[{"data":1,"prerenderedAt":-1},["ShallowReactive",2],{"$fSo8yCD7TizFNslTfgiHh_pCypnK6PajPT3LEOQ7cnhY":3},{"number":4,"title":5,"author":6,"authorBirth":7,"authorDeath":7,"slug":8,"bookId":9,"genreRaw":7,"genre":10,"themes":11,"origin":12,"language":13,"yearPublished":7,"yearPublishedTranslation":14,"wordCount":15,"charCount":16,"usRestricted":17,"gutenbergId":7,"gutenbergSubjects":18,"gutenbergCategories":19,"gutenbergSummary":7,"gutenbergTranslators":20,"gutenbergDownloadCount":7,"aiDescription":21,"preamble":22,"content":23},3457,"Pikkuinen kertomus Seitsemästä Uni-kekosta","N. N. (tekijä tuntematon)",null,"3457-n-n-pikkuinen-kertomus-seitsemasta-uni-kekosta","3457__N._N.__Pikkuinen_kertomus_Seitsemästä_Uni-kekosta","romaani",[],[],"fi",1865,1202,7539,false,[],[],[],"Legendaan perustuva kertomus Efeson seitsemästä unikeosta, jotka pakenevat keisari Deciuksen kristityille asettamia vainoja. Nuoret miehet nukahtavat vuoren luolaan sadoiksi vuosiksi ja heräävät ihmeen kaupalla vasta aikakaudella, jolloin kristinusko on jo vakiinnuttanut asemansa.","'Pikkuinen kertomus Seitsemästä Uni-kekosta' on Projekti Lönnrotin\njulkaisu n:o 3457. E-kirja on public domainissa sekä EU:ssa että sen\nulkopuolella, joten emme aseta mitään rajoituksia kirjan vapaan\nkäytön ja levityksen suhteen.\n\nTämän e-kirjan ovat tuottaneet Jari Koivisto ja Projekti Lönnrot.","PIKKUINEN KERTOMUS SEITSEMÄSTÄ UNI-KEKOSTA\n\nSeitsemän nuorta miestä, jotka makasivat\nkolmesataa ja kaksikahdeksatta vuotta.\n\n\nSuomentanut V. f-s.\n\n\n\nLukemisia kansalle. N:o 145.\n\n\n\n\n\nTurussa,\nG. W. Wilenin ja Kumpp. kirjapainossa,\n1865.\n\n\n\n\n\n\n      Imprimatur: C.R. Lindberg.\n\n\n\n\nRuoman keisari Decio oli sangen kova ja julma tiranni kristittyjä\nvastaan. Hän rakennutti kirkkoja Efeson kaupunkiin, jossa kaikkein\npiti hänen kanssansa uhraamaan ja pakana-jumalia palveleman. Hänen\nkäskystänsä piti kristityt sidottuna sinne vietämän ja pakotettaman\nuhraamaan, ja jos eivät tottelisi, kohta henkiltä otettaman. Tästä\nsyntyi suuri säikähdys Efesossa: ystävä erosi ystävästänsä, isä jätti\nlapsensa, lapset isänsä, sisar ei tuntenut veljeänsä; sanalla sanottu,\nei kenelläkään ollut rohkeutta sanomaan tuntevansa kristittyjä.\n\nKaupungissa oli kuitenkin seitsemän nuorta miestä, jotka eivät\ntahtoneet keisarin pakana-jumalia kumarrella; he eivät voineet\ntuota tehdä mastoin uskoansa ja omaatuntoansa; he olivat oikeita\nkristittyjä, nimeltä: Marimiliano, Malkus, Martiniano, Dionysio,\nJohannes, Serapio ja Konstantino. Nämät nuoret miehet kuullessansa ja\nnähdessänsä toisten epävakaisuuden, pahaksuivat sitä ja harmiintuivat\nankarasti; jonka vuoksi he menivät pois johonkin ppiilo-paikkaan,\njossa hetkensä miettivät paastolla ja rukouksilla. Sieltä he pian\nvietiin Decion luokse ja syytettiin uppiniskaisiksi jumalia kohtaan\nja tahtovan olla kiinteöitä kristittyjä. Keisari kuin juuri silloin\noli kaupungista lähtemäisillänsä, laski siis heidät irti, siksi kuin\nhän, pian palaten, oli heistä tarkemman vaarin ottava. Decion matkalla\nollessa, myivät nämät seitsemän miestä kaiken omaisuutensa ja jakoivat\ntavaransa köyhille ja vaivaisille; jättivät vaan vähän tarpeiksensa ja\npakenivat Selkon-nimiselle vuorelle, jonka luolassa he lymyten asuivat\nmonet ajat. Wuorotellen kävivät he kerjäläisvaatteissa kaupungista\ntarpeitansa noutamassa. Palatessa matkaltansa kaupunkiin käski keisari\ntuoda eteensä ne miehet. Malkus osasi nyt olla kaupungissa tarpeita\nhankkimassa ja kuullessansa käskyn, peljästyi hän, ja kiiruhti asiaa\nystävillensä ilmoittamaan. Kuin he murheellisina keskustelivat, antoi\nMalkus heille lämpimäis-leivät rohkaistukseksi suruissansa. Heidän\nsyödessänsä ja jutellessansa surkeasta tilastansa, antoi Kaikkivaltias\nJumala unen äkkiä saavuttaa heidät, niin että kaikki heti nukkuivat.\nSeuraavana aamuna haetutti keisari heitä, mutta kuin ei heitä mistään\nlöydetty, tuli hän suutuksiinsa että oli heitä ollenkaan irrallensa\npäästänyt.\n\nSittemmin sai hän kuulla heidän oleman Seikon vuorella ja jakaneen\nJesuksen nimeen omaisuutensa köyhille ja niskotelleen keisarin käskyjä\nvastaan. Keisari käski nyt heidän vanhempansa tuoda eteensä ja uhkasi\nheitä kuolemalla, jos eivät ilmottaisi hänelle poikainsa nykyistä\nolo-paikkaa. Mutta vanhemmat valittivat ankarasti heidän ylitsensä,\nsemmenkin että olivat tavaransa köyhille lahjoittaneet.\n\nWiimein löysi keisari heidät makaavan luolassa. Hän mietti nyt mitä\nheille piti tehtämän, ja Jumalan suomasta antoi hän tukkia kivillä\nluolan suun, niin että nuoret miehemme nyt lepäsivät kivein keskellä,\njoita vielä enemmin heitettiin sisälle. Keisari luuli nyt heidän\ntäytyvän siellä nälkäänkin kuolla.\n\nMutta 372 vuotta tämän jälkeen hallitsi Theodosio, yksi jumalinen\nkeisari, Itä-Ruoman valtakuntaa. Hänen hallituksensa 30 vuotena rupesi\nJumalan vaikuttamasta yksi Efeson porvari Selkon vuorelle karjan-suojaa\npaimenillensa rakentamaan ja korjasi kivet luolan suulta. Nyt heräsivät\nne nuoret miehet ja lausuivat hyvä-huomenta toisillensa, sillä he\nluulivat vaan yhden yön maanneensa; rupesivat murheitansa puhumaan ja\nkysyivät Malkukselta, mitä Decio heiltä tahtoo. Tämä vastasi: \"niinkuin\neilen ehtoolla sanoin, tahtoo hän pakana-jumaliansa palvelemaan —\nse on Decion käsky ja tahto\", lisäsi hän. \"Jumala olkoon meille\narmollinen\", lausui Marimiliano, lohdutellen ystäviänsä, \"emme niin\ntaida tehdä Herraamme vastaan.\" Saatuansa ystävänsä lohdutetuiksi,\nlähetti hän taas Malkuksen kaupunkiin leipiä ostamaan ja sanoi hänelle:\n\"osta nyt useampi kuin eilen ja kuulustele mitä Decio meistä puhuu.\"\nMalkus otti nyt viisi vanhan rahaa mukaansa ja meni kaupunkia kohden.\nTultuansa kaupunkia liki, näki hän ihmeeksensä Kristuksen ristejä ja\nkuvia porttein päällähän meni murheellisena ensimäisestä portista,\nja tullessansa toiselle portille, näki hän taas samat merkit ja niin\nhuomasi hän olevan joka portilla. Hän ihmetteli kuinka kaupunki\noli paljon hänen mielestänsä muuttunut ja luulikin ensin kaikki\nunta olevan; mutta kulkeissansa edemmäksi tuli hän torille, jossa\nleipiä myytiin ja kuultuansa myyjäin puhuvan Kristuksesta, kysyi hän\nhämmästyneenä: \"kuinka nyt on laita? eilen ei kukaan sallinut kuulla\nKristuksen nimeä lausuttavan, ja nyt kuulen kaikkein hänestä puhuman;\nen voi uskoa Efesossa olevani.\" Kysyttyänsä vastattiin hänelle että\nkaupungin nimi oli Efeso; mutta hän ei uskonut heitä. Hän meni nyt\nleipä-kauppialle ja antoi hänelle rahansa, joita ei kukaan tuntenut.\nKauppiaat sanoivat keskenänsä: tämä mies on vissiin löytänyt aarteen\nmaasta. Kuultuansa kauppiain puheen, pelkäsi Malkus heidän vievän hänen\nDecion tykö ja pelvossansa pyysi hän heidän päästämään hänen, ja lupasi\nmielellänsä antaa samat rahat heille. Mutta nämät ottivat hänen kiini\nja sanoivat: \"mistäs sinä olet kotosin?\" Malkus vapisi ja tyhmistyi\n— eikä saanut sanaakan suustansa. Ja kauppamiehet nähdessänsä hänen\nolevan vaiti, veivät hänen, sidottuna läpi kaupungin, toiselle torille,\njohon kokoontui väkeä katsomaan sitä miestä, joka sen vanhan aarteen\nlöytänyt oli; eikä kukaan tuntenut häntä. Hän katseli väki-joukon\npäälle, hakein siellä silmillä näkevänsä jonkun sukulaisistansa,\nsillä hän luuli vahvasti niitten vielä elävän; mutta kuin ei yhtäkään\näkännyt, seisoi hän kuin tarhapöllö kaikkein ihmeenä.\n\nKuin nyt pyhä Martti sai sen kuulla, käski hän tuoda eteensä sen\nnuoren miehen rahoinensa. Ja kuin hän nyt talutettiin pyhän Martin\neteen, luuli hän keisarin edessä seisovansa. Nähdessä hänen rahansa\nkysyi pyhä Martti ihmetellen: mistä ne oli löytänyt. Hän vastasi:\n\"en ole niitä löytänyt, vaan kaikki mitä minulla on, on perintöä\nisältäni.\" Martti kysyi: kussa siis isäsi nyt on? \"Wanhempani ovat\ntässä Efeson kaupungissa\", vastasi mies. Martti pyysi hänen nyt sen\ntodeksi näyttämään sanoen: \"tuo ne tänne, että saan nähdä, jos ne\nsinun tuntevat.\" Ja kuin ei kukaan häntä tuntenut, soimattiin häntä\nvalehteliaksi. Kaupungin pormestari lausui: \"kuinka se on mahdollista,\nettä rahat ovat perintöä vanhemiltas, koska rahat ovat valetut\nalkupuolella keisari Decion aikaa ja siitä on nyt 300 vuotta, ja ilman\nsitä ovat nämät toisen muotoiset kuin meidän rahat? Ja kuinka sinä\nniin nuori mies omistelet niin vanhoja vanhempia itselles? Oletko\ntullut pilkkaa tekemään viisaille miehille Efesossa? Vastaa paremmin\npuolestas!\" — Malkus lankesi polvillensa ja lausui: \"pyydän teitä,\nJumalan tähden, sanomaan minulle yhden asian, joka painaa sydäntäni:\nmissä on Decio, joka hallitsi kaupunkiamme? kuhun on hän joutunut?\"\n— Pyhä Martti vastasi: \"Decio-nimistä miestä ei nyt löydy maanpiirin\npäällä — siitä on aikoja kuin hän hallitsi.\" — Malkus vastasi: \"hyvä\nherrani! olen pahoilla mielin, kuin ei kukaan minua täällä tunne, eikä\nusko puheitani, mutta tulkaat ja seuratkaat nyt minua niin näytän\nteille ystäväni Selkon vuorella, uskokaat heitä kumminkin! Me pakenimme\nDeciota, ja minä näin hänen eilen ehtoosti myöhään kaupunkiin tulevan,\nja onpa tämä Efeson kaupunki.\"\n\nPyhä Pispa Martti ajatteli itsekseen tuokion ja lausui viimein\npormestarille: \"Jumala tahtoo vissiin tämän nuoren miehen kautta\nilmoittaa meille jotakin.\" He seurasivat Malkusta ja suuri joukko\nkaupunkilaisia; ja Malkus meni ensin luolaan ystäväinsä tykö. Pispa\nseurasi häntä ja löysi luolassa kivein seasta kirjeitä lakattuna\nkahdella sinetillä, ja hän luki ne väen kuullen. Ja he näkivät suureksi\nihmeeksensä miesten istuvan luolassa terveinä ja kiittävän Jumalaa.\nPispa ja pormestari lähettivät kohta sanan keisari Theodosiolle,\nettä hän tulisi katsomaan tätä Jumalan ihme-työtä. Keisari tuli heti\nluolaan ja ylisti Jumalaa; ja nähdessänsä näiden nuorten miesten kasvot\nkirkkaina kuin auringon, syleili hän itku-silmin heitä ja lausui:\n\"näen teidän niinkuin näkisin Herran Lazaruksen kuolleista herättävän.\"\nMarimiliano sanoi keisarille: \"ole vakuutettu että Jumala on meidät\nsinun tähtesi herättänyt, ennen kuin se suuri ylösnousemisen päivä\nkoittaa; usko myös epäilemättä että kuolleet kerran haudoista nousevat,\nsillä me olemme missiin nyt nousneet ylös ja elämme niinkuin lapsi\njoka on äitinsä kohdussa mitään pahaa ajattelematta ja elää kuitenkin.\nSamoin makasimme me myös elävinä mitään ajattelematta.\" — Näin sanoen\nväelle, notkistivat nämät seitsemän miestä päänsä maahan ja nukkuivat\nkansan nähden. Keisari lankesi maahan, itki ja suuteli heitä; teetti\nsitten kultaiset paarit, joilla he hautaan kannettiin. Haudalle\ntoimitettiin myös kalliit kulta-puustaveilla kaiverretut kivet.\n\n\n\n"]