[{"data":1,"prerenderedAt":-1},["ShallowReactive",2],{"$fvJ5ybamiBLEGqMP5HI7gyzcNp4D6lHZ205pYk26p6II":3},{"number":4,"title":5,"author":6,"authorBirth":7,"authorDeath":8,"slug":9,"bookId":10,"genreRaw":11,"genre":12,"themes":13,"origin":14,"language":15,"yearPublished":16,"yearPublishedTranslation":17,"wordCount":18,"charCount":19,"usRestricted":20,"gutenbergId":21,"gutenbergSubjects":22,"gutenbergCategories":25,"gutenbergSummary":27,"gutenbergTranslators":28,"gutenbergDownloadCount":29,"aiDescription":30,"preamble":31,"content":32},3476,"Korpi nukkuu","Halme, Kaarle (aka Halla, Raju)",1864,1946,"3476-halme-kaarle-korpi-nukkuu","3476__Halme_Kaarle__Korpi_nukkuu","Yksinäytöksinen näytelmä","naytelma",[],[],"fi",1913,null,3706,21009,false,76160,[23,24],"Finnish drama -- 20th century","One-act plays",[26],"Plays/Films/Dramas","Korpi nukkuu :  Yksinäytöksinen näytelmä by Kaarle Halme is a one-act play written in the early 20th century. Set in rural Finland in the late 19th century, it examines moonshining, youthful bravado, and the clash between traditional village life and encroaching modernization. The likely topic is the moral and social costs of illegal drink and communal complicity just as industrial money begins to reach the backwoods.  One autumn evening in Mäkipää’s cottage, Martta and her friend Elina worry over household hardships and their men’s drinking while Elina’s father, the steady farmer Simuna, brings news: city “engineers” want to lease the Korvenkoski rapids for a wood‑pulp venture, promising rich rents. The moonshiner Perttu arrives with a keg, boasting he escaped conviction because village youths lied for him in court. When the boisterous Heikki (Simuna’s son) and Mikko (Martta’s brother) return, they revel, joke about their false oaths, and plan more revelry. Law officers, who have been listening outside the window, burst in with a lantern, bind Perttu, Mikko, and Heikki, and announce all will go to prison, having heard their own admissions. Simuna laments the “devil of drink” that has ensnared them, and the curtain falls on a community caught between easy money, law, and a deadened conscience. (This is an automatically generated summary.)",[],278,"Yksinäytöksinen näytelmä on ensimmäinen osa sarjaa, joka käsittelee suomalaisten sivistyspyrkimysten historiaa. 1870-luvun maaseudulle sijoittuva teos kuvaa aikaa ennen kansallista herätystä, jolloin yhteiset aatteelliset riennot eivät vielä olleet tavoittaneet syrjäseutuja.","Kaarle Halme 'Korpi nukkuu' on Projekti Lönnrotin julkaisu n:o 3476.\nE-kirja on public domainissa sekä EU:ssa että sen ulkopuolella, joten\nemme aseta mitään rajoituksia kirjan vapaan käytön ja levityksen\nsuhteen.\n\nTämän e-kirjan ovat tuottaneet Tapio Riikonen ja Projekti Lönnrot.","KORPI NUKKUU\n\nYksinäytöksinen näytelmä\n\n\nKirj.\n\nKAARLE HALME\n\n\n\n\n\nHelsingissä,\nKustannusosakeyhtiö Kirja,\n1913.\n\n\n\n\n\n\nNäytelmällisesti kuvatakseni sitä valistustyötä, minkä edistysseurat\nmeidän maassamme ovat aikaansaaneet viimeisinä vuosikymmeninä,\nolen suunnitellut neliosaisen näytelmäsarjan, jonka ensimäinen\nosa \"Korpi nukkuu\" käsittelee sitä aikaa, jolloin ei vielä ollut\nyhteisiä edistysrientoja kansallisessa herätyksessämme. Toinen osa\n\"Korpi herää\" koskettelee raittiusliikettä, kolmas \"Korpi nousee\"\nnuorisoseura-aatetta, ja neljäs \"Korpi liikkuu\" työväenaatetta.\n\nJokainen näistä osista, ollen itsenäinen näytelmä, sopii erikseen\nesiteltäväksi, ja on, helpon näytlämölle-asettamisen puolesta,\nmahdollinen ahtaimmissakin oloissa.\n\nOlosuhteiden mukaan voidaan myös, joko yhden tai useamman illan\nohjelmana, esittää koko sarja yhtäjaksoisena, näyttämöllisenä\nkuvauksena edistysseurojemme sivistyspyrkimyksistä menneenä ajanjaksona.\n\nHelsinki 1/10 1913.\n\nTekijä.\n\n\n\nHENKILÖT:\n\nSUOKORVEN SIMUNA, talollinen\nHEIKKI, hänen poikansa\nELINA, hänen tyttärensä\nMÄKIPÄÄN MIKKO, talollinen\nMARTTA, hänen sisarensa\nPERÄLÄN PERTTU, salapolttaja\nNIMISMIES\nSILTAVOUTI\n\n\nOhjeita esittäjille:\n\nTapahtumain aika on 70-luvulla.\n\nSimana on kuudennellakymmenellä, kovassa työssä kuivettunut mies,\nvakava ja surunvoittoinen. Esiintyminen hiljaista ja säyseätä. Hän on\npuettu mekkoon ja varsisaappaisiin sekä käyttää leuvanaluspartaa ja\npitkää tasaiseksi leikattua tukkaa.\n\nElina on ijältään parinkymmenen, luonteeltaan lempeä ja hiljainen.\n\nHeikin alkuperäinen luonteenominaisuus on perintö isältä, mutta\naikakauden raa'at tavat ovat vaikuttaneet häneen niin, että hän\nteennäisesti tahtoo esiintyä yhtä riuskasti kuin Mikkokin, joka on\ntulisempi, irrallisempi ja räyhäävämpi. Kummankin ikä noin 25 v.\n\nMartta on toimelias ja tarmokas, mutta pintapuolinen luonne, johon\nympäristön elämänkatsomus on lyönyt leimansa, ilman että Martta koskaan\non tullut ajatelleeksi onko jokin asia oikein tai väärin. Ijältään\nvähän vanhempi Elinaa.\n\nPerttu on pieni kooltaan, liukas liikkeiltään ja kieleltään. Puvultaan\nhän on likainen ja risainen. Luonteeltaan hän on viekas, kavala ja\npetollinen. Hänen ontuva käyntinsä — sen verran kun se tässä voi tulla\nesille — selventää näitä ominaisuuksia. Yhteiskunnallinen järjestys\non hänen mielestään hänen vihollisensa, jolle voi tehdä mitä kepposia\ntahansa. Mikään tässä suhteessa ei hänen mielestään ole rikollista. Ikä\nnoin 40 v.\n\nNimismiehellä on virkamerkkinään ainoastaan lakki ja Jahtivoudilla\nkiiltävät napit.\n\n\n\nMäkipään pirtti. Ilta. Talikynttilä palaa pöydällä.\n\n    Martta istuu uunin lähellä ja kehrää. Pysäyttää rukkinsa\n    ja menee katsomaan akkunasta. Palaa taas työhönsä.\n\nELINA tulee\n\nEhtoota!\n\nMARTTA\n\nHyvää ehtoota! Elinakos se onkin! Oikeassa minä sittenkin olin. Kuulin,\nettä joku liikkui. Luulin miesten tulevan käräjiltä. Tule nyt istumaan!\n\nELINA menee istumaan penkille\n\nKun sain ajoissa askareet pois tieltä, niin pistäysin — Kai isä arvaa,\nettä olen täällä, kun tulee —\n\nMARTTA\n\nMissä isäsi on?\n\nELINA\n\nHän ei ole vielä palannut Pitäjänmäeltä — kun meni saattamaan niitä\nkoskimittareita — (kurkistaa akkunaan päin.) Osanneekohan siellä nyt\npimeässä —\n\nMARTTA\n\nNo, eihän hän ensi kertaa kulje niitä polkuja — katsos nyt tuota, kun\nkatkeaa ihan yhtenään —\n\nELINA\n\nMeillä on myöskin tämänvuotiset pellavat ihan kelvottomia —\n(Naurahtaa.) Minä aionkin ne jättää sinun kehrättäviksesi — saat heti\nvisaisen puhdetyön, kun veljeni tuo sinut meille emännäksi.\n\nMARTTA kumartuu työnsä puoleen\n\nJos sinä et olekaan minua vastaanottamassa —\n\nELINA\n\nOlen kyllä — hyvinkin. Missäs minä olisin?\n\nMARTTA\n\nTäällä — lähettämässä — veljeni sanoi, että Pyhäinpäiväksi —\n\nELINA nousee\n\nMitäs Mikon puheista! — Kas, kynttilääkö sinä poltatkin! (Niistää\nkynttilän.)\n\nMARTTA\n\nPäreet ovat niin märkiä, etteivät pala.\n\nELINA\n\nEtkö sinä vieläkään ole antanut laittaa sitä öljylamppua?\n\nMARTTA\n\nKuljettihan Mikko sen Perälän Pertun pajassa, mutta ei se osannut.\nPitänee kai ostaa uusi.\n\nELINA istuu uudelleen\n\nMitäs Perälän Perttu! Eihän se osaa muuta kuin viinanpolttoa.\n\nMARTTA\n\nKuinkahan sen nyt käynee käräjissä!\n\nELINA\n\nLinnaan tietysti joutuu — ja sen sietääkin.\n\nMARTTA\n\nNiin kai joutuu jos saavat todistetuksi. — Ei totisesti. Ei tämän\nkanssa viitsi tapella. (Nousee, nostaa rukin nurkkaan.) Olkoon!\n(Nauraa.) Minä jätän tämän tikkuisen kehruun sinulle.\n\nELINA hauskasti\n\nYhtähyvin ne miehet voisivat taloa muuttaa, koska pellavat ovat yhtä\nhuonoja molemmissa —\n\nMARTTA\n\nÄlä nyt! Kuka sitä kotivävyä sietäisi! Lystimpi on mennä miehelään.\n(Menee uunin luo ja katsoo kahvipannuun.) Antaisin sinulle kahvia,\njos vain — oi, oi, täällä on ihan riittävästi — panenko tuhkaan\nlämpenemään —\n\nELINA ihastuen\n\nPane vaan! En olekaan saanut kahvia pitkään aikaan. Meillä ei sitä\njuuri keitetä.\n\nMARTTA touhuaa kahvivehkeiden kanssa\n\nEikö teillä ole vielä pannuakaan?\n\nELINA\n\nEi ole. Isä ei ole ostanut. (Nauraa.) Padalla olen joskus vieraille\nkeittänyt.\n\nMARTTA\n\nNo, ei sitä niin vanhanaikainen tarvitsisi olla. Eikä puute sitä\nvaatisi.\n\nELINA vähän surunvoittoisesti\n\nEihän meillä puutetta ole, mutta — onhan se muuten — sellaista —\n\nMARTTA\n\nMillaista?\n\nELINA vähän kärtyisesti\n\nTiedäthän sen. Työt ovat kaikki niin rempallaan — ettei sellaisella\nasumisella kahveja juoda —\n\nMARTTA\n\nOnhan teillä toki kaksi, jotka tekevät — sinä ja Simuna —\n\nELINA\n\nIsä, niin! Hän kyllä tekee minkä jaksaa — mutta isä on jo vanha — ja\nkivulloinen —\n\nMARTTA pysähtyy hommassaan\n\nEntä Heikki? Häntähän pidetään hyvänä työmiehenä —\n\nELINA tuskaisesti\n\nOlethan sen nähnyt! Samallainen kuin veljesikin — tekevät minkä tekevät\n— juopotteluun ja vetelehtimiseen menee monasti paras työaika.\n\nMARTTA topakasti\n\nKyllä minä siitä Heikistä vielä teen miehen.\n\nELINA\n\nKyllä siinä vaan tekemistä on. — Etpä ole saanut veljestäsikään.\n\nMARTTA\n\nKyllä hänkin muuttuu, kun joutuu naimisiin.\n\nELINA yrittää hymyillä\n\nSinä sentään aina pystyt edes lohduttamaan — vaikka oma kohtasi on yhtä\nkallellaan —\n\nMARTTA hauskasti\n\nNo, kallellaan on elämä aina — ellei yhdelle niin toiselle puolelle.\nMitä siinä suremista! Tokkohan sitä niin kohdallaan on kukaan.\n\nELINA huokaa\n\nHm! Voisi nyt sentään olla valonainetta syyspimeitten varalta.\n\nMARTTA vakavammin\n\nNo, voisi kyllä olla päreitä. Se on totta. Mutta onpa onneksi\nkynttilöitä.\n\nELINA\n\nMeillä ei ole niitäkään.\n\nMARTTA\n\nEikä päreitä?\n\nELINA\n\nEi. Pimeätä pakoon lähdinkin — kun en vielä voinut nukkumaankaan mennä\n— (itkee) — ja kun isäkin oli poissa —\n\nMARTTA huomaa Elinan itkun — ei tiedä mitä tekisi viedäkseen hänen\najatuksensa muualle\n\nÄlä nyt! Minä annan sinulle kynttilöitä — (Äkkiä.) Ai — nyt se kahvi\njo vissiin — (Menee uunin luo.) No, kiehumista vailla —! Kas, pianpa!\n(Ottaa sokerirasian.) Kai tämä sokeri riittää — (Nauraa.) Ja saakin\nriittää, kun ei enempää ole — (Kaataa kahvia kuppeihin ja istuu sitten\npöydän ääreen.) No, juo nyt!\n\nELINA\n\nKiitoksia!\n\nMARTTA\n\nEhkä isäsikin pistäytyy tänne, kun huomaa ettet ole kotona — niin\nhänkin saa kupin kuumaa —\n\nELINA\n\nJoutuu juhlille — — Hän onkin niitten mittareitten kanssa ollut koko\npäivän.\n\nMARTTA\n\nLuuletko, että ne ostavat kosken?\n\nELINA\n\nEn minä tiedä. Vuokraamisesta ne puhuivat isän kanssa.\n\nMARTTA\n\nNo, kuulitko mitä ne maksaisivat veroa?\n\nELINA\n\nKuulin puhuttavan kahdestatuhannesta markasta.\n\nMARTTA hämmästyy\n\nMitä sinä sanot? Kahdestatuhannesta? — Ei suinkaan se ole totta —\n\nELINA\n\nMinä ehkä kuulin väärin —\n\nMARTTA\n\nSepä olisi tavaton rahasumma. Tuhannen markkaa kummallekin talolle.\nKyllä täällä sitten elämä muuttuisi.\n\nELINA\n\nEhkä muuttuisikin — vielä pahemmaksi. Elleivät pojat ensin muutu,\nniin ei tästä sen parempaa tule. Heikki ja Mikko kyllä sen panisivat\nmenemään — Perälän Pertun viinaan.\n\nMARTTA\n\nÄlä nyt joutavia! Sinähän olet kuin pappi alttarilla. Täytyyhän\nnuorten, reippaitten miesten elää reipasta elämää, siksi kunnes\nakoittuvat. Niin tekevät kaikki muutkin. Sellainen on tapa.\n\nELINA\n\nKuuluuhan pitäjällä olevan sellaisia poikia, jotka eivät niin remua\nkuin nämä.\n\nMARTTA\n\nSitten ne ovat salajuoppoja tai nahjuksia tai ehkä heillä ei ole niin\nhelppoa saada viinaa.\n\nELINA\n\nSiinäpä se on. Tämä Perälän Perttu on meidän turmiomme. Toivoisin, että\nhän nyt joutuisi linnaan.\n\nMARTTA\n\nEi hän joudu. Eivät ne häntä syylliseksi todista.\n\nELINA\n\nVaikka on viidettäkymmentä todistajaa.\n\nMARTTA\n\nVaikka koko pitäjän miehet!\n\nELINA\n\nJa vaikka vannovat puhuvansa totta.\n\nMARTTA\n\nVaikka.\n\nELINA\n\nMutta sehän olisi kauheata!\n\nMARTTA\n\nMitä kauheata! Totta kai miehissä on sen verran yhtä mieltä, ettei\nkukaan rupea petturiksi ja mene kruununmiesten puolelle.\n\nELINA\n\nVoi olla niinkin. Enhän minä tätä ymmärrä. Se vaan tuntuu hyvin pahalta.\n\nMARTTA\n\nSinä olet oppinut isästäsi niin erilaiseksi. Hän kun ei juo. Kaikki\nmuut ovat toisellaisia. — Kuules! (Nousee.) Nyt siellä tulee joku.\n\nSIMUNA tulee\n\nEhtoota taloon!\n\nMARTTA\n\nHyvää ehtoota! Käykää nyt tänne perällepäin istumaan. Odottelimme\nteitä. Meillä on kuppi kahviakin —\n\nSIMUNA\n\nArvasin, että Elina oli täällä kun oli pimeä pirtti — (menee istumaan)\nniin ajattelin, että voihan käydä vähän juttuamassa —\n\nMARTTA\n\nSe oli oikein, se!\n\nSIMUNA\n\nKäräjämiehet eivät vielä näytä palanneen?\n\nMARTTA\n\nEivät vielä. (Panee kupin Simunan eteen.) Tässä olisi —\n\nSIMUNA\n\nKiitoksia vaan! Eihän siitä olisi väliä ollut — vaikka — ei suinkaan se\npahaa tee — kun on tullut kävellyksikin koko päivä —\n\nELINA\n\nSaattoiko isä Pitäjänmäelle asti?\n\nSIMUNA ottaa kahvia\n\nSinnehän minä. Eiväthän ne muuten olisi osanneet — oudot miehet.\n\nMARTTA\n\nOlivatko ne samoja, jotka kesälläkin kävivät.\n\nSIMUNA\n\nYksi oli. Kaksi oli uutta. Mitä lie olleet — insinöörejä.\n\nMARTTA\n\nJa yhäkö ne vaan tahtovat tätä Korvenkoskea arennille?\n\nSIMUNA\n\nTahtovat ne — (Panee kuppinsa pois.) Kiitoksia vaan! Se oli lämmintä ja\nhyvää.\n\nMARTTA\n\nMinä kaadan toisen kupin. Kyllä täältä vielä tulee. (Kaataa ja vie\npannun pois.)\n\nELINA\n\nMitä ihmettä ne niin tästä koskesta — myllyjäkö ne siihen —?\n\nSIMUNA\n\nMitäs täällä korvessa myllyillä tehtäisiin! Ei! Niillä on eri\nmeiningit. Jonkinlaisia kojeita ne laittaisivat ja rupeisivat tekemään\njotakin puusta. Sanoivat, että täällä on hyviä metsiä. (On juonut\ntoisen kupin.) Kiitoksia vaan!\n\nELINA\n\nMitä ihmettä puusta tehdään?\n\nSIMUNA\n\nMinä luulen, että ne — jotakin paperia —\n\nMARTTA nauraa\n\nNe olivat hupsuja mittareita, ne!\n\nSIMUNA\n\nEi sitä tiedä. Kullakin on hänen omat meininkinsä — ja rahoja noilla\nnäkyi olevan — ja vakavasti puhuivat — (Kaivaa pari paperiarkkia\ntaskustansa.) Tällaisia papereita antoivat. Näihin pitäisi nyt saada\nteidän Mikon puumerkki.\n\nMARTTA\n\nNo, paljonko ne maksavat?\n\nSIMUNA\n\nKolmetuhatta markkaa käsirahoja ja kaksituhatta vuosittain.\n\nELINA\n\nSittenkin!\n\nMARTTA\n\nHerra jesta! Onko se nyt jo sitten vallan selvä?\n\nSIMUNA\n\nNo, Mikon ja minun pitäisi vaan näihin papereihin panna puumerkit ja\nkaksi todistajaa ja kuljettaa paperit huomenna Pitäjänmäkeen, niin\nsitten se on selvä.\n\nMARTTA lysähtää istumaan\n\nNo, voi minun päiviäni!\n\nSIMUNA\n\nJos nyt sitten Mikko tyytyy näihin ehtoihin — sitä ei tiedä.\n\nMARTTA\n\nKuinka ei tyytyisi! Tietysti tyytyy — ilomielellä. Meistähän tulee nyt\nkauhean rikkaita! Elina, kuuletkos! Sano nyt sinäkin jotakin!\n\nELINA\n\nMitä minä sanoisin?\n\nMARTTA\n\nEikö nyt ole syytä olla tyytyväinen?\n\nELINA\n\nHm!\n\nSIMUNA\n\nElina on viimeaikoina ruvennut suremaan veljensä raisua elämää —\n(raapasee korvallistaan) — ja surtava paikka se onkin —\n\nMARTTA tyytymättömänä\n\nOnko siinä sen enempää surtavaa kuin muissakaan nuorissa miehissä. Ei\nteidän Heikki ole pahempi kuin Mikkokaan, eikä Mikko pahempi kuin muut.\nTästä juuri äsken puhelimme Elinan kanssa.\n\nSIMUNA\n\nMutta tämän aikaiset nuoret miehet ovat kaikki riihattomampia kuin\nennen viinanpolton aikana — silloin kun se oli luvallista.\n\nMARTTA pisteliäästi\n\nEi suinkaan niitä niin sävyisiä ollut muita kuin Simuna.\n\nSIMUNA\n\nOli niitä. Juopot olivat juoppoja — ja niitä oli kyllä muutamia\nkullakin paikkakunnalla, mutta kauttaaltaan ei ollut sellaista\nvillitystä kuin nyt. En minäkään, vaikka olen kotipoltto-ajalla\nsyntynyt ja kasvanut, ole ryypännyt viinaa muulloin kuin makua\nmaistellessa. (Nauraa.) Kun itse poltti, niin täytyi tuntea oma teos.\n\nELINA\n\nMinä pelkään, että tämä rikastuminen on vain turmioksi.\n\nSIMUNA\n\nNo, älä nyt suotta! Mitä nyt tämä vahingoittaisi! Näistä rahoista en\nanna Heikille penniäkään. Ei hän niitä tuhlaa — niin kauvan kuin minä\nelän.\n\nMARTTA pisteliäästi\n\nVaikka puutekin tulisi.\n\nSIMUNA\n\nEi meillä tule puutetta kun vaan tehdään työtä.\n\nELINA\n\nJos isä hoitaa Heikin niin toinen sitten kuitenkin —\n\nSIMUNA\n\nKuka toinen?\n\nELINA\n\nMikko saa lisää varoja ja saattaa itsensä ja minut turmioon.\n\nMARTTA ikäänkuin itseensä sulkeutuen\n\nPysy sinä kotona, jossa kaikki muuttuu niin hyväksi! Minä ja Mikko\njäämme sinne missä olemme — omiin hoiviimme.\n\nELINA ikäänkuin sovittaakseen, siirtyy lähemmäksi Marttaa\n\nMartta!\n\nMARTTA\n\nNiin, no! Ei tarvitse vaatia ihmisiltä pyhimystapoja ja kirkkonaamaa.\nMiltä se näyttäisi kun nuoret, reippaat miehet olisivat aina kuin\nkirkonpenkissä. (Nousee.) Minä ainakaan en sellaista miestä pitäisi\nmiehenäkään. (Korjaa kupit pois.)\n\nSIMUNA hymyillen\n\nSe on kyllä kaunista, että pidät veljesi ja sulhasesi puolta —\n\nELINA\n\nNiin — Martta arvelee, että pojat kyllä siitä talttuvat.\n\nSIMUNA\n\nEhkä talttuvatkin, kun pääsevät akoittumaan.\n\nMARTTA\n\nEi se akoittuminen yksin auta — jos muuten on elämä kalteva.\n\nSIMUNA\n\nMiten sitten — muuten?\n\nMARTTA\n\nNiinkuin teilläkin tulee olemaan.\n\nSIMUNA\n\nMeillä?\n\nMARTTA\n\nItse pidätte talonne ja poikanne jää koturiksi. Jää ovensuunurkkaan\nakoittumaan ja lapsettumaan. Ei sovi syyttää, jos siitä on kovin lyhyt\nmatka raittia ravaamaan.\n\nSIMUNA\n\nEn minä ole aikonut poikaani koturiksi, enkä miniääni ovensuupankolle.\nMistä sinä —?\n\nELINA välittävästi\n\nÄsken sanoitte, että Heikki ei saa penniäkään niin kauvan —\n\nSIMUNA\n\nEi hurjastellakseen — sen sanoin. Eikä suinkaan Martta sellaista\ntahtoisikaan. Talonasumiseen saatte jok'ainoan pennin. — Sinun\ntehtäväsi on vain toimittaa asiat oikealle tolalle, jos tahdot elämäsi\noman mielesi mukaiseksi, kun kerran olette päättäneet mennä yhteen.\n\nELINA kuuntelee\n\nNo, nyt vissiin pojat tulevat.\n\nPERTTU tulee kantaen puulekkeriä, kurkistaa ovella taakseen\n\nJumal'antakoon hyvää ehtoota! Mikä siellä pihalla liikkui?\n\nMARTTA\n\nMikä siellä sitten —?\n\nPERTTU\n\nEn tiedä. Oli aivan kuin jokin olisi liikkunut. Kuuntelin kyllä, mutta\nen voinut nähdä mitään.\n\nSIMUNA\n\nOlisikohan se herrojen koira eksynyt takaisin! (Menee ovelle ja\nviheltää ulos.) Ei siellä mitään ole. Perttu on kuullut aaveita. Tai\noli se viinapiru, joka jäi Perttua odottamaan nurkan taakse.\n\nPERTTU asettaa lekkerin nurkkaan ja istuu uuninpankolle\n\n— He, he, he! Isäntä on aina niin leikkisä.\n\nSIMUNA menee entiselle paikalleen\n\nNo, mitäs sen Pertun lekkerissä on?\n\nPERTTU nauraa virnistelee\n\nMetsän piimää pikkusen.\n\nMARTTA\n\nEi Pertun sentään sopisi sitä korpirojoa kuljetella kylille. Joka\ntahtoo, niin käyköön hakemassa.\n\nPERTTU\n\nTämä ei olekaan myymistä varten. Tämä on lahjaksi.\n\nMARTTA\n\nLahjaksi! Kenelle?\n\nPERTTU\n\nKorvenkylän käräjämiehille, Mikolle ja Heikille. Menihän heiltä hukkaan\nkokonainen päivä minun tähteni. Vaikka en minä heitä sinne manannut.\nSyytön minä olen.\n\nSIMUNA\n\nMutta palkitsette sentään —\n\nPERTTU\n\nTotta kai — ihmisten vaivat — minulla on niin hyvä sydän.\n\nELINA\n\nNo, minne pojat jäivät? Ettekö tulleet yhdessä?\n\nPERTTU\n\nNe jäivät käräjätalolle kun minä lähdin. (Nauraa virnistelee.) Minun\npiti kulkea kodin kautta ja hakea tuota — puskajussia. Niin oli\nsovittu. (Katselee lekkeriä.) Pojille tulee lystiä tänä iltana.\n\nMARTTA\n\nTäälläkö te aiotte —?\n\nPERTTU\n\nEi! Johan nyt! Me menemme tuonne kalapirtille. Sinne tulee pitäjän\npoikiakin —\n\nELINA\n\nSiellä te taas mellastatte koko vuorokauden.\n\nPERTTU\n\nJos lystiä riittää, he, he, he!\n\nMARTTA\n\nJa käytte Ahteensivun perunakuopasta perunoita ja nauriita varkaissa.\n\nPERTTU\n\nSe on kaikkein lähempänä. Ei niitä kaukaa viitsi kantaa. Eikä ne pojat\npeijakkaat auta minua. Minun täytyy aina yksin —\n\nSIMUNA\n\nAntakaakin nyt olla varastamatta ihmisten lampaita, kuten viime\nsyksynä —\n\nPERTTU tekeytyen tyhmäksi\n\nKun muilla ei ole lampaita.\n\nSIMUNA\n\nKuin kellä?\n\nPERTTU naureskellen\n\nKuin ihmisillä.\n\nELINA\n\nTe ette edes häpeä juttujanne.\n\nSIMUNA\n\nMitäs jutuista, kun ei häpeä tekojakaan.\n\nPERTTU\n\nMitäs häpeämistä siinä! Kun tulee nälkä niin täytyy syödä. Eihän siellä\nsaaressa voi koko vuorokautta olla ilman ruokaa.\n\nMARTTA\n\nMiksi menette sinne?\n\nPERTTU\n\nKyllä vaan sinäkin tulisit, kun tietäisit kuinka lysti siellä on, he,\nhe, he!\n\nSIMUNA huokaa toivottomana\n\nSinä et sitten tälläkään kertaa joutunut linnaan?\n\nPERTTU\n\nLinnaan? Mitä minä siellä tekisin? Minä tyydyn kyllä asumaan Perälän\nmökissäkin.\n\nELINA\n\nTeitä ei kai vieläkään tuomittu?\n\nPERTTU\n\nTuomittu? Mistä sitten?\n\nSIMUNA ankarasti\n\nSinut kai olisi syytä tuomita tuhannestakin syystä. Mutta tällä kertaa\nviinan myynnistä.\n\nPERTTU\n\nMiksi minua siitä tuomittaisiin?\n\nMARTTA alkaa jo suuttua\n\nTietäähän Perttu, että se on laitonta.\n\nPERTTU suuttuneena\n\nMitä laitonta! Mikä on sitten laillista? Oma on minulla pannuni ja\nviljan minä ostan — ja itse keitän viinani. Eikö se ole yhtähyvin minun\nlaillista omaisuuttani kuin tuo minun saappaani? Jos minä sen myyn tai\nolen myymättä — on kai minulla siihen oikeus —\n\nSIMUNA hymyilee\n\nKyllä saappaaseen, mutta ei viinaan.\n\nPERTTU kirkuu aivan kuin ruumiillisessa tuskassa\n\nViinaan! Juuri viinaan myös! Minun omaan viinaani. Jos sitä myyn — joka\nkieltää ihmisen ansaitsemasta ja elättämästä itseään oman tavaransa\nmyymisellä, ettei joudu ruotipenkille. Se on kruununmiesten omia\nkeksintöjä, saadakseen sakkorahoja. Mutta minä en niitä sakkoja maksa,\neikä kukaan muukaan.\n\nELINA\n\nKai Perttukin maksaa jos vain todistetaan —\n\nPERTTU matalammalla äänellä ja aivan kuin voiton puolella\n\nMutta kun ei todisteta. Kukaan ei kruununmiehiä puolla — kaikki ovat\nminun puolellani — paitsi te täällä — te pidätte kaupungin puolta —\n\nSIMUNA\n\nTiedäthän, että laki sen kieltää. Sentähden tulet juuri käräjiltä.\n\nPERTTU\n\nLaki? Mikä on se laki — ja kuka sen on tehnyt? Emme me sitä ole\ntehneet. Semmoinen laki ei ole mikään esivallan laki — eikä jumalan\nlaki,\n\nSIMUNA\n\nKaupungin?\n\nPERTTU\n\nNiin juuri! Ennen me veimme viinakuormia kaupunkiin ja saimme rahaa,\nnyt me tuomme sieltä viinakuormia ja jätämme sinne rahamme. Kaupunki\nrikastuu ja maakunta köyhtyy. Onko semmoinen mikään laki, joka niin\nsäätää?\n\nSIMUNA\n\nOn. Laki on sellainen —\n\nPERTTU\n\nOlkoon sitten! (Itsepintaisesti.) Mutta minä myyn viinaa. Omaa\ntavaraani minä myyn.\n\nSIMUNA ivalla\n\nSanoitko sen oikeudessakin?\n\nPERTTU nauraa tirskuen\n\nOikeudessa? Johan nyt! Heitä pitää vetää nenästä.\n\nSIMUNA\n\nEntä todistajat?\n\nELINA\n\nMARTTA\n\nHeikki ja Mikko?\n\nPERTTU\n\nOi, voi! Siellä oli monta Heikkiä ja Mikkoa. Niitä oli kaikkiastaan\nviidettäkymmentä.\n\nSIMUNA\n\nNo, mitä ne todistivat?\n\nPERTTU\n\nEi mitään. Kunnian miehiä olivat.\n\nSIMUNA hymyilee ivallisesti\n\nEikö kukaan ollut sinulta ostanut viinaa?\n\nPERTTU\n\nEi.\n\nSIMUNA\n\nNiin — pojat? Niinkö he sanoivat?\n\nPERTTU\n\nNiin.\n\nMARTTA\n\nMutta he valehtelivat.\n\nPERTTU nauraa kitkattaa\n\nNiin taisivat tehdä.\n\nELINA kauhulla\n\nTekivät väärän valan!\n\nPERTTU terhakasti\n\nEi! Kyllä he oikean valan tekivät. Ihan tuomarin perässä puhuivat.\n\nSIMUNA raskaasti\n\nJa Heikki — ja Mikkokin!\n\nTYTÖT\n\nPojatkin!\n\n    Ulkoa kuuluu puhetta.\n\nPERTTU\n\nJopas tulevat!\n\nMIKKO tulee melulla ja leveillä liikkeillä, laulaa\n\n    »Vuonna kuusikymmentä kuus'\n    Tuli Suomeen laki uus'\n    Viinaa kiellettiin keittämäst'\n    Ja juomapäiviä viettämäst'.»\n\nHei vaan! Jopas Perttu on täällä! Päivää pirttiin!\n\nMARTTA\n\nÄlä huuda! Ei täällä kuuroja olla.\n\nHEIKKI on tullut Mikon perässä\n\nTerveisiä »häistä»! — Kas, täällähän on minun koko sukuni koolla!\n\nMIKKO\n\nSuosittelepas tuota akan-alkuasi! Se alkaa kaakattaa.\n\nSIMUNA Heikille\n\nKyllähän suku poistuu, jos se on sinun äänesi tiellä.\n\nMIKKO istuu Elinan ja Simunan väliin\n\nNo, no! Simuna vaari! Eihän ääni päätä vie. Olemme iloisella tuulella —\n\nHEIKKI menee sängylle Martan lähelle\n\nJa ilon pitää päästä ilmoille, muuten se halkasee rinnan. (Hyvittelee\nMaritaa.) Miksi sinä syrjäkarein kurkistelet? Heitä rukki nurkkaan ja\nistu polvelle keinumaan —\n\nMARTTA\n\nAnna minun olla!\n\nMIKKO\n\nTäällähän on otsa rypyssä joka miehellä — (kääntyy Elinaan) ja naisilla\nmyöskin.\n\nPERTTU virnistellen\n\nEi joka miehellä! (Osottaa Simunaa.) Ainoastaan joka toisella, he, he,\nhe!\n\nMIKKO katsoo syrjittäin Simunaa\n\nKoskikauppa meni myttyyn kai — vai kuinka?\n\nSIMUNA\n\nEi mennyt.\n\nHEIKKI\n\nEikö?\n\nSIMUNA\n\nTosi tuli.\n\nMIKKO\n\nSaitteko käsirahojakin?\n\nSIMUNA\n\nLupasivat kolmetuhatta.\n\nMIKKO\n\nNo vie sun — juhannuskokko ja joulupahnat!\n\nPERTTU silmät pyöreinä\n\nHerra isä! Koskestako? Tyhjästä koskesta?\n\nTOISET nauravat\n\nELINA\n\nPertun mielestä se on tyhjä, kun ei siinä virtaa viinaa.\n\nPERTTU\n\nJohan nyt sitten vesi on viinan hinnassa!\n\nMIKKO Simunalle\n\nKiitoksia Simuna! Tehän olette vasta miehen kaupan tehnyt. (Nostaa\nElinan kohoksi.) Heissaa, Elina! Tästähän vasta elämä syntyy.\n\nELINA riistäytyy irti ja istuu\n\nKun syntyisikin uusi — ja tämä loppuisi.\n\nMIKKO\n\nTämän ei tarvitse loppua. Tämä vaan paisuu ja kasvaa — (Menee Pertun\nluo.) Nyt, Perttu, ei juoda velaksi. (Lyö Perttua olalle.) Minä en\ntuostakaan nassakastasi huoli ilmaiseksi. Sekin maksetaan. Eikö niin,\nHeikki?\n\nHEIKKI\n\nEi Pertulle kaikista juomista makseta. Muuten ei voi taas »häissä»\nvannoa saaneensa ilmaiseksi.\n\nSIMUNA\n\nOnpa sentään vielä vähän omaatuntoa jälellä.\n\nMARTTA\n\nNiinkö sinä siellä vannoit?\n\nELINA\n\nNiinkö te molemmat vannoitte?\n\nMIKKO istuu Elinan viereen ja panee kätensä vyötäisille\n\nNo, kuinkas me muuten —\n\nSIMUNA\n\nTe teitte väärän valan. Tiedättekö sen?\n\nHEIKKI nousee\n\nEi meitä voi pakottaa puhumaan sitä mitä emme tahdo.\n\n    (Menee akkunaan.)\n\nMIKKO\n\nEikä nimismies saanut Perttua satimeen, vaikka vannotti puolta pitäjää.\n\nPERTTU kirkuu kimeästi\n\nPitäisikö minun joutua linnaan sentähden, että myyn omaa tavaraani\n— omaa viinaani. Enkä minä väkisin myy kenellekään — vain sille,\njoka pyytää. Pitäisikö pyytäjän sitten pettää minut ja ilmiantaa\nkruununmiehille!\n\nMIKKO\n\nÄlä suotta ulise - eihän kukaan sinua aio pettää. Eihän kukaan rupea\nkruunun kätyriksi.\n\nMARTTA\n\nMitä sinä siellä akkunassa —?\n\nHEIKKI\n\nSiellä liikkuu jotakin —\n\nKAIKKI katsovat akkunaan päin\n\nSIMUNA naureskellen\n\nSe on se Pertun viinapiru. Se näyttäytyi äsken jo Pertulle ja nyt se\netsii väärän valan tekijöitä.\n\nPERTTU\n\nHe, he, he! Älä anna pelottaa itseäsi, Heikki! Se on se mittarien koira\n— Simuna sanoi —\n\nHEIKKI poistuu akkunasta, istuu peräpenkille\n\nKissa tai koira — mitä se minua liikuttaa. Pirua en ole koskaan nähnyt\nmuualla kuin kirkon seinällä —\n\nMIKKO nauraa\n\nEikä se sieltä pääse irti muuten kuin veistämällä.\n\nELINA\n\nÄlkää nyt edes enään puhuko tuollaisia kauheita asioita. Ensin olette\ntehneet väärän valan ja sitten vielä tahallanne manaatte pahan hengen\nesille —\n\nPERTTU arkana\n\nEi manata, ei manata —\n\nHEIKKI\n\nOikein, Perttu! Tulkoon — jos on tullakseen —\n\nMIKKO\n\nJa jos on asiaa —\n\nSIMUNA\n\nAinahan sillä omilleen on asioita.\n\nPERTTU ilkeästi\n\nSiihenkö kokemukseen Simuna on tullut?\n\nSIMUNA nousee suuttuneena\n\nMinä olen tullut siihen kokemukseen, että kyllä paha itsensä palkitsee\nja kyllä piru aina omansa löytää. Ja kerran se tulee teidät hakemaan.\n\nMIKKO nauraen\n\nKun tietäisi etukäteen minkänäköinen tuo on, että tuntisi —\n\nELINA\n\nÄlä, Mikko, älä!\n\n    (Nousee ja menee sängylle Martan lähelle.)\n\nSIMUNA kaivaa koskipapereita taskustaan\n\nMilloin lie minkin näköinen. Kylläpä hänet kerran opit tuntemaan.\n\n    (Äänettömyys.)\n\n    HEIKKI nojaa päätään käteensä pöydän takana\n\n    »Vetäkää uunin pellit auki» sanoi tuomari, kun me vannoimme.\n\n    MIKKO mutisee\n\n    Ole vaiti! (Pää painuu käsien nojaan.)\n\n    Ovi temmataan äkkiä auki.\n\nNIMISMIES astuu nopeasti sisään, lyhty toisessa ja pistooli toisessa\nkädessä, ankaralla äänellä\n\nOlkaa paikoillanne! Kukaan ei saa hievahtaa.\n\nJAHTIVOUTI ja yksi mies ovat tulleet heti nimismiehen perässä ja\nhyökänneet sitomaan Perttua.\n\nPERTTU\n\nSammuttakaa kynttilä!\n\nHEIKKI hyökkää ylös.\n\nNIMISMIES ojentaa pistoolin\n\nSeis! — Tarpeetonta! (Levollisesti.) Etkö näe mies, että minulla on\nlyhty!\n\nPERTTU\n\nAuttakaa, auttakaa! Minun käteni ovat sidotut.\n\nNIMISMIES\n\nNopeasti kävi. Hyvä on. Seuraava! Nopeasti!\n\nJAHTIVOUTI hyökkää apulaisensa kanssa Mikkoon käsiksi.\n\nPERTTU kirkuu.\n\nSammuttakaa valot! Sammuttakaa!\n\nNIMISMIES hauskasti\n\nLuuleeko Perttu, etten olisi vielä oppinut teidän\nvalonsammutustemppujanne. Etkö näe? Minulla on lyhty.\n\nMIKKO taistelee vastaan\n\nMinä en — miksi minua —\n\nNIMISMIES\n\nEnsin toiseen ranteeseen. Noin! Vääntäkää sitten kädet selän taakse!\n\nHEIKKI katsoo akkunaan aikomuksella syöksyä siitä ulos.\n\nNIMISMIES\n\nÄlä yritä akkunan kautta! Siellä on kymmenen miestä. Koko pirtti on\npiiritetty. — Vai niin! Mikko on sidottu.\n\nMIKKO hammasta purren\n\nPerkele!\n\nSIMUNA\n\nNiin juuri. Tässä se nyt tuli.\n\nNIMISMIES\n\nNyt Heikki! Tule esiin pöydän takaa!\n\nHEIKKI ei liikahda.\n\nELINA menee hänen luokseen\n\nHeikki hyvä!\n\n    (Työntää Heikin esille aivankuin tahdottoman lapsen.)\n\nNIMISMIES\n\nKädet selän taakse!\n\nELINA asettaa Heikin kädet selän taakse\n\nRakas Heikki!\n\nNIMISMIES\n\nSitokaa!\n\nHEIKKI tuijottaa eteensä sanaa sanomatta ja antaa sitoa itsensä.\n\nELINA syöksyy penkille, jossa Mikko istuu\n\nVoi, Mikko, Mikko! (Purskahtaa itkuun.)\n\nMARTTA on tullut lähelle Heikkiä\n\nMiksi näin piti käymän!?\n\nNIMISMIES apurille\n\nOta nuorasi porstuasta! (Mies tuo nuoran.) Käsivarsi nuoraan.\n(Jokaiselle.) — Kas niin! Tämä työ on toimitettu. — Hyvää ehtoota,\nSimuna! (Hauskasti.) Ei ole tässä ollut aikaa edes tervehtiä.\n(Tervehtii Simunaa.) Onnea vaan koskikaupallenne. Tapasin herrat\ntuolla —\n\nSIMUNA masentuneena\n\nTässähän nämä paperit — olisi pitänyt saada Mikon nimi —\n\nNIMISMIES\n\nKyllähän sen saa. Tulkaa huomenna käräjäpaikaile!\n\nSIMUNA vapisevalla äänellä\n\nMitä pojille nyt tapahtuu?\n\nNIMISMIES\n\nLinnaan kaikki. Kuulimme tuonne akkunan taakse kaikkien oman\ntunnustuksen.\n\nPERTTU\n\nSiinä se mittarien koira —\n\nSIMUNA raivossa\n\nTämä on sinun viinapirusi työtä — kaikki — kaikki — (Vaipuu penkille,\npää käteen.)\n\nHEIKKI aivan kuin heräten, puree hammasta\n\nJa kolme miestä sitoi kolme! (Hypähtää tasajalkaa.) Ikuinen häpeä!\n\nPERTTU valitellen\n\nKymmenen on ulkona!\n\nNIMISMIES\n\nUlkona ei ole yhtään. Mitä niillä olisi tehty.\n\nMIKKO hypähtää ylös\n\nEi yhtään! Oh! Minun voimani — minun voimani — (vaipuu penkille) — mikä\nsen vei —?\n\nELINA\n\nSinun väärä asiasi — ja paha omatuntosi — rakas Mikko —\n\n    Esirippu.\n\n\n\n"]