[{"data":1,"prerenderedAt":-1},["ShallowReactive",2],{"$fiEUN42PB-6DwqRr2wPgX7oDoXyWLcNpx3MhDxSwbkfU":3},{"number":4,"title":5,"author":6,"authorBirth":7,"authorDeath":8,"slug":9,"bookId":10,"genreRaw":11,"genre":12,"themes":13,"origin":14,"language":15,"yearPublished":16,"yearPublishedTranslation":17,"wordCount":18,"charCount":19,"usRestricted":20,"gutenbergId":21,"gutenbergSubjects":22,"gutenbergCategories":25,"gutenbergSummary":27,"gutenbergTranslators":28,"gutenbergDownloadCount":29,"aiDescription":30,"preamble":31,"content":32},3576,"Paikanvälitystoimistossa","Tiuppa, Otto",1872,1914,"3576-tiuppa-otto-paikanvalitystoimistossa","3576__Tiuppa_Otto__Paikanvälitystoimistossa","Näytelmä 1:ssä näytöksessä","naytelma",[],[],"fi",1907,null,3551,20184,false,76675,[23,24],"Finnish drama -- 20th century","One-act plays",[26],"Plays/Films/Dramas","\"Paikanvälitystoimistossa :  1:ssä näytöksessä by Otto Tiuppa\" is a Finnish one-act social drama written in the early 20th century. The play satirizes urban job-placement offices, exposing how greedy middlemen and predatory gentlemen exploit impoverished servant girls and unemployed workers.  In a city placement agency, the cynical manager Hirviö boasts about profit while squeezing fees from desperate applicants. He pressures the rural maid Elsa into serving him and tries to supply the rich rake Vintiö with a young country girl, sending others into dubious posts. Elsa unexpectedly reunites with her childhood sweetheart, the workman Mikko, who demands his papers and refund. When Vintiö discovers Hirviö’s lies, he threatens scandal; Elsa denounces both men and quits. Defrauded women surge back to reclaim their money, and amid Mikko’s pressure and public outrage, the cornered agent crumbles as the curtain falls. (This is an automatically generated summary.)",[],129,"Yksinäytöksinen näytelmä sijoittuu kaupunkilaiseen paikanvälitystoimistoon, jossa kyyninen toimistonhoitaja Hirviö ottaa vastaan palveluspaikkaa etsiviä nuoria naisia. Teos kuvaa työnhaun arkisia asetelmia ja käytännöllisyyden vaatimuksia.","Otto Tiupan 'Paikanvälitystoimistossa' on Projekti Lönnrotin julkaisu\nn:o 3576. E-kirja on public domainissa sekä EU:ssa että sen ulkopuolella,\njoten emme aseta mitään rajoituksia kirjan vapaan käytön ja levityksen\nsuhteen.\n\nTämän e-kirjan ovat tuottaneet Tuula Temonen ja Projekti Lönnrot.","PAIKANVÄLITYSTOIMISTOSSA\n\nNäytelmä 1:ssä näytöksessä\n\n\nKirj.\n\nOTTO TIUPPA\n\n\n\n\n\nHelsingissä,\nTyöväen Sanomalehti Oy,\n1907.\n\n\n\n\n\n\nHENKILÖT:\n\nHirviö, toimistonhoitaja.\nVintiö, rikas nuori herrasmies.\nElsa, palvelijatar.\nAnni, palvelijatar.\nMari, palvelijatar.\nKaisa, palvelijatar.\nHelena, palvelijatar.\nMikko Nikulainen, työmies.\n\n(Tapaus kaupungissa.)\n\n\n\n\n(Näyttämö: Paikanvälitystoiniisto, ovet kyökkiin, Hirviön asuntoon\nja eteiseen. Toimistossa on kirjoituspöytä, siinä papereita,\nkirjoitusneuvot, isonlainen muistiinpanokirja kovin kuluneilla\nkansilla, nurkassa isonpuoleinen kori, siinä sekaisin lentolehtiä,\nsanomalehtiä y.m. papereita huiskin haiskin heitettynä. Nurkassa\nhuononpuoleinen kirjahylly, muutamia tuolia, keinutuoli ja\nvesikarahviini lasineen pienemmällä pöydällä.)\n\n(Hirviö, keski-ikäinen mies, kävelee lattialla, tuontuostakin katsoen\nkelloaan.)\n\n_Hirviö_: Jaa'ah! — Ihanteet ja todellisuus, ne ovat vallan kaksi eri\nasiaa! (Nauraa.) Muuten ihanne, ihanne, onko se oikeastaan mitään,\ntai suoremmin sanoen, onko sillä ihmiselämässä mitään hyödyllistä\nmerkitystä? Ei lainkaan! Käytännöllisyys on vallan toista! Se on\nsuoraan sanoen elämänleipä, sen ponsi! (Nauraa.) Ja ihanteita ajaessaan\non aina vaarassa joutua ja nääntyä joka hetki nälkään, kun taas\nesimerkiksi tosikäytännöllisissä toimissa rahapussi paksunee ja parta\nkasvaa! — Ha, ha, ha! Ahveri, kunnon ahveri, on siis nykymaailman\nsuurin ja jaloin ilmestysmuoto käytännöllisyydessä. Ja samalla on se\ntodellisuutta! (Nauraa katsoen kelloaan.) Minunkin ahverini alkaa\ntaas! — Jaa'ah! Pian on käsissä vastaanottotunnit! Minä pöllö, kun en\njo ennemmin huomannut, että ahveri se on joka elättää! Mutta parempi\nmyöhään kuin ei milloinkaan! (Nauraa.) Jos tätä menoa kestää, olen\nparissa vuodessa jo tuhansien omistaja! — Rahaa tulee kuin siimaa vaan!\n(Ovikelloa soitetaan.) Jaa'ah! Ensimäinen on taaskin jo siinä! (Aukasee\noven.) Olkaa hyvä ja astukaa sisään! (Kumartelee.) Neidit ovat hyvät ja\ntulevat! — Olkaa niin hyvät!\n\n(Elsa, Kaisa ja Helena tulevat arastelevina, niiaavat.)\n\n_Elsa_: Saisinko luvan herra asioitsijalta kysyä, saako täällä\npalveluspaikkoja?\n\n_Kaisa_: Niin... Saako?\n\n_Hirviö_: Onhan niitä, onhan niitä aina! — (Nauraa.) Onko teillä\notteita todistuksistanne?\n\n_Elsa_: Ei ole otteita vaan alkuperäisiä.\n\n(Elsa, Kaisa ja Helena antavat todistuksensa.)\n\n_Hirviö_: Jaa'ah! — Papinkirjatkin on mukana!\n\n_Kaisa_: Kun olemme kaikki mailta!\n\n_Hirviö_: Valokuvatkin olisivat hyviä olemassa!\n\n_Elsa_: Ei — meillä... ole!\n\n_Hirviö_: Noh! Riittää se näinkin! — Kyllä minä näistä otteet toimitan!\n— Ja paikan saatte, saatte kuin saattekin, siitä saatte olla varmat!\nMinä jos kukaan koetan aina täyttää tehtäväni! — Lähetän teille sitten\ntiedon!\n\n_Elsa_: Kirjoittaako herra meidän osotteemme nyt muistiin?\n\n_Hirviö_: Jaa, niin! Osoitteet! Minä kirjoitan! (Menee pöytänsä luokse\nja alkaa kirjoittaa.) Missä ne neidit taas asuvat? (Nauraa.)\n\n_Helena_: Asumme kaikki samassa paikassa, Puistokatu 4.\n\n_Hirviö_: Jassoo, jassoo! (Kirjoittaa.)\n\n_Elsa_: Tuota... Tulisiko meidän jo edeltäpäin maksaa?... Jos...\n\n_Hirviö_: Ettäkö jälestäpäin! — Ei, kyllä on välttämätöntä maksaa jo\nheti paikalla! Kaikilla asioitsijoilla on keskinäinen sopimus siitä! Ja\nniistä säädöksistä ei voi poiketa! (Nauraa.)\n\n_Kaisa_: Voi, voi, sentään! Ja kun minulla ei ole rahaa penniäkään!\n\n_Helena_: Eikä minulla! Kolme viikkoa olen saanut etsiä paikkaa, sitä\nsaamatta, ja siinä ne ovat pienet säästötkin huvenneet! Eikös teidän\nsopisi jättää siksi kunnes saamme paikan?\n\n_Hirviö_: Paikan! (Nauraa.) Teille tulisi liian raskaaksi yht'aikaa\nmaksaa! — Palkasta tulee sitäpaitsi vielä erikseen prosentti!\n\n_Kaisa_: Sitte emme saa...?\n\n_Hirviö_: En voi sille mitään! — Tuli vaan vielä nimenne turhanpäiten\nkirjoitetuksi. (Elsalle.) Onkos tällä neidillä sitten maksaa?\n\n_Elsa_: Onhan minulla... Miten paljon?\n\n_Hirviö_: Eihän sitä paljoa! Otan kymmenenkin markkaa, paikkoja myöten!\n— Mutta miten nyt sovimme!\n\n_Elsa_: Onkohan minulla niin paljon! (Laskee hätäisesti rahojaan.)\nMutta kun ei minulla sitä edes riitäkään! Ei riitä! (Laskee uudestaan.)\nMinulla ei ole kun kolme markkaa ja seitsemänkymmentäviisi penniä! —\nSiinä kaikki!\n\n_Hirviö_ (Virnistää pahasti): Se on hullusti! Ai, jai! Olisi edes\nviisikin markkaa!\n\n_Elsa_: Kun ei ole!... Kajaanista saakka minäkin tulin!\n\n_Hirviö_: No jos tyytyisimme nyt tälläkertaa sitten siihen! Kolme\nmarkkaa on juuri meillä alin taksa! (Ottaa ahneesti rahat kukkaroonsa.)\n\n_Elsa_: Kunhan saisi edes jonkinlaisen paikan? Ainoani teille annoin!\n\n_Hirviö_: Hankitaan! — Sitä paitsi tulee teidän suorittaa niinkuin jo\nhuomautin sitten ensikuun palkasta puoli, vähintäin kolmas osa!\n\n_Elsa_: Niin kyllähän minä...! Tuota... Milloin saisin tulla herralta\nkuulemaan?\n\n_Hirviö_ (Ajattelee): Jaa! Jos te osaisitte ruotsia! — Olisi nytkin\nsemmoinen paikka.\n\n_Elsa_: Osaanhan minä!\n\n_Hirviö_: Jassoo! Te osaatte! — Mutta, mutta...! Jaa perhanassa! Kun\nen äsken tuota muistanut! — Sinnehän lähetin jo tänä aamuna toisen!\n— (Nauraa.) Mutta kyllä niitä tulee toisia! Te voitte jo piankin\ntulla tiedustamaan! Vaikkapa jo iltapäivällä! (Ajatuksissaan, katsoen\nElsaan kiinteästi.) Voitte tulla jo vaikka puolentunnin kuluttua! — Te\nnimittäin!\n\n_Elsa_: Kiitos, kiitos!\n\n(Elsa, Kaisa ja Helena poistuvat niiaten.)\n\n_Hirviö_: Hyvästi, hyvästi! (Kävelee sivellen tukkaansa.) Saakutin\nsievä tyttö! Kaunis ja pulskaverinen kerrassaan! (Nauraa.)\nArvatkaapas, mikä oiva ajatus juolahti mieleeni! Ja se käy päinsä\nkun käykin! Minä otan tytön omaksi palveliakseni! — Kun on nuorimies\nja oma huusholli, niin miks'ei sovi! (Ajatuksissaan.) Herra Vintiö,\nmiljoneeri, lupasi kyllä minulle sata markkaa, jos hankin hänelle\noikein mehuisan maalaistytön palvelijattareksi. Mutta tuohestako se\nminun suuni olisi! — Vanhanpuoleinen muuten tuo tyttö onkin. Pian käy\njo kahtakymmentäviittä! (Nauraa.) Sen teenkin tekosyyksi, jos Vintiö\nsiitä joskus kävisi nurisemaan! — Ilman sitä johan sille eilen yhden\nlähetin komean kuin ruhtinattaren! Syy oli vaan siinä, ettei se ollut\nmaalainen! (Nauraa.) Huonoja aikoja valitetaan, työväkeä joutuu joka\nviikko sadottain työttömäksi, ja mailta ne tulvaavat kaupunkeihin,\njoissa on työtöntä väkeä jo itsestäänkin liiaksi! Mutta mitä enemmän\npuute ja kurjuus kasvaa, sitä suurempi etu meille! Elämisen ainoa ehto!\nHa, ha, ha! Ahveria totta tosiaan! Saa kolme, viisi ja kymmenenkin\nmarkkaa päästä, vaikkei paikkaakaan saisi. Ja prosentin, jos\nmahdollisesti osuisi paikkaan. -— Ja rouvilta saa ja! — Tässä alkaa jo\npian kelvata herrastella!\n\n_Vintiö_ (Tulee. Hieno mies, kakkulat nenällä ja hopeanuppinen keppi\nkädessä. Tervehtii Hirviötä.) Päivää herra Hirviö!\n\n_Hirviö_: Terveydeksenne herra Vintiö! Olkaa niin hyvä ja istukaa!\n\n_Vintiö_ (Istuu mahtavana keinutuoliin): Jaa, jaa! Mitenkä ne asiat\nsitten luistavat?\n\n_Hirviö_: Ei ole kiittämistä! Ei ole! Kyllä paikanetsijöitä on,\nmutta ei ole paikkoja! Kovin huonot ajat! (Huokaa.) Huolestuttavaa,\nhuolestuttavaa.\n\n_Vintiö_: Se on ikävää!\n\n_Hirviö_: Saisiko luvan olla tupakkaa! (Tarjoaa paperossia Vintiölle ja\nantaa tulen.)\n\n_Vintiö_: Kiitos, kiitos! — Onko minulle tullut tietoon sopivaa\npalvelustyttöä?\n\n_Hirviö_: Eikös herran luona ole käynyt? Minä lähetin sinne sievän ja\nsolakan maalaistytön!\n\n_Vintiö_ (Nauraa): Thjaa! Minä en saanut sitä suostumaan mitenkään,\nvaikka kuinka kauniisti olisin puhunut! — Kovasti se hämmästyi,\nhuomatessaan minut nuoreksi mieheksi, oikeinpa pelkäsi! (Nauraa.) Ilman\nsitä, eihän se ollut maalainen! Pikkukaupungista!\n\n_Hirviö_: No niin se minulle ainakin sanoi! Valehtelevat vielä! — Hm!\n\n_Vintiö_: Hm! Ei ollut! (Nousee tuolilta.) Mutta herra Hirviö,\nkoittakaa nyt toimittaa minulle ensi tilassa oikein kaunis tyttö. —\nSaahan se olla ijäkkäämpikin, kun se vaan on maalainen!\n\n_Hirviö_: Kyllä! Ensitilassa!\n\n_Vintiö_ (Ottaa 50 markan setelin lompakostaan): Tässä ensialuksi! —\nOlkaa hyvä!\n\n_Hirviö_: No eihän sitä nyt etukäteen...!\n\n_Vintiö_: Ei mitään! Ottakaa vaan!\n\n_Hirviö_: Kiitos, kiitos! (Kumartelee.)\n\n_Vintiö_ (Jättää hyvästi): Koittakaa parastanne! Minä tulen hetken\npäästä kuulemaan! (Poistuu.)\n\n_Hirviö_ (Nauraa): Siinä on yksi hullu kanssa! (Näyttää käsiensä\nvälissä seteliä yleisöön päin.) Eikö tullut taas viisikymmentä\nmarkkaa kuin hyllyltä! Eikö tämä ahveri kannata, vai mitä! (Kysyvästi\nyleisölle.) Eikö se lyö leiville! Ja tämä oli vasta käsirahaa, satanen\ntulee sen lisäksi!\n\n_Mikko_ (Tulee): Päivää herra asioitsija!\n\n_Hirviö_: Mitä teillä on asiana?\n\n_Mikko_: Eikös herra muista kun olen täällä jo monta päivää juosnut!\nPaikan piti jo tulla pari viikkoa sitten, enkä vieläkään ole sitä\nsaanut!\n\n_Hirviö_: Ettekö voi sanoa nimeänne? Mahdotontahan minun on muistaa\nniistä monista sadoista, jotka täällä juoksevat.\n\n_Mikko_: Minä...\n\n_Hirviö_: Kuka minä?\n\n_Mikko_: Tuntuupa se olevankin tavallista kierompi kaveri. — Minähän\nolen jo niin monta kertaa ennen sanonut että nimeni on Mikko\nNikulainen. — Ja sitäpaitse todistuksenikin ovat jo sisällä!\n\n_Hirviö_ (Kylmästi): Tulkaa huomenna!\n\n_Mikko_: Jaa'ah! — Aina se vaan lykkääntyy päivästä toiseen! (Poistuu.)\n\n_Hirviö_: Ne mokomat ovat vielä tyytymättömiä! Tietäisivät miten saan\nheidän takiansa juosta ja puuhata, niin eivät ne piruvieköön murisisi\nja nurisisi!\n\n_Anni_ (Tulee. Komea nainen, miellyttävällä käytöksellä): Päivää herra\nasioitsija!\n\n_Hirviö_: Hm! Siinä se nyt taas on! (Annille.) No ettekö menneetkään\nsiihen paikkaan jonka teille jo toimitin?\n\n_Anni_ (Epäröivänä, hämillään): En — minä... menin kyllä sinne — se\nherra... Minä, minä pelkään sitä herraa...\n\n_Hirviö_ (Kävelee kiivaasti lattialla): Te mokomat kollot, olette\nkuin nautoja! Tekö osaisitte käyttää etuja hyväksenne, kun niitä\non tarjolla! Eikös kelpaisi olla yksinäisen rikkaan herrasmiehen\npalvelijana ja emäntänä samalla. Minä olisin onnellinen, jos semmoista\ntarjottaisiin minulle! Niin siisti herra kuin esimerkiksi Vintiö on, ja\nse ei teille kelvannut! — Niin, niin! Mutta pitihän minun se tietääkin,\nkun pikkukaupunkilaisen lähetin! — Oikeat maalaiset eivät olekaan niin\ntyhmiä!\n\n_Anni_ (Haikaillen): Minä onneton! Jos minä tiesin, että tämmöistä\ntäällä suuressa liikekaupungissa on, en olisi tänne jalkaani\nastunut! — Mihin minä nyt joudun! Viikkokausia, kenties kuukausia\nsaan vielä nälässä olla! Tulleeko täällä tienestiä koskaan! — Kun\nolisi edes varoja mennä kotipuoleeni, mutta kun teille jo viimeisen\nviisimarkkaseni annoin!\n\n_Hirviö_: Vai vielä vetistelette? Tulee vielä toisia niin luulevat mitä\nhyvänsä minusta, kunniallisesta ihmisestä! — Ulos!\n\n_Anni_: Jos herra antaisi minulle edes papinkirjani ja todistukseni. —\nSaanko minä ne nyt?\n\n_Hirviö_: Hävetkää hiidessä! Yhä vaan kiusata! Ei minulla ole nyt\naikaa, tulkaa huomenna!\n\n_Anni_ (Poistuu). Sinne vielä jäivät nekin! (Menee.)\n\n_Hirviö_: Siinä nyt näette! Kun eivät ne omaa parastansa oivalla!\n\n_Elsa_ (Tulee): Päivää taaskin!\n\n_Hirviö_: Kas siinä se jo tulee! Enkö ole häneen todellakin mieltynyt!\n— Mutta, mutta! — Nyt on vaan kysymys siitä, miten saisin hänet jäämään\npalvelukseeni! Minun täytyy nyt koettaa panna parastani!\n\n_Elsa_: Onko herralla jo paikkaa tiedossa?\n\n_Hirviö_: Hyvä neitiseni! Jospa tietäisitte, miten minä olen koettanut\nkaiken voitavani mukaan eduksenne puuhata! (Nauraa.) Mutta en ole vielä\nsaanut!\n\n_Elsa_: Niin, mutta sehän on ikävää!\n\n_Hirviö_: No, no! Hyvä neiti, ei hätäillä, ei hätäillä! Jos ei\nensitingassa saisikaan, käy useasti niin, että äkkiarvaamatta saa\nniin hyvän paikan ettei sitä osaa aavistaakaan. (Mairittelevasti.) On\nminulla esimerkiksi nytkin vielä oiva ehdotus! Mitä neiti siitä arvelee?\n\n_Elsa_: Mitäs minä... Kun en vielä tiedäkkään...!\n\n_Hirviö_ (Nauraa): Olkaa hyvä ja istukaa, minä esitän sen sitten!\n\n_Elsa_ (Istuu.)\n\n_Hirviö_: Katsokaas neiti, minä tarvitsen itsekin palvelijatarta!\n(Nauraa.)\n\n_Elsa_: Herralleko...! Mutta... Onko herra naimisissa? Jos...\n\n_Hirviö_: Kas siinäpä se juuri onkin, etten ole, ja senpävuoksi juuri\ntarvitsenkin palvelijattaren! — Minulla oli tässä oikein kiltti ja\nsiivo neiti, mutta, mutta kun se tuli sairaaksi! (Itsekseen.) Täytyy\npistää hiukan valettakin joukkoon. — Tyttö, joka minulla oli, oli\ntavallista turskimpi! — Tule sitten mokoman kanssa toimeen!\n\n_Elsa_: En oikein osaa vielä sanoa! — Eihän se oikein... Tulee pian\nkaikenmoisia juttuja...! En minä! (Nousee seisomaan.)\n\n_Hirviö_: Istukaa nyt vaan! (Nauraa.) Turhia epäilette neitiseni!\nHarvoinkos sitä sattuu, että nuorilla herrasmiehillä on\npalvelijattaria! — Eihän nekään voi ilman tulla toimeen! (Nauraa.)\n\n_Elsa_: Jaa...! En ole koskaan ennen ollut kuin perheessä! En siis\nmielelläni...\n\n_Hirviö_: Ei olisi työtä paljon! Ei pelkoa komentamisesta! (Nauraa.)\nSaa olla ihan kuin emäntänä! Mitä ajattelette?\n\n_Elsa_ (Ääneti, epäröiden.)\n\n_Hirviö_: Sitä on turhaa enemmän ajatella! (Nauraa.) Enhän minäkään\nmikään petoeläin ole! Jäähän neiti siis? Palkkaa saatte jo alussa\nkaksikymmentä markkaa kuussa, enkä vedä siitä prosenttiakaan pois...!\n\n_Elsa_: No enpä tuota nyt oikein... Saisinko sitten vapauttani käyttää\nhyväkseni? Käydä kaupungilla ja missä milloinkin haluaisin?\n\n_Hirviö_: Tietysti, tietysti! — Neitihän siis jää?\n\n_Elsa_: Jos sitten jäisin!\n\n_Hirviö_ (Tyytyväisenä): Lähteekö neiti sitten katsomaan kyökkiin?\n\n_Elsa_: Tulisiko jäädä jo pian?\n\n_Hirviö_: Paikalla voitte jo jäädä!\n\n_Elsa_: Mutta kun minun tavaranikin ovat vielä asunnossa!\n\n_Hirviö_: Jaa! Tuotte ne sitten illalla! (Nauraa.) Kahvipannu nyt\ntulelle ja heti! Tulkaa nyt vaan!\n\n(Menevät kyökkiin.)\n\n_Kaisa_ (Tulee): Missähän se herra on! Ottaakohan se nyt toimittaakseen\nkun sain rahoja?\n\n_Hirviö_ (Tulee kyökistä.)\n\n_Kaisa_: Jos herra...\n\n_Hirviö_: Ettekö käynyt täällä jo äskenkin! (Tylysti.) En minä ilman\nmaksua!\n\n_Kaisa_: Kävinhän! — Mutta kun ei minulla ollut silloin maksaa! —\nNyt sain rahaa kun vein sakettini panttiin, ja tulin — jos nyt sitte\nottaisitte toimittaaksenne...!\n\n_Hirviö_: Jaa, se muuttaa asian!\n\n_Kaisa_: En saanut kuin viisi markkaa, saisinko sillä minkäänlaisen\npaikan?\n\n_Hirviö_: No eiköhän tuo riitä!\n\n_Kaisa_ (Antaa rahan.)\n\n_Hirviö_: Tehän olette mailta?\n\n_Kaisa_: Juu!\n\n_Hirviö_: Se hyvä, se hyvä! Nyt ette tule kauppaanne katumaan, saatte\npaikan ja hyvän, jo paikalla!\n\n_Kaisa_: Sepä hauskaa!\n\n_Hirviö_: Kirjoitan teille osoitteen! (Kirjoittaa.) Tässä se on! (Antaa\nKaisalle.) Menkää tässä mainitun herra Vintiön luokse, niin saatte\npaikan ja varmasti!\n\n_Kaisa_: Kiitos, kiitos! (Niiaa.)\n\n_Hirviö_: Ensikuun palkasta tulee teidän suorittaa puolet myöskin\nminulle!\n\n_Kaisa_: Kyllä, kyllä! — Kun vaan saan paikan! — Hyvästi herra,\nhyvästi! (Niiaa ja menee.)\n\n_Hirviö_: Ha, ha, ha! Ei se nyt mikään erittäin komea ole, ei Elsan\nveroinen, mutta jospa sattuisi hyvinkin Vintiölle kelpaamaan, kun\non maalainen! — Minun täytyy pistäytyä hiukan ulos. (Huutaa.) Elsa!\nTuleeko Elsa lukitsemaan oven siksi aikaa kun käyn ulkona!\n\n_Elsa_ (Tulee.)\n\n_Hirviö_: Jos joku tulisi, niin käskekää odottamaan! En viivy kauvan!\n(Laskee kätensä Elsan vyötäisille.)\n\n_Elsa_ (Työntää käden pois): No eihän se sovi!\n\n_Hirviö_ (Nauraa): No ei mitään, ei mitään! (Menee.)\n\n_Elsa_: Näinhän se nyt kävi! — Epäilyttää minua muuten suuresti jo\nalussa tämä elämä! Äsken jo tuppasi käsiksi! — Mitä sitten kun olen\ntässä pitemmältä! Mutta mitäs auttaa!\n\n(Ovikelloa soitetaan.)\n\n_Elsa_: Nyt tulee joku! (Aukasee oven.)\n\n_Mikko_ (Tulee): Päivää!\n\n_Elsa_: Ei herra ole nyt kotona! — Saatte odottaa!\n\n_Mikko_: Viipyyköhän tuo kauvan?\n\n_Elsa_: Kyllä se tulee pian! Istukaa!\n\n_Mikko_ (Istuu tuolille): Sitä puuhaa!\n\n_Elsa_ (Hyräilee itsekseen, korjaillen papereita enemmän yhteen kasaan\npöydällä, Mikolle): Oletteko paikan haussa?\n\n_Mikko_: Sehän tässä on mielessä. — Mutta eipä niitä näy saavan.\nViikkokausia olen jo puuhannut!\n\n_Elsa_: Ahtaalla ne ovat, kovin ahtaalla!\n\n_Mikko_: Se on tosi! — Onko neiti jo ollut kauvan kaupungissa? — Tuntuu\nkuin...\n\n_Elsa_ (Nauraa): Miksi sitä kysytte?\n\n_Mikko_: Ei sen puolesta...! Ilman vaan...!\n\n_Elsa_: Enhän minä kauvan! Vasta olen ensimäistä päivää tässä paikassa!\n\n_Mikko_ (Nauraa): Jaa noh! Ja mistäpäin olette kotoisin?\n\n_Elsa_: Sotkamosta! (Pyyhkii tomua pöydältä.)\n\n_Mikko_: Sotkamosta! Sotkamosta! — Samasta pitäjästä kuin minäkin!\n(Katselee Elsaan.) Omituista muuten, miten tuon naisen ensimäinen\näänenvärähdys, liikkeet ja katse vaikuttivat minuun! Tuntui kuin vereni\nolisi alkanut nopeammin suonissani liikkumaan! — Sotkamosta, mitä\nihmettä, Sotkamosta! (Elsalle.) Ja mistä siellä?\n\n_Elsa_ (Nauraa): No mutta... (Katsoo Mikkoon.) Olenhan vaan talosta,\njoka on toisen vieressä!\n\n_Mikko_: Oletteko kirkonkylästä?\n\n_Elsa_: Tuohan nyt on ihmettä! (Katsoo tutkivasti Mikkoon.) No mutta\nHerran ihme! Tuntisinko...?\n\n_Mikko_: Olen samasta pitäjästä! Mutta, mutta...! Ethän enään minua\ntunne...? Olen...\n\n_Elsa_ (Äkkiä): Mutta oletko sinä, — oletko Mikko? Herra Jumala!\n\n_Mikko_: Niin kauvan erossa, kaksitoista vuotta, ja taas tuo sallimus\nmeidät yhteen!\n\n_Elsa_: Niin kauhean pitkä aika. — Olen saanut kulkea paikasta toiseen\njo ainakin viisi vuotta. Heti kun vanhempani kuolivat, jouduin\nmaantielle!\n\n_Mikko_: Ja minä olen kulkenut meriä ja maita, rauhattomia kun meren\nvaahtoisa hyökylaine, joka levotonna lyö rantakallioita vasten! — Mutta\nElsa...\n\n_Elsa_: Mikko!\n\n_Mikko_: Nyt ei ole enään häijy äitipuoleni seurusteluamme estämässä,\nja...\n\n_Elsa_: On kuollut?\n\n_Mikko_: Niin! — Ja sen vuoksi me voisimme taas alkaa kuin alusta\nuudestaan...! Elsa!?\n\n_Elsa_: Mikko, Mikko, jos tietäisit...!\n\n_Mikko_: En koskaan, en hetkeksikään ole voinut unhottaa kuvaasi\nmielestäni.\n\n_Elsa_: Onko se niin? (Syleilevät.)\n\n_Mikko_: Elsani!\n\n_Elsa_: Kauvan kaivattu nuoruuden lemmittyni!\n\n_Mikko_: Ei sitä tiedä, missä ihminen voi ystävänsä tavata! — Ja minä\nkun luulin, ettemme yhtyisi enään koskaan!\n\n_Elsa_: Niin! Tässä sitä nyt ollaan! —\n\n_Mikko_: Ja mitä pidät tästä palveluspaikastasi?\n\n_Elsa_: Hyvä Mikko, älä kysy! — Minä pelkään kauheasti koko miestä!\n\n_Mikko_: Ja minä taas vihaan, inhoan tuota nylkyrikonnaa!\n\n_Elsa_: Muuttaisin jo vaikka paikalla jos pääsisin!\n\n_Mikko_: Armaani! — Jos minä vielä maailmassa onnistun saamaan\njonkunlaistakin työtä, ei sinun tarvitse kaikkia roikaleita hoitaa ja\nkärsiä! (Ovikelloa soitetaan.)\n\n_Elsa_: Nyt se tulee! — Ei olla tuntevinaankaan toisiamme! (Aukasee\noven ja menee sitten kyökkiin.)\n\n_Hirviö_ (Tulee): Jassoo! Montako kertaa te täällä päivässä juoksette?\n\n_Mikko_: Täytyyhän siitä asiasta kerrankin selvä tulla!\n\n_Hirviö_: Mikä on mielessä?\n\n_Mikko_: Parasta on nyt, että annatte todistukseni ja paikalla! — Minä\nolen vanha merimies, eikä minua saa niin vaan ijänkaiken nenästä vetää!\nVien todistukseni palvelijataryhdistyksen paikanvälitystoimistoon,\nsieltä ainakin tulee paikka jos tulee! — Eikä kiskota luonnottomia\nmaksuja! — Ja antakaa se kymmenen markkaa myös pois!\n\n_Hirviö_ (On peloissaan ensin, rohkaisten lopulta itsensä): Ulos,\ntaikka haen poliisin!\n\n_Mikko_: Ha, ha, ha! — Kummankohan niskaan se poliisi ensiksi käynee!\nMinunko joka haen itselleni oikeutta, tai teidän kaltaisen petkuttajan!\n— Nuuskitte joka aamu lehdistä luettelon, missä paikkoja olisi. Kun\nnyt ensiksi olemme saaneet juosta sanomalehti-ilmoitusten perässä joka\npaikassa, juoksutatte te taas vuorostanne samoissa paikoissa, sanoen\nniitä itse hankkimiksenne! Hävytöntä!\n\n_Hirviö_: Vastaatko sanasi! — Kollo! Jumalan onni että sinusta vaan\npääsee! (Menee ja ottaa pöydältä todistukset, antaen Mikolle.) Ha, ha,\nha! Siinä ne ovat! Paperinne, joilla en ikinä paikkaa saisi! Niin ovat\nhuonot!\n\n_Mikko_: Ainakin ne ovat paremmat kuin sinulla! Ja parempina myöskin\npysyvät! Rahat ja!\n\n_Hirviö_: Vai rahat ja! Saisit maksaa vielä lisämaksua! — Mokomakin\nheittiö!\n\n_Mikko_: Jaa, noh! Minä menen! Mutta rahojani tulen minä vielä kerran\netsimään tänä päivänä, uudella kuraasilla. (Menee.)\n\n_Hirviö_: Olen jos jonkin karvaisia petoja nähnyt, mutta en moista\nkulkuria ennen! — Saakelin merisika!\n\n_Vintiö_ (Tulee): Taas täytyy tulla! Ei vaan löydy sopivaa?\n\n_Hirviö_ (Alentuvana): Eikös! — Ei sekään, joka sinne äsken tuli?\n\n_Vintiö_: No mutta herra Hirviö, miten te nyt semmoista! — Johan tuo\nolisi kelvannut minulle äidiksi! Se pitäisi olla viisi- kuusitoista\nvuotias ja ehta maalainen! Pitäisihän teillä nyt olla edes senverran\nmakua! (Istuu, pyyhkien nenäliinalla hikeä otsaltaan.) Mokomia juttuja!\n\n_Hirviö_: Eihän se ollut hullumpia ja olikin samalla ehta maalainen!\n\n_Vintiö_: Lopettakaa jo nyt hyvä mies! Ettehän nyt minusta sentään\npilaa tehne! — Eihän maksusta ole kysymystä! —\n\n_Hirviö_: Suokaa anteeksi! Enhän minä nyt sitä ole epäillytkään! Kyllä\nme vielä saamme sopivankin! — Jos saisin luvan tarjota kupin kahvia?\n\n_Vintiö_: Kiitos, kiitos! — Eiköhän tuo mene!\n\n_Hirviö_ (Kyökin ovelta): Elsa! Tuokaapas pian kahvia tälle herralle ja\nminulle!\n\n_Vintiö_: Onko muuten käynyt useampiakin maalaistyttöjä tänään?\n\n_Hirviö_: Kyllä se oli ensimäinen, jonka luonanne käytin!\n\n_Vintiö_: Hm! Hm!\n\n_Elsa_ (Tuo kahvia. Tarjoaa ensiksi Vintiölle): Olkaa hyvä! (Poistuu.)\n\n_Vintiö_: Teillähän onkin sievä palvelustyttö! Ylen ihana! Ei enään\ntosin niin nuori kuin haluaisin, mutta kylläpä se olisi minullekin\nsentään kelvannut! (Nauraa.) Onko se ollut jo kauvankin?\n\n_Hirviö_: Johan se on ollut kuukauden ajan! (Erikseen.) Täytyy vetää\nnokasta!\n\n_Mari_ (Tulee, vanhanpuoleinen): Jaa'ah!\n\n_Hirviö_: No, ettekö ole jo paikassanne?\n\n_Mari_: Moisessa paikassa! Viisimarkkaa kuussa luvattiin, ja rouva on\nkuin itse piru. — Oikea huuhkain! — Sitten kaksitoistahenkinen perhe,\neikä toista palvelijaa ensinkään! — Jos en parempaa paikkaa saa,\nniin...!\n\n_Hirviö_: Ei ole muuta paikkaa tällä kertaa. Ei ole, ei ole!\n\n_Elsa_ (Tulee ja vie kahvikupit pois.)\n\n_Mari_: Saa juosta henki kurkussa, eikä mistään apua! — En minä\nkuolemaksenikaan usko, että herrakaan saa yhtään mitään aikaan! —\nSaisitte antaa edes puolet takasin siitä kymmenestä markastani!\n\n_Hirviö_: Mitä, mitä!? — (Antaa todistukset.) Siinä on todistuksenne!\n\n_Mari_ (Ottaa todistuksensa.) Sinne meni vielä kymmenmarkkaseni kuin\nsuden kurkkuun! (Poistuu.) Juutalainen!\n\n_Vintiö_ (Nauraen): No se ei ainakaan ollut kaunis!\n\n_Hirviö_: Ei kehuttava! (Nauraa.) Mutta eipä siltä sisua puuttunut!\n\n_Elsa_ (Tuo toiset kupit kahvia.)\n\n_Vintiö_ (Kahvia ottaissaan): Kiitos neiti! — Onko neiti kaupunkilaisia?\n\n_Elsa_: No ei! — Mailta olen äskettäin tullut!\n\n_Vintiö_: Kuukauden ajan siis vasta tässä paikassa?\n\n_Elsa_: Kuukauden ajan! Olen ollut vasta tästä aamusta! (Poistuu.)\n\n_Hirviö_ (Tulee hyvin levottomaksi, itsekseen): Hitto vieköön!\n\n_Vintiö_ (Katsoo uhkaavasti Hirviöön): No mutta...!\n\n_Hirviö_: Herra... Vintiö... Minä...\n\n_Vintiö_ (Heittää kupin pöydälle): Mitä helvettiä tämä on? (Nousee\nistumasta.) Johan te puhutte puita heiniä...! Valehtelette päin silmiä!\n\n_Hirviö_: Minä... minä...! Erehdyin! Suokaa anteeksi!\n\n_Vintiö_: Ha, ha, ha! Tekö erehdyitte?! Voiko kettu erehtyä ennenkuin\non satimessa! — Ja niin on teidänkin kanssanne! (Lyö jalkaansa\nlattiaan.) Ensin te katala valehtelette, ettei sitten aamusta ole\nluonanne käynyt maalaisia, kuin se vanha haaska, jonka minun muka\nolisi pitänyt ottaa palvelukseeni, ja toiseksi että tämä neiti olisi\npalvellut jo teitä kuukauden! — Jumaliste, minä vaadin hyvitystä, ja\nellei sitä tule niin...! Jevlera namma! Senkin mutakuono!\n\n_Hirviö_ (Painaltuu yhä enemmän nurkkaan käsin, vavisten): Erehdys,\nerehdys, surkea erehdys, hyvä herra... En minä sitä tarkottanut!\n\n_Vintiö_ (Lyö jalkaa lattiaan, uhkaavana nyrkki sojossa): Konna te\nolette, oikea heittiö! Pahuuden ja valheen isä! — Jos minä nyt...\n\n_Elsa_ (Tulee): Ha, ha, ha! Olen kuunnellut oven takana koko ajan\njuttuanne! — (Nauraa.) Semmoisia herroja! Hävetkää! — Luuletteko\nminussa olevan teille jakamista, josta tarvitsisi riidellä ja moista\nelämää nostaa! — Tapelkaa te vaikka henkenne edestä, en minä tule\nilmoisna ikänä teihin suostumaan! Olen köyhä tyttö mutta kunniallinen!\n— Paikalla minä tämän talon jätän! (Menee kyökkiin.)\n\n_Hirviö_: Kuolema ja kadotus, mikä tästä nyt lopuksi tulee! — Herra\nJumala auta nyt minua!\n\n_Vintiö_: Saakeli soikoon! — Että joutua moisen konnan kanssa kuin te\nolette, mokomaan skandaaliin! Mutta tämä tulee teille kalliiksi! Saatte\nvastata jos kaupungilla vielä nousee juttuja tästä. Minun mainettani ja\nhyvää nimeäni ei vaan niin alenneta! — Hyi helvetti sentään!\n\n_Hirviö_: Väärinkäsitystä ja häväistystä! Olen suora ja rehellinen\nmies, mutta skandaalin välttämiseksi olen valmis antamaan hyvitystä,\nmitä ikinä vaan tahdotte! — Jos rahalla vaan pääsee! — Herra... Vintiö!\n— Riittääkö sata... Minusta tulee vallan keppikerjäläinen... Minä\nkuolen nälkään... nälkään!\n\n_Vintiö_: Ha, ha, ha! Rahojanne en tarvitse! — Ette pääse rahalla! —\nPoliisi tulee naulaamaan ovenne kiinni! Ha, ha, ha! —\n\n_Hirviö_ (Ulisee): Ui, ui, ui!\n\n_Mikko_ (Tulee): Joko kymmenmarkkaseni nyt laukiaa? — Häh! Minä kävin\nasiasta puhumassa asianajajalle ja se sanoi että rahojen on tultava!\n\n_Hirviö_: Mikä kauhea päivä! Koko maailma näkyy tahtovan saattaa minut\nturmioon!\n\n_Vintiö_ (Kävelee ja puhkaa, hakaten tavantakaa keppiään pöytään):\nKyllä minä opetan! Jumaliste!\n\n_Elsa_ (Tulee): Nyt minä menen! Hyvät herrat! (Huomaa Mikon.) Mikko\nkulta! — Tämmönen loppu tästä nyt tuli! — Tätä minä aavistinkin!\nMokomien herrasretkujen kanssa kun tulee tekemiseen! Saa pian\npapinkirjaansa harakanvarpaita ja ilman aihetta!\n\n_Mikko_: Niin! Sanos muuta! Sinä tulet tietystikin nyt minun kanssani\nja minun turvissani! Mutta ennenkuin minä tästä likaisesta luolasta\nerkanen, tulee tuon narrin antaa takasin kymmenmarkkaseni! (Lyö\njalkaansa) Tuleeko se pian vai!?\n\n_Vintiö_: Ja tänne viisikymmentä, paikalla!\n\n_Hirviö_: Apua, apua! — Nämä ilkeät ja pahansuopaiset ihmiset kiskovat\nja kiristävät ja riistävät minut vallan alastomaksi!\n\n(Työntäytyy eteiseen vievälle ovelle, aikomuksella pujahtaa tiehensä,\njosta kuitenkin hänet estää, kun ovesta äkkiä syöksyvät huoneeseen\nAnni, Mari, Kaisa ja Helena. Nämä huutavat kaikki yhdestä suusta):\n\nAntakaa meille rahamme, meidän ainoat rahamme, rahamme ja todistuksemme!\n\n_Mikko_ (Ravistaa Hirviötä niskasta): Joko nyt täytyy lopultakin\nturvautua oikeaan merilakiin!\n\n_Hirviö_ (Huutaa): Armoa, armoa! — Ryöstöä, kiristystä ja murhaa! Auta\narmias Jumala minua rehellistä ihmistä! — Kyllä te saatte rahanne, te\nsaatte rahanne!\n\n    (Esirippu alas.)\n\n\n\n"]