[{"data":1,"prerenderedAt":-1},["ShallowReactive",2],{"$f2qgCg8rtPT3eV13CeoV4uY22VZxZcpuhb3XMLNihZjQ":3},{"number":4,"title":5,"author":6,"authorBirth":7,"authorDeath":8,"slug":9,"bookId":10,"genreRaw":11,"genre":12,"themes":13,"origin":14,"language":15,"yearPublished":16,"yearPublishedTranslation":17,"wordCount":18,"charCount":19,"usRestricted":20,"gutenbergId":17,"gutenbergSubjects":21,"gutenbergCategories":22,"gutenbergSummary":17,"gutenbergTranslators":23,"gutenbergDownloadCount":17,"aiDescription":24,"preamble":25,"content":26},3445,"Niskavuoren Heta","Wuolijoki, Hella",1886,1954,"3445-wuolijoki-hella-niskavuoren-heta","3445__Wuolijoki_Hella__Niskavuoren_Heta","Kahdeksankuvaelmainen draamallinen kertomus","naytelma",[],[],"fi",1953,null,16157,95516,true,[],[],[],"Niskavuori-sarjaan kuuluva näytelmä seuraa ylpeän Hetan ja renki-Akustin elämää Muumäen tilalla. Kahdeksan kuvaelman aikana nähdään perheen vaiheita, tilan kasvua ja sosiaalista nousua 1800-luvun lopulta aina 1920-luvun alkuun saakka.","Hella Wuolijoen 'Niskavuoren Heta' on Projekti Lönnrotin julkaisu\nn:o 3445. E-kirja on public domainissa koko EU:n alueella, joten emme\naseta mitään rajoituksia kirjan vapaan käytön ja levityksen suhteen\nk.o. maissa.\n\nTämän e-kirjan ovat tuottaneet Jari Koivisto ja Projekti Lönnrot.","NISKAVUOREN HETA\n\nKahdeksankuvaelmainen draamallinen kertomus\n\n\nKirj.\n\nJUHANI TERVAPÄÄ [Hella Wuolijoki]\n\n\n\n\n\nJyväskylässä,\nK, J. Gummerus Osakeyhtiö,\n1953.\n\n\n\n\n\n\nHENKILÖT:\n\nHETA, Niskavuoren tytär\nAKUSTI, hänen miehensä, entinen Niskavuoren renki\nJAAKKO |\nALIINA | heidän lapsensa\nKERTTU |\nJUHANI, Niskavuoren isäntä, Hetan veli\nLOVIISA, Niskavuoren emäntä\nKUSTAAVA, Hetan nuorempi sisar\nSANTERI LAMMENTAUSTA, isäntä\nSIIPIRIKKO\nMAANOJAN ROOPE\nANTTILAN MARI, Akustin äiti\nVALLESMANNI\nVALLESMANSKA\nROVASTI\nRUUSTINNA\nTOHTORI\nKORINTERIN IITA\nNIKKILÄN EMÄNTÄ\nTORPPARI SALMINEN\nTORPPARI JOKINEN\nTORPPARI NIEMINEN\nJANNE, kyytimies\nMIKKO, kyytimies\nPIIKALIKKA\n\n\nKuvaelmat:\n\nI. Hetan ja Akustin häät. (Niskavuoren salissa viime vuosisadan\nlopulla.)\n\nII. Heta saapuu Muumäelle. (Muumäen tuvassa heti häitten jälkeen.)\n\nIII. Muumäki kasvaa. (Muumäen tuvassa 8 vuotta myöhemmin. )\n\nIV. Uusi pytinki on valmis. (Muumäen salissa. Häistä on kuhmut 16\nvuotta. )\n\nV. Isäntien pojat menevät sotaan. (Muumäen salissa kansalaissodan\naikana.)\n\nVI. Kartano ostettiin ja torpat erotettiin. (Muumäen salissa 20-luvun\nalussa.)\n\nVII. Kunnallisneuvos tekee kuolemaa. (Isännän huoneessa Muumäellä\nvuoden kuluttua edellisestä.)\n\nVIII. Akustin lopputili Hetan kanssa. (Isännän huoneessa pari viikkoa\nmyöhemmin.)\n\n\n\nEnsimmäinen kuvaelma\n\nI. Hetan ja Akustin häät.\n\n\nViime vuosisadan loppupuolella. Muutama vuosi on kulunut näytelmässä\n»Niskavuoren nuori emäntä» esitetyistä tapahtumista. Niskavuoren\nsali on samassa kunnossa kuin edellämainitussa näytelmässä.\nMahonkihuonekalut ovat paikoillaan keskellä huonetta, samoin peilit.\nIkkunoissa vain enemmän kukkia. Ikkunat ovat auki. Oikeatta juoksee\nHeta sisään puettuna morsiuspukuun, harso käsivarrella. Hakee tukea\ntuolin nojasta, voivottelee.\n\nHETA (itsekseen.)\n\nAnna mulle voimia, anna mulle voimia...\n\nIITA (tulee sisään vesimuki kädessä Hetalle.)\n\nHeta jois vähän kylmää vettä, ehkä tulee parempi olla.\n\nHETA (juo.)\n\nEi mua mikään vaivaa. Oli niin kuuma kirkossa ja tuvassa, Anna vielä\nvettä!\n\nIITA\n\nHerrajee! Heta menisi nyt pitkäkseen. Käskenkö minä emännän tänne, tai\nAkustin?\n\n    (Kustaava tulee.)\n\nHETA (juoksee vasemmalle.)\n\nEi saa kukaan tulla. Ei mua mikään vaivaa.\n\nKUSTAAVA\n\nMitä nyt? Mitäs hän niin äkkiä pöydästä pois hyökkäsi?\n\nIITA\n\nVoi pahoin!\n\nKUSTAAVA\n\nArvasinhan minä. Tarvitsiko näin komeita häitä pitää, kun asiat kerran\novat sillä lailla. Väkeä melkein yhtä paljon kuin minun häissäni.\n\nIITA\n\nEihän toki, kyllä Kustaavan häät olivat komeammat. Ei niin komeita\nhäitä ole ollut koko pitäjässä miesmuistiin. Kun vallesmanska\nsanoi, että ne olivat aivan ylhäiset häät. Voi herrajee, kun ihan\nherrassyötinkikin minua tanssitti.\n\nKUSTAAVA (nauraen.)\n\nNo no, Iita. Vallesmanska taisi olla vähän liikutettu koska aamuyöstä\nvieraille rattaille tuppasi, niin että meidän Ville hänet sylissään\npois kantoi.\n\nIITA\n\nVoi herrajee, kyllä Kustaavan kelpaa, kun Mattila on yhtä komea talo\nkuin Niskavuorikin. Mutta Heta-raukka kun joutuu... mökkiin...\n\nKUSTAAVA\n\nOli Hetallakin aikoinaan sulhanen joka sormenpäässä.\n\nIITA (hiljaa.)\n\nHuomasikos Kustaava kuinka se fluurinsa repi kun Akusti sen rattailta\nnosti ja kuinka se tiuskasi Akustille, ja voi herramunjee, kyllä se on\nsellainen merkki, että...\n\nLOVIISA (tulee oikealta.)\n\nMissä Heta on? Akusti istuu kuin neuloilla. Ja mitäs Iita täällä\nkeikkuu. Kuka siellä rusinasoppaa tarjoo?\n\nIITA\n\nVoi herrajee, kun jäin Mattilan emännän kanssa suustani kiinni.\n\n    (Juoksee oikealle.)\n\nKUSTAAVA\n\nHeta on makuuhuoneessa. Älä mene sinne. Se voi pahoin. Kyllä tästä\nvielä soppa tulee. Kyllä minä sen jo arvasin.\n\nLOVIISA\n\nKustaava, ole ihmisiksi. Näithän kuinka sen on vaikeata. Kyllä hän\non koettanut hillitä itseänsä... Oli jo kirkossakin kovin kalpea ja\nruokapöydässä koko ajan syljeskeli ruokaliinaansa ja koetti kumminkin\njutella ihmisten kanssa.\n\nKUSTAAVA\n\nJa tarvitsiko tällaisia häitä pitää? Myrteissä ja harsoissa komeilee.\nKyllä ihmiset kumminkin arvaavat.\n\nLOVIISA\n\nEihän Hetalle mitään voi. Ja täytyyhän se saada kunnialla kotoa. Koeta\nnyt sinäkin parastasi.\n\nKUSTAAVA\n\nEn minä jaksa tällaista katsella. Juhani osti heille Muumäen talon!\nVille sanoi, että se on neljäsataa tynnyrin alaa, mutta onko Heta edes\nkertaakaan kiittänyt Juhania ja sinua? Minulle Heta sanoi, että hänet\nkuskataan Niskavuorelta ihan kurjaan hökkeliin.\n\nLOVIISA\n\nPytinkihän on huono. Tunnethan sinä Hetan.\n\nKUSTAAVA\n\nKyllä se nyt tämän talon on putsannut. Kuulemma kaikki mummun\npellavaiset lakanatkin on vienyt, niinkuin eivät Muumäelle ne\nrohtimiset olisi kelvanneet. Ja sitten ne hantuukit, jotka mummu\nsinulle tarkoitti. Eipäs vaan minulta vienyt mitään, paitsi sen\nhopeisen sokeriskoolin, jonka mummu oli minulle luvannut.\n\nLOVIISA\n\nÄlä viitsi, Kustaava. Kyllä minä annan mitä vaan, kun saan hänet\nriidatta pois. Tiedäthän, mikä taakka hän minulle on ollut.\n\nKUSTAAVA\n\nTiedän minä — ja — ja — muuten, Loviisa, näitkös kuinka Lammentaustan\nSanteri tanssi vain sen korean morsiamensa kanssa. Ja kyllä se Esteri\nonkin korea!\n\nLOVIISA\n\nNiin on.\n\nKUSTAAVA (sävyä vaihtaen.)\n\nKuka Lammentaustan Santerin häihin kutsui? Minusta se on kiusallista.\n\nLOVIISA\n\nKaikkipas sinusta nyt on kiusallista. Juhani kutsui. Kun Esteri joka\ntapauksessa oli kutsuttava, niin Juhani meinasi, että vähemmän puheita\ntulee jos Santerikin kutsutaan, vaikka Heta raivosikin.\n\nKUSTAAVA\n\nTietäähän sen. Minua inhottaa se Santeri, mokomakin Lemminkäinen. Minun\nhäitteni aikaan se vielä oli Hetan kanssa muhinoissa. Että kehtasikin\ntulla.\n\nLOVIISA\n\nEhkä Lammentaustassakin ajateltiin, että varmempaa on tulla kuin\ntulematta jättää.\n\nKUSTAAVA\n\nKuule, minua vaivaa niin kovasti — (hiljakseen.) onkos se lapsi edes\nAkustin?\n\nLOVIISA\n\nJumaliste, ole vaiti, ettet halaistua sanaa sano edes miehellesikään.\nAkusti on miesten mies, kai hän tietää mitä tekee. Muista, Kustaava,\nettet itsellesikään tuollaista hengähdä. Kyllä Hetalla jo näinkin on\ntarpeeksi kärsimistä.\n\n    (Heta tulee vasemmalta.)\n\nLOVIISA\n\nJoko sinä voit paremmin, Heta?\n\nHETA\n\nMitä te minua vahtaatte? Kyllä minä hyvin voin. Kaikki nyt perässäni\njuoksette. Oli vain niin kuuma pöydässä.\n\nKUSTAAVA\n\nÄlä sinä meille vikuroi. Kyllä kai me sen arvaamme, mikä sinua vaivaa.\nJa arvaa sen muutkin.\n\nLOVIISA\n\nKustaava! (Hetalle.) Ei sitä kukaan arvaa. Vähänkös sitä morsiamet\npahoin voivat sellaisen rasituksen jälkeen. Istu tänne, Heta.\n(Kustaavalle.) Sinä saat lähteä vieraitten luo.\n\nHETA\n\nVai arvasitte te. Arvatkaa vaan. Eikä se kai ollut vaikeata arvatakaan.\nLuuletteko te, että minä muuten olisin mennyt rengin kanssa naimisiin?\n\n    (Akusti on tullut sisään ja on kuullut Hetan sanat.)\n\nKUSTAAVA (kiljahtaen.)\n\nAkusti!\n\n    (Juoksee ulos.)\n\nLOVIISA\n\nMitä sinä nyt tuollaisia puhut.\n\nHETA\n\nKyllä Akusti sen tietää.\n\nAKUSTI\n\nKyllä minä sen tiedän. Eihän Niskavuoren Heta muuten tällaista\nrenkipoikaa olisi ottanut. (Hymyillen.) Mutta kun sinä minut nyt\nkerran otit, niin kyllä minä sinut hyvänä pidän, sen kun tällainen\nrenkipoika jaksaa. Minunhan tässä hyvin kävi. Eikös niin, Heta?\n(Astuu Hetan luo ja asettaa kätensä tämän vyötärölle.) Kävi niin\nhyvin että päästit minut viereesi.\n\nHETA (hymähtäen.)\n\nMuista se kans'. (Loviisalle.) Älkää te minun puolestani päivitelkö,\nkyllä minä itse elämäni hoidan.\n\n    (Lähtee oikealle.)\n\nLOVIISA\n\nVoi, Akusti, kyllä sinä ristin olet itsellesi ottanut.\n\nAKUSTI\n\nMitäs tässä, hyvinhän minun on käynyt. Saan talon ja talon tyttären ja\npoikakin on tulossa. Ja kaksi tervettä käsivartta minulla on. Ehkä minä\nne ristit jaksan kantaa. En koskaan unohda, kuinka hyvä emäntä on ollut\nminulle, ja isäntä.\n\nLOVIISA\n\nAkusti sanoisi vihdoinkin Loviisa ja Juhani, kun kerran sukua ollaan.\nJa muista Akusti, että tulet tänne jos apua tarvitset. Kyllä sinä oikea\nmies olet.\n\nAKUSTI\n\nVaikk'ei ole punaista penniä taskussa. Eihän sellainen ole mies eikä\nmikään. Kaikki minä teidän hyvyydestänne ja armostanne saan.\n\nLOVIISA\n\nÄlä tuollaisia puhu, Hetan perintöähän kaikki on. Muuten ajattelin\nminä sanoa sinulle: meillä on vähän niinkuin yhteinen kohtalo. Olemme\nmolemmat joutuneet niskavuorelaisia palvelemaan. Vähän niinkuin ristin\nalle. Ei se helppoa ole, mutta kai sitä jollakin tavalla pärjää. Kun\nsitä hommaa on niin paljon niinkuin sinullakin Muumäellä.\n\nAKUSTI\n\nKas, Loviisa, tuota, kun minä aina olen toivonut sitä omaa maalappusta,\nvaikkei olisi kuin nyrkinkokoinen... Kyllä minä parhaani yritän, ettei\nHetankaan tarvitsisi katua. Kyllä minä ne Muumäen nurkat kohennan.\n\nLOVIISA\n\nNäinhän meidät on pantu nurkkia kohentelemaan ja Jumala meitä auttakoon.\n\nAKUSTI (kauas katsoen.)\n\nÄlköönkä johdattako meitä kiusaukseen.\n\n    (Nikkilän emäntä tulee oikealta Iitan johtamana.)\n\nIITA\n\nKäykää sisään vaan, Nikkilän emäntä. Täällä on niin fiiniä että.\n(Huomaa Loviisan ja Akustin.) Ai, herrajee, minä kun meinasin\nnäyttää salia Nikkilän emännälle.\n\nNIKKILÄN EMÄNTÄ\n\nJa sulhaspoika täällä kävelee vaan, ja morsian siellä yksin istuu\nrovastin vieressä. Kyllä Akustin kelpas kun pääsi Niskavuoren vävyksi.\nSenhän meiän isävainaakin sanoi, että paras renki se Akusti Nikkilässä\noli. Mutta kuka olisi uskonut, että Akustia noin ylennetään rovastin ja\nNiskavuoren isännän viereen istumaan.\n\nAKUSTI\n\nNiinhän se on, tuotanoin. Toisia ylennetään tässä maailmassa ja toisia\nalennetaan.\n\nKUSTAAVA (tulee.)\n\nAkusti! Loviisa! Tulkaa nyt pian. Rovasti meinaa puhetta pitää. Ja\nJuhanikin on yskäissyt moneen kertaan.\n\nAKUSTI\n\nVoi, voi. Kun tästä pääsisi hissukseen ovenrakoon,\n\nKUSTAAVA\n\nEi mihinkään ovenrakoon, pöydän päähän vain Hetan viereen. Varo, ettet\nsaa selkääsi Hetalta.\n\nAKUSTI (nauraen.)\n\nTuota noin, Kustaava, ei se sentään raaskitte mua niin kuransata.\n\n    (Loviisa, Akusti ja Kustaava poistuvat.)\n\nNIKKILÄN EMÄNTÄ (Iitalle.)\n\nJäädäänkö me tänne, siellä on väkeä niin hirveästi. Ollaan tässä vaan\nherrasväkeä. Istu sinäkin, Iita.\n\nIITA\n\nHerrajee, en minä uskalla.\n\nNIKKILÄN EMÄNTÄ\n\nKatsos tuota hienoa pöytäliinaa. Onko se silkkiä vai samettia?\n\n    (Tunnustelee sormillaan.)\n\nIITA\n\nRokaatia se on. Sellaista kun on keisarienkin linnassa.\n\nNIKKILÄN EMÄNTÄ\n\nKyllä sitä Niskavuorella nyt komeillaan. Kai Juhania sapettaa, että\ntäytyy sisar naittaa trenkimiehelle.\n\nIITA (hiljaa.)\n\nKun ei parempaa saanut. Ei Lammentaustan Santeri sitä huolinut.\n\nNIKKILÄN EMÄNTÄ\n\nTyhjä arkku oli miehellä selässä ja meiän Kallen rikkinäiset lapikkaat\njalassa kun meiltä lähti. Mutta nyt on talollinen kun talollinen.\n\nIITA\n\nHerrajee! Ja Heta kun levittelee kaikille ihmisille, ettei Akusti\nmuka niin tyhjä olekaan. Että sillä on suuret säästöt ja perintörahat\narkussa. Voi, voi herrajee, kun siitä arkusta on niin paljon kohistu.\n\nNIKKILÄN EMÄNTÄ\n\nÄlä nyt! Missä se on?\n\nIITA\n\nKatsokaa nyt itsekin. (Iita lähtee isännän huoneen ovelle.) Voi, voi,\nmitä se isäntäkin ajatteli, kun Akusti käskettiin isännän huoneeseen\nnukkumaan. On nyt mukamas Muumäen isäntä, eikä enää trenki.\n\n    (Nikkilän emäntä seuraa Iitan perässä ja kurkistaa\n    isännän huoneeseen.)\n\nNIKKILÄN EMÄNTÄ\n\nSama vanha trengin arkku se on. Meillä hän sen timprasi ja Siionin\nseppä siihen lukon takoi. Tavallisia trengin kimpsuja siellä vaan on.\n\nIITA (Kuuntelee.)\n\nHerrajee, nyt taitaa herrasväki tulla.\n\n    (Heta on tullut sisään jylhänä.)\n\nHETA\n\nIita lähtisi Mantan kanssa pakkaamaan tyynyjäni ja peitteitäni ja ne\nmuorin raanut otetaan aitasta. Ettei vaan mitään unohtuisi.\n\nIITA\n\nKyllä, emäntä, kyllä.\n\nNIKKILÄN EMÄNTÄ\n\nKyllä Hetalla tavaraa piisaa. Me tässä ihailtiin tuota Akustin arkkua.\nSanoin minä Lammentaustan Henriikalle, että voi kun Hetasta ei tullut\nheille miniää.\n\nHETA\n\nKyllä Huovilan Esteristä Lammentaustaan rikas ja komea miniä tulee.\n\nIITA (silmää vilkuttaen.)\n\nTulkaa nyt mukaan häälahjoja katsomaan.\n\n    (Heta ei katsele Nikkilän emäntään päin. Emäntä hiipii ulos\n    yhdessä Iitan kanssa. Ovi avautuu ja sisään tulee Lammentaustan\n    Santeri, joka pysähtyy ovelle.)\n\nSANTERI (pitäen ovenrivasta kiinni.)\n\nHeta, minä tahtoisin puhua sinun kanssasi.\n\nHETA\n\nMinulla ei ole mitään puhumista Lammentaustan isännälle. Meidän puheet\non puhuttu.\n\nSANTERI\n\nHeta, tuota noin, voitko antaa minulle anteeksi?\n\nHETA\n\nMitä minulla olisi anteeksi antamista? Ryypytkö päässäsi kummittelevat.\n\nSANTERI\n\nEn minä sille mitään voi, että rupesin pitämään Esteristä. Sellaisia me\nmiehet olemme.\n\nHETA\n\nOlkaa mitä olette. Minulla ei ole mitään tekemistä Lammentaustan\nisännän rakastumisten kanssa. Rakastu kehenkä haluat ja mahdollisimman\nrikkaaseen.\n\nSANTERI\n\nKuule, Heta. Akusti on reilu mies. On niin ikävä sitä pettää.\n\nHETA\n\nMitä sinä hourit?\n\nSANTERI\n\nEt taida mua tunteakaan, enkä sun vieressäsi ollutkaan — en\nereyksessäkään.\n\nHETA\n\nEnkä tunne. Tuollaisesta puheesta lyödään vasten naamaa.\n\nSANTERI\n\nTuntuu aivan kuin sydämeni olisi saastainen ja omatunto kuin tunkio.\nMinä en tahtoisi pettää reilua miestä.\n\nHETA\n\nJuoruja en anteeksi anna. Ei Niskavuoren tyttäristä rankaisematta\nhourita. Eikö olisi parasta, että Lammentaustan isäntä lähtisi\nEsterinsä luokse.\n\nSANTERI\n\nKyllä sinä olet kova. Minä tahdoin puhua kanssasi ihmisiksi.\n\nHETA\n\nVai ihmisiksi. Kuuletkos Santeri: Trengin lasta minä siipieni alla\nkannan. Ja nyt ulos!\n\n    (Santeri poistuu. Heta kaatuu tuolille kouristuksissa ja iskee\n    sitten nyrkillä pöytään. Juo ahneesti vettä pöydällä olevasta\n    lasista.)\n\nJUHANI (tulee sisään ruustinnan, vallesmanskan ja rovastin kanssa.\nNikkilän emäntä ja isännät seuraavat.)\n\nTäällähän Heta on. Olkaa hyvä, ruustinna ja herrassönskä. Tehkää hyvin,\ntohtorinna ja apteekarska, täällä on vilpoisempaa. Tänne, rovasti ja\nNikkilän emäntä.\n\nRUUSTINNA\n\nMutta morsian tänne kunniapaikalle.\n\n    (Heta istuutuu sohvalle.)\n\nJUHANI\n\nEntäs sulhanen? Tänne morsiamen viereen.\n\n    (Akusti on livahtanut sisääntulleitten isäntien joukkoon\n    ovenpieleen.)\n\nHETA\n\nAntaa hänen olla. Istukaa vaan tänne, herrassönskä.\n\nIITA (tulee ja tarjoaa kahvia.)\n\nVar så guu!\n\nJUHANI\n\nLähdetään me miehet tuonne minun puolelleni, minulla on siellä vähän\nväkevämpää mehua.\n\n    (Miehet sekä rovasti siirtyvät oikealle Juhanin huoneeseen\n    päin. Akusti yrittää livahtaa ulos.)\n\nJUHANI\n\nMinnekä sinä meinaat? Tule tänne vaan isäntien joukkoon kun itsekin\nisäntä olet.\n\nAKUSTI\n\nTuota, meinasin mennä katsomaan sitä Virkkua, joko sitä ruvetaan\nniinkuin valjastamaan. Oli tässä meininki niinkuin lähteä kotiapäin\nHetan kanssa.\n\nHETA\n\nJohan sitä on ruvettava kohta säälimään matkalle ennenkuin tulee aivan\npimeätä.\n\nJUHANI\n\nEi sitä nyt sentään noin vaan häätalosta lähdetä.\n\n    (Vie Akustin kamariin.)\n\nLOVIISA\n\nVielähän tässä on puheitakin pitämättä. Eihän Juhani ole vielä puhunut\nmuuta kuin kerran.\n\nKUSTAAVA\n\nJa minunkin häissäni Juhani puhui kolme kertaa.\n\nVALLESMANSKA\n\nJuu, pelkästä hyvästä mielestä, että vihdoinkin pääsi Kustaavasta.\n\nNIKKILÄN EMÄNTÄ (hiljaa vallesmanskalle.)\n\nKai nyt olisi syytä puhua ainakin kymmenen kertaa kun Hetasta pääsevät.\n\n    (Nauravat.)\n\nVALLESMANNI\n\nEikä morsian ole vielä minunkaan kanssani tanssinut. Saanko pyytää.\n\nHETA\n\nMinulla on kova päänsärky kun on tullut valvottua, meinasin aivan\npyörtyä kirkossa. Eikä se suinkaan parane tanssimisesta.\n\nKUSTAAVA (vallesmannille.)\n\nHeta on tanssinsa tanssinut, lähdetään me. Tule sinäkin, Loviisa.\n\n    (Vetävät Loviisan mukanaan. Saliin jäävät vain Heta,\n    ruustinna ja vallesmanska sekä Nikkilän emäntä.)\n\nRUUSTINNA\n\nRakkaalle Hetalle alkaa nyt raskas aika emäntänä uudessa talossa.\n\nHETA\n\nNiin, kun kaikki irtaimistokin täytyy hankkia.\n\nRUUSTINNA\n\nOnko se Muumäki isokin talo?\n\nHETA\n\nOnhan siinä yli 400 tynnyrinalaa.\n\nNIKKILÄN EMÄNTÄ\n\nMutta rakennuksista ei ole tietoa. Onko Heta itse käynytkään siellä?\n\nHETA\n\nEn ole. Kun talo ostettiin vasta muutama viikko sitten ja Akusti ei\ntahtonut, että kävisin siellä ennen kuin paikkoja on vähän kunnostettu.\n\nNIKKILÄN EMÄNTÄ\n\nKas kun ei vanha Anttilan Mari, se Akustin äiti, ole häissä.\n\nHETA\n\nHän on siellä Muumäellä taloa kunnostamassa.\n\nRUUSTINNA\n\nKyllä minä vanhan Marin tunnen. Onhan se kirkonkylässäkin barmurskana\nollut. Heta-emännällä on sitten apua tiedossa ihan kotona.\n\nHETA (kiusaantuneena.)\n\nOn kai.\n\nNIKKILÄN EMÄNTÄ\n\nMari taitaakin olla ainoa irtain, minkä Akusti taloon tuo.\n\nHETA\n\nOnhan heillä toki säästönsäkin. Ja Akustilla rikkaita sukulaisia\nLängelmäeltä.\n\nNIKKILÄN EMÄNTÄ\n\nVai niin. Kas kun en minä ole kuullutkaan.\n\nHETA (alkaa kehua.)\n\nEhkäpä hän perii vielä yhtä ja toista.\n\nNIKKILÄN EMÄNTÄ\n\nHeta meinaa niinkuin entinen emäntä, että meillä on kymmenen hevosta ja\nyhdennellätoista leipiä uuniin ajetaan.\n\nRUUSTINNA (ei käsitä.)\n\nNo kyllä Hetan elämä sitten järjestyy.\n\nHETA (ei ole kuulevinaan Nikkilän emäntää.)\n\nOnhan tietysti vähän vaikeuksia alussa, kun täytyy rakentaa uusi\npytinki ja navetta. (Katkerasti hymähtäen.) Tietäähän sen minkälaista\nse on, kun Niskavuoren rusthollista entiseen torppaan lähtee.\n(Loviisa ja Kustaava palaavat.)\n\nLOVIISA\n\nNo noh, Heta.\n\nHETA\n\nVaikka voi sitä torpastakin vielä talo tulla. (Nieleskelee. Korinterin\nIita tulee ja viittailee.) Ja nyt meidän on ruvettava lähtemään. (Huutaa\nJuhanin huoneesseen päin.) Akusti, Akusti!\n\n    (Akusti tulee Juhanin huoneesta, hänen perässään Juhani\n    ja muutkin miehet.)\n\nAKUSTI\n\nMitä nyt?\n\nHETA\n\nHevoset ovat valmiit, aletaan lähteä.\n\nJUHANI\n\nÄlä nyt. Me tässä opetamme Akustille isäntien otteita ja maistellaan\nhiukkasen.\n\nHETA\n\nAkusti, nyt me lähdemme ja heti.\n\nLOVIISA\n\nHeta, ole nyt järkevä. Vielähän tässä piti kahvetta juotaman ja...\n\nKUSTAAVA\n\nJa tanssattaman.\n\nHETA\n\nTanssikaa vaan, me lähdemme.\n\nRUUSTINNA\n\nMutta rakas Heta, kuka nyt noin aikaisin häistään lähtee!\n\nHETA\n\nRuustinna hyvä, minulla ei ole täällä enää mitään tekemistä. Akusti,\nmennään!\n\nAKUSTI\n\nNo, voi voi, Heta, tässä olisi vielä vähän lystiäkin.\n\nJUHANI\n\nKerranhan sitä häitä vietetään. Älä nyt heti rupea tuota Akustia\nkomentamaan.\n\nHETA\n\nAkusti, me lähdetään nyt.\n\nAKUSTI\n\nNo tuota, tuota, kun lähdetään, niin lähdetään.\n\nHETA (lähtee Loviisan huoneen ovelle.)\n\nIita tulisi harsoani pois ottamaan.\n\nKUSTAAVA\n\nKyllä me Iitan kanssa tullaan sinua auttamaan. (Olkapäitään\nkohauttaen Loviisalle.) Antaa mennä.\n\n    (Akusti lähtee hymähtäen oikealle.)\n\nLOVIISA\n\nNiin, Heta on Heta, mitä sille voi.\n\nKUSTAAVA (on vasemmalle lähdössä, mutta tulee takaisin ja sanoo\nhiljakseen.)\n\nArvasinhan minä. Heta on nyt järjestänyt sellaisen lähdön\nNiskavuorelta, että siitä miesmuistiin tullaan puhumaan. Kyllä kohta\nnäette.\n\nLOVIISA\n\nKustaava, ole vaiti.\n\nKUSTAAVA (ovelta.)\n\nKyllä näette mitä kaikkea sinne hevoselle vielä lastataan.\n\nRUUSTINNA\n\nMuumäen emännällä on hieman itsevaltias luonne.\n\nNIKKILÄN EMÄNTÄ\n\nArvaahan sen, vaikeatahan sitä on talosta lähteä kun on täällä melkein\nelinikänsä emännyyttä pitänyt. Kyllä Loviisan elämä nyt paljon\nhelpottuu.\n\nLOVIISA\n\nMitä turhia. Ei Heta niin häijy ole kuin miltä näyttää. Anteeksi, jos\nminäkin lähtisin tästä Hetaa säälimään.\n\nVALLESMANSKA (Nikkilän emännälle.)\n\nKuinka se niin sattuikaan, että Heta-rouva rakastui niin enkkeli\nmieheen. Eikö löytynyt talollisia sulhasia?\n\nNIKKILÄN EMÄNTÄ (hiljaa.)\n\nNo kun ensin oli se ylpeys niin suuri, ettei ollut ketään tarpeeksi\nhyvää ja sitten vihdoin täytyi ottaa minkä vaan sai.\n\n    (Heta tulee oikealta mustassa puvussa ja musta silkkiliina\n    päässään. Hänen perässään Kustaava, Loviisa ja Korinterin Iita.\n    Hetalla on saali käsivarrellaan. Palvelijat kantavat vanhanaikaisia\n    matkalaukkuja ja peitteitä ulos. Akusti tulee oikealta, hänen\n    mukanaan enemmän isäntiä ja Juhanin mukana rovasti.)\n\nHETA (Akustille.)\n\nJoko sinun tavarasi on kannettu ulos?\n\nAKUSTI\n\nTuota, tuota, onhan ne.\n\nHETA\n\nEntäs sinun arkkusi?\n\nAKUSTI\n\nTuota noin, se on vielä isännän, tuota noin, Juhanin huoneessa.\n\n    (Mikko on tullut sisään.)\n\nHETA (Mikolle.)\n\nHakekaa arkku Juhanin huoneesta ja pysy sinä, Mikko, siellä arkun\nvieressä kunnes tullaan. (Kääntyy huoneeseen päin.) Kun siellä on\nkaikki hopeat ja Akustin rahat. (Mikko ja Nikkilän isäntä vievät\narkkua salin lävitse oikealle.) Ja muistakaa, että panette sen\nmeidän kääseihin istuimen alle. (Kääntyy Juhanin puoleen.) Kuka sitä\ntoista hevosta tulee ajamaan?\n\nJUHANI\n\nPikku-Mikko. Mutta olisihan täältä häävieraitakin lähtenyt teitä\nsaattamaan, kun ette noin äkkiä lähtisi.\n\nHETA\n\nKenenkään ei tarvitse tulla, eikä ketään Muumäelle käsketä ennen kuin\nuusi pytinki on valmis, että sen tiedätte, Niskavuoren väki.\n\nAKUSTI\n\nMitä sinä nyt, tuota noin, Heta. Kyllä passaa tulla milloin vaan. Onhan\nsiinä vanhassakin pytingissä katto päällä.\n\nHETA\n\nAika tavalla kallellaan se kuuluu olevan. Hyvästi sitten, Juhani, ja\nkiitos kaikesta.\n\n    (Pyyhkii silmiään.)\n\nJUHANI\n\nVoi hyvin, Heta, ja onneksi olkoon uudessa kodissasi. Näin sitä sitten\ntämän polven viimeinen Niskavuoren tytär talosta lähtee, mutta en minä\nole huolissani sinusta, sillä hyvän miehen sinä sait. Ja sinulle,\nAkusti, minä sanon: pidä hyvänä sisareni äläkä välitä, vaikka hän\njoskus onkin hieman krouvinpuoleinen käytökseltään. Töitä hänkin osaa\ntehdä.\n\n    (Antaa kättä Akustille.)\n\nAKUSTI\n\nKiitos nyt, isäntä, kaikesta.\n\nHETA (sävähtäen.)\n\nEi Juhani sinulle enää isäntä ole. Itsekin olet isäntä.\n\nAKUSTI\n\nTuota, mitä sinä nyt, Heta. Tottumuksesta sitä erehtyy.\n\nHETA\n\nHyvästi, Loviisa. Ole nyt mielissäsi kun minusta vihdoinkin pääset.\nVaikken minä Niskavuoren emäntiä kadehdi (Silmiään pyyhkien.)\nHyvin sinä kyllä äitini paikan täytät.\n\nLOVIISA (halaa Hetaa.)\n\nKiitoksia opastuksistasi.\n\n    (Heta riuhtaisee itsensä irti.)\n\nHETA\n\nHyvästi, ruustinna, ja hyvästi, rovasti.\n\nROVASTI\n\nJumala siunatkoon sinua, Heta Niskavuori, Muumäen emäntä. Jumalan\nsiunauksella aloitat sinä nyt uutta elämääsi Muumäellä. Toivotan\nsinulle nöyrää ja kiitollista sydäntä.\n\nHETA\n\nKuulkaa, rovasti, vaikka kaikki minua nyt nöyryyttävät, ei sentään\nJumalan pidä minua nöyryttää.\n\nRUUSTINNA\n\nHeta kulta, mitä sinä puhut!\n\nROVASTI\n\nSinä olet aina ollut ylpeä Herran edessä, Heta. Minä tulen rukoilemaan\npuolestasi, että Jumala antaisi sinulle nöyrän sydämen.\n\nHETA\n\nRukoilkaa vaan, rovasti, kyllä minun sydämeni puolesta kannattaakin\nrukoilla... mutta nöyryyttä siihen ei tule.\n\nAKUSTI\n\nTuota, tuota noin. Rovasti, eihän tuo Heta mitään pahaa meinaa. Se on\nvain vähän äkäinen tässä lähtötouhuissa.\n\nRUUSTINNA\n\nKyllä sen ymmärtää.\n\n    (Heta antaa muillekin kättä. Yleinen kiusallinen hiljaisuus.\n    Joku alkaa laulaa: »Sä kasvoit neito kaunoinen...» Sitten Heta\n    lähtee ja hänen perässään kaikki muut. Iita ja palvelijat\n    juoksevat ikkunaan.)\n\nIITA (nyyhkyttäen.)\n\nHerrajee, kyllä on varmasti ikävä lähteä isänsä kodista tuollaisen\nrenkitolvanan kanssa.\n\nPIIKALIKKA\n\nKattos kun Akusti nostaa sen kääseihin. Kas kun tälläilee sen hameen\nliepeitä. Kyllä se Akusti sitä nyt passaa.\n\nIITA\n\nJa siellähän se arkkukin nyt on. Se kaiken maailman arkku, jota se Heta\nniin vahtasi.\n\nPIIKALIKKA\n\nKyllä se täältä kaiken vei mitä ikinä irti sai.\n\nIITA\n\nHerrajee, sen mankelituukinkin se eilen vaateaitasta vei, eikä nuori\nemäntä sanonut mitään.\n\nPIIKALIKKA\n\nNo, nyt ne lähtee.\n\nIITA\n\nHerrajee, eipäs lähdekään. Mitä nyt? Akusti nostaa Hetan taas alas\nrattailta. Eikö se meinaakaan vielä lähteä? Herrajee, nyt se juoksee\nvielä tänne sisään!\n\n    (Heta tulee sisään, hänen takanaan Loviisa.)\n\nLOVIISA\n\nMikä sinulta nyt unohtui?\n\nHETA (hyökkää piirongille.)\n\nNuo kynttilänjalat meinasivat jäädä.\n\nLOVIISA\n\nMitkä kynttilänjalat?\n\nHETA (ottaa kynttilänjalat ja rupeaa käärimään niitä sanomalehteen. )\n\nMummuhan ne minulle lupasi. Olin aivan unohtaa.\n\nLOVIISA (puree huultaan.)\n\nJuhani sanoi, että ne jäävät taloon.\n\nHETA\n\nMikä mun on, se on mun ja mukaan ne viedään. Ja kiinanruusunikin.\n\n    (Ottaa ikkunalta kukkaruukun.)\n\nLOVIISA\n\nOlisithan sinä ne voinut myöhemminkin hakea.\n\nHETA\n\nEn minä omiani mihinkään jätä. Mikä sun on, se on sun ja mikä mun on,\non mun.\n\n    (Lähtee ulos.)\n\nLOVIISA (naurahtaa kiusaantuneesti.)\n\nJa mikä mun on, sekin on sun.\n\n    Väliverho\n\n\n\nToinen kuvaelma\n\nII. Heta saapuu Muumäelle.\n\n\nPimeä, köyhä tupa. Ikkunan alla pöytä ja pari penkkiä. Vasemmalla\nmuurin luona saavi ja hylly, jossa on talouskaluja. Oikealla vanhan\nMarin sänky ja muurin vieressä joitakin laatikoita. Vanha Mari istuu\nsängyn laidalla. Siipirikko, noin 15-vuotias ontuva tyttö, keittää\nkahvia muurin luona. Penkillä istuu Siipirikon isä, Maanojan Roope.\n\nROOPE\n\nMinä sanoin jo Mantalle, että kyllä Akusti siksi tarkka poika on, että\nse vielä isäntänä kuolee. Aamusta varhain ja yöhön myöhäseen se aina on\nraatanut. Ja olihan se mukava, kun teidätkin oitis tänne haki niin pian\nkun oman talon sai. Ei jättänyt äiteänsä vieraitten nurkkiin.\n\nVANHA MARI.\n\nAkusti meinasi, että olisin nuorelle emännälle avuksi, mutta\nenhän minä taida jaksaa.\n\n    (Yrittää nousta ylös.)\n\nSIIPIRIKKO\n\nTäti istuu vaan. Kyllä minä lehmät lypsän.\n\nVANHA MARI\n\nHukassahan minä olisin ollut ilman tuota likkaa.\n\nROOPE\n\nKyllä se raukka yrittää sen kun raajarikko jaksaa.\n\nVANHA MARI\n\nMissä sinä, Roope, nyt työssä olet?\n\nROOPE\n\nPäiväläisenä minä vaan oon Huovilassa.\n\nVANHA MARI\n\nKuules, Siipirikko, hae tuosta lootasta kuppeja ja porstuan kaapissa\ntaitaa olla leipää ja kahvemaitoa.\n\nSIIPIRIKKO\n\nKyllä minä haen.\n\n    (Menee porstuaan.)\n\nROOPE\n\nKas kun eivät käskeneet teittiä häihin.\n\nMARI\n\nMitäs minä kivulloinen ihminen siellä olisin tehnyt.\n\nSIIPIRIKKO (palaa.)\n\nTulevat, tulevat tuolla Kantolan takana. Akusti ajaa niin kovaa ja\nnuori emäntä istuu vieressä ja kahdella hevosella kapioita perässä\ntuodaan.\n\nMARI (hätääntyneenä.)\n\nVoi, pitäisihän minunkin tässä jotain hosua. Kuule, Siipirikko, katso\nkiehuuko se kahvi ja pullaakin pitää panna pöytään. Voi, hyvät ihmiset,\neihän täällä ole mikään niinkuin pitäisi. Mitä Akusti nyt sanoo! Mitäs\nminun nyt pitäisi oikein tehdä, enhän minä vanha ihminen osaa tässä\nmitään. Ja Akusti sanoi että minunkin pitäisi miniääni palvella...\n\nROOPE\n\nÄlkää hätäilkö, kai nuori emäntä itse tietää mitä tahtoo. Eihän se\nmitään kelpuuttaisi, vaikka Herran enkeli itse hosuisi.\n\nSIIPIRIKKO (on koettanut järjestää kuppeja pöytään.)\n\nTämä maito taitaa olla hapanta?\n\nMARI\n\nVoi, voi, ja lehmätkin on vielä lypsämättä. (Ulkoa kuuluu puhetta.)\nTuossa ne jo ovatkin, lähdenpähän sentään vastaan. (Lähtee\nvaivalloisesti. Siipirikko yrittää tukea häntä.) Anna olla, kyllä\nminä tästä itsekin. Akustikin peljästyy, jos minä sinun avullasi\nvastaan kompuroin.\n\n    (Lähtee ulos.)\n\nSIIPIRIKKO\n\nMuakin pelottaa, isä, lähdetään kotia.\n\nROOPE\n\nÄlä nyt siinä! (Katselee ikkunasta pihalle.) Kyllä on tavaraa ja\nkimpsuja ja kampsuja, ei sitä isosta talosta vähillä tulla... Kyllä\nsen Akustin kelpasi vaikka väkisin ottaa.\n\nSIIPIRIKKO\n\nIsä, et saa sellaista puhua. Akusti on niin hyvä ja jalo ihminen.\n\n    (Akusti ja Heta tulevat sisään. Heta kompastuu kynnykseen. Heidän\n    perässään tulivat Mari ja kyytipojat kantaen matkatavaroita, jotka\n    laskevat lattialle ja poistuvat hakemaan lisää.)\n\nAKUSTI\n\nKäy sisään nyt, Heta. Tällaista se täällä on, tupa vain ja kamari\nnuorelle emännälle, kunnes uusi pytinki pystyyn saadaan. (Taputtaa\nHetaa olkapäälle.) Tervetuloa sitten oman matalan katon alle. Ei tänne\npieniin paikkoihin paljon iloa mahdu, eikä mahdu paljon suruakaan,\nkai tässä toimeen tullaan, tepsutellaan.\n\nHETA (ravistaa itseään irti.)\n\nEivät ne vainiot ole hullummat, näyttävät aivan talon mailta.\n\n    (Akusti huomaa Roopen.)\n\nAKUSTI\n\nJa metsä on hyvä. Kah, Roope. Päivää!\n\nROOPE\n\nTervetuloa morsiusparille ja onneksi olkoon!\n\nAKUSTI\n\nKiitos Roope. Muistathan sinä, Heta, Roopen? Olihan se Niskavuorellakin\nkerran renkinä. Nyt sillä on mökki tässä lähellä.\n\nHETA (Janne ja Mikko tuovat lisää tavaroita.)\n\nPäivää.\n\nMARI\n\nJa tässä on Maanojan Siipirikko. Roope sanoi, että se on syntynyt\nNiskavuorella. Se on ollut mua vähän passaamassa. No, likka, onkos\nkahvi valmis?\n\nSIIPIRIKKO (niiaa.)\n\nKyllä, vanha emäntä.\n\nHETA (hätkähtää.)\n\nVanha emäntä... Jaa, Mariako se tarkoittaa...\n\nAKUSTI (taputellen Maria olkapäälle.)\n\nOnhan se äitimuorikin vihdoinkin tullut vanhaksi emännäksi kun on\nisännän äiti tässä talossa. Siitä saat, äitimuori, kiittää tätä nuorta\nemäntää.\n\nMARI\n\nKiitänhän minä. Hetastahan se sinun onnesi lähtee.\n\nHETA (katsellen ympärillensä.)\n\nTuossako se kamari on?\n\nAKUSTI\n\nNiin, tulehan katsomaan. Nätti huone se on. Itse minä ne paperitkin\nsinne liimasin ja katon valkaisin.\n\nHETA\n\nJanne toisi kapsäkkini tuonne peräkamariin (äkkiä kääntyen.) ja\nAkustin arkun.\n\nAKUSTI\n\nMitäs sitä sinne kamariin... minä työnnän sen tänne mummun sängyn alle.\n\nHETA\n\nKamariin se tuodaan.\n\n    (Lähtee kamariin Akusti perässään. Janne seuraa matkalaukku kädessään.)\n\nMARI\n\nSiipirikko, hae pullaa porstuan kaapista ja ota lisää kuppeja. Entäs\nkahvimaito?\n\nSIIPIRIKKO\n\nKyllä minä menen lypsämään. Missäs teillä on lypsyämpäri?\n\nMARI\n\nVoi minua, minne sen nyt paninkaan? Porstuaan vissiin!\n\n    (Jää kuuntelemaan Roopea.)\n\nROOPE\n\nKyllä on ylpiä emäntä.\n\n    (Janne palaa kamarista perässään Heta ja Akusti.)\n\nHETA (miehille.)\n\nKiitoksia vaan, mutta täällä on tänä iltana niin paljon tekemistä ja\nkatselemista, ettei ehdi ihmisten kanssa juttelemaan. Tulkaa sitten\njoskus toiste.\n\nAKUSTI\n\nHeta, mitäs sinä nyt noin...?\n\nHETA\n\nNo, istukaa sitten ja juokaa kahvia, juottakaa hevoset ja sitten voitte\nheti lähteä takaisin Niskavuorelle. Siellä saatte sitten kertoa mihin\nmökkiin te Hetan toitte. Tässä on teille markka kummallekin.\n\nJANNE\n\nKiitos, emäntä.\n\nMARI\n\nSaisiko Siipirikko jäädä vähän tänne sinua auttamaan, kun ei minusta\nenää ole mihinkään...?\n\nHETA\n\nEn minä tässä mitään apua tarvitse.\n\nMARI\n\nNo niin, noh, miten vaan. Kyllä minä tästä lypsylle menen, kun ei ole\nkahvimaitoakaan.\n\n    (Lähtee.)\n\nROOPE\n\nVoihan Siipirikko kotiakin tulla... Hyvästi sitten.\n\nAKUSTI.\n\nOdota nyt, Roope, pitäisihän tässä saada edes ryypyt.\n\nSIIPIRIKKO\n\nSaankos minä sentään vähän auttaa nuorta emäntää?\n\nHETA\n\nEi tarvitse.\n\nSIIPIRIKKO (loukkaantuneena.)\n\nKun ei niin ei.\n\n    (Lähtee ulos.)\n\nAKUSTI (katselee tarkkaan Hetan käyttäytymistä. Iloisesti kyytimiehille,\nkaataen viinaa kuppeihin.)\n\nMuori meni kahvimaitoa hakemaan, mutta kai se kahvi mustanakin kelpaa\nkun pannaan sekaan.\n\nJANNE\n\nKelpaa kun kelpaa ja parree tuo selkiä onkin.\n\nAKUSTI\n\nTuossa on sinulle, Roope.\n\nROOPE\n\nKiitos, kiitos,\n\nAKUSTI\n\nEi pidä pahaksi panna, kun on alussa niin kiirettä, ennen kuin\nnuori emäntä paikoista selville pääsee. Viekää sitten terveisiä\nNiskavuorelle, että hyvin perille päästiin. Ja siinä Roope ja\nSiipirikko pääsevätkin teidän kyydissä vähän matkaa. Tulehan sinä\nhuomenna taas käymään, Roope, kyllä minä tässä rukiinkylvöön apua\ntarvitsen.\n\nROOPE\n\nMitäs, kyllähän minä vapaa mies olen.\n\nMIKKO\n\nJuu, juu, niinhän se Akusti nyt renkejä pestaa.\n\nJANNE\n\nKateeksi sun käy, mutta kyllä Akustista hyvä isäntä tulee. Muista\nsitten minuakin, kun miehiä lisää tarvitset. Niskavuorella on niin\ntiukka komento nykyään, niin että minäkin kyllä lähtisin helpommille\nleiville.\n\nHETA\n\nVai niin, kyllä minä sun laiskurin tunnen. Eikä tänne toisesta talosta\nväkeä vietellä.\n\nAKUSTI\n\nLeikkiähän Janne puhuu. Ei se pieksämättä Niskavuoren nurkista lähde.\n\nJANNE\n\nTaitaa Heta-emäntä olla vielä tiukempi kuin Niskavuoren Loviisa\nkonsanaan.\n\nAKUSTI (nauraen.)\n\nNiinhän se kai on. No hyvästi sitten. Täytyy tässä ruveta emännälle\ntaloa näyttämään.\n\n    (Yleinen hyvästely. Miehet lähtevät.)\n\nAKUSTI\n\nNoh, vihdoinkin niistä pääsi. (Astuu Hetan luo ja panee käden tämän\nvyötärölle.) Mitäs meidän emäntä nyt tykkää. Eihän tää tupa häävi\nole, mutta onhan se oma ja onhan mulla nyt komea emäntä. Pianhan tässä\nuusi pirtti nousee, kun töpinäksi pannaan. No noh, Hetaseni, eihän\ntässä mitään hätää ole. Naurahtele nyt pikkuisen Akustille!\n\nHETA (hymähtää.)\n\nAnna olla, sinä.\n\n    (Istuutuvat keskelle huonetta matkalaukuille.)\n\nAKUSTI\n\nÄläkä viitsi olla häijy tuolle meilän muorille, onhan se vähän\nsaamaton, mutta tuosta Siipirikostahan sinulle tulee hyvä pikkupiika.\n\nHETA\n\nEn minä tässä piikoja tarvitse, ei Muumäellä ole varaa piikoja pitää.\n\nAKUSTI\n\nEttet vaan itseäsi liikaa rasita, ettei sinun niinkuin tarvitsisi\nkauppoja katua. Katsos, kun sinä suostuit yhteiseen elämään minun\nkanssani tällaisessa mökissä, niin minä kyllä lupaan sinulle, Heta,\nettä kyllä tämä Akusti tulee sinua passaamaan tämän elämän iän sen kun\nkykenee...\n\nHETA\n\nNiin saatkin passata, etten ajattelisi... kotiani.\n\nAKUSTI\n\nTämä on nyt kotisi etkä tulekaan aattelemaan menneitä ja muitten elämää\nkun kerran ihkati oma elämä on alkuun lähtenyt. Ja kovasti se alkuun\nlähtee kun lapsi on tulossa, vaikka se onkin trengin poika, trengin,\njonka sinä viettelit.\n\n    (Nauraa.)\n\nHETA\n\nÄlä viitsi, Akusti — kiukustahan minä sellaista Rustaavalle sanoin.\nVietteli kuka vietteli.\n\nAKUSTI\n\nKyllähän minä sen tiedän. Mukavaahan sen trengin kanssa sentään\nsinullakin on ollut (tönäsee Hetaa) ja tänään sitä ollaan ihkati omassa\nsängyssä.\n\nHETA\n\nOllaan, ollaan. (Akusti tarttuu hänen vyötäröönsä.) Äläs sinä —\ntäytyy ruveta purkamaan tavaroita.\n\nAKUSTI\n\nJa kahvisikin jäähtyy. Minnekähän muori sen maitokiulun kanssa jäi.\n\nHETA (ikkunassa.)\n\nNyt Janne ja Mikko pääsivät maantielle, tomupilvi vielä näkyy... nyt ne\nlähtivät takaisin Niskavuorelle...\n\nAKUSTI\n\nMitä sinä sitä katselet. Antaa mennä. Tässä on Muumäki ja tuolla\npeltojen takana on Muumäen metsä. Kun se vielä vähän kasvaa, on Muumäki\nrikas talo ja uuden pytingin rakennamme tuonne järven rannalle.\n\nHETA\n\nMikäs talo se tuolla järven takana häämöttää, ei tuo ensimmäinen, vaan\ntuo kaukana lahden perällä, jossa on punainen katto?\n\nAKUSTI\n\nHuovila se on, sen Esterin koti, jonka Lammentaustan Santeri nai.\nRahoja meinasivat naida Lammentaustaan, mutta rappiolla se Huovila on,\nvaikkakin maistaan on kovin suuri. Kyllä minä olen tämän kulmakunnan\nlävitse kolunnut.\n\nHETA\n\nVai on Huovila noin lähellä. Mutta sen minä sanon, ettei sieltä, eikä\nNiskavuorelta, eikä muualtakaan pitäjästä ketään Muumäelle päästetä,\nennen kuin uusi pytinki on valmis. Koirat pitää päälle usuttaa, jos\nkukaan tänne uskaltaa.\n\nAKUSTI\n\nÄlä nyt noin julma ole suvullesi.\n\nHETA\n\nTulevat irvistelemään.\n\nAKUSTI\n\nMitäs irvistelemistä tässä on! Komea talo Muumäestä tulee. Älä sinä\nlikka niin synkkä ole.\n\n    (Siipirikko juoksee äkkiä ovesta sisään.)\n\nSIIPIRIKKO\n\nIsäntä, isäntä! Vanha emäntä voi huonosti, ei lypsypallillakaan pysy,\nmaitokiulun pudotti.\n\nAKUSTI\n\nNo voi tavatonta!\n\n    (Juoksee ulos.)\n\nSIIPIRIKKO\n\nKai se on selvintä, että minä nyt lypsän lehmät, eihän emäntä tästä\nkerkiä.\n\nHETA\n\nLypsä vaan!\n\n    (Siipirikko juoksee ulos.)\n\nHETA (nojaa epätoivoisena ikkunaan.)\n\n    Tällainen tupa ja niin likainen!\n\nAKUSTI (kantaa äitinsä sisään ja asettaa sänkyyn.)\n\nMitäs te nyt lypsämään menitte, kun niin huono olette. Heta, annas\nvähän kahvia tänne.\n\nHETA\n\nEn minä tiennytkään, että te noin huono olette.\n\nMARI (pelästyneenä ja kokoonkäpristyneenä.)\n\nHeta ei nyt panisi pahaksi. Akusti sanoi, että minun olisi passattava\nHetaa niinkuin kukkaa kämmenellä, mutta eihän minusta enää mihinkään\nole.\n\nHETA\n\nKyllä minä toimeen tulen.\n\n    (Ojentaa kahvikupin.)\n\nMARI\n\nSiipirikko on niin tarkka likka, jätäs se nyt avuksesi.\n\nAKUSTI\n\nJätetään, jätetään.\n\nMARI\n\nEi minusta ole muualle kuin hautuumaalle. Ettei nyt Heta vain\npahastuisi!\n\n    (Akusti silittää äitinsä kättä.)\n\nHETA (tuijottaa ulos.)\n\nNyt tomupilvikin hävisi... lähtivät takaisin Niskavuorelle...\n\n    Väliverho\n\n\n\nKolmas kuvaelma\n\nIII. Muumäki kasvaa.\n\n\nMuumäen tuvassa 8—9 vuotta myöhemmin. Tuvan kalusto on tullut hieman\nparemmaksi, nurkassa on uusi helli entisen tuvanmuurin tilalla.\nIkkunoissa verhot ja enemmän räsymattoja lattialla. Myöhäinen\nkevätilta. Siipirikko kuuraa puisia maitoastioita ja hyräilee.\n\nSIIPIRIKKO (tirkistelee vähän väliä ikkunasta.)\n\nSataa ja sataa. Hyvä Jumala!\n\nHETA (tulee sisään ulkoa, navettapukimissa.)\n\nMitäs sinä päivittelet?\n\nSIIPIRIKKO\n\nSataa kuin saavista, eikä isäntää kuulu vieläkään.\n\nHETA\n\nEi hän nyt ensimmäistä kertaa kalakuormaa kuljeta.\n\nSIIPIRIKKO\n\nMitäs emäntäkin vielä valvoo? Kyllä minä käyn navetassa Kiirikkiä\nkatsomassa. (Heta ei vastaa.) Menisitte nyt maata.\n\nHETA (muuttaa esiliinaa ja istuutuu pöydän ääreen sukankutimineen.)\n\nSaikos Roope perunamaan äestetyksi?\n\nSIIPIRIKKO\n\nSai, vaikka väsynyt hänkin oli, kun koko yön oli isännän kanssa kalassa.\n\nHETA\n\nKai nyt Roopen on jaksettava siinä kuin isännänkin.\n\nSIIPIRIKKO\n\nEi kukaan niin paljon jaksa kuin isäntä. Melkein joka toinen yö kalassa\nja sitten aamulla kalakuorman kanssa Tampereelle.\n\nHETA\n\nKun täytyy jaksaa, niin jaksaa.\n\nSIIPIRIKKO\n\nMiksi sitä sitten täytyy?\n\nHETA\n\nTäytyy ottaa markka irti sieltä mistä saa.\n\nSIIPIRIKKO\n\nAina emäntä vain rahaa ajattelee, eikä itseäänkään yhtään sääli. Onkos\nse nyt laitaa, että emäntä itse joka aamu jo puoli viideltä navetassa\nhäärii? Kyllähän minä Miinan kanssa lehmät jaksaisin hoitaa.\n\nHETA\n\nHoitaisitte miten hoitaisitte. Kuka jätti eilen aamullakin vasikat\njuottamatta?\n\nSIIPIRIKKO\n\nNo kun Miina ei muistanut.\n\nHETA\n\nMutta emännän täytyy kaikki muistaa. Sitä varten sitä onkin emäntä.\n\nSIIPIRIKKO\n\nMinnekäs emäntä sitten niitten rahojensa kanssa joutuu?\n\nHETA\n\nLakkaa jo sitä kastrullia hankaamasta. — Rahoilla rakennetaan uusi\npytinki.\n\nSIIPIRIKKO\n\nMikäs tätä pytinkiä enää vaivaa? Isännälle se kyllä kelpaisi.\n\nHETA\n\nMutta ei Niskavuoren tyttärelle.\n\nSIIPIRIKKO\n\nVoi voi!\n\n    (Kamarin ovesta tulee Jaakko.)\n\nHETA.\n\nVieläkös sinä olet hereillä?\n\nJAAKKO\n\nJokos isä on kotona?\n\nHETA\n\nEi ole vielä. Et suinkaan sinä vaan Aliinaa ja Kerttua herättänyt?\n\nJAAKKO\n\nJos Hallin-Janne ryöstää isän rahat ja tappaa isän, kun on niin pimeätä.\n\nHETA\n\nEi Hallin-Jannea enää ole. Kukas sulle sellaisia on puhunut?\n\nJAAKKO\n\nSiipirikko.\n\nHETA\n\nKuinka sinä lapsille sellaisia puhut?\n\nSIIPIRIKKO\n\nEn minä sanonut että isäntä ryöstetään. Sanoin vaan että isännällä on\npaljon rahaa mukana ja että Hallin-Jannen serkkuja on joka paikka täynnä\nkun on niin pitkä metsätaival. Puritunmäellähän rosvot aina ovat olleet\nvaanimassa.\n\nHETA\n\nMene maata nyt, ja heti!\n\nJAAKKO\n\nIsä lupasi ostaa minulle linkkuveitsen Tampereelta.\n\nSIIPIRIKKO (Jaakolle.)\n\nTule, minä vien sinut sänkyyn. (Siipirikko lähtee peräkamariin\nJaakon kanssa. Heta käy vilkaisemassa ikkunasta ja palaa pöydän\nviereen työnsä ääreen. Ovelle koputetaan. Sisään tulee Roope.)\n\nHETA\n\nMitäs sinä näin myöhään kuljeskelet?\n\nROOPE\n\nEikös Akusti vielä ole kotona?\n\nHETA\n\nEi. Muumäen isäntä ei ole vielä kotona.\n\nROOPE\n\nJaha. Vai niin. Olisi muuten asiaa isännälle. Pitäisi huomenna mennä\nmarkkinoille ja tarvitsisin niinkuin vähän rahaa.\n\n    (Siipirikko on tullut sisään.)\n\nHETA\n\nMeillä ovat rahat isännän arkussa.\n\nSIIPIRIKKO (tahtomattaan.)\n\nVoivoi. Mitä se isä nyt taas! Olisit mieluummin mennyt isäntää vastaan.\nTässä tulee jo ihan levottomaksi.\n\nROOPE\n\nKuka täällä levottomaksi tulee? Ei ainakaan emäntä. (Piikitellen.)\nNiskavuorella ei kuulemma olla levottomia.\n\nHETA\n\nEi ollakaan. Mutta sinun Siipirikkosi on levoton jo kärpäsen pirinästä,\nsaatikka vaapsahaisen surinasta. Olisi se Roopen tytär saanut olla\nvahvempaa tekoa.\n\n    (Roope imaisee savukettaan.)\n\nSIIPIRIKKO (kehoittaen.)\n\nIsä lähtisi nyt kotia.\n\nROOPE\n\nEi passaa, kun lupasin Salmen Kustaalle kuljettaa sen hiehon\nmarkkinoille.\n\nHETA\n\nJa viinaksia hakea tiemmä.\n\nSIIPIRIKKO\n\nEi isä enää ryyppää.\n\nROOPE (jatkuvasti piikitellen.)\n\nKas kun ei niskavuorelaisia ole näkynyt täälläpäin ollenkaan.\n\nHETA\n\nEi tänne sukulaisia kutsutakaan ennen kuin uusi pytinki valmistuu.\n\nROOPE\n\nMeinaakos emäntä jo piankin ruveta rakentamaan?\n\nHETA\n\nMitäs emännän meiningeistä, mutta isäntä kuuluu meinaavan. Jo ensi\ntalvena kaataa rakennuspuut ja keväällä lasketaan perustukset tuonne\nrantatöyrylle.\n\nROOPE\n\nKyllä se on noilla kalakaupoilla kovasti tienannut. Rahaa tulee kuin\nropisten. Sellaista se on, kun on järvet ja rannat ja mannut ja maat.\nEi rikkaan ole hätä helvetissäkään. Köyhä kuulemma sielläkin puut alle\nkantaa.\n\nHETA\n\nRoopehan ne asiat tietää.\n\nSIIPIRIKKO\n\nEikö isä ottaisi hevosta ja ajaisi isäntää vastaan Puritunmäelle saakka.\n\nHETA\n\nOletkos sinä hassuksi tullut? Kun ei enää pysy nahoissaan. Kyllähän\nme kaikki tiedämme kuinka sinä isäntää palvelet, mutta ei sinun nyt\ntarvitse järkeäsi menettää!\n\n    (Siipirikko juoksee itkien pois.)\n\nROOPE (pirullisesti korostellen.)\n\nOnks emäntä muuten kuullut, että Huovilan navettarakennus kuuluu jäävän\nkesken kun rahat ovat loppuneet. Kun kaikki rahat Lammentaustaan menee.\nJa Lammentaustan Santeri sen kun vaan markkinoilla kulkee ja hevosia\nostelee.\n\nHETA\n\nHommaa kuulemma hevossiittolaa.\n\nROOPE\n\nPehtori kertoi, että Esteri oli kaikki hopeat talosta vienyt, ettei\nsille Tuomas-paralle jäänyt mitään. Vanha isäntä tottelee vain Esteriä,\nvaikka Esteri sellaisen Lemminkäisen nai, sen Lammentaustan Santerin...\nKaikki sitä Lemminkäiseksi kutsuvat, vaikken minä tiedä miksi...\n\nHETA\n\nPitäjän juoruja. — Vai alkavat ne Huovilan isot rahat loppua.\n\nROOPE\n\nSanokaas muuta. Eikä Niskavuorellakaan muisteta, että isännän sisar\ntäällä pikkutalossa emäntänä on.\n\nHETA\n\nMikäs pikkutalo tämä Muumäki on? Metsääkin on kaksisataa hehtaaria.\n\nROOPE\n\nMitäs... minä vaan tarkoitin, että se on pienempi kuin Niskavuori.\n\nHETA\n\nKyllä se Niskavuorikin vielä pienenee, jahka pojat koulutetaan.\n\nSIIPIRIKKO (hyökkää sisään.)\n\nNyt kuuluu rattaat ja Musti haukkuu jo kaukana. Kuulkaa nyt!\n\n    (Hiljaisuus. Kuuluu koiran haukuntaa ja rattaitten kolinaa.)\n\nSIIPIRIKKO\n\nMenes, isä, auttamaan isäntää.\n\nHETA\n\nVieläkös se velli on kuumaa?\n\n    (Ulkoa kuuluu puhetta.)\n\nAKUSTI (tulee sisään.)\n\nEhtoota, tään talon väki. Luulin, että te kaikki jo nukutte. Terveisiä\nTampereelta.\n\nHETA\n\nKuinkas sinä niin kauan viivyit?\n\nAKUSTI\n\nKun oli paljon asioita.\n\nHETA\n\nMe jo luulimme, että olet joutunut rosvojen käsiin.\n\nAKUSTI\n\nMitäs rosvot minua ahdistaisivat, vaatimatonta kalakauppiasta, kun\nrikkaitakin kulkee maanteillä. Kuules, Roope, tule mukaan riisumaan\nhevosia häthätään. Siellä on ulkona Lammentaustan Santerikin. Tulimme\nyhdessä kaupungista ja Santerikin poikkesi tänne ilmanpitoon, kun sataa\nniin kauheasti.\n\nHETA (hätääntyneenä.)\n\nEi Santeria saa tänne kutsua. Lähteköön Huovilaan. Ei meille ketään\nsisään kutsuta ennen kuin uusi pytinki on valmis, ei ketään,\nymmärrätkös.\n\nAKUSTI\n\nÄlä ole joutava. Eihän ihmistä voi jättää sateeseen.\n\nHETA (kovana.)\n\nVie vaikka talliin, mutta ei tänne.\n\nAKUSTI\n\nTuohan on hassutusta. Tule Roope. (Siipirikolle.) Onko kuumaa\nkahvia ja syötävää? (Hetalle.) Olemme molemmat kastuneet. Anna\nmeille lämmintä ruokaa ja heti.\n\n    (Lähtee ulos Roopen kanssa.)\n\nHETA (menee hänen perässään, pysähtyy ovelle, tulee takaisin\nperäkamarin ovelle.)\n\nEi ikinä tänne!\n\n    (Ulkoa kuuluu puhetta. Santeri tulee sisään.)\n\nSANTERI\n\nEhtoota!\n\n    (Heta ei vastaa, kääntyy selin häneen.)\n\nSIIPIRIKKO\n\nEhtoota, ehtoota. Lammentaustan isäntä kävisi istumaan.\n\nJAAKKO (avaa peräkamarin oven ja tulee sisään.)\n\nOnko isä tullut kotia? Toiko isä Jaakolle puukon?\n\nHETA\n\nMene maata. Ei täällä ole isää. Heti paikalla. (Siipirikolle.)\nVie poika pois.\n\n    (Siipirikko lähtee pojan kanssa peräkamariin. Poika\n    koettaa vastustaa.)\n\nJAAKKO\n\nKun isä on tullut... isä.\n\n    (Heta työntää pojan Siipirikon kanssa pois ja jää seisomaan\n    kädet ovea vastaan levitettyinä.)\n\nSANTERI\n\nOnkos tämä...?\n\nHETA\n\nOn, minun poikani. Ja ulos täältä!\n\nSANTERI\n\nAnnas minun nyt sentään tervehtiä poikaa. Kyllä minä sitten lähden.\nKuulithan, että lapsi sanoi (liikuttuneena.) isä!\n\nHETA\n\nUlos täältä! Taidat olla päissäsi.\n\nSANTERI\n\nAkusti kutsui ilmanpitoon kun sataa niin. Ja voinhan minä lähteäkin.\nEnkä minä päissäni ole, vaikka olisi syytäkin.\n\nHETA\n\nVai tulit sinä tänne irvistelemään Muumäen mökkiä?\n\nSANTERI\n\nÄlä viitsi. Olisit nyt minun antanut katsoa poikaa. Sulla ei ole\nsydäntä.\n\nHETA\n\nKyllä minullakin oli sydän, mutta se jäätyi, kuuletko, se jäätyi\nkäsissäsi.\n\nSANTERI\n\nNo hyvästi sitten. En minä tänne väkisin tullut...\n\n    (Lähtee ulos. Heta seuraa häntä ulko-ovelle, pysähtyy nyrkit\n    silmillä aivan kuin tahtoisi kutsua Santerin takaisin, mutta\n    kääntyy sitten, kun Siipirikko tulee sisään.)\n\nSIIPIRIKKO\n\nVoi, kun ei poika jää millään sänkyyn. Aina inttää sitä linkkuveistä.\nEi suinkaan isäntä ole unohtanut. No minnekäs Lammentaustan isäntä meni?\n\nHETA\n\nEi hän jäänytkään tänne. Kyllä se velli vielä kuumaa on.\n\n    (Siipirikko asettaa astioita pöytään. Heta menee ikkunaan.\n    Akusti tulee sisään.)\n\nAKUSTI\n\nKas kun ei Lammentausta jäänytkään. Olitko sinä epäystävällinen sille?\n\nHETA\n\nKaiken maailman roikaleita tänne kutsutkin.\n\nAKUSTI\n\nSo, soh! Mistä vihat?\n\nROOPE (tulee sisään.)\n\nKuule, Akusti, minä tulin hakemaan palkkaa, kun huomenna on markkinat.\n\nAKUSTI\n\nEi tipu, Roope. Palkkasi saat markkinain jälkeen. Silloin kun\nmarkkinaväki on jo juonut viinansa.\n\nROOPE\n\nKuule, hyvä mies. Minä menen Salmen Kustaan hiehoa markkinoille\nviemään. Muuten vielä juon sen hiehon ja Kustaa tarvitsee rahaa.\n\nSIIPIRIKKO (antaa Akustille velliä.)\n\nÄlkää vain antako isälle mitään, eikä Kustaakaan sille sitä hiehoa anna.\n\nROOPE\n\nOnkos tuo nyt tyttären puhetta.\n\nAKUSTI\n\nOikein se puhuu.\n\nROOPE\n\nKuules nyt, markkinat ovat vain kerran vuodessa.\n\nAKUSTI\n\nSen vuoksi ne rahasi säästyvätkin.\n\nROOPE\n\nNo se nyt on saakuttia. Pidä sitten ne mun rahani, jumaliste. Uuden\nisännän minä haen. Saakutti.\n\n    (Paiskaa oven kiinni ja menee ulos.)\n\nAKUSTI (nauraen.)\n\nEivät ne Roopen vihat kauan kestä. Ja kova työmies se on. No niin,\nmitäs tänne kuuluu?\n\nHETA\n\nMitäs tänne. Kylvin ohrat isännän sijasta.\n\nAKUSTI\n\nKun et sinä vaan itseäsi liikaa rasittaisi. Kolme lastakin viiden\nvuoden sisällä.\n\nHETA\n\nKai minä tässä vielä hosumattakin olen. Kun lapset kasvavat, niin kyllä\nsaatte vielä kaikki minua passata. Ja sen minä sinulle sanon — ei\nyhtään kakaraa enää. Kolme saa riittää.\n\nAKUSTI\n\nNo, no, älä nyt noin jyrkästi puhu. Mikäs se Muumäen maisemakaan olisi\nilman koiria ja lapsia.\n\nHETA\n\nKyllä tässä molempia jo on ihan tarpeeksi. Muuten, uuden pytingin pitää\nolla valmiina ensi vuonna, niin että sukukin voidaan meille käskeä.\nSuku alkaa jo unohtaa meidät, kun eivät meille kylään pääse. Eihän\nmeitä enää käsketty Loviisan-päivillekään. Muumäen köyhäintaloksi\nkuuluu Kustaavakin meitä karahteeraavan. Pytinki se olla pitää.\n\nAKUSTI\n\nKoko maailmahan meille nauraa jos meillä on komea pytinki ja navetta\nkuin hökkeli.\n\nHETA\n\nJumaliste. Olen minä jo tarpeeksi kauan sitä pytinkiä varttunut, jotta\ntästä hökkelimökistä pois pääsisi. Minun rahoillani tämä talo on\nostettu ja kyllä minä tässä määrään mitä tänne rakennetaan.\n\nAKUSTI\n\nTottakai sinä sen määräät, tässä talossa ja vähän muuallakin.\n(Siipirikolle.) Annas vielä lisää velliä. Mutta kuules, Heta, kun\nminun on käynyt hieman hullusti.\n\nHETA\n\nMitä, hullusti? Oletko sinä menettänyt rahat?\n\nAKUSTI\n\nEn nyt juuri menettänytkään, mutta olen niitä käyttänyt.\n\nHETA\n\nKuinka niin käyttänyt?\n\nAKUSTI\n\nSe oli kyllä kovasti väärin, mutta katsos, minä ajattelin että jos\nniillä rahoilla rakennetaan navetta tai pytinki, niin siinä ne ovat\neivätkä enää lisäänny, mutta minusta sellaisten rahojen, jotka\nraskaalla työllä on ansaittu, pitäisi lisääntyä. Rahan pitää poikia.\n\nHETA\n\nMitä hullutuksia sinä puhut? Missä rahat ovat?\n\nAKUSTI\n\nKatsos, Huovilan Tuomas on jo pitkän aikaa yrittänyt kaupata meille\nmetsäänsä tällä puolen järveä, sitä on lähes 250 hehtaaria.\n\nHETA\n\nJa puut on kaikki myyty puulaakille.\n\nAKUSTI\n\nSiksi se olikin niin halukas myymään halvalla loput metsästä ja kun\nminulla juuri oli ne rahat pankissa, niin minä käytin ne ja ostin.\n\nHETA\n\nHerra siunatkoon, tuhlasit rahasi tuollaiseen jätemetsään. Kyllä nyt\nLammentaustassa ja Huovilassa irvistellään. Ilmankos Santeri tänne\ntuppasi. Ja kaikki rahat sinä tuhlasit metsään!\n\nAKUSTI\n\nEnkä tuhlannut. Kaksi viikkoa minä olen kiertänyt sitä metsää ja puita\npunninnut ja melkein joka puulle puhunut. Eihän siitä puulaaki vienyt\nkuin ne kaikkein järeimmät puut. Kyllä kymmenen vuoden päästä puulaakit\nsaavat Muumäen portailla jonottaa ja vesivirrat niiltä kieleltä tippuu.\nNyt on Muumäellä 500 hehtaaria pinta-alaa. Eikä ole muuta velkaa kuin\npankissa pieni laina.\n\nHETA\n\nOletko sinä velkaakin tehnyt? Näin sinä Niskavuoren rahat hunningolle\nheität, eikä navettaa eikä pytinkiä.\n\nAKUSTI\n\nMitäs, ensi vuonna rakennan navetan, ja kun metsä kasvaa niin tulee\npytinki.\n\nHETA\n\nJa siihen saakka minun pitää istua Muumäen mökissä ja synnyttää lapsia\ntuollaiselle rengille.\n\n    (Lähtee kamariin ja paiskaa oven kiinni.)\n\nAKUSTI\n\nAijai kun pitääkin ääntä, lapsetkin heräävät.\n\nSIIPIRIKKO\n\nMonta vuotta, kaikki keväät ja syksyt isäntä on yökaudet kalassa\nkulkenut ja päivät työtä paiskinut ja peltoja raivannut. Ja emäntä aina\nvaan puhuu omista rahoistaan.\n\nAKUSTI\n\nSo so, kyllä emäntä oikeassa on. Emännän rahoillahan tämä Muumäki\nalkuun on pantu, ja arvaahan sen miltä tuntui kun rusthollin tytär tuli\ntällaiseen Muumäen hökkeliin raatamaan.\n\nSIIPIRIKKO\n\nKaikki maailmassa raatavat. Miksei rusthollin tytärkin saisi raataa.\n\nAKUSTI\n\nMe kun olemme syntyneet raatamaan, mutta Niskavuoren mamselli oli\nsyntynyt salissa istumaan ja käsitöitä tekemään. Ja sitten otti\nsellaisen raatajan kuin minut.\n\nSIIPIRIKKO\n\nJa minä olen syntynyt raahaamaan...\n\nAKUSTI\n\nSiipirikko! Ihmisen pitää taipua vaikka aidanvitsaksi.\n\n    (Siipirikko vaikenee, pannu putoaa hänen käsistään suurella\n    metelillä. Heta tulee kamarin ovelle.)\n\nHETA\n\nMenes maata siitä. (Siipirikko lähtee tuvasta sanaakaan sanomatta.\nAkustille.) Saat tällä kertaa anteeksi, kun se Muumäen pinta-ala\nsentään paisui ja ne Huovilat, suurelliset, maansa möivät.\n\nAKUSTI\n\nSe on oikein. Ison talon emäntä sinusta kumminkin on tullut.\n\nHETA\n\nEhkäpä niinkin, mutta pytinki se Muumäellä ensin pannaan alkuun ja\nsitten vasta navetta.\n\nAKUSTI\n\nNo, olkoon sitten. Sinähän se asiat paremmin tiedät. Muuten, eikös sen\nSiipirikon ole vielä kylmä siellä aitassa?\n\nHETA\n\nMitäs sinä hänestä huolehdit? Meillä Niskavuorella piiat nukkuivat\naitassa pyhäinpäivään asti.\n\nAKUSTI\n\nNo niin, no niin. Kai sinä sen parhaiten tiedät, mutta pannaan sentään\nhuomisesta Siipirikko tänne vällyjen alle maata, ettei sen kipeä jalka\ntule pahemmaksi. Emme me mistään toista Siipirikkoa saa.\n\nHETA\n\nEi tuollaista huolittaisikaan missään muualla kuin Muumäellä. Sitten\nkuule, Akusti, kai sinä Juhanille nyt kuntakokouksessa kerrot, että\nMuumäen pinta-ala on jo 500 hehtaaria. Tai kuules, mennään ensi\nsunnuntaina kirkkoon...\n\nAKUSTI (hymyillen.)\n\nTiemmä tervehdyskäynnille Jumalan luokse.\n\nHETA (huomaamatta,)\n\nNiskavuorelaiset ovat varmasti siellä, niin minä kerron niinkuin\nohimennen Loviisalle... Voi, voi, kun se Kustaavakin olisi kirkolla!\nKyllä sitä harmittaisi. Entäs Lammentaustan väki, kun Esterin maat\njoutuvat meille!\n\nAKUSTI (nauraen.)\n\nHeta on Heta hemmetissäkin — saatikka sitten Muumäellä.\n\n    Väliverho\n\n\n\nNeljäs kuvaelma\n\nIV. Uusi pytinki on valmis.\n\n\n(Ennen maailmansotaa 1914.)\n\nMuumäen uusi sali, Salissa on vasemmalla sohvaryhmä ja oikealla kaksi\novea, joista takimmainen johtaa ruokasaliin ja etumainen eteiseen ja\nkuistille.\n\nHETA (avaa ikkunan ja huutaa ulos.)\n\nPortin yllä on havukranssi vinossa, Jaakko, mene oikaisemaan, ja tuokaa\nlisää koivuja kuistin eteen. Poikamöllillä ei ole silmiä päässään.\n\n    (Korinterin Iita, Aliina ja Kerttu tulevat sisään.)\n\nHETA\n\nKerttu, sinä autat Siipirikkoa keittiössä, ja sinä, Aliina, saat\nkuljettaa pikkuleipätarjotinta, ja varo ettet pudota sitä.\n\nALIINA\n\nEnkä pudota. Eikös Kerttu saakaan tulla sisään, kun Loviisa-täti tulee?\n\nHETA\n\nSaa tulla tervehtimään.\n\n    (Aliina juoksee pois. Kerttu jää seisomaan ja poistuu sitten.)\n\nKORINTERIN IITA\n\nOdottakaas emäntä, minä pistän tuon hakasen kiinni tuosta\nkauluksestanne.\n\nHETA\n\nOli hauskaa, että Iita pääsi meitä auttamaan.\n\nIITA\n\nTottakai minä Hetaa auttamaan tulin pytinkin vihkiäisiin.\n\nHETA\n\nIita lähtisi sitten katsomaan, että ruokasali olisi kunnossa, eihän\nSiipirikkoon ja Kerttuun ole luottamista. Kohtahan ne jo tulevat. Koko\nsuku tulee. Vihdoinkin, vihdoin.\n\nKORINTERIN IITA\n\nMahtavat olla emännät kaikki uteliaita. Kun ei suku eikä pitäjä ole\nvielä kertaakaan päässyt Muumäelle.\n\nHETA\n\nSanoinhan minä jo Niskavuorelta lähtiessäni, ettei suvun tarvitse tulla\nminua katsomaan ennenkuin Muumäki on kunnossa ja uusi pytinki valmis.\nJa sanani minä olen pitänyt, vaikka kaikki ovat yrittäneet tuppautua\ntänne ja vaikka se on kestänyt seitsemäntoista vuotta.\n\nIITA\n\nKerttu ja Aliina valittavat, etteivät ole päässeet Niskavuorelle.\nLapset olisivat niin mielellään nähneet serkkujaan.\n\nHETA\n\nVielä mitä. Niskavuoren tyttäret ovat kaikki käyneet tyttökoulun ja\npojat ovat opin tiellä. Mitäs ne Muumäen kouluttamattomat lapset —\nKertulta ei juuri tule sanaa suustaan ilman hohtimia.\n\n    (Jaakko tulee työvaatteissaan vasemmalta valjasremmit kädessä.)\n\nHETA\n\nNo arvasinhan minä että Jaakko vieläkin ryysyissään kuljeskelee. Kello\non jo kohta kaksi. Missä Akusti on?\n\nJAAKKO\n\nEn minä tiedä.\n\n    (Aikoo lähteä Akustin huoneeseen.)\n\nHETA\n\nMinnekä sinä ne remmit kuljetat?\n\nJAAKKO\n\nTuossa olisi vähän korjaamista. Akusti meinasi, että panisin sen\ntalteen.\n\nHETA\n\nEi isännän huone mikään valjashuone ole. Vie remmit valjashuoneeseen,\näläkä töllistele siinä niinkuin mikäkin renkipoika. Ja lähde\npukeutumaan.\n\nJAAKKO\n\nKai sitä sitten täytyy lähteä.\n\n    (Iskee Iitalle silmää, lähtee sisään remmit mukanaan\n    ja palaa juosten salin kautta.)\n\nHETA\n\nNo nyt se vei ne remmit kuiteskin. Harmittaa kun Jaakolla on ne rengin\ntavat.\n\nIITA\n\nKunnon poika se Jaakko on. Sillä on hyvän isännän tavat, kun kaikki\ntallelle panee.\n\nHETA\n\nRengin tavat ne ovat. Ei Juhani koskaan kulje miesten jälkiä\nkorjaamassa.\n\nIITA\n\nVoi herrajesta, ei Niskavuorella olekaan sellaista järjestystä kuin\nMuumäellä! (Heta on koko ajan kävellyt edestakaisin.) Istukaa toki,\nemäntä, rauhassa. Väsyttehän te kunnes vieraat tulevat.\n\nHETA\n\nSeison missä seison. Kun minä tämän puvun ylleni otin, niin tuntui\nvähän kuin olisin päätöspisteen pannut yhteen elämänjaksoon. Kävelin\näsken tuonne aitan portaille ja taas takaisin. Katselin pytinkiä ja\naattelin, että tässä se nyt on ja tarpeeksi minäkin olen häärännyt\njotta se voisi tässä olla. Toistakymmentä vuotta olen joka aamu puoli\nviideltä ollut navetassa ja joka päivä valvonut, ettei tuo Siipirikko\nantaisi rengeille täyttä maitoa. Kas, kun se Siipirikko itsekin on\nrengin sukua, niin sehän löisi vaikka kämmenen paksulta voita renkien\nleivälle. Ja että sitä Siipirikkoa olenkin sietänyt seitsemäntoista\nvuotta! Mutta nyt se on loppu, nyt saavat muut minua passata. Tästä\nlähtien minä istun keinustuolissa ja luen lehtiä ja lapset ja piiat ja\nmies saavat passata mua! Ettäs kuulet, Iita!\n\nIITA\n\nKyllä emäntää passata pitää. Mutta onhan Akusti aina passannut Hetaa.\nOmasta tahdostaanhan Heta on täällä häärännyt.\n\nHETA\n\nTottakai omasta tahdostani, vai luuleeko Iita että minä olen niitä,\njotka toisten tahdosta hääräävät? Mutta veljelleni Juhanille ja\nLoviisalle minä tahdon näyttää paljonko sitä omasta tahdosta on\nhäärätty. Minut kun paiskattiin tänne rengin vaimoksi Muumäen\nsuonsilmään pitäjän perukoille. Nyt suvulle näytetään kuka tässä rengin\nvaimona on.\n\nIITA\n\nEihän nyt kukaan tuollaista Hetasta ole sanonut.\n\nHETA\n\nEi tarvinnutkaan sanoa, mutta sisimmässään ne ovat sitä aatelleet ja\nirvistelleet.\n\nIITA\n\nVoi, voi, emäntä, istukaa nyt. Väsyttehän te vallan.\n\nHETA\n\nEn väsy. Omille kuistinportailleni minä seisomaan menen. Seison kun\nseisonkin, kun sukuani vastaanotan.\n\nIITA\n\nMutta pitäisi isännänkin olla täällä.\n\nHETA\n\nNiin pitäisikin. Iita menisi kiirehtimään sitä. Vaikka renki kuin\nrenki. Aina se kuhnii jossain nurkassa. Eihän se ole ikänään osannut\nisännän tavalla käyttäytyä.\n\n    (Aliina juoksee vasemmalta.)\n\nALIINA\n\nTulevat, tulevat! Niskavuorelaiset ajavat alatietä. Loviisa-täti tulee,\nJuhani-setä ajoi suoraan tallille!\n\n    (Iita kiiruhtaa ruokasaliin.)\n\nHETA\n\nMiksi eivät voineet ajaa ylätietä talon eteen? Missä Akusti on? Hae\nAkusti heti tänne.\n\nALIINA\n\nEn minä ole isää nähnytkään aamusta saakka. (Juoksee vastaan.\nEteisessä.) Päivää, Loviisa-täti. Miksi ei Aarne-serkku tullut\nmukaan?\n\nLOVIISA (eteisessä.)\n\nPäivää, päivää! Aarne on reisussa koulutoveriensa kanssa. (Astuu\nsisään.)\n\n    (Heta seisoo jyrkkänä, liikkumattomana.)\n\nLOVIISA\n\nPäivää, Heta. Kyllä on komea pytinki, aivan kuin Niskavuori.\n\nHETA\n\nTervetuloa, Loviisa, Muumäelle! Vihdoinkin! Kesti ennen kuin pytinki\ntuli valmiiksi, mutta on se nyt muutama metri pitempi kuin Niskavuoren\npytinki.\n\nLOVIISA\n\nTosiaankin, siksi se vaikuttaakin melkein komeammalta.\n\nHETA\n\nMiksei Juhani ajanut suoraan tänne kuistin eteen?\n\nLOVIISA\n\nJuhanin teki niin mieli vähän tutkia Akustin uuden navetan ja tallin\nsisustusta.\n\nHETA\n\nPienihän se navetta on, vain viidellekymmenelle lehmälle.\n\nLOVIISA\n\nJa missä Kerttu on? Entäs Akusti?\n\nALIINA\n\nAkusti taitaa vielä pukeutua. (Menee Akustin huoneen ovelle.) Akusti\nhoi! Vieraat ovat täällä jo.\n\nLOVIISA\n\nKuinka sinä noin isääsi Akustiksi sanot?\n\nALIINA\n\nKaikille hän on Akusti.\n\nLOVIISA\n\nJokos sinä olet kansakoulusta päässyt?\n\nHETA\n\nMitäs kansakouluja tässä, sillä on niin huono pää. Otettiin pois\nkoulusta, kun kotona on työtä.\n\nLOVIISA\n\nHyvänen aika, tytön täytyy saada jotain oppia. Ethän aio kuulemma\nJaakkoakaan kouluttaa.\n\nHETA\n\nMitäs koulua tuollaiset rengin lapset tarvitsevat. Akusti istutti pojan\nheinäharavalle kun se oli kahdeksanvuotias ja kaksitoistavuotiaana\nvähäpoikana se jo ajoi niittokonetta.\n\nLOVIISA\n\nKuules, Heta, poikani Aarne oli tavannut Jaakon kirkolla ja Jaakko\nkertoi, että hänen tekisi kovasti mieli opiskella.\n\nHETA\n\nEi meillä ole varaa kouluttaa poikia niinkuin Niskavuorella. Sitä\npaitsi, rengin lapsia ne ovat ja kova pää niillä on. Saavat jäädä taloa\nhoitamaan, kun ei ole varaa vierasta väkeä pitää.\n\nLOVIISA\n\nKuule nyt, Heta, Akusti on erinomainen isäntä ja viisaasti talonsa\nhoitanut. Älä nyt rupee häntä renkinä kohtelemaan vieraittesi aikana.\n\nHETA\n\nKun on rengiksi syntynyt, niin rengiksi jää.\n\nLOVIISA\n\nEi kukaan ihminen sitä enää muista. Toissapäivänä säästökassan\njohtokuntaan valittiin ja maamiesseuran puheenjohtaja hän on jo pitkän\najan ollut.\n\nHETA\n\nOn se sitten ihmeellistä, kuinka tuollaista tavallista renkiä\nylennetään! Käsitätkös minkä vuoksi?\n\nLOVIISA\n\nSiksi että hän on kunnon mies, ja hyvä maanviljelijä.\n\nHETA\n\nEt sinä ymmärrä. Sitä ylennetään, koska se on Niskavuorelta nainut.\nKoska Akusti on Niskavuoren Hetan mies. Niin ne kaikki häntä\nkutsuvatkin. No, sinähän et ole syntyisin Niskavuori. Ja sinulla on\nollut vähän syytäkin olla tyytymätön Niskavuoren isäntiin.\n\nLOVIISA\n\nOle hiljaa, Heta!\n\n    (Juhani ja Jaakko tulevat vasemmalta.)\n\nJUHANI\n\nNo päivää, Heta!\n\nHETA\n\nTervetuloa, Juhani.\n\nJUHANI\n\nNo voi sitä Akustia, kuinka suurenmoiset rakennukset hän on rakentanut.\n\nHETA\n\nAkustikos ne nyt yksin on rakentanut.\n\nJUHANI\n\nKuule, Heta, kyllä se Akusti on osannut. Navetta on aivan\nensiluokkainen, puhumattakaan pytingistä, jahka minä sen nyt oikein\ntarkastan.\n\nHETA\n\nKyllä tässä on yritetty itsekukin.\n\nJUHANI\n\nKyllä sinä erinomaiset naimiskaupat teit, kun sen Akustin otit. Tai\npitäisikö minun nyt sanoa, että se Akusti sinut otti.\n\nHETA\n\nKyllä se Heta oli, joka uskalsi sellaisen rähjän miehen ottaa, ja Hetan\nrahoillahan tämä kaikki on tehty.\n\nJUHANI\n\nPienet ne Hetan rahat olivat.\n\nLOVIISA (nauraen.)\n\nSe Akustin arkku taisi olla oikea kultakaivos.\n\nHETA\n\nEikö sitä Akustia ole nyt tarpeeksi kehuttu! Kukaan ei muista kuinka\npaljon minä olen tässä työtä tehnyt.\n\nJUHANI\n\nMuistetaan, muistetaan. Missä muuten Kerttu on?\n\nHETA\n\nAliina, mene hakemaan Kerttu tänne ja huuda Akustiakin.\n\n    (Aliina juoksee ulos.)\n\nJUHANI\n\nKuule, Jaakko, eikös sun tee mieli lukemaan? ainakin Mustialaan sinun\npitäisi päästä.\n\nJAAKKO\n\nKyllä minä menisin, mutta äiti on toista mieltä.\n\nJUHANI (nauraen.)\n\nKuulkaas, tuo Heta täytyy pitää kurissa.\n\n    (Kerttu tulee sisään Aliinan työntämänä ja pysähtyy arkana ovelle.)\n\nLOVIISA\n\nSiellähän Kerttu on, niin iso tyttö. Päivää!\n\nKERTTU (niiaa.)\n\nPäivää, päivää.\n\nJUHANI\n\nKalpea se likka on, mutta meiän muorin näköinen. Tule nyt, jotta setä\nhalaisi sinua vähän.\n\nKERTTU (seisoo vastahakoisena.)\n\nPäivää. Mun täytyy mennä perunoita kuorimaan. Kun odottavat\nkeittiössä... (Katselee Hetaan ja juoksee ulos.)\n\nLOVIISA ja JUHANI\n\nNo, mutta...\n\nALIINA (hätääntyneenä.)\n\nSe Kerttu on tuollainen säikähtynyt, pelkää äiteä — ja kaikkia. Mutta\nAkustia se ei pelkää.\n\nJUHANI\n\nVoi tavatonta!\n\nLOVIISA\n\nMissä se Akusti nyt sitten on?\n\nHETA\n\nMene, Jaakko, hakemaan.\n\nJAAKKO\n\nEno tulisi katsomaan meidän varsojamme ennen kuin vieraat tulevat.\n\nJUHANI\n\nLähdetään, lähdetään. Ja koetetaan löytää se Akusti.\n\n    (Lähtevät oikealle.)\n\nLOVIISA\n\nKuule nyt, Heta. Etkö käsitä, että mitä enemmän sinä miestäsi väheksyt,\nsitä enemmän väheksyt myös itseäsi?\n\nHETA\n\nEnhän minä häntä muille hauku kuin lähimmille sukulaisilleni. Aliina,\netkö sinä tiedä, missä isäsi on?\n\nALIINA\n\nEnkä tiedä, ja jos tietäisin, en sanoisi. Kyllä Akusti aina tietää mitä\nhän tekee.\n\nHETA\n\nKäske se Siipirikko tänne.\n\nALIINA\n\nEi se nyt jouda.\n\nHETA\n\nLähdetkö sinä siitä ja sanot, että hänen on tultava.\n\n    (Aliina juoksee pois.)\n\nLOVIISA\n\nSe Siipirikko, niin, kyllä minä olen hänestä kuullut.\n\nHETA\n\nVai olet kuullut. Älä luulekaan, että se on Malviinan tapainen.\nKyllä minä tiedän, että Akusti sille on kuin Herra Jumala itse ja\nvielä vähän päälle ja siksi se minua palvelee ja on kuin paras piika\nkonsanaan. Mutta sen minä takaan, ettei Akusti piikoja havittele eikä\nmun vierestäni mihinkään pääse, eikä haluakaan. Aina minä miehen kiinni\nolen pitänyt enkä sen viereen ketään laskenut.\n\n    (Siipirikko tulee kättään esiliinaan pyyhkien.)\n\nLOVIISA\n\nPäivää, Siipirikko. (Tervehtii Siipirikkoa kädestä.)\n\nSIIPIRIKKO\n\nPäivää Niskavuoren emäntä. Käteni ovat taikinassa, en kehtaa\ntervehtiäkään. Mitäs emännällä on asiaa? Juuri kakkua vispasin...\n\nHETA\n\nKuule, sinä kai tiedät missä isäntä on.\n\nSIIPIRIKKO\n\nMistäs minä sen tietäisin. Aamulla juttelivat isäni kanssa tallin\novella ja siitä ne sitten hävisivät.\n\nHETA\n\nEivät kai ne hullut sentään kalastamaan lähteneet.\n\nSIIPIRIKKO\n\nNo ei, kävinhän minä tähystelemässä ja veneetkin kaikki ovat rannassa.\n\nHETA\n\nVai kävit tähystelemässä. Etkö sinä nyt voi arvata minne ne menivät?\n\nSIIPIRIKKO\n\nMitäs minä arvaan, emännänhän se olisi arvattava. Minä sen kun vispaan.\n\n    (Hymyilee Loviisalle.)\n\nHETA\n\nLähtee sitten vispaamaan. (Siipirikko poistuu.) Aliina, nyt sinä\nmenet hakemaan Akustia vaikka neulansilmästä, ymmärrätkö?\n\nALIINA\n\nKyllä Akusti pian neulansilmään mahtuukin. Jollei Siipirikko pitäisi\nisästä huolta, niin se olisi jo haudassa.\n\nHETA\n\nLähdetkös siitä.\n\nLOVIISA\n\nMinkähänlainen se Akustin elämä oikeastaan on ollut sinun kanssasi,\nkun tuollaista kuulee. En ihmettele, vaikka olisi ottanut köyden ja\nhirttäytynyt lähimpään puuhun.\n\nHETA\n\nEi se ole sellainen kuin sinun miehesi. Seitsemäntoista vuotta Akusti\non passannut minua ja tietää mikä hänen velvollisuutensa on. Kas, minä\nkun osaan tyyrätä niitä miehiä.\n\nLOVIISA\n\nÄlä sano niitä miehiä, vaan sitä miestä.\n\n    (Juhani tulee Jaakon kanssa.)\n\nJUHANI\n\nTallit ja varsat on katsottu eikä isäntää ole missään.\n\nLOVIISA\n\nSanos muuta. Minä Hetan sijasta olisin jo juossut pitkin maisemia.\n\nJUHANI\n\nEthän sinäkään juossut, juoksutit muita.\n\nHETA (Jaakolle.)\n\nJa nyt saat sinäkin lähteä hakemaan häntä.\n\nJAAKKO\n\nMitäs sitä Akustia hakee. Tulee kun ottaa tullakseen. Ehkä se löysi\nmukavan vanhan koivikon metsän reunasta ja rupesi hakkaamaan halkoja.\n\nHETA\n\nVoi herrajestas sitä miestä!\n\nJAAKKO\n\nMistäs minä tiedän häntä hakea. Äiti ottaa vaan vieraat vastaan, Akusti\ntulee sitten kun tulee.\n\n    (Juhani nauraa.)\n\nLOVIISA (myös nauraen.)\n\nNiinhän minäkin aikoinani sanoin, kun vieraitani odotin.\n\nJUHANI (katselee ulos ikkunasta.)\n\nSieltä tulee nyt ainakin Lammentaustan isäntä.\n\nHETA\n\nMitä?! Kuka hänet on kutsunut?\n\nJUHANI\n\nAkustihan Santeria kutsui viime kunnankokouksessa, kun Santeri oli\nHuovilassa käymässä. Kun Akusti on ostanut puolet Huovilaa, niin Tuomas\nkuuluu kaupittelevan hänelle koko taloa.\n\nHETA\n\nMitä sinä hulluja puhut.\n\nJUHANI (nauraen.)\n\nKas Akustia, eikö hän ole puhunutkaan sinulle?\n\n    (Menee.)\n\nHETA (koettaa hillitä itsensä,)\n\nLOVIISA\n\nSanteri-raukka! Sen ja Huovilan asiat ovat hullusti. Mutta ota sinä nyt\nSanteri nätisti vastaan äläkä näytä, ettet tiennyt hänen tulostaan.\n\nHETA\n\nKiitos opetuksesta. Vai ovat sen asiat hullusti — hyvä on! (Jaakolle.)\nMitä sinä siellä töllistelet? Mene Akustia hakemaan!\n\nJAAKKO (ikkunassa.)\n\nVoi kun Lammentaustalla on ihana hevonen! Tuollaista tammaa minäkin\nhavittelen. Mutta eihän Akusti osta muita kuin työhevosia.\n\nHETA (sähisten.)\n\nUlos sieltä, lapset!\n\n    (Lammentaustan Santeri ja Juhani tulevat.)\n\nSANTERI\n\nPäivää, Muumäen emäntä. Onneksi olkoon uudelle pytingille! Tämähän on\nkuin linna, koko seudun koristus.\n\nHETA\n\nPäivää. Eikös Lammentaustan emäntä tullutkaan?\n\nSANTERI\n\nNo kun se ei ole oikein terve. Päivää, Loviisa, et suinkaan sinä ole\nvihainen minulle, kun Juhanin Hämeenlinnasta meille viettelin viime\nviikolla.\n\nLOVIISA (nauraen.)\n\nEi siinä Juhanissa taida paljon viettelemistä olla. Kyllä hän aina\nsinne menee, missä hauskaa on.\n\nSANTERI (huomaa Jaakon, joka on jäänyt ovelle seisomaan.)\n\nJaakkoko se on?\n\nHETA\n\nMistäs Lammentaustan isäntä Jaakon tuntee?\n\nSANTERI\n\nKyllähän nyt sentään pitäjäläiset tunnetaan. Päivää, Jaakko.\n\n    (Pitää Jaakon kättä kädessään.)\n\nJAAKKO\n\nPäivää, Lammentaustan isäntä. Aliina, tules nyt päivää sanomaan.\n\nALIINA\n\nPäivää. Kyllä Lammentaustassa on ihana juoksija. Me tässä Jaakon kanssa\nkatseltiin.\n\nSANTERI\n\nVai niin, tykkääkös Jaakko hevosista?\n\nJAAKKO\n\nTykkään mar.\n\n    (Loviisa ja Juhani ovat jännittyneinä katsoneet tätä tervehtimistä.)\n\nHETA (huomaa sen ja sanoo jääkylmällä äänellä.)\n\nJaakko, mene heti isääsi noutamaan. Akusti ei taida tietää, että\nvieraat ovat jo tulleet. Ja Aliina, sinäkin, käske Siipirikko tuomaan\nkahvia.\n\nSIIPIRIKKO\n\nEmäntä, emäntä, nyt rovasti tulee! Ja vallesmanni ja vallesmanskakin.\n\nHETA\n\nViisaa ne sisään vaan.\n\n    (Siipirikko, Jaakko ja Aliina lähtevät. Sitten kuuluu Aliinan\n    ääni: »Iiiisäää. Aaakustii!» ja toiselta puolen Jaakon ääni:\n    »Aaakustiii, Aakusti».)\n\nHETA\n\nSe nyt vielä puuttuu että ne huutavat. Tomppelit.\n\nJUHANI\n\nEttei vaan mitään onnettomuutta ole tapahtunut.\n\nHETA\n\nEi ole, eikä tapahdukaan. Kyllä minä Akustin tunnen. Sehän on voinut\njäädä johonkin pikkulintuja katsomaan... Isäntä muka!\n\nROVASTI (tulee sisään ruustinnan, vallesmanskan, vallesmannin ja\ntohtorin kanssa.)\n\nHerran rauhaa, Muumäen emäntä, ja onneksi olkoon, kun niin komean\ntalon olette rakentanut Herran avulla.\n\nJUHANI\n\nEn tiedä kuinka sen Herran avun kanssa on, mutta Akustin kädet tässä\novat toimineet.\n\nHETA\n\nRakennusmestarikin meillä oli.\n\nRUUSTINNA\n\nPäivää, Heta. Kartanohan tästä Muumäestä kohta tulee.\n\nVALLESMANSKA\n\nSäj de, de' ä ståtligt. Onneksi olkoon!\n\nVALLESMANNI\n\nMitä kaikkea se Akusti onkaan tästä Muumäkipahasesta tehnyt\nparinkymmenen vuoden aikana.\n\nTOHTORI\n\nÄlä unohda emäntää tässä. Päivää, Heta. Tämähän on jo ihan niinkuin\nNiskavuorelle tulisi. Päivää, Juhani.\n\nJUHANI\n\nSanos muuta, en minä ollut paikkoja tuntea.\n\n    (Loviisa tervehtii.)\n\nTOHTORI\n\nJa Lammentaustan Santerikin täällä on. Hauska tavata.\n\n    (Santeri tervehtii.)\n\nVALLESMANSKA\n\nHerrejes, ja Loviisa kun on niin fiini. De ä' ståtligt, de'. Ja\nkuistinikkunatkin on färilasista, aivan kuin Niskavuorella.\n\nHETA\n\nMitäs me, pientilahan Muumäki on Niskavuoreen verrattuna.\n\nJUHANI\n\nÄlä puhu, hienompi navetta Muumäellä on. Saamarin Akusti, on rakentanut\nmallinavetan.\n\nSANTERI\n\nTäytyy mennä katsomaan.\n\nVALLESMANSKA\n\nJa första prisethän se on saanut näyttelyssä härkästään.\n\nVALLESMANNI\n\nSonnistaan. Sonnista, kära du, sonnista, kära hjärtandes, sonnista.\n\nVALLESMANSKA\n\nSonni tai härkkä, eikö se ole sama? (Kaikki nauravat.) Mutta missä\non isäntä?\n\nTOHTORI\n\nNo, sanos muuta, kun unohdettiin isäntä. Missä Akusti on? Tässä\nkatsellaan taloa eikä isäntää ole missään.\n\nJUHANI\n\nAkusti lie yksinkertaisesti unohtanut, että vieraita tulee.\n\nHETA\n\nTietäähän Akustin. Anteeksi nyt, mutta Akustihan on sellainen, että se\nhelposti unohtaa kaiken, kun joutuu metsään.\n\nSANTERI (vallesmannille.)\n\nJa erikoisesti jos joutuu naapurin metsään, jota aikoo ostaa,\n\n    (Iita katselee ovesta sisään.)\n\nHETA\n\nNiin, Santerikin sen tietää. Iita, käske sitten tuomaan kahvi sisään.\n\nIITA\n\nMaantie on mustana väkeä. Kyllä tulee paljon vieraita.\n\nHETA (hätääntyneenä.)\n\nEikä isäntää missään!\n\nAKUSTI (avaa oven ja katselee sisään, koettaa sulkea sen äkkiä.)\n\nHerrajestas!\n\nJUHANI\n\nNo, siellä se on. Tänne sisään, mies! Missä sinä olet ollut?\n\n    (Avaa oven ja yrittää yhdessä tohtorin kanssa vetää Akustia sisään.)\n\nAKUSTI\n\nÄlä, älä nyt, kun olen näin likainenkin, Heta vielä suuttuu. En minä\nhoksannutkaan, että oli niin myöhäistä.\n\nHETA\n\nAkusti, missä sinä olet ollut? Ja kehtaatkin tulla noin likaisena\nsisään!\n\n    (Aliina ja Jaakko tulevat.)\n\nAKUSTI\n\nAnteeksi, hyvä herrasväki, se oli nyt sillä lailla, että Roope tuli\nsanomaan, että salaojan suut laukeevat, nekun jäivät ilman täytettä.\nNäes, Heta ajoi ne salaojurit pois talosta, kun ne ryyppäsivät ja\ntappelivat, ja tiedättehän, hyvät ihmiset, että jos sateen aikana\nsalaojan suut jäävät täyttämättä, niin kauheatahan siitä tulee. Niin\nme tuolla Valkojan pellolla avattiin lohjenneet paikat ja täytettiin.\nTaisi olla hieman sotkuista työtä. Sinä, Juhani, kyllä ymmärrät, että\nkun seisoo kainaloon saakka salaojan liejuvellissä, niin — ei, anteeksi\nnyt, hyvät herrasväet, kovin liejuinen minä olen.\n\nHETA\n\nLähde siitä heti pukeutumaan. Anteeksi nyt, hyvät vieraat, kun on\nsellainen isäntä.\n\nVALLESMANNI\n\nEi isännässä mitään vikaa ole.\n\nTOHTORI\n\nÄlä vilustu, Akusti. Mene heti pukeutumaan.\n\nAKUSTI\n\nMeinasin salaa livahtaa sisään, mutta kun tuo Juhani...\n\nVALLESMANNI\n\nTässä juuri arveltiin, että kai sinä taas olit jonkun naapurin metsiä\nkatsomassa ja ostamassa.\n\nAKUSTI (iloisena.)\n\nKas kun arvasittekin oikein. Valkojan takametsänhän minä tänä aamuna\nostin, kun se on niin lähellä meidän Valkojan peltoja.\n\nHETA\n\nSiunatkoon, etkä taaskaan puhunut mulle mitään. (Akusti livistää.)\nSiinä se livisti.\n\nJUHANI\n\nKyllä se on suurenmoinen mies, tuo Akusti.\n\nHETA\n\nMikäs isäntä se on, joka vieraansa unohtaa.\n\nROVASTI\n\nRakas Muumäen emäntä, minun piti juuri ilmoittaa teidän miehellenne,\nettä hänet on valittu kirkkoväärtiksi.\n\nHETA\n\nAkustiko? Mikäs kirkkoväärti Akusti on? Eihän se osaa käyttäytyä kuin\nkirkkoväärti.\n\nAKUSTI (avaa oven, puoliksi riisuutuneena.)\n\nHeta, kuule, minne sinä olet pannut minun paitani?\n\n    (Yleinen nauru.)\n\nHETA\n\nAliina, mene hakemaan. En minä sinua ole ennenkään passannut enkä\npassaa nytkään.\n\n    Väliverho\n\n\n\nViides kuvaelma\n\nV. Isäntien pojat menevät sotaan.\n\n\n1918. Muumäen sali. Puolipimeä. Heta avaa oven ja huutaa hiljaa\nviereiseen huoneeseen.\n\nHETA\n\nJaakko, tule tänne,\n\n    (Jaakko tulee unisena.)\n\nJAAKKO\n\nMeinasin vähän nukahtaa, kun tänä aamuna niin aikaisin minut sängystä\njahtasit, että muka punaiset tulevat.\n\nHETA\n\nHiljaa, ettei Siipirikko kuule.\n\nJAAKKO\n\nMitä nyt?\n\nHETA\n\nKukonojan pojat yrittävät tänä yönä Tampereelle. Saat lähteä niiden\nkanssa. Valkoiset ovat tulossa sinne. Täältä menee iso joukko poikia.\n\nJAAKKO\n\nMutta kun ei isä tahdo, että minä lähtisin.\n\nHETA\n\nOle vaiti. Isääsikö sinun pitää totella? Hän ajattelee niinkuin muutkin\nrengit. Kaikki isäntien pojat lähtevät. Renkisielut vain punaisia\nhyysäävät.\n\nJAAKKO\n\nMutta jos punaiset saavat meidät matkalla kiinni, niin ne tappavat.\n\nHETA\n\nMikäs mies sinä olet? Onhan teillä pyssyjä. Salaa sinä tänä yönä lähdet.\n\nJAAKKO\n\nMutta rahaa minun täytyy saada, kuinka minä muuten lähtisin.\n\nHETA (antaa rahapussista rahaa.)\n\nTuossa on kaikki mitä minulla on, viimeistä penniä myöten.\n\nJAAKKO\n\nEihän toi riitä mihinkään. Etkö sinä voisi ottaa isän arkusta?\n\nHETA\n\nMitä sinä meinaat? En minä ennenkään ole Akustin arkkuun koskenut.\nKoetetaan saada Kukonojan isännältä lisää. Minä puhun sille, kun se\ntulee tätä kautta.\n\nJAAKKO\n\nMutta jollen minä tulekaan enää takaisin?\n\nHETA\n\nÄlä puhu sillä lailla — eihän minun helppoa ole lähettää sinua. Ainoa\nsinä olet, Jaakko, äidin ainoa. Mutta jollei mennä sotaan, niin ne\nvievät meiltä maat ja mannut. Meneehän sinne Niskavuoren Aarnekin\ntappelemaan isänmaan puolesta. Kai sinunkin on tapeltava Muumäen\npuolesta.\n\nJAAKKO\n\nMutta jos isä suuttuu?\n\nHETA\n\nAnna suuttua. Ei se Akustin suuttuminen ole ennenkään mitään merkinnyt.\nAlkaa jo hävettää kaikkien edessä, kun meiltä punaiset eivät ole mitään\nvieneet. Rupeavat kaikki pian ajattelemaan, että me ollaan punaisia.\n\nJAAKKO\n\nPitäähän siitä sentään Akustillekin sanoa.\n\nHETA\n\nOle vaiti.\n\nSIIPIRIKKO (tulee sisään.)\n\nKuulkaas, emäntä. Pitäisikö minun laittaa se kakku?\n\nHETA\n\nTottakai, Emännät tulevat kohta.\n\nSIIPIRIKKO\n\nJos emäntä tulisi sitten antamaan lisää voita siitä piilotetusta\nrittelistä. En minä jaksa sitä esiin kaivaa kahverin lattian alta.\n\nHETA\n\nKyllä sinäkin näemmä kaikki tiedät. Kukas sulle on sanonut, että voi on\nkahverin lattian alla?\n\nSIIPIRIKKO\n\nKyllähän nyt sellaiset asiat tietää. Tules, Jaakko, auttamaan mua.\n\nHETA\n\nKyllä ruokasalin kaapissa on vielä voita.\n\nSIIPIRIKKO\n\nJaha, se muuttaa asian.\n\n    (Lähtee.)\n\nHETA\n\nOletkos nähnyt kuinka tuo Siipirikko on olevinaan emäntää talossa siitä\nsaakka, kun Roope punaisten esikuntaan tuli. Kyllä se saa lähteä niin\npian kuin tämä hulina loppuu.\n\nJAAKKO\n\nEihän Siipirikko mitään pahaa ole tehnyt, eikä meiltä ole mitään viety.\nMutta jos minä nyt täältä lähden, niin tulevat kyllä perään kysymään.\nVoi teidän isän kanssa vielä hullusti käydä.\n\nHETA\n\nKäyköön kuinka käy. Veisivätkin jotain, että Akustikin näkisi\nminkälaisia ne hänen kaverinsa ovat.\n\nAKUSTI (tulee sisään oikealta.)\n\nKas, mitäs äiti ja poika täällä nyt puolipimeässä istuvat.\n\nHETA\n\nKaikki nykyään puolipimeässä istuvat ja vielä aivan pimeässä. Se on\nmeillä vain, kun sähkö täydestä palaa.\n\nAKUSTI (nauraen.)\n\nVaikka on karbiidiakin varattu.\n\nHETA\n\nMitäs nauramista siinä on? Santalan Mari kävi kertomassa, että\nLehtimäen poika on ammuttu.\n\nAKUSTI\n\nSe on kauheata, mutta kun olivat täysissä varusteissa salaa yrittäneet\nrintaman lävitse.\n\nHETA\n\nAina sinä vaan puolustelet niitä hyviä kavereitasi.\n\nAKUSTI\n\nEn tiedä puolustelenko. Eihän niitä noin isännän kannalta voi\npuolustaa, mutta en minä niiden selkään enemmän sälytä kuin oikeus ja\nkohtuus vaatii. Yritän katsoa asioita niin puolelta kuin toiselta. Ja\nmitä meihin tulee, niin eivät kai ole kehdanneet tulla minulta mitään\nottamaan, kun olen kaikkien kanssa toimeen tullut. Mutta kai niitten on\npakko tulla meiltäkin viemään.\n\nHETA\n\nTulisivatkin. Ei sitä kehtaa emäntiä silmiin katsoa, kun meiltä ei ole\nmitään viety ja ompeluseura kokoontuu tänään meille. Ja arvaa sen,\nkuinka Nikkilän emäntä tulee pistelemään minua.\n\nAKUSTI (nauraa,)\n\nKas kun minä en ole osannut ottaa sitä siltä kannalta. Ja minä kun\nluulin, että sinä mielissäsi olet, ettei meiltä mitään ole viety, noin\nniinkuin ylvästelisit, että katsokaas, Akusti on niin hyvissä kirjoissa\ntyöväen kanssa, etteivät kehtaa tulla häneltä takavarikoimaan.\n\nJAAKKO\n\nKun ei se Akusti ymmärrä mitään.\n\nHETA\n\nNiin, ei ymmärräkään.\n\n    (Heta poistuu.)\n\nAKUSTI (Jaakolle.)\n\nKuule, Jaakko, mitä sinä viimeaikoina olet ruvennut lorvailemaan.\nEt tänäänkään tullut puinnille. Minun piti sanoa sinulle, että jos\näidilläsi on jotain meininkiä sinun suhteesi, niin älä ota häntä\nvakavasti. Äidillesi pitää sanoa jaa ja amen ja antaa perään, mutta\nsitten pitää toimia niinkuin asiat vaativat.\n\nJAAKKO\n\nKyllä minä olen huomannut, miten sinä menettelet äidin kanssa.\n\nAKUSTI\n\nEivät ne naiset juuri näe pitkälle eikä pitemmälle omia tunteitaan.\nMeidän miesten on harkittava asioita ja sitten toimittava.\n\nJAAKKO\n\nMitä se harkinnasta paranee?\n\nAKUSTI\n\nJaaha, oikein minä taisin arvata.\n\nJAAKKO\n\nEi se taida olla vaikeata arvata, jos äidin vähänkin tuntee.\n\nAKUSTI\n\nVoi Jaakko. Että tällaisen onnettomuuden piti maallemme tapahtua.\nTässä minä olen palvellut äitiäsi ja kasannut omaisuutta, kovaa on\ntyö ollut, ristiluissa alkaa tuntua tuo ojan kaivu, ja sitten menee\nmaailma sekaisin ja lopuksi ei räknätä niitä rikkauksia, jotka olen\nsaavuttanut, vaan jellaa ainoastaan se miten ihmisten kanssa on ollut.\nKun ihmiset nyt ovat tulleet susiksi toisilleen, niin kuinkas minun\nkäy, kun en minä tahtoisi olla susi en yhtä enkä toista kohtaan.\nKoettaisinpa vain auttaa. Etkö sinäkin, Jaakko, voisi elää tässä tuon\nminun riitinkini mukaan.\n\nJAAKKO\n\nÄiti tahtoo, että minä lähtisin pohjoiseen.\n\nAKUSTI\n\nArvasinhan minä.\n\nJAAKKO\n\nJa kyllä minä lähden, kun muutkin lähtevät.\n\nAKUSTI\n\nAmpumaan omia? Ehkä tulet ampumaan Välimäen Jussin tahi Maanojan Aatun.\n\nJAAKKO\n\nTahi he minut. (Melkein nyyhkyttäen.) Isä, miksi me emme voi elää\nrauhassa, kaikki ihmiset?\n\nAKUSTI\n\nHyvä että kerrankin sanot isä.\n\n    (Siipirikko ja Aliina tulevat sisään.)\n\nALIINA\n\nKuule, isä, Maanojan Roope soitti esikunnasta, että meidän\nmyllykuormasta oli takavarikoitu säkki jauhoja, ja Roope kysyi\npitäisikö se säkki tuoda tänne takaisin.\n\nAKUSTI\n\nMinä menen puhelimeen. Kyllä on parasta, että pitäisivät sen säkin ja\nvielä muutaman säkin lisääkin.\n\n    (Lähtee puhelimeen.)\n\nALIINA\n\nTottakai, kyllä nyt äiti tulee onnelliseksi. Kun ottaisivat pari\nhiehoakin.\n\nKERTTU\n\nEi päästetä Jaakkoa menemään.\n\nHETA (tulee sisään.)\n\nKuinka Siipirikolla on aikaa keikkua täällä, kun pitäisi kakkua paistaa\nja emännät tulevat pian. Nikkilän emäntä näkyy jo ajavan pihalle.\nMenes, Jaakko, ottamaan hevonen vastaan.\n\nSIIPIRIKKO (mennessään.)\n\nKakku on kohta valmis. Kun eivät vaan emännät kertoisi pitkin pitäjää,\nettä meillä kakkuja syödään, vaikkei muilla ole mitään.\n\nHETA (raivoissaan.)\n\nOletko sinä siinä vaiti, senkin... Kaikilla on jotain piilossa.\n\nALIINA\n\nAjatteles nyt, jos Siipirikko kertoisi maailmalle ja punaisille, että\nmeillä on voitynnyri kahverin lattian alla ja sokerisäkki sun sänkysi\nalla!\n\nHETA\n\nVielä mitä. Siipirikko nyt lähtisi Akustin päälle kantelemaan. Kun\non palvonut Akustia kolmattakymmentä vuotta ja sen vuoksi minuakin\npalvelee.\n\nALIINA\n\nOle vaiti, äiti.\n\nAKUSTI (tulee.)\n\nKäyn esikunnassa ja katson mitä voisi tehdä siinä Harjulan asiassa.\n\n    (Menee.)\n\nALIINA\n\nEsikunnasta soittivat, että olivat takavarikoineet myllykuormasta yhden\njauhosäkin.\n\nHETA\n\nHerrajestas, etkä sinä ole puhunut mitään. No ovathan ne nyt vihdoinkin\nkäyneet Akustinkin omaisuuden kimppuun. Sehän oli hauskaa.\n\n    (Nikkilän emäntä tulee sisään.)\n\nHETA\n\nTervetuloa, Sanni, käy sisään, käy sisään!\n\nNIKKILÄN EMÄNTÄ\n\nPäivää, päivää, Muumäen väki, mitäs kuuluu? Eikös Harjulan Manta ole\nvielä tullutkaan? Vaikken tiedä, onko Harjulassa yhtään hevostakaan\nenää jäljellä. Voi näitä aikoja, näitä aikoja!\n\nHETA\n\nSanos muuta, meiltäkin ovat viisi jauhosäkkiä vieneet myllykuormasta.\n\nNIKKILÄN EMÄNTÄ\n\nMitäs teillä on hätää, kun on Siipirikko talossa. Maanojan Roopen\nsilmäterä. Niin kauan kuin Roope on Esikunnassa ei Muumäellä mitään\nhätää ole. Onhan se Akustin ylimmäinen ystävä.\n\nHETA\n\nYstävä tai ei ystävä, ei nykyään ystäviä olekaan.\n\nNIKKILÄN EMÄNTÄ\n\nVai veivät ne teiltäkin. Onhan se nyt jo kumma.\n\nALIINA\n\nKuka tietää, vaikka veisivät koko karjan, niinkuin Harjulastakin.\n\nNIKKILÄN EMÄNTÄ\n\nPitäkää varanne vaan. (Hiljaa.) Puhutaan, että parasta olisi ajaa\nparhaat lehmät johonkin niittylatoon niinkuin Vanajalla ovat tehneet.\n\nALIINA\n\nKas kun meillä ei ole tehty navetan alle kellaria, johon ne olisi voitu\npiilottaa.\n\nHETA\n\nEikös sinulla ole mitään tekemistä? Lähdetään ruokasaliin kahville,\nsiellä on vähän lämpöisempää.\n\n    (Lähtevät oikealle.)\n\nSANTERI (tulee.)\n\nHyvää iltaa.\n\nALIINA\n\nIsä lähti juuri, eikö setä tavannut häntä? Minä sanon äidille.\n(Avaa oven.) Äiti, tule tänne.\n\nHETA (tulee ovelle.)\n\nMitäs nyt?\n\nALIINA (hiljaa.)\n\nTäällä kysytään sinua.\n\nHETA (hiljaa;)\n\nMene, äläkä päästä tänne ketään.\n\nSANTERI\n\nIltaa, Heta.\n\nHETA\n\nIltaa. Mitäs sinulla on asiaa?\n\nSANTERI\n\nHyvin tähdellistä asiaa. Etkö sinä sentään käske minua istumaan.\n\nHETA\n\nOle hyvä ja istu. Akusti ei ole kotona.\n\nSANTERI\n\nKyllä minä huomasin, että Akusti ajoi kylälle päin, sen vuoksi minä\ntulinkin. Minulla on asiaa sinulle.\n\nHETA\n\nMitä ihmeellistä asiaa sinulla voi olla minulle?\n\nSANTERI\n\nMinä kuulin Kukonojalta, että sinä aiot lähettää Jaakonkin pohjoiseen\npäin.\n\nHETA\n\nMitä se sinulle kuuluu?\n\nSANTERI\n\nKuuluu miten kuuluu. Jos et sinä sentään lähettäisi Jaakkoa. — Minulla\nei ole lapsia. Kun Esteri kuoli, jäin aivan yksin.\n\nHETA\n\nMitä se minulle kuuluu, ettei sinulla ole lapsia! Ja mitä tekemistä\nsinulla on minun poikani kanssa? Mitä ihmettä sinä sekaannut perheeni\nasioihin?\n\nSANTERI\n\nHeta, ole ihmisiksi. Minä puhuin Jaakon kanssa, Ei hänen tee mieli\nlähteä, eikä Akustikaan sitä halua.\n\nHETA (hampaitten välistä.)\n\nRenki on renkien puolella.\n\nSANTERI\n\nOletko sinä järjetön. Kaikkien isäntien suoja hän nykyisin on. Älä\npakota Jaakkoa lähtemään.\n\nHETA\n\nMuitten talojen pojat ovat lähteneet. Miksi et niitä paimentanut?\n\nSANTERI\n\nNe ovat toista sorttia. Jaakko ei halua lähteä.\n\nHETA\n\nVai niin. Vai olet sinä ruvennut Jaakosta huolehtimaan. Hae itsellesi\nsellainen Esteri, joka synnyttää poikia, ja jätä minun poikani rauhaan.\n\nSANTERI\n\nKyllä sinä osaat olla pirullinen, Heta. Minä pidän Jaakosta. Meidän\nelämämme on niin kummallisesti järjestynyt. Esteri oli erehdys.\n\nHETA\n\nVai erehdys! Pitäisitkös Jaakosta, jos hän olisi köyhän ja halveksitun\nnaisen äpärä? Lähde täältä ennen kuin ajan sinut ulos!\n\nSANTERI\n\nTuleekohan sinusta koskaan ihmistä, jolla olisi vähän sydäntäkin.\n\nHETA\n\nEi ainakaan Lammentaustan Santerille. Hyvästi.\n\n    (Santeri lähtee ovelle, kun Jaakko avaa sen.)\n\nJAAKKO\n\nÄite, minä olen päättänyt, etten minä lähde.\n\nHETA\n\nVai olet sinä sen päättänyt.\n\nSANTERI\n\nSe on oikein, Jaakko. On sinulla muutakin tekemistä.\n\n    (Lähtee ulos.)\n\nHETA\n\nRengin pojan ne tahtovat sinusta tehdä. Et ole rengin poika, kuuletko,\net ole! Sinun on mentävä sinne, missä Niskavuorenkin pojat ovat.\n\nKERTTU (joka on seisonut koko ajan nurkassa.)\n\nÄlä mene, Jaakko!\n\nHETA\n\nUlos, sinä salahaisija sieltä! Kuuntelee ovien takana ja nurkissa!\n\nALIINA (juoksee sisään.)\n\nHerranen aika, nyt tulivat viemään karjaa!\n\nHETA\n\nMitä! Missä Akusti on? Entäs Siipirikko?\n\nMAANOJAN ROOPE (ja kaksi muuta miestä tulevat sisään.)\n\nEhtoota, emäntä. Mitäs kuuluu? Tultiin nyt hakemaan lehmiä teiltä,\nkun teillä on navetta vielä täysi ja rintamalla näkevät nälkää. Jos\nniinkuin joku tulisi viisaamaan, että mikä olisi vähemmän maidossa.\n\nHETA\n\nRosvoja te olette, rosvoja ja murhaajia!\n\nROOPE\n\nEmäntä pitäisi vähän pienempää suuta. Kyllä Muumäellä on varaa\nluovuttaa siinä kuin muillakin.\n\nHETA\n\nRyöväreitä te olette!\n\nJAAKKO\n\nÄiti, ole nyt hiljaa.\n\nMIES\n\nTule pois, Roope. Mitäs sille ämmälle voi. Sanoinhan minä, ettei tänne\nkukaan uskalla tulla, kun emäntä on niin paha suustaan. Tule pois.\n\nHETA\n\nUlos siitä, Maanojan rosvo!\n\nNIKKILÄN EMÄNTÄ (ovella.)\n\nHeta, Heta, ole nyt hiljaa ja nätisti, vievät vielä sinutkin!\n\nROOPE (nauraa.)\n\nEmme vie. Mitäs me sillä teemme. Muumäen emäntä on sellainen ämmä, että\nsitä pirukin pelkää.\n\nHETA\n\nVai irvistelet sinä vielä! Sellainen murhasakki, rosvosakki.\n\nROOPE\n\nEikä nuori isäntä puhu sanaakaan.\n\nJAAKKO\n\nKyllä Roope tietää, ettei minulla ole mitään sanomista Muumäellä.\n\nROOPE\n\nNiin se taitaa olla. Tule pois. Lähdetään karkuun. Puhutaan Akustin\nkanssa ja viedään ne lehmät.\n\n    (Menevät.)\n\nHETA\n\nRoistot!\n\nALIINA\n\nOle varovainen, äite.\n\nNIKKILÄN EMÄNTÄ\n\nVoi herrajestas, kuinka sinä uskallat sillä lailla puhua. Voivat vielä\ntehdä vaikka mitä. Tule, Jaakko, katsotaan etteivät vie hevostani!\n\n    (Ulos.)\n\nHETA\n\nRyövärit! Nyt ne vievät koko karjan. Koko karjakannan ne hävittävät! Ja\nkaikki isännät! (Jaakolle.) Lähdetkös nyt!\n\nJAAKKO\n\nKai minun sitten on mentävä.\n\n    Väliverho\n\n\n\nKuudes kuvaelma\n\nVI. Kartano ostettiin ja torpat erotettiin.\n\n\nKerttu istuu yksin Muumäen salissa ja Aliina tulee oikealta.\n\nALIINA\n\nMitäs sinä täällä istut?\n\nKERTTU\n\nIstunpahan vaan, minäkin kerran salissa.\n\nALIINA\n\nIsä käski keittää kahvia Huovilan torppareille.\n\nKERTTU\n\nVai käski. Oletko sinä yhtään ajatellut, että siitä saakka kun äiti\nkapinan jälkeen Siipirikon pois ajoi, minä en ole päässyt keittiöstä\nulos kuin joskus portaille istumaan.\n\nALIINA\n\nÄlä valita. Onkos minullakaan levonhetkeä? Mitäs hyötyä siitä on, että\nisä on ostanut Huovilan kartanon — kartanon... Muttei ole puhettakaan,\nettä palvelija taloon otettaisiin.\n\nJAAKKO (tulee sisään.)\n\nMitäs te likat täällä supatatte?\n\nALIINA\n\nMe kapinoimme. Olisi, aika että sinäkin jo rupeaisit kapinaan. Isä\nostelee kartanoita ja sinä olet kuin mikäkin Muumäen trenki.\n\nJAAKKO\n\nJos en minä olisi Muumäen trenki, niin ei isä ostaisikaan kartanoita.\n\n    (Heta tulee oikealta.)\n\nHETA\n\nTäällähän Kerttukin on, Keittiössä istuu Perttulan muija ja varastaa\nsokeria, ja täällä herrasväki istuu kaikessa rauhassa. Heti paikalla\nkeittiöön. Ja sinäkin, Aliina, mene tuukkaamaan. (Jaakolle.) Mitä\nvarten valjashuoneessa on valoa? Mene heti katsomaan mitä se tallimies\nsiellä tekee. Mikä se semmoinen pehtori on, joka ei perään katso.\nMissä isä on?\n\nJAAKKO\n\nHuoneessaan. Kirjoittaa vallesmannin kanssa kontrahteja.\n\nHETA\n\nMitä ihmeen kontrahteja?\n\nKERTTU\n\nJos äiti antaisi avaimet, jotta minä saisin sokeria kahvivieraille.\n\nHETA\n\nEn minä sinulle avaimia anna. Itse minä sokeriskoolin täytän.\n\n    (Lähtee pois Kertun kanssa. Eteisestä kuuluu puhetta.)\n\nALIINA\n\nNyt ne miehet tulevat. (Jaakolle.) Pysy sinä täällä.\n\nJAAKKO\n\nMitäs minä täällä teen, parasta on istua pehtorin kanssa\nvaljashuoneessa.\n\n    (Lähtee.)\n\n    (Torpparit Nieminen, Salminen ja Jokinen tulevat sisään.)\n\nALIINA\n\nTulkaa sisään vaan. Isä ja nimismies tulevat kohta. Päivää!\n\n    (Kättelee.)\n\nMIEHET\n\nPäivää,\n\n    (Aliina lähtee.)\n\nSALMINEN\n\nKolmekymmentä hehtaaria se mulle lupasi, kun on kahdeksan hehtaaria\npeltoa.\n\nNIEMINEN\n\nJa kolmekymmentäviisi hehtaaria minulle ja Viljaselle kun meillä on\nniin huonot maat.\n\nJOKINEN\n\nMinkä takia hän nyt sillä lailla ilman vuokralautakuntaa aikoo\njärjestää, vaikkei vuokralautakunta meille antaisi kuin kaksikymmentä\nhehtaaria.\n\nSALMINEN\n\nSanos muuta. Ja hyvää metsää meille jakaa. Mutta kuka niitä Akustin\nmeininkejä ymmärtää.\n\n    (Akusti tulee.)\n\nAKUSTI\n\nPäivää miehet.\n\n    (Tervehtii kaikkia kädestä.)\n\nMIEHET\n\nPäivää, päivää.\n\nAKUSTI\n\nKai te nyt suunnilleen tiedätte mistä on kysymys?\n\nJOKINEN\n\nSuunnilleen. Mutta kun tultiin tässä yhtä matkaa niin juteltiin, että\non se sitten ihmeellistä, että Akustista niin rikas mies tuli, että\nHuovilan kartanonkin osti ja oikein herraksi pääsi. Milläs ihmeen\nkonstilla sinä oikein ne suuret omaisuudet olet saanut? Ja saako sinua\nenää Akustiksi sanoakaan.\n\nAKUSTI (nauraen.)\n\nSaa, saa. Meinasitte kai, että se Akusti on sielunsa paholaiselle\nmyynyt?\n\nJOKINEN\n\nKyllä minäkin sen olisin paholaiselle myynyt Huovilan kartanon hinnasta.\n\nSALMINEN\n\nEi pirukaan joka sielusta huoli.\n\nAKUSTI\n\nEn tiedä piruko minut metsiin saattoi, kun isoset täältä metsänsä\npuulaakille möivät, mutta minä kävelin katsomassa mitä jäljelle oli\njäänyt ja ostelin sitten isosilta ne metsänloput halvalla. Mutta\nminulla oli metsän kanssa sopimus: minä ostan ja hoidan, sinä kasvat!\nJa sen minä teillekin sanoisin, että pitäkää silmällä puitanne, niillä\non tapana kasvaa.\n\nJOKINEN\n\nVai sillä tavalla se kävi.\n\nAKUSTI\n\nOlenhan minä hyötynyt toisten ihmisten työstäkin, enkä vain puista,\nvaikkei torppareita täällä Muumäellä ollutkaan. Mutta tuon Huovilan\nmukana minulle siunattiin nämä teidän erottamattomat torppanne.\nPahuksen vuokralautakunta ei ole vielä ennättänyt teitä erottaa\nkartanosta. Siksi minä ajattelinkin ottaa lain omiin käsiini ja itse\nerottaa teidät Huovilasta.\n\nSALMINEN\n\nEi tämä hullumpi ajatus ollutkaan.\n\nAKUSTI\n\nMinäkin olen torpan poika. Siksi päätin pysyä entisissä köyhän miehen\nmielipiteissä ja antaa teille vähän enemmän maata kuin mitä laki\nmyöntää. Enkä minä muuta korvausta vaadi kuin että vielä tekisitte\nyhden vuoden vanhaa taksvärkkiänne.\n\nSALMINEN (raapii korvaansa.) Lain mukaanhan meidän ei taksvärkkiä enää\ntarvitse tehdä.\n\nAKUSTI\n\nMutta minäpäs ehdottaisin, että tekisitte Muumäen Akustille saman\ntaksvärkin yhden vuoden aikana kuin vuosisatoja olette tehneet kartanon\nisännille. Sitten pääsette itsenäisiksi maanviljelijöiksi. Onko selvä?\n\n    (Tarjoaa tupakkaa.)\n\nSALMINEN\n\nMitäs muuta tässä onkaan kuin selvyyttä ja mitäs me muuta osaamme kuin\nkiittää. ( Sytyttelevät savukkeita.)\n\nAKUSTI (avaa oven.)\n\nNo, vallesmanni, joko te olette valmis?\n\nVALLESMANNI (tulee, kahdenkesken Akustille.)\n\nKuule, minä ajattelin kysyä mitä muut isännät siitä sanovat, että sinä\nmaitasi tällä lailla pois jakelet.\n\nAKUSTI\n\nSanovat ensin, että Akusti on hullu. Sitten otaksuvat, että minulla\non tämänkin takana taas jotain koirankujeita rikastuakseni toisten\nkustannuksella ja hyväksyvät senkin. Kas kun minä en aja politiikkaa\nenkä moiti muita.\n\nVALLESMANNI (nauraa.)\n\nNiin se kai lie. Kuka sinusta oikein selville pääsee. Päivää, miehet.\n\nMIEHET (ovat sillä välin hiljakseen ja vakavasti keskustelleet keskenään.)\n\nPäivää, päivää.\n\nVALLESMANNI\n\nVai tämmöisen erinomaisen kaupan te nyt teette Huovilan uuden herran\nkanss.\n\nAKUSTI\n\nMikäs herra minä olen, Muumäen Akusti vaan.\n\nSALMINEN\n\nMuumäen Akusti taitaakin olla se oikea herra.\n\nVALLESMANNI\n\nSamaa sanon minäkin. Tässä ovat sitten kauppakirjat, Jokisen\nensimmäisenä. Pitäisikö mun julkilukea se?\n\nJOKINEN\n\nMitäs sitä julkilukee. Kai se sitä on, mitä Akusti sanoo.\n\nVALLESMANNI\n\nKyllä se sitä on. (Jakaa kauppakirjat.) No niin, sitten tänne nimet.\n\n    (Miehet kirjoittavat.)\n\nAKUSTI\n\nAnnas tänne niin minäkin kirjoitan.\n\nVALLESMANNI\n\nJa tänne viereen tulee sitten emännän allekirjoitus. Onkos emäntä\nkotona?\n\nAKUSTI\n\nKyllä on. Siirrytään sitten ruokasaliin päin, niin minä haen emännän\nallekirjoittamaan. (Huutaa.) Aliina! Hankis nyt näille uusille\nisännille kahvia.\n\n    (Aliina johdattaa torpparit oikealle. Vallesmanni kokoaa papereitaan.)\n\nAKUSTI (menee ovelle ja huutaa.)\n\nHeta! Tule tänne!\n\n    (Heta tulee.)\n\nHETA\n\nMitäs nuo Huovilan torpparit täällä lattioita likaa? Päivää vallesmanni.\n\nAKUSTI\n\nMe tässä vallesmannin kanssa erotettiin ne torpparit vihdoinkin, niin\nettä meille lopullisesti selkiää kuinka paljon sitä Huovilan maata ja\nmetsää meille jää.\n\nHETA\n\nEikös vuokralautakunta määrää kuinka paljon maata torpparit saavat?\n\nAKUSTI\n\nEn minä viitsinyt ruveta odottamaan vuokralautakuntaa. Me myymme ne\ntorpan maat niille ilman muuta sillä ehdolla, että tekevät vielä yhden\nvuoden entistä taksvärkkiä.\n\nHETA\n\nMitä sinä meinaat? Vain yhden vuoden?\n\nVALLESMANNI\n\nNo, Akusti meinaa korjata niitä vuosisatojen vääryyksiä ja luovuttaa\ntorppareille maata ilman korvausta.\n\nHETA\n\nOnkos hän hullu?\n\nVALLESMANNI (nauraen.)\n\nSiitä ei ole varmuutta.\n\nAKUSTI\n\nTässä on kauppakirjat. Sinun pitäisi panna nimesi niihin.\n\nHETA\n\nEttä minä panisin nimeni tuollaisten kontrahtien alle! Ei iki\nmaailmassa! Vai sillä tavalla sinä lastesi omaisuutta vieraille\nlahjoitat! Kun kerran niin roskainen laki on, niin vuokralautakunta saa\nmäärätä paljonko maata torppareille kenkätään. Antaa valtion meiltä\nrosvota. Minä en ikinä tällaisia allekirjoita.\n\nVALLESMANNI\n\nSiunatkoon, tästä nyt vasta soppa tuli!\n\nAKUSTI\n\nJos sinäkin olisit hyvä ja lähtisit sinne ruokasaliin kahville. Minä\ntässä juttelen emännälleni.\n\nVALLESMANNI\n\nJuttele, juttele! Kunhan juttelusta olisi apua.\n\n    (Lähtee.)\n\nHETA\n\nEikä ole!\n\n    (Yrittää lähteä.)\n\nAKUSTI\n\nNo mutta, Heta.\n\nHETA\n\nÄlä yritäkään. Työnnät vaan torppareille hehtaareita ilmaiseksi.\n\nAKUSTI\n\nKas nyt, Heta kulta. Kun me nyt ollaan kartanon omistajia, niin minä\naattelin, että sinunkin pitäisi olla samanlainen kartanon rouva kuin ne\nentisetkin, joille torpparit taksvärkkejä tekivät ja marjoja, kaloja\nja villoja toivat. Muistathan miten Huovilan rouva oli seisonut aitan\novella ja emännöitsijän kanssa torppareilta voita, marjoja ja kaloja\nvastaanottanut. Enhän minä ilmaiseksi, Heta-kulta. Vuoden taksvärkki\non heillekin kallis asia, melkein sama kuin mitä vuokralautakunta\nkorvausta määrää, ja sitä paitsi minä tarvitsen navettarakennukselle\nhevosmiehiä.\n\nHETA\n\nPelkkää kenkkäystä se on koko homma.\n\nAKUSTI\n\nAatteles nyt, kun ei koko pitäjässä kukaan enää tee taksvärkkiä, niin\nMuumäen emännälle kumminkin vanhat torpparit sitä tekevät. Kuinka\nkomeata se onkaan! Muumäen emäntä seisoo kuin Huovilan Armo aitan\novella ja ottaa torpparien antimia vastaan. Kukas sitäkin olisi\naatellut kun minä sinut eräänä syksynä Muumäen mökkiin toin!\n(Tönäisee Hetaa.) Ja enkös minä ole sua passannutkin?\n\nHETA\n\nKyllä sinä osaat!\n\nAKUSTI\n\nMutta kartanon rouvan pitää myös käyttäytyä kuin kartanon rouva eikä\najatella tuollaisia mitättömiä torppien juttuja.\n\nHETA\n\nNiinhän se on, mutta sinä lahjoitat maitamme pois.\n\nAKUSTI\n\nMeillä kun on maita ja metsiä nyt monin kerroin enemmän kuin\nNiskavuorella. Aattele nyt sitä Loviisan kateutta!\n\nHETA\n\nKyllähän se niinkin on. Sanos, muutetaanhan me sinne Huovilaan, eikö\nniin?\n\nAKUSTI\n\nAi, ei — se on eri asia. Jutellaan siitä sitten myöhemmin. Mutta\nkirjoita nyt pian nämä kauppakirjat alle.\n\n    (Heta allekirjoittaa paperit.)\n\nAKUSTI\n\nJa saisit nyt oikeastaan mennä ruokasaliin, jotta miehet saisivat\nsinuakin kiittää. Nyt vielä tämä Jokisen kontrahti.\n\nHETA\n\nOsaavatko ne edes kiittää. Ja viisikymmentä litraa puolukoita jokainen\nsaa tuoda. Ja kaloja suolattavaksi.\n\nAKUSTI\n\nOikein. Lähde nyt sinne ruokasaliin ja käske vallesmanni tänne.\n\n    (Heta lähtee. Akusti istuu väsyneenä kädet sylissä.\n    Vallesmanni tulee sisään.)\n\nAKUSTI\n\nTässä ne allekirjoitukset sitten ovat.\n\nVALLESMANNI\n\nHerrajesta! Kuinka sinä sait emännän näihin suostumaan?\n\nAKUSTI\n\nMikäs siinä.\n\nVALLESMANNI\n\nTäytyyköhän minun muuttaa käsitykseni tuosta Niskavuoren tyttärestä.\n\nAKUSTI\n\nÄlä muuta! Mutta siinä ne sopimukset joka tapauksessa ovat valmiina.\n\nVALLESMANNI\n\nSano nyt millä taivaan voimalla sinä ne aikaansait.\n\nAKUSTI\n\nMenes tuonne ruokasaliin kuulemaan, niin kyllä käsität. Mua väsyttää\nkovasti.\n\nVALLESMANNI\n\nKyllä sinun pitäisi levätä. Ja nyt sait vielä tuon Huovilan\nhoidettavaksesi.\n\nAKUSTI\n\nPojalleni minä sitä aion.\n\nVALLESMANNI\n\nVai niin. Mitäs emäntä siihen sanoo?\n\nAKUSTI\n\nMitäs te nyt kaikki siitä Hetasta. Järkevä ihminen hän on. Mutta\nväsyttää niin vietävästi. Eikös huomenna ole säästöpankin johtokunnan\nkokous?\n\nVALLESMANNI\n\nOn, ja holhouslautakunnan.\n\nKERTTU (tulee sisään.)\n\nIsä! (Hiljaa.) Minulla on asiaa sinulle.\n\nAKUSTI\n\nPuhu vaan, kyllä vallesmanni kaikki meidän asiamme tietää.\n\nKERTTU\n\nMaanojan Aatu on keittiössä. Siipirikko kuuluu olevan kovasti sairaana.\nMahtaako niillä olla edes ruokaakaan, eihän Siipirikko valita.\n\nAKUSTI\n\nAnna pehtorin valjastaa. Aja itse sinne ja vie mitä hän tarvitsee. En\nole tullut ajatelleeksi Siipirikkoakaan tässä maailman mylläkässä.\n\nKERTTU\n\nMutta mitäs äiti sanoo?\n\nAKUSTI\n\nSano että minä olen käskenyt.\n\n    (Kerttu lähtee ulos. Vallesmanni on hakenut papereita kasaan.)\n\nVALLESMANNI\n\nSiipirikkohan on sen Maanojan Roope-vainajan tytär?\n\nAKUSTI\n\nOn. Niitä siipirikkoja on monenlaisia. Välistä minusta tuntuu, että\nminäkin olen yksi niitä.\n\nVALLESMANNI\n\nVielä mitä! Sinä, joka olet lentänyt pitäjän huipuille ja savuttanut\nkaiken, mitä olet havitellut, tähdetkin taivaalta, jopa Huovilan\nkartanonkin.\n\nAKUSTI\n\nEntäs sitten?\n\nVALLESMANNI\n\nNiin, entäs sitten?\n\nAKUSTI\n\nOn olemassa kaksi tähteä, joita en ole saavuttanut. Niitä kahta tähteä,\njoita sydämeni havitteli ja jotka eivät välittäneet minusta. Katselivat\nvain kirkkaina ja kylminä niinkuin tähdet pruukkaa.\n\nHETA (ovesta.)\n\nAkusti, annas vanhat kontrahdit tänne, kun ne miehet eivät enää\nmuistakaan paljonko taksvärkkiä ovat tehneet.\n\n    Väliverho\n\n\n\nSeitsemäs kuvaelma\n\nVII. Kunnallisneuvos tekee kuolemaa.\n\n\nAkusti on huoneessaan vuoteessa. Aliina istuu isänsä sängynlaidalla.\n\nALIINA\n\nVoi isä, et sinä enää niin nuori ole, että voisit käydä jäissä\nrypemässä.\n\nAKUSTI (hyvin sairaana.)\n\nKun minä olen tottunut siihen kevätkalastukseen Roopen kanssa enkä\nminä vieläkään voi unohtaa Roopea ja kuinka me yhdessä niitä verkkoja\nnostelimme ja kaloja tuli kovasti.\n\nALIINA\n\nÄlä puhu Roopesta, isä. Kuinka äiti vihasi häntä ja Siipirikkoa!\n\nAKUSTI\n\nÄiti liioittelee aina. Äitisi on sitä mitä on. Hän ottaa niin\nkovakouraisesti elämästä minkä irti saa.\n\nALIINA\n\nNiin hän sinutkin otti.\n\nAKUSTI\n\nKas likkaa! Niskavuoren Heta otti köyhän rengin ja kyllä hän aina minun\npuoltani on pitänyt ainakin ulospäin.\n\nALIINA\n\nKoko elinikäsi sinä olet palvonut ja palvellut Heta Niskavuorta.\n\nAKUSTI\n\nEt sinä ymmärrä niitä asioita. Näin se elämä on ollut ja mennyt ja nyt\nse tekee ankarasti loppua.\n\nALIINA\n\nÄlä puhu lopusta, isä. Katsos, on niin monia asioita, joita minä en voi\nantaa anteeksi äidille.\n\nAKUSTI\n\nÄidillensä pitää aina antaa kaikki anteeksi.\n\nALIINA\n\nEn minä voi antaa anteeksi, että hän Siipirikon talosta pois ajoi.\nSiipirikko oli häntä palvellut yli kaksikymmentä vuotta. Meille\nlapsille hän oli kuin äiti. Siipirikko-raukka.\n\nAKUSTI\n\nSiipirikko on tottunut ihmisiä palvelemaan. Hänen kätensä ovat yhtä\npitkät vaikka hänen toinen jalkansa onkin lyhyempi toista. — Minä olen\nhyvin väsynyt tänään, Aliina.\n\nALIINA\n\nJos sinä lepäisit nyt, kun tohtori soitti että rovasti ja isännät\ntulevat sinua tänään katsomaan. Minun täytyykin tästä lähteä\nkeittiöhommiin.\n\nAKUSTI\n\nLähde vaan. Missä Jaakko on?\n\nALIINA\n\nHuovilassa käymässä.\n\nAKUSTI\n\nJos sentään Jaakkokin tulisi kotia ja olisitte täällä lähettyvilläni.\n\nALIINA\n\nTottakai ollaan. Lepää nyt, isä... (Heta on tullut huoneeseen\nsanomalehti kädessään.) Isä on hyvin heikko.\n\nHETA\n\nMinä menen istumaan hänen luokseen ja luen lehtiä.\n\nALIINA\n\nEi hän enää jaksa kuunnella lehtiä.\n\nHETA\n\nIstunpahan tuossa keinutuolissa. Sinä saat järjestää kahvikuppeja, kun\nvieraat ovat kohta täällä.\n\nALIINA\n\nÄlä puhu isälle. Anna hänen levätä.\n\nHETA\n\nMikäs käskijä sinä minulle olet.\n\n    (Istuutuu keinutuoliin lukemaan lehtiä. Aliina jää seisomaan,\n    mutta viittaa kädellään ja lähtee. Heta keinuu edestakaisin\n    kitisevässä keinutuolissa ja kakistelee sanomalehtiä.)\n\nKun ovat murhanneet miehen Iisalmella, kirveellä lyöneet päähän.\n(Kääntää lehteä.) Jaa-ah, ja ministeri Niskavuori on käynyt\ntarkastusmatkalla. Että siitä Kaarlestakin piti tulla ministeri!\nKyllä mar Loviisa nyt rehentelee. No, kun Aarnekin nai rahoja,\nniin kai siellä Niskavuorella kaikki pellot salaojitetaan, koko\npitäjän malliksihan ne pyrkivät. Kuule muuten, se Myllymäen isäntä on\nruvennut ryyppäämään. Sen se kieltolaki aikaansaa. Ettei vaan\nviettelisi meidän Jaakkoakin. (Katsoo lehden ylitse Akustiin päin.)\nJokos sinä nukut? Ai, ai, huonosti sinun asiasi ovat, kun aina kesken\njuttua nukahdat.\n\nAKUSTI (heikolla äänellä.)\n\nHeta, anna minulle vähän vettä, janottaa niin.\n\nHETA (Huutaa saliin.)\n\nAliina, Aliina, tule antamaan isällesi vettä, häntä janottaa. En minä\nsinua ennen ole passannut enkä minä sinua passaa nytkään.\n\n    (Jatkaa lukemista.)\n\nAKUSTI (yrittää nousta. Raskaasti ja pelottavasti.)\n\nKyllä se olet sinä, joka nyt passaat minua, Heta Niskavuori.\n\nHETA\n\nOletkos tullut hulluksi? Herrajestas!\n\n    (Aliina tulee.)\n\nAKUSTI\n\nEhkä olen tullut järkiini. Heta, sanon minä, (on tukehtua.)\nanna vettä! Pois Aliina! Vettä, Heta!\n\nALIINA\n\nHerra taivaassa, anna isälle vettä!\n\nAKUSTI\n\nSanonko minä sinulle jotain, Heta Niskavuori. Sanonko ensi kerran ennen\nkuolemaani.\n\nHETA (antaa vesilasin.)\n\nTuossa on. Hulluksi se on tullut, pähkähulluksi.\n\nAKUSTI (juo tukehtumaisillaan. Aliina auttaa hänet pitkäkseen.)\n\nRauhoitu, isäkulta, rauhoitu.\n\nHETA (kävelee edestakaisin.)\n\nVai sillä lailla, vai sillä lailla.\n\n    (Kerttu johdattaa sisään rovastin, tohtorin, vallesmannin\n    ja Lammentaustan Santerin.)\n\nKERTTU\n\nTehkää hyvin.\n\nHETA\n\nTervetuloa, rovasti, tervetuloa, tohtori, tervetuloa herrassöötinki.\n\n    (Kättelevät.)\n\nROVASTI\n\nJumalan rauhaa.\n\nTOHTORI (Akustille.)\n\nPäivää, päivää, kuinkas täällä voidaan?\n\n    (Kättelee.)\n\nHETA\n\nHuonosti voidaan.\n\nSANTERI\n\nPäivää.\n\n    (Rovasti, vallesmanni ja Santeri kättelevät Akustia. Kaikki\n    kättelevät myös Alinaa, joka poistuu.)\n\nHETA\n\nOlkaa hyvät, istukaa.\n\n    (Tohtori jää Akustin luo, tutkii, antaa pistoksen.)\n\nHETA\n\nJokos Lammentaustassa kaikki touot on tehty?\n\nSANTERI\n\nOli niin hyvät ilmat, jouduttivat aika lailla. Ja Muumäellä ja\nHuovilassakin näkyy olevan touot selvänä. Jaakko näemmä on pannut\ntöpinäksi.\n\nHETA\n\nAkustihan sitä on viisannut. (Nielaisee.) Jaakosta tulee hyvä\nmaanviljelijä, (kylmästi.) kuten hänen isänsä.\n\n    (Lähtee anteeksi pyydellen.)\n\nAKUSTI\n\nKiitos, tohtori. Kai tämä nyt vähän piristää.\n\nSANTERI (koettaa olla leikkisä.)\n\nAivan sopimatontahan onkin sairastella näin kesken touon tekoa.\n\nAKUSTI (hymyillen.)\n\nNo sanos muuta.\n\nVALLESMANNI\n\nJa vielä sopimattomampaa on lähteä kevätjäihin kylpemään.\n\nAKUSTI\n\nOikein harmittaa. Sinne jäivät kalat ja kaikki.\n\nROVASTI\n\nMutta Jumalan avulla sentään ylös pääsitte.\n\nTOHTORI\n\nKyllä Jumala olisi saanut samalla auttaa hieman nopeammin eikä odottaa\nkunnes mies jo kävi siniseksi.\n\nROVASTI\n\nHerran tiet ovat käsittämättömät. Eikä ruumiinhoitajan tarvitse koskea\nsielunhoitoon ja Herran töihin.\n\nAKUSTI\n\nNo nyt se vanha riita alkaa. Pitääkö minun taas ruveta välittäjäksi?\n\nSANTERI (yskäisee.)\n\nTop, top. Ennen kuin tässä kirkko ja lääketiede rupeavat riitelemään,\non meillä Akustille juhlallisempaakin asiaa, oikein virallista. Puhus\nnyt, vallesmanni, kun tärkein mies olet kunnassa Akustin jälkeen.\n\nVALLESMANNI\n\nMinä olen tekijä enkä puhuja, puhu itse.\n\nAKUSTI\n\nMitä ihmettä te olette nyt aikaansaaneet?\n\nSANTERI (yskäisee vielä kerran.)\n\nNo, sitten. Arvoisa Muumäen isäntä ja kunnan esimies, osuuskassan\npuheenjohtaja ja maamiessseuran esimies, terveydenhoitolautakunnan\npuheenjohtaja ja meidän kaikkien veljemme Akusti. En minä nyt jaksa sen\nvirallisempi olla, mutta kuule, kaikkien ansioittesi perusteella...\n\nROVASTI\n\nEntäs kirkkoväärti...\n\nSANTERI\n\nVoi saakutti kun unohdin. No niin, kaikkien niitten ansioittesi ja\ntienestiesi perusteella ja koska sinä olet tästä Muumäen rappiotilasta\ntyölläsi ja viisaudellasi tehnyt pitäjän mallikartanon...\n\nVALLESMANNI\n\nEntäs se karjanjalostusyhdistys?\n\nSANTERI\n\nVoi vielä kerran saakutti kun senkin unohdin. No niin, joka tapauksessa\nkaikkien suurten ansioittesi vuoksi ja luonnollisesti meidän\nkaikkien pitäjän pylväitten esityksestä hallitus on suonut sinulle\nkunnallisneuvoksen arvonimen. Ja salli nyt, veli Akusti, että me kaikki\nonnittelemme sinua koko sydämestä!\n\nAKUSTI\n\nKiitoksia, hyvät ystävät! Mitäs te nyt sellaista. En minä tätä ole\nansainnut. Kiitoksia sentään.\n\nROVASTI\n\nKyllä me tiedämme, että Muumäen isäntä on uskollisesti auttanut kaikkia\nihmisiä.\n\nAKUSTI\n\nEntäs sitten...?\n\nROVASTI\n\nKuinka niin?\n\nAKUSTI\n\nEnkä minä kumminkaan voinut auttaa silloin, kun ihmiset olisivat eniten\napua tarvinneet.\n\nSANTERI\n\nKyllä minä tiedän mitä sinä tarkoitat. Kyllä minä tiedän, mutta älä\najattele niitä aikoja. Paljon tehtiin, mikä oli ajattelematonta ja\nväärääkin, mutta täytyy yrittää unohtaa, ja sinähän Akusti, olet,\nelänyt omantuntosi mukaan. Nyt sinun ennen kaikkea täytyy tulla\nterveeksi.\n\nTOHTORI\n\nSiihen minäkin yhdyn.\n\nROVASTI\n\nKaikki me siihen toivomukseen yhdymme.\n\n    (Heta ja Aliina tulevat.)\n\nHETA\n\nJokos herroille saisi olla kahvia? Aliina tuo sitten Akustillekin.\n\nAKUSTI\n\nKiitos, kyllä minun kahvini ovat juodut.\n\nVALLESMANNI\n\nKiitos, kunnallisneuvoksetar. Niin, kunnallisneuvoksetar! Akustista on\ntässä tehty kunnallisneuvos.\n\nHETA (säpsähtäen.)\n\nNo, eikös pitäjässä ollut parempaa miestä?\n\nAKUSTI\n\nNiinhän se nyt on käynyt, vaikkei se minun syytäni ole.\n\nROVASTI\n\nMe onnittelemme kunnallisneuvoksetarta.\n\n    (Onnittelevat kädestä.)\n\nHETA\n\nMitäs siinä on onnittelemista. Olkaa hyvät, käykää kahville. Ette\nsuinkaan nyt koko päivää täällä Akustin vieressä istu.\n\nROVASTI\n\nEikö emäntä onnittelekaan kunnallisneuvosta?\n\nHETA\n\nNo onneksi olkoon, vaikken minä ymmärrä mitä suuria tuo Akusti on\naikaansaanut.\n\nSANTERI\n\nPitäisikö Akustin ansiot uudelleen luetella?\n\nAKUSTI (hymyillen.)\n\nEi tarvitse. Heta on aivan oikeassa.\n\nVALLESMANNI\n\nÄlä viitsi. Kyllä pitäjä tietää kuka Muumäellä isäntänä on ollut ja\ntöitä on tehnyt.\n\nROVASTI\n\nEmme suinkaan saa unohtaa kunnallisneuvoksettaren osuutta isännän\nsaavutuksissa. Liian usein meillä unohdetaan emäntien osuus\ntalonhoidossa.\n\nAKUSTI\n\nMitäs minä olisin ollut ilman Hetaa. Pelkkä renkipoika vain. Hetan\nkautta minä maata sain. Kuinka paljon se merkitsee, että saa maata\nkättensä alle ja vettä venheensä alle ja kalat omaan rysäänsä.\n\nHETA\n\nHyvä että sen sanot. Kunnallisneuvos! (Kohauttaa olkapäitään.) Saanko\nminä nyt pyytää kahville.\n\nROVASTI\n\nKiitoksia paljon.\n\n    (Herrat hyvästelevät Akustia.)\n\nROVASTI\n\nHerran siunaus teille, rakas ystävä.\n\nSANTERI\n\nVoi sitten hyvin ja tule terveeksi.\n\nAKUSTI\n\nTotta kai, totta kai. Lähtekää nyt kahville, kun Heta teitä odottaa.\n\nVALLESMANNI\n\nMuista tulla pian terveeksi.\n\nAKUSTI (heikosti.)\n\nMuistetaan.\n\nTOHTORI\n\nMinä tulen uudestaan illalla käymään ja annan vielä kerran ruiskeen.\n\nAKUSTI\n\nKiitos, tohtori. Mahtaako se olla tarpeellista.\n\nTOHTORI\n\nJa nyt levätään vähän.\n\nAKUSTI\n\nLevätään.\n\n    (Herrat tekevät lähtöä.)\n\nROVASTI\n\nKyllä teillä on ollut raskas aika hoitaessanne tuota rakasta potilasta.\n\n    (Poistuu Hetan kanssa.)\n\nSANTERI (hiljaa.)\n\nSanokaahan, tohtori, onko Akustin tila todellakin hyvin huono?\n\nTOHTORI\n\nOn, hyvin vakava.\n\n    (Menevät.)\n\n    (Akusti makaa silmät kiinni. Siipirikko ja Kerttu tulevat.\n    Siipirikko polvistuu Akustin sängyn viereen. Kerttu pitelee\n    oven rivasta, ettei kukaan muu pääse huoneeseen.)\n\nAKUSTI (Siipirikolle.)\n\nSiipirikko. Aina minä sinusta olen pitänyt. Enemmän kuin kenestäkään\nmaailmassa, vaikka lapseni olen siittänyt Hetan kanssa.\n\n    (Siipirikko nyyhkyttää.)\n\nVäliverho\n\n\n\nKahdeksas kuvaelma\n\nVIII. Akustin lopputili Hetan kanssa.\n\n\nNäyttämö sama kuin edellisessä. Sänky on kunnostettu, pöydällä kukkia.\nHuoneessa istuvat Aliina ja Kerttu. Jaakko kävelee edestakaisin.\n\nALIINA (Jaakolle.)\n\nÄlä hermostuta Kerttua, istu nyt jo vihdoinkin.\n\nJAAKKO\n\nKello on kolme. Vallesmannin piti olla täällä jo aikoja sitten. Pitääkö\ntuo arkku avata näin pian. Vastahan isä on viikon ollut haudassa ja nyt\njo perunkirjoituksia.\n\n    (Aliina kohauttaa olkapäitään. Kerttu tuijottaa ikkunasta itkien.)\n\nALIINA (Kertulle.)\n\nÄlä vetistele. Täytyyhän sitä jo tottua olemaan ilman Akustia.\n\nJAAKKO (istuutuu.)\n\nLammentaustan isäntä piti niin kauniin puheen isän haudalla. Puhui\nparemmin kuin rovasti.\n\nALIINA\n\nMinä herään vielä öisin siihen kauhuun, kun äiti alkoi puhua isän\nhaudalla. Nipistin häntä käsivarresta, mutta mikään ei auttanut. Olisin\njuossut pois niinkuin Kerttukin, mutta en päässyt, Loviisa-täti piti\nminusta kiinni.\n\nJAAKKO\n\nÄlä nyt enää puhu siitä.\n\nALIINA\n\nEnää. Milloin minä olen puhunut? Mutta (matkien.) »rakastettu vainaja,\njoka täytti velvollisuutensa ja palvoi häntä niinkuin oli luvannut\nNiskavuorelta tultuaan». Ettei juuri ja juuri maininnut uskollista\nrenkiä, joka lohdutti häntä, kun hän joutui komeasta kotitalostaan\nMuumäen rappiotilalle.\n\nKERTTU (itkee hiljaa.)\n\nÄlä puhu, Aliina, äiti on äiti.\n\nALIINA\n\nMitä sinä aiot tehdä, Jaakko? Kyllä sinun on nyt reilusti sanottava,\nettä sinä aiot naida Marjatan ja että tahdot oman kodin. Ethän sinä\nikinä voi tuoda Marjattaa tähän taloon niin kauan kuin äiti elää.\n\nJAAKKO\n\nKai minä sen ymmärrän eikä sinun tarvitse ruveta sekaantumaan minun\nasioihini.\n\nALIINA\n\nMutta sinun on puhuttava äidille miten sinä aiot elämäsi järjestää.\n\nJAAKKO\n\nOlisi helpompaa olla haudassa isän kanssa. En minä jaksa tapella äitiä\nvastaan.\n\nALIINA\n\nSinä iankaikkinen lattiarääsy.\n\nJAAKKO\n\nÄlä viitsi.\n\n    (Kuuluu rattaiden kolinaa.)\n\nALIINA\n\nNyt ne tulevat, (Kertulle.) Menes herättämään äitiä,\n(Kerttu lähtee. Jaakolle.) Ja sinä menet vastaan.\n\nJAAKKO\n\nJa mitä sinä itse teet?\n\nALIINA\n\nOdotan mitä tuleman pitää, ja jos minä oikein asioita ymmärrän, niin\npaljon sitä tuleekin, kun isän arkku avataan.\n\nJAAKKO\n\nMitä sinä siitä tiedät?\n\nALIINA\n\nArvaanpahan vaan. Mene nyt.\n\n    (Heta tulee Kertun tukemana. Jaakko lähtee.)\n\nHETA\n\nHoh, hoh, hoh, väsyttää. Auta minua tuohon keinutuoliin, Aliina. Missä\nminun pallini on? Akusti aina haki pallin minun jalkojeni alle.\n\nALIINA\n\nVaikka sinä olit terve ja Akusti sairas.\n\nHETA\n\nKuinka sinä noin voit puhua omalle vanhalle äidillesi, joka on\nmenettänyt elämänsä tuen! Et sinä uskaltanut sellaista puhua kun\nisävainajasi vielä eli. (Todellisella liikutuksella.) Akustia ei ole\nenää.\n\n    (Kerttu tuo jakkaran ja istuutuu virkkaamaan äitinsä viereen. )\n\nHETA\n\nOnko kahvi jo valmista?\n\nALIINA\n\nKyllä Saara tuo kahvin sisään.\n\nHETA\n\nEikö Saaran pitäisi jo lähteä kotiinsa? Hautajaisiinhan se vaan\npestattiin ja nyt se on jo pari viikkoa ollut täällä syömässä ja\njuomassa, ja molemmat tytöt istuvat täällä fröökinöiksi.\n\nALIINA\n\nHiljaa, äiti, ne tulevat jo.\n\n    (Vallesmanni ja Lammentaustan isäntä tulevat sisään\n    Jaakon johdattamina.)\n\nVALLESMANNI\n\nPäivää surutalolle! Päivää, kunnallisneuvoksetar!\n\nHETA\n\nPäivää. Tervetuloa.\n\nSANTERI\n\nPäivää, Heta.\n\nHETA (kylmästi.)\n\nPäivää. Kas kun Santerikin on tullut meidän pesänselvitykseen.\n\nSANTERI\n\nMinä olen tässä toimituksessa kyllä sivullinen mies, mutta vallesmanni\npyysi minut mukaan.\n\nVALLESMANNI\n\nTämä perunkirjoitus taitaa olla isonpuoleista hommaa, ja kun Santeri\nkerran oli Akustin parhaita ystäviä, niin minä pyysin hänet mukaan, kun\nei Aarnekaan joutanut Niskavuorelta.\n\nSANTERI\n\nTämä on hyvin kiusallinen toimitus minulle. Mutta totta puhuakseni\nAkustikin pyysi minua hänen pesänsä selvittäjäksi. Jos Hetalla\nkumminkin on jotain minua vastaan, niin voinhan minä toimittaa\ntilalleni vaikka Kirvesmäen isännän tai tohtorin.\n\nVALLESMANNI\n\nTohtori ei ole kotona ja Kirvesmäki makaa sairaana.\n\nHETA\n\nEi minulla ole mitään Lammentaustaa vastaan, jos viitsii olla mukana\ntällaisen pienen pesän selvittelyssä.\n\nVALLESMANNI\n\nVai pienen! Harmittaakin kun Akusti, niin tarkka mies, ei jättänyt\nmitään omaisuus- ja pesäluetteloa. Tässä minä olen nyt käynyt ainakin\nkauppakirjat lävitse. Kovin rikas pesä tämä on, ei muuta kuin täytyy\nonnitella perhettä. Kyllä Akusti on työtä tehnyt ja osannut hoitaa\nasiansa kaukonäköisesti.\n\nHETA\n\nEi se niin vaikeata ollut, kun Niskavuoren ja minun rahoillani alkuun\npääsi.\n\nVALLESMANNI\n\nKyllä ne emännän myötäjäisrahat tekevät sangen pienen osan Akustin\nomaisuudesta. Vaikka kuinka tarkkaan arvioitaisi näitä tiloja, niin\nolemme Santerin kanssa tulleet siihen käsitykseen, että pesä tällä\nhaavaa on ainakin kymmenen miljoonaa markkaa.\n\nHETA (säpsähtää.)\n\nHerrajesta.\n\nVALLESMANNI\n\nOsuuskassassakin löytyi Akustin tililtä niitä metsärahoja toista\nmiljoonaa markkaa, ja kyllä tuossa Akustin kuuluisassa arkussa täytyy\nolla pankkikirjoja ja osakkeita aika lailla.\n\nHETA\n\nEikä Akusti koskaan sanonut, että hän niin rikas oli. Ei edes ostanut\nminulle niitä vaunuja Suontaustan huutokaupasta. Loviisa kyllä ajoi\nvaunuilla kirkolle, mutta minun täytyi kääseissä kitkutella. Ei muka\nollut varaa ostaa. En edes uutta silkkihametta saanut Kirvesmäen\nlukusijoja varten. Aina vain väitti, että Huovilan päällä vielä velkaa\non. Akusti tuli viime aikoina sitten niin siunaaman itsekkääksi.\n\nSANTERI\n\nItsekkyyttä on niin monta laatua.\n\nALIINA\n\nJa vaikka äiti olisi tiennytkin ne isän varat, niin Kerttu olisi\nkumminkin saanut olla keittäjänä ja minä piikana.\n\nHETA\n\nLaiskottelijoiksiko teidän pitäisi ruveta?\n\nJAAKKO\n\nKyllä äidin nyt pitäisi aatella vähän lapsiaankin.\n\nHETA\n\nNoin ne aina hyökkäävät kaikki minua vastaan, poikani Jaakkokin ja\nKerttu.\n\nVALLESMANNI\n\nKuulkaas nyt, kunnallisneuvoksetar. Akusti teki teistä rikkaan\nlesken. Teillä on nyt kaikki syy helpottaa lastennekin elämää, kun\novat pienestä saakka saaneet tehdä kovaa työtä. Mutta nyt täytyy\nennen kaikkea saada pesä selväksi ja perunkirjoitus tehtyä. Ja täytyy\nvihdoinkin avata tuo Akustin kuuluisa arkku. Missä avain on?\n\nKERTTU\n\nIsä antoi sen minulle ennen kuolemaansa.\n\nHETA\n\nVai sinulle? Miksei Jaakolle — onhan se edes mies. Miehille sellainen\nkuuluu. Et kai sinä vaan ole koskenut siihen?\n\nKERTTU\n\nEn.\n\n    (Lähtee hakemaan avainta.)\n\nVALLESMANNI\n\nNo niin, mitäs muuta kuin avataan se loota.\n\nSANTERI\n\nTekee oikein ilkeätä koskea koko arkkuun. Tässä ihminen on elänyt\nelämänsä ja elämän varrella on kasaantunut niin paljon asioita, jotka\nkoskivat vain häntä ja joista muilla ei ole ollut aavistusta. — On\nkolkkoa kaivaa esiin ihmisen yksityiselämää.\n\nHETA\n\nMistä yksityiselämästä sinä hourailet? Ei Akustilla ollut mitään\nyksityiselämää ja salaisuuksia vaimoltaan. Kyllä Akusti aina toimi\nniinkuin minä viisasin.\n\nVALLESMANNI\n\nAi, ai, kunnallisneuvoksetar. Kuka meitä miehiä tietää.\n\nHETA\n\nKyllä minä mieheni tiedän.\n\nKERTTU (palaa, antaa avannen vallesmannille.)\n\nTässä olisi avain. Isä käski luovuttaa sen teille.\n\nVALLESMANNI\n\nTästä tulee ihan virallinen toimitus. Istu sinä, Lammentausta, ja pidä\npöytäkirjaa. Kai se on parasta, että arkku avataan ihan laillisessa\njärjestyksessä.\n\nSANTERI\n\nSalat julki, jollei Heta pelkää. Onhan tästä arkusta koko pitäjä\ntarpeeksi puhunut.\n\nVALLESMANNI (avaa arkun.)\n\nTaitaa olla oikein isännän kätköpaikka. Mitäs, aletaan alusta ja kaikki\njärjestyksessä. Asiakirjat näkyvät olevan vasta pohjalla. No niin:\nLampaankeritsemissakset. Rautanauloja. Ruuveja. Pislaakeja. Lukkoja,\noikein hyviä munalukkoja ja remmejä. Ja kauhea määrä avaimia. Mitä\nkaikki lienevätkin.\n\nJAAKKO\n\nTalon avaimia ne ovat, mutta Akusti ei tahtonut pitää paikkojaan\nlukossa.\n\nVALLESMANNI\n\nTässä on hieno katkennut piiskanvarsi. Sillä taitaa olla oma\nhistoriansa.\n\nHETA\n\nMitäs vallesmanni nyt kaikkea Akustin kamaa katselee,\n\nVALLESMANNI\n\nKaikki, kaikki tässä katsellaan. Kas, tässä on jotain paperissa\nKertulle. Hieno kultainen rintaneula.\n\nKERTTU (itkien.)\n\nKiitos.\n\nHETA\n\nMari-vainajan rintaneula se on. Kas kun ei Akusti antanut sitä minulle.\n\nVALLESMANNI\n\nSanokaas muuta. Lankaa ja naulaa ja pikeä ja liimaa. Ja maalitoosakin\ntäällä on. Ja sitten vanha käsintaottu aitanavain. Ja tässä\ntilikirjoja. Ja voi, voi, niin kulunut vanha Raamattukin!\n\nALIINA\n\nSe on mummuvainaan Raamattu.\n\nHETA\n\nKyllä meillä parempi Raamattu on salinpöydällä.\n\nVALLESMANNI\n\nJa tässä on niin kulunut ja kellastunut Maamiehen Ystävä Kuopiosta.\nJa Minna Canthin Työmiehen vaimokin. Hyvää lukemistahan se Akusti on\nharrastanutkin.\n\nHETA\n\nMitäs niissä työmiehen vaimoissa lukemista on? Näkeehän niitä joka\npaikassa pihalla.\n\nVALLESMANNI\n\nJa nyt tulee papereita. Mitäs nuo ovat? Näemmä velkakirjoja.\nMinkälainen pakka! Onpas se Akusti lainannut ihmisille rahaa. Tässä\nMattilan Roope-vainajalle kaksituhatta markkaa, Alitalon Timolle\nkolmetuhatta, Lehtisen Matillekin kaksituhatta. Tässä taitaa olla koko\npitäjä Akustille velkaa. (Santerille.) Laskepas sinä niitä yhteen.\n\nHETA\n\nMitä! Meidän rahojamme tuhlattu koko maailmalle.\n\nALIINA\n\nÄiti, rauhoitu nyt!\n\nHETA\n\nVaimonsa ja lastensa rahoja hän on kylvänyt pitkin pitäjää. Pois ne\nvaaditaan joka penni. Meidän hiellä ja työllä kootut rahat.\n\nJAAKKO\n\nOlihan isällä sellaisiakin rahoja, joita hän metsäkaupoilla sai ilman\nhikeä.\n\nSANTERI\n\nVain aivoilla. Oli hänellä sekä aivoja että sydäntä.\n\nVALLESMANNI\n\nKokoopas sinä, Santeri, näitä pikkukuitteja täältä ja laske. Siunatkoon\nkun niitä on paljon!\n\nHETA\n\nRenki on renki. Ei isäntä tuolla tavalla rahojaan tuhlaa pitäjän\nköyhille. Mutta joka pennin minä panen uloshakuun.\n\nVALLESMANNI\n\nNo, ehkäpä ne saadaan vielä kaikki takaisin. Miltä näyttää.\nLammentausta?\n\nSANTERI\n\nOnhan täällä ainakin yli neljänsadantuhannen markan velkakirjat, ja\njoukossa on sellaisiakin velallisia, jotka varmasti maksavat.\n\nHETA\n\nKeitä ne ovat? Lue.\n\nVALLESMANNI\n\nAnna tänne. Tässä nyt ainakin on Varalan Jooseppi, viisituhatta markkaa\npalstanostoon.\n\nHETA\n\nUloshakuun!\n\nVALLESMANNI\n\nMerkataan, merkataan. Sitten Alipellon Selma: kolmetuhatta markkaa.\n\nHETA\n\nUloshakuun! Sellainen mankuja.\n\nVALLESMANNI\n\nMerkataan. Kukoisten Akseli, ylioppilaspoika, viidentuhannen markan\nlaina lukuja varten.\n\nHETA\n\nUloshakuun! Valmis insinööri se jo on. Uloshakuun!\n\nVALLESMANNI\n\nSitten rovastin poika, opintolaina, kuusituhatta markkaa.\n\nHETA\n\nUloshakuun!\n\nVALLESMANNI\n\nTyöväenyhdistys, kymmenentuhatta markkaa. Jaa, kun talon rakensivat.\n\nHETA\n\nUloshakuun! Ja paikalla!\n\nVALLESMANNI\n\nTottakai, tottakai! Selaillaan niitä myöhemmin. Mennään nyt eteenpäin.\nSäästöpankin kirja miljoonakaksisataatuhatta. Ja tässä ovat ne\nKansallispankin osakkeet, puolen miljoonan edestä. Ja tässä alhaalla\non vielä kaksi paperia, vieläpä kuoreenkin pantu. Jahaa, ja tässä on\nAkustin omaa käsialaa: Minun viimeinen tahtoni.\n\nHETA\n\nMikäs se on? Antakaa tänne! Minulle se kuuluu.\n\nVALLESMANNI\n\nOnkos Akusti laatinut testamentin!\n\nKERTTU\n\nKyllä on parasta, että vallesmanni avaa kuoren ja lukee mitä siinä\nseisoo.\n\nHETA\n\nMinulle se kuuluu, mutta lukekaa nyt sitten!\n\nVALLESMANNI\n\n»Minun viimeinen tahtoni on, että minun käteisvaroistani maksetaan\nuskolliselle palvelijallemme Hilja Elsa Maanojalle, jota Siipirikoksi\nkutsutaan, kaksisataatuhatta markkaa palkkioksi niistä monista\nvuosista joita hän melkein ilman palkkaa Muumäkeä palveli. Sitten minä\nvielä määrään, että Jaakko saa Huovilan kartanon. Vakuudeksi: Akusti\nMuumäki.» — Kas Akustia. Noin yksinkertaista vaan.\n\nHETA (nielee, juoksee edestakaisin.)\n\nSellaiset rahat Maanojan Roopen tyttärelle! Ei penniäkään, ei ikinä.\nTalosta minä olen sen jo jahdannut.\n\nVALLESMANNI\n\nKas kun Akusti, viisas mies, ei ottanut todistajia allekirjoitustaan\noikeaksi todistamaan. Mutta vaatimaton tämä viimeinen tahto on. Kyllä\ntämä nyt olisi täytettävä, vaikkei olekaan todistajia — kun tässä\nJaakolle Huovila määrätään.\n\nALIINA\n\nSehän on isän viimeinen tahto ja määräys. Kyllä ne rahat on maksettava.\n\nHETA\n\nKun ei ole todistajain allekirjoituksia, en minä siihen ikinä suostu,\nvaikka se Siipirikko lakiin menisi ja vaikka es kymmenessä mykkyrässä\neteeni kumartuisi!\n\nJAAKKO\n\nSiipirikko on ollut uskollinen palvelija ja hänen on saatava, minkä isä\non hänelle määrännyt.\n\nVALLESMANNI\n\nPerheen on tämä päätettävä keskuudessaan. Ikävä juttu.\n\nKERTTU\n\nSe on nyt sillä tavalla, etten minä ole tottunut paljon puhumaan, enkä\nole koskaan mitään sanonut äidille. Mutta sen minä nyt sanon, että\nellei Siipirikolle makseta näitä rahoja, niin ne voidaan ottaa minun\nperintöosuudestani.\n\nALIINA ja JAAKKO\n\nJa minun. Ja minun.\n\nHETA\n\nMinä istun tässä jakamattomassa pesässä siksi kunnes teidän\nperintöosuutenne tulee maksettavaksi. Mahtaakohan Siipirikkoa silloin\nenää olla olemassakaan? Se kuuluu jo nytkin haudanpartaalla vikisevän.\n\nALIINA\n\nKipu tulee piikaan niinkuin ihmiseenkin.\n\nSANTERI\n\nOikein. Minä muistuttaisin Hetalle, että jos tämä juttu tulee\njulkisuuteen, niin ihmiset voivat ruveta kaikenlaista ikävää puhumaan\nAkustista ja Siipirikosta. Ja kyllä sinäkin tiedät, ettei Siipirikko\nole konsanaan tässä talossa muuta ollut kuin uskollinen palvelijatar.\n\nHETA\n\nEikä ollutkaan muuta. Palvoi ja palveli Akustia, mutta Akustille se\npysyi vain piikana. Ei minulta miestä koskaan viety, kyllä minä sen\naina kiinni osasin pitää.\n\nVALLESMANNI\n\nNiin että siis kaikessa sovussa Siipirikolle maksetaan kaikki se minkä\nAkusti sille määräsi?\n\nHETA\n\nEihän minulle ole turvaa missään! Omat lapsetkin ovat valmiit\nryöstämään minulta.\n\nSANTERI\n\nEikös sieltä vielä löydy...?\n\nVALLESMANNI\n\nEi kai muu auta kuin jatkaa. Tässä on vielä eräs toinen kuori, ja siinä\nseisoo: Jaakolle. Kai on parasta, että Jaakko aukaisee sen.\n\nJAAKKO\n\nKyllä setä sen saa avata niinkuin muutkin.\n\nVALLESMANNI\n\nKatsotaan sitten mitä tämä on. (Aukaisee kuoren.) Mitä! Tässähän on iso\nvelkakirja Lammentaustan Santerilta. Kas saamaria, kolmesataatuhatta\nmarkkaa!\n\n    (Heta nousee pystyyn sanattomana.)\n\nSANTERI\n\nVai sielläkö se on. Olimme molemmat Akustin kanssa takuussa Vatjalan\nPaavolle, kun se meni konkurssiin ja Akusti maksoi minunkin puolestani,\nkun ei minulla ollut silloin rahaa. Akusti lupasi odottaa kunnes saan\nmetsän myytyä. Kyllä minä sen nyt maksan.\n\nHETA\n\nUloshakuun! Huutokauppaan sinä joudut, Lammentaustan Santeri!\n\nJAAKKO (kylmästi.)\n\nÄite, tätä velkaa ei panna uloshakuun.\n\nHETA\n\nMiksi ei? Pidä suusi, poika!\n\nJAAKKO\n\nAkusti kertoi minulle kuolinvuoteellaan. Kyllä sinä sen tiedät miksi,\nja — (kivenkovalla äänellä.) minäkin tiedän miksi! Kuuletko, äiti —\nminä tiedän sen.\n\nHETA (on luhistunut tuolilleen kädet silmiensä edessä.)\n\nVai tiedät sinä! Vai tiedät sinä.\n\nKERTTU\n\nMitä sinä tiedät?\n\nSANTERI\n\nSen, että Akusti oli kunnianmies ja jalo ihminen.\n\nVALLESMANNI\n\nKyllä Lammentaustan isäntä tämän hoitaa. Ei tätä siis panna uloshakuun?\n\nKERTTU\n\nEi panna muutakaan uloshakuun. Sovitaan ihmisten kanssa niinkuin isä\nteki, että maksavat jos jaksavat.\n\n    (Heta istuu yhä kädet silmien edessä.)\n\nSANTERI\n\nÄlä sure, Heta, kyllä minä velkani maksan.\n\nHETA\n\nSuren minkä suren. Oma mun suruni. En minä Santeria sure. (Itkien.)\nAkustia ei ole enää.\n\n    Väliverho.\n\n\n\n"]