[{"data":1,"prerenderedAt":-1},["ShallowReactive",2],{"$fZ1IXOpj68xKPp6_X_6hFybYNjtDFpuo8z4PFXGD9DyQ":3},{"number":4,"title":5,"author":6,"authorBirth":7,"authorDeath":8,"slug":9,"bookId":10,"genreRaw":11,"genre":12,"themes":13,"origin":14,"language":15,"yearPublished":16,"yearPublishedTranslation":17,"wordCount":18,"charCount":19,"usRestricted":20,"gutenbergId":17,"gutenbergSubjects":21,"gutenbergCategories":22,"gutenbergSummary":17,"gutenbergTranslators":23,"gutenbergDownloadCount":17,"aiDescription":24,"preamble":25,"content":26},3440,"Niskavuoren nuori emäntä","Wuolijoki, Hella",1886,1954,"3440-wuolijoki-hella-niskavuoren-nuori-emanta","3440__Wuolijoki_Hella__Niskavuoren_nuori_emäntä","Kolminäytöksinen näytelmä","naytelma",[],[],"fi",1940,null,14630,87239,true,[],[],[],"Hämeeseen 1880-luvulle sijoittuva näytelmä kuvaa Loviisan tuloa Niskavuoren emännäksi. Teos käsittelee suvun kunniaa, suurtilan pitoa ja kolmiodraamaa, joka syntyy isäntä Juhanin ja meijerska Malviinan välisestä suhteesta.","Hella Wuolijoen 'Niskavuoren nuori emäntä' on Projekti Lönnrotin julkaisu\nn:o 3440. E-kirja on public domainissa koko EU:n alueella, joten emme\naseta mitään rajoituksia kirjan vapaan käytön ja levityksen suhteen k.o.\nmaissa.\n\nTämän e-kirjan ovat tuottaneet Tapio Riikonen ja Projekti Lönnrot.","NISKAVUOREN NUORI EMÄNTÄ\n\nKolminäytöksinen näytelmä\nKaikissa näytöksissä kaksi kuvaelmaa\n\n\nKirj.\n\nJUHANI TERVAPÄÄ [Hella Wuolijoki]\n\n\n\n\n\nPorvoo • Helsinki\nWerner Söderström Osakeyhtiö,\n1940.\n\n\n\n\n\n\nHENKILÖT:\n\nJUHANI NISKAVUORI; Niskavuoren isäntä, valtiopäivämies.\nLOVIISA NISKAVUORI, hänen vaimonsa.\nANTTI NISKAVUORI    |\nHETA NISKAVUORI     | isännän veli ja sisaret.\nRUSTAAVA NISKAVUORI |\nNISKAVUOREN VANHA EMÄNTÄ.\nMALVIINA, meijerska.\nJUSE, Malviinan äiti.\nKORINTERIN IITA, neuloja.\nSAAROISTEN ISÄNTÄ, Loviisan isä.\nISO-MARTTI, renki.\nRUOTU-JOONAS.\nLIISU, piika.\nVOUTI.\nVALLESMANNI.\nVALLESMANSKA.\nHERRASSYÖTINKI.\nHERRASSÖNSKA.\nTOHTORI.\n\n\nTapahtuu Niskavuoren rusthollissa 1880-luvulla.\n\nEnsimmäinen näytös Niskavuoren tuvassa, toinen isännän kamarissa ja\nkolmas salissa.\n\nEnsimmäisen näytöksen I ja II kuvaelman välillä yö.\n\nEnsimmäisen ja toisen näytöksen välillä noin kaksi viikkoa.\n\nToisen näytöksen I ja II kuvaelman välillä noin pari viikkoa.\n\nToisen ja kolmannen näytöksen välillä yksi yö.\n\nKolmannen näytöksen I ja II kuvaelman välillä muutama tunti.\n\n\n\n\nENSIMMÄINEN NÄYTÖS.\n\n\n\nEnsimmäinen kuvaelma.\n\n\nValtavan suuri tupa. Etualalla ulko-ovi ja keskiseinällä suuri\nmuuriryhmä, jonka takana toinen ovi sisähuoneisiin. Taustalla kolme\nikkunaa, oikealla kaksi. Oikealla puolella huonetta pitkä ruokapöytä.\nOikealla nurkassa kummallakin puolella tyttöjen sängyt. Räsymatot,\nvirkatut ikkunaverhot. Väliverhon noustessa tulevat vasemmalta nuori\nemäntä LOVIISA ja LIISU kantaen korennolla vesisaavia, minkä he\nasettavat hellan viereen. Oikealla nurkassa seisoo paperiin kääritty\nmahonkipeili.\n\nLOVIISA (saavia alaslaskettaessa.)\n\nPainaa se. (Huoaten ) Voi, miten se painaa.\n\nLIISU.\n\nEttei vaan nuori emäntä tee itselleen liikaa!\n\nLOVIISA.\n\nJoutavia.\n\nLIISU.\n\nRiski ihminenhän nuori emäntä on, mutta kyllä tässä talossa miniän\nselkään sälytetään yhtä jos toista.\n\nLOVIISA (Nauraen.)\n\nEihän saavin paino ole mitään Hetaan verrattuna. Hänhän painaa joskus\nniin, että silmissä pimenee. (Nojaa muuriin.)\n\nLIISU.\n\nSanokaas muuta. Pakkokos emännän on kestää noita Hetan häijyyksiä. Voi,\nvoi, pyörryttääkös emäntää?\n\nLOVIISA.\n\nOttaa vähän sydämestä näin alkuaikoina. Tuntuu vaikeammalta kuin\nensimmäisen lapsen aikana.\n\nLIISU.\n\nJa raataa sitten kuin orja, vaikka on rikkaasta talosta tänne naitu.\n\nLOVIISA.\n\nEi mitään, kyllä minä jaksan, Liisu. Minnekäs Kirsti jätti sen\nmaitokellarin avaimen? Liisu hakisi vähän kermaa, kun isäntä tulee.\nTäytyy saada kahvia isännälle.\n\nLIISU.\n\nEn tiedä uskaltaisikohan. Hetahan suuttuu, jos joku meistä kuorii\nmaitoa.\n\nLOVIISA.\n\nVoi, voi! Koettelevat siellä pukujaan lita-mamselin kanssa.\n\nRUSTAAVA, IITA-mamseli ja HETA tulevat sisään. RUSTAAVA uudessa\nleveässä hameessa pyörittelee itseään tuvan lattialla. IITALLA on\nompelutarpeet käsissä. HETA istuu keinutuoliin virkkaamaan pitsiä.\n\nRUSTAAVA.\n\nKatsos, katsos, Loviisa. Eikö ole koreeta? Katsos, kuinka fiinit pitsit\nhihoissa!\n\nIITA.\n\nEn minä jaksa hyppiä Rustaavan perässä. Rustaava olisi nyt vähän aikaa\nhiljaa.\n\nRUSTAAVA.\n\nLoviisa, mitä sinä tykkäät? Olenko minä fiini?\n\nLOVIISA.\n\nOlet. Kyllä se Iita osaa.\n\nIITA.\n\nNeuloinhan minä vallesmanskallekin viime jouluna presiis samanlaisen\nleningin, eikä hänelle edes pitsejä hihansuihin pantu. Mutta\nRustaavalla pitää olla pitsit.\n\nLOVIISA.\n\nOnhan Rustaava vähän nuorempi kuin vallesmanska.\n\nHETA.\n\nEi minullekaan pitsejä ostettu.\n\nRUSTAAVA.\n\nEi Heta kuitenkaan enää miestä saa, vaikka kuinka paljon pitsejä\npäällensä ripustaisi. Kun on kapiotkin jo kolmasti parsittu...\n\nLOVIISA.\n\nOletkos hiljaa, Kustaava! Muuten saat saparollesi. (Uhkaa RUSTAAVAA\nleikillä.)\n\nKUSTAAVA.\n\nÄlä!\n\nHETA.\n\nEipä kuulunut niitä Kustaavankaan kosijoita tänä kesänä.\n\nLOVIISA.\n\nLakatkaa jo. Liisu menee nyt sitä kermaa hakemaan.\n\nHETA.\n\nMikäs kerman hakija Liisu on? Joko minun taas täytyy sanoa, että tässä\ntalossa ei kukaan koske kermaan paitsi minä.\n\nKUSTAAVA.\n\nSenhän näkee sinusta jo päältäpäin. Voi, Loviisa, että sinä sallit tuon\nHetan rikeerata ja tyyrätä itseäsi.\n\n(HETA lähtee ulos kermakannun kanssa.)\n\nLOVIISA.\n\nKustaava, että sinä aina viitsit riidellä Hetan kanssa.\n\nIITA (Pistelee neuloilla RUSTAAVAN hametta kiinni.)\n\nVoi, voi, sitähän minäkin sanon. Kyllä Niskavuoren mamselit ovat\nriitaista väkeä.\n\nKUSTAAVA.\n\nEn minä mikään mamseli ole. Jos Heta tahtoo olla mamseli, niin olkoon.\nKuule, Loviisa, ovatko kaikki vanhatpiiat mamseleja?\n\nIITA.\n\nJos nyt Kustaava olisi vähäsen hiljaa. Minä olen jo pistänyt\nsormeenikin.\n\nLOVIISA (Ikkunan luona.)\n\nPimenee jo, ja sataa. Missähän Juhani mahtaa viipyä?\n\nKUSTAAVA.\n\nKyllähän ne kokoukset kestää. Jos nyt Juhanista tulee valtiopäivämies,\nniin me pääsemme kaikki keisarin paaleihin. Sinullekin, Loviisa,\nlaitetaan sellainen musta silkkihame kuin muorilla on ja sirkkelikappa\nja sitten pääsemme junalla Helsinkiin. (Viheltelee ja yrittää tanssia\nIITAN kanssa.)\n\nIITA.\n\nVoi, Kustaava olisi nyt hiljaa...\n\nKUSTAAVA.\n\nKyllä Heta halkeaa, jos Juhanista tulee valtiopäivämies ja Loviisa\npääsee keisarin paaleihin, eikä Heta pääsekään.\n\nHETA (Tulee sisään.)\n\nKovastipa se Loviisa sinne sopisi. Ei ole kertaakaan vielä junassa\nollut ja puumerkkinsäkin se pilettiinsä panee, kun ei nimeänsä osaa\nkirjoittaa!\n\nLOVIISA (Rauhallisesti.)\n\nEi ole ollut aikaa opetella, Heta hyvä, kuten Niskavuoren mamseleilla.\n\nRUSTAAVA.\n\nÄlä ole milläsikään. Kyllä minä opetan, jos Juhani ei opeta.\n\nHETA (Jatkaen pitsinvirkkausta.)\n\nMikäs koulumestari Juhani teidän mielestänne on? Niskavuoren isännällä\non muutakin tekemistä kuin opettaa naisiaan kirjoittamaan.\n\n(LIISU auttaa Niskavuoren VANHANEMÄNNÄN sisään. Hän on pieni\nkuivettunut vanha ihminen, joka nojaa kahteen keppiin. Hyvin sairaan\nnäköinen.)\n\nLOVIISA.\n\nVoi hyvänen aika, mummu, ettekö te vielä mennytkään maata?\n\nVANHAEMÄNTÄ.\n\nAuta minut tuonne keinustuoliin. (LOVIISA auttaa.) Tulinpahan tänne\nteidän joukkoonne, kun siellä pimeässä oli niin yksinäistä. Kohtahan\nJuhanikin tulee. Järven takana Kallioisten koira haukkuu.\n\nHETA.\n\nOlisitte nyt pysynyt sängyssä. Täällä on niin vetoistakin.\n\nLOVIISA.\n\nHieronkos minä vähän jalkojanne?\n\nVANHAEMÄNTÄ.\n\nHiero vain. Älä kovasti hiero, kun sinulla on niin kovat kädet.\n\nLIISU (Hellan luona.)\n\nTyöihmisen kädet.\n\nVANHAEMÄNTÄ.\n\nNiin on, niin on.\n\nRUSTAAVA.\n\nAi! nyt Iita pisti minua. Mummu, herrassönska on käskenyt meidät Hetan\nkanssa Tildan nimipäiville. Pappilan maisterikin kuuluu tulevan.\n\nVANHAEMÄNTÄ.\n\nTanssi sinä vain, västäräkki.\n\nRUSTAAVA.\n\nJa Loviisankin pitää tulla mukaan.\n\nLOVIISA.\n\nÄlä nyt. Enhän minä.\n\nHETA.\n\nEihän täältä nyt kaikki lähde. Ruka mummua katsoo.\n\nLOVIISA.\n\nEn minä minnekään mene.\n\nHETA.\n\nJoko meijerska toi maitokirjan?\n\nLIISU.\n\nMalviina jäi vielä astioita pesemään.\n\n(ISO-MARTTI ja RUOTI-JOONAS tulevat sisään.)\n\nISO-MARTTI.\n\nEhtoota. Katsokaas nyt, emäntä, minkä lahjan meille taas Mattilasta\nlähettivät.\n\nRUOTI-JOONAS.\n\nEhtoota, Niskavuoren väki. Ehtoota, ehtoota, emännät.\n\nVANHAEMÄNTÄ.\n\nEhtoota, Joonas.\n\nHETA.\n\nNo, jokos taas taluttivat Joonaan Niskavuorelle?\n\nRUOTI-JOONAS.\n\nNiskavuorellepa toivat ruotiukon. Niinkuin kotia toivatkin. Onhan\nsiellä pakarin nurkassa vanha tila. Meinasinhan minä sinne piiloon\nasettua, mutta Iso-Martti kun tyrkkäsi tänne sisään.\n\nVANHAEMÄNTÄ.\n\nPitäähän Joonaan saada ehtoollista. Mitäs Joonaalle kuuluu?\n\nJOONAS.\n\nHyviä vain, emäntä kulta. Se on tää Niskavuori kuin kuninkaan kultainen\nkartano! Eikä niin ylevää emäntää ole koko pitäjässä kuin tämä\nNiskavuoren vanhaemäntä. Ja onhan se nuorikin rotevaluinen ja tuhti.\n\nHETA (Kuivasti.)\n\nKyllähän tuo Joonas vähemmälläkin kehumisella vellikuppinsa saa.\n\nLOVIISA (On noussut ja asettaa -pöytään ruokakuppeja.)\n\nTässä olisi Martille ja Joonaalle illallista.\n\nRUOTI-JOONAS.\n\nKiitoksia, nuori emäntä, kiitoksia!\n\nRUSTAAVA.\n\nOnkos Joonas oppinut uusia arkkiveisuja?\n\nRUOTI-JOONAS.\n\nOnhan Joonas. On. Veisaanko minä?\n\nRUSTAAVA.\n\nVeisaa nyt sentään ensin vellin palkkaa.\n\nRUOTI-JOONAS.\n\nNo veisaanhan minä Rustaava neidille. (Laulaa.)\n\n    Amanda käveli ryytimaassa,\n    Amanda käveli ryytimaassa,\n    ja poimi Hermannilleen kukkia.\n\nKUSTAAVA.\n\nOikein hyvin, Joonas.\n\nVANHAEMÄNTÄ.\n\nAntaa Joonaan syödä Veliinsä.\n\n(MALVIINA tulee sisään, antaa maitokirjan HETALLE.)\n\nLOVIISA.\n\nMalviina ottaisi tuosta kahvikuppinsa.\n\nMALVIINA (Ottaa kuppinsa, istuutuu vastapäätä JOONASTA.)\n\nPäivää, Joonas! Johan Joonas täällä laulelee.\n\nJOONAS.\n\nKas, onkos se Malviina meijerska. Päivää. Juse-muorinkin matkalla\ntapasin. Kova se on suustansa, Juse-muori. Ei sitä uskoisi noin nätin\nihmisen äiteksi.\n\nISO-MARTTI.\n\nKyllä se Joonas pauhasikin Juse-muorin kanssa, kun niillä taitaa olla\nvanhaa vihaa.\n\nJOONAS (Hihittäen.)\n\nKun ei Juse kärsi, että Joonas tietää kaikki asiat. Kaikkihan Joonas\ntietää, Joonaalla kun on kissan silmät, että näkee pimeässäkin. Ja\npaljonhan sitä pimeinä öinä pakarin ikkunasta näkeekin, vaikkei puhu.\n\nMALVIINA.\n\nÄlä puhu pehmosia, Joonas!\n\nHETA.\n\nMitä se Joonas siinä pärpättää,\n\nISO-MARTTI.\n\nOlipa siellä äsken portilla pärpätyksiä Jusen kanssa. Juse-muori sihisi\nja sähisi.\n\nMALVIINA.\n\nEttä Marttikin viitsii kuunnella muorin suunsoittoa.\n\nHETA (Selaillen maitokirjaa.)\n\nPaljonpas ovat tukkimiehet maitoa vieneet tänä iltana.\n\nMALVIINA.\n\nNiitä olikin aika liuta.\n\nKUSTAAVA.\n\nJa yksi niistä koetti pussata Malviinaa. Se olikin niin korea poika\nettä... (Laulaa MALVIINALLE.) »Sen minä pussaan, sen kun jaksan, loput\nheitän sinulle...»\n\nMALVIINA.\n\nSaat sen.\n\nKUSTAAVA.\n\nMennään huomisiltana yhdessä lautalle tukkipoikia tutkimaan.\n\nANTTI (Tulee sisään, kuulee RUSTAAVAN sanat.)\n\nLoviisa, kyllä sinun täytyy tyyrätä tuota Kustaavaa.\n\nLOVIISA.\n\nEi se tyyräämisestä parane.\n\nANTTI (Äidilleen.)\n\nKuinkas muori jaksaa? (Silittää hänen olkapäitään. Istuutuu MALVIINAN\nviereen.)\n\nNoh, Malviina, mitä sinulle kuuluu?\n\nKUSTAAVA.\n\nHyvää sille kuuluu. Kuules, tuo kiharapäinen pohjalainen kivimies\nsanoi, että Malviina on hehkuva Hämeen neito.\n\nLOVIISA.\n\nÄlä sinä, Antti, tule mustasukkaiseksi.\n\nANTTI (Katsoo MALVIINAAN.)\n\nNiin, taidan tulla!\n\nMALVIINA.\n\nÄlä viitsi, Antti.\n\nKUSTAAVA.\n\nMitäs sinä olet olevinasi. Kaikkihan me tiedämme, että Antti on\nmuhinoissa kanssasi. (Laulelee.) Antti se on, Antti se on!\n\nISO-MARTTI.\n\nJa Anttikos se on nyt?\n\nRUOTI-JOONAS (Hihittää.)\n\nAi, ai. Antti.\n\nLOVIISA.\n\nEikös Antti kelpaisikaan Malviinalle? Mitä ihmettä tuo Joonaskin siellä\nhihittelee!\n\nMALVIINA.\n\nEttekös te sentään voisi jostakin muusta puhua. (Aikoo nousta.)\n\nANTTI (Käy hänen käteensä kiinni.)\n\nIstu!\n\nISO-MARTTI.\n\nÄlä yritä, eihän sinulla ole taloa, Malviina huolii vain talollisista.\n\nRUOTI-JOONAS (Hihittelee.)\n\nNiinhän se Jusekin meinaa... Emäntähän Malviinasta tulee, kun tuleekin.\n\nRUSTAAVA.\n\nEikä minua nai kukaan, ei Joonaskaan huoli minusta.\n\nVANHAEMÄNTÄ.\n\nHiljaa! Juhani taitaa tulla!\n\n(Kuuluu kärryjen tärinää.)\n\nHETA.\n\nMartti, mene viemään hevonen talliin!\n\n(MARTTI ja ANTTI lähtevät ulos. LOVIISA juoksee ovelle.)\n\nHETA.\n\nLoviisa, laittaisit mieluummin ruokaa pöytään.\n\nVANHAEMÄNTÄ.\n\nSen sinäkin voisit tehdä.\n\n(LOVIISA lähtee ulos. Tulee pian takaisin JUHANIN mukana. ANTTI tulee\nperässä.)\n\nJUHANI (Heittää palton ja piiskan penkille.)\n\nEhtoota!\n\nHETA ja TOISET.\n\nEhtoota! Ehtoota!\n\nVANHAEMÄNTÄ.\n\nPääsitpähän kotiin ennen sadetta.\n\nJUHANI.\n\nNiin pääsin sentään, kun Nikkilän kanssa kilpaa ajettiin. Kas Joonas.\nVai on Joonaskin taas näillä mailla. Annapas, Loviisa, vähän sahtia,\njanottaa. (VOUDILLE, joka tulee sisään.) Saittekos te kesannon\näestetyksi?\n\nVOUTI.\n\nKyllä, kun oli neljä paria hankaamassa.\n\nJUHANI.\n\nHyvä. Onko ojamullat kunnollisesti hajoitettu.\n\nVOUTI.\n\nOn. (Istuutuu pöytään.) Vaikka oli siinä vahtimista, kun määräsittekin\ntorpparit tuollaiseen työhön.\n\nJUHANI.\n\nOlihan niillä urakka! (Istuu pöydän viereen vastapäätä MALVIINAA, joka\nsiirtyy edemmäksi.)\n\nRUSTAAVA.\n\nVoi, herra jesta, puhu nyt, Juhani, jo vihdoinkin, Loviisa ja minä\nhalkeamme.\n\nHETA.\n\nNo, mitenkäs kävi?\n\nJUHANI.\n\nKyllä minusta nyt tehtiin valtiopäivämies tällä kertaa. — Melkein\nyksimielisesti valitsivat minut.\n\nVANHAEMÄNTÄ.\n\nJumala siunatkoon sinua, poikani.\n\nVOUTI.\n\nOnneksi olkoon!\n\nHETA.\n\nArvasinhan minä.\n\nLOVIISA.\n\nVoi, Juhani, ei suinkaan! Vaikka onneksi olkoon. (Käy JUHANIN\nkäsivarteen kiinni.)\n\nANTTI.\n\nNoh, en minäkään epäillyt.\n\nRUOTI-JOONAS.\n\nKorkialle, korkialle kohoaa Niskavuoren kurkihirsi... keisarien\nkurkoitettavaksi, kuninkaitten kuunneltavaksi.\n\nRUSTAAVA.\n\nSanoinhan minä, Joonas. Nyt päästään keisarin paaleihin. Hei, Loviisa,\nja nyt pääset Helsinkiin. Katsos, Juhani, eikös minulla ole nätti\nleninki, kyllä se tansseihin kelpaa.\n\nJUHANI.\n\nKas vain, lita-mamselihan siellä on,\n\nIITA.\n\nTerveeks, Niskavuoren isäntä! Onneksi olkoon.\n\n(MALVIINA on ainoa, joka ei puhu mitään.)\n\nJUHANI.\n\nKyllä sinä olet aika harakka. Rustaava. Et sinä mihinkään pääse.\nEi tuollaisia harakoita Helsinkiin mukaan oteta. Eikä siinä mitään\niloitsemista ole. Kukas täällä talon hoitaa, kun täytyy keskellä\ntyökiirettä hosua Helsingissä!\n\nLOVIISA.\n\nKyllä Antti tässä toimeen tulee.\n\nHETA.\n\nOle huoleti, kyllä minä talon hoidan.\n\nRUSTAAVA.\n\nVoi, voi, entäs kuka Hetan hoitaa?\n\nHETA.\n\nÄlkää huolehtiko. Kyllä minä itseni hoidan.\n\nANTTI.\n\nParasta onkin, ei sinua ainakaan kukaan mies hoida.\n\nVANHAEMÄNTÄ.\n\nAntti ja Rustaava olisivat vähän hiljaa.\n\nJUHANI.\n\nOikein, muori. Aina kinastelevat.\n\nHETA.\n\nMeijerska ottaisi tuon Joonaankin mukaan, ja katsoisi sille vällyjä\npakariin.\n\nMALVIINA.\n\nNo, Joonas, lähdetään sitten.\n\nJOONAS.\n\nKiitoksia, isäntäkulta! Kiitoksia, emäntäkulta! Kyllä minä noin nätin\nIikan kanssa menen... (kompuroi MALVIINAN perässä)... kipuanpa vaikka\nsen aittaankin. Otatkos, likka, minut aittaasi?\n\nMALVIINA.\n\nOtan maar, jos kehtaat tulla!\n\nKUSTAAVA.\n\nMalviinahan nukkuu täällä tuvassa. Se korea tukkilainen asuu navetan\nparvessa. Ei Heta päästä Malviinaa sen viereen, kun ei itsekään pääse.\n\nJUHANI.\n\nVaiti, Kustaava!\n\nKUSTAAVA.\n\nTukkimies sanoi, että Malviina on hehkuva Hämeen neito. Hehkuva!\n\n(MALVIINA ja RUOTI-JOONAS poistuvat.)\n\nJUHANI (Raivoisasti.)\n\nOletkos siinä hiljaa!\n\nVOUTI.\n\nJos minäkin tästä lähtisin. Hyvää yötä sitten, isäntä! Kahdeksan\ntorpparia tulee huomenna työhön. Panenkos minä ne kaikki kesantoa\näestämään.\n\nJUHANI.\n\nSaa nähdä. Ehkäpä puidaan.\n\n(VOUTI poistuu.)\n\nHETA.\n\nNiin sitä siis Niskavuorelta mennään valtiopäiville. Saikos Mattila\nmonta ääntä?\n\nJUHANI.\n\nEipä juuri.\n\nVANHAEMÄNTÄ.\n\nAuttaisitko, Heta, minut sänkyyn!\n\nHETA (Virkkaa pitsiä.)\n\nLoviisa ja Kustaava, viekää mummu sänkyyn!\n\nJUHANI (Terävästi.)\n\nHeta ja Kustaava, viekää mummu sänkyyn!\n\nHETA (Heittäen päätään.)\n\nVaikka. Ymmärränhän minä vähemmästäkin!\n\nJUHANI.\n\nEt sinä ainakaan vähästä ymmärrä.\n\nVANHAEMÄNTÄ.\n\nTulisit sitten vähän juttelemaan, Juhani!\n\n(KUSTAAVA -ja HETA taluttavat mummun pois.)\n\nIITA (Niiaa.)\n\nGu natt, gu natt, isäntä! Gu natt, nuori emäntä!\n\nJUHANI.\n\nHyvää yötä, Iita!\n\nLOVIISA (Istuu miehensä viereen.)\n\nKas kun se osasi gunattata minullekin. Ettei vain Heta kuullut! Taisi\nmuutenkin suuttua.\n\nJUHANI.\n\nÄlä anna Hetan liiaksi komennella itseäsi ja emännöidä täällä.\n\nLOVIISA.\n\nVoi, voi, minähän olen vain miniä. Heta on niin tottunut kaikkia\nohjaamaan. Enkä minä viitsi riidellä. Ja mielellänihän minä kaikki\nkestän, jos sinä vain tahdot. (JUHANI syö vaieten.) Ja niin sinä siis\nmenet valtiopäiville, ja minä jään niin yksin tänne.\n\nJUHANI.\n\nNiin, minulle tulee nyt suuria asioita hoidettavaksi, ja sinun täytyy\nruveta täällä emännöimään. Kyllä tuon Hetan komennon täytyy loppua.\n\nLOVIISA.\n\nKuule, Juhani, minä puhun sinulle erään asian. Minä olen tehnyt jotakin\nhirveätä.\n\nJUHANI.\n\nMitä hirveätä sinä nyt olet tehnyt?\n\nLOVIISA.\n\nKuule, meidän vaari kirjoitti, että hän möi nyt metsää\nviidelläkymmenellätuhannella.\n\nJUHANI.\n\nÄlä. Tuliko siitä niin paljon? Ja puulaaki voitti sittenkin.\n\nLOVIISA.\n\nJa kuule, minä pyysin isää maksamaan minulle kolmekymmentätuhatta\nperinnöstäni, että saataisiin Kustaava ja Heta naitetuksi ja pois\ntalosta. Kuule ja isä lupasi. Ja kuule, hän tulee huomenna jo ja tuo\nrahat mukanaan.\n\nJUHANI.\n\nNo, katsos sinua. Tuollainen hiljainen pikku emäntä ja mitä se on\nkeksinyt. Vai sillä tavalla sinä juonittelet? Kuules, likka, sittenhän\non kaikki hyvin. Kyllä se sitten olisi taivaan lahja, että saataisiin\ntuo Heta naitetuksi Huovilan Pekalle. Ja jos isäsi todellakin antaisi\nmeille sen verran, että voisimme lunastaa talon muilta... Alakylässä\nkun on Paavola myytävänä. Siitähän saisi talon Antille.\n\nLOVIISA.\n\nVoi, se olisi hauskaa. Minusta tuntuu, että hän vähän niin kuin\najattelisi naida Malviinan.\n\nJUHANI (Äkkiä.)\n\nMitä joutavia... Malviinan...\n\nLOVIISA.\n\nHyvänen aika. Mitä ihmeellistä siinä olisi, että hän Malviinan nai, kun\ntytöllä on kerran lapsi Antilta.\n\nJUHANI.\n\nEi sitä noin vaan piikoja naida.\n\nLOVIISA.\n\nMalviina on hyvä ihminen, älä ole niin kova. Kyllä minä Malviinan\nveljeni vaimoksi hyväksyisin.\n\nJUHANI.\n\nÄlä viitsi.\n\nLOVIISA.\n\nKyllä te niskavuorelaiset olette ihmeellisiä. Ja jos minä sinulle nyt\noikein sanoisin, niin Ylä-Marttilan poika katselee Kustaavaa, ja kyllä\nKustaavakin on sinne päin muhinoissa. Ajattele, että saisimme molemmat\nkunnollisesti naimisiin.\n\nJUHANI.\n\nNo katsos tuota juonenpunojaa! Sinähän tässä kelpaatkin\nvaltiopäivämieheksi tai naiseksi. Oikein synti, ettei teitä emäntiä\nsinne koskaan päästetä.\n\nLOVIISA.\n\nMitäs me siellä! Mutta kuule nyt, Juhani. Joensuussahan on huutokauppa\nensi viikolla.\n\nJUHANI.\n\nNiin on. Siellähän myydään koko kartanon irtaimisto.\n\nLOVIISA.\n\nKuule, kai niistä isän rahoista piisaa yhteen jos toiseenkin. Mitä, jos\nostettaisiin sieltä meillekin sellainen sohva ja tuoli kuin pappilan\nsalissakin on? Ja vanhan Armon peilikin siellä kuulutaan myytävän. Ja\nyhtä ja toista. Siksi minä pyysinkin isää tulemaan jo huomenna.\n\nJUHANI.\n\nNo katsos likkaa, mitä kaikkea hän on jo suunnitellut. (Ottaa häntä\nvyötäisistä.) Kyllä tällaisen emännän haltuun talonsa uskoo.\n\nLOVIISA.\n\nKatso, minulla on niin hyvä mieli, että sinä nyt menet valtiopäiville\nja että sinä olet niin paljon viisaampi ja voimakkaampi kuin kaikki\nmuut. Niin isäkin aina sanoo.\n\nJUHANI.\n\nKunpahan olisinkin... Joutavaa... Nyt tarvitaan oikeita miehiä\nhoitamaan Suomen kansan asioita, jotteivät herrat enää pääsisi\nkomentelemaan ja pettämään meitä talonpoikia ruotsin kielellään. Jos\nsuomalainen puolue kykenee pitämään puoliaan, saavat herrat ruveta\nlukemaan kansan kieltä sen sijaan, että tyrkyttävät kansalle omaa\nkieltänsä. Katsos, Loviisa, nyt vasta Suomen kansa ottaa oman maansa\nhaltuunsa. Kunpahan minäkin jaksaisin olla mukana tässä taistelussa.\n\nLOVIISA.\n\nKyllä sinä jaksat. Liuksialan herrakin kertoi isälle, että sinusta\ntulee oikea mies säätyyn.\n\nJUHANI.\n\nLupaatko sinä auttaa minua? Sitten, likka, saat pitää huolen rahoista,\nniin minä pidän huolen kunniasta.\n\nLOVIISA.\n\nTottakai. (Panee päänsä hänen käsivarrelleen.) Kas kun minä pidän\nsinusta. Kuule, tule nukkumaan. Tule katsomaan, kuinka pikku Matti\nnukkuu. Mahtaakohan Mattikin olla onnellinen, kun hänen isästään on\ntullut valtiopäivämies!\n\nJUHANI.\n\nSinä olet hyvä nainen ja hyvä äiti.\n\nLOVIISA.\n\nKun et sinä vain unohtaisi minua siellä Helsingissä.\n\nJUHANI (Hellästi.)\n\nJoutavia. (Katsoo peitettyä peiliä.) Mikäs tämä on?\n\nLOVIISA.\n\nVoi, että sinä kuitenkin huomasit sen. Me kävimme Rustaavan kanssa\nJoensuussa ja ostimme sen peilin jo tänään vanhalta Armolta. (JUHANI\nottaa peitteen pois.) Huomenna se asetetaan Niskavuoren saliin.\n\nJUHANI.\n\nJa sitten sinä ja sinun tyttäresi tulevat katsomaan itseänsä tästä\npeilistä, jonka edessä kaikenlaiset -krantzit ja -stjernat ovat\nhameitaan kahistaneet ja ylenkatsoneet meitä talonpoikia. Ja sinun\ntyttäriäsi varten me valtiopäivillä tappelemme suomalaisten koulujen\npuolesta... joissa he tulevat oppimaan muutakin kuin hameitten\nkahistamista. Katso vaan itseäsi tästä peilistä, sinä Niskavuoren nuori\nemäntä, on siinä jotakin katsomistakin.\n\nHETA (Tulee takaisin.)\n\nVieläkös täällä kuherrellaan? Lähtekää jo tästä maata, että piiatkin\npääsisivät nukkumaan.\n\nLOVIISA.\n\nNiin, tule nukkumaan, Juhani.\n\nJUHANI.\n\nMene sinä vaan. Minä käyn vielä mummun kamarissa.\n\nHETA.\n\nLähtekää vain siitä. Minä korjaan ruuat, koska Loviisalla ei näy olevan\naikaa.\n\nJUHANI.\n\nHetalla taitaa olla kiire saada meidät pois. Kukin omaansa odottaa.\n\nHETA.\n\nAivan oikein, kun kukin vain tietäisi, kuka kulloinkin on hänen omansa.\nNiitä omiahan voi olla kaikenlaisia.\n\nLOVIISA.\n\nTule pois, Juhani. Hetalla on pahat mielessä. Hän on sen näköinen\ntänään kuin olisi yhden ihmisen syönyt ja toista pureskelemassa.\n\nJUHANI (Ovelta HETALLE.)\n\nVaro kieltäsi, Heta!\n\nHETA.\n\nVaro sinäkin! (Korjailee ruoka-astioita pois. MALVIINA tulee sisään ja\nalkaa järjestää vuodettaan. HETA hyräilee:)\n\n    »Ja voi niitä syksyn pimiöitä öitä\n    kun poikia ei näy missään.\n    Ämmät on ikkunoissa kontillaan\n    ja poikia ei näy missään...»\n\nOnhan Malviinakin muuttanut aitastaan pois.\n\nMALVIINA.\n\nNiin olen, tuli kylmä.\n\nHETA.\n\nVai tuli kylmä. Eikös enää ollut lämmittäjiä?\n\nMALVIINA (Rauhallisesti.)\n\nEi ollut. Jätä minut rauhaan, Heta!\n\nHETA.\n\nOhoh, kuinka ylpeä. Kuinkas Hagarin poika jaksaa?\n\nMALVIINA (Hilliten itsensä.)\n\nHeta, mitä sinä minusta tahdot? Olenko minä sinun tielläsi?\n\nHETA.\n\nJos sinä keimailet tuon Martin kanssa, niin minä puhun Loviisalle ja\nJuhanille.\n\nMALVIINA (Sävähtää.)\n\nPuhu vaan, Heta. Itse sinä halveksit Marttia, etkä kuitenkaan soisi\nhäntä muille.\n\nHETA (Vihaisena.)\n\nSuon kaikin mokomin, jos vaan ottaisit ja menisit hänen kanssaan. Että\nsinusta kerrankin pääsisi rauhaan.\n\nMALVIINA.\n\nHerra Jumala, Heta, älä ole sydämetön! Jos minä jaksaisin, niin minä\nmenisin pois. Mutta Juhani ei päästä minua pois, hän ei päästä minua\nsilmistään. Ja minua tympäisee se valhe, mitä te Loviisalle syötätte,\nettä lapsi muka on Antin. Ja Antti raukka... hänellä on oma tyttönsä ja\nhänen täytyy nyt sietää kaikkea valhetta.\n\nHETA.\n\nKyllä me niskavuorelaiset aina vedämme yhtä köyttä muuta maailmaa\nvastaan.\n\nMALVIINA.\n\nJumala varjelkoon sitä, joka teidän tiellenne sattuu. Minun on sääli\nLoviisaa ja minä häpeän...\n\nHETA.\n\nKaikkea kanss'. Juhani on mitä on ja tuo Loviisa on niin rumakin.\n\nMALVIINA.\n\nHerra Jumala, Heta, älä puhu! Minä kuljeskelen täällä rikollisena,\nsinun ja Antin ja Kustaavan syljettävänä. Jättäkää minut rauhaan.\n\nHETA.\n\nMene pois täältä. Mitä sinä välität Juhanin luvasta. Minä olisin aikoja\nsitten jo mennyt. Onko hän kertaakaan käynyt katsomassa lastasi?\n\nMALVIINA.\n\nEi ole. Minä en kestä tätä, eikä minulla kuitenkaan ole voimaa\nlähteä... (Hiljaa) Joskus ohimennen hän koskettaa minua kädellään...\n\nHETA.\n\nKyllä me niskavuorelaiset olemme joukkoa. (Hiljaisuus. HETA nousee.)\nNukkuvatko likat vielä kaikki aitassa?\n\nMALVIINA.\n\nKyllä. — Kuule, Heta, älä kerro Juhanille, että olen puhunut sinulle.\nÄlä Jumalan tähden kerro, sinä olet häijy ja sydämetön, mutta olet\nsentään ainoa ihminen, jolle voin puhua.\n\nHETA.\n\nKaikkea sitä kanss' pitäisi puhua. Minä panen tämän oven reikeliin.\nHyvää yötä!\n\n(HETA lähtee ulos. MALVIINA sammuttaa, lampun ja alkaa riisuutua.\nISO-MARTTI hyppää ikkunasta sisään.)\n\nISO-MARTTI.\n\nMalviina!\n\nMALVIINA (Koettaa panna röijyä päälleen.)\n\nHyvä Jumala, mitä sinä tahdot? Lähde heti ulos!\n\nISO-MARTTI.\n\nIsäntiäkö varten sinä vain olet? (MALVIINA lyö häntä korvalle.)\nSaamarin kissa! Vai olet sinä niin fiini!\n\nMALVIINA.\n\nMene jumaliste ulos taikka minä huudan!\n\nISO-MARTTI.\n\nÄlä ole niin villi. Annas istun sun sänkysi laidalle. Juttelemaanhan\nminä tulin.\n\nMALVIINA.\n\nJuttele huomenna. Mene ulos!\n\nISO-MARTTI.\n\nOn nyt ihme ja kumma, ettei miehelle riitä oma emäntä, että vielä\ntäytyy meijerskaakin pidellä. Ja lapsi muka olisi Antin! Vai Antin!\n\nMALVIINA.\n\nHyvä Jumala. Mene pois, Martti. Minä en välitä sinusta, ymmärrätkös!\n\nISO-MARTTI.\n\nOle nyt ihmisiksi, enhän minä sinua syö. Tule puhumaan järkeä. Kyllä\nminä sinut korjaan ja lapsenkin tunnustan omakseni, jos vain saan\ntorpanpaikan. Juse-muori sitä kovasti toimittaa. Ja onhan tuollaisia\nennenkin korjattu.\n\nMALVIINA (Vavisten vihasta.)\n\nMutta nyt ei korjata. Ja sinä korjaat sieltä luusi ja äkkiä, tai muuten\nminä lyön sinua tuolilla. (Ottaa tuolin käsiinsä.)\n\nISO-MARTTI.\n\nÄlä hassuttele, tule ja jutellaan mukavia. Enkös minä ole mies? Mitä\nsinulla on minua vastaan? Kyllä minä työtä osaan tehdä ja naisen\nelätän, kun vain maata saan, ja vähänkös Niskavuorella maata on. Ja\nsinä olet riski työihminen. Enkä minä sinua muuten ottaisi, pidänhän\nminä sinusta. Eikös tämä ole reilua puhetta?\n\nMALVIINA.\n\nKuka sinulle on puhunut minusta ja hänestä? Tietääkö siitä kukaan muu?\n\nISO-MARTTI.\n\nAinahan sitä arvaillaan. (Koettaa käydä häneen kiinni.) Kuules nyt,\nlikka, mitä sinä konstailet. Se on nyt sillä tavalla, että likat aina\nensin konstailevat ja sitten tyytyvät. (Ottaa MALVIINAN vyötäröltä\nkiinni pidellen häntä kovakouraisesti. MALVIINA huutaa ja vastustaa.\nJUHANI ilmestyy sisäovelta, syöksyy MARTTIA kohden, käy hänen\nkaulukseensa kiinni ja yrittää heittää hänet ulos ovesta.)\n\nMALVIINA (Koettaa saada puseronsa nappeja kiinni, itkien.) Ei saa\nhuutaa.\n\nISO-MARTTI (Ottelee JUHANIN kanssa.)\n\nEt sinä ole yhtään minua parempi... mies niinkuin minäkin, sen kun\nvaarisi on päässyt pellon pientareeseen kiinni, eikä mun vaarini ole.\nEt sinä työssä minulle piisaakaan.\n\nJUHANI.\n\nSaamarin lurjus. (Heittää MARTIN ulos.)\n\nMALVIINA (Koettaa rauhoittua, vaikka vapisee.)\n\nMitäs sinä minun vieraitani ulos jahtaat!\n\nJUHANI (Jää seisomaan uuniin nojaten.)\n\nTämäkö se lurjus on, joka luonasi käy?\n\nMALVIINA.\n\nVaikka. Vaikka niitä kävisi kymmeniä, mitä se sinulle kuuluu.\n\nJUHANI.\n\nJokos sinä olet niin pitkällä?\n\nMALVIINA.\n\nMiksen olisi?\n\nJUHANI.\n\nMinä tulen hulluksi. Minä tapan sinut sekä itseni.\n\nMALVIINA.\n\nEt sinä yksin hulluksi tule. Anna minun lähteä pois. Miksi sinä kidutat\nminua täällä?\n\nJUHANI (Astuu hänen luoksensa, ottaa häntä olkapäästä kiinni.)\n\nMinä en voi päästää sinua, ymmärrätkö? Menet toisten miesten kanssa.\n\nMALVIINA.\n\nVaikka. Kuinka sinä uskallat. Olethan sinäkin toisen naisen kanssa.\nPidät minua täällä katsomassa, kuinka sinä elät vaimosi kanssa. Et ole\nkäynyt luonani, vaikka odotin aitassani joka yö. Mutta kerran tulee\nloppu tästä kidutuksesta.\n\nJUHANI.\n\nÄlä tee minua hulluksi, Malviina. Enhän minä ajattele muuta kuin\nsinua. (Hiljaisuus.) Minun täytyy tietää, että sinä olet jossakin\nlähettyvilläni, käteni ulottuvilla. (Tarttuu hänen olkapäihinsä.) Kun\nminä näen sinut, on helpompaa kestää.\n\n(LOVIISA on tullut sisäoven kautta ja pysähtyy uunin viereen kädet\nkurkulla.)\n\nMALVIINA.\n\nÄlä koske minuun! Hyvä Jumala, anna minun olla rauhassa! Anna minun\nlähteä pois.\n\nJUHANI.\n\nEnkä anna. Vai sinä vastustat minua. Sinä. (Suutelee MALVIINAA.)\nVieläkö vastustat, mitä? Tulen aamulla kuudelta luoksesi rantalatoon.\nOdotatkos minua?\n\n(LOVIISA on seisonut liikkumattomana, kuin halvautuneena, vihdoin\nhäneltä pääsee sydäntäsärkevä huuto kuin haavoittuneelta eläimeltä.\nMALVIINA ja JUHANI hypähtävät erilleen. LOVIISA juoksee huutaen\nulko-ovelle koettaen sokaistuna avata ovea.)\n\nJUHANI.\n\nLoviisa!\n\nMALVIINA.\n\nJumalani! Armahda!\n\n(HETA ja KUSTAAVA syöksyvät yöpukimissa myöskin takaovesta, samaten\nANTTI.)\n\nKUSTAAVA.\n\nMitä sinä huudat, Loviisa?\n\nJUHANI (Lähestyy LOVIISAA.)\n\nOle hiljaa, Loviisa, anna minun puhua.\n\n(LOVIISA on saanut oven auki ja syöksyy ulos.)\n\nHETA (Katselee kylmästi pöydän taakse luhistunutta MALVIINAA, joka\nitkee pää kätten varassa.)\n\nJaha. Nyt se sitten tuli.\n\nANTTI.\n\nVoi saamarin saamaria, voi kirottua kerta kaikkiaan.\n\nJUHANI.\n\nLähtekää siitä maata.\n\nHETA.\n\nJa niin tuo Loviisa huusi kuin olisi veitsellä viilletty.\n\nKUSTAAVA.\n\nEhkäpä häntä olikin. Herra Jumala, Juhani, mene katsomaan, minne hän\njuoksi! Ettei hän vaan tee pahaa itselleen.\n\nHETA.\n\nVaikka juoksisi Niskajärveen.\n\nJUHANI\n\nOlisipa se sinulle nautinto.\n\nHETA.\n\nVoisi olla. Ehkä jollekin muullekin. Mutta kyllä Malviina nyt saa\nlähteä talosta.\n\nJUHANI.\n\nEhkäpä saat sinäkin lähteä. Malviina, Antti vie sinut kotiisi. Älä\nitke, minä tulen luoksesi käymään huomenna.\n\nIITA (Koettaa tulla tupaan.)\n\nVoi siunatkoon, mikä melu täällä on?\n\nHETA.\n\nOvi kiinni ja äkkiä! (Vetää oven kiinni.)\n\nKUSTAAVA (Juoksee itkien ulko-ovelle.)\n\nJuhani, tule hakemaan häntä. Juhani, tule hakemaan Loviisa!\n\nVäliverho.\n\n\n\nToinen kuvaelma.\n\n\nSama tupa seuraavan päivän aamupäivällä. LIISU laittaa ruokaa hellan\nluona. Ompelija-IITA tulee käsityön kanssa sisähuoneista.\n\nLIISU.\n\nKuules, Iita. Mitä täällä on oikein tapahtunut? Kuule, missä nuori\nemäntä on?\n\nIITA.\n\nEn minä tiedä mitään. Inkentinken, sanoi vallesmanska.\n\nLIISU.\n\nKuule, missä Loviisa on? Miksei Heta päästä minua makuuhuoneeseen?\n\nIITA.\n\nInkentinken!\n\nLIISU.\n\nÄlä sinä inkentinkaa. Kuule, Malviinakin on poissa meijeristä. Kreeta\nsiellä hosuu.\n\nIITA.\n\nInkentinken. Ne on ne Niskavuoren asiat sellaiset, ettei Iita niistä\ntiedä inkentinken. Se on paljon mukavampaa. Tästä voi muuten vielä\njoutua käräjiinkin todistajaksi.\n\nLIISU.\n\nVoi, voi. Ja Iso-Marttikin on poissa. Jessus, jessus siunatkoon. Ja\nRuotu-Joonas tuli eilen ehtoolla taloon ja sanoi, että yöllä valkoinen\nkajava järvellä päästi suoraa huutoa tuntikaupalla. Jos se ei nyt ole\nmerkki, niin ei mikään.\n\nKUSTAAVA (Tulee sisään.)\n\nJokos Antti tuli?\n\nLIISU.\n\nEi vielä. Jessus siunatkoon, mikä tuota Kustaavaa vaivaa! Läpimärät\nhameen liepeet. Missäs Kustaava nyt on vedessä ollut?\n\nIITA.\n\nSussiunakkoon Kustaava-parkaa!\n\nKUSTAAVA.\n\nPutosin veneestä. Onko Saaroisten isäntä ruokasalissa? Menes, Iita,\nhakemaan mulle kengät ja leninki.\n\n(IITA lähtee. ANTTI tulee sisään.)\n\nKUSTAAVA.\n\nNo?\n\nANTTI.\n\nEi mitään!\n\nKUSTAAVA (Hiljaa.)\n\nKävitkö sinä Lahdenpohjan ladot?\n\nANTTI.\n\nKävin ja Vuorentaustan metsänkin kävin. Vieläkös Juhani on Saaroisten\nisännän kanssa? Onko hän sanonut mitään?\n\nRUSTAAVA.\n\nEi mitään, Heta valehteli niin koreasti, että Loviisa on Alpertiinan\nluona käymässä Alakylässä ja että sitä ollaan juuri hakemassa.\n\nANTTI.\n\nNiin, kyllä sitä onkin haettu! Mutta kuinka se sen pojan sai ulos siitä\nmakuukamarin ikkunasta. Ikkuna kun on niin korkeallakin.\n\nRUSTAAVA.\n\nKyllähän Loviisa kiipee minne vaan. Siinä kahden aikaan minä kuulin,\nkun lapsi itki. Siihen aikaan hän kai kävi lapsen ottamassa. Vaikka\nolisivat molemmat järven pohjassa.\n\nANTTI.\n\nOlette pystysuoria hulluja. Eihän nyt Loviisa mene lastansa tappamaan,\nvaikka itsensä hukuttaisikin.\n\nRUSTAAVA.\n\nJuhani on hakenut joka jumalansopen talosta. Heta kävi kylässä ja\npappilassa. (LIISULLE.) Kuule, Liisu, toisitkos sinä tänne puita lisää,\nkun paleltaa.\n\nLIISU.\n\nKuules, Rustaava, missä Loviisa on?\n\nKUSTAAVA (Huutaen.)\n\nKamarissaan nukkumassa, kuulitkos! Lähde sinä siitä.\n\n(LIISU lähtee.)\n\nHETA.\n\n(Tulee sisähuoneesta.) Eikö mitään?\n\nANTTI.\n\nEi missään. Nyt on kaikki ladot ja rannat käyty.\n\nHETA.\n\nKyllä se tarvitsee selkäsaunan. Juosta tuolla tavalla kotoa pois, kuin\npeto metsään.\n\nKUSTAAVA.\n\nItse sinä tarvitset selkäsaunan.\n\nANTTI.\n\nPianpas se oppi Niskavuoren tavoille siinä metsään juoksemisessa.\n\nHETA.\n\nEi jumaliste olisi tarvinnut Längelmäeltä naida sellaista, joka metsään\njuoksee. Olisi niitä kotipitäjästäkin löytynyt. Ja että vielä lapsensa\nmukaan kiskaisee.\n\nANTTI.\n\nJa että sen isänkin piti juuri tänään tulla! Mitä jos ei Loviisaa löydy?\n\nHETA.\n\nOlettekos te hassuja. Kyllä routa porsaan kotio ajaa. On se meitä\nmuitakin kotio ajanut.\n\nKUSTAAVA.\n\nMutta Loviisa ei ole sellainen kuin me.\n\nHETA.\n\nEi, paljon järkevämpi se on.\n\nANTTI.\n\nJumaliste, Heta, ole vaiti ja mene hakemaan!\n\nHETA.\n\nSaittehan te minut jo kylään ja pappilaan lirkuttelemaan. En minä tästä\nainakaan enää mihinkään liiku. Ja mummukin on kovasti sairaana. Menes\nmuuten, Antti, kantamaan hänet tänne. Hän ei pysy vuoteessa. Tahtoo\nvälttämättömästi tänne meidän joukkoomme.\n\n(ANTTI poistuu. JUHANI ja SAAROISTEN isäntä tulevat sisään.)\n\nSAAROISTEN ISÄNTÄ.\n\nKyllä tuosta Pollesta ori tulee ja juoksija, kun vaan kaviot hoidetaan.\nJa kyllä sinä töitä olet puskenut.\n\nJUHANI.\n\nNiin, onhan tässä yritetty sitä uutta navettaa. (Katselee levottomana\nANTTIIN ja KUSTAAVAAN, jotka tekevät epätoivoisen liikkeen.)\n\nSAAROISTEN ISÄNTÄ.\n\nKas, täällähän on lämmintä. Tänne jäädäänkin lämmittelemään, tuli\nvähän kylmä siellä tallissa. Sataakin vähän liikaa. Kas tuossahan on\nKustaava. Missäs tuo likka on ollut, kun on noin märkä?\n\nKUSTAAVA.\n\nPäivää setä. Kävin ongella. Kastuin pahanpäiväisesti.\n\nSAAROISTEN ISÄNTÄ.\n\nAijai, likka, älä sinä enää välitä pikku kaloista, on jo aika onkia\nniitä isompia kaloja. Noita viiksiniekkoja. Ettäs häitäkin saataisi.\nPuhemieheksi minä meinaan.\n\nKUSTAAVA.\n\nHetan vuoro on ensin.\n\nSAAROISTEN ISÄNTÄ.\n\nSitähän minäkin. Eikös se Heta muuten olekin jo muhineissa?\n\nHETA.\n\nAinahan sitä on ollut.\n\nSAAROISTEN ISÄNTÄ.\n\nMutta nyt pitää tulla valmista.\n\n(ANTTI auttaa mummun sisään IITA tuo perässä tyynyn ja peitteen sekä\nRUSTAAVAN kengät.)\n\nSAAROISTEN ISÄNTÄ.\n\nKas, kun tuo iso poika kantaa Villemiinaa kuin sylilasta.\n\n(ANTTI asettaa äitinsä keinutuoliin,)\n\nVANHAEMÄNTÄ (Hyvin heikolla äänellä.)\n\nNäinhän sitä tulee uudelleen sylilapseksi, kun sitä on valmiina\nmenemään mullan syliin.\n\nSAAROISTEN ISÄNTÄ.\n\nMitäs nyt Villemiina joutavia puhuu. Vielähän tässä Hetan ja Rustaavan\nhäitä tanssitaan. Ja mitenkäs tuon Antinkaan laita lienee?\n\nVANHAEMÄNTÄ.\n\nNiin, niin, (katselee levottomana ympärilleen.) Eikös Loviisa ole jo\nkotona?\n\nHETA.\n\nEi vielä, mutta kohta tulee. Lähetimme voudin hakemaan.\n\n(JUHANI katsoo piinautuneena HETAAN.)\n\nVANHAEMÄNTÄ.\n\nKovasti minua väsyttää, Juhani... Sydän reistailee...\n\n(RUSTAAVA tekee SAAROISTEN ISÄNNÄN selän takana epätoivoisia liikkeitä.)\n\nSAAROISTEN ISÄNTÄ.\n\nEikös Villemiinan sentään pitäisi pysyä sängyssä?\n\nVANHAEMÄNTÄ.\n\nOn niinkuin vähän turvallisempaa tässä ihmisten joukossa.\n\nRUSTAAVA (Tuo omenakorin pöydälle.)\n\nSaakos sedälle olla omena? Kun on tuuli niitä yöllä kovasti pudottanut?\n\nSAAROISTEN ISÄNTÄ.\n\nKiitos. Oli se aikamoinen myrsky yöllä.\n\nHETA.\n\nNiin oli. Ei ollut hauska olla ulkona. (Katselee JUHANIA, -joka on\nottanut omenan ja syö sitä ikkunan luona.)\n\nVANHAEMÄNTÄ.\n\nAnnas mullekin omena, Kustaava. (Ottaa omenan ja pitelee sitä\nkäsissään, hiljakseen.) Jos nyt Loviisa tulisi oikein pian.\n\nKUSTAAVA.\n\nKyllä hän tulee.\n\nVANHAEMÄNTÄ.\n\nNiin, Loviisan täytyy tulla, täytyy tulla... (silittelee omenaa.)\n\nJUHANI (On kuunnellut ja johtaa keskustelun muualle.)\n\nJoko Saaroisissa on kaurat korjattu?\n\nSAAROISTEN ISÄNTÄ.\n\nSaatiinhan ne toissapäivänä katoksen alle. Siksihän minäkin kerkisin\nmatkalle lähtemään. (Hymähtäen.) Kun tuo Loviisakin on minua ahdistanut\nkoko kesän. Olihan se nyt hauskaa, että vävystä tuli valtiopäivämies.\nJa muista sitten, vävypoika, ettäs pysyt tuon Meurmannin puolella. Se\nLiuksialan herra, se se on, joka tietää, mikä maanmiestä vaivaa. Ankara\non mies, mutta sana sillä on paikallaan. Säädyssä ja muualla.\n\nJUHANI.\n\nEikä sen suuta kukaan kykene tukkimaan. Ei edes säätykään.\n\nHETA.\n\nLiuksialan herrahan se oli, joka Juhaniakin kehoitti valitsemaan.\nOlisipas setäkin kuullut, kuinka hän puhui Juhanin puolesta, kun\nkirkonkylästä meinattiin tuota Mattilan isäntää.\n\nSAAROISTEN ISÄNTÄ.\n\nJoko sinä pian lähdet Helsinkiin?\n\nJUHANI.\n\nEn tiedä vielä. Mutta meille tulee tänne parin viikon päästä\nsuomalaisen puolueen neuvottelukokous. Meurmannihan sitä valmistelee ja\ntaitaa senaattori Yrjö-Koskinenkin saapua. Sitäpaitsi pitäisi niitten\ntäällä meillä yöpyä.\n\nSAAROISTEN ISÄNTÄ.\n\nVai on teillä sellaiset kokoukset tekeillä? No olihan sitten hyvä, että\ntulin ajoissa joulupukiksi. Loviisa kun lähetti kirjeen, että tuossa\nJoensuussa olisi huutokauppa tulossa ja että teille pitäisi sieltä\nostaa vähän mööpeleitä lisää.\n\nHETA.\n\nVai niin. Kas kun ei Loviisa meille mitään puhunut.\n\nSAAROISTEN ISÄNTÄ.\n\nNiin, sillä Loviisallahan on aina omat meininkinsä. Se on sellainen\nhiljainen olevinaan. Käyskentelee ja katselee ja riittailee.\n\nANTTI.\n\nJa kyllä hän käy kiinnikin, jos tarvitaan.\n\nSAAROISTEN ISÄNTÄ.\n\nKyllähän se on ollut varsitöissä mukana.\n\nJUHANI.\n\nMitäs teillä siellä Längelmäellä päin kyytilaista arvellaan?\n\nSAAROISTEN ISÄNTÄ.\n\nJaa, se on nyt kyllä viimeinen aika... (puhuu HETALLE kiivaasti. JUHANI\ntulee etualalle, puhuu hiljaa ANTILLE ja RUSTAAVALLE.)\n\nJUHANI.\n\nMitäs te täällä teette? Olisitte menneet hakemaan. Tästä tulee hulluksi.\n\nKUSTAAVA.\n\nHyvä Jumala! Kyllä sedälle on sanottava.\n\nANTTI.\n\nOdotetaan vielä. Vouti lähti Järventaustaan Alpertiinan luo. Alpertiina\non yksin kotona. Loviisa tiesi sen.\n\nRUSTAAVA.\n\nEihän hän nyt ole voinut olla koko yötä ulkona lapsen kanssa.\n\nSAAROISTEN ISÄNTÄ.\n\nKuules, Juhani, jokos porilaiset ovat käyneet teillä metsiä katsomassa?\n\nJUHANI.\n\nMutta tarjoavat niin vähän, kun tuo uitto on niin hankalaa.\n\nSAAROISTEN ISÄNTÄ.\n\nAnna sinä nyt metsän olla. Ehkä tässä tultaisiin muutenkin aikoihin.\nMinulla kun on tällä kertaa tarpeeksi metsää taskussa. Niinhän se\nSaaroisten Matti on nykyään kuin joulupukki.\n\nRUSTAAVA (Ikkunan luona.)\n\nHerra Jumala, siellähän Loviisa tulee!\n\nSAAROISTEN ISÄNTÄ (Nousee ja menee nurkkaan päin.)\n\nAnnas kun minä vähän niinkuin piiloudun, ettei likka oitis huomaa.\n\n(SAAROISTEN ISÄNTÄ menee perälle, kaikki muut ovat jähmettyneet.\nLOVIISA tulee sisään saaliin kääritty lapsi sylissä. Kaikki seisovat\nkivettyneinä, paitsi KUSTAAVA, 'joka rientää LOVIISAN luo ja ottaa\nlapsen hänen sylistään.)\n\nKUSTAAVA.\n\nVoi, Loviisa, vihdoinkin. Missä sinä olit niin kauan?\n\n(LOVIISA on kalpea, jäykistynyt ja vanhentunut. Antaa lapsen pois\nsylistään ja astuu puolihorroksissa etualalle.)\n\nJUHANI (On astunut eteenpäin häntä vastaan. LOVIISA ei ole huomaavinaan\nhäntä.)\n\nLoviisa! Kiitoksia, että tulit. Isäsikin on täällä.\n\nSAAROISTEN ISÄNTÄ (Tulee etualalle.)\n\nNo päivää likka. Tässä minäkin olen. No voi sua, oletko sinä sairas?\n\nLOVIISA (Hätkähtää, pysähtyy, katsoo isään, katsoo ympärillensä,\nymmärtää tilanteen, koettaa väkinäisesti hymyillä.)\n\nPäivää, isä. Ei minua mikään vaivaa.\n\nHETA (Kiiruhtaa LOVIISAN luo.)\n\nIstu tänne. Sinne Alpertiinalle on niin huono tie. Ravistuttaa aika\nlailla. Olihan se hassua, että satuit menemään kummilaan juuri kun\nisäsi piti tulla. Oikeinhan me tässä olemme päivitelleet... Kuinkas\nAlpertiina täti jaksaa?\n\nLOVIISA (Istuutuu, katselee sanattomana JUHANIA ja muita, sanoo\nhitaasti, hienolla ivalla.)\n\nHyvinhän se jaksaa. Käski sanomaan terveisiä... se Alpertiina täti.\n\nSAAROISTEN ISÄNTÄ (Huolestuneena.)\n\nMikä sinua vaivaa, Loviisa, kun olet niin kalpea ja vieras? (Katselee\nLOVIISAA.)\n\nLOVIISA.\n\nEi mitään, isä, hyvinhän minä voin.\n\nSAAROISTEN ISÄNTÄ (Lyö JUHANIA olkapäälle.)\n\nTaitaa olla niitä nuorikkojen tauteja. Vaikka tarvitaanhan sinne\ntalonpoikaissäätyyn poikia. Mutta näytäs nyt, likka, tänne tuota\nkaimaani, Pikku-Mattia. (Menee KUSKAAVAN luo ja katselee poikaa). Vai\non veli nukkumassa. Kylläpä onkin kasvanut. No, ollaan hissukseen.\n\n(KUSTAAVA vie lapsen pois.)\n\nJUHANI (HETALLE.)\n\nHeta, hommaa kuumaa kahvia Loviisalle. Antti, tuo se viinapullo tänne.\nHänhän aivan vapisee. Että vihdoinkin tulit...\n\nLOVIISA.\n\nKiitoksia. Ainahan Niskavuorella vieraita hyvin vastaanotetaan.\n\nHETA (Terävästi.)\n\nJa omaisiksi ne pian tulevat.\n\nJUHANI (Hiljaa.)\n\nOle ihmisiksi, Loviisa! (Ääneen.) Tässä me olemme kovasti suunnitelleet\nelämää eteenpäin isäsi kanssa.\n\nLOVIISA.\n\nVai olette te suunnitelleet?\n\nJUHANI.\n\nOlemme. Sinunkin varaltasi. — Tarvitaan siihen sinunkin apuasi.\n\nSAAROISTEN ISÄNTÄ.\n\nTalo on komea ja isäntä on komea. Perillisestä tulee vielä komeampi. Ja\npapastasi on tullut joulupukki, kun metsää myytiin. Mikäs sun, likan,\non elellä.\n\nLOVIISA.\n\nOikein, isä. Mikäs minun on elelläkseni. (Katselee ympärillensä.)\nSanoikos kukaan mitään? Mitä se oli, eikö jossakin jotakin rapsahtanut?\n\nJUHANI.\n\nRapsahti kyllä. Kun elämänakseli kävi vähän kiveen kiinni. Mutta\neteenpäin se sentään kulkee...\n\nLOVIISA.\n\nEikö sinne jäänyt jotakin alle. Aivan kuin joku itkisi.\n\nSAAROISTEN ISÄNTÄ.\n\nMitä sinä kuuntelet. Taisi pikkupoika herätä ja vähän itkeä.\n\n(LOVIISA katselee ympärillensä ja VANHAANEMÄNTÄÄN, jonka kaikki ovat\nunohtaneet ja jonka pää on painunut alas. Hän on huomaamatta kuollut,\nja kaikki hätkähtävät, kun hänen sylistään putoaa omena.)\n\nLOVIISA.\n\nÄite!\n\n(LOVIISA juoksee VANHANEMÄNNÄN luo. Samaten JUHANI, joka koskettelee\näitiänsä.)\n\nJUHANI (Hiljaa.)\n\nÄite on kuollut.\n\n(Yleisessä hämmingissä jää LOVIISA liikkumatta seisomaan. JUHANI\npitelee äitinsä kättä ja itkee. LOVIISA katselee jäykkänä. Laskee\nyht'äkkiä kätensä JUHANIN kädelle, JUHANI suoristautuu ja katselee\nympärilleen, käy LOVIISAN käsivarteen kiinni, kääntyy pois.)\n\nSAAROISTEN ISÄNTÄ.\n\nTule Juhani, Nostetaan äitesi sänkyynsä.\n\n(JUHANI nostaa äidin syliinsä ja kantaa hänet takahuoneeseen. Kaikki\nseuraavat heitä. LOVIISA jää yksin tupaan.)\n\nLOVIISA (Itsekseen.)\n\nLiekö sinut koskaan ennen kukaan mies käsillään kantanut...\n\n(Seisoo jäykkänä. Huomaa omenan lattialla, ottaa sen ylös ja painaa\nsitä rintaansa vasten. Silittelee keinutuolia, katselee sitä ja\nyht'äkkiä istuutuu siihen edelleen omena käsissään.)\n\nEnkä itke!\n\nVäliverho,\n\n\n\n\nTOINEN NÄYTÖS.\n\n\n\nEnsimmäinen kuvaelma.\n\n\nNoin pari viikkoa myöhemmin. Isännän huone. Takaseinässä ikkuna. Sen\nedessä yksinkertainen pöytä tuoleineen. Vasemmalla sekä- oikealla\novi. Vasemmalla nurkassa piippuhylly. Oven ja katsomon välillä\nyksinkertainen puusohva ja pöytä. Oikealla pari keinutuolia. Räsymatot,\nkattolamppu ja pöytälamppu. Ikkunaverhot virkattuine pitseineen.\nLOVIISA seisoo ikkunan luona katsellen ulos. LIISU tulee sisään.\n\nLIISU.\n\nJokos isännän kapsäkki on pakattu? Kustaava lähetti ne paidat.\n\nLOVIISA (Sulkee avoinna olevan kapsäkin.)\n\nKiitos. Pyydä, että Kustaava laittaisi voileipiä isännälle mukaan.\nJa leikatkaa niihin lampaan lihaa. Päivälliseksi saat keittää\nperunakeittoa, ja onhan meillä vielä uunijuustoa.\n\nLIISU.\n\nMistäs minä lihaa otan?\n\n(HETA tulee sisään.)\n\nLOVIISA.\n\nMinä tulen itse antamaan.\n\nHETA.\n\nVai niin. Vai on liha-aitankin avain uusissa käsissä!\n\nLOVIISA (Rauhallisesti.)\n\nLiisu lähtee sitten.\n\n(LIISU poistuu.)\n\nHETA.\n\nVastahan äite saatiin viime viikolla hautaan ja nyt on jo täällä uusi\nkomento.\n\nLOVIISA.\n\nNiin on, Heta hyvä. Minusta on nyt tullut Niskavuoren emäntä, ja on\nkai parasta, Heta, että sinä ahkeroit kapioittesi kanssa, koska kerran\nhääsi ovat pian. Minä kyllä tulen tässä emännyydessä toimeen, kyllä\nmummu on minua tarpeeksi ohjannut talon asioissa.\n\nHETA.\n\nKun minä kuuntelen, niin en voi muuta kuin ihmetellä. Kylläpä sinä olet\nyht'äkkiä tässä talossa paisunut. Ja tuollainen nöyrä miniä kun taloon\ntuotiin.\n\nLOVIISA.\n\nKullakin on nöyryytensä aika.\n\nHETA.\n\nEt sinä ole omaisiamme, olet otettu tänne vain lapsia tekemään.\n\nLOVIISA.\n\nRahojen vuoksi, tiemmä.\n\nHETA.\n\nOle sinä miten ylpeä emäntä tahansa, ei Juhani sinusta kuitenkaan\nvälitä.\n\nLOVIISA.\n\nAstu sinä edemmäksi, Heta Niskavuori, taikka minä lyön sinua.\n\nHETA.\n\nKyllä minä veljeni tunnen. Kyllä se aina kaksi naista hoitaa, kun ei\nvaan tule kolmatta. Kyllä hän vielä Malviinaa kyttäilee.\n\nLOVIISA.\n\nOle hyvä, Heta, ja mene ulos huoneesta!\n\n(JUHANI ja KUSTAAVA tulevat sisään.)\n\nJUHANI.\n\nMitä Heta on sinulle sanonut?\n\nHETA.\n\nSen, että minä vaadin virallista perinnönjakoa. Onko sinun tahtosi,\nJuhani, että Loviisa yksin saa määrätä tässä talossa? Että mummun\npyyheliinat ja lakanat, jotka hän on antanut minulle, jätetään talon\nliinavaatteiden joukkoon? Ja että Loviisa yksin saa hallita tässä\ntalossa?\n\nJUHANI.\n\nJa minä sanon teille, että perinnönjako tulee toimitettavaksi ja että\nLoviisa on yksi ja ainoa emäntä tässä talossa. Niin kauan kuin te\nolette täällä, on teidän toteltava Loviisaa kuten äiteänne!\n\nRUSTAAVA.\n\nNyt on Hetan ylpeydeltä pyrstö poikki.\n\nHETA.\n\nVaiti, sinä variksenpoika. Kyllä minä sinua ymmärrän, Juhani.\n\nLOVIISA.\n\nHeta, sinä saat viedä täältä kaikki äitisi tavarat. Minä en tarvitse\nmitään niistä, minä pyydän vain rauhaa.\n\nJUHANI.\n\nMinä huomaan, että meidän sittenkin on pidettävä laillinen\nperinnönjako, ja sinä tulet saamaan kaikki mitä sinulle kuuluu:\n\nLOVIISA.\n\nYmmärrättekö te, minä en tahdo mitään teidän äideltänne. Minä olen\nperinyt häneltä jotakin, jonka vain hän ja minä käsitimme, sellaista,\nmitä te ette kukaan halua ettekä kykene ottamaan minulta pois ja jota\nJumala auttakoon minua kantamaan!\n\nJUHANI.\n\nMene, Rustaava, ja katso, joko hevonen on valjaissa. Minulla on\npuhuttavaa Loviisalle. Mene, Heta!\n\nHETA (Ivallisesti.)\n\nKyllä kai sinulla on puhuttavaa.\n\n(KUSTAAVA ja HETA lähtevät ulos.)\n\nJUHANI.\n\nMinä en voi lähteä Helsinkiin, ennen kuin olen puhunut kanssasi.\n\nLOVIISA.\n\nMitä se puhumisesta paranee. En minä ole pyytänyt sinua puhumaan.\n\nJUHANI (Kävelee edestakaisin.)\n\nYmmärrät kai, etten minä ole koskenut siihen tyttöön siitä saakka, kun\njouduin naimisiin sinun kanssasi. Lapsi syntyi ennen meidän häitämme.\n\nLOVIISA.\n\nMiksi et mennyt naimisiin hänen kanssaan?\n\nJUHANI (Hätkähtää, päättäväisesti.)\n\nNiskavuoren talon vuoksi, Loviisa.\n\nLOVIISA.\n\nKas se on suoraa puhetta. Suoralle puheelle voi aina jotakin rakentaa.\n\nJUHANI.\n\nMinä pidin sinusta ja tahdoin olla hyvä sinulle. Luulin, että voisin\nunohtaa. Olen unohtanut monta tyttöä ennen Malviinaa. En ole pyhimys.\n\nLOVIISA.\n\nNiin, et totisesti ole.\n\nJUHANI.\n\nVahinko on vain se, että sinä olet pyhimys,\n\nLOVIISA.\n\nEn tule olemaan sellainen kauan sinun seurassasi.\n\nJUHANI.\n\nMe Niskavuoren miehet olemme sellaisia. Enimmät miehet ovat sellaisia,\nhe eivät vain joudu kiinni. En minä ole paljon huonompi muita.\n\nLOVIISA.\n\nTarkoitatko sitä minulle lohdutukseksi?\n\nJUHANI.\n\nVaikkapa. Mutta minä tahtoisin lisätä, me miehet olemme sellaisia niin\nkauan kuin meillä ei ole mitään muuta, jolle voimme elämämme antaa.\nMinulle alkaa nyt miehen elämä. Menen valtiopäiville, pääsen ottamaan\nosaa suomalaisuuden taisteluun. Minä lupaan, etten tule säästämään\nitseäni siinä työssä. Voisitko sinä vielä luottaa minuun? Jos sinä\nuskot minun vahvuuteeni ja voimaani, tulee minusta voimakas ja vahva\nmies, joka kykenee pitämään puhtaana yksityiselämänsä Anna minulle sitä\nvoimaa, Loviisa.\n\nLOVIISA.\n\nMinkä takia sinä jätit sen tytön taloon?\n\nJUHANI.\n\nEn tiedä. Minun täytyy nähdä hänet joskus.\n\nLOVIISA (Hypähtää ylös kuin piiskan iskusta.)\n\nEt sinä ainakaan minua säästä.\n\nJUHANI.\n\nMinä sanon sinulle totuuden.\n\nLOVIISA.\n\nMinä menehdyn sinun totuutesi alle.\n\nJUHANI.\n\nEt sinä menehdy, sinä olet voimakas myötä- ja vastoinkäymisessä, kaikki\nmuu on ohimenevää, mutta sinä et ole.\n\nLOVIISA.\n\nMinun rahani eivät ole. Kun sinä ensi kerran tulit Saaroisiin, sanoi\näiti-vainajani, että rahojasi hän tulee naimaan.\n\nJUHANI.\n\nEn minä sinua rahojesi vuoksi ottanut. Rahoja olisin voinut naida\nmuualtakin. Mutta minä otin sinut, koska sinusta tulee kunnollinen\nemäntä tähän taloon ja koska olet sellainen nainen, jolle mies voi\nelämänsä ja lapsensa uskoa. Kyllä kaikki muu tulee itsestään.\n\nLOVIISA.\n\nSinun puheessasi on jotakin hirveän väärää. Ehkä elämä oikaisee sinut,\njos en minä kykene. En minä pitkälle näe, eikä minulla ole luottamusta\nmuuhun kuin Jumalan käskyyn sisälläni. Minä en osaa enää tästä talosta\nulos. Minä yritin, mutta kaikki polut johtivat tänne takaisin.\n\nKUSTAAVA (Tulee ovelle.)\n\nJuhani, Polle raappii kuistin portaita. Jokos sinä tulet?\n\nJUHANI.\n\nKyllä minä tulen. (LOVIISALLE.) Minä palaan viikon päästä. Minulla on\nkova työ. Komitea istuu kaiket päivät, mutta minä yritän palata ensi\nlauantaina. Lupaatko, Loviisa, että aloitetaan uudelleen. Eihän minulla\nole aikaa ajatella naisjuttuja. Meillä on ensi viikolla suomalaisen\npuolueen suuri neuvottelukokous. Meurman ja senaattori Yrjö-Koskinen\ntulevat puhumaan ja sinun täytyy huolehtia, että talo voi ottaa heidät\nkunnollisesti vastaan. Ja sitten tulevat valtiopäivien avajaiset, ja\nminä vien sinut Helsinkiin avajaistansseihin Rustaavan kanssa. Ja pidä\nnyt huolta Pikku-Matista, kyllä elämä tästä järjestyy. No — voi hyvin\nsitten, Loviisa. (Ojentaa LOVIISALLE kätensä, johon tämä kylmästi\ntarttuu.)\n\nKUSTAAVA (Tulee sisään.)\n\nNo niin, joko se kapsäkki on viety?\n\nJUHANI.\n\nOnhan se jo siellä. No, Kustaava, pidä sinä hyvää huolta Loviisasta,\nniin tuon sulle uuden silkin. Ja muista totella uutta emäntää.\n\nKUSTAAVA.\n\nKyllä minä, jos vain Heta tottelee.\n\nJUHANI.\n\nNo, Loviisa, voi hyvin.\n\nLOVIISA.\n\nNiin, voi hyvin.\n\n(JUHANI ja KUSTAAVA lähtevät ulos. Kuuluu kärryjen loittonemista.)\n\nLOVIISA (Seisoo ikkunan luona. Huutaa ikkunasta.)\n\nAntti!\n\nANTTI (Tulee sisään. KUSTAAVA hänen mukanaan.)\n\nNoh, nyt hän lähti vihdoinkin.\n\nLOVIISA.\n\nAntti, lähtisitkö sinä nyt hakemaan sitä tyttöä.\n\nKUSTAAVA.\n\nHiljaa. (Käy ovella kuuntelemassa.) Minä olen noutanut Malviinan tänne\nja Juse on mukana. Odottavat pakarikamarissa.\n\nANTTI.\n\nEttei vaan Heta huomaa.\n\nKUSTAAVA.\n\nMinä haen heidät puutarhan kautta. Vahdi sinä, Antti, että Heta pysyy\nKorinterin Iitan huoneessa.\n\nLOVIISA.\n\nMinä tahdon puhua yksin Malviinan kanssa, ettei vaan Juse tulisi tänne.\n\nKUSTAAVA.\n\nMinä hoidan Jusen.\n\nANTTI.\n\nKuule, Loviisa, mitä sinä aiot puhua Malviinalle. Tyttöparka on saanut\ntarpeeksi kärsiä ja Juse-muori on aivan sietämätön ihminen.\n\nLOVIISA.\n\nMinä en tiedä mitä tulen puhumaan, mutta minun täytyy tehdä se.\n\nANTTI.\n\nMinua peloittaa.\n\nLOVIISA.\n\nMinä tarvitsen totuutta. Minun on jollakin tavoin järjestettävä tämä\nelämä ja minun on järjestettävä se totuuden pohjalle. Tähän asti minä\nolen tässä talossa uskonut vain sitä, mitä olen tahtonut uskoa.\n\nANTTI.\n\nÄlä koeta uskoa meistä liian paljon pahaa.\n\nLOVIISA.\n\nVoitko sinä sanoa minulle, Antti, minkä tähden Juhani jätti Malviinan\ntaloon? Minkä vuoksi? Onko totta, ettei hän ole koskenut Malviinaan\nsiitä saakka kuin menimme naimisiin?\n\nANTTI.\n\nSinä et ymmärrä Juhania. Hän ei valehtele sinulle. Minä kyllä käsitän\nhäntä. Ehkäpä hän jätti Malviinan tänne rangaistakseen itseään,\nosoittaakseen, että hän kestää kiusauksen. Ehkäpä hän olisikin\nkestänyt, jos ei olisi ollut sitä onnetonta sattumaa.\n\nLOVIISA.\n\nMikä voima siinä tytössä on, jolla hän sitoo sellaisen miehen kuin\nJuhanin? Minkälainen hän on? Kun minä sen tytön tutkin, ehkä minä\nsitten tunnen Juhaninkin.\n\nANTTI.\n\nÄlä viitsi tuntea meitä. Me olemme levotonta väkeä, me tämän talon\nmiehet, ja tarvitsemme paljon tilaa.\n\nLOVIISA.\n\nEhkäpä myös paljon naisia?\n\nANTTI.\n\nSe riippuu sinusta. Auta häntä voittamaan itsensä.\n\nLOVIISA.\n\nMinkä vuoksi?\n\nANTTI.\n\nKoska sinä olet Niskavuoren emäntä.\n\nLOVIISA.\n\nAntti, miksi sinä otit kantaaksesi Juhanin synnin — miksi annoit\nihmisten ymmärtää, että Malviinan lapsi oli sinun... ja annoit Nikkilän\nKirstin hylätä sinut Juhanin synnin vuoksi.\n\nANTTI.\n\nKoska minä olen Niskavuoren poikia ja meidän on autettava toisiamme.\n\n(KUSTAAVA ja MALVIINA tulevat sisään. MALVIINA jää ovelle seisomaan.)\n\nKUSTAAVA.\n\nTässä Malviina nyt sitten on. Mene sinä, Antti, valvomaan, ettei Heta\ntule tännepäin!\n\nLOVIISA.\n\nJos sinäkin lähtisit, Kustaava. Minä tahtoisin yksin puhua Malviinan\nkanssa.\n\nKUSTAAVA.\n\nNo, voinhan minä lähteä.\n\n(ANTTI ja KUSTAAVA poistuvat.)\n\nLOVIISA.\n\nIstu tänne, Malviina. Minä tahdon kaikessa rauhassa puhua kanssasi.\n\nMALVIINA.\n\nMinusta on niin turha puhua, mutta koska emäntä tahtoi, niin minä tulin\ntänne. Asiat ovat sitä mitä ovat, ei mikään puhe niitä voi parantaa.\n\nLOVIISA.\n\nMinä tahdon tietää jotakin. Minä tahdon tietää kaikki.\n\nMALVIINA.\n\nKaikkiko? Se on hyvin paljon.\n\nLOVIISA.\n\nMinkä takia hän ei mennyt naimisiin kanssasi, kun sinä sait lapsen.\n\nMALVIINA.\n\nNiskavuoren talon vuoksi. Talo tarvitsee rikkaan emännän. Teillä oli\npaljon rahaa.\n\nLOVIISA.\n\nMutta sano minulle, minkä takia hän jätti sinut taloon, kun hän meni\nnaimisiin kanssani? Mikset lähtenyt pois?\n\nMALVIINA.\n\nMinä lähdin pois, mutta hän haki minut takaisin. Hän ei voinut toisin.\n\nLOVIISA.\n\nHaki sinut takaisin jalkavaimoksensa.\n\nMALVIINA.\n\nEi. Ei hän tullut luokseni.\n\nLOVIISA.\n\nMinkä takia sinä tulit takaisin?\n\nMALVIINA (Väsyneesti, hiljaa.)\n\nEnhän minä takaisin tullut, jalkani tulivat takaisin itsestään. Enhän\nminä koskaan nostanut käsiäni hänen kaulalleen, ne nousivat itsestään.\n\nLOVIISA.\n\nKuin eläimet, sudet!\n\nMALVIINA.\n\nEikö emäntä ole koskaan tuntenut sutta itsessään? Eikö nytkään?\n\nLOVIISA.\n\nOikein. Minäkin olen tulossa sudeksi. Ehkäpä minäkin rupean repimään\nihmisiä. Hän makasi luonani ja ajatteli sinua.\n\nMALVIINA.\n\nEmäntä ei saisi sellaista puhua. (Nousee.)\n\nLOVIISA.\n\nIstu, Malviina, ja sano minulle, mikä on se voima, millä sinä pidät\nhäntä kiinni?\n\nMALVIINA.\n\nMinä en tahdo pitää häntä kiinni, minä olen vastustanut häntä.\n\nLOVIISA.\n\nJa samalla kiihotat häntä enemmän. Minä tiedän.\n\nMALVIINA.\n\nMitä minun olisi pitänyt tehdä?\n\nLOVIISA.\n\nYmmärrätkö, sinulla ei ole mitään yhteistä hänen kanssaan. Teidän\nvälillänne ei ole muuta kuin lihallisuutta. Puhuuko hän sinulle koskaan\nelämänsuunnitelmistaan?\n\nMALVIINA.\n\nEi.\n\nLOVIISA.\n\nPuhuuko hän sinulle, että Suomen kansa on herätettävä, että Suomen\nvaltio on rakennettava? Puhuuko hän sinulle siitä, mitä säädyt tekevät?\n\nMALVIINA.\n\nEi hän puhu minulle siitä mitään.\n\nLOVIISA.\n\nPuhuuko hän siitä, että lapset on lähetettävä suomalaiseen kouluun,\nyliopistoon? Siitä, miten Niskavuoren suot on viljeltävä? Miten talo on\nrakennettava?\n\nMALVIINA.\n\nEi hän puhu siitäkään minulle.\n\nLOVIISA.\n\nMistä hän sitten puhuu sinulle, mistä?\n\nMALVIINA.\n\nEi juuri mistään. Joskus hän sanoo, että olen kaunis, että hän pitää\nminusta.\n\nLOVIISA.\n\nJumalani, onko se rakkautta ihmisten välillä?\n\nMALVIINA.\n\nEn tiedä mitä se on.\n\nLOVIISA.\n\nMutta minä tiedän mitä rakkaus on. Rakkaus on sitä, ettei ajattele omaa\nelämäänsä, vaan ainoastaan toisen onnea. Osaisitko sinä rakastaa niin,\nMalviina?\n\nMALVIINA.\n\nMinä en pahaa sanaa sanonut hänelle siitä, että hän jätti minut ja meni\nnaimisiin teidän kanssanne, koska se oli välttämätöntä hänen onnelleen.\nHän voi elää ilman minua, mutta ei ilman tätä taloa.\n\nLOVIISA.\n\nOn hyvä, Malviina, että sinä ymmärrät tämän. Ehkä myös ymmärrät, että\nsinun nyt täytyy poistua täältä hänen onnensa vuoksi. Hänet on nyt\nvalittu valtiopäiville. Hän tulee istumaan säädyssä maan isäntien\nmukana. Ja ymmärrätkö, mitä silloin tapahtuu, jos häntä syytetään\njalkavaimon pitämisestä?\n\nMALVIINA.\n\nHyvä Jumala, minä en tahdo olla hänen tiellään.\n\nLOVIISA.\n\nTiedätkös sinä, että hän koettaa taistella tämän kansan oikeuksien\npuolesta ruotsalaisia ja venäläisiä herroja vastaan. Hän tekee Jumalan\nsiunaamaa työtä, ja minä tahdon auttaa häntä siinä. Ja jos sinä hänestä\npidät, on sinunkin autettava.\n\nMALVIINA (Hiljaa.)\n\nMitä minun pitää tehdä?\n\nLOVIISA.\n\nSinun on lähdettävä täältä ja hävittävä hänen elämästään kokonaan.\nAivan kokonaan. Jos jätät lapsesi äitisi luo, tulen minä auttamaan\nhäntä kasvattamaan poikaasi. Mutta sinun täytyy lähteä pois sellaiseen\npaikkaan, mistä hän ei voi löytää sinua.\n\nMALVIINA.\n\nMistä hän ei voi löytää minua... hänen sydämensä hakee minua...\n\nLOVIISA.\n\nEttä sinä uskallat puhua noin. Minä tulen auttamaan häntä.\n\nMALVIINA.\n\nHän ei voi unohtaa minua.\n\nLOVIISA.\n\nHänen täytyy unohtaa sinut, muuten hänen elämästään ei tule mitään.\nMuuten minä palaan isäni luo ja jätän hänet. Juhani ei jaksa pitää\nNiskavuoren taloa, se joutuu Antille, kun Antti nai rikkaasta\nYli-Nikkilästä.\n\nMALVIINA.\n\nMinne minä menisin?\n\nLOVIISA,\n\nMinulla on Pohjanmaalla sukua. Minä lähetän sinut sinne. Mutta sinun\ntäytyy vannoa minulle pyhän Jumalan nimessä, ettet anna hänelle mitään\nelonmerkkiä itsestäsi.\n\nMALVIINA.\n\nHän ei voi elää ilman minua.\n\nLOVIISA.\n\nJa sitten vielä valehtelit, ettei hän ole koskenut sinuun naimisiin\nmenonsa jälkeen.\n\nMALVIINA.\n\nTe ette voi ymmärtää tätä, emäntä.\n\nLOVIISA.\n\nNo niin, Malviina, tahdotko sinä auttaa häntä vai tahdotko sinä tuhota\nhänet? Onko teidän välillänne muuta kuin mitä on eläinten välillä?\n\nMALVIINA (Istuu ja nyyhkyttää pää kätten välissä.)\n\nMinä lähden pois, emäntä. Kyllä minä lähden.\n\nLOVIISA.\n\nJa sinä lähdet ennen kuin hän palaa Helsingistä, ettei hän enää näe\nsinua. Lupaatko?\n\nMALVIINA.\n\nMinä lupaan. Minä lähden jo huomenna.\n\nLOVIISA.\n\nEhkä sinä tahtoisit mennä naimisiin. Mikset sinä mene naimisiin\nIso-Martin kanssa. Lähtisitte yhdessä, minä annan sinulle rahaa.\n\nMALVIINA.\n\nKiitoksia, emäntä, minä kyllä menen yksin.\n\nLOVIISA (Hakee piirongin laatikosta rahaa.)\n\nTässä olisi sinulle matkarahoja, Malviina. Kyllä minä sinun lapsestasi\nhuolta pidän.\n\nMALVIINA.\n\nKiitoksia, emäntä, en minä nyt sentään teille myy miestänne. Muistaahan\nemäntä, Hagarkin ajettiin ulos maailmalle ilman matkarahaa. Teidän\npuolellannehan on Jumalakin, te kun olette laillinen aviovaimo ja rikas.\n\nLOVIISA.\n\nÄlä ole katkera minulle, Malviina. Täytyyhän meidän järjestää elämä,\njotta me pystyisimme sen kunnialla loppuun viemään.\n\nMALVIINA.\n\nHelppoa teidän on viedä sitä kunnialla loppuun, kun teillä on mies ja\nlapset ja talo ja kunnia.\n\nLOVIISA.\n\nJa sinulla on rakkaus.\n\nMALVIINA.\n\nNiin, minulla värisee ja lepattaa jotakin rinnassani.\n\nLOVIISA.\n\nMinulla on kaikesta huolimatta rohkeutta elää eteenpäin ja rakentaa\ntätä taloa.\n\nMALVIINA.\n\nEhkäpä siinäkin tarvitaan rohkeutta.\n\nLOVIISA.\n\nMinä tulen aina pitämään sinua arvossa, Malviina. Minulla on oikeus\nolla säästämättä sinua, koska minuakaan ei ole säästetty.\n\nMALVIINA.\n\nTeillä on kaikki oikeudet, Niskavuoren emäntä. Oikeus mieheen ja\ntaloon ja kunniallisiin lapsiin ja rakkauteen. Kovin yksipuolisesti ne\noikeudet on maailmassa jaettu. Minulle on annettu vain yksi oikeus,\njäädä yksin. Ehkäpä poikani hankkii minullekin oikeuksia. Hyvästi,\nNiskavuoren emäntä. (Ojentaa kätensä LOVIISALLE.)\n\nLOVIISA.\n\nMinne sinä aiot mennä, Malviina?\n\nMALVIINA.\n\nEhkäpä sellaiseen paikkaan, josta keisarikaan ei tiedä, että minä\nsiellä asun.\n\n(MALVIINA lähtee ulos. LOVIISA lyö kädet kasvoille, itkee.)\n\nKUSTAAVA (Hyökkää sisään.)\n\nKuule, Loviisa, Malviina juoksi ohitseni kuin villitty, mutta\nJuse-muori tahtoisi päästä sinun puheillesi.\n\nLOVIISA.\n\nAnna Jusen tulla tänne sisään.\n\nKUSTAAVA.\n\nKuule, mikä sen Malviinan oli? Hän syöksyi ulos, juoksi tietä myöten\nportille päin. Et suinkaan sinä ollut kovin vihainen Malviinalle?\n\nLOVIISA.\n\nEn! Käske Juse sisään!\n\nJUSE (Tulee sisään.)\n\nEhtoota, emäntä, ehtoota!\n\nLOVIISA.\n\nEhtoota, ehtoota. Juse on hyvä ja istuu.\n\nJUSE.\n\nVoi, voi, emäntä, en minä tiedä, kun mun on niin tehnyt mieli tulla\nemännän puheille. Kyllä tämä on nyt kaikki niin ikävää. Eikä se\nemännällekään lystiä ole, mutta kyllä emäntä tietää sen, ettei Malviina\nole koskaan kenellekään sanonut, että lapsi on Niskavuoren isännän.\nVoi en minä tiedä, kun se oli pappilassa rovastin nuhdeltavana,\nniin kyllä rovasti koetti udella. Entäs ruustinna sitten? Kun käski\nMalviinan keittiöön kahveelle ja niin ystävällisesti puhutteli. Ja kun\nse kirkkoon otettiin, niin Nikkilän ja Penttilän emännät ja Eerolan\nemäntä seisoivat rivissä ja Ali-Mattilan emäntä sanoi, että kyllä\nsitä ylhäisten niskavuorelaisten sukua pitäjään kylvetään, mutta\nMalviina sanoi, että kyllä sitä kylvetään alhaisten sukuakin eikä vain\nylhäisten... ja kuulkaas nyt, emäntä, kun minä hommaisin Malviinan\nsinne Hollolaan päin meijerskaksi, niin eikös me sovittais niin, että\nisäntä kerta kaikkiaan maksaa jotakin pojasta, niin ei olisi sitä surua\nenää, ja kun se on niin korea poikakin, ja kyllä minäkin sen pojan\nkanssa sitten menisin Hollolaan...\n\nLOVIISA.\n\nJokos Juse on puhunut loppuun?\n\nJUSE.\n\nKyllä, emäntä, vaikka... en minä tiedä.\n\nLOVIISA.\n\nKuulkaas nyt, Juse, minä neuvoin Malviinaa lähtemään Pohjanmaalle minun\nsukulaisteni luo. Tässä on osoite ja tässä on Malviinalle rahaa, ja\nhänen täytyy matkustaa huomenna. Hän on luvannut sen.\n\nJUSE.\n\nEn minä tiedä. Herra siunatkoon, vai kolmesataa markkaa. Herra\nsiunatkoon! Kiitoksia, emäntä kulta. Totta kai sen Malviinan täytyy\nlähteä.\n\nLOVIISA.\n\nMutta poika jää teidän luoksenne ja pojasta me pidämme huolen. Mutta\nmuistakaa, Juse, ettette sanallakaan sano, minne Malviina on joutunut.\nSaatte sen kerta kaikkiaan luvata minulle. Ja jos viiteen vuoteen\nkukaan tässä talossa ei saa tietää, missä Malviina on, niin saatte\nvielä yhtä paljon rahaa. Mutta niin pian kuin löytyy pieninkin jälki\nMalviinasta, ette saa enää yhtään.\n\nJUSE.\n\nVoi, Herra siunatkoon, Herra siunatkoon. En minä tiedä... Kyllä emäntä\nsaa olla aivan rauhassa. Ei minun suustani se sana lähde. Ja kyllä minä\nsen Malviinan vannotan. Jessus siunatkoon, niin paljon rahaa. En minä\ntiedä, kyllä emäntä on jalo ihminen ja niin antelias, vaikka kylässä\npuhuvat, että nyt tuli kovat paikat Niskavuorelle.\n\n(KUSTAAVA tulee sisään.)\n\nKUSTAAVA.\n\nMalviina juoksi yksin pihasta... minua peloittaa...\n\nLOVIISA.\n\nLähtekää nyt, Juse. Ja kyllä isäntä sitten sopii teidän muonastanne.\n\nJUSE.\n\nKiitoksia, emäntä kulta, kiitoksia. Voi, kun emäntä kulta on sitten\njalo ihminen, kun ei Malviinaakaan torunut.\n\nLOVIISA.\n\nHyvää yötä, Juse.\n\nKUSTAAVA.\n\nMitä sinä sanoit Malviinalle?\n\nLOVIISA.\n\nKustaava, minä olin kuin susi. Malviina on sisareni, ja minä ajoin\nhänet ulos kuin susi. Minä olen syntynyt sudeksi, elämä on antanut\nminulle suden hampaat ja haukan kynnet, talon ja rahat. Ehkä minun\npitää olla susi, jotta elämä pysyisi pystyssä.\n\n(KUSTAAVA juoksee itkien ulos.)\n\nLOVIISA (Istuu pöydän ääressä.)\n\nSinä taivasten Jumala, anna minulle anteeksi!\n\nVäliverho.\n\n\n\nToinen kuvaelma.\n\n\nSama huone pari viikkoa myöhemmin. Heta istuu pitsiä virkaten pöydän\nluona. JUHANI ja VOUTI tulevat sisään. Kumpikin työvaatteissa.\n\nVOUTI.\n\nEhtoota.\n\nHETA.\n\nEhtoota, ehtoota.\n\n(JUHANI menee sanaakaan sanomatta nurkkaan ja vaihtaa työtakkinsa\ntoiseen takkiin.)\n\nHETA.\n\nJokos rukiit tuli kylvettyä?\n\nVOUTI.\n\nTulihan ne. Kun isäntä itse kylvi koko päivän, niin etteivät kahdella\nparilla perässä kerinneet sekoittamaan. Kyllä nyt työt luistavat, kun\nisäntä on itse kotona.\n\nHETA.\n\nArvaahan sen... Kalliiksi se valtiopäivähomma tulee.\n\nJUHANI (Vetää saappaita jalastaan.)\n\nTuo Santeri kiroilee liikaa hevosille.\n\nVOUTI.\n\nOlenhan minä sanonut sille, mutta se on tuollainen revahko mies... niin\nsaakelisti sisua...\n\nHETA.\n\nTuonko minä sulle kahvia?\n\nJUHANI.\n\nEi tarvitse. Tuleehan ruoka pian. (VOUDILLE.) Kuulkaas, Vähälä,\nkyllä ne kivet on väännettävä valtaojasta. Se on niin kurja oja että\nhävettää. Minä tulen maanantaiaamuna itse mukaan.\n\nVOUTI.\n\nNo kyllä ne silloin nousee. Eihän se oja häävi ole.\n\nJUHANI (Ottaa kaapista pulverin.)\n\nTässä on sitten sitä pulveria Valkon jalkaan. Sitokaa se tallimiehen\nkanssa. Minä taidan tästä lähteä saunaan kun väsyttää.\n\nHETA (On noussut ja katselee ikkunasta.)\n\nTuoltahan Anttikin tulee.\n\nJUHANI (Kääntyy äkkiä.)\n\nLähtekää vaan, Vähälä. Heta! Mene katsomaan, joko sauna on valmis?\n\nHETA.\n\nMissä se Antti on ollut?\n\nJUHANI.\n\nSe on Antin asia.\n\nHETA.\n\nÄlä pure. Lähdetään sitten, Vähälä.\n\n(JUHANI ottaa kaapista viinapullon ja kaataa itselleen ryypyn. ANTTI\ntulee sisään, istuutuu sanaa sanomatta ikkunan viereen tuolille.)\n\nJUHANI (Ei jaksa pidättäytyä.)\n\nMitä vallesmanni sanoo?\n\nANTTI (Täyttää hitaasti piippunsa.)\n\nVallesmanni sanoo, että hän kyllä on koettanut kuulustella, mutta että\ntyttö on hävinnyt kuin maan alle.\n\nJUHANI.\n\nVai koettanut kuulustella. Kyllä minä hänet tiedän ja tunnen hänen\nkuulustelemisensa. Kestää kuusi kuukautta, ennen kuin hän saa\nvirkakirjeen valmiiksi, ja toiset kuusi kuukautta, ennen kuin hän sen\npostiin laittaa.\n\nANTTI.\n\nNiin, tiedäthän sinä Visanterin. Ja luuletkos, että on kovin mukavaa\nkertoa, että meiltä Malviinaa ja hänen lastaan haetaan?\n\nJUHANI.\n\nHänellä on selvä osviitta palkollissäännössä. Kyllä hän on ennenkin\nsaanut hakea karanneita piikoja. Eikä sinun tarvinnut muuta sanoa, kuin\nettä meiltä on meijerska karannut keskellä vuotta.\n\nANTTI.\n\nKuule, Juhani, mitäs sinä luulet tapahtuvan, jos Kirsti saa tietää,\nettä minä Malviinaa haeskelen.\n\nJUHANI.\n\nSinä lupasit minulle.\n\nANTTI.\n\nTampereelle minä en enää mene. Kyllä se Hämeenlinnan reisu jo riittää.\nVähänkös niitä naisia matkustaa. Kuka piru hänet erikoisesti olisi\nhuomannut. Ja vaikkei häntä enää olisi olemassakaan.\n\nJUHANI.\n\nÄlä tee minua hulluksi. Malviina ei ole niitä, jotka tappavat lapsensa,\nvaikka hän itsestään olisikin tehnyt lopun.\n\nANTTI.\n\nKirkonkylän postimuija kertoi, että viime sunnuntaista viikko Malviina\noli istunut tienristeyksessä nyytteineen lapsi sylissä. Juse sanoo,\nettä hän oli ottanut kaikki lapsenvaatteetkin mukaansa.\n\nJUHANI.\n\nMinun täytyy löytää hänet, Antti, vaikka minä kääntäisin maan ja\ntaivaan nurin.\n\nANTTI.\n\nSinä olet järjiltäsi. Anna hänen mennä rauhassa.\n\nJUHANI.\n\nMinä en voi. Jumaliste, en voi.\n\nANTTI.\n\nMitä sinä aiot? Rupeatko sinä pitämään kahta vaimoa?\n\nJUHANI.\n\nEn tiedä mitä minä aion. En välitä ajatella niin pitkälle. Minun täytyy\nlöytää hänet ennen kaikkea... Ehkä hän itkee jossakin yksin lapsensa\nkanssa. (Kaataa pullosta ja juo.)\n\nANTTI.\n\nHän on koko ajan saanut itkeä yksin lapsensa kanssa.\n\nJUHANI.\n\nMinä olen ollut hänen lähellään ja valvonut häntä. Kukaan ei ole saanut\nkoskea häneen.\n\nANTTI.\n\nSinä olet sairas. Missä sinun järkesi on? Tuomiokunnan edustaja\nsäädyssä, hulluna naisen perään.\n\nJUHANI.\n\nEhkä olen hullu. Juo! (Tarjoaa ANTILLE lasia ) Muistatko, kun hän tuli\ntänne. Sellainen ylpeä ja kylmä ja luoksepääsemätön... Luki kaiket\nillat, vaikka toiset tytöt nauroivat.\n\nANTTI.\n\nEikä ollut koskaan katsovinaankaan sinuun.\n\nJUHANI.\n\nKerran olin Halkosenniemen ruisvainioita katsomassa. Hän tuli vastaan\npellon pientareella hämärässä... tuli suoraan syliini... eikä hän siitä\nenää lähtenyt...\n\nANTTI.\n\nOletko päissäsi? Oma syysi. Miksi nait Loviisan?\n\nJUHANI.\n\nSinäkö sen sanot? Sinä ja Heta, jotka söitte sisukseni verille. Ja\nmuori. Niskavuoren isännyys, kunnanasiat, valtiopäivät. (Kaataa lasiin\nANTILLEKIN.) Ota ryyppy, terveeks!\n\nANTTI.\n\nÄlä ryyppää, ole mies, tyydy kohtaloosi äläkä loukkaa Loviisaa.\n\nJUHANI.\n\nHuomenna on kokous. Meurman ja Yrjo-Koskinen tulevat Niskavuorelle.\nMinunkin pitäisi puhua, enkä jaksa elää.\n\nHETA (Tulee sukankudin kädessä.)\n\nNo, mitäs ne veljet nyt täällä juttelevat? Sauna on valmiina. Mikäs\nsinua vaivaa, Juhani, kun olet niin kovasti kalpea? Siunatkoon,\nryyppäävätkös veljekset?\n\nJUHANI.\n\nJa laulelevat:\n\n    Amanda käveli ryytimaassa,\n    ja poimi Hermannilleen kukkia.\n\nHauskaa nähdä, että sinulla on sukankudin kädessä. Vaikka kyllä talossa\nmuitakin tähdellisempiä töitä on.\n\nHETA.\n\nEi nyt talon tyttäret rupea vesisaaveja kantamaan, niinkuin nykyinen\nemäntä.\n\nANTTI.\n\nOma on asiansa.\n\nHETA.\n\nMutta sen minä kyllä sanon, että kun Korinterin Iita otettiin taloon\nminun kapioitani tekemään, niin sen sijaan tuodaan Helsingistä\nsilkkihamekankaita ja pannaan Iita neulomaan Loviisalle juhlapukuja. Ja\nLoviisa kulkee, kuin olisi syntynyt mustaan silkkiin.\n\nJUHANI.\n\nJätä Loviisa rauhaan.\n\nHETA.\n\nJa sen minä sanon, että tuollaisen ihmisen, joka ei ole vielä\nkertaakaan pappilassakaan kutsuissa ollut, sinä aiot ottaa mukaan\nvaltiopäivien avajaisiin. Se on kuin keppi, eikä se osaa niiatakaan\neikä jutella.\n\nJUHANI.\n\nKuule, Heta, kyllä se vain ilonpäivä tulee olemaan tälle talolle, kun\nsinut kapioinesi kerran täältä viedään. Kyllä Roope-raukka itselleen\nristin hankkii.\n\nHETA.\n\nJuhani hyvä, kyllä sinullakin on Loviisassa tarpeeksi ristiä.\n\nLOVIISA (Tulee sisään ja kuulee viimeiset sanat.)\n\nNiin on, Heta! (Katselee viina-pulloa.) Kuule, Juhani, navetassa on\nkahdella lehmällä utaretulehdus. Ehkä sinä lähtisit itse katsomaan.\nTiedäthän sinä sen minkä eläinlääkärikin.\n\nJUHANI.\n\nSano vaan, Loviisa! Mies istuu keskellä päivää viinapullon vieressä.\nEikö sinulla ole tästä mitään sanomista.\n\nLOVIISA.\n\nMitä minulla olisi sanomista. Kai mies itse tietää mitä tekee. Tässä\novat kivimiesten työpäivät laskettuina. Minä kävin ne aina itse\nmerkitsemässä, kun vouti sotki.\n\nJUHANI.\n\nKiitoksia, Loviisa, käy vaan miesten jälkiä.\n\nHETA.\n\nTaitaa Loviisakin olla pihkaantunut tuohon komeaan nuoreen kivimieheen.\nRuotu-Joonas kertoo kaikille, että emäntä istuu vähä väliä katsomassa,\nkuinka uuden navetan kivijalkaa hakataan. Ei se nyt oikeastaan\nNiskavuoren emännän tehtäviä ole.\n\nJUHANI.\n\nJaa, Heta kun aina tietää ne emäntien tehtävät.\n\nLOVIISA.\n\nMinä katselen mielelläni kivitöitä. On niin hauskaa, kun ihmisen\nkäsistä lähtee sellaista, mikä tulee pysymään vuosisatoja. On niin\nturvallista tehdä jotakin, mikä pysyy, kun kaikki elämässä on kuitenkin\nohimenevää.\n\nJUHANI.\n\nSinä ajattelet oikein, Loviisa. On suuri ilo tehdä jotakin\nperusteellista ja pysyväistä. Liikuttaa maata ja kiviä, eikä vain\nhäilyvää ihmismieltä.\n\nLOVIISA.\n\nMutta sinähän itse ajattelet kylvää ihmismieliinkin suurta ja pysyvää!\n\nANTTI.\n\nKuka on opettanut sinua tällä tavalla ajattelemaan?\n\nLOVIISA.\n\nJuhani ja tämä talo.\n\nANTTI (JUHANILLE.)\n\nKuulitkos?\n\nJUHANI.\n\nSinä olet viisas nainen, Loviisa.\n\nHETA.\n\nKuule, Loviisa, miehet kehuvat sinua, koska niillä on paha omatunto.\n\nLOVIISA (Nousee ja lähtee ulos.)\n\nMuistakaa saunaa!\n\nANTTI (HETALLE.)\n\nSinä käärme!\n\nJUHANI.\n\nLakkaa nälvimästä Loviisaa!\n\nHETA.\n\nSehän on tavatonta, etten minä saa puhua enää mitään.\n\nKUSTAAVA (Juoksee sisään.)\n\nJuhani! (Hämmästyy huomatessaan ANTIN ja HETAN.) Kuule, Heta,\nKorinterin Iita odottaa sinua.\n\nHETA.\n\nÄlä valehtele, menen minä muutenkin, koska ei minua enää huolita tähän\nseuraan. Vaikka kyllä minä ne teidän salavehkeenne aina hoksaan. Jos te\nMalviinaa haette, niin kai minä hänen osoitteensa voin viisata.\n\nJUHANI.\n\nMissä hän on?\n\nHETA (Ovella.)\n\nNaaratkaa Niskajärveä!\n\nANTTI.\n\nJumaliste, Heta, et sinä ole muuta kuin myrkkypussi.\n\nHETA.\n\nMitä sinä sitä Malviinaa suret, onhan niitä muitakin tyttöjä. Ei\nMalviina ole sinulle ensimmäinen eikä tule olemaan viimeinenkään. Kyllä\nminä teidät tunnen. Tunnen itsenikin.\n\nJUHANI.\n\nHyvä, ettäs itsesikin tunnet. Ja lähde äkkiä siitä ovesta!\n\nHETA.\n\nTaitaa ollakin korkea aika. (Sulkee oven perässään.)\n\nKUSTAAVA.\n\nMinkäs hänelle mahtaa. Kuule, Juhani, Juse on täällä ja tahtoisi puhua\nkanssasi. Lähdetkö sinä pakariin vai käskenkö minä hänet tänne?\n\nJUHANI.\n\nKäske tänne!\n\nRUSTAAVA.\n\nMutta jos Loviisa sen huomaa?\n\nJUHANI.\n\nMinä sanoin jo, käske hänet tänne!\n\nANTTI (Mennessään ulos KUSTAAVAN mukana.)\n\nÄlä ole kova sille muijalle, saa se muutenkin kärsiä.\n\n(JUSE tulee sisään, istuutuu oven pieleen pyyhkien silmiään.)\n\nJUHANI.\n\nNo, Juse? Ei vieläkään mitään tietoa?\n\nJUSE (Itkien.)\n\nEi mitään. En minä tiedä.\n\nJUHANI (Ottaa tuolin ja istuu hänen viereensä.)\n\nKuule nyt, Juse. Kyllä kai on parasta, että puhut minulle suoraan, mitä\ntäällä tapahtui ennen Malviinan lähtöä. Riitelitkö sinä hänen kanssaan?\n\nJUSE (Nopeasti.)\n\nEn — en minä tiedä. Minä olin täällä talossa sen jälkeen kun isäntä\nlähti, ja tuli niin myöhäkin, ja minä jäin tuonne pakariin yöksi ja\nsitten aamulla emäntä käski kahville, ja minä jäin tuon Liisun kanssa\nsuustani kiinni, ja kun mä sitten kotia pääsin, niin oli tuvan ovi\nlukossa ja avain portaan alla, Malviina kun aina jätti avaimen sinne.\nEikä mökissä ollut yhtään ristin sielua. Lapsikin oli poissa. Ja kaikki\nlapsen tavarat oli vienyt. Ja kyllä minä sitten huusin ja huusin, ja\njuoksinhan minä kylään saakka, ja odotinhan minä kirjettäkin — eikä\nmitään! Ja olenhan minä hakenut nämä kaksi viikkoa. Ja kun se ei yhtään\nsanaa jättänyt minulle. Eikä sillä rahaakaan ollut muuta, kun muonassa\noli ottanut ne palkkarahansa. Eikä se ollut ottanut uutta hamettakaan,\nminkä isäntä sille antoi. Ja sen vanhanemännän sinisen hamekankaankin\noli jättänyt arkkuunsa.\n\nJUHANI.\n\nKyllä tämän kaiken jo tiedän. Sanoiko Malviina mitään, kun Juse hänet\nviimeksi näki.\n\nJUSE.\n\nEn minä tiedä, ei se mitään sanonut kun yhdessä taloon tultiin. Itki\nvaan koko tien.\n\nJUHANI.\n\nMihin taloon tultiin? Kävikö Malviina täällä? Milloin?\n\nJUSE.\n\nEn minä oikein tiedä, — no samana iltana.\n\nJUHANI.\n\nMiksi hän täällä kävi? Ketä hän täällä tapasi?\n\nJUSE (Joka huomaa puhuneensa liikaa.)\n\nSe tuli vaan käymään tänne. En minä tiedä.\n\nJUHANI.\n\nMinkä vuoksi tuli Malviina taloon? Sano totuus.\n\nJUSE.\n\nVoi, voi, enhän minä tiedä, kun sitä oli käsketty tulemaan taloon.\n\nJUHANI.\n\nKuka oli käskenyt?\n\nJUSE.\n\nVoi, en minä tiedä, vaikkei olisikaan käsketty.\n\nJUHANI (Ravistaa häntä.)\n\nPuhu totuus, Juse-muori, kuka oli käskenyt hänet tänne?\n\nJUSE.\n\nEn minä tiedä, — no kun Kustaava tuli häntä hakemaan.\n\nJUHANI.\n\nKenenkä puheille hakemaan?\n\nJUSE.\n\nVoi, en minä tiedä, taisi hän käydä nuoren emännän puheilla.\n\nJUHANI.\n\nJaaha! Nythän asia selviää. Aavistinhan minä. Ketä hän vielä tapasi\ntalossa?\n\nJUSE.\n\nEn minä tiedä. Antin ja Kustaavan vaan.\n\nJUHANI.\n\nEikö hän tavannut Hetaa?\n\nJUSE.\n\nVoi, isäntä, en minä tiedä, en mi... Eihän Heta mamseli täällä ollut,\nmuuta kuin nuori emäntä vaan...\n\nJUHANI.\n\nMitä hän puhui emännän kanssa?\n\nJUSE.\n\nVoi, en minä tiedä mitään. Kai hän lupasi pois lähteä. Enhän minä ollut\nsiellä sisällä.\n\nJUHANI.\n\nMistä sinä sitten tiedät, että hän lupasi lähteä?\n\nJUSE.\n\nVoi, en minä tiedä. Mutta nuori emäntä sanoi, että Malviina oli\nluvannut lähteä pois.\n\nJUHANI.\n\nMitä hän sinulle sanoi, mitä vielä?\n\nJUSE.\n\nVoi, en minä tiedä. Että poika jäisi minun luokseni.\n\nJUHANI.\n\nOliko Malviina luvannut jättää pojan sinun luoksesi.\n\nJUSE.\n\nVoi, en minä tiedä, mutta emäntä antoi mulle rahaa. Ei suinkaan isäntä\nsitä rahaa pois ota minulta. Milläs minä sitten, vanha ihminen, toimeen\ntulen? Kun ei ole elättäjää eikä tukea, eikä mitään.\n\nJUHANI.\n\nAntoiko hän rahaa Malviinallekin?\n\nJUSE.\n\nEn minä tiedä. Se sanoi, ettei Malviina ottanut.\n\nJUHANI.\n\nNo niin, nyt sinä lähdet täältä mökkiisi suoraa päätä ja jos sinä\nMalviinasta jotakin kuulet, niin tulet heti sanomaan minulle, vaikka\nkuoleman kielissä tänne konttaisit. Ymmärrätkö?\n\nJUSE.\n\nVoi, Jeesus, kyllä minä ymmärrän. Voi sentään, isäntä, kyllä minä\nymmärrän. Kun ei isäntä vain sanoisi emännälle mitään. Kun minä tulin\nluvanneeksi ja vannoneeksi emännälle, etten sano kenellekään mitään,\nkun nyt tulin rikkoneeksi pyhän valan. En minä tiedä, enhän minä tästä\nvoi mennä Herran huoneeseenkaan, kun nyt on isäntä tehnyt minusta\nvalapaton.\n\nJUHANI.\n\nLähde kotiin siitä! (Menee ovelle.) Kustaava! Vie tuo Juse kuistin\nkautta ulos ja tule sitten tänne! (Kävelee edestakaisin. KUSTAAVA ja\n‘ANTTI tulevat sisään.) Ja teihin molempiin minä olen luottanut. Ja\ntekin molemmat olette minut pettäneet. Hullumpia te olette kuin Heta.\nInhottavaa! (Lyö nyrkillä pöytään.) Malviina kävi täällä ennen kuin hän\nkarkasi. Mitä hänelle on puhuttu täällä? Te olette kaikki murhaajia.\n\nKUSTAAVA.\n\nHerra Jumala, Juhani, Loviisa puhui hänen kanssaan vallan kauniisti.\n\nJUHANI.\n\nTe olette tappaneet hänet, te olette hukanneet hänet!\n\nLOVIISA (Tulee sisään, katselee JUHANIA, sitten RUSTAAVAA ja ANTTIA,\nrauhallisesti.)\n\nLähtekää ulos, Kustaava ja Antti. Minä itse puhun Juhanille. Teissä ei\nole mitään syytä.\n\n(KUSTAAVA ja ANTTI livistävät pois.)\n\nJUHANI.\n\nVai sinä? Mitä sinä olet tehnyt Malviinalle. Sinäkö tämän kaiken takana\noletkin?\n\nLOVIISA.\n\nKyllä. Minä pyysin Malviinaa lähtemään pois. Ja hän lähti. Lapsen\npyysin jättämään tänne ja lapasin pitää siitä huolta.\n\nJUHANI.\n\nSinun kyntesi... Olisihan minun pitänyt arvata. Sinä olet ajanut hänet\nkuolemaan.\n\nLOVIISA.\n\nMinulle on elämä annettu ehdolla, että minä sitä puolustan keinolla\nmillä hyvänsä. Malviina valitsee keinonsa, hän on heikko... hän luopui\nsinusta.\n\nJUHANI.\n\nSinä tiedät, missä hän on?\n\nLOVIISA.\n\nEhkä minä tiedän sen.\n\nJUHANI.\n\nJa sinä sanot sen minulle.\n\nLOVIISA.\n\nMitä sinä sillä tiedolla teet? Aiotko sinä hakea hänet takaisin tänne?\n\nJUHANI.\n\nSe on minun asiani.\n\nLOVIISA.\n\nMinä olen sinun vihitty vaimosi Jeesuksen Kristuksen ja Ruotsin lain\nmukaan.\n\nJUHANI.\n\nHän on minun vihkimätön vaimoni, eikä hänen puolellaan ole muuta lakia\nkuin minä. Minun sydämeni on sairas hänen tähtensä.\n\nLOVIISA.\n\nKylässä on muitakin piikoja, jos en minä riitä. Teille\nniskavuorelaisille ei yksi vaimo näy riittävän.\n\nJUHANI (Lyyhistyy istumaan pää kätten välissä.)\n\nÄlä kiihota minua puhumaan liikoja. Minä olen joutunut hornan kattilaan.\n\nLOVIISA.\n\nMinusta sinä olet tuonut minut tähän hornan kattilaan.\n\nJUHANI.\n\nLoviisa, ole armelias.\n\nLOVIISA.\n\nMinä olen vihitty sekä sinuun että Niskavuoren taloon. Sinä olet tehnyt\nminusta Niskavuoren emännän, ja se minä aion olla ja luoda järjestystä\nelämään. Sinä tahdot olla kanssaihmisillesi tienviittojana, hoitaa koko\nmaan asioita, etkä sinä osaa pitää oorningissa omaa elämääsi.\n\nJUHANI.\n\nJospa minä voisin leikata auki sydämeni ja näyttää sinulle minkälaista\nsiellä on.\n\nLOVIISA.\n\nMalviina on astunut ulos elämästäsi. Minä olen saattanut Hagarisi ja\npoikasi pois. Minä vastaan siitä Jumalan edessä. Ole mies ja järjestä\nelämäsi uudelleen! Ajattele työtäsi ja tehtäviäsi.\n\nJUHANI.\n\nJa minä sanon sinulle, Loviisa, Niskavuoren emäntä, että minä tulen\nhakemaan sitä naista, kunnes hänet löydän.\n\nLOVIISA.\n\nSinä et tuo jalkavaimoasi tämän talon läheisyyteen.\n\nJUHANI.\n\nSinä olet vannonut minulle tottelevaisuutta.\n\nLOVIISA.\n\nJa sinä uskollisuutta.\n\nJUHANI.\n\nSinäkös olet ottanut itsellesi vallan viedä minulta Malviinan?\nVäkisinkö sinä aiot pidättää minua? Ehkäpä vieressäsi maatessani aina\najattelen Malviinaa tilallesi.\n\nLOVIISA (Hypähtää ylös.)\n\nVaiti, sinä peto.\n\nJUHANI.\n\nMinun täytyy elää Malviina loppuun saakka, kunnes en enää halua häntä.\nYmmärrätkö, nainen!\n\nLOVIISA.\n\nJos sinä haluat lähteä tuon naisen perässä, niin mene, Juhani, mene!\nMinä jään tänne. Minä kyllä hoidan tämän talon ja lapseni. Ja minä\nvannon sinulle, Juhani Niskavuori, että minä tulen elämään niin, että\nihmiset tulevat katsomaan minuun ylöspäin ja sinuun alaspäin. Minä\nkyllä kykenen elämään ilman sinua, minä, joka olen ruma ja kova. Minä,\njohon sisaresi ja sukulaisesi katsovat alaspäin, minä tulen elämään\ntässä omaan malliini omilla voimillani, minä tulen rakentamaan tätä\ntaloa, ja elämään lapsilleni ja lasteni lapsille iankaikkisesti, amen!\n\nJUHANI.\n\nMissä on Malviina?\n\nLOVIISA.\n\nSitä minä en sinulle sano, vaikka sinä tappaisit minut.\n\nJUHANI.\n\nEi, minä tapan itseni.\n\nLOVIISA.\n\nTee se, ja minä tulen valehtelemaan sinun lapsillesi haudallasi, että\nsiellä makaa heidän rakas ja hyvä isänsä.\n\nJUHANI.\n\nKuinka sinä osaat vihata. Ja sinunko kanssasi minun pitäisi elää\nelämäni loppuun? Mieluummin minä kuolen! (Sieppaa lakin, takin ja\npyssyn seinältä ja lähtee ulos.)\n\nLOVIISA (Lyyhistyy tuolille.)\n\nSinä taivasten Jumala, opeta minua elämään yksin!\n\nVäliverho.\n\n\n\n\nKOLMAS NÄYTÖS.\n\n\nEnsimmäinen kuvaelma.\n\nNiskavuoren sali seuraavana päivänä. Uudet mahonkihuonekalut on\nkannettu sisään. LOVIISA ja KUSTAAVA järjestävät niitä. IITA-mamseli\njärjestelee ikkunaverhoja ja mattoja. VOUTI auttaa viemään\nyksinkertaisen koivupiirongin ulos ja tilalle tuodaan mahonkipiironki.\nTaulut seinillä ovat vielä entisiä väripainoksia. VOUTI kantaa sisään\nmahonkipeilin. LIISU ja muu väki ihmettelevät ovelta.\n\nIITA.\n\nAsettakaa se sohva tänne. Näinhän se oli Joensuun salissakin. Ja\nlenstuolit tänne sivuille. Kun nyt vain olisi hieno tuuki!\n\nKUSTAAVA.\n\nHetalla kyllä on, mutta se ei anna.\n\nLOVIISA (Ottaa virkatun pöytäliinan.)\n\nKyllä tämä tänne passaa, tämä oli tuolla vanhalla piirongilla.\n\nLIISU.\n\nVoi, voi, kun on fiiniä, eihän tuollaisille tuoleille uskalla istuakaan.\n\nRENKI.\n\nAivan kuin kartanon salissa.\n\nLIISU.\n\nEt sinä oo koskaan kartanon salissa ollutkaan.\n\nRENKI.\n\nEn ookaan, mutta sitä ajattelen vaan niinkuin taivasta.\n\nLIISU.\n\nMitä sinä taivaastakaan tiedät. Etkä kirkkoonkaan lähtenyt tänä aamuna.\nEi taida koko talosta olla ketään kirkossa, töllistelevät vaan täällä.\n\nRENKI.\n\nKukas täältä nyt kirkkoon joutaisi. Ja kyllä sitä illalla on kirkkoa\ntarpeeksi, kun Liuksialan herra puheen pitää.\n\nIITA.\n\nVoi kun vallesmanska ihmetteli huutokaupassa, kun kaikki hienommat\nmööpelit ostettiin Niskavuorelle, että kyllä maar se Niskavuoren\npytinki nyt tulee aivan säätyläispytingiksi.\n\nVOUTI.\n\nNo kun isäntä on valtiopäivämies, niin onhan se sentään vähän\nylhäisempää kuin tommonen lensmanni, joka paikatuissa pöksyissä\npitäjään tuli ja nyt täällä ärhentelee herraksi.\n\nIITA.\n\nVoi, herra jesta tota Vähälää, mitenkä se puhuu kruunun lensmannista.\nKyllä Vähälä on villitty.\n\nLOVIISA.\n\nHakekaas, Vähälä, oikein vahva koukku tälle peilille, sellainen koukku,\njoka kestää yhtä kauvan kuin seinä.\n\nVOUTI.\n\nHaen minä.\n\nIITA.\n\nOsaisiko Vähälä nyt sellaista peiliä pidellä. Herra jesta, herra jesta,\nnyt se pudottaa sen! Eihän tuo tommonen porokäppä ole ikinä hienoja\nmööpeleitä pidellyt.\n\nVOUTI.\n\nVartokaas, emäntä, kyllä minä sellaisen koukun haen, että siihen\nripustaa vaikka kymmenen mamselia ja junkkaria.\n\n(VOUTI lähtee ulos hakemaan koukkua.)\n\nHETA (Tulee sisään.)\n\nNo alkaahan täällä olla jo salin näköistä. Kun tässä salissa vain olisi\nisäntäkin.\n\nKUSTAAVA (Osoittaa Iitaa.)\n\nMitä sinä siellä höpiset? Kyllähän Juhani pian tulee.\n\nHETA (LIISULLE ja, rengeille.)\n\nMitäs te siellä töllistelette? (LIISU ja rengit poistuvat.) Kello on jo\nkymmenen. Kirkonkellot soivat.\n\nLOVIISA (Kääntyy.)\n\nEntäs sitten?\n\nHETA (Seisoo avonaisen ikkunan luona, kuuntelee kelloja.)\n\nVieraat tulevat ennen viittä, ainakin vallesmannin väki. Ja miltä\nsinäkin näytät, Loviisa. Pane nyt sentään jotakin yllesi. Vaikka kyllä\nminä ne vieraat vastaan otan. Katsele sitten tarkkaan mitä minä teen.\n\nKUSTAAVA.\n\nJuu, katsele vain, Loviisa, kuinka hän niiailee ja laulelee. (Matkii.)\nTervetuloa, vallesmanska! Tervetuloa, herrassönska! Tervetuloa\nNiskavuorelle. (Pysähtyy, hysteerisesti.) Herra Jumala, minä tulen\nhulluksi!\n\nLOVIISA (Pysähtyy äkkiä.)\n\nVaiti, Kustaava!\n\nHETA.\n\nEhkä sinä menisit tuonne vinttiin hourailemaan?\n\nIITA.\n\nMikäs Kustaavaa vaivaa?\n\n(VOUTI tulee sisään koukkua tuoden.)\n\nLOVIISA.\n\nLyökää tuo koukku tänne, Vähälä! Lyökää niin, että kuuluu ja tuntuu ja\n— kestää. (VÄHÄLÄ lyö koukun.) No niin, ja nyt se asetetaan paikoilleen.\n\nHETA.\n\nOnkos tuo nyt peilin paikka? Muistatkos missä se Joensuussa oli?\n\nLOVIISA.\n\nMutta täällä se pannaan tähän. (Katselee peiliin).\n\nJa täällä minä katselen miten ruma minä olen. Mutta ei mitään, kai\ntyttäreni ja tyttäreni tyttäret sensijaan tulevat olemaan kauniimpia.\nOn hauskaa panna jotakin paikoilleen ja tietää, että se siihen jää.\n\nANTTI (Tulee sisään.)\n\nKuulkaas, Vähälä, mitä ne torpparit siellä pakarin edessä seisoskelevat\nkirkkoaikaan?\n\nVOUTI.\n\nEihän täältä kukaan kirkkoon lähtenyt. Odottavat isäntää päivätöitä\nselvittämään. Milloinkas isäntä tulee? Pahustako sen nyt piti kylään\nmennä, kun tiesi, että torpparit tulevat aamulla.\n\nANTTI.\n\nLähtekää vain, Vähälä, ja käskekää heitä tulemaan huomenna. Ei isäntä\nkuitenkaan tänään kerkiä heidän kanssaan puhumaan. Minä lähden sitten\nitse pappilaan vieraita vastaan.\n\nLOVIISA.\n\nIita, viekääs nuo vehkeet tuolta pois. Minä tulen sitten koettamaan\nleninkiäni.\n\n(IITA ja VÄHÄLÄ lähtevät pois.)\n\nKUSTAAVA.\n\nHerra Jumala, Antti, tiedätkös mitään?\n\nANTTI.\n\nKukaan ei ole nähnyt Juhania. Kävin Jusellakin. Ei hän ole sielläkään\nkäynyt. Taitaa olla yhtä tarkkaan hävinnyt kuin Loviisa aikoinaan.\n\nLOVIISA.\n\nEn minä teitä käskenyt itseäni hakemaan. Mitä varten sinä kuljeskelet\nJuhania hakemassa? Minähän kielsin sen.\n\nKUSTAAVA.\n\nMissä hän on? Missä hän on ollut koko yön? Hänellä oli pyssy kädessä\nkun hän lähti.\n\nLOVIISA.\n\nLähdin kerran minäkin ja palasin. Kyllä routa porsaan kotia ajaa.\n\nANTTI.\n\nMilloinkas tähän taloon tulee rauha? Mikset sinä sano mitä täällä\ntapahtui, Loviisa?\n\nLOVIISA.\n\nSe on minun ja Juhanin asia!\n\nANTTI.\n\nViideltä ovat vieraat täällä sekä Liuksialan herra ja senaattori. Minun\non lähdettävä pappilaan. Mitä sanotaan vieraille, jos hän ei tule?\nMiten me sen selitämme? Voi teitä kirotulta naisia.\n\nLOVIISA.\n\nJa nyt minä sanon teille kaikille: Jos Juhani Niskavuori ei tule kotiin\nnyt ja jos hän ei enää ikinä tulisi kotiin, niin ei mikään saa muuttua\ntässä talossa. Kyllä täällä eletään myöskin ilman häntä. Talon seinät\novat pystyssä ja vilja kasvaa vainioilla ja täällä on hänen sukunsa ja\nkasvavat hänen ja minun lapseni. Vaikka hän on lähtenyt, me emme lähde.\n\nHETA.\n\nKas, kas, Loviisa! Pianpas se on oppinut Niskavuoren emäntien mallin.\n\nKUSTAAVA.\n\nSinä olet sydämetön, Loviisa. Mitä selitetään ihmisille?\n\nLOVIISA.\n\nVaikka että hänelle mahdollisesti on tapahtunut onnettomuus metsässä ja\nettä häntä haetaan. Minä olen Niskavuoren emäntä ja sinä, Antti, saat\nolla Juhanin tilalla. Ja se on kaikki.\n\nKUSTAAVA (Itkien.)\n\nSinä olet kova, Loviisa. Juhani raukka!\n\nLOVIISA.\n\nMies, joka karkaa kotoaan, ei ole mies.\n\nRUSTAAVA.\n\nMutta jos hän on kuollut?\n\nLOVIISA.\n\nSilloin hän on karannut elämästä, mutta me elämme.\n\nRUSTAAVA.\n\nAina te kaikki karkaatte metsään ja minun on aina haettava teitä.\n\nLOVIISA.\n\nKuule, Kustaava, älä sinä ainakaan koskaan karkaa metsään. Sieltä on\nniin vaikeata palata. Kuusten alla on mustaa ja kosteata ja järven\nrannassa tuoksuu mädänneelle kaislalle, mutta kun päivä valkenee\nharmaana, niin tuntuu kuin tulisi takaisin haudasta, kun verkalleen\nnousee kiveltä kohmettunein jäsenin. Älä karkaa, Kustaava! Ainakin\nota mukaasi lämmin shaali, sen neuvon antaisin sinulle. Ja ottihan\nJuhanikin lakin ja takin. Se on sangen lohdullista.\n\nANTTI.\n\nMinkä takia me juoksemme metsään?\n\nLOVIISA.\n\nKoska on niin vaarallista juosta järveen, sinne voi upota.\n\nRUSTAAVA.\n\nJos ette lakkaa puhumasta, juoksen minä järveen tai ainakin rupean\nhuutamaan. Minä en kestä tätä enää!\n\nHETA.\n\nMistä tuo tuommonen on sukuun tullut, joka ei kestä? Muori kun oli niin\näärimmäisen siveellinen.\n\nANTTI.\n\nHeta, älä härnää! Ja jumaliste, tehkää jotakin, älkääkä istuko kuin\nhalvatut.\n\n(JUHANI aukaisee oven ja tulee sisään. RUSTAAVALTA pääsee huuto, mutta\nhän sulkee suunsa kädellään. HETA jatkaa pitsinvirkkuuta. ANTTI kääntyy\nja katsoo ikkunasta ulos. LOVIISA jatkaa työtään.)\n\nJUHANI (Pörröisenä, humalaisena, katselee ympärillensä, seisoo jäykkänä\noveen nojaten.)\n\nMitäs tämä on?\n\nLOVIISA (Koettaa puhua rauhallisesti.)\n\nNe Joensuun uudet mööpelit tuotiin tänä aamuna. Eikös olekin kaunista?\nSaimme ne juuri paikoilleen ennen vieraitten tuloa. Katsos kuinka tuo\npeilikin sopii tänne. Korinterin Iita jo julisti, että täällä on yhtä\nfiiniä kuin vallesmanskan salissa. Kustaava, mene hakemaan kahvia\nJuhanille. Vieraatkin tulevat kohta.\n\nRUSTAAVA.\n\nKyllä minä haen sen kahvin sekä voileivän. (Katselee.)\n\nLOVIISA.\n\nKatso, tähän piironkiin on tullut aikamoinen naarmu, kun Vähälä oli sen\nniin huonosti sitonut, että pääsi hankautumaan kuormassa. Kyllä minä\nolin pahoillani.\n\nANTTI.\n\nOnhan se hauskaa, ettei tarvinnut sinua valehdella sairaaksi.\n\nJUHANI.\n\nVai oli teillä sellaiset meiningit... Kuten näet, olen tullut\nterveeksi... oikein terveeksi...\n\nANTTI.\n\nParahultasi!\n\nJUHANI (Astuu keinuen keskelle huonetta.)\n\nTerveeksi...\n\nKUSTAAVA.\n\nHyvä Jumala, oletko sinä humalassa!\n\n(Kaikki katsovat äkkiä JUHANIIN.)\n\nJUHANI.\n\nMitäs Kustaava hulluja puhuu. Terveeksihän minä olen tullut. Sali on\nhieno... on ja... Isäntäkin on hieno... Ja Hämeenmaa on täynnä viinaa\nja hunajaa...\n\nHETA.\n\nHyvä Jumala, mitä sinä olet tehnyt?\n\nANTTI.\n\nMuistatko, että vieraat tulevat tänään, Meurman ja Yrjö-Koskinen ja\nettä sinun on pidettävä puhe illalla.\n\nJUHANI.\n\nAntaa tulla vaan. Antaa tulla. (Laulaa.)\n\n    Martin Vappu se nätti likka\n    on kuin heinä humala.\n    Reppuryssän kaulassa\n    oli messinkinen jumala.\n\nANTTI.\n\nJumaliste, Juhani, nyt sinä kyllä sen viimeisen tempun teit.\n\nJUHANI.\n\nNiskavuoren Juhani ei tee temppuja. Niskavuoren Juhani näyttää, kuka on\nherra talossa.\n\n(LOVIISA seisoo liikkumattomana.)\n\nKUSTAAVA.\n\nTule pois, Juhani. Mene nukkumaan. Sinä olet humalassa!\n\nJUHANI.\n\nJa että naiset minut, miehisen miehen, ulos ajavat talostani. Johan\nnyt on kummia. (Työntää HETAN ja RUSTAAVAN pois.) Pois naiset! Mulla\non taivaan avaimet taskussa ja helvetin reikelit rinnassa, enkä minä\nnaisista välitä. Ymmärrätkö sinä, Niskavuoren emäntä, että minä olen\nJuhani Niskavuori, eivätkä minua naiset komenna.\n\nLOVIISA (Rauhallisesti.)\n\nIstu tänne, Juhani. Antti, vie pyssy pois, ja Heta, hae mustaa kahvia.\nSinun täytyy selvitä, Juhani.\n\n(HETA poistuu.)\n\nJUHANI.\n\nMinä teen puhdasta jälkeä pyssylläni. Siinä on sellaiset latingit että\nmaailma paukkuu. (Istuu kuitenkin tuolille ja ANTTI ottaa pyssyn ja\nasettaa sen nurkkaan.)\n\nLOVIISA (Hiljaa.)\n\nKustaava, mene katsomaan, onko sauna vielä lämmin. (RUSTAAVA lähtee.\nJUHANILLE.) Etkö sinä lähtisi saunaan. Selviät siellä.\n\nJUHANI.\n\nEn minä tahdo selvitä. Minä tahdon puhua totuutta sinulle, Loviisa,\nNiskavuoren emäntä. Se Loviisa kun luulee olevansa kuin Jumalan enkeli,\njoka tulimiekalla miehen ulos viisaa. Vaan etpäs viisaakaan. Tämän\nsormen ympärille minä tuon Loviisan solmuun kierrän. Kyllä minä naisen\nkurissa pidän. Vaan... (nyyhkyttäen.) Malviina...\n\nLOVIISA.\n\nMuista Juhani, että sinä olet valtiopäivämies. Toisten ihmisten johtaja\nja puoltaja. Aiotko sinä häväistä taloasi ja perhettäsi.\n\nJUHANI.\n\nSinä häpäiset minut, Loviisa.\n\nANTTI.\n\nJuhani, älä puhu roskaa... Loviisa, et sinä saa puhua nyt.\n\nLOVIISA.\n\nKyllä kaikki tulee taas hyväksi, Juhani. Kun sinä nyt vaan menisit\nsaunaan ja selkiäisit. (HETA tulee kahvin kanssa. LOVIISA ottaa kupin.)\nRyyppää vähän mustaa kahvia, se tekee hyvää.\n\nJUHANI (Heittää kahvikupin nurin.)\n\nPois. Mulla on surma sydämessä, surma sydämessä.\n\nANTTI.\n\nLoviisa, tule vähän ulos.\n\n(ANTTI ja LOVIISA lähtevät ulos.)\n\nHETA.\n\nMinkä näköinen sinä olet, Juhani.\n\nJUHANI (Nousee muurin vierestä ja katselee itseään peilistä.)\n\nMurhaajan näköinen minä olen. Minä olen murhannut itsessäni jotakin.\nJotakin oikein hyvää. Jotakin sellaista, mikä ei mahdu Niskavuorelle.\nHeta, minä olen murhannut sitä, mikä on yläpuolella ihmisjärjen, sen\nminkävuoksi ihmiset kuuluvat kuolevankin... voi mua kirottua... enkä\nvoi kuolla...\n\nHETA.\n\nNiskavuorella ei kuolla omasta aloitteesta. Ei ainakaan Malviinan\nvuoksi.\n\nJUHANI (Lysähtää tuolille.)\n\nEi kuolla... eikä eletäkään vieraan naisen vieressä. Heta, anna minulle\nvielä viinaa.\n\nHETA.\n\nEnkä anna. Ymmärrätkö, sinun pitää selvitä.\n\n(LOVIISA, ANTTI ja KUSTAAVA tulevat sisään.)\n\nLOVIISA.\n\nSauna onkin vielä lämmin. Antti vie sinut saunaan. Lähtekää\nkeittiörapun kautta, ettei väki huomaa.\n\nJUHANI.\n\nVai hoitelet sinä minua, nainen. Se Loviisa, se uskaltaa.\n\nLOVIISA.\n\nUskallan. Sinun täytyy vielä puhettasikin valmistaa.\n\nJUHANI (Tylsästi.)\n\nPuhettani, niin puhettani. Mitä se sinulle kuuluu... Malviina...\n\nLOVIISA (Puree huuliaan.)\n\nNoh, lähdetään sitten.\n\n(ANTTI ja LOVIISA auttavat JUHANIA nousemaan ja taluttavat hänet\novelle.)\n\nJUHANI (Työntää LOVIISAN pois.)\n\nJätä minut rauhaan!\n\n(ANTTI ja JUHANI lähtevät ulos.)\n\nKUSTAAVA (LOVIISALLE.)\n\nHyvä Jumala, mitä tästä tulee. Älä ole kova, Loviisa.\n\nLOVIISA (Luhistuen.)\n\nEn minä ole, Kustaava. Minä pidän hänestä ja hän polkee minut\njalkojensa alle. Minähän nielen tomua matalana maassa...\n\nVäliverho.\n\n\n\nToinen kuvaelma.\n\n\nSama huone iltapäivällä. ANTTI tulee JUHANIN huoneesta ja HETA ulkoa.\n\nANTTI.\n\nVoi saamarin saamaria, vallesmannin ja tuomarin väki on tulossa ja\nkello vasta neljä.\n\nHETA.\n\nOnko Juhani hereillä.\n\nANTTI.\n\nEi vieläkään. Minä kaadoin kylmää vettä hänen päällensä, hän vaan\nmutisi jotakin...\n\nHETA.\n\nKiskaise hänet ylös väkisin! Taivaan tähden, mene!\n\nANTTI.\n\nMene itse, hän oli jo saunassa vähällä hakata minut. Mitä tästä tulee,\njos hän noin rupeaa ryyppäämään.\n\nHETA.\n\nNo ei se yksi humala vielä miestä riko, olit sinäkin kännissä mummun\nhautajaisissa.\n\nANTTI.\n\nJoko sinä rupeat minunkin syntejäni räknäämään. (Poistuu Juhanin\nhuoneeseen.)\n\nHETA (Huutaa oikealle.)\n\nKustaava! — Loviisa!\n\nIITA (Juoksee sisään.)\n\nSiellä vallesmannin ja herrassyötinkin herrasväet on jo kuistilla.\n\nHETA.\n\nKorjaa tuo pyssy pois täältä.\n\nIITA.\n\nHerra Jumala, en minä uskalla koskea siihen.\n\nHETA (Vie pyssyn JUHANIN ovelle, pysähtyy äkkiä.)\n\nKai se on parasta piilottaa tänne piirongin taakse. (Pistää pyssyn\npiirongin taakse.) Ei sitä tässä talossa tiedä.\n\n(Sisään tulevat VALLESMANSKA ja HERRASSÖNSKA sekä VALLESMANNI ja\nHERRASSYÖTINKI RUSTAAVAN saattamina.)\n\nHETA (Niiaa.)\n\nNo terve tuloa. Hyvää päivää, Amanda. Ja päivää, herrassönska.\nTervetuloa Niskavuorelle.\n\nVALLESMANSKA.\n\nGudaa, gudaa, Heta.\n\nHERRASSÖNSKA.\n\nHyvää päivää, Heta mamseli.\n\nVALLESMANSKA.\n\nNo herregudi, herregudi, kuinka täällä on fiiniä. Aivankuin Joensuun\nsalissa. Jaa, de pengarna, de pengarna. Rahallahan kaikkea saa...\n\nHERRASSÖNSKA.\n\nEihän tätä taloa enää tunnekaan.\n\nVALLESMANSKA.\n\nTitta på spegeln... Bondfolket avancerar.\n\nHERRASSÖNSKA (Kiusautuneena.)\n\nKära Amanda...\n\nVALLESMANNI.\n\nEntäs missäs on emäntä?\n\nHERRASSYÖTINKI.\n\nJa isäntä?\n\nHETA.\n\nTulee kohta, valmistaa kai vielä puhettansa.\n\nVALLESMANNI.\n\nNiin että Liuksialan herra ja senaattori Yrjö-Koskinen tulevat\nkokoukseen.\n\nHETA.\n\nTulevat. Antti hakee ne pappilasta ja täältä sitten ajetaan eteenpäin.\n\nHERRASSYÖTINKI.\n\nOnpa hauskaa tutustua Liuksialan herraan.\n\nHETA.\n\nJa kun hänellä on aina jotakin mukavaa sanottavaa.\n\nVALLESMANSKA.\n\nNo pääsevätkös Kustaava ja Heta valtiopäivätansseihin?\n\nRUSTAAVA.\n\nJuhani aikoo ottaa Loviisan ja minut mukaansa. Ei Heta pääse.\n\nHERRASSÖNSKA.\n\nStackars Heta.\n\nVALLESMANSKA.\n\nNeulookos lita-mamseli Hetan kapioita.\n\nKUSTAAVA.\n\nVoi, niitä Hetan kapioita kudotaan ja neulotaan kohta kolmessa\npitäjässä.\n\nVALLESMANNI.\n\nEntäs miten on Kustaava-mamselin kapioitten laita?\n\nKUSTAAVA.\n\nNo ne minun pöytäliinani ainakin vielä kasvavat pellossa.\n\nHERRASSÖNSKA.\n\nHur sä? Kuinka niin, lilla Kustaava, kuinka ne voivat kasvaa pellossa?\n\nKUSTAAVA.\n\nNo kun Juhani lupasi kylvää nenäliinoja. Kai ne siinä kasvavat\npöytäliinoiksi.\n\nVALLESMANNI (Nauraa höhöttää.)\n\nHöhöhö. Kyllä sillä Kustaava-mamselilla on kaikki Niskavuorelaisten\nmetkut.\n\nHERRASSÖNSKA.\n\nFyi, kun Kustaava on ruvennut narraamaan.\n\n(LOVIISA tulee sisään mustassa krinoliinipuvussa.)\n\nVALLESMANNI.\n\nNo siinä on emäntä ja fiini onkin!\n\n(HETA katselee LOVIISAA arvostelevasti ja vilkuilee vähän hätäytyneenä\nJUHANIN huonetta kohti.)\n\nLOVIISA (Astuu rauhallisena tervehtimään HERRASSÖNSKAA ja\nVALLESMANSKAA.) Hyvää päivää, herrassönska, tervetuloa Niskavuorelle.\n\nHERRASSÖNSKA.\n\nGudaa, emäntä.\n\nVALLESMANSKA.\n\nGudaa, gudaa. Voi, kuinka Iita-mamseli on neulonut fiinin klänningin\nemännälle keisaripaaleihin!\n\nLOVIISA.\n\nPäivää, vallesmanska. Niin, Iita on oikein mestari.\n\nHERRASSÖNSKA.\n\nOnneksi olkoon, kun isännästä tuli nyt valtiopäivämies.\n\nLOVIISA.\n\nKiitoksia. Hyvää päivää, herrassyötinki.\n\nHERRASSYÖTINKI.\n\nVieläkös emäntä muistaa, kuinka minä Saaroisissa kävin, kun pappanne\nPaavolan talon osti.\n\nHETA.\n\nLoviisalla on pitkä muisti.\n\nLOVIISA.\n\nEi tarpeeksi pitkä, koska unohdin käskeä kahvia sisään tuomaan. Heta\nhyvä, toimita kahvi tänne.\n\nKUSTAAVA.\n\nJa totia herroille?\n\nLOVIISA.\n\nTottakai. (KUSTAAVALLE hiljaa.) Joko Juhani tulee? Mene katsomaan?\n\nKUSTAAVA (Samoin hiljaa.)\n\nAntti on siellä.\n\nVALLESMANSKA.\n\nMitäs lilla Kustaava on niin levoton. Tuleeko sulhasia?\n\nKUSTAAVA.\n\nEi mitään.\n\nHETA (Lähtee vasemmalle ja avaa oven, jonka takana seisovat IITA ja\nLIISU tarjottimineen.)\n\nNo niin, käykää sisään vaan.\n\nIITA (Niiaa.)\n\nGudaa, gudaa.\n\nVALLESMANSKA.\n\nGudaa, Ida, hur står det tili? Kuinka Ida voi?\n\nIITA.\n\nTack, länsmanska, tack. (Tarjoaa. Samaten HERRASSÖNSKALLE.)\n\n(KUSTAAVA istuu ja iskee silmää HETALLE.)\n\nLOVIISA (Hiljaa HETALLE.)\n\nTuleeko Juhani? Mene herrantähden hakemaan!\n\nHETA.\n\nMene itse.\n\nVALLESMANNI.\n\nNo gudag, Ida!\n\nIITA (Niiaa.)\n\nGudaa, gudaa.\n\nLOVIISA.\n\nLiisu tarjoo herrassönskalle vielä pikkuleipiä. Ja tässä ovat\ntotilasit. Tässä.\n\nVALLESMANNI.\n\nKiitos. Mutta missä on Juhani?\n\n(LOVIISA on hätäytynyt.)\n\nHETA (JUHANIN oven lähellä.)\n\nTulee kohta. Vieläkös setä ottaa sokeria lisää. (Katsoo LOVIISAAN.)\n\nVALLESMANNI.\n\nHyvää rommia! Oletteko muuten kuulleet tuosta Ravanterin kapteenin\nvanhasta romtotiresehtistä? Minä kuulin sen eilen perunkirjoituksessa.\n\nHERRASSYÖTINKI.\n\nEn ole. Mutta mullakin on muutama resepti.\n\nVALLESMANNI.\n\nKatsos, Ravanteri otti ensin kolmanneksen lasin sokeria, sitten hän\nkaatoi lasin vettä täyteen, sen jälkeen sekoitti oikein kovasti, kunnes\nsokeri suli, sitten hän heitti tuon sokeriveden ikkunasta ulos ja\nkaatoi lasin täyteen rommia.\n\n(HERRAT nauravat. HETA lähtee JUHANIN huoneeseen.)\n\nHERRASSYÖTINKI.\n\nOlisi minullakin yksi resepti.\n\nHERRASSÖNSKA.\n\nTig du, John Jakobin resepti on niin förskräcklig!\n\nJUHANI (Tulee sisään. Aivan hyvässä kunnossa, vähän kalpeana. LOVIISA\nja KUSTAAVA jähmettyvät. HETA tulee ivallisena hänen perässään.)\n\nHyvää päivää. Tervetuloa Niskavuorelle. Anteeksi kun tässä vähän\nviivyin. Päivää, herrassönska. (Tervehtii herrassönskaa ja\nvallesmanskaa.)\n\nVALLESMANNI.\n\nKas kun hän kuuli totilasien kilinän.\n\nJUHANI (Tervehtii HERRASSYÖTINKIÄ ja VALLESMANNIA ja tarjoaa kättä\nmyöskin LOVIISALLE, jota hän ei tunne mustassa silkkipuvussa. Kun\nLOVIISA ei ota hänen kättään, hätkähtää hän vähän ja RUSTAAVALTA pääsee\nhermostunut nauru. JUHANI ei kuitenkaan pysähdy eikä sano mitään, vaan\nkatsoo vihaisesti KUSTAAVAAN. KUSTAAVA vilahtaa ulos. JUHANI kääntyy\nHERRASSYÖTINKIIN päin.)\n\nHauskaa, että herrassyötinki tuli. Meillähän tulee suuri kokous tänä\niltana.\n\nHERRASSYÖTINKI.\n\nOnhan se mukava tavata senaattoria. En tiedä, muistaako hän minua\nyliopistoajoilta. Oltiinhan me yhdessä Snellmannia juhlimassa. Ja niin\nhänestä on tullut suomalaisuusasian suuri esitaistelija.\n\nVALLESMANNI.\n\nMutta minä tykkään enemmän Liuksialan herrasta. Se on sitten mies,\njolla on aina sana oikealla paikalla.\n\nJUHANI.\n\nKyllä niitten miesten käsissä suomalaisuusasiaa eteenpäin viedään.\n\nVALLESMANSKA.\n\nVoi Karl Johan. Ei saa puhua suomalaisuusasiasta. Teme on niin\nförskräckligt, kun herrat aina puhuvat suomenkielestä kun suomenkieli\non niin tyhjä kieli. Ei litteratuuria eikä kulttuuria.\n\nVALLESMANNI.\n\nKuule, Amanda, tig du, om jag inte kan. Ole sinä vaiti, jos minä en voi.\n\nHERRASSÖNSKA.\n\nJa se suomenkieli on nyt muodissa. Kun meidän pojatkaan eivät enää\nhalua muuta puhua kuin suomea.\n\nJUHANI (Pilkalla.)\n\nVoi, herrassönska, näin on meidänkin asiamme. Emme mekään täällä\nNiskavuorella osaa puhua muuta kuin suomea.\n\nLOVIISA.\n\nMutta se on hauskaa, että nykyään on paljon niitä, jotka puhuvat\nruotsiksi suomea.\n\nJUHANI (Katsoo LOVIISAAN hämmästyneenä.)\n\nLoviisa on oikeassa... Kun vaan puhutte suomea vaikkapa ruotsiksikin,\nkuten Snellman.\n\nHERRASSYÖTINKI.\n\nKuule, Juhani, sinä olet tainnut jo villitä emäntäsikin. Jokos tässä\nnyt taas joudutaan suomalaisuuskiistoihin.\n\nJUHANI.\n\nTaitaa olla vähän liian aikaista. Odotetaan nyt sentään siksi kunnes\nLiuksialan herra saapuu.\n\n(LOVIISA ja HETA lähtevät ulos.)\n\nHERRASSYÖTINKI.\n\nSilloin en minä ainakaan saa suuvuoroa.\n\nIITA (Juoksee sisään.)\n\nJa nyt ne vieraat tulevat. Mua niin peloittaa, kun Liuksialan herrakin\non mukana. (Juoksee ulos.)\n\nJUHANI.\n\nAnteeksi. (Lähtee ulos.)\n\nVALLESMANSKA.\n\nVoi, voi, että juuri nyt saivat totilasit käsiinsä, kun senaattori ei\nkuulemma ollenkaan tykkää totista.\n\nHERRASSYÖTINKI.\n\nNo sittenhän se toti täytyy ryypätä äkkiä.\n\nVALLESMANNI.\n\nMutta Liuksialan herra varmasti tykkää totista. Jos vähän niinkuin\nlisäisi rommia, ettei olisi niin kuuma, ja sitten kulautetaan äkkiä.\n\nHERRASSYÖTINKI.\n\nSamaahan minäkin, kun se fanstyg on niin saakelin kuuma.\n\nVALLESMANSKA (Koettaa miehensä lasia.)\n\nEihän se ole edes lämmintä!\n\nVALLESMANNI (HERRASSYÖTINGILLE.)\n\nAmanda on oikea termomeetteri, kuumemittari, jopa kalenteri.\n\nVALLESMANSKA (Hiljaa.)\n\nEi täällä asiat ole oikein hyvin... Pitäjällä puhutaan paljon isännän\nnuoruuden synneistä... Huomasitteko, miten hän tervehti emäntää.\n\nHERRASSÖNSKA.\n\nAmanda kära... Tämä ei ole hienotunteista puhetta...\n\nVALLESMANNI.\n\nAmanda, ei sanaakaan enempää.\n\nHERRASSYÖTINKL\n\nPitäjällä puhutaan aina liikoja.\n\nVALLESMANSKA.\n\nSitä Malviina meijerskaa...\n\nVALLESMANNI.\n\nTig, hiljaa...\n\nIITA (Juoksee sisään. LOVIISA hänen takanaan.)\n\nEi se ollutkaan vielä Liuksialan herra eikä professori. Se oli vaan se\ntohtori, joka siellä Joensuussa kesää asuu.\n\n(IITA juoksee ulos.)\n\nLOVIISA (Tulee.)\n\nNiin että herrat saavat rauhassa ryypätä.\n\n(TOHTORI tulee JUHANIN kanssa. HETA heidän mukanaan.)\n\nTOHTORI (Tervehtii kaikkia.)\n\nMinä olen vaan se huutavan ääni korvessa, etujoukkoa. Mutta tästä\ntaitaa tulla suurenmoinen kokous. Koko pitäjä on liikkeellä.\n\nHERRASSYÖTINKI.\n\nRuotsin kielen pään menoksi. Skool, herrat. Kyllä minä skoolaan ruotsin\nkielen puolesta, minun sivistykseni kielen puolesta.\n\nTOHTORI.\n\nVoi, voi!\n\nJUHANI (Kurillisesti.)\n\nSanokaapas, herrassyötinki, mikä kumma taika siinä ruotsinkielessä\nmahtaa olla, kun se on se ainoa kieli, joka teille kelpaa\nsivistyskieleksi.\n\nTOHTORI.\n\nMuistuu mieleeni, että katoliset keskiaikana uskoivat myös, että Jumala\nosaa vain latinaa ja ettei muu kieli kuin latina sovi rukouskieleksi.\n\nHERRASSYÖTINKI.\n\nHyvä herrasväki, mitä sivistystä voitte saada kehittymättömällä\nkielellä ilman oppikirjoja?\n\nJUHANI.\n\nAntakaa meille vaan koulut ja toteuttakaa määräys, että virkamiesten\ntäytyy osata maan kieltä, niin kyllä ilmestyvät oppikirjatkin.\n\nHERRASSYÖTINKI.\n\nTulkaa ruotsalaisiin kouluihin sivistystä saamaan, sensijaan että\nruvetaan ennen aikojaan hommaamaan vielä toista sivistystä tähän\nköyhään maahan.\n\nTOHTORI.\n\nJa tulkaa ruotsalaisiksi, eikö niin.\n\nHERRASSYÖTINKI.\n\nVaikkapa.\n\nJUHANI (Leikillä.)\n\nTohtori, mehän olemme heille vieläkin tuollaisia hottentotteja, villejä\nalkuasukkaita, joille Ruotsista on tuotu sivistyksen armo ja kieli.\nKalevala ja Kanteletar ovat suunnilleen intiaanirunoutta.\n\nHERRASSYÖTINKI.\n\nTotta puhuakseni etnograafisia kuriositeetteja.\n\nJUHANI.\n\nEnkös sanonut!\n\nTOHTORI.\n\nMinulle sanoi hiljattain eräs nuori mies, ettei suomen kielellä voi\nedes rakkaudesta kirjoittaa.\n\nHERRASSYÖTINKI.\n\nRakkaudesta en tiedä, mutta lakikielenä on suomenkieli mahdoton, sen\nteidän täytyy myöntää.\n\nJUHANI (Katsoen LOVIISAAN.)\n\nSanokaa sentään totuus, herrassyötinki. Eihän tässä ole kysymys\nniinkään kielestä kuin sen kielen käyttäjistä. Suomalainen lakikieli\nmerkitsee myös sen kielen käyttäjiä, jotka ovat toista laatua\nsuomalaisia kuin ne vähäiset, jotka ovat hankkinet sivistyksensä teidän\nvieraalla kielellänne. Ne ovat suomalaista rahvasta, joka hankittuaan\nitselleen sivistyksen omalla kielellään, tuntee itsensä tämän maan\nherraksi ja vie ruotsalaisilta herroilta yksinoikeuden kruunun kaakkuun.\n\nHERRASSYÖTINKI.\n\nJa Pietarissa keisarin slaavilainen karhu istuu ja nauttii siitä, että\nme täällä keskenämme tappelemme kielistämme.\n\nJUHANI.\n\nÄlkää peloitelko. Sen minä vannon, että ainakin minun poikani,\nhämäläisen talonpojan pojat, tulevat kilpailemaan teidän kanssanne\ntämän maan virkapaikoista, ja tulevat pitämään valtaa käsissään tässä\nmaassa kaikista keisareista huolimatta. Ja niitten poikieni puolesta\nminä tulen tappelemaan iankaikkisesti, amen.\n\n(LOVIISA kuuntelee JUHANIA säteilevänä.)\n\nTOHTORI ja VALLESMANNI.\n\nHyvä!\n\nHERRASSYÖTINKI.\n\nSuomen kansa on kiittämätön kansa.\n\nJUHANI.\n\nSitä me kuulemme aina. Mutta kun minä, hämäläinen talonpoika, sain\nkäsiini Yrjö-Koskisen historian, oli minun aivan helppo olla. Sen minkä\nme Ruotsille olemme velkaa, olemme aina maksaneet.\n\nTOHTORI.\n\nOikein. Kas tuollaista sisua sitä talonpoikaissäädyssä tarvitaan.\nSilloin saamme vielä toisenkin suomalaisen koulun pystyyn.\n\nHERRASSYÖTINKI.\n\nMitä turhuutta, mitä turhuutta ja tuhlausta, nuoret miehet!\n\nLOVIISA (Ottaa taskustaan rahaa.)\n\nMuuten, Juhani, isä lähetti sinulle tuhannen markkaa, jotta sinä\nlahjoittaisit sen suomalaisen koulun hyväksi.\n\nJUHANI.\n\nSinä itse saat sen lahjoittaa Niskavuoren emännän puolesta. Suomalaisen\nnaisen lahjana suomalaiselle koululle.\n\n(LOVIISA niiaa ja antaa rahan TOHTORILLE.)\n\nTOHTORI.\n\nKas niin, minä jo pelkäsin, että Niskavuoren isännällä metsärahat\ntaskussa palavat, kun kaikki Joensuun mööpelit on ostettu ja uutta\nnavettaa rakennetaan. Ajattelin jo, että Liuksialan herran sinulle\nsaarnaaman pitää: »Säästä nuorimies, säästä!» Mutta onneksi olkoon\nsellainen emäntä, joka ei rahoja tuhlaa, vaan sinne antaa, minne pitää.\nTämä on tätä oikeata säästämistä.\n\n(Korinterin IITA tuo viinitarjottimen sisään ja LOVIISA alkaa kaataa\nviiniä laseihin.)\n\nJUHANI.\n\nPyydän ottamaan viiniä. Pyydän esittää maljan kunnianarvoisten\nvieraitteni terveydeksi. Toivotan teidät tervetulleeksi\nNiskavuorelle... Eikä herrassyötinki saa pahastua, politiikka se\nriitelee eikä miehet.\n\nHERRASSYÖTINKI.\n\nOikein!\n\nTOHTORI.\n\nJa minä pyydän juoda suomalaisuuden maljan, ja meidän nuoren\nvaltiopäivämiehemme ja hänen herttaisen emäntänsä maljan. Maljani tälle\nnuorelle perheelle, joka muodostaa siveellisen perustan suomalaisuuden\ntulevaisuudelle. Maljani talolle, joka kuuluu kulmakivenä kansamme\nvaloisan tulevaisuuden rakennukseen. Viihtyköön onni ja rakkaus tämän\nkauniin katon alla. Tämän nuoren ja onnellisen perheen malja!\n\nHERRASSYÖTINKI.\n\nSallikaa minunkin, vanhan viikingin, yhtyä tähän kauniiseen\nmaljapuheeseen. Annetaan asioiden riidellä ja pysytään ystävinä.\n\nHERRASSÖNSKA.\n\nDe va vackert.\n\nTOHTORI.\n\nHyvä!\n\n(Kaikki kilistävät laseja.)\n\nJUHANI.\n\nKiitos, tohtori, sekä vaimoni että itseni puolesta. Samalla minäkin\npyytäisin lausua tunnustukseni vaimolleni, jonka järjestelevä emännän\nkäsi on ottanut vaaliakseen Niskavuoren talon sotkuisen elämän\nja sen kevytmielisesti harhailevan isännän, ja joka on ulottanut\nvaikutusvaltaansa miehensä elämäntyöhön ja kansamme tulevaisuuteen.\n\nKUSTAAVA.\n\nHerra jesta!\n\n(LOVIISA niiaa, koska kaikki kilistävät laseja hänen kanssaan.)\n\nTOHTORI.\n\nNiskavuoren nuoren emännän malja.\n\nVALLESMANSKA.\n\nSe on niin kaunista että ihan itkettää.\n\nHETA.\n\nOnneksi olkoon, Loviisa.\n\nANTTI (Tulee sisään.)\n\nEhtoota ja terveisiä Liuksialan herralta.\n\nJUHANI.\n\nNo, missä vieraat ovat?\n\nANTTI.\n\nJäivät hetkeksi rovastin pappilaan. Rovasti tuo ne mukanansa omissa\nvaunuissaan. Käskivät tuomaan terveisiä.\n\n(Antti tervehtii vieraita, alkaen TOHTORISTA.)\n\nTOHTORI (ANTILLE.)\n\nMitä kuuluu nuorelle varaisännälle?\n\nANTTI.\n\nEi tässä enää mitään varaisäntää tarvita, kyllä Loviisa täällä isännöi,\nkun Juhani on Helsingissä.\n\nKUSTAAVA.\n\nKyllä Loviisa komennon pitää talossa... ja herran kurin.\n\nLOVIISA.\n\nKustaava!\n\nVALLESMANNI.\n\nHöhöhöhö, kyllähän teillä, Niskavuorella, komentoa tarvitaan. Kun\nteillä piiat pääsevät karkuun. No, Antti, joko sinä sen karanneen\npiikalikan löysit? Mikä ihmeellinen otus se oli, kun sitä noin perään\nkuulutetaan.\n\nLOVIISA.\n\nTarkoittaako vallesmanni sitä meijerska Malviinaa.\n\nVALLESMANNI.\n\nJuuri sitä.\n\nLOVIISA.\n\nKun et minulle puhunut, Antti.\n\nJUHANI (Kylmästi.)\n\nKas Anttia, isännän otteita.\n\nANTTI (Katsoo JUHANIIN.)\n\nSuututti, kun yhtäkkiä meijerska karkasi ja me kun koulutettiin sitä\nMustialassa.\n\nVALLESMANSKA (Jännittyneenä.)\n\nJaa, onko se sama Malviina, joka täällä lapsen sai? Rovasti oli niin\npahoillaan, kun ei tyttö tullut nuhdeltavaksi, vaikka kuinka kutsuttiin.\n\nLOVIISA.\n\nJa se Malviina on niin säälittävä ihminen. (Kaikki jähmettyvät.\nLOVIISA katselee ympärillensä nauttien tilanteesta.) Tyttöraukka tuli\nminulle valittamaan elämäänsä, kuinka meidän renki, se Iso-Martti,\nkovasti kiusaa häntä ja yrittää naida hänet. Ja tytöllä on sulhanen\nPohjanmaalla. Minä hänet toimitinkin sitten sinne. Kas kun et sinä,\nAntti, minulta kysynyt. Muuten, siitä tytöstä on ollut niin paljon\njuttuja. Ihmiset epäilivät vaikka ketä sen pojan isäksi. Antti\nraukkaakin syytettiin. (Hymyilee.) Malviina kertoi minulle, hän oli\nniin pahoillaan, ja sitten Antti vielä koettaa hakea hänet takaisin.\nVoi, Antti, ettet puhunut minulle mitään.\n\nKUSTAAVA.\n\nHerra jesta!\n\nANTTI.\n\nKas kun en hoksannut puhua.\n\nLOVIISA.\n\nTaisin minä unohtaa kirjoittaa siitä Juhanillekin Helsinkiin.\n\nJUHANI (On kuunnellut jännittyneenä.)\n\nNiin taisitkin.\n\nVALLESMANNI.\n\nSellaista se on kun emännästä tulee isäntä.\n\nLOVIISA.\n\nMuuten, jos minä totta puhun, niin sain Malviinalta kirjeen. Tyttö\nparan on sittenkin ikävä kotiinsa ja hän tulisi mielellään takaisin.\nKyllä minä hänet takaisin otan.\n\nJUHANI (Kylmästi.)\n\nEikä oteta. Jos on mennyt, niin on mennyt ja saa jäädä.\n\nLOVIISA.\n\nSinä meinaat, että saahan niitä muitakin meijerskoita.\n\nJUHANI.\n\nEhkä emäntä itse hoitaa ne Malviinan tehtävät.\n\nLOVIISA (Terävästi.)\n\nVähän liikaa vaadittu.\n\nVALLESMANSKA.\n\nKyllä tällaisessa talossa on emännällä tehtäviä.\n\nVALLESMANNI.\n\nNiin on, mutta niinhän se piikajuttu selvisi. Muuten, kyllä niitä\npiikoja karkaa nykyisin paljon keskellä palvelusvuotta.\n\nHERRASSYÖTINKI.\n\nKansa on tullut niin kurittomaksi.\n\nHETA.\n\nJa palkolliset eivät osaa niin mukautua talon oloihin kuin nuoret\nemännät, jotka taloon tuodaan.\n\nIITA (Juoksee sisään.)\n\nJo tulevat kirkolta päin... Piha on ihmisiä mustana.\n\nTOHTORI.\n\nLähdetään kaikki vastaanottamaan.\n\nJUHANI.\n\nTotta kai. Ulkona on paljon väkeä — hurrataan senaattorille.\n\n(Kaikki lähtevät ulos paitsi KUSTAAVA, joka pidättää IITAN ja\ntanssittaa häntä ympäri salia.)\n\nKUSTAAVA.\n\nHei, Iita, hurraa, hurraa, hurraa. (Laulaa.)\n\n    Amanda käveli ryytimaassa\n    ja poimi Hermannilleen kukkia.\n\nIITA.\n\nOnko Kustaava tullut hulluksi. Päästä nyt. Herra jesta. Voi kun ne\nNiskavuoren neidit ovat hassuja.\n\nKUSTAAVA.\n\nHeissaa, Iita, kaikki meni hyvin.\n\nIITA.\n\nNyt se särkee ne lasit.\n\nKUSTAAVA.\n\nHei, anna tänne, onnea siitä vaan tulee. (Heittää yhden lasin\nsäpäleiksi.)\n\nIITA (Istuutuu.)\n\nHerra jesta.\n\nKUSTAAVA (Ikkunan luona.)\n\nNo nyt ne tulevat tuolta järven takaa. Tuossahan on rovastin vaunut.\nVoi, kun toi Liuksialan herra on kultainen mies. Tuollaiset miehet\neivät juokse metsään, niinkuin meidän miehet.\n\n(LOVIISA tulee sisään.)\n\nIITA.\n\nKatsokaas nyt, emäntä, Kustaava neiti heitti lasin, että se muka tuo\nonnea.\n\nLOVIISA (Väsyneenä.)\n\nKustaava, mitä sinä?\n\nKUSTAAVA (Yhtäkkiä rauhoittuneena.)\n\nVoi, Loviisa, kun minä olen niin iloinen.\n\nLOVIISA.\n\nHe ovat vasta tienristeyksessä. Iita veisi lasit pois ja sinä,\nKustaava, viet kahvipannun ja katsokaa, että kahvitarjotin on valmiina.\nMinä kokoan kupit täältä.\n\n(IITA ja KUSTAAVA menevät ulos.)\n\nJUHANI (Tulee sisään, astuu LOVIISAN viereen ja ottaa häntä\nkäsivarsista kiinni.)\n\nSinunkin täytyy tulla ulos... (Hiljaa.) Kai sinä käsität, etten halua\nmenettää taloani ja työtäni kahden naisen vuoksi.\n\nLOVIISA.\n\nEnkä minä halua menettää taloani ja lapsiani yhden miehen vuoksi.\n\nJUHANI.\n\nMinä olen tullut järkiini, ehkä minusta vähitellen tulee mies. Kun sinä\nvaan autat minua, Loviisa.\n\nLOVIISA.\n\nKyllä minä autan.\n\nJUHANI.\n\nMinä olen ihminen. Minä laukean ja erehdyn ja nousen taas ja painin\nelämän kanssa. Minä tarvitsen paljon tilaa, ehkäpä silloin voin kulkea\nsuoraan, kun näen avaruuden edessäni ja päämääräni kaukana häämöittävän.\n\nLOVIISA.\n\nSen minä sinulle sanon, Juhani. Meille on elämä annettu, jotta me\npuolustaisimme sitä nyrkeillämme ja nuijillamme... sen olen tehnyt.\n\nIITA (Juoksee sisään.)\n\nNyt Liuksialan herra tulee ja itse rovastikin. (Juoksee samassa ulos.)\n\nJUHANI (Yrittää suudella LOVIISAA.)\n\nTule, Loviisa.\n\nLOVIISA.\n\nSuutelet minua kuin seinää tahi ovenpieltä...\n\nJUHANI.\n\nLoviisa... (Silittää hänen käsivarttaan ja menee ulos. Kaukaa\nhurrataan.)\n\nLOVIISA (Seisoo keskellä huonetta.)\n\nSuuri Jumala taivaassa, anna minulle rakkautta... (Lyö kätensä kasvojen\neteen, pelästyneenä, hiljaa.) Anna minullekin rakkautta, anna minulle\nrakkautta!\n\n(Ulkoa kuuluu huuto: »LOVIISA.» Sitten hurrataan kaukaa. LOVIISA\nsipaisee silmiään, mutta suoristautuu äkkiä.)\n\nVäliverho.\n\n\n\n"]