[{"data":1,"prerenderedAt":-1},["ShallowReactive",2],{"$fbbTjb8hF6aGPxX2uasG-FQ-0SvYbKA-QLKb_8OWXIMg":3},{"number":4,"title":5,"author":6,"authorBirth":7,"authorDeath":7,"slug":8,"bookId":9,"genreRaw":7,"genre":10,"themes":11,"origin":12,"language":13,"yearPublished":14,"yearPublishedTranslation":15,"wordCount":16,"charCount":17,"usRestricted":18,"gutenbergId":7,"gutenbergSubjects":19,"gutenbergCategories":20,"gutenbergSummary":7,"gutenbergTranslators":21,"gutenbergDownloadCount":7,"aiDescription":22,"preamble":23,"content":24},3521,"Saapasjalka Kissa","N. N. (tekijä tuntematon)",null,"3521-n-n-saapasjalka-kissa","3521__N._N.__Saapasjalka_Kissa","romaani",[],[],"fi",1697,1899,918,5430,false,[],[],[],"Klassinen kertomus ovelasta kissasta, joka auttaa köyhän isäntänsä rikkauksiin ja kuninkaan suosioon. Saappaat jalkaan saanut kissa käyttää oveluuttaan tehdäkseen myllärin pojasta vaikutusvaltaisen kreivin.","'Saapasjalka Kissa' on Projekti Lönnrotin julkaisu n:o 3521. E-kirja on\npublic domainissa sekä EU:ssa että sen ulkopuolella, joten emme aseta\nmitään rajoituksia kirjan vapaan käytön ja levityksen suhteen.\n\nTämän e-kirjan ovat tuottaneet Jari Koivisto ja Projekti Lönnrot.","SAAPASJALKA KISSA\n\n\n\nHelmiä satujen maailmasta no. 4.\n\n\n\n\n\nViipurissa,\nClouberq & Ko (W. Hoving),\n1899.\n\n\n\n\n\n\nSaapasjalka Kissa.\n\n\n\n\nElipä ennen vanhaan mylläri. Hänellä oli kolme poikaa ja kuollessaan\nhän jätti heille perinnöksi ainoastaan myllyn, aasin ja kissan. Vanhin\npoika sai myllyn, keskimäinen aasin ja nuorimmalle ei jäänyt muuta kuin\nkissa. Siitä hän oli sangen suruinen. \"Veljeni kyllä tulevat hyvin\ntoimeen myllyllään ja aasillaan, mutta mitenhän minä poloinen kissallani\nelän?\" hän arveli. Kun kissa sen kuuli, katsoi hän hyvin totisena\nnuorta isäntäänsä silmiin ja lausui: \"Herra kulta! älä ole pahoillasi!\nJos annat minulle tyhjän säkin ja teetät minulle suuret saappaat, niin\nnäytänpä sulle, että meiltä on hätä kaukana.\" Nuori myllärin poika\nei oikein osannut aavistaa mitä kissalla oli mielessä, kumminkin hän\nantoi kissalle säkin ja teetti uudet sievät saappaat. Kissa veti sitten\nsaappaat jalkaansa, otti säkin selkäänsä ja juoksi eräälle vuorelle,\njossa oli paljon kaniineja. Pussissa hänellä oli nauriita ja tuoreita\nkaalia. Sitten hän pani ne maahan ja heittäytyi itse pitkälleen\nviereen aivan kuin kuollut. Tuoreen kaalin haju houkutteli kaniinia\nsäkin suulle maistamaan makeaa kaalia. Mutta silloinpa kissa hyppäsi\nylös, otti kaniinia niskasta kiinni ja pisti pussiinsa. Ylpeänä hän\nsitten pussi selässä kulki kuninkaan hoviin ja pyysi päästä kuninkaan\npuheille. Päästyään kuninkaan huoneeseen hän teki syvän kumarruksen\nja sanoi: \"Isäntäni, kreivi Reppulaisen nimessä on minulla kunnia\ntässä ojentaa teidän majesteetillenne kaniini.\" Kuningas lausui: \"Sano\nisännällesi, että käsken häntä kiittää.\"\n\nToisen kerran meni kissa ohrapeltoon ja pani sinne säkkinsä, johon\noli kerännyt muutamia tähkäpäitä. Kun hän siinä vieressä loikoi ja\nkuorsasi, niin tuli kaksi peltokanaa, jotka ryömivät säkkiin maistamaan\njyviä. Mutta heillepä kävi samaten kuin kaniineille ensi kerralla.\nKissa kuljetti taas saaliinsa kuninkaalle; tämä otti sen armollisesti\nvastaan ja antoi maksaa kissalle hyvät juomarahat. Sillä tavoin, kissa\nvähä väliin vei kuninkaalle saalistaan, ja sanoi joka kerta olevansa\nisäntänsä, kreivi Reppulaisen lähettämä.\n\nKerran kun kissa näki kuninkaan tyttärineen olevan kävelyretkellä\njärven rannalla, sanoi hän isännälleen: \"Tänäänpä aijon saattaa sinut\nonnelliseksi, jos vaan neuvoani seuraat. Mene järveen uimaan ja jätä\nsitten muut asiat minun huolekseni.\" Myllärin poika seurasi neuvoa,\ntietämättä mitä hyvää tuosta olisi. Kun hän nyt oli uimassa, kulki\nkuningas siitä ohi ja kissa alkoi kaikin voimin huutaa: \"auttamaan,\nauttamaan, isäntäni on hukkumaisillaan!\" Huudon kuultuaan kuningas\nkatsoi järvelle päin ja kun tunsi kissan, jolta oli niin paljon\nsaalista saanut, käski hän henkivartijansa mennä auttamaan hengen\nhädässä olevaa. Sillä välin kun häntä vedettiin vedestä maalle,\njuoksi kissa kuninkaan luo ja sanoi, että hänen isäntänsä uimassa\nollessa varkaat olivat vieneet tältä vaatteet. Heti kuningas antoi\npalvelijainsa tuoda linnastaan kauneimmat vaatteet hänelle.\n\nKun nuo vaatteet hänelle sopivat erittäin hyvin ja kun hän vielä\nluonnostaan oli kaunis mies, niin eipä kumma että hän kuninkaan tytärtä\nmiellytti. Kuningas kutsui hänet mukaansa vaunuihinsa ajamaan. Kissa\noli sangen mielissään, kun hänen aikeensa olivat niin hyvin onnistuneet\nja juoksi edellä. Kun hän kohtasi joukon talonpoikia, jotka olivat\nsuurella niityllä heinän teossa, niin hän sanoi heille: \"Kun kuningas\nteiltä kysyy, kenen tämä niitty on, niin minä revin teiltä silmät\npäästä, jos vaan ette sano että se on kreivi Reppulaisen.\" Kun nyt\nkuningas kulki siitä sivu, ja kysyi kenen tämä ihana niitty oli, niin\nniittoväki sanoi: \"Tämä niitty on kuuluisan kreivi Reppulaisen.\"\n\n\"Herra kreivi, teillä on täällä ihana maatila,\" virkkoi kuningas.\n\"Kuten näette, herra kuningas, tuottaa tämä maatila minulle vuosittain\nhyvät rahat,\" virkkoi kreivi. Kissa oli taas juossut edeltä ja kun hän\ntuli suurelle pellolle, jossa parastaikaa leikattiin ruista, sanoi\nhän leikkuumiehille: \"Kun kuningas kysyy teiltä, kenen tämä pelto on,\nniin minä revin teiltä silmät päästä, jos ette sano että se on kreivi\nReppulaisen.\" Kun nyt kuningas kulki siitä sivu, niin hän halusi\ntietää, kenen tuo laaja pelto oli. Ja hän ihastui suuresti, kun sai\nleikkuumiehiltä kuulla että se oli kreivi Reppulaisen. Niin kissa aina\njuoksi edeltä päin ja neuvoi vastaan tulijoille, mitä heidän piti\nsanoa, kun kuningas kysyi. Ja kuningas hämmästyi suuresti kuullessaan,\nmiten paljon tiluksia kreivi Reppulaisella oli.\n\nVihdoin kuningas saapui suurelle linnalle joka oli erään rikkaan\nnoidan oma. Kissa sanoi kaikessa alamaisuudessaan tulleensa noitaa\ntervehtimään ja noita käski hänen painamaan puuta. Ja kissa kysyi\nnoidalta: \"Onko totta kun sanotaan, että voit tehdä itsesi miksi\neläimeksi haluat, vaikkapa elehvantiksi tai jalopeuraksi.\" \"Onpa\nkyllä,\" virkkoi noita ja muuttui yhtäkkiä jalopeuraksi.\n\nKissa oli pelästyvinään kovin, kun näki edessään kiljuvan jalopeuran ja\nkiipesi ylös katon rajaan. Mutta kun noita taas muuttui ihmiseksi, niin\nkissakin tuli alas ja sanoi olleensa vähällä kuolla kauhusta äsken.\nVielä virkkoi kissa: \"Sanotaan sinun voivan muuttaa itsesi niinkin\npieneksi elukaksi kuin hiiri on; sitä toki en kuitenkaan usko.\" \"Etkö\nusko? No, saatpa kohta nähdä!\" virkkoi, noita ja muuttui samassa pikku\nhiireksi. Mutia samassa viekas kissa hyökkäsi hänen päälleen ja söi\nhänet suuhunsa.\n\nSillä välin oli kuningaskin saapunut tuohon ihanaan linnaan. Kissa\nriensi vaunuille, kumarsi syvään ja virkkoi: \"Teidän majesteettinne!\nOlkaa tervetullut kreivi Reppulaisen linnaan.\" \"Todellakin, herra\nkreivi, tämä komea linna on teidän?\" virkkoi kuningas hämmästyen.\nSilloin kreivi ojensi kätensä kuninkaan tyttärelle ja saattoi hänet\nmarmori-portaita myöten linnan suureen saliin, jossa oli herkullinen\nateria valmiina noidan ystäviä varten. Ne eivät kumminkaan enää\nuskaltaneet tulla linnaan kun näkivät veräjällä kuninkaan vaunut. Kun\nnyt kuningas huomasi että kreivillä oli sangen suuret rikkaudet ja\nettä hänen tyttärestään ja kreivistä tulisi ihmeen sievä pari, niin\nhän lausui: \"Herra kreivi, jos haluaisitte ruveta mulle vävyksi, niin\nolisinpa sangen iloinen.\" Ja kreivi ja kuninkaan tytär olivat siihen\nvarsin tyytyväiset.\n\nSeuraa vana päivänä jo vietettiin heidän häänsä.\n\nMutta saapasjalka kissasta, joka oli kaiken tämän saanut aikaan,\ntuli suuri herra ja ministeri kuninkaan valtakunnassa. Mutta valhe\nja kavaluus häneltä ankarasti kiellettiin, ja sitten hän alkoi puhua\ntotta, kuten toisetkin ministerit.\n\n\n\n"]