[{"data":1,"prerenderedAt":-1},["ShallowReactive",2],{"$fEzsCTiDSuFBdbLiaT5IUnQvMiOFCNseESDs4zUBV15g":3},{"number":4,"title":5,"author":6,"authorBirth":7,"authorDeath":8,"slug":9,"bookId":10,"genreRaw":11,"genre":12,"themes":13,"origin":16,"language":17,"yearPublished":18,"yearPublishedTranslation":19,"wordCount":20,"charCount":21,"usRestricted":22,"gutenbergId":23,"gutenbergSubjects":24,"gutenbergCategories":31,"gutenbergSummary":34,"gutenbergTranslators":35,"gutenbergDownloadCount":36,"aiDescription":37,"preamble":38,"content":39},3561,"Tuhatvuotinen valtakunta","Välisalmi, Heikki",1886,1947,"3561-valisalmi-heikki-tuhatvuotinen-valtakunta","3561__Välisalmi_Heikki__Tuhatvuotinen_valtakunta","Nelinäytöksinen näytelmä","naytelma",[14,15],"tieteisfiktio","fantasia",[],"fi",1924,1928,14692,94577,false,76543,[25,26,27,28,29,30],"End of the world -- Drama","Millennium (Eschatology) -- Drama","Science fiction plays","Two thousand, A.D. -- Drama","Utopian plays","Utopias -- Drama",[32,33],"Plays/Films/Dramas","Science-Fiction & Fantasy","\"Tuhatvuotinen valtakunta : Nelinäytöksinen näytelmä Upton Sinclairin romaanin…\" by Heikki Välisalmi is a four-act play written in the early 20th century. Set in a gaudy pleasure-palace of the third millennium, it satirizes plutocratic power and spiritual emptiness as a scientific super-weapon imperils humanity. The drama centers on engineer Billy Kingdon, the oligarch Lumley-Gotham, his daughter Helena, and the cynical statesman Granville, fusing futuristic spectacle with class struggle and moral choice. Expect a dystopian political allegory where survival, love, and the collapse of social conventions collide.  The opening of the play unfolds in the Huvipalatsi: Billy, undercover as an airship captain, reunites with Helena and urges a clandestine escape, but Granville intercepts them; she prevents Billy from shooting him, and Billy is jailed. Amid a parade of vain guests, the frail magnate Lumley-Gotham frets over security and a new element, “radiumiitti”; when word arrives that its inventor might unleash it, panic erupts. The party stampedes onto a giant aircraft Billy can pilot, abandoning others as an unseen catastrophe wipes out life below. Six hours later the survivors return to a silent, frozen palace dotted with ash, discover there are no servants or systems to rely on, and watch the butler Tuttle turn mutinous while Granville drinks and jeers. Billy scouts the dead city, confirms the emptiness, proclaims a “year one” without property or old marriages, and publicly claims a future with Helena as the scene breaks off. (This is an automatically generated summary.)",[],109,"Upton Sinclairin teokseen perustuva tieteisnäytelmä sijoittuu kolmannelle vuosituhannelle. Draama käsittelee yhteiskunnallisia utopioita ja valtataistelua maailmanvaltiaan palatsissa, jonne nuori lentäjä saapuu salaperäisissä aikeissa.","Heikki Välisalmen 'Tuhatvuotinen valtakunta' on Projekti Lönnrotin\njulkaisu n:o 3561. E-kirja on public domainissa sekä EU:ssa että sen\nulkopuolella, joten emme aseta mitään rajoituksia kirjan vapaan\nkäytön ja levityksen suhteen.\n\nTämän e-kirjan ovat tuottaneet Tapio Riikonen ja Projekti Lönnrot.","TUHATVUOTINEN VALTAKUNTA\n\nNelinäytöksinen näytelmä\n\n\nUpton Sinclairin romaanin mukaan Kirjoittanut\n\nHEIKKI VÄLISALMI\n\n\n\n\n\nHelsingissä,\nKustannusosakeyhtiö Kansanvalta,\n1928.\n\n\n\n\n\n\nHENKILÖT:\n\n_Billy Kingdon_, insinööri.\n_Lumley-Gotham_.\n_Viviana_, hänen vaimonsa.\n_Helena_, | edellisten tyttäriä.\n_Eloise_, |\n_Lumley-Gotham nuor._, edell. poika.\n_Granville_, valtiosihteeri.\n_Harlemin arkkipiispa_.\n_Reginald Simpkins_, runoilija.\n_Harold de Puyster_, sanomalehtimies.\n_Sarita Knickerbocker-Smythe_.\n_Jessup_, osaston johtaja.\n_Tuttle_, ylihovimestari.\nVieraita, palvelijoita, vartijoita.\n\nAika: Kolmas vuosituhat j.Kr.\n\n\n\n\nENSIMMÄINEN NÄYTÖS.\n\n\n(Huvi-palatsin juhlasalin etuhuone. Taustalla upea, äärettömällä\nkirjavuudella ja loistolla koristeltu sali, jonka erottaa\neteishuoneesta korkeintaan läpinäkyvä verho. Sekin vedetään syrjään\njoka kerta, kun aukon kautta liikutaan. Etualalla, varsinaisella\nnäyttämöllä, joka myöskin on varsin omalaatuisesti ja omituisesti\nkoristettu, vasemmalla radion kovapuhujaa muistuttava automaattinen\npuhelin. Hiukan oikealla komea kultainen tuoli, muita verhottuja\nistuimia (penkin tai sohvan tapaisia) siellä täällä seinämillä. Seinät\nverhotut, permanto kulta-mosaiikkia. Kummallakin sivustalla käytävät. —\nIltamyöhä.)\n\n\nENSIMMÄINEN KOHTAUS.\n\n    Billy Kingdon ja ylihovimestari Tuille.\n\n_Tuttle_ (suuri ja voimakas mies koreaan ylihovimestarin virkapukuun\npuettuna). Asianne, olkaa hyvä!\n\n_Billy_ (nuori komea mies ilmailijan puvussa). Olen lentokoneen\nkapteeni.\n\n_Tuttle_. Saanko luvan nähdä passinne? (Billy antaa taskustansa passin,\njota ylihovimestari hetkisen katselee). Ottakaa huomioon, että herra\nLumley-Gotham on myöskin palatsissa. Viikko sitten tekivät muutamat\nanarkistit murhayrityksen maailman valtiasta vastaan, ja sen vuoksi\non ryhdytty kaksinkertaisiin varokeinoihin. Passissa täytyy olla\nvarmennusmerkki.\n\n_Billy_. Olen kyllä ajatellut sitäkin.\n\n_Tuttle_ (muuttuen silminnähtävästi suopeammaksi). Te olette kovin nuori\nmestarilentäjäksi.\n\n_Billy_. Olen tehnyt ankarasti työtä.\n\n_Tuttle_. Teidän on tänä iltana suoritettava elämänne tärkein tehtävä.\nToivotan onnea! (Poistuu oikealle. Kohta tulee vastakkaiselta puolelta\nHelena.)\n\n\nTOINEN KOHTAUS.\n\n    Billy ja Helena.\n\n_Helena_ (nuori kaunis nainen, huomaa Billyn). Billy Kingdon!\n\n_Billy_. Helena!\n\n_Helena_. Billy, mitä tämä merkitsee?\n\n_Billy_ (naurahtaen). Se merkitsee sitä, että minä olen lentokoneen\nkapteeni.\n\n_Helena_. Sinä, Billy Kingdon!\n\n_Billy_. Minun nimeni on nyt Smith, Henry Smith.\n\n_Helena_. Mutta he tuntevat sinut! Oli mieletöntä tulla tänne!\n\n_Billy_. Minä olen aika lailla muuttunut kuluneiden viiden vuoden\naikana, Helena. Ei sinun tarvitse olla levoton.\n\n_Helena_. Mutta isäni tulee tänne. Hän antaa tappaa sinut!\n\n_Billy_. Minä olen jo ennenkin antautunut'moneen vaaraan. Minä panin\nhenkeni alttiiksi luopuessani omasta luokastani ja liittyessäni työväen\njoukkoon.\n\n_Helena_. Mutta miksi ryhdyt näin mielettömiin yrityksiin? Etkö tiedä,\nettä miehenikin tulee tänne?\n\n_Billy_ (huudahtaen). Älä puhu hänestä!\n\n_Helena_. Mutta ajattele, mitä hän tekisi, jos tuntisi sinut! Kuinka\nvoit olla niin ajattelematon?\n\n_Billy_. Syynä on uusi jättiläislentokone, ilmojen kuningas!\n\n_Helena_. Miten voit välittää niin paljon yhdestä lentokoneesta!\n\n_Billy_ (hetken vaitiolon jälkeen ja katsellen Helenaa tutkivasti\nkasvoihin). Ei, Helena, minä tulin toisesta syystä! — Minä tulin tänne\nsinun tähtesi! Vastaa minulle, rakastatko vielä minua?\n\n_Helena_. Minä en uskalla vastata, Billy.\n\n_Billy_. Senkö vuoksi, että olet naimisissa?\n\n_Helena_. Osaksi sen vuoksi..\n\n_Billy_. Helena, eihän se ollut mikään avioliitto, vaan kauppa! Sinä\ntiedät, ettei miehesi rakastanut sinua. Sinä tiedät, että hän tahtoi\nvain Lumley-Gothamin tyttären, saadakseen hänen isänsä valtaansa.\n\n_Helena_. Älä kaiva kaikkea tuota esille, minä en siedä sitä.\n\n_Billy_. Minä kaivan sen esille — sillä minä tahdon viedä sinut mukaani.\n\n_Helena_. Minne? Mihin me voisimme kätkeytyä, ettei mieheni löytäisi\nmeitä, Billy? Sinä et voi aavistaa, kuinka hyvin hän on järjestänyt\nurkintakoneiston.\n\n_Billy_ (nauraen). Ei kukaan tiedä sitä niin hyvin kuin minä. Minähän\nautan häntä pitämään maailmaansa käynnissä. — Mutta kuulehan,\nminä en ole tullut ilman suunnitelmaa. Olenhan minä lentokoneen\nkapteeni, ja minä nousen heidän ja meidän oman kohtalomme herraksi\nkahdenkymmenenneljän tunnin ajaksi. Me lähdemme tänä iltana suurelle\nlentomatkalle. Minä olen mukana olevista ainoa, joka tiedän, miten\nuutta lentokonetta on hoidettava. Minä selitän, että koneistossa on\njokin vika, ja kun olemme päässeet Keski-Afrikkaan, laskeudumme alas\njollekin autiolle paikalle ja minä menen tutkimaan potkuria. Sinä\nseuraat minua kenenkään huomaamatta. Minä laitan koneiston sellaiseen\nkuntoon, että se lähtee käyntiin ja niin nousevat he taas ilmaan ilman\nmeitä. Hämmästyksissään he eivät osaa sinua kaivata. He luuleva että\nsinä olet pudonnut alas.\n\n_Helena_. Mutta Billy, miten heille sitten käy?\n\n_Billy_. Lentokone pysyy itsestään tasapainossa. Se on yhtä turvallinen\nilmassa kuin korkki veden pinnalla. He kulkeutuvat edelleen, kunnes\nheidät löydetään. Langattomalla puhelimella he pääsevät yhteyteen\nlähimmän pelastusaseman kanssa, ja heidän kulkunsa saadaan heti\npysähtymään. Meillä on uusia kojeita sitä varten. Apuretkikunta\nsaavuttaa heidät muutamissa minuuteissa ja antaa heille luotsin, joka\nohjaa heidät kotiin. Voitko otaksua, että maailma sallisi tapahtuvan\njotakin omistajalleen Lumley-Gothamille?\n\n_Helena_. Mutta miten kävisi meille, kun joutuisimme yksin erämaahan?\n\n_Billy_. Meillä on luonnollisesti ruokaa ja aseita. Minä olen ryhtynyt\nkaikkiin välttämättömiin toimenpiteisiin. Sinun puolisosi ei ole\nvielä keksinyt mitään keinoa, jolla voisi löytää yksinäisen ihmisen\nKeski-Afrikan erämaasta. (Huomatessaan Helenan epäröinnin.) Helena,\nmitä arvoa elämällä on muuten meille? Minä olen matkustanut maailman\nkaukaisimpiin ääriin unohtaakseni sinut. Minä olen pannut henkeni\nvaaraan satoja kertoja — mutta näyttää siltä, etten voi kuolla, ja minä\ntiedän, etten voi elää ilman sinua.\n\n_Helena_ (pelon vallassa). Voi, odota, odota! Anna minulle aikaa. Sinun\ntäytyy antaa minun ajatella asiaa.\n\n_Billy_. Sinulla on vielä monta tuntia ajattelemisen aikaa. Mutta\nsalli minun sanoa eräs asia: mitä sinä päättänetkin, niin kaikissa\ntapauksissa on lentokone pysähtyvä ja minä olen jäävä siitä pois.\nYmmärrätkö?\n\n_Helena_ (kuiskaten). Kyllä, kyllä. (Huomatessaan vieraitten alkavan\nsaapua, poistuu kiireesti oikealle. Billy katoaa samalla vasemmalle.)\n\n\nKOLMAS KOHTAUS.\n\n(Kaksi palvelijaa oikealta, jääden ovelle. Muutamia vieraita saapuu ja\njää hetkeksi huoneeseen. Hetken perästä taas uusia vieraita. Toiset\nvieraat poistuvat perälle juhlasaliin, jossa syntyy liikettä ja\nkeskustelua ryhmissä.)\n\nTuttlle de Puyster ja vähitellen muut vieraat.\n\n_Tuttle_ (on saapunut edeltä oikealle johtavan oven lähelle. Jonkin\najan kuluttua hänen jälkeensä tulee) Mr de Puyster (puettuna\nluumunväriseen pitkäliepeiseen ja suurin kultaisin napein koristettuun\ntakkiin, ruusunpunaiseen kaulaliinaan ja värillisiin käsineihin, jotka\nkaikki yhdessä merkitsevät sanomalehtimiehen virkapukua. Ojentaa\nnimikorttinsa Tuttlelle.)\n\n_Tuttle_ (lukee selvällä äänellä). Herra Harold de Puyster,\nYleismaailmallisen Sanomalehtiliiton uutistenhankkija.\n\n_de Puyster_. Onko passissa oikea varmennusleima?\n\n_Tuttle_. On.\n\n_de Puyster_ (tekee läsnäoleville monia kuvastelevia kumarruksia, ja\nmenee sitten puhelimen ääreen. Langaton puhelin toimii välittömästi,\nminkä vuoksi hän puhuu nopeasti). Yleismaailmallinen Sanomalehtiliitto.\nHalloo. Onko kunnallisosasto? Ottakaa selostukseni tämän illan\nvieraista! Yleiskuvaus uudesta juhlasalistahan teillä jo on. Hyvä!\n\n(Eloise Lumley-Gotham ja Reginald Simpkins tulevat oikealta, mistä\nkaikki muutkin vieraat).\n\n_Tuttle_ (esittää). Neiti Eloise Lumley-Gotham ja runoilija Reginald\nSimpkins!...\n\n_de Puyster_. Kuulitteko esittelyn? Hyvä. Lisätkää: emännän kaunis ja\nlumoava nuorempi tytär. Runoilijasta kertovat huhut, ettei hän aio\ntyytyä lepäämään laakereillaan, vaan haluaa kohottaa illan tunnelmaa\nesittämällä runon »Lumley-Gothamin suku». — Vieraita tulee lisää, olkaa\ntarkkaavaisia!\n\n(Sarita Knickerbocker-Smythe, hieman karkeapiirteinen ja isohko nainen,\njalokivillä koristeltu, saapuu).\n\n_Tuttle_ (esittelee). Neiti Sarita Knickerbocker-Smythe.\n\n(Harlemin arkkipiispa, pyylevä mies, jonka kasvoilla aina on hymy,\ntulee. Hänellä on purppurainen viitta ja ketjut kaulassa).\n\n_Tuttle_. Hänen korkea-arvoisuutensa Harlemin arkkipiispa.\n\n(Vieraat tervehtivät toisiaan kumartaen ja vaihtaen jonkin sanan hiljaa\nkeskenään).\n\n(Lumley-Gotham nuorempi, laiha ja sairaan näköinen nuorukainen,\nrinnassa tähti, tulee).\n\n_Tuttle_. Herra Lumley-Gotham nuorempi.\n\n_de Puyster_ (erikoisen juhlallisesti). Lisätkää nimen perään: hän on\nse onnellinen nuori mies, joka kerran on omistava enemmän kuin puolet\nYhdysvaltain kiinteästä omaisuudesta. Hänellä on rinnassaan tähti,\njonka hän on hiljattain saanut lahjaksi pyhäkoululuokaltaan.\n\n_Eloise_ (veljelleen). Äiti myöhästyy.\n\n_L.-G. nuorempi_ (joka ei ole tervehtinyt muita kuin sisartaan). Äiti\nei myöhästy milloinkaan.\n\n_Eloise_. Mutta minä tarkoitan — aikaan nähden.\n\n_L.-G. nuor_. Äiti on ajan valtijatar. (Astuu juhlasaliin taustalle,\njonne joku muukin vieraista on siirtynyt).\n\n_Helena_ (äskeisessä, paljon yksinkertaisemmassa puvussa kuin muut,\ntulee).\n\n_Tuttle_. Rouva St. Erskine Granville.\n\n_de Puyster_ (yhä puhelimessa hieman ivallisesti). Lisätkää: Hänen\npukunsa oli hänen omintakeisen kauneusaistinsa mukainen.\n\n_Eloise_ (katsoo pitkään sisareensa, tyytymättömänä). Helena, olisit\ntoki voinut pukeutua tilaisuuteen paremmin sopivaan pukuun!\n\n_Helena_ (rauhallisesti). Rakkaani, jos tietäisit, kuinka vaikeata\nminun oli tulla tänne, niin olisit tyytyväinen nähdessäsi minut missä\npuvussa tahansa. (Lähtee juhlasaliin taustalle).\n\n(St. Erskine Granville, aristokraatin näköinen mies, jolla on\nsileiksi ajetut askeetin kasvot ja koko olemuksessa huomattavasti\nkyynillisyyttä, tulee oikealta).\n\n_Tuttle_. Herra St. Erskine Granville. (Toiset vieraat katselevat\nGranvilleä melkein peloissaan).\n\n_de Puyster_. Lisätkää... joka on ensimmäisen kerran moniin kuukausiin\njättänyt hallitushuolet syrjään kunnioittaakseen läsnäolollaan\nloistavia pitoja.\n\n_Granville_ (Reginaldille). Sanokaa, että hän lopettaa tuon\nlörpöttelynsä.\n\n_Reginald_. Anteeksi, mitä sanoitte?\n\n_Granville_. Sanokaa hänelle, että hän jättää minut mainitsematta.\n\n_Reginald_. (rientää kiireesti de Puysterin luo ja sanoo hänelle\njotakin).\n\n_de Puyster_ (hätäisesti puhelimeen). Ei saa painattaa mitään\näskeisestä! Muistakaa vain, ettette...\n\n(Harlemin arkkipiispa on liikuttuaan vieraitten keskuudessa saapunut\nvaltiosihteeri Granvillen luo).\n\n_Granville_. Hyvää iltaa, piispa. Olettepa tekin vaivautunut tänne\npilvenpiirtäjän huipulle. Nyt te todellakin olette monta kerrosta\ntaivasta lähempänä.\n\n_Arkkipiispa_. Herra valtiosihteeri suvaitsee olla hyvällä tuulella.\n\n_Sarita_ (keimaillen Granvillelle). Onko teillä jotakin sanomista\nminulle?\n\n_Granville_. Voitte olla vakuutettu, neiti Sarita, että jos minä\nkykenisin tuntemaan suurta intohimoa, niin ei sen esine voisi olla\nkukaan muu kuin te.\n\n_Eloise_ (nauraa iloisesti, minkä johdosta Granvillen huomio kääntyy\nhäneen)...\n\n_Granville_. Kuinka voit, Eloise?\n\n_Eloise_. Kiitos kysymästä, hyvin. Tiedätkö, että Helena on täällä?\n\n_Granville_. Mitä? Minun neitseellinen vaimoniko? Mitä se merkitsee?\nOvatko kaikki yhteiskunnalliset pulmat ratkenneet? Onko koko köyhälistö\njo kasvatettu? (Katselee ympärilleen ja huomaa Helenan, joka äskeisen\nkohtauksen aikana on tullut taustalta ja lähestynyt. Menee hänen\nluokseen.) No, rouva Granville, mitä ihmettä meidän on kiittäminen\ntästä viattomasta ilosta?\n\n_Helena_. Osaksi sitä seikkaa, etten lainkaan aavistanut teidän tulevan\ntänne.\n\n_Arkkipiispa_ (on seurannut Granvilleä ). Helena, saanko puhua\nkanssanne?\n\n_Helena_. Mistä on kysymys?\n\n_Arkkipiispa_. Pyydän teiltä suosion osoitusta. Kun tämä onnellinen\nkohtaaminen nyt on tapahtunut, niin pyydän teitä ajattelemaan, kuinka\niloiseksi äitinne tulisi, jos te ja miehenne suostuisitte esiintymään\nyhdessä suuressa juhlatilaisuudessa. Ajatelkaa...\n\n_Helena_. Mitä syytä teillä on sekaantua tähän asiaan?\n\n_Arkkipiispa_. Sehän kuuluu minun virkaani. Kodin ja aviosäädyn...\n\n_Helena_. Avioliitto tarkoittaa antamista ja ottamista. Kysykää\nmieheltäni, onko hän milloinkaan antanut minulle mitään.\n\n_Granville_. Kysykääpä häneltä, onko hän joskus antanut minulle jotakin?\n\n_Helena_. Minä annoin hänen käytettäväkseen isäni omaisuuden ja\nvaltiovallan! Vallan hallita miljoonien ihmisten elämää, pakottaa\nheidät mukaantumaan tahtoonsa. Mahdollisuuden nähdä heitä kidutettavan,\nmusertaa heidät mitättömiksi, ja sitten pilkata heitä siksi, että ovat\nvoimattomia. Juuri sitä hän etsi avioliitosta, ja sen hän saikin. Nyt\nhän voi nauttia siitä! (Kääntyy halveksivin elein ja menee syrjemmälle.)\n\n_Granville_ (nauraen). Siinä on nainen, jolla on tikari kielenä, hyvä\npiispa.\n\n_Arkkipiispa_. Mutta hän on myöskin älykäs nainen, erittäin älykäs.\n\n_Granville_. Hän koettaa ratkaista Jumalan arvoituksia. Mutta ne ovat\nratkaisemattomia, ne ovat pelkkää ivaa.\n\n(Kaikki siirtyvät vähitellen juhlasaliin. Ylihovimestari ja palvelijat\nmenevät oikealle.)\n\n\nNELJÄS KOHTAUS.\n\n    Helena ja Billy. (Edellinen on vetäytynyt syrjään vasemmalle.\n    Billy tulee samalta suunnalta, jonne hän äsken katosi.)\n\n_Helena_. Billy, minä tahtoisin, että sinä luopuisit aikeestasi.\n\n_Billy_. En milloinkaan!\n\n_Helena_. Mutta minä en tule mukaan.\n\n_Billy_ (tarttuen kiivaasti Helenan käteen ja vetäen häntä puoleensa).\nHelena, minä rakastan sinua! (Helena ensin vastustelee, mutta sulkeutuu\nsitten Billyn syleilyyn.) Minä en voi jättää sinua tänne.\n\n_Helena_. Billy, tämä merkitsee kuolemaa! Luovu yrityksestä, jos\nrakastat minua.\n\n_Billy_. Rakastan sinua liian paljon. Ja juuri siksi minä en voi siitä\nluopua. Sinun täytyy tulla mukaan, minä en voi elää ilman sinua.\n\n_Helena_. Kuule minua, Billy...\n\n\nVIIDES KOHTAUS.\n\n    Edelliset ja Granville (tulee takaisin, myöhemmin vartijat).\n\n_Granville_ (on katsellut ja kuunnellut kohtausta). Tässähän on karkuri\nBilly Kingdon, ja työläisen puvussa. Miten te olette tänne päässyt?\n\n_Billy_. Olen lentokoneen kapteeni.\n\n_Granville_. Vai niin? Millä nimellä?\n\n_Billy_. En omallani.\n\n_Granville_. Olette siis pannut henkenne peliin.\n\n_Billy_. Niin olen tehnyt. Eihän se tapahdu ensimmäistä kertaa, kuten\ntiedätte.\n\n_Granville_. Mistä johtuu tämä mielettömyys?\n\n_Billy_. He ottivat Helenan minulta ja antoivat hänet teille. Silloin\nminä hävisin ihmisten ilmoilta. Mutta minun pakooni oli muitakin syitä.\nTeidän maailmassanne ei ole mitään, jolle mies voisi työtarmonsa\nomistaa. Katselkaa tämän illan näytelmää, näitä nukkeihmisiä, näitä\nkullattuja pökkelöitä!\n\n_Granville_. Jonkun on heitä hallittava.\n\n_Billy_. Ehkä se tehtävä sopii teille, mutta ei minulle. Lentokoneessa\non toki jotakin todellista.\n\n_Granville_. Lapsen leikkikalu! Ja te nyt leikitte sillä, te, joka\nolisitte voinut nousta valtiolaivan komentosillalle!\n\n_Billy_. Te teitte sen orjalaivaksi! Sen komentaminen huvittaa teitä,\nmutta ei minua. — Minä halusin tietää, miten Helena voi, ja sen vuoksi\nminä tulin tänne.\n\n_Granville_. Te näytte päässeenkin siitä selville.\n\n_Billy_. Olenpa kyllä! Hän on samaa mieltä kanssani, ja tänä iltana me\n'matkustamme.\n\n_Granville_. Mitä? (Hän tekee eleen kutsuakseen vartijoitaan, jotka\novat aivan lähellä oviverhojen suojassa.)\n\n_Billy_ (on huomannut hänen aikeensa, vetää esille revolverin). Jos\nliikutatte sormeakaan, olette kuoleman oma!\n\n_Helena_ (heittäytyen väliin). Billy, malta mielesi! (Hetken\nvaikeneminen.)\n\n_Billy_. Helena, nyt on kysymys meidän jommankumman hengestä.\n\n_Helena_ (huudahtaen). Ei, Billy!\n\n_Billy_. Sinun on valittava meistä toinen. Hän on murhannut miljoonia\nihmisiä kukistaessaan vallankumouksia. Minä voin surmata hänet nyt\näänettömästi, ja me pääsemme pakoon lentokoneella. Mutta jos hän saa\nelää, ottaa hän minulta hengen.\n\n_Helena_. Minä vetoan isääni. Hän on pelastava sinut!\n\n_Billy_. Minä olisin jo saanut surmani, ennenkuin isäsi olisi kuullut\nminusta puhuttavankaan.\n\n_Helena_ (kääntyen mieheensä, jonka kasvoilla lepää yhä entinen hymyn\nhäivä). Granville...\n\n_Billy_ (keskeyttäen). Älä tuhlaa aikaa! Kumpi meistä saa jäädä\nelämään? Valitse!\n\n_Helena_ (kauhuissaan). Kuinka voisin olla onnellinen, jos mieheni veri\ntahraisi käsiäni?\n\n_Billy_ (ollen hetkisen vaiti ja katsellen Granvilleä, synkistyen).\nOnko se viimeinen sanasi?\n\n_Helena_ (melkein kuiskaten). Sinä et saa tappaa häntä.\n\n_Billy_ (pistää revolverin taskuunsa, kääntyy mennäkseen).\n\n_Granville_ (nostaa samalla kätensä, jolloin kaksi vartijaa heti\nsyöksyy Billyn kimppuun).\n\n_Helena_ (huudahtaa tukahdutetusti). Raakalainen! — Nyt isän luo.\n(Poistuu oikealle.)\n\n_Granville_.. Yksinäiseen koppiin. (Lähtee taustalle.)\n\n    (Vartijat vievät Billyn vasemmalle).\n\n\nKUUDES KOHTAUS.\n\n    Kaikki aikaisemmin tulleet, paitsi Helena,\n    vieraita, Tuttle, rva Lumley-Gotham.\n\n(Alkaa kuulua soittoa, joka ensin on melkoisen kovaa, mutta pian\nhiljenee. Se ei saa missään tapauksessa häiritä vuorosanoja. — Ensin\ntulee oikealta ylihovimestari Tuttle. Vieraat tulevat taustalta\nasettuvat ryhmiin. Sitten asettuu kaksi palvelijaa oikealle johtavalle\novelle, josta kohta astuu sisälle rva Lumley-Gotham jäljessään\nlisää vieraita, puettuna karmosiinipunaiseen samettiin, kolmasosa\nruumiista timanttien peitossa. Vyötäisten kohdalla on kokonainen\ntimanttipanssari. Sen lisäksi on hänelle timanttikruunu, ja jalokivillä\nkoristettuja renkaita kyynärpäihin asti. Hän on vanha, suuri nainen,\njolla on käheä, hiukan katkonainen ääni.)\n\n_Tuttle_ (esittää). Rouva Lumley-Gotham.\n\n_Vieraat_. Me tervehdimme teitä, rouva Lumley-Gotham!\n\n_Rva L.-G_. Olkaa tervetulleet Huvilapalatsiin, rakkaat ystävät!\n\n_de Puyster_ (on kiiruhtanut puhelimen luokse. Puhuu siihen sinä\naikana kuin esittely ja tervehdysmenot suoritetaan). Kansalaisten\nLiittomarssin sävelten kaikuessa saapuu juhlan emäntä Viviana Athestan\nde Smithkins Lumley-Gotham tähän temppeliin, joka on pyhitetty\nsuojapaikaksi niille, joiden huostaan Jumala äärettömässä viisaudessaan\non uskonut maan talouden ja omaisuuden hoidon.\n\n_Harlemin arkkipiispa_ (rva G:lle). Oi, rouva Lumley-Gotham, kuinka\nihastuttava onkaan olemuksenne! Nuoruuden tunteet täyttävät minut teitä\nkatsellessani! Toivoisin, että kaikki teidän kateelliset kilpailijanne\nolisivat nyt täällä teitä näkemässä.\n\n_Reginald_ (käsikirjoitus kädessään). Suvaitkaa, oi yhteiskunnan\narmollinen valtijatar, ottaa vastaan tämä kunnianosoitus, jolla\ntahdomme tehdä tuleville sukupolville tunnetuksi Lumley-Gotham-suvun\nmahtavuuden.\n\n_Rva L.-G_. (ottaen käsikirjoituksen runoilijalta). Kiitos, Reggie.\n\n_Reginald Simpkins_. Minä toivon saavani tilaisuuden lausua sen teidän\nvieraillenne. Muuten Eloise ja minä olemme saaneet valmiiksi menuetin,\njonka te meille suunnittelitte: Haluatteko nähdä meidän esittävän osan\nloppunäytöksestä? (Alkaa tepastella omituisia tanssiaskeleita, jolloin\nkääntyy selin, eikä huomaa, että rva L.-G. poistuu taustalle. Hetken\nkuluttua hän kääntyy, huomaa asian laidan ja nolostuu. Toiset vieraat\nilostuneita.)\n\n(Yleisen iloisuuden ja juuri alkaneen puheensorinan katkaisee äkillinen\nja räikeä torven toitotus.)\n\n_Eloise_. Hyi, kuinka inhoittavaa!\n\n_Sarita_. Eikö hän nyt olisi voinut jättää meitä rauhaan tänä iltana?\n\n_Arkkipiispa_. Rakas nuori nainen, kyllä kai hänen sallitaan katsella\ntätä Huvipalatsia, jonka kustannukset hän on itse suorittanut.\n\n_Sarita_. Katselkoon vain, mutta älköön hätyyttäkö vieraitaan kuin\nlampaita.\n\n(Kaikki muut paitsi Granville menevät taustalle.)\n\n\nSEITSEMÄS KOHTAUS.\n\n    Granville, Lumley-Gotham, kolme vartijaa, palvelijoita,\n    myöhemmin Lumley-Gotham nuorempi ja Jessup.\n\n(Aluksi kuuluu vielä pari torven toitotusta, vaikka ei niin kovaa\nja vihlovaa kuin äsken, sitten astuu sisälle kolme vartijaa, jotka\nnuuskivat tarkasti joka nurkan minkä jälkeen jäävät seisomaan yksi\nkullekin ovelle.)\n\n_Lumley-Gotham_ (tulee oikealta. Hän on vanha, laiha, kaljupäinen\nja hampaaton mies, jonka kasvot ovat terävät ja kokoonkutistuneet.\nHänen luonteensa pääominaisuuksia ovat ahneus ja pelkuruus, varsinkin\nviimeksimainittu. Liikkuessaan hän kurkistelee kaikkiin suuntiin,\neikä koskaan astu monta askelta kääntymättä hermostuneena katsomaan\ntaakseen. Häntä taluttaa sisälle kaksi palvelijaa. Hän vaipuu väsyneenä\nja huoaten istumaan isoon nojatuoliin oikealle.)\n\n_Granville_ (astuen esiin hymyillen). Hyvää iltaa! (Hetken perästä.)\nTahdotteko nyt tavata Jessupia?\n\n_Lumley-G._ Minä olen väsynyt, haluan levätä.\n\n_Granville_. Muistatte kai, että asia on tärkeä?\n\n_Lumley-G._ (kiusaantuneena). Kyllä, kyllä. — Kutsu hänet tänne.\n\n_Granville_ (oikealla uloskäytävällä seisovalle vartijalle). Kutsu\ntänne keksintöosaston johtaja. (Vartija poistuu hetkeksi ja palaa\nsitten entiselle paikalleen. Kohta lähestyy takaovella seissyt vartija\nGranvilleä ja kuiskaa tälle jotakin.) Poikanne haluaa tavata teitä.\n\n_Lumley-G._ Onko hänestä tehty tiedusteluja?\n\n_Granville_. On kyllä.\n\n_Lumley-G._ Hyvä on.\n\n(Vasemmalla ovella seisova vartija on lähestynyt Granvillea ja tehnyt\ntälle merkin.)\n\n_Granville_. Teidän seitsemäs aterianne on valmis.\n\n_Lumley-G._ Hyvä on.\n\n_Lumley-G. nuor._ (astuu vartijoitten välitse sisään. Lähenee isäänsä\nlausuen tälle kunnioittavasti). Miten voitte, isäni?\n\n_Lumley-G._ (kuivasti ja pistävästi). Sangen huonosti... Mitä tahdot?\n\n_Lumley-G. nuor._ Vain nähdä teitä, isä.\n\n_Lumley-G._ Lörpötystä.\n\n_Lumley-G. nuor._ Isä ei saa unohtaa minua kokonaan! Ymmärtääkö isä?...\n\n_Lumley-G._ En, en ymmärrä.\n\n_Lumley-G. nuor._ (hätääntyneenä). Te ette voi hyvin, isä! Älkää\nlähtekö lentoretkelle tänään. Te voitte tulla merikipeäksi, isä.\n\n_Granville_ (keskeyttäen). Matkan on järjestänyt isänne lääkäri.\n\n_Lumley-G._ Minä tarvitsen huvia... Etkö sinä tule mukaan?\n\n_Lumley-G. nuor._ (hermostuneena ja kauhistuen). Mitä? Minäkö mukaan\nlentoretkelle?\n\n_Granville_. Ei ole mitään vaaraa. Kaikki ilmalaivat on pidätetty\nliikenteestä. Yöpostin kuljetuskin on kielletty. Koko avaruus on meidän\nhallussamme. Yhteentörmäystä ei voi tapahtua.\n\n_Lumley-G. nuor._ (yhä hädissään). Isä, isä, minä pyydän, älkää\nmatkustako!\n\n_Granville_ (nuoremmalle Lumley-G:lle). Hyvä herra, lääkäri on\nmäärännyt, ettei isäänne saa häiritä aterian aikana.\n\n(Eräs vartija on lähestynyt kädessään kultainen tarjotin. Sillä\nolevalla kultaisella lautasella on tusinan verran tabletteja.)\n\n_Granville_ (ottaa tarjottimen ja menee Lumley-G:n ja hänen poikansa\nväliin, edelliselle). Olkaa hyvä!\n\n_Lumley-G._ Kuinka monta minä saan ottaa?\n\n_Granville_. Yhden.\n\n_Lumley-G._ (ojentaa kuivan ja vapisevan kätensä hypistellen epävarmana\nkaikkia tabletteja. Valitsee sitten kaksi ja antaa eräälle vartijalle).\nSyö nämä! (Katselee tarkkaan vartijaa, ettei tämä voi piiloittaa\ntabletteja hihoihinsa, vaan ne todellakin syö. Odottaa hetken tulosta.\nSitten ottaa vielä yhden tabletin, katselee sitä pitkään ja antaa\nlopulta pojalleen.) Sinä syöt tämän. (Lumley-G. nuor, tottelee\nmääräystä, minkä jälkeen L.-G. ottaa vielä yhden tabletin käteensä\nantaen samalla Granvillelle merkin, että tarjottimen saa viedä pois.)\nMinä syön tämän hetken kuluttua.\n\n(Palvelija vie pois tarjottimen. Toinen palvelija tulee samalla\nkuiskaamaan jotakin Granvillen korvaan.)\n\n_Granville_. Jessup, keksintöosaston johtaja.\n\n_Lumley-G._ Onko hänestä tehty tiedusteluja?\n\n_Granville_. On kyllä.\n\n_Jessup_ (voimakas ja kunnioitusta herättävä virkapukuinen mies, jonka\nrinta on jalokivillä koristettujen ritarimerkkien peitossa, kumartaa\njuhlallisesti Lumley-G:lle). Valmis palvelukseenne, herra.\n\n_Granville_. Asia koskee niitä toimenpiteitä, joita osastonne on\ntoimeenpannut radiumin voimalähteiden selvillesaamiseksi.\n\n_Jessup_. Mitä tarkoitatte, herra?\n\n_Granville_. Ne ovat vaarallisia. (Ottaa taskustansa\nsanomalehtileikkeleen.) Tässä kirjoituksessa todetaan, että professori\nHolcomb on keksinyt uuden alkuaineen, jota hän nimittää radiumiitiksi\nja joka kehittää tehokkaampaa voimaa kuin mikään aikaisemmin tunnettu\naine, tunkee kaikkien esineiden läpi ja tuhoaa kaiken elollisen. Onko\ntämä totta?\n\n_Jessup_. On, herra.\n\n_Granville_. Entä jos radiumiitti joutuu jonkun anarkistin tai hullun\nkäsiin? Millä tavoin silloin voidaan puolustautua murhaajaa vastaan?\nTeidän on lopetettava sellainen vaarallinen työskentely.\n\n_Jessup_. Mutta, hyvä herra, ajatelkaahan, mikä merkitys radiumiitilla\non. Se antaa niin paljon voimaa, että maan kaikki teollisuuslaitokset\nsaadaan sillä pyörimään. Professori Holcomb voi synnyttää pisarasta\nmerivettä niin paljon energiaa, että se riittää kuljettamaan\nrahtilentokoneen ympäri maapallon.\n\n_Lumley-G._ (kiihkoisen ahnas loiste silmissään). Miksi te ette ole\nennemmin siitä minulle ilmoittanut?\n\n_Jessup_. Minun ilmoitukseni asiasta on ollut herra Granvillen hallussa\njo viikon ajan.\n\n_Lmley-G._ Minä sanon teille, mitä teidän on tehtävä. Emme voi\npysäyttää töitä, vaan professori Holcomben on keksittävä minua varten\njokin keino, jolla voin suojella itseäni radiumiittia vastaan.\nJa sillä välin on Granvillen pidettävä huolta siitä, että minun\nhenkivartijoitani lähetetään suojelemaan salaisuutta.\n\n_Jessup_. Tahtonne on tapahtuva. (Kumartaa ja poistuu.)\n\n_Lumley-G._ (kääntyen poikansa puoleen). Tunnetko itsesi aivan\nhyvinvoivaksi?\n\n_Lumley-G. nuor._ Kyllä, isä.\n\n_Lumley-G._ No niin, siinä tapauksessa luulen voivani syödä oman osani.\n(Syö tähän saakka kädessään pitämänsä tabletin.) Nyt saat mennä.\n\n    (Lumley-G. nuor, kumartaa isälleen ja poistuu huoneesta.)\n\n\nKAHDEKSAS KOHTAUS.\n\n    Lumley-Gotham, Granville, vartijoita.\n\n_Vartija_ (tullen ilmoittamaan). Rouva Granville haluaa puhua isänsä\nkanssa.\n\n_Granville_. Sitä ei voida sallia. Maailman valtias on juuri nauttinut\nateriansa, eikä sen perästä saa häiritä hänen ajatuksiansa.\n\n_Lumley-Gotham_ (väsyneesti). Mistä nyt taas on kysymys?\n\n_Granville_. Ei se ole mitään tärkeätä. (Vartijalle.) Vaimoni ei saa\ntavata häntä.\n\n_Vartija_. Mutta hän on itsepäinen, herra; hän ei lähde pois.\n\n_Granville_ (vartijalle). Jos hän synnyttää melua, niin vangitkaa hänet.\n\n_Vartija_. Vangitako puolisonne, herra?\n\n_Granville_. Se on määräyksenä.\n\n\nYHDEKSÄS KOHTAUS.\n\n    Edelliset. Helma. (Oikealta alkaa kuulua sanasotaa, minkä jälkeen\n    Helena tulee sisälle vartijoiden estelystä huolimatta.)\n\n\n_Helena_. Kukaan ei voi estää minua pääsemästä isäni luo.\n\n_Lumley-G._ (säikähtyneenä). Mitä tämä merkitsee?\n\n_Granville_ (astuen estävästi Helenan tielle). Seis!\n\n_Helena_ (Granvillesta välittämättä läheten isäänsä). Isä, minä tahdon\npuhua kanssasi.\n\n_Granville_. Vaikene!... Ottakaa hänet kiinni!\n\n_Helena_ (vartijoitten lähestyessä koettaa kamppailla heitä vastaan).\nIsä, sinun täytyy kuunnella minua!\n\n_Lumley-G._ (vapisevalla äänellä). Mitä tämä merkitsee? Mistä on\nkysymys?\n\n_Helena_ (vartijoille, joista pari on tarttunut hänen käsivarsiinsa).\nKuinka te uskallatte? (Polkien jalkaansa.) Isä, käske noiden roistojen\npäästää minut irti!\n\n_Granville_. Viekää hänet pois!\n\n_Lumley-G._ Ei, ei, odottakaa... Mitä hän tahtoo? Mistä on kysymys?\n\n_Granville_. Herra Lumley-Gotham, minä varoitan teitä kuuntelemasta\nhäntä. Te tiedätte, että olette juuri syönyt ja tunnette lääkärinne\nvaroitukset. Tällaisen varomattomuuden saatte kenties maksaa\nhengellänne.\n\n_Lumley-G._ (vavisten, äärettömän pelon vallassa). Helena, kuinka\nuskallat häiritä minua? Tahdotko sinä riistää hengen isältäsi?\n\n_Helena_. Oi, isä, isä, asiani on tärkeä, se ei siedä hetkenkään\nviivytystä... Isä, älä salli...\n\n_Lumley-G._ (tukkii korvansa sormillaan ja rientää oikealle\nhenkivartijoittensa seuraamana).\n\n\nKYMMENES KOHTAUS.\n\n    Granville. Helena. Pari G:n vartijaa.\n\n_Helena_ (joka isänsä mentyä on luopunut vastarinnastaan). Voit\nantaa miehillesi määräyksen päästää minut vapaaksi. Minä en tee enää\nvastarintaa.\n\n_Granville_. Minua ilahduttaa, että olet päässyt taas järkiisi. (Antaa\nvartijoille merkin päästää Helena vapaaksi.) Sinun pitäisi käsittää,\nettet saa mitään aikaan.\n\n_Helena_. Taistelu ei ole vielä loppunut.\n\n_Granville_. Sinä aiot siis turvautua äitiisi, mutta salli minun\nvakuuttaa sinulle jo etukäteen, ettei sinun onnistu pelastaa Billy\nKingdomin henkeä. Sinä voit vain häväistä itsesi.\n\n_Helena_. Sinä sallit siis käyttää vaimoasi vastaan sellaisia aseita?\n\n_Granville_. Kysymys ei ole siitä, mitä minä sallin, vaan siitä, mitä\nmaailma sanoo tästä. Kaikki tietävät, että tuo nuori mies rakasti\nsinua, ennen kuin menit minun kanssani naimisiin. Kaikki tietävät, että\nhän juuri siitä syystä karkasi ja rupesi tavalliseksi työmieheksi. Nyt\nhän on tullut takaisin insinöörinä ja lentokoneen kapteenina, ja minä\nolen tavannut teidät karkaamisaikeissa. Mitä luulet kaikesta tästä\nsanottavan?\n\n_Helena_. Se on minulle samantekevää. Minulle on tärkeätä vain hänen\nhenkensä pelastaminen. Kaikki nämä vuodet minä olen ollut toimettomana\nja antanut sinun hallita maailmaa mielesi mukaan, mutta jos sinä nyt\nryhdyt tähän rikokseen, ja otat häneltä hengen, niin minusta tulee\nsinun leppymätön vihollisesi. Sinä luulet kenties voivasi uhmata minua,\nmutta minä vakuutan sinulle, että on tuleva päivä, jona kadut tekoasi.\n\n\nYHDESTOISTA KOHTAUS.\n\n    Edelliset. Lumley-Gotham. Henkivartijoita.\n\n(Kuuluu torventörähdyksiä, minkä jälkeen henkivartijoitten seuraamana\nLumley-G. syöksyy huoneeseen).\n\n_Lumley-G._ (kiihtymyksestä hengästyneenä). Granville!\n\n_Granville_. Mitä nyt?\n\n_Lumley-G._ Katsokaa! Taaskin radiumiitti. Minä en tahdo olla mukana\ntässä puuhassa.\n\n_Granville_ (ottaa L.-G:n kädessään pitämän sanomalehden, lukee).\n»Tänä iltana näytti professori Holcomb tiedemiestovereillensa ja\nYleismaailmallisen sanomalehtiliiton edustajalle ilman pitävästi\nsuljetun kvartsipullon, jonka kemiallinen rakenne on...» — Mikä tällä\nsitten on vikana?\n\n_Lumley-G._ Jatkakaa! (Osoittaen lehteen.) Toiselta palstalta — tuosta.\n\n_Granville_ (jatkaa lukuaan). Ainoa vaikeus on, että X-radiumiittia,\njonka nimen keksijä on aineelle antanut, ei voida kontrolloida. Se\nsaatiin syntymään tyhjässä astiassa. Jos se sattumalta joutuisi ilman\nyhteyteen, tulisi siitä olemaan kauheammat seuraukset kuin yksikään\nihminen osaa kuvitella. Pulloa säilytetään puuvillaan käärittynä,\nja yksi laboratorion asistenteista vartioitsee sitä päivin ja öin.\nProfessori selitti, että jos pullo särkyisi, olisi seurauksena kaiken\nelimellisen elämän häviäminen maan pinnalta. (Puhuu.) Tämähän on\nmieletöntä.\n\n_Lumley-G._ (kauhuissaan). Jos tuo pullo nyt särkyy, saan minä surmani.\n\n_Granville_. Mutta sehän ei voi olla totta!\n\n_Lumley-G._ Se on totta! Jatkakaa!\n\n_Granville_ (lukee). Tämän osoitti sitovalla tavalla todeksi\nse surullinen kuolema, joka kohtasi professori Clarkia. Kuten\nmuistetaan, oli professori Clark juuri kokeilemassa aivan vähäisellä\nradiumiittimäärällä ja sai surmansa, kuten kaikki muutkin\nlaboratoriossa olleet. Vain pieni tomukasa oli jäänyt sille paikalle,\njossa professori oli seisonut.\n\n_Lumley-G._ Ajatelkaa! Minustakaan ei jäisi muuta kuin tomukasa. Ja\nmitä he aikovat tehdä sillä aineella? Antaa merkkejä Marsiin!\n\n_Granville_ (jatkaa lukitaan). Professori Holcomb oli toivonut, että\nX-radiumiitin avulla voitaisiin vastata niihin merkkeihin, joita\nviimeisten kymmenen vuoden kuluessa on saatu Marsin asukkailta. Nyt\ntäytyi professorin kuitenkin myöntää, että hänen ponnistuksiaan\nehkäisi sama vaikeus joka tuotti tuhon professori Clarkille ja\nhänen apulaisilleen, nimittäin että kaikki kokeet ovat osoittaneet\nmahdottomaksi saada radiumiittisäteitä kohoamaan korkeammalle kuin\nneljännesmailin päähän maan pinnasta. Ne saattavat kyllä kulkea 8—10\ntuhatta kertaa maan ympäri, mutta eivät erkane maasta mainitsemisen\narvoisen matkan päähän.\n\n_Lumley-G._ Oletteko ennen kuullut moista mielettömyyttä?\n\n_Granville_. Me järjestämme kyllä tämän asian. (Menee langattomaan\npuhelimeen.) Keksintöjen osasto. Poliisitoimisto. Granville puhuu.\nLumley-Gothamin erikoismääräys. Ilmoittakaa laboratoriossa oleville\nasiamiehillenne, että heidän on otettava paikka valtaansa. Vangitkaa\nheti professori Holcomb ja kaikki muut siinä rakennuksessa olleet ja\npitäkää heitä ankarasti vartioituina, kunnes saatte uusia määräyksiä.\nEstäkää uutisten levittäminen näistä toimenpiteistä. (Tulee takaisin.)\nKas niin, se riittää. Ja nyt, herra Lumley-Gotham, älkää enää yhtään\nvälittäkö koko jutusta. Minä kyllä hoidan tämän asian.\n\n_Helena_ (joka edellisen keskustelun ajan on ollut syrjemmällä, astuu\nesiin). Isä, minä tahdon nyt puhua sinun kanssasi.\n\n_Granville_. Minä olen jo sanonut, että te ette saa kuunnella häntä.\n\n_Helena_. Isä, kuuntele minua.\n\n_Granville_. Muistakaa lääkärin määräys.\n\n_Lumley-G._ (valittaen). Voi, voi, voi! Mitä tämä merkitsee? Enkö minä\nsaa olla rauhassa omien lasteni hyökkäyksiltä? (Samassa soi kello\nkovasti.) Mitä se on?\n\n_Granville_. Minä otan selvää. (Menee langattomaan -puhelimeen. Hetken\nperästä havaitaan hänen kasvoillaan hämmästys.) Mitä?\n\n_Lumley-G._ (joutuen jälleen kauhuun valtaan). Mitä nyt? Mistä on\nkysymys?\n\n_Granville_. Odottakaa! (Kuuntelee vielä jonkin aikaa, sitten tulee\npois puhelimen luota.) Professori on tullut hulluksi! Hän kieltäytyy\nluovuttamasta keksintöään. Hän on sulkeutunut työhuoneeseensa ja\nselittää, että hän joko suorittaa työnsä loppuun saakka tai lyö pullon\nrikki.\n\n    (Hetken hiljaisuus. Kaikki tuijottavat Granvilleen.)\n\n_Lumley-G._ (kuiskaten). Mitä meidän on tehtävä?\n\n_Granville_. Poliisit koettavat päästä häneen käsiksi, mutta pelkäävät\nräjähdystä.\n\n_Lumley-G._ Käskekää heidän luopua yrityksestään. Ruvetkaa\nneuvotteluihin hänen kanssaan!\n\n_Granville_ (jälleen puhelimen luo). Sanokaa asiamiehillenne, että\nheidän on luovuttava yrityksestään... Jättäkää hänet rauhaan. Odottakaa\nuusia määräyksiä. (Vaiti, edelleen puhelimen ääressä.) He ilmoittavat,\nettä professori ei luota heihin. Hän ei tahdo enää neuvotella.\n\n_Lumley-G._ (alkaa väännellä käsiänsä. Seuraavien vuorosanojen aikana\nhänen epätoivonsa kehittyy äärimmilleen). Kas niin, kapinoitsijoita!\nYhä uusia kapinallisia. Laupias sallimus, enkö minä milloinkaan pääse\nmurheistani? Ensin kapinoivat työläisten ammatilliset järjestöt. Sitten\ninsinöörit. Sen jälkeen minun omat lapseni, kaikki ovat kapinallisia!\nJa he tahtovat tappaa minut! Herra Jumala, miksi minulle tämän teit?\n(Huutaa.) Apua! Apua!\n\n\nKAHDESTOISTA KOHTAUS.\n\n    Edelliset. Lumley-Gotham nuorempi.\n\n_Lumley-Gotham nuor._ (syöksyy huoneeseen vartijain kielloista\nhuolimatta). Mikä hätänä? Isä, mikä sinun on?\n\n_Lumley-G._ (kiinnittämättä huomiota poikaansa ojentelee käsiänsä\ntaivaan puoleen). Jumalani, miksi laskit tämän taakan minun\nhartioilleni? Miksi et antanut minun elää köyhänä miehenä ja nukkua\nvaikka maantien ojassa — kunhan vain saisin nukkua? Mitä sinä tahdot\nminun tekevän?\n\n\nKOLMASTOISTA KOHTAUS.\n\n    Edelliset. Eloise.\n\n_Eloise_ (tullen nopeasti juhlasalista). Mitä on tapahtunut?\n\n_Lumley-G._ Eräs professori on tullut hulluksi. Hän aikoo muuttaa\nmeidät kaikki maan tomuksi!\n\n_Lumley-G. nuor._ Miksi et tee mitään, isä?\n\n_Lumley-G._ Mitä minä voin tehdä? Granville, ettekö voi neuvoa minulle\njotakin?\n\n_Granville_ (joka muitten yhä ollessa hädissään on vähitellen saanut\ntakaisin entisen välinpitämättömän ilmeensä). Voimmehan kysyä\nJessupilta.\n\n_Lumley-G._ Aivan niin.\n\n_Lumley-G. nuor._ Jessup! Missä on Jessup? Jessup! Missä on Jessup?\n(Rientää oikealle huutaen mennessään.) Jessup! Jessup!\n\n\nNELJÄSTOISTA KOHTAUS.\n\n    Edelliset, paitsi Lumley-Gotham nuorempi. Vähitellen kalkki.\n\n_Lumley-G._ (kävelee edestakaisin epätoivoissaan). Kauheata! Kauheata!\nKuinka hirveä on rikkaan miehen kohtalo! Miksi minä en saanut syntyä\nköyhänä.\n\n_Arkkipiispa_ (tullen juosten paikalle). Mitä on tapahtunut? Mitä minä\nkuulin ilmaan räjäyttämisestä?\n\n_Lumley-G._ (voihkien). Minun olisi pitänyt ymmärtää, että mies voi\nryhtyä mielettömyyksiin. Miksi te ette aavistanut sitä, Granville?\n\n(Kaikkialla vierasten joukossa on syntynyt kauhua, sillä tieto on\nnopeasti levinnyt.)\n\n_Reginald Simpkins_ (tulee esille surkeana). Voi, minne me voimme\npelastua? Mihin me menemme?\n\n_Rva Lumley-Gotham_ (samoin). Murhaajia! Murhaajia!\n\n_Granville_ (mennen puhelimen luo). Halloo, kuuluuko jotakin uutta?\n(Syntyy hetkeksi yleinen hiljaisuus.) Vai niin, ei vielä mitään.\n\n_Lumley-G._ Kauheata! Kauheata!\n\n_Reginald_. Tulkaa, menkäämme alas!\n\n_Eloise_. Mitä se hyödyttäisi?\n\n_Sarita_ (syöksyen salista). Tuli on irti! Tuli on irti!\n\n(Syntyy yleinen hämminki, jonka kuluessa toistellaan sanoja: »Tulipalo»\nja »tuli irti». Silloin tulee kiireisesti sisälle de Puyster).\n\n_de Puyster_ (koettaen päästä puhelimen luo). Palaa! Missä palaa?\n(Puhelimessa.) Halloo, Yleismaailmallinen Sanomalehtitoimisto.\nValtiollinen osasto. Puyster puhuu. Kuulin huhun, että huvipalatsi\npalaa. Julkaiskaa siitä heti lisälehti. Minä hankin huhulle\nvahvistuksen, jos voin. (Kääntyen vieraitten puoleen, jotka ovat\nhälisseet koko ajan, mutta ei kuitenkaan kovaa, että olisivat estäneet\nPuysterin sanoja kuulumasta). Olkaa ystävällisiä ja sanokaa, missä\ntulipalo on. Minä olen reportteri, minun täytyy tietää uutiset.\n\n_Rva Lumley-G._ (kovasti hermostuneena). Eikö kukaan voi sanoa, mitä\nmeidän on tehtävä?\n\n_Lumley-G._ (tarttuen Granvilleä käsivarteen). Ajatelkaa, ajatelkaa\nnyt! Minä olen aina luottanut teihin. Te voitte varmasti antaa meille\nneuvon.\n\n_Granville_ (joka jo hetken on seisonut mietteissään, pienen vaitiolon\nperästä). Sanomalehdessä kerrottiin, että nuo säteet kohoavat vain\nhiukkasen yläpuolelle maan pinnan. Jos nousisimme lentokoneeseen.\n\n_Toiset_ (katkonaisina huudahduksina). Tietysti. — Lentokoneeseen. —\nAivan niin. — Ylös ilmaan.\n\n_Lumley-G._ Mutta kuka osaa lentokonetta ohjata?\n\n_Helena_ (astuen esiin). Lentokoneen kapteeni on täällä.\n\n_Lumley-G._ Missä? Missä hän nyt on?\n\n_Helena_. Mieheni tietää sen.\n\n_Toiset_ (kääntyen vaikenevan Granvillen puoleen). Missä häh on?\nSanokaa!\n\n_Lumley-G._ Onko se totta? Tiedättekö te?\n\n_Helena_. Hän tietää. Käskekää vain häntä!\n\n_Toiset_ (Granvillen edelleen vaietessa). Hankkikaa hänet tänne. —\nMissä hän on? — Mikä teitä vaivaa?\n\n_Granville_ (eräälle vartijalle). Hae hänet tänne. (Vartija menee.\nSitten puhelimeen.) Halloo, Granville, onko mitään uutta... (Hetken\nvaitiolo.) Ettekö te kuule, Granville puhuu... Ei vastausta...\n\n\nVIIDESTOISTA KOHTAUS.\n\n    Edelliset. Billy Kingdon, vartijan mukana.\n\n_Helena_. Siinä on lentokoneen kapteeni!\n\n_Toiset_ (sekaisina huutoina). Lentokoneeseen! — Heti matkaan! — Älkää\nviivytelkö! — Nouskaamme heti!\n\n(Syntyy yleinen rynnistys ovelle, jonka aikana joku tempaa\nLumley-Gothamin mukaan, Billy Helenan ja Tuttle rva Lumley-G:n.\nArkkipiispa on unohtanut vakavuutensa ja tuppautuu ensimmäisien\njoukkoon. Näyttämö tyhjenee nopeasti. Aivan lyhyen tuokion on näyttämö\ntyhjänä. Sitten ryntäävät sisälle Lumley-Gotham nuorempi ja Jessup ynnä\nloput vieraat. Samalla alkaa kuulua poistuvan lentokoneen moottorin\nääni.)\n\n_Lumley-G. nuor._ He ovat jättäneet meidät tänne kuolemaan. (Raastaa\nitseään.) Nuo lurjukset... roistot! Oi, voi, mitä minä teen? Mitä minä\nteen?\n\n(Muutkin ymmärtävät ja kauhistuvat. Sitten näyttämö pimenee, kunnes\nhetken päästä välähtää äkkinäinen valo, joka samassa taas sammuu, ja\npieni jyrinä seuraa sitä.)\n\n    Väliverho.\n\n\n\n\nTOINEN NÄYTÖS.\n\n\n(Näyttämön ääriviivat samat kuin ensimmäisessä näytöksessä. Näyttämö on\nkuitenkin nyt ikävä ja harmaa, sillä kaiken elollisen ylitse on kuolema\nkäynyt. Koristeet ovat jäljellä, mutta niillä ei ole loistoa, sillä\nmikään valaistus ei toimi. Kaikki tekee kylmän ja kolkon vaikutuksen.\nLattialla on pieniä tuhkakasoja, tuhoutuneitten ihmisten jäännöksiä. —\nEdellisen näytöksen toiminnasta on kulunut kuusi tuntia.)\n\n\nENSIMMÄINEN KOHTAUS.\n\n(Kaikki ilmalaivaan pelastuneet henkilöt, paitsi Granville, tulevat\nvähitellen sisälle, kaikki matkasta huomattavasti väsyneinä, paitsi\nBilly ja Helena, joista sitä ei niin huomaa.)\n\n_Billy_ (on tullut Helenan kanssa ensimmäisenä ja ryhtyy heti\ntarkastelemaan ympärilleen. Menee puhelimen luo ja koettaa antaa sillä\nmerkkejä, mutta ei pääse minnekään. Sitten hän kiinnittää huomiota\nhuoneen kylmyyteen, tekee sitä osoittavan merkin, ja katsoo Helenaan,\njoka näyttää ymmärtävän kaiken yhtä hyvin kuin hänkin. Sitten kiintyy\nhänen katseensa lattialla oleviin tuhkaläjiin. Osoittaa niitä Helenalle\nja sanoo kuiskaten). Katso!\n\n_Rva Lumley-Gotham_. Miksi koko talo on tyhjänä? Käskekää ottaa selvää\nasiasta!\n\n_Lumley-Gotham_ (hampaat kalisten). Kutsukaa tänne minun adjutanttini\nja käskekää hänen tuoda minulle takki. Miksi minusta ei pidetä huolta?\n\n_de Puyster_ (häärien puhelimen luona). Hyväinen aika, minä en ole\nsaanut yhtään sanomalehtien aamunumeroita.\n\n_Billy_. Nähtävästi ei ole olemassa ketään. Kukaan ei vastaa\npuhelinmerkkeihin.\n\n_Sarita_. Mutta mitä ihmettä me sitten teemme?\n\n_Arkkipiispa_. Ettekö voi mennä lähettämään määräyksiä?\n\n_Billy_. Mennä? Minne? Kenelle olisi määräyksiä lähetettävä?\n\n_Sarita_. Huutakaa juoksupoikaa.\n\n_Reginald_. Voittehan lähettää sähkösanoman.\n\n_Billy_. On nähtävästi tapahtunut radiumiittiräjähdys, eikä ole\njäljellä yhtään elävää olentoa, meitä lukuunottamatta.\n\n_Rva Lumley-G._ Lähettäkää sitten sananviejä kaupunkiin.\n\n_Helena_. Etkö ymmärrä, äiti, kaupungistakin ovat ihmiset tuhoutuneet.\n\n_Eloise_. Kaikki työläisetkö?\n\n_Helena_. Pelkään niin tapahtuneen.\n\n_Eloise_. Mutta sehän on mahdotonta. Mitä me sitten teemme?\n\n_Sarita_. Ei ole ketään, joka tarjoileisi meille.\n\n_Reginald_. Ei ole mitään syötävää.\n\n_Arkkipiispa_. Eikä siis ole keittäjiäkään.\n\n_Eloise_. Sehän on järjetöntä. Olisimmeko me villien asemassa?\n\n_Rva Lumley-G._ (joka on kovasti hermostunut, melkein parkaisten).\nMinä en suostu tällaiseen. Minä ilmoitan hallitukselle! (Kääntyen\nherra de Puysterin puoleen.) Herra Puyster, ettekö voi ilmoittaa tästä\nsanomalehdille?\n\n_de Puyster_ (tuskaantuneena). Minä koetan ilmoittaa. Kunpa vain saisin\nsanan toimistoon. Minä en ole saanut yhtään uutista aamunumeroihin.\n\n_Billy_. Ettekö voi käsittää, ettei ole olemassa enää mitään\nsanomalehtiä.\n\n_de Puyster_. Eikö mitään sanomalehtiä?\n\n_Billy_. Kuka niitä painaisi?\n\n_de Puyster_. Sen kanssa minulla ei ole mitään tekemistä. Minä olen\nYleismaailmallisen Sanomalehtiliiton palveluksessa, ja olen sopimuksen\nmukaisesti sitoutunut hankkimaan uutisia, painettiinpa niitä tahi ei.\n\n_Billy_. Ettekö te nyt vihdoinkin käsitä, te ja kaikki muut, ettei\nkoko maapallolla ole enää ketään muita ihmisiä kuin me, ilmalaivan\navulla pelastuneet. Kaikki muu elollinen elämä on nähtävästi sammunut.\nMinä lähden kuitenkin katsomaan, onko asiain tila todella sellainen\nkuin oletan. (Vaihtaa muutaman sanan Helenan kanssa ja menee sitten\noikealle.)\n\n\nTOINEN KOHTAUS.\n\n    Kaikki muut, paitsi Billy.\n\n_Rva Lumley-G._ (retkahtaen voipuneena nojatuoliin). Antakaa\nminun sitten kuolla! (Eloise ja Reginald siirtyvät hoitelemaan ja\nlohduttamaan häntä.)\n\n_Helena_ (joka on saatellut isäänsä käsikoukusta ja asettanut hänet\ntuolille istumaan). Meidän täytyy saada jotakin juotavaa. (Katsoo\nylihovimestari Tuttleen.) Tuttle, onko tässä lähellä jotakin sellaista?\n\n_Tuttle_ (on kohta sisään tultuaan asettunut huolettomaan asemaan\nloikomaan sohvalle. Hän vastaa veltosti ja huolettomasti). En tiedä,\nrouva hyvä.\n\n_Arkkipiispa_. Eikö sen tietäminen kuulu teidän tehtäviinne?\n\n_Tuttle_. Ei kuulu.\n\n_Helena_. Menkää nyt kuitenkin etsimään. Näiden ihmisten täytyy saada\napua.\n\n_Tuttle_. Minä olen yhtä väsynyt kuin toisetkin.\n\n    (Nousee kuitenkin laiskasti ja menee ulos.)\n\n\nKOLMAS KOHTAUS.\n\n    Edelliset, paitsi Tuttle.\n\n(Hetkinen äänettömyyttä.)\n\n_Arkkipiispa_ (melkein kuiskaten). Sarita, maailmassa ei ole enää\nkeittäjiä. (Vaihtavat katsetta Saritan kanssa.) Meidän on syötävä\nkylmää ruokaa... (Hetken vaiti.) Kenties me emme saa ensinkään ruokaa!\n\n_Sarita_ (huokaisten). Ei enää milloinkaan keitettyä viiriäistä.\n\n_Arkkipiispa_ (samoin). Ei koskaan enää hummerisalaattia. — Eikä enää\nmilloinkaan sokeroituja munkkeja.\n\n_Eloise_ (myös surullisesti). Emme enää koskaan pääse teatteriin.\n\n_Reginald_ (kauhistuen). Herra Jumala! Eikö ole enää räätäleitäkään.\nTäytyykö minun nyt turvautua valmiina ostettuihin vaatteisiin?\n(Surkealla äänellä.) Ei ole ketään, joka painaisi minun runojani!\n\n_Sarita_. Ole vaiti! Minä en voi enää sietää tätä.\n\n_Arkkipiispa_. Kunpa saisin edes tilkkasen viiniä kuivaan suuhuni.\n\n\nNELJÄS KOHTAUS.\n\n    Edelliset ja Tuttle.\n\n_Tuttle_ (tulee sylissään puolikymmentä samppanjapulloa). Minä löysin\nsentään jotakin. Tässä on, jos haluttaa.\n\n_Rva Lumley-G._ (loukkaantuneena palvelijan suorasukaisuudesta). Tuttle!\n\n_Tuttle_. Mitä nyt, pikku rouva? (Ojentaen hänelle pullon.) Panemmeko\npullon puoliksi?\n\n_Reginald_ (rientäen ikäänkuin suojelemaan valtiatarta). Senkin roisto!\nTämä on, tämä on... (hänen äänensä alenee, kun hän huomaa Tuttien\nkatseen).\n\n_Tuttle_ (murahtaen). Suu kiinni, nulkki.\n\n_Arkkipiispa_ (arvokkaasti). Tuttle, te unohdatte asemanne.\n\n_Tuttle_ (räjähtäen nauruun). Asemani? Millainen on minun asemani?\n\n_Arkkipiispa_ (ihmeissään). Mitä... mitä te tarkoitatte?\n\n_Tuttle_ (yhä nauraen). Mitäkö minä tarkoitan? — Sinä olet komentanut\nminua aikasi, vanha veikko, mutta luuletko, että se nyt enää käy\npäinsä? Kukahan on nyt voiton puolella?\n\n_Rva Lumley-G._ (nousten väsymyksestään huolimaita täyteen\npituuteensa). Tuttle, tiedättekö, kenen talo tämä on?\n\n_Tuttle_. Se on teidän, rouvaseni, mutta tuskinpa siitä on teille\nsuurtakaan iloa.\n\n_Rva Lumley-G._ Kiittämätön lurjus, minä erotan teidät palveluksestani.\n\n_Tuttle_. So, so, arvoisa rouva. Minä en ole enää kovin kärkäs\nnoudattamaan rouvan määräyksiä. (Kohottaa pullon huulilleen.)\n\n_Rva Lumley-G._ Elukka, poistukaa heti talostani!\n\n_Tuttle_ (nauraen). Kuka voi ajaa minut ulos? Ehkä lähetätte hakemaan\npoliisia?\n\n_Rva Lumley-G._ (miehelleen). Herra Lumley-Gotham, te olette tämän\nkodin päämies. Käskekää tuo mies pois.\n\n_Lumley-G._ (loikoen nyt jollakin korokkeella). Rakkaani, ei minulla\nole hänen kanssaan mitään riitaa.\n\n_Tuttle_. Siinä kuulette. Sillä tavoin on minua puhuteltava. Tässä\non sinulle, vanha veikko, kunnon naukku. (Ojentaa pullon L-G:lle,\njoka hetken kuluttua ottaa sen ja vie suulleen rva L-G:n katsellessa\nsitä toimitusta voimattoman kiukun vallassa.) Nyt ovat ohjakset minun\nkäsissäni. (Liikkuu kuin voittaja toisten keskellä.) Minulla on\nviinikellarin avain. (Heiluttaa avainta.) Kaikki, jotka tahtovat olla\nmukana, seuratkoot minua!\n\n\nVIIDES KOHTAUS.\n\n    Edelliset ja Granville.\n\n_Granville_ (astuu sisälle ja menee suoraapäätä Tuttlea vastaan).\nTuttle, anna minulle tuo avain.\n\n_Tuttle_. Mitä?\n\n_Granville_. Anna avain minulle.\n\n_Tuttle_ (epäröi hetken, muita antaa sitten avaimen). Hyvä on, herra.\n\n_Granville_. Mene nyt tiehesi! (Tuttle livahtaa ulos.)\n\n\nKUUDES KOHTAUS.\n\n    Edelliset paitsi Tuttle.\n\n(Kaikki kääntyvät Granvillen puoleen ikäänkuin odottaen häneltä\npelastusta.)\n\n_Sarita_. Oletteko saanut tietoonne jotakin uutta?\n\n_Granville_. Uuttako? Kuka nyt voisi uutisia kertoa?\n\n_Sarita_. Mutta täytyyhän toki jossakin olla ihmisiä.\n\n_Granville_. Mahdollisesti, mutta miten me voisimme saada siitä tietoa?\n\n_Sarita_ Emmekö voi soittaa heille langattomalla?\n\n_Granville_. Osaatteko käsitellä sellaista kojetta?\n\n_Sarita_ Minun purjeveneeni on rannalla telakassa. Ehkä voisimme\nkäyttää sitä.\n\n_Granville_. Kyllä, jos te vain osaatte hoitaa sitä.\n\n_Rva Lumley-G._ Laupias taivas! Me emme siis todellakaan voi tehdä\nyhtään mitään.\n\n_Granville_ (hymyillen kuivasti). Niin, rouvaseni, siltä näyttää.\nMe olemme hävinneet pelin. Joku on lyönyt nurin koko shakkilaudan.\n(Kääntyy ja poistuu nopeasti huoneesta.)\n\n\nSEITSEMÄS KOHTAUS.\n\n    Edelliset, paitsi Granville.\n\n(Hetkisen vaitiolo. Kaikki ovat typertyneitä.)\n\n_Lumley-G._ (surkeasti). Eikö kukaan voi toimittaa minulle viinaa ja\nsoodaa?\n\n_Rva Lumley-G._ (vaitiolon jälkeen). Minua paleltaa niin hirveästi.\nEikö kukaan voi antaa minulle shaalia?\n\n_Helena_ (mennen äitinsä luokse ja antaa hänelle huivin hartioiltaan).\nKas tässä, äiti, ota tämä huivi. (Reginaldille.) Etkö voisi hakea\njotakin äidin ylle?\n\n_Reginald_. Minä en tiedä, missä mitäkin on.\n\n_Helena_. Voithan mennä etsimään.\n\n_Eloise_ (hytisten kylmästä, kuten kaikki muutkin). Herra varjelkoon,\nmiksi ei kukaan käännä lämpöjohtoa auki?\n\n_Sarita_ Minä luulen, ettei sitä ole enää lämmitetty.\n\n_Rva Lumley-G._ Eikö enää lämmitetty? Mutta sehän on mieletöntä.\nHuhtikuun puolivälissä. Lähettäkää kutsumaan talon isännöitsijää.\nKutsukaa... voi, minä unohdin.\n\n_Arkkipiispa_. Onko täällä joku, joka tietää, miten lämpöjohtoa\nhoidetaan? (Vaitiolo, kaikki katselevat kysyvästi toisiaan.)\n\n_Rva Lumley-G._ Me palellumme kuoliaiksi.\n\n_Helena_. Meidän täytyy tehdä nuotio.\n\n_Eloise_. Miten sytytetään nuotio?\n\n_Reginald_. On löydettävä jotakin palavaa.\n\n_Arkkipiispa_. Jotakin puusta tehtyä, luullakseni. (Alkaa tutkia erästä\nkullattua tuolia.) Onkohan tässä puuta. Eikös tuoleja joskus tehdä\npuusta?\n\n_Reginald_. Minä luulen lukeneeni jotakin sellaista.\n\n_Helena_. Tämä jakkara on puusta tehty. Lämmittäkää sillä.\n\n_Rva Lumley-G._ (kauhuissaan). Mitä? Sehän on antiikkinen.\n\n_Eloise_. Se on väärentämätön Ludvig XV:n aikuinen jakkara. Se maksaa\nkolmekymmentäseitsemäntuhatta dollaria.\n\n_Lumley-G._ (melkein vihaisesti). Mitä se siihen kuuluu. Sytyttäkää se\npalamaan!\n\n_Reginald_ (vetäen jakkaran keskelle lattiaa). No niin, me sytytämme\nsen.\n\n_Helena_. Sinun on ensin särettävä se.\n\n_Arkkipiispa_ (ikäänkuin halveksien runoilijan tyhmyyttä).\nLuonnollisesti. Menkää pois tieltä! (Tarttuu jakkaraan ja iskee sen\nvoimakkaasti permantoon. Jakkara -pysyy ehyenä.)\n\n_Reginald_. Ei niin! Te vedätte toiseen ja minä toiseen suuntaan.\n(Ponnistus on turhaa.) Ei tämä käy. Me tarvitsemme kirveen.\n\n_Helena_. Mistä me sen otamme?\n\n_Reginald_. Minulla on veitsi. Ehkä se auttaa? (Ottaa taskustaan pienen\nkynäveitsen.)\n\n_Arkkipiispa_. Oletteko te hullu! Mutta ehkä se palaa tällaisenaankin,\njos löydämme hyviä sytykkeitä.\n\n_Reginald_ (ottaen taskustaan jalokivillä varustetun tulitikkurasian).\nTässä on tulitikkuja.\n\n_Arkkipiispa_. Mutta meillä täytyy olla paperia. (Katselee\nympärilleen.) Jotakin, joka palaa helposti.\n\n_Helena_ (viitaten erääseen seinäverhoon). Koettakaa, palaako tuo verho.\n\n_Rva Lumley-G._ Mitä? Sehän on flaamilainen gobeliini. Sen arvo on\nkaksituhatta dollaria.\n\n_Lumley-G._ Ei haittaa. Sytyttäkää se palamaan.\n\n_Reginald_ (riistää arkkipiispan avulla verhon seinältä, vie sen\nkeskelle lattiaa aiottuun rovioon, raapaisee tikulla tulta, mutta verho\nei syty. Raapii useamman tikun, mutta tulos on yhtä huono). Tämä ei\nkelpaa.\n\n_Sarita_ Mistähän se voi johtua?\n\n_Eloise_. Tyhmyrit! Eiväthän mitkään tämän talon taide-esineet pala. Ne\non tehty tulenkestäviksi.\n\n_Reginald_ (neuvottoman vaitiolon jälkeen rientää arkkipiispan kimppuun\nja riistää hänen viittansa). Onko tämä tulenkestävä?\n\n_Arkkipiispa_ (estellen). Ei saa, ei saa. Antakaa sen olla.\n\n_Rva Lumley-G._ (komentaen). Luovuttakaa se heti hänelle! —\n\n_Reginald_ (heittää paitahihasilleen jääneen arkkipiispan viitan\njakkaran päälle keskelle lattiaa, raapaisee tulta ja saa heikon\nliekin syttymään). S (Kaikki tunkeutuvat niin lähelle nuotiota, että\novat vähällä työntyä tuleen. Helena saa vaivoin heidät taivutetuiksi\nantamaan tilaa äidilleen ja isälleen. Hetken hiljaisuus.)\n\n_Rva Lumley-G._ Minä olen kadottanut timanttivyöni. Se on varmaan\njäänyt jonnekin ulos. Hyvänen aika, eikö joku menisi sitä etsimään?\n\n_Helena_. Olkaa rauhassa, äiti. Ei sitä kukaan varasta, sillä eihän\nsillä nyt enää ole mitään arvoa.\n\n_Rva Lumley-G._ Voi, voi sentään, en minä voi tottua tähän.\n\n_Sarita_ (lyhyen vaitiolon jälkeen). Siis rahallakaan ei ole mitään\narvoa?\n\n_Arkkipiispa_ (huomaten). Eikä pankkeja ole enää olemassa!\n\n_Lumley-G._ (hetken yleisen vaikenemisen perästä nousten innostuneena\ntulen äärestä). Minä olen vapaa! (Toisten kasvoilla hämmästys, aivan\nkuin he luulisivat ukon tulleen hulluksi.) Minä olen vapaa! Vapaa!\n\n_Rva Lumley-G._ (yhä hämmästyksen vallassa). Mitä sinä sillä tarkoitat?\n\n_Lumley-G._ (edelleen saman tunnelman lumoissa). Minä olen päässyt\nkaikesta... kaikesta... kaikesta!\n\n_Rva Lumley-G._ Mistä kaikesta?\n\n_Lumley-G._ Rahoistani! Minun ei tarvitse enää allekirjoittaa\nmaksumääräyksiä. Minun ei tarvitse olla tekemisissä liikeasioiden\nkanssa.\n\n_Eloise_. Isä, oletko sinä järjiltäsi?\n\n_Lumley-G._ Se on totta... totta! Ihmiset eivät enää tule minua\nkiusaamaan. He eivät enää kirjoita minusta. He eivät heitä minua\nvastaan pommeja. Minä saan tehdä mitä tahdon ja olla onnellinen.\n(Vaipuu helpotuksesta nyyhkyttäen tuolille ja kuiskailee itsekseen.)\nVapaa... vapaa...\n\n_Rva Lumley-G._ Voi, voi, tämä on hirveätä!\n\n_Sarita_ (puuskahtaen). Tämä näyttää jonkun sosialistin huonolta\npilalta.\n\n_Eloise_. Tämä on kuin painajaisunta.\n\n_Sarita_ Tämä on konnantyö meidän yhteiskuntaluokkaamme vastaan. Nythän\nme emme ole paljon parempia kuin työväki.\n\n_Reginald_. Olisi ainakin pitänyt jäädä enemmän palvelijoita jälelle.\n\n\nKAHDEKSAS KOHTAUS.\n\n    Edelliset ja Granville.\n\n_Granville_ (on tullut oikealta whiskypullo kummassakin kädessään\nja kuullut edellisen vuorosanan. Hän on juovuksissa). Vai niin, vai\nkaipaatte te palvelusväkeä. Minä tapasin juuri äsken Tuttlen. Hän\non tulossa kädessään muuan teidän antiikkinen pertuskanne. (Jotkut\nläsnäolijoista päästävät kauhun huudon.) Roskaväki on lähtenyt\nliikkeelle. Vallankumouksen raivottaret ovat päässeet valloilleen.\nPunainen lippu liehuu kaduilla!\n\n_Arkkipiispa_ (joka samoin kuin muutkin on tuijottanut ihmeissään\nGranvilleen). Sir, minä luulen, että te olette juovuksissa. — Teidän\nhermonne eivät ole kestäneet tätä kauheata tapahtumaa.\n\n_Granville_. Mitäs te, arkkipiispa, sanotte nyt Jumalastanne? Nukkuuko\nhän kenties ja näkee pahoja unia? Vai onko ehkä joku lyönyt häntä\nkyynärpäähän. Vai onko hänkin humalassa kuten minä?\n\n_Arkkipiispa_. Herra Granville, tämä on pilkkaa!\n\n_Granville_ (nauraen). Viinikellarin ovi on auki. Olkaa hyvä ja\nnauttikaa tekin, niin saamme nähdä, mitä te sitten puhutte.\n\n_Rva Lumley-G._ (arvokkaasti). Minä luulen todellakin, että te näin\nvaikean koettelemuksen hetkenä...\n\n_Granville_. Mitä nyt, armollinen rouva? Alammeko tulla siveellisiksi?\nOlisiko meidän rakennettava kaikki entiselleen? Vastatkaa minulle,\nte uutterien muurahaisten veljet ja sisaret! (Odottaen vastausta,\njota kuitenkaan ei tule.) Minun sieluni nousee siiville, (tutkii\npullon leimaa)... Royal Irish Whiskeyn siiville. Katsokaa aurinkoja\ntuolla radoillaan! Katsokaa kiertotähtiä! Kuivuneina ja pimeinä ne\novat ainiaaksi unohdettuja. (Toiset kuuntelevat jäykistyneinä ja\nymmärtämättä hänen puhettaan. 'Tarkastaa heidän säikähtyneitä kasvojaan\nja puhkeaa nauruun.) Minun juhlassani on, näemmä, kokoelma kuolleita\nvieraita. — Kippis, rakkaat ystävät, tänään me ilveilemme jumalien\nkanssa! (Vie pullon huulilleen.)\n\n_Sarita_ Oh, tämä on kamalaa! Eikö teillä ole yhtään hävyn tunnetta?\n\n_Granville_. Häpyäkö? Se oli pelin laki, mutta nyt on peli loppunut.\n\n_Sarita_. Hyvä herra, te kyllä saatte jälkeenpäin hävetä.\n\n_Granville_. Minä en milloinkaan uskonut peliin, mutta kun ei ollut\nmuuta mahdollisuutta, niin minä pelasin. Minua huvitti pelata paremmin\nkuin toiset, katsella heidän ponnistelujansa, lukea heidän sielujensa\nliikkeitä ja hallita heidän naurettavia puuhiansa. Mutta nyt — missä\novat pelinappulat? Pelipöytä on lyöty nurin.\n\n_Helena_ (astuen Granvillen luo). Herra Granville, sallikaa minun\nehdottaa, että te menisitte pois ja joisitte yksinänne, jollei teillä\nole meille mitään parempaa sanottavaa.\n\n_Granville_. Oo, minun neitseellinen vaimoni! (Tarttuu Helenaa\nranteesta kiinni.) Tule kanssani tyhjentämään pullo!\n\n(Helena astahtaa taaksepäin, mutta Granville pitää häntä kiinni\nranteesta, jolloin heidän välilleen syntyy ottelu. Samassa tulee\nsisälle Billy.)\n\n\nYHDEKSÄS KOHTAUS.\n\n    Edelliset ja Billy. Vähän myöhemmin Tuttle (huomaamatta pulloineen).\n\n_Billy_ (iloisena oikealta ovelta). Halloo!\n\n_Helena_. Billy!\n\n_Granville_ (joka vähitellen toipuu hämmennyksestään, irroittaa Helenan\nkäden ja ratkeaa taas nauruun). On sittenkin olemassa jotakin, jonka\nvuoksi kannattaa elää.\n\n_Billy_. Mistä on kysymys' (Käsittää tilanteen.} Niinkö pian, Granville?\n\n_Helena_. Oletko ollut kaupungissa?\n\n_Billy_ (nyökkää myöntävästi).\n\n_Kaikki_ (paitsi Granville kokoontuvat hänen ympärilleen ja kyselevät).\nMitä te näitte? — Kertokaa! .\n\n_Billy_. Samaa kuin täälläkin. En kerrassaan mitään.\n\n_Rva Lumley-G._ Eikö yhtään ihmistä?\n\n_Billy_. Ei yhtään ainoata sielua.\n\n_Rva Lumley-G._ Onko koko kaupunki autiona?\n\n_Billy_. Kuin hautausmaa. Broadwaylla seisoo raitiovaunuja, autoja,\nmoottoripyöriä, lentokoneita, mutta niissä ei ole yhtään ainoata\nihmistä. Käytävillä on pieniä tuhkakasoja — niitä on myös myymälöissä\nja raitiovaunuissa. Mutta ei kuulu minkäänlaista ääntä. Ei edes\nkärpästä ole elossa.\n\n_Sarita_ Oi, kuinka hirveätä!\n\n_Helena_. Ovatko kaikki muut asiat kunnossa?\n\n_Billy_. Ovat. Ruokaa, juomaa, vaatteita, kaikkea oli. Mutta teidän on\nitsenne mentävä niitä ottamaan.\n\n_Rva Lumley-G._ Se on konnamaista!\n\n_Billy_. Kuinka niin, rouva Iumley-Gotham? Mitä puuttuu? Tehän\nomistitte puolet maapalloa — ja nyt voitte saada toisenkin puolen. Nyt\non koko maapallo teidän. Ottakaa se syliinne!\n\n_Helena_ (moittivasti). Billy!\n\n_Billy_ (hyväntuulisena). No, no, rakkaani. Minä en tahdo olla ilkeä.\n(Katsellen ympärilleen.) Onko teillä aavistustakaan siitä, mihin\nteidän on ryhdyttävä? (Hiljaisuus.) Nähtävästi ei. — Minä aavistan,\nettä aiotte jatkaa elämistä, mikä luonnollisesti on yksinkertaisinta.\nSentähden olen hankkinut teille vähän ruokaa.\n\n_Arkkipiispa_ (syöksyen Reginaldin kanssa Billyä kohti). Erinomaista!\n\n_Billy_ (pysähdyttäen heidät). Anteeksi, silmänräpäys. Minulla on\nensin jotakin muuta sanomista. Me olemme nyt aloittaneet uuden\nelämänjärjestyksen, ymmärrättekö? Tänä aamuna alkoi vuosi 1.\nPyhä omistusoikeus. on lakkautettu. Minä kehoitan teitä myöskin\nkiinnittämään huomiotanne siihen, että kaikki sovinnaiset tavat on\npoistettu. Herra Reginald Simpkinsillä on iltapuku yllään, vaikka\nnyt on aamu, ja hänen korkea-arvoisuutensa arkkipiispa esiintyy\npaitahihasillaan. Minä aion rikkoa myöskin muutamia sääntöjä. Kuten\notaksun, tietävät kaikki, että minä olen pitänyt Helenasta jo vuosia\nsitten.\n\n_Helena_. Mutta Billy...\n\n_Billy_ (keskeyttäen). Minä rakastin häntä jo ennen kuin hänet\npakotettiin menemään naimisiin Granvillen kanssa. Te nimititte sitä\n»säätyavioliitoksi», ja te karkoititte minut pois uhaten riistää\nminulta hengen. Eilen illalla minä palasin, aikoen ottaa hänet mukaani\nteidän maailmastanne ja kaikista sen laeista välittämättä. Nyt on\nse maailma loppunut, ja myöskin kaikki sen lait ovat rauenneet. Sen\nvuoksi minä en enää aiokaan viedä häntä pois. Mutta pankaa mieleenne\nse seikka, että hänen nimensä on tästä hetkestä alkaen Helena Kingdon,\neikä Helena Granville. (Ojentaen kätensä Helenalle.) Rakkaani! (Helena\nseisoo liikkumattomana, mutta sallii kätensä jäädä.) Tule! Me olemme\nrakastaneet toisiamme uskollisesti, ja me olemme odottaneet kauan.\nRakastatko minua, Helena?\n\n_Helena_ (vakavasti). Kyllä, minä rakastan sinua.\n\n_Rva Lumley-G._ (syöksähtäen esille ja kirkaisten kauhistuneena).\nHelena!\n\n_Billy_. Minä valitan, rouva Lumley-Gotham, mutta tämä asia koskee vain\nHelenaa ja minua.\n\n_Granville_. Nuori mies, minä luulisin, että se hieman koskee minuakin.\n\n_Billy_. Granville, te olette juovuksissa. Teidän on oltava selvä\nvoidaksenne keskustella tällaisesta asiasta.\n\n_Granville_. Niin, minä ymmärrän kyllä, poikaseni, että tämä voi\nkuulostaa hiukan teatterimaiselta, mutta oletteko tullut ajatelleeksi,\nettä tämä teko voi maksaa henkenne?\n\n_Billy_ (katsellen pitkään Graavilleen ja naurahtaen). Oletteko\nkokonaan unohtanut, että asiat ovat eilisillasta suuresti muuttuneet?\n\n_Granville_. Mitä te tarkoitatte? ..\n\n_Billy_. Eilen illalla tarvitsi teidän vain viitata kädellänne\nsaadaksenne minut pois tieltänne. Mutta jos te nyt tahdotte ottaa\nminulta hengen, niin on teidän tehtävä se itse. Omin käsin on teidän\nsuoritettava alhainen, raaka murha. Se on kamala tehtävä, sen kai\nymmärrätte?\n\n_Helena_. Billy, olkaamme järkeviä...\n\n_Billy_. Järkeviäkö, rakkaani? Tietysti! Granville on gentlemanni.\nHän tuntee tarkoin kaikki juonittelun säännöt. Siitähän hän on tullut\nkuuluisaksi. Ehkä me suoritamme kaksintaistelun. Eikö se ole hienoa?\n(Kääntyen koko seuran puoleen.) Olkaa niin ystävällisiä ja painakaa\nmieleenne tämä tosiasia: tästä hetkestä lähtien on Helena minun\nvaimoni. Me olemme kuherruskuukauttamme varten valinneet hääkerroksen\nYhdyshotellista, joka sijaitsee Broadvaylla 34:nnen ja 42:n kadun\nvälillä. Tukkukauppaosakeyhtiön tavaratalo on aivan lähellä. Sitä\nme luonnollisesti kaikki tulemme pitämään suuressa arvossa. Me emme\nHelenan kanssa halua mitenkään olla toisten tiellä. Me jätämme kaikki\nmuut kaupunginosat teidän haltuunne. Toiselta puolen emme myöskään\nhalua olla ylpeitä, vaan tahdomme mielellämme kaikin tavoin auttaa\nonnettomuustovereitamme. Mutta kaikkien, jotka kuuluvat meidän\nseurapiiriimme, on ymmärrettävä, että vanha oikeus viettää loiselämää\non lakkautettu ja että jokaisen on suoritettava osansa työstä. — Niin,\ntässä olikin kaikki, mitä minulla oli sanottavaa. Sen verran vain\nlisään, että huvipalatsin tallista löydätte yllin kyllin autoja ja että\nsäilykkeitä on saatavana myymälöistä palatsin lähistöllä. (Tarttuu\nHelenan käteen.) Tule, Helena, oma vaimoni!\n\n    (Seurueen kesken syntyy hämmennystä ja sohinaa.)\n\n_Rva Lumley-G._ (ennenkuin Helena ja Billy ovat ehtineet poistua). Tämä\non hirvittävä rikos säädyllisyyttä ja hyviä tapoja vastaan... mutta...\nmutta kuinka te voittekaan ajatella perustaa perheen ilman anoppimuoria?\n\n_Lumley-G._ Niin, ja ilman appiukkoa? Minä tulen mukaan.\n\n_Arkkipiispa_. Kirkon apu on tarpeellinen kaikissa vaiheissa. Minä\nliityn seuraan.\n\n_de Puyster_. Mitenkä voisi ajatellakaan elämää ilman sanomalehdistöä?\nSallikaa minun tarjota palvelustani.\n\n_Billy_. Minusta näyttää, että kaikki ovat halukkaita lähtemään meidän\nmukaamme.\n\n_Kaikki_ (paitsi Tuttle, vilkkaasti). Tietysti! Kuinkas muuten? Me\nlähdemme kaikki.\n\n_Tuttle_ (joka koko ajan on loikonut sohvalla, viljellyt pulloja ja\njuopunut). Menkää hiiden kattilaan. Minä en lähde mihinkään. Minä olen\nnyt kapitalisti... maailman valtias... Minä hallitsen...\n\n    Väliverho,\n\n\n\n\nKOLMAS NÄYTÖS.\n\n\n(Yhdyshotellin keittiö. Tavallisen kokoinen osittain kaakeliseinällä\ntahi puoliväliin seinää kohoavalla maalauksella varustettu. Oikeassa\nnurkassa hella keittiöpöytineen. Keittiön kalustoa. Perällä oviaukko\nulos ja vasemmalla ruokailuhuoneeseen. — Edellisen näytöksen\ntapauksista on kulunut kuukausi.)\n\n\nENSIMMÄINEN KOHTAUS.\n\n    Eloise ja Sarita (kuorimassa perunoita).\n\n_Eloise_ (samassa tanssileningissä kuin ensimmäisessä ja toisessa\nnäytöksessä. Se on nyt likainen ja laahustin on leikattu pois.) Voi,\nhyvä Jumala tätä elämää! Tätä on jo kestänyt kokonainen kuukausi,\nemmekä me ole ehtineet edes hankkia itsellemme uutta pukua.\n\n_Sarita_ (myös samassa, nyt kuluneessa puvussa. Hiukset huonosti\nkammattuina ja iho huolimattoman hoidon vuoksi raa'empi). Minä en\nymmärrä, kuinka palvelijat ovat voineet elää, kun heidän on täytynyt\ntehdä tällaisia töitä. Kuinka minä vihaan perunain kuorimista!\n\n_Eloise_. Miksi me emme keitä niitä kuorimatta?\n\n_Sarita_. Se ei taida olla soveliasta. Mutta ajattele, Reggie on niin\nhävytön, että ilkeää vaatia niitä paistettuina. Minä hän meitä pitää?\n\n_Eloise_. Pian hän kai jo tahtoo perunasalaattia ja\nmajoneesikastiketta! Hän näyttää luulevan, ettei minulla ole muuta\ntekemistä kuin maustaa hänen ruokaansa persiljalla.\n\n_Sarita_. Piispahan se aina yllyttää häntä. Kun he ovat saaneet tulen\npalamaan puoli tuntia täällä keittiössä, arvelevat he nähtävästi, että\nheillä on täysi oikeus haukkua toisia.\n\n\nTOINEN KOHTAUS.\n\nEdelliset ja Reginald.\n\n_Reginald_ (kuluneessa -puvussa ilman takkia tulee vaivaloisesti\nkantaen koria, joka on puolillaan hiiliä). Voi, voi sentään! (Laskee\nkorinsa keskelle lattiaa ja jää seisomaan läähättäen.) Nuo portaat\npitenevät päivä päivältä.\n\n_Sarita_ (ivaten). Tietysti. Miksi ette opettele hoitamaan hissiä?\n\n_Eloise_ (kurkistaen hiilikoriin). Mitä nyt? Nimitätkö sinä tätä\nkorilliseksi hiiliä?\n\n_Reginald_. Mikä sillä on vikana?\n\n_Eloise_. Mene alas ja pane kori täyteen, muuten minä sanon Billylle!\n\n_Reginald_. Mene itse siitä hiiden kattilaan!\n\n_Eloise_ (katsoen Reginaldiin halveksuva ilme kasvoillaan). Ajattele,\nja kuukausi takaperin sinä rukoilit minua menemään naimisiin kanssasi.\nSinä sanoit minua enkeliksi.\n\n_Reginald_. Nyt sinä olet paholainen. (Menee hellan luokse ja alkaa\ntutkia sillä kiehuvan kattilan sisällystä.) Mitä tämä on?\n\n\nKOLMAS KOHTAUS.\n\n    Edelliset ja rva Lumley-Gotham.\n\n_Rva Lumley-G._ (likaantuneissa vaatteissa ilmestyy oviaukkoon).\nReggie, enkö minä ole käskenyt sinua pysymään poissa lieden luota.\n(Huomaa pöydällä miehen takin, heittää sen maahan.) Ja enkö minä ole\nsanonut sinulle, ettet saa heittää vaatteitasi keittiöön?\n\n_Reginald_. En minä ole tuonut sitä tänne.\n\n_Rva Lumley-G._ Eikö se ollut juuri ylläsi?\n\n_Reginald_. Minä vakuutan...\n\n_Rva Lumley-G._ (tempaa liedeltä paistinpannun ja heilauttaa sitä\nuhkaavasti). Mene tyhjentämään tuo jätelaatikko. Ja laita, ettei minun\ntarvitse nähdä sinua ennen illallista!\n\n_Reginald_ (ottaa jätelaatikon ja menee perältä).\n\n_Rva Lumley-G._ (Eloiselle, joka nauraa Reginaldin kohtaloa).\nMene sisään ja kata pöytä! (Vaipuu istumaan ja kuivaa kasvojaan\nesiliinallaan.)\n\n_Eloise_ (poistuu vasemmalle.)\n\n\nNELJÄS KOHTAUS.\n\n    Rva Lumley-Gotham ja Sarita.\n\n_Rva Lumley-G._ Voi hyvä Jumala, miksi ihmiset eivät elä kylmillä\nsäilykkeillä?\n\n_Sarita_. Minkätähden he eivät voi syödä riissiä ja muuta sellaista,\nmitä ei tarvitse kuoria? Siihen minä tahtoisin saada vastauksen.\n\n_Rva Lumley-G._ (ikäänkuin kerjäten myötätuntoa). Minä olen todellakin\nsitä mieltä, että heidän tulisi edes koettaa säästää minua. Minulla on\nniin kovin paljon huolta!\n\n_Sarita_. Mikäli minä voin ymmärtää, tuotatte te itse itsellenne\nenimmän huolta.\n\n_Rva Lumley-G._ (tulistuen). Minä en voi sietää, että te aina puhutte\ntuolla tavoin. Miten minä tuotan itselleni huolta? Olkaa hyvä ja\nsanokaa suoraan.\n\n_Sarita_. Tietysti teidän sydämellänne on jälleen Helenan ja Billyn\nasia. Se olisi ollut selvä alusta alkaen, ellette te itse olisi sitä\nsotkenut.\n\n_Rva Lumley-G._ Millä tavoin sotkenut?\n\n_Sarita_. Hehän olivat valmiit liittymään yhteen, mutta te saitte\nkysymyksen pöydälle kuukauden ajaksi.\n\n_Rva Lumley-G._ Minä luulin, että sinä aikana tulisi jokin ratkaisu.\n\n_Sarita_. Te voisitte ratkaista sen milloin vain tahtoisitte.\n\n_Rva Lumley-G._ Hyvänen aika! Mitä te puhutte? Pitäisikö minun antaa\ntyttäreni asua miehen kanssa, joka ei ole hänen aviomiehensä?\n\n_Sarita_ (ivallisesti). Ei suinkaan se tapahtuisi ensimmäistä kertaa\nteidän seurapiirissänne.\n\n_Rva Lumley-G._ Mutta kun Helenan laillisesti villitty mies on samassa\ntalossa. Hänhän tietäisi, kaikki tietäisivät sen.\n\n_Sarita_. Eikö meillä ennen ollut tapana sanoa, ettei mikään merkinnyt\nmitään, jollei siitä vain mainittu sanomalehdissä. Nyt ei sellaisesta\nole pelkoa.\n\n_Rva Lumley-G _ Sarita! Minä en ymmärrä teidän kevytmielistä\nsuhtautumistanne tähän asiaan.\n\n_Sarita_. Mutta, hyvä rouva, ettekö ymmärrä, että teidän on tultava\njärkiinne ennemmin tai myöhemmin?\n\n_Rva Lumley-G._ (nyt jo itkuun puhkeamaisillaan). Niin, niin.\n\n_Sarita_. Tänään on muuten kuukausi kulunut, ja asia tulee jälleen\nesille. Mitä te aiotte sanoa Billylle ja Helenalle?\n\n_Rva Lumley-G._ (voivotellen). Minun sydämeni on murskana... Minun\nnimeni on tallattu lokaan.\n\n\nVIIDES KOHTAUS.\n\n    Edelliset ja Eloise.\n\n_Eloise_ (on tullut niin, että viimeiset sanat ovat sattuneet hänen\nkorviinsa). Herra varjele! Taasko te jauhatte tuota samaa asiaa?\n\n_Sarita_ (ei ota huomioon Eloisen sekaantumista, vaan jatkaa edellistä\nkeskustelua). Potkikaa Granville pellolle, niin asia on selvä.\n\n_Eloise_. Onko joku nähnyt Granvilleä tänään?\n\n_Rva Lumley-G._ Hän oli täällä aamulla.\n\n_Eloise_. Tietysti humalassa, kuten aina?\n\n_Sarita_. Minkätähden hän ollenkaan käy täällä? Eikö ole selvää, että\nhän tulee vain tuottaakseen häiriötä, kiusatakseen Helenaa ja teitä...\n(Perältä kuuluu arkkipiispan ähkinää.)\n\n_Rva Lumley-G._ Vaiti, arkkipiispa tulee! Älkäämme antako hänen kuulla\nmitään. Minua niin hävettää.\n\n\nKUUDES KOHTAUS.\n\n    Edelliset ja arkkipiispa.\n\n_Arkkipiispa_ (puettuna siniseen työpukuun tulee perältä kantaen\nselässään valtavaa puutaakkaa. Kompuroi lieden luo ja pudottaa\ntaakkansa lattialle. Oikaisee sitten selkänsä, kuivailee otsansa ja\nhuokaa.) Herra minun Jumalani! Tämä puunhakkaajan ammatti kuluttaa\nvoimani loppuun.\n\n_Sarita_ (tylysti). Epäilemättä.\n\n_Arkkipiispa_. Ne ovat laittaneet huonekalut niin hirvittävän lujiksi,\nettei niistä tahdo saada urakkaa. Tekisi mieleni käydä Bryant Parkin\npuiden kimppuun.\n\n_Rva Lumley-G._ (ottaa yhden puukappaleen ja mittaa sitä lieden\npituuteen). Luuletteko tosiaankin, että me voimme polttaa näitä?\n\n_Arkkipiispa_ (tuijottaen rva L.-G:iin). Voi, hyvä Jumala!\n\n_Rva Lumley-G._ Valitkaa nuo pitkät pois ja hakatkaa ne lyhemmiksi.\n\n_Arkkipiispa_ (varovasti). Minä noudan kirveeni tänne.\n\n_Rva Lumley-G._ Aikoisitteko hakata puita tässä liedellä? Se ei käy\npäinsä.\n\n_Arkkipiispa_. Ehkä te voisitte käyttää noita pitkiä johonkin muuhun\ntarkoitukseen?\n\n_Sarita_ (ivallisesti). Perunain muhentamiseenko?\n\n_Arkkipiispa_ (kokoaa puunsa ja menee perälle ).\n\n\nSEITSEMÄS KOHTAUS.\n\n    Edelliset, paitsi arkkipiispa, ja de Puyster.\n\n(Naiset häärivät ruuanlaiton touhussa. Hetkinen hiljaisuutta.)\n\n_de Puyster_ (tulee. Hän on ainoa koko pienen yhteiskunnan jäsenistä,\njoka on saanut säilytetyksi juhlapukunsa kunnossa. Pysähtyy ovelle\nja tekee hienon kumarruksen. Hän esiintyy aivan kuin ennen maailman\nhäviötä.) Hyvää iltaa, arvoisat naiset.\n\n_Sarita_ (hiukan ystävällisemmin kuin hän on muita tervehtinyt). Hyvää\niltaa.\n\n_de Puyster_ (ottaen esiin muistiinpanovihkonsa). Pyydän anteeksi.\nOnko minulla kunnia puhutella rouva Viviana Athelstan de Smitkins\nLumley-Gothamia? Salliikohan aikanne mahdollisesti myöntää minulle\nlyhyen haastattelun?\n\n_Rva Lumley-G._ (kantaa juuri perunoita liedelle ja laskee ne pataan).\nEi nyt ole aikaa haastatteluihin, de Puyster.\n\n_de Puyster_. Sepä vahinko! Olen kovasti pahoillani. Kysymys on todella\ntärkeästä asiasta. Toimisto on kuullut huhuttavan, että sopu olisi\npalaamassa herrasväki Granvillen perheeseen. Voitteko sanoa minulle...\n\n_Rva Lumley-G._ Menkää matkoihinne, de Puyster!\n\n_de Puyster_. Ai, ai sentään... (menee puhelimen luokse, joka ei\ntoimi). Halloo. Saanko Yleismaailmalliseen Sanomalehtiliittoon. Halloo,\nhalloo. Nyt on puhelin taas epäkunnossa! Minun uutiseni eivät ehdi\nkolmanteen iltapäiväpainokseen. (Menee lohduttomana.)\n\n_Sarita_. de Puyster parka, pääseeköhän hän milloinkaan entisistä\ntavoistaan?\n\n\nKAHDEKSAS KOHTAUS.\n\n    Edelliset, paitsi de Puyster, ja Lumley-Gotham.\n\n_Lumley-G._ (jonka iloinen vihellys kuuluu jo näyttämön ulkopuolelta,\nilmestyy perältä vyötettynä ruokakauppiaan esiliinaan ja syli\ntäynnä säilykkeitä. Hän on onnellinen kuin koulupoika). Kas tässä,\nhyvät emännät. (Asettaa säilykerasiat pöydälle ja ottaa taskustaan\nmuistilapun.) Tahdotteko katsoa, ovatko nämä oikeita. (Vaimolleen.)\nKuusi rasiaa herneitä, kolme rasiaa lohta, neljä naulaa korppuja,\nja kolme kankea saippuaa. Kuivattuja persikoita haen illalla,\nsillä Tukkukauppa-osakeyhtiössä ne näyttävät olevan pilaantuneita.\n(Saritalle.) Tiedätkö, minusta alkaa tulla taitava auton ohjaaja.\nTänään en ole aiheuttanut minkäänlaista yhteentörmäystä. — Niin, ja\nkesken kaiken, oletteko kuulleet, miten arkkipiispalle kävi?\n\n_Sarita_. Emme. Miten sitten?\n\n_Lumley-G._ Hän meni apteekkiin etsimään vaniljasoodaa, mutta ottikin\nerehdyksessä risiiniöljyä. Nyt hän on ryhtynyt verestämään latinan\ntaitoansa voidaksensa lukea nimilapuista lääkkeiden nimiä.\n\n_Rva Lumley-G._ (on katsellut vasemmalla ovella toisessa huoneessa\ntapahtuvaa pöydän kattamista). No, tokko siitä rupeaa tulemaan\nvalmista? (Menee vasemmalle. )\n\n\nYHDEKSÄS KOHTAUS.\n\n    Sarita ja Lumley-G.\n\n_Sarita_ (huomattuaan jääneensä kahden L-G:n kanssa). Nyt meidän täytyy\npäästä selvyyteen Billyn ja Helenan asiasta.\n\n_Lumley-G._ (hermostuen). Herran tähden, älä sekoita minua siihen\njuttuun.\n\n_Sarita_. Mutta onhan se kuitenkin joskus ratkaistava.\n\n_Lumley-G._ Niin, niin, mutta minä en sitä ratkaise.\n\n_Sarita_. Eikö Helena ole teidän tyttärenne?\n\n_Lumley-G._ (varovasti). Niin kyllä väitetään...\n\n_Sarita_. Te olette perheen pää, ja sen vuoksi...\n\n_Lumley-G._ Minä en tahdo olla minkään pää!\n\n_Sarita_. Mutta edesvastuu...\n\n_Lumley-G._ Minä en tahdo olla mistään vastuussa! Minä en halua olla\ntekemisissä koko asian kanssa. Minä en ole enää rikas, ja sen vuoksi ei\nkellään ole oikeutta kiusata minua.\n\n_Sarita_. Mutta te olette maailmanmies ja ymmärrätte käytännöllisiä\nasioita. Te voisitte saada vaimonne järkiinsä.\n\n\nKYMMENES KOHTAUS.\n\n    Edelliset ja rva Lumley-G. Myöhemmin Reginald ja Eloise.\n\n_Rva Lumley-G._ (joka on kuullut Saritan viimeiset sanat). Sarita, te\nolette väärässä. Mieheni ei ole milloinkaan pystynyt sellaiseen.\n\n_Lumley-G._ (lauhana). Kuulehan, rakkaani...\n\n_Rva Lumley-G._ Sinä kuulet nyt minua, kuten ennenkin. — Avioliitto on\navioliitto. Se on pyhä laitos, jota ei saa hajoittaa...\n\n_Reginald_ (vasemmalta). Herra varjelkoon, yhä ne jankkaavat tuota\nsamaa...\n\n_Rva Lumley-G._ Oletko sinä ollut auttamassa pöydän kattamista? Ruoka\non melkein valmista.\n\n_Reginald_. Eloise sanoo, että hänen päätänsä pakottaa. Hän ei tahdo\nenää tehdä työtä.\n\n_Rva Lumley-G._ (huutaa vasemmalta ovelta). Eloise! Eloise! (Eloise\nilmestyy.) Ryhdy heti kattamaan pöytää. Minä olen jo saanut tarpeeni\nsinun juonitteluistasi. Jos minä vielä kuulen, että sinä yrität jättää\ntyösi tekemättä, niin sinä et saa palaakaan ruokaa.\n\n_Eloise_. Mutta minä olen oikein todella sairas, äiti.\n\n_Rva Lumley-G._ Sinä olet laiska. Koko elämäsi aikana et sinä ole\ntehnyt mitään. Sinä kuhnuri, laiskuri, loiseläin! Sinä tahtoisit maata\nja lojua silloin, kun toiset tekevät työtä sinun edestäsi. Minua\nhävettää, kun olen antanut sinun kasvaa sellaiseksi.\n\n_Eloise_ (nyyhkyttäen). Voi, äiti, astianpesu on niin raskasta työtä.\n\n\nYHDESTOISTA KOHTAUS.\n\n    Edelliset ja Helena.\n\n_Helena_ (on tullut edellisen kohtauksen aikana perältä. Hänellä on\nyllään siisti talouspuku). Rauhoitu, siskoni. Minä tulen auttamaan\nsinua pöydän kattamisessa. (Eloise ja Reginald menevät.)\n\n_Rva Lumley-G._ Voi, hyvä Jumala! Olisipa meillä useampia Helenan\nkaltaisia tässä talossa.\n\n_Sarita_ (ivallisesti). Kiitoksia paljon. Onko perunoissa jotakin\nvikaa, arvoisa rouva?\n\n_Lumley-G._ (rauhoittaen). So, so, hyvät naiset! Miksi te teette työnne\nvieläkin raskaammaksi kuin se on. Rahtunen ystävällisyyttä helpottaa\nsuuresti.\n\n_Sarita_. Se on tuntematon käsite tässä yhteiskunnassa.\n\n\nKAHDESTOISTA KOHTAUS.\n\nEdelliset paitsi Eloise ja Reginald, ja Billy Kingdon, myöhemmin\narkkipiispa ja de Puyster.\n\n_Billy_ (tulee perältä flanellipaitaan ja työläisen housuihin puettuna,\nhiilenpölyn mustaamana). Joko täällä on ruoka valmista? Me olemme\ntänään lastanneet kahdeksan täyttä kuormaa hiiliä. Täytyy huolehtia\ntalven tarpeista. Tuttle jäi sinne lopettelemaan työtä. Hän on nyt\ntoipunut kapitalistihaaveistaan, on raitis ja työteliäs.\n\n_Arkkipiispa_ (puusylyyksineen). Olkaa hyvä! (Heittää puut lieden\nviereen.) Minä toivon, että ne nyt sopivat teille.\n\n_Billy_. Nehän ovat erinomaisia. Missä te nyt työskentelette?\n\n_Arkkipiispa_. Olen alkanut särkeä Pennsylvanian aseman penkkejä. ;\n\n_Billy_. No, siellähän teille riittää työtä kauaksi aikaa, (de Puyster\non tullut ja rapsuttaa puhelinta.) Kuuluuko tänään jotakin uutta?\n\n_de Puyster_ (pannen sormen suulleen ja kuiskaten). Hienoja uutisia.\nHirveä häväistysjuttu eräässä vanhassa ja kunnianarvoisassa perheessä.\n\n_Billy_ (mitäänsanomattomasti, samalla kun toiset ovat hiukan\nkiusaantuneen näköisiä). Vai niin. (Menee Helenan luokse ja tarttuu\ntämän käteen.) No, rakkaani, mitenkä asiat luistavat?\n\n_Helena_. Meillä oli tänään lakaisemisharjoituksia. Oppiminen on\nihmeellistä.\n\n_Billy_ (vaitiolon jälkeen). Hyvät ystävät, mitä aiotte sanoa meille?\nNyt on kuukausi kulunut. (Odottaa toisten vastausta.) Me tahtoisimme\nsaada vastauksen.\n\n_Rva Lumley-G._ Minä olen ollut murheeseen menehtymäisilläni tämän\nasian vuoksi. Helena, minä en käsitä, miten sinä voit odottaa\näidiltäsi jotakin tällaista. Niin huolellisesti kuin minä olen sinua\nkasvattanut...\n\n_Helena_. Ole kiltti, äiti, ja odota vähän. Kuunnelkaamme, mitä mieltä\ntoiset ovat.\n\n_Billy_ (kääntyen arkkipiispan puoleen). Te olette kai muuttanut\nmielipidettänne?\n\n_Arkkipiispa_. Ei ole kysymys mistään inhimillisistä mielipiteistä,\njoita voidaan muuttaa. On kysymys Jumalan laista. Te ajattelette omaa\nitsekästä onneanne, mutta minä olen vastuunalainen koko yhteiskunnan\nmenestyksestä.\n\n_Billy_. Mutta, hyvä ihminen, ettekö te käsitä, ettei tule olemaan\nmitään yhteiskuntaa, jollemme me mene naimisiin Helenan kanssa.\n\n_Arkkipiispa_. Voi niinkin olla, mutta se ei koske minua. Parempi,\nettei ole ensinkään yhteiskuntaa kuin että se perustetaan\nkuolemansynnille.\n\n_Billy_. Jollakin tavalla on elämää ylläpidettävä. Meidän on luotava\nuusi ihmissuku maapallolle, mutta mitenkä se muuten kävisi päinsä?\n\n\nKOLMASTOISTA KOHTAUS.\n\n    Edelliset ja Granville.\n\n_Granville_ (tulee perältä tällä kertaa vain hiukan humalassa. Hänen\nkasvoillaan on entinen röyhkeä ivahymy. Toiset hänen ilmestyessään\nvaikenevat). No, mitä nyt? Jatkakaa, hyvä herrasväki. Tietysti te taas\nolitte käsittelemässä minun avioliittoani. Sehän on tämän seurapiirin\ntavallisin puheenaine. (Toiset siirtyvät syrjemmälle, sillä Granvillen\nläsnäolo ei epäilemättä ole useimmille mieleen.) Mihinkä tulokseen\nte nyt sitten olette tulleet? (Vaikenee hetkeksi, sitten vetäen\nsieraimiinsa keitetyn perunan tuoksua. Istuutuen.) Oo, mikä hieno\ntuoksu minun sieraimiani hyväilee? Keitettyjen perunainko? Rouva\nLumley-Gotham, muisto teidän keittiönne olemassaolosta pakotti minut\nkeskeyttämään syvälliset mietteeni ihmiselämän turhuudesta. Luullakseni\nei maailmassa ole ketään, joka kuorii perunoita yhtä taitavasti kuin\nSarita Knickerbocker-Smythe. Ja epäilenpä, onko maailmassa Abraham\nLincolnin jälkeen ollut vankempaa puunhakkaajaa kuin ystäväni Harlemin\narkkipiispa. (Arkkipiispa kumartaa epämääräisesti.) Mutta palatakseni\nasiaan, minä luotan siihen, että teidän korkea-arvoisuutenne\npuolustaa kodin pyhyyttä. (Odottaa vastausta, jota ei tule.) Teidän\nkorkea-arvoisuutenne olisi muistettava ne monet suosionosoitukset,\njotka kirkko sai vastaanottaa minun johtaessani valtiosihteeristöä.\n\n_Arkkipiispa_. Jos minä tuen teitä kysymyksessä olevassa ristiriidassa,\nniin en tee sitä sellaisista syistä. Kirkon apua ei voida ostaa.\n\n_Granville_ (ehättäen pilkallisesti myöntämään). Ei luonnollisesti. —\nTeitä, rouva Lumley-Gotham, ei ulkonainen onnettomuus ole varmaankaan\nsaanut unohtamaan jalojen esi-isienne perintätapoja. Te ette salli\nperhehäpeän liata nimeänne?\n\n_Rva Lumley-G._ En, sitä minä en salli.\n\n_Granville_ (nousten). Hyvä! Kahden sellaisen tuen varassa seison\nminä vuorenvankkana. Kirkko ja seurapiiri minun puolellani. Entä\nsanomalehdistö? Mitä sanoo de Puyster?\n\n_de Puyster_ (kumartaen rva L.-G:lle). Tällaisessa asiassa täytyy\nsanomalehdistön yhtyä yhteiskunnan valtijattaren mielipiteeseen.\n\n_Granville_. Vallankumouksen lienee vaikeata nousta tällaista\narvovaltaa vastaan. Mutta kuunnelkaamme sentään, mitä kapinallisilla on\nsanottavaa.\n\n_Billy_ (hiukan kiihtyen). Mitäkö kapinoitsijat sanovat..?\n\n_Helena_. Billy, keitetyn perunan tuoksu ei edistä korkeampien\najatuskeskusten toimintaa. Minä ehdotan, että me kaikki siirrymme\nillallislle ja jatkamme keskustelua sen jälkeen.\n\n_Lumley-G._ (ikäänkuin heräten). Oikein puhuttu!\n\n\nNELJÄSTOISTA KOHTAUS.\n\n    Edelliset ja Tuttle.\n\n_Tuttle_ (tulee työpuvussa ja hiilentahraisena perältä).\n\n_Helena_. Tuttle, tulette oikeaan aikaan. Me aiomme juuri istuutua\nillalliselle. Tulkaa nyt kaikki. (Menevät vasemmalle, Tuttle viimeisenä\nitseään siivoillen, paitsi Granville ja Sarita.)\n\n\nVIIDESTOISTA KOHTAUS.\n\n    Granville ja Sarita.\n\n_Granville_. Kuka olisi voinut uskoa, että näin pieni maailma saattaa\nolla niin rattoisa.\n\n_Sarita_. Teistä on kai maailma aina näyttänyt rattoisalta?\n\n_Granville_. Rakas Sarita, ettekö ole kuullut sananpartta, että elämä\non huvinäytelmää sille, joka ajattelee, ja murhenäytelmää sille, joka\ntuntee?\n\n_Sarita_. Vai niin. Entä miltä se näyttää siltä, joka on juovuksissa?\n\n_Granville_. Armollinen neiti, minä ajattelin ennen juopumistani.\n\n_Sarita_. Mutta ette voinut ajatella mitään parempaa kuin juopottelua.\nJa kun te nyt näette pienen ihmisryhmän, joka koettaa järjestää\nkauheata asemaansa parhaalla mahdollisella tavalla, ette te osaa muuta\nkuin tulla häiritsemään sitä — kävellä ympäri ja pistellä näitä ihmisiä\nja nauttia heidän onnettomuudestansa.\n\n_Granville_. Rakas Sarita, kuinka väärin te ymmärrättekään minun\nfilosoofisen luonteenlaatuni!\n\n_Sarita_. Mitä te oikeastaan haluatte? Te ette rakasta Helenaa, sen\ntiedän. Vihaatteko te sitten häntä niin, ettette voi sallia hänen tulla\nonnelliseksi? Vai Billyäkö vihaatte?\n\n_Granville_. Ehkäpä hieman kumpaakin, Sarita. Minä en voi väittää\nolevani ilman inhimillisiä heikkouksia. Mutta pääasiallisesti minä\ntoimin uskonnollisista syistä.\n\n_Sarita_ (ivallisesti). Tietysti! Minä olen tyhmyri, kun en sitä\nhuomaa. Mutta jollei teitä väsyttäisi asian lähempi selittäminen...\n\n_Granville_. Ei ensinkään, Sarita. Me olemme kaikki hulluja, ennenkuin\ntulemme filosoofeiksi. Mutta minä vapauduin hulluudestani jo nuorena.\nMinä tarkastelin elämää kaikilta puolilta ja näin, että se oli luonnon\nlaatima ansa. Jokainen järkevä ihminen huomaa, ettei sillä ole mitään\ntarkoitusta. Mutta minkä ajattelija huomaa, sitä hän ei milloinkaan\nuskalla panna käytäntöön; harvoin hän edes tohtii opettaa sitä muille.\nEsteenä on tuo kauhea asia, jota me olemme tottuneet nimittämään\nsiveydeksi. Mutta nyt on vihdoinkin olemassa filosoofi, joka ei rukoile\nelämää, vaan uskaltaa sanoa suoraan: »Kurista se, tuki sen suu, tee\nloppu siitä!»\n\n_Sarita_. Ja te olette tuo filosoofi?\n\n_Granville_. Tulee vedenpaisumus, Sarita, ja silloin selviää\nhulluillekin se, minkä minä, filosoofi, olen aina tiennyt. Minulla\ntäytyy olla rohkeutta noudattaa loppuun saakka omaa siveysoppiani.\n\n_Sarita_. Granville, minusta tuntuu joskus, että te olette paha henki.\n\n_Granville_. Ei enää lapsia, ei enää elämää, mikäli se minusta riippuu.\n\n_Sarita_ (osoittaen vasemmalla olevaan huoneeseen, jonka oven edustalle\nhe ovat tulleet). Tuolla ovat Eloise ja Reggie, katsokaa heitä!\n\n_Granville_. Ei ole kovinkaan suurta pelkoa siitä, että noin kurja\npariskunta saisi jälkeläisiä... Ja mitä tulee teihin, Sarita, ja teidän\nminuun kohdistuvaan kaipuuseenne...\n\n_Sarita_ (hämmästyneenä). Mitä?\n\n_Granville_. Mitä teihin tulee, niin minä sanon...\n\n_Sarita_ (raivostuneena). Kuinka te uskallatte?\n\n_Granville_. Rakas ystävätär, uskokaa minua. Minä olen todella\npahoillani, kun minun täytyy riistää teiltä kaikki toiveenne. Mutta\nminullahan on nyt tämä syvä filosoofinen vakaumus...\n\n_Sarita_. Granville, te olette hävytön!\n\n_Granville_ (katsoen pitkään Saritaan). Elämän voima teissä sanoo:\n»Jospa hän vain tahtoisi! Jospa minä voisin tehdä hänet sokeaksi,\nnukuttaa hänet, juovuttaa hänet tunteella. Kunpa vain nuo aivot\nvaipuisivat uneen»...\n\n_Sarita_ (puhjeten vihansekaiseen itkuun, jonka pohjalla piilee pieni\nkiintymys). Minä pyydän teitä, lopettakaa!\n\n\nKUUDESTOISTA KOHTAUS.\n\n    Edelliset, Reginald ja Eloise.\n\n(Vasemmalta alkaa kuulua riitaa, jota ylläpitävät Reginald ja Eloise.)\n\n_Granville_ (kuunnellen). Nyt on riita taas alkanut.\n\n_Reginald_ (tulee vasemmalta Eloisen kanssa). Se ei koske minua.\nMinulla on oikeus sanoa mielipiteeni.\n\n_Eloise_. Hän on minun sisareni, eikä sinulla siis ole oikeutta...\n\n_Reginald_. Niin kyllä, mutta minä olen joka tapauksessa sitä mieltä,\nettä...\n\n_Eloise_. Ush, vaikene! Minä olen kyllästynyt sinun lörpöttelyysi.\n\n_Reginald_. Mutta jos Helena todella rakastaa häntä. Ja Helena on\ntäysikasvuinen...\n\n_Eloise_. Anna minulle tuo maljakko perunoita varten!\n\n_Reginald_. Meillä ei ole oikeutta...\n\n_Eloise_. Mene pois tieltä! (Kaataa höyryäviä perunoita maljakkoon.)\nSäädyllisyyttä on aina noudatettava, sanon minä.\n\n_Reginald_. Kiellätkö sinä siis häneltä oikeuden rakastaa?\n\n_Eloise_. Miksi hän ei voi oppia rakastamaan miestään. Toisten naisten\ntäytyy oppia se temppu, tahtoivatpa tai eivät. .\n\n_Reginald_. Se on mahdotonta. Kaikki tietavat, että hän vihaa\nGranvilleä.\n\n_Eloise_. Sinun pitäisi hävetä! (Pui nyrkkiä, ja koettaa siirtää\nperuna-maljakon toiseen kainaloonsa, jolloin se putoaa maahan ja\nperunat kierivät permannolle.)\n\n_Reginald_ (epätoivoisena). Siinä on nyt meidän illallisemme!\n\n\nSEITSEMÄSTOISTA KOHTAUS.\n\n    Edelliset ja vähitellen kaikki muut (tulevat vasemmalta).\n\n_Kaikki_ (Reginaldin huudon johdosta kiinnittävät huomionsa hukkaan\nmenneeseen illalliseen ja huutavat sekaisin). Sinne se meni! — Voi\nillallistamme! — Kuka voi olla noin huolimaton? — Mitä me nyt syömme?\n\n_Rva Lumley-G._ (Eloiselle). Senkin letukka!\n\n_Eloise_ (hermostuneena nyyhkyttäen). Minä en mahtanut sille mitään.\nTämä alituinen riiteleminen! Minä tulen hulluksi, jollette lopeta sitä.\n\n_Arkkipiispa_. Koko meidän illallisemme! (Ottaa yhden perunan lattialta\nja alkaa ahnaasti syödä sitä.)\n\n_Lumley-G._ (kerää lattialta kahmalollisen perunoita ja vetäytyy\nsyrjään niitä syömään).\n\n_Rva Lumley-G._ Minäkin sanon teille, että jollei tämä riita lopu, niin\nminä heittäydyn makaamaan ja kuolen.\n\n_Billy_. Niin, lopettakaamme se nyt tällä hetkellä. Minä olen miettinyt\nasiaa ja keksinyt menettelytavan, joka luullakseni on säädyllinen,\nsiisti ja sovinnaisten tapojen mukainen.\n\n_Rva Lumley-G._ Millainen se on?\n\n_Billy_. Yksinkertaisesti sellainen, että Helenan on otettava avioero\nGranvillestä.\n\n_Kaikki_ (eri lailla hämmästyneitä). Avioero!\n\n_Billy_. Ja sitten voi arkkipiispa vihkiä meidät.\n\n_Helena_. No, mitä sanotte, herra arkkipiispa?\n\n_Arkkipiispa_ (kauhistuneena). Sitä en tee milloinkaan, en milloinkaan.\nOn parasta, ettette puhu enää siitä asiasta.\n\n_Billy_. Sitten meidät on vihittävä siviiliavioliittoon.\n\n_Useita ääniä_. Miten se kävisi päinsä?\n\n_Granville_. Minä ehdottaisin, että erokysymys ratkaistaisiin ensin.\nMiten me voisimme saada avioeron?\n\n_Rva Lumley-G._ (onnettomana). New Yorkin valtiossa myönnetään avioero\nvain yhdestä syystä.\n\n_Granville_. Ja kaikki todistajat ovat kuolleet.\n\n_Billy_. Me järjestämme asian toisella tavoin. Me muutamme lakia.\n\n_Granville_. Muuttaako lakia?\n\n_Billy_. Niin juuri. Miksi ei?\n\n_Rva Lumley-G._ Uudistettaisiinko New Yorkin valtion avioerolaki?\nSitähän ei ole muutettu kolmeensataan vuoteen.\n\n_Billy_. Sitä suurempi syy on nyt muuttaa sitä.\n\n_Granville_. Mutta miten se voitaisiin tehdä?\n\n_Billy_. Annetaan lakiasäätävän kokouksen hyväksyä uusi lakiehdotus.\n\n_Granville_. Ei ole olemassa lakiasäätävää kokousta.\n\n_Billy_. Me valitsemme sellaisen. Emmekö ole vapaita Amerikan\nkansalaisia, joilla on oikeus säätää omat lakimme?\n\n_Rva Lumley-G._ (vaitiolon jälkeen, jonka kestäessä kaikki ovat\ntuijottaneet mietteissään). Billy, voitteko aivan tosissanne esittää\nsellaista?\n\n_Billy_. Kyllä, minä teen sen aivan tosissani. Me valitsemme\nlakiasäätävän kokouksen ja kuvernöörin ja tuomarin saman tien, kun\nkerran olemme vauhtiin päässeet. Me säädämme lain, joka oikeuttaa\nHelenan saamaan avioeron.\n\n_Granville_. Millä perusteella?\n\n_Billy_. No, esimerkiksi siksi, että hänet on hyljätty.\n\n_Granville_. Mutta hänhän on hyljännyt minut.\n\n_Billy_. Entä aviomiehen juoppouden vuoksi?\n\n    (Hiljaisuus. Kaikki mietteissään. Granville neuvottomana.)\n\n_Helena_. Niin, sillä tavalla päästään tästä pulmasta. Asiat\njärjestyvät laillisella tavalla.\n\n_Sarita_. Vieläpä aivan uudenaikaisella tavalla.\n\n_Helena_. Mitä äiti arvelee?\n\n_Rva Lumley-G._ Meidän perheessämme ei kyllä milloinkaan ole tapahtunut\navioeroa... Mutta... minä otaksun, että...\n\n_Eloise_ (keskeyttäen). Äiti! Ethän aikone antaa suostumustasi?\n\n_Billy_ (Eloiselle ). Oletteko te sitten sitä vastaan?\n\n_Eloise_. Sehän on häpeällistä! Jos minun sisareni tekee sellaisen\nteon, niin mitä mahdollisuuksia minulla on enää päästä naimisiin?\n\n_Billy_ (arkkipiispalle). Entäs te?\n\n_Arkkipiispa_. Hyvä herra, minun kirkkoni suhtautumista avioeroon eivät\nmitkään lakiasäätävät kokoukset voi muuttaa.\n\n_Billy_. Te siis vastustatte tätä suunnitelmaa?\n\n_Arkkipiispa_. Minä vastustan sitä kaikella arvovallallani. Minä\nvastustan sitä yleisen säädyllisyyden nimessä, Amerikan perintätapojen\nja laitosten, kirkon ja edustamani uskon nimessä. Teidän ehdottamanne\ntoimenpide on anarkistinen, monimiehisyyttä suosiva, kansaa villitsevä,\nmoraalia ja yhteiskuntajärjestystä vastaan kapinoiva ajatus. Se on\nuhkaus kodin pyhyyttä vastaan, kodin, joka on yhteiskunnan todellinen\npohja ja perustus. Minä varoitan teitä uskonnon nimessä, ja koroitan\ntässä kokouksessa ääneni teidän ehdotustanne vastaan.\n\n_Helena_ (hymyillen). Odottakaahan, herra arkkipiispa, kokousta ei ole\nvielä kutsuttu koolle.\n\n_Granville_. Näyttää siltä, Billy, että te jäätte häviölle vaalissa.\n\n_Sarita_. Suorittakaamme äänestys!\n\n_Reginald_. Niin, suorittakaamme koeäänestys!\n\n_Arkkipiispa_. Minä vastustan tällaista leikkimistä pyhillä asioilla.\n\n_Billy_. Odottakaahan hiukan. (Vie Helenan syrjään.) Ne, jotka\näänestävät uuden lain puolesta, olkoot ystävällisiä ja tulkoot meidän\nluoksemme. Vastustajat jääkööt paikoilleen.\n\n_Sarita_ (siirtyen heti Billyn ja Helenan luokse). Minä olen yhtä\nmieltä teidän kanssanne.\n\n_Eloise_ (siirtyy yhtä nopeasti toiselle puolelle).\n\n_Arkkipiispa_ (mennen Eloisen luo). Minä vastustan ja Jarkko minun\nkanssani.\n\n_Billy_. Me laskemme teille sittenkin vain yhden äänen.\n\n_Helena_. Entä sinä, äiti?\n\n_Rva Lumley-G._ (epäröiden). Minä tahdon saada asian säädyllisesti\nratkaistuksi... Minä ajattelen... Minun täytyy äänestää... äänestää...\nlakiehdotuksen puolesta.\n\n_Granville_. Rva Lumley-Gotham on suffragetti.\n\n_de Puyster_ (joka alati liikkuu muistilehtiö kourassaan ja\nkirjoittelee ylös). Mitä se oli? Minun täytyy heti kirjoittaa muistiin.\n(Alkaa kirjoittaa.)\n\n_Billy_ (Reginaldille). Mitä mieltä te olette, Reggie?\n\n_Reginald_. Minusta tuntuu... että...\n\n_Eloise_ (käskevästä). Reggie, jollet tule tänne, niin en mene koskaan\nkanssasi naimisiin, vaikka olisit viimeinen mies maan päällä.\n\n_Sarita_. Tuo on luvatonta painostusta vaalitilaisuudessa. (Reginald\nsiirtyy Eloisen viereen.)\n\n_Billy_ (de Puysterille). Entä te?\n\n_Rva Lumley-G._ De Puyster, te olette sanonut hyväksyvänne minun\narvovaltani tällaisissa kysymyksissä.\n\n_de Puyster_. Niin, rouva Lumley-Gotham.\n\n_Rva Lumley-G._ No, tulkaa tänne sitten. (de Puyster menee rva L.-G:n\nviereen.)\n\n_Granville_ (joka on siirtynyt vastustajien puolelle). Tämä kuittasi\näskeisen vaalipainostuksen.\n\n_Rva Lumley-G._ Mille puolelle kallistuu Tuttle?\n\n_Arkkipiispa_. Tuttle, tehän kuulutte kirkkoon, eikö niin?\n\n_Tuttle_. Kyllä, herra arkkipiispa.\n\n_Granville_. Ajatelkaahan kaikkia niitä kristillisiä koteja, jotka\nsellainen laki hävittäisi.\n\n_Arkkipiispa_. Tuttle, tule tänne! (Tuttle menee epäröiden arkkipiispan\nviereen.)\n\n_Rva Lumley-G._ Tuttle, uskallatteko tehdä vastoin hallitsijattarenne\ntahtoa?\n\n(Molemmat puolueet lukevat äänestäjiään ja huomaavat, että kummallakin\npuolen on yhtä paljon.)\n\n_Useat äänet_. Äänet ovat menneet tasan. — Herra Lumley-Gotham! —\nTeillä on ratkaiseva ääni.\n\n_Lumley-G._ (on syönyt perunoitaan kiinnittämättä huomiota koko\ntoimitukseen. Hätkähtää, tuijottaa molempiin rintamiin). En minä halua!\n\n_Rva Lumley-G._ Mutta sinun täytyy!\n\n_Lumley-G._ Minä en tahdo olla missään tekemisissä koko asian kanssa.\n\n_Helena_. Tule, isä, ole nyt järkevä!\n\n_Lumley-G._ Minä en tahdo sekaantua tähän juttuun.\n\n_Rva Lumley-G._ Sinun täytyy! (Tarttuu hänen käteensä ja koettaa vetää\nhäntä puolelleen. Eloise vetää toisesta kädestä.)\n\n_Lumley-G._ Ei, ei, ei! (Riuhtaisee itsensä irti ja pakenee vasemmalle.)\n\n_Granville_. Näyttää siltä, että olemme joutuneet umpikujaan.\n\n_Billy_. Eikö siellä toisella puolella ole ketään, joka haluaisi\nmuuttaa äänestystään.\n\n_Arkkipiispa_. Ei koskaan!\n\n_Eloise_. Ei koskaan.\n\n_Reginald_ (näyttää epäröivän, mutta Eloise tuuppaa häntä kiukkuisesti\nkylkeen). E-ei!\n\n_Tuttle_ (epäröi myöskin, mutta saa arkkipiispalta vihaisen katseen).\nEi.\n\n    (Pitempi vaitiolo.)\n\n_Billy_. No, minä huomaan, ettei tästä ole apua. Siinä tapauksessa\nmeillä ei ole muuta keinoa kuin sorretun kansan viimeinen oikeus —\nvallankumous.\n\n_Granville_. Mitä sillä tarkoitatte?\n\n_Billy_ (reippaasti). Onneksi meidän ei tarvitse häiritä teitä, teidän\ntapojanne ja lakejanne, kuten entisajan vallankumouksellisten täytyi\ntehdä. Me jätämme tämän kaupungin ja lähdemme Helenan kanssa kahden\nomalle suunnallemme, tahi yhdessä niiden kanssa, jotka haluavat tulla\nmukaan. Me löydämme kyllä siirtolan, jolle itse säädämme vapaat lait.\n\n_Rva Lumley-G._ Billy Kingdon!\n\n_Billy_. Emme voi mitään muuta. Mikäli minä ymmärrän, ei tämä asia enää\npuhumisesta, parane. Lähdetkö kanssani, Helena?\n\n_Helena_. Lähden.\n\n_Billy_. Ja te, Sarita?\n\n_Sarita_. Voitte luottaa minuun.\n\n_Billy_. Entä te, rouva Lumley-Gotham?\n\n_Granville_. Erittäin mielenkiintoinen tilanne. Rouva Lumley-Gotham\nasumassa vapaalle rakkaudelle perustetussa siirtolassa.\n\n_Rva Lumley-G._ (kääntyen pois itsensä kanssa taistellen). Minä en voi\nlähteä.\n\n_Billy_. Onko kenties muita halukkaita? (Huomaten toisten ilmeistä,\nettei ole.) No niin, siis me kolme.\n\n_Lumley-G._ (ilmestyen vasemmalta). Ettehän aikone lähteä pois, Billy?\n\n_Billy_. Se on aikomuksemme.\n\n_Lumley-G._ Helenakin?\n\n_Billy_. Hän myöskin.\n\nLumley-G._ Silloin lähden minäkin.\n\n_Billy_. Ei, sitä te ette tee. Ettehän te halunnut äänestää meidän\npuolestamme.\n\n_Lumley-G._ Mutta minä äänestän _nyt_.\n\n_Useat äänet_. Mitä? — Mitä nyt?\n\n_Billy_. Siinä tapauksessa meidän ei tarvitse lähteä.\n\n_Eloise_ (juosten isänsä luokse ja melkein kirkuen). Isä! Mitä aiot?\nKuinka uskallat?\n\n_Lumley-G._ (änkyttäen säikähtyneenä). E-ei, e-en minä... (pois\nvasemmalle).\n\n_Billy_. Mainiota! Jääkää te tähän pimeään ja kurjaan maailmaan, jota\nitse ylläpidätte. Jääkää ja hirttäkää itsenne siihen verkkoon, jonka\ntaikauskoisuudessanne itsellenne kudotte. Me sen sijaan perustamme\nuuden yhteiskunnan, jossa ajatuksen vapaus on tunnustettu ja jonka\nlait ovat säädetyt ihmisiä varten. Ja minä sanon teille, minkälainen\navioliittolaki siellä on vallitseva. Se laki säätää, ettei elämää\nvastaan voida tehdä törkeämpää rikosta kuin antaa elämä lapselle ilman\nrakkautta. (Hetken tauko.) Tulkaa, rakkaat ystävät! Meillä ei ole\nmitään tavaroita koottavana, emmekä me tuhlaa yhtään kyyneltä eromme\nvuoksi. Tule _Helena_, rakkaani! Tule, Sarita!\n\n    Väliverho.\n\n\n\n\nNELJÄS NÄYTÖS.\n\n\n(Hauska puutarha Lumley-Gothamin entisellä maatilalla. Se aukenee\navarana taustalle, josta näkyy joki ja sen takaa siintäviä kukkuloita.\nEtualalla kaunis ruohomattoinen aukeama puitten välissä. Vasemmalla\nkomean kivirakennuksen käytävä. Kivipenkkejä ja istuimia siellä täällä.\nOikealla pitkä pöytä, joka odottaa kattamista. On seuraava vapunpäivä\nedellisen näytöksen tapauksien perästä.)\n\n\nENSIMMÄINEN KOHTAUS.\n\n    Lumley-Gotham, rva Lumley-Gotham, Arkkipiispa,\n    Reginald Simpkins ja Eloise.\n\n(Kaikki, niin miehet kuin naisetkin, ovat puettuina keveisiin,\nmahdollisimman yksinkertaisiin pukimiin ja sandaalit jalassa.\nArkkipiispa ja Lumley-Gotham puhdistavat puutarhaa, Rva Lumley-Gotham\nasettelee värillisiä lyhtyjä puitten välillä kulkeviin lankoihin,\nEloise ja Reginald levittävät liinan pöydälle ja alkavat sitten kattaa\nsitä.)\n\n_Eloise_ (Reginaldille, joka ei osaa laittaa pöytäliinaa oikein).\nKyllä sinä olet ihmeellinen mies. Opetinpa minä sinua miten hyvänsä,\nei sinusta tule kalua. Nyt et sinä ole vielä oppinut edes pöytäliinaa\nlaittamaan paikoilleen.\n\n_Reginald_. Mutta, rakkaani, eihän tämä olekaan minun varsinainen\ntyöalani.\n\n_Eloise_. Toistaiseksi ei meillä ole mitään rajoitettuja työaloja.\nMeidän täytyy tehdä milloin mitäkin pitääksemme pystyssä sitä\nyhteiskuntaa, jonka me itse olemme luoneet.\n\n_Reginald_. Mutta tarvitseehan tämä yhteiskuntakin runoutta. Minä olen\nrunoilija, enkä mikään palvelija.\n\n_Eloise_. Kaikki me olemme toistemme palvelijoita. Etkö sinä ymmärrä,\nettä me rakennamme maailmaa alusta ja kokonaan uusille perusteille?\nEtkö sinä käsitä, että meillä on niin sanomattoman paljon tehtävää ja\nettä jokaisen on tehtävä juuri sitä, mitä hän parhaiten osaa.\n\n_Reginald_. Mutta minä osaan runoilla kaikkein parhaiten.\n\n_Eloise_. Siitä olen minä vakavasti eri mieltä. Kyllä sinä sittenkin\nsovit paremmin taloustoimiin, kunhan minä vain saan juuritetuksi pois\ntuon sinun iankaikkisen huolimattomuutesi.\n\n_Rva Lumley-G._ Joko te taas riitelette? Kumma kun eivät ihmiset\nvieläkään osaa elää sovussa.\n\n_Reginald_. Minä en voi sietää, että Eloise rupeaa osoittamaan\nviisauttaan joka paikassa. Ennen hän oli kaikkein tyytymättömin\noloihin, ja nyt haluaa hän aina esiintyä opettajana.\n\n_Eloise_. Minä olenkin nyt innokas uuden yhteiskuntamme kannattaja,\nmutta sinä tahtoisit elää vielä vanhojen sääntöjen mukaan...\n\n_Reginald_. Enpäs! Minä vain pyrkisin johdonmukaisesti noudattamaan\nuutta perustuslakiamme.\n\n_Rva Lumley-G._ Lakatkaa nyt Herran nimessä, ja tehkää työnne. Siinä on\nteille tarpeeksi perustuslakia. Te kinastelette aina joutavia.\n\n_Arkkipiispa_. Pieni kina on avioliiton suola. Se meille ainakin näkyy\njääneen perinnöksi vanhasta, kadonneesta maailmasta. Mutta eipä se ole\nvaarallista. Me olemme päässeet siitä maailmasta, joka oli pahuudelle\nja vääryydelle perustettu, meillä on nyt sopusuhtaiset ja terveet olot.\nMitä silloin merkitsee melkeinpä vielä kuherruskuukauttaan viettävän\navioparin pieni sanallinen perhekamppailu? (Billy tulee de Puysterin\nkanssa.) Vai mitä sanoo Billy? Oletko sinä meihin tyytyväinen?\n\n\nTOINEN KOHTAUS.\n\n    Edelliset, Billy ja de Puyster.\n\n_Billy_. Kuinkas muuten! Te tulitte tänne ja liityitte meihin kolmeen\naikaisemmin kuin osasin aavistaakaan. Meillä on nyt takanamme\nmonituhatvuotinen kertomus verenvuodatuksista, kärsimyksistä ja\nkyynelvirroista, jota joskus on kutsuttu ihmiskunnan historiaksi.\nRunoilijat olivat luoneet ihania lauluja, filosoofit julistaneet\nsyvällistä viisautta, tiedemiehet suorittaneet ihmeellisiä tutkimuksia\n— ja heidän ainoana saavutuksenansa oli ollut maailma, jossa\nmiljoonat sorretut ihmisparat olivat työskennelleet ilman lepoa ja\nrauhaa muutamien satojen laiskurien hyväksi. — Nyt on tuo maailma\npoispyyhkäisty, ja me olemme joutuneet luomaan uutta kulttuuria. Me\nolemme sopineet siitä, ettemme tahdo enää perustaa mitään orjuutta,\nläänityslaitosta tai kapitalismia. Kukin meistä työskentelee kykynsä\nmukaan ja nauttii työn tuloksista tarpeensa mukaan. Siinä meidän\ntuhatvuotisen valtakuntamme perustuslaki. Se ei ole pitkä eikä\nmonimutkainen, mutta sitä selvempi. Tänään on meillä uuden tasavaltamme\nensimmäinen juhlapäivä... (Sarita tulee työntäen lapsenvaunuja.) Siinä\nsaapuu nuoren tasavaltamme tulevaisuus.\n\n\nKOLMAS KOHTAUS.\n\n    Edelliset ja Sarita (miehen puvussa).\n\n_Eloise_ (nuhtelevasti). Rakas Sarita, olisit nyt edes vappujuhlaan\nvoinut pukeutua hameeseen.\n\n_Sarita_. Minkä vuoksi? Emmekö me täällä ole kaikki tasa-arvoisia,\nniin naiset kuin miehetkin, ja eikö silloin ole yhdentekevää, miten\npukeudutaan? On kai parasta pukuasioissa noudattaa vain mukavuussyitä,\nja juuri niitten nojalla katson tämän pukuni sopivimmaksi.\n\n_Billy_. Aivan oikein, Sarita. Sinä olet ollut alusta pitäen tämän\ntasavallan todellinen kansalainen.\n\n_Sarita_. Minä olenkin joutunut tasavallan tulevaisuuden vaalijaksi.\nMinun siis on näytettävä hyvää esimerkkiä. (Vetää vaunujen uutimet\nsivuun.) Katsokaa, eikö hän ole oikea pikku enkeli?\n\n_Eloise_ (joka samoin kuin toisetkin on siirtynyt lasta katsomaan). Hän\non kultainen pikku enkeli! Aivan ilmeinen Helenan kuva.\n\n_Reginald_. Helenanko? Eikö mitä. Hänellähän on selvästi Billyn nenä.\n\n_Sarita_. Hänellä on niin ihastuttavan pittunen nenännypyttä! Hän on\näitinsä pikku karitsa. (Hetken kuluttaa pitää kukkaa lapsen nenän\nedessä.) Olethan sinä, olethan tina äidin pittu taritta?\n\n\nNELJÄS KOHTAUS.\n\n    Edelliset ja Helena.\n\n_Helena_ (tulee syli täynnä kukkia, jotka myöhemmin asetetaan pöydällä\noleviin vaaseihin). Kuka täällä hemmottelee minun pienoiseni pilalle?\n\n_Sarita_. Kysyisit paremmin, kuka voisi olla häntä hemmottelematta.\n\n_Helena_. Niin, onhan hän kyllä maailman ainoa pienokainen.\n\n_Reginald_. Tiettävästi kuitenkin vain toistaiseksi, sillä maailmassa\non toinenkin nuori aviopari.\n\n_Eloise_ (teeskennellen suuttumusta, mutta itse asiassa tulevasta\näitiydestään ylpeänä). Reggie, etkö sinä milloinkaan opi hallitsemaan\nsanojasi.\n\n_Billy_. Reggie on oikeassa. Jokaisen uuden kansalaisen ilmestyminen\nuuteen maailmaan on ilolla tervehdittävä tapaus, ja siitä voi jo\nennakolta olla iloinen. Meille sopivat vain harvat vanhan uskonnon\nopetuksista, mutta ainakin yhtä niistä on arvossa pidettävä: »Kasvakaat\nja lisääntykäät ja täyttäkäät maa!» — Juuri nyt, viettäessämme\nuuden tasavaltamme ensimmäistä juhlapäivää olemme saaneet viimeisen\ntervehdyksen vanhasta maailmasta. Minun onnistui juuri avata paineilman\navulla toiminut postiputken vastaanottaja, ja sieltä minä löysin\nsanomalehden, joka on New Yorkin Iltalehden ylimääräinen numero ja\nilmestynyt sinä päivänä, jona vanhan maailman loppu tapahtui. De\nPuyster, teillähän on lehti, lukekaapa sen viimeiset uutiset!\n\n_de Puyster_ (selostaen lehteä). Koko ensimmäisen sivun täyttää\nselostus siitä, miten Guiseppe Schapine on kirveellä hakannut\nrakastettunsa kappaleiksi erään talon piharakennuksessa Baxter Streetin\nvarrella. Viimeisellä sivulla oleva pääkirjoitus kuvailee, miten\nvaarallista tupakanpoltto on vuoteessa. Sitten täällä on kymmenkunta\nmurtovarkautta, erinäisiä sähkömurhia ja... ja sitten melkein koko\nlehden täyttää selostus Huvipalatsin suuresta juhlasta... Täällä on\nteidän kuvanne... ja... ja tekstiä, joka valitettavasti näkyy olevan\nminun tyyliäni...\n\n_Useammat äänet_. Emmekö saisi kuulla hiukan...\n\n_de Puyster_ (hiukan väkinäisesti). En tiedä...\n\n_Useat äänet_. No, no, antakaa tulla...\n\n_de Puyster_ (lukee, lopulla keskeytellen ja epäröiden). »Kansalaisten\nLiittomarssin ylväät sävelet tervehtivät nyt lähestyvää juhlan emäntää,\nrouva Viviana Athelstan de Smitkins Lumley-Gothamia...\n\n_Rva Lumley-G._ Onpas siinä nimiä.\n\n_de Puyster_ (jatkaa keskeytymättä). ... jonka anteliaisuutta saadaan\nkiittää tämän vieraanvaraisuuden temppelin aikaansaamisesta, temppelin,\njoka on ainiaaksi suojattu kaikelta kosketukselta jokapäiväisen elämän\nkanssa ja tarkoitettu niiden huviksi, joiden huollettavaksi Jumala\nrajattomassa viisaudessaan on antanut maan omaisuuden...»\n\n_Useampia ääniä_. Ohhoh! — Jo riittää. — Sepäs on koreata!\n\n_Billy_. De Puysterin tyyli oli sangen koristeellista siihen aikaan.\n\n_Eloise_. Mutta eikö kaikki tuo nyt kuulosta ylen kummalliselta?\n\n_Sarita_. Mikä hirveä maailma se olikaan!\n\n_Helena_. Tulin juuri ajatelleeksi, tahtoisiko joku sinne takaisin, jos\nvoisi palata.\n\n_Kaikki_ (tuijottavat hämmästyneinä Helenaan, huudahduksia:)\nTakaisinko? — Sinne? — Ei koskaan!\n\n_Helena_. On kuitenkin mielenkiintoista ajatella sitä.\n\n_Reginald_. Tarkoitatko kaikkea, mitä silloin oli.\n\n_Helena_. Tarkoitan. — Tekisikö teidän mielenne takaisin, arkkipiispa?\n\n_Arkkipiispa_. Ei missään nimessä, vaikka minun täytyy myöntää, että\njoskus kaipaan — esimerkiksi kärvennettyä metsäkanaa tai kinkkua. Mutta\nkaikkea entistä? Ei, ei!\n\n_Reginald_. Ajatelkaa vain, että olisi pakko käyttää tärkkipaitoja.\n\n_Eloise_. Ajatelkaa, että täytyisi vaihtaa pukua kuusi kertaa päivässä.\n\n_Arkkipiispa_. Ja käyttää pitkiä liepeitä.\n\n_Lumley-G._ Ja olisi kirjoitettava nimiään maksumääräyksiin.\n\n_Rva Lumley-G._ Ja käytettävä korsetteja.\n\n_Sarita_. Ja pitäisi polttaa savukkeita ja käydä juhlatilaisuuksissa.\nVoi, miten onnettomia me olemmekaan olleet.\n\n_Billy_. Ja kaiken lisäksi tuntea olevansa hyödytön loiseläjä toisten\nhartioilla. Eikö siinä sittenkin ollut vanhan maailman kaikkein pahin\nonnettomuus. — Mutta Helena, rakkaani, tasavallan nuorin kansalainen on\nvietävä nukkumaan.\n\n_Helena_. Aivan oikein, Billy. Hän ei voi ottaa osaa kohta alkavaan\njuhla-ateriaamme, mutta me voimme olla tyytyväisiä, sillä hän\nnukkuu sinä aikana uuden maailman onneksi ja menestykseksi. (Menee\nlapsenvaunujen kanssa rakennukseen.)\n\n\nVIIDES KOHTAUS.\n\n    Edelliset, paitsi Helena.\n\n_Sarita_ (mietteissään). Hänestä, tuosta pienokaisesta, kasvaa\ntodellinen tuhatvuotisen valtakunnan kansalainen, sillä häntä ei tahraa\nsellainen häpeä kuin meitä vanhan maailman jäännöksiä, joitten ehkä\nlopultakin on vaikeata kokonaan vapautua vanhoista tavoistamme ja\ntottumuksistamme.\n\n_Billy_. Tuskinpa sentään. Meillähän on joka hetki tilaisuus\nvertailuun, ja sen tulos on aina uudelle maailmalle edullinen. Sinä,\nSarita, olet ollut alusta alkaen mukana. Sinä siis olet jo täysin\nvapautunut vanhasta hapatuksesta. Sinä olit siinäkin maailmassa\nvain nainen, aikasi nainen. Paljon vaikeammaksi minä olin uskonut\nmuodostuvan eron entisestä niille, jotka vielä äsken edustivat valtaa\nja kunniaa, kuten Lumley-Gotham ja Harlemin arkkipiispa. Mutta hekin\novat tyytyväisiä uuteen järjestelmään, työn ja oikeuden tasavaltaan.\nHeidän oli pakko luopua asemastaan, ja he ovat sen käsittäneet...\n\n_Lumley-G._ Mieluinen pakko, sano niin, Billy. Tuhat kertaa ennemmin\nolen minä täällä puutarhurina kuin siellä maailmanvaltiaana.\n\n_Arkkipiispa_. Ja minulle on tässä hiippakuntaa kylliksi, semminkin kun\ntämä näkyy tarvitsevan niin kovin vähän sielunhoitoa. Mutta ehkä minä\nkelpaan teille siviilinotarioksi tahi maistraatin puheenjohtajaksi...\nno, yleensä toimihenkilöksi, jonka tehtävänä on solmia avioliitot ja\npitää kansalaisten luetteloa.\n\n_Billy_ (nauraen). Kyllä, kansalainen arkkipiispa. Sen toimen te\nkernaasti saatte, sikäli kuin me tarvitsemme sellaisia toimihenkilöitä.\n\n_Sarita_. Niin, eihän se oikeastaan ollut meidän vikamme, että me\nolimme sellaisia kuin olimme. Oli olemassa voimia, jotka hallitsivat\nmeitä, emmekä me sitä ymmärtäneet. Siitä syystä meillä ei ole oikeutta\ntuomita toisiamme, eikä yleensä ketään vanhan maailman kasvattia.\nNiinpä tunnenkin mieleni murheelliseksi joka kerta, kun tulen\najatelleeksi niitä kahta miestä, jotka jäivät kaupunkiin. Sen vuoksi\nolen sitä mieltä, että meidän olisi koetettava pelastaa heidät...\n\n_Eloise_. Aiotko taas ottaa esille tuon kysymyksen.\n\n_Sarita_. Minä olen sanonut teille, etten aio jättää sitä tekemättä,\nennen kuin se kysymys on ratkaistu. Meidän velvollisuutemme on antaa\nsekä Granvillelle että Tuttlelle tilaisuus parannuksen tekoon.\n\n_Eloise_. Meillä ei ole mitään velvollisuuksia heitä kohtaan. Me emme\nvoi tehdä mitään heidän hyväkseen.\n\n_Sarita_. Me voimme antaa heille anteeksi. Meillä ei ole oikeutta\nsanoa, että joku inhimillinen olento on ehdottomasti parantumaton,\nkelvoton kaikkeen korkeampaan...\n\n_Reginald_. Niin, niin, teidän on helppo puhua sillä tavalla, sillä te\nette ole milloinkaan saanut Tuttlelta selkäänne.\n\n_Sarita_. Oletteko te sitten saanut?\n\n_Reginald_. Kyllä. Kohta teidän lähdettyänne hän rupesi hävyttömäksi.\nHän alkoi juovuspäissään ahdistella Eloisea, ja kun minä menin väliin,\nlöi hän minut puolikuoliaaksi. Hän tyrannisoi meitä, teetätti meillä\nkaikki työt, ja sen vuoksi meidän täytyi lopulta paeta. Vain onnen\nkaupalla me pääsimme ehjinä hänen kynsistään.\n\n_Sarita_. Tuttle on se, miksi me olemme hänet tehneet. Me kasvatimme\nhänet orjaksi palvelemaan meidän laiskuuttamme ja turhamaisuuttamme.\nKuinka me siis voimme moittia häntä siitä, että hän koetti päästä meitä\nkomentamaan saatuaan siihen tilaisuuden? Mutta minä en puhu yksinomaan\nTuttlesta. Siellä on myöskin Granville.\n\n_Rva Lumley-G._ Granville on vielä pahempi kuin Tuttle. Hän on älykäs\nmies, jonka pitäisi ymmärtää asiat paremmin. Mutta hän sen sijaan,\nettä olisi liittynyt meihin taistelussa Tuttlea vastaan, meni tämän\npuolelle, ja sitten he yhdessä perustivat uuden kapitalistisen\nyhteiskunnan, jossa Tuttle edusti pääomaa ja Granville hallinnollista\nvaltaa. Me olimme siinä vain paarias-luokkana, ja lopulta meidän täytyi\nryhtyä työtaisteluun heitä vastaan.\n\n_Billy_ (iloisesti). Olitteko tekin siinä taistelussa mukana, täti?\n\n_Rva Lumley-G._ (ylpeästi). Minä... minä olin Maailman\nTeollisuustyöläisten Liiton järjestäjä.\n\n_Billy_. Saitteko kaikki järjestetyiksi?\n\n_Rva Lumley-G._ Kyllä... kaikki muut, paitsi häpeä sanoa — oman\nmieheni. Hän esiintyi alkaneessa lakossa rikkurina.\n\n_Lumley-G._ Jaa, mutta minä olen pyytänyt anteeksi järjestöltä ja minut\non myöhemmin otettu toveruuteen. (Naurua.)\n\n_Rva Lumley-G._ Niin kyllä, mutta Granvilleä me emme voi hyväksyä\nuuden yhteiskuntamme jäseneksi, yhtä vähän kuin Tuttleakaan, sillä he\nedustavat tyypillistä kapitalistista järjestystä, jonka palaamista\nmissään muodossa ei ole hyväksyttävä.\n\n_Billy_ (edelleen huvitettuna). Oletteko tekin samaa mieltä,\narkkipiispa?\n\n_Arkkipiispa_. Olen, ehdottomasti. Minä olen Maailman\nTeollisuustyöläisten Liiton jäsen ja ollut mukana työtaistelussa.\nEntisestä turmeluksesta on tehtävä kertakaikkinen loppu.\n\n_Sarita_. Mutta kaikkihan me, älymystön ja ylemmän luokan jäsenet,\nolimme yhtä turmeltuneita. Muistakaamme omia syntejämme ja antakaamme\nGranvillelle anteeksi.\n\n_Arkkipiispa_. Jos hän edes tulisi meidän luoksemme ja pyytäisi\nanteeksi, mutta emmehän me tiedä, missä koko mies on tällä hetkellä.\n\n_Sarita_ (mietittyään tovin). Kuulkaahan, hyvät ystävät, minulla on\njotakin tärkeää ja odottamatonta sanottavana teille. Kuten muistatte,\nolin minä poissa koko eilisen päivän ja sanoin, että autoni oli mennyt\nepäkuntoon. Se ei ollut totta. Asia on niin, että minä kävin New\nYorkissa. (Yleinen hämmästys.)\n\n_Billy_. Entä sitten?...\n\n_Sarita_. Minä olen koko talven miettinyt noiden kahden miesparan\nkohtaloa. Eilen halusin ottaa heistä vihdoinkin selvää ja antaa heille\ntilaisuuden — ainakin toiselle, jonka uskoin voivan pelastua...\n\n_Rva Lumley-G._ Mitä sitten? Jatka!\n\n_Sarita_. Saavuin kaupunkiin, menin jalkaisin Yhdyshotelliin, astuin\ntyynesti sisään ja löysin huoneen, jossa ruokatablettikoneisto, heidän\nkapitalistisen yhtymänsä pääpaikka, sijaitsi. Pitkään aikaan en nähnyt\nyhtään ihmistä, mutta havaitsin merkkejä siitä, että joku oli ollut\nsiellä äskettäin. Minä jatkoin etsimistäni varovaisesti ja lopulta\nlöysin toisen heistä.\n\n_Billy_ (hetken hiljaisuuden jälkeen). Kumman heistä?\n\n_Sarita_. Granvillen.\n\n_Billy_. Kuinka hän voi?\n\n_Sarita_. Hän ja Tuttle olivat joutuneet riitaan koneen\nkäyttöoikeudesta. Tuttle oli väittänyt, että se oli hänen omaisuuttaan,\nja oli koettanut pakottaa Granvilleä, sitten kun te muut olitte heidät\njättäneet, työskentelemään heidän molempien puolesta. He olivat\ntapelleet ja Granville oli haavoittunut. Ei tosin pahasti, mutta\nkuitenkin niin, että hänen oli täytynyt piilottautua. Nyt hän oli\nmonta kuukautta tavoitellut Tuttlea ja Tuttle arvattavasti häntä —\nmolemmat asestettuina ja valmiina murhaamaan toisensa. (Hetken tauko.)\nTe ette voi kuvitella, kuinka säälittävässä asemassa Granville oli.\nKoko talven hän oli ollut ilman polttoainetta, sillä hän ei uskaltanut\nsytyttää tulta, koska pelkäsi siten ilmaisevänsä olinpaikkansa\nTuttlelle. Salamurhaa peläten ei kumpikaan ollut uskaltanut käyttää\ntablettikoneistoa. He olivat eläneet kuin petoeläimet väijyen toisiansa\npäivät ja yöt. Granville oli sairas, perinpohjin menehtynyt. Sen vuoksi\ntaivutin hänet lähtemään mukaani.\n\n_Billy_. Onko hän täällä?\n\n_Sarita_ (nyökkää).\n\n_Rva Lumley-G._ (vaitiolon jälkeen). Millä ehdoilla hän on täällä?\n\n_Sarita_. Toistaiseksi ilman ehtoja. Teidän asianne on ottaa hänet\nvastaan, jos tahdotte. Hän haluaa tulla samoilla ehdoilla kuin kaikki\nmuutkin täällä ovat. Hän luopuu vanhoista arvonimistään ja haluaa olla\nvain kansalainen Granville. (Vaitiolo.)\n\n_Eloise_ (sitten kun hän ja kaikki toisetkin ovat harkinneet asiaa).\nSuostuuko hän suorittamaan osansa työstä?\n\n_Sarita_. Kyllä.\n\n_Rva Lumley-G._ Mutta mitä takeita voimme saada siitä, ettei hän rupea\njälleen rettelöimään?\n\n_Sarita_ (lyhyen vaitiolon jälkeen). Parhaimman kaikista takeista. Minä\nvastaan hänestä.\n\n_Eloise_. Mutta miten sinä voit hänestä vastata?\n\n_Sarita_. Minä toivon, että arvoisa yhteiskunta on antava hänet\nminulle. Hän on selittänyt haluavansa mennä naimisiin kanssani.\n\n_Billy_. No, siinä tapauksessa... Hae hänet tänne. (Sarita menee.)\n\n\nKUUDES KOHTAUS.\n\n    Edelliset, vähän myöhemmin Sarita ja Granville sekä Helena.\n\n_Billy_. Olenhan minä aina sanonut teille, että kerran me kaikki eloon\njääneet kokoonnumme tänne ja ryhdymme kukin voimiemme mukaan samaan\nuutta yhteiskuntaa rakentavaan työhön.\n\n_Rva Lumley-G._ Mutta Granvillen täytyy katua.. Hän on ollut meitä\nkohtaan sellainen tyranni, että minun on työlästä antaa hänelle\nanteeksi.\n\n_Lumley-G._ Kaikkein enimmän hän on kiusannut minua, mutta ihminenhän\nhänkin on. Minä olen saavuttanut onneni päästessäni eroon vahasta,\nja minä uskon, että Granvillekin on saanut tarpeensa. Valta on\nkaksiteräinen miekka, toisella terällään se viiltää muita ja toisella\npitelijäänsä. Luultavasti yhtä kipeästi molempia... Me otamme\nGranvillen toveruuteen.\n\n_Billy_. Kuulkaamme kaikessa tapauksessa, mitä hänellä itsellään\non sanomista. (Sarita ja Granville tulevat. Hetken kuluttua Helena\ntoiselta puolen.)\n\n_Granville_ (kalpeana ja ehkä jonkin verran vanhentuneena, mutta\nmuuten reippaana ja ryhdikkäänä, pienen vaitiolon jälkeen). Hyvät\nystävät, tervehdin teitä. Minä taivutan häveten pääni teidän edessänne.\nMurtumisen tuhka lankeaa minun pääni päälle... Minä olen viimeiseen\nsaakka koettanut halveksia yhteishenkeä ja luottaa omaan kykyyni. Minä\nolen taistellut sen maailman puolesta, johon minä kuuluin ja joka\nminusta oli ainoa oikea, mutta minä olen siinä taistelussa hävinnyt...\nMonta kuukautta olen minä ollut... niin, minä olen tuntenut itseni\nyksinäiseksi, mutta minun elämänvoimani on tallella. (Vaitiolo.) Minä\ntunnen sisässäni kiduttavan vaatimuksen. Se ahdistaa minua, valtaa\nminut kokonaan. Minä olen joutunut sen kaikkein mielettömimmän ja\nnöyryyttävimmän muodon uhriksi. Ajatelkaa, että tämä on St. Erskine\nGranville, joka tekee teille tällaisen tunnustuksen — se voima\non vallannut minut naisen muodossa. (Ojentaa kätensä Saritalle.)\nOletko kertonut uutisen — että sinä et odottanut turhaan? Että sinun\nuskollisuutesi on saava palkintonsa?\n\n_Sarita_. Voi, voi, sinä paha henki!\n\n_Granville_. Mahdollisesti, rakkaani. Mutta onko nainen milloinkaan\nvoinut pahaa henkeä vastustaa? (Katsoo suoraan silmiin Saritaa,\njoka luo silmänsä alas.) Näettekö, elämänvoima on ahdistanut minua,\nlaahannut minua mukanaan. Se on vielä kerran tehnyt minut orjaksi,\nmutta tällä kertaa hyveen ja naisen kuuliaiseksi palvelijaksi. Siitä\nsyystä minä olen tullut tänne ja pyydän teiltä armoa ja anteeksi\nkaikkia pahoja tekojani. Minä tunnustan nykyisen järjestelmän... Sarita\non kertonut, että Billyllä ja Helenalla on lapsi. Minä otaksun, että\nsekin kuuluu nykyiseen järjestelmään. Hän on myöskin kertonut minulle,\nettä on järjestetty avioero.\n\n_Helena_. Niin on, jo aikoja sitten; kohta kun me kolme ensimmäistä\ntämän yhteiskunnan jäsentä saavuimme tähän paikkaan.\n\n_Granville_. Minä unohdin kysyä asian tarkempia yksityiskohtia, mutta\nminä otaksun, että teillä on joku viranomainen, jolta voin anoa pääsyä\nyhteiskuntanne jäseneksi. Onko teillä esimerkiksi kuvernööri?\n\n_Billy_. Me emme ole tarvinneet mitään kuvernööriä. Ainoa, minkä me\ntarvitsimme, oli tuomari, joka vahvisti eron.\n\n_Granville_. Ja kuka oli se tuomari?\n\n_Billy_. Sarita.\n\n_Granville_. Niin, tosiaan, hänhän on yhä vieläkin miehen puvussa.\n(Nauraa. Ottaa sitten Saritaa käsistä ja hyväilee häntä.) Rakas\nvaimoni...\n\n_Sarita_. (leikillä). Teidän korkea-arvoisuutenne!\n\n_Granville_ (samoin). Aivan niin, teidän korkea-arvoisuutenne... Niin,\nminä olen pyrkinyt teidän yhteiskuntanne jäseneksi ja anonut samalla\nkaikkia kansalaisen oikeuksia ja turvaa...\n\n_Billy_. Se riittää, Granville. Te olette tervetullut tänne ja otettu\nkansalaiseksi meidän perustuslakimme ainoan pykälän nojalla, joka\nkuuluu: Jokaisen on tehtävä sellaista työtä, mihin hän pystyy, ja\njokainen saa työn tuloksista tarpeittensa mukaan.\n\n_Granville_ (iloisesti, Billyä tarkoittaen). Sittenkin teillä näyttää\nolevan kuvernööri...\n\n_Billy_. Kuinka haluatte, Granville... Ehkä teitä tottumuksenne vielä\nkäskee näkemään meidänkin keskuudessamme arvoja ja virkoja, mutta minä\nvakuutan teille, että sellaiset ovat täällä tarpeettomia. Me olemme\njokainen oma herramme, ja jokaisen meistä on on pakko kasvaa oman\nitsensä, suuren ihmisen, mittaiseksi. Meistä voi itsekukin tarvita\nkorkeintaan toisen neuvoja, mutta valta on tarpeeton. Se perustuu\naina ulkonaiseen voimaan ja houkuttelee kernaasti vääryyteen. Meidän,\ntuhatvuotisen valtakunnan kansalaisten, on sellaista vierottava. Me\nemme saa edes näennäisestikään palata siihen mielettömyyteen, joka\nhävitti entisen maailman. Meille syntyy ja kasvaa pian uusi polvi, ja\nsille on luotava sellaiset olot, että vanhojen vaistojen herääminen\nniitten vallitessa on mahdotonta.\n\n_Granville_. Minä alistun... ja koetan ymmärtää.\n\n_Helena_. Se on oleva teille helppoa, kun teillä on vierellänne naisen,\npuolison ja tulevan äidin jalo sydän.\n\n_Rva Lumley-G._ (heltyneenä). Te olette kultaisia lapsia molemmat,\nHelena ja Billy. Te nuoret olette parempia kuin me vanhat ja paatuneet.\n\n_Billy_. Ei, täti hyvä, ei kukaan ole muuta kuin ihminen, samalla\ntavalla heikko ja vahva. Tuhansien vuotten vääryydelle rakennettu\nmaailma oli meidät kaikki sokaissut. Meidät erotettiin siitä\nväkivallalla, mutta nyt me rakennamme uutta omasta vapaasta tahdostamme.\n\n_Rva Lumley-G._ (kuin edellä). Nyt minä olisin valmis antamaan anteeksi\nmyöskin Tuttlelle. Missä hän on? Hakekaa hänetkin tänne.\n\n_Granville_. Mahdotonta. Eikö Sarita ole teille kaikkea kertonut?\n\n_Sarita_. En. Huolissani sinun kohtalostasi minä jätin lopun\nkertomatta. Nyt minä voin senkin sanoa. Me löysimme hänet\nYhdyshotellista, mutta hän oli kuollut...\n\n_Granville_. Niin, hän oli kuollut omistamansa tablettikoneiston\nviereen, nääntynyt siihen nähtävästi nälkään.\n\n_Billy_. Maailman viimeinen kapitalisti on siis kuollut nälkään. Hän\noli liian laiska tehdäkseen itse työtä, ja siitä syystä hän joutui\nperikatoon. Mutta me, Tuhatvuotisen valtakunnan kansalaiset, istumme\nensimmäiselle juhla-ateriallemme. (Kehoittaa toisia käymään pöytään,\njonka ääreen itsekin asettuu.) Me vietämme nyt vappua, vanhan maailman\ntyöväestön taistelupäivää, josta nyt on tuleva meidän jokavuotinen\nriemumme ja onnemme juhla. Jääköön Tuhatvuotinen valtakunta\nvallitsemaan ikuisiksi ajoiksi!\n\n    Väliverho.\n\n\n\n"]