[{"data":1,"prerenderedAt":-1},["ShallowReactive",2],{"$fWXbkk7kf-G9IunK2yZGuf0_l_shARv6rx-TduFRUjhc":3},{"number":4,"title":5,"author":6,"authorBirth":7,"authorDeath":8,"slug":9,"bookId":10,"genreRaw":11,"genre":12,"themes":13,"origin":15,"language":16,"yearPublished":17,"yearPublishedTranslation":18,"wordCount":19,"charCount":20,"usRestricted":21,"gutenbergId":22,"gutenbergSubjects":23,"gutenbergCategories":26,"gutenbergSummary":28,"gutenbergTranslators":29,"gutenbergDownloadCount":30,"aiDescription":31,"preamble":32,"content":33},3454,"Karjalan kevätkäkönen","Europaeus, D. E. D.",1820,1884,"3454-europaeus-d-e-d-karjalan-kevatkakonen","3454__Europaeus_D._E._D.__Karjalan_kevätkäkönen","Runolaulukirja","romaani",[14],"kansanperinne",[],"fi",1854,null,8976,58230,false,36392,[24,25],"Fiction","Short stories",[27],"Mythology, Legends & Folklore","\"Karjalan kankahilta I\" by Anonymous is a collection of folk stories written in the late 19th century. This work draws from the rich oral traditions of the Karelian people, encompassing tales that reflect their history, culture, and mythology. The opening chapters introduce us primarily to characters like Katri Hillutar and the misty legends surrounding the five brothers' daughters, delving into themes of loss, survival, and sacred folklore. The opening of the book features Katri Hillutar, an elderly woman who shares her memories of a time when her community thrived before the ravages of war and hardship. She recounts a tale connected to a legendary treasure guarded by the spirits of her ancestors, highlighting the difficult choices faced during dire times, including thoughts of sacrificing her own child due to famine. The initial stories blend personal anecdotes with broader historical narratives, intertwining Karelian myths with vivid character portrayals, setting the stage for a journey through the cultural landscape of Karelia as passed down through generations. (This is an automatically generated summary.)",[],290,"Kokoelma sisältää valikoiman kansanrunoja Kalevalasta, Kantelettaresta ja muista lähteistä. Se koostuu eeppisistä runoista, häälauluista sekä paimen- ja kehtolauluista. Teos pyrki tuomaan perinteisen runolaulun laajemman yleisön saataville tiivistetyssä muodossa.","D. E. D. Europaeuksen 'Karjalan kevätkäköinen' on Projekti Lönnrotin\njulkaisu n:o 3454. E-kirja on public domainissa sekä EU:ssa että sen\nulkopuolella, joten emme aseta mitään rajoituksia kirjan vapaan\nkäytön ja levityksen suhteen.\n\nTämän e-kirjan ovat tuottaneet Jari Koivisto ja Projekti Lönnrot.","KARJALAN KEVÄTKÄKÖINEN\n\nRunolaulukirja,\n\njonka on parhaista Kalewalan ja Kantelettaren\nja muutamista muista runolauluista kokoon pannut\n\nD.E.D. EUROPAEUS\n\n\n\n\n\nHelsingissä,\nJ. G. Frenckellin ja Pojan kirjapainossa,\n1854.\n\n\n\n\n\n\nAinehisto.\n\n Esipuhe.\n 1. Suomenmaamme laulu.\n 2. Kirjasta: Ilolaulu Jesuksesta. Juudaksen kelwottomasta\n katumuksesta ja häpeällisestä kuolemasta.\n 3. Osa Karjalan runoa: Herrasta Jesuksesta.\n 4. Osa Kalewalan runoa Wäinämöisen matkasta sampoa\n Pohjolasta saamaan.\n 5. Suomettaren kosijat.\n 6. Ilmarisen kultamorsian.\n 7. Helka paimenessa.\n 8. Mitä te pojat surette?\n 9. Paremman miehen werta.\n10. Ei täy'y rengin rekehen.\n11. Kuin tämä kana katoopi.\n12. Ompa tietty tietyssäni.\n13. En heitä kullaistani.\n14. Etäällä minun omani.\n15. Ei lehto lewäten huoli.\n16. Kuku kultainen käköinen.\n17. Maassa mieleni mataapi.\n18. Suku surmaksi rupesi.\n19. Kuuli ennen äiti äänen.\n20. Koti korkea näkyypi.\n21. Paljon on tikalla huolta.\n22. Muinainen käkeni.\n23. Ei tie'ä emo tytärtä.\n24. Suuri kiitos sulholleni.\n25. Käy unonen kätkyehen.\n26. Tuuti, tuuti tyttöäni.\n27. Hywä on olla hympyrällä.\n28. Ilo ilmahan katosi.\n29. Lapset tässä laulelewat.\n30. Omat on wirret oppimani.\n31. Tuonko wirteni wilusta.\n32. Kolm' on miehellä pahaa.\n33. Toisin toisessa talossa.\n34. Kiitä sulho lykkyäsi.\n35. Neuwo sulho nei'oistasi.\n36. Tapa toinen ottaminen.\n37. Heitän suoni, heitän maani.\n38. Miehelään tultua.\n39. Kirkas neiti kihloissasi.\n40. Elä moiti nei'oistasi.\n41. Paimenen laulu.\n42. Kissa ja hiiri.\n43. Läkkilään lähtö.\n44. Kirkon teko.\n\n\n\n\nEsipuhe.\n\n\nNe yleiseen kuuluisat runokirjat Kalevala ja Kanteletar owat jo monta\nwuotta saattaneet Karjalan jalotekoisia ja ihania runolauluja maakunnan\nluettawaksi ja ihmeteltäwäksi, mutta mainittuin kirjain suuruus ja\nsen mukainen hinta on kuitenkin paljon estänyt niitä lewiämästä\ntalonpoikaisen kansan sekaan. Sentähden on tämä huokeaan hintaan\nsaatawa wähäinen kokous Kalewwalan ja Kantelettaren parhaimmista\nlauluista yhteen toimitettu, niin että kansa nyt yleisemmin woipi saada\nlukeaksensa esi-isäinsä jaloja runotoimituksia. Näitä luettua oppii ja\nmieltyy kansa sitte yleisemmin ostamaan Kalewalaakin ja Kanteletarta,\njoissa yhteiseen on kolme kertaa enemmin lukemista tuin koko\nWirsikirjassa ja kaikki pelkkää runolaulua. Tähän on siis waan otettu\nwähän näytteeksi. Warsinkin owat Kalewalan laulut erinomaisia, jonka\njo mahtaa arwatakkin siitä tähän kirjaan otetusta pitkästä laulusta,\njossa kerrotaan, kuinka Wäinämöinen menee Pohjolasta ryöstämään sitä\neriskummaista sampoa, joka luultawasti, ja niinkuin muutamat laulajat\nsen owat selittäneet, oli joku suuri, kannellinen arkku täynnä\nkaikenlaista rikkautta. Tämä laulu on pituutensa wuoksi monessa paikoin\nlyhennetty eikä se sittenkään ole loppuun asti woinut sopia tähän,\nniin että ne, jotka haluawat sitä kokonansa lukeaksensa, hankkikoot\nitsellensä Kalewalan kirjan itsensä, niin saawat siitä muutakin ankaraa\nwirttä lukeaksens ja ja laulaaksensa.\n\nJo tätäkin wähäistä kirjaa luettua täytyy kyllä jokaisen myönnyttää,\nettä ihmisen mielessä ei mitenkään woi syntyä niin mahtawia ja\nihmeteltäwiä ajatuksia, kuin luonnon omaisena lauluna. Warmaankin\njokainen lukija kieltämättä tunnustaa ne runonsepät erinomaisen\nteräwämielisiksi, jotka ihan omasta päästänsä owat niin osaawasti\nwoineet kuwailla ajatuksensa kokoon, ja sanansa sanaa wasten laittaa,\nkuin moni laulu tässäkin pienessä kirjassa jo nâyttäá ja jonka laisia\nnykyisinä aikoina tuskin yksikään woinee yrittääkkään. Kieltämättä owat\njalotekoiset runolaulut paras keino mielen ja ymmärryksen teroitukseksi\nja harjoitukseksi ja sydämmen hellentämiseksi. Ja kuin kaikista ihmisen\nomaisuuksista mieli ja ymmärrys on saikkein suurin Jumalan lahja,\nniin on meillä yhtä suuri welollisuuskin toimittamaan sansalaisilemme\nkeinoja mainittuin omaisuutten teroitukseksi ja harjoistukseksi.\n\nJuuri sentähden kuin runolauluja wielä niin wähän on kirjoilla lewinnyt\nmaakuntaan, ja runon tapaisia kirkkowirsiä ei ole, silä kirkkorwirret\nomat muista kielistä käännetyt suomeksi alkuperäiselle nuotillensa,\nniin on kansa useammissa paikoin ruwennut omia runolaulujansa ja\nkaikkea runolaulun käytöstä peräti halpana pitämään, eikä ole luullut\nrunolaululla olewan mitään wakaista ja kristillisyyden sanssa yhteen\nsopiawaista tarkoitusta. Mutta tämä on warsin yksinkertainen luulo,\nsillä se ei ole suinkaan runon tapaisen laulun oma syy, kuin sitä\nei ole kirkkowirsiin käytetty. Ja onhan kirja \"Ilolaulu Jesuksesta\"\noikeata runolaulua; ja juuri sentähden sitä onkin enemmin rakastettu,\nkuin jos se olisi muulla laulun tawalla tehty. Mainitusta kirjasta\non tähänkin otettu laulu \"Juudas pettäjä Jumalan\", joka olkoon tässä\nkehoitukseksi lukijoille sitäkin Kirjaa ostamaan. Se toiwotaan kohta\ntulewan uudestansa painettawaksi ennistänsä paremmaksi korjattuna.\nMutta runollisuutensa puolesta se ei kuitenkaan woi tulla wanhain\nKarjalan runojen wertaiseksi. — Kuitenkin owat sanat ja runollisuuskin\nsiinä useasta paikoin warsin kiitettäwästi onnistuneet, ja Ilolaulu on\nsiis todella kunniallinen muisto tekijältänsä, warsinkin sen aikuiseksi\nkuin hän oli. Ilolaulun rinnalla sopii hywällä edulla wertoa \"Neitsyt\nMaarian wirttä\" Kantelettaren kolmannessa osassa, josta tähänkin on\notettu yksi osa, nimittäin laulu: \"Jouluna Jumala syntyi\" ja sekin\nwälipaikoin sekä lopusta lyhennetty. Warsin runollisesti on siinä\nMaarian Jesusta etsiminen kerrottu, mutta muistutettawa on, että\ntämä Karjalan runo on hywin wanha ja Pyhän Raamatun tuntemattomain\nmiesten tekemä, ja näyttää selwästi kuinka wähän sen tekemä-aikoina on\nWapahtajan maallisesta elämäkerrasta oikeata tietoa ollut.\n\nIlolaulusta ja nykyisin mainitusta Karjalan runosta näette nyt kyllä,\nettä runolaululla on woitu kuvailla Wapahtajankin elämäkertaa, ja\njokainen runon tekijä woisi kyllä tehdä runoja mistä kristillisestä\nja jumalisesta aineesta hywänsä. Ja muistettava onkin, että kukin\ntaito, niin runollinen kuin muukin, on Jumalan kiitoksella ja\nkunnioittamisella käytettäwä, eikä suinkaan ylenkatseella ja\nkiittämättömyydellä pois heitettävä. Ja mitä maallisiin runolauluihin\ntulee, joita moni katsoo turhiksi ja syntisiksikin, niin tässä on\nmuistettawa, että juuri ne tawalliset runolaulut ne owatkin, jotka\nowat kannattaneet suomalaisen runolaulun taitoa ja käytöstä oikeassa\nkunnossansa, sillä se se onkin runolaulun suurin etu, että se on\nitsestä Suomen sansan juuresta kaswanut, ja on siis meille aiwan\nmielen ja luonnon omainen. Millä me siis woisimmekaan muistojamme\nja mieli-alojamme omaisempaan pukuun laittaa, kuin runolaululla?\nMikä woisikaan enemmin hellentää ja wiehättää mieltä ja sydäntä kuin\nrunolaulu, olkoon se rakkauteen wanhempia tahi lapsia kohtaan tahi\nmuiden rakasten wälillä, tahi myöskin muissa hellissä mieli-aloissa?\nKuinka kauniilla ja liikuttawaisella runollisuudella eikö siinäkin\nlaulussa: \"Ei tieä emoni raukka,\" onnetomaan lankeamukseen saatettu\ntyttö parka walittaa turmelustansa? Kuka se on, joka semmoista laulua\nturhaksi sanoo? Ja kuka se nyt on, joka sanoo, että runolaululla ei ole\nmitään tarkoitusta, ja että siitä ei tule mitään hywää? Wäinämöisen\nlaulussa selitetään jalolla tawalla, mikä oikea etu laulusta ihmisen\nmielelle on. Laulu tekee koko luonnon eläwäksi ja ihanaksi, ja tuntee\njoka paikassa lemmen ja helleyden olewan kätkettynä.\n\nMikä ilomielisiin ja lystillisiin lauluihin tulee, niin on muistettawa,\nettä ne tarkoittawat samaa iloista elämän tuntoa, ku saikes ja elämästä\nluonnossa tawataan. Ne ilahuttawat, miellyttäwät ja suosittawat\njokaista, eiwätkä käske ketään mihinkään wihaan ja pahuuteen. Ne owat\nsiis oikeasta syystä kaikille ihmisille mielen mukaiset, ja omasta\nluonnostansa ei kukaan niitä wihaa, paitsi ainoastansa ne yksipuoliset,\njotka luulewat hywyyttä ja pyhyyttä harjoittawansa, kuin he siinäkin\nwoiwat ongitella pahaa, missä sitä ei kuitenkaan olekkaan. Wiha\nluonnollista ja wiatointa iloisuutta wastaan tuottaa ainoastansa\ntotista pahuutta matkaan, sillä luonnollisen huwituksen puutteessa\nnähdään waan uhemmin mentäwän täyttämään sen kaipausta kelwottomilla\nhuwituksilla, niinkuin wiinalla ja kaikella irstaisuudella. Ja\nirstaisia sekä muita kelwottomia laulujakin tawataan aina siellä\nenemmin, missä luonnollisia iloisia lauluja ei ole. Ymmärtämättömyys\ntuottaa siis tässä, niinkuin ainakin, pelkkää pahaa matkaan.\nAinoastansa luonnollisuus estää luonnottomuuden pois, ja mikä onkaan\nluonnollijempi huvitus ihmiselle kuin luonnon omainen laulu? Laulu on\nihmiselle ikuileksi iloksi luotu; ja juuri siitä syystä onkin laulu\nhuolellisenkin rakkahin kumppali, jota hän aina kaipaa mieliksensä.\nSentähden sanotaankin, että \"kyllä huoli wirttä tuopi, murhe wirttä\nmuistuttaapi, kaiho kantaapi sanoja, miel'-alainen arveluja.\" Se ei\nsiis ole muu kuin wahinko ihmijen mielen luonnolliselle waatimukselle,\nkuin mieletöin kiiwaus monesta maan paikassa on melkein peräti\nhäwittänyt pois runolaulun. Mutta häwiämään se ei kuitenkaan ole\nluotu, ja jo tämänkin kirjan runolauluja luettuanne tulette kyllä\ntuntemaan sen hywän toiwon, että suomalainen runolaulu wielä uudestansa\nkukoistamaankin heristyy, ja on sen meidän iloksemme jakunniaksemme\ntekevä. Tarpeellinen se onkin, silä ei totuuden sanojakaan woimillään\nmuulla lailla panna niin ankarasti läpi sielun ja sydämmen tunkemaan,\nkuin luonnon omaisilla laulusanoilla. Ja kuin runolaulu on suomen\nsansan peri omaista laulun tapaa, niin on arwattawa, että kansan\nkeskessäkin wielä jaloja runoilijoita nousemaan rupeaa. Kuitenkin on\nrunon teossa taitawasti meneteltäwä, sillä taitamattomat runonsepät\nwoiwat hywin äkkiä saada omaan päähänsä kuullaksensa ne wanhat sanat:\n\n \"Heretkäätte, heittäkäätte,\n Luokaatte, lopettakaatte,\n Kaikki käypi karwoilleni,\n Puhki korwani puhuupi,\n Läpi pääni läylentääpi,\n Wiepi wiikoksi iloni.\"\n\nNyky-ajan talonpoikain runot owat usein tahtoneet tarkoittaa maailman\npahuuden ja juonten kurittamista, ja osaawasti laiteltuina owatkin\nsemmoiset runot usein tehollisemmat kuin lain rangaistus ja opettajain\nsaarnat; mutta semmoisia runoja ei koskaan pidä tehtäwän wihasta tahi\nkoston pyynnöstä kuritettawaa itseänsä kohtaan, silä se olisi kaikkea\nkristillisyyttä wastaan, joka käskee kaikille ihmisille, warsin\nwihamiehillenkin hyvää suomaan ja heitäkin rakastamaan. Ne jotka\ntahtowat saada kirjallista oppia runon tekoon, woiwat saada siihen\nwarsinaisen johdatuksen kirjasta: Pieni Runonseppä. Siinä kirjassa\non runojakin, jotka yksinänsäkin myydään, niin että se, joka tahtoo\njohdatusta runon tekoon, pitää ostaman sirjan kokonansa.\n\nKoska runoja sansan seassa wielä paljon on keräämättä ja tämä kirja\njuuri tarkoittaakin runon keräysten hyödytystä, niin on tässä\nmuistutettawa, että Suomen kirjalliluuden ja runollisuuden oma etu\nwaatii jokaista laulun taitajaa saattamaan laulunsa kirjoitetuksi,\netenkin jos joku warsinainen laulun keräilijä johonkuhun paikkaan\ntulee. Jos joku muu ottaa kirjoittaaksensa sansan lauluja, niin\nlähettäköön ne Suomalaisen Kirjallisuuden seuralle Helsinkiin, josta\nhänelle yllä lähetetään otollinen palkinto niistä. Tarinoitakin tahi\nsatuja (kaaskuja, juttuja) ja sanan-laskuja sekä arwoituksia otetaan\nkernaasti wastaan, mutta kaikki pitää oleman selwästi ja sanasta\nsanaan puheen jälkeen kirjoitetut. Mikä laulun keräilemisellä on\ntarkoitukiena, jota usein niin oudostellaan, sen taitaa jokainen\nymmärtäwämpi jo tämän kirjan läpi luettua omassa mielessänsä suureksi\nosaksi tuntea. Kaikki taitohan opiksi ja wiisaudeksi on. Runoilija\noppii laulujen lukemisesta jalommaksi runoilijaksi. Oppineet saawat\nniistä ilman sitä tarpellisia tietoja muinais-aikaisista tawoista ja\nasioista, kielen murteista, sanain merkityksistä ja monesta muusta\nasiasta, josta kirjallisuudelle on monen lainen woitto. Ja yleiseen\nsaawat kaikki lukijat niistä halullista huwitusta ja miellytystä,\nniinkuin jo sanottu on. Lapset oppiwat wielä näitä lukeissansa\nselwemmästi ja haluisesti lukemaan, eikä se wanhemmillenkaan\nhuonolukuisille haittaa tee. — Muistutettawa on, että koska nämät runot\nowat kaikki karjalan murretta, niin ei niissä tule esiin puustaawia\n_d_, jota ei itä-Suomessa äännetä. Tämän puustamin sialle on kuitenkin\njoka paikkaan pantu merkki _'_, niin että Turun puolen sekä Uudenmaan\nja Hämeen paikkakuntain asujamet ainakin woiwat lukea puustawin d:n\nniinkuin heidän murteensa sen kuhunkin sanaan waatii, esimerkiksi\ntai'an, käy'ä wuo'en luettakoon joko niinkuin _tairan, käyrä, wuoren_\ntahi _tailan, käylä, wuolen_, tahi selwästikin _taidan, käydä, wuoden_.\n\nTosin on runollisuudelle wakainen ja mahtawa tarkoitus kaiken\ntaidon Antajalta määrättynä. Ja suokoon Jumala, että suomalainenkin\nrunollisuus waikuttaisi mahtawana aseena kristillisen elämän, rauhan ja\nwalistuksen ijankaikkiseksi wahwistukseksi; se on siitä meidän korkein\ntoiwomme.\n\nD.E.D. Europaeus.\n\n\n1. Suomenmaamme laulu.\n\nRuunebergin mukaan. Ollut Suomettaressa N:o 4, 1853.\n\n\n Oi Suomi sulo kotimme\n Asuinmaamme armas Suomi!\n Soi nimi sulosorea,\n Kuulu kullan helkkäwäinen!\n Sit' ei kumpua kohonne,\n Sit' ei alhoa alenne,\n Luotu ei lahtoisen syliä,\n Säätty ei saaren kainaloa,\n Jota lie lemmitty enemmin,\n Ahkerammin armasteltu.\n\n On kullan kumartajia,\n Hopealle horjujia,\n Jotka maatamme sanowat,\n Kotiamme kelläjäwät,\n Kullan köyhäksi peräksi,\n Hopean warattomaksi;\n Ei se mieltämme menetä,\n Lempeämme laimennuta,\n Ko'istamme kultaisesta,\n Maastamme hopeaisesta.\n\n Ei oo kaukana kotimme,\n Maamme matkojen takana;\n Sen me istumme sylissä,\n Sen me käymme kainalossa,\n Tääll' owat omat kotimme,\n Saaret, salmet ja salomme,\n Joissa soipi Suomen kieli,\n Laulu kaunoinen kajaapi,\n Surut kultihin kuwaten,\n Huolet werhohon hopea,\n Toiwot tuottaen parahat,\n Halut mielen hartahimmat.\n\n Waikka meitä wietäisihin\n Koin rus'on kotimajoihin,\n Waikka meitä wietäisihin\n Tähtien ilotaloihin,\n Mieli sieltäkin tekisi,\n Halu sieltäkin palaisi,\n Alas maahan armahasen,\n Kohti lempemme kotia.\n\n Oi armas asuntomaamme,\n Ihana ikikotimme!\n Laulujen iki-asunto,\n Ikimaa rehellisyy'en!\n Ei oo syytä surraksesi,\n Aihetta aletaksesi,\n Köyhyyttäsi, kurjuuttasi,\n Aiwan alhaista tilaasi.\n Kuin tulee tulewa aika,\n Aika toinen armahampi,\n Wielä kukkana kukoistat,\n Heinän wartena heloitat,\n Oman lemmen lämpimessä,\n Oman suosion sulossa.\n Sitte laulat laa'ummasti,\n Helletät heleämmästi.\n Laulat wirren laa'ummaisen,\n Helletät heleämmäisen,\n Ko'in kullan kunniaksi,\n Iki-Suomemme iloksi.\n\n\n\n\n2. Kirjasta: Ilolaulu Jesuksesta. Juudaksen kelwottomasta katumuksesta\nja häpeällisestä kuolemasta.\n\n\n Juudas pettäjä Jumalan\n Sai tästä surusy'ämmen, 1)\n Raha joutui raskahaksi,\n Kääntyi huoleksi hopea,\n Saatu surmalla Jumalan,\n Werellä wakaisen Herran.\n Tunnusti samalla suulla,\n Joll' oli Luojan pettänynnä,\n Työnsä tyhmäksi to'isti,\n Waan ei löy'ä lohdutusta,\n Luona pappein pahinten.\n Jätti tengat temppelihin,\n Heitti Herran huonehesen,\n Ulos itse kiiruhtaapi.\n Waikka pääsi penningistä,\n Ei pääsnyt pahasta työstä;\n Waikka kukkaro keweni,\n Ei sy'än sitä sulempi.\n Wiimein suuressa surussa,\n Aiwan ilman lohdutusta,\n Käypi sinne, käypi tänne,\n Waan ei löytänyt lepoa.\n Sylen siimaa siwalsi,\n Köyttä kolme kyynärätä,\n Ylös oksahan sitoopi,\n Pani puuhun korkeahan,\n Solmeis sormilla omilla.\n Puolen nuoraa puneli\n Kaksin kerroin kaulahansa,\n Tahtoi wälttää surua,\n Wasta waiwa alkaneepi;\n Ruumis rippui korkealla,\n Sielu painuupi sywälle,\n Piina-paikkahan pahahan,\n Huolen kanssa helwettihin.\n\n1) Muiden laulujen mukaan on tämäkin kirjoitettu ilman d-tä.\n\n\n\n\n3. Osa Karjalan runoa: Herrasta Jesuksesta.\n\nKantelettaressa III, 6 runo.\n\n Jouluna Jumala syntyi,\n Paras poika pakkaisella,\n Hewon heinähuonehesen,\n Suorajouhen soimen päähän.\n Härkä olkia lewitti,\n Sika penkoi pehkuloita,\n Pojan pienen peitteheksi,\n Katteheksi kaikkiwallan.\n\n Jouluna Jumala syntyi,\n Paras poika pakkaisella,\n Nousi kuu, yleni päiwä,\n Armas aurinko hawaitsi,\n Täh'et taiwon tanssaeli,\n Otawat piti iloa,\n Syntyessä suuren luojan,\n Yli-armon auwetessa.\n\n Tahwanus on tallirenki\n Ruman Ruotuksen talossa,\n Ruokki Ruotuksen hewoista,\n Kaitsi tallikonkaria;\n Wei hän juomalle hewoisen,\n Kaiwolle katetun ruunan,\n Loimiselän lähtehelle;\n Läh'e läikkyi, hepo kuorsui.\n\n Tahwanus on tallirenki\n Läksi maahan ratsahilta,\n Katsoi maasta maan wikoja,\n Sekä we'estä we'en wikoja,\n Nähnyt ei maassa maan wikoja,\n Eikä we'essä we'en wikoja.\n \"Mitä kuorsut korpin ruoka,\n Hirnut Hiisien hewoinen!\n Ei oo maassa maan wikoja,\n Eikä we'essä we'en wikoja.\"\n\n \"Sitä kuorsun korpin ruoka,\n Hirnun Hiisien hewoinen:\n Uus' on tähti taiwahalla,\n Pilkku pilwien raossa.\"\n\n Tahwanus on tallirenki\n Iski silmänsä itähän,\n Katsoi päin on luotehesen,\n Katsoi kaiken ilman rannan,\n Näki täh'en taiwahalla,\n Pilkun pilwien raossa.\n\n Niin repo etehen juoksi:\n \"Repo rukka, raukka poika!\n Sie olet kengältä kepeä,\n Sekä liukas liikunnalta;\n Käy nyt tuota katsomassa\n Waaran waskisen takanta,\n Mistä meille tähti syntyi,\n Mistä uusi kuu kumotti.\"\n\n Repo juoksi, jotta joutui,\n Pian juoksi matkat pitkät,\n Wälehen wälit samosi,\n Waaran waskisen ta'akse,\n\n Paimen wastahan tuleepi,\n Niin repo sanoiksi wirkkoi:\n \"Oi sie rukka paimoiseni!\n Tokko tietäisit sanoa,\n Mistä meille tähti syntyi,\n Uusi tähti taiwahalle?\"\n Tuon paimo sanoiksi wirkkoi:\n \"Jopa tie'än, jotta tunnen,\n Siitä meille tähti syntyi,\n Uusi tähti taiwahalle,\n Kuin on syntynyt Jumala,\n Uli-armo auwennunna.\"\n\n \"Miss' on syntynyt Jumala,\n Yli-armo auwennunna?\"\n\n \"Tuoll' on syntynyt Jumala,\n Yli-armo auwennunna,\n Petlehemissä wähässä,\n Syntynyt Jumalan poika\n Hewon heinähuonehesen,\n Suorajouhen soimen päähän,\n Wihwiläisille saroille,\n Kakaroille kylmenneille.\n Sinne synnytti Jumala,\n Pani Luoja poikuensa;\n Ei waihtaisi poijuttansa\n Waskihin walettawihin,\n Hopeihin hohtawihin,\n Kultihin kumottawihin,\n Eikä kuuhun, päiwyehen,\n Aurinkoisehen hywään.\"\n\n Repo rukka, raukka poika\n Jo tuli takaisin tuolta\n Waaran waskisen takanta,\n Toi sanoman tullessansa:\n \"Siitä meille tähti syntyi,\n Uusi tähti taiwahalle,\n Kuin syntyi Jumalan poika,\n Aukesi ylinen armo,\n Pannut on Luoja poikuensa\n Heinille hewoisten luokse,\n Wihwiläisille saroille,\n Kakaroille kylmenneille;\n Ei waihtaisi poijuttansa\n Waskihin walettawihin,\n Hopeihin hohtawihin,\n Kultihin kumottawihin,\n Eikä kuuhun, päiwyehen,\n Aurinkoisehen hywään.\"\n\n Tahwanus on tallirenki\n Weip' on tallihin hewoisen,\n Heitti heiniä etehen,\n Lewitteli werkalointa,\n Sioitteli silkkiwyötä;\n Meni Ruotuksen tupahan,\n Owen suussa seisatteli,\n Pysähteli partten päässä.\n\n Ruma Ruotus Paitulainen\n Syöpi, juopi, kestajaapi,\n Päässä pöy'än pai'oillansa,\n Aiwan aiwinaisillansa.\n Lausui Ruotus ruoaltansa\n Tiuskui tiiskinsä 1) nojasta: l) watinsa.\n \"Pese kättä, käy ruoalle,\n Ruoki Ruotuksen hewoista.\"\n\n Tahwanus on tallirenki\n Hänpä tuon sanoiksi wirkkoi:\n \"En sinä pitkänä ikänä,\n Kuuna kullan walkeana,\n Ruoki Ruotuksen hewoista,\n Kaitse kiiwan konkaria,\n Itse Ruotus ruokkikohon\n Tämän päiwyen perästä;\n Jo syntyi parempi synty,\n Kaswoi walta kaunihimpi,\n Jo on syntynyt Jumala,\n Yli-armo auwennunna.\n Näin mä täh'en taiwahalla,\n Pilkun pilwien wälissä.\n\n * * *\n\n Tuosta suuttui suuri miesi,\n Ruotus julmaksi rupesi,\n Suoritti so'an tulisen\n Päälle kaulan Kaikkivallan,\n Sata miestä miekallista,\n Tuhat rau'aista urosta,\n Luojan surmaksi sukesi,\n Katomaksi Kaikkiwallan.\n\n Maaria matala neiti,\n Pyhä piika pikkarainen,\n Piiletteli poijuttansa,\n Kaswatteli kaunoistansa,\n Alla jauhawan kiwoisen,\n\n Alla juokseman jalaksen,\n Alla seulan seulottaman,\n Alla korwon 1) kannettawan, l) saawin.\n Sylissänsä syötteleepi,\n Käsissänsä käänteleepi.\n\n Laski pojan polwillensa,\n Lapsen lantehuisillensa,\n Alkoi päätänsä sukia,\n Hapsiansa harjaella,\n Hopeaisella sualla,\n Kultaisella harjaisella,\n Suastansa pii pirahti,\n Taina taittui harjastansa.\n\n Rapasihen etsimähän,\n Tainaa tawoittamahan\n Katoi poika polwiltansa,\n Lapsi lantehuisiltansa.\n\n Tuossa hirnui Hiitten ruuna,\n Päräsi pahan hewoinen.\n\n \"Mitä hirnut Hiitten ruuna,\n Päräjät pahan hewoinen?\"\n\n \"Sitä hirnun Hiitten ruuna,\n Päräjan pahan hewoinen,\n Wiety on poika polwiltasi,\n Lapsi lantehuisiltasi.\"\n\n Maaria matala neiti,\n Pyhä piika pikkarainen,\n Tuosta tuskille tuleepi,\n Itkeä kujerteleepi.\n Rapasihen etsimähän,\n Etsi pientä poijuttansa,\n Kullaista omenuttansa,\n Hopeaista sauwaistansa,\n Alta jauhawan kiwoisen.\n Alta juoksewan jalaksen,\n Alta seulan seulottawan,\n Alta korwon kannettawan,\n Pui'en puut, jaellen ruohot,\n Hajoitellen hienot heinät.\n\n Etsi pientä poijuttansa,\n Kullaista omenuttansa,\n Hopeaista sauwoistansa.\n\n Etsi mäiltä, männiköiltä,\n Kannoilta, kanerwikoilta,\n Katsoopi joka katajan,\n Joka warwikon watoopi,\n Katsoopi kanerwan juuret,\n Ojenteli hienot heinät.\n\n Astua ajatteleepi,\n Käy'ä kääheröitteleepi,\n Tiehyt wastahan tuleepi,\n Niin tielle kumarteleiksen:\n \"Oi tiehyt Jumalan luoma!\n Etkös nähnyt poijuttani,\n Kullaista omenattani,\n Hopeaista sauwaistani?\"\n\n Tiehyt taiten wastaeli:\n \"Oisin nähnyt, en sanoisi;\n Poikasipa loi minunkin,\n Loi hywille, loi pahoille,\n Kowan kengän käytäwäksi,\n Kannan karskuteltawaksi.\"\n\n Astua ajatteleepi,\n Käy'ä kääheröitteleepi;\n Kuuhut wastahan tuleepi,\n Niin kuulle kumarteleiksen:\n \"Oi kuuhut Jumalan luoma!\n Etkö nähnyt poijuttani,\n Kullaista omenuttani,\n Hopeaista sauwoistani?\"\n\n Noin se kuuhut lausueli':\n \"Oisin nähnyt, en sanoisi;\n Poikasipa loi minunkin,\n Loi pahoille, ei hywille,\n Aamulla alenemahan,\n Illalla ylenemähän,\n Yksin öillä kulkemahan,\n Pakkaisella paistamahan.\"\n\n Astua ajatteleepi,\n Käy'ä kääheröitteleepi;\n Päiwä wastahan tuleepi,\n Päiwälle kumarteleiksen:\n \"Oi päiwyt Jumalan luoma!\n Etkös nähnyt poijuttani,\n Kullaista omenuttani,\n Hopeaista sauwoistani?\n\n Päiwä taiten wastaeli:\n \"Miks' en nähnyt, miks' en kuullut,\n Poikasipa loi minunkin,\n Loi hywille, ei pahoille,\n Aamulla ylenemähän,\n Illalla alenemahan,\n Yön ajan lepäjämähän,\n Päiwän ajan paistamahan.\n\n Jopa näinkin poikuesi;\n Woi poloinen poijuttasi!\n Jo on poikasi poloisen,\n Ka'otettu, kuoletettu,\n Pantu luoja painon alle,\n Herra hautahan hakattu.\"\n\n Neitsyt Maaria emoinen,\n Rakas äiti armollinen,\n Itkeä kujerteleepi,\n Walitella waikertaapi,\n Käypi tietä asteleepi,\n Luojan hau'an partahalle:\n \"Nouses luoja kuolemasta,\n Herkeä uneksimasta,\n Nouse nuorra kuolemasta,\n Kaunisna katoamasta;\n Kuin et nousse, et heränne,\n Jo kohta tulen minäkin,\n Kerallasi kuolemahan,\n Kanssasi katoamahan.\"\n\n Herra hau'asta hawaitsi,\n Lausui luoja noin nimesi:\n \"Ei ole täältä nouseminen,\n Kuin siellä käkeäminen;\n Kiwet alla, paa'et päällä,\n Kupehilla kummallakin,\n Someret sy'äntä wasten,\n Wasten hieta hartioita.\"\n\n Neitsyt Maaria emoinen,\n Rakas äiti armollinen\n Päiwälle kumarteleiksen:\n \"Oi päiwyt Jumalan luoma!\n Paista hetki heltehesti,\n Toinen himmesti hiosta,\n Kolmansi koko terältä,\n Paa'et paista pehmeäksi,\n Kiwet suolaksi sulata,\n Someret we'ä we'eksi,\n Hieta waah'eksi waluta,\n Päästä luoja kuolemasta,\n Herra hau'asta herätä!\"\n\n Tuo päiwyt Jumalan luoma,\n Luoma luojan aurinkoinen,\n Lensi päätöinnä kanana,\n Siipipuolna siuhotteli\n Luojan hau'an partahalle.\n Kammiolle Kaikkiwallan.\n\n Sat' on miestä miekallista,\n Tuhat kilwen kantajata.\n Pantu luojan paimeneksi,\n Kaikkiwallan wartiaksi;\n Nuopa päiwältä kysywät,\n Anelewat auringolta:\n \"Päiwä armas aurinkoinen!\n Mitäpä sie tänne läksit?\"\n\n Päiwä taiten wastaeli,\n Armas aurinko saneli:\n \"Läksin luota katsomahan,\n Likeltä tähystämähän,\n Kuin on luoja kuoletettu,\n Herra hautahan hakattu.\"\n\n Niin päiwyt Jumalan luoma,\n Luoma luojan walkeamme,\n Paistoi hetken heltehesti.\n Toisen himmesti hiosti,\n Kolmannen koko terältä,\n Nukutteli nuiwan kansan,\n Paineli wäen pakanan,\n Nuoret miekkojen nojahan,\n Wanhat wasten sauwojansa,\n Keski-ijän keihäille,\n Paistoi paa'et pehmeäksi,\n Kiwet suolaksi sulatti,\n Someret weti we'eksi,\n Hiejat waah'eksi walutti,\n Päästi luojan kuolemasta,\n Katomasta Kaikkiwallan.\n\n Luoja hauasta hawaitsi,\n Herra herkesi unesta,\n Pääsi hau'an partahalle,\n Ylös kuopasta kohosi,\n Kiwet silloin kielin lauloi,\n Paatereet sanoin pakasi,\n Joet joikui, järwet järkkyi,\n Wuoret waskiset wawahti,\n Tullessa Jumalan tunnin,\n Herran armon auwetessa.\n\n\n\n\n4. Osa Kalewalan runoa Wäinamöisen matkasta sampoa Pohjolasta saamaan.\n\nWanhassa Kalewalassa 21 runo.\n\n\n Waka wanha Wäinämöinen\n Itse tuon sanoiksi wirkkoi:\n \"Ohoh seppo Ilmarinen,\n Lähtekäämme Pohjolahan\n Hywän sammon saahantahan,\n Kirjokannen 1) katsontahan.\" 1) kirjawa-kansisen.\n\n Tuop' on seppo Ilmarinen\n Sanan wirkkoi noin nimesi:\n \"Ei ole sampo saatawana,\n Kirjokansi luotawana\n Pimeästä Pohjolasta,\n Summasta Sariolasta,\n Siell' on sampo saatettuna,\n Kirjokansi kannettuna,\n Pohjolan kiwimäkehen,\n Waaran 2) waskisen sisähän, 2) korkean mäen.\n Siihen juuret juurrutetut\n Yh'eksän sylen sywähän,\n Yksi juuri maa-emähän, 3) 3) maan sisään.\n Toinen wesiwiertehesen.\n Kolmas on kotimäkehen.\"\n\n Sanoi wanha Wäinämöinen:\n \"Läkkös sammon saahantahan,\n Kirjokannen tuo'antahan\n Pohjolan kiwimäestä,\n Yh'eksän lukon takanta.\"\n\n * * *\n\n Siitä wanha Wäinämöinen\n Toinen seppo Ilmarinen\n Läksiwät hewon hakuhun,\n Suwikunnan 4) kuuntelohon, 4) kesän wanhan warsan.\n Suwikunnan suitset wyöllä,\n Warsan waljahat olalla,\n Käywät tietä astelewat\n Ympäri salon sinisen,\n Kuulit purren itkewänsä,\n Wenehen walittawansa.\n\n Waka wanha Wäinämöinen\n Itse tuon sanoiksi wirkkoi:\n \"Siell' on pursi itkemässä,\n Wenoinen walittamassa,\n Joko mennemme meriä,\n Wenehellä wettä myöten,\n Wainko maisin matka'amme,\n Ratsastamme rantamaisin?\"\n\n Sanoi seppo Ilmarinen:\n \"Wakawampi maisin matka,\n Lempo menköhön merelle,\n Surma suurelle selälle,\n Siellä tuuli turjuttaisi,\n Siellä wiskaisi wihuri,\n Saisi sormet soutimiksi,\n Kämmenet käsimeloiksi.\"\n\n Sanoi wanha Wäinämöinen:\n \"Wakawampi maisin matka,\n Wakawampi, waikeampi,\n Wielä muuten mutkaisempi,\n Lysti on wenon wesillä.\n Purren juosta jolkutella,\n We'et wäljät wälkytellä;\n Selät selwät seurustella,\n Tuuli purtta tuuwittaapi,\n Aalto laiwaa ajaapi.\"\n Heitti maalle marhaminnan, 1) 1) päitset.\n Suwikunnan suitset suolle,\n Warsan waljahat aholle;\n Läksi luokse puisen purren,\n Luokse itkewän wenoisen.\n\n Tuop' on wanha Wäinämöinen\n Kysytteli, lausutteli:\n \"Mitä itket puinen pursi,\n Wene hankawa halajat,\n Itketkö sä puisuuttasi,\n Hankawuuttasi halajat?\"\n\n Pursi puinen wastajaapi,\n Wene hankawa sanoopi:\n \"Wesill' on wenoisen mieli,\n Terwaisiltakin teloilta,\n Mieli nei'en miehelähän\n Korkeastakin ko'ista;\n Sitä itken puinen pursi,\n Wene hankawa halajan,\n Sanottihin tehtäessä,\n Lausuttihin laitettaissa:\n Saatawan sotiwenettä,\n Sotipurtta puuhattawan,\n Tuowan täyteni eloa,\n Alustani aartehia,\n En sotahan saanutkaana,\n Enkä wietynä wesille.\n\n Muut purret, pahimmat purret,\n Päästänsä sotia käywät,\n Tappeluita tallustawat,\n Kolme kertaa kesässä\n Tuowat täytensä eloa,\n Alustansa aartehia,\n Minä westämä wenoinen,\n Walmistama Wäinämöisen\n Aina lahon lastuillani,\n Wenyn westännäisilläni,\n Pahimmatkin maan matoiset\n Alla kaarteni asuwat,\n Ilkeimmät ilman linnut\n Päälläni pesän pitäwät;\n Oisi kahta kaunihimpi,\n Kahta, kolmea parempi,\n Olla mäntynä mäellä,\n Petäjänä kankahalla,\n Oksilla orawan juosta,\n Hawulinnun haihatella.\"\n\n Sanoi wanha Wäinämöinen:\n \"Lienet wene Wäinämöisen,\n Syrin syökseite wetehen,\n Lai'oin aalloille ajaite,\n Ilman kourin koskematta,\n Käsiwarsin waalimatta,\n Olkapään ojentamatta.\"\n\n Pursi puinen wastajaapi,\n Wene hankawa sanoopi:\n \"Eipä mun sukuni suuri,\n Eikä weljeni wenoiset,\n Syrin syökseinyt wetehen,\n Lai'oin aalloille ajainut;\n Ilman kourin koskematta,\n Käsiwarsin waalimatta,\n Olkapään ojentamatta.\"\n\n * * *\n\n Siitä wanha Wäinämöinen\n Lykkäsi wenon wesille,\n Lauloi purren lainehille;\n Lauloi lai'an neitoisia,\n Tinapäitä neitoisia,\n Tinapäitä, waskiwöitä,\n Sormussormia somia;\n Lai'an toisen sulhoisia,\n Sukapäitä sulhoisia,\n Sukapäitä, piipiwoja,\n Kannusjalkoja jaloja.\n\n Wielä lauloi Wäinämoinen\n Teljot täytehen wäkeä,\n Teljot wanhaa wäkeä,\n Ijän kaiken istunutta.\n Itse istuupi perähän,\n Laatiuupi laskemahan\n Kokan kultaisen kupuhun,\n Melan waskisen warahan;\n Sanoopi sanalla tuolla,\n Lausui tuolla lausehella:\n \"Juokse pursi puittomia,\n Weno waljiä wesiä,\n Kule kuplina wesillä,\n Lumpehina lainehilla.\"\n\n Pani wanhat soutamahan,\n Nuoret ilman istumahan,\n Wanhat sousi, päät wapisi,\n Ei ilo ilolle tunnu,\n Eikä souto sou'annalle,\n\n Pani nuoret suotamahan,\n Wanhat ilman istumahan,\n Nuoret sousi, sormet notkui,\n Ei ilo ilolle tunnu,\n Eikä souto sou'annalle.\n\n Siitä seppo Ilmarinen\n Itse airoille asettui,\n Jo tuli ilo ilolle,\n Pääsi souto sou'annalle,\n Sousi seppo Ilmarinen\n Sousi sormilla kowilla,\n Teljot rytkyi, airot notkui,\n Airon pyörät pyinä winkui,\n Terät tetrina kukersi,\n Nokka joikui joutsenena,\n Perä kaarskui kaarnehena,\n Hangat hanhina hasatti.\n\n * * *\n\n Itse wanha Wäinämöinen\n Laskea karehteleepi,\n Perässä punaisen purren,\n Melan wartewan warassa,\n Laski päiwän maawesiä,\n Päiwän toisen suowesiä,\n Kolmannen kos'en wesiä.\n Niin päiwänä kolmantena,\n Puuttui pursi juoksemasta,\n Wenoinen waeltamasta,\n Pursi puuttuupi lujahan,\n Takistui wene punainen.\n\n Waka wanha Wäinämöinen\n Arwelee, ajatteleepi:\n \"Mihin puuttui puinen pursi,\n Pi'ättyi wene punainen,\n Kiwellenko wain haolle,\n Wainko waskirauniolle?\"\n\n Kallistihen katsomahan:\n Ei kiwellä, ei haolla,\n Eikä waskirauniolla,\n Hauwin on suuren hartioilla,\n We'en koiran koukkuluilla.\n\n * * *\n\n Siitä seppo Ilmarinen,\n Takoja ijän ikuinen\n Miekan wyöltänsä wetääpi,\n Tupestansa tuiman rau'an,\n Weti miekalla meryttä,\n Alta lai'an laskettaapi,\n Miekka murskaksi mureni,\n Eipä hauki tiennytkäänä.\n\n Silloin wanha Wäinämöinen,\n Tietäjä ijän ikuinen\n Wyöltä miekkansa wetääpi,\n Tupestansa tuiman rau'an,\n Pisti hauwin hartioihin,\n We'en koiran koukkuluihin,\n Nostaisi kalan merästä,\n Pään weti wenoisehensa,\n Purston pohjahan pu'otti.\n\n * * *\n\n Jo otti wenoinen juosta,\n Pääsi pursi puutoksesta.\n Waka wanha Wäinämöinen\n Luotti purren luotoiselle,\n Otti weitsen huotrastansa, 1) l) tupestansa.\n Wasemelta puoleltansa,\n Jolla hauwin halkaiseepi,\n Pahkoopi kalan kah'eksi.\n Sanan wirkkoi noin nimesi:\n \"Mikä tuosta ei tulisi\n Hauwin suuren hampahista,\n We'en koiran koukkuluista,\n \"Jos oisi sepon pajassa,\n Luona taitawan takojan\n Miehen mahtawan käsissä?\"\n\n Sanoi seppo Ilmarinen;\n \"Mipä turhasta tulisi,\n Työksi tyhjästä tulisi.\n Kalan ruo'asta kaluksi,\n Jos oisi sepon pajassa,\n Luona taitawan takojan?\"\n\n Sanoi wanha Wäinämöinen:\n \"Tuostapa tulisi soitto,\n Saisi harppu hauwin luinen,\n Kantelo kalan ewäinen.\"\n\n Siitä wanha Wäinämöiaen\n Teki harpun hauwin luisen,\n Kantelon kalan ewäisen.\n Mist' on naulat kanteleessa?\n Hauwin suuren hampahista;\n Mist' on kielet kanteleessa?\n Hiwuksista Hii'en ruunan,\n Lemmon warsan waattehista.\n\n Siitä wanha Wäinämöinen\n Kutsui wanhat soittamahan,\n Wanhat soitti, päät wapisi,\n Ei ilo ilolle tullut,\n Soitto soitolle tajunut.\n Kutsui nuoret soittamahan,\n Nuoret soitti, sormet notkui,\n Ei ilo ilolle tunnu,\n Soitto soitolle sowellu.\n\n Soitti seppo Ilmarinen,\n Soitti Lieto Lemminkäinen,\n Ei iio ilolle käynyt,\n Soitto soitolle ylennyt.\n\n Waka wanha Wäinämöinen\n Käytti soiton Pohjolahan,\n Saatatti Sariolahan,\n Soitti pojat Pohjolassa,\n Soitti pojat, soitti nei'ot,\n Soitti miehet naimattomat,\n Soitti nainehet urohot,\n Toki ei oikein osattu,\n Jouhet parkuiwat pahasti,\n Ääni kaikkui karkeasti,\n Soitto julmasti sorisi.\n\n * * *\n\n Ukko uunilta herännyt,\n Kiukahalta kirsahtanut,\n Sanoopi sanalla tuolla,\n Lausui tuolla lausehella:\n \"Heretkäätte, heittäkäätte,\n Luotaatte, lopettakaatte,\n Kaikki käypi karwoilleni,\n Puhki korwani puhuupi,\n Läpi pääni läylentääpi,1) 1) käypi waikeasti.\n Wiepi wiikoksi iloni.\n Jos ei soitto Suomen kansan\n Wasta waikuta paremmin,\n Niin wetehen wiskatkaatte,\n Aaltoihin upottakaatte,\n Tahi saattoote takaisin\n Miehen tehnehen käsille,\n Sormille sowittelijan.\"\n\n Jopa wietihin wisusti,\n Kannettihin kaunihisti\n Miehen tehnehen kätehen.\n Sormille sowittelijan.\n\n Siitä wanha Wäinämöinen\n Peukaloitansa peseepi,\n Sormiansa suorittaapi\n Istuupi ilokiwelle,\n Löihen leikkikalliolle,\n Hopeaiselle mäelle,\n Kultaiselle kunnahalle,\n Otti soiton sormillensa,\n Käänsi käyrän polwillensa,\n Kantelon kätensä alle.\n\n Soitti wanha Wäinämöinen,\n Sekä soitti jotta lauloi,\n Sormet nousi notkeasti,\n Sormet pienet pyörähteli,\n Peukalo ylös keweni;\n Jo käwi ilo ilolle,\n Soitto soitolle yleni;\n Hywin soitti hauwin hammas,\n Kalan pursto pyörähteli,\n Ulwosi upehen 1) jouhet, 1) orihin.\n Ratsun jouhet raikahuiwat.\n\n Ei ollut sitä metsässä\n Jalan neljän juoksewata,\n Ku ei tullut kuulemahan,\n Iloa imehtimähän.\n\n Heräsi susikin suolta,\n Nousi karhu kankahalta,\n Petäjäisestä pesästä,\n Kuliskosta kuusisesta;\n Karhu ai'alle kawahti,\n Weräjälle wieretäiksen,\n Aita kaatui kalliolle,\n Weräjä aholle wieri,\n Siitä kuusehen kujahti,\n Petäjähän pyörähtihen,\n Teh'essä isän iloa,\n Soitellessa Wäinämöisen.\n\n Metsän ukko halliparta,\n Metsän kuuluisa kuningas,\n Ja kaikki Tapion kansa,\n Käiwät kaikki kuulemahan.\n Itsekkin metsän emäntä,\n Tapiolan tarkka waimo,\n Sinisukkahan siroiksen, 1) 1) pukee itsensä kauniisti.\n Punapauloihin paneiksen,\n Nousi koiwun konkelolle,\n Lepän lengolle lewahti\n Kanteloista kuulemahan,\n Soittoa tajuamahan.\n Ei sitä metsässä ollut\n Nelijalkaa jaloa,\n Eikä ilmassa oloa\n Kahen siiwen siukowata\n Lintuparwen parasta,\n Ku ei tullut tuiskutellen,\n Kiiätellen kiirehtinyt,\n Kunniata kuulemahan,\n Iloa imehtimähän.\n Lensi kokko 2) korkealta, 2) kotka.\n Halki pilwien hawukka,\n Alli aalloilta sywiltä,\n Sotka 1) soi'en wieremiltä, 1) sorsa.\n Joutsenet sulilta soilta,\n Kunnista kuulemahan,\n Iloa imehtimähän.\n\n * * *\n\n Eik' ollut sitä we'essä\n Ewän kuu'en kulkewata,\n Kah'eksan karehtiwata,\n Ku ei tullut kuulemahan,\n Iloa imehtimähän,\n\n * * *\n\n Wirttä Wäinön kuulemahan.\n Soittoa tajuamahan.\n\n Ahto aaltojen kuningas,\n We'en ukko ruohoparta\n We'en kalwolle we'äiksen,\n Luikahaiksen lumpehelle,\n Wirttä Wäinön kuulemahan.\n Soittoa tajuamahan.\n\n Sisarekset Sotkattaret,\n Rannan ruokoiset kälykset\n Hiipoiwat hiwuksiansa,\n Hapsiansa harjasiwat.\n Kammallansa kultaisella,\n Harjalla hopeisella;\n\n Kuinpa kuulit ou'on äänen,\n Suomen soitannon suloisen,\n Jo suat käsistä kirpoi, 2) 2) putosi.\n Harjat sormista solahti,\n Suljahti suat merehen,\n Haihtui harjat lainehesen.\n\n Itsekkin we'en emäntä,\n We'en eukko ruokorinta\n Jopa nouseepi merestä,\n Ja lapaiksen lainehesta,\n Rinnoin ruoholle rojahti,\n Watsallehen waiwansi,\n Tuota ääntä kuulemahan,\n Soitantoa Wäinämöisen,\n Kuin oli ääni kumman lainen,\n Soitanto ylen sorea.\n\n Eit' ollut sitä urosta,\n Eikä miestä urheata,\n Eikä miestä, eikä naista,\n Eikä kassan 1) kantajata, 1) niskaletti.\n Kullen ei itkuksi käynyt;\n Itkit nuoret, itkit wanhat,\n Itkit miehet naimattomat,\n Itkit nainehet urohot,\n Sekä pojat, jotta piiat,\n Kuin oli ääni kumman lainen,\n Suomen soitanto sorea.\n\n Itsensäkin Wäinämöisen\n Kyynel wieri kyykähteli,\n Tippui tilkat silmistänsä,\n Wieriwät wesipisarat,\n Karkeammat karpaloita,\n Pyyreämmät pyyn munia,\n Hereämmät pääskyn päitä,\n Hereämmät hernehiä,\n Leweille leuwoillensa,\n Leweiltä leuwoiltansa\n Reheille rinnoillensa,\n Reheiltä rinnoiltansa\n Pätewille polwillensa,\n Pätewiltä polwiltansa,\n Jalkapöy'ille jaloille,\n Jalkapöy'iltä jaloilta\n Maahan alle jalkojensa\n Wieriwät wesipisarat\n Läpi wii'en willawaipan,\n Läpi kuu'en ku'tawyönsä,\n Seitsemän sinihamoisen,\n Sarkakauhtanan kah'eksan.\n\n Niin we'et jokena juoksi\n Luota wanhan Wäinämöisen\n Rannalle meren sinisen;\n Nannalta meren sinisen\n Alle selwien wesien,\n Päälle mustien murien.\n\n Siellä kaswoit kaunihiksi\n Simpsukaisiksi 1) sikisi, 1) Kalliiksi helmiksi.\n Kuningasten kunnioiksi,\n Waltojen iki iloiksi.\n\n\n\n\n5. Suomettaren kosijat.\n\nKantelettaressa III, I runo.\n\n\n Oli ennen neiti nuori,\n Läksi lehmien ajohon,\n Ajoi lehmät suota myöten,\n Löysi suolta sorsalinnun,\n Tawin rannalta tapasi.\n\n Kantoi sorsansa kotihin,\n Syötti, juotti sorsaistansa,\n Sorsa suoriipi pesäisen,\n Muni kultaisen munaisen.\n\n Hiereleepi, hauteleepi,\n Muna muuttui neitoiseksi,\n Mikä nei'elle nimeksi:\n Sorsatarko, Suometarko?\n Ei ole Sorsatar sorea,\n Suometar nimi sorea.\n\n Oli aikaa wähäisen,\n Kului kuuta wiisi, kuusi,\n Neiti kaswoi kaunihiksi,\n Yleni ylen hywäksi;\n Kolmet sulhaiset käkesi,\n Yh'eksiset ylkämiehet:\n Kulki Kuu, ajeli Päiwä,\n Kulki kolmas Pohjantähti.\n\n Tuli ensin kuu kosija,\n Tuli kullassa kulisten,\n Hopeassa helkkäellen:\n \"Tuleppas minulle neiti,\n Läh'e pois talosta tästä\n Hopeaisihin tupihin,\n Kultaisihin kammioihin.\"\n\n Eipä neiti mennytkäänä,\n Tuon neiti sanoiksi wirkkoi:\n \"Tok' en Kuulle mennekkäänä\n Kuull' on kumma katsantonsa,\n Muotonsa monen näköinen,\n Milloin kaita kaswoiltansa,\n Milloin liiaksi leweä,\n Öill' on kurja kulkemassa,\n Päiwällä lepäämässä.\n Ei tai'a taloa tulla.\"\n\n Tuli toinen Päiwä poika.\n Tuli kullassa kulisten,\n Hopeassa helkkäellen,\n \"Tuleppas minulle neiti,\n Läh'e pois talosta tästä,\n Hopeoisihin tupihin,\n Kultaisihin kammioihin.\"\n\n Eipä neiti mennytkäänä,\n Tuon neiti sanoiksi wirkkoi:\n \"En mä Päiwälle menisi,\n Päiwä se pahan tapainen,\n Kesän waiwaapi warilla,\n Talwen paahtoi pakkaisella,\n Heleällä hein'ajalla\n Antoi ainaiset satehet,\n Kallihilla kaur'ajalla\n Teki pou'at ponnettomat.\"\n\n Tuli poika Pohjan tähti\n Kullassa kulisematta,\n Hopeassa helkkämättä:\n \"Tuleppas minulle neiti,\n Läh'e pois talosta tästä\n Hopeaisihin tupihin,\n Kultaisihin kammioihin.\"\n\n Neiti wasten wastaeli:\n \"Tai'anpa Täh'elle mennä,\n Tähti se hywäntapainen,\n Talossansa aina tarkka,\n Ko'issansa ylen korea,\n Otawaisten olkapäillä,\n Seitsentähtisen selällä.\"\n\n Wie'ähän Täh'en hewoinen\n Tallihin talutetahan,\n Hienot heinät heitetähän,\n Kaurawakka kannetahan,\n Tähti tuo'ahan tupahan,\n Päähän pöy'än laitetahan;\n Tuoppi tuo'ahan olutta,\n Mettä kannu kannetahan:\n \"Syöppä, juoppa Tähti kulta!\"\n\n \"En nyt syöne, enkä juone,\n Kuin en nähne nei'oistani,\n Missäp' on minun omani,\n Kussa Suometar sorea?\"\n\n Suometar sorea neiti\n Itse aitasta sanoopi:\n \"Sulhoiseni suotuiseni,\n Ylkäni ylimäiseni!\n Anna aikaa wähäisen,\n Aikaa isättömälle,\n Enemmin emottomalle;\n Ei mua emoni auta,\n Oma wanhin walmistele.\n Auttawat kyläiset eukot,\n Kylän waimot waatehtiwat,\n Kylmä on kyläinen toimi,\n Walju mieron waatehtima.\"\n\n\n\n\n6. Ilmarisen kultamorsian.\n\nKatso wanhassa Kalewalassa 20 runo.\n\n\n Tuo oli seppo Ilmarinen,\n Takoja ijän ikuinen,\n Naista kullasta kuwasi,\n Hopeasta huowitteli,\n Pani kultia tulehen,\n Hopehia lietsimehen,\n Pani paijan palkeheksi,\n Housut hormiksi(1 rakensi, 1) palkeen torweksi.\n Laittoi orjat lietsomahan,\n Palkkalaiset painamahan,\n Lietsoi päiwän, lietsoi toisen,\n Lietsoi kohta kolmantena;\n Päiwän kolmannen perästä,\n Katsoi ahjonsa alusta,\n Lielsimensä liepeheltä:\n Oro tungeiksen tulesta,\n Liinaharja lietsimestä,\n Muu pere ihasteleepi,\n Ei ihastu Ilmarinen.\n\n Ähkäsi oron tulehen,\n Liinaharjan lietsimehen,\n Laittoi orjat lietsomahan,\n Palkkalaiset painamahan,\n Lietsoi päiwän, lietsoi toisen,\n Lietsoi kohta kolmantena,\n Päiwän kolmannen perästä,\n Katsoi ahjonsa alusta,\n Lietsimensä liepeheltä:\n Weno tungeiksen tulesta,\n Punapursi lietsimestä,\n Muu pere ihasteleepi,\n Ei ihastu Ilmarinen.\n\n Ähkäsi wenon tulehen,\n Laski purren lietsimehen,\n Laittoi orjat lietsomahan,\n Palkkalaiset painamahan,\n Lietsoi päiwän, lietsoi toisen,\n Lietsoi kohta kolmantena,\n Päiwän kolmannen perästä,\n Katsoi ahjonsa alusta,\n Lietsimensä liepeheltä:\n Neito tungeiksen tulesta,\n Punaposki lieksimestä,\n Jo ihastui Ilmarinen.\n\n Sitte seppo Ilmarinen\n Meni maata nei'on kanssa,\n Punaposkisen keralla,\n Sitte lauloi tultuansa,\n Yön yh'en lewättyänsä,\n Naisen kultaisen keralla,\n Hopeaisen morsiamen:\n\n \"Elköhön minun sukuni,\n Heimokuntani heleä,\n Naista kullesta kuwatko,\n Hopeasta morsianta,\n Kylmän kulta kuumottaapi,\n Wilun huohtaapi hopea;\n Se oli kylki kyllä kylmä,\n Jok' oli wasten waimoani,\n Se oli kylki kyllä lämmin,\n Jok' oli wasten waippa'ani.\n\n\n\n\n7. Helka paimenessa.\n\nKantetet taressa III, 37 runo.\n\n\n Kalewalan kaunis neiti,\n Helka neiti hempeäinen,\n Läksi piennä paimenehen,\n Lassa karjan kaitsemahan;\n Ajoi lehmänsä leh'olle,\n Wasikkansa warwikolle;\n Toi surma susia paljon,\n Lempo karhuja lähetti,\n Söiwät lehmänsä leh'olta,\n Wasikkansa warwikolta.\n\n Kalewalan kaunis neiti,\n Helka neiti hempeäinen,\n Läksi itkien kotihin,\n Kallotellen kartanolle;\n Iso kysyi ikkunasta,\n Emo aittansa rapuilta;\n \"Mitä itket piikaiseni,\n Nuorempaiseni nurajat?\"\n\n \"Sitä itken äitiseni:\n Olin lehmien ajossa,\n Ajoin lehmäni leh'olle,\n Wasikkani warwikolle;\n Toi surma susia paljon,\n Lempo karhuja kuletti,\n Söiwät lehmäni leh'olta,\n Wasikkani warwikolta.\"\n\n Tuon emo sanoiksi wirkkoi:\n \"Elä itke piikaiseni,\n Jos surma susia työnsi,\n Lempo karhuja kuletti,\n Söiwät lehmäsi leh'olta,\n Vasikkasi warwikolta!\n Äsken(1 itke piikaiseni, 1) Sitte wasta.\n Kuin tulewat toisen kerran,\n Su'et suurille pihoille,\n Karhut näille kartanoille,\n Syöwät suureni sukuni,\n Ottamat oman wereni,\n Su'et sulhoina tulewat,\n Karhut kihlan kantajina.\"\n\n\n\n\n8. Mitä te pojat surette?\n\nKantelettaressa II, 9 runo.\n\n\n Mitä te pojat surette?\n Sitäkö pojat surette,\n Et' on meillä pienet piiat,\n Pienet piiat ja matalat,\n Jos on pienet, niin on pystyt,\n Jos matalat, kaksi maksoi;\n Siinä pieni pisteleiksen,\n\n Kussa suuri käänteleiksen,\n Wielä mei'än pienet piiat,\n Ja nämat tytöt matalat\n Tuntewat tupansa pestä,\n Rappuisensa raiwaella,\n Sillat suuret siiwoella,\n Lattiat wesin walella.\n\n Nyt me outoina olemme,\n Ja tulemme kummempina;\n Kuin tuleepi toinen wuosi,\n Toinen wuosi ja parempi,\n Omenina me olemme,\n Ja kulemme kukkaisina,\n Matkustamme mansikkoina,\n Waellamme waapukkoina,\n Käymme parwessa parasna,\n Piikaparwessa pisinnä,\n Walkeinna waimoloissa,\n Juoleinna joukkoloissa.\n\n\n\n\n9. Paremman miehen werta.\n\nKantelettaressa II, 16 runo.\n\n\n Ei täy'y tätä tytärtä\n Pahoille rekipajuille,\n Likaisille liistehille,\n Miehen waiwaisen wa'ille,\n Kerjäläisen keitoksille;\n Wiel' ompi tytössä tässä,\n Wielä tässä neitoisessa.\n Paremmankin miehen werta,\n Kaunihimman warren kauppa,\n Rikkahamman rinnallinen,\n Werewämmän wierellinen,\n Paremman talon miniä,\n Koreamman korjan 1) täysi, l) ajoreen.\n Wetää werewän miehen,\n Kuletella kunnollisen\n Suurihin salitupihin,\n Kaunihisin kammarihin.\n\n\n\n\n10. Ei täy'y rengin rekehen.\n\nKantelettaressa II, 17 runo.\n\n\n Ei täy'y tätä tytärtä\n Jonkin joutawan sylihin,\n Renkirehwanan rekehen,\n Kasakkojen kainaloihin;\n Wielä tälle tyttärelle,\n Tälle kainolle kanalle\n Tuleepi tuhannen ruuna,\n Sa'an maksama satula,\n Wemmel wärjätty wäjääpi,\n Kirjokorja kii'ättääpi.\n\n Wielä tälle tyttärelle,\n Tälle kainolle kanalle\n Kihlat kilpaa tulewat,\n Helkkäen hywät hopeat,\n Tuo'ahan Turusta sormus,\n Ristit Riian kaupungista.\n\n Wielä tästä neitoisesta,\n Tästä kainosta kanasta\n Suku juopi suuren sarkan, l) 1) pullo, ryyppy.\n Suku sarkan, taatto tuopin,\n Maammoni hopeamaljan,\n Weikko kupin kultalai'an,\n Kaaso kannun kallistaapi,\n Heimo hempeän pikarin.\n\n\n\n\n11. Kuin tämä kana katoopi.\n\nKantelettaressa II, 18 runo.\n\n\n Kukapa täs'ä kukkuneepi,\n Kenpä kielin laulaneepi,\n Tämän kuunahan kukulla,\n Tämän harjun hartehilla,\n Kuin tämä kana katoopi,\n Tämä hanhi hairahtaapi,\n Eksyypi emoisen tuoma,\n Punapuola pois meneepi.\n\n Kuin tämä kana katoopi,\n Tämä hanhi hairahtaapi,\n Katoo luuta lattialta,\n Huosian pesin-pytystä,\n Tuopin korwat tummenewat,\n Pinttywät pikarin lai'at.\n\n Kuin tämä kana katoopi,\n Tämä lintu liikahtaapi,\n Niin tämä mäki meneepi,\n Tämä linna liikahtaapi,\n Siwuin tästä tiet teh'ään,\n Alta rannan raiwatahan.\n\n Kuin tämä kana katoopi,\n Tämä puola pois meneepi,\n Jääwät sulhaiset surulle,\n Miehet mielimurtehille.\n Partasuut pahoille mielin,\n Hattupäät halajamahan.\n\n\n\n\n12. Ompa tietty tietyssäni.\n\nKantelettaressa II, Ol runo.\n\n\n Ompa tietty tietyssäni,\n Mesimarja mielessäni,\n Lempilintu liitossani,\n Sinisorsa suojassani,\n Jok' on mieltynyt minuhun,\n Minä mieltynyt hänehen;\n Hänell' on ihanat silmät,\n Minulla sy'än suloinen.\n Ei hän heittänyt minua,\n Eikä yksin jättänynnä;\n Omaksens' on ottanunna,\n Kulliksensa kutsununna,\n Kaunoksensa katsonunna,\n Walkeaksensa walinnut.\n Niin minä hänessä riipun,\n Sekä riipun, jotta kiikun,\n Niinkuin lintu lehtipuussa,\n Kuusen oksalla orawa.\n\n\n\n\n13. En heitä kullaistani.\n\nKantelettaressa II, 32 runo.\n\n\n Pappi paljonkin lupasi,\n Enemmin papin emäntä,\n Wuo'en woita syö'äkseni,\n Toisen tuoresta kalaa,\n Lupasi hywät hamoiset,\n Ja parahat liinapai'at,\n Käski kullan heittämähän,\n Armahan unohtamahan,\n Etten kuulis kuuna päänä,\n Näkisi sinä ikänä.\n Mutt' en heitä kullaistani,\n Armahaistani unoh'a,\n Ennen heitän herkkuruoat,\n Paistit pappilan unoh'an,\n Heitän kaunoiset hamehet,\n Ja parahat liinapai'at,\n Ennen kuin heitän herttaiseni,\n Armahastani eroun,\n Kesän kestyteltyäni,\n Talwen taiwuteltuani.\n\n\n\n\n14. Etäällä minun omani.\n\nKantelettaressa II, 42 runo.\n\n\n Ei miun laulaa pitäisi,\n Ei iloita ensinkäänä,\n Miun on kulta kulkemassa,\n Miun on wello wieremässä,\n Miun on armas astumassa,\n Walkea waeltamassa,\n Etäällä minun omani,\n Muulla maalla marjaiseni,\n Mies pieni kiherätukka,\n Matalainen saapasjalka,\n Kymmenen kylän ylitse,\n Sa'an taipaleen takana;\n Tuuli ei päiwässä tulisi,\n Lintu ei lentäisi kah'essa.\n\n Tuuli kyllinkin tuleepi,\n Linnut kanssa lentelewät,\n Mie en tunne tuulen mieltä,\n Tuulen mieltä, linnun kieltä;\n Waan kuin tuttuni tulisi,\n Ennen nähtyini näkyisi,\n Tuntisin ma tuon tulosta,\n Arwajaisin astunnasta,\n Waikk' ois wielä wirstan päässä,\n Tahikka kah'en takana.\n Wirstan wastahan menisin,\n Wirstan, kaksi kaapsahtaisin\n Aitoja alentamahan,\n Siltoja siwentämähän,\n Weräjiä aukomahan,\n Porttiloita purkamahan;\n Sitte kättä käppäjäisin,\n Jos ois kärme kämmenpäässä;\n Sekä suuta suikkajaisin,\n Jos ois suu su'en weressä;\n Kiini kaulahan kapuisin,\n Jos ois kalma kauluksessa;\n Wielä wierehen wiruisin,\n Jos ois wierus werta täynnä.\n\n\n\n\n15. Ei lehto lewäten huoli.\n\nKanteletaressa H, 57 runo.\n\n\n Mitä huolin piika nuori,\n Jos miun heitti poika nuori;\n Kyllä muoto muita tuopi,\n Kaswo kaunis kaupan saapi,\n Luonto luo'un luokse tuopi,\n Weri wierehen wetääpi,\n Tuopi toisen ja paremman,\n Autaapi awullisemman.\n\n Hylästiinpä, heitettiinpä\n Maa lehto lepäämähän,\n Hywä halme hyötymähän,\n Hywä maa makaamahan,\n Kolmikko kohenemahan,\n Katajikko kaswamahan.\n Jos lie heitty ja hylästy,\n Hyläsköhöt, heittäköhöt;\n Ei lehto lewäten huoli,\n Hywä halme hyö'ytellen;\n Wuo'en lehtoinen lepääpi,\n Kuin tuleepi toinen wuosi,\n Kaswaapi paremman kauran,\n Tomeamman touwon tuopi,\n Wihannamman wiljan saapi,\n Terätkään elon tekeepi;\n Eipä huoli heinäpieles\n Yli wuo'en oltuansa,\n Ei pahene piikalapsi\n Jos on wielä wiipykähän,\n Kukkana ison ko'issa,\n Marjana emonsa mailla.\n\n\n\n\n16. Kuku kultainen käköinen.\n\nKantelettaressa II, 78 runo.\n\n\n Kuku kultainen käköinen,\n Hopeainen hoilattele,\n Rinta hieta helkyttele,\n Papurinta paukuttele,\n Saksan mansikka sanele,\n Wiron puola poimettele,\n Käynkö wiikon willapäänä,\n Kauwan tukkatuurukkana,\n Hiwuskassan kantajana,\n Liemenen 1) lewittäjänä, 1) hienon hiuksen.\n Sitojana silkkinauhan,\n Päärihman ripustajana,\n Käynkö wuo'en, wainko kaksi,\n Käynkö wuotta wiisi, kuusi,\n Wain kaiken kah'eksan wuotta,\n Ympäri yh'eksän wuotta,\n Wain käyn kaikenkin ikäni,\n Tahi ei täyttä tätään wuotta.\n\n Kuku, kuku kultarinta,\n Helskäse hopearinta,\n Kuku kullat kulmilleni,\n Hopeaiset helmoilleni,\n Kuku kuusin kultawöitä,\n Seitsemin sinihamoja\n Tälle tyynelle tytölle,\n Tälle kainolle kanalle,\n Reittä nuorna naitawaksi,\n Wihantana wietäwäksi,\n Punaposkelle pojalle,\n Sorealle sulhaiselle.\n\n\n\n\n17. Maassa mieleni mataapi.\n\nKantelettaressa II, l28 runo.\n\n\n Niin ne muutamat sanowat,\n Moniahat arwelewat,\n Iloissahan tuo elääpi,\n Riemuissahan riehkahuupi,\n Minä hoikka huolissani,\n Ikämissäni iloitsen.\n\n Usein minun utuisen,\n Usein utuisen lapsen\n Maassa mieleni mataapi,\n Alla jalkojen asuupi,\n Alla penkin piehtaroipi,\n Nurkissa nuhaeleepi.\n\n Usein minun utuisen,\n Usein utuisen lapsen\n Mieli kulkeepi kulossa,\n Wesakossa wiehkuroipi,\n Mieli ei terwaa parempi,\n Sy'än ei syttä walkeampi.\n\n Usein minä utuinen,\n Usein utuinen lapsi\n Itketän ihanat silmät,\n Kastuttelen kai'at kaswot,\n Wetytän werewät posket,\n Hoikan warteni walelen.\n Kylä luuli kylpeneeni,\n Weli wettä kantaneeni,\n Minä kylwin kyneleillä,\n Hautelin haluwesillä.\n\n\n\n\n18. Suku surmaksi rupesi.\n\nKantelettaressa I, 7l runo.\n\n\n Ei itke iso minua,\n Ei emo pane pahaksi.\n Ei kastu sisaren kaswot,\n Weikon silmä ei wettä wieri,\n Waikka joutuisin jokehen,\n Tahi wierisin wetehen,\n Kaatuisin kalamerehen,\n Alle aaltojen sywien,\n Sisareksi siikaisille,\n Weikoksi ween kaloille.\n Koti toiwoi kuolleheksi,\n Piha pitkin maanneheksi,\n Maja maani myöneheksi,\n Kartano ka'onneheksi,\n Sukuhuni surweliime,\n Heimohoni heitteliime,\n Suku surmaksi rupesi,\n Heimo hengen kiertäjäksi,\n Ei suku suwulle tunnu,\n Heimokunta hempeälle,\n Suku on muuttunut su'eksi,\n Heimo hengen ottajaksi.\n\n\n\n\n19. Kuuli ennen äiti äänen.\n\nKantelettaressa I, 39 runo.\n\n\n Kuuli ennen äiti äänen,\n Iso itkuni tajusi,\n Kuin istuin ison sylissä,\n Paruin äitin paarmahilla;\n Nyt ei äiti ääntä kuule,\n Iso ei itkua tajua.\n Kuoli tuo kultainen isoni,\n Kaatui armas kantajani;\n Jäin mä weljien warahan,\n Sisarien alle armon.\n Parempi we'en warassa,\n Kuin on weljien warassa,\n Armahampi alla tuulen,\n Kuin sisaren armon alla.\n Niin mä wierin weljistäni,\n Kuin puut pinosta wieri,\n Kiwet saunan kiukoasta;\n Niin miun siskoni siwusi,\n Kuin on kieron keträpuunsa,\n Niin miun heitti heimokunta,\n Kuin orawa kuiwan kuusen.\n Suku suuttui, heimo heitti,\n Hylkäsi hywä sukuni,\n Oma weikko wierastutti,\n Siskoni käwi siwuitse,\n Waan jos heitti heimokunta,\n Hylkäsi hywä sukuni,\n Elä heitä Herra Jesus,\n Hylkää hywä Jumala,\n Hywien hylittäwäksi,\n Pahojenkin pantawaksi,\n Hoi'a Herra huolellista,\n Kaitse lasta kaihollista,\n Kuin ma huu'an huolissani,\n Suruissani surkuttelen.\n\n\n\n\n20. Koti korkea näkyypi.\n\nKantelettaressa I, 38 runo.\n\n\n Koti korkea näkyypi,\n Aitta kaunis kaljottaapi,\n Jossa weikkoni wiruwat,\n Siskoni sirottelewat;\n Weikot wierahat minulle,\n Siwukulkijat sisaret,\n Emo wielä wierahampi,\n Ou'ompi oma isoni,\n Emoni minun eroitti,\n Kantajani karkoitutti,\n Poies muista lapsistansa,\n Kauwas kantamaisistansa,\n Tuulen puolelle tupaa,\n Pohjaispuolelle kotia,\n Pohjan tuulta tuntemahan,\n Ärjyntää älyämähän.\n Jo tunnen katala kaikki,\n Tunnen tuulet, tunnen tuiskut,\n Tunnen ainaiset ahawat,\n Tunnen tuimat wastarinnat,\n Yht' en tulle tuntemahan:\n Ehtoja 1) oman emoni, 1) hywyyttä, hywää tahtoa.\n Oman weljen weikkoutta,\n Mielisiiwoa sisaren.\n\n\n\n\n21. Paljon on tikalla huolta.\n\nKantelettaressa l, 20 runo.\n\n\n Empä tuota tie'äkkäänä,\n Tie'äkkäänä, tunnekkaana,\n Kuta laulaisin lajia,\n Kuta syytä syy'ättäisin,\n Joko teen tikasta wirren,\n Pakinan tikan pojasta.\n Paljon on tikalla huolta,\n Ja paljon tikan pojalla,\n Syömisestä, juomisesta,\n Henkensä pitämisestä.\n\n Noin tiesin tikan sanowan,\n Kuulin kurjan kutkuttawan:\n \"Empä tie'ä tikka rukka,\n Kuta tammea takonen,\n Kuta kuusta kolkuttanen,\n Kuhun kulkenen salohon:\n Tuolla ois enemmin puita,\n Tuolla äijän pökkelöitä,\n Tuolla toukkia paremmin.\".\n\n Noin tiesin tikan sanowan,\n Kuulin kurjan tuikuttawan:\n \"Empä tie'ä tikka rukka,\n Minne mennä, kunne käy'ä,\n Kunne kuitenkin osata.\n Istun tässä illan kaiken\n Karjalaisen kannon päässä,\n Ei syötetty, ei juotettu,\n Eikä toiste toiwotettu,\n Eikä ennistä kysytty.\n\n Sat' oli miestä Sallilata,\n Tuhat miestä Tullilata,\n Ei ken pöytähän panisi,\n Lautahan las'etteleisi.\n\n\n\n\n22. Muinainen käkeni.\n\nKantelettaressa l, 17 runo.\n\n\n Kukkui muinainen käkeni,\n Entinen ilokäköni,\n Kukkui illat, kukkui aamut,\n Kerran keskipäiwälläkin,\n Sy'änyöllä sylkytteli.\n Jo nyt on kuollut miun kaköni,\n Kuollut kullan kukkujani,\n Jo on kuollut kuusi wuotta,\n Ka'onnut kah'eksan wuotta,\n Wiety on entinen iloni,\n Syöty kullan kukkujani.\n Mikä söi minun käkeni,\n Kuka kullan kukkujani,\n Kuin ei kuulu kukkuwaksi,\n Illoilla iloitsewaksi,\n Päiwän laskun laulawaksi,\n Minun iltani iloksi,\n Huomeneni huopeheksi,\n Aina aikani kuluksi;\n Jott' ei ois illoilla ikäwä,\n Ei apea 1) aamuisilla. l) paha mieli.\n\n\n\n\n23. Ei tie'ä emo tytärtä.\n\nKantelettaressa II, 123 runo.\n\n\n Ei tie'ä emoni raukka,\n Ei tie'ä emo tytärtä;\n Miss' on piika pillattuna,\n Emon tuoma turmeltuna,\n Tuolla piika pillattihin,\n Emon tuoma turmeltihin,\n Laitasaaren laitehella,\n Lehtowaaran liepehellä.\n Kuin kerran käwin jälestä\n Sillä paikalla samalla.\n Jopa saarikin saneli,\n Saaren rannat raukoitteli,\n Itkiwät ihanat nurmet,\n Ahot armahat walitti,\n Nuoret heinät hellitteli,\n Kuikutti kukat kanerwan,\n Tuota piian pillomusta,\n Emon tuoman turmelusta;\n Eikä noussut nuori heinä,\n Kaswanut kanerwan kukka,\n Ei noussut sinä ikänä,\n Sillä tuhmalla sialla,\n Kussa piika pillattihin,\n Emon tuoma turmeltihin.\n\n\n\n\n24. Suuri kiitos sulholleni.\n\nKantelettaressa II, l7l runo.\n\n\n Suuri kiitos sulholleni,\n Pääkumarrus kullalleni,\n Joka miun otti orjuu'esta,\n Päästi palkan piikuu'esta,\n Koppasi korennon päästä,\n Rahoi rannan juoksennasta,\n Kihlasi kylän kiwestä,\n Riihiwartasta walitsi.\n\n Enkä moiti muoriani,\n Aleksi anoppiani,\n Joka toi pojan mukoman,\n Waali walkean urohon,\n Mukomalle neitoiselle.\n Aina mie piloinen piika,\n Kiinitin kylän kiweä,\n Kylän wuorta wierittelin,\n Kylän keträsin keriä,\n Kylän wäännin wärttinätä,\n Kylän paitoja parannin,\n Omat paitani paheni.\n\n Aina miulle annettihin\n Riihestä riwein riuska,\n Launasta jykein loukku,\n Rannalta rawein karttu,\n Suurin taikko tanhuasta,\n Se minulle syö'äkseni:\n Luut lihoista, päät kaloista,\n Kuoret leiwistä kowista,\n Murut muista suuruksista.\n\n Ei uskottu uupuwani,\n Ei warattu waipuwani;\n Jos ma uhkuin uuwuksissa,\n Wäsyksissä wäännättelin,\n Uupuiwatpa uhkeammat,\n Wäkewämmätkin wäsyiwät,\n Saati mie wähäwäkinen,\n Lapsi pieni pikkurainen,\n Wälehwen wähä wäsyypi,\n Pian uupui pikkarainen;\n Jo minäi silloin uuwuin,\n Kuin ne uupuiwat urohot,\n Jo minäi silloin waiwuin,\n Kuin waipui hewoisen warsat.\n\n\n\n\n25. Käy unonen kätkyehen.\n\nKantelettaressa II, 175 runo.\n\n\n Tuuti, tuuti tuomen marja,\n Liiku, liiku lempilintu,\n Nuku nurmilintuiseni,\n Wäsy wästäräkkiseni;\n Nuku kuin minä nukutan,\n Wäsy kuin minä wäsytän.\n\n Waan eipä minussa liene\n Lapseni nukuttajaista,\n Ei tai'a emo poloinen\n Saaha lasta nukkumahan.\n Äijän on emolla huolta,\n Paljon pantua muretta,\n Uni ei tule usein\n Kaihollisen kartanohon,\n Murehellisen majahan.\n\n Kuin ei se emo poloinen,\n Saane lasta nukkumahan,\n Nukuta Jumala lasta,\n Makauta Maariainen;\n Saisin itsekkin lewätä,\n Lapsen orja olla jouten.\n\n Uni jo ulkonta kysyypi,\n Unen poika porstuwasta,\n Lausuupi lasin takanta,\n Alta ikkunan anoopi:\n \"Onkos lasta kätkyessä,\n Pientä peittehen sisässä?\"\n Tule tuutuhun unoinen,\n Käy unoinen kätkyehen,\n Lapsen pienen peittehisin,\n Wakahaisen waattehisin,\n Anna maata lapsen pienen,\n Lewätä wähäwäkisen,\n Anna maata maan unia,\n Maan unia, puun unia,\n Maarian makiita unta,\n Pyhän pohrotsan lepoa.\n\n\n\n\n26. Tuuti, tuuti tyttöäni.\n\nKantelettaressa II, 192 runo.\n\n\n Tuuti, tuuti tyttöäni,\n Tuuti onnea tytölle;\n Tule onni oppimahan,\n Sekä lykky löytämähän,\n Kirjawalla korjallasi,\n Ruskealla ruunallasi,\n Walkealla warsallasi,\n Tasakarwa tammallasi,\n Orihilla olkisella,\n Hernewarella hewolla!\n\n Tuuti, tuuti tyttöäni,\n Nukkumahan tyttöäni;\n Nuku, nuku nurmilintu,\n Wäsy, wäsy wästäräkki,\n Nuku nurmelle hywälle,\n Waiwu maalle walkoiselle.\n Wiel' on aika walwoakkin,\n Wuoro toinen walwoakkin,\n Eipä anna mahti maata,\n Hywä onni olla jouten,\n Kyty kuin kinnasta kysyypi,\n Appi paitaa anoopi,\n Apen lapset lahjuksia,\n Nato nauhoja hywiä.\n\n Tuuti, tuuti tyttöäni,\n Tuuti tyyneksi tytärtä;\n Hywä on tyttö tyynemmästä,\n Piika suusta pienemmästä.\n Eläkä itke ilman syyttä,\n Ilman waiwoitta walita;\n Wiel' on syyssä itkemistä,\n Waiwoissa walittamista,\n Ikäwissä itkemistä,\n Huolissa kujertamista.\n\n\n\n\n27. Hywä on olla hympyrällä.\n\nKantelettaressa II, 209 runo.\n\n\n Minä jauhan wanha waimo,\n Home' korwa houhattelen,\n Ei miulle miniä jauha,\n Pojan nainen pyörittele,\n Eikä jauha Jaakkoseni,\n Uros lynkkä lykkäele,\n Wäännättele wäärä sääri,\n Hympyräiseni hykerrä.\n Itse jauhan Jaakolleni,\n Wäännän wääräsäärelleni,\n Lykkäelen lynkälleni,\n Hympyrälleni hykerrän.\n\n Hywä on olla hympyrällä,\n Kaunis kampurajalalla,\n Hympyrä hywällä syötti,\n Kampura we'en kaloilla,\n Pyhät syötti pyyn lihoilla,\n Aret ampulintuisilla.\n\n Hywä on olla hympyrällä,\n Lysti lynkällä elää,\n Kyllä lynkkä linnun saapi,\n Kampura kalan wetääpi,\n Ei sitä sotahan wie'ä,\n Ei tah'ota tappeluhun.\n\n\n\n\n28. Ilo ilmahan katosi.\n\nKantelettaressa H, 2ll runo.\n\n\n Lauloin ennen lapsempana,\n Muistin muita pienempänä,\n Laulelin jokaisen lakson,\n Joka kummun kukkuelin,\n Joka rannan rallattelin,\n Leh'on leikkiä pitelin,\n Ilman lintujen iloksi,\n Rastahaisien ratoksi,\n Suosioksi sorsaisien,\n Allien ajan kuluksi.\n Sillä wietin wiisi wuotta,\n Wuotta kuutoisen kulutin,\n Armahan isoni luona,\n Emon kannon kartanoilla,\n Weikkoni wenon kokassa,\n Siskon marjan poiminnoilla.\n Allit mulle palkan maksoi,\n Sorsat soittoni sowitti,\n Antoi allit armautta,\n Suloutta sorsat antoi,\n Rastahaiset rattoutta,\n Ilman lintuiset iloa.\n\n Tuli sitte aika toinen,\n Aika entinen aleni,\n Wei sorsat suloutensa,\n Allit armahan elonsa,\n Rastahaiset rattouu'en,\n Ilman lintuiset ilonsa,\n Jäiwät leikkini leh'olle,\n Ajat armahat aholle,\n Ilot kaikki kankahalle,\n Laulut laksoihin katosi.\n\n\n\n\n29. Lapset tässä laulelewat.\n\nKantelettaressa II, 278 runo.\n\n\n Ei ole tässä ennen ollut,\n Eikä warsin wasta liene,\n Laa'ullista laulajata,\n Kunnollista kukkujata,\n Ei ole kuultu eikä nähty,\n Sinä ilmoissa ikänä,\n Parempata laulajata,\n Tarkempata taitajata,\n Lapset tässä laulelewat,\n Suukurjat kujertelewat,\n Suusta kuin sulan kynästä,\n Päästä kuin pärehen päästä.\n\n Lapset tässä laulelewat,\n Suitansa sowittelewat,\n Niinkuin kahta kannikkata,\n Kolmia kowasimia;\n Lapset tässä laulelewat,\n Säweltänsä säätelewät,\n Owen suussa, orren alla,\n Kolmen koukun kääntimillä.\n\n Ei ole lasten laululoista,\n Kurjien kujertamista;\n Walehia lasten laulut,\n Tyhjiä tytärten wirret.\n Itse lähtenen runoille,\n Laikahtanen laulamahan,\n Aukaisen sanaisen arkun,\n Wirsilippahan wiritän,\n Poikkipuolin polwilleni;\n Enkä wiitsi wiisastella,\n Sanon tarkkoja tosia,\n Joit' ei laula kaikki lapset,\n Ymmärrä yh'et urohot,\n Eikä pojat puoletkaana,\n Sinä ilmoissa ikänä,\n Kuuna kullan walkeana.\n\n Kuin aika toisin tuleepi,\n Päiwä liitolle lipuupi,\n Käännän wäärin waatteheni,\n Muurrin 1) turkkini muserran. 1) nurin.\n Laulelen Lapin sanoja,\n Wiron wirsiä wetelen;\n Mie olen uinut umpilammit\n Koirankieliset kokenut,\n Wiipynyt Lapin liwuilla,\n Kotapoikien poluilla.\n\n\n\n\n30. Omat on wirret oppimani.\n\nKantelettaressa II, 280 runo.\n\n\n En ole opissa ollut,\n Käynyt mailla mahtawien,\n Samonut Lapin saloja,\n Sou'ellut Wiron wesiä;\n Omat on wirret oppimani,\n Omat saamani sanaiset,\n Tiepuolista tempomani,\n Risukoista riipomani,\n Pajukoista poimimani,\n Wesoista wetelemäni,\n Kanerwoista katkomani;\n Päistä heinän hieromani,\n\n Kuin olin piennä paimenessa,\n Läsnä karjan kaitsijana,\n Metisillä mättähillä,\n Kultaisilla kunnahilla,\n Kirjawaisilla kiwillä,\n Paistamilla paateroilla;\n Tuuli toi sata sanaa,\n Tuhat ilma tuuwitteli,\n Wirret aaltoina ajeli,\n Laulut läikkyi lainehilla,\n Ne minä kerälle käärin,\n Sykkyrälle syylättelin,\n Panin aitan parwen päähän,\n Kukkarohan kultaisehen,\n Rasiahan rautaisehen,\n Waskisehen wakkaisehen.\n\n\n\n\n31. Tuonko wirteni wilusta.\n\nKantelettaressa II, 28l runo.\n\n\n Pohjolainen pitkä poika,\n Lappalainen lieto poika,\n Weti wirsiä re'ellä,\n Saattoi saanilla 1) sanoja, 1) re'ellä.\n Kilahti jalas kiwehen,\n Saani mei'än salwomehen,\n Wirret wieriwät lumelle,\n Laulut hangelte hajosi,\n Siitä sain sanoja äijän,\n Koko kuorman lausehia,\n Toisin ne tähän tupahan,\n Kantaisin katoksen alle,\n Rautaisen rahin 1) nenähän, l) penkin.\n Petäjäisen pienan päähän,\n Kuinpa täytyisi tupaa,\n Lainattaisi lattiata,\n Kuin ei täytyne tupaa,\n Lainattane lattiata,\n Puran saanini salolle,\n Wirret wiehkoille 2) jakelen. 2) wiitoille.\n\n \"Täytyypä tätä tupaa,\n Lainatahan lattiata\n Tuo'a wirtesi wilusta,\n Saaha laulut pakkaisesta.\"\n\n Suuri kiitos, kost' Jumala!\n Hywän luwan saatuani:\n Tokko pääsen pöy'än päähän,\n Kelpaan wäen kes'elle,\n Otetaan oluen luokse,\n Wiinan luokse lasketahan?\n Kuin en pääsne pöy'än päähän,\n Kelwanne wäen kes'elle,\n Otettane olwen luokse,\n Wiinan luokse laskettane,\n Orsi juokohon oluen,\n Lakehinen lappakohon,\n Leppäisestä lekkeristä,\n Tapin tammisen takanta.\n\n \"Miks' et pääse pöy'än päähän,\n Kelpaa wäen kes'elle,\n Oteta oluen luokse,\n Wiinan luokse laskettaisi;\n\n Tuoppi tuo'ahan olutta,\n Mettä kannu kannetahan,\n Woita pannahan waralle,\n Woita wiisi leiwiskätä,\n Woita wiisi, kuuta 1) kuusi, 1) raswaa, läskiä.\n Seitsemän sian lihaa.\"\n\n Suuri kiitos, kost' Jumala!\n Saatua lupasanoman!\n Joko nyt ryhtynen runoille,\n Laikahtanen laulamahan?\n Pi'ä pihtiwalkeata,\n Jotta laulaa näkisin;\n Laulaa luku tuleepi,\n Suuni soi'a tahteleepi,\n Lauloa laki lupasi,\n Hywät herrat heikotella,\n Laulaa hywätkin wirret,\n Wirret kelpo keikutella,\n Ruo'ilta rukihisilta,\n Oluilta otraisilta.\n\n\n\n\n32. Kolm' on miehellä pahaa.\n\nKantelettaressa II, 308 runo.\n\n\n Kolm' on miehellä pahaa,\n Kolme miehen kuolemata;\n Yks' on wuotawa wenoinen,\n Toinen heittiö hewoinen,\n Kolmansi äkäinen akka.\n\n Kyllä mies pahasta pääsi\n Wenehestä wuotawasta,\n Ilman armoitta Jumalan,\n Turwatta totisen luojan:\n Wenehen tulessa poltti.\n\n Kyllä mies pahasta pääsi,\n Hewosesta heittiöstä,\n Ilman armoitta Jumalan,\n Turwatta totisen luojan:\n Hewoisen susille syötti.\n\n Mutta kaitse kaunis Herra,\n Warjele wakainen luoja,\n Akasta äkisewästä,\n Waimosta pahantawasta;\n Ei pääse pahasta siitä,\n Ilman armoitta Jumalan,\n Turwatta totisen luojan,\n Ei tai'a tulehen luo'a,\n Saata ei syöttää susille,\n Kuin ei surma suorin tehne,\n Tappane Jumalan tauti.\n\n\n\n\nHäälauluja.\n\n33. Toisin toisessa talossa.\n\n\n Neitokainen nuorukainen,\n Kanamarja kaunokainen!\n Kaswoit sie talossa tässä,\n Korkean ison ko'issa,\n Kaswoit kukkana kujilla,\n Ahomailla mansikkana,\n Nousit woille wuotehelta,\n Mai'oille makuu-sijalta,\n Wenymästa wehnäisille,\n Pettäjäisille pehuista;\n Kuin et woinut woita syö'ä,\n Sipasit sian lihaa;\n Ollut ei huolta ollenkaana,\n Ajatusta aijoinkaana,\n Annoit huolla honkaisien,\n Ajatella ai'aksien,\n Surra suuren suopetäjän,\n Korpikuusen kuikutella;\n Sie waan liehuit lehtoisena,\n Perhoisena pyörähtelit,\n Lensit lintuna leh'ossa;\n Käit kanana kartanolla.\n\n Menet toisehen talohon,\n Toisehen emon alahan,\n Perehesen wierahasen,\n Toisin siellä, toisin täällä,\n Toisin toisessa talossa,\n Toisin ukset ulwaisewat,\n Toisin wierewät weräjät,\n Sanowat saranarau'at;\n Et osaa owissa käy'ä,\n Weräjissä wieretellä,.\n Talon tyttöjen tawalla.\n Et tunne puhua tulta,\n Etkä liettä 1) lämmittää,\n Ensinkään emännän lailla;\n Taija et taittaa pärettä,\n Talon miehen mieltä myöten,\n Sulhaisen sy'äntä myöten.\n Tulet tuttuna tupahan,\n Ei ole tuttua tuwassa,\n Rakast' ei rahin nenässä;\n Tup' on tyhjä tultuasi,\n Autio awattuasi,\n Ei isoinen armastele,\n Eikä äiti mainittele.\n\n\n\n\n34. Kiitä sulho lykkyäsi.\n\nKantelettaressa I, 131 runo.\n\n\n Kiitä sulho lykkyäsi,\n Kuin kiität hywinkin kiitä!\n Hywän sait, hywän tapasit,\n Hywän luojasi lupasi,\n Hywän antoi armollinen,\n Lue kiitokset emolle,\n Passipoita 1) wanhemmalle, 1) kiitoksia.\n Kuin tuuti tytön mukoman,\n Ja mukoman morsiamen!\n Puh'as on neiti puolellasi,\n Kirkas ompi kihloissasi,\n Walkeainen walloissasi,\n Soreainen suojassasi,\n Sait sä riskin rinnallesi,\n Werewäisen wierellesi,\n Sait sä riskin riihen puijan,\n Hempulaisen heinän lyöjän,\n Pulskin poukkujen pesijän,\n Warskin waatteen walkaisijan,\n Karskin kankahan kutojan;\n Niin sen piukki pirran ääni,\n Kuin käki mäellä kukkui;\n Niin sen suikki sukkulainen,\n Kuin kärppä kiwen kolossa;\n Niin sen käämi käännätteli,\n Kuin orawa oksaisella.\n\n\n\n\n35. Neuwo sulho nei'oistasi.\n\nKantelettaressa I, 134 runo.\n\n\n Sulhokainen nuorukainen!\n Miehen kanta kaunukainen!\n Ellös mei'än nei'oistamme,\n Ellös sie pahoin pielkö,\n Ellös witsoin wingutelko,\n Nahkaruoskin nauwutelko,\n Eipä neittä ennenkäänä,\n Ei neittä ison kotona,\n Tok'ei witsoin winguteltu,\n Nahkaruoskin nauwuteltu.\n\n Neuwo sulho neitoasi,\n Neuwo neittä wuotehessa,\n Opeta owen takana,\n Wuosikausi kummassakin;\n Yksi wuosi suusanalla,\n Toinen silmän iskemällä,\n Kolmansi jalan polulla.\n Kuin ei sitte siitä huoli,\n Ei totelle tuostakaana,\n We'ä witsa wii'akosta,\n Tuoppa turkin helman alla,\n Jolla neuwot neitoasi,\n Orpanaistasi opetat,\n Kyläkunnan kuulematta,\n Sanan saamatta kylälle.\n\n Elä nurmella nukita,\n Pieksä pellon pientareella,\n Kuuluisi kumu kylälle,\n Tora toisehen talohon,\n Metsähän iso meteli,\n Naisen itku naapurihin;\n Eläkä silmille sipaise,\n Elä korwia kos'eta,\n Kuppi kulmalle tulisi,\n Sinimarja silmän päälle;\n Kylän kyntäjät näkisi,\n Kylän paimenet panisi,\n Kylän haukkuisi harakat,\n Kysyisi kyläiset naiset:\n \"Onko tuo so'assa ollut,\n Talununna tappelussa,\n Wain onko su'en repimä,\n Tahi karhun kaapaisema,\n Wain susiko sulhoisesi,\n Karhu sulla kaunoisesi?\"\n\n\n\n\n36. Tapa toinen ottaminen.\n\nKantelettaressa I, 152 runo.\n\n\n Wielä neittä neuwotahan,\n Orpoa opetetahan!\n Kuules neiti kuin sanelen,\n Kuin sanelen, kuin puhelen,\n Menet toisehen talohon,\n Toisehen emon alahan,\n Perehesen wierahasen,\n Toisin siellä, toisin täällä,\n Toisiin toisessa talossa,\n Perehessä wierahassa;\n Tapa on toinen ottaminen,\n Entinen unohtaminen.\n Pitäisi sinun pitää,\n Pää tarkka, tanea mieli,\n Ymmärrys yh'entasainen,\n Iltaisilla silmät wirkut,\n Walkeeta wirittämähän,\n Aamuisilla korwat tarkat,\n Kukon ääntä kuulemahan,\n Konsa kukko kerran lauloi,\n Lauloi kerran, lauloi toisen,\n Silloin aika nousta nuoren,\n Hetki haikea hawaita;\n Kons' ei kukko laulakkaana,\n Ei äännä isännän lintu,\n Pi'ä kuuta kukkonasi,\n Otawaista oppinasi;\n Käy sie ulkona usein,\n Käy sie kuuta katsomassa,\n Otawaista oppimassa,\n Tähtiä tähyämässä;\n Konsa oikein otawa,\n Sarwet suorahan suwehen,\n Perin pursto pohjaisehen,\n Silloin nuorten nousu-aika,\n Wanhojen lepuu-aika;\n Silloin aikasi sinunkin,\n Nousta luota nuoren sulhon,\n Wiereltä werewän sulhon,\n Saaha tulta tuhkaisista,\n Walkeata wakkaisesta,\n Kuin ei tulta tuhkaisissa,\n Walkeata wakkaisessa,\n Kutkuttele kullaistasi,\n Katkuttele kaunoistasi:\n Anna tulta armahani,\n Valkeata marjaiseni!\n Saat sie piitä pikkuruisen,\n Taulaa taki wähäisen,\n Iske tuli tuikahuta,\n Tikkurintahan wiritä.\n Läh'e lääwähän samalla,\n Läänimään emännän lääwä,\n Käy sie kuunnellen kujassa,\n Kuunnellen kujan takana,\n Ammuuko anopin lehmä,\n Hirnuuko apen hewoinen,\n Ky'yn lehmä kykkäiseepi,\n Naukaisee na'on wasikka,\n Hienon heinän heittäjäistä,\n Apilaan ojentajaista;\n Käy kujaiset kuukistellen,\n Lääwän pohjat längistellen,\n Olet lehmille ojenna,\n Hewoisille heinät heitä,\n Heinät warsoille walitse;\n Katso karkkokarsinata,\n Emälammas-lattiata,\n Luo silmät sikoinkin päälle,\n Elä sie sioille singu,\n Eläkä potki porsahia;\n Kanna kaukalo sioille,\n Purtilonsa porsahille;\n Kuin sitte tulet tupahan,\n Tule kolmena tupahan,\n Tuo sie luu'at, tuo sie lunta,\n Itse tule kolmantena;\n Kuin sie lattiita lakaiset,\n Elä lapsia lakaise;\n Nosta lapset laawitsalle,\n Pese silmät, pää silitä,\n Anna leipää kätehen,\n Wuole woita leiwän päälle,\n Kuin ei leipää talossa,\n Anna lastuinen kätehen.\n\n\n\n\n37. Heitän suoni, heitän maani.\n\nKanteletaressa I, 144 runo.\n\n\n Heitän suoni, heitän maani,\n Heitän heinikkopihani,\n Heitän walkeat weteni,\n Heitän hietarantaiseni,\n Kylpeä kylän akoille,\n Pasikoija paimenille,\n Suot heitän sorehtijoille,\n Sekä maat maleksijoille,\n Pihat pitkin juoksijoille,\n Aitawieret astujille,\n Seinäwieret seisojille,\n Kujowieret kulkijoille,\n Ison niityt ilweksille,\n Peuroille isoni pellot,\n Ahot hanhien asua,\n Lintujen leh'ot lewatä.\n\n Läh'en tästä kuin läh'enkin,\n Toisen lähtewän keralla,\n Kanssa toisen karkulaisen;\n Läh'en pois talosta tästä,\n Ison saamasta salista,\n Weikon kestikellarista,\n Sykysyisen yön sylihin,\n Kewähäisen kierän päälle,\n Jott' ei jälki jäällä tunnu,\n Jälki jäällä, tiera tiellä,\n Jalan isku iljangolla,\n Hangella hamoisen toimi,\n Helman hiepsintä lumella;\n Ettei äiti ääntä kuule,\n Iso ei kuule itkuani,\n Ikäwissä itkewäni,\n Parkuwan pahoissa mielin.\n\n\n\n\n38. Miehelään tultua.\n\nKantelettaressa I, 158 runo.\n\n\n Hywä neito kaunis neito!\n Tuotapa kysyn sinulta:\n Tokko tänne tullessasi,\n Tokko taisi tamma juosta,\n Orit konstin koiwetella,\n Ruuna ruskea rawata?\n\n Hywä neito, kaunis neito!\n Tuotapa kysyn sinulta:\n Tokko tänne tullessasi\n Notkot nousi, mäet aleni,\n Kumpareet kukertelihen,\n Rauniot rakentelihen,\n Kiwet pienet piehtaroitsi,\n Järweu rannat roikaeli?\n\n Hywä neito, kaunis neito!\n Tuotapa kysyn sinulta:\n Näitkö tänne tullessasi\n Kehoja keräperiä,\n Näsäpäitä närttehiä?\n Ne kaikki tämän taloisen,\n Tämän sulhon kyntämiä.\n\n Hywä neito, kaunis neito!\n Kuin tunsit talohon tulla,\n Niin tunne talossa olla;\n Ei meillä surulla syö'ä,\n Ei eletä huolen kanssa,\n Maitotiinu on tietyssäsi,\n Piossasi piimäpytty,\n Woiwatinen wallassasi.\n\n\n\n\n39. Kirkas neiti kihloissasi.\n\nKantelettaressa I, 160 runo.\n\n\n Sulhokainen nuorukainen!\n Katsos mei'än netoistamme,\n On kuin puola puolikypsi,\n Tahi mansikka mäellä;\n Puhjas pulmuinen lumella,\n Puhtahampi puolellasi,\n Walkea mereltä waahti,\n Walkeampi walloissasi,\n Sorea merellä sorsa,\n Soreampi suojassasi,\n Kirkas tähti taiwahalla,\n Kirkkahampi kihloissasi.\n Et oisi Sawosta saanut,\n Et tuonut Turustakaana,\n Tawannut Wiron takanta,\n Wetänyt Wenäeheltä,\n Niin soriita neitokaista,\n Mukomata morsianta;\n Silmät maksawat sinisen,\n Poski puhtahan punaisen,\n Warsi walkean paperin.\n\n\n\n\n40. Elä moiti nei'oistasi.\n\nKantelettaressa I, 162 runo.\n\n\n Sulhokainen nuorukainen,\n Rahan kanta kaunokainen!\n Ellös mei'än nei'oistamme\n Sanoko suwuttomaksi,\n Laatiko lajittomaksi,\n Tehkö tietämättömäksi,\n Ompa mei'än nei'ollamme,\n Suku suuri, laji laaja;\n Kappa ois kylwää papuja,\n Jyä kullenkin tulisi,\n Kappa ois panna pellawaista,\n Kuitu kullenkin tulisi.\n\n Sulhokainen nuorukainen,\n Rahan kanta kaunokainen!\n Ellös mei'än nei'oistamme\n Toki tuhmaksi hokeko,\n Typeräksi tunnustelko,\n Saamattomaksi sanelko.\n Mene sulho seppälähän,\n Teetappä teräwä rauta,\n Teetä wiikate teräwä,\n Maali wartehen hywähän,\n Westele weräjän suussa,\n Kannon päässä kalkuttele.\n Kuin tuleepi päiwäpaiste,\n Wieppä neittä nurmen päälle,\n Sitte heinä herskähtääpi,\n Heinän juuri juriskahtaapi,\n Kowa heinä korskahtaapi,\n Suolaheinä sätkähtääpi,\n Wihwiläinen wiuhkahtaapi,\n Mätäs myötähän meneepi,\n Kulo käypi kallellehen,\n Wesan kanta katkeaapi.\n\n\n\n\n41. Paimenen laulu.\n\nKanteletlaressa I, l8l runo\n\n\n Mene päiwä, wiere wiikko,\n Alene Jumalan aika!\n Mene päiwä männikköhän,\n Kule päiwä kuusikkohon,\n Karkaa katajikkohon,\n Päästä paimenta kotihin,\n Wilusta, pahasta säästä,\n Wilusta wärisemästä,\n Pakkaisesta parkumasta,\n Kannikkoja kaiwamahan,\n Pyttyjä pyältämähän,\n Woiwatia wuolemahan,\n Kirnua kolistamahan.\n Isäntä kowa kotona,\n Emäntä sitä kowempi,\n Poika puoli perkelettä,\n Tytär kuin tulikipuna,\n Miniä kuin miekan kärki,\n Itse kaiwoi kannikkansa,\n Itse pyttynsä pyälsi,\n Itse wuoli woiwatinsa,\n Itse kirnunsa kolisti,\n Paimenelle wanha taari,\n Wanha taari, kylmä kaali,\n Jost' oli rakki raswat syönyt,\n Musti murkinan pitänyt,\n Annas tulla toisen tunnin,\n Sanoi jo minun syöneheni,\n Kannikkansa kaiwaneeni,\n Pyttynsä pyältäneeni,\n Woiwatinsa wuolleheni,\n Kirnunsa kolistaneeni;\n Sitte pieksi petkeleellä,\n Kolkutti kotahalolla.\n\n\n\n\nLasten lauluja.\n\n\n42. Kissa ja hiiri.\n\nKantelettaressa I, 197 runo.\n\n\n Maaria matala muori,\n Taaria talon emäntä,\n Lypsi lehmän lyyrytteli,\n Kantoi mai'on kaarutteli,\n Pani patsahan nenähän,\n Kuppisehen kultaisehen,\n Waskisehen maljaisehen,\n Tuli hiiri, joi wähäisen,\n Tuli toinen, joi enemmin,\n Tuli kolmas kaiken kaatoi.\n\n Läksi hiiri hiihtämähän,\n Lyhytjalka lyntsämähän,\n Katti wastahan tuleepi:\n \"Mihin hiih'ät hiiri parka?\"\n \"Pakohon pahoja töitä,\n Pillojani piilemähän.\"\n \"Mitä sie pahaa laa'it,\n Kuta teit pillojasi?\"\n\n Olipa Maaria matala,\n Taaria talon emäntä,\n Lypsi lehmän lyyrytteli,\n Kantoi mai'on kaarutteli,\n Pani patsahan nenähän,\n Kuppisehen kultaisehen,\n Waskisehen maljaisehen,\n Meni weikko, joi wähäisen,\n Meni sisko, joi ennemmin,\n Menin itse, kaiken kaa'oin,\n Sitä mie pahoja laa'in,\n Senpä tein pillojani.\n Katti hiiren koprihinsa,\n Kaappasi käpälihinsä,\n Hiiren hirtehen ripusti,\n Siinä wiilsi weitsellänsä,\n Piirsi peukaloisellansa,\n Wei nahan Wenäehelle,\n Kantoi kaupungin omille;\n Sai sieltä sataiset markat,\n Toi sieltä tuhannet tengat,\n Niill' osti hywän oroisen,\n Hiiren karwaisen hewoisen,\n Meren jäätä juoksemahan,\n Somerta sirottamahan,\n Meri räiskyi ryntähille,\n Somer silmille sirisi,\n Juostessa hywän hewoisen,\n Hywän riskin riskuttaissa.\n\n\n\n\n43. Läkkilään lähtö.\n\nKantelettaressa I, 208 runo.\n\n\n Läksin lasna Läkkilähän\n Päätäni panettamahan,\n Silkillä si'ottamahan;\n Läkin koirat haukkumahan,\n Minä ai'alle kawah'in,\n Aita allani mureni;\n Minä lensin lepikköhön,\n Lepikkö mereksi muuttui;\n\n Minä korpehen kohah'in,\n Korpi hiekaksi helähti;\n Minä karsin kankahalle,\n Kangas muuttui kallioksi,\n Kurki kallion raossa.\n Minä kuren suitset suuhun,\n Itse selkähän kurelle,\n Ajoni kurella kotihin,\n Panin kuren karsinahan,\n Heitin heiniä etehen,\n Käskin Ellin lypsämähän,\n Ei Elli nisiä löynnyt,\n Itse lypsin lyykyttelin,\n Kannoin mai'on kapsuttelin,\n Panin patsahan nenähän,\n Kultaisehen kuppisehen.\n Tuli hiiri hipsutellen,\n Katin poika kapsutellen,\n Kaatoi kiulun kimmin kamin,\n Kultakuppisen kumohon.\n Minä lyö'ä luskuttelin,\n Katti orsille kawahti,\n Orret kaikki lattiahan,\n Pitkin siltaa pärehet;\n Kuului remu Riikolahan,\n Tomu toisehen talohon,\n Pömy suuri Pöksölähän.\n\n\n\n\n44. Kirkon teko.\n\nKantelettareösa I, 215 runo.\n\n\n Mikä tuoalla näkyypi?\n Talo tuoalla näkyypi.\n Mikä tuon talon takana?\n Lampi tuon talon takana.\n Mikä lammin laitaisella?\n Meno lammin laitaisella.\n Mikä wenoisen sisässä?\n Kätkyt wenoisen sisässä.\n Mikä kätkyen sisässä?\n Hursti kätkyen sisässä.\n Mikä hurstin hulpilossa?\n Weikko hurstin hulpilossa.\n Mikä weikon olkapäällä?\n Kirwes weikon olkapäällä.\n Mikä kirwehen kasassa?\n Lastu kirwehen kasassa.\n Minne lastu singahtaapi,\n Sinne kirkko tehtänehe,\n Sinisillä siltaisilla,\n Punaisilla portahilla,\n Kuka kirkkoisen tekeepi?\n Wieras kirkkoisen tekeepi.\n Kuka kirkon kirjoittaapi?\n Wieras kirkon kirjoittaapi.\n Kuka patsahat paneepi?\n Wieras patsahat paneepi.\n Kuka ikkunat tekeepi?\n Iso ikkunat tekeepi.\n Kuka penkit westeleepi?\n Weikko penkit westeleepi.\n Kuka lattiat latoopi?\n Emo lattiat latoopi.\n Kuka sillat siiwoaapi?\n Sisko sillat siiwoaapi.\n\n\n\n"]