[{"data":1,"prerenderedAt":-1},["ShallowReactive",2],{"$fIHiW2DJoLoGQvqZsOqCHXJJXq-rkcW8ZKiXRivdugXs":3},{"number":4,"title":5,"author":6,"authorBirth":7,"authorDeath":8,"slug":9,"bookId":10,"genreRaw":11,"genre":12,"themes":13,"origin":14,"language":15,"yearPublished":16,"yearPublishedTranslation":17,"wordCount":18,"charCount":19,"usRestricted":20,"gutenbergId":21,"gutenbergSubjects":22,"gutenbergCategories":24,"gutenbergSummary":26,"gutenbergTranslators":27,"gutenbergDownloadCount":28,"aiDescription":29,"preamble":30,"content":31},3537,"Salapolttajat","Haapanen, Emmi",1866,1947,"3537-haapanen-emmi-salapolttajat","3537__Haapanen_Emmi__Salapolttajat","Kolminäytöksinen kansannäytelmä","naytelma",[],[],"fi",1910,null,6015,37180,false,76500,[23],"Finnish drama -- 20th century",[25],"Plays/Films/Dramas","\"Salapolttajat :  Kolminäytöksinen kansannäytelmä by Emmi Haapanen\" is a three‑act folk play written in the early 20th century. Set in a Finnish village, it dramatizes illegal moonshining, a rising temperance movement, and a tug‑of‑war between greed and conscience that entangles a family and their neighbors.  The plot follows Hakola farm’s proud mistress, who pushes her daughter Tyyne to marry the well‑off Mäkelä, while Tyyne loves the honest farmhand Erkki and joins a local drinking strike. Behind the scenes, moonshiners Toukka‑Hennu and Takasuon Junttu, with village layabout Aapeli and the swaggering Jussilan Matti, supply the countryside and help Mäkelä plan wedding liquor. Liisa, Tyynen aunt, uncovers the scheme and works to protect the young couple. A raid on the forest still scatters the bootleggers; officials eventually burst into Hakola’s house and arrest Mäkelä just as he tries to force a betrothal. Faced with public disgrace, the mistress repents of her greed and asks Liisa to reunite the “children.” The play ends with reconciliation in sight and the temperance celebration beckoning as a sign of a cleaner future. (This is an automatically generated summary.)",[],109,"Kolminäytöksinen kansannäytelmä sijoittuu suomalaiseen maaseutuun. Se käsittelee salaviinanpolttoa, salaisuuksia ja moraalisia valintoja, kun Toukka-Hennun laittomat puuhat alkavat paljastua muiden kyläläisten ja viranomaisten silmissä. Teos seuraa kyläyhteisön sisäisiä suhteita ja köyhyyden vaikutusta ihmisten tekemiin ratkaisuihin.","Emmi Haapasen 'Salapolttajat' on Projekti Lönnrotin julkaisu n:o 3537.\nE-kirja on public domainissa sekä EU:ssa että sen ulkopuolella, joten\nemme aseta mitään rajoituksia kirjan vapaan käytön ja levityksen\nsuhteen.\n\nTämän e-kirjan ovat tuottaneet Tapio Riikonen ja Projekti Lönnrot.","SALAPOLTTAJAT\n\nKolminäytöksinen kansannäytelmä\n\n\nKirj.\n\nEIA MUSTAMAA [Emmi Haapanen]\n\n\n\n»Seuranäytelmiä» 106.\n\n\n\n\n\nHämeenlinnassa,\nArvi A. Karisto Oy,\n1910.\n\n\n\n\n\n\nHENKILÖT:\n\n_Hakolan emäntä_.\n_Liisa_, hänen sisarensa.\n_Tyyne_, hänen tyttärensä.\n_Erkki_, Hakolan kasvatti.\n_Mäkelä_.\n_Takasuon Junttu_.\n_Toukka-Hennu_.\n_Aapeli_, hänen sisarensa poika.\n_Jussilan Matti_.\n_Nimismies_.\n_Lautamies_.\n\n\n\n\nENSIMMÄINEN NÄYTÖS.\n\n\nPihamaa. Toukka-Hennun mökin ovipääty näkyy perältä; oikealla ja\nvasemmalla puita. Väliverhon auetessa Jussilan Matti tulee oikealta,\npieni läkkihinkki kädessä.\n\n_Jussilan Matti_ (mökin ovelle koputtaen). Hoi, hoi! Avatkaa ovi ja\njoutuin! Minä olen Jussilan Matti. (Kuuntelee ja koputtaa uudestaan\nvimmatusti.) Ovi auki ja heti paikalla, ei minulla ole aikaa täällä\nkoko päivää teidän viheliäistä oveanne kalkutella! (Ei vastausta.)\nHökkeli on tyhjä ja eukko kakaroineen kyliä kiertämässä. Aina pitääkin\ntässä asioita juosta. Amerikkaan minä lähden. Siellä sitä eletään\nherroiksi, eikä ole aina isä-ukko kintereillä. (Laskee hinkin mökin\nrappusille.) Täytyy kai odottaa siksi, kun eukko palaa, muuten on uusi\nmatka ja ankara ripitys edessä. Jääköön hinkki tuohon täälläoloni\nmerkiksi. (Poistuu vasemmalle.)\n\n_Liisa_ (tulee oikealta, työntää mökin ovea).. Ei taaskaan ketään\nkotona. Se iankaikkinen kyläluuta! Missähän taas lienee verkkojaan\nvirittelemässä? Pitänee odottaa, kun lupasin kerran toimittaa asian.\n(Työntää vahingossa hinkkiä, joka rämisten vierii ulommaksi). Sepä\nvasta räminän pitää. Katsotaanpas, mikä siinä rämisi. (Avaa kannen ja\ntirkistää sisään, mutta vetäisee äkkiä päänsä takaisin.) Hyi! Johan\narvasinkin, että tässä on koira haudattuna. Viinaltahan tuo tuoksahtaa,\nihan ilmeisesti. (Työntää kätensä kannuun, josta ottaa kolme\nseteliä.) Ja tässä ovat verirahat, viinan hinta. Voi viheliäisyyttä,\nvoi surkeutta, ja voi sinuas, syntinen maailma! Odotappa, sinä\nToukka-Hennu, sinä saastaisen hengen palvelija ja kaiken pahan\nlohikäärme! En poistu täältä, ennenkuin olen päässyt juoniesi perille.\n(Osoittaa oikealle.) Tuolta ulommaisen kiven takaa pidän hinkkiä\nsilmällä. (Poistuu oikealle.)\n\n_Toukka-Hennu_ (tulee oikealta, kimppu luutavarpuja selässä.)\nHöh... (Heittää varvut maahan.) Höh, höh, kuinka oli painava! Ihan\nmusertaa oli vanhat luuni. Ei ole köyhän elämä herkkua. Orjana täytyy\npäiväkaudet raataa, jos mielii henkikurjansa säilyttää. Kyllähän ne nyt\nhuutavat, että köyhällekin paremmat ajat koittavat, kun köyhät vain\nsitä vaativat. Mutta uskokaapa niitä! Yhdenmoisia ovat huutajat kuin\nmuutkin. Samaa maata! Raada sinä vain, Hennu, kuin karhu ja jalopeura,\nja anna kielenpieksäjäin ja hullujen jaarittelijain huutaa ja pauhata\nkielensä uuvuksiin. Ei huuto hädästä päästä, parku päivistä pahoista.\n\n_Mäkelä_ (tulee oikealta). Hyvää päivää, Hennu! (Epäluuloisesti.)\nYksiksesikö puhelit?\n\n_Toukka-Hennu_. Kuten näette, arvoisa isäntä.\n\n_Mäkelä_. Ei mitään nenäkkyyttä tänään. Tärkeitä asioita lienet\naprikoinut, kun puhelu yksikseenkin luistaa.\n\n_Toukka-Hennu_. Oikein arvattu. Puhelin rikkauden kirouksesta. (Istuu\ntekemään luutia.)\n\n_Mäkelä_. Hah, hah, haa! Vai jo rupeat sellaista tuntemaan, kun\nLähdekorven omistusoikeus lähenee. (Istuu kivelle.)\n\n_Toukka-Hennu_. Hökkelin saatte kyllä itse pitää. Ei se ikänä minun\nkäsiäni lämmitä. Rankkitynnyrit ja luutavarvut ovat edelleenkin\nvaltakuntanani.\n\n_Mäkelä_ (totisena). Lasketko leikkiä, vai pahako sinua riivaa? Olenhan\nsanonut, että Lähdekorpi sinä hetkenä on sinun, kun minä saan Hakolan\nisännyyden.\n\n_Toukka-Hennu_. Sepä juuri meneekin nokkanne ohitse; häviää kuin voi\nlämpöiseltä leivältä. Asianne ovat Hakolassa huonolla kannalla.\n\n_Mäkelä_ (hämmästyen). Sekö ääni nyt on kellossa? Puhuit viimein aivan\ntoista. Sanoithan emännän olevan suostuvaisen.\n\n_Toukka-Hennu_. Samaa sanon nytkin. Emäntä on valmis antautumaan\nrahasta vaikka paholaiselle. Mutta tytär on toista maata, ja hänestähän\nnyt on puhe.\n\n_Mäkelä_ (ylpeästi). Ole huoletta. Kyllä minä tytön taivutan, kun vain\nemäntä on puolellani.\n\n_Toukka-Hennu_. Puolellasi on täydellisesti. Sen on Toukka-Hennun kieli\nsaanut aikaan... Mutta tyttöön ei mikään pysty. Hänellä ei ole sinusta\nyhtään hyvää ajatusta.\n\n_Mäkelä_ (nauraen). Vai ei yhtään hyvää ajatusta! Semmoisia voi mies\nmilloin tahansa tyttölapsiin itsestään mielenmäärin istuttaa. Hieman\nkohteliaisuutta, hymyilyjä, imarteluja ja leluja, niin taipuvat kuin\nlanka... Vaikka sormensa ympäri kiertäisi.\n\n_Toukka-Hennu_. Ei pidä nuolaista ennenkuin tipahtaa... Sitäpaitsi\nsinulla on kilpailija.\n\n_Mäkelä_ (kavahtaen pystyyn). Kilpailija! Niinkö sanoit? Kuka uskaltaa\nkanssani taistella? Ei ainakaan tämän kirkon kuuluvilla semmoista\nlöydy, ei vaikka lyhty kädessä haettaisiin. Köyhiä ovat summakaupalla\nsanoen kaikki tyynni. Aina minä voin »kympin» heidän markka-vaivaistaan\nvastaan panna.\n\n_Toukka-Hennu_. Lähempänä kuin luulet, ja oikein komea ja hieno... Ei\njuo viinaa eikä polta tupakkaa, ja on siivo kuin mamselli. Liisa-täti\ntekee kaikkensa sen asian hyväksi, ja luullakseni on Tyynekin poikaan\nmieltynyt.\n\n_Mäkelä_. Liisa-täti! Mitä ihmettä sillä »Amerikan leskellä» on sen\nkanssa tekemistä?\n\n_Toukka-Hennu_. Mitäkö tekemistä? Veri on toki vettä sakeampaa.\n\n_Mäkelä_. Veri... Tuhat tulimmaista, ethän vain tarkoita Hakolan\nrenki-Erkkiä.\n\n_Toukka-Hennu_. Oikein arvattu. Eikös kuvaukseni ole naulan päähän\nosattu?\n\n_Mäkelä_. Jo nyt on maailma mullinmallin, Eurooppa edestakaisin. Ei\npysy suutari enää lestissään eikä räätäli pöydällään. Tuommoinen\nmaitoparta, poropeukalo, hänkö nyt muka Hakolaan isännäksi! Oh, sinä\nLiisa-täti! Kylläpä viekkautesi ymmärrän. Olisi hyvä köyhäraukan olla\nsekä isännän että emännän sukulainen. Kun minä saan Mäkelän herruuden,\nniin kyllä tämän muistan. Saat totisesti lähteä Amerikkaan sinäkin\npuuveitsellä hopeata leikkaamaan.\n\n_Toukka-Hennu_. Hah, hah, haa! Siellähän olisi tilaa levennellä ja\npöyhistellä. Mokomakin riikinkukko!\n\n_Mäkelä_. Tietääkö Hakolan emäntä sen asian?\n\n_Toukka-Hennu_. Tänään sen hänelle kerroin.\n\n_Mäkelä_. Mitä hän sanoi? Joko antoi Liisalle matkapassin, hä?\n\n_Toukka-Hennu_. Ei ollut uskovinaan koko juttua. Mutta silmien vihainen\nmulkoilit kyllä ilmaisi suuttumusta. Taitavatpa koittaa Liisalle ja\nErikille kuumat päivät. Mutta minä sanon: omiaan heille kummallekin.\n\n_Mäkelä_. Tänä iltana minä menen Hakolaan ja laitan asiani valmiiksi.\nKunniakasta ei totta soikoon ole, kun on renki kilpailijana... (Katselu\nympärilleen.) Oletko varmasti yksin?\n\n_Toukka-Hennu_. Kuin taivaan lintu. Kukapa kurjalle kumppaniksi...?\n\n_Mäkelä_. Sano Juntulle, että hänen pitää olla valmiina. Huomenna\npannaan Kypärän tehdas taas käyntiin ja laitetaan hääviinat ja vähän\nenemmänkin... Kyllä tiedät... tarpeen mukaan... ja sinä, Hennu, pidä\nkiiltonappeja silmällä...\n\n_Toukka-Hennu_. Tottelen, herra kapteeni!\n\n_Mäkelä_. Hiljaa mäissä. Näin meidän kesken sanoen niiden tulo Kypärään\nsopimattomaan aikaan on Juntulle kaikkein epäterveellisintä.\n\n_Toukka-Hennu_. Eiköpä tuo panisi herra kapteeniakin aivastelemaan, jos\nasiat sille hollille kääntyisivät?\n\n_Mäkelä_ (ärtyisesti). En ehdi nyt turhuuksia kuunnella. Hyvästi!\nKirkossa kuulet, milloin palkkasi saat. (Poistuu vasemmalle.)\n\n_Toukka-Hennu_ (yksin). Vai turhuuksia! Älä uskokaan, että nahkasi\nsäilyy, jos kerran me muutkin kiikkiin joudutaan. (Menee mökin ovelle.)\nJoku on ollut täällä ja jyristänyt ovea, koska asettamani merkki on\npudonnut. (Huomaa hinkin.) Tuossahan on hinkki. (Katselee ympärilleen.)\nHyvä isä! Eihän vain joku ole täällä? (Tarkastaa hinkkiä ja ilostuu.)\nEi mitään hätää... Tämä on Jussilan hinkki... Matti-tolvana on taas\nmatkassa. Ei milloinkaan opi viemään hinkkiä sovitulle paikalle...\nMakaamaan on taas ollut kiire. Hyvä isä, jos joku olisi tullut...\n(Poistuu hinkki kädessä vasemmalle.)\n\n_Jussilan Matti_ (vasemmalta unisena, haukotellen). Vai tolvana!\nItse olet oikein tolvanain tolvana. (Pui nyrkkiään Hennun jälkeen.)\nSainpas tietooni kujeenne Kypärässä. Kyllä nyt tämäkin poika itselleen\nMikonpäiväviinat hankkii. (Poistuu haukotellen vasemmalle.)\n\n_Liisa_ (oikealta). Erehdyt pahasti, poikaseni. Minä kyllä toimitan\nKypärän keitokset tällä kertaa parempiin suihin. Onpa minulla\nnyt langat käsissäni. Koko roistojoukon kaadan yhdellä iskulla.\nKyllä ovatkin osanneet olla ovelia. Vuosikausia ovat kyläkuntaamme\nilkitöillään turmelleet. Mäkeläkin on nyt satimessa. En toki olisi\nmoista uskonut, vaikka huhuja kyllä on ollut kaikenlaisia...\nSisar-parkani! Jokohan nyt edes silmäsi aukenevat, kun saat tämän\nkuulla? Pelastanpa Tyyne-tytön, pelastan valkean kyyhkyseni haukan\nkynsistä. (Poistuu vasemmalle. — Toukka-Hennu ja vähän ajan kuluttua\nJussilan Matti, jolla on hinkki kädessä, tulevat näyttämölle.)\n\n_Toukka-Hennu_. Sinä olet yhtä varomaton... Et koskaan tottele\nmääräyksiä. Joku voisi saada vihiä asioistamme.\n\n_Jussilan Matti_. Saakoot, jos saavat. En tässä enää kauan hinkkiä\nkanniskele. Minä lähden Amerikkaan.\n\n_Aapeli_ (laulaa oikealla).\n\n    Öisin ma päässyt oksalle,\n    mutta oksa se oli löyhä.\n    Öisin ma saanut nätin tytön,\n    mutta ma olin köyhä.\n\n    Voi, jos ne oksat kannattais,\n    niin laulelisin siellä,\n    etten mä oisi tässä kylässä\n    komioiden tiellä.\n\n(Tulee näyttämölle.) Ka, päivää, Jussilan perintöprinssi! Nälkäkö vai\nrutto on Jussilan karjassa raivonnut, kun pojan itsensä on täytynyt\nmaitometsään lähteä? Vie sukkelaan isä-Masalle juotavaa, ettei janoon\nnäänny. Kuka talonväkeä sitte kurittaisi ja kerjuupojat kartanolta\nkarkoittaisi, kun sinäkin olet vielä tuommoinen naurisäijä!\n\n_Toukka-Hennu_. Pidä suusi pienemmällä, Aapeli.\n\n_Jussilan Matti_. Antaa suun soida, kyllä maailma ääntä vetää..\n(Poistuu oikealle.)\n\n_Aapeli_ (huutaa Matin jälkeen). Sano isä-Masalle terveisiä ja\nkiitoksia viimeisistä!\n\n_Toukka-Hennu_ (ankarasti). Poika! Oletko taasen juonut!\n\n_Aapeli_. Se on tietty. Eiväthän pomot muuten rikastu, ellei köyhä\nkansa juo.\n\n_Toukka-Hennu_. Sinä jumalaton! Sinä saatat meidät kaikki turmioon.\n\n_Aapeli_. Ehei! Minä täytän vain tehtävän, joka minulle on määrätty...\nMinä juon. Muuten ei käy Toukka-Hennulla kauppa, eikä keräänny Mäkelän\nparoonille kolikoita.\n\n_Toukka-Hennu_. Oletko huutamatta... joku saattaisi kuulla!\n\n_Aapeli_. Kuulkoot. Ei meidän leipämme siitä huonone. Mutta Mäkelän\nparoonille se olisi parahiksi. Kyllä sen vielä linnaan toimitan, sen\nsaat nähdä.\n\n_Toukka-Hennu_. Joka toiselle kuoppaa kaivaa, se itse sinne kupsahtaa.\nOlemme samassa kadotuksessa kaikki.\n\n_Aapeli_. Ole ilkkumatta... Jopa totisesti on aika lopettaa tämä\ninhottava toimi. Kylliksi on jo pomolle kiskottu ihmisiltä omaisuutta.\n\n_Toukka-Hennu_. Vai kiskottu! Itse eivät osaa kiusojaan hillitä. Oma\nsuu tikanpojan surma. En ymmärrä kuka ilkimys on tyhmään kalloosi\ntuommoisia meininkejä ajanut. Tiedäppäs, mies, että Suomessa tuhannet\nrikkaat ja arvossapidetyt herrat ovat viinakauppiaita, eikä mikään\npoikanulikka ole heitä sentakia könistelemässä. Elää sitä toki minunkin\ntäytyy ja sinun myös.\n\n_Aapeli_. Minusta sinun ei tarvitse välittää nyt enempää kuin\nennenkään. Ennen turvasin kerjuuseen, ja nyt kyllä elän vankkojen\nkäsivarsieni avulla.\n\n_Takasuon Junttu_ (tulee oikealta synkän näköisenä). Pian nyt saadaan\npanna hampaat naulaan ja kuolla kuin koirat. (Istuu kivelle ja rupeaa\nvuolemaan luutavarpuja). Ei ole mokomata ennen kuultu eikä nähty.\nMaailman loppu lienee tuota pikaa käsissä.\n\n_Toukka-Hennu_ (hätäisesti). Hyvä isä sentään! Mitä on tapahtunut? Onko\nkuuloja kuultu ja näkyjä nähty?\n\n_Takasuon Junttu_. Pahempaa, paljon pahempaa.\n\n_Toukka-Hennu_. Pahempaako! Hyvä isä! Minä aivan näännyn... Sano toki,\nmitä on tapahtunut?\n\n_Takasuon Junttu_. Koko kylän väki on poissa järjiltään.\n\n_Toukka-Hennu_. Kylänkö väki poissa järjiltään?\n\n_Takasuon Junttu_. Niin. Ihan rutihulluina pyörivät kaikki.\n\n_Toukka-Hennu_. Mutta mitä sitte on tapahtunut?\n\n_Takasuon Junttu_. Mitäkö tapahtunut... Enkös sitä jo sanonut? No\nkuulkaa sitten, mitä on tapahtunut: on alkanut juomalakko.\n\n_Toukka-Hennu_. Juomalakko! Henki menköön, jos käsitän sanaakaan. Onko\nkylän väki lakannut juomasta? Jos niin on tapahtunut, niin minä sanon,\nettä se on heidän syntisen ruumiinsa loppu. Ruoka ja juomahan meidän\nelomme ylläpitää.\n\n_Takasuon Junttu_. Ruoka ja juoma! Luuletko minun tässä siitä puhuvan,\nhä? Vettäkö minä Kypärässä valmistan...? Minä puhun viinasta. Sitä on\nkylän väki päättänyt lakata juomasta ja tietysti myöskin ostamasta.\nItse saamme nyt jäljellä olevat varastomme kallistella — uuden\nlaittamisesta ei puhettakaan. Virkaheitoksi tässä mies jääpi vanhoilla\npäivillään... Joko käsität, mistä on puhe?\n\n_Toukka-Hennu_. Täydellisesti. Mutta mistä tuollainen hullutus on\nsaanut alkunsa?\n\n_Takasuon Junttu_. Sekö sen tiennee. Itse paholaisen rienausta lienee\nkoko touhu. Mattilan emäntä ja Hakolan Tyyne kulkevat kuin kiljuvat\njalopeurat listain kanssa ympäri ja keräilevät lakkolaisten nimiä.\nAla-ikäiset ja yli-ikäisetkin kuuluvat kelpaavan. Kohta tulevat kai\ntännekin.\n\n_Aapeli_. Siihen listaan tämäkin poika nimensä piirtää.\n\n_Toukka-Hennu_ (kiivaasti). Piirrä vain, kelvoton! Mutta Toukkalan\novea älä sen koommin avaa. — Vai Mattilan emäntäkin, vanha ihminen...\nNo, hän kai sen koko homman on keksinytkin. Kuinkas muuten... Jotakin\nkai niistä aviiseista ja herrasplakaateista päähän nousee. Eihän tuo\npäivään pitkään muuta teekään kuin niitä nuuskii... Kumma kun mieskin\nsellaista kärsii... Ei Matti-vainaja vain olisi kärsinyt. Vähemmästäkin\njo käsiksi kävi.\n\n_Takasuon Junttu_. Niin, niin... Virkaheittoja tässä ollaan... Hampaat\nnaulaan vain.\n\n_Toukka-Hennu_ (rohkeasti). Ei sinne päinkään, Junttu hyvä. Kyllä\nLähdekorvessa puremista riittää. Sen uskallan minä taata. Lakatkoot\njuomasta. Samantekevä.\n\n_Takasuon Junttu_. Mitä? Joko asia on selvä?\n\nToukka-Hennu. No, saat sanoa valehtelijaksi, ellei ole. Torppa on kohta\nminun.\n\n_Takasuon Junttu_ (iloisesti). Ja sinä, Hennu, minun. Mikkona pidetään\nhäät ja silloin tarjotaan Kypärän korven parasta tuotetta.\n\n_Toukka-Hennu_. Ja ruokaa pitää olla niin runsaasti, ettei kesken lopu,\nniinkuin entisissä talkoissa, joissa viimeisen vieraan piti pataa\nnuolla, kun ei muutoin ruuan makuun päässyt.\n\n_Takasuon Junttu_ (nousee iloissaan ja pistää puukon tuppeensa). Hih,\nhei. Tunnenpa itseni keveäksi kuin viisitoistavuotias. Kyllä siellä\nmeidän häissä tanssitaankin. Kas näin, näin... (Pyörähtelee kankeasti\nympäri.)\n\n_Aapeli_. Hah, hah, haa! Sehän käy kuin pattijalka hevoselta. Mutta\njatka, jatka, saadaan lisää katsojia... Tuolla tulee Tyyne listoineen.\n\n_Takasuon Junttu_ (hätäisesti).- Joko...? Sukkelaanpa ehti... Nyt\nJunttu-ukko katoaa. (Poistuu oikealle.)\n\n_Toukka-Hennu_. Ja Hennu-eukko myös. (Samaan suuntaan.)\n\n_Aapeli_ (päättävästi). Mutta minä poika jään ja piirrän kun piirränkin\nnimeni listaan... Mutta Tyynellähän on Mäkelän parooni kintereillään...\nNyt sukkelasti syrjään, niin saan kuulla, mitä suhteita on nokkosella\nja valkoliljalla. (Poistuu. Tyyne ja Mäkelä tulevat näyttämölle.)\n\n_Mäkelä_. Kuuntele nyt minua edes silmänräpäys.\n\n_Tyyne_. En. Minulla ei ole kanssanne mitään tekemistä.\n\n_Mäkelä_. Enemmän kuin luulet. Minulla on jo äitisi suostumus. Huomenna\ntuon sinulle kihlat, upeat kuin keisarinnalla.\n\n_Tyyne_ (uhkaavasti). Pois näkyvistäni! En tahdo kuulla enkä nähdä\nteitä.\n\n_Mäkelä_. No no, kaunis kyyhkyseni. Älähän nyt ole noin vihaisena, kun\ntosi on edessä.\n\n_Tyyne_. Pois, pois!\n\n_Erkki_ (tulee kiireesti oikealta). Hei, Tyyne, joko sinulla on paljon\nnimiä? Katsoppa tätä. (Näyttää listaa.) Koko sivu täynnä. (Huomaa\nMäkelän.) Ahaa, täällähän on muitakin. (Katsoo Mäkelää aivan läheltä.)\nSehän on itse Mäkelän parooni. (Mäkelä väistyy taaksepäin.) Älkää\npelätkö. En minä ole nimismies.\n\n_Mäkelä_. Renki sinä olet.\n\n_Erkki_. Mutta rehellinen renki, eikö niin?\n\n_Mäkelä_. Rehellinen taikka epärehellinen, minulle aivan samantekevää.\n\n_Erkki_. Vai niin. Ette ole juuri kohtelias... Mutta sentään laulan\nkunniaksenne. (Laulaa.)\n\n    Vuonna kuusikymmentä kuus\n    tuli Suomeen laki uus,\n    viinaa kiellettiin polttamast'\n    ja ilonpäiviä viettämäst'!\n\nEikös ole soma laulu?\n\n_Mäkelä_. Erinomainen. Mutta koska laulajat ovat huonoja renkejä, niin\nsanon sinut ensi muuttopäivästä irti palveluksestani.\n\n_Erkki_ (hämmästyen). Vain isännällä on oikeus sanoa irti palvelijoita.\nMilloin herra parooni on saanut Hakolan isännyyden?\n\n_Mäkelä_. Silloin kun Tyynen kihlasin.\n\n_Erkki_ (kiihkeästi). Tyynen kihlasit! Tyyne! Onko totta...?\n\n_Tyyne_ (Mäkelälle). Kurja valehtelija! Kuinka uskallatte?\n\n_Mäkelä_. Älähän nyt, haukkaseni.\n\n_Erkki_ (lyöden Mäkelää korvalle). Tuoss' on sinulle haukkaseni... ja\ntuossa... (Mäkelä koettaa estää kädellään lyöntejä ja poistuu takaperin\nnäyttämöltä.) — Kuinka tuo lurjus uskaltaa sinua, Tyyne, lähestyä?\n\n_Tyyne_. Äidin luvalla.\n\n_Erkki_. Kuinka on mahdollista, että äitisi...?\n\n_Tyyne_. Luulen, että raha on hänen järkensä pimittänyt. Mutta minua ei\nsillä koskaan voiteta.\n\n_Toukka-Hennu_ (tulee oikealta). Hyvää päivää, Hakolan Tyyne!\n(Erkille.) Kuinka rengitkin joutavat näin arkipäivinä kylänkulkuun?\n\n_Erkki_. Tärkeät asiat vaativat. Me kuljemme nyt ihmisiä punnitsemassa.\nÄsken tästä juuri karkoitimme yhden, jonka havaitsimme liian\nköykäiseksi. Kohta nyt Hennukin killuu puntarin nokassa.\n\n_Toukka-Hennu_ (vihaisesti). Hävytön, kehtaatkin pilkata minua, vanhaa\nvaimo-ihmistä! Itsesi pitäisi puntarin nokkaan ripustaa, senkin\npuplikaani. Olisipa Matti-vainaja elossa, niin kyllä hän sinulle\nnäyttäisi.\n\n_Erkki_. Mitä semmoinen kömpelöjalka minulle näyt täisi?\n\n_Toukka-Hennu_ (lyöden käsiään yhteen). Vai kömpelöjalka! Komiat\nsillä jalat oli, Matti-vainajalla. Puolta isommatkin ne olivat kuin\ntuommoiset variksenvarpaat. (Osoittaa Erkin jalkoja.) Kun tytön vei\ntanssiin, niin puolikuolleeksi riepoitti... Mutta sinä, köniskö, et\nsaisi edes minua, vanhaa vaimo-ihmistä, hengästymään.\n\n_Erkki_. Koetetaanko?\n\n_Toukka-Hennu_ (ylpeästi). Koetetaan vain. En minä pelkää.\n\n_Erkki_ (sivulle). Kyllä minä eukosta nyt kaikki pahat henget ulos\nriepoitan. (Ottaa Hennua käsistä ja pyörittää tulisesti ympäri,\nlaulaen.)\n\n    Vanhan kullan naama on kuin pieksun kaava,\n    eikä sen punoita kuin toinen poski;\n    uuden kullan luo on pitkänlainen malka,\n    siinä välillä on kuohuva koski.\n\n_Takasuon Junttu_ (tulee vihaisena näyttämölle). Hennu, Hennu! Mitä\npeliä tämä on? (Vetää Hennun nutunliepeestä luokseen.) Vain minun\nkanssani sinä tanssit, et kenenkään muun... (Uhkaavasti Erkille.) Pysy\nulompana vain, rengin sammakko! Kyllä Hennun ja minun kaupat pitävät.\n\n_Erkki_ (nauraen). Pidä varasi, Takasuon Junttu. Hennu on ilkeä\nveikale, joka pian luistaa käsistäsi.\n\n_Takasuon Junttu_. Eikä luista. Junttu-ukko osaa kyllä omansa pitää...\nHennu, mitä sinulla on tuon veijarin kanssa tekemistä? Miksi rupesit\nhänen kanssaan hyppimään, hä?\n\n_Toukka-Hennu_ (hengästyneenä). Höh... höh... höh... höh... mitäs...\nhöh... kun pilkkasi... höh...\n\n_Takasuon Junttu_. Ketä pilkkasi? Minuako?\n\n_Toukka-Hennu_. Ei... höh... kuin... höh... Matti-vainajaa.\n\n_Takasuon Junttu_. No kaikkea... Sen edestä nyt ei enää kannata\nhyppiä... Hän on jo kuollut ja kuopattu... Parasta on, että tästä\nlähtien hypit vain minun puolestani... Kuuletko, Hennu, että vain minun\npuolestani.\n\n_Mäkelä_ (tulee näyttämölle poski siteessä). Se on häpeällistä, se on\nkunnotonta! (Osoittaa Erkkiä.) Tuo mies, tuo renkireuhkana tuossa, on\nkohdellut minua kuin kerjäläistä, kahlekoiraa. Hän on lyö nyt poskeni\naivan pilalle. Tuollainen mies on häpeäksi koko kylälle.\n\n_Erkki_. Sinunlaisesi mies on häpeäksi koko maailmalle. Tekisi hyvän\ntyön, ken pieksäisi moisen peikon hengiltä.\n\n_Toukka-Hennu_. Kuulkaapas sitä sisua ja sitä sappea! (Erkkiä uhaten.)\nSen sanon sinulle: hiljaa minun pihassani. Täällä ei semmoinen mies saa\nrehennellä. Mene paikalla tiehesi.\n\n_Erkki_. Menen kun haluttaa... Tule, Tyyne, täällä ei meillä ole mitään\ntehtävää. Listaimme nimet eivät täällä lisäänny. (Tyyne ja Erkki\npoistuvat.)\n\n_Mäkelä_ (raivoissaan). Kauheus ja perikato! Noinko Hakolan emännän ja\nminun aikeitani uhitellaan!\n\n_Toukka-Hennu_. Uhittelu ei tule pitkäaikaiseksi, sen takaan... Menen\npaikalla Hakolaan ja kerron kaikki. Vielä kerran soikoon Toukka-Hennun\nkieli. Se on viimeinen virteni tässä asiassa. Mutta se olkoonkin\nvoimakas kuin salama ja jyrinä.\n\n_Takasuon Junttu_. Voimakas ja niin väkevä, että sepposten selälleen\nponnahtaa Lähdekorven ovi meidän kummankin sisään käydä. (Hennu, Junttu\nja Mäkelä poistuvat.)\n\n_Aapeli_ (tulee näyttämölle). Hakolaan lähden minäkin... Siellä soikoon\nmyös Aapeli-pojan kieli... Se on ensimmäinen ja viimeinen virteni\ntässä asiassa. Mutta se olkoon pelastava ja vapauttava kuin rauhan\nsanansaattaja. Se sulkekoon ikipäiviksi Mäkelän paroonilta Hakolan ovet\nja vapauttakoon valkean kyyhkyn joutumasta haukan kynsiin. (Poistuu.)\n\n\n\n\nTOINEN NÄYTÖS.\n\n\nMetsäinen seutu. Perällä isonlainen amme, oikealla salapolttimo, joka\nei näy katsojille. Väliverhon auetessa Mäkelä ja Junttu näyttämöllä.\n\n_Mäkelä_ (sivuilleen vilkuillen). Ja yksi tynnyri, muista se, oikein\nhyvää... Se on häitä varten... Kyllä ne nyt kumminkin pidetään,\nvaikka tikut tanssisi... Tuskinpa sitä sitten enää muita keitoksia\nlaitetaankaan.\n\n_Takasuon Junttu_. Turhaa se on jo tämäkin... Kukapa nyt enää juo, kun\nkaikki ovat lakossa.\n\n_Mäkelä_. Niin, kukapa nyt enää juo... ja muutenkin joutaa tämä homma\njo jäädä ainakin joksikin aikaa.\n\n_Takasuon Junttu_. Kyllä ymmärrän yskän... Nyt täytyy olla vähän aikaa\npyhä ja puhdas kuin kyyhkyläinen. Paksu musta viiva entisyyden yli,\nja sitten uuteen, valoisampaan elämään... Niin, niin... Maassa maan\ntavalla taikka maasta pois.\n\n_Mäkelä_. Oikein, Junttu-ukko! (Nauraa.) Se naula sattui Hakolan\nErkkiin eilen illalla oikein puustavillisesti... Kruununsarka on nyt\npojalla poljettavana.\n\n_Takasuon Junttu_. Mitä? Oliko Hennun käynnillä seurauksia?\n\n_Mäkelä_. Olipa tietenkin. Erkki ajettiin maailman kylille, eikä\nLiisa-täti saa Hakolan emännälle näyttäytyä ennenkuin tekee vakavan\nkatumuksen ja parannuksen häijynilkisistä meiningeistään.\n\n_Takasuon Junttu_. Siinäpä puhdasta tehtiin.\n\n_Mäkelä_. Niin oli emäntä riehunut kuin leijona... Nyt on tällä pojalla\ntie avoinna, sileä kuin höylätty. Huomenna vien kihlat. Upeat ja komeat\nne ovat, eikä niitä olekaan ostettu rengin rahoilla.\n\n_Ääni metsästä_ (synkkä ja kolkko). Ne on ostettu viinarahoilla. Ne on\nostettu köyhäin hiellä ja kunnialla.\n\n_Mäkelä_ (hirmuisesti säikähtäen). Huu, huu! Auttakaa! Kummituksia,\nkiinniottajia! Auttakaa, auttakaa! En minä ole viinankeittäjä... Se on\nJuunt... tuu. (Pakenee.)\n\n_Takasuon Junttu_ (raivoisasti). Vai Juunt... tuu, sinä jänishousu!\n(Astuu jonkun askelen Mäkelän jälkeen.) Viinapannuun pitäisi pistää\nkoko vintiö. Rahat kyllä kiskoo ihan vihoviimeiseen penniin, mutta\nnoin menee, kun niiden takia pitäisi vähän taistella ja vaivaa nähdä.\nMene, mene, mutta usko pois, että jos minä kaadun, niin kaadut sinäkin.\n(Puistaa nyrkkiä Mäkelän jälkeen.)\n\n_Aapeli_ (tulee näyttämölle nauraen). Hah, hah, haa! Sehän lensi kuin\nvimmattu. Olisi ollut vain uuniluuta ratsuna, niin hornaan olisi kai\nrientänyt tervehtimään omaa isäntäänsä, paholaista.\n\n_Takasuon Junttu_ (vihaisesti). Poikariiviö! Olitpa kujeellasi vähällä\nsaada minutkin käpälämäkeen. Heitä pois semmoiset! Ne eivät sovi täällä!\n\n_Aapeli_. Huihai, Junttu-ukko! Niin löyhässä et toki satulassa istu.\nLuulenpa, että pahempi rymäkkä siinä käydä saisi, ennenkuin sinä\nKypärästä pakenisit... Ja onhan sinulla henkivartija... Toukka-Hennu\nvalvoo ja vartioi sinua kuin lohikäärme kulta-arkkua.\n\n_Takasuon Junttu_. Tiedän kyllä Hennun olevan uskollisen vartijan...\nMutta olen kuitenkin vähän niinkuin aralla hengellä ja pahain\naavistusten mukuroima... Näin näet äsken nukahtaissani pahan unen. Amme\ntuossa, tuo vanha uskollinen palvelijani, oli olevinaan säpäleinä,\nja viinapannussa keittää poristettiin perunoita... Ja jalkani olivat\nolevinaan raskaat kuin lyijypalat. En saanut niitä paikaltaan\nhievahtamaankaan.\n\n_Aapeli_ (totisena). Se on paha uni. Tuho on tulossa sinullekin,\nTakasuon Junttu.\n\n_Takasuon Junttu_ (iloisesti). Unien uskoja, varjojen pelkääjä! Häät\ntälle pojalle ovat tulossa. (Poistuu oikealle ja tulee saman tien\ntakaisin tuoden isohkon viina-astian.) Tässä ne ovat Takasuon Juntan\nja Toukka-Hennun hääviinat. Puolta huonompaan saa Mäkelä tyytyä... Jos\nhaluat maistaa jo näin etukäteen, niin tuolla pannun luona on pullo.\n\n_Aapeli_ (totisesti). En juo enää.\n\n_Takasuon Junttu_. Mitä?\n\n_Aapeli_. En juo enää. Olen ruvennut lakkoon.\n\n_Takasuon Junttu_. Lakkoon? Sinäkö lakkoon?\n\n_Aapeli_. Niin.\n\n_Takasuon Junttu_. Pilkkaatko minua, vanhaa miestä, vai joko tuolla\ntullessasi kallistelit pulloa?\n\n_Aapeli_. Ei kumpaakaan.\n\n_Takasuon Junttu_. Mutta jos olet lakossa, niin mitä riivattua sinulla\non sitten täällä salapolttimolla tekemistä, hä?\n\n_Aapeli_ (viattomasti). Tulin kysymään, etkö sinäkin Junttu rupea\nlakkoon.\n\n_Takasuon Junttu_ (kiivaasti). Hävytön lurjus! Ellet olisi\nToukka-Hennun sisarenpoika, niin antaisin sinulle semmoisen\nkorvapuustin, että sen ikäsi muistaisit. Mutta nyt... hah... hah...\nhaa... voin koko asian kuitata naurulla. Takasuon Junttu juomalakossa!\nSukkela pila, Aapeli-poika, se täytyy myöntää.\n\n_Aapeli_. Ja lieventävä asianhaara, kun satimeen tarttuu. (Poistuu\noikealle.)\n\n_Jussilan Matti_ (tulee vasemmalta näyttämölle pussi selässä). Päivää,\nJunttu! (Heittää pussin maahan.) Saako täällä vielä vanhalla kaupalla?\nTulee tässä Mikko ja muita juhlia. (Istuu mättäälle.)\n\n_Takasuon Junttu_. Poika-lurjus, miten sinä tiesit täällä olostani?\n\n_Jussilan Matti_. Tiesinpähän vain, kuten näet. Tuuli minulle jutun\ntarinoi.\n\n_Takasuon Junttu_. Mistä olet saanut pussisi sisällön?\n\n_Jussilan Matti_. Myllytiellä... vähän joka säkistä.\n\n_Takasuon Junttu_ Kunnoton! Selkäsaunan sietäisit. Jos isäsi saisi\nasiasta vihiä, niin saisitpa tanssia.\n\n_Jussilan Matti_. Isänpä kanssa näitä teitä ensiksi kuljin.\nMustan-Kiian polttimolla käytiin... Olin silloin polvenkorkuinen\npoikakloppi. Paluumatkalla isä myötäänsä otti ryyppyjä ja antoi\nminullekin pari kertaa pienen tilkan.\n\n_Takasuon Junttu_. Siispä olet isäsi poika, eikä minulla ole mitään\nsitä vastaan. (Huutaa). Hoi, Aapeli! Tuopa pullo tänne ja tarjoa\nvieraalle.\n\n_Aapeli_ (tulee oikealta pullo kädessä). Päivää, Jussilan pikku isäntä!\nJoko sinäkin kerjuupussia kanniskelet? (Potkaisee pussia.) Pulleampi on\ntuo kuin se, jota ennen muinoin minun selässäni pilkkasit.\n\n_Jussilan Matti_. Älä nyt, Aapeli, joutavia lapsellisuuksia muistele.\nAnna tänne tuo pullo, ja juodaan sovinnon malja.\n\n_Aapeli_. Enkä anna. Veisit sen nimismiehelle, jonka yllyttäisit\nkimppuuni, niinkuin ennen Mikkolan kahlekoiran. (Puristaa pulloa.)\nSitäpaitsi on tämä aivan liian väkevää. Jussilan hapankalja on sinulle\nparas ja terveellisin juoma.\n\n_Takasuon Junttu_. (Vakavasti). Lopeta jo, Aapeli! (Ottaa pullon ja\nantaa Jussilan Matille.) He, ota nyt oikein ryssänryyppy! (Poistuu\noikealle.)\n\n_Aapeli_ (laulaa).\n\n    Kunnon miehiä isä lie,\n    mutta poikapa viinaa maistaa,\n    Kypärän korvesta jyväpussilla\n    ilojuomaa vaihtaa.\n\n_Jussilan Matti_. Laula sinä vain... Minä juon. Kas näin. (Juo.)\n\n_Aapeli_. Latki, latki! Ei tule toista kertaa semmoista viinaa\nkielellesi.\n\n_Jussilan Matti_. Kyllä sitä Juntalla on. (Juo.)\n\n_Aapeli_. On kyllä, mutta ei sitä sinun pulloosi panna.\n\n_Jussilan Matti_. Kyllä Junttu panee. (Juo.)\n\n_Aapeli_. Eikä pane. Harmaalla sikunalla hän sinun pullosi täyttää.\n\n_Jussilan Matti_. Sinä valehtelet! Minä, ison talon poika, en huoli\nsikunasta.\n\n_Aapeli_. Jyvien varkaalle ei anneta parempaa.\n\n_Jussilan Matti_. Mutta minä en huoli huonosta! Kuulitko? Minä en huoli!\n\n_Aapeli_. Kiitä, kun jotakin saat. (Poistuu.)\n\n_Jussilan Matti_ (yksin). Hih hei! (Puistaa pulloa.) Tämä on kirkasta\nja kaunista kuin lähteen vesi! Tällaista täytyy minunkin saada. (Juo.\nLaulaa.)\n\n    Tullessani minä ryypyn sain\n    ja jouluna sain toisen,\n    Mikonpäivänä toivon saavani\n    punssilokeroisen.\n\n_Takasuon Junttu_ (tulee oikealta). Hiljaa minun huoneessani! Täällä ei\nsaa huutaa!\n\n_Jussilan Matti_ (pöyhkeästi). Minä huudan niin paljon kuin haluttaa!\nMutta sinun pohjaanpalaneesta sikunastasi en huoli. Minä tahdon\npuhdasta viinaa!\n\n_Takasuon Junttu_ (vihaisesti). Mies, oletko rutihullu, vai joko vedit\nliian pitkän ryypyn? Minunko keitokseni pohjaanpalanutta sikunaa?\n(Sieppaa pullon ja puistaa sitä.) Katso tätä! Eikö se ole puhdasta\nviinaa, häh?\n\n_Jussilan Matti_. On. Mutta minun pullooni kuulut panevan huonompaa.\nMutta minä en huoli... en... en. (Osoittaa viina-astiaa.) Tuosta\nastiasta minä tahdon! Kuulitko? Juuri tuosta.\n\n_Takasuon Junttu_. Sitä sinä et saa. Se menee parempiin suihin.\n\n_Jussilan Matti_. Vai en saa? Saan kyllä. Sen näytän sinulle,\näijä-parka! Minä vien koko tynnyrin. (Käy viina-astiaan käsiksi.)\n\n_Takasuon Junttu_ (julmistuen). Nulikka! Vai minun hääviinani! (Töyttää\nMattia niin, että Matti kaatuu suulleen näyttämölle.) Siitä sait sekä\nsikunat että puhtaat viinat! (Ottaa Matin jauhopussin ja heittää sen\nhänen päälleen.) Tuosta saat vielä kaupantekijäisetkin!\n\n_Aapeli_ (tulee kiireesti oikealta). Nyt se pamahtaa, ja kohta Takasuon\nJuntun pannussa perunat porisevat. (Juntulle.) Hei, mies! Laita jalkasi\njuoksukuntoon. Hurtat ovat saaliin haussa.\n\n_Takasuon Junttu_. Hurtat... saaliin haussa... Lörpötteletkö, vai onko\ntosi edessä?\n\n_Aapeli_. Sanantuoja selvittäköön.\n\n_Toukka-Hennu_ (tulee hengästyneenä). Höh... höh... Lähtekää, Jumalan\nluomat, tiehenne! Höh... höh... Ihan ovat kintereilläni. Kyllä ovat\ntulleet, mutta eivät toki minulle vertoja vedä.\n\n_Takasuon Junttu_ (hätäisesti). Ehtiikö mitään ottaa mukaan?\n\n_Toukka-Hennu_. Ei, ei. (Vilkaisee taakseen.) Hui! Siellä jo ovat!\n(Hennu ja Aapeli poistuvat kiireesti.)\n\n_Takasuon Junttu_. Vaikka henki menisi, niin hääviinoja en jätä. (Ottaa\nviina-astian ja poistuu kiireesti toisten jälkeen.)\n\n_Ääni oikealta_. Tulemme »kreivin aikaan». Tehdas on täydessä\nkäynnissä. Missä tehtailija lienee?\n\n_Lautamies_ (tullen näyttämölle). Täällä hän vetelee makeita unia.\n(Huutaa Jussilan Matille.) Nouseppa vieraita vastaanottamaan! Tulikin\njo sammuu pannusi alta.\n\n_Nimismies_ (tulee myös näyttämölle). Ahaa, lurjus! Jouduitpa kerrankin\nkynsiimme. Kyllä sinut nyt höyhennämme. Nouseppa joutuin tekemään tiliä\nhommistasi! Mitä? Etkö aio totella kruunun käskyä? Kyllä minä sinut\nopetan! (Potkaisee Mattia kylkeen.)\n\n_Jussilan Matti_ (nousee kylkiään pidellen). Ai, ai, ai, ai... (Sieppaa\näkkiä jauhopussin ja lyö nimismiestä vasten kasvoja.) Tuosta saat,\nsenkin rankkitynnyri! (Nimismies silmiään hieroen ja pärskyttäen\npakenee taaksepäin Matin häntä yhä läimäytellessä.) Vai rääkkäämään\nrupeat minua, ison talon poikaa! Minä en kumminkaan juo sinun\nsikunaasi! Itse saat sen viime tilkkaan särpiä, senkin salapolttaja!\n\n_Lautamies_ (hämillään). Onko meitä petetty? Tuo poikako täällä viinaa\nkeittää? Ja missä on Junttu? (Huutaa Matille.) Hoi, maitoparta! Mitä\nsinulla on täällä polttimolla tekemistä?\n\n_Jussilan Matti_ (huomaa lautamiehen). Vai olet sinäkin siinä,\nkerjäläis-Aapeli! Tuosta saat! (Läimäyttää lautamiestä pussilla\npäähän.) Muistatko, kun meidän ovella (Läimäys.) leipäpalaa kerjäsit?\n(Useita läimäyksiä.) Siitä saat sinäkin, viinakauppias, osasi.\n(Hypähtelee horjahtavin askelin.) Hih hei! En minä tuommoisia\nrääsyäijiä pelkää!\n\n_Nimismies_ (tarttuu takaapäin Matin molempiin käsiin). Kyllä minä\nsinulle rääsyäijän näytän. (Ärjäisee.) Tiedätkö, kenen kanssa olet\ntekemisissä?\n\n_Jussilan Matti_. Ha, ha, haa! Viinapannun ja rankkitynnyrin.\n\n_Nimismies_ (kiertäen Matin eteen). Katso minua! Olenko minä viinapannu\nvai rankkitynnyri? Hä!\n\n_Lautamies_ (lähestyy Mattia). Ja katso minuakin! Olenko minä\nkerjäläis-Aapeli?\n\n_Nimismies_ (ottaa Malilta jauhopussin ja läimäyttelee vuorostaan\nhäntä.) Tuosta saat nyt sinäkin vuorostasi. Vai sillä lailla sinä\nesivallan palvelijoita kohtelet! Kyllä minä sinulle parempia tapoja\nopetan! (Matti hoipertelee taaksepäin ja kaatuu pitkäkseen, johon\nasentoon jää.)\n\n_Lautamies_ (nuttuaan puistellen). Siitä pojasta ei tänä iltana saa\ntolkkua. Taitaapa olla isänsä poika.\n\n_Nimismies_. Omena ei putoa kauaksi puusta. Mutta tolkun hänestä kyllä\nsaamme, jahka käräjätupaan mennään. Nyt nukkukoon itsensä selväksi,\nsillä jos vielä hänen kanssaan viivymme, niin luistaa pääsyyllinen\ntiehensä. Ehkäpä se on tarkoituskin. Kukapa noista veijareista selvän\nottaa.\n\n_Lautamies_. Junttu on monesti käsistämme luistanut. Pahoin pelkään,\nettemme häntä nytkään tavoita.\n\n_Nimismies_. Sama se. Onhan meillä nyt todistaja. Pitäisikö poika\npistää köysiin?\n\n_Lautamies_. Tuskinpa. En luule hänen pakoon pyrkivän.\n\n_Nimismies_. Ja nyt toimeen! Ensiksi etsimme tämän metsän ja sitten\nkoko seudun. Viinankeittäjäin joukkiota emme tällä kertaa laske\nkäsistämme.\n\n\n\n\nKOLMAS NÄYTÖS.\n\n\nHakolan tupa. Perällä ikkuna, kummallakin puolella ovi.\nVasemmanpuolisessa peränurkassa penkeillä ympäröity pöytä. Tuoleja\nsiellä täällä. Tulisija oikeanpuolisessa peränurkassa. Väliverhon\nauetessa Tyyne istuu avoinna olevan ikkunan luona ja ompelee.\n\n_Tyyne_ (laulaa).\n\n        On itku iltavirteni\n        ja aamulauluni,\n        oi, jospa pian joutuisi\n        jo viime hetkenil\n\n_Ääni ulkoa_. Päivää, Tyyne! Heitä jo laulusi tuonnemmaksi ja\nlähde seppelten sidontaan. Tuolla jo toisia lakkolaisia mustanaan\nmetsänrinnettä lähestyy. Kauniiksi se juhlahuone saada täytyy,\noikein ihanaksi. Viheriät seppeleet ja tuoksuvat kukkaset hyväilkööt\njuhlijain silmiä. Onhan tämä juomalakko kyläkuntamme merkkitapauksia.\nMerkilliseksi ja unohtumattomaksi muodostukoon siis lakkolaisten\njuhlakin. Tuletko mukaan?\n\n_Tyyne_ (surullisesti). En tule.\n\n_Ääni ulkoa_. Mitä? Etkö tule?\n\n_Tyyne_. En.\n\n_Ääni ulkoa_. Sepä ihmeellinen päähänpisto! Kuinka sinä, lakon\ninnokkain alkuunpanija, voit juhlahommista pois jäädä? Mutta eläköön\nvapaus! Minun täytyy rientää.\n\n_Tyyne_ (kävellen edestakaisin). Niin, niin. — Menkää te vain, jotka\nvoitte. Sitokaa seppeleitä, koristakaa juhlahuoneita ja tehkää työtä\nvalon ja valistuksen hyväksi. Niin aioin minäkin tehdä, mutta nyt en\nvoi. Elämäni on murrettu, keväimeni kaunein unelma tuhottu. Edessä on\npimeys, synkkä pimeys, jossa ei näy ainoatakaan valopilkkua. (Istuu\npöydän luo ja painaa kasvot käsiinsä.)\n\n_Ääni ulkoa_ (laulaa).\n\n    Kun pojat ne raitilla laulelee,\n    niin metsä se urkuna raikaa.\n    Minä se riiasin toisen omaa...\n    Minkä ne mulle taitaa?\n\n    Syö sinä tyttö sun isäsi leipää\n    ilman surematta.\n    Minä sitä syön tuota mieronrieskaa\n    surun ja murheen kanssa.\n\n(Laulun loputtua Erkki tulee näyttämölle.)\n\n_Tyyne_ (nousten). Erkki!\n\n_Erkki_. Kah, täälläpä olet, Tyyne! (Pudistaa Tyynen kättä.) Tulin vain\nhyvästi sanomaan, kun näin äitisi menevän pois kotoa. Sitte lähden.\n\n_Tyyne_ (istuen entiselle paikalleen). Minne lähdet, Erkki?\n\n_Erkki_ (pöytään nojaten). Minnekö? Avaraan maailmaan. Humiseva tuuli\ntuolla ulkona tietää paremmin matkansa määrän kuin minä. (Laulaa).\n\n    Kodittoman taivas on pilvessä\n    ja sen poluille sataa lunta.\n    Ei sitä kauan kestänyt\n    tuota rakkauden unta.\n\n    Orvoksi jäin minä äidistäin,\n    ja mailma on kylmä kuin rauta.\n    Aavalle merelle mä purjehdin,\n    sen povi on orvon hauta.\n\nOikeastaan en saisi enää täällä viipyä, en tämän talon ovia aukoa.\nMutta raskaalta tuntuu ero, raskaalta lähtö vieraille veräjille,\nvieraiden ihmisten pariin. Täällähän olen koko elämäni elänyt, täällä\nlapsesta mieheksi ylennyt. Olen oppinut rakastamaan tätä seutua ja\ntätä kotia kuin omaa kotiani. Kovin oudolta tuntuu nyt oloni. Olen\nkuin paikastaan irti temmattu, juureton puu... Ja sinua, Tyyne,\nkasvinkumppanini, en saata milloinkaan unhottaa.\n\n_Tyyne_. En minäkään sinua, Erkki.\n\n_Erkki_. Ja kuitenkin täytyy meidän erota, erota iäksi... Se on äitisi\njärkähtämätön tahto.\n\n_Tyyne_. Sen tiedän, Erkki... Tiedän liiankin hyvin. Eikä näytelmä ole\nvielä loppuun näytelty. Pahin on vielä jäljellä.\n\n_Erkki_. Minä tiedän, mitä tarkoitat. Voinetko kestää taipumatta?\n\n_Tyyne_ (varmasti). Minun täytyy. En voi tehdä vastoin vakaumustani ja\nvastoin omaatuntoani.\n\n_Aapeli_ (tulee näyttämölle ja laulaa).\n\n    Suru se sai näin nuoren pojan\n    paloviinaa juomaan,\n    kun kultani sormess' on kultainen sormus,\n    toisen pojan tuoma.\n\n    Eikä sitä sanaa sanoa saisi\n    mun vanhalle mammalleni,\n    että rakkauden panttina on\n    mun hellä sydämeni.\n\n(Kumartaa Tyynelle ja Erkille.) Hyvää päivää, ystävät ja kylänmiehet!\nOnnittelen, onnittelen!\n\n_Tyyne_. Ketä onnittelet?\n\n_Aapeli_. Teitä molempia tietysti.\n\n_Erkki_. Ja minkätähden?\n\n_Aapeli_. Sentähden, että te olette olemassa ja olette täällä näinikään\nkahden kesken.\n\n_Erkki_. Etkö tiedä, että olen sanomassa Tyynelle ikuisia jäähyväisiä?\nEtkö tiedä, että minun on iäksi täältä lähdettävä?\n\n_Aapeli_. Tiedän. Mutta tiedän myöskin, että se, jonka piti tulla\ntiellesi, lähtee sinua ennen... Ja siksi onnittelen.\n\n_Erkki_. Mitä tarkoitat? En ymmärrä sinua.\n\n_Aapeli_. Mitäkö tarkoitan? Hah, hah, haa! Tietysti sitä suuren suurta\nkuperkeikkaa, joka pian paiskaa muutaman »pomon» nurin ja panee koko\nkylän liikkeelle ja kaikki sen kielikellot laulamaan.\n\n_Tyyne_. Aapeli! Puhut kovin sekavasti. Oletko rikkonut lakkolupauksesi?\n\n_Aapeli_. Ja mitäpä sitten, jos olisinkin rikkonut! Olenhan vain\nkerjäläis-Aapeli... Toukka-Hennun sisarenpoika... En korkealta kaadu,\nluudan päältä lattialle.\n\n_Tyyne_. Itse minä mies olen, vaikka sukuni sutena juoksisi.\n\n_Aapeli_. Niin uskoin minäkin kerran. Kohotin siipeni korkeammalle\nkuin ne jaksoivat kantaa... Sudella on suden poikaset. Kohta tässä\nvalhenaamarit putoilevat.\n\n_Toukka-Hennu_ (tulee näyttämölle). Poika-vetelys, täältäkö minä sinut\nvihdoin löydän! Joudutko siitä työhösi? (Vetää Aapelia hihasta ovelle\npäin.)\n\n_Aapeli_ (nykäisee hihansa irti). Vai niin, täti! Sinäkö minua työhön\nhoputat? Tietäisitpä, mihin työhön kasvattisi on menossa, niin tuskinpa\nhoputtaisit. Mutta olkoon menneeksi, kun niin tahdot. (Kumartaa\nTyynelle ja Erkille.) Hyvästi! En pidä rikkaista, mutta sinua, Tyyne,\nkiitän. Jos kaikki rikkaat olisivat sinun laisiasi, niin tuskinpa\nminun laisiani olisi niin paljon. Kerran kohotit köyhän henkiparkani\nkorkealle. Tulevaisuuteni heijasti jo niin lupaavana. Oma syyni on,\nettä jälleen vaivuin, vaivuin entistäänkin alemmaksi. Hyvästi vielä\nkerran! Älkää kovin ankarasti tuomitko kerjäläis-Aapeli parkaa.\n(Poistuu.)\n\n_Toukka-Hennu_ (aikoo seurata Aapelia, mutta huomaa Erkin). Ja sinäkin\ntäällä?\n\n_Erkki_. Kuten näette.\n\n_Toukka-Hennu_. Kenen luvalla olet uskaltanut astua tämän kynnyksen yli?\n\n_Erkki_. Omalla luvallani.\n\n_Toukka-Hennu_ (uhaten). Mene paikalla tiehesi!\n\n_Erkki_ (pilkaten). Hah, hah haa! En ole yhtä kiltti poika kuin Aapeli.\n\n_Toukka-Hennu_. Tiedänpä yhden, joka saa jalkasi liikkeelle. (Poistuu\nkiireesti, mutta törmää Liisaan, joka juuri tulee näyttämölle.)\n\n_Liisa_ (pilkallisesti). Ohhoh! Joko tuli kiire, Toukka Hennu? Muuten\nturhaa vaivaa! Tulet kaikessa tapauksessa liian myöhään. Nimismies\nja lautamies veivät jo varastosi viimeiseen tilkkaan. Jo tuli lakko\nToukkalaankin.\n\n_Toukka-Hennu_ (säikähtäen). Nimismies, lautamies! (Pui nyrkkiä\nLiisalle.) Sinä valehtelet! Kiiltonapeilla ei ole Toukkalassa mitään\ntekemistä. (Poistuu.)\n\n_Liisa_ (hänen jälkeensä). Kävitpä satimeen kerran sinäkin,\nToukka-Hennu. Tulipa kerran sinullekin tilintekojen aika. (Tyynelle ja\nErkille.) Täälläpä olette, lapseni... Mutta nyt teidän on erottava.\nEmäntä ja Mäkelä saapuvat ihan paikalla. Tule, Erkki. Me »karkoitetut»\nolemme tässä luvattomalla alueella.\n\n_Erkki_ (uhkaavasti). En tule. Vielä kerran tahdon nähdä Mäkelän\n»paroonin» silmästä silmään.\n\n_Liisa_. Ei mitään tyhmyyksiä, Erkki. Jos nyt kiltisti seuraat\nneuvojani, niin luulenpa, ettei kestä kauan, ennenkuin saat uudelleen\ntavata Tyynen.\n\n_Tyyne_. Jos Erkki poistuu, poistun minäkin.\n\n_Liisa_. Sinä jäät koreasti paikallesi. Se on äitisi järkähtämätön\ntahto.\n\n_Tyyne_ (hämillään). Joko sinäkin, täti, asetut minua vastaan?\n\n_Liisa_. Se on täytymys. (Vilkaisee ikkunasta.) Niin, siinä jo ovat.\nTätä tietä, Erkki. (Poistuvat kiireesti vasemmalle.)\n\n_Tyyne_. Siis yksin, aivan yksin... Mutta kestää minun täytyy, tulkoon\nvaikka mitä. Jyrisköön ukkonen, iskekööt salamat ja raivotkoot raju\nilmat, minä en taivu... En.\n\n_Mäkelä_ (tulee oikealta, kainalossa mytty, jonka laskee pöydälle).\nHyvää päivää, Tyyne! (Tarjoaa kättä. Tyyne ei ole näkevinään.) Vai\nniin... Yhäkö minua vielä ujostelet? Odotappa, kyyhkyseni... Minulla on\ntäällä sinulle tuomisia. (Osoittaa myttyä.) Tyyne! Avaahan tuo käärö,\nniin saat nähdä jotakin oikein kaunista. Ihan silmäsi huikaistuvat. Et\nunissasikaan ennen ole semmoista nähnyt. Ja kaikki, mitä siellä on,\nsaat sinä aivan ikiomaksesi. Mutta sitte täytyykin sinun minua oikein\nkauniisti kiittää. (Nauraa mairittelevasti. Työntää myttyä Tyyneen\npäin.) Avaappa nyt!\n\n_Tyyne_. En avaa.\n\n_Mäkelä_. No, arvaa sitten, mitä siellä on?\n\n_Tyyne_. En arvaa.\n\n_Mäkelä_. Etkö halua avata etkä arvata?\n\n_Tyyne_. En kumpaakaan.\n\n_Mäkelä_. Mutta minäpä avaan, niin saatpa nähdä koreuksia.\n\n_Tyyne_. Antaa olla avaamatta. En välitä rihkamastasi!\n\n_Mäkelä_ (loukkaantuneena). Mitä? Rihkamastasi? Rihkamaako luulet minun\ntarjoovan? Tiedäppä, ettei kolmen vuoden renginpalkalla maksettaisi sen\nsisältöä. Rihkamaa en toki morsiamelleni kanniskele.\n\n_Tyyne_. En ole morsiamesi.\n\n_Mäkelä_. Olet kun oletkin. Kas tässä kahle, joka sinut iäksi\nvangitsee. (Kaivaa taskustaan pienen rasian ja ottaa siitä sormuksen.)\nOjennappa nimetön sormesi, niin pistän tämän siihen.\n\n_Tyyne_. En koskaan.\n\n_Mäkelä_. Mitä? Eikö sekään kelpaa? Etkö huoli sormuksestani?\n\n_Tyyne_. Johan sanoin. En koskaan!\n\n_Hakolan emäntä_ (on tullut perässä ja kuullut viime osan\nkeskustelusta). Tyyne, ota paikalla sormus!\n\n_Tyyne_. En ota.\n\n_Hakolan emäntä_. Sinä tiedät tahtoni.\n\n_Tyyne_. Tiedän. Mutta omatuntoni vaatii tällä kertaa noudattamaan omaa\ntahtoani.\n\n_Hakolan emäntä_. Hakolassa on vain yksi tahto, jota tässä asiassa\nnoudatetaan, ja se on minun. Ota paikalla sormus!\n\n_Tyyne_. En voi.\n\n_Hakolan emäntä_. Kunnoton! Poistu paikalla silmäini edestä äläkä\nnäyttäydy, ennenkuin ymmärrät antaa arvoa äitisi hyville aikomuksille.\n\n_Tyyne_. Äiti, äiti! Miksi vaadit minulta mahdottomia?\n\n_Hakolan Emäntä_ (osoittaa ovea). Mene! (Tyyne poistuu ääneti.)\n\n_Mäkelä_ (surkeasti). Ja miten minun nyt käy? (Huutaa Tyynen jälkeen.)\nTyyne, Tyyne, Tyyne!\n\n    (Nimismies ja Lautamies tulevat.)\n\n_Nimismies_. Terve taloon! (Mäkelälle.) Vai niin, lurjus! Jopa sinut\ntapaan. Seuraa paikalla minua!\n\n_Mäkelä_ (röyhkeästi). Minkätähden, jos saan luvan kysyä? Kesken\nkihlaukseni en mihinkään lähde.\n\n_Nimismies_ (hämmästyen). Kesken kihlauksesi? (Tarkastaa emäntää\nivallisesti hymyillen.) Vai niin tärkeitä kauppoja täällä on tekeillä!\nIkävä vain, että minun täytyy ne keskeyttää. Mutta voittehan jatkaa,\nkun sulhanen palaa linnasta.\n\n_Hakolan emäntä_ (hämillään). Linnasta? Selittäkää toki kaiken hyvän\nnimessä, mitä on tapahtunut? Miksikä näin sopimattomalla tavalla\ntunkeudutte rauhallisten ihmisten asuntoon?\n\n_Nimismies_ (Mäkelää osoittaen). Kysykää tuolta hyvältä ystävältänne,\nmitä on tapahtunut. Hän se sopimattomalla tavalla on asuntoonne\ntunkeutunut. Kiittäkää minua, että teidät hänestä ainakin hetkeksi\nvapautan. (Mäkelälle.) Lähdetkö vapaasti, vai pistämmekö köysiin?\n\n_Mäkelä_ (liikkuen ovelle päin). Ei sitä sentään miestä niin viedä.\nEnsin asia tutkitaan ja sitten vasta hutkitaan. (Juoksee äkkiä ovelle,\nmutta Lautamies sieppaa hänet kiinni.)\n\n_Lautamies_. Seis, mies! Ei sitä niin mennä.\n\n_Mäkelä_ (raivoissaan). Laske paikalla irti!\n\n_Nimismies_. Irti pääset vasta kun olet suorittanut Kypäränkorven\nviinalaskut... Matkalle nyt vain! Toukka-Hennu ja Takasuon Junttu\nistuvat jo odottamassa sinua.\n\n_Mäkelä_. Ja entäs kerjäläis-Aapeli?\n\n_Nimismies_. Hän on pienin syyllinen teistä kaikista, mutta tallella on\nhänkin.\n\n_Mäkelä_ (uudelleen raivostuen). Ne konnat! Ne ovat minut pettäneet...\nJa juuri nyt... Tämä on tuon Aapeli-lurjuksen työtä.\n\n_Nimismies_. Omaa kylvöäsi tämä on, jota nyt käyt niittämään. Vielä\npitää paikkansa sananlasku: tee hyvää tai pahaa, niin edestäsi löydät.\nJa nyt mars! (Kumartaa emännälle ivallisesti.) Rauha taloon! Ja\ntuhannesti anteeksi, että näin armottomalla tavalla olen pakotettu\nkesken kihlauksen riistämään teidän rakkaan sulhasenne. Mutta laki\nvaatii, laki vaatii. (Nimismies, Lautamies ja Mäkelä poistuvat.)\n\n_Hakolan emäntä_ (yksin, vimmoissaan). Teidän sulhasenne... Luuliko\ntuo höperö, että minä, vanha ihminen...? No niin, se vielä puuttui...\nMuuten mitta ei olisi ollut täysi... Mihin, mihin olenkaan joutunut!\nMitä, mitä onkaan näiden muutamain minuuttien kuluessa tapahtunut!\nPääni menee aivan sekaisin... Näenkö unta vai olenko menettämäisilläni\njärkeni? (Seisoo hetken ajatuksiinsa vaipuneena ja sitten äkkiä kuin\nhavahtuen.) Totta, totta on tämä kaikki. Ikivanha kunniallinen nimeni\non häväisty. Ja kuka sen on tehnyt? Minä itse, joka olen luullut niin\nluja olevani, niin korkealla seisovani, ettei häväistyksen varjokaan\nole minuun ulottunut. (Vimmastuen.) Te katalat valehtelijat, te\nlikaiset onnenonkijat! Kuinka olette uskaltaneet astua minun kotini\nkynnyksen yli! (Masentuen.) Ja minä... minäkö heitä syytän? Itse heille\noveni avasin, itse heidät tänne kutsuin. En uskonut omaatuntoani, en\nkoeteltujen ystäväini neuvoja. Ei edes rakkaus ainoaan lapseeni ja\nomaisiini saanut minua tästä teostani luopumaan. Ahneus, ahneus, tuo\nsama pahe, joka johti niitä, joita tässä tuomitsen, on ollut minunkin\ntekoni määrääjänä. Olen häväisty, petetty. En enää tämän jälkeen kehtaa\nihmisille näyttäytyä. Kaikki minua osoittavat sormellaan.\n\n_Liisa_ (on emännän huomaamatta tullut sisälle). Olet oikeassa, rakas\nsisareni. Häväisty olet ja petetty olet. Harakatkin sinulle nauravat.\n\n_Hakolan emäntä_. Kuinka, kuinka tämä on mahdollista? (Kiivastuen.) Ei,\nse ei voi olla mahdollista. Tämän täytyy olla erehdys, kamala erehdys.\nTaikka sitten se on petos, kavalasti suunniteltu salajuoni, jolla\nviattomat ihmiset syöstään turmioon. (Tuimasti Liisalle.) Sinä olet\ntämän juonen keksinyt tehdäksesi aikeeni tyhjäksi.\n\n_Liisa_. Sinä onneton! Eivätkö silmäsi vieläkään aukea! Mitä nyt\nolet nähnyt ja kuullut, on kaikki täyttä totta. Olet ollut huonolla\ntiellä, huonojen ihmisten leikkikaluna. Ja kuitenkin tulisi sinun tällä\nhetkellä olla kiitollinen, syvästi kiitollinen.\n\n_Hakolan emäntä_. Kiitollinen! Kenelle? Noille katalilleko, jotka ovat\nminut ikuiseen häpeään syösseet?\n\n_Liisa_. Ei, vaan kohtalolle, joka oikeaan aikaan särki onnettomat\nsuunnitelmasi. Ajattele, jos Tyyne olisi ehtinyt tulla hänen vaimokseen!\n\n_Hakolan emäntä_. Kurjaa, kurjaa! Millä voin kaiken häpeän pois pestä,\nmillä ikivanhan kunniakkaan nimemme puhdistaa?\n\n_Liisa_. Ajattele myöskin, millä voit iskemäsi haavat parantaa, millä\nunohduksiin saattaa sen surun ja tuskan, jota olet omalle kotiväellesi\ntuottanut.\n\n_Hakolan emäntä_. Paljon olen rikkonut, mutta julmana, musertavan\njulmana tunnen myöskin rangaistuksen painon. Liisa, jos voit, saata\njälleen molemmat lapseni luokseni. Olen väsynyt, kovin väsynyt. Minun\ntäytyy päästä lepäämään. (Poistuu vasemmalle.)\n\n_Liisa_ (yksin). Taivuitpa sinä, Hakolan ylpeä emäntä! Leikkaus oli\nehkä liian ankara, mutta vähempi ei olisi riittänyt. Ja nyt riennän\nTyynen ja Erkin luo. He saavat tulla vuodattamaan balsamia kirveleville\nhaavoille... Ja sitten menemme kaikki lakkojuhlaa hommaamaan. Jos\nkoskaan, niin nyt se on paikallaan. (Poistuu oikealle.)\n\n\n\n"]