[{"data":1,"prerenderedAt":-1},["ShallowReactive",2],{"$fwj-nYAQ8eLEn1iQe57Z4Gr5cye4PDewN53wltmDq5Hc":3},{"number":4,"title":5,"author":6,"authorBirth":7,"authorDeath":8,"slug":9,"bookId":10,"genreRaw":11,"genre":12,"themes":13,"origin":15,"language":16,"yearPublished":17,"yearPublishedTranslation":18,"wordCount":19,"charCount":20,"usRestricted":21,"gutenbergId":22,"gutenbergSubjects":23,"gutenbergCategories":27,"gutenbergSummary":30,"gutenbergTranslators":31,"gutenbergDownloadCount":32,"aiDescription":33,"preamble":34,"content":35},3554,"Kandaules","Hahl, Jalmari",1869,1929,"3554-hahl-jalmari-kandaules","3554__Hahl_Jalmari__Kandaules","3-näytöksinen näytelmä","naytelma",[14],"kansanperinne",[],"fi",1915,null,13614,94611,false,76512,[24,25,26],"Candaules, King of Lydia, -approximately 685 B.C. -- Drama","Finnish drama -- 20th century","Gyges, King of Lydia, -approximately 648 B.C. -- Drama",[28,29],"Mythology, Legends & Folklore","Plays/Films/Dramas","\"Kandaules :  3-näytöksinen näytelmä\" by Jalmari Hahl is a play written in the early 20th century. Set in ancient Lydia, it centers on King Kandaules, his veiled Egyptian queen Arsinoë, the victorious general Gyges, and the seer-priest Farnakes, as war, religious rivalry, and the king’s worship of beauty and fortune strain court and city. Public triumph and private desire entwine as ceremony, oracles, and jealousy foreshadow a dangerous collision of love, power, and hubris.  The opening of the play unfolds in Tyche’s temple courtyard by the Aegean: Farnakes prays to the sun god Sanson and warns against foreign gods; Mandane tries to sway Kandaules and is rebuffed; then a messenger announces Gyges has defeated the Myssians. Kandaules exalts Tyche, summons the veiled Arsinoë to crown Gyges, refuses the crowd’s plea to unveil her, and orders relief for storm-stricken citizens, while an oracle tells Gyges that admiration will lift him to the heights of ambition. Factions harden—priest against king, people stirred by demagogues, Mandane spreading doubt. At the start of the second act, in Arsinoë’s chambers, the queen prays to Isis and confides her loneliness to Nitokris; Mandane intrudes with accusations and insults before Filebos warns the king is near. Kandaules arrives, speaks of elevating Gyges, defends his creed of beauty, confesses his past with Mandane and his cruelty to Filebos (whom he now frees), and begins recounting how he sought and “found” Arsinoë—where the excerpt cuts off. (This is an automatically generated summary.)",[],112,"Kolminäytöksinen näytelmä sijoittuu muinaiseen Lyydiaan ja kertoo kuningas Kandaulesista, kuningatar Arsinoësta sekä sotapäällikkö Gygesistä. Draama käsittelee valtaa, uskontoa ja kohtaloa vihollisen uhatessa valtakunnan rajoja.","Jalmari Hahlin 'Kandaules' on Projekti Lönnrotin julkaisu n:o 3554.\nE-kirja on public domainissa sekä EU:ssa että sen ulkopuolella, joten\nemme aseta mitään rajoituksia kirjan vapaan käytön ja levityksen\nsuhteen.\n\nTämän e-kirjan ovat tuottaneet Tapio Riikonen ja Projekti Lönnrot.","KANDAULES\n\n3-näytöksinen näytelmä\n\n\nKirj.\n\nJALMARI HAHL\n\n\nHameenlinnassa,\nArvi A. Karisto,\n1915.\n\n\n\n\n\n\n      Ida Aalbergin muistolle.\n\n\n\n\nHENKILÖT:\n\nKandaules, Lyydian kuningas.\nArsinoë.\nGyges, sotajoukon ylipäällikkö.\nSyphax, kuvanveistäjä.\nTrasyllos, kuninkaan henkivartija.\nFarnakes, Auringonjumalan ylipappi, tietäjä.\nMandane.\nFilebos, ylieunukki.\nKsenios, kansan luottamusmies.\nArkelaos, airut.\nSebas, soturi.\nSimmias, kerjäläinen.\nAnteros, Lyydialainen.\nTryfera | orjattaria.\nEuria   |\nNitokris, Arsinoën ystävätär.\nArkidike, Onnenjumalattaren ylipapitar.\nPapittaria, Arsinoën seuranaisia, eunukkeja, kansaa, sotureita.\n\nTapaukset liikkuvat muinalsaikana Lyydiassa.\n\n\n\n\nENSIMÄINEN NÄYTÖS.\n\n\nOnnenjumalattaren, Tyykeen, temppelin esikartano. Vasemmalla\njumalattaren temppeli, valkeamarmorinen, kreikkalaistyylinen\npylväspääty. Koko päädyn levyiset korkeat portaat johtavat ylös\npylväiden juuritasolle. Temppelipäädyn taemmasta kulmasta kulkee\nnäyttämön poikki matala valkomarmorinen aitaus, jonka keskellä on leveä\naukko.\n\nOikealla sypressi-lehto ja sen siimeksessä, puoleksi näyttämön\netualalla, Auringonjumalan, Sansonin, tulialttari. Oikealla taustalla\npilarikäytävä ja sen edessä kullasta ja norsunluusta tehty Herakleen\nkuvapatsas. Kaukaisimmassa taustassa väikkyy sininen Aigean meri\nvalkeine mataline rantamuureineen.\n\nOn auringonpaisteinen iltapäivä.\n\n       *       *       *       *       *\n\nVäliverhon auetessa näyttämö on tyhjä. Onnenjumalattaren temppelistä\nkuuluu jouhisoittimien säestämää laulua: Papittaret rukoilevat paraikaa\ntemppelissä jumalatarta.\n\n_Papittarien kuoro_:\n\n    Kääntäen kasvomme ikisulos puoleen\n    Nöyrinä anomme huojennusta huoleen,\n       Tyykee, Jumalattaremme!\n\n    Entehet suopeat kansallesi näytä.\n    Mielemme kirkkailla toivehilla täytä.\n       Onnen Jakajattaremme!\n\n    Aukaise lapsi lles antimies aumat,\n    Karkoita kauaksi vihollisen laumat,\n       Ainoo Auttajattaremme!\n\nLaulun loppupuolella _Farnakes_ astuu hitaasti esiin taustalta, kantaen\ntoisessa kädessään uhrikannua, toisessa isoa pergamenttikääröä. Hän\nasettaa kannun alttarin eteen, kaataa alttarimaljaan Öljyä, sytyttää\nsen palamaan, ojentaa molemmat kätensä taivasta kohti ja rukoilee:\n\nSanson, ylevä Auringonjumala, jonka valkeanhohtava nelivaljakko\npäivisin kiertää taivaankantta ja iltaisin uppoaa levolle äärettömän\nmeren vilpoiseen syliin, ollos ylistetty, Sinä kaikkein korkein! Ollos\nkiitetty verrattomista lahjoistasi, päivän valosta, totuuden kaihosta.\nSuo meille kuolevaisille väike kaukonäköisyyttäsi, ettemme sokeina\nhapuilisi ja syöksisi toisia ja itseämme turmioon.\n\n(Kuuntelee laulua).\n\nTässä maassa viritetään ylistyslauluja vieraille jumalille. Älä silti\npahastu tälle maalle, äläkä hylkää niitä, jotka Sinua palvelevat.\n\nJulmana vihollinen uhkaa synnyinmaata. Hävittäen ja polttaen hän\nlähestyy tätä kaupunkia. Meidän asiamme on oikea, me emme hyökkää\ntoisten kansojen kimppuun. Tee siis loppu vihollisen hävitysretkestä!\nSuo voitto lyydialaisille aseille!\n\n(Arkelaos tulee hengästyneenä vasemmalta).\n\n_Arkelaos_ pysähtyy temppelin esikartanon aukolle ja huomaa Farnakeen.\nOnko kuningas Tyykeen temppelissä?\n\n_Farnakes_. Hän ei vielä ole siellä, mutta papittaret kuuluvat\nodottavan häntä sinne.\n\n_Arkelaos_. Kuningas on siis vielä linnassa?\n\n_Farnakes_. Mitä tähystelijä sanoo?\n\n_Arkelaos_. Meidän joukkomme näyttävät vetäytyvän kaupungin muurien\nsuojaan. Asemamme on arveluttava. Riennän kuninkaalle viemään tämän\nsanoman.\n\n    Poistuu oikealle sypressi-lehtoon.\n\n    Mandane tulee oikealta, taustalta.\n\n_Mandane_ etenee hitaasti, polvistuu Auringonjumalan alttarin eteen\nja nostaa molemmat kätensä taivasta kohti. Lankean eteesi tomuun,\nSinä kaikkein korkein, anoen armoasi ja suojelustasi. (Nousten,\nFarnakeelle.) Uhriliekkisi leimuaa jo ilmoille, tietäjä. Ehditkö tukea\nminua viisailla neuvoillasi?\n\n_Farnakes_. Niitä en kiellä. Ne kuuluvat pyhän virkani velvollisuuksiin.\n\n_Mandane_. Sieluani polttaa riuduttava kuume. Se ei suo minulle rauhaa\npäivällä, ei unta yöllä. Sano, tietäjä, miten tämän kuumeen sammutan.\n\n_Farnakes_. Ylläpidät povessasi hivuttavaa kostonliekkiä, Mandane.\nMutta kuinka rajulla intohimolla ravinnetkaan tätä katkerasti\nkärventävää tulta, ei sen polton tuho kuitenkaan ylety niin korkealle\nkuin pyyteesi tähtäävät.\n\n_Mandane_. Neuvo siis sinä, miten arvokkaita uhriantimia minun tulee\ntarjota Sansonille, kuinka uutteraa rukouksen hartautta omistaa\nhänelle, jotta hän auttaisi minua pyyteitäni toteuttamaan.\n\n_Farnakes_. Auringonjumala ei tunne inhimillistä kostoa, eikä sitä\nhyväksy. Antamastaan päivänvalon lahjasta hän vaatii, että ihmiset\nkulkevat valon polkuja. Mutta jos he poikkeavat pimeille teille,\nkieltää hän heiltä suojeluksensa.\n\n(Trasyllos tulee oikealta sypressilehdosta).\n\n_Trasyllos_. Kuningas Kandaules lähestyy temppelin esikartanoa. (Huomaa\nMandanen.) Poistu täältä. Ei kukaan täällä saa häiritä hallitsijamme\nhartautta. (Viittaa kädellään aitauksen aukkoa kohti.)\n\n(Mandane vetäytyy aitauksen taakse, mutta pysähtyy syrjään kuningasta\nodottamaan).\n\n(Trasyllos asettuu aitauksen aukolle ja kääntää kasvonsa\nsypressilehtoon päin).\n\n_Kandaules_ yllään kultapäärmyinen purppura-viitta ja otsalla\nkultavanne, astuu hitaasti ja miettiväisen näköisenä esiin\nsypressi-lehdosta.\n\n_Farnakes_ tervehtii häntä melkein kuin vertaistaan, ainoastaan vähän\nkumartaen ja oikeaa kättään ojentaen. Tervehdin sinua, kuningas\nKandaules!\n\n_Kandaules_ Mitä lupaavat aseillemme enteesi ja uhriliekkisi, Farnakes?\n\n_Farnakes_. Enteet antoivat aihetta epäilykseen, mutta uhriliekki\nsyttyi heti, leimuten kirkkaana ja lupaavana ilmoille. Tämä tietää,\nettä Auringonjumala tosin on suopea tälle maalle, mutta että hän\noudoksuu vierasten jumalien palvelemista. Ota siis varteen tämä vihje,\nkuningas Kandaules, ja lakkaa palvelemasta Onnenjumalatarta, joka on\nvieras Lyydiassa.\n\n_Kandaules_. Onnenjumalatar ei enää ole vieras tässä maassa.\nJumalesi-isäni Herakles on selvien merkkien muodossa hyväksynyt hänen\nvaltansa.\n\n_Farnakes_. Ylin jumalamme on kuitenkin Sanson. Korkeinta on se, mitä\nhän jakelee: valo ja totuus.\n\n_Kandaules_. Valo on kieltämättä arvokas lahja. Mutta totuus, täysin\nalaston totuus paljastaisi kenties niin paljon tyhjyyttä ja rumuutta,\nettä siitä menehtyisimme. Minulle on ylintä kauneus ja sen ihailu.\nTyykee, Onnenjumalatar on sentähden minun korkein jumaluuteni.\n\n_Farnakes_. Pelkään, ettei hän anna sinulle oikeita ohjeita. Onko hän\nneuvonut sinua lähtemään sotajoukkoasi johtamaan ja läsnäolollasi\ninnostuttamaan kansaasi taistelussa vihollista vastaan?\n\n_Kandaules_. Myysialaisia, jotka halvan saaliinhimon vuoksi\nsalakavalasti ovat hyökänneet maahan, en pidä sen arvoisina, että\npukisin ylleni sota-asun. Luotan täydesti Gygeeseen. Tämä oikea käteni\nheitä kurittakoon.\n\n_Farnakes_. He lähestyvät jo kaupunkia.\n\n_Kandaules_. Korkeat muurit suojaavat meitä, ja Sardeesta saamme\ntarvittaessa apujoukkoja, jotka pian tekevät lopun heidän\npiiritysinnostaan.\n\n_Farnakes_. Asemamme on vakavampi kuin mitä näyt luulevan, kuningas\nKandaules. Lisäksi liikkuu kansassa huhuja ja napinaa.\n\n_Kandaules_. Mitä huhuja, mitä napinaa?\n\n_Farnakes_. Kuiskaillaan, että kuningas naisen vuoksi on vajonnut\nepäsankarilliseen haaveiluun ja toimettomuuteen. Viisasta olisi\nhaihduttaa tällaiset huhut.\n\n_Kandaules_ kuninkaallisen itsetietoisena. Kysyin enteitäsi, en\nneuvojasi, Farnakes.\n\n_Farnakes_ luo valkean vaippansa helman olalleen ja käärii auki\npergamenttinsa, johon syventyy.\n\n_Kandaules_ kääntyy Trasylloksen puoleen. Trasyllos, mene temppeliin ja\nkysy ylipapittarelta, onko kyyhkys-enne jo loppuun suoritettu.\n\n_Trasyllos_. Valtijas, täytän tahtosi.\n\n(Samassa, kun hän alkaa poistua aitauksen aukolta, hyökkää Mandane\nesiin ja heittäytyy alas kuninkaan jalkojen juureen).\n\n_Kandaules_ närkästynyt väre äänessä. Trasyllos! Miksi laiminlöit\nkäskyni? Temppelin esikartanossa ei kuningasta saa häiritä.\n\n_Trasyllos_ heittäytyy polvilleen kuninkaan eteen. Minä olen huono\npalvelija. Rankaise minua, ylevä valtijas. Sinä olet pelastanut henkeni\nsotaretkellä. Sinulla on oikeus riistää se minulta, kelvottomalta.\nMutta älä usko hairahdustani tahalliseksi. Karkoitin äsken tämän\nnaisen, mutta minun olisi pitänyt vartioida valppaammin ja estää hänen\npaluunsa.\n\n_Kandaules_ leppyen. Tunnen uskollisuutesi, Trasyllos. Rauhoitu.\nSinulla on kuninkaasi täysi suosio.\n\n(Trasyllos suutelee liikutettuna kuninkaan vaipan lievettä).\n\n_Kandaules_. Toimita siis asiani ylipapittarelle.\n\n(Trasyllos nousee ja poistuu temppeliin).\n\n_Kandaules_. Miksi tunkeudut häiriten tielleni?\n\n_Mandane_ yhä ollen maassa kuninkaan edessä. Miksi kiellät minulta\npääsyn linnaasi, Kandaules?\n\n_Kandaules_. Sen tiedät. Poistu siis ja anna kuninkaasi häiriintymättä\nastua jumalattaren temppeliin.\n\n_Mandane_. Vaan hetki, tämä ainoa hetki, Kandaules.\n\n_Kandaules_. Mitä minusta tahdot, ruhtinatar Mandane?\n\n_Mandane_ tulkiten edukseen kuninkaan leppyisämpää äänensävyä. Hiukan\nentistä suopeuttasi, Kandaules.\n\n_Kandaules_. Äänesi hellä väre valehtelee. Sydämessäsi asuu vilppi.\n\n_Mandane_. Sinä tuomitset minua väärin. Sinä et tunne elämäni\nkärsimystä, sinä et tiedä, kuinka sinun kuninkaallista ylevyyttäsi ja\nmiehekästä kauneuttasi jumaloin.\n\n_Kandaules_. Turhaan sinä koetat minua hellyttää. Menneisyys on\nkuollut. Minä tunnen sinut, ruhtinatar Mandane.\n\n_Mandane_ yhä ollen polvillaan. Sinä et minua tunne, sinä et tiedä,\nkuinka kovasti elämä on minua koetellut. Sinä et tunne päivieni\nraskasta taakkaa, unettomien öideni kuumia kyyneliä.\n\n_Kandaules_ heltyen. Minä en niitä ehkä tunne. Mutta varmasti tiedän\nainakin, etten minä voi sinua auttaa, Mandane.\n\n_Mandane_ ollen polvillaan, tarttuu kuninkaan purpura-vaippaan ja\nsuutelee sitä intohimoisesti. Minä rukoilen sääliä ja armoa, kuningas\nKandaules.\n\n_Kandaules_. Nouse, ruhtinatar Mandane. Kuningastasi kutsuvat tärkeät\ntoimet. Riittää jo turhaa puhetta. Minä kiellän sinua vastedes\ntunkeutumasta tielleni. Jos olet viisas, tiedät tästälähin, mitä\nsinulta vaatii kuninkaasi.\n\nTempaa irti vaippansa liepeen ja kääntyy pois.\n\n_Mandane_ pysyy vaistomaisesti vielä hetken polvistuneena ja näyttää\nhieman epäröivän, tehdäkkö viimeinen yritys. Nousee sitten hitaasti,\nhuomatessaan Kandauleen kärsimättömän kädenliikkeen Ja poistuu\naitauksen aukosta kääntyen vasemmalle. Ennenkuin katoaa temppelin\nkulman taakse hän pysähtyy, katsoo Kandauleeseen, ojentaa ryhtinsä ja\ntekee uhkaavan liikkeen.\n\n(Trasyllos palaa temppelistä).\n\n_Kandaules_ kääntyen mennäkseen temppeliin. Onko ennekoe jo suoritettu?\n\n_Trasyllos_. Se on päättynyt, valtijas?\n\n_Kandaules_. Ja mikä oli tulos?\n\n_Trasyllos_. Ylipapitar Arkidike asettui kaikkeinpyhimmän esiripun\neteen. Hänelle tuotiin valkoinen, purppura-jalkainen kyyhky. Muiden\npapittarien rukoillessa pääalttarilla, Arkidike päästi kyyhkyn lentoon.\nSe epäröi ensin, minne suunnata lentonsa, mutta kohosi sitten varmasti\nylös ja istahti seinän ulkonevalle yläreunalle. Mutta marmorireuna oli\nsileä ja linnun hennot jalat eivät siinä pysyneet, se liukui pois ja\nlepatteli hetken aikaa neuvottomana ilmassa, kunnes löysi varmemman\npaikan, mihin istahti.\n\n_Kandaules_. Kaikki ennekokeet tietävät epävarmuutta.\n\n_Farnakes_ kuin itsekseen. Tehottomia ennekokeita. Oudon jumalattaren\noikkuja.\n\n_Syphax_ tulee temppelistä ja tervehtii kuningasta portaita alas\nastuessaan. Olen asettanut Onnenjumalattaren kuvapatsaan määräpaikkaan\nkaikkeinpyhimmässä ja sieltä poistanut muut veistokuvat, kuten halusit,\nvaltijas.\n\n_Kandaules_. Tämä mestariteoksesi ei siedä läheisyydessään muita\ntaideteoksia. Sen täytyy saada yksin hallita kaikkeinpyhimmässä, samoin\nkuin Tyykee vallitsee minun henkeäni. Tuntuu joka kerta tuon kuvan\nnähdessäni kuin huomaisin siinä yhä uutta kauneutta. Tuntuu siltä kuin\nruusunpunaiselta marmorialustalta kohoava jumalattaren vartalo joka\nkerta saisi enemmän eloisuutta. Hohtavan valkoinen marmori näyttää\nvärähtelevän kuin elävän naisen iho, noiden jumalaisten jäsenten sulo\npanee ehdottomasti polvistumaan, ja jumalattaren silmät lumoavat kahta\nkiehtovammin vaaleassa värittömyydessään.\n\n_Syphax_. Suurin ylpeyteni on, että teokseni sinua miellyttää.\nMutta suo minun nyt lähteä tyyssijaani kauas meren rannalle, missä\nmarmorilohkareet, kulta ja norsunluu odottavat alttiina uusille\naatteilleni.\n\n_Kandaules_. Sitä en vielä voi sallia. Sinulla on täällä vielä paljon\ntehtävää.\n\n_Syphax_. Luottamuksesi on minulle rakas. Mutta unhoitat, että on\ntoisiakin taiteilijoita valtakunnassasi.\n\n_Kandaules_. Kun näen jotain kaunista, olet sinä ainoa, joka täysin\narvokkaasti kykenet sen ikuistamaan. Sinä olet siirtänyt tähän maahan\nhelleniläisen taidehengen. Sinun tulee opettaa yhä useammille kauneuden\nkaipuuta.\n\n_Syphax_. Kuka sen voisi paremmin ja hartaammin tehdä, kuin sinä, jonka\nsilmä kauneutta kaikkialta etsii ja löytää.\n\n_Kandaules_. Miksi en sitä etsisi, kun rumuus minulle on kärsimystä.\nMutta minä tarvitsen ikuistajia, ja sinä olet valtakuntani suurin\ntaiteilija. Muista, että Arsinoën uusi palatsi, jota paraikaa\nrakennetaan, kaipaa kaunistajaa.\n\n_Syphax_. Tahtosi täytän, mutta sen teen epäröimisen ja pelon tuntein.\nMaine on kertonut, itse olet kertonut, että tuon naisen muodossa olet\nlöytänyt ylimmän uneksimasi kauneuden.\n\n_Kandaules_. Se huhu ei ole väärä. Luonto on muovaillessaan Arsinoën\nedennyt kykynsä rajoille, jopa tuntuu tahtoneen murtaa rajansakin.\nNiin täydellisesti se luodessaan hänen säteilevän olentonsa on\nvapautunut kaikesta hapuilemisesta, että tästä sen esiinloihtimasta\nmestariteoksesta loistaa täydellisyyden kirkkaus. Harvinaisena\ntaideteoksena ihailinkin alussa Arsinoëta, ennenkuin koko olentoni\ntäyttävä, maailmaa unhoittava rakkaus häneen minussa heräsi.\n\n_Syphax_ on haltioituneena katsellut kuningasta hänen lausuessaan viime\nsanansa. Ja tämän ihanuuden ilmestyksen on sinulle lähettänyt jumalien\njoukkoon kohoitettu kanta-isäsi Herakles.\n\n_Kandaules_. Se on Taivahisten ja ennenkaikkea Onnenjumalattaren lahja.\n\n_Arkidike_ ylipapitar, ilmestyy temppelin ovelle ja tervehtii\nkuningasta. Kaikki on valmista uhrirukoustasi varten, kuningas.\nPapittaret ovat koristaneet pääalttarin ja odottavat sen portailla.\nPuhtaat uhriantimet ovat varatut kultamaljoihin. Suvaitsetko käydä\nsisälle temppeliin, valtijas?\n\n_Kandaules_. Sinne riennän.\n\n(Poistuu temppeliin. Arkidike seuraa kuningasta).\n\n(Trasyllos asettuu vartijaksi temppelin ovelle).\n\n(Syphax siirtyy miettiväisenä taustalle, katselee hetken muovailemaansa\nHerakles-patsasta, ikäänkuin arvostellen sen taiteellisuutta, menee\npylväskäytävän kulmaukseen, katselee hetken merta, kuin hakien jotain,\nja poistuu oikealle pylväskäytävän kautta).\n\n(Vasemmalta tulee varovasti esiin aitauksen taakse Ksenios, Simmias ja\nkansaa. Takimmaisena näkee vilahdukselta Mandanen, joka pelokkaana,\nmutta urkkien pilkistelee toisten takaa).\n\n_Ksenios_ Farnakeelle, joka herää pergamenttinsa tutkimisesta. Kulkeeko\nkuningas pian tästä? (Aikoo sisälle temppelin esikartanoon.)\n\n_Trasyllos_ astuu pari askelta alas portaita, paljastaa miekkansa,\njonka ojentaa Kseniosta vastaan. Seis mies! Kuningas rukoilee paraikaa\ntemppelissä. Esikartanoon on kielletty astumasta.\n\n(Ksenios väistyy aitauksen taakse).\n\n_Farnakes_ kaataa alttarimaljaan uutta öljyä ja lähestyy aitausta. Mitä\ntahdotte kuninkaasta?\n\n_Ksenios_. Kansa pyytää minun kauttani saada vedota kuninkaan\njalomielisyyteen.\n\n_Farnakes_. Kansa esittäköön asiansa kuninkaan neuvosmiehille.\n\n_Ksenios_. Meitä ei ole päästetty neuvosmiesten puheille. Vielä\nvaikeampaa on päästä itse kuninkaan luo. Sanotaan kuitenkin, että hän\non lempeä, kun vaan saa asiansa hänen kuuluviinsa.\n\n_Farnakes_. Ajan ja paikan olette huonosti valinneet.\n\n_Ksenios_. Rupea siis sinä välittäjäksemme. Sinun sanasi painaa paljon\nkuninkaan edessä.\n\n_Farnakes_. Kuninkaalla on oma päänsä. Mutta koettaa ainakin tahdon.\nMikä on asianne?\n\n_Ksenios_. Viime hirmumyrsky, joka riehui kolme päivää, tuotti\nsanomatonta kurjuutta näille rannikkoseuduille. Monet perheet\novat isättömiä, turvattomia. Meri on niellyt työntekijät tai työn\nvälikappaleet. Köyhyys ja nälkä vallitsee. Kandaules on Itämaiden\nrikkain hallitsija. Ehkä hän ei kiellä apuaan, jos tuntee hädän\nsuuruuden.\n\n_Farnakes_. Verivihollisemme myysialaiset lähestyvät kaupunkia.\nPiiritys voi käydä pitkälliseksi.\n\n(Kaukaa alkaa kuulua kumeata melua ja torventoitotuksia, kaikki\npysähtyvät pahaa aavistaen kuuntelemaan).\n\n_Simmias_ kumarainen, repaleiseen harmaaseen mekkoon puettu\nvanhanpuoleinen mies, lystikäs esiintymisessään, menee Ksenioksen\nluo ja sanoo hänelle puoliääneen: Älä päästä käsistäsi tätä hyvää\ntilaisuutta. Älä hellitä, Ksenios, älä hellitä.\n\n_Farnakes_. Jo kuuluu taistelun häly, se kasvaa, se lähenee.\nTietääkö se pitkällistä sotaa? Kuningas tarvitsee silloin aarteensa\npalkkasoturien värväämiseen ja muihin sotakuluihin.\n\n(Hälinä ja torventoitotukset kaikuvat jo lähempää).\n\n_Ksenios_. Hädänalaisten täytyy piirityksestä huolimatta elää. Etkö\nsiis aio heitä auttaa?\n\n_Arkelaos_, airut, syöksyy esiin vasemmalta.\n\n26\n\n_Arkelaos_ jo kaukaa kuuluu hänen huutonsa. Ensin kuninkaalle. Sitten\nmuille. (Tulee esiin.) Kuningas! Kuningas! Onko kuningas linnassa vai\ntemppelissä?\n\n_Farnakes_. Kuningas on temppelissä. Kerro, mitä on tapahtunut!\n\n(Ksenios, Simmias, Anteros ja kansa tunkeilee Arkelaoksen ympärillä).\n\n_Ksenios_. Niin kerro, kerro.\n\n_Simmias_. Onko sanomasi hyvä?\n\n_Anteros_. Onko voitto meidän?\n\n_Arkelaos_. Olen Gygeen lähetti. Hän käski minun nimenomaan viedä\nsanoman ensin kuninkaalle.\n\n_Trasyllos_ on tällävälin pistäytynyt temppelissä ja palaa sieltä.\nKuningas Kandaules on päättänyt pyhän toimituksensa ja palaa temppelin\nesikartanoon.\n\n(Hetken jännittynyt vaitiolo. Kandaules ilmestyy temppelin portaille.\nSyphax tullen oikealta, asettuu lähelle temppelin portaita).\n\n_Arkelaos_ tervehtien kuningasta sotilaallisesti. Ylipäällikkösi Gyges\nlähettää sinulle, kuningas Kandaules, ilosanoman. Sotajoukkosi on\nvoittanut.\n\n(Iloisen yllätyksen liikettä läsnäolijoissa).\n\n_Kandaules_. Aavistukseni ja toivoni on toteutunut. Onnenjumalatar\nTyykee, valtakuntien suojelija ja ylläpitäjä, on suonut voiton\nlyydialaisille aseille. En turhaan ole tätä lempeätä jumalatarta ennen\nkaikkia muita palvellut.\n\n_Farnakes_. väistyen alttarin ääreen, puoliääneen, kuin itsekseen.\nSinua, Sanson, kirkasta ylijumalaa, minä voitosta ylistän.\n\n_Kandaules_ lähestyy Syphaxia ja Trasyllosta. Olen onnellinen, että\ntänä suurena hetkenä ensin teille saan ilmaista iloani, te kalleimmat\nystäväni.\n\n_Syphax_. Se on ainainen kunniamme, suuri Kandaules!\n\n_Trasyllos_. Minä olen liian halpa sinun ystävyyttäsi vastaanottamaan.\n\n_Kandaules_. Te olette kenties ihmetelleet toimettomuuttani,\nlevollisuuttani näinä uhkaavina aikoina.\n\n_Trasyllos_. Tunnemme kuninkaamme rauhaa rakastavan mielen, mutta\nolemme myös tarpeeksi kokeneet hänen henkensä sankarillisuutta\nkoetuksen hetkellä.\n\n_Syphax_. Sinun mielentyyneytesi on ollut meille kehoittava esikuva.\n\n_Kandaules_. Järkähtämätön uskoni Onnenjumalattaren suosioon on tätä\nmielentyyneyttäni tukenut, ja lisäksi selvä oraakkelivastaus. Te\nnäette, lyydialaiset, tämän sormuksen ja siinä säteilevän jalokiven.\n\n(Ksenios, Simmias, Anteros ja kansa tahtovat tunkea esiin).\n\n_Trasyllos_. Sallitko heidän astua esikartanoon?\n\n_Kandaules_. He tulkoot. Nyt tunnen tarvetta lähestyä kansaani.\n\n(Kansa astuu kunnioittaen lähemmäksi, Ksenios ja Simmias etumaisina).\n\n_Kandaules_ ojentaa vasenta käsivarttaan ja näyttää sen\nkeskisormessa olevaa komeaa sormusta, joka kultavitjoilla on\nkiinnitetty rannerenkaaseen. Kun valtaistuimelle noustessani lähetin\ntiedustelijat Delfoin oraakkelilta pyytämään ennelausetta hallitukseni\njohto-ohjeeksi, palasivat tiedustelijat tuoden tämän oraakkelilauseen:\n\n\"Jos kadotat kalleimman jalokivesi, kadotat kaikki\".\n\n(Kansan uteliaisuus kasvaa).\n\n_Ksenios_. Sen hohto aivan häikäisee silmiä.\n\n_Kandaules_. Vuosikausien kuluessa sitä harmaaseen muinaisaikaan\nkoetettiin noutaa esille syvän kuilun pohjasta, missä se loisti kuin\ntähti. Mutta moni rohkea yrittäjä menetti henkensä. Viimein Zeun kotka\ntoi sen ylös nokassaan. Se joutui esi-isieni, Lyydian kuningasten\nhaltuun. Kuninkaanne taikasuojelija on hänen hallussaan, ja se tietää\nvaltakunnan horjumatonta turvallisuutta.\n\n(Voitokas riemumarssi alkaa kuulua ja lähetä. Kandaules kääntyy airueen\npuoleen).\n\nMutta kerro, miten sotaonni näin äkkiä muuttui, kun pitkällinen\npiiritys jo uhkasi kaupunkia?\n\n_Arkelaos_. Kaikki näytti jo menetetyltä, meidän joukkomme pakenivat\nsekaisin hurjan pelon valtaamina kaupungin muurien turviin, minne\nvihollinen ajoi heitä takaa. Silloin Gyges äkkiä kokosi joukkonsa\nviimeiseen epätoivoiseen puolustukseen. Ja äkkiä karkasivat vuoristoon\npiiloitetut joukot vihollisen selkään. Vihollinen lyötiin perinpohjin.\nSadottain myysialaisia ajettiin meren aaltoihin, missä saivat surkean\nsurmansa. (Soitto kuuluu lähempänä.) Tämän kaiken Gyges itse paremmin\nosaa kertoa. Hän lähestyy jo joukkojensa etunenässä.\n\n_Kandaules_. Tämä on suuri ilon päivä. Jumalattarelle kerkein ylistys\nvoitostamme, mutta häntä lähinnä maamme pelastajalle ja sankarille,\nGygeelle. Minä tahdon valmistaa hänelle kunnianosoituksen, joka ei\nvielä ole tullut yhdenkään lyydialaisen miehen osaksi. Syphax, riennä\nArsinoën linnaan ja käske vartijoiden saattaa perille tämä sana: hän\npukeutukoon purppura-vaippaan ja tuokoon voitonseppeleen mukanansa.\n\n(Kansassa ihmettelyn liikettä. Mandane pilkistää levottomana esiin).\n\n_Syphax_. Riennän täyttämään kunniakkaan toimeni. (Poistuu oikealle.)\n\n_Ksenios_. Saamme nähdä kauneuden ihmeen, Itämaiden loistavimman tähden.\n\n_Simmias_ voimatta hillitä innostustaan. Iloitkaa, te lyydialaiset,\nteille tulee valkenemaan ihanuuden aurinko, jonka rinnalla loistokas\npäiväntähti himmenee.\n\n_Farnakes_ mutisee itsekseen. Mikä herjaus!\n\n_Trasyllos_ lähestyy Simmiasta nuhdellen. Mikä hurja rohkeus sinut\nvaltaa, mies, kun noin varomattomasti päästät tunteesi ilmoille\nkuninkaasi läsnäollessa?\n\n_Simmias_ veitikkamaisesti. Jos kuninkaani tänä riemunhetkenä kieltää\nhalvinta alamaisistaan iloansa ilmaisemasta, vaikenen ja olen valmis\nrikokseni hyvittämään.\n\n_Kandaules_ katselee Simmiasta hymyillen. Kuka olet?\n\n_Simmias_ heittäytyy koomillisen suuremmoisesti kuninkaan jalkojen\njuureen. Simmias olen nimeltäni.\n\n_Kandaules_. Mikä on ammattisi?\n\n_Simmias_. Varsinaista ammattia minulla ei ole.\n\n_Kandaules_. Mistä elät?\n\n_Simmias_. Elän hyvästä tuulestani.\n\n_Kandaules_. Se ei kuitenkaan nälkäistä vatsaasi täytä eikä ryysyistä\nmekkoasi paikkaa. Trasyllos, tuo mies huvittaa minua. Annettakoon\nhänelle uusi mekko ja riittävästi leipää hyvän tuulen tueksi.\n\n(Trasyllos menee taustalle ja antaa määräyksensä eräälle henkilölle).\n\n_Simmias_ ollen suunniltaan ilosta, suutelee maata kuninkaan jalkojen\nedessä. Kuninkaani jalomielisyys todistaa hyvän tuuleni tuottavaisuutta.\n\n(Voittomarssi soi nyt jo vallan lähellä. Kaikki pysähtyvät sitä\nkuuntelemaan).\n\n_Arkelaos_ joka on seisonut tähystelemässä aitauksen takana. Tuossa\nsaapuu Gyges!\n\n(Marssi taukoaa. Kuuluu näyttämön takaa huutoja: Eläköön sankarimme\nGyges! Eläköön vapauttajamme Gyges! Eläköön! Eläköön! Läsnäoleva kansa\nyhtyy vähitellen näihin huutoihin).\n\n_Kandaules_ astuu Onnenjumalattaren temppelin portaille ja odottaa\nmajesteettisena.\n\n(Gyges ilmestyy kunniajoukon saattamana aitauksen aukolle, istuen\nvalkoisen orhin selässä. [Saattaa, riippuen näyttämö-oloista, esiintyä\njalankin.] Keikahtaa alas orhin selästä. Hevonen talutetaan pois).\n\n_Gyges_ astuu temppelin portaiden juurelle, paljastaa miekkansa ja\nlaskee sen kuninkaan eteen alas. Kuningas Kandaules, lasken jalkojesi\njuureen miekkani, joka on kurittanut kavalia vihamiehiämme ja juonut\nheidän vertansa. Sotajoukollasi ja minulla on ollut onni voittaa heidät\nja vapauttaa kallis synnyinmaa.\n\n_Kandaules_. Kanna tätä miekkaasi vielä tämä päivä suuren tekosi ja\nkunniasi merkiksi. Mutta ripusta huomisaamuna tämä maineen merkitsemä\naseesi Onnenjumalattaren temppeliin tunnustukseksi hänen suomastaan\nvoitosta ja kehoittavaksi esikuvaksi tuleville polville. \"Gygeen\nvoittamaton miekka\" on tuleva ihmetarujen esineeksi jälkeiäisillemme\nsukukunnasta sukukuntaan.\n\n_Gyges_. Suurin kunniani on edelleenkin oleva se, että saan uskaltaa\nhenkeni hallitsijani ja maani edestä. Sitä lähinnä suurimpana\nkunnianani pidän, että olen taistellut noiden nuorten urhojen kanssa,\njoista moni on saavuttanut ihanan sankarikuoleman taistotantereella.\n\n_Kandaules_. Ijäinen kunnia heidän muistolleen!\n\n_Gyges_ ja soturit paljastavat hetkeksi päänsä ja seisovat kotvan\näänettöminä ja hartaina.\n\n_Kandaules_, joka hänkin on ollut hetken vaipuneena äänettömään\nmietiskelyyn. Miten sait pakenevat joukot jälleen kootuiksi, Gyges?\n\n_Gyges_. Pakomme oli ainoastaan näennäinen. Se oli ansa, johon\nhoukuttelin vihollisen, hänet perinpohjin tuhotakseni.\n\n_Kandaules_. Johtotaitoosi olen aina luottanut. Siitä olet tänään\nantanut uuden loistavan todisteen.\n\n_Simmias_. Suuri on Gyges, hetken taitava herra, tilaisuuden tarmokas\ntaivuttaja!\n\n_Kansa_. Suuri sankarimme eläköön!\n\n(Syphax tulee oikealta).\n\n_Syphax_ Kandaulelle. Ruhtinatar Arsinoë on saanut sanasi ja lähestyy\nparaikaa tätä paikkaa.\n\n_Gyges_ ihmetellen, puoleksi itsekseen. Arsinoë! (Kuninkaalle):\nHarvinaisen ilon ja kunnian tuotat meille, kuningas Kandaules.\n\n(Mandane on äärettömän levottomuuden valloissa ja lähestyy aitausta,\nhengästyneenä tuijoittaen sypressi-lehtoa kohti. Kuningas ei häntä\nhuomaa.)\n\n(Farnakes kuullessaan mainittavan Arsinoëta, ojennaikse jäykän\nryhtiseksi ja poistuu alttarin äärestä aitauksen luo, missä ristii\nkäsivartensa rinnalleen ja jää seisomaan lähelle Mandanea.)\n\n(Kaikki ovat jännittyneen odotuksen kietomina. Kuuluu joku hiljainen\nhuokaus. Joka silmä tähystelee sypressi-lehtoon päin.)\n\n(Arsinoë muuten egyptittären tavoin puettuna, mutta hartioillaan\nlyydialainen purppura-vaippa, jonka pitkää laahusta kantavat Tryfera\nja Euria. Arsinoëlla on kasvojen edessä harso, joka täydelleen estää\neroittamasta niiden piirteitä. Häntä seuraa lähinnä Filebos ja toinen\neunukki, sitten Nitokris, joka kultatarjottimella kantaa pientä\nlaakeriseppelettä. Kulkueen päässä astuu joukko valkoisiin puettuja\nseuranaisia. Arsinoë kumartaa syvään ja tervehtii itämaalaiseen\ntapaan oikeata kättään ojentaen. Nitokris ja seuranaiset lankeavat\nkuningasta tervehtiessään alas maahan. Kaikissa läsnäolijoissa, paitsi\nkuninkaassa, ilmenee suuri pettymys siitä, että Arsinoën kasvot ovat\nverhotut.)\n\n_Kumeita ääniä joukosta_: Verhottuna! Verhottuna!\n\n_Kandaules_. Lyydialaiset, Te olette kuulleet puhuttavan Itämaiden\nihanimmasta naisesta, Egyptin kansan ihmeellisestä silmien lumosta;\nruhtinatar Arsinoësta. Siitä hetkestä, kun hänet ensi kerran näin,\nhän on ollut sydämeni kuningatar. Olen vaan odottanut tilaisuutta\nantaakseni hänelle ulkonaiset kuningattaren arvomerkit. Soveliaampaa\nhetkeä kuin tämä, en ole voinut sitä varten valita. Lyydialaiset, te\nnäette nyt edessänne kuningatarenne!\n\n(Läsnäolijat tervehtivät syvään Arsinoëta.)\n\n_Farnakes_ mutisee itsekseen. Muukalainen!\n\n_Mandane_ kähisten hänen korvaansa. Hetaira!\n\n_Kandaules_. Hän on minun tähteni hylännyt Niilin rannat, hän on\nsiirtynyt uuteen isänmaahan. Nyt on hän tämän maan äiti, Lyydian\nkuningatar. Ja olkoon siis, Arsinoë, ensimäinen tekosi kansan edessä,\nkuningattaren teko. Näet tuossa myysialaisten kukistajan, jalon\nsankarimme Gygeen. Laske nyt voitonseppele hänen ohimoilleen.\n\n_Arsinoë_ lähestyy pari askelta. Tervehdin sinua, Lyydian vapauttaja!\n\n(Kandaules astuu alas temppelin portailta, menee kuningattaren luo,\ntarttuu hänen käteensä ja palaa hänen kanssaan temppelin portaille,\nasettuen hänen viereensä alimmalle astuimelle. Nitokris, seuranaiset ja\neunukit asettuvat portaiden juurelle, taustan puolelle.)\n\n_Kandaules_. Lähesty siis, Gyges, vastaanottamaan kunniapalkintosi.\n\n(Gyges astuu hitaasti suoraryhtisenä temppelin portaiden eteen. Häntä\nseuraa soturi, jolle hän antaa kypärinsä. Sitten Gyges polvistuu\nkuninkaan jalkojen juureen.)\n\n_Arsinoë_ ottaa kultatarjottimelta laakeriseppeleen ja pitää sitä\nmolemmin käsin Gygeen pään yläpuolella. Kuninkaamme nimessä lasken\npäähäsi tämän kunniaseppeleen. Saakoon urotyöstäsi ylpeä isänmaasi\nkauan menestyä sankarivoimasi turvissa!\n\n(Soturit taustalla tekevät kunniaa.)\n\n_Kandaules_. Ja olkoon tekosi lyydialaisille velvoituksena polvesta\npolveen!\n\n_Gyges_ nousten hitaasti, seppelöitynä. Vaativimman velvoituksen\nasettaa tämä suuri hetki minulle. Ja tässä temppelin esikartanossa\nvannon miekallani suojelevani valtakuntaasi, niin kauan kuin vaan uskot\nminulle tämän kunniakkaan tehtävän, kuningas Kandaules.\n\n_Kandaules_. Kelle ansiokkaammalle voisin sitä uskoa!\n\n(Arkelaos tulee esiin aitauksen aukosta ja puhuu hiljaa Trasylloksen\nkanssa.)\n\n_Trasyllos_. Oraakelin-tuoja odottakoon, kunnes juhlatoimitus on ohi.\n\n(Arkelaos aikoo poistua.)\n\n_Kandaules_. Oraakelin-tuojan tehtävä on tähellinen ja pyhä. Häntä ei\nsaa viivyttää. Kelle tuo hän enne-vastauksen?\n\n_Trasyllos_. Gyges sankaria hän sanoo tahtovansa puhutella.\n\n_Kandaules_. Hän tulkoon.\n\n(Trasyllos poistuu taustalle ja viittaa oikealle.)\n\n_Sebas_ tulee taustalta. Tervehdys Pythialta, Delfoin pyhältä\nennustaja-papittarelta Gygeelle!\n\n_Gyges_. Asiani olet siis toimittanut, lahjani vienyt perille ja anonut\nPythialta enne-lausetta?\n\n_Sebas_. Kaikki olen tehnyt, niin kuin lähtiessäni määräsit, ja tämän\nlauseen lähetti sinulle Pythia:\n\n\"Ihailu vie sinut kunnianhimosi kukkuloille\".\n\n_Gyges_. Toimesi olet muuten hyvin täyttänyt. Mutta miksi olet viipynyt\nnäin kauan, Sebas?\n\n_Sebas_. Jo kahdeksan päivää aikaisemmin olisin saapunut. Mutta\nhirmumyrsky ajoi laivamme pakosatamaan, ja sentähden myöhästyi tulomme.\n\n_Gyges_ toistaa kuin itsekseen. \"Ihailu vie sinut kunnianhimosi\nkukkuloille\" — (Miettii hetken.) Tämän ennelauseen merkitys on ilmeisen\nselvä. Sen saapuminen myöhästyi. Sen oli määrä saapua jo ennen\ntaistelua. Näin on sen ennustus jo toteutunut. Sinun suuruuttasi ja\nonneasi, Kandaules, olen ihaillut, se on saattanut minut ponnistamaan\nkaikki voimani hankkiakseni sotajoukollesi voiton. Ja tämän ihailun\nkannustama ponnistus on saanut suuremman palkan, kuin mitä olisin\nvoinut uneksia. Itämaiden ihanin nainen, sinun kohoittamanasi\nkuningattareksi, on laskenut ohimoilleni seppeleen. Lyydialaiset, voiko\nsuurempi kunnia tulla kuolevaisen osaksi?\n\n_Syphax_. Osaksesi tullut kunnia on kuninkaamme veroinen.\n\n_Trasyllos_. Tämän kunnian heijastus kirkastaa koko Lyydian kansaa.\n\n_Farnakes_. Ansiosi ja kunniasi suuruutta en tahdo vähentää, Gyges.\nMutta ajattelemattomasti menettelet, kun luulet oraakkelilauseiden\nkätketyn merkityksen näin äkkiä selviävän kuolevaiselle. Vuosikausia\ntäytyy usein niiden syvää merkitystä tutkia. Pahasti ovat sittenkin\nhallitsijat ja viisaat niiden suhteen erehtyneet.\n\n_Gyges_. Kuka voisi erehtyä nähdessään päivänvalon, että se virtaa\nauringosta?\n\n_Farnakes_. Jos kohdistaisit ihailusi kuolemattomiin jumaliin, voisi\nselityksesi olla oikea. Mutta kohdistaessasi sen kuolevaisiin, varo,\nettä et vedä ylitsesi taivahisten närkästystä.\n\n_Gyges_. Kuninkaamme on jumalaista syntyperää. Herakles, hänen korkea\nkanta-isänsä, asuu muiden jumalien parissa Olympoksen kultalinnassa.\nJa sentähden ylistän minä kuningas Kandauleen suuruutta ja onnea.\nLyydialaiset, polvistukaamme Onnenjumalattaren temppelin eteen kiittäen\nTyykee jumalatarta tästä suuruudesta ja onnesta.\n\n(Kaikki, paitsi kuningas, kuningatar ja Farnakes polvistuvat,\nkohoittaen kätensä ylös.)\n\n_Gyges_ nousten, Farnakeelle. Sinä et polvistu?\n\n_Farnakes_. lähestyen Sansonin alttaria ja tarttuen käsin sen\nyläreunaan, ikäänkuin etsien siitä tukea. Minä en kumarra vieraita\njumalia. Minä palvelen tämän maan ylijumalaa Sansonia.\n\n_Gyges_. Sinäkö yksin olet tunnustamatta kuninkaamme suuruutta ja onnea?\n\n_Farnakes_. Kuninkaan suuruus ei ole Sansonin hengen mukainen.\n\n_Kandaules_, joka melkein välinpitämättömänä on kuunnellut heidän\npuhettaan, osoittaa äkkiä mielenkiintoa ja lähestyy Farnakesia. Mitä\ntarkoitat sillä, pappi?\n\n_Farnakes_. Sanson antaa valonsa levitä yli maanpiirin, hän suo tämän\nverrattoman lahjansa kaikille. Sinun suuruutesi, Kandaules, ei säteile\nkansaasi.\n\n_Kandaules_. Lausut arvoituksia. Enkö tahdo kohoittaa kansaani\narvokkailla älyn ja taiteen tuotteilla?\n\n_Farnakes_. Sen teet. Mutta et tiedä, että monet, jotka kuuntelevat\nrunoilijoidesi soinnukkaita säkeitä ja katselevat pystyttämiäsi\nkuvapatsaita, ovat vailla leipää.\n\n_Kandaules_. Lyydialaiset, onko se totta?\n\n_Ksenios_. Valtijas, raju myrsky teki näillä seuduin tuhotöitään. Sadat\nperheet kärsivät kurjuutta.\n\n_Kandaules_. Aarreaittani ovat täynnä rikkauksia, ja yhä uusia tuovat\nlaivani kaukaisilta mailta. Trasyllos, sano aarteenvartijalle, että hän\nyltäkylläisyydestäni jakaa kansalleni ja poistaa sen hädän.\n\n_Trasyllos_. Riennän käskyäsi täyttämään.\n\n_Ksenios_. Eläköön kansan antelias isä, kuningas Kandaules eläköön!\n\n_Kansa_. Eläköön! Eläköön!\n\n_Kandaules_. hieman mietittyään astuu pari askelta lähemmäksi\nFarnakesta. Miksi väität, että onneni on Sansonin hengelle vastainen?\nTunnetko sinä edes täysin omaa onneasi. Kuinka niin varmasti arvostelet\ntoisen onnea?\n\n_Farnakes_. Juuri sentähden, etten onneasi tunne, en totuuden jumalan\npalvelijana tahdo sille kumartaa kuin jumaluudelle. Tutki siis sinäkin,\nkuningas, onnesi varmuutta.\n\n_Kandaules_. Se on Taivaisten ylevä lahja. Miksi sitä tutkisin?\n\n_Farnakes_. Sitä koetellaksesi, kuningas Kandaules.\n\n_Kandaules_ säpsähtäen. Koetellakseni? Ei, ei. Yhtä hyvin voisin\nkoetella auringonvaloa, josta elän, nautin ja iloitsen.\n\n_Farnakes_. Auringonvalo on avoinna kaikille. Mutta sinun onnesi on\nsalattu, verhottu.\n\n_Kandaules_. Suuri ja syvä onni on aina salattu. Se ei viihdy\njulkisilla teillä ja turuilla.\n\n_Farnakes_. Mutta kansalla on oikeus nähdä sen naisen kasvot, jonka\nolet puolisoksesi ja kuningattareksi ylentänyt.\n\n_Ksenios_. Se on kansan syvin toivo. Kruunaa siis suuruutesi tänä\njuhlapäivänä harvinaisella teolla. Salli kuningattaren kansasi edessä\npoistaa verho kasvoiltaan.\n\n_Simmias_ heittäytyy kuninkaan eteen maahan. Suo meidän viheliäisten\nmaan matosten ainoastaan silmänräpäys tuta tämän kauneuden ihmeellistä\nheijastusta.\n\n_Ksenios_. Arvoisa kuningattaremme! Me rukoilemme sinuakin puolestasi\nanomaan meille tätä iloa.\n\n_Arsinoë_ astuu alas temppelin portailta ja lähestyy kuningasta,\nKuninkaani, tahdotko täyttää kansasi toivon?\n\n_Kandaules_ palaa kuninkaallisen ylpeänä temppelin portaille. Olen\ntänään antanut kansalleni todisteen suopeudestani. Mutta tähän\npyyntöönne en suostu. Arsinoën kasvoja minä yksin tahdon ihailla. Tämä\non minun erikoisoikeuteni, josta en luovu.\n\n(Arsinoë palaa pettyneenä portaiden juurelle ja nojaa Nitokriiseen.)\n\n_Syphax_. Korkealentoinen kotka, ylä-ilmojen halkaisija, yksin voi\nhäikäistymättä katsoa aurinkoa kohti. Arsinoën kauneus on yksistään\nkuningas Kandauleen silmää varten.\n\n_Trasyllos_ palaa. Käskysi olen vienyt aarre-mestarille.\n\n(Kansassa liikettä.)\n\n_Kandaules_. Trasyllos, varusta täksi illaksi loistava juhla. Siihen\nkutsun kunniavieraiksi Gygeen ja kansani. Ja nyt, lähimmät ystäväni,\nseuratkaa minua kiitosrukoukselle Tyykeen temppeliin. Arsinoë, tänään\ntahdon näyttää sinulle Onnenjumalattaren kuvapatsaan. Siellä, kaikkein\npyhimmässä saat paljastaa ihanat kasvosi tarjotessasi jumalattarelle\nuhriantimiasi.\n\n(Trasyllos poistuu.)\n\n_Arsinoë_. Vapauta minut tästä toimesta, kuningas Kandaules.\n\n_Kandaules_. Etkö tahdo kunnioittaa Tyykeetä, onneni antajatarta?\n\n_Arsinoë_. Olen ainaiseksi lupautunut palvelemaan Iisistä, synnyinmaani\njumalatarta.\n\n_Kandaules_. En estä sinua palvelemasta oman maasi jumalia. Mutta et\nvoine pahoittaa minun jumaluuttani kieltämällä häneltä kiitosta Lyydian\nvapautuksesta.\n\n_Arsinoë_ lankeaa polvilleen. Iisis, taivaan aamupuolen jumalatar, älä\nvihastu minulle äläkä lue uskottomuuttani liian ankaraksi rikokseksi.\n\n(Alkaa hitaasti Nitokriin, naisten ja eunukkien seuraamana astua ylös\ntemppelin portaita. Ylieunukki jää ovelle vartioimaan. ) _Kandaules_.\nGyges, tänään olet vastaanottanut kuninkaasi ja kansasi ulkonaiset\nkiitollisuuden merkit. Tahdon punnita, miten pysyvämmin kuin\nkuihtuvalla seppeleellä palkitsen suuret ansiosi. Tule huomisaamuna\npalatsin isoon neuvossaliin kuulemaan päätöstäni.\n\n_Gyges_. Mitä enempää enää voisin odottaa!\n\n(Kuningas, Gyges, Trasyllos ja Syphax poistuvat temppeliin.)\n\n_Simmias_ heidän mennessään Kseniokselle. Gyges on kohonnut kuninkaan\nylimpään suosioon.\n\n_Ksenios_. Se on totta. Korottaneeko Kandaules hänet\nkanssahallitsijakseen?\n\n(Kansa jatkaa hiljaa keskustelua.)\n\n_Mandane_. hyökkää kuninkaan ja hänen seurueensa poistuttua\nesikartanoon ja rientää nopeasti ylös temppelin ovelle Fileboksen luo.\nOletko unhoittanut valasi, miksi vitkastelet?\n\n_Filebos_ synkkänä, En ole unhoittanut. Odotan hedelmän kypsymistä.\nKypsä hedelmä putoaa itsestään puusta.\n\n_Mandane_. Myrkyllisen hedelmän kypsymistä on turha odottaa.\n\n_Filebos_. Tiedät, että minä, tuomittuna orjaa vartioimaan, itse olen\norja. Sinä olet vapaa.\n\n_Mandane_. Ja mitä neuvot?\n\n_Filebos_. Kylvä kansaan epäilystä ja eripuraisuutta.\n\n(Mandane alkaa hitaasti astua portaita alas ja pysähtyy niiden\njuurelle. Simmias ja Ksenios kulkevat keskustellen pari askelta etualaa\nkohti. Jotkut kansasta seuraavat heitä.)\n\n_Ksenios_. Ketä jumalaa sinä kumarrat tässä maassa, missä niin monelle\neri jumalalle suitsutetaan?\n\n_Simmias_. Minä kumarran kahta jumalaa: Onnellista Sattumaa ja\nonnetonta Sattumaa!\n\n(Naurua.)\n\n_Anteros_. On synti laskea pilaa vakavista asioista.\n\n_Ksenios_. Juhlailossa viaton pilakin paikkansa saakoon. — Mitä\ntarkoitat Simmias?\n\n_Simmias_. Onnellinen Sattuma on miellyttävä jumaluus. Mutta se\nnäyttäytyy ainakin minulle ani-harvoin. Sentähden sen ilmestyessä\nsuutelen sen vaipan helmaa, takerrun siihen kiinni molemmin käsin ja\nkoetan laahusteila sen jälessä. (Hupaisa kuvaava liike.) Mutta sillä on\ntavallisesti niin hirveän kiire, helposti teen aimo kuperkeikan, ja tuo\nhelma livahtaa silloin käsistäni.\n\nOnneton Sattuma taas on ilkeä jumaluus, joka usein näyttää minulle\nirvistelevää naamaansa. Sitä vihaan ja pelkään ja koetan manata\nluotani. Nyt on onnellinen Sattuma meille hymyillyt. (Nauraa.)\n\n_Mandane_. Älkää antautuko sokean varmuuden valtoihin, te Lyydian\nmiehet. Kuninkaan anteliaisuus saattaa olla yhtä oikullinen kuin se\njumalatar, jota hän palvelee.\n\n_Simias_. Mitä oikkuja tarkoitat?\n\n_Mandane_. Tämä kuninkaan anteliaisuus ei ole muuta kuin mielivaltaista\nsuosikkien palkitsemista. Pitäkää varanne kun jako tapahtuu.\n\n_Anteros_. Emme aio tyytyä kerjäläisalmuihin.\n\n_Ksenios_. Luulenpa, ruhtinatar, että sinusta puhuu väärä epäluulo ja\nkatkeruus. Kuninkaan anteliaisuus on vilpitön.\n\n_Mandane_. Huominen on tätä päivää viisaampi. Pitäkää varanne,\nkansalaiset. (Miettien.) Tunnetteko edes kuningatar Arsinoën\nsalaisuuden?\n\n_Simmias_. Minkä salaisuuden? Kerro, kerro!\n\n_Trasylloksen ääni_ näyttämön takaa: Kuninkaan aarremestari puhuu\nisolla raatitorilla.\n\n_Ksenios_ poistuessaan, Rientäkäämme sinne!\n\n(Simmias, Anteros ja Kansa poistuu.)\n\n(Mandane luo tutkivan katseen Farnakeseen ja poistuu vasemmalle\ntaustalta.)\n\n_Farnakes_, joka on syventynyt pergamentti-käärynsä tutkimiseen, herää\nhiljaisuudesta, käärii kokoon pergamenttinsa ja polvistuu. Tahdon\nkoota kaikki uskolliset palvelijasi, Sanson, tahdon teroittaa heidän\nmieliinsä oikeata uskoa. Älä meitä hylkää, äläkä käännä pois säteileviä\nkasvojasi tästä maasta, älä anna meidän vaipua pimeyteen!\n\n(Ottaa käärynsä ja öljykannunsa ja poistuu hitaasti taustan kautta.)\n\nTemppelistä alkaa kuulua _papittarien kiitoskuoro_:\n\n    Lahjasi lauhan,\n    Voiton ja rauhan\n    Soit Sinä altisna meille.\n\n    Riemujen ruskot,\n    Kirkkahat uskot\n    Loit Sinä lastesi teille!\n\n— VÄLIVERHO —\n\nEnsimäisen näytöksen loppu.\n\n\n\n\nTOINEN NÄYTÖS\n\n\nEgyptiläiseen tyyliin koristettu kuningattaren huone. Vasemmalla\nseinällä portaat ja niiden yläpuolella syvälaskoksinen verho, joka\nylettyy katosta portaiden ylä-astuinlaudalle ja täyttää yli puolen\nseinän leveyttä.\n\nTaustalla pilarien välissä komeat sivuille vedettävät verhot.\nTaustalla, lähellä vasemmanpuolista kulmaa Iisis-jumalattaren,\npunaisen harson verhoama kuva korokkeella, jonne johtaa pari porrasta.\nKuvan vasemmalla puolella kolmijalkalamppu, jonka yläosaa peittää\npunasinervistä kivistä tehty läpikuultava suojus.\n\nKeskellä huonetta pari pilaria ja niiden välissä patjojen ja kalliiden\nmattojen peittämä lepoistuin.\n\nOikealla, etualalla, komea egyptiläinen valtaistuin, sivunojina\nmustamarmoriset sfinksit, istuin päällystetty purppuranpunaisella\nkankaalla, ohuet pilarit kannattamassa hopeakuteista kangaskatosta.\nOikeassa seinässä kaksi ovea, toinen lähellä valtaistuinta, toinen\nlähellä taustakulmaa.\n\nAamuhetki.\n\nEuria ja Tryfera seisovat oikealla, taustalla, odottaen.\n\n_Euria_. Kuinka ihmeellistä, että valtijattaremme nyt on kuningatar!\n\n_Tryfera_. Onko se niin ihmeellistä? Onhan kuningas jo aikoja sitten\nhänen tähtensä unhoittanut kaikki muut naiset.\n\n_Euria_. Mutta merkillistä, ettei valtijattaremme kuitenkaan ole\niloisempi. Kun häntä eilisiltana riemusaatossa kannettiin voittojuhlaan,\nhän istui kantotuolissa jäykkänä, ja kun hän kulta-aitionsa\npurppura-uudinten lomitse katseli kulkuetta ja kuunteli runoilijain\nylistyslaulua, kuulin hänen hiljaa huokailevan.\n\n_Tryfera_. Kuningatar kaihoaa synnyinmaatansa.\n\n_Euria_. En oikeastaan ole nähnyt häntä iloisena muulloin, kuin hänen\nmennessään uimaan puutarhalammikkoon, missä hän sukeltelee pohjaan,\nnoutaen sieltä kädessään kultahietaa, jolla vallattomana viskelee\nrannalla olijoita.\n\n_Tryfera_. Kylpiessään viileässä vedessä hän unhoittaa ikävänsä ja\nkuvittelee olevansa kotimaassaan. Täällä-olonsa alussa, eräänä aamuna\nvarhain, kun sinä vielä nukuit, näin hänen rientävän uimalammikon\nrannalle, istuutuvan marmoriaitauksen laidalle ja viskelevän veteen\njalokiviään. Kuin lapsi hän nauroi niiden muodostamille pyörteille.\n\n_Euria_. Jalokiviään, sanoit? Kylläpä minä vaan en niitä veteen\nviskelisi, jos minulla niitä olisi. Ja sinnekö hän ne jätti?\n\n_Tryfera_. Kyllä hän sitten sukelsi niitä noutamaan, mutta ei\nhän suinkaan niitä kaikkia löytänyt pohjahiedasta. — Mutta tässä\nlörpötellessämme, unhoitamme, että kuningatar pian voi saapua, eikä\njumalankuvan tuli vielä ole sytytetty.\n\n(Molemmat rientävät lampun luo ja sytyttävät sen. Sitten he asettuvat\ntaustalle verhon eteen.)\n\n(Nitokris tulee oikealta takimaisesta ovesta. Katselee ympärilleen,\ntutkien onko kaikki kunnossa kuningattaren tuloa varten. Asettuu\ntakimaisen oven eteen odottamaan.)\n\n_Arsinoë_ (kasvot verhoamatta, yllään avara harsokankainen aamuviitta,\ntulee hitaasti oikealta taustanpuoleisesta ovesta.) Orjattaret\nlankeavat maahan. Nitokris tervehtii syvään. Kuningatar kulkee sitten\nIisis-kuvan korokkeen juurelle, missä polvistuu.\n\nIisis, taivaan aamupuolen ylevä jumalatar! Korkein ylistys ja kunnia\nsinulle, luonnon ravitsijalle ja ylläpitäjälle. Suo armosi minulle,\nyksinäiselle, Sinä, joka olet menneisyys, nykyisyys ja tulevaisuus,\nSinä, jonka harsoa ei yksikään kuolevainen saa nostaa. (Nousee ja\nlähestyy keskellä olevaa lepoistuinta.) Sisähuoneisiin ja -pihoihin\naurinko jo luo kuumaa paahdettaan. Täällä on vilposempi. (Istuu\nleposohvalle.) Avatkaa puutarhanpuoleiset verhot, jotta tuuli\nlammikolta estämättä pääsee puhaltamaan sisälle.\n\n(Orjattaret vetävät verhot syrjään. Eteen aukeaa lumoava itämaalainen\npuutarha harvinaisine puineen ja kukkineen, Uimalammikkoon johtavat\nvalkoiset marmoriportaat. Aamuaurinko loistaa täydeltä terältään.)\n\nTule, Nitokris, tähän jalkojeni juureen. Sinun seurasi minua\nviihdyttää. Ilman sinua menehtyisin tässä vankilassani.\n\n_Nitokris_. Suurin ylpeyteni on voida sinua ilahuttaa, kuningattareni.\n\n(Orjattaret siirtyvät Arsinoën taakse, ja toinen heistä liekuttaa\nhiljaa isoa iibis-linnun sulista tehtyä pitkävartista viuhkaa.)\n\n_Arsinoë_. Sinä et niin kipeästi kaihoa ihanaa kotimaatamme, Nitokris.\n\n_Nitokris_. Kun en ole sinun luonasi, valtijatar, olen niin\nalakuloinen, että itken ja vaikeroin yksinäisyydessäni. Haen silloin\nesiin kaikki Egyptistä tuodut muistoesineet ja toivon niistä saavani\nlohdutusta. Mutta niiden vaikutus on vallan päinvastainen. Kun olen\nsinun luonasi, olen iloinen ja onnellinen.\n\n_Arsinoë_. Muinaistarut kertovat, että egyptiläisten ylimysten pidoissa\naterian jälkeen juhlasalissa kannettiin ympäri arkussa lepäävää, puusta\ntehtyä kuolleen kuvaa. Kantaja näytti sitä kuvaa jokaiselle vieraalle\nja sanoi: \"Katsele tätä, juo ja ole iloinen, sillä kuoltuasi tulet\ntämän kaltaiseksi.\" — Me, Nitokris, olemme täällä tuomitut ainaiseen\nalakuloisuuteen.\n\n_Nitokris_. Älä puhu niin, valtijatar. Nyt sinä olet kohonnut\nkorkeimpaan kunniaan ja valtaan. Kuninkaan mieli voi muuttua, ja hän\nvoi piankin suoda sinulle sitä vapautta, jota haluat.\n\n_Arsinoë_. Sitä en usko. — Mutta anna minulle yksi lupaus, Nitokris.\nKun kuolen — ja ehkä piankin menehdyn kaipaukseen ja suruun —\n\n_Nitokris_ pudistaa surullisen epäilevänä päätään.\n\n_Arsinoë_. Jos sinä jäät eloon jälkeeni, toimita ruumiini oikein\nbalsamoituna synnyinmaahani, jotta Osiris ja Iisis olisivat sielulleni\narmolliset.\n\n_Nitokris_. En voi kuulla sinun noin puhuvan. — Mutta jos jumalat\nmääräisivät minulle sen raskaan onnettomuuden, että jäisin eloon sinun\njälkeesi, tekisin kaiken minkä voimani sallisivat, täyttääkseni tahtosi.\n\n_Arsinoë_. Siitä Iisis sinua, uskollinen Nitokriini, palkitkoon.\n\n(Filebos tulee taustanpuoleisesta ovesta.)\n\n_Filebos_ langeten maahan. Muuan nainen odottaa palatsin eteisessä,\nkuningatar Hän rukoilee luoksepääsyä.\n\n_Arsinoë_. Ken on hän?\n\n_Filebos_. Hän on tämän maan ylhäisimpiä naisia, ruhtinatar Mandane.\n\n_Arsinoë_. Mitä hän minusta tahtoo? Mikä on hänen asiansa?\n\n_Filebos_. En tiedä. Mutta hän sanoo asiansa olevan sinulle perin\ntärkeän.\n\n_Arsinoë_. Onhan kuningas ankarasti kieltänyt päästämästä vieraita\nhenkilöitä tänne.\n\n_Filebos_. Mieshenkilöitä, ei nimenomaan naisia. Ruhtinatar Mandane\nkuuluu tämän maan vaikutusvaltaisimpaan sukuun.\n\n_Arsinoë_. Epäröin, mitä tehdä, Nitokris.\n\n_Nitokris_. Ehkä hän sinua hetken aikaa ennen kylpyyn menoasi huvittaa.\nJa kun hänellä kuuluu olevan niin tärkeä asia.\n\n_Filebos_. Hän mainitsi asiansa koskettelevan elinkysymyksiä.\n\n_Arsinoë_, jonka mielenkiinto kasvaa. Elinkysymyksiä. Se kuulostaa\narvoitukselliselta. (Hiukan miettien.) Hän tulkoon, mutta ainoastaan\nhetkeksi.\n\n(Filebos kumartaa ja vetäytyy pois samasta ovesta, josta tuli.)\n\n_Arsinoë_ Orjattarille ja Nitokriille. Poistukaa te siksi aikaa, mutta\npysykää lähellä. Jos on tarpeellista, kutsun teitä.\n\n(Nitokris ja orjattaret poistuvat taemmasta ovesta. Arsinoë siirtyy\nistumaan valtaistuimelle.)\n\n_Mandane_ tulee sisään taemmasta ovesta. Pysähtyy sisään tultuaan,\nsäpsähtäen kuningattaren majesteetillisuutta ja kauneutta, niin ettei\nmuista tervehtiä. Kun kuningatar tekee kärsimättömän liikkeen, hän\nikäänkuin herää ja rientää valtaistuimen eteen, missä polvistuu.\n\n_Arsinoë_. Tulosi tänne, ruhtinatar Mandane, on vaarallinen. Et ehkä\ntunne kuninkaan ankaraa kieltoa.\n\n_Mandane_. Sen tunnen. Mutta alamainen, nöyrä intoni hyödyttää sinua on\nsaattanut minut uhmaamaan kieltoa.\n\n_Arsinoë_. Puhu siis, aika rientää.\n\n_Mandane_. Näin sinut, kuningatar, ensi kerran eilen. Vaikka olit\nverhottu, huomasi harvinaisen kauneutesi — vartalosi voittamattoman\nsulon. Nyt näen ensi kerran verhoamattomat kasvosi ja tiedän, että\nkauneutesi monenkertaisesti voittaa maineensa. Kun olet näin nuori,\nnäin kaunis, on sinulla oikeus olla onnellinen.\n\n_Arsinoë_. Kuka on sinulle sanonut, etten minä ole onnellinen? Miksi\ntämän maan asukkaat tunkevat kuningattarensa elämään?\n\n_Mandane_. Älä minulle pahastu, yksinomaan alamainen uskollisuus ja\nmyötätuntoisuus...\n\n_Arsinoë_ arvokkaasti. Myötätuntoisuutesi voit omistaa muille,\nruhtinatar Mandane; kuningattaresi ei sitä kaipaa.\n\n_Mandane_. Huolimatta kuningattareni närkästymisestä on velvollisuuteni\npuhua. Tämä velvollisuus on minulla naisena, kärsivänä sisarena.\n\n_Arsinoë_ tekee kärsimättömän liikkeen.\n\n_Mandane_. Pelkään, että kuningattareni minua väärin ymmärtää. Aioin\npuhua, tehdä tärkeitä paljastuksia... mutta parasta, että vaikenen...\nsaathan ne kenties toisiltakin kuulla...\n\n_Arsinoë_, jonka harrastus ja uteliaisuus herää. Puhu, mutta lyhyesti,\nilman valmistuksia.\n\n_Mandane_. Jos siis käsket, tahdon paljastaa koko totuuden. Kuningas,\njota kansa melkein jumalanaan kunnioittaa, on minua kohtaan katalasti\nrikkonut.\n\n_Arsinoë_. Ilmoitit asian koskevan minua.\n\n_Mandane_. Se koskee sinuakin läheisesti. Sällitkö minun jatkaa?\n\n_Arsinoë_ kuivasti. Jatka.\n\n_Mandane_. Ne palavat lemmen- ja ihailunvakuutukset, jotka kuningas\nnyt toistaa sinulle, hän jo aikaisemmin on lausunut minulle. Kiihkeän\nintohimonsa pakoittamana hän riisti minut eräältä tämän valtakunnan\nylimykseltä, joka olisi ollut valmis menemään kuolemaan minun tähteni.\nTässä linnassa, missä sinä nyt kuningattarena hallitset, olen minä\naikaisemmin ollut yksinvaltijattarena. Mutta lyhyen ajan kuluttua\nKandaules minut hylkäsi ja karkoitti minut pois, syösten minut häpeään\nja epätoivoon.\n\n_Arsinoë_ nousten valtaistuimelta, mutta jääden seisomaan sen eteen.\nMitä hyödyttää kertoa tarinaasi, joka ei ole muutettavissa?\n\n_Mandane_. Tämä ei ole yksistään minun tarinani. Sen miehen, joka\nminua syvästi rakasti, Kandaules julmalla tavalla teki vaarattomaksi,\nhän eroitti hänet ylhäisestä suvustaan, antoi runnella hänet ja\ntuomitsi hänet elinaikaiseen naispalatsin vartijatoimeen. Tämä mies on\nylieunukki Filebos.\n\n_Arsinoë_. Jo riittää, ruhtinatar Mandane. Nyt oivallan täysin tulosi\nsyyn. Mielesi uhkuu katkeruutta ja kostoa, ja sitä tahdot purkaa\nkuningattarellesi.\n\n_Mandane_ teeskennellen nöyryyttä ja hyviä vaikuttimia. Säästääkseni\nsinulta, kuningatar, kaikki ne nöyryytykset ja kärsimykset, jotka\nKandaules on minulle tuottanut, olen tullut sinua varoittamaan. Älä\nluota Kandauleen valoihin ja vakuutuksiin.\n\n_Arsinoë_. En ole pyytänyt neuvojasi, ruhtinatar Mandane. Minä valvon\nitse etujani.\n\n_Mandane_, jonka sisällä viha ja katkerat kilpailijattaren vaistot\nalkavat kuohua. No hyvä, kuningatar Arsinoë. Puhukaamme siis suoraan.\nSinä luotat sokeasti Kandauleen rakkauteen ja hänen tunteidensa\nvahvuuteen. Mutta sinä olet vielä näkevä sen päivän, ehkäpä hyvinkin\npian, jolloin hän sinuun kyllästyy ja sinut hylkää, samoin kuin hän\nteki minulle. Sinä ylpeilet äsken saadusta kuningattaren-arvostasi,\njoka oikeuden mukaisesti nyt pitäisi olla minulla. Mutta älä ole niin\nvarma tästä arvostasi. Kun Kandaules on voinut menetellä näin minua,\noman maansa ruhtinatarta, Lyydian vaikutusvaltaisimman suvun tytärtä\nkohtaan, hän on huumauksestaan toinnuttuaan ennen pitkää muistava,\nettä on nostanut Lyydian valtaistuimelle muukalaisen ja hetairan! (Hän\nhuutaa viimeiset sanat vihasta kähisevällä äänellä.)\n\n_Arsinoë_ ääni värähdellen vihasta. Unhoitat, ruhtinatar Mandane, että\net rankaisematta saa solvaista hallitsijatartasi. Tunnet Kandauleen\nkiivauden. Pelkää hänen vihaansa.\n\n_Mandane_. Minä en häntä pelkää, ja siitä voit sinä ylpeillä. Kehuttu\nsulosi on tehnyt hänet veltoksi ja kesyksi kuin vuonan. (Äärettömän\nkatkerana.) Mutta saatpa nähdä, että jumalaiseksi kiitetty kauneutesi,\njota sinun on pakko kansalta verhota, ei ole kaikkivaltias!\n\n_Filebos_ tulee kiireisesti etumaisesta ovesta. Kuningas Kandaules\nlähestyy sisäpuutarhan kautta.\n\n_Arsinoë_ vaivoin hilliten mielenkuohuntaansa. Viekää joutuin tämä\nnainen pois. Minä kiellän enää koskaan päästämästä häntä tänne.\n\n(Filebos katsoo viekkaasti ja kostoniloisena kulmien alta kuningatarta\nja vie pois taemmasta ovesta Mandanen, joka voitokkaan ylpeänä ojentaa\nryhtinsä ja nostaa päänsä pystyyn.)\n\n(Arsinoë kävelee kiihtyneenä pari kertaa edestakaisin ja heittäytyy\nsitten pitkäkseen keskellä olevalle lepoistuimelle.)\n\n_Kandaules_ tulee etuovesta, astuu iloisena ja reippaana kuningatarta\nkohti, mutta pysähtyy puolitiehen, hämmästyen hänen kiihtynyttä\nilmettään. Ennen vastaanottoa valtakunnan neuvostossa, jonka jäseneksi\naion juhlallisesti koroittaa Gygeen, tahdon viettää luonasi hetken. Et\nvielä ole ottanut aamukylpyäsi puutarhalammikossa?\n\n_Arsinoë_. Olen tänä aamuna siirtänyt kylpyni. Olen väsynyt.\n\n_Kandaules_. Viileä vesi tulee sinua virkistämään.\n\n(Menee taustalle ja viittaa vasemmalle, sivulle vedetyn verhon taakse.\nHiljainen harppujen ja huilujen esittämä musiikki alkaa soida ja jatkuu\njonkun aikaa.)\n\n_Arsinoë_ kavahtaa lepäävästä asennostaan istumaan, Kotimaani soittoa!\n\n_Kandaules_. Tämän yllätyksen olen tahtonut hankkia sinulle täksi\npäiväksi. Soittajat ovat oikeita Egyptiläisiä. He tulivat viime\nkauppalaivoilla Lyydiaan.\n\n(Molemmat kuuntelevat hetken aikaa vaieten soittoa.)\n\n_Arsinoë_. Heidän sävelensä saavat sydämeni sulamaan. Mutta samalla ne\nkiihoittavat kotokaihoani kahta katkerammin.\n\n_Kandaules_. Olen tuottanut sinulle Intiasta helmiä, läpikuultavia kuin\nseeste, vesipisaroista vuosisatojen kuluessa syntyneitä oikeita helmiä.\nKun koristat niillä kaulasi, tunnet hienolla ihollasi omituista hehkua\nja samalla virkistävää viileyttä. Olen Egyptistä tuottanut sinulle\nvalkoisia ja mustia joutsenia, joita kerrottiin sinun kotimaassasi\nsuosineesi ja kernaasti ruokkineesi. Olen tilannut purppurakankaita\nSyyriasta, Araapiasta jalokiviä kruunuasi koristamaan.\n\n_Arsinoë_. Mitä ovat purppura-vaippa, jalokivet ja kruunu muuta kuin\nkahleita, joita orjatar kantaa merkkinä siitä, että on sinun vallassasi.\n\n_Kandaules_ lempeästi nuhdellen. Teet minulle väärin, kun noin puhut,\nArsinoë. Se, joka täällä on orja ja vanki, olen minä. Sinun kauneutesi\non minut ainaiseksi kahlehtinut.\n\n_Arsinoë_. Ainaiseksi? Etkö petä itseäsi, Kandaules, etkö antaudu\nhaihtuvan harhaluulon valtoihin? Sinä olet kerran ennenkin luullut\nlöytäneesi ylimmän rakkauden ihanteen. Sinä ryöstit linnaasi Mandanen,\nvaikka tiesit, että toinen mies häntä rakasti.\n\n_Kandaules_ synkkänä. Mistä tuo vihattu nimi on huulillesi osunut?\n\n_Arsinoë_. Hänen tarinansa tunnen.\n\n_Kandaules_. Keltä olet sen kuullut?\n\n_Arsinoë_. Häneltä itseltään.\n\n_Kandaules_. Eivätkö siis linnan vartijat enää ole luotettavia? — Aion\ntoimeenpanna ankaran tutkistelun.\n\n_Arsinoë_. Sitä älä tee, Kandaules, minun tähteni älä tee. Olet jo\npakoittanut minut verhoutumaan kansan edessä. Ethän aikone sulkea minua\ntäydelliseen vankeuteen!\n\n_Kandaules_. Se jääköön, jos lupaat minulle, että et enää koskaan tämän\njälkeen mainitse tuon naisen nimeä.\n\n_Arsinoë_. Et halua kuulla häntä mainittavan, kun tuntosi sinulle\nmuistuttaa syyllisyyttäsi. Minä en tahdo olla tuomarinasi, Kandaules,\nmutta tutki tunteitasi, äläkä itseäsi petä.\n\n_Kandaules_. Sanot tuntevasi hänen tarinansa. Sinä sen kuitenkin tunnet\nainoastaan hänen kertomanaan. Minä en kiellä, mitä on tapahtunut, mutta\nsinun on kuultava minunkin osani siihen.\n\n_Arsinoë_ väsyneesti. Mitä hyödyttää kajota menneisiin, Kandaules?\n\n_Kandaules_. Menneisyydessä ovat nykyisyyden juuret. Kuule siis.\nHain ylintä ihailua. Sen tuli antaa sisällystä olemassaololleni.\nEtsin sitä levottomana, saamatta rauhaa. Kaikki ne kaunottaret, jotka\ntuotiin hoviini Intiasta, Efesosta, Pergamonista, Smyrnasta ja Kypros\nsaarelta, tarjosivat minulle vaan hetkellistä mielenkiintoa, ohimenevää\nuteliaisuuden tyydykettä. Keskellä tätä kauneuden etsintääni osui\nMandane tielleni. Aistillisen kuuma intohimo heräsi minussa ja sen\npettämänä luulin löytäneeni etsimäni ihanteen. Intohimoni kiihtyi, kun\nkuulin, että muuan ylimys häntä rakasti.\n\n_Arsinoë_. Ja silloin teit raskaan rikoksesi, Kandaules, sinä surmasit\nkahden ihmisen rakkauden.\n\n_Kandaules_. Yhden ihmisen, mutta oli siinäkin kylliksi. Sillä Mandane\noli heti valmis jättämään lemmittynsä ja lahjoittamaan rakkautensa\ntoiselle. Ja hän paljasti ennen pitkää onton, kiemailevan luontonsa,\nherättäen minussa täydellistä kyllästymistä. Hän unhoitti kokonaan\nFileboksen. Tämä asettui uhmaillen tielleni, ilmoittaen omistaneensa\nMandanen ennen minua.\n\n_Arsinoë_. Ja silloin teit rikoksesi, Kandaules.\n\n_Kandaules_. Vielä ollen pettävän huumauksen valloissa, päätin\nsyrjäyttää kilpailijani. Minä tuomitsin Fileboksen maan ikivanhan\nrangaistustavan mukaan elävältä haudattavaksi, lievensin sitten\nrangaistuksen silmien sokaisemiseksi, mutta armahdin hänet lopulta\ntuomitsemalla hänet elinkautiseksi naispalatsin vartijaksi.\n\n_Arsinoë_. Sinä määräsit hänelle kaikkein katkerimman rangaistuksen.\n\n_Kandaules_. Minkä tein, tein sentähden, että jumalsukuisella\nkuninkaalla on oikeus syrjäyttää kilpailijansa.\n\n_Arsinoë_. Ei kellään ihmisellä ole oikeutta surmata toisen ihmisen\nrakkautta.\n\n_Kandaules_. Onko elämällä siihen oikeutta? Usein se kuitenkin tämän\nsurmateon tekee.\n\n_Arsinoë_. Sitä en tiedä. Se on taivahisten salaisuus. Sinä ylpeilet\njumalsukuisesta syntyperästäsi ja vaadit sen nojalla itsellesi ylempää\nonnea kuin muut kuolevaiset, mutta unhoitat, että jokaisen jalon\nihmisen povessa on ylimmän onnen kaiho, jota onnea hänellä on oikeus\ntavoitella, vaikka ei johdakaan syntyperäänsä Olympoksen jumalista.\n\n_Kandaules_. Sitä en kiellä. Mutta nämä kaksi ihmistä, jotka osuivat\ntielleni, eivät olleet jaloja, he olivat alhaisia, vähäarvoisia.\n\n_Arsinoë_. Rakkaus olisi kenties nostanut ja jalostanut heidät.\n\n_Kandaules_ miettiväisenä. Kenties. Onhan rakkauteni sinuun minussa\nherättänyt kaihon kohota ja jalostua ja nostaa kansanikin jaloon\nonnellisuuden tilaan. Nuo kaksi olivat etsintäni, hapuilemiseni\nonnettomia uhreja. Mutta minä koetan hyvittää, mitä olen rikkonut.\n\n_Arsinoë_. En tiedä, onko sellainen rikos hyvitettävissä.\n\n_Kandaules_. Ainakin ovat sen seuraukset lievennettävissä. Tahdon alkaa\nFileboksesta.\n\n(Lyö vasaralla hopealevyyn, joka riippuu valtaistuimen vieressä\nseinällä. Filebos tulee oikealta.)\n\n_Kandaules_. Filebos, tahdon sinullekin osoittaa erityistä suosiota.\nTästä hetkestä alkaen olet vapaa. Lahjoitan sinulle linnan, jossa saat\nloppuikäsi elää kuin ruhtinas.\n\n(Filebos heittäytyy alas ja suutelee kuninkaan viitan lievettä, ei sano\nmitään ja osoittaa ulkonaisesti kiitollisuutta, mutta hänen ilmeistään\nkuvastuu katkera leppymättömyys. Poistuu hitaasti oikealle.)\n\n_Kandaules_. Näin onnettomasti hapuillessani tunki korvaani sinun\nmaineesi. Olin paraikaa Kreikassa Syphaxin kanssa tutkimassa\nsen taideaarteita. Seisoimme unhoittumattomana iltahetkenä\nOnnenjumalattaren temppelin edustalla, kun minulle kerrottiin, että\nEgyptissä eli Itämaiden ihanin nainen, jonka silmät — niin sanottiin —\nmiehissä herättävät taivaista riemua, kun ne luovat lempeitä katseita,\nmutta syöksevät manalan epätoivoon, kun ne välinpitämättömyyttä\nheijastavat. Kerrottiin vielä, että tämä nainen oli mieleltään\npuhdas ja jalo. Salamana välkähti mielessäni aavistus, että tuosta\negyptittärestä olin löytävä palavasti etsimäni ihanteen, ja tein\nOnnenjumalattarelle sen lupauksen, että hänelle pystyttäisin temppelin\nLyydiaan, jos tämä aavistus täysin toteutuisi.\n\n_Arsinoë_. Silloin tuli lähettisi isäni ja heimoni luo runsailla\nlunnailla minua ostamaan.\n\n_Kandaules_. Se oli minulle ainoa keino sinua lähestyä ja sinut omistaa.\n\n_Arsinoë_ katkerana. Isäni ja heimoni pitivät ehdoitustasi solvauksena,\nmutta kun olivat tyhjentäneet varansa sodassa vihollisheimoja\nvastaan, antoivat viimein ylenmääräisten aarteidesi lumota silmänsä\nja sydämensä. Minulla oli se loukkaava tietoisuus, että ostit minut\nhetairaksi.\n\n_Kandaules_. Koko ajan, odottaessani sitä laivastoa, jonka oli määrä\ntuoda sinut maahani, olin hartaan odotuksen valloissa.\n\n_Arsinoë_. Pelkäsit uutta epäonnistumista.\n\n_Kandaules_. Hurjan levottomana sykki poveni, kun kaukaa näin sen\nkultakeulaisen laivan purppurapurjeet, jolla sinä lähestyit Lyydian\nrantaa. Mutta sinun näkemisesi voitti kaikki rohkeimmatkin odotukseni.\n\n_Arsinoë_. Haikean surun ja häpeän painamana odotin sinun tuloasi tuon\nlaivan kannelle.\n\n_Kandaules_. Et voine kieltää, että tuosta ensi hetkestä asti kohtelin\nsinua kuin valtijatarta, kuin kuningatarta.\n\n_Arsinoë_ siirtyy valtaistuimelle. En kiellä, Kandaules, että\nvastaanottosi ja kohtelusi haihduttivat ensi epäilystäni.\n\n_Kandaules_ istuutuu hänen Jalkojensa juureen. Se hetki muutti minun\nelämäni, joka nyt sai sinitaivaan hohteen. Ja tuona ensi yönä,\njolloin lumottu silmäni ei voinut herjetä sinua katselemasta, hetket\nriensivät huomaamatta, kunnes aamu vaikeni ja utumainen ilma alkoi\nverhota uneksivat, himmenevät tähdet. Maani vanhat tarut kertovat,\nettä kaukaisella Indian saarella kasvaa viinirypäle, jonka kultamehu\npanee unhoittamaan maailman ja luo suoniin autuaallisen huumauksen ja\nsydämeen ihmeellisen onnentunteen. Tuota mehua join minä sinä ensi\nyönä, ja se saattoi minut uskomaan ihailuni ijäisyyteen.\n\n_Arsinoë_. Olet suuri uneksija, Kandaules. Puhut tunteittesi\nijäisyydestä. Etkö pelkää, että ne voivat heiketä ja haihtua?\n\n_Kandaules_. Kuinka voisin sellaista pelätä. Enhän vielä ole\nsaavuttanut sinulta sitä korkeinta, jota halajan. Silmiesi tutkimaton\nsyvyys ja sulo saa minut nöyrtymään, ruumiisi hehku minut huumaa —\nmutta et vielä ole minulle kuiskannut, että minua rakastat, et ole\nminulle sitä todistanut raskain suudelmin, jotka painavat enemmän kuin\nköyhät sanat. Kauneutesi on ylevä, taivasta tavoitteleva kuin Kasbek\nvuori, mutta kylmä ja saavuttamaton kuin sen hohtava jäinen huippu.\n\n_Arsinoë_. Se, mitä minun kauneudekseni sanot, ei kenties\npohjaltaan ole muuta kuin omaa kuvitteluasi, oman henkesi kaihon\nheijastusta. Sanoit äsken ihailusi tilaa vankeudeksi. Ehkä vapaudut\ntästä vankeudesta, jos annat minun verhoamattomana astua kansasi\narvosteltavaksi.\n\n_Kandaules_. Ei, ei. Ihailuani en tahdo jakaa toisten kanssa, enkä\nantaa sitä muiden arvosteltavaksi.\n\n_Arsinoë_. Sinä pelkäät? Sinä et rohkene koetella ihannettasi ja\nonneasi.\n\n_Kandaules_. Arsinoën kauneus on vaarallinen — näin huhuttiin jo\nennen tuloasi. Ja saapumishetkelläsi laivuri kertoi, että sinä\nlaivalla matkan varrella olit hetkeksi poistanut hunnun kasvoiltasi,\nkatsellaksesi kaunista saarta. Silloin oli muuan merimiehistä\nhurmautuneena sulostasi lähestynyt sinua ja suudellut hameesi helmaa.\nEunukit surmasivat hänet heti ja heittivät hänen ruumiinsa mereen.\nTämän kuultuani käskin sinun esiintyä verhottuna miesten edessä.\n\n_Arsinoë_. Miksi puhut mielettömän uhkateosta!\n\n_Kandaules_. Älä pyydä minulta tätä. Vaadi minulta jotain muuta. Sano,\nmiten voin ansioittaa itseni sinun silmissäsi. Tahdotko, että lähden\nsotaretkelle meille vihamielisiä Troialaisia vastaan? Tahdotko, että\nkoetan koota sankarimainetta sinun kunniaksesi?\n\n_Arsinoë_. En, sitä en tahdo, Kandaules.\n\n_Kandaules_. Tahdotko, että rakennutan Iisis-jumalattarelle yhtä\nkorkean ja runsaspylväisen temppelin kuin se, jossa kotimaassasi\njumalatasi rukoilit?\n\n_Arsinoë_. En, sitä en tahdo, Kandaules. Pyhää hartautta, jota tunsin\nkotimaassani jättiläistemppelin pilari-aavikossa, Pyhän Niilin\nkaislojen kahistessa — sitä en vieraassa maassa saata tuntea.\n\n_Kandaules_. Miten siis voin sinulle osoittaa rajatonta ihailuani ja\nrakkauttani?\n\n_Arsinoë_. Eilen, kun kohotit minut kuningattareksi ja kun ensi kerran\nnäin edessäni tämän maan kansaa ja ylimpiä, ajattelin, että ainoa, mikä\nvoi lohduttaa minua kotokaihossani on, että todella saan olla tämän\nkansan kuningatar. Anna minun vapaasti lähestyä kansaani, anna minun\nverhoamattomana ihailla päivänpaisteista maailmaa ja katsoa alamaisiani\nkasvoista kasvoihin.\n\n_Kandaules_. Et tiedä, mitä minulta vaadit. Vaadit minua monelle\nansaitsemattomalle paljastamaan, mitä sydämelleni on kalleinta.\n\n_Arsinoë_. Ehkä monelle ansaitsemattomalle, mutta varmasti monelle\nansaitsevallekin.\n\n_Kandaules_. Onko tämä ehdoton vaatimuksesi?\n\n_Arsinoë_. Se on ehdoton vaatimukseni, ja jollet sitä täytä, saat ennen\npitkää nähdä minun riutuvan ja menehtyvän kuin elinkautisen vangin.\n\n_Kandaules_. Suo minulle ainakin vähän aikaa, jotta voisin tottua tähän\najatukseen. Jos nyt äkkiä paljastaisin kasvosi rahvaalle, se kun eilen\nminulta sitä vaati, luovuttaisin arvokkaimman päätösoikeuteni. Ja se\ntuntuisi minusta yhtä vastenmieliseltä, kuin jos kaikkeinpyhimmästä\nsiirtäisin Onnenjumalattaren alastoman kuvan torille riettaiden,\nuteliaiden katseiden saastutettavaksi. Ehkä vähitellen voin tottua\ntähän, ehkä aluksi antaa sinun verhoamattomana esiintyä lähimpien\nystävieni, valtakuntani etevinten edessä.\n\n_Arsinoë_. Vanha egyptiläinen lause sanoo: \"Et voi oikein koetella\nlemmittysi uskollisuutta, ellei sinulla ole mahdollisuutta olla hänen\ntähtensä mustasukkainen\". — Anna minulle vapaus, Kandaules, ja riistä\nse minulta, jos sitä väärinkäytän.\n\n_Kandaules_. Älä niin kiirehti. Suo minulle aikaa valmistuakseni tähän\naskeleeseen.\n\n_Arsinoë_ hyväillen hänen hiuksiaan. Älä sureta minua pitkällä\nlykkäyksellä. Jos teet minulle mieliksi, Kandaules, ehkä vähitellen\nvoin oppia kiitollisena vastaanottamaan sinun ylenpalttisen hellyytesi.\n\n_Kandaules_ haltioituen. Sinun tähtesi tahdon koettaa uhrata kaiken\nsenkin, mikä tähänasti on näyttänyt mahdottomalta.\n\n(Suutelee ensin Arsinoën polvia, sitten käsiä ja viimein huulia.)\n\n_Arsinoë_ kääntää kasvonsa pois.\n\n_Kandaules_ nousee. Gyges ja muut valtakuntani etevimmät odottavat\nisossa neuvossalissa. Tulen luoksesi myöhemmin ja ilmoitan lopullisen\npäätökseni.\n\n_Arsinoë_ suudellen häntä otsalle. Kiitos, Kandaules.\n\n(Kandaules poistuu huumautuneena etumaisesta ovesta.)\n\n_Arsinoë_ jää hetkeksi miettimään, nousee sitten, kulkee taustalle\nIisis-kuvan eteen, missä polvistuu ja rukoilee. Sinä, joka aamuvalolla\nvapautat mailman yön pimeydestä, Sinä, joka kastepisaroilla ja\nsadevedellä virkistät janoavaa luontoa, lievennä kaihoni tuskaa ja auta\nminua pyrkiessäni vapautta kohti.\n\n(Nousee, menee puutarha-aukolle ja katsoo lammikolle päin. Poistuu\nsitten taemmasta ovesta.)\n\n(Näyttämö pysyy hetken aikaa tyhjänä. Kandaules ja Gyges tulevat sitten\noikealta, etuovesta.)\n\n_Kandaules_ antaa Gygelle merkin pysähtyä ovelle. Menee taustalle ja\nkatsoo lammikolle päin. Huomattuaan, ettei ketään ole puutarhassa, hän\nkulkee taemmalle ovelle ja kuuntelee. Saatuaan varmuuden siitä, ettei\nketään ole lähellä, hän palaa Gygeen luo.\n\nSuurten ansioidesi palkaksi saat rikkaimman maakuntani hallittavaksesi\ntai johtavan paikan neuvostossani. Mutta lisäksi tahdon täydentää\neilisen kunnianosoituksen.\n\n_Gyges_ Huumaat ajatukseni ja nöyryytät minua liialla hyvyydelläsi.\n\n_Kandaules_. Tämä on minun pyhättöni. Tässä asustavaa jumalatarta ei\nvielä yksikään Lyydian mies ole päässyt katselemaan. Tämän pyhätön olen\nhetkeksi avannut sinulle. Eilen en sallinut kuningattaren koolla olevan\njoukon edessä poistaa verhoaan. Tämä kunnia on ensin tuleva sinun\nosaksesi. Kuningatar kulkee kohta tästä puutarhaan. Sinä saat silloin\nnähdä hänen verhoamattomat kasvonsa.\n\n_Gyges_. Vielä tämä suosio edellisten lisäksi. Se on liikaa. — Entä\nkuningatar itse, suostuuko hän?\n\n_Kandaules_. Tämä aatokseni on niin uusi, etten vielä ole valmistanut\nhäntä siihen. Hän ei siis saa sinua nähdä. Piiloutuneena tuonne\nverhojen taakse voit häntä salaa katsella.\n\n_Gyges_. Salaa? — Ei, armollinen kuninkaani. Se olisi väärin tehty\nkuningatarta kohtaan. Se olisi loukkaus.\n\n_Kandaules_. Loukkaus!\n\n_Gyges_. Se olisi väärin tehty sinuakin kohtaan. Tällä hetkellä valtaa\nsinut ylenpalttinen kuninkaallinen jalomielisyys. Mutta kerran vastedes\nehkä katuisit ja paheksuisit, mitä olet tehnyt.\n\n_Kandaules_ tyytymättömänä. Hylkäätkö siis kuninkaasi korkeimman\nkunniapalkinnon?\n\n_Gyges_. Se ei tapahdu kiittämättömyydestä, vaan kunnioituksesta.\n\n_Kandaules_. Kuule siis, Gyges! Tahdon varmuutta siitä, onko\nylenmääräinen ihailuni oikea, tahdon tietää, tunnustaako toinen mies\nlemmenhuumaukseni.\n\n_Gyges_. Eikö joku muu olisi soveliaampi?\n\n_Kandaules_. Minä tahdon kokea, minkä vaikutuksen Arsinoën kauneus\ntekee valtakuntani tarmokkaimpaan, miehekkäimpään mieheen.\n\n_Gyges_ hieman epäröiden. Olen ylpeä valinnastasi ja valmis\nvastaanottamaan tätä korkeinta suosiotasi. Mutta luotatko minun\narvosteluuni täydesti?\n\n_Kandaules_. Sinuun ja arvosteluusi luotan rajattomasti. Mutta noudata\nsuurinta varovaisuutta. Katsele häntä hänen huomaamattaan verhojen\nlomitse, pilarin suojasta.\n\n_Gyges_. Entä jos hän sittenkin huomaa läsnäoloni?\n\n_Kandaules_. Verhojen takana riippuu eunukin vaippoja. Pue yksi niistä\nyllesi. Jos hän vilahdukselta näkisikin sinut, hän ei epäile mitään.\nRiennä sitten kuningattaren poistuttua joutuin luokseni. Odotan sinua\nison neuvossalin viereisessä huoneessa. Kuningatar ei mitenkään saa\naavistaa minun osallisuuttani yritykseen. Lupaatko sen minulle?\n\n_Gyges_. Sen lupaan.\n\n_Kandaules_ säpsähtäen. Kuulen kuningattaren seuranaisten ääniä. Meidän\non poistuminen.\n\n(Viittaa Gygeelle piiloittautumaan osoitettuun paikkaan. Gyges rientää\nverhon taakse, katsoen varovasti halkeamasta. Kandaules poistuu\noikealle etuovesta. Arsinoë, Nitokris, Euria, Tryfera tulevat taemmasta\novesta. Arsinoë tulee nojaten Nitokriseen, iloisesti keskustellen.\nTryfera kantaa hienoja valkeita pyyheliinoja ja hajuvesi-pulloja.\nEurialla on kädessään keltaiset, jalokivillä koristetut, matalat\npehmeänahkaiset naisen jalkineet.)\n\n_Arsinoë_. Mieleni on jo paljoa kevyempi, Nitokris. Luulenpa, että\ntänään vielä tulen oikein iloiseksi.\n\n_Nitokris_. Olen onnellinen siitä, että mielialasi käy iloisemmaksi.\nKun pääset lammikon viileisiin aaltoihin, ne varmaankin huuhtelevat\npois viimeisenkin ikävän.\n\n(Auttaa pois kuningattaren yltä jalokivillä koristettua harsovaippaa,\njonka alla hänellä on ainoastaan lyhyt valkea, hienoliinainen\nkääreentapainen peittämässä keskiruumista. Arsinoë istuutuu\nlepoistuimelle, ja Nitokris alkaa irroittaa helminauhaa hänen\nkaulastaan, rannerenkaita ja pääkoristeita. Euria asettuu kuningattaren\neteen kumaraan käsien varaan, kuningatar laskee jalkansa hänen\nselkäänsä ja Tryfera irroittaa hänen kultanahkaiset sandaalinsa, vetäen\nhänen jalkaansa pehmeät nahkajalkineet.)\n\nGyges on huoaten ja kasvoilla haltioitunut ihastus varomattomasti\nlevittänyt verhoja, huomaa sen itse ja vetäytyy verhojen taakse.\n\n_Arsinoë_ on kuullut verhojen kahinan ja nousee täynnä närkästystä,\nNitokris, ei siinä kyllin, että laumoittain eunukkeja vartioi tämän\nvankilamme ovilla. Sisähuoneidenkin verhojen taa näitä vanginvartijoita\npiiloitetaan urkkimaan kuningattaren vähimpiä liikkeitä. Tämä on\narvotonta, tämä on sietämätöntä.\n\n(Alkaa Nitokriiseen nojaten astua puutarhaan päin. Euria ja Tryfera\nseuraavat kantaen liinoja ja hajuvesipulloja. Heidän saavuttuaan\npuutarhaan johtavalle seinäaukolle.)\n\n_Gyges_ levittää verhot ja astuu alas portaita kuin unissakävijä,\nmutisten itsekseen: Mikä unelma!\n\n(Arsinoë on kuullut hänen liikkeensä ja puheensa ja kääntyy. Gyges\nherää nyt vasta haltioitumisensa horrostilasta ja aikoo vetäytyä\npiiloon, mutta huomaa, että se jo on liian myöhäistä.)\n\n_Arsinoë_ seisoo Gygeen nähtyään ensin sanattomana hämmästyksestä,\nsitten hän muistaa alastomuutensa ja huutaa närkästyneenä. Vaippani,\nNitokris!\n\n(Nitokris auttaa joutuin vaipan kuningattaren ylle.)\n\n_Arsinoë_ puoleksi närkästyksestä, puoleksi pelosta vapisevalla\näänellä, Tiedän, Gyges, että rohkeasti katsot kuolemaa kasvoihin\ntaistelukentällä. Mutta miksi panet itsesi alttiiksi kunniattomalle\nkuolemalle? Tiedät, että olet surman oma, jos eunukit tai kuningas\nsinut täällä näkevät.\n\n_Gyges_. Sen tiedän, kuningatar. Mutta muutamasta silmänräpäyksestä\nElysiumissa kärsin kernaasti haadeksen synkeyttä.\n\n_Arsinoë_ ilmeisesti hämmästyen Gygeen tyyneydestä ja varmuudesta. Mitä\nminusta tahdot, Gyges?\n\n_Gyges_. Sanoa sinulle pari kohtalollista sanaa, kuningatar... (lyhyt\nvaitiolo,)... seuranaistesi poistuttua.\n\n_Arsinoë_. Heidät on ankarasti kielletty poistumasta läheisyydestäni.\n\n_Gyges_ varmasti, He poistuvat, jos heidän vaitijattarensa sitä vaatii.\n\n(Arsinoë epäröityään hetken viittaa Nitokrista ja Farnakesta\npoistumaan. Nitokris ja orjattaret menevät.)\n\n_Arsinoë_. Kuinka olet huomaamatta tunkeutunut tänne?\n\n_Gyges_. Isosta neuvossalista pitkän käytävän kautta. Se oli\nvartijoista tyhjä.\n\n_Arsinoë_. Minä käsken siis sinun viipymättä poistua samaa tietä.\nEunukkeja vilisee puutarhassa ja palatsin ovilla.\n\n_Gyges_. Minä poistun, mutta ensin sana sinulle, kuningatar.\n\n_Arsinoë_. Minä käsken sinun viipymättä poistua. Jos uhmaat käskyäni,\nvoin viittauksella saada tänne kymmeniä vartijoita, ja silloin olet\nkuoleman oma.\n\n_Gyges_. Minä en pelkää kuolemaa.\n\n_Arsinoë_ yhä enemmän hämmästyen hänen taipumatonta rohkeuttaan,\nlähestyy pari askelta. Mitä minusta tahdot, Gyges?\n\n_Gyges_. Sinun kauneutesi maine ei ole antanut minulle rauhaa. Olen nyt\nvihdoinkin saavuttanut tämän autuaallisen hetken, jolloin saan sitä\nihailla. Minä olen päässyt katsomaan sinua kasvoista kasvoihin, ja\nkohtalo on tarttunut minuun vastustamattomin käsin.\n\n_Arsinoë_. Mitä puhetta kuninkaasi puolisolle?\n\n_Gyges_ vähitellen yhä enemmän kiihtyen. Kuninkaan puolisolle! Onko\nhän mitään tehnyt saadakseen yksinomaisen oikeuden sinua ihailla. Onko\nhän lähtenyt karkoittamaan vihollista, suojellakseen maataan ja sinua?\nOnko hän mitään uskaltanut, mitään uhrannut, sinun kauneuttasi, sinun\nrakkauttasi ansaitakseen?\n\n_Arsinoë_. Kuinka toisin puhut nyt kuin eilen!\n\n_Gyges_ kuulematta häntä. Ei, hän ei ole mitään tehnyt. Herakliidina\nhän vetoaa jumalaiseen syntyperäänsä, jonka nojalla väittää\nyksinoikeudekseen nauttia autuaallista onnea maan päällä. Ja hän luulee\nrankaisematta voivansa tehdä sen rikoksen, että orjan tai vangin tavoin\nsulkee sinut tyrmään ja pakoittaa sinut verhoamaan kasvosi ihmisten\nedessä. Ei hän ymmärrä ylpeyttä, hurmausta saada näyttää kauneuttasi\nmuille ja saattaa heidät vapisemaan sen edessä.\n\n(Kandaules tulee viime sanojen aikana ovelle, jonka luo jää\nkuuntelemaan.)\n\n_Arsinoë_ heltyneenä, mutta äärimäisen levottomuuden valtaamana. Sinä\nolet suuri sankari ja maasi pelastaja. Minä en tahdo, että minun\ntähteni joudut hengenvaaraan. Poistu, Gyges, poistu jumalien nimessä.\nKandaules voi minä hetkenä tahansa palata tänne ja silloin hän\ntuomitsee sinut kuolemaan ja minut elinkautiseen vankeuteen.\n\n_Gyges_. Minä tulen taistelemaan ja minä tulen sinut vapauttamaan. Olen\nonnellisin kuolevaisista, että kaiken tämän olen saanut sinulle sanoa.\n\n(Heittäytyy Arsinoën jalkojen juureen ja suutelee hänen hameensa\nhelmaa. Nousee sitten ja aikoo poistua etumaisesta ovesta.)\n\n_Kandaules_ astuu hänen tielleen, kuohuen vihasta. Sinä petollinen\nystävä.\n\n_Arsinoë_. Taivaan jumalat!\n\n(Gyges peräytyy sanattomana.)\n\n_Arsinoë_ äärettömän kiihoituksen ja pelon raatelemana. Minä olen ainoa\nsyyllinen. Minä olen hänet tänne kutsunut.\n\n_Gyges_ on tointunut, tahtoo keskeyttää. Kuningatar...\n\n_Kandaules_ ivallisesti. Sinä! Ja minkätähden?\n\n_Gyges_. Kuningas...\n\n_Arsinoë_. Sentähden, että... että hän minut vankeudestani kokonaan\nvapauttaisi!\n\n_Gyges_. Uneksinko, vai onko tämä totta? (Itsekseen.) Hän ottaa\npäällensä minun syyni.\n\n_Kandaules_ jäisen kylmänä. Jalomielinen uhrautuvaisuutesi on\nliikuttava. Mutta se on tehoton. Minä tiedän Arsinoë, ettet sinä ole\nhäntä tänne kutsunut. Hän tuli tänne ja piiloittautui minun käskystäni.\n\n_Gyges_. Taivas ja Haades yhtenä hetkenä!\n\n_Arsinoë_ ei tahdo uskoa, mitä kuuli. Hän piiloittautui sinun\nkäskystäsi, Kandaules?!\n\n(Gyges vetäytyy masentuneena syrjään. Alkaa kuulua kaukaista melua.)\n\n_Kandaules_. Niin, minun käskystäni.\n\n_Arsinoë_. Minun tietämättäni! Sinä olet minua syvästi loukannut,\nKandaules.\n\n_Kandaules_. Minä tahdoin koetella kauneuttasi, Arsinoë.\n\n_Arsinoë_. Sinä olet kohdellut minua kuin halvinta hetairaa.\n\n_Kandaules_. Menettelyni ei pitäisi olla aivan ristiriitainen sinun\nhartaimmalle toivomuksellesi, Arsinoë. Sinähän olet pyrkinyt kaikkien\nihailemaksi kaunottareksi. Tarjosin erikoissuosion nähdä sinut\nverhoamattomana ensin miehelle jota pidin valtakuntani etevimpänä,\njohon rajattomasti luotin. Mutta olenkin myöntänyt sen kelvottomalle,\npetturille.\n\n_Gyges_. Kirous ja kuolema!\n\n_Eunukki_ tulee oikealta, tervehtien syvään. Valtijas, henkivartijasi\nTrasyllos ja kuvanveistäjä Syphax ovat palatsin ovella ja pyytävät\nsaada ilmoittaa sinulle perin tärkeän asian, joka ei siedä lykkäystä.\n\n_Kandaules_. Tuo heidät viipymättä tänne!\n\n(Eunukki poistuu.)\n\n_Arsinoë_ väsyneesti. Sallinet minun poistua, kuningas Kandaules.\n\n(Väistyy taustalle.)\n\n_Kandaules_. Sinä jäät. Ne miehet, jotka tulevat puheilleni, ovat\nnyt minun silmissäni monta vertaa ansiokkaammat näkemään sinut\nverhoamattomana, kuin Gyges. En enää tästälähin vaadi sinua peittämään\nkasvojasi, Arsinoë.\n\n(Hetken tuskallinen vaitiolo. Trasyllos ja Syphax tulevat sisään\noikealta. Trasyllos ja Syphax astuvat sisään niin kiihoittuneina ja\nollen asiassaan niin kiinni, etteivät ensin huomaa kuningatarta.)\n\n_Trasyllos_. Ala vihastu äkillisestä tulostamme. Kaupunki ja lähiseutu\non kuohuksissa. Rahvaassa on syntynyt kova riita ja eripuraisuus\njalomielisesti myöntämiesi varojen jakomääristä. Ilkeämieliset\nkiihoittajat ovat siinä tätä tyytymättömyyttä nostaneet. Napina ja\ntyytymättömyys ei ole pysähtynyt pelkkään meteliin. Tämä meteli on jo\npuhjennut ilmikapinaan.\n\n_Kandaules_. Nuo kiittämättömät!\n\n_Syphax_. Vapauttamasi ylieunukki Filebos lietsoo yhä uutta\ntyytymättömyyttä, ja Auringonjumalan ylipappi Farnakes kiihoittaa\nkansaa varoittamalla sitä antaumasta Onnenjumalattaren palvelemiseen.\n\n_Kandaules_. Tuo kiihkoilija!\n\n_Trasyllos_. Olemme velkapäät sinulle ilmaisemaan kaikki. Vapautetun\neunukin kiihoittamana rahvas huutaa, että kuningas on pelkuri, ettei\nhän rohjennut lähteä sotaretkelle. — Tämä kaikki on julkeutta, joka on\nankarasti rangaistava.\n\n_Kandaules_. He saavat oppia kuninkaansa tuntemaan!\n\n_Syphax_. Ja vielä raskas velvollisuus, valtijas. Mandane kulkee\nyhdessä eunukin kanssa kansaa yllyttämässä. Hän sanoo tunkeutuneensa\nkuningattaren palatsiin ja nähneensä kuningattaren kasvot\nverhoamattomina. \"Kuningatar onkin ruma. Sentähden ei kuningas rohkene\nnäyttää hänen kasvojaan kansalle\" — näin hän huutaa, ja roskaväki yhtyy\nilkkuen hänen parjaukseensa.\n\n_Kandaules_. Hän luulee pistävänsä terävästi, tuo kyykäärme!\n\n_Syphax_. Tuollainen parjaus on...\n\n(Huomaa samassa kuningattaren, joka kuvapatsaan tavoin liikkumatta\nseisoo taustalla. Syphax jää sanattomana katselemaan hänen ylevän\nkaunista, surumielisyyden verhoamaa ilmestystään. Toinnuttuaan\nhämmästyksestään hän tervehtii syvään kuningatarta. Trasyllos yhtyy\ntervehdykseen.)\n\n_Syphax_. Anna anteeksi, valtijatar, että loukkaan korviasi kertomalla\ntuon ruman rikoksen. Sinun olymppolainen kauneutesi on yläpuolella\nrahvaan raakaa parjausta.\n\n_Arsinoë_ hymyilee surumielisesti ja istuutuu leposohvalle.\n\n_Trasyllos_, joka on ollut äänettömän ihailun valtaamana, keskeyttää\nhiljaisuuden. Mitä määräät, kuningas? Miten on tämä kapinaliike\nkukistettava?\n\n_Gyges_ jylhällä äänellä. Sallitko, että hyvittääkseni tekoni vielä\nkerran uskallan henkeni sinun tähtesi, lähtien rauhoittamaan kansaa ja\nkiihoittajia rankaisemaan?\n\n_Kandaules_ kuninkaallisena. En enää tarvitse ylipäällikkyyttäsi,\nGyges. Sinä olet jo antanut riittävän näytteen valloittajan\nsankarimaisuudestasi. Minä otan nyt itse joukkojeni ylipäällikkyyden.\n\n_Gyges_ mennessään mutisee. Sinä viritit vaarallisen kipinän, Kandaules.\n\n(Poistuu kiireellisesti oikealle. Syphax ja Trasyllos seisovat ääneti,\nihmetellen.)\n\n_Kandaules_. Kiitän teitä, ystäväni, uskollisuudestanne. Odottakaa\nminua linnan etusalissa. Hetki vaatii tarmokkaita tekoja. Minä ilmoitan\nteille heti tahtoni.\n\n(Trasyllos ja Syphax tervehtivät. Syphax luo viimeisen ihailevan\nkunnioituksen katseen kuningattareen, ja molemmat poistuvat. Seuraa\nhetken äänettömyys.)\n\n_Arsinoë_ nousee hitaasti. Kuningas Kandaules, suo minun palata\nsynnyinmaahani. Täällä minä olen ventovieras. Anna minulle vapauteni.\n\n_Kandaules_. Sinä sait hetken vapauden, Arsinoë. Mutta sinä ja uusi\nihailijasi väärinkäytitte tätä vapautta.\n\n_Arsinoë_. Sinä olet väärinkäyttänyt vankina-oloani.\n\n_Kandaules_. Minä en enää aio sitä väärinkäyttää. Sinä olet tästä\nhetkestä vapaa. Minä olen seurannut neuvoasi, Arsinoë. Minä olen\nkoetellut onneani. Se ei ole koetusta kestänyt. Salaperäisyyden huntu\non nyt rikkirevitty, lumouksen kätketty tenhovoima on paljastettu.\n\n(Katsahtaa Arsinoëseen surullisena, peittää kädellä kasvonsa ja poistuu\noikealle.)\n\n— VÄLIVERHO —\n\nToisen näytöksen loppu.\n\n\n\n\nKOLMAS NÄYTÖS.\n\n\nNäyttämö sama kuin ensimäisessä näytöksessä.\n\n_Gyges_ tulee Tyykeen temppelistä, kantaen kädessään miekkaansa.\nMiekkani ei jouda koristuksena riippumaan seinällä. — Ennelauseeni,\nSebas, miten se kuuluikaan?\n\n_Sebas_. Se kuului: \"Ihailu vie sinut kunnianhimosi kukkuloille.\"\n\n_Gyges_ toistaen kuin itsekseen. Ihailu vie sinut kunnianhimosi\nkukkuloille! Nyt vasta käsitän tämän ennelauseen oikean merkityksen.\nMinäkö ihailisin tuota toimetonta haaveiluun vaipunutta Herakliidia,\njoka vaatii toiselta kaikki, itse mitään antamatta. Hänkö ansaitsisi\nomistaa Itämaiden ihaninta naista!\n\n_Filebos_. Hän on pahasti solvannut sinua, joka olet pelastanut hänen\nvaltakuntansa.\n\n_Gyges_. Hän on hurjan mustasukkaisuuden ja vihan vimmassa riistänyt\nminulta ylipäällikkyyden. Sebas, onko sotajoukko vielä kenttäleirissä,\nodottavatko päälliköt?\n\n_Sebas_. Ethän vielä ole antanut hajaantumiskäskyä. He odottavat kaikki\nenempiä määräyksiä.\n\n_Gyges_. Aion rientää kaupungin muurien edustalle ja kysyä\nuljailta, uskollisilta sotatovereiltani, hyväksyvätkö he Kandauleen\neroittamiskäskyn.\n\n_Sebas_. He luottavat sinuun järkähtämättömästi. (Katsoo oikealle.)\nKuningas lähestyy linnan puolelta. Etkö tahdo puhua hänen kanssaan ja\nkysyä häneltä, peruuttaako hän kenties päätöksensä?\n\n_Gyges_ ojentaa ylpeänä ryhtinsä. Minä en tahdo puhua Kandauleen, vaan\nsotajoukon kanssa. Tässä en aio odottaa hänen puoleltaan mahdollista\nuutta nöyryytystä. (Tarttuu rajusti miekkansa kahvaan.) Nyt, Kandaules,\nolemme me kaksi kilpailijoita!\n\n(Poistuu aitauksen aukosta, kääntyen vasemmalle. Filebos ja Sebas\nseuraavat häntä. Kandaules, Trasyllos, Syphax, Ksenios ja kaksi\nsoturia tulevat oikealta.)\n\n_Kandaules_ tulee keskustellen Syphaxin ja Trasylloksen kanssa. Minä\ntahdoin tämän kansan parasta, minä tahdoin auttaa ja kohottaa sitä.\nMutta se tunkee julkeana kuninkaansa elämään, urkkien ja häiriten sitä,\nmikä hänelle on kalleinta.\n\n_Trasyllos_. Sinä olet ollut liian lempeä hallitsija.\n\n_Kandaules_. Minä olen ollut liian lempeä hallitsija. Maailma ei\nansaitse jalomielisyyttä.\n\n_Ksenios_. Armollinen kuningas! Kansa on suuri lapsi. Sitä voi johtaa\nhyvään, mutta sitä voi yhtä helposti johtaa pahaan. Ilkeämieliset\nkiihoittajat ovat sen villinneet.\n\n_Kandaules_. Jumalesi-isäni Herakles tuli maallisen vaelluksensa ja\nkärsimyksensä aikana Egyptiin, ja Egyptiläiset seppelöivät hänet ja\nveivät hänet kulkueessa uhrattavaksi Zeus-jumalalle. Sankari pysyi\nlevollisena, kunnes he alttarin ääressä ryhtyivät valmistuksiin\nuhria varten. Silloin hän muutti menettelynsä, käytti suunnatonta\nvoimaansa ja tuhosi heidät kaikki tyyni. — Tämä kansa on saanut\nkokea lempeyttäni. Kokekoon nyt ankaruuttani. Ksenios! Vie heti\naarre-mestarille kuninkaasi käsky lakata enempien varojen jakamisesta.\n\n_Ksenios_. Onko viisasta noin ärsyttää hurjaa joukkoa, joka jo\nmuutenkin raivoaa mielettömänä?\n\n_Kandaules_. Sinä kuulit käskyni, Ksenios.\n\n_Ksenios_. Riennän sitä täyttämään. (Poistuu vasemmalle.)\n\n_Kandaules_. Trasyllokselle. Onko linnan ja kaupungin varusväki\nvalmiina? Onko joukkoja lähetetty mellakoitsijoita kurittamaan?\nSeuraako airut Arkelaos tapahtumain kehitystä?\n\n_Trasyllos_. Määräyksesi olen tarkasti toimeenpannut. Toiset joukot\nkiertävät kaupungilla ja lähellä suojamuuria, toiset odottavat valmiina\nvastaanottamaan lisäkäskyjäsi. Sotaratsusi seisoo satuloituna linnan\nportilla. Arkelaoksella on eri paikoissa ali-airuensa, jotka seuraavat\ntapahtumia ja ilmoittavat hänelle niiden kulun. Hän tuo sinulle tiedon\ntilasta.\n\n_Kandaules_. Hyvä. Tahdon itse joukkojeni etunenässä kulkea kaupungilla\nja palauttaa järjestyksen. Sitä ennen poikkean Tyykeen temppeliin\ntiedustelemaan jumalattaren mielialaa.\n\n_Syphax_, joka on seisonut aitauksen aukolla, katsoo oikealle.\nKuningatar lähestyy.\n\n_Kandaules_. Oliko hänen niin kiire käyttää vapauttaan ja näyttää\nkauneuttaan tuolle meluavalle joukolle, joka hänen kuningastaan on\nkatalasti solvaissut Ja häntä itseään pahasti parjannut? (Lähestyy\nmiettiväisenä temppelin portaita ja puhuu puoleksi itsekseen,) Oliko\nhän oikeassa sanoessaan, että ihailuni kenties ei olekaan muuta kuin\noman mieleni kaihoa? (Poistuu alakuloisena temppeliin.)\n\n(Syphax ja Trasyllos seuraavat ylös temppelin ovelle, missä\nkeskustelevat hiljaa. Arsinoë ja seuranaiset tulevat oikealta.)\n\n_Arsinoë_ on puoleksi lepäävässä asennossa komealla avoimella\nkantotuolilla, jota neljä neekeri-orjaa kantaa. Kantotuolin vieressä\nkulkee Nitokris, ja sitä seuraavat Euria, Tryfera ja kaksi eunukkia.\nKun kantotuoli saapuu aitauksen taitse aukolle ja Arsinoë näkee\nedessään aavan meren, hän antaa kantajille merkin pysähtyä.\n\nNitokris, eteemme leviävät meren aavat sini-ulapat. Niiden takana,\nkaukana, kaukana, on kaunis synnyinmaamme. Siellä kahisevat\nmieltä tyynnyttäen Niilin tummanvihreät kaislat, siellä keinuvat\ntaivaansiniset ja purppuranpunaiset lootuskukat opaalinvärisellä\nvedenpinnalla. Ja Iisis-temppelin jättiläispilari-metsästä kuuluu\npyhä humina, joka panee mielen värisemään autuaallisesta kaihosta ja\naavistuksesta. Se on muistojen ihmemaa, se on sydämen tyynnyttäjä, se\non kuohuvien tunteiden rauha ja kaihotun suuren rakkauden korvaaja.\n\n_Nitokris_. Sinä nostat kaihon aallot korkealle, valtijatar!\n\n_Arsinoë_. Pyrkikäämme sinne, Nitokris, vaikka halpoina\nlaivapalvelijattarina, merimiesten orjatöiden tekijöinä. Aavalle\nulapalle halajaa mieleni, tahdon täyttää silmäni häikäisevällä\nauringonpaisteella, tahdon sammuttaa henkeni polttavan janon\näärettömien vesiaavikkojen jäähdyttävällä tuulahduksella, tahdon\nponnistella läpi myrskyjen, saadakseni lopulta, vaikkapa haaksirikon\nmurtamana, edes kerran, edes silmänräpäyksen jälleen nähdä suloisen\nsynnyinmaani.\n\n(Syphax ja Trasyllos ovat päättäneet hiljaisen keskustelunsa, kääntävät\nhuomionsa kuningattareen ja lähestyvät hitaasti.)\n\n_Nitokris_. Silmäsi loistavat kuin kaksi kirkasta tähteä. Ne eivät\nkoskaan ole olleet niin kauniit. Ne katsovat kauas ja säteilevät\nodotusta ja riemua.\n\n_Arsinoë_. Vapauden esimaku minut hurmaa ja minä odotan täydellistä\nvapautuksen hetkeä. Kantajat, viekää minut joutuin meren rannalle.\n\n_Trasyllos_ on lähestynyt kunnioittavasti tervehtien. Valtijatar.\nVaarallista voi olla sinun noin vähäisen saaton seurassa liikkua\nulkona. Rahvas on kiihoittunut, ja soturit koettavat sitä rauhoittaa.\nKahakoita voi syttyä monessa paikoin. Linna ja temppelin esikartano\novat tällä । hetkellä ainoat turvalliset paikat.\n\n_Arsinoë_. Minä en pelkää.\n\n_Syphax_ lähestyy tervehtien. Tämä kansa on sinua parjannut. Tahdotko\npanna itsesi alttiiksi sen mielenosoituksille?\n\n_Arsinoë_. Tämä kansa ei ole minua tuntenut.\n\n_Trasyllos_. Kuningas palaa pian temppelistä. Suvaitsetko odottaa hänen\nneuvoaan?\n\n_Arsinoë_ varmasti ja jäntevästi häätäen. Kuningas ei estä retkeäni.\nOrjat, lähtekää liikkeelle.\n\n(Arsinoë ja saattue poistuvat.)\n\n_Syphax_ katsoo ihaillen hänen jälkeensä. Hän on luonnon mestariteos.\nSiinä vasta oikea Onnenjumalattaren kuvan malli! Hänen kauneutensa\npanee kärsimään. Se on tehnyt kuninkaan sairaaksi.\n\n_Trasyllos_. Kuningas on todella vuoroin ärtyisä, vuoroin alakuloinen.\nLisäksi hän puhuu Gygeen uskottomuudesta. Näiden molempien suurten\nmiesten välit tuntuvat rikkoutuneen. Se on kova koettelemus\nKandauleelle, joka Gygeeseen luotti kuin omaan itseensä.\n\n_Syphax_. Enimmin hän kuitenkin näyttää kärsivän päätöksestään antaa\nkuningattaren verhoamattomana näyttäytyä kansalle.\n\n_Trasyllos_. Se tuntuu alussa oudolta. Mutta vähitellen hän varmasti\nsiihen tottuu ja tulee iloiseksi ja ylpeäksi, nähdessään kuinka muutkin\nihailevat Arsinoën kauneutta.\n\n_Syphax_. Sitä on vaikea tietää. Hänen käy ehkä samoin kuin minun\nsilloin, kun paljon uneksittuani, paljon taisteltuani sisäistä\ntaistelua löytääkseni havainnollisen muodon kuvausesineeni kauneudelle,\nvihdoin olen onnistunut valamaan sen valmiin veistokuvan muotoon.\nMasennun silloin katsojien ontoista sanoista, välinpitämättömistä\nkatseista.\n\n_Trasyllos_. Omituista. Entä ne monet, jotka tuntevat vilpitöntä iloa\nheille tarjoamastasi mestariteoksesta!\n\n_Syphax_. En tiedä, kuinka syvä se ilo lienee. Valmiin näkeminen ja\nsen ohimenevä ihaileminen ei vetäne vertoja luomistyön taistelujen,\nepäilyksien ja lopullisen voitonriemun kohtalolliselle vakavuudelle\nja tyydytykselle. Arsinoë on tuollainen ylevä taideteos, jota\nKandaules hengissä on etsinyt ja viimein ilmi havainnollisena edessään\ntoteutuneena nähnyt.\n\n_Trasyllos_. Minä olen tavallinen kuolevainen ja soturi, en saata\nliidellä aatoksienne korkeuksiin.\n\n_Kandaules_ palaa temppelistä, astuen synkkänä hitaasti alas temppelin\nportaita, Jylhinä haamoittivat edessäni temppelin mykät pylväsrivit.\nJumalatarkin oli ääneti. Tyykeen mieli on pahoittunut. Mistä? (Hetken\nmietittyään.) Paheksuuko hän ihailuni ylenmääräisyyttä? — Ei, ei,\nse ei ole mahdollista. Ei hän saata tuomita oman lahjansa kalliina\npitämistä. Eivät Taivahisten mielet viihdy tomun lapsien alhaisten\nkateudentunteiden parissa. Eivät he voi kieltää meiltä ihailun\nvalonvälkettä, joka rohkaisee meitä ponnistamaan ylöspäin synkiltä\ntomun poluilta. Toinen on varmaankin jumalattaren vaiteliaisuuden,\nhänen tyytymättömyytensä syy.\n\n_Arkelaos_ tulee hengästyneenä. Valtijas! Kaupungilla kiertävät\nsotavoimat ovat murtaneet aseita kantavien mellakoitsijoiden joukon ja\nkahtena laumana nämä ovat sekaisin paenneet, toiset kaupungin muureja\nkohti, toiset linnanpuoleiselle merenrannikolle.\n\n_Kandaules_. Hyvä. Pohjaltaan he ovat pelkureita.\n\n(Arkelaos poistuu. Farnales tulee oikealta, taustalta, kantaen\nuhrikannua ja astuen hitaasti Sansonin alttarin ääreen. Nähdessään\nkuninkaan hän pysähtyy. Kandaules astuu pari askelta Farnakesta\nkohti ja pysähtyy äkkiä. Molemmat tuijoittavat hetken aikaa 'vaieten\ntoisiinsa.)\n\n_Kandaules_. Sinä julkeat astua tänne pyhään toimitukseen, sinä kansan\nvillitsijä!\n\n_Farnakes_. Minä palvelen Sansonia, ja velvollisuuteni on valvoa, että\nhäntä oikein palvellaan.\n\n_Kandaules_. Sinä valitset väärän hetken puhdasoppisuutesi levittämistä\nvarten. Rahvas kapinoi, ja sinä yllytät sitä tuomitsemalla\nhallitsijaasi ja hänen uskoansa, täten antaen mellakalle virikettä.\n\n_Farnakes_. Mikä solvaus Sansonin ylipappia kohtaan!\n\n_Kandaules_. Sinä ylvästelet tuolla arvollasi ja sen nojalla luulet\nvoivasi uhmata kuninkaasi tahtoa. Te olette niskoittelijoita, mutta\nminä aion murtaa teidän kaikkien vastustuksen.\n\n_Farnakes_ katkerana. Voitonvarmuutesi on ennenaikainen. Sinulle on\nkohonnut vastustaja, jonka voima ei helposti ole kukistettavissa. Gyges\nhankkii kapinaa ja lähestyy joukkoineen kaupungin suojamuuria.\n\n_Kandaules_ jonka viha alkaa kiehua. Sen sinä valehtelet! Gyges\nkapinoitsija, se on mahdotonta!\n\n_Farnakes_. Paljon on tässä maailmassa mahdollista.\n\n_Kandaules_. Jos väitteesi on tosi, olet sinäkin kapinoitsija tai\nkapinan hyväksyjä, ja pelkää silloin kuninkaasi rankaisevaa kättä.\n\n_Farnakes_. Minä en pelkää maallista rankaisijaa. Minä olen Sansonin\ntaivaisen suojeluksen alainen.\n\n_Kandaules_. Olen saanut tarpeekseni sinun ahtaasta opinkiihkostasi.\nSinä jakelet syviä neuvojasi kuninkaallesi, sinä julkeat solvaista\nhänen ylintä jumaluuttaan, näin pahoittaen hänen mielensä. Minä voin\nriistää sinulta arvosi, josta niin ylvästelet, minä voin asettaa uuden\nylipapin sinun sijallesi.\n\n_Farnakes_ ojentaen ryhtinsä. Varo sitä tekemästä! Sanson, koko kansasi\nnousisi sinua vastaan.\n\n_Kandaules_. Sinä uhkaat, taipumattomuutesi vaatii kuningastasi\näärimäiseen tekoon. Tästä hetkestä olet eroitettu toimestasi.\n\n_Farnakes_. Tulkoon siis kirous ylitsesi ja kaikkien niiden yli, jotka\nsinua puoltavat. Sinä solvaat sitä miestä, joka pitkän elämänsä aikana\non koonnut Sansonin antamia viisauden muruja ja jonka silmät uhrillekin\nalituisesta hoitamisesta ja tarkastamisesta ovat saaneet jumalallista\nkaukonäköisyyttä.\n\n_Kandaules_ yhä enemmän kiihtyen. Tuon kaukonäköisyytesi, josta\nkerskana ylpeilet, riistän senkin sinulta. Soturit, tuon miehen silmät\nsoaistakoon!\n\n_Farnakes_ vavahtaa pelkistyksestä, mutta rohkaisee sitten mielensä.\nSellaista rikosta sinä et rohkene tehdä, Kandaules!\n\n_Kandaules_. Kuka minua siitä estäisi! Minä tahdon kurittaa teitä\nkapinoitsijoita, teitä kaikkia, jotka nostatte päänne liian korkealle.\nMinä tahdon tukahuttaa teidän uhmanhenkenne. Soturit! Täyttäkää käskyni!\n\n(Soturit lähestyvät molemmin puolin Farnakesta, joka nyt masentuneena\nluhistuu kokoon.)\n\n_Trasyllos_ kumeasti. Ovatko hänen silmänsä kokonaan soaistavat\nterävällä raudalla, vai onko hänen näkönsä ainoastaan himmennettävä\nkuumennetulla sokaisulevyllä?\n\n_Kandaules_ hiukan mietittyään, synkkänä. Ainoastaan himmennettävä.\n(Viittaa sotureita viemään pois Farnakeen.)\n\n_Syphax_ astuu väliin, viitaten sotureita pysähtymään. Valtijas! Annoit\nankaran käskysi oikeutetun vihasi kuohahtaessa. Etkö tahdo tyynnyttyäsi\nvielä punnita asiaa, etkö tahdo siirtää tuomiosi täytäntöä?\n\n_Kandaules_. Tuomioni on muuttamaton.\n\n_Syphax_. Tekosi ei ole sinun arvoisesi. Tekosi ei ole kaunis.\n\n_Kandaules_. Tämä kansa ei kunnioita kauneutta. Se ihailee rumuutta.\nMinä annan sille, mitä se haluaa ja mitä se ansaitsee.\n\n(Syphax väistyy alakuloisena pois.)\n\n_Trasyllos_. Rukoilen hänelle yhtä armoa, vaitijas. Anna hänen ennen\nsokaisua viimeinen kerta nähdä omaisensa.\n\n_Kandaules_ mietittyään. Se tapahtukoon.\n\n(Viittaa sotureita viemään pois Farnakeen, joka masentuneena ja\nsynkkänä tuijottaa eteensä. Soturit vievät hänet pois taustalta.)\n\n_Kandaules_. Nyt, Trasyllos, tahdon katsoa silmiin tuota kiittämätöntä\nmellakoivaa joukkoa, joka parjasi minua pelkuriksi.\n\n_Arkelaos_ syöksyy esiin. Kuningas, odottamaton, huolestuttava sanoma!\nGyges lähestyy sotajoukon etunenässä kaupungin muureja. Kansassa\nliikkuu outoja huhuja, että hänellä on kapinan hankkeita. Kaupungin\nportti suljettiin heti tämän tiedon levittyä.\n\n(Arkelaoksen kääntyessä pois taustalle, tulee vasemmalta vastaan Sebas,\nGygeen airuena. Kandaules, joka on aikonut poistua, pysähtyy.)\n\n_Sebas_ astuu kuninkaan eteen, ja tervehtii sotilaallisesti. Tulen\nGygeen nimessä kysymään sinulta, kuningas Kandaules, tahdotko hyvittää\nhänelle tuottamasi solvauksen ja antaa hänelle takaisin hänen\nylipäällikkyytensä, jonka hän täysin on ansainnut.\n\n_Kandaules_ ylpeänä. Päätökseni pysyy. Olen itse tästälähin\nsotajoukkoni ylipäällikkö.\n\n_Sebas_. Sen varalta, että et suostuisi Gygeen oikeutettuun\nvaatimukseen, jota sotajoukko kannattaa, on hän käskenyt sinulle\nilmoittaa, että hän on valmis tämän saman sotajoukon avulla\npuhdistamaan loukattua kunniaansa.\n\n_Kandaules_ itsekseen. Oliko Farnakes oikeassa? Onko Gyges noussut\nkapinaan?\n\n_Sebas_. Mutta Gyges, joka kammoo sisäistä sotaa ja omien\nkansalaistensa verenvuodatusta, ehdoittaa, että sinä, kuningas\nKandaules, ja hän sotajoukon ja kansan nähden kaksintaistelussa\nratkaisisitte tämän kunnia-asian.\n\n_Kandaules_ kuninkaallisen itsetietoisena. Viimeinen Herakliidi, tämän\nmaan perinnäisen valtaistuimen omistaja ei ryhdy kaksintaisteluun\nmiehen kanssa, joka on pettänyt hallitsijansa luottamuksen ja joka\nlisäksi on kapinoitsija.\n\n_Sebas_. Onko tämä viimeinen sanasi, kuningas?\n\n_Kandaules_. Se on viimeinen sanani.\n\n_Sebas_. Sen vien perille. (Tervehtii ja poistuu.)\n\n_Kandaules_. Arkelaokselle. Sekä linnan että kaupungin varusväki\nkoottakoon isolle sotilaskentälle kaupungin muurien suojaan.\nPääkaupunkiin ja muihin sotilasasemiin lähetettäköön pika-airuet\nkutsumaan apujoukkoja. Niiden saapumiseen asti me uljaasti taistellen\npuolustaudumme piiritykseltä.\n\n_Arkelaos_. Riennän käskyjäsi täyttämään. (Poistuu vasemmalle.)\n\n(Kandaules alkaa astua taustalle.)\n\n_Mandane_ ilmestyy äkkiä hänen eteensä, nostaa päänsä pystyyn ja seisoo\nliikkumattomana kuin kivettynyt kostonraivotar. Koston hetki lähenee,\nKandaules!\n\n_Trasyllos_. Eikö tuo katala nainen ole vangittava ja hänen myrkyllinen\nkielensä ainaiseksi kytkettävä?\n\n_Kandaules_. Hän on entisyyteni synkkä elvyttäjä. En tahdo nostaa\nkättäni naista vastaan. Minua kutsuvat nyt muut tärkeät toimet.\n\n_Mandane_ katkeran ivallisesti. Valtaistuimesi horjuu, Kandaules, se\nvoi luhistua minä hetkenä tahansa. Ja sinun jumalaiseksi ylistetty\nlemmenonnesi on jo pirstaleina.\n\n_Kandaules_ itsekseen. Minun onneni on pirstaleina!\n\n_Mandane_. Egyptitär Arsinoë on paennut kotimaahansa lähtevään laivaan,\njoka varmaankin, meidän tässä puhuessamme, jo täysin purjein kiitää\nulapalle. (Poistuu kiireisesti oikealle.)\n\n_Kandaules_, johon tämä sanoma on tehnyt syvän vaikutuksen, Arsinoë on\npaennut!\n\n_Trasyllos_. Älä usko häntä. Hänestä puhuu sokea kateus ja viha. Hän\ntahtoo ehkä vaan tuottaa sinulle mielihaikeutta.\n\n_Syphax_. Mutta näimme itse kuningattaren äsken kulkevan tästä meren\nrannalle.\n\n_Kandaules_. Niinkö vähän minä hänelle merkitsin? Näinkö kiire hänellä\noli paeta luotani? Paeta luotani... vapautua... vapautua... vankilasta.\nMinä luulin vahvasti kiinnittäneeni hänet itseeni, mutta valitsemani\nsiteet olivatkin höllät, ylen heikot. Ne eivät kestäneet ensimäistä\nvahvuuden koetta. (Vaitiolo.) Mutta en voi hänestä erota näin, en voi\nsietää sitä ajatusta, etten koskaan enää saisi nähdä hänen ihania\nkasvojaan. — Syphax, riennä sinä satamaan, ja jos tuo laiva todella\njo on lähtenyt liikkeelle, kiidä nopeakulkuisella aluksella sen\njälkeen, koeta mistä hinnasta tahansa saavuttaa tuo laiva, ja sano sen\nsaavutettuasi Arsinoëlle, että kadun menettelyäni, että annan hänelle\ntäyden vapauden, mutta että vielä kerran tahtoisin hänet nähdä. Kerro,\nettä ennen syöksymistäni taistelun tuoksinaan ja kenties kuolemaan\ntahtoisin hänelle tunnustaa rikkoneeni häntä vastaan, mutta että häntä\naina olen rakastanut ja yhä vielä rakastan ylitse kaikkea maailmassa. —\nPuhu vakuuttavasti, aseta sanasi niin että hän heltyy.\n\n_Syphax_. Sanasi vien tunnollisesti perille, valtijas. (Poistuu\nvasemmalle.)\n\n_Kandaules_. Alkaa astua oikealle, mutta pysähtyy sypressi-lehtoon\nja kääntyy Trasylloksen puoleen. Trasyllos! Ehkä kuningattaren pako\nlaivalle on pelkkä veruke, pelkkä juoni, jolla minut tahdotaan\neksyttää. Ehkä hän onkin Gygeen kehoituksesta paennut hänen luokseen.\nMutta älköön Gyges vielä ryöstösaaliistaan ylvästelkö. Minä riistän sen\nhäneltä. Seuraa minua, Trasyllos. (Poistuvat oikealle.)\n\n(Näyttämö on hetken aikaa tyhjänä. Kaukaa kuuluu kumeaa melua ja\ntorventoitotuksia. Simmias ja Ksenios tulevat vasemmalta. Heihin\nliittyy Anteros ja kansaa molemmilta puolin.)\n\n_Ksenios_ levottomana. Kuninkaan käsky lakkauttaa varojen jakaminen on\nsuuresti kiihoittanut kansaa.\n\n_Simmias_. Se oli varomatonta tänä sekasorron hetkenä. Mutta pahasti he\nolivat häntä ärsyttäneet.\n\n_Anteros_. Tämä hetki on ylen tähellinen. Kuninkaasta ja Gygeestä on\ntullut veriviholliset. Saa nähdä kumpi heistä voittaa.\n\n_Ksenios_. Niin, ajat ovat merkillisiä. Kun eilen näki heidät tässä\nsamassa paikassa, olivat he ylimpiä ystäviä, ja nyt he sotivat toinen\ntoistaan vastaan.\n\n_Anteros_. Aiotko sinä, Simmias, jos Gyges voittaa, tarttua tähän\n»onnelliseen sattumaan» ja siirtyä hänen puolelleen?\n\n_Simmias_. Silloinhan tarttuisin onnettomaan sattumaan. Minä sinä\nmuuten minua pidät? Sinä epäilemättä arvelet että höllät puheeni ovat\nlähteneet höllästä sydämestä. Luuletko minua niin huonoksi mieheksi,\nettä pettäisin kuninkaan! ja hyväntekijäni!\n\n_Anteros_ kääntyen Ksenioksen puoleen, naurahtaen. Hän tarkoittaa uutta\nmekkoaan ja eläkettään.\n\n_Ksenios_. Hänelle se merkitseekin paljon.\n\n_Simmias_. Koko paljon, se myönnettäköön. Mutta vielä enemmän merkitsee\nse, että Kandaules suvaitsi puhua minun, huomaamattoman ja halvan\nmiehen kanssa, ja siirtää minut pimeästä sopestani auringonpaisteeseen.\nSitä ei Simmias koskaan unhoita.\n\n_Anteros_. On totta, että Kandaules on ollut meille kaikille\njalomielinen. Hän on oikea kuninkaamme.\n\n_Syphax_ tulee vasemmalta, kiiruhtaa esiin. Onko kuningas jo lähtenyt\ntaisteluun?\n\n_Ksenios_. Niin kerrotaan.\n\n_Syphax_. Kansalaiset! Kuninkaan henki on vaarassa, samoin\nkuningattaren. Hallitsijattarenne astui laivaan poistuakseen\nkaupungista, mutta Gygeen puolelle menneet sotalaivat ovat saartaneet\nulkosataman suun ja pakoittivat tuon laivan palaamaan satamaan.\nKuningattaren on äkkiä vallannut suuri levottomuus. Hän aikoo vedota\nteihin, kansalaiset. Olkaa alttiit häntä auttamaan.\n\n_Simmias_. Saammeko nähdä kuningattaren verhoamattomana?\n\n_Syphax_. Hän on poistanut verhon kasvoiltaan. Saatte nähdä hänen\nsäteilevän kauneutensa.\n\n(Arsinoë tulee vasemmalta, saattonsa seurassa,)\n\n(Simmias lankeaa maahan. Terve, sinä Itämaan kirkkain tähti! Terve\nylevä hallitsijattaremme!)\n\n(Simmias, Ksenios, Anteros ja kansa lankeavat maahan. Terve, ylevä\nhallitsijattaremme!)\n\n_Simmias_ nousten. Mikä unelma nähdä sinun ihanat kasvosi. Sinä olet\njumalatar ihmishahmossa!\n\n_Arsinoë_ viittaa orjille laskemaan alas kantotuolin. Lähestyy kansaa\nollen syvän mielenliikutuksen vallassa. Tervehdyksenne minua ilahuttaa,\nLyydialaiset. Mutta älkää nyt ajatelko minua, vaan hallitsijaanne, jota\nparastaikaa uhkaa hengenvaara. Gyges on pettänyt kuninkaansa ja on\nnoussut synnyinmaatansa vastaan. Hänen katala tekonsa hänet tuomitsee.\nKandaules on ystävänne. Hän tahtoo parastanne. Ylös siis kaikki,\nottakaa käsiinne työaseenne ja käyttäkää niitä sota-aseina. Rientäkää\nmuurille suojelemaan kuningastanne.\n\n_Simmias_. Noudatamme iloiten kehoitustasi, valtijatar.\n\n_Arsinoë_. Mutta joukkomme on liian pieni. Seuratkaa, lyydialaiset.\nKulkekaamme joka linnan, joka mökin ohi, ja kootkaamme Kandauleelle\nsuojelusjoukkoa.\n\n_Syphax_. Mikä riemu täyttäisi Kandauleen sydämen, jos hän tietäisi\nmielenmuutoksesi, kuningatar!\n\n_Arsinoë_. En vielä oikein täysin tajua, mikä minun on. Mutta minussa\non herännyt jotain uutta ja suurta, jota en koskaan ennen ole kokenut.\n\n_Mandane_. joka hetken aikaa on lymynnyt Herakleen patsaan takana,\nkarkaa esiin, purevan katkerana. Onko jääkylmä sydämesi viimein\nlämmennyt, Egyptitär?\n\n_Simmias_. Mandane, parjaaja, kuningattaren solvaaja!\n\n_Anteros_. Kansalaiset! Sallimmeko hänen jatkaa halpamaista\nparjaustaan. Kivittäkäämme hänet kuoliaaksi!\n\n_Mandane_. Varokaa, te Lyydian miehet, kohottamasta kättänne minua\nvastaan. Se hetki ei ole kaukana, jolloin te kaikki saatte madella\nmaassa minun edessäni.\n\n_Anteros_. Sano vaan yksi ainoa sana, valtijatar, ja me tukimme\nainiaaksi hänen saastaisen suunsa.\n\n_Arsinoë_. Hän on paljon kärsinyt. Hänen kärsimyksensä on tehnyt hänet\nkatkeraksi. Elämä häntä nostakoon tai rangaiskoon. Se ei ole meidän\ntehtävämme.\n\n_Mandane_ astuu askeleen lähemmäksi kuningatarta ja aikoo sanoa jotain.\nMutta hänen häijysti tuijoittavaa katsettaan kohtaa kuningattaren syvä,\nsovinnollinen katse. Hän luo alas silmänsä ja väistyy syrjään.\n\n_Arsinoë_. Aika rientää. Seuratkaa minua.\n\n(Läsnäolijat, paitsi Mandane, poistuvat kuningattaren jälkeen\noikealle. Filebos tulee sypressilehdosta, hiipii esiin, synkin katsein\ntähystellen ympärilleen, ikäänkuin peläten takaa-ajajaa tai väijyjiä.)\n\n_Mandane_. Filebos!\n\n_Filebos_. Hiljaa! Älä mainitse nimeäni.\n\n_Mandane_ katsoo häneen tutkivasti. Sinä näytät niin omituiselta.\nKerro, millä kannalla ovat asiat. Onko Gyges voittopuolella?\n\n_Filebos_. En tiedä. Minua ovat pidättäneet muut tehtävät.\n\n_Mandane_. Mitkä tehtävät?\n\n_Filebos_. Saat myöhemmin kuulla. Nyt minun täytyy piiloittautua.\n\n_Mandane_ levottomana. Piiloittautua!\n\n_Filebos_. Sinä et ole minua nähnyt täällä. Ymmärrätkö? (Katsoo\noikealle.) Tänne tullaan. Sinä näet minut myöhemmin.\n\n(Hiipii taakseen katsoen vasemmalle ja katoaa. Mandane seuraa häntä\nhitaasti. Kandaules ja Trasyllos tulevat oikealta.)\n\n_Kandaules_. tulee nojaten Trasyllokseen ja pitäen kädessään pientä\nnuolta. Se on kuin leikkikalu, kuin lapsen jousesta kimmonnut. Tuskin\nluulisi sen voivan haavoittaa.\n\n_Trasyllos_. Se ei ollut lapsen ampuma. Se on halpamaisen sala-ampujan\njousesta lähtenyt.\n\n(Kumeata melua kuuluu oikealta.)\n\n_Kandaules_. Se osui tähän kainalon kohdalle. Haava on vallan mitätön.\nMutta käsivarteni herpoutui hetkeksi, en jaksa sillä liikuttaa miekkaa.\nTämä menee ohi, kun hetken lepään.\n\n_Trasyllos_. Lähtekäämme linnaan, siellä voit paremmin levätä.\n\n_Kandaules_. Minulla ei ole aikaa. — Omituinen raukeus leviää\njäseniini. Vie minut temppelin portaille. Tahdon istahtaa hetkeksi.\nSitten riennän kaupungin muureille.\n\n_Trasyllos_. Sala-ampujaa etsitään paraikaa kaikkialta. (Katsahtaa\nKandauleeseen.) Silmäsi näyttävät himmeiltä, valtijas. Parasta olisi\nsentään lähteä linnaan ja sidotuttaa haavasi.\n\n_Kandaules_. Se on mitätön pieni naarmu. Tunnenkin voimani jo hieman\npalaavan. Ja suonissani rupeaa kiehumaan kuin jaloa viiniä. Minun\ntäytyy rientää Gygestä vastaan, minun täytyy taistella ja voittaa.\n\n(Nousee ja aikoo Trasyllokseen nojaten poistua.)\n\n_Arkelaos_ hyökkää heitä vastaan. Kuningas! Mellakoiva rahvas, jonka\nsoturit jo olivat hajoittaneer, on varusväen poistuttua kaupunkia\npuolustamaan, hyökännyt linnaan, ja nämä hurjat laumat, ryöstävät ja\nhävittävät palatsia, huutaen: \"Me otamme itse, mitä meille ei anneta!\"\nHe kaatavat ja särkevät veistokuvasi, he puhkaisevat veitsillään ja\nkuokillaan kalliit maalauksesi. Kuningattarenkin huoneisiin he ovat\ntunkeutuneet ja temmanneet alas Iisis-jumalattaren kuvan, jota ilkkuen\nkantavat kaduilla.\n\n_Trasyllos_. Kiiruhda kaupungin portille ja koeta sieltä saada väkeä\nlinnaa puolustamaan!\n\n(Arkelaos rientää pois.)\n\n_Kandaules_. Taisteluun, Trasyllos, taisteluun, vaikka voimat\nmurtuisivat. (Yrittää lähteä liikkeelle, mutta horjahtaa ja nojaa\nTrasyllokseen.) Raukeus laskeutuu taas ruumiiseeni. (Viittaa temppelin\nportaille päin, jonne Trasyllos vie hänet istumaan.) Aavistan, että\ntuhoni hetki lähestyy, Trasyllos.\n\n_Trasyllos_. Voittosi hetki lähestyy. Pian saapuu apujoukkoja, jotka\nkarkoittavat kapinoitsijat. Voimasi ovat hetkeksi uupuneet. Ne palaavat\nlevättyäsi. Onnenkivesi hohtaa vielä sormessasi.\n\n_Kandaules_. pudottaa nuolen eteensä maahan, ojentaa vasenta kättään\neteenpäin ja katselee hetken aikaa sormustaan. Onnenkiveni. Muistatko\nTrasyllos, ennelauseeni: \"Jos kadotat kalleimman jalokivesi, kadotat\nkaikki?\"\n\n_Trasyllos_. Muistan sen hyvin. Mutta sinä et ole sitä kadottanut.\n\n_Kandaules_. Minä olen sen kadottanut. Kallein jalokiveni oli Arsinoë.\nHänet olen minä kadottanut. Minä olen kadottanut kalkki. Voimani\nuupuvat uupumistaan. Loppuni lähestyy. Syphax ei palaa, ei tuo minulle\nArsinoën viimeistä tervehdystä. Arsinoë oli jo ehtinyt astua laivaan ja\npurjehtia saavuttamattomiin.\n\n_Trasyllos_. menee aitauksen aukolle ja tähystelee. Syphax saapuu. Hän\nrientää tännepäin. Hän on tuossa tuokiossa täällä.\n\n(Kumea melu, joka hetkeksi oli tauonnut, alkaa taas kuulua.)\n\n_Syphax_ kiiruhtaa esiin. Onko kuningas täällä? (Huomaa Kandauleen.)\nHän tulee. Hän tulee.\n\n_Kandaules_ raukealla äänellä. Kuka tulee?\n\n_Syphax_. Arsinoë. Hänen mielensä on muuttunut. Sinua odottaa suuri\nilo, valtijas. (Huomaa kuninkaan tilan.) Miksi olet noin väsynyt,\nvaltijas?\n\n_Trasyllos_. Kuningas on haavoittunut.\n\n_Syphax_. Haavoittunut! Mihin?\n\n_Kandaules_ osoittaa haavapaikkaa, kohoaa istuvaan asentoon ja tuntuu\nvirkoavan saamastaan ilosanomasta. Arsinoë tulee. Mikä riemu! Kunhan\nvaan jaksaisin elää kunnes hän saapuu.\n\n(Syphax käy levottomaksi ja puhuu hiljaa Trasylloksen kanssa.)\n\n_Arsinoë_ saapuu jalan Nitokriin saattamana oikealta, vielä huomaamatta\nkuningasta, Trasyllokselle. He ovat hyökänneet linnaan, he häpäisevät\npyhää Iisiskuvaa. Mikä surkeuden päivä! — Missä on kuningas?\n\n(Kandaules astuu pari askelta Arsinoëta kohti, mutta horjahtaa.\nTrasyllos ja Syphax tukevat häntä.)\n\n_Arsinoë_ (kiiruhtaa levottomana kuninkaan luo ja polvistuu hänen\neteensä). Kuninkaani, puolisoni! Minä olen kauan harhaillut etäällä\nsinusta. Minä en ole sinua ymmärtänyt. Minä en ole osannut heltyä sinun\nsuuresta ihailustasi. Sinä olet minun tähteni uhrannut kaikki, pannut\nalttiiksi henkesikin. Minä olen pyrkinyt sinun sydämesi lämmittävän\nhehkun luota avaraan maailmaan etsimään vapautta ja auringonpaistetta\nja olenkin löytänyt tyhjyyden ja itsekkyyden jäätäviä kahleita ja\nsakeaa pimeyttä. Tämä kansa, jota kehoitin puolustamaan kuningastaan,\non parjaten työntänyt minut luotaan, muutamat uskolliset, jotka minuun\nliittyivät ovat hajaantuneet ylivoiman edestä. Ja tässä minä nyt\npalaan yksin sinun luoksesi, laskien jalkojesi juureen nöyryyteni ja\nhellyyteni.\n\n_Kandaules_ melkein huoaten. Arsinoë!\n\n(Hän pysyy vaivoin seisovillaan. Syphax ja Trasyllos laskevat hänet\ntemppelin portaille.)\n\n_Arsinoë_ nyt vasta huomaten Kandauleen raukeuden. Pyhät jumalat! Mikä\nhänen on?\n\n_Trasyllos_. Kuningas on lievästi haavoittunut.\n\n_Arsinoë_. Haavoittunut! Onko haava sidottu?\n\n_Kandaules_. Sitä ei kannata sitoa. Se on pieni naarmu.\n\n_Arsinoë_. Missä se on?\n\n(Kandaules osoittaa haavan paikkaa.)\n\n_Arsinoë_ tarkastaa haavaa. Siitä ei vuoda verta. Sitä peittää jo musta\narpi.\n\n_Syphax_ on tällä välin nostanut nuolen maasta ja tarkastaa sen kärkeä;\npuoliääneen Trasyllokselle. Sen kärki on musta.\n\n_Trasyllos_ samoin puoliääneen. Myrkytetty!\n\n_Kandaules_ kohoaa, hänen elinvoimansa leimahtavat viimeisen kerran.\nHän luo ihailevan katseen Arsinoëseen.\n\nNyt näen sinut taas, Arsinoë, samoin kuin ensi näkemisen hetkellä,\nihanana ilmestyksenä, joka nostaa puhdasta, epäitsekästä riemua. Minä\ntavoittelin ja sain lahjaksi ylimmän ihailun. Minä toivoin siitä\nelämäni kirkastusta, korkeinta onnea. Minä luulin siten parhaiten\npalvelevani Onnenjumalatarta. Mutta minä en palvellutkaan häntä, minä\nen palvellut toisen onnea. Minä palvelin yksistään omaa onneani.\nSentähden Tyykee minut hylkäsi. Minä toivoin kohoavani Sinun,\njumalesi-isäni Herakleen, kaltaiseksi. Mutta sinä nöyrryit, taistelit\nja kärsit ja kohosit lopulta Olympokseen. Minä, halpa jälkeläisesi, en\nseurannut sinun esikuvaasi.\n\n_Syphax_. Nyt sinä olet taistellut ja kärsinyt, nyt sinä olet seurannut\nkanta-isäsi esikuvaa.\n\n(Farnakes tulee kädet sidottuina selän taa, hänen edessään kulkee\nkirkasta sokaisu-levyä kantava soturi. Toinen soturi seuraa.)\n\n_Trasyllos_. Farnakes!\n\n_Kandaules_ heräten horroksestaan. Farnakes! Farnakes! Tule luokseni.\nTein sinulle väärin.\n\n(Kulkue pysähtyy.)\n\n_Syphax_. Irroittakaa hänen kätensä!\n\n(Soturit täyttävät käskyn.)\n\n_Farnakes_, joka aluksi ääneti tuijoittaa eteensä, ymmärtämättä, mitä\nhänelle tapahtuu, herää lopulta todellisuuteen ja sanoo kumealla\näänellä. Mitä minusta vielä tahdot, Kandaules?\n\n_Kandaules_. Jumalille kiitos! Sinulla on vielä silmiesi valo,\nFarnakes. Minä olen ijäisyyden kynnyksellä. Kohta sammuvat minun\nsilmäni ainaiseksi.\n\n_Trasyllos_. Sinä et vielä voi meitä jättää, valtijas. Voitonsanoma\non elvyttävä sinua. Katseesi kirkastuu, taa. Korkea ijäisyys kuvastuu\nsilmääsi.\n\n_Farnakes_ nöyrtyen ja heltyen. Ijäisyysloisto, joka heijastaa\nihmislapsen voiton omasta itsestään.\n\n_Kandaules_. Jumalesi-isäni Herakles, minä jätän sieluni sinun\nhuomaasi! o (Katsoo vielä kerran Arsinoëseen, ojentaa kätensä häntä\nkohti, mutta vaipuu alas ja heittää henkensä. Syphax, Trasyllos\nja Farnakes peittävät kasvonsa. Arsinoë tuijottaa eteensä ensin\nkäsittämättä. Verhoaa sitten kasvonsa. Kumea melu kuuluu lähempää.\nHetken kuluttua alkaa etäisyydestä kaikua Gygeen voittomarssi.)\n\n_Arsinoë_ Hetken vaiettuaan, polvistuu Kandauleen ruumiin eteen.\nSanokaa, selittäkää, mikä murti hänen elämänsä?\n\n_Trasyllos_. Kuningatar, olemme velkapäät ilmaisemaan sinulle koko\ntotuuden. Sala-ampujan myrkytetty nuoli hänet surmasi.\n\n_Mandane_, joka hetken aikaa jo on seisonut taustalla, lähestyy ja\nlausuu matalalla äänellä. Sen nuolen tähtäsi Fileboksen kostajakäsi.\n\n(Syphax, Trasyllos ja Farnakes luovat Mandaneen kammoa kuvastavan\nkatseen).\n\n_Trasyllos_. Sitä aavistin.\n\n_Arsinoë_ ei tunnu kiinnittävän huomiota Mandanen sanoihin. Hän ottaa\nvaistomaisesti nuolen Syphaxin kädestä ja tuijoittaa sen myrkytettyyn\nkärkeen.\n\nVoittomarssi soi nyt vallan lähellä. Sen ohella kuuluu näyttämön takaa\nhuutoja:\n\nEläköön Gyges, eläköön kuninkaamme Gyges! Missä on kuningatar? Missä on\nArsinoë?\n\n_Trasyllos_. Gyges on voittanut!\n\n_Syphax_. Hän on tunkeutunut kaupunkiin.\n\n_Trasyllos_. He ovat huutaneet hänet kuninkaaksi.\n\n_Arsinoë_ heräten mietiskelystään. Gyges! Voittanut! Kuninkaaksi\nhuudettu!\n\n_Farnakes_. Tahdomme vedota Gygeen jalomielisyyteen, että hän kohtelee\nystäviäsi hyvin ja sinua arvosi mukaan kuningattarena ja jalon vainajan\npuolisona.\n\n_Arsinoë_. Gyges, kapinoitsija ja anastaja! Hänen orjattarekseen! Ei\nikinä! (Nojaa Nitokriiseen.)\n\n(Riemuhuutojen raikuessa Gyges viimein astuu esiin Sebaan ja soturien\nseurassa.)\n\n_Gyges_ vielä näkymättä. Missä on Kandaules? Onko hän temppelissä? Onko\nhän vangittu? Hän tuotakoon eteeni.\n\n_Farnakes_. Hän on vapaa. Hän on siirtynyt ijäisyyden maille.\n\n_Gyges_ näkee äkkiä edessään elottoman Kandauleen, ja tämä näky tekee\nhäneen syvän vaikutuksen, hän tointuu vähitellen. Soturit! Kunniaa\nkuningas Kandauleen muistolle!\n\n(Sotilaat paljastavat päänsä.)\n\n_Gyges_ hetken kuluttua. Elävien mieli ei viihdy kuolleiden parissa.\n(Astuu pari askelta lähemmäksi ja huomaa Arsinoën.) Arsinoë! Minä olen\npitänyt lupaukseni. Minä olen tullut sinua vapauttamaan.\n\n_Arsinoë_. Minä olen vapautettu. Mutta vapauttajani on Kandaules. Hänen\nluoksensa minä halajaa. (Suutelee nuolen myrkytettyä kärkeä, jonka\npainaa sydämeensä.) Iisis ja Osiris, vastaanottakaa väsynyt sieluni ja\nolkaa sille armolliset tuntemattomilla kuolon mailla!\n\n(Hoipertelee ja kaatuu Nitokriin lukiessa kuolleena Kandauleen eteen.)\n\n(Syphax, Trasyllos, Farnakes ja seuranaiset peittävät kasvonsa.)\n\n_Gyges_ verhoten hetkeksi kädellä silmänsä, ikäänkuin karkoittaakseen\ntämän synkän näyn. Pois, pois, nämä kuolleet näkyvistäni! Noutakaa\ntemppelistä kaikkeinpyhimmän esirippu ja peittäkää vainajat.\n\n(Sebas rientää temppeliin.)\n\n_Gyges_. Huomenna suljettakoon Onnenjumalattaren temppeli. Minä\nlakkautan tässä maassa vieraiden jumalien palveluksen. (Hetken\nvaitiolo.) Kandaules tavoitteli liian suuria päämääriä. Sellaisen\nkieltävät jumalat ihmislapsilta. Hän pani kiivailla haaveillaan\nhorjumaan toisten kuolevaisten pyyteet ja teot. Nyt palatkoon elämä\ntaas terveeseen, säännölliseen kulkuunsa.\n\n(Alkaa poistua seurueineen.)\n\n_Syphax_. Tavallisuuden puitteisiin, siihen, mikä oli eilen, mikä on\noleva huomenna ja yhä edelleen.\n\n(Sebas tuo temppelin esiripun ja levittää sen soturin avustamana\nkuolleiden yli. Arkidike ja papittaret ilmestyvät temppelin ovelle.\nTemppelistä alkaa kuulua laulua.)\n\n    Papittarien suruhymni:\n\n    Soivat rauhan Taivahiset,\n    Levon suloisen ja suuren\n    Etsijöille, eksyneille,\n    Kirkkautta kaihooville.\n    Kirkkauden löytäjille.\n\n(Laulun viimeisten säkeiden kaikuessa Farmakes polvistuu\nAuringonjumalan alttarin eteen, puhjeten puhumaan.)\n\n_Farnakes_. Minä ylvästelin siitä, että yksin ymmärsin sinun oppisi,\nvalonjumala! Minä kerskasin selvänäköisyydestäni. Mutta katseeni\nolikin samea, ja minä rupesin tuomitsemaan toisia. Silloin elämä uhkasi\nminua täydellisellä sokeudella, nyt olen saavuttanut selkeämmän näön.\nNyt vasta ovat silmäni auenneet näkemään sinun oikean oppisi kauneutta:\nMeillä on kaikilla sama kipeä kaiho, sen vuoksi olemme veljiä, ja sinä\nkehoitat meitä pyrkimään vapauttavaa kirkkautta kohti!\n\n— VÄLIVERHO —\n\nLoppu.\n\n\n\n"]