[{"data":1,"prerenderedAt":-1},["ShallowReactive",2],{"$fbw8Yjp2x-E3KXW9kNzFPFsA_tXXqYVKm_OlI8QExfEI":3},{"number":4,"title":5,"author":6,"authorBirth":7,"authorDeath":8,"slug":9,"bookId":10,"genreRaw":11,"genre":12,"themes":13,"origin":15,"language":17,"yearPublished":18,"yearPublishedTranslation":19,"wordCount":20,"charCount":21,"usRestricted":22,"gutenbergId":23,"gutenbergSubjects":24,"gutenbergCategories":27,"gutenbergSummary":31,"gutenbergTranslators":32,"gutenbergDownloadCount":33,"aiDescription":34,"preamble":35,"content":36},3542,"Yhdistysjuhla","Moser, Gustav von",1825,1903,"3542-moser-gustav-von-yhdistysjuhla","3542__Moser_Gustav_von__Yhdistysjuhla","Huvinäytelmä kolmessa näytöksessä","naytelma",[14],"huumori",[16],"saksalainen","fi",1873,1920,17336,100235,false,76446,[25,26],"Comedy plays","German drama -- Translations into Finnish",[28,29,30],"German Literature","Humour","Plays/Films/Dramas","\"Yhdistysjuhla :  Huvinäytelmä kolmessa näytöksessä\" by Gustav von Moser is a comedic play written in the late 19th century. It centers on the hullabaloo of a choral association’s festival and the domestic friction it sparks: attorney Bruno Scheffler’s eagerness to attend clashes with his principled wife Bertha, while the prosperous Bolzau household is drawn into the preparations, and two talkative bachelors, Hartwig and Steinkirsch, find themselves smitten with Bolzau’s closely guarded niece Ludmilla. Expect social satire, romantic misfires, and farcical complications around speeches, ceremonies, and propriety.  The opening of the play introduces Bertha tidying her husband’s study and dreading the coming festival as club functionary Schnake gushes about programs, speeches, and “sillitalkoot.” To stop Bruno from going, she burns his ribbon box, confronts him with the memory of last year’s drunken late return, and vows to leave if he attends; he stubbornly insists he will. Bruno’s friend Hartwig arrives with the urbane Steinkirsch; Bruno, flustered, fobs Steinkirsch off as a “secretary” to his wife and tries to billet him elsewhere. Steinkirsch unexpectedly reconnects with Ludmilla (whom he once helped in Baden-Baden), while Hartwig, instantly infatuated with the same “angel,” dashes off to find her. Meanwhile, at merchant Bolzau’s villa, his vigilant wife Vilhelmina frets over Ludmilla’s virtue as organizers press Bolzau into hosting duties; Bertha then turns up with a small bag, masking her marital quarrel with a story about a broken kitchen stove. The segment ends as Bruno appeals to Bolzau for help housing his guest and hints that his wife has already gone. (This is an automatically generated summary.)",[],121,"Saksalainen kolminäytöksinen huvinäytelmä sijoittuu asianajaja Schefflerin kotiin ja kauppaneuvoksen huvilalle, joissa lauluseuran suuren juhlan valmistelut aiheuttavat hämmennystä. Komediassa seurataan juhlahumun keskellä syntyviä väärinkäsityksiä ja herraseuran hupaisia sosiaalisia tilanteita.","Gustav von Moserin 'Yhdistysjuhla' on Projekti Lönnrotin julkaisu\nn:o 3542. E-kirja on public domainissa sekä EU:ssa että sen ulkopuolella,\njoten emme aseta mitään rajoituksia kirjan vapaan käytön ja levityksen\nsuhteen.\n\nTämän e-kirjan ovat tuottaneet Tapio Riikonen ja Projekti Lönnrot.","YHDISTYSJUHLA\n\nHuvinäytelmä kolmessa näytöksessä\n\n\nKirj.\n\nG. von Moser\n\n\n\n\n\nKuopiossa,\nU. W. Telén & Co,\n1920.\n\n\n\n\n\n\nHENKILÖT:\n\nTohtori Bruno Scheffler, asianajaja.\n_Bertha_, hänen vaimonsa.\nBolzau, kauppaneuvos.\n_Vilhelmina_, hänen vaimonsa.\n_Ludmilla_, edellisen veljentytär.\nTohtori Steinkirsch.\nTohtori Hartwig.\n_Brimborius_, juhlatoimitsija.\n_Schnake_, vahtimestari.\nFrans, Bolzaun palvelija.\nHenrik, Schefflerin palvelija.\n\nEnsimäinen näytös tohtori Schefflerin asunnossa, toinen ja kolmas\nkauppaneuvos Bolzaun huvilassa.\n\n\n\n\nENSIMÄINEN NÄYTÖS.\n\n\n(Tohtori Schefflerin asunto, muodinmukaisesti sisustettu. Oikealla\nkatsojista ikkuna, sen vieressä työpöytä. Vasemmalla, enemmin perällä,\nkirjoituspöytä, siinä kirjoja, asiakirjoja y.m.s. Pöydän edessä istuin.\nKeskellä ovi, samoin oikealla ja vasemmalla.)\n\n\n1:NEN KOHTAUS.\n\n_Bertha_. Kas niin, nytpä saan aikaa siivota tuon kirjoituspöydän\ntuolla, (astuen pöydän luo) mutta miltä se taas näyttää — onpa kuin\nJerusalemin hävitys. Asetus-kokoelma on hajalla — Valtakunnan Laki on\nihan homehtua pölystä. (Järjestelee ja pyyhkielee pölyä pois.) Tekisipä\nmieleni tietää, kuinkahan pitkälle nuo miehet pääsisivät, jollemme me\nnaiset taas saattaisi kaikkea järjestykseen. Ja yhtähyvin he muistavat\nvarsin harvoin edes sanoa »paljon kiitoksia». — Huh — oikein säpsähdän,\nkun vaan kosketan tuota rasiaa — (raottaa rasian kantta) ja kuitenkin\nsoisin tomun sinua peittävän — ihan näkymättömäksi.\n\n\n2:NEN KOHTAUS.\n\n_Bertha_. Schnake.\n\n_Schnake_; (pistää päänsä ovesta). Herra Scheffler ei taida olla\nkotona? Ah, hyvää huomenta rouva.\n\n_Bertha_. Mieheni on raastuvassa, mutta jos teillä on jotakin hänelle\nsanomista —\n\n_Schnake_ (avaten salkkunsa). Josko minulla on jotakin sanomista?\nHirveän paljon — koko salkku täynnä — katsokaapas vaan — tässä on\nensinnäkin juhlajärjestys — tässä on juhla-ohjelma — tässä luettelo\njuhlaan osaa-ottajista y.m., y.m., y.m. Ja kaikki meidän juhlaa varten.\n\n_Bertha_. Juhlaako varten? Mitä juhlaa, Schnake?\n\n_Schnake_. Ah, rouva kulta — ikäänkuin te sitä ette tietäisi —\nyhdistysjuhlaa varten.\n\n_Bertha_. Mikä yhdistysjuhla se on?\n\n_Schnake_. Lauluseurain yhdistysjuhla.\n\n_Bertha_ (mureillansa). Minä soisin koko teidän yhdistysjuhlanne —\n\n_Schnake_. Mitä te armollinen rouva soisitte?\n\n_Bertha_. En mitään — minä en juuri suvaitse laulujuhlia.\n\n_Schnake_. Ja siinä olette aivan oikeassa, armollinen rouva; suvaitkaa\nvaan huomata se eroitus, mikä on eri laulujuhlain välillä. — Tätä nykyä\nlaulaa pajattaa koko maailma ja koko maailmassa vietetään laulujuhlia.\nMutta hoilotelkoot vaan, heidän juhlillaan ei ole oikeata syvällisempää\nmerkitystä, mutta meidän yhdistysjuhlamme se vasta juhla on.\n\n_Bertha_. Niin muka. Mutta minä en voi käsittää, mitä hyötyä niistä\noikeastaan on.\n\n_Schnake_. Vai niin — no sallikaa minun se sitten selittää. Meidän\nkaupungissamme oli tätä ennen useampia mieslaulukuntia — oli Konkordia,\noli Polyhymnia, oli Euterpe. Kukin näistä oli olevinaan parahin\nkaikista, mitä toinen teki, sitä toinen moitti — ei ollut mitään\nkeskinäistä sopua. Silloin juolahti teidän puolisonne, herra tohtorin\npäähän ylevä aate — yhdistää kaikki nuo eri laulukunnat yhdeksi —\nja niin syntyi viime vuonna lauluseura — siitä syystä vietetään nyt\ntänä vuonna muistojuhlaa sen perustamisesta — suuret laulajaiset —\nkomeat iltakemut. Tuon juhlan tähden saa meikäläinen juosta jolkuttaa\nihan tuhostuksiin asti, mutta eipä herra tohtorillakaan ole mikään\npäreenkiskontapäivä tänään.\n\n_Bertha_. Minun miehellänikö? Mutta se ei ole vielä varmaa, meneekö hän\nollenkaan yhdistysjuhlaan.\n\n_Schnake_. Ah, armollinen rouva — suvaitsette laskea leikkiä — kyllä\nminä tiedän että hän tulee — tuleepa varmaan — ja ilman hänettä ei\ntultaisikaan toimeen — mutta hän onkin niin harras —\n\n_Bertha_ (huomiolla). Niin vai?\n\n_Schnake_. Niin; hänhän se melkein johtaakin kaikki seuran asiat. Hän\non oikein hyvä mies, oikein kelpo mies tuo herra tohtori.\n\n_Bertha_ (väkisin). On kyllä — mutta kertokaahan enemmän tuosta\njuhlasta.\n\n_Schnake_. Vallan kernaasti, jos se vaan miellyttää teitä, armollinen\nrouva. — Niin tänään tulee jo vieraita — tänä iltana on tosin vaan\nvaliokunnan kokous — mutta huomenna on ensimmäinen varsinainen kokous\nmaistraatin salissa ja silloin pidetään suuri aamiainen.\n\n_Bertha_. Niin vai — juhla alkaa siis aamiaisilla, niinhän? Juodaanko\nnäillä aamiaisilla myös?\n\n_Schnake_. Niin on, armollinen rouva, otetaanhan vaan pienet aamuryypyt\nkaulan kostukkeeksi — toinen ottaa vähän enemmänkin, niin että ääni\ntosin käy vähän jäykäksi laulaessa. Mutta kyllähän te tiedätte, kuinka\ntuo käy.\n\n_Bertha_ (huoaten, puoliääneen). Kylläpä — sen pahempi — jatkakaa!\n\n_Schnake_. Sitten lauletaan — sitten taas lauletaan — ja kun kulkut\nrupeavat sähisemään, niin —\n\n_Bertha_. Juodaan.\n\n_Schnake_. Ja kun — sitten solmitaan tuo yhteishenki vielä lujemmaksi.\nMutta pääseikat tapahtuvat vasta illalla — yhteinen illallinen — sen\nkuluessa lauletaan — pidetään puheita —\n\n_Bertha_. Ja juodaan —?\n\n_Schnake_. Niin — no, armollinen rouva, se kestää yöhön asti — ja on\noikein herttaisen iloista. Seuraavana aamuna, kun kaikki jäsenet taas\nyhtyvät, niin syödään rääpiäisaamiainen — parsastaan jotakin hapanta —\ntuota jälkijuhlaa sanotaan sillitalkoiksi, ha, ha, ha!\n\n_Bertha_ (erikseen). Sillitalkoot — hyi!\n\n_Schnake_. Silloin päätetään milloinka seuraava yhdistysjuhla vietetään\n— sen pituinen se! Kaiketihan on herra tohtori jo teille kertonut sen\npaljoa paremmin ja kauniimmin kuin mitä minä voisinkaan tehdä.\n\n_Bertha_. Sitä hauskempi on kuulla samaa asiaa kerrottavan useammalla\ntavalla — kiitoksia Schnake, teidän kertomuksestanne.\n\n_Schnake_. Kiitoksia — mitä joutavia — suokaa anteeksi, minun täytyy\nlähteä, minulla on vielä pitkä tie edessä? Niin tosiaan, vielä sananen\njuhlapuheen johdosta — jos herra tohtori olisi sen unohtanut, niin\nolkaa hyvä, muistuttakaa häntä siitä!\n\n_Bertha_. Tuleeko mieheni pitämään juhlapuheen?\n\n_Schnake_. Tulee, armollinen rouva! Viime vuonna hän piti myöskin\npuheen ja millaisen puheen sitten! Ennen muinoin piti postimestari\npuheita ja siitäkös hän nyt vimmastui — ajatelkaapas vaan — hän arveli,\nettei herra tohtori muka itse puhunut, vaan viini puhui hänessä —\npaljasta kadehtimista, paljasta kadehtimista, kyllähän me tuon yskän\nymmärrämme. Herra tohtori oli tosin ryypännyt pari lasia —\n\n_Bertha_ (syrjään). Niin kyllä —\n\n_Schnake_. Mutta ne eivät jääneet kuin tähän ja tähän (näyttää aivoihin\nja sydämmeen) niinkuin te, armollinen rouva, sen tiedätte paremmin\nkuin minä. Vaan nyt — teidän palvelijanne, armollinen rouva. (Menee\nkeski-ovesta.)\n\n\n3:MAS KOHTAUS.\n\n_Bertha_. Vai sellainen se on tuo yhdistysjuhla — niinpä jo arvelinkin\n— ja minun mieheni on ensimmäisiä — rupeavatpa viimein muutkin ihmiset\nkertomaan hänen toimistansa, niinkuin Schnake — niin tuollainen maine\non vaarallinen hänelle. Minä olen velvollinen pelastamaan hänet,\npidättämään häntä. Olisipa tuo ihan minun oma syyni, jos tänään\nkävisi samoin kuin viime vuonna. Ei — ei, mutta kuinka? — Maltappas\n— tuossa lippaassa on juhlamerkkejä, nauhoja, joita hän juhlaan\nmennessään tarvitsee — tietysti hän tiedustelee missä lipas on — ja\nniin tulee asia puheeksi (ottaa lippaan) ja ettei oma tahtoni joutuisi\nkiusaukseen, niin poltanpa sillan jäljestäni ja heitän lippaan\nsisällyksineen päivineen tuleen. (Menee ulos vasemmanpuoleisesta\novesta).\n\n\n4:S KOHTAUS.\n\nScheffler. Sitten Bertha.\n\n_Scheffler_ (Keskiovesta, asiakirjoja kainalossa). Kas niin —\npäivätyöni on nyt päättynyt (katsoo kelloansa). Minulla on vielä yksi\ntunti aikaa miettiä puhettani. (Panee asiakirjat käsistään ja istahtaa\npöydän ääreen). Katsoppas vaan kuinka täällä kaikki on järjestyksessä,\nnäkee heti emännän käden täällä liikkuneen (ottaa paperia ja kynän).\nNyt ryhdyn puheesen. (Kirjoittaa). »Hyvät herrat» (puhuu) alku on hyvä\n— »tänään on tuon tapauksen vuosipäivä» —\n\n_Bertha_ (vasemmalta). Hyvää huomenta Bruno!\n\n_Scheffler_ (nousten ylös kynä kädessä). Terve, oma Berthani, terve!\nTänä aamuna virkatoimiini mennessäni sinä uinailit vielä, armas\nunikekoni.\n\n_Bertha_. Torutko jo aamutervehdykseksi?\n\n_Scheffler_. Minä toruisin — ikäänkuin minä milloinkaan voisin sitä\ntehdä.\n\n_Bertha_. Ken ties?\n\n_Scheffler_. Eipä toki, Berthaseni; minulta sinä et kuule koskaan kovaa\nsanaa.\n\n_Bertha_. Silloinpa itkisinkin silmät kuiville, Bruno.\n\n_Scheffler_. Nuoko ihanat silmäsi — eipä toki, nuo silmät eivät saa\nkoskaan itkeä — minun tähteni ei koskaan — (suutelee Berthaa).\n\n_Bertha_. Rakas mieheni — mutta näenpä kädessäsi taasen tuon kynän,\ntuon ilkeän kynän.\n\n_Scheffler_. Vielä hetkinen vaan käpyseni — (menee kirjoituspöydän luo)\njuuri näinä päivinä on minulla tavallista enemmän työtä. Sillä ajalla\nsaisit tehdä minulle mieliksi ja — — (hakee pöydältä) mutta missä se\nnyt onkaan —\n\n_Bertha_ (syrjään). Hän hakee lipastansa. (Ääneen). Enpä tahdo häiritä\nsinua —\n\n_Scheffler_. Sinä et ollenkaan häiritse minua. — Sepä kummallista\n(hakee).\n\n_Bertha_. Luultavastihan emme näe toisiamme ennen päivällistä (on\nlähdössä).\n\n_Scheffler_ (yhä hakien). Sehän on peräti kummallista — — Bertha!\n\n_Bertha_ (palaten). Mitä nyt Bruno?\n\n_Scheffler_. Täällä pöydällä oli pieni lipas ja siinä kaikellaisia\nmuistonauhoja ylioppilasajoiltani sekä muutamia muita viime\nyhdistysjuhlasta — lipas oli aina tässä näin — (hakee). Sehän on\nihmeellistä (on istahtanut).\n\n_Bertha_ (syrjään). Kas niin, nyt sitä seistään tykin suun edessä —\nmutt' rohkeutta vaan!\n\n_Scheffler_. Sinä kenties tiedät, missä lipas on?\n\n_Bertha_ (vakavasti). Kyllä — tiedänpä niinkin.\n\n_Scheffler_. Vai niin. No sehän on hyvä juttu se.\n\n_Bertha_. Tahi oikeammin: minä tiedän mihin se täältä joutui.\n\n_Scheffler_. Mihinkä joutui —\n\n_Bertha_. Niin, mihinkä se täältä joutui — sillä minä — minä heitin\ntuon lippaan uuniin. (Syrjään). Hyvä juttu, nyt se on sanottu.\n\n_Scheffler_ (pyörähtää hämmästyneenä ympäri). Uu-uuniin sanoit sinä?\n\n_Bertha_. Niin, palavaan uuniin.\n\n_Scheffler_. Tietystihän vahingossa, Bertha kulta — (nousee ylös)\nvaromattomuudessa.\n\n_Bertha_. Eikö mitä, ihan tahallani ja täydessä järjessä,\n\n_Scheffler_. Sepä on toki vähän liikaa, se — kaikki nuo muistonauhat,\njotka johdattivat mieleeni niin monta kelpo miestä, niin monta ihanaa\nhetkeä? Saanko luvan kysyä, miksikä sen teit, Bertha?\n\n_Bertha_. Siksi, kun et niitä enää tarvitse.\n\n_Scheffler_. Niin muka, mutta minä tarvitsenkin niitä juuri huomenna\nyhdistysjuhlassa.\n\n_Bertha_. Niin, mutta ethän sinä mene sinne, minä pyydän, minä rukoilen\nsinua: ole menemättä.\n\n_Scheffler_. Ensin poltat sinä lippaan, — ja sitten — minä sanon\nsinulle: huomenna menen minä uhallakin yhdistysjuhlaan — ja siitä\nsaamme puhua jälestäpäin.\n\n_Bertha_. Bruno, ethän sinä sitä todella sanone?\n\n_Scheffler_. Sanon kun sanonkin: minä menen huomenna yhdistysjuhlaan.\n\n_Bertha_. Voi — tämä on liian ankaraa. (Itkee).\n\n_Scheffler_. Äläkä luule minun kyynelistä sulavan.\n\n_Bertha_ (voimistuneena, vakavasti). En, enpä aiokaan sinua kyynelillä\npehmittää, en; minulla on vaan puolustuksekseni sanottava muutama sana\n— me olemme kahden kesken — sinun ei tarvitse siis olla milläsikään.\n(Istuikse oikealle.) Ole hyvä, istahda hetkiseksi minun viereeni.\n(Osoittaa vieressä olevaa tuolia).\n\n_Scheffler_ (menee kirjoituspöydän luo ja istuikse kauemmaksi Berthaa).\nMinä istun jo!\n\n_Bertha_. Muistathan tätä samaa päivää juuri vuosi sitten, jolloin\nniinikään vietettiin tuota teidän yhdistysjuhlaanne?\n\n_Scheffler_. Kas niin (puoliääneen) sitäkö virttä nyt? (Katsahtaa\nympärillensä). Emmekö jätä tuota historiaa toiseksi kerraksi.\n\n_Bertha_. Eipä jätetä — sinun ei tarvitse siitä olla milläsikään —\neihän ketään ole täällä kuuntelemassa.\n\n_Scheffler_. No, puhu sitten — mutta hiukkasen hiljemmin vaan. (Vetää\ntuolinsa lähemmäksi Berthaa).\n\n_Bertha_. Päivää ennen lähetit sinä minulle sanan, ettet tule muka\npäivällisille kotiin.\n\n_Scheffler_ (puoliääneen). Niin tein ja minä luulin —\n\n_Bertha_. Me olimme vasta naineet, siihen asti en minä ollut vielä\nyhtenäkään iltana yksin. Sinä sanoit tulevasi kotiin vähää myöhemmin.\nMinä odotin sinua kello yhteentoista.\n\n_Scheffler_. Mutta eihän sinun olisi tarvinnut odottaa, sinun olisi\npitänyt mennä levolle.\n\n_Bertha_. Voiko niin tehdä, kun tietää miehensä olevan ulkona —\nsynkkänä yönä — alttiina kaikille vaaroille? Minä odotin kello\nkahteentoista — sinun ei kuulunut — päähäni lensi kolkkoja ajatuksia\n— minä arvelin sinulle jo ties mitä tapahtuneen, luulin sinun ehkä\njoutuneen riitaan — toisten karanneen päällesi — sinun jo makaavan\nhaavoitettuna kadulla — verissä — kello löi yksi.\n\n_Scheffler_. Jospa se olisi jo lyönyt neljä.\n\n_Bertha_. Pelkoni suureni suurenemistaan — kello loi kaksi — minä\ntahdoin mennä ulos sinua hakemaan — kello oli jo kolme — minua\nvärisytti — minä olin ihan tuhostuksissa — silloin kuulin askeleita —\nkoko komppania miehiä marssi hohottaen pitkin katua niiden joukossa\nminun aviomieheni — karjuen huutavat nuo hänelle hyvää yötä! — ja minun\nmieheni tulee kotiin — näkee murheeni ja nauraa katkattaa — minun\nkalpea katsantoni naurattaa häntä — minun kyyneleeni saattavat hänet\nnauramaan! Minä riensin ovelle, suljin sen kiinni ja vietin lopun yötä\nnyyhkien — seuraavana aamuna tapaan minä minun mieheni juuri tuolla\nsamalla tuolilla nukkumassa. (Nousee ylös.)\n\n_Scheffler_ (nousee ylös). Ihan niin — minäkin muistelen jotain\nsellaista — taisinpa kyllä olla vähän iloisella tuulella, mutta minun,\nnäet täytyi juoda niin monta maljaa sinun terveydeksesi, Bertha kulta'\n(Hemmottelee).\n\n_Bertha_ (poistuen hänen luotansa). Minä en sanonut silloin ainoatakaan\nnuhdesanaa, enkä ole sittemminkään siitä koskaan puhunut, mutta sen\nlupauksen minä silloin tein, etten enää milloinkaan tahdo kuulla tuota\nkamalaa naurua ja sentähden toivon minä — uskon minä, ettet sinä mene\nyhdistysjuhlaan. Jääthän sinä kotiin, Bruno — jääthän?\n\n_Scheffler_. Sitäpä minä en voi tehdä. Kuka pitäisi minun puolestani\njuhlapuheen?\n\n_Bertha_. Mene sitten, mutta minäkin pysyn päätöksessäni. Minä olen\nsinun vaimosi — mutta en sinun alamaisesi. — Minä olen nyt oikeassa ja\naion nyt tätä oikeuttani puolustaa. — Ethän sinä mene yhdistysjuhlaan?\n\n_Scheffler_. Mutta minun pitää, minun täytyy mennä.\n\n_Bertha_. Onko se viimeinen sanasi. Bruno?\n\n_Scheffler_- Mutta kuulehan toki —\n\n_Bertha_. Onko se viimeinen sanasi, Bruno?\n\n_Scheffler_. Onpa sitten kuin onkin — on — on — on.\n\n_Bertha_ Hyvä, minäkin pysyn sitten päätöksessäni — minä en aio enää\nviettää toista sentapaista yötä — minä lähden myöskin ulos.\n\n_Scheffler_ (hämmästyen). Lähdet ulos —\n\n_Bertha_. Niin!\n\n_Scheffler_. Ja minne?\n\n_Bertha_. Samahan se minusta on, minne — minun sisareni luo Emsiin,\nveljeni luo Rosendorffiin sama se — vaikka Hamburgiin — mutta pois\nkotoa — etten saisi taas nähdä sinua tuolla iloisella tuulella. (Menee\nvasemmanpuolisesta ovesta).\n\n\n5:DES KOHTAUS.\n\n_Scheffler_. Bertha — Bertha — hän ei kuule! Tuollaisella tuulella en\nminä ole vielä häntä nähnyt — mutta eihän minun käy antaminen myöten\n— erittäinkin juuri nyt — kun hän on uhkaillut. Ja kylläpä hän vielä\naprikoipi asiaa ja huomaa olevansa väärässä — niin kyllä — mutta tuo\nseikkailu sai toki mieleni vallan sekavaksi — ja tällä päällä tulee\nminun nyt kyhätä tuo puhe. (Istuiksc). Hyvät herrat — tänään on\nvuosipäivä. (Lakkaa.) Entäs jos hän yhtä hyvin menee? Mitä joutavia —\nsitä hän nyt ei kuitenkaan tee — tänään on juuri vuosi siitä, kuu — ja\nmitähän hänen veljensä sanonee?\n\n\n6:S KOHTAUS.\n\nScheffler. Schnake.\n\n_Schnake_. Saan kunnian sanoa nöyrimmästi hyvää huomenta, herra tohtori!\n\n_Scheffler_. Mitä te tahdotte, Schnake?\n\n_Schnake_. Käskettekö, herra, asettaa puhujalava salin perälle vai\nsivuseinälle?\n\n_Scheffler_. Sama se minusta.\n\n_Schnake_. Ei herra tohtori — siinä on julman suuri eroitus. Sillä\nkun te puhutte perällä, niin kuuluu se näin. (Ottaa Schefflerin katuu\nja puhelee siihen.) »Hyvät herrat, j.n.e.» — Mutta kun te puhutte\nsivuseinällä, niin kuuluu se näin. (Kovalla äänellä.) Hyvät herrat!\nTänään on juuri vuosi siitä, j.n.e., j.n.e.\n\n_Scheffler_. Mutta mistä te tunnette minun juhlapuheeni — juuri noin\naionkin minä aloittaa.\n\n_Schnake_. Oh, armollinen herra tohtori, tarttuuhan sana viimein\nkovaankin päähän — minä olen jo kuullut monen monta juhlapuhetta — ja\nnoilla sanoilla ne alkavat kaikki tyyni. Ja mistäpäs sitä aina uutta\nja uutta saisikaan — sentähden puhuukin toinen juuri sitä samaa kuin\ntoinenkin.\n\n_Scheffler_ (loukattuna). Vai niin?\n\n_Schnake_. Niin juuri, sillä eroituksella vaan, että toinen puhuu\nparemmin kuin toinen — ottakaa vaan sivuseinä herra tohtori — ja kun\nminä asetan tuon lavan ympärille vielä kauniita kuusia, niin näyttääpä\nse hyvin muhkealta. Ja kun minä noin hengessäni ajattelen, niin näenpä\nteidän jo seisovan noiden kuusien välissä ja lausuvan: hyvät herrat,\nj.n.e. Siitä tulee hyvin juhlallista.\n\n_Scheffler_. Kylläpä tuo lörpöttelee — hyvä — hyvä!\n\n_Schnake_. Puhujalava asetetaan siis sivuseinälle? Saan kunnian sanoa\nnöyrimmästi: hyvästi herra tohtori. (Menee, kääntyy uudelleen.) Niin\nvieläkin muutama seikka — ajatelkaapas vaan — muuan Polyhymnian\njäsen on rohjennut nostaa valituksen siitä, ettei heidän seurastansa\nole määrätty yhtään puhujaa — katsokaapas vaan ja Polyhymniahan se\nviimeisenä tuli yhdistykseen — eihän heidän joukostansa voi vielä nyt\nmäärätä juhlamenojenohjaajia — niinhän se on selvä kuin päivä. — Mutta\nnuo herrat tahtoisivat ehkä kaikkikin puhua — heitä vaivaa oikein\npuhujakuume, — mutta jos nyt kaikki rupeavat puhumaan, niin kuka\nsitten rupeaa kuuntelemaan — vai mitä te, herra tohtori, arvelette?\n\n_Scheffler_. Niin — hyvästi, hyvästi, Schnake.\n\n_Schnake_. Saan kunnian sanoa nöyrimmästi: hyvästi, herra tohtori.\n(Kääntyy jälleen.) Niin, onpa vieläkin asia.\n\n_Scheffler_ (syrjään). Tuopas vasta suupaltti on —\n\n_Schnake_. Vieraiden luettelossa on myös nimitetty tohtori Hartwig,\njoka juhlan ajalla majailee teillä —\n\n_Scheffler_. Senkin sirkka, tuo Hartwig. —\n\n_Schnake_. Ei ole luultavasti tullut vielä kaupunkiin — minä saan siis\nkunnian jättää kutsumakortin tänne.\n\n_Scheffler_. Ei, ei; pitäkää vaan se luonanne, kenties hän ei tulekaan —\n\n_Schnake_. Se olisi hyvin ikävätä — mutta minä pistäydyn vielä\npaluumatkallani tänne. Saan kunnian sanoa: hyvästi, herra tohtori!\n(Pois keskiovesta.)\n\n\n7:S KOHTAUS.\n\n_Scheffler_. Senkin sirkka — tuon Hartwigin olin vallan unohtanut.\n— Minä tosin kutsuin hänet tänne, mutta nyt kun vaimoni ei ole\nennoillaan, niin Hartwig voisi sen huomata ja — kielipalttu kun hän on\n— soittaa hän pitkin kaupunkia. — Ei, se ei käy laatuun — minun tulee\nse jollakin tavalla estää.\n\n\n8:S KOHTAUS.\n\nScheffler. Hartwig. Steinkirsch.\n\n(Hartwig matkalaukku kainalossa, Steinkirsch pieni matkasäkki kädessä.)\n\n_Hartwig_. Scheffler — Bruno — vanha ystäväni. (Astuu nopeasti\nSchefflerin luo ja syleilee häntä).\n\n_Scheffler_ (vähän kylmästi). Terve tulemastasi, ystäväni!\n\n_Hartwig_. Mitä sanotkaan — ja tuo lämpöinen kädenpuristus osoittaa\nminulle meidän vielä olevan yhtä hyvät ystävykset kuin ennenkin. Mitäpä\ntässä sanoista — ne ovat ihan liikoja ja tiedäthän, etten minä vihaa\nmitäkään niin paljon, kuin pitkiä juttuja. Oikeastaan pitäisi puhe\nkokonaan lakkauttaa — koska kerran voi tulla toimeen yhdellä sanalla —\nja silloinpa ei laskettaisikaan niin paljon roskaa.\n\n_Scheffler_. Oikein — oikein — sinä tahdoit?\n\n_Hartwig_ (keskeyttäen). Tuokin on taas liika kysymys — tietysti;\nkyllähän minullakin tahtoa on ja olen sinulle selittävä, mikä se minun\ntahtoni on.\n\n_Scheffler_ (osoittaen Steinkirschiä). Mutta tuolla on —\n\n_Hartwig_ (niinkuin edellä). Vieras, tahdoit sanoa. Niin, minä toin\nhänet mukaani ja kyllä sinä saat vielä tutustua hänen kanssaan, ole\nhuoleti. Mutta ei kahta asiaa samalla kertaa: toinen ensin, toinen\nsitten. Kaikessa pitää olla järjestys. Siis — sinä voit hyvin, niinhän.\n\n_Scheffler_. Niin.\n\n_Hartwig_. Se ilahuttaa minua — ja ettei sinun tarvitseisi vaivata\nitseäsi kysymällä sitä samaa minusta niin sanon jo ennalta, että minä\nvoin myöskin hyvin, paitsi pientä naarmua vasemmalla olallani — mutta\nse ei ole mitään vaarallista, kyllä siitä vielä hyvä tulee. — Toiseksi\non huomenna yhdistysjuhla.\n\n_Scheffler_. Niin — kyllähän —\n\n_Hartwig_. Hyvä, hyvä, kyllä minä jo ymmärrän. Niin yksinään olisi jo\nriittänyt — eikä sinun olisi tarvinnut edes suutasikaan avata — olisit\nvaan nyökäyttänyt päätäsi. Sinä kutsuit minut juhlaan — valmistit\nhuoneetkin minua varten —\n\n_Scheffler_. Ja sinä jäät tietysti —\n\n_Hartwig_. Minä jään, enkä kuitenkaan jää — se on: minä jään vähäksi\naikaa, mutta lähden sitten pois.\n\n_Scheffler_ (iloissaan). Kuinka sinä sanoit?\n\n_Hartwig_. Minä tiedän, ettei se ole sinulle mieleen, mutta älä pane\npahaksi, oma ystäväni; minun täytyy väkisinkin majailla tätini luona.\n\n_Scheffler_ (syrjään). Sehän on hyvä juttu, se!\n\n_Hartwig_. Tuo täti kultani sai tietää minun tulevan kaupunkiin ja\nkutsui minua luoksensa — tuleehan minun olla kohtelias, melkeinpä\nviisaskin — tätini on, näet, pohatta eukko. Tiellä tapasin minä erään\nystävän, jolla ei vielä ollut mihin päätänsä kallistaa. — Sepäs sopii,\nsanoin minä — ja niin toin minä sinulle toisen vieraan, ettei tuon\nminulle valmistamasi huoneen tarvitseisi seista kylmillä.\n\n_Scheffler_. Mutta hyvä ystäväni —\n\n_Hartwig_. Hyvä, hyvä, kyllä minä jo ymmärrän. Nyt seuraa esitys: herra\ntohtori Steinkirsch, nuori tohtori, mutta viisas, erään taiteellisen\nlehden toimittaja — kumartakaa — kas niin — kumarra sinäkin — kas niin,\n— nyt te tunnette jo toisianne ja asia on selvillä — eikö niin?\n\n_Scheffler_. Minulla olisi —\n\n_Hartwig_. Vieläkin suurempi ilo, jos te molemmat tahtoisitte jäädä\ntänne, arvelit kai sanoa — niin, kyllähän minä jo ymmärrän — mutta älä\npane pahaksi, minä en saata jäädä tänne, sillä tuo tätini —\n\n_Steinkirsch_ (Schefflerille). Te näette, etten saa suunvuoroa.\n\n_Hartwig_. Lapsukaiset! Jos teitä ei pitäisi ohjaksissa, vaan antaisi\nteidän mielin määrin puhua, — niin, mistäpäs saataisiin sellaisia\nkorvia, jotka voisivat kaikkia teidän puheitanne kuulla. Muistanpa\nvielä tuota oppiaikaamme — sinulla oli oikea vimma pitää puheita; ei\nollut sitä iltaa, jolloin olisit ollut ääneti. Olenpa varma siitä, että\nsinä huomenna yhdistysjuhlassakin pidät puheen.\n\n_Scheffler_. Niin — minua on pyydetty' —\n\n_Hartwig_. Hyvä, hyvä — kyllä minä jo ymmärrän. Luonnollistahan,\nettä sinua pyydetään — onhan selvä, että tuosta Euterpestä pitää\njuhlapuhuja valittaman. Onhan Euterpe tietysti muita seuroja parempi\n— harjoitteleehan se filosoofillista musiikkia — onhan sillä kaikkein\nparaimmat äänet, (Steinkirschille) joita ei maalaislukkarinkaan korva\nsietäisi — tuleehan siis juhlapuhujankin olla seuran jäsen — muut\nseurat ovat ikäänkuin varjossa, jos kohta heidän joukossaan olisikin\njoku, jolla — niin sanoakseni — olisi neroa, vilkkautta — ynnä muuta\nsellaista. Mutta mitäpä tästä; pääasia on selvillä; te olette nyt\nsaaneet katon päällenne — ja sinulla on hauska vieras — illalla me\ntapaamme toisiamme Otavassa — hyvästi. (Kättelee kumpaakin ja lähtee —\nmutta palajaa uudelleen.)\n\n_Steinkirsch_. Vihdoin viimeinkin saan minä nyt suunvuoroa —\n\n_Hartwig_. Niin — todella — vieläkin asia — sinä olet viisitoista\nkuukautta sitten nainut. Viime juhlassa minä join tosin montakin maljaa\nsinun vaimosi terveydeksi, mutta enpä ole vielä tähän asti häntä\nnähnytkään. Eläthän onnellisena, hä?\n\n_Scheffler_. Vielähän kysyt — tietysti.\n\n_Hartwig_. Hyvä, hyvä, kyllä minä jo ymmärrän. Tuo »tietysti» yksinään\nolisi jo riittänyt. Nuo pitkät harankisi nostavat epäluuloa — niissä\non sellainen vinkkura, joka panee arveluttamaan. Ja muutoinkin näytät\nsinä niin kalpealta — laihtuneelta — niin, siinä ne naimisen seuraukset\novat, niin — kyllä minä ymmärrän, mutta katsoppas miltä minä näytän —\nminulla ei olekaan vaimoa — enkä minä koskaan otakaan itselleni vaimoa —\n\n(Scheffler ja Steinkirsch nauravat ääneensä).\n\n_Hartwig_. Noh — mikä teitä nyt naurattaa?\n\n_Steinkirsch_. Hän ei ota, sillä hän ei saa —\n\n_Scheffler_. Minä tiedän —\n\n_Hartwig_. Ja minä en edes ajattelekaan sellaista.\n\n_Scheffler_. Hartwig parka, oletpa sinä saanut monet rukkaset.\n\n_Hartwig_. Mitä vielä!\n\n_Steinkirsch_. Mitenkä olikaan tuon ihanan lesken laita kolme kuukautta\nsitten?\n\n_Hartwig_. Niin — kun minä en huolinut hänestä.\n\n_Steinkirsch_ (Schefflerille). Kyllähän olisi huolinut, mutta leski ei\nhuolinut hänestä.\n\n_Hartwig_. Kyllähän!\n\n_Steinkirsch_. Entäs tuo pikku valkotukka — muistathan?\n\n_Hartwig_. Mitä te tahdottekaan minusta —\n\n_Steinkirsch_. Siitä Hartwig ei myöskään huolinut —\n\n_Hartwig_. Niin juuri, sillä minä en suvaitse ollenkaan valkotukkia.\n\n_Steinkirsch_. Voisinpa luetella koko kiehkuran mustatukkiakin.\n\n_Hartwig_ (murisee).\n\n_Steinkirsch_. Ja joka ainoan edessä on hän ryöminyt polvillaan.\n\n_Hartwig_ (murisee).\n\n_Steinkirsch_. Mutta ei sittenkään ole tullut huolimisesta mitään.\n\n_Scheffler_. Mutta rukkasia vaan pyryyttänyt.\n\n_Hartwig_. Kas niin — enkö minä jo taannoin sanonut — annas vaan\nteidän saada suunvuoroa — niin siitäkös tulee sitten viisasta puhetta.\nJos minä en olekaan mikään Adonis, niin onpahan minulla toki neroa,\nettepä sitä voi kieltää, ja nerolla ainoastaan me vaimoja ongimme. Jos\nminä siis kerrankin oikein tahtoisin, niin enpä ryömisi, en — yhdellä\nsilmänluonnilla minä ne valloittaisin. Mutta nytpä panen korvani\nlumpeen, enkä huoli enää teidän kaskujanne kuunnella. Voikaa hyvin.\n(Menee keskiovesta).\n\n_Steinkirsch_. Suokaa anteeksi, herra tohtori, että minä, vento vieras,\ntulen tällä lailla huoneeseenne. Jos teillä on minusta joku hankaluus,\nniin —\n\n_Scheffler_. Eikö mitä — jos vaan kattoni alla täällä kotiudutte.\n(Sivulle). Onpa vallan sopimatonta kieltää häneltä vieraanvaraisuutta.\n\n_Steinkirsch_. Kiitoksia hyväntahtoisuudestanne. Vaan jos sallitte,\nniin tahtoisinpa vähän puhdistautua matkatomusta.\n\n_Scheffler_. Tietysti — (hieman nolona). Olkaa hyvä, astukaa kauvaksi\ntuonne. (Osoittaa oikeanpuolista ovea).\n\n_Steinkirsch_. Kiitoksia — tuokion kuluttua tulen takaisin. (Menee.\nMatkasäkki jää ovensuuhun).\n\n_Scheffler_ (hyvin kohteliaasti). Olkaa hyvä — (toisella äänellä).\nTuopa on vasta peijakkaan juttu. — Ventovieras ja juuri tällä\ntuokiolla! Mitähän minun vaimoni tästä sanonee — maltappas, tuolla\nylhäällä kolmannessa kerroksessa on huone hyyrättävänä — jos minä sen\nottaisin ja sanoisin: tämä minun vierashuoneeni on — sillä lailla\npääsisin uudesta kahakasta. — Se sopii, ja nyt toimeen. (On menossa.)\n\n\n9:S KOHTAUS.\n\nScheffler. Bertha.\n\n_Bertha_ (vasemmalta, hyvin totisena). Suo anteeksi —\n\n_Scheffler_. Mitä niin?\n\n_Bertha_. Että tulen sinun huoneeseesi — minä unohdin tänne jotakin.\n(Hakee jotakin vasemman puolisella pöydältä.)\n\n_Scheffler_. Tuollainen tuuli tietää pahaa — (tarkastellen Berthaa) ja\nkuitenkin on hän niin sorea. Tekisipä mieli langeta hänelle kaulaan.\n\n_Bertha_ (itsekseen). Minä luulin hänen jo pehmenneen, mutta hän on yhä\nvielä jäykkä ja itsepäinen.\n\n_Scheffler_ (itsekseen). Ja tuo taivaan vuohi on viereisessä huoneessa\n— jos hän nyt sattuisi tulemaan tänne, niin kiehahtaisipa vaimoni\nvieläkin enemmän.\n\n_Bertha_. Hän ei edes lähenekään minua — hyvä — osaanpa minäkin pysyä\nkaukana (huomaa Steinkirschin matkasäkin). Mikä tuo on?\n\n_Scheffler_. Kas niin. — Tuoko? — Se on matkasäkki.\n\n_Bertha_. Oletko sinäkin matkalle lähdössä?\n\n_Scheffler_. En — mutta — (erikseen) mitähän minä sanoisinkaan —\n(ääneen) se on — täällä on — tuolla huoneessa on —\n\n_Bertha_. Minä en ymmärrä sinua; mitä sinä sanot?\n\n_Scheffler_. Olenhan minä kertonut sinulle, että aion ottaa sihteerin\nitselleni — nyt on tuo sihteeri tullut.\n\n_Bertha_. Sen parempi.\n\n_Scheffler_. Ja hän on tuolla — tuossa huoneessa —\n\n_Bertha_. Vai niin — (katsoo häneen kummastellen).\n\n_Scheffler_. Talon isäntä lupasi minulle hyyrätä tuota sihteeriä\nvarten huoneen kolmannessa kerroksessa — ja minä olin juuri lähdössä\nkatsomaan, josko se on reilassa.\n\n_Bertha_. Älähän viivyttele sitten.\n\n_Scheffler_. En — siihen menee vaan muutama minuutti. (Erikseen.)\nSaanpa nyt edes huo'ata. (Menee keskiovesta).\n\n_Bertha_. Onkohan nähty mokomaa? Minun murheestani, tuskastani hän ei\nole millänsäkään, mutta tuosta sihteerin huoneesta pitää hän kyllä\nhuolen. Eivätpä nuo miehet todellakaan ansaitse meidän rakkauttamme,\nheille kun heidän sihteerinsä ovat omia vaimojaan rakkaammat.\n\n\n10:S KOHTAUS.\n\n_Steinkirsch_. Bertha.\n\n_Steinkirsch_ (oikealla). Kas nainen! Minulla on kenties kunnia\ntervehtiä rouvaa —\n\n_Bertha_ (kylmästi). Niin on.\n\n_Steinkirsch_. Suokaa anteeksi, rouva, että minun tuloni saattaa teille\nhankaluuksia...\n\n_Bertha_. Teidän tulonne saattaa minulle hankaluuksia? Mitenkä niin?\n\n_Steinkirsch_ (itsekseen). Kohtelias tuo rouva ei ainakaan ole.\n\n_Bertha_ (erikseen). Onpa tuo julkea tuo sihteeri.\n\n_Steinkirsch_ (konversatsioniäänellä). Taivaan tarha näkyy jälleen\nkoettavan korvata vääryyttänsä.\n\n_Bertha_. Taivaan tarha?\n\n_Steinkirsch_. Niin — pitkän, kylmän kevään perästä suopi se meille\ntaas mitä ihanimman kesän.\n\n_Bertha_ (vähän pistellen). Te näytätte olevan säiden tarkastaja, herra\n— minun mieheni ei sanonut teidän nimeänne —\n\n_Steinkirsch_. Nimeni on Steinkirsch!\n\n_Bertha_. Tuolla on minun mieheni kirjoituspöytä.\n\n_Steinkirsch_ (katselee ympärillensä). Kirjoituspöytäkö? Todella —\nhyvin soma kirjoituspöytä. Onpa huonekalujen valmistus edistynyt viime\naikoina oikein ihmeellisesti, erittäinkin mitä muinaisiin —\n\n_Bertha_. Ettekös huoli tarkastella minun mieheni asiakirjoja?\n\n_Steinkirsch_. Asiakirjoja? Kaiketi hyvin hauskoja. Mutta enpä\nkuitenkaan teidän läsnä ollessanne.\n\n_Bertha_. Älkää te minusta olko millännekään.\n\n_Steinkirsch_. Suokaa anteeksi — onhan se minun velvollisuuteni. —\nTäänvuotinen yhdistysjuhla tulee kaiketikin hyvin loistavaksi.\n\n_Bertha_ (erikseen). Kas niin — sitä tuo sihteeri mitä muutkin.\n(Ääneen.) Tuolla on minun mieheni kirjoituspöytä!\n\n_Steinkirsch_ (katsellen ympärilleen). Mitä kummaa hän tarkoittaneekaan\ntuolla kirjoituspöydällä! (Ääneensä.) Vahinko vaan, etteivät naiset saa\nottaa tuohon juhlaan osaa.\n\n_Bertha_ (nousee ylös, harmissaan). Sitähän oli vielä vailla.\n\n_Steinkirsch_. Mutta valitettavasti on liian monta vastustajaa —\nmieslaulukunnalla, he arvelevat — tulee ollakin miesjuhla —\n\n_Bertha_ (itsekseen). Mokoma takiainen! (Ääneen.) Tuolla on minun\nmieheni kirjoituspöytä! (Erikseen.) Tottahan hän jo nyt ymmärtää\nasemansa. (Pois vasemmanpuolisesta ovesta.)\n\n_Steinkirsch_ (katsoo kummastellen hänen jälkeensä). Tuolla rouvalla\non kaiketikin iili päässä. »Tuolla on minun mieheni kirjoituspöytä —\nkirjoituspöytä!» Vai enkö olekkaan tervetullut vieras? Hartwig vakuutti\ntalonväen hoitavan minua kuin silmäterää — Schefflerikin näytti minusta\njo kovin tosipuheiselta ja rouvansa — miehensä kirjoituspöydän kanssa\n— oli kaikkea muuta kuin kohtelias. Ei — parasta lie mennä tipotieheen\n— matkasäkkikään ei ole vielä avattu — »eespäin», eespäin siis\nastukaamme, me kestikievarimme luo. (On lähdössä.)\n\n\n11:TA KOHTAUS.\n\nSteinkirsch. Ludmilla. Palvelija.\n\n_Palvelija_ (keskiovesta.) Minä ilmoitan rouvalle teidän tulostanne.\n(Menee vasemmanpuolisesta ovesta.)\n\n_Ludmilla_. Hetkiseksi vaan.\n\n_Steinkirsch_. Tuo ääni —\n\n_Ludmilla_. Ah herra — näenkö oikein?\n\n_Steinkirsch_. Valehtelevatko silmäni?\n\n_Ludmilla_. Tohtori Steinkirsch!\n\n_Steinkirsch_. Neiti Ludmilla!\n\n_Ludmilla_. Te muistatte vielä nimenikin?\n\n_Steinkirsch_. Valitettavasti ainoastaan teidän suloisen ristimänimenne\nvaan — mutta se onkin lakkaamatta soinut korvissani.\n\n_Ludmilla_. Ja mistä syystä valitettavasti?\n\n_Steinkirsch_. Kun ette sanonut teidän sukunimeänne ja minä en tiedä,\nmissä olette, asutte, enkä voinut siis löytää teitä.\n\n_Ludmilla_. Ja miksi te tahdoitte löytää tyttöpahasta, jonka vaan\nsattumalta kerran kohtasitte?\n\n_Steinkirsch_. Niin — sattumalta kyllä — mutta olipa se onnellinen\nsattuma. Kävellessäni Baden-Badenissa minä huomasin nuoren tyttösen\nseisovan nolona erään puron reunalla. Minä riensin hänen luokseen ja\nautoin hänet puron yli —\n\n_Ludmilla_. Niin ja itse seisoitte vedessä.\n\n_Steinkirsch_. Taisin seista. Tyttönen antaa minulle luvan saattaa\nhäntä muutaman askeleen —\n\n_Ludmilla_. Sitä oli kolme kilometriä, herra.\n\n_Steinkirsch_.. Ei suinkaan, korkeintaan parikymmentä syltä. Tyttönen\nsanoo kulkevansa joka päivä tätä tietä — seuraavana päivänä olen minä\ntaas paikalla. Tyttönen tuli — matka joutui liiankin sukkelasti; minä\ntoivoin saavani uudelleen tavata häntä seuraavana päivänä — mutta hän\nei tullut — ei seuraavanakaan päivänä — ei edes kolmantenakaan — hän ei\ntullut enää milloinkaan.\n\n_Ludmilla_. Meidän piti lähteä äkkiä pois kaupungista.\n\n_Steinkirsch_. Ja minulla olisi vielä ollut niin paljon sanomista,\nkyselemistä.\n\n_Ludmilla_. Lähdettyäni en minä tietysti voinut enää kuulla enkä\nvastata.\n\n_Steinkirsch_. Mutta kun minä nyt taas näen teidät, niin sanokaahan\nmissä minä löydän teidät.\n\n_Ludmilla_. Minä asun setäni kauppaneuvos Bolzaun luona.\n\n_Steinkirsch_. Tässä kaupungissako?\n\n_Ludmilla_. Niin.\n\n_Steinkirsch_. Kauppaneuvos Bolzaun — tässä kaupungissa, hyvä. — Ja\nmilloin saan luvan tavata teitä.\n\n_Ludmilla_. Sepä ei olekaan varmaa, jos saatte ollenkaan. Minun tätini\npidättää minua kaikesta kanssakäymisestä — olenpa melkein tuollainen\nlumottu prinsessa, joista saduissa luetaan.\n\n\n12:TA KOHTAUS.\n\nSamat ja palvelija.\n\n_Palvelija_ (aukaisee vasemmanpuoliset ovet ja jää niiden suulle\nseisomaan). Rouva pyytää teitä, neiti.\n\n_Steinkirsch_. Ja eikö ole mitään keinoja noita taikoja vastaan?\n\n_Ludmilla_. Saattaa olla, mutta ne ovat ritarin keksittävät, ne.\nHyvästi, herraseni! (Lähtee nopeasti vasemmanpuolisesta ovesta.)\n\n(Palvelija pois keskiovesta).\n\n_Steinkirsch_. Sepäs oli etelätuuli — ei — se — se oli sitäkin\nlämpöisempi.\n\n\n13:TA KOHTAUS.\n\nSteinkirsch. Hartwig.\n\n_Hartwig_ (keskiovesta). Kah — Steinkirsch — hyvä juttu, että tapasin\nsinut — (hyvin liikutettuna).\n\n_Steinkirsch_ Mitä nyt?\n\n_Hartwig_ (tarttuen innoissaan Sleinkirschin käsivarteen). Ihminen hoi\n— hän on itse sulous, armaus, ihanuus —\n\n_Steinkirsch_. Mikä niin?\n\n_Hartwig_ (tyynesti). Eikö tänne tullut äskettäin nuori neitonen?\n\n_Steinkirsch_ (nolona). Tänne — neitonen. (Päättäväisesti.) Ei!\n\n_Hartwig_. Eikö? Sitten en saa viipyä täällä hetkeäkään. (On lähdössä.)\n\n_Steinkirsch_. Mutta sanohan toki — mitä sinulle on sitten tapahtunut?\n\n_Hartwig_. Etpähän sinä kuitenkaan sitä käsitä —. Katsoppas, minä olin\nmatkalla tätini luo, kun äkkiä tuli minulle vastaan nuori neitonen,\n— mitä, — tulee vastaan — kelvoton, kylmä sana — liihoittelee —\nliihoittelee minulle vastaan —\n\n_Steinkirsch_. Nuori neitonen?\n\n_Hartwig_. Neitoko? — niinkö minä sanoin? Kelvoton, kylmä sana! Sulotar\nitse — sanalla sanoen — joku yläilmojen olento — enkeli —\n\n_Steinkirsch_. Hourailet —\n\n_Hartwig_. Minä seisoin kuin suolapatsas — hän liihoittelee lähemmäs.\nIllan tuuli leyhyttelee hänen kiharoitaan — hänen kullankirmailevia\nkeltakiharoitaan — kädessään on hänellä pieni päivänvarjo — ja niin\nkäy helkyttelee hän kuin ruusujen ruhtinatar valtikka kädessä, luoden\nsilmänsä maahan — mutta äkkiä (tarttuu ankarasti Steinkirschin\nkäsivarteen) — ihminen hoi!\n\n_Steinkirsch_ (säikähtyneenä). Mitä nyt?\n\n_Hartwig_. Hän luo silmänsä ylös — ja minä näen nuo sinen siintävät\nsilmät — mitä silmät! Kelvoton, kylmä sana — laaja-laineisen sinimeren\n— minä vaivun sen maininkiin.\n\n_Steinkirsch_. Mutta seisot nyt jo jaloillasi.\n\n_Hartwig_. Johan minä taannoin sanoin, ettet käsitä minua. Ja kun minä\ntoinnuin — oli hän jo poissa — minä riensin hänen jälestään — hän\npyörähti tähän taloon.\n\n_Steinkirsch_ (erikseen). Olisiko tuo enkeli — Ludmilla?\n\n_Hartwig_. Ja nyt tulee minun löytää hänet uudestaan ja se on helppo —\nminä asetun portin pieleen.\n\n_Steinkirsch_. Vielä vai. (Ääneen.) Kaiketikin on hän kolmannessa\nkerroksessa. Niin, todellakin, kuulinhan minä äsken siellä kellonkin\nsoivan. Jos seisot rapuilla kolmannessa kerroksessa, niin tapaat hänet.\n\n_Hartwig_. Minä seison rapuilla vaikka 24 tuntia yhtämittaa —\n\n_Steinkirsch_. Ja voinhan minä varalta odottaa täällä alhaalla.\n\n_Hartwig_. Niin kyllä — kunnon ystäväni — tee se minulle mieliksi —\nmeidän täytyy hänet löytää.\n\n_Steinkirsch_. Me löydämme hänet. (Molemmat pois keskiovesta.)\n\n\n14:TA KOHTAUS.\n\nBertha. Ludmilla (vasemmalta.)\n\n_Bertha_. Tänäänhän sinulla vasta kiire on. Tuskin ennätit tulla, kun\njo olet lähdössä pois.\n\n_Ludmilla_ (katsoen kelloansa). Tunnethan tätini — minä sain luvan\nainoastaan tunnin ajaksi — enkä tahtoisi nähdä häntä nureissaan.\n\n_Bertha_. Voi siis hyvin! (Kättelee Ludmillaa.)\n\n_Ludmilla_. Muttet sinäkään näy tänään olevan entiselläsi — olet niin\ntotinen — alakuloinen —\n\n_Bertha_. Minäkö — alakuloinen — eikö mitä (naurellen) pieniä talon\nhuolia vaan — ei muuta.\n\n_Ludmilla_. Nepä kyllä selviävät — voi hyvin, Bertha. (Kättelee Berthaa\nja menee keskiovesta ulos.)\n\n_Bertha_. Voi hyvin! (Hyvin totisena.) Pieniä talon huolia — ja\nsen sanon minä naurussa suin, vaikka olen valmis itkemään — ja\nnuo pienet huolet koskevat koko elämäni onnea, kenties vielä koko\ntulevaisuuttanikin.\n\n\n15:TA KOHTAUS.\n\nBertha. Brimborius.\n\n_Brimborius_ (keskiovesta). Suokaa anteeksi! Palvelija sanoi herra\ntohtorin olevan kotona — minun niineni on Brimborius, lauluseuran\njuhlajärjestäjä. Te olette kenties kuullutkin nimeni.\n\n_Bertha_ (kylmästi). Valitettavasti en.\n\n_Brimborius_. Minä tulin vaan kysymään herra tohtorilta, mikä on\nnoin ylipäänsä hänen juhlapuheensa sisällys — ja tahtooko hän, että\npainavimmilla kohdilla lauaistaisiin puutarhassa muutama pyssy tahi\nvaikka tykkikin — se tekisi sellaisen mahtavan vaikutuksen. Kentiesi\nvoitte te minulle sanoa, mitä hän ylipäänsä noin niinkuin arvelee\nasiasta?\n\n_Bertha_ (puoleksi sivulle, harmissaan). Minä soisin että tykit —\n\n_Brimborius_. Ja-ha, te soisitte siis että tykit noin niinkuin\n(käsiviite) se riittää. Minun ei tarvitse siis enää odottaa herra\ntohtoria. Luottakaa vaan minuun, rouva, parhaillaan kuin teidän\nmiehenne pitää puhetta, niin pitää kuuluman sellainen tykkein pauke,\nettei linnassa sen parempaa. Te saatte ihan levollisesti luottaa\nminuun — saatte nähdä: ikkunalasien pitää tärisemän. Teidän nöyrin\npalvelijanne, arvoisa rouva. (Pois keskiovesta.)\n\n\n16:TA KOHTAUS.\n\nBertha. Sitten Scheffler.\n\n_Bertha_. Koko kaupunki näkyy olevan ilmitulessa tuon mokoman\nyhdistysjuhlan tähden — miksikä pitäneekään sen olla niin epäsuotuisan\nminulle, mutta samassa suhteessa, kuin vaara enenee, kasvaa minun\nrohkeuteni ja minä teen kuin teenkin vastarintaa (polkee jalkaa). Minun\nmieheni ei saa mennä juhlaan.\n\n_Scheffler_ (keskiovesta). Paha juttu, todellakin paha juttu.\n\n_Bertha_. Mikä niin?\n\n_Scheffler_. Tuo huone kolmannessa kerroksessa on vuokrattavana vasta\nkolmen päivän kuluttua.\n\n_Bertha_. Voipihan tuo sihteeri majailla sen ajan ravintolassakin.\n\n_Scheffler_. Ravintolassako — niin, tietysti — mutta juuri juhla-aikana\nlie ravintolatkin täpösen täynnä ja — muutoinkin minä tahtoisin, että\nhän majailisi meidän luonamme.\n\n_Bertha_. Vai niin! Minä ymmärrän. — Älähän minua kursaile — minun\npuolestani on asunto tyhjänä juhlan aikana —\n\n_Scheffler_ (Läheten Berthaa). Mutta kuules, Bertha —\n\n_Bertha_ (Lykäten Schefflerin pois luotaan, kylmästi). Älä vaivaa\nitseäsi turhaan — minä en luovu päätöksestäni, minä — minä lähden\nveljeni luo Rosendorffiin. Elä terveenä! (Menee vasemmanpuolisesta\novesta.)\n\n_Scheffler_. Kas niin — vaimo menee pois — jättää koko talon ja\nmiehensäkin! — Sehän on todella sitä viimeistä — mutta ei, ei — hän ei\ntee sitä, ei!\n\n\n17:TA KOHTAUS.\n\nScheffler. Steinkirsch.\n\n_Steinkirsch_ (keskiovesta). Ludmilla on jo kotonaan ja Hartwig parka\nseisoo vielä yhä rapuilla kolmannessa kerroksessa (ottaa matkasäkkinsä,\njoka on ollut yhä paikallaan oven suussa.) Kas herra tohtori — johan te\nolette palannut.\n\n_Scheffler_. Suokaa anteeksi, jos minä viivyin niin kauan. — Mutta\nmihinkä teillä matka?\n\n_Steinkirsch_. (Panee malkasäkin paikoilleen, tulee etualalle.) Suoraan\nsanoen — minulla oli kunnia tavata teidän vaimonne — ja hänelle ei\nnäyttänyt olevan mieleen —\n\n_Scheffler_. Kuinka niin?\n\n_Steinkirsch_ (itsekseen). Enpä saa itsekään selville, mitä hän lie\ntuolla »kirjoituspöydällä» tarkoittanut!\n\n_Scheffler_ (erikseen). Löysinpä solmun. (Ääneen.) Minun tulee teille\nsanoa, että minun vaimoni on saanut äskettäin ikäviä kuulumisia\nveljeltään.\n\n_Steinkirsch_. Niin, eipä tuo pääiili ole juuri lystiä.\n\n_Scheffler_. Ja sen johdosta tulee hänen hetikohta lähteä Rosendorffiin.\n\n_Steinkirsch_. Niin — minä olen myös lähdössä — kestikievariin. (On\nlähdössä.)\n\n_Scheffler_ (pidättäen hänet). Ei millään muotoa, — sitäpä minä en\nsalli. Te olette minun vieraani, minun velvollisuuteni on pitää huolta\nteistä.\n\n_Steinkirsch_. Antakaa olla — turhia vaivoja.\n\n_Scheffler_. Mutta kun, vaimoni poissa ollessa, minä en voi tarjota\nteille sellaista mukavuutta kuin pitäisi, niin sijoitan minä teidät\nminun setäni luo.\n\n_Steinkirsch_. Setännekö luo? Entäs jos hänenkin vaimonsa on juuri\nmatkaan lähtemäisillään?\n\n_Scheffler_. Siellä pidetään teitä kuin piispaa pappilassa.\n\n_Steinkirsch_. Kiitoksia teidän hyväntahtoisuudestanne. (On lähdössä.)\n\n_Scheffler_. Kauppaneuvos Bolzaun talo on mitä vieraanvaraisimpia —\n\n_Steinkirsch_ (vilkkaasti). Kuka se teidän setänne oli?\n\n_Scheffler_. Kauppaneuvos Bolzau.\n\n_Steinkirsch_. Hänellä tai hänen vaimollaan on veljentytär —\n\n_Scheffler_. On kyllä.\n\n_Steinkirsch_. (Päättäväisesti, innostuneena). Minä suostun — kiitoksia\n-— mennään vaan teidän setänne luo. — Mutta mennään nyt pian!\n\n_Scheffler_ (kuunnellen). Mitä se on? Vaunut (katsoo ikkunasta). Minun\nvaimoni matkasäkki kädessä — hän lähtee todellakin.\n\n_Steinkirsch_. Niin, kyllähän minä sen näen.\n\n_Scheffler_ (matalalla äänellä). Katsokaa herra Steinkirsch — hän\nlähtee todellakin.\n\n_Steinkirsch_. Mikä teillä on?\n\n_Scheffler_ (sekaantuneena). Niin — se on hyvä, että te näette,\nkuinka hän lähtee. (Erikseen.) Bertha ei luonut edes silmäystäkään\njäähyväisiksi! — (Äänessä). Katsokaas nyt — (hyvin alakuloisesti.) hän\non mennyt!\n\n_Steinkirsch_. Oikein — hän on mennyt — mutta miksikä te sanoitte sen\nniin vinkumalla?\n\n_Scheffler_. Vinkumallako? (Elpyneenä ja pakollisen iloisena.) Sitä\nminä en todellakaan huomannut. (Erikseen.) Ja mitäpä tässä on enää\nvinkumistakaan — mitähän nyt tulee tehdä?\n\n_Steinkirsch_. Eikö meidän pitänyt lähteä teidän setänne luo?\n\n_Scheffler_ (piristyneenä). Niin todellakin — vie sinut virta —\nlähdetään sitten sedän luo! (Molemmat kääntyvät lähteäkseen).\n\n\n\n\nTOINEN NÄYTÖS.\n\n\nKomeasti sisustettu sali kauppaneuvos Bolzaun huvilassa. Keskellä\nsuuret avonaiset ovet, jotka vievät puutarhaan. Ovia oikealla ja\nvasemmalla. Oikealla, etualalla, ikkuna ja shakkilautapöytä, vasemmalla\nsohva, sen takana kukkalava ruiskukannuineen. Tuolia y.m.\n\n\n1:NEN KOHTAUS.\n\nBolzau. Vilhelmina.\n\n_Bolzau_ (Istuu sohvalla, sanomalehti kädessä). Kaikki kylpypaikat\novat taasenkin täynnä! Enpä käsitä tuota ihmisten vimmaa matkustamaan\nkylpylaitoksiin, silloin kun on niin hyvä istua huoletonna kaikessa\nmukavuudessa kotona. Sehän vasta oikeata elämän nautintoa onkin.\n\n_Vilhelmina_ (Oikealla, ikkunan luona, silmäillen milloin millekin\npuolen kadulle). Mitähän nyt jo kello lienee?\n\n_Bolzau_. Tahdotko tietää ajan minun vatsani vaiko minun kelloni\nhorisontin mukaan?\n\n_Vilhelmina_. Sinun vatsasi käy jotenkin säännöllisesti.\n\n_Bolzau_. Niin tekee. Ja jos tuo poika paha ei saa määrätyllä ajalla\ntarvettansa, niin rupeaa se murisemaan. (Katsoo kelloaan.) Kello on\nniin paljon kuin — minun vatsani mukaan juuri ruokahetki — minun\nkelloni mukaan vielä kymmenen minuuttia vailla.\n\n_Vilhelmina_. Minä en käsitä, missä tuo Ludniilla viipynee?\n\n_Bolzau_. Joko taaskin olet peloissasi hänen puolestaan?\n\n_Vilhelmina_. Hänen pitäisi nyt jo olla kotona — jollei vaan joku vaara —\n\n_Bolzau_. Niin muka mammaseni. Eihän Ludmilla ole enää mikään lapsi,\njoka voi vaunuista pudota.\n\n_Vilhelmina_. Vähät sellaisista vaaroista nuorille tytöille.\n\n_Bolzau_. Niin vai. Mitä muita vaaroja on sitten noille heikoille\nihmislapsille tarjona?\n\n_Vilhelmina_. Sinun pitäisi se parhaiten tietää. Kerran maailmassa olit\nsinä itsekin tuollainen vaara.\n\n_Bolzau_. Niin muka. Merkillistä vaan, että tytöt itse lentävät\npäistikkaan noiden vaarojen syliin.\n\n_Vilhelmina_. Älä ylvästele siinä — meillä vaimoparoilla on jo niinkin\nkylläksi suuri taakka kannettavana.\n\n_Bolzau_. Suuri taakka kannettavana? Oikein, mammaseni, — kilometrin\npitkiä helmuksia, chignoneja — (hyvänluontoisesti.) Onko minullakin\noikkuja, mammaseni?\n\n_Vilhelmina_. Hu — hu —\n\n_Bolzau_. Miinaseni!\n\n_Vilhelmina_. Hm!\n\n_Bolzau_. Miinaseni! Oikkuja? Onko sinulla koskaan ollut syytä\nvalitella minusta?\n\n_Vilhelmina_. Ja sen hän sanoo niin viattomana kuin lapsi — ja\nkuitenkin olen alinomaa turhaan pyytänyt häntä ostamaan minulle uudet\nvaunut. — Oletko ne kokonaan unhottanut?\n\n_Bolzau_. Vai niin — nuo vaunut! (Pyörähtää ympäri ja ottaa\nsanomalehden käteensä.)\n\n_Vilhelmina_. Minua oikein hävettää, kun näen paronitar Hirschbergin\ntahi presidentin rouvan ajavan uusissa vaunuissaan ja minulla ei ole\nkuin vanhat.\n\n_Bolzau_ (lukee sanomalehteä).\n\n_Vilhelmina_. Bolzau!\n\n_Bolzau_. Hm!\n\n_Vilhelmina_. Mitenkä on vaunujen laita?\n\n_Bolzau_ (Panee lehden pois, nousee ylös). Mitä saadaan tänään\npäivälliseksi, Miinaseni?\n\n_Vilhelmina_. Vaunut!\n\n_Bolzau_ (Koomillisen harmillisena). Niitä olen jo saanut tarpeeksi\nkavertaa.\n\n_Vilhelmina_ (lauhtuneena). No, — tänään on pyitä —\n\n_Bolzau_ (ystävällisesti). Pyitä — hm! Tänään onkin minulla oikein\nerinomainen ruokahalu. (Katsoo kelloaan.) Emmekö lähde jo pian ruualle?\n\n_Vilhelmina_. Ludmilla ei ole vielä kotona.\n\n_Bolzau_. Vai niin —\n\n_Vilhelmina_ (ikkunan luona). Mutta tuolla hän jo tuleekin.\n\n_Bolzau_. Kuuleppas, mammaseni — tuota tyttöä kohtelet sinä hieman\ntylysti — niinhän? Sinä pidätät häntä kaikesta kanssakäymisestä, ja\nse on jo vähän liikaa — tuskinpa pitäisit omaa tytärtäsikään enemmän\nsilmällä.\n\n_Vilhelmina_. Siinäpä juuri temppu onkin. Kun minun veljeni lähti\nAmeriikaan, niin hän jätti tyttärensä minun haltuuni —\n\n_Bolzau_. Meidän haltuumme —\n\n_Vilhelmina_. Kuinka?\n\n_Bolzau_. Hän jätti tyttärensä meidän haltuumme. Siinä on näet pieni\neroitus —\n\n_Vilhelmina_. Olkoon niin — hän jätti tyttärensä meidän haltuumme ja\nkäski minun häntä huolellisesti kasvattamaan — senpä tähden olenkin\naina tuosta Ludmillasta niin pelossani — uskottu tavara on kymmenen\nkertaa suuremmalla huolella hoidettava.\n\n_Bolzau_. Ja tänään tai huomenna tapaa hän kuitenkin miehen, — vaaran,\npiti sanoa.\n\n_Vilhelmina_. Sitähän juuri pelkäänkin. Minä oikein vapisen\nmuistellessani, kuinka viime vuonna Baden-Badenissa näin hänet\nkävelemässä erään herran kanssa ja kuuntelevan tuon jaarituksia. Mutta\nseuraavana päivänä läksinkin pois, vaikka kylpyaikani ei vielä ollut\nloppunut.\n\n_Bolzau_. Vai niin? Mutta mikä sitten sinun tarkoituksesi on,\nmammaseni? Aiotko tehdä tytöstä nunnan?\n\n_Vilhelmina_. Mitä joutavia! Minä tahdon ainoastaan hoitaa häntä\nhuolellisesti siihen asti, kunnes minun veljeni palaa Amerikasta. Hän\nsaakoon tytön sellaisena kuin lähtiessään minulle uskoi.\n\n_Bolzau_. Meille — meille uskoi. — Ja minä olen myöskin luvannut katsoa\nLudmillan parasta ja jos hän rakastuu johonkin kelpo mieheen, niin minä\nteen heistä parin, sillä kelpo mies on toki paras tavara tytölle.\n\n_Vilhelmina_. Merkillisiä mietteitä!\n\n_Bolzau_. Ja samalla tosia! Sanopas, mammaani, enkö minä ole sinun\nparas tavarasi?\n\n_Vilhelmina_. Olet, olet.\n\n_Bolzau_. No, mitä sinä sitten enää tahdotkaan —\n\n_Vilhelmina_. Hm, — vaunuja!\n\n_Bolzau_ (erikseen). Taas vaunuja.\n\n\n2:N KOHTAUS.\n\nSamat. Ludmilla.\n\n_Ludmilla_ (Keskiovesta). Tässä minä nyt olen, täti! — hyvää huomenta,\nsetä!\n\n_Vilhelmina_. Sinä olit hyvin kauan poissa, lapseni.\n\n_Ludmilla_. Minulla kun oli niin paljon ostamista — mallikaavoja —\nhelmiä — villalankoja ja joka paikassa minua viivyteltiin.\n\n_Vilhelmina_ (lähenee Ludmillaa). Sinä olet niin palavissasi.\n\n_Ludmilla_. Niin, ulkona on niin kuuma, luultavasti tulee vielä ukkonen.\n\n_Vilhelmina_. Ja sinun silmäsi loistavat niin kummallisesti — onko\nsinua mikä kohdannut?\n\n_Bolzau_ (erikseen). Kenties joku vaara.\n\n_Ludmilla_. Ei täti — mikä olisi minua voinut kohdata?\n\n_Vilhelmina_. No, voisipahan sitä pelästyä — säikähtyä —\n\n_Bolzau_. Niin ja pudota vaunuista — niin on, niin on, — maailma on\ntäynnä vaaroja, lapsikulta. Mutta kuule, mammaseni, nyt sanovat sekä\nminun vatsani että minun kelloni ruuan ajan olevan käsissä.\n\n_Vilhelmina_ (hääräillen Ludmillan ympärillä). Ole aina varoillasi,\nLudmilla — muista mitä täti sanoo!\n\n_Bolzau_. Muistahan, mammaseni, mitä minäkin sanon — onpa jo aika syödä\npäivällistä. (On astumassa Vilhelminan kanssa käsitysten pois.)\n\n\n3:S KOHTAUS.\n\nEdelliset. Frans. Schnake.\n\n_Frans_. Vahtimestari Schnake tahtoo puhutella teitä, herra.\n\n_Bolzau_ (harmissaan). Tulkoon jälestäpäin, — nyt ei ole minulla aikaa.\n\n_Vilhelmina_. Eihän hänellä ole kuin muutama sana sinulle sanottavaa —\nälähän vaivaa miesparkaa turhaan kaksi kertaa.\n\n_Bolzau_ (väkisin). Tulkoon sitten — mutta pian.\n\n_Frans_ (avaa Schnakelle oven.)\n\n_Schnake_. Pyydän nöyrimmästi anteeksi, jos häiritsen teidän\npäivällisuntanne, herra kauppaneuvos.\n\n_Bolzau_ (jyrkästi). Minä en ole vielä syönytkään. Mutta olen juuri\nlähdössä päivälliselle, Schnake — sanokaa sentähden minulle vaan\nlyhyesti, mitä on asiaa.\n\n_Schnake_. Pyytäisin teitä vain kirjoittamaan nimenne tähän listaan,\nherra kauppaneuvos.\n\n_Bolzau_. Mikä lista se on?\n\n_Schnake_. Luettelo juhlaan osaa-ottajista ja vieraista — suvaitkaa\nvaan kirjoittaa tänne nimenne ja kuinka monta vierasta tuotte\nmukananne — tänne näin — herra kauppaneuvos.\n\n_Bolzau_. Mistä te tiedätte, otanko minä ollenkaan osaa juhlaan?\n\n_Schnake_. Suvaitsette laskea leikkiä, herra kauppaneuvos, — olisipa\njo rikos epäillä teidän tuloanne. Te, joka olette monta vuotta\nolleet Konkordian jäsen, sen kunniajäsen, esimies — ja entinen\nsoolo-baritooni. — Voi kuinka te lauloitte koreasti tuota Richardiin\nchanzonetteä hyräilyköörin kanssa. Kun minä ajattelen sitä —\n\n_Bolzau_ (itsekseen, huoaten). Ja minä ajattelen pyitä.\n\n_Schnake_. Meidän kaupunkimme maine ja kunnia — ja hänkö olisi poissa\nyhdistysjuhlasta — ei, se ei käy laatuun! Ja kuinka tällä kertaa käy\nkaikki komeasti — saliin astutaan juhlamarssissa — kaksi soittokuntaa\nsoittaa — herra Brimborius on kaikki niin ihmeellisesti järjestänyt\n— suuret laulajaiset — päivälliset! Kaikki hyvin komeasti, herra\nkauppaneuvos.\n\n_Bolzau_. Olkoon vaan — minä en tule kumminkaan, Schnake.\n\n_Vilhelmina_. (Schnakelle, rauhoittaen häntä). Tulkaa toiste, Schnake.\nKauppaneuvos aikoo ensin miettiä asiaa ja nyt on juuri ruoka-aika.\n\n_Schnake_. Kiitoksia, armollinen rouva, minä tulen päivällisen jälkeen.\nJos herra kauppaneuvos ei tule, niin mikä juhla se sitten on. Hyvää\nruokahalua, armollinen rouva, — herra, — neiti. (Pois keskiovesta.)\n\n_Bolzau_. Jos tuo mies syö yhtä ahkeraan kuin puhuu, niin pitäisipä\nhänen lihoman.\n\n_Vilhelmina_. Mutta miksikä sinä et tahdo mennä yhdistysjuhlaan?\n\n_Bolzau_. Niin, mutta nyt kaipaan minä enemmän lepoa ja mukavuutta,\nkuin huvia. (Ottaa myös Ludmillan käsipuolesta.)\n\n_Vilhelmina_. Ja minä olin jo itseäni ja Ludmillaa varten tilannut tuon\npienen ensi rivin aition kuullaksemme, vaikka salavihkaakin, teidän\nkonserttianne.\n\n_Ludmilla_. Ja minä kun olin siitä iloissani. (Silittelee Bolzaun\nposkia.)\n\n_Bolzau_. Vai niin, mutta puhutaanhan näistä kaikista pöydässä —\ntulkaahan viimeinkin. (On taluttamaisillaan molempia käsipuolesta.)\n\n\n4:S KOHTAUS.\n\nSamat. Brimborius.\n\n_Brimborius_ (keskiovesta.) Terve, herra kauppaneuvos. Teidän\npalvelijanne, hyvät naiset —\n\n_Bolzau_ (päästäen naisiensa kädet). Kas niin — toinen kerta.\n\n_Brimborius_. Enhän minä suinkaan tule sopimattomaan aikaan.\n\n_Bolzau_. Me olimme juuri päivälliselle menossa.\n\n_Brimborius_. Enpä tahdo suinkaan viivytellä — pari sanaa vaan. — Herra\nBolzau, teidän tulee olla isäntänä seuran juhla-päivällisillä.\n\n_Bolzau_. Minunko?\n\n_Brimborius_. Niin, ja vitkani puolesta tulin minä sitä sanoinaan.\n\n_Bolzau_ (erikseen). Sehän vielä puuttui! (Ääneen.) Antakaa anteeksi,\nmutta minä en tule juhlaan ollenkaan.\n\n_Vilhelmina_. Mutta kuulehan — sehän on kunniavirka — eihän sitä käy\nkieltäminen.\n\n_Bolzau_. Hyvä herra Brimborius, oletteko te jo syöneet päivällistä?\n\n_Brimborius_. Olen — kiitoksia.\n\n_Bolzau_. Mutta minä en vielä ole.\n\n_Brimborius_. Sanokaa siis vaan »hyvä» ja minä jätän teidät rauhaan.\n\n_Vilhelmina_. Hyvä ukkoseni —\n\nLuomilla. Setä kulta —\n\n_Brimborius_. Vanha ystäväni —\n\n_Bolzau_. Olkoon sitten menneeksi — hyvä, hyvä, hyvä — minä otan,\nminä suostun — muuten en saa tänään syödäkseni. (Vilhelminalle ja\nLudmillalle.) Menkää vaan ja alkakaa jo — minä tulen heti paikalla.\n(Sivulle.) Nyt ovat pyyt jo kaiketi ihan ruskeat.\n\n_Vilhelmina_. Tule, Ludmilla!\n\n_Brimborius_. Nöyrin palvelijanne, hyvät naiset.\n\n(Vilhelmina ja Ludmilla menevät pois oikealle.)\n\n_Brimborius_. Asia on siis niinkuin päätetty — te tulette. — Kas se oli\n(kättelee Bolzauta) oikein.\n\n_Bolzau_ (pitäen häntä kädestä ja talutellen oveen päin). Niin — minä —\nminä kiitän — kiitoksia paljon teidän vaivoistanne.\n\n_Brimborius_. Mitä joutavia —\n\n_Bolzau_ (kumartaen). Minä kiitän.\n\n_Brimborius_. Hyvää ruokahalua, herra kauppaneuvos. (On lähdössä.)\n\n_Bolzau_. Kiitoksia. (Tulee etualalle). Pääsinpä vihdoinkin hänestä.\n\n_Brimborius_. Kuulkaapas vielä asia — (palajaa).\n\n_Bolzau_. Niin vai — vai niin —\n\n_Brimborius_. Ajatelkaapas vaan, minä keräsin kokoon melkein kaikki\nkaupungin pyssyt.\n\n_Bolzau_ (ajatellen jotain muuta). Minä kiitän teitä teidän\nhyväntahtoisuudestanne.\n\n_Brimborius_. Ja kun juhlaseurue astuu tarhaan, niin otetaan se vastaan\npyssyn laukauksilla.\n\n_Ludmilla_ (ovella). Setä hoi! Soppa jäähtyy —\n\n_Bolzau_. Ja tämä syöttelee minulle pyssyn laukauksia. — Minä tulen\nheti paikalla. (Ludmilla pois.)\n\n_Brimborius_. Niin — muuta ei minulla enää tainnutkaan olla sanomista.\nVieläkin kerran voikaa hyvin. (Kättelee Bolzauta).\n\n_Bolzau_ (erikseen). Ja nyt en minä enää häntä laske. (Taluttelee\nBrimboriusta ovelle päin.)\n\n_Brimborius_. Kuinkahan luulette, kestääkö nuo tussarit kaksinkertaista\nlatinkia? (Seisahtuu.)\n\n_Bolzau_ (taluttelee häntä edelleen). Voittehan koettaa, ystäväni.\n\n_Brimborius_. Hyvää ruokahalua, herra kauppaneuvos. (Pois keskiovesta.)\n\n_Bolzau_. Jopahan nyt viimein meni matkoihinsa. Pahoin pelkään etten\nsaa tänä päivänä ollenkaan syödäkseni. Kaikessa tapauksessa ovat pyyt\nnyt jo ihan mustia. (On menossa oikealle.)\n\n\n5:S KOHTAUS.\n\nBolzau, Frans, sitten Bertha.\n\n_Frans_ (tulee oikeanpuolisesta ovesta, soppamalja kädessä ja on\nmenossa keskiovelle).\n\n_Bolzau_. Frans — jos nyt vieläkin joku tulee minua puhuttelemaan, niin\nsano minun olevan poissa kotoa, olevani laudalla — sano mitä hyvänsä,\nelä vaan laske ketään sisään. Ymmärrätkö?\n\n_Frans_. Ymmärrän, herra.\n\n_Bertha_ (hattu päässä, mantteli niskoilla, pieni matkasäkki kädessä —\nkeskiovesta.) Rakas setäni!\n\n_Bolzau_ (kääntyen oven suulla ympäri). Mitä nyt? Kah, Bertha! (Frans\nmenee pois keskiovesta).\n\n_Bertha_. Niin, minähän tässä olen, setä kulta.\n\n_Bolzau_. Vaan mistäs tulet? — tai kuhunka menet — näytätpä kovin\nmatkaan lähtijältä.\n\n_Bertha_ (matalalla äänellä). Minä tulin sinun luoksesi pyytämään, etkö\nottaisi minua muutamaksi päiväksi luoksesi?\n\n_Bolzau_. Tietysti kernaasti, lapseni, mutta —\n\n_Bertha_. Sinä tahdot kai tietää miksikä niin — meidän kyökin uunia\nlaitetaan parhaillaan.\n\n_Bolzau_. Kyökin uunia sanoit?\n\n_Bertha_. Niin ja sentähden on meillä kaikki huiskin haiskin.\n\n_Bolzau_. Niin vai, vai niin.\n\n_Bertha_. Ja senpätähden katsoin parhaaksi viettää nämä pari päivää —\n\n_Bolzau_. Meillä — tietysti — mutta missä sinun miehesi on?\n\n_Bertha_. Minun mieheni — hän on — hän on kutsuttu jonnekin\npäivälliselle — (Purskahtaa itkemään.) Setä kulta.\n\n_Bolzau_. Mutta mikä sinua vaivaa — oikeinhan sinä itket, Bertha?\n\n_Bertha_. Niin — tuo kyökin uuni — se oli vielä melkein uusi!\n\n_Bolzau_ (erikseen). Niin muka, — ei, siinä on jotain merrassa, mutta\nminun pyitäni, minun pyitäni! (Ääneen.) Kuuleppas lapseni — pyyhi ensin\npois kyyneleesi ja sitten mennään ruualle. Kas niin — ja päivällisen\nperästä puhelemme sitten tuosta kyökin uunista. (Syleilee).\n\n_Bertha_. Niin, setä kulta, puhu minulle jotain tuosta kyökin uunista.\n(Syleilee nyyhkien Bolzauta.)\n\n_Bolzau_. Mutta lakkaahan jo, lapseni — rauhoitu — kas niin —\nettei toiset voisi mitään huomata — mitä heidän tarvitsee tietää\nkyökkimasinoista, eikö niin?\n\n_Bertha_. Sinä olet oikeassa, setä!\n\n_Bolzau_. Ja nyt — jos pyyt eivät ole vielä palaneet, niin saat sinäkin\nniistä osan, mutta taata en voi. (Molemmat pois oikealle.)\n\n\n6:S KOHTAUS.\n\nFrans. Scheffler.\n\n_Frans_ (vati kädessä). Kauppaneuvos on vielä ruualla. Ettekö suvaitse\nastua ruokasaliin, herra tohtori?\n\n_Scheffler_ (keskiovesta.) Pyydä kauppaneuvosta tulemaan tänne —\nhetkeksi vaan!\n\n_Frans_. Niinkuin käskette. (On lähdössä oikeanpuolisesta ovesta.)\n\n_Scheffler_. Frans! (Frans kääntyy.)\n\n_Scheffler_. Lienee parasta ettet mainitse nimeäni — muutoin ne\nkutsuvat minut sisään. Sano vaan: siellä on muuan herra.\n\n_Frans_. Hyvä, herra tohtori. (Pois oikealle.)\n\n_Scheffler_. Saanenko tänään hetkeäkään aikaa jatkaakseni\njuhlapuhettani. (Vetää taskusta käsikirjoituksen.) Enpä todellakaan\ntiedä, mitä siitä vielä tulee. (Lukee lausumalla ja koroittaen sanoja.)\n»Niinkuin eri äänet vasta kaikki yhdessä synnyttävät sopusoinnun —\nharmonian — niin on myös inhimillisten yhteiskuntien laita.» — (Puhuu.)\nTämä on nyt vähän niin ja näin, mutta se kuuluu hyvältä. (Niinkuin\nedellä.) — »Yksityinen ei tuota kuin vaillinaista» — tämä on nyt\nmyöskin niin ja näin, mutta se kuuluu hyvältä, — (Niinkuin edellä )\n»Mutta soitto vasta silloin soitolle tuntuu, kun siinä on sopusointu,\n— on harmonia. Ja harmonia — kunnioitettavat kuulijani — se on juuri\nharmonia.» (Puhuu.) Joka kerta kun puhun harmoniasta, niin muistuu\nmieleeni Bertha, ja minä en saa oikein sopivata jatkoa. (Tirkistää\nkäsikirjoitukseen.)\n\n\n7:S KOHTAUS.\n\nScheffler, Frans, Bolzau.\n\n_Frans_ (tulee vati kädessä oikealta ja menee keskiovesta pois).\n\n_Bolzau_ (oikealta servietti kaulassa). Ketähän nyt taas Jumala antaa?\nKah — sinähän se olet — tulitko lukemaan minulle juhlapuhettasi.\n\n_Scheffler_. En; minulla on ainoastaan pari sanaa sanottavana.\n\n_Bolzau_. Pari sanaa — nuo pari sanaa kestävät kauemmin kuin koko\nruoka-aikani.\n\n_Scheffler_. Minulla on muuan vieras, tohtori Steinkirsch, joka ennen\ntässä kaupungissa asuessaan oli Polyhymnian jäseniä.\n\n_Bolzau_ (puoleksi sivulle). Vaikka Konkordian, sama se minusta.\n\n_Scheffler_. Hän on tullut yhdistysjuhlaan — hänen piti oikeastaan\nasuman minun luonani.\n\n_Bolzau_. Mutta mitä se minua liikuttaa?\n\n_Scheffler_. Mutta nyt se ei käy päinsä —\n\n_Bolzau_. Niin tuon kyökin uunin tähden —\n\n_Scheffler_ (kummastellen). Minkä kyökin uunin tähden?...\n\n_Bolzau_. Arvelin noin vaan, ettei teillä enää keitetä — vaan entäs\nsitten?...\n\n_Scheffler_. Mitä kummaa sinä keittämisestä puhut? Ei, näetkös setä, —\nminun vaimoni on matkustanut äskettäin pois.\n\n_Bolzau_. Niin vai — vai niin!\n\n_Scheffler_. Hän on lähtenyt veljensä luo Rosendorffiin.\n\n_Bolzau_. Vai niin — niin vai —\n\n_Scheffler_. Hänen veljellään oli hyvin tärkeä asia hänelle.\n\n_Bolzau_. Joku perintö-asia tietysti?\n\n_Scheffler_. Niin juuri — niin se olikin.\n\n_Bolzau_ (sivulle). Valehtelee kuin almanakka! Malta, malta, veikkoseni!\n\n_Scheffler_. Vaimoni poissaollessa minä en tietysti voi pitää vierasta\nniinkuin pitäisi ja — sentähden tulin pyytämään sinua —\n\n_Bolzau_. Ottamaan hänet minun luokseni, tahdot sanoa. Kernaasti minun\npuolestani.\n\n_Scheffler_. Kiitos, setä! Päivällistä syön minä kumminkin vielä hänen\nkanssaan yhdessä, mutta sitten tuon minä hänet tänne.\n\n_Bolzau_. Kuuleppas, veikkoseni, tulepas tänä iltana minun luokseni.\n\n_Scheffler_. Kiitoksia, setä; mutta minun pitäisi kirjoittaa vielä\nhuomiseksi juhlapuhe.\n\n_Bolzau_. Minulla on hyvin tärkeä asia sinulle. Minä aion kysyä sinulta\nneuvoa eräässä riita-asiassa.\n\n_Scheffler_. Riita-asiassa.\n\n_Bolzau_. Niin juuri — on tuommoinen käräjäasia kyökin uunista.\n\n_Scheffler_. Kyökin uunista?\n\n_Bolzau_. Niin, — ole siis hyvä ja tule — nyt ei ole minulla aikaa\nselittää tuota asiaa lähemmin, mutta vallan merkillinen sekasotko se\non tuo uunijuttu. Nyt täytyy minun mennä pyiden kimppuun. Voi hyvin!\n(Erikseen.) Malta, malta, veikkoseni — kyllä minä sinulle pätsin\nkuumennan. (Pois oikealle.)\n\n_Scheffler_. Pääsinpä nyt tuosta Steinkirschistä ja nyt saanen ehkä\nhieman aikaa jatkaa puhettani. (Vetää käsikirjoituksen taskustaan.)\n\n\n8:S KOHTAUS.\n\nScheffler. Hartwig.\n\n_Hartwig_. Missä se minun vanha, kunnon kauppaneuvokseni on? Kah —\nScheffler.\n\n_Scheffler_ (pitelee käsikirjoitustaan). Mikä se tuokin lennätti tänne.\n\n_Hartwig_. Missä tuo meidän ukko kauppaneuvoksemme piileskelee?\n\n_Scheffler_. Hän on päivällisellä — ja minä —\n\n_Hartwig_. Ei sanaakaan enemmän — kyllä niinä jo ymmärrän. »On\npäivällisellä», se riittää — Ei ole mikään niin vaarallista\nterveydelle, kun tulla häirityksi juuri päivällistä syödessä — ja\nsitten on se myös kaikkia hienoja tapoja vastaan. Annetaan sentähden\ntuon kelpo ystävämme syödä rauhassa ja me sillä aikaa keskustelemme.\n\n_Scheffler_. Hyvääkin keskustelua; hän puhuu ja minä kuuntelen.\n\n_Hartwig_. Kun minä kerran panen oman talouteni toimeen, niin teenpä\nkovan lain ruokarauhasta.\n\n_Scheffler_. Sinulla on siis yhä vielä nuo —\n\n_Hartwig_. Oman talouden tuumatko? Kummallinen kysymys.\n\n_Scheffler_. Mutta olethan jo monasti sanonut —\n\n_Hartwig_. Hyvä, hyvä — kyllä minä jo ymmärrän, mitä tahdot sanoa. —\nTosin olen minä vänrikkiajoillani ollut vähän vallaton, mutta siitä\nsaakka olen kehittänyt järkeäni — olen tutkinut naisten sydämet.\n\n_Scheffler_. Niinkuin muinoin lääketiedettäkin —\n\n_Hartwig_. Ei sanaakaan enää, kyllä minä jo ymmärrän. Kun minä\nsain tietää maailmassa olevan enemmän kuin 6,000 eri tautia, mutta\nainoastaan 248 en parannuskeinoa — niin ihanpa musteni silmissä. —\nMitähän voi tässä nerokaan auttaa? Ja tiedäthän että minulla on neroa.\n\n_Scheffler_. Sinulla on ollut —\n\n_Hartwig_. Hyvä, hyvä — kyllä minä jo ymmärrän. Niin — minulla on neroa\nja minulla on sellainen keino miellyttää kaikki maailman naiset, joka\nei petä. Kuuleppas vaan —\n\n_Scheffler_ (itsekseen). Täytyyhän minun.\n\n_Hartwig_ (hyvin sukkelaan). Ensin teen minä pienen analyysin naisen\nsydämestä, hänen mielen- ja luonnonlaadustaan. Vaimoväki jaetaan\n— jakautuu neljään pääheimoon: haaveksijoihin, synkkämielisiin,\nvilkkaisiin ja romanttisiin noin ylipäänsä sanoen. Haaveksijoita\nlääkitsen minä runollisuudella, synkkämielisille tarjoan musiikkia\nja laulua — tiedäthän millainen tenoorisoolo minulla on; vilkkaiden\njoukossa laskettelen taas sukkeluuksia ja muita lystiä asioita ja\nromanttisille — heille on minulla universaalikeino: minä lankean\npolvilleni ja tuokos vasta heitä miellyttää. Näethän siis, etten voi\nampua harhaan.\n\n_Scheffler_. Et suinkaan.\n\n\n9:S KOHTAUS.\n\nSamat. Frans. Schnake.\n\n_Frans_. Herra kauppaneuvos on vielä ruualla. (Vati kädessä\nkeskiovesta.)\n\n_Schnake_. Hyvä, minä odotan sitten.\n\n_Frans_. Jos suvaitsette. (Pois oikealle.)\n\n(Seuraavassa tulee Schnaken puhua Hartwigin ihan niinkuin sanotaan\n»kuoliaaksi».)\n\n_Hartwig_. Schnakeko se on?\n\n_Schnake_. Kah — herra Hartwig — ihan omassa persoonassaan! Minua\nilahuttaa tavata teidät niin terveenä ja iloisena. Näytättepä kuin\nterveys ja rotevuus itse.\n\n_Hartwig_. Tervehän minä olenkin, vaikka —\n\n_Schnake_. Yhtä lystikäs kuin ennenkin; yliopistossa ollessanne — se\noli vasta onnen ja ilon aika — minä olin silloin samalla Konkordian ja\nEuterpen vahtimestari —\n\n_Hartwig_. Mutta —\n\n_Schnake_. Ja samalla olin myös teidän saappaitten kiillottaja ja\nvaatteiden puhdistaja — se on niin paljon kuin teidän sisäasiain\nministerinne, herra Hartwig. Ja se tulee minun kuin tuleekin sanoa,\nettei minulla sitä ennen eikä sen jälkeenkään ole niin rikasta ja hyvää\nherraa ollut —\n\n_Hartwig_ (koettelee turhaan saada suun vuoroa). Kuuleppas, Schnake —\n\n_Schnake_. Mutta oletteko jo nainut mies, herra Hartwig? Muistattehan\nennen muinoin — kun vaan näitte jonkun sievän tyttölapsen, — niin oli\nteillä heti kohta naimiskauppa mielessä? Ja silloinkos sain viedä\nkukkakimppuja ja kirjeitä — mutta eipä koskaan tahtonut teille oikein\nonnistua —\n\n_Hartwig_. Mutta —\n\n_Schnake_. Sääli ettei minulla ole nyt aikaa muistutella teitä enemmin\nnoista hupaisista ajoista — tänä iltana on valiokunnan kokous,\n(Schefflerille) tottahan te herra tohtori tulette sinne?...\n\n_Scheffler_. Tulen.\n\n_Schnake_. Mutta nyt ei ole minulla aikaa enempää odottaa. — Olisitteko\nte hyvä ja sanoisitte herra kauppaneuvokselle, että häntäkin odotetaan\nkaikin mokomin sinne.\n\n_Scheffler_. Kyllä.\n\n_Hartwig_. Kuulkaapas, Schnake —\n\n_Schnake_. Suokaa anteeksi, herra Hartwig. — Minä en saata todellakaan\nviipyä: maa oikein polttaa jalkojeni alla. Soittokunta kieltäytyi — nyt\npitää saada toinen vaikka ilmasta. Te ette usko, herra Hartwig, kuinka\nsuloista on tavata vanhaa tuttavaa noin raittiina ja iloisena. — Teidän\nnöyrin palvelijanne, hyvät herrat! (Pois keskiovesta.)\n\n_Hartwig_. Tuopas vasta lörpöttäjä on! Mutta tuo vika on ollut hänellä\nammoisista ajoista: hän ei voi milloinkaan pitää suulaukkuansa kiinni.\nNytkin hän lauloi korvani ihan lumpeen.\n\n_Scheffler_ (Ottaa hattunsa). Voi hyvin!\n\n_Hartwig_. Minnekä nyt?\n\n_Scheffler_. Pelkäänpä pahoin minulle käyvän niinkuin sinullekin.\n\n_Hartwig_. Käyvän — mitenkä?\n\n_Scheffler_. Korvani käyvän lumpeen — voi hyvin. (Pois keskiovesta.)\n\n_Hartwig_. Scheffler, kuulehan. — Olenko minä mikään lörppö! Mutta kun\nhänellä itsellään on vimma pitää puheita, niin eipähän malta kuulla\nedes toisen vastausta, vaikka se olisi »jaa»-ta lyhyempi. Minä en puhu\nkoskaan enempää kuin minkä tarvis vaatii, mutta nuo protokolla-herrat\nluulevat, että heillä vaan on oikeus puhua.\n\n\n10:S KOHTAUS.\n\nHartwig, Bolzau, Vilhelmina, sitten Bertha ja Ludmilla.\n\n_Bolzau_ (Taluttaa Vilhelminaa käsipuolesta). Pyyt olivat kovat kuin\nkivi, mutta se ei ollut sinun syysi, mammaseni. (Lyö Vilhelminalle\nkättä.)\n\n_Vilhelmina_. Tuolla on herra Hartwig!\n\n_Bolzau_. Luultavasti myöskin juhlavieras. Terve tulemasta. (Kättelee\nHartwigia).\n\n_Hartwig_. Tiedättehän, hyvä rouva, minun olevan taiteen ystävä — mutta\nensimäisen visiittini minä tein tähän taloon, jossa minua on aina mitä\nystävällisimmästi kohdeltu. Minua ilahuttaa tavata teitä terveenä ja\niloisena.\n\n_Ludmilla_ ja _Bertha_ (oikealta, yhtaikaa Bolzaulle). Paljon\nkiitoksia, setä! (Kättelevät häntä.)\n\n_Bolzau_. Terveydeksenne, lapsikullat! (Esittäen.) Herra Hartwig —\nminun veljeni tytär Bertha.\n\n_Hartwig_. Varsin hauskaa. (Erikseen.) Perhanan korea tyttö.\n\n_Bolzau_. Ja tässä veljeni tytär Ludmilla.\n\n_Hartwig_. Minulla on kunnia. (Sivulle.) Tuohan se juuri onkin minun\nkultakähäräiseni.\n\n_Vilhelmina_ (huomaten Hartwigin kummastelemista, astuu hänen ja\nLudmillan väliin). Tunnetkos sinä tuota herraa?\n\n_Ludmilla_. En, tätiseni.\n\n_Vilhelmina_. Minusta näytti vähän sinnepäin — käskepäs tuoda kahvia\nverannalle!.\n\n_Ludmilla_. Heti paikalla, täti! (Pois, keskiovesta).\n\n_Hartwig_. Kas — nyt hän liihoittelee taas pois.\n\n_Bertha_ (on antanut Bolzaulle sanomalehden). Tässä on tämänpäiväinen\nlehti, setä. (Kumartaa Hartwigille.)\n\n_Bolzau_. Kiitoksia, lapseni. (Bertha pois keskiovesta.)\n\n_Hartwig_. Mutta kas — hänkin liihoittelee pois!\n\n_Vilhelmina_. Minä laitan teille kahvit, herrat — saadaksenne olla\nrauhassa.\n\n_Hartwig_. Mitä — ei minulla ole mitään, armollinen rouva.\n\n_Vilhelmina_ (Bolzaun vieressä). Sinä et saa nukkua, Bolzau.\n\n_Bolzau_. Mutta, Miina kulta —\n\n_Vilhelmina_. Muista juoneesi Marienbaaderia —\n\n_Bolzau_. Niin — neljä viikkoa sitten —\n\n_Vilhelmina_. Varjele, varjele itseäs, ukkoseni. — Muista nyt, sinä et\nsaa nukkua.\n\n_Bolzau_. Mutta, Miina kulta! (Vilhelmina pois keskiovesta.)\n\n(Seuraavan kohtauksen aikana käyskentelevät Vilhelmina, Bertha ja\nLudmilla edestakaisin puutarhassa.)\n\n_Bolzau_ (Istuikse sohvan soppeen, Hartwig sohvan viereiselle\ntuolille). Kas niin, herra Hartwig.\n\n_Hartwig_. Olettepa te oikein kadehdittava setä, (vilkaisee naisten\njälkeen) kun teillä on kaksi noin sievää veljen tytärtä.\n\n_Bolzau_ (haukotellen). Niin — hyvin sievää, herttaista olentoa.\n(Sivulle.) Kunpa saisin nyt noin neljännestunniksi ummistaa silmäni.\n\n_Frans_ (kahvitarjotin kädessä; tarjoaa ensin Hartwigille, joka ottaa\nkupin; Bolzau kiittää pään Hyökkäyksellä.)\n\n_Hartwig_. Mutta juhlasta puhuaksemme — niin on minulla teille asiaa,\nherra kauppaneuvos.\n\n_Bolzau_. Vai niin —\n\n_Hartwig_. Te olette puheenjohtaja täänpäiväisessä komitean istunnossa\n— ja minun tulee teille suoraan sanoa Konkordian olevan nureillansa —\n\n_Bolzau_. Niin vai. (Haukotellen.)\n\n_Hartwig_. Juhlatoimitsijat ovat pyyhkineet pois tenoorisoolon\nhyräilykuoron kanssa. Minä en mainitse asiaa suinkaan siitä syystä,\nettä tämä soolo oli minun osanani — en — mutta kun tuo Euterpe\npyyhkielee ihan mielivaltaisesti pois kaikki meidän parhaat numeromme —\nja sehän koskee tietysti Konkordian arvoa — eikö niin?\n\n_Bolzau_ (koetellen pysyä valveillaan). Niin — hm!\n\n_Hartwig_. Ja sentähden vaatii Konkordian maine kaikin mokomin tuota\nnumeroa ohjelmaan. Tämä ensiksi ja siksi toiseksi tuo juhlapuhe\nmyöskin. Viime vuonna piti Scheffler juhlapuheen, — mutta eihän tuosta\nseuraa vielä, että hänellä on yksinomainen oikeus pitää puhetta tänäkin\nvuonna. Minua ei nuo puheen pitämiset juuri liikuta, vaikka minä\nkyllä luulen itselläni olevan sellaisiin toimiin vähän taipumusta ja\nlahjojakin, mutta Konkordia itse tahtoo, että täänvuotiset puhujat\nvalittaisiin sen keskuudesta. Ja minä luulen Konkordian närkästyvänkin\nsiitä, jos tuota kohteliaisuutta ei sille osoiteta, ja sentähden päätin\nminä ilmoittaa tämän teille jo ennalta. Ja mitä te asiasta arvelette,\nherra kauppaneuvos? (Katsoo Bolzau'iin.) Mitä kummia — hän nukkuu\nkuin nukkuukin — ja minä kun puhuin oikein hauskasti. (Nousee ylös.\nVilhelminalle, joka astuu sisään Berthan ja Ludmillan kanssa.) Pst! —\nPst! — arvoisa rouva — hän nukkuu. (Astuu Berthan ja Ludmillan luo.)\n\n_Vilhelmina_ (astuu esille). Nukkuuko? (Katsoo Bolzau'iin.) Todellakin.\nVoi noiden miesten heikkoutta — hän tietää varsin hyvästi unen olevan\nhänelle vaarallista ja kuitenkin — (Lähenee Bolzauta, liikuttaa häntä\nhiljaa.) Bolzau.\n\n_Bolzau_. Hm! (tekee käsillään viitteen, juuri kuin tahtoisi kärpäsiä\nkarkoittaa.)\n\n_Vilhelmina_ (niinkuin edellä). Bolzau! (Liikuttelee kovemmin.)\n\n_Bolzau_. Hm! (Viite kuin edellä.)\n\n_Vilhelmina_ (vähän pudistellen). Mutta Bolzau!\n\n_Bolzau_ (heräten). Niin — tenoorisoolo hyräilykuoron kanssa — (Katsoo\nVilhelminaan.) Kah, sinäkö se olit?\n\n_Vilhelmina_ (nuhdellen). Bolzau — onko tämä nyt laitaa?\n\n_Bolzau_. Min' en nukkunut, en — minä puhelin Hartwigin kanssa. —\n(Nousee ylös.)\n\n_Vilhelmina_. Kyllähän sinä olit puhelevinasi — kyllä minä sinut\ntunnen. Lähdetään puutarhaan kävelemään — se on sinulle paljoa\nterveellisempää — se!\n\n_Bolzau_. Noh! — Mennään sitten kultaseni! (Ottaa Vilhelminaa\nkäsipuolesta ja menee keskiovelle päin.) Me menemme vähän kävelemään.\n(Naisille.) Ja te, huvitelkaa sillaikaa herra Hartwigia. (Bolzau ja\nVilhelmina pois keskiovesta.)\n\n_Hartwig_. Suokaa anteeksi, sehän on miehen velvollisuus huvitella\nnaisia.\n\n_Bertha_. Onko se teidän mielestänne oikein Herkuleen työ?\n\n_Ludmilla_. Siltä se ainakin kuuluu.\n\n_Hartwig_ (itsekseen). Numero 3 — julman vilkas mielen laatu! (Ääneen.)\nTe, neitiseni, ahdistatte minua molemmin puolin, ja vastustusvoimat\novat epäsuhteellisia, sillä teidän kauneutenne ja arvokkaisuutenne\nihan sokaisevat minut. Kun tuontapaisten silmäin säihke saa sydämen\nsykkimään, niin joutuupa järki aina alakynteen.\n\n_Bertha_. Se ei ole juuri mikään kiitettävä merkki järjestä.\n\n_Hartwig_. Te mainitsitte taannoin Herkuleksen, neitiseni. Tiedättehän\nhänen aina voittaneen —\n\n_Ludmilla_. Niin, mutta hirviöitä ja lohikäärmeitä. — Nyt ette ollut\nkohtelias, hyvä herra, — olemmeko mitään hirviöitä?\n\n_Hartwig_ (itsekseen). Näiden kanssahan on kamala leikki.\n\n_Bertha_. Tulittehan tekin yhdistysjuhlaan?\n\n_Hartwig_. Tulin, neitiseni!\n\n_Ludmilla_ (itsekseen). Hän ei tunne, Bertha! (Nauraa.)\n\n_Hartwig_. Minä olen entinen Konkordian jäsen ja minua pyydettiin\nottamaan osaa juhlaan — minulla on nimittäin tenoori — muutoin tapaa\nsamalla vanhoja tuttujaan — oikeastaan pitikin minun asuman erään\nystäväni Schefflerin luona —\n\n_Bertha_ (sivulle). Sitähän vielä olisi ollut vailla.\n\n_Ludmilla_. Miksi ette sitten menneet sinne?\n\n_Hartwig_. Suoraan sanoen — minua ei miellyttänyt hänen talonsa.\n\n_Bertha_ (syrjään). Vai niin.\n\n_Hartwig_. Minun ystäväni oli hyvin levoton — hajamielinen — ja näytti\nniin surkean kalpealta.\n\n_Bertha_. Surkean kalpealta?\n\n_Hartwig_. Ennen muinoin hän oli rattoisa, hauska mies. — Hänen\nnaimisensa lienee syynä tuohon muutokseen.\n\n_Ludmilla_ (syrjään). Ai!\n\n_Bertha_ Ettekö te sitten tunne hänen vaimoansa?\n\n_Hartwig_. En — enkä edes haluakaan häntä tuntea.\n\n_Bertha_ (syrjään). Sepä oli runsas mitta.\n\n_Hartwig_. Minulla on haukan silmät sellaisissa asioissa. Jos mies\nmuutaman kuukautisen avioelämän jälkeen kuihtuu Schefflerin lailla,\nniin onpa se epäiltävä merkki hänen vaimostaan. Vaimo on silloin joko\nvallanhimoinen, itsepäinen tai torapussi.\n\n_Ludmilla_. Bertha parka. (Lähenee Berthaa.)\n\n_Hartwig_. Ja tuota tuollaista ei miesraukka voi kärsiä — senpätähden n\nminun ystäväni Schefflerkin ihan jolkahtanut kasvoiltansa — nureillansa\n— miel' ei tervoa parempi. Hän on jo ihan mennyt mies, minun\nystäväparkani.\n\n_Bertha_ (Ludmillalle). Tuosta hän ansaitsee aika rangaistuksen. Jätä\nminut yksinäni, Ludmilla.\n\n_Ludmilla_. Mitä sinä aiot tehdä, Bertha?\n\n_Bertha_. Hänen pitää maata polvillaan minun edessäni. (Molemmat\nkulkevat ovelle päin.)\n\n_Hartwig_ (seuraten molempia silmillään). Minä taisin liikuttaa heitä.\nMutta kumpaiseenko nyt oikein tähtäisin?\n\n_Ludmilla_ (ovella Berthalle). Ole huoletta — kyllä minä pidän sedät ja\ntädit kaukana näiltä ilmoilta. (Pois keskiovesta.)\n\n_Hartwig_. Sallimus on sen itse päättänyt — tuo se minun osakseni\nlankesi.\n\n_Bertha_. Te olitte liian ankara arveluissanne, herra Hartwig. Ludmilla\non Schefflerin rouvan ystävä — ja te loukkasitte häntä.\n\n_Hartwig_. Sen pahempi — mutta totuus ennen kaikkea.\n\n_Bertha_. Ylipäänsä te näyttö huolivan meistä naisista hyvin vähän.\n\n_Hartwig_ (innokkaammin). Enpä toki, neitiseni. Ei sääntöä, jolla\nei poikkeusta. Se onnen lapsi, joka saisi teidät puolisoksensa,\nkukoistaisi kuin kukkanen kedolla — eikä surkastuisi suinkaan\nSchefflerin lailla.\n\n_Bertha_ (katselee kiemaillen häneen). Te luulette —\n\n_Hartwig_ (sivulle). Sen syöjätär — mikä silmäys!\n\n_Bertha_. Minusta nähden on aviovaimon kohtalo mitä armaimpaa. Hän\nsilmää miestään hänen työhön mennessä ja hänen kotiin palatessaan\nsuo vaimo hänellä yhtä lämpimällä sydämmellä sitä mukavuutta, minkä\nheidän talonsa ja vaimon oma uutteruus voi tarjota. Hennolla kädellään\ntasoittaa vaimo nuo rypyt miehen otsalta, joita elontaistelu on hänelle\nsaattanut — ja yksi ainoa lempivä silmänluonti miehensä silmistä on\nvainion parhain palkinto.\n\n_Hartwig_. Merkillisen yleviä mietteitä. Teitä tulee kunnioittaa,\nneitiseni.\n\n_Bertha_. Luonnollistahan tuo kaikki on.\n\n_Hartwig_ (syrjään). Tuolla on oikein — sydän.\n\n_Bertha_. Muuan kunnioitettava vanhus sanoi minulle kerran näin: rakas\nlapsi, sinulla ei ole tässä maailmassa mitään muuta kutsumusta tai\ntehtävää kuin rakastaa, ja jos sen teet, niin olet onnellinen.\n\n_Hartwig_. Neitiseni — teidät tulisi asettaa oikein malliksi nykyajan\nnaisväelle. Tuntisitteko, rakastaisitteko niin —?\n\n_Bertha_. Rakastaisin kyllä, jos löytäisin sellaisen miehen, jota\nsydämeni on minulle kuvitellut.\n\n_Hartwig_ (hyvin liikutettuna). Ja millaisen hänen tulisi olla?\n\n_Bertha_. Johan te ihan ripitätte minua hyvä herra Hartwig.\n\n_Hartwig_ (sivulle). »Hyvä herra Hartwig». sanoi hän. (Ääneen.) Minä\nrukoilen teitä — puhukaa!\n\n_Bertha_. Minusta on, ikäänkuin en voisi kieltää teiltä mitään.\nOlkoon siis menneeksi — ensinnäkin tulisi hänen olla sievännäköinen\nulkomuodoltaan.\n\n_Hartwig_ (syrjään). Se ollaan.\n\n_Bertha_. Hänen pitää olla oppineen — tietää paljon.\n\n_Hartwig_ (syrjään). Olenhan minä ollut yliopistossa.\n\n_Bertha_. Mutta nerollisuus on minusta toki suuremman arvoinen.\n\n_Hartwig_ (sivulle). Sehän juuri minun päämahtini onkin.\n\n_Bertha_. Myöskin pitäisi hänen tuntea vähän taidetta.\n\n_Hartwig_ (sivulle). Minulla on tenoori. — Me olemme kuin luodut\ntoisillemme.\n\n_Bertha_. Ja lopuksi tulisi hänen selvästi osoittaa rakastavansa minua.\n\n_Hartwig_. Millä lailla niin?\n\n_Bertha_. Hänen tulisi osoittaa koko elämänsä onnen olevan minussa.\n\n_Hartwig_ (sivulle). Numero 4 — hän on romanttinen. (Tunteiden\nvallassa.) Sen hän tekee! Sen teen minä, armas neitiseni. Sallikaa\nminun teille sanoa, että heti teidät nähtyäni sykähti sydämeni — ja\nnyt on teidän taivaallinen hyvyytenne ihan sitonut minut — ja minä\nolisin oikein onnellinen, jos te suvaitsisitte kuunnella minua. Neroa\non minulla melkein liiaksikin ja laulaa osaan minä myöskin: minulla on\noikein suloinen tenoori! Mutta teidän tapaista taivaallista olentoa ei\nole puhutteleminen pelkillä sanoilla, — ei, maan mullassa pitää matosen\nmateleman. (Lankee polvilleen.) — Armas neiti — minä rukoilen teitä —\narmahtakaa minua ja tehkää minut teidän orjaksenne.\n\n_Bertha_ (sivulle). Tuossa hän nyt ryömii!\n\n_Hartwig_. Lahjoittakaa minulle teidän oma taivaallinen olentonne.\n\n_Bertha_ (loisella äänellä). Kas niin, herraseni. Nyt minä annan teille\nmietintöaikaa. (Kääntyy lähteäksensä pois, sivulle.) Koston hetki on\nsuloinen. (Pois keskiovesta.)\n\n_Hartwig_ (jääpi nolona polvilleen). Hän antaa minulle mietintöaikaa!\nMitä se merkitsee, mitä kummaa se merkitsee? Ka, mikä se hänen nimensä\ntaas olikaan, en nyt muista.\n\n\n11:TA KOHTAUS.\n\nHartwig. Bolzau. Vilhelmina.\n\n_Bolzau_. Mitä ihmettä te siinä teette, herra Hartwig — haetteko jotain?\n\n_Hartwig_ (nousten seisaalleen). Niin — kyllä minä taisin hävittää\njotakin.\n\n_Vilhelmina_ (levottomana). Missä Ludmilla lienee?\n\n_Hartwig_. Suokaa anteeksi, armollinen rouva, mikä se teidän toinen\nveljenne tytär on?\n\n_Vilhelmina_. Bertha.\n\n_Hartwig_. Oikein — Bertha! Se on mitä kauniimpia nimiä — oikeastaan on\nLudmilla vieläkin kauniimpi. Jos sallitte, niin menen naisien puheille.\nTeidän palvelijanne! (Pois keskiovesta.)\n\n_Vilhelmina_. Hän on merkillisen tunteellinen — eikö niin, Bolzau?\nMitähän se merkinnee? Eiköhän ne vaan olleet Ludmillan kanssa kahden —\n\n_Bolzau_. Näetpä taaskin vaaroja —\n\n_Vilhelmina_. Niin -— ja sinä ummistat silmäsi, kun joku vaara on\nlähellä. Bertha valittaa päänkipua ja on sulkeutunut huoneesen — minä\nen saata jättää häntä yksikseen. — Muista nyt vaan, ettet saa nukkua,\nkuuletko, ukkoseni? (Luoden silmäyksen Bolzau'iin.) Onpa noiden\nlapsipahojen kanssa tekemistä. (Pois keskiovesta.)\n\n_Bolzau_. Hyvä juttu, että jättävät minut viimeinkin yksikseni. Eipä\nusko, mikä tuska se on, kun tahtoisi noin hetkiseksi nukahtaa ja äkkiä\nhäiritään — se tekee oikein pahaa. Tuohan oli vasta hulluutta ruveta\njuomaan Marienbaaderia, mutta sittenkin (katsahtaa ympärillensä) haha\n— olen jo neljätoista päivää peräkanaa nukkunut päivällisuntani.\n(Istuikse sohvalle.) Tuntuupa niin autuaallisen suloiselta, kun on noin\npuoleksi hereillä, puoleksi unentoreessa — (haukottelee) se on oikein\ntaivaallista! Ah — ja — ja — ja! (On nukkua.)\n\n\n12:TA KOHTAUS.\n\nBolzau. Scheffler.\n\n_Scheffler_ (tulee aika vauhtia keskiovesta). Missä hän on sitten — kas\nsiinähän sinä oletkin, setä. Enhän vaan häirinne sinua? (Panee pois\nhattunsa.)\n\n_Bolzau_. Minua — (hieroo silmiään) et — (syrjään.) Soisinpa sinut\nsinne, missä pippurit kasvaa.\n\n_Scheffler_. Nyt niinä toin tohtorin.\n\n_Bolzau_. Minkä tohtorin? Onko joku sairaana?\n\n_Scheffler_. Eikä — mutta tohtori Steinkirschin, jonka piti majailla\nsinun tykönäsi — minä esitin hänet jo tädille — hän on puutarhassa.\n\n_Bolzau_. Niin vai — hänet minä olin kokonaan unohtaa. No — hyvä ettäs\ntoit hänet, kiitoksia! (Kättelee Scheffleriä.) Voi hyvin!\n\n_Scheffler_. Minä luulen sinun ihan mielistyvän häneen.\n\n_Bolzau_. Tietysti — paljon kiitoksia. (Kättelee Scheffleriä.) Voi\nhyvin!\n\n_Scheffler_. Ja minun puheenikin on nyt jo valmis — juolahti, näet,\näkkiä mieleeni oikein soma käänne — jos sallit, niin minä luen sen\nsinulle?\n\n_Bolzau_. Nytkö juuri? (Arvellen.) No — annahan kuulla — onko se\npitkäkin?\n\n_Scheffler_. Ei!\n\n_Bolzau_. No, lue sitte kaksi kertaa yhtä mittaa.\n\n_Scheffler_. Alun sinä jo tunnet. (On vetänyt käsikirjoituksen\ntaskustaan ja selailee sen lehtiä.) »Kunnioitettavat kuulijat» — tahi\nmyös »Hyvät herrat» j.n.e. (Haeskelee.)\n\n_Bolzau_. Hm —\n\n_Scheffler_. Harmonia j.n.e., j.n.e. — sen sinä myöskin tunnet.\n\n_Bolzau_. Hm — (Nukkuu.)\n\n_Scheffler_. Nyt seuraa uutta: »Niin, rakkaat lauluveljet, musiikki\non temppeli ja siinä temppelissä olemme me pappeja.» (Sivulle.)\n»Ylimmäisiä pappeja» olisi ehkä vieläkin parempi.\n\n\n13:TA KOHTAUS.\n\nSamat. Brimborius.\n\n_Brimborius_ (keskiovesta). Tulinpa oikein kreivin aikana — hän lukee\npuhettaan. (Ottaa taskustaan muistikirjan.) Minä merkitsen ne paikat,\nmissä pitää kuulua tykin laukaus. (Hiipii hiljaa etualalle Bolzaun ja\nSchefflerin väliin.)\n\n_Scheffler_. »Ja niinkuin patsaat kannattavat koko rakennusta, niin\nkannattaa laulukin suuria aatteita.»\n\n_Brimborius_ (merkitsee kirjaansa). Suuria aatteita. (Matkien kovalla\näänellä kanoonan laukauksia.) bum! bum!\n\n_Bolzau_ (kapsahtaen ylös). Mi — mitä se on?\n\n_Brimborius_. Älkää olko millännekään — jatkakaa herra tohtori.\n\n_Scheffler_ (pathoksella). »Taide ei ainoastaan kaunista, vaan se\nsivistyttää myös — ja laulu — laulu ei ainoastaan kaiu, vaan se on myös\nvoima.»\n\n_Brimborius_ (kuin edellä). Myös voima bum! — bum! — Se on hyvästi.\n\n_Scheffler_. Te olette riivattu tuon pumputtamisenne kanssa.\n\n_Brimborius_. Mutta se on ihan välttämätöntä —\n\n_Scheffler_. (Pistää käsikirjoituksensa poveensa). Te pilaatte koko\nminun puheeni. — Voi hyvin, setä. (Pois keskiovesta.)\n\n_Brimborius_. Mutta kuulkaahan, herra tohtori — ne ovat tykin\nlaukauksia — ne antavat puheelle noin niinkuin vahvistusta — kuulkaahan\n— (Pois keskiovesta.)\n\n_Bolzau_. Tänne minä en nyt enää jää millään ehdolla — (Nousee ylös.)\nNiinhän tämä on kuin mikä markkinapaikka. Mutta kun menen omaan\nhuoneeseeni, niin saas nähdä enkö saa nukahtaa. (On lähdössä.)\n\n\n14:TA KOHTAUS.\n\nBolzau. Vilhelmina.\n\n_Vilhelmina_ (tulee hyvin liikutettuna keskiovesta). Mutta kuuleppas,\nukko, mitä sinä olet taas tehnyt?\n\n_Bolzau_. Minäkö?\n\n_Vilhelmina_. Otat ihan tuon tuosta, omin päin, vieraita taloon.\n\n_Bolzau_. Tällä haavaa ainoastaan yhden.\n\n_Vilhelmina_. Mutta hän on ihan nuori mies —\n\n_Bolzau_. Sitä hauskempi.\n\n_Vilhelmina_. Etkö sinä sitten ollenkaan muistanut Ludmillaa. — Ei, se\nei käy laatuun.\n\n_Bolzau_. Eihän tuo vaara, mammaseni, niin suuri ole.\n\n_Vilhelmina_. Minä varjelen Ludmillaa kuin omaa silmäterääni, en laske\nhäntä edes seuroihinkaan — ja nyt tämä kutsuu nuoren miehen meidän\ntaloomme, meidän luoksemme asumaan.\n\n_Bolzau_. Mutta niinhän sinä pauhaat, mammaseni, kuin minä olisin\npäästänyt suden lammaslaumaan.\n\n_Vilhelmina_. Ties' mitä. — Minä en voi käsittää sinua, Bolzau!\n\n_Bolzau_. Mutta eihän tässä enää voivotukset auta, muoriseni, — ja\npitihän minun tehdä Schefflerille mieliksi.\n\n_Vilhelmina_. Minä en saa hetkeksikään lepoa! Mutta sen minä teen kuin\nteenkin: minä en laske tuota herraa hetkeksikään silmistäni. Tänään\nolen minä pyydetty everstinna Sporneelle — lapasin kaikin mokomin —\nmutta nyt minä riennän sinne kieltäytymään. Vaan ties mitä kaikkea voi\nneljännestunnissa tapahtua.\n\n_Bolzau_. Mutta — jäänhän minä kotiin —\n\n_Vilhelmina_. Sinähän sitä paljon näet.\n\n_Bolzau_. Niin — toisinaan enemmän kuin sinä.\n\n_Vilhelmina_. Minä riennän niin nopeasti kuin suinkin voin — mutta ole\nnyt, ukkoseni, hyvä — minä pyydän sinua — pidä ankara vaari heistä.\n\n_Bolzau_. Tietysti, tietysti.\n\n_Vilhelmina_. Ottaa nuoren miehen taloon — sehän on oikein hirveätä!\n(Pois oikeanpuolisesta ovesta.)\n\n_Bolzau_. Mutta missähän tuo vaarallinen mies lieneekään — kas tuollapa\nhän jo tuleekin.\n\n\n15:TA KOHTAUS.\n\nBolzau. Steinkirsch. Luomilla.\n\n_Ludmilla_. Setä — herra tohtori Steinkirsch.\n\n_Bolzau_. Tervetulemastanne, tohtori.\n\n_Steinkirsch_. Olipa — herra kauppaneuvos — onnellinen sattuma, joka\nsaattoi minut teidän taloonne. Mutta yhtä hyvin tulee minun pyytää\nanteeksi, että —\n\n_Bolzau_. Kursailematta herraseni. — Olkaa tervetullut! (Kättelee\nhäntä.)\n\n_Steinkirsch_. Te olette todella hyväntahtoinen — herra kauppaneuvos.\n\n_Ludmilla_. Setä — täti käski minua pelaamaan shakkia sinun kanssasi.\nTiedäthän — minkätähden niin — jos siis suvaitsette, niin käy tänne.\n(Järjestelee shakkilautaa.)\n\n_Steinkirsch_. Te petaatte shakkia, neitiseni?\n\n_Bolzau_. Ja kuinka hyvin sen lisäksi!\n\n_Ludmilla_. Sinä teet pilkkaa minusta, setä.\n\n_Bolzau_. Jos ette usko, niin pelatkaapas vaan minun puolestani: saatte\nnähdä!\n\n_Steinkirsch_. Kernaasti, jos vaan sallitte. (Ludmillalle.) Se on, jos\nteillä ei ole mitään sitä vastaan.\n\n_Ludmilla_. Ei mitään — olkaa hyvä! (Molemmat istahtavat shakkipöydän\nluo, joka on näyttämön oikealla puolella.)\n\n_Bolzau_. Hyvä juttu — pääsinpä taas tuostakin. (Istuiksc sohvaan\nvasemmalle.)\n\n_Steinkirsch_. Olkaa hyvä, neitiseni! Teidän on alkaminen.\n\n_Ludmilla_. Heti paikalla. (Pelaavat.)\n\n\n16:TA KOHTAUS.\n\n_Vilhelmina_ (oikealta, hattu päässä, mantteli hartioillaan.)\nNeljännestunnin kuluttua tulen takaisin. (Steinkirschille, joka on\nnousemassa ylös.) Olkaa hyvä!\n\n_Bolzau_ (viitaten Vilhelminalle). Mammaseni!\n\n_Vilhelmina_ (tulee Bolzaun luo). Mitä nyt?\n\n_Bolzau_ (hyvänsävyisästi ja mielissään). Katsopas nyt. — Nuo istuvat\ntuolla noin — kauniisti — ja minä istun tässä näin. Mitähän tässä voisi\ntapahtua? Sinä saat mennä ihan rauhassa.\n\n_Vilhelmina_. Mutta sinä nukut, ukkoseni —\n\n_Bolzau_. Eikö mitä — mammaseni —\n\n_Vilhelmina_ (ottaa ruiskukannun kukkalavalta ja antaa sen Bolzaun\nkäteen). Pidä tämä kuitenkin varalta kädessä! Kuulethan sen edes\nputoavan, jos satut nukkumaan.\n\n_Bolzau_. Sinähän vasta kummallinen ihminen olet.\n\n_Vilhelmina_. Otahan vaan tuo ruiskukannu!\n\n_Bolzau_. Sama se minusta — mutta kummallinen sinä olet.\n\n_Vilhelmina_. Kas niin — ole nyt siivolla — (Silittelee hänen\nposkipartoja.) Ja sinä myös, Ludmilla, — voikaa hyvin, herra tohtori!\n(Pois keskiovesta.)\n\n_Bolzau_. Onpa hyvin noloa istua täällä ruiskukannu kourassa. (Nostaa\nkätensä sohvan karmille, jotta ruiskukannu putoaisi vähän kuuluvammin.)\nNo. Ludmilla — kuinka on sinun laitasi?\n\n_Ludmilla_. Minä olen pahasti ahdistettu, setä. (Pelaa.)\n\n_Steinkirsch_. Sepä oli mestarillista!\n\n_Bolzau_. Niin, sanoinhan minä jo — kyllä hän osaa. (Haukottelee.)\n\n_Steinkirsch_. Ylipäänsä pelaavat naiset hyvin harvoin shakkia.\n\n_Ludmilla_. Vielä harvemmin pelaavat herrat mielellään naisien kanssa.\n\n_Bolzau_ (unen toreessa). Hm!\n\n_Ludmilla_ (katsoo Bolzau'iin). Luulenpa setäni nukkuvan! Te pelaatte\nparemmin kuin hän.\n\n_Steinkirsch_ (entistä hiljemmin). Olkaa nyt varoillanne — tässä on\nkysymys elämästä — ja kuolemasta — voitto ratkaisee tämän tärkeän\nkysymyksen.\n\n_Ludmilla_. Mikä kysymys se sitten on?\n\n_Steinkirsch_. Jos voitan, niin merkitsee se minun voittavan jotain\nmuutakin. Ettehän pane pahaksi sitä?\n\n_Ludmilla_. En ollenkaan.\n\n_Steinkirsch_ (ojentaa kätensä Ludmillalle, Ludmilla hänelle). Minä\nkiitän teitä. (Suutelee Ludmillan kättä, kannu putoaa, molemmat\nerilleen.)\n\n_Ludmilla_. Varokaa juoksijatanne!\n\n_Bolzau_ (katsoo kannun pudottua oikealle — pelästyneenä). He ovat\nkokonaan pelin hommassa. (Nostaa kannun ylös, asettuu entiseen\nasemaansa.)\n\n_Steinkirsch_. Kaksi vankia yhtäaikaa.\n\n_Ludmilla_. Kepeäksi ei voitto teille tule. (Pelaa.)\n\n_Steinkirsch_. Mitä vaikeampi voitto, sitä parempi palkinto. (Paussi;\nkatsoo Bolzau'iin.) Minä sanon: shack!\n\n_Ludmilla_. Herranen aika!\n\n_Steinkirsch_ (hiljaa, innokkaasti). Neiti Ludmilla!\n\n_Ludmilla_ (silmäillen Bolzauta). Mitä nyt?\n\n_Steinkirsch_. Tiedättekö tämän hetken olevan ihanimman elämässäni?\n\n_Ludmilla_. Juuri niin te sanoitte Baden Badenissakin.\n\n_Steinkirsch_. Uskokaa minua — siitä hetkestä asti en ole voinut\nunhottaa teitä. (Nousee ylös.) Ja oletteko te muistelleet noita aikoja?\n\n_Ludmilla_. Ja jos tunnustaisin niitä muistelleeni —\n\n_Steinkirsch_ (tarttuu Ludmillan käteen). Ludmilla!\n\n_Bolzau_ (pudottaa kannun; Steinkirsch ja Ludmilla erilleen ja\npaikoilleen). Noh, kumpiko teistä on tappiolla?\n\n(Steinkirsch ja Ludmilla yht'aikaa).\n\n_Ludmilla_. Luultavasti minä.\n\n_Steinkirsch_. Minä se olen.\n\n_Bolzau_ (nostaa kannun ylös ja vaipuu taas entiseen asemaansa). Sehän\non leikkiä tuon kannun kanssa!\n\n_Ludmilla_ (sivulle). Kaikki nappulat ovat hajalla!\n\n_Steinkirsch_. Minä panen ne heti paikoilleen.\n\n_Ludmilla_. Jos setä näkisi. — Meidän tulee alkaa uudestaan.\n\n_Steinkirsch_. Niin monta kertaa kuin vaan tahdotte — sen hauskempaa\npeliä en ole vielä pelannut — mutta mitä te nyt teette?\n\n_Ludmilla_ (nousee ylös ja menee Bolzaun luo). Setä parka — mikä vastus\non hänellä tuosta kannusta — hän ei edes voi liikkuakaan — (Ottaa\nvarovasti kannun hänen kädestään ja panee sen hiljaa maahan.) Kas niin.\n\n_Steinkirsch_. Oi — minun rintani lyö niin kovasti.\n\n_Ludmilla_ (istuikse). Minä alan uudelleen— näin.\n\n_Steinkirsch_ (liikutettuna). Nappulat pyörivät minun silmissäni — minä\nen voi pelata.\n\n_Ludmilla_. Herranen aika, mikä teitä nyt vaivaa?\n\n_Steinkirsch_. Minua ei vaivaa mikään — minua vaivaa kaikki — minua\nvaivaa. Mitä tässä puheista. Ludmilla, — te tiedätte, tunnette minun\nrakastavani teitä, saanko toivoa teitä omakseni? (On lähennyt Ludmillaa\nja ojentaa hänelle kätensä.)\n\n_Ludmilla_ (panee kätensä hänen käteensä, kainona). Herranen aika,\nmitähän täti sanonee?\n\n_Steinkirsch_ (innoissaan). Minun oma Ludmillani! (Hypähtää ylös ja\nkaataa shakkipöydän kumoon.)\n\n_Bolzau_ (kapsahtaa pelästyneenä ylös). Mi—mitä nyt? (Hakee kannua\n— huomaa Steinkirschin ja Ludmillan — lyö kätensä yhteen. Ludmilla\nerilleen Steinkirschistä — juoksee keskiovea kohden. Steinkirsch seisoo\nnuolen iskemänä paikallaan.) Niin vai — kaunis juttu! Hiivatin kannu!\n\nEsirippu alas.\n\n\n\n\nKOLMAS NÄYTÖS.\n\n\nSanta huone kuin toisessakin näytöksessä.\n\n\n1:NEN KOHTAUS.\n\nBolzau. Steinkirsch.\n\n_Steinkirsch_ (istuu Bolzaun vieressä sohvalla). Nyt olen jo sanonut\nteille kaikki, herra kauppaneuvos. Minun asemani te tunnette ja minun\nrehellisyydestäni saatte olla vakuutettu.\n\n_Bolzau_ (pörryttäen nolona tukkaansa). Niin — te olette kertonut\nkaikki, hyvä Steinkirsch.\n\n_Steinkirsch_. Ja nyt odotan tuomiotani.\n\n_Bolzau_ (nolona). Se ei ole niin sanalla sanottu. Minulla, näettekös,\nei ole tällaisissa asioissa oikein täysi valta, — minulla on vaimo.\n\n_Steinkirsch_. Niin todella — (Nousee ylös.) Minä menen puhumaan\nasiasta myös teidän rouvallenne, jos sallitte —\n\n_Bolzau_ (nousee ylös ja pidättää Steinkirschiä). Ei — ei millään muotoa\n— siitähän vasta leikki syntyisi. (Sivulle.) Niin ovat nuo rakastuneet\nkuin jäniksen selässä. (Ääneen.) Minä otan itse tuon asian ajaakseni —\nteidän ei pidä puhua sanaakaan vaimolleni, ei edes antaa hänen mitään\nhuomatakaan — hänellä on haukan silmät sellaisissa asioissa — a-hah!\n\n_Steinkirsch_ (naivina). Sen olen jo huomannut, eipä hän heittänyt minua\nhetkeksikään silmistään —\n\n_Bolzau_. Niin, näettekös —\n\n_Steinkirsch_. Ja jos te ette olisi ollut niin hyvä ja nukkunut, niin —\n\n_Bolzau_ (pitää kätensä hänen suullaan). Pst! Ei sanaakaan siitä — jos\nvainioni saisi sen kuulla —\n\n_Steinkirsch_. Kaikessa tapauksessa sallikaa minun toki kiittää teitä\nsiitä.\n\n_Bolzau_. Hyvä — menkää nyt vaan ja elkää tulko naisten näkyviin.\n\n_Steinkirsch_. Niinkuin käskette — minä käyskentelen sill'aikaa seuran\npuutarhassa.\n\n_Bolzau_. Hyvä.\n\n_Steinkirsch_. Mutta antakaa sitten hyvä tuomio. — Voikaa hyvin, herra\nkauppaneuvos. (Pois keskiovesta.)\n\n_Bolzau_. Hyvästi, hyvästi. — Tämähän vasta päivä on: hiiltyneet\npyyt, päivällisunta ei, nyt vielä tuo rakastunut, josta Vilhelminani\nvarmaankin tulistuu; sitten on vielä tuo Bertha hyvä ripitettävä hänen\nkyökinuuniasiassaan, aika nuhde pidettävä Schefflerille ja päälle\npäätteeksi on tänään vielä valiokunnan kokous! Mitenkä saankaan kaikki\nnuo asiat selville? Ja tämän ohessa on niin herttaisen hyvä istua\nhuoletonna kaikessa mukavuudessa.\n\n\n2:NEN KOHTAUS.\n\nBolzau, Ludmilla, sitten Bertha ja Vilhelmina.\n\n_Ludmilla_ (tulee nopeasti keskiovesta). Nythän olet viimeinkin\nyksinäsi — oletko saanut olla rauhassa, setä kulta?\n\n_Bolzau_. Niin — rauhassa muka. — (Uhkailee sormellaan) Sinä se\nrauhanrakentaja; saanpa minä sinun tähtesi tänään vielä aika ukkosen!\n\n_Ludmilla_ (Lentää Bolzaun kaulaan). Armas setä kulta!\n\n_Bolzau_. Niin — hm — suutelollahan se muka kaikki suoriaa! Sinä\nsimasuu! Mutta tulehan nyt ja kerro, mitenkä tuo kaikki oikeastaan\ntapahtui. (Huomaa Berthan ja Vilhelminan astuvan sisään.) — Kerro\nminulle yksin! (Vilhelminalle.) Me menemme vähän kävelemään. (Bolzau ja\nLudmilla pois keskiovesta.)\n\n_Vilhelmina_. Sinä, Bertha, näytät hyvin kalpealta — mikä sinua vaivaa?\n\n_Bertha_. Ei minua vaivaa mikään, täti.\n\n_Vilhelmina_. Sinulla on kentiesi ikävä taloasi ja miestäsi.\n\n_Bertha_ (teeskentelemällä ja huoaten). Niin on, täti.\n\n_Vilhelmina_ (kuiskaamalla). Älähän nyt tuosta ole niin pahoillasi —\neihän kyökin uunia iankaikkisesti korjata.\n\n_Bertha_ (syrjään). Minä raukka, kun en voi edes lievittää sydäntäni.\n\n_Vilhelmina_ (katsottuaan ensin ympärilleen). Kuuleppas lapseni! Me\nolemme tässä kahden kesken, sinä olet myöskin vaimo ja meidän vaimojen\ntulee olla yksistä puolin.\n\n_Bertha_. Niin tulee.\n\n_Vilhelmina_. Minun ukollani ei näy vielä olevan oikeata halua mennä\nyhdistysjuhlaan — jos siis asia tulee puheeksi, niin kehoita sinä häntä\nvaan menemään —\n\n_Bertha_. Menemään? Pitäisikö minun kehoittaa häntä menemään?\n\n_Vilhelmina_. Niin kyllä.\n\n_Bertha_. Ja minä kuu luulin sinun olevan päinvastoin iloissasi siitä,\nettei hän mene sinne.\n\n_Vilhelmina_. Päinvastoin soisin minä hänen menevän sinne.\n\n_Bertha_. Tuota asiaa minä en ymmärrä.\n\n_Vilhelmina_. Katsopas vaan — ensiksi on tuo juhla itsessänsä mitä\nviattomimpia huvituksia —\n\n_Bertha_. Niin — mutta siellä juodaan —\n\n_Vilhelmina_. Tosin hiukkasen — niin että miehet tulevat kotiin vähän\niloisemmalla tuulella —\n\n_Bertha_ (sivulle). Iloisemmalla tuulella! Ja sen hän sanoo niin\nlevollisena.\n\n_Vilhelmina_. Mutta seuraavana päivänä he ovat sitä hennommat — silloin\non heillä hieman eleeginen mielenlaatu ja ovat myöntyväisemmät. Tätäpä\ntilaisuutta käytän minä aina omaksi edukseni— kun on jotakin perille\najettavana. Lyönpä vetoa, että ylihuomenna on minulla uudet vaunut.\n\n_Bertha_. Sinun arvelusi mukaan tulee siis näitä huvituksia sallia?\n\n_Vilhelmina_. Niin kyllä ja usko minua, etteivät nämä niitä pahimpia\nhuveja ole. Tällaisissa tilapäissä voi kylläkin höllittää ohjaksia,\nvetääksensä niitä jälestäpäin taas tiukemmalle.\n\n_Bertha_ (sivulle). Ja minä kun luulin tuon huvin rikokseksi.\n\n_Vilhelmina_. Luultavastihan sinunkin miehesi lähtee sinne?\n\n_Bertha_. Luultavasti — niin — kyllä hän puheli siitä.\n\n_Vilhelmina_. Ole hyvä, sano hänelle, että hän ottaisi minunkin vaarini\nmukaansa.\n\n_Bertha_. Hyvä. (Sivulle). Voi, kuinka minä tahtoisin nyt tavata Brunoa!\n\n_Vilhelmina_. Mutta älä ole mitään tietävinäsi.\n\n\n3:S KOHTAUS.\n\nSamat. Bolzau ja Ludmilla (keskiovesta).\n\n_Ludmilla_ (Bolzaulle). Sinä, setäkulta, olet minun ainoa turvani.\n\n_Bolzau_. Pst! lapseni — tuossa on tätikultasi!\n\n_Vilhelmina_. Etkö sinä jo mene pukeumaan juhlaan?\n\n_Bolzau_. Eihän nyt vielä ole kiirettä, mamniaseni..\n\n_Vilhelmina_ (Berthalle, joka menee Ludmillan kanssa puutarhaan). Älä\njätä Ludmillaa yksin, kuuletko?\n\n_Bertha_. Olkaa huoletta, täti! (Bertha ja Ludmilla menevät.)\n\n_Vilhelmina_. Mene sinä vaan juhlaan, ukkoseni — en minä sinua estä.\n(Silittelee hänen poskipartaansa).\n\n_Bolzau_. Sinähän olet oikein hyvä, Miinaseni! (Taputtelee Vilhelminan\nposkia.) Tuntuupa niin suloisen hyvältä, kun ollaan samaa mieltä.\n\n_Vilhelmina_. Ainahan me sinun kanssasi samaa mieltä olemme —\n\n_Bolzau_. Niin kyllä — niin — sen on — minulla on —\n\n_Vilhelmina_. Mitä sinä nyt joriset?\n\n_Bolzau_. Juuri siitä syystä, että me olemme aina samaa mieltä — niin\nminä tahtoisin sanoa sinulle erään asian, joka kalvaa minua jo aamusta\nalkaen.\n\n_Vilhelmina_. Mikä asia se on?\n\n_Bolzau_. Meillä oli puhe Ludmillasta — minä sanoin — voisipa sattua,\nettä joku nuori kunnon mies —\n\n_Vilhelmina_. Nuori mies ja kunnon mies ja hyvä mies — älä nyt puhu\nsiitä sanaakaan enää. Mitä minä olen kerran päättänyt, sen minä olen\npäättänyt — minä varjelen Ludmillaa kaikesta pahasta, kunnes hänen\nisänsä tulee Amerikasta takaisin.\n\n_Bolzau_. Mutta siihen voi mennä vielä vuosia.\n\n_Vilhelmina_. Mitäs siitä —\n\n_Bolzau_. Onkos sitten avioelämä sinun mielestäsi onnettomuus?\n\n_Vilhelmina_. Ei ollenkaan — mutta eivät kaikki aviot ole kuitenkaan\nniin onnellisia kuin esimerkiksi Schefflerin ja Berthan.\n\n_Bolzau_. Niin — esimerkiksi muka.\n\n_Vilhelmina_. Heidän avionsa se vasta oikein esikuva on — he ovat nyt\nolleet jo melkein kaksi vuotta naimisissa, eikä vielä kertaakaan ole\nheidän välillään ollut epäsopua.\n\n_Bolzau_. Sanoppas, mammaseni, oliko Berthalla tänne tullessaan\nkyyneleet silmissä?\n\n_Vilhelmina_. Oli kyllä — heidän kyökin uuninsa savusi.\n\n_Bolzau_. Niin — oikein häkäsavua. Kuuleppas vaan — Scheffler oli\ntaannoin täällä — hän oli hyvin nolon näköinen ja kertoi Berthan\nlähteneen Rosendorffiin veljensä luo. Hän ei tiennyt ollenkaan Berthan\nolevan täällä.\n\n_Vilhelmina_. Onko se nyt mahdollista?\n\n_Bolzau_. Onpa niinkin.\n\n_Vilhelmina_. Bertha raiska on kaiketikin viaton.\n\n_Bolzau_. Niin — kaiketikin.\n\n_Vilhelmina_. Minä menen heti hänen puheilleen. (Aikoo mennä.)\n\n_Bolzau_ (pidättäen häntä). Älä nyt — usko se huoli minulle, mammaseni\n— joka aviossahan sotia on — hyvässä vähän, huonossa enemmän — tähän\nsaakka ovat nuo nuorikot eläneet rauhassa.\n\n_Vilhelmina_. Jättää oman miehensä — niin pitkälle en ole minä vielä\nkoskaan mennyt!\n\n_Bolzau_. Vaarallista se ei olisi ollut — olisithan tullut takaisin —\ntuollaisista sotamanöövereistä ei pidä olla millänsäkään —\n\n_Vilhelmina_. Katsoppas viisasta.\n\n_Bolzau_. Mutta rauha on kuitenkin sotaa parempi. (Ottaa Vilhelminaa\nkädestä.) Miina kulta?\n\n_Vilhelmina_. No?\n\n_Bolzau_. Jos nyt kuitenkin sattuisi, että nuori, kunnon mies —\n\n_Vilhelmina_ (Nopeasti erilleen Bolzausta, vähän äkäisesti). Jätä minut\nrauhaan tuosta sinun miehestäsi —\n\n_Bolzau_. Mutta Miinaseni —\n\n_Vilhelmina_. Tuo olisi mitä suurin onnettomuus ja minun suostumustani\nhän ei saa koskaan — kuuletkos Bolzau — ei koskaan — ei kuuna kullan\nvalkeana — ei milloinkaan! Minä en huoli nuorta, kunnon miestä. (Pois\nvasemmalta.)\n\n\n4:S KOHTAUS.\n\nBolzau. Steinkirsch.\n\n_Steinkirsch_ (tulee nopeasti keskiovesta). Mitenkäs on nyt asian\nlaita, herra kauppaneuvos?\n\n_Bolzau_. Tuossa hän nyt on taas —\n\n_Steinkirsch_. Saanko minä toivoa?\n\n_Bolzau_. Toivokaa vaan, nuori ystäväni, toivokaa! —\n\n_Steinkirsch_. Nytkös olen minä onnellinen —! (On syleilemässä\nBolzauta.)\n\n_Bolzau_. Mutta maltillisemmin, maltillisemmin —\n\nSteinkirsch. Teidän rouvanne on siis jo antanut suostumuksensa?\n\n_Bolzau_. Ei — ei vielä aivan —\n\n_Steinkirsch_. No siten menen minä hänen luoksensa. (On menossa.)\n\n_Bolzau_. Mielikarvauttako saamaan? Tehkää minulle mieliksi ja menkää\ntaas kävelemään — malttia ystäväni — minä pyydän teitä. (Aikoo saattaa\nhänet ulos.)\n\n_Steinkirsch_. Mutta tuolla valiokunnan kokouksessa on niin armottoman\nikävä — he eivät tee siellä muuta kuin kiistävät.\n\n_Bolzau_. Kiistäkää te toisten muassa — ajan ratoksi —\n\n_Steinkirsch_. Voikaa sitten hyvin — vähäksi aikaa. (Pois keskiovesta.)\n\n_Bolzau_. Hyvästi, hyvästi! Siitähän vasta leikki syntyisi, jos minun\nvaimoni vielä tämän tietäisi. — Mutta mistä päästä sitä nyt alottaisi?\n\n\n5:S KOHTAUS.\n\nBolzau. Hartwig. Brimborius.\n\n_Hartwig_. Onkohan kuultukaan mokomaa — onkohan koskaan kuultu mokomaa —\n\n_Brimborius_. Minä en käsitä syytä teidän raivoonne.\n\n_Bolzau_. Mitä nyt, hyvät herrat?\n\n_Brimborius_. Asia ei ole sen suurempi —\n\n_Hartwig_ (keskeyttäen). Asia ei ole sen pienempi — herra kauppaneuvos\n— kuin —\n\n_Brimborius_. Koko mylläkkä on vaan tenoorisoolosta —\n\n_Hartwig_. Hyräilykuoron kanssa. Minä olin pyytänyt tuota numeroa\nohjelmaan —\n\n_Brimborius_. Ja se otettiinkin siihen —\n\n_Hartwig_. Minä vakuutan kunniasanallani: se on erinomaisen hyvä\nkappale.\n\n_Brimborius_. Mutta sallikaahan —\n\n_Hartwig_. En — sallikaa te minun —\n\n_Brimborius_. Mutta herra kauppaneuvos on puheenjohtaja —\n\n_Hartwig_. Juuri siitä syystä, että herra kauppaneuvos on\npuheenjohtaja —\n\n_Bolzau_. Mutta malttakaahan hyvät herrat, minä en käsitä mitä te\noikein tarkoitatte. — Tehkää hyvin, puhukaa ensin toinen, toinen\nsitten. —\n\n_Brimborius_. Herra Hartwig.\n\n_Hartwig_. Sallikaapas — herra kauppaneuvos sanoi itse: ensin toinen,\ntoinen sitten — antakaa siis te toisen ensin puhua —\n\n_Brimborius_ (suuttuneena). Mutta tämähän on —\n\n_Bolzau_.- Hiljaa, herra Brimborius.\n\n_Hartwig_. Minun tenoorisooloni oli jo pantu ohjelmaan, kun äkkiä\nmusiikkitirehtöri Paukensegen, Polyhymnian jäsen, esittää sen sijaan\ntuollaista »valtiopäivämiesten marssia». — Minun tenoorisooloni\npyyhitään pois ja sen sijaan otetaan tuo marssi, jonka mokoma\nPolyhymnia —\n\n_Brimborius_. Minä olen Polyhymnian jäsen. — »Valtiopäivämiesten\nmarssi» on oikein oivallinen, symfoonillinen — ja eräissä paikoissa voi\nlauaista tykkiäkin —\n\n_Hartwig_. Mutta se kestää ainakin tunninajan —\n\n_Brimborius_. Ja parissa paikassa, niinkuin esimerkiksi siinä, missä\nvaltiopäivämiehet astuvat senaatin rappuja ylös, voi sytyttää myös\nbengaalivalkeita —\n\n_Hartwig_. Ettehän te hyväksy tuota numeroa, herra kauppaneuvos,\nettehän?\n\n_Brimborius_. Ettehän herra Bolzau mieline suinkaan loukata Polyhymniaa?\n\n_Hartwig_. Sanokaa: jaa!\n\n_Brimborius_. Vanha ystäväni, sanokaa: ei!\n\n_Hartwig_. Konkordian nimessä —\n\n_Brimborius_. Kieltäkää —!\n\n_Bolzau_. Mutta hyvät herrat, jättäkää asia edes valiokunnan\nratkaistavaksi — siellä me tuumimme rauhallisesti kaikki yhdessä — nyt\nminä en voi sanoa en sitä, enkä tätä. (Sivulle.) »Tule rauha suloinen.»\n\n_Brimborius_. Hyvä, minä suostun siihen.\n\n_Hartwig_. Saas nähdä kumpiko voittaa, mutta se tulee minun sanoa, että\nKonkordia —\n\n_Bolzau_ (ottaa Hartwigia kädestä). Konkordia merkitsee yksimielisyyttä\n— »sopua» —\n\n_Hartwig_. Niin — mutta me emme huoli sovusta tuon huonon marssin\ntähden.\n\n_Brimborius_. Herra Hartwig —\n\n_Hartwig_. Suokaa anteeksi, minä tarkoitin: me emme huoli huonoa sopua\nmarssin tähden.\n\n_Brimborius_. Se on jotakin toista, se!\n\n_Bolzau_. Asia on siis selvä (kättelee molempia). Näiden kanssahan\ntekeminen oli! (Pyyhkii hikeä otsastaan.)\n\n\n6:S KOHTAUS.\n\nSamat. Schnake.\n\n_Schnake_ (Oven suulla. Fransille). Päästäkää minut vaan sisälle, Frans\n— herra kauppaneuvos ei pane sitä pahakseen — minulla on hyvin tärkeitä\nasioita — Hyvää iltaa, armolliset herrat!\n\n_Bolzau_. Mitä asioita sinulla on, Schnake?\n\n_Schnake_. Valiokunta on jo kokoontunut ja pyytää teitä tulemaan —\n\n_Bolzau_. Nytkö jo?\n\n_Schnake_. Niin — nyt jo, herra kauppaneuvos, sillä näkyypä meidän\njuhlataivaallamme tummia pilviä?\n\n_Brimborius_. Vai niin — se on kaiketikin Konkordia —\n\n_Hartwig_. Se on Polyhymnia —\n\n_Schnake_. Minä olen nyt juossut jo varpaani käsnille hakiessa uutta\nsoittokuntaa — kun entinen kieltäytyi — mutta eihän tyhjästä mitään\ntule. Näin kauniilla ilmalla on nyt joka paikassa konsertteja, — ja\nvaikka katsotte meidän päivälehteenkin, niin siinäkin on koko viime\nsivu täynnä: »Konsertteja» — konsertteja — konsertteja — konsertteja —\nkonsertteja.\n\n_Hartwig_ (suuttuneena). Konsertteja — kurahtelee tuo yhä —\n\n_Schnake_. Yksi soittokunta näyttäisi vähän köyhältä; aterian aikana\nolisi tarpeen ainakin kaksi, jotka soittaisivat vuorotellen. Sen\nlisäksi on myös harpun soittaja sairastunut.\n\n_Bolzau_. Se on paha, se.\n\n_Schnake_. Erinomaisen paha, herra kauppaneuvos. Meidän tirehtöörimme\nPaukensegenin sepittämässä valtiopäivämiesten marssissa on harppu ihan\nvälttämätön — sen sanoi tirehtööri minulle itse — ja koko kaupungissa\nei ole ketään muuta, joka osaisi soittaa harppua —\n\n_Hartwig_. Sen kappaleen saa heittää pois.\n\n_Schnake_. Silloinpa ampuu tirehtööri itsensä, tahi hän hirttää itsensä\ntai heittäytyy veteen — tiedättehän, herra kauppaneuvos, mitä lajia\nnuo sävelniekat ovat — jos he ovat onnistuneet saamaan jotakin mustaa\npaperille — niin kas, silloin ei saa heitä pyyhkimään siitä edes yhtä\npistettäkään pois.\n\n_Bolzau_. Mutta enhän minä osaa soittaa harppua — se on jo liian paljon\nvaadittu, se.\n\n_Schnake_. Mutta te voitte keksiä jonkun keinon, herra kauppaneuvos,\njolla saataisiin asiat taas säntillensä? Te ette usko, kuinka nuo\nherrat Konkordian jäsenet —\n\n_Hartwig_. Mitä nuo herrat Konkordian jäsenet?\n\n_Schnake_. Hyvä herra Hartwig, tulkaa mitä pikimmin valiokunnan\nkokoukseen — te puhutte niin juurta jaksain ja kovasti —\n\n_Hartwig_. Vai veisaat sinä taaskin tuota viisuasi — maltappas — minä\nolen sinulle vielä entisestäkin velkaa —\n\n_Schnake_. Mutta sallikaahan —\n\n_Hartwig_. Minä en salli sinun ikinäs mitään. Sinun tulee tietää olevan\nvallan sopimatonta lörpötellä niin hirveän paljon, etteivät toiset saa\nedes suunvuoroakaan —\n\n_Schnake_. Mutta —\n\n_Hartwig_. Ja kaikkein vähimmän on se sinulle sovelias —\n\n_Schnake_. Tuolla valiokunnan kokouksessa —\n\n_Hartwig_. Kokouksessa on toinen asia — siellä on jokaisella äänivalta\nja jokainen saapi puhua —\n\n_Schnake_ (yhä koettaen saada suunvuoroa). Ei, ei — siellä kokouksessa —\n\n_Hartwig_. Kuinka sinä uskallat vastustaa minua, joka tiedän nämä\nasiat sinua paremmin. Kaikissa järjestetyissä kokouksissa on yksi\npuheenjohtaja ja kaikki muut puhuvat sen mukaan, kun he saavat\näänenvuoroa.\n\n_Schnake_. Ei — siellä he puhuvat kaikki yhtaikaa — ja huutavat,\netteivät he tahdo teidän tenoorisooloanne.\n\n_Hartwig_. Se on julman suuri loukkaus — erittäinkin kun minä tahdon\ntehdä heille sen kunnian ja kaunistaa juhlaa minun tenoorisoolollani.\n\n_Schnake_. Mutta —\n\n_Hartwig_. Joka narri voi kuorossa laulaa, mutta jos joukossa on joku,\njolle luonto on lahjoittanut erinomaisen hyvän äänen, mikä tekee hänet\ntaideniekaksi, niin tulee sellaista miestä pitää arvossa ja antaa\nhänelle se kunnia, mikä hänelle tulee — sanokaa se herroille jäsenille —\n\n_Schnake_. Polyhymnia —\n\n_Hartwig_. Viis minä Polyhymniasta, minä olen Konkordian jäsen.\nYmmärrättekö sen, Schnake?\n\n_Schnake_. Mutta Euterpe —\n\n_Hartwig_. Mene järveen. Euterpe on myös osa laulukunnasta ja sen tulee\nmukautua enemmistön mukaan ja enemmistö on minun puolellani, sillä se\nrakastaa kaunista. Mene siis Schnake ja sano, että minä laulan kaikissa\ntapauksissa minun tenoorisooloni, enkä huoli koko maailman koukuista\nniin mitään —ja se on nyt sanottu se. Eikä siinä ole enää mitään\ninttailemista, eikä sinulla ole tähän mitään sanomista — mene vaan ja\ntoimita minun asiani — (On ahdistanut Schnaken ihan oven suuhun) —\nmene — mene — mene!\n\n_Schnake_ (koomillisella epätoivolla). Nöyrin palvelijanne, hyvät\nherrat. (Pois keskiovesta.)\n\n_Hartwig_ (voitonvarmana). Kas tällä lailla lörppöjä ajetaan, hyvät\nherrat! (Bolzau ja Brimborius, jotka ovat kaiken aikaa osoittaneet\nviitteillään ja käytöksellään kummastusta moisesta jaarituksesta, ovat\nlopulta tulleet ihan oven suuhun.)\n\n_Brimborius_. Kamala leikki!\n\n_Bolzau_ (Luoden silmäyksen Hartwigiin). Varvastetaan, Brimborius —\nmuuten käy ohrasesti! (Brimboriuksen kanssa pois oikealle.)\n\n_Hartwig_. Ja nuo herrat kokouksessa eivät salli minunlaiseni neron\npitää edes juhlapuhettakaan — käsittämätöntä!\n\n\n7:S KOHTAUS.\n\nHartwig. Scheffler.\n\n_Scheffler_ (katsoo keskiovesta). Onko setäni täällä?\n\n_Hartwig_. Ka — Scheffler — minulla on sinulle sana sanottavana.\n(Lähenee Scheffleriä.)\n\n_Scheffler_. Kaiketi juhlapuheen johdosta taas (Aikoo mennä.)\n\n_Hartwig_ (tarttuu Scheffleriin ja raastaen hänet näyttämölle). Ei —\ntällä kertaa on minulla ihan yksityinen asia.\n\n_Scheffler_. Mutta laskehan toki irti —\n\n_Hartwig_. Kuuleppas ystäväni — tässä talossa on pikku ihana\nveljentytär.\n\n_Scheffler_. Niin on.\n\n_Hartwig_. Minä tunnustan sinulle, että hän on tehnyt minuun oikein\nerinomaisen vaikutuksen.\n\n_Scheffler_. Sehän ei ole sinunmoisellesi mitään uutta, se sellainen!\n\n_Hartwig_. Mutta minun arveluni mukaan olen minäkin tehnyt mahtavan\nvaikutuksen häneen.\n\n_Scheffler_. Vai niin, (puoleksi syrjään) no sehän olisi jotain uutta,\nse.\n\n_Hartwig_. Minulla on oikein vakaa aikomus — älähän naura — oikein\nvakaa aikomus — oikein totta.\n\n_Scheffler_. No, onhan sinulla puheenlahjaa — puhele hänen kanssaan —\n\n_Hartwig_. Minä olen jo puhellut.\n\n_Scheffler_ (vähän hämmästyneenä). Puhellut?\n\n_Hartwig_. Ja vielä enemmänkin kuin puhellut — minä olen ollut\npolvillani hänen edessään.\n\n_Scheffler_. Oikeinko totta?\n\n_Hartwig_. Oikein totta.\n\n_Scheffler_. Ja mitä hän sanoi?\n\n_Hartwig_. Hm — hän oli tietysti hyvin kaino — niinkuin naiset\nylipäänsä näyttävät, ikäänkuin he eivät sellaisista asioista tietäisi\ntään taivaallista — hän puhui jotakin miettimisestä — tiedäthän itsekin\nmillaiset nuo tyttölapset ovat.\n\n_Scheffler_ (osan ottamalla). No — entäs sitten?\n\n_Hartwig_. Minä en ole häntä sen koommin nähnyt — ensin olin\nvaliokunnan kokouksessa ja nyt en näe häntä missään.\n\n_Scheffler_ (sivulle). Merkillistä.\n\n_Hartwig_. Kuuleppas, ystäväni, sinä olet täällä kuin kotonasi — hae —\nlöydä hänet — anna hänen ymmärtää, ettei hänen suinkaan minun tähteni\ntarvitse pelailla.\n\n_Scheffler_. Ja sinä olit todellakin polvillasi hänen edessään?\n\n_Hartwig_. Vakuutan kunniasanallani, että olin — tuossa noin — olin\nminä — noin hyvin juhlallisesti — tässä oli hän — Oikeastaan me olemme\njo puhuneet kaikki asiat selville — kauppa on niinkuin tehty — mutta\nnoin näön vuoksi vaan puhu hänelle minun puolestani — kuuletko?\n\n_Scheffler_ (sivulle). Olisiko Ludmilla? Käsittämätöntä.\n\n_Hartwig_. Teethän minulle sen hyvän työn, teethän?\n\n_Scheffler_. Kernaasti — pelkästi uteliaisuudesta jo —\n\n_Hartwig_. Kentiesi me tapaamme hänet puutarhassa. (Molemmat pois\nkeskiovesta).\n\n\n8:S KOHTAUS.\n\nBolzau. Brimborius.\n\n_Bolzau_ (oikealta katsahtaen ympärilleen). Hyvä juttu — hän on poissa.\n\n_Brimborius_. Älkää jättäkö minua vain yksin Bolzau!\n\n_Bolzau_. En, en — menkää vaan edeltäpäin.\n\n_Brimborius_. Tietäkääpäs — meillä on vielä viiniäkin maistettavana ja\npäätettävänä mitä lajia otetaan — Hochheimeria vai Liebfrauenmilchiä.\n\n_Bolzau_. Kyllähän me vielä ennätämme. (On saattamassa häntä ulos.)\n\n_Brimborius_. Niin — ja sitten on vielä maljain esitys jaettavana —\n(seisahtuu). Niitä on kaksi, jotka tahtovat esittää maljan isänmaalle\n— kolme maljaa laulutaiteelle, viisi vieraille ja kokonaista puoli\ntusinaa, jotka ovat pyytäneet esittää maljan naisille. — Asia on teidän\nratkaistavana.\n\n_Bolzau_ (melkein työntäen hänet ulos). Niin — niin — minä tulen\njälestä.\n\n_Brimborius_. Mutta pian, hyvä ystäväni! (Pois keskiovesta.)\n\n_Bolzau_. Onpa sitä mylläkkää noiden lauluveljien kanssa! Soita harppua\n— maista viinit — ja sen ohessa on ihan tuhannesti omiakin asioita.\nAluksi pitää saada tuo Schefflerin ja Berthan asia selville — he voivat\nsitten ruveta minun liittolaisikseni.\n\n\n9:S KOHTAUS.\n\nBolzau. Steinkirsch.\n\n_Steinkirsch_ (keskiovella, aralla äänellä). Herra kauppaneuvos saanko\nluvan kysyä\n\n_Bolzau_. Mies parka, — kärsimystä — hakekaahan ensin Scheffler.\n\n_Steinkirsch_. Hänen sijaansa tahdotaan määrätä toinen juhlapuhuja.\n\n_Bolzau_. Juuri sentähden tahtoisinkin tavata häntä, mutta nyt paikalla.\n\n_Steinkirsch_. Niinkuin käskette. (Pois.)\n\n\n10:S KOHTAUS.\n\nBolzau. Bertha.\n\n_Bertha_ (vasemmalta). Levottomuuteni enenee enenemistään — kun minä\nvoisin edes keventää sydäntäni.\n\n_Bolzau_. Kah — Bertha — tuletpa kuin kutsuttu — selitäppäs minulle\ntuo arvoitus, mitä yhteyttä on nimihistorialla sen seikan kanssa, että\nsinun miehesi on lähtenyt äskettäin Rosendorffiin.\n\n_Bertha_. Rosendorffiin?\n\n_Bolzau_. Hän oli sattumalta kuullut, että sinun veljelläsi on tänään\npidot — luullakseni husaariupseereille — ja meni tapaamaan sinua siellä!\n\n_Bertha_ (pelästyneenä). Herranen aika.\n\n_Bolzau_. Mutta ethän sinä ole tästä puhunut minulle mitään.\n\n_Bertha_ (hämillään). \"En — minä olin sen kokonaan unohtanut.\n\n_Bolzau_. Niin vai — mutta kun Scheffler tulee nyt perille ja rupeaa\netsimään sinua — kyselemään sinusta — ja sinua ei ole siellä kuultu\neikä nähty — niin mitähän ihmiset siitä ajattelevat? He nauravat\nhänelle — pilkkaavat häntä — hän tulistuu.\n\n_Bertha_ (teeskentelemättä, pelästyneenä). Sinä säikytät minua\nkuoliaaksi — hän on todellakin hyvin tulinen!\n\n_Bolzau_. Ja leikki voi loppua hyvinkin kamalasti, lapsiparka.\n\n_Bertha_ (tunteiden voittamana). Setä kulta, minä olen onneton!\n\n_Bolzau_. Mutta —\n\n_Bertha_ (itkien). Minä olen kelvoton vaimo!\n\n_Bolzau_ (iloisemmin syrjään). Aha!\n\n_Bertha_. Minä karkasin hänen luotaan —\n\n_Bolzau_. Onko se mahdollista?\n\n_Bertha_. On setä kulta, — minä pyysin häntä pysymään juhlasta pois —\nhän ei suostunut.\n\n_Bolzau_. Ahaa — ja siitä tuli kina.\n\n_Bertha_. Niin —\n\n_Bolzau_. Ja sitten oltiin itsepäisiä ja tulisia —\n\n_Bertha_. Niin!\n\n_Bolzau_. Viimein meni tuo itsepäinen talosta pois —\n\n_Bertha_. Niin.\n\n_Bolzau_. Ja kertoi vanhalle sedälleen tarinan kyökinuunista, joka\nsavusi —\n\n_Bertha_. Niin.\n\n_Bolzau_. Kauniita juttuja — he, he!\n\n_Bertha_. Setä kulta, auta minua — minä tunnen olevani väärässä — neuvo\nminulle — mitä nyt tulee tehdä.\n\n_Bolzau_. Jos minä tietäisin —\n\n_Bertha_. Kyllähän sinä, setä kulta, tiedät.\n\n_Bolzau_. Hm — sellaista se on — lähde sitten heti Rosendorffiin, sinä\ntapaat hänet ehkä tiellä.\n\n_Bertha_. Hyvä — Oi, setä — kun minä läksin hänen luotaan pois, niin\ntykytti sydämeni — että oli karskahtaa ja nyt, kun minun tulee lähteä\ntaas hänen luokseen, niin sykkii se yhtä kovasti.\n\n_Bolzau_ (innokkaasti kehotellen). Joudu nyt vaan matkalle — minä\nkäsken valjastaa parhaimmat juoksijani. (On lähdössä keskiovesta, mutta\nkääntyy ovesta.) Tuolla tulee taas tuo Steinkirsch. (Huutaen) Bertha!\n\n_Bertha_ (on aikonut mennä vasemmalle, kääntyy).\n\n_Bolzau_. Tuolla tulee muuan mies, joka tahtoo minua puhutella —\nminulla ei ole nyt aikaa — sano hänelle, että hän menisi minun\nhuoneeseeni — lukisi — kirjoittaisi — tekisi mitä hyvänsä — kunnes minä\nhänet kutsutan — sano se hänelle! (Pois nopeasti keskiovesta, sieltä\nvasemmalle)\n\n_Bertha_. Hyvä!\n\n\n11:TA KOHTAUS.\n\nBertha. Steinkirsch.\n\n_Steinkirsch_ (keskiovesta). Herra kauppaneuvos — ah rouva Scheffler —\n\n_Bertha_ (pyyhkien kyyneleitänsä). Tuolla on minun setäni\nkirjoituspöytä! (Osoittaa oikeanpuoleiselle ovelle).\n\n_Steinkirsch_ (ottaa hämmästyneenä askeleen taaksepäin, sivulle).\nAamulla se oli hänen miehensä, nyt on se hänen setänsä kirjoituspöytä!\n\n_Bertha_. Kirjoituspöytä on tuossa huoneessa.\n\n_Steinkirsch_. Aina vaan tuo kirjoituspöytä. Enpä todellakaan käsitä,\nmitä hän sillä tarkoittanee.\n\n_Bertha_. Setä käski teidän mennä tuonne huoneesen — lukemaan —\nkirjoittamaan — tekemään niitä hyvänsä, kunnes hän kutsuu teitä —\ntuolla on sedän kirjoituspöytä. (Pois vasemmalle.)\n\n_Steinkirsch_. Hänen sanoistaan ei tule hullua viisaammaksi —\npitäneehän sinne yhtähyvin mennä, koska kerran kauppaneuvos on niin\nkäskenyt. (Pois oikealle.)\n\n\n12:TA KOHTAUS.\n\nBolzau. Scheffler.\n\n_Bolzau_. Kummallista, että sinä eräissä asioissa maltat mieltäsi —\n\n_Scheffler_. Kuinka niin?\n\n_Bolzau_. Niin vaan — esimerkiksi silloin, kun tietää oman vaimonsa\nolevan jossakin hyvässä seurassa.\n\n_Scheffler_. Minun vaimoniko?\n\n_Bolzau_. Sanoithan taannoin minulle hänen lähteneen Rosendorffiin.\n\n_Scheffler_. Niin.\n\n_Bolzau_. Tiedäthän, että siellä majailee kokonainen rykmentti\nhusaareja.\n\n_Scheffler_. Niin — ja —\n\n_Bolzau_. Tänä iltana pitää sinun lankosi husaariupseereille komeat\nkemut — tietysti herroja vaan — luulenpa siellä olevan oikein hauskaa.\n\n_Scheffler_ (kiihoittuneena). Onko se totta, setä?\n\n_Bolzau_. No — no — mitäpä siitä —\n\n_Scheffler_. Mutta minun Berthani ihan yksin pelkkien miesten —\nhusaarien — joukossa!\n\n_Bolzau_. Husaarit ovat sävyisätä väkeä — sävyisiä ja hiljaisia —\nerittäinkin sodassa — ja myös sellaisia sydämen taisteluissa.\n\n_Scheffler_. Setä!\n\n_Bolzau_. Sinun Berthasi on kelpo eukko — saat olla ihan rauhassa.\n\n_Scheffler_. Niin saankin.\n\n_Bolzau_. Tosin tulee jälestäpäin pieniä puheita — pahoja kieliä on,\nnäet, kaikkialla — mutta mitäs niistä!\n\n_Scheffler_. Niin — mutta — (sivulle). Bertha oli suutuksissaan — jos\nhän kiusallaan antaa noiden husaarien viekastella? (Ääneen.) Setä hoi —\nminä lähden Rosendorffiin.\n\n_Bolzau_. Kuinka — tänäänkö?\n\n_Scheffler_. Heti paikalla.\n\n_Bolzau_. Vaan entäs valiokunnan kokous?\n\n_Scheffler_. Viis siitä.\n\n_Bolzau_. Maltahan toki siksi, kunnes kokous loppuu — lähdetään sitten\nyhdessä.\n\n_Scheffler_. Sinun pistoolisi otetaan mukaamme —\n\n_Bolzau_. Niin ja pyssy myös — mutta tiedätkös mitä — laitetaanpas\nsentään varalta sinne sana — sitä parempihan, mitä pikemmin hän kääntyy.\n\n_Scheffler_. Sitä parempi —\n\n_Bolzau_. Hän voi tulla vaikka meille vastaan. Istuhan tuonne — mutta\nkirjoita nyt hyvin jyrkästi, ettei hän pitäisi sitä minään leikkinä.\n\n_Scheffler_. Niin — niin. (On istahtanut ja kirjoittaa.)\n\n_Bolzau_ (itsekseen). Nyt luulen ma, on kumpikin jo tarpeeksi kypsä.\n\n\n13:TA KOHTAUS.\n\nSamat ja Bertha.\n\n_Bertha_ (vasemmalla, hattu kädessä). Minä olen valmis, setä!\n\n_Bolzau_. Niin vai! (Asettuu niin että peittää Schefflerin.)\n\n_Bertha_. Onko hevonen jo valjaissa?\n\n_Bolzau_ (väistyen syrjään). Niin — eiköhän liene —\n\n_Scheffler_. Tuo ääni! (hypähtää ylös.) Bertha!\n\n_Bertha_. Bruno! (Scheffler ja Bertha nopeasti toisensa luo; syleily.)\n\n_Bolzau_. Se on täytetty, se! Mutta mitähän tuo lienee kirjoittanut?\n(Ottaa Schefflerin kirjoittaman kirjeen.) Ja tämä on hänen mielestänsä\njyrkkää: »Aina armas Berthaseni!»\n\n_Scheffler_. Niin — se sinä olet.\n\n_Bertha_. Voitko antaa minulle anteeksi, Bruno?\n\n_Scheffler_. Kaikki tyyni, kultaseni! (syleily.)\n\n_Bolzau_. Älkää, lapsi pahat, minua kainostelko —\n\n_Bertha_. Minun tulee sinulle sanoa — minulla on niin paljon sinulle\nsanomista — minä olen kovin itsepäinen.\n\n_Scheffler_. Eikö mitä, Bertha kulta. (Taluttaa Berthan pois.)\n\n_Steinkirsch_ (aukasee oikeanpuolisen oven). Herra kauppaneuvos,\nsaisinko minä kysyä —\n\n_Bolzau_. Pst! Te saisitte odottaa, hyvä herra. (Sulkee oven kiinni.)\n\n\n14:TA KOHTAUS.\n\nBolzau. Vilhelmina ja Ludmilla.\n\n_Vilhelmina_ (keskiovesta). Scheffler ja Bertha käsi kädessä — mikä se\non?\n\n_Bolzau_. Yhdistysjuhla, mammaseni — ja se on minun toimeen saamani, se.\n\n_Vilhelmina_ (astuen lähemmäksi). Ludmilla — pysy paikallasi — äläkä\nmene mihinkään!\n\n_Ludmilla_ (jääpi oven suulle — katsoo puutarhaan).\n\n_Bolzau_. Tahtoisinpa minä viettää tänään vielä toistakin\nyhdistysjuhlaa, eukkoseni — minulla ei ole nyt paljon aikaa — niin\nkuuleppas Miinaseni (syleilee Vilhelminaa) minä olen jo löytänyt\nLudmillalle nuoren kunnon miehen, ja, suoraan sanoen, minä olen jo\nluvannutkin hänelle Ludmillan.\n\n_Vilhelmina_. Kuinka?\n\n_Bolzau_. Hän tulee piakkoin tänne — ja mikä on jo kerran tehty, sitä\nei enää tekemättömäksi tee. — Ja ethän sinä tee minua naurunalaiseksi.\n\n_Vilhelmina_. Katsopas vaan — mutta nyt ryhdyn minäkin toimiin.\n\n_Schnake_ (näyttämön takana). Herra kauppaneuvos, herra kauppaneuvos!\n\n_Ludmilla_. Siellä on Schnake, setä kulta!\n\n_Bolzau_ (harmissaan). Mikä se nyt hänetkin tänne lennättää?\n(Menee keskiovesta, niin että seuraavan kohtauksen aikana näkee\nBolzaun ja Schnaken puhelevan oven suussa; Schnake tekee vilkkaita\nkäsiviittauksia.)\n\n_Vilhelmina_. Rupeaapa jo todellakin arveluttamaan — mutta minä en\nsuostu, en — Ludmilla!\n\n_Ludmilla_ (lähenee). Mitä täti kulta?\n\n_Vilhelmina_. Tiedäthän, lapsiparka, kuinka minä rakastan sinua —\nkuinka minä suojelen sinua!\n\n_Ludmilla_. Tiedän täti!\n\n_Vilhelmina_ (kiihkossaan). Mitä ikinäs minä teenkin, niin tapahtuu\nse kaikki sinun omaksi hyväksesi; sentähden älä pelkää lapseni!\n(Silittelee Ludmillan poskea.)\n\n_Ludmilla_. Mutta te peloitatte minua, täti — mitä te nyt tahdottakaan\ntehdä?\n\n_Vilhelmina_ (ottaen Lndmillaa kädestä). — Minun tulee suojella sinua —\nminä suljen sinut lukon taa —\n\n_Ludmilla_. Mutta täti!\n\n_Vilhelmina_. Se tapahtuu kaikki sinun omaksi hyväksesi (taluttelee\nLudmillaa oikeanpuoliselle ovelle). Mene nyt tuohon huoneesen — minä\nsuljen sinut —\n\n_Ludmilla_. Mutta täti!\n\n_Vilhelmina_. Mene nyt lapsirukka vaan, — mene (aukasee oven ja laskee\nLudmillan huoneeseen).\n\n_Ludmilla_. Niinkuin tahdot, täti!\n\n_Vilhelmina_. (Sulkee oven Ludmillan jälestä, ottaa avaimen pois).\nSillä lailla niin — ja nyt saadaan nähdä kuka on kukko linnassa.\n\n_Bolzau_ (ovensuulla Schnakelle). Minä tulen heti paikalla. (Tulee\nnäyttämölle, näkee Vilhelminan.) Mitä sinulla siinä on, mammaseni:'\n\n_Vilhelmina_ (näyttää avainta). Katsos tätä — minä olen ryhtynyt\ntoimiin, minäkin! Ludmilla on säilössä lukon takana —\n\n_Bolzau_. Tuollako noin? Tiedätkö, Miinaseni, mitä sinä nyt olet tehnyt?\n\n_Vilhelmina_. Tiedänpä kyllä.\n\n_Bolzau_ Tiedä, tiedä — mutta minä pesen käteni ja sinä itse saat\nvastata asiastasi. Ja nyt minä saan mennä kokoukseen, koska sinä olet\ntehnyt kerran kaikki niin hyvästi.\n\n_Vilhelmina_. Mene rauhassa — mene ihan rauhassa — kyllä minä jään\nvartioimaan.\n\n_Bolzau_. Frans! (Syrjään.) Tästäpä vasta veikeätä tulee. — Minun\nfrakkini, Frans. (Pois vasemmalle).\n\n_Vilhelmina_. Voi — noita raukkoja miehiä — kun he näkevät toisenkin\nryhtyvän toimiin, niin pianpa hellittävät — niinkuin tuo minunkin\nSimsonini. Mutta mitäpähän siitä tulisikaan, jollemme me vaimot olisi\nyhtä viisaita kuin vanhojakin.\n\n\n15:TA KOHTAUS.\n\nVilhelmina. Hartwig.\n\n_Hartwig_ (keskiovesta). Tuolla on täti — minä puhelen nyt hänen\nkanssaan. Armollinen rouva — onpa erittäin suotuisaa, että saan puhella\nteidän kanssanne yksin.\n\n_Vilhelmina_ (ystävällisesti). Te olette aina yhtä hieno, herra Hartwig.\n\n_Hartwig_. Teidän veljenne tytär on tehnyt minuun hirveän —\nsammumattoman vaikutuksen.\n\n_Vilhelmina_ (säpsähtäen). Kuinka?\n\n_Hartwig_. Sellaisen sammumattoman vaikutuksen, etten minä tiedä,\nvoisinko elää enää hetkeäkään ilman häntä — olkaa armelias.\n\n_Vilhelmina_. Mutta, herra Hartwig — tekö se sitten olette tuo nuori,\nkunnon mies, josta Bolzau yhä puhelee?\n\n_Hartwig_. Onko hän puhellut nuoresta kunnon miehestä? — Niin - kyllä\nkai — tietysti minä se olen.\n\n_Vilhelmina_ (tunteissaan). Siinä tapauksessa tulee minun teille, herra\nHartwig, sanoa — etten minä suvaitse tuollaista leikkiä. Moinen mies,\njoka ei osaa pitää kieltänsä hampaiden takana, vaan jopa sydän on aina\nsuussa — sellainen mies ei ole minun Ludmillalleni sovelias.\n\n_Hartwig_. Ludmillalle? Suokaa anteeksi, minä en tarkoitakaan\nLudmilla-neitiä.\n\n_Vilhelmina_. Ettekö?\n\n_Hartwig_. En, minä tarkoitan teidän toista veljenne tytärtä, Berthaa.\n\n_Vilhelmina_. Berthaako? Ha, ha, ha. (Sivulle.) Sehän on somaa!\n(Ääneen.) Siinä tarkoituksessa tulee teidän kääntyä Schefflerin\npuoleen, siinä asiassa on hänellä enemmän valtaa kuin minulla.\nTuollahan hän jo onkin.\n\n\n16:TA KOHTAUS.\n\nSamat. Scheffler sitten Bertha. S _Hartwig_. Suokaa anteeksi — kah\nScheffler, kunnon ystäväni — vai tässä sinä nyt oletkin — kuuleppas,\ntapasitko hänet?\n\n_Scheffler_. Tapasin.\n\n_Hartwig_. Entäs puhuitko hänen kanssansa?\n\nScheffler. Puhelin.\n\n_Hartwig_. Entäs — kerroithan hänelle minun tunteistani?\n\n_Scheffler_. Kerroin.\n\n_Hartwig_. Entäs hän — mitä hän noin niinkuin arveli — rakastaako hän\nminua?\n\n_Scheffler_. Ei.\n\n_Hartwig_. Ah, älä veli kulta laske leikkiä!\n\n_Scheffler_. Hän puhui minulle sinun tekemästäsi tunnustuksesta ja\nkertoi minulle kaikki tyyni.\n\n_Hartwig_. No — ja mitä hän sanoi?\n\n_Scheffler_. Hän sanoi sinun puhuneen hyvin surkeasti hänen miehensä\nvaimosta.\n\n_Hartwig_. Kuinka? Hänen miehensä vaimostako?\n\n_Scheffler_. Niin juuri, hänen miehensä vaimosta.\n\n_Hartwig_. Hänen miehensä — vaimosta. No — onko hänellä sitten mies?\n\n_Scheffler_. On kyllä — sillä hän on minun vaimoni — kysy vaikka\nhäneltä itseltään!\n\n_Hartwig_. Ah — ah!\n\n_Bertha_. No, herra Hartwig, näyttääkö Scheffler teistä vieläkin niin\nsurullisen kalpealta? Minusta nähden on hän nyt yhtä iloinen kuin\nennenkin. (Puhelee Schefflerin kanssa.)\n\n_Hartwig_ (nuolen iskemänä). Tällainen hölmöliini en ole vielä tässä\nmaailmassa ollut.\n\n_Vilhelmina_. Mikä teitä vaivaa?\n\n_Hartwig_. Suonenveto, armollinen rouva.\n\n_Scheffler_ (ojentaa Hartwigille kätensä). Kiitos, Hartwig, sinulla on\nsamanlainen maku kuin minullakin.\n\n\n17:TA KOHTAUS.\n\n    Samat. Schnake. Bolzau.\n\n_Bolzau_ (frakissa, hattu kädessä, vasemmalta). Olenpa nyt viimeinkin\njo näin pitkällä.\n\n_Schnake_. Herra kauppaneuvos. (Tulee aika vauhtia esille.) Eikö\nherra tohtori Steinkirsch ole täällä? Hyvät herrat — missä tohtori\nSteinkirsch on? Minä haen tohtori Steinkirschiä kuin silmäneulaa —\njollei hän tule heti paikalla, niin menee Polyhymnia pois. Majaileehan\ntohtori Steinkirsch teidän luonanne, herra kauppaneuvos?\n\n_Bolzau_. Majailee kyllä. Mutta minun rouvani sulkee tänään kaikki\ntyyni lukon taa, hän on sulkenut myös tohtori Steinkirschinkin.\n\n_Schnake_. Kuinka, armollinen rouva?\n\n_Vilhelmina_. Jätä leikkisi toistaiseksi, Bolzau, minä en ole nyt sillä\ntuulella —\n\n_Bolzau_. Minä en puhukaan leikkiä, vaan ihan totisia tosia. Sinä olet\nsulkenut nuoren kunnon miehen lukon taa, tuonne noin!\n\n_Schnake_ (epätoivossa). Mitä tästä nyt tulee? {Pois keskiovesta.)\n\n_Vilhelmina_. Niinkö luulet? (Astuu oikeanpuolisen oven luo.) Ludmilla\n— oletko siellä?\n\n_Luomilla_ (huoneesta). Olen, täti!\n\n_Vilhelmina_. Kuuletko nyt — siellä on Ludmilla.\n\n_Bolzau_. No — sällihän minunkin — (astuu oikeanpuolisen oven luo.)\nKuinka voitte, herra Steinkirsch?\n\n_Steinkirsch_ (huoneesta, hieman kovasti). Vallan hyvin, herra Bolzau.\n\n_Vilhelmina_ (peräytyy pelästyneenä). Mitä se on?\n\n_Bolzau_. Kuulitko nyt, mammaseni? Laskehan toki nuori kunnon mies ulos.\n\n_Vilhelmina_. Sinä peto — tämä on minulle surmaksi! (Vaipuu istuimelle,\nantaa Bolzaulle avaimen.)\n\n_Bolzau_ (aukaisee oven). Mutta mitäs se on, Ludmilla? — nuori mies, hä!\n\n_Luomilla_. Minä en ole syypää, setä!\n\n_Steinkirsch_. Enkä minäkään, herra Bolzau.\n\n_Bolzau_. Mitä minä nyt teen teille?\n\n_Vilhelmina_. Emme me vielä lopussa ole, emme.\n\n_Steinkirsch_. Armollinen rouva!\n\n_Luomilla_. Täti kulta!\n\n_Vilhelmina_. Hyvä sitten, kyllä minä suostun, mutta yhdellä ehdolla - —\n\n_Kaikki_. Aha!\n\n_Vilhelmina_. Huomenna minä matkustan Ludmillan kanssa Lyypekkiin,\nsieltä hän saa lähteä Amerikaan pyytämään lupaa isältänsä.\n\n_Luomilla_. Jos se on ainoana ehtona, täti, niin minun ei tarvitse\nmennä sinne ollenkaan. Noin puoli vuotta sitten lähetti isäni minulle\nkirjeen häiden varalta.\n\n_Vilhelmina_. Mutta miksikä et sitä ennen sanonut, lapseni?\n\n_Luomilla_. Eihän tähän saakka ole vielä ollut häistä ajatustakaan.\nMutta minusta oli tuo kirje niin tärkeä, että kannoin sen aina\npovellani siltä varalta. (Ojentaen kirjettä.) Tässä se on —\n\n_Vilhelmina_. Annapas tänne!\n\n_Bolzau_. Salli, mammaseni. (Ottaa kirjeen.) Minä luen sen äänessä.\n{Lukee.) »Ylipäänsä ei ole miehiä juuri kehuminen.»\n\n_Vilhelmina_ (sivulle). Viisas mies tuo minun veljeni.\n\n_Bolzau_ (lukee). »Sen ohessa ovat kuitenkin naiset niin heikkoa\nsukua, etteivät he voi elää ilman miesten tukea.» (Puhuu erittäinkin\nVilhelminalle.) Suuri ihmistuntija tuo sinun veljesi!\n\n_Hartwig_ ja _Scheffler_ (yht'aikaa). Aivan oikein!\n\n_Bolzau_ (lukee). »Tuleepa sinunkin hetkesi, lapsi.» (Puhuu.) Se on jo\ntullut! (Lukee.) »Tutki tarkoin mies, jota rakastat — sillä silloin kun\nmiehet ovat rakastuneet, osaavat he parhaiten peittää vikojansa.»\n\n_Vilhelmina_. Hänellä on oikein.\n\n_Bertha_. Aivan oikein.\n\n_Ludmilla_. Niin minäkin luulen.\n\n_Bolzau_. »Silloin he näyttävät paljoa paremmilta kuin todella\novatkaan.»\n\n_Kaikki naiset_. Aivan oikein!\n\n_Bolzau_. »Ihan niinkuin vaimoväkikin on häiden edellä oikeata\nkyyhkyssukua, kissan kynnet sisään vedettynä.» (Puhuu.) Hänellä on\noikein.\n\n_Hartwig_ ja _Scheffer_. Aivan oikein.\n\n_Bolzau_ (lukee vähän pikemmin, ettei kävisi pitkäpiimäiseksi). »Oma\nsydämmes on paras opas asiassa, mutta kaikessa tapauksessa kysy\nsedältäsi Bolzauilta neuvoa.» (Puhuu.) Aha! (Lukee.) »Minun sisareni,\nniinkuin naiset yleensä, menee tässä asiassa kenties liiallisuudesta\ntoiseen.»\n\n_Vilhelmina_ (keskeyttämällä). Jätä se — lue tästä näin —\n\n_Bolzau_ (sukkelaan). Hm — hm — Minun sisareni — hm — hm — hm (Lukee.)\nJos Bolzau antaa suostumuksensa, niin annan minä sinulle jo edeltäpäin\nisällisen siunaukseni.»\n\n_Vilhelmina_. Ja minä kun vielä varjelin tuota tyttöä.\n\n_Bolzau_. Asianhaarat ovat siis nämät: Ludmilla rakastaa, nuori\nkunnon mies on tässä näin, minä sanon »suostun». — No, Miinaseni.\n(Sydämmellisesti ottaen Vilhelminaa kädestä) Me suostumme molemmat,\nniinhän?\n\n_Vilhelmina_. No, hyvä sitten — lapseni!\n\n_Ludmilla_. Täti kulta — armas setä!\n\n(Liike näyttelijäin joukossa. — Toivotus.)\n\n\n18:TA KOHTAUS.\n\n    Edelliset, Schnake, sitten Brimborius.\n\n_Schnake_ (keskiovesta; epätoivossa). Ei tule mitään. Siitä ei tule\nmitään, hyvät herrat.\n\n_Kaikki_. Mistä ei tule mitään?\n\n_Brimborius_. Yhdistysjuhlasta ei tule mitään.\n\n_Kaikki_. Kuinka?\n\n_Schnake_. Miksikä te ette tulleet? Kinasta nousi riita — riidasta\ntappelu. Konkordia meni pois, Polyhymnia meni pois, yhteinen laulukunta\nhajosi ja yhdistysjuhlasta ei tule mitään.\n\n_Kaikki_. Ah!\n\n_Schnake_. Yhdistysjuhlasta ei tule mitään — kaikki valot ja\nkynttilätkin sammutettiin.\n\n_Bolzau_. No sytyttäkää sitten kynttilät ja liekit täällä. Täällä\nperheen keskuudessa me vietämme (Berthalle ja Schefflerille)\nnäiden yhdistysjuhlaa ja — (Ludmillalle ja Steinkirschille) näiden\nyhdistysjuhlaa.\n\n_Hartwig_. Ja minä saan siis tänään vielä pitää puhetta. (Alkaa\npathoksella.) Kunnioitettavat naiset ja herrat. - — Tänään on —\n\n_Kaikki_ (ympäröiden Hartwigia sulkeakseen hänen suutaan). —\nYhdistysjuhla.\n\n    Esirippu alas.\n\n\n\n"]