[{"data":1,"prerenderedAt":-1},["ShallowReactive",2],{"$fkmJpr2rCJSZ7jGyYNUkgwMoUK9_AV6LnWD7zFXXVD3Y":3},{"number":4,"title":5,"author":6,"authorBirth":7,"authorDeath":8,"slug":9,"bookId":10,"genreRaw":11,"genre":12,"themes":13,"origin":15,"language":16,"yearPublished":17,"yearPublishedTranslation":11,"wordCount":18,"charCount":19,"usRestricted":20,"gutenbergId":21,"gutenbergSubjects":22,"gutenbergCategories":25,"gutenbergSummary":28,"gutenbergTranslators":29,"gutenbergDownloadCount":30,"aiDescription":31,"preamble":32,"content":33},3458,"Sirkan kosijat","Hirn, Eva",1877,1948,"3458-hirn-eva-sirkan-kosijat","3458__Hirn_Eva__Sirkan_kosijat",null,"naytelma",[14],"huumori",[],"fi",1922,2595,16591,false,76067,[23,24],"Finnish drama -- 20th century","One-act plays",[26,27],"Humour","Plays/Films/Dramas","\"Sirkan kosijat by Eva Hirn\" is a short comedic play written in the early 20th century. It explores domestic life and courtship, centering on the humorous contrasts between practical and artistic temperaments within a rural Finnish setting. The play addresses the everyday concerns of marriage and household affairs through lively dialogues and character-driven wit, reflecting social dynamics and gender roles typical of its era.  The plot follows Sirkka, the sensible daughter of farmer Kustaa Taimela, who becomes the object of affection for Mauno Keväthenki, an eccentric and impoverished poet. Mauno seeks to solve his financial troubles by marrying a woman with practical sense and means, choosing Sirkka as his ideal partner. Their courtship is full of misunderstandings, as Sirkka initially rebuffs Mauno’s unconventional advances but soon reconsiders, fearing lifelong spinsterhood. The story unfolds with comedic episodes involving unpaid rent, odd houseguests, and involvement from Sirkka’s pragmatic father and Mauno’s long-suffering landlord. Ultimately, Sirkka and Mauno become engaged, with Sirkka’s practical nature balancing Mauno’s artistic eccentricities, bringing the play to a hopeful and humorous close. (This is an automatically generated summary.)",[],296,"Yksinäytöksinen huumorin sävyttämä näytelmä kertoo maanviljelijä Kustaa Taimelan tyttärestä Sirkasta ja tämän kosijoista. Tarinassa rahaton runoilija Mauno Keväthenki tavoittelee Sirkan kättä samalla kun kamppailee taloudellisten huoliensa ja vaativan vuokraisännän kanssa.","Eva Hirnin 'Sirkan kosijat' on Projekti Lönnrotin julkaisu n:o 3458.\nE-kirja on public domainissa sekä EU:ssa että sen ulkopuolella, joten\nemme aseta mitään rajoituksia kirjan vapaan käytön ja levityksen\nsuhteen.\n\nTämän e-kirjan ovat tuottaneet Tapio Riikonen ja Projekti Lönnrot.","SIRKAN KOSIJAT\n\nKirj.\n\nEva Hirn\n\n\n\n\n\nPorvoossa,\nWerner Söderström Osakeyhtiö,\n1922.\n\n\n\n\n\n\nHENKILÖT:\n\nKUSTAA TAIMELA, maanviljelijä\nSIRKKA TAIMELA, edellisen tytär\nMAUNO KEVÄTHENKI, kirjailija\nARVO VIRTANEN, talonomistaja.\n\nToimelan työhuone, kirjoituspöytä, kirjahylly, jossa on vähän kirjoja,\nalahyllyillä työkaluja ja piippuja.\n\n\n\nTAIMELA lukee puutarhalehteä. \"Laaduista huomattakoon venäläinen\nMuuromin kurkku, taimilavakurkuista Turun porsliini- ja\nkiipijäkurkuista japanilainen kiipijä.\"\n\nMAUNO tulee. Japanilainen kiipijä. Mikä sointu! Mieleen tulee\nitämainen, pakanallinen, valtamerensuolainen kimonotuoksu.\n\nTAIMELA. Hyvää päivää, herra Keväthenki! On kaunis ilma tänään.\n\nMAUNO. En voi kiinnittää huomiotani ilmaan, sillä sieluni on\nraatelevien henkien temmellyspaikka.\n\nTAIMELA. Olkaa nyt vaan iloinen, kun meillä on näin hyvä heinäpouta.\n\nMAUNO. Minun henkeni ei viihdy maan tomussa. Korvani ovat luodut\nsulosointuja kuulemaan, ja nyt minun täytyy sortua epäsointuihin.\n\nTAIMELA. Mikäs teitä vaivaa nyt taas?\n\nMAUNO. Olen hermokimppu, olen sähkökeskus.\n\nTAIMELA. Onko joku vasta-alkava viulunsoittaja asettunut asumaan\nlähellenne? Luen tästä opettavaisen selostuksen salaojista, niin\nrauhoitutte.\n\nMAUNO. Salaoja synnyttää kuvan salaisista, liejuisista kuiluista\nihmissielussa. Esimerkiksi isäntäni sisusta. Tämä herra Arvo Virtanen\non saanut kuusi vuotta vuokransa säännöllisesti, aito porvarillisella\ntäsmällisyydellä. Nyt toivoin, että hän voisi odottaa jonkun aikaa\nrauhallisena rahojaan, muistellen pitkää, pilvetöntä yhdyselämäämme,\nmutta luuletteko että niin on?\n\nTAIMELA. Mutta miksi lopetitte maksamasta vuokraanne säännöllisesti?\n\nMAUNO. En ole sitä ennenkään tehnyt, setäni maksoi sen tarkasti joka\nkerran. Hänellä oli omituisia periaatteita.\n\nTAIMELA. Väsyikö hän sitten edelleenkin seuraamasta periaatteitaan?\n\nMAUNO. Hän ei ole enää käyttökelpoinen.\n\nTAIMELA. Mitä?\n\nMAUNO. Hän kuoli ja jätti minut perinnöttömäksi, säädettyään\nomaisuutensa yhdistykselle, joka on perustettu varisten sukupuuttoon\nhävittämistä varten.\n\nTAIMELA. Varikset tuottavatkin enemmän tuhoa, kuin kirjailijat hyötyä.\nIsänmaalliselta kannalta katsottuna.\n\nMAUNO. En oikein kuullut, mitä sanoitte.\n\nTAIMELA. Sanon vain, että varikset eivät ole suosikkejani. Mitä siis\nisäntänne tekee?\n\nMAUNO. Hän ahdistaa minua maksamaan vuokran. Minun, joka olen aikamme\nnerokkain runoilija, täytyy ajatella rahoja ja kurjinta aineellista\ntoimeentuloa. Kun on pakko huolehtia asuntopulasta, niin henki vaipuu\nlokaan.\n\nTAIMELA. Ettekö saa runoistanne maksua?\n\nMAUNO. Minä olen tulevan vuosisadan runoilija. Tämän ajan ihmisistä\nymmärtävät ainoastaan valiohenget kirjojani, ja hengenaatelilla ei ole\nkoskaan rahaa.\n\nTAIMELA. Mitenkä sitten aiotte järjestää sekavat asianne?\n\nMAUNO. Neroni on keksinyt ratkaisun. Olin syömättä päivällistä,\npaastosin ja mietin, kunnes pääsin varmuuteen.\n\nTAIMELA. Siis?\n\nMAUNO. Nainen on luotu miehelle avuksi, opetettiin minulle jo pienenä.\nOtan siis vaimon auttamaan ja järjestämään vaikeudet.\n\nTAIMELA. Oivallista ja epäitsekästä!\n\nMAUNO. Niin onkin. Tämä nainen saa elää leimuavan sieluni\nsähköittävässä valossa. Jos hän kykenee, saa hän seurata minua\nrajattomiin sydämen ja sielun nautintoihin.\n\nTAIMELA. Samanlainen maaperä ei sovi perunoille ja tomaateille.\n\nMAUNO. Olen löytänyt sopivan naisen. Hänellä on oma koti ja varoja\ntarpeeksi. Hän on käytännöllinen ja järkevä, terve ja virkistävä. Hän\non hymni elämälle, puhdas ja voimakas ja sopii järjestämään sellaiset\nasiat, kuin elatuksen, asunnon y.m., jotka turmelisivat minussa\nhenkisen joustavuuden. Nainen on sentään kivitavaraa, mies jaloa\nporsliinia.\n\nTAIMELA. Olette siis löytänyt tämän naisen.\n\nMAUNO. Kyllä, mutta hänellä on vain se heikko puoli, että hänen isänsä\nelää ja asuu kotona. Mutta hän on verraten siivo mies, niin ettei se\nliikaa haittaa.\n\nTAIMELA. Kenen siis olette valinnut uhriksenne?\n\nMAUNO. Tyttärenne Sirkka neidin.\n\nTAIMELA hypähtää seisoalleen. No jopa jotakin! Se on julkeaa! Jos\nolisitte täysjärkinen, saisitte vastata äskeisistä sanoistanne.\n\nMAUNO. Jaa, se on totta, tehän olette Sirkan isä, en tullut\najatelleeksi, kenelle puhuin.\n\nTAIMELA. Te olette syyntakeeton, muuten kävisikin teille ohraisesti.\nVai Sirkka, minun tyttäreni, saisi antaa teille kodin, rahoja ja\nhuolenpitonsa! Viisaan miehen Sirkka valitsee, se on selvä.\n\nMAUNO. Teidän mittapuunne on poroporvarillinen, vanhentunut mittapuu.\nTäysin normaalit ihmiset saavat vähiten aikaan tässä maailmassa. Kaikki\ntodella nerokas ja ylevä työ on epänormaalien henkien suorittamaa.\nSaanko siis tavata Sirkka neitiä?\n\nTAIMELA. Mitä varten?\n\nMAUNO. Täytyyhän minun kosia saadakseni asian alulle. Sirkka neiti\nluultavasti vaatii, että vanhanaikaiset muodollisuudet täytetään.\n\nTAIMELA. Minun puolestani saatte kosia vaikka heti. Sirkan terve järki\nei vie häntä tuollaiseen avioliittoon.\n\nMAUNO. Olen valmis. Tahdotteko, että luen teille tilaisuutta varten\nsepittämäni runon?\n\nTAIMELA. Ei, taivaan nimessä! \"Arvaas kuinka peltomiesi\" on ainoa runo,\njonka hyväksyn. Lähetän Sirkan tänne. Ehkäpä hän sulattaa runonne.\n(Menee).\n\nMAUNO. Olenpa hermostunut, aineellinen maailma tunkee hienostuneeseen\nelämääni. Minä, jonka sielu väreilee tunteellisesti elon meren\nkuohuissa, vaadin vapautta leipä- ja rahahuolista. Sirkkani auttakoon\nminua niin, että voin nousta yläilmojen puhtaaseen eetteriin. Kas\ntuossapa hän onkin. (Sirkka tulee). Tervehdän teitä, neiti Aamurusko,\nneiti Silmän ruoka, neiti Hengenlohdutus!\n\nSIRKKA. Hyvää päivää, herra Keväthenki. Istukaa, olkaa hyvä ja suokaa\nanteeksi arkinen pukuni. Olin hilloamassa mansikoita. Mutta mitä te\nteette nykyään?\n\nMAUNO. Olen tutkinut hengen syvimpiä ongelmoita. Kuta normaalimpi\nihminen on, sitä vähemmin kehittynyt hänen erikoisneronsa on.\nUseimmilla suurilla hengillä on ollut joku ruuvi irti.\n\nSIRKKA. Tekin olette varmaan suuri henki.\n\nMAUNO. Olen tullut siihen johtopäätökseen, että niillä, joilla on\nuseimmat ruuvit irrallaan, mahtaa olla suurin erikoisnero, kunhan sen\nperille pääsee.\n\nSIRKKA. Niin voi ollakin, sillä meidän keittäjätär ei ole oppinut\nyhteenlaskua ja leipoo kuitenkin taiteellista vehnäleipää ja keittää\nnerokkaita keittoja.\n\nMAUNO. Olen antautunut tutkimaan tätä seikkaa. Seuraan nyt muutamien\nmielisairaiden eli erikoisnerojen sielunelämää.\n\nSIRKKA. Kamalaa! Missä pidätte niitä?\n\nMAUNO. He asuvat luonani. Olen jo oppinut paljon heistä. Eräs on\nesimerkiksi keksinyt, että parittomat luvut tuottavat iloa, jotavastoin\nparilliset luvut tuovat surun tai alakuloisuuden tunteen mieleen.\n\nSIRKKA. Tuota en ymmärrä.\n\nMAUNO. Voi myöskin sanoa, että parittomat luvut käyvät duurissa ja\nparilliset mollissa. Hurmaannuin niin tästä, että kirjoitin runon\nnäistä luvuista. Yks, kolme, viisi, seitsemän! Mitä tunnette nyt?\n\nSIRKKA. Ajattelen, että värjäämäni langat riittävät varmasti seitsemään\nmetriin kangasta.\n\nMAUNO. Kohottakaa henkenne minun tasalleni ja kuulkaa runoani.\n\nSIRKKA. Ymmärtäisin varmaan paremmin, jos kirjoittaisitte runon uudesta\nvahapapulajistani.\n\nMAUNO. Kuunnelkaa hartaudella:\n\n    Yks', kolme, viisi ja viisi,\n    Pilvihin henkeni kiisi,\n    Yhdeksän, seitsemäntoista,\n    Löydänkö henkeni moista?\n    Lukuja lasken ja laadin,\n    Elolta onnea vaadin.\n    Pariton luku hurmaa.\n    Rajaton riemu se surmaa.\n\nSillä korkein riemu on ruumiin perikato. Henki ja ruumis ovat\nalituisessa taistelussa ja toistensa vastakohtia.\n\nSIRKKA. Saanko tarjota Martan hilloamia päärynöitä? Minun henkeni ei\nsulata enempää.\n\nMAUNO. Nauttikaamme nyt hengen ateriaa, ruumis saa paastota. Ehkä\nruno parillisista luvuista saisi henkemme sopusointuun ja virittäisi\nruosteisen sielunne uuteen ihanuuteen?\n\nSIRKKA. Vai ruosteinen sielu! Alkaa jo harmittaa. Eikö teilläkin jo ole\npäivällisaika?\n\nMAUNO. Nyt on henkemme päivällinen, edellinen runo oli voileipäpöytä,\nnyt tarjoan teille paistin.\n\n    Kahdesta neljään, kuuteen,\n    Surujen ihanuuteen,\n    Sieluni tuskaan uuteen,\n    Vaipuu jo kahdeksaan,\n    Toivu ei konsanaan.\n    Lausua loppua ennen\n    Tahdon mä kymmenennen.\n\nSIRKKA. Kuulkaa, hyvä herra Keväthullu, parasta, että palaatte kotiin,\nsiellä teitä odottaa sopiva seura.\n\nMAUNO. Kuinka uskallatte väärentää säkenöivää nimeäni, neiti Maanmato?\nTe olette maaliejuisen isänne oikea peruna, tai oikeammin turnipsi.\n\nSIRKKA. Ettekö häpeä pilkata rehellistä työtämme ja rientojamme — te,\njoka tärvelette ihmiset hassuilla runoillanne?\n\nMAUNO. Ettekö näe, että herkät hermoni vapisevat? Minua on kohdeltava\nhellävaroen, sillä olen luotu jalommasta aineesta kuin te, multakansa.\n\nSIRKKA. Vai multakansa, multakansa! Teidän säärenne ovat kierot.\n\nMAUNO. Kaikkien aikojen suuret henget ovat saaneet kestää solvauksia\nalhaisolta.\n\nSIRKKA. Kierot!\n\nMAUNO. Te olette hirmumyrsky, olette lanttu. Vuoret kaatukoot\npäällenne! Missä hattuni? Menen ikiajoiksi. Hyvästi, neiti Maanmato.\n(Menee).\n\nSIRKKA. Multakansa! Eikö puutarhanviljelys ole jalompaa kuin mokomakin\nrunous? Enpä ole tuollaista ennen kuullutkaan.\n\nTAIMELA tulee. No, missä herra Keväthenki on?\n\nSIRKKA. Hän loukkasi minua. En tahdo koskaan nähdä häntä?\n\nTAIMELA. Arvasinhan heti, ett'et huolisi tuollaisesta pähkähullusta\nmiehestä ja rupeisi hänen sekavia asioitaan selvittämään. Parasta, että\npysyt naimattomana ja hoitelet puutarhaamme ja kotiamme.\n\nSIRKKA. Mitäs tämä asia naimista liikuttaa?\n\nTAIMELA. Kosimaanhan se Keväthenki tänne tuli. Eikö hän sitä tehnytkään?\n\nSIRKKA. Ketä sitten? Sano taivaan nimessä ketä?\n\nTAIMELA. Sinua tietysti.\n\nSIRKKA. Minua kosimaan? Mutta miks'et sanonut sitä heti? Sehän muuttaa\nkoko asian. Voi minua onnetonta! Mene noutamaan hänet takaisin! Ota\nhevonen ja joudu!\n\nTAIMELA. Mutta ethän sinä tahtonut nähdä koko miestä enää.\n\nSIRKKA. Luuletko että kosijoita on kimpussani niinkuin kärpäsiä\nsokeripalan ympärillä. Harva uskaltaa nykyään mennä naimisiin, ja minä\nolen luotu perheen emännäksi. En tahdo jäädä naimattomaksi, en, en.\n\nTAIMELA. Mutta hän on velkaantunut, hermostunut, huonosti ruuvattu\nkaunosielu.\n\nSIRKKA puolittain itkien. Älä kuluta aikaa turhaan, mene nyt pian ja\ntuo hänet tänne. Minä tulen sairaaksi muuten. Tuo hänet takaisin,\ntakaisin.\n\nTAIMELA. Hän tahtoo rahojasi ja — — —\n\nSIRKKA kädet korvissa. Takaisin, takaisin!\n\nTAIMELA. No, no, menenhän minä. Älähän nyt, menen, menen. Naisia,\ntuulimyllyjä ja rakeita vastaan ei auta taistella. (Menee).\n\nSIRKKA järjestää hiuksiaan. Hän sopii kyllä miehekseni, joskin ruuvit\novat hiukan valloillaan. Hento ja runollinen! Hoidan häntä hellästi\nkuin tomaattejani ja leikkaan turhat oksat ja liikahedelmät pois. Minun\ntaloni täytyy olla täydellinen, isäntä ja emäntä, lapsia ja eläimiä,\nkukkia, hedelmiä, kyökkikasveja, runsautta ja hedelmällisyyttä joka\npuolella. Tahdon elää ja työskennellä tulevien sukupolvien hyväksi.\nKeväthengestä saan miehen, joka ei puutu minun talouteeni, runoilkoon\nhän vapaasti omalla puolellaan.\n\n(Taimela ja Keväthenki tulevat).\n\nTAIMELA. Tässä hän nyt on. Istui puutarhassa vähän pökerryksissä.\nIstukaahan nyt.\n\nMAUNO näyttää Sirkkaa. Onko hän vielä myrskyn vallassa?\n\nTAIMELA. Ei, ei, hän on nyt rauhoittunut. Pelkkää auringonpaistetta.\nMiksi ette mennyt kotiin?\n\nMAUNO. Enhän minä uskaltanut, sillä ne nerot siellä kotona käyttäytyvät\nniin omituisesti. Taitavat olla nälissään, kun minulla ei ole ollut\nrahaa ostaa ruokaa tänä päivänä.\n\nTAIMELA. Mitkä nerot?\n\nMAUNO. Yönlapset, koekaniinit!\n\nTAIMELA syrjässä Sirkalle. Sirkka, koeta pitää häntä rauhallisena vähän\naikaa, minä menen hakemaan pari vahvaa miestä ja nuoraa.\n\nSIRKKA. Herra Keväthenki puhuu vain muutamista vieraista, jotka\nasuvat tilapäisesti hänen luonaan. Et ole tottunut hänen kirjalliseen\npuhetapaansa. Mene sinä vaan istuttamaan kurkkuja.\n\nMAUNO. Älkää jättäkö minua yksin myrskyn kanssa.\n\nSIRKKA. Kaikki on unohdettu! Istukaa vain rauhassa.\n\nTAIMELA Sirkalle. Älä vaan härnää häntä. Usko isääsi, jos henkesi on\nsinulle rakas, älä härnää. (Menee).\n\nSIRKKA. Olin äsken väärällä tolalla. Teidän kantanne on tietysti ainoa\noikea.\n\nMAUNO. Sä-ääret?\n\nSIRKKA. Sen suorempia sääriä ei ole koko kirjailijaseurassa, jonka\nsuurin henki te olette.\n\nMAUNO. Todellako? Emmeköhän löytäisi alaa, jolla henkemme ovat\nsopusoinnussa?\n\nSIRKKA näyttää kangasmalleja. Katsokaa näitä värikkäitä kangasmalleja,\neivätkö ne vaikuta kauneusaistiinne?\n\nMAUNO. Tosiaankin\n\n    Värit ne hehkuu ja kiiltää,\n    Valoa silmissä viiltää,\n    Välillä keltaista kultaa,\n    Juovina synkin musta.\n    Kaikki on katoovaa multaa.\n    Henki tuo lohdutusta.\n    Ruumis on tomua, tuhkaa,\n    Yksin se sortua uhkaa.\n    Jätätkö elosi harmaan?\n    Riennä jo sylihin armaan.\n    Sirkkani, tyttöni kallis,\n    Ehkä mun toivoa sallis?\n\nSIRKKA. Onko tarkoituksenne kosia?\n\nMAUNO. Se on sydämeni ja järkeni yhteinen päätös.\n\nSIRKKA. Lyödään sitten kättä päälle.\n\n(Seisovat ääneti käsikädessä).\n\nMAUNO. Mitä ajattelet tällä kullalle hohtavalla hetkellä?\n\nSIRKKA. Ajattelin, että nyt täytyy ostaa uusi matto sänkykamariin ja\nettä kurkut ovat peitettävät yöksi.\n\nMAUNO. Kuinka voit hetkellä, jolloin elämän kellot soivat juhlavirttä,\najatella matoisen maailman rientoja?\n\nSIRKKA. Ajattelin myöskin, että tokkohan sinä elätät minua?\n\nMAUNO. Sinun kauttasihan juuri toivon pääseväni ajattelemasta\ntoimeentuloa. Ainoastaan silloin voi henkeni kehittyä täyteen loistoon.\n\nSIRKKA. Eiköhän se loista jo tarpeeksi?\n\nMAUNO. Aineelliset huolet ovat pimentäneet sen valon.\n\nSIRKKA. Kyllähän minulla on koti ja toimeentulo, mutta luulin vaan,\nettä mies aina elättää vaimonsa.\n\nMAUNO. Minä en ole mies. Olen hehkuva hengenliekki, olen\näärimmäisyyksien olento, aatekudos. Voiko sellainen ansaita rahaa?\n\nSIRKKA. Naimisiin tosin joudun, mutta aviomies — aatekudos! Kuule,\noletko koskaan ollut hermolääkärin luona?\n\nMAUNO. En, sillä en tahdo, että hermoni parannetaan tai tehdään\ntylsiksi ja karheiksi. Hermostuminen on juuri neron merkki. Oletko\nkoskaan nähnyt ensiluokan runoilijaa, jolla olisi hermot kunnossa?\n\nSIRKKA. En ole juuri seurustellut runoilijain kanssa, mutta jos\nhermostuminen kuuluu virkaan, niin kyllä sinä sitten olet kompetentti\nsiihen. Olemmeko nyt kihloissa?\n\nMAUNO. Kyllä varmasti, mutta leimaaminen puuttuu. (Suutelee Sirkkaa).\n\nSIRKKA. Kyllä sinä kuitenkin olet mies etkä vain aatekudos.\n\nMAUNO. Etkö sinäkin panisi leimaasi alle?\n\nSIRKKA. Mitä melua ulkoa kuuluu?\n\nMAUNO. Kuulen isäntäni Virtasen äänen.\n\n(Taimela ja Virtanen tulevat).\n\nVIRTANEN. Vihdoin saan teidät käsiini. Nyt on kärsivällisyyteni\nloppunut, mitta on täysi, ruukku halkeaa, armon aika päättyy.\nHäädän teidät asunnostanne poliisin avulla. Saatte asua kadulla tai\nNikolainkirkon rappusilla, tai asemalla odotussalissa, silloin ei\nteidän tarvitse huolehtia vuokranmaksusta. Mikä mies te olette, joka\nette maksa vuokraa?\n\nTAIMELA. Hän on hermokimppu, sähkökeskus.\n\nVIRTANEN. Tulkaa kotiin järjestämään asianne, muuten vangitutan teidät.\n\nMAUNO. Teidän sydämenne riippuu halvassa mammonassa. Ettekö ymmärrä,\nettä pieninkin henkinen nautinto vastaa monen kuukauden vuokraa.\n\nVIRTANEN. Mitä nautintoa te minulle annatte?\n\nMAUNO. Annoinhan teille sonettini viime viikolla, omakätisellä\nomistuksella päälle päätteeksi. Eikö sitäpaitsi se, että saatte antaa\nasunnon aikamme etevimmälle runoilijalle, korvaa kurjaa tappiotanne?\n\nTAIMELA. Te saatte elää hänen leimuavan sielunsa sähköittävässä valossa.\n\nMAUNO. Aika, jolloin asuin luonanne, on kerran oleva teidän ylpein\nmuistonne.\n\nVIRTANEN. Kun olette häädetty kadulle, voitte korvata asunnonpuutteen\nrunoillanne ja ostaa hapanta leipää maineellanne.\n\nMAUNO. Nyt en siedä enempää. Tässä on morsiameni, neiti Taimela. Hän\nsaa tästä lähin järjestää tällaiset asiat.\n\nTAIMELA. Mitä tämä merkitsee?\n\nMAUNO. Kosiminen on onnellisesti suoritettu.\n\nSIRKKA. Me olemme kihloissa.\n\nTAIMELA. Entäs minä?\n\nMAUNO. Minä annan teille siunaukseni.\n\nTAIMELA. Periköön teidät pahus! Mitä minä siunauksella teen? Tunnen\nmiehen, jolle se olisi tarpeen.\n\nSIRKKA. Rakas isäpappa, älä nyt ole penseä. Saat helposti johdettavan\nvävypojan ja olet edelleenkin isäntä täällä.\n\nMAUNO. Sovitaan pois, isäpappa. Kyllä me tullaan toimeen täällä\nkolmekin.\n\nTAIMELA. Järkevinkin nainen on hullu naima-asioissa.\n\nVIRTANEN. Nyt minä olen saanut tarpeeksi toisten puhekohtauksista. Tämä\nmies on minun.\n\n(Ottaa Keväthenkeä käsivarresta).\n\nSIRKKA. Mitä tämä merkitsee? Olkaa hyvä ja selittäkää asia, herra\nVirtanen. Te ette siis ole saanut vuokraanne?\n\nVIRTANEN.\n\nEn ole saanut muita setelejä, kuin vanhoja verokuitteja, joille on\nsepitetty runoja. Näitä hän tarjoaa maksuksi.\n\nTAIMELA. Huononpuoleista valuuttaa.\n\nVIRTANEN. Pahinta on, että hän on ottanut omituisia olentoja asumaan\nluoksensa. Tänään koko talo häiriytyi, sillä suljetusta huoneesta\nkuului huutoja. Vuokralaiset vaativat, että ovi murrettaisiin. Se\ntehtiinkin, ja vastaamme ryntäsi mies, joka sanoi paastonneensa 8\nkuukautta.\n\nMAUNO. Kaksi päivää vain. Luulin, että he kestäisivät, kunnes olin\nehtinyt kosia. Annoin heille Koskenniemen ihanat elegiat, etteivät\nhe ajattelisi vatsaa. Faust on kerran auttanut minua kestämään parin\npäivän paaston.\n\nSIRKKA. Tämä asia on heti järjestettävä. Mauno parka on sotkenut\nelämänsä perinpohjin.\n\nVIRTANEN. Kuulkaahan vielä. Lattialla makasi mies nukuksissa. Hän oli\ntyhjentänyt yskänlääkepullon, Tiilemannin tippoja 200 grammaa, 15\nrisiiniöljykapselia ja mustepullon sisällön.\n\nMAUNO. Siinä näette neron leimahduksen. Nyt hänen henkensä nauttii\ntaivaallisia unia, joita ruumis ei häiritse.\n\nSIRKKA. Entäs ne toiset?\n\nVIRTANEN. Yksi oli karannut alusvaatteissaan akkunasta ulos ja tyydytti\nnälkäänsä läheisessä maitokaupassa, kunnes poliisi vei hänet. Neljäs\nitki pöydän alla ja söi kenkämustetta, samalla kuin pää heilui samassa\ntahdissa kuin seinäkellon heiluri.\n\nTAIMELA. Sano minulle, minkälaiset ystäväsi ovat, niin minä sanon,\nminkälainen itse olet.\n\nVIRTANEN. Vuokralaiset uhkaavat haastaa minut oikeuteen, vaimoni makaa\nkouristuksissa ja talonmies siivoaa huonetta ja sanoo muuttavansa\nhuomenna. Tästä saatte vastata, herra Keväthenki, herra Pahahenki.\n\nMAUNO.\n\n    Nyt, Sirkkani, pelasta aatteen henki,\n    Ei sulhostas' koskaan tuu rahan renki,\n    Pahuuden voimat ne uhkaa mun niellä,\n    Armaani, apuas mult' älä kiellä.\n\nSIRKKA. Herra Virtanen. Näen, että olette tunteellinen ja sivistynyt\nmies, ymmärrän hyvin suuret harminne.\n\nVIRTANEN. Vihdoinkin ihminen, joka puhuu järkeä.\n\nSIRKKA. Vuokran maksan heti.\n\nMAUNO. Vuokran maksamme heti.\n\nSIRKKA. Menemme pian naimisiin, jolloin sulhaseni muuttaa tänne.\n\nMAUNO. Häät ovat ensi viikolla.\n\nTAIMELA. Vasta jouluna ja ilman sulhasen ystäviä.\n\nSIRKKA. Mutta ei ilman hänen ystävällistä, valistumitta isäntäänsä.\n\nVIRTANEN. Olette liian ystävällinen. Sellaisesta naisesta minä pidän.\n\nMAUNO. Elkää vaivatko itseänne.\n\nSIRKKA. Pyytäisin, että te, joka olette rohkea ja vahva mies,\nlähettäisitte sulhaseni hoidokit parantolaan, josta ovat tulleetkin.\nMinä maksan kustannukset.\n\nVIRTANEN. Teen mitä tahdotte, taistelen vaikka koko Lapinlahtea\nvastaan. Te ette varmaan koskaan saa kouristuksia?\n\nSIRKKA. En toki, silloinhan voisin polttaa mehuni. Tässä onkin parasta\nhilloa rouvallenne, kyllä hän sitten toipuu. Toivon, että lepytätte\nmuut vuokralaisenne, kun he ovat rauhoittuneet. Ja tässä on lämpimät\ntohvelit talonmiehellenne, että hän jäisi paikalleen.\n\nVIRTANEN. Te olette taivaan lahja. Selvitätte kaikki sekavat asiat.\nMutta enkö minä saa mitään muistoa?\n\nMAUNO vetää kirjan povitaskusta. Tässä on viimeiset runoni. Olen\nkirjoittanut esihistoriallisesta aiheesta pienen kirjan, jonka nimi on:\n\"Luolaihmisten helkähdelmiä\".\n\nVIRTANEN. \"Luolaihmisten helkähdelmiä!\" Laiha muisto. En käsitä,\nmitenkä noin selväjärkinen nainen ottaa pähkähullun miehen.\n\nTAIMELA. Ei hän ole hullu. Ruuvit vain ovat irrallaan, niin että\nerikoisnero pääsee kehittymään.\n\nSIRKKA. Oletko, isäpappa, antanut suostumuksesi?\n\nTAIMELA. Kuka sitä tarvitsee?\n\nSIRKKA. En muuten ole hetkeäkään onnellinen.\n\nMAUNO. Taivas on katsonut teidän huoneenne puoleen ja lahjoittanut\nteille pojan, joka...\n\nVIRTANEN. Joka elää Faustilla.\n\nSIRKKA. Joka tekee talomme täydelliseksi. Siis isä?\n\nTAIMELA. Olen voitettu. Ottakaa toisenne.\n\nMAUNO. Nyt olen tyytyväinen. Näen, Sirkka, että sinun käytännöllinen\nkykysi saa suurempia aikaan, kuin minun pilviä tavoitteleva henkeni.\n\nSIRKKA. Kumpaisellakin meillä on tehtävänsä tässä talossa.\n\nMAUNO.\n\n    Nyt saavutan ilon ja ihanuuden,\n    Oot tyttöni mulle kuin aamunkoi.\n    Tuot lahjaksi tarmon ja uskon uuden,\n    Kun hehkuvan elämän kellot soi.\n\n\n\n"]