[{"data":1,"prerenderedAt":-1},["ShallowReactive",2],{"$flbsuGVAGaCPJ6wsy2b8aSagzY3q9Bo5DuhdVlGxGa9g":3},{"number":4,"title":5,"author":6,"authorBirth":7,"authorDeath":8,"slug":9,"bookId":10,"genreRaw":11,"genre":12,"themes":13,"origin":14,"language":15,"yearPublished":16,"yearPublishedTranslation":17,"wordCount":18,"charCount":19,"usRestricted":20,"gutenbergId":21,"gutenbergSubjects":22,"gutenbergCategories":24,"gutenbergSummary":26,"gutenbergTranslators":27,"gutenbergDownloadCount":28,"aiDescription":29,"preamble":30,"content":31},3544,"Tienhaarassa","Tiuppa, Otto",1872,1914,"3544-tiuppa-otto-tienhaarassa","3544__Tiuppa_Otto__Tienhaarassa","Yksinäytöksinen kuvaus","naytelma",[],[],"fi",1907,null,952,5846,false,20020,[23],"Drama",[25],"Plays/Films/Dramas","\"Tienhaarassa\" by Anonymous is a theatrical play written in the early 20th century. The narrative unfolds around the struggles of Aaro Koski, a former student who has succumbed to alcoholism, and his interactions with Vilho Tuulos, a determined pastor. The work likely explores themes of redemption, the impact of familial relationships, and the power of faith and hope against personal despair.  The storyline primarily revolves around the poignant dialogue between Tuulos and Koski as they confront Koski's troubled past and present addiction. Tuulos attempts to guide Koski towards spiritual awakening and rescue him from his destructive lifestyle. Through a series of heartfelt conversations, Koski reflects on his familial relationships, recalling the influence of his parents and the memories of his deceased sister. The play delves into Koski's internal battles, highlighting his feelings of worthlessness and struggle against addiction, while Tuulos embodies compassion and perseverance, encouraging Koski to seek hope and change. Ultimately, the narrative hints at the possibility of redemption, portraying a powerful journey toward personal transformation. (This is an automatically generated summary.)",[],280,"Yksinäytöksinen näytelmä kuvaa työmies ja runoilija Seppoa, joka seisoo elämänsä tienhaarassa. Hän joutuu valitsemaan sosialismin ja kapitalismin hengettärien välillä pohtiessaan köyhyyttä, työttömyyttä sekä yhteiskunnallista oikeudenmukaisuutta.","Otto Tiupan 'Tienhaarassa' on Projekti Lönnrotin julkaisu n:o 3544.\nE-kirja on public domainissa sekä EU:ssa että sen ulkopuolella, joten\nemme aseta mitään rajoituksia kirjan vapaan käytön ja levityksen\nsuhteen.\n\nTämän e-kirjan ovat tuottaneet Tuula Temonen ja Projekti Lönnrot.","TIENHAARASSA\n\nYksinäytöksinen kuvaus\n\n\nKirj.\n\nOTTO TIUPPA\n\n\n\n\n\nHelsingissä,\nTyöväen Sanomalehti Oy,\n1907.\n\n\n\n\n\n\nHENKILÖT:\n\nSeppo, työmies ja runoilija.\nOikeus, nainen, sosialismin hengetär.\nNautinto, nainen, kapitalismin hengetär.\n\n\n\n(Näyttämö: Kolkko ja jylhä metsänen seutu, loitommalla kalliota.\nMaantie haaraantuu kahdelle eri suunnalle. Toinen tie suora ja\nsilkonen, toinen kuopakas ja kivikkoa. Tien vieressä myöskin louhikkoa,\npaljon risuja, orjantappuroita ja ohdakkeita. Syksynen päivä on\njuuri mailleen tipahtamassa, näyttämö puolihämärässä. Seppo seisoo\ntienristeyksessä, huonossa kuluneessa vaatteessa, sauva kädessä, pussi\nselässä).\n\nSEPPO (pontevasti, vakuutuksella):\n\n    Mieroon läksin, olin lapsukainen\n    Toivehikas, kodin ainokainen,\n    Isän, äidin, nälkiintynyt poika. —\n    Taivalta vaan astuin riemumieliä\n    Vastuksia peljännyt en tiellä. —\n    Missä surun, puutteiden voima?\n\n    Pelotelkoot! Näinpä ajatellen\n    Huolet heitin, lauloin riemuellen.\n    Vastuksia, pelkoa, en tunne.\n    Runoseppä olen syntymästä,\n    Laulamast' ei kenkään mua estä,\n    Veisi tieni sitten vaikka kunne!\n\n(Käsi otsalla, ajatuksissaan ja alakuloisena. Kuuluu samalla vieno\nsurullinen viulunsoitto »Voi minua poikaraukkaa, kun olen onneton!»)\n\n    Ennen suoraraitehinen\n    Tieni on jo muuttunut,\n    Usko, luottamus ja toivo\n    Elämästä untunut!\n\n    Paljon nähnyt matkallani\n    Tuskan, nälän kourissa,\n    Vaikertelen vaivojani\n    Miehuusijän voimissa!\n\n    Leipähuolet, äitiraukan\n    Nälkätautiin kuolema,\n    Isälle se aukas' haudan,\n    Tappoi turman tunnelma!\n\n    Tässä itse työttömänä\n    Kerjuusauvaan turvaten! —\n    Vietiin leipä, syöntyvänä\n    Tehtailija teki sen!\n\n    Tämä kaikki puolestani\n    Riittäisikö niille se?! —\n    Tuhansia työttömäksi\n    Hääti häijyt herrat ne!\n\n(Kuin näkisi vieläkin ne onnettomat edessään).\n\n    Tuossa vanhus, perhe kanssa\n    Puuttehissa voihkien.\n    Häädetty on torpastansa.\n     Hovinherra teki sen!\n\n    Tuossa vielä toinen joukko,\n    Vapaus sen kielletty;\n    Yhdistystä puuhas joukko,\n    Sitä ei nyt siedetty!\n\n    Vapautta huutaa herrat\n    Itse sitä sortavat,\n    Vapauden varjon alla\n    Sorrontöitä soittavat!\n\n    Aatelin on heillä nimi,\n    Teot kurjan vintiön.\n    Mistä miesten sukukilpi? —\n    Teko moinen ryöviön!\n\n(Epätoivoisena):\n\n    Musta pilvi sielussani —\n    Aattehissa astun vaan.\n    Mennyt usko, toiveheni,\n    Mistä selvityksen saan?\n\n    Tienhaarassa näin nyt tässä, —\n    Kumman niistä valitsen? —\n    Toiseen olen mieltymässä —\n    Polku toinen okainen!\n\n    Elontieni tarkoitusten\n    Aattehissa aina vaan —\n    Oikein onko sorrettujen\n    Vaatia vapauttaan?\n\n(Kuuluu viulun soitto: »Yksin vain täytyy mun pois rientää». Näyttämön\nläpi käy valon värähdyksiä).\n\nSEPPO:\n\n    Mistä moinen valontuike\n    Siihen lisäks' vielä kuiske?\n      (Kuuntelee, katsoo):\n    Sepä vasta näky — mutta, uota —\n    Neitosia tulee tuolta!\n\n(Tienhaaraan tulee hitaasti kaksi naista. Nautinto on komea ja\nviettelevän viehkeä, sulavaliikkeinen, kaunotar keikaileva, kevyessä\npuvussa. Loistaa pöyhkeänä silkissä ja sametissa, jalokiviä rinnassa ja\npuvussa kaikkialla, helmiä kaulassa. Oikeus yksinkertaisesti puettu,\nvakava ja ryhdikäs. — Kinastelevat keskenään):\n\nNAUTINTO:\n\n    Tuo mies, alkujaan reippaanlainen,\n    Se ansaitsee naisen, hekumaisen!\n\nOIKEUS:\n\n    Sulleko kuuluisi, olethan nurja\n    Sorronpuoltaja, hylkiö kurja!\n\nNAUTINTO:\n\n    Minä vien sen vieraisiin mahtavain,\n    Elosta ja onnesta nauttivain!\n\nOIKEUS:\n\n    Näytän hälle sorron ja vääryyden,\n    Alkujuuren, ponnen ja synnyn sen!\n\nSEPPO:\n\n    Viehkeä toinen, silkissä sorja,\n    Toinen voimakas, ryhdikäs, norja!\n\nNAUTINTO (tulee äkkiä Sepon rinnalle):\n\n    Kanssani lähde, lempeni sulle,\n    Paikalla annan kun elät mulle!\n    Vien sinut mainehen kukkulalle —\n    Esitän miljonapohatalle!\n\n    Runoseppä, kanssani lähde vaan\n    Ja laakereilla sinut kruunataan,\n    Myös rikkautta! — tahdotko tuota?\n    Kultia saat ja herroiksi — juoda!\n\n    Runoseppä, maineessa kuolematon,\n    Jos herroille sulla lauluja on. —\n    Nimen saat, myös aateliskannukset,\n    Sitä saisiko orjat ne raihnaiset?\n\n    SEPPO (käsi otsalla):\n\n    Tuo viettelys se on niin hurmaava,\n    Hivelevä mieltä ja tunteita! —\n        (Hiljemmin)\n    Kun se intohimoisin katsehin,\n    Nauraa, no hei! — kuin alkais' francesin.\n\nNAUTINTO (käsipuolesta Seppoa):\n\n    Tuo tuossa (Viitaten Oikeuteen) edustaen kurjuutta\n    Viel' tahtoisi estää sun onnesta,\n    Mua kun seurannet, kas onnela,\n    Se paikalla sulle on tarjona!\n\nSEPPO (Epäröivänä):\n\n    Rikkautta, huoleton elämä. —\n\nNAUTINTO:\n\n    Siis eikös jo paikalla lähdetä?\n\n(Vaatii vaan Seppoa lähtemään).\n\nSEPPO:\n\n    Mitä tehnenkään, ei liikaa ois,\n    Jos puutteettomana viel' olla vois!\n\nNAUTINTO:\n\n    Saat kaikkea, mitä vaan halajat,\n    Kas, rikkaat kun seuraasi tahtovat!\n\n(Loitolta kuuluu iloisen tanssimusiikin säveleitä).\n\nSEPPO (kuuntelee):\n\n    Jos lähtisin kanssasi — mitäs teen?\n    Jospa miellyn elämän viehkeyteen? —\n\nNAUTINTO (riemuiten):\n\n    Hän mieltyvin vihdoinkin viettelyyn,\n    Saa palkinnon myöskin siitä! —\n    Ja sosialismi saa kaiken syyn —\n    Se työkseni eikö jo riitä.\n\n(Lähtevät menemään).\n\nOIKEUS:\n\n    No tottavieköön, suostut mokomaan,\n    Pääoman edustajaan, kurjimpaan\n    Siinäkö uskosi on?\n    Ja myöskin niin tunteeton\n    Vielä olla tahdot sä köyhille!\n    Kun kutsua heidän et seuranne?\n    On oma syntys yhtä, kanssansa\n    Elontiesikin täynnä puutteita.\n    Siis tehtäväsi nyt on\n    Vapauden taistoit on, —\n    Eestä itses, kans' toisten toverein,\n    Tehtäväsi suorita yksin tein!\n\nSEPPO:\n\n    Sun äänesi, hellä ja hempeä,\n    Herättävi pyhiä tunteita. —\n    Ken olet sä? — Oletko ystävä?\n\nNAUTINTO:\n\n    Ha, ha, ha! Kas kurjuus itse se on,\n    Pyyteiltään ilkeä ja tunteeton!\n\nSEPPO (Nautinnolle):\n\n    Olet viehkeä kaunotar ilmeinen —\n    Tuo toinen taas köyhä, mut' sydämmellinen\n\n(Kuuluu taas, mutta voimakkaampana, iloisia ja intohimoisen viehkeitä\nsoiton säveleitä).\n\nSEPPO (tekee taas lähtöä nautinnon kanssa. Kuuluu taajan kansanjoukon\naskeleita, tasaista säännöllistä poljentaa, soitetaan »Työväen\nmarssia»).\n\nSEPPO:\n\n    Mitä ihmettä, tuota liikettä,\n    Kas kansaa tuhansin siellä!\n    Nautinto, nyt vieläkin viivähdä, —\n    Oikeus, sano, etkö tiedä? . . .\n\nNAUTINTO:\n\n    Se joukkoa vaan, kurjain räyhääjäin\n    Myös ilkeyksissään ne tekevät näin!\n\nOIKEUS:\n\n    Silmäsi aukase, sielusi ääntä\n    Vihdoin jo kuule, ja miesnä päätä\n    Joukkohon liittyä\n    Oikeinpa kiintyä,\n    Nyt maailman jalompiin aatteisiin,\n    Mi liittävi kansat ne kansoihin!\n\n    Siellä ne astuvat, oikeutta\n    Vaatien, leipää, ihmisarvoa,\n    Rikkahat riistivät,\n    Heikoilta viiltivät,\n    Työorjan asemaan taivuttaen, —\n    Sinäkö yksin viel' sallinet sen?\n\n    Silmäsi aukase, sielusi ääntä\n    Nyt kuule, älä voimias säästä,\n    Sorto jos palkkasi,\n    Rauhoittuu sielusi,\n    Palkinto suurin se yksin on vaan. —\n    Siis riennä paikalla taistelemaan!\n\nNAUTINTO:\n\n    Nälkään kuolet, kidut puuttehessa\n    Villijoukkoja nyt seuratessa —\n    Vien sinut mainehen kukkulalle —\n    Rahoja annan, kun elät mulle!\n\nOIKEUS:\n\n    Se palkinto pieni ja mitätön\n    Suurempi tehtävä tuon järjestön,\n    Mi onnea sulle.\n    Myös tahtovi muille,\n    Köyhien joukoille miljoonille,\n    Uhraos työsi ja laulusi sille!\n\n(Kuuluu astuntaa kovempana, sekä marseljeesin säveleet.)\n\nSEPPO (Puristaa liikutettuna Oikeutta kädestä):\n\n    Jo valkeni aatos, henkeni yö.\n    Köyhille lauluni laulan.\n    Sosialismi sorron maahan lyö\n    Sille ain' korteni kannan!\n\n    Mitä on elämä itsensä eteen,\n    Jos veljyt käy puuttehessa?\n    Ohjaahan miehen vaan pirun rekeen,\n    Kun raha on raatehessa!\n    Siis kuule toveri, työläisveli,\n    Riveihin sinäkin riennä:\n    Suuri ja jalo sun tehtäväsi\n    Yhteisen eteen on siellä! . . .\n\n(Seppo poistuu Oikeuden kanssa käsi kädessä. Nautinto väistyy toiselle\nsuunnalle, riehuvana, vihoissaan).\n\n    (Esirippu alas).\n\n\n\n"]