis), tasamukainen terä ja epämukainenki, jonka laidekolot tahi lehdet ovat yhdenmuotoisia ja jossain suunnallisessa järjestyksessä välillään; epäsuuntainen (c. irregularis), ei suunnallinen.

Torvimainen (c. tubulosa), yhdislehtinen terä, jonka laide on melkein erottamaton torvesta [Torvi, laide ja nielu ovat terässä kuin edellä (4l) verhossaki.]; pikarimainen (c. cyathiformis l. cylindrico-campanulata), vähän avarammalla laiteella; suppilomainen (c. infundibuliformis), vieläki väljempi laiteelta k. ed.; kellomainen (c. campanulata); palleroinen (c. globosa); munapyöreä (c. urceolata l. ovata); hattumainen (c. hypocrateriformis), terän torvi lyhyt ja laide litteämäisesti levennyt; ratasmainen (c. rotata), vielä lyhemmällä torvella k. ed. ja erinäisemmillä lehdillä; kielekkeinen (c. lingulata), kun yhdislehtisen epäsuuntaisen terän torvi on pillimäinen litteämäisellä laidepuoliskolla; huulimainen l. kaksihuulinen (c. labiata l. bilabiata), kahdella huuliksi (labia) verratulla liuskalla vastatusten, toinen ylempänä toinen alempana.

Ylihuuli (labium superius) on usein kaarimaisesti kuvertunut (fornicatum) hedetten päälle ja sanotaan silloin kypäriksi (galea); alahuuli (labium inferius), ja laki (palatuin), sen ylihuulta vasten kuvertunut laita.

Ammottava (corolla ringens) on terä siirottavilla huulilla ja avonaisella nielulla; naamattava (c. personata), alahuuli kuvertunut ylihuulta vasten ja sen kautta torven nieluki sulettu (faux clausa); ruusumainen (c. rosacea), suunnallinen terä viidellä levytlapaisella, lyhytkantaisella erilehdellä, renkaamaisesti liittäyneet verhon aukeamaan; yhdiskantainen l. malvamainen (c. malvacea), suunnallinen viisilehtinen terä lyhyillä toinen toiseensa ja heteisiin kiinni kasvattaneilla kannoilla; ristimäinen (c. cruciata), suunnallinen nelilehtinen terä selvästi erotetuilla kannoilla; neilikkämäinen (c. caryophyllacea), suunnallinen viisilehtinen terä pitkulaisilla kannoilla tuppimaisessa verhossa; huulikkeinen (c. labiosa) ja vastohutilikkeinen (inverse labiosa), epäsuuntaisia teriä viidellä erilehdellä; perimmäinen l. hernekukkainen (c. papilionacea), viidellä epäyhtisellä terälehdellä, kolme päälläpuolen erinäistä ja kaksi alempana yhteen kasvettanutta. Erinäisistä lehdistä sanotaan päälimmäistä (a) purjeeksi (vexillum), sivulehtiä (b) Siiriksi (alӕ) ja kahta yhteen kasvanutta alimaista (c) venheeksi (carina), jonka sisässä heteet ovat ja joka on kaksikantainen (biunguiculata). Välistä venhelehdet eivät olekkaan yhteen kasvaneet, jossa tapauksessa niitä sanotaan laitalehdeiksi (petala carinalia) ja koko terää perhottavaksi (subpapilionacea). Liljamainen (perigonium liliaceum, corolla liliacea l. flos liliaceus), kupu kuudella suunnallisella erilehdellä kahdessa kerrassa taikka kannoista yhdessä; epäsuuntainen (perigonium orchideum), kupu kuudella epäsuuntaisella lehdellä kahdessa kerassä, joista sisäkerran yhtä, hyvin erimuotoista lehteä sanotaan huuleksi (labellum) ja toisia siitinten ympärillä olevia kypäriksi (galea). Tavallisesti on huulella myös kannus (calcar).

43. Heinäkukka (flos gramineua) e. m. rukiilla, ohralla, kauralla,

heinäkasveilla.

Kale l. suojus-akana (gluma), heinäkukan ulkosuojus (bractea). Tavallisesti on kaleita peräsukaan kaksi erisuurta kuperaa nirkkoa akanaa (vaiva), jotka eivät suoraan peitä siittimiä.

Kun kaleita välistä on verhoksi verrattu, ovat ne siitä saannot toisen nimensä verhoakanat (valvulӕ calycinӕ) ja on niillä vielä kolmantenaki nimityksenä ulkokehä (perianthium externum).

Helve l. kukka-akana (glumella), heinäkukan sisäsuojus (bracteola), jossa myös on kaksi kuperaa akanoista (valvula) peräkkäin siitinten ympärillä. Alimainen (e) niistä on isompi ja usein varustettu vihneellä (arista), lähtevä helpeen selkäsuonesta. Helpeitä on välistä arveltu heinäkukan teräksi ja nimitetty teräakanoiksi (valvula corollinӕ), tahi sisäkehäksi (perianthium internum). Myös on niitä ynnä siaällisten siitintensä kanssa sanottu heinäkukaksi (flosculus), ja mikäli niitä yksien katoillen sisällä on enemmin eli vähemmin, sanotaan heinätähkää (spicula) yksi-, kaksi-, ... monikukkaiseksi (uni-, bi... multiflora).

Vihne lähtee milloin tyveltä akanan, milloin keskeltä, niskalta tahi päästä ja on sikäli tyvivihne (arista basillaris), selkävihne (ar. dorsalis), niskavihne (ar. infraapicularis). latvavihne (ar. terminalis l. apicularis),. ja itsekuki vihne on niiton milloinki suora, painiva, kierteinen (tortilis), ulottava (exserta), tähkäsisäinen (inciusa) j.n.e.

Kauna l. teräakana (glumellula l. lodicula), pari kolme pienoista, kuulakkaa akanaa siitinten juuressa. Ne ovat heinäkukkain teränaiheita, ei kuitenkaan kaikissa tavattavia. Ennen arveltiin niitä mesipiteiksi (nectarium) ja nimitettiin myös mesivareiksi (squamӕ nectariferӕ).

Sukainen kupu (perigonium setosum) ja kupusukaset (setӕ perigoniales), kuuluvat heinäketten selitykseen. Niillä tavallisesti on kuusi tahi useampaa hapsimaista sukaa siitinten ympäri. Mitenkä suat peittävät tahi ei peitä siementä, sanotaan sitä sukapeitteiseksi (setis perigonii stipatum l. cinctum) tahi saattamaksi (nudum l. setis orbatum).

Pullakkomainen (perig. utriculare l. urceolatum) on heinäketten kupu, kun se kukkimisen jälestä muuttuu pullakon (utriculus) näköiseksi siemenkodaksi, Kuv. 70 a, b. Mesipiteeksi tahi verhoksi arveltuna on seki onnen saanut loisen nimen mesipullakko (nectarium urceoiatum), talli verhopul lakko (calyx utriculatus).

44. Lyhytaikuinen, menehtyvä (flos deciduus), pysyvä, kuihtuva

(emarcidus l. marcescens) ovat terä ja verho, mikäli varisevat jo kukkimisen alussa, heti jälkeen, myöhemmin kukkimisen perästä taikka ensin varrella kuihtuneina; siemenlatvainen (epigynus l. superus), siemenvartinen (amphigynus), siemenjuurinen (hypogynus l. inferus), mikäli lähtevät hedelmän päältä, keskeltä tahi alta.

45. Kukanaihos (ӕstivatio l. prӕfloratio) on kukkasilmikossa

(alabastrum) tavattava kukan ensialku, joka samoin kuin lehtiaihoskin (36) saattaa olla paanuttu, poimuinen, vastakierteinen, tahi: laitavierinen (ӕstivatio valvata), kun verhon tahi terän lehtialut ovat laidoittain toisensa vieressä; limikierteinen (ӕ. contorta), kuki lehdenalku peittää laidallansa vierellisen lehden, toiselta puolen itse samoin peittyen; kurttuinen (ӕ. corrugativa), lehdenalut ovat sekä pitkin että poikkipäin ilman järjestyksettä rypystyneet; purjepeitteinen (ӕ. vexillaris), hernekukkain lehtiaihos, jossa purje peittää siivet, siivet venheen; kypäripeitteinen (te. galearis l. cochlearis), huulikukan lehtiaihos, jossa kaikki muut laideliuskat ovat kypärin sisään kääriytyneet.

46. Hede (stamen), kukan urospuolinen siilin kolmella eri osalla palho,

ponsi ja siitepöly.

Palho (filamentum), heteen varsi eli ponnen alainen osa. Välistä palhoa ei olekkaan ja silloin sanotaan pontta palhottomaksi (sessilis). Muuten palho on miten miki rihmamainen, oramainen, nuijamainen (f. clavatum), liereä, paksulatvainen; leveäkantainen (f. basi dilatatum) ja leveälatvainen (f. apice dilatatum), alatahi ylipäästä levennyt; terämäinen (f. petaloideum), terälehdenmoinen; kaksipäinen (f. bifurcum) ja kolmipäinen (f. tricuspidatum).

Ponsi (anthera), heteen päähinen eri osa, jossa siitepöly valmistuu. Sillä on tavallisesti kaksi pikkuruista lokeroa (loculamentum) ja niiden välissä ponsikalvo (connecticulum). Ylen harvoin tavataan ponsi yksilokeroisena (a. unilocularis) ja vieläki harvemmin nelilokeroisena (a. quadrilocularis).

Sivuluomainen (a. lateraliter dehiscens) on ponsi, joka avauu ja luopi siitepölynsä sivusta tahi sivuluomasta (rima) milloin ulospäin (extrorsum), milloin sisäänpäin (introrsum); latvaluomainen (a. apice dehiscens), avauva ja luova siitepölynsä päästä joko poikkitelaisesta halkeamasta tahi yhdestä eli useammasta, reiästä; poikkitelainen (a. horizontalis l. incumbens), keskikohdasta poikkipuolin palhon päässä kiinni, jolloin se usein myös on kiekkuva (a. versatilis); kaksisarvinen (a. bicornis) ja kaksipäinen (a. bicuspidata), kahdella sarvenmoisella tahi muulla eri lisäkkeellä (appendix).

47. Siiteponsinen (stamen fertile l. perfectum) on hede täysinäisellä,

siitepölyisellä ponnella; joutoponsinen (st. sterile l. imperfectum), jonka ponsi ei tee siitepölyä; vajaponsinen l. ponneton (st. abortivum l. castratum), jolla pontta ei ole ollenkaan; siemenlatvainen (st. epigynum) joka lähtee siemenen päästä; siemenvartinen (st. amphigynum), keskipaikalta siementä lähtevä; siemenympärinen (st. perigynum); siemenympärisiksi sanotaan heteitä, kun ovat kiinni verhossa siemenen ympärillä; siemenpohjainen (st. hypogynum), siemenen alta lähtevä.

Määrälukuisia (stamina definitiva) ovat heteet, joita aina on yhtä monta yhdessä lajissa, eikä päälle kahdenkymmenen; epälukuisia (st. indefinita), yli kahdenkymmenen; yksi-, kaksi, kolmi-, monirivisiä (st. uni-, bi-, tri-, multiserialia), kun heteet lähtevät yhdessä tahi useammissa riveissä; erinäisiä (st. libera), sekä palhollaan että ponnella erin toisistaan; yhtyneitä (st. connata), jollain tavalla yhdistyksessä keskenänsä; yhdispalhoisia (st. filamentis connata), yhteen kasvaneilla palhoilla; yksi-, kaksi-. kolmi-, monikuntaisia (st. mon-, di-, tri-, polyadelpha), yhdispalhoisina yhdessä, kahdessa, kolmessa tahi useammassa kimpussa; yhdispontisia (st. antheris connata), ponnet yhteen kasvettuneet kuin torveksi, joka puhkeaa ja luopi siitepölyn sisäänpäin; liitepontisia (st. antheris cohӕrentia), ponnet kiinni toisissansa ilman yhteen kasvamatta; tasapitkiä (st. ӕqualia); eripitkiä (inӕqualia); kaksivaltiaita (st. didynama), neljästä heteestä on kaksi pidempää, kaksi lyhempää; kolmivaltiaita (st. tridynama), kuudesta heteestä on kolme pidempää, kolme lyhempää; nelivaltiaita (st. tetradynama), kuudesta heteestä on neljä pidempää, kaksi lyhempää; viisivaltiaita (st. pentadynama), kymmenestä heteestä on viisi pidempää, viisi lyhempää; parivaltiaita (st. diplodidynama), viidestä heteestä ovat kaksi ylimäistä pisimmät, kaksi keskimäistä vähä lyhemmät ja alimainen yksinäinen hede lyhin; torvisisäisiä (st. inclusa), kun eivät ulotu terän torvesta esille.

Siitepöly (pollen), ponnessa tavattavia hienukkaisia pölähtäviä rakkoja eli siitehiukkoja (grana pollinis), joiden sisässä on siiteneste (fovilla).

48. Pohjus (torus), hedetten tahi hedetten ja terän aluspaikka, josta

ne lähtevät. Vaillinaisissa kukissa on se ainoastaan hedepohjus, täysinäisissä myös teräpohjus.

Verhovarainen on pohjus yhteen kasvettuneena verhon kanssa, verhoheteisissä (calyciflorӕ) kasveissa; itsevarainen, joka ei ole yhdistyksessä verhon eikä terän kanssa, pohjaheteisissä (thalamiflorӕ); terävarainen, kun on yhdessä teriin kanssa, terähete sissä (corolliflorӕ).

49. Emi (pistillum), kukan naaraspuolinen siitin hedetten ja koko kukan

keskellä. Sillä on kolme eriosaa: sikiäinen, vartalo ja luotti.

Sikiäinen l. hedelmys (germen), emin alusosa, joka sitte syttyneenä valmistuu hedelmäksi, Kuv. 7l f. Siinä on päälimmäisnä yksi eli useampaa sikiäislehteä (carpophyllum), Kuv. 72 a, ja niiden sisällä siemenaiheet (ovula) napasuonestaan (funiculus umbilicaris) istukassa (placenta) kiinni.

Kukanalainen (germen inferum) on sikiäinen siemenlatvaisessa kukassa, ja kukanpäällinen (superum) siemenjuurisissa.

Vartalo (stylus) emin keskimäinen osa sikiäisen ja luotin välillä.

Latvaperäinen (stylus terminalis), sikiäisen päästä lähtevä vartalo; sivuperäinen (st; lateralis) ja pohjaperäinen (st. basilaris) kun lähtee sikiäisen sivulla tahi pohjasta.

Luotti (stigma), emin latvaosa, joka vastaan ottaa ponnesta lähtevän siitepölyn.

Luotti on miten milloinki: hapsimainen (stigma filiforme), huhtuvamainen (st. aspergilliforme), töyhtöinen (st. penicelliforme), sulkamainen (st. plumosum); läpipäinen (st. perforatum), epäselvällä aukolla päässänsä; tahkulainen (st. lamellatum), yhdeksi tahi useammaksi tahkulaksi (lamella) litteynyt; ristimäinen (st. cruciatum), ristimäisesti neljäksi jakaunut; sädejakoinen (st. radiatum), vartaloton, tähtimäinen luotti; latvaperäinen ja sivuperäinen, mikäli istuu vartalonsa päässä tahi kylessä; johteinen joka juoksee alaspäin kahdenpuolen vartaloa; vartaloton (st. sessile), kohdastaan sikiäisen latvasta lähtevä; vajonnut (st. immersum), sikiäisen sisään painunut vartaloton luotti.

50. Siitintukku (androstylium), heteen palhot ovat emin vartalon kanssa

kasvettuneet yhteen tukkuun, jossa sekä ponnet että luottiistuvat.

Siitinlakka (stylostegium l. gynostegium), ponnet kiinni kasvettuneet kukan kahteen vartaloon, ja levennyt kilpimäinen luotti niiden päällä.

h. Hedelmästä.

5l. Hedelmä (fructus), siittyneestä sikiäisestä valmistunut siemenholho, jolla on kolme eriosaa: kota, istukka ja siemenet.

Epähedelmä (fructus spurius), johon on yhteen kasvettunut hedelmään kuulumatonta lisäkettä lähellisistä kukkatahi pohjus-osista. Semmoinen epähedelmä tahi epämarja (bacca spuria) on e. m. mansikka. Sen mehevä aine ei ole muuta kun tursistunutta pohjusta, jonka sisässä varsinaiset hedelmät ovat.

Siemenkota l. kota (pericarpium), sikiäislehdistä kasvettunut ja muodostunut siementen suojuskuori, jossa A osottaa poikki leikattua, valmistumatonta, ja H liitteistään auvennutta, valmista kotaa. Eri lehtien yhdyntäpaikkaa sanotaan liitteeksi (sutura) ja itsiä yhtyneitä lehtiä laidoiksi (valvӕ; l. valvulӕ), joiden mukaan kota on yksi-, kaksi-, kolmi-, ... monilaitainen (p. uni-, bi-, tri... multivalve).

Pesä (loculamentum); pesiksi sanotaan erityisiä siemenlokeroita, ja kotaa niiden mukaan kaksi-, kolmi-, nelipesäiseksi j.n.e. (pericarp. bi-, tri-, quadriloculare etc.) Itsekukin eri pesä saattaa olla joko siemeninen (loculamentum fertile) tahi sieme netön l. tyhjä (l. sterile).

Välikelmu (dissepimentum), pesäin erotuskalvo eli välikuori, sikiäislehtien sisään kiertyneistä laidoista muodostunut.

52. Istukka (placenta, trophospermium, spermophorum, sporophorum

etc.), se osa, jossa siemenet ovat kiinni istumassa. Se on joko keski-istukka (pl. centralis) tahi laita-istukka (pl. valvaris), kuin myös itsenäinen (pl. libera, pl. centralis libera l. columella), erin laidoista keskellä kotaa; kelmusäteinen (pl. centralis radians l. dissepimentalis), koski-istukka josta yltä ympärinsä lähtee välikelmuja laitoihin, (keskipieleksi (Columna l. axis centralis) sanotaan silloin itsoä runkoa); laitavierinen (pl. valvaris haud dissepimentalis), suorastaan kodan laidassa; keskilaitainen (pl. parietalis), keskellä laitaa; liiteperäinen (pl. marginalis l. suturalis), pitkin liitteitä; laitakelmuinen (pl. valvaris dissepimentalis), laidasta sisäänpäin lähtevillä säteisillä välikelmuilla, joissa siemenistukat ovat; keskilaitaiskelmuinen (pl. parietalis radians), vasta mainitut kelmut lähtevät kcskilaidoilta; väliseinäinen (pl. intervalvuiaris), väliseinän tapaisella kelmulla, jossa siemenistukat ovat. Väliseinä toisinaan on keskeltä auki jäänyt, jolloin sitä sanotaan rakoväliseksi (pl. fenestrata).

53. Yksikotainen (fructus holocarpus), hedelmä ainoastaan yhdellä

komerolla (paracarpum), joka kuitenki taitaa olla istukasta lähteneitten sädejakoisten, välistä muidenki välikelmuin kautta pesittelevä (sublocularis) tahi monipesäinen.

Keskisiemenisesti yksikotainen (fr. holocarpus centrispermus), yksikotainen hedelmä keski-istukalla. Jos istukka on itsenäinen, niin hedelmä on yksipesäinen; kelmusäteisenä istukan ollessa, hedelmä tekeyy monipesäiseksi.

Laitasiemenisesti yksikotainen (fr. holocarpus pleurospermus), yksikotainen hedelmä laita-istukalla, joka istukka miten milloinki saattaa olla joko laitavierinen, keskilaitainen, liiteperäinen, laitakelmuinen tahi väliseinäinen ja hedelmä sikäli yksipesäinen, pesittelevä tahi monipesäinen.

Erikotainen (fr. schizocarpus), hedelmässä on useampaa eri hedelmystä (carpellum, earpidium).

Hedelmykset erikotaisessä hedelmässä ovat kierteisesti ja erin toisistaan, mutta jos ovat kiehkuraisesti, niin välistä kasvavat yhteenki toinen toisihinsa, kuitenki niin löyhästi, että hedelmän valmistuessa jälleen eriävät.

Monikotainen (fr. syncarpus), useammasta kiehkuraisesta hedelmyksestä eriämättömästi yhteen kasvettunut hedelmä.

Yhdiskotainen (fr. gamocarpus), monikotiiiucn hedelmä, jonka pohjus on lihavaksi, nahkeaksi tahi puutuvaksi peitteeksi hedelmän päälle kasvettunut. Sen siemenet tavallisesti ovat rippuvia (semina pendula).

Yksinäinen (fr. simplex), itsekukin yksikolainen hedelmä; moniosainen (compositus), eri-, moni-, tahi ylidiskotainen hedelmä.

54. Kotelo (capsula), monisiemeninen ja monilaitainen siemenkota eli

hedelmä. Kotelo ennenkun itse varisee luopi siemenensä mikä milläki tavalla aukeamasta (dehiscentia), kuin kohta tarkemmin selitetään.

Liiteluomainen (capsula valvis dehiscens), kotelon paidat liitteistä lähtevät erin toisistaan.

Rakoluomainen (c. rimis dehiscens), kotelon liitteisiin ilinautuu erinäisiä rakoja keskikohdalta molemmin puolin. Laidat muuten jäävät toisiinsa kiinni.

Hammasluomainen (c. dentibus dehiscens), kotelon laidat eriävät latvasta ei ainoastaan liitepaikoista vaan keskisuontaki myöten.

Läpiluomainen (c. poris dehiscens), kotelo saapi pieniä pyöreitä reikiä eli huokoja latvaan tahi sivuihin.

Kansiluomainen, (c. operculo dehiscens), kotelo puhkeaa latvapäästä poikkipuolin niin, että päälimäinen osa, kuin kantena, putoaa pois. Semmoista koteloa sanotaan myös poikkipiirtoiseksi (c. circumscissa).

Sisäluomainen (c. septicida), monipesäisen kotelon välikelmut eriävät kahdeksi ja puhkeavat sisään päin.

On muistettava, että välikelmut alkuisin ovat kahdesta sikiäislehdestä yhteen kasvettuneet, jonka, tähden jälleen taitavatki kahdeksi eritä.

Laitaluomainen (c. loculicida), monipesäisen kotelon laidat puhkeavat keskisuonesta ulkopuolitse.

Laitalähtöinen (c. septifraga), kotelon laidat eriävät keskipieleen kiinnijäävistä välikelmuista ja varisevat pois.

55. Tuppilo (conceptaculum, folliculus), yksilaitainen ja yksipesäinen,

pitkin sivua puhkeava pöyheämäinen siemenkota itsenäisellä istukalla.

Tuppihedelmys (carpellum capsulare), erikotaisen hedelmän kukin erinäinen osa puhkeaa sisäpuolelta liitteestä yksieli useampi-rivisillä siemenillä kodan laidassa.

Pähkylähedelmys (carpellum nucamentaccum), yksisiemeninen, kovakuorinen, puhkeamatta variseva kierteisen erikotaisen hedelmän erinäinen osa.

Otahedelmys (carp. rostratum), emi-jäännöksellä hedelmyksen päässä.

Odaksi (rostrum) ylettäin sanotaan oramaista tahi neulamaista, suoran sekä väärää lisäkettä jonkun osan päässä ja odattomaksi (orostris l. muticus) sitä osaa, jolla ei ole sellaista lisäkettä.

Hillukka (acinus), pähkylähedelmä mehevällä päälyställä. Jos hillukoita on useampaa yhteen kasvettunut, sanotaan hedelmää yhdismarjaksi (bacca composita) e. m. vaaran.

Palko (legumen), yksipesäinen, kaksilailaincn kota siömenistukalla ylisessä liitteessä, e. m. herneenpalko.

Palko on toisinnan pesäjakoinen (subbilocularis) kun alinen liite on väliseinän tapaisesti sisään kääntynyt: kiekurainen (!eg. cochleatum). kahteen eli useampaan kiekuraan kiertynyt palko.

Nivelpalko (lomentum), jolla tavallisesti joka siemenen välillä on nivel lalii kannas (isthmus) ja joka ei puhkea liitteistä, vaan katkeaa nivelistä poikki.

Litu l. litukka (siliqua), kaksilaitainen ja tavallisesti kaksipesäinen pitkä kota, siemenet kahdessa rivissä vastakkain pitkin väliseinän tapaisen siemenistukan reunoja.

Lisko (silicula), yhtä pitkä kun leveäki, tahi ei kuitenkaan paljoa pidempi litu.

Lisko on leveävälinen (silic. latisepta), kun väliseinä on yhtä leveä palon kanssa, ja kaitavälinen (sil. angustisepta), knn väliseinä käypi aivan poikkiteloin palon leveyden suuntaa.

Pähkylälisko (nucamentum l. silicula nucamentacea), yksisiemeninen pyöreä, litteähkö, litteä tahi ohut aukeamatta variseva lisko. Leveäksi litistyneenä sitä myös sanotaan siipiliskoksi (sil. samariformis l. alata).

Nivellitukka (siliqua nucamentacea articulata), kun litukka on nivelpalon lailla jakaunut yksisiemenisiin pesiin, jotka kukin aukeamatta varisevat.

Marja (hacca), aukeamatta variseva hedelmä, jonka tavallisesti keski-istukkaiset siemenet ovat peitetyt mehevällä, tursealla aineella, ja istukat sekä välikelmut pehmeänlaisia, e.m. mustikka, karpalo, viinamarja.

Marjamaiseksi (fructus baccatus) sanotaan erilaisia hedelmiä pehmeällä, mehevällä sisusaineella.

Kurkka (pepo), marjamoinen hedelmä useammalla laita-istukkaisella siemenellä, peitetyt mehevällä turpealla aineella.

Omena (pomum), aukeamatta putoava monisiemeninen ja monipesäinen kota, jonka meheväksi päälysainecksi verho kukkimisen jälkeen on turpunut ja kiinni kasvettunut.

Kivieli luumarja (drupa), aukeamatta variseva luutava kota mehevällä turpealla päälysaineella, enimmästi yhdellä, mutta välistä useammallaki pesällä ja siemenellä. Itseä kodan kuorta sanotaan luuksi (putamen) ja sen sisässä olevaa siementä tumaksi eli sydämmeksi (nuclcus). Luumarjoja ovat e.m. kirsin ja tuomen marjat.

Pähkinä (nux), aukeamatta variseva luukuorinen hedelmä tavallisesti yhdellä turpealla siemenellä, e.m. pähkinäpuussa. Tammen ja erästen muiden puiden nahkeakuorista pähkinää sanotaan terhoksi (glans). Erikotaisen hedelmän pähkinöitä sanotaan, miten jo edellä osotettiin, pähkylöiksi.

Siipisiemen (samara l. semen alatum), aukeamatta variseva, kälpeä, rutistunut, yksi tahi harvasiemeninen hedelmä, jonka kota on yhdeltä taikka joka puolelta laajennut ja ohennut kaivomaisiksi tahi lehtimiiisiksi lisukkeiksi, e.m. vahteressa, saarnessa, jalavassa.

56. Jyväsiemen (caryopsis), kuivankälpeä, yksisiemeninen, sileä, taikka

pitkin sisäpuolta uurtoinen hedelmä, jonka ohut, kalvomaincn kuori kiinteästi peittää itsen siemenen, e.m. rukiissa, ohrassa, kaurassa ja heinäkasveissa yhteisesti.

Jyväke l. kuorusjyvä (achenium), kuivankälpeä yksitahi harvasiemeninen hedelmä yhteen kasvettuneella verholla kuorena, e.m. ohdakkeessa, maitiaisessa.

Kehäpäinen (achenium coronatum, fructus coronatus, semen coronatum l. sem. marginatum), on jyväke, kun sen latvapäähän on yhteen kasvettuneesta verhosta jäänyt pieni ympyräinen palle eli kehäke (corona); haivenpäinen (achen. papposum, fructus papposus l. semen papposum), verhokuori jyväkkeen latvasta jakauu hienoiksi haiveniksi (pappus); paljaspäinen (achen, calvum l. semen calvum), verho on niin jyväkettä myöten kasvettunut, että päässä ei ole kehäkettä eikä haivenia.

Varreton (pappus sessilis) on haiven, joka ei millään lailla haarau, varrellinen (stipitatus) kun tyveltä yhdessä ylempänä haarauu; vareinen, vihneinen l. kovasukainen (aristatus), pehmytsukainen, (setiformis), hapsimainen, sulkajakoinen (plumosus), lähtevä (deciduus), kun pian lähtee, ja pysyvä, kun pysyy vielä varisneessaki jyväkkeessä.

57. Kaksoisjyväke (diachenium, achenium bipartibile, polachcnium,

cremocarpium), sarjakukkaisien verhokuorinen jyväke, joka valmistuessa halkeaa kahdeksi jyväpuolikkaaksi (mericarpium, carpidium, carpellum, semen) yhdellä latvaan asti halkeavalla istukalla (columna l. carpophorum).

Liite (commissura), jyväpuolikasten yhdistyspaikka; maha (latusculum), liitesivu; selkä (dorsum), ulkopuolinen sivu; harju (costa l. jugum), korkeampi pitkin selkää päästä päähän kulkeva naarmu.

Harjuja on tavallisesti viisi kummallaki puolikkaalla, nimittäin keskiharju (costa centralis), kaksi väliharjua (costa intermedia) ja kaksi sivuharjua (c. lateralis), jotka viimeiset saattavat olla joko kulmaharjuja (costa; marginales) taikka vieriharjuja (c. intramarginales) kulman vieressä. Välistä on näiden emäharjujen (juga primaria) välissä toisia pienempiä väliharjuja (juga secundaria).

Harjut milloin ovat piikkisukaisia, milloin levenneet ohuiksi lehtimäisiksi kalvoiksi, siipiharjuiksi (e. alatæ). Kun harjua ei tunnu ollenkaan sanotaan jyvänpuolikasta sileäksi eli harjuttomaksi (mericarp. ecostatum l. eju gatum). Harjuväli l. vako (vallecula), on kahden harjun välipaikka jyväpuolikkaassa; öljysuoni (vitta), musta, päältä päin usein näkymätön pitkin vaon pohjaa kulkeva juova, sisältävä eri makuista ja hajuista haihtoöljyä.

Välistä on useampia öljysuonia yhdessä vaossa, jonka jälkeen vakoa sanotaan yksi-, kaksi-, kolmi-, monisuoniseksi (uni-, bi-, tri-, multivittata). Toisinaan taas on vako öljysuoneton (vallecula evittata). 58. Siemen (semen) kahdella eri osallansa: sydän ja kuori.

Kuori (integumentum), jolla on pinta (testa l. membrana externa), tummempi näköänsä, ja aluskuori (tunica, tegmen l. membrana interior), pinnan alla ja sydämmen ympärillä oleva vaalea kuorikalvo. Näiden välillä tavataan toisinaan erinäistä ainetta, välikerta (mesospermium), ja muutamat luulevat pinnassakin olevan kaksi kuorikertaa, varsinaisen pinnan ja sen päällä keden (epidermis).

Paljas (semen nudum), yksinäinen siemen, jonka kota on niin likinäisesti siihen yhdistynyt, että on kuin kuorena sen päällä.

Kehrämäinen (s. discoideum) on siemen pyöreänä ja littoänä; virnamainen (lenticulare), pyöreänä tahi soikeana ja litteähkönä; pallistettu (marginatum), kun on erilainen viiru ympärillä; nöhtämäinen (scobiforme) kun on hyvin pieni, pitkulainen, hilpainen j.n.e.

Sydän (nucleus) on siitinaihetta joko kokonansa tahi valkuaisen kanssa.

Valkuainen (albumen), sydänsiemenen eriosa, jota ei kuitenkaan kaikissa tavata. Aineensa vuoksi se on tavallisesti valkea ja milloin turpea eli lihava, milloin rustomainen (corneum), milloin jauhomainen (farinosum) j.n.e. Sijansa vuoksi siitinaihetta suhteen on se joko yltäympärinen (alb. periphericum), hetkellinen, (centrale) tahi vierellinen (laterale).

Valkuallinen (semen albuminosum) on siemen, jolla on valkuaista, valkuaton (exalbuminosum), jolla ei ole.

59. Siitinaine (embryo), siemenen pääosa, josta uusi kasvi itäessä

ilmaantuu. Siinä on kolme erittäin tarkattavaa osaa: ide, sirkus ja silmä.

Ide (corculum); siihen kuuluu juuriaine eli juurukka (radicula l. rostellum) ja sirkkaruoti (cauliculus l. scapellus), jotka siemenessä yhdisteltynä itäessä eriävät, toinen alaspäin juuren, toinen ylös varren aluksi.

Suuntainen (embryo orthotropus l. erectus) on siitinaine suorana ja siemenen mukaisena, juurukka siemenen kantaa päin; vastasuuntainen l. taka-peroinen (e. antitropus l. inversus). Kun juurukka on siemenen latvaa päin; kaltto (heterotropus), joka ei ole siemenen mukaan; taaskääntöinen (amphitropus), luokkamaisesti kaaristunut, molemmat, päät siemenen kantaa päin.

60. Sirkus (cotyledo), jo siemenessä perustettu itäessä ilmaantuva

kasvin sirkkalehti.

Sirkkalehlinen (planta cotyledonea) kasvi, jolle itäessä ilmaantuu sirkkalehti; kaksisirkkainen (pl. dicotyledonea) joka itää kahdella vastattaisella, tahi (niinkuin havupuut) useammalla säteittäisellä sirkkalehdellä, jota jälkimäistä saattaisi myös sanoa monisirkkaiseksi (pl. polycotyledonea); yksi sirkkainen (pl. monocotyledonea), kasvi jolla on vaan yksi sirkkalehti, ylen harvoin kaksi, eikä silloin vastatusten, vaan perätysten.

Nouseva (cotyledo epigӕa), sirkkalehti, joka itäessä nousee maan päälle näkyviin, n.k. tavallisesti kaikkien kaksisirkkaisten; nousematon (c. hypogӕa), joka jääpi maahan ja muutenki vaillinaiseksi, n.k. tavallisesti yksisirkkaisissa.

Laitajuuruinen (embryo pleurorhizeus) on siitinaine, jonka sirkukset, laidoin siemenen leveyttä myöten, ovat päälystöillänsä vastatusten oli vastapuoliset (cotvledones adcumbentes) ja juurukka taaskääntöisenä (reflexa) pitkin molempain sirkusten laitaa s. o. laidallisena (radicula marginalis l. lateralis); selkäjuuruinen (e. notorhizeus), kun sirkukset poikkiteloin siemenen leveyttä ovat päälitysten eli päälittäiset (incumbentes) ja taaskääntöinen juurukka toisen sirkuksen selällä s. o. selällinen (dorsalis); suoralaskuinen (e. orthoploceus), sirkukset ovat vastalaskuisia (conduplicatӕ) ja juurukka ulkomaisen kulmassa s. o. kulmallinen (angularis); poikkilaskuinen (o. diplecolobeus), keskeltä taaspäin kääntyneillä s. o. taaskääntöisillä (medio replicatӕ) sirkuksilla ja selällisellä juurukalla; kiertosirkkainen (spirilobeus), sisään kiertyneillä (spirales l. spiraliter involutӕ) sirkuksilla ja selällisellä juurukalla.

61. Silmä (gemmula, cauliculus l. plumula), siitinaineen kolmas osa,

josta kasvin varsi lähtee, ja jolla kaksisirkkaisissa on sijansa sirkusten välissä, yksisirkkaisissa sirkustupekkeen sisässä.

Esikkolehti (folium primigenum l. primordiale), suoraan silmästä ilmaantuva ensimäinen kasvilehti.

Napa (hilum), se paikka siementä, josta se kodassa on kiinni ollut. Napapuolta sanotaan siemenen mahaksi (venter), toista puolta seläksi (dorsum), välikohtia sivuiksi (latera).

Napalappu (strophiolum l. caruncula), nystyrämäinen tahi käsnämäinen lisäke, joka lähtevä napasuonesta tahi istukasta erästen kasvien siemenissä peittää navan.

Siitereikä (micropyle l. foramen germinationis), kuorikalvoin pienukainen, usein näkymätön reikä navan päässä, jäännöksenä siitä reiästä, josta siitinneste kulki siemenaiheesen.

Napapilkku (chalaza), se paikka siementä, josta napasuoni käypi sisään, muutamissa siemenissä kohdastaan navan alla, toisissa vähän syrjässä, ja tavallisesti kiinteämpi, vehreä, keltainen tahi ruskea.

Napaviiva (raphe), napasuonen saattama tavallisesti vieripaikkoja korkeampi viiru navan ja napapilkun välillä niissä siemenissä, joissa ovat erillään. Se lähtee aina toiselta puolen napaa, kun siitereikä on toisella. Siemenvaippa (arillus, coma, desma), muutamissa siemenissä tavattava napasuonen ulkopuolinen leveäminen siementä vasten. Siemenen valmistuessa vaippa toisinaan muuttuu tukaksi (coma) ja siementä sanotaan siitä tukkaiseksi (semen comosum l. crinitum).

Kukkain lisäosista.

62. Lisäosat (partes accessoriӕ), joita ainoastaan eräissä kukissa

tavataan.

Lisäterä (paracorolla), terän sisäinen ja melkein saman muotoinen kukkalisäke, joka taitaa olla joko yhdislehtinen (corona gamophylla) tahi erilehtinen (c. eleutherophylla l. polyphylla), ja jonka erinäisiä lehtiä sanotaan lisälehdiksi (parapetalum).

Lisälehtinen (petala coronata), erilehtinen terä pienillä suomumaisilla lehti kalvoilla terälehtien juuressa kukan sisällä; kupurasulkuinen (faux fornicibus clausa), yhdislehtisen terän nielu, kun siinä on paksumpia kuperia kyhmyjä eli kupuroita (fornices), ja nystysulkuinen (faux fornicibus subulatis clausa), kun kyhmyt ovat oramaisia; sulettu (faux clausa) ja avoin (f. pervia l. nuda) osottavat yhteisesti nielussa jotain sulkua olevan talli oi olevan.

Epä- l. valhehede (parastemon), heteen kaltainen lisäke, esimerk. vilukossa; mesinystyrä (glandula nectarifera); mesihuokonen (porus nectariferus); mesikolo (fovea nectarifera), milloin paljas, milloin suomukatteinen (fovea squama tecta); mesijuova (plica l. stria nectarifera), pilkin terää tahi kupulehteä; mesikannus (calcar nectariferum), kun joku kukkaosa on venynyt pitkämäiseksi onneksi mesipiteeksi.

Muist. Selite-sanat, joita käytetään kasvien värin, hajun, maun, asuntopaikan ja muiden kohtain osottamiseksi, ovat kyllä itsestään ymmärrettäviä, jonka tähden taidetaan sillensä jättää.

I. LUOKAT, LAHKOT JA SUVUT

Linneen siitinjäresteessä.

1 LUOKKA.

YKSIHETEISIÄ.

1 Lahko. YKSEMISIÄ.

1. SALICORNIA. Suolayrtti. — Kukat kolmittain, itsekuki vehreällä

möyheällä kehäliuskallaan, jotka yhdistyvät pyöreäksi puikeloksi. Heteitä 1—2 ulottavina kehästä. Luotti 2—3-halkoinen. Hedelmänä yksinäinen kehän peittämä siemenrakko.— Heimo 79. Möyheä lehdetön nivelkasvi meren rannoilla.

2. HIPPURIS. Wesikuusi. — Sikiäiseen kiinnittynyt kehä tuskin

havaittavana palteena sen päässä. Hede siemen-latvainen. Emi yksinäinen. Hedelmänä kehän peittämä pähkyläsiemen. — H. 64. Nivelikäs vesikasvi säteettäisillä lehdillä.

3. ZOSTERA. Ajokas. — Kehä, hede ja emit perätysten toinen toisensa

vieressä irtanaista, litteätä, tasalevyistä puikeloa myöten, jonka ympäri lehti päälyspuolite on kuvertunut tuppimaiseksi koteloksi. Hedelmä pähkylämäinen. — H. 4,1. Heinämäisiä merikasveja.

2 Lahko. KAKSEMISIÄ. (Blitum virgatum 5, 2. Callitriche 21, 1.)

2 LUOKKA.

KAKSIHETEISIÄ.

(Muihin luokkiin kuuluvia kaksiheteisiä ovat Salicornia 1, 1; Rhyncospora alba 3, 1; Lepidium 15, 1; Cypripedium 20, 2; Fraxinus 23, 2. )

1 Lahko. YKSEMISIÄ.

† Yksipuolinen kehä lehden aukeamassa. (Laiehtivia, varrettomia, tav. kukattomia kasveja.)

4. LEMNA. Limaska. — Lehden laitaan vaipunut yksilehtinen kehä. Kota

yksipesäinen, harvasiemeninen. — H. 5, 1. Pienillä yhdistyneillä, us. koko veden kalvon kattavilla lehdillä, rihmamaisilla vedessä rippuvilla juurilla.

†† Kehä täydellinen verholla ja terällä. Yhdellä sikiäisellä.

5. VERONICA. Tätyruoho. — Verho 4-lohkoinen. Terä ratas- tahi

suppilomainen 4:llä epämukaisella liuskalla. Hedelmänä 2-pesäinen siemenkota. — H. 31, 2. Ruohokasvi tav. vastakkaisilla lehdillä; kukat tähkämäisesti, rypälämäisesti tahi yksinäisiä lehtihangassa.

6. PINGUICULA. Yökönlehti. — Verho 2-lohkoinen, kololiuskainen. Terä

yhdislehtinen, ammottava, huulimainen, kannustettu. Luotti melk. vartaloton, 2-huulinen. Kota 1-pesäinen, latvaluomainen. — H. 32. Ainoastansa aluslehdillä, kukat peräkkäitä, yksinäisiä.

7. UTRICULARIA. Wesiherne. — Verho 2-lohkoinen, eholiuskainen. Terä

yhdislehtinen, naamattava, alahuuli lakkimainen erillisellä tahi yhtyneellä kannuksella. Luotti kilpimäinen pilkättävällä vartalolla. Kota 1-pesäinen, varistuansa kansiluomainen (poikkipiirtoinen), — H. 32. Laiehtiva vesikasvi hienojakoisilla lehdillä, harvakukallisella varrella.

8 CIRCÆA. Welholehti. — Verho ja terä 2-lehtisiä. Hedelmänä 2-pesäinen kota. — H. 63. Lehtokasvi vastakkaisilla lehdillä, rypälökukilla.

††† Kehä täydellinen. Neljä lopulta pähkylämäistä sikiäistä.

9. LYCOPUS. Rantayrtti. — Verho 5-liuskainen. Kehä suppilomainen,

4-halkoinen, yhdellä isommalla kolopäisellä liuskalla. — H. 24, 1. Rantakasvi vastakkaisilla lehdillä ja kiehkurakukilla lehtihangassa.

2 Lahko. KAKSEMISIÄ. (Anthoxanthum 3, 2.)

3 LUOKKA.

KOLMIHETEISIÄ.

1 Lahko. YKSEMISIÄ.

†Ruohokkeita (ei heinämäisiä).

10. VALERIANA. Wirmajuuri. — Verho kiinnittynyt hepalorenkaaksi

sikiäisen päähän. Terä yhdislehtinen, suppilomainen, 5-halkoinen. Kota peitetty lop. haivensäteiksi jakautuneella verholla. — H. 17. Vastakkaisilla, us. parijakoisilla lehdillä; röyhykukilla.

ll. VALERIANELLA. Peltokaali. — Verho kiinnittynyt sikiäiseen joko hepalottornasti tahi hampaamaiseksi hepaloksi. Terä ed. Hedelmä pähkylämäinen, haiveneton. — H. 17. Lehdet vastakkaisia, kokonaisia; röyhykukilla.

12. IRIS. Kurenmiekka. — Kehä yksipuolinen, terämäinen, 6-jakoinen,

lyhyttorvinen, ulkopuoliset liuskat isoja, alaspäisiä, sisämäiset pystöisiä. Luotit terämäisiä. Kota 3-pesäinen. — H. 13. Miekkamaisilla tupettavilla lehdillä, isoilla liljamaisilla kukilla.

(Montia ja Koenigia 3, 3; Galium trifidum 4, 1;Empetrum 22, 3).

† Heinämäisiä kasveja, tähkät t. tähkylät liereitä ympärinsä limitetyillä tähkäsuomuilla. *)

(*) Cyperacea-heimon kasveilla ei ole tavallista kehää. Niiden siitinkehänä on vaan joku suomumoinen suojus joko paljaaltaan taikka hapsilla, sukasilla tahi muilla suomukoilla sisässänsä. Suojussuomuja sanotaan toisella nimellä tähkäsuomuiksi, koska ne muodostavat tähkän, ja niiden sisäisiä hapsia, sukasia ja suomukoita kehähapsiksi, -sukasiksi ja -suomuiksi, koska ne siittimiä likinnä ovat kuin niiden kehänä.

Muist. Tämän jaon suvut kasvavat useimmiten vedessä t. veden vaiheilla, välistä muillaki kosteilla paikoilla.

13. ERIOPHORUM. Niittuvilla. — Tähkäsuomut tasamukaisia. Joka

pähkylällä paljo kehäsukasia, lop. hyvin pitkiä, villamaisia, sileitä, valkoisia t. punertavia hapsia. — H. 2, 2. Tähkät pian vaikenevia, us. tuumanpituisilla villahapsilla.

14. TRICHOPHORUM. Suovilla. — Alin tähkäsuomu jatkunut juryillä,

tylpällä, tähkylänpituisella odalla. Joka pähkylällä 4—6 kehäsukaista, pidemmät itseä tähkylää. — H. 2, 2. Monella tupastavalla, tyveltä suomuisella korrella, ylimmäinen suomu oramaisesti lehdistyvä. Kehäsukaset valkoisia.

15. RHYNCOSPORA. Piirtoheinä. — Ne 3—4 alinta tähkäsuomua tyhjiä.

Pähkylä sukapeitteinen, vartalon tyvellä lisäkkeenä päässä, sukaset lyhyitä, karheita. — H. 2, 2. Hoikka heinälle lehtisellä korrella, löyhäryhmäisillä tähkylöillä.

16. HELEOCHARIS. Luikka. — Tyhjiä tähkäsuomuja 0 t. 1—2. Pähkylä ed.

lisäkkeellä ja sukasilla. — H. 2, 2. Korsi lehdetön yksinäisellä latvatähkällä.

17. SCIRPUS. Kaisla. — Tähkäsuomut ed. Pähkylä ilman lisäkkeettä,

sukaseton t. lyhyillä, karheilla sukasilla. — H. 2, 2. Korsi ed. tahi lehtinen ja monitähkäinen. (Juncus supinus, effusus ja conglomeratus 6, 1).

††† Heinäkasveja kaleettomilla kukilla *).

(*) Ei enemmin, kuin edellisen jaon (Cyperacea-heimon) kasveilla on varsinaisillaki heinäkasveilla semmoista terää ja verhoa, kun muilla ilmisiittiöillä. Tavallisesti on heinäkukalla 2 (harv. 1) helvettä ja niiden sisäpuolella siitinten juurella 1—3 pienukaista, us. ilmetöntä kaunaa. Harvoin (Nardus’ella) kukka kuitenkin on niin selkoinen, vaan tavallisesti, milloin se toisten kukkain kanssa ei ole tähkyläksi yhdistynyt, on sillä helvetten ulkopuolella 2 (harv. 1) kaletta. Täydellisellä heinä-kukalla on siis tavallisesti l:o 2 kaletta (glumæ); 2:o niiden sisäpuolella 2 helvettä (glumellæ); 3:o kaunat- (glumellulæ) siitinten juurella, ja 4:o siittimet.

Kun useampaa kukkaa on yhdistynyt tähkyläksi (tähkäksi), niillä jokaisella ei ole kaleita, vaan ainoastaan helpeet ja kaunat. Kaleet silloin ovat yhteiset koko tähkylälle sen juurella. Enimmillä heinäkasveilla on semmoisia 2- tahi monikukkasisia tähkylöitä. Tavataan välistä yksinäisessäki täydellisessä heinäkukassa toisen kukan aihetta, ja sitä vastoin muuttuvat oikeastaan 2-kukkasiset toisen kukan keskeytymisestä välistä 1-kukkasiseksi. Kun siis tarkkaa rajaa ei olekkaan yksinäisten kukkain ja tähkyläin välillä, nimitetään yksinäisiäki kukkia välistä tähkylöiksi ja niin mainitaan 1- ja monikukkasisista tähkylöistä. Niin kaleet kuin helpeetkin eivät ole ihan vastakkain, vaan toinen vähän ylempänä toisiansa. Alempi tulee johon kuhun määrään ylempänsä peittämään, vähintäänki tyveltä, jonkatähden sitä sanotaan ulko-, ylempää sisäkaleeksi ja helpeeksi. Viimeisellä helpeellä ymmärretään aina alempaa helvettä.

18. NARDUS. Ukonparta. — Tähkä hoikka yhdäppäisillä kukilla. Tähkylät

2-helpeisia. — H. 1, 1, 1. Sitkeä heinä tiheä-tuppaisesta juuresta lähtevillä sukamaisilla lehdillä ja paljailla korsilla.

2 Lahko. KAKSEMISIÄ. (Heinäkasveja).

† Tähkylät röyhynä t. haaratähkänä, 1-kukkasisia.

* Tähkylät 2-kaleisia, tihuryhmäisiä, toiskertaisessa liereissä tähkässä. Kaleet tasapitkiä.

19. PHLEUM. Tähkäheinä. — Kaleet erillisiä, kumpiki sukamaisella

selkäsuonen jatkeella; 2 vihneetöntä, jyväkkeen kanssa varisevaa helvettä. — H. 1, 1, 3. Tankeamainen, 1-tähkäinen heinä.

20. ALOPECURUS. Puntarpää. — Kaleet tyveltä yhdessä, suka-jatkeetta; 1

vihneikäs, jyväkkeen kanssa variseva helve. — H. 1, 1, 3.

** Tähkylät röyhynä; kaleet melk. tasapitkiä.

21. DIGRAPHIS. Helpi. — Kaleet litteämäisesti vastalaskuisia terävällä

sulattomalla selällä; helpeet vihneettömiä ja niiden juurella 2 pienukaista lisähelvettä (keskieräistä kukkaa). — H. 1, 1, 2. Iso, leveälehtinen rantaheinä tihukukastoisilla röyhyhaaroilla.

22. MILIUM. Tesmä. — Kaleet pyöreähkä-selkäisiä; ulkohelve

kehkerän-pullakka, tihkeä (ei kalvomainen), vihneetön, lop. jyväkkeesen kiintyvä. — H. 1, 2, 1. Korkea, leveälehtinen lehtoheinä isolla, hataralla, hervakalla röyhyllä.

23. CALAMAGROSTIS. Kastikka. — Helpeet kalvomaisia, juurelta karvaisia,

ulkohelve hapsisella vihneellä. — H. 1, 2, 1. Kukostus miten milloinki leveäröyhyinen; viime joko kovin hieno ja pieni helpeen latvasta, tahi isompi sen selästä lähtevä.

24. MÜHLENBERGIA. Hajuheinä. — Kaleet vähän helpeitä pidemmät,

kumpaisetki ruohomaisia (vehreitä), litteämäisiä, teräväselkäisiä; ulkohelve ei paljon sisähelvettä isompi, lyhyellä, suoralla, paljaalla latvavihneellä. Luotti helpeen pituinen tahi pidempi. — H. 1, 2, 1. Iso, leveälehtinen lehtoheinä nuokahtavalla röyhyllä, litteämäisillä vehreillä tähkylöillä.

25. AGROSTIS. Rölli. — Kaleet terävä-kouru isiä; helpeitä 1 tahi 2

erisuurta, kalvomaista (m. valkoista), paljaat, pidemmät luotteja. — H. 1, 2, 1. Tähkylät leveämpänä t. soukempana röyhynä; helpeet milloin vihneettömät, milloin selkävihneisiä.

*** Kaleet jokseenki eri pitkiä.

26. APERA. Luoho. — Helpeet ruohomaisia (vehreitä), ulkohelve

pitkällä hapsimaisella latvavihneellä. — H. 1, 2, 1. Ryhevällä tav. nuokahtavalla röyhyllä; kaleet ja helpeet samanlaatuisia; viime 3 — 4 kertaa helvettä pidempi. (Anthoxanthum, Colpodium, Glyceria-lajeja seur. jaoissa.)

†† Tähkylät leveässä t. tähkämäisessä röyhyssä, monikukkasisia.

* Tähkylät tyhjillä t. 1-neuvosilla kukilla ynnä 2-neuvoisten kanssa.

27. PHRAGMITES. Ruoko. — Kaleet hyvin erillään toisistaan ja toinen

paljon toistaan suurempi; sisähelve monikertaisesti ulko-helvettä pidempi; kukat ylempänä lapahapsien keskellä, alimmainen hapsiton, tyhjä t. ainoastaan heteellinen. — H. 1, 2, 1. 2-4-kyynäräinen, tanakka, leveälehtinen vesiheinä, ruosteenkarvaisella kukkaröyhyllä.

28. ANTHOXANTHUM. Simake. — Tähkylät 3-kukkasisia, toinen kale kahta

pidempi toistansa. Keskimäinen kukka täysineuvoinen, vihneetön; laitakukat 1-akanaiset, tyhjät, vihneelliset. - H. 1, 1, 2. Soukalla, m. tähkämäisellä, lop. kellanhohtavalla röyhyllä.

29. SETARIA. Pantaheinä. — Tähkylät 2-kukkasisia hapsimais-ten

kehäsukasien sisässä yhtyneet tiheäksi liereäksi tähkämäiseksi röyhyksi. Kaleet eripitkiä. Alempi kukka tyhjä kalvo-maisilla kaleilla; ylempi täysineuvoinen ja 2:lla nahkealla akanalla. — H. 1, 1, 5. Yksinäisellä, ulottavista kehäsukasista karvaisella latvatähkällä.

30. MELICA. Helmikkä. — Kaleet m. yhtäpitkiä, 1- tahi 2-kukkasisia,

nuijamaisella aineella edellisessä tapauksessa toiseksi, jälkimäisessä kolmanneksi kukaksi. Helpeet vihneettömiä. — H. 1, 2, 2. Kukostus joko soukempana, rypälömäisenä, tahi leveämpänä ja harvempana röyhynä.

31. HOLCUS. Mesiheinä. — Kajeet m. tasapitkiä, 2-kukkasisia. Ylempi

kukka emitön ja viimeisellä ulkohelpeellä; alempi täysi-tekoinen, vihneetön. — H. 1, 2, 2. Lauhea heinä pitkulaisella, tiheämäisellä röyhyllä.

32. HIEROCHLOA. Maarianheinä. — Kaleet tasapitkiä, 3-kuk-kasisia;

ylimmäinen kukka 2-neuvoinen, ne 2 muuta emittömiä – H. 1, 1, 2. Röyhy puikea, kaleet ja helpeet kalvopäisiä. (Avena elatior, Enodium seur. jaoissa.)

** Kaikki kukat 2-neuvoisia, selvävihneisiä (paitsi Avena elutior, jolla tav. on yksi emitön kukka).

33. AVENA. Kaura. — Tähkylät 2—7-kukkasisia. Ulkohelve kärestä

2-halkoinen (paitsi A. elatior'issa), polvikkaalla selkävihneellä. — H. 1, 2, 2. Levenneellä, väl. soukalla t. tähkämäisellä röyhyllä. Ulkohelpeen liuskat eräissä sukamaisia. A. elatio'rissa on ylempi kukka us. vihneetön, alempi emitön.

34. VAHLODEA. Rusolatva. — Kaleet m. tasapitkiä, 2-kukkasisia, pidemmät

kukkia. Ulkohelve tankea, rustomainen, eheäpäinen, hienokärkisellä järeällä selkävihneellä. Hapsia kukkain ympäri tyvellä. — H. 1, 2, 2. Litteälehtinen tunturi-heinä hervakalla, ruosteenkarvaisella röyhyllä.

35. AIRA. Lauha. — Kaleet m. tasapitkiä, 2—3-kukkasisia. Helpeet

ohuita, kalvomaisia, ulkohelve eheällä t. hienohampaisella päällä ja hapsimaisella selkävihneellä. — H. 1, 2, 2. Tav. kaitalehtisiä, röyhyisiä heiniä.

36. DACTYLIS. Koiranruoho. — Kaleet 3—7-kukkasisia, epämukaisia,

lyhemmät kukkia; ulkohelve teräväkouruinen lyhyellä latvavihneellä, sisähelve halkokärkinen. — H. 1, 2, 3. Tähkylät yhdäppäin röyhyn haaroihin ryhmistyneet; lehtitupet alempana 2-teräisiksi litistyneet.

37. FESTUCA. Nata. — Ulkokale 1-suoninen, lyhempi monisuonista

sisäkaletta, molemmat teräväselkäisiä. Ulkohelve pyöreäselkäinen, latvavihneinen (harv. vihneetön), sisäkale 2-liuskainen. (Kukkia 3—15). — H. 1, 2, 3. Monivuotinen, us. rönsyinen heinä, tav. pystöllä, harv. nuokahtavalla tahi hervakalla röyhyllä.

38. BROMUS. Kattara. — Kaleet 3—monisuonisia; ulkohelve pyöreäselkäinen

latvan-alaisella vihneellä. (Kukkia 5—15). — H. 1, 2, 3. Vuosinainen, oikeittain rönsytön heinä joksikin isoilla tähkylöillä röyhyssä.

(Triodia seur. jaossa.)

*** Kaikki kukat 2-neuvoisia, vihneettömiä t. epä-vihneisiä.

39. TRIODIA. Hina. — Kaleet 3—4-kukkasisen tähkylän pituiset; ulkohelve

pyöreä-selkäinen, kolopäinen, tylpäkkä hammas kolossa ja 2 karvatöyhtöä juurella. — H. 1, 2, 2. Tav. rentona maassa, soukka kukkarypälö latvassa 5—8:lla lyhyellä ja paksulla tähkylällä.

40. FLUMINIA. Piuru. — Kaleet erisuuria, vähän lyhemmät 4—5-kukkasista

tähkylää; ulkohelve resahampainen päästä, 2 karvatöyhtoä juurella. — H. 1, 2, 2. Iso, kaislamainen, röyhylatvainen vesiheinä.

41. BRIZA. Räpelö. — Kaleet ontevia, leveämmät pyöreämäiseltä

päältänsä, monikukkasisia; ulkohelve syvän onteva, herttakantainen. — H. 1, 2, 3. Harva, röyhyinen kukostus, rippuvilla m. herttamaisilla tähkylöillä.

42. ENODIUM. Siniheinä. — Kaleet eripitkiä, suippoja, eheitä, tav.

3:lla keilamaisellä, erillisellä kukalla, ylimmäinen tav. pienempi, tyhjä ja pian lähtevä; ulkohelve pyöreä-selkäinen, epäselvästi 3-suoninen, tylppäpäinen, ei kalvomainen. — H. 1, 2, 3. Korsi tankea, m. solmuton, röyhy punerva- sininen.

43. COLPODIUM. Lapinhilpi. — Kaleet ed. 1—2:lla jotenkin erillisellä

pitkulaisella kukalla; ulkohelve pyöreä-selkäinen, epäselvästi 3-suoninen tylppäkalvoisella päällä. — H. 1, 2, 3. Tankea, leveälehtinen tunturiheinä soukalla tav. ruosteenkarvaisella röyhyllä.

44. CATABROSA. Hilpi. — Kaleet eripitkiä, tylppä- tahi resapäisiä

1—2:lla (harv. 3:lla) erillisellä, pitkulaisella kukalla; ulkohelve 3-suoninen resaisella t. viistetyllä kalvomaisella päällä. — H. 1, 2, 3. Lahkea, ihan vehreä, suuruuteensa leveälehtinen heinä.

45. GLYCERIA. Sorsanheinä. — Kaleet ed., 2—13:lla erillisellä,

pitkulaisella, täysineuvoisella kukalla; ulkohelve pyöreä-selkäinen 5—monisuoninen, muuten kuin ed. — H. 1, 2, 3. Vesi- ja rantaheinä kukostaissa harvakukkasisilla tähkylöillä.

46. POA. Nurmikka. Kaleet m. tasapitkiä (paitsi P. annua’ssa),

venheemäisiä, teräväpohjaisia, 2 — monella lähinäisellä puikealla kukalla; ulkohelve venheemäinen, suippo. — H. 1, 2, 3. Yleinen puikea-röyhyinen niittuheinä aina vihneettömillä tähkillä. (Festuca, Bromus secalinus ed. jaossa.)

††† Tähkylät suojuksellisiä ryhmistyneet tähkäksi tahi mykeröksi.

47. SESLERIA. Lupikka. — Tähkylät mykerönä tyhjällä, eheällä

suojuslehdellänsä jokainen. Kaleet orakärkisiä, 2—3-kukkasisia; Ulkohelpeen päässä useampia lyhyitä vihneitä, joista selkäsuonen viime suurin. — H. 1, 1, 4. Tupasheinä pyöreällä t. puikealla sinertävällä tähkällä.

48. CYNOSURUS. Sukapää. — Tähkä yhdäppäinen, tähkylät parittain

parijakoisessa suojuksessa. Kaleet orakärkisiä, 2—3-kukkasisia. Ulkohelve orakärkinen. H. 1, 2, 3. Kukostuksena tasasoukkanen, tihkeä, vehreä tähkä yhdäppäisillä tähkylöillä.

(Setaria †† jaossa.)

†††† Tähkä nivelikäs, Tähkylät suojuttomia.

49. LOLIUM. Luste. — Tähkä litteä, 2-tahkoinen; tähkylät 3 —

monikukkasisia, syrjin (ei lappein) tähkälapaan. Kaleita ei kun 1 tähkylän ulkosyrjässä (lavan puolinen syrjä kaleeton). — H. 1, 2, 4. Solmukorsinen heinä sileillä lehdillä ja korrella.

50. ELYMUS. Rantavehnä. — Tähkylät 2—monikukkasisia, 2—4 joka

tähkänivelessä; 2 suippopäistä kaletta, molemmat tähkylän ulkopuolella. — H. 1, 2, 4. Iso vehnämäinen rantaruoho.

51. BRACHYPODIUM. Aroluste. — Tähkylät monikukkasisia, lyhytperäisiä, 1

kussaki tähkänivelessä; 2 erisuurta kaletta; ulkohelve vihnepäinen. — H. 1, 2, 4. Hinterä heinä hoikalla, harsulla tähkällä.

52. TRITICUM. Wehnä. — Tähkylät ed., perättömiä; 2 erisuurta kaletta

samoin kuin ulkohelveki sukapäiset t. suattomat. — H. 1, 2, 4. Jotenki korkea heinä tiheämmällä t. hatarammalla 2-tahkoisella tähkällä, tähkylät litteitä. (Chenopodium polyspermum 5, 2.)

3 Lahko. KOLMEMISIÄ.

53. KOENIGIA. Kurentatar. — Kehä yksipuolinen, terämäinen, 3-jakoinen

ja sen sisällä pähkylähedelmä. — H. 74. 1—2-tuumainen tunturikasvi tupekkeisilla lehdillä.

54. MONTIA. Hetekaali. — Kehä 2-lehtinen. Terä yhdislehti-nen,

suppilomainen, yhdeltä puolen läpihalkoinen; laide 5-lius-kainen. Kota 3-laitainen, 3-siemeninen. — H. 72. Vesi- eli hetekasvi vastakkaisilla lehdillä.

(Elatine 8, 4. Stellaria media 10, 3.)

4 LUOKKA.

NELIHETEISIÄ.

1 Lahko. YKSEMISIÄ.

† Paljo erikukkia ryhmässä yhteisellä marrolla monilehtisen kehdon sisällä.

55. TRICHERA. Ruusuruoho. — Kehtosuomut m. 2-kertaisena kiehkurana.

Terä 4-halkoinen. Jyväkkeet latvalta epäselvästi kalvopalteiset (ulkoverhon jälkeä) ja kalvon sisäpuolella sukamaisiksi säteiksi jakautuneella siemenkehäkkeellä (sisäverhoa). Marto kehkerä, karvainen. — H. 16. Varsilehdet vastakkaisia, tav. parijakoisia, kukastot litteitä.

56. SUCCISA. Purtojuuri. — Kehto limitetty. Terä 4-halkoinen. Jyväkkeet

5-liuskaisella latvapalteella ja 5-säteisellä siemenkehäkkeellä. Marto kehämäinen, suomukas kukkain väliin jatkuvista kehtosuomuista. — H. 16. Lehdet vastakkaisia, eheitä. Kukastot palleroisia.

†† Kukat kehdottomia; sikiäinen yhdislehtisen liuskaisen kehän sisässä.

57. SANGUISORBA. Punaluppu. — Kukat tiheänä mykerönä. Kehä

yksipuolinen, erivärinen (punainen) 4-jakoisella laiteella, torvi lop. kovettuva ja kotamaisesti hedelmykset sulkeva. — H. 66, 2. Vuorottaisilla parittaisilla lehdillä.

58. ALCHEMILLA. Poimulehti. — Kehä yksipuolinen, verhomainen

(vehreänkellerva), 8-halkoinen, joka toinen liuska pienempi, lop. tuntumaton. Vartalo m. pohjaperäinen. Hedelmänä 1—2 hedelmystä. — H. 66, 2. Lehdet pyöreämäisiä, liuskaisia t. jakoisia, kukat pieniä, kihermäisiä.

59. MAJANTHEMUM. Oravanmarja. — Kupu terämäinen, ratasmainen,

4-jakoinen alapäisillä liuskoilla. Hedelmänä 2-pe-säinen marja. — H. 10, 1. Yksivarainen ruoko herttamaisilla lehdillä, terttukukilla.

60. PLANTAGO. Ratamo. — Tähkäkukilla. Verho 4-jakoinen. Terä

suppilomainen, 4-halkoinen, paljo lyhempi pitkiä heteitä. Hedelmänä poikkipiirtoinen kota. — H. 34. Lehdet jaottomia, (meikäläisissä) ainoastaan juurella.

(Gentiana 5, 1; Ulmus 5, 2; Mentha 14, 1; Limosella 14, 2; Littorella 21, 4.)

††† Terä yhdislehtinen, 4- harv. 3-halkoinen t. -jakoinen, siemenlatvainen. Lehtiä 4—10 säteettäin.

61. ASPERULA. Maratti. — Terä suppilomainen, selvätorvinen,

3—4-liuskainen. Hedelmänä 2 yhtenäistä hedelmystä. — H. 18.

62. GALIUM. Matara. — Terä ratasmainen tuntumattomalla torvella,

3—4-halkoinen t. -jakoinen. Hedelmä ed. — H. 18.

†††† Terä erilehtinen.

63. CORNUS. Kanukka. — Verho 4-hampainen, siemenlatvainen. Luotti

tylppäpäinen ei vartaloa paksumpi. Luumarja 2-pesäisellä pähkylällä. — H. 36. Pensas t. ruohoke vastattaisilla lehdillä, kukat sarjamaisessa t. huiskilomaisessa ko'ossa.

(Rhamnus 5, 1; Cardamine hirsuta 15, 2.)

2 Lahko. KAKSEMISIÄ.

(Galium 4, 1; Gentiana 5, 1; Ulmus ja Cuscuta 5, 2.)

3 Lahko. KOLMEMISIÄ.

64. BULLIARDA. Pauni.— Verho 4-halkoinen. Terä 4-lehtinen. Sikiäisiä

4, vartalottomat, lop. sama luku sisäluomaisia hedel-myksiä. — H. 61. Pieni rantaruohoke vastattaisilla lehdillä, lehtihankaisilla kukilla.

65. POTAMOGETON. Vita. — Kehä yksipuolinen, verhomainen, 4- lehtinen.

Sikiäisiä 4, vartalottomat, lop. sama luku nahkealla päällyksellä katetuita pähkylöitä. — H. 4, 2. Vesiruoho yksivaraisilla lehdillä ja apulehdillä, kukat tähkässä.

66. RUPPIA. Lima. — Kehätön. Ponnet palhottomia, 1-lokeroisia,

poikkiteloin aukeavia, kaksittain tähkäperän ympärillä pienoisesta suomusta lähteviä. Emiä 3—7, lop. sama luku pitkä-peräisiä pähkylöitä. — H. 4, 2. Meriruoho rihmaisilla tupellisilla lehdillä, kukat tähkässä.

(Cerastium semidecandrum ja Sagina 10, 5.)

5 LUOKKA.

VIISIHETEISIÄ.

1 Lahko. YKSEMISIÄ.

† Yksipuolisella kehällä.

67. GLAUX. Rannikki. — Kehä kellomainen, 5-halkoinen, erivärinen. Kota

kehänsisäinen, 1-pesäinen, 5-laitaincn. — H. 33, 1. Pieni rantaruoho vastattaisilla lehdillä.

(Ulmus 5, 2.)

†† Kehä täydellinen, verholla ja yhdistehtisellä terällä.

* 4 pähkylöiksi muuttuvaa sikiäistä terän pohjalla. Ruohokkeita erinäisillä eheillä lehdillä.

68. ECHIUM. Neidonkieli. — Terä lyhyttorvinen viistetyllä

kellomaisella, epämukaisella 5-halkoisella laiteella. Pähkylät luutavia — H. 23. Tankea, karheakarvainen ruohoke, kukat toiskertaisessa tähkässä.

69. LITHOSPERMUM. Rusojuuri. — Verho m. läpensä 5-jakoinen. Terä

taasmukainen, suppilomainen, paljasnieluinen. Tähkylät luutavia. — H. 23. Tankeamainen, karheahka, suikealehtinen ruohoke.

70. STENHAMMARIA. Halikka. — Verho ja terä ed. Pähkylät ohuella,

kalvomaisella kuorella. — H. 23. Lamova, kalju, leveälehtinen rantaruoho.

71. PULMONARIA. Imikkä. — Verho m. liereä, 5-kulmainen,

5-liuskainen. Kehä ed. onteva-laiteinen. Pähkylät kaljuja. — H. 23. Karheahko-karvainen lehtoruohoke myöhemmin kasvavilla aluslehdillä.

72. SYMPHYTUM. Karjanyrtti. — Verho 5-jakoinen. Terän laide munamainen,

nielu sulettu pilkillä suomukoilla. Pähkylät kaljuja. — H. 23. Karhea, leveälehtinen ruohoke pikarimaisilla kukilla.

73. CYNOGLOSSUM. Koirankieli. — Verho m. tasamukaisesti 5-halkoinen.

Terä suppilomainen; nielu sulettu kupumaisilla kyhmyillä. Pähkylät piikkisukaisia, alas litistyneitä, kiinnitetyt latvalta patsasmaiseen vartalotyveen. — H. 23. Ylempätä harmaahtava samettinukkainen ruohoke.

74. ECHINOSPERMUM. Sirkunjyvä. — Verho ja terä cd.; torvi m.

suomusulkuinen. Pähkylät 3-kulmaisia, kiinnitetyt koko sisäkulmallansa patsasmaiseen vartalotyveen, kulmat piikkisukaisia. — H. 23. Tankeamainen, karheahko-karvainen ruohoke lemmikki-kukilla.

75. MYOSOTIS. Lemmikki. — Verho ja terä ed. Pähkylät litteämäisiä ja

sileitä, kiinnitetyt perällään alas litistyneen vartalon tyveen. — H. 23. Hedelmällään edellisestä suvusta eroava.

76. ANCHUSA. Häränkieli. — Verho ed. Terä suppilomainen,

onteva-laiteinen, suoratorvinen; nielu sulettu kupumaisilla kyhmyillä. Pähkylät kulmikkaita, sileitä, kiinni reiästä pohjassa. — H. 23. Isohko, karheahka ruohoke, joksikin ylenevällä, hoikalla torvella.

77. LYCOPSIS. Rasti. — Käyrätorvinen, muuten ed. — H. 23. Hyvin

karheakarvainen peltokasvi.

78. ASPERUGO. Terhi. — Verho lop. epämukaisesti halkoinen ja litteästi

soukistunut pähkyläin ympäri. — H. 23. Karheakarvainen, hervakka, takistava ruohoke, verho hanhenjalan- moisesti pähkyläin ympäri litistynyt.

** Yksi ainoa 1-pesäinen sikiäinen terän sisällä.

a — Luotti yhtenäinen, kota itsenäisellä istukalla.

79. LYSIMACHIA. Alpi. — Terä kello- talli ratasmainen, syvään

5-halkoinen. Palhot yhdistyvisiä. Luotti ei erittäin vartaloa turpeampi, poikkipäinen. Kota 5- tahi 10-laitainen. — H. 33, 1. Ruohoke vastattaisilla t. säteettäisillä lehdillä.

80. NAUMBURGIA. Vesialpi. — Verho ja terä tav. syvään 6-jakoisia.

Heteet tav. 6, eriset, pohjaperäiset. Luotti ja kota ed. — H 33, 1. Vesiruoho vastattaisilla lehdillä ja kukkatertuilla.

81. ANDROSACE. Nukki. — Verho 5-hampainen. Terä suppilomainen, m.

munamoisella, nielusta soukistuneella torvella. Heteet torvisisäisiä. Luotti ed. Kota 5-laitainen. H. 33, 2. Paljasvartinen ruohoke Valkosilla sarjakukilla.

82. PRIMULA. Esikkö. — Verho ed. Terä suppilo- tahi maljamainen

soukalla avonaisella torvella; heteet torvisisäisiä. Luotti ed. Kota 5- tahi 10-laitainen. — H. 33, 2. Paljasvartinen (väl. varreton) ruohoke keltaisilla t. sinipunervilla sarjakukilla.

b — Luotti 2-halkoinen. Kodassa 2 siemenistä laitaa.

83. MENYANTHES. Raate. — Verho 5-jakoinen, lyhyttorvinen, väljenevällä,

sisällä karvaisella laiteella. — H. 25. Vesiruoho kolminaisilla lehdillä, tuiskakukilla.

84. GENTIANA. Katkero. — Verho 2—5-halkoinen. Terä pikari-

tahi suppilomainen, 4—5-liuskainen. Heteet torviperäiset, aina suorapalhoiset. Emi vartaloton. — H. 29. Vastaislehtinen ruohoke. Tavataan myös 4-halkoisella kehällä ja silloin 4-heteisenäki.

85. ERYTHRÆA. Rantasappi. — Verho 5-halkoinen. Terä suppilomainen,

pitkätorvinen, 5-jakoisella, litteähköllä laiteella. Heteet m. torviperäiset, ponnet lop. kierteiset. Vartalo pitkättävä. — H. 29. Vastaislehtinen ruohoke ihan punaisilla kukilla.

*** Yhdellä teränsisäisellä, monipesäisellä sikiäisellä.

86. DIAPENSIA. Uuvana. — Verho 5-jakoinen 2—3 lehtisellä lisäverholla.

Terä maljamainen 5-halkoisella laiteella; heteet torviperäisiä. Kota 3-pesäinen. — H. 26. Matala, tupastava tunturiruoho aina vehreillä aluslehdillä, 1-kukkasisella vanalla.

87. AZALEA. Siekkilö. — Verho 5-jakoinen. Terä kellomainen, heteet

pohjaperäisiä. Luotti rengasmainen, poikkipäinen. Kota 2—3-pesäinen. — H. 69, 2. Sormenkorkuinen, haarova, alaspainunut tunturipensas.

88. POLEMONIUM. Sinilatva. — Verho syvään 5 halkoinen. Terä

lyhyttorvinen kellomaisella, 5-jakoisella laiteella. Heteet kilseisellä juurellansa torviperäiset. Luotti 3-halkoinen. Kota 3-pesäinen, 3-laitainen. — H. 26. Röyhykukkasinen ruohoke parijakoisilla lehdillä.

89. CONVOLVULUS. Kierto. — Verho 5-jakoinen. Terä kellomainen, loivaan

5-liuskainen, poimuinen. Luotti 2—3-halkoinen. Kota 2—3-pesäinen. — H. 22. Köynnösruoho isoilla lehtihankaisilla kukilla.

90. DATURA. Hulluruoho. — Verho munapyöreä, 5-hampainen. Terä

suppilomainen, isolla, kellomaisella, poimuisella laiteella. Kota 2-pesäinen, 4-laitainen, vahva-orainen. — H. 30. Leveälehtinen, isokukkasinen ruohoke.

91. VERBASCUM. Tulikukka. — Verho syvään B-halkoinen. Terä m.

ratasmainen, lyhyttorvinen, 5-jakoisella laiteella. Heteet kaarehtivia erillisillä ponsilla. Kota 2-pesäinen, latvaluomainen. — H. 31, 1. Pitkä, yksivarainen ruohoke tähkämäisesti ryhmistyneillä kukilla.

92. HYOSCYAMUS. Villikaali. — Verho kellomainen, laajenevalla,

syvään 5-hampaisella laiteella. Terä suppilomainen, kellomaisella epämukaisella laiteella. Kota kansiluomainen. — H. 30. Tahmeakarvainen ruohoke, isoilla liuskaisilla lehdillä.

93. SOLANUM. Koiso. — Verho 5-halkoinen. Terä ratasmainen, 3-halkoinen.

Ponnet pitkittäin yhdessä. Hedelmänä 2-pesäinen mehevä marja. — H. 30. Köynneliäs pensaskasvi, tahi ruohoke, röyhyisillä t. sarjamaisilla kukilla varren sivulla.

(Erythræa ed. jaossa; Rhododendrum 10, 1.)

*** Kukanalaisella sikiäisellä.

94. SAMOLUS. Punka. — Verho 5-jaokkeinen. Terä maljamainen, lyhyt- ja

avaratorvinen 5- laiteella. Ponnet erillisiä juurellaan teräliuskain vastaisia. Luotti kokonainen. Kota 1-pesäinen, latvaluomainen. — H. 33, 1. Rantaruoho vuorottaisilla kokonaisilla lehdillä ja terttu-kukilla.

95. CAMPANULA. Kello. — Verho 5-jakoinen. Terä kellomainen,

5-liuskainen. Heteet erillisiä juurillaan teräpohjan peittävissä kilseissä. Luotti 3-halkoinen. Kota 3-pesäinen (tav. läpiluomainen sivuilta). — H. 20. Kellomaisilla, tav. sinertävillä kukiltaan tuttu ruohoke.

96. JASIONE. Munkki. — Kukat kukastona monilehtisellä kehdolla. Verho

ja terä 5-jakoisia. Ponnet tyveltä yhdistyneitä. Kota 2-pesäinen. — H. 20. Latvakukkasinen ruohoke vuorottaisilla tasasoukilla lehdillä.

97. LOBELIA. Nuottaruoho. — Verho 5-jakoinen. Terä epämukaisella,

vinosti 2-huulisella, 5-liuskaisella laiteella. Ponnet yhdistyneitä. Kota 2-pesäinen. — H. 21. Vesiruoho yksinäisellä vanalla, ainoastaan kukka-tertullaan vedestä ylhäällä.

98. LONICERA. Kuusama. — Verho erittäin pieni. Terä suppilomainen,

väljenevä epämukaiseksi 5-halkoiseksi laiteeksi. Heteet erillisiä. Marjahedelmä. — H. 19. Pensaskasvi vastattaisilla lehdillä.

(Viburnum 5, 3.)

††† Erilehtisellä terällä.

99. VIOLA. Orvonkukka. — Verho 5-jakoinen kannan-alaisilla, lyhyillä

lisäkkeillä. Terä 5-lehtinen, epämukainen, kannustettu. Ponnet yhdessä. Kota 1-pesäinen, 3-laitainen. — H. 32. Apulehtinen ruohoke us. herttamaisilla lehdillä.

100. IMPATIENS. Häpykannus. — Verho 2-lehtinen. Terä 3—5-lehtinen,

epämukainen, kannustetta. Ponnet yhdessä. Kota 5-laitainen, pohjasta auki ampaiseva. — H. 46. Vuorolehtinen ruohoke mehevällä nivelvarrella.

101. RHAMNUS. Paatsama. — Verho lyhyt, pikarimainen,4—3-liuskaincn.

Teränä 4-5 pientä verhoperäistä lehtikilsettä. Heteitä 4, 8. Luotti lovipäinen t. monijakoinen. Hedelmänä 2—4-pesäinen ja 2—4-siemeninen luumarja. — H. 59. Puu t. pensas liuskattomilla lehdillä, liereillä haaroilla.

102. RIBES. Viinapensas. — Verho pikarimainen t. maljamainen,

5-liuskainen. Terä ed., 5-lehtinen. Vartalo 2-jakoinen t. 2-halkoinen. Hedelmänä 1-pesäinen, monisiemeninen marja. — H. 58. Pensaskasvi Vuorottaisilla liuskaisilla lehdillä.

(Parnassia 5, 4; Erodium 16, 1; Geranium 16, 2.)

2 Lahko. KAKSEMISIÄ.

† Kehä yksipuolinen, verhomainen.

* Sikiäinen lyhyillä hapsimaisilla vartaloilla; hedelmänä ohuen kalvon (siemenrakon) sisäinen pyöreä siemen.

103. HERNIARIA. Tyräruoho. — Kehä 5-jakoinen. Heteet 5 ponnellista,

5 ponnetonta. Siemen löyhästi rakon sisässä. — H. 73. Pieni alas painunut, hajalehtinen ruohoke ryhmistyneillä kukilla.

104. CHENOPODIUM. Savikka. — Kehä ed. Siemenet lappeallaan (ei

syrjällään) 5-kulmaisen verhon pohjassa. — n. 79. Leveälehtinen ruohoke pienillä ryhmäkukilla.

105. BLITUM. Muro. — Kehä ed. Siemenet osittain tahi kaikki syrjällään

verhon pohjassa. — H. 79.

106. SALSOLA. Kilokki. — Kehä erivärinen, 5-lehtinen, lop. lisäkkeellä

lehtien selässä. Ide kierteinen. — H. 79. Rantaruoho turpeilla, oramaisilla, teräväkärkisillä lehdillä.

(Polygonum 8, 3.)

** Sikiäinen litteä 2-halkoisella, sisäpuolelta höyteällä luolilla päässään. Hedelmänä sulitettu kota.

107. ULMUS. Jalava. — Kehä suppilomainen, liuskainen, erivärinen

(pullahtava). Litteä, 1-siemeninen sulkahedelmä. — H. 77. Puukasvi liuskattomilla (jurasahaisilla) lehdillä, pienillä ryhmäisillä kukilla.

†† Kehänä verho ja yhdislehtinen terä; sikiäinen kehän sisällä.

108. CYNANCHUM. Perhokukka. — Verho 5-halkoinen. Terä ratasmainen,

5-jaokkeinen. Heteet patsasmaisesti yhtyneet 2-vartaloisen emin ympäri. Sikiäisiä 2; emit yhteisellä kilpimäisellä luotilla. Hedelmänä 2 siementuppeloa haivenisilla siemenillä. — H. 28. Ruohokasvi vastattaisilla kokonaisilla lehdillä, pieniröyhyisillä kukilla.

109. CUSCUTA. Humalavieras. — Verho 4—5-halkoinen. Terä suppilo- tahi

kellomainen, 4—5-halkoinen. Heteitä 4—5. Kota tyveltä poikkipiirtoinen. — H. 22. Rihmamainen, lehdetön, epäperäinen loisio, kukat mykeröisessä ryhmässä.

(Gentiana 5, 1.)

††† Terä 5-lehtinen, siemenlatvainen. (Verho us. epäilmeinen.) Hedelmänä 2 yhdistynyttä, lop. tav. toisistaan eroavaa jyväpuolikasta. (Sarjakasveja). *)

[*) Sarjakasveja on iso heimokunta pienillä valkoisilla, harv. keltaisilla t. sinervillä, punertavilla kukilla enimmiten isommassa sarjassa säteettäisillä perillä, joiden päässä on toisia kukkia pienemmässä sarjassa (sarjukassa). Niin sarjoilla kuin sarjukoilla on us. 1-monilehtisiä säteettäisiä varuksia perän tyvellä. Terälehtiä on 5. Ne ovat us. niin koverapäisiä, että näyttävät kolopäisiltä, vastoherttaisilta j.n.e. Hedelmänä on 2 alusta yhtynyttä, valmiina us. eroavaa jyväpuolikasta. Yhtyneinä kutsutaan niitä hedelmäksi eli siemeneksi. Jyväpuolikkaat ovat muutamissa leveämmät liitteestä, kuin ovat liitteen ja selän väliltä, ja niin muodoin litteitä eli litistyneitä liitettä vasten tahi puolipyoreitäki. Välistä ovat ne soukempia liitteestä, taikka kuin syrjinein yhtyneitä, niin että ne samoin kuin koko hedelmä ovat sivuun päin litteitä ja korkea-selkäisiä. Tavallisesti on jyvä-puolikkailla juovia, joissa löytyy hajullista haihtoöljyä. Poikki leikatussa jyväpuolikkaassa ne havaitaan mustina pilkkuina. Päältäpäin näkyvinä sanotaan niitä öljysuoniksi.

* Kukat mykeröinä yksinäisessä sarjassa.

110. SANICULA. Sankula. — Mykeröt sarjassa. Verho 5-lehtinen.

Terälehdet sisäkääntöisellä päällä. Hedelmä okainen. — H. 37, 2. Lehtoruoho 3-5-sormisilla lehdillä, m. lehdettömällä yksinäisellä varrella.

** Kukat toiskertaisessa sarjassa peräkkäitä. Jyväpuolikkaat liitettä vasten litteitä.

a—Verho selvempi, 5-hampainen. (Terälehdet koverapäisiä, näköään vastaherttaisia.)

111. LASERPITIUM. Karvasruoho. — Jyväpuolikkaat puolipyöreitä 4:llä

leveäsulkaisella harjulla, öljysuonet niiden alla. — H 37, 2. Iso ruohoke sarja- ja sarjukkavaruksilla, lehdykät hertakkeisia.

112. HERACLEUM. Ukonputki. —Jyväpuolikkaat litteitä, puikeita, selvillä

lyhyillä nuijamaisilla öljysuonilla 3:n ihan matalan harjun välissä. — H. 37, 2. Iso, karhea, sarjavarukseton ruohoke parijakoisilla lehdillä pariliuskaisilla lehdyköillä.

113. PEUCEDANUM. Suojuuri. — Jyväpuolikkaat litteitä, pitkänpyöreitä,

sisällisillä, päällä näkymättömillä öljysuonilla ja mataloilla tylpillä harjuilla. — H. 37, 2. Kierä sarjavaruksinen ruohoke, tois- ja kolmisparisilla lehdillä.

b— Verho puuttuva t. epäselvä-hampainen.

114. PASTINACA. Pasternakka. — Terälehdet pitkän-puikeita,

venheemäisiä, vastakierteisiä. Jyväpuolikkaat litteitä, soikeita selvillä lähes kantaan asti ulottuvilla öljysuonilla varsin matalain harjuin välillä. — H. 37, 2. Sarja- ja sarjukkavarukseton ruohoke parijakoisilla lehdillä.

115. CENOLOPHIUM. Tuholatva. — Terälehdet vastopuikeita

sisäkääntöisellä päällä. Jyväpuolikkaat pitkän-puikeita, puolipyöreitä, terävillä, m. kalvosulkaisilla harjuilla, öljyjuovikkaita. - H. 37, 2. Sarjukka- us. sarjavaruksinenki ruohoke 3—5-kertaisesti pari-jakoisilla lehdillä.

116. SELINUM. Metsäkumina. — Terälehdet vastoherttaisia. Jyväpuolikkaat

korkean-kuperia (puolipyöreitä), korkeilla terävillä harjuilla, öljyjuovikkaita. — H. 37, 2. Sarjavarukseton ruohoke tois- t. kolmisparittaisilla lehdillä ja 6—9-säteisellä sarjalla.

117. ANGELICA. Putki. — Terälehdet pitkän-suikeita, suippoja.

Jyväpuolikkaat litistyneitä, soikeita, terävillä kohoharjuilla; öljy-juovikkaita. — H. 37, 2. Iso ruohoke tois- t. kolmisparittaisilla, leveäliuskaisilla lehdillä. Sarjavarus puuttuva t. lähtevä.

*** Sarja toiskertainen. Jyväpuolikkaat korkeaselkäisiä.

a— Hedelmä palleroinen — soikea, kalju. Sarja- sekä sarjukkavaruksitta.

118. ÆGOPODIUM. Vuohenputki. — Verho epäselvä. Terä- lehdet

vastoherttaisia. Hedelmä puikea sileillä kohoharjuilla, öljysuoniton. — H. 37. 2. Iso ruoholle toiskolmittaisilla lehdillä, hertakkeisilla lehdyköillä.

119. CARUM. Kumina. — Verho ja terä ed. Hedelmä soikea tylpillä

kohoharjuilla, öljysuonikas. — H. 37, 2. Ruohoke pienijakoisilla lehdillä.

120. PIMPINELLA. Anisruoho. — Verho ja terä ed. Hedelmä puikean

pyöreä litteillä viirumaisilla harjuilla, öljysuonikas. — H. 37, 2. Parijakoislehtinen ruohoke.

b— Hedelmä palleroinen — soikea, kalju; sarjukkavarukset monilehtisiä.

121. CICUTA. Koiso. — Verho 5-hampainen. Terälehdet vastoherttaisia.

Hedelmä palleroinen leveillä sileillä harjuilla ja niiden välisillä öljysuonilla. — H. 37, 2. Iso sarjavarukseton Vesiruoho, tois-, kolmisparittaisilla pitkäliuskaisilla lehdillä.

122. CONIUM. Katko. — Verho epäselvä. Terälehdet ed. Hedelmä pyöreän

puikea, kureisillä kohoharjuilla, öljysuoniton. - H. 37, 1. Korkea ruohoke punapaikkuisella varrella, monilehtisillä varuksilla, kolmisparittaisilla lehdillä.

123. HALOSCIAS. Rantaputki. — Verho ed. Terälehdet vastopuikeita

sisäkääntöisellä päällä. Hedelmä soikea, kohoharjuinen, öljysuoninen. — H. 37, 2. Sarjavaruksinen rantaruoho toiskolmittaisilla lehdillä, leveillä lehdyköillä.

124. OENANTHE. Pahaputki. — Terälehdet vastopuikeita. Verhon 5 selvää

hammasta lop. otasina uurtojuovaisen, soikean, öljysuonisen hedelmän päässä. — H. 37, 2. Pystöinen, sarjavarukseton vesiruoho.

125. SIUM. Sorsanputki. — Verho 5-hampainen. Terälehdet

vastoherttaisia. Hedelmä pitkän-soikea, tylppäharjuinen, öljy-suonikas. — H. 37, 2. Pystöinen, sarjavaruksinen Vesiruoho parijakoisilla lehdillä.

126. ÆTHUSA. Hukanputki. — Verho epäselvä. Terä cd. Hedelmä puikea

venheemäisillä kohoharjuilla, öljysuonikas. — H. 37, 2. Kiiltävä, kalju sarjavarukseton ruohoke 3-lehtisellä alaskaarevalla sarjukkavaruksella. (Selinum ed.)

c— Hedelmä puikeamainen, karvainen t. piikkisukainen.

127. LIBANOTIS. Peuranjuuri. — Verho 5:llä pitkättävällä hampaalla.

Terälehdet vastopuikeita. Hedelmä puikeamainen, yleensä höyteä, tylppäharjuinen, öljysuonikas. — 37, 2. Ruohokasvi tiheillä kuperilla, siementen valmistuessa m. ontevilla sarjoilla, kokonaisilla varuslehdillä.

128. ANTHRISCUS. Metsäkirveli. — Verho epäselvä. Terä cd. Hedelmä

puikea, okainen, lyhyellä kaljulla odalla, harjuton ja öljysuoniton. — H. 37, 1. Sarjavarukseton ruohoke harvasäteisillä sarjoilla. (Sanicula ed.) d— Hedelmä suikea — tasasoukkainen.

129. CHÆROPHYLLUM. Koiranputki. — Verho epäselvä. Terälehdot

vastopuikeita t. hertahtavia. Hedelmä suikea, kalju, harjuton, öljysuonikas. — H. 37, 1. Sarjavarukseton karheahka ruohoke.

130. MYRRHIS. Saksankirveli. — Verho epäselvästi 5-hampainen.

Terälehdet vastopuikeita. Hedelmä suikea, kalju, uurtoisilla onsilla kohoharjuilla, öljysuoniton. — H. 37, 1. Sarjavarukseton ruohoke isoilla monikertaisesti jakaisilla lehdillä, tuumanpituisilla hedelmillä. (Oenanthe ed.)

3 Lahko. KOLMEMISIÄ.

131. VIBURNUM. Heisi. — Verho 5-hampainen. Terä yhdislehtinen

5-halkoinen kellomainen. Kukat viuhkossa, laidalla isompina, litteinä, neuvottomina. Luotit vartalottomia. Hedelmänä 1-siemeninen marja. — H. 17. Pensaskasvi vastattaisilla, liuskaisilla lehdillä.

(Polygonum aviculare 8, 3; Stellaria media 10, 3.)

4 Lahko. NELIEMISIÄ.

132. PARNASSIA. Vilukko. — Verho 5-jakoinen. Terä 5-lehtinen.

Vartaloton. Mesivareita 5, nupillisilla karvoilla laidassa. Hedelmänä 1-pesäinen kota. — II. 83. Aluslehtinen 1-kukkasinen ruohoke 1:llä varsilehdellä.

5 Lahko. VIISI — KYMMENEMISIÄ.

133. ARMERIA. Ruohoneilikka. — Kukat kehdonsisäisenä kukastona. Verho

pikarimainen, kalvomainen, 5-hampainen. Terä syvään 5-jakoinen. Hedelmänä 1-siemeninen, puhkeamatta variseva siemenrakko. — H. 35. Tupasruohoke rihmamaisilla lehdillä, l-kukkasisella vanalla.

134. DROSERA. Kihokki. — Verho 5-jakoinen. Terä 5-lehtinen. Kota

1-pesäinen, monisiemeninen. — H. 53. Paljasvanainen suoruohoke pisakarvaisilla lehdillä.

135. SIBBALDIA. Närvänä. — Verho 10-halkoinen, joka toinen liuska

pienempi. Terä 5-lehtinen Siemenet paljaina kuivalla, litteällä istukalla. — H. 66, 3. Pieni tunturiruoho kolmittaisilla lehdillä, pienillä kukkasilla.

(Linum 16, 1.)

6 Lahko. MONIEMISIÄ.

136. MYOSURUS. Hiirenhäntä. — Verho 5-lehtinen, kannan- alaisella

jatkolla. Terä 5-lehtinen mesikololla kannassa. Paljo (pieniä, siemenen näköisiä) kotia häntämäisellä lapakolla. — H. 41, 1. Pieni 1-kukkasinen ruohoke rihmamaisilla aluslehdillä.

6 LUOKKA.

KUUSIHETEISIÄ.

1 Lahko. YKSEMISIÄ.

† Liljakasveja terämäisellä (erivärisellä) kuvulla, 3-pesäisellä kuvunsisäisellä sikiäimellä.

137. ALLIUM. Laukka. — Kukat sarjassa kalvolehtisen kotelon sisällä.

Kupu 6:lla, tois. hedepohjaiselta kaunaltaan vähän yhdistyneellä lehdellä. Ponnet selin palhon päässä. Luotti yhtenäinen. — H. 10, 2.

138. GAGEA. Käenrieska. — Kupu 6-lehtinen. Ponnet pohjallaan palhossa,

pystöisiä. Emi vartalolla ja liuskaisella luotilla. Siemenet litteitä. — H. 10, 2. Kukat varuslehtisessä sarjakkeessa, vana lehdetön.

139. CONVALLARIA. Kielo. — Kupu yhdislehtinen, kello- tahi torvimainen,

6-liuskainen. Luotti yhtenäinen, 3-kulmainen. Marjahedelmä. Lojottavalla juurakolla (ei sipulilla). — H. 10, 1. Varsi lehdetön, kukut tertussa, tahi lehtivartinen ja kukat lehti-hangassa. Kukat paksussa puikelossa tiheäryhmäisiä.

140. CALLA. Vehka. — Kotelo 1-lehtinen, sisäpuolelta erivärinen

(valkea). Kehätön, (Heteitä epämääräseltä, pohjustetut sikiäinten ympärille). Hedelmät marjamaisia, ryhmistettynä puikelossa. — H. 5, 3. Vesikasvi herttamaisilla lehdillä.

141. ACORUS. Kalmojuuri.— Koteloton. Puikelo sulkea. Kehä yksipuolinen,

verhomainen, 6-lehtinen. Kota 3-pesäinen. — H. 5, 2. Vesikasvi miekkamaisilla lehdillä, puikelo vanan kyljessä.

††† Ruohomaisia kasveja 6-lehtisellä verhomaisella (vehreällä t. ruosteenkarvaisella) kuvulla.

142. JUNCUS. Vihvilä. — Emi vartalolla ja 3:lla hapsimaisella

luotilla. Kota monisiemeninen, 3-pesäinen ja 3-laitainen, laitain keskeltä lähtevillä välikelmuilla. — H. 6. Heinäkasvi puuttuvilla t. rihmamaisilla lehdillä ja toiselta puolen halkinaisilla lehtitupilla.

143. LUZULA. Piippo. — Kota 1-pesäinen, välikelmuton, 3-siemeninen;

muuten kuin ed. — H. 6. Litteälehtinen heinäke kokonaisilla lehtitupilla.

†††† Verholla ja tav. terälläki varustettuna.

144. PEPLIS. Luhtakaali. — Verho kellomainen, poimuinen, 12-hampainen,

joka toinen hammas pienempi, us. epäselvä. Terä puuttuva t. 6-lehtinen. Vartalo kovin lyhyt, pyöreä-luottinen. Kota monisiemeninen. — H. 62. Vastaislehtinen lamova t. laijehtiva ruohoke lehtihankaisilla kukilla.

(Trientalis 7, 1.)

2 Lahko. KAKSEMISIÄ.

145. OXYRIA. Hapro. — Kehä yksipuolinen, verhomainen, 4-lehtinen: 2:lla

lehdellänsä kasvava ja peittävä kalvosulkeisen pähkylän. 2 töyhtöistä luottia. — H. 74. Tunturiruoho herttamaisilla aluslehdillä.

(Ulmus 5, 2; Polygonum 8, 3.)

3 Lahko. KOLMI — KUUSEMISIÄ.

146. RUMEX. Hierakka. — Kehä yksipuolinen verhomainen 6-lehtinen: 3:llä

lehdellänsä kasvava ja peittävä 3-kulmaisen pähkylän. 3 töyhtöistä luottia. — H. 74. Hajalehtinen ruohoke tupekkeilla nivelissä. — Parilla kaksikotisella lajilla.

147. TRIGLOCHIN. Suolake. — Kupu verhomainen 3:lla ulko- ja 3:lla

sisälehdellä, itsekunki sisällä 1 m. palhoton ponsi. 3 t. 6 vartalotonta emiä. Kota jakauva 3:hen t. 6:hen 1-siemeniseen pesään. — H. 8, 1. Vanaruoho rihmamaisilla aluslehdillä, kukat tähkämäisessä tertussa.

148. TOFIELDIA. Karhunheinä. — Kukat 3-halkoisella kehällä. Kupu

terämäinen 6-lehtinen. Palhot ja vartalot selviä. 3 monisiemenistä, tyveltä yhtynyttä kotaa. — H. 7. Tähkäkukkasinen ruohoke pienillä miekkamaisilla aluslehdillä.

149. VERATRUM. Pärskajuuri. — Eräät kukat keskeytyneitä, 1-neuvoisia.

Varuslehdetön. 3 tyvellä vähän yhtynyttä kotaa; muuten kuin ed. — H. 9. Iso leveälehtinen tunturiruoho. isoilla terttukukilla.

150. SCHEUCHZERIA. Leväkkö. — Kupu terämäinen 6-lehtinen. Ponnet

tasasoukkia selvillä palhoilla. 3—6 vartalotonta emiä. 3—6 pullakkaa, 1—2-siemenistä kotaa. — H. 8, 1. Terttukukkasinen vesiruoho puolipyöreillä lehdillä. (Elatine 8, 4.)

4 Lahko. MONIEMESIÄ.

151. ALISMA. Sarpio. — Verho ja terä 3-lehtisiä. Monta 1- siemenistä

kotaa, — H. 8, 2. Paljasvartinen vesiruoho kokonaisilla aluslehdillä.

7 LUOKKA.

SEITSENHETEISIÄ.

1 Lahko. YKSEMISIÄ.

152. TRIENTALIS. Metsätähti. — Verho ja terä pohjaan asti 6—7-jakoisia,

jälkimäinen tähtimäisesti levinnyt. Kota 1-pesäinen 7—8:lla pian lähtevällä laidalla. Siemenet keski- istukkaisia, valkeita, pilkutuita. — H. 33, 1. 1—2-kukkasinen metsäruohoke m. säteettäisillä lehdillä.

8 LUOKKA.

KAHDEKSAHETEISIÄ.

1 Lahko. YKSEMISIÄ.

† Kukan päällisellä sikiäimellä.

153. DAPHNE. Näsiä. — Kehä yksipuolinen terämäinen suppilomainen

4-halkoinen. Hedelmänä 1-pähkyläinen luumarjake. — H. 75. Matalahko pensas, kukat ryhmässä paljaalla oksalla.

154. CALLUNA. Kanerva. — Verho 4-jakoinen, erivärinen, syvään

4-halkoista terää pidempi (lyhyellä ulkoverhon näköisellä 4-lehtisellä suojuksella). Kota kelmusäteinen. — H. 69. 2. Matala pensas, haarat pienistä tiheistä lehdistänsä 4-tahkoiset.

(Ulmus 5, 2; Polygonum 8, 3; Elatine 8, 4; Monotropa 10,1; Acer 23, 2.)

†† Kukan alaisella sikiäimellä.

155. VACCINIUM. Puola. — Verho 4-halkoinen. Terä kellomainen,

4-liuskainen. Ponnet epäselvillä kannuksilla. Marjahe­delmä. — H. 69, 1. Lamova pensasto nahkeilla lakastumattomilla lehdillä.

156. OXYCOCCUS. Karpalo. — Verho 4-hampainen. Terä ratasmainen

4-jakoinen taaspäisillä liuskoilla. Ponnet 2-haaraisia, kannuksettomia. Marjahedelmä. — H. 69, 1. Suikertava rihmamainen monivuotinen kasvi pitkäperäisillä kukilla.

157. MYRTILLUS. Mustikka. — Verho kokonainen t. 4-liuskainen.

Terä palleromainen t. puikea, 4—5-hampainen. Ponnet 2-sarvisia, 2-kannuksisella selällä. Marjahedelmä. — H. 69, 1. Matala ruohomainen pensas varisevilla lehdillä ja lehtihankaisilla kukilla, väl. 10:llä heteellä. — H. 69, 1.

158. EPILOBIUM. Horsma. — Verho syvään 4-halkoinen lyhyellä

pikarimaisella pohjalla. Terä 4-lehtinen. Sikiäin tasasoukka, lop. pitkä palkomainen 4-laitainen kota hapsisilla siemenillä. — H. 63. Vastais-, eheälehtinen ruohoke punaisilla, harv. valkoisilla kukilla. (Yhden lajin lehdet eivät ole vastakkaisia.)

159. OENOTHERA. Helokki. — Verho suppilomainen, pitkätorvinen

4-jakoislaiteinen. Terä ja kola ed. Siemenet paljaita. - H. 63. Vuorolehtinen ruohoke isoilla (keltaisilla) kukilla.

(Ulmus 5, 2; Polygonum 8, 3; Monotropa 10, 1; Acer 23, 2.)

2 Lahko. KAKSEMISIÄ.

160. CHRYSOSPLENIUM. Linnunsilmä. — Kehä yksipuolinen, 4-halkoinen,

sisäpuolelta erivärinen (keltainen). Hedelmänä 2-laitainen, monisiemeninen kota. — H. 60. Pieni ruohoke munuamaisilla lehdillä ryhmässä yläpuolella.

(Ulmus 5, 2, Polygonum 8, 3; Acer 23, 3.)

3 Lahko. KOLMEMISIÄ.

161. POLYGONUM. Tatar. — Kehä yksipuolinen terämäinen, syvään

5-halkoinen. Heteitä 5—8. 1 sikiäin 1—3:lla erisellä t. yhtyneellä vartalolla. Hedelmänä 3-kulmainen, laita-iteinen, litteäsirkuksinen pähkylä. — H. 74. Tupekkeinen ruohoke, lehdet joko puikeita — tasasoukkaisia, tahi herttamaisia sepokanlaisia, taikka herttamaisia väänneliäs-vartisia.

(Elatine 8, 4.)

4 Lahko. NELI — VIISEMISIÄ.

162. PARIS. Sudenmarja. — Kupu yksipuolinen verhomainen, 4:llä isolla

ja 4:llä rihmamaisella sisälehdellä. Palhot piden­neinä pontta ylemmäksi. Hedelmänä 4-pesäinen marja. — H. 10, 1. Yksikukkasinen ruohoke säteettäisillä yksivaraisilla lehdillä.

163. ADOXA. Tesmanyrtti. — Verho 2—3-halkoinen säteettäin sikiäimen

ympäri. Terä 4—5-halkoinen. Hedelmänä 3—5- pesäinen, mehevä kota. — H. 38. Yksivarainen ruohoke monipuolisilla lehdillä ja pienillä kukilla m. 4-tahkoisessa mykerössä.

164. ELATINE. Vesirikko. — Verho 3—4-halkoinen. Terä 3—4- lehtinen.

Heteitä 3, 6 tahi 8. Luotteja 3, 4. Hedelmänä 3—4- pesäinen kota. — H. 56. Pieni rantaruoho vastattaisilla yksivaraisilla lehdillä ja lehtihan­kaisilla kukilla. Veden alla tav. terälehdetön.

9 LUOKKA.

YHDEKSÄHETEISIÄ.

1 Lahko KOLMEMISIÄ.

(Polygonum bistorta 8, 3)

2 Lahko. KUUSEMISIÄ.

165. BUTOMUS. Rimpi. — Kupu terämäinen 6-lehtinen. 6 monisiemenistä

sikiäintä ja kotaa. — H. 8, 3. Korea sarjakukkainen vesikasvi jokirannoilla.

10 LUOKKA.

KYMMENHETEISIÄ.

1 Lahko. YKSEMISIÄ.

† Terä yhdislehtinen.

166. ARCTOSTAPHYLOS. Sianpuola. — Verho 5-halkoinen. Terä puikea t.

torvimainen sikiäimen ympärillä. Ponnet 2-kannuksisia. Hedelmänä 5-pesäinen, 5-siemeninen marja. — H. 69, 2. Lamova varpumainen pensaskasvi m. lapiomaisilla lehdillä.

167. ANDROMEDA Suokukka. — Verho 5-jakoinen. Terä pui­kea t.

kellomainen. Ponnet pyöreämäisiä t. pitkän-pyöreitä, 2- kannuksisia. Kota 5-pesäinen, laitaluomainen. — H. 69, 2. Pieni pensaskasvi, kukat pitkättävillä perillä.

168. CASSANDRA. Vaivero. — Verho 5-jakoinen 2-lehtinen lisäverhon

sisällä. Terä pikarimainen. Ponnet kannuksettomia. Kota ed. — H. 69, 2. Matala Vuorolehtinen pensas lehtihankaisilla kukilla.

169. PHYLLODOCE. Kurenkanerva. — Verho 5-jakoinen. Terä puikea. Ponnet

liereämäisiä kannuksettomia. Kota 5-pesäinen, liiteluomainen. — H. 69, 2. Pienoinen soukkalehtinen pensaskasvi peräkkäillä latvakukilla.

170. RHODODENDRON. Lapinruusu. — Verho 5-liuskainen. Terä

suppilomainen. Ponnet kannuksettomia. Kota ed. — H. 69, 2. Sormenkorkuinen pensaskasvi, lehdet ja kukat haarain päässä.

(Vaccinium 8, 1.)

†† Terä erilehtinen.

171. LEDUM. Pursu. — Verho pienen pieni, 5-hampainen (ruskean-höyteä).

Terä 5-lehtinen. Ponnet latvasta viistoin 2-huokoisia. Kota 5:llä pohjasta eriävällä kodalla. — H. 69, 2. Kyynärän korkuinen, soukkalehtinen, sarjakukkasinen pensas.

172. PYROLA. Talvilehti. — Verho ratasmainen, 5-jakoinen. Terä

ja heteet ed. Kota 5-pesäinen, liiteluomainen. — H. 69, 3. Terttukukkasinen ruohoke paljaalla, tyveltä lehtisellä varrella.

173. MONOTROPA. Mäntykukka. — Verho ja terä pikarimaisia. Laitakukat

8-heteisiä 4:llä verho- ja terälehdellä, latvakukka 10-heteinen ja 5:llä lehdellä. Kehälehdet keltaisia. Kola 4—5- pesäinen. — H. 69, 3. Terttukukkasinen lehdetön suomuinen ruohoke. (Geranium 16, 2.)

2 Lahko. KAKSEMISIÄ.

174. SCLERANTHUS. Jäsenheinä. — Kehä yksipuolinen verhomainen

yhdislehtinen 5-hampainen. Hedelmänä kalvopeitteinen siemen kehän kovettuneessa pohjassa. — H. 73. Pieni haarainen ruohoke vastattaisilla oramaisilla lehdillä.

175. SAXIFRAGA. Kivirikko. — Verho kellomainen 5-halkoinen. Terä

5-lehtinen verhoperäinen. Kota 2-pcsäinen, aukeava 2:n vartalonsa väliltä, istukka väliseinäinen. — H. 60. Vuorolehtinen ruohoke ehyillä t. liuskaisilla lehdillä.

176. DIANTHUS. Neilikka. — Verho torvimainen 5-hampainen lisäverholla

pohjassa. Terä 5:llä pitkä- ja soukkakantaisella lehdellä. Kota 1-pesäinen, 4-laitainen, keski-istukkainen. — H. 54, 2. Jotenkin isokukkasinen ruohoke soukilla vastattaisilla lehdillä.

177. GYPSOPHILA. Raunikki. — Verho kellomainen 5-liuskainen. Terä 5:llä

alaspäin soukkenevalla lehdellä. Kota ed. — H. 54, 2. Pienikukkasinen ruohoke soukilla vastattaisilla lehdillä.

3 Lahko. KOLMIEMISIÄ.

178. SILENE. Kohoruoho. — Verho pikarimainen t. puikea, 5- hampainen.

Terä 5:llä pitkäkantaisella lehdellä. Kota 1-pesäinen, 6-laitainen, keski-istukkainen. — 54, 1. Vastais- ja ehytlehtinen ruohoke pikarimaisilla kukilla.

179. STELLARIA. Tähtimö. — Verho 5-jakoinen. Terä 5:llä syvään

2-halkoiselta t. 2-jakoisella lehdellä. Kota ed. monilukusilla pienillä siemenillä. — H. 55, 1. Vastais- ja ehytlehtinen ruohoke tähtimäisillä kukilla.

180. HALIANTHUS. Rantakaali. — Verho 5-jakoinen. Terä 5:llä

kokonaisella lehdellä, kannat leveitä pitkättäviä. Mesinystyrät erittäin isoja vuorottain hedetten kanssa. Kota 3-laitainen harvalukuisilla (noin 6:lla) isoilla keski-istukkaisilla sieme­nillä. — H. 55, 2. Rantaruoho vastattaisilla, leveähköillä, möyheillä lehdillä.

181. ARENARIA. Arho. — Verho ja terälehdet ed., jälkimäiset ilman

selvittä kannoitta ja mesinystyröittä. Kota 6-laitainen monilukuisilla keski-istukkaisilla siemenillä. — H. 55, 1. Pienenläntä ruohoke, lehdet vastattaisia, leveähköitä, apulehdettömiä. 174. LEPIGONUM. Solmuheinä. — Verho ja terä cd. Kota 3- laitainen; siemenet rengasmaisella palteella. — H. 55, 3. Ruohoke vastaisilla, rihmamaisilla, apulehtisillä lehdillä.

182. LEPIGONUM. Solmuheinä. — Verho ja terä ed. Kota 3-laitainen;

siemenet rengasmaisella palteella. — H. 55, 3. Ruohoke vastaisilla, rihmamaisilla, apulehtisillä lehdillä.

183. ALSINE. Nätä. — Kukat ja kota ed. Siemenet rengaspalteettomia. —

H. 55, 2. Pieni apulehdetön ruohoke, lehdet ed. (Cerastium trigynum 10, 4.)

4 Lahko. VIISEMISIÄ.

Kukat yksinäisellä sikiäimellä.

* Verho pikarimainen t. puikea, liuskalatvainen.

184. AGROSTEMMA. Aurankukka. — Verho nahkea 5:llä pitkällä

lehdettävällä liuskalla. Terä 5-lehtinen. Luotit yleensä karkeakarvaisia. Kota 1-pesäinen, monisiemeninen. H. 54,1. Isokukkasinen peltonruohoo soukilta vastattaisilla lehdillä.

185. VISCARIA. Tervakko. — Verho kalvomainen, 5-hampainen. Terä ed.

Kota monipesäinen, monisiemeninen. — H. 54, 1. Soukkalehtinen ruohoke ryhmämäisillä kukilla röyhyn haaroissa.

186. MELANDRIUM. Ailakki. — Verho ed. Terä Sillä (2-halkoisella)

lehdellä. Kota 1-pesäinen 5:llä päästä lop. 2-halkoisella laidalla, siten 10-hampainen, monisiemeninen. — H. 54, 1. Vastaislehtinen ruohoke, kukat yksinäisessä tahi kaksittelevassa röyhyssä.

187. LYCHNIS. Käenkukka. — Verho 5-hampainen. Terä 5:llä

(4-halkoisella) lehdellä. Kota 1-pesäinen, 5-laitainen, liiteluomainen, monisiemeninen. — H. 54, 1. Soukkalehtinen ruohoke röyhykukalla.

** Verho pohjaan asti jakoinen. (Lehdet vastattaisia.)

188. MALACHIUM. Vata. — Terä Sillä syvään 2-halkoisella lehdellä.

Kota öillä päästä 2-liuskaisella laidalla. — H. 55, 1. Isohko, leveälehtinen, hervakka ja hauras ruohoke.

189. CERASTIUM. Härkki. — Terälehdet ed. (harv. kokonaisia).

Kota päästä yhdenmoisesti 10-hampainen. — H. 55, 1. Soikea — tasasoukka-lehtinen ruohoke tähdekkeisillä kukilla. — Cer. semidecandrum on tav. 5-lehtinen jaottomilla terälehdillä, ja toisinnollansa 4-lukuisilla kukka-osilla.

190. SPERGULA. Hatikka. — Terä 5:llä kokonaisella lehdellä. Kota

5-laitainen, liiteluomainen. Siemenet litteitä rengasmaisella palteella. — H. 55, 3. Ruohokkeen lehdet rihmamaisia, ulkonäköhän säteettäisiä.

191. SAGINA Haarikko. — Verho 4— 5-jakoinen Terä 4—5:llä

ehyellä lehdellä (väl. pulittava). Kota 4—5-laitainen, siemenet rengaspalteetta. — H. 55, 2. Pieni ruohoke tav. oramaisilla lehdillä, apulehdittä.

(Adoxa 8, 4; Arenaria ciliata 10, 3; Oxalis 16, 2.)

†† Kukat useammalla sikiäimellä. (Lehdet vuorottaisia).

192. SEDUM. Maksaruoho. — Verho ja terä 5-lehtisiä, 5:llä

monisiemenisellä hedelmyksellä. — H. 61. Ruohokkeen lehdet ovat paksuja us. liereitä.

(Geranium 16, 2.)

11 LUOKKA.

KAKSITOISTAHETEISIÄ.

1 Lahko. YKSEMISIÄ.

193. LYTHRUM. Rantakukka. — Verho pikarimainen, 12-hampainen. Terä

6-lehtinen. Kota kukansisäinen, 2-pesäinen. — H. 62. Tähkäkukkasinen ruohoke vastattaisilla t. säteettäisillä lehdillä.

2 Lahko. KAKSEMISIÄ.

194. AGRIMONIA. Verijuuri. — Verho 5-halkoinen. Terä 8- lehtinen.

Heteitä 12—20. Verhopohja lop. muuttuva 1—2- siemeniseksi, latvalta sukapeitteiseksi kodaksi. — H. 66, 2. Tähkäkukkasinen ruohoke Vuorottaisilla parijakoisilla lehdillä.

3 Lahko. KOLMI-, NELIEMISIÄ.

195. EUPHORBIA. Tyräneste. — Kehä yksipuolinen kellomainen

8—10-liuskainen, joka toinen liuska terävälehtinen, litteästi ulospäinen. Heteitä 12—20, eriaikuiset, nivelpalkoiset. Vartaloita 3, halkoluottiset. Kota 3-kyhmyinen, 3-pesäinen, 3-siemeninen. — H. 71. Sarjakukkasinen ruohoke kokonaisilla vuoroislehdillä.

12 LUOKKA.

PARIKYMMENHETEISIÄ.

1 Lahko. YKSEMISIÄ.

196. PRUNUS. Tuomi. — Verho 5-halkoinen. Terä 5-lehtinen,

kukansisäisellä sikiäimellä. Hedelmänä mehevä t. möyheä luumarja sileällä (ei kolealla) kivellä. — H. 67. Pensas- tahi puukasvi kokonaisilla sahalaitaisilla lehdillä. (Cratœgus 12, 2).

2 Lahko. KAKSI — VIISEMISIÄ.

197. COTONEASTER. Tuhkapuu. — Verho 5-halkoinen, lop. möyheäliuskainen.

Terä 5-lehtinen. Vartaloita 2—3. Hedel­mänä lop. marjakkeeksi muuttuva verho ja 2—3 pähkylämäistä, alusta 2-siemenistä, ylhäältä erinäistä pesää avopäisen marjan sisäpuolella. — H. 65. Ehytlaitaislehtinen pensas 1-5-kukkasisilla tertuilla.

198. CRATÆGUS. Orapihlaja. — Verho 5:llä ohuella liuskalla. Terä

5-lehtinen. Vartaloita 1—3. Hedelmä ed. 1—3:lla pähkylämäisellä toisiinsa ja umpipäiseen marjaan kiinteästi yhty­neellä pesällä. — H. 65. Liuksalehtinen pensas, kukat sarjamaisessa röyhyssä.

199. SORBUS. Pihlaja. — Verho ja terä ed. Vartaloita 2—4. Hedelmä

marjamainen, jauhea 2—4:llä kalvolaitaisella, 2-siemenisellä pesällä. — H. 65. Puukasvi syvään sahalaitaisilla, liuskaisilla t. parijakoisilla leh­dillä, tiheäröyhyisillä kukilla.

200. PYRUS. Omenapuu. — Verho ja terä ed. Vartaloita 5. Hedelmänä

mehevä omena t. peruna 5:llä kalvolaitaisella, 2-siemenisellä marjalla. — H. 65. Puukasvi kokonaisilla t. sahalaitaisilla lehdillä, sarjamaisilla huiskilo-kukilla.

3 Lahko. MONIEMISIÄ.

† Verho 5-, harv. 6—7-halkoinen.

201. SPIREA. Angervo. — Verho 5—7-halkoinen, Terä 5—7 lehtinen. 3—12

kukansisäistä sikiäintä, lop. sama luku 2-4 siemenisiä kotia. — H. 66, 4. Ruoho- tahi pensaskasvi kokonaisilla t. parijakoisilla lehdillä, röyhymäisillä t. harkkomaisilla kukilla.

202. ROSA. Ruusu. — Terä 3-lehtinen. Verho 3-halkoinen puikealia t.

palleroisella lop. marjamaisella erivärisellä pohjalla peitteenä sisäpuolelle kiintyneitten hedelmysten ympäri. — II. 66, 1. Pensaskasvi parijakoisilla ruotikorvakkeisilla lehdillä.

203. RUBUS. Vatukka. — Verho 3-halkoinen. Terä 5-lehtinen. Sikiäimet

kuivalla istukalla, lop. 1-siemenisiä yhdysmarjaksi liittyneitä hillukoita. — II. 66, 3. Ruoho- tahi pensaskasvi liuskaisilla tahi kolmittaisilla — seitsemittäisillä, haro, parijakoisilla lehdillä, erinäisillä korvakkeilla.

†† Verho 10-harv. 8-halkoinen, joka toinen liuska pienempi.

204. FRAGARIA. Mansikka. — Terä 3-Iehtinen. Marjamaisena hedelmänä

(mansikkana) monta sienettävästi turpean, mehevän, erin lähtevän istukan pintaan vajounutta siementä (hedelmystä). — II. 66, 3. Kolmitlaislehtinen ruohoke suikertavalla varsilonkerolla.

205. POTENTILLA. Hanhenjalka. — Terä ö-, harv. 4-lehtinen. Monta

suatontahedelmistä kuivalla kuperalla istukalla. — II. 66, 3. Keltakukkasinen ruohoke parittaisilla t. sormijakoisilla lehdillä.

206. COMARUM. Kurenjalka. — Terä 3:llä lehdellä (paljo lyhemmät

sisäpuolelta ruskeata verhoa). Monta suatonta hedelmystä kuivassa sienemäisesti tursistuneessa istukassa. — II. 66, 3. Suoruoho 2-3-parisilla tummanruskeilla lehdillä.

207. GEUM. Kellukka. — Terä 5-lehtinen. Hedelmät pitkällä luotin

jälkeisellä okakärkisellä odalla. — H. 66, 3. Ruohoke isopäätöisesti parijakoisilla altislehdillä.

††† Verho tasamukaisesti 8—10-halkoinen.

208. DRYAS. Lapinvuokko. — Terä 8—10-lehtinen. Hedelmät pitkällä

häntämäisellä odalla. — H. 66, 3. Tunturiruoho yksivaraisilla lehdillä yksinäisellä vanakukalla.

13 LUOKKA.

MONIHETEISIÄ.

1 Lahko. YKSEMISIÄ.

† 4-lehtinen.

209. PAPAVER. Unikko. — Verho 2-lehtinen, lyhytaikuinen. Sikiöin

nuijamainen — palleroinen, kilpimäisellä vartalottomalla luotilla. Kota sikiäimen muotoinen, 1-pesäinen, välikelmu-aiheinen, läpiluomainen luotin juurelta. — H. 42. Liuskalehtinen, isokukkasinen, maitias ruohoke.

210. CHELIDONIUM. Keltamo. — Verho ja sikiäin ed. Kota litukkainen,

1-pesäinen, välikelmu-aiheinen. — H. 42. Keltamailias, liuskalehtinen ruohoke pienemmillä kukilla.

211. ACTÆA. Konnanmarja. — Verho 4-lehtinen, variseva. Sikiäin

puikea soikealla vartalottomalla luotilla. Hedelmänä 1-pesäinen marja 2-puolisesti istuvilla siemenillä. — H. 41. Terttukukkasinen pimento-ruoho monijakoisilla lehdillä.

†† Terä 5:llä tahi useammalla lehdellä.

212. HELIANTHEMUM. Päivännouto. — Verho 3-lehtinen 2:lla

suojuslehdellä. Terä 5-lehtinen. Kota 3-laitainen 1—3:lla monisiemenisellä pesällä. — H. 51. Pensasmainen kasvi vastattaisilla lehdillä.

213. TILIA. Lehmus. — Verho 5-lehtinen, variseva. Terä 5-lehtinen.

Vartalo rihmailiainen 4—5-halkoisella luotilla. Kota puhkeamatta variseva 4—5-llä 1-siemenisellä pesällä. — H. 47. Herttalehtinen puu suojuksellisella yhteisellä kukkaperällä.

214. NYMPHÆA. Lumme. — Verho 4-lehtinen. Terä monirivisesti

monilehtinen. Heteet terälehtimäisillä, sikiäimen päältä lähtevillä palhoilla. Luotti kilpimäinen, vartaloton. Kota puhkeamatta variseva. Siemenet verkkomaisen kalvon sisäisiä. — H. 40. Herttalehtinen vesikasvi isolla yksinäisellä valkealla kukalla.

215. NUPHAR. Upukka. — Verho 5-lehtinen. Terälehdet, luotti ja kota

ed., emin pohjasta lähtevillä heteillä. Siemenet verkkomaisetta kalvotta. — H. 40. Edellisen kaltainen kellakukkasinen vesikasvi.

(Parnassia 5, 4; Delphinium 13, 2.)

2 Lahko. KAKSI — VIISEMISIÄ.

216. DELPHINIUM. Kukonkannus. — Verho iso, terämäinen, erivärinen,

5-lehtinen, ylimmäinen lehti mesikannuksinen. Terä 1-(moni-)lehtinen kannuksella verhokannuksen sisässä. Hedelmyksiä 1—3. — H. 41, 3. Haarainen, kannuskukkasinen ruohoke pienijakoisilla lehdillä. — Meikäläinen laji 4-eminen ja 4:llä mesipiteestä muodostuneella terälehdellä.

217. ACONITUM. Ukonhattu. — Verho ed. Ylimmäisen kypärimäisen lehden

sisällä 2 peräkästä sarvi- tahi tuuttimaista terälehteä (mesipidettä). Hedelmyksiä 3—5. — H. 41, 3. Terttukukkasinen ruohoke kourahalkoisilla t. jakoisilla lehdillä.

218. AQUILEGIA. Akileia. — Verho ed. tasamukaisilla lehdillä. Terä

5:llä, alaspäin yhtä moneksi kannukseksi pidenneellä leh­dellä. Hedelmyksiä 5. — H. 41, 3. Ruohoke isoilla toisjakoisilla lehdillä ja isoilla 5-kannuksisilla ku­killa.

(Hypericum 18, 1; Stratiotes 22, 7.)

3 Lahko. MONIEMISIÄ.

† Kehä yksipuolinen terämäinen (terälehtimäinen verho).

219. THALICTRUM. Ängelmä. — Kehä 4-lehtinen, lyhytaikuinen. Monta

kulmikasta, 1-siemenistä, aukeamatta putoavaa hedelmystä. — H. 41, 2. Ruohokasvi parijakoisilla lyhyttuppisilla lehdillä, pienillä terttukukilla.

220. PULSATILLA. Käensilmä. — Kehä erivärinen 6-lehtinen. Monilukuiset

hedelmykset mykerössä, 1-siemenisiä, pitkillä haivenisilla sukasilla. — H. 41, 2. Ruohokasvi parijakoisilla aluslehdillä, isolla vanakukalla ja pienijakoisella varuksella.

221. ANEMONE. Vuokko. — Kehä ed. 5—10-lehtinen 3-lehtisellä varuksella

alempana t. verhontapaisesti kukan alla. Hedelmykset ed. suattomat. — H. 41, 2. Ed. mukainen ruohoke, mutta 5-liuskaisilla t. 3(harv. moni-) jakoisilla lehdillä.

222. CALTHA. Rentukka. — Kehä ed. 5—6-lehtinen; varukseton. Monta

säteettäin yhdistynyttä monisiemenistä hedelmystä. — II. 41, 3. Vesiruoho kokonaisilla hertakkeisilla lehdillä.

(Trollius seur. jaossa.)

†† Kukat verholla sekä terällä.

223. TROLLIUS. Kullero. — Verho iso, erivärinen, terämäinen,

10—16-lehtinen. Terälehdet pieniä, tuskin heteitä pidemmät, kielekkeisiä, mesikoloisella tyvellä. Monta monisiemenistä hedelmystä. — H. 41, 3. Ruohokasvi 5—7-jakoisilla lehdillä, isoilla palleroisilla kukilla.

224. FICARIA. Maapähkänä. — Verho 3-lehtinen. Terä 7—10 lehtinen,

suomupeitteinen mesikolo lehden kannalla. Monta 1-siemenistä, marjamaista, vartalotonta hedelmystä. — H. 41, 1. Herttalehtinen ruohoke l-kukkasisella varrella.

225. RANUNCULUS. Leinikkö. — Verho 5-(harv. 3-)lehtinen. Terä

5(harv. useampi-)lehtinen suomuvaraisella mesikololla lehtikannassa. Hedelmykset lyhytvartaloisia, muuten kuin ed. — H. 41, 1. Ruohokasvi kokonaisilla soukilla t. miten milloinki monijakoisilla lehdillä.

226. BATRACHIUM. Sätkin. — Verho 5-lehtinen. Terä 5(harv.

useampi-)lehtinen paljaalla mesikololla lehtikannassa. Hedelmykset ed., hienokureiset pinnalta. — H. 41, 1. Vesiruohoke tav. pienijakoisilla alemmilla lehdillä ja valkoisilla kukilla.

14 LUOKKA.

KAKSIVALTIAITA.

1 Lahko. PALJASSIEMENISIÄ. *)

(*) Paljassiemeniset kasvisuvut kuuluvat huulikukkaisien (labiatæ) heimoon. Niiden yhdislehtinen terä on torvella ja epäsuuntaisella, us. 2-huulisella laiteella varustettu. Kukan pohjalla on 4 sikiäintä yhteisellä vartalolla. Kaikilla (meikäläisillä lajeilla) on ruohovarsi ja vastattaiset, harv. liuskaiset lehdet.]

Hedelmänä 4 pientä kodatonta pähkylää.

† Verho ö:llä, m. tasamukaisella liuskalla.

* Terän ylihuuli pienempi t. ei erittäin korkeampi alahuulta. (Mintun terä m. tasamukaisesti liuskainen.)

227. MENTHA. Minttu. — Terä m. tasamukaisesti 4-liuskainen 1:llä

kolopää liuskalla. Heteet erillään, suoria. — H. 24, 1. Kukat säteettäin milloin lehtihangassa, milloin tähkässä t. mykerössä. Suojuslehdet soukkia.

228. AJUGA. Akankaali. — Terän ylihuuli pieni, 2-hampainen, alahuuli

3-liuskaincn, keskiliuska isoin, kolopäinen. Heteet erillään. — H. 24, 6. Pystöinen ruohoke säteettäisillä lehtihankaisilta suojuksettomilla kukilla.

229. GLECHOMA. Maahumala. — Ylihuuli vastoherttainen 2-liuskainen;

alahuuli 3-halkoinen, keskiliuska kolopäinen. Pon­net parittain ristissä. — H. 24, 4. Herttalehtinen suikertava ruohoke.

** Terän ylihuuli korkea, liuskaton t. loivaliuskainen.

230. ORIGANUM. Meirami. — Verho tasamukaisesti ö-hampainen,

karva-sulkuinen. Terän ylihuuli litteähkö, 2-liuskainen; alahuuli tasamukaisesti 3-halkoinen, ehytliuskainen. — II. 24, 2. Kukat pienissä käpymäisissä röyhyksi yhdistyneissä tähkissä pit­killä suojuslehdillä.

231. NEPETA. Kissanminttu. — Verho kohollaan 13-suoninen. Terän torvi

eteenpäin käyrä; ylihuuli litteä, kolopäinen, ala­huuli 3-halkoinen, sivuliuskat ulospäisiä, keskimäinen levennyt, onteva, nyhälaitainen. — II. 24, 4. Kukat ryhmässä vastattaisilla röyhyhaaroilla, suojukset sulkeita.

232. BETONICA. Betonia. — Verho epäsuoninen. Terän torvi eteenpäin

käyrä; ylihuuli ehytlaitainen; alahuuli 3-liuskainen, liuskat m. tasapitkiä, keskimäinen leveämpi, ehytlaitainen. — H. 24, 5. Kukat säteettäisiä, tähkäksi ryhmistyneitä; suojukset puikeita.

233. LEONURUS. Nukula. — Verho 3-kulmainen. Terän ylihuuli soukka,

kupumainen, ehyt; alahuuli 3-halkoinen, soukkaliuskainen, sivuliuskat alaspäisiä. Pähkylät latvapuolelta litteitä, poikkipäisiä, lienteitä. — H. 24, 3. Lehdet liuskaisia, kukat säteettäin lehtihangassa.

234. LAMUM. Peippi. — Verho 5:llä isommalla suonella. Terän ylihuuli

kupumainen; alahuulen sivuliuskat epäselviä, isolla vastoherttaisella t. puikealla, varsin soukkatyvisellä keskiliuskalla. Ponnet sivuluomaisia. Pähkylät litteällä kierällä lat­valla. — H. 24, 5. Kukat mykerössä t. säteettäin, puuttuvalla t. sukamaisella suo­juksella.

235. STACHYS. Pähkämö. — Verho 5-kulmainen. Terä suoratorvinen;

ylihuuli kuvukkeinen, alahuuli 3-liuskainen, keski­liuska vastoherttainen t. puikea. Ponnet kieriä, lop. sivulle kallistuvia, sivuluomaisia. Pähkylät päältäpäin pyöreämäisiä, kaljuja. — H. 24, 3. Kukkakiehkurat lähetysten pienehkölehtisessä tähkässä.

236. GALEOPSIS. Pillike. — Verho 5:llä isommalla kohosuonella. Terän

ylihuuli kupumainen; alahuuli ontelolla ham­paalla sivuliuskain ja leveän m. poikkipäisen keskiliuskan vä­lillä. Ponnet karvaisia, poikite puhkeavia 2:ksi tahkulaiseksi kuoreksi. Pähkylät ed. — H. 24, 3. Kukat hajallisissa t. lähellisissä kiehkuroissa sulkeilla suojuksilla.

(Dracocephalum seur. jaossa.)

†† Verho 2-huulinen (s. o. 2:lla isommalla kokonaisella t. liuskaisella osalla).

237. SCUTELLARIA. Vuohennokka. — Verho kokonaisilla poikkipäisillä

huulilla, ylihuuli litteällä ontelolla selkäkyhmyllä. Terän ylihuuli kuvera 3-liuskainen; alahuuli kokonainen. — H. 24, 3. Rantaruoho parittaisilla kukilla, pitkällä litistyneellä terällä.

238. PRUNELLA. Arohumala. — Verhon ylihuuli leveä, tasa­mukaisesti

3-hampainen; alahuuli soukempi, 2-liuskainen. Te­rän ylihuuli kuvera kokonainen; alahuuli 3-halkoinen. Palhot päästä 2-liuskaisia, toinen liuska ponsikas. — H. 24, 3. Kukkakiehkural tiheässä mykerössä munuamaisella suojuksella.

239. DRACOCEPHALUM. Ampiaisyrtti. — Verhon ylihuuli 3-liuskainen

paljon leveämmällä keskihuulella; alahuuli 2-jakoinen. Terän ylihuuli kolopäinen; alahuuli 3-liuskainen, keskiliuska pidempi. — H. 24, 4. Kukkakiehkurat lähetysten, väl. tähkämäisesti; suojukset puikeita.

240. THYMUS. Ajuruoho. — Verhon ylihuuli tasamukainen, 3-liuskainen;

alahuuli 2-jakoinen. Terän ylihuuli lyhyt, suora ja kolopäinen; alahuuli 3-halkoinen, ehytliuskainen. Ponnet erillään. — H. 24, 2. Lamova varpamainen ruohoke mykerö-kukilla.

241. CALAMINTHA. Käenminttu. — Ponnet terän ylihuulen alla yhtyviä;

muuten kuin ed. — H. 24, 2. Kukat kielikuroittain altapuolen kupuralla verholla.

242. CLINOPODIUM. Mäkiminttu. — Verho käyrä; ylihuuli tasamukaisesti

3-kärkinen; alahuuli 2:na sukamaisena liuskana. Terän ylihuuli 2-liuskainen; alahuuli 3-liuskainen kolopäisellä keskiliuskalla. Ponnet ed. — H. 24, 2. Kukkakiehkurat mykerössä monilla sukamaisilla suojuksilla.

2 Lahko. KOTASIEMENISIÄ *).

Siemenet kodan sisässä.

(*) Paitsi viimeistä Linnæa-sukua kuuluvat kaikki kotasiemeniset naamakukkain (personatæ) heimoon. Niillä on terä yhdislehtinen epäsuuntaisella halkoisella laiteella ja kukan sisäinen 2- (harv. 1-) siemeninen kota.]

† Verho 2-tahi 4-halkoinen.

* Suomupeitteinen lehdetön loiskasvi. Kota 1-pesäinen.

243. LATHRÆA. Suomukka. — Verho tasamukaisesti 4-halkoi­nen,

erivärinen. Terän ylihuuli kuverahko, kokonainen; alahuuli loivaan 3-liuskaincn. Luotti yksinäinen. — H. 31, 4. Maanalainen osa jakaunut haaroiksi, peitetyt paksuilla tahkulaisilla suomuilla; kukat yhdäppäisessä tertussa.

**Lehtisiä ruohokkeita 2-pesäisellä kodalla. (Lehdet vastattaisia.)

244. EUPHRASIA. Silmäruoho. — Verho 4-halkoinen. Terän ylihuuli

kuvertunut, 2-liuskainen, lyhempi 3-halkoista alahuulta; liuskat kolopäisiä. Ponnet terän ylihuulen sisällä, lokerot valkean-lienteitä sivulta, eripitkillä lisäkkeillä tyveltä. H. 31, 3. Haaraton t. useammin haarainen ruohoke vaaleansinisillät, vaa­leilla kukilla.

245. ODONTITES. Sänkiö. — Verho 4-halkoinen. Terän yli­huuli

poikkipäinen ja avonainen, ylipäästään työntävä näkyviin 2:lla tasamukaisella lisäkkeellä varustetut ponnet; alahuuli 3:lla ehyellä liuskalla. Siemenet juomuisia. — II. 31, 3. Soukkalehtinen ruohoke, kukat yhdäppäisessä tähkässä.

246. HARTSIA. Punakko. — Verho ja terä ed. Ponnet ed. yleensä

valkean-lienteitä. Siemenet useammalla leveällä kalvopalteella. — H. 31, 3. Tunturi- tahi suoruoho haarattomalla varrella, lyhyellä lehtisellä latvatiihkällä.

247. RUINANTHUS. Laukku. — Verho ja terän ylipuolinen kypärimäinen

etunollasta 2-hampainen huuli sivultapäin litisty­neitä. Ponnet valkean-lienteitä. Siemenet monilukuiset, litteät. H. 31, 3. Ruohokasvi keltaisilla tähkäkukilla.

248. MELAMPYRUM. Maitikka. — Verho 4-haIkoinen. Terän ylihuuli kuvera

kokonainen ylöskäänteisellä laidalla; alahuuli liuskainen. Ponnet löyhästi yhdessä. Siemenet kuperia, si­leitä 1 tahi 2 pesässään. — H. 31, 3. Kukat tähkässä isoilla suojuslehdillä. parittain lehtihangassa.

249. CASTILLEJA. Kastilja. — Verho 2-halkoinen, liuskat kolopäisiä.

Terän ylihuuli pitkulainen, soukka, teräväselkäisesti kuvera; alahuuli pienoinen 3:lla hyvin lyhyellä ontevalla lius­kalla. Ponnet ylihuulen alla. Siemenet monilukuiset lientoisella verkkopinnalla. — H. 31, 3. Tiheätähkäinen, soukkalehtinen ruohokasvi tav. haarattomalla var­rella.

†† Verho 5-liuskaincn sikiäinten ympärillä (Sceptrum ja Pedicularis väl. moniliuskaisella verholla).

250. SCEPTRUM. Valtikka. — Terä syvään 2-huulinen, sulettu yhteen

kääntyneillä huulilla; ylihuuli kypärimäinen, alahuuli 3-liuskainen. Kota palleromainen poikkiteloin puhkeava. Sie­menet väljällä, poimuisella, läpikuultavalla, verkkomaisesti pilkutulla kuorikalvolla. — H. 31, 3. Isokukkasinen komea suokasvi parihalkoisilla aluslehdillä, m. leh­dettömällä varrella.

251. PEDICULARIS. Kuusio. — Verho 5-halkoinen t. 5-hampainen. Terä

avonainen, muuten kuin ed. Kota soikea t. puiken, vlnopäinen, puhkeava kehkerältä sivulta. Siemenet ti­heässä epätasaisella t. pilkutulla kuorella. — H. 31, 3. Suo- tahi tunturiruoho vuorottaisilla parihalkoisilla lehdillä.

232. LIMOSELLA. Suoyrtti. — Terä kellomainen, m. tasamu­kaisesti

3-halkoinen. Luotti yksinäinen. Kota 1-pesäinen. — H. 31, 2. Pieni vesiruoho juuresta lähtevällä kukkaperällä.

253. LINARIA. Kannusruoho. — Terä 2-huulinen, sulettu alahuulen

kuveralla tyviosalla; ylihuuli pystö, 2-halkoinen; alahuuli mesikannuksinen. Kota 2-pesäinen, epätasaisesti latvaluomainen. — H. 31, 2. Soukkakannuksisista kukista tuttu ruohoke.

254. SCROPHULARIA, Syyläjuuri. — Terä palleroinen lyhyellä

ö-halkoisella laiteella, mesipiteetön. Kota 2-pesäinen. — H. 31, 1. Vastaislehtinen isohko ruohoke pienillä palleroisilla kukilla.

††† Verho sikiäimen päällä.

255. LINNÆA. Vanamo. — Verho 5-jakoinen. Terä m. tasamu­kaisesti

5-liuskainen. Hedelmänä ensin 3-, lop. 1-pesäinen, 1-siemeninen kota. — H. 19. Vastaislehtinen suikertava metsäruohoke vuorottaisilla kukilla.

15 LUOKKA.

NELIVALTIAITA. *)

(*) Tämän luokan kaikki kasvit ovat ristikukkain eli litu-kotaisten (crucifera; l. siliquosæ) heimoa. Terälehdet, jotka harvoin puuttuvat, ovat aina 4 ristimäisesti vastattain. Verho myös on 4-lehtinen, tav. terän kanssa variseva. Kukat tertussa. Lehdet hajallisia, ei vastattaisia. Hedelmänä 2-pesäinen 2-laitainen litukka, jota sanotaan liskoksi, jos se on lyhempi, ja liduksi pidempänä ollessaan. Siemenet istuvat vuoroperäisesti litukan kummassaki liitteessä tav. 1-rivisesti, harv. 2-rivisesti. Niissä on ainoastaan siitin-aine 2:lla sirkuksella ja piikkimäinen laidallinen t. selällinen juuriainen.]

1 Lahko. LISKOISIA.

† Hedelmä (pähkylä-lisko) variseva puhkeamatta, nimittäin koko lisko kerrallaan t. kuki pesä erittäin.

256. NESLIA. Ohraheinä. — Lisko palleroinen (verkkomaisesti kolea)

alusta 2-pesäinen, kalvomaisella menehtyvällä välikelmulla, lop. 1-siemeninen. Siemenet selällisellä juurukalla. — H. 44, 5. Pystöinen ruohoke pienillä keltaisilla kukilla, liskot pitkissä ter­tuissa.

257. BUNIAS. Ukonpalko. — Lisko puikea, vino ja epätasainen, suippo,

vinomaisesti 2-pesäinen, 2-siemeninen. Siemenet vastakierteisillä sirkuksilla ja selällisellä juurukalla. — H. 44, 1. Runsaskukkasinen, tankea ja karhea ruohoke, kukat keltaisia.

258. CAKILE. Rantasinappi. — Lisko 2:lla päähittäisellä pe­sällä,

päälimäinen pitkättävä, 4-kulmainen, suippo, variseva liitteestä. Kumpiki pesä 1-siemeninen laidallisella juurukalla. — H. 44, 1. Lamova merenrantainen ruohoke sinervän-punaisilla kukilla.

259. ISATIS. Morsioko. — Lisko soikea t. nalkkimainen, litteä, lop.

1-pesäinen ja 1-siemeninen. Siemenet selällisellä juurukalla. — H. 44, 5. Ehytlehtinen merenrantainen, haro, peltoruohoke keltaisilla kukilla, tippuvilla liskoilla.

(Raphanus seur. lahkossa.)

†† Lisko aukeava 2:lla laidalla ja soukalla välikelmulla (kaitavälinen lisko).

260. LEPIDIUM. Nousuruoho. — Lisko pitkänpuikea t. leveämpi ja

hertakkeinen 1-siemenisillä pesillä. Juurukka selällinen.— H. 44, 6. Pienikukkasinen ruohoke.

261. CAPSELLA. Lutukka. — Lisko (vastaherttainen t. nalkkimainen,

poikkipäinen), kalvolaiteeton, monisiemeninen. luurukka selällinen. — II. 44, 6. Vähähaarainen ruohoke m. 5-kulmaisilla liskoilla.

262. TIILASPI. Taskuheinä. — Lisko pyöreä t. vastoherttainen,

litteähkö, kalvolaitaisilla monisiemenisillä pesillä. Juurukka laidallinen. — II. 44, 6. Vähähaarainen ruohoke syvään kolopäisillä, kalvosulkaisilla lis­koilla.

263. SUBULARIA. Äimäruoho. — Lisko'soikea, ehytpäinen, venheemäisillä,

sulittomilla, monisiemenisillä pesillä. Siemenet poimullisella juurukalla. — H. 44, 7. Pienoinen ranta- tahi vesiruolio oramaisilla lehdillä.

††† Lisko ed. leveävälinen.

264. COCHLEARIA. Kuiriruoho. — Lisko soikea t. palleroinen, pullakka,

auvetessa väliseinään jäävällä vartalolla, 2—monisiemenisillä pesillä. Siemenet laidallisella juurukalla. — II. 44, 7. Valkeakukkasinen, kalju, merenrantainen ruohoke.

265. CAMELINA. Kitupellava. — Lisko vastopuikea t. perunamainen,

pullakka, puhetessa laitoihin jäävällä vartalolla otana. Siemeniä monta selällisellä juurukalla. — H. 44, 7. Keltakukkasinen ruohoke, lehdet nuolikantaisia, vähän sepiviä.

266. ALYSSUM. Savuruoho. — Palhot hampaamaisella lisäk­keellä. Lisko

pitkänpyöreä pitkättävällä vartalolla, monisiemenisillä pesillä. Juurukka laidallinen. — H. 44, 7. Lehtinen, harmaanlienteä ruohoke, valkeilla, halkopäisillä kukilla.

267. DRABA. Kynsimö. — Lisko puikea t. soikea, litteähkö, hy­vin

lyhyellä, väl. epäselvällä vartalolla päässä, monisiemenisillä pesillä. Siemenet ed. — H. 44, 7. Pienempi ruohoke valkealla t. keltaisilla kukilla. (Nasturtium scur. lahkossa.)

2 Lahko. LITUKKAISIA.

Pitkälitukkaisia.

† Litukka 2-laitainen, pitkittäin aukeava.

* Litukka 4-kulmainen venheeni öisillä laidoilla.

268. HESPERIS. Illakko. — Verholehdet ummispäiset. Luotti 2:lla

pystöisellä tahkulaisella liuskalla. Litukka tasasoukka. Siemenet 1-rivisiä selällisellä juurukalla. — H. 44, 3. Ruohokasvi kokonaisilla sahahampaisilla lehdillä, kesko-isoilla sinipunervilla t. valkeilla kukilla.

269. ERYSIMUM. Ukonnauris. — Verho ummispäinen. Luotti kolopäinen

epäselvällä vartalolla. Litukka tasasoukka varsin nelikulmainen. Siemenet sileitä, pitkulaisia, muuten kuin ed. — H. 44, 3. Keltakukkasinen, jotenki soukkalehtinen ruohoke.

270. ALLIARIA, Palkolaukka. — Verho ed. Luotti ehyt, poikkipäinen hyvin

lyhyellä vartalolla. Litukka ed. Siemenet mut­kitellen uurtojuovaiset, liereitä; muuten kuin ed.— H. 44, 3. Herttalehtinen valkeakukkasinen pimento-ruohoke.

271. BARBAREA. Kanankaali. — Verho ed. Luotti m. ehyt, vähän

pitkättävällä vartalolla. Litukka tasasoukka pitkättävä, 4- kulmainen, litteähkö. Siemenet 1-rivisiä laidallisella juuru­kalla. — H. 44, 4. Liuskalehtinen keltakukkasinen ruohoke.

272. MELANOSINAPIS. Sinappi. — Verho avonainen. Luotti eheähkö

pitkättävällä vartalolla. Litukka lyhyt, täysi-nelikulmainen, otamaisella vartalolla. Siemenet 1-rivisiä poimullisella juurukalla. — H. 44, 2. Liuskalehtinen ruohoke, lyhyillä varsimyötäisillä 6-8-siemenisillä liduilla.

** Litukka pyöreä t. litteä, kehkerä-laitainen.

a — Laidat ilman selvättä selkäsuonetta.

273. DENTARIA. Hammasjuuri. — Verholehdet visusti umpipäiset. Litu

tasasoukka suikea paksuvälinen lyhytvartaloinen. Siemenet 1-rivisiä laidallisella juurukalla. —H. 44, 4. Lehtoruoho parijakoisilla lehdillä, siemensilmikoilla ylemmissä lehtihangoissa, sinipunervilla kukilla.

274. CARDAMINE. Krassi. — Verho m. avonainen. Litu pit­kättävä

tasasoukka putkahtain aukeavilla t. taaskierteisillä lai­doilla, kalvomaisella välikelmulla. Siemenet ed. — H. 44, 4. Parijakoislehtinen ruohoke valkeilla harv. sinipunervilla kukilla. (Yksi laji jaottomilla lehdillä.)

275. NASTURTIUM. Nenätti. — Verho ed. Litukka lyhyt (pyö­reä t. 2—5:n

leveytensä pituinen) litteähkä. Siemenet m. 2-rivisiä laidallisella juurukalla. — H. 44, 4. Lyhytlituinen ruohoke jakoisilla lehdillä, keltaisilla (1 laji val­keilla) kukilla.

b— Litukka selvällä selklisuonella ja pitkättävällä otamaisella vartalolla (monta kertaa litukan leveyttä pi­dempi).

276. RRASSICA. Kaali. — Verho tav. umpipäinen. Litukka järeäsuoninen.

Siemenet 1-rivisiä palleroisia poimullisella juu­rukalla. — H. 44, 2. Keltakukkasinen peltokasvi sepokantaisilla lehdillä.

277. SINAPIS. Narsku. — Verho ulospäinen. Litukka 3—5-suonisilla

laidoilla. Siemenet ed. — H. 44, 2. Keltakukkasinen liuskalehtinen peltoruohoke; litukat pitkällä le­veällä odalla. — H. 44, 2.

c — Litukka selvällä selkäsuonella ja lyhyellä vartalolla (ei pidempi lidun leveyttä).

278. TURRITIS. Pölkkyheinä. — Verho umpipäinen. Terä pystölaiteinen;

litukka pitkä, litteähkä, 2-teräinen. Siemenet 2-rivisiä laidallisella juurukalla. — H. 44, 4. Pitkä ruohoke sepokantaisilla lehdillä, vaalean-keltaisilla kukilla.

279. ARABIS. Pitkäpalko. — Verho sulettu. Litu pitkä litis­tyneillä

suorilla laidoilla m. eheällä luotilla ja tuntumattomalla vartalolla. Siemenet 1-rivisiä laidallisella juurukalla. — H. 44, 4. Ehyt- tahi liuskalehtinen ruohoke valkeilla, harv. punertavilla kukilla.

280. EUTREMA. Lapinpalko. — Verholehdet soikeita, tasamukaisia,

ontevia, tylppäpäisiä, laitapuolelta punervia. Terälehdet l½ verhon pituisia, lyhytkantoisia, vastopuikeita, tylpäköitä. Lidut terttumaisesti pystössä, suikulaisia, teräväselkäisiä näky­mättömällä vartalolla, pienoisella töpäkällä luotilla. Siemenet 2-rivisiä, tumpuroita, sileitä selällisellä juurukalla. — H. 44, 2. Valkeakukkasinen ruohoke pitkänsoikeilla ehytlaitaisilla lehdillä.

281. SISYMBRIUM. Pernaruoho. — Verho m. avonainen. Litu pitkättävä

m. pyöreä 3-suonisilla suorilla laidoilla, ehyellä t. kolopäisellä luotilla, lyhyellä vartalolla. Siemenet 1-rivisiä se­lällisellä juurukalla. — II. 44, 3. Keltakukkasinen ruoholle jakoisilla t. liuskaisilla lehdillä.

†† Litukka variseva kokonaan t. nivel-osittain, ei pit­kittäin aukeava.

282. RAPHANUS. Retikka. — Verholehdet umpipäisiä. Litu soikea

t. tasasoukka, pyöreä (lop. nivelmäisesti kutistunut sie­menten välillä). Siemenet poimullisella juurukalla. — H. 44,1. Peltoruoho parikaarteisilla lehdillä, kukat vaalean-keltaisia us. sinipunervilla suonilla.

16 LUOKKA.

YKSIKUNTAISIA.

1 Lahko. VIISIHETEISIÄ.

283. LINUM. Pellava.—Verho ja terä 8–lehtisiä. Heteet 5, kaikki

siitteisiä, vartaloita ja luotteja 5. Kota odaton 5:llä 2–halkoisella laidalla, 10–pesäinen l:llä siemenellä kussaki pesässä. — H. 49, 3. Ruohokasvi soukilla hajallisilla lehdillä.

284. ERODIUM. Kurennokka. — Verho ja terä ed. Heteet m. yhdispalhoisia,

5 ponsikasta, 5 vajaponsista. Emi otamainen 5–luottinen. Hedelmyksiä 5 säteettäin, l–siemeniset, siementen lähtiessä köynnöskierteisillä hapsilla emi–odan päässä. — H. 49, l. Sarjakukkasinen ruohoke jakoisilla t. liuskaisilla lehdillä.

(Lysimachia 5, 1.)

2 Lahko. KYMMENHETEISIÄ.

285. GERANIUM. Kurenpolvi. — Terä ja verho 5–lehtisiä. Emi 5–luottinen.

Heteet m. yhdispalhoisia. Hedelmyksiä 5 säteettäin, 1–siemeniset, siementen lähtiessä sisäkierteisillä hapsilla odan päässä. — H. 49, 1. Liuska– tahi jakolehtinen ruohoke tav. parittaisilla kukilla.

286. OXALIS. Käenkaali. — Verho 5–jakoinen. Terä 5:llä m.

yhdis–tyvisellä lehdellä. Palhot miten milloinkin yhdis–tyviset» Emi 5–vartaloinen. Kota 5–pesäinen, monisiemeninen; siemenet möyheällä lisäkkeellä. — H. 49, 2. Pieni ruohokasvi kolmittaisilla lehdillä.

(Ononis ja Anthyllis 17, 3.)

3 Lahko, MONIHETEISIÄ.

287. MALVA. Malva. — Verho 5–halkoinen 3–lehtisellä lisäverholla. Terä

5–lehtinen. Vartalot monilukuisia. Hedelmykset 1–siemenisiä, odattomia, tiheästi yhdistyneet kehrämäiseksi kiehkuraksi. — H. 48. Lienteä, valkean–höyteä ruohoke liuskaisilla lehdillä.

17 LUOKKA.

KAKSIKUNTAISIA.

1 Lahko. KUUSIHETEISIÄ.

288. FUMARIA. Emäkki. — Verho 2–lehtinen, variseva. Terä 4:llä

epämukaisella ummispäisellä lehdellä, yksi lehti lyhyellä rakkomaisella kannuksella. Palhot yhdistyneet kahteen kimppuun, kumpiki 3:lla ponnella. Hedelmä m. palleromainen, pähkylämäinen, 1–siemeninen, puhkeamatta variseva. — H. 43. Haarainen ruohoke yksinäisellä rihmamaisella juurella, monijakoisilla lehdillä ja terttukukilla.

289. CORYDALIS. Kiurunkannus. — Verho 2–lehtinen, pian variseva. Terä

ja heteet ed. Hedelmä monisiemeninen, 2–laitainen, litukkamainen. — H. 43. Haaraton ruohoke sipulimaisella mukulalla ja moniperäisellä juurella, 1—2—monijakoisilla varsilehdillä ja terttukukilla.

2 Lahko. KAHDEKSAHETEISIÄ.

290. POLYGALA. Linnunruoho. — Verho 3:lla pienellä ja 2:lla isolla

siipimäisellä erivärisellä lehdellä. Terä 5:llä toinen toistensa ja hedetten kanssa yhdistyneellä (päästä töyhtöpalteisella) lehdellä. Kota litteä, kolopäinen, 2–pesäinen. — H. 48. Terttukukkasinen ruohoke kokonaisilla soukilla lehdillä.

3 Lahko. KYMMENHETEISIÄ.

[Tähän lahkoon kuuluu koko hernekukkain heimo (papilionaceæ). Niillä on 4 epämukaista miten milloinkin yhdistynyttä terälehteä, nimittäin yksi venheen–niminen alapuolla, toinen leveämpi, purje, vastapäätä, ja 2 sivulehteä, siivet. Hedelmänä on niillä 2–laitainen palko siemen–istukalla ylimäisessä (selkä–)liitteessä.]

† Kaikki palhot yhdis–tyvisiä (ei yksikään erinäinen).

291. ONONIS. Orakko. — Verho syvään 5–halkoinen. Verho ota–kärkinen.

Vartalo kalju. — H. 68, 5. Pyöreähaarainen kasvi kolmittaisilla lehdillä.

292. ANTHYLLIS. Masmalo. — Verho pullakka, 5–hampainen, lop. palko

sisässä. Venhe käyrä, suippo. — H. 68, 8. Mykerökukka ruohoke parittaisilla lehdillä.

†† Alimaiset 9 palhoa yhdistyneitä, ylimmäinen erillään.

* Lehdet päätöparisia.

293. HEDYSARUM. Lapinnätkin. — Verho 5–hampainen. Terä isolla

tylpäkällä, paljon siipiä pidemmällä venheellä. Palko moninivelikäs 1–siemenisillä pyöreillä nivelväleillä. — H. 68, 2. Ruohokasvi useammalla kukalla pitkulaisessa tertussa.

294. ASTRAGALUS. Kurenherne. — Verho 5–hampainen. Venhe tylpäkkä.

Pal’on ala– (maha–)liitteestä sisään lähtevä soukempi t. leveämpi vaillinainen välikelmu. — H. 68, 3. Ruohokasvi mykerömäisillä kukkatertuilla.

295. PHACA. Peuranvirna. — Verho ja terä ed. Palko kokonaan

välikelmuton. — H. 68, 3. Keltakukka tunturiruoho 4–5–parittaisilla lehdillä.

296. OXYTROPIS. Keulankärki. — Venhe käyrä-otainen päästä; muuten kuin

ed. — H. 68, 3. Ruohokasvi moniparisilla lehdillä.

** Lehdet tasaparisia.

297. OROBUS. Liununherne. — Verhon 2 ylimäistä hammasta erimuotoiset ja

lyhemmät kun ne 3 alimaista. Luotti tasasoukka, kehkerä, päältäpuolen lieminkäinen, alapuolelta kalju. — H. 68, 1. Päälölehden sijasta sukamainen ota t. kärhen aihe.

298. LATHYRUS. Nätkelmä. — Verhon 2 ylihammasta lyhemmät. Luotti m.

tasasoukka, päältä litteä ja karvainen, alta kalju. — H. 68, 4. Lehdet, paitsi L. maritimus'ella, 1—5 parisia, hapsimainen karhi lehden päässä.

299. VICIA. Virna. — Verho ed. Luotti m. tasasoukka, litteä, alta tahi

molemmin puolin höyteä. — H. 68, 1. Lehdet kärhipäisiä. — H. 68, 1.

300. ERVUM. Virvilä. — Verho 5–liuskainen, ylihampaat vähän lyhemmät.

Luotti pyöreä, päästä palleroinen, lienteä. — H. 68,1. Hento Pienikukkasinen ruohoke.

*** Lehdet kolmittaisia.

301. MELILOTUS. Mesikkä. — Verho 5–hampainen, Terä tylpäkällä

venheellänsä purjeessa kiinni, lyhyt–aikuinen. Palko puikea, suora, 1—2–siemeninen, pidempi verhoa, lop. puhkeava. — H. 48, 4. Ruohoke pienillä keltaisilla t. valkeilla kukkatertuilla.

302. TRIFOLIUM. Apila. — Verho ed. Terä pysyvä, muuten kuin ed. Palhot

tasapaksuja. Palko 1—4–siemeninen, puhkeamatta variseva, verhon t. surkastuneen terän peitteinen. — H. 48, 4. Kukat tav. tiheässä mykerössä.

303. LOTUS. Maite. — Verho 5–liuskainen. Terän venhe ota–kärkinen.

Palhot latvapuolelta turpeammat. Palko tasaleveä, pyöreä ja suorahko, monisiemeninen, verhoa pidempi. — H. 48, 4. Kukat yksitellen t. mykerömäisessä tertussa.

304. MEDICAGO. Mailanen. — Verho ed. Terän venhe tylpäkkä. Palhot

oramaisia. Palko käyrä, kuutava t. kiekurainen, verhoa pidempi. — H. 48, 4. Kukat miten milloinki tikeissä tertuissa, harv. mykerössä.

18 LUOKKA.

MONIKUNTAISIA.

1 Lahko. MONIHETEISIÄ.

305. HYPERICUM. Kuismo. — Verho 5–jakoinen. Terä 5–lehtinen. Palhot

tyveltä 3:ssa tahi 5:ssä kimpussa. Hedelmänä 3–pesäinen monisiemeninen kota. — H. 50. Vastaislehtinen ruohoke 5:lla vartalolla.

19 LUOKKA.

YHDYSKUKKAISIA.

[yhdispontisia (synanthereæ) eli yhdyskukkaisia (compositæ). Edellisen nimensä ovat saaneet siitä, että erikukkain 5 pontta ovat yhteen kasvettuneet, jälkimäisen siitä, että on koko joukko pienoisia, perättömiä erikukkia yhteisellä lavalla eli marrolla ja monilehtinen kehto niiden ympärillä. Kaikkia semmoisia erikukkia yhteensä sanotaan kukastoksi. Erikukilla on ainoastaan terä itsenäinen ja selvä siemenen (kuorusjyvän, achenium) päässä ja teräpohjan ympärillä verho, jonka laide on jakautunut hienoiksi haiveniksi eli sukasiksi. Välistä näitä haivenia eli sukasia ei kuitenkaan tavata, taikka on niiden sijasta kuorusjyvän päässä verhosta syntynyt kalvomainen palle eli kehäke, jolloin kuorusjyvää sanotaan kehäkkeiseksi.]

1 Lahko. YKSISOPUISIA.

Kaikki siittimelliset kukat (paitsi Centaurea) täysineuvoisia (Polygamiaægualis).

[Muutamain kasvisukuin eri lajit ovat miten milloinkin yhdispontisia, vaikkeivät kuulu tähän luokkaan eli heimoon. Semmoisia sukuja ovat Solanum, Jasione, Lobelia, Viola ja Impatiens, jotka tavataan edellisessä viisiheteisten luokassa.]

† Kukaston kaikki kukat kielekkeissä.

[Erikukat ovat joko kielekkeisiä, kun laide on yhtenä, litteänä, pitkättävänä, toispuolisena liuskana, tahi torvimaisia eli pillikkeisiä, kun niillä on lyhempi, tav. tasahalkoinen laide. Eräissä suvuissa on samassa kukastossa molemmanlaisia erikukkia, pillikukkia keskellä (kehrällä) ja kielikukkia laidalla, esimerk. päivänkukalla. Jälkimäisiä sanotaan myös sädekukiksi, koska ovat kuin säteinä toisten ympärillä, ja koko semmoista yhdyskukkaa kutsutaan myös sädekukastoksi.]

* Kuorusjyvät (siemenet) sulkahaivenilla.

[Haivenet, jotka kuin töyhtönä tavataan kuorusjyvän päässä, ovat välistä yksivartisia, isontimella katsottaissa sileitä, josko karheitaki. Välistä niillä taas on sul’an tapaan sivuhaivenia kylessä. Kuorusjyvää sanotaan edellisessä tapauksessa hapsihaiveniseksi, jälkimäisessä sulkahaiveniseksi. Sulkahaivenet enimmiten ovat varrettomia, mutta muutamissa kasveissa siementen valmistuessa selvävartisia, välistä pitkävartisiaki.]

306. TRAGOPOGON. Pukinparta. — Kehto 1–rivinen 8—12:lla tasakorkealla

lehdellä. Kuorusjyvät varrellisilla haivenilla. Marto paljas. — H. 15, 3. Soukkalehtinen ruohoke lehtimäisillä kehtosuomuilla.

307. SCORZONERA. Sikojuuri. — Kehto limitetty leveillä kalvolaitaisilla

suomuilla, lisäverhoton. Siemenhaivenet varrettomia. Marto paljas. — H. 15, 3. Kehdon ulkosuomut lyhemmät ja leveämmät sisämäisiä.

308. HYPOCHÆRIS. Häränsilmä. — Kehto limitetty. Kehräkukkain siemenet

varrellisilla haivenilla, varetten sisässä. — H. 15, 3. Varsi m. lehdetön; vareet helposti marrosta lähteviä.

309. LEONTODON. Voikukka. — Kehto limitetty, soukkasuomuinen,

lisäverhoton. Siemenet varrettomilla haivenilla. Marto paljas. — H. 15, 3. Varsi lehdetön, l-harvakukastoinen.

310. PICRIS. Kitkerö. — Kehto limitön tasakorkeilla suomuilla,

hervakoita lisäverhosuomuja tyvellä. Siemenet ja marto ed. — H. 15, 3. Röyhykukastoinen lehtinen ruohoke.

** Kuorusjyvät (siemenet) hapsihaivenisia.

311. TARAXACUM. Maitiainen. — Kehto tasakorkeilla, vähän

yhdis-tyvisillä suomuilla, lisäverhosuomuja tyvellä. Siemenet pitkävartisilla haivenilla. Marto paljas. — H. 15, 3. Yksikukastoinen ruohoke pitkällä juuresta aikain pillisellä varrella.

312. LACTUCA. Vuohenkaali. — Kehto liereähkö limisuomuisella tyvellä.

Siemenet varrellisilla haivenilla. Marto paljas. – H. 15, 3. Lehtinen ruohoke pienillä keltakukilla.

313. SONCHUS. Valvatti. — Kehto paksumpi tyveltä, yleensä

limisuomuinen. Siemenet litistyneitä pehmeillä villamaisilla, löyhälähtöisillä haivenilla. Marto paljas. — H. 15, 3. Keltakukkasinen ruohoke liuskaisilla t. isohampaisilla varsilehdillä.

314. MULGEDIUM. Herukka. — Kehto liereähkö limisuomuisella tyvellä.

Siemenet litistyneitä suorilla, tankeamaisilla, selvästi karheilla hapsihaivenilla. Marto paljas. — H. 15, 3. Lehtinen ruohoke sinisillä sädekukastoilla.

318. HIERACIUM. Keltanunnu. — Kehto limisuomuinen. Siemenet liereitä

t. monikulmaisia, tasapaksuja, varrettomilla haivenilla kuin ed. Marto paljas. — H. 15, 3. Keltakukkasinen ruohoke monikukastollisella varrella, harv. lehdettömällä eli 1–kukastoisella vanalla.

316. CREPIS. Keltto. — Kehto limitön, vähän eroavia lisäverhosuomuja

tyven ympäri. Siemenet latvalta soukempia, varrettomilla pehmytkarvaisilla haivenilla. Marto paljas. — H. 15, 3. Keltakukkasinen lehtivartinen ruohoke.

*** Siemenet haivenettomia.

317. LAPSANA. Linnunkaali. — Kehto limitön 8—10:llä tasakorkealla

venheemäisellä suomulla, pienukaisella lisäverholla. Marto paljas. — H. 15, 3. Lehtinen ruohoke pienillä keltaisilla kukastoilla.

†† Kaikki erikukat pillikkeisiä, siittimellisiä.

* Kehtosuomut teräviä, useemmiten pistäviä.

318. LAPPA. Takiainen. — Kehto m. palleroinen okakärkisillä suomuilla.

Siemenet sukamaisilla karheilla haivenilla. Marto suomuinen. — H. 15, 2. Isolehtinen ruohoke pehmeisiin aineisiin kiinni tarttuvalla kehdolla.

319. CARLINA. Kurho. — Kehto maljamaisesti leveä; ulkosuomut

suoraoraiset päästä ja sivuilta; sisäsuomut erivärisiä, varuksettomia. Siemenet hapsihaivenisia. Marto kokonaisilla tahi monihalkoisilla orasuomuilla. — H. 15, 2. Ohdakeruoho vaalean–keltaisilla kukilla.

320. CIRSIUM. Ohdake. — Kehto palleroinen t. puikea suoraotaisilla,

terävillä tav. pistävillä suomuilla. Siemenet sulkahaivenisia. Marto hapsimaisilla suomuilla. — H. 15, 2. Kukat punaisia, punasinerviä, harv. keltaisia.

321. CARDUUS. Karhiainen. — Kehto ja marto ed. Siemen–haivenet

karhea–hapsisia. — H. 15, 2. Ohdakekasvi punaisilla t. punasinervillä kukilla.

** Kehtosuomut pehmeämpiä.

322. SAUSSUREA. Lääte. — Kehto liereähkö, limisuomuinen. Siemenhaivenet

erilaisia, keskimäiset pehmeitä sulkamaisia, ympärillä lyhempiä sukamaisia. Marto sukasuomuinen. — H. 15, 2. Pehmythöyteinen tunturiruoho. Ponnet tyveltä pitkähapsisia.

323. EUPATORIUM. Punalatva. — Kehto pienillä limisuomuilla. Terä

hyvin loivaliuskaisella suulla ja pitkillä ulottavilla, hapsimaisilla luoteilla. Siemenet liereähköitä t. kulmikkaita karhealla hapsihaivenella. Marto paljas. — H. 15, 1, γ. Tiheäröyhyinen ruohoke pienillä kukastoilla ja vastattaisilla 5–jakoisilla lehdillä.

324. BIDENS. Rusokki. Kehto tasakorkeilla suomuilla, iso lisäverho

pohjalla. Siemenet 2—4:llä tankealla sukasella latvan ympäri, Marto litteä, suomuinen. — H, 15, 1, α. Kostealla alalla t. vedessä kasvava ruohoke vastattaisilla lehdillä, yksittäisillä kukastoilla. (B. cernua väl, sädekukastoilla).

(Senecio, Aster ja Matricaria seur. lahkossa.)

†††† Laitakukat neuvottomia (isompia). (Polygämia frustranea).

325. CENTAUREA. Kaunokki. — Kehto limitetty,. Laitakukat isommat

viistoisella monihalkoisella laiteella, neuvottomia. Marto sukasuomuinen. — H. 15, 2. Kehto m. palleroinen resalaitaisilla suomuilla.

2 Lahko. EPÄSOPUISIA.

Kehräkukat täysineuvoisia, laitakukat ainoastaan emillä (Täysineuvoiset kukat keskeytyvät välistä 1–neuvoisiksi.) paitsi Filago (Polygamia superflua).

† Kaikki kukat pillikkeisiä.

326. TANACETUM. Pietaryrtti. — Kehto puolipalleroinen, limisuomuinen.

Harvat laitaiset emikukat 3–liuskaisia, täysineuvoiset 5–liuskaisia. Siemenet kalvomaisella kehäkkeellä, haivenettomia. Marto paljas. — H. 15, 4, α. Lehdet erittäin jakoisia, kukastot huiskilomaisessa röyhyssä.

327. ARTEMISIA. Maruna. — Kehto maljamainen t. pikarimainen

limisuomuinen. Emikukat pienukaisella liuskattomalla terällä seoin 2–neuvoisten kanssa. Siemenet haivenettomia ja kehättömiä. Marto paljas t. karvainen. — H. 15, 4; α. Monijakoislehtinen ruohoke, kukastot pieniä, tav. tertussa.

328. GNAPHALIUM. Jäkkärä. — Kehto limisuomuinen, lisäverhoton.

Emikukat laidassa monirivisiä. Siemenet ja marto ed. — H. 15, 1, α. Soukkalehtinen ruohoke pienillä kukastoilla ryhmässä.

329. ANTENNARIA. Käpälä. — Hede– ja emikukat eri kasveissa

(kaksikotisia). Siemenet päästä paksummilla haivenhapsilla. Marto paljas. — H. 15, 1, α. Yhdellä tiheällä kukasto–huiskilolla latvassa.

330. FILAGO. Tulenlento. — Kehto suippeneva tasakorkeilla suomuilla ja

tav. 5–lehtisellä lisäverholla. Emikukat hapsimaisia, haivenettomia, kehtosuomuin ja harvalukuisten varetten välissä. Kehräkukkain siemenet hapsihaivenisia. — H. 15, 1, α. Vaalean tahi harmaan–höyteä ruohoke pienillä kukastoilla ryhmässä.

(Petasiles seur. jaossa.)

†† Kehräkukat pillikkeisiä, laita– tahi sädekukat kielekkeisiä.

* Siemenet hapsihaivenisia; kehto m. yksirivinen tasapitkillä suomuilla.

331. CINERARIA. Tuhko. — Kehto 1–rivinen monilukuisilla tasa–pitkillä

suomuilla, lisäverhoton. Sudekukat 3—1–hampaisia. Marto paljas, kalju. — H. 15, 1, α. Huiskilo–kukastoinen ruohoke puikeilla t. suikeilla lehdillä.

332. TUSSILAGO. Leskenlehti. —– Kehto ja marto ed. Kukasto (yksinäinen)

monirivisillä pitkättävillä sädekukilla. — H. 15, 1, γ. Suomuvartinen, 1–kukastoinen ruohoke, lop. isoilla aluslehdillä.

333. PETASITES. Ruttojuuri. — Kehto ja marto ed. Muutamissa kukastoissa

erinäisillä kasveilla enimmiten emikukkia, toisissa enin osa täysineuvoisia; sädekukat lyhyitä l. ei ollenkaan. — H. 15, 1, γ. Monikukastoinen ruohoke; varsi ja lehdet ed.

334. SENECIO: Peltovilla. — Kehto tasakorkeilla ruskeapäisillä

suomuilla, lisäverhoinen. Marto paljas. — H. 15,1, α. Pariliuskaislehtinen ruohoke keltaisilla kukastoilla röyhyssä.

338. LIGULARIA. Nauhus. — Kehto 1–rivisillä suomuilla, 2–lehtisellä

lisäverholla. Sädekukat 1–rivisiä, soukkia, 3–hampaisia; kehräkukat 5–hampaisia. Marto litteä ja paljas. — H. 15, 1, α. Paljasvartinen, harvalehtinen ruohoke, kukastot tav. yksinäisessä tertussa.

** Siemenet hapsihaivenisia; kehto limisuomuinen.

336. INULA. Hirvenjuuri. — Sädekukat pitkättäviä, monilukuiset. Ponnet

2:lla sukasella tyvessä. Siemenet tasamukaisilla haivenilla. Marto paljas. — H; 15, 1, β. Keltakukkasinen pystövartinen ruohoke.

337. SOLIDAGO. Piisku. — Sädekukat harvalukuiset (6—9), samanväriset

kehräkukkain kanssa (keltaisia). Ponnet sukasettomia. Siemenet kulmikkaasti pyöreitä. Marto paljas, pilkullinen. — H. 15, 1, β. Pystövartinen ruohoke, kukastot röyhyssä.

338. ASTER. Asteri. — Sädekukat 1–rivisiä, monilukuiset, toisenväriset,

kun kehräkukat (sinisiä t. valkeita). Ponnet suattomia. Siemenet litteitä. Marto paljas, kolea. — H. 15, 1, β. Merenrantainen ruohoke soukilla, möyheähköillä lehdillä.

330. ERIGERON. Kallioinen. — Sädekukat monirivisiä, hyvin soukalla

kielekkeiseilä laiteella, toisenväriset kun kehräkukat (punertavia t. valkoisia). Siemenet litteähköitä. Marto pilkullinen. — H. 15, 1, β. Soukkalehtinen ruohoke, yksinäisillä t. terttukukastoilla.

340. PYRETHRUM. Nunnu. — Sadekukat monilukuiset, pitkulaisia,

samanväriset kehräkukkain kanssa (keltaisia). Siemenet kehäkkeisiä. Marto paljas. — H. 15, 1, α. Melk. värisauramon näköinen lapin ruohoke.

***Siemenet haivenettomia; marto pitkillä suomuilla.

341. ACHILLEA. Kärsämö. — Kehto puikea. Sädekukat lyhyellä laiteella,

ei paljoa pidempi, kun leveäki. — H. 15, 1, α. Kukastot m. tasakorkeasti röyhyssä t. huiskilossa.

342. ANTHEMIS. Sauramo. — Kehto litteä t. maljamainen. Sädekukat

pitkättäviä. — H. 15, 1, α. Haaravartinen ruohoke, haarat yksinäisellä kukastona.

**** Siemenet haivenettomia; marto paljas.

343. TRIPLEUROSPERMUM. Harakanhattu. — Kehto eripitkillä, limittäisillä

kalvolaitaisilla suomuilla. Siemenet 3–harjuisia 2:lla pyöreähköllä selkäpuolisella kololla latvapäässä. Marto lop. suippeneva, tihkea-sisuinen. — H. 15, 1, α. Haarainen ruohoke pienijakoisilla lehdillä; kehtosuomut tav. mustalaitaisia.

344. MATRICARIA. Saunakukka. — Kehto ed. Siemenet 5–uurtoiset,

kolottomat. Marto lop. keilamainen, tyhjäsisuinen. — H. 15, 1, α. Haarainen ruohoke kuin ed.; kehtosuomut valkealaitaiset.

345 CHRYSANTHEMUM. Päivänkukka. — Kehto ed, Siemenet 5– tahi useampiharjuiset, kolottomat. Marto lop. kehkerä. — H. 15, 1, α. Lehdet kokonaisia t. leveäliuskaisia.

20 LUOKKA.

EMIHETEISIÄ. *)

(*) Tämän luokan kasvit kuuluvat yhteensä epäsuuntioiden (orchideæ) heimoon.

Ponsi ja emi niillä ovat yhdistyneet siitintukuksi ilman tarkkaa palhon ja vartalon erotusta. Luottina on pienoinen tahmea kolo tukun etupuolella ponnen lähellä.

Jaossa † on ponsi pystössä 2:lla etupuolisella lokerolla ja niiden sisässä nuijamaiset siitinpöly- aineet. Jaossa †† ponsi on selvästi emistä erotettu ja useammassa suvussa kannen tapaan liikkuva.

Kupu on 6-lehtinen. Sen 3:a ulkopuolista lehteä ovat muutamat eriväriseksi verhoksi verranneet ja sisämäisiä teräksi. Jälkimäisistä on yksi erimuotoinen, eteen t. ulos, harv. ylöspäin kääntynyt. Sitä sanotaan huuleksi ja sen tyvellä on eräissä suvuissa kannuksen, rakon t. kolon tapainen mesipide.

Hedelmä on 1-pesäinen, 3-laitainen, laidoista puhkeava ja hyvin pienokaiset siemenensä luova. Nuorempana (sikiäimenä) on se (välistä sen perä) tav. niin vääntynyt, että kuvun huuli on alaspäin. Eräissä harvoissa suvuissa on se vääntymätön ja huuli silloin ylöspäin. Missä erittäin toisin ei sanota, on huuli aina alaspäin kääntynyt.

1 Lahko, YKSIHETEISIÄ,

† Ponsi pystössä koko pohjallaan kiinteässä yhdistyksessä vartalon kanssa.

* Huuli kannusmaisella t, rakkomaisella mesipiteellä,

346. ORCHIS. Kämmekkä. — Huuli miten milloinki liuskainen, kannustettu,

Ponsilokerot altapäin yhtenä nystyrämäisenä rakkona luotin päällä ja sen sisässä niiden 2:n pölykimpun eri juuret. — H, 14, 5. Kumpiki pölykimppu liuskaisella juurella, joka erittäin taitaan yhteisestä rakosta ulos vetää.

347. GYMNADENIA, Kirkiheinä. — Huuli leveä, 3-halkoinen, kannustettu,

Pölykimppuin juuret lähinäisiä ilman ponsirakotta; luotti niiden alla. — H. 14, 5, Kukat pitkättävässä tähkässä; juurimahkurat halkinaisia.

348. PLATHANTHERA. Lehdokki. — Huuli kokonainen tasaleveä kannustettu.

Pölykimppuin juuret kumpiki nystyrässänsä kahdenpuolin luottia. — H. 14, 5. Kahdella m. vastattaisella, harv. 1:lla lehdellä; mahkurat kokonaisia.

349. COELOGLOSSUM. Maariankämmä. — Huuli tasaleveä, liuskapäinen,

rakkomaisella mesipiteellä. Pölykimppuin juuret rakotta. — H. 14, 5. Juurimahkurat kämmenjakoista; kukat vehreän-kellerviä.

**Huuli selvättä mesipiteettä.

350. OPHRYS. Orho. — Kupu avonainen. Huuli 4-liuskainen. Pölykimppuin

juuret erillään kumpiki rakossansa. — H. 14, 5. Hajallisilla kärpänen muotoisilla kukilla; juurimahkurat kokonaisia.

351. CHAMÆORCHIS. Orhukka. — Kupu kypärimäisesti sulettu. Huuli

ehyt. Pölykimput ed. — H. 14, 5. Pieni tunturiruohoke kokonaisilla mahkuroilla ja tasalevyisillä lehdillä.

†† Ponsi erillään selvänä siitintukun osana ja miten milloinki liikkuva,

* Huuli syvällä kannus- tahi rakkomaisella mesipiteellä.

352. CALYPSO. Neidenkenkä. — Huuli iso, kenkämäinen, etupuolisella

laiteella ja kaksoiskannuksella. Siitintukku pitkä, lehdekkeisellä lisäkkeellä. — H. 14, 2. Yksilehtinen ruohoko 1:llä isolla lehdellä ja sipulimaisella juurella.

353. EPIPOGIUM. Metsän-emä. — Huuli 3-liuskainen ylöspäisellä

rakkomaisella mesipiteellä. Pölykimput pitkäperäisiä, yhtenäisiä pian varisevassa kansimaisessa ponnessa. — H. 14, 4. Lehdetön, suomukas, harvakukkasinen ruohoke pokkuroivalla juurella.

** Huuli matalalla t. epäselvällä mesipiteellä.

354. GOODYERA. Yövilkka. — Huuli kokonainen maljamaisella mesipiteellä.

Ponsi eri perällä siitintukun selässä. Luotti kilpimäinen, 2-sarvinen. — H. 14, 4. Tyveltä monilehtinen ruohoke rihmamaisella juurella, soukkatähkäinen.

355. CEPHALANTHERA. Vaikku. - Huuli sivukoloilla jaettu ontevaksi

kannaksi ja kokonaiseksi liuskaksi. Siitintukku suora, tasasoukka, pitkättävä (vähintään 4-kertaisesti paksuuttansa pidempi). Polykimput m. tasapaksuja. Sikiäin perätön, vääntynyt. — H. 14, 4. Pystökukkasinen ruohoke miekkamaisilla t. suikeilla lehdillä, rihmakkelsella juurella.

356. EPIPACTIS. Neidenvaippa. — Huuli ed. Siitinlukku lyhyt. Pölykimput

nuijamaisia. Sikiäin väättyperäinen. — H. 14, 4. Lehdet useampia puikeita t. suikeita, juuri rihmakkeinen, kukat vähän rippeellään.

357. LISTERA. Kaksikko. — Huuli halkopäinen. Siitintukku lyhyt,

suomumaisella jatkeella ponnen takana. — H. 14, 4. Kahdella m. vastattaisella leveällä lehdellä, rihmakkeisella juurella.

358. NEOTTIA. Pesäke. — Huuli ed. Siitintukku pitkättävä, päätyvä

ponnella. — H. 14, 4. Lehdetön, suomukas ruoho, kimputulla juurella.

359. MALAXIS. Suovalkku. — Huuli ehyt, ylöspäinen. Siitintukku

perin lyhyt kansimaisella ponnella latvassa. Siitinkimput yhdessä, nuijamaisia, 2-jakoisia. — H. 14, 3. Tyveltä l—3-lehtinen ruohoke sipulimaisella juurella ja monilukuisilla pienillä kukilla tähkässä.

360. CORALLORHIZA. Harajuuri. — Huuli loivilla sivukoloilla,

ehyellä liuskalla. Siitintukku pitkättävä, vähän edeskäyrä, päästä kalvopalteinen. Ponsi 2:lla pienemmällä lokerolla, kumpiki palleroisella pölykinipulla. — H. 14, 3. Lehdetön suomukas ruohoke puhkuroivalla juurella.

2 Lahko. KAKSIHETEISIÄ.

361. CYPRIPEDIUM. Käenvirsu. - Kupu 5-lehtinen (2 alamaista lehteä

yhdessä). Huuli kenkämäisesti pullistunut. Ponnet kahdenpuolin kilpimäisessä luotissa kiinni. — H. 14, 1. Leveälehtinen ruohoke 1:llä, harv. 2:lla isolla kukalla.

21 LUOKKA.

YKSIKOTISIA.

1 Lahko. YKSIHETEISIÄ.

362. ZANNICHELLIA. Haura. — Hedekukat kehättömiä. Heteet pitkittävällä

palholla. Emikukat 4—7-llä sikiäimellä, kuki vartalolla ja kilpimäisellä luotilla. Hedelmänä 4-7 kuutavaa pähkylää. — H. 4, 2. Vesikasvi apulehdillä ja rihmakkeisilla vuorottaisilla lehdillä.

363. CALLITRICHE. Vesitähti. — Kehätön tahi 2:lla terämäisellä

(valkealla) suojuksella kehänä. Emikukat 4-kyhmyisellä sikiäimellä ja 2:lla rihmakkeisella luotilla. Hedelmänä 4 yhtenäistä, lop. eriävää pähkylää. — H. 86. Vesiruoho vastattaisilla lehdillä, apulehdetön.

(Zostera 1, 1; Typha 21, 3; Pinus 21, 0.)

2 Lahko. KAKSHIETEISIÄ.

(Lemna 2, 1; Typha 21, 3.)

3 Lahko. KOLMIHETEISIÄ.

364. CAREX. Sara. — Kukat tähkässä. Hedekukat l:llä suojuksella

(tähkäsuomulla), kehättömiä. Emikukat 1:lla suojuksella ja 1:llä pullakkomaisella kehäsuomulla, laskeva latva-aukostansa sisällisen vartalon 2—3 luottia ulos ja lop. muodostuva pähkylämäisen siemenen kuoreksi. — H. 2, 1. Heinämäinen kasvi tav. kulma-uurtoisilla lehdillä. — Muist. Verhosuomu nimitetään laji-erotuksissa kodaksi.

365. TYPHA. Osmankäämi. — Hede- ja emikukat erillään 2:ssa liereässä

eri tähkässä korren ympärillä, hedetähkä emitähkän päällä. Kukat kehättömiä hapsimaisten sukasten sisällä. Ponsia tav. 2—3 yhteisellä palholla. Hedelmänä pitkäperäinen pähkylä. — H. 3. Korkea vesiruoho miekkamaisilla lehdillä, tiheillä käämimäisillä (telamaisilla) tähkillä.

366. SPARGANIUM. Palpakko. — Hede- ja emikukat erillään palleroisissa

mykeröissä. Hedekukat epämääräisillä suomuilla; emikukat 3—4:llä nalkkimaisella suomulla. Hedelmä pähkylämäinen, tav. perätön. — H. 3. Vesiruoho monella pyöreällä tähkällä; liedetähkät emisten päällä.

(Eriophorum 3, 1.)

4 Lahko. NELIHETEISIÄ.

367. URTICA. Nokkonen. — Hedekukat yksipuolisella verhomaisella

4-jakoisella kehällä. Emikukkain kehä myös yksipuolinen 2:lla isolla ja 2:lla perin pienellä lehdellä, lop. peittävä pienen pähkylän. — II. 78. Poltinsukainen kasvi pienillä röyhykukilla.

368. LITTORELLA. Raani. - Hedekukat 4-jakoisella verholla. Terä

suppilomainen 4-jakoisella laiteella. Emikukat (perättöminä lehtihangassa juurella) verhottomia, jonka sijasta on 2—3- lehtinen varus; terä yhdislehtinen kalvomainen 2 liuskainen. Hedelmä pähkylämäinen. — H. 34. Pieni rantaruohoke oramaisilla lehdillä: hedekukka pitkäperäinen.

369. ALNUS. Leppä. — Hedekukat norkoissa kilpimäisillä yhdyssuomuilla,

3 kukkaa joka suomun alla. Kehä 4-jakoinen. Emikukkain norkot lyhyitä limittäisillä, 2-kukkaisilla, lop. puutavilla, pieneksi kävyksi muodostuvilla suomuilla. — H. 82. Puu tahi pensaskasvi, kukkiva lehdettömänä aikana.

5 Lahko. VIISIHETEISIÄ.

(Bryonia 21, 7; Atriplex 23, 1.)

6 Lahko. MONIHETEISIÄ.

(Useammalla kun 5:llä heteellä.)

† Ruohokkeita.

370. SAGITTARIA. Keiholehti. — Verho ja terä 3-lehtisiä. Heteitä

ja emiä paljo. Hedelmänä rokkomaisia 1-siemenisiä kotia ryhmässä pyöreähköllä istukalla. — H. 8, 2. Paljasvartinen vesiruoho säteettäisillä kukilla.

371. CERATOPHYLLUM. Karvalehti. - Kehän sijasta verhomainen

monilehtinen varus. Heteitä 12—20, m. palhottomia. Emi 1, oramaisella vartalolla. Hedelmänä 1-siemeninen pähkylä. — H. 85. Vesiruoho säteettäisillä toishaaraisilla pienijakoisiila lehdillä.

372. MYRIOPHYLLUM. Ärviä. — Verho 4:llä, väl. epäselvällä hampaalla

sikiäimen päässä. Terä 5:llä lyhyt-aikulsella lehdellä. Heteitä 4—8. Sikiäin (hedekukissa puuttuva) 4-kyhmyinen, 4:llä höyteällä luotilla, lop. jakauva 4:hän pähkylämäiseen pesään. — H. 64. Vesiruoho kampalailaisilla lehdillä, pienillä säteettäisillä t. tähkäksi lähenevillä kukilla.

†† Puita ja pensaita. (Hedekukat norkossa.)

373. QUERCUS. Tammi. — Hedekukkais-norkko liereä. Kehä maljamainen,

5—12-halkoinen, 5—12:lla heteellä. Emikukan varus limisuomuinen, lop. yhteen kasvettava maljaksi pähkinän alle. Emi 1, maljamaisella luotilla. Hedelmänä pähkinä (terho). — H. SO. Iso puu mutkaliuskaisilla lehdillä yhtenä aikana kukkain kanssa.

374. CORYLUS. Pähkinäpuu. — Hedekukkais-norkko liereä 3- liuskaisilla

suomuilla, keskiliuska suurin, peittävä sivuliuskat. Kehätön. Heteitä 8:n paikoilla lähtien norkkosuomuin alta. Eminorkkoin suomut 2-kukkaisia. Vartaloita 2. Hedelmänä pähkinä suurten liuskaisten varuslehtein sisässä. — 80. Pensuskasvi toissahaisilla lehdillä kukkiva ennen lehtimistä.

375. BETULA. Koivu. — Hedekukkais-norkko liereä kilpimäisillä

yhdyssuomuina, 1 kukka joka suomun alla 3-lehtisellä varuksella. Heteitä 4—6, halkopäiset 1:lla ponsilokerolla joka liuskassa. Emikukkais-norkko limisuomuinen, suomut litteitä lop. varisevia, jokainen 3:lla sikiäimellä, lop. siipisiemenellä (pähkylällä). — H. 82. Puu tahi pensaskasvi sahalaitaisilla kukan-aikuisilla lehdillä.

376. PINUS. Petäjä. — Hedekukkais-norkot monilukuisilla ponsilla,

jokainen eri suomussa kehättömänä. Eminorkot (kävyt) limisuomuisia, suomut lop. kasvettuaan puutavia itsekuki 2:lla pähkylämäisellä siemenellä. — H. 84. Aina vehriöivä havupuu.

7 Lahko. YHDYSKUKKAISIA.

Heteet osittain yhdistyneitä.

377. BRYONIA. Koirannauris. — Verho 5-liuskainen, siemenlatvainen. Terä

5-jakoinen. Heteitä 5, 3-kuntaisina, (1 erinäinen). Vartalo 3-jakoinen. Hedelmänä marjake 5—6;lla litteähköllä siemenellä. — H. 57. Ruohokasvi kouramaisilla lehdillä ja rihmakkeisilla varsiperäisillä kärheillä.

22 LUOKKA.

KAKSIKOTISIA.

1 Lahko. YKSIHETEISIÄ.

378. NAJAS. Näkinruoho. — Kupu yksipuolinen pullakkomainen siitinten

ympärillä ja ylhäältä kutistunut 2—3-liuskaiseksi kaulaksi. Hedakasvin ponsi 4-lokeroinen, lop. puhkaiseva kuvun 3—4:ksi liuskaksi. Emikasvin sikiäin vartaloton ja luotiton, lop. muodostuva pähkyläksi kuvun sisässä ja ynnä kuvun kanssa variseva. — H. 11. Vesiruoho soukilla säteettäisillä lehdillä, kukat varsinivelissä.

2 Lahko. KAKSIHETEISIÄ.

370. SALIX. Paju. — Kukat nurkoissa (palmuissa) yksivaraisilla

limisuomuilla siitintensä ja 1—2:n nystyrämäisen kehälehden kanssa. Kota 2-laitainen, 1-pesäinen, karvaisilla siemenillä. — H. 81. Ehytlehtinen puu t. pensaskasvi. Heteitä väl. l t. 3, yhdellä lajilla 4—8. Luotti 2- tahi 4-halkoinen, harv. eheä. (Fraxinus 23, 2.)

3 Lahko. KOLMIHETEISIÄ.

380. EMPETRUM. Variksenmarja. — Verho ja terä 3-lehtisiä. Luotti

kilpimäinen, väl. 9-säteinen. Hedelmänä marja, tav. 5-siemeninen. — H. 70. Ruohomainen pensas neulomaisilla lehdillä, lehtihankaisilla kukilla. Toisissa kukat täysineuvoiset.

(Eriophorum 3, 1; Salix amygdalina 22, 2, Juniperus 22, 8.)

4 Lahko. NELIHETEISIÄ.

381. HIPPOPHAË. Tyrni. — Hedekukan kehä yksipuolinen, verhomainen,

2-jakoinen. Emikukan kehä nuijamainen lohkopäinen, sarvimaisella ulottavalla luotilla. Hedelmänä epäperäinen luumarja. — H. 76. Merenrantainen pensas oraisilla oksilla, kokonaisilla lehdillä. (Rhamnus cathartica 5, 1; Urtica dioica 21, 4; Salix pentandra 22, 2; Myrica 22, 6)

5 Lahko. VIISHETEISIÄ.

382. HUMULUS. Humala. — Hedekukan kehä yksipuolinen verhomainen

5-jakoinen. Emikukat tähkässä, emin ympäri tuuttimaisesti kiertyneillä suomuilla. Vartaloita 2. Hedelmänä ryppyinen siemenrakko varistessa seuraava pähkylämäistä siementänsä. — M 78. Köynnöskasvi kouramaisilla karkeilla lehdillä.

(Ribes alpinum 5, 1; Salix pentandra 22, 2; Myrica 22, 0.)

6 Lahko. KUUSIHETEISIÄ.

(Heteitä 6:n paikoilla)

383. MYRICA. Suomyrtti. — Hede- ja eminorkot litteinä limittäisillä

1-kukkaisilla suomuilla. Heteitä 4—6, harv. useampaa. Luotteja 2. Hedelmänä käpy pienillä 1-siemenisillä luumarjoilla. — H. 83. Pensaskasvi kukostava ennen lehtimistä; lehdet väkevänhajuisia.

(Rumex acetosa ja acetosella 6, 3.)

7 Lahko. KAHDEKSA - MONIHETEISIÄ.

384. POPULUS. Haapa. — Kukat limisuomuisissa norkoissa, joka suomulla

yksinäinen tuutti- tahi maljamainen kehäsuomu, jossa siittimet istuvat. Luotteja 2, 2—4-halkoiset. Kota 2-laitainen, 1- pesäinen, karvaisilla siemenillä. — H. 81. Ennen lehtimistä kukkiva puu pyöreillä t. puikeilla lehdillä.

385. RHODIOLA. Ruusujuuri. — Verho 4-jakoinen. Terä 4-lehtinen. Heteitä

8. Emiä 4. Sikiäimiä 4, sisäänpäin puhkeavia. — H. 61. Tunturiruoho

keltaisella hyvänhajuisella juurella; kukat tiheässä röyhyssä.

386. MERCURIALIS. Sinijuuri. — Kehä yksipuolinen verhomainen

3-jakoinen. Heteitä 9-12. Vartalo lyhyt, 2-jakoinen, 2-luottinen. Kota 2-kyhmyinen, 2-pesäinen, 2-siemeninen. — H. 71. Vastaislehtinen ruohoke pienillä tähkäkukilla.

387. STRATIOTES. Sahalehti. — Verho 3-jakoinen. Terä 3-lehtinen.

Heteitä 12:n paikoilla. Emi 6:lla 2-jakoisella vartalolla, 6-kulmaisella kukanalaisella sikiäimellä. Sikiäimiä 20:n paikoilla, joutoponsien kaltaiset. Hedelmä marjamainen 6-pesäinen monisiemeninen. — H. 12. Vesikasvi pilkillä piikkisahaisilla lehdillä.

388. HYDROCHARIS. Kilpukka. — Verho ja terä 3-lehtisiä. Heteitä

9. Emikukat 6:lla vartalolla, 2-halkoisilla luoteilla ja 3:lla

rihmakkeisella hede-aiheella. Sikiäin kukan-alainen, lop. 6-pesäinen, monisiemeninen kota. — H. 12. Vesiruoho herttamaisesti pyöreähköillä laiehtivilla lehdillä.

(Silene acaulis 10, 3; Melandrium 10, 4; Rubus chamæmorus 12, 3; Salix pentandra 22, 2; Myrica 22, 6; Acer 23, 2.)

8 Lahko. YKSIKUNTAISIA.

389. JUNIPERUS. Kataja. — Hedekukkana kilpimäisiä suomuja käpymäisessä

ryhmässä, joka suomun takakulmassa 3—6 pontta kehättömänä. Emikäpynä limittäisiä suomuja, jotka lop. yhdistyvät kuivaksi marjamaiseksi 3-pesäiseksi kävyksi (marja- kävyksi). — H. 84. Pensas t. pienempi puu oramaisilla neulosilla ja mustansinisellä marjamaisella hedelmällä.

390. TAXUS. Marjakuusi. — Hedekasvissa ponsia 8:n paikoilla säteettäin

kilpimäisten perällisten suomuin alla. Emikukat yksitellen epäselvällä rengasmaisella lavalla, lop. pähkylämäinen hedelmä säteettäin levenneen marjamaisen lavan sisässä. — H. 84. Pensas t. pienempi puu 2-tahkoisesti istuvilla litteillä neulosilla.

23 LUOKKA.

SEKASOPUISIA.

1 Lahko, YKSIKÄTISIÄ.

Yksineuvoisia kukkia samalla varrella kaksineuvoisten kanssa.

391. ATRIPLEX. Maltsa. — 2-neuvoiset kukat yksinäisellä verhomaisella

5-jakoisella kehällä, 5 llä heteellä ja 2-jakoisella vartalolla. Emikukan kehä 2-jakoinen t. syvään 2-halkoinen, litistynyt, ja sen sisällä erillinen, kulmallaan seisova, litteähkö siemen, peitetty ohuella kuorimaisella rakolla. — H. 79. Ruohoko pienillä perättömillä nyhmäisillä vehreillä kukilla.

(Holcus,Illierochtoa ja Avena elatior 3, 2; Empetrum 22, 3; Fraxinus ja Acer 23, 2.)

2 Lahko. KAKSIKOTISIA.

Yksineuvoiset kukat eri varsilla kaksineuvoisten kanssa.

392. FRAXINUS. Saarni. (Kehätön). — 2-neuvoiset kukat 2-heteisiä,

lyhytpalhoisia, l-emisiä 2-halkoisella luotilla. Hedekukat 2-heteisiä palhottomia. Hedelmänä litteähkö kota jatkunut siipimäisellä lisäkkeellä. — H. 27. Korkea puu vastaisparisilla lehdillä.

393. ACER. Wahteri. — Werho 5-jakoinen. Terä 5-lehtinen. Heteitä 8. Emi

2-luottinen. Hedekukat pitkäpalhoisia keskeytyneellä emillä. Emikukat pitkättävällä emillä, keskeytyneillä ponsilla, lyhyillä palhoilla. Hedelmänä 2-siipinen, 2-siemeninen kota. — H. 39. Puu kouraliuskaisilla lehdillä. (Empetrum 22, 3.)

24 LUOKKA.

SALASIITTEISIÄ.

1 Lahko, SANIKKAISIA.

† Equisetaceæ (kortekasveja). Lehdettömiä nivelvartisia kasveja, tupellisilla nivelillä, kilpisuonisella latvatähkällä, suomun-alaisilla siemeniköillä.

391. EQUISETUM. Korte. — Siemenet (itimet) 4:lla nuijamaisella

joustimella. — H. 88. Varsi liereä uurtojuovainen, haaraton t. sädehaarainen.

†† Marsileaceae. Warrettomia kasveja, juurakosta lähtevillä lehdillä ja lehtikantaisilla siemeniköillä.

395. ISOËTES. Lahnaruoho. — Siemenikkö lehtikannan sisäpuolella,

toiset järeämmillä, toiset hyvin pienillä siemenillä.— H. 90. Vesiruoho järeillä oramaisilla, sisästä 4-pillisillä lehdillä, joista sisämäisillä on aukko lehtikannassa, jossa siemeniköt tavataan.

††† Lycopodiaceae. Monilehtisellä varrella, siemeniköt joko lehtihangassa t. limisuomuisessa tähkässä.

396. LYCOPODIUM. Lieko. — Siemeniköt tasamukaisia, munuamaisia,

hienoilla jauhomaisilla siemenillä. — H. 91. Tankeilla neulomaisilla, väl. yhdistyneillä lehdillä.

397. SALAGINELLA. Mähkä. — Muutamat siemeniköt munuamaisia

hienosiemenisiä, toiset 3—4-kyhmyisiä 3—4-llä isolla siemenellä — H. 91. Pehmeä, tyveltä haarainen ruohoke lehtisillä tähkillä.

†††† Polypodiaceæ. (Ja seur. jaossa Filices veræ.) — Lehtisellä t. lehtimäisellä varrella, siemeniköt lehtein aluspuolla t. laidassa.

* Siemeniköt selvärenkaisia täpittäin t. viivoittain lehden aluspuolla.

398. POLYPODIUM. Imarre. — Täpät pyöreitä, erillään, varuksettomia. —

H. 89, A. Varsilehti haaraton ja parijakoinen t. haarukka-ruotinen.

399. ASPIDIUM. Härkylä. — Täpät ed. Erilaitainen kilpimäinen varussuomu

keskellä täppää. — H. 89, A. Varsilehti parijakoinen t. toisparinen piikkisahaisilla liuskoilla.

400. POLYSTICHUM. Alvejuuri. — Täpät ed. Varus munuaispyöreähkö

poimulla täpän laidassa. — H. 89, A. Varsilehdet tois-, kolmisparittaisia t. -liuskaisia.

401. CYSTOPTERIS. Loikko. — Täpät ed. maljakkeisella varuksella täpän

alla ja ensittäin erinäisellä kalvomaisella laidalla sen peitteenä. — H. 89, A. Hento, pehmeä sanajalka-ruoho pian kutistuvalla epäselvällä varuksella.

402. WOODSIA. Kiviyrtti. — Täpät maljumaisten hapsistuneitten

varusteli sisällä, pian yhtyneinä ja koko lehdykkäin selän peittävinä. — H. 89, A. Pienempi parijakoinen sanajalka, lehden aluspuoli lop. ruosteenkarvainen ja höyteä yhdistyneistä hapsisista täpistä.

403. ASPLENIUM. Hiirenporras. — Täpät soikeita — tasasoukkia. Varus

samanmuotoinen pitkin puolin täpän ulkoreunassa, aukeava lehden suonesta. — H. 89, A. Pienempi sanajalkainen ruoho.

404. PTERIS. Sanajalka. — Täpät yhteen viivaan liittyneitä

taaskääntöisen kalvomaisen lehtilaidan peitteessä — H. 89, A. Iso kolmipuolinen sanajalka kolmisparisilla lehdillä.

** Siemeniköt selvärenkaisia erityisten juuresta lähteväin siemenlehtein aluspuolla.

405. ALLOSORUS. Liesu. — Siemenlehdet haarukka-ruotisia 2-lla

tasasoukalla yhtäsuuntaisella, pian yhtyvällä läpällä joka liuskassa, liuskan taaskääntyneen laidan peitteessä ilman erityisettä varuksetta. — H. 89, A. Pienijakoinen sanajalka tunturiseuduilla.

406. STRUTHICPTERIS. Kotkansiipi. — Siemenlehdet parijakoisia; täpät

taaskääntyneitten kololaitaisten lehtiliuskain alla, lop. koko aluspuolen peittävinä. — H. 89, A. Varsilehdet isoja tuuttimaisesti pienempäin siemenlehtein ympärillä.

††††† Ophioglosseæ. Ruohokasvi 1—2-lla lehdellä erillään yksi- tahi toiskertaisesta tähkästä. Siemeniköt renkaattomia.

407. BOTRYCHIUM. Noidanlukko. Siemeniköt perättömiä vieretysten

haaraisessa tähkässä, keskeltä poikkiteloin aukeavia. — H. 89, B. Varrella 1—2 miten milloinki monijakoista lehteä.

408. OPHIOGLOSSUM. Kärmeenkieli. — Siemeniköt perättömiä, 2-tahkoisesti

yhtyneet haarattomaan tähkään, poikkiteloin aukeavia. — II. 89, B. Varsi haaraton 1-llä kokonaisella lehdellä ja haarattomalla latvatähkällä.

†††††† Characeæ. Lehdettömiä nivelikkäitä vesiruohoja säteettäisillä haaroilla ja pähkylämäisillä siemeniköillä haarain kylessä.

409. CHARA. Näkinparta. Heteentapaiset pirpulamaisia, erivärisiä,

köynnöskierteisesti juovaisten, 1-pesäisten, pysyvästi litteäkehäisten pähkyläin (kotain) alla. — H. 87. Merivesissä t. järvissä j.n.e. kasvava enimmiten piikkisukainen ruoho monipillisellä, tav. uurtojuovaisella varrella, aina yksikertaisilla varuksellisilla haaroilla.

410. NITELLA. Vesiahmo. — Heteentapaiset ed. pähkyläin päällä, joiden

kehä on pian variseva t. suipoksi soukistunut. — H. 87. Suolattomassa vedessä kasvava piikitön ruoho, 1-pillisellä juovattomalla varrella ja 2-haaraisesti t. säteettäin toisjakoisilla varuksettomilla haaroilla.

2 Lahko. SAMMALIA.

Enimmiten pieniä ja ainoastaan vedessä menestyviä kasveja, tav. monilehtisellä, harv. kalvontapaisella lehtimäisellä varrella. Lehdet † jaossa ovat ohuita, läpihohtavia ja aina kokonaisia, †† jaossa tav. liuskaisia. Siemenikkö tav. miten milloinki peräkäs, harv. aivan perätön, ensi-aikoinansa lakin sisällä, joka usein pysyy siementen valmistumiseen saakka.

† Kannellisia (operculati) eli lehtisammalia (musci frondosi). Siemeniköt kannellisia; joustimia ei milloinkaan siementen seassa.

* Latvasiemenisiä. Siemenikkö varren tahi haaroin päässä (paitsi Fissidens-suvulla). Acrocarpi l. musci bryoidei (Kun siemenikön sanotaan istuvan varren päässä, tarkoitetaan siementymisen aikuista vartta, eikä niitä siemenikön sivulta us. jälkeenpäin kasvavia uusia versohaaroja.).

a — Suuttomia (astomi). Siemenikkö värisemättömällä kannalla.

411. PHASCUM. Maasammal. Siemenikkö lyhemmällä t. pidemmällä huipulla

kannen sijasta, variseva aukeamatta, lyhyellä tahi melk. puuttuvalla perällä. Lakki yksipuolinen pieni ja pian variseva. Siemenet pieniä ja monilukuiset. — H. 92, 19. Hyvin pieniä maassa kasvavia sammalia puikeilla l. pyöreillä siemeniköillä, us. lehtein välissä.

412. ANDRKAKA. Antinsammal. Siemenikkö aukeava sivulta 4-ksi ylipäästä

kannen alta yhteen jääväksi laidaksi. Lakki hattumainen, lyhytaikainen. — H. 92, C. Ruosteenkarvaisia tupastavia kivisammalia peräkkäillä siemeniköillä.

b — Paljassuisia (gymnostomi). Kansi variseva; suu hampaaton.

413. SPHAGNUM. Kuohusammal. Siemenikkö tasamukainen (S.t.s. ei

vino tahi toiselta puolelta kuperampi, niin että suu sen kautta tulisi kallistumaan sivulle päin.) rengasmaisella jalalla perässä kiinni; lakki aukeava päästä. — H. 92, B. Pehmeitä, vaaleanvehreitä, monihaaraisia suosammalia palleroisilla t. puikoilla siemenikäillä, m. liiteällä pyhättömällä t. kodattomalla kannella, suonettomilla lehdillä.

414. HEHWIGIDIUM. Ripsisammal. Siemenikkö tasamukainen, palleromainen,

tuntumattomalla perällä, m. kokonaan latvalehtein sisällä. Lakki hattumainen, kokonainen t. tyveltä yksipuolimaisesti halki. Lehdet tiheässä puikeita t. pitkänpuikeita, tihusolukkoisia m. 4-kantaiseila silmuksilla, suonettomia. — H. 92, 13. Tupastavia haavaisia kivisammalia leveillä us. juomuisilla lehdillä, soikean-palleroisella siemeniköllä.

415. SCHISTOSTEGA. Rotkosammal. Siemenikkö tasamukainen, palleroinen,

peräkäs. Lakki hattumainen, ehyt. Lehdet leveänsuikeita, harvaa suurisilmäistä solukkoa, suonettomia; siemenettömät varret litteitä, sanajalkamaisia, syrjit täisillä, tyveltä yhdistyneillä lehdillä. — H. 92, 18. Pieni, yksivarainen, pimeissä rotkoissa kasvava sammal vaalean- vehreillä lehdillä; siemenikkö kuperalla, tylpällä kannella.

410. POTTIA. Kalisammal. Siemenikkö tasamukainen, soikea t.

vastopuikea, peräkäs. Lakki sileä, yksipuolinen. Lehdet pitkänpuikeita, ontevia, läpikuultavia, verkonsilmäistä solukkoa, suonisia. — H. 92, 12. Mataloita haarattomia t. versohaaraisia maasammalia leveähköillä lehdillä ja ulottavalla lehtisuonella.

417. PHYSCOMITRiUM. Rakkosammal. Siemenikkö tasamukainen, palleroinen

t. perunamainen, peräkäs. Lakki pullakka, kulmikas, lop. halkotyvinen, lyhempi siemenikköä. Lehdet suikeita, soikeita t. puikeita, litteähköitä, isosilmäistä 6-kantaista solukkoa, suonisia. — H. 92, 6. Lakki ennen siementen valmistumista pullakka, lop. hattumainen, monihalkoinen t. yksipuolisesti puhkeava; muuten kuin ed. (Encalypta. Zygodon.)

c — Yksihammastoisia (haploperistomi). Siemenikön suulla 1-rivinen hammaskiehkura.

α — Siemenikkö 4—10:lla ehyellä t. epäliuskaisella, halkeisella t. koloisella hampaalla.

418. TETRAPHIS. Nelihammas. — Siemenikkö tasamukainen 4:llä ehyellä

pystöisellä hampaalla. Lakki hattumainen, liuskalaitainen. — H. 92, 3. Haaraton sammal pitkättävällä varrella, tav. lahopuulla kasvava.

419. SPLACHNUM. Ruunusammal. — Siemenikkö tasamukainen, makaava

siemenikköä leveämmällä kilpi- tahi pullakkomaisella erivärisellä lisäkkeellä. Hampaita 10 parittain lähenneinä t. yhtyneinä (päältä nähden 8). Lakki hattumainen, lop. vähän yksipuolisesti halkoinen. — H. 92, 5. Ryhmäisiä suo- tahi vuorisammalia isosilmäisillä läpikuultavilla lehdillä; siemenikkö tav. paljon soukempi lisäkettä.

420. TAYLORIA. Kukkasammal. — Siemenikkö tasamukainen kehämäisellä

siemenikköä soukemmalla lisäkkeellä. Hampaita 16—32 parittain lähetysten t. yhdessä, ulospäin leukoja. Lakki ed. - H. 92, 5. Vuoriseutuinen sammal kasvava märänneellä tateella j.n.e.

421. DISSODON. Kaksoissammal. — Siemenikkö lisäkkeellä ja lakilla ed.

Hampaita 16 parittain t. yhtä kaukana toisistaan, kuivia, pystöisiä. — H. 92, 5. Tiheätupastoisia, tylppälehtisiä, harvasolukkoisia sammalia.

422. ENCALYPTA. Kellosammal. — Siemenikkö tasamukainen, m. liereä,

ilman selvättä lisäkkeettä. Hampaita 16 parittain (väl. ilman hampaitta). Lakki kehämäinen, sileä, peittävä koko siemenikön valmistumiseen asti. — H. 92, 11. Maassa, kiviseinillä j.n.e. kasvavia sammalia pitkällä, kierällä ja kokonaisella l. hammaslaitaisella lakilla.

423. COSCINODON. Ristisammal. — Siemenikkö tasamukainen, soikea,

lisäkkeetön, hyvin lyhyellä perällä latvalehtein välissä. Hampaita 16, kokonansa häkkimäisesti koloissa. Lakki kellomaisesti levennyt, juomupoimuinen, kierä, soukkahuippuinen. — H. 92, 10. Tupastava vuorisammal hapsikärkisillä lehdillä ja hienolankaisen häkin kaltaisilla hampailla.

424. GRIMMIA. Kivisammal. — Siemenikkö ed. sisään vaipuneella t.

ulottavalla perällä. Hampaat 16, kokonaisia t. epähalkoisia ja kotoisia. Lakki hattumainen, liuskainen t. yksipuolisesti puhkeava. — H. 92, 13. Tupastava sammal, lehdet tav. valkealla hapsikärellä.

425. CONOSTOMUM. Keilasammal. — Siemenikkö palleromainen,

uurtojuomuinen, vinoperäinen. Hampaat 16, päästä keilantapaisesti yhdessä. Lakki yksipuolinen. — H. 92, 9. Vahvatupastoinen tunturisammal, lehdet rivittäin limissä (ainoastaan hampaillaan Bartramia'sta eroava).

426. CATOSCOPIUM. Mustapää-sammal. — Siemenikkö pyöreähkö vino ja

kallistuva, epäselvällä lisäkkeellä. Hampaat 16, lyhyitä, tylpäköitä, lyhytaikuisia, haarattomia, erinäisiä, mutta keskeenpäin kallistuvia. Lakki yksipuolinen. — H. 92, 9. Joksensaki pitkä ja tupastava suosammal hyvin pienillä pitkaperäisillä siemeniköillä.

427. WEISSIA. Louhisammal. — Siemenikkö tasamukainen, soikea,

pitkulainen t. perunamainen, perällinen. Hampaat 16, suippoja, väl. äkkitylppiä, kokonaisia tahi epäpyköisiä t. epähalkoisia. Lakki ed. Lehdet soukkia epätasaista, latvapuolelta pieni- ja pyöreäsilmäistä solukkoa. — H. 92, 17. Enimmiten tupastavia ja haaraisia maa- tahi kivisammalia suikeilla t. soukemmilla lehdillä.

428. SELIGERIA. Kalkkisammal. — Siemenikkö tasamukainen,

pyöreä-perunamainen, perällinen. Hampaat 16, leveitä ja tylpäköitä, m. kokonaisia. Lakki ed. Lehdet soukkia tasamukaista solukkoa isoilla pitkulaisilla silmuksilla. — H. 92, 17. Hyvin pienoinen lohkaleittain kalkkikivellä kasvava sammal. (Distichium.)

β — Siemenikkö 16:lla (väl. 32—64:llä) keskitiehen t. tyvemmäksiki halenneella hampaalla.

429. TREMATODON. Kaulasammal. — Siemenikkö liereähkö t. soukka ja

perunamainen pitkällä tyvilisäkkeellänsä, käyrähkö. Hampaat 16, nuorempana keskitiehen halkeisia, lop. m. tyveen asti halenneita. Lakki yksipuolinen. — H. 92, 15. Löyhissä tupastoissa t. lohkaloissa kasvava maasammal pitkäperäisellä kaltohkolla siemeniköllä, soukilla lehdillä.

430. FISSIDENS. Poimusammal. — Siemenikkö uurnamainen, m. tasamukainen

t. epäselvästi käyrä, perällä lähtevä 2:sta tahkulasta tyvellä yhdistettyin lehtein poimusta. Hampaat 16, puoliväliin halenneita. Lakki yksipuolinen. — H. 92. 16. Kaksitahkoisista syrjittäisistä lehdistä litteitä maasammalia.

431. LEUCOBRYUM. Sinisammal. — Siemenikkö pitkulainen,

vino, lisäkkeetön. Hampaat ja lakki ed. Lehdet vaalahkoita nelikanta-silmäistä solukkoa, suonettomia. — H. 92, 15. Tihutupastoinen suosammal sinertävillä vaaleilla, tiheillä ja soukilla lehdillä.

432. DICRANUM. Korpisammal. — Siemeniäkö vastopuikea, pitkulainen

t. liereä, tav. vino- tahi käyrämäinen. Hampaat ja lakki ed. Lehdet erinäisiä, soukkia, tiheätä epäsuuntaista solukkoa, suonekkaita. — H. 92, 15. Tupastoissa t. lohkareissa kasvavia suo- tahi kivisammalia, väl. järin pieniä, väl. korttelinki pituisia. Melk. kaikki otamaisella siemenikön kannella.

433. CERATODON. Sarvisammal. — Siemenikkö pitkulainen t. liereä,

vinohko t. käyrähkö. Hampaat 16, m. läpeensä halenneet 2:ksi tasamukaiseksi, pitkäksi ja soukaksi liuskaksi (ulkonäköään 32 hammasta). Lakki yksipuolinen. Lehdet sulkeita t. soukempia, pienisilmäistä solukkoa, suonekkaita. — H. 92,15. Miten milloinki ryhmäisiä maasammalia uudisversoista us. haarottuneella ja pidenneellä varrella; siemenikkö keilamaisella kannella.

434. DESMATODON. Harasammal — Siemenikkö soikea t. pitkulainen,

tasamukainen. Hampaat 16, 2—3-jakoisia l. päältä katsoen 32, suoria, tyveltä yhteisen kalvon liittämiä. Lakki yksipuolinen. Lehdet pitkulaisia — puikeita, tylpähköitä, otapäisiä t. odattomia, muuten kuin ed. — H. 92, 14. Pieni tupastava tunturikallioinen, uudisversoin haarottama sammal, tuttava leveistä tylpistä lehdistään.

435. TRICHOSTOMUM. Hapsisammal. — Siemenikkö pitkulainen t.

liereä, tasamukainen t. epäkäyrä. Hampaat 32. parittaisia, suoria ja hapsimaisia, tyveltä järin soukan kalvon yhdistämiä. Lakki yksipuolinen. Lehdet soikeita t. soukempia, suippoja, muuten kuin ed. — H. 92, 14. Haarattomia t. uudisversoin haarottamia maa- ja kivisammalia.

430. DISTICHIUM. Kahtiosammal. — Siemenikkö, lakki ja lehdet ed.

Hampaat 16, syvään 2-jakoisia, t. 32, us. epähalkoisia t. -pyköisiä, ilman nähtävättä yhdistyskalvotta tyvellä, — H. 92, 14. Eroava edellisestä suvusta 16:llä, epätasaisemmasti jakautuneella t. halenneella tyvestäki erinäisellä hampaalla.

437. RACOMITRIUM. Mäkisammal. — Siemenikkö tasamukainen, soikea

—- pitkulainen. Hampaat 16, 2—3-jakoisia, tahi 32, suoria. Lakki hattumainen, sileä (ei poimuinen), tyveltä liuskainen. — H. 92, 13. Tupattavia haaraisia maa- tahi kivisammalia suikeilla us. hapsipäisillä lehdillä.

438. TORTULA. Kierusammal. — Siemenikkö pitkulainen t. liereä,

tasamukainen t. käyrähkö. Hampaat 32, pitkiä, hapsimaisia, yhteen punouneita. Lakki yksipuolinen. — H. 92, 14. Tupastavia t. lohkaleisia, haarattomia t. vähin haaraisiaki maa- ja kivisammalia, hampaat köyden tapaan yhteen punouneet.

439. POLYTRICHUM. Karhunsammal. — Siemenikkö 32—64:llä lyhyellä,

suunpäällisen piukan kalvon yhdistämällä hampaalla. Lakki yksipuolinen, kokonaan pitkillä alas rippuvilla hapsilla peitetty. — H. 92, 7. Löyhätupastoisia t. lohkaleisia, enimmiten haarattomia maasammalia, lyhemmät l/2:n tuuman, pisimmät 1—3 korttelin pituisia, m. läpikuultamattömilla lehdillä, pyöreällä t. kulmikkaalla siemeniköllä.

440. CATHARINEA. Katrinsammal. — Siemenikkö ed. Lakki kierä t.

harvoilla pystöisillä karvoilla varustettu. — H 92, 7. Edellisestä suvusta ei muulla kun lakillaan eroava. Siemenikkö aina liereä, käyrä t. vinohko. (Encalypta; Buxbaumia; Ortholrichum; Bartramia.)

d — Kaksihammastoisia (diploperistomi). Siemenikön suun ympärillä kaksi hammaskiehkuraa (sisämäinen väl. kokonaisina t. liuskaisena kalvona).

441. BUXBAUMIA. Käensammal. — Siemenikkö vino, alapuolelta kupuva,

toiselta puolelta litteä, peräkäs. Suun ympärillä 2 kalvokiehkuraa, sisäpuolinen keilamainen, poimujuomuinen, ulkomainen lyhempi, resainen t. epämukaisiksi hampaiksi halkeutunut. Lakki hattumainen. — H. 92, 8. Lohkaleittain mutta harvamaisesti kasvava sammal epäselvillä lehdillä ja varrella; isolla siemeniköllään ja paksulla varrellaan melk. pienoisen sienen näköinen.

442. FUNARIA. Ilmasammal. — Siemenikkö vino, perunamainen. Ulkohampaat

16 litteämäisesti 16:n vastattaisten, tyveltä ulkohammasten kanssa yhdistettyin sisähammasten päällä. Lakki lop. yksipuolinen tyhjällä pientä kantta paljon korkeammalla odalla. - H. 92, 6. Matala lohkaleittain kasvava maasammal, leveälehtinen, pitkäperäisellä sivulle t. alaspäin kallistuneella siemeniköllä.

443. ORTHOTRICHUM. Takkusammal. — Siemenikkö tasamukainen, soikea t.

perunamainen epäselvällä t. lyhyellä perällä. Ulkohampaat 16, parittain yhtyneinä (päältä nähden 8), lop. tav. erillään; sisäkiehkurassa 8 tahi 16 suulla makavaa hammasta t. hasta (väl. puuttuvina). Lakki hattumainen kierä t. pystökarvainen, tav. poimuinen. — H. 92, 10. Pienissä tupastoissa kasvava haarainen puu- tahi kivisammal; lehdet kulma-uurtoisia, sulkeita, harv. leveämpiä.

444. ZYGODON. Tupassammal. — Siemenikkö ja hampaat ed. t. puuttuvilla

hampailla. Lakki yksipuolinen, kalju. — H. 92, 10. (Puu- tahi) kivisammal ainoastaan lakillaan edellisestä eroava. (Z. lapponicus suuhineeton).

445. BARTRAMIA. Hiirensammal. — Siemenikkö vino, palleroinen,

uurtojuovainen, pienisuinen, 16:lla erinäisellä oramaisella ulkohampaalla ja 16:lla kalvomaisella, väl. epäselvällä sisähampaalla. Lakki yksipuolinen. — H. 92, 9. Tupastava, haarainen, tav. soukkalehtinen maa- tahi kivisammal, enimmiten peräkkäällä siemeniköllä. Sisäpuol. hammaskiehkura väl. hyvin lyhytaikainen t. ulkopuolisen kanssa yhdistynyt.

446. TIMMIA. Timosammal. — Siemenikkö m. tasamukainen, nuijamainen,

sivulle päin kallellaan, sileä, vanhemmuuten uurtoinen. Ulkohampaat 16, suippoja; sisämäiset tyveltä kalvon yhdistämiä ja osittain 2—3 latvasta yhtyneitä. Lakki yksipuolinen. — H. 92, 3. Tupastava pitkättävä vuorisammal soukilla tuskin läpikuultavilla lehdillä, pitkäperäisellä siemeniköllä. Varrella ja lehdiltä kuin Polytrichum, siemeniköiltä kuin Bryum.

447. CINCLIDIUM. Mutasammal. — Siemenikkö tasamukainen, pitkulainen t.

soikea, lenko. Ulkohampaat 16, tylppiä ja niiden vastassa yhtä monta koloa sisäpuolisessa kupumaisessa kalvossa. Lakki yksipuolinen. — H. 92, 3. Pitkä uudisversoin haarottawa suosammal isoilla pyöreähköillä lehdillä; siemenikön sisäpuolinen kalvo kuin korkea 16:n pylvään kannattama holvi.

448. AULACOMNION. Sädesammal. — Siemenikkö vinohko ja kallellaan,

pitkulainen, uurtojuovainen. Ulkohampaat 16, suippoja; sisäpuoliset samoin 16 karvoilla välissä. Lakki yksipuolinen. — H. 92, 3. Tupastavia suo- ja maasammalia leveillä pitkulaisilla — suikeilla lehdillä; tuttava uurtojuovaisesta siemeniköstään.

440 MNIUM. Tähtisammal. — Siemenikkö tasamukainen, pitkulainen — palleroinen, sileä, kallellaan t. lenko. Suuhine ja lakki ed. Lehtisolut isoja 6-kantamaisesti pyöreitä (paitsi M. cinclidioides'ella). — H. 92, 3. Eroava seur. suvusta lehteinsä rakennolla ja tähtimäisillä hedekukillaan.

450. RRYUM. Mattosammal. — Siemenikkö tasamukainen, liereä —

palleroinen. Hampaat 16 suippoja ja niiden sisäpuolella suun ympärillä kalvo, jakaunut 16:ksi paljaaksi t. karvaväliseksi hampaaksi, harv. jakaumatta. Lakki yksipuolinen. Lehtisolut kulmikkaita, pitkulaisia. — H. 92, 3. Uudisversoin haarottamia, tupastavia maa-, harv. kivisammalia, nuppimaisilla hedekukilla latvassa.

451. PALUDELLA. Leväsammal. — Siemenikkö vino, pitkulainen, sileä

ja pystöhkö. Ulkohampaat ja lakki ed.; sisähampaat 16. Lehdet m. 3-kantaisia, taaskääntöisiä, pienillä pyöreähköillä soluilla. — H. 92, 4. Pitkä, lupastava, harvahaarainen suosammal, lyhyellä kulma- uurtoisilla lehdillä.

452. MEESIA. Hivussammal. — Siemenikkö vino, perunamainen, sileä,

pystöhkö. Ulkohampaat 16, tylppäpäisiä, lyhemmät sisähampaita, jotka tav. ovat lyhytaikuisella verkkokudelmalla yhdistyneet. Lakki yksipuolinen. Lehdet pienisilmäistä solukkoa. - H. 92, 4. Soukkalehtisiä us. hyvinki pitkiä suosammalia. (Encalypta streptocarpa.)

** Sivusiemenisiä (musci hypnoidei). Siemenikkö varren tahi haarain kylessä.

a — Yksihammastoisia (haploperistomi). Siemenikön suulla 1-rivinen hammaskiehkura.

453. LEUCODON. Oravisammal. — Siemenikkö tasamukainen. Hampaat 16,

syvään 2-jakoisia. Lakki yksipuolinen. — H. 92, 1. Harvoin hedelmöivä maitomainen puu-, harv. kivisammal; lehdet leveitä juomuisia suonettomia, pienillä pyöreillä silmuksilla päässä ja laidoilla, pitkulaisilla keskellä.

b — Kaksihammastoisia (diploperistomi). Suun ympärillä ulkopuoliten 16 hammasta ja sisäpuolella hampaiksi t. hapsiksi jakaunut kalvo Fontinalis ja Dichelyma-suvullä verkkomaisena keilana.

454. LEPTOHYMENIUM. Ihasammal. — Siemenikkö tasamukainen. Sisäpuolinen

hammaskalvo hyvin ohut ja pian menehtyvä, yhdistyneenä ulkohammasten kanssa, lop. katoava ja ainoastaan jälkiä ulkohampaisiin jättävä. Lakki yksipuolinen. - H. 92, 1. Maitomainen liereävartinen kivisammal tiheillä limittäisillä lehdillä. Suuhine lyhyt-aikuinen, varsinki se sisäpuolinen epäliuskainen kalvo, josta harv. selviä jälkiä tavataan.

455. ANOMODON. Kalliosammal. — Siemenikkö ja lakki ed. Sisähampaat 16,

erinäisiä, hapsimaisia, vuorottain ulkohammasten laitaan yhdistyneitä. — H. 92, 1. Joltisen pitkiä, liereitä, tav. ruskeamaisia, maltomaisesti kasvavia sammalia, tav. kivillä, väl. puun rangoilla; sisähampaat hyvin epäselviä, väl. pienoisina hapsina ulkohammasten laidassa.

456. NECKERA. Nekkerinsammal. — Siemenikkö ja lakki ed. Sisähampaat 16,

yhdenmoisia, vuorottain ulkohammasten kanssa, tyveltä soukaksi kalvoksi yhdistyneitä. Varsi litteä kahden puolen syrjittäisillä lehdillä. — H. 92, 1. Litteitä maitomaisia puu- ja kivisammalia, sisämäiset hammas- hapset juurillaan, kuin seuraavanki suvun, erinäisessä, varsin soukassa kalvossa.

457. LESKEA. Leskensammal. — Siemenikkö tasamukainen t. vähän käyrähkö.

Sisähampaat 16, tasamukaisia, juurillaan selvässä ja leveämmässä kalvossa, kuin ed. Lakki yksipuolinen. - H. 92, l. Eroava ed. suvusta varrellaan, joka, paitsi L. pilifera'ssa, on liereä tasahajallisilla lehdillä. Hypnum’ista eroaa tämä suku tasamukaisilla sisähampaillaan (hapsillaan) ja tav. suoralla siemeniköllään.

458. CLIMACIUM. Lempisammal. — Sisähampaat m. erinäisiä, pitkiä

ja puolitiestä koloisia t. pyköisiä; muuten kuin ed. — H. 92, 1. Latvapuolelta puuntapaisesti haarova maasammal, suoralla, pystöisellä siemeniköllä.

459. HYPNUM. Karvasammal. — Siemenikkö tav. vino t. käyrä. Suukalvo

selvä, jakaunut 16:ksi pitkän ja leveänlaiseksi hampaaksi, 1:llä 1. useammalla lyhemmällä hapsimaisella väliliuskalla. Lakki yksipuolinen. — H. 92, 1. Suikertavia, haaraisia, tav. mattomaisesti t. tupastoissa melk., ylettäin kasvavia sammalia.

460. DICHELYMA. Kynsisammal. — Siemenikkö tasamukainen. Sisähampaat

poikkirenkailla yhdistyneet verkkomaiseksi keilaksi. Lakki yksipuolinen. — H. 92, 2. Maltomaisesti vedessä kasvava sammal, 3-ratisilla suonikkailla lehdillä, peräkkäällä siemeniköllä.

461. FONTINALIS. Lätäsammal. — Siemenikkö ja hampaat ed. Lakki

hattumainen. — H. 92, 2. Mustanvehreitä, tav. pitkiä, laijehtivia vesisammalia, 3-ratisilla suonettomilla lehdillä, m. perättömillä siemeniköillä varren tyveltä. (Bortramia Halleriana.)

†† Kannettomia (deoperoulati). Siemenikkö ilman varsinaisetta kannetta. Siemenet seotettuna joustimilla (paitsi Riccia-suvulla). Musci hepatici.

A — Jungermannieæ. Siemenikkö yksinäinen, aukeava 4:llä laidalla, harv. useammalla t. epätasaisesti.

* Lehdikkäitä (foliosæ). Varsi selvä erinäisillä lehdillä.

1 parvi.

Gymnomitrieæ. Kupu puuttuva t. yhteytynyt varukseen. Siemenlaite latvassa. Lehdet alittaisia, kokonaisia t. päästä 2-liuskaisia. Apulehdet puuttuvia t. pieniä, muista lehdistä eroavia.

462. GYMNOMITRIUM. Jouhisammal. — Kupu puuttuva. Lakki varukseen

vajonnut. — H. 93, 1. Tupastava sammal, varsi m. jouhen paksuinen, liereä järin tihulimisistä 2-liuskaisista lehdistä; apulehdetön.

463. SARCOSCYPHUS.— Kupu yhteytynyt varuksen kanssa pikari- maiseksi,

aukeava varuksen suussa peitetyillä hampailla. — H. 93, 1. Varsi koheneva t. pystö, pystoisillä 2-liuskaisilla lehdillä 2:ssa vastattaisessa rivissä.

464. ALICULARIA. — Kupu yhteytynyt varukseen ja aukeava sen sisäisillä

hampailla. — II. 93, 1. Tupattava sammal pyöreähköillä kokonaisilla t. päästö loivakoloisilla, varren 2-rivisesti peittävillä lehdillä. Apulehdet piennukkaisin, kokonaisia.

2 parvi.

Jungermannideæ. Kupu varren t. erityisen sivuhaaran päässä, erinäinen ja tav. ulkoneva. Lehdet alittaisia 2-puolisesti varresta lähteviä. Apulehdet kuin edellisessä parvessa.

465. PLAGIOCHILA. — Kupu varren 2:ksi haarottumassa t. sivuhaaralla,

sileä, poikkipäisellä ehyellä suulla. 2 varuslehteä toisiansa isommat. — H. 93, 2. Lehdet harvemmassa, 2-suuntaisia, kokonaisia, pyöreähköllä t. nuijamaisia. Apulehdetön.

466. SCAPANIA. — Kupu latvassa kahden puolen vastatusten litistynyt,

poikkipäisellä, kokonaisella, nuorempana alaspäisellä suulla. Varuksena 2 varsilehtein muotoista lehteä. — H. 93, 2. Lehdet 2:sta vastalaskuisesta, tav. erisuuresta liuskasta; apulehdittä.

467. JUNGERMANNIA. Kokalmus. — Kupu latvassa t. lyhemmällä

sivuhaaralla, pillimäinen t. puikea, miten milloinki kulmikas, liuskaisella ripsuttomalla suulla. Varus useammalla enemmin vähemmin varsilehtein muotoisella lehdellä. — H. 93, 2. Monenmoisia sammalia, 2-puolisesti istuvilla kokonaisilla, 2- tahi monihalkoisilla, väl. hapsijakoisilla lehdillä, mikä apulehdellinen, mikä ilman.

468. SPHAGNOECETES. — Kupu lyhyellä, pienilehtisellä, toiselta puolen

vartta lähtevällä ylöskaarevalla haaralla, kalvomainen, liereä, suuta vasten 3-kulmainen, ripsuton. — H. 93, 2. Vaaleanvehreä, us. pitkä, harvinaisesti kuohusammal-soilla kasvava sammal, kokonaisilla, 2-puolisesti levenneillä t. makaavilla lehdillä; apulehdet puuttuvia t. epäselviä.

469. LIOCHLÆNA. — Kupu latvassa kallellaan, liereä ja sileä,

lanttomaisella suulla. Varuslehdet 2, varsilehtein muotoisia. — H. 93, 2. Mattomainen mustanvehreä ehytlehtinen sammal, kupu alassuisen olutputelin muotoinen; apulehdetön.

470. LOPHOCOLEA. — Kupu varren päässä t. sivuhaaralla, suulta

väljempi, 3-kulmainen 3:lla ripsulaitaisella liuskalla. — H. 93, 2. Vaaleanvehreitä sammalia läpikuultavilla, 2-puolisesti ulospäisillä, 2-liuskaisilla lehdillä, 2- tahi moniliuskaisilla apulehdillä.

471. HARPANTHUS. — Kupu järin lyhyellä sivuhaaralla, käyrä,

pitkänpuikea (m. liereä); suulla 3—4 erisuurta ehytlaitaista hammasta. Lakki kupua lyhempi ja siihen yhdistynyt. — H. 93, 2. Vehreänpunerva sammal pyöreähköillä kolopäisillä, 2-puolisesti siirottavilla lehdillä; apulehdillinen.

472. CHILOSCYPHUS. — Kupu ed., 2—3-halkoinen tahi -jakoinen,

pikarimainen ja lyhempi erinäistä, ei kiinnettynyttä lakkia. — H. 93, 2. Matalia, mattomaisesti litteitä sammalia, 2-puolisesti levenneillä, m. 4-kantaisesti tylpillä t. kolopäisillä lehdillä, 2-halkoisilla apulehdillä.

3 parvi.

Trichomanoideæ. Siemen-istukka toiselta puolen vartta lähtevä milloin soukkana tippuvana, alapäästä umpinaisna, ylhäältä siemeniä varten avonaisna pussintapaisena, milloin erityisenä kupuhaarana. Lehdet päälissyrjäisiä. Apulehdet paljon pienemmät varsilehtiä.

473. CALYPOGEJA. — Istukka pussimainen, karvainen. Kupu puuttuva.

Siemeniäkö vintilä-kierteinen. — M 93, 3. Mattomaisesti litistynyt sammal 2-puolisesti levenneillä, pyöreähköillä, ehytlaitaisilla t. lanttopäisillä lehdillä, leveillä 2-liuskaisilla apulehdillä.

474. LEPIDOZIA. — Kupu lyhyellä ylöskaarevalla pienilehtisellä

haaralla, pitkulainen, suulta vähän poimusa, pienihampainen. — H. 93, 3. Pieni suikertava parittaishaarainen sammal 2-puolisesti istuvilla litteillä tav. 4-liuskaisilla lehdillä ja apulehdillä.

475. MASTIGOBRYUM. — Kupu ed. 3-kulmainen, 3-hampainen, sivulta

syvähalkoinen. — H. 93, 3. Pitkättävä toishaarainen sammal; lehdet puikeita, kehkeriä, vähän alassuuntaisia, 2—3:lla hampaalla tasapoikkiomessa päässänsä. Apulehdet leveitä 3—4-hampaisia.

4 parvi.

Ptilidieæ. Kupu varren päässä t. lyhyellä sivuhaaralla, joko erinäinen ja selvä t. yhteytyvä varukseen. Lehdet päälissyrjäisiä. Apulehdet isoja, varsilehtein muotoisia.

470. PTILIDIUM. — Kupu lyhyellä sivuhaaralla, varusta pidempi, liereä

ja sileä, poimutulla hampaisella suulla. — H. 93, 4. Joltisen iso parittaishaarainen sammal, takkuinen monihalkoisten lehteinsä ja apulehteinsä hapsimaisilta liuskoilta.

5 parvi.

Platyphylleæ. Kupu tav. lyhyillä sivuhaaroilla, miten milloinki litteähkö, avonaisella 2-huulisella töpäkällä suulla. Varuslehdet muiden lehtein muotoiset. Lehdet päälissyrjäisiä pienemmällä liuskalla allapuolen.

477. RADULA. — Kupu leveä litteähkö, ehyellä poikkipäisellä suulla.

Siemenikkö m. perunamaisesti pitkulainen, ulottavalla hyvin lyhyellä perällä. — H. 93, 5. Maitomainen litteähkö sammal; lehdet pyöreähköllä, alapuolinen pienempi liuska puolitiehen yhdessä päälispuolisen isomman kanssa. Apulehdetön.

6 parvi.

Jubuleæ. Kupu lyhyillä sivuhaaroilla, liereä ja pullakka t. poimuinen 4—5-kulmainen. Lehdet päälissyrjäisiä miten milloinki selvällä kääntyneellä liuskalla alla puolen. Apulehdet selviä.

478. LEJEUNIA. — Kupu vastopuikea t. nuijamainen, poimuisesti t.

sulkamaisesti 5-kulmainen. Siemeniäkö lyhytperäinen, puolitiehen puhkeava. Lehtein alaliuska litteä. — H. 93, 6. Hieno vehreä litteä mattomaisesti kasvava sammal, eheillä lehdillä, joiden litteä, väl. epäselvä alaliuska on enimmäksi osaksi yhdessä lehden laidan kanssa. Apulehdet kolopäisiä t. 2-liuskaisia.

479. FRULLANIA. — Kupu puikea t. vastopuikea, liereä t. epämukaisesti

uurtoinen. Siemenikkö ed. Lehtein alaliuska onteva, korvamainen, ei erittäin yhdessä lehden kanssa. — H. 93, 6. Ruskeita, us. melk. mustia parittaishaaraisia sammalia, pyöreällä eheillä lehdillä ja 2-liuskaisilla apulehdillä; siemenperä ei suuresti ulottava. (Fossombronia.)

** Lehdisvartisia (frondosæ). Varsi epäselvä. Lehdet yhtyneitä miten milloinki liuskaisiksi t. monipuolisiksi lehdisvarsiksi, paitsi Fossombronia’ssa.

7 parvi.

Codonieæ. Varsi ja lehdet miten milloinki erillään ja selviä.

480. FOSSOMBRONIA. — Kupu iso, kellomainen, väljäsuinen. Siemenikkö

lyhytperäinen, epämukaisesti puhkeava. — H. 93, 7. Mutarannoilla kasvava sammal lyhyellä suikertavalla varrella, alusta selvään 2-puolisilla, myöhemmin ryhmäisillä poimuisilla, muotoansa pyöreähköillä t. melk. 4-kantaisilla lehdillä.

8 parvi.

Haplolæneæ. Lehdisvarret päästä 2-liuskaisia, miten milloinki selväsuonisia. Varus suonen yläpuolella, likellä päätä, lyhyt (pikarimainen) t. puuttuva. Kuvuton. — Maasammalia.

481. PELLIA. — Varus pikarimainen, liuskahampainen. Lakki paljas,

kuvuton, pidempi t. lyhempi varusta. Siemeniäkö palleroinen. — H. 93, 8. Lehdisvarret liuskaisia t. mutkaisia, tav. pitkättäviä ja m. ½-n tuuman levyisiä, väl. enemminki. Suoni leveä, epärajainen. Siemenperä parin tuuman pituinen.

482. BLASIA. Kupu puuttuva. Lakki lop. pillimäisen avopäisen

lehdisvarren suonen sisässä. Siemenikkö pitkulainen. — H. 93, 8. Lehdisvarret nuorempana vehreänsinerviä, alta suomuisia, yhtyneitä tuumanlevyisiksi tähtimäisiksi laatoiksi, us. pullakkomaisilla suonenpäälisillä itupesillä halvoin tavattavan hedelmän sijasta. Tämän valmistuessa sammal on kellastunut t. ruskea ikään kuin surkastunut.

9 parvi.

Aneureae. Lehdisvarret suonettomia. Kupu puuttuva. Lakki yhdistynyt lehtilaidan aluspuolelta lähtevään varukseen, liereähkö, möyheä. — Maasammalia.

483. ANEURA. Samat tuntomerkit, mitkä parvellaki. — H. 93, 9.

Lehdisvarret liuskattomia ja pitkättäviä t. liuskaisia ja ryhmäisiä, alta turseita ja möyheitä; lakki soukka, valkea ja kova.

10 parvi.

Metzgerieae. Lehdisvarret tasasoukkia, toishaaraisia, soukalla, mutta selvällä suonella. Kupu puuttuva. Lakki lähtevä suonen takapuolelta, nuijamainen, möyheä ja piikkisukainen.

484. METZGERIA. Parven tuntomerkeillä. — H. 93, 10. Maitomainen pehmeä

puu- ja kivisammal, rihmakkeisilla, litteillä, ohuilla lehdisvarsilla. Harvoin hedelmällisiä.

B — Marchantieae. Siemeniköt useampia peräkkäässä, lojottavassa, kilpimöisessä, kukkuraisessa t. sädejakoisessa istukassa. Siemenet joustimilla seotettuna. — Lehdisvarsien pinta pieniruutuinen ja pilkullinen.

485. MARCHANTIA. Emi-istukka puoliväliin asti jakaunut 3—15-ksi

soukaksi säteeksi. Sädetten alaisten varusten sisällä useampia liuskoiksi puhkeavia siemenikköjä. Hedeistukka kilpimäinen, peräkäs. — H. 93, B. Lehdisvarret l/2-n tuuman levyisiä t. runsaamminki, perättömiä maljamaisia itimiä pinnalla.

486. PREISSIA. Emi-istukka kupera, loivaan 4-liuskaisella t.

mutkaisella laidalla ja allapuolen 1—2-lla siemeniköllä joka pesässä t. varuksessa. Siemenikkö kellomaisessa kuvussa, epämukaisesti aukeava 4—8-ksi liuskaksi. Hede-istukka ed. Siemenperä karvaton ylä-istukan kohdalta (emi-istukan keskikohdalta). — H. 93, B. Lehdisvarret pienempiä, kun ed., vastoherttaisia t. -nalkkisia, uusilla kolopäisestä latvasta lähtevillä lehdillä.

487. FIMBRIARIA. Emi-istukka puolipyöreä, m. ehytlaitainen,

3—8-pesäinen, 1-llä siemeniköllä joka pesässä. Kupu ulottava, jakaunut useammaksi pitkäksi, läpikuultavaksi, latvasta kauvan yhdessä pysyväksi liuskaksi. Siemenikkö ja lakki ed. Siemenperä karvaton. — H. 93, B. Lehdisvarret pieniä, nalkkimaisia, alta kehkeriä. Kasvaa vuorenrotkoissa, tuttu istukan alta ulos riippuvista valkeista, paljo ulommaksi siemenikköä pistävistä liuskoista.

C — Riccieae. Siemeniköt palleroisia perättömiä lehdisvarren sisässä. Siemenet joustimettomia.

488. RICCIA. Yksillä tuntomerkeillä kun parviki — H. 93, C.

Maassa kasvavien lehdisvarret tav. säteettäin pienissä laatoissa, vesikasvoisten epämukaisia ja rihmakkeisia. Siemeniköt milloin päälyskeden milloin aluskuoren alla pienellä vartalo-reiällä lehden pinnassa, joka valmistuessa ikään kuin kuluu pois ja ulos laskee siemenet.

SUOMEN KASVIEN LUONTAINEN JÄRESTÖ *).

(* E. Fries’in mukaan sillä poikkeamalla, kun Herbarium Musei Fennici, Hels. 1859, osottaa. Muist. Luontaisjärestössä tarkastetaan kasvia yleensä eli kaikin puolin, ei ainoastaan sen joita kuita eri kohtia, siittimiä, kukkaa, vartta, lehtiä, hyötyä j.n.e. Ne kasvit sitte, jotka ovat enemmin yhdenlaatuisia, sijoitetaan luontaisjärestössä vierettäin. Pienistä eroavaisuuksista selitetään paikallaan.)

A. SIRKKALEHTISIÄ. Nämät kasvit ilmaantuvat siemenestä sirkkalehdillä eli iduilla ja kukkivat kaksineuvoisilla siittimillä, josta niitä toisella nimellä sanotaan ilmisiittiöiksi. Niissä tavataan selviä nestesuonia ja siitä kutsutaan niitä myös suonikasvuiksi. Lehtipinnassa on niillä pienoisia aukkoja eli suukkosia. Ne jakautuvat kahteen eri kaareen: yksisirkkaisiin ja kaksisirkkaisiin.

I. YKSISIRKKAISIA.

Itävät yhdellä sirkkalehdellä. Niitä sanotaan myös sisäkasvuisiksi aineensa kasvamisesta ja lisääntymisestä ilman selvittä lustuvitta päälyskerroksiin. Ne jakautuvat seuraavaan neljään luokkaan.

1 luokka.

HEINÄKUKKIOITA.

Kukat heinätähkillä, kaleilla ja helpeillä (ulko- ja sisä-akanoilla) perätysten.

1 heimo. GRAMINEAE E **). Heinäkasveja. Kukat kaleilla (verholuomilla) ja niiden sisäisillä helpeillä (teräluomilla) toinen toisensa perästä 2-puolisesti, ja pienillä, us. epäselvillä kaunoilla ihan siitinten vaiheilla. Heteet tav. 3, harv. 2 tahi 6. Emi 2-lla vartalolla t. luotilla, harv. 1:llä. Hedelmänä 1 jyväsiemen (Niin tässä kuin muissaki heimoissa, joissa valkuaisesta ei mitään mainita, tavataan sitä aina niiden kasvien siemenissä, jotka heimoon kuuluvat.).

(**) Itsekussaki sirkkakasvi-luokassa on, miten siitä jo edellä on mainittu, 5 lahkoa hedelmän eri laadun mukaan. Niitä osotetaan tässä heimonimeä seuraavilla puustaveilla A, B, C, D, E, merkitsevä A yhdiskotaista, B monikotaista, C erikotaista, D laitasiemenisesti yksikotaista, E keskisiemenisesti yksikotaista hedelmää. Suomen kasveja ei kuitenkaan joka luokalla ole kaikkiin lahkoihin.]

1 jako. Clisantheae. Kukat heteissä suletuita. Vartalot pitkättäviä kukan päässä ulottavilla luoteilla.

1 parvi. Nardeae. Tähkylät perättömiä suojuslehdeltömässä tähkässä. Suku. Nardus.

2 parvi. Phalarideae. Tähkylät sivuilta litistyneitä, 1-llä täydellisellä ja 1—2-lla vaillinaisella kukalla (joko tyhjinä tahi 1-neuvoisina). Suvut. Anthoxanthum. Hierochloa. Digraphis.

3 parvi. Alopecureae. Tähkylät ed., 1:llä kukalla suojuslehden alla. Suvut. Phleum. Alopecurus.

4 parvi. Sesleriaceae. Tähkylät ed., monikukkaisia, m. yhtä pitkät isoin suojuslehteinsä kanssa. Suku. Sesteria.

5 parvi. Paniceae. Tähkylät litteäselkäisiä, toisella puolen kehkeriä, toiselta litteämäisiä, 2:lla kukalla, toinen täydellinen, toinen tav. keskieräinen t. vaillinainen. Suku. Setaria.

2 jako. Eyryantheae. Kukat hetiössä avonaisia. Vartalot lyhyitä, luotit kukan päässä.

1 parvi. Agrostideae. Tähkylät 1-kukkaisia (paitsi Phragmites'ella). Suvut. Mühlenbergia. Milium. Agrostis. Apera. Calamagrostis. Phragmites.

2 parvi. Avenaceae. Tähkylät peräkkäitä (röyhynä). Kaleet yhtä pitkät t. pidemmätki, kun helpeet. Suvut. Melica. Holcus. Vahlodea. Aira. Avena. Triodia. Fluminia.

3 parvi. Festucaceae. Tähkylät ed. Kaleet helpeitä lyhemmät. Suvut. Enodium. Colpodium. Catabrosa. Glyceria. Poa Briza. Bromus. Festuca. Dactylis. Cynosurus.

4 parvi, Hordeaceae. Tähkä nivelikäs, tav. perättömistä nivelpaikkoihin toinen toisensa perästä kiinnittyneistä t. vajonneista tähkylöistä. Suvut. Brachypodium. Lolium. Elymus. Triticum.

2 luokka.

PUIKELOKUKKIOITA.

Kupu puuttuva, 4-lehtinen t. suomuinen, hapsinen j.n.e. Kukat perättömiä.

2 heimo. CYPERACEAE E. Tähkäkukostus yksinäisillä limittäisilla kaleilla (verhosuomuilla). Emi paljas t. helpeen, kaunan, vihneen, sukasen sisällä. Pähkylä-hedelmä pystöllä siemenellä.

1 parvi. Cariceae. Kukat erineuvoisia. Suku. Carex.

2 parvi. Scirpeae. Kukat täysineuvoisia. Kaleet joka puolella limittäisiä. Suvut Eriophorum. Trichophorum. Heleocliaris. Scirpus. Rhyncospora.

3 heimo. TYPHACEAE D. Kukat tähkässä t. mykerössä. Kehä monisuomuinen t. monisukasinen. Pähkylä-hedelmä rippuvalla siemenellä. Suvut. Sparganium. Typha.

4 heimo. POTAMOGETONEAE C. Kukat tähkässä t. litteällä puikelolla; Zannichellia'lla lehtihangassa. Heteet 1—4. Sikiäiset 3—6, harv. 1, kuki luotillinen, valmiina pähkylän t. kivimarjan tapainen.

1 parvi. Zostereae. Kukat litteä-puikeloisia lehdestä käpristyneen kotelon sisällä. Sikiäisiä 1. Kehä puuttuva. Suku. Zostera.

2 parvi. Potameae. Useammalla sikiäimellä. Suvut. Zannichellia. Ruppia. Potamogeton.

5 heimo. AROIDEAE B. Kukat perättöminä ryhmässä koteloisella t. kotelottomalla puikelolla; 1-mäisessä parvessa lehden sisulle vajouneita. Kota- tahi marja hedelmä, variseva puhkeamatta.

1 parvi. Lemneae. Kukat laijehtivain lehtein laidassa. Kehä 1-lehtinen. Suku. Lemna.

2 parvi. Acoroideae. Koteloton. Kehä 6-lehtinen. Suku. Acorus.

3 parvi. Aroideae verae. Puikelot kotelon sisäisiä. Kukat kehättömiä. Suku. Calla.

3 luokka.

LILJAKUKKIOITA.

Kupu 3- tahi 6- (eri- tahi yhdis-)lehtinen, ynnä hedetten kanssa sikiäisalainen.

6 heimo. JUNCACEAE E. Kupu verhomainen t. suomumainen, 6-lehtinen. Heteet G, harv. 3. Wartalo 1, 3-luottinen. Kota 3-pesäinen, monisiemeninen t. 1-pesäinen ja 3-siemeninen. Suvut. Luzula. Juncus.

7 heimo. NARTHECIACEAE D. Kupu terämäinen, 6-lehtinen. Heteet 6. Hedelmykset 3-pesäisenä kotana, joko kokonaan yhdistyneet tahi latvalta erinäiset, liiteperäisillä laita-istukoilla. Suku. Tofjeldia.

8 heimo. ALISMACEAE C. Kupu 6-lla lehdellä, ne 3 ulkopuolista verhomaisia. Hedelmykset monilukuiset, erinäisiä, tahi määrälukuiset 3—6 miten milloinkin yhdistyneitä ja vasta valmistuneina toisistaan eriäviä. Wartaloita t. vartalottomia luotteja sama luku, ku hedelmyksiäki. Walkuaiseton.

1 parvi. Juncagineae. Kupulehdet verhokkeisia (vehreitä t. kellahtavia). Hedelmykset myötänsä tahi vaan tyveltä yhdistyneitä. Suvut. Triglochin. Scheuchzeria.

2 parvi. Alismeae. Ulkomaiset kupulehdet vehreitä, sisämäiset terämäisiä. Hedelmykset (monilukuiset) puhkeamatta varisevia. Suvut. Sagittaria. Alisma.

3 parvi. Butomeae. Kupulehdet erivärisiä. Hedelmykset kotamaisia, ei kun tyveltä yhdistyneitä, sisäluomaisia. Suku. Butomus.

9 heimo. COLCHICACEAE B. Kupu terämäinen 6- jakoisella laiteella. Heteet 6, ulkoluomaisia. Wartalot 3. Kotana 3 myötänsä t. vaan tyveltä yhdistynyttä keski-istukkaista hedelmystä. Suku. Veratrum.

10 heimo. LILIACEAE A. Kupu- terämäinen. Ponnet sisäluomaisia. Wartalo 1 tahi puuttuva. Sikiäin 3-pesäinen, 3-laitainen, monisiemenisillä keski-istukoilla (Suku Paris eroava).

1 parvi. Asparageae. Kupu 6-, harv. 4-tahi 8-. tav. yhdislehtinen. Marjahedelmä. (Paris 8-lla m. erinäisellä lehdellä). Suvut. Paris. Majanthemum. Convallaria.

2 parvi. Asphodeleae. Kupu 6-, eri- tahi yhdislehtinen. Kotahedelmä. Suvut. Gagea. Allium.

4 luokka.

HEDELMÄKUKKIOITA.

Kupu heteinensä sikiäimen päällä.

11 heimo. NAJADEAE E. Kukat erineuvoisia. Kupu yksipuolinen, pullakkomainen, kiinteästi siitinten ympärillä. Hede 1, 4-lokeroisella ponnella. Sikiäin 1-pesäinen, valmistuneena kuvun peittämä pähkinä. Suku. Najas.

12 heimo. HYDROCHARIDEÆ C. Kukat erineuvoisia 3:lla terämäisellä ja 3:lla verhomaisella kupulehdellä. Heteitä 1—4 joka semmoista terälehteä vastaan. Hedelmä monipesäinen, laita-istukkainen. Suvut. Hydrocharis. Straliotes.

13 heimo. IRIDEÆ A. Kupu terämäinen 3:lla ulkoluomaisella ponnella. Sikiäinen 3-pesäinen, monisiemeninen. Suku. Iris.

14 heimo. ORCHIDEÆ A. Kupu kehämäinen, epämukainen, huuliliuskainen. Heteitä 1, harv. 2, emin kanssa siitintukuksi yhdistyneet. Sikiäinen kuvunalainen, 1-pesäinen, 3-laitainen, laita-istukkainen.

1 parvi. Cypripedieæ. Ponsia 2. Suku. Cypripedium.

2 parvi. Vandeæ. Ponsi yksinäinen, erillinen. Pölyaine (4:nä tahkulana) vahamainen, solukkamaisella jatkeella luottiin kiinnittynyt. Suku. Calypso.

3 parvi. Malaxideæ. Ponsi ed. Pölyaine (palleromaisina tahi pitkulaisilta osina) vahamainen, kohdastaan luotin päällä. Suvut. Corallorhiza. Malaxis.

4 parvi. Neottieæ. Ponsi ed. Pölyaine jauhomaisina t. takkulaisina, joustavina pirpaleina. Suvut. Neottia. Listera. Epipactis. Cephalanthera. Goodyera. Epipogium.

5 parvi. Ophrydeæ. Ponsi 1, kiinteästi emiin yhdistynyt. Suvut. Chamæeorchis. Ophrys. Cæloglossum. Platantliern. Gymnadenia. Orchis.

II. KAKSISIRKKAISIA.

Itävät kahdella sirkkalehdellä ja sanotaan toisella nimellä uloskasvuisiksi, koska ne niistä, joilla on monivuotiset varret (puut ja pensaskasvit) lisäyvät uusilla vuosikerroksilla eli lustuvilla entisten päälle. Ne eriävät neljään jaksoon: terähetiöihin, pohjushetiöihin, verhohetiöihin ja paljashetiöihin.

1 jakso.

Terähetiöitä.

Niiden heteet istuvat yhdislehtisen terän sisäpuolella. Terähetiöitä on kolme eri luokkaa: siementeräisiä, läpiteräisiä ja torviteräisiä.

5 luokka.

SIEMENTERÄISIÄ.

Terä nivelellä sikiäisen päässä kiinni.

15 heimo. SYNANTHEREÆ t. COMPOSITÆ. Kukat koppilona yhteisen kehdon sisällä. Heteet juurillaan yhdislehtisen terän torvessa, ponsillaan vartalon ympäri kiinni. Hedelmä teränalainen, yksisiemeninen, erkenemättömällä verholla kuorena. Valkuaiseton. Tämä heimo jakautuu seuraaviin eri parviin.

1 parvi. Corymbiferæ. Kukat joko kaikki pillimäisiä, taikka vaan kehrällä pillimäisiä, laidalla kielekkeisiä (sädekukkia). Vartalo liereä, ei tursea, eikä nivelikäs. Seuraavilla eri osakkeilla.

α Senecionaceæ. Vartalo 2:lla tasasoukalla, töyhtöpäisellä liuskalla. Suvut. Bidens. Chrysanthemum. Pyrethrum. Matriraria. Tripleurospermum. Anthemis. Achillea. Tanucetum. Artemisia. Ligularia. Cineraria. Senecio. Gnaphalium. Antennaria. Filago.

β Asteracceæ. Vartalo 2:lla tasasoukalla, ylempätä lieminkäisellä liuskalla. Suvut. Inula. Aster. Erigeron. Solidago.

γ Eupatoriaceæ. Vartalo nuijamaisilla, ulkopuolelta nystypilkkuisilla liuskoilla. Suvut. Eupatorium. Petasites. Tussilago.

2 parvi. Cynarocephalæ. Kukat (Suomen kasveissa) tasamukaisia, pillimäisiä. Vartalo luottia vasten turseampi eli paksumpi, hapsikiehkura ympärillä. Suvut. Centaurea. Saussurea. Carlina. Carduus. Cirsium. Lappa.

3 parvi. Cichoriaceæ. Kaikki kukat täysineuvoisia, kielekkeisiin tasahoikalla, nivelettömällä vartalolla. Suvut. Mulgedium. Sonchus. Lactuca. Lapsana. Tragopogon. Scorzonera. Picris. Crepis. Hieracium. Taraxacum. Leontodon. Hypochæris.

16 heimo. DIPSACEÆ A. Kukat ryhmässä yhteisellä lavalla koppilon sisällä (kukastoina). Heteet 4, erinäisiä, terän torvesta lähteviä. Erikukat kahdenkertaisella verholla, sisämäinen kiinnettynyt 1-jyväiseen, lopulta pähkylämäiseen hedelmykseen. Suvut. Trichera. Succisa.

17 heimo. VALERIANEÆ B. Kukat koppilottomia. Heteet 5 tahi 3, harvoin ei niinkään monta, erinäisiä. Hedelmys 3-pesäinen, vaikka 2 pesää välistä keskeytyy ja ainoastaan 1 siemen valmistuu. Luotteja 3 tahi 1. Suvut. Viburnum. Valeriana. Valerianella.

18 heimo. RUBIACEÆ C. Verho kiinnettynyt 2-pesäiseen hedelmykseen, usein tuntumattomalla laiteella. Heteet tav. 4. Hedelmä 2-kyhmyinen, lähtevä puhkeamatta tahi 2-osaisna. Suvut. Galium. Asperula.

19 heimo. CAPRIFOLIACEÆ E. Verho kiinnettynyt monipesäiseen hedelmykseen, joka valmistuu marjaksi tahi marjamaiseksi siemenkodaksi. Suvut. Lonicera. Linnæa.

6 luokka.

LÄPITERÄISIÄ.

Terä läpipohjaisena lähtee sikiäisen ympärisestä kehrästä eli syrjästä (ei päästä eikä alta).

20 heimo. CAMPANULACEÆ A. Verho tyvipuolella kiinnettynyt hedelmykseen. Terä tasamukainen. Heteitä S. Hedelmä monipesäinen, kota monisiemeninen, keski-istukkainen. Suvut. Campanula. Jasione.

21 heimo. LOBELIACE.E A. Terä epämukaisella laiteella. Heteet ponsista yhteyneet. Muuten k. ed. Suku. Lobelia.

22 heimo. CONVOLVULACEÆ B. Verho erin hedelmyksestä, sen alta lähtevä. Terä tasamukainen. Heteitä 5 harv. 4. Hedelmänä 2—3-pesäinen siemenkota. Suvut. Convolvulus. Cuscuta.

23 heimo. BORAGINEÆ C. Hedelmänä 4 pähkylää yhteisellä vartalolla. Verho ja terä k. ed. Heteitä 5. Suvut. Symphytum. Anchisa. Lycopsis. Myosotis. Lithospermum. Stenhammaria. Pulmonaria. Echium. Cynoglossum. Echinospermum. Asperugo.

24 heimo. LABIATÆ C. Terä torvimainen epämukaisella laiteella. Heteitä 4 harv. 2. Hedelmänä 4 pähkylää, yhteisellä, päästä 2-haaraisella vartalolla.

1 parvi. Mentheæ. Terä suppilomainen 4—5:llä erisuurella, mutta melk. yhdenmoisella liuskalla. Suvut. Mentha. Lycopus.

2 parvi. Saturejineæ. Terä 2:lla litteällä huulella. Heteitä 4, erisuuntaiset välillänsä Suvut. Origanum. Thymus. Calamintha. Clinopodium.

3 parvi. Scutellarieæ. Terä 2-huulinen 4:llä yhdensuuntaisella heteellä ylihuulen alla. Hedelmä-verho litteämäisesti umpipäinen. Suvut Scutellaria. Prunella.

4 parvi. Nepeteæ. Terä 2-huulinen. Heteet k. ed., ylemmäiset alemmaisia pidemmät. Verho ei litteämäinen. Suvut. Nepeta. Glechoma. Dracocephalum.

5 parvi. Stachydeæ. Ylemmäiset heteet alemmaisia lyhemmät, muuten k. ed. Suvut. Betonica. Stachys. Leonurus. Galeopsis. Lamium.

6 parvi. Buguleæ. Terän ylihuuli tuntumaton tahi pieni ja 2-halkoinen. Suku. Ajuga.

25 heimo. MENYANTHEÆ D. Terä tasamukaisesti 3-liuskainen. Heteitä 5. Siemenkota 1-pesäinen, 2-laitainen keskilaitaisella siemen-istukalla. Suku. Menyanthes.

26 heimo. POLEMONIACEÆ E. Terä ja heteet k. ed. Siemenkota terän sisällä, 3-laitainen ja 3-pesäinen, keski-istukkainen. Suvut. Polemonium. Diapensia.

7 luokka.

TORVITERÄISIÄ.

Terä sikiäisen alla umpipohjaisena lähtevä.

27 heimo. OLEINEAE A. Terä tasamukainen, 4-liuskainen, väl. puuttuva. Heteitä 2. Hedelmä 2-pesäinen, 2 rippuvaa siementä kummassaki pesässä. Suku. Fraxinus.

28 heimo. ASCLEPIADEAE C. Terä tasamukainen, liuskat poimussa kierteisiä. Heteitä 8, siitepöly yhtenä vahamaisena aineena. Luotteja 2. Hedelmänä 2 siementuppeloa. Suku. Cynanchum.

29 heimo. GENTIANEAE D. Terä k. ed. Kota 2-laitainen liiteperäisellä istukalla, väl. 2-pesäinen laitareunain sisäänkääntymisestä. Suvut. Gentiana. Erythraea.

30 heimo. SOLANACEAE E. Terä tasamukainen, poimussa laskuinen. Heteitä 5. Hedelmänä 2-pesäinen kota tahi marja monella siemenellä välikelmuisessa istukassa. Suvut. Solanum. Datura. Hyoscyamus.

31 heimo. PERSONATAE E. Terä epäliuskaisella laiteella. Heteitä 2 tahi 4, harv. 5. Hedelmänä 2- pesäinen kota välikelmuisella istukalla, harv. 1-pesäinen laita-istukalla.

1 parvi. Verbasceae. Ponnet 1-lokeroisia. Hedelmys 2-pesäinen. Suvut. Verbascum. Scrophularia.

2 parvi. Antirrhineae. Ponnet 2-lokeroisia ilman tyvilisäkkeittä. Kota 2-pesäinen. Suvut. Linaria. Veronica. Limosella.

3 parvi. Rhinanthaceae. Ponnet 2-lokeroisia sukamaisilla tyvilisäkkeillä. Kota 2-pesäinen. Suvut. Castilleja. Bartsia. Odontites. Euphrasia. Rhinanthus. Sceptrum. Pedicularis. Melampyrum.

4 parvi. Orobancheae. Ponnet 2-lokeroisia ilman selvittä lisäkkeittä. Kota 1-pesäinen. Suku. Lathraea.

32 heimo. LENTIBULARIEAE E. Terä epämukainen 2-huulisella laiteella, kannusniekka. Heteitä 2. Kota 2-pesäinen itsenäisellä istukalla. Suvut. Utricularia. Pinguicula.

33 heimo. PRIMULACEAE E. Terä tasamukaisella laiteella. Heteet vastakkain liuskoja. Kota k. ed.

1 parvi. Rotaceae. Lehtivartisia kasveja. Suvut. Lysimachia. Naumburgia. Trientalis. Glaux. Samolus.

2 parvi. Preciae. Warrettomia kasveja juurakosta lähtevillä lehtipyöryläisillä ja kukkaperällä (vanalla). Suvut. Primula. Androsace.

34 heimo. PLANTAGINEAE E. Terä tasamukainen, 4-halkoinen. Heteitä 4 vuoron teräliuskain kanssa. Kota keski-istukkainen, 2- tahi 4-pesäinen, harv. pähkylämäinen, 1-pesäinen ja 1-siemeninen. Suvut. Plantago. Littorella.

35 heimo. PLUMBAGINEAE E. Terä tasamukainen. Heteitä 5 vastakkain teräliuskojn. Kota 1-pesäinen 1:lla keski-istukasta rippuvalla siemenellä. Suku. Armeria.

2 jakso.

Pohjushetiöitä.

Terälehdet useampia, erinäisiä. Heteet ynnä terälehtien kanssa istuvat erityisessä pohjuksessa. Pohjushetiöitä on kolmessa eri luokassa syrjäpohjaisia, kantapohjaisia ja peräpohjaisia.

8 luokka.

SYRJÄPOHJAISIA.

Heteet ja terälehdet lähtevät sikiäisen päällisestä tahi ympärisestä kehräsyrjästä (Rhamneae k. 59 heimo).

36 heimo. CORNEAE A. Terälehdet 4 poimussa laitavieriset. Hedelmys 2-pesäinen, verhokiinteinen ja kehräpeitteinen, valmistuneena 2-pesäinen ja 2-siemeninen kivimarja. Suku. Cornus.

37 heimo. UMBELLIFERAE (sarjakasveja) C. Terälehdet 3, poimussa vastakierteisiä. Heteitä 5. Hedelmys verhokuorinen yhteen kasvanut 2-sta, valmistuneena eriävästä siemenpuolikkaasta. Emiä 2.

1 parvi. Campylospermae (uurtoliitteisiä). Siemenpuolikasten liitesivut pitkin-uurtoisia. Suvut. Conium. Myrrhis. Chaerophyllum. Anthriscus.

2 parvi. Orthospermae (tasaliitteisiä). Siemenpuolikasten liitesivut litteitä. Suvut. Laserpitium. Heracleum. Pastinaca. Angelica. Peucedanum. Selinum. Cenolophium. Haloscias. Libanotis. Aethusa. Oenanthe. Cicuta. Aegopodium. Carum. Pimpinella. Sium. Sanicula.

38 heimo. ADOXEAE C. Terälehdet yhdistyvisiä, poimussa laitavierisiä. Heteitä 2 joka terälehteä vastaan, ponnet 1-lokeroisia. Hedelmys 4—3-pesäinen, puoliksi kehrä- peitteinen, valmistuneena marjamainen kota, siemen kussaki pesässä. Suku. Adoxa.

39 heimo. ACERINEÆ D. Terälehdet poimussa paanutuita. Hedelmus erinäinen, 2—3-pesäinen, 2 siemenystä kussaki pesässä, valmistuneena siipisiemen tahi nahkea kota. Suku. Acer.

9 luokka.

KANTAPOHJAISIA.

Heteet ja terälehdet lähtevät sikiäisen ympäriltä tahi kannasta.

40 heimo. NYMPHÆACEÆ A. Kukka monilukuisilla lehtipalhoisilla heteillä ja monikiehkuraisilla terälehdillä. Hedelmä nahkea. Kota monipesäinen, laita-istukkainen. Suvut. Nymphæa. Nuphar.

41 heimo. RANUNCULACEÆ C. Kehä yksipuolinen tahi kahdenkertainen vuorottelevilla, hedelmän valmistuessa varisevilla verho- ja terälehdillä. Heteet tav. monilukuiset. Hedelmänä monta erinäistä, harv. yhdeksi 1-pesäiseksi kodaksi yhteynyttä hedelmystä.

1 parvi. Ranunculeæ. Ponnet ulosluomaisia. Terälehdet mesikololla kannassa. Pähkylähedelmys, valmistuneena 1-siemeninen. Suvut. Ranunculus. Batrachium. Ficaria. Myosurus.

2 parvi. Anemoneæ. Ponnet ulosluomaisia. Terälehdet mesikolottomia. Pähkylähedelmykset, valmistuneena 1-siemeniset. Suvut. Thalictrum. Anemone. Pulsatilla.

3 parvi. Helleboreæ. Ponnet ulosluomaisia. Hedelmykset monisiemenisiä. Suvut. Caltha. Trollius. Aqvilegia. Aconitum. Delphinium.

4 parvi. Peæonieæ. Ponnet sisäluomaisia. Hedelmänä monisiemeniset hedelmykset tahi marja. Suku. Actæa.

42 heimo. PAPAVERACEÆ D. Kukat tasamukaisia 2-lehtisellä, pian varisevalla verholla ja 4-lehtisellä terällä. Heteet erinäiset, monilukuiset. Kota 1-pesäinen vaillinaisilla välikelmuilla, tahi 2-pesäinen. Suvut. Papaver. Chelidonium.

43 heimo. FUMARIACEÆ D. Verho 2 lehtinen, variseva. Terä epämukainen. Heteitä 6 kaksikuntaisina, ponnet 1-lokeroisia. Hedelmä 1-pesäinen. Suvut. Corydalis. Fumaria.

44 heimo. CRUCIFERAÆ D. Verho ja terä tasamukaisia, 4-lehtisiä. Heteitä 6 nelivaltiaina. Lituhedelmä. Valkuaiseton.

Muist. Virheellisyydestä tahi muusta syystä taitaa terälehtiä ja 2 tahi 4 hedettä väl. puuttua ja litu tulla 4-pesäiseksi.

1 parvi. Lomentaceæ. Litu 2:lla tahi useammalla pesällä päällitysten, variseva kokonaisaa tahi nivel-osittain. Suvut. Bunias. Raphanus. Cakile.

2 parvi. Brassiceæ. Litu pituuttaan halki puhkeava. Siemenet selällisen juurukan ympäri kääntyneillä sirkuksilla. Suvut. Brassica. Eutrema. Sinapis. Melanusinapis.

3 parvi. Sisymbrieæ. Litu k. ed. Sirkukset litteitä selällisellä juurukalla. Suvut. Erysimum. Sisymbrium. Alttaria. Hesperis.

4 parvi. Arabideæ. Litu k.ed. Sirkukset litteitä laidallisella juurukalla. Suvut. Dentaria. Cardamine. Arabis. Turritis, Barbarea. Nasturtium.

5 parvi. Nucamentaceæ. Lisko valmistuneena 1-pesäinen ja 1-siemeninen, pähkylämäinen. Suvut. Isatis. Neslia.

6 parvi. Lepidineæ. Lisko 2-pesäinen soukilla välikelmuilla. Suvut. Lepidium. Capsella. Thlaspi.

7 parvi. Alyssineæ. Lisko 2-pesäinen leveällä välikelmulla. Suvut. Camelina. Alyssum. Cochlearia. Draba. Subularia.

45 heimo. POLYGALEÆ E. Verho ja terä epämukaisia. Heteet yhdispalhoisia, ponnet 1-lokeroisia. Kota 2-pesäinen, rippuva siemen kummassaki pesässä. Suku. Polygala.

46 heimo. BALSAMINEÆ E. Verho ja terä epämukaisia, edellinen kannustettu. Heteet liitepontisia. Kota 5-laitainen, ampaisemalla puhkeava, keski-istukkainen. Valkuaiseton. Suku. Impatiens.

10 luokka.

PERÄPOHJAISIA.

Heteet lähtevät sikiäisen aluisesta pilkkumaisesta tahi patsasmaisesta pohjuksesta.

47 heimo. TILIACEÆ B. Verho poimussa laitavierinen, variseva. Terälehdet limittäisiä. Heteet monilukuiset, erinäisiä. Hedelmä monipesäinen keski-istukoilla. Suku. Tilia.

48 heimo. MALVACEÆ B. Verho k.ed. Terälehdet kipertyneitä. Heteet monilukuiset, yhdispalhoisia. Hedelmykset useampia pyöryläisesti yhteen kasvettuneet vartalon tyven ympäri. Valkuaiseton. Suku. Malva.

49 heimo. GRUINALES B. Verho poimussa limittäinen. Terälehdet kipertyneitä. Heteet määrälukuisia (5 tahi 10, joista jälkimäisistä 3 tahi 5 väl. ovat ponnettomia), tyveltä yhdispalhoisia. Kota monipesäinen tahi 5 pyöryläisesti yhtynyttä hedelmystä.

1 parvi. Geranieæ. Hedelmänä 3 pyöryläisesti yhtynyttä, valmistuneena eriävää hedelmystä vartaloillaan pitkän odan päässä kiinni. Valkuaiseton. Suvut. Geranium. Erodium.

2 parvi. Oxalideæ. Heteitä 10. Kota 5-pesäinen keski-istukoilla, pesät monisiemenisiä. Suku. Oxalis.

3 parvi. Lineæ. Heteitä 4—5. Kota 8- eli 10-pesäinen yhtä monella valikoinnilla, joista joka toinen vaillinainen. Pesät 1-siemenisiä. Valkuaiseton. Suku. Linum.

50 heimo. HYPERICINEÆ D. Terä tasamukainen. Heteet monilukuiset, tyvestä 3- tahi 5-kimppuisia. Emit useammalla vartalolla. Kota 1- tahi monipesäinen (aitavierien sisään kääntymisestä), pesät useasiemenisiä. Valkuaiseton. Suku. Hypericum.

51 heimo. CISTUNEÆ D. Terä tasamukainen. Heteet monilukuiset, erinäisiä. Vartalo 1. Kota 1-pesäinen keskilaitaisilla istukoilla tahi monipesäinen keski- istukoilla. Suku. Helianthemum.

52 heimo. VIOLARIEÆ D. Terä epämukainen (kannustettu). Heteitä 5 miten milloinki liitepontisia. Kota 1-pesäinen laitaistukoilla. Suku. Viola.

53 heimo. DROSERACEÆ D. Terä tasamukainen. Heteet määrälukuisia, 5 väl. useampaa, erinäisiä. Vartalot useampia. Kota 1- tahi vaillinaisesti monipesäinen laita-istukoilla. Suvut. Parnassia. Drosera.

54 heimo. SILENACEÆ E. Verholehdet yhdistyneet torvenmoisesti, erinäisillä (hampaamaisilla) päillä. Terälehdet yhdenmoisia, pitkäkantaisia, ynnä kahdesti niin monen lieteen kanssa kiinni emin-aluisessa ulottavassa pohjuksessa. Kota 1:llä tahi useammalla vaillinaisella pesällä, ylipäästä itsenäisellä keski-istukalla.

1 parvi. Lychnideæ. Kota 3—5-laitainen ja niin monella vartalollaki. Suvut. Silene. Melandrium. Viscaria. Lychnis. Agrostemma.

2 parvi. Diantheæ. Kota 2-laitainen ja 2-vartaloinen. Suvut. Dianthus. Cypsophila.

55 heimo. ALSINACEÆ E. Verholehdet erinäisiä. Terälehdet tasamukaisia, lyhytkantoisia, harv. kannattomia. Heteitä yhtä monta tahi kaksi niin monta, kuin verholehtiä. Kota k.ed. heimossa, mutta itsenäisellä istukalla.

1 parvi. Stellarieæ. Kota puhkeava kahta niin monella hampaalla, kuin vartaloita on. Apulehdittä. Suvut. Mulachium. Stellaria. Cerastium. Arenaria.

2 parvi. Alsineæ. Kota yhtä monella laidalla, kuin vartaloitakin on. Apulehdittä. Suvut. Halianthus. Alsine. Sagina.

3 parvi. Lepigoneæ. Kalvomaisilla apulehdillä. Suvut. Spergula. Lepigonum.

56 heimo. ELATINEÆ E. Verho 3—5-halkoinen. Terä yhtä monilehtinen. Heteitä sama tahi kahdenkertainen luku. Sikiäinen 3—5-pesäinen keski-istukoilla. Valkuaiseton. Suku. Elatine.

3 jakso. Verhohetiöitä.

Terälehdet erinäisiä, lähtevät ynnä erinäisten heteitten kanssa verhovaraisesta pohjuksesta. Kolmessa eri luokassa nieluheteisiä, syrjäheteisiä ja pohjaheteisiä.

11 luokka.

NIELUHETEISIÄ.

Heteet lähtevät ohuen pohjuksen ylireunasta verhon nielussa.

57 heimo. CUCURBITACEÆ A. Kukat erineuvoisia, tav. yhdistyneillä terälehdillä. Heteitä 5, osiksi yhdistyneet. Sikiäin 3—8-pesäinen, laita-istukkainen, valmiina kurkka (tahi marja). Suku. Bryonia.

58 heimo. RIBESIACEÆ A. Terälehdet ja heteet erinäisiä (4 eli) 5. Sikiäinen 1-pesäinen, valmistuneena marja 2:lla laitaisella istukalla. Suku. Ribes.

59 heimo. RHAMNEÆ A.*) Terälehdet poimussa limittäisiä t. laskuisia. Hedelmys monipesäinen, kehränsisäinen, erinäinen t. verhopohjaan kiinnettynyt, valmistuva kodaksi ja vielä useammin kivimarjaksi, 1:llä siemenellä joka pesässä. Suku. Rhamnus.

(*) Fries’in järestössä pohjushetiöihin ja syrjäpohjaisiin 36:nnen heimon edellä kuuluva.]

60 heimo. SAXIFRAGEÆ C. Verho miten milloinki kiinnittynyt 2-laitaiseen, 1—2-pesäiseen sikiäiseen. Kota puhkeava 2:ksi vartalo-otaiseksi laitapuoliskoksi. Suvut. Saxifraga. Chrysosplenium.

61 heimo. CRASSULACEÆ C. Sikiäiset yhtä monta kun terälehdetki, valmistuneena 1-pesäisiä, monisiemenisiä erinäisiä kotia (hedelmyksiä), jokainen omalla vartalollaan. Suvut. Rhodiola. Sedum. Bulliarda.

62 heimo. LYTHRARIEÆ E. Verho yhdislehtinen, kellomainen tahi pikarimainen, hammaslaitainen. Kota erinäinen, monipesäinen, monisiemeninen, keski-istukkainen. Valkuaiseton. Suvut. Lythrum. Peplis.

63 heimo. ONAGRARIEÆ E. Verho suppilomainen, torvellaan kiinnittynyt monipesäisen sikiäisen ympärille. Hedelmä 2—4-pesäinen. Kota keski-istukkainen, Valkuaiseton. Suvut. Oenothera. Epilobium. Circæa.

64 heimo. HALORHAGEAÆ E. Verho kiinnittynyt 1- tahi monipesäisen sikiäisen ympärille. Terälehdet menehtyviä tahi ei ollenkaan. Hedelmä puhkeava 1:ksi tahi useammaksi pähkylämäiseksi pesäksi, kuki 1:llä tippuvalla siemenellä. Suvut. Myriophyllum. Hippuris.

12 luokka.

SYRJÄHETEISIÄ.

Heteet renkaamaisesti tursuneen pohjuksen ylisyrjässä kiinni.

65 heimo. POMACEÆ A. Verholiuskat ja terälehdet 5, tasamukaisia. Heteitä 20 tahi useampiuki. Sikiäisiä 1 tahi useampia, kiinni kasvettuneet verhopohjaan ja ynnä sen kanssa valmistuvat omenahedelmäksi. Valkuaiseton. Suvut. Pyrus. Sorbus. Cratægus. Cotoneaster.

66 heimo. SENTICOSÆ C. Kukat tasamukaisia. Sikiäiset useampia, erinäisiä tahi vajouneet verhopohjaan, valmistuneina 1- tahi harvasiemenisiä erinäisiä hedelmyksiä. Valkuaiseton.

1 parvi. Roseæ. Hedelmykset monilukuiset möyheäksi ja marjamaiseksi valmistuvan verhotorven sisässä. Suku. Rosa.

2 parvi. Sanguisorbeæ. Hedelmykset harvalukuiset (1—4), lopulta kovettuvan verhon sisällä. Suvut. Agrimonia. Sanguisorba. Alchemilla.

3 parvi. Dryadeae. Hedelmykset monilukuiset, pähkylämäisiä, 1-siemenisiä, verhosta erinäisellä pohjuksella. Suvut. Rubus. Fragaria. Comarum. Potentilla, Sibbaldia. Geum. Dryas.

4 parvi. Spiraeeae. Hedelmykset 5—10, kotamaisia, monisiemenisiä, erinäisiä. Suku. Spiraea.

67 heimo. DRUPACEAE D. Terä tasamukainen. Sikiäinen erinäinen kukan sisällä, valmistuneena 1-kivinen marja. Suku. Prunus.

68 heimo. PAPILIONACEAE D. Terä epämukainen, hernekukkahinen. Palkohedelmä. Valkuaiseton.

1 parvi. Vicieae. Heteitä 9 yhdessä, 1 erinäinen (kaksikuntaisia). Palko toisesta liitteestänsä puhkeava, 1-pesäinen. Sirkukset paksuja, melk. pallopuolikkaisia. [Varsi-lehdet parittaisia, suka- tahi kärhipäätöisiä]. Suvut. Lathyrus. Orobus. Vicia. Ervum.

2 parvi. Hedysareae. Heteet kaksikuntaisia. Palko variseva kokonaisna tahi nivelittäin [nivelpalko. Varsilehdet päättöparisia]. Suku. Hedysarum.

3 parvi. Astragaleae. Heteet kaksikuntaisia. Palko toisesta liitteestänsä sisään kääntynyt, melk. pesäjakoinen, pitkin puhkeava. [Lehdet k. ed. parvessa]. Suvut. Phaca. Oxytropis. Astragalus.

4 parvi. Trifolieae. Heteet kaksikuntaisia. Palko 1-pesäinen. Sirkukset ohuita [Varsilehdet 3-sormisia]. Suvut. Lotus. Medicago. Melilotus. Trifolium.

5 parvi. Genisteae. Heteet yksikuntaisia. Palko ja sirkukset k. ed. parvessa. [Varsilehdet 3-sormisia tahi virheellisesti jaottomia]. Suvut. Ononis. Anthyllis.

13 luokka.

POHJAHETEISIÄ.

Heteet lähtevät pilkkumaisesta tahi tuntumattomasta pohjuksesta verhopohjassa.

69 heimo. ERICINEAE B. Kukat täysineuvoisia. Terä miten milloinkin yhdis- tahi erilehtinen. Hedelmä monipesäinen monisiemenisellä kodalla tahi marjalla, ja keski-istukoilla. Wartalo yksinäinen.

1 parvi. Vaccinieae. Hedelmä verhopohjan peitteessä ja sisällä (kukan-alainen). Suvut. Vaccinium. Oxycoccus. Myrtillus.

2 parvi. Ericeae. Hedelmä erinäinen, kukansisäinen. Siemenet vaipattomia. Suvut. Arctostaphylos. Andromeda. Cassandra. Callum. Phyllodoce. Azalea. Rhododendron. Ledum.

3 parvi. Pyrolaceae. Hedelmä erinäinen. Siemenet pitkulaisella vaipalla. Suvut. Pyrola. Monotropa.

70 heimo. EMPETREAE B. Kukat erineuvoisia. Kehä-osat ja heteet 3-lukuisia. Sikiäinen erinäinen (3-) 9-pesäinen valmistuva niin monisiemeniseksi marjaksiki. Suku. Empetrum.

71 heimo. EUPHORBIACEAE C. Sikiäinen erinäinen, 2—3-pesäinen, keski-istukkainen, valmistuva 2—3-kyhmyiseksi kodaksi, puhkeava niin monilaitaiseksiki. Siemenet tippuvia, 1—2 kussaki pesässä. Suvut. Euphorbia. Mercurialis.

72 heimo. PORTULACACEAE E. Werho tav. 2-lehtinen. Hedelmänä 1-pesäinen, monisiemeninen, keski-istukkainen kota. Suku. Montia.

73 heimo. PARONYCHIACEAE E. Werho 5-jakoinen tahi 5-liuskainen. Wartaloita 2—3. Hedelmänä 1-pesäinen, keski-istukkainen, (Suomen kasveissa) 1-siemeninen kota. Suvut. Herniaria. Scleranthus.

74 heimo. POLYGONEAE E. Kehä 3—6-jakoinen. Hedelmä pähkylämäinen, kalvopalteinen tahi kalvoton, 1-siemeninen. Suvut. Polygonum. Rumex. Oxyria. Koenigia.

4 jakso. Wajakukkioita.

Kukat vaillinaisia, pohjuksettomia ja sikäli terälehdettömiäki, ainoastaan yksipuolisella suomuisella talli muunlaisella kuvulla.

14 luokka.

SUOJUSKUKKAISIA.

Kupu yksipuolinen monesta pyöryläisesti yhtyneestä lehdestä.

75 heimo. THYMELEAE A. Kupu torvellinen, poimussa limiliuskainen. Heteet kaksi niin monta, kun kupuliuskat, lähtevät kuvun torvesta. Sikiäinen erinäisnä kuvun sisällä, 1-pesäinen, rippusiemeninen. Suku. Daphne.

76 heimo. ELAEAGNEAE A. Kupu poimussa limiliuskainen. Heteet istuvat nielussa. Sikiäinen erinäisnä, valmistuneena kivimarjan tapainen mehevän kuvun ja pähkylämäisen, 1-siemenisen hedelmän yhteen kasvettumisesta. Suku. Hippophaë.

77 heimo. ULMACEAE E. Kukat täysineuvoisia. Sikiäinen erinäisnä, 2-vartaloinen, valmistuneena 1-pesäinen, 1-siemeninen, litteä siipisiemen. Suku. Ulmus.

78 heimo. URTICACEAE E. Kukat erineuvoisia, 1-vartaloisia. Hedelmä pähkylämäinen, 1-siemeninen. Suvut. Humulus. Urtica.

79 heimo. CHENOPODIACEAE E. Kupu ruohomainen, verhomainen. Heteet kuvun pohjasta lähteviä. Hedelmänä kalvomainen, 1-siemeninen, puhkeamalla variseva siemenrakko. Suvut. Atriplex, Blitum. Chenopodium. Sahata. Salicornia.

15 luokka.

NORKKOKUKKAISIA.

Kukat erineuvoisia yhdistyneet norkoksi suomuisella t. muunlaisella kuvulla.

80 heimo. CUPULIFERAE B. Kukat yksikotisia. Emikukan kehä yhteen kasvettunut 2—6-pesäisen sikiäimen kanssa. Hedelmä valmistuneena keskieräisyyttä 1-pesäinen, 1-siemeninen pähkinä, yltä yleensä t. pohjallaan norkkosuomuista muodostuneen kehtokannan sisäinen. Valkuaiseton. Suvut. Quercus. Corylus.

81 heimo. SALICINEAE D. Kaksikotisia. Norkot (palmut) limittäisiä, yksinäisiä suomuja, pisamaista t. tuuttimaista varjosainetta välikulmissa. Hedelmänä 1-pesäinen, 2-laitainen, laitaistukkainen kota monilukuisilla haivensiemenillä. Valkuaiseton. Suvut. Populus. Salix.

82 heimo. BETULINEAE E. Yksikotisia. Hedenorkot yhdistettyjä, kilpimäisiä suomuja, 1—3-kukalliset. Eminorkot varjottomilla suomuilla. Sikiäin 2-pesäinen ja 2-siemeninen. Hedelmä (siemen) kalvopalteinen t. pähkylämäinen, puhkeamatta variseva. Valkuaiseton. Suvut. Betula. Alnus.

83 heimo. MYRICACEAE E. Norkot yksinäisillä suomuilla. Eminorkot pienoisilla suomuloilla varjo-aineena. Käpyhedelmä pienoisilla 1-siemenisillä kivimarjasilla. Suku. Myrica.

84 heimo. CONIFERAE E *). Hedekukat varjottomina käpyinä t. mykeröinä. Emikukat mykerössä t. yksinäisiä, valmistuneena suomuisia t. marjamaisin käpyjä 1-siemenisillä pähkylämäisillä hedelmillä. — Havupuita. Suvut. Pinus. Juniperus. Taxus.

*) Herb. Mus. Fenn. 86 heimo.

16 luokka.

KEHÄTTÖMIÄ.

Kukostus varjoton ja perätön lehtihangassa.

85 heimo. CALLITRICHINEAE C. Heteitä 1. Sikimö 4- kyhmyinen ja 4-pesäinen, 1-llä siemenellä joka pesässä, 2-vartaloinen. Suku. Callitriche.

86 heimo. CERATOPHYLLEAE E*). Ponnet 12—16, 2-pesäisiä, palhottomia, monilehtisen varuksen sisällä. Sikimö 1-siemeninen, valmistuneena pähkylämäinen. Wartalo 1. Valkuaiseton. Suku. Ceratophyllum.

*) Herb. Mus Ecun. 84 heimo.

B. SIRKATTOMIA.

Näillä kasveilla ei ole varsinaisia siemeniä, ainoastaan ituhiukkoja, jotka eivät idä sirkkalehdillä tahi tavallisella idulla. Niitä sanotaan myös salasiittiöiksi, koska niillä ei ole ilmeisiä siittimiä (paitsi sammalkasveilla, joissa isonnuslasi osottaa siittimille vastaavia osia). Solukkoisiksi nimitetään niitä, kun niiden aine on pelkkää solukkoa ilman nestesuonitta (paitsi juuri muutamissa).

III. ERIVARTISIA.

Joilla on eri juuri ja varsi, jälkimäinen lehditetty tahi itse lehtimäinen ja vehreä.

17 luokka.

KORTTEISIA.

Selvillä nestesuonilla. Erottamattomilla t. epäselvillä siittimillä.

87 heimo. CHARACEAE**). Läpikuultavia, levämäisiä, härkylä-haaraisia kasveja. Luultavina heteinä keltaisia tahi punaisia pirpuloita. Emit kierteisjuomuisia, itimillä täytetyllä siemenikköjä milloin yhdellä varrella heteentapaisten pirpulain kanssa (yksikotisia), milloin eri varrella (kaksikotisia). Suvut. Nitella. Chara.

**) Tämä heimo tavataan Fries’in järestössä ilmisiittiöihin luettuna ja on asetettu Ceratophylleae heimoa seuraamaan. Samoin tavataan seuraava Equisetaceae heimo ilmisiittiöiden seassa Coniferae heimon jälestä. Herbarium Musei Fennici, jota tässä olemme seuranneet, asettaa ne salasiittiöiden alkuun, koska niillä ei ole minkäänlaista yhteisyyttä ilmisiittiöiden kanssa.

88 heimo. EQUISETACEAE. Heteettömiä. Latvatähkäisenä kukostuksena kiehkuroittain istuvia kilpimäisiä suomuja, joiden aluspuolla siemeniköt tavataan monilukuisilla itimillä 4:ssä kierteisessä joustimessa. Suku. Equisetum.

89 heimo. POLYPODIACEAE.

A. — POLYPODIEAE. Varsilehdet poimussa vastakierteisiä, valmistuneena siemenryhmät lehden aluspuolella, harvemmin laidassa, joustavan renkaan sisällä. Suvut. Polypodium. Woodsia. Aspidum. Polystichum. Cystopteris. Asplenium. Pteris. Struthiopteris. Allosorus.

B. — OPHIOGLOSSEAE. Siemenlaite yksi- tahi toiskertaisessa tähkässä renkaattomista siemenitiöistä. Varsilehti poimussa suora. Suvut. Botrychium. Ophioglossum.

90 heimo. MARSILEACEAE. Lehdet yksivaraisia, liereitä. Ituhiukat kahdenlaisia, hienompia ja järeämpiä lehdenkannallisessa tahi -kantaisissä siemeniköissä. Suku. Isoëtes.

91 heimo. LYCOPODIACEAE. Yksivaraisten litteäin lehtien peittämiä varsikasveja. Siemeniköt lehtien tahi tähkäsuomuin hangassa, puhkeavat poikkiluomaisesti. Suvut. Lycopodium. Selaginella.

18 luokka.

SAMMALKASVEJA.

Aine solukkainen, ainoastaan merkiksi nestesuonia. Siittimet kaksipuolisia.

92 heimo. BRYACEAE. Siemenikköin keskinasta miten milloinki selvä, ja kansi variseva jo sitä ennen tuntuvalta, enimmiten hampaalliselta suulta. Lakki lopulta tyvineen eriävä pohjustupesta ja jonkun ajan jälkeenpäin pysyvä siemenikön päässä. Siemenet aina ilman joustimitta.

A. — BRYEAE. Siemenikkö aina kokonainen, jaoton, varisevalla kannella. Lehtisilmukset pitkänomaisia, pyöreitä tahi kulmikkaita, enimmiten keskilehteä pitkin suonentapaiseksi supistuneita.

1 parvi. Hypneae. Vuosikasvannoista haarovia, tav. suikertavia, väl. tupastavia, pystönäisiä sammalia. Siemennys lehtihangassa sivulla. Siemenikkö kahdenkertaisella suuhineella (paitsi Leucodon'illa). Suvut. Hypnum. Leskea. Climacium. Neckera. Anomodon. Leptohymenium. Leucodon.

2 parvi. Fontinaleae. Sekahaaraisia, enimmiten laijehtivia vesisammalia 3-suuntaisilla lehdillä, varren sivuisilla siemennyksillä ja kahdenkertaisella suuhineella. Suvut. Fontinalis. Dichelyma.

3 parvi. Bryineae. Pystöisiä sammalia. Siemenikkö latvassa pitkäläisellä perällä yksinänsä tahi sivuhyötiäisillä tyvessä (usein pidemmät itseä hedelmäperää), tav. tasamukainen, munapyöreä, pitkulainen tahi perunamainen kahdenkertaisella harv. yksinäisellä suuhineella. Suvut. Cinclidium. Mnium. Aulacomnion. Timmia. Bryum. Tetraphis.

4 parvi. Meesieae. Monivuotisia suosammalia mikä lyhemmällä, mikä pidemmällä, mikä pitkälläki varrella, vinosti perunamaisella, sivuun päin käyristyneellä siemeniköllä ja kahdenkertaisella suuhineella. Muuten k.ed. parvi. Suvut. Meesia. Paludella.

5 parvi. Splachneae. Suosammalia erittäinki vanhoilla sonnikoilla. Lehdet ohuita, läpihohtavia. Siemenikkö pystöinen, tasamukainen, vastokukkuraisen, palleromaisen tahi lakkamaisen lisäkkeen päällä. Suuhineena yksinäinen hammaskiehkura. Lakki pieni, hattumainen. Suvut. Splachnum. Tayloria. Dissodon.

6 parvi. Funarieae. Yksivuotisia, enimmiten yksi-varaisia, lyhytvartisia sammalia, isosoluisilla lehdeillä, perunamaisella siemeniköllä ja kahdenkertaisella tahi puuttuvalla suuhineella. Lakki nuorempana pullakka, miten milloinki kulmikas. Suku. Funaria. Physcomitrium.

7 parvi. Polytricheae. Monivuotisia sammalia pidemmällä, enimmiten yksinäisellä varrella. Siemenikkö pitkäperäinen lyhythampaisella kiehkuralla kiinni piukassa suuaukon kattavassa kalvossa. Suvut. Polytrichum. Catharinea.

8 parvi. Buxbaumieae. Lyhytvartisia tahi varrettomia sammalia, isolla vinolla, pohjalta kuplivalla, latvempaa hoikkenevalla siemeniköllä. Suuhine kahdenkertainen, ulkopuolinen usein epäselvä, sisämäinen keilamaisna kalvona. Suku. Buxbaumia.

9 parvi. Bartramieae. Tupastavia sammalia pitkyräisellä varrella, melk. palleromaisella, vinohkolla siemeniköllä, yksinäisellä tahi kahdenkertaisella suuhineella ja sivupuolisella lakilla. Suvut. Bartramia. Conostomum. Catoscopium.

10 parvi. Orthotricheae. Tupastavia, haarovia sammalia lyhytvartisilla, pystöisillä, tasamukaisilla latva-siemeniköillä, kahdenkertaisella tahi yksinäisellä, harv. puuttuvalla suuhineella. Lakki hattumainen (Zygodon'lla sivupuoli), tav. uurtoinen, usein karvainen. Suvut. Orthotrichum. Coscinodon. Zygodon.

11 parvi. Encalypteae. Miten milloinki haarovia sammalia pitkävartisilla, pystöisillä, tasamukaisilla, liereillä siemeniköillä tukkunaan keilamaisen, kokonaisen (halkeamattoman), kaljun lakin sisässä. Suku. Encalypta.

12 parvi. Pottieae. Pieniä yksivaraisia tahi jonkun sivuhyötiäisen haarottamia sammalia isosoluisilla lehdillä, peräkkäällä, pystöisellä, tasamukaisella siemeniköllä, puuttuvalla tahi yksinäisellä hammaskiehkuraisella suuhineella ja sivupuolisella lakilla. Suku. Pottia.

13 parvi. Grimmieae. Tihutupastoisia, haarovia, enimmiten ruosteenkarvaisia sammalia, tihkeillä, pienisoluisilla, usein vaaleapäisillä lehdillä, pystöisellä, tasamukaisella latvasiemeniköllä, yksinäisellä tahi puuttuvalla suuhineella, hattumaisella, sileällä ja kierällä, alta tav. liuskaisella, väl. sivupuolisellaki lakilla. Suvut. Hedwigidium. Grimmia. Racomitrium.

14 parvi. Trichostomeae. Yksivartisia tahi haarovia, pystöisiä sammalia pitkäperäisellä latvasiemeniköllä. Suuhineena yksinäinen kiehkura 32:lla yhteen kiertyneellä tahi erinäisillä ja parittaisilla, hapsimaisilla hampailla. Lakki sivupuoli. Suvut. Tortula. Desmatodon. Trichostomum. Distichium.

15 parvi. Dicraneae. Yksivartisia tahi haarovia, tav. tupastavia sammalia erillisillä, tav. soukilla, vehreillä, suonikkailla lehdillä, joiden aine on tihkeätä, epätasaista solukkoa. Siemenikkö 16:lla keskimaihin halkopäisellä hampaalla. Suvut. Ceratodon. Leucobryum. Dicranum. Trematodon.

16 parvi. Fissidenteae. Litteävartisia sammalia kaksisuuntaisilla varren kulmasta lähtevillä lehdillä, joiden vastalaskuisesti kahdenkertainen alapuoli sisältää lähimäisen lehden ja hedelmäperän tyvipuolen. Siemenikkö k.ed. parvessa. Suku. Fissidens.

17 parvi. Weissieae. Pieniä harv. tuumankaan pituisia, yksivartisia tahi haarovia, väl. tupastavia sammalia pitkämäisellä, hedelmäperällä, tasamukaisilla, pystöisillä siemeniköillä. Suuhine k.ed. parvessa, harv. hampaaton. Lakki sivupuoli. Suku. Weissia. Seligeria.

18 parvi. Gymnostomeae. Enimmiten tupastavia ja haarovia, harv. yksivartisia sammalia soukilla lehdillä, pystöisellä siemeniköllä, hampaattomalla suuhineella, hattumaisella lakilla. Suku. Schistostega.

19 parvi. Phasceae. Tavallisesti pieniä ja us. järin pieniä sammalia. Siemeniköt eivät aukea kannella, vaan putoavat kokonaisina. Suku. Phascum.

B. — SPHAGNEAE. Pehmeitä, vehreänhallavia, valkoisia tahi punertavia suosammalia tukkoisilla haarukoilla. Lehdet suonettomia väänteisillä tahi kierteisillä silmuksilla. Siemeniäkö pitkänomainen tahi pyöreähkö litteämäisellä varisevalla kannella, suuhineeton. Lakki päältä päin epäsääntöisesti puhkeava. Ilman varsinaista hedelmäperää, ehkä pidennyt kukkaperä kohottaa siemenikön valmistuneena. Suku. Spliagnum.

C. — ANDREAEEAE. Musevia tahi ruosteenkarvaisia, tukkuisia

kivisammalia. Lehdet k. A-jaossa. Siemenikkö jakauva neljään eri laitaan, joiden välistä siemenet lähtevät ja jotka päästään ovat eriämättömässä kannessa kiinni. Suku. Andieaea.

93 heimo. HEPATICAE.

Siemenikkö puhjenneena 2-, 4- tahi useampiliuskainen, kanneton ja suuhineeton (parissa suvussa sen latvapää kuitenki varisee kannen tapaan, ehkä se ei ole millään havaittavalla liitteellä erotettu). Lakki puhkeava päästä ja pysyvä paikallaan, ei siementen kanssa lähtevä. Siemenet joustimilla sekoitetut.

A. — JUNGERMANNIEAE. Siemenikkö yksinäinen, pystöperäinen, tav. epätasaisesti 4-jakoinen tahi 4-liuskainen.

1 parvi. Gymnomitrieae. Suvut. Gymnomitrium. Sarcoscyphus. Alicularia.

2 parvi. Jungermamideae. Suvut. Plagiochila. Scapania. Jungermannia. Sphagnoecetes. Liochlaena. Lophocolea. Harpanthus. Chiloscyphus.

3 parvi. Trichomanoideae Suvut. Calypogeja. Lepidozia. Mastigobryum.

4 parvi. Ptilidieae. Suku. Ptilidium.

5 parvi. Platyphylleae. Suku. Radula.

6 parvi. Jubuleae. Suvut. Lejeunia. Frullania.

7 parvi. Codonieae. Suku. Fossombronia.

8 parvi. Haplolaeneae. Suvut. Pellia. Blasia.

9 parvi. Aneureae. Suku. Aneura.

10 parvi. Metzgerieae. Suku. Metzgeria.

B. — MARCHANTIEAE. Useampia siemenikköjä peräkkäin pohjuksen sisällä, jotka puhkeavat moniliuskaisesti tahi kannen tapaisesti. Suvut. Marchantia. Preissia. Fimbriaria.

C. — RICCIEAE. Siemeniköt palleroisia, perättömiä, varren pintakeden

alla. Suku. Riccia.

IV. SEKOVARTISIA.

Juuri, varsi ja lehdet seoin (harvoin vehreitä).

19 luokka.

LEVIÄ (algae).

Kasvieloinen rakento voittopuolella juuren, varren ja lehtien toisistaan eroamatta. Ottavat ravintonsa vedestä joko suorastaan tahi ilmasta imemällä. Useammalla eri heimolla.

20 luokka.

SIENIÄ (fungi).

Siemennys voiton päällä. Elävät siitä pilaantuneesta, kivuloisesta aineesta, jonka varassa ovat siinneet ja kasvavat.

SUOMEN KASVISTO luontais-järestössä.

I. YKSISIRKKAISIA.

1 heimo. GRAMINEÆ (heinäkasveja).

1 jako. Clisantheæ.

1 parvi. Nardeæ.

1. NARDUS. Ukonparta.

N. stricta. — Tähkä sukamainen, kierä yhdäppäinen. — ♃ 7. Kost. niit. tav. (E.— Lv.) Tönkeä, sitkeä, vaikea-niittoinen, sukamainen heinä; juuri kimputta, suikertava.

2 parvi. Phalarideæ.

2. ANTHOXANTHUM. Simake.

1. A. odoratum. — Röyhy kaita, tähkämäinen t. soikea; neuvottomat

sivukukat pyöreämäisiä, tylppäpäisiä, pitkällä selkävihneellä. - ♃ 5, 6. Niit. tav. (E.— P.) Hyvähajuinen heinä; röyhy lop. kellankiiltävä, väl. isompi ja epätasaisesti ryhmäinen.

Muist. Sangen hyvä ruoho hakamaissa etenki keväällä. Nutuilla se on varhain niitettävä, muuten kuihtuu; eikä eläimet myöhemmin siitä huolikkaan. Kylvöheinänä siis on paras sekoittaa se varhaisiin keväkasveihin, jos ei tahdota peräti erinään kylvää.

3. HIEROCHLOA. Gmel. Maarianheinä.

1. H. australis RS. Eteläinen maarianheinä. — Röyhy vähän hajallinen,

haarat kieriä, paitsi juuri puikeitten tähkyläin alipuolella karkeakarvaiset; helpeet karvalaitaisia, keskimäisessä kukassa keikkeä selkävihne, alisessa lyhyt niskavihne; lehdet litteitä, kortta leveämmät. — ♃ 3, 6. Varjoisilla niit. harv. (T.— K.H.) Aluslehdet pidempiä, yli linjan levyiset.

2. H. borealis RS. Hyvähajuinen maarianheinä. — Röyhy hajallinen,

haarat ylt'yli kieriä; tähkylät puikeita; helpeet karvalaitaisia, vihneettömiä, t. hyvin lyhyellä latvavihneellä; lehdet litteitä, kaksin kortta leveämmät. — ♃ 5—7. — β firma Nyl.: kukissa lyhyt niskavihne, lehtitupet karheita. Kosteilla niit. (E.— Lv. — β K.) Hyvähajuinen heinä ruskeankeltaisilla kiiltävillä, 2:n linjan pituisilla tähkylöillä suikertavalla juurella. — H. odorata Wg. Holcus od.

3. H. alpina RS Lapin maarianheinä. — Röyhy suppea, haarat ylt'yli

kieriä; tähkylät nuorempina pitkulaisia; kumpikin alinen kukka karvalaitainen, ulottavalla polvisella selkävihneellä; lehdet kortta leveämmät. — ♃ 7, 8. Tunturitien. harv. (L. Lv.) Rönsylehdet m. rihmamaisia. — Aira Liljebl. Holcus. Sv. B.

4. DIGRAPHIS Trin. Helpi.

1. D. arundinacea Trin. — Röyhy kukkiessa avoin, haarat tiheäkukkaisia;

neuvottomat kukat suomumaisia, pitkäkarvaisia. — ♃ 7, 8. Rant. tav. (E.— Lv.) 2—3:n kyynärän pituinen, leveälehtinen punerva-röyhyinen heinä. — Phalaris. Arundo colorata Sv. B. Baldingera Fl. Wett.

3 parvi. Alopecureæ.

5. PHLEUM. Tähkäheinä, tähkiö.

1. P. alpinum. Tunturitähkiö. — Tähkä soikea — pitkulainen, liereä;

suka m. poikkipäisen kaleensa pituinen; ylinen lehtituppi pullakka. — ♃ 7. Tunturikasvi yl. (P.— Lv.) Tähkä lyhempi, mutta paksumpi k. seur., toisinteleva palleroisena ja liereänä, punasinervä. Suka aina karkeahko, harvoin vaan on siinä muutamia karvoja tyvellä.

2. P. pratense. Nurmitähkiö. — Tähkä liereä; kaleet poikkipäisiä,

karvaselkäisiä tav. paljon lyhemmällä sualla kun itse akana; ylinen lehtituppi liereä. — ♃ 5, 7. Niit. tav. (E.— P.) 2—5:n vaaksan pituinen, vehreällä m. sormenpituisella tähkällä; mutta kuivissa paikoissa matalampikorsinen, l—1½:n tuuman pituisella tähkällä, ja silloin useammin juurimukulalla.

Muist. Kylv. parhaiten alanko-niittuihin maan valmistettua sitä ennen m. kuin pelto. Palkitsee hyvin viljeliän kustannukset. Siemenet koota helpommat kun muiden heinälajien. Joutuvat elokuussa, ja kootaan heinän leikkaamalla ja tappamalla kuin muidenki laihoin. Puhdistetaan sitte seulomisella, ja kylvetään joko yksin tahi ynnä syys- tahi kevä-touvon kanssa (harvaltaan) 15—20 naulaa tynnyrin alalle. Jyrällä silitellään sitten ensin äestetty pelto. Kylväminen käy myös laatuun sannan seassa.

6. ALOPECURUS. Puntarpää.

1. A. geniculatus. Suo-puntarpää. — Tähkä liereä tylppäpäisehkö; kaleet

vaan kannalta yhtyneet, tylppäpäisiä, karvaselkäiset, kukan pituiset; korsi tyveltä koheneva, t. epärento; juuri hapsinen, monivuotinen. — ♃ 6, 7. — β fulvus Sm. ponnet kellerviä; vihne tähkäsisäinen. Wet. paik. yl. — β tav. vedessä. (E. — Lv.) Tähkä tav. hiirenkarvainen, ponnet vaaleankeltaisia, lop. ruskeita: β:n tähkä vehreänkeltainen, korsi rennompi.

2. A. pratensis. Nurmi-puntarpää. — Tähkä liereä, tylppäpäinen; kaleet

yhdessä keskustaan asti, suippoja, höyteät, kukkaa pidemmät; korsi pysty; juurakko monivuotinen. — ♃ 6, 7. — β nigrescens Ands. (alpestris Wg) korsi ja lehdet kaljuja; ylinen lehtituppi 3:in kerroin lehteä pidempi. — γ nigricans Horn. juurakko iaajasti suikertava, erinäisillä versolehdillä; tähkä lop. musteneva. Kost. niit. tav. (A. — Pe. — β A. U. — γ A. — U. L.) Tähkä pehmeän höyteä, usein sormenpituinen, β:n m. kahta lyhempi. Toisint. pidemmällä tahi lyhemmällä kukkavihneellä.

Muist. Hyvä heinälaji; kylv. parahiten alankoon hyvään maanlaatuun. Taidetaan niittää varhain ja useamman kerran yhtenä kesänä ja on ehkä paras kaikista kotimaan heinälajeista. Se säilyy heinämadoiltaki, kun muita turmelevat. Hevoiset sitä vanhempana ei mieluisesti syö, pitää siis nuorena niitettämän rehuksi, ennenkun on kypsyttänyt siemenensä, joiden kokoamiseksi jätetään eri muru.

4 parvi. Sesleriaceae.

7. SESLERIA Scop. Lupikka.

1. S. coerulea Ard. — Tähkä puikea — pitkänpyöreä; tähkylät

2—3-kukkahisia, ulkohelpeen latvassa 3—4 lyhyttä vihnettä; lehdet litteitä. — ♃ 4, 5. Kost. niit. (A.) Tähkä pähkinän-kokoinen, sininen, harv. vaaleankeltainen. — Cynosuras.

5 parvi. Paniceae.

8. SETARIA PH. Pantaheinä.

1. S. viridis PB. — Röyhy tähkämäinen m. liereä; varussukaset karheita

ylöspäisistä piikeistä. — ☉ 7, 8. Viljelömaissa harv. (Ke.) Tähkä vehreä.

2 jako. Eyryantheae.

1 parvi. Agroslideae.

9. MÜHLENBERGIA Schreb. Hajuheinä.

1. M. pendula Trin. — Röyhyssä pitkäveteiset yhtäällisesti nuokkuvat

haarat; lehdet leveitä, liereä-tupellisia, kieleke pitkäveteinen. — ♃ 7, 8. Varj. (U.) 2—5 jalan pituinen heinä; röyhy 1—2-vaaksainen, ruohonpäinen; lehdet 5—7 linjan levyiset. Hyvähajuinen niinkuin Milium ja Anthoxanthum. — Agrostis suaveolens Blytt. Blyttiä Fr. Cinna expansa Link.

10. MILIUM. Tesmä.

1. M. effusum. — Röyhy iso, hajallinen, haarat velttoja,

harvakukkahisia, kaljuja; tähkylät puikeita; korsi ja lehtitupet kaljuja. — ♃ 7. Leht. (E. — Lv.) 5—4 jalanpituinen, leveälehtinen, hyvähajuinen heinä.

Muist. kylv. parahiten metsäniituille. Parhaimpia heinälajeja, vaan unohdettu niittuviljennössä, kenties sentähden, ettei menesty hyvin aukeilla, kun vaatii varjoa tarpeeksensa.

11. AGROSTIS. Rölli.

† Kukassa ainoastaan ulkohelve; sisämäinen vähän t. ei ollenkaan valmistunut: Trichodium Mich.

1. A. canina. Arorölli. — Röyhy nuorempana veltto, kukattoman aikansa

supistunut, haarat pitkäveteisiä karheita ja monikukkahisia; kukassa tav. keikkeä selkävihne; aluslehdet rihmamaisia, vastalaskuisia. — ♃ 6, 7. Kost. niit. ja lait. tav. (E. — L.) Röyhy ruskea, varjopaikoissa väl. keltainen; toisinto: pallida.

2. A. rubra Wg. ja Fr. Ruseva rölli. — Röyhy pysty, pidempien alisten

haarain takia keilamainen, kukkimisen jälkeen ei supistunut, tav. karhea-haarainen, kukissa keikkeä selkävihne; aluslehdet varsilehtiä kaidemmat. — ♃ 7, 8. Tunturikasvi kost. paik. (L. Lv.) Jalanpituinen, röyhy avoin, hiirenkarvainen; aluslehdet leveämmät ja litteämmät kun edell.; tähkylät epäkokoisia. — A. borealis Hn. A. alpina Wg. Fl. L. (eri muodostuma).

†† Kukka kahdella täydellisellä helpeellä: Vilfa PB.

3. A. vulgaris With. Nurmirölli. — Röyhy harv. hajallinen, pidempien

keskihaarain takia puikea, kukkimisen jälkeenki yhtä avoin; kaikki lehdet litteitä, kieleke lyhyt typäkkä. — ♃ 6, 7. Niit. tav. (A. — P.) Röyhy tav. ryhevä, sen siirottavat haarat ja haarukat kaljuja t. karheahkoita, tähkylät hyvin vähäisiä. Sekä tällä että seuraavalla on tav. suikertavia lehtiversoja tyvellä. — A. stolonifera α. L. Fl. Sv. A. rubra Wg. Fl. Sv.

4. A. stolonifera. Rönsyrölli. — Röyhy alisten pitkäveteisten haarojen

takia keilamainen, kukkimisen jälkeen supistunut; kaikki lehdet litteitä, pitkäveteisillä pitkulaisilla kielekkeillä. — ♃ 6, 7. Kost. niit., merenrant. tav. (E. — Lv.) Ilöyhyn haarat tav. karheita; paljon toisinteleva. 5. 4. spica venti k. Apera.

12. APERA Adans. Luoho.

1. A. spica venti PB. — Röyhy ryhevä-hajallinen, nuokahtava; vihne

monin kerroin helvettä pidempi; ponnet tasakaitaiset, pitkulaiset. — ☉ 7. Pelt. tav. (E. — P.) Röyhy iso, vaalean-vehreä, harv. ruskea. — Agrostis.

Muist. Kasvaa rikkaruohona laihoissa, kun on pelto kehnosti ruokottu. Kukkaröyhyllä painetaan villaista vehreäksi, kun painettava ensin peitotaan aluna-vedessä ja sitte keitetään puhtaassa.

13. CALAMAGROSTIS Roth. Kastikka.

† Wihne lähtee helpeen tyvipuolelta ja on keskeltä keikkeä: Dejeuxia B B.

1. C. sylvatica DC. Ahdekastikka. — Röyhy pysty, avoin; kaleet

suikeita, suipukoita; kukkavihne ulottuva paljon yli kaletten; pohjuksen karvat ulottuvia kukan keskustaan. — ♃ 6. Kivikkomäissä. tav. (E. — P.) 3—4 jalan pituinen tönkeä heinä. — Agrostis. Arundo Wg. arundinacea Roth. Muist. kylv. eduin kivimäkiin; antaa nuorena hyvää rehua. Mukava piipunpuhdistimeksi.

2. C. lapponica Hn. Lapinkastikka. — Röyhy tav. kaita, m.

tähkämäinen, pysty; kaleet suikeita, tylppäpäisiä t. lyhytnirkkoja, pidemmät helpeitä karvoineen; vihne ja karvat helpeen pituisia t. vähän pidempiä. — ♃ 7, 8. — β substrigosa W. Nyl. Tunturitien. (P. — Lv.) Röyhy tuskin sormenpaksuinen, puna-sinervä, m. kahta isommista tähkylöistä kun edell. Wihne vähemmän keikkeä kun muiden osakuntaistensa.

3. C. chalybea Fr. Metsäkastikka. — Röyhy pysty, aukea; kaleet leveän

suikeita, suippoja, vilmeen pituiset, ei paljon kukkaa pidemmät; karvat helpeitä lyhemmät. — ♃ 6, 7. Kuiv. paik. harv. (Lv.) Tähkylät vehreän ja ruskean pilkulliset, pienemmät, kun muiden osakuntaistensa; toinen kale vähän pidempi, toinen hiukka lyhempi helpeitä, molemmat suippoja, odattomia. — Arundo sylvat. β Wg.

†† Vihne suora helpeen selästä t. niskasta lähtevä.

4. C. stricta Hn. Luhtakastikka. — Röyhy pysty, haarat kukkiessa m.

uloskohtaiset, lyhyet; kaleet suikeita, lyhyen suippoja; vihne helpeen pituinen t. vähän pidempi, keskustan alipuolelta lähtevä; karvat helvettä lyhemmät; korsi m. kalju. — ♃ 6, 7. — β elatior Hn. kahta pidempi, röyhy iso, veltohko. Kost. niit. — β ruoh. rant. (E. — L. — β P.) 2—4 vaaksan pit. heinä; röyhy kapea, hiirenkarvainen; lehdet soukkia, pian kipertyviä; korsi väl. karhea ylempätä. — Arundo stricta Timm. A. neglecta Ehrh. ja Fr.

5. C. strigosa Hn. Sinervökastikka. — Röyhy pysty, soukka ja tiheä,

hyvin karheahaarainen; kaleet pitkäsuippoisia; vihne ja karvat ed.; korsi ylempää karhea. — ♃ 7, 8. Rant. harv. (L.) On edellisen muotoinen, multa röyhyn haarat paljon karheampia ja kaleet kärkisempiä; karvat ulottuvina yli puolen helvettä, väl. ylemmäksiki.

6. C. Hartmaniana Fr. Rantakastikka. — Röyhy pysty, aukea, kukittua

suppea; kaleet suikeita, nirkkoja; ulkohelve selkävihneinen; vihne vähän pidempi, karvat vähän lyhemmät helvettä; lehdet soukkia (1—2 linjan lev.), väleen kipertyviä. — ♃ 7. Kost. rantaniit. (L.) Ei eroa seur. lajista, jos ei vähän soukemmalla sinipunervalla röyhyllä, suipommilla kaleilla ja lyhemmillä karvoilla. — C. ambigua Hn.

7. C. Halleriana DC. Törmäkastikka. — Röyhy hajallinen, veltohko ja

harva; kaleet suikeita, nirkkoja; vihne helpeen keskustasta, kukan pituinen niinkuin karvatki, t. vähän pidempi; lehdet soukkia (1½ — 3-linj.). — ♃ 7. Kost. niit., rant. j.m. (K.) Ei paljon seur. lajista eliminoinen, kuitenki vähemmillä röyhyllä ja tähkylöillä; lehdet soukempia; väl. niin C. lanceolata'n muotoinen, että vihne on pian ainoana erotuksena. — C. pseudophragmites Reich. β, C. pulchella Bl. N. Fl.

8. C. phragmitoides Hn. Ruokokastikka. — Röyhy hajava, latvoin

nuokkuva; kaleet suikeita, pitkänirkkoja; vihne päästä 2-halkoisten helvetten pituinen t. vähän pidempi, milloin selästä, milloin niskasta t. latvasta lähtevä; karvat helpeen pituisia, koleita lyhemmät; lehdet leveitä (3—5-linj.). — ♃ 7, 8. Vuorimaissa j.n.e. (E. — Lv.) Iso heinä, röyhy runsas, ruskean-sinervä, m. 2 linjan pituisista tähkylöistä, levein lehtineen m. Phragmites'en näköinen.

9. C. epigeios Roth. Maakastikka. — Röyhy pysty; tähkylät tav.

ryhmin tönkeitten haaroin ulkosivulla; kaleet orapäisiä; viime helpeen selässä, lyhempi kun helpeitä pidemmät karvat; korsi tav. karhea. — ♃ 7. Kuiv. paik. (E. — P.) Tönkeä heinä, röyhy ruskea- t. harmaapilkullinen.

††† Latvavihneinen.

10. C. lanceolata Roth. Lehtikastikka. — Röyhy hajava, kallellaan;

kaleet suikeita, nirkkoja; ulkohelve hyvin lyhyellä vihneellä latvaliuskainsa välissä t. rahtu alempana; karvat pidemmät sekä helpeitä että vihneitä — ♃ 7. Kost. rantatien, yl. (E. — Lv.). Lauhea heinä; röyhy ed.; korsi alisista lehtihangoista haarova; viime m. näkymätön, ei koskaan päälle 1/6 helpeen pituudesta. (C. phragmitoides.)

14. PHRAGMITES Trin. Ruoko.

1. P. communis Trin. — Röyhy iso, ulottava t. hajava: tähkylät

3—6-kukkahisia: lehdet m. suikeita. — ♃ 7, 8. Rant., väl. kost. pelt. tav. (E. — P.) 3—4 kyynärän pituinen heinä, korsi pillimäinen, lehdet sormenlevyisiä. Kuivissa paik. paljon matalampi. — Arundo phragmites.

Muist. Heti jälkeen heinänteon leikattuna on se maukas pehku lehmille, jotka siitä lypsävät hyvin. Sovelias katoksiksi, matoiksi, j.n.e. Kukkaröyhy nuorena, kun on ruskea, koottuna painaa vehreäksi. Röyhyjä sopii myös talvittuneina jäiltä koota ja käyttää makaus-alusten täytteeksi. Ist. siemenillä savisotkoon sekoitetuilla, tahi myös juurilla järviin ja jokiin heitetyillä.

2 parvi. Avenaceae.

15. MELICA. Helmikkä.

1. M. nutans. — Tähkylät yhtäällisiä nuokkuvassa tertussa, 2-lla

kaljulla kukalla ja aiheella 3:nteen; kieleke näkymätön. — ♃ 5,6. Kivikkomäissä tav. (E. — P.) Tähkylät yhdäppäisiä, ruskeansinerviä.

16. HOLCUS. Mesiheinä.

1. H. lanatus. — Kaleet tylppäpäisiä tav. lyhyellä odalla ulottavasta

selkäsuonesta; viime koukeroinen, ei kaleita pidempi; korsi ja lehtitupet pehmeänhöyleitä; juuri hapsinen. — ♃ 6, 7. Kost. niit. (T. U.) Röyhy tiheä, tav. punerva; koko heinä pehmeä.

Muist. On parhaimpia heinälajejamme; taidetaan kylvää pelkkään hietaan, juurittuu nopeasti ja menestyy useinki siinä, missä muu heinä ei kasva. Vahinko vaan, ettei ole juuri kyllä kestävä, ainoasti 3, 4-vuotinen.

17. VAHLODEA Fr. Rusolatva.

1. V. atropurpurea Fr. — Röyhy harva pitkäveteisistä veltoista

haaroista; tähkyläin vihne lyhempi koleita; lehdet litteitä. — ♃ 6, 7. Tunturi-alustoilla harv. (L. Lv.) Jalanpituinen velttoröyhyinen heinä, tähkylät ruskeansinerviä. — Aira Wg. Fl.L. Holcus Wg. Sv. B.

18. AIRA. Lauha.

† Tähkylät 2-kukkaisia, ilman 3-nnen kukan aiheettakaan: vihne polvikas, tyvipuoli kierteinen: Avenella Koch.

1. A. flexuosa. Ahdelauha. — Röyhy tav. hajava ja nuokkuva, kiherä-

ja kalju-haarainen; kaleet hyvin epäkokoiset ja tähkylät tuskin niitä pidemmät, vihne pitkällen ulottava; lehdet rihmamaisia, kieleke pitkulainen, typäkkä. — ♃ 6, 7, — β montana: röyhy soukka, tav. suppea, tähkylät isompia, ruskeansinerviä. Kuiv. nurmikentillä tav. (E. — L. — β Pe.) Röyhy tav. iso, kiiltävä, vaaleankeltainen, tähkylät väl. kannalta punasinerviä; aaluva-lehdet kaljuja.

†† Tähkylät 3-kukkaisia, tahi 2-kukkaisia ja aiheella 3:nneksi; viime m. suora: Deschampsia PB.

2. A. caespitosa. Nurmilauha. — Röyhy velton-hajava, karhea- haarainen;

kukassa kummassaki helpeen pituinen vihne tyveä lähempänä; lehdet litteitä, päälystä hyvin karhea. — ♃ 6, 7. — β discolor Thuill. erisuurilla kaleilla, ulottavalla vihneellä ja rihmakkeisilla lehdillä. Niit. tav. (E. — Lv. — β T.) Pitkä, hyvin tupastava heinä, tav. iso-, veltto-, harmaa- t. ruskea-röyhyinen.

3. A. bottnica Wg. Rantalauha. — Röyhy pysty, aukea, kalju- t.

epäkarhea-haarainen; tähkylän kummassaki kukassa viime lähempänä tyveä, kahta pidempi helvettä; lehdet päältä karheahkoja, pian kipertyviä. — ♃ 7, 8. Merenrant. (T.— P.) 2—3 jalan pituinen tupattava, väleen kellastuva heinä, kellankiiltävällä röyhyllä; tähkylät kahta isommat kun edellisellä.

4. A. alpina. Lapinlauha. — Röyhy ed., kaljuhaarainen; tähkylän

alisessa kukassa ei paljon helvettä pidempi selkävihne, ylisessä lyhyt latvavihne; lehdet kaljuja, kipertyneitä. — ♃ 7. Tunt. (Lv.) 1—2 vaaksan pituinen kalju heinä, tav. tähkä-ituisella röyhyllä.

19. AVENA. Kaura.

† Monivuotisia juurehisilla versolehdillä; tähkylät pystyjä, kaleet 1—2-suonisia.

*Tähkylät vähempiä, litteämäisiä m. venheettävillä niskavihneisillä kaleilla: Trisetum Pers. Fr.

1. A. agrostidea Fr. Lapinkaura. — Röyhy hajava, harva, tu.

kaljuperäinen, kukkimisen jälkeen m. tähkämäisesti supistunut; tähkylät 2—3-kukkahisia, toinen kale vähän toista pidempi; ulko- helpeen latva 2-liuskainen; korsi ylempää ja yliset lehtitupet kaljuja. — ♃ 7. Tunturitien. harv. (L.) Jalan pituinen heinä vehreänkellertävällä röyhyllä, harvempi kun seur.

2. A. subspicata Clairv. Pohjankaura. — Röyhy aina soukka, tähkämäinen

hienokarvaisilla perillä; tähkylät ed.; korsi ja lehtitupet pehmytkarvaisia. — ♃ 7. Tunturikasvi. (L. — Lv.) 1-l½ vaaksan pituinen pehmeänhöyteä heinä; tähkä 1-1½ tuuman pituinen, tav. hiirenkarvainen. Aira.

** Tähkylät isompia, vähemmin litteitä.

3. A. pratensis. Nurmikaura. — Tähkylät m. tähkämäisessä tertussa,

4-5-kukkahisia, melkeän pidemmät kun kumpiki 3-suoninen kale; kaikissa kukissa selkä- t. niskavihne; lehtitupet kaljuja t. karheahkoita (ei karvaisia). — ♃ 6,7. Niit. (T. U.) Tönkeähkö kyynärän pituinen heinä hyvin kaidoilla aaluva-lehdillä; röyhy terttumainen t. eräillä 1-2-tähkäisillä haaroilla alempana.

4. A. pubescens. Mäkikaura. — Röyhy soukka, haarova; tähkylät

2-3-kukkahisia, ei paljon kaleita pidemmät; kaikki kukat niskavihneiset; aliset lehtitupet tav. lauhakarvaisia. — ♃ 6, 7. Niit. tav. (E. — P.) Röyhy toiskertaisempi k.ed.; heinä pehmeämpi ja alhaalta hienohöyteä, harv. kalju; alinen kale muin 1- suoninen, muin 2-lla hienolla sivusuonella.

Muist. sama hyöty ku seur.; sopii siis kylvöheinäksi.

5. A. elatior. Heinäkaura. — Röyhy toiskertainen, haarova; tähkylät

2-kukkahisia, alisessa kukassa tav. vaan heteitä, ei emiä, ja pitkä vihne alipuolella helpeen keskustaa; lehtitupet kaljuja - ♃ 6, 7. Merenrant., niit. (A. T. St.) 2-5 jalan pituinen heinä, jotenki leveä- ja litteälehtinen, veltohko-röyhyinen; ulkomainen kale tav. 1-suoninen. — Arrhenaterum avenaceum PB.

Muist. 2-sta tynnyrin-alasta hyvää peltomaata, kylvettynä heinäkauralla, on vuoteensa saatu 22 kuormaa hyviä heiniä ja vähän päälle 1000 naulan siemeniä, joista myös kaupungissa myyden on saatu hyvä voitto. Kun ei tahdota kypsettymään siemeneksi, taidetaan heinä niittää kaksin ottein vuodessa. Nuorempana on se maukkaampaa eläimille. Kylvetään multaiseen, hyvin ruokottuun maahan, joka ei ole vesiperäistä, ynnä tavallisen kauran eli jonkun muun heinäkasvin kanssa. Kasvaa sitte 6, 7 vuotta uudistamatta.

†† Vuosinaisia; tähkylät isoja lop. Tippuvia; kaleet 3—9-suonisia.

6. A. strigosa Schreh. Ukonkaura. — Röyhy yhtäällinen; tähkylät

2—3-kukkahisia, kaletten pituiset; kaikki kukat vihneellisiä; ulkokale kalju, latva 2-orainen; tähkäpohjuksen karvat näkymättömiä. — ☉ 6, 7. Pelt. harv. (U. H. Ke.) Seuraavan muotoinen; tähkylät tav. 2-kukkahisia.

Muist. Viljennetään Saksanmaalla usein paikoin hietaisessa ja laihassa maassa, missä muu laiho ei menesty. On vähempi tavallista peltokauraa.

7. A. fatua. Hukkakaura. — Röyhy hajavilla veltoilla haaroilla;

tähkylät 2—3-kukkahisia, lyhemmät kaleita; kaikki kukat välineellisiä; ulkohelve nirkko, latva 2-halkoinen, kanta karvainen. - ☉ 6, 7. Pelt. (H.) Tähkät tuuman pituisia, pitkävihneisiä; helpeissä sukamaisia karvoja.

Muist. Siemeniä jauhettuna taidetaan katovuosina leiväksi käyttää.

20. TRIODIA RBr. Hina.

1. T. decumbens PH. — Röyhy m. yksikertainen, suppea, terttumainen;

tähkylät 4—8- t. 3—4-kukkahisia; lehtitupet suuta vasten karvaisia. — ♃ 6, 7. Mets. ja lait. (A. — U.) Korsi rento t. koheneva, harv. pysty. — Festuca. Poa Schrad. Danthonia DC.

21. FLUMIMA Fr. Piuru.

1. F. arundinacea Fr. — Röyhy iso, siiro-haarainen; tähkylöissä 3—3

otahammaspäistä kukkaa; korsi pysty, alisilta niveliltä juurrehtiva. — ♃ 7, 8. Jok. harv. (T. — K. H.) Korsi sylen pituinen, ikäänkuin tavallinen ruoko, mutta vaaleampi ja soukkalehtisempi. — Festuca arundinacea Liljebl. F. donacina Wg. F. borealis MK.

Muist. Pitää niitettää varhain, tulee muuten liian järeäksi heinäksi.

3 parvi. Festucaceae.

22. ENODIUM Gaud. Siniheinä.

1. E. caeruleum Gaud. — Röyhy tav. suppea, 2—3-kukkahisilla

vihneettömillä tähkylöillä; korsi pysty, tönkeä, ainoasti yksi nivel tyvessä. — ♃ 7, 8. Kost. metsäniit. tav. (E. — P.) 2—3 jalan pituinen; röyhy sininen, tav. lyhyillä, mutta väl. usean tuuman pituisilla haaroilla. — Medica. Molinia Schrank.

Muist. Kukkaröyhy painaa alunoitun liinan vaaleanvehreäksi. Taidetaan eduin istuttaa lammasten suvisyönnökseksi.

23. COLPODIUM Trin. Lapinhilpi.

1. C. latifolium Br. — Röyhy soukka ja suppea; lehdet suikulaisia,

pitkällä kalvomaisella kielekkeellä; korsi vähän kohenevasti pysty. — ♃ 7, 8. Tunt. harv. (Lv.) Ikään kuin edellinen, jonka kanssa on lähintä sukua, mutta leveälehtisempi ja 2—5-nivelisellä kyynärän pituisella korrella. Pähkylöissä harv. 2, tav. vaan 1 kukka, m. tasamukaisilla vehreillä, useammin ruskean-sinervillä helpeillä. — Catabrosa Fr. Cinna Brownii Rupr.

24. CATABROSA PB. Hilpi.

1. C. latifolia Fr. k. Colpodium latifolium.

2. C. algida Fr. Tunturihilpi. — Röyhy ryhmäinen, väl. m. tähkämäinen;

tähkylät 1-kukkahisia hyvin pienillä, us. puuttuvilla kaleilla, epäselvästi suonisilla helpeillä. — ♃ 7, 8. Tunturipuroilla, harv. (Lv.) 1—2 tuuman pit. heinä linjan levyisillä litteillä lehdillä, hyvin pienillä tiheäryhmäisillä tähkylöillä yksikertaisessa tähkämäisessä t. haarovassa röyhyssä. — Agrostis Wg. Phippsia Br. Glyceria Hn (5 & 6).

3. C. aquatica PB. Vesihilpi. — Röyhyn haarat 4—7 yhdessä,

tasahajallisia, siirottavia, m. kaljuja; tähkylät 1—3:lla resatylpällä, kohosuonisella kukalla; korsi veltto, alempaa rento. — ♃ 6—8. Kost. (U. Kv. P. Lv.) Pehmeä, levylehtinen, us. laiehtiva heinä. — Aira. Molinia Wib. Glyceria Hn (5 & 6).

25. GLYCERIA RBr. Sorsanheinä, sorsimo.

† Ulkohelve 5-suoninen: Heleochloa Fr.

1. G. distans Wg. Ojasorsimo. — Röyhyn aliset haarat pitkäveteisiä,

3—5 yhdessä, lop. alaskaarevia, karheahkoja; tähkylät pitkulaisia, 2—7-kukkahisia; kukat puikeita — pitkulaisia, tylppäpäisiä t. typäköitä; korret tupastavia, kohenevia. — ♃ 6, 7. — β pulvinata: 1—3 tuuman pituinen, lyhyillä parittaisilla, ei paljon siirottavilla röyhyhaaroilla. Rant., tien-ojissa. (E. — Lv. — β P. Lv.) Toisintelee paljon; röyhy muin tiheä ja suppea, muin harva ulos- ja alaspäisin haaroin, 2—7-kukkahisin vehrein t. ruskein tähkylöin. — Molinia Hn (4). Poa distans. P. salina Poll. P. arenaria Retz. Puccinellia Parl.

†† Ulkohelve 7-suoninen (G. pendulina ja G. fulva vaan 1:llä selvällä suonella): Hydrochloa Hn.

2. G. remota Fr. Arosorsimo. — Röyhyhaarat m. hapsimaisia, rippuvia,

karheita; tähkylät pitkulaisia, tasasoukkia, 4—6:lla harvahkolla, kohosuonisella, resatylpällä kukalla; lehdet notkeita, molemmin puolin karheita, lyhytkielekkeisiä. — ♃ 7. Kost. paik. harv. (U.H.K.Kv.) 5—4 jalan pituinen, hento heinä; helpeet vahvasuonisia ja tav. runsasvärisempiä kun seuraavassa. — G. norrvegica Somft. Molinia Hn (4).

3. G. pendulina Læst. Pohjansorsimo. — Röyhyhaarat kaljuja, m.

hapsimaisia ja rippuvia; tähkylät pitkulaisia, 5—7:llä erillisellä, epäsuonisella kukalla; lehdet tönkeähköitä, kaljuja, pitkäveteisin kielekkein; korsi tyvipuolelta juurrehtiva. — ♃ 7. Rant. harv. (P.) Kyynärän pituinen, jyreähkö kalju heinä; röyhyn haarat ja laiva velttoja; tähkylät kukkiessa 3 linjan pituiset ja 2:n levyiset; helpeet kalvomaisia vehrein selkäsuonin, sivusuonet epäselviä t. ei lainkaan. Molinia Hn (4). Arctophila Læstadii Rupr. A. fulva * pendulina Ands.

4. G. spectabilis MK. Isosorsimo. — Röyhy iso, tasahajallinen,

hyvin karheahaarainen; tähkylät pitkulaisia, 5—9 kukallisia; kukat kohosuonisia, tylppäpäisiä; lehdet leveitä, lyhytkielekkeisiä; korsi pystynäinen. — ♃ 7, 8. Ves. harv. (T.U.K.Kv.) Iso runsasröyhyinen, lehdet m. sormenlevyisiä. — Poa aquatiea. Glyc. aquat. Wg. Molinia maxima Hn (4).

Muist. Ist. sekä juurilla että kylvetään siemenillä karjanrehuksi; pitää niitettämän varhain, muuten tulee järin karheaksi.

5. G. fluitans Br. Vesisorsimo. — Röyhy yhtäällinen, harva, 1—3:in

kaljuin haaroin yhdessä; tähkylät tasasoukkia, m. liereitä, 8—13-kukkahisia; kukat suikeita, tylppäpäisiä, lyhytkärkisiä; kieleke pitkäveteinen; korsi alhaalta rento. — ♃ 6, 7. Rant., ojissa tav. (E.—P.) Tav. kyynäräinen heinä, harvaröyhyinen tuuman pituisista, kaidoista, aina vehreistä tähkylöistä. — Festuca.

6. G. fulva Trin. Lapinsorsimo. — * lapponica Nyl. Röyhy hentomainen

erinäisillä, ylt'ympäri ulottavilla, mutkivilla, kaljuperäisillä haaroilla; tähkylät puikeita 2—4-kukkahisia; kukkain juurella lyhyitä, tankeamaisia karvoja. — ♃ 7. Vet. soilla (Lv.) 2 — 5 jalan pituinen heinä kellervän-sinervällä röyhyllä ja vähän tankeamaisilla lehdillä; korsi pystössä, tyveltä lehdetön, latvempaa tuppilehtinen. — Poa fulva. Arctophila fulva Ands.

26. POA. Nurmikka.

† Juuri hapsinen t. tupastava ilman pidemmittä aaluva-suikeroitta.

* Röyhyhaarat tav. parittaisia (1—3).

1. P. annua. Kylänurmikka. — Röyhy lavea-hajallinen; tähkylät puikean

pitkulaisia, 3—7-kukkahisia, m. höyteettömiä; kaleet hyvin erikokoisia; korsi pehmeä-litteämäisehkö. — ☉ ☽ 4—9, Kyl., tievarsilla tav. (E.—P.) Vaaksan pituinen pehmeä, tav. vehreä-röyhyinen heinä.

2. P. alpina. Tunturi-nurmikka. — Röyhy pysty, tönkeä, puikea,

tihukukkahinen, ulospäisin haaroin; tähkylät leveän puikeita, 3—6-kukkahisia, puikeitten kukkain väliltä höylteelliset; korsi ja lyhyet lehdet kaljuja. — ♃ 6, 7. Tunturitien. tav. (L. Lv.) Röyhy isoilla punertavilla, väl. tähkä-ituisilla tähkylöillä; lehdet tav. 1—2, harv. 3 tuuman pituisia.

** Röyhy 3- t. useampi-haarainen alisissa nivelissä.

3. P. nemoralis. Lehtonurmikka. — Röyhy soukka, veltto,

karheahaarainen; tähkylät suikeita, 2—5 kukkahisia, höyteettömiä; lehdet kaitoja epäselvällä kielekkeellä; korsi kalju, paljas- nivelinen. — ♃ 6, 7. Leht. tav. (E.—Lv.) Hentonen, vaan usein pitkä heinä, jonka mustat t. ruskeat nivelet harv. ovat lehtituppien sisäisiä.

4. P. serotina Ehrh. Rantanurmikka. — Röyhy tav. tuuhean hajallinen,

karheahaarainen; tähkylät tyvekäs-suikeita, 4—6 kukkahisia, kahdenkarvaisia; kukat höyteellisiä; tupet ja versolehdet liereitä; kieleke pitkäveteinen. — ♃ 7, 8. Kost. paik., rant. tav. (E.—Lv.) Kasvaa tav. tuppaissa monilukuisin korsin, joiden nivelet tav. ovat lehtituppien sisäisiä. Röyhy runsaskukkahinen, nuorempana suppea; tähkyläin kukat vehreitä, ruskea- t. kelta-kärkisiä.

5. P. trivialis. Aronurmikka. — Röyhy hajallinen ja veltohko; tähkylät

soikeita, 3-kukkaisia, kukat hienolla höyteellä yhdistyneitä, suonisia; lehdet tuskin kahden korren levyisiä, pitkäveteisellä m. suipolla kielekkeellä; versolehdet litteämäisiä. — ♃ 6, 7. Niit., kost. paik. tav. (E—Lv.) Korsi tav. karhea, kuitenki väl. kalju; röyhy tav. vehreä.

6. P. sudetica Hænke. Vuorinurmikka. — Röyhy aukea t. hajallinen,

epäveltto; tähkylät soikeita, 3-kukkahisia, erinäisillä suonisilla kukilla; lehdet paljon kortta leveämmät; tupet ja erinomattain versolehdet litteämäisesti 2-teräisiä, karheita; kieleke lyhyt. — ♃ 6, 7. — β remota Fr. röyhy isompi, pitkä- ja velttohaarainen; lehdet pitkän suipukoita. Kost. lehdoissa, erinom. vuorimaissa, harv. (E.—P.) 2—4 jalan pituinen, pehmeä ja leveälehtinen heinä, vaan väl. lähenevä edellistä lajia.

†† Juuri laajasti suikertavilla aaluvilla.

7. P. cenisea All. Lapinnurmikka. — Röyhy hajallinen yksinäisistä t.

parittaisista kaljuista haaroista, 1—3:lla soikealla 3—5-kukkahisella tähkylällä ja suikeilla kukilla; varsilehtiä 2—3, soukkia pitkähkö-veteisellä kielekkeellä; korsi kalju ja m. liereä. — ♃ 6, 7. Tunturitien. (L.) Jalanpituinen, hoikka, mutta jotenki tanakka kaitalehtinen heinä, harvalla tähkävajallisella, tav. ruskeansinervällä röyhyllä.

8. P. pratensis. Niittunurmikka. — Röyhy hajallinen, 3—6:in siirottavin

haaroin yhdessä; tähkylät puikeita, 3—5-kukkahisia; korsi ja tupet liereitä, kaljuja; kieleke lyhyt ja typäkkä. — ♃ 6, 7. Niit. j.n.e. (E.—L.) Tav. pitkä, kalju ja runsaskukkahinen heinä. Tunturitienoissa väl. hento ja kaitalehtinen, kahta vähemmillä tähkylöillä.

Muist. Tämä heinälaji on sitä erittäin kutsuttua hyvää nurmikasta 1. nurmiheinää.

27. BRIZA. Räpelö.

1. B. media. — Röyhy pysty, harittava-haarainen; tähkylät rippuvia,

lop. herttamaisia, 7—11 kukkahisia, kaleet alisia helpeitä lyhemmät. — ♃ 6, 7. Niit. tav. (A.—K.— Kp.) Toisintelee isoudessa ja tähkäkukkien luvussa; jälkimäisiä tav. 7—8.

28. BROMUS. Kattara.

1. B. mollis. Nurmikattara. — Röyhy pitkulaisen puikea, tiheä, pysty;

tähkylät puikean pitkulaisia, tiheäkukkahisia; vihne suora, m. helpeen pituinen; lehdet ja tupet pehmeän höyteitä. - ☉ 6, 7. Viljelömaissa, mäk. (A.—U.) Toisintelee pehmeänkarvaisin tähkin kyynäränpituisesta runsaalla röyhyllä sormenpituiseen 1—2:lla tähkylällä. B. nanus Weig.

2. B. arvensis. Pyörtänö-kattara. — Röyhy hajava, lop. nuokkuva,

3—8:lla pitkäveteisellä haarukalla yhdessä; tähkylät tasasoukkia, suikeita, litteämäisiä; kukat tiheässä, suoralla helvettä pidemmällä vihneellä; ulkohelve leveäniskainen, m. yhtä pitkä sisähelpeen kanssa; kielekkeet lienteitä. — ☉ 6. — β patulus Koch, röyhy nuokkuva; tähkylät siirottavilla kukilla ja vihneillä. Vilj. pient. (A.— U.—β,P) Röyhy tav. iso ja hajava; tähkylät soukkia, tuumanpituisia, enimm. rusk., ponnet kullankarvaisia.

3. B. secalinus. Ruiskattara. — Röyhy lop. nuokkuva, monilukuisin

pitkäveteisin haaroin samassa nivelessä; tähkylät puikean pitkulaisia, tav. kaljuja; kukat valmistuessa erillisiä, vihneettömiä t. käyrähköllä vihneellä, lyhempi kun heti keskustan alipuolelta leveämpi helpeensä; korsi ja lehtitupet kaljuja. — ☉ 6, 7. Pelt. tav. (E.—P.) Pitkä heinä, paksulla vehreällä, lop. painoltansa nuokkuvalla tähkällä. Toisintelee isoilla, päälle tuumanpituisilla, monikukkahisilla tähkylöillä.

29. FESTUCA. Nata.

† Lehdet tupen jatkoksessa kaksikorvaisia, sisäkielekkeettä; aluslehdet sukamaisia t. rihmakkeisia; ulkokale vähinnäki puolen sisäkaleen pituinen.

1. F. qvina. Ahonata. — Röyhy soukka, yhtäällinen, pysty,

pitkulaisilla, 4—6-kukkahisilla, harsoilla tähkylöillä; helpeet tav. vihneellisiä; kaikki lehdet tasamukaisia, sukamaisia; korsi kulmikas, tupastava, pystyisillä versoilla ja hapsisella juurella. — ♃ 6. Kuiv. paik. tav. (E.—L.) 1—2 vaaksan pituinen, kapealla, ainoasti kukkiessa avoimella röyhyllä 2 linjan pituisista tähkylöistä, jotka tav. ovat vehreitä t. harmaahtavia, tunturitienoissa usein punasinerviä. F. violacea Gaud.

2. F. rubra. Aronata. — Röyhyn haarat pystyjä t. siirottavia, suikeilla

5—9-kukkahisillä tähkylöillä; vihne puolta lyhempi helvettänsä, väl. näkymätön; korsilehdet litteitä, lyhemmät rihmamaisia, vastalaskuisia aluslehtiä; korsi liereä, maakamaran alla suikertavilla aaluvilla. — ♃ 6. Metsäniit. tav. (E.—L.) Korret yksinäisempiä kun edellisen, leveämpi- ja litteämpilehtinen.

†† Kieleke yksinäinen, lehden-sisäinen; kaikki lehdet tasamukaisia litteitä.

3. F. pratensis Huds. Nurminata. — Röyhy nuorempana suppea, kukkiessa

siirottava, nuokkuva; tähkylät tasasoukkia, 6—10-kukkahisia, vihneettömiä; lehdet tasakaitaisia epäselvällä kielekkeellä. — ♃ 7. Niit. tav. (E. — L.) tähkylät soukkia, m. aina vehreitä. — F. elatior.

4. F. arundinacea Schreb. Rantanata. — Röyhy hajallinen nuokkuva;

tähkylät leveän-suikeita, 3—7-kukkahisia, hyvin lyhyellä t. näkymättömällä vihneellä; lehdet tasasoukkia epäselvällä kielekkeellä. — ♃ 7. Merenrant. (A.—U.) 4—5 jalan pituinen, isommalla röyhyllä ja leveämmillä ruskean vehreillä tähkylöillä, kun ed. — F. littorea Wg.

Muist. on varhain niitettävä, muuten se tulee järin kovaksi heinäksi.

30. DACTYLIS. Koiranruoho.

1. D. glomerata. — Röyhy yhdäppäinen, yksipuolisesti ryhmistyneillä

tähkylöillä yksinäisissä alahalla paljaissa röyhyhaaroissa; aliset lehtitupet 2-teräisiä. — ♃, 6, 7. Viljelömaissa tav. (E.—Pe.) Iso ja tav. karhealehtinen, usein sinertävä heinä. Muist. On Englantilaisten kiitetty Orchards grass. Taidetaan niittää kaksin ottein vuodessa. Menestyy parhaiten hyvin multaisessa maassa.

31. CYNOSURUS. Sukapää.

1. C. cristatus. — Tähkä tasasoukkainen, pysty; tähkylät ilman

näkyvittä vihneittä; lehdet tasakaitaisia. — ♃, 7. Nurm. (A.U.) Tähkä tiheä, yhdäppäinen.

Muist. On käytetty niittuviljentöön; antaa pehmeätä ja hyvää heinää.

4 parvi. Hordeaceæ.

32. BRACHYPODIUM PB. Aroluste.

1. B. pinnatum PB. — Tähkylät m. yhdessä koossa pystyisenä tähkänä;

vihne lyhempi helvettänsä; lehtitupet m. kaljuja. — ♃, 6. Kuiv. niit. (A. — K.H.S.) Tähkylät ½ - 1 tuuman pituiset, vähäkarvaisia. Bromus. Festuca Schrad. Triticum Mönch.

Muist. Kiitetty heinälaji.

33. LOLIUM. Luste.

1. L. perenne. Pyörtänöluste. — Tähkylät pitkulaisia — soikeita,

pidemmät kaleita, vihneeltömiä; juurakko suikertava, versolehtinen. — ♃ 6, 7. Kuiv. paik., pieni, tav. (A. — K.) Tähkä litteämpi k. seur., tav. vähän kierteinen; tähkylät usein kahta pidemmät kaletta.

Muist. Parhaiten lihavassa savimaassa kylvöheinänä menestyvä.

2. L. linicola Sond. Pellavasluste. — Tähkylät tav. pidemmät kaletta;

vihne hyvin lyhyt t. näkymätön, juuri hapsinen, versomaton. — ☉ 7. Pellavasmaissa. (A. — K. H.) Hennompi kuin edell. laji. — L. arvense Schrad.

34. ELYMUS. Rantavehnä.

1. E. arenarius. — Koko heinä sinertävä; tähkylät 3—4 kukkahisia

kapean-suikeilla nirkoilla kaleilla; lehdet kouramaisia, pian kipertyviä, tönkeäkärkisiä. — ♃ 7. Sant. rant., erinom. merenrant. (E. — L.) 2 kyynäräinen heinä nisunmoisella, väl. väki pitkällä tähkällä.

Muist. On soveliain kylvettää juoksevan hiedan kiinnittämiseksi; juuria taidetaan myös hätäleiväksi käyttää. Nuorena se on lampaille ja muulle karjalle mieluinen ruoka.

35. TRITICUM. Vehnä.

1. T. repens. Juolavehnä. — Tähkä tönkeä, tähkylät lähetysten;

kaleet 3-suonisia tav. orapäisiä; helpeet tylppäpäisiä t. suippoja, vihneettömiä t. suora-vihneisiä; lehdet päältä kaljuja, t. yksinäisessä rivissä hienoja sukia pitkin suonia; juurakko laajasti suikertava. — ♃ 6, 7. Vilj. tav. (E.—P.) Toisintelee paljon. — Agropyrtim. PB.

Muist. Taidetaan eduin viljentää hyvässä maanlaadussa, jos pieniä juuri-palaisia siihen istutetaan taikka siemeniä kylvetään; viljamaissa se muuten on haitallinen ruparuoho. Sen juuria sopii koota leivän-ainetten sekaan kalliina aikoina. Jauhoja sekä leipää taidetaan niistä valmistaa, kun ovat terveellisiä, eivätkä pahamakuisia.

2. T. caninum. Koiranvehnä. — Tähkä veltto ja enimm. nuokkuva

lähinäisillä tähkylöillä; kaleet 4—5-suonisia, vihne-päisiä; helpeessä pitkä mutkitteleva vihne; lehdet kummaltaki puolen karheita; juuri tupastava, hapsinen. — ♃ 6. Leht. (E.—L.) Pitkä tupastava, vaaleanvehreä heinä, tav. nuokkuvakorsinen ja -tähkäinen. — Elymus L. Fl. Sv. Agropyrum RS. Muist. Sama hyöty k.e.

2 heimo. CYPERACEÆ.

1 parvi.Cariceæ.

36. CAREX. Sara.

† Yhdellä ainoalla, yksikertaisella tähkällä.

* Luotteja 3. (Hedekukat tähkän latvassa, emikukat alempana).

1. C. microglochin Wg. Sukasara. — Tähkä 5—10-kukkahinen; kodat, lop.

alaskääntöisiä, suikean-oramaisia, yksi ulottava neulamainen suka reiässä. — ♃ 6, 7. Soissa, tunturitien. harv. (E.—P.) Sormenpituinen ja seuraavaisen muotoinen, mutta paljon useammilla kodilla ja kodan reiästä luottien vierestä ulottavalla korsimaisella sualla.

2. C. pauciflora Lightf. Hivussara. — Tähkä 3—5-kukkahinen; kodat

ed. mutta suattomia. — ♃ 6. Liejuisissa soissa. (E.—P.) 2—4:llä alaskääntöisellä vehreänkeltaisella kodalla, jolla on kärkenä paksu ulottava vartalo, kuta ei pidä luultaman suaksi niink. edellisellä.

3. C. rupestris All. Kalliosara. — Tähkä pitkulainen; kodat

pystynäisiä, pitkulaisia, vastopuikeita, liereitä, lyhytkärkisiä, ison kalvolaitaisen kehäsuomun-sisäisiä; juurakko suikertava. — ♃ 6, 7. Korkeammissa tunturitien. (L. Lv.) Tav. sormenpituinen, tasasoukalla t. valmiina m. suikealla tähkällä.

** Luotteja 2. (Hedekukat tähkän latvassa, emikukat alempana).

4. C. capitata. Luppisara. — Tähkä puikea t. palleroinen, lähinäisillä,

puikeilla, litteämäisillä, suonisilla kodilla; tähkäsuomut lyhyitä tylppäpäisiä; lehdet kaitoja, kouramaisia. — ♃ 6. Kost. niit. tunturitien. (P.—Lv.) 1—2 vaaksan pituinen, herneenkokoisella tähkällä.

5. C. pulicaris. Jouhisara. — Tähkä tasasoukka t. suikea; kodat lop.

harittavia t. alaskääntöisiä, harsuja, leveän-suikeita, suippoja, suonettomia. — ♃ 6. Kost. niit. (A.) Nuorempana sormen, vanhempana 6—8 tuuman pituinen, tuumanpituisella tähkällä, ruskeilla kodilla ja lop. varisevilla tähkäsuomuilla. — C. psyllophora Ehrh.

6. C. gynocrates Wormskj. Emäsara. — Tähkä tasasoukka t. pitkulainen;

kodat harsuhkoita, pystyjä, puikeita, m. liereitä, monijuomuisia, lyhyellä liereällä karheahkolla odalla; suomut suippoja; lehdet kannalta koulumaisia, ylempää puolipyöreitä. — ♃ 7. Tunt. harv. (Lv.) Sormenpituinen; tähkä 3—4 linjainen, alisena puolena 3-6 emikukkaa; suomut varisevat valmistuessa k.ed. — Kobresia scirpina Fl. D.

*** Kaksikotisia, hede- ja emitähkät eri varsissa.

7. C. parallela Somft. Neulasara. — Emitähkä tasasoukka

harsuhko-kukkahinen; kodat puikeita, pitkulaisia, pystyjä, suonisia, sileä-laitaisia, ulottavahkolla odalla; tähkäsuomut suippoja; korsi m. kalju. — ♃ 6, 7. Tunt. harv. (L.) 5—10 tuumainen, kalju- t. ylähältä karheahkokorsinen; emitähkä ½ - 1 tuuman pituinen, kapean liereä, tumpura. — C. dioica β parall. Laest.

8. C. dioica. Äimäsara. — Emitähkä soikea, tihukukkahinen; kodat leveän

puikeita, suonisia, ulospäisiä, karhea-laitaisia ja otaisia; suomut tylppäpäisiä; korsi tav. kalju. — ♃ 5,6. Vetisillä niit. (E.—Lv.) Korsi 5—10 tuumainen m. aina kalju; tähkä ½ tuuman pituinen, vaaleanruskea.

†† Tähkä yksinäinen, toiskertaisena tasamukaisista tähkylöistä; luotteja 2.

* Tähkylät hedekukilla latvassa t. muutamat ainoasti hedekukkahisia.

a — Suikertavalla juurakolla t. aaluvilla.

9. C. incurva Lightf. Käyräsara. — Tähkä palleroinen t. puikea

tihuryhmäisillä yksikotisilla tähkylöillä; kodat puikeasti pallo- puoliskoisia kaljulla otamaisella päällä; korsi käyrä, nulokulmainen, suikertavalla juurakolla maakamaran alla. — ♃ 6. Merenrant. ja tunt. harv. (Lv.) Korsi 2—6 tuumainen pähkinänkokoisella tähkällä.

10. C. chordorhiza Ehrh. Juurtosara. — Tähkä puikea tihuryhmäisillä

yksikotisilla tähkylöillä; kodat soikeasti palleropuolikkaita, lyhyt- ja kaljupäisiä; korret nulokulmaisia lähtien maanpintaa suikertavasta, korsimaisesta juurakosta. — ♃ 6. Liejuisissa soissa. (E.—P.) Merkillinen liejussa makaavasta juurakostansa, joka on kuin haarovina, usein kyynäränpituisina korsina, lähettävä nivelistä vaaksanpituisia tähkäpäisiä haaroja. — C. uliginosa.

11. C. disticha Huds. Kahtaissara. — Tähkä puikean pitkulainen —

tasasoukka m. yksikertaisista tähkylöistä, alimmaiset ja ylimmäiset yksikotisia, t. emitähkiä, keskimäiset ainoasti hedekukkahisia; kodat pitkulais-puikeita, pitkän suippoja, hyvin kaidalla kalvopalteella keskustan ylipuolelta, vähän pidemmät suippoja suomuja; juurakko suikerrehtava. — ♃ 5,6. Kost. niit., ojavier. j.n.e. tav. (A. T.) 2—4 vaaksan pituinen heinäke, aliset tähkät tav. harsumpia ja nuokkuvia: toisint. kuitenki tiheämmillä ja pystyillä, 1½ tuumaisesta 3 tuuman pituiseen; väl. ovat kaikki yliset tähkylät hedekukkahisia, harvemmin kaikki yksikotisia. — C. intermedia Good.

b — Tupastavalla heinällä ja juurella.

12 C. vulpina. Ketunsara. — Tähkä liereä, pitkulainen, kaksin toiskertainen pyöreämäisistä, perättömistä tähkylä-ryhmistä: kaikki tähkylät yksikotisia; kodat puikeita suipukoita, kohosuonisia, kaidalla kalvopalteella, pidemmät sukapäisiä suomuja; juuri tupastava, hapsinen, 3-särmäisillä ohutteräisillä korsilla. — ♃. 6. Soissa, ojissa. (A.—K.) Kyynäränpituinen, paksu sara, 2 tuuman pituisella, m. sormenpaksuisella, lop. ruskealla tähkällä.

13. C. paradoxa Willd. Röyhysara. — Tähkä veltto, haarova

pitkäveteisistä puikoista tähkylä-ryhmistä; kodat pyöreän puikeita pitkäveteisellä 2-hampaisella odalla, m. kolmikulmaisesti palleroisia, kohoselkäisiä, latvempaa karhea-kulmaisia, tyveltä hyvin suonisia, m. yhtä pitkät nirkkopäisten suomuin kanssa; korren tyvessä pitkiä, jouhimaisiksi hapsiksi, kehkeäviä suomuja. — ♃ 6. Soissa, rant. harv. (St. H. K.) M. kyynärän pituinen, peukalonpituisella tähkällä, ½ — 1 tuuman pit. tähkylöillä; kodat suonisia; suomut korren kannassa halenneita mustiksi hapsiksi.

14. C. teretiuscula Good. Pyöreäsara. — Tähkä pysty, liereä puikea,

kaksin toiskertainen perättömistä lähinäisistä tähkyläryhmistä; kodat puikeita pitkäveteisellä odalla, lyhyillä suonenaiheilla pullakassa pohjassa, muuten sileät, suippojen t. tylppäpäisehköjen suomujen pituiset; korren tyvessä pitkiä eheitä suomuja. — ♃ 5,6. Soissa. (E.—P.) Tähkä ei kun tuuman pituinen ja hanhenkynän paksuinen; lehdettömät, runsaan tuuman pituiset mustat suomut korren tyvessä eivät halkea hapsiksi kuin ed. — C. panicul. β Wg. Fl. Sv.

15. C. muricata. Hakara-sara. — Tähkä liereä, pitkulainen tav.

yksikertaisilla pyöreämäisillä, lähinäisillä, perättömillä tähkylöillä; kodat harittavia, puikeita, lyhytkärkisiä, kaidoilla kalvopalteilla, ilman näkyvittä suonitta, pidemmät sukapäisiä suomuja; juuri tupastava, hapsinen; korsi karhea, 3-teräinen. — ♃ 5, 6. — β brunneata: tumpuran-karvaisilla suomuilla. Kuiv. niit. j.n.e. tav. (A.—K. St. H. — β K.) Tav. ½ kyynärän pituinen, hyvän tuuman pituisella, m. aina vehreällä tähkällä; aliset tähkylät hyvin lähinäisiä.

** Pähkylöissä hedekukkia tyvellä, taikka aliset ainoasti emikukkahisia. (Paitsi C. tenella’lla).

a — Kodat leveillä kalvomaisilla pitkällen alettuvilla karheasahaisilla kulmilla.

16. C. leporina. Jänönsara. — Tähkä pitkulainen t. soikea 4—6

lähinäisellä, soikealla tähkylällä, kaikki hedekukkahisia tyveltä; tähkäsuomut nirkkoja, puikean, kantaan asti leveästi kalvolaitaisen kodan pituiset; juuri tupas-korsinen. — ♃ 5, 6. Kost. niit. tav. (E.—P.) 1—5 vaaksan pituinen, 1—l½ tuumaisella paksuhkolla tähkällä vaaleanruskeista vaalakka-laitaisista suomuista.

b — Kodat sileä kulmaisia.

17. C. lagopina Wg. Riekonsara. — Tähkä puikea t. soikea noin 3:lla

lähinäisellä soikealla monikukkahisella tähkylällä, aliset vaan emikukkahisia; kodat soikeita, suippoja, litteän-pyöreitä, pidemmät tylppäpäisiä suomuja; korsi pysty, kalju t. ylähältä karheahko. — ♃ 6, 7. Tunt. (L. Lv.) Vaaksanpituinen, tähkä harv. päälle ½ tuumainen, ruskea. — C. leporina Fl. D.

18. C. glareosa Wg. Somersara. — Tähkä puikea t. pitkulainen noin

3:lla lähinäisellä, soikealla tähkylällä, joista ylinen nuijamainen, hedekukkahinen tyveltä; aliset ainoasti emikukkahisia; kodat suikeita, nirkkoja, monittain kohosuonisia, suomujen pituisia; korsi koheneva, siementen valmistuessa veltosti nuokkuva. — ♃ 6, 7. Someroisilla merenrant. harv. (U. Pc. P. Lv.) Korret vaaksanpituisia, hoikkia, lop. harvoin tuumanpituisten ruskeain tähkäin alaspainamia. (C. canescens.).

19. C. heleonastes Ehrh. Nevasara. — Tähkä pitkulainen 3—5:llä

lähinäisellä, m. tasamukaisella soikealla tähkylällä; kodat pitkän soikeita, suippoja, ulkopuolelta hyvin pyöreitä, hienosuonisia, vähän pidemmät suomuja; korsi pysty, karhea. — ♃ 6. Soissa harv. (Kv.—P.) 1—2 vaaksan pituinen, tuuman pituisella ruskealla tähkällä.

20. C. norvegica Willd. Norjansara. — Tähkänä 3—6, vähän erillistä,

puikean-pitkulaista t. soikeata, monikukallista tähkylää, ylimäinen nuijamainen, hedekukkia tyvellä, aliset hedekukattomia; kodat m. palleropuolikkaita, lyhytkärkisiä, leveitten, tylppäpäisten suomujen pituisia; korsi pysty. — ♃ 6. Soissa, merentien, harv. (T.—Ke. Pe. P. Lv.) Korsi noin vaaksanpituinen, nulokulmainen; tähkä 1—l½ tuumainen, kypsänä vaaleanruskea.

21. C. tenella Schk. Hoikkasara. — Tähkänä 3—6 erinäistä tähkylää,

hedekukkineen yläpuolella ja 2—3 kotaa alempana; kodat suomuja pidemmät, m. vastopuikeita t. pitkän pyöreitä, nykerö-päisiä, lyhyt-otaisia, monisuonisia, tylppälaitaisia. — ♃ 6, 7. Kost. metsäniit. soissa harv. (E.—P.) Seuraavan muotoinen, mutta paljon hentoisempi, hapsimaisilla lehdillä, 1—2 hede-, eikä juuri useampaa emikukkaa tähkylöissä, väl. vaan yksi kukka kumpaaki lajia. Useampia emikukkia löytyessä ovat hedekukat aina keskellä, niinmuodoin tähkylän laivassa. — C, gracilis Ehrh. C. disperma Dew.

22. C. loliacea. Lustesara. — Tähkänä 3—5 erinäistä, 5—12- kukkahista

pyöreämäistä tähkylää; kodat puikean pitkulaisia, tylppäpäisiä ja tylppälaitaisia, lop. harittavia, monisuonisia, suomuja m. kahta pidemmät. — ♃ 6. Kost. metsäniit. (E.—P.) Hento ja kaitalehtinen heinäke, tähkä valmistuneenaki vaaleanvehreä.

23. C. tenuiflora Wg. Vaivaissara. — Tähkänä noin 3 tiheästi

lähinäistä, 8—12-kukallista pyöreämäistä tähkylää; kodat puikean pitkulaisia, suipohkoita ja teräväkulmaisia, ei paljon suomuja pidemmät. — ♃ 6, 7. Kost. paik. tunturitien. harv. (Kv. L.) Edellisen näköinen, mutta isommilla, tiheästi korren latvaan kootuilla tähkylöillä, tuskin ½ tuuman pituisena, m. puikeana, aina vaaleanvehreänä tähkänä. — C. tenuiflora ja macilenta Fr.

c — Kodat kalvokulmattomia, karheita ylilaidoilta.

24. C. macilenta Fr. Laihasara. — Tähkä toiskertainen 3—4:llä

lähinäisellä vastopuikealla tähkylällä; kodat pitkulaisia, suppeita, tylppäpäisiä pienellä raolla päässä, epäsuonisia, ylempänä hieno- karheita, suomupeitteisiä; korsi karhea; juuri aaluvoiva. — ♃ 6,7. Soissa ja korp. (Kv.) Aliset tähkylät vähän erinäisempiä, yliset mykerömäisessä ryhmässä, pitkänpyöreitä; kodat kehkerä-laitaisia, ulospäisiä, m. 2-hampaisia suulta. C. tenuiflora Hn.

25 C. helvola Blytt. Hallisara. — Tähkänä noin 5 lähinäistä tasasoukkaa tähkylää; ylinen hedekukilla tyvessä, emitähkien pituinen; kodat suomujen pituisia, pitkulais-puikeita, otapäisiä, suonettomia. — ♃ 7. Tunturitien. harv. (Ke.) Suuruuden ja näön puolesta kuin seur., mutta enemmän tupastava, leveälehtisempi, lyhyillä kalvomaisilla suojuksilla.

26. C. microstachya Ehrh. Pienipää-sara. — Tähkänä 3—5 lähinäistä

tähkylää; ylinen, hedekukilla tyvessä, 2—3 kerroin pitkulaisia emitähkiä pidempi; suomut lyhempiä kun puikea otapäinen kota. — ♃ 6, 7. Soissa harv. (U. Kp. P. Lv.) ½ kyynäräinen hoikka heinäke, tuuman-pituisilla tähkillä, ilman näkyvittä suojuksitta; latvatähkä lop. nuijamainen.

27. C. elongata. Pitkäpää-sara. — Tähkänä 6—12 erinäisempää,

pitkulaista tähkylää; suomut lyhempiä kun pitkulainen suipukka, molemmin puolin kehkerä ja suoninen, ulospäisehkö kota. — ♃ 7. Kost. niit. (E.—P.) Kasvaa tuppaissa monilukuisilla, pitkillä, lop. nuokkuvilla korsilla; kodat ruskeita. — C. multiculmis Ehrh.

28. C. vitilis Fr. Lettisara. — Tähkänä 3—8 erinäisempää soikeata

tähkylää; kodat liketysten, soikeita ulottavalla odalla, ulkopuolin hienolla suumalosta lähtevällä pinta-pykeellä, muuten kehkerät; sisäpuolelta m. litteitä. — ♃ 7. Kost. paik. vuorim. (T. U. Kpv. P. — Lv.) Seuraavan näköinen, mutta pienemmillä, valmiina ruskea-suomuisilla tähkylöillä, varustetut us. ½-1 tuumaisilla suojuksilla; kodat pidempi- ja ulottavampipäisiä. — C. Personii Sieb. C. Gebhardi Hop. C. canesc. β alpicola Wg.

29. C. canescens. Harmisara. — Tähkänä 3—8, harvinaisehkoa pitkulaista

tähkylää; kodat hyvin lähinäisiä, soikeita, suippoja, tylpillä, m. siteillä kulmilla, pykeettömiä, kehkeriä, m. litteällä sisäpuolella. — ♃ 5,6. β subloliacea: vähemmillä, erinäisemmillä pyöreämäisillä tähkylöillä. Kost. paik., rant. tav. (E. — Lv. — β Kv.) 2—3 vaaksan pituinen, isoissa tuppaissa; tähkä l-2-tuumainen, kellan- t. harmaanvehreä, harvoin tummempi t. suojuksilla, silloinkin ihan lyhyillä, sukamaisilla. — C. brizoides. C. curta Good. β C. lapponica Lang.

30. C. stellulata Schreh. Tähtisara. — Tähkänä 3—5, lop. palleroista

vähän erillistä tähkylää; kodat puikeita pitkäveteisellä odalla, lop. harittavia. — ♃ 6. Kost. niit. soissa tav. (E. — P.) 1-1½ vaaksan pituinen herneenkokoisilla harittavista hedelmäkodista piikillisillä tähkylöillä, 3-kantaisella korrella.

31. C. remota. Harvasara. — Tähkä useista, hyvin erinäisistä

tähkylöistä; kaikki tähkylät yksikertaisia, useammilla pitkä lehtimäinen suojus; kodat pitkän puikeita, karhealaitaisella, suomuja vähän pidemmällä odalla. — ♃ 5, 6. Leht. harv. (A.) 3 vaaksan pituinen hoikka heinäke, pitkävälisillä tähkylöillä ja 5—6 tuuman pituisilla suojuksilla.

32. C. cyperoides. Tähkäsara. — Tähkylät ryhmässä palleroisena

mykerönä, tyveltä hede-, latvemmalta emikukkahisia, pitkäveteisellä 3-lehtisellä suojuksella; kodat 2-luottisia, suikeita, soukistuvia pitkäksi, 2-päiseksi, terävä-sahaiseksi odaksi, molemmin puolin kehkeriä, sukapäisten suomuin pituisia. — ☽ 7, 8. Vetis. paik. (K.) I.ähes jalan pituinen heinäke soukilla, vaalean- vehreillä, kortta pidemmillä lehdillä, ruskeanvehreillä tähkämykeröillä.

††† Useampaa, yksineuvoista tähkää; hedetähkät latvassa, emitähkät alempana niitä. Carices veræ (Muutamiin, erittäinki a-jaossa, ilmaantuu latva- eli hedetähkään emikukkia ja sitte kotiaki latvaan; toisien päässä tavataan milloin emi-, milloin hedetähkiä.)

* Luottoja 2 (paitsi joskus 3).

a — Emitähkät 3 t. useampaa kertaa pidemmät perää, t. aivan perättöminä.

33. C. discolor Nyl. Erikarva-sara. — Latvatähkä tyveltä

hedekukkahinen, aliset (tav. 4) emitähkiä, tasasoukkia, pitkulaisia, pystyjä, pitkäperäisiä; suojukset lehtimäisiä, särmästävän korren pituisia; kodat pitkuiais-puikeita, suonettomia, soukkamaisia, lyhemmät suippoja, us. otapäisiä suomuja; lehdet litteitä. Kost. paik. (Lv.) 1-1½ jalan pituinen, vehreän-sinervä heinäke, juuret hapsimaisia, korret 3-kantaisia, varsilehdet taaskääntöisillä laidoilla, tähkäsuomut musevia, tyvekäs-suikeita, suippoja, leveällä vaalealla, us. sileäksi odaksi jatkuneella suonella.

34. C. rigida Good. Tankisara. — Emitähkät seur., soikeita t.

nuijamaisia, pitkulaisia, alinen tav. peräkäs; suojukset kaitoja ja lyhyitä omituisilla lehtikorvilla; kodat soikeita, molemmin puolin pullakan kehkeriä, ulospäisehköllä eheällä, suippoja suomuja pidemmällä kärellä; korsi epäkarhea. — ♃ 6, 7. Tunturikasvi tav. (L. Lv.) 1—2 vaaksan pituinen, taneakorsinen, pitkillä ja leveillä tiheästi kimputuilla lehdillä, suikertavasta, lehdenjäännöksistä suomuisesta juuresta. Kodille ilmautuu usein eräänlaista mustaa sientä, ja ne silloin tulevat isoiksi, palleroisiksi.

35. C. hyperborea Drcy. Turjansara. — Emitähkät lähellä tav. yksinäistä

hedetähkää, pitkulaiset t. suikeat, pystyjä, m. perättömät; suojukset kaitoja, tuskin kortta leveämmät, erityisillä lehtikorvilla; kodat pitkän-pyöreitä, soikeita, litteämäisiä, epäselvästi ulottavalla, m. ehyellä suumalolla, lyhemmät tylpäköitä suomuja; korsi sileä. — ♃ 6,7. Rant. harv. (Lv.) Jalan pituinen, korsi sileä, tuuman-pituisilla emitähkillä, leveän-puikeilla t. vastopuikeilla, päästä pyöreämäisillä, mustan-ruskeilla suomuilla.

36. C. aquatilis Wg. Vesisara. — Hedetähkiä 2 t. useampi; emitähkät

perättömiä t. lyhytperäisiä, pystyjä, liereitä, tav. latvalta paksummat; suojukset lehtimäisiä, pidemmät tähkistöä; tähkäsuomut lyhempiä kun pyöreän-soikeat, litteähköt, lyhytpäiset ehytsuumaloiset kodat; korsi nulokulmainen, sileä; lehdet kourumaisia. — ♃ 6. Rant. (E.—Lv.) Kyynäräinen, sinertävä heinäke, 2-3 tuumaisilla, tav. nuijamaisilla tähkillä; suomut ruskeita, kodat vaaleahkoita ilman näkyvittä suonitta, t. yhdellä järeämmällä ihan syrjässä.

37. C. vulgaris Fr. Pitkäsara. — Hedetähkiä 1—2; emitähkät

lähinäisehköitä, pystyjä, liereitä; suojukset lehtimäisiä, tav. tähkistöä lyhemmät erityisillä lehtikorvilla; kodat soikeita, pyöreämäisiä, kehkeriä, tav. pidemmät tylppäpäisiä suomuja; lehdet kourumaisia; korsi karhea. — ♃ 5,6. — β zonata Nyl.: kodat litteämäisiä, suonikkaita, ruskean-musevalla poikkitelaisella viivalla, selvä-otaisia; tähkät tihukukkahisia, liereitä; lehdet kaitaisia, litteitä. Kost. paik. tav. (E. — Lv. — β Lv.) Tav. 1—2 vaaksan pituinen monilukuisilla toisinnoilla, muotoontuvilla muin edellisiin muin seuraaviin.

38. C. tricostata Fr. Kolmiharju-sara. — Hedetähkiä 2 t. useampi;

emitähkät m. perättömiä, pystyjä, liereitä; suojukset tähkistön pituiset; suomut lyhemmät leveän soikeita tylppäpäisiä, kotia; kodat 3:lla kohosuonella; korsi 3-tahkoinen, karheakulmainen; lehdet venheemäiset kalvoiksi kehkeäviä. — ♃ 6. Rant. harv. (U. Kv. Lv.) Viilo- ja piukkasaran välinen muodostuma, kuitenki likempänä jälkimäistä.

39. C. acuta. Viilosara. — Hedetähkä ed.; emitähkät perättömiä t.

lyhyt-peräisiä, nuokkuvia, liereitä; kodat suikeita, molemmin puolin kehkeriä, suipohkoita; korsi 3-kantainen, karheakulmainen; lehdet ed. — ♃ 6. — β colorata: kellahtava; tähkät pystyjä, perättömiä, punervia. — γ personata Fr.: tähkät vaaleita kaitoja, veltosti nuokkuvia, 2—4 tuuman pituisia ja pidempiperäisiä; korsi m. sileä. Rant. tav. (E. — Lv. — β Lv. — γ A. U. Kv.) 3—4 vaaksan pituinen tupastava heinäke, toisinteleva sangen paljo.

40. C. prolixa Fr. Laajasara. — Emitähkiä 3—4, aliset peräkkäitä,

rippuvia, liereitä, ylisten päässä useimmiten hede- kukkia; suojukset lehdikkäitä, leveitä, kortta pidemmät; kodat limittäin, puikeita, suippo-suisia, molemmin puolin litteähköitä, kohosuonisia, lyhemmät nirkkopäisiä suomuja; korsi särmikäs; lehdet leveitä, litteitä, nuokkuvia; juuri tupastava. — ♃ 6. Rant. (U.) Tähkät veltosti nuokahtavia; suojukset lehtokorvilla; kodat nuorempana keilamaisia; suomut mustanruskeita.

41. C. turfosa Fr. Turpassara. — Hedetähkiä 1—2; emitähkät

erinäisiä, pystyjä, kaidan-liereitä; suojukset lehtimäisiä, tav. tähkistöä lyhemmät; kodat soikeita, suippoja ulottavasta suumalosta, tav. pidemmät suippoja suomuja; lehdet kaitoja, venheemäisiä, litteälaitaisia; korsi kalju t. karkeahko. — ♃ 4, 5. Soissa. (P.) 1½-2 jalan pituinen heinäke soukin lehdin ja korsin, kasvava osittain tuppaissa, osittain hajallisemmasti aaluvoiden.

42. C. cæspitosa. Mätässara. — Hedetähkä yksinäinen, lähinäisillä,

perättömillä, pystyillä pitkulaisilla emitähkillä; suojukset tav. lyhyet t. epäselviä, oramaisia; kodat soikeita, tylppäpäisiä, epäselvällä odalla tuskin ulottavasta suumalosta, ei paljon suomuja pidemmät; lehdet kaitoja, venheemäisiä uloskierteisillä laidoilla; korsi karhea. — ♃ 5,6. Kost. niit. tav. (E. — Lv.) Kasvattaa mättäitä alanko-niituille ja kukostaa varahin jo vaaksunpituisena, mutta kasvaa sitte kyynäränki pituiseksi, ehkä hoikkana ja kaitalehtisenä, 3—4:llä, korren suhteen vähäisellä, tuskin tuumanpituisella, tähkällä ylimmässä latvassa, harvoin 1 tuuman toisistaan.

43. C. stricta Good. Piukkasara. — Hedetähkiä 2 t. useampi;

emitähkät m. perättömiä, pystyjä, pitkulaisia, liereitä, suojukset tähkistöä lyhemmät; suomut lyhemmät pyöreän-soikeita, lyhytpäisiä, ehytsuumaloisia kotia; korsi 3-tahkoinen, karheakulmainen; lehdet venheemäisiä verkkomaisesti kehkeävillä tupilla. — ♃ 6. Rant. (U. H. Pe. K. — Kv.) Kyynäräinen, isoissa tuppaissa kasvava heinäke, viilosaran muotoinen, mutta eroava tiheämmillä tähkillä, litteämmillä kodilla, ja erinomattain tupilla, jotka, kun korresta vedetään, sisäpuolelta repeävät seittimäiseksi verkoksi. Toisint. ½-2 tuuman pituisilla tähkillä.

b — Emitähkäin perät puolen tähkän pituiset t. pidemmät (paitsi G. subspathacea’lla).

44. C. subspathacea Wormskj. Kotelussara. — Hedetähkä yksinäinen;

emitähkät lähinäisehköt, pitkulaisia t. tasasoukkia, pystyjä, lyhytperäisiä, väl. perättömiä; suomut tylppäpäisiä, otaisia t. odattomia, 3-suonisia, Iyhemmät pitkän-soikeata kotaa, otamaisesti pitkäveteisellä ja kolopäisellä suumalollansa; korsi kalju. — ♃ 6, 7. — β reducta Drey: suomut otapäisiä; kodat litteähköitä, suonikkaita; rönsyävä. Merenrant. (Lv.) 3—8 tuuman pituinen; tähkät ¾ tuumaisia, puolta niin pitkissä t. vieläki lyhemmissä, nuorempina suojus-sisäisissä perissä; tähkäsuomut ruskeita, selkä leveä, vehreä 3-lla kohosuonella ja kärki kuta kuinki pitkäveteinen.

45. C. salina Schk., Wg. Suolasara. — Hedetähkiä 2 t. useampi;

emitähkät suikeita, liereitä, erinäisiä, pystyjä, kaljuin peräinsä pituisia; suomut pitkällä oramaisella kärellä t. tylppäpäisiä pilkän-soikean, lyhytpäisen, kolo-suumaloisen kodan pituiset t. pidemmätki; korsi kalju. — β mutica Wg. Tähkät erinäisempiä; perät pitkäveteisiä, vähän karheahkoita; suomut odattomia t. hyvin lyhytotaisia; korsi tav. karhea, — ♃ 6, 7. Merenrant. (P. Lv.) 1—l½ vaaksan pituinen; tähkät ja perät, kumpaisetki tuuman pituisia. — C. cuspidata Wg. C. halophila Ands.

46. C. spiculosa Fr. Tähkylä-sara. — Emitähkiä 2—4 pystyillä

pitkäveteisillä perillä, tyveltä harsukukkahisia, liereitä; suojukset lehtimäisiä, korvakantaisesti sepiviä, ei pidemmät tav. 2 hedekukkaa; kodat pitkänpuikeita, tyveltä hienosuonisia, litteämäisiä, puolta lyhemmät puikeita, tumman-ruskeita, sahakärkisiä suomuja. Merenrant. harv. (Lv.) 1—1½ jalan pituinen korsi, tyveltä särmikäs hapsiksi jakauvain ruosteenhohtavain tuppien sisässä, ylempää karhea; perät sileitä; emitähkät tyveltä soukempia, 1—1½ tuuman pituisia ja levyisiä; kodat leveämmät suomua; juuri tupastapa.

47. C. maritima Müll. Merisara. — Hedetähkiä 2 t. useampi; emitähkät

pitkäperäisiä, lop. rippuvia, liereitä; tähkäsuomut typäkästi muuttuvia karheaksi suaksi, paljon pidemmäksi kun itse suomut sekä vastopuikea, epäsuorinen kota. — ♃ 6. Kivisillä merenrant. harv. (Pep. Lv.) 1—1½ jalan pituinen vaalea-tähkäinen heinäke, pian varisevilla, 2—3 kerroin suomujen sukaa lyhemmillä kodilla.

** Luotteja 3 (paitsi C. paludosa’lla). a — Hedetähkä yksinäinen, tav. emikukkia latvassa.

48. C. Buxbaumii Wg. Luhtasara. — Tähkät m. perättömiä, erinäisehköitä,

pystyjä, pitkulaisia — vastopuikeita, otakärkisillä suomuilla; kodat pitkän-soikeita, tylppäpäisiä, suonisia, hienosti karhea-pilkkuisia; luotteja 3. — ♃ 6. Vet. niit. (E. — Lv.) 2—3 vaaksan pituinen lyhyt- ja paksu- tähkäinen. Eräällä toisinnolla on runsaan tuuman pituisia liereitä tähkiä.

49. C. alpina Sv. Tuuturisara. — Tähkät soikeita ryhmin latvassa

perättöminä t. lyhytperäisinä, palleroisia t. pitkulaisehkoita; kodat soikeita, suippoja, hienosti karheapilkkuisia; luottoja 3; korsi pysty, hoikka, ylempää tav. karkeahko. — ♃ 6. Tunturitien. (Lv.) Korsi 1—2 vaaksan pituinen, 2—3 ei paljon hernettä isompaa tähkää ryhmin latvassa; suomut mustia. — C. Vahlii Schk.

50. C. atrata. Mustasara. — Tähkät peräkkäitä, lähinäisiä, suikeita,

tav. nuokkuvia, suipposuomuisia; kodat soikeita, tylppäpäisiä, lyhytkärkisiä, hienosti karheapilkkuisia; luotteja 3; korsi ylempää karhea. — ♃ 6, 7. Tunturikasvi. (L. Lv.) Jalanpituinen, leveälehtinen heinäke isohkoilla, mustasuomuisilla, lop. painosta nuokkuvilla latva- tähkillä. Toisintelee soukemmilla korrella ja lehdillä, pystyisellä tähkällä, jotenkin edellisen muotoisena.

b — Hedetähkä yksinäinen, ainoasti hedekukkahinen; kodat lienteitä.

51. C. globularis. Pallosara. — Emitähkät erinäiset, perättömiä,

puikeita; suojukset kaitoja, lehtimäisiä, pitkiä, sepokantaisia; kodat puikeita, suippoja, höyteitä, suomuja pidemmät; korsi hoikka, hyvin soukilla lehdillä. — ♃ 6. Kost. ja mättäisissä mets. (E. — L.) 2—3 vaaksan pituinen, hieno, hinterä ja pehmeä heinäke; korren kannassa pitkällen ylös vaalean-ruskeita suomuja; alimmainen suojuslehti aina tähkäänsä pidempi, tav. useinki kerroin. — C. tomentosa Fl. D.

52. C. pilulifera. Virnasara. — Emitähkät lähinäisehköitä, perättömiä,

palleroisia; suojukset tupettomia, m. ominaisia, alimmainen vähän pidempi tähkää; kodat palleroisia, suippoja, lieminkäisiä, otapäisten suomujen pituisia. — ♃ 6. Kivisissä mäkimaissa. (A. — U.H.) Korsi kaareva; emitähkät hernetten kokoisia. — C. filiformis Fl. D. C. Oederi Retz ed. 1.

53. C. ericetorum Poll. Kanervisara. — Emitähkät lähinäisiä,

perättömiä, pitkulaisen pyöreämäisiä, suomumaisilla t. vähän orakärkisillä, m. tupettomilla suojuksilla; suomut pyöreämäisillä kalvolaitaisilla latvoilla, liereän, vastopuikean, höyteän kodan pituisia. — ♃ 5. Mäkimaissa tav. (E. — P. Lv.) Tähkät tumpuroita, hedetähkä m. nuijamainen; suojukset hyvin lyhyillä, väl. epäselvillä mustilla tupilla kannassa; tähkäsuomut tav. hienosti karvalaitaisia. — C. ciliata Willd.

54. C. praecox Jacq. Kevätsara. — Emitähkät lähinäisehköitä,

lyhytperäisiä, pitkulaisia; suojukset oramaisia, tav. lyhyt-tuppisia; suomut suippoja, m. palleromaisen, suippomaisen, höyteän kodan pituisia. — ♃ 5. Mäkimaissa (A. T.) Tähkät vaalean-ruskeita otapäisillä suomuilla.

55. C. montana. Vuorisara. — Emitähkät lähinäisiä, puikeita; suojukset

ominaisia, molemmin puolin laajentuneella kalvomaisella kannalla; kodat kaidemmasta pohjasta lähtien vastopuikeita suippoja, 3-kantaisia, höyteitä. — ♃ 3. Leht. (A.) Vaaksan pituinen, pehmeä heinäke, tumpuroilla, kiiltävillä suomuilla korren tyvessä; tähkät mustia. — C. collina Willd.

56. C. ornithopoda Willd. Räpylä-sara. — Emitähkät hedetähkän

ylittäviä, lähinäisiä, tähkäsisäisillä perillä, harvakukkaisia: kodat vastopuikeita, 3-kantaisia, suippoja, hienokarvaisia, suipohkoita suomuja pidemmät; korren tupet lehdestymättömiä t. sukamaisella lehdeksellä. — ♃ 5. Kost. niit. vuorten alla, harv. (A.) Tähkät vaalean-värisiä, tuskin ½ tuuman pituisia, 3—6 kiikkahisia; korsitupet m. vehreitä, lyhyellä sukamaisella lehden-aiheella. — C. pedata All. C. digitata β Wg. Gottl. Fl.

57. C. digitata. Sormisara. — Emitähkät cd.; pidempi-peräiset

lehdestymättömiä suojustuppia, tasasoukkia, monikukkahisia; kodat ed., typäkkäin suomujen pituisia; korren tupet ed. — ♃ 6. Varjoisissa mäissä (E. — P.) Emitähkät tuuman pituisia mustia, 7-10-kukallisia; korren tyvessä ruskeita lehtituppia.

c — Hedetähkä yksinäinen, ainoasti hedekukallinen; emitähkät pystyjä; kodat kaljuja. (Suojukset tupellisia).

58. C. livida Willd. Vaalea-sara. — Emitähkät pitkäveteisellä perällä,

pystyjä, pitkulaisia, harvakukkahisia; suojukset soukkia, tupellisia, alimmainen epämääräisesti tähkät ylittävä; kodat pitkänpyöreitä, molemmin puolin kehkerämäisiä, hienopilkkuisia, vaalean-harmaita, epä-otaisia, m. tylppäpäisiä, pidemmät pyöreähköitä, tylppiä suomuja; lehdet pystyjä, sinivehreitä, soukkia. — ♃ 6, 7. Liejusoissa, harv. (Pe. L.) Jalan pituinen tankea- ja kaljukorsinen heinäke; emitähkät noin 7-kukkaisia; suomut vehreitä, laidalla musevia; kodat vehreän-sinerviä. — C. limosa livida Wg.W. A.H.

59. C. sparsiflora Steud. Harsosara. — Emitähkät liereitä, muuten kuin

ed.; suojukset lyhyitä isoilla laajenneilla, väl. tähkän pituisilla tupilla; kodat pitkänpuikeita, suonettomia, kehkerästi 3-kantaisia, otapäisiksi soukistuvia, pidemmät puikeita, tumpuroita, tylpähköitä suomuja; lehdet mustanvehreitä, litteitä. — ♃ 6.— β borealis Fr. hedetähkä tav. suorakulmaisesti alaspäinen; kodat lyhempi- ja suorempi-otaisia. Kost. mets. (E.— Lv. — β P) Seuraavasta eroava pidemmällä ja hoikemmalla korrellaan, vähän leveämmillä ja pidemmillä lehdiltään, suipommalla ja kulmikkaammalla kodilla. — C. vaginata Tausch. C. panicea β sparsiflora Wg.

60. C. panicea. Vehnäsara. — Emitähkät erinäisiä, harvaltaan

monikukallisia, ulottavilla perillä; suojukset litteitä ja lyhyitä, pitkähkö-tuppisia; kodat pulleita, m. palleroisia t. pitkänpyöreähköitä, lyhyellä, ulospäisellä, viistetyllä, vaikka ehyellä kärellä; lehdet ja tylppäkulmainen kalju korsi sinivehreitä. — ♃ 6. — β sublivida Hn. lehdet ja suojukset kahta kaidemmat, jälkimäiset 2—3 kertaa pidemmät kun tähkäperä; tähkät ja kodat kahta vähemmät. Kosteilla niit. tav. (A. — K.H Pe. L. — β Kp.) Sinisen voivahko, jalan pituinen heinäke, kodat pyöreämäisiä t. pitkänpuikeita ilman selvättä kärettä.

61. C. pedata Wg. Varvassara. — Emitähkät lähinäisiä, lyhytperäisiä,

harvaltaan 3—6-kukallisia, lyhyin oramaisin, tupettomin suojuksin; kodat m. palleroisia, kärekkäitä, halkoisella suumalolla. — ♃ 6, 7. Tunturikasvi (Lv.) 1—3 tuuman pituinen heinäke, 2—3 linjan pituisilla, m. tasasoukilla pystynäisillä tähkillä, helposti varisevin suomuin ja kodin.

62. C. Oederi Ehrh. Ryhmysara. — Emitähkät lähinäisiä, pyöreämäisiä

— pitkulaisia; suojukset litteitä, lehtimäisiä, hedetähkää pidemmät; kodat harittavia, vastopuikeita, lyhyellä otamaisella suoralla kärellä; lehtilaidat litteitä t. koveroita. — ♃ 6. Merenrant. ja soissa (E.—Pe. Lv.) Tav. matala, multa väl. pitkä kuin seur., ehkä tähkät vähempiä, väl. ei paljon isommat hernettä, lop. m. keltaisia; hedetähkä tav. näkyvästi perätön. — C. divisa Fl.D. C. demissa ib. C. flava var. Beurl.

63. C. flava. Keltasara. — Emitähkät lähinäisiä, soikeita,

tähkäsisäisillä perillä; suojukset ed.; kodat vastopuikeita oramaisin, alaskaarevin odin; lehdet venheemäisiä, uloskääntöisillä laidoilla; korsi 3-tahkoinen. — ♃ 6. Suoniit. tav. (E. — P. Lv.) Kellanvehreä heinäke, 8—12 tuumaisella korrella, lop. m. keltaisilla tähkillä, hedetähkä tav. perätön t. lyhytperäinen. Sekä tällä että edellisellä lajilla on toisinto acrogyna emikukilla hedetähkän latvassa.

d — Hedetähkä yksinäinen, ainoasti hede-kukallinen; emi- tähkät lop. rippuvia; suojukset hyvin lyhyillä, ruskea-, t. musta-laitaisilla tupilla. (Kodat kaljuja.)

64. C. irrigua Sm. Kastisara. — Kodat kehkerämäisiä, tav. lyhemmät

suomujen pitkäveteistä kärkeä; lehdet litteitä, selvän- vehreitä, 2—3 kertaa leveämmät 3-tahkoista karheata kortta; muuten kuin seur. — ♃ 6. Soissa ja vet. niit. (E. — Lv.) Tuskin eroava seuraavasta muulla kuin lehdillään; tähkäsuomut tav. tumpurammat ja hedelmäkotaa pidemmät.

65. C. limosa. Liejusara. — Emitähkät m. suikeita, tiheäkukkaisia;

suojukset kaitalehtisiä, hyvin lyhyt-tuppisia; suomut vähän soukempia kun soikea, tylppäpäinen, litteämäinen kota; lehdet venheemäisiä, sinertäviä, kaitoja, tuskin kahta leveämmät kun 3-tahkoinen karhea korsi. — ♃ 6, 7. Vetelissä soissa (E. — L.) 8—12 tuumainen heinäke, 1/2—3/4 linjan levyisillä, vekreän-hallavilla lehdillä; tähkäsuomut ruskeita vaaleansinisillä kodilla.

66. C. rariflora Sm. Kaihosara. — Emitähkät pitkulaisia, harva- ja

harsukukkaisia; suojukset lyhyitä, m. oramaisia, 3 kertaa laajuuttansa pidemmillä tupilla; suomut tylppäisiä, isoja, soikean tylppäpäisen kodan verhovia; korsi tylppäkulmainen, kalju. — ♃ 6, 7. Tunturisoissa ja nevaisissa merenrant. (Kv. L.) Vaaksan pituinen, vähemmillä, tav. 6-kukallisilla tähkillä kun edell., suomut tumpuroita. — C. limosa β Wg.

e — Hedetähkät useampia; kodat lienteitä.

67. C. hirta. Kalsusara. — Emitähkät suikeamaisia, liereitä, pystyjä,

hyvin erinäisiä, peräkkäitä, aliset pitkätuppisia; kodat puikeita, suippoisia, syvähalkoisella, 2-kärkisellä suumalolla, karvaisia; lehdet litteitä, venheemäisiä. — ♃ 6. Savi- ja santa-maassa (A. — K.) Toisint. 1—3 vaaksan pituisena, pitkäsuikeroisella juurakolla ja usein korvaisilla lehdillä, varsinki tupella.

68. C. filiformis. Rihmasara. — Emitähkät suikeamaisia, liereitä,

pystyjä; kodat puikeita, suippoisia, haarapäisellä suumalolla, lienteitä; korsi hapsimainen, hyvin tylppäkulmainen; ne m. tupettomat suojukset ja lehdet kourumaisia, hapsimaisia. — ♃ 6, 7. Rant., suoniit. (E. — P.) Kyynäräinen, hapsimainen, tupastava heinäke päälle tuuman pituisilla ruskeilla tähkillä. — C. lasio- carpa Ehrh.

f — Hedetähkiä tav. useampi kun yksi; kodat kaljuja,

69. C. ampullacea Good. Pullosara. — Emitähkät liereitä, aliset

peräkkäitä; suojukset lehtimäisiä; suomut ominaisia; kodat m. palleroisia, pullakat, odalla ja haarapäisellä suumalolla; korsi tylppäkulmainen, sileä; lehdet kourumaisia. — ♃ 6 — β. rotundata Wg. tähkät pitkulaisia, pystyjä, m. perättömiä; suojukset soukkia; suomut leveämpiä; kota lyhyt-otainen syväkoloisella suumalolla. Rant. (E. — Lv.) — β L. (Lv.) Eroava seur. lajista sileällä korrelta, kourumaisilta lehdiltä ja odaksi typistyneeltä kodalta.

70. C. vesicaria. Lapinsara. — Emitähkät liereitä, aliset peräkkäitä;

suojukset lehtimäisiä; suomut suippoja, lyhemmät kun puikean pullakka, vähitellen lyhyeksi odaksi soukkeneva harva- suoninen kota; suumalo 2-kärkinen; korsi ohutsärmäisesti 3- tahkoinen; lehdet venheemäisiä. — ♃ 6. — β virens Nyl. mustanvehreä ruskeanmusevilla kodilla; suomut musevia, tylppiä. — γ pulla Good. tähkät puikeita; kodat 2—3-luottisia, limittäisiä; suomut tylpäköitä, tumpuria. Vet. paik. tav. (E. — P. Lv. — β ja γ Lv.) Iso, leveälehtinen heinäke; hedelmäkodat vehreitä, lop. vaaleanruskeita, tunturitienoissa β ja γ:llä mustempia.

Muist. Lappalaiset pitävät pehmeäksi muokattuna pakkaista vastaan kengissä; se heillä sukkaa onki.

71. C. laevirostris Fr. Otasara. — Emitähkät ja suojukset ed.; suomut

suikeita; kodat m. palleroisia, hyvin pullakat, äkisti soukkenevia pitkäveteiseksi odaksi, syvällä haarapäisellä suumalolla; korsi ylempänä karheakulmainen; lehdet venheemäisiä. — ♃ 6. Vet. rant. harv. (S. K. — Kv.) Isoimpia saraheiniä, ½ tuuman levyisillä m. litteillä lehdillä, paksuilla emitähkillä; kodat isoja, ohuita, rokkomaisia, m. kätkien ne kaidat suomut, joilla usein on pari hienoa sukaa päässä. — C. ampull. v. robusta Weinm. C. bullata v. laevirostris Fr. Mant. 2. C. rhyncophysa Mey.

72. C. paludosa Good. Suosara. — Emitähkät liereitä, aliset

lyhytperäisiä; suojukset lehtimäisiä, tupettomia; suomut orakärkisiä, m. lyhemmät soikeita, lyhyt-otaisia, isosuonisia kotia; suumalo haarapäinen; korsi särmikkäästi 3-tahkoinen; lehdet venheemäisiä. — ♃ 6. Vet. paik. harv. (Ke.) 3—4 jalan pituinen, sinivehreä, ikään kuin iso C. acuta; lehtitupet kehkeäviä seittimäisiksi hapsiksi, kun korresta vedetään. — C. acutiformis Ehrh.

73. C. riparia Curt. Rantasara. — Emitähkät peräkkäitä, liereitä;

suojukset leveälehtisiä; suomut orakärkisiä, tav. pidemmät puikeata lyhytkärkistä tiheäsuonista kotaa, jonka suumalo haarapäinen; korsi 3-tahkoinen; lehdet venheemäisiä. — ♃ 6. Rant. harv. (T.U.H.) Isoin kaikista Pohjan saralajeista. — C. crassa Ehrh.

g — Hedetähkä yksinäinen, ainoasti hedekukilla (paitsi C. fuligin.); emitähkät lop. nuokkuvia t. rippuvia; suojukset vehreillä tupilla. (Kodat kaljuja).

74. C. ustulata Wg. Palosara. — Emitähkät lähinäisiä, m. soikeita,

rippuvia, tiheäkukkaisia; suojukset m. oramaisia, harv. tuppoa pidemmät; kodat pitkulaisia, suippoja, litteämäisiä, kolo- päisellä suumalolla. — ♃ 7. Tunturikasvi (Lv) Tähkät ½ tuuman pituisia; suomut ja kodat tumpuroita, jälkimäiset vaaleammilla kulmilla. Hedetähkissä harv. emikukkia. — C. atrata L. Herb.

75. C. laxa Wg. Ventosara. — Emitähkät erinäisiä, kaltaisen suikeita,

tiheäkukkaisia; suojukset lehtimäisiä, pitkätuppisia; suomut tylppäpäisiä, hedelmäkodan pituisia; kodat pitkulaisia, tylppäpäisiä, ulottavalla, m. eheällä suumalolla. — ♃ 7, 8. Vetel. soissa tunturitien. harv. (L.) 1—1½ vaaksan pituinen ja hentoinen heinäke varsin kaitalehtinen; hyvin C. limosa’n kaltainen, mutta suojukset ¾ tuuman pituisia ja korsi kaarimaisesti lenko.

76. C. pallescens. Kalpea-sara. — Emitähkät erinäisiä, pitkulaisia

tiheäkukkaisia, lop. nuokkuvia, hyvin lyhyt-tuppisilla suojuksilla ja nirkoilla suomuilla; kodat liereitä, vastopuikeita, tylppäpäisiä, chytsuumaloisia. — ♃ 6. Niit. tav. (E. — P.) Lehdet hienokarvaisia; tähkät vehreitä, lop, ruskeamaisia.

77. C. fuliginosa Hop. Nokisara. — Hedetähkä emikukilla latvassa;

emitähkät lähinäisiä, tyvekäs-suikeita, rippuvia, tihukukkaisia, alinen usein pitkältä erinänsä; suojukset m. oramaisia, harv. tuppea pidemmät; kodat m. suikeita ja kulmikkaita, pitkällä otamaisella, laidalta karheasahaisella kärellä; suumalo 2- hampainen. — ♃ 7. Tunturikasvi, harv. (L.) Palosaran muotoinen, mutta kaidemmilla ja vaaleammilla tähkillä, joista ylimmäinen m. aina yksikotinen. Korret kovin tupastavia, alaskaarevilla lehdillä, m. kaikki juuressa. — C. frigida Wg. Fl. Sv. C. frig. β Hübn.

78. C. capillaris. Hiirensara. — Emitähkät erinäisehköitä, tasasoukkia,

harvasti 6—10 kukkaisia, nuokkuvia t. rippuvia pitkissä perissä; suojukset kaitoja, pitkätuppisia; suomut tylppäpäisiä, lop. varisevia; kodat soikeita, epäselvästi 3-kulmaisia, oramaisella päällä, epäselvästi 2—3-liuskaisella suumalolla. — ♃ 6. Kost. niit. (A. K. P. — Lv.) Nuorempana vaaksan-pituinen, hoikka lieinäke, ½ tuuman pituisilla vehreillä tähkillä ja vaikeahkoilla suomuilla.

79. C. pseudocyperus. Lehtisara. — Emitähkät liereitä, tiheä-

kukkaisia, rippuvia, piikilliset harittavista t. alaspäisistä, puikeista, pitkä-otaisista, suonisista kodista; suumalo 2-kärkinen; suomut oramaisia; suojukset lehtimäisiä hyvin lyhyttuppisia. — ♃ 6, 7. Rant. soissa (A. — Ke. H.) Iso leveälehtinen heinäke, usein 2 tuuman pituisilla vehreillä tähkillä.

Muist. Sopisi viljennettää suoniituissa.

2 parvi. Scirpeæ.

37. ERIOPHORUM. Niittuvilla.

† Tähkä aina yksinäinen.

1. E. russeolum Fr. Ruseva niittuvilla. — Tähkä pitkulainen, suomut

ainoasti laidalta läpihohtavia, lyhytkärkisiä; ponnet tasasoukkia; korret enimm. yksinäisiä, suikertavin aaluvin. — ♃ 5, 6. Soissa tunturitien. (L. Lv.) Tähkä lähes tuuman pituinen punertavalla t. ruskean-kellervällä villalla ja mustanharmailla suomuilla. — E. Chamissonis Mey.

2. E. capitatum Host. Töppypää niittuvilla. — Tähkä palleromainen,

suomut suippoja, aliset 1—3 paljon isompia, suojusmaisia; ponnet pitkulaisia; korret ed. — ♃ 5,6. Tunturitien. (P. — Lv.) Tähkä nuorempana puikeamainen, mustanruskea valkealla t. hiukan punertavalla villalla. — Scheuchzeri Hop.

3. E. vaginatum. Tupikas niittuvilla. — Tähkä puikea, kalvomaisilla

läpihohtavilla, orakärkisillä, m. tasamukaisilla suomuilla; ponnet tasasoukkia; korret tupastavia, hapsisella juurella. — ♃ 4, 5. Korpisoissa, tav. (E. — L.) Tähkä tav. tuuman pituinen mustanharmailla suomuilla ja valkealla villalla; korsi tupilla, joista vaan juurelliset ovat lehdestäviä. — E. emspitosum Host.

†† Useammalla tähkällä.

4. E. gracile Koch. Suikela niittuvilla. — Tähkäperät karheahkoita;

lehdet 3-kantaisia, lyhemmät korren nivelvälejä. — ♃ 6. Suoniit. (E — P.) Paljon hentoisempi seuraavia lajeja, ja vähemmillä sekä vehreämäisemmillä tähkillä. — E. triquetrum Hoppe.

5. E. latifolium Hop. Litteälehtinen niittuvilla. — Tähkäperät

karheita; lehdet litteämäisiä, suikulaisia, yliset lyhempiä kun korren nivelvälit. — ♃ 6. Suoniit. (A. — K. H. P.) Pidempi ja puhdas-vehreämpi kasvi, lyhemmillä ja leveämmillä lehdillä kun seuraava. — E. polystachion β L. E. pubescens Sm.

6. E. angustifolium Roth. Oralehtinen niittuvilla. — Tähkä- perät

kaljuja; lehdet kaitaisia venheemäisiä, tav. pidemmät korren nivelvälejä. — ♃ 5,6. Suoniit. tav. (E. — L.) Toisintelee kaidemmin ja leveämmin lehdin, useammalla ja harvemmalla, hamalla yksinäiselläki tähkällä.

Muist. Karja alkukeväällä syöpi jotenki mieluisesti, mutta ei niin pitkemmälle kesää. Villaa taidetaan käyttää topingiksi ja muun villan seassa langaksiki kehrätä; kelpoa myös kynttilän sydämmiksi. E. polystachion Sv. B. E. pubescens Sm.

38. TRICHOPHORUM Pers. Suovilla.

1. T. alpinum Pers. Soikkopää-suovilla. — Tähkä pitkulainen;

kehäsukaset hapsimaisia, lop. monin kerroin tähkää pidemmät; korsi 3-kaulainen, karhea. — ♃ 6, 7. Suoniit. (E. — L.) Tähkä täysikasvaneitten karvojen kera yhteensä m. tuuman pituinen, muodollaan kuin pieni Eriophorum. — Eriophorum. Limnochloa Drey.

2. T. caespitosum Hn. Tupastava suovilla. — Tähkä puikea; kehäsukaset

pähkylää pidemmät, mutta lyhemmät tähkää; korsi liereä, sileä. — ♃ 6, 7. Soissa (U. K. — P. — Lv.) Tähkä nuorempana m. pitkulainen, kypsänä usein palleroinen. — Scirpus. Limnochloa Reich.

HELÆOCHARIS RBr. Luikka.

† Luotteja 3; pähkylä 3-kantainen t. liereä.

1. H. acicularis Br. Jouhiluikka. — Tähkä puikea t. pitkulainen,

isommilla ulkosuomuilla; pähkylä m. liereä, kohokulmainen ja puikealla lisäkkeellä; korsi jouhimainen, kulmikas; juuri tupastava ja suikertava. — ʘ 5—8. Rant. tav. (E. — P.) 1—3 tuuman pituinen, m. hapsimainen. — Scirpus.

†† Luotteja 2; pähkylä virnamaisesti litteä.

2. H. uniglumis Link. Rutaluikka. — Tähkä pitkulainen pitkänpuikeilla

suomuilla, alimmainen suomu tyhjä, kehtova koko tähkäpohjan; pähkylät puikealla lisäkkeellä; juurakko suikertava. - ♃ 5, 6. Vet. rant. tav. (A. — K. St. — P.) Tav. vähempi seuraavaa lajia; tähkä musevan-ruskea. — Scirpus.

3. H. palustris Br. Suoluikka. — Tähkä suomuineen ed.; alimmaiset

1—2 suomua lyhempiä ja neuvottomia; pähkylän lisäke ja juurakko ed. — ♃ 5,6. Vet. rant. tav. (E. — P.) Toisint. vaaksan pituisesta kyynäräiseen, 2 alimpaa tähkäsuomua vastakkaista ja yhtyneinä tähkäpohjan kehtovia. — Scirpus.

40. SCIRPUS. Kaisla.

† Korsi haaraton, yksi ainoa tähkä latvassa: Limnochloa Reich.

1. S. pauciflorus Lightf. Korpikaisla. — Tähkä puikea, ulkosuomut

isompia, yli puolen tähkän pituisia; luottoja 3; korsi paljas, selvällä, typäkällä, lehdestymättömällä tupella tyvessä. — ♃ 6, 7. Kost. rant. (U. K. — L.) 2—6 tuuman pituinen. — S. Bæothryon Ehrh.

†† Korsi haaraton usealla tähkällä ryhmässä.

* Tähkät viuhkottain ryhmissä.

2. S. lacustris. Järvikaisla. — Tähkät puikeita, ryhmistyneitä,

peräkkäitä ja perättömiä; tähkäsuomut kolopäisiä, odaksi ulottavalla selkäsuonella; korsi liereä, tupettavilla suomuilla ja lehdenaiheilla tyvessä. — ♃ 7. — β glaucus: hentoisempi ja sinivehreämpi, useammin 2-luottinen. Järvenrant. vedessä, tav. (E. — P.) 2-kyynäräinen ja sitäki pidempi; β tav. vähempi, musevampi ja pienemmillä tähkäryhmillä: S. glaucus Sm. S. Tabernæmontani Gmel.

Muist. Käyt. katon-katteeksi ja leikataan syksyisin karjanruuaksi. Kun se keskikesän aikana kootaan, hyvin kuivataan, varotaan sannasta ja tungetaan sitävarten tehtyihin rautatorviin sydeksi poltettaa, saadaan siitä niinhyvin maalareille kuin kirjanpainajille soveliasta mustetta. — Koreja, mattoja, uittimia taidetaan siitä myös tehdä.

3. S. maritimus. Merikaisla. — Tähkät puikeita ryhmissä, muin

yhteisillä perillä, muin ilman; tähkäsuomut 3-otaisia; korsi lehtinen, 3-tahkoinen, särmikäs. — ♃ 7. Merenrant. vedessä (A. — U. Pe.) Kyynäräinen, suikertavalla, tav. mukulaisella juurakolla.

Muist. Juuret leivän-aineeksi katovuosina soveliaat.

4. S. sylvaticus. Arokaisla. — Kukkaviuhko monikertainen ryhmätyöstä

tähkistä peräkkäissä mykeröissä; korsi pysty, lehtinen, tylppämäisesti 3-kulmainen. — ♃ 7. Vet. niit., ojissa (E. — P.) Kyynäräinen isolla, hajallisella viuhkolla; lehdet m. sormenlevyisiä.

Muist. On hyvä viljennettää alanko-paikoissa karjanruuaksi.

** Tähkät toiskertaisena 2-tahkoisena yhteisenä tähkänä: Blysmus Panz.

5. S. rufus Schrad. Rusokaisla. — Tähkiä 3—8, harvakukkaisia; pähkylät

pitkulaisia, suippoja; su'at ylhäältä karheita, välistä puuttuvia; lehdet liereitä, päältä venheemäisiä. — ♃ 6, 7. Merenrant. harv. (T. — Ke. Lv.) Tähkä punaruskea; juuri suikertava. — Scænus Huds. Blysmus Panz.

6. S. compressus Pers. Sarakaisla. — Tähkiä 8, t. useampi,

monikukkaisia; pähkylät leveän-soikeita, otamaisella päällä; kehäsu'at karheita alaspäisillä piikeillä; lehdet litteitä, vähän venheemäisiä. — ♃ 6. Kost., heinäisissä paik. (A.) Tähkät ruskeita. — Schænus compressus. Carex uliginosa. Blysmus Panz.

41. RHYNCHOSPORA M. Vahl. Piirtoheinä.

1. R. fusca RS. Ruskea piirtoheinä. — Röyhy paljon varusta lyhempi;

kehäsu’at karheita ylöspäisistä piikeistä; lehdet kaitoja, koulumaisia. — ♃ 6. Soissa, harv. (K.) Tähkät ruosteenkarvaisia. — Schænus. R. alba β Vahl.

2. R. alba Vahl. Valkea piirtoheinä. — Tähkäröyhy ei paljon varusta

lyhempi; su'at karheita alaspäisistä piikeistä; lehdet kaitoja, venheemäisiä; korsi 3-kantainen. — ♃ 6. Soissa (A. — K. H. Pe. Kv.) Tähkät nuorempina valkeita, vanhempina ruskeamaisia. — Schænus.

3 heimo. TYPHACEÆ.

42. SPARGANIUM. Palpakko.

† Lehdet kantaan saakka litteitä.

1. S. minimum Fr. Vähäpalpakko. — Tähkävarsi yhtenäinen, aliset

2—3 emitähkää peräkkäitä, yliset erinäisiä, perättömiä, hedetähkä yksinäinen latvassa; hedelmät perättömiä tylppäpäisiä, m. odattomia; lehdet muin lyhempiä, pystyjä, muin pidempiä ja laiehtivia. — ♃ 7, 8. Järvenrant., matalassa ved. tav. (A. — K. H. St. — P.) — S. natans Læst.

2. S. natans. Näkinpalpakko. — Tähkävarsi vähän haarova; kaikki

emitähkät erinäisiä, perättömiä (paitsi 1—2 alimmaista); hedetähkät latvassa monilukuiset (4—12); hedelmät selväperäisiä, hyvin pitkä-otaisia; lehdet hyvin pitkiä, heinämäisiä, laiehtivia. - ♃ 7. Järv. ja vesiperä-soissa (T. — K. H. S.) Lehdet syvemmissä vesissä usein monen kyynärän pituisia, 1—2 linjan levyisiä. — S. affine Schnitzl. (kurtistunut).

†† - Lehdet kannalta 3-tahkoisia.

3. S. simplex Huds. Suorapalpakko. — Tähkävarsi haaraton, alempana

yksinäisillä, peräkkäillä emitähkillä ja 3—6:lla hede- tähkällä latvassa; hedelmät typäkästi soukkenevia odaksi. — ♃ 7. — β boreale Læst. lehdet pitkulaisia, laiehtivia; hedetähkät monasti useampia. — γ fluitans (Fr.) hedetähkä tav. yksinäinen latvassa; hedelmä vähittäin odaksi soukkeneva; varsi tanea, koheneva; lehdet leveitä, pystyjä, velttoja t. laiehtivia. Ves. γ korpisoissa, harv. (E. — P. — β P. — γ U. Pe.) — S. erectum β. S. erectum Wg. γ S. glomeratum Læst. ja Beurl.

4. S. ramosum Huds. Haarapalpakko. — Tähkävarsi haarova; haaroissa

perättömiä emitähkiä alempana, ja monilukuisia hedetähkiä latvassa; lehdet kannalta 3-teräisiä. — ♃ 7. Vesikaivannoissa (E. — P.) Isompi kun ed. — S. erectum α.

43. TYPHA. Osmankäämi.

1. T. angustifolia. Vähä osmankäämi. — Tähkät erinäisiä; lehdet

soukkia, miekkamaisia, vähän kouruisia, korren pituisia. — ♃ 7. Vedessä (A. U. H.) 4—5 jalan pituinen vesiheinä, lehdet 2—3 linjan levyisiä, tähkäin väliä tav. 1—2 tuumaa.

Muist. Haivenia käyt, topingiksi. Astiamiehille kelpaa lehdet saumain tivistämiseksi. Myös mattoja, sideköysiä j.n.e. saadaan niistä.

2. T. latifolia. Iso osmankäämi. — Hede- ja emitähkä lähinäisiä;

lehdet leveän miekkamaisia, korren pituisia. — ♃ 7. Vedessä (A. — K. Pe.) Edellisen pituinen, tuuman levyisin littein lehdin; tähkä kahta paksumpi kun edellisellä. Muist. Sama hyöty k. ed.

4 heimo. POTAMOGETONEÆ.

1 parvi. Zostereæ.

44. ZOSTERA. Ajokas.

1. Z. angustifolia Horn. Vähä-ajokas. — Lehdet epäselvillä

sivusuonilla; kotelon kielet pyöreämäisiä päästä; muuten k. seur. — ♃ 7. Vedessä (U.) Vähempi k. seur.; noin linjan levyisillä lehdillä. — marina fl Fl. D.

2. Z. marina. Iso-ajokas. — Lehdet selvästi monisuonisia, tasasoukan

kotelon levyisiä; kotelon kumpiki kieli ylempää typäkkä; pähkylät selväjuomuisia. — ♃ 7. Meressä, tav. (Lv) Lehdet pitkiä, heinämäisiä, noin 2 linjan levyisiä.

2 parvi. Potameæ.

45. ZANNICHELLIA. Haura.

1. Z. pedicellata Fr. Merihaura. — Pähkylät lyhytperäisessä sarjassa,

selväperykkäisiä, selkä kalvomainen, hampainen; vartalo m. pähkylän pituinen. — ʘ 6, 7. Meressä, harv. (T. U. P.) Pähkylät tunnettavina jotenki pitkistä peristänsä ja vartaloistansa. — Z. pedunculata Reich. Z. palustris β pedic. Wp.

2. Z. polycarpa Nolte. Rantahaura. — Pähkylät perättömiä,

epähampaisella selällä; vartalo puolta pähkylää lyhempi. — ʘ 6, 7. Matalassa ved., tav. meressä t. sen tien. (T. — Ke. St. Pe.) Vähemmillä pähkylöillä, k.ed., lyhemmällä vartalolla. — Z. palustris.

46. RUPPIA. Lima.

1. R. maritima. Isompi lima. — Ponnet pitkulaisia; pähkylät puikeita,

ei paljon kalttoja. — ♃ 7, 8. Meressä (U.) Tämä ja seuraava laji ovat näköään kuin hapsivita jouhimaisilla lehdillä. Syvemmässä vedessä pidentyy tähkäperä pinnalle, mutta vetäyy hedelmän joutuessa kierteisesti kokoon. — R. spiralis L. Herb.

2. R. rostellata Koch. Vähempi lima. — Ponnet pyöreämäisiä; pähkylät

kannalta kupuroita, typi soukkenevia hyvin kalttopäiseksi. — ♃ 7, 8. Meressä (U.) Hiukan vähempi edellistä; pähkylät soukempia ja kaltompia. — II. maritima γ Hn. Ed. 3.

47. POTAMOGETON. Vita.

† Lehdet sangen soukkia, pitkän kaitaisia — hapsimaisia.

* Lehdet korvakkeellisella tupella sepokantaisia (tähkät hyvin erinäisillä kiehkuroilla).

1. P. marinus. Merivita. — Lehdet jouhimaisia suippoja, yksi- suonisia,

pähkylät (Nimittäin tuoreina, jonkalaisia aina tarkoitetaan, missä kuivista ei erittäin mainita.) sileitä, tylpällä pyöreämäisellä selällä, pienoisia, kuivina kurttuisia. — ♃ 7. Selvemmässä ved., erinom. meressä (T. St. U.) Pähkylät vähempiä kun hampunsiemenet, vedessä sileät, kuivina kurttuiset. Kukoistaa aina veden alla, jotta ei koskaan kohoa pinnalle.

2. P. pectinatus. Hapsivita. — Lehdet kaitaisia — jouhimaisia,

suippoisia, enemm. 1-suonisia; pähkylät sileitä, selkä pyöreän tylppämäinen, kuivaneena venheemäinen. — ♃ 7. Järv., ojissa; etenki suolaisessa vedessä (A. — Ke. St. Pe.) Vanhemmat lehdet usein kyllä leveämpiä, 5-suonisia; pähkylät kypsinä vähempien hernetten kokoiset. Kukoistaa veden päällä.

3. P. zosteraceus Fr. Ajokas-vita. — Lehdet hamaan lyhyeksi odaksi

soukkenevaan päähän kaitaisia, 5-suonisia; yliset ja nuoremmat paljon kaidempia ja suippoisempia, 3-tahi 1-suonisia. - ♃ 7, 8. Meressä (T.) Lehdet linjan levyisiä, 5:lla isommalla suonella.

** Lehdet tupettomina varressa, erillään nivelkorvakkeista.

4. P. rutilus Wolfg. Jouhivita. — Tähkät harvakukkaisia, vähän

pitkulaisia, perää lyhemmät; lehdet rihmamaisia, pitkään soukistuvalla päällä, 3-suonisia; varsi sivupuoli. — ♃ 7. Vedessä harv. (Kv.). Hieno kun seur. laji, mutta paljon tukevammin ja lähinäisemmin lehdin; harva- (6—7-) kukkaisilla tähkillä, pienillä, pyöreä-selkäisillä ja m. suippokantaisilla pähkylöillä.

5. P. pusillus. Pienivita. — Tähkät tiheitä, lop. pyöreämäisiä t.

soikeita, lyhemmät m. liereätä ja tasapaksua perää; lehdet rihmamaisia, otakärkisiä, 3-suonisia, usein epäselvillä sivusuonilla; varsi hapsimainen epäselvästi litteämäinen. — ♃ 7. Kuljuissa, ojissa (E. — P. Lv.) Paljon hienompi seuraavaa, lehdet tuskin ½ linjan levyisiä; varsi m. jouhimainen; tähkät pieniä, nuoremmat pitkulaisia, mutta tiheitä; valmiina eivät isommat herneitä.

6. P. mucronatus Schrad. Otalehti-vita. — Tähkät harsoja, liereitä,

4—6-kukkaisia, lyhemmät litteämäistä, ylhäältä leveämpää perää; lehdet kapean kaltaisia, tylppäpäisiä lyhyellä odalla; varsi litteämäinen. — ♃ 7. Vedessä harv. (A. H. Ke. Kv.) Tähkät aina soukkia, ½ —1 tuuman pituisia, kukkiessa m. perien pituiset, sille tav. kahta lyhemmät. — P. compressus. P. Friesii Rupr. P. Oederi Mey. ja Beurl.

7. P. zosterifolius Schum. Litteä vita. — Tähkät liereitä, 10—12-

kukkaisia, kahta t. useammin kerroin lyhemmät kun varsi; lehdet tasasoukkia, suippoja, juomuisia, monisuonisia; varsi litteä, lehtimäinen. — ♃ 7. Järvissä (Ke.) Lehdet runsaan linjan levyisiä, 4—7 tuuman pit.; tähkät tuuman pituisia. — P. laticaule Wg. P. compressus Fr.

†† Lehdet suikeita t. leveämpiä (3 linj. — 2 tuuman).

* Kaikki lehdet kalvomaisia, ruodittomia t. hyvin lyhyillä ruodeilla.

8. P. crispus. Kiharavita. — Lehdet puolisepoisia, pitkulaisia,

kaitaisia, aaltolaitaisia, hienosahaisia; pähkylöissä sarvimainen ota. — ♃ 7. Järvissä, harv. (A.) Tähkät lyhyitä, harvakukkaisia; lehdet selvä- sahaisia. Toisint. lähinäisillä lehdillä, joiden keskellä varsi on vähän polvitteleva.

9. P. perfoliatus. Ankeriaan vita. — Lehdet herttakantaisia,

varsisepoisia, puikeita — pitkulaisia, ehytlaitaisia, litteitä; pähkylät puikeita, litteämäisiä, tylppäselkäisiä. — ♃ 7. Järvissä, tav. (E. — L.) Lehdet tav. puikean pitkulaisia, väl. m. pyöreitä (toisint. rotundifolius), tahi juoksevassa vedessä suikeita, aina herttakantaisia.

Muist. Ankerias väl. elustelee sen suojassa.

10. P. praelongus Wulf. Hauvinvita. — Lehdet vähän suikean kaltaisia

(nuorempani syksyhaarain: pitkulaisia), tylppäpäisiä, litteitä, ehytlaitaisia, sepokantaisia; tähkäperät tasapaksuja; pähkylät kehräpuolikkaita, m. yhtyneet suorin sisäsivuin, teräväkouruisia. — ♃ 7, 8. Syvemmissä järv. (E. — L.) Iso, usein tuuman levyisillä, 6—10 tuuman pituisilla, päästä tav, lakkimaisesti soukistuneilla pyöreätylppäisillä lehdillä; tähkäperät pitkiä; tähkä ja pähkylät isoja.

11. P. lucens, Helovita. — Lehdet leveän suikeita lyhyeksi ruodiksi

soukustuvin kannoin, otakärkisiä, hyvin hienosti otasahaisilla laidoilla; tähkäperät ylöspäin paksunevia; pähkylät tylppäuurtoisia. — ♃ 7, 8. Syvemmissä järv. (U. H. Kv.) Lehdet 1 — 1½, tuuman levyisiä, väl. tylppäpäisiä pienellä odalla; tahi pitenee keskisuoni lyhemmäksi t. pidemmäksi oramaiseksi pääksi; väl. havaitaan syksyhaarain emälehti niin hiukan kasvettuneena, että tuskin muuta kun suoni on koko lehteä.

** Yliset laiehtivat lehdet ruodikkaita, tav. paksumpia, aliset ruodittomia, kalvomaisia.

12. P. gramineus. Ruohovita. — Laiehtivat lehdet nahkeita,

suippopuikeita, tylppäkantaisia, aliset ruodittomia, kapean suikeita, suippoja; tähkäperä yläte nuijamaisesti pullakka; pähkylät tylppäselkäisiä.— ♃ 7.— β P. heterophyllus Schreb. Laittolehdet pitkäruotisia, tylppäpäisiä, aliset puolta pienempiä; vehreä-karvaisempi. Ojissa ja matalammissa ves. (U. K. Kv. St. — P. β E. — P.) Laittolehdet välistä puuttuvat, välistä ovat yksinään jälellä kuivaneissa paikoissa.

13. P. nigrescens Fr. Museva vita. — Kaikki lehdet kalvomaisia,

läpihohtavia, aliset soikeita, suippokantaisia, ruotiansa lyhemmät; pähkylät munuais-palleroisia, kuivina 3-uurtoisia; muuten kuin seur. laji. — ♃ 7, 8. Ves. (K. P. Lv.) Seuraavasta lajista eroava ainoastaan ehommilla ja pidemmillä, pikemmin mustenevilla, kun punehtuvilla latvalehdillään. — P. rufescens var. Læst.

14. P. rufescens Schrad. Ruskovita. — Laittolehdet vähän nahkeamaisia,

pitkulaisia, tylppäisiä, suippokantaisia, aliset kaidasta kannasta pitkän-suikeita, tylppäisiä; tähkäperä tasapaksu; pähkylät litteämäisiä, terävä-selkäisiä. — ♃ 7. Järv. ja juoksevassa ved. (E. — L.) Lehdet ½ — ¾ tuuman levyisiä ja 3 — 6 tuuman pituisia, pian punehtuvia, etenkin yliset. — P. fluitans Sm.

15. P. sparganifolius Læst. Jokivita. — Laittolehdet ylen

pitkäperäisiä, suikulaisia, molemmin päin suippoja, aliset sangen pitkiä, kaitaisia, heinämäisiä; tähkäperä pitkä, tasapaksu. — ♃ 7, 8. Juoksevassa ved. harv. (L.) Varsilehdet kuin seur. lajilla, 1—2 linjan levyisiä ja usean jalan pituisia; leveämmät laittolehdet kasvavat ainoasti hyvin kuivina kesinä; tähkä yli tuuman pituinen. — P. fluitans Lilj. ed. 5.

*** Kaikki lehdet selvästi, tav. pitkäveteisesti ruodikkaita, yliset laiehtivia.

16. P. natans. Ahvenvita. — Yliset lehdet nahkeita, laiehtivia,

soikeita t. pitkänpyöreitä, aliset pian menehtyviä jäljelle jättäen pitkät ruotinsa; pähkylät tylppäselkäisiä. — ♃ 7. Seisovassa ved. tav. (E. — L.) Alemmaiset, pian menehtyvät lehdet kaidempia, mutta m. yhtä tiheitä kun ylemmäisetki. Kuivaneissa paikoissa m. ihan varreton (toisinto: acaulis Fr.) Muist. Ahvenet ja muut kalat elustelevat sen suojassa.

5 heimo. AROIDEÆ.

1 parvi. Lemneæ.

48. LEMNA. Limaska.

1. L. trisulca. Ristilimaska. — Ruodikkaissa lehtiryhmissä tav. 3

suikeata lehteä ristimäisesti. — ʘ 6, 7. Vedessä (A. — Ke. St. — P.) Enemmän osan vuotta veden alla. — Staurogeton Schleid.

2. L. minor. Vähälimaska. — Lehdet pyöreämäisiä, molemmin puolin

litteitä, yhdellä ainoalla juuri-hapsella. — ʘ 6—8. Vedessä tav. (T. — K. II. St. Pc.) On useammin kukassa, kun toiset.

Muist. Ruuaksi hanhille ja kaloille.

3. L. gibba. Kupulimaska. — Lehdet pyöreämäisiä, päältä litteitä, alta

maljamaisesti pullukoita, vaaleampia, ihan yhdellä juurihapsella. — ʘ 6—8. Vedessä (A.) — Telmatophace Schleid.

4. L. polyrhiza. Isolimaska. — Lehdet pyöreämäisiä, molemmin puolin

litteitä, itsekuki altapuolen lähtevällä juurihapsi-kimpulla. — ʘ. Vedessä (T. Ke.) Kahta isompi kuin 2 edellistä, alta punainen.

Muist. Mieluinen ruoka hanhille ja ankoille, myöski kouruille j.n.e. kala-lammikoissa. — Spirodela Schleid.

2 parvi. Acoroideæ.

49. ACORUS. Kalmojuuri.

1. A. calamus. — Puikelon päällinen vana lehtimäinen, sangen pitkä. —

♃ 7, 8. Rannoissa (T. U.) Lehdet miekkamaisia; puikelo sormenpituinen, koteloton. Koko kasvi, etenki juuri, väkevän ryytimakuinen. Muist. Juurta kiitetään vatsaa vahvistavaksi ja terveelliseksi suussa pitää tarttuvaisten tautien aikana; taidetaan myös ulkomaan ryytien asemesta käyttää ruokiin. Lehtiä ei syö yksikään eläin.

3 parvi. Aroideæ veræ.

50. CALLA. Vehka, suovehka.

1. C. palustris. — Puikelo pitkulainen litteässä kotelossa; lehdet

herttamaisia. — ♃ 6. Soissa (E. — P.) Kotelo sisältä valkea; hedelmä punamarjaisen kävyn näköinen. Muist. Juuret kelpaavat leivän-aineeksi kato-vuosina.

6 heimo. JUNCACEÆ.

51. LUZULA DC. Piippo.

† Röyhy monikukkaisista, tiheistä, mykerömäisistä tähkistä.

1. L. spicata DC. Tähkäpiippo. — Kukat ryhmin haarovana nuokkuvana

tähkänä; kupulehdet kalvokärkisiä, neulamaisella, kotaa pidemmällä odalla; varsilehdet harvakarvaisia. — ♃ 7. Tunturikasvi tav. (L. Lv.) Tähkä tuuman pituinen, veltto; lehdet kaitoja. Toisint. lyhyellä, suppealla, pystynäisellä tähkällä. — L. conglomerata Mielichh. — Juncus.

2. L. arcuata Wg. Lenkopiippo. — Tähkät pyöreämäisiä, tav. 4—8

kukkaisia, m. hapsimaisissa, kaarevasti ulospäisissä perissä; suojussuomut pääpuolella pitkäkarvaisia; kupulehdet otakärkisiä, pidemmät kun m. palleroinen kota; varsilehdet kaitoja, kourumaisia, m. kaljuja. — ♃ 7, 8. Tunturi-tien. (L. Lv.) Paljon hentoisempi ja vähemmillä kukilla kun seuraava; lehdet väl. muutamilla harvinaisilla laitakarvoilla.

3. L. campestris DC. Salopiippo. — Tähkät puikeita, sarjattaisia,

epäpitkillä suorilla perillä; kupulehdet ed.; suojussuomut resaliuskaisia (ei paljon t. ei lainkaan karvaiset); lehdet litteitä, runsaskarvaisia. — ♃ 4—6. — β pallescens Wg. tähkät pienempiä, vaalean-ruskeita; perät ja suomut pilkättäviä; korsi litteämäinen. Niittumäissä, mets. tav. (E. — L. — β A. — K. L.) Pää-lajin ponnet monin kerroin palhoa pidemmät. — Juncus.

4. L. multiflora Lej. Monikukka-piippo. — Kupulehdet orakärkisempiä

kun ed.; palhot lop. noin ponnen pituisia; muuten k.ed. — ♃ 5, 6. Niittumäissä, laks. (E. — Lv.) Luetaan tav. edellisen lajin toisinnoksi.

†† Röyhy haarovista kukkaperistä, yksinäisillä t. vaan harvoilla kukilla kussaki ryhmässä.

5. L. parviflora Desv. Vähäkukka-piippo. — Röyhy kaarimaisesti

ulospäisillä monikukkaisilla haaroilla ja peräkkäillä yksinäisillä, t. 2—3:lla kukalla ryhmässä; suojussuomut resaliuskaisia, karvattomia; lehdet soikeita, kaljuja; korsi lehtinen ylös asti. — ♃ 7. Tunturikasvi harv. (L.) Kukat hyvin pieniä, m. kaikki pidemmällä t. lyhemmällä perällä; varsi 2—5 vaaksan pituinen, us. ½ tuuman levyisin lehdin.

6. L. glabrata Fr. Tumpura-piippo. — Röyhy ja kukat ed.; suojussuomut

resa- ja karvalaitaisia; lehdet suikulaisia, kaljuja t. harvakarvaisia tupen suulla; korsi laitapuolelta paljas t. l:llä kaitaisella, röyhyn lähisellä lehdellä. — ♃ 7, 8. Tunturikasvi (Lv.) Pienempi ja kaitalehtisempi edellistä, vähän isommilla mustanruskeilla kukilla. Parhaana tunnusmerkkinä ovat karvaripsuiset suomut. — spadicea Hn. ed. 5. L. parviflora β Wg. L. Wahlenbergii Rupr.

7. L. pilosa W. Kevätpiippo. — Röyhyhaarat harittavia, muin

yksikertaisia, 1-kukkaisia, muin 2—3-kukkaisia; kota puikea, tylppäpäinen, pidempi suippoja kupulehtiä; varsilehdet suikeita, karvaisia. — ♃ 4,5. Mets. tav. (E. — P.) Jalan pit. korrella, us. 4 linjan levyisillä lehdillä ja isommalla kodalla, kun muut lajit. — Juncus. L. vernalis DC.

52. JUNCUS. Vihvilä.

† Korsi nivelettömin lehdin, kukat latvassa t. haarain sivussa.

*Siementen päällä läpiloistava kalvo.

1. J. biglumis. Kaksikko-vihvilä. — Korsi alempaa lehtinen,

lehdet oramaisia; 1—2 kukkaa ominaisen, pystyn ja kukkia pidemmän suojuslehden sisällä; kupulehdet tylppäpäisiä, lyhemmät pitkulaista, lanttopäistä kotaa. — ♃ 7. Korkeammissa tunturi-tien. (L. Lv.) Sormen pituinen, hyvin harv. 2-mykeröinen; kukat vähän sivullapäin pystystä suojuslehdestä, joka tav. on kukkia pidempi; kota m. nuijamainen, ruskea, keltakulmainen.

2. J. triglumis. Kolmikko-vihvilä. — Korsi ed. 1:llä 2—4-kukkaisella

mykeröllä latvassa; kupulehdet lyhemmät pystyä, vähän tylppäpäistä, lyhyt-otaista kotaa. — ♃ 6. Tunturi-tien. tav. (L. Lv.) Edellisen muotoinen lyhyillä, harv. keltaisia kukkia pidemmillä suojuksilla.

3. J. stygius. Rimpivihvilä. — Korsi ja lehdet hapsimaisia,

jälkimmäisiä tav. 2, toinen ylempänä korren keskustaa, toinen tyvellä; kukka-mykeröitä 2—3, vähän pitkällen erinneitä, 2—3- kukallisia; kota pitkänpuikea, suippo, pidempi suippoja kupulehtiä. — ♃ 6, 7. Soissa, harv. (E. — L.) Välistä ½ kyynäräinen, ehkä kukkiva alempana, aina hentoinen, vaalean-ruskeilla t. kellakkaisilla mykeröillä, lyhyillä oramaisilla suojuslehdillä ja isoilla kodilla.

4. J. castaneus Sm. Ruskovihvilä. — Korsi tankea, alempaa monilehtinen;

lehdet kourumaisia; mykeröitä 1—2, monikukallisia, tav. yhdellä pitkäveteisellä pystyllä suojuslehdellä; kota ed. — ♃ 7. Tunturi-tien. (Lv.) Ennen kukkimista niittuvilla-heinän muotoinen; mykeröt mustanruskeita enemm. lyhemmät toista kupulehteä; kodat isoja, mustanruskeita.

5. J. trifidus. Kolmijako-vihvilä. — Korren tyvellä tupet lyhyillä,

ominaisilla lehdeksillä, ylempänä 2—3 pitkää hapsimaista lehteä ja 1—4 lehtihankoihin ryhmistynyttä kukkaa. — ♃ 7. Tunturitien., tav. (P. L.) Korsi ja lehdet hapsimaisia, edellinen alempaa paljas, kuitenkin on samassa tuppaassa ylimmäisen tupen lehden-aihe väl. kasvanut 2—3 tuuman pituiseksi lehdeksi.

** Siemenet ilman näkyväistä kalvoa.

6. J. bufonius. Konnanvihvilä. — Korsi toishaarainen t. haaraton,

perättömillä kukilla latvassa ja sivuissa; lehdet hapsimaisia, kourumaisia; kota pitkulainen, tylppäpäinen, suippoisia kupulehtiä lyhempi. — ʘ 7. Kost. paik. tav. (E. — P.) 1—6 tuuman pituinen, juuret hapsimaisia.

7. J. compressus Jacq. Littovihvilä. Korsi alapuolelta harvalehtinen,

latvaröyhyinen; lehdet hapsimaisia, kouruisia; kupulehdet pyöreän-tylppiä, palleroista kotaa lyhemmät. — ♃ 6, 7. — β Gerardi Lois. Kota 3-kulmaisempi ja suippo. Sant. ja kost. paik. tav. (T. — K. β A. — U. St. — P. Kv.) Toisintelee 5—15 tuuman pituisena, suikertavalla juurella, joka on selvempi ja vähemmin tupastava J. Gerardilla, jonka jälkimäisen kukat myös ovat ruskeampia ja vähän isompia kun pää-lajin. — J. bottnicus Wp. Fl. L. — α J. bulbosus.

†† Korsi solmunivelisillä lehdillä *); kukat latvassa.

*) Solmut tutaan, kun lehti vedetään läpi sormien ja kuivassa tilassa usein näkyvätki.

8. J. supinus Mönch. Sipulivihvilä. — Korsi hentoinen, sipulimainen

juuresta; lehdet hyvin epänivelisiä, uurrolla päälystässä; mykeröitä 1—6, osittain peräkkäitä, osittain perättömiä; ulkomaiset kupulehdet suippoja, sisämäiset tylppäpäisiä, m. tylpäkän kodan pituisia. — ♃ 6, 7. — β repens: korsi rento t. laitto, juurrehtiva, lehtihankaisilla kukilla. Kost. paik. (A. — U. H. Kv. β U.) 3—6 tuuman pituinen, vaaleamaisilla vehreän-ruskeilla mykeröillä. — J. uliginosus Roth.

9. J. alpinus Vill. Nokipää-vihvilä. — Korsi pysty; lehdet

epänivelisiä; röyhy ei erittäin toiskertainen, m. pystyhaarainen; kaikki kupulehdet tylppäpäisiä, ainoasti ulkopuoliset lyhyellä odalla päässä t. lähinnä sen alla, suippoa kotaa lyhemmät. — ♃ 6, 7. Kost. paik. (U. K. L. Lv.) Korsi 6—12 tuuman pituinen, hoikka, tuntureissa monikukkaisin, mustin mykeröin. — J. nodulosus Wg. J. ustulatus Hoppe, J. atratus Fr. Mant. 3.

10. J. articulatus. Nivelvihvilä. — Korsi koheneva t. rento; lehdet

litteähköitä, selvänivelisiä; röyhy toiskertainen, siirottavin haaroin; kupulehdet tasapitkiä, ulkoiset otakärkisiä, sisämäiset tylppäpäisiä, lyhempiä kun otapäinen kota. — ♃ 6, 7. Kost. paik. tav. (E. — P.) Väl. lähes kyynäräinenki, väl. paljon lyhempi; kodat m. mustia ja kiiltäviä. — J. lamprocarpus Ehrh.

††† Korsi kukilla sivussa latvan alapuolella, lehdetön (ainoasti tuppia t. lehden-aiheita tyvellä).

11. J. filiformis. Jouhivihvilä. — Kukat harseassa, m. yksi kertaisessa

röyhyssä, hennon, rihmamaisen korren keskitienoilla; kota m. palleroinen, suikeita kupulehtiä lyhempi. — ♃ 6, 7. Vet. paik. tav. (E. — F.) Kukat ja kodat vehreitä, t. hyvin vaalean-ruskeita, pitkältä hoikan korren latvasta alaspäin. Korren tupet väl. vetäyneet lyhyiksi lehden-aiheiksi.

12. J. balticus Willd. Rantavihvilä. — Kukat monilukuisia, röyhy

3—4:llä eripitkällä monikukkaisella perällä; korsi sileä; kota pitkänpyöreä, tylppämäinen, otapää; kupulehdet leveän suikeita. — ♃ 7. Merenrant. ja tunturi-rämeissä (Ke. P.) Korsi vehreä ja jotenki tankea, epäjuomuinen; kukat ja kodat ruskeita, paljon isommat kun seuraavissa. — J. glaucus β littoralis Wg.

13. J. effusus. Röyhyvihvilä. — Kukat monilukuisia toiskertaisessa,

leveässä röyhyssä hienojuomuisen korren sivulla; heteitä 3; kota valmiina vähän lanttopäinen, nyhätön. — ♃ 7. Vet. paik. tav. (A. — Ke. K. St. Pe.) Röyhy tav. vehreä, 1—2 tuuman pituinen, 4—6 tuumaa korren latvaa alempana.

14. J. conglomeratus. Keräpää-vihvilä. — Kukat sangen monilukuisia,

ryhmin pyöreämäisessä mykerössä, t. lyhythaaraisessa röyhyssä hienojuomuisen korren sivulla; heteitä 3; kota ed., nyhällä vartalon verosta. — ♃ 7. Vet. paik. tav. (A. — K. H. St. — P.) Korren latva 4—6 tuumaa ylempänä ruskeaa kukkaryhmää.

Muist. Korresta tulee kauniita pöytäpeitteitä, sen sisuksesta hyviä kynttilän ja lampun sydämmiä.

7 heimo. NARTHECIACEÆ.

53. TOFIELDIA Huds. Karhunheinä.

1. T. borealis Wg. — Kukkaperät suojuksettomia, tyvellään kuvusta

erinäisen 3-halkoisen varuksen sisällä; vartalot sangen lyhyitä. - ♃ 6, 7. Tunturitien. (P. — Lv.) 5—6 tuuman pituinen; tähkä ½ tuumainen; varus suojuksen asemesta. — Anthericum calyculat. β T. alpina Sternb. T. palustris Huds.

8 heimo. ALISMACEÆ.

1 parvi. Juncagineæ.

54. TRIGLOCHIN. Suolake.

1. T. maritimum. Rantasuolake. — Luotteja 6; kodat (yhtyneet

hedelmykset) 6-pesäisiä, puikeita, uurtoisia. — ♃ 6,7. Merenrant. tav.; järvenrant. harv. (A. — U. St. — P. Lv.) Kukat tähkässä; lehdet paksun rihmamaisia.

Muist. Menestyvät hyvin viljennettynä karjan ruuaksi.

2. T. palustre. Suo-suolake. — Luotteja 3; kodat 3-pesäisiä, m.

tasasoukkia, kapeammat kannasta; juuri hapsinen. — ♃ 6,7. Suoniit. tav. (E. — Lv.) Pienempi edellistä.

55. SCHEUCHZERIA. Leväkkö.

1. S. palustris. — Kukat harseassa tertussa; lehdet oramaisia, soukkia,

sivupuolia, vähän kourumaisia. — ♃ 6. Vesinevoissa (E. — P.) Kukat pieniä, kellakkaisia, isoilla rippuvilla ponsilla ja useilla herneen kokoisilla hedelmyksillä.

2 parvi. Alismeæ.

566. SAGITTARIA. Keiholehti.

1. S. sagittifolia. — Lehdet nuolikantaisia pitkäveteisin suippomaisin

liuskoin; vana yksinäinen härkylä-haaraisella röyhyllä, hedekukat ylempänä ja emikukat alempana. — ♃ 7, 8, valk. k. — β graminifolia: kukat vähempiä; lehdet laiehtivia, pitkäveteisiä, liuskattomia t. vallan lyhytliuskaisia. Ves. tav. (E. — P. — β T. S. K. Kv.) Ensi aluelehdet kaitaisia ja heinämäistä, seuraavaiset pitkulaisia ja laiehtivia, lyhyillä, tuskin ulottavilla kantaliuskoilla; lehdet vasta kukan aikana nuolikantaisia.

Muist. Arvellaan vahingolliseksi eläimille. Juuret ovat sipulimaisia, syötäviä, ja viljennetään sentähden Kiinassa.

57. ALISMA. Sarpio.

1. A. plantago. — Kukat kärkylä-haaraisessa röyhyssä; lehdet puikeita,

väl. vähän herttakantaisia, suippoja; hedelmykset nykeröpäisiä, kiehkuroittain litteämäisissä ryhmissä. — ♃ 7. valk. t. punerv. k. — β graminifolium: lehdet kaltaisia, pitkiä, heinämäisiä. Ves. tav. (E. — P. — β U. P.) Toisintelee välistä herttamaisemmillä lehdillä.

Muist. Ei ole terveellinen eläimille.

3 parvi. Butomeæ.

58. BUTOMUS. Rimpi.

2. B. umbellatus. — Vana sarjakukilla, kaltaisilla, alempaa

3-kulmaisilla lehdillä. — ♃ 7. valk. punerv. k. Vedessä (E. — P.)3-4 jalan pituinen, isolla, kauniilla kukkasarjalla.

Muist. Juurta monet venäläiskansat käyttävät leivän asemesta.

9 heimo. COLCHICACEÆ.

59. VERATRUM. Pärskäjuuri.

1. V. album. — β Lobelianum Bernh. — Kukkatertut tiheässä röyhyssä;

kupuliuskat siirottavia, nyhähampaisia; lehdet tuppena varren ympäri, soikeita, suippoisia. — ♃ 8. Kost. paik. tunturi-tien. (Lv.) 2—5 jalan pituinen, isolehtinen ruoho vaaleanvehreillä kukilla.

Muist. Juuri on tuttu aivastus-aineena. Myös käytetään sitä eläinten lääkkeeksi. On vaarallinen varomattomasti viljeltynä. Nuorena kun vanhanakin on itse ruoho eläinten ruuan seassa myrkyllinen hevoisille, lehmille, lampaille, siemenet hanhille ja kanoille. Juurta pienennettynä taidetaan sekoittaa mallasjauhoihin hiirten kuolettamiseksi.

10 heimo. LILIACEÆ.

1 parvi. Asparageæ.

60. PARIS. Sudenmarja.

1. P. quadrifolia. — Lehdet tav. 4 (harv. 3—6) säteettäin. — ♃

5, 6. Leht. tav. (E. — P.) Varsi haaraton, isolla vehreämäisellä latvakukalla; marja mustansininen.

Muist. Kasvi tuoreena nautittuna ulostaa, ja sama voima on sillä kuivana ja pienennettynä, kun jotakin lämmintä sen päälle juodaan. On käytetty vävähtelemisiä ja hinkua vasten. Marjoja murskattuina on kiitetty hyväksi lääkkeeksi, ja marjamehua pyhkäistynä silmiin vuorossa.

61. MAJANTHEMUM DC. Oravanmarja.

1. M. bifolium DC. — Kukat tertussa; lehdet herttamaisia, ruodikkaita,

vuorottaisia. — ♃ 6, 7. valk. k. Kost. metsämaissa tav. (E. — P.) Lehtiä tav. 2; marjat keltaisia, pilkullisia.

62. CONVALLARIA. Kielo.

† Kukat torvimaisia (lehtihankaisia): Polygonatum Tourn.

1. C. multiflora. Maariankielo. — Perät monikukkahisia; lehdet

vuorottaisia, sepokantaisia, kaljuja; varsi liereä. — ♃ 5,6. Leht. harv. (A. — U. St.) Väl. kyynäränki pituinen; perät enemm. 3-kukkaisia; kukat valkeita vehreämäisillä pilkuilla, marjat mustan-sinisiä.

Muist. Juuret taidetaan kuivattuna, jauhettuna ja vähän muilla jauhoilla sekoitettuina nälkävuosina leiväksi käyttää. Turkin kansalla on se ilmanki tavallinen ruoka-aine keitettynä.

2. C. polygonatum. Mäkikielo. — Perät 1—3-kukkaisia; lehdet

vuorottaisia, sepokantaisia, varsi kulmikas. — ♃ 5,6. Mäk. (A. — K. H. S. Pe.) Perät enemm. 1-kukkaisia; kukat ja marjat ed.

†† Kukat kellomaisia.

3. C. majalis. Lehmänkielo. — Vana lehdetön; kukkaterttu yhtäällepäin;

aluslehdet leveän-suikeita. — ♃ 5,6. valk. k. Metsämaissa tav. (E. — P.) Kukat hyvälle hajahtavia, marjat punaisia.

Muist. Juurta on käytetty aivastus-aineeksi vävähtelemisiä vasten, myös leivän-aineeksi katovuosina.

2 parvi. Asphodeleæ.

63. GAGEA Salisb. Käenrieska.

1. G. minima Schult. Vähempi käenrieska. — Sarja varrellinen,

harvakukkainen, yksinäisellä leveällä varuslehdellä; kupulehdet suipukoita; aluslehti yksinäinen, hyvin kaitainen. — ♃ 4, 5. kelt. k. Vilj., tav. (A. — K. St. H. S.) Sormen pituinen; juurilehti usein hyvän linjan levyinen, väl. m. jouhimainen. — Ornithogalum.

2. G. lutea Schult. Isompi käenrieska. — Sarja perätön, haarattomilla

kaljuilla kukkaperillä; kupulehdet pyöreän-tylpäköitä; varsilehti juuresta lähtevä, yksinäinen, suikulainen. — ♃ G. kelt. k. Vilj. tav. (A. — U. St. H.) Varsilehdet parin linjan levyisiä; kupulehdet m. tuuman pituisia, väl. vähän lyhemmätkin, ei paljon pidempiä kun ed. — Ornithogalum.

64. ALLIUM. Laukka.

† Kaikki palhot 1-päisiä, oramaisia.

1. A. schoenoprasum. Ruoholaukka. — Sarja m. palleroinen,

siemensilmikoton; heteet kupua lyhemmät, oramaisia, tyveltä turpeampia; lehdet tav. liereitä, pillikkäitä. — ♃ 6, 7, pun. k. — sibiricum: isompi ja järeämpi; lehdet päältäpuolen litteämäisiä. Kallio-tien, etenki merenrant. (A. — Ke. O. Lv. — β U.) Pienoisella kynän paksuisella sipulilla.

Muist. Yleisesti tuttu ruoka-ryyti. — Lääkkeenä naulittu hiuttava, vesityttävä ja puhkuttava, hyödyllinen hengen-ahdossa, yskässä, leinissä, kerpukissa, horkassa. Iholääkkeenä nostaa rakkoja, jouduttaa paiseita ja ajoksia. Mehua käytetään savipuolen voiteeksi.

2. A. ursinum. Karhunlaukka. — Vana kulmikas, sarja tasa- päinen,

siemensilmikoton; lehdet litteitä, suikeita, ruodikkaita. — ♃ 5, 6, valk. k. Leht. harv. (A.) Lehdet tuuman levyisiä.

Muist. Missä tämä kasvaa, siinä harvoin muu ruoho menestyy. Juurta, ehkä kirpeääki, syödään Siperiassa, Irlannissa j.m.p., ja lehtiä käytetään kaalein seassa. Myyräin sanotaan tätä kasvia inhoavan. Kun sitä tahi muita sipuleita lehmät syövät, saapi maito ja voi pahan maun.

3. A. oleraceum. Nurmilaukka. — Sarja siemensilmikkoinen, sen

kotelo-lehdet pitkällä 3-kulmaisella odalla; heteet tylppäpäisten lyhyt-otakärkisten kupulehtien pituiset; varsilehdet sivupuolia, karheahkoita, alta kulmikkaasti suonisia. — ♃ 7, 8, pun. t. ruskeankelt. k. Niit., vuor. tav. (A. — K. H.)

Muist. Käyt. kaalilaitosten sekaan.

†† Joka toinen palho 3-päinen, ponsi keskiliuskalla: Porrum Tourn.

1. A. scorodoprasum. Metsälaukka. — Varsi liereä, siemen-

silmikkoisella sarjalla; lehdet litteitä 2-teräisillä tupilla; kupulehtien venhe hienonyhermäinen. — ♃ 7, punasin, k. Leht. harv. (A.) Lehdet 2—4 linjan levyisiä.

Muist. Käyt. kuin ed.

11 heimo. NAJADEÆ.

65. NAJAS. Näkinruoho.

1. N. fragilis Rostk. Hauras näkinruoho. — Kaksikotinen; lehdet

(2—)3 säteettäin, hyvin soukkia, vähän taaskääntöisiä, harvaltaan otahampaisia, aliset m. pyöreillä, ylemmäiset poikkipäisillä tupilla; kota pitkällä haarapäisellä odalla; hedelmä m. liereä rahtu soukemmilla päillä. — ʘ 7, 8. Seisovassa vedessä, harv. (U.) Veden-alainen, 1—2 vaaksan pituinen, hyvin hauras kasvi; varsi tyveltä toishaarainen; ponsi pitkänpyöreä, lyhyellä, paksulla palholla. — N. minor All., Koch. Caulinia Willd.

2. N. marina. Merinäkinruoho. — Kaksikotinen; lehtiä 2—3 säteettäin,

kaitaisia, vuorottain vähän mutkahampaisia; hedelmä pitkulaisen puikea. — ʘ 7—9. — β muricata Hn. varsi piikkinen, punanivelinen. Merenlaht. harv. (U. Pe. — β U.) Kasvaa ja kukkii veden alla; hedekasvi harvinaisempi. Ponsi tav. epäluomainen ja palhoton; mutta jos kasvi otetaan ylös vedestä, nähdään se väl. saavan lyhyen palhon ja avauvan 4:ksi taaskierteiseksi liuskaksi. — N. major Roth.

12 heimo. HYDROCHARIDEÆ.

66. HYDROCHARIS. Kilpukka.

1. H. morsus ranae. — Lehdet pyöreitä, herttakantaisia. — ♃ 7, valk.

k. Seisovassa ved. (T. — K. H. S.) Kasvi laiehtiva; lehdet tuuman levyisiä, lumpeenlehden muotoisia; kukat juuresta lähteviä.

67. STRATIOTES. Sahalehti.

1. S. aloides. — Lehdet kaitaisia, venheemäisiä, sahamaisesti

piikkilaitaisia. — ♃ 7, 8, valk. k. Seisovassa ved. (H. K. Kv.) Lehdet juuresta yltä ympärisiä, joiden keskeltä kukkavana nousee; koko kasvi paitsi kukkimisen aikana veden alla.

13 heimo. IRIDEÆ.

68. IRIS. Kurenmiekka.

1. I. pseudacorus. — Kupuliuskat kaljuja, sisämäiset tasasoukkia,

kaidempia ja lyhempiä kun luotit; lehdet litteitä, miekkamaisia. — ♃ 6 7, kelt. k. Rannoissa (A. — K. St. — S.) Kukat isoja, loistavia; lehdet tuuman levyisiä, noin varren pituisia.

Muist. Juuri tuoreena karvas, tympeä ja ulostava vähemminki nautittuna. Annos 6—8 herneen vertaa. Kuivana kadottaa enimmän voimansa, ja muuttuu hajahtavaksi. Hyödyttävä vilustus-yskässä, vesitaudissa. Sekoitetaan tav. raparperilla t. ulostin-suolalla. Taikka leikellään tuoretta juurta lohkoiksi, pannaan viiniin tahi hyvään olueen, ja nautitaan siitä sekoa 1—2 ruokalusikallista tarpeen suhteen. Puserrus-mehua taidetaan myös antaa 40—50 tippaa. Alusta aina nautitaan vähemmin, sillä juuri on kovin ulostavaa. — Juuresta keittämällä vihtrillin seassa saadaan kirjoitusmustetta, kukista viin-etikan kanssa keltaväriä, joka kumilla sekoiteltuna kelpaa riittaustöihin.

14 heimo. ORCHIDEÆ.

1 parvi. Cypripedieæ.

69. CYPRIPEDIUM. Käenvirsu.

1. C. calceolus. — Kuvun iso pullakka huuli vähän litteämäinen, lyhempi

toisia kupulehtiä; varsi monilehtinen, lehdet soikeita, suippoisia. — ♃ 6. Kost. katveisissa metsäpaik. harv. (K. P. L. Lv.) Isoimmilla kukilla koko heimossa; huuli iso kun vähäinen peruna, keltainen; toiset kupulehdet 2 tuuman pituisia, ruskeita; varsi tav. 1-, harv. 2-kukallinen; juuri suikertava.

2 parvi. Vandeæ.

70. CALYPSO Salisb. Neidenkenkä.

1. C. borealis Sai. — Huulen laide m. puikea, ulottuva yli kannuksen;

varsilehti juurehinen, yksinäinen, puikea. — ♃ 5, 6. Kost. leht. harv. (P.) Vana 3—6 tuuman pituinen, tupellinen, iso kukka latvassa, jonka huuli ruskean-pilkullinen, toiset kupulehdet vaaleanpunaisia; juuri sipulimainen. — Cypripedium bulbosum. Orchidium arcticum Sw. Norna Wg.

3 parvi, Malaxideæ.

71. CORALLORHIZA Hall. Harajuuri.

1. C. innata Br. — Tähkä barvakukkainen, suipoilla kupulehdillä; huuli

pitkulainen. — ♃ 6 kelt. k. Kost. mets. (E. — L. Lv.)Vana 6—10 tuuman pituinen, lehdetön, suomuinen, sekahaaraisella juurella. — C. nemoralis Sw. C. virescens Drey. Ophrys corallorhiza.

72. MALAXIS Sw. Suovalkku.

1. M. paludosa Sw. Vähempi suovalkku. — Huuli putkea, suippo; suojus

sikiäisen pituinen; vana monikulmainen; lehtiä 2, 3, vastopuikeita. — ♃ 7, 8, vehreänkelt. k. Soissa, harv. (A. — U. Pc.) 2—5 tuuman pituinen; tähkä soukka monilla, hyvän linjan kokoisilla kukilla; juuri sipulimainen. — Ophrys.

2. M. monophylla Sw. Isompi suovalkku. — Kupuhuuli pyöreämäinen

pitkällä soukalla päällä; suojus lyhempi sikiäistä; vana 3-kulmainen; lehtiä 1, harv. 2, soikeita. — ♃ 7, vaaleankelt. k. Soissa, harv. (U. K. — Kv. P.) 5—8 tuuman pituinen; 1—2, aivan harv. 5 lehteä sipulimaisesta juuresta; tähkä pitkä ja soukka, monilla vähän pienemmillä kukilla kun ed. — Ophrys. Microstylis Lindl.

4 parvi. Neottieæ.

73. NEOTTIA. Pesäke.

1. N. nidus avis Rich. — Vana lehdetön, suomuinen; kupuhuuli

2-halkoinen ulospäisin liuskoin. — ♃ 6, 7. Metsämaissa, mädäntyneitten lehtien seassa j.n.e. harv. (A. K.) 6—12 tuuman pituinen; ruskeankeltainen, niinkuin kukatki; juuri kimpulta m. kuin linnun pesä. — Epipactis Sw.

74. LISTERA RBr. Kaksikko.

1. L. cordata Br. Herttakaksikko. — Varsi kalju, 2:lla m.

vastakkaisella, epänelisellä lehdellä; huuli haljennut 2:ksi nirkoksi liuskaksi ja 2:lla pienellä sivuliuskalla kannassa. — ♃ 6, 7, ruskeankelt. k. Mets. sammalissa (A.— K. St. S. Pe. Lv.) 5—7 tuuman pituinen, hento, sammalissa suikertovilla juurilla; tähkä tuuman pituinen. — Ophrys. Neottia Rich. Epipactis Sw.

2. L. ovata Br. Soikkokaksikko. — Varsi lienteä, 2:lla m.

vastakkaisella, leveän-soikealla lehdellä; kupuhuuli haljennut 2:ksi kaitaiseksi, tylppämäiseksi liuskaksi. — ♃ 7, vehreänkelt. k. Metsäniit. (A. — K. St. — S. Pe.) 1—2 jalan pituinen; juuri kimputtu; tähkä soukka ja pitkä. — Nimitoisinnot ed. Neottia latifol. Rich.

75. EPIPACTIS Crantz. Neidenvaippa.

1. E. palustris Cr. Valkea neidenvaippa. — Juuri ei paljon haarova,

suikertava; huuli herttamainen, pyöreän-tylppämäinen ja kiherä, toisten kupulehtien pituinen; varsilehdet suikeita, aliset väl. m. soikeita. — ♃ 7, 8. Kost. niit. harv. (A.) Kuvun ulkolehdet vehreitä, sisältä punalehtavia, sisälehdet valkeita t. punervia; sikiäinen soukka, lienteä. — E. longifolia Reich. fil. Serapias longifolia.

2. E. latifolia Sw. Punainen neidenvaippa. — Juuri kimppumainen;

kupuhuuli herttamainen, suippo, taaskierteinen, lyhempi toisia kupulehtiä; sikiäinen kalju; lehdet puikeita t. leveän-soikeita, yliset suippoisia. — ♃ 7, 8. Metsämäissä, harv. (A. — K. H. S.) Iso kasvi, ennen kukkimista nuokkuvilla tähkillä; kukat vaalean-vehreitä t. ruskeamaisia. — Serapias (helleborine).

76. CEPHALANTHERA Rich. Valkku.

1. C. ensifolia Rich. — Huuli tylppämäinen; suojus lyhempi sikiöistä;

lehdet miekkamaisia, suippoisia. — ♃ 6, 7. Metsäniit. harv. (A.) Juuri tukkuisia hapsia, kukat isoja, valkeita, harv. punaisia. — Serapias Wg. Ser. grandiflora. Epipactis Sw.

77. GOODYERA RBr. Yövilkka.

1. G. repens Hr. — Tähkä yhtäällisillä kukilla; kupulehdet suikeita,

ulkopuoliset lienteitä; varsilehdet puikeita, verkkosuonisia. — ♃ 7, valk. k. Mets. sammalissa (E. — L.) Juuri rihmamaisesti sammalpohjassa suikertava ilman maahan tulematta; tähkä soukka pienillä kukilla; verhosuonet natistuneissa lehdissä selvimpiä. — Satyrium. Neottia Sw.

78. EPIPOGIUM Good. Metsän-emä.

1. E. apliyllum Sw. — Vana paljas, lehdettömässä tupessa; juuri

sekahaarainen. — ♃ 7, 8. Mets. harv. (S.) 4—8 tuuman pituinen, vaaleankeltaruskea, 2—6:lla isolla vaaleankeltaisella kukalla ja punervalla kannuksella. — Satyrium epipog. E. Gmelini Rich.

5 parvi. Ophrydeæ.

79. CHAMÆORCHIS Rich. Orhukka.

1. C. alpina Rich. — Huuli puikea; lehdet juurehisia, kaitaisia,

noin varren pituisia. — ♃ 7, 8. Tunturikasvi, harv. (L.) 2—3 tuuman pituinen, pienillä, kellanvehreillä, kypärämäisesti suljetuilla kukilla, kokonaisilla, pitkänpyöreillä juurimukuloilla. — Ophrys. Herminium Sw.

80. OPHRYS. Orho.

1. O. myodes. — Kuvun 2 sisälehteä rihmamaista; huuli 3-halkoinen

kaidoilla sivuliuskoilla, keskiliuska pitkäveteinen, levenevä ja päästä 2-liuskainen; varsilehdet pitkulaisia t. suikeita. — ♃ 6, 7. Kost. niit. harv. (A.) Juurimukulat palleroisia; tähkä harva, kukat kaukaa nähden kärpäisen muotoisia; kuvun sisälehdet ruskeita, ulkomaiset vehreitä, huuli nokiruskea, joskus valkea. — O. muscifera Huds.

81. COELOGLOSSUM Hn. Maariankämmä.

1. C. viride Hn. — Kuvun sisälehdet paljon kaidemmat ulkolehtiä; huuli

päästä 3-hampainen, keskihammas lyhempi; lehdet pitkän soikeita. — ♃ 7. Metsäniit. (A. — H. St. — P.) Juurimukulat kämmekkäisiä; kukat kellanvehreitä, suojuksia lyhemmät. — Satyrium. Orchis Sw. Habenaria Br. Peristylis Lindl. Platanthera Reich. fil.

82. PLATANTHERA Rick. Lehdokki.

1. P. chlorantha Cust. Vehreä lehdokki. — Kannus hoikka, alta keskustan

paksumpi ja vähän litteämäinen, 2—3 kerroin sikiäistä pidempi; ponnen lokerot kannalta paljo erillään, ylempää toistansa lähempiä; varsi alhaalta 2-lehtinen. — ♃ 7. Metsäniit., mets. (A. T.) Tav. isompi ja leveälehtisempi kun seur. laji; kukat m. kaksi vertaa niin isoja, vähän vehreämäisiä ja hajahtavia; kupulehdet yhdistyviä, ja ponsilokerot kulmittain toinen toiseensa. — P. montana Reich. fil.

2. P. bifolia Rich. Valkea lehdokki. — Kannus rihmamainen,

m. tasapaksu, 2—3 kerroin sikiäistä pidempi; ponsilokerot yhden-suuntaisia; varsi kuin ed. — ♃ 6, 7. valk. k. Metsäniit. (E. — P. Lv.) Juurimukulat haarattomia; lehdet pitkän soikeita; kukat hyvin hajahtavia. — Orchis. Satyrium Wg.

83. GYMNADENIA RRr. Kirkiheinä.

1. G. albida Rich. Vaalea kirkiheinä. — Huulen keskiliuska hiukan

isompi sivuliuskoja; kannus monin kerroin sikiäistä lyhempi, m. kukkaromainen; lehdet pitkulaisia, aliset latvapuolelta leveämpiä; juurimukulat kokonaan sormijakoisia. — ♃ 7. Kuiv. niit. harv. (P.) Tähkä tiheä pienistä, kellan valk. kukista. — Satyrium. Orchis Sw. Habenaria Br.

2. G. conopsea Br. Punerva kirkiheinä. — Kuvun huuli tasamukaisesti

3-liuskainen; kannus rihmamainen, paljon pidempi sikiäistä; lehdet kaitaisia — suikeita; juurimukulat kämmekkäisiä. — ♃ 6, 7, pun. väl. valk. k. — β lapponica: sormen pituinen ja muuten kaikin puolin vähempi; kannus 2 sikiäisen pituinen. Niit. (E. — P. — β L.) — Orchis. Satyrium Wg.

84. ORCHIS. Kämmekkä.

† Juurimukulat sormihaaraisia.

1. O. maculata. Maariankämmekkä. — Huuli 3-liuskainen; kannus m.

sikiäisen pituinen; kuvun ulkolehdet ulospäisiä; aliset suojukset kukan pituisia, yliset lyhempiä; varsilehdet suikeita, keskustalta t. latvapuolelta leveämpiä. — ♃ 6, 7. — β lapponica: vähempi ja pienikukkaisempi. Kost. niit. (E. — L. — β P. L.) Kukat kiuhtaavia, t. valkeita sinipunervin pilkuin; lehdet tav. ruskeapilkkuisia.

2. O. curvifolia Nyl. Kourulehti kämmekkä. — Huuli 3-liuskainen,

hienonyhäinen; kannus sulitettua sikiäistä lyhempi; kuvun sivuliuskat siirottavia, vähän alaspäisiä; suojukset kukan pituisia, 3:lla haarasuonella; lehdet 3—4, suikulaisia, poimuttain venheemäisiä, kouruisia, taaskäppyräisiä. — ♃ 7, pun. k. Soissa (Kv. P.) Jalan pituinen ruohoke; lehdet 3—4 tuuman pituisia, ⅓ — ½ tuuman levyisiä, teräväselkäisiä, 5—7-suonisia, pilkuttomia; varsi liereä, pillikäs.

3. O. angustifolia Reich. Soukkalehti kämmekkä. — Huuli pyoreämäinen,

matalasti 3-liuskainen, nyhälaitainen; aliset suojuslehdet kukkain pituisia; kuvun ulkolehdet alaspäisiä; varsilehdet kaitaisia suikeita t. pitkulaisia, keskustalta leveämpiä. — ♃ 5—7, pun. k. Kost. niit. harv. (U. Kv.) 6—10 tuumainen, isommilla harvemmilla kukilla, noin ⅓ tuuman levyisillä lehdillä.

4. O. incarnata. Punakäminekkä. — Huuli ed.; kannus m. sikiäisen

pituinen; kuvun 2 ulkolehteä ulospäisiä; suojukset kalvomaisia, monisuonisia, kukkain pituisia; aliset varsilehdet latvalta leveämpiä, tylppäpäisiä. — ♃ 5, 6, tummanpun. k. Niittumäissä (A. H. K. Kv. P.) Vaaksan pituinen; huuli kannasta kellertävä. — O. sambucina β Wg. Hn.

5. O. latifolia harv. Levytlehti kämmekkä. — Huuli matalasti

3-liuskainen; kannus lyhempi sikiäistä; kuvun 2 ulkolehteä alaspäisiä; suojukset kukkia pidemmät; varsilehdet soikeita, suippoisia, keskustalta leveämpiä. — ♃ 5, 6, pun. k. — β elalior Fr. pidemmällä pillivarrella; lehdet kaidan suikulaisia, pilkullisia, vähän siirottavia. Kost. niit. ja soissa (A. — β Lv.) ½ — l jalan pituinen; lehdet 1 — 1½ tuuman levyisiä, 3—4 tuuman pituisia, tav. ruskeapilkkuisia.

†† Juurimukulat pitkulaisia, ainoasti päästä halkoiset.

6. O. sambucina. Ahokämmekkä. — Huuli pyöreämäinen, matalasti

3-liuskainen, nyhälaitainen; kannus m. sikiäisen pituinen; kuvun 2 ulkolehteä siirottavia; suojukset kalvomaisia, monisuonisiä, kukkainsa pituisia; aliset varsilehdet päästä leveämpiä, tylppämäisiä. — ♃ 5, 6. Niittumäissä (A., T.) Kukat vaihtelevat keltaisina ja sinervänpunaisina, samanvärisin suojuksin.

††† Juurimukulat haarattomia.

7. O. militaris. Ritarin kämmekkä. — Huuli jakaunut 3:ksi kaltaiseksi

liuskaksi, joista keskimäinen pitkäveteinen, päästä levenevä 2:ksi siipimäiseksi, otaväliseksi liuskaksi; toiset kupulehdet suippoisia; kannus ja puikeat suojukset paljon lyhemmät sikiäistä. — ♃ 6. Leht., niit. (A.) Kukat isoja, punahuulisia, kypärämäisesti suljetuita; kupulehdet sinikiuhtaavia. Varsilehdet suikean pitkulaisia, usein yli tuuman levyisiä.

II. KAKSISIRKKAISIA.

15 heimo.SYNANTHEREÆ (yhdispontisia).

1 parvi. Corymbiferæ.

Senecionideæ.

85. BIDENS. Rusokki.

1. B. cernua. Nuoke-rusokki. ─ Kukasto nuokkuva; siemenet tav.

4-sukaisia; lehdet kokonaisia, puolisepoisia, suikeita ─ tasasoukkia, sahalaitaisia. ─ ☉ 7 ─ 9, kelt.k. Vet. paik. (A. ─ Ke. St. H.) Epäpitkällä varrella.

Muist. Ennen kukkimista otettuna ja kuivattuna painaa alunavedessä liotetun villaisen ruskean-kellerväksi.

2. B. tripartita. Pystö-rusokki. ─ Kukistot säteettömiä, pystöisiä;

siemenet 2 ─ 3-sukaisia; lehdet ruodikkaita, tav. 3-halkoisia t. 3-jakoisia, liuskat koloja hammaslaitaisia; varsi haarakas. ─ ☉ 7, 8, kelt. k. Vet. paik. tav. (E. ─ Pe. Kv.) 2 vaaksan pit., isommissa lehdet monijakoisempia kun pienemmissä. Maku karvaan-, kitkerän ja ryytisekainen. Kukat syksymmiten ruskeita. Muist. Sopii paineeksi, kuin edellinenki laji.

86. CHRYSANTHEMUM. Päivänkukka.

1. C. leucanthemum. Valkea päivänkukka. ─ Lehdet puolisepoisia,

suikeita, sahalaitaisia, kannalta liuskahampaisia, aliset ruodikkaita, lapiomoisia; kehtosuomut suikeita; siemenet paljaspäisiä. ─ ♃ 7, valk. sädek. Kuiv. paik. yl. (E. ─ P.) Leucanthemum vulgare Lam.

2. C. arcticum. Lapin päivänkukka. ─ Lehdet ehytlaitaisia, soukkia,

aliset ruodikkaita, nalkkimaisia, päästä m. 3-liuskaisia; kehtosuomut puikeita; siemenet ed. ─ ♃ 9, valk. sädek. Kallioisilla merenrant. (Lv.) Lyhyt möyheä kasvi 1:llä edellisen näköisellä kukastolla, enimmät suomut mustankälpeitä.

87. PYRETHRUM. Nunnu.

1. P. bipinnatum Sm. Lehdet vaalean-harmaita, höyteitä, toisparisia,

soukilla, suipoilla, us. sahahampaisilla liuskoilla; kehto puolipalleroinen myötäisillä kälpeä-laitaisilla suomuilla; sädekukat kehräkukkia lyhemmät, väl. ei ollenkaan. ─ ♃ 9, kelt. k. Kuiv. aukeilla paik. (Lv.) Pystövartinen, lt. harvakukastoinen, pietarin-yrtin näköinen ruohoke. ─ Chrysanthemum.

88. MATRICARIA. Saunakukka, saunio.

1. M. chamomilla. Kameli-saunio. ─ Kukastot pltkäperäisiä, säteikkäitä;

kehräkukat ö-hampaisia; lehdet toisparisia rihmamaisilla liuskoilla. ─ ☉ 6, 7, valk. sädek. Kuiv. kylätien. (A. ─ U. ─ St. ─ S.) 2 vaaksan pit. haaroisella varrella, myöhemmin alas-kääntyvillä sädekukilla, hyvällä väkevänsekaisella hajulla.

Muist. Kukilla on hiestyttävä, lieventävä, vatsanvahvistava voima, hyödylliset horkkaa, äkkyä, väänteitä, ulkotautia, kouristajaa, kivitautia, jälkipureita, emätautia vastaan. Nautitaan joko kuiviltaan hienonnettuna teelusikallinen t. runsaampi erällään (horkassa väliaikana), taikka teenä kiehuvan veden t. juoman kanssa laitettuna, taikka kukkaviinana. Ulkonaisesti käytetään niitä lavemangeiksi vatsan vaivoissa ja kuiviltaan (lämpimiksi) haudekääreiksi kaikenlaisia kivistyksiä ja ajetuksia lieventämään ja vanhoja mätähaavojakin parantamaan. ─ Myös saadaan kukista kaunista keltapainetta.

2. M. discoidea DC. Vuohen saunio. ─ Kukastot lyhytperäisiä,

säteettömiä; kukat 4-hampaisia; siemenet epäkehäkkeisiä; lehdet ed. ─ ☉ 7, 8, kelt. k. Pih. ja kat. harv. (T. U. 8.) Tav. edellistä haarallisempi, muuten samanhajuinen; marto keilamainen. ─ Cotula matricarioides Bong.

89. TRIPLEUROSPERMUM C. H. Schultz. Harakanhattu.

1. T. inodorum Sch. ─ Siemenpää kalvopalteinen; lehdet toisparisia

tasasoukilla, alta litteillä, rihmamaisilla liuskoilla. ─ ß salinum: lyhemmillä lehtiliuskoilla. ─ ☉ 6 ─ 8, valk. sät. Pih. ja pelt. yl. (E. ─ L. ─ ß A. U. Ke. St. Pe.) 2 ─ 5 vaaksan pit., isoilla kukastoilla kuin valkea päivänkukka, ja lehdillä, kuin kameli-saunio. ─ ß matalampi t. lamova pienemmillä kukilla ja pyöreämäisillä lehtiliuskoilla. ─ Matricaria. Pyrethrum Sm.

90. ANTHEMIS. Sauramo.

1. A. tinctoria. Keltasauramo. ─ Martolop. kehkerä; siemenet

kalvomaisella, jaottomalla kehäkkeellä; lehdet parijakoisia; lehdykät parihalkoisia t. syväsahaisia, alta myötäkarvaisia. ─ ♃ 6, 7, kelt. k. Savisilla pelt. ja kedoilla (A. ─ K. St ─ S. Pe.) Us. kyynäränki pituinen isoilla, 1½ tuuman levyisillä, heleänkelt. kukilla. ─ Cota tinctoria Gay.

Muist. Antaa alunaveteen kastetulle villaiselle kauniin keltaisen karvan. Siperiassa otetaan sahvianin keltaamiseksi leiviskä keltasauramon kukkia ja 3 naulaa alunaa 50:lle nahkalle.

2. A. arvensis. Peltosauramo. ─ Marto lop. kukkurainen suikeilla

suomuilla; siemenet litteäpäisiä, pitkin uurretutta, sileäharjuisia; lehdet parijakoisia; lehdykät kerran tahi toistain parihalkoisia, kololiuskaisia. ─ ☉ 5-7, sät. Pelt. yl. (A. ─ K. St ─ S. Pe.) 2 ─ 4 vaaksan pit. haaraisella pystövarrella. On jotenkin harakanhatun näköinen, mutta eroitetaan harmaahtavilta, lienteiltä lehdiltänsä ja vähän leveämmiltä lehtiliuskoilta, seuraavasta lajista taas sen kautta, ettei haise niin tympeältä. Myös on seuraava suoravartisempi ja sileälehtisempi.

3. A. cotula. Konnan sauramo. ─ Tasaleveillä martosuomuilla; siementen

pää pyöreähkö, paljas, epäjuomuinen; muuten k. ed. ─ ☉ 5 ─ 9, valk. sät. Kyl. (U.)Parin vaaksan pit, monihaaraisella, pystöisellä varrella, oramaisilla lehtiliuskoilla; kukat pahanhajuisia. ─ Maruta fætida Cass.

Muist. Mehiläiset hylkäävät sen, sammakot rakastavat. Kuivatuista kukista laitetun teen sanotaan hyödyttävän emätaudissa, vesipöhössä, kovettuneissa rauhaisissa ja eläimillä hengen-ahdistajassa.

91. ACHILLEA. Kärsämö.

1. A. ptarmica. Arokärsämö. ─ Jaottomilla, m. tasasoukilla,

terävä-sahaisilla, kaljuilla lehdillä; Inutamaisellaa kukastoröyhyllä. ─ ♃ 7, 8, ihananvalk. (6 ─ 12) sät. Kost. palk. (A. ─ K. H. Kv.) Toisintelee 4:kin vaaksan pituisena.

Muist. Tuoreeltaan hyppysissä hierrettynä aivastuttaa ja us. panee nenän verta vuotamaan; sen kirpeä ja kihoittava juuri suussa pidettynä on väl. ollut avullinen hammaskivussa ja kielen turtuudessa, joko paljaaltaan tahi viinalikona. Pieneksi leikattuna ja juomisen sekaan pantuna pitää sen kauvan happanematta. Kauneutensa ja monivuotisuutensa vuoksi kasvatetaan yrttitarhoissakin, jossa viljeltynä helposti saapi kahdenkertaiset sädekukat.

2. A. millefolium.Pyörtänekärsämö. ─ Lehdet suikeita, toisjakoisia,

parijakoisilla, kololaitaisilla liuskoilla; ryhmäisellä m. tasakorkealla kukastoröyhyllä. ─ ♃ 7 ─ 9, valk. t. punert. k. Pellonpient. ja kuiv. paik. yl. (E. ─ L.) Muist. Haju ryytisekainen väkevä, maku karvas, kutistava. Oluehen käydessä pantuna lisää se voimaa. Lääkkeeksi käytetään kukkia joko teenä, keitesakona tahi kukkaviinana asettamaan veren ja muita juoksuja, väänteitä ja puhkuja, ähkyjä, reväisimiä, synnytystuskia, leinivikoja, lökätautia ja muita. Lehdet tuoreeltaan muserrettuna ovat hyvät haavoja parantamaan. Kukkaviinasta kehnovatsaisuus ja punatautikin usein on parantunut. Pesovedessä ja hauteinakin ovat kukat hyvin vaikuttavaisia. Rupisia eläimiä pestään tämän kasvin väkevällä keiteliemellä.

92. TANACETUM.Pietaryrtti.

1. T. vulgare. ─ Lehdet toisparisia; lehdykät parihalkoisesti koloisia

ja sahahampaisia. ─ ♃ 8, 9, kelt. k. Kuiv. pient., raunioilla j.n.e. (A. ─ K. H. P.)Us. 4:ki vaaksaiseksi, väkevällä hajulla ja karvaalla ryytimaulla.

Muist. Kukkia, lehtiä ja siemeniä käytetään lääkkeeksi matoja, kehnoa vatsaa, luuvaloa vasten sisällisesti ja ajetuksia vasten ulkonaisesti. Lehdet pieneksi hakattuina tuoreeltaan ja keiteltynä painavat villaisen vaatteen vehreäksi. Pitää keittoliemeen sekoittaa tuhkalipeätä ja sitte uudelleen kiehauttaa, ennenkun aine kastetaan siihen.

93. ARTEMISIA. Maruna.

† Karvaisella marrolla: Absinthium Gærtn.

1. A. absinthium. Koimaruna. ─ Pystöisellä varrella; peräkkäillä,

lengoilla, pallopuoliskoisilla, terttukukastoilla; kolmisparisilla aluslehdillä; varsilehdet eheämpiä suikeilla harmaanhöyteillä liuskoilla; perälehdet ehyitä. ─ ♃ 7, 8, kelt. k. Kyläpaik. (A. ─ K. H. S. Pe.)4:kin vaaksaiseksi, hyvin karvasmakuinen, väkevä, ryytihajuinen.

Muist. Hyvä vatsanparantava ja matoin surmaava lääke. Viinassa liottamalla saadaan siitä kukkaviinaa, jota kiitetään hyväksi väänteitä asettamaan ja kadonnutta syöntihalua korjaamaan kuin myöski horkan, keltataudin, kerpukin ja pöhön lääkkeeksi, mutta kuumetaudeissa, rintakivuissa, pistoksissa ja liikaverevyydessä se ei ole hyvä. Rihmamadolle on marunaviina niin vastaista, että heittää jäytämisensä vähäksi ajaksi, jonkatähden sitä käytetään koetus-aineeksi, jos vaivat tulevat rihmamadoista tahi jostain muusta. Oluen saattaa maruna väkevämmäksi ja paremmin happanemista vasten kestäväksi. Lampaille annetaan marunaa suolan ja katajamarjain kanssa vesitautia, maksavikoja ja punatautia vastaan. Jos jyväsiemeniä ennen kylvämistä liotetaan joku aika marunaliemessä, niin sanotaan lintuin niihin ei koskevan. Myös luteita vastaan kiitetään väkevää marunalientä hyväksi. Jos koirannahkaisia turkkeja tahi muita pitineitä liotetaan viikon aika marunavedessä, niin koirat niitä eivät enää likaa.

†† Kaljulla marrolla: Abrotanum Fr.

2. A. vulgaris. Pujomaruna. ─ Pystövarrella, m. perättömillä,

vähän nuokahtavilla pitkulaisilla, höyteä-kehtoisilla kukastoilla; lehdet toisparisia suikeilla, kololaitaisilla, suipoilla, alta vaaleanhöyteillä liuskoilla; perulehdet ehytlaitaisia, m. tasakaitaisia. ─ ♃ 7, 8, kelt. t. ruosteenkarv. k. ─ ß coarctata: suppea-, tihu- ja pystöterttunen; lehdet soukemmilla, alta ihan valkeilla, villakarvaisilla liuskoilla. Pih. ja pient. tav. (E. ─ P. ─ ß T. U.) 1-2 kyynärän pit. ruskealla mustanrusk. varrella, vahvalla, puutavalla juurella.

Muist. Ei varsin niin karvas k. ed. Hyödyllinen vaimoväen vaikealähtöisiä juoksuja korjaamaan, myös luuvalo-taudeissa sisällisesti annettuna ja ulkonaisestikin jalkaveteen pantuna. Juurta kiitetään varsin hyväksi virmaeli lankeavatautia vasten, jos nautitaan pienennettynä teelusikallinen tahi runsaampi illoin ja aamuin. Muutamat liottavat sen sitä varten oluessa. Sen lehtivilla-vanukkeista tehdään Kiinassa ja Japanissa pieniä palleroita, joita sitte sytytetään, kuin Lapin maalla taulaa tahi pakkulaa ja muualla väkiviinan kasteluita pumpulipalleroita iholla kytemään, ja sillä tavoin sisällisiä kipuja vaimentamaan tahi parantamaanki. Semmoisia palleroita, olivat mitä ainetta hyvänsä, sanotaan moksaksi, ja ne vaikuttavat m. siihen laatuun, kun juntukka t. näsiä-niinikin. Skottlannissa käytetään nuoria pujolehtejä ruuaksi. Hanhien ja muiden lintuin liha sanotaan paremman makuiseksi tulevan jos paistettava kehä täytetään pujoruoholla. Juuri vanhempana hiilestyy osittain, josta ymmärtämättömillä on ainetta taikauksiin tullut.

3. A. campestris. Ketomaruna. ─ Varsi kaareva t. koheneva,

yhdäppäisillä tertuilla ja kukastoilla; jälkimäiset 6 ─ 8-kukkaisia, palleroisia, järin lyhytperäisiä, nuokkuvia; lehdet parijakoisia, monijakoisilla, m. rihmamaisilla liuskoilla. ─ ♃ 7─9. Kuiv., päivänpaisteisilla, hietaisilla mailla (A. ─ K. S.) Kyynäränki pit.; kukastot pienukaisia, ruosteenkarv.

Muist. Melk. mauton. Lääkevoima k. ed., mutta paljo vähempi.

94. LIGULARIA. Cass. Nauhus.

1. L. sibirica Cass. ─ Kukastot latvatertussa; varsi haaraton,

kalju, harvalehtinen, pystössä; aluslehdet keihäskanta-herttaisia, hammaslaitaisia, ruodit puolipyöreitä; varsilehdet tav. ehytlaitaisia, ruodit tyveltä sulitettuja, ─ ♃ 7, 8, kelt. k. Vet. paik. (Lv.)1 ─ 2 kyynärän pituinen. 3 ─ 6-tuumaisella latvatertulla; väkevän-hajuisella juurella. Cineraria.

95. CINERARIA. Tuhka.

1. C. alpina. ─ Kukastot latvahuiskilossa; varsi haaraton; aluslehdet

lyhytruotisia, puikeita, mutkalaitaisia; varsilehdet ruodittomia, tasakaitaisia, kaikki samoin kuin varsiksi vaalean-untuvaisia. ─ ♃ 7, kelt. k. Kuiv. paik. (L. Lv.) 1 ─ 3 vaaks. pit.; aluslehdet 1 ─ 2 tuumaisia, varsilehdet väl. itse varren levyisiä ja hienohampaisia. ─ C. campestris Retz, C. integrifolia E. B.

96. SENECIO. Peltovilla, villakko.

† Sädekukat pitkäveteisiä, suoraan ulospäisiä.

1. S. nemorensis. Lehtovillakko. ─ ß octoglossus DC. Röyhy monella 7

─ 9-säteisellä kukastolla; siemenet kaljuja; kehto liereä, 3 ─ 5:llä m. saman pituisella lisäsuomulla; lehdet puikeita ─ suikeita, sahat. hammaslaitaisia, aliset sulkaruotisia; perälehdet m. tasasoukkia. ─ ♃ 8, kelt. k. Mets. paik. (Lv.) Jotenki pitkällä juomuisella pystövarrella.

2. S. jacobæa. Jaakon villakko. ─ Kukastot tiheässä röyhyssä

pystöperäisiä; siemenet kalseita; lehdet pehmeitä, isopäätöisesti parijakoisia, liuskat pääpuolelta levenneitä, koloja hammaslaitaisia. ─ 7, 8, kelt. k. Kuiv. paik. (U.) Väl. 4 ½ kyynärän pit. Sädekukat väl. puuttuvat.

Muist. Kamsiatkassa syödään tätä kasvia, ehkä maistuu karvaalle. Käytettiin ennen lääkkeeksi punatautia ja kurkkuvikoja vasten.

†† Sädekukat lyhyitä, taaskierteiset t. puuttuvaiset

3. S. sylvaticus. Ahovillakko. ─ Pystöpäisillä kukastoilla,

taaskierteisillä, varsin lyhyillä säteillä; kehto lop. kalju ja paljoa pidempi sen pohjalla olevaa 3 ─ 5-lehtistä lisäverhoa; lehdet parihalkoisia, pisalaitaisia. ─ ☉ 7, 8, kelt. k. Ahoilla, halmeissa (A. ─ U.) Tav. parin vaaksan pit. untuvaisilla varrella ja lehdillä.

4. S. vulgaris. Pihavillakko. ─ Kukastot tiheäröyhyisiä, nuokkuvia,

tav. säteettömiä; noin 10:llä mustapäisellä, vähän kehtopohjaa pidemmällä lisäverholehdillä; lehdet sepokantaisia, parihalkoisia, terävähampaisia. ─ ☉ 6 ─ 10, kelt. k. Asuntopaik. yi. (E. ─ P.) Noin 2-vaaksainen; varsi ja lehdet kaljuja; liuskat ristiin kääntyneitä.

Muist. Tämän niinkuiD muidenkl villakkoin siemeniä pienet linnut syövät haluisesti ja saavaa niistä runsaasti ravintoa. Käytetään myös keltapaineeksi.

97. GNAPHALIUM. Jäkkärä.

1. G. uliginosum.Arojäkkärä. ─ Kukastot palleroisia, perättömiä, ryhmin

latvassa ja lehtihangassa; varsi pyöreä, koheneva, tav. haarakas, untuvainen; lehdet suikulaisia, suippoja, lienteitä; siemenet sileitä. ─ ☉ 7, 8. ─ ß pilulare: siemenet karheita,lyhythaivenisia. Kost. paik. yl. (E. ─ P. ─ ß P. ─ Lv.)Väl. vaan parin tuuman pit. ja haaraton, väl. vaaksanki pit. ja haarikas pienillä ruosteenkarvaisilla kukastoilla m. vehreässä kehdossa.

Muist. Karvaanmainen, ryytisek. maultansa; käytettiin ennen punataudin lääkkeeksi.

2. G. sylvaticum. Ahojäkkärä. ─ Kukastot latvassa ja lehtihangassa m.

tähkämäisesti; varsi juurelta koheneva, haaraton, monilehtinen, tönkeä; lehdet tasasoukkia, alta untuvaisia, aluslehdet suikulaisia; siemenet karheamaisia. ─ ♃ 8, rusk. k. Kuiv. paik. yl. (E. ─ P.) 2 vaaksan pit., latvapuolelta lehdet untuvaisempia, äluslehdet päästä levenneitä, versolehdittä.

3. G. norvegicum Gunn. Norjan jäkkärä. ─ Kukastot latvaan ryhmistyneet

lehtiseksi tähkäksi; varsi ed., mutta pystömpi; lehdet molemmin puolin nutturaisia, keskiväliset isoimpia; kehtosuomut mustanrusk. pilkuilla; siemenet ed. ─ ♃ 7, 8, rusk. k. Tunt. (L. Lv.)Tähkä yhtenäisempi ja paksumpi k. eds, lehdet leveämpiä; versolehdetön. ─ G. sylvaticum ß fuscatum Wg.

4. G. supinum. Lapin jäkkärä. ─ Kukastot latvassa, väl. ylimmäisissä

lehtihangoissa; varsi hervakka, rihmamainen, versolehdillä juuressa; lehdet tasakaitaisia, suippoja, villaisia; siemenet karheamaisia. ─ ♃ 7, 8, rusk. k. Kuiv. tunturitien. alankopaikoissa (L. Lv.) Lyhyellä, noin tuuman parin pituisella varrella, 4 ─ 8:lla kukastolla. ─ G. procumbens. alpinum Fl. D.

98. ANTENNARLA Gærtn. Käpälä.

1. A. dioica Gærtn. Kissankäpälä. ─ Kukaktott m. tasakorkeana

huiskilona; kehtosuomut kehkerämäisiä, päästä pyöreähköitä; varsilehdet tasakaitaisia, suippoja; rönsyt rentoja, lapiomaisilla, alta vaalean höyteillä, päältä tav. kaljuilla lehdillä. ─ ♃ 5, 6, valk. t. pun. k. Kuiv. kentillä yl. (E. ─ Lv.)Noin vaaksan pit. väl. päällenki. ─ Gnaphalium. Muist. Käyt. muinen lääkkeeksi rintatautisille ja väl. taikavaroiksiki, ja oli arvattavasti yhtä voimallinen kumpaisessaki tapauksessa. Paikoin annetaan sitä vieläki vasikoille vetelätaudissa.

2. A. alpina Gærtn.Tunturikäpälä. ─ Kukastot ed.; kehtosuomut suippoja,

(hedekukastoissa litteitä), siiropäisiä; varsilehdet suikeita; rönsyt ed. ─ ♃ 6, 7, vehreän-hallav. k. Tunt. (L.) Melkein edellisen näköinen, mutta vähän matalampi. ─ Gnaphalium.

3. A. carpatica Bl. & Fing. ─ Kukastot rypeltyneet kuperiaaksi

huiskiloksi, litteillä, tylppämäisillä (ruskean vihervillä) kehtosuomuilla; kaikki lehdet suikulaisia, suippoja, molemmin puolin untuvaisia, 3-suonisia. ─ ♃ 6, 7. Tunt. harv. (L.) Molempain edellisten lajien näköinen, mutta rönsytönnä, ehkä versohaaroilla. ─ Gnaphalium Wg.

99. FILAGO. Tulenlento.

1. F. montana. Varsi haaraton t. vuorohaarainen, pienillä, villaisilla

kukastoilla ryhmistyneinä latvaan ja ylöspäisten haarainsivuille, kehtosuomut tylppäpäisiä; siemenet pilkullisia; lehdet suikeita ─ tasakaitaisia, villaisia. ─ ☉ 6, 7. Hietaisilla mäk. tav. (A. ─ K. H. ─ Kv.) Tuuman ─ vaaksan pit., kellervillä m. näöttömillä kukilla. ─ Gnaphalium arvense Willd. Oglisa Cass. ß Asteraceæ.

100. INULA. Hirvenjuuri.

1. I. helenium. Iso hirvenjuuri. ─ Lehdet sepokantaisia, puikeita,

epätasaisia, m. sahahampaisia, alta höyteitä; kehtosuomut puikeita. ─ ♃ 8, 9, kelt. k. Kost. kyläisillä palk. harv. (A. ─ U.) 2 kyyn. pit., parin vaaksan pit. alta tuhkankarvaisilla lehdillä, tuuman pit., noin 40:llä säteellä.

Muist. Juurta käytetään vatsan ja rinnan lääkkeeksi, erottaa lökää sulkutaudeissa ja korjaa vaimollisten puutetta. Siitä keitetyllä liemellä voidellaan lapsia ryyhdelmissä ja ihottumisissa. Myös kärmeenpistoon kiitetään sitä hyväksi ihrassa keitettynä. Sääsket pakenevat sen savusta. Muutamat sekoittavat lehtejä tupakkaan ja sanovat terveelliseksi polttaa.

2. I. salicina. Vähä hirvenjuuri. ─ Lehdet sepokantaisia,

suipposuikeita, kaljuja, verkkosuonisia, laidalta hienopiikkisiä, ulospäisiä; varsi pystö, kalju, lt. useampi-kukastoinen, laitakukastot lop. korkeammalla. ─ ♃ 7, 8, kelt. k. Niittutöyräillä (A. ─ K. Kv.) Kyynärän pit.; monilukuisilla, tönkeillä, m. kiiltävillä väl. hienosahaisilla lehdillä, monilla ½-tuumaisilla säteillä.

101. ASTER. Asteri.

1. A. sibiricus. Lapin asteri. ─ Kukastot pallopuoliskoisia 1 4;

kehtosuomut suikulaisia, päästä toisvärisiä; lehdet ruodittomia, suikeita, pää-puolelta sahalaitaisia, päältä kaljuja, alta lienteähköitä. ♃ 7, 8, sinerv. sät. Järvenrant. (Lv.) Sormenpituiselta, lehtisellä, ylempää hatuisella varrella, sinipunervilla sädekukilla ja keltaisilla kehräkukilla, ─

ircutianus DC.

A. tripolium. Ranta-asteri. ─ Kukastot huiskilona, puikeilla kehtosuomuilla; lehdet m. tasakaitais-suikeita, ehytlaitaisia, kaljuja, möyheitä. ─ ♃ 7, 8, sin. säteet. Merenrant. (A. ─ Ke. Pe.) Haaraisella, noin 2-vaaksaisella, juurelta punaisella, mehevällä varrella, sinisillä toistakymmenisellä kukkasäteellä, väl. valkea-säteinen t. peräti säteetön.

102. ERIGERON. Kallioinen.

1. E. acris. Nummi-kallioinen. ─ Kukastot m. yksikertaisena röyhynä t.

terttuna; kehräkukat m. säteitten pituiset; lehdet suikeita, ja samoin kuin varsi sekä kehto karvaisia; aluslehdet kielekkeisiä. ─ ☽ ♃ 7, 8, sinikiuht. t. punert. sät. Kuiv. niit. ja töyräillä yl. (E. ─ L.)Sormen ─ parin vaaksan pit. punoittavalla (haaraisella t. haarattomalla) varrella ja ruodeilla.

Muist. Käytettiin muinen lasten rikkomista (noitumista) vasten, myös rintataudeissa ja vilustumisissa apteiki-nimellä Hb. conyzæ cæruleæ.

2. E. uniflorus. Lapin kallioinen. ─ Varsi yksikukastoinen; säteet

pitkäveteisiä, suoraan ulottavia; kehto leveän-suikeilla suomuilla, villahöyteinen selvänivelisillä haivenilla; aluslehdet lapiomoisia, tylpäköitä. ─ ♃ 7, 8. Tunt. (L.) 2 ─ 5 tuumaisella 1-harv. 2-kukastoisella, vehreältä varrella, valk. harv. punoittavilla säteillä.

103. SOLIDAGO. Piisku.

1. S. virgaurea. ─ Varsikulmikkainen likeisillä pystöisillä kelt.

kukasto-harkoilla latvassa ja ylemmissä lehtihangoissa; lehdet suikeita, aliset sahahampaisia. ─ ♃ 7 ─ 9, kelt. k. Niittulaiteilla, ahoilla ja mets. yl. (E. ─ Lv.) Kyyn. ja runsaammanki pit., karheamaisilla, us. 2 tuuman levyisillä aluslehdillä.

Muist Lääkevoima vahvistava ja kutistuttava, vesittävä. Siitä laitettua teetä t. keitettä kiitetään hyväksi sisällisiä haavoituksia ja verestymiä parantamaan. Apteikinimi: Bb. consolidæ saracenicæ l. virgæ aureæ. Käytetään myös paineeksi (kelt. rusk.)

γ Eupatoriaceæ.

104. EUPATORIUM. Punalatva.

1. E. cannabinum. ─ Kehto 5 ─ 6-kukkainen; lehdet vastakkaisia,

lyhytruotisia, 3 ─ 5-osaisia, suikeilla, sahalaitaisilla liuskoilla; ─ ♃ 7, punert. k. Pensaikoissa rant j. m. harv. (K. Kp. L.) 1 ─ 2 kyyn. pit.; pun. punasinert. kukilla, isolla tiheäkukastoisella, us. syrjäkämmenen levyisellä röyhyllä, hampun näköisillä lehdillä.

Muist Kasvilla ja juurella on karvas, kirpeä maku ja ulostava voima. Sitä käytetään tartunnaisia, ryyhdynnäisiä ja vesipöhöä vastaan. Ulkonaisesti parantaa haavoja, ja viinassa liotettuna pöhöttymisiä. Myös paineeksi kelpaava.

105. PETASITES Desf. Ruttojuuri.

1. P. vulgaris Desf. Akan ruttojuuri. ─ Kukasto-harkko puikea t.

pitkulainen; kukastot säteettömiä; lehdet herttamaisia, mutkahtavia, epäsuurilla hampailla, pyöreähköillä kulmilla, alta harmaanhöytyisiä. ─ ♃ 4, 5, punert k. Vet. paik. ojain ja jokien rannoilla (A. St. U.) Varsi noin korttelin pit., lehdet niinkin isoja, että kanat ja muut pienet elukat kokonaan ovat niiden alla peitteessä. Haju tympeä, maku karvaamainen, ryytisekainen. ─ P. offlcinalis Mönch.Tussilago petasites.

Muist. Juurta käytett. muinen luuvaloa, virmaa, mätähaavoja ja itseä ruttoaki vastaan. Sillä on vahvistava voima.

2. P. frigida Fr. Ukon ruttojuuri. ─ Kukastot yksikertaisena

huiskilona, tav. lyhyillä säteillä; lehdet kolmikantaisesti herttamaisia, mutkin liuskahampaisia, alta vaaleanharmaan-höytyisiä. ─ ♃ 5, 6, rusk. k. Tunt. tien. vet. pajustoissa (Kv. P. L.) 2 ─ 5-vaaksaisella varrella, isoilla suomulehdillä, mustanpunaisilla kun kehtoki; lehdet syväkoloisia. ─ Tussilago. Nardosma Cass.

106. TUSSILAGO.Leskenlehti.

1. T. farfara. ─ Varsi lehdetön, suomukas, 1-kukastoinen; aluslehdet

herttakkeisia, pyöreäpäisiä, polvimutkaisia, hammaslaitaisia. ─ ♃ 4 ─ 6, kelt k. Kost. savisilla, roudan liikuttamilla paikoilla (T. ─ K. St. ─ Kv.) 3 ─ 6 tuum., ensin pystöisellä, sitte nuokahtavalla varrella, tuum. levyisellä kukastolla, monilukuisilla rihmakkeisilla säteillä, lehdet kämmenen ja korttelinki levyiset ilmautuvat vasta kukkimisen jälkeen juuresta ja ovat päältä kaljuja, suonikkaita, alta vaaleanhöytyisiä.

Muist. Sekä lehtiä että juuria on jo muinaisista ajoista kiitetty yskässä ja muissa rintataudeissa, ja pitkittävässä vatsurissa. Lehdistä varsinensa ja juurista saadaan erinomaista taulaa, jos niitä kuivattuna, muokataan ja vatkataan vähän runtin kanssa. Tätä kasvia pidetään hyvänä kaivopaikan osottajana.

2 parvi.Cynarocephalæ.

107. CENTAUREA. Kaunokki.

1. C. scabiosa. Peltokaunokki. ─ Kehdon ulkosuomut puikeita,

soukistuvia mustaksi, kampamaiseksi, sukalaitaiseksi lisäkkeeksi; sisäsuomut kaitaisempia samanlaisella, vähän laajenevalla jatkeella; lehdet syvään parijakoisia, karheita, suikeilla tasasoukilla, koloja hammaslaitaisilla liuskoilla. ─ ♃ 7, 8. Pellonpient., tievars., niittutöyräillä (A. ─ K. H. S.) 1 ─ 1 ½ kyynäräisellä kiinteällä varrella, väl. vaaksan pituisilla aluslehdillä, isolla palleroisella kehdolla ja lähesparin tuuman levyisellä punasinervillä, väl. valkeilla kukastoilla.

Muist.Lääkkeenä savipuolia ja muita ihottumisia vastaan. Keite painaa villaisen kylmiltään heleänkeltaiseksi vismutti vedessä kastettuna, keitettäissä mustanvehreäksi. Siemenet säilyvät kauvan kehdossa pienten lintuin mieluisaksi ruuaksi.

2. C. phrygia. Nurmikaunokki. ─ Alemmaiset kehtosuomut ulospäisellä

m. oramaisella jatkeella kampamaisesti vieritetty mustilla, jatkeen keskimittaa pidemmillä hapsilla; ylemmäiset kehtosuomut leveällä hapsilaitaisella lisäsuomulla päässä; lehdet pitkänpuikeita, hammaslaitaisia, karheita. ─ ♃ 7, 8, pun. k. ─ ß austriaca Willd.: leveämmillä, suipommilla, isohampaisemmilla lehdillä ja puikeammalla kehdolla. Yläisillä niit. harv. (ß T. ─ K.H.S.) 1-3 vaaksan pit., karhealla pystövarrella, useimmiten 1-kukastoisena, leveillä lehdillä, isoilla kukastoilla.

3. C. jacea. Ahdekaunokki. ─ Kehtosuomuin jatke kälpeä, leveä,

pyöreähkö, resalaitainen; lehdet suikeita, ehytt. hammaslaitaisia, väl. kaitaisia, liuskaisia. ─ ♃ 7 ─ 9, pun. k. Kuiv. niittulaiteilla, ahorinteillä, tav. (A. ─ K. H. S. Pe.) 1 ─ 3 vaaksan pit. kohenevalla varrella, tiilinkarvaisilla t. mustanruskeilla pähkinän suuruisilla kehdoilla.

Muist. Lehti-tee kurkun huuhtovetenä avullinen. Myös keltapaineeksi käyt. lehtiä.

4. C. cyanus. Elokaunokki, elokukka. ─ Kehtosuomut puikeita, sisämäiset

pitäkyrkäisempiä kaivomaisella sukasahaisella laidalla; lehdet jaottomia, tasasoukkia, alempana us. parijakoisia. ─ ☉ 6, 8, sin. k. Elopelloissa yl. (E. ─ P.) 2-4 vaaksan pit. pystöhaaraisella varrella. On harmaanhöytyinen, kun lukinverkon peittämä; kehdot herneenkokoisia, alimmaiset suomut vaalea-sukaisin laidoin, muut mustasukaisia; kehräkukat harvemmalta ja sinisempiä, säteet paljo isompia, ihanansinisiä. Toisintelee väl. punertavilla väl. vaalahtavilla kukilla.

Muist Käyt. lääkkeeksi vesiumpea ja vesitautia vastaan keitteenä joko siltään tahi nokkoissiementen seassa, ja silmävihoa vastaan teenä tahi puserretulla nesteellänsä. Survotuista kukista saadaan pusertamalla mehua, joka siltään t. alunalla seotettuna käyttää sinisenä läkkinä tahi taitaan kuivata ja semmoisena säilyttää vedellä (ja vähällä alunalla) seotettavaksi, kulloin tarvitaan. Kukkia (t. mehua) käyt. myös sokurileiville sinitteeksi, sinkkivitrillillä seotettuna maaliksi, savuttimeksi, tupakkiin j.n.e.

108. SAUSSUREA DC. Lääte.

1. S. alpina DC. ─ Kukastot tav. tasakorkeassa tiheässä röyhyssä,

pehmythöytyisellä kehdolla; lehdet pitkänpuikeita, kokonaisia, harvaj- a hienohampaisia, pehmythöylyisiä. ─ ♃ 7, 8, sinipunerv. k. Kost. tunturitien. (K. P. L.) Epämääräisellä väl. useamman vaaksan pit. varrella, veltto ja hyvin pehmythöytyinen kun kaikki muutki osat. Suomut kehtomyötäisiä, tumman ruskea-laitaisia. Kukat ihanaisia, punasinertäviä. ─ Serratula. Heterotrichum Link.

109. CARLINA. Kurho.

C. vulgaris. ─ Varsi tav. monikukastoinen suikeilla, hammas- ja

pistinlaitaisilla, alta untuvaisilla lehdillä; sivukukastot keskimäistä korkeammat. ─ ♃ 7, 8, vaaleankelt. k. Hietapohj. ahoilla, mäkirint. (A. ─ S. K.) 1 ─ 2 vaaksan pit. tanealla, väl. vaan 1-kukastoisella varrella. Lakastuneena seisoo vielä kolmantenaki vuotena. Kukaston säteet märän ilman edellä ovat pystössä, kuivan ilman edellä ulottavia.

Muist. Juuret hiostuttavia vesittäviä.

110. CARDUUS. Karhiainen.

1. C. nutans. Nuokko-karhiainen. ─ Kukastot sivulle päin nuokkuvia,

yksinäisinä, pitkähtävällä, varuksettomilla perillä; kehdon ulkosuomut litteitä, ulospäisiä, orakärkisiä; lehdet liuskaisia, piikkisiä, katkeunaisesti varsijohteisilla kulmilla. ─ ☽ 7, 8, pun. k. Kuiv. paik., raunioilla, harv. (U.) Hyvin piikkinen kasvi us. kyynärän pit. vahvalla varrella, ja parin tuuman levyisillä kehdoilla; kukastoperät tyveltä pienilehtisiä. Kukat nuorempana myskille hajahtavia.

Muist. Ennen kukkimista varret kuorittuna taitaan salattilaitteiksi käyttää.

2. C. crispus. Peltokarhiainen. ─ Kukastoperät suorapystöjä, 1 ─

3-kukastoisia, m. kaljuja, hienopiikkisiä; kehto palleromainen, suikea-okaisilla, ulospäisillä suomuilla, lehdet varsijohteisia, leveänsuikeita, koloja hammaslaitaisia, hieno-okaisia, alta tav. valkeavillaisia. ─ ☉ 7, 8, punasinerv. k. Pient., varsinkin ohrapelloilla (A. ─ K. H.) 1½ kyyn. pit.; melk. pistämättömillä, alta väl. kaljuillaki lehdillä.

111. CIRSIUM Hall. Ohdake.

1. C. lanceolatum Scop. Tie-ohdake. ─ Kehto palleroinen tankeilla

okapäisillä, siirottavilla, untuvaisilla suomuilla; lehdet varsijohteisia, parihalkoisia, siirottavilla, okapäisillä, päältä sukapiikkisillä, alta valkea-villaisilla liuskoilla. ─ ♃ 7 ─ 9, pun. k. Tievier., raunioilla, tav. (A. ─ K. H. S. Pe.) Kyyn. pit. varrella, peukalon pään suuruisilla kehdoilla, hyvin teräväpäisillä suomuilla. ─ Carduus. Cnicus Willd.

Muist. Kukastot juoksuttavat maidon.

2. C. palustre Scop. Suo-ohdake. ─ Kukastot ryhmässä; kehto

puikea, leveänsuikeilla myötäisillä, lyhyt-otaisilla suomuilla; lehdet varsijohteisia, alempana m. parijakoisia, 2-halkoisilla t. isohampaisilla, piikkisillä, päältä karvaisilla, alta vehreillä liuskoilla. ─ ♃ 7, 8, punasinerv. k. Vet. niit. tav. (E. ─ P.) 1 ─ 3 kyyn. pit. kiinteällä, m. kukastoperiin asti haarattomalla pystövarrella, pavunkokoisilla kehdoilla. ─ Carduus. Cnicus Roth. Muist. Nuoret taimet keväällä hyvät ruoka-aineiksi.

3. C. arvense Scop. Pelto-ohdake. ─ Kukastot epätasaisessa harvassa

röyhyssä; suomut kehtomyötäisiä, siirottavalla, ei juuri kankealla odalla; lehdet suikeita, liuskat. hammas-, piikki- ja mutkalaitaisia. ─ ♃ 7 ─ 9, sinikiuht. k. ─ ß maritimum: lehdet varsijohteisia, m. parijakoisia,soukkalapaisia, 2 ─ 3-halkoisilla siirottavilla liuskoilla. ─ γ horridum: varsi lehtijohteista sulitettu, pisteliäs; lehdet parihalkoisia pisteliäillä liuskoilla. Vilj. yl. (E. ─ P. ─ ß ja γ U.) Kyyn. pit. pyöreällä varrella. Ainoastaan ylimäiset ja alimaiset lehdet tav. ovat hammaslaitaisia ja vähin varsijohteina. ─ Serratula. Cnicus Sm. Breea Less. ─ ß C. arvense ß ferox (Hn.)

Muist. Varresta saadaan hyvää potaskaa lasitehtaisiin.

4. C. heterophyllum All. Aro-ohdake. ─ Kukastot 1 ─ 5-llä pitkällä

haarattomalla lehdettömällä perällä; kehto puikea suikeilla myötäisillä siiroja suippopäisillä suomuilla; lehdet sepokantaisia, leveän-suikeita, sahahampaisia t. liuskaisia, alta vaaleahöytyisiä. ─ ♃ 7, 8, pun. t. punasinerv. k. Vet. metsäniit. (E. ─ L.) Kyyn. pit. haarattomalla, lehdekkäällä varrella, isolla tuumanlevyisellä kehdolla, erittäin suikertavalla juurella; lehdet johteettomia, aluslehdet peräkkäitä. ─ Carduus. Cnicus Willd.

5. C. oleraceum Scop. Luhta-ohdake. ─ Varsi lehtinen monikukastoinen

latvassa, puikeilla, vähän erivärisillä perälehdillä; kehto suikeilla, orakärkisillä suomuilla; lehdet hertta- ja sepokantaisia, parijakoisia t. -halkoisia, kokonaisilla sahahampaisilla piikkilaitaisilla liuskoilla. ─ ♃ 7, 8, kellert. k. Luhtaniit. harv. (A.) 1½ kyyn. pit. kaljulla varrella, tuuman kokoisilla kehdoilla. ─ Cnicus.

Muist. Lehdet kaaliksina syötävät.

112. LAPPA Adans. Takiainen.

1. L. tomentosa Lam. Ukon takiainen. ─ Lehdet herttapuikeita,

alta lienteitä; kukastot sarjahtavassa röyhyssä; palleroisen, villaverkkoisen kehdon sisäsuomut pitkänsuikeita, tylpeitä, otakärkisiä. ─ ♃ 7, 8, punasinerv. k. Kylätien. (A. ─ K.) Kyynäräisellä varrella; kehdon okaiset suomut lyhemmät kukan laidetta. ─ Arctium lappa ß. A. bardana Willd.

Muist. Juuri (rad. bardanæ) on verenselvittävä, hiostuttava ja vesittävä, hyvä luuvalossa, keripukissa, jalkataudissa, ruusussa, savipuolissa, syyhyssä, keitteenä. Siemenillä on sama ja ulostavaki voima, hyvät kivitaudissa. Lehdet tuoreeltaan mätähaavoille ja nilkonaisille paikoille avullisia. Keväällä varret ja juuret kuorittuna ja keitettynä terveelliset syödä. Likapilkut vaatteista us. lähtevät takiaispäillä su'ittuna.

2. L. minor DC. Vähä takiainen. ─ Lehdet herttapuikeita, alta

untuvaisia; kukastot ryhmätertussa t. lyhytperäisiä; kehto kalju vähin verkkohapsinen, m. pyöreillä, oramaisilla suomuilla, sisämäiset erivärisiä, laidassa hienoja piikkikarvoja. ─ ♃ 7, 8, vaalean-pun. t. sinikiuht. k. Kylätien, tav. (A. ─ K, H. S. Pe.) Matala-vartinen, pienillä, nuorempana m. liereillä kukastoilla; pitkillä, tyveltä ei suuresti laajenevilla kehtosuomuilla. ─ Arctium lappa. Muist. Lääkevoima ed.

3 parvi. Cichoriaceæ.

113. MULGEDIUM Less. Herukka.

1. M. alpinum Less. Vuoriherukka. ─ Kukastot pisakarvaisilla

suomuisilla perillä m. yksikertaisessa tertussa; lehdet parikaarteisia, nuolikantaisia, sepiviä, hyvin isolla kairamaisella päätöliuskalla. ─ ♃ 8, sin. k. Tunturilaiteilla, tav. (P.) Us. 2 kyynäräisellä varrella ja vaaksan levyisillä, soukkakantaisilla lehdillä. ─ Sonchus.S. cæruleus Sm.

Muist. Lappalaiset syövät varsia nuorempana ja kuorittuna.

2. M. sibiricum Less. Metsäherukka. ─ Kukastoperät suomuisia ja kaljuja

kun kehtoki; röyhy tasakotkea; lehdet ruodittomia t.m. sepiviä, suikeita, hammaslaitaisia t. parittain taasliuskaisia. ─ ♃ 8, sin. k. Kost. paik. harv. (K. ─ Pe. ─ L.) Lehdet ylempänä m. ehytlaitaisia, alempana us. isohampaisia. ─ Sonchus.

114. SONCHUS. Valvatti.

1. S. arvensis. Peltovalvatti. ─ Kukastot ja kehdot pisakarvaisia;

röyhy sarjamainen; lehdet parittain taasliuskaisia, herttakantaisia, sepiviä, väl. liuskattomia, otahampaisia. ─ ♃ 7, 8, kelt. k. ─ ß littoralis: 1 ─ 3-kukastoisia, perät ja kehto kaljumpia. Vilj. ja merenrant. tav. (T. ─ K. H. ─ ß A. ─ Ke. Pe.) Siemenet karhea-pilkkuisia. ß soukilla, kokonaisilla t. lyhytliuskaisilla lehdillä. S. maritimus.

2. S. oleraceus. Maitovalvatti. ─ Kukastoperät ja kehtopohja

nuorempana villakehnäisiä, lop. kaljuja t. joilla kuilla erinäisillä pisakarvoilla; lehdet parikaarteisesti taasliuskaisia ja pehmythampaisia, sinivehreän-hallavia; sepokantais-liuskat ulkonevia; siemenet yleensä karhea-pilkkuisia. ─ ☉ 7 ─ 9, vaaleankelt. k. Vilj. tav. (E. ─ P.) Väl. m. kokonaisilla lehdillä.

Muist. Ulkomailla käytetään nuoria, talvis-aikana poimittuja taimia kaalilaitoksiksi.

3. S. asper Vill. Pistiäis-valvatti. ─ Perät ja kehto ed.; lehdet

pitkänpuikeita, kokonaisia t. liuskaisia, tankeilla otahampailla, kiiltäviä, kantaliuskat sepiviä, taaskääntöisiä; siemenet sileitä. ─ ☉ 7, 8, vaaleankelt. k. Vilj. tav. (T. ─ K. H. S.) Lehdet päältä tummanvehreitä pistävillä laitahampailla; siemenet sileitä, 3:lla kohosuonella molemmin puolin. S. oleraceus γ ja δ L. Fl. Sv.S. fallax Wallr.

115. LACTUCA. Vuohenkaali.

1. L. muralis Don. ─ Kukastot tav. 5-kukkaisia leveässä, harvassa

röyhyssä; lehdet parikaarteisia, taasliuskaisia isolla 3-t. 5-kulmaisella, kololaitaisella päätöliuskalla. ─ ♃ 7, 8, kelt. k. Louhikoissa mäkien ja kallioin vierissä (A. U. K.) 1½ kyynäräinen hento kasvi pienillä kukastoilla, mutta us. isossa röyhyssä. ─ Prenanthes. Cicerbita Wallr. Phosnixopus Cass.

116. LAPSANA. Linnunkaali.

1. L. communis. ─ Monikukastoisella röyhyllä; aliset lehdet

parikaarteisia isolla puikealla, kulmahampaisella päätöliuskalla, yliset puikeita. ─ ☉ 7 ─ 9. Vilj. tav. (A. ─ K. H. S.) 3 ─ 6 vaaks. pit., pienillä vaaleankelt. kukilla.

Muist. Varsikko kelpaa ruuaksi; käytetään myös rinta-ajosten hauteiksi.

117. TRAGOPOGON. Pukinparta. pratensis. ─ Laitakukat isompia, kehdon

pituisia; perät m. tasapaksuja; lehdet tasaleveitä laajemmalla tyvellä, terävä-kouruisia. ─ ♃ 6, 7, kelt. k. Niit. puistotarhoissa (A. ─ K. H. S.) Noin kyynär. pit.; suikealla juurella; sileä, sinehtävä kasvi parin tuuman kokoisilla kukastoilla. Muist. Nuoret taimet ja juuret ruuaksi.

118. SCORZONERA. Sikojuuri.

1. S. humilis. ─ Varsi 1 ─ 3-kukastoinen; aluslehdet kaidemman

leveämmän suikeita; varsilehdet harvalukuisia, pienemmät, m. tasakaitaiset; varsi tyveltä ynnä aluslehti-ruotien villaisia; kehdon ulkosuomut puikeita ─ suikeita. ─ ♃ 6, 7, kelt. k. Kost. niit. (U. Ke.) Suikealla mutkaisella juurella, vaaksan pit. varrella, aluslehdet tuuman levyisiä, varsilehdet hyvin kaitaisia; kukasto 2 tuuman levyinen.

Muist. Juuri on katkera mutta ryytimaihin muutettuna parantaa makunsa ja sopii kaalilaitoksiksi.

119. PICRIS. Kitkerö.

1. P. hieradoides. ─ Varsi pystö, karheakarvainen; lehdet

sepokantaisia, suikeita, hammaslaitaisia; röyhyn keskimäiset kukastot lyhempiperäisiä; kehtosuomut veltohkoita. ─ ♃ 7, 8, kelt. k. Pient., tievars. harv. (K.) Parin kyynär. pit. varrella, tuuman levyisillä liuskaisilla lehdillä ja samanlevyisillä kukastoilla. Ison keltanon muotoinen.

120. CREPIS. Keltto.

1. C. paludosa Mönch. Suokeltto. ─ Lehdet kaljuja, herttakantaisesti

sepiviä, soikeita t. leveän-pitkulaisia, vähän taashampaisia, aliset tav. pyöreä-liuskaisia; röyhy harva mustankarvaisella t.m. kaljulla kehdolla. ─ ♃ 7, kelt. k. Kost. niit. (E. ─ P.) Hyvin kalju, isoja ohutlehtinen, us. kyyn. pituinen ruohoke. ─ Hieracium. Geracium Reich. Soyeria Godr.

2. C. biennis. Huhtakeltto. ─ Lehdet taaspäin pariliuskaisia,

karheakarvaisia,yliset ruodittomia, suikeita, hammaslaitaisia; kehto karheahöytyinen; siemenet m. sileäharjuisia. ─ ☽ 6 ─ 8, kelt. k. Niit. törmillä, huhta-ahoilla, harv. (K.)1½ kyyn. pit. piukalla varrella, härkäpavun kokoisella mustanvehreällä kehdolla, m. tuuman levyisillä kukastoilla, syväliuskaisemmilla lehdillä, k. seur. ja liuskat us. monihalkoisia, keltaisilla luoteilla. Kukastot ummistuvat kello 5 ─ 4 vaiheilla iltapuol.

3. C. tectorum. Raunio-keltto. ─ Lehdet suikeita, jaottomia,

hammaslaitaisia t. parihalkois-liuskaisia, m. kaljuja, yliset tasasoukkia, tav. nuolikantaisesti sepiviä; kehto lienteä; siemenet karhea-harjuisia. ─ ☉ 6 9 kelt. k. Tievars., raunioilla, katoilla j.n.e. tav. (E. ─ P.) Tav. kyynär. pituinen; lehdet väl. m. tasasoukkia ja ehytlaitaisia, väl. syvään parihalkoisia suoraan ulottavilla t. edespäisillä liuskoilla; röyhy lehtinen pienillä virnan kokoisilla kehdoilla ja vaalean-keltaisilla ½ tuum. levyisillä, kello 4:llä iltapuol. ummistuvilla kukastoilla.

121. HIERACIUM. Keltanunnu, keltano.

† Accipitrina: Enentyvät varren tyvellisistä silmikoista; aluslehdet kukostus-aikana puuttuvat t. menehtyvät; varsi tav. monilehtinen; siemenhaivenet eripitkiä, tönkeitä.

* Lehdet kuta kuinki sepokantaisia (paitsi H. umbellatum'ssa); kehdon sisäsuomut ulkosuomuja leveämmät, tylppäpäisiä.

a ─ Kukat kaljulaiteisia; vartalo keltainen.

1. H. umbellatum. Sarjakeltano. ─ Varsi monilehtinen, kalju epäkarhea;

lehdet suikeita ─ tasasoukkia, perättömiä, harvahampaisia; kukastot tav. sarjamaisessa röyhyssä pyöryläishöyteillä perillä; kehtosuomut kaljuja t. epäselvästi lienteitä, päästä harittavia. ─ ♃ 7 ─ 9. Kuiv. niit. yl. (E. ─ L.) Tav. runsaslehtinen vehreältä kaljulla kehdolla.

b ─ Kukat kaljulaiteisia; vartalo ruskea.

2. H. boreale Fr. Pohjan keltano. ─ Varsi monilehtinen, tankea,

ylisistä lehtihangoista huiskilo-röyhyksi haarautunut; lehdet pitkänpuikeita t. soukempia, tyvipuolelta hammaslaitaisia, alempana soukkakantaisia, ylempänä leveämpiä, m. sepiviä; röyhyperät (us. kehnämäisesti) pyöryläis-höytyisiä, kukaston alta suomuisia; kehto kalju t. suorakarvainen, ainoastaan pohjalta pyöryläis-höyteä, suomut leveitä, myötäisiä, yhdenvärisiä. ─ ♃ 8, 9. Kuiv., etenki vuoriseut. (L.) Kaikin puolin pisakarvaton, aliset lehdet ruodeiksi soukistuneita.

3. H. crocatum Fr. Saurakeltano. ─ Varsi ed., haarautunut harvoiksi,

tav. 1-kukastoisiksi tankeiksi suoriksi periksi; lehdet suikeita t. pitkänsoikeita, yliset m. puikeita, kaikki etenki yliset kuta kuinki sepokantaisia, hammaslaitaisia; kukasto-perät pyöryläis-höyteitä, m. suomuttomia; kehto typäkkä-pohjainen, tyveltä pisakarvahko musevilla yksivärisillä, m. kaljuilla suomuilla. ─ ♃ Vuoriseut. (K.) Toisintelee kaljuna t. karvaisena, soukemmilla t. leveämmillä lehdillä; kukastot tasakorkeana huiskilona, perät enimm. haarattomia ylisistä lehtihangoista.

c ─ Kukat karvalaiteisia; vartalo ruskea.

4. H. prenanthoides Vill. Syyskeltano. ─ Varsi monilehtinen, karvainen,

toiskertaisella röyhyllä; lehdet tav. ohuita, harva-otaishampaisia, alta ja laidoilta karvaisia, suikeita, aliset leveämmällä herttamaisella sepokannalla, yliset muuten kannalta levenneitä; kehto ja perät pyöryläis-höyteitä, pisakarvaisia; siemenet kalveita. ─ ♃ 7, 8. Vuoriseut. harv. (K.) 1 ─ 1½ kuun. pit.; pienemmillä haaraisilla röyhyillä latvassa ja 3 ─ 4:ssä ylisessä lehtihangassa; kehto m. limitön, joilla kuilla harvemmilla pohjasuomuilla; siemenet vaaleankeltaisia.

** Varren tyvisilmikot väl. kasvavat pieniksi lehtipyöryläisiksi; varsilehdet aina sepimättömiä; kehdon sisäsuomut suippoja, ulkosuomuja soukemmat; kukat kaljulaiteisia; vartalo ruskea, lieminkäinen.

5. H. gothicum. Fr. Kyötin keltano. ─ Varsi monilehtinen, tav. tankea

ja haaroittuva toiskertaiseksi röyhyksi; lehdet ruodittomia t. hyvin lyhytruotisia, puikeita ─ suikeita, harvahampaisia; kukasto m. huiskilomainen; suomut leveitä, kehtomyötäisiä, lop. mustanvehreitä, keskeltä pitkiten pisakarvaisia, tylppäpäisiä, ainoastaan sisimmäiset nirkkoja. ─ ♃ 7, 8. Vuor. ja kuiv. paik. (A. St. ─ Lv.) Toisintelee paljon.

6. H. rigidum Hn. Tanakka keltano. ─ Varsi ed.; lehdet ruodittomia,

soukkakantaisia, leveän-suikeita, suippoja, tav. 3 ─ 4:llä isolla hampaalla kummassaki laidassa, karheita epäselvistä karvoista; kukasto-perät pyöryläis-höyteitä, harsukarvaisia; kehtosuomut suikulaisia, molemmin puolin vehreitä, lieminkäisiä ja hajallisesti pisakarvaisia, pyöryläis-höyteitä, siiropäisehköitä. ─ ♃ 7 ─ 9. Mäk. j. m. (T. U.) Tav. 1½ kyynärän pituisella tankeammalla, haaraisemmalla varrella ja röyhyllä, kun ahokeltano, ja kukkiva myöhemmin, jolloin varsinaiset aluslehdet jo ovat kuihtuneet. Soukkasuomuinen, tav. vaaleampi ja vähän harmaanhöyteä kehto ja kehtosuomuin, tavallinen siiropäisehköisyys erottaa tämän lajin edellisestä.

7. H. tridentatum Fr. Kolmihammas-keltano. ─ Muuten kuin ed. laji,

mutta tav. hentoisempi, eikä niin haarainen; kehtosuomut enimm. pisattomasti karvaisia, vaalea-laitaisia. ─ ♃ 7─9. Leht. (T. St. Ke.) On m. kuin ed. lajin toisinnoksi luettava.

†† Pulmonarea: enentyvät juurellisista lehtipyöryläisistä; aluslehdet kukan aikana aina terveinä ja menehtymättä varren ympärillä; siemenhaivenet eripitkiä, tönkeitä.

* Vartalo lop. sinertävä t. mustanruskea.

a ─ Kukat kaljulaiteisia.

8. H. vulgatum Fr. Ahokeltano. ─ Varsi tyveltä 2 ─ monilehtinen

haaraisella röyhyllä ja siirottavilla kukasto-perillä; alus- ja varsilehdet m. yhdenmoisia, puikeita ─ pitkänsoikeita, kannalta soukempia, enimm. keskikohdalta hammaslaitaisia, harsukarvaisia, höytypyöryläisittä; kehdolla mustia pisakarvoja, m. ilman höytypyöryläisittä; suomunsa suippoja. ─ ♃ 6, 7. Metsätöyräillä, niit. tav. (E. ─ L.) Toisintelee paljon erittäinki lehtien leveydellä ja karvaisuudella. ─ H. maculatum E. B.

9. H. caesium Fr. Hallava keltano. ─ Varsi lt. harvalehtinen suorilla

siirottavilla perillä, latvapuolelta pyöryläis-höyteä, haiveninen; lehdet tav. sinisen-hallavia, suikeita ─ puikeita, isohampaisia, ripsisiä, alta pyöryläis-höyteitä ja karvaisia; kehto karvainen, tiheillä höytypyöryläisillä, suomut tav. tylppäpäisiä. ─ ♃ 6-8. Mäk. tav. (T. U. L. Lv.) Eroaa seuraavaisesta lehtiensä värillä ja soukkenevalla (ei herttamaisella) kannalla, höytypyöryläisillä lehtien alla ja kehdossa, jonka jälkimäisen karvat tav. ovat pisattomia. Muuten paljon toisinteleva.

10. H. murorum. Salokeltano. ─ Varsi vanamainen, tav. yksinäisellä

ruotilehdellä ja harvakukastoinen; huiskilo m. haaraton, perät siirottavia; aluslehdet ihan vehreitä, puikeita typäkällä t. herttamaisella kannalla, isohampaisia (harv. ehytlaitaisia), karvaisia, ilman höytypyöryläisittä; kehto soukilla suipoilla suomuilla, lienteä, kuta kuinki pisakarvainen. ─ ♃ 6, 7. ─ ß incisum Hop. lehdet tav. liuskahampaisia; kehto pisakarvaton pitkänirkoilla suomuilla. Mets. j. m. tav. (E. ─ P. Kv. ─ ß St. K.) Kyynärän pit.; ylös kaarevilla perillä, isoilla pitkäruotisilla aluslehdillä; varsi tyveltä tav. lehdetön.

b ─ Kukat karvat. ripsilaiteisia.

11. H. atratum Fr. Mustais-keltano. ─ Varsi pyöryläishöyteä ja

karvainen, joko m. lehdetön ja 1-kukastoinen, taikka harvalehtinen, 2 ─ 4:llä pystöperäisellä kukastolla; lehdet pitkänsoikeita, karvaisia, pitkäveteisillä kapeilla ruodeilla; kehto musta, höyteä ja pisakarvainen, pohjalta soukempi, kaikki suomut pitkänirkkoja; kukat ripsilaiteisia. ─ ♃ 7, 8. Tunt. (L.) Vartalo aina ruskea; kehtosuomut yhdenmoisia, mustia; pienempi seuraavata lajia.

12. H. alpinum. Tunturi-keltano. ─ Varsi ed.; aluslehdet lapiomaisia

─ suikeita, karviaisia; kehto vaalakka, hatuinen t. pisakarvainen, m. typäkkä-pohjainen, nirkoilla sisäsuomuilla; kukan laide ulkopuolelta karvainen t. ripsinen. ─ ♃ 7, 8. ─ fullginosum Læst. varsi tiheään vaalean-höyteä, tav. pisakarvaton; lehdet suikean-lapiomaisia, ohuita; kehto ruskeanhöyteä; kukat ripsilaiteisia. Tunt. tav. (L. Lv.) Tav. vaaksan pit. ja 1-kukastoinen, kosteilla kallioilla lehtinen ja useampi-kukastoinen. Vartalo us. keltainen ja lehdet varsijohteisia leveällä kalvosyrjällä.

** Vartalo aina selväkeltainen.

13. H. saxifragum Fr. Kallio-keltano. ─ Varsi tav. monilehtinen, m.

kalju, tyveltä kalseampi, haaroittunut useammaksi, 1 ─ 2-kukastoiseksi, m. tasakorkeaksi pystöperäksi; aluslehdet ruodikkaita, suikeita, suippoja, harvahampaisia, siniviherviä, molemmin puolin karvaisia t. ripsilaitaisia, alta harvaan pyöryläishöyteitä; varsilehdet pienempiä, ruodittomia; perät ja kehto epäselvillä höytypyöryläisillä, harsukarvaisia; suomut suippoja; kukat epäselvillä ripsillä laiteessa. ─ ♃ 6, 7. ─ ß hispidissimum Fr. tihulehtisellä varrella ja molemmin puolin pitkähapsisilla lehdillä. Kallioilla, harv. (T. U. ─ ß T.) Toisinteleva lehtiensä paljoudella ja karvainsa sekä paljoudella että tiheydellä. Aluslehdet tav. menehtyvät ennen varsilehtiä.

††† Piloselloidea: enentyvät rönsyistä; siemenhaivenet tasapitkiä, hienoja, ei kyllin tönkeitä.

* Varsi yksi ─ harvalehtinen, puuttuvilla (t. maanalaisilla) rönsyillä; lehdet m. tasasoukkia ─ pitkulaisia, ehytlaitaisia t. harvaa» nyhähampaisia.

14. H. cymosum Fr. Viuhkokeltano. ─ Vehreä; varsi 3─6-lehtinen,

pyöryläis-höyteä ja karvainen; lehdet pitkulaisia ─ suikeita, karvaisia, alta epäselvästi pyöryläis-pilkkuisia, ulkomaiset lyhempiä, m. vastopuikeita, tylppäpäisiä; kukastot viuhkossa t. sarjamaisessa röyhyssä pitkäveteisillä perillä; kehto karvainen harvinaisilla pisakarvoilla; suomut suippoja, kalvealaitaisia. ─ ♃ 7. Niit., leht. harv. (U. St.) 3 ─ 4 vaaksan pit., aluslehdet m. tuuman levyisiä, viuhko runsaskukastoinen, pyöreähkö, vähemmin selvillä höytypyöryläisillä k. seur. ─ H. Nestleri Vill.

15. H. glomeratum Fr. Pallero-keltano. ─ Vehreän t. sinervän-hallava;

varsi 1 ─ 6-lehtinen, pyöryläis-höyteä, lyhyt- ja lauhakarvainen; lehdet suikeita ─ tasasoukkia, suippoja, harmaannutturaisia; kukastot ryhmin tiheässä viuhkossa, perät lyhyitä ja samoin kuin kehdotki tiheillä höytypyöryläisillä ja pisakarvoilla; sisäsuomut suippoja, laidalta kalveampia. ─ ♃ 7. Niit. j. m. (E. ─ P.) Us. vaikea erottaa.

16. H. praealtum Vill. Pitkä keltano. ─ Sinivihertävä; varsi 1

─ 3-lehtinen, kalju t. harvatakkuinen; lehdet suipposuikeita, ehytlaitaisia, kaljuja, höyteettömiä, ulkomaiset tylppäpäisiä; kukastot tiheässä, runsaassa röyhyssä vehreämäisillä kehdoilla; suomut tav. tylpeitä, karvaselkäisiä ja kalvea-laitaisia. ─ ♃ 6, 7. Kuiv. paik. harv. (U. St. K.) 2 ─ 4 vaaksan pit.; kaljulla sinehtävällä varrella ja lehdillä.

17. H. collinum Fr. Mäkikeltano. ─ Ihan vehreä; varsi 1─4-lehtinen,

pyöryläis-höyteä ja karvainen; lehdet puikeita ─ tasasoukkia, suippoja, m. yhdenmoisia, kalseita, yleensä t. vaan alta selvillä höytypyöryläisillä; kukastot viuhkoröyhyisiä, perät ja kehto tiheään pyöryläis-höyteitä, pisakarvaisia; suomut tylpeitä, yhdenvärisiä, yleis-karvaisia. ─ ♃ 6, 7. Kuiv. niit. ja ahoilla (E. ─ P. Lv.) 1 ─ 4 vaaksan pit.; röyhy 3 ─ 4 ─ runsaskukastoinen, väl. pitkäveteisillä, tasakorkeilla perillä. ─ H. fallax Willd.

** Varsi lehdetön t. yksilehtinen, näkyvillä (maan päällisillä) rönsyillä.

a ─ Kaikki kehtosuomut tylpeitä.

18. H. pratense Tausch. Nurmikeltano. ─ Varsi 1-lehtinen, pitkällä

kalsealla kaavalla, lyhyillä rönsyillä ja toiskertaisella monikukastoisella sarjalla; lehdet lapiomaisesti suikeita, tylpeitä, molemmin puolin vehreitä, alta t. keskisuonelta ja laidoilta kalseita; kukan laide ja vartalo keltaisia. ─ ♃ 6, 7. Niit. harv. (U. H. K.) 1½ ─ 3 vaaks. pit.; varressa latvapuolella hienoja höytypyöryläisiä yksinäisten pitkäin karvain välissä. ─ collinum Gochn.

19. H. suecicum Fr. Ruotsin keltano. ─ Varsi tav. 1-lehtinen pitkillä

valkeilla karvoilla, latvapuolelta pisakarvainen, rönsyinen ja tav. runsaskukastoinen toiskertaisella huiskilolla; lehdet leveän-suikeita ─ vastopuikeita, molemmin puolin kaljuja ja siniviherviä, ripsilaitaisia; suomut pisakarvaisia, laidalta kalveampia; kukan laide alta ruskeankellervä t. punaviiruinen; vartalo ruskea. ─ ♃ 7. Kost. niit. (U. St. S. Pe.) 2 ─ 4 vaaks. pit., tuskin muussa, kun kukkalaiteen värissä hiirenkeltanosta eroava.

20. H. fuscum Vill. Ruskokeltano. ─ Varsi m. paljas, rönsyinen,

tiheällä harvakukastoisella sarjalla; lehdet leveän-suikeita, leveimmät niskalta, tylpeitä, harvahampaisia, molemmin puolin pitkällä harsulla karvalla, vehreän-hallavia t. sinettäviä; kukan laide alta ruskean-kellervä; vartalo ruskeamainen. ─ ♃ 7. Tunt. harv. (U. K. St, Pe.) Varsi noin vaaksan pit. pitkällä siirottavilla karvoilla, tyveltä tav. yksinäinen, kurtistunut, tasasoukka lehti.

21. H. auricula. Hiiren-keltano. ─ Varsi tav. l-lehtinen, rönsyävä

ja 1 ─ 8:lla lyhytperäisellä kukastolla sarjassa; lehdet suikeita ─ kielekkeisiä, tylpeitä, harsu-ripsisiä, molemmin puolin kaljuja, siniviherviä; suomut leveällä kalvealla laidalla; kukkalaide us. molemmin puolin keltainen. ─ ♃ 6 ─ 8. Niittutöyr. tav. (E. ─ Pe.) Varsi 1-2 vaaksan pit.; pienillä kukastoilla.

b ─ Sisäsuomut suippoja.

22. H. auriculaeforme Fr. Hiiriäis-keltano. ─ Varsi tav. paljas,

rönsyävä, 1 ─ 2-harv. useampi-kukastoinen; lehdet suikeita, suippoja, siniviherviä, päältä kaljuja t. harvakarvaisia; alta harmaahtavia, hyvin lyhythöytyisiä; ulkosuomut tylpeitä. ─ ♃ 6, 7. Kuiv. ahoilla, töyr. harv. (T.) Harv. päälle vaaksan pit., kukkalaide altapuolen punareunainen.

23. H. pilosella. Harakan-keltano. ─ Varsi paljas, tav. 1-kukastoinen,

rönsyävä; lehdet soukasti vastopuikeita ─ suikeita, päältä vehreitä pitkillä harvoilla karvoilla, alta tihuhöytyisiä, vaaleita t. harmaita; suomut kalvea-laitaisia, ulkomaiset tylpeitä. ─ ♃ 6 ─ 8. Kentillä, töyr. tav. (E. ─ Pe.) Tav. ½ vaaksan pit., tuuman pituisilla aluslehdillä; kukan kielekkeinen laide alta puolen tav. punareunainen; väl. kukkivat rönsyvesatki.

122. TARAXACUM. Maitiainen.

1. T. officinale Web. ─ Kukasto yksinäinen pitkin pituuttansa

pillikkäällä varrella; lehdet parittain taasliuskaisia t. ehytlaitaisia. ─ 2|. ö ─ 10, kelt. k. ─ ß paluslre Sm. kukastoperä ylöskaareva, pulleahko; lehdet ehytlaitaisia t. syvään ja soukasti pari- ja taasliuskaisia, möyheähköitä; lisäverho puikeilla myötäisillä suomuilla. Asuntopaik. j.m.yl. (E. ─ L. ─ ß A. Lv.) Varsi noin vaaksan pit., kukat isoja, juuri suikeamainen, mustapintainen. ─ Leontodon taraxacum.

Muist. Juurta varhain keväällä otettuna käytetään vesittävinä, veren puhdistavana ja vatsan pehmittävänä lääkkeenä vesi-, kelta- ja perätaudeissa, vatsan turvoksessa, sairasmielisyydessä j.m. Sitä varten niistä joko tuoreeltaan puserretaan mehua, taikka keitetään väkevää lientä kuivatuista. Mehua on myös avulliseksi silmä-jään voiteeksi kiitetty. Muutamat ovat juuria kahvenki sijaan käyttäneet. ─ Nuorista lehdistä varhain keväällä otettuna saadaan terveellisiä salatti- ja kaalilaitoksia.

123. LEONTODON. Voikukka.

1. L. hispidus. Kesä-voikukka. ─ Varsi paljas, 1-kukastoinen; lehdet

suikeita, pari- ja taasliuskaisia; kehtopohja munapyöreä; takkuinen. ─ ♃ 6 ─ 8, kelt. k. ─ ß hastilis: koko kasvi kaljumainen. Niit., ahoilla, leht. (E. ─ P. ─ ß U. K.) Noin vaaksan pit.; isolla kukastolla. ─ L. glabratus Fr. Apargia Hoffm.

2. L. autumnalis. Syys-voikukka. ─ Varsi paljas, koheneva, 1 ─

useampi-kukastoinen; perät latvapuolelta suomuisia, kehtoa vasten nuijamaisesti levenneitä; lehdet ehytlaitaisia t. liuskahampaisia, tav. kaljuja. ─ ♃ 7 ─ 9, kelt. k. Ahoilla yl. (E. ─ P.) Varsi tuskin vaaksan pit., kehto muin kalju, muin lienteä, pohjalta kapeneva. ─ Apargia Hoffm.

Muist. Kukasto aukenee kello 7 aamup. ja ummistun k. 3 iltapuolella.

124. HYPOCHÆRIS. Häränsilmä.

1. H. maculata. ─ Varsi m. paljas, 1 ─ 4-kukastoinen, karhea; lehdet

alas painuneita, vastopuikeita, liuskattomia, hammaslaitaisia; kehto hatuinen; siemenhaivenet varrellisia. ─ ♃ 7 ─ 9, kelt. k, Niittutöyr. tav. (A. ─ K. St. ─ S.) Varsi us. kyynärän pit., vaaksan pituisilla aluslehdillä, isoilla kukastoilla.

Muist. Lehtiä paikoin syödään kaalina.

16 heimo. DIPSACEÆ.

125. TRICHERA Schrad. Ruusuruoho. T. arvensis Schrad. ─ Laitakukat

isommilla laideliuskoilla, kun kehräkukat; varsilehdet syvään parihalkoisla t. kololaitaisia, harv. kokonaisia; varsi haluinen. ─ ♃ 7, 8. Pellon pieot., kuiv. niit tav. (E. ─ P.) Parin vaaksan pit. us. 3-kukastoisella varrella, sinipunervilla, väl. punaisilla t. vaalahtavilla, yli tuuman levyisillä kauniilla kukilta. ─ Scabiosa. Knautia Coult. Muist Käytettiin ennen keuhkoja muiden sisänäisten vikain paranteeksi, myös ulkonaisesti ihoruohtumisia vasten. Karvaansekainen maultansa. Kukat tupakan savusta muuttuvat vehreiksi. ─ Kaaliksi keväillä sopiva.

126. SUCCISA Presl. Purtojuuri.

S. pratensis Mönch. ─ Kaikki kukat yhdenmoisia palleroisessa mykerössä; lavan suomut terätorven pituisia; lehdet suikeita. ─ ♃ 8, 9. Kost. niit., ahoilla, tav. (A. ─ K. St. ─ S. Pe.) Kukat sinisiä, harv. punaisia t. valkeita. ─ Scabiosa succisa.

Muist. Kelta- ja vehreäpaineeksi sopiva.

17 heimo. VALERIANEÆ.

127. VIBURNUM. Heisi.

1. V. opulus. ─ Lehdet 3-halkoisia, suippohampaisia; varressa ylempänä

käsnämäisiä nystyröitä; viuhkon laitakukat isompia, neuvottomia. ─ ♄ 6,7 valk. k. Kost. laksoisilla metsäniit (E. ─ P.) Sylenkorkea pensas sileäkuorisilla, paksusydämisillä, helposti lävistyvillä oksilla, isoilla valkeilla litteillä kukkaviuhkoilla, punaisilla marjoilla.

Muist. Vesat piipunvarsiksi, puu kaiteenpiiksi. Kuoresta saadaan linnun liimaa keittämällä. Marjoja syöpi pyy ja muut linnut; myös valmistetaan niistä sekä etikkaa että paloviinaa. Kylmettyneenä kadottavat pahan makunsa ja kelpaavat ihmisten syödä sekoitettuna jauhoilla ja leiväksi laitettuna. Kasvia käytetään myös paineeksi.

128. VALERIANA. Virmajuuri.

1. V. officinalis. Tavallinen virmajuuri. ─ Sekä varsi- että

aluslehdet parijakoisia 5 ─ 9:llä suikealla liuskalla; kukkaviuhko kolmittais-peräinen, m. tasakorkea. ─ ♃ 6, 7. Kost. vet. niit. tav. (E. ─ Lv.) Kyynärän pit. vaalean punervilla kukilla; lehtiliuskat väl. sahahampaisia; juuri 4 ─ useampi-vartinen, milloin rönsyävä, milloin rönsytön; haju omansa väkevänsekainen.

Muist. Juurta käytetään lääkkeeksi virmaa, matoja, päänkivistystä, lavantautia, vaimollisten tukkeusta vasten keitteenä,keitesakona t. jauhoina.

2. V. capitata Link. Lapin virmajuuri. ─ Aluslehdet kokonaisia,

lyhytruotisia, pitkänpyöreitä; yliset varsilehdet ruodittomia, 3 ─ 5-jakoisia pitkulaisilla ehytt. hammaslaitaisilla liuskoilla; perälehdet suikulaisia; kukat mykeröittäin huiskilossa. ─ ♃ 8. Tunt. laiteilla (Lv.) 1 ─ 2 vaaksan pit., m. kaljulla liereällä varrella.

129. VALERIANELLA Mönch. Peltokaali.

1. V. olitoria Mönch. ─ Varsi toishaarainen; kukat mykerömäisesti

haarain päässä; siemenet litteähkön palleroisia, m. sileällä hampaattomalla päällä, tyhjällä 2-osaisella lokerolla sisässä. ─ ☉ 5-8. Somerikoilla, pelt. (A.) Harv. vaaksaa pidempi, pienillä vaaleansinisillä kukilla. ─ Valeriana locusta. Fedia olitoria Vahl.

18 heimo. RUBIACEÆ.

130. GALIUM. Matara.

† Lehdet odattomia.

1. G. palustre. Suomatara. ─ Hedelmä kalju, nelihalkoista

terää pienempi; kukat röyhyssä; lehdet 4 (5, 6) säteittäin, suikulaisia-vastopuikeita, tylpeitä, erisuuria; varsi hervakka, kalju. ─ ♃ 6, 7, valk. k. Vet. liejupaik. tav. (E. ─ P.) ½ ─ 3 vaaksan pit., toisinteleva pystöisellä varrella. Mustuu kuivaessa.

2. G. trifidum. Rantamatara. ─ Hedelmä kalju, 3-halkoisen terän

kokoinen; kukkaperät ylisissä lehtihangoissa 1 ─ 3-kukkaisia; lehdet 4 säteittäin, pitkänsuikeita, erisuuria, tylpeitä; varsi rento, karhea. ─ ♃ 6, 7, valk. k. Vet. lampirant. harv. (E. ─ L.) Tuskin vaaks. pituisella, sammalten seassa suikertavalla varrella; pienempi ja karheampi k. ed. paljo pienemmillä, harv. 4-halkoisilla kukilla; hedelmä 2-kyhmyinen, hedelmykset palleroisia m. irti toisistaan.

3. G. boreale. Ahomatara. ─ Hedelmä kalsea, m. terän kokoinen; lehdet

tyvekäs-suikeita, alta kaljuja, 4 säteittäin *); varsi pystö, karhea. ─ ♃ 7, 8, valk. k. Kuiv. niit. ja ahoilla yl. (E. ─ Lv.) 2 ─ 3 vaaksan pit. varrella, vähän hajahtavilla kukilla.

*) Sädelehtien luku niin tässä kuin seur. suvussa taitaa toisinaan poiketa tavallisesta määrästänsä, ja usein on alisissa ja ylisissä säteiköissä vähempi lehtiluku.]

Muist. Juurta käytetään punapaineeksi villaiselle, jota ensin keitetään koivunlehtien ja sitte ahomatara-juurijauhoin kanssa. ─ Myös maidon juoksutusaineeksi.

†† Lehdet nirkkoja t. otapäisiä.

4. G. mollugo. Painematara. ─ Hedelmä kalju; röyhy harsu, monin kerroin

3-jakoinen; lehdet 8, tasakaitais-suikeita t. niskalta leveämpiä, tylpeitä, lyhyt-otaisia; varsi veltto, selvästi 4-kantainen, kalju. ─ ♃ 6, 7, valk. t. kellert. k. Kuiv. mailla, ahoilla j.m. (U. ─ K. St. S.) Us. kyyn. pit. mutkaisella, hauraisella varrella; paljotoisinteleva. ─ G. erectum Huds.

Muist. Juurta käyt. punapaineeksi.

5. G. uliginosum. Luhtamatara. ─ Hedelmä rehnepilkkuinen; kukat

toistain 3-jakoisessa röyhyssä; lehdet 6, suikulaisia, karhealaitaisia; varsi tav. veltto ja karhea. ─ ♃ 7, 8, valk. k. Vesiperäisillä paik. tav. (E. ─ Lv.) ½ ─ 2 vaaksan pit. varrella; suomataran näköinen, mutta paljo pienempi; ei mustu kuivaessa.

6. G. triflorum Mich. Vuorimatara. ─ Hedelmä kalsea; kukkaperät

lehtihangassa, tav. 3-kukkaisia; lehdet 6 säteikössä, pitkänsuikeita, vastasulkaisilla piikeillä selkäsuonessa, myötäsulkaisilla laidassa; varsi hervotoin, karhea. ─ ♃ 7, 8. Kallioin siimeksessä, harv. (E. ─ P.) 1½ vaaksan pit. heleän vehreä, kaljuilla kukkaperillä, valk. t. vihervillä kukilla, kuivaneena hyvälle hajahtava, melk. maratin näköinen ja hajuinen. ─ G. suaveolens Wg.

Muist. Käyt. yksiin tarpeisiin, kun marattiaki.

7. G. verum. Keltamatara. ─ Hedelmä kalju; röyhy harsu, monikertaisesti

3-jakoinen; lehdet tasakaitaisia, taaskääntöisillä laidoilla, 8 säteikössä; varsi suorapystö, nulokulmainen, lieminkäinen. ─ ♃ 7, kelt. harv. valk. k. Niit., tievars., pient. (E. ─ Pe.) 2 vaaks. pit. liereähköllä varrella, tav. hyvin kaitaisilla, päältä kiiltävillä lehdillä, hyvällä, hunajamaisella hajulla.

Muist. Juurta käytetään puna-, ja kukkia keltapaineeksi villaiselle. Maidon juoksutteeksi juustoliemeen pannuista kukista tulee juusto keltaiseksi ja hyvänhajuiseksi. Juuri virmataudin, emätaudin, sydänriiden paranteeksi. ─ Keltamataroita koottiin ennen vanhaan ruumisten alle arkkuun, josta niillä nimensä ruumiinheinä.

8. G. aparine. Kierumatara. ─ Hedelmä mutkakarvainen t. kalju,

rehneemäinen; perät 3 ─ 6-kukkaisia; lehdet 6─9 säteikössä, suikulaisia ja samoin kuin kärheä varsikin vastasukaisilla piikeillä. ─ ☉ 6 ─ 8 vaaleankelt. k. ─ ß infestum Kit. hedelmä pienempi, epärehneinen, mutta karvainen; kukat pieniä, kellerviä. Kylätien. ( ─ ß E, ─ P.) Mehevämpi ja hauraampi muita mataroita, varsi us. pienen kynän paksuinen, hedelmä melk. hampun siemenen kokoinen. Muist. Voiteeksi ihran t. voin kanssa kasvannaisia vasten. Myös keripukkia ja ryyhtymistä vasten sisälle otettuna. ─ Siemeniä on käytetty kahveksi, juurta punapaineeksi.

131. ASPERULA. Maratti.

1. A. odorata. ─ Kukat peräkkäissä viuhkoissa; hedelmä kalsea; lehdet

suikeita, 8-säteisiä. ─ ♃ 5 ─ 7, valk. k. Varjoisissa leht. (U. H.) Parin vaaks. pit., yli tuuman pituisilla ripsilaitaisilla lehdillä.

Muist. Kuivaneena hyvänhajuinen. Viinissä ja juomassa liotettuna antaa niille hyvän ma'un. Voidetta ihran kanssa sormipykimille ja lehmän nisähaavoille. Tupakin sekaan hajun vuoksi. ─ Ennen lääkkeenä käytetty maksatautia, ihottumisia ja vesikauhua vasten.

19 heimo.CAPRIFOLIACEÆ.

132. LONICERA. Kuusama.

1. L. xylosteum. Punakuusama. ─ Perät 2-kukkaisia, kukkain pituisia.

Kaksoiskukkain hedelmykset erillään, ainoastaan juuresta yhdessä; lehdet soikeita, lauhakarvaisia. ─ ♄ 6, vaaleankellerv. k. Metsäniit., laksorinteillä (A. ─ K. St. ─ S.) Parin kyynär. kork. pensas punaisilla marjoilla, 1½ tuum. pitk. lehdillä ja tuskin ½ tuum. kokoisella terällä. Muist. Puu kovaa, sopiva kaiteenpiikiksi, haravanpiikiksi, piipunvarsiksi, käsisauvoiksi j.n.e. Sopii myös pensasaidaksi. Marjat ulostavia ja runsaammin nautittuna oksettavia.

2. L. coerulea. Sinikuusama. ─ Perät 2-kukkaisia, joksensakin kukkia

lyhemmät; hedelmykset kokonansa toisiinsa kasvettuneet ja lop. yhtenä marjana; lehdet pitkänpyöreitä, ruodit karvaisia. ─ ♄ 6, valk. k. Vuoriseut. harv. (Lv.)Isompi edellisiä, puolen tuum. pituisilla sinervillä marjoilla.

Muist. Kelpaava mihin edellinenki laji.

133.LINNÆA Gron. Vanamo.

1. L. borealis. ─ Varsisuikertava, vastakkaisilla pyöreähköillä

lehdillä, pystöisillä 2-tahi 4-kukkaisilla haarukoilla. ─ ♃ 7, vaaleat, sisältä punert. k. Havumets. (E. ─ L.) Kyynäräisillä ja pidemmilläki rihmamaisilla varsisuikeroilla, joista tuo tuostaki nousee sormenkorkuisia, rihmamaisia, punertavia haarukoita pavunkokoisilla lehdillä ja tuumanpituisilla punertav. kukkaperillä, nuokkuvilla, varsinkin öillä hyvänhajuisilla kukilla. Muist. Kiitetään hyväksi luiden kolotustaudeissa, jäsentaudeissa, juoksiaisessa teevetenä nautittuna taikka ulkopuolisesti hauteina maidon kanssa yhteen survottuna. Myös pöhötyksissä samoin käytettynä.

20 heimo. CAMPANULACEÆ.

134. CAMPANULA. Kello.

† Lehdet selvästi karvaisia tahi karheita.

1. C. glomerata. Peurankello. ─ Kukkamykerölatvassa ja väl. sivulla;

verholiuskat pystöisiä, litteitä, suippoja; lehdet tyvekässuikeita, alempana pitkäruotisia, ylempänä puolisepoisia. ─ ♃ 7, 8, sinipunert. väl. valk. k. Maa-niit. (A. ─ K. St. ─ S.) Us. ½ kyynärän pit., kukat hienokarvaisia; aluslehdet puikeita.

Muist. Ansaitsisi kauneutensa vuoksi kukkatarhoissa viljeltää.

2. C. cervicaria. Hirvenkello. ─ Kukkamykerö ed.; verholiuskat

ulospäisiä sisään koveralla kärellä, venheemäisiä, tylpeitä; kaikki lehdet suikeita, varrella puolisepoisia, tyvellä ruodikkaita. ─ ☽ 7, 8, sin. k. Metsäisillä niittutöyräillä, harv. (T. ─ K. St. ─ S.) Varsi paksu, 1-1½ kyynärän pit. mehevä ja karvainen, karvat hauraita, m. läpikuultavia, teräpoimut kalseita.

Muist. Juuret ihmisten syötäviä, kukat kelpaavat mehiläisille.

3. C. trachelium. Varsankello. ─ Kukat lehtisessä tertussa t.

lehtihankaisilla perillä; verholiuskat tyvekässuikeita, suippoja, pystöisiä, laidalta tankeakarvaisia; lehdet hertakkeisia, ylempänä puikeita, pitkäsuippoisia, kaikki syvään toissahaisia, alempana ruodikkaita, ylempänä ruodittomia; varsi särmikäs, kalsea. ─ ♃ 7, 8, sin. väl. valk. k. Metsäniit. (A. K.) 1½ kyynärän pit.; kukat tuumanpituisia, harv. kuutta enemmin; lehdet kuin nokkosilla.

Muist. Kaunis kukkatarhoihinki; juuret syötäviä.

4. C. latifolia. Ukonkello. ─ Kukkaperät ylisissä lehtihangoissa,

haarattomia, pystöisiä; verholiuskat suikeita, suippoja, suoria, kaljuja; lehdet puikeita, suippoja, toissahaisia, alempana hertahtavia, ruodikkaita; varsi epäsärmäinen, lauhakarvainen. ─ ♃ 7, 8. Kallioin juurilla siimeksisissä leht. harv. (K.) Us. 1½ kyynärän pit., erittäin leveillä lehtiruodilla ja lehdillä, kukat isoja, vuorimailla valk. muuten tav. sinisiä. Muist. Sekä juuret että lehdet hyviä salattilaitoksiksi ja kaalikeitoiksi keväällä.

5. C. rapunculoides. Vuohenkello. ─ Yksipuolisesti nuokkuvilla

terttukukilla; verholiuskat suikeita, taaskääntöisiä; lehdet alempana ruodikkaita, herttapuikeita, soikeita, suippoja, ylempänä ruodittomia, m. suikeita. ─ ♃ 7, 8, punasinert. k. Vilj. (T. ─ K. Kv.) Us. kyynärän pit., väl. yli 30-kukkaisella tertulla, tuuman pit. kukilla, herttamaisilla aluslehdillä, hapsisella suikertavalla juurella.

Muist. Käyt. samoin k. ed.

†† Lehdet tavallisesti kaljuja.

6. C. rotundifolia. Kissankello. ─ Terä kellomainen, paljon isompi

vastopuikeata kallistunutta hedelmää; luotin haarukat vartaloa lyhemmät; aluslehdet munuamaisia t. hertakkeisia, nyhälaitaisia, varsilehdet tasasoukkia. ─ ♃ 7, 8, sin. väl. valk. k. Niit. ja ahoilla, tav. (E. ─ Lv.) Tav. ½ kyyn. pituinen monivartisella juurella, pienemmällä kotelolla, kun muut.

7. C. persicifolia. Kurenkello. ─ Terä isokelloinen 5:llä loivalla

liuskalla; luotin haarukat vartaloa pidemmät; aluslehdet vastopuikeita ─ pitkulaisia, ruodikkaita, varsilehdet tasasoukkia, harvaan nyhytlaitaisia. ─ ♃ 7, 8, sin. väl. valk. k. Niittutöyräillä (E. ─ Pe.) Hapsisella juurella, us. yli tuuman pit. kukalla, ½ tuuman pit. kotelolla, tankealla, tyvipuolelta särmikkäällä, us. päälle ½ tuum. pituisella varrella. Toisinaan erittäinki verho karvainen.

Muist. Tämän ja edellisenki lajin puserretusta kukkamehestä saadaan sinistä ja alunalla seotettuna vehreätä läkkiä eli maalia, joka ei kuitenkaan ole oikein pysyväistä.

8. C. patula. Harakankello. ─ Kukat ulottavassa sarjamaisessa,

latvahaaraisessa röyhyssä; terä laajeneva, kellomainen, yli keskikohdan halkoinen; aluslehdet vastopuikeita ─ pitkulaisia, ruodikkaita, varsilehdet suikeita, nyhälaitaisia. ─ ☽ 6 ─ 8, sinipunert. k. Niit. harv. (E. ─ P.) 1½ kyyn. pit., suoralla kulmikkaalla varrella, terä pohjasta suppeampi, laidoilta leveä ja kahta pidempi oramaisia verholiuskoja, juuri hapsinen.

9. C. uniflora. Lapinkello. ─ Varsi 1-kukkainen; terä pikarimainen,

lyhempi kalvolaitaista, suikeata, lop. pystöistä hedelmää; lehdet alempana pitkulaisia, varsilehdet m. tasasoukkia, nyhälaitaisia. ─ ♃ 7, 8, sin. k. Tunturiseut. harv. (L.) Us. puoltaan lyhemmillä siirottavilla verholiuskoilla kun terä, kukostaissa sormenpituiselta, myöhemmin pidemälläki varrella, ½ tuuman pituisella, kynän paksuisella kotelolla.

135. JASIONE. Munkki.

1. J. montana. ─ Lehdet tasasoukkia; perät pitkiä, 1-kukkaisia. ─ ☉ 7,8

sin. harv. valk. k. Kuiv. paik. (T. ─ Ke. H.) 2 vaaksan pit. tuuman pituisilla, varrenlevyisillä, tav. aältolaitaisilla, epäkalseilla lehdillä lehtihankaisilla rönsyillä.

21 heimo. LOBELIACEÆ.

136. LOBELIA. Nuottaruoho.

1. L. Dortmanna. ─ Varsi lehdetön nuokkuvilla kukilla; lehdet

tasasoukkia, ehytlaitaisia, 2-pillisiä sisältä. ─ ♃ 7, 8, vaaleansin. k. Vedessä hietarant. (E. ─ P.) Vedenalaisilla tuumanpituisilla lehdillä, liereällä varrella, kukat tertussa.

22 heimo.CONVOLVULACEÆ.

137. CONVOLVULUS. Kierto.

1. C. arvensis. ─ Perät liereitä, 1-kukkaisia; varsi väänneliäs;

lehdet nuolikantaisia, suippokorvaisia; verholiuskat pyöreähköitä; keskikohdalla 2 perälehtiä. ─ ♃ 7, 8. Pelt. (A. ─ U. St. S.) Tuuman levyisillä valkeilla ulkopuolelta punakoilla, hyvälle hajahtavilla kukilla, vähän lehtiä pidemmillä perillä.

Muist. Tukala rikkaruoho pelloissa ja ryytimaissa.

138. CUSCUTA. Humala-vieras.

1. C. europaea. ─ Kukat perättöminä, ryhmistyneinä, varuslehtisiä;

verho 4 ─ 5-halkoinen pitkänpuikeilla tylpeillä liuskoilla; terätorvi suulta liereä, eikä erittäin laidetta pidempi, sisäpuolella tav. kalvomaisia, torven laitaan likistyneitä, suomuja; emit suippoluottisia, ei erittäin pidemmät kotaa; varsi haarallinen, rihmamainen. ─ ☉ 7, 8, punakat t. valk. k. Loisiona humalassa, nokkosissa, hampussa (A. ─ K. H. S.) Kukat alussa kuminan, myöhemmin pippuran jyvän suuruisia; terätorven suomuja tois. ei tavata ollenkaan.

Muist. Painaa alunassa liotetun vaatteen punaiseksi.

23 heimo. BORAGINEÆ.

139. SYMPHYTUM. Karjanyrtti.

1. S. officinale. Punerva karjanyrtti. ─ Vähin karheakarvainen;

lehdet tyvekäs-suikeita, suippoja, johteisia, vuorottaisia, alempana ruodikkaita, pitkän puikeita; ponnet toistaan pidemmät palhoa. ─ ♃ 6. 7, punasinert. t. valk. k. Kylätien, harv. (U.) Us. kyynäränki pituinen.

Muist. Juuri erittäin näljäinen. Kiitetään hyväksi vatsatautia, verisylkyä ja rakkovikoja parantamaan, sekä ihmisten että eläinten kohtauksissa. Voiteena nahkoille pitää ne kauvan pehmeänä. Apteiki-nimensä sillä on consolida major.

2. S. orientale. Karhea karjanyrtti. ─ Tankeakarvainen; lehdet

tyvekäs-suikeita; yliset ruodittomia, epäjohteisia, aliset ruodikkaita, hertakkeisia; ponsi palhon pituinen. ─ ♃ 6, 7, pun. k. Kylätien, harv. (T.) Tunnettava karheasta karvaisuudestaan ja lehtiensä johteettomuudesta.

140. ANCHUSA. Häränkieli.

1. A. officinalis. ─ Karheakarvainen; kukkatertut lop. parittain;

verho suippomaisilla liuskoilla ja ulospäisillä karvoilla; perälehdet tyvekäs-suikeita; varsilehdet suikeita ─ m. tasasoukkia. ─ ♃ 6, 7. Pient. kuiv. niit. tav. (A. ─ U.) Kyynärän pit.; kukat sinisiä, sinipunerv. t. punaisia, vähän isommat kun muiden heimolaistensa, valkeakupuisia; verholiuskat väl. tylpeitä.

Muist. Lehdet keväällä salattilaitoksiksi. Lehtimehestä alunan kanssa keitettynä tulee vehreätä maaliväriä.

141. LYCOPSIS. Rasti.

1. L. arvensis. ─ Tankeakarvainen; terätorvi keskeltä mutkassa; varsi

pystössä; lehdet suikeita, mutkaisesti, hienohampaisia. ─ ☉ 6, 7. Pelt. tav. (A. ─ K. St. ─ S.) Us. parin vaaksan pit.; kukat ensittäin punertavia, perästä sinisiä. ─ Anchusa Lehm.

Muist. Kelpaa salatiksi keväällä.

142. MYOSOTIS. Lemmikki.

1. M. palustris With. Arolemmikki. ─ Teräliuskat tav. tasatahii

lanttopäisiä; verho syvään 5-hampainen suorilla, tav. myötäisillä karvoilla; varsi ylempätä haarakas. ─ ♃ 6 ─ 8, sin. k. Vet. paik. yl. (T. ─ K. St. ─ S. Lv.) Us. 2 vaaksan pit. ihanilla sinisittä, ensimmällä punerva-laiteisilla, 2─5 linjan levyisillä kukilla, kauniin keltaisilla, esiintyvillä nielusuomuilla. Varresta lähtee tois. pitkiä sivuhaaroja, ja pienempäin erikkoin teräliuskat väl. ovat pyöreäpäisiä. ─ M. scorpioides*). *) Linné osotti kaikkia lemmikin eri lajeja yhteis-nimellä M. scorpioides.

Muist. Saksalaiset, Ruotsalaiset ja moni muu kansa käyttävät tätä kukkaa lemmen ja ystävyyden muistimeksi, josta sillä on nimensä saksaksi: vergissmeinnicht ja ruotsiksi: förgätmigej s.o. muista minua. Suomalaisetki toisinaan sanovat sitä muiston-kukaksi. Lääkkeenä käytetään kukkaa tuoreelta muserrettuna hauteeksi punaisille, vuotaville silmille.

2. M. lingulata Lehm. Rantalemmikki. ─ Teräliuskat nykeriä; verho m.

perun pituinen, yli puolivälin halkonainen, suikealiuskainen, suorilla, myötäisillä karvoilla; varsi lyhyt pitkillä haaroilla. ─ ♃ 6 ─ 10, sin. k. Rant. (E. ─ L.) Kukat pienempiä, mutta verho isompi kuin arolemmikillä, varsi myötäkarvainen, jo alempata haarautuva ja haarat pitkillä, hervakoilla, harsuilla kukkatertuilla, alemmaiset kukat tav. perälehtisiä. ─ M. coespitosa Schultz.

3. M. sylvatica Hoffm. Lehtolemmikki. ─ Verho perää lyhempi, höyteä,

ulottavilla koukkupäisillä karvoilla, yli puolivälin epätasaisesti liuskottu; terän laide litteä, paljon verhoa avarampi; varsilehdet kantapuolelta leveämpiä, m. sepiviä. ─ ♃ 5 ─ 9, sin. k. Tunt ja varj. paik. (L. Lv.) 1 ─ 2 vaaks. pit. m..yhtä isoilla kukilla, kun arolemmikki ja suikertavalla juurella; koko kasvi harmaan höyteä. ─ M. arvensis ß Wg. M. alpestris Schmidt.

4. M. arvensis. Peltolemmikki. ─ Verho puikea, suppeasuinen, muiten

k. edell.; terän laide onteva, ei paljon verhoa avarampi, aina nykeräpäisillä liuskoilla; vartalo paljon terän torvea lyhempi; lehdet pitkän soikeita. ─ ☽ ☉ 6 ─ 9, sin k. Vilj. tav. (E. — P.) Noin vaaksan pit. t. pidempi; isompi seuraavaisia, joilla kuin tälläkin on paljon pienempi ja ontevampi terälaide k. edellisillä; juuri lyhyt pian hapsistuva. — M. intermedia Link.

5. M. hispida Schlecht. Mäkilemmikki. — Verho puikea, avosuinen,

koukkukarvainen, samanpituisilla kaarevilla perillä; terälaide ja vartalo ed.; tertut siirottavia, harvakukkaisia. — ☉ 4, 5, sin. k. Kuiv. mäk. (A. — K.) 5—6 tuum. pit., kuivan kaiheralla, hauraalla varrella ja erittäinki perillä, hyvin pienukaisilla, alusta punertavilla, ei koskaan kellertävillä kukilla. — M. collina Reich. M. arvensis γ Wg.

6. M. stricta Link. Aholemmikki. — Verho pitkän puikea, pystöpäinen,

suppeasuinen, koukkukarvainen, m. perätön; kukat lopulta pitkissä pystöisissä tertuissa; terä ja vartalo ed. — ☉ 4, 5, sin. k. Kuiv. mäk. (A. — K. St. — S.) 2—4 tuum. pit.; tertut tyveen asti kukallisia ja alimmaiset kukat us. lehtivälisiä. — M. arvensis Reich.

7. M. sparsiflora Mik. Pohjan lemmikki. — Teräliuskat pyöreäpäisiä;

verho 5-liuskainen, tyveltä koukkukarvainen; varsi vastakarvainen, monihaarainen, hervoton, 5-särmäinen; lehdet pitkänpuikeita, alempana ruodikkaita, ylempänä ruodittomia. — ☉ 5—7. Varj. vuor. (Lv.) Us. vaaksan pit., kukat hyvin pieniä, perät loppupuolella nuokkeellaan.

143. LITHOSPERMUM. Rusojuuri.

1. L. arvense. — Terä ei paljon verhoa pidempi; lehdet suikulaisia,

jotenki siirottavilla karvoilla ja haarattomalla selkäsuonella; varsi pystössä. — ☉ 5, 6, valk. k. Pient. tav. (E. — P.) Parin vaaksan pit, pähkylät epätasaisia, mustanharmaita, kukat tav. valkeita, juuri pinnalta punainen, tahraava.

Muist. Tytöt paikoin käyttävät juurta poskipäilleen rusoksi.

144. STENHAMMARIA Reich. Halikka.

1. S. maritima. — Lehdet pitkulaisia, lihavia. — ♃ 6, 7, vaaleansin. k.

Merenrant. harv. (L.) ½—1 kyynärän pit., lamova, haarikas, sinihallava kasvi. — Pulmonaria. Lithospermum Lehm.

145. PULMONARIA. Imikkä.

1. P. officinalis. — Aluslehdet herttapuikeita, varsijohteisia;

varsilehdet tyvekässuikeita, karheakarvaisia, alempana levytlaitaisella ruodilla, ylempänä puolisepoisia. — ♃ 5, 6. Varj. leht. (T. — K. St. H.) 2 vaaks. pit., aluslehdet ilmaantuvat myöhemmin ja kasvavat isoiksi, kuta kuinki hertakkeisiksi, kukat ensin punaisia, myöhemmin sinisiä.

Muist. — Salattija kaalilaitoksiksi sopiva.

146. ECHIUM. Neidonkieli.

1. E. vulgare. — Tankeakarvainen, karvat nyhämäisellä juurella; lehdet

suikulaisia; tähkä toiskertainen lyhyillä likeisillä sivutähkillä; heteet terää pidemmät. — ☽ 7, 8. Kuiv. paik. pelt. (T. U.) Kyynär. pit, suoralla, tankealla, haarattomalla varrella, pitkätähkäinen, kukat vaaleansin. harv. valkeita. Muist. Juuri punapaineeksi.

147. CYNOGLOSSUM. Koirankieli.

1. C. officinale. — Heteet terätorvessa; verholiuskat pitkulaisia;

lehdet leveänsuikeita, vähän mutkailevia, myötäkarvaisia, harmaanhöyteitä. — ☽ 6—8. Tievars, ja kylätien. (A. — U. H.) Us. kyynärän pit. tylkeällä hiirenpesäisellä hajulla, sirkeällä varrella, ensin punaisilla, myöhemmin likasinertävillä, ei paljon verhoa isommilla kukilla.

Muist. Käytettiin muinen yskän, verijuoksuin, punataudin, riiden, silmäkipuin ja monen muun vian lääkkeeksi sekä juuri että varsi lehtinensä. Muutamat arvelevat sitä vähin vaaralliseksiki runsaammin nautittuna. Hiirten sanotaan kamovan paikkoja, joissa tämän kasvin lehtiä ja siemeniä pidetään. Syöpäläisiä sen myös pitäisi päästä hävittämän.

148. ECHINOSPERMUM Sw. Sirkunjyvä.

1. E. lappula Lehm. Kotisirkunjyvä. — Hedelmän perät tuiki lyhyitä,

ylöspäisiä; pähkylät kahdella okarivillä laidoissa; lehdet suikeita, ripsisiä. — ☉ 7, 8, vaalean sin. k. Kylätien. kuiv. paik. (T. — K. Pe. Lv.) Vaaksan pit., yksivartisella juurella, vaaleanharmaalla höyteellä, kukat ei paljon kehää isommat. — Myosotis. Rochelia Röm.

2. E. deflexum Lehm. Metsäsirkunjyviä. — Hedelmäperät nuokkeellaan,

alempana varuksella; pähkylät yhdellä okarivillä. — ☽ 7, 8, vaaleansin. k. Vuor. tunt. harv. (K. L. Lv.) Peltolemmikin näköinen, mutta isompi, us. kyynärän pit.; juuri monivartinen. — Myosotis Wg.

149. ASPERUGO. Terhi.

1. A. procumbens. — Varsi hervoton, okainen, perättömillä kukilla

lehtihangoissa. — ☉ 5, 6, sinipunerv. k. Kylätien. pihoilla (E. — P.) Us. kyynärän pit. karhealla, takistavalla, haaraisella varrella, soikeilla lehdillä.

24 heimo. LABIATÆ.

1 parvi. Menthew.

150. MENTHA. Minttu.

1. M. aguatica. Rantaminttu. — Kukat mykerössä t. kiehkuroittain

latvaan asti; verho orapäisillä hampailla, tyveltä karvainen; lehdet puikeita; ruodikkaita, sahahampaisia. — 2 7, 8, sin. k. Rant. (A.) Us. kyynärän pit.; isonlaisilla lehdillä ja kukkamykeröillä. — M. hirsuta E. B. Origanum vulgare FI. D.

2. M. gentilis. Jalominttu. — Kukat lehtihangassa kiehkurana,

nuorempana harmaanlienteitä; perät ja terä m. kaljuja; verho karvainen ja pihkapilkkuinen oramaisilla hampailla; lehdet lyhytruotisia, puikeita, karvaisia, teräväpäisillä, ulottavilla sahahampailla. — ♃ 7, 8, sinert. k. Viljelöpaik. harv. (U.) 1—2 vaaksan pit., lehdet ylempänä ruodittomia, alempana tuskin ½ tuuman pit., kukat lop. lyhytperäisiä.

Muist. Tätä kuin seuraaviaki lajeja käytetään teenä oksetusvioissa, vatsataudeissa, vilustuksissa, ja muissa kohtauksissa. Myös haudekääreenä lämpimältä vaimoväen rinnoille maito-ummessa, suonivedoissa j.m.

3. M. arvensis. Arominttu. — Kukat kiehkuroittain; verho kellomainen,

lyhyillä puikeilla hampailla ja tav. karvainen kuin peräki; lehdet puikeita — suikeita, ruodikkaita, tasaisia. — ♃ 7, 8, punasin. k. — ß lapponica Wg. kasvi vehreä, perät ja suikeat lehdet m. kaljuja. Rant. ja kost. paik. tav. (E. — P. — BP.) 1—2 vaaksan pit, tav. pehmeä ja lauhakarvainen.

Muist. Lääkkeeksi sopiva kuin edellisetki.

151. LYCOPUS. Rantayrtti.

1. L. europaeus. — Lehdet syvään sahahampaisia t. parihalkoisia,

karvaisehkoita, tav. ehytliuskaisia. — ♃ 7, 8, valk. t. punert. k. Rant. kost. paik. (A. — K. St. — S. Pe.) 2—4 vaaks. pit. pystövarrella, tuuman levyisillä lehdillä, pienillä kukilla kiehkuroittain.

Muist. Kuivattuna ja vihtrillin kanssa keitettynä painaa mustaksi. Kasvin mehellä kulkulais-roistot välistä mustaavat kasvonsa mustilaisten näköiseksi.

2 parvi. Saturejinee.

152. ORIGANUM. Meirami.

1. O. vulgare. — Kukkaröyhy kerroitellen 3-haarainen, mykerömäisillä

tähkäryhmillä; perälehdet soikeita vähän verhoa pidemmät; varsilehdet puikeita. — ♃ 7, 8, pun. k. Leht. niittutöyr. (A. T. K.) 2—3 vaaksan pit.; isolla, perälehdistä vähän sinertävällä röyhyllä, ryytihajuinen.

Muist. Lääkevoima lieventävä ja vahvistava. Yskässä, vaimoväen kuukautis-vioissa sisällisesti ja hauteina ulkonaisesti lievittävä, Lehdistä saadaan hyvää teetä, kun niille keväällä riivittynä lyödään kiehuvaa vettä, ne sitte siitä otettuna sykerretään ja kuivataan kuumilla rautalevyillä ja sullotaan tousiin vasta vuoden päästä viljeltäväksi. Tuoreeltaan juomisen sekaan käydessä pantuna ne lisäävät sen voimaa, ja kuivaneena tynnyriin ripustettuna pitävät juomisen kauvemmin happanematta. Käytetään myös makkaran ryydeiksi, punapaineeksi j.m.

153. THYMUS. Ajuruoho.

1. T. serpyllum. — Kukat mykerössä; lehdet pieniä soikeita —

tasasoukkia, m. ruodittomia, ripsikarvaisia; varsi lamova, yleensä lieminkäinen. — ♃ 6—8, pun. harv. valk. k. Hietanummilla ja töyr. tav. (E. — P.) 1—2 vaaksan pit., kukat hajahtavat hyvälle.

Muist. Löysääväksi ja vahvistavaksi lääkkeeksi teenä, myös hauteeksi ulkovioille suonivedoissa, niukahuksissa j.m.

154. CALAMINTHA Mönch. Käenminttu.

1. C. acinos Clairv. — Kukat eri kiehkuroina; verho kupuva; lehdet

pieniä, puikeita t. soikeita, harvasti sahahampaisia. — ☉ (♃) 6—8, punasinerv. k. Kuiv. hietamailla, tav. (A. — K. St. — S.) Vaaks. pit. tav. pystöisellä monihaaraisella varrella, hyvänhajuinen. — Thymus. — Acinos vulgaris Pers.

Muist. — Yksiin tarpeisiin sopiva k.ed.

155. CLINOPODIUM. Mäkiminttu.

1. C. vulgare. — Perälehdet kalseita; varsilehdet puikeita,

lyhytruotisia, harvaan nyhytlaitaisia, karvaisia; varsi tav. haaraton. — ♃ 8, pun. k. Niittytöyr. (A. — K. H. S.) 2—3 vaaksan pit.; hyvin monikertaisilla ja monikukkaisilla kiehkuroilla, verhot puolta lyhemmät kehää, ryytisek. hajulla.

Muist. Hyvä teeksi samalla tavalla, kun meirami laitettuna.

3 parvi. Scutellariee.

156. SCUTELLARIA. Vuohennokka.

1. S. galericulata. Isompi vuohennokka. — Kukat parittain

lehtihangassa, lehdet suikeita, tyvekkäitä, m. herttakantaisia, harvahampaisia. — ♃ 7, 8, sin. k. Rantatienoilla, yl. (E. — P.) 2 vaaks. pituinen, 4-särmäisellä varrella, ¾ tuuman pituisilla kukilla.

2. S. hastifolia. Vähempi vuohennokka. — Kukat tähkäntönä latvassa,

pidemmät perälehtiä; varsilehdet parilla lyhyellä ulospäisellä sivuliuskalla tyvessä, m. keihäskantaisia, ehytlaitaisia. — ♃ 7, sinipunert. k. Kivisillä, tav. meren rant. harv. (A. — Ke.) Vähän pienempi edellistä, mutta kukat isompia, lehdet soikeita — herttamaisia poikkipäisellä tyvellä.

157. PRUNELLA. Arohumala.

1. P. vulgaris. — Verhon ylihuuli poikkipäinen 3:lla erityvisellä

hampaalla; lehdet pitkänpuikeita, tyveltä tav. hammastettuja. — ♃ 7, 8, sin. harv. valk. k. Ahoilla, tav. (E. — Lv.) Us. vaaksan pit.; m. käpymäisellä tähkänteellä, kukat tav. 3 linjan pituisia, ylihuulen hampaat erityvisiä; lehdet väl, mutkalaitaisia, väl. hammastettuja; varsi milloin pystössä, milloin maassa.

Muist. Muserrettuna haavoille hyvä ja teenä suun huuhtimeksi kurkkuvioissa.

4 parvi. Nepetece.

158. NEPETA. Kissanminttu.

1. N. cataria. — Lyhytperäiset kukkaviuhkat kiehkuroittain tähkässä;

lehdet ruodikkaita, herttamaisia, jurasahaisia, lieminkäisiä. — ♃ 7. Kylätien. (U) 2—6 vaaksan pit.; valk., sisäpuolelta punapilkkuisilla, väkevähajuisilla kukilla. Muist. Hyvä löysääväksi ja hiostuttavaksi teeksi. Vaimoväen kalvetustaudissa avullinen. Kissoille on tämän kasvin haju erittäin mieluinen.

159. GLECHOMA. Maahumalaa.

1. G. hederaceum. — Lehdet pyöreän hertakkeisia, m. kaljuja;

verhohampaat puikeita, otapäisiä. — ♃ 4, 5, sin. k. Aitovier. j. m. tav. (A. — K. St. H. Lv.) 2—3 vaaks. pit.; kukat 6-kukkaisessa kiehkurassa, tav. 5 yhdessä; lehdet alempana munuamaisia; miedolla ryytimäisellä hajulla. Muist. Lääkevoima ulostava, vesityttävä, ja ulkovoiteena haavan parantava. Hyvä rintateeksi. Englannissa pannaan juomisen sekaan käydessä, jonka siitä luullaan terveelliseksi tulevan, varsinki kivitautia vasten.

160. DRACOCEPHALUM. Ampiaisyrtti.

1. D. Ruyschiana. Nurmen ampiaisyrtti. — Kukat lyhyenä tähkänä. Lehdet

tasasoukkia t. suikulaisia, tylpäköitä, ehytlaitaisia samoin kuin perälehdetki. — ♃ 7, punasinert. k. Niit. harv. (K. Kv.) Us. 2 vaaksan pituinen, m. kalju, soukilla 1½ tuuman pituisilla lehdillä, tuuman pituisilla kukilla, vähän väkevänlaisella hajulla.

2. D. thymiflorum. Raunion ampiaisyrtti. — Kukat kiehkuroittain,

ylempänä lähetysten tähkänä, pitkulaisilla ehytlaitaisilla perälehdillä; verho m. terän pituinen; lehdet puikeita — pitkulaisia, sahahampaisia. — ☉ 5, 6. sinert. k. Turvekatoilla, tievars. harv. (U. S. K.) Us. 2 vaaks. pit.; lehdet lyhemmät lehtiväliä; verho liereä, ylihuuli 1-liuskainen, puikea, otapäinen.

5 parvi. Stachydee.

161. BETONICA. Petonja.

1. B. officinalis. — Varsi pystössä, ylempänä tähkämäisesti

lähettäisillä kukkakiehkuroilla ja soikeilla m. verhonpituisilla perälehdillä; verhohampaat otapäisiä, puikea-tyvisiä; alahuulen keskiliuska nyhälaitainen, lanttopäinen. — ♃ 7, 8, pun. k. Leht. niit. harv. (U) 2 vaaksan pit., lehdet pitkähertakkeisia, nyhälaitaisia; kukat perättömiä, alin kiehkura tav. erillään ylimmäisessä lehtihangassa; terät ulkopuolelta valkea-höytyisiä; lehdet tuoreeltaan vähän pahalle hajahtavia. — BP. stricta Ait.

Muist. Lehdet kuivattuna aivastimeksi, myös teeksi lökä-yskässä, luuvalossa, hermotaudeissa; juuret keuhkotaudissa, ja runsaammin nautittuna oksettimeksi, hienottuna aivastimeksi.

162. STACHYS. Pähkämö.

1. S. sylvatica. Metsäpähkämö. — Kiehkurat 6-kukkasia; lehdet

ruodikkaita, herttamaisia, suippopäisiä. — ♃ 7, 8, rusapat k. Leht. j. m. (A.— K. St.— 8.) Us. kyynär. pit., musevanvehreä, pahanhajuinen, lehdet hyvästi tuumanlevyisiä, varsi haaraton, tähkä soukkamainen.

Muist. Keltapaineeksi käytetty.

2. S. palustris. Suopähkämö. — Kiehkurat 6-kukkaisia pitkän suikeilla

perälehdillä; lehdet suikeita, herttakantaisia lyhyillä puuttuvilla ruodeilla. — ♃ 8, pun. t. valk. k. Kost. paik. (A. — K. St. — S. Pe) ½ — 1 kyynär. pit., juuret lop. pahkuraisia, varsi karvainen, lehdet sormenlevyisiä, 3:n tuuman pituisia, teränielu paikullinen.

Muist. Haavan lääkkeeksi (ennen). Juuripahkurat hyvä ruuan aine köyhinä vuosina.

163. LEONURUS. Nukula.

1. L. cardiaca. — Lehdet ylempänä nalkkimaisia, 3-halkoisia,

jurahko-sahaisia. — ♃ 7, 8. Kylätien. tievars. tav. (A. — U. H. S.) 1—1½ kyynär. pit., monihaaraisena, lehdet alempana us. kämmenen levyisiä, herttamaisia, liuskaisia; kukkakiehkurat pitkinä tähkinä punaisilla, sisältä valkeanpilkkuisilla kukilla; karvaan makuinen, äkeällä, tympeällä hajulla.

Muist. Lääkkeeksi päänkolottajaa ja reväisintä, sydänkipua vastaan.

164. GALEOPSIS. Pillike.

1. G. ladanum. Punapillike. — Kiehkurat erillään; ylihuuli hampaikas;

lehdet puikeita t. soukempia, sahalaitaisia, haivenisia; varsi lienteä yhtäpaksuilla nivelillä. — ☉ 7, 8, pun. k. Vilj. (T. — K. Kv. H. S.) 1—2 vaaks. pit., verhohampaat suoria, terän ylihuuli us. 2-liuskainen, varsi tav. punertava, epäselvästi 4-särmäinen.

Muist. Vahvistavaksi ja löysääväksi teeksi rinta-, vatsa- ja lökävioissa.

2. G. versicolor Curt. Keltapillike. — Terä kolmesti verhoa pidempi

leveällä kuperalla ylihuulella, muuten k. seur. — ☉ 7, 8. Vilj. tav. (E. — L.) Kukat isoja, vaaleankeltaisia, punaisella alahuulella.

3. G. tetrahit. Mäkipillike. — Kiehkurat ylempänä m. yhdessä; varsi

tankeakarvainen paksummilla nivelillä, puikeilla lehdillä; terä us. toistaan verhoa pidempi. — ☉ 7, 8. Vilj. ja mäk. tav. (E. — L.) ½—1 kyynär. pit., kukat tav. punaisia, tois. vaaleankeltaisia.

Muist. Käytäntö sama k. punapillikkeen.

165. LAMIUM. Peippi.

1. L. album. Valkea peippi. — Kiehkurat 12—20-kukkaisia; verho

sukahampainen; lehdet ruodikkaita, hertakkeisia, suippoja, jurasahaisia; varsi kalsea. — ♃ 5—9, valk. k. Kylätien. tav. (A. — U. H.) ½—1 kyynär. pit., nokkosen muotoisilla lehdillä, isoilla tuuman pituisilla kukilla.

Muist. Muinaisaikaan lääkkeenä valkeanjuoksua, yskää ja rauhaisvikoja vastaan. Myös hyvä kaaliksi keväällä.

2. L. purpureum. Punapeippi. — Lehdet ruodikkaita, herttamaisia,

tylppäpäisiä, tylsäsahaisia t. kololaitaisia, ylempänä lähinäisiä; verhohampaat verhoa pidemmät. — ☉ 4—9, pun. k. Viljelöpaik. tav. (E. — P.) ½—2 vaaks. pit. väkevällä, tylkeällä hajulla.

Muist. Kaalikeitoiksi keväällä, kuin muutki peipit. Sanotaan karkottavan koita ja luteita.

3. L. confertum Fr. Pohjan peippi. — Perälehdet liuskaisia; yliset

varsilehdet nalkkimaisia, kololaitaisia; terätorvi suora; muuten k. ed. — ☉ 4—9, pun. k. Vilj. (P.) Terä pienempi k. ed. — L. purpureum incisum Wg.

4. L. amplexwicaule. Peltopeippi. — Lehdet alempana ruodikkaita,

ylempänä ruodittomia, munuamaisia, kololaitaisia t. syvähampaisia, tylpeitä; verhohampaat verhoa lyhemmät. — ☉ 6—8, pun. k. Kylätien. kuiv. paik. tav. (T. — K. Kv. H.) Tav. kahta pienempi punapeippiä harmaan höytyisillä nahkeilla verhoilla.

6 parvi. Buguleæ.

166. AJUGA. Akankaali.

1. A. pyramidalis. — Kiehkurat 6-kukkaisia; varsilehdet pienempiä,

m. ehytlaitaisia, paljon kukkia pidemmät, mutkahampaisia. — ♃ 5, 6, sin. k. Varj. aituuksissa (T. U. S.) Vaaksan pit., karvainen, tav. 1-vartinen, 1-puolisesti asettuneilla latvaanpäin pienenevillä lehdillään keilamainen; kukat m. lehtien peitteessä.

Muist. Arveltiin ennen vatsataudeissa avulliseksi.

25 heimo. MENYANTHEÆ.

167. MENYANTHES. Raate.

1. M. trifoliata. — Lehdet 3-lehdykkäisiä. — ♃ 6. Soissa yl. (E. —

L.) Juuri suikertava; kukat harkossa, sisäpuolelta valkeita, ulkoa punaliuskuisia.

Muist. Lehdet ovat oivallista, trifolium agvaticum nimellistä vatsan-vahvistavaa lääkettä keripukissa, vesitaudissa, luuvalossa, vilutaudissa, matovaivoissa ja muissa teenä, keitteenä t. mehenä. Ne ovat sitä varten keväällä ennen kukille joutumista kerättävät. Savipuolia ja mätähaavoja pestään keitteellä ja samoin pää syöpäläisten vaivatessa. Matoja vasten sopii ottaa lehtijauhoja ynnä väkevän raate-teen kanssa pari kolme teelusikallista kaksi viikkoa myötänsä. Kovemmissa rintataudeissa, uuttavassa kuumetaudissa ja raskaille vaimoille on raate sopimatonta. Lehtiä käytetään myös humalan asemesta oluehen ja muuhun juomiseen, josta tulevat terveellisiksi, jos karvaan-makuisiksiki. Juuria on paikoin ruuaksi nälkävuosina kerätty.

26 heimo. POLEMONIACEÆ.

168. POLEMONIUM. Sinilatva.

1. P. caeruleum. Nurmen sinilatva. — Lehdet parijakoisia; röyhy

pystössä, kukat nuokkuvia; verho pidempi terätorvea. — ♃ 6, 7, sin. harv. valk. k. Niit. varsinki vuoriseut. harv. (U. H. S. K. Kp. L.) Kyynärän pit., pystövartinen. Tavallinen kukkatarhoissa, ja siitä monasti metsistynyt.

2. P. arceticum Willd. Lapin sinilatva. — Höyteä; lehdet parijakoisia

lyhyillä tylpeähköillä lehdyköillä; muuten k. ed. — ♃ 7, 8, sinerv. k. Laaks. (Lv.) Vaaksan t. runsaamman pituisella paljaalla t. harvalehtisellä varrella.

169. DIAPENSIA. Uuvana.

1. D. lapponica. — Tupastava, yksinäisillä kukilla pystöisen vanan

päässä; lehdet kielekkeisiä, tylppäpäisiä. — ♃ 7, 8, valk. k. Tunt. (L. Lv.) Matala, aina vehreä kasvi, 1—2 tuuman pituisilla vanoilla.

27 heimo. OLEINEÆ.

170. FRAXINUS. Saarni.

1. F. excelsior. — Kehätön; lehdet parittaisia suikeilla sahamaisilla,

lehdyköillä; kota viistoin kolopäinen. — ♄ 5; punasinert. k. Mets. ja laks. (A. — Ke. St. H.) Korkea puu vehmaisissa metsissä, kylätienoilla, nurmilla, isoilla mustilla silmikoilla ja tuumanpituisilla siemenkodilla; kukat lehden-edellisiä, ponnet mustia.

Muist. Kuori lääkkeenä vatsan asetuttava, matoja vasten, vilutaudeissa ulostusaineen jälkeen. Lehdet ovat vähän ulostavia. Lehtien mehua saksanviinan kanssa kiitetään hyväksi käärmeenpistossa. Puun lastuista keitetään saarnentervaa, josta on apua ollut hengenahdistajassa, ähkyssä, vilutaudissa. Puuaine on valkeaa, kovaa ja sitkeää, kaikenlaisiksi veistinkaluiksi kaunis ja sopiva. Saarni kasvaa hyvin hyötyisästi sekä vesoista että siemenistä, jotka lokakuussa ovat valmiita.

28 heimo. ASCLEPIADEÆ.

171. CYNANCHUM. Perhokukka.

1. C. vincetoxicum RBr. — Terä kalju, puikealiuskainen; lehdet puikeita

t. hertahtavia, suippoja, laidan alta samoin kuin ruoditki lienteitä; varsi pystössä. — ♃ 6, 7, valk. k. Kallion-raoissa, mäkirinteillä (A. T.) 3 vaaksan pituinen, kukat sarjamaisesti latvassa ja ylisissä lehtihangoissa, siementuppilot us. 2 tuuman pituisia. — Asclepias. Vincetoxicum officinale Mönch.

Muist. Juuri vesityttävä ja hiestyttävä, keitteenä tahi jauhettuna vesitaudissa ja myrkytyksissä kiitetty, siitä sillä onki toinen nimensä: kärmeenpiston yrtti.

29 heimo. GENTIANEÆ.

172. GENTIANA. Katkero.

† Terä paljaalla, karvattomalla nielulla.

1. G. rotata Schlecht. Lapin katkero. — Terä ratasmainen, litteä,

5-jakoinen, tyveltä ripsuinen; verholiuskat soukkia, teränpituisia; heteet nielun sisässä; aluslehdet ruusukkeena, varsilehdet pitkulaisia — tasasoukkia. — ☉. (Lv.) Vaaksan pit. vuorottaisilla haaroilla, 4-kukkaisilla perillä. — Pleurogyne Led. Swertia Gmel.

2. G. pneumonanthe. Niittukatkero. — Terä laajenevasti pikarimainen,

5-halkoinen, ehytlaitaisilla lyhytsuippoisilla liuskoilla ja lyhyillä välihampailla; ponnet alusta yhdessä; lehdet tasasoukkia, tylpäköitä. — ♃ 7, 8, sin. k. Niit. ja ahoilla harv. (Ke.) 1—2 vaaksan pit.; kukat 1—1½ tuuman pituisia, sormen levyisiä, perät paljon lyhemmät.

Muist. Kukkia käytettiin ennen lääkkeeksi keuhko-, maksaja pernatautia vasten. |

3. G. serrata Gunn. Turjan katkero. — Terä soukan pikarimainen 4-, väl.

5-halkoinen, hienosahaisilla liuskoilla; varsilehdet tasasoukkia — suikulaisia; perät 1-kukkaisia, monin kerroin kukkaa pidemmät. — ☉ 7, 8, sin. k. Merenrant. tunturilaiteilla, harv. (L.) Varsi sormen pit. ja kukkaperät väl. pidemmätki; kukat us. runsaan tuuman pituiset; kaksi verholiuskaa pidemmät ja soukemmat toisia. — G. ciliata Fl. N.

4. G. involucrata Rottb. Pohjan katkero. — Terä pikarimainen

suippoliuskainen; latvakukat tav. ryhmistyneet mykerömäisiksi sarjoiksi lehtimäisillä varuksilla; lehdet puikeita; varsi 4-kantainen. — ☉ 7, 8, valk. t. sinerv. k. Merenrant. harv. (L. Lv.) Us. vaaksan pit., tav. 5-halkoisilla terillä. — G. aurea. G. guinguefolia Fl. D.

5. G. nivalis. Lumikatkero. — Terä suppilomainen, 5-halkoinen,

tylpeäliuskainen; verho tuskin puoliväliin 5-liuskainen, liuskat suippopäisiä; kukat lop. perällisiä; lehdet puikeita. — ☉ 7, sin. k. Tunturilait. (L.) 2—4 sormenpituinen, ½ tuuman ja pidemnilläki kukilla.

†† Terä karvaripsuisilla nielusuomuilla: Eurythalia Ren.

6. G. campestris. Ahokatkero. — Terä 4-halkoinen; verho yli puolen

4-halkoinen 2:lla paljo isommalla, soikealla liuskalla; lehdet pitkän puikeita. — ☉ 7, 8, sin. harv. valk. k. Yläisillä niit. ja ahoilla (A. — U. St.) Vaaksan pituisella haaraisella, monikukkaisella varrella. Pienemmät verholiuskat tav. isompain sisäpuolella.

Muist. Lääkkeenä pistoksia vastaan oluessa tahi viinissä liotettuna. Juurta ja varttaki lehtinensä käytetään humalan puutteessa juomisen sekaan.

7. G. amarella. Arokatkero. — Terä 5 t. 4-halkoinen;

verhotasaliuskainen yli puolivälin, liuskat suikulaisia, tylpeitä, terätorven pituisia; varsilehdet puikeita, soikeita t. kielekkeisiä, aluslehdet lapiomaisia. — ☉ 6—10, sin. k. — ß lingulata Ag. varsilehdet pitkulaisia — soukan kielekkeisiä; tylppäpäisiä. Tuoreilla niit. ja ahoilla (T. — Kv. K. Lv. — ß A.— K.) Vaaksan pit., pienemmillä kukilla k.ed., vähän erisuurilla verholiuskoilla; ⍺:n lehdet leveämmät kannalta, ß:n keskeltä tahi päästä; haarat myöhään syksyyn toinen toisensa perästä kukostavia.

Muist. Lääkevoima sama k.ed.

173. ERYTHRÆA Pers. Rantasappi.

1. E. littoralis Fr. Isompi rantasappi. — Kukat toishaaraisessa

viuhkossa; verho m. torven pituinen; lehdet suikulaisesti tasasoukkia. — ☉ ♃ 7, 8, pun. k. — ß minor: sormenkorkuinen, monilukuisilla ryhmäkukilla. Merenrant. (A. — Ke. St. — ß A. U.) Vaaksan pit., kukat m. erityisittä perittä, linjan levyisillä väl. kielekkeisillä lehdillä. — E. linariifolia Pers. E. angustifolia Wg. — ß Chironia littoral. E. B.

Muist. — Vatsanvahvistava horkan, pernataudin, luiden kolottajan lääkkeenä.

2. E. pulchella Fr. Vähä rantasappi. — Varsi haaraton, 1-kukkainen t.

tyvestä alkain haarainen; kukat perällisiä; verhotorvea lyhempi; lehdet puikeita. — ☉ 7, 8, pun. k. Merenrant. (A. — U.) Tuuman t. parin pit. — E. angustifolia ß tenuiflora Wg. Gentiana Sw.

Muist. Samalla lääkevoimalla k. ed.

30 heimo. SOLANACEÆ.

174. SOLANUM. Koiso.

1. S. nigrum. Mustakoiso. — Varsi ruohonsukuinen; lehdet puikeita,

epä-hampaisia t. mutkalaitaisia; kukat sarjamaisia yhteisellä perällä lehtien alapuolla. — ☉ 7, 8, valk. t. sinervähk.k. Kylätien. (T. U.) Parin vaaksan pit., tuuman pituisilla kukkaperillä, ison herneen kokoisilla mustilla t. vihertävillä marjoilla.

Muist. Lehdet ryyhtynäisissä, koissa ja mätähaavoissa ulkonaisesti.

2. S. dulcamara. Punakoiso. — Varsi vitsamainen, notkea t. köynneliäs;

lehdet puikean herttamaisia, ylempänä tav. keihäskantaisia korvakeparilla tyvessä; kukkaröyhyt haarukoivia, toisella puolella vartta, lehdet toisella. — ♄ 7, 8, sinipunert. k. Rant. ja tuoreilla louhikoilla (E. — Pe.) Pensaan tapainen, tav. kalju, pitkänomaisilla punaisilla marjoilla.

Muist. Varsista pieniksi leikattuna ja teeksi laitettuna on hyvä apu moneen vikaan, syyhelmiin, sapipuoliin ja muihin ihorohtumiin, kolottajiin, keltatautiin, kerpukkiin, mätähaavoihin, ruusupöhöön. Marjat ovat myrkyllisiä, oksetuttavat ja ulostuttavat. Koirat ovat 30:stä marjasta kuolleet. Varret sopivat vanteiksi kipoille ja kannuille, myös vasuksiksi.

175. DATURA. Hulluruoho.

1. D. stramonium. — Lehdet puikeita, liuskahampaisia, kaljuja; kota

pystössä, munapyöreä; vahva-orainen. — ☉ 7, 8, valk. k. Katuvarsilla, merenrant. harv. (U.) Parin vaaksan pit., lehdet 7—8:lla liuskaisella hampaalla; kukat ja kodat isoja; tympeähajuinen.

Muist. Avullinen sisällisesti hermotaudeissa, luuvalossa, kolotusvioissa, päänvioissa, rampauksissa, kasvonkolottajassa, virmassa, vesikauhussa, hinkuyskässä ja muissa sakokeittona t. viinarohtona; ulkonaisesti hauteena perätaudissa, rauhaiskovettumissa, maitopakoissa; lehdet tupakkana poltettuna hengenahdistajassa ja muissa rintavioissa. On kovin myrkyllinen kasvi ja vaarallinen tuntemattoman käyttää. Oksesuola viinin ja potaskan kanssa paras apu myrkytyksissä.

176. HYOSCYAMUS. Villikaali.

1. H. niger. — Kukat perättömiä; lehdet pitkän puikeita, sepokantaisia,

kulmikkaasti mutkat. liuskalaitaisia. — ☽ ☉ 7, 8. Kylätien. (E. — Pe.) 1½ kyynärän pituinen, tahkea, pahanhajuinen kasvi; juuri suikea, myrkyllinen, kuin muutkin osat; kukat likakeltaisia mustansinisellä pohjalla ja suoniverkotuksella, harv. puhdas-keltaisia t. vaaleamaisia.

Muist. Lehdistä keitetään sakennusta, joka monessa viassa on hyvin tehoisa lääke, mutta liiaksi nautittuna huumaava, myrkyllinen ja kuolettavaki. Sitä käytetään vetotaudin, jäsenkolotusten, virman, emätaudin, hammastaudin, kuivan yskän, reväisimen ja monen muun vian paranteeksi hyvin pienissä annoissa. Ulkonaisesti hauteina lehdet lievittävät ja vaimentavat kolotuksia. Siksi laitetaan myös villikaalin öljyä (oleum Hyoscyami) lehdistä, jos niitä lämpimässä paikassa liotetaan jossain rasvaisessa öljyssä, että voima niistä lähtee öljyyn.

31 heimo. PERSONATÆ.

1 parvi. Verbasceæ.

177. VERBASCUM. Tulikukka.

1. V. thapsus. Ukon tulikukka. — Lehdet pitkäjohteisia; nyhälaitaisia,

villakarvaisia, ylempähä suippoja; kukasto tiheä, tähkämäinen; kehäliuskat soikeita; palhot valkealienteitä, 2 m. paljasta, ponnet yhtä suuria. — ☽ 7, 8, kelt. k. Kuiv. paik. tav. (A. — K. St. — S.) 1—2 kyynärän pit. vahva, lehtijohteista kulmikas varsi; lehdet 2—3 tuuman levyisiä; kukatperättömiä, hyvälle hajahtavia. — V. Schraderi Koch.

Muist. Kukat yskä- ja rinta-teeksi. Kukat ja lehdet keitteenä vatsa- ja ulkotaudin paranteeksi. Myös ulkonaisesti lievittäviksi hauteiksi ajoksille ja keitteenä kurkun huuhteeksi, lavemangeiksi. Hiirten ja rottain sanotaan karttavan niitä paikkoja, joissa tätä kasvia kuivaltaan säilytetään. Siemenet jauhettuna, maidon kanssa kokkareiksi tehtynä ja veteen viskattuna sanotaan huumaavan kalat, jotta taidetaan käsin ottaa.

2. V. nigrum. Kissan tulikukka. — Lehdet herttasoikeita, alta

harmaanhöyteitä, johteettomia, alempana ruodikkaita; kukkaryhmäkkeet harsuja; palhot punasinertäviä, höyteisiä; ponnet yhtäsuuria. — ☽ 7, 8, kelt. k. Kuiv. paik. (T. — K. St. — 8.) 1—2 kyyn. pituisella, kynänpaksuisella, liereällä varrella, kuivaessa mustuvalla höyteellä. Muist. Käytettiin ennen lääkkeenä m. samoissa tiloissa kuin edellinenki.

178. SCROPHULARIA. Syyläjuuri.

1. S. nodosa. — Terä avosuinen; verholiuskat puikeita; lehdet

herttapuikeita, suippoja, epätasaisesti jurasahaisia, kaljuja; varsi 4-tahkoinen, kalju. — 2 7, 8, rusk. k. Tuor. paik., vesivierillä, tav. (E. — Pe.) 2—3 vaaksan pituinen, isolla kukkaröyhyllä, 3-jakoisilla haarukoilla; lehdet leveällä, m. poikkipäisellä kannalla; tympeämäisellä hajulla, pahalla karvaalla maulla. Muist. Juurikeitettä muinen käytettiin rauhaisvikain, riiden, kaulakupuin, peräputkamain ja monen muun vian paranteeksi. Kiitettiin myös hyväksi vanhoissa mätähaavoissa. Norjassa nauttivat sitä teenä kurkkukipeissä, ja väkevällä keittoliemellä pestään rupisia sikoja.

2 parvi. Antirrhineæ.

179. LINARIA. Kannusruoho.

1. L. vulgaris Mill. Iso kannusruoho. — Kukat tähkämäisesti, perät

pisakarvaisia; verho kalju, kannusta lyhempi; varsi pystössä erinäisillä, m. tasasoukilla, kaljuilla lehdillä. — ♃ 7, kelt. k. Kuiv. paik. (E. — Pe. Kv.) 2 vaaksan pituisella, tav. haarattomalla kaljulla, sinehtävällä varrella ja lehdillä, tuuman pituisilla kukilla; kannukset paljon: periä pidemmät. Maku tympeä, karvaanlainen. — Antirrhinum linaria.

Muist. Pöhö- ja keltataudissa vesittävän ja ulostuttavan voimansa vuoksi teenä; ulkonaisesti hauteena peräputkamissa. Tuoreeltaan maidon seassa sanotaan kuolettavan kärpäsiä; liiaksi nautittuna myrkyllinen ihmisillenki.

2. L. minor Desf. Vähä kannusruoho. — Koko kasvi tahkeakarvainen;

kukat lehtihangassa t. harsuissa, lehtisissä tertuissa; verho kannusta pidempi, perää lyhempi; lehdet suikulaisia, vuorottaisia, aliset vastakkaisia. — ☉ 6, 7, vaalean sinipunerv. k. Pelt., raunioilla (T. U.) Sormen, väl. vaaksan pituinen, tav. haarallisella varrella. — Antirrhinum minus.

180. VERONICA. Tätyruoho, tädyke.

† Kukkaterttu t. tähkä latvassa.

1. V. longifolia. Pitkälehti-tädyke. — Yhdellä t. useammalla —

pitkäveteisellä tähkällä latvassa; lehdet 3, 4 (väl. vaan 2) kiehkuroittain, tyvekässuikeita, suippoja, päähän asti sahalaitaisia, erisuurilla t. toissahaisilla hampailla; verholiuskat selvästi eripitkiä, suippoja. — ♃ 7, 8, sin. k. — ß maritima: lehdet pyöreällä l. poikkipäisellä kannalla, pitkillä, suipoilla hyvin erisuurilla hampailla. Tuoreilla vuorilaiteilla, jokivarsilla (T. — K. St. — Kv. L. — ß A. — Ke Pe — L.) Us. kyynärän pituinen ½—1 vaaksan pit. tähkällä, ¾ tuuman levyisillä lehdillä.

2. V. spicata. Tähkimys-tädyke. — Tähkä ed.; lehdet 2 (hyvin harv.

3) vastattain, pitkänpuikeita, tav. lyhyillä m. yhdenmoisilla sahahampailla ei aivan kärkeen asti; verholiuskat m. tasapitkiä, tylpeitä. — ♃ 6, 7, sin. k. — ß hybrida: paljon järeämpi, lehdet pitkänpuikeita pyöreähköllä kannalla, tylpeällä, ehytlaitaisella kärjellä, järeillä, tylpeillä, sahamaisilla nyhähampailla. Kuivilla, päivänalaisilla, mäkisillä paik. (A.) Vähän vaalahtava näöltään.

3. V. alpina. Lapin tädyke. — Kukat tähkämäisenä terttuna; perät

varuksia lyhemmät; verholiuskat ripsilaitaisia; terä kellomainen; lehdet vastattaisia, pitkänpyöreitä t. soikeita; kota vastopuikea, poikkipäinen. — ♃ 7, 8, sinipunert. k. Tunt. laiteilla (L.) Tav. sormen korkuinen, siemenöidessä pidempiki, kota pitkänomainen. Kasvi mustuu kuivaessa.

4. V. serpyllifolia. Orvon tädyke. — Kukat tähkämäisenä terttuna;

verho m. kalju; lehdet puikeita t. soikeita, tylpeitä, nyhälaitaisia, kaljuja; kota leveä, 2-kyhmyinen, kolopäinen, verhonpituinen. — ♃ 5—7, sinijuom. k. — ß borealis (Lest.): lehdet pyöreämpiä, kukat melk. selväsinisiä. Ahoilla, niit., pient. yl. (E. — P. — ß L.) (tunt.) Tav. sormenkorkuinen, karvaisilla, pituuttaan leveämmillä kotasilla, tyvellä lamovalla varrella; kukat vaaleansinisiä mustansinisillä viiruilla.

†† Kukkatertut lehtihankaisia.

5. V. officinalis. Rohtotädyke. — Varsi lamova, lienteä; kukat m.

perättömiä tiheissä tähkämäisissä, pystöpäisissä tertuissa; lehdet soikeita t. puikeita, sahalaitaisia. — ♃ 5, 6, sin. t. vaaleansin. k. Kuiv. mäkisillä ahoilla tav. (E. — Pe.) Lähes vaaksan korkuisilla pystöhaaroilla; pikkusormen pit. tähkänteillä.

Muist. Yskäteeksi ja myös kivitaudissa avullinen. Ennen vanhaan, kun vielä noitia löytyi, luultiin sen ne poistavan.

6. V. chamaedrys. Nurmitädyke. — Varsi koheneva, kahden puolen

villakarvainen; kukat pitkäveteisillä perillä harvamaisena terttuna; verholiuskat suikeita; lehdet m. ruodittomia, puikeita hertahtavia, syväsahaisia, epätasaisia. — ♃ 5, 6, sin. k. Niit, mets. tav. (A. — K. — St. — S.) Väl. parin vaaksan korkuinen, isoilla taivaankarvaisilla kukilla, valk. heteillä; lehdet alempana tois. lyhytruotisia.

Muist. Samalla lääke-avulla kun ed.

7. V. beccabunga. Ojatädyke. — Kalju; varsi koheneva; kukat ed. leveän

suikeilla verholiuskoilla; lehdet turpeita, puikeita t. pitkulaisia, tylpeitä, loivaan nyhäsahaisia, ruodikkaita. — ♃ 5—9, sin. k. Hetepuroissa, ojissa (A. U. S.) Väl. parin vaaksan pit.; m. pyöreillä suipohkoilla lehdillä. Muist. Hyvä keväillä salatiksi; lääkkeenä veren selvittävä, kerpukkia vasten.

8. V. anagallis. Konnan tädyke. — Varsi pystössä; tertut monikukkaisia

siirottavilla erinäisillä perillä; lehdet leveän-suikeita, vähän sepokantaisia, harvaan hienosahaisia; kodat palleroisia, päästä epäkoloisia: — ☉ ☽ 6, 7, sin. t. punerv. k. Rant., ojissa (S.) ½—1 tuuman levyisillä, 2—4:n pituisilla lehdillä; kukkatertut tav. kaksitellen vastattain; kukat vaaleampia k. ed., punertavajuomuisia.

9. V. scutellata. Luhtatädyke. — Varsi veltto; tertut harvakukkaisia,

erikukat ulospäisillä perillä; lehdet ruodittomia, m. tasasoukkia, ehytlaitaisia t. vastasukaisilla nyhähampailla; kota pituuttaan leveämpi, syväkoloinen päästä. — 5—7, siniviiruis. k. — ß villosa: karvainen. Vet. paik. tav. (A. — K. — St. — S. L. — ß U. — K. — St. — Kv.) Sormenkork. 1—2 linjan levyisillä. 1—2 tuuman pituisilla, väl. m. suikeilla lehdillä; tertut tav. yksitellen, vuorottain lehtihangassa.

††† Kukat yksitellen lehtihangassa.

10. V. arvensis. Käen tädyke. — Varsi m. pystössä; perät hyvin lyhyet

suikeilla varuksilla; lehdet puikeita poikkipäisellä kannalla, harvasahaisia, ainoastaan alimmaiset lyhytruotisia. — ☉ 4, 5, vaaleansin. k. Kuiv. paik., pelt. tav. (A. — K. — St. — S.) Tuskin vaaksan korkuinen pienoisilla, verhoa lyhemmillä kukkaterillä.

11. V. verna. Kevätädyke. — Varsi ja haarat pystöisiä; kukat

perättömiä, suikulaisella varuksella; lehdet 5 t. 3-liuskaisia, alimmaiset puikeita, liuskattomia. — ☉ 4, 5, sin. k. Kuiv. paik. tav. (A. — K. — St. — Kp.) Lop. 5—6 tuuman pit. ja haarainen; lehdet m. paljaita, varsi ja varukset hienokarvaisia; kukat hyvin pieniä, paljon verhoa lyhemmät.

12. V. agrestis. Peltotädyke. — Vehreä ja karvainen; perät lehtien

pituisia t. lyhemmät; verholiuskat tylppäsoikeita, epäsuonisia, päältäpuolen karvaisia; lehdet herttamaisia t. puikeita, sahalaitaisia; kota pyöreähkö syvillä pesänvälisillä pykälillä. — ☉ 5—9. Viljelömailla, erittäinki ylävämmillä, tav. (A. — H. Pe.) Us. parin vaaksan pit. rento varsi, heteet torven alalaidasta, kota harvoilla pisakarvoilla, kukat milloin sinisiä, milloin vaaleanpunertavia t. valkeita.

13. V. hederifolia. Maatädyke. — Lamova; perät lehden pituisia;

verholiuskat suippoherttaisia; lehdet pyöreäherttaisia, 3—5:llä loivalla liuskalla, kärkiliuska iso, ehytlaitainen. — ☉ 5, 6, vaaleansin. k. Kuiv. pelt. harv. (A. T.) Vaaksan pit.; isoilla maljamaisilla siemenillä, 4 tav. kodassa.

181. LIMOSELLA. Suoyrtti.

1. L. aguatica. — ♃ 7, 8, valk. t. punert. k. Rant., lätäiköissä (E.

— P.) Lehdet tav. soikeita pitkäveteisillä ruodeilla, kukat tav. yksinäisillä juuresta lähtevillä perillä.

3 parvi. Rhinanthaceæ.

182. CASTILLEJA. Kastilja.

1. C. pallida Kunth. — Kukasto tiheä, lehtinen, tähkämäinen; ylihuuli

2—3:n alahuulen pituinen; verholiuskat torven, väl. koko teränki pituiset; lehdet vuorottaisia, suikulaisia; varukset pitkän suikeita, m. kololaitaisia, lähes: kukan pituiset. — Pun. k. Tunt. (Lv.) Us. 2 vaaksan pit.; vaalean-keltaisilla, väl. punervilla varuslehdillä. — Bartsia.

183. BARTSIA. Punakko.

1. B. alpina. — Lehdet puikeita, tylppäsahaisia; kukat ylimmäisissä

lehtihangoissa. — ♃ 6, 7, punasinerv. k. Soissa, etenki tunt. (L.) Parin vaaksan pit., haarattomalla, kuivaessa mustuvalla varrella, puolen tuuman levyisillä lehdillä.

184. ODONTITES Reich. Sänkiö.

1. O. rubra Pers. Peltosänkiö. — Lehdet suikulaisia t. tasasoukkia,

ylempänä vuorottaisia varuksina; kukat yksipuolisissa tertuissa, varusten pituisia t. lyhempiä. — ☉ 7, 8, pun. k. Pelt. (A. — K. St. — Kp.) Vaaksan pit. — Euphrasia odontites. Bartsia odont. Sm.

2. O. littoralis Fr. Rantasänkiö. — Varsi haaraton t. harvoilla

piukoilla haaroilla; pystöterttuinen; lehdet suikeita; yliset kukat pidemmät varuksia. — ☉ 6, 7, pun. k. Merenrant. (A. — U. St. — P.) Lehdet möyheähköitä. On kuin edell. lajin toisinto. — Euphrasia Fr.

185. EUPHRASIA. Silmäruoho.

1. E. officinalis. Isompi silmäruoho. — Varsi haaraton t. ulospäisillä

haaroilla; lehdet puikeita, sahalaitaisia; kota lanttopäinen. — ☉ 6—8. Ahoilla, niittutöyr. tav. (E. — P. Lv.) Tav. syrjäkämmenen pituinen, kukat sinertäviä t. vaalahtavia keltaisella nielulla. Kasvaa lihavissa paikoissa isoksi ja lehdet leveämmiksi.

Muist. Puserrettua mehua käytettiin ennen moninaisten silmävikain paranteeksi. Myös nautittiin sitä sisällisestiki viinissä liotettuna lääkeviinana, t. vedessä teenä ei ainoasti silmäkipeisiin, vaan keltatautiinki. Maku sillä on vähä kitkerä, jumova.

2. E. parviflora Fr. Vähä silmäruoho. — Varsi ja lehdet ed.; kota

pyöreän-soukka päästä. — ☉ 6—8. Ahoilla j.m. (Kv. Lv.) Tuskin edellisestä eroava, jos ei pienemmillä kukilla, paljaammalla nielulla, puikeammilla varuksilla ja lyhemmällä (torven pituisella) alahuulella.

186. RHINANTHUS. Laukku.

1. R. major Ehrh. Ketolaukku. — Varukset vaaleankeltaisia (ei

vehreitä), ylimmäiset syväsahaisia oramaisilla hampailla; terän ylihuulen etuhampaat erivärisiä, puikeita; torvi kaarehtavasti ylös käyrä; varsi pilkkuinen. — ☉ 6, 7, kelt. k. Niit. ja kedoilla, yl. (E. — P. Lv.) Parin vaaksan pit., lehdet pitkänsuikeita l. tasasoukkia, sahalaitaisia, ruodittomia. — R. crista galli ⍺.

2. R. minor Ehrh. Arolaukku. — Varukset vehreitä, nirkkosahaisia;

terähuulen hampaat puikeita, torvi suora; varsi pilkuton. — ☉ 6, 7, kelt. k. Aroniit. tav. (E. — Lv.) Pienempi edellistä ja tummempi karvaltaan. — R. crista galli ß.

187. SCEPTRUM Rudb. Valtikka.

1. S. carolinum Rudh. — Kukat 3—4 kiehkuroittain, yhtenä, välikköisenä

tähkänä; lehdet parihalkoisia, tylpeitä, koloja nyhälaitaisilla liuskoilla; varsi haaraton, m. lehdetön. — ♃ 7, 8. Soissa, vet. niit. harv. (U. S. P. — Lv.) ½—1 kyynärän pituinen; kukat päälle tuuman pituisia, vaaleankeltaisia, punapäisillä huulilla; pikkusormen paksuisella varrella, syrjäkämmenen pituisilla maalehdillä, kolminaisilla ehytlaitaisilla kiehkura-varuksilla. — Pedicularis sceptrum carolinum.

Muist. Paikoin käyttävät survotuita siemeniä hammastaudin hauteeksi.

188. PEDICULARIS. Kuusio.

† Terän ylihuuli poikkipäinen t. 2-liuskainen.

1. P. palustris. Suokuusio. — Ylihuuli alahuulen pituinen,

poikkipäinen, kahdella nirkolla liuskalla; lehdet parijakoisia; varsi haaraton t. latvaan asti haarova. — ♃ 6; 7, pun. harv. valk. k. Vet. niit. tav. (E. — L.) 1—2 vaaksan pit., pystöllä varrella ja haaroilla, ylihuuli vähän tummempi muuta kukkaa.

Muist. Tukehuttaa muut kasvit ympärillään ja syytetään heinän seassa saattavan tautia elukoille, verivirtsan sarviraavaille, vesipöhön lampaille.

2. P. lapponica. Lapin kuusio. — Ylihuuli alahuulen pituinen ja

eteenpäin soukistunut pitkäksi kaksiliuskaiseksi kärsäksi; lehdet, parihalkoisia; liuskat emälehden pituiset; varsi haaraton lyhyellä tähkällä ja m. ulospäisillä erikukilla. — ♃ 7, 8, kelt. k. Tanturilait. (L. Lv.) Vaaksan pit., väl. 2—5:lla erivarrella samasta juuresta.

3. P. sudetica Willd. Tunturikuusio. — Ylihuuli tylpeä, kolopäinen,

2-hampainen; lehdet syvään parihalkoisia soukilla, epätasaisesti hampaisilla liuskoilla; varsi haaraton. — ♃ 7, 8, pun. Tunturiseut. (Lv.) Syrjäkämmenen pit., 1—1½ tuum. pituisella tiheällä tähkällä, 5-liuskaisella, ylihuulta lyhemmällä alahuulella, sivuliuskat hampaallisia.

†† Terän ylihuuli kokonainen.

4. P. verticillata. Ristikuusio. — Terän ylihuuli töppäpäinen; lehdet

parihalkoisia, 4-säteisiä, pitkulaisilla tylppähampaisilla liuskoilla; varsi haaraton. — ♃ 7, 8, pun. k. Tunturiseut. (Lv.) Vaaksan pit., väl. useammalla yhteisjuurisella varrella, viisihampaisella höyteisellä verholla, tiheällä tähkämykeröllä latvassa.

5. P. flammea. Rusokuusio. — Kukat pystöisiä tiheässä tähkässä; verho

5-liuskainen, kalju; ylihuuli suora, tylppäsuinen emin ympärillä; lehdet parijakoisia vastasukaisilla liuskoilla. — ♃ 7. Kork. tunt. harv. (L.) Sormenkorkuinen, kukat ruskeankellerviä N mustanpunaisella ylähuulella.

6. P. hirsuta. Lumikuusio. — Kukat pystöisiä tiheässä tähkässä; verho

5-hampainen ohuella valkealla villalla; ylihuuli pitkäveteinen, edeskäyrähkö, tylpeä; lehdet parihalkoisia leveämmällä emälehdellä, lyhyillä, vähän myötäsukaisilla liuskoilla. — ♃ 6; 7, pun. k. Kork. tunt. harv. (L) ½—1 vaaksan pit., tav. useammalla varrella, litteillä ruodeilla, koko kasvi ylempänä vulkeahöytyinen; lehtiliuskat ei taaskääntöisiä.

189. MELAMPYRUM. Maitikka.

1. M. cristatum. Ketomaitikka. — Kukat nelikantaisena, tiheänä,

huippenevana tähkänä herttamaisilla, poimutuilla, liuskahampaisilla verhoilla. — ☉ 7. Niittutöyr. (A. T.) Tuskin parin vaaksan pit., tasasoukilla ehytlaitaisilla lehdillä, varukset ruosteenpunaisia, kukat punaisia, keltasuisia.

2. M. arvense. Peltomaitikka. — Kukat pitkulaisessa, ei erittäin

tiheässä tähkässä; varukset suikeita, pariliuskaisia; verhot karheamaisia. — ☉ 7. Pelt. ja peltoniit. (T.) Parin vaaksan pit., haaraisella varrella, suikeilla eheillä lehdillä, nisunjyvän muotoisilla siemenillä; kukat ja varukset punaisia valkealla keskirenkaalla ja keltaisella pilkulla alahuulen tyvessä.

Muist. Haittava rikkaruoho pelloilla.

3. M. nemorosum. Lehtomaitikka. — Kukat harseana tähkänä; varukset

herttamaisia, “suippoja, nirkkohampaisia; verhot valkea- villaisia. — ☉ 6, 7. Leht. niittumets. (A. — K.) Väl. polven korkuinen lehtihankaisilla, toispuolisilla kukilla, punasinertävillä valkeilla varuksilla, ruskeankellervillä kukilla. Muist. Lehmät tästä ruohosta lypsävät runsaasti väkevää maitoa.

4. M. pratense. Niittumaitikka. — Kukat ylemmissä lehtihangoissa

yksitellen ja yhdellä puolella; suoraan esiintyvän huulen sulkema terä kolmea pidempi kun kalju verho. — ☉ 7, 8, vaaleankelt. k. Metsäniit. tav. (E. — P.) Parin vaaksan kork. yleensä vehreä paitsi kukat; kukkalehdet tyveltä 2—5:lla hampaalla, terän valkea torvi kuin kukatki ½ tuuman pituisia.

Muist. Yhtä hyvä maidon lisäävä ruoko k. ed.

5. M. sylvaticum. Salomaitikka. — Kukat ed.; terä ei erittäin

pidempi kaljua verhoa, avosuinen alaspäisellä huulella. — ☉ 7,8, ruskeankellerv. k. Metsäniit. tav. (E. — L.) Parin vaaksainen, 2—5 linjan levyisillä lehdillä: kukat puolta pienemmät k. ed.

4 parvi. Orobancheæ.

190. LATHRZA. Suomukka.

1. L. sguamaria. — Varsi haaraton; kukat yksipuolisessa nuokahtavassa

tertussa; alahuuli 3-liuskainen. — ♃ 4, 5, tummanpun. k. Varj. kalliojuur. harv. (A.) Väl. vaaksan pit., koko maanpäällinen kasvi vaaleanpunainen, lehdetön, suomukas, maan-alainen osa valkea, haarakas, paksuilla tahkulaisilla suomuilla.

Muist. Käytettiin muinen hauteeksi loukkauksille ja sisällisesti verijuoksuin asettamiseksi.

32 heimo. LENTIBULARIEÆ.

191. UTRICULARIA. Vesiherne.

1. U. vulgaris. Iso vesiherne. — Lehdet parijakoisia hapsimaisilla

haaroilla, rakollisilla liuskoilla; terän ylihuuli tuskin pidempi kun alahuulen lakkimaisesti pullea kanta; kannus keilamainen, ulostyvinen. — ♃ 7, 8, ruskeankellerv. k. Vesi-ojissa j.n.e. (E. — P.) Us. parin vaaksan pituinen, varsi maksan karvainen, tav. 6:lla lähes tuumanlevyisillä kukilla, hampunsiemenen kokoisilla vedenalaisilla rakoilla lehdissä, herneen kokoisilla kodilla; heteet yhtyneitä.

2. U. intermedia Hayn. Keski vesiherne. — Lehdet ed.m. toishaaraisilla

liuskoilla, rakot m. paljailla rönsyillä; terän ylihuuli m. kahta pidempi kun alahuulen kanta; kannus keilamainen, vapaa, myötäinen. — ♃ 7, 8, vaaleankelt. k. Ves. soilla (E. — P.) Puoltaan pienempi edellistä, tav. 4-kukkainen, nauriin siemenen kokoisilla rakoilla, pienen herneen kokoisella kodalla.

3. U. minor. Vähä vesiherne. — Kannus teräväkouruinen, pituudellaan

kiinni terässä; alahuuli pitkänpyöreä taaskääntöisellä laiteella. — ♃ 7, vaaleankelt. k. Vesi-ojissa (E. — P.) Sormenkorkuinen pienoisilla lehtirakoilla ja kodilla, parin linjan levyisillä kukilla.

192. PINGUICULA. Yökönlehti.

1. P. vulgaris. Tavallinen yökönlehti. — Kannus m. tasapaksu,

oramainen, m. terän pituinen; teräliuskat erisuuria, eheitä, pyöreähköitä; lehdet soikeita. — ♃ 5—7, sin. k. Tuor. paik. (A. Kp. P. — Lv.) Sormenkorkuinen, varsi hyvin hienokarvainen.

Muist. Lehdet lypsyhaalean maidon sekaan pantuna muuttavat sen muutamain päiväin perästä venykkäpiimäksi, josta sitte yksi lusikallinen on kylliksi sitkistämään muunki maidon samanlaiseksi. Sillä tavoin taidetaan venykkäpiimää halki vuoden pitää. Keitetty ja kuorittu maito sanotaan yökönlehdellä saatavan kauvemmin pilaumattomaksi. Lehtimehua käytetään voiteeksi lehmäin nisähaavoille, taikka liotetaan lehtiä sitä varten liinöljyssä. Lasten päistä sanotaan saman voiteen tahi lehtikeitteen täit karkottavan, ja hiukset keltaavan. Tämä kasvi osottaa kylmää kohtaa maasta.

2. P. alpina. Valkea yökönlehti. — Kannus keilamainen, käyrä, terää

lyhempi; varsi kalju. — ♃ 6, 7, valk. k. Tuor. tunturipaik. (L. Lv.) Sormenkorkuinen 1—2:lla keltaisella paikulla kukan alahuulessa. — P. flavescens Flörke.

Muist. Yksi voima k. ed.

3. P. villosa. Höyteä yökönlehti. — Kannus suora, oramainen, varren

koukistuksen vuoksi lähellä kukkaa taaspäinen; lehdet pyöreähköitä. — ♃ 7, sin. k. Tunturiseut. (L.) Paljon pienempi edellisiä, ei kun 1½ tuuman korkuinen, 3 linjan kokoisilla ontevilla lehdillä, viiruisella litteähköllä terällä.

33 heimo. PRIMULACEÆ.

1 parvi. Rotaceæ.

193. LYSIMACHIA. Alpi.

1. L. vulgaris. Ranta-alpi. — Varsi pystöinen latvaisella kukkaröyhyllä

tahi tertulla; lehdet suikeita, 2—4 kiehkuroittain. — ♃ 7, 8, kelt. k. Rant. tav. (E. — P.) Kyynärän pit., tav. useampi-kukkaisilla perillä latvassa ja ylemmissä lehtihangoissa.

Muist. Keltapaineeksi avullinen.

2. L. numularia. Luhta-alpi. — Varsi suikertava, kalju, yksinäisillä

kukilla lehtihangassa; verholiuskat m. herttamaisia; lehdet vastakkaisia, pyöreähköitä. — ♃ 7, kelt. k. Luhtaisilla rantaniit. (A.) Parin vaaksan pit., 4-kantaisella litteällä varrella, vähän nirkkopäisillä lehdillä, litteähköillä, isomaisilla kukilla, lehdenpituisilla perillä.

194. NAUMBURGIA Mönch. Vesialpi.

1. N. thyrsiflora Reich. — Varsi pystössä; kukat peräkkäitä tiheässä

liereässä tertussa suikeitten lehtien hangassa. — ♃ 7, kelt. k. Vedessä (E. — P.) 2-vaaksainen, vastakkaisilla kukkatertuilla keskikohdalla vartta, lehdet kannasta leveämpiä, verhoja teräliuskat emää ja heteitä pidemmät.

195. TRIENTALIS. Metsätähti.

1. T. europaea. — Lehdet suikeita. — ♃ 5, 6, valk. k. Mets.

katajikoissa, yl. (E. — L.) Sormenkorkuinen; varsi 1—2-kukkainen; lehdet alempana puuttuvia tahi pieniä, vuorottaisia, ylimmäiset säteikössä.

196. GLAUX. Rannikki.

1. G. maritima. — Varsi pystö; lehdet puikeita tahi pitkulaisia,

vastattaisia; kukat perättöminä lehtien hangassa. — ♃ 7, 8, pun. k. Merenrant. tav. (A. — Ke. P.) Sormenkorkuinen, kellomaisilla kukilla keskikohdasta latvaan asti.

197. SAMOLUS. Punka.

1. S. Valerandi. — Varsi pystö kukkatertuilla latvassa; perät

varuksella keskikohdassa; lehdet lapiomaisia. — ☉ 7, 8, valk. k. Merenrant. harv. (U) 1—2 vaaksan pit., ylensä kalju, mehevähkö, ½ tuuman levyisillä lehdillä, kukat pienoisia, alempana lehtihangassa.

2 parvi. Precieæ.

198. PRIMULA. Esikkö.

1. P. officinalis Jacg. Kelta-esikkö. — Kukkasarjake pitkäveteisellä

varrella; terä laajenevalla mielulla, laide syvään onteva; verholiuskat suippopuikeita; lehdet puikeita, soukkajohteisia, epäkohtaisesti nyhälaitaisia, kurtturösöisiä, hieno-untuvaisia, alta vaaleampia. — ♃ 4, 8, kauniin kelt. k. ö Niit., laks. (A. — K. Pe. P.) Vaaksan pit., hyvänhajuisilla kukilla ja anikselle hajahtavalla juurella, lehdet tuuman levyisiä, verho päälle ½ tuuman pituinen. — P. veris.

Muist. Kukat viinan rohdoksi hyviä. Myös kiitetään niistä sokurin ja sitruunan kanssa vedessä käyttämällä maukasta viiniä saatavan, juuri parantaa juomisen maulleen, lehdet keväällä kelpaavat salatiksi.

2. P. farinosa. Punerva esikkö. — Sarjake monikukkainen, terä

soukkanieluinen; verho soikea pitkulaisilla, tasasoukilla, tylpeillä, m. torvenpituisilla hampailla; teräliuskat leveitä, vastoherttaisia; lehdet pitkulaisia t. vastopuikeita, kaljuja, alta samoin kuin verholiuskatki tav. jauhoisia. — ♃ 5, 6, punasinert. k. Alankoniit. (A. T. P.) Vaaksan pit., pienemmillä lehdillä ja verhoilla k. ed.

3. P. stricta Horn. Sinervä esikkö. — Sarjake monikukkainen; verho

m. munapyöreä soikeilla liuskoilla, lyhemmät terän soukkanieluista torvea; lehdet pitkulaisia, hienohampaisia, lyhytruotisia jauhottomia kuin verholiuskatki; teräliuskat nalkkimaisesti vastoherttaisia. — ♃ 6, 7, sinikiuht. k. — ß glabrescens F. Nyl. lehdet pidempiruotisia, verhon hampaat leveämpiä. Tuor. tunturitien. niit. (P. — Lv. — ß Lv.) Varsi tav. pidempi ja kiiltävästi tumman vehreä, mutta harvemmilla ja pienemmillä kukilla, soukemmilla teräliuskoilla ja lyhemmällä verholla k. ed. — farinosa ß Wg.

4. P. finmarchica Jacg. Pohjan esikkö. — Sarjake 1—3-kukkainen; verho

m. samanpituinen kuin terän soukkanieluinen torvi; lehdet puikeita — soikeita, ehytlaitaisia, kaljuja, pitkäveteisellä hoikalla ruodilla. — ♃ 7, 8, sinikiuht. k. Rantaniit. harv. (Pe. — Lv.) Sormenkorkuinen, kukat isompia, kun 2:lla edellisellä lajilla ( ½ tuuman levyisiä), harv. 3:a useammat. — P. sibrica ß Rupr. P. integrifol. Gunn. P. norvegica Retz.

199. ANDROSACE. Nukki.

1. A. septentrionalis. — Verho kalju, särmikäs, ei varsin

terän pituinen; sarjavarukset periä lyhemmät; lehdet suikeita, hienohampaisia, m. kaljuja; varsi lieminkäinen. — ☽ 5, 6, valk. k. Yläisillä hietamailla, harv. (Ke) ½—1 vaaksainen, maalehtisäteikkö tuuman levyinen tahi runsaammin, 1-tahi useampivartinen, eriperät sarjakkeessa lähes tuuman pituisia.

34 heimo. PLANTAGINEÆ.

200. PLANTAGO. Ratamo.

1. P. major. Tie-ratamo. — Tähkä tihukukkainen, liereä; kodat

monisiemenisiä; aluslehdet puikeamaisia, hammaslaitaisia, kaljuja epälieminkäisiä ruodikkaita, tav. 7-suonisia; varsi liereä, epäjuomuinen. — ♃ ☉ 7, 8. Teillä, pelt., rant. tav. (E. — P. Lv.) 1 tuuman mutta väl. 2 ja 3:n: vaaksanki korkuinen, pitkällä tasapaksulla tähkällä, ruskeilla ponsilla, lehdettömällä varrella.

Muist. Lehdet avullisia haavain paranteeksi ulkonaisesti, sisällisesti keitteenä verijuoksuin, ulko- ja punataudin asettamiseksi, kurkun huuhteeksi, siemenet vatsanvahvisteeksi, juuri hammastaudin lääkkeeksi.

2. P. media. Nurmiratamo. — Tähkä pitkulainen, lop. liereä, hyvin

tihukukkainen; kodat 2—4-siemenisiä; lehdet (tyvellä) puikeita, höyteitä, tav. 5-suonisia, ruodittomia; varsi. ed. — ♃ 6, 7. Maaniit. tav. (A. — K. St. S.) Epäpitkä varsi monin kerroin lehtiä pidempi, tähkä runsaan tuuman pituinen, pikkusormen paksuinen, vaaleanpunainen, hyvänhajuinen; ponnet m. valkeita.

Muist. Käyt. k. ed.. Juurikeitteellä sanotaan: keväthorkkia (vilutauteja) ja muitaki kuumetauteja parannetuksi.

3. P. lanceolata. Piennar-ratamo. — Tähkä pallo- tahi munapyöreä;

kodat 2-siemenisiä; lehdet suikeita, harvaan nyhähampaisia, suippoja, ruodikkaita; varrento särmikäs, uurtoinen. — ♃ 5 7. Kuiv. paik. tav. (A. — K. H. S.) Lyhyillä, harmaanpunertavilla tähkillä, m. valkeilla ponsilla.

Muist. Edellisten laatuinen voimaltaan. Siemenistä saadaan hyvää jälää, jota sekoitetaan silmärohtoihin ja muihin sisäänotto-lääkkeisiin vatsureissa, kusetinvioissa, kuin myös kurkkuhuuhteisiin.

4. P. maritima. Meriratamo. — Tähkä pitkä; liereä kaljuilla

verhonpituisilla varuksilla; kodat tav. 2-siemenisiä; lehdet möyheitä, tasasoukkia, kaljuja, kourumaisia; varrento liereä. — ♃ 7. Merenrant. (A. — U. Pe. — L.) Kellertävällä tähkällä, lehdet rihmasoukkia — kynänpaksuisia, 1—5-suonisia, kannalta tav. karvaisia, ponnet keltaisia.

Muist. Kaaliruuiksi keväillä sopiva.

201. LITTORELLA. Raani.

1. L. lacustris. — Kukat erineuvoisia; lehdet ylöspäisiä, liereitä,

oramaisia, ynnä 1-kukkaisten peräin kanssa juuresta lähteviä. — ♃ 6—8. Järvien ja jokien hietarannoilla osiksi vedessä, harv. (T.) Pikkusormen pituisilla lehdillä, hedekukka 1—2 tuuman pituisella perällä ja sen ympärillä tav. 5 perätöntä emäkukkaa samassa lehtihangassa, ponnet keltaisia.

35 heimo. PLUMBAGINEÆ.

202. ARMERIA. Ruohoneilikka.

1. A. elongata Koch. Nurmineilikka. — Vana kalju; lehdet heinämäisiä,

tav. ripsilaitaisia; kehdon ulkomaiset suomut orakärkisiä. — ♃ 6, 7, vaaleanpun. k. Rantamaisilla kuiv. niit. (T:-U.) Väl. parin: vaaksainen, lehdet rihmamaisia, 1-suonisia, kehdosta perän ympäri alasjuoksevalla lyhyellä erivärisellä tuppikääreellä. — A. vulgaris Willd. Statice armeria.

2. A. arctica Rupr. Lapin neilikka. — Lehdet kaljuja, ainoastaan

kannalta ripsisiä; kehtosuomut pyöreän-soikeita, harvat ulkomaisista toisinaan puikeita ja suippoja; muuten k. ed. Merenrantamailla: (Lv.) — A. vulgaris arctica Cham.

36 heimo. CORNEÆ.

203. CORNUS. Kanukka.

1. C. sanguinea. Pensaskanukka. — Suoraja kaljuhaarainen pensaskasvi;

kukat varuksettomia litteissä huiskilomaisissa röyhyissä; lehdet puikeita, molemmin puolin vehreitä. — ♄ 6, 7, valk. k. Leht. harv. (A.) Parin kyynärän kork., punertavalla kuorella haaroissa, mustansinisillä luu-marjoilla.

Muist. Puu-aine kovaa ja kaunista, pieniin nikkaruksiin hyvin otollinen. Kasvia sopii viljellä pensas-aidoiksi.

2. C. suecica. Ruohokanukka. — Ruohokasvi; kukkasarjake paljon lyhempi

kun sen 4 nirkkopuikeata, valkeata varuslehteä; lehdet ruodittomia, puikeita, suonikkaita. — ♃ 6, 7. Kost. paik. rant. (A. — Ke. Pe. — Lv.) Vaaksan pit., yksinäisellä varrella, ylemmyyttään isommilla lehdillä, pienillä yhdiskukkain tapaisilla mustanpunaisilla sarjakukilla, ½ tuuman pituisilla, valkeilla terämäisillä varuslehdillä, punaisilla puolamaisilla marjoilla ryhmäkkeessä.

Muist. Marjat äiteliä. Muutamat sekoittavat lehtiä tupakkiin.

37 heimo. UMBELLIFERÆ (sarjakasveja).

1 parvi. Campylospermæ (uurtoliitteisiä).

204. CONIUM. Katko.

1. C. maculatum. — Lehdet kolmis-parittaisia; sarjukkain varuslehdet

tyvekäs-suikeita, sarjukkaa lyhemmät. — ☽ 7, valk. k. Kuiv. paik., pelt. (A. — Ke. St.) 1½—2 kyynäräinen, huumaavalla hajulla, ruostepilkkuisella varrella.

Muist. — Kiitetään avulliseksi rauhaiskovettumissa, pahoissa haavoissa, vetotaudeissa keittosakona, jauhoina, laastarina j.n.e. On myrkyllinen ja sentähden taitamattoman kartettava.

205. MYRRHIS Scop. Saksankirveli.

1. M. odorata Scop. — Yleensä lauhakarvainen; lehdet kolmisparittaisia,

päätöliuskat sahalaitaisia. — ♃ 6—8, valk. k. Vilj. harv. (A. — U. H.) 1—2-kyynäräinen, väkevänhajuisilla lehdillä, liereällä, aniksen makuisella varrella, tuuman pituisilla, lop. mustilla siemenillä. — Scandix. Muist. — Juurella ja ruoholla maustetaan ruokia. Myös ovat ne lievittäviä, rintataudeissa ja tupakan seassa ahdashenkisille hyödyllisiä. Lehmille lisää tämä ruoho maitoa. Paikoin sitä käytetään keltapaineeksi.

206. CHÆROPHYLLUM. Koiranputki.

1. C. Prescotii DC. — Varsi alempata vastakarvainen, ylempätä kalju,

juovikas, nivelten alta tursea; lehdet kolmittain toisparittaisia, tasasoukilla, suikeilla, pykälälaitaisilla liuskoilla. — ♃ 6, 7, valk. k. Merenrant. (Lv.) Sarjukkavarukset tyvekäs-suikeita, nirkkoja, kaljuja. — C. bulbosum Falk.

207. ANTHRISCUS Pers. Metsäkirveli.

1. A. sylvestris Hoffm. — Varsi uurtoinen, alempata lieminkäinen,

ylempätä kalju, peräkkäillä sarjoilla latvassa; lehdet tois-, kolmisparittaisia, lehdykät ulospäisillä ruodeilla ja parihalkoisesti kololiuskaisia. — ♃ 6, 7, valk. k. Vilj., leht. tav. (E. — Lv.) 1—1½, kyynäräinen, siemenet kiiltäviä. — Scandix anthr. Cerefolium Bess. Chrophyllum Wg.

Muist. Keitesakoa on hyvällä onnella käytetty vanhain pahatautisten ja riisivikain paranteeksi, erittäinki nälkäpiteen kanssa. Kukat ennen puhkeamista otettuna painavat alunoidun vaatteen keltaiseksi.

2 parvi. Orthospermæ (tasaliitteisiä).

208. LASERPITIUM. Karvasruoho.

1. L. latifolium. — Yleensä kaljuhko, isolla sarjalla ja m.

hapsimaisilla varuksilla; lehdykät vinoherttaisia, tylpeitä, nirkkosahaisia harv. kololaitaisia; siemenen sulitetut harjut kiheriä. — ♃ 7, 8, valk. k. Metsäniit. laks. (A.) Parin kyynäräinen, sinehtävä, lehdykät tuuman, sarjat lähes vaaksan levyisiä.

Muist. —Vatsanvahvistava juuri avullinen horkissa ja muissa vioissa, varsinkin eläinten taudeissa.

209. HERACLEUM. Ukonputki.

1. H. sibiricum. — Kalsea; sarjan laitakukat ei erittäin muita

isommat; lehdet tois-, kolmisparittaisia; lehdykät parijakoisia t. syväkoloisia soikeilla t. tasasoukilla isosahaisilla, hampaisilla, tahi m. ehytlaitaisilla liuskoilla. — ☽ 7, 8, vehreän t. vaaleankellerv. k. Niit. tav. (E. — Pe. Lv.) Isompia sarjakasveja; terälehdet tav. vastoherttaisia; lehtiliuskat us. tuumaa leveämmät, varsi juovikas tahi särmikäs, sormea paksumpi, sarjat kämmenen levyisiä. — H. sphondylium.

Muist. Käytetään paikoin punatautia vasten. Puolassa laitetaan siemenistä ja lehdistä jästin kanssa juomista. Kamtshatkassa syödään varsi kuorittuna paloitettuna ja kuivattuna. Venäjällä paikoin varresta poltetaan viinaa. Varren päälimmäinen kuorihitu on väkevä, että nostaa rakkojaki, jos pidetään iholla.

210. PASTINACA. Pasternakka.

1. P. sativa. — Lehdet yksiparittaisia, tav. 4-parisia; lehdykät

puikeita, kolosahaisia, väl. liuskaisia. — ☽ 7, 8, kelt. k. Ryytimaiden vaiheilla, harv. (T. — Ke.) Viljeltyä metsittynyt. Muist. Siementen sanotaan parantaneen helpompia horkkia tiimaa ennen tuloaikaa viinan seassa nautittuna. Juuri on ruokava, jota sentähden pannaanki keittoihin. Myös taitaan siitä keittämällä, käyttämällä ja humaloittamalla juomista saada. Ulkomailla viljellään pasternakka syvään kynnetyillä, lihavilla multaisilla kesantopelloilla hyvin tehoisaksi karjanruuaksi.

211. ANGELICA. Putki.

† Jyväpuolikasten kuori lop. irtautuva siemenestä.

1. A. archangelica. Väinönputki. — Sarjaperät tav. kaljuja;

laitasarjukset keskimäistä korkeammat; lehdet toisparittaisia, uurtoruotisia; lehdykät toissahaisia 3-halkoisella päädöllä; lehtiruodit päältä litteitä; jyväpuolikkaat kehkeriä, kohoharjuisia. — ♃ 7, 8, vehreänkelt. k. Tunturilait. (L. Lv.) 1—1½ kyynäräinen, tuuman paksulla liereällä varrella, aluslehdet yleensä 1—1½ kyynärän levyisiä, 2-3 tuumaa pitkillä, alta hallavilla liuskoilla, sarjat 1½,—2 vaaksan levyisiä. — Archangelica officinalis Fr.

Muist. Siemenet ja juuri vieläki tehoisampia kuin karhunputken vatsanhuonoudessa, ähky-, emä-, kolotus-, yskä- ja kuumetaudeissa. Kuorituita varsia syövät Lappalaiset haluisesti.

2. A. littoralis Fr. Rantaputki. — Sarjaperät m. kaljuja; lehdet

toisparittaisia, uurtoruotisia; lehdykät epätasaisesti sahalaitaisia, päätölehti 3-halkoinen; jyväpuolikkaat kehkeriä, kohoharjuisia. — ♃ 6, 7, vehreänkelt. k. Merenrant. (T. U. Pe.) M. liereillä, matala-uurtoisilla ruodeilla; sekä muotoansa että hyötyänsä hyvinki väinönputken kaltainen. — A. archangelica B Wg.

†† Jyväpuolikasten kuori siemenen kanssa yhdessä.

3. A. sylvestris. Karhunputki. — Sarjaperät lieminkäisiä; aliset

lehdet tois-, kolmisparittaisia; lehdykät puikeita, sahalaitaisia (johteettomia), päätölehti tav. kokonainen, väl. 3-jakoinen; lehti– ja lehdykkäruodit terävä-kouruisia; jyväpuolikkaat litteitä, kalvolaitaisia. — ♃ 7, 8, valk. k. Aroniit., rant. (E. — Lv.) Us. 1½ kyynäräinen; lehdykät tav. kokonaisia, paksumaisia, hienoja tihu-sahaisia.

Muist. Juuri ja siemenet vatsanvahvistavia ja selvittäviä ähkytaudissa, emätaudissa j.m.

212. PEUCEDANUM. Suojuuri.

1. P. palustre Mönch. — Varsi kulmikas ja juovikas; sarjasäteet

lieminkäisiä; varukset suikulaisia; varsilehdet kolmisparittaisia, moniparisia, tasasoukilla suikeilla, lyhytkärkisillä liuskoilla. — ♃ 7, 8, valk. k. Suoniit., rant. (E. — P.) 1—1½, kyynäräinen; juuri kitkerän ja kirpeän makuinen, ryytihojuinen; varsi m. liereä, ruodit tuppityvisiä, sepokantaisia, lehtien kokokuva 5-kulmainen. — Selinum. Thysselinum Hoffm. Muist. Lappalaiset pitävät juurta suussaan tupakan puutteessa. Kuivattuna sitä paikoin käytetään ruokaryydiksi.

213. SELINUM. Metsäkumina.

1. S. carvifolia. Suomen metsäkumina. — Varsi uurtoinen,

kalvolaitainen; varukset tasasoukkia; varsilehdet tois-, kolmisparittaisia, moniparisia, m. tupettomilla ruodeilla, soukilla nirkoilla liuskoilla. — ♃ 7, 8, valk. k. Metsäniit. (T. U.) 2—5 vaaksainen, pian varisevilla sarjavaruksilla; terälehdet m. yhdistyviä; varsilehtien kokomuoto puikea tahi soikea, lehdykät vaaleanpäisiä.

2. S. tataricum Fisch. Lapin metsäkumina. — Varsi juovikas; varukset

m. hapsimaisia, helposti varisevia; varsilehdet m. kolmisparittaisia leveillä, pitkillä tupilla; lehdykät lyhytsoikealiuskaisia, kokomuotoansa puikeita. — ☽ 7, 8, valk. k. Ruohoisilla tunturiseut. harv. (Lv.) 2—3 vaaksainen väljillä, tuumanpituisilla, varresta pian eriävillä tupilla. — Conioselinum Fischeri Wim. & Gr. S. Gmelini Bray.

214 CENOLOPHIUM. Tuholatva.

1. C. lapponicum Nyl. — Lehdet kolmisparittaisia moniparisia

ulospäisillä lehdyköillä, päätölehti 3-liuskainen; varsi liereä, kalju, juovikas; sarjavarus 1-lehtinen, harv. puuttuva, sarjukat monella sukamaisella varuslehdellä. — ♃ 7, 8, valk. k, Merenrant. (Lv.) Sarjaperät karheahkoita. — C. Fischeri Koch.

215. HALOSCIAS. Rantaputki.

1. H. scoticum. — Lehdet toistain 3-lehtisiä; lehdykät vinopuikeita,

latvapuolelta jurasahaisia, nalkkimaisella ehytlaitaisella kannalla. — ♃ 7, valk. k. Merenrant. kallioin välissä (L.) Parin vaaksan pit.; tuuman levyisillä lehdyköillä, pahanhajuinen. — Ligusticum.

2. LIBANOTIS Crantz. Peuranjuuri.

1. L. montana All. — Lehdet parittaisia parijakoisilla parittaisilla,

kololiuskaisilla lehdyköillä; varsi uurtokulmainen; siemenet höyteitä. — ♃ 7, 8, valk. k. Niittutöyr. (A. T.) Us. kyynärän pit., juuri ryytimäinen, ylempätä hapsikas, kukkasarjat tav. hyvin tiheitä, kehkeriä, siemensarjat litteitä t.m. ontevia, siemenet ryytimäisiä, kuminan siemeniä lyhemmät. — Athamanta libanotis.

217. ÆTHUSA. Hukanputki.

1. Æ. cynapium. — Lehdet toisparittaisia parijakoisilla,

kololaitaisilla, suikealiuskaisilla lehdyköillä. — ☉ 6—8, valk. k. Ryytimaissa, vilj. tav. (T. — Ke.) 1—1½ kyynäräinen, lehdet ohuita, alta kiiltoisia, varukset suikulaisia sarjukoita pidemmät, alaskaarevia.

Muist. Myrkyllinen ihmisille, hanhille ja kanoille, monelle muulle elukalle vahingoton.

218. OENANTHE. Pahaputki.

1. Oe. phellandrium Lam. — Sarja monisäteinen; varsilehdet

kolmisparittaisia soikeilla, tylpeillä liuskoilla. — ☽ 7, 8, valk. k. Vesipaik. (A. St. K.) ½—2 kyynäräinen, pienillä, veden sisässä rihmamaisilla lehtiliuskoilla, pillikkäällä, tois. tuumanpaksuisella, pullealla varrella. — Phellandrium aguaticum.

Muist. Myrkyllinen. Siemenet avullisia horkassa, keuhkotaudeissa, keripukissa, mätähaavoissa j.m. sisällisesti sekä ihmisille että luontokappalille. Ludetten sanotaan pelkäävän tuoreita lehtiä.

219. CICUTA. Keiso.

1. C. virosa. — Lehdet toisparittaisia yksinäisillä tahi yhtyvillä,

suikeilla, teräväsahaisilla liuskoilla. — ♃ 7, 8, valk. k. — ß tenuifolia: lehtiliuskat soukkia, loiva- ja harvasahaisia. Vesipaik. (E. — P. — ß Lv.) 1—1½ kyynäräinen, mukulamaisella säikeisellä juurella, lehtiliuskat noin 2 tuuman pituisia, ½ tuuman levyisiä, ß:llä ei jos tuuman pituiset.

Muist. Juuri on kovin myrkyllinen, vaikuttava hourauksia, päänkivistyksiä, sydämmen tykytyksen, suonivedon, kouristuksen, kovan mahapolton, oksennuksen ja lop. hengenlähdön. Paras apu niitä vasten on aikaisin otettu oksennuspulveri. Pahoille savipuolille ja jäsenkolotuksille käytetään juurta ulkonaisesti paranteeksi paljaltaan riivittynä tahi rasvan kanssa voiteeksi keitettynä. Muutamat sanovat pienempien vesienki juuresta myrkylliseksi ja karjalle vaaralliseksi tulevan.

220. ÆGOPODIUM. Vuohenputki.

1. Æ. podagraria. — Lehdet toistain 3-lehtisiä; lehdykät puikeilla

vinoherttaisella kannalla. — ♃ 7, 8, valk. k. Ryytimaissa, leht. tav. (A. — K. St. — S.) 1½—2 kyynärän pituinen.

Muist. Lehdet keväällä hyvät kaaliksi ja pinatiksi kelvollisia.

221. CARUM. Kumina.

1. C. carvi. — Lehdet toisparittaisia, hienojakoisilla lehdyköillä. —

☽ 6—8, valk. t. punerv. k. Pient. nurm. tav. (E. — P.) Parivaaksainen, kaljulla, liereällä, haaraisella varrella. — Bunium Godr.

Muist. Siemeniä käytetään ruoka- ja leipäryydiksi, myös lievittäväksi lääkkeeksi ähkyssä ja vatsanpuhistuksissa. sisällisesti ja ulkopuolisesti (mahahauteena). Juuri on hyvä liemiruokiin ja lehdet keväällä kaalilaitteisiin.

222. PIMPINELLA. Anisruoho.

1. P. saxifraga. — Varsi juomuinen; lehdet parittaisia; lehdykät

pyöreähköitä t. leveänpuikeita, tylpeitä, sahamaisia (:llä tyveen asti jakoisia). Ylisten lehtien liuskat soukkia, ehytlaitaisia. — ♃ 6, 7, valk. k. — ß dissecta: lehdykät parijakoisia, liuskaisia. Kuiv. niit. tav. (E. — P. — ß U. P.) 3-vaaksainen, juuri pitkä, tappimainen, varsi m. kalju, mutkainen, sarjat parin tuuman levyisiä.

Muist. Juuri on vatsanvahvistava, vesityttävä, hiestyttävä ja löänselittävä, hyödyllinen nivossa, vesi-, yskä- ja lökätaudeissa. Siemenillä on miedompi lääkitysvoima.

223. SIUM. Sorsanputki.

1. S. latifoliumm. — Varsi pystö pitkäperäisillä sarjoilla; varsilehdet

parittaisia; lehdykät suikulaisia t. tasasoukkia, sahalaitaisia otakärkisillä hampailla. — ♃ 7, 8, valk. k. Ves. (K) ½—1 kyynärän pit., useampi-tuumaisilla sarjaperillä, ehytlaitaisilla varuksilla; aluslehdet toisparittaisia.

Muist. Tuoreena vahingollinen eläimille. Juuri myrkyllinen, kuitenki karjan lääkkeenä paikoin tavallinen.

224. SANICULA. Sankula.

1. S. europaea. — Sarja haarattomilla ja 3-jakoisilla säteillä; lehdet

3—5-sormisia; lehdykät nalkkimaisia, 3-halkoisia, loivaliuskaisia ja sahalaitaisia; varsi haaraton, paljas t. 4-lehtinen. — ♃ 7, vaaleanpunerv. k. Leht. (A) Parin vaaksan pituinen.

Muist. On pidetty haavan-parantavana ruohona ja käytetty sekä keittoliemenä sisällisesti että hauteena ulkonaisesti.

38 heimo. ADOXEÆ.

225. ADOXA. Tesmanyrtti.

1. A. moschatellina. — Lehdet toistain 3-sormisia. — ♃ 4, 8, kukat

vehreämäis. Varj. mäk. (A. — K. St. H. L.) Herneenkokoisilla kukkamykeröillä. Hajahtaa myskille.

39 heimo. ACERINEÆ.

226. ACER. Vahteri.

1. A. platanoides. — Kukkaperät kaljuja pystöisenä tasakorkeana

röyhynä; lehdet kouramaisesti 5-liuskaisia, kaljuja, liuskat ja hampaat suippoja. — ♄ 5, k. kelt. Metsäniit. kyl. (A. — K. St. — S.) Isoja ohutlehtinen pitkä, runsasvarjoinen puu.

Muist. Vahterista keväillä vuotaa mahalaa, josta kokoon keittämällä saadaan hyvää siirappia ja sokeria. Keskikohtainen puu antaa toista kannua mahalaa vuorokauteensa, ja 3:sta mahlakannusta on saatu 2 korttelia siirappia ja luoti sokeria. Myös juomaa, simaa ja etikkaa taitaan siitä käyttämällä saada. Aineensa puolesta vahteri on valkoista, kevyttä ja monenlaisiksi kapineiksi sopivaa puuta. Kasvaa siemenestä multaiseen tahi savisekaiseen maahan syksyllä kylvettynä ja on helppo sekä hoitaa että paikasta toiseen muuttaa. Kun vahteri sievään kasvaa isoksi kauniiksi puuksi, niin sillä ihmiset kyllä vähällä työllä ja vaivalla taitaisivat pihansa ja muut lähiseutunsa kaunistaa. Missä vanhoja vahtereitä löytyy, siellä keväillä helposti saadaan vesoja niiden vaiheilta, ettei ole muuta vaivaa kun istuttaa ja sitte välimmiten kastella niitä. Mahalan ottamisen jälestä pitää reikä tapilla kiini tukittamaan; muuten puu kuivettuu.

40 heimo. NYMPHÆACEÆ

227. NYMPHÆA. Lumme.

1. N. alba. — Terälehdet pitkulais-pyöreitä t. soikeita; luotissa

10—20 sisään koveraa sädettä; sikiäisessä luottiin asti heteitä; lehdet herttamaisia syvällä kantakololla, pyöreämäisiä, litteitä, ehytlaitaisia. — 7, k. valk. — ß minor DC. kahta lyhemmillä kukilla ja lehdillä. — γ biradiata Somm. luotissa iso tähtimäinen, rusappa pilkku. Järv. ja lammikoissa (A. — K. St. — S. — ß S. K. Pe. — γ H.) Kukat us. 4 tuuman levyisiä; lehdet liereä-ruotisia; luotti kelt., ruskeankellervä t. punainen.

Muist. Juurta ja siemeniä käyt. punatautia ja valkoisen vuotua vasten.

228. NUPHAR Sm. Upukka.

1. N. luteum. Varsan-upukka. — Luotti 12—20-säteinen, kokonainen;

ponnet tasasoukkia, pitkulaisia; lehdet syvään herttamaisia, ruodit ylempänä 3-kantaisia (1 kanta pyöreähkö). — ♃ 7, k. kelt, — ß minus Hn. kukat pienempiä, noin tuuman-levyisiä; luotti 10—12-säteinen. Järv. tav. (E. — P. — ß S.) Ponnet 2—3:n leveytensä pituiset. — Nymphæa.

Muist. — Sikain sanotaan siemenöityvän upukan juuria runsaammin syötyänsä ja hedelmistä kokonaan kuolevan. Keittämällä juuret kuitenki paranevat ja taitaan katovuosina leiväksiki käyttää. Sirkat pakenevat juurien savua ja torakat häviävät niistä pienennettynä ja maitoon sekoitettuna. Kalat mielellään asuskelevat upukan leveitten lehtien suojassa.

2. N. pumilum DC. Konnan-upukka. — Luotti noin 10-säteinen, liuskainen;

ponnet m. nöljäkkäisiä, ei kun puolentoista leveytensä pituisia; ruodit tylppämäisesti 3-kantaisia. — ♃ 7, k. kelt. Ojissa ja patamoissa harv. (H. K. P.) Kukat rentukan (Caltha pal.) kukkain kokoiset; lehdet noin 2 tuuman lev. Terälehdet pieniä, vastopuikeita. — N. minimum Sm.

41 heimo. RANUNCULACEÆ.

1 parvi. Ranunculeæ.

229. RANUNCULUS. Leinikkö.

† Terälehdet 5 t. useampia; valkeita.

1. R. glacialis. Sinervä leinikkö. — Varsi pystönäinen, 1—2-kukkainen;

aluslehdet ruodikkaita, 3-lohkoisia, syvähalkoisilla ja liuskaisilla lehdyköillä; hedelmykset kuunkantamaisesti kalvoselkäisiä. — ♃ 7, 8. Kork. tunt. (L.) 1—2-harv. 3-kukkainen, kukat isoja, ulkopuolin sinipunervia 5:llä terälehdellä.

2. R. Pallasii Schlecht. Turjan leinikkö. — Varsi suikertava, pillikäs;

kaikki lehdet ruodikkaita, soikeita t. vastopuikeita, 3-jakoisia nalkkimaisilla liuskoilla t. ehytlaitaisia; hedelmykset pitkänpuikeita, kuperia, kaljuja. — ♃. Vet. soissa (Lv.) Verho 3-lehtinen, terä useammalla vastopuikealla nalkkimaisella, pian varisevalla lehdellä.

†† Terälehdet 5 (lapin leiniköllä us. 6—8); keltaisia.

* Varsilehdet liuskaisia t. jakoisia; hedelmykset sileitä.

a — Varsi enimm. monikukkainen; perät uurtojuovaisia.

3. R. bulbosus. Nurmileinikkö. — Varsi harvakukkainen, siirottava ja

pehmeä-karvainen, juurelta paisunut mukulaksi; aluslehdet 3-jakoisia, leveän nalkkimaisilla, liuskaisilla ja hampaisilla lehdyköillä, päätölehti ruodikas; verhot alaspäisiä; istukka tönkeäkarvainen. — ♃ 5, 6. Niittumäissä tav. (A. T.) Varsi vaaksan pituinen, us. yksinäinen; hedelmykset supistuneita, pallistettuja, lyhyellä koukeroisella odalla. Varjossa varsi väl. kasvaa pitkäksi; haarovaksi, jolloin juurimukulat m. katoavat ja lehtiliuskat suikistuvat.

Muist. Juuri mukulaa sopii rakkolaastarin sijasta käyttää.

4. R. polyanthemus. Niittuleinikkö. — Varsi monikukkainen, harittavasti

hatuinen, juurimukulaton; aluslehdet 3—5-jakoisia ja liuskaisia, päätölehti m. ruoditon; varsilehdet 5-jakoisia ja liuskaisia; istukka tönkeäkarvainen. — ♃ 6, 7. Niit. (A. — K. St. — S.) 2—5 vaaksan pituinen, isokukkahinen; hedelmykset lyhyt- ja koukerois-kärkisiä.

5. R. repens. Peltoleinikkö. — Varsi koheneva, suikertavilla

lonkeroilla juuresta; lehdet 3-sormisesti jakoisia, ruodikkailla, 3-jakoisilla ja liuskaisilla lehdyköillä; verho myötäinen. — ♃ 5—8. — ß hirsutus: ruodit ja lehdet höyteitä. Viljelömaissa tav. (E. — P. — ß L.) Kukat tav. isohkoita, tumman keltaisia.

b — Varsi tav. monikukkainen; kukkaperät uurrottomia.

6. R. acris. Aholeinikkö. — Varsi tav. hienoilla myötäisillä karvoilla;

lehdet karvaisia, 3—5-jakoisia, kololiuskaisia; ylisten varsilehtien liuskat m. tasasoukkia; hedelmykset ja istukka kaljuja. — ♃ 7, 8. Niit. yl. (E. — Lv.) Usein kyynärän pituinen.

Muist. Kasvi lehtineen muserrettuna ja iholle pantuna nostaa rakkoja, jonka kautta se hyödyttää luuvalossa ja reisisäryssä, myös vilutaudissa kalvoisimille sidottuna. Päälle 5 t. 6 tunnin sitä ei kuitenkaan pidä iholla pitää, eikä välistä niinkään kauvan.

7. R. cassubicus. Korpileinikkö. — Varsi kalju, monikukkainen;

aluslehdet pyöreän munuamaisia, liuskattomia, jyreästi nyhähampaisia, alta harvakarvaisia, ruodin tyvi avaran, kalvomaisen, tav. lehdestymättömän tupen sisässä; varsilehdet, ainoasti haarain alla, kourajakoisia, tav. suikeilla sahaisilla liuskoilla. — ♃ 5, 6. Varjopaik. suoniit. harv. (A. — U. St.) Isompi seuraavaista; aluslehdet vanhempina us. 4-linjaiset läpimitalta; hedelmysten ota pidempi ja suorempi, ainoasti päästä koukero.

8. R. auricomus. Aroleinikkö. — Varsi kalju, monikukkainen; aluslehdet

munuamaisia — herttamaisia, tav. syvästi 3-halkoisia t. jakoisia, väl. kokonaisia, jyreästi nyhähampaisia, tupettomia, alta kaljuja; varsilehdet ed., tasasoukilla, tav. eheillä liuskoilla. — 4—6. Niit. tav. (E. — P.) Lehdestymätöntä tuppea, joka sulkee aluslehtien vuotityven edellisessä lajissa, ei ole tällä lajilla, jonka aluslehtien ruoti sen sijaan tyveltä levenee tupeksi.

c — Varsi yksikukkainen, t. yksinäisillä kukkaperillä lehtihangoissa.

9. R. nivalis. Lumileinikkö. — Varsi yksikukkainen; aluslehdet

munuamaisia t. herttamaisia, alle keskustan 5—7-halkoisia; varsilehdet syvästi 3—5-halkoisia, ehytlaitaisin liuskoin; verho ruskeanhöyteä, terälehtiä lyhempi; hedelmyksissä pitkäveteinen, käyrä ota. — ♃ 7, 8. Kork. tunt. (L.) Tuskin vaaksan pituinen; lehdet kiiltäviä, 3:lla pääliuskalla, keskinen ehyt, sivuliuskat kololaitaisia; kukat kullankarvaisia.

10. R. pygmaeus Wg. Pikkuleinikkö. — Varsi koheneva, yksikukkainen;

aluslehdet m. munuamaisia, 3—6-halkoisia, ehytlaitaisin liuskoin; verho ei paljon karvainen, m. pidempi terälehtiä; hedelmykset sileitä, lyhytotaisia.. — ♃ 7, 8. Tunt. (L. Lv.) Sangen vähäinen. — R. nivalis ß.

11. R. hyperboreus Rottb. Pohjan leinikkö. — Varsi suikertava,

juurrehtiva, lehtinen; lehdet 3-halkoisia, ehytlaitaisilla tylppäpäisillä liuskoilla; kukkaperät kaljuja; hedelmykset m. odattomia, sileitä. — ♃ 7. Kost. paik. tunt. harv.(L. Lv.) 2—3-tuumainen kasvi; kukat sangen vähäisiä, useimmin 3—4:llä terälehdellä; hedelmyksissä ennen valmistumista lyhyt koukeroinen vartalo, joka lop. m. kokonaan menehtyy.

12. R. lapponicus. Lapin leinikkö. — Varsi alla maanpinnan suikertava,

pystönäisillä, 4-kukkaisilla, paljailla t. 4-lehtisillä -kukkaperillä (vanoilla); lehdet kaljuja, 3-jakoisia, leveän lapiomaisilla nyhät. kololaitaisilla liuskoilla; hedelmykset koukerois-otaisia. — ♃ 8: Kost. paik. tunt. harv. (L. Lv.) Oikea varsi suikertaa kuin juuri maakamaran alla t. sammalissa, kohottava nivelistä lehtiä ja kukkaperiä. Verhossa tav. 3, terässä 7 vähäistä lehteä, mikä kuit. toisintelee; hedelmykset ei paljon otiaan pidemmät.

** Varsilehdet kokonaisia.

13. R. lingua. Jokileinikkö. — Varsi pysty; lehdet pitkäveteissuikeita,

harvasti nyhähampaiset; hedelmyksissä pitkäveteinen koukku-ota. — ♃ 7, 8. Joki- ja järvirant. vedessä (E. — Pe.) Us. kyynärän pituinen ja pidempiki; lehdet vaaksan pituisia; kukat tuuman levyisiä. Toisintelee kaljuna ja kalseana.

Muist. Iholla pidettynä nostattaa rakkoja. On kirpeä ja vahingollinen eläinten syödä. Melkein koko leinikkö-suvulla on sama omaisuus.

14. R. flammula. Tulileinikkö. — Varsi koheneva t. suikertava,

epämääräisesti juurrehtiva; lehdet puikean suikeita — tasasoukkia, kaljuja; terälehdet isommat verhoa; hedelmykset hyvin lyhyt- ja suora-otaisia, vastopuikeita, monta yhdessä päässä. — ♃ 7. Soissa, rant. tav. (E. — P.) Lehdet väl. sormenlevyisiä; ensimäiset aluslehdet keväällä putkeita, ja vedessä pitkäruotisia, laiehtivia.

Muist. Tästä tehdään voidetta ja sidotaan valtasuonelle vilutaudissa. Vahingollinen hevoisille ja lampaille.

15. R. reptans. Rantaleinikkö. — Varsi rihmamainen, lingertävä,

kaarevasti kohoavilla solmuväleillä, solmuista juurrehtiva; lehdet m. rihmasoukkia, suomukantaisia; hedelmykset m. palleroisia, tummempia, eikä hyvin monta yhdessä päässä, koukero-otaisia. — ♃ 7. Hietarant. (E. — L.) On tav. luettu edellisen toisinnoksi.

230. BATRACHIUM Wimm. Sätkin.

† Terälehdet keltaisia,

1. B. sceleratum Th. Fr. Luhtasätkin. — Lehdet syvästi 3-halkoisia,

tylppäkoloisilla liuskoilla, yliset jakauneina m. kantaan saakka suikeiksi — tasasoukiksi liuskoiksi; terälehdet verhon pituisia, lop. pitkulaista istukkaa lyhemmät. — ☉ 6—8. — ß minimum: 1—3 tuuman pituinen, 4-kukkainen. Matal. vesissä ja lähiseut. tav. (A. — K. H. 8.) Toisintelee kokonsa suhteen m. kyynärän pituisesta parin tuumaiseen; ß m. pikkuleinikön näköinen, muin pystövartinen kuivalla alalla, muin laiehtiva vedessä; kukat pienoisia. — Ranunculus.

Muist. Hyvin kirpeä; nostaa vaikeasti paranevia rakkoja iholle sidottuna.

†† Terälehdet valkeita (Ranunculus aguatilis).

* Kaikki lehdet veden-alaisia, tasamukaisia, hienojakoisia; varsi laiehtiva.

2. B. marinum Fr. Merisätkin. — Varsi liereä; lehdet jakauneita

hapsisiksi, myötäsuuntaisiksi, ei paljon siirottaviksi liuskoiksi, kaikki ruodittomia; terälehtiä 5; istukka keilamainen, karvainen; hedelmyksissä selvä ehkä lyhyt vartalo. — ♃ 7. Merives., (A. — U.) Varsi pitkä, luuvalkea, epäselvästi litteämäinen; hedelm. 40—60.

3. B. circinatum Fr. Järvisätkin. — Varsi nulokulmainen; kaikki

lehdet ruodittomia, hapsijakoisia puolit. kokopyöreässä piirissä; terälehtiä 5; heteet monilukuisia; istukka palleroinen, karvainen. — ♃ 6—8. — ß oligandrum Sæl. pienempi; lehdet selvemmin ruodikkaita, epäsääntöisemmällä piirillä; kukat pienempiä; heteitä 8—10. Järv. tav. (A. U. — ß U.) Tuttava lehdistään, joiden liuskat ovat jotenki pyöreämäisessä alassa, eivätkä niin pehmeitä ja velttoja kun muilla sätkimillä. — Ran. divaricatus Schrank.

4. B. trichophyllum Chaix. Karvasätkin. — Varsi ed.; lehdet

ruodikkaita, jakauneina siirottaviksi hapsiliuskoiksi,. epäsuuntaisella piirillä; terälehtiä 5; heteitä 12 — monta; istukka ed.; hedelmykset lyhytvartisia, useimmasti karvaiset. — ♃ 6—8. Ves. (A) Ranunculus paucistamineus Tausch. ß. aguatile. Wimm.

5. B. confervoides Fr. Konnansätkin. — Varsi ja lehdet ed.; heteitä

6—10; istukka m. liereä, karvainen; hedelmykset pyöreämäisesti tylppäpäisiä, vartalottomat. — ☉ 7. Ves. (U. P.) Tav. vähäinen, 2—3-tuumainen, mutta kasvaa väl. jalan pituiseksi ja sen ylitse; kukat aina pieniä parin linjan pit. soukilla terälehdillä.

6. B. admixtum W. Nyl. Pohjan sätkin. — Varsi ja lehdet ed., mutta

jälkimäiset pidempi-ruotisia, toistain, kolmesti 2—3-jakoi. sillä, paljon lyhemmillä, mutta kahta leveämmillä tasasoukilla liuskoilla; muuten kun ed. — ☉ 7. Ves. (P.) Kukat yhtä pieniä kun ed.; hedelmykset kaljuja lyhyellä sivuperäisellä vartalon jälellä. (B. heterophyllum.)

** Aliset lehdet aina vedenalaisia ja hienojakoisia, yliset us. laiehtivia, ei hienojakoisia; istukka karvainen.

7. B. heterophyllum Fr. Vesisätkin. — Varsi nulokulmainen; laiehtivat

lehdet munuamaisia (väl. puuttuvia), keskustaan asti syvemmä 3 — 5-halkoisia ja hampaisia; alisten m. ruodittomain lehtien liuskoissa 1 t. useampi suka latvassa; kukat tav. isoja monilukuisin hetein; istukka palleroinen; hedelmykset lyhytvartaloisia. — ♃ 6—8. Ves. tav. (E. — Lv.) Ranunculus Friesii Beurl.

231. FICARIA Hall. Maapähkänä. (mukulaleinikki)

1. F. ranunculoides Mönch. — Varsi tav. 1-kukkainen; lehdet

herttamaisia, aliset matalasti, yliset syvemmästi kololaitaisia. — ♃ 5, k. kelt. Leht. (A. — U. St. H.) Juurena kimppu nuijamaisia mukuloita. — Ranunc. ficaria.

Muist. Tuoreena muserrettu ja ihran kanssa seotettu hyvä voide peräpukamiin ja kaulakupuihin, kun ynnä sen mehua maidonherassa nautitaan, joka myös on hyvää kerpukkiin. Juuret ennen kukkimista tuikeita, jotta jos muserrettuina iholle pannaan, vetävät kuin sinappi t. rakkolaastari. Varsikko käyt. kaalein seassa keväällä.

232. MYOSURUS. Hiirenhäntä.

1. M. minimus. — Lehdet m. rihmamaisia, kukkaperän kera juurehisia.

— ☉ 4—6, k. kelt. Kuiv. paik. (E. — P.) Kukka pieni ½– 2-tuumaisessa perässä; istukka lop. 1—2-tuuman pituinen.

2 parvi. Anemoneæ.

233. THALICTRUM. Ängelmä.

† Hedelmykset moni-uurtoisia; kukat röyhyssä t. toiskertaisissa tertuissa.

1. T. rariflorum Fr. Pohjan ängelmä. — Varsi uurtoinen, kulmikas;

röyhyhaarat pystönäisiä, m. tertuttaisilla kukilla; lehdet tav. toistain parijakoisia, lyhemmillä sivuhaaroilla, vastopuikeilla, tylppäliuskaisilla lehdyköillä. — ♃ 7, 8. — ß boreale: haarattomalla tihkeällä, ylempää kehnäisellä varrella, harvoilla kukilla. Niit. ja jokirant. harv. (— ß P. L.) Näöltään kuin Kemin ängelmä, mutta lehdet ovat vähemmän kairamaisia piiriltään ja lehdykät paksumpia. — T. strictum * boreale F. Nyl.

2. T. flavum. Niittu-ängelmä. — Varsi ed.: röyhyhaarat Pystönäisillä,

päin latvaa sarjattaisilla kukilla; lehdet toistain parijakoisia, lyhyillä sivuhaaroilla, vastopuikeilla, tav. 3-liuskaisilla lehdyköillä. — 2 6, 7, k. kelt. Kost. niit. tav. (E. — P.) 1—1½-kyynäräinen, vähintäin tuuman pituisilla, muin leveä-, muin nalkkimaiskantaisilla lehdyköillä; röyhy runsaskukkainen, vaaleankeltaisilla hedepalhoilla. Väl. on suomumaisia, pian menehtyviä korvakkeita lehtihaarain hangoissa.

Muist. Käyt. tuoreeltaan muserrettuna hauteeksi vasten hammas- ja muita särkyjä. Juuri on vatsan pehmentävä, kuin raparperi. Juurilla painetaan myös villainen punakellerväksi ja lehdillä tumman keltaiseksi.

3. T. kemense Fr. Kemin ängelmä. — Varsi ed.; nuorempana tiheä-,

vanhempana harvaröyhyinen; lehdet tois — kolmisparijakoisia, aliset sivuhaarat m. keskisen pituisia; lehdykät Pyöreämäisiä t. vastopuikeahkoja, tylppäliuskaisia; alta vaaleita. — ♃ 7, 8, k. kellakoita. Kost. metsäleht. harv. (P. — Lv.) Edellisen muotoinen, mutta lehdet monittais-jakoisempia, lehdykät ohuempia ja pyöreämäisempiä.

†† Hedelmykset moni-uurtoisia; kukat ihan yhdessä yksikertaisessa tertussa.

4. T. alpinum. Tunturi-ängelmä. — Terttu kukkiessa lenko; varsi m.

lehditön; lehdet toistain parijakoisia pyöreämäisillä lehdyköillä. — 6, 7. Tunt. tav. (L.) Vaaksan pituinen, haaraton; lehdykät vähäisiä, kiiltäviä; kukat sinipunervia t. kelt.

234. ANEMONE. Vuokko.

† Varus erinään kukasta, monijakoisilla lehdillä.

1. A. nemorosa. Valkea-vuokko. — Vana 1-kukkainen, yksinäisillä

aluslehdillä; varuslehdet ruodikkaita, kololaitaisia; kehälehdet 6 t. useampi, pitkulaisia; hedelmykset ja varuslehtien ruodit lieminkäisiä. — ♃ 4, 5, k. valk. t. punerv. Mets. kost. paik. tav. (A. — K. St. H.) Juurakko tämän ja seuraavan lajin tasapaksu, lojottava. Tavataan väl. erityisillä emikukilla, täysineuvoisia vähemmillä.

Muist. Kasvista valmistettua voidetta pidetään valtasuonella lasten vilutaudissa. Sovitetaan vetämään vähä ennen väristyksen tultua. Tislattua vettä kukista käyt. ruskottumista, savipuolia ja huunpuremia vasten; ei kuitenkaan ylenmääräisesti. Tottumattomat eläimet saavat tätä kasvia syötyänsä verivirtsan ja väl. punataudinki.

2. A ranunculoides. Keltavuokko. — Vana-1—2-kukkainen; varuslehdet

m. ruodittomia, sahamaisesti kololaitaiset; kehälehdet tav. 5, pitkänpyöreitä; muuten k. ed. — ♃ 4, 5, k. kelt. Leht. niit. harv. (A. — U. St. H.) Edellistä vähempi, aina heleän-keltaisilla kukilla.

†† Varus kukanalainen, verhonmoinen, kokonaisilla lehdillä: Hepatica DC.

3. A. hepatica. Sinivuokko. — Lehdet keskustaan asti halki 3:na

kokonaisena tasamukaisena liuskana. — ♃ 4, 8. Metsämaissa tav. (A. — K. St. — S.) Kukat tav. sinisiä, väl. punaisia t. valkeita; joskus kahdenkertaisia. — Hepatica triloba DC.

Muist. Käyt. ennen maksaja munuaisvikoja vasten, myös verivuotuja parantamaan, keitteenä t. teenä nautittuna.

235. PULSATILLA Mill. Käensilmä, käekkö. .

1. P. vernalis Mill. Kangaskäekkö. — Lehdet parijakoisia; lehdykät

m. vastopuikeita syväkoloisilla, leveän suikeilla t. puikeilla liuskoilla ja hampailla. — 2 5. Kankailla, harv. (H. — K.) Kukka ensimmältä lyhytvanainen, m. pystönäinen; vanhempana tulee vana vaaksan pituiseksi, nuokkuvalla, ainoasti auringossa leveällä aukealla kukalla; väri valkea, punaisenvoipa, ulkopuolin punaruskea. Varus kaikilla lajeilla hienojakoinen, hyvin höyteä. — Anemone.

2. P. vulgaris Mill, Mäkikäekkö. — Lehdet parijakoisia: lehdykät

monijakoisia, tasasoukin liuskoin; kukka nuokahtava, m. suorilla kahdenkertaisesti heteitä pidemmillä lehdillä. — ♃ 5, 6. Hietamäissä (Ke.) Kukka iso. punasinervä. — Anemone.

Muist. Kukka iholle sidottuna nostattaa rakkoja. Niistä tislatulla vedellä parannettiin muinen horkkaa eli vilutautia.

3. P. pratensis Mill. Ahokäekkö. — Lehdet ed.; kukka hyvin nuokkuva,

päästään taaskääntöisillä, tuskin puoltaan heteitä pidemmillä lehdillä. — ♃ 5. Kuiv. niit., harv. (Ke.) Kukka vähempi k.ed., sisältä tummanpunainen, ulkoa jäänkarvainen. — Anemone. Muist. Kasvia sekä siltään kuivattuna ja pienennettynä, että keitesakona on nautittu sisään ottaen kaihia ja muita silmävikoja vasten. Ulkonaisesti käyttäen on sen keittovedestä ollut hyvä apu mätähaavoihin.

3 parvi. Helleboreæ.

236. CALTHA. Rentukka.

1. C. palustris. — Varsi koheneva t. rento; lehdet herttat.

munuamaisia, juranyhäisiä, pyöreämäisillä kantaliuskoilla. — ♃ 4, 5, k. kelt. Vetis. paik. tav. (E. — Lv.)

Muist. Vahingollinen eläinten syödä. Kukkasilmikot (puh'enneina) etikalla ja suolalla sekoitetut taidetaan syödä. Kukkamehusta keitettynä alunan kanssa saadaan keltaista läkkiä.

237. TROLLIUS. Kullero.

1. T. europaeus. — Verho (kehä-) lehdet yli 10, palleroisesti yhdistyviä;

terälehdet avaumatonten heteitten pituisia. — ♃ 6, 7. Niit. j.n.e. harv. (E. — L.) 3—4 vaaksan pituinen, isoilla palleroisilla, vaaleankeltaisilla kukilla, 5—7-jakoisilla lehdillä. Heteet siitepölyn luotuansa ovat pidemmät terälehtiä.

Muist. Kaunis kukka; arvellaan vahingolliseksi lampaille. Norjassa hautovat jalka-ajoksia siitä keitetyllä lämpimällä vedellä.

238. AQUILEGIA. Akileia.

1. A. vulgaris. — Teräkannukset käyräpäisiä, verholehtiä lyhemmät;

lehdet toistain 3-sormisia, lehdykät loivakoloisia, pyöreän tylppämäisillä liuskoilla. — ♃ 7, 8. Leht., vuoritien. harv. (T. — K. S.) Tav. kalju kasvi, isoilla sinisillä, väl. vaaleanpunaisilla t. valkeilla kukilla. — Tois. karvaisin varsin.

Muist. Siemeniä nautittiin ennen ihoja päärupeja vasten. Kukista saadaan sinitettä paperille, joka sitte punaiseksi muuttumalla osottaa, jos jossain märkyydessä on vähänkään happoa.

239. ACONITUM. Ukonhattu.

1. A. lycoctonum. — Terttu tahmea tiheistä pisakarvoista;

kypäri epäkantainen, sen pitkäveteinen liereä osa ja siitä pian suorakulmaisesti ulottava laide m. yhdenpituisia; mesipitimet alaskierteisellä kannuksella, suikealla huulella; lehdet kouramaisesti 3—7-halkoisia ja liuskaisia. — ♃ 7, 8. Vuor. (K.) 2—3-kyynäräinen, sinisillä, väl. m. valkeilla, sangen harv. (meidän maalla) keltaisilla kukilla. — A. septentrionale Köll.

Muist. On kylmissä maissa vähemmin myrkyllinen, kun lämpimissä.

240. DELPHINIUM. Kukonkannus.

1. D. consolida. — Varsi harittavasti haarova-röyhyinen; mesikannus

yksivarainen; hedelmys yksinäinen, kalju; lehdet hienojakoisia. — ☉ 6, 7, k. punasin. Pelt. (T. U.)

Muist. Kukkamehusta saadaan alunoin sinistä läkkiä.

4 parvi. Pæonieæ.

241. ACTÆA. Konnanmarja.

1. A. spicata. — Terttu puikea; lehdet toistain — kolmesti 3-sormisia.

— ♃ 5, 6, k. valk. Leht. (E. — L.) Terttu yksinäinen, marjat mustia.

Muist. Juuri puuroksi valmistettu ja pantu rauhaiskovettumille saapi ne peräymään. Pidetään vahingollisena eläimille. Yksi ainoa marja on kanoja sekä muita lintuja surmannut. Väkevä juuriliemi karkoittaa luteet. Marjamehusta saadaan alunoin mustaa läkkiä.

42 heimo. PAPAVERACEÆ.

244. PAPAVER. Unikko.

1. P. alpinum Fr. — Siemenkota tönkeäkarvainen, nuijamainen; vana

paljas, 1-kukkainen; lehdet yksiparittaisia, leveän suikeilla, väl. syväkoloisilla liuskoilla. — ♃ 6, 7, k. kelt. Tunt. harv. (Lv.) Tupastava kasvi. — P. nudicaule. P. radicatum Rottb.

243. CHELIDONIUM. Keltamo.

1. O. majus. — Kukat sarjassa; lehdykät liuskaisia. — ♃ 5—8, kelt.

Kiviseinäin ja huoneitten vier. tav. (A. — K. St.) Koko kasvissa on ruskeankeltaista mehua. Muist. On vesityttävä ja löysäävä. Sen keltaista mehua käyt. savipuolen voiteeksi ja myös silmäverhon eli kaihen parantamiseksi. Keitesako on väl. ollut avullinen rinta-, vesi- ja vilutaudeissa.

43 heimo. FUMARIACEÆ.

244. CORYDALIS Pers. Kiurunkannus.

1. C. solida Sm. Pystypää kiurunkannus. — Lehdet toistain 3-sormisia,

monihalkoisilla lehdyköillä; suojukset monihalkoisia; vartalo tyveltä polvimutkainen, sitte suora; terän sisälehtien selkä soukka- ja lyhytsulkainen. — ♃ 4, 5, k. pun. Leht. harv. (T. — K. St.) Terttu tav. harvempi ja runsaskukkaisempi sekä pidemmillä kukkaperillä k. seur. lajien.

2. C. laxa Fr. Kalttopää kiurunkannus. — Lehdet, suojukset ja

terälehdet ed.; vartalo polviton. — ♃ 4, 5, k. pun. Leht. harv. (A. T. St.) Fumaria Dulbosa ⍺.

3. C. fabacea Pers. Vähä kiurunkannus. — Lehdet ed.; suojukset

kokonaisia; vartalo polviton; terän sisälehtien selkä leveällä, paljon yli terälehden päätä ulottuvalla siivellä. — ♃ 4, 5, k. pun. Leht. (A. St.) 3—5 tuuman pituinen, harvakukkainen; suojukset hyvin harv. loivakoloisia.

245. FUMARIA. Emäkki.

1. F. officinalis — Lehdet toistain 3-sormisia, suikealiuskaisia;

verholehdet ⅓ terän pituisia; hedelmät palleroisia, hienokoloisia, lanttopäisiä. — ☉ 6, 7, k. pun. harv. valk. Viljelömaissa tav. (E. — Pe.) Muin pystönäinen, muin väänneliäs; hedelmät munuamaisehkoita.

Muist. Sangen katkera. Kiit. avulliseksi perna- ja pöhötaudissa, kerpukissa, ja vatsan huonoudessa. Käyt. osittain sokurin kanssa keitettynä, osittain teenä. Tuore puserrettu mehu, annettu 1—2 lusikallista eräänsä maidonherassa, hyvä keltataudissa, maksataudissa ja moninaisissa ihovioissa.

44 heimo. CRUCIFERÆ.

1 parvi. Lomentaceæ.

246. BUNIAS. Ukonpalko.

1. B. orientalis. — Litukat vinopuikeita, kyhmyisiä, Siivettömiä;

aliset lehdet m. parikaarteisia, isolla suipukalla päätöliuskalla, yliset kokonaisia suikeita. — ♃ 6, 7, k. kelt. Viljelömaissa (A. — K.S.) Iso, runsaskukkainen kasvi; lehdet epähampaisia. — Lælia Reich.

Muist. —Haitallinen rikkaruoho pelloissa.

247. RAPHANUS. Retikka.

1. R. raphanistrum. — Lehdet parikaarteisia tasamukaisin liuskoin;

litukat lop. nivelikkäitä, juovaisia t. uurtoisia. — ☉ 7, 8. Pelt. ja viljelöm. (E. — P.) Lidut väl. syvä-uurtoisia; kukat tav. vaaleankeltaisia, vähän sinipunervilla suonilla, joskus ihan keltaisia kuin peltonarskulla, mutta helposti erotettavat sulitusta verhostansa.

248. CAKILE Scop. Rantasinappi.

C. maritima Scop. — Lehdet parihalkois-liuskaisia, parijakoisia

t. mutkalaitaisia, möyheitä; litukan ylinen pesä nuolikantainen, litteämäisehkö. — ☉ 7, 8, k. sinipun. Merirant. (U. — Ke. St.) Tav. rento. — Bunias cakile.

2 parvi. Brassiceæ.

249. BRASSICA. Kaali.

1. B. campestris. — Juuri soukka; varsilehdet herttapuikeita t.

pitkulaisia, syvästi sepokantaisia, kaljuja, sinertäviä. — ☉ ☽ 7, kelt. Pelt., merirant., tav. (E. — P.)

250. EUTREMA Br. Lapinpalko.

1. E. Edwardsii RBr. — Aluslehdet 4—5 kertaa pidemmillä ruodeilla,

tasaisia, kaljuja, 4-suonisia, tav. ehytlaitaisia; aliset varsilehdet lyhytruotisia, yliset m. ruodittomia; kukkia 7—10 tiheässä huiskilossa. — ♃ k. valk. Tunt. (Kv) 2—5 tuumaisilla, kaljulla, haarattomalla varrella. — Draba levigata Schlecht.

251. SINAPIS. Narsku.

1. S. arvensis. Peltonarsku. — Litukat liereitä, kyhmyisiä,

siirottavia; vartalo nelikulmais-keilamainen, litua lyhempi, kalju; lehdet puikeita jurahampaisia t. parikaarteis-liuskaisia; varsi kalsea. — ☉ 6—8, k. kelt. — ß ambigua: litukat kalseita. Pelt. tav. (A. — U. — BU.) ß:lla on varsi siirottavampihaarainen, lehdet kaikki lyhytruotisia, liuskaisia, nuolikantaisehkoita. — S. arvensis Schkuriana Reich. Var. incisa Fr.

2. S. alba. Valkeasiemen-narsku. — Litukat tönkeä karvaisia, leveästi

harittavia, m. lyhemmät kalpamaista vartaloa; lehdet kannalta parihalkoisia ja liuskaisia. — ☉ 7—9, k. kelt. Pelt. harv. (U. St. Pe.)

Muist. Siemenistä sama hyöty, ku seuraavanki kasvin.

3. S. nigra. — K. seur.

252. MELANOSINAPIS DC. Sinappi.

1. M. communis Spenn, — Lidut varsimyötäisiä; lehdet parikaarteisia,

ylisimmät kokonaisia; kaljuja kuin varsiki. — ☉ 6, 7, k. kelt. Viljelömaissa (U.) — Sinapis nigra. Brassica nigra Koch.

Muist. Siemenistä jauhettuna ja sekoitettuna etikalla ja happamela leivällä saadaan sinappi-taikinaa, jota sidotaan iholle pistoksia, kolotuksia ja muita sisänäisiä kipuja vaimentamaan. Sinappi-jauhoja kiitetään hyväksi savipuolia ja pään rupia parantamaan. Vesi- ja vilutaudissa, kuivataudissa, rampausvioissa, kerpukissa ja muissa on sinappi sisälle ottaen välistä roti ollut.

3 parvi. Sisymbrieæ.

253. ERYSIMUM. Ukonnauris.

1. E. hieraciifolium. Rantahinen ukonnauris. — Varsi pystönäinen,

kulmikas; lehdet suikeita, harvasti nyhäsahaisia, tähtikarvaisia; kukat kahta, lidut monta kertaa periä pidemmät, m. pystönäisiä. — ☽ 5, 6, k. kelt. Kuiv. paik. etenki meren luot. ja tunt. (A. — K. St. — Lv.) Lidut toisintelevat varsimyötäisinä ja siirottavina. — E. strictum Koch. — Cheiranthus alpinus Wg. FI. L.

2. E. cheiranthoides. Peltohäinen ukonnauris. — Lehdet suikeita,

ehytlaitaisia t. harvahampaisia; litukat kahta pidemmät tav. harittavia periä. — ☉ ☽ 6—8, k. kelt. Viljelömaissa, tav. (E. — P.)

254. SISYMBRIUM. Pernaruoho.

1. S. officinale Scop. Orapalkoinen pernaruoho. — Haarat leveästi

harittavia; litukat lyhyitä, oramaisia, varsimyötäisiä, lehdet taasliuskaisia. — ☉ 7—9, k. kelt. Kylätien. teillä, tav. (A. — K. H. S.) Erysimum. Chamæplium Wallr.

Muist. Käyt. kerpukin ja rintatautien lääkkeeksi.

2. S. sophia. Neulapalkoinen pernaruoho. — Terälehdet verhoa lyhemmät;

varsilehdet tois-parittaisesti hienojakoisia; litukat rihmahoikkia. — ☉ 7, k. kelt. Kuiv. paik. tav. (E. — P.) Terälehdet ulottavia heteitä puolta lyhemmät.

Muist. Kiit. hyväksi kohtutaudissa; siemenet vasten matoja sekä punatautia.

3. S. alliaria Scop. — K. seur.

255. ALLIARIA Adans. Palkolaukka.

1. A. officinalis Andrz. — Lehdet herttamaisia, ruodikkaita,

mutkahampaisia. — ☽ 5, k. valk. Leht. (T.) — Erysimum. Sisymbrium Koch. Sisymbr. alliaria Scop.

Muist. Kynsilaukan hajuinen ja makuinen. Vesityttävä ja löysäävä, käyt. sisällisesti sulkua, ulkonaisesti mätähaavoja vasten. Kun lehmät sitä syövät, saa maito sipulin maun.

256. HESPERIS. Illakko.

1. H. matronalis. — Terälehdet vastopuikeita; varsilehdet

tyvekässuikeita, suipukoita, mutkahampaisia; litukat kulmikas-liereitä, kaljuja. — ♃ 6, 7, k. valk. t. punasinerviä. Metsämäissä, rann. harv. (A. T. Kv.) Kyynärän pituinen, hyvänhajuisilla kukilla, jonkatähden viljellään. Itsestään kasvava on tav. valkeakukkainen ja m. hajuton.

4 parvi. Arabideæ.

257. DENTARIA. Hammasjuuri.

1. D. bulbifera. — Lehdet vuorottaisia, 2—3-parisia, päätölehtisiä;

yliset kokonaisia, siemensilmikoita lehtihangoissa. — ♃ 5, k. vaaleanpun. Leht. harv. (A. T.) Lehdykät suikeita.

258. CARDAMINE. Krassi.

† Lehdet parijakoisia.

1. C. amara. Purokrassi. — Varsi lop. kasvattava versolehtiä

haarahangoissa; lehdykät kaikki pyöreämäisiä — pitkulaisia, kulmahampaisia; terälehdet vastopuikeita; litukat oramaisella vartalolla, kahta pidemmällä kun lidun leveys. — 5, 6, k. valk. Hetepuroissa j.n.e (T. — K. St. — S.) Tuttu pitkäveteisestä vartalosta, sekä ruskean-sinervistä ponsista.

2. C. pratensis. Isokrassi. — Aluslehtien lehdykät pyöreämäisiä,

kulmahampaisia, varsilehtien suikeita, tav. ehytlaitaisia; terälehdet vastopuikeita; litukat sangen lyhytvartaloisia. — ♃ 5, 6, valk. t. sinikiuht. Vetis. niit. ojissa tav. (E. — Lv.) Isompikukkainen kun muut, keltaisilla ponsilla.

Muist. Sen mehu on hyödyllinen nautittaa kerpukissa. Kukat ja siemenet hyvät suonenvedossa ja vävähtelemisissä. Kukoistaa keväällä lahnankudun aikana.

3. C. parviflora. Luhtakrassi. — Kaikki lehdykät pitkulaisia

tasasoukkia, ehytlaitaisia, ei korvakkeisia; terälehdet pitkulaisla piomaisia; litukat noin kahta vertaa pidemmät siirottavia periä. — ☉ k. valk. Tulvapaik. harv. (T. U.) Varsi muin rento, muin pysty, 3—10-tuumainen, haarova, pienikukkainen; terälehdet verhoa kahta pidemmät; aluslehtien lehdykät pyöreämäisiä, väl. hammaslaitaisia niinkuin varsilehdetki. Kukoistaa vedenkorkeuden mukaan keväästä syksyyn myöhäiseen. Maku kuin indian krassilla.

4. C. hirsuta. Ahokrassi. — Varsi tav. suora, harvalehtinen;

varsilehdet 2—4-parisia, hammaslaitaisin lehdyköin; terälehdet pitkulais-kieloisia; heteitä 4; lidut 3 kertaa periään pidemmät, lyhemmällä vartalolla kun litukan leveys. — ☉ 5, 6, k. valk. Metsämäissä j.n.e. harv. (T.) Alkukukassa sormenpituinen, vanhempana 6—8-tuumainen; terälehdet 1—1½ linjan pituisia.

†† Lehdet kokonaisia.

5. C. bellidifolia. Lapin krassi. — Lehdet kaikki kokonaisia, puikeita,

ehytlaitaisia, pitkäruotisia. — ♃ 7, 8, k. valk. Kork.-tunt. (L.) 1—2-tuumainen varsi, aluslehtiä muin pidempi, muin lyhempi.

259. ARABIS. Pitkäpalko.

1. A. hirsuta. Ahoinen pitkäpalko. — Kukat periään pidemmät; terälehdet

pystönäisiä, pitkulaisia; varsilehdet pitkulaisia, sahalaitaisia, sepokantamaisia; litukat pystönäisiä, varsimyötäisiä. — ♃ 5, 6, k. valk. Niittumäissä. (A. T.)

2. A. alpina. Lapin pitkäpalko. — Kukat periä lyhemmät, vastopuikeilla

ulospäisillä terälehdillä; varsilehdet puikean pitkulaisia, sepokantaisia, ynnä vastopuikeitten äluslehtien sahahampaisia ja lienteitä; litukat siirottavia. — ♃ 7, k. valk. Tunt: (L. Lv.) Varsi juurelta rento ja kasvattava haaroja, peräkkään valmistuvia ja kukkivia. Kukat isompia kun muilla lajeilla.

3. A. suecica Fr. Ruotsin pitkäpalko. — Harsukarvainen; alus lehdet

vastopuikeasti pitkulaisia, parihalkois-kaarteisia; varsilehdet monilukuisia, suikean-nalkkimaisia; perät siirottavia, litukat kohenevia, siemenet siivettömiä. — ☽ 5, 6, k. valk. Kuiv. paik. (T. — K. St. — S.) Terälehdet kahta isommat, kun seur., verholehdet. kellahtavia. — A. arenosa ß macilenta Hn. A. Thaliana suecica Fr. S.V.S.

4. A. Thaliana. Mäkehinen pitkäpalko. — Kukat tav. lyhemmät

periä; terälehdet kieloisia; aluslehdet pitkulaisia t. soikeita, ehytlaitaisia; varsilehdet suikean tasasoukkia, ehytlaitaisia; litukat siirottavia, rahtu leveämpi-istukkaisia. — ☉ 4, 5, valk. Kuiv. paik. tav. (T. — K. St. — S. Kv.) Vaaksan pituinen, hoikka, vähäisillä väl. loivahampaisilla aluslehdillä. — Conringia Reich. Sisymbrium Koch.

260. TURRITIS. Pölkkyheinä.

1. T. glabra. — Aluslehdet mutkahampaisia, hieno-untuvaisia;

varsilehdet sepokantaisia, ehytlaitaisia, kaljuja; litukat periään monin kerroin pidemmät. — ☽ 6, 7, k. vaaleankelt. Kuiv. paik. tav. (A. — K. St. — S.) 1-2 kyynärän pituinen, sinivehreä kasvi. — Arabis perfoliata Lam.

Muist. Siemeniä murskattuina nautitaan paikoin pistotautia vasten.

261. BARBAREA RBr. Kanankaali.

1. B. stricta Fr. Veteinen kanankaali. — Aluslehtien päätöliuska

pitkulais-puikea; varsilehdet hyvin isolla soikealla päätöliuskalla, sivuliuskat vähäisiä t. ei ollenkaan; terälehdet leveänalkkisia, typäköitä; litukat varsimyötäisiä, lyhyellä m. tasapaksulla vartalolla. — ☽ 6, 7, k. kelt. Kost. niit. rant. (E. — Lv.) 1—5 jalan pituinen, vanhemmassa pitkät pystönäiset tertut tuuman pituisista litukoista; kukat kahta vähempiä kun seur., us. vanhempain lituin peittämiä. Aluslehtien päätöliuska väl. vähän herttakantainen. — B. parviflora Fr. B. vulgaris ⍺ Wg. Erysimum barbarea ß.

2. B. vulgaris Br. Pientareinen kanankaali. — Aluslehtien päätöliuska

herttamais-pyöreä; varsilehdet jyreästi mutkahampaiset parijakoiset; terälehdet leveän nalkkisia, lanttopäisiä; litukat tav. ulostyvisiä, soukempi-vartaloisia. — ♃ 7, k. kelt. Pellonpient. ojissa j.n.e. (T.) 1—2 jalan pituinen, runsailla heleän-keltaisilla tertuilla, 6—40 linjan pituisilla litukoilla. — Erysimum barbarea.

Muist. Hyvä ja terveellinen salatiksi talvis-aikana.

262. NASTURTIUM RBr. Nenätti.

† Kukat valkeita.

1. N. armoracia Fr. Äikeä-nenätti, piparuutti. — Teriälehdet verhoa

pidemmät; aluslehdet puikean pitkulaisia, kokonaisia, tylppäsahaisia; varsilehdet suikeita, kokonaisia ja sahalaitaisia parihalkoisia; liskot soikeita. — ♃ 6, 7. Veden vaih. harv. (T. U.) Pitkä kasvi, hyvin isoilla aluslehdillä. — Cochlearia. Armoracia rusticana Koch. Muist. Juuri kaavittuna tuttu ruokaryyti tuoreen lihan ja kalan kanssa. Käytetään myös juomassa, viinissä tahi maidossa liotettuna lääkkeeksi jäsenkolotusta, ruusua, vesitautia, kerpukkia, rinnan-ahdistusta ja kivitautia vasten, joko yksinään taikka sekaisin katajamarja-siirapin tahi männynkerkkäkeitteen kanssa. Ulkonaisesti ienlihalla pidettynä lievittää se hammastautia. Saattaa myös monessa muussaki sisänäisessä kivussa, vatsan väänteissä j.n.e lievitystä, jos sitä iholle asetetaan.

† Kukat keltaisia.

2. N. amphibium Br. Vesinenätti. — Terälehdet verhoa pidemmät; yliset

varsilehdet suikeita, aliset parijakoisia; lidut m. palleroisia, vartalon pituisia. — ♃ 7, 8. Ves. (St. H. Ke.) Alimmaiset lehdet väl. retikan lehden muotoisia, vedenalaiset us. hienosti parijakoisia. Muist. Vesityttävä; avullinen kerpukissa, matovaivoissa; siemenet taitaan käyttää sinapin asemesta vaikka pöytäänki.

3. N. sylvestre Br. Rantanenätti. — Terälehdet pidemmät verhoa;

varsilehdet parijakoisia; lidut tasasoukkia litteämäisiä, kaksiteräisiä, monin kerroin vartaloa pidemmät. — ♃ 7, 8. Rant. (T. U.)Lidut ensimmältä rihmamaisia, lop. m. kalpamaisia, perien pituiset. — Sisymbrium.

4. N. palustre DC. Suonenätti. — Terälehdet verhon pituisia;

varsilehdet parijakoisia; liskot pitkulaisia, pullakat kummastaki päästä ja sivuilta tylppämäiset, vartalo sangen lyhyt. — ☉ 6—9. Vetis. paik. tav. (E. — L.) — Sisymbrium amphibium ß Sisymbrium islandicum FI. D. Roripa Bess.

5 parvi. Nucamentaceæ.

263. ISATIS. Morsinko.

1. I. tinctoria. — Liskot pitkulaisia, soukkakantaisia, päästä

pyöreämäisiä, kaljuja; aluslehdet hienohampaisia; varsilehdet nuolimaisesti sepokantaisia. — ☽ 7, k. kelt. Kuiv. paik. etenki rantamailla, harv. (A. — U. St.) Kukat pieniä, ei paljon yli linjan pituisia; lehdet suikeita.

Muist. — Sisältää ehta siniväriä (indigoa) ja kasvatetaan sen vuoksi lihavassa santamaassa. Siemenet kylvetään ohuelta tyynessä ilmassa. Itävät 4:ssä viikossa ja ovat sitte nousneena taidolla ruokottavat.

264. NESLIA Desv. Ohraheinä.

1. N. paniculata Desv. — Lehdet suikeita, sepokantaisia, karheita;

liskot kurttuisia. — ☉ 7, 8, k. kelt. Viljelömaissa (T. U.) — Myagrum. Rapistrum Gærtn.

6 parvi. Lepidineæ.

265. LEPIDIUM. Nousuruoho.

1. L. ruderale. — Liskot pyöreämäisiä, m. vartalottomia; terälehdet

puuttuvia; heteitä 2; aliset varsilehdet yksit. toisparittaisia, yliset kokonaisia, tasasoukkia. — ☽ 5—9. Seinävier. j.n.e. (T. — K. H. Kv. Pe.) Kukat sangen pieniä; pahahajuinen.

Muist. Puserrettua mehua on sanottu hyödylliseksi kivitaudissa. Sen väkevä haju hoetaan karkoittavan luteet.

266. CAPSELLA Mönch. Lutukka.

C. bursa pastoris Mönch. — Aluslehdet kokonaisia t. parihalkoisia;

varsilehdet nuolikantaisia. — ☉ 4—9, k. valk. Pelt. j.n.e tav. (E. — P.) Lehdet toisintelevat kokonaisina, mutkahampaisina ja parihalkoisina. — Thlaspi.

Muist. Käyt. ennen lääkkeeksi vilutautia j.m. vasten.

267. THLASPI. Taskuheinä.

1. T. arvense. — Kalju; liskot pyöreämäisiä, siipilaitaisia, suppealla

kololla päässä; lehdet suikeita, nuolimaisesti sepokantaisia, hammaslaitaisia. — ☉ 6, 7, k. valk. Pelt. tav. (E. — L.) Liskot kynnen kokoisia, m. tasasoukalla kololla päässä; monisiemenisiä; aluslehdet pian menehtyviä.

Muist. Tästä ruohosta, jos lypsylehmät sitä runsaammin syövät, saavat maito, voi ja juusto pahan maun. Vuoteisiin pantuna sanotaan karkoittavan luteet. Siemenistä saadaan runsaasti öljyä.

7 parvi. Alyssineæ.

268. CAMELINA Crantz. Kitupellava.

1. C. sylvestris Wallr. Fr. Metsäinen kitupellava. — Liskot

pitkyrkäisiä, perunanmoisia, tankeita, karhea-pilkkuisia, litteämäisesti 2-syrjäisiä, ehytpäisiä, pitkulaisella vartalolla otana; hedelmä-perät pystöisiä, tankeamaisia; lehdet suikeita, ruodittomia, ehytlaitaisia, ynnä varren kanssa tankeamaisia. — ☽ 5, 6, k. vaaleankelt. Kuiv. soraisilla paik., pelt. (U. K.) Tav. 2—3 vaaksan pit., kalseankarhea, etenki tyvipuolelta. — Myagrum.

2. C. dentata Pers. Peltoinen kitupellava. — Liskot vastopuikeita,

palleromaisia, pullakoita, pilkullisia, lanttopäisiä, lyhytotaisia, aliset lop. nuokahtavia; lehdet soikeita, alimmaiset m. hammaslaitaisia, soukkenevalla nuolikannalla; varsi hoikka, haarikas. — ☉ 7, 8, k. vaaleankelt. Pellavasmaissa (E. — Pe.) Hentoisempi edellistä, kalju, heleänvehreä. Liskon laidat nuorempana hyvin velttoja. Toisintelee ehytlaitaisilla ja pariliuskaisilla lehdillä. — C. fætida Fr. pinnatifida Horn.

3. C. sativa Cr. Toukoinen kitupellava. — Liskot perunamoisia,

tanea-laitaisia soukalla ulottuvalla välisyrjällä; lehdet suikeita, tav. harva- ja hienohampaisia. — ☽ 6, 7, k. vaaleankelt. Pelt. etenki liinamaissa (A. H. Pe.) Sinettävän-vehreä; taneammilla lehdillä ja liskoilla k. edell. — Myagrum. Alyssum Sv. B.

Muist. Viljellään ulkomailla siementen tähden, joista saadaan runsaasti ja hyvää öljyä sekä ruokalaitoksiin että lamppuihin. Sanotaan saatavan 3:sta kapasta kokonainen kannu.

269. ALYSSUM. Suoruoho.

1. A. incanum Fr. — Lehdet suikeita; terälehdet 2-halkoisia; liskot

hienosti harmaanhöyteitä. — ♃ 7, k. valk. Kuiv. paik. harv. (U. — K. H. S.) — Farsetia RBr. Berteroa DC.

270. COCHLEARIA, Kuiriruoho, kuirimo.

1. C. anglica. Pohjan kuirimo. — Aluslehdet puikeita, väl. matalasti

herttakantaisia; varsilehdet suikeita t. pitkulaisia, vähän sepokantaisia; liskot soikeita — suikeita, 6—12-siemenisiä, 8—10 kertaa pidemmät vartaloa. — ☉ 6, 7, k. valk. — ß fenestrata Br. ½ perän pituisella liskolla, rakoisella välikelmulla. — γ arctica Schlecht. pienempi kooltansa, lyhemmillä liskoilla vartaloa suhteen. Merirant. harv. (Kv. Lv. — ß Lv. — γ L. Lv) ½ kyynärän pituinen.

2. C. danica. Etelä-kuirimo. — Lehdet m. kaikki epänelisiä t.

munuamaisia, kannalta keihäskulmaisia, liskot pyöreän-puikeita. — (0) 5, 6, k. valk. Kiv. merirant. harv. (A. — U.) Tuttava m. kairamaisista ja ruodikkaista varsilehdistänsä.

271. DRABA. Kynsiruoho, kynsimö.

† Terälehdet 2-halkoisia: Erophila DC,

1. D. verna. Kevätkynsimö. — Vana paljas; liskot pitkulaisia —

soikeita, periään lyhemmät. — ☉ 4, 5, k. valk. Kuiv. paik. tav. (A. — K. St, — S.) Kukkivana tuuman pituinen soikeilla t. pitkulaisilla aluslehdillä, sitte 3—4-tuumainen.

Muist. Päät kallistuvat alas yöksi ja muutonki märän ilman edellä.

†† Terälehdet kokonaisia t. kolopäisiä.

* Juuri hento, vuosinainen.

2. D. nemorosa. Ahdekynsimö. — Liskot pitkulais-pyöreitä, puolen

peränsä pituisia; lehdet puikeita, sahalaitaisia; terälehdet kolopäisiä; heteitä 6. — ☉ 4, 5, k. kelt. Hietaharj. kivisein. harv. (U. S. K.) On ensin keväällä m. varreton, sitten us. iso ja haarova pitkiksi tertuiksi; liskot tav. lienteitä. — D. muralis ß. D. lutea Gilib. (D. incana.)

** Juuri 2 — monivuotinen, tav. haarauva useammaksi varreksi t. rönsyksi.

3. D. incana. Harmaa-kynsimö. — Varsi 3 — monilehtinen, tiheästi ja

hienosti pyöryläis-höyteä niinkuin lehdetki; liskot pitkulais-veteisiä t. suikeita, kierteisiä, paljon periään pidemmät; lehdet puikeita — suikeita, sahahampaisia. — ☽ 5, 6, k. valk. Kuiv. paik. harv. (A. — U. St. — Lv.) Liskot tav. lienteitä, väl. kaljuja. Juuri joskus rönsytön. — D. confusa Ehrh.

4. D. hirta. Lapin kynsimö. — Varsi tav. 1—4-lehtinen, lienteä

hienokarvainen; liskot puikean pitkulaisia — suikeita, näkymättömällä t. sangen lyhyellä vartalolla; varsilehdet puikeita — suikeita, 1—3 sahahammasta laidoissa. — ♃ 6, 7, k. valk. harv. kellahtavia. — ß rupestris RBr. 1—2 vaaksan pituinen, veltto, harvemmin tähtihöyteä ja karvainen; liskot leveämpiä, pitkulaisia, epävartaloisia; kukat aina valkeita. Tunt. (L. — f Lv.) Toisintelee paljon.

5. D. nivalis Liljebl. Lumikynsimö. — Varsi ja kukkaperät

tähtihöyteitä; liskot suikeita, kaljuja; lehdet kieloisia, ehytlaitaisia, harmaita paksusta tähtihöyteestä. — ♃ 6, 7, k. kellakan valk. Tunt. harv. (L.) Kukkivana tav. 1—1½ tuuman pituinen, lop. m. 3-tuumainen. Tuttava höyteen vuoksi vaaleanharmaista lehdistä, joissa ei ole pidempiä karvoja. — D. muricella Wg. D. Liljebladii Wallr.

6. D. alpina. Tunturikynsimö. — Varsi ja kukkaperät hienokarvaisia;

lehdet suikeita, ehytlaitaisia; liskot puikean-soikeita, lyhytvartaloisia. — 2 6, 7, k. kelt. Tunt. (L. Lv.) Tuttava jotenkin isoista, heleän-keltaisista kukistaan; varsi m. aina lehdetön, hedelmän valmistuessa us. vaaksan pituinen.

272. SUBULARIA. Äimäruoho.

1. S. aguatica. — Varsi epäperäinen, oramaisia lehtiä juuressa. — ☉ 7,

8, K. valk. Rant. (E. — P.) 1—1½ tuuman pituinen, yhteensä lehdettömän lehtihankaisen kukkavanansa kanssa. Kukat pieniä, tertuttaisia.

45 heimo. POLYGALEÆ.

273. POLYGALA. Linnunruoho.

1. P. vulgaris. Ahoinen linnunruoho. — Isompain verholehtien suonet

lehden laidalla verkkomaisesti yhdessä; varsilehdet tasasoukkia — suikulaisia, alisimmat lyhempiä, soikeita; kota joksensaki lyhempi verholehtiä. — 2L 6, 7. Niittumäissä, tav. (A, T. K. Kv.) Kukat isompia k. seuraavalla, tav. ehtasinisiä, harv. valkeita t. kalkkisekaisella maalla punaisia.

Muist. Vasten kärmeenpistoa käytetty. Uskotaan lisäävän maitoa lehmissä.

2. P. uliginosa Reich. Aroinen linnunruoho. — Verholehtien suonet

päistä erillään; varsilehdet ed., alimmaiset isompia, lapiomaisia; kota m. pidempi verholehtiä. — ♃ 6, 7, k. sin. t. vaalahtavia. Kost. niit. j.m. (A. S. K. Kv.) Tav. haarova juurelta useiksi 2—5 tuuman pituisiksi varsiksi, vähemmillä kukilla k. ed.; lehdet varren tyvellä pidempiä ja leveämpiä k. aliset varsilehdet.

46 heimo. BALSAMINEÆ.

274. IMPATIENS. Häpykannus.

1. I. noli tangere. — Perät yksinäisiä, useilla rippuvilla kukilla;

lehdet puikeita; varren nivelet pullakoita. — ☉ 7, 8, k, kelt. Varj. ja kost. paik. harv. (T. — K. St. H. Kv.) Kukat isoja, hienoissa perissä rippuvia. Väl. jäävät kukkasilmikot pieniksi ja valmistumattomiksi, mutta kasvattavat kuitenki kypsiä siemeniä.

Muist. Lehdet ja kukat sisältävät kaunista keltavärin ainetta, jota sanotaan käytettävän Pohjois-amerikassa ja myös Kasanissa puumulin värjäyksiin.

47 heimo. TILIACEÆ.

275. TILIA. Lehmus.

1. T. vulgaris Hayn. Metsälehmus. — Kukat monikukkaisessa huiskilossa,

lisäterättömiä (mesipiteettömiä), kukkain pituisella suojuslehdellä; lehdet vinoherttaisia, terävä-sahaisia, kaljuja, alta vaaleahkoita, suonihangoista villaisia; kota palleroinen, paksuvillainen, kovalla, m. puutavalla kuorella. — ♄ 7, k. vaaleankelt. Leht. harv. (U. S. K.) Pitkä puu hyvänhajuisilla kukilla m. huiskilomaisessa röyhyssä, jonka perässä on pitkä, kellakka suojuslehti. Kukkahuiskilo monikukkaisempi k. seur. — T. intermedia Godr. & Gren.

2. T. parvifolia Ehrh. Nurmilehmus. — Kukat ed. suojus pidempi kukkia;

lehdet ed., alta sinivehreitä; kota m. perunamainen, kehnäishöyteä, ohutkuorinen. — ♄ 7, k. vaaleankelt. Niittumäissä, leht. (T. — K. H. St. Pe.) Puu k. ed., mutta pienemmillä lehdillä, kukilla ja hedelmillä, eikä niin monikukkaisella huiskilolla. — T. europæa. T. sylvestris Desf. T. ulmifolia Seop.

48 heimo. MALVACEÆ.

276. MALVA. Malva.

1. M. borealis Wallm. — Varsi hajava lehdet munuais-pyöreitä, 5—7:llä

loivalla pyöreämäisellä liuskalla; terälehdet ei paljon pidemmät verhoa; hedelmä alaspäinen, noin 10-hedelmyksinen, kohonneilla syrjillä, epätasainen, lienteä. — ☉ 6—9, k. valk. Kaduilla, teillä (A. — K. H.) Terälehdet harv. yli ½:Ita vertaa verhoa pidemmät. — M. rotundifolia.

Muist. Juuri imelä. Lehti-teetä tahi keitettä käyt. korlaus-vesiksi kurkun vihoissa, myös lavemangeiksi. Sisällisesti on keitevettä nautittu kivi- ja punataudeissa. Kelpaa myös kaali-ruuiksi ihmisten syödä, ja onki terveellinen.

49 heimo. GRUINALES.

1 parvi. Geranieæ.

277. GERANIUM. Kurenpolvi.

† Perät yksikukkaisia.

1. G. sanguineum. Punainen kurenpolvi. — Lehdet 5-7-jakoisia,

3—5-halkoisilIa tylppäpäisillä liuskoilla. — ♃ 6, 7, k. tummanpun,. Niittumäissä ja kallioilla (A. — U.) Kukat isoja, kauniita.

†† Kukkaperät 2-kukkaisia; juuri vahva, monivuotinen.

2. G. palustre. Aroinen kurenpolvi. — Terälehdet pidemmät m.

kaljua verhoa; palhot oramaisia; lehdet jakanneet ali keskustan 3—5:ksi kolohampaiseksi liuskaksi; korvakkeet suikeita; hedelmykset epälienteitä, ylöspäisiä alaskaarevissa perissä; varsi koheneva. — ♃ 7, k. pun. Kost. niit. harv. (T. S. K.) Palhot kannalta ei paljon leveämpiä, kukat jotain vähempiä k. seur.

3. G. sylvaticum. Metsäinen kurenpolvi. — Terälehdet karvaista verhoa

pidemmät; palhot oramaisia; lehdet jakauneet ali keskustan 5—7:ksi koloja sahalaitaiseksi liuskaksi; hedelmykset karvaisia; perät suoria; varsi pysty. — ♃ 7, k. punasin, t. vaalak. Niit. ja metsämäissä tav. (E. — Lv.) Ylisimmät lehdet ruodittomia; karvainen kasvi.

4. G. pratense. Nurmeinen kurenpolvi. — Terälehdet pyöreämäisiä,

karvaista verhoa pidemmät; palhot leveämmällä puikealla tyveltä; varsilehdet jakauneet m. kantaan asti noin 7:ksi, koloja hammaslaitaiseksi liuskaksi; hedelmykset karvaisia, alaspäisiä. — ♃ 7, k. vaaleansin. Niit j.n.e. harv. (S. K. Ke. Lv.) G. sylvaticum Fl. D.

†† Perät 2-kukkaisia; juuri heikko, vuosinainen.

5. G. bohemicum. Huhtainen kurenpolvi. — Terälehdet karvaisen

sukapäisen verhon pituisia, nalkkimaisia ja kolopäisiä; hedelmykset tahmea-karvaisia, pystönäisiä; lehdet alle keskustan 3—5-halkoisia, hammaslaitaisia; varsi tahmea-karvainen. — ☉ 7,8. Huhtahalm. harv. (T. — K. St. — S.) Aliset lehdet vuorottaisia, kaikki ruodikkaita; terälehdet punervan sinisiä, ripsilaitaisia ja vähempiä kun ‘metsäisellä kurenpolvella’; hedelmykset mustia, isojen verhojen sisäisiä.

6. G. rotundifolium. Ketoinen kurenpolvi. — Terälehdet kolopäisiä,

ei paljon m. (=melkein) sukamaisia verholehtiä pidemmät; varsilehdet kehrämäisiä, 5—7-halkoisia, eheillä t. 2—3-hampaisiIla liuskoilla; varsi ja ruodit sangen lyhytlienteisiä; hedelmykset myötäkarvaisia, siemenineen sileitä. — ☉ 6—9. Kuiv. paik., kylätien, tav. (A. — U.) Tav. vähäinen ja rento, väl. isompi ja pystönäinen; kukat vaaleasti sinervän punaisia. — G. pusillum.

7. G. lucidum. Loistava kurenpolvi. — Verho kalju, 5:llä kalvomaisella

kulmalla, poikkikurttuinen; lehdet pyöreämäisiä, alle keskustan halkaistut 3—5:ksi tylppämäiseksi kolopäiseksi liuskaksi; hedelmykset kurttuisia. — ☉ 6, 7, k. pun. Varj. kallioilla, harv. (A.) Varsi ja aluelehdet ihan punaisia; koko kasvi kiiltävä, m. (=melkein) kalju.

8. G. Robertianum. Haiseva kurenpolvi. — Terälehdet 10-kantaista verhoa

pidemmät; varsilehdet kantaan asti 3—5-jakoisia, parittais-koloisilla lehdyköillä; hedelmykset kurttuisia.— ☉ 7, 8, k. pun. Kallioilla louhikoissa (A. — K. H. S.) Varsi ja lehdet us. punaisia. Koko kasvi hierten haisee pahalta, kisuiselta.

Muist. Keitevedellä pestään haavoja, jotka siitä pikemmin paranevat; teestä pysähtyy maito imettäjissä. Karkoittaa luteet, kun seiniä sillä hierotaan.

278. ERODIUM L'Hér. Kurennokka.

1. E. cicutarium L’Hér. — Siiteponsiset palhot leveä-tyvisiä,

hampaattomia; hedelmän-ota kalsea; lehdet parijakoisia m. parijakoisilla ja hampaisilla liuskoilla. — ☉ 4—7, k. pun. Kyl., teillä (T. — K. H. S. Kv.) Tav. rento ja tahmeakarvainen. — Geranium.

2 parvi. Oxalideæ.

279. OXALIS. Käenkaali.

1. O. acetosella. — Perät yksikukkaisia juurakosta; lehdet 3:na

vastoherttaisena karvaisena lebdykkänä. — ♃. 5, k. valk. Kost. varjopaik. tav.(=tavallinen) (E. — P.) Kasvi on puhtaan happanen makuinen; juurakko nivelikäs, suomuinen.

Muist. Tuoreesta keittäen saadaan sal acetosellae, joka on hyödyllistä polttoja kuumetaudeissa. Kasvin neste kadottaa mustepilkut vaatteista. Kasvi taidetaan myös salatti-ruuaksi käyttää.

280. LINUM. Pellava.

1. L. catharticum. — Varsi ylhäältä toishaarainen, vastakkaisilla

lehdillä, aliset vastopuikeita, yliset m.(melkein) suikeita. — ☉ 6, 7, k. valk. Niit. laitum. tav. (T. — K. St. Pe.) Vaaksan pituinen.

Muist. On ulostuttava: nautitaan neljännysluotia pienennettynä, tahi 2 luotia teenä.

50 heimo. HYPERICINEÆ.

281. HYPERICUM. Kuismo.

1. H. quadrangulum. Luhtakuismo.— Varsi pystönäinen, 4:llä ei paljon

kohoavalla sivulla, kalju; verholehdet pitkänpyöreitä, tylppäpäisiä, pisattomia; varsilehdet puikeita, kaljuja. — ♃ 7, 8, k. rusokellerv. Metsäniit. (A. — K. H. S.)

Muist. Sopii käyttää samalla lailla, kun seur.

2. H. perforatum. Nurmikuismo. — Varsi liereä, 2:lla koho-syrjällä,

pystönäinen, kalju; kukat röyhyssä; verholehdet suikeita, suippoja; varsilehdet pitkulaisia, kaljuja, läpikuultavasti pilkullisia, puolisepoisia. — ♃ 7, 8, k. kelt. Töyr., tav. (A. — K. H. S.)Kyynäräinen, runsaskukkainen. Toisintelee hyvin soukkalehtisenä.

Muist Kukkaröyhyistä keitettyä vettä nautitaan sisällisiä haavoja parantamaan keuhkotaudissa, verisylyssä, myös matovaivoissa j.m. Avullista rohtoa sitä varten saadaan niistä myös viinissä tahi hyvässä juomassa liottamalla. — Maidon pilautuessa pestään astiat kuismon heitteellä. Myös painauksiin (värjäyksiin) käytetään kukkaröyhyä. Kukan-alut antavat kauniin punavärin paloviinalle.

3. H. hirsutum. Ahokuismo. — Varsi pystönäinen, liereä, lienteä;

verholehdet pitkulaisia, lyhytvartisilla pisaroilla laidassa; lehdet soikeita ruodittomia, alta lienteitä. — ♃ 7, 8, k. kelt. Laitum. vuor. harv. (T.) Yliset lehdet hienopilkkuisia, aliset väl. epäruotisia.

51 heimo. CISTINEÆ.

282. HELIANTHEMUM Mill. Päivännouto.

1. H. vulgare Gærtn. — Varsi alempaa puisehko, kohenevilla haaroilla ja

tertuilla, lengoilla kukkaperillä; lehdet vastakkaisia, pitkulaisia, alta tav. harmaanhöyteitä, sulkeilla korvakkeilla. — ♃ 7, k. kelt. Niittumäissä (A. H.) Kukat isoja, m. tuuman kokoisia, nuokkuvia. — Cistus helianthemum.

Muist Kauneutensa vuoksi kyllä soveljas kukkatarhoihin muuttaa.

52 heimo. VIOLARIEÆ.

283. VIOLA. Orvonkukka, Orvokki.

† Varsi lehtinen ja kukkahinen.

1. V. tricolor. Keto-orvokki. — Aliset lehdet puikean-herttaisia,

yliset suikean pitkulaisia, harvanyhäisiä, m. kaljuja; korvakkeet parikaarteis-liuskaisia; kannus verholisäkkeen pituinen. ☉ 4-9. Vuor. pelt. ja viljelöm. tav. (E, — P. Lv.) Toisintelee paljon kukkien värin suhteen, tav. sinipunervia ja keltaisia, väl. ihan kelt. t. valkeita.

Muist. On ulostuttava ja veren raitistuttava. Vasten pahaa rohtumaa (crusta lactea), kun vähäiset lapset saavat kasvoihinsa, liotetaan sitä maidossa, ja nautitaan teelusikoittain, tahi keite-vetenä (teenä), otettuna kourallinen kuivia kasveja puoleen tuoppiin vettä ja vähän kiehautettuna, jota sitte nautitaan joka päivä. Pienille lapsille annetaan ikänsä jälkeen vähemmin. Makua parannetaan fenkolilla Taikka annetaan kuivana hienonnettua ja rieskassa keitettyä illoin aamuin eli useimmin siksikun rohtuma katoaa. Kiitetään avulliseksi myös muissa pääruveissa ja useissa taudeissa, niink. ruusussa, luuvalossa, savipuolissa, kavissa, pahoissa haavoissa j.n.e. — Terälehtien mehusta saadaan sini-väriä. — Villalanka alunoittuna painuu tästä kasvista jäänkarvaiseksi.

2. V. biflora. Lapin orvokki. — Varsi tav. 2-kukkainen; lehdet

munuamaisia, pyöreänyhäisiä, ehytlaitaisilla korvakkeilia. — ♃ 6, 7, k. kelt. Tunt., purolaks. (L. Lv.) Kukat vähäisiä, ehtakeltaisia.

3. V. canina. Aho-orvokki. — Lehdet pitkulais-herttaisia,

pyöreä-nyhäis-sahaisia, johteettomia; korvakkeet suikeita t. pitkulaisia, aliset aina lehtiruotia lyhemmät; verholiuskat suikeita, suippoja, typäköillä, teräkannusta lyhemmillä lisäkkeillä; kota pitkulainen. — ♃ 5—7, k. sin. väl. valk. Metsämäissä, tav. (E. — Lv.)

Muist. Kukista taidetaan valmistaa viola-siirappia, kun terälehdet liotetaan vedessä, keitetään ja sokuria pannaan sekaan. On hyödyllistä lapsillen yskässä. — Sienen aikana jäläytyvä maito sanotaan paranevan aho-orvokin läpi siilattuna.

4. V. arenaria DC. Nummi-orvokki. — Tav. hienon ja tiheän lienteä;

lehdet pyöreä-herttaisia, nyhälaitaisia, sinertäviä, leveän suikeilla suipposahaisilla korvakkeilia; verholiuskat ed., kota puikea. — ♃ 5, 6. Kank., hietamäissä (T. — K. St. H. Lv.) 2—4 tuuman pituinen, tupaslavasti monivarsinen; lehdet vähäisiä, ja samoin sinikiuhtavat kukatki; kannus us. valkea. — V. Aitioni Pio.

5. V. sylvatica Fr. Metsä-orvokki. — Lehdet leveän-herttaisia,

pyöreä-nyhäis-sahaisia, kaljuja t. epä-lieminkäisiä; verho ja kota ed. — ♃ 5—7. Metsäniit. leht. tav. (A. — K. St. — S.) Us. iso, aina leveä-lehtinen; kukat ehtasinisiä t. joskus vaalakoita. — V. canina ß Hn. (ed. 3). V. sylvestris Reich.

Muist. Sopii käyttää yksiin tarpeisiin aho-orvokin kanssa.

†† Ensimmäiset kukat juuresta, saavat sitte lehtisen varren terättömillä kukilla.

6. V. mirabilis. Lehto-orvokki. — Lehdet munuais-herttaisia, suippoja,

harvanyhäisiä; korvakkeet kokonaisia; varsi ja ruodit pitkin toista sivua karvaisia; verholiuskat suipukoita; vanakukat hedelmättömiä, terälehtisiä; varsikukat hedelmällisiä, terälehdettömiä. — ♃ 5, k. vaaleansin. Leht. (T. — K. St. — S. Kv.) Ensimäiset kukat perillään juuressa, hyvänhajuisia, jälkimäiset lehtisessä varressa, sangen harv. terälehtisiä.

††† Aina varrettomia, juurehisella kukkaperällä.

* Luotti suorakulmaisesti sivulle päin.

7. V. collina Bess. Mäki-orvokki. — Melk. varreton, rönsytön; lehdet

puikeita — hertakkeisia, päältä lieminkäisiä, alta ynnä ruotien kanssa hatuisia; verholehdet tylpeitä; alin terälehti kolopäinen, toiset tylpeitä; hedelmäperät kohenevia, suikeilla pitkäripsisillä, tyveltä ruotivaraisilla korvakkeilla. — ♃ 5, 6, k. vaaleansin. Leht. mäkimaissa (K.) Hyvänhajuisilla kukilla, terän sivulehdet m. kolopäisiä.

** Luotti suora t. ei paljon vääntynyt.-

8. V. umbrosa Fr. Kaihe-orvokki. — Rönsytön; lehdet leveän herttaisia,

harvaltaan nyhäsahaisia, harvakarvaisia; verholiuskat suipukoita; teräkannus pitkä; rakkomaisesti levennyt alaspäin. — ♃ 3, 6, k. sin., joskus valk. Kost. paik. purorant. j.m. harv. (U. St. H.) Juuri heikko ja hapsinen; lehdet ohukaisia syvällä ja soukalla kololla kannassa, typäkästi supistuneella päällä. — V. hirta ß Wg.

9. V. uliginosa Schrad. Luhta-orvokki. — Rönsytön, lehdet pitkän

herttamaisia, harvaltaan nyhäsahaisia, m. kaljuja; verholiuskat tylppäpäisiä; terälehdet kaljuja, pitkulaisia, lanttopäisiä. — ♃ 6, k. punasinerv. Luhtarant. harv. (U.) Täysikäsvaneet lehdet 1-1½ tuuman levyisiä, 2-2½ tuuman pituisia, syvä kolo kannassa; hedelmäperä pystönäinen; kaikki terälehdet lanttopäisiä.

10. V. suecica Fr. Liete-orvokki. — Lehdet leveän herttamaisia,

lyhytkärkisiä, alisin munuamainen, harvanyhäisiä, kaljuja t. alta harvaltaan hienokarvaisia, kukkasuojus perän latvapuolella; verholiuskat tylppämäisiä; terälehdet kaljuja, 4 ylisempää soikeita, tylpeitä, ehytpäisiä. ♃ 5, 6, k. valk. — ß epipsila Led. kukat m. kahta isompia. Liejurant., harv. (E. — L. — ß E. — P.) Isompi seuraavata, erinomattain ß, jonka muutamat pitävät erilajina. — ß V. scanica Fr. V fennica Fr. Nyl.

11. V. palustris. Suo-orvokki. — Lehdet pyöreän munuamaisia,

harvanyhäisiä, kaljuja; suojus kukkaperän keskustassa t. tyvi-puolella; verholiuskat soikeita, tylppäpäisiä; muuten k. ed. — ♃ 5,6. Vet. niit. tav. (E. — P.) Vähäinen, pienillä vaaleankiuhtavilla, väl. m. valkeilla suonisilla kukilla. Vanhempina ovat lehdet paljon isompia, mutta aina sileitä ja kiiltäviä.

53 heimo. DROSERACEÆ.

284. PARNASSIA. Vilukko.

1. P. palustris. — Lehdet herttamaisia; mesipiteet monisäteisiä. —

♃ 7, 8, k. valk. Kost. paik. (E. — L.) Varsi 1-kukkahinen, lehdet sepokantaisia.

Muist. Vähän karvas ja jumova maultaan. Keitettynä kaljassa käyt. vasten närästystä ja paikoin tippatautia, vesi-umpea vasten.

285. DROSERA. Kihokki.

1. D. rotundifolia. Pyörölehtinen kihokki. — Vana monikukkainen; lehdet

pyöreitä, leveämmät pituuttansa. — ♃ 7, k. valk. Soissa tav. (E. — Lv.) Siemenet löyhän verkkomaisen kalvon sisäisiä. Lehtien laidoissa niin tällä kuin seuraavillaki lajeilla on pitkiä punaisia pisakarvoja, joista kihoilee tahmeata nestettä.

Muist. Mehua käyt. syyliin ja varpaankänsiin. Yskään, silmäihoi'in (vesi-, kivi- ja vilutautiin) on kasvista myös ollut apua. — Kun maitoa siivilöitään läpi lehtien, taikka maitopyttyin laidat tahritaan niillä, saadaan siitä sakomaitoa, joka kauvan pysyy happanematta ja muuttaa sitte muunki maidon samanlaiseksi. Lehmäin kesällä myrkyllisiä sieniä syödessä ja maidon siitä pahentuessa, saadaan se läpi kihokin siivilöiten parannetuksi. Kasvi on vahingollinen lampaille.

2. D. longifolia. Pitkälehtinen kihokki. — Vana monikukkainen,

jokseenki pidempi lapiomaisia t. kieloisia, tylppäpäisiä lehtiä; siemenet verkkomaisen, löyhän, sileän kalvon sisällä. — ♃ 7, k. velk. Soissa (E. — P.) Vana 3—6 tuuman pituinen; lehdet, ruotia lukematta, m. tuumanpituisia. — D. anglica Sm.

Muist. Kasvin lääke- ja muu voima sama ku edellisen lajin.

3. D. intermedia Hayne. Keskivälinen kihokki. — Vana monikukkainen,

tuskin vastopuikeita t. lapiomaisia lehtiä pidempi; siementen kuori tihkeä ja nysteröpilkkuinen. — ♃ 7, k. valk. Soissa (E. — K. St. Pe.) Vana us. lehtiä lyhempi, väl. vähän pidempi, harv. 2-tuumainen; siemenet mustanruskeita, hyvin rösöisiä, ilman sellaista löyhää kalvoa, kun edellisillä on.

54 heimo. SILENACEÆ.

286. SILENE. Kohoruoho, kohokki.

† Verho pullakka, munanmoinen: Behen.

1. S. inflata Sm. Nurmikohokki. — Varsi kuta kuinki pystönäinen,

toishaaraisella röyhyllä; verho kalju, verkkosuoninen ja suippohampainen; terälehtien lapa alle keskustan 2-halkoinen. — ♃ 7, 8, k. valk. Niit. tav. (E. — L.) Us. kyynärän pituinen, sinivehreä; terälehdet ilman näkyväisittä lisälehdittä, ainoasti parilla epäselvällä kyhmyllä lavan kannassa. — Cucubalus behen.

2. S. maritima With. Rantakohokki. — Juuri tav. työntävä monilukuisia,

rentoja, kukkiessa kohenevia, 1—3-kukkaisia varsia; verho ed.; terälehtien lapa keskustaan t. vähän alemma 2-halkoinen. — ♃, 7, 8, k. valk. Somer. merirant. (A. — U. St. — L.) Juuri tav. paksu, syvällä makaava kivien välissä, ylöspäin hoikka, haarova moniksi veltoiksi, us. rennoiksi haaroiksi; lehdet soukempia ja paksumpia, kukat harvempia ja isompia k.ed.; terä muin pienillä suomumaisilla lisä-terillä, muin ainoasti kyhmyillä k.ed., vaikka vähän isommilla. Väl. edellisen toisintona pidetty.

†† Verho liereä t. pitkulainen: Viscago Fr.

3. S. nutans. Ketokohokki. — Röyhy pitkäveteisillä vastakkaisilla

haaroilla, nuokkuvilla kukilla; terälehden lapa 2-jakoinen, 2 oramaista lisälehteä kannassa; varsilehdet suikulaisia. — ♃ 6, 7, k. valk. Mäkimaissa (A. — Ke. H.) Tahmeakarvainen.

4. S. viscosa Pers. Tahmakohokki. — Kasvi tahmeakarvainen; röyhy m.

tähkämäinen, vastakkaisilla lyhyillä 1 — monikukkaisilla haaroilla, tylppähampaisella verholla; terälapa syvään 2-halkoinen, lisälehditön; lehdet aaltolaitaisia. — ☽ 6, 7, k. valk. Merirant. harv. (A. — U.) — Cucubalus.

5. S. noctiflora. Yö-kohokki. — Kasvi tahmeakarvainen, 1—2-kukkainen,

t. toishaaraisella latvaröyhyllä; verho 10-suoninen, pitkillä oramaisilla hampailla; terälapa 2-halkoinen. — ☉ 7, 8. Pelt. ja viljelöm. harv. (T. — K. Kv.) Toisintelee yksikertaisena ja isoröyhyisenä valkeilla, t. etenki ulkopuolin punertavilla kukilla, lyhyellä lisäterällä. — Melandrium Fr.

††† Verho yläpuolelta laajempi t. pikarimainen: Atocion Fr.

6. S. rupestris. Kallio-kohokki. — Kasvi kalju; varsi tav.

toishaaraisella röyhyllä; terälehdet vastoherttaisia; varsilehdet suikeita. — ☉ ♃ 7, k. valk. Kall. harv. (T. — Ke. H. S.) Us. monivarsinen ja runsaskukkainen. Tulee rönsyämällä väl. monivuotiseksi.

7. S. acaulis. Lapin kohokki. — Varsi tupastava, sangen lyhyt

yksikukkaisilla haaroilla alisista lehtihangoista;, terälehdet kolopäisiä; varsilehdet soukkia, ripsilaitaisiä; kota pitkulainen. — ♃ 7, k. pun. harv. valk. Tunt. (L. Lv.) Kasvaa us. laveissa, 1—2 tuuman korkuisissa ehtavehreissä tuoroissa; kukat, tav. 2-kotisia, emikukat vähempiä; Lehdet toisintelevat oramaisista pitkulaisiin.

287. MELANDRIUM Röhl. Ailakki.

† Kukat enimm, 2-kotisia; siemenet munuämaisia, kehäkkeettömiä.

1. M. sylvestre Röhl. Lehto-ailakki. — Höyteä pitkistä pehmeistä

karvoista; emikukkien verhohampaat pitkänpuikeita. suipukoita, yli kodan ulottumattomia; lehdet m. soikeita, yliset puikeita, nirkkoja. — ♃ 5—8, k. pun. Leht. (A. — U. St. — Lv.) Lehdet toisintelevat muodossaan, mutta ovat pituutensa suhteen m. aina leveämmät k. seur. lajeilla; kukat hajuttomia. — M. diurnum. Lychnis dioica. L. sylv. Schk.

2. M. pratense Röhl. Nurmi-ailakki. — Lyhemmin harmaanhöyteä; emikukan

verhohampaat leveähkömmästä kannasta, pitkäveteisiä, tasasoukkia, yli kodan ulottuvia; lehdet suikeita. — ☽ ♃ 7, 8, k. Valk. Pelt. viljelöm. (A. — K. H; S. Kv.) Kukat isoja, tav. lumivalkeita ja hyvänhajuisia etenkin iltasilla. — Lychnis dioica ß Lgchn. vespertina Sibth. L. pratensis Schk. Melandr. vespert. Fr.

3. M. noctiflorum Fr. k. — Silene noctiflora.

†† Kukat täysineuvoisia; siemenet-leveällä-laitakalvolla Vahlbergella Fr.

4. M. apetalum Fenzl. Lapinailakki. — Varsi 1-kukkainen; terälehdet

ei paljon pidempiä, lop. lyhempiä kun munanmoinen pullakka verho; lehdet tasasoukka-suikeita; siemenet leveillä puilakoilla kehäkkeillä. — ♃ 7, 8 k. valk. Tunt. harv. (L.) Kukkiessaan parintuumainen, lop. vaaksanpituinen. t. pidempi, 1:llä, harv. 2:lla nuokkuvalla kukalla, pystönäisellä hedelmällä. — Lychnis.

5. M. affine Hn. Tunturi-ailakki. — 1—3-kukkainen; terälehdet jokseen

pidempiä kun pitkulainen, ei pullakka verho; lehdet ed.; siemenet leveällä kehäkkeellä. — ♃ 7. 8. Tunt. harv. (L.) Edellisen muotoinen, mutta hennompi, pystönäisillä kukilla ja verhon kiinteästi sulkemalla hedelmällä. Terälehdet valkeita t. punervia. — Lychnis affinis J. Vahl. L. triflora Fl. D.

288. VISCARIA Röhl. Tervakko.

1. V. purpurea Fr. Mäkitervakko. — Terälehdet eheitä t. kolo-päisiä;

varsilehdet m. tasasoukkia, yliset laidoilta villaisia; varren yliset solmuvälit tervamaisesti tahmeita. — ♃ 6, 7, k. pun. harv. valk. Niittumäissä, täv. (T. — K. St. —. S.) Kukat ryhmässä. — Lychnis viscaria. V. vulgaris Röhl.

2. V. alpina Röhl. Tunturi-tervakko. — Terälehdet 2-halkoisia; varsi ja

m. tasasoukat lehdet kaljuja. — ♃ 7, k. pun. Mäk., rant. etenk. tunt. (T. U. S. P. — Lv.) 6—10-tuumainen, pienempikukkainen k.ed. — Lychnis alpina.

289. LYCHNIS. Käenkukka.

1. L. flos cuculi. — Kukat toishaaraisessa röyhyssä; terälehtien

lapa 4-jakoinen; lehdet suikean tasasoukkia, kaljuja. — ♃ 7, k. pun. harv. valk. Kost. niit. tav. (E. — P. Lv.) Tav. kyynäränpituinen, harvaröyhyinen.

290. AGROSTEMMA. Aurankukka.

1. A. githago. — Kasvi hatuinen; verholiuskat suikulaisia, tav.

pidemmät vastoherttaisia terälehtiä. — ☉ 7, k. pun. Pelt. (E. — P.) Tav. kyynäränpituinen, isoilla kauneilla kukilla. — Lychnis Koch. Githago segetum Led.

Muist. Siemenet sanotaan saattavan villalangat valkeammiksi, kun niitä pestessä pannaan veteen.

291. DIANTHUS. Neilikka.

1. D. superbus. Nurmi neilikka. — Varsi pystönäinen, ylempää tav.

haarova röyhyksi; lisäverhon lehdet puikeita, suippoja, paljon lyhempiä kun verho; terälehdet monihalkoisia, sisäpuolelta karvaisia; varsilehdet tasasoukkia. — ♃ 7, 8, k. vaaleanpun. Niittumaissä (Kv. P. L.) Jalanpituinen; aluslehdet suikeamaisia, haju lauhkea.

Muist. Kaunis kukka ryytimaihin kylvää.

2. D. arenarius. Hietaneilikkä. — Juurelta haarova enimm. 1-kukkaisiksi

varsiksi; lisäverhon lehdet puikeita, lyhyen suippoja, paljon lyhemmät verhoa; terälehdet ed.; varsilehdet tasa-kaitaisia, käyrähköitä. — ♃ 7, k. valk. Hietalakeilla (U. Ke. St.) Vaaksanpituinen, tepastava; terälehdet väl. m. kaljut sisäpuolelta; hyvänhajuinen.

3. D. deltoides. Ketoneilikkä. — Kukat erillisiä; lisäverhon lehdet

puikeita, suippoja, paljon lyhemmät verhoa; terälehdet kokonaisia, syvänyhäisiä; varsilehdet tasasoukasti suikeita, tylppäpäisiä, hienosti karhealaitaisia. — ♃ 7, 8, k. tav. pun. — ß glaucus Sm. lisäverhon suomut tav. 4, aliset lop. erinäisiä; kukat vaaleankalveita; kasvi sinertävä. Ahoilla, ket., tav. (E. — P. — ß U. Pe.) 6—8-tuumainen. — ß D. glaucus.

292. GYPSOPHILA. Raunikki.

1. G. muralis. — Varsi haarikas, erinäisillä pitkäveteisillä

kukka-perillä; terälehdet nyhälaitaisia kolopäisiä; varsilehdet oramaisesti tasasoukkia. — ☉ 7, 8, k. punerv. Kuiv. paik. harv. (T. — K. S.) Harv. päälle 2—4 tuuman pituinen, siirottava-haarainen, pienillä kukilla m. hapsisissa perissä.

55 heimo. ALSINACEÆ.

1 parvi. Stellarieæ.

293. MALACHIUM Fr. Vata.

1. M. aquaticum Fr. — Yliset varsilehdet puikean-herttaisia,

sepo-kantaisia; röyhy toishaarainen, kukilla latvassa ja haarahangoissa; kota palleromainen. — ♃ 7, k. valk. Rant. kost. paik. (H. S.) Lehdet tuuman levyisiä, aliset us. ruodikkaita. — Cerastium. Larbrea DC.

294. STELLARIA. Tähtimö.

† Lehdet puikeita t. herttamaisia, aliset ruodikkaita; kukat valkeita.

1. S. nemorum. Lakso tähtimö. — Röyhy toishaarainen; terälehdet

alle keskustan halkoisia, verhoa pidemmät; aliset ruodikkaat lehdet herttamaisia, yliset ruodittomat puikeita, suipukoita; varsi yltä-ylitse karvainen. — ♃ 6. Purolaks. j.n.e. harv. (E. — E.) Iso, lehdet päälle tuuman levyisiä, 2 tuuman pituisia.

2. S. media With. Maltsatähtimö. — Kukat toishaaraisessa röyhyssä

t. lehtihangoissa; terälehdet 2-jakoisia, verhoa lyhemmät; lehdet kaikki puikeita; varsi nivelten väliltä vuorottain pitkin pituuttaan karvainen. — ☉ 4—10. Viljelöm. j.n.e. tav. (E. — L.) Toisintelee 3—10:llä heteellä. — Alsine media.

Muist. Käyt. ulkonaisesti jäähdyttäväksi hauteeksi haavakuumeessa. Sopii myös ruuaksi kananpojille ja laululinnuille.

†† Lehdet soukempia, kaikki ruodittomia; kukat valkeita.

* Terälehdet keskustaan asti halkoisia.

3. S. holostea. Lehtotähtimö. — Röyhy toishaaraiuen; terälehdet

suonittomia, suippoja verholehtiä pidemmät; varsilehdet suikulaisia, pitkänsuippoja, laidoilta karheita; siemenet hyvin isoja, piikillisiä. — ♃ 6, 7. Leht. harv. (T. — K.) Kukat isoja; lehdet karheita lyhyistä tönkeistä laitakarvoista; siemenet kun pieniä hampunsiemeniä, tiheä-piikkisiä pitkistä tylppämäisistä nystermistä.

** Terälehdet kantaan asti jakoisia; kukat pitkäperäisissä latva- tahi latvanlähisissä röyhyissä.

4. S. palustris Retz. Suo-tähtimö. — Varsi tav. pystönäinen,

kalvomaisilla suojuksilla; verholehdet suipukoita, 3:lla kohosuonella, kolmatta osaa t. enemmän terälehtiä lyhemmät; varsilehdet tasasoukkia, kaljuja. — ♃ 6, 7. — ß glauca: sinivehreä. Kost. niit. rant. (ß E. — Lv.) Kukat paljon isompia k. seuraajalla. — S. Dilleniana Mönch. S. glauca With.

5. S. graminea. Heinätähtimö. — Varsi hervakka; terälehdet harv.

verhoa pidemmät; muuten k.ed. — ♃ 6—8. Niit. j.n.e. tav. (E. — Lv.) Lehdet eivät paljon leveämpiä kannalta, joka us. on karvahkolaitainen, niinkuin pienet suojuksetki; terälehdet muin verhon pituisia, muin jotain pidempiä; koko kukka kuitenkin aina vähempi kun edellisellä.

6. S. longifolia Fr. Metsätähtimö. — Varsi hervakka, kalvo-maisilla

suojuksilla; verholehdet terälehtien pituisia, ilman selvittä suonitta; varsilehdet litteitä, tasasoukkia, kannalta soukempia, ripsilaitaisia. — ♃ 6—8. — ß alpestris Fr. varsi kalju; lehdet kannalta leveähkömpiä. Kost. mets. (E. — L. — (ß L.) Kaikin puolin hennompi k. ed., vähemmillä kukilla, joiden verhossa tuskin näkyy suonten jälkiä ennen hedelmän valmistumista, jolloin tav. tulevat näkyvämmiksi. — S. Friesiana Ser. ß S. alpestris Fr.

*** Terälehdet 2-jakoisia; kukat ylisissä lehtihangoissa, joskus myös vähäisissä lehtisissä latvaröyhyissä.

7. S. crassifolia Ehrh. Rantatähtimö. — Kukkaperät lehtihangoissa, t.

vähissä harsuissa röyhyissä, suojuksettomia; verholehdet suippoja, epäselvästi 3-suonisia, terälehtiä lyhemmät; varsilehdet suikeita — puikeita, kaljuja, paksuhkoita ja hauraita. — ♃ 7. — ß paludosa Læst. soissa kasvava. — γ brevifolia Rafn. lyhemmillä lehdillä. Merirant. (K. P. — Lv. — ß ja γ Lv.) Toisintelee 1-tuumaisesta 6-tuumaiseen; parhaiten tuttava ulottavista terälehdistä ja möyheähköistä, tönkeistä varsilehdistä.

8. S. uliginosa Murr. Hetetähtimö. — Kukkaperät ed., kalvomaisilla

suojuksilla; verholehdet epäsuonisia, terää'pidemmät; varsilehdet pitkulaisia — suikeita, paksuhkoita, sinivehreitä, ripsi-kantaisia. — ☉ 5—8. Hetepaik. j.n.e. (A. — K. St. — S. Kv.) Tav. matala, hauras, valkeilla suojuksilla kukkaperäin tyvellä.

9. S. borealis Big. Pohjan tähtimö. — Kukkaperät ed., suojuksettomia;

verholehdet suippoja, epäsuonisia, pidemmät lyhytaikuisia terälehtiä; varsilehdet suikulaisia, ohuita; ripsikantaisia. — ☉ 7. — ß calycantha: pienempi, m. terätön. Kost. paik. tunt (P. — ß P. — Lv.) Vehreä, hentoinen, pienillä, us. puuttuvilla terälehdillä. Kun röyhittyy, tulee suojuksiaki, mutta vehreitä ja näöltään kun kurtistuneita varsilehtiä. — S. uliginosa ß alpestris W. Ac. H. (1818).

10. S. humifusa Rottb. Lapin tähtimö. — Varsi hajava; kukat

lehtihankaisia, suojuksettomia; verholehdet pitkulaisia, tylppäpäisiä, paljon ei terää lyhemmät; varsilehdet pitkän-soikeita, kaljuja. — ♃ 7, 8. Jäämeren rant. (L. Lv.) Ei paljon eroava rantatähtimön vähemmistä, leveä-lehtisemmistä muodoista.

295. CERASTIUM. Härkki.

† Terälehdet jokseenki pidempiä kun verho; kukat valkeita.

1. C. trigynum Vill. Lapin härkki. — Varsi rento 1—4-kukkainen, m.

kalju, hienokarvaisilla kukkaperillä; vartaloita tav. 3; lehdet pitkulaisia, vähän suipukoita ja yhdäppäisiä, kaljuja. — ♃ 7, 8. Tunt. (L. Lv.) Vartaloita väl. 4 t. 5. Muuten hentoisempi ja kiiltävämmin mustanvehreä k. seur. — Stellaria cerastioides.

2. C. alpinum. Tunturi-härkki. — Varret 1—3-kukkaisia, tav. höyteitä;

suojuksissa leveä valkea kalvolaita; lehdet pitkulaisia; kota pitkulainen, käyrähkö. — ♃ 7, 8. — ß glabratum: kalju, erinomattain verho. Tunt. tav. (K. P. — Lv.) Haaraton t. juurelta haarova useiksi tav. 2-kukkaisiksi varsiksi.

3. C. arvense. Rinne-härkki. — Varsi lienteä, toishaaraisella

monikukkaisella röyhyllä; lehdet suikeasti tasasoukkia, suipukoita. — ♃ 7, 8. Mäkirant. (T.) Tav. ½-kyynäräinen, monivarsinen; terälehdet päälle kahta pidemmät verhoa; lehdet kuta kuinki lienteitä, väl. m. kaljuja.

†† Terälehdet hiukan t. ei ollenkaan pidemmät verhoa; kukat valkeita.

4. C. vulgatum. Nurmihärkki. — Varsi rento t. koheneva, lienteä; lehdet

puikean suikeita l. pitkulaisia; terälehdet 2-halkoisia; kota käyrä, kahta pidempi verhoa. — ☉ ☽ 6—8. Ahoilla, niit., pelt., ryytim. yl. (E. — L.) 1—2 vaaksan pituinen, lyhytkarvainen; röyhy kukkiessa harsumpi k. seur.; siemenet yleensä tasamukaisesti nysteröpilkkuisia. — C. viscosum Wg. Fl. L. C. triviale Link.

5. C. viscosum. Aitohärkki. — Varsi tav. pystönäinen, tahmean-höyteä

karvoista, m. varren läpimitan pituisista; lehdet pyöreämäisiä t. soikeita; terälehdet 2-liuskaisia; kota ed. — ☉ 7, 8. Kost. ruohostoissa (U.) Toisintelee isompana ja vähempänä; kukat ensimmältä tiheästi ryhmässä, hedelmän valmistuessa erinäisiä; siemenet kulmilta nysteröpilkkuisia, sivuilta m. sileitä t. epäpilkkuisia. — C. vulgatum Sm. E. B, C. ovale Pers. C. glomeratum Thuill.

6. C. semidecandrum. Mäkihärkki. — Höyteä; lehdet soikeita;heteitä 5;

terälehdet verhoa lyhemmät, kolopäisiä t. nyhälaitaisia; suojukset leveällä valkealla kalvolaidalla; hedelmäperät ensimmältä lenkoja, lop. kaikki t. osittain pystönäisiä:. — ☉ 5. Kuiv. paik. tav. (U.) 1—4 tuuman pituinen, tav. tahmean-höyteä ja kellertävä, väl. ohuesti harmaanhöyteä.

296. ARENARIA. Arhp.

† Siemenet valkealla napalapulla. (Lehdet ½ — 1-tuumaisia) Mæhringia Koch.

1. A. lateriflora. Lakso-arho. — Juurelta jakauva useiksi, m.

haarattomiksi varsiksi, yhdellä, 1—3-kukkaisella, lehtihankaisella, puikeita — pitkulaisia lehtiä pidemmällä perällä; verholehdet puikeita, tylppäpäisiä, terää paljon lyhemmät. — ♃ 7, 8, k. valk. Kost ruohostoissa, harv. (P. — Lv.) Melk. ½ tuuman levyisellä terällä.

2. A. trinervia. Lehto-arho. — Varsi toishaarainen; verholehdet

suikeita, pidemmät sekä terää että kotaa; lehdet lyhytruotisia, puikeita, suippoja, 3—5-suonisia. — ☉ 6, k. valk. Mets. (E. — Pe. Lv.) 3—7 tuuman pituinen; haaraisempi edellistä, muuten vähän samanmuotoinen.

†† Siemenet napalaputtomia. (Lehdet 1—2-linjaisia).

3. A. ciliata. Tunturi-arho. — Verho terää lyhempi; lehdet ruodittomia,

vastopuikeita — kieloista, suippoja, tav. ripsikantaisia, epäselvällä suonella. — ♃ 6—8, k. valk. Tunt. ja vuor. harv. (Lv.) 1—4-tuumainen, juurella haarova t. tupastava; kota jos hiukan verhoa pidempi.

4. A. serpyllifolia. Kangas-arho. — Verholehdet suikeita, terää

pidemmät; varsilehdet ruodittomia, leveän puikeita, suippoja, selvästi monisuonisia. — ☉ 6, 7, k. valk. Kuiv. paik. tav. (A. — K. St. H. Kv.) Koko kasvi harmaankarheahko, väl. vähän tahmeakarvainen.

2 parvi. Alsineæ.

297. HALIANTHUS Fr. Rantakaali.

1. H. peploides Fr. — Kukat yksinäisissä ylisissä lehti- ja

haarahankaisissa perissä; lehdet puikeita — suikeita, möyheitä. — ♃ 6, 7, k. valk. Hietais. merirant. (U. Ke. Pe. P. Lv.) Lehdet nahkeita, paksuja, tav. hyvin tiheässä, etenki ylempänä. — Arenaria. Alsine Wg. Honkenya Ehrh. ja Led.

298. ALSINE. Nätä.

1. A. stricta Wg. Tunturi-nätä. — Kukkahaarat sangen pitkiä,

pystönäisiä, harvalehtistä, 1—2-kukkaisia; verholehdet suippoja, suonittomia, m. terälehtien ja kodan pituisia; lehdet erämaisia, tylppäpäisiä, kaljuja, ilman näkyvittä suonitta. — ♃ 7, 8, k. valk. Tunt. harv. (L. Lv.) Juurelta haarova ja lehtinen; kukkahaarat 2—4 tuuman pituisia, tav. yhdellä t. muutamalla lehtiparilla keskustassa ja sen alla. — Spergula W. Ac. H.

2. A. biflora Wg. Lapin nätä. — Varsi juurelta haarova useiksi, tav.

2-kukkaisiksi, ylempää karvaisiksi haaroiksi; verholehdet tylppäpäisiä, vähän lyhemmät pitkulaisia terälehtiä; varsilehdet oramaisesti tasasoukkia, tylppäpäisiä, tasaisia. — ♃ 7, 8, k. valk. Tunt. (L. Lv.) 1—3-tuumainen, tylpeillä, us. kolopäisillä, joskus punervilla terälehdillä. — Stellaria. Alsinella Sw.

3. A. rubella Wg. Punerva nätä. — Varsi juurella haarova,

1-kukkaisilla, ylempää pisakarvaisilla m. pystönäisillä haaroilla; verholehdet suippoja, 3-suonisia, pidemmät soikeita terälehtiä; varsilehdet 1—2-parisia, tasasoukkia — suikeita, kaikki 3:lla kohosuonella. — ♃ 7, k. punerv. — ß hirta: haarat sormen pituisia, hervakoita, tav. 2-kukkaisia. Tunt. harv. (L.) 1—2-tuumainen, tupastapa. — Arenaria Giesekii ja hirta Fl. D. Alsine verna (var.) Led.

299. SAGINA. Haarikko.

† Kukan-osat 5-lukuisia: Spergella Reich.

1. S. nodosa Fenzl. Rantahaarikko. — Varsi pysty, monikukkainen,

kukkahaarat solmikkaita pienistä lehtiryhmistä; terälehdet pidemmät tylppäpäisiä verholiuskoja; varsilehdet oramaisia tylppäpäisiä. — ♃ 7, 8, k. valk. Rant. (A. — Ke. St. P.) Toisintelee kaljuna ja hienosti pisakarvaisena. — Spergula.

2. S. saxatilis Wimm. Lapin haarikko. — Haarat lyhyen hedelmättömän

varren sivuista, leveneviä, pitkäveteisillä kohenevilla kukkaperillä, nuokkuvilla kukilla; verholiuskat tylppäpäisiä, terälehtiä pidemmät; varsilehdet soukka-oraisia, lyhyt-otaisia päästä, kaljuja. — ☉ ♃ 6—8, k. valk. Tunt. tav. (L. Lv.) Vähän isompi ja pidemmillä kukkaperillä k. seuraapa laji, josta tämä ei paljon eroa, etenki kun tällä väl. on A-lukuiset kukan-osat ja us. pieniä t. ei ollenkaan terälehtiä. — Spergula saginoides Sw. S. Linntei Led.

†† Kukan-osat 4-lukuisia: Sagina.

3. S. procumbens. Pihahaarikko. — Terälehtiä ei ollenkaan t. paljon

lyhemmät kun tylppäpäinen verho; muuten k. ed. — ☉ 5—8. Kost. paik. tav. (A. — K. St. — S.) Haarat 1—2-tuuman pituisia; heteitä tav. 4—7; emiä 4—5. — Spergula sagina Sw.

300. SPERGULA. Hatikka.

1. S. arvensis. Peltohatikka. — Kukat röyhyssä; siemenissä soukka,

sileä, rengasmainen syrjä. — ☉ 7, 8, k. valk. Pelt. rant. j.n.e. tav. (A. — K. H. P.) Varsi tahmeakarvainen, harv. kalju. Väl. hyvin vähäinen, ja silloin tav. vaan 5-heteinen.

Muist. Siemenistä sopii katovuosina leipää valmistaa. On usein rikkaruohona kevät-touvoissa ja pellava-maissa. Kasvaa hyvin tiheänä, mutta matalana; heinäksi työläs kuivattaa.

2. S. Morisonii Bor. Vuorihatikka. — Kukat röyhyssä; siemenet

pallistettuja leveällä sädejuovaisella kalvolla. — ☉ 6, 7, k. valk. Kuiv. metsävuor. (A. — Ke. St. — S. Pe.) Kukat harv. auki; tav. kalju ja tankeampi edellisiä. — S. arvensis Sv. B. S. pentandra.

301. LEPIGONUM Fr. Solmuheinä.

1. L. rubrum Fr. Nurmeinen solmuheinä. — Lehdet rihmamaisia, litteitä,

otapäisiä; röyhy lehtinen; verho m. kodan pituinen; siemenet vastopuikeita, turseakulmaisia, kaikki siivettömiä, nystypilkkuisia. — ☉ ♃ 6, 7, k. pun. Kuiv. paik. (A. — K. H. St. — P.) Lehdet litteitä ja tav. varren solmuväliä lyhemmät. — Arenaria. Alsine Wg. Spergularia Pers.

2. L. medium Fr. Aroinen solmuheinä. — Varsi liereä; lehdet

rihmamaisia, puolipyöreitä, suippoja, odattomia; röyhy ja verho ed.; siemenet Vastopuikeita, kohokulmaisia, sileitä, eräät sulitettuja. — ♃ 7, 8, k. valk. t. vaaleanpun. Kost. paik. teillä, harv. (A. T. St.) Lehdet tav. pidempiä ja möyheämpiä k.ed. — (Alsinella. Spergularia).

3. L. salinum Fr. Rantainen solmuheinä. — Varsi litteämäinen; lehdet

ed., möyheitä, tylppäpäisiä; röyhy lehtinen, tav. pitkäveteisillä tertuilla; verho 1/3 kotaa lyhempi; siemenet pyöreämäisiä, sileitä, m. litteitä, kohokulmaisia, eräät (väl. enin osa) sulitettuja. — ☉ 7, 8, k. valk. t. vaaleanpun. Merenränt. (A. U. St. — P.) Kukkaperät. niin tällä kun ed. hiukan, harv. kahta pidemmät kotaa. Terälehdet molemmilla pitkulaisia. — Spergularia Presl. Sperg. media ß salina Hn. (ed. 6).

56 heimo. ELATINEÆ.

302. ELATINE: Vesirikko.

1. E. alsinastrum. Kuljuinen vesirikko. — Lehdet puikean-suikeita —

suikulaisia, ruodittomia, säteettäisiä;. kukat ylisissä lehtihangoissa yksitellen, säteettäisiä, lyhytperäisiä t. m. perättömiä; kukka 4-lukuisilla osilla. — ☉ 7, 8, k. valk. Vesikuljuissa ja kuopissa, harv. (T. U.) Pystöisellä, tav. haarattomalla, kaljulla, nivelikkäällä varrella.

2. E. hydropiper. Lehtoinen vesirikko. — Lehdet vastakkaisia,

pitkulais-vastopuikeita, ruodikkaita; kukat yksinäisiä, perättömiä, lehtihankaisia, kukan-osat 4-Lukuisia; heteitä 8; kota 4-pesäinen. — ☉ 6—9, k. punerv. Rant. vedessä ja veden vaih. (U. — K; H.S.P.) Vähäinen suikertava ja juurrehtiva kasvi, kuivalla alalla tav. punakka, pienten pippuran jyväin kokoisilla kodilla, siemenet kiveriä.

3. E. triandra Schk. Rantainen vesirikko. — Terälehtiä ja heteitä

3; kota 3-pesäinen; muuten k. ed. — ☉ 6—9, Jr. punerv. — ß callitrichoides W. Nyl. isompi, pystövartinen, tasasoukilla lehdillä. Rant. harv. (T. — K. H. S. — ß U.) Kaikin osin isohkompi edellistä, leveämmin ja lyhempi-ruotisin lehdin. Siemenet vähin käyriä. Kota selvillä pesäin väliliitteillä.

57 heimo. CUCURBITACEÆ.

303. BRYONIA. Koirannauris.

1. B. alba. — Kukat yksikotisia, tertuttaisia; lehdet herttamaisia

5-liuskaisia, hammaslaitaisia, karheapilkkuisia. — 7, 8, k. kelt. Aitovien j.n.e. harv. (A.) Väänneliäs kasvi, vahterinmoisilla lehdilä, rihmamaisilla varsiperäisillä kärhillä; hedekukat isompia kun emikukat; marjat mustia.

Muist. Juuri ulostava ja vesityttävä. Sen tuoretta mehua on sanottu hyväksi vesitaudissa, hengen-ahdissa ja matovaivoissa. Taikka liotetaan juurta sitä varten viinissä tahi oluessa. Pöhöttymisiä ja reisikolotusta vasten käytetään sitä ulkopuolin päälle pantuna.

58 heimo. RIBESIACEÆ.

304. RIBES. Viinapensas.

1. R. grossularia. Karviais-pensas. — Haarat 1—3-kertaisilla piikeillä;

lehdet 3-liuskaisia; perät yksinäisiä, 1—3-kukkaisia. — ♄ 4, 5, k. ruskeanvehr. Kuiv. paik. kyl. (T. U. H.) Hedelmä mehuinen, hyvämakuinen.

Muist. Marjat kypsyneinä, hyviä siltäänki syödä, ovat sangen sopivia viiniksi ja sylttäämiseksi. Kasvaa helposti juurivesoista t. oksista (myöski marjoista) tavallisessa ryytimaan mullassa. Pitää uudestaan istutettaman 6 t. 7 vuoden perästä ja liiallisista juurivesoista ruokottaman.

2. R. nigrum. Siestar-pensas. — Piikitön; kukat nuokkuvissa tertuissa,

kellomaisia, suipukoilla varuksilla, lyhemmät peryköitä; lehdet 5-liuskaisia, alta pihkapilkkuisia. — ♄, 5, k. ruskeanvehr. Varjopaik. tav. vesitienoilla, harv. (A. —K. St. — S. Pe.) Lehdet väkevänhajuisia; hedelmät mustia viinamarjoja.

Muist. Oksat ja nuoret lehdet hyviä teeksi luuvaloon ja pitkittävään yskään myös muuksiki tavalliseksi teeksi. Marjahillaa käyt. kurkkutaudissa j.m. Pantuina paloviinaan muuttavat tuoreet lehdet ja oksat sen maun ja hajun paremmaksi. Marjoista saadaan viiniä. Ist. juurivesoista varjopaikkoihin.

3. R. rubrum. Punamarjainen viinapensas. — Piikitön; kukat nuokkuvissa

t. tippuvissa tertuissa, maljamaisia, pyöreämäisillä, kukkaperiä lyhemmillä varuksilla; lehdet 5-liuskaisia. — ♄ 5, k. kelt. Leht. (E. — P.) Hedelmät punaisia viinamarjoja. Muist. Marjat ovat vilvoittavia kuumetaudeissa. Niistä taidetaan myös käytättäen hyvää viiniä valmistaa.

4. R. alpinum. Taikinamarjainen viinapensas. — Piikitön; kukat

pystönäisissä tertuissa, kukkaperiä pidemmällä varuksella; lehdet 3-halkoisia. — ♄ 5, 6, k. kelt. Metsämäissä, tav. (A. — U. St. H. L.) On us. 2-kotinen, toisen-puolisen siittimen keski-eräisyyttä. Marjat punaisia äitelän makeisia. Muist. Puulaji kovaa, sopiva haravan piikeiksi j.n.e.

59 heimo. RHAMNEÆ.

305. RHAMNUS. Paatsama.

1. R. frangilla. Aropaatsama. — Oraton; kukat täysineuvoisia,

5-halkoisia; luotti jaoton; lehdet soikeita, suippoja, ehytlaitaisia. — ♄ 6, 7, k. valk. Metsäniit. tav. (E. — P.) 3—4 kyynärän pituinen pensaspuu; luumarjat ensin punaisia, lop. mustia, tav. 2-siemenisiä. — Frangilla vulgaris Reieh.

Muist. Kuori on kiitetty ulostus-aine kovassa vatsassa, vesi-taudissa j.m. Käyt. myös keitevetenä, ja on hyödyllinen eläimille umpitaudissa sisälle annettuna. Maidossa keitettynä saadaan siitä kapivoidetta. Kuori värjää villaisen keltaiseksi, ja marjat vehreäksi, kun aine ensin on koivunlehdillä keltaiseksi painettu. Marjoja käyt, monin tavoin värjäyksiin: keitetään sekä marjat että lehdet miedossa lipeässä ja värjätään sillä. Jota tummemmaksi väri tahdotaan, sitä väkevämpää lipeää otetaan. Puussa ei ole silmikoita talvella.

2. R. cathartiea. Mäkipaatsama. — Haarat orapäisiä; kukat 2-kotisia,

4-halkoisia, monijakoisella luotilla; lehdet soikeita, sahalaitaisia. — ♄ 7, k. vehreänkelt. Metsämäissä (A. T.) 3—4-kyynäräinen puu t. pensas; luumarjat ensin vehreitä, lop. mustia, tav. 4-siemenisiä. Terälehdet niin tällä kun edelliselläki lajilla hyvin pieniä. Muist. Marjoista saadaan keittäen sangen hyvää ulostus-siirappia, soveliasta kaiken-ikäisille vesitaudissa, kovassa vatsassa, ähkyssä j.m. Niini keitevedessä vaikuttaa sekä ulostamiseksi että oksetukseksi. Marjoista, lokakuussa kypsyvistä, valmistetaan alunoin vehreätä maalariväriä. Kuori painaa keltaista. Puu-aine lujaa, soveliasta sorvareille y.m. Pihain ympärillen saadaan tästä puusta kauniita pensas-aitoja. Kasv. syksyllä marjan sydämistä.

60 heimo. SAXIFRAGEÆ.

306. SAXIFRAGA. Kivirikko, rikko.

† Vana lehditön; lehdet juuressa kokonaisia, hammaslaitaisia.

1. S. nivalis. Lumi rikko. — Kukat haarovassa latvaryhmässä;

terälehdet verhon pituisia; aluslehdet pyöreämäisiä t. vastopuikeita, tylppäpäisiä, varsijohteisia, tylppäsahaisia, m. kaljuja. — ♃ 7, 8, k. valk. t. punerv. Tunt. (K. L.) 3—6 tuuman pit.; yhdellä t. useammalla, tav. pyöreämäisillä, väl. harsummilla kukkaryhmillä latvassa, us; 1:llä vähemmällä pitkulaisella suojuslehdellä. — Dermasea Haw. Micranthes Don.

2. S. stellaris. Tähtirikko. — Kukat haarovassa röyhyssä; terälehdet

suikeita, alaspäislä verhoa pidemmät; lehdet pitkulais-nalkkimaisia, suippoja, harvasahaisia. — ♃ 7, 8, k. valk. — ß comosa: tav. 1-kukkainen, röyhynä monta pientä suomumaisten lehtien ryhmäkettä; terälehdet puikeita, soukkakantaisia. Tunt. tav. (L Lv. — ß Lv.) Terälehdet vähän epämukaisia. — Spathularia Haw.

†† Varsi veltto, 4-tahkoinen vastakkaisista lehdistä: Antiphylla Haw.

3. S. oppositifolia. Sinirikko. — Varsi rento, haarikas, yksinäisillä

kukilla haarain latvassa; lehdet puikeita t. vastopuikeita, ripsilaitaisia kuin verholiuskatki, poikkipäisiä pienoisella lovella. — ♃ 6, 7. Tunt. kallioilla (L. Lv.) Pitkä ja hervakka; haarat ensimmältä 4-kantaisia tiheistä lehdistä, joiden karvoissa ei ole pisamia; kukat sinisiä t. sinipunervia, harv. valkeita.

††† Varsi lehtinen; lehdet kaikki hajallisia, soukkia ja kokonaisia: Lejogyne Don.

4. S. aizoides. Tunturi-rikko. — Varsi haarova, rento, kohenevilla

kukkahaaroilla; sikiäinen yhteen kasvettunut siirottavaan verhoon, puoliksi sen alla; lehdet tasasoukkia sivupuolia, vähäinen kolo läsnä päätä. — ♃ 7, k. kelt. Tunt. tav. (L. Lv.) Terä ei paljon pidempi verhoa; varsilehdet väl. kaljuja, us. tönkeillä karvoilla laidoissa.

5. S. hireulus. Keltarikko. — Varsi haaraton, pysty, harvoilla, m.

kellomaisilla, sikiäis-alaisilla kukilla; verho lop. alaskääntöinen; lehdet suikulaisia, tylpeähköitä. — ♃ 7, 8, k. kelt. Rämeissä, turvesoissa, harv. (K. — P. — Lv.) 8—13 tuuman pituinen; terälehdet kahta t. enää pidemmät k. verho.

†††† Lehdet liuskaisia t. halkoisia.

* Varsi ti heillä aaluvilla nalkkimaisista, 3—5-halkoisista lehdistä.

6. S. caespitosa. Tupasrikko. — Varsi 1—3-lehtinen, tav.

harvakukkainen; kota m. kokonaan kukan-alainen, pikarimainen, pitkällen ulottavilla luoteilla; lehtiliuskat pitkulaisia t. suikeita, tylppämäisiä. — ♃ 6, 7, k. valk. t. kellat. Tunt. (K. L. Lv.) Sormenpituinen, vähän lyhytkarvainen.

** Lehdet pyöreämäisiä t. munuamaisia.

7. S. granulata. Nystyrä-rikko. — Varsi pystönäinen, moni-kukkainen,

siemensilmikoton; verho sikiäis-sepoinen; lehdet munuamaisia, kololaitaisia, pyöreämäisillä liuskoilla; juurena kimppu herneemäisiä mukuloita. — ♃ 6, 7, k. valk. Niit. tav. (A. — U.) ½-kyynäräinen, yli ½ tuuman pituisilla, kellomaisilla kukilla.

8. S. cernua. Nuokkorikko. — Varsi vähän mutkitteleva, harvakukkainen,

siemensilmikkoilla ylisissä lehtihangoissa; verho m. sikiäis-alainen; aliset lehdet munuamaisia, keskustaan halkaistut tav. 5:ksi pyöreämäiseksi t. puikeaksi lyhytsuippoiseksi liuskaksi. — ♃ 7, 8, k. valk. Tunt. (L. Lv.) Noin vaaksan pituinen, hoikka ja tav. 1-kukkainen, pitkillä terälehdillä.

9. S. rivularis. Purorikko. — Varsi koheneva, 1—2-kukkainen,

siemensilmikoton; verho sikiäis-sepoinen; aluslehdet ed. pyöreäis-tylpeillä liuskoilla; ylisin varsilehti kokonainen, puikea. — ☽ 7, 8, k. valk. t. pun. Tunt. (L. Lv.) 1—3 tuuman pituinen, kukat ja terälehdet pieniä.

*** Aaluvaton; lehdet nalkkimaisia, 3—7-halkoisia.

10. S. adscendens. Kohenus-rikko. — Kukat tertussa t. haarovassa

röyhyssä, 2 varuslehteä kukkaperäin tyvellä; lehdet vastopuikeita t. nalkkimaisia, 3—7-hampaisia, t. matalasti puikeat. soikea-liuskaisia, tahmeita; hedelmä noin perän pituinen, kukan-alainen. — ☉ ☽ 6, 7, k. valk. Kallioilla, harv. (T. K.) Varsi tukevampi ja pystönäisempi sekä suorempi k. seuraavalla ja muuten kaikin osin isompi. — S. petræa Gunn. S. controversa Sternb.

11. S. tridactylites. Mäkirikko. — Kukat ed.; lehdet nalkkimaisia,

jakauneet keskustaan t. alemma 3:ksi, harv. Siksi suikeaksi, hyvin siirottavaksi liuskaksi, tahmeita; hedelmäperä tav. pidempi kun kukan-alainen kota. — ☉ 5, 6, k. valk. Kallioilla ja hietamäissä (A. — U.) Tav. 2—6 tuuman pituinen, hentoinen, haarova, pienikukkainen; väl. vähäinen, haaraton, kokonaisilla suikeilla lehdillä; kukkaperät lop. siirottavia ja tav. monin kerroin hedelmää pidemmät.

307. CHRYSOSPLENIUM. Linnun silmä.

1. C. alternifolium. — Lehdet munuamaisia, vuoroltaisia. — ♃ 5, k.

kelt. Hetteik. ja kost. paik. (T. — K. St. — S. Kv. L.) Yliset lehdet ryhmässä vähäisten, m. perätönten kukkain ympärillä.

61 heimo. CRASSULACEÆ.

308. RHODIOLA. Ruusujuuri.

1. R. rosea. — Kaksikotinen; kukat tiheässä perättömässä

latva-röyhyssä; lehdet soikeita — pitkulaisia, litteitä, möyheitä. — ♃ 7, 8, k. kelt. Tunt. (L. Lv.) Vähän seur. leveälehtisen maksaruohon muotoinen. Juuri muhkurainen, keltainen ja hyvähajuinen — Sedum rhodiola DC.

Muist. Juuri hyvänhajuinen, kuin ruusu-öljy. Siitä tehdään paikoin voidetta vanhoille haavoille. Myös kovaa päänsärköä vasten käytetään juurta ulkonaisesti murskattuna ja päälle sidottuna.

309. SEDUM. Maksaruoho.

† Lehdet leveitä, litteitä (ehkä paksuja).

1. S. telephium. Leveälehtinen maksaruoho. — Varsi pystönäinen; kukat

tiheissä, toistain 3-haaraisissa, pyöreähköissä röyhyissä; lehdet leveän puikeita — suikeita, sahalaitaisia. — ♃ 8, k. vaaleankelt. Kallioilla, kivisein., turvekatoilla, tav. (T. — K. H. S. Pe.) Lehdet ruodittomia, paksuja, meheviä, tav. vastakkaisia, väl. vuorottaisia. — S. maximum Koch. Muist. Lehtiä käyt, polttohaavoihin, sormikoihin, peräpukamiin ja etikalla kastettuina varpaan känsiin. Mehua maidon-herassa nautitaan kerpukissa.

†† Lehdet m. liereitä.

* Juurella mahero-aaluvia.

1. S. acre. Katkera maksaruoho. — Kukat perättömiä, 2—3:ssa yhtyneessä

tertussa; terälehdet paljon pidempiä kun suipot verholehdet; varsilehdet vuorottaisia, puikeita, tylppäpäisiä, kaljuja. — ♃ 6, 7, k. kelt. Kuiv. paik. tav. (E. — P.) Hyvin haarova rennoilla lehti-aaluvilla.

Muist. Kasvi (tuoreena) ulostuttaa, oksetuttaa, vesityttää, avullinen kerpukissa ja us. vilutaudissa, kun joko kasvista puserrettua mehua t. keitettä nautitaan, lehdet murskattuina ja mätähaavoille pantuina puhdistavat ne ja edistyttävät parannusta. Myös virmataudissa on kasvi avullinen ollut. Sen pulveria nautitaan neljännes t. puoli neljännesluotia erällään.

2. S. album. Valkea maksaruoho. — Kukat haarovassa röyhyssä,

peräkkäitä; lehdet liereitä, pitkulaisia, tylppäpäisiä, siirottavia. — ♃ 7, 8, k. valk. Kallioilla (A. T.) Lehdet tav. punapilkkuisia; ponnet punasinerviä.

Muist. Mehua käytetään vaimoväen vuotoja, mätähaavoja, ruumiin koita ja peräpukamia vasten.

** Aaluvitta t. hyvin pienillä aaluvilla.

3. S. annuum. Vähä maksaruoho. — Kukat 2—3:ssa m. lehdettömässä

tertussa; terälehdet tuskin verhoa pidemmät; varsilehdet tasasoukasti pitkulaisia, sivupuolia, kaljuja, vähän ulospäisiä. — ☉ 6, 7, k. kelt. Kuiv. paik. (A. — U. St. — S.) Tav. pystönäinen, 2—3-tuumainen, tumma, us. punapilkkuinen. — S. rupestre Fl. D.

310. BULLIARDA DC. Paunikko.

1. B. aquatica DC. — Kukat lehtihankaisia, epäperäisiä, lehdet

tasasoukkia. — ☉ 6, 7, k. valk. Järvenrant., kost. paik. (A. — U. H. Kv.) ½—2 tuuman pituinen kasvi, us. möyheillä, m. erämaisilla lehdillä. — Tillæa.

62 heimo. LYTHRARIEÆ.

311. LYTHRUM. Rantakukka.

1. L. salicaria. — Kukat säteittäin tähkässä; lehdet suikeita —

pitkulaisia, vähän herttakantaisia, 2—3 vastakkain, harv. vuorottain. — ♃ 7, 8, k. pun. Rant. tav. (E. — P.) l—3 jalan pituinen, tähkä runsaskukkainen; lehdet sepokantaisia, väl. pehmeän-höyteitä.

Muist. Lehtikeite hyvä punatautiin, vatsatautiin, valkeaisen vuotoon, verisylkyyn.

312. PEPLIS. Luhtakaali.

1. P. portula. — Kukat tav. terälehdettömiä; varsilehdet vastopuikeita

t. lapiomaisia, vastakkaita. — ☉ 7, 8, k. pun. Vesikuopissa, järvenrant. (T. — K. H. S.) Rento t. syvemmässä vedessä pystönäinen; kukat pieniä, perättömiä, lehtihankaisia.

63 heimo. ONAGRARIEÆ.

313. OENOTHERA. Helokki.

1. O. biennis. — Heteet lanttopäisiä terälehtiä lyhemmät; varsi-lebdet

puikean suikeita, litteitä; varsi karheapilkkuinen ja karvainen. — ☽ 7, 8, k. pun. Viljelömaissa, harv. (T.) Kukat isoja, pitkätorvisia, kodat perättömiä suojuslehtien hangoissa.

Muist. Ranskanmaalla syödään juurta öljyn ja etikan kanssa niinhyvin raakana kuin kiehautettuna.

314. EPILOBIUM. Horsma.

† Kukat epämukaisia; tangoilla heteillä: Chamænerion Scop.

1. E. angustifolium. Maitohorsma. — Terttu monikukkainen; lehdet

hajallisia, suikeita, m. suorakulmaisesti suonisia. — ♃ 7, k. pun. harv. valk. Mäkimaissa, mets. tav. (E. — L.) Useimmin parinkyynäräinen; tunturitienoissa kaikin puolin vähempi. — E. Gesneri Vill. E. spicatum Lam. Muist. Haivenet sopivat täytteeksi tyynyihin j.n.e.; niistä taidetaan lankaaki kehrätä kynttilän sydämiksi. Juurivesat keväällä kelpaavat syödä parissina. Lehmät lypsävät hyvin tästä kasvista. Ansaitsisi viljeltää kivisessä ja multaisessa maanlaadussa, jossa metsää ynnä annetaan kasvaa. Juuret levenevät laajalta.

†† Kukat tasamukaisia: Lysimachion DC.

* Luotti 4-jakoinen, ulospäisillä liuskoilla.

2. E. parviflorum Schreb. Ojahorsma. — Lehdet ruodittomia, suikeita,

harvasti nyhäsahaisia, lienteitä t. kaljuja; varsi liereä, tav. pehmytkarvainen. — ♃ 7, 8, k. pun. Kost. paik. ojissa harv. (A.) 2—3 vaaksan pituinen. — pubescens Roth.

3. E. montanum. Mäkihorsma. — Lehdet hyvin lyhytruotisia, tav.

puikeita, sahalaitaisia, m. kaljuja. — ♃ 7, 8, k, pun, joskus valk. Metsämaissa j.n.e. tav. (A. — K. H. S. Pe.) Toisintelee 3-tuumaisesta kyynärän pituiseen.

** Luotti kokonainen t. lop. epämukaisesti liuskainen,

a — Varsi liereä, 2:lla selvällä valkeanhöyteällä juovalla.

4. E. origanifolium Lam. Hetehorsma. — Lehdet lyhytruotisia, puikeita,

suippoja, sahalaitaisia, kaljuja. — ♃ 7, 8, k. pun. harv. valk. Tunt. hetepaik. harv. (P. — Lv.) 3—6 tuuman pituinen, väl. kooltaan k. keskimittainen mäkihorsma. — E. alsinifolium Vill.

5. E. alpinum. Tunturi-horsma. — Lehdet lyhytruotisia t. ruodittomia,

soikeita — pitkulaisia, tylppäpäisiä, m. ehytlaitaisia kaljuja. — ♃ 7, 8, k. pun. harv. valk. Tunt. (P. — Lv.) Toisintelee k. edellinenki 8—10-tuumaisesta- ja m. pystönäisestä parin tuumaiseen rentoon 1—3:lla kukalla ylös-kaarevassa latvassa.

b — Varsi kalju, t. yleensä tasamukaisesti lienteä.

6. E. palustre. Suo-horsma. — Varsi liereä, sileä, tasamukaisesti

lienteä; lehdet suikeita — tasasoukkia, ehytt. harvasti nyhälaitaisia; kodat lienteitä. — ♃ 7, 8, k. pun. harv. valk. Kost. paik. tav. (E. — L.) Toisintelee paljon, kaavattomana ja haarovana, lehdet muin ½ tuuman levyisiä, sormenpituisia, muin linjan levyisiä, tuuman pituisia.

7. E. lineare Mühl. Pohjan horsma. — Varsi liereä, muutamilla

koho-juovilla, lienteä; lehdet tasakaitaisia, ehytlaitaisia t. harvaltaan nyhähampaisia; kodat kaljuja. — ♃ 7, 8, k. valk. Tunt. (Lv.) Väl. edellisen toisintona pidetty; kukat joskus punerv. — E. palustre ß nutans Hn. (Ed. 4).

315. CIRCÆA. Velholehti.

1. C. alpina. — Lehdet herttamaisia, harvaltaan isohampaisia,

kiiltäviä, kalvosyrjäisillä ruodeilla; varsi ja kukkaperät kaljuja. — ♃ 6, 7. Mets. kost. paik. (E. — P.) Verho ja terä valkeita, harv. punertaa.

64 heimo. HALORHAGEÆ.

316. MYRIOPHYLLUM. Ärviä.

1. M. verticiliatum. Kiehkura-ärviä. — Kukat kaikki kiehkuroittain

kampamaisesti parijakoisten lehtien hangoissa; verka selvä; terälehdet pitkäveteisellä kannalla. — ♃ 7, k. valk. Vesikuljuissa (Ke.) Kukkasuojukset pieniä, epäselväisiä; lehtiliuskat kaitoja, tasasoukkia.

2. M. spicatum. Tähkä-ärviä. — Hede- ja emikukat lehdettöminä

tähkä-kiehkuroina; lehdet kaikki parijakoisia; terälehdet kannattomia; emikukat verhottomia. — ♃ 6, 7, k. valk. Järv. ja selvemmässä ved. (A. — K. Kv. Pe.) Kukkasuojukset selviä, suomumaisia. Hedekukat kiehkurassa typäkän tähkän latvassa, emikiehkurat alempana.

3. M. allerniflorum DC. Vuoro-ärviä. — Hedekukat vuorottaisia, emikukat

kiehkurassa, alisimmat kiehkurat ylisimmissä lehtihangoissa; muuten k. ed. — ♃ 6, 7. Järv. (E. — L.) Kaikin osin paljon hienompi k. ed. Tähkä lyhempi, lehdetön, paitsi alisimmat emikiehkurat, jotka tav. ovat ylisten varsilehtien päällä.

317. HIPPURIS. Vesikuusi.

1. H. vulgaris. — Varsi nivelikäs, säteittäisillä, tasasoukilla —

sulkeilla, tylppämäisillä lehdillä. — ♃ 6—8. — ß maritima: lehdet 4—8-säteisiä, suikeita, aliset harvempia ja leveämpiä. — γ fluitans Liljebl. varsi hervakka, 8:lla tasasoukalla lehdellä. Järvenrant. (E. — L. ß A. — U. P. L. γ U. K. St.)

65 heimo. POMACEÆ.

318. PYRUS. Omenapuu.

1. P. malus. — Kukat perättömässä sarjassa; vartalot yhdiskantaisia;

lehdet puikeita, sahalaitaisia; hedelmä perästä sisään painunut. — ♄ 5, 6, k. valk. t. punerv. Lehtomäissä ja niituilia (A. U. H. — K.) Oksat usein orakärkisiä; lehdet molemmin puolin kaljuja; hedelmänä omena.

Muist. Hedelmä yleiseen tuttu, ruokava ja terveellinen. Metsäomenain puserretusta mehusta saadaan siiteriä ja etikka. Puuaine lujaa, hyvää sorvareille, puusepille j.n.e. Kasvaa syksyisin siemenistä lihavassa, päivänpaisteisessa maassa.

319. SORBUS. Pihlaja.

1. S. aucuparia. Kotipihlaja. — Lehdet kokonaan parijakoisia,

sahalaitaisilla, alta kaljuilla t. hienohöyteillä lehdyköillä; kukat vähemmin tiheissä, m. tasapäisissä röyhyissä; hedelmä pitkulaisen pyöreämäinen. — ♄ 5, 6, k. valk. Vuorisissa mets., kylätien, tav. (E. — L.) Hedelmä punainen, pihlajanmarja.

Muist. Marjat helpottavia kivitaudissa ja vesi-ummessa: syödään 10 t. useampi marja kerran kahdesti päivässä, pidempi aikaa. Marjat, etenki vilunpanemat, antavat hyvästi paloviinaa, marja-mehu siiteriä ja etikkaa. — Sikoja taidetaan lihottaa pihlajanmarjoilla. Niillä pyydystetään myös laululintuja. Puu kasvattaa kauniita, varjoisia lehtokujia. Taidetaan ympätä. On lujaa, kelpaava kaikellaisiin puukalu-töihin. Kasv. marjoista, lokakuussa varjopaikkoihin ja mustaan multaan kylvettyinä. — Pyrus Sv. B.

2. S. fennica Kalm ja Fr. Wiron pihlaja. — Lehdet puikeita —

pitkulaisia, kannalta parijakoisia, pääpuolelta liuskaisia, sahalaitaisia, alta vaalean höyteitä; kukat tiheä-röyhyisiä. — ♄ 5, 6, k. valk. Niit., kyl. harv. (A. T.) Edellisen ja seur. vaiheinen marjapuu. — S. hybrida. S. ambigua. Cratægus aria γ fennica.

3. S. scandica Fr. Saksan pihlaja. — Lehdet puikean pitkulaisia,

kolo-liuskaisia, sahalaitaisia, alta höyteitä, vaaleanharmaita; kukat tiheä-röyhyisiä. — ♄ 6, valk. Vuorimäissä, kylissä (T.) Hedelmä punainen, marjamainen. — Cratægus aria. Pyrus aria Sv. B.

320. CRATEGUS. Orapihlaja.

1. C. oxyacantha. — Kukat sarjamaisessa röyhyssä, 1—3-varla-loisia;

lehdet vastopuikeita, tav. 3—5:llä loivalla liuskalla, kaljuja; verholiuskat leveän puikeita, lyhytkärkisiä. — ♄ 5, 6, k. valk. Mäkimaissa (A.) Orapiikkinen pensas, punaisin, marjamaisin, jauhokkain hedelmin ja tav. 2 vartaloin.

Muist. Marjat taidetaan katovuosina käyttää leivän asemaksi; paikoin niistä valmistetaan juomista. Puu kovaa, soveliasta tarve-puiksi; kasvattaa hyviä pensas-aitoja. Kasv. aukeille kedoille lokakuussa siemenistä, jotka taimivat 2 vuoden päästä.

321. COTONEASTER Med. Tuhkapuu.

1. C. vulgaris Lindl. — Kukkaperät lehtihankaisia, 1—3-kukkaisia;

lehdet tav. soikeita, ehytlaitaisia, alta hienosti ja tiheästi harmaan t. valkeanhöyteitä. — ♄ 6, k. valk. t. punerv. Mäkimaissa (A. — K. St.) 2—4 jalan pituinen pensas, tav. punaisin, marjamaisin hedelmin. — Mespilus cotoneaster.

1 parvi. Roseæ.

66 heimo. SENTICOSÆ.

322. ROSA. Ruusu.

† Piikit koukeroisia.

1. R. canina. Orjanruusu. — Piikit tasamukaisen koukeroisia; sikiäiset

puikeita — pitkulaisia, perineen kaljuja; lehdykät 2-3-parisia, soikeita — suikeita, sahalaitaisia. — ♄ 6, 7, k. pun. t. valk. Mäkimaissa j.m. tav. (A. — K. H. Pe.)

Muist. Hedelmästä valmistetaan lientä jähdyttäväksi ja janonsammuttavaksi juomaksi kuumetaudeissa. Ne kelpaavat myös tavallisiin ruokakeittoihin ja marjahilloksi. Taikka kuivataan ne, jauhetaan ja laitetaan velliksi, leiväksi j.n.e.

2. R. dumetorum Thuill. Mäkiruusu. — Lehdet lienteitä; sikiäiset

pitkänpyöreitä, perät takkuisia; muuten k. ed. — ♄ 6, 7, k. pun. t. vaalakoita. Mäkimaissa (U. Ke. St.) — R. Collinia Wg.

†† Piikit suoria, ehkä välistä vähän alaskaarevia t. epäkoukeroisia.

3. R. tomentosa Sm. Ahoruusu. — Piikit suoria; hedelmät pitkän

pyöreämäisiä t. soikeita, pisakarvaisin perin; lehdykät k. ed., soikeita t. puikean suikeita. — ♄ 6, 7, k. pun. t. valk. Niittumäissä (A. U.) Pidempi pensas, vähän pitkulaisin, kovemmin ja myöhäkypsyisemmin hedelmin k.ed.; verholiuskat parijakoisemmat ja siirottavammat, muin pysyviä kypsymiseen, muin ennen menehtyviä. Tämä ja edell. laji usein tuskin eroitetaan, jos ei kypsyneestä hedelmästä.

4. R. mollissima Fr. Iharuusu. — Piikit suoria; hedelmät palleroisia,

pystyjä, pisakarvaisin perin; lehdykät 2—3-parisia, soikeita — pyöreämäisiä. — ♄ 6, 7, k. pun. t. valk. Niittumäissä j.m. (A. — U.) Matala pensas, us. tylppäpäisin epätasaisin lehdin, palleroisin t. vähän litteämäisin hedelmin, jotka syyskuun puolivälissä kypsyvät, lähentyvillä, hiukan liuskaisilla verholehdillä päässänsä. — R. villosa.

5. R. cinnamomea. Nurmiruusu. — Piikit suoria; hedelmät palleroisia,

perineen kaljuja; lehdykät 2—3-parisia, pyöreän pitkulaisia — vastopuikeita, enimm. tylppäpäisiä, sahalaitaisia, alta harmaanvalkeita ja tav. höyteitä. — ♄ 6, k. pun. Niit., metsämäissä (E. — P. Lv.) Lehdet välistä suippoja, etenkin ylisemmät; korvaketten liitteessä m. aina 2 piikkiä; hedelmät pieniä ja pehmeitä, tulipunaisia. — R. majalis Retz. R. cinerea Sw. R. spinosissima Wg.

6. R. karelica Fr. Karjalaa ruusu. — Rungossa tiheällä suoria

piikkejä ja sukasia; hedelmät pitkulaisia, kalttoja, perineen ylempää pisakarvaisia; lehdykät 2—3-parisia, pitkulaisia — puikeita, sahalaitaisia, harva-haivenisia, alta harmaahkoita. — ♄ 6, k. pun. Mäkimaissa harv. (H. — K. Kp. L.) Verholiuskat tyveltä pisakarvaisia, kokonaisia, ehk’ ei ehytlaitaisia. — R. acicularis Lindl.

2 parvi. Sanguisorbeæ.

323. AGRIMONIA. Verijuuri.

1. A. eupatoria. Maarian verijuuri. — Tertut pystyjä, peräkkäitä;

lehdet epätasaisesti parijakoisia, puikean pitkulaisilla lehdyköillä; hedelmäverho vastomunanmoinen, uurtoinen kantaan asti, siirottavin laitasukaisin. — ♃ 7, k. kelt. Varjopaikoissa (A. T. H. S.) Tavall. 3—4 vaaksan pituinen, pitkällä soukalla tertulla.

Muist. Kukat teenä terveellisiä. Paikoin käyt, myös juurta kuumetaudeissa.

2. A. pilosa Led. Karvainen verijuuri. — Tertut pitkäveteisiä, hentoja;

lehdet parijakoisia 7—11:lla alta vähän karvaisilla, jurasahaisilla lehdyköillä; hedelmä-verho vastokeilainen, syvä-uurtoinen, tyveltä uurroton, siivottavilla lähentyvillä sukasilla. — ♃ 7, k. kelt. Varj. (H. Ke. K.) A. eupatoria ß davurica Link.

324. SANGUISORBA. Punaluppu, luppio.

1. S. officinalis. Pohjan luppio. — Tähkät pyöreämäisiä t.

pitkänomaisia; heteet ei pidemmät terää; koko kasvi kalju. — ♃ 7, 8, k. pun. Vetisillä niit. (Kv.) Lehdet parijakoisia; tähkät veripunaisia.

Muist. Lehtiteetä käyt. punatautia ja muita sisällisiä verijuoksuja vasten.

2. S. polygama Nyl. Lapin luppio. — Tähkät ed., heteet hiukan verhoa

lyhemmät; hedelmäverhon torvi palle-kulmainen; varsi kalju. — ♃ 7, k. pun. Vet. niit. (Lv.) 3 vaaksan pit. ja päällenki; tuskin edellisestä eroava, jos ei hedelmä-verhollaan. — Poterium sanguisorba Fellm.

325. ALCHEMILLA. Poimulehti.

1. A. vulgaris. Nurmen poimulehti. — Lehdet munuamaisia,

7—9-liuskaisia, poimuisia, pyöreämäisin, ylt’ympäri sahalaitaisin liuskoin. — ♃ 5, 6, k. vehr. Niit. tav. (A. — K. St. — S. L.) Muin kalju, muin karvainen.

Muist. Käyt. ennen vetotautia ja vatsatautia vasten.

2. A. alpina. Tunturin poimulehti. Lehdet kourajakoisia; lehdyköitä

5—9, suikeita, tylpeällä, suipposahaisella päällä, alta silkkimäisiä. ♃ 6, 7, k. vehr. Tunturitien. tav. (L. Lv.)

3 parvi. Dryadeae.

326. RUBUS. Vatukka.

† Varsi puinen, pysty (ainoasti latvoin nuokkuva).

1. R. idaeus. Vaaran-vatukka. Varsi liereä, sukapiikkinen; aliset

lehdet tav. 2-parisia, yliset (väL kaikkiki) 3-sormisia t. yhtenäisiä; lehdykät alta tav. valkeita; terälehdet pitkulaisia, pystyjä. ♄ 6, 7, k. valk. Mäkimaissa, kiviraunioissa, tav. (E. — P.) Toisinlelee kaikin lehdin 3-sormisina ja pitkulaisin t. pyöreämäisin, jonkun kerran yhtynein, lehdyköin. Marjat punaisia, harvoin valkeita: vadelma, vaaran, vattu.

Muist. Vaaran-siirappia saadaan marjamehusta ja samasta verrasta sokuria. Hyvää ja terveellisiä sekoittaa kuumataudin juomiin. Kukat hyvin sopivia hiestyttäväksi teeksi vilustumisessa ja moninaisissa muissa kohtaamissa. Marjoista taidetaan myös viiniä valmistaa. Antavat hyvän maun paloviinalle, oluelle, etikalle j.n.e.

†† Varsi puinen, rento.

2. R. caesius. Sinivatukka. Varsi liereä, kalju, tav. sinertävä,

lyhyillä ja soukilla suorilla piikeillä; lehdet 3 sormisia; lehdykät ohukaisia, puikeita, alta tav. lienteitä ja hiukan vaalahtavia; röyhy toiskertainen, vähän karvainen; terälehdet leveän vasto-puikeita, ♄ 6, 7, k. valk. Kivisissä paik. (A.) Varsi saa joskus hyvin hyötyisissä varjo-paikoissa 5-sormiset lehdet; röyhyhaarat väl. piikilliset t. pisakarvaiset; hedelmä sinettävä. Muist. Käyt. kuin edellinenki.

††† Varsi ruohomainen.

3. R. saxatilis. Lilluvatukka. Varsi karhea, monikukkainen, suikertavin

lonkeroin; kukkaperät harvoin kukkaa pidemmät; terälehdet suikeita; ei paljon verhoa pidemmät, varsilehdet 3-sormisia; hedelmänä muutamia ei paljon yhtenäisiä hillukoita. ♃ 6, k. valk. Kivisissä metsälehdoissa (E. — Lv.) Hedelmänä isoja punaisia hillukoita.

4. R. castoreus Læst. Lapin vatukka. Varsi harvakukkainen, tav. karhea

ja lonkeroton; kukkaperät pitkäveteisiä; terälehdet monin kerroin verhoa pidemmät; varsilehdet 3-sormisia; hedelmänä 5—7 hillukkaa. ♃ 6, 7, k. pun. Virtain ja puroin äyräissä (L.) Edellisen ja seuranaan välimuoto. Marjat hapahkoita.

5. R. arcticus. Maaran-vatukka. Varsi 1—3-kukkainen, piikitön ja

lonkeroton; terälehdet m. vastopuikeita, pitkäveteisiä; varsilehdet 3-sormisia; hedelmänä monilukuisia hillukoita. ♃ 6, k. pun. Palomaissa, ojareunoilla j.n.e. (E. — L.) Marjat mustanpunaisia, hapahhan ryytimäisiä.

Muist. Marjat hillottuna sokurin kera ovat oivallisia vahvistamaan ja virvottamaan kuumetaudissa. Käyt. marjahilloksi; lisäävät viinille sekä voimaa että makua. Ovat makunsa ja hajunsa suhteen etevimpiä kaikista Europan metsäkasvoisista marjoista. Näistä taidettaisiin parhaimpia viinejä valmistaa Pohjanmailla. Ist. ryytimaihin juurivesoilla tahi nuorilla taimilla varjoon. Pitää lumella ja havun-oksilla peitettämän pitkälle kevättä kun eivät kärsi yö-halloja.

6. R. chamaemorus. Muuran-vatukka. Kaksikotinen; varsi 1-kukkainen;

lehdet yhtenäisiä, m. munuamaisia, 5—7-liuskaisia. ♃ 6, k. valk. Metsäsoissa (E. — Lv.) Toisintelee 4-lukuisin kehä-osin, Marjat punaisia, lop. keltaisia: suomuuramia.

Muist. Marjat luetaan verenselvittäviin lääkkeisin, vilavoittavat kuumetaudeissa ja hyödyttävät punataudissa, kerpukissa, keuhkotaudissa j.m. Hilloksi otetaan puhdistettuja epäkypsiä marjoja, jotka sekoitetaan kypsyneistä marjoista siirapin paksuiseksi edeltäkäsin keitettyyn liemeen.

327. FRAGARIA. Mansikka.

1. F. vesca. Ahomansikka. Hedelmäverho alaspäinen; emien pohjus kalju;

kukkaperän karvat myötäisiä t. hiukan siivottavia, lehtiruotien ulospäisiä; lehdet 3-sormisia. ♃ 5, 6, k. valk. Mäissä ja metsissä, tav. (E. — P.) Marjat löyhiä, meheviä, helposti eriäviä.

Muist. Marjat vilavoittavat, sammuttavat janon, ulostavat helposti ja luullaan estävän luuvaloa. Keuhkoja kivi-tautiset ovat myös havainneet hyvää niiden syömisestä. Ovat maukkaimpia marjalajeja; jotkut eriluonteiset niitä kuitenkaan eivät taida nauttia.

2. F. elatior Ehrh. Hyötömansikka. Kukkaperien karvat suoraan

uloskohtaisia; muuten k.ed. ♃ 5, 6, k. valk. Niittumäissä. harv. (U.) Isompi edellistä. Eräät varret eivät hedelmöity koskaan. — F. magna Thuill.

3. F. collina Ehrh. Mäkimansikka. Verho kovero; emien pohjus karvainen;

kukkaperien karvat ei paljon siivottavia, lehtiruotien ulospäisiä; lehdet 3-sormisia. ♃ 8, 6, k. valk. Kuivissa paik., mäissä (U.) Marjat kovempia ja kiinnempiä pohjuksessa. Toisintelee isommilla ja vähemmillä kukilla.

328. COMARUM. Kurenjalka.

1. C. palustre. — Lehdet 2—3-parisia. ♃ 6, 7, k. rusk. Soissa tav. (E.

— Lv.) Terälehdet paljo lyhemmät verhoa.

Muist. Keite-vettä juurista käyt. keltatautiin. Juuret myös painavat villaisen keltaiseksi.

329. POTENTILLA. Hanhenjalka, hanhikki.

† Lehdet parijakoisia.

1. P. multifida lapponica. Lapin hanhikki. Varsi koheneva; aliset

lehdet parijakoisia parihaikoisin lehdyköin, yliset m. sormit. monijakoisia sulkeilla t. tasasoukilla liuskoilla; kukat leveässä röyhyssä; terälehdet verhoa lyhemmät. ‘7, k. kelt. Kuiv, (ß Lv.) Lehdet alta harmaan-höyteitä.

2. P. ansarina. Ketohanhikki. — Varsi suikertava; lehdet moniparisia

erisuurin lehtiparein; lehdykät suipposahaisia; kukkaperät lehtihankaisia, 1-kukkaisia. ♃ 7, 8. k. kelt. Laitumilla, teillä, tav. (E. — Lv.) Lehdet tav. valkeakarvaisia, erittäin alustalta, joka usein on hopeankarvainen.

Muist. Keitevesi kasvista, niinmyös sen puserreltu mehu on välistä hyödyttänyt keuhkoja kivitaudissa; muuten se on vesityttävä ja vähän turvottava. Kasvi osottaa vesi- ja lähdesuonia. Juuria käyt, parkitukseksi.

†† Lehdet sormijakoisia; verho 10-halkoinen; terälehtiä 5.

* Kaikki lehdet 3-sormisia.

3. P. norvegica. Norjan hanhikki. — Lehdykät suikeita — soikeita,

syväsahaisia t. kololaitaisia, alta karvaisia ja vehreitä, varsi ylempää toishaarainen; terälehdet ei verhoa pidemmät. ☉ ☽ 6—8, k. kolt. Kuivissa, väl. kost. paik. (E. — P.) Usein 2—3 vaaksan pituinen, pienillä kukilla ja pian kuihtuvilla aluslehdillä.

** Kaikki lehdet 3-sormisia, ainoasti kukkien lähellä väl. 3-sormisia.

4. P. argentea. Haleva hanhikki. Varsi koheneva, ylempää röyhyksi

haarova, lyhyillä suorilla kukkaperillä; lehdykät nalkkimaisia, alta tav. valkean höyteitä, m. kannasta aikain liuskahampaisia, edes- ja ulospäisin hampahin, viimeinen pitkäveteinen; laidat taaskääntöisiä. ♃ 6, 7, k. kelt. Kuivissa paik. tav. (A. — K. St. — S.) Varsi ½-kyynäräinen; lehtien alusta lumivalkean höyteä, väl. m. paljas ja vehreänharmaa: P. argentea ß sordida Fr.

5. P. reptans. Loikero-hanhikki. — Varsi pitkälle suikertava; kaikki

lehdet 5-sormisia; kukkaperät yksinäisiä, lehtihankaisia, 1-kukkaisia. ♃ 7, 8, k. kelt. Niitunlaiteilla (A.) Varsi usein monta jalkaa pitkä; kukat isoja.

Muist. Vähän turvottava niinkuin koko tämä suku.

*** Aluslehdet 5-, varsilehdet 3-sormisia.

6. P. alpestris Hall. Keväthanhikki. — Varret kohenevia, lienteitä

ja harvaltaan lyhytkarvaisia kuin suorat kukkaperätki; aluslehdet 3-sormisia pitkulaisen puikeilla korvakkeilla; varsilehdet 3-sormisia; lehdykät nalkkimaisesti vastopuikeita, syvä-sahaisia, alta karvaisia. ♃ 5, 6. Kuiv. niittumäissä. tav. (T. U. St. H. L. Lv.) Varsi us. punainen. Terälehdissä lähes kantaa mustempi, ruskeankellervä pilkku. — P. verna. P. salisburgensis Haenke. P. maculata Pourr.

††† Verho enimm. 8-halkoinen ja terälehtiä 4: Tormentilla.

7. P. tormentilla Scop. Rätvänä-hanhikki. Lehdet 3-sormisiä;

varsilehdet ruodittomia, soikeilla syväsahaisilla lehdyköillä ja m. sormijakoisesti halkoisilla korvakkeilla; varsi koheneva. ♃ 6—8; k. kelt. Mets., ahoilla, tav. (E. — Pe.) Korvakkeet isoja, syväjakoisia. — Tormentilla erecta.

Muist. Juuri turvottava; nautitaan punataudissa, vatsurissa niin ihmisten kuin eläinten hyväksi. Juuri nahkain parkitukseksi m. tammenkuortaki parempi. Sen puruilla Lappalaiset painavat nahkan punaiseksi.

330. SIBBALDIA. Närvänä.

1. S. procumbens. — Lehdet 3-sormisia, nalkkimaisin, päästä 3-hampaisin

lehdyköin; kukat ryhmässä. ♃ 7, 8, k. kelt. Tunturikasvi. (L. Lv.) Kukat pienukaisia, lyhyissä, lop. pidenneissä, juureisissa haaroissa.

331. GEUM. Kellukka.

1. G. urbanum. Kyläkellukka. — Pehmylkarvainen; kukat pystyjä

vastopuikeilla, harvoin verhoa pidemmillä terälehdillä, ilman näkyväistä kantaa: hedelmysten ota pidempi haivenisia luotteja; aluslebdet isopäätöisesti parijakoisia, päätölehti tav. 3-liuskainen; varsilehdet 3-jakoisia, sahalaitaisia. ♃ 8, 7 kelt. Pensastoissa, tav. (A. — K. St. — Kv.)

Muist. Juuri ryytihajuinen, hiottava, vatsan vahvistava, avullinen vilntauteja vasten, kun nautitaan 1/4 luotia eräänsä 4 kertaa päivässä tois-päiväisessä, ja vähän enemmän kolmas-päiväisessä vilutaudissa. Samoin on se hyödyllinen vatsataudissa, veri- ja muissa juoksuissa, kouristuksissa, ähkyssä, hinku-yskässä. Juuri antaa myös hyvän maun kaljalle ja pidättää sen happanemasta.

2. G. intermedium Ehrh. Arokellukka. — Kukat nuokahtavia; terälehdet

pyöreämäisellä lavalla, lyhyellä kannalla; muuten k.ed. ♃ 6, 7, k. kelt. Pensastoissa (T.) Edell. ja seuraaman lajin sekamuoto, tav. milloin toiseksi, milloin loiseksi niistä luettu.

3. G. rivale. Arokellukka. — Kukat nuokkuvia; terälehdet verhon

pituisia pitkäveteisin kannoin; hedelmysten ota pitkäkarvaisten luottien pituinen; aluslebdet isopäätöisesti parijakoisia; varsilehdet 3-jakoisia. ♃ 5, 6. Vetisillä niit. tav. (E. — L.) Kukat m. tippuvia, vastoherttaisin, vaaleankeltaisin, ruskeakarvaisin terälehdin. Välisiä kasvavat verholiuskat isoiksi liuskahampaisiksi lehdiksi, joten myös terälehtien luku lisääntyy: G. hybridum Wulf.

Muist. Juurta käyt, kiinan asemesta vilutaudissa ja muissa k. ed.

332. DRYAS. Lapinvuokko.

1. D. octopetala. — Lehdet kokonaisia, sahalaitaisia. ♃ 8, k.

valk. Tunturik. (L. Lv.) Kukat m. kuin vuohenkukkia; lehdet alta valkeanhöyteitä.

4 parvi. Spiraeeæ.

333. SPIRAEA. Angervo.

1. S. ulmaria. Mesi-angervo. — Varsi kulmikas; kukat röyhyssä; lehdet

parijakoisia, päätölehti isompi, 3-halkoinen, sivulehdykät kokonaisia, toissahaisia; hedelmykset kipertyneitä. ♃ 6, 7, k. valk. Kosteilla niit. tav. (E. — P.) Kukat väkevän hajuisia.

Muist. Kukat taudin aineita ulos ajavia; käyt, ihote-kuumeissa j.m. rohtuma-vioissä. Lehmät ja vasikat ennen kuolevat nälkään, kun söisivät tätä kasvia.

2. S. filipendula. Siko-angervo. — Varsi liereä; kukat röyhyssä; lehdet

parijakoisia monilukuisin liuskaisin lehdykkä-parein; hedelmykset suoria. ♃ 7, valk. t. punerv. Kuivilla niit. (A. T.) Verholiuskat ja terälehdet tav. 6—7.

Muist. Juuria taidetaan katovuosina koota leivän-aineeksi. Siat niitä mieluisesti hakevat. Kukat antavat hyvän maun maidolle, kun sitä niiden kera keitetään.

67 heimo. DRUPACEÆ

334. PRUNUS. Tuomi.

† Kukkaperiä 1—3 samasta silmikosta, tuskin kukkia pidemmät; hedelmä sinettävä, litteämäisellä luulla.

1. P. spinosa. Oratuomi. — Orapiikkinen pensas, 1—2-lla kaljulla

kukkaperällä, palleroisilla sikiäisillä ja hedelmillä; lehdet suikean vastopuikeita, hienosahaisia, m. kaljuja. — ♄ 5, k. valk. Mäkimaissa (A.) Kukoistaa ennen lehtiä t. lehtien puhkeamaisillaan ollessa (toisinto: coœtanea). Hedelmät isoja sinettäviä marjoja. Orat, us. 2 tuuman pituisia, saavat alkunsa kukoistavista sivuoksista.

Muist. Marjat ovat vesityttäviä, hyötyisiä kivi- ja munuaistaudeissa. Kukista valmistetaan helposti ulostavaa teetä. Nuorista kuumaan veteen pannuista ja kuivatetuista lehden-aluista tulee hyvää teetä, m. kuin kiinalaista. Marjoista, etenki vilunpanemista, valmistetaan maukasta viiniä. Ne murskataan sydäminensä ja pannaan viiniin. Oratuomi sopii hyvin, pensas-aidoiksi kuiville nurmimaille.

†† Kukkia 1 — useampi sarjassa; hedelmä sinettämätön, palleroisin luin: Cerasus Adans.

2. P. cerasus. Kirsikkä-tuomi. — Kukat m. perättömässä sarjassa; lehdet

soikeita, suippoja, hienosahaisia, ylt'yli kaljuja, pisattomia. — ♄ 5, k. valk. Viljelemättä harv. (U.) Lehdet lujia ja sileitä; hedelmä mustanruskea: kirsimarja. — Cerasus acida Barkh.

Muist. Marjoista tumineen murskatuista tislataan viilistyttävää juomaa, soveliasta kuumetaudeissa. Marjamehua, sokurin kera keitettynä, käyt. paljo lääketten sekoituksiin. Marjat hyviä hilloksi.

Kasv. sydämistä elokuussa kypsyvistä, ja myös juurivesoista, löyhään, vähän kivikkoiseen mustamultaan.

3. P. padus. Metsätuomi. — Kukat pitkäveteisissä, vähän veltoissa

tertuissa; lehdet soikeita, suipposahaisia, 1—2-lla pisamalla kannassa. — ♄ 5, k. valk. Metsäniit. tav. (E. — L.) Hedelmät mustia: tuomenmarjoja.

Muist. Marjat avullisia punataudissa. Sydämet murskattuina umpitaudissa, kuori vilutaudissa. Marjat kelpaavat myös paloviinan poltoksi. Sydäminen murskattuina ja viiniin t. paloviinan pantuina ne antavat sille hyvän persikkamaun. Tuonta hevoiset niin kamoovat, että, jos on yksi tahi pari tuomenpulkkaa heinissä, tervehinki hevoinen seisoo syömättä, jos olkoot heinät kuinki hyviä. Vuohilla ikään on tuomeen luonnollinen inho, erittäin kun kukoistaa. Sanotaan karkottavan myyriä, ja lehdet, eloon sekoitettuina, hiiret ladoista. Kasv. siemenistä etenki alanko-maihin.

68 heimo. PAPILIONACEÆ.

1 parvi. Vicieæ.

338. LATHYRUS. Nätkelmä, nätkin.

† Varsi 2-lla sulkamaisella särmällä.

1. L. sylvestris. Metsänätkin. — Kukkaperät monikukkaisia; verhon 4

ylistä hammasta m. yhtä suuria, leveän oramaisia; lehdet 1-parisia, sulitetuin ruodein ja suikein lehdyköin; korvakkeet ei vartta leveämmät. — ♃ 7, 8, k. pun. — ß latifolius: lehdet pyöreämäisen suikeita — soikeita. Niittumäissä. (A. — K. H. S. — U.) Lehdykät kaitoja, miekka-suippoja, ß:n leveämpiä, tav. tylpeitä, pieni ota päässä.

Muist. Ansaitsee viljentää kivisekaisessa maassa.

2. L. palustris. Aronatkin. — Kukkaperät monikukkaisia; verhon 2

ylistä hammasta suippoja, paljon lyhemmät ja leveämmät toisia; lehdet 2—3-parisia, sulkeilla — tasasoukilla lehdyköillä ja sulattomilla, päältä terävä-uurtoisilla ruodeilla; korvakkeet varren levyisiä. — ♃ 7, 8, k. pun. Vetisillä niit (A. — K. St. P. Kv. Lv.) Lehdykät 2 linjan levyisiä.

†† Varsi 4-kantainen, m. sulittamaton.

3. L. pratensis. Nurminätkin. — Kukkaperät monikukkaisia; lehdet

1-parisia; lehdykät suikeita, suippoja; kaikki verhohampaat orasuippoja. — ♃ 7, 8, k. kelt. Niit. tav. (A. — K. St. — S.) Toisintelee leveämmin ja kauemmin lehdyköin, kaljuna ja valkeanhöyleänä.

Muist. Oivallinen heinälaji niituilla. Kasv. siemenistä savisekaiseen maanlaatuun.

4. L. maritimus Big. Rantanätkin. — Kukkaperät ed.; lehdet 3—8-parisia,

soikein lehdyköin ja isoin m. herttamaisin korvakkein. — ♃ 7, 8, k. pun. Somerikoissa, merenrann. harv. (U. K. P. L.) Toisintelee kaljuna ja kuta kuinki karvaisena. — Pisum.

Muist. Leivän aineeksi katovuosina käytetty.

336. OROBUS. Linnunherne.

1. O. niger. Musta linnunherne. — Varsi pysty, haarova; lehdet

5—8-parisia, leveän soikeilla lehdyköillä, sulkein, ora-kärkisin korvakkein. — ♃ 6, 7, k. purp. Niittumäissä (A. H.) Välistä kyynärän pituinen. Mustettuu helposti kuivaessa, palot pitkiä, monisiemenisiä. — Lathyrus Wimm.

Muist. Juuri leivän aineeksi soveliasta.

2. O. vernus. Keväinen linnunherne. — Varsihaaraton, alempaa

tylppämäisesti 4-kantainen, ylempää 3-kantainen 1:llä tylpeällä ja 2:lla ohuella kaidalla kulmalla; lehdet 2—4-parisia puikein, pitkäsuipoin lehdyköin; korvakkeet nuolipuolikkaita tav. lyhemmät ruotia. — ♃ 5, k. pun. t. punasinerv. Leht. (A. — K. St. — S.) Lehdykät usein tuuman levyisiä. — Lathyrus Wimm.

3. O. tuberosus. Syyläinen linnunherne. — Varsi sulitettu; lehdet

2—4-parisia, kaidan sulkeilla — pitkänpyöreillä lehdyköillä; korvakkeet nuolipuolikkaita, suippoja, tav. ruotia pidemmät. — ♃ 5, 6, k. purp. t. punasinerv., harvoin valk. Niittumäissä tav. (T. U. H.) Lehdykät tav. tylppämäisiä. — Lathyrus macrorhizus Wimm.

Muist. Juuret keitettyinä maistuvat hyvältä ja ovat ruokavia.

337. VICIA. Virna.

† Terttu monikukkainen, pitkäperäinen.

* Emin luotti yliympäri lienteä.

1. V. sylvatica. Kurenvirna. — Terttu mouiparisia lehtiä pidempi;

lehdykät pitkulaisia; korvakkeet kuutavia, orahampaisia. — ♃ 7, 8, k. valk. sinijuomuisia. Metsäniit. (E. — P. Lv.) Lehdillä pitkä, haarova karhi.

** Luotti päältä kalju.

2. V. cracca. Hiirenvirna. — Lyhyesti lienteä; kukat suojuksettomia;

verhon 3 alista hammasta m. tasamukaisia, lyhyen suikeita; purjeen lapa kannan pituinen, lehdet moniparisia, lehdykät pitkäveteisen suikeita, tylppäja otapäisiä; palot liereitä, 6—10-siemenisiä; varsi hervoton. — ♃ 6—8, k. sin. Pelloissa, niit. tav. (E. — Lv.) — Cracca major Godr. ja Gren.

3. V. villosa Roth. Ruisvirna. — Villa-höyteä; kukat suojuksettomia;

verhon aliset hampaat pitkiä, oramaisia; teräpurjeen leveämpi osa kahta lyhempi kantaa; lehdet moniparisia, lehdykät pitkulaisen suikeita, höyteitä; pal’ot soikeita, harvasiemenisiä. — ☉ ☽ 7, 8, k. punasin. Pelloissa (A.) Kukat kahta isompia ja purpuraisempia kun seuraavaisen, johon muuten kyllä liki vetää; siemeniä 3—6.

†† Kukkaperät sangen lyhyitä, 1 — harvakukkaisia.

4. V. sepium. Aitovirna. — Kukkaperät ylisissä lehtihangoissa,

lyhyitä, 3—5-kukkaisia; pal’ot pystynäisiä (välistä vaan 1—2); lehdet moniparisia, pitkulais-puikeilla, ehytlaitaisilla lehdyköillä, joista viimeiset vähempiä. — ♃ 5, 6, k. purp. t. punasin. Niittumäissä tav. (E. — P.)

5. V. sativa. Elovirna. — Kukat parittain; pal'ot karvaisia; lehdet

5—7-parisia, lehdykät pitkulaisen nalkkimaisia, poikkija otapäisiä; korvakkeet hammaslaitaisia; siemenet litteämäisiä. — ☉ 7, k. purp. Pelloissa (A. — K. St. — S.) Paljon isompi edellistä, leveämmillä, litteämmillä ja höyteämmillä pal'oilla.

Muist. Sen vehreät siemenet ovat mieluisimpia kotilinnuille, erittäin kyhkyisille. Kalliilla ajalla ja katovuosina taidetaan tämän ja muiden virnain siemenet, rukiilla sekoitettuina, käytettää leiväksi. Oivallinen rehukasvi.

6. V. angustifolia Roth. Mustavirna. — Kukkia 1—2; pal’ot sangen

lyhytperäisiä, ohuen lienteitä, vihdoin m. kaljuja; lehdet 3—4-parisia, lehdykät suikeita — tasasoukkia, alimmaiset lyhempiä, kolopäisiä; korvakkeet hammaslaitaisia; siemenet palleroisia, sileitä. — ☉ 7, k. purp. harv. valk. Pelt., mäissä j.n.e. (E. — P.) 2—4 vaaksan pituinen; lehdet 1—2 linjan levyisiä; verhon hampaat tav. itseä verhoa lyhemmät. — V. sotiva ß nigra. V. segetalis Thuill.

338. ERVUM. Virvilä.

1. E. hirsutum. Peltovirvilä. — Perät tav. monikukkaisia, ilman

lisäkkeittä; terä verhoa pidempi; lehdet 6—8-parisia, m. tasasoukin lehdyköin; pal’ot höyteitä, 2-siemenisiä. — ☉ 6, 7, k. vaaleansin. Kuivissa paik., pelt. (E. — P.) Kukat sangen pieniä. — Vicia Koch. Cracca minor Godr. ja Gren.

2. E. tetraspermum. Mäkivirvilä. — Perät 1—3 kukkaisia; lehdet

3—4-parisia, m. tasasoukilla lehdyköillä; pal’ot kaljuja, 4—6-siemenisiä. — ☉ 6—8, k. vaaleansin. Kuivissa paik. (A. — U. St. H. Kv.) Kukat pieniä; verho lyhyt; lehdet typäköitä. Toisintelee 3-kukkaisin tertuin ja 5—6-siemenisin patein. — Vicia Lois.

2 parvi. Bedysareæ.

339. HEDYSARUM. Lapinnätkin.

1. H. obscurum.— Varsi pysty; lehdet 4—9-parisia, päätölehdellä;

lelidykät pitkulais-puikeita — soikeita, kaljuja; tertut lehtihan-kaisia, peräkkäitä. — ♃ 7, k. punasinerv. harv. valk. Tunturikasvi (Lv.) Palot kaljuja, nuokkuvia, m. tuumanpituisia.

3 parvi. Astragaleæ.

340. PHACA. Peuranvirna.

1. P. frigida. — Varsi pysty; lehdet 4—3-parisia, lehdykät kum-mastaki

päästä pyöreämäisiä; terttuja 2—4, tasapitkiä; palot alaskääntöisiä verhosta ulottavin tyvin. — ♃ 7, k. kelt. Tunturikasvi harv. (P. L.) — P. alpina.

341. OXYTROPIS DC. Keulankärki.

1. O. campestris DC. Kellervä keulankärki. — Varsi koheneva; lehdet

moniparisia, suippoisin, silkkimäisin lehdyköin; suojukset verhoa lyhemmät; palot pystyjä, puikeita — pitkulaisia, pullakoita, pehmytkarvaisia. — ♃ 6, 7 k. kelt. — ß sordida: kukat keltaisia sinipunervin t. sinisin pilkuin, väl. kokonaan sinisiä, verhohampaat tasasoukempia ja pidempiä. Kuivissa paik. (H. — K. — p L. Lv.) Pal'ot m. 2-pesäisiä, pullakoita. — Phaca Wg. ß Astragalus sordidus Willd.

2. O. lapponica Gaud. Sinervä keulankärki. — Varsi sangen lyhyt,

haarova, myötäkarvainen; lehdet noin 10—12-parisia, suikeillä, suippoisilla, harmaanhöyteillä lehdyköillä; palot alaskääntöisiä m. liereitä, perättömiä. — ♃ 7, k. sinipun. Tunturikasvi harv. (L.) Näöltään kuin kurenherne, sormenptuisilla terttuperillä, mutta vähemmillä ja harvemmilla kukilla; lehdet päältä väl. m. kaljuja. — Phaca (montana) Wg.

342. ASTRAGALUS. Kurenherne.

1. A. alpinus. — Varsi alussa sangen lyhyt, vihdoin koheneva; lehdet

8—10-parisia, pitkulaisin, alta pebmytkarvaisin lehdyköin, puikeilla, tylppäpäisillä korvakkeilia; palot 3-kantaisia, verhosta ulottavilla kannoilla. — ♃ 6, 7. Tunturitien. tav. (H. — K. P. — Lv.) Varsi alussa tuskin sormen pituinen, sitte 6—40 tuuman pituinen, haarova; kukat tav. valkeita, sinijuomuisia, väl. puhdassinisiä t. valkeita. — Phaca astragalina DC. P. minima Less.

4 parvi. Trifolieæ.

343. LOTUS. Maite.

1. L. corniculatus. — Rento; mykeröt 2—6-kukkaisia; lehdykät ja

korvakkeet puikeita t. soikeita; palot suoria tasasoukkia, ulos-t. alaskääntöisiä. — ♃ 5, 6, k. kelt. — ß crassifolius: lehdet möyheitä, kaljuja. Laitumilla j.n.e. tav. (U. H. K— ß A. — Ke.)

344. MEDICAGO. Mailanen.

1. M. sativa. Kylvömailanen. — Kukat tertussa, suojuksia lyhemmillä

peryköillä; palot kierteisiä, varuttomia, m. kaljuja; lehdykät pitkulaisia — vastopuikeita, latvapuolelta hammaslaitaisia; yliset korvakkeet ehytlaitaisia, aliset vähän hampaallisia; varsi m. pysty. — ♃ 7, k. sinipunerv. Niitutöyr. harv. (U.) — M. sativa versicolor Koch.

2. M. falcata. Pyörtänö-mailanen. — Kukat tertussa, tav. suojuksia

pidemmillä peryköillä; purje alempaa suoninen; palot pitkulaisia, käyriä, varuttomia, lieminkäisiä; lehdykät pitkulaisia t.m. tasasoukkia, latvapuolelta hammaslaitaisia; varsi ylöskaareva. — ♃ 6, 7, k. kelt Mäissä, pellonpient. (U.) Lehdykät soukempia k.ed.

3. M. lupulina. Nurmimailanen. — Kukat soikeissa tiheissä

monikukkaisissa mykeröissä; palot munuamaisia, varuttomia, 1-siemenisiä; lehdykät vastopuikeita, ehytlaitaisin korvakkein; varsi rento t. ylöskaareva. — ☉ 6—8, k. kelt. Pient., teillä (A. — U.) Vähäinen, sangen pienillä kukilla, veltolla, haarovalla varrella.

345. MELILOTUS Adans. Mesikkä.

1. M. macrorhiza Pers. Tesmämesikkä. — Kukat pitkäveteisissä tertuissa

tasapitkillä terälehdillä; palot puikeita, lyhytsuippoja, kurttuisia, haivenisia, lyhytperäisiä; aliset lehdykät vastopuikeita, yliset pitkulaisia, sahalaitaisia; korvakkeet oramaisia, ehytlaitaisia. — ☽ 7, k. kelt. Niit., tievars. (A. T.) Varsi koheneva, pitkä; kukat isompia kun seur. lajien. — Trifolium melilotus. M. officinalis Willd.

2. M. officinalis Lam. Osman mesikkä. — Kukat ed., venhe lyhempi

toisia tasamukaisia terälehtiä; palot vastopuikeita, vähän peräkkäitä, tylppämäisiä, otapäisiä, m. kaljuja; lehdykät vastopuikeita, yliset pitkulaisempia, lanttopäisiä, matalasti sahahampaisia; korvakkeet ed. — ☽ 7, k. kelt. Kuivissa paik. harv. (E.) Lehtihampaat lyhyitä, tav. tylpeitä, katoavia, lehdykän tyvipuolella; palot niin tällä kun ed. pitkälle verhosta ulkona; kukat pienempiä ja vaalakampia k.ed. — M. arvensis Wallr.

Muist. Kasvin varsi ja kukat ovat lievittäviä ja pehmittäviä; käyt. laastariksi ja käärehauteiksi. Antaa hyvää elikon ruokaa. Taidetaan viljentää santaisissa maissa.

3. M. alba Lam. Valkea mesikkä. — Tertut ja korvakkeet ed.; kukansiivet

ja venhe purjetta lyhemmät; palot puikeita, verkkomais-kurttuisia, kaljuja, perättömiä, puoleksi verhosisäisiä; lehdykät harvasahaisia. — ♃ 7, 8, k. valk. Katuvars., viljelöm. harv. (T. — Ke. Pe.) Varsi tav. pysty, väl. miehenpituinen ja pensasmaisesti haarova. Laji erotetaan helposti perättömistä paloista. — M. vulgaris Willd.

346. TRIFOLIUM. Apila.

† Verhot karvaisia, ei pullakoita.

1. T. pratense. Nurmi-apila. — Varsi koheneva, suora; my-keröt tav.

yksinäisiä, puikeita; verhon ali-hammas ei paljon verhoa pidempi; lehdykät vastopuikeita — leveän-suikeita; korvakkeet puikeita, orasuippoja, karvaisia. — ♃ 6—8, k. pun. t. valk. Niit. tav. (E. — P. Lv.) Mykerö tav. perätönnä suojuksen sisällä, väl. lyhyesti ulottava; verho ylt'yli karvainen. Koko kasvi välistä silkkimäinen.

Muist. Kasvi on eläinten pehkuna yleisesti tuttu. Lihavammassa maassa taidetaan se niittää 2, 3 kertaa vuodessa. Semmoinen maa pitää uusilla siemenillä kylvettämän 3, 4 vuoden päästä. Syötössä on vaarinotettava, että tämä (niinkuin muutkin apilalajit) sekoitetaan olilla, sillä muuten se on liian väkevä, etenki alussa. Sanotaan paremmin enentävän lihavuutta kun maitoa lehmissä, jonkatähden erittäin sopiiki syötekarjalle. Kukista, kuivatuista ja jauhetuista, taidetaan katovuosina valmistaa leivän-ainetta, kuin kaikkienkin apilasten kukista. Myös painetaan niillä villainen vehreäksi.

2. T. medium. Metsä-apila. — Varsi koheneva, tav. mutkiva; mykerö

palleroinen, yksinäinen, lop. peräkäs; verhon alisin hammas ei paljon itseä verhoa pidempi; lehdykät suikean pitkulaisia; korvakkeet kaltaisia, orasuippoja, karvaisia. — ♃ 6—8, k. pun. Niit., lehtomäissä (A. — K. St. — S.) Lehdykät m. ehytlaitaisia; mykeröt usein suojuksettomia; verhot m. kaljuja, karvaisin hampain. — T. flexuosum Jacq.

3. T. arvense. Jänön-apila. — Mykeröt peräkkäitä, hyvin karvaisia;

verhohampaat sukamaisia, kahta pidemmät terää; lehdykät kaitaisia, päästä leveämpiä. — ☉ 6, 7, k. punerv. Mäissä (A. — K. H. S.) Koko kasvi lauhakarvainen; toisintelee rentona, siirohaaraisena: prostratum Myr.

4. T. montanum. Mäki-apila. — Varsi suora, pysty; mykeröt palleroisia,

peräkkäitä, suojuksettomia; purje soukka, pitkäveteinen, kahta pidempi siipiä; lehdykät leveän-suikeita, suippoja. — ♃ 7, 8, k. valk. Kuivissa paik. (A. — U. H.) Juuri suikea; palot 4-siemenisiä, karvaisia.

†† Verhot kaljuja; purje sileä, pysty.

5. T. hybridum. Punervo-apila. — Varsi koheneva, haarova; kukkaperät

ylisistä lehtihangoista; verhon hampaat tasapitkiä, suoria; lehdykät soikeita, tylppäpäisiä. — ♃ 8, k. valk. t. punerv. Niit. tav. (T. — K. St. — S.) On kuin nurmi-apila. Paloissa valmistuu harvoin enempi kun 2 siementä.

Muist. Taidetaan hyvin edullisesti viljentää niituilla rehuksi.

6. T. repens. Valkea-apila. — Varsi suikertava pitkillä

lehti-hankaisilla mykerö-perillä; lehdykät tav. vastopuikeita, lanttopäisiä; verhöhampaat eripitkiä, suoria. — ♃ 6—9, k. valk. t. punerv. Niit. tav. (E. — P.) Toisintelee m. puikoilla lehdyköillä. Muist. Palkitsee yltäkylläisesti vaivan rehuksi viljennettynä. Kukat kelpaavat myös leivän-aineeksi. (T. montanum.)

††† Verhot lop. rakkomaisesti pullistuneina.

7. T. fragiferum. Ranta-apila. — Varsi rento; mykeröt palleroisia,

peräkkäitä; ylinen osa lop. pullakka, karvainen, ynnä kahden verhohampaan lenko. — ♃ 7, 8, k. punerv. Rant. harv. (A.) Lehdykät vähäisiä, soikeita, hyvin suonisia ja vähän lanttopäisiä.

†††† Purje tav. uurtoinen lengolla päällä.

8. T. spadiceum. Musta-apila. — Varsi pysty; mykeröt tiheitä,

pitkänpyöreitä, karvaisin verhoin; lehtiruodit pidemmät suikeita korvakkeita; kaikki lehdykät ruodittomia, pitkulaisia. — ☉ 6—8. Niit. (E. — P. Lv.) Mykeröt ensimmältä kellakoita, sille mustanruskeita.

9. T. agrarium. Kelta-apila. — Varsi tav. pysty; mykeröt soikeita,

tiheä-kukkaisia, hyvin uurtoisin purjehin ja m. kaljuin verhoin; kaikki lehdykät ruodittomia, suikeita; korvakkeet suikeita, ei emäruotia lyhemmät. — ☉ 7, k. kelt. Peltoja niittumäissä (T. — K. H. S.) Verhon hampaissa muutamia karvoja. — T. aureum Poll.

5 parvi. Genisteæ.

347. ONONIS. Orakko.

1. O. hircina Jacq. — Varsi pysty t. koheneva ynnä haaroineen ylt’yli

pitkä-tahmea-karvainen, aina varuton; lehdykät tav. puikeita; kukat parittain, m. tähkämäisesti. — ♃ 7, k. pun. Niit., pient. (U.) Pahanhajuinen.

348. ANTHYLLIS. Masmalo.

1. A. vulneraria. — Varressa 2 lähinäistä mykeröä latvassa; lehdet

parijakoisia, isoin päätölehti. — ♃ 7. Niittumäissä (A. U.) Kukat tav. keltaisia.

Muist. Kasvi painaa keltaista.

69 heimo. ERICINEÆ.

1 parvi. Vaccinieæ.

349. MYRTILLUS Gilib. Mustikka.

1. M. nigra Gil. Tavallinen mustikka. — Terä m. palleromainen; perät

lehtihankaisia, 1-kukkaisia; lehdet puikeita, sahalaitaisia, kaljuja; varsi kulmikas. — ♃ ♄ 5, k. valk. t. punerv. Metsissä tav. (E. — L.) Verho ehyt, kehrämäinen; marjat mustansinisiä. — Vaccinium myrtillus.

Muist. Marjat kuivina vähän kovetuttavia, avulliset ulkotaudissa. Marja-mehu vilvottava kuumeissa. Marjoja syövät linnut. Niistä saadaan maukasta puuroa ruisjauhoilla sekoitettuna. Myös sanotaan mustikoista, puolukoista ja ruisjauhoista hyvää hapanta leipää tulevan. Mehulla painetaan punasinervää.

2. M. uliginosa (Gil.? Drej.) Juolukka. — Terä pyöreämäisesti

kellomainen; perät erinäisistä kukkasilmikoista; lehdet vastopuikeita, ehytlaitaisia, tylppäpäisiä, kaljuja. — ♃ ♄ 5, 6, k. valk. t. punerv. Soissa, aroissa, tav. (E. — P.) Marjat sinisiä, isompia kun edellisen, epäkulmikkaita. — Vaccinium.

Muist. Marjat, paljolta syötynä, sanotaan vähän huumetuttavan päätä.

350. VACCINIUM. Puola.

1. V. vitis idaea. Punapuola. — Kukat tertuin latvassa, ulottavilla

vartaloilla; lehdet vastopuikeita alaskääntöisin, nyhäsahaisin laidoin, alta pilkullisia. — ♃ ♄ 5, k. valk. t. punerv. Metsämaissa tav. (E. — L.) Marjat punaisia, harv. valkeita.

Muist. Marjat ovat janon-sammuttavia, vilvottavia. Käyt. paljon kuumetaudeissa, erinom. puolukkavettä, jota helposti saadaan, lähdevettä päälle lyöden ja vähän sokuria sekaan. Marjoista taidetaan valmistaa viiniäki. Niistä tulee myös sangen maukasta ja terveellistä marjahilloa. Lehdet taidetaan käyttää teeksi. Aitauksissa estää puolukka ruohonkasvua, ja on aina laihan sekä viljentämättömän maanlaadun osottaja.

351. OXYCOCCUS Pers. Karpalo.

1. O. palustris Pers. Suo-karpalo. — Lehdet puikeita ehein

alaskiertoisin laidoin; varsi rihmamainen, suikertava, kalju. — ♃ ♄ 5, 6, k. pun. Rämeissä tav. (E. — P.) Marjat isoja, punaisia. — Vaccinium oxycoccos. Schollera Roth.

Muist. Marjoilla on melk. sama voima ja hyöty kuin puoloilla; mutta maistuvat happamemmalta. Karpalo-siirappi, jota löytyy apteikeissä, on sangen maullista ja hyödyllistä kuumeissa, myöski lapsille vasten matoja. Karpaloita saman verran keittosuolain kanssa käyttävät kulta-sepät viinikiven asemesta hopean valkeaksi keittämiseen.

2. O. microcarpus Turcz. Vähäkarpalo. — Kolmea pienempi k.ed., muuten

samanlainen. Soissa (U. K. St. L.) Hyvin kaunis kasvi. — Vaccinium.

2 parvi. Ericeæ.

352. ARCTOSTAPHYLOS Adans. Sianmarja.

1. A. officinalis Wimm. Punainen sianmarja. — Varsi rento; lehdet

pitkulaisen vastopuikeita, nahkeita, ehytlaitaisia, sileitä, urasuonisia. — ♃ ♄ 5 kpunerv. Kanervikoissa tav. (E. — P.) Ainavehreä, punaisin, mehettömin marjoin. — Arbutus uva ursi.

Muist. Lehdet hyödyttäviä kivitaudissa ja myös vesittimien sisällisissä haavoittumissa, jos niitä teelusikallinen eräänsä hienonnettuna nautitaan, tahi väkevänä teenä juodaan muutamin kerroin päivässä; ovat kovetuttavia, vaan ei ärryttäviä; pitää nautittaman pidempi aikaa. Kasvia käyt. sangen paljon parkitukseen nahkain valmistuksessa. Painaa alunan kera harmaata. Siitä valmistetaan varsinaista kaupassa kulkevaa sumakki-painetta.

2. A. alpina Spr. Musta sianmarja. — Varsi rento; lehdet vastopuikeita,

sahalaitaisia, alta epäsileitä kohosuonisia. — ♃ ♄ 6, k. valk. Tunt. (P. — Lv.) Lehdet kuihtuvat talveksi; marjat mustia, meheviä.

353. ANDROMEDA. Suokukka.

1. A. polifolia. Punerva suokukka. — Perät ryhmin latvassa

munakkeisilla kukilla; lehdet suikeita — tasasoukkia, alaskiertoisin laidoin, alta harmaanvalkeita. — ♄ 5, 6. Soissa (E. — L.) 1-2 vaaksan pituinen, ihanilla valkean-punervilla kukilla.

Muist. On kovetuttava, niinkuin muutkin sukulaisensa. Arvellaan vahingolliseksi lampaille. — Silkinpainajat käyttävät lehtiä ja varsia kaleppelin asemesta väriksi.

2. A. tetragona. Valkea suokukka. — Perät yksinäisiä, lehtihankaisia,

kellomaisilla kukilla; lehdet m. kolmikulmaisia, nuolikantaisia, neliratisesti limittäisiä. — ♄ 7, k. valk. Tunt. kasvi harv. (L. Lv.) 1—3 vaaksan pituinen pensastava, ikään kuin iso kanerva. — Cassiope DC.

3. A. hypnoides. Vähä suokukka. — Kukkaperät yksinäisinä latvassa,

kellomaisilla kukilla; Lehdet oramaisia, lähinäisiä. — ♃ ♄ 7, 8. Tunt. kasvi (L. Lv.) Pieni, ainavehreä, ikäänkuin sammale; kukat valkeita, punersin laitein. — Cassiope DC.

354. CASSANDRA Don. Vaivero.

1. C. calyculata Don. — Kukat yhtäällisessä tertussa, 2-jakoisella

lisäverholla; lehdet pitkulaisia. — ♄ 5, 6, k. vaaleankelt. Soissa harv. (E. — P.) 2—3 jalan pituinen pensas. — Andromeda.

355. CALLUNA Salisb. Kanerva.

1. C. vulgaris. — Kukat yhtäällisissä tertuissa; lehdet vastakkaisia,

ruodittomia, nuolikantaisia. — ♄ 8, k. pun. t. valk. Kankailla tav. (E. — L.) Haarat lähinäisistä lehdistä 4-kantaisia; väl. nämät kasvettuvat ulos ja tulevat oramaisiksi, kaitaisiksi. Toisintelee kaljuna ja lienteänä. — Erica. C. erica DC.

Muist. Laihduttaa maan; katoo tav. kun maa aidataan ja lannoitetaan, tahi lehtipuilla istutetaan. Taidetaan elikonruuaksi hätätilassa koota, parahiten syksyllä myöhään. Paikoin sekoitetaan kanervankukkia ruisjauhoi’in ja leivotaan leiväksi. Sala-ojain täytteeksi peltoihin ja niittuihin on kanerva hyvin sovelias. Varsi käyt. parkitukseksi.

356. PHYLLODOCE Salisb. Kurenkanerva.

1. P. caerulea Sal. — Kukat nuokkuvia, peräkkäinä ryhmin latvassa;

lehdet tasasoukkia, karhealaitaisia. — ♄ 7, 8, k. punasin. Tunt. kasvi (P. — Lv.) 3—8 tuuman pituinen. — Andromeda. Menziezia Sm.

357. AZALEA. Siekkilö.

1. A. procumbens. — Kukat latvassa; lehdet pitkulaisia, tylppäpäisiä,

kaljuja, alaskierteisin laidoin; varsi matala. — ♄ 7, 8, k. pun. Tunt. kasvi (P. — Lv.) Haarat sormenpituisia, puumaisia; lehdet ainavehreitä. — Loiseleuria Desv. Chamæeledon Link.

358. RHODODENDRON. Lapinruusu.

1. R. lapponicum Wg. — Kukat sarjoin latvassa, kaljuteräisiä; lehdet

puikeita, tylppäpäisiä, pilkullisia, pihkanyppyisiä. — ♄ 6, 7, k. punasinerv. Tunt. harv. (L.) Jonkun tuuman pituinen pensaskasvi, ainoasti haaroin latvat lehdillä ja kukilla yli maakamaran. Heteitä 5 t. 10, pidemmät terää. — Azalea.

359. LEDUM. Suopursu.

1. L. palustre. — Lehdet tasasoukkia — pitkulaisia, alaskierteisin

laidoin, alta ruskeavillaisia. — ♄ 6, k. valk. Rämeissä tav. (E. — L.) Kyynäräinen pensas; kukat tiheässä sarjassa.

Muist. Lehdet ja kukat avullisia rohtuma-vioissa, sisällisesti teenä, ja ulkonaisesti keitevetenä pesuiksi, Keitevesi hyvää myöski punataudissa, hingussa j.n.e. Ryssöljyä tislataan suonpursuista ja koivuntuohesta; sitä Venäjällä käyt, nahkain valmistuksessa. Kaljaan pantuna vaikuttaa kasvi pääkivun. Keitevesi karkottaa syöpäläiset eläimistä ja sioista, kun heitä sillä pestään; niin myös luteet vuoteista.

3 parvi. Pyrolaceæ.

360. PYROLA. Talvilehti, talvikki.

† Palhot tyvipuolelta pyöreämäisesti pullakoita; vartalo näkymätön.

1. P. umbellata. Sarjatalvikki. — Kukkia 3—6 sarjassa; lehdet

nalkkimaisia, pääpuolelta sahalaitaisia. — ♃ ♄ 8, k. punerv. Havumets. harv. (T. U. H. S.) Noin vaaksan pituinen pensaskasvi; lehdet m. säteettäisiä, tylppäpäisiä t. lyhytsuippoja. — Chimaphila Nutt.

†† Hedeponnen kannassa 2 erinäistä, toisistaan poikkeavata sarvea; vartalo pitkä. — Moneses Sai.

2. P. uniflora. Yksikukka talvikki. — Varressa yksi ainoa alaspäinen

kukka; lehdet suipposahaisia. — ♃ 7, k. valk. Kosteissa mets. (E. — Pe.) Sormenpituinen; kukat hyvänhajuisia; hedelmä pysty. — Chimaphila Fr. Moneses grandifiora Sal.

Muist. Käyt, paikoin silmäröhkään.

††† Palhot oramaisia; ponnet ilman erinäisittä sarvitta,vartalo pitkäveteinen. (Kukat tertussa).

3. P. rotundifolia. Pyöreä-talvikki. Kukat avonaisia suorassa

monikukkaisessa tertussa; verholiuskat suikeita, ulontuvia, vartalo lenko, terää pidempi; ruodit pyöreämäisten lehtien pituisia. — ♃ 7, 8, k. valk. Mets. tav. (E. — Lv.) Lehdet 1 ½ tuuman pituisia.

4. P. chlorantha Sv. Vehreä-talvikki. — Kukat avonaisia suorassa,

monikukkaisessa tertussa; verholiuskat kairamaisia, myötäisiä; lehdet ruotejansa lyhemmät; vartalo ed. — ♃ 7, 8, k. valeankelt. Havumets. (E. — P.) Lehdet tuuman kokoisia.

5. P. media Sw. Kellotalvikki. Kukat pallero-puolikkaita, vähän

suletulta, liereässä tertussa; vartalo suora lyhyesti ulottava; lehdet pyöreämäisiä. — ♃ 7, 8, k. valk. Mets. harv. (E. — Pe.) Kukat kahta isommat k. seur.

6. P. minor. Vähätalvikki. — Kukat m. palleroisia, suletuita, suoralla

teräsisäisellä vartalolla; muuten k. ed. — ♃ 7, 8. Lehtimets. j.n.e. (E. — P. Lv.) Kukat valk. t. punerv., pienempiä k. edell. lajeilla; lehdet väl. soikeamaisia. — P. rosea Sm.

7. P. secunda. Sivupuoli talvikki. — Kukat pitkulaisia yhtäällisessä

tertussa; lehdet soikeita, suippoja, hienosahaisia. — ♃ 7, 8. Mets. tav. (E. — L.) Kukat vehreän-vaaleita.

361. MONOTROPA. Mäntykukka.

1. M. hypopitys. — Terttu nuorempana alaspäinen; laitakukissa 8

hedettä. — ♃ 7, 8, k. kelt. Mets. harv. (A. — U. H. S.) Koko kasvi vaaleankeltainen, lehdetön, suomuinen; terälehdet ja heteet karvaisia; juurena tukku homeenkaltaisia hapsia ja kellakkaisia mukuloita, ryhmettyneitä mullan ja vieraskasvisten juurihapsien kanssa. — M. hirsuta Nolte. Hypopitys multiflora Scop.

70 heimo. EMPETREÆ.

362. EMPETRUM. Variksen-marja.

1. E. nigrum. — Rento m. kalju pensas; lehdet neulamaisia, tasasoukkia,

pitkulaisia, vaaleampi uurto alustassa. — ♄ 4, 5. Kankailla j.n.e. tav. (E. — L.) Matala pensaskasvi; lehdet tyhjäsisuisia, laidat ikäänkuin alaskiertyneitä ja selkäuurtoon yhtyneitä; kukat lehtihankaisia, pieniä, mustanpunasinervin terälehdin ja ponsin; marjat mustia.

Muist. Marjoja syövät linnut, väl. ihmisetki; sanotaan vaikuttavan huumausta ja pääkipua; alunan kera painavat paperin punaiseksi.

71 heimo. EUPHORBIACEÆ.

363. EUPHORBIA. Tyräneste, tyräkki.

† Isommat kehäliuskat 2-sarvisia.

1. E. esula. Monisäde-tyräkki. — Sarja monisäteinen; sarjavaruksen

lehdet leveän suikeita, sarjukan munuamaisia; varsilehdet tasasoukka-suikeita, suippoja, kaikki tasamukaisia. — ♃ 7, 8, k. kelt. Pelt., kiviseinillä harv. (H. Ke.) Noin 3 vaaksan pituinen; lehdet 2—4-linjan levyisiä, haaralehdet vähän leveämpiä.

2. E. peplus. Kolmisäde-tyräkki. — Sarja 3-säteinen; varuslehdet

puikeita; varsilehdet ruodikkaita, vastopuikeita, ehytlaitaisia. — ☉ 7—9, k. kellanvehr. Viljelöm. tav. (A. — U.)

†† Kehäliuskat sarvettomia.

3. E. palustris. Suo-tyräkki. — Sarja monisäteinen, ensin 3-, sitte

2-jakoisilla säteillä; varuslehdet puikeita; varsilehdet suikeita, tylppäpäisiä; haarat hedelmättömiä. — ♃ 8 kelt. Suoniit. harv. (U.) Väl. 2-kyynäräinen. pensasmainen.

4. E. helioscopia. Viisisäde-tyräkki. — Sarja ensin 5-, sitte 3-,

viimein 2-jakoinen; varus-ja varsi-lehdet vastopuikeita, nalkkimaisia, hienosahaisia. — ☉ 7—9. k. kelt. Viljelömaissa, pelt. tav. (A. — K.) Väl. sormenpituinen ja haaraton.

Muist. Mehua käyt. ulkonaisesti savipuoliin, syyliin ja päärupiin. Kaikki tyvänesteet ovat kovin ulostuttavia, ja hyödyttävät vesitaudissa, mutta varottomilla vaarallisia.

364. MERCURIALIS. Sinijuuri.

1. M. perennis. — Varsi haaraton; lehdet ruodikkaita, puikean suikeita,

takkuisia; emikukkien yhteinen perä pitkäveteinen; juuri suikertava. — ♃ 5. Lehdoissa (A. — Ke.) Lehtihangoissa harsuja tähkiä pienillä, vehreillä kukilla; mustettuu kuivaessa. Muist. Vahingollinen sekä ihmisillen, että eläimille.

72 heimo. PORTULACACEÆ.

365. MONTIA. Hetekaali.

1. M. fontana. — Lehdet vastakkaita, m. lapiomaisia. — ☉ 6—8, k. valk.

Vetisissä paik., vesihuovuissa (E. — P. Lv.) Ikään kuin pieni tähtimö; kukat valk., kodat alaspäisiä, siemenet mustia.

73 heimo. PARONYCHIEÆ.

366. HERNIARIA. Tyräruoho.

1. H. glabra. — Lehdet pitkulaisia — vastopuikeita, kaljuja; kukat

monilukuisia, ryhmin ylisissä lehtihangoissa. — ♃ 7, 8. Kuivissa paik. tav. (A. — Ke. S.) Pieni, maahan litistynyt; kukat pieniä, kellanvehreitä, väl. tähkämäisinä, lehtisinä ryhminä.

367. SCLERANTHUS. Jäsenheinä.

1. S. annuus. Vehreä jäsenheinä. — Kehäliuskat suippoja, jos hiukan

kalvolaitaisia, aina siirottavia. — ☉ ☽ 6, 7, k. vehr. Mäissä, pelt. tav. (A. — K. St. — S. Kv.) Vehreämpi, varpumaisemmin levennyt k. edell.

2. S. perennis. Vaalea jäsenheinä. — Kehän liuskat tylppäpäisiä,

leveällä kalvolaidalla, lop. litteästi sulkeuneet hedelmän ympäri. — ♃ 6. Mäissä (Ke.) Sormen pituinen, sinertävä; lehdet oramaisia; kukat leveämmän kalvolaitansa takia vaalakammat k. edellisen.

74 heimo. POLYGONEÆ.

368. POLYGONUM. Tatar.

† Varsi pysty, haaromaton, yksinäinen tähkä latvassa; heteitä 8: Bistorta Tourn.

1. P. bistorta. Konnantatar. — Tähkä pitkulaisen puikea; lehdet

puikeita typäkällä t. herttamaisella kannalla, ruotijohteisia, yliset sepokantaisia, — ♃ 6, 7, k. punerv. Kosteissa niit. harv. (Kv. Lv.)

Muist. Juuri on turvottava ja vahvistava. Käyt, punataudissa raparperin perästä.

2. P. viviparum. Nurmitatar. — Tähkä suikea t. tasasoukka; lehdet

tasasoukkia — leveän suikeita, päin kannoin suippoja, alaskierteisillä laidoilla. — ♃ 6, k. valk. t. punerv. Niit. tav. (E. — Lv.) Tähkä kukoistaa ensin alhaalta, ja kasvaa pieniä siemensilmikoita hedelmän asemesta. Muist. Siemeniä syövät kanat ja hanhet. Juuria kokoovat Samojedilaiset lyhyinä suviaikoinaan, ja käyttävät poron lihan kera ruuaksi.

†† Varsi tav. haarova, lehdettömillä tähkillä t. tertuilla latvassa; vartaloita 2—3, tav. yhdis-tyvisiä: Persicaria Gaerin.

3. P. amphibium. Vesitatar. — Heteitä S; kukkatähkä pitkulainen; lehdet

pitkulaisia, hiukan herttamaisin kannoin. — ♃ 7, 8, k. vaalean pun. — ß terrestre: pysty; lehdet leveämmin kannoin, suikeita, suippoja; heteet kehää lyhemmät, emit pidemmät. Vesipaik. (E. — P. — 0 T. U. S. Kv.)

4. P. lapathifolium. Ukontatar. — Heteitä 6; vartalot hiukan

yhdiskantaisia; tähkät pitkulaisia, karhea-pilkkuisilla perillä; lehdet puikeita — leveän suikeita; tupekkeet ilman näkyvittä karvoitta; pähkylät lanttosivuisia. — ☉ 7, 8, k. vaaleankelt t. punerv. Viljelömaissa j.n.e. tav. (E. — Pe.)

5. P. persicaria. Hanhentatar. — Heteitä 6; vartalot m. keskustaan asti

yhtyneitä; tähkät pitkulaisia, kaljuperäisiä; tupekkeet vieritetyt pitkillä karvoilla; lehdet suikeita, kaljuja, alta ei paljon vaaleampia; pähkylät osittain litteitä, osittain 3-kantaisia. — ☉ 7, 8, k. Pun. t. valk. Vetisissä paik., rannoilla. (T. U.) Enimmät kukat vaan 2-luottisiä. — P. biforme Wg.

6. P. minus. Huds. Luhtatatar. — Heteitä 6; vartalot yhdessä m.

luottiin asti; tähkät tasasoukkaisia, harsumaisia; tupekkeet ed.; lehdet m. tasasoukkia, litteitä. ☉ 7—9, k. pun. t. valk. Kost. paik. harv. (T. U.) Hyvin pehmeä kasvi, ohuilla, kaitasilla lehdillä. — P. mite * strictum Fr.

7. P. mite Schrank. Arotatar — Heteitä 6; tähkät kapean tasasoukkia,

harvahko-kukkaisia ja velttoja; kehä pisaton; vartalot yhtyneet m. luottiin asti; lehdet pitkäveteisen suikeita — tasasoukkia, kaljuja; tupekkeet ed. — ☉ 7—9, k. pun. t valk. Kosteissa paik. harv. (T. U. H. S. Kv.) Isompi edellistä, kahta isommilla pähkylöillä. — P. laxiflorum Weihe.

8. P. hydropiper. Akantatar. — Heteitä 6; tähkät tasasoukkia,

barvakukkaisia veltoin latvoin; kehä pisapilkkuinen;vartalot yhdiskantaisia; lehdet suikeita, aaltolaitaisia, sukalaitaisin tupekkein. — 0 8, 9, k. kelt. t. punehtuvia. Ojissa j.n.e. tav. (A. — K. St. — S.) Lehdillä on tuikean katkera maku; kehä usein A-jakoinen.

Muist. Kasvi tuoreena muserrettu, iholle pantuna, nostaa rakkoja. Vedessä keitettynä pidetään suussa vasten hammassärkyä. Mehu vedellä sekoitettuna hoetaan poisottavan ruskon eli päivetyksen ja huunpuremat.

††† Kukkia 1—4 lehtihangoissa t. lehtisissä tähkissä; vartalot erinäisiä: Avicularia Meisn.

9. P. aviculare. Siantatar. — Heteitä 5—8; varsi tav. rento ja haarova,

resaliuskaisin tupekkein; lehdet suikeita — soikeita karhealaitaisia, suonisia; pähkylät hienopilkkuisia, m. kiillottomia. — ☉ 5—10, k. valk. t. punerv. Viljelöm., pihoissa, rant. tav. (E. — L.) Toisintelee paljon, parin tuuman pituisesta ja pystystä kyynäräiseen, varpumaiseen ja rentoon.

Muist. Mieluinen ruoka sioille, jonkatähden kasvia monin paikoin niitetään kesäruuaksi porsaille ja imisöille. Myös syövät sitä halukkaasti kanat, hanhet ja muut linnut. Siemenet kelpaavat leivän-asemeksi.

†††† Tertut lehtihangoissa; vartalo yksinäinen, 3-kyhmyisellä luotilla: Tinearia Meisn.

10. P. convolvulus. Kanantatar. — Varsi köynneliäs; lehdet herttamaisen

nuolikantaisia, suippoja; kukat pitkäveteisissä harsuissa tertuissa; kehälehtien selkä tylppä; pähkylät hienopilkkuisia, kiillottomia. — ☉ 7. Viljelöm. tav. (E. — P.) Kukkaperykät lyhempiä kun sisältä, valkeat, ulkoa vehreät kukat. — Fagopyrum Lilja.

Muist. Siemenet taidetaan käyttää kuin tattari.

11. P. dumetorum. Koirantatar. — Kehälehtien selkä kalvosiipinen;

pähkylät sileitä ja kiiltäviä; muuten k.ed. — ☉ 7. Metsämäissä, ahoissa (T. — K. St. H.) Kukkaperykkä valkeakalvoiaitaisen kukan pituinen. — Fagopyrum Lilja.

369. RUMEX. Hierakka.

† Kaikki t. useimmat kukat täysineuvoisia: Lapathum Tourn.

*) Ne 3 hedelmän sulkevaa kehälehteä¹) nysteröisiä.

¹) Kun kehälehdistä seuraavassa mainitaan, ymmärretään ainoasi! kolmea sisämäistä, jotka sulkevat pähkylän. Kukat tämän suvun vehreilä t. ruskeamaisia.

1. R. hydrolapathum Huds. Rantahierakka. — Tertut tiheäkukkaisia, m.

pystönäisiä; kehälehdet pitkulaiskairamaisia, kaikki nysteröisiä, m. ehytlaitaisia; kaikki varsilehdet litteitä, suikeita. — ♃ 7. Rannoissa (St. Ke.) Varsi 2—3-kyynäräinen; aluslehdet 1—2 jalan pituisia, suippoja kummastaki päästä, vaaleanvehreitä. — R. aquaticus. Fr. R, asutus Wg.

2. R. crispus. Tulihierakka. — Tertut tiheä-kukkaisia, m. pystyjä; 3

kehälehteä nysteröisiä, herttamaisia, ehytlaitaisia; lehdet suikeita, suippoja, aaltoisia. — ♃ 7. Vetisissä paik. tav. (T. U.) Kehälehtien nysteröt isoja, tav. yksi isompi toisia, jotka väl. eivät kasvakkaan.

3. R. obtusifolius. Koiranhierakka. — Tertut (kukkat. hedelmä-haarat)

tyveltä ulospäisiä, harvakukkaisilla hajallisilla säteillä, ja leveän-suikeilla suojuslehdillä alisissa säteiköissä; kehälehdet pitkulais-kairamaisia, lähempää kannan suippo-hampaisia; kaikki nysteröisiä; aluslehdet herttamaisia, tav. tylppäpäisiä; varsilehdet kaidempia. — ♃ 7. Kosteissa paik., kylätien. (Ke.) 3 — 5 jalan pituinen; lehdet puikean herttamaisia, usein sangen isoja. — R. sylvestris Wallr.

** Kehälehdet paljaita (nysteröttömiä t. epäselvin nysteröin).

4. R. domesticus Hn. Hepohierakka. — Tertut tiheä-kukkaisia, pystyjä;

kehälehdet pyöreämäisiä, herttamaisia, ehytlaitaisia, paljaita; varsilehdet leveän soikeita, aaltoisia, us. herttakantaisia. — ♃ 7, 8. Kylätien., rannoissa tav. (E. — P. Lv.) 1 — 1½ kyynäräinen. Aaltoiset varsilehdet ja leveät syväherttaiset kehälehdet erottavat sen seuraavasta; aluelehdet m. pitkulaisia. — R. aquaticus ß Wg.

5. R. hippolapathum Fr. Vesihierakka. — Tertut ed.; kehälehdet

puikeita, typäkkä-kantaisia; tylppäpäisiä, paljaita, ehytlaitaisia; varsilehdet leveä-herttaisia, litteitä; terttujen lehdet puikean suikeita. — ♃ 7. Rannoissa (T. — K.) 2—3 kyynäräinen-, aluelehdet isoja, m. kairamaisia, väl. veripunaisin ruodein ja selkäsuonin; varsilehdet us. m. suorasivuisesti herttamaisia. — R. aquaticus.

Muist. Keite-vettä juurista nautitaan savipuoliin ja muihin rohtuma-vikoihin.

†† Kaksikotisia. (Lehdet nuolit. keihäskantaisia).

6. R. acetosa. Suolahierakka. — Kehän sisälehdet herttamaisia,

pyöreämäisiä, ehytlaitaisia, ulkopuoliset alaskaarevia; varsilehdet leveän suikeita — puikeita, nuoli-, harvoin keihäskantaisia. — ☽ 6, 7. Niit. tav. (E. — P. Lv.)

Muist. Juuri ja tuore kasvi hyödyttävät kerpukissa. Viinillä sekoitettua mehua käyt. hammasten pesuksi, kun kerpukista syöpyvät. Siemeniä nautitaan punataudissa. Sanotaan lisäävän talia elukoissa, ja vastustavan leiniruohoin kirpeyttä. Juurilla Lappalaiset ja Norjalaiset painavat keltaista. Lehtiä haudutetaan ja käyt. liemiin ja salatiksi ja koko kasvia jauhoilla sekoitettuna varaleiväksi kovina aikoina. Lehdillä Lappalaiset valmistavat happamen maitonsa.

7. R. acetosella. Ahohierakka. — Kehälehdet puikeita, ehytlaitaisia,

ulkopuoliset myötäisiä; varsilehdet suikeita — tasasoukkia, tav. keihäskantaisia, 2 siirottovaa liuskaa kannassa. — ☽ 6, 7. Kuivissa paik. tav. (E. — L.) Tav. punaisen näköinen; lehdet väl. hyvin soukkia, muin yhtä, muin kumpaaki kantaliuskaa vailla.

Muist. Luullaan laihduttavan maata.

370. OXYRIA Hill. Hapro.

1. O. digyna Hill. — Lehtiä m. ainoasti juuressa, munuamaisia,

kokonaisia t. pykäläpäisiä. — ♃ 7. Tunturipuroissa (L. Lv.) 1 — 2 vaaksan pituinen, tuumanlevyisin lehdin. — Rumex. Rheum Wg. O. reniformis Hook.

371. KOENIGIA. Kurentatar.

1. K. islandica. — Yliset lehdet ryhmistyneitä kukan ympäri,

varsilehdet vuorottaisia, m. lapiomaisia, tylppäpäisiä, kaljuja. — ☉ 7, 8, k. kellahtavia. Tunt. harv. (L. Lv.) ½ — 2 tuuman pit., mehevä, hyvin pienikukkainen kasvi; lehdet tupekkeilla.

75 heimo. THYMELEJE.

372. DAPHNE. Näsiä.

1. D. mezereum. — Kukat perättömiä, 3—5 yhdessä ryhmässä varren

sivuissa ennen lehtiä. — ♄ 4, B, k. pun. Aroisissa metsäniit. (E. — P.) Kyynäräinen pensas, jonka soikeat lehdet ilmauvat vasta hyvänhajusten kukkien perästä; luumarjat punaisia, myrkyllisiä.

Muist. Kuorta kiitetään hyväksi leinissä. Otetaan 2—3-vuotisista varsista, leikellään tuuman pituisiksi paloiksi ja pannaan sille paikalle, johon leini tahdotaan muuttaa. Tämä vetää pitkäänsä, mutta vähemmällä kivistyksellä kun juntukka (pansluuka) tahi sinappitaikina. Pitää muutettaa päivä päivältä 1—2 linjaa. Käyt. myös kärmeen piston päälle. Lievittää hammassärkyä, kun pannaan hampaalle. Myös sisällisesti on keite-vettä näsiän kuoresta käytetty ja kiitetty hyväksi kuppatautisten haavain paranteeksi. Vilutaudissa on välistä ollut apua marjoista, jotka kuitenkin ovat myrkyllisiä ja hyvin varosasti käytettäviä. Niistä tehdään myös voidetta mätähaavoihin ja koihin. Sama voide, vatsalle pantuna, helpottaa kovan vatsanväänteen, ja hammastaudin, kun pidetään poskella. Koko kasvi sisältää erinomaisen kirpeyden, liiatenki marjat. Kuusi maljaa ovat tappaneet koiran. Käyt, susien ja muiden vahingollisten petojen kuolettamiseksi. Kanat ja hanhet kuitenki syövät niitä vahingotta.

76 heimo. ELÆAGNEÆ.

373. HIPPOPHAË. Tyrni.

1. H. rhamnoides. — Lehdet tasasoukka-suikeita, alta valkeasuomuisia.

— ♄ 5. Merenrant. (A. St. — P.) Noin 3-kyynäräinen, orainen pensas, varhaisilla, pienillä, kellakkaisilla kukilla lehtihangoissa; hedelmä marjamainen, keltainen.

77 heimo. ULMACEÆ.

374. ULMUS. Jalava.

1. U. montana Sm. Nurmijalava. — Kukat 5—6-heteisiä, perät m. kupua

lyhemmät pyöreämäisissä ryhmissä; hedelmät puikeita t. pyöreämäisiä, m. kaljuja, päästä loivaan 2-halkoisia; lehdet pitkulaisia — vastopuikeita, typäkän suppealla päällä, toissahaisia, päältä tav. karheita. — ♄ 4, 5. Metsäniit. (A. — K. St.) Pitkä puu ruskeamaisin kukin lehdettömässä oksassa; lehdet vinokantaisia. — V. campestris.

Muist. Kuori (sisämäinen, etenki 2-vuotisista oksista) käyt keitevedeksi rohtumiin, savipuoliin ja vesitaudissa sisällisesti nauttien. Puu on soveliasta tarvepuiksi, kärryn-aisoiksi, pyöriksi j.n.e. — Taidetaan istuttaa lehtokujiksi, lähellä kasvavaa ruohon vahingotta. Lehdet syksyllä koottuna, kuivatettuna, kelpaavat talviruuaksi lampaille ja lehmille. Kasv. kuivassa mullassa osittain siemenistä, jotka kesäkuussa kypsyvät, osittain vesoista tahi oksista, joita alussa kastetaan ahkerasti.

2. U. effusa Willd. Kynäjalava. — Kukat 6—8-heteisiä, perät kupua monin

kerroin pidemmät; lehdet toissahaisia; hedelmät höyteälaitaisia. — ♄ 5. Kylissä harv. (T. — Ke. St. H.) Kukat 3—7 linjan pituisilla perillä. — U. ciliata Ehrh. U. pedunculata Lam.

78 heimo. URTICACEÆ.

375. HUMULUS. Humala.

1. H. lupulus. — ♃ 7, k. kellanvehr. Vuortenjuurilla, raunioissa harv.

(T. — K. H. S.) Köynneliäs kasvi, kouromaisin karhein lehdin.

Muist. Hedelmä vatsan vahvistava. Käyt. keitettynä kääreiksi ajettumisiin ja ulkonaisiin vikoihin, myöski vatsalle vävähtämisissä madoista j.n.e. Siemeniä nautitaan vatsan kovuudessa ulostuttavana tahi pehmittävänä aineena. Sekoitetaan yleisesti kaljaan ja olueen, karvaudellansa estämään happanemista ja lisäämään voimaa. Sen ensimmäisiä taimia, ehkä vähemmin maukkaita, taidetaan keväällä syödä, ja ovatki terveellisiä. Ist. paraasti kiviperään. juuria pitää löyhällä mullalla mullattaman, seivästettämän, perattaman j.n.e.

376. URTICA. Nokkonen.

1. U. urens. Rautanokkonen. — Täysineuvoinen; lehdet vastakkaisia,

soikeita, liuskasahaisia, ruodit tav. pidempiä kun kaksittaiset röyhyt. — ☉ 6, 7, k. kellanvehr. Viljelöm. tav. (E. — P.) Vähempi ja vaaleamman vehreä kun seuraava. Muist. Väkevää keite-vettä käyt, vasten lennähtelevää luuvaloa.

2. U. dioica. Polttiais-nokkonen. — Kaksikotinen; lehdet vastakkaisia,

kuta kuinki herttamaisia, suippoja, jurasahaisia, ruodit terttumaisia röyhyjä lyhemmät. — ♃ 6, 7, k. vehr. Viljelömaissa tav. (E. — L.) Toisintelee leveämmillä ja kaidemmillä — puikean sulkeilla lehdillä.

Muist. Puserrettu mehu hyvä kerpukkiin, keuhkotautiin, veri-juoksuihin j.n.e., 1, 2 ruokalusikallista päivässä. Niihin käyt. myös keite-vettä juurista ja juodaan pari lasillista päivässä. Siemenistä saadaan hyvää matolääkettä. Nokkoisen poltto parantuu päälle sivutusta öljystä t. kermasta. Lisää maitoa lypsylehmissä. Myös lampaillen on se ruuaksi hyvää ja terveellistä. Pitää sitä varten varhain leikattaman. Sovelias ja terveellinen keväällä lehtikaaliksi. Varret taidetaan hoitaa kuin pellava kehräyksiin. Siemenet kanain ruuaksi. Mesiäispihain ympäri hyvä istutettaa, sillä se pois pidättää sammakot, jotka luullaan haittaavan mesiäisten parvettumista. Kasv. sekä juurista että siemenistä lannoitetuissa kivimäissä.

79 heimo. GHENOPODIACEÆ.

377. ATRIPLEX. Maltsa.

1. A. hortensis. Tarhamaltsa. — Varsi pysty; lehdet

hertakkeis-kairamaisia, mutkahampaisia, molemmin puolin yhdenvärisiä; hedelmä-verhon liuskat pyöreämäisiä, ehytlaitaisia,, epäkärkisiä, kantaan asti erinäisiä. — ☉ 7, 8, k. vehr. Viljelömaissa, rant. (St.) 1—3 jalan pit.; isoilla, us. punaisilla t. kelt. lehdillä.

2. A. hastata. Suolamaltsa. — Rento t. harittavilla haaroilla;

lehdet keihäskantaisesti kairamaisia, mutkahampaisia; hedelmä-verhot nelikulmaisia, yhdiskantaisia, laidoin ja sel’in hampaisia. — Q 7—9, k. vehr. — ß salina: pysty, lehdet alta valkeakehnäisiä. Rant., kost. paik. (T. — Ke. St. — P.) Toisintelee paljon. — A. latifolia Wg.

3. A. patula. Peltomaltsa. —Varsi tav. pysty; aliset haarat

ristikkäisesti harittavia; yliset lehdet suikeita — tasasoukkia, ehytlaitaisia, aliset puikean suikeita, 2 pitkäveteistä, vähän edespäistä liuskaa kannassa; hedelmä-verhot nelikulmaisia, suippoja, ehytlaitaisia t. vähän hampaisia, sileitä t. bienohampaisia pinnalta, yhdiskantaisia. — ☉ 6 — 9. — ß salina-erecta: pysty, vehreän hallava, lehdet pitkänpuikeita. — γ salina-prostrata: rento, tav. punerva, lehdet soukempia ja möyheämpiä. Viljelöm. tav. (E. — L. — γ U. Ke. St.) Väl. satunnaisista syistä rento; lehdet toisintetevät leveydessä ja hampaisuudessa, niinkuin hedelmäverhoki suuruudessa. — A. angustifolia Sm.

4. A. littoralis. Rautamaltsa. — Varsi ja haarat pystyjä; lehdet

tasasoukkia; hedelmäverhot nirkkoja, pinnalta ja laidoilla hampaisia. — ☉ 6—8, k. vehr. Merenrant. (U.) Lehdet ½ — 2 linjan levyisiä; toisintelee isommin ja vähemmin hedelmäverhoin sekä väl. rennoin varsin.

378. BLITUM. Muro.

† Kukkaverho hedelmän kypsyessä pullakka, mehevä, joten hedelmä-ryhmät lop. ovat kuin punaisia marjoja.

1. B. virgatum. Harakan-muro. — Varsi lehdestävä latvaan asti;

kukkaryhmät lehtihanka isiä; lehdet keihäskantaisen t. kairamaisen puikeita, epämukaisesti suippohampaisia. — ☉ 6, 7, k. vehr. — ß chenopodioides: hedelmä-ryhmät mehettömiä, vehreitä. Viljelöm. harv. (T. U. St. Pe.) Lehdet leveä- ja typäkkä-kantaisiä, hyvin hampaista; valmiit kukkaryhmät ikään kuin mansikoita.

†† Hedelmä-ryhmät ei marjamaisia: Chenopodium.

2. B. rubrum Reich. Punamuro. — Lehdet puikeita, tylppäpäisiä, syvästi

tylppähampaisia, paksuja, kiiltäviä; kukkaryhmät haarovia, yhtyneitä, vähän lehdestäviä; kaikki siemenet, paitsi latva-kukan, syrjällään. — ☉ 7—9, k. vehr. t. pun. Viljelöm. (U. — K. H. S. Pe.) Varsi ja kukkaryhmät väl. punaisia; lehdet m. liuskahampaisia.

Muist. Pidetään vahingollisena lampaille.

3. B. glaucum Koch. Sianmuro. — Lehdet pitkulaisia L

puikean-pitkulaisia, tylppäpäisiä, mutkaisesti tylppähampaisia, alta siniharmaita; kukkaryhmät lehdettömissä tertuissa; siemenet osiksi lappeellaan, osiksi syrjällään. — ☉ 8, 9, k. vehr. Kaduilla tav. (T. — K. S. Kv.) Varsi tav. rento, harvemmin pysty.

4. B. bonus Henricus. Savimuro. — Lehdet keihäskantaisen kairamaisia,

m. ehytlaitaisia; varsi pysty, tikeillä tähkämäisillä, ylempää lehdettömillä kukkaryhmillä; kaikki siemenet syrjällään. — ♃ 6—8, k. vehr. Teillä, pihoilla tav. (A. T.)

Muist. Lehdet hyviä hauteeksi ajettuneille jaloille, juuri keuhkotautisille lampaille sisään annettuna. Lehtiä taidetaan myös käyttää ruuaksi liemiin ja kaaleihin.

379. CHENOPODIUM. Savike.

† Lehdet hammaslaitaisia.

1. C. urbicum. Kyläsavike. — Lehdet kairamaisia, jurahampaisia, tahi

m. ehytlaitaisia; kukkaryhmät pitkäveteisissä, pystynäisissä tähkissä, osittain varren latvassa, osittain lehtihangoissa; siemenet sileitä. — ☉ 7, 8. Kylissä, kaduilla (A. T. H.) Lehdet tav. paksuhkoita, sinerviä ja kiillottamia.

Muist. Lehdet kelpaavat kaaliruuiksi. Siemenistä tulee maukasta puuroa, ja jauhettuina taidetaan niitä panna leipomisiin.

2. C. album. Jauhosavike. — Lehdet puikeita, tylppähampaisia, yliset

suikeita, tav. ehytlaitaisia, kiillottomia, us. alta valkea-kehnäisiä; kukkaryhmät haarovissa tähkissä; siemenet hienopilkkuisia, kiiltäviä. — ☉ 7—9, k. kelt. Viljelömaissa tav. (E. — P.)

†† Lehdet ehytlaitaisia.

3. C. polyspermum. Rentosavike. — Lehdet puikeita, kaljuja, vehreitä;

kukkaryhmät latvassa ja lehtihangoissa, lop. haarovina, harsuina röyhyinä; heteitä tav. 3. — ☉ 7, 8, k. vehr. Viljelöm., rant. (T. — K. St. — S.) Kupu auki, ei sulettu, ison punaruskean siemenen ympäri. Lehdet pyöreämäisen tylpäköitä.

Muist. Mieluinen ruoka kaloille lammikoissa.

380. SALSOLA. Kilokki.

1. S. kali. — Varsi rento, tav. karvainen; lehdet liereitä,

orasuippoja; kukat yksinäisiä, lehtihankaisia; kupuliuskain lisäkkeet lop. pyöreämäisiä ja siirottavia. — ☉ 7, 8, k. valk. t. punerv. Merenrant. (U.) Tav. lyykistynyt, haarova kasvi, piikillinen orapäisistä, tankeista lehdistä. Kupulisäkkeet muodostuvat siementen valmistuessa. Muist. Kasvista poltetaan soota-suolaa.

381. SALICORNIA. Suola-yrtti.

1. S. herbacea. — Varsi haaraton t. vastakkaisilla puikelo-latvaisilla

haaroilla; nivelvälit ylempää vähän pullakoita ja kolopäisiä. ☉ 7, 8. Merenrant. (A. P.) Toisint. pystynä ja rentona.

Muist. Soota-suolaa saadaan tästä kasvista polttamisella. Se on pehmittävää ja ulostuttavaa; käyt, keltataudissa, kaatuva-taudissa, kerpukissa j.n.e. Lasi-tehtaissa on soota hienompaan lasiin välttämättömästi tarpeellista. Valmistetaan paljon Hispaniassa, Englannissa j.n.e. Kasvia pannaan kuoppaan ja poltetaan tuhkaksi, lisätään taas uusia (kasveja) päälle ja poltetaan, ja tehdään sitä tekoa, siksi että kuoppa tulee täyteen tuhkaa, joka sitte kovettuneena kokkareiksi on valmis kauppatavara. Tätä suolaa saadaan ei ainoasti suola-yrtistä vaan myös monesta muusta merikasvista.

80 heimo. CUPULIFERÆ.

382. QUERCUS. Tammi.

1. C. robur. — Yhteinen hedelmäperä monin kerroin lehtiruoteja

pidempi; lehdet lyhytruotisia, pitkulaisia, tav. mutkaliuskaisia; pyöreämäisillä liuskoilla, kaljuja. — ♄ 5. Metsissä, niit. (A. — Ke.) Iso puu, yksikesäisin lehdin, jotka juuri harvoin ovat liuskattomia, m. suikeita. — Q. pedunculata Ehrh.

Muist. Kuori ja lehdet kovin jumoavaa vetävää laatua. Kuori, pienennettynä ja punaviinassa liotettuna, käyt, revebtymiseen ja peräsuolen putoukseen ulkovoiteena. Tammenlehtiä sekoitetaan kulkutus-veteen kielen rampaudessa. Myös keitevettä käyt. sisällisissä verenjuoksuissa, vilu-, ulkoja punataudeissa, siltään tahi saunakukkain seassa.

Puulaji on soveliainta kaikista laivarakennuksiin, jonkatähden vanha laki sen määrää ruunun omaksi, laivaston ylläpitämiseksi. Myös puukalun tekoihin ja nikkaruksiin soveliasta.

Kuori on parhainta nahkan parkitukseen. Rautavihtrillin kera se painaa mustaa; johon hedelmä-verho on vielä m. voimallisempaa. Kaleppelit tammen lehdillä ovat erään höyntiäisen pesiä ja talvisijoja; ne kasvavat isommiksi ulkomaan tammissa. Tammenterhoja taidetaan käyttää kahvin asemasta joko siltään tahi tavallisten kahvipapuin lisäyksellä. Lasten rauhaisvikoihin, röhkätautiin, on terhokahvi hyvin terveellistä.

Kasv. hyvin kypsistä terhoista löyhään maahan. Katajamäissä se parhaiten menestyy; niitoilla tukehuttaa muut lähelliset kasvit.

383. CORYLUS. Pähkinäpuu.

1. C. avellana. — Lehdet m. pyöreitä, hertake-kantaisia,

saipukka-päisiä, pitkulaisin tylppäpäisin korvakkein; hedelmä-varus (verho) kellomaisesti auki, resahampaisin liuskoin. — ♄ 3, 4. Metsäniit. tav. (A. — K. St. H.) Lehdet ohuita, epäsileitä, toistahoista; kukastaa ennen lehteä.

Muist. Pähkinät ovat yleiseen tuttuja. Niiden sydämmistä saadaan melk. puoliksi hyvää öljyä, joka vetää vertoja manteliöljylle. Haarat käyt, astia-vanteiksi, isommiksi koreiksi j.n.e. Kasv. sekä pähkinöistä että juurivesoista. Edistyttää ruohon kasvua ja lisää hyvää ruokamultaa.

81 heimo. SALICINEÆ.

384. POPULUS. Haapa.

1. P. tremula. — Lehdet pyöreämäisiä, jurahampaisia, molemmin puolin

vehreitä ja kaljuja litteämäisin ruodein. — ♄ 4, 5. Metsissä, niit. tav. (E. — L.) Pitkä puu, pitkillä harmaanhöyteillä norkoilla ennen lehdestymistä. Juurivesoin lehdet herttamaisia, höyteitä.

Muist. Nuoret juuret ja silmikot ovat keitevetenä verenpuhdistavia, hyödyllisiä leinissä. Keväällä vuotaa haavasta, kuin koivustaki, hyvää mahalaa. Lehtiä taidetaan eduin koota talviruuaksi eliköille, paitsi lampaille, joille eivät sovi. On laskettu yhden ison haavan antavan tynnyrin mitan riistotuita lehtiä, jotka vastaavat 2:lle leiviskälle heiniä. Lehdet pitää etenni riistottaman, taidetaan myös koota varisneina, jolloin niissä vielä on enin osa vehreyttä ja hyvyyttä jälellä. Haapa on kevyttä ja valkeata puulajia. Ei mätäne pian, jonkatähden on kestävä vesirakennuksiin j.n.e. Havaitaan harvoin madon syömänä. Kuori sanotaan karkoittavan sirkat. Polttopuuna antaa vähän, kuumuutta, ei yhtään hiiliä, mutta hyvää tuhkaa saipuankeittoon. Kasv. juurivesoista. Missä haavat kasvamaan alkavat, siinä ne itse mieluisesti leveävät, kun saavat olla rauhassa, ja aidataan.

385. SALIX. Paju.

† Puita t. pidempiä pensaskasveja (1 jalan ja sen yli), lop. kaljulehtisiä.

* Kukkiminen ja lehdestyminen saman-aikaisia.

a — Norkkosuomut yhdenvärisesti vaalean-keltaisia. Puita t. pitkiä pensaita.

1. S. pentandra. Halapaju. — Heteitä 4 t. useampi; kodat lop.

lyhytperäisiä, kaljuja, lyhytvartaloisia (Vartaloa sanotaan lyhyeksi, kun se on luotteja lyhempi, pitkäksi t. pitkäveteiseksi, ollessa niitä pidempi.); lehdet pitkulaisia — vastopuikeita, suipukoita, hienoja tiheäsahaisia, kaljuja, nystyrä-ruotisia. — ♄ 5, 6. Metsäniit. tav. (E. — Lv.) Tav. 3 — 5 kyynär. korkuinen pensas, väl. jotenkin pitkä kiiltolehtinen puu.

Muist. Kuori on avullinen vilutaudissa. Otetaan 2, 3-vuotisista haaroista, ja annetaan 1, 2 teelusikallista kuivattuna ja pienennettynä, joka 3:mas tahi 4:jäs tiima väliaikoina, sittekun ulostus-ainetta edeltäkäsin on tarpeeksi nautittu. Haivenet tämän ja muiden pajulajien taidetaan koota ja käyttää puumulin asemesta. Lehdet painavat keltaista. Puu on sovelias lehtokujiksi ja pensas-aidoiksi. Kasv. helposti juurivesoista.

2. S. fragilis. Salava-paju. — Heteitä 2, 1:llä sisäjaa

1:llä ulkonystyrällä kannassa; kodat lyhytperäisiä, kaljuja, lyhytvartaloisia; norkot velttoja; lehdet suikeita, soukka- ja tav. vinopäisiä, sahalaitaisia, kaljuja, alta jäänkarvaisia. — ♄ 5.. Rannoilla j.m. tav. (T.) Puu kannalta harittavin haaroin ja oksin, jotka, hauraat hangoista, tuulessa helposti poikki taittuvat ja, veteen jouduttuaan, viedään toisialle, ja juurittuvat rannoille. Syksy-oksien korvakkeet herttapuolikkaita.

Muist. Kuori (oksista) käyt, vilutaudissa, kuin edellisestä sanottu on. Lehto-kujina tievarsilla antaa se hyvän ja vilpeän varjon. Kasv. helposti maahan lyödyistä paksummista oksista vetisiin paikkoihin. Hedepuu tähän on soveliaampi, sillä emien haivenet ryöttävät kedon. (S. myrtilloides, arbuscula.)

b — Norkkosuomut päästä ainaki ruskeita.

3. S. hastata. Kemin paju. — Kodat peräkkäitä, pitkulaisia, kaljuja,

lyhytvartaloisia; norkkosuomut karvaisia; lehdet soikeita — pitkulaisia, nyhäsahaisia, kaljuja, alta jäänkarvaisia verkko-suonisia. — ♄ 5, 6. Tunt. tienoilla j.m. (P. L.) 1—3 kyynäräinen pensas; lehdet toisintelevat sulkeista puikeisiin ja herttamaisiin, ovat tihkeita ja litteälaitaisia, eivätkä mustetu kuivaessa; korvakkeet isoja, hertta-puolikkaita, kulmalaitaisia; norkkoperät lehdestäviä. — S. malifolia Sm.

Muist. Kuorta pitäisi ennen kaikkia koetettaa vilutaudissa.

4. S. myrtilloides. Juolukka-paju. — Kokonaan kalju; kodat

peräkkäitä, m. vartalottomia; lehdet pyöreän soikeita t. pitkulaisia; lanttokantaisia, tylpeitä, ehytlaitaisia, alta sinettäviä. — ♄ 6. Tunt. tien. (T. — K. Sh H. Kv. P. — Lv.) Kyynärän pit.; ainoastaan norkkosuomuin päässä on tav. muutamia pitkiä karvoja; norkkoperät lehdestäviä, korvakkeet pieniä, puikeita t. ei ollenkaan.

5. S. depressa. Lanttopaju. — Kodat pitkäperäisiä, sangen

lyhytvartaloisia, tav. silkkilienteitä; lehdet leveän suikeita—suikeita, ehytlaitaisia t. harvaltaan nyhäsahaisia, tav. kaljuja, alta jäänkarvaisia. — ♄ 5, 6. ß cinerascens: lehdet isompia, harva-lienteitä, päältä lop. kaljuja. Kosteissa metsäniit. (T. — K. St. — Kv. L. Lv. — L. Lv.) 1 — 3 jalan pituinen pensas; norkot kuta kuinki lehdestävillä perillä, väl. m. perättömiä. Ei mustetu kuivaessa. Toisintelee hyvin harvoin valmiit siemenkodat kaljuna. (S. lanata, nigricans, arbuscula.)

** Kukkiminen paljaalla oksalla (S.o. ennen lehden puhkeamista. Tietymmin tutaan erotus tässä ☉ norkoista, sillä ϙ norkot pysyvät kauvan jäleltä. Muutamat kukkivat kyllä kauvan ennen lehtiä, toiset juuri niiden puketessa.).

a — Norkot ja siemenkodat perättömiä; lehdet tasasoukkia — suikeita.

6. S. acutifolia Villd. Virnapaju. — Norkot hyvin höyteitä; kodat

kaljuja, pitkäveteisellä vartalolla; lehdet suikean kaitaisia, sahalaitaisia; korvakkeet suikeita; oksien kuori sinettävä. — ♄ 4. Viljelömaissa, harv. (Ke.) Puu, pienin, veltoin haaroin; lehdet kummastaki päästä suippoisia.

b — Siemenkodat selväperäisiä; lehdet tasasoukkia — soikeita.

7. S. rosmarinifolia. Hanhen paju. — Kodat lyhytperäisiä, suikeita,

valkeanhöyteitä, lyhytvartaloisia; lehdet suikean kaltaisia, ehytlaitaisia, alla silkkimäisiä, lop. kaljuja. — ♄ 4, 5. Kosteassa santam. harv. (T. — Ke. St. H. Pe. Kv.) Tuskin kyynäräinen pensas, kynnenpituisilla lyhytperäisillä norkoilla ja mustilla hede-ponsilla; lehdet hyvän tuuman pituisia, tuskin 2 linjan levyisiä.

8. S. repens. Räme-paju. — Kodat pitkäperäisiä, pitkulaisia,

lyhytvartaloisia; lehdet pitkulaisia — soikeita, tav. ehytlaitaisia, nuorempana alta silkkinukkaisia, lop. jäänkarvaisia. — ♄ 4, 5. Soissa, tav. (A. — U. St. — P.) Matala pensas, haaroin ainoasti maasta kohoava; lehdet vanhempana us. ihan kaljuja, toisinnellen m. tasasoukista soikeisiin; ponnet keltaisia.

9. S. phylicifolia. Metsäpaju. — Kodat lyhytperäisiä, hieno-karvaisia,

väl. kaljuja, jokseen pitkäveteisellä vartalolla; lehdet suikeita — soikeita, nyhäsahaisia, kaljuja, alta jäänkarvaisia. — ♄ 8, 6. Rant. j.m. tunt. tienoissa (K. Kv. L. Lv.) 3 — 8 jalan pituinen pensas. Mustettua harvoin kuivaessa; kukkiminen, kuin seuraavanki, lehden puhkeamisen aikana. Korvakkeita hyvin harvoin, nekin juuri pienehkönä, pitkulaisia, hampaisia. — S. bicolor Koch.

10. S. nigricans Sm. Korpipaju. — Kodat puikeita, orasuippoja,

norkkosuomuin pituisilla perillä ja pitkäveteisellä vartalolla; lehdet pitkulaisia — puikeita t. vastopuikeita, aaltoja sahalaitaisia, alta kohosuonisia ja lop. jäänkarvaisia; korvakkeet herttapuolikkaita. — ♄ 5. — ß borealis Fr. lehdet lop. isoja, soikeita t. puikeita; norkkoperät pitkäveteisiä, lehdestäviä. Metsäniit., tav. (E. — Lv. — ß L. Lv.) Pensas, kuivaessa helposti mustettuvin lehdin. Toisintelee paljon, kaljuilla, karvahkoisilla ja villaisilla kodilla, kaljuilla ja höyteillä lehdillä j.n.e. — phylieifolia. (S. kastata, depressa, versifolia.)

†† Puita t. pidempiä pensaita; vanhemmat lehdet karvaisia t. höyteitä.

* Kukkiminen ja lehdet samanaikaisia.

11. S. versifolia Wg. Suo-paju. — Kodat pitkäperäisiä, tav.

hienokarvaisia, pitkäveteisin vartaloin; norkkoperä lehdestävä; lehdet suikean pitkulaisia, viistokärkisiä, ehytlaitaisia, alta lienteitä, kohosuonisia, vähän alaskierteisin laidoin. — ♄ 6. Tunturikasvi (L. Lv.) Matala pensas 1 — l½ tuuman pituisilla, etenkin alta lienteillä lehdillä. Toisintelee kaljulla kodalla.

12. S. glauca. Tunturi-paju. — Kodat tav. perättömiä, villaisia,

lyhytvartaloisia; norkkoperä lehdestävä; lehdet suikeita — leveän soikeita, tylppämäisiä, tav. ehyt- ja litteä-laitaisia, sileitä pehmythöyteitä. — ♄ 5, 6. — ß pallida: lehdet ehytlaitaisia, kaljuja, alta jäänkarvaisia. — γ subnigricans: lehdet pitkulaisia t. suikeita, hienosahaisia, kuivaessa helposti mustettuvia. Tunturikasvi (L. Lv. — y L.) Noin 2-kyynäräinen pensas, molemmin puolin valkean höyteillä, harvoin kaljuilla lehdillä.

13. S. lanata. Villapaju. — Kodat m. perättömiä, kaljuja,

pitkäveteisellä vartalolla; norkot perättömiä t. lyhyillä pienilehtisillä perillä; lehdet soikeita t. pyöreämäisiä, alta verkkomaisista kohosuonistansa epätasaisia. — ♄ 6. Tunturik. (L. Lv.) 2—4 jalan pituinen pensas, paksuin ja levein lehdin, jatka toisintelevat hyvin villaisista lähes kaljuihin, ja ovat alta vähän kotoisia verkkosuonista. Norkot haaroin latvassa, paksuja ja harmaan t. kellankarvaisia.

** Kukkiminen paljaalla oksalla.

a — Kota lyhytvartaloinen.

14. S. aurita. Virpapaju. — Norkot m. perättömiä ja lehdettömiä (Paitsi

joitakuita harvoja suomumaisia lehtiä, jotka tav. ovat norkon tukena, tahi verhovat vanhempain norkkojen väl. pilkistynyttä perää.); kodat peräkkäitä, tav. höyteitä, epävartaloisia; lehdet vastopuikeita, lyhyellä, taaskääntöisellä kävellä, m. ehytlaitaisia, lop. harvalta hienohampaisia, alta tav. harmaanhöyteitä, epätasaisia. — ♄ 4, 3. Vetisillä metsäniit. tav. (E. — P.) 3 — 6-kyynäräinen pensas, ruskealla m. kaljulla kuorella oksissa, leveillä, usein munuamaisilla korvakkeilla. Lehdet toisintelevat paljon. — S; cinerea Sv. B.

15. S. caprea. Raitapaju. — Norkot tav. perättömiä ja lehdettömiä;

kodat peräkkäitä, villaisia, lyhytvartaloisia; lehdet pitkulaisia — vastopuikeita, suipukoita, lop. aaltolaitaisia, jurahampaisia t. sahaisia, alta harmaanhöyteitä t. karvaisia. — ♄ 4, 5. Metsäniit. tav. (E. — P.) Jokseenki pitkä puu, väl. pitkä pensas; lyhyt- ja paksunorkkoinen, oksat sileäkuorisia, korvakkeet kuin hanhenjalka.

Muist. Kuorta Lappalaiset käyttävät nahkain valmistukseen. Puulaji on kevyttä ja sitkeää, käyt. kaikellaisiin puukalu-töihin. Lehdet ovat sangen mieluisia eläimille. Kasv. kauneiksi lehtokujiksi ja pensas-aidoiksi. Ei tukehuta ruohonkasvua.

16. S. cinerea. Vesipaju. — Norkot perättömiä, m. lehdettömiä; kodat

peräkkäitä, villaisia, epävartaloisia; lehdet suikeita t. pitkulaisia, keskustalta t. niskalla leveimmät, lyhytsuippoisia, sahalaitaisia, alta tav. harmaanhöyteitä; korvakkeet leveitä, m. munuamaisia; kukoistavaiset haarat vitsamaisia, höyteitä. — ♄ 4, 5. Rant., ojissa j.n.e. tav. (E. — P.) Pensas, ei paljon haarovilla, vitsamaisilla, pystynäisillä haaroilla; lehdet aalto-sahalaitaisia; alta m. valkeita. Toisintelee ohukaisilla, molemmin puolin vehreillä lehdillä: virgultosa Fr. Muist. Kuorta käyt. nahkain parkitukseen, oksia koreiksi, viikatten-nieiksi j.n.e. On haitallinen suoniituilla, joilla pensastaa sangen paljon ja valloittaa ruohomaata; mutta hyödykäs hakamaissa, sillä eläimet syövät sen lehtiä.

b — Kodat pitkäveteisellä vartalolla. (Norkot m. perättömiä ja lehdettömiä.)

17. S. Læstadiana Hn. Tuhkapaju. — Kodat lyhytperäisiä,

harmaanhöyteitä; lehdet pitkulaisen suikeita, tav. suippoja, harvaltaan epänyhälaitaisia, alta tiheästi harmaanhöyteitä, kiillottamia. — ♄ 6. Tunt. tienoilla harv. (L. Lv.) Pidempi pensaskasvi, väl. puu; norkot pitkiä, m. sormenpaksuisia, sangen tiheäkotaisia; lehdet tav. suippoja, molemmin puolin tiheästi hienohöyteisiä, etenkin alta harmaanvanukkeisia, mutta kiillottomia. — S. canescens Fr.

18. S. lapponum. Leväpaju. — Kodat perättömiä, valkeavillaisia;

lehdet soikeita — suikeita, suippoja, tav. ehytlaitaisia,etenkin alta kiiltäviä, valkeanhöyteitä, laidat vähän alaskierteisiä. — ♄ 5, 6. Soissa (E. — L.) 2—i-kyynäräinen pensas, lop. 5 tuuman pituisin, paksuin lehdin, toisintelevin pitkäveteis-suikeista puikeisiin, muuttelehtavin myös höyteydessä hamaan lähes kaljuihin. — S. li-mosa Wg.

††† Hyvin matalia (harvoin ½ kyynäräisiä) lajeja.

19. S. myrsinites. Mustikka-paju. — Kodat m. perättömiä, höyteitä,

pitkäveteisellä vartalolla; lehdet soikeita t. vastopuikeita, sahalaitaisia, verkkosuonisia, nuorempana pitkäkarvaisia, lop. kaljuja, molemmin puolin vehreitä ja kiiltäviä. — ♄ 5, 6. Tunt. (L. Lv.) 5—12 tuumainen, paksulehtinen pensas, tuumanpituisilla, paksuilla, pystyillä norkoilla, tav. oksain päässä.

20. S. arbuscula. Kääpiöpaju. — Kodat lienteitä, lyhytperäisiä, vähän

pitkäveteisellä vartalolla; lehdet pitkulaisia, suikeita, keskeltä leveämpiä ja nyhäsahaisia, kaljuja, kiiltäviä, alta harmaan-vehreitä. — ♄ 5, 6. Tunt. harv. (L. Lv.) Tav. 1-2-vaaksainen, joskus pidempiki; lehdet ½ — l tuuman pitkiä, päältä kiiltäviä, alta sumeita; norkot soukkia lyhyellä lehdestävällä perällä.

21. S. polaris Wg. Kahkapaju. — Kodat m. perättömiä puikeita, villaisia

t. pehmytkarvaisia, pitkäveteisin vartaloin; lehdet pyöreitä t. soikeita, ehytlaitaisia kaljuja ja sileitä. — ♄ 6, 7. Tunturikasvi, harv. (L. Lv.) Ainoasti oksien lehdelliset ja kukalliset latvat näkyvissä maan päällä; lehdet sileämpiä, ei niin kurttusuonisia k. seuraavalla.

22. S. herbacea. Vaivaispaju. — Kodat m. perättömiä, tav. kaljuja,

lyhytvartaloisia; lehdet tav. m. kehrämäisiä, tylppät. kolopäisiä, kaljuja, nyhälaitaisia, verkkosuonisia, epätasaisia. — ♄ 6, 7. Tunturikasvi (L. Lv.) Kasvutapa kuin edellisellä, joka niinkuin tämäkin uskottavasti on kaikkein pienimpiä pensaskasveja.

23. S. reticulata. Silmupaju. — Kodat perättömiä, höyteitä, m.

vartalottomia; lehdet m. kehrämäisiä t. pitkänpyöreähköitä, ehein alaskierteisin laidoin, alta valkeankarvaisia t. jäänharmaita, koleita verkontapaisten kohosuoniensa välillä. — ♄ 6. Tunturikasvi (L. Lv.) Kasvutapa m. kuin edellisilläki; paksulla varrella ja haaroilla, enemmältään maan alla; lehdet paksuja, tav. tuuman levyisiä, väl. vähän pitkulaisia, aina pyöreästi tylppämäisiä. (S. hastata, repens, rosmarinifolia.)

82 heimo. BETULINEÆ.

386. BETULA. Koivu.

1. B. verrucosa Ehrh. Rauduskoivu. — Lehdet epänelisiä t.

nelikulmaisia, soukalla pitkäveteisellä päällä, toissahaisia, aina kaljuja; norkot velttoja, pitkulaisen liereitä, suomuin sivuliuskat suoraan ulost. vähän alaspäisiä keskiliuskasta; siemen soukempi ja paljo lyhempi ympäröittävää kalvolaitaa. — ♄ 5. — ß rhomboidea: lehdet nelikulmaisia t. nelikulmais-puikeita (keskeltä t. niskalta leveimpiä), yksikertaisesti sahalaitaisia. Mets. ja kuivilla niit. tav. (T. — K. St. H. — T.) Pitkä puu, valkealla päälyskuorella t. tuohella, usein soukilla rippuvilla oksilla (toisinto: pendula). Juurivesain lehdet kaljuja.— B. alba. B. odorata Reich.

Muist. Nuoret lehdet taidetaan teenä tahi keite-vetenä käyttää kerpukkiin, matoihin, leiniin ja kivitautiin. Hikikylpy (kun paneutaan paljaalla ruumiilla tuoretten koivulehtien sisään maata) on usein parantanut leinin. Säilöstys-taudin (luuvalon) särky helpoitetaan, ja usein autetaanki tuoreilla koivunlehdillä, joita sidotaan särkevän jäsenen ympäri. Koivun mahala on myöski hyödyllinen juoda vastanimitetyissä taudeissa. Siitä taidetaan keittää hyvää siirappia; 60:stä kannusta saadaan lähes kannu siirappia kokoon keittämällä. Myös viiniä saadaan mahalasta keittämällä, sokeroittamalla ja käyttämällä. Tököttiä eli ryssöljyä keitetään koivun tuohesta. Se hyödyttää ruusussa: sitä ottaa täysi-ikäinen 2, 3, korkeintaan 6 tippaa teessä munanruskuaisen kera. Mehu, jota hikoilee happamista koivupuista valkean hohteessa, on hyvää voide luuvalolle. Tuohi-anturat, sukkien sisällä pidetyt, tuottavat kadonneen jalkahien jällensä ja hyödyttävät ylösnousneessa leinissä ja jalkasäryssä.

Lehtiä käyt. ruuaksi eläimille. Puulaji kovaa ja lujaa, on soveliasta puukalu-töihin ja rakennus-aineiksi. Visakoivu (saxatilis) on erittäin soveliasta sorvaus- ja puusepän töihin, tuohi katoiksi ja kuori nahkain parkitukseen. Lehdet painavat keltaista; alunan kera keitetyistä saadaan niistä maaliväriä.

Kasv. siemenistä syys-aikana kuivaan laihaan multaan, etenki paloja takamaille. Koivun lehden ensi puhkeamisessa pitää kevätouko kylvettämän.

2. B. glutinosa Wallr. Hies-koivu. — Lehdet puikeita — vähän

herttamaisia, suippoja, epämukaisesti sahalaitaisia; norkot ed.; suomuin sivuliuskat enemmän edespäisiä; siemen kaidempi, vaan ei paljon lyhempi kalvolaitaansa; vesain lehdet höyteitä. — ♄ 5. Mets. ja kosteissa paik. tav. (E. — L.) Puu kuin edellinenki, sileämmällä, valkeammalla tuohella, puikeammalla ja vähemmin suipoilla lehdillä; us. tippuvilla oksilla (tois, pendula).

3. B. alpestris Fr. Tunturi-koivu. — Lehdet pyöreitä, tylppäpäisiä,

vähän epämukaisesti sahalaitaisia, alta tasaisia; hedelmä-norkot soikean pitkulaisia, lyhytperäisiä, pystyjä; suomuliuskat m. tasamukaisia, puikeita, edespäisiä; siemen kalvolaitansa pituinen ja levyinen. — ♄ 5. Tunturilaks., harv. (Kv. P. L.) 2 — 5 kyynäräinen pensas; lehdet kuin vaivais-koivulla, ehkä usein tuuman levyisiä, väl. epäkärkisiä. Näyttää olevan sekalaji edellisestä ja seuraavasta, joiden kera sekaisin harvalta kasvaa. — B. humilis Hn. (ed. 4). B. fruticosa Less. B. alba δ Wg.

4. B. nana. Vaivais-koivu. — Lehdet m. kehrämäisiä, nyhäsahaisia,

tylppähampaisia, alta verkkomaisesti kohosuonisia; hedelmänorkot ed.; suomuliuskat m. tasamukaisia; tasasoukasti pitkulaisia; siemenet kalvolaitaansa leveämmät. — ♄ 5, 6. Nevoissa, etenki tunturitien. (E. — Lv.) 1 — 2½ jalan pituinen pensas, kynnensuuruisin lehdin; norkkosuomuin liuskat yhtä suuria, typäköitä, ei paljon toisistaan siirottavia.

Muist. Lehdet antavat tummemman keltavärin kun tavallisen koivun. Juurista punotaan koreja. Lappalaiset käyttävät tätä vuoteensa pohjaksi sekä polttopuuksi.

387. ALNUS. Leppä.

1. A. glutinosa Willd. Tervaleppä. — Lehdet pyöreämäisiä t.

vastopuikeita, typäkkät. lanttopäisiä, toissahaisia, alta suoni-kulmista höyteitä, muuten kaljuja ja vähän tahmeita. — ♄ 3, 4 Mets., vesien vierissä tav. (A. — K. St. H.) Pitkä puu, väl. pensas, varhaisin kukin paljaalla oksalla. — B. alnus.

Muist. Lehdet lammasten talviruuaksi pitää riistottaman heinäkuun lopulla. Kelpaavat myös ruuaksi sioille mäskin ja akanain seassa. Lattialle levitettynä lehti sanotaan karkottavan syöpäläiset. Lepän ja pajunkuoren puruja ruisjauhoilla sekoitettuni sanotaan avulliseksi ruusun voiteeksi.

Puulaji on kaunista, punalehtavaa. Käyt. puusepän töihin, erinomattain juuret päälysteeksi pöydille, piironkeihin j.n.e. Kuori painaa ruskeata ja punaista, vihtrillin kanssa mustaa. Nahkoja mustutetaan vedessä keitetyillä lepänkuorilla, prisiljallä ja vihtrillillä. Ei mikään puu kestä paremmin mädäntymistä veden alla. Sopii siis pylväiksi vedenpäällisille rakennuksille. Leppäpylväillen ovat kaupungit Wenetsia, Ravenna isommaksi osaksi raketut. Vesirännit, maansisäiset rumput, pumppuhirret j.n.e. tehdään parhaiten tästä puusta.

Kasv. osittain syysja lokakuussa otetuista siemenistä, jotka kylvetään syksyllä tahi keväällä, osittain juurivesoista tahi tuoreista seipäistä, jotka taidetaan maahan pistää keväällä ennen silmikkoin puhkeamista. Siten taidetaan kosteaan maahan kaunis lepikkö pian kasvatettaa. Leppä parantaa ruohonkasvun ja maanlaadun, ja joki-äyräät tulevat sen juurista lujemmiksi.

2. A. incana Willd. Harmaa leppä. — Lehdet puikeita t. soikeita,

suippoja, toissahaisia, isohampaisia, alta vaaleampia; hieno-karvaisia t. lienteitä. — ♄ 3, 4. — ß pinnatifida: lehdet m. parijakoisia. Kost. paikoissa (E. — L. — ß H.) Matala puu tahi pensas, valkeammalla ja sileämmällä kuorella k. edell., eikä tahmea-lehtinen. Kukostaa paljaalla oksalla varhemmin kun sekä jalava että pähkinäpuu. Toisintelee kuta kuinki höyteillä lehdillä. Muist. Lehti on parempaa kun edellisen. Kasv. kuin edellisestä sanottiin.

83 heimo. MYRICACEÆ.

388. MYRICA. Suomyrtti.

1. M. gale. — Pensaskasvi; norkot lyhytsuippoisin suomuin; lehdet

suikean nalkkimaisia, päästä sahahampaisia. — ♄ 4, 5. Soissa, rannoilla (E. — P.) Kyynäräinen pensas; kukat paljaalla oksalla, ruskeissa, pystyisissä norkoissa. Välistä yksikätinen.

Muist. Kasvia, etenki hedelmiä ja lehtiä, on pienennettynä ja öljyllä sekoitettuna käytetty vasten kapia ja rohtumia. Myös on keitevesi kiitettävää syöpäläisiin päässä, vaatteissa, seinissä j.n.e. kun niitä sillä pestään.

On muinen käytetty humalan asemesta juomiseen, jonkatähden vanha laki sitä kieltää toisen maalla kokoamasta.

84 heimo. CONIFERÆ.

389. PINUS. Petäjä.

1. P. sylvestris. Mänty. — Neulaset ainavehreitä, kaksinaisia,

tönkeitä, litteämäisiä, käpyjen pituiset; kävyt puikean suippenevia, peräkkäitä, alaskääntöisiä, suomut paksupäisiä. — ♄ 5. Mets. tav. (E. — Lv.) Pitkä puu, nuoremmat haarat härkiläisiä.

Muist. Keite-vesi sekoitetuista nuorista männyn kerkistä. voikukan juurista ja kypsistä muserretuista katajan marjoista, johon lyödään puserrettua piparruutin mehua ja jotain happoa, on terveellinen (verenpuhdistava) ja tehosa juoma kerpukkiin, luuvaloon, sulkuja pöhötautiin. Sitä juodaan muutamia lasillisia päivässä. Mäihä (jälsi) on hyödyllinen ensin keväällä syödä vasten matoja sekä kerpukkia. Kun kuori haavoitetaan puuhun asti, juoksee siitä kesällä pihkamaista nestettä, joka jähmettyy itsestänsä tavalliseksi paksuksi terpentiiniksi. Se on ulkonaisesti puhdistava ja parantava haavoja. Tervavettä käyt. varjelus-aineeksi vasten rokkoa ja muita tarttuvaisia tauteja. Sitä tehdään, kun kortteliin tervaa lyödään kannu vettä, jota puu-lastalla yksi tunti yhä sekoitetaan, ja sitte vuorokauden seisonunna kaadetaan eri-astiaan. Sitä nautitaan muutamia ryyppylaseja päivässä. Pikiä pidetään kauvemmin aikaa laastarina kainalojen välissä vasten kiinteätä yskää ja heikkoa rintaa.

Kuivista, pihkaisista petäjän kannoista poltetaan tervaa, jonka hyöty on yleisesti tuttu. Petäjä käyt. yleisesti hirsiksi, rakennusaineiksi j.n.e., sen sisuskuori leivän aineeksi katovuosina ja eläintenki ruuaksi, neulaset muokattuna täytteeksi makuuvaatteisiin j.n.e.

Kasv. siemenistä, jotka pitää vilua vasten sammalilla peitettämän.

2. P. larix. Lehtikuusi. — Neulaset lop. varisevia, alussa tukuttaisia,

litteitä; käpy puikea, pysty; suomuin kärki litteä, tylppäpäinen. — ♄ 5. Kasvatus-maissa (Ke.) Vähempi puu, monilukuisin neulasin tukuissa, jotka lop. osittain kasvavat oksiksi, yksinäisillä ja erinäisillä pitkillä neulasilla.

Muist. Kun puu haavoitetaan, juoksee siitä pihkamaista nestettä, jota kutsutaan Venetsian terpentiiniksi; se on ulkonaisesti haavoja puhdistava ja parantava.

Sisällisesti on kaikki terpentiini vesityttävää, mutta myös kiihottavaaki.

3. P. abies. Kuusi. — Neulaset yksinäisiä, hajallisia, vähän

4-kantaisiä, otasuippoja, yhdenvärisiä, vehreitä; käpy pitkulainen, rippuva; suomut litteitä, kärki alussa ulospäinen, sitte suora, ♄ 5. Metsissä tav. (E. — Lv.) Pitkä puu, altapuolen litteillä oksilla. — Abies excelsa DC. ja Fr.

Muist. Sen ensimmäiset keväällä puhkeavat kasvaimet taidetaan käyttää kuin männyn kerkät. Kuusen pihka on haavoja parantavaa. Neulasia syövät eliköt rehun puutteessa, ja hevosille syötetään niitä ilmanki terveydeksi. Pihkasta tehdään hartsia, kun pihka keitetään, pannaan sekaan viini-etikkaa, ja kiehutetaan kuivaksi. Kuori kiitetään parkituttavan nahkan, niin ettei se kangistu pakkaisesta eikä kovetu vedestä. Kuusenkävyt painavat ruskeata. Juurista punotaan köysiä ja kudotaan vasuja; oksia käytetään vanteiksi astioille. Puulaji on löyhää ja keveätä: käyt, soittokaluin tekoihin j.n.e. Kasv. siemenistä niinkuin mäntykin.

390. JUNIPERUS. Kataja.

1. J. communis. — Neulasia 3 säteittäin, tasasoukkia, oramaisia,

suippoja, pidemmät kun hedelmä. — ♄ 6. — ß nana: neulaset leveämpiä, m. suikeita, koveroita t. limittäisiä, ei paljon pidemmät hedelmää. Metsissä tav. (E. — L. — ß L.) Pensas, harvoin matala puu, sinisillä marjamaisilla, kuivahkoilla hedelmillä: katajan-marjoilla. ß:n neulaset pitkulaisempia ja myötäisempiä, paljon eriävä α:sta, joksi se kuitenki tuntureilla selvästi muuttuu. — J. communis ß alpina (En.) J. nana Willd.

Muist. Keite-vettä murskatuista katajanmarjoista ja hakatuista katajan havuista juodaan eduin vesi- ja sulku-taudeissa, kerpukissa j.n.e. Höyryä tästä juomasta käyt. vasten huonoa kuuloa ja korvanuhoa; höyryn annetaan nousta korvaan ratintorvesta. Katajanmarja-siirappi hyödyttää vilustus-yskässä ja varjelus-rohtona vilutaudin jälkeen. Katajanmarjat ja havut käyt. savuttamiseksi huoneissa vasten tarttuvaisia tauteja. Katajan-öljyä pyhkäistään rammoille jäsenille ja luun-särkyyn. Koko puussa on hienoa pihkaa, joka on tehollista, hiestyttävää, vesityttävää, puhdistavaa, veren vetelöittävää j.n.e. Puu on tehollisinta liki juurta. Marjat käyt. juomaan, hilloksi j.n.e. Niistä taidetaan myös keittää paloviinaa. Kuorista saadaan niiniä köysiksi, matoiksi j.n.e. Puulaji on kovaa, soveliasta juoma-astioiksi ja muiksi. Katajan-pihkaa kootaan muuriaisilta, ja löytyy muuriaispesien alla; sitä käyt, keitin-öljyihin (vernissoihin), ja hienonnettuna raapituksiin paperille, ettei muste (lakki) levene ja käy lävitse. Samaan aikaan kun kataja ja tuomi kukoistavat, kutee lahna.

391. TAXUS. Marjakuusi.

1. T. baccata. — Oksat litteitä kahtaallisista tasasoukista litteistä

neulasista; kukat perättömiä, lehtihankaisia; hedenorkko palleroinen. — ^5. Metsissä, harv. (A.) Vähemmän kuusen pituinen, ehkä enemmän pensastava; ennättää kuitenki harvoin tämän suuruuden. Hedelmät punaisia, marjamaista.

Muist. Puulaji on kovaa ja punajuomuista, soveliasta kaikellaisiin ppuukalu-tekoihin.

85 heimo. CALLITRICHINEÆ.

392. CALLITRICHE. Vesi tähti.

† Kukat kahden valkean, koveron suojuslehden sisällä.

1. C. stagnalis Scop. Kesäinen vesitähti. — Kaikki lehdet,

alisetki, pitkäveteisellä, soukalla, ruotimaisella kannalla, pyöreänpitkulaisella, 3- t. useampi-suonisella lavalla; hedelmä sulkapalteisilla kulmilla, värisemätön, alaskaarevilla vartaloilla. — ☉ 6, 7. Ves. (A.) Isompi seuraavia; lehden lapa parin linjan pituinen ja m. saman levyinen; heteet 2 linjan pituisia; hedelmän 4 kulmaa ristittäin ulontuvia.

2. C. verna. Keväinen vesitähti. — Lehdet pitkulaisen lapiomaisia,

kaitakantaisia t. tasasoukkia, edelliset 3-, jälkimäiset 1-suonisia; hedelmä litteähkö-sivuinen, sulattomilla kulmilla, pystyisillä vartaloilla. — ☉ 5—9. — ß divaricata Sæl. emävarsi pystyinen, ulospäisillä haaroilla; lehdet tasasoukkia, kolopäisiä; suojukset ja vartalot katoavia; hedelmät sulattomia, tylppäkulmaisia. Vesivier. ja ves. tav. (E. — L. — ß U.) Lehdet 2 linjan levyisiä, hedelmät kuin litteähkö risti.

†† Suojuslehdetön.

3. C. autumnalis. Syksyinen vesitähti. — Kaikki lehdet erinäisiä,

tasasoukkia, typäköitä t. lanttopäisiä, yksisuonisia; hedelmän kulmat ohukaisia, sulkamaisia. — ☉ 7, 8. Vedessä (E. — P.) Kasvaa pystynäisenä ja pitkin pituuttaan haaraisena; aina veden alla, tekevä kuitenki pitkälle haaroihin runsaasti hedelmiä, kahta isompia kun edellisten. Ponnet m. palhottomia. — C. virens Goldb.

86 heimo. CERATOPHYLLEÆ.

393. CERATOPHYLLUM. Karvalehti.

1. C. demersum. — Lehdet kiehkuroittain, hapsimaisesti toisjakoisia;

pähkylät pitkän-pyöreitä, otasuippoja ja kannalta oraisia, sileitä. — ♃ 7, 8. Vesikuljuissa (U. S. Kv.) Kasvi liereä toinen toisensa hiukan peittävistä lehdistä. — C. oxyacanthum Cham.

III. SIRKATTOMIA.

87 heimo. CHARACEÆ

394. NITELLA Ag. Vesiahmo.

† Säteikkö-haarat suojuksettomia, itsekuki latvasta haaraunut uudeksi säteiköksi tasapaksuilla haarukoilla.

* Säteikkö-haarat tois-, kolmiskertaisesti 2-päisiä sädehaaraisia; latvimmaiset haarat nivelikkäällä päällä.

1. N. hyalina DC. Kutea vesiahmo. — Yksikotinen; varsi pysty, haarova;

säteiköt monisäteisiä, yliset palleromaisia; säteet ulospäisiä, pienemmät tukkuisia, haarattomia t. 2-haaraisia, isommat (6—8) 2-, harvemmin 3-haaraisia; latvukset liereitä, lyhyellä nivelliitteisellä päällä, muuten nivelettömiä. Ves. harv. (U.) 2 — 4 tuuman pituinen, vähän tupastava, sitkeä, kiiltävä, mustan-vehreähkö, eroava seuraavasta nivelettömillä latvuksilla, monisäteisillä säteiköillä, tav. 8-juomuisilla kaksois-pähkylöillä paitsi muuta.

2. N. gracilis Ag. Hauras vesiahmo. — Yksikotinen; varsi hapsimainen,

lyhyt, haarikas; säteet 6, 7, tois-, kolmisjakoisia; latvukset pitkäveteisiä, pitkillä nivelliitteisellä päällä, ja sen aita-puolen 1—2-nivelisiä. — ☉ 7. Ves. harv. (U.) 2—6 tuumainen, ihan hapsimainen, kuivanaki vaalean-vehreä ja m. vesikirkas, ei mustuva. Pähkylät yksitellen t. ryhmässä. — Chara Sm.

3. N. batrachosperma Reicb. Konnan vesiahmo. — Yksikotinen(?); säteet

9, 10, kerroittain 2-haaraisia, monilukuisilla haarukoilla; latvukset nivelettömiä. Vesipaik. (U.) 4-tuumainen t. pidempiki, tupastava, mustan-vehreä, taneahko, pienillä mykerämäisillä tiheillä säteiköillä, palleroisilla pähkylöillä.

** Säteikkö-haarat kerran 2-päisiä; haarukat niveiettömiä päästäki.

4. N. flexilis Ag. Notkea vesiahmo. — Yksikotinen; varsi rihmamainen,

notkea, läpihohtava, öljynkiiltävä; säteet tav. 6, haarattomia t. kerran 2 — 3-haaraisia, pitkäveteisillä tylppämäisillä haarukoilla, siittimet kaksitellen sivulla t. haarukka-hangoissa. ☉ 7. Tav. suolattomassa ved., virroissa j.n.e. (T. U. St. P.) 2-vaaksainen, tukevan langan paksuinen, mustanvehreä, kuivaessa ruskeahko, kiiltävä, väl. mustettuva.

5. N. opaca Ag. Sumea vesiahmo. — Kaksikotinen; varsi ed.,

toishaarainen, sitkeä ja m. kiilloton; säteet 8, haarattomia t. 2-haaraisia, tylpeitä, otapäisiä. — ☉ 7, 8. Järv., lammik. (U.) Hyvin edellisen kaltainen, mutta sitkeämpi ja taneampi, ruskean-vehreä, kiilloton; lop. likamaisesti vedenkarvainen.

†† Hedelmällisten säteitten alisissa nivelissä hedelmäsuojusten tapaisia, tekeyneitä hienoista haarukka-säteikköin ryhmistä.

6. N. Stenhammariana Wallm. Mereinen vesiahmo. —Yksikotinen;

varsi rihmamainen, notkea, läpihohtava, väl. nivelikäs; säteet 6—8, hedelmättömät haarattomia, hedelmälliset kiehkuraisilla jaottomilla suojuksilla, kaikki ynnä suojusten kanssa nivelikkäitä, pyöreän-tylpeitä, nivelliitteisellä odalla t. ilman; pähkylät m. palleroisia, kaksitellen t. ryhmittäin. — ☉ 7, 8. Merenlaht. harv. (T. U. P.) 1 2-vaaksainen, vaaleanvehreä, kuivaneena tummempi. Pähkylät mustanruskeita. — Chara flexilis var. Wg. ja Fr.

395. CHARA. Näkinparta.

† Varsi monipillinen, piikkinen kyhmyistä t. sukasista, etenkin ylempien säteikköin välillä.

1. C. baltica Fr. Takkuinen näkinparta. — Yksikotinen; varsi hauras,

kierteisesti uurtoinen, tiheillä, hajallisilla t. tukkuisilla, pullakoilla ja tylpeillä, alaspäisillä piikeillä; säteet noin 9, lyhyitä ja paksuja, pää-puolelta 1-pillisiä; hedelmäsuojus m. kahta pidempi pitkänpyöreätä pähkylää. — ☉ 7. Merenrannoissa (A. U.) Kasvavana, ja usein kuivanaki, ehtavehreä; jotenkin iso, 5-tuumaisesta jalan pituinen, tiheillä ja lyhyillä sädehaaroilla; ei konsa karstaunut.

2. C. tomentosa. Vanukkeinen näkinparta. — Kaksikotinen; varsi iso

ja hauras, ylempänä paksuja ja lyhyitä, pullakoita, tylppäpäisiä, pieni-otaisia piikkejä; säteet noin 6, pitkillä niveljatkoilla ja kiehkuraisilla, puikeilla suojuksilla; pähkylä pitkänpyöreä. — ♃ 7. Merenlaht. (A. — U. Pe.) Iso ja hyvin hauras, kasvavassa tilassa vaaleanpunainen, kuivana vehreä.

3. C. crinita Wallr. Hapsinen näkinparta. — Kaksikotinen; varsi hiukan

notkea, juomuinen, tikeillä, tukkoisilla, varren läpimittaa pidemmillä, sukamaisilla piikeillä; säteet 8—10, lyhyitä; hedelmäsuojukset oramaisia, kahta pidemmät kun m. liereät pähkylät; pähkylän kehäke typäkkä. — ☉ 7. Merenlaht. ja lähinäisissä järvissä harv. (U.)

4. C. aspera Willd. Karhea näkinparta. — Kaksikotinen; varsi

jouhimainen, hauras, kierteisesti juomuinen, hajallisin, pitkäveteisin, hapsimaisin piikein; säteet 6—8; hedelmäsuojukset harv. palleroista pähkylää pidemmät; pähkylän kehäke pitkä. — ☉ 7. — ß stagnalis: pitkäveteinen, kellakka. — γ aculeolala: pitkäveteinen, m. kalju, ainoastaan ylempänä harvapiikkinen. — δ glabrala: kalju. Meressä, harvoin suolattomassa ved. tav. (A. — Ke. Pe. — ß ja δ U. γ T. U.) ½ kyynärän — 2 tuuman pituinen, vaaleanvehreä t. harmaahko, aina pieni ja hieno, ehkä väl. hiukan järeämpi kalkkikarstaisena. — C. hispida.

†† Varsi monipillinen, piikitön.

5. C. fragilis Desv. Hauras näkinparta. — Yksikotinen; varsi

jouhimainen, kalju, epäselvästi suorajuomuinen; säteet tav. 8, 8—10-nivelisiä, nirkkopäisiä; hedelmäsuojukset oramaisia, suippoja. — ☉ 7, 8. — ß capillacea Thuill. Tav. mustan-vehreä, pitkällä m. haarattomalla varrella; hedelmä-suojukset 2—4 kerroin pähkylää pidemmät. Seisovassa suolattomassa vedessä (A. K. Kp. — ß U.) Sangen harvoin karstainen, ß väl. vaalean-vehreä, hyvin hoikka.

88 heimo. EQUISETACEÆ.

396. EQUISETUM. Korte.

† Tähkävarsi haaraton t. säteittäisillä haaroilla. Ei talvehtiva.

* Tähkävarsi haaraton ja pian menehtyvä t. hedelmöidessä ja jälkeen kasvavilla haaroilla. Kevätkasveja.

1. E. arvense. Peltokorte. — Tähkävarsi haaraton, väljillä

vaalahkoisilla topilla, syvään halenneet mustanruskeiksi soikeiksi liuskoiksi; hedelmätön varsi tav. haarattomilla, 4—3-teräisillä sädehaarukoilla. — ♃ 4, 5. Savimaassa, tav. (A. — K. St. — S.) Tähkävarsi aikaisempi kun sädehaarainen, joka usein pysyy rentona, jolloin aliset haarat uudestaan jakauvat.

Muist. On jumova ja vesityttävä. Luullaan olevan eläimille vahingollinen. Hävitetään pelloista lannoittamisella ja vireällä kyntämisellä.

2. E. sylvaticum. Karvakorte. — Tähkävarren sädehaarat uudestaan

jakauneet 3-teräisiksi säde-haarukoiksi; tupet m. puikeilla, tylppäpäisillä liuskoilla. — ♃ 5, 6. — ß capillare: haarat ja haarukat pitkiä, suoraan ulospäisiä, m. hapsimaisia. Metsäniit. tav. (E. — Lv. — ß K.) Haarat tav. kaarevasti alas-päisiä, toiskertaisia, kasvavia kukkimisen jälestä.

3. E. pratense Ehrh. Nurmikorte. — Tähkävarsi tav. kasvava

3—4-teräisiä, ulospäisiä haaroja; tupet hiukan avaroita ja vaaleita, kalvomaisilla, vaalean-ruskeilla, suipukoilla liuskoilla; hedelmätön varsi tav. haarattomilla 4—3-teräisillä sädehaaroilla. — ♃ 4, 5. Niit. tav. (E. — Lv.) On peltokortteen muotoinen, mutta kaikin osin hentoisempi; ensi-hedelmöimisessä m. ilman sädehaarain aihettakaan, jotka sitte vähitellen kasvavat, kuitenki väl. jäävät puuttumaan. — E. amphibolium Retz. E. umbrosum Willd.

** Tähkävarsi sädehaarainen (väl. haaraton) täysikasvaneilla haaroilla hedelmöimisen aikana. Kesäkasveja.

4. E. palustre. Arokorte. — Varsi monipillinen, tav. haavainen,

6—8-uurtoinen; haavat 4—5-teräisiä, m. pystyjä; tuppihampaat oramaisia, mustanruskeita, valkealla kalvolaidalla. — ♃ 6, 7. — ß polystachyon: kaikki sädehaarat pitkäveteisiä, m. tasa-korkeita ja tähkikkäitä. Kosteissa niit. (E. — P. — Kv.) Eräissä varsissa usein ei ole sädehaaroja; toiset haarauvat juurelta kukoistaviksi sivuvarsiksi.

Muist. On vahingollinen hevoisille; lammasten sanotaan siitä villansa kadottavan.

5. E. fluviatile. Rantakorte. — Varsi yksipillinen, monijuomuinen t.

uurtoinen, haaraton t. tav. 5-kulmaisilla haaroilla; tuppihampaat oramaisia, mustia, m. kalvolaidattomia. — ♃ 6, 7. — ß limosum; varsi haaraton t. joilla kuilla harvoilla, lyhyillä sädehaaroilla. Vedessä, tav. (T. U. S. Kv. — ß E. — L.) Varsi paksu, kyynäräinen, isolla, mustalla tähkällä. α:n, joka kasvaa syvemmässä, us. juoksevassa vedessä, haarat tav. monilukuisia, 3 — 5-tuumaisia, soukkia, mutta ojissa j.n.e. kasvava ß on us. haaraton taikka vaan harvalukuisilla (1—6:lla) lyhemmillä ja paksummilla haaroilla.

†† Varsi ainoasti haarova alempaa t. juurelta, ilman sädehaaraton. Talvehtiva.

6. E. hiemale. Kangaskorte. — Varsi yksipillinen, moniuurtoinen,

karhea; tupet pian menehtyvillä kalvomaisilla hampailla, jonka takia tulevat typäköiksi ja nyhälaitaisiksi. — ♃ 5, 6. Metsissä (U. K. Kv.) Varsi kova, hanhen kynän paksuinen; tupet valkeita, kannasta mustarenkaisia.

Muist. On, kuin moni muuki kortelaji, vahingollinen eläimille. Kaikellaisia puutöitä taidetaan sillä silotella.

7. E. scirpoides Mühl. Suo-korte. — Varsi monipillinen, hoikka, 4 —

5-särmäinen, us. rento t. koheneva; tupet mustia, valkea-laitaisilla hampailla, sukamaisilla, pysyvillä päillä. Metsäsoissa, harv. (Kv. P. L.) Haarova juurelta monilukuisiksi us. rennoiksi varsiksi, — E. variegatum var. scirpoides Mich.

89 heimo. POLYPODIACEÆ.

A. Polypodieæ.

397. POLYPODIUM. Imarre.

1. P. vulgare. Kallio-imarre. — Kantalehti parijakoinen, liuskat

vuorottaisia, pitkulaisia, tasasoukkia, tylppäpäisiä, pääpuolelta nyhäsahaisia, yliset vähempiä; siementäpät kahden puolen lehti-liuskain selkäsuonta. — ♃ 6, 7 *) Vuor. ja kiv. tav. (E. — E.) 6—8 tuuman pituinen; juurakko suikertava.

*) Salasiittiöissä osottaa numero sitä kuuta, jona siemenlaite on oikein valmistunut, tahi kodat valmiita hellittämään ituhiukkoja, jolloin ne ovatki tutkittavia.

Muist. Juuri hyvämakuinen, lievittävä rintataudissa. Sekoitetaan pienennettynä ruokalusikallinen jauhopuuroon maidon kera syötäväksi. Keitevettä nautitaan luuvalossa ja kerpukissa.

2. P. phegopteris. Korpi-imarre. — Rantalehti parilehtinen, parilehdet

m. vastakkaisia, ruodittomia, yliset yhtyväisiä, 2 alista alaskaarevia, kaikki syväjakoisia m. ehytlaitaisilla hienokarvaisilla liuskoilla. — ♃ 8, 9. Metsämaissa tav. (E. — Lv.) Noin ½ kyynärän pituinen.

3. P. dryopteris. Metsä-imarre. — Kantalehti toisparittainen,

piiriltään m. kairamainen; parilehdet vastakkaisia, lehdykät *) parijakoisia nyhälaituisilla ja tylppäpäisillä liuskoilla. — ♃ 7, 8. Mets., kivisein. tav. (E. — P.) ½ kyynäräinen, pehmeä saniainen.

*) Kantalehti, kun on toiskertainen, jakaupi ensin parilehdiksi, parilehdet lehdyköiksi ja lehdykät liuskoiksi.

4. P. rhæticum. Tunturi-imarre. — Kantalehti tois — kolmisparittainen,

piiriltään leveän suikea; parilehdet vuorottaisia; lehdykkäin liuskat pitkulaisia, sahahampaisia; täpät pyöreitä, erinäisiä. — ♃ 8. Tunturikasvi harv. (Rv. Lv.) Kyynärän pituinen ja vaaksan levyinen; täpät varuksettomia; lehtiliuskat tasamukaisia. — P. alpestre. Hoppe.

398. WOODSIA Br. Kivi-yrtti.

1. W. ilvensis Br. — Kantalehti suikea — tasasoukka, parilehtinen;

parilehdet parijakoisia' liuskaisilla t. hammaslaitaisilla lehdyköillä; varsikko suomuinen. — ♃ 7. — ß hyperborea RBr. kantalehti m. tasaleveä, parilehtien liuskat 3—5, m. ehytlaitaisia. Kallioraum., ß tuntur. (E. — P. — L. Lv.) Vaaksan pituinen, mustanvehreä, lop. alta ruskeanhöyteä. — ß vähäisempi, usein ainoasti 1—2 tuumainen ja kaidempi. — Acrostichum. Polypodium Sw.

399. ASPIDIUM Sw. Härkylä.

1. A. lonchitis Sw. — Rantalehti m. tasaleveä, parilehtinen; parilehdet

kuunkantamaisia, piikkisahaisia; lehtivarsikko suomuinen. — ♃ 7, 8. Vuorten juurella, harv. (L. Lv.) Kantalehdet tupastavia, 2—3 vaaksan pituisia, 2 tuuman levyisiä. — Polystichum Roth.

400. POLYSTICHUM Roth. Alvejuuri.

1. P. thelypteris Roth. Suon alvejuuri. — Kantalehti ulottuva

lehtivarren keskustaan t. vähän alemma, parilehtinen; parilehdet pitkäveteisen-suikeita parijakoisia, kaljuja, lyhytsuipoilla, ehytlaitaisilla liuskoilla, hedelmällisten laidat alaskierteisiä; läpät lähellä laitaa, yhtyneitä. — ♃ 7—9. Rant. (T. — K. H.) Hyvin hauras, vaaleanvehreä. Juurakko pitkä, suikertava ja haarova. — Aspidium Sw. Lastrea Presl.

2. P. filix mas Roth. Metsän alvejuuri. — Kantalehti parilehtinen,

pitkulaisen suikea piiriltään; parilehdet suikeita pitkän-suippoja, syvästi parijakoisia; liuskat pitkulaisia, pyöreän-tylpeitä, tylppänyhäisiä, väl. kololaitaisia; täpät monilukuisia, pyöreitä, lähempänä selkäsuonta. — ♃ 7, 8. Mets. tav. (A. — K. H.) 4—6 vaaksan pituinen, kasvava pensaanmoisena. Toisintelee kololaitaisin liuskoin puolitiehen selkäsuonta. — Aspidium Sw. Lastrea Presl.

Muist. Juuri hyvin tehoisa vasten matoja, erittäinki lapamatoa. On myös Englannin riisissä avulliseksi havaittu. Tämän ja muiden saniaisten tuhkasta taidetaan saipuaa valmistaa, ja kuivatetut lehdet käyttää polstarien täytteeksi.

3. P. cristatum Roth. Niitun alvejuuri. — Kantalehti parilehtinen,

piiriltään kapean-suikea; parilehdet puikeita, parijakoisia; liuskat tav. ehytlaitaisia, puikeita, pyöreän-tylpeitä, hienosti nyhäsahaisia, harvoilla (2—8:lla) täpillä. — ♃ 7, 8. Nev. ja tuppaisissa metsäniit. (T. — R. H.) Tihkeämpi laatuaan k. seur., jonka muotoinen muuten on. — Polypodium callipteris Ehrh. Aspidium Sw. Lastrea Presl.

4. P. spinulosum DC. Korven alvejuuri. — Kantalehti tois —

kolmisparittainen; parilehtien lehdykät parihalkoisia t. parijakoisia, pitkulaisin piikkisahaisin liuskoin; lehtivarsikko suomuinen. — ♃ 7, 8. Metsämaissa tav. (E. — Lv.) Toisintelee paljon. — Aspidium Sv. Lastrea Presl.

401. CYSTOPTERIS Bernh. Loikko.

1. C. fragilis Bernh. — Kantalehti parilehtinen, suikea piiriltään;

parilehdet parihalkoisia t. parijakoisia, hampaista, liuskaisin t toisjakoisin lehdyköin ja tylppähampaisin liuskoin. — ♃ 7,8. Vuor., kivisein. j.m. tav. (E. — Lv.) 5—10 tuuman pituinen, hento, jakaumisessaan sangen muutteleva, m. ehyestä kolmisparittaiseen. — Polypodium. Aspidium Sw. Cyathea Roth.

402. ASPLENIUM. Hiirenporras.

† Kantalehti tois — kolmisparittainen, lehdykät tyveltä leveitä: Athyrium Roth.

1. A. filix femina Sm. Metsäinen hiirenporras. — Kantalehti suikea,

toisparittainen; parilehdet alempana vastakkaisia; lehdykät syvästi parihalkoisia, sahat. hammaslaitaisin liuskoin, alimmaiset epämukaisia, etumainen isompi; täpät pitkulaisia, käyrähköitä. — ♃ 7, 8. — ß complicatum: parilehdet S:n mukaisesti käyriä, alaskaarevin loivempi-liuskaisin lehdyköin. Metsämaissa, tav. (E. — Lv. — ß A. St.) Noin kyynärän pituinen, lehtivarsike suomuinen alempaa. ß kahta vähempi. — Polypodium. Aspidium Sw.

2. A. crenatum Fr. Vuoreinen hiirenporras. — Kantalehti kairamainen

piiriltänsä, kolmisparittainen; päätöliuskat leveän pitkulaisia, pyöreän-tylpeitä, t. melk. poikkipäisiä, tylppänyhäisiä; täpät pitkulaisehkoita, käyriä. — ♃. Tunturiseut. harv. (H. P.) Lehti noin 10 tuuman levyinen ja pituinen kannastaan; liuskat vähän ikään k. ed., hedelmällisten lehtien syvempiä, vähän kolonyhäisiä. — sibiricum Turcz. Aspidium Somf. (A. ruta muraria.)

†† Kantalehti jaottomilla, pyöreämäisillä parilehdillä.

3. A. trichomanes. Tumpura hiirenporras. — Parilehdet ruodittomia,

pyöreämäisesti puikeita, matala-nyhäisiä. — ♃ 7. Kallioraum. (A. — K. St. — S.) Koko lehtivarsikko latvaan asti tumpura, vaaksanpituinen.

4. A. viride Huds. Vehreä hiirenporras. — Parilehdet sangen

lyhytruotisia, puikeita, kolonyhäisiä. — ♃ 7, 8. Kallioraum. harv. (K.) Lehtivarsikko vehreä, ainoasti alhaalta ruskea; muuten hyvin edellisen muotoinen.

††† Kantalehti haarova tasasoukilla t. nalkkimaisilla, tyveltä soukilla lehdyköillä t. liuskoilla.

5. A. ruta muraria. Raunioinen hiirenporras. — Kantalehti piiriltään

pitkulainen — puikea, haarova useiksi vastopuikeiksi, kokonaisiksi t. liuskaisiksi, nyhälaitaisiksi lehdyköiksi. — ♃ 6, 7. Kallioraum., kivisein. harv. (U. K. Kv.) Lehdykät pituuttaan verraten leveähköjä.

6. A. septentrionale Hoffm. Pohjoinen hiirenporras. — Kantalehti

latvalta liuskottu 2—3:ksi tasasoukaksi, vähän kololaitaiseksi, suipukaksi lehdykäksi. — ♃ 6, 7. Kallioraum. (A. — K. St.) Vaaksan pituinen. — Acrostichum.

7. A. Breynii Retz. Vuorolehtinen hiirenporras. — Kantalehti haaraton,

m. tasasoukka; lehdykät useampia, vuorottaisia, suikean nalkkimaisia, epämukaisesti kololaitaisia. — ♃ 6, 7. Kallioraum. harv. (St.) 3 — 4 tuumainen. — A. altemifolium Wulf. A. germanicum Weis.

403. PTERIS. Sanajalka.

1. P. aquilina. — Kantalehti kairamainen, kolmisparittainen;

loppuliuskat pitkulaisia, tylppäpäisiä, viimeiset yhtyväisiä ehyeksi päätöliuskaksi. — ♃ 8, 9. Mets., tievars. j.m. tav. (A. — K. H. S.) Iso saniainen. Kantalehti väl. karvainen, etenkin alustalta (tois. pubescens).

Muist. Juurta käyt, vasten matoja. Annos 2, 3 pientä lusikallista pulverina 2 ottein päivässä. Englannissa käyt. kasvia polttopuun asemesta. Tuhkasta, vedessä keitetystä, valmistetaan saipua-palloja. Juuri suikertaa syvältä maassa ja laihduttaa lähellä olevat kasvit. Lehdet valkenevat vähimmästäki hallasta.

404. STRUTHIOPTERIS Willd. Kotkansiipi.

1. S. germanica Willd. — Hedelmättömät kantalehdet parilehtisiä,

parijakoisin lehdyköin ja ehytlaitaisin, tasamukaisin liuskoin. — ♃ 8, 9. Ojanotkoissa (E. — P.) 1 — 1½-kyynäräinen. Hedelmälliset lehdet ovat ehyempiä ja paljon vähempiä, keskustaan tuuttimaisesti lähentyneitten hedelmättömäin kantalehtien keskellä. — Osmunda struthiopteris. Onoclea Sw.

405. ALLOSORUS Bernh. Liesu.

1. A. crispus Bernh. — Kantalehti puikea, kolmisparittainen; lehdykät

vuorottaisia; loppuliuskat pitkulaisia — vastopuikeita, kololaitaisia, hedelmällisten lehtien kapean-suikeita, ehytlaitaisia. — ♃ 7, 8. Tunturikasvi (L.) 3— 9 tuuman pituinen. — Osmunda. Pteris Sm. Onoclea Sw. Cryptogramma Br. B. Ophioglosseæ.

406. BOTRYCHIUM Sw. Noidanlukko.

1. B. lunaria Sw. Mäkeinen noidanlukko. — Kantalehti yksinäinen,

m. ruoditon, varren keskustassa, parijakoinen; lehdykät kuutavasti puolipyöreitä. — ♃ 7, 8. — ß rhombeum: lehdykät nelikulmaisia, harvalla syvällä kololla laidassa. Laitum. tav. (E. — Lv. ß P.) ½ — 1 vaaksan pituinen. — Osmunda lunaria.

2. B. lanceolatum Rupr. Suikea noidanlukko. — Kantalehti ed., lähtevä

paljon ylempää varren keskustaa, aivan tähkäin läheltä, kairamainen piiriltään, toisparittainen; lehdykät suikeita, suippoja, tasasoukilla, tav. sahalaitaisilla liuskoilla. — ♃ 6, 7. Laitum. harv. (U.) Vaaksan pituinen; lehti tuuman pituinen ja levyinen. — B. palmatum Presl.

3. B. matricarioides Wilid. Ahoinen noidanlukko. — Lehdet 1—2,

pitkäveteis-ruotisia, lähteviä varren tyvestä, kairamaisia, toisparittaisia; lehdykät puikeita, kololaitaisia t. liuskaisia. — ♃ 8, 9. Laitum. harv. (E. — L.) 6—8 tuuman pituinen; lehdet 2 tuuman levyisiä. — B. rutaceum Sw. B. rutœfolium Al. Br. Osmunda lunaria δ.

407. OPHIOGLOSSUM. Kärmeenkieli.

1. O. vulgatum. — Lehti puikea — pitkulainen. — ♃ 7, 8. Niit. ja

laitum. harv. (A. U. Pe.) Lehti yksinäinen, varren keskustassa, kokonainen; juuri kimputtu.

90 heimo. MARSILEACEÆ.

408. ISOETES. Lahnaruoho.

1. I. lacustris. — Lehdet oramaisia, in. puoliliereitä. — ♃ 6,7.

Järvien pohjassa, aina veden alla (T. — K. St. H. Lv.) Lehdet vaillinaisia, ja kannalta 4-lokeroisia; ituhiukat valkeita.

91 heimo. LYCOPODIACEÆ.

409. LYCOPODIUM. Lieko.

1. L. complanatum. Keltalieko. — Varsi suikertava, kohenevat haarat

toisittelevia, litteitä; lehdet 4-rivisiä, ylinen ja alinen rivi varsimyötäisiä, epäselviä; tähkät peräkkäitä, tav. parittaisia. — ♃ 8. Mets. (E. — L.) Lehdet kasvavat yhteen litteiksi haaroiksi.

Muist. Värikasvina merkillinen. Painaa prisiljan kera villaisen siniseksi. Muiden lisäys-ainetten kanssa se antaa useita keltavärejä.

2. L. alpinum. Tunturi-lieko. — Varsi suikertava, haarat pystönäisiä,

selvästi 4-kantaisia 4-rivisistä, limittäisistä, suipoista lehdistä; tähkät perättömiä, tav. yksinäisiä, liereitä. — ♃ 8. Tunturikasvi (P. Lv.) Tähkät harvinaisia; väl. parittaisia.

3. L. clavatum. Katinlieko. — Varsi suikertava; lehdet hajallisia,

käyriä, hapsipäisiä, suonettomia; tähkät peräkkäitä, parittaisia, liereitä, puikeilla karvattomilla suomuilla. — ♃ 7, 8. Mets. (E. — L.) Ikään kuin hieno kuusenhavu.

Muist. Siemenpöly tav. kutsuttu matojauhoiksi käyt, nilkisyyteen eli ihottumiseen (heltymiseen); tuleen viskattuna leimahtaa palamaan ja käyt. sentähden leikkitulituksiin. Vasikat ja lehmät syövät kasvia keväällä. Viiniastioihin ripustettuna parantaa käymiseen tulleen viinin. Lonkeroista punotaan lattiamattoja.

4. L. annotinum. Riidenlieko. — Varsi suikertava, pysty-haarainen;

lehdet hajallisia, tav. 3-rivisiä, siivottavia, kapean suikeita, otapäisiä, pääpuolelta nyhäsahaisia; tähkät yksinäisiä, perättömiä, liereitä. — ♃ 4—8. Mets. (E. — L.) Lehdet yksisuonisia.

5. L. selago. Ketunlieko. — Varsi toishaarainen, haarat pystyjä m. tasa

pitkiä; lehdet tasa-hajallisia, suikeita, ehytlaitaisia; siemenlaite lehtihankainen. — ♃ 6—10. Mets., vuor. tav. (E. — Lv.) Haarat tiheitä, tönkeitä, m. sormen-paksuja.

Muist. On kovin ulostuttava, raastava, sisälliseen käytäntöön vaarallinen. Keitevesi ulkonaisesti käytetty kiit. peräyttävän mustelmia ja ajettumisia lankeamisesta ja loukkaamisesta.

6. L. inundatum. Konnanlieko. — Varsi rento, juurrehtiva; lehdet

hajallisia, ylöspäisiä, yhtäällisiä, kapean suikeita, ehytlaitaisia; tähkä perätön, lehdestävä. — ♃ 7—9. Liejuisissa nevaniit. (U. Pe.) 2—4 tuuman pituinen, tähkähaarat lyhyitä, pystönäisiä, juurrehtivissa niveleissä; lehdet m. tasasoukkia.

410. SELAGINELLA Spring. Mähkä.

1. S. spinulosa Al. Br. — Varret tupastavia; lehdet hajallisia,

surettavia, suikeita, suipukoita, otahampaisia; kodat perättömissä, lehdestävissä tähkissä. — ♃ 7, 8. Kost. niit. (A. K. P. — Lv.) 2—5 tuuman pituinen, pehmeä. — Lycopodium selaginoides.

Kasvien toisinto-nimiä.

Acer platanoides: vaahder; vaahtera; vahterainen, vahteria; valama.

Achillea millefolium: aivastusruoho, häränhäntä l. -kukka, juhaninkukka, kaljanen, karvakello, ketohumala; kirokukka, kuivan-maan-heinä, kuperkeikka, kyörtänö-ruoho; kärsä- l. lavantautiheinä, mäntäpää, nenäheinä l. -ruoho, nenästi; nenätiisti, pellonpöhkärä. -pyökäri, -vanha, -vanhanen, -vanhatin, -vanhin l. -vanhus; peltohumala l. -ruoho, piennarkukka, pietarinkukka l. -ryyni, puntarpää. pyörtänä-pöllö, -ruoho, -tollakka l. -tollo, rautaheinä l. -ruoho, ryynikukka, satahinen, satahisen-lehti, satalatva l. -lehti, siankärsä l. -siera, sieranheinä l. -ruoho, tuhatlatva.

A. ptarmica: aivastus-juuri. juhaninkukka, pärskyheinä l. -ruoho, sappi- l. siankärsän-ruoho.

Aconitum lycoctonum: hammasheinä.

Acorus calamus: kalmajuuri, kalmus, vuohenmiekka.

Actaea spicata: kristohverin-ruoho, sammakon-marja l. -yrtti.

Agrimonia eupatoria: maarian-kataja, peltomynjä.

Agrostemma githago: kulppa, kulppu, ohrakukka, punalainen.

Aira flexuosa j.m. kasteheinä; -korre l. -korsi, kastikainen, koiranruoho, nurmiheinä, nurmikas, säärinurmi, vihilä, vihiläinen, vihiläs.

Ajuga pyramidalis: ämmänsuurus.

Alchemilla vulgaris: ahmalo, haavalehti, hiirenhame, hikiahmalo, kannusruoho. körtti- l. lakkaheinä; maarian-ruoho, raani- l. röjyheinä.

Alisma plantago: eläimen-, koiran- l. lehmänkieli.

Alliaria officinalis: kynsilaukan-yrtti, pernaruoho.

Allium oleraceum j.m. laukkaheinä, piirtolaukka, purju, puur- l. ruoholaukka, sipuliheinä.

Alnus glutinosa: hyöty, maa-, maito-, rauta- l. tervasleppä.

A. incana: hikiäis- l. valkea-leppä.

Alopecurus pratensis: isonurmi, puntarpää, ruis- l. tähkäpääheinä, äijänparta.

Andromeda polifolia: maitoheinä, nevakanerva, suoheinänkukka, vaiveri, variksenlapa.

Androsace septentrionalis: kynsiruoho, ryhmyliäinen.

Anemone hepatica: haavalehti, kalma-, keuhko-, kirsi-, kylmä- l. maksakukka, ristilehti, siniruskonen, vilukka, vilukukka.

A. nemorosa: haavalehti, päivänkakkara, vuohenherukka, -kukka, -silmukka, -silmä l. -vuokkonen.

Angelica sylvestris: karhun-yrtti, rytiputki, seppele, ukontorvi.

Antennaria dioica: katin- l. kissankäpälä, lampaanjäkälä.

Anthemis arvensis: suorama, saaramen-, saaronin- l. sauramenkukka.

A. colula: harakan- l. koirankukka, päivänkakkara,

A. tinetoria: häränkieli l. -silmä, loomu, veriheinä.

Anthowanthum odoratum: hajuheinä, maarianruoho.

Anthriscus sylvestris: koirankumina l. -putki, pietarinputki, ruiskuheinä.

Anthyllis vulneraria: akanhammas.

Apera spica venti: kastenurmi, kastike, punalatva, rölli, veriheinä.

Aguilegia vulgaris: leijona, rupuliruoho.

Aretostaphylos officinalis: jauhopuolukka, kangasparkki l. -puola, sianmarja, -puola l. -varsi.

Arthemisia absinthium: koiruoho, koiso, koisso, mali.

A. campestris: ruoppiruoho.

A. vulgaris: häränhäntä, koturi, villi koiruoho.

Asperugo procumbens: hatikas, saksankieru, torhus, tervaruoho.

Asperula odorata: maarianpahna.

Asplenium ruta muraria: rauniainen.

A. viride: ruumiinkoura.

Aster tripolium: kallioinen, koiransilmä, peltovilla, verimaksaheinä.

Astragalus alpinus: luuvalo-ruoho.

Atriplex patula: savike.

Avena fatua: ukonkaura.

Barbarea vulgaris: akanruis, narsku.

Batrachium marinum j.m. ahvenankaura, hiusheinä, limo, raani- l. vedenkukka, vita, vitsa, vuoheinä.

Betula alba: aho-, alasta-, arokoivu, hikiäinen, hyöty-, kangas-, korpi-, liero-, niverä-, noro-, orko-, pahka-, patvikoivu, rautiainen, riippa-, solki-, suo-, suokko-, visakoivu.

B. nana: matarais-, nälkäkoivu, vaiveri, varpakoivu.

Bidens tripartita: kariainen, keltatahkiainen, sikaruoho.

Blitum bonus Henricus j.m. jäsenheinä, saviruoho, savike, savipuolen-heinä.

Botrychium lunaria: lukkoruoho.

Brassica campestris: koirannauris, narsku, pitkäsen-kylvö l. -palko, varpusen-nauris.

Briza media: jänisheinä, värisemisen-ruoho.

Bromus secalinus: hanhenkaura, kastari, luste, lustus, ripsikattara, ruiskattara l.-luste.

Butomus umbellatus: ruoko, sarpa.

Calamagrostis epigeios: kahila.

C. lanceolata: haararuoho, -ruoko.

C. stricta: ohraheinä.

C. sylvatica: juoliainen, ruisheinä.

Calla palustris: lehmänkieli, suovehka, vehma,

Calluna vulgaris: kangaskanerva l. -ärviä, nummenvarsi, siekki, siekkilö.

Caltha palustris: keltaherukka, -kukka l. -savike, kevätherukka, kuoleman-, kylmä- l. lahnankukka, lehmänherukka, lika-, lohen-, lullin- l. lumikukka, ojarontukka, sammakon-kukka, sarkinummi, sorsankukka, ukonlehti l. -lumme, vasikan-silmä, vilukukka.

Camelina sativa: ahde- l. kitkopellava.

Campanula glomerata: hökäheink, pääskynkello.

C. latifolia: hevoisen-kello, leveälehti-kello.

C. persicifolia: iso sinikello.

C. rotundifolia: harakan-hattu, hiiren-, kissan- l. poronkello,

pääskynhattu, sappi- l. sinikello.

Capsella bursa pastoris: hiirenkorva, Karaheinä, koiranpellava, latukka, lehmän-noriheinä, leini-, lusikka- l. maannousema-ruoho, maansuutuntainen, revon-kaura, saippo- l. sätkäheinä, tasku, ukonnarsku.

Cardamine pratensis: luhtakaali, maankrassi, ukkosen-heinä.

Carduus crispus: ohdake, orjanruoska, pisteljäinen, pistilkäinen, ruotsakko, venäläinen.

Carex: hiirenheinä, luhtaruoho, neva- l. piippaheinä, piippo, ruoste- l. sarkaheinä, sianheinä, -karva l. -villa, taarna, vesi- l. viilleheinä, vihvilä.

Cassandra calyculata: hanhen- l. kurenpaju, rimpi.

Catabrosa aqvatica: kastikkainen, lauha, säärinurmi.

Centaurea cyanus: elo- l. ohrakukka, popaheinä. ruiskukka, sinikauno.

C. jacea: kovayrtti, pajuheinä, punakauno.

C. scabiosa: harjakukka, rautayrtti, ruiskukka.

Cerastium vulgatum: polviäijä, vesirikko,

Chara fragilis: perusruoho.

Chelidonium majus: keltajuuri l. -varsi, keltataudin-varsi, maapähkänä; pääskysenruoho, raveheinä; savi- l. veriruoho.

Chenopodium album j.m. saviainen, saviheinä.

Chrysanthemum leucanthemum: harakan-hattu l. -kauno, päivänkakkara; -kakku l. -kämmen, papinkukka.

Chrysosplenium alternifolium: lumikukka.

Cicuta virosa: eläinten-myrkky, isojuuri, -ruoho l. -yrtti; jaloyrtti; katko; kärmeenputki, myrkkyjuuri, -putki l. ruoho, syötän- l. villiputki.

Circaca alpina: noidan-yrttii

Cirsium arvense j.m. karhiainen, karrikas, kasakkaheinä, kurrikas, kärrike, lammasheinä, luhtakaali, lädäke, lääde, läätikkä; nikanyrtti, ohdakas, ohtain; orjanruoska, piikkiäinen; piiska, piiskunlehti, pirunpiikki, posta, pyynkaali; ruostakko, tiister, valkeanpuolon- l. valvaten-lehti, ärripurri.

C. heterophyllum: harjaheinä.

C. lanceolatum: karrikas, ohtainen.

C. oleraceum: onsi- l. vesi-ohdake.

Clinopodium vulgare: kissanminttu, mehiläis-kanerva.

Comarum palustre: hanhenheinä l. -paju, harakanmarja, kiertolaisheinä, samettikukka, suo-apila, suolisto, varsanpolvi.

Conium maculatum: isojuuri l. -yrtti.

Convallaria majalis: kieliheinä, koirankielonen, noriheinä; vilkka, vilkunvalkku:

C. polygonatum: harakallion-heinä, kuiva noriheinä, kurenkukka;

mäkivehka; palo-ruoho, verevä-juuri.

Convolvulus arvensis: aidankierto, kieruruoho, peltokello; pyöriäruoho, virna.

Corallorhiza innata: oravanmarja,

Cornus suecica: hepomarja l. -puola, kananklotti; kukon-, kärmeen- t. madonmarja; sianrousi l. -rousku, ukonmarja.

Corydalis lava j.m. karvaruoho, pähkärä.

Corylys avellana: pähkynä, pähkämä.

Cotoneaster vulgaris: koiranpuu.

Crataegus oxyacantha: neuliainen. saksanpihlaja.

Crepis teetorum: siankärsä l. -silmä.

Cuscuta europaea: humala- l. kieräheinä, koiran-, koiso- l. nukulais-humala, tappurasilkki, varpusen-ruoka, villihumala.

Cynoglossum officinale: hapsiheinä, koirantakkiainen.

Daphne mezereum: nasia, nasina, näsen, näsiniini; näsinä, näsiäin; näsiän- j.n.e. -marja, -pensas; -varpa; -vitsa, riidenmarja-pensas; riisipuu.

Datura stramonium: neulaomena;

Delphinium consolida: ritarinkannus.

Dianthus deltoides: ailasheinä, harjaruoho, Jesuksen kengännauha, linnun- l. neitsynsilmä, orpolapsen kukka, pirttiheinä, pääskynhattu, ruisnunnu; ruumiinkukka; veriahmalo.

D. superbus: ristinlehti.

Digraphis arundinacea: helvenheinä, kärmeen- l. luunurmi, ruko.

Draba verna: kynsiruoho, ruiskukka.

Drosera longifolia j.m. itkulehti, kiho-, kiima-, kiri- l. kirkiheinä, kyynnellehti.

Echinospermum lappula: kärmeensilmä.

Echium vulgare: sinikuntteri.

Elymus arenarius: hina, rantaheinä l. -kaura, ruisvelinä, veriheinä.

Empetrum nigrum: harakan-haasikka, -marja, -mustikka, -raakku l. -varvas, raakunmarja l. -varsi, siantiitukka l. -mustikka, variksen marja.

Enodium caeruleum: kaste- l. kiviheinä.

Epilobium angustifolium: hepohäntä, horma, hormu, häränhäntike, Jesuksen-kukka, maitiainen. maito- l. palohorma, rieskaruoho, tuliheinä l. -vormu, tuulensääri, vormuruoho.

Eguisetum arvense: härkinheinä, karvakarrikas, ketunhäntä, kukonkuusi, käenpetkel, partaruoho, pukin- l. äijänparta.

E. fluviatile: oja- l. vesikorte.

E. hiemale: hosi, hosiainen, huosio, rautakorte l. -ruoho, rieti.

E. palustre: karva- l. suokorto, vesiahma.

Erigeron acris: koiransilmä, peltovilla, verimaksaheinä,

Eriophorum angustifolium j.m. herijuhannes, kirsiheinä, kuren-untuva, kylmä nukkaheinä, käenpetkel, lohkama, luike, luikka, luikko, luippa, luippu, lullaheinä, mustapää, niittuvilla, nokinenä, nukkaheinä. nurmivilla, piirtoluikka, pumpuliheinä, päistärsäkki; rutas, ruttaheinä, suovilla, töppypää, vaivaisen-villa, valkeapää, vihvilä, villaheinä, villake, villäpää, virvelö.

Erodium cicutarium: kuovinkuono, paimenen-neula, pistoheinä, suokurpan-nokka, toukka.

Ervum hirsutum j.m. hiirenherne, -näkä, -palko, -papu l. -riista, vaivaisen-herne, virna.

Erysimum cheiranthoides: narsku, pamppu, ukon-istukas l. nauris, ämmänruis.

Eupatorium cannabinum: väriruoho.

Euphorbia palustris: paranmaito, pirunrieska.

Euphrasia officinalis: hammasheinä, jamakka, koiran-, riisi-, nori-, nummen- l. vaivaisten-kukka.

Ficaria ranunculoides: sydämmen-ruoho.

Filago montana: jänönjäkärä, kissankäpälä, rupaheinä.

Fragaria vesca: malla, mantsimarja.

Fraxinus excelsior: saaron-, saari- l. sarapuu.

Fumaria officinalis: ematus, emäruoho, härki-, hökä- l. köhäheinä, linnunherno, maasappi, peltokrassi, reväisin-, ruusu-, sydänriisi« l. tattariheinä, vähä karva-ruoho.

Gagea lutea j.m. neularuoho, varpusen-rieska.

Galeopsis tetrahit j.m. imeke, nukulvainen, peippi; peipponen, pihainen, piikkiäinen, pillike, pilliäinen, pitike, pitiäinen,; toukoruoho.

Galium aparine: hatikas, hattiainen, kiero-, minkka- l. polviheinä, satapolvi, tarttuvainen virna, tervaheinä.

G. boreale: hepomatara, rieskaruoho, vesiahmalo.

G. mollugo ja palustre: kiertiäinen.

G. uliginosum: maharainen.

G. verum: emäntäkukka; hanhenvormu, keltakakkara l. -ruoho, maarianpahna, materi, mehiläiskukka, oikea matara, ruumiinheinä, rättänä, sydänriisi-heinä.

Gentiana amarella: horkkaheinä, pässinkellukka, vilutaudin-yrtti.

G. campestris: karvakello, kuismanruoho.

Geranium pratense: harakankello l. -kukka.

G. sanguineum: hiirennokka, leinikukka, veriruoho.

G. sylvaticum: jamakkanori-, kiro- l. kuismanheinä, käenkukka, leinis, mäntä l. pistosheinä, sirkun- l. variksenhattu; virumaheinä.

Geum rivale j.m. ampiais- l. karvakellu, kiertolais-, kirous- l. kuppaheinä, lampaankellotin, nälike-juuri, papunoriheinä, pässinmuna, verinori-heinä.

Glechoma hederaceum: katinnäre.

Glyceria fluitans j.m. luhtaheinä.

Helaeocharis palustris: sarpio, sälli.

Helianthemum vulgare: auringon-kokeet, sisiliskon-varsi.

Heracleum sibiricum: karhunputki l. -yrtti, sepel, ukontorvi.

Herniaria glabra: suolimulkun-ruoho.

Hieracium pilosella j.m. hiirenkorva, lampaanjäkälä, maitokukka, mäkikupu, siansilmä.

Hierochloa borealis: hajuruoho.

Hippuris vulgaris: hevonhäntä, kukonkuusi, vesiriisi-heinä.

Holcus lanatus: maasara.

Humulus lupulus: hiiva, taponlehti.

Hyoscyamus niger: hammasheinä, hammastaudin-yrtti, hullukaali l. -ruoho, karhunkaali, kiukkujuuri, siankaali, villitupakka.

Hypericum perforatum: juhannes- l. kakoisen-kukka, sianveriheinä, veriruoho.

Hypericum guadrangulum: ajosheinä, hepomatara, hikiahmalo-heinä, juhanneksen-minttu, kiroruoho, kuismanpaise-, puisman-, tsaju-, uisman-, verapuu- l. viinaheinä.

Hypochaeris maculata: patukka.

Impatiens noli tangere: leiniruoho.

Inula helenium: alanninjuuri, olanti.

Iris pseudacorus: miekkaheinä, vuohenmiekka.

Isalis tinctoria: morsianruunu. E

Isoëtes lacustris: vita.

Juncus: arpaheinä, piippa, piirtoheinä, sarpa.

Juniperus communis: kataa, katava.

Lamium album: mukulvainen, nuplukainen, piikkiäinen, piiskoheinä, piitiäinen, pilli- käs, porro, porrinkainen, sianleuka l. -nukulainen, toukoruoho, valkopillikäs.

L. amplexicaule: imiäinen, kiima-, kirppu-. piitisheinä, punapillikkä.

Lappa minor j.m. nakkiainen, porriainen, tahkiainen, takkiainen, tarttiainen, ukonheinä, -lehti, -tupakka l. -yrtti, ämmänkenkä.

Lathyrus pratensis j.m. hiirenherne, -näkä l. -riista, jäneksen-käpälä l. -nätkin, keltanätkin, kurenpapu, linnunherne, maite, nätinruoho, nätkimä, nätkin, nätkymä, virne, virveli, virvilä, voiheinä.

Ledum palustre: kanirikka, lunsio, nevakanerva l. -rahka, rautapursu, suokanerva, -kursu l. -pursu.

Lemna trisulca j.m. kokamus, laava, lanas, limma, pikku litukka, sorsanleipä, vedenkukostus, -märkä l. -visa, vesiherne l. -raani.

Leonurus cardiaca: ahdepellava, haisunukulainen, silalainen, sydämmen-vahvistus.

Lopidium ruderale: katukrassi, maan-nousema, rassi, raunukka.

Libanotis montana: porkkana.

Lichen: hapena, haven, jäkälä, karmu, karve, luppa, naava, ohanto, rämmen, rämmäle, tiera.

Linaria vulgaris: ahdepellava, luuvalo- l. sianhammas-heinä.

L. minor: koiranpään- l. vasikan-yrtti.

Linnaea borealis: harakankello, hillikkö, kirki-, lomme-, luoma-. luuvano- l. ramparuoho, rampine, sirkunkello, tyväheinä, nuvana, valmakukka, vana, venymä-, virma- l. viruntaheinä.

Linum catharticum: kitko- l. kitupellavas, kitveli, nälkä- l. sianpellava.

Listera cordata j.m. oravanmarja.

Lithospermum arvense: kivitaudin-siemen, rakkokivenmarja, rusko- l. vorevä-juuri.

Lolium perenne j.m. hajuruoho, hyöty, luoho, luste, lustus, lustuva, paharuolio, ruisheinä.

Lonicera wylosteum: höysipuu, kuusa, kuusanta, kuuselma, ojakka.

Lotus corniculatus: akanhammas.

Luzula campestris j.m. sarpa, sarva.

Lychnis flos cuculi: pääskynkukka.

Lycopodium annotinum: riisiruoho, virveli.

L. elavatum: harakan-varvas, kissan- l. ketunlieka, kärpäsen-ruuti,

nihtiruoho, pyynpaula, riekonhäntä, sihvilä-heinä, siivilä-ruoho, variksen-lapa, -lape l. -varvas.

L. complanatum: kelta, keltakaunis, keltataudin-varsi, maankelta,

noidanka- eli, riisiruoho.

L. selago: harakan-varvas, kolta, mähkä, riidenheinä, sammasruoho,

Lycopsis arvensis: punainen häränkieli.

Lycopus europacus: kolaheinä, rantakukka l. -minttu.

Lysimachia vulgaris: kuismankukka, kuismanpaiseruoho, matara, puismaruoho.

Lythrum salicaria: kuisma- l. puismaheinä, pukinparta, rantapuna.

Majanthemum bifolium: hiirenkorvan-lehti.

Malaxis paludosa: oravanmarja.

Malva borealis: hiirenkakon-lehti, katinjuusto, kissannauris.

Matricaria chamomilla: juhanneksen-kukka l. -nunnu, juhannus, kameli- l. kaneli-kukka, päivänkakkara, vuohensilmä.

Medicago falcata: linneus.

Melampyrum sylvaticum j.m. maite- l. maitoheinä, pietarin-papu, variksen-jyvä, voiheinä.

Melandrium pratense j.m. paukkuheinä, rautaharkun-, sametti- l. tervakukka, tuuli-, ahmalo-heinä.

Melitotus officinalis: amur, haisukka, tesmän l. usmanruoho.

Mentha arvensis: kalaheinä, Käenminttu, metsämeirami, minttu, pelto-, ranta- l. vesiminttu.

Menyanthes trifoliata: peuranvehka, raako, raatan, raattama, radake, rajake, rajakka, ratakko, sorsankukka, vehka, vesiahmalo.

Milium effusum: hikiheinä, kasteheinä, satalatva.

Myosotis arvensis j.m. ikävän-kukka, kuisma- l. kuivanori-heinä, orpolapsen-, sametti- l. savikukka, sinisirkkunen, sormuskukka, sydänriisi-heinä, vilukukka.

Myosurus minimus: viilaruoho.

Myrica gale: merihumala, pursurahka, pyöräruoho, rahka, suorahka.

Nardus striota: harjasheinä, hirvennurmi, hiukuruoho, jussi, jussikko, jussinparta l. -takku, jäkinparta, jäkki, jäkkö, kelhä, rautaheinä, savikka, sianharjas, -kamara, karila l. -takku, takku, ukonparta.

Nasturtium amphibium: krassi, nenäruoho, sirkansilmä, vesikrassi.

N. armoracia: pipari- l. äikäjuuri.

Nuphar luteum: helokka, keltainen kilpilehti, keltanupukka, -pulpukka l. -upukka, kouralehti; (k. seur.)

Nymphaca alba: hanhenkukka, -plumppu l. -upukka, harakankilpi, ihmisen-pulppu, kaijakka, kajakan-ulpakko, kilpi, kilpilehti, kilpiö, kilpukka, kilukka, kilvenkukka I. -lehti, klupukukka, kupukka, kuupukka, lemme, lemmeenlehti, lippi, lippilehti, litukka, lommakko, lummukka, lumpeonpappi, tupo, lupukka, nupukka, näkinkenkä, -kilpi l. -lohti, näsekkä, näsäke, näsäköytö, piikapumppunen, piisku, plumppu, plumpunen, plumusen-lehti, pulppu, pulpukka, pumpula, päiväkukka, siankukka, -pulpukka l. -pumpula, sorsan-upukko, tillukka, ulpakko, ulppu, ulpukka, unme, umpeenlehti, upukka, valkea-kilpilehti, -nupukka j.n.e., varsanupukka.

Odontites rubra: kylvökukka, nälkä-riisiheinä, peltohumala l. -kanerva, sänkikukka.

Oenanthe phellandrium: tervaneva, vesiruusun-lehti.

Ophrys myodes: ahdepellava.

Orchis maculata: aatamin ja eevan-, hiiden-, juhanneksen- l. kiesuksen-kämmen, kiimaheinä, käenvaippa, käkiheinä, kämmäjuuri, kärmeenkieli, käsipaija, mulkkujuuri, pirunkämmä.

Origanum vulgare: metsämirrami, nestepuna, sydämmenvahvistus, uniruoho.

Orobus vernus: mettisen-ruoka.

Oxalis acetosella: jäneksen-apilas, -kakkara, -kännö l. -leipä, ketunleipä, käen-apilas, -kakko l. -leipä, revonsuola, suven-ihana.

Oxycoccus palustris: karpala, karpale, kurenkarpala l. -marja.

Oxyria digyna: apro.

Paris guadrifolia: karhun, kuoleman- l. kärmeenmarja, kärnä, madonkukka, noitu-, nori- l. pistomarja, siankärnä, sudensilmä.

Parnassia palustris: hevoisenkongän-kukka, häränsilmä, luuvalo- l. luuvana-kukka, päivänkämmen, sian- l. varsankavion-kukka, yksilehtinen.

Pastinaca sativa: palsterakka, palsternakka.

Pedicularis palustris: heinä- l. katinkuusi, kukonkarahka l. -kunsi, kurenpolvi, kuusiheinä, lohikukka, näreheinä, oravan-kuusi, pöhöheinä, -sammakon-ruoho, taskunäre, veden- l. vesikuusi.

Petasites frigida: näkinkenkä, ukonlumme.

P. vulgaris: ämmänkenkä.

Peucedanum palustre: suo-inkiväri.

Phleum pratense: hiirenhäntä, istukas- l. istuttama-heinä, kissanhäntä, kylvö- l. luppiheinä, madonhäntä, puotarpää, päntä- l. pätkäheinä, pötkökastikas, ruis- l. siemenheinä.

Phragmites communis: kitusarpa, lehtikahila, luikka, luippa, pilli, rimpi, ruoko, ruokokahilas, ryti, rytynen, sarpa, sarpio, sarva.

Pimpinella saxifraga: kangas- l. koirankumina, pietarin-yrtti, sydän- l. sydänriisiheinä, vanneruoho.

Pinguicula vulgaris: piimäruoho.

Pinus abies: honka-, hyöty-, janhus-, kangas-, kara- l. karanko-kuusi, -karsti, -kartsi, kartti-, korpi-, lyly-, mannel-, mannikas-, mantila- l. norokuusi, näre, rapa- l. räkäkuusi.

P. larix: saksannäre.

P. sylvestris: aihkimänty, havupuu, honka, hyötymänty, janhus; jouhihonka l. -mänty, jouhipuu, kartti, kangaspetäjä, lylymänty, mänty, nurmipuu, näre; raitamänty, rapa- l. räkähonka, suopetäjä, verimänty.

Plantago lanceolata: ämmänsuurus,

P. major: kasakan-ruoho, kouru-, laastar- l. nukenlehti, raaniheinä, raudanlehti, rautaheinä, -lehti, -piiska l. -ruoho, sammakon-ruoho.

Platanthera bifolia: noriheinä.

Poa annua j.m. hilve, hilvi- l. kastiheinä, kastikkainen, nurmiheinä, nurmikas, nurmikas-lauha, ruohoheinä, vihviläinen, vihviläs.

Polemonium caeruleum: viinakukka.

Polygonum amphibium: koirankieli-heinä, raanilehti, ruisheinä, rusko= l. tuliruoho.

P. aviculare: hanhenpolvi, jäsen-, kala-, kanan- l. kartano-ruoho, katinhumala, kirvelä- l. kusiruoho, linnuntatar, maanurmi; pellon- l. peltokanerva, piha-, tuli- l. täiruoho, varsanpolvi.

P. convolvulus: hevonkusiainen, humala- l. kierreheinä, koivanhumala-l. -tattari, pelto-kello, pyöräruoho, rotan- l. siantattari, syhelmä-ruoho, tattariheinä, vesiluste, vinkeriäinen, vismaheinä.

P. dumetorum: koirantattari.

P. hydropiper: hanhenpolvi, kasteruoho, koirankieli, kukontupakki, ruska- l. ruskoruoho, satapolvi, siankulku- l. sittaheinä, tuliruoho, varsanpolvi, vesiluste, vihava-ruoho.

P. persicaria: kirpun-, koirankusi- l. kusiruoho, lehmänkieli, rusko- l. varsanpolviruoho.

P. viviparum: hovoisen-kusiainen, siantatar.

Polypodium vulgare: himarre, imake, imartinjuuri, imartti, kallion-makiainen, kallioyrtti, kiven-imeke, -kimala, -makuainen l. -tupakki, kiviyrtti, makea-juuri, makiainen, mesijuuri, mäenmakous l. -makuainen.

Polystichum filix mas: hiirenporras, härkyläinen, kananjalka l. -riska, kanerva, ketunviitta, konnan-koura; korpiloikko, kotkansiipi, kuoleman-ruoho, kuolleenkoura, -ruoho l. -vuode, kärmeen- l. riisiruoho, ruumiin-mujuna, sammakonporras, sanajalka, sanikka, sänäjalka, tuulenkouro, variksenvarvas, vila- l. virokaarne, ämmäntussu.

Polytrichum: harakan-ohra, hiirenruis, hukansammal, ketun- l. kurenruis, kyyhkynnokka, -ruis l. -touko, käenjyvä, -nisu l. -petkel, käsi- l. lempisammal, neitsenhius, rahkasammal, sudenpetkel l. -sammal, valkea-sammal, variksen-ruis.

Potamogeton natans j.m. ahvenan-haure, uhvenheinä, -kaura, -lumme, -maltsa l. -ruoho, -hauinvita, koirankieli, limo, lita, lätä, meriterhu, vesimaltsa.

Potentilla anserina: hanhen-, leini-, ruusun- l. suoniruoho, tulikukka.

P. argentea: hopea- l. lennätysheinä, päivän-ampuma, suo-apila, tulenlento-heinä.

P. norvegica: leini- l. noriheinä, päivän-ampuma, solmuheinä.

P. reptans: ryömiäinen, viisilehtinen,

P. tormentilla: hepomatara, lärvenä, mukula-juuri l. -matara, munamatare, nummonnuppu, numminauris, närvänä, punajuuri, päivän-ampuma, rätväne-juuri, vatsa- l. veriruoho, värvenä- l. väänne-juuri.

Primula farinosa: naisten kirousheinä.

P. officinalis: lehmänkieli, orhinpää, säynään-kukka.

Prunella vulgaris: ampiais-kukka, kuismanpaise-heinä, lieriäinen, metsähumala, sini-apilas, suopillike, tervanori-heinä.

Prunus padus: tuomikka.

P. spinosa: seepuu.

Pteris aguilina: hiirenporras, härkylä, johetus, kanerva, kuolleen-koura, liesu, sammakon-porras, sanan- l. sanenjalka, saniainen, sanikka, sänäjalka, variksenvarvas.

Pulmonaria officinalis: imekäs, keuhokkainen.

Pulsatilla vernalis: kangas- l. kylmäkukka.

P. vulgaris: katinkello, kissan sinikello, lumikka, lumi- l. vilukukka.

Pyrola chlorantha: myyränkorva.

P. rotundifolia ja secunda: käen- l. luuvalo-kukka, myyränkorva, mäntyruoho, nori-heinä, varsankavion-kukka.

P. umbellata: karhunkukka, vispiläinen.

P. uniflora: ruumiinmadon-yrtti.

Pyrus malus: metsä-omena- l. -äpylä-puu.

Ranunculus acris: harakan-kukka, hepohörä, herukka, juhannus, kelta- l. kärpäsen-kukka, kärväisenvsilmä, lehmänherutin, leini-, luuvalo-, makkara- l. mettumaari- kukka, peltokelto, piimä- l. pikariheinä, setkan-, särensappi-, sälkin-, sätkä-, taula- l. tervakukka, tuliheinä, -kukka l. -nunnu, visvaheinä, voikukkanen.

R. flammula: leinikukka, vesileini, tulinunnu.

Raphanus raphanistrum: pölkkyheinä, reikas, rietikka, rytkä; rääpäkkä, ukon-istukas, -nauris l. -palko.

Rhamnus cathartica: kitsepuu, tirna, tyrnä, maarianpuu.

R. frangula: heisipuu, koiranhöysi l. -kusipuu, ojakka, paatnin, paatama, paaterma, paatsain, paatsas, paatsin, paattama, pahjatin, pahtana, pajahdin, pajahka, pajahtama, pajakas, pajake, pajakka, pajatin, pajatsi, pajatsin, pajatti, pakatsin, pakatsu, patsama.

Rhinanthus major ja minor: kukkaro-, lapa-, laukka- l. nappiheinä, peltolaukku, pilliäinen, ropo-, tasku- l. tenkaheinä.

Ribes alpinum: taikinainen, taikinamarja l. -pensas, vasikan-marja.

R. grossularia: karvamarja, karvikka, oivukka, pistävä-marja, tikkel- l. tikkenperipensas.

R. nigrum: herukka, hiestama, hiestan, hiestana, kallo, kolli; Judinmarja, mustaherukka, musta viinamarja, ojakas, ojake, ojakkainen, ojukka, oivuke, oivukka, ourukka, siestama, siestan, siestar, siestarainen, siestarlainen, siesteri, siesteriäinen, siesturi, vitsamustikka, ämmäkkö.

R. rubrum: punaherukka, -siestare l. -viinamarja-pensas.

Rosa canina: hevonmarja, kiulakko, kokatsu, orjanruoska l. -tappura, tappura-pehko l. pensas, tappuri.

Rubus arcticus: hevokas, hevonkainen, hippokainen, karvamansikka, kirpilä, luhdikas, Inhdikka, maamuuran, maaran, mesikko, mesimansikka l. -marja, muuran, oriho, vattu.

R. cæsius: sinivaterma j.n.e. (k. R. idæus).

R. chamæmorus: hilla, lakka, lintti, luppa, löttö, muurama, muuran, muuro, neva- l. suomarja. suomuuran, valakko, valokas, valokka, valokki.

R. idæus: faaran, faderma, hallan, maarama, maaran, vaapukka, vaarama, vaaran, vaaranvallu, vaaterma, vaderma, vagarmo, vako, vaterma, vattu, vavarna, vavo.

R. saxatilis: hilla, hillikka, hillukka, illukka, kissanlillukka l. -marja, kivi- l. liisanlillukka, lillikka, lillu, lillukka, lillunmarja, limpsikka, linnikka, linnukka, lintikka, lintti, lintukka, neitsenmarja, ruotukka, ämmänhillikkä, -lillikka, -litukka l. -viinamarja.

Rumex acetosa: hierukka, kilornoho, muikiainen, peltosuolako, ruskoruoho, suolaheinä, suolakas, suolake, suolakka, suola- l. virnasruoho.

R. acetosella: suolaheinä, suolakka, suolakukka,

R. crispus: tuliheinä.

R. domesticus j.m.: heipakka, hepoherranlehti, hepohiera, -hierake, -hierakka, -hierikkä, ehierukka, -hiira l. -hiirakka, hevonhiera j.n.e., hevoisen-virnas, koiran- suolake, tulenlentoheinä, tuliheinä, -ohdake l. -ruoho, virake.

R. hippolapathum j.m.: savipuolenjuuri l. -ruoho, vesisuolake, vähä hevonhiera j.n.e.

Sagittaria sagittifolia: keihäänlehti, lima, limo.

Salix caprea: hajava, lempipaju, raaja, vahvapaju.

S. cinerea: kori-, nahka-, parkki-, vesi-, virna-, virpa- l. vitsapaju.

S. fragilis: halaja, halapaju, halava, haleva, halopaju, jalaja, jalava, raita, ranta l. vironpaju.

S. glauca: virnaja, virnapaju.

S. pentandra: hala- l. hanhenpaju, ojahalava, raita, vahvapaju.

Saxifraga granulata: papelo-juuri.

Scirpus lacustris: kaakonruoho, kahila, kahilas, kahla, kaihila, kaihla, kaisila, kaisla, kasila, keppikahila, kiita, piuru, rantakaisla, ronki, ruoko, ryti, suorsake, suorsanruoka, äijänsauva.

S. maritimus: merikahila, ryti, sarpa, sarpio, sarva, sarvu.

S. palustris: luikka, sarpio, sälli.

Seleranthus annuus: hammasheinä.

S. perennis: riisiheinä.

Scorzonera humilis: sianjuuri.

Serophularia nodosa: leika-, leikka- l. leukaruoho, sianleuan-lehti, sianleuka, syylen-, syylin- l. syylänjuuri.

Scutellaria galericulata: kuismanheinä.

Sedum acre: ahmalo-heinä, kukonlehti l. -marja, lukonmarja, maista, murre- l. viluruoho, vuorensammal.

S. album: kukonlehti l. -marja.

S. telephium: ahmalo- l. ahmena-ruoho, jäneksen-kaali, kalliomaksa, kukon- l. kärmeenkaali, sianleuka, tontunparta, viluruoho.

Senecio vulgaris: keltakukkanen, kivakko.

Silene inflata: hammasheinä, horma, kanttura, kukkavo-, rakko- l. solmunori-heinä, tuuli-ahmalo.

S. nutans: raudanhaavan-ruoho,

S. rupestris: papunori-heinä.

Sinapis arvensis: koiranpalko, palkoheinä, pamppu; peltosinappi, ukonkaali, nauris l. -palko.

Sisymbrium sophia: palkoheinä, savuruoho, -ukonkrassi

Solanum dulcamara: koisonpuu l. -vitsa; leinipuu l. -vitsa, nuorikuoru, verinorivarpa (miesten).

S. nigrum: koison- l. kuisaheinä,

Solidago virgaurea: keltainen kukka, kuismaheinä (naisten), kultalatva l. -ruoska, paimensauva, piiskun- l. pyynlehti, tarttuneenruoho, viinakukka, vähä-leiniruoho.

Sonchus arvensis: kurholainen, maitivuoho; maitoheinä, -ohdake l. -putki, pistiäinen, valvaten-lehti.

Sorbus aucaparia: pihjala, pihlava.

S. scandica: härkäpuu, ola, olakoivu.

Sparganium natans: akanhapsi, konnanhytelmä, lima-, luhta- l. mustapää-ruoho, näkinheinä l. -hius, näkähiuksen-lehti, uistinheinä, vita.

S. ramosum: mustapää luhtaruoho, vikateheinä.

Spergula arvensis: haaru, hatikas, härkinheinä, -härkki, pellavas-heinä, satapolvi, satapuheenkukka, solmuheinä, tähtiruoho.

Sphagnum: karvasammal, kuohu, nältä, nätä-, rahka- l. suosammal.

Spira flipendula: karjaruoho, kivenkimalainen, leiniruoho, mynttivormu, sianmallas l. -maltsa, vormu, änkeriäs.

S. ulmaria: angelma, angervainen, ankeliaan-kukka, ankeriaan-heinä, -raisma l. -rihmus, ankeriainen, ankerias-. l. ankeriasruoho, horma, hormu, horsmu, humalaheinä, kolmu- l. leiniruoho, ojaformu, vormu, ängelmä, ängervä, änkeriäs.

Stellaria glauca ja graminea: asmalonkukka, hammas- l. jäsenheinä, kanansilmä, niitun- l. pellonhatikas, revennyt-, tähti- l. vesiheinä.

S. holostea: tähdikäs, tähtiö.

S. media: arho, kanannokkimo, mallasrnoho, maltsa, muro, nätä- l. saviruohio, sianmaltsa, vataruolio, vesiarho, -heinä l. -ruoho.

Stratiotes aloides: aina-viheriäinen, kievana.

Succisa pratensis: kärmeenpisto-juuri, pirunpurema.

Symphytum officinale: mustajuuri, paimensauva, räkäjuuri,

Tanacetum vulgare: juhannes-kukka, kiroraani-heinä, kynsillinen, madonsiemen-, nappi- l. pietarinkukka, pietar- l. puskuruoho, seffertin- l. säkfärtinsiemen.

Taraxacum officinale: häkkivillapää, hökkörä, höyhenheinä, höytypää, isänkukka, julmu, kelta- l. kultakukka, maitiainen, maitoheinä, pörhä- l. pörhöpää, pörrinkäinen, pörröpää, siankukka- l. -silmä, villapää, voiheinä, -kukka l. -nunnu.

Taxus baccata: neulainen, neulaniini, punakataja.

Thlaspi arvense: kukkaro-, lapa-, latukka l. laukkaheinä; laukku, lutikka-. lutukka-, lätäkkä-, maannousema-, nappi-, penninki-, raha-, tasku- l. tenkaheinä.

Thymus serpyllum: harakan-varvas, kangaskanerva, muistoruoho, nummenkukostus, saju-, sydänriisi- l. verinori-heinä.

Tilia parvifolia: lesmus, niini- l. vennäpuu.

Tragopogon pratensis: myskin-yrtti.

Trichera arvensis: jamakas, lammasheinä, matoruoho, papelo-juuri, syyhelmä-ruoho, syyhelmö.

Trientalis europaea: harakan-marja, lehmänkieli, sydänmarja- l. valkea mäkikukku.

Trifolium agrarium: kuiva-ahmalo.

T. arvense: jänönkäpälä, kirppu- l. (naisten) luuvaloheinä, pelto-apilas.

T. medium: paulakukka l. -ruoho, paulantupsu, peltopaula, tupsukukka.

T. pratense: aakelma, ahmalo, akelma, apeli, apelias, apelinen, apelista, apila, apilas, härkyli; imiäinen, imiäis-heinä, imuruolo, lykkyheinä, maitokukka, masmalo, mesiheinä, näkin, nätin, nätkelmä, nätkin, onniheinä, pelto-, puna- l. punapää-apilas, seppeli.

T. spadiceum: atulais-kukka, kuiva-ahmalo, luuvalo-heinä, musta- l. mustapää-apilas, seppeli.

Trichophorum ccspitosum: luikka.

Triglochin maritimum j.m. suolaheinä, suolakka, jussinparta, vihviläinen, vihviläs.

Triodia decumbens: nata.

Tripleurospermum inodorum: harakan-, juhannin-, koiran-, nappi- l. papinkukka, päivänkakkara, vuohensilmä.

Triticoum vepens: juola, juolain, juolas, juolavehma l. -vehnä, kattara, koirankaura l. -ruoho, lusteheinä, ruisheinä l. -ruoho, satalatva, valkea-juuri, viileheinä.

Trollius europeus: hepoheinä, humala-, juhaneksen-, kelta- l. kirkkokukka, kullerokupu, lokaheinä, lupunkukka, maanpulpukka, mollo, mäki-ulpukka, noldanvaltikka, viluruoho.

Turritis glabra: metsäkaali, pitkäsen-palko, sappiheinä, sultaani, vitsaruoho.

Tussilago farfara: hevoisen-kavio, kirsi, kylmä-, lahnan- l. leskikukka, sammokonlehti, varsanjalka l. -kavio, vierulehti, yskäruoho.

Typha angustifolia j.m. lima, limo, näkinvaltikka, palpaheinä, sudenkurikka l. -miekka, väinäntaimi, ämmänkulta.

Ulmus montana: alaja, jalain, jalaja, kyneppää, kynneppuu l. -pää.

Urtica dioica: mukkonen, nokkeinen, nokkonen, nokolvainen, nokulainen, nokulvainen, notkonen, nukuljainen, nukulvainen; nupulainen, nupulkainen, polttarainen, polttiainen, riikolais-viholainen, siila. tsiila, vihalainen, viholainen. viholjainen, vihulainen, ämmänkieli.

U. urens: kusiais-nokkonön j.n.e., rautilainen, rautilkainen, sieranokkonen, tuhika-polttorainen.

Utricularia vulgaris: virma- l. viruma-heinä.

Vaccinium uliginosum: hevoisen-juopuka l. -mustikka, huolukka, juolas, juolikka, juomikka, juominkainen, juomukka, juopikka. juotikka, juovikka, juovikko, juovukka, koiranjuolukka, -marja l. -mustikka, oivukka, rautapuolikka.

V. vitis idea: puolan, puolakka, puolama, puolukka.

Valeriana officinalis: hammasjuuri, karjan- l. koiranruoho, ruton- l. ruttojuuri, äkkiheinä.

Veratrnm album: aivastus- l. pärskyjuuri, siankärsän-ruoho, sipatti.

Verbascum nigrum: kissankynttilä, köhkä-, köhä- l. peitsiruoho.

V. thapsus: hammasruoho, hepohiera, härkä-, hökä-, köhkä- l. köhäheinä,

köyhäntupakki, löylylehti, madon- l. metsätupakka, metsän-ämmänkenkä, peitsi-, röhkö- l. sikaruoho, ukontupakka, valkenlehti, yhdeksänväkinen, yskäheinä.

Veronica beccabunga: ampiaiskukka, nisellysruoho, siankaali l. -kapusta.

V. chamedrys: kuismaheinä (miesten), maaminttu, maan-nori-, napariisi-,

romuska- l. rosmukkaheinä, tuhkurin-ruoho.

V. longifolia: koiranhäntä, siunnokulainen, tähkäpää-yrtti.

V. oflicinalis: kuivanoriheinä, leini- l. ramparuoho, sajuheinä,

sinikainen, tädynruoho.

V. serpyllifolia: ikävän-kukka, noriheinä, orpolapsen-kukka, sinuri.

Viburnum opulus: koiranheisi-. -helis-, -helsi-, -horsi-, -höisi-. -höistö- l. -höysi-puu, kuusan, ojakoivu, päähten- l. ämmänpuu.

Vicia cracca: hiirenherno, -kanra, -nätkin, -nätkä, -papu l. -rokka, härkyli, kurenpapu, -riista, -virvilä l. -värppä, linnunherne l. -papu, näkinheinä, nätkelmä, nätkin, sininätkymä, variksen-herne, virne, virveli, virvilä.

V. sepium: elo- l. hiirenherne, kurenpapu, nätkin, virveli, virvelä,

virvilä.

V. sativa: kurenherne j.m.k. ed.

V. sylvatica: variksen-herne.

Viola canina: kuivanori-heinä (urospuolen), noriheinä, savikukka, variksenleipä, varsankaali l. kavio.

V. tricolor: emintimen-kukka! emintimä, harakan-hattu, hospi-, huora-

l. jamakka-nori-heinä, kanansilmä, kolmi- l. lempikukka, lesken-, pellavas- l. pistosheinä, päivänkakkara, tervaheinä, varsanpolvi, äitipnolen-kukka, äitipuoli.

Viscaria purpurea: tervaheinä, -kukka, -lillike l. -nunnu,

Zostera marina: kokalmus, kokamus, merenajokas.

Sanasto.

  Aaltolaitainen, vågig
  aaluva, rotskott
  akana, agn
  alahuuli, nedre läpp, underläpp
  alaskaareva, nedböjd
  alaskiertoinen, tillbakarullad
  alaskohtainen, nedstigande
  alaspäinen, tillbakaböjd
  alaston, naken
  alinomainen, beständig
  alittainen, underliggande
  alkio, embryo
  alus  aluspuoli l. alusta, undra bladsida
  aluskorvake, ryggstipel
  aluskuori, kärnhud
  aluslehti, rotblad
  ammottava, gapande
  apulehdykka, småstipel
  apulehti, sti pel
  aukeama, öppning
  avoin, öppen
  avosuinen, gapformig

  Ehytlaitainen, helbräddad
  eloneste, näringssaft
  emi, pistill
  emiheteinen, pistilliflorus
  emikukka, honblomma
  eminorkko, honkönadt hänge
  emys (sipulin), lökstock
  emähaara, hufvudgren
  emäharju, jugum primarium
  emäjuuri, hjertrot, pålrot
  emälehti, bladskifva, mellanstycke
  emäruoti, allmänt bladskaft
  emäsarja, allmän blomflock
  emävarsi, stam
  epähede, falsk ståndare
  epähedelmä, falsk l. oäkta frukt
  epäkantainen, ojemn vid basen
  epäliuskainen, ojemnt inskuren
  epälukuinen, obestämd till antalet
  epämarja, oäkta bär
  epämukainen, irregulier, olikformig, oregelbunden
  epämääräinen, obestämd
  epänelinen, deltaformig
  epäperäinen, oegentlig; oäkta
  epäsahainen, ojemnt l. olikformigt sågad
  epäselvä, otydlig
  epäsuuntainen, orchisartad, oregelbunden
  epätasainen, ojemn
  epävärinen, otydligt färgad
  epä-yhtinen,
    till en del fribladig, till en del sambladig
  erikotainen, skildgömmig
  erikukka, småblomma
  erilehtinen, fribladig
  erillinen l. erinen, fri   skild   åtskild
  erisopuinen, skildkönad
  erinäinen, fri; strödd
  eripitkä, olika hög, oliklång
  erisopuinen, skildkönad
  erisuuntainen, riktad åt olika håll
  eroava, frånstående
  esiintyvä, framskjutande
  esikkolehti, första örtblad

  Haarahanka, grenveck, grenvinkel
  haarahankainen, utgående från grenvinkeln
  haarakarvainen, med gaffelformigt klufna hår
  haaralehti, grenblad
  haarapäinen, delad i tu, gaffellik
  haararuotinen, dubbelt sammansatt (blad)
  haarasuonineu, grennervig
  haarikas, mycket grenig
  haarova, grenig, odelad
  haarukka, smågren
  haarukka-ruotinen, mer än dubbelt sammansatt (blad)
  hahtuva, pensel
  haihtohaarainen, med småningom försvinnande grenar
  haihtoöljy, etherisk olja
  haihtuva, söndergrenad
  haivale l. haiven, fjun, fruktfjun,
  haiveninen, småhårig
  haivenpäinen, försedd med fruktfjun
  haiventöyhtö, fjunpensel
  hajallinen, spridd
  hajava, utbredd
  hakalaitainen, inneslutande hvarandras kanter
  hakarainen, vektaggig
  halkinainen l. halkoinen, klufven
  halkokärkinen, tvåuddig
  halkopäinen, tvåklufven
  hallava, grågul
  hammaslaitainen, tandad
  hammasluomainen, uppspringande med tänder
  hammaspäinen, tandad i spetsen
  hankakorvake, bladvecksstipel
  hapahko, syrlig
  hapsi, rottråd
  hapsimainen, hårlik, trådlik
  hapsinen, trådig
  haralehtinen l. haritettu, spärrbladig
  harittava, spärrad
  harju, ås
  harjuväli, åsdäld
  harkko, blomspira
  harsea l. harsu, gles
  harsukarvainen, gleshårig
  hattumainen, hättelik; skålformig; tallriks formig
  hatuinen, sträfluden
  hauras, skör, spröd
  hede, ståndare
  hedekukka, hanblomma
  hedelmä, frukt
  hedelmys, fruktämne, karpell, småfrukt
  hedenorkko, hankönadt hänge
  hedepohjus, ständarfäste
  heimo, familj
  heinä, gräs
  heinäke, halfgräs
  heinäkukka, gräsblomma
  heinätähkä, gräsax
  heinävarsi, strå
  helminauhainen, perlbandslik
  helve, agnfjäll, blomfjäll, inre agnbetäckning
  henkisija, luftlakun
  hentoinen, svag
  hepalo, bräm
  hermo, nerv, ådra
  hernekukka, fjärillik blomma, ärtblomma
  hertahtava l. hertakkeinen, något hjertlik
  herttakantainen, hjertlik vid basen
  herttamainen, hjertlik
  herttapuikea, hjertlikt äggrund
  herttapuolikas l. -puoliskoinen, halft hjertlik
  hervakka l. hervoton, slak
  hetule, frans
  hienohampainen, småtandad
  hienonyhäinen, finnaggad
  hienosahainen, finsågad
  hillukka, småbär, stenbär
  hilse, bladfjäll
  hilseinen, hinnskalig
  hivusmainen, hårfin
  hohkamainen, svampaktig
  hoikka, spenslig
  hoikkanivelinen, smalledad
  holvimainen, hvalflik
  huippusärmikäs, pyramidalisk
  huiskilo, blomqvast
  huokonen, hudöppning
  huulettava, läppformig
  huuli, läpp
  huulikkeinen, läpplik
  huumaava, döfvande, narkotisk
  hyötiäisvesa, sidoskott
  härkiläinen, kranssittande
  härmäinen, daggblå
  höyteä, luden
  höyty, ludd

  Ide, brodd
  iduke, groddtråd
  ihka-yhtenäinen, helt och hållet enkel
  ilmajuuri, luftrot
  ilmisiittiö, fanerogam
  imike, sugrör
  irtanainen, fri
  isohampainen, groftandad
  isopäätöinen, lyrformigt parbladig
  isosahainen, grofsågad
  istukka, fruktfäste, fröfäste, fäste
  itsenäinen, fri
  itsevarainen, fri
  ituhiukka, groddkorn
  itumyhky, groddlök

  Jaettu l. jakoinen, delad
  jakopesäinen, nästan tvårummig
  jakopäinen, tvådelad
  jaokkeinen, nästan delad
  jakso, serie
  jauhea l. jauhokas, mjölig
  jauhennos, pulver
  jauhomainen, mjölgrynig
  johteinen, nedlöpande
  jokavuotinen, enårig, årlig
  jouhimainen, tagellik
  joustava, elastisk
  joustin, springtråd
  joutava, tom, öfverflödig
  joutoponsinen (hede), ofruktbar
  joutosuojus, tom blomskärm
  jumova, sammandragande
  juomuinen l. juovikas, strimmig
  jurasahainen, grofsågad
  juurakko, rotstock
  juurenniska, rothals
  juuriainen, rotämne
  juurisperä, rotblomskaft
  juurrehtiva, rotslående
  juurukka, rotämne
  jyväke, hinnfrukt, skalfrukt
  jyväpuolikas, delfrukt
  jyväsiemen, hinnfrukt
  jälä, växtslem
  jäläinen, limaktig
  jäykkä, styf

  Kaarehtava, något nedböjd
  kaareva, böjd
  kaarisuoninen, bågnervig
  kaarnainen, korkbarkig
  kahdappäinen, tvåsidig
  kahdeksa-säteinen, åtta i krans
  kahdenkarvainen, tvåfärgad
  kahdenkertainen, dubbel
  kahdesti, dubbelt
  kahtaallinen, tvåsidig
  kaihera, spenslig
  kairamainen, triangelformig
  kaitainen, jemnbred
  kaitavälinen, med smal skiljevägg
  kaksihaarainen, tvågrenig
  kaksihalkoinen, tvåklufven
  kaksihampainen, tvåtandad
  kaksiheteinen, tvåmännig
  kaksihuulinen, läppformig
  kaksijakoinen, tvådelad
  kaksikantainen, med tvänne klor
  kaksikehäinen, tvåradig
  kaksikorvainen, tvåörad
  kaksikotinen, tvåbyggare
  -kaksikukkainen, tvåblommig
  kaksikuntainen,
    diadelphus, sammanväxt med strängarne i två stammar
  kaksikärkinen, tvåuddig
  kaksilaitainen, tvåskalig, -valvig, -väggig
  kaksilehtinen, tvåbladig
  kaksilimittäinen, tvåradigt tegellagd
  kaksiliuskainen, tvåflikig
  kaksilokeroinen, tvårummig
  kaksineuvoinen, tvåkönad
  kaksiosainen, helt och hållet tvådelad
  kaksiparinen, tvåparig
  kaksiperäinen, dubbel
  kaksipesäinen, tvårummig
  kaksipuolinen, dubbel, tvåsidig
  kaksipäinen, gaffellikt   tvåklufven    tvåuddig
  kaksiratinen, tvåradig
  kaksirivinen, fästad i två rader, tvåradig
  kaksisarvinen, tvåhornig
  kaksirkkkainen, dikotyledon
  kaksisorjninen, tvålingrad
  kaksisuoninen, med två oljeränder
  kaksitahkoinen, tvåsidig
  kaksitahkulainen, tvåskifvig
  kaksiteräinen, tve-, tvåeggad
  kaksivaltias, tvåväldig
  kaksivarainen (korvake),
       fastväxt vid både stjelken och bladskaftet
  kaksivartinen, tvåstjelkig
  kaksivuotinen, två-årig
  kaksivärinen, olikfärgad  tvåfärgad
  kaksittain limilaskuinen,
       tvåsidigt omfattande hvarandra
  kaksoinen, parblad
  kaksoisjyväke, dubbelskalfrukt
  kaksoismukulainen, tvåknölig
  kale, yttre agnbetäckning
  kalju, glatt
  kallas l. kallellinen, sned
  kalpamainen, sabelfårmig
  kalsea, kortsträfhårig, sträfhårig
  kattava, sluttande
  kaltto, sned
  halvo, hinna
  kalvolaitainen, hinnkantad
  kalvomainen, hinnaktig
  kalvosipuli, bladig lök
  kampalaitainen, kamflikad
  kampela, vind
  kannas, vägg
  kannus, sporre
  kannustettu, försedd med sporre
  kansiluomainen, uppspringande med lock
  kanta, bladbas; klo
  kantahalkoinen, fotklufven
  kantajakoinen, fotlikt delad
  kantalehti, stamblad
  kantamainen, fotlik
  kantasuoninen, fotnervig
  kapeakantainen, sammantryckt vid basen
  karhea, sträf
  karkea, skarp
  karvahampainen, hårtandad
  karvainen, hårig
  karvaniskainen, topphårig
  karva-otainen, håruddig
  karvatöyhtö, hårpensel
  karvoitus, hårbeklädnad
  kasvunne, årsskott
  kasvi, växt
  kasvijuustuainen, växtkasein
  kasvikunta, växtrike
  kasviliima, växtlim, gluten
  kasvineste, växtsaft
  kasvuparinen, tilltagande parbladig
  katkottu, afbiten
  katteinen, täckt
  kauna, hyllefjäll
  kehkerä, kullrig
  kehkeävä, afrullbar
  kehnäinen, mjölig
  kehrä, disk
  kehräkukka, diskblomma
  kehrämäinen, cirkelrund disklik kakformig
  kehto, blomholk, svepefoder,
  kehtokanta, bägarfoder, skål
  kehtolehti, holkblad
  kehä, blomhylle, blomskydd, hylle
  kehäke, frökrona, rand
  kehäpäinen, försedd med frökrona
  keihopuolikas, halft spjutlik
  keihäskantainen, spjutlik
  keikkeä, tillbakaböjd
  keikkuva, rörlig
  keilamainen, kägelformig, -lik
  kellomainen, klocklik
  kelmusäteinen, stralvis delad i utskott
  herkkä, årsskott
  kerämäinen, klotformig, -rund
  kesi, öfverhud
  keskellinen, i midten af
  keskieräinen, felslagen
  keskiharju, midtås
  keski-istukka, fröfäste i midten af frögömmet
  keskilaitainen,
     fästad på midten af frögömmets valvler
  keskilaitais-kelmuinen, utväxt uti strålar från    midten af
   valvlernas väggar
  keskinasta, centralstift
  keskipieti, centralfäste
  keskisiemenisesti yksikotainen,
      enkel gömmig med centralt fröfäste
  kestyvä, beständig
  ketto, öfverhud
  kiehkura, blomkrans, krans
  kiekurainen, snäckvriden
  kieleke, bladsnärp
  kielekkeinen l. kieloinen, tunglik
  kieloiskukasto, tungblomster
  kieloiskukkainen, tungblomstrig
  kierteinen, spiralformig, vriden
  kiertosirkkainen,
      med spiralformigt, inrullade hjertblad
  kiertynyt, omvriden
  kiherä, krusig
  kiinnettynyt, fastväxt
  kiinteinen, tillsluten
  kiiveksivä, rotslående
  kilpimäineen, sköldformig, -lik
  kilpisuoninen, sköldnervig, stjernnervig
  kilseinen, fjällik
  kimputtu, hopknippad
  kiperä  kipertynyt, hoprullad, sammanvriden
  kiuhtava, skiftande
  kiverä, krokig
  kivimarja, stenfrukt
  koheneva, uppstigande
  koho- l. kohollaan, upphöjd
  kokonainen, hel, helt och hållet, odelad
  kolea, gropig, ojemn
  kolmesti, tredubbelt
  kolmihaarainen, tregrenad
  kolmihampainen, tretandad
  kolmikantainen, trekantig
  kolmishaarainen, upprepadt tregrenig
  kolmisparinen, tredubbelt parbladig
  kolmissorminen, tredubbelt fingerlik
  kolmisäteinen, tre i krans
  kolmittainen, trebladig
  kolo, inskärning
  kololaitainen, inskuren
  kolopäinen, urnupen
  komero, enrummigt frögömme
  koppilo, blomkorg, blomster
  korsi, strå
  korvakantainen, öronflikad
  korvake, stipel
  korvalehdykkä, sidoblad
  korvukka, småstipel
  kota, fruktgörame, frögömme
  kotelo, blomhölster ; fruktkapsel, frökapsel
  koteloinen, försedd med blomhölster
  kotero, hylsa
  koukero  koukistunut, krökt
  koukeroinen, klolik
  koukkusukainen, krokborstig
  kourahalkoinen, handklufven
  kourajakoinen, fingerdelt  -lik   handlik
  kouraliuskainen, handflikig      handlik
  kourasuoninen, handnervig
  kouruinen  kourumainen, rännformig
  kovasukainen, styfborstig
  kovera, inböjd; urhålkad
  kuihtuva, förvissnande
  kukallinen, blombärande
  kukanaihos, blommans knoppläge
  kukanalainen, sittande under blomman
  kukan alku, outvecklad blomma
  kukanpoimi, blomknopp
  kukanpäällinen, sittande öfver blomman, öfversittande
  kukasto, blomkorg, blomster
  kukka-akana, inre agnbetäckning
  kukkalapa, blomfäste
  kukkalehti, blomblad
  kukkaperä, blomskaft
  kukkaryhmä, gyttrad blomma
  kukkasilmikko, blomknopp
  kukkasini, anthokyan
  kukkavarsi, blomfäste, blomspindel
  kukkavarus, blomsvepe
  kukkurainen, konisk
  kukostus, blomningssätt
  kulinaharju, kantås
  kulmallinen, vinkelliggande
  kulma-uurtoinen, kölad
  kulmikas, kantig
  kulonkarvainen, gulblå
  kumollaan l. kumottu, upp och nedvänd
  kuoperoviuhko, anthela
  kuopurainen, smågropig
  kuori, omklädnad, skal
  kuorusjyvä, skalfrukt
  kupera, konvex, kullrig
  kupu, blomkalk
  kupula, kula
  kupura, hvälfd knöl
  kupurasulkuinen, tillsluten af knölar
  kupusukanen, blomkalksborst
  kupuva, bukig
  kureinen, rynkad
  kurkka, gurkfrukt
  kurtistunut, sammanskrynklad
  kurttuinen, hopskrynklad, skrynklig
  kutea, hopdragen
  kutistunut, sammantryckt
  kuultopilkkuinen, genomskinligt punkterad
  kuunkantamainen, månlikf böjd
  kuusikantainen, sexkantig
  kuutava, mån lik
  kuvera, hvalflik
  kuvertunut, hvälfd
  kyhmy, knöl
  kymmentahkoinen, tiosidig
  kynsi, klyfta, smålök
  kypäri, hjelm
  kypäripeitteinen, hjelmbetäckt
  kälpeä, torrhinnig
  kämmekkäinen, handlik
  käppyräinen, snäckformigt hoprullad
  käpy, kotte
  kärheä, snärjande
  kärhi, klänge
  kärhikäs, klängebärande
  kärhinen, klängegrenig
  kärhipäinen, klängespetsad
  kärkevä, taggspetsig
  kärki, spets, udd
  käyrä, framkrökt
  käärimäinen, sammanrullad
  köynneliäs, slingrande
  köynnöskasvi, slingerväxt
  köynteinen, spiralformig

  Lahko, ordning
  laidaliinen, kantliggande
  laide, bräm
  laiehtiva, flytände, simmande
  laita, sidovägg, skal, valvel
  laita-istukka, fröfäste på sidorna af frögömmets valvler
  laitajuuruinen, pleurorhizeus
  laitakelmuinen,
     utväxt uti skifvor l. strålar från valvlerna
  laitakukka, kantblomma
  Initalehti, kölblad
  laitaluomainen,
     uppspringande längs efter valvlernas midt
  laitalähtöinen,
     uppspringande genom lösryckning från skiljeväggarne
  laitasiemenisesti yksikotainen,
     enkelgömmig med sidofästade frön
  laitavierinen,  fastväxt vid valvlerna; kantlagd
  laitto, flytande
  laji, art
  laki, gom
  lakki, mössa
  lakkimainen, huflik
  lama l. lamova, nedliggahde
  lanttomainen, något intryckt
  lanttopäinen, intryckt
  lapa, skifva
  lapakko, blomspindel
  lapiomainen, spadlik
  laskuinen, veckad
  latistunut l. lattea, hopplatlad
  latva, topp
  latvahinen, i toppen
  latvalehtinen, toppbladig
  latvaluomainen, öppnande sig i spetsen
  latvapalteinen, toppkantad
  latvaperäinen,
     fästad vid I utgående från toppen (spetsen)
  latvasilmikko, terminalknopp, ändknopp
  latvasuojus, toppskärm
  latvavarainen, toppalstrande
  latvavihne,
     agnborst utlöpande i sjelfva toppen af agnen
  latvus, toppstycke
  lauhakarvainen, mjukhårig
  laukea, len, mjuk
  lava, blomsterfäste
  lehava, lummig
  lehclenjuuri, bladfäste
  lehdenkanta, bladbas
  lehdenlaita, bladkant
  lehdenlapa, bladskifva
  lehdenpinta, bladsida
  lehdentö, phyllodium
  lekdestymätön, bladlös, som ej får blad
  lehdestävä, bladbärande
  lehditetty, bladbetäckt
  lehdykkä, småblad
  lehdykkäkorvake, småbladsstipel
  lehdys, bladämne
  lehtevä, mycket bladig
  lehtiaihos, örtbladens knoppläge
  lehtihanka, bladveck
  lehtihankainen,
     från bladvecken utgående, fästad i bladvecken
  lehtinen, bladig
  lehtipari, bladpar
  lehtiruoti, bladskaft
  lehtisilmikko, bladknopp
  lehtituppi, bladslida,
  lehtivehreä, bladgrönt, klorofyll
  lehvakka, mycket bladig
  lenko, nedböjd
  levenevä, utspridd
  levennyt, utbredd
  leveäkantainen,
     plattadt vidgad nedtill; utvidgad vid basen
  leveälatvainen, plattadt vidgad upptill
  leveävålinen
  lieminkäinen, finluden, småhårig
  lienteä, småluden
  liereä, cylindrisk, trind
  lihava, köttig
  liistoinen, bladig (sipuli)
  liite, fog, fröfog, söm
  liiteluomainen, uppspringande längs efter hela sömmen
  liiteperäinen, fästad längsefter valvlernas kanter    vid frögömmets fogar
  liitepontinen, sammanhängande med knapparne
  liittoinen, sammansatt
  likaharmaa, smutsgrå
  likeinen, närsittande
  liljamainen, liljeartad
  limikierteinen, vriden
  limilaskuinen, omfattande hvarandra
  limitetty l. limittäinen, tegellagd
  linjainen, en linie lång
  lisko, kort skida
  lisäjuuri, birot
  lisäke, bihang
  lisäkkeinen, försedd med bihang
  lisälehti, bikronblad
  lisålehtinen, försedd med bikrona
  lisäosa, bidel
  lisäterä, bikrona
  lisäverho, foderholk
  litteä, platt
  litteämahainen, orthospermus.
  litteämäinen, hoptryckt
  litu l. litukka, fröskida, skida
  liuska, flik
  liuskainen, flikig
  loisio l. loiskasvi, parasit
  loiva, grund
  lojo, utdragen
  lojottava, horizontel
  lokero, rum
  lokeroinen, bikaklik
  longertava, refvig
  lonkero, örtrefva
  lovipäinen, tvåflikig
  lukinverkkoinen, spindelväfshårig
  luokka, klass
  luotti, märke
  lusto, årsring
  luu, sten
  luumarja, stenfrukt
  luutuva, benhård
  lyhytaikuinen, flyktig, snart affallande
  lyyrymäinen, lyrformig
  lähentyvä, samstående
  lähetysten, närmad
  lähinen l. lähinäinen, närsittande, tättsittande
  lähtevä, affallande
  lähtövärinen, mistande sin färg
  läikkivä, skiftande
  länkäilevä, bugtig
  läpikantainen, genomborrad
  läpiluomainen, uppspringande med små runda öppningar
  läpipisteinen, genomstungen
  läpipäinen, genomborrad
  läpituntuva, fortlöpande
  läväisty, genomborrad

  Maha, buk, insida
  mahero, Öfvervintrande
  mahkura, rotknöl
  mahkurainen, knölig
  maitias, mjölksaftig
  maitoinen, mjölkfull
  maitoputki l. -suoni, mjölkkärl
  maljamainen, fatlik, skålformig
  malo, remna
  malvamainen, malva-artad
  manto,  hvitved, splint
  marja,  bär
  marjakäpy,  bärkotte
  marto,  blomsterfäste
  mehevä, mehinen l. mehuinen,  saftfull, saftig
  melkoinen, ansenlig
  menehtyvä, senare affallande
  mesijuova, honingsfall
  mesihuokonen, honingspor
  mesikannus, honingssporre
  mesikolo, honingsgrop
  mesineste, honingssaft, nektar
  mesinystyrä, honingsglandel
  mesipiäe, honingsgömme
  mesipullakko, nectarium urceolatum
  mesivare, honingsfjäll
  miekkamainen, svärdlik
  monihaarainen, mycket grenig
  monikesäinen  fler- l. mångårig, qvarsittande
  monikoloinen, mångklyftig
  monikotainen, flergömmig
  monikuntainen, mångkulle
  monikynsinen, sammansatt (lök)
  moniosainen, sammansatt
  moniperäinen, sammansatt
  monipuolinen, sammansatt
  monisirkkainen, polykotyledon
  monisuuntainen, riktad åt många håll
  mukaparinen, jemnt parbladig
  mukula,     knöl, stjelkknöl
  munanmoinen, äggformig
  munapyöreä,  omvändt bägarlik
  munuaiskantainen, njurlik vid basen
  munuaispuolikas,  halft njurlik
  munuamainen,  njurformig, -lik
  murea,        spröd
  mutkahampainen, bugttandad
  mutkalaitainen, bugtbräddad
  mutkikas, bugtig, krokig
  mutkitteleva, flerböjd
  mutkiva, krokig
  muuttovärinen, ombytande färg
  mykertynyt, hop-, sammangyttrad
  mykerö, blomhufvud
  myykky, klubba
  myöhäinen, sen
  myötäkarvuinen, tilltryckt hårig
  mättäinen, tufvad
  määrälukuinen, bestämd till antalet
  möyheä, köttig

  Naamattava, maskerad
  nahkea, läderartad
  nalkinmoinen, viggformig
  nalkkimainen, vigglik
  napa,       fröärr; navelgrop
  napalaypu, nafveltäcke
  napaniekka, naflad
  napapilkku, nafvelfläck
  napasuoni, frösträng; nafvelsträng
  napaviiva, nafveliinie
  nasta, stift
  nauhamainen, bandformig
  naurismoinen, roflik
  neilikkämäinen, nejlikeartad
  neiteä, fuktig
  nelihalkoinen, fyrklufven
  nelihampainen, fyrtandad
  nelisivuinen, rhomboidisk
  nesteveto, saftström ning
  neulamainen, barrlik
  neulonen, barr
  neuvoton(kukka), gallblomma, könlös
  nielu, pipöppning, svalg
  nielumainen, svalgformig
  niini, bast
  nikarainen, bucklig
  nila, bast
  nilasuoni, baströn
  nirhalaitainen l. nirhottu, söndergnagad
  nirkko, smalspetsig
  niska, rothals ; stället närmare ändan
  niskavihne, agnborst under agnens topp
  nivel- l. nivelikäs, ledad ,
  nivelkarvainen, med ledade hår
  nivellitukka, ledad nötskida, ledskida
  nivelpalko, ledbalja
  nivelväli, ledstycke
  nojosukainen, plattborstig
  nokimusta, sammetssvart
  norkko, hänge
  notkea, böjlig
  nouseva, epigeus
  nuijamainen, klubblik
  nulokulmainen, trubbkantig
  nuokahtava, nägot lutande
  nuokkuva, lutande
  nuolikantainen, pillik
  nuolipuolikas, halft pillik
  nuttura, Nockull
  nyhytlaitainen, smänaggad
  nyhä, värta
  nyhähampainen, naggtandad
  nyhäinen, värttull
  nyhälaitainen, naggad
  nykeräpäinen, rundadt trubbig
  nysteröinen, grynig
  nysty l. mystyrä, glandel, körtel,
  värtä
  nystypilkkuinen, värtprickig
  nystysulkuinen, tillsluten med knölar
  närvi, ytterbark, öfverhud
  nöhtämäinen, filspänlik

  Odaton, saknande spröt
  ohutsärmäinen, skarpkantig
  oka, kroktagg, tagg
  okakärkinen, krokuddig
  oksalehti, gvistblad
  omena, äpple
  onnahtava, nästan konkav
  onsi, ihälig
  onsimahainen, ccelospermus
  ontelo, ihälig
  onteva, fördjupad ; hvälfd; konkav
  ora, torn
  orakärkinen, tornuddig
  oralaitainen, tornbräddad
  oramainen, syllik
  osainen, helt och hället delad
  ota, spröt, udd
  otahedelmys, försedd med spröt (frukt)
  otakärkinen, sprötspetsad
  otapäinen, uddspetsig
  otasahainen, uddsägad
  outovärinen, färgad

  Paanuttu, tegellagd
  pahkasipuli, lökknöl
  pahkura, knöl, stjelkknöl
  paikullinen, fläckig
  palho, sträng
  paljas, bar
  paljaspäinen, bartoppad, naken
  palko, fröbalja, ärtbalja
  pallero, blomnystan
  palleroinen, klotformig, -rund
  pallistettu, kantad
  pallomainen, klotrund
  pallopuolikas l. -puoliskoinen, halfrund
  palmu, hänge
  palmuvarsi, palmstam
  palomusta, svartbränd
  parihalkoinen, parklufven
  parihuulinen, tväläppig
  parijakoinen, parbladig, parhladigt
  delad
  parikaarteinen, lyrformig
  parilehtinen l. parittainen, parbladig
  parivaltias, dubbelt tväväldig
  parrakas, skäggig
  parta, skägg
  parvi, flock
  patsasmainen, -pelarlik
  pehmeä, mjuk
  pehmytpiikkinen, vektaggig
  pehmytsukainen, mjukborstig
  peitetty, beklädd
  peitteinen, täckt
  pensainen, buskartad
  pensastava, nästan buskartad
  perhomainen, fjärilformig
  perhottava, nästan fjärillik
  perunamainen, pironlik
  perykkä, småskaft, -stråle
  perä, blomskaft
  peräinen, fästad i
  perähaarus, småskaft
  peräkäs, skaftad
  perälehti, blomskärm, skärmblad
  pesittelevä, nästan flerrummig
  pesä, rum l
  pesäjakoinen, nästan tvärummig
  pesävä, säcklikt urhålkad
  pihkanyppyinen, kådprickig
  piikillinen, taggig
  piikki, tagg
  piikkisukainen, taggig
  pikarimainen, bägarlik
  pilkullinen, prickad, punkterad
  pillikkeinen, rörformig
  pillikukasto, pipblomster, rörblomster
  pillikukkainen, rörblomstrig
  pillikäs l. pillimäinen, pipig
  pintapuu, hvitved, splint
  pisakarvainen, glandelhårig
  pistinlaitainen, taggbräddad
  pistinsukainen, nålborstig
  pitkinpoimuinen, veckad efter längden
  pitkinäinen, längddragen
  pitkittävä, obegränsad
  pitkulainen, aflång
  pitkänpyöreä, elliptisk
  pitkättävä l. pitkäveteinen, utdragen
  piukka, styf, rak och styf
  pohjaheteinen, thalamiflorus
  pohjaperäinen, fästad i botten; utgående från basen
  pohjus, fäste
  pohjustuppi, fästslida
  poikkilaskuinen
  poikkinainen, tvärdragen
  poikkipiirtoinen, kringskuren
  poikkipoimuinen, veckad på tvären
  poikkipäinen, tvärhuggen
  poikkitelainen, tvärdragen, -liggande
  poimi, outvecklad blomma
  poimuinen, veckad, veckig
  poltinsukainen, brännande
  polvitteleva, böjd i zig zag
  polviva, knähöjd
  ponneton, felslagen (knapp)
  ponsi, knapp
  ponsikalvo, knappband
  puikea, äggrund
  puikeapuolikas, halft äggrund
  puikelo, blomkolf
  puinen, trädartad
  pullakka, uppblåst
  pullakko, flaska
  pullea, uppblåst
  pullokuorinen, korkbarkig
  punasinervä, violett
  punertava, rödaktig
  puolijohteinen, halft nedlöpande
  puolinainen, half
  puolipyöreä, halftrind
  puolisepoinen, halft omfattande
  puristunut, sammantryckt
  purje, segel
  purjepeitteinen, segeltäckt
  putkahtava, hastigt uppspringande
  putki, rör
  putkilo, kärl
  puu-aine, ved
  puutava, trädartad
  puuvarsi, kronstam
  pye l. pykimä, spricka
  pykeinen, sprickfull
  pykäläpäinen,
  pysty, pystöinen l. pystönäinen, lodrät, upprätt
  pysyvä, gvarsittande
  pytöpystö, lodrät
  pyöreä, rund, trind
  pyöreähkö, nästan rund
  pyöreämäinen, rundad
  pyöryläinen, rosett
  pyörökantainen, afrundad vid basen
  pyöröpäinen, afrundad i spetsen
  pähkinä, nöt
  pähkylä, smånöt
  pähkylähedelmys, nötartad, -lik karpell
  pähkylä-lisko, nötskida
  pää, spets, topp
  päälissyrjäinen, öfverliggande
  päälittäinen, liggande ofvan hvarandra, öfverliggande
  päälys, päälyspuoli l.
  päälystä, öfra bladsida ; hudbetäckning
  päälyskerta, läderlager
  päätölehti, uddblad
  päätöparinen, parbladig med uddblad
  pöhläkkä, uppsvälld

  Rajaton, obegränsad
  rajattu l. rajauva, begränsad
  rakkomainen, punglik
  rakoluomainen, uppspringande med remnor
  rakovälinen, med öppning i midten (fenestratus)
  ratasmainen, hjulformig, -lik, ;sköldformigt fingerlik
  raukea, mattfärgad
  rehneinen, grynig
  rengas, ring
  rento, nedliggande
  resahampainen, sargtandad
  resainen l. resaliuskainen, sargad
  resatylppä, sargadt trubbig
  rihmahoikkainen, trådsmal
  rihmaislehtinen, trådbladig
  rihmamainen, trådlik
  rippunyyläinen, trådhängande
  rippuva, hängande, nedhängande
  ripsi, kanthår
  ripsikarvainen, hårbräddad
  ripsilaitainen l. ripsinen, hårbräddad, -kantad
  ripsuinen, fransad
  ristihaarainen, armgrenig
  ristikkäinen, korsvis motsatt
  ristimäinen, korsformig, -lik
  ristittäinen, korssittande
  roukattu, betad
  runko, kronstam
  runsasytyinen, märgfull
  ruodikas, skaftad
  ruodike, bladstam
  ruoditon, oskaftad
  ruodukka, småbladsskaft
  ruoho l. ruohoke, ört
  ruohonpäinen, gräsgrön
  ruohovarsi, örtstam
  ruoko, säfstrå
  ruosteenhohtava, brunglänsande
  ruoti, bladskaft
  ruotihaara, bladskaft af andra ordningen
  ruotihaarukka, bladskaft af tredje ordningen
  ruotikorvake, bladskaftsstipel
  ruotivarainen (korvake),
     med sidorna fastväxt vid bladskaftet; randstipel
  rusappa, mörkröd
  ruseva, brandgul
  ruskea, rödbrun
  ruskeanmuseva, mellanbrun
  rusokellervä, brandgul
  rustomainen, broskartad; hornartad
  ruusuke, rosett
  ruusukkeinen, rosettlik
  ruusumainen, rosartad
  ruusunpunainen, rosenröd
  ruususolmu, rosett
  ruutuinen, rutig
  ryhmistynyt, sammangyttrad
  ryhmyinen, ojemn
  ryhmäinen, gyttrad
  ryppyinen, rynkad, skrynklad, -lig
  rypäle, klase
  ryttyinen, ojemn
  ryytimäinen, aromatisk, kryddaktig, -lik
  ryöhöttävä, nedhängande
  rönsy, grenskott, skott
  rönsyävä, skottalstrande
  rösöinen, ojemn
  röyhy, blomvippa

  Sahahampainen, sågtandad
  sahalaitainen, sågad
  sakeunut, koncentrerad
  salasiittiö, kryptogam
  samettinukkainen, sammetshårig
  sapenkarvainen, gröngul, olivgrön
  sarja, blomflock
  sarjaperä, stråle
  sarjasto, sammansatt blomflock
  sarjavarus, allmänt svepe
  sarjukka, enskildt blomflock, småflock
  sarjukkaperä, småskaft, -stråle
  sarjukkavarus, enskildt svepe
  satunnainen, obestämäd, tillfällig
  seitsensorminen, sjulingrad
  seitti, spindelväfshär
  sekahaarainen, korallerenig
  sekaneuvoinen, androgynsk, olikkönad
  sekasilmikko, blandad knopp
  sekasopuinen, mångbyggare
  sekasukuinen, hybrid
  selkä, rygg
  selkäjuuruinen, notorhizeus
  selkävihne, agnbort högre upp på agnens rygg
  selällinen, ryggliggande
  sepivä, omfattande, omkransande
  sepokantainen, — stjelkomfattande
  siemen, frö
  siemenaihe, fröknopp, obefruktadt frö
  siemenheteinen, seminillorus
  siemeninen, fruktbar
  siemenjuurinen, fästad under frukten
  siemenkarva, fröborst
  siemenkota, frögömme, fröhus
  siemenlaite, fröredning
  siemenlatvainen,
     fästad öfver frukten l. ofvanpä fruktämnet
  siemenpeite, fosterhölje
  siemenpohjainen, fästad under frukten l. fruktämnet
  siemenys, fröämne
  siemensilmikko, knopplök
  siemenvaippa, fröhylle
  siemenvartinen, fästad omkring frukten l. frukämnet
  siemenympärinen, fästad vid fodret omkring fruktämnet
  sienettävä, svampaktig
  siipi, vinge
  siipiharju, vingad ås
  siipilisko, vingfruktslik skida
  siipisiemen, vingfrukt
  siiro- l. siirottava, utstående
  siitehiukka, frömjölskorn
  siiteneste, befruktningsvätska
  siiteosa, befruktningsdel
  siiteponsinen, fruktbar
  siitepöly, frömjöl
  siitereikä, rothål
  siitin, fröredningsdel, köndel
  siitinaine, växtämne
  siitinlakka, stifttäcke
  siitintukku, könpelare
  sikiäin l. sikiäinen, fruktämne,
  sikiäislehti, fruktblad
  sileä, slät
  silkkimäinen, sidenhårig, silkesluden
  silmikko, knopp
  silmus, maska
  silmä, bålämne, stamknopp
  silmälehti, stamknoppsblad
  silposuoninen, enkelt nervig
  silve, ytterbark
  sinihallava, blågrå
  sinikiuhtava, gredlin
  sinipunerva, violett
  siniviherä, blågrön
  sipuli, lök
  sirkeä, rak och styf, strictus
  sirkkalehti, hjertblad
  sirkkaruoti, hjertbladsstängel
  sirkus, hjertblad
  sirppimäinen, skärformig
  sisuskerta, kärnlager
  sisuskehä, inre blomhylle
  spiralformigt inrullad
  sisäkääntöinen, inböjd
  sisäluomainen, uppspringande
  längs efter väggarne
  sisäpäinen, hopträngd
  sisäsuojus, inre agnbetäckning
  sisäverho, inre blomfoder
  sitkeä, seg
  sivu, sida
  sivuharju, sidoäs
  sivukorvake, sidostipel
  sivuluomainen, öppnande sig på sidan
  sivuperiäinen, fästad vid l. utgående från sidan
  sivupuoli, halftrind
  sivusilmikko, sidoknopp
  soikea, oval
  solikko, cellväf
  solmikas, kantig
  solmunivelinen, med kantiga leder
  solmuväli, internodium l
  solu lsolukka, cell
  solujyvä, cellkärna
  sormihaarginen, handlikt klufven
  sormijakoinen l. sormikkainen, fin-
  gerlik
  sormillinen, fingerdelt
  sorminen, fingrad
  sortoparinen, altagande parbladig
  sortuva, söndergrenad
  soukistuva, - af smalnande
  soukkakantainenmot basen afsmalnande
  suikea, lancettlik tapplik
  suikerrehtava, nägot l. nästan krypande
  suikertava, krypande
  suikulainen, smalt lancettlik
  suippeneva, kägelformig, -lik
  suippo, spetsig
  suipponyhäinen, hyassnaggad
  suipukka, tillspetsad
  suka  sukanen, borst
  sukainen, borstbärande
  sukalaitainen, borstbräddad
  sukamainen, borstlik
  sukapeitteinen, omgifven af borster
  sukasinen, borstbirande
  suku, slägte, genus
  sulettu, sluten, tillsluten
  sulitettu, vingad
  sulka- l. sulkamainen, fjäderlik
  sulkajakoinen, fjäderlik
  sulkakarvainen, med fjäderlika hår
  sulkasuoninen, fjädernervig
  suojus, blomskärm
  suojusakana, yttre agnbetäckning
  suojuslehti, Dlomskärmsblad
  suomu, fjäll
  suomuinen, fjällig
  suomukatteinen, fjällbetäckt
  suomukaulainen, fjällkransad
  suomukka, knoppfjäll, småfjäll
  suomukkainen, smäfjällig
  suoni, kärl; nerv, ådra
  suora, rak
  suorakarvainen, enkelt hårig
  suoralaskuinen, orthoploceus
  supistunut, sammandragen, sammantryckt
  suppea, hopdragen, sammandra-
  suppilomainen, trattlik
  surkastuva, vissnande
  suuhine, mynningbesättning
  suukkonen, klyföppning
  suumalo, mynning
  suunnallinen, regelbunden, regulier
  suuntainen, upprätt
  sydän, kärna
  sydänpuu, kärnvyed
  sykerö, blomsvans
  syrjittäinen, fästad på kant; (lehti) lodrät
  syväjakoinen, djupt delad
  syväsahainen, djupt sågad
  syy, fiber
  säde, stråle
  sädejakoinen, strållik
  sädekukasto, strålblomster
  sädekukka, strålblomma
  sädekukkainen, strålblommig
  sädepoimuinen, strålformigt veckad
  säije, rottäga
  säikeinen, tägig
  särmikäs, hvasskantig, prismatisk
  särmästävä, nästan hvasskantig
  säteehtivä, strälformig
  säteikkö, krans
  säteittäinen, kranssittande, strälformig, -lik
  säännötön, oregelbunden

  Taaskierteinen, tillbakarullad
  taaskääntöinen, tillbakahöjd, -viken
  taasliuskainen, nedåt  parflikig,
  rundtaggad
  taaspäinen, återböjd
  tahkulainen, skiflik
  tahmea, klibhig
  takaperoinen, omvänd
  takistava, fastnande, snärjande
  takkuinen, sträfhärig
  talvehtiva, öfvyervintrande
  talvipeite, vinterbetäckning
  tanakka, tanea l. tankea, styf
  tasahoikka, jemntjock
  tasakaitainen, jemnbred
  tasakantainen,
      vid basen lika på båda sidor om medelnerven
  tasakorkea, jemnhög
  tasakukkainen, likblommig
  tasalatvainen, jemntoppad
  tasalevyinen, jemnbred
  tasamukainen, Nikformig; regelbunden, regulier
  tasaneuvoinen, likkönad
  tasapaksu, jemntjock
  tasaparinen, parbladig utan udd-
  tasapitkä, lika hög, lika läng
  tasapuolinen, lika på bäda sidor
  tasapäinen, jemn (blomflock)
  tasasoukkainen, jemnbred
  tasusuoninen, rätnervig
  terho, ollon
  terttu, blomklase
  terttumainen, ktaselik
  terä, blomkrona
  teräakana, kronfjäll, -skal
  teräheteinen, corolliflorus
  teräkauna, kronfjäll
  terälehti, kronblad
  terämäinen, kronbladslik, kronlik
  teräpohjus, kronfäste
  terävarainen, sammanväxt med blomkronan
  terävä, hvass, spetsig
  teräväsahainen, hvassägad
  tihkeä, fast, tät
  tihukarvainen, tättluden
  toishaarainen, klynnedeld
  toiskertainen, sammansatt
  toisnyhäinen, dubbelnaggad
  toisparinen  toisparittainen, dubbelt parbladig
  toissahainen, dubbelsägad
  toissorminen, dubbelt fingerlik
  toistain, dubbelt, å nyo
  torvi, pip, rör
  torviperäinen, fästad i pipen
  torvisisäinen, innesluten i pipen
  tukka, fröhår l
  tukkuinen, knippevis
  tukkusuoninen, divergerande nervig
  tuma, kärna
  tummanpunainen, purpurröd
  tummanruskea, safframsgul
  tumpura, mörkbrun
  tuoro, gräsmatta,
  tupasjuuri, tufrot
  tupastava, tukvig
  tupeke, stipelslida
  tupillinen, slidad
  tuppelo, fröhölsa, hylsä
  tuppi, slida
  tuppihedelmys, kapsellik karpell
  tuppikäärinen, slidad, slidomfat-
  tande
  tuppilo, baljkapsel
  tuppimainen, slidformig
  tupsu, blomtofs, tofs
  tursea, uppsvälld
  tuuhea, lummig
  tuuttimainen, strutformig, -lik
  tyhjäsisuinen, ihälig
  tyhjä, gall, könlös tom
  tylppänyhäinen, trubbnaggad
  tylppäpäinen, trubbig
  tylsäsahainen, trubbsägad
  tymä, växtlim
  typäkkä, afstympad
  typätty, alhuggen
  tyvekäs, bredare l. tjockare vid basen
  tyviruoti, allmänt bladskaft
  tyvivihne, agnborst vid agnens basis
  tähkistö, axsamling
  tähkylä, smäax
  tähkä, ax
  tähkäituinen, axgroende
  tähkäsisäinen, innesluteni axet
  tähneellinen, Näckig
  tähtijakoinen, stjerndelt
  tähtikarvainen, med stjernlikt delade här
  tähtiliuskainen, stjerndelt
  täppä, plätt
  täysineuvoinen, samkönad, tväkönad
  täysinäinen, fullständig
  täysitekoinen, fullständig (blomma)
  täyteinen, tät
  täyteläinen, fylld
  tönkeä, styf
  töpe, tofs
  töyhtöinen, fransig; pensellik

  Ulkokehä, yttre blomhylle
  ulkokuori, ytterbark
  ulkosuojus, yttre blomskärm
  ulkoverho, yttre blomfoderl
  uloskohtainen, vägrät
  ulospäinen, utböjd, utspärrad, utstående
  ulostyvinen, frånstående
  ulottava, utbredd, utlöpande
  utskjutande, utspridd
  umpiliminen, helt och hållet betäckande (tegellagdt)
  umpiperäinen, tillsluten
  untuvainen, mjukluden, smäullig
  uurnamainen, urnelik
  uurrettu l. uurtoinen, färad
  uurtojuovainen, refflad
  uurtomahainen, campylospermus
  Vaillinainen, ofullständig
  vaippa, frukthylle
  vaipunut, insänkt
  vajanainen, felslagen, half
  vajaponsinen, felslagen (knapp)
  vajounut, insänkt
  vako, äsdäld
  valhehede, falsk ständare
  valkuainen, fröhvite
  valkuallinen, försedd med fröhvite
  vana, stängel
  vanne, bilte, ring
  vanukkeinen, filthärig
  varaverho, foderhylle
  vare, agnblad; fästefjäll; skärmfjäll
  vareinen, agnlik; fjällig
  varhainen, tidig
  varrellinen, skaftad
  varsi, stam, stjelk
  varsikko, bäl, stam A
  varsilehti, stjelkblad
  varsimyötäinen, tilltryckt
  varsinainen, egentlig
  varsivarainen (korvake), fastväxt
  vid stjelken
  vartalo, stift
  vartinen, skaftad
  varukseton, oväpnad
  varullinen, beväpnad
  varus, syepe, vapen
  varuslehti, syepeblad
  varussuomu, svepefjäll
  varustettu, väpnad
  varuton, obeviipnad
  vastaiskorvake, motstipel
  vastaisparinen, motsatt parhladig
  vastukierteinen, inrallad
  vastakkainen, motsatt
  vastalaskuinen, dubbelviken; hopviken, sammanviken
  vastapuolinen, liggande bredvid hvarandra
  vastasuuntainen, omvänd
  vastoherttoinen, omvändt hjertlik
  vastohuulikkeinen, omvändt läpplik
  vastokairainen, vigglik
  vastopuikea, omvändt äggrund
  vastosuhainen, omvändt sägad
  vedenalainen, nedsänkt, under vattnet liggande
  vedenpäällinen, ofvan vattnet varande
  veltto, slak
  venhe, köl
  venheemäinen, båtformig, kölad
  verhosukanen, svepeborst,
  verho, blomfoder
  verhoakana, blomfoderskal
  verhohelve, foderskal
  verhoheteinen, calyciflorus
  verholehti, blomfodersblad
  verhopullakko, calys utriculatus
  verhosuomu, foderfjäll
  verhovarainen, sammanväxt med blomfodret
  verkkomainen, nätlik
  verkkosuoninen, nätädrig
  verso, skott
  versolehti, bladskott
  vesa, skolt
  vierellinen, liggande vid sidan
  vierettäinen, lagd platt intill
  vieriharju, sidoås invid kanten
  vihne, agnborst
  vihneinen, styfhorstig
  viisihalkoinen, femklufyen
  viistelly, snedskuren
  villainen, ullhärig
  vinoherttainen, snedt hjertlik
  vinokierteinen, snedyriden
  vintilämäinen, skrullik
  virnumainen, linsformig
  vitsamainen, vidjelik
  viuhko; blomknippe
  voittoparinen, tilltagande parbladig
  vuoroparinen, skiftevis parbladig
  vuorottainen, skiftevis
  vuosinainen, enärig
  väkiäinen, betydlig, ansenlig
  väkäsukainen, hullingbärande
  väliharju, mellanäs
  välikelmu, skiljevägg,
  välikerta, mellanlager
  välikköinen, afbruten
  välikuori, barkhud
  väliseinäinen,
    utväxt till ett skiljeväggsformigt fröfäste
  välite l. välitys, mellanslag
  väljenevä, utvidgad
  värivanteinen, ringformigt tecknad
  väänneliäs, klängande; slingrande

  Ydin, märg
  yhdenkarvainen, enfärgad, likfärgad
  yhdenmoinen, likartad
  yhdiskantainen, malvaartad
  yhdiskotainen, samgömmig
  yhdiskukka, sammansatt blomma
  yhdislehtinen, sambladig
  yhdismarja, sammansatt bär
  yhdispalhoinen, sammanväxt med
  strängarne
  yhdispontinen, sammanväxt med
  knapparne, synanthereus
  yhdisverho, sambladigt blomfoder
  yhdyskukka, sammansatt blomma
  yhdäppäinen, ensidig, ensidigt böjd
  yhtäikainen, liktidig, samtidig
  yhteisruotinen, enkelt sammansatt (blad)
  yhtenäinen, enkel,; samman-
  hängande; — tähkä, jemnt blombärande
  yhtynyt, sammanväst
  yhtyväinen, sammanflytande
  yhtäsuuntainen, parallel
  yhtäällinen, ensidig, ensidigt böjd
  yksikehäinen, enradig
  yksikertainen, enkel
  yksikesäinen, ärligen affallande
  yksikotuinen, enkelgömmig
  yksikotinen, sambygsare
  yksikukkainen, enblommig
  yksikuntainen, samkullig, mona-
  delphus
  yksinäinen, enkel; ensam; enstaka
  yksiperäinen, enkel
  yksipuolinen, enradig
  yksirivinen, fästad i en rad
  yksisirkkainen, monokotyledon
  yksisopuinen, samkönad
  yksittäinen, ensam, enstaka
  yksivarainen, enkel
  ylihuuli, öfverläpp
  yltävä, fortlöpande
  yltäympärinen, omslutande
  ylöspäinen, upprätt
  ytevä, märgfull
  Äikeä, skarp (om smaken)
  äitelä, fadd, smaklös
  Öljyjuova l. -suoni, oljerand
  öljysuoninen, försedd med oljerand