[{"data":1,"prerenderedAt":-1},["ShallowReactive",2],{"$fGL0ycyiwqwIIxshYXm_vFuwiJahDpbPRrvMQO_F8rak":3},{"number":4,"title":5,"author":6,"authorBirth":7,"authorDeath":8,"slug":9,"bookId":10,"genreRaw":11,"genre":12,"themes":13,"origin":14,"language":15,"yearPublished":16,"yearPublishedTranslation":11,"wordCount":17,"charCount":18,"usRestricted":19,"gutenbergId":20,"gutenbergSubjects":21,"gutenbergCategories":23,"gutenbergSummary":25,"gutenbergTranslators":26,"gutenbergDownloadCount":27,"aiDescription":28,"preamble":29,"content":30},3506,"Runoja","Käkikoski, Hilda",1864,1912,"3506-kakikoski-hilda-runoja","3506__Käkikoski_Hilda__Runoja",null,"runous",[],[],"fi",1907,498,2825,false,13099,[22],"Finnish poetry -- 20th century",[24],"Poetry","\"Runoja\" by Aaro Hellaakoski is a collection of poems written in the early 20th century, specifically in 1916. This literary work encapsulates various themes related to nature, love, and human emotions, often intertwining personal reflections with broader existential musings. The collection showcases Hellaakoski's mastery in using vivid imagery and expressive language, a hallmark of early modernist poetry.  The poems in \"Runoja\" delve into a range of experiences and sentiments, featuring motifs of longing, the passage of seasons, and the complexity of human relationships. For instance, the poem \"Kaipuumme\" expresses a deep sense of yearning, comparing it to various natural forces, while \"Tuhlaajapoika\" reflects on the theme of squandering one's life in pursuit of freedom rather than material wealth. Through recurring symbols such as the moon, the changing seasons, and elements of Finnish nature, Hellaakoski invites readers to explore both personal and collective experiences, resonating with feelings of nostalgia and existential contemplation. The collection is rich in lyrical beauty and emotional depth, making it a significant contribution to Finnish literature. (This is an automatically generated summary.)",[],556,"Runokokoelma sisältää lyyrisiä säkeitä 1880-luvun lopulta vuoteen 1903. Runoissa käsitellään luontoa, isänmaallisuutta ja elämän käännekohtia Saimaan rannoilta tähtitaivaan alle.","Hilda Käkikosken 'Runoja' on Projekti Lönnrotin julkaisu n:o 3506.\nE-kirja on public domainissa sekä EU:ssa että sen ulkopuolella, joten\nemme aseta mitään rajoituksia kirjan vapaan käytön ja levityksen\nsuhteen.\n\nTämän e-kirjan ovat tuottaneet Jari Koivisto ja Projekti Lönnrot.","RUNOJA\n\nKirj.\n\nHilda Käkikoski\n\n\n\nKansanvalistus-Seuran Lehtiä N:o 82.\n\n\n\n\n\nHelsingissä,\nSuomalatsenn Kirjallisuuden Seura,\n1907.\n\n\n\n\n\n\nSISÄLLYS:\n\n1. Valon virta.\n2. Aatos leivon siivet saapi.\n5. Poika hyökylaineilla.\n4. Tähden lento.\n5. Hän on hiihtänyt hiiden hirven.\n6. Kesälainehet lauleli mulle ...\n\n\n\n\nValon virta.\n\n\n    Virta, mi vuorilta vyöryt noin\n    Lähitienoilta kirkkauden,\n    Tule, pulppua louhoista kallioin\n    Alas onneksi kansallen!\n\n    Sorjan suomeni rannoillen\n    Ikikultaa lainehes tuo.\n    Se on voittava voiman ja nuoruuden,\n    Joka aaltosi helmiä juo.\n\n    Virtaa vuorilta kirkkauden,\n    Vapautta ja toivoa tuo!\n    Ole peilinä puhtahan rakkauden,\n    Ole voiman valtava vuo!\n\n                                1892.\n\n\n\n\n\nAatos leivon siivet saapi.\n\n\n    Aatos leivon siivet saapi\n    Laulaissani toisinaan,\n    sävel silmän avajaapi,\n    Näen onnen kultamaan.\n\n    Kerran — sen mä tiedän varmaan —\n    Saavun saareen kaukaiseen,\n    Vaihdan synnyinmaani armaan\n    Riemun maahan valoiseen.\n\n    Kaukomaa, ja laulun liesi,\n    Aattehien armas maa!\n    Haaveissani löysin tiesi,\n    Laulu portin avajaa.\n\n    Peitä, pilvi, taivon rantaa!\n    Tulkoot tuskat tulvanaan!\n    Kunhan sielun siipi kantaa,\n    Löydän onnen kultamaan.\n\n                                1892.\n\n\n\n\nPoika hyökylaineilla.\n\n\n    Myrsky käy, ja pärskyen lyö\n    Hyökylainehet rantaan.\n    Korkean aallon kirkas vyö\n    särkyvi valkosantaan.\n    Irti, purteni, syöksy päin\n    Aaltoa vaahtopäistä!\n    Taivahan riemu nousta näin\n    Siltoa välkkyväistä!\n\n    Kolmas aalto on voimakkain,\n    Pystyhyn viepi purren.\n    En minä kuule kultoain,\n    Vaikka se kutsuu surren!\n    Kuulen aaltoa nousevaa\n    Keinuen korkealle.\n    Kultalainehet, nostakaa\n    Pilvien kukkulalle!\n\n    Oi, jos aina — jos aina sais\n    Keinua aaltoloilla,\n    Maan ja taivahan unhottais\n    Vaahtojen kukkuloilla —\n    Kunpahan kerta nousta sais\n    Oikein korkealle,\n    Riemumiellähän uinahtais\n    Vaikkapa aallon alle!\n\n                 Saimaan rannalla 1887.\n\n\n\n\nTähden lento.\n\n\n    Silmä katsoi sielun syvyyteen,\n    sydän suli toiseen sydämmeen:\n    Tähden lento — onnen värähdys!\n    Hetken päästä — öinen pimeys.\n\n    Ah kuin silmä sumentua voi,\n    Ääni armain vierahalta soi!\n    Seinät silloin sydänkammion\n    kolkot on kuin kalman kartanon.\n\n    Oi kuin hetki yks' ja ainoinen\n    Ijäks' särkee ihmissydämmen!\n    silmä etsii, sydän vaikertaa,\n    Rauhaa entistä ei koskaan saa.\n\n\n\n\nHän on hiihtänyt hiiden hirven.\n\nOppilailleni 1903.\n\n\n    Oi terve, te hiihtäjät nuoret,\n    Kevätvartio Suomeni maan!\n    Niin silmäni seuraa teitä\n    Kuin angervo aurinkoaan.\n\n    Te kiidätte aamua kohden,\n    Kun maassa on usva ja yö,\n    Te hiihdätte hiiden hirven\n    Se nuorten on sankarityö.\n\n    Kotikansani viljeli korven.\n    Oli alkanut leikkuutyö,\n    Mutta Väinölän toivon viljaa\n    Nyt Tuonelan laumat syö.\n\n    Yhä kasvavi kuoleman karja\n    Ja Suomea uhkaa syys:\n    Maan polkevi hiiden hirvet:\n    Viha, _sorto_ ja itsekkyys.\n\n    Oi, suksien suokaa luistaa\n    Ja pelvotta ponnistakaa!\n    Himo halpa jos johtavi harhaan,\n    se säälittä surman saa!\n\n    Ken uuttera, uljas on työssä,\n    Kenen mieli on lahjomaton,\n    Hän on oikea hiihtäjä-urho,\n    Mun silmäni riemu hän on.\n\n    Ken voittavi velton mielen,\n    Ken sorretun turvaks' käy,\n    Ken Suomeni päivää toivoo,\n    Kun aamu ei koittavan näy — —\n\n    Ken kestävi kuoloon asti,\n    Oman onnensa unhottaa — —\n    Hän on hiihtänyt hiiden hirven,\n    Ja hän mun lauluni saa.\n\n    Oi terve, te hiihtäjät nuoret,\n    Kevätvartio suomeni maan!\n    Mun sieluni siunaa teitä\n    Kuin päivyt valkeuttaan.\n\n\n\n\nKesälainehet lauleli mulle...\n\n\n    Kesälainehet lauleli mulle\n    Niin outoa unelmaa.\n    Ma kuuntelin, hengitin hiljaa —\n    Ja riemusta värisi maa...\n\n    Niin unhotin tuskani suuren,\n    Nyt muistoni haikeimman\n    Panen aaltojen hellähän helmaan\n    Ja rantahan kiiruhdan.\n\n    Ma aavistan onnea suurta;\n    Sitä lauluni karkeloi,\n    Oi, kiitos — kahle on poissa\n    ja kantelo helkkyen soi!\n\n\n\n"]