[{"data":1,"prerenderedAt":-1},["ShallowReactive",2],{"$f17EFNA2kB90fPVGjJg_VISo1SLwPxMADoZwWcF5SR_8":3},{"number":4,"title":5,"author":6,"authorBirth":7,"authorDeath":8,"slug":9,"bookId":10,"genreRaw":11,"genre":12,"themes":13,"origin":14,"language":15,"yearPublished":16,"yearPublishedTranslation":17,"wordCount":18,"charCount":19,"usRestricted":20,"gutenbergId":17,"gutenbergSubjects":21,"gutenbergCategories":22,"gutenbergSummary":17,"gutenbergTranslators":23,"gutenbergDownloadCount":17,"aiDescription":24,"preamble":25,"content":26},3600,"Juurakon Hulda","Wuolijoki, Hella",1886,1954,"3600-wuolijoki-hella-juurakon-hulda","3600__Wuolijoki_Hella__Juurakon_Hulda","7-kuvaelmainen huvinäytelmä","naytelma",[],[],"fi",1937,null,18719,118108,true,[],[],[],"Maalta Helsinkiin muuttava Hulda Juurakko päätyy kotiapulaiseksi tuomari Soratien talouteen. Työnsä ohella Hulda opiskelee intohimoisesti ja nousee lopulta sivistyneeksi yhteiskunnalliseksi vaikuttajaksi, haastaen samalla vallitsevat luokkarajat ja asenteet.","Hella Wuolijoen 'Juurakon Hulda' on Projekti Lönnrotin julkaisu n:o 3600.\nE-kirja on public domainissa koko EU:n alueella, joten emme aseta mitään\nrajoituksia kirjan vapaan käytön ja levityksen suhteen k.o. maissa.\n\nTämän e-kirjan ovat tuottaneet Tapio Riikonen ja Projekti Lönnrot.","JUURAKON HULDA\n\n7-kuvaelmainen huvinäytelmä\n\n\nKirj.\n\nJUHANI TERVAPÄÄ [Hella Wuolijoki]\n\n\n\n\n\nJyväskylässä,\nK. J. Gummerus Osakeyhtiö,\n1937.\n\n\n\n\n\n\nHENKILÖT:\n\nTUOMARI KAARLE KRISTIAN SORATIE (ent. Carl Christian Sanmark).\nPROFESSORI MAGNUS NORKO.\nTOIMITTAJA PURTIAINEN (puhuu savon murretta).\nISÄNTÄ ja KUNNALLISNEUVOS ALI-LEHTONEN.\nHULDA JUURAKKO.\nNEITI CONSTANCE SANMARK, sanotaan »ministeriksi».\nKAUPPANEUVOS KAAVIO.\nKAUPPANEUVOKSETAR KAAVIO.\nNEITI KIRSTI KAAVIO.\nNEITI MATERO, näyttelijätär.\nTOHTORI ALINEN.\nNEITI SINIJÄRVI.\nMIINA.\nPANKINJOHTAJA THORMAN.\nROUVA KRONENSTRÖM.\nTAIVAANRANNAN MAALARI.\n\n\n\nTapahtuu nykyaikana. Ensimmäisen ja toisen kuvaelman väliä kaksi\nviikkoa, toisen ja kolmannen muutama kuukausi, kolmannen ja neljännen\nkuusi vuotta, neljännen ja viidennen noin viikko, viidennen ja\nkuudennen pari päivää ja kuudennen ja seitsemännen yksi päivä.\n\n\n\nHULDA HYVÄ!\n\nNyt sinä siis lähdet maailmalle, miten pitkälle, en tiedä...\n\nTapasin sinut ensi kerran eräänä sunnuntaiaamuna Juurakon torpan\npihalla, jolloin pihakoivun alaisella penkillä luit Juurakon vaarille\nsanomalehteä. Olit paljain jaloin, vaalea, raskas tukka palmikoituna...\nlumivalkoinen esiliina. Luit vaarillesi maailman tapahtumia niin\nselvällä äänenpainolla, että se yhtä hyvin olisi voinut käydä puheesta\nvaikkapa Messuhallissa. Piha oli hyvin lakaistu, annansilmät kukkivat\nmökin valkoisten ikkunanverhojen takana, kirjavalla pöytäliinalla ei\nollut yhtään kärpästä, kahvipannu hohti kiilloitettuna ja vaarisi\nnikkaroimalla piirongilla oli almanakan alla »Seitsemän veljestä».\nHeleyttä oli asiallisessa äänessäsi ja viisaissa sinisissä silmissäsi.\nNiiasit minulle arvokkaasti, ja jokin minussa niiasi sinua vastaan.\n\nKansanteatterin johtaja Eino Salmelainen muutamia vuosia sitten antoi\nminulle ajatuksen, että sinun pitäisi tulla Helsinkiin työnhakuun ja\nettä ilotuulella olevat kansanedustajat Kämpistä tullessaan löytäisivät\nsinut Esplanaadin penkillä, ja että sinä näin ollen joutuisit\neduskuntapiireihin. Ja koska minäkin satuin niitä piirejä tuntemaan,\noli luonnollista, että sinä tulit siihen ilmapiiriin, jossa sykki maan\nyhteiskunnallisen elämän hermo.\n\nOlavi Paavolainen olisi tahtonut, että sinusta olisi tullut Suomen\nnaisten »Urlachem, sellainen ikinauru korvesta. Mutta, Hulda hyvä, emme\nme vielä kykene sellaiseen. Hyvä, jos meistä riittää hymy. Harjoitetaan\nensin sitä.\n\nEräät ystäväni, etupäässä Eino Salmelainen, olisivat tahtoneet, että\nHulda olisi noussut huipulle, ts. eduskuntaan heti ensiharppauksella.\nMutta pelkäsin, että siitä olisi tullut farssi, ja sen vuoksi pysyin\nmieluummin yksityiselämäsi kuvauksessa, sillä olen tahtonut saattaa\nsinut näyttämölle omaksi ja ihmisten iloksi ja rohkaisuksi harmaana\naikakautenamme. — — —\n\nNeuvottelin tohtori Ruudun kanssa luvuistasi. Kun olit sentään käynyt\nkansanopistonkin ja heti Helsinkiin tultuasi päässyt hyvään alkuun\nTyöväenopistossa professori Castrénin innoittamana, laskimme, että\nsinä kyllä kuluttamattomiilla voimillasi kykenet parissa vuodessa\niltaisin lukemaan keskikoulukurssin, huomioonottaen, että isäntäsi\noli paljon ulkomailla kaiken maailman kauppasopimusneuvotteluissa.\nYhteiskunnallisessa Korkeakoulussa sinulta menisi 4—5 vuotta, ja\nyhtäaikaisesti sinä myös lukisit ylioppilastutkintoon saakka, jotta\nvoisit päästä yhteiskuntatieteitten kandidaatiksi. Kesäisinhän olit\naina asunnonvahtina kaupungissa ja luit kaiket päivät. Oppikoulukurssi\noli sinulle välttämätön, sillä tuo yleisesti halveksittu matematiikka\njätti sentään hyvää jälkeä logiikkaasi, jota yhteiskunnallisena\ntoimihenkilönä kipeästi kaipaat.\n\nAsetin sinut lukuihisi nähden verrattain suotuisiin olosuhteisiin.\nJoka perheessä ei ole Conny tätiä ja Miinaa, mutta sitä lukemisen\ntilaisuutta, mitä sinä sait heiltä, tulevat luultavasti monet toiset\nHuldat vaatimaan isäntäväeltään. — — —\n\nTerveisiä Conny tädille! Sellaisia Conny tätejä on vielä\nmuinaismuistoina vanhojen perheiden pihanpuoleisissa huoneissa, joihin\non kasattu talon vanhat, plyyshisohvat, piirongit ja kulunut matto.\nOlen nähnyt, miten Conny täti vielä 60-vuotiaana punastui valkoisia\nhiusjuuriaan myöten, kun joku herrasmies kumartui hänen puoleensa ja\nlausui hänelle ystävällisen sanan. Tuollainen Conny täti muistelee\nmuster'eitä ja faster'eitä, perhetarinoita ja Aleksandra Gripenbergiä\nja on niin onnellinen voidessaan jotain opettaa Huldalle. Noita tätejä\npidetään sellaisena tarpeettomana ihmissorttina, muinaismuistoina,\njoiden ainoana elämäntehtävänä on uhrautua sukulaistensa puolesta\nja joita alituisesti kiusaa kouristava pelko vanhainkodista, joihin\nhe useimmiten perheitten tilanahtauden vuoksi joutuvat. Minuakin on\nnuorena ylioppilaana Conny täti hoivannut, siksi hain hänet sinua\nhoitamaan, sillä hän ei varmastikaan voinut olla pitämättä sinusta ja\nsiitä sinussa, mitä hän itse ei ikinä voinut olla. — — —\n\nTerveisiä tuomarillesi! Hän on niitä sellaisia, jotka maasta\nmatalasta ovat ajatelleet karriäärtään. Ensin ylioppilaspoliitikko,\nsitten asianajaja. Sitten valtionkomitea, edistyspuolue,\nedistyspuolueen valtuuskunta, esitelmät, puheet, eduskunta, lisää\npuutavarateollisuuden johtokuntia, valtionkomiteoita, vähän Geneveä,\n— valmis ministerikandidaatti, naiset sivuseikkoja, enimmäkseen vain\nsatunnaisesti samppanjahöyryssä. Muuten rehti mies, suuri työntekijä,\nyhteiskunnallisesti ajatteleva ihminen. Toivottavasti sinä et sentään\npilaa hänen karriäärtään ja mahdollisuuksiaan, sillä olemme jo nähneet,\nettä valtakunnan emännäksi voi päästä myöskin tavallinen kunniallinen\ntalonpoikaisemäntä.\n\nTerveisiä myöskin professorille! Hän on vähän sukua eräälle\ntilanomistajalle ja kapteenille, niille sellaisille, jotka\nnaureskelevat maailmalle ja ennen kaikkea itselleen, joskus pienen\npieni kyynel silmässä. — — —\n\nSitten vielä tuosta teatterinjohtaja Eino Salmelaisesta. Hulda parka,\non ihme, jos hän ylimalkaan vielä jaksaa sietää sinua. Hän on sellainen\nyksinäinen ja hidas mies, jolla on yksityinen puhelinnumero. Kuinka\npaljon minä olenkaan rääkännyt hänen puhelintaan! Aina kun huomasin\nsinussa jonkin uuden piirteen ja olin pakahtua tuon Suomenlahden\neteläpuolella perityn tempperamenttini vuoksi, soitin Salmelaiselle:\n»Kuulkaa nyt, mitä Hulda taas sanoo!» — »Mitäh?» sanoi Salmelainen ja\nnauroi, ja kahden viikon päästä hän hymähti: »Vai sanoi Hulda niin. —\nKun se Hulda sitten vaan kerran joutuisi!» — Oli hyvin rohkaisevaa,\nettä oli olemassa ihminen ja teatterimies Salmelainen, joka kuulusteli\nHuldan vointia ja menestystä ja jolta sai neuvoja ja haukkumisia.\nNäinhän Bergbom vainajakin kuului olleen huvittunut ei ainoastaan\nsiitä, miten näytellään, vaan myöskin siitä, miten kirjoitetaan.\nKatsos, Hulda, olemmehan me kirjailijatkin teatterin lapsia ja\ntarvitsemme kasvatusta ja avustusta, yhteistyötä ja neuvoa.\n\nHulda hyvä, sinä kerran ihmettelit, että isäntäväkesi puhui jotain\nselvällä suomen kielellä, etkä sinä ymmärtänyt yhtään mitään... Se\nkoski minuun kovasti. Minä luulen, että elämä meille kaikille tulisi\nhelpommaksi, jos koko kansamme saisi tilaisuuden oppia ymmärtämään\nkaikkea sitä, josta selvällä suomen kielellä puhutaan ja kirjoitetaan.\n\n_Juhani Tervapää_.\n\n\n\n\nI Kuvaelma\n\n\nTuomari Soratien kirjasto-työhuone. Hienosti kalustettu,\nfunkistyylinen. Oikealla avotakka ja sen ympärillä nojatuoleja,\nvasemmalla avonainen ovi parvekkeelle, takaseinässä vasemmalla ovi\nsaliin ja oikealla eteishalliin. Etualalla oikealla ovi tuomarin\nmakuuhuoneeseen. Vasemmalla parvekkeen oven kummallakin puolen kaksi\nikkunaa. Esiripun avautuessa on näyttämö pimeä, ainoastaan katulyhdyt\nvalaisevat huonetta. Hallin ovi avautuu. Tuomari Soratie ja professori\nNorko tulevat. Tuomari sytyttää ensin valot hallissa ja tulee sitten\npäällystakki yllä kirjastoon, sytyttäen täälläkin valot.\n\nTUOMARI professorille, joka pysähtyy eteishallin ovelle ja puhuu\nporraskäytävään.\n\nShsh, hiljaa! Sano niille siellä, että olisivat hiljaa, shsh!\nHerättävät vielä koko talon! Tuolla alakerrassa asuu vanha senaattorska\nRavander, joka laskee täältä jok'ikisen askeleen ja kuiskauksen.\n\n(Portaista kuuluu melua ja naisen ääni.)\n\nPROFESSORI puhuu porraskäytävään.\n\nHiljaa siellä! Muistakaa Soratien mainetta.\n\nTUOMARI\n\nTuovatko ne todellakin sen naisen mukanaan? Vielä puuttuisi, että\nmusteri herää! Skandaali! Ali-Lehtonen taitaa olla päissään. Saamariko\nsinua käski ehdottamaan tätä jatkamista täällä! Olisin päässyt\nlivistämään kotiin hyvän sään aikana.\n\nPROFESSORI\n\nKuka käskee asua näin lähellä Kämppiä, ja minkä minä sille voin, että\nAli-Lehtonen ihastui Huldaan. Hyvä, ettei hän ottanut tuota ajuria\nKauppatorilta mukaan.\n\nTUOMARI\n\nOlisit ehdottanut klubia jatkamista varten.\n\nPROFESSORI\n\nEihän Huldaa olisi päästetty klubille! Eikä tässä nyt auta hokemiset.\nPidä hyvänäsi, veli! Jaoston päivälliset jatkuvat, kun puheenjohtaja\npistouvaa!\n\n(Pankinjohtaja Thorman, Purtiainen ja Ali-Lehtonen ilmestyvät halliin.\nViimemainittu vetää vastustelevaa Huldaa käsivarresta.)\n\nALI-LEHTONEN\n\nSisään vaan, Sääksmäen likka, täytyyhän sitä olla naisseuraakin...\n\nTUOMARI\n\nHiljaa, hiljaa, ettei herätetä tuota senaattorskaa alakerroksesta!\n\nPANKINJOHTAJA\n\nUrsäkta, häradshöfdingen! Se on vähän kiusallista, mutta\nkunnallisneuvos taitaa olla niin hyvällä tuulella.\n\nPURTIAINEN ei kuule.\n\nOnpa mukavaa, että jaostossa on edes yksi poikamies, ettei tarvitse\nemännistä välittää. No, Hulda neiti, käykää sisään vaan!\n\nALI-LEHTONEN\n\nJa muistakaa, Hulda, että itse Ali-Lehtosen isäntä »vaneeriaskin» ylös\nkantoi.\n\nHULDA\n\nKiitos sitten, vaikka kyllähän minä sen itsekin olisin käsissäni\nroikotellut. Teidänkös tää lukaali on?\n\nALI-LEHTONEN\n\nEi, vaan tään tuomarin. Ei Hulda huoli vierastella, vaikka mahtavia\nmiehiä ollaan. Huldan olisi pidettävä meille tässä vähän seuraa,\nkun kerran pitäjäläisiä ollaan. Eihän nyt Sääksmäen likkaa tuonne\nEspikselle jätetä. Istuu siellä nyyttiensä kanssa ja päältäpäin jo\nnäkyy, että Sääksmäen piikanen tuo on. Ei pidä pelätä.\n\nHULDA\n\nEnhän minä, isäntä. Saanhan sitä katsella tällaista herrojenkin\nmeininkiä, kun kerran Ali-Lehtosen isäntä on mukana... Onhan Hulda\npärjännyt tukkilaistenkin parissa. Yökortteeriahan minä tarvitsisin.\nOliskos herroilla tässä niinkuin tilaa?\n\nALI-LEHTONEN\n\nKyllä me Huldasta huoli pidetään.\n\nHULDA katsellen ympärilleen.\n\nOliskohan täällä semmoista kamaria.\n\nALI-LEHTONEN\n\nEikö ole komea herrasväen kamari?\n\nHULDA\n\nHienoa meillä pappilassakin oli, ja Niskavuorella.\n\nPROFESSORI\n\nOikein on, ei Hulda anna imponeerata itseään.\n\nHULDA\n\nEn minä tiedä, mitä tuo impuneerata on, mutta kyllä Juurakon Hulda\npuolensa pitää, sen uskoi muorikin, kun mun maailmalle lähetti.\n\nPROFESSORI\n\nHyvä, Hulda!\n\nPANKINJOHTAJA\n\nDuktig flicka!\n\nPURTIAINEN\n\nTuppasivatko pojat Huldan aittaan?\n\nHULDA\n\nVai aittaan! Kyllä meillä huoneissa nukutaan, niinkuin muissakin\nihmisissä. Rekilauluista ja museoistako ne herrat sen aitan muistavat?\n\nPROFESSORI laulaa.\n\n»Aukaise tyttö sun aittasi ovi, minä tuon sulle rusinoita...»\n\nHULDA\n\nVoi, voi, kun herroja lapsettaa!...\n\nALI-LEHTONEN\n\nHyvä, Hulda! Pidä puolesi noita herroja vastaan.\n\nPROFESSORI\n\nTuo Hulda on oikein mukava.\n\nTUOMARI on käynyt ruokasalissa ja tulee lasien ja whiskypullon kanssa.\n\nTule, Maunu, hakemaan soodavettä ja lisää laseja!\n\nALI-LEHTONEN\n\nTästähän tuleekin mukava täysistunto! No, Hulda painaa puuta vaan,\ntänne isännän viereen.\n\nTUOMARI\n\nPyydän vain herroja olemaan vähän hiljemmin, vanha tätini siellä...\n\nALI-LEHTONEN\n\nAi, ai, taidamme tässä vielä itsekukin vierastaa...\n\nPANKINJOHTAJA\n\nSordinoa, sordinoa, herrat!\n\nTUOMARI\n\nNeiti istuu tänne pöydän viereen. Saako neidillekin olla whiskyä? Onko\nneiti koskaan juonut tällaista juomaa?\n\nHULDA\n\nIstua kyllä voin, mutta neiti en ole, Juurakon Hulda vaan. Enkä minä\ntuollaisista pirtujuomista pidä.\n\nALI-LEHTONEN\n\nTuo likka on mun mieleeni. Oikein sitä on kuin kotona Sääksmäellä.\nMutta nyt Hulda kertois oikein, kuinka hän tänne Espikselle joutui.\n\nPROFESSORI\n\nNiin, kuinka Hulda sinne joutui?\n\nHULDA vihaisesti.\n\nSitä hunsvottia maalaria odotin. Se kun lupasi kortteerin hommata, kun\nkaupunkiin tultiin. Kantoi mun askini sinne Esplanaadille ja pani mun\nistumaan penkille. Älysin minä, etteivät asiat oikein ole, kun rupesi\nmulta naukumaan rahaa, vaikka minä junapiletinkin sille pistouvasin.\nViisi markkaa se multa vei, eikä sitä enempää Huldalta viedäkään.\nValehteli, että lähtee kaverinsa sisaren luo mulle kortteeria\nhommaamaan, ja sinne se hupeni. Arvasin minä, ettei siinä miestä ollut\neikä mitään. Sellainen taivaanrannan maalari vaan.\n\nPROFESSORI ihastuksissaan.\n\nKuulitkos, Purtiainen, taivaanrannan maalari! Ihastuttavaa! Vai jätti\nse hunsvotti Huldan?\n\nPURTIAINEN\n\nOlihan mukavaa, että jätti Huldan meille. Kun ei vaan Huldan sydäntä\nsärkenyt?\n\nHULDA\n\nEi sitä Juurakon Huldaa noin vain jätetä, eikä siinä ollut jättäjää\neikä jätettävää. Olipahan vaan taivaanrannan maalari.\n\nALI-LEHTONEN\n\nNo, kuinka Hulda noin vaan taivaanrannan maalarin kanssa yhteen joutui?\nLupasiko se naida?\n\nHULDA\n\nEn minä näitä taivaanrannan naitavia ole.\n\nALI-LEHTONEN\n\nMutta kuinkas sitten... Onkos Huldan käynyt vähän niinkuin hullusti?\n\nHULDA\n\nEikä ole, eikä käykään! Eikä tässä kaikille kyselijöille asioita\nkuulutella.\n\nHulda kurkussa tuntuu vähän itkua.\n\nTUOMARI\n\nEi nyt kiusata Huldaa. Mitä sitä Huldalle nyt tarjotaan, hakisinko minä\nvähän viiniä?\n\nHULDA tukahtuneesti.\n\nJos herra antaisi vähän voileipää, se olisi niinkuin tarpeen, kun\nse hunsvotti vei minun eväskorinikin, sen äitmuorin pikkukopan,\nenkä ole eilisillasta mitään syönyt, sillä junassa vähän niinkuin\nyökötytti, enkä tuolta penkiltä uskaltanut hievahtaakaan, enkä sinne\npikkukamariinkaan päässyt...\n\nTUOMARI\n\nNo tavatonta! Hulda tulee mukaan, lähdetään keittiöön. Eiköhän Hulda\nlöydä sieltä syötävää. Kun vaan ollaan hiljaa, etteivät Miina ja\nmusteri herää.\n\nALI-LEHTONEN\n\nNo voi, tyttö raukka!\n\nHULDA\n\nEi tässä hätäillä, kun vaan saan jotain suuhuni.\n\nTUOMARI\n\nNo, Hulda tulee mukaan!\n\n(Poistuu Huldan kanssa.)\n\nPANKINJOHTAJA\n\nTämä on genuint — aitoa, aivan aitoa.\n\nPROFESSORI\n\nNiin, aitoa, mutta kumminkin tullaan kaupunkini ja muutaman viikon\nkuluttua se kävelee Espiksellä posket puuterissa, pyntättynä ja\npermanentattuna.\n\nALI-LEHTONEN\n\nValmis lintu herroille pyydystettäväksi.\n\nPURTIAINEN\n\nMukava tyttö, sitä oikeata maantuntua. Mutta...\n\nALI-LEHTONEN\n\nÄlä sinä, pysy sinä vaan asfaltissa. Mitä pahusta sen tytön kanssa\noikein tehdään. Kas kun oltiin vähän päissään tuolia ulkona, kun tuli\nmukaan otettua.\n\nPURTIAINEN\n\nOli kai se vähän tuhmaa, mutta jos ei joskus tee tyhmyyksiä niin ei\nsitä oikee immeine ookkaa.\n\nPROFESSORI\n\nMikä on tällaisen tytön kohtalo? Kaupunki imee hänet sisäänsä ja\nsulattaa tuollaiseksi harmaaksi sörnäisläiseksi massaksi.\n\nPURTIAINEN\n\nKyllä siinä massassa väriä on, ja olisi enemmänkin, jos ette kieltäisi.\n\nTUOMARI palaa.\n\nOlipas tyttö nälissään. Oli muuten hauskaa, miten hän keittiössä\nmeni melkein suoraan ympärilleen vilkaisematta ruokakonttoriin, haki\nleivän ja voin, aivan kuin vaistoten leivän olemassaolon. Kuin olisi\nvuosikaupalla kulkenut minun keittiössäni. Löysi leivän, luultavasti\nlöytää sen aina, erehtymättä aukaisi sen oikean laatikonkin, missä oli\nleipäveitsi, ja siellä hän nyt istuu ja syö kuin kotonaan.\n\nALI-LEHTONEN\n\nLöytäähän porsaskin emän nisän niin pian kuin pahnoille tipahtaa.\n\nPROFESSORI\n\nSangen voimakas vertaus!\n\nTUOMARI\n\nSaako olla lisää whiskyä? Niin, tässä teille on probleema. Palatkaamme\nväittelyymme väestökysymyksestä. Kaksi työtöntä kättä Ja nälkäinen suu\nlisää Helsinkiin, ja kaupunginhallitus elättäköön!\n\nPROFESSORI\n\nEi tuon tytön tarvitse itseään käsillään elättää, vartalo kuin\nkukanvarsi.\n\nPURTIAINEN\n\nHahahahahaa, asiantuntijan puhetta!\n\nALI-LEHTONEN\n\nTerve miehet! Tuollaisia siellä pitäjässä pesii.\n\nTUOMARI\n\nLeikki sikseen. Mutta minne tuollainen sieltä Espiksen penkiltä joutuu?\n\nPROFESSORI\n\nNo ennen kaikkea sinun taloosi.\n\nALI-LEHTONEN\n\nEmme tuollaista Huldaa tänne jätä.\n\nTUOMARI\n\nHulda on väestöprobleeman huippu. Maalla on navettatytöistä puutetta,\nmutta Hulda suvaitsee tulla ja istuutua Esplanaadin penkille, ja\nhuomenna hän hakee työtä, jota ei löydä, ja ylihuomenna hän on\ntyöttömyys-avustusta kärkkymässä.\n\nPURTIAINEN\n\nTahi siirtyy erinäisille orjamarkkinoille, joilla tosin myöskin on\nliikatarjontaa, mutta yhteiskunnan on pidettävä huolta Huldasta. Hulda\nvaatii, Hulda on niitä vähäväkisiä, Hulda on aina oikeassa. Ei hätää,\nHulda, ole huoleti! Vähäväkisten edustajat valvovat puolestasi. Terve,\neduskunta!\n\nPROFESSORI\n\nKun ajattelee, tuossa nyt on tuollainen Hulda joutunut kansaneduskunnan\nhaltuun. Hei, terve, laki- ja talousvaliokunnan jaosto! Mitä aloitteita\nlöytyy Huldan kohtalolle? Millä pykälillä ja momenteilla mitataan\nHuldamme tulevaisuus? Terve, lainlaatijat!\n\nTUOMARI\n\nHulda on probleema, joka pannaan pöydälle seuraavaan istuntoon!\n\nALI-LEHTONEN\n\nHyvä, sussiunakkoon, hyvä! On se ainakin pyöreä ja pehmeä probleema!\n\nPURTIAINEN\n\nOikein maalaisprobleema!\n\n(Jo edellisten repliikkien aikana on Hulda tullut sisään ja seisoo\novella.)\n\nHULDA\n\nEn minä ole probleema, Juurakon Hulda vaan olen, eikä herrojen tarvitse\nminusta huolehtia. Kyllä minä omani otan mistä vaan. Oli siinä\naikoinaan piru istunut Käpälävuorella ja paiskellut kiviä ihmisten\nhirmuksi Juurakon niemelle, mutta sieltä ne juurakkolaiset ovat\nkirveellä ja kuokalla leipänsä ottaneet, vaikka vieläkin piru itse\nistuu päätalossa isäntänä. Ja talo tuli Juurakostakin, vaikka herrat\nvastaan hankasivat. Vai probleema!\n\n(Herrat huutavat kukin tavallaan. »Hyvä, hyvä!»)\n\nTUOMARI\n\nTietääkö Hulda, mitä probleema on?\n\nHULDA\n\nOn sitä nyt sentään käyty kansakoulu ja vähän sitä kansanopistoakin\nkirkonkylässä. Ja on sitä nyt luettu probleemasta jos toisestakin\nopintokerhossa työväentalolla, niin että herrat antaa tulla vaan!\n\nALI-LEHTONEN\n\nAijai, vai on Hulda käynyt talollakin? Taitaa Hulda olla oikein\nsosialisti, niinkuin tuo Purtiainen?\n\nHULDA\n\nOlenpahan mitä vaan, enkä ole vielä isännältä työtä pyytänyt.\n\nPURTIAINEN\n\nKas, kas, kun Hulda puraisee.\n\nTUOMARI\n\nKatsokaas, Hulda, me olemme täällä kaikki tyynni kansanedustajia ja\ntutkimme valiokunnassamme juuri väestö- ja asutuskysymyksiä ja miksi\nväestö muuttaa maalta kaupunkeihin. Eikö Hulda voisi valaista meitä\nvähän ja sanoa, miksikä Huldakin muutti kaupunkiin.\n\nHULDA\n\nLiian monta suuta oli Juurakon torpassa. Ei piisannut leipä. Veli\noli monttööri kaupungissa, joutui työttömäksi ja tuli lapsineen\nkotiin. Jonkun oli taas lähdettävä. Monta meiltä Juurakolta on mennyt\nTampereelle ja Hämeenlinnaan ja Helsinkiin kuin jänöset pesistä,\neivätkä ole enää palanneet.\n\nALI-LEHTONEN\n\nEikö sieltä puolelta pitäjää löytynyt työtä?\n\nHULDA\n\nLöytyi kyllä, kesäisin. Kymmenen markkaa minäkin viime kesänä päivässä\nsain, olenhan minä riuskanpuoleinen työihminen. Mutta siihenkö minun\nolisi pitänyt tyytyä — Sääksmäen hautausmaalle saakka. — Veli toi\nradionsa kaupungista mukanaan. Kääntelin ja vääntelin sitä joskus\nöisin. Koko maailma siellä kihisi ja kohisi, sellainen maailman metsä.\nJa minä istuin vaan Juurakon nurkassa itsekseni. Ja kerran sieltä\nkuului sellainen laulu, että ihmisten pitäisi nousta, ja niin minä,\nHulda, päätin sitten nousta ja tässä minä nyt sitten olen.\n\nPROFESSORI\n\nHyvä! Ja tässä Hulda nyt on? Entäs sitten?\n\nHULDA\n\nMalttakaahan vähän, kun tuo pahuksen kahvipannu jäi kiehumaan. Kun\nMiinakin siellä heräsi ja kermaa löytyi, niin ajattelin keittää\nherroille vähän kahvia. Kohta tulee!\n\nPROFESSORI\n\nHah, hah, haa.\n\n(Toisetkin nauravat paitsi tuomari.)\n\nTUOMARI\n\nMitä tuo Miina mahtoi ajatella?\n\nPROFESSORI\n\nAntaa Huldan hoitaa. Mainiota, kun saadaan kahvia! Whiskykin loppui.\n\nTUOMARI\n\nNyt vain puuttuu, että musterikin herää!\n\nPROFESSORI\n\nKyllä nyt tuon huippukorrektin Soratien maine on mennyttä. Mutta minäpä\nkeksin. Täällähän haastatellaankin Huldaa asiantuntijana jaostossa.\nTerve, eläköön Hulda, joka on noin vaan päättänyt nousta sorron yöstä!\nEi Hulda ole mikään probleema. Hulda on factum, ota tai jätä! Minusta\ntuntuu, että me olemme probleemoja Huldalle. Mahtaakohan Hulda oikein\ntunnustaa meidän tarpeellisuuttamme?\n\nALI-LEHTONEN\n\nSuurenmoista! Kysytäänpäs Huldalta, mitä Juurakolla meinataan\neduskunnasta ja mitä siitä tiedetään siellä.\n\nPURTIAINEN\n\nHei, kansanedustajat! Hulda on kansan ääni, kuulkaamme kansan ääntä.\nRatkaiskoon Hulda kohtalomme! Mahtaakohan Hulda heittää meidät\nromukoppaan tai kannattaako Hulda kansanvallan lippua?\n\nTUOMARI hakee kaapista konjakkipullon.\n\nJättäkää tuo tyttö rauhaan. Sellainen Hulda on sangen surullinen\nilmiö työttömyyden aikana. Tupakkatehtaatkin vähentävät työväkeään,\npuhumattakaan seisauksesta kaikilla muilla aloilla. Naisten joukossa\nlisääntyy työttömyys päivä päivältä, koska pienemmät perheet eivät enää\npula-aikana pidä palvelijoita. Katsoisitte viimeaikaista tilastoa, se\non vallan tyrmistyttävä. On hyvin surullista, että Hulda kansalaisena\non mennyttä kalua! Katutytöt eivät äänestä! Hulda on siksi nätti, ettei\nhän ainakaan tilaston mukaan ole pelastettavissa... kadulta...\n\n    (Hulda saapuu kahvitarjottimen kanssa ja kuulee tuomarin koko\n    repliikin. Seisahtuu ovelle, tarjotin vapissee hänen kädessään.\n    Hetkisen tuntuu siltä kuin hän aikoisi heittää koko tarjottimen\n    pöydälle. Tuomari huomaa hänet ensimmäiseksi ja on hämillään.)\n\nHULDA\n\nVai niin... kadulleko herrat minut tuomitsevat? — Tässä olisi\nherroille kahvia. Se Miina siellä on mukava ihminen. Hän lupasi\nminulle yökortteerinkin, jos tuomari vaan suostuu. Ja kun tuomari on\nsisäkköä vailla, niin eikö Hulda kelpaisi? Olin minä Niskavuorella\npikkusisäkkönä ja rovastilassa kaksi vuotta ja on mulla ruustinnan\ntodistuskin mukana. Yhtä hieno komento niissä taloissa on kuin\ntuomarillakin. Ja näin tuomari voisi pelastaa minut kadulta.\n\nPROFESSORI\n\nHyvä! Hulda ei ole probleema, Hulda on factum!\n\nTUOMARI\n\nSiitä saa Hulda keskustella musterini kanssa. En minä näistä\ntalousasioista mitään tiedä.\n\nHULDA\n\nNo senhän jo Miinakin sanoi, mutta ajattelin minä sentään mainita\nisännällekin.\n\nPANKINJOHTAJA\n\nHyvät herrat, kun kerran on olemassa Rykmentin tytär, niin minä\nehdottaisin, että neiti Huldasta tehtäisiin Parlamentin tytär.\n\nPROFESSORI\n\nKannatetaan, Folkpartiet! Kannatetaan! Erinomainen operetti! Olen aina\nharrastanut operettia!\n\nPURTIAINEN\n\nMutta ensin toimitetaan tuo haastattelu... tulevan tyttäremme kanssa.\n\nTUOMARI\n\nTässä on Huldallekin kahvia!\n\nHULDA\n\nEn minä herrojen kanssa juo. Tuollahan minä jo keittiössä hotkaisin\nkuppisen. Minä juon siellä Miinan kanssa. Enkä minä mikään parlamentin\ntytär oo, sisäkkö vaan.\n\nPURTIAINEN ottaa tuolin ja asettaa sen keskelle lattiaa.\n\nHulda hyvä, istuu tänne, nyt alkaa tärkeä toimitus. Eduskunta on\npäättänyt haastatella Huldaa tärkeästä kysymyksestä. Mitä siellä\nJuurakolla ajatellaan, tarvitaanko sitä eduskuntaa?\n\nHULDA\n\nHerrat meinaavat kai minua niinkuin vähän narrina pitää, mutta olkoon\nmenneeksi. Kyllä minä herroille puhun sen kuin taidan. Vaarivainajani\nsanoi, että kyllä sitä eduskuntaa tarvitaan määräämään hallitusta,\nsillä muuten hallitus rupee määräämään eduskuntaa ja meitä, eikä se\npassaa, kun on Kansan Valta.\n\nTUOMARI\n\nNo onko eduskunnalla mitään vikaa Huldan mielestä?\n\nHULDA\n\nNo, kun ette siellä eduskunnassa puhu tarpeeksi.\n\n(Herrat nauravat katketakseen.)\n\nPURTIAINEN\n\nHah, hah, haa! Vai emme puhu tarpeeksi! Mitäs Hulda sillä meinaa?\n\nHULDA\n\nPuhutte kenelle puhutte, vaan ette puhu tarpeeksi meille, jotka viivan\nvedämme. Ennen vaaleja joku ehdokas nähdään, mutta sitten se häviää\ntänne Helsinkiin eikä tule kuuna päivänä kuulemaan, mikä meillä on\nhätänä, eikä tule tiliä tekemään.\n\nPROFESSORI\n\nHyvä, Hulda, vaatikaa vaan meidät tilille. Haastatelkaa Suomen kansaa,\nPurtiainen.\n\nHULDA\n\nVai pilkkana herrat minua pitää aikovat; Sehän siitä tulee, meijän\nvaari sanoi, kun tuppaatte täällä eduskunnassa ja hallituksessa\nunohtamaan, kenenkä palvelijoita te olette. Juurakon vaari sanoi:\nkansan leipä on katkera leipä, monen isännän leipä ja vaatii paljon\nnöyryyttä.\n\nTUOMARI\n\nHyvä, Hulda, antaa tulla vaan totuutta! Sitähän minäkin!\n\nHULDA\n\nAina mua harmittaa, kun näen tuollaisen hallitusherran ookaavan\ntomupilvessä ohitseni ja näin minä vaan aattelen, että ethän sinä ole\nmuuta kuin meidän palvelija, me sinut olemme paikallesi panneet, ettäs\ntiedät!\n\nPURTIAINEN\n\nMojovaa puhetta! Tämä pannaan aviiseihin.\n\nALI-LEHTONEN\n\nVoi, kun Hulda paasaa mukavia! Mutta, kuulkaa, tuomari, tämä meni\noikeastaan enemmän tuon Purtiaisen pussiin. Kyllä me muuten kaikki\nolemme valmiita noin nättiä Huldaa palvelemaan.\n\nKaukaa kuuluu kellonsoittoa.\n\nTUOMARI\n\nMitä tämä on?\n\nMIINA pistää päänsä ruokasalin ovesta sisään.\n\nOvikello soi kuin riivattu. Ei tässä saa yörauhaa. Jos Hulda menisi\navaamaan.\n\n(Hulda aikoo lähteä.)\n\nTUOMARI\n\nEi, minä katson itse, mikä siellä on hätänä.\n\nPROFESSORI\n\nKuka pahus noin yöllä...\n\nTUOMARI avaa eteishallin oven. Taivaanrannan maalari tulee sisään\nhumalassa.\n\nMitä te haluatte?\n\nHULDA\n\nTuo... taivaanrannan maalari!\n\nPANKINJOHTAJA\n\nTämä on ikävää, herrat!\n\nMAALARI hyökkää työhuoneen ovelle tuomarin ohi.\n\nVai täällä sinä olet herrojen kanssa, likka!\n\nHULDA\n\nNiin olen.\n\nTUOMARI asettuu hänen eteensä.\n\nKuinka te uskallatte tunkeutua sisään? Mitä te haluatte? Olette\nhumalassa.\n\nMAALARI\n\nTuota likkaa minä haen. Mun likkani se on, kun maalta mukaan tuli.\n\nHULDA\n\nEn minä sun likkasi ole ikipäivinä ollut.\n\nPROFESSORI\n\nKuulkaa, mies, lähtekää ulos hyvän sään aikana...\n\nTUOMARI\n\n... tai muuten tästä soitetaan poliisille.\n\nMAALARI\n\nSoittakaa vaan, jos herroja skandaali lystittää. Jahah... kun tuli\nvähän ryypättyä Iso-Roopertilla kaverin kanssa, niin muistinpa sen\nlikan ja tulin hakemaan, ja katselin, miten herrat oli kuin kärpäset\nmun likkani ympärillä. Mutta maalaripas kulki perässä, vaan kun tuo\npoliisi siellä Fabianin kulmassa pysäytti, enkä kerinnyt vallan ajoissa.\n\nTUOMARI\n\nOletteko murtanut alaoven auki, kuinka pääsitte sisään?\n\nMAALARI\n\nKyllä taivaanrannan maalarilla konstit on, ja kun valot ikkunoista\nloisti, niin kyllä herrat löytyivät. Antakaa vaan likka tänne!\n\nPANKINJOHTAJA\n\nDet var tusan... Tämä on hävytöntä!\n\nTUOMARI\n\nHaluaako Hulda lähteä hänen kanssaan?\n\nHULDA perääntyy.\n\nEn ikinä!\n\nALI-LEHTONEN\n\nKas, Hulda, kun tästä voi tulla vähän kiperä juttu. Jos Hulda on niin\nkuin sille lupautunut.\n\n(Ali-Lehtonen puhuu professorille.)\n\nHULDA\n\nEn ikipäivinä!\n\nPURTIAINEN\n\nTässähän maalari kuulee, ettei Hulda halua. Ja lähtekää nyt hätää, kun\nhumalassakin olette.\n\nALI-LEHTONEN\n\nTässä olisi maalarille vähän ryyppyrahoja...\n\nTUOMARI\n\nAntakaa olla, Ali-Lehtonen. Tuleeko tästä lähtöä...\n\nMAALARI\n\nAntakaa vaan ne ryyppyrahat tänne — herra. Jos herrat rupeavat niinkuin\nmukaviksi...\n\nTUOMARI\n\nUlos!\n\nOttaa rimpuilevaa maalaria kauluksesta kiinni ja vie hänet ovelle.\nMaalari huutaa kuuluvasti Huldaa. Professori ja Ali-Lehtonen menevät\novelle, samaten Purtiainen, joka palaa ensimmäiseksi. Hulda seisoo\nliikahtamatta.\n\nPURTIAINEN\n\nOnpas Huldasta kova kysyntä!\n\nALI-LEHTONEN\n\nSillä tavalla tuo tuomari Sääksmäen likan pakkoluovutti.\n\n(Hulda seisoo liikahtamatta.)\n\nPROFESSORI tuomarille, joka palaa.\n\nMitä sinä oikein sille teit, kun se sitten niin äänettömästi alaspäin\nlähti?\n\nTUOMARI\n\nOmia taikojani vain.\n\nPANKINJOHTAJA\n\nHyvä! Hyvä! Hienoa työtä!\n\n(Hulda seisoo vain ja katsoo tuomariin, joka korjaa kalvosimiaan.)\n\nPROFESSORI\n\nNoh, Hulda, näin se nyt kävi!\n\n(Hulda peittää kasvonsa käsillään. Ruokasalin ovelle ilmestyy täti\nConny aamutakissa ja yömyssyssä.)\n\nTÄTI\n\nHyvää iltaa, herrat! Anteeksi, Carl Christian, mitä tämä on? Sinä olet\ntähän asti pitänyt kotisi kunniassa.\n\n(Herrat kumartavat, Hulda niiaa.)\n\nPROFESSORI\n\nNeiti Connyn ei pidä käsittää väärin. Meillä oli vain pieni haastattelu\nkysymyksessä. Ja oli täällä pieni välikohtaus.\n\nALI-LEHTONEN\n\nVoi, voi.\n\nPANKINJOHTAJA\n\nVi ber om ursäkt, fröken Sanmark.\n\nTUOMARI\n\nEi mitään hätää, täti. Tilanne näyttää hullummalta kuin mitä se on.\nTämä on turvaton maalaistyttö, jonka löysimme Esplanaadilta. Kävin\nherättämässä Miinan, joka lupasi hänelle yösijan sisäkön huoneessa.\n\nHULDA niiaa.\n\nEi neidin pidä ajatella pahaa minusta, vaikka minä tässä herrojen\nkanssa sisään tulin. Oikea ihminen minä olen. (Hakee käsilaukustaan\ntodistuksensa.) Ja Miina sanoi, että talo on sisäkköä vailla. Paikkaa\nhakemaan minä Helsinkiin tulin ja tuo... tuo maalari jätti minut\nEsplanaadille istumaan. Minä olen Juurakon Hulda tuolta Sääksmäeltä.\nOlin pikkupiikana Niskavuoren emännällä ja olen minä ollut kaksi vuotta\nsisäkkönä rovastin pappilassa.\n\n(Täti katselee Huldaa kiireestä kantapäähän ja ottaa todistukset.)\n\nALI-LEHTONEN\n\nAnteeksi nyt, neiti, kun tässä tuli oltua vähän äänessä. Mutta kyllä\nmekin tuo Hulda mukaan otetaan. On siellä meidän puulaakissa myös\npiikakamari.\n\nPURTIAINEN\n\nAnteeksi nyt tätä häiriötä, mutta olimme vähän lystillä päällä.\n\nHULDA\n\nMiina siellä puhui, että neiti on hyvä opettamaan. Jos neiti minut vain\nhuolisi, niin minä kyllä lupaan totella ja tehdä kaikki niin kuin pitää.\n\nTÄTI on katsellut todistuksia ja Huldaa.\n\nOnko Hulda ollut pyykillä mukana ja osaako Hulda silittää?\n\nHULDA\n\nKyllä minä osaan, kun ruustinna opetti nuorille herroille kauluksetkin\nsilittämään, ihan tärkättyinä. Ja kyllä minä osaan hopeita puleerata.\nEikä Hulda työtä pelkää.\n\nTÄTI\n\nJos Carl Christian sallii, niin kyllä minusta tuntuu, että tyttö saisi\njäädä tänne, ehkäpä hänestä tulisi sisäkkö.\n\nTUOMARI\n\nDet skall vi senare tala om. Låt henne stanna tills vidare. Lyhyesti.\nKyllä Hulda saa jäädä.\n\nHULDA\n\nKiitoksia, neiti! Kiitoksia, tuomari!\n\nALI-LEHTONEN\n\nNo voi, kun veivätkin Sääksmäen likan. Jos ei Hulda sattuisi\nviihtymään, niin käy vaan Ali-Lehtosen isännän puulaakiin.\n\nHULDA\n\nEnkä käy.\n\nPROFESSORI\n\nKaikki on hyvin, mikä loppuu hyvin. Hyvää yötä, neiti, ja anteeksi,\nettä häiritsimme untanne.\n\nPANKINJOHTAJA\n\nNiin että parlamentsdotter jää häradshövdingin haltuun.\n\n(Purtiainen ja Ali-Lehtonen sanovat hyvää yötä. Tuomari saattaa herrat\neteiseen.)\n\nTÄTI\n\nHulda kantaa tavaransa sisäkön huoneeseen ja vie tarjottimen pois.\n\nHULDA ottaa tarjottimen, niiaa.\n\nKyllä, neiti. (Poistuu.)\n\nTUOMARI palaa.\n\nPidin päivälliset valiokunnan jaostolle ja Ali-Lehtosen isäntä löysi\ntuon Sääksmäen tytön sieltä Esplanaadin penkiltä ja luonnollisesti\nkäski hänet mukaan... lupaa kysymättä.\n\nTÄTI\n\nKuule, Carl Christian, ei sinun tarvitse selitellä. Tuo tyttö osaa\nniiata. Se riittää minulle. Niinkuin ennen vanhaan riitti. Muster Anna\nsanoi aikoinaan minulle: »Muista, Constance, sisäkön täytyy osata\nniiata oikein ja täytyy tietää kenelle niiaa.» Tuo Martta, se sinun\nottamasi helmi, kare Carl Christian, hänellä oli kaksi palosotilasta,\nhuhtikuussa yksi ja toukokuussa toinen.\n\nTUOMARI haukottelee.\n\nEri aikoina, muster Conny. Luulin jo, että ne olisivat olleet\nsamanaikaisesti. Mutta tästä Huldasta en ota vastuuta.\n\nTÄTI\n\nSinä et tunne naisia, Carl Christian.\n\nTUOMARI\n\nMutta täti, miten minä voisin! Minähän olen vasta yhden kerran eronnut.\nSitäpaitsi sisäkkö ei ole nainen, hän on sisäkkö.\n\nTÄTI\n\nTämä on se lohdullisin puoli sinussa. Kun minä muistelen isä vainajaasi\nja hänen veljiään. — Voi, kuinka äitisi sai valita sisäköitä...\n\nTUOMARI\n\nJa kyllä ne olivatkin variksenpelättimiä! Etkö ole huomannut, että\nolen luopio Sanmarkien suvussa. Hyvää yötä, Conny täti. — Mutta ota\nhuomioon, tuo Hulda harrastaa parlamenttarismia ja parlamenttia.\n\nTÄTI\n\nVoi! Voi!\n\nVÄLIVERHO\n\n\n\n\nII Kuvaelma\n\n\nPari viikkoa myöhemmin. Syyskesän aamu. Tuomari tulee kylpyhuoneesta\nkylpykapassa. Hulda siivoaa huonetta.\n\nTUOMARI\n\nHuomenta, Hulda!\n\nHULDA\n\nHuomenta, tuomari!\n\nTUOMARI\n\nEiköhän Hulda sentään oppisi muistamaan, etten minä joka aamu tahdo\nkiehua kylvyssä.\n\nHULDA\n\nEilen aamulla tuomari valitti paleltuvansa.\n\nTUOMARI\n\nKolmekymmentäyhdeksän astetta! Eikö Hulda osaa katsoa lämpömittaria?\n\nHULDA\n\nMutta vedellä on tapa jäähtyä tunnin sisällä. Kylpy oli valmis kello\nkahdeksan ja tuomari heräsi eilen kello yhdeksän.\n\nTUOMARI\n\nKyllä Huldalla puhetta piisaa. Sitä Huldaa on niin paljon tässä.\n\nHULDA\n\nVoi, voi!\n\nTUOMARI katsoo häneen.\n\nLyhyesti. Jos professori tulee, niin Hulda käskee hänet\nmakuuhuoneeseeni.\n\nHULDA\n\nKyllä, tuomari.\n\nTÄTI sisään.\n\nCarl Christian, onko sinulla aikaa taloustilejä varten?\n\nTUOMARI\n\nTäti kulta, säästä minua tileistä. Soita konttoriin, jos tarvitset\nrahaa.\n\nTÄTI\n\nMutta, Carl Christian.\n\nTUOMARI\n\nJoskus toiste, kun on aikaa. Minulla on valiokunnan istunto kello\nkaksitoista. Onko frakkini lähetetty prässättäväksi? Tarvitsen sitä\ntänä iltana.\n\nTÄTI\n\nOn, Carl Christian.\n\nTUOMARI\n\nNiin, ja sitten meitä tulee neljä herraa aamiaiselle.\n\nTÄTI\n\nKäre Carl Christian, meillä on tänään ikkunainpesu.\n\nTUOMARI kirjoituspöydän luona.\n\nSe on muster Connyn asia. — Minnekäs se keltainen kuori on tästä\njoutunut? Minähän olen sanonut Huldalle, ettei Hulda saa koskea\npapereihini.\n\nHULDA\n\nEn minä ole koskenutkaan. Eiköhän se kuori ole tuomarin yöpöydällä?\n\nTUOMARI\n\nHyvä on. (Poistuu.)\n\nTÄTI\n\nHuldan täytyy muistaa, että kirjoituspöytää siivotessaan laskee paperit\ntakaisin täsmälleen samaan paikkaan.\n\nHULDA\n\nVaikka siinä olisi kymmenen kappaletta samaa asutuslain mietintöä sikin\nsokin.\n\nTÄTI\n\nHuldalla ei ole edes lupa lukea, onko se asutuslain mietintö vai jokin\nmuu kirja.\n\nHULDA\n\nOnhan mulla silmät, enhän minä voi olla katsomatta.\n\nTÄTI\n\nHuldan silmät tässä huoneessa ovat vain tomua ja järjestystä varten.\nMinun vanha musterini opetti: Puhtaus ja järjestys ovat naisen elämän\ntukipylväitä. Se, joka ulkonaisesti on puhdas ja järjestyskykyinen, on\nsitä myöskin sisällisesti.\n\nHULDA pyyhkii tomua.\n\nVoi, voi, Conny neiti, teidän musterinne taisi olla viisas ihminen!\n\nTÄTI\n\nNiin oli, ja hän oli hyvin täsmällinen. Hän bruukasi keittää kahviansa\ntäsmälleen seitsemän minuuttia, ja tunsi sen heti, kun minä kerran\nkiehautin kahvia kahdeksan minuuttia. Hän heräsi aina täsmälleen kello\nkuusi aamulla.\n\nHULDA työssä.\n\nMutta ellei hän saanut unta emien kuin kello neljä aamulla?\n\nTÄTI\n\nHän sai aina unta. Hän nukahti aina viimeistään kello kymmenen,\ntyynynään hyvä omatunto ja luottamus Jumalaan.\n\nHULDA\n\nHerra jesta! Eikö hänellä koskaan ollut pahaa omaatuntoa?\n\nTÄTI\n\nEi ollut, sillä hän ei koskaan tehnyt mitään, oli vain.\n\nHULDA nauraa heleästi.\n\nNo niin...\n\nTÄTI\n\nHulda hyvä, ei täällä saa koskaan nauraa niin äänekkäästi, se ei kuulu\nhyviin tapoihin. Eikä Hulda saa myöskään puhua liian äänekkäästi,\nse häiritsee tuomaria. Katsos, Huldan täytyy olla, niin kuin ei\nHuldaa olisikaan, niinkuin kaikki asiat itsestään järjestyisivät ja\npuhdistuisivat. Eikä Hulda saa puhua, paitsi jos Huldalta jotain\nkysytään.\n\nHULDA\n\nAina olla Hiljakseen — ja yksin.\n\nTÄTI\n\nJa väistää toisia. Mitä vähemmän ihmiset koskettavat toisiaan ja\nhankautuvat toisiinsa, sitä paremmin he sopeutuvat keskenään.\n\nHULDA\n\nMutta saanko niinä puhua Miinan ja neidin kanssa?\n\nTÄTI\n\nKyllä.\n\nHULDA\n\nNeitikin on niin yksin täällä. Onko neiti kauankin ollut tuomarin luona?\n\nTÄTI\n\nAina sisar vainajani kuolemasta asti. Siitä on jo kaksikymmentä vuotta.\nVaikka olin minä välillä muutaman vuoden poissa.\n\nHULDA\n\nJaa silloin, kun tuomari oli naimisissa?\n\nTÄTI\n\nNiin, kolme vuotta. Mutta hän kutsui minut heti takaisin, kun hänen\nrouvansa erosi. — Hulda muistaa käsitellä hyvin varovaisesti niitä\nmaljakoita, ne ovat hyvin kallista lasia!\n\nHULDA\n\nMiksi hänen rouvansa erosi? Kuinka sitä voi noin vaan lähteä miehensä\nluota? — Ei meillä sellaista paljon tapahdu — paitsi tuo Niskavuoren\nisäntä...\n\nTÄTI\n\nEi Hulda saa kysellä — niin paljon.\n\nHULDA\n\nAnteeksi, neiti. — Pestäänkö ne ikkunat tänään?\n\nTÄTI\n\nAinoastaan tämän huoneen ikkunat. (Ovikello soi.) Hulda on hyvä ja\nmenee avaamaan. Minä käyn keittiössä.\n\n(Poistuu. Hulda avaa oven professorille, joka tulee sisään.)\n\nPROFESSORI\n\nKas, Hulda! Kuinka Hulda viihtyy?\n\nHULDA\n\nOikein hyvin. Mikäs minulla on viihtyäkseni. Tämä työ tässä on vain\nniin lapsellista.\n\nPROFESSORI\n\nNo, no! Vieläkö Hulda kyselee asutuslakia? Joko Hulda osaa sen?\n\nHULDA vihaisena.\n\nJokos se on professorillekin puhuttu? Enhän minä mitään, mutta kun\nherrat täällä aina puhuvat siitä asutuslaista, niin en malttanut olla\nkysäisemättä niistä pykälistä. Koskeehan se kovasti kaikkia meitä\njuurakkolaisia. Mutta tuomari suuttui ja neuvoi minua muistamaan\npölynpyyhkimislakia.\n\nPROFESSORI nauraen.\n\nNiin, minä kuulin sen, mutta ei Hulda huoli pahastua. Kun sitä lakia\njauhaa eduskunnassa kaksitoista tuntia vuorokaudessa, niin eihän sitä\nkotona jaksa. Hulda lukee vain sanomalehtiselostukset ja eduskunnan\npöytäkirjat.\n\nHULDA\n\nKyllä minä siitä selvän otan. Luenpahan ne kaikki pöytäkirjat vielä\nkerran — ja kyllä minä opin olemaan kyselemättäkin.\n\nPROFESSORI\n\nMinulta Hulda saa aina kysyä.\n\nHULDA\n\nNiin, professori on aina ystävällinen.\n\nTUOMARI huoneensa ovella.\n\nNoh, Magnus, aiotko sinä hakkailla Huldaa koko päivän vai tuletko\nvihdoinkin?\n\nPROFESSORI\n\nTulen. Hulda ei hakkaile. Hän harrastaa asutuslakia.\n\n(Poistuu nauraen. Hulda katsoo vihaisena hänen jälkeensä. Ovikello soi.\nHulda menee avaamaan. Eteisessä on hieno rouva.)\n\nROUVA\n\nOnko tuomari tavattavissa?\n\nHULDA ulkoa opitulla tavalla.\n\nKenet minä saan luvan ilmoittaa?\n\nROUVA\n\nRouva Kronenströmin.\n\nHULDA\n\nRouva on hyvä ja käy sisään. (Hulda koputtaa tuomarin ovelle. Avaa\nsen.) Rouva Kronenström pyytää tavata tuomaria.\n\nTUOMARI ovelta.\n\nMitä hänellä on asiaa? Minä tulen kohta.\n\nHULDA kääntyy takaisin ja menee rouvan luo.\n\nTuomari pyytää kysyä, mitä asiaa rouvalla on?\n\nROUVA\n\nMinulla on yksityistä asiaa. Olkaa hyvä ja sanokaa tuomarille, että\nasiani on yksityistä laatua.\n\nHULDA tuomarin ovella.\n\nRouvalla olisi yksityistä... laatua.\n\nTUOMARI tulee kiireesti takkiaan napittaen.\n\nMillä saan palvella rouva Kronenströmiä?\n\nROUVA kumartaen.\n\nAnteeksi, tuomari, mutta minulla olisi suositeltavana tuomarille aivan\nerikoisen hyvä tomunimuri.\n\nTUOMARI\n\nEn halua ostaa tomunimuria. Hulda on hyvä ja saattaa rouvan ulos.\n(Hulda saattaa rouvan ulko-ovelle. Tuomari pysähtyy makuuhuoneensa\novelle kädet taskuissa.) Eikö Hulda vieläkään ole oppinut kysymään,\nmitä asiaa näillä rouvilla on? Eikö sitä ole sanottu sata kertaa kahden\nviikon aikana? Eikö tämä mahdu Huldan kovaan kalloon?\n\nHULDA\n\nMutta herra Jumala, sehän oli hieno rouva ja se sanoi olevan\nyksityistä... laatua.\n\nTUOMARI\n\nJa vaikka se olisi Englannin kuningatar tai Intian keisarinna, Huldan\non otettava selvää, mitä asiaa hänellä on ja ilmoitettava minulle.\nMuuten minä väännän Huldan niskat nurin, kuu ei Hulda ymmärrä\nvähemmällä.\n\nHULDA hampaittensa välistä.\n\nKyllä ymmärrän.\n\n(Tuomari paukahduttaa ovensa kiinni. Miina tulee kuuman vesivadin\nkanssa tuoli toisessa kädessä.)\n\nMIINA\n\nNo tässä nyt sitten on ne ikkunanpesuvedet. Äläkä putoa siitä.\n\nHULDA\n\nEnkä putoo. Se onkin vähän mukavampaa työtä kuin tuo tomunpyyhkiminen\nja matonraappiminen. Tulee jotain jälkeäkin, ja tulee paremmalle\npäälle, kun sieltä katselee maailmaa. Voi, Miina, kun en minä opi\nniitä kaupungin konsteja ja sitä joutavaa oven avaamista! Ja kaikki ne\npuheillepyrkijät!\n\nMIINA\n\nKyllä opit. Tuossa on sinulle spriipullo ja rääsyjä. Kiipeäs nyt\nvarovasti ylös. Ensin peset molemmat ulkopuolet ja sitten sisäpuolelta.\n\nHULDA kiipeää ikkunalle.\n\nVoi, kuinka lystiä täältä on katsella tuota ihmisten hyörinää. Ja\nmerta! Aivan kuin olisi Käpälävuoren huipulla, kallionlohkareella ja\nkatselisi alas järvelle.\n\nMIINA\n\nEttei nyt vaan Huldaa huimaa?\n\nHULDA\n\nMinuako? Lentokoneen siivellä minä tahtoisin maata ja katsella alas,\nniin että tuuli tukassa tuntuisi!\n\nPyyhkii ulkopuolista ikkunaa vain yhdellä kädellä ikkunanpielestä\nkiinni pitäen, hame hulmuaa tuulessa. Miina poistuu. Hulda nojaa\ntaaksepäin ja katselee alas laulaen:\n\n    »Ja taas tuli, taas tuli meijän rantaan\n    se valkeapäinen laine.\n    Illalla tyttö oli vallan vieras,\n    ja aamulla sukulainen...»\n\n(Tuomari ja professori tulevat huoneeseen. Molemmat tukahduttavat\nkauhistuksen huudon.)\n\nTUOMARI professorille, joka aikoo hyökätä eteenpäin:\n\nÄlä peloita, ole rauhallinen!\n\n(Hulda, joka on lopettanut yhden puoliskon pyyhkimisen, siirtyy\ntoiselle. Tuomari astuu lähemmäksi ja käy äkkiä Huldan vyötäröön\nkiinni, nostaen hänet alas.)\n\nTUOMARI\n\nSaamarin tyttö, kuudennessa kerroksessa! Onko Huldalla yhtään järkeä\npäässään?\n\nHULDA pelästyneenä.\n\nMitä nyt, tuomari?\n\nPROFESSORI\n\nHyvä Jumala, eikö Huldaa yhtään huimaa?\n\nHULDA nauraen.\n\nMinuako? Ei ikinä!\n\nTUOMARI\n\nJa sen minä sanon, Hulda ei saa koskaan enää tehdä tätä. Hyvä Jumala,\nmennä seisomaan ulkopuolelle ikkunaa kuudennessa kerroksessa.\n\nHULDA\n\nEihän nyt ikkunoita voi likaisiksikaan jättää!\n\nTUOMARI\n\nTäytyy keksiä keino pestä ne sisäpuolelta. Onhan niitä kaikenlaisia\nharjoja. Mutta ulos seisomaan ette mene. Ymmärrättekö?\n\nHULDA\n\nEi minua niin vähät huimaa. Mutta miten vaan tuomari haluaa. En tiedä,\nlöytyisikö Miinalla mitään sellaista porstaa.\n\nHulda poistuu. Tuomari selailee papereitaan. Molemmat herrat selin\nruokasalin oveen.\n\nPROFESSORI\n\nMutta olipa se komea näky. Kauniit sääret ja korea kourallinen yleensä.\n\nTUOMARI\n\nKas kun sinä kerkisit tarkastamaan ne sääret?\n\nPROFESSORI\n\nEikä vain sääret, koko vartalo kuin kukan varsi. (Hulda on tullut\ntakaisin.) Minusta tuollainen Hulda on mukava olemassa ja helposti\nsaatavissa.\n\nTUOMARI papereita selaillen.\n\nTuoksuu luultavasti hielle ja keltaiselle saippualle. Minun makuni on:\nensiksi kauniit kädet ja sitten Houbigantista ja Fleur du Soirista\nalkaen koko tuoksuskaala. Vaikkapa itse Venus hikisenä ja karkein\nkäsin! Mahdotonta! Ei minua varten.\n\nPROFESSORI\n\nSinun iässäsi minä olin jo palannut luontoon.\n\nTUOMARI kääntyy ja näkee Huldan, joka on kuunnellut jännittyneenä.\n\nHuldalla on viehättävä tapa ilmestyä aina sopimattomaan aikaan.\n\nHULDA niiaa.\n\nKoetan parantaa tapojani. (Alkaa pestä ikkunaa.)\n\nTUOMARI kuiskaillen professorin kanssa.\n\nKyllä meidän on tästä saatava asiantuntijalausunto valiokuntaan...\n\n(Ovikello soi. Hulda menee avaamaan. Eteisessä, jonne saapuu kaksi\nnaishenkilöä.)\n\nHULDA\n\nKeitä saan luvan ilmoittaa?\n\nROUVA\n\nKauppaneuvoksetar ja neiti Kaavio.\n\nHULDA\n\nSaanko luvan kysyä, mitä asia koskee?\n\nKAUPPANEUVOKSETAR\n\nMeillä on yksityisasiaa.\n\nHULDA\n\nJaa, saanko minä luvan kysyä, mitä se yksityisasia koskee? Herra\ntuomari ei ota muuten vastaan.\n\nNEITI KAAVIO\n\nTämä on hävytöntä! Olkaa hyvä ja ilmoittakaa meidän nimemme.\n\nHULDA\n\nMinä en saa lähteä ilmoittamaan ketään sanomatta samalla asiaa.\n\nNEITI KAAVIO\n\nTämähän on mahdotonta? Tässä ovat korttimme, viekää ne heti sisään.\n\nHULDA tulee sisään, hiljaa antaessaan kortit tuomarille.\n\nSiellä on pari naisihmistä, tässä ovat heidän korttinsa, mutta ne ovat\ntaas varmasti tomunimureita.\n\nTUOMARI katsoo kortteihin.\n\nHulda on aasi! (Menee ovelle.) Pyydän anteeksi, kauppaneuvoksetar ja\nneiti Kaavio. Tämä meidän Huldamme on vähän tottumaton.\n\nKAUPPANEUVOKSETAR\n\nTämä oli kylläkin vähän odottamaton vastaanotto, mutta sitä saa usein\nkokea, kun näissä armeliaisuusasioissa kulkee.\n\nTUOMARI\n\nSaanko pyytää saliin. Täällä taitaa olla suursiivous käynnissä. Saanko\nminä esittää: professori Norko.\n\nProfessori tervehtii, tuomari ohjaa naiset saliin.\n\nPROFESSORI viimeisenä, Huldalle hiljaa.\n\nEi tomunimureita, vaan rahanimureita!\n\n(Menee myöskin saliin. Hulda seisoo paikallaan mietteissään, alkaa\nsitten taas pestä ikkunoita. Miina tulee sisään.)\n\nMIINA\n\nEtkö sinä vieläkään ole valmis?\n\nHULDA\n\nKun täällä juoksee noita ihmisiä.\n\nMIINA\n\nJahka minä pesen tuosta sisäpuolelta.\n\nHULDA katsellen käsiään.\n\nMiina, onko minulla hyvin rumat kädet?\n\nMIINA\n\nKuka niitä työihmisten käsiä katselee. Se tiskivesi ja pyykki ne syö.\n\nHULDA\n\nJa turnipsin ja lantun kitkeminen. Eivätkä ne juuri parane kaalin\nmullittamisestakaan. Työihmisen kädet, mutta eihän työn pitäisi pilata\nJumalan luomaa ruumista?\n\nMIINA\n\nKiitä onneasi, ettet ole vielä koukussa kuten minä!\n\nHULDA\n\nTuolla alakerran nuorella rouvalla on kumihansikkaat.\n\nMIINA\n\nVoi, voi, mitä joutavia sinä puhut? (Viereisestä huoneesta kuuluu\nnaurua.) Kuka siellä on?\n\nHULDA\n\nJoku kauppaneuvoksetar ja neiti Kaavio.\n\nMIINA\n\nJassoo, tuoko se on? Mahtaako sekin hakkailla tuomaria? Emännäksi\nne kaikki tänne pyrkivät. Mutta ei se meidän tuomari ole enää niin\nhelposti otettavissa, kun jo kerran on hyppysensä polttanut, eikä se\nole mies eikä mitään muuta kuin laki ja asetus vaan.\n\nHULDA\n\nOlihan hän sentään hyvä minulle ja jätti minut tänne.\n\nMIINA\n\nÄlä sinä likka vaan rupea sitä miestä katselemaan! Vaikkei se kotona\nkiinni käy.\n\nHULDA vaitiolon jälkeen.\n\nHyvä Jumala, kuinka ne halveksivat meitä, meidän hikeämme ja meidän\nkäsiämme!\n\nMIINA\n\nÄlä puhu hassutuksia! Tee työsi! Johan Conny neiti hermostuu.\n\nHULDA\n\nMinä tahtoisin oppia, Miina, tahdon oppia tietämään kaiken, mitä he\ntietävät, etteivät he aina saisi halveksia meikäläisiä. Miina kulta,\nautatko sinä minua? Että saisin jäädä tänne, että saisin tehdä työtä\nja samalla lukea. Tahdon tietää, mitä he tietävät. Kirjoistahan ne\nsen saavat. Menen ensin työväenopistoon. Puhu sinäkin puolestani\nConny neidille, että saisin aina silloin iltaisin vapaata, kun ei ole\nvieraita.\n\nMIINA\n\nNo, kyllähän minä sinua autan, sinä olet siisti tyttö. Opi sitten,\njos lystäät. Vaikka mitä se oppi auttaa, kun ei ole rahaa. Tuolla\nalhaallahan nuori maisterinrouva itse hoitaa lapsiaan.\n\nHULDA\n\nMiina, he puhuivat jotain selvällä suomen kielellä ja minä en\nkäsittänyt mitään, en yhtään mitään. Tahdon oppia heidän kielensä.\nMikä on primitiivikulttuuri, josta tuomari eilen puhui noiden herrojen\nkanssa?\n\nMIINA\n\nNo opi sitten, opi sitten. Kun vaan autat minua noitten\npäivällistiskien kanssa ja käyt pyykillä.\n\n(Professori ja kauppaneuvoksetar tulevat salista vilkkaasti\nkeskustellen.)\n\nKAUPPANEUVOKSETAR\n\nKaupunginvaltuuston täytyy myöntää meille avustusta. Onhan meidän\nlaitoksemme yhtä tärkeä kuin Maitopisara.\n\nPROFESSORI\n\nParasta on, että kauppaneuvoksetar käy Tulenheimon ja Frenckellinkin\npuheilla.\n\nNEITI KAAVIO tulee tuomarin kanssa heidän jälestään.\n\nRenessanssin humanismin korkeimman ilmaisumuodon löysi sentään\nLionardo. Ja sanotaan, että taiteilija Vaahtosella on Lionardon\npensseli.\n\nTUOMARI\n\nJa neiti Kaavio kuuluu olevan hänen Mona Lisansa.\n\nNEITI KAAVIO\n\nKuka sen teille on kertonut? Minä pidän taiteilijoista ja\nnäyttelijöistä, he kutsuvat minua hengettärekseen — mutta se on kai\npappani lompakon vuoksi.\n\nTUOMARI\n\nMikä kyynillinen käsitys! Mutta mitä siihen eduskunnan puhemiehen\nkuvaan tulee, niin voin teille kuiskata, että teidän suojatillanne\nVaahtosella on suurimmat mahdollisuudet. Elleivät vain kokoomuksessa\nsuosittele Järnefeltiä.\n\nNEITI KAAVIO\n\nOn hyvin ystävällistä, tuomari, että lupaatte puolustaa häntä. Hän on\ntodella nero. Hän on keksinyt uuden selityksen Mona Lisan hymyyn.\n\nTUOMARI\n\nJännittävää! Mikä se on?\n\nNEITI KAAVIO\n\nTulkaa katsomaan minun kuvaani!\n\n(Professori ja tuomari saattavat naiset ulos. Professori palaa\nhuoneeseen ottamaan papereitaan.)\n\nPROFESSORI\n\nAikamoinen kana!\n\n(Miina on lopettanut työnsä ja poistuu.)\n\nTUOMARI\n\nNiin onkin, mutta tyttö ei ole hullumpi. Jospa Hulda hakisi silinterini\nja harjaisi palttooni. (Ottaa päällystakin ylleen.) Hulda tuo\nsilinterin ja harjan.\n\n(Hulda harjaa päällystakkia.)\n\nHULDA\n\nMikä on...? (Pysähtyy äkkiä.)\n\nTUOMARI hymyilee.\n\nJaha, Hulda kysyy vain.\n\nHULDA nielaisee kysymyksensä.\n\nAnteeksi.\n\nTuomari lähtee ulospäin. Professori on ottanut päällystakkinsa ja\nhattunsa.\n\nPROFESSORI\n\nNo Hulda, mikä on mikä?\n\nHULDA\n\nMona Liisa?\n\nPROFESSORI\n\nSinä, Hulda ressukka! Mona Lisa on kaunis kuva, ja sitä on Huldakin.\n(Taputtaa Huldan poskea. Täti tulee sisään.) Hyvää huomenta, neiti\nConstance! Älkää katsoko noin äkäisesti. Minä tässä vähän vain\nleikittelin Huldan kanssa. Hyvästi samalla.\n\n(Tuomari ja professori poistuvat nauraen.)\n\nTÄTI\n\nHulda ei saa sallia sellaista leikkiä.\n\nHULDA\n\nConny neiti, kuka on Monna Liisa?\n\nTÄTI\n\nMitäs Hulda tätä kyselee?\n\nHULDA\n\nJa kuka on renesanssi?\n\nTÄTI\n\nMinun aikanani eivät nuoret tytöt sellaista tienneet. Minä kävin\nVaasassa fruntimmerskolaa, ei meille sellaista opetettu. Mutta sen\nminä sanon, että jos herrat siitä puhuivat, on se varmasti jotain\nsopimatonta!\n\nVÄLIVERHO\n\n\n\n\nIII Kuvaelma\n\n\nMuutama kuukausi myöhemmin, Sama huone. Hulda puhdistaa huoneita\ntomunimurilla. Tulee kirjoituspöydän luo, seisahtuu ja pysäyttää\ntomunimurin. Ottaa kirjoituspöydältä asiakirjavihon ja alkaa sitä\nlukea. Miina tulee keittiöstä esiliina edessä ja soppakauha kädessä.\n\nMIINA\n\nEtkö sinä likka pääse tästä päristämästä, kun on potaatitkin kuorimatta?\n\nHULDA\n\nVoi, Miina kulta, anna anteeksi, se on se Kansainliitto... (Panee\ntomunimurin surisemaan.)\n\nMIINA huutaa.\n\nMikä kansainliitto?\n\nHULDA huutaa tomunimurin suristessa.\n\nNo se, josta sen rauhan pitäisi tulla, sen maailmanrauhan.\nTyöväenopistossa meillä luennoidaan siitä... kun minunkin pitäisi\njoulun jälkeen pitää siitä esitelmä kerhossa, niin meinaan vielä\nbesorkata tuon tuomarin esitelmän, jonka se on pitänyt siellä\nKansantaloudellisessa yhdistyksessä.\n\nMIINA\n\nEttäs sinä oikein meinaat siellä puhua... älä nyt... että meijän Hulda\noikein puheen pitää! Kuules, kun mulla on niin hellä luonto, että\noikein itkettää... Voi, jos minäkin saisin tulla kuulemaan, kun meijän\nHulda puhuu!\n\nTÄTI tulee sisään. Hulda heittää asiakirjavihon pöydälle.\n\nJoko Hulda taas käsittelee noita tuomarin papereita? Hulda ei saa\nkoskea tuomarin asiapapereihin! Eikö Hulda opi tätä?\n\nHULDA\n\nNo, kun tämä on sitä Kansainliittoa! (Panee koneen jälleen käyntiin.)\n\nTÄTI\n\nMitä kansainliittoa? Mitä Miina itkeskelee?\n\nMIINA\n\nNo kun Hulda saa pitää oikein puheen joulun jälkeen.\n\nTÄTI\n\nKuinka niin? Missä? Mistä Hulda tulee puhumaan?\n\nHULDA pysäyttää koneen.\n\nKansainliitosta. Kun me siellä kerhossa vuoronperään saamme pitää\nesitelmiä, jotta oppisimme puhumaan.\n\nTÄTI\n\nJospa Huldasta sitten tulisikin yhtä hyvä puhuja kuin Aleksandra\nGripenberg ja Hilda Käkikoski.\n\nMIINA\n\nOnpa se Miina Sillanpääkin niin hyvä puhuja, että...\n\nTÄTI\n\nKun en minä ole kuullut sitä ministeri Sillanpäätä, mutta muistan\nkuinka me Elvira vainajan kanssa olimme kerran kuuntelemassa Aleksandra\nGripenbergiä. Se oli siihen aikaan, kun naisten äänioikeudesta\npuhuttiin. Ehkäpä Huldakin vielä kerran pääsee eduskuntaan?\n\nMIINA\n\nVoi, voi!\n\nHULDA kauas katsoen.\n\nEhkäpä...\n\nTÄTI\n\nMutta mitenkä tässä käy tomunimurin, Riksdagsfröken?\n\nHULDA\n\nVoi, anteeksi! (Tomunimuri alkaa jälleen surista.)\n\nTÄTI\n\nEntäs Miina?\n\nMIINA\n\nNo, kun minä kävin hakemassa Huldaa... (Poistuu.)\n\nTÄTI kuuntelee.\n\nOvikello soi, Hulda!\n\nHULDA jättää tomunimurin.\n\nJaa, se on se ikuinen ovikello!\n\n(Menee avaamaan. Neiti Sinijärvi tulee.)\n\nNEITI SINIJÄRVI\n\nHyvää päivää! Eikö tuomari ole jo kotona? Hän käski minua tänne\nodottamaan näiden papereiden kanssa.\n\nHULDA\n\nEi tuomari vielä ole kotona.\n\nTÄTI\n\nNeiti käy vaan sisään istumaan. Tuomari ja professori Norko tulevat\npian aamiaiselle. Hulda yrittäisi lopettaa mahdollisimman pian.\n\nTäti poistuu. Neiti Sinijärvi tulee sisään ja istuutuu. Hulda jatkaa\ntyötään, pysähtyy äkkiä hänen eteensä.\n\nHULDA\n\nKuulkaa, neiti, tehän osaatte hyvin englantia? Tuomari puhui, että te\nkirjoitatte hänelle englanninkielisiä kirjeitä.\n\nNEITI SINIJÄRVI\n\nKyllä minä osaan.\n\nHULDA\n\nAntaisitteko te minulle englannin kielen tunteja?\n\nNEITI SINIJÄRVI\n\nMiksei, mutta se tulee kyllä Huldalle vähän kalliiksi. Miksei Hulda\nmene sellaisille iltakursseille?\n\nHULDA\n\nSiellä opetetaan ihmisiä kuin pikkulapsia. Minulla on kiire. Minä\ntahdon ymmärtää kirjoja, enkä vain sitä, että lapset leikkivät pihalla\nja tässä on pöytä ja tuoli. Jos minä maksan kymmenen markkaa tunnilta,\nriittääkö se?\n\nNEITI SINIJÄRVI\n\nEhkä minä silläkin voin, jos Hulda saa aikaa tulla minun luokseni.\n\n(Tuomari ja professori tulevat eteiseen. Hulda jatkaa työtään\ntomunimurilla.)\n\nTUOMARI sisään.\n\nPäivää neiti! Kyllä Hulda jo nyt saisi lopettaa tuon päristämisen.\n\nPROFESSORI\n\nPäivää, neiti! Päivää, Hulda! (Hulda niiaa.) Vai on Hulda taas\nlempityössään?\n\nHULDA katsoo häneen vihaisesti ja kokoaa tomurättinsä ja imurin.\n\nProfessori narraa aina.\n\nPROFESSORI nauraa.\n\nSellainen on iloluontoni, Hulda. Ei maailma suremisesta parane.\n\nHULDA\n\nEikä pölynpyyhkimisestä.\n\nPROFESSORI\n\nEi pidä halveksia pölynpyyhkimistä. Katsos, Hulda, minäkin olen\nsellainen pölynpyyhkijä. Mutta meillä on työnjakoa: Hulda pyyhkii pölyä\nmööpeleistä ja minä ja Purtiainen yritämme pyyhkiä sitä ihmisistä.\n\n(Tuomari on sillä välin puhunut neiti Sinijärven kanssa.)\n\nTUOMARI professorille.\n\nJoko sinä luovuttaisit Huldan tuonne tädille ja Miinalle?\n\nPROFESSORI\n\nMeillä on käynnissä hyödyllinen ja mielenkiintoinen ajatuksenvaihto\npölystä. Eiköhän Hulda pyyhkisi tuon lain ja asetuksen pölyä\ntuomaristakin?\n\n(Hulda poistuu.)\n\nTUOMARI\n\nTuossa on sikari ja lue tuota mietintöä siksi, kun minä järjestän tämän\nneidin tästä pois. (Professori istuutuu. Tuomari neiti Sinijärvelle.)\nJos neiti veisi tämä asiapaperit Valtioneuvostoon ja sitten minulla\nolisi tässä kirja ja eräs kirje vietävä neiti Kaaviolle, kauppaneuvos\nKaavio asuu Kaivopuistossa, tietäähän neiti?\n\nNEITI SINIJÄRVI\n\nKyllä, tuomari.\n\nTUOMARI\n\nTässä on kirje, mutta minnekäs se kirja inahtaa olla jäänyt? Olihan\nse ainakin pari päivää sitten täällä pöydälläni. (Etsii kirjaa.) No,\ntämähän on ihmettä! Onko tämä nyt taas sitä Huldan järjestelykykyä?\nNeiti, katsokaas tuosta hyllystä.\n\nNEITI SINIJÄRVI\n\nMikä kirja se oli?\n\nTUOMARI\n\nGobineaun »Renessanssi».\n\n(Neiti Sinijärvi hakee kirjahyllyltä. Tuomari soittaa pöydällä olevaa\nkelloa. Hulda tulee.)\n\nHULDA\n\nSoittiko tuomari?\n\nTUOMARI\n\nOnko Hulda nähnyt erästä sinikantista kirjaa täällä pöydälläni?\nGobineaun »Renessanssia»? Onko Hulda ottanut sen? Mikä temppu tämä taas\non?\n\nHULDA\n\nEn... en minä... en minä tiedä...\n\nTUOMARI\n\nKuka sen sitten on vienyt? No, Hulda hakee sitä! (Hulda alkaa hakea\nvastahakoisesti.) Hulda katsoo, olisiko se yöpöydälläni! Tämähän nyt on\nihmettä, että tällä lailla kirja pöydältäni häviää!\n\nPROFESSORI sikaria poltellen ja katsellen asiapapereita.\n\nSattuuhan sitä. Älä nyt hermostu!\n\nHULDA tulee makuuhuoneesta.\n\nEi siellä ollut!\n\nTUOMARI hakien pöytälaatikoista.\n\nKäsittämätöntä... ja siellä oli vielä kirjekin sisällä.\n\nPROFESSORI syventyneenä lukemiseen.\n\nAi, ai, vai niin sinä nuoren neidin kirjeitä pitelet?\n\nTUOMARI\n\nNo ei nyt hullumpaa! Ei missään! (Menee salin ovelle, huutaa). Conny\ntäti! Täti tulisi tänne!\n\nTÄTI sisään.\n\nVoi, mikä nyt on hätänä?\n\nTUOMARI\n\nOnko Conny täti ottanut täältä erään kirjan, sinikantisen kirjan,\nGobineaun »Renessanssin»?\n\nTÄTI\n\nHyvänen aika, en minä... en mitenkään...\n\nTUOMARI\n\nTäti koettaa nyt hakea sitä.\n\nPROFESSORI nousee.\n\nHyvää päivää, Conny neiti! Kaikkia ihmeellisiä kirjoja sinäkin\ntäysi-ikäisenä harrastelet! Renessanssia! Hyvin sopivaa lukemista\nlakijuristeille. Miksi ei yhtähyvin Kaldealaista unikirjaa tahi\nPostillaa?\n\nTUOMARI\n\nÄlä siinä irvistele! Pahuksen kanat, kun lähettelevätkin kaikenlaisia\nkirjoja!\n\nPROFESSORI\n\nHjaa, se onkin sitä kauppaneuvoksen tyttären taideharrastusta. Jaaha,\ntuon taiteilija Vaahtosenko renessanssin vuoksi?\n\nTÄTI hakee ja katselee Huldaan välillä.\n\nRenessanssia... vai renessanssia... Eikö Hulda ole sellaista\nrenessanssia nähnyt?\n\nHULDA karttaa katsomasta tätiin.\n\nEn.\n\n(On hakevinaan kirjahyllystä. Professsori katsoo terävästi Huldaan.\nHulda kääntyy hämillään pois.)\n\nPROFESSORI\n\nKuule, Kaarle, älä viitsi joutavaa etsiskellä! Osta sille tytölle\nvaikka uusi kirja.\n\nTUOMARI\n\nSaamaria! Totta kai nyt kirja talosta on löydettävä!\n\nTÄTI\n\nVoi, voi, tämä on niin ikävää! Eikö Hulda todellakaan ole sitä kirjaa\nnähnyt?\n\nTUOMARI antaa rahaa neiti Sinijärvelle.\n\nNeiti Sinijärvi kyllä saa lähteä ja ostaa uuden kirjan Akateemisesta\nKirjakaupasta. Ja sitten ottakaa tämä kirje.\n\nNEITI SINIJÄRVI\n\nKiitos, tuomari! Näkemiin! (Poistuu.)\n\nTUOMARI\n\nMutta nyt! Huldan on löydettävä se kirja.\n\nHULDA hätääntyneenä.\n\nVoi, voi... minä yritän löytää... ei nyt tuomarin kannattaisi ostaa\nsitä...\n\nPROFESSORI\n\nKuule, jätä tämä kirjahomma!\n\nTUOMARI vihaisena.\n\nKyllä tämä asia on saatava selville. Kyllä Hulda saa luvan sanoa, missä\nkirja on!\n\nTÄTI\n\nVoi, Carl Christian, yhden kirjan vuoksi...\n\nTUOMARI\n\nMinä tahdon järjestystä talooni. Kirjan täytyy olla täällä. Hulda, tätä\nei jätetä tähän. Missä kirja on?\n\nHULDA kivettyneenä.\n\nEn tiedä.\n\nTÄTI\n\nVoi, kyllä on parasta, että Hulda tunnustaa. Minä näin sen kirjan\nHuldalla.\n\nHULDA lyö kädet kasvoilleen.\n\nMinä otin sen... en minä sitä tahtonut varastaa... minä luin sitä...\nkun tahdoin tietää, mitä se renessanssi on... mutta minä häpesin...\nminä häpesin niin äärettömästi, kun tuomari alkoi kysellä... ja minä\npelkäsin...\n\nPROFESSORI\n\nHulda raukkaa...\n\nTÄTI\n\nHuldan pitää aina puhua totuutta.\n\nTUOMARI\n\nKyllä kai Hulda ymmärtää, että tällainen on mahdotonta! Hulda saa\nlähteä ja vielä tänä päivänä! En voi kärsiä tällaista talossani!\n\n(Potkaisee paperikorin kumoon. Paperit leviävät lattialle.)\n\nHULDA\n\nYhden kirjan vuoksi...?\n\nPROFESSORI\n\nRenessanssin vuoksi! Olisipa Gobineau saanut jättää sen kirjoittamatta!\n\nTÄTI\n\nCarl Christian, ehkä tästä vielä sovitaan!\n\nPROFESSORI\n\nKyllä minä Huldan meille ottaisin, mutta se meidän rouva on niitä\nhäijyimpiä rouvia Helsingissä eikä sellainen kuin Conny neiti. Ei Hulda\nsiellä pääsisi kirjoja pimittämään ja vielä vähemmän niitä lukemaan.\n\nHULDA\n\nYhden kirjan vuoksi... (Katsoo tuomariin. Äkkiä.) Minulla oli niin\nhyvä täällä, Conny neiti... minä sain oppia... kaikki oli täällä\ntoisenlaista... aivankuin ikkunat olisivat olleet auki.. jonnekin...\nja sittenkin... olkoon, ehkäpä pääsen johonkin tehtaaseen ja luen\niltaisin... sittenkin...\n\nTÄTI\n\nCarl Christian, var nu mänsklig!\n\nPROFESSORI\n\nMakuasia!\n\nTUOMARI\n\nNo, olkoon sitten, tällä kertaa! Jos nyt Hulda lupaa, ettei Hulda kajoa\nenää kirjoituspöytääni ja kirjoihini ilman lupaa ja että sitä Huldaa\nolisi tässä niin kuin vähän vähemmän, niin Hulda saisi tällä kerralla\njäädä.\n\nHULDA\n\nEn minä kajoa, ja kyllä minä opin olemaan niin kuin ei minua olisikaan.\n(Kyyneleet silmissä).\n\nTÄTI\n\nKyllä kai tässä tullaan toimeen Huldan kanssa!\n\nPROFESSORI\n\nNo niin, Hulda, pää pystyyn vain! Ei se tuomari sentään sellainen\ntiikeri ole kuin miltä se näyttää.\n\nTÄTI\n\nJa nyt minä pyydän aamiaiselle. Hulda kokoaa roskat takaisin\npaperikoriin ja tyhjentää sen keittiössä.\n\n(Kaikki kolme menevät salin ovelle.)\n\nTUOMARI kääntyy.\n\nJa Hulda muistaa sitten olla... kuin ei Huldaa olisikaan! (Poistuu.)\n\nHULDA nostaa papereita takaisin paperikoriin, istuutuu lattialle,\nitkien kädet nyrkissä.\n\nJa sittenkin... minä näytän heille... ja sittenkin...\n\nVÄLIVERHO\n\n\n\n\nIV Kuvaelma\n\n\nSeitsemän vuotta myöhemmin ensimmäistä kuvaelmaa. Hulda makaa suuressa\nnojatuolissa, avonaisen parvekeoven edessä. Viereisellä tupakkapöydällä\npalaa lamppu, pöytä on täynnä kirjoja ja papereita. Huldalla on\nvanhanaikainen naisellinen aamuviitta, leveät pitsit kaula-aukossa ja\nhiansuissa. Hiukset epäjärjestyksessä ja polvet paljaina. Tuomari tulee\neteisestä matkalaukut käsissä. Heittää päällystakin ja hatun tuolille,\nlähestyy Huldaa, jonka kasvoja kuutamo valaisee, jääden katsomaan\nhäntä. Siirtää aivan hiljaa, toisen nojatuolin Huldaa vastapäätä\nja sytyttää savukkeen yhä katsellen nukkuvaa tyttöä. Tarkastelee\nhiljaa Huldan kirjoja ja papereita. Hulda herää hänen huomaamattaan,\ntukahduttaa hämmästyksen huudon ja jää liikahtamatta samaan asentoon.\n\nTUOMARI kevyesti.\n\nHyvää iltaa, Hulda! (Hulda ei vastaa, on aivan liikkumaton.) Taisin\npelästyttää teidät?\n\nHULDA\n\nSehän on unta, tehän olette Pariisissa...\n\nTUOMARI nauraen.\n\nValitettavasti olen täällä. Hallituskriisi on uhkaamassa. Herätkää jo,\nHulda! Saavuin Turkuun ja tulin autolla tänne, sillä laiva myöhästyi.\nSitäpaitsi sähkötin.\n\nHULDA\n\nOlin iltapäivällä Hiekkarannalla ja väsyin. En ole saanut sähkösanomaa.\nPyydän anteeksi. (Yrittää nousta.)\n\nTUOMARI ehkäisevästi.\n\nHulda jää vaan istumaan. Meillä olisi vähän juttelemista. Hulda on\nsangen kaunis näky. (Hulda peittää pelästyneenä polvensa aamutakin\nliepeellä.) Ei mitään, hyvin kauniit polvet! (Hulda yrittää taas\nnousta.) Hulda istuu nyt vaan ja kertoo, mitä kaikki tämä tässä\nmerkitsee. Valtiotiedettä, finanssioppia! Onko Hulda kirjoittanut tämän\nselostuksen itse?\n\nHULDA taistellen vieläkin unta vastaan.\n\nOlen. (Vähän änkyttäen.) Minä luen lopputenttiä Yhteiskunnallisessa\nKorkeakoulussa. Siksi tätinne jätti minut kaupunkiin.\n\nTUOMARI\n\nMitä? Että Hulda on käynyt Yhteiskunnallisessa Korkeakoulussa, tuolla\nRuudun opistossa Sörnäisissä?\n\nHULDA\n\nOlen kyllä, neljä vuotta. Luin ensin Työväenopistossa, sitten suoritin\nkahdeksan luokan yhteiskoulukurssin ja sitten Korkeakouluun.\n\nTUOMARI\n\nHyvä Jumala, milloin? Tästä talosta? Ja minä en tiedä mitään!\n\nHULDA\n\nTietääkseni ei sisäkköjen yksityiselämä ole milloinkaan huvittanut\ntuomaria. Olen sentään aina tehnyt työni. Mutta tuomarihan on niin\npaljon ollut ulkomailla, ja minulla on ollut paljon aikaa.\n\nTUOMARI\n\nMiksi ei Hulda ole koskaan kertonut minulle opinnoistaan?\n\nHULDA\n\nTuomari kohteli asutuslaki-tiedustelujani alussa kovin tylysti. En\nuskaltanut. Eikö tuomari muista, että minun piti olla niinkuin ei minua\nolisikaan olemassa. Olenhan minä sentään silloin tällöin pyytänyt\njonkin kirjan tuomarilta ja loput olen ottanut pyytämättä.\n\nTUOMARI\n\nMutta milloin Hulda sitten on lukenut?\n\nHULDA\n\nÖisin.\n\nTUOMARI\n\nEntäs nukkunut?\n\nHULDA\n\nNo, ei sillä ole paljon väliä. Kai minä sentään jonkun vuoden kykenen\nvalvomaankin, kun se Juurakon torpan väki on ollut nukuksissa\nvuosisatoja.\n\nTUOMARI\n\nEn vieläkään käsitä, miten kaikki on ollut mahdollista. Tietääkö tätini\ntästä?\n\nHULDA\n\nSekä Miina että Conny neiti ovat auttaneet minua. Miina on usein tehnyt\ntyöni, ja koska palkkani aina on mennyt kirjoihin ja koulumaksuihin, on\nMiina silloin tällöin ostanut hameen minulle omilla varoillaan, jottei\nminun tarvitsisi hävetä toisten joukossa. Puhumattakaan Conny neidistä,\njoka monessakin suhteessa on pitänyt minusta huolta. Älkää katsoko noin\nepäilevästi aamupukuani. Se on Conny neidin lahjoittama ja varmastikin\nkuulunut äiti vainajallenne ja on hyvin vanhanaikainen ja naisellinen.\n\nTUOMARI\n\nIhastuttavan naisellinen! Melkeinpä muistan nähneeni sen pikkupoikana.\nSaattaa löytää yllättäviä asioita tullessaan kotiin yöllä odottamatta.\nVaikka olisi täällä saattanut olla ikävämpikin näky!\n\nHULDA\n\nMinä pyydän anteeksi, että olen tehnyt työtä täällä huoneessanne.\nTätinne jätti minut kaupunkiin työskentelemään ja samalla\nasunnonvahdiksi. Palvelijanhuone, jota ette varmaankaan koskaan ole\nnähnyt, on 3x2 metriä ja piha suorastaan haisee kesäisin. Täällä oli\nniin ihanaa tehdä työtä ja lukea mitä tahtoi... kaikkina kesinä. En\nole koskaan tuntenut yksinäisyyttä tässä huoneessa. Kirjanne — olivat\ntäällä — ehkäpä olitte jättänyt jonkun ajatuksennekin minun seurakseni.\nOlen usein nukkunut tässä tuolissa koko yön, jottei tarvitsisi mennä\nhuoneeseeni nukkumaan.\n\nTUOMARI\n\nTämä on tullut ystävälliseksi huoneeksi minullekin. Ehkäpä se on\njohtunut Huldan ajatuksista... Miksei Hulda muuta tädin huoneen\nviereiseen huoneeseen asumaan, ainakin kesäksi?\n\nHULDA\n\nSehän on vierashuoneenne!\n\nTUOMARI\n\nVaikka. Hulda muuttaa sinne heti.\n\nHULDA\n\nMinä en usko, että tätinne pitää siitä.\n\nTUOMARI\n\nMutta minä pidän.\n\nHULDA\n\nDiktatuuria!\n\nTUOMARI\n\nNiin, luonnollisesti, tässä talossa! (Hulda nauraa.) Naurakaa vain!\nJoskus olen ihmetellyt, miten hiljaiseksi Hulda on käynyt. Huldan\ntempperamentti taitaa olla vähän kuin sammunut opintaakan alle?\n\nHULDA\n\nSe on vain joutunut aisoihin, tuomari.\n\nTUOMARI\n\nSanokaahan, Hulda, miksi tämä lukuinto? Mihin Hulda pyrkii? Mitä\nHuldasta pitäisi tulla? Hakeeko Hulda paikkaa johonkin konttoriin?\n\nHULDA\n\nOlen aluksi sangen tyytyväinen sisäkönpaikkaani siksi, kunnes ehkä\npääsen jonnekin luennoitsijaksi. Ei suinkaan Yhteiskunnallinen\nKorkeakoulu ole tehnyt minua huonommaksi sisäköksi?\n\nTUOMARI\n\nMutta miksi kaikki vaiva? Ja nuo unettomat yöt?\n\nHULDA\n\nSiksi, että tahdoin tietoja auttaakseni heitä, jotka jäivät Juurakolle.\nSiksi että tahdoin elää yhtä rikasta elämää kuin tekin. Minä tunnen\nnyt teidän asutuslakinne ja primitiivikulttuurinne, El Greconne ja\nLionardonne. Olen oppinut matematiikkanne, logaritminne ja logiikkanne.\nOlen oppinut ajattelemaan ja näkemään, jopa tekemäänkin.\n\nTUOMARI\n\nJa kaiken tämän noin vaan tietämättäni, silmieni alla?\n\nHULDA\n\nEttehän te ole koskaan nähnyt minua? Olen ollut teille huonekalu, yksi\nnumero tilastossanne. Muistatteko, tilastolakienne mukaan minun oli\njouduttava kadulle?\n\nTUOMARI\n\nHulda hyvä, edessänne istuu suuri syntinen. Minä melkein muistan sen\ntilaisuuden. Ja tämäkö on Huldaa vaivannut?\n\nHULDA\n\nVaivannut on liioittelua.\n\nTUOMARI\n\nOletteko te nyt onnellisempi kuin siellä Juurakontorpassa?\n\nHULDA\n\nOlen. Yhtä onnellinen kuin sokea, joka on tullut näkeväksi tai rampa,\njoka on oppinut kävelemään.\n\nTUOMARI\n\nMiksi olette katkera minulle?\n\nHULDA\n\nKatkera leivänisälleni? En mitenkään!\n\nTUOMARI nousee.\n\nJa sittenkin... Tiedättekö, ihmiset ovat muodostuneet\nminulle tilastonaiheiksi — tuo ikuinen tottumus ajattelemaan\nyhteiskunnallisesti — Mennä ohi yksilön...\n\nHULDA nousee myös.\n\nTuomari on varmasti väsynyt. Haluaako tuomari teetä? Minä järjestän\ntuomarin vuoteen kuntoon.\n\nTUOMARI\n\nOlen syönyt illallista Kaivohuoneella'. Jos Hulda toisi tänne pullon\nportviiniä.\n\nHULDA\n\nJos tuomari sallii, puen päälleni ja tulen kohta.\n\nTUOMARI\n\nPysykää vaan siinä kotoisessa aamupuvussa. Hulda istuu sinne tuoliin\ntakaisin, minulla taitaakin olla viiniä täällä kaapissa sekä lasejakin.\n(Ottaa baarikaapista viinipullon ja lasit, pannen ne pöydälle. Hulda\nistuu hiljaa tuijottaen ulos. Tuomari kaataa laseihin ja tarjoaa\nHuldalle lasin.)\n\nTeidän terveydeksenne Hulda. Tervetuloa joukkoomme!\n\nHULDA\n\nMihin joukkoon te minua kutsutte?\n\nTUOMARI\n\nTämän maan sivistyneistön joukkoon.\n\nHULDA epäilevästi.\n\nSivistyneistön? Äitini on laulanut helkavirsiä ja isäni opetti meille\nkunniallisuutta ja rehellisyyttä työssä, vaikka hänen tapoihinsa kuului\npuukolla syöminen. Sivistystä! (Äkkiä.) Olin vailla tietoja ja ne minä\nolen hankkinut tässä talossa, ja sitten jotain Conny neidiltä...\n\nTUOMARI\n\nSen korvapuustin minä ansaitsin. Antakaa minulle kätenne. Voimakas\nkäsi... mutta siloinen... (Suutelee hänen kättään pitää sitä kädessään,)\n\nHULDA hitaasti.\n\nMinun kättäni ei ole kukaan suudellut, eikä äidinkään kättä... Teidän\nsivistyksenne on opettanut minua pitämään kumihansikkaita... Olen kai\nuninen ja väsynyt ja puhun tuhmuuksia...\n\nTUOMARI nousee ja kävelee edestakaisin.\n\nJuokaa lasinne loppuun, Hulda!\n\nHULDA\n\nSe on ihanaa, mutta se polttaa. En ole koskaan maistanut viiniä...\n\nTUOMARI\n\nMitä? Ja meillä on aina pöydässä viiniä!\n\nHULDA\n\nNeiti Constance ei salli Miinan ja minun koskevan viiniin. Kaikki\nviininloput säästetään kastikkeisiin. Ja Miina on muutenkin\nraittiusihminen.\n\nTUOMARI\n\nMillä lailla olette elänyt nämä vuodet täällä? Milloin tulitte\ntällaiseksi? En tiedä teistä yhtään mitään. Elämme samassa talossa\nkäden ulottuvilla, emmekä tiedä toisistamme mitään!\n\nHULDA\n\nMinä tiedän teistä paljon. Tiedän, että te harrastatte Houbigantia ja\nCotyta enemmän kuin karkeakätisiä ja hikisiä sisäköitä. Tiedän työnne\nja harrastuksenne. Olen löytänyt takkianne harjatessani joskus vaalean,\njoskus tumman hiuksen. Tiedän, miksette mennyt Kivimäen hallitukseen.\nTiedän kaikki ehdotukset, jotka olette tehnyt asutuslakien\nkäsittelyssä... ja velvollisuudentuntonne... senkin, että tukahdutatte\nepäilyksenne tuolla velvollisuudentunnollanne.\n\nTUOMARI\n\nErinomainen huomiokyky! Saamaria! (Kävelee, pysähtyy äkkiä.) Kuinka sen\ntaivaanrannan maalarin kävi? Minne hän jäi?\n\nHULDA\n\nAhaa, ja mitä muuta te tiedätte minusta?\n\nTUOMARI\n\nTiedetään ne muutamat korvapuustit, joita Hulda on erinäisille\nherroille jaellut tässä meidän eteisessämme.\n\nHULDA\n\nOmituista, kuinka herrat eivät osaa pitää suutaan!\n\nTUOMARI\n\nSitäpaitsi kaikki ne korvapuustit on pantu minun laskuuni, oikeammin\nminun aiheuttamikseni.\n\nHULDA\n\nMitä tuomari tarkoittaa?\n\nTUOMARI\n\nHerrat pitävät Huldaa minun yksityisomaisuutenani. Eiköhän Huldalle ole\nsiitä huomautettu.\n\nHULDA\n\nKas, miten huonosti toverit tuntevat tuomarin maun ja periaatteet\nsisäkköihin nähden!\n\nTUOMARI\n\nNiin tekevät, eivätkä arvaa, että Hulda jakelee korvapuusteja ehkäpä\ntaivaanrannan maalarin vuoksi. Vai onko Huldalla joku toinen?\n\nHULDA\n\nPitäisikö sen tilaston mukaan olla niin? Tietysti pitäisi minulla olla\nmies mielessäni, koska olen lyönyt humalaisia miehiä korvalle, kun he\novat kopeloineet vyötäisiäni ja nipistelleet käsivarsiani ja tehneet\nminulle kaikenlaisia tarjouksia. Koska minä olen ollut piikana tässä\ntalossa, ei minulla voi olla alkeellisintakaan itsesäilytysvaistöa.\nMinua ei ole täällä pidetty milloinkaan elävänä ihmisenä vaan\nyhteiskunnallisena ilmiönä. Tiedän, että me kaikki kolme naista tässä\ntalossa, Conny neiti, Miina ja minä, emme ole koskaan olleet teille\nmuuta kuin yhteiskunnallisia ilmiöitä.\n\nTUOMARI\n\nMutta Hulda, tämähän on vallan jännittävää! Yhteiskunnallinen ilmiö,\njoka vaatii minua tilille ja on lihaa ja verta, ilmielävä olento,\nvieläpä ihastuttava olento.\n\nHULDA\n\nTämä sävy sopii niille naisille, joille olen tarjoillut kahvia ja\nlikööriä talossanne.\n\nTUOMARI\n\nEikö Hulda ole huomannut, että hekin ovat olleet minulle\nyhteiskunnallisia ilmiöitä?\n\nHULDA\n\nAivan oikein, joskus!\n\nTUOMARI nousee.\n\nMinun maailmani on täynnä tyyppejä, yhteiskunnallisia ilmiöitä, lakeja,\ntyötä, velvollisuutta ja roskaa.\n\nHULDA\n\nTiedän. Elämässänne ei ole enää pienintäkään ihmettä. Ette koskaan\npysähdy minkään eteen hämmästyneenä, sydän kurkussa. Kuinka köyhä\nonkaan elämä, jossa ei ole mitään odottamatonta!\n\nTUOMARI\n\nEi mitään odottamatonta, paitsi Hulda! Hulda oli odottamattomuus.\nSkool, Hulda! (Hulda juo vaieten.) Mutta me jouduimme pois\nmielenkiintoisesta aiheesta, taivaanrannan maalarista..\n\nHULDA\n\nMiksikä se kiinnostaa tuomaria?\n\nTUOMARI\n\nMinä tahtoisin tietää, minne taivaanrannan maalari joutui Huldan\nelämästä. Mitä osaa hän näytteli Huldan elämässä?\n\nHULDA\n\nMitä varten?\n\nTUOMARI\n\nOliko Hulda kovasti rakastunut häneen, kun kerran lähti kotoaan hänen\nkanssaan? Kertokaa vaan, Hulda. Tunnettahan te kaikki vaaleat ja\nruskeat hiukset takkini rintapielessä. Kuka on käynyt Huldan aitassa?\n\nHULDA\n\nTuomari haluaa pitää kiinni tuosta aittaromantiikasta minun suhteeni.\nOlkoon menneeksi! Petä, ennenkuin sinut petetään, jätä, ennenkuin sinut\njätetään, opetti muorini minua. Eikä minua ole vielä koskaan kukaan\npäässyt jättämään. Kaikki siellä ihmettelivät, etten minä saanut poikia\nseuraani. Minä lähdin sen taivaanrannan maalarin kanssa näyttääkseni,\nettä otan jos tahdon.\n\nTUOMARI\n\nEntä sitten? Onko Hulda ollut täällä aivan ilman kavaljeereja?\n\nHULDA\n\nPitäisikö minun jatkaa entisen Juurakon Huldan sävyyn. Hyvä on!\nTyöväenopistossa eivät pojat pitäneet nyrkeistäni. Yhteiskunnallisessa\nKorkeakoulussa on silloin tällöin joku opintotoverini tai maisteri\nalkanut hakkailla minua ja saatellut kotiin, mutta kun heille on\nselvinnyt, että palvelen sisäkkönä tuomari Soratien luona, ovat\ntoiset punastuneina vetäytyneet takaisin, toiset, enemmän eläneet,\novat käyneet liian julkeiksi. Yleensä olen saanut olla rauhassa.\nHaluaako tuomari tietää vielä jotain sisäkkö Huldan yksityiselämästä?\nTämä tutkinto sopisi oikeastaan paremmin Conny neidille ja hänen\naikakaudelleen. Vai suunnitteleeko tuomari uutta palkollissääntöä tahi\nerikoistutkimusta alempien kansankerrosten erotiikasta?\n\nTUOMARI\n\nMinä vaan kuuntelun, Hulda. Antaa tulla vaan. Viime vuosina olen usein\nihmetellyt, miten hiljaiseksi Hulda on tullut. Alkuaikoina Hulda tuntui\ntalossa, ja sitten Hulda jollakin tavoin tuli huomaamattomaksi.\n\nHULDA\n\nAivan kuin ei Huldaa olisikaan... Eikö sitä kutsuta\nindividualiteettinsa menettämiseksi? Oikeammin: Hulda mööpelistyi.\n\nTUOMARI\n\nKuulkaahan, Hulda, vuosikausia olette seuraillut elämääni noilla\nviisailla silmillänne, tehnyt vuoteeni, silittänyt paitani, järjestänyt\nkirjoituspöytäni, tarjoillut seuroilleni. Sanokaa minulle suoraan:\nkuinka te oikein olette suhtautunut minuun? Muistan, kuinka te kerran,\njuuri tultuanne tähän taloon, pesitte ikkunoita riippuen käsistänne\nilmassa. En ole milloinkaan unohtanut sitä kauheata näkyä. Ja kuinka\nvartalonne hytkähti käydessäni siihen käsiksi. No niin, Hulda, sanokaa\nminulle totuus!\n\nHULDA\n\nMinun suhtautumiseni teihin on ollut suunnilleen sellaista\nvanhanaikaista avioliittoa, jossa aviovaimon ainoaksi tehtäväksi jää\nherransa palveleminen. Sellaista oli pappilassa, jossa ruustinna\npalveli miestään, ja samanlaista oli toisessa paikassa, jossa palvelin\nvähän aikaa. Sielläkin rouva sai laittaa miehensä kylvyn, viedä hänelle\naamukahvin, järjestää hänen kirjoituspöytänsä, pitää taloustilit ja\nolla sanaton vieraitten aikana. Hän oli yhtä välttämätön huonekalu\nkuin minäkin, yhtä tottunut herraansa. Mutta minulla ei ole haikeita\nmuistoja siitä ajasta, jolloin herrani olisi kohdellut minua paremmin,\nja minulla on ollut vapaus keskimäärin viisi kertaa viikossa lähteä\nluennolle Yhteiskunnalliseen Korkeakouluun. Olette kohdellut minua\nhyvin, olen kuullut teidän joskus lausuvan hyvinkin kiinnostavia\nmielipiteitä, vaikkei minulle. Valitan, ettette ole koskaan viitsinyt\nkeskustella kanssani niinkuin nyt... ihmisiksi... mutta sittenkin olen\noppinut teiltä paljon...\n\nTUOMARI\n\nOlen ollut tyhmeliini. (Istuutuu taas.) Olenhan minä joskus nähnyt\nhymynkin Huldan silmissä ja silloin on tehnyt mieleni ottaa selvää\ntuosta hymystä, sangen ärsyttävästä hymystä. Mutta Hulda käyttäytyi\naina niin merkillisesti. Muistaako Hulda viime jouluna, kun istuin\nyksin täällä ja Hulda toi minulle glöggiä? Minun teki mieleni puhella\nHuldan kanssa, mutta tarttuessani Huldan ranteeseen, riuhtaisi Hulda\nitsensä irti. Silloin olin vielä enemmän yksin...\n\nHULDA\n\nTe tartuitte ranteeseeni siksi, että minulla oli valkoinen myssy\nja pitsiesiliina. Ja siksi, että teille on elämää aina tarjottu\ntarjottimelta.\n\nTUOMARI kävelee edestakaisin, myös Hulda yrittää nousta.\n\nIstukaa vaan siellä, Hulda. Paleltaako teitä? Suljenko parvekkeen oven?\n\nHULDA\n\nKiitos, en palele. Eikö tuomari ole väsynyt? Aurinko jo nousee...\n\nTUOMARI kumartuu hänen ylitseen.\n\nEi nyt aina tarjottimella... Miten mahdottoman typerä minä olen ollut!\nMinulla on ollut liian paljon työtä... ja liiaksi yhteiskunnallisia\nilmiöitä... Hyvä Jumala, miten sokea minä olen ollut... Täällä te\nolette kulkenut vierelläni kukoistavana, viisaana, täynnä elinvoimaa...\nkaunis, elävä ihminen! Ja minä olen sokeana kulkenut ohitsenne.\nPitäisiköhän minun uudelleen alkaa arvioida eräitä arvoja?\n\nHULDA\n\nTämä on ollut sellaista joutavaa jutustelua. Nyt on minun mentävä\npanemaan vuoteenne kuntoon.\n\nTUOMARI\n\nJuokaa lasinne loppuun, Hulda? Toivon, että pidätte minua ystävänänne.\nAntakaa minun hiukan huolehtia teistä.\n\nHULDA nousee tuolista.\n\nTehän otitte minut kerran tähän taloon — se riittää.\n\nTUOMARI kävelee edestakaisin, -pysähtyy Huldan eteen ja tarttuu hänen\nkäsivarsiinsa.\n\nMe olemme aivan yksin tässä talossa, eikö niin? Miksi koetatte olla\nvieras minulle?\n\nHULDA nauraa heleästi, peräytyy parvekkeen ovelle.\n\nEmme ole yksin. Minun kanssani ovat Asutuslaki ja finanssioppi ja\ntuolla Sombartin Sosialismin historia.\n\nTUOMARI\n\nSekä lämmin kesäyö...\n\nHULDA peräytyy vasemman puoleiselle ovelle.\n\nJosta juuri alkaa muodostua kesäaamu... (lausuu kurillisesti\nhiljakseen):\n\n    »Oi sinä luoja, kun et sinä luonut\n    noita kesäöitä pitemmäksi...»\n\nJa nyt minä menen hakemaan lakanat ja laitan tuomarin vuoteen kuntoon.\n\nTUOMARI\n\nHulda, tulkaa tänne! (Hulda menee nopeasti vasemmalle. Tuomari\nsytyttää savukkeen, kävelee edestakaisin, pysähtyy parvekkeen\novelle, kaataa lasin täyteen viiniä ja juo sen nopeasti. Heittäytyy\nnojatuoliin, ojentaa jalkansa. Hulda tulee vasemmalta sisäkön puvussa,\nmenee oikealle tuomarin makuuhuoneen ovelle. Tuomari seuraa häntä\nliikahtamatta silmillään ja sanoo sitten kylmästi.) Unohditte sukat ja\nkengät. Tohvelit eivät oikein sovi tuohon pukuun.\n\nHULDA pysähtyy, katsoo tuomariin, laskee lakanat pöydälle, aikoo palata\nvasemmalle.\n\nAnteeksi!\n\nTUOMARI\n\nTeillä on hyvin kauniit jalat. Järjestäkää vaan sänkyni kuntoon.\n(Hulda ottaa lakanat ja matkalaukun, menee oikealle. Tuomari istuu\nliikahtamatta, huutaa sitten toiseen huoneeseen.) Hulda, ottakaa esiin\nohut, musta pyjamani!\n\nHULDAN ÄÄNI\n\nKyllä, tuomari.\n\nTUOMARI\n\nHuldasta on tullut erittäin korrekti sisäkkö. Onko sekin\nYhteiskunnallisen Korkeakoulun ansiota?\n\nHULDA toisesta huoneesta.\n\nMetodia työhön ja arvostelukykyä...\n\n(Tuomari nousee ja lähestyy makuuhuoneen ovea. Hulda tulee. Tuomari\ntarttuu hänen ranteeseensa ja kiskaisee päähineen hänen päästään.)\n\nTUOMARI\n\nTarpeettomat naamiaiset ja ärsyttävät! Hulda, yö on lyhyt.\n\nHULDA\n\nTuomari, minä pyydän... (Tuomari tempaisee hänet syliinsä ja suutelee\npitkään. Hulda on ensin aivan hervoton, riuhtaisee sitten itsensä\nirti.) Päästäkää minut!\n\nTUOMARI\n\nHulda, sinä suloinen... (Lähestyy Huldaa.)\n\nHULDA\n\nÄlkää koskeko minuun!\n\nTUOMARI\n\nJoutavia, Hulda, sinähän kuitenkin pidät minusta. Mehän olemme aivan\nyksin. Tule, äläkä konstaile...\n\nHULDA perääntyy tuolin taakse.\n\nEnkä tule. Älkää koskeko minuun!\n\nTUOMARI\n\nHulda, älä viitsi, se on aivan turhaa! Tiesinhän, että pidät minusta...\nnäin, miten kerran silitit tyynyäni...\n\nHULDA\n\nEtte käsitä... antakaa minun olla!\n\nTUOMARI\n\nKoko maailmahan luulee, että sinä olet ollut minun jo monta vuotta.\n\nHULDA\n\nVai niin, ja nyt olisi jo aika... älkää puhuko minulle noin. Te\nerehdytte.\n\nTUOMARI\n\nOh, oikein vakavastiko?\n\nHULDA\n\nMinä en ole niitä naisia, jotka tällä tavoin sänkyyn viedään!\n\nTUOMARI\n\nVai niin... (Kävelee edestakaisin.) Suloisimmallakin naisella on\nhintansa. Ja mikä on Huldan hinta?\n\nHULDA säpsähtää ja nostaa kädet kasvoilleen.\n\nNiin, minullakin on hintani...\n\nTUOMARI\n\nMikä se on? Kenties ihan vihkimäsormus?\n\nHULDA\n\nEhkäpä sekin...\n\nTUOMARI\n\nLiian kallis... on niitä halvempiakin naisia.\n\nHULDA\n\nJokaisella on oma hintansa.\n\nTUOMARI\n\nVai on Hulda niin kallishintainen.\n\nHULDA\n\nOlen mitä olen!\n\nTUOMARI\n\nOn sellaisiakin naisia, jotka eivät ajattele hintaansa pitäessään\njostakin miehestä.\n\nHULDA\n\nVoi olla, että se riippuu miehestä.\n\nTUOMARI\n\nMinä kun luulin, että Hulda pitäisi minusta hiukkasen.\n\nHULDA\n\nMitä syytä olisi Huldalla pitää teistä?\n\nTUOMARI\n\nLuonnollisesti se, ettei ole mitään syytä pitää minusta.\n\nHULDA\n\nNiin, ehkäpä en haluaisi lakata pitämästä teistä.\n\nTUOMARI\n\nMistä Hulda on oppinut tuollaisen viisauden?\n\nHULDA pilkallisesti.\n\nEhkäpä Yhteiskunnallisessa Korkeakoulussa.\n\nTUOMARI\n\nTilanteella on kieltämättä huumorinsa.\n\nHULDA\n\nNiin on. Mutta sillä on myöskin surullinen puolensa. Nykyisen\npalkollissäännön mukaan minulla on kahden viikon irtisanomisaika, mutta\nkyllä kai tuomari sallii minun muuttaa jo huomenna?\n\nTUOMARI\n\nKuulkaahan, Hulda, ei ruveta tekemään tästä murhenäytelmää. Tietäähän\nHulda, mitä status quo on?\n\nHULDA\n\nTuomari ei pysty tenttimään minulta valtio-oppia, olen suorittanut\nkurssin aivan hiljattain.\n\nTUOMARI\n\nEikö siis välillämme voisi jatkua status quo, aivan kuin ei olisi\nmitään tapahtunut?\n\nHULDA\n\nMinulle on tapahtunut jotain, tuomari, ja minä pyytäisin saada lähteä\njo huomenna.\n\nTUOMARI\n\nMinnekäs Hulda lähtisi?\n\nHULDA\n\nTuomari voi olla huoleti, en ainakaan kadulle.\n\nTUOMARI\n\nMinä kyllä pidän kiinni siitä vanhasta palkollissäännöstä. Huldalla on\nkahden viikon irtisanomisaika. Conny täti saapuu huomenna ja tarvitsee\nsisäkköä.\n\nHULDA\n\nMinä en tahdo olla täällä! Ette voi pakottaa minua!\n\nTUOMARI\n\nOlen tottunut pitämään kiinni laillisista muodoista.\n\nHULDA\n\nPaitsi tänä yönä.\n\nTUOMARI\n\nTällainen lämmin yö on vaarallinen kaikille periaatteille... Ja kuinka\nsinä vielä kadutkaan tätä yötä.\n\nHULDA\n\nKadutte tekin. Jos uskallatte koskea minuun...\n\nTUOMARI\n\nEn uskallakaan, mutta kyllä Hulda vain jää tänne vielä kahdeksi\nviikoksi.\n\nHULDA\n\nHyvä on, minä jään.\n\nTUOMARI\n\nEikä Huldan tarvitse panna oveaan lukkoon. Ei minun tarvitse ottaa\nHuldaa väkisin. (Hulda seisoo raivoissaan kädet nyrkissä. Tuomari\nnauraen.) Eikö Hulda usko sanaani? Siihen uskotaan jopa eduskunnassakin.\n\nHULDA hilliten itsensä.\n\nKyllä minä ne kaksi viikkoa kestän. (Ottaa tarjottimen laseineen ja\npulloineen. Tuomari menee nopeasti huoneensa ovelle ja avaa sen. Hulda\nlähtee tarjottimineen ruokasalin ovelle päin. Tuomari avaa ovensa.) Ja\nloput viinistä menee kalakastikkeeseen! (Poistuu.)\n\nTUOMARI\n\nJumaliste! (Paukauttaa ovensa kiinni.)\n\nVÄLIVERHO\n\n\n\n\nV Kuvaelma\n\n\nSama huone noin viikkoa myöhemmin. Myöhäinen ilta. Tuomari, professori\nja toimittaja Purtiainen istuvat sohvapöydän ympärillä paperit edessään.\n\nTUOMARI\n\nSinä unohdit sen pilkun sanojen »uusi tukijärjestely» edestä.\n\nPROFESSORI\n\nSinussa kummittelevat vielä nuo Setälän pilkkutemput. No niin, nyt se\nsiis vihdoin on valmis! Olipas tämä mietintö! Sen minä sanon, että\nkyllä tuo valiokuntasihteerin sortti on mennyt alaspäin, muistellessani\nRautapää vainajaa...\n\nTUOMARI\n\nKyllä ne lait nykyään tulevat sellaiseen asuun, että entiset juristit\nhaudassa kääntelehtivät.\n\nPROFESSORI\n\nNiin, se on kaikki noiden Purtiaisten syytä. Pane nyt järjettömiä\nlakeja järjelliseen asuun.\n\nPURTIAINEN\n\nKuule nyt, kokoomus, tämä on vain sinun henkistä laiskuuttasi.\n\nPROFESSORI\n\nJos olisi enemmän minun tervejärkistä konservatismiani lakitulvaa\nvastaan! Kuka pahus niistä kohta enää saa selvääkään!\n\nPURTIAINEN\n\nKyllä se saa, joka tarvitsee. Anna, kun teen omaan kappaleeseeni ne\nmuutokset.\n\nTUOMARI\n\nJokohan se pureskelu alkaa, kun vaan mietinnöstä pääsette? (Puhelin\nsoi, tuomari menee puhelimeen.) Halloo... on Soratie... vieläkö te\nsiellä istutte...? Ei, me olemme valmiit... (Jatkaa jutteluaan.)\n\nPROFESSORI\n\nJa että meidän pitikin niin aikaisin lähteä sieltä Pörssistä,\npääsimmehän me jo kahdessa tunnissa valmiiksi.\n\nPURTIAINEN sytyttää sikaarin, hiljaa professorille.\n\nEn minäkään ymmärrä, mikä tuota tuomaria tänä iltana niin hermostutti.\n\nPROFESSORI\n\nNo, minä kyllä vähän arvaan.\n\n(Tuomari sulkee puhelimen, mutta jää kirjoituspöydän luo etsien jotakin\npaperia.)\n\nTUOMARI\n\nOdottakaa vähän, minä haen teille sen alkuperäisen tekstin.\n\nPURTIAINEN\n\nKuulkaahan, nyt muistan jotain. Mehän oltiin täällä Soratien luona\nAli-Lehtosen kanssa muutama vuosi sitten, silloin kun se likka\nEspikseltä mukaan otettiin. Minnekäs tuo likka on joutunut? Eikö se\ntullut tänne sisäköksi?\n\nTUOMARI edelleenkin kirjoituspöydän luona.\n\nKyllä. Täällä hän on vieläkin.\n\nPROFESSORI\n\nSiitä onkin tullut kerrassaan hieno tyttö. Uhkasihan hän jo silloinkin\nruveta lukemaan ja nyt hän on käynyt Yhteiskunnalliset Korkeakoulut ja\nvaikka mitkä. Parleeraa kieliäkin ja taitaa se häärätä tuolla teidän\npuolueessannekin.\n\nTUOMARI\n\nMitä sinä tarkoitat? Missä puolueessa hän häärää?\n\nPROFESSORI\n\nTarkoitatko sinä, ettet sinä tiedä mitään Huldan hommista? (Professori\nkatsoo terävästi tuomariin.)\n\nTUOMARI\n\nEn todellakaan ole joutanut ottamaan selvää sisäkköjen hommista.\n\nPROFESSORI\n\nKuule, Kalle, älä viitsi teeskennellä, ettet muka tiedä, että neiti\nHulda Juurakko on koko viime talven luennoinut Työväenopistossa ja\npuhunut kaikenlaisissa kokouksissa...\n\nPURTIAINEN\n\nTuo Huldako se onkin? Voi siunattua, Hulda, niin! Olenhan minä sen\nnähnytkin jossain naisten kokouksissa, ja naiset siitä kovasti hokevat,\nja kovastihan sillä taitaakin olla kannatusta... Hulda Juurakko...\nniin...\n\nTUOMARI professorille.\n\nVai niin... Kas kun sinä olet Huldasta niin perillä?\n\nPROFESSORI\n\nOlenhan minä... minä olen aina suurella mielenkiinnolla seurannut\nHuldan kehitystä, vaikka... noh... en olekaan Huldan isäntä.\n\nTUOMARI ottaa whiskypullon kaapista.\n\nMenen katsomaan, saako sieltä keittiöstä soodavettä... (Poistuu.)\n\nPROFESSORI\n\nKyllä se whisky hyvää tekisi tämän mietinnön päälle... Tyttö istui\nnuoren herran kanssa meitä vastapäätä Pörssissä. Se taisi olla liikaa\nisännän hermoille.\n\nPURTIAINEN\n\nÄlähän nyt. Ja me kun tuomitsimme sen kadulle. Jukupliut, muistanhan\nminä, miten se tuli kahvitarjottimineen sisään ja oli kalpea kuin\nlakana. Ja että se on meikäläisiä... Ei kai se enää tänne jää\nsisäköksi? Vai onko sillä jo vähän kuin muita hommia? Jumaliste, sehän\non hienoa! Tervehtikö herrasväki toisiaan? Tämähän on nykyaikaista!\n\nPROFESSORI\n\nTotta kai! Isäntä tervehti erittäin kohteliaasti ja tyttö vastasi kuin\nruhtinatar.\n\nPURTIAINEN\n\nSaamari, se on suurenmoista! Tämä on nykyaikaa, tämä on demokratiaa!\nIsäntä ja palvelijatar tapaavat toisensa Pörssissä. Voi mikä rupriikki!\nIhan sormia syyhyy. (Tuomari palaa soodapulloineen.) Miksette sanonut\nminulle jo Pörssissä, että Huldakin oli siellä? Minä olisin mennyt\nhäntä tervehtimään pitkästä aikaa. Ja Ali-Lehtonenkin istui siellä\nmaalaisliiton pomojen kanssa.\n\nPROFESSORI\n\nJa kyllä sinä minullekin olisit voinut Huldasta huomauttaa. Näin kyllä,\nettä sinä jotakuta tervehdit, mutta vasta poistuessamme huomasin Huldan\nmenossa tanssimaan. Ja kuinka hän tanssi!\n\nTUOMARI\n\nNiin, Hulda tanssii hyvin. Olihan edes hyvä, ettet huomannut häntä\naikaisemmin. Tuskinpa Hulda olisi kovastikaan ilostunut tapaamisesta ja\nvielä vähemmän hänen seurassaan ollut nuori tohtori.\n\nPURTIAINEN\n\nAivan niin. Kuka se nuori herra oli?\n\nTUOMARI\n\nNuori kirjallisuustohtori Alinen.\n\nPURTIAINEN\n\nMahtaako hän tietää, kuka Hulda on?\n\nTUOMARI\n\nMinusta tämä jo saa riittää Huldasta. Hulda on nuori, sivistynyt\nnainen, joka palvelee talossani, ja minä toivoisin, Purtiainen, ettette\ntekisi tästä numeroa.\n\nPURTIAINEN\n\nEn millään muotoa, vaikka se onkin uusi yhteiskunnallinen ilmiö.\n\nTUOMARI työntää tuolin rajusti tieltään.\n\nHemmettiin yhteiskunnalliset ilmiöt! Yrittäkääpä sanoa Huldalle, että\nhän on ilmiö.\n\nPURTIAINEN\n\nSuurenmoinen ilmiö! Niin niitä alkaa tulla alhaalta ylöspäin. Varokaa\nvaan, herrat! Ajatelkaahan, kun ne kaikki alkavat vapaa-aikoinaan\nlukea, kaikki Huldat ja Miinat, Kaisat ja Tyynet, menevät\ntyöväenopistoihin ja opintokerhoihin. Ja pojat tehtaista seuraavat\nmukana, kaikki varastomiehet ja kadunlakaisijat! Sörkän kahvilat\ntyhjentyvät, samaten kaikki tanssipaikat ja huonot elokuvat. Teatterit\nesittävät Rikokset ja rangaistukset, Tiitukset ja Othellot ja Verdunin\nihmeet loppuunmyydyille katsomoille. Kaikki historian ja talousopin\npainokset myydään loppuun, samoin klassillinen kirjallisuus. Ja Alkon\nhenkilökuntaa vähennetään puolella. Nuoriso seisoo muurina eduskunnan\nedustalla ja vaatii lisää työväenopistoja, kirjastoja ja kirjoja, lisää\nlukusaleja Yliopistoon. Miltäs sellainen tuntuisi, hyvät herrat?\n\nPROFESSORI\n\nÄlä maalaa pirua seinälle, se olisi suorastaan kumous! Mihin me\njoudumme, jos ylioppilastytöt pyrkivät sisäpiioiksi ja maisterit\nkeittäjiksi. Ali-Lehtonen on oikeassa, ylioppilastulvaa on\nrajoitettava. Mitä siitä tulee, että rengit alkavat puhua kieliä ja\nylvästelevät isäntänsä edessä?\n\nTUOMARI\n\nEi muuta kuin, että rengit sitten alkavat sivistää isäntäväkeään.\nAinahan niistä jotain isäntäväkeenkin tarttuu!\n\nPROFESSORI\n\nMinä olen aina ollut sitä mieltä, että se Gutenberg vasta oikea piru\noli. Alas Gutenberg, alas latomo- ja painokoneet ja ne saamarin\nsivistysmäärärahat! Tässä sitä pitäisi säilyttää ja huoltaa\nyhteiskuntaa ja samalla kuitenkin pitää äänestää sivistysmäärärahoja\nkouluille ja kirjastoille ja kaikennäköisille seuroille. Ja kaikki ne\novat pelkkiä kumouksen kehtoja! Terve miehet! Minun suuni kautta puhuu\ntervehenkinen konservatismi! Alas sinun edistysmielisyytesi, alas\nPurtiaisen sosialismi!\n\nPURTIAINEN\n\nNiin, vaarallinen juttu se sivistys.\n\nPROFESSORI\n\nEläköön katkismus, tyytyväisyys ja mukavuus! Pistäkäämme päämme santaan\nja pyrstömme aurinkoon!\n\nPURTIAINEN\n\nJa vaikka minä tässä siivosti saarnaan nuorisolle, että lukekaa tytöt\nja pojat, jotta pääsisitte vaalien kautta eduskuntaan, eduskunnan\nkautta hallitukseen ja hallituksen kautta parempiin oloihin, Tannerin\nreseptin mukaan, niin selvää kumoustahan on, jos he kaikki, tai\nesimerkiksi 300,000 heistä alkavat lukea.\n\nPROFESSORI\n\nMorjens, kumousmies Purtiainen! Minäkin olen kumousmies, minä äänestän\nsivistysmäärärahoja. (Tuomari kävelee hermostuneesti edestakaisin.)\nMitä sinä, Kaarle veljeni, olet niin hermostunut? Tuntuu siltä, että\npelkäät menettäväsi hyvän sisäkön. Mutta kaikkihan me pian menetämme\nkaikki piiat. Älä ole hermostunut!\n\nPURTIAINEN\n\nNiitten naisten kanssa on vähän niin kuin siinä vanhassa jutussa\nraitiotievaunuista: älä juokse perässä, pian tulee uusi.\n\nTUOMARI\n\nKuulkaahan nyt miehet, lakatkaa jo. Meidän piti vähän sopia näistä\nasutuslain pykälistä.\n\nPURTIAINEN\n\nMinun periaatteeni on ja eikös vain ole sinunkin, sinä mukava\nprofessori ja veli, vaikka oletkin kokoomuksesta: ei mitään\nlehmäkauppoja puoliyön jälkeen. Se meidän ryhmä on sellainen, että se\nhaistaa, mihin vuorokauden aikaan mikin kauppa on tehty. Sitäpaitsi\ntaitaa tuo mammani tuolla kotona odottaa ja... epäillä.\n\nPROFESSORI\n\nEihän nyt toki tästä kuivin suin lähdetä, vaikka tuo edistys onkin\npahalla päällä, kun taitaa olla vaarassa menettää Huldan.\n\nTUOMARI\n\nÄlä lörpöttele! (Eteisessä käy hallin ovi. Tuomari nousee.) Haa, siellä\non Hulda. Olemme tässä odottaneet Huldan paluuta.\n\nPROFESSORI hyökkää ovelle.\n\nTerve, oo Hulda! (Taluttaa Huldan puoliväkisin sisään.)\n\nPURTIAINEN\n\nNo, kun ei minulla ollut aavistustakaan, että Hulda olikin Hulda\nJuurakko.\n\nHULDA rauhallisesti.\n\nValitan. Kiitos, herrat, minun päällystakkini kuuluu keittiön puolelle,\nmutta olin unohtanut keittiön avaimen.\n\nPROFESSORI\n\nTulkaa istumaan tänne meidän seuraamme. Me olemme kaikki odottaneet\nHuldaa.\n\nTUOMARI\n\nViitsisikö Hulda keittää meille teetä ja tulla sitten tänne juttelemaan?\n\nHULDA\n\nJos tuomari haluaa teetä, keitän mielelläni. Jutteleminen on eri asia,\nse ei kuulu sisäkön tehtäviin.\n\nPROFESSORI\n\nHulda ei saa olla ankara. Purtiainen ja minähän olemme vähän kuin\nHuldan kummisetiä.\n\nHULDA\n\nAivan oikein. Toimittaja Purtiainen oli myöskin mukana minua Espikseltä\npelastamassa. Minä tuon heti teetä. (Poistuu.)\n\nPURTIAINEN\n\nNätti se vaan on, mutta taitaa olla vähän kiperä kielestään.\n\nPROFESSORI tuomarille.\n\nSinulla on aina ollut hyvä maku naisten pukuihin nähden, yksinkertaista\nja aistikasta.\n\nTUOMARI\n\nKuule, veli, kyllä Hulda hoitaa puvustonsa itse, omalla palkallaan.\n\nPROFESSORI\n\nSe on se moderni systeemi!\n\nTUOMARI\n\nKuule, tämä saa todellakin riittää.\n\nPURTIAINEN\n\nEi tapella Huldan vuoksi. Soratiellä on monopoli, mehän jätimme Huldan\nhänelle.\n\nHULDA tulee viimeisten repliikkien aikana sisälle, teetarjotin\nkädessään. Aikoo sanoa jotain, mutta laskee tarjottimen rauhallisena\npöydälle.\n\nAivan niin herrat jättivätkin. Siellä olikin teetä. Miina oli herännyt\ntuomarin soodaveden hakuun ja keittänyt teetä. Olkaa hyvät!\n\nTUOMARI nousee ja tarjoaa tuolin Huldalle.\n\nHulda on hyvä ja istun. Tästähän puuttuu Huldan kuppi.\n\nHULDA\n\nEn ole tottunut juomaan herrasväen pöydässä.\n\nTUOMARI\n\nPaitsi Pörssissä.\n\nHULDA\n\nUnohdin lisätä: herrasväen pöydässä — tässä talossa.\n\nTUOMARI\n\nSitten olisi jo aika tottua.\n\nPROFESSORI ja PURTIAINEN\n\nHyvä! Kannatamme! Huldan on jäätävä tänne meidän iloksemme.\n\nHULDA kaataa teetä.\n\nOikeastaan... miksei... minun pitäisi vähän oppia seurustelutaitoakin.\n\nPROFESSORI\n\nKyllä Hulda sen osaa! Jaa, että Huldastakin tulee yhteiskuntatieteitten\nkandidaatti?\n\nHULDA\n\nMinä en pidä titteleistä.\n\nTUOMARI\n\nPaitsi yhdestä.\n\nHULDA\n\nMikä se olisi?\n\nTUOMARI\n\nRouva.\n\nPROFESSORI\n\nMiten vanhanaikaista!\n\nHULDA\n\nTuomari erehtyy. On muuan toinen titteli, josta pidän vielä enemmän.\n\nTUOMARI\n\nJaaha, mikä se on?\n\nHULDA\n\nKansanedustaja, kaikkein kunniakkain titteli maan päällä.\nValitettavasti sen kantajat eivät aina ole tietoisia sen velvoituksesta.\n\nPROFESSORI\n\nHyvä, Hulda, antaa tulla vaan! Huldahan opetti meitä jo silloin, kun\ntuli Juurakolta.\n\nPURTIAINEN\n\nHulda on näemmä vieläkin uskollinen puolueemme periaatteille,\nkunnioittaa parlamenttia.\n\nHULDA\n\nNiin teen.\n\nTUOMARI\n\nOnko Huldasta tullut tapaintuomari? Onko se tuon tohtori Alisen\nvaikutusta — Pörssissä?\n\nHULDA\n\nEi, vaan teidän.\n\nPROFESSORI\n\nTuomari on mustasukkainen, Hulda. Me olemme kaikki mustasukkaisia.\nMuuten puhutaan, että Huldalla on paljon kannattajia. Kai Huldakin\nistuu pian siellä eduskunnassa.\n\nHULDA\n\nSiinä laitoksessahan tarvitaan huumoria. Lieneekö minulla sitä\ntarpeeksi. Sen verran kuin minä siellä lehterillä olen istunut, olen\nhuomannut, että huumori yhdistää puolueita paljon enemmän kuin isänmaa.\n\nPROFESSORI\n\nHulda, mistä te olette tuon oppinut?\n\nHULDA\n\nIsännältäni — kuten niin paljon muitakin — paradokseja.\n\nTUOMARI\n\nTämä nainen on katsellut heikkouksiani kuusi vuotta. Voitteko kuvitella\nmitään kauheampaa?\n\nHULDA\n\nMinulla on kuuluisa aatteellinen esi-isä: Figaro, joka oli suurena\ntekijänä Ranskan vanhan järjestelmän kumoamisessa. Antaisiko tuomari\nminulle savukkeen?\n\nTUOMARI tarjoten Huldalle savuketta.\n\nHuldalle ei savuke sovi.\n\nHULDA\n\nJos itse poltan, kärsin vähemmän herrojen tupakoimisesta.\n\nTUOMARI vaistomaisesti.\n\nMe pyydämme anteeksi.\n\nHULDA\n\nMinultako? Minähän olen vain Hulda.\n\nTUOMARI\n\nTiesikö se tohtori siellä Pörssissä, että te olette vain Hulda?\n\nHULDA katsoo tuomariin.\n\nTahdotteko sanoa, teidän Huldanne?\n\nPROFESSORI ja PURTIAINEN nauraen.\n\nHyvä, hyvä!\n\nHULDA\n\nAnteeksi, teidän sisäkkönne Hulda. En tiedä, en ole häneltä kysynyt.\n\nTUOMARI\n\nOnko hänellä vakavat aikomukset?\n\nHULDA\n\nVallan varmasti. Hän kohtelee minua aivan kuin en olisi Hulda vaan joku\nparempi ihminen.\n\nTUOMARI\n\nEikö teitä ole kohdeltu hyvin tässä talossa?\n\nHULDA\n\nHulda antaa parhaan päästötodistuksen tälle talolle.\n\nPROFESSORI\n\nMe kaikki kohtelemme Huldaa hyvin. Jos ei teitä täällä kohdella hyvin,\nniin minä otan teidät siipieni suojaan. Eihän tuosta pykälämiehestä ole\nmihinkään.\n\nPURTIAINEN\n\nMinäkin hoivaisin Huldaa, ellei minulla olisi niin pahansisuista mammaa\nkotona.\n\nHULDA\n\nKiitos, herrat, en ole kiertopokaali, vaan vanhanaikainen palvelijatar.\nMinä pysyn vanhan isäntäni luona — (iskien silmää tuomarille, hiljaa) —\nainakin vielä viikon...\n\nTUOMARI\n\nHulda on oppinut flirttailemaan Pörssissä.\n\nHULDA\n\nMinä harjoittelen kevyempiä tapoja, jos niinkuin sattuisin niitä\ntarvitsemaan.\n\nPROFESSORI\n\nTuo Kaarle veljeni menee kai pian naimisiin kenkätehtaan kanssa.\n(Hulda jähmettyy.) Niin, että Hulda muistaa sitten, että minulla on\nensimmäinen tilaus. Ei mitään tohtori Alisia. Se olen minä, joka istun\nHuldan seurassa Pörssissä.\n\nHULDA\n\nMuistetaan, professori, ellette tekin pian löydä esimerkiksi\npaitatehdasta.\n\nPROFESSORI\n\nJuu, mutta minä en pyrikään presidentiksi kuten tuo edistys, joka nai\nvaan presidentskaksi kelpaavia.\n\nTUOMARI\n\nKuule, Magnus, sinä puhut roskaa.\n\nPURTIAINEN\n\nSitä mekin meinaamme. Kuule, kokoomus, sinä puhut pötyä, sellaisia\nyksityisasioita. Meikäläinen puhuu vain yhteiskunnallisista ilmiöistä.\n\nPROFESSORI\n\nKenkätehdas ja paitatehdas ovat yhteiskunnallisia ilmiöitä.\n\nHULDA\n\nNiin ovat. Mutta nyt minulla on huomenna viimeinen suursiivouspäivä.\nKiitoksia teille hyvin paljon kaikesta ystävyydestänne ja\ninhimillisyydestänne, professori...\n\nPROFESSORI\n\nMutta leikki sikseen. Lähteekö Hulda todellakin pois täältä?\n\nHULDA\n\nNiin on isäntäni tahto. Viikon päästä. Tämä on meidän palvelijaihmisten\nkohtalo, totumme talon nurkkiin, opimme pitämään jostakin ovenpielestä,\nesimerkiksi tästä parvekkeen pielestä, josta niin usein olen katsellut\nkuutamoa merellä. Ja sitten meidän on lähdettävä. (Tuomari seisoo kädet\nristissä rinnalla. Professori nielaisee jotakin, Purtiainen katselee\nwhiskylasiaan.) Ainoa lohdutus on se, että sitä lähtee eilispäivästä\nhuomispäivään.\n\nPROFESSORI yskäisee selvittääkseen ääntään.\n\nEihän minun sovi sekaantua ihmisten väleihin...\n\nTUOMARI\n\nEi sovikaan.\n\nPURTIAINEN\n\nEi millään. Tule pois, kokoomus!\n\nPROFESSORI\n\nMutta jos Huldalla ei ole paikkaa, niin kyllä minä koetan hankkia\nHuldalle työtä. Katsokaas, Hulda, minä nyt pitäisin pienen puheen\nHuldalle. Minä olen vain sellainen pahasuinen kokoomuslainen, joka\nmyöskin voin itsestäni sanoa, että olen kolmekymmentä vuotta ollut\nmukana politiikassa... ja aina väärällä puolella. (Koettaa saada\nhuumorinsa takaisin.) Mutta saapelin vahinko, Hulda, ettette joutunut\ntänne kokoomuksen puolelle. Täälläpä teistä olisi pidetty huolta\nja pääsisitte nousemaan minne pitää. (Tahtomatta vakavissaan.)\nTulisitte edustamaan kansamme pohjakerrosten elinvoimaa. (Koettaa\npuhua leikillisesti.) Mutta kun menette tuonne marxilaisten joukkoon,\nniin sinne te hukutte. Siellä ei kukaan huomaa teidän olevan — (taas\nvakavissaan) — kansamme sitkeyden, tarmon ja elinvoiman, rehellisyyden\nja kunnon perikuva, ja minunkin velvollisuudekseni tulee vain Huldan\nhaukkuminen.\n\nPURTIAINEN\n\nKatsos veli, siellä meidän puolellamme kaikki ovat sellaisia. Te ette\nvain huomaa, miten hyvin me edustamme kansamme perusominaisuuksia.\nHyvä, että edes huomasitte Huldan.\n\nHULDA nauraen.\n\nPurtiainen on oikeassa. Mutta te olette oikein kultainen, professori.\n\nPROFESSORI\n\nMutta tuo edistys ei puhu sanaakaan. Hän antaa kyllä sisimmässään\nHuldalle tunnustuksen, mutta pelkää kokoomusta.\n\nTUOMARI\n\nEi tällä kertaa.\n\nHULDA\n\nKiitän herroja kaikesta ystävällisyydestä ja hyväntahtoisuudesta. Hyvää\nyötä!\n\n(Ojentaa kätensä professorille, joka suutelee sitä, ja sitten\nPurtiaiselle).\n\nPURTIAINEN suutelee myös Huldan kättä.\n\nOsaan minäkin tuon tehdä.\n\nHULDA\n\nVoi, voi, toveri Purtiainen, se oli kyllä tarpeetonta. (Niiaa\ntuomarille, joka nyökkää Huldalle päätään. Hulda poistuu.)\n\nPURTIAINEN\n\nAnteeksi, kun tässä tuli vähän hihkuiltua. Mutta kylläpä olisi nyt aika\npäästä kotiin Kaisun viereen. No, hyvää yötä, miehet!\n\nPROFESSORI\n\nNo, morjens veli! Sattuuhan sitä nyt paremmissakin perheissä.\n\nTUOMARI\n\nHyvää yötä! Koettakaa nyt sentään pitää mielikuvituksenne kurissa!\n\nPURTIAINEN\n\nJuu, juu.\n\n(Herrat poistuvat. Tuomari kävelee edestakaisin vihaisena. Soittaa\nsitten pöydällä olevaa kelloa. Kuuluu, miten kauempana huoneistossa soi\nkello. Hulda tulee tarjotin kädessään.)\n\nHULDA\n\nHyvönen aika, tuomari, tulen minä vähemmälläkin soitolla. Älkää vain\nherättäkö Conny neitiä ja Miinaa. (Avaa ikkunan ja alkaa koota kuppeja\nja laseja tarjottimelle.) Hyvää yötä!\n\nTUOMARI kylmästi.\n\nPankaa tarjotin pöydälle. Mitä manööveriä tämä oli? Miksi Hulda\nesiintyi kuin huonomaineinen nainen? Miksi Hulda antoi niiden ymmärtää,\nettä Hulda olisi rakastajattareni? Ja että minä ajaisin Huldan pois?\nKuin mikäkin roisto!\n\nHULDA\n\nTaisitte tekin esiintyä vähän omituisesti. Miksi ette räjähtänyt?\nKirotkaa kerrankin, te valkoiseksi kalkittu hauta!\n\nTUOMARI\n\nHulda hyvä, minun suvussani on muutaman sukupolven aikana opittu\nolemaan räjähtämättä — sekä kiroamatta — sekin on yksi tapa suhtautua\nasioihin. Muuten en minä myöskään pitänyt käyttäytymisestänne sen\nmiehen kanssa siellä Pörssissä. — Erittäinkin, jos ajattelette tulla\nedustajaehdokkaaksi.\n\nHULDA\n\nEn ole kysynyt mielipidettänne, mutta on se hauska kuulla!\n\nTUOMARI\n\nMistä te tuon aistikkaan puvun olette saanut? Siltä mieheltäkö?\n\nHULDA\n\nEn, vaan teiltä. Viime kuun palkka plus pari kirjoitusta ja pari\nesitelmää nuorisoliitossa. Jos ette olisi isäntäni, antaisin teille\nkorvapuustin!\n\nTUOMARI\n\nSen minä ansaitsisinkin, Hulda. Olin suunniltani noiden miesten vuoksi.\nKyllä olette keittänyt sopan tänä iltana!\n\nHULDA ottaa jälleen tarjottimen.\n\nEihän miehelle ole häpeäksi pitää rakastajattaria. Huomasitteko,\ntuomari, että te sanoitte minun käyttäytyneen kuin huonomaineisen\nnaisen, kuin teidän rakastajattarenne? Te siis pidätte\nrakastajattarianne huonomaineisina naisina? (Niiaten.) Hyvää yötä!\n\nTUOMARI\n\nMinä sanoin, laskekaa tuo tarjotin takaisin pöydälle. Tai minä isken\nsen maahan.\n\nHULDA\n\nSe on sangen voimakas ja vaikuttava argumentti. (Laskee tarjottimen\n-pöydälle.)\n\nTUOMARI\n\nTe olette pirullisin nainen, mitä milloinkaan maailmassa olen\ntavannut. (Käy Huldan käsivarsiin kiinni.) Jok'ikinen niistä on ollut\nhuonomaineinen, ja jos ette pidä varaanne, olette tekin!\n\n(Hulda yrittää vapautua. Tuomari työntää hänet tuolille istumaan ja\npoistuu huoneeseensa.)\n\nHULDA jää raivoissaan istumaan, huutaa.\n\nEntäs se kenkätehdas!\n\n(Hypähtää ylös, ottaa tarjottimen, huomaa ikkunoiden olevan auki,\nsulkee ne, ottaa uudelleen tarjottimen ja poistuu.)\n\nVÄLIVERHO\n\n\n\n\nVI Kuvaelma\n\n\nSama huone paria päivää myöhemmin. Suuret päivälliset tuomarin luona\novat päättyneet. Salista ja viereisestä huoneesta kuuluu naurua ja\npuheensorinaa. Neiti Sinijärvi kirjoittaa koneella. Hulda järjestelee\nkahvipöytää ja istuutuu sitten kirjoituspöydän reunalle.\n\nHULDA\n\nJoko te olette pian valmis, Pinnebergska?\n\nNEITI SINIJÄRVI\n\nMiksi te aina nimitätte minua Pinnebergskaksi?\n\nHULDA\n\nSiksi, ettette vielä ole Larssonska.\n\nNEITI SINIJÄRVI\n\nKuka on Pinnebergska ja Larssonska?\n\nHULDA\n\nEttekö ole lukenut niistä?\n\nNEITI SINIJÄRVI\n\nEn. Minä luin juuri Ruumiin ikävän ja Vaimokkeen, kivoja kirjoja!\n(Lopettaa kirjoittamisen.)\n\nHULDA\n\nVoi, voi, Pinnebergska, tulkaa pois keittiöön syömään! Ne lopettavat\njuuri päivällistä ja tulevat tänne kahville.\n\nNEITI SINIJÄRVI\n\nEn tiedä... en kehtaa...\n\nHULDA\n\nKahvillahan te kuitenkin vaan elätte, kyllä minä tiedän. Tulkaa syömään\nkunnollista ruokaa kerrankin!\n\nNEITI SINIJÄRVI\n\nVoi, en kehtaa... kuinka minä noin vain menisin keittiöön.\n\nHULDA\n\nKuulkaas, Pinnebergska, minä olen tänään vihainen. On sentään paljon\nparempi olla piika kuin konttoriapulainen.\n\n(Puhelin soi, neiti Sinijärvi vastaa.)\n\nNEITI SINIJÄRVI\n\nTuomari Soratiellä... Kyllä, minä pyydän tuomaria... Hulda, pyytäkää\ntuomaria puhelimeen.\n\nHULDA\n\nKäskystänne, Pinnebergska. (Menee.)\n\nNEITI SINIJÄRVI Kokoilee papereitaan.\n\nTuomari tulee. Olkaa hyvä, tuomari, puhelimeen!\n\nTUOMARI puhelimessa.\n\nHalloo, Soratie... Hyvää iltaa, tohtori Alinen... Kyllä, ne säännöt\novat täällä valmiina... (Kääntyy.) Eikö niin, neiti Sinijärvi?\n\nNEITI SINIJÄRVI\n\nKyllä, tuomari.\n\nTUOMARI puhelimeen.\n\nNe ovat valmiina. Jos tohtori voisi pistäytyä täällä vaikka tänä\niltana. Minulla on täällä vieraita, päivälliset lopussa, mutta\nsaahan tohtori täällä kahvia... on täällä tohtorin tuttujakin...\nHyvä. Tervetuloa! (Sulkee puhelimen. Neiti Sinijärvelle.) Oletteko\nvalmis? Kiitos. Voitte lähteä ja saatte tulla huomenna vähän myöhemmin\ntoimistoon.\n\nNEITI SINIJÄRVI\n\nKiitos. Hyvää yötä!\n\nTUOMARI\n\nHyvää yötä!\n\n(Tuomari poistuu. Hulda tulee häntä vastaan tarjotin kädessä, antaa\ntuomarille tietä. Tuomari pysähtyy, katsoo häneen kuin aikoisi sanoa\njotakin, mutta poistuu kuitenkin.)\n\nHULDA\n\nEttekö te tule syömään keittiöön?\n\nNEITI SINIJÄRVI\n\nVoi, kun tuomari ei käskenyt!\n\nHULDA\n\nHänkö muistaisi yhteiskunnallisia ilmiöitä? — Noh, hyvää yötä sitten,\nPinnebergska!\n\nNEITI SINIJÄRVI\n\nHyvää yötä, Hulda! (Poistuu.)\n\nTUOMARI tulee takaisin ja aikoo taas sanoa Huldalle jotain.\n\nHulda... tohtori Alinen...\n\nHULDA\n\nJa tuomari päästi taas tuon yhteiskunnallisen ilmiön kotiin ilman\nruokaa.\n\nTUOMARI\n\nSaapelia!... Miksi ei Hulda muistuttanut minua?\n\nHULDA\n\nEn tahdo asettua teidän ja yhteiskunnallisten ilmiöitten väliin, mutta\nminä kutsun hänet takaisin. Huutaa: Neiti Sinijärvi...!\n\n(Tuomari poistuu. Täti tulee sisään.)\n\nTÄTI\n\nHe ovat jo salissa. Onko kahvipöytä valmiina? Sikarit, sakset,\nkynttilät? Likööritarjotin on tarjoiluhuoneessa valmiina.\n\nHULDA pysähtyy äkkiä tädin eteen.\n\nConny neiti, minä en jaksa enää. Eikö Liisa voisi tarjoilla likööriä?\n\nTÄTI\n\nLiisako, joka ei ole vielä yhtään lasia täyttänyt viinin vuotamatta yli.\n\nHULDA\n\nMinä en jaksa palvella niitä typeriä ihmisiä.\n\nTÄTI\n\nHuldan on jaksettava. Usein elämän varrella tuntuu siltä, ettei enää\njaksa, että kaikki langat vyyhdessä ovat auttamattomasti sotkeutuneet.\nMutta sitten istahtaa hetkiseksi ja alkaa uudelleen keriä... ja sitten\nsitä jaksaa taas.\n\nHULDA\n\nMinä lähden pois täältä, Conny neiti, jo huomenna!\n\nTÄTI\n\nEt sinä lähde pois, Hulda, sinulla ei ole vielä paikkaa.\n\nHULDA\n\nMinä saan paikan Naisliitosta.\n\nTÄTI\n\nPuhutaan siitä myöhemmin.\n\nHULDA\n\nTe ja Miina olette olleet minulle niin ystävällisiä. Tuomarin mentyä\nnaimisiin tulette Miinan kanssa minun luokseni asumaan. Silloin ei\nteillä kummallakaan ole mitään huolia, ja minullahan ei ole ketään, kun\näitinikin kuoli.\n\nTÄTI\n\nHulda hyvä. Nyt sinä haet tarjottimen, he tulevat kohta.\n\n(Hulda poistuu, tuomari avaa oven.)\n\nTUOMARI\n\nSaanko minä pyytää tänne?\n\n(Sisään tulevat kauppaneuvoksetar ja neiti Kaavio, näyttelijätär\nneiti Matero, sitten kauppaneuvos Kaavio, professori, tuomari ja\npankinjohtaja Thorman.)\n\nTÄTI\n\nSaanko pyytää kahville? Istukaa tänne sohvalle, kauppaneuvoksetar.\n\nKAUPPANEUVOKSETAR\n\nKiitos, täällä onkin mukavaa. Hauska lukaali ja kaunis näköala, mutta\non vain niin korkealla, enkä minä tykkää hisseistä. Niissä suhahtaa\naina niin kummallisesti rinnan alla. Siksi minun aina täytyykin asua\nalakerroksessa, ja kun asuu omassa talossaan, voi järjestää kuten\nhaluaa.\n\nTÄTI\n\nEpämukavahan se hissi on. Saako olla kermaa? Ja sokeria?\n\nKAUPPANEUVOKSETAR\n\nKiitos, kiitos!\n\n(Neiti Kaavio ja neiti Matero keskustelevat.)\n\nTUOMARI tarjoten sikaria pankinjohtajalle ja kauppaneuvokselle.\n\nSaako olla sikari?\n\nPANKINJOHTAJA\n\nTack, sikari on erinomaista, en käsitä, kuinka ihmiset voivat polttaa\ntupakkaa paperissa.\n\nKAUPPANEUVOS\n\nHah hah haa. Ovathan ne paperossit vähän lapsellisia, eivätkä ne oikein\nsovi tällaisille ikämiehille kuin pankinjohtajalle ja minulle, joilla\non oikea sikarivatsa.\n\nNEITI KAAVIO\n\nPapalla on tyylivaistoa. Minä olen yrittänyt polttaa sellaisia pitkiä\nohuita sikareja. Näin ruhtinatar Radziwillin polttavan sellaisia\nBiarritzissa, mutta minä voin pahoin niistä. Sitäpaitsi ne maksoivat 15\nfrangia kappale. Mutta sanokaa, tuomari, eikö tämä imuke sovi minulle\nerikoisen hyvin? (Ottaa esille hyvin pitkän imukkeen.)\n\nTUOMARI\n\nSopii erinomaisesti... liaanille.\n\nNEITI KAAVIO\n\nOletteko keksinyt salaisuuteni? Varokaa vain, etten kietoudu teidän\nympärillenne.\n\nTUOMARI\n\nOlen runko, joka aina olen ollut käytettävänänne. (Sytyttää naisten\nsavukkeet.)\n\nNEITI KAAVIO\n\nAh, meikäläiset miehet ovat kuin pylväitä. Naisten täytyy hakkailla\nheitä, he eivät osaa oikeata flirttiä.\n\nTUOMARI\n\nMinkä sille voi, että olemme kankeita puuhevosia.\n\nNEITI KAAVIO\n\nHaluatteko te kahvia?\n\nTUOMARI ottaa kahvikupin.\n\nSaako olla, neiti Matero? Entä teille, neiti Kaavio? Istutaan tänne.\n\n(Istuutuvat erikseen oikeanpuoleisen pöydän ympärille, Hulda tulee\nlikööritarjottimen kanssa. Tarjoaa ensin rouville ja vanhemmille\nherroille.)\n\nNEITI KAAVIO\n\nKuinka ihania ovatkaan etelän miehet! Ajatelkaahan, viime keväänä\nBiarritzissa olin vähällä hukkua. Uin kauas merelle, mutta yht'äkkiä\noli vieressäni ihastuttava mustatukkainen mies, joka tarjosi kaulaansa\nkäteni turvaksi. Hän pelasti henkeni. Hän oli ruhtinas Chaf Chaf\nChafadse, vai mikä hänen nimensä nyt olikaan. Jo vedessä hän flirttasi\nkanssani mitä ihastuttavimmalla eleganssilla. Mirja, opettaisimmeko\nsuomalaisille miehille oikeata flirttiä?\n\nTUOMARI\n\nSe taito on muuten sangen vaarallinen eduskunnassa.\n\n(Hulda tarjoaa neideille ja tuomarille, joka ottaa lasin\nkatsahtamattakaan Huldaan.)\n\nKAUPPANEUVOKSETAR\n\nJoko se Kirsti taas puhuu niistä ruhtinaista? Voi, voi tuota pappaa,\nkun se piti tuon tytön niin monta vuotta siellä Pariisissa. Minä niin\npelkäsin, että se tuo sieltä jonkun murjaaniruhtinaan mukanaan — kun ne\npapan rahat niin tunnetaan.\n\nNEITI KAAVIO\n\nMamma, älä nyt sekaannu meidän konversationiimme, se liikkuu\neurooppalaisella tasolla.\n\nKAUPPANEUVOKSETAR\n\nVoi, voi tuota Kirstiä!\n\nTÄTI\n\nSaako kauppaneuvoksettarelle olla likööriä?\n\n(Jatkavat keskusteluaan.)\n\nNEITI KAAVIO\n\nVoi, tämä onkin Cointreauta, minä en voi kärsiä Cointreauta, saanko\nminä lasin Benedictineä?\n\nTUOMARI\n\nKaatakaa munkkia, Hulda!\n\n(Hulda laskee tarjottimen pöydälle, kaataa munkkia lasiin ja tarjoaa\nsen neiti Kaaviolle.)\n\nNEITI KAAVIO\n\nMinulle on aina sanottu, että minulla on miehinen maku likööreihin\nnähden.\n\nNEITI MATERO\n\nPidät yhtä paljon miesten likööreistä kuin heistä itsestään.\n\nNEITI KAAVIO\n\nPidän miehistä liiaksikin. Tiedättekö, en voisi koskaan tyytyä yhteen\nmieheen. Minä tarvitsen aina monta miestä. Yhden kanssa joisin\naamukahvin, toisen kanssa ratsastaisin, kolmannen kanssa söisin\nlunchia, neljännen kanssa joisin teeni, viidennen kanssa söisin\npäivällistä. (Hiljaa.) Yöni voin viettää niiden kaikkien kanssa. Ei\nsuinkaan mamma vain kuullut?\n\nNEITI MATERO\n\nEikö hän ole ihastuttavan avomielinen? Siksi minä pidän hänestä.\nHänessä on taiteilijaa.\n\nTUOMARI\n\nSuurenmoinen! Olette varmasti lukenut Makuuvaunun Madonnaa!\nTerveydeksenne, Kirsti neiti! Saammeko vielä konjakkia, Hulda?\n\nNEITI MATERO\n\nTuollaista muuten voivat puhua vain sosieteettidaamit. Meidän työn\norjien, näyttelijättärien, moraalia valvovat sekä johtokunta että\nhallintoneuvostot.\n\nNEITI KAAVIO\n\nÄsh, tämän maan suurimpia vikoja on se, että meillä niin vähän on\nihmisiä, jotka eivät tee työtä. Ikäänkuin se olisi jokin ansio, että\nihminen on työn orja. Pappani on tehnyt työtä, jotta minä saisin\nhuvitella. Minä olen pappani työn tulos. Meitä rikkaitten lapsia\nsorretaan tässä maassa. Täällä on muodissa tehdä jotain. Minulta\nkysytään aina, mitä minä teen. Minä tahdon olla, en tehdä. Pappani on\ntehnyt tarpeeksi. Minun ammattini on nauttia elämästä.\n\nTUOMARI\n\nToivottavasti ei yksin?\n\nNEITI KAAVIO\n\nEi mitenkään, aion ottaa miehen, joka minun avullani voi tehdä\nkarriäärin ja sitten aion nauttia hänen karriääristään.\n\nTUOMARI\n\nSiinä on tyyliä modernissa naisessa. Hänen puheensa on yhtä\navokaulaista kuin hänen hameensa. Entäs ne muut miehet?\n\nNEITI KAAVIO\n\nHjaa, he ovat minun huvitteluani varten. Miehelläni ei luonnollisesti\nolisi aikaa huvittaa minua — ei ainakaan päivisin.\n\nTUOMARI\n\nToivottavasti hän ei ole — sanokaamme — iltaisin liian väsynyt.\n\nNEITI KAAVIO katsoo häneen.\n\nEpäilettekö sitä?\n\nNEITI MATERO\n\nTuomari, ettekö te huomaa, että hän kosii teitä?\n\nTUOMARI\n\nValitan, olen niin vanhanaikainen, etten kykene seuraamaan kaikkia\nhienouksia. Mutta Kirsti neiti on hurmaava olento!\n\nNEITI KAAVIO\n\nTahdotte kai sanoa, raffineerattu! Une femme rafinée, sanoi minulle\nihastuttava meriprinssini. Hän kosi minua, mutta pelkäsin, etteivät\npappani rahat riitä hänelle. Pappani ei ole löytänyt ulkomaisia\nmarkkinoita kengilleen, hänestä ei ole tullut kansainvälistä\nliikemiestä, joten hänen rahansa riittävät vain Suomeen. Voi, voi,\njospa pappani tietäisi, että minä olen näin avomielinen, mutta minulle\non aina sanottu, että minä olen avomielinen kuin orkidea.\n\nHULDA\n\nSaako neidille olla lisää kahvia?\n\nNEITI KAAVIO\n\nEi enää kahvia, kahvista voi saada keltaisia pilkkuja selkäänsä.\nVoi, tuomari, katsokaa, onko minulla keltainen pilkku selässä.\nOllessani Pariisissa muuan ihastuttava herra kerran Cecilissä tutki\nsuurennuslasilla, oliko selässäni keltainen pilkku.\n\nTUOMARI\n\nEi yhtään pilkkua, ainoastaan hurmaava piirros luurangostanne.\n\nNEITI KAAVIO\n\nFi donc, mikä komplimangi! Meillä eivät miehet sitten osaa yhtään\nmitään.\n\nKAUPPANEUVOKSETAR\n\nJoko tuo Kirsti taas tutkituttaa selkäänsä? Voi, voi, sekö nyt on\nmuodissa suuressa maailmassa?\n\nNEITI KAAVIO\n\nMamma ei saa aina torua Kirstiä.\n\nTUOMARI\n\nVaikka pikku Kirsti onkin ollut perin vallaton.\n\nNEITI MATERO professorille, joka on lähestynyt heidän pöytäänsä.\n\nMe näyttelijät emme tosin harrasta politiikkaa, mutta Kirsti kiusaa\nminua kovasti mukaansa katsomaan teitä eduskuntaan, vaikka minua\npeloittaa istua hänen kanssaan siellä ylhäällä, kun hän varmasti tulee\näänekkäästi puhumaan niistä Aaltosen kuvista ja vertaamaan niitä\nalhaalla istuviin.\n\nPROFESSORI\n\nMinustakin jotkut sieltä alhaalta salista sopisivat paremmin niille\njalustoille.\n\nNEITI KAAVIO\n\nEnnen kaikkea professori itse. Mutta, tuomari, me tulemme varmasti ensi\nviikolla, ja silloin teidän täytyy selittää meille ne paljaspäiset\npapat ja lait ja asetukset.\n\nPROFESSORI ivallisesti.\n\nHyvä on. Hänen erikoisharrastuksensa ovatkin kansantajuiset esitykset.\nYlimalkaan hän on tulossa hurmööriksi! Aika Casanova!\n\nNEITI KAAVIO\n\nVoi, mikä suositus! Pappa sanoo aina, että hänestä tulee ministeri.\nMilloin teistä tulee ministeri, tuomari?\n\nTUOMARI\n\nKysykää presidentiltä.\n\nPROFESSORI\n\nHyvä! Jokaisesta edistysmielisestä tulee kerran ministeri tahi\npresidentti, ja siihen se puolue sitten loppuukin. (Hulda tarjoaa\nlikööriä.) Eikö niin, Hulda?\n\nHULDA\n\nKyllä.\n\nNEITI KAAVIO\n\nMinäpä kysynkin presidentiltä. Pappa on presidentin hyvä ystävä.\n\nPANKINJOHTAJA\n\nKuule, Kaarle, tule tänne vähän neuvottelemaan. Jos ei\npankkivaliokunnassa ole asiantuntijoita... (Jatkaa innostuneena\nkeskusteluaan.)\n\nNEITI KAAVIO\n\nSillä tavalla meiltä aina kavaljeerit viedään, kaiken maailman\npankkijuttuihin. Eipä silti, ei tuomarista oikein ole hakkailijaksikaan.\n\n(Ovikello on sillä välin soinut. Miina ohjaa sisään tohtori Alisen.)\n\nTUOMARI joka on kuullut neiti Kaavion viimeisen lauseen.\n\nMutta täältä tuleekin nuori mies, jolla on hakkailutaitoa. Tervetuloa,\ntohtori. Saanko esittää, tohtori Alinen, neiti Kaavio ja neiti Matero.\n\nNEITI MATERO\n\nOh, minä tunnen tohtori Alisen erinomaisen hyvin.\n\nALINEN\n\nJa minä olen sekä neiti Materon että neiti Kaavion suuri ihailija. Oli\nhyvin ystävällistä, tuomari, että kutsuitte minut.\n\n(Tervehtii muita. Hulda tulee ovesta tarjottimen kanssa.)\n\nTUOMARI\n\nHulda, tuokaa kahvia tänne, on tullut vieraita lisää.\n\n(Katsoo huvittuneena Huldaan, joka pilkallisesti hymyillen tuomarille\nlähestyy kahvitarjottimineen tohtori Alista.)\n\nHULDA\n\nOlkaa hyvä, tohtori Alinen!\n\nALINEN\n\nHyvänen aika, neiti Juurakko! Hyvää iltaa! Miten Hulda neiti voi? Lepää\nkai laakereillaan?\n\nHULDA\n\nHyvää iltaa, tohtori! Näyttääkö tämä laakereilla lepäämiseltä?\n\nTUOMARI\n\nHerrasväki kai tuntee toisensa?\n\nALINEN\n\nTotta kai. Neiti Juurakko on ollut paras oppilaani Yhteiskunnallisessa\nKorkeakoulussa.\n\nHULDA\n\nKiitos, tohtori, hyvästä lausunnosta.\n\nALINEN\n\nJa Hulda neiti suoritti kandidaattitutkinnon viimeviikolla. Olimme\nkahden kesken Pörssissä tanssimassa, kun ei hän millään muulla tavoin\nsuostunut juhlimaan.\n\nPROFESSORI\n\nEikä Hulda puhunut mitään. Mekin olisimme tulleet mukaan. Me\nonnittelemme Huldaa.\n\nHULDA\n\nKiitos. Saako professorille olla likööriä? Entä tuomarille? Entä lasi\nkonjakkia?\n\nTUOMARI\n\nTiesikö tohtori Alinen, että Hulda palvelee täällä?\n\nALINEN\n\nTotta kai. Koko opettajakunta sen tietää. On aivan suurenmoista, että\ntuomari on järjestänyt Hulda neidin työn niin hyvin, että hän on saanut\nlukea.\n\nTUOMARI\n\nOnko Hulda esittänyt minut jalona hyväntekijänä?\n\nALINEN\n\nTotta kai.\n\nPROFESSORI\n\nHyvä!\n\nTUOMARI\n\nPikemmin se kyllä on tätini ansio.\n\nHULDA\n\nTuomari on liian vaatimaton.\n\nALINEN\n\nJoka tapauksessa on hyvin harvinaista, että joku niin lyhyessä ajassa\non suorittanut tutkinnon, jopa lukenut kieletkin. Hulda osaa saksaa\nparemmin kuin minä.\n\nHULDA\n\nTohtorin ei pidä liioitella.\n\nALINEN\n\nJa ensi viikolla Hulda neiti esitelmöi meidän yhteiskunnallisessa\nkerhossamme asutuslaista ja maatalouskysymyksestä. Niin että sopii\ntulla kuuntelemaan.\n\nHULDA hymyillen.\n\nJos te haette kuulijakuntaa kaupungin hienoston salongeista, niin\nkieltäydyn koko luennosta. (Poistuu tarjottimineen.)\n\nALINEN\n\nMutta Hulda neiti!\n\nTÄTI\n\nEi saa pahoittaa Huldan mieltä.\n\nALINEN\n\nMuuten neiti Juurakko on loistava puhuja. Olen kuullut hänen puhuvan\neräässä opintokerhon kokouksessa, ja hänellä kuuluu olevan paljon\nkannatusta sosialidemokraattisissa nuorisojärjestöissä. Olen varma,\nettä ensi vaaleissa tulee Huldakin edustajaehdokkaaksi.\n\nNEITI MATERO\n\nSehän on jännittävää! Mutta olihan Ida Aalbergkin ratavartijan tytär...\n\nALINEN\n\nNiin oli. Miltähän tuntuisi, tuomari, istua Hulda neidin kanssa samassa\nvaliokunnassa? Tämä on nykyaikaa!\n\nNEITI KAAVIO\n\nMistä tuomari on sellaisen sisäkön löytänyt? Eivät ainakaan meidän\nsisäkkömme saa aikaa tutkintojen suorittamiseen — niillä on parempaakin\ntehtävää. Mutta tällaisessa poikamieshuushollissa ovat asiat sekaisin.\n\nNEITI MATERO\n\nKyllä nuo huushollit tunnetaan!\n\nTUOMARI\n\nEi minun talossani ole niin kutsuttua poikamieshuushollia. Tätini\nhoitaa talouttani sekä palvelijoitani.\n\nNEITI MATERO\n\nKyllä tiedetään. Sellaiset huushollerskat ovat mukavia. Olihan Rebekka\nWestkin huushollerska. (Hulda tulee uudelleen kahvikuppien kanssa.)\nSitäpaitsi on hän hyvin nätti. Ilmankos tuomari Soratie onkin niin\nkauan pysynyt poikamiehenä.\n\nTUOMARI\n\nNeidillä on erinomainen mielikuvitus.\n\nALINEN\n\nNeiti Hulda, tulisitteko te huomenillalla minun kanssani teatteriin?\nLupasittehan tulla.\n\nHULDA\n\nMinä kiitän, mutta minun vapaailtani riippuvat siitä, onko tuomarilla\nvieraita ja salliiko Conny neiti minun lähteä ulos.\n\nTUOMARI\n\nMinulla on ylihuomenna istunto, Hulda on aivan vapaa. En tule kotiin\nillalliselle.\n\nHULDA\n\nKiitos, lähden mielelläni teatteriin.\n\n(Kokoaa kahvikupit pöydiltä ja poistuu keittiöhuoneeseen. Tuomari ja\nneiti Kaavio keskustelevat hiljaa.)\n\nNEITI KAAVIO äkisti.\n\nNiin, mutta mistä te tällaisen Huldan saitte?\n\nPROFESSORI iloisella tuulella.\n\nEsplanaadilta me sen löysimme.\n\n(Hulda palaa sillä hetkellä, pysähtyy ovelle, katsahtaa tuomariin,\ntulee sitten pöydän luo ja alkaa rauhallisesti kerätä astioita.\nProfessori kääntyy, huomaa Huldan ja yleisen hiljaisuuden, jonka aikana\nkuuluu ainoastaan pankinjohtajan ja kauppaneuvoksen hiljainen puhe.\nMutta täti ja kauppaneuvoksetar kuuntelemat toisen pöydän keskustelua.)\n\nKAUPPANEUVOKSETAR\n\nVoi, voi, kuinka?\n\nPROFESSORI änkyttäen.\n\nNiin, niin, kun Hulda oli tullut maalta ja me tapasimme hänet yöllä\nEsplanaadilta.\n\nKAUPPANEUVOKSETAR\n\nHerra jesta!\n\nHULDA hymyillen professorille.\n\nVieläkö professori sen muistaa? Minulla oli keltainen hattu ja siinä\npunainen sulka ja kaksi metriä pitkä laahustin sekä kaulassani\nhöyhenpuuhka, eikö niin?\n\nPROFESSORI änkyttäen.\n\nEihän, hattu... sellainen hatun tapainenhan Huldalla oli.\n\n(Hulda menee ovelle, tarjotin vapisee hänen käsissään.)\n\nALINEN\n\nSaanko minä ottaa tarjottimen, neiti Juurakko?\n\nHULDA\n\nKiitos.\n\n(Avaa oven. Alinen poistuu Huldan mukana. Täti lähtee heidän\njäljessään.)\n\nTÄTI\n\nAnteeksi, kauppaneuvoksetar!\n\nTUOMARI\n\nTuo oli aivan anteeksiantamatonta, Maunu. Asia oli nimittäin niin,\nettä Hulda oli juuri tullut maalta, eikä tietänyt, minne menisi.\nMe faktillisesti löysimme hänet Esplanaadilta ja tätini otti hänet\nsisäköksi.\n\n(Täti palaa ja istuutuu uudelleen kauppaneuvoksettaren viereen.)\n\nKAUPPANEUVOKSETAR\n\nMutta kuinka te uskalsitte ottaa hänet?\n\n(Täti vastaa hiljaa.)\n\nNEITI KAAVIO\n\nMe uskomme vähemmälläkin. Herrat ovat aina niin avuliaita ja\nkohteliaita — Esplanaadilla. Eikö niin, Mirja?\n\nTUOMARI\n\nEi suinkaan neiti Materolla voi olla kokemuksia siitä?\n\nNEITI MATERO\n\nVoi teitä, tuomari!\n\nPROFESSORI\n\nMinä olen aivan mahdoton mies. Nyt vasta huomaan tekoseni. Kai minä\nnyt olen suututtanut Huldan eliniäkseni. Eikä siinä mitään ollut.\nVäkisinhän me hänet mukaan otettiin.\n\nTUOMARI\n\nKuule, Maunu, älä puhu lisää pötyä, sinähän vain pahennat asiaa. Ei\nHulda suutu. Hulda on huumorintajuinen ihminen.\n\n(Alinen tulee takaisin.)\n\nNEITI KAAVIO\n\nNo, tuliko Hulda lohdutetuksi?\n\nALINEN\n\nTuli.\n\nNEITI KAAVIO\n\nMutta jos hän on niin erinomaisen etevä ihminen ja korkeakoulun\nsuorittanut, miksei hän hae toisenlaista paikkaa? Eiköhän syynä ole\nvähän liikaa menneisyyttä...\n\nALINEN\n\nMinä luulen, että Huldalla on jo toinen paikka tiedossa.\n\nTUOMARI\n\nVai niin! Tosin ei häntä vielä ole sanottu irti.\n\nALINEN huvittuneena.\n\nPitääkö tuomari kiinni vanhasta palkollissäännöstä?\n\nTUOMARI\n\nHulda on vanhanaikainen ihminen.\n\nALINEN\n\nOnko tuomarilla sellaiset kokemukset?\n\nTUOMARI\n\nOn.\n\nNEITI KAAVIO\n\nMirja, etkö sinä huomaa, että herrojen mielenkiinto on kokonaan\nkeskittynyt sisäkköön? Emme nähtävästi voi kilpailla sisäkön kanssa.\nMeillä ei ole niin intresanttia menneisyyttä, joten on parasta, että\nalamme lähteä.\n\nPROFESSORI\n\nMutta, Kirsti neiti, te olette suuresti erehtynyt. Hulda on\nyhteiskunnallinen ilmiö. Meidän intressimme häntä kohtaan on puhtaasti\nyhteiskunnallista laatua.\n\nNEITI KAAVIO\n\nKuulitko, Mirja, me emme ole yhteiskunnallisia ilmiöitä?\n\nTUOMARI\n\nNeiti Kaavio, te olette mitä mielenkiintoisin yhteiskunnallinen ilmiö!\n\nPROFESSORI\n\nHurmaava ilmiö!\n\nALINEN\n\nYhteiskunnallinen rariteetti!\n\nKAUPPANEUVOKSETAR\n\nKalle, eikö meidän olisi jo aika lähteä?\n\nKAUPPANEUVOS\n\nJaa, todellakin, huomenna on työpäivä.\n\nPANKINJOHTAJA\n\nVahinko, tämä oli niin kiinnostava suunnitelma.\n\nTUOMARI nousee ja lähtee heidän puheilleen.\n\nAnteeksi!\n\nKAUPPANEUVOS\n\nSinua ei sitten enää millään saa naisväen parista pois, siinä Kirstissä\ntaitaa sentään olla vetovoimaa, heh heh heh... (Puhelevat keskenään.)\n\nNEITI KAAVIO\n\nProfessori, kylläpä te olitte tahditon... mutta kuinka sellaista\nihmistä voidaan ajatellakaan eduskuntaan?\n\nNEITI MATERO\n\nNoille sosialisteille kelpaa vaikka suoraan Espianaadilta.\n\nPROFESSORI\n\nVoi, Kirsti neiti, älkää ajatelko pahaa lähimmäisestänne. Minä\nvakuutan, että Hulda oli aivan viaton maalaistyttö, joka istui\nEsplanaadilla...\n\nNEITI MATERO\n\nTotta kai ne viattomat maalaistytöt sieltä herrojen mukana lähtevät,\neikö niin?\n\nNEITI KAAVIO\n\nKyllä tämä olisi skandaali eduskunnassa! Mamma tuntee noita\nsosialistinaisia tuossa kaupungin lautakunnassa, kyllä hänen täytyy\nhuomauttaa niille.\n\nNEITI MATERO\n\nVoi, Kirsti, ei sentään...\n\nPROFESSORI\n\nNeiti Kaavio, te olette pahasti erehtynyt, se olisi sydämetöntä. Hulda\non mitä reiluin ihminen.\n\nNEITI KAAVIO\n\nVaikka, mutta on meissä sen verran kansalaista, että ajattelemme\neduskunnan arvoa, vaikka herrat eivät sitä tee.\n\nPROFESSORI\n\nNeiti, minä vakuutan, että te olette erehtynyt.\n\nKAUPPANEUVOKSETAR\n\nNäkemiin siis, ja tervetuloa piakkoin meille!\n\nTÄTI\n\nMinä liikun niin harvoin kodin ulkopuolella. Kiitoksia vain!\n\nKAUPPANEUVOKSETAR\n\nMutta tuosta sisäköstä teidän on päästävä. Se olisi parasta. Ne voivat\nuudestaan langeta. Minä tiedän... minä ymmärrän... on herttaista, että\nyritätte suojella häntä.\n\nKAUPPANEUVOS\n\nTässä tämä eukkokin kiirehtii.\n\nPANKINJOHTAJA\n\nNäkemiin, tuomari Soratie, minä kyllä tulen pitämään huolta siitä\nasiantuntijalausunnosta. Kauppaneuvos on erittäin hyvin perehtynyt\ntalouslainsäädäntöön.\n\n(Yleinen hyvästeleminen.)\n\nALINEN\n\nMutta se sääntöehdotus, tuomari. Kai me saamme tulla joskus tuomarin\nluokse puhelemaan siitä aikakauslehdestämme?\n\nTUOMARI antaa papereita pöydältä.\n\nOlin sen vähällä unohtaa.\n\n(Alinen ja professori auttavat naisille päällysvaatteita. Täti seisoo\novella, ja tuomari auttaa iltaviittaa neiti Kaaviolle.)\n\nTUOMARI\n\nToivon pian jälleen tapaavani teidät.\n\nNEITI KAAVIO katsoo olkansa yli keimaillen tuomariin.\n\nKutsukaa minut kerran teelle — mutta ilman sisäkkö Huldaa. Minä luulen,\nettä meillä olisi jotain keskusteltavaa keskenämme. Kotona äiti aina\nhäiritsee.\n\nTUOMARI\n\nSaanko soittaa neidille?\n\nNEITI KAAVIO\n\nSaatte.\n\nPROFESSORI\n\nEnsi viikolla lähdetään illallisille huvilalleni, mutta... — (viittaa\ntoisiin) — ilman noita vanhuksia. Ja siellä selitetään tämä ikävä asia\nlopullisesti. Unohtakaa se siksi, eikö niin?\n\nNEITI MATERO\n\nUnohdetaan!\n\nNEITI KAAVIO\n\nKoetetaan!\n\n(Vieraat lähtevät paitsi professori. Täti poistuu.)\n\nPROFESSORI\n\nKyllä minä nyt sopan olen keittänyt!\n\nTUOMARI\n\nNiin olet. Ja huomenna se on levinnyt yli kaupungin. Kuulitko, mitä tuo\nvanha sataprosenttinen hyeena sanoi: he voivat uudelleen langeta.\n\nPROFESSORI\n\nYhteiskunnallisia ilmiöitä!\n\nTUOMARI\n\nJumalaut, sinä aasi!\n\nPROFESSORI\n\nMinä yritän tehdä jotain. Minä kyllä keksin.\n\nTUOMARI\n\nÄlä keksi, Maunu, keksithän sinä äsken tuon Esplanaadijutun.\n\nPROFESSORI\n\nNo, hyvää yötä! Kyllä minä soitan Huldalle huomenna ja vaikka käyn\nniitten marakattien puheilla. Hyvää yötä! (Poistuu.)\n\nTUOMARI\n\nHyvä! (Sytyttää savukkeen. Täti tulee ja korjaa astioita.) Missä Hulda\non?\n\nTÄTI\n\nVuoteessa ja pysyy siellä.\n\nTUOMARI\n\nTilanne käy aivan mahdottomaksi. Lähteekö hän pois?\n\nTÄTI\n\nHän tahtoo lähteä. Hän toivoo saavansa paikan.\n\nTUOMARI\n\nMissään tapauksessa hän ei saa lähteä täältä, ennenkuin hänellä on\npaikka ja toimeentulo. Sinun täytyy pitää huolta siitä.\n\nTÄTI\n\nKyllä kai Hulda paikan saa, jolleivät nämä juorut vahingoita hänen\nmainettaan.\n\nTUOMARI\n\nEikä hän itse tee mitään hälventääkseen epäluuloja!\n\nTÄTI\n\nMitä hänen pitäisi tehdä? (Istuu.) Carl Christian, sinä olet\nollut hyvin ystävällinen, antaessasi minun asua luonasi ja syödä\narmoleipääsi... siitä saakka kun Elviira vainaja kuoli...\n\nTUOMARI\n\nJoutavaa puhetta tuo, täti. Sinähän olet hoitanut talouttani\nmallikelpoisesti ja olet tehnyt työtä koko elämäsi meidän perheessämme.\nMinä olen aina pitänyt tädistä.\n\nTÄTI\n\nSinä olet hyvin ystävällinen, mutta tiedän, etten ole välttämätön.\nMinä sain kerran lähteä talostasi, koska vaimosi ei kärsinyt minua, ja\nsinä tiedät, että saan vielä kerran lähteä, jos sinä esimerkiksi nait\ntuon kauppaneuvoksen tyttären. En ole koskaan elämässäni oppinut muuta\nkuin hoitamaan sukulaisteni taloutta. Minua ei huolinut kukaan mies,\nolin ruma enkä osannut mitään. Olen ollut kuin hiiri sukulaistalossa,\nhiljainen ja vaatimaton, jotta jaksaisitte sietää minua. Olen ollut\nmielissäni, jos olen saanut velvollisuuksia. Siitäkin, kun olen\nsaanut hoitaa teitä sairaina ollessanne. En ole koskaan uskaltanut\ntoivoa itselleni omaa elämää. Meitä tällaisia on paljon. Miina tuolla\nkeittiössä on samanlainen. Olen elämäni varrella nähnyt satoja\nsamanlaisia ihmisten nurkissa. Mutta sitten tuli Hulda, joka ei\ntyytynytkään siihen, että hänet työnnettiin pimeään loukkoon, vaan otti\nelämän omiin käsiinsä, teki työtä, luki yökaudet, eli ihmisten elämää.\nMinäkin saatoin antaa hänelle jotain siitä pienestä, mitä osasin.\nPieniä tapoja, joita nykypolvi on unohtanut, pientä avuliaisuutta, Carl\nChristian, noh, tämä oli elämäni pisin puhe. Älä kajoa Huldaan!\n\nVÄLIVERHO\n\n\n\n\nVII Kuvaelma\n\n\nSama huone päivää myöhemmin kello kymmenen illalla. Täti sekoittaa\ncocktailia. Miina järjestää laseja pöydälle.\n\nMIINA\n\nMissä se Huldakin viipyy?\n\nTÄTI\n\nEn tiedä. Muuten, Miina, olisi sopivampaa, jos Miina sanoisi Huldaa\nneidiksi. Katsos, hän on jo joutunut pois Miinan säädystä... Hänhän on\nmelkein maisteri kuten Lars veljenikin.\n\nMIINA\n\nVoi, ei Hulda ole sellainen... Kuinka monta lasia minun pitäisi tänne\ntällätä?\n\nTÄTI\n\nAinakin kymmenen, sittenhän riittää. Tuomari ja professori tulevat\neduskunnasta tänne ja kauppaneuvoksen neiti ja tuo näyttelijätär.\nEhkäpä vielä joku professorin tuttavakin tulee tänne heitä odottamaan.\nHe ajavat kaikki illalliselle Gustavelundiin.\n\nMIINA\n\nKeskellä yötäkö?\n\nTÄTI\n\nNiitä nykyajan tapoja. Vaikka olihan sillä Anders Ramsay vainajalla\nvielä hullumpia tapoja, kun kerran Lars veljeni kanssa yöllä ajoivat\nmeille tanssimaan ja koko talon herättivät. Mitähän talonmies tekee,\npitääköhän hän alaoven auki?\n\nMIINA\n\nKyllä Hulda sille kävi sanomassa. (Hulda tulee salin ovesta\navokaulaisessa ilta-puvussa, hiukset käherrettyinä ja iltaviitta\nkäsivarrella.) Hyvä Jumala, Hulda!\n\nTÄTI\n\nHulda, mitä tämä merkitsee?\n\nHULDA\n\nSitä, että Hulda menee illallisille ja tanssimaan ennen kuin eroaa\ntästä herrasväen elämästä ja siirtyy Sörnäisiin.\n\nTÄTI\n\nMistä Hulda tuon puvun on saanut.\n\nHULDA\n\nLuonnollisesti lainannut, Stockmannin neideiltä. Ja kuulkaahan nyt,\njos Miina olisi kiltti ja tarjoilisi, jos jotakin tarjotaan. Tohtori\non pyytänyt minut mukaan illallisille ja minä lähden. Täti hyvä, minä\nolen saanut paikan ja huomenna minä lähden. (Syleilee ja suutelee\ntätiä poskelle.) Hulda lähtee ja te saatte tulla molemmat mukaan, jos\nhaluatte. (Tanssittaa Miinaa ympäri huonetta.) Miina, Hulda on iloinen,\nHulda lähtee! Sain paikan toimituksessa ja otan oman asunnon. Miina ja\ntäti saavat molemmat tulla luokseni, jos vaan haluavat. Älkää katsoko\nminua noin. Miksette iloitse kanssani? (Näyttää selkäänsä tädille.)\nTäti hyvä, ei suinkaan tuo onneton alushameeni vain näy tuosta\nselkäaukosta?\n\nMIINA\n\nVoi, lapsikulta, kyllä sinä nyt vilustut, kuolemantaudin saat. Ja että\nsinä kehtaatkin — ilkialaston selkä — pidä edes tuo kappa ylläsi.\n\nHULDA\n\nHulda lähtee naamiaisiin. (Istuu tuolin käsinojalle.) Neiti Sanmark,\nmitä te pidätte puvustani? Lordi Gossip ihastuu varmasti minuun, ja\nruhtinas Radziwill tulee suutelemaan kättäni. Voi, hyvä Jumala, kun\nhajuvesi unohtui, sitä en saanut lainaksi. Tilkka Cotyn orvokkia —\nja ryöstivät Stockmannilla siitä kaksikymmentä markkaa! Eikö täti\nConstance katsoisi, onko minun selkäni ihastuttava?\n\nTÄTI\n\nHulda, oletko sinä järjiltäsi?\n\nHULDA\n\nShocking, Hulda pyytää vaan saada esittää suuren maailman naista.\nMinkä minä sille voin, että suurmaailman naiset ovat järjettömiä.\n(Puhelin soi, Hulda menee vastaamaan.) Se on varmasti minulle.\nSylvi-Kyllikki lupasi soittaa minulle yhdistyksen kokouksesta, pääsenkö\nedustajaehdokkaaksi puolueäänestykseen. Voi, täti kulta, voi, Miina\nkulta, miten minun lienee käynyt? (Nostaa kuulotorven.) Halloo... on\nHulda Juurakko... onko se Sylvi-Kyllikki?... Niin, kuinka kävi?...\nEttä hylättiin, minut? Minkä vuoksi? Mitä tämä on?... Kuinka se\non mahdollista?... Niin, mistä syystä?... (Tauko.) Esplanaadilta\npoimittu... niin, sano vaan suoraan... huonomaineinen nainen porvarien\nkotona, jaa, aivan niin... jaah, aivan niin... siis molemmissa\njärjestöissä... niin, kiitos, kyllä minä uskon, että sinä puolustit\nminua, vaikkei minun pitäisi puolustusta tarvita... Heillä ei ole\noikeutta ruveta minua syyttämään... Ei puhuta tästä nyt. Kiitoksia,\nSylvi-Kyllikki, en ole pahoillani sinulle... Näkemiin... (Hulda paiskoa\nkuulotorven pois, jää seisomaan liikkumattomana pöydän viereen.)\n\nTÄTI\n\nMikä nyt on, Hulda?\n\nHULDA pyyhkäisee kädellään yli silmien.\n\nMinä en kelpaa edustajaehdokkaaksi, koska mammat siellä ovat kuulleet,\nettä minut on poimittu Esplanaadilta ja että asun täällä... tuomarin\nerikoissuosikkina. Kyllä kai täti ymmärtää? Ne tiedot kulkevat perin\nnopeasti, muutamassa päivässä vain...\n\nTÄTI\n\nVoi, Hulda raukka, tämä on kuulumatonta, tämä täytyy selvittää...\n\nHULDA\n\nSelvittää... milläs täti sen selvittää?\n\nMIINA itkee.\n\nVoi, voi, Hulda kulta!\n\nHULDA\n\nVai selvittää... enkö minä muka ole tuotu Esplanaadilta? Enkö minä ole\nasunut tässä talossa seitsemän vuotta naimattoman miehen luona, jolla\non tunnettuja naisjuttuja? Eikö kaikilla ole tiedossa, että minua on\nsuosittu tässä talossa ja työni järjestetty niin, että olen voinut\nopiskella? Aivan oikein.... eikö jok'ikinen miehenroikale, joka tässä\ntalossa käy, ole varma, että minä olen Soratien rakastajatar? Koska\nkasvoni eivät ole rokonarpiset enkä paina sataa kiloa? (Hulda raivoaa\nkulkien edestakaisin.)\n\nTÄTI\n\nLapsi kulta, tämä täytyy selvittää. Cail Christianin on tehtävä jotain.\nHänen täytyy selittää...\n\nHULDA\n\nVai hänen?\n\nTÄTI\n\nNyt sinä istut, Hulda, ja olet aivan rauhallinen!\n\nMIINA itkeskellen.\n\nEihän nyt Huldaa voi tuolla lailla maahan tallata?\n\nHULDA\n\nEi... Hulda tekee jotain hirveätä tänään... Vai hylkäsivät he minut?\nHyvä! Jos Hulda näyttäisikin heille, että he ovat oikeassa!\n\nMIINA\n\nHulda parka. Älä sinä vain rupea ryyppäämään, niinkuin tuo Ville\nveljeni, kun hän tahtoi herroille näyttää...\n\nHULDA\n\nMiina kulta, kyllä minä kohta ryyppään ja perusteellisesti. Oikeastaan\nminulla olisi pitänyt olla keltainen hattu ja punainen sulka, mutta\nehkäpä tämä alastomuuskin riittää.\n\nMIINA\n\nEttäs kehtaatkin!\n\nHULDA\n\nEnhän minä oikeastaan kehtaakaan. Kyllä minä yritän pitää tuota kaapua\nylläni.\n\nTÄTI\n\nVoi, Hulda hyvä, mitä tästä tulee? Ei tästä hyvää seuraa!\n\nHULDA\n\nEi suinkaan, eikä ole väliäkään. (Ovikello soi.) Voi, täti kulta,\nhajuveteni, kenkäni, nenäliinani! Miina tulee sitten sanomaan, kun\nkaikki ovat täällä. Minä ilmestyn viimeisenä — ylhäisyytenä!\n\nTÄTI\n\nMinä en jää sitä katsomaan.\n\nHULDA\n\nHyvää yötä, täti. Älkää jääkö!\n\n(Syöksyy ulos. Täti jää odottamaan, mutta lähtee huomattuaan, että\ntulijat ovat Ali-Lehtonen ja professori.)\n\nPROFESSORI\n\nNo niin, Miina, missä Hulda on?\n\nMIINA\n\nHulda ei ole kotona.\n\nALI-LEHTONEN\n\nJa minä kun tulin vasiten katsomaan, mitä siitä meijän puolen likasta\non tullut. Kun puhuvat siitä ihan ihmeitä. No voi pahusta kuitenkin,\nvai ei ole kotona.\n\nPROFESSORI\n\nEi suinkaan Hulda vaan sanaansa syö? Eikä täällä ole vielä ketään.\n(Ovikello soi. Neidit Kaavio ja Matero tulevat.) Tervetuloa, hyvät\nnaiset!\n\nNEITI KAAVIO\n\nHyvää iltaa!\n\nPROFESSORI esittää.\n\nKansanedustaja ja kunnallisneuvos Ali-Lehtonen, neiti Kaavio, neiti\nMatero.\n\nALI-LEHTONEN\n\nHyvää iltaa. Vai kauppaneuvoksen oma tytär. Kyllähän kauppaneuvos\ntunnetaan.\n\nNEITI KAAVIO\n\nKyllä kai. Eikö tuomari olekaan kotona?\n\nPROFESSORI\n\nLähetin autoni takaisin hakemaan häntä. Sinne hän jäi vielä\npuhemiesneuvoston kokoukseen ja pyysi minua vastaanottamaan vieraita.\nLähdemme sitten kaikki samalla autolla Gustavelundiin, eihän se ole\nkuin puolen tunnin matka. Ja repäisevä ilta tästä tulla pitää. Minulla\non yllätyskin varattuna.\n\nMIINA\n\nConny neiti käski tarjoilla niitä ryyppyjä. (Miina poistuu.)\n\nPROFESSORI\n\nMainiota! Tässä ovatkin Martinit valmiina.\n\nNEITI MATERO\n\nTämähän on ihanaa! Minä olin paleltua odottaessani Kirstiä tuosta\nhissistä.\n\nNEITI KAAVIO\n\nOli vähän riitaa mamman kanssa. Hän pelkäsi, että lähden\ntaiteilijaseuraan.\n\nPROFESSORI\n\nTerveydeksenne, neidit! Mammanne oli oikeassa, Kirsti neiti, mekin\ntässä ollaan taiteilijoita — pääasiallisesti nuorallatanssijoita.\n\nNEITI MATERO\n\nVoi teitä, professori!\n\nTUOMARI tulee Purtiaisen seurassa.\n\nHyvää iltaa! Pyydän anteeksi myohästymistäni. (Suutelee naisten kättä.)\nOnko tuo Maunu edes osannut isännöidä?\n\nALI-LEHTONEN\n\nMeillä on ihanat kukonhännät käsissä. Ei täällä hätää ole.\n\nTUOMARI\n\nMeidän täytyy vähän aikaa odottaa. (Professorille.) Lähetin\nkuljettajasi hakemaan myöskin minun autoani tallista. Emmehän\nkuitenkaan mahdu kaikki samaan autoon. Terveydeksenne, kaunis neiti!\n\nPROFESSORI\n\nMinä huomaan, että sinä tahdot jakaa seurueen kahtia. Mutta vielä\npuuttuu yksi vieras — päävieraamme — yllätyksemme.\n\nHULDA on ilmestynyt ovelle.\n\nToivottavasti professori tarkoittaa minua?\n\n(Kaikki kääntyvät hämmästyneinä.)\n\nTUOMARI\n\nHulda! — Mitä tämä tarkoittaa?\n\nPROFESSORI\n\nHyvä, Hulda! (Hiljaa tuomarille.) Ihastuttava yllätys. Neidit Kaavio ja\nMatero ovat ilmaisseet toiveensa lähemmin tutustua häneen. Moderneja,\nennakkoluulottomia naisia.\n\nTUOMARI\n\nTotta kai. Tämä on sinun nerokkaita keksintöjäsi.\n\nPURTIAINEN\n\nSaapelin Hulda! Kyllä se osaa!\n\nALI-LEHTONEN\n\nNo kattos tota meijän pitäjän likkaa! Ihankos se on oikea Hulda?\n\nHULDA tervehtii ensin Ali-Lehtosta, sitten professoria ja Purtiaista,\nnyökkää naisille ja tuomarille päätään.\n\nOlen, isäntä hyvä, mitä Sääksmäelle kuuluu?\n\nALI-LEHTONEN\n\nVoi pirua, mitähän Niskavuoren vanha emäntä sanoisi, jos näkisi Huldan!\n\nHULDA\n\nToruisi varmasti näistä hepenistä. Että Juurakon Hulda, joka oli niin\nmainio lattioita kuuraamaan ja pellollakin piteli haravaa siinä kuin\ntoinenkin, keikailee nyt salin lattialla kuin mikäkin riikinkukko!\nJoutavaa kanssa, eiks niin?\n\nALI-LEHTONEN\n\nJumaliste, kun tuo Hulda vielä osaa! Kuulepas, professori, eikös oteta\nHulda meijän kelkkaan? Jäähän tuomarille vielä kaksi hienohelmaa.\nSaanhan minä vielä sanoa Huldaksi?\n\nHULDA\n\nIsäntä on hyvä vaan.\n\nPROFESSORI\n\nTotta kai Hulda otetaan meidän autoon.\n\nTUOMARI\n\nRiippuu luonnollisesti Huldasta itsestään, minkä seuran hän valitsee.\n\nHULDA\n\nMinä harrastan asutuslakia. Tuomari ei ole kuuden vuoden aikana kyennyt\nsitä minulle selittämään. Minä huomaan, että minun on muutettava tiedon\nlähteitä. Sitäpaitsi maatalouskysymys on edistyspuolueen ohjelmassa\nlapsipuolen asemassa. En ole koskaan päässyt perille, mitä ne\ntarkoittavat, mutta tuollaisen reilun kokoomuslaisen ohjelma on toista.\nSiitä tietää että minun tilattoman väestön edustajana on pidettävä\nkiinni täsmälleen vastakkaisista vaatimuksista.\n\nTUOMARI\n\nKas, kun Hulda ei ole tähän asti minulle selittänyt puoluekantaansa?\n\nHULDA\n\nPelkäsin työmaaterroria.\n\nTUOMARI\n\nEikö Hulda enää pelkää?\n\nHULDA\n\nEi, sillä aion tänään jättää sisäkönviran.\n\nALI-LEHTONEN ja PROFESSORI\n\nHyvä! Hyvä!\n\n(Neidit Kaavio ja Matero -puhuvat jotain keskenään.)\n\nTUOMARI\n\nAnteeksi, hyvät naiset, mutta Hulda on meille tänä iltana ollut\naikamoinen yllätys.\n\nNEITI KAAVIO\n\nMe kyllä huomaamme sen.\n\nPROFESSORI\n\nVielä cocktail Huldalle...\n\nHULDA\n\nYnnä savuke! Neiti Kaavio, antakaa minulle anteeksi, jos olen ottanut\noppia teistä. Tarvitsen ja aion valloittaa tänään ainakin kaksi miestä,\nsekä professorin että kunnallisneuvoksen. Olen niin hyvällä tuulella,\nettä tarvitsen välttämättä toisen suutelemaan vasenta ja toisen oikeata\nkättäni.\n\nPROFESSORI suutelee Huldan kättä.\n\nHulda on hurmaava!\n\nALI-LEHTONEN suutelee Huldan toista kättä.\n\nHulda on hurja!\n\nHULDA\n\nEivätkö herrat keksi enempää allitereeraavia adjektiiveja? Hulda on\nhurskas, Hulda on hullu...\n\nPROFESSORI\n\nHulda on huumaava!\n\nALI-LEHTONEN\n\nHulda on huikenteleva!\n\nHULDA\n\nHulda on uutuus, eikö niin?\n\nPROFESSORI\n\nHulda menee päähän meille, ei enää cocktaileja.\n\nTUOMARI\n\nTulisiko Hulda vähän tänne, minulla olisi puhuttavaa Huldalle.\n\nPURTIAINEN\n\nEi mitään salaisuuksia.\n\nALI-LEHTONEN\n\nAivan niin.\n\nHULDA\n\nKun kerran isäntä käskee, niin Hulda tottelee.\n\nPROFESSORI neiti Kaaviolle.\n\nKatsokaa, Kirsti neiti, me olemme vähän hullaantuneita Huldaan.\n\nNEITI KAAVIO\n\nKyllä sen huomaa. Emme tiedä oikeastaan, kannattaako meidän lähteä, kun\nei autokaan ole vielä saapunut. Tulee niin myöhä.\n\nPROFESSORI\n\nNeitien ei pitäisi loukkaantua. Hulda on tuottanut meille aikamoisen\nyllätyksen. Tämä on Huldan debyytti suuren maailman naisten seurassa.\n\nNEITI MATERO\n\nTämä on jo melkein kuin teatteria.\n\nTUOMARI oikealla, hiljaa Huldalle.\n\nHulda, mitä tämä merkitsee?\n\nHULDA\n\nMinä aion pitää lystiä. Vietän viimeistä iltaa talossanne; tuomari!\n\nTUOMARI\n\nTe ette saa juoda, Hulda!\n\nHULDA\n\nOlen kohta kypsä tulemaan rakastajattareksenne. Hintani halpenee!\n\nTUOMARI\n\nEn tiedä, huolinko enää halvasta.\n\nHULDA\n\nOn niitä muita, jotka huolivat. (Aikoo palata sohvaryhmän luo.)\n\nTUOMARI vihaisena.\n\nKuulkaa, Hulda, minua peloittaa tuo pukuunne. (Katsoo Huldaan\njulkeasti.) Mikä sen oikeastaan pitää yllänne?\n\nHULDA\n\nTeidän verraton itsehillintäkykynne, tuomari.\n\nTUOMARI\n\nOikeastaan te ansaitsisitte selkäsaunan.\n\nHULDA\n\nTuo on ainoa järkevä sana tänä iltana. (Palaa pöydän luo.)\n\nTUOMARI\n\nEikö autoa vieläkään kuulu? (Menee ikkunan luo.)\n\nPURTIAINEN jättää seurueen keskustelemaan pöydän luo ja menee tuomarin\nviereen. Hiljaa tuomarille.\n\nHulda raukka... minä vaan tässä katselen... tulee sääli tyttöä...\n\nTUOMARI\n\nMiten niin?\n\nPURTIAINEN\n\nNo, ne sosialidemokraattiset naiset ovat niin ahdasmielisiä. Niillä oli\ntänään kysymys edustajaehdokkaista, ja moraalimammat äänestivät Huldan\nkumoon. Hulda ei itse tiedä sitä vielä.\n\nTUOMARI\n\nMitä Purtiainen sillä tahtoo sanoa?\n\nPURTIAINEN\n\nNo, siinä selviteltiin, että Hulda on mukamas täällä sisäkkönä veljen\nluona ja vähän muutakin kuin sisäkkönä. Kerrottiin siellä sellaisiakin\njuttuja, että se muka on Esplanaadilta korjattu, ja vaikka minä kuinka\nselitin, ei siinä juuri mikään auttanut.\n\nTUOMARI\n\nSe on sietämätöntä, se on raakaa! Jokainen sana panettelua!\n\nPURTIAINEN\n\nÄlä sinä, veli, hermostu! Katsohan, ne nyt ovat sellaisia saakelin\nmoraalisittiäisiä, olivatpa sitten itse mitä hyvänsä.\n\nHULDA istuu tuolin käsipuulle.\n\nMeillä kansannaisilla on luonnollisesti erilainen elämäntahti. Neidit\nsaavat antaa minulle anteeksi, jos en osaa seurustella kaikkien hienon\nseurustelun sääntöjen mukaan.\n\nPROFESSORI\n\nNeiti Kaavio, hymyilkää minulle Mona Lisa-hymyänne!\n\nHULDA\n\nApropoo, Mona Lisa! Tiedättekö, professori, miksi Mona Lisa hymyili?\nOttakaa huomioon, että aion nyt häikäistä teidät tiedoillani!\n\nNEITI MATERO nousee.\n\nAnteeksi, professori, mutta ystävättäreni ja minä emme aio odottaa\nautoa, vaan lähdemme kotiin.\n\nNEITI KAAVIO\n\nAivan niin. Sitäpaitsi emme ole tottuneet nenäkkäiden Esplanaadilta\npoimittujen — (ivallisesti) — »sisäkköjen» seuraan.\n\nHULDA\n\nSitä minä juuri odotin kuin tiikeri. Pysykää paikoillanne, neiti, nyt\nminä puhun. Nyt on koko kaupungissa selvää, että herrat ovat minut\nEsplanaadilta poimineet ja että olen tässä talossa ollut tuomari\nSoratien rakastajattarena. Työläisnaisetkin ovat tänään hylänneet\nedustajaehdokkuuteni samasta syystä. Minua on yritetty häväistä ja\nsolvata kaikin tavoin. Mitä tiedätte elämästä te, jotka ette ole\nleipäänne syöneet kyynelten kostuttamana?... Ja vaikka minä olisinkin\nkadulta poimittu, mitä se heille kuuluu? Ja vaikka minä olisin elänyt\nkaikkien niiden miesten kanssa, jotka ovat käsivarsiani kopeloineet,\nmitä se heille kuuluu? Enkö minä ole täyttänyt ihmisvelvollisuuksiani,\nenkö ole tehnyt työtäni? Herra Jumala, kuinka minua tarvitaan\nmaailmassa! Jokainen kivikin kadulla huutaa: Hulda, tule ja auta! Koko\nihmiskunnan elämä on sekaisin. Kuin villipedot ovat ihmiset valmiita\nhyökkäämään toistensa päälle. Jokaisen pitäisi tulla ja auttaa. Ja\nminä olen tehnyt työtäni. Olen istunut yöni lukien silmäni sokeiksi,\njotta voisin auttaa lähimmäisiäni, ja nuo naiset eivät huoli minusta!\nSeinä on nostettu vastaani, mutta kaikilla kymmenellä kynnelläni tulen\nrepimään alas tuota seinää. Ei minua noin vain kadulle heitetä ja\ntapeta, sillä minä elän toisten ihmisten elämää, yhteiskunnallista\nelämää niinkuin tekin, miehet! Aikoinaan istui piru Käpälämäellä ja\npaiskoi kiviä ja puhalsi hallaa Juurakon pelloille, mutta sisu istui\nJuurakon nyrkeissä ja sanoi: Ja sittenkin! Tuli tulva ja vei viljan,\nsisu sanoi: Ja sittenkin! Kulki kuolema ja sota, vei veljen, vei isän,\nsisu sanoi: Ja sittenkin, omamme otamme! Vaikka minä olen kadulta\nlöydetty ja vaikka minä olen kuusi vuotta maannut tuon miehen sängyssä,\nsittenkin tulen kelpaamaan niille ihmisille, joiden joukosta minä olen\ntullut.\n\nTUOMARI\n\nNyt tämä riittää, Hulda. Puheenvuorosi oli vähän liian pitkä. Jos Hulda\non maannut sängyssäni, on hän siinä valitettavasti ollut yksin. Mutta\nse vahinko kyllä korjaantuu, sillä Huldasta tulee muutaman viikon\nkuluttua vaimoni. Hän on niitä vanhanaikaisia tyttöjä. Professori on\njärjestänyt tämän pienen illallisen kihlauksemme viettämiseksi.\n\nHULDA hätkähtää. Istuu rauhallisena ‘poltellen savukettaan.\n\nTämä on silkkaa valhetta! Ritarillisuutta!\n\nTUOMARI\n\nÄlkää välittäkö tuosta Huldan puheesta. Hän rakastaa marttyyrikruunua,\nmutta minua vielä enemmän.\n\nHULDA\n\nEnkä...\n\nALI-LEHTONEN\n\nOnneksi olkoon! Tämä on mun mieleeni... oikein mun mieleeni...\n\nPURTIAINEN\n\nSe on miehen työtä!\n\nPROFESSORI\n\nKyllä sinä sentään osasit, Kaarle! No niin, kerrankin me kaikki\npuolueet olemme samaa mieltä! Vaikken minä ymmärrä, miksikä Huldan piti\nrakastua juuri sinuun.\n\nNEITI KAAVIO\n\nPyydän anteeksi, neiti Juurakko! Vähän omituinen tapa julkaista\nkihlaus. Pyydän saada onnitella!\n\nNEITI MATERO\n\nOnnittelen! Teidän puheenne oli suurenmoinen, neiti Juurakko! Meitä\nnäyttelijättäriäkin aina sorretaan. Minä pidän teistä sentään.\n\nHULDA katsoen tuomariin.\n\nHän on olevinaan nyt. Hän teki sen masentaakseen minut maata myöten.\n(Lyö kädet silmiensä eteen.)\n\nTUOMARI käy hänen käsiinsä kiinni.\n\nHiljaa: Hulda rakas, sinähän voitit!\n\n(Auton ääniä kuuluu ulkoa.)\n\nPROFESSORI\n\nHulda on hermostunut, eikä ihmekään. Mutta nyt lähdettiin! Tuli jo\nnälkäkin. Ja sittenkin! Hulda, hymyilkää vanhalle ystävällenne.\n\nHULDA\n\nMinä pyydän anteeksi, olen liian väsynyt. Toivotan herrasväelle hauskaa\niltaa! Hyvää yötä!\n\nPROFESSORI\n\nMutta, Hulda, totta kai tällaista iltaa pitää juhlia. Kyllä te vielä\nennätätte riidelläkin.\n\nHULDA\n\nPyydän anteeksi, mutta päätäni särkee. Hyvää yötä! (Poistuu.)\n\nTUOMARI\n\nKoska kerran morsiameni ei lähde, on minunkin jäätävä kotiin. Pyydän\nanteeksi!\n\nPROFESSORI\n\nTämä on nyt seuran pettämistä!\n\nALI-LEHTONEN\n\nMe panemme vastalauseemme.\n\nPURTIAINEN\n\nEihän sille mitään voi, nuorta lempeä!\n\nNAISET ottavat iltaviittansa, kumartavat jäähyväisiksi.\n\nHyvää yötä, tuomari!\n\nPROFESSORI\n\nOlisit mieluummin komentanut tuota Huldaa. Kun se noin alkaa, tulee\nsiitä täydellinen tohvelisankaruus.\n\nALI-LEHTONEN\n\nJa niin siis tuotiinkin tuomarille emäntä taloon! Hyvää yötä!\n\n(Vieraat poistuvat. Tuomari sulkee oven, tulee takaisin työhuoneeseen,\nsytyttää salissa valot, kuuntelee salin oven luona. Hulda tulee\nsalin ovesta sisäkön pukimissa, tarjotin kädessä. Alkaa koota laseja\ntarjottimelle.)\n\nTUOMARI\n\nMitä tämä taas on olevinaan? Ajattelin, että saan kerrankin vapaasti\ntarkastella kaunista selkääsi, vaikka kai minulle siihen vielä jää\ntarpeeksi tilaisuutta.\n\nHULDA laskee äkkiä tarjottimen pöydälle.\n\nVieläkö te jatkatte samaa ilveilyä?\n\nTUOMARI\n\nSormus ei oikeastaan ollenkaan ole kallis hinta sinusta, huomioonottaen\näskeisen seurustelutaitosi.\n\nHULDA\n\nKaipa se teidänkin sormuksenne viisaan neitsyen kokoelmaan kelpaisi...\nTe siis todellakin uskotte, että minä tahdoin sormuksen teiltä?\nMorsiamenne pikku neiti Juurakko! Ei ikinä, kuuletteko, ei ikinä!\nSeitsemän vuotta olette mittaillut minua tässä talossa vierailla\nsilmillänne kuin hevosta, ja minä olen kuunnellut askelianne kuin\nhullu. Enkä minä, jumalaut, tiedä, miksi minä sinusta pidän!\nPolitiikassa olet ahdasmielinen, istut kahdella tuolilla! Olen itkenyt\nitsekseni ilosta, kun joskus olet ollut minulle ja muille ihmisille\nhyvä. Ehkäpä pidänkin sinusta sen vuoksi, että olet sentään hyvä\nihminen. Mutta minä en tahdo tulla vaimoksesi. Tahdon elää omaa\nelämääni, tahdon tapella niiden ihmisten puolesta, joiden joukosta olen\ntullut. Tahdon itse murtaa tuon kirotun seinän, joka eteeni on noussut.\n\nTUOMARI\n\nEt suinkaan ole niin järjetön, että hylkäät minun apuni siinä. Se on\nsitä naisten logiikkaa. Jos sinulla nimittäin on asia kysymyksessä,\netkä vain sinä itse. Jos sinua katukivetkin huutavat, niin käytähän nyt\nsentään minuakin hyväksesi.\n\nHULDA\n\nMutta jos rupeat minua estämään?\n\nTUOMARI\n\nEnhän minä nyt sentään ala tulivuorta tukkia, korkeintaan järjestän\nsen laavan uomaa. (Tarttuu Huldan käsivarsiin.) Katsohan, minä pidän\nsinusta... aivan liiaksi... ja vaikka sinä nyt teetkin hirveän\nmesallianssin, niin ovathan ihmiset aina tehneet tyhmyyksiä rakkauden\nvuoksi. Sinä rimpuilet turhaan, senhän ymmärrät itsekin. Huomenna sinä\nriiput kanssani taululla raastuvassa etkä sinä siitä mihinkään pääse,\nkuuletko?\n\nHULDA\n\nKuulen.\n\nTUOMARI suutelee häntä.\n\nMene nyt siivosti nukkumaan, muuten sinun käy hullusti.\n\nTÄTI tulee sisään.\n\nHyvä Jumala, eikö Hulda lähtenytkään? Ja sinäkin, Carl Christian, olet\nkotona!\n\nTUOMARI\n\nTäti hyvä, minä olen kuitenkin päättänyt naida tuon Huldan... niin\nse nyt kävi... mutta ei hän sinua talosta pois laske... pitäähän\ntässä sentään olla joku, joka pitää lapsista huolen, kun Hulda pyrkii\neduskuntaan maailmaa parantamaan...\n\nHULDA\n\nVoi, jumalauta, että minun pitikin rakastua sellaiseen diktaattoriin...\nolisinpahan edes pysynyt puolueessa!\n\nTÄTI istuutuu tuolille ja pyyhkii silmiään.\n\nVoi, rakkaat lapset... minä olen niin mielissäni. Voi, Carl Christian,\nen ole koskaan unohtanut, miten professori Juhana Wilhelm Snellman\nvainaja sanoi aina Lars veljeni luona meille nuorille tytöille, että\nnaisen tehtävänä perheessä on vaalia perheen perintätapoja. Hulda kyllä\ntulee sen tekemään...\n\nVÄLIVERHO\n\n\n\n"]