[{"data":1,"prerenderedAt":-1},["ShallowReactive",2],{"$fQCWit1xHtCBAEUn-wGUityzVW-8VoxR22oy0h4SI6sE":3},{"number":4,"title":5,"author":6,"authorBirth":7,"authorDeath":8,"slug":9,"bookId":10,"genreRaw":11,"genre":12,"themes":13,"origin":15,"language":16,"yearPublished":17,"yearPublishedTranslation":18,"wordCount":19,"charCount":20,"usRestricted":21,"gutenbergId":22,"gutenbergSubjects":23,"gutenbergCategories":26,"gutenbergSummary":29,"gutenbergTranslators":30,"gutenbergDownloadCount":31,"aiDescription":32,"preamble":33,"content":34},3606,"Harjoitushetki Himppulassa","Halme, Kaarle (aka Halla, Raju)",1864,1946,"3606-halme-kaarle-harjoitushetki-himppulassa","3606__Halme_Kaarle__Harjoitushetki_Himppulassa","Yksinäytöksinen sankaripila","naytelma",[14],"huumori",[],"fi",1920,null,2075,11590,false,76895,[24,25],"Finnish drama -- 20th century","One-act plays",[27,28],"Humour","Plays/Films/Dramas","Harjoitushetki Himppulassa :  Yksinäytöksinen sankaripila by Kaarle Halme is a one-act stage comedy—a farcical sketch—written in the early 20th century. Set in a rural community hall, it lightly satirizes small-town militia drilling, poking fun at bluster, incompetence, and local pride during volunteer military exercises.  The action unfolds on a summer Sunday at the village hall stage. Herttuala, the janitor, readies the space while the pompous, big-bellied merchant Mallinen takes charge, soon joined by the sleepy Virsilä, the jovial baker Kekkeri, and the farmer Torppala. Ville Ikämies, the training officer, struggles to impose discipline as the men bungle simple formations, confuse left and right, and fidget over details like trouser seams. Ordered to the ground, Mallinen can’t get up without help, and the drill dissolves into banter and excuses. When coffee is mentioned, the “exhausted” trainees spring up at once, revealing their malingering; they cap their bluff with a boastful song about Himppula’s unbeatable “war tricks,” sealing the play’s gentle mockery of patriotic posturing and village vanity. (This is an automatically generated summary.)",[],89,"Yksinäytöksinen komedia sijoittuu seuratalon näyttämölle, jossa paikallisen suojeluskunnan jäsenet harjoittelevat sotilaallisia taitoja. Sankaripilaksi kutsuttu teos kuvaa huumorin keinoin innokkaiden mutta kokemattomien harjoittelijoiden edesottamuksia ja keskinäistä sanailua.","Kaarle Halmeen 'Harjoitushetki Himppulassa' on Projekti Lönnrotin\njulkaisu n:o 3606. E-kirja on public domainissa sekä EU:ssa että\nsen ulkopuolella, joten emme aseta mitään rajoituksia kirjan vapaan\nkäytön ja levityksen suhteen.\n\nTämän e-kirjan ovat tuottaneet Tapio Riikonen ja Projekti Lönnrot.\n§´´","HARJOITUSHETKI HIMPPULASSA\n\nYksinäytöksinen sankaripila\n\n\nKirj.\n\nKAARLE HALME\n\n\n\n»Seuranäytelmiä» 230\n\n\n\n\n\nHämeenlinnassa,\nArvi A. Karisto Oy,\n1920.\n\n\n\n\n\n\nHENKILÖT:\n\nVILLE IKÄMIES, harjoitusupseeri.\nMALLINEN, kauppias.\nTORPPALA, talollinen.\nKEKKERI, leipuri.\nVIRSILÄ, unilukkari.\nHERTTUALA, seuratalon vahtimestari.\n\nTapahtuma-aika: sunnuntai-iltapäivä kesällä. Paikka: seuratalon\nnäyttämö.\n\n\n\n\nHERTTUALA (tulee sisään). Kauppias tulee tänne vaan — näyttämölle!\nPäällikkö sanoi, että täällä tulee jonkinlainen äkseeraus.\n\nMALLINEN (hyvin lihava ja isovatsainen mies, tulee hitaasti sisään).\nMinä sen sanoin — minä! Eikö Herttuala tiedä, että minä olen tämän\nseuratalon isännöitsijä — minä. Eikä kukaan muu sano yhtään mitään —\nmitä?\n\nHERTTUALA. Ei tietysti kukaan sano mitään. Mutta päällikkö antoi —\nsuojeluskuntapäällikkö antoi minulle määräyksen —\n\nMALLINEN. Minä määräykset annan tässä talossa — ja minä olen määrännyt,\nettä nyt me äkseeraamme täällä — mitä?\n\nHERTTUALA. Jahah, jahah! Näyttämö on kunnossa, kuten kauppias näkee.\n\nMALLINEN. Mitä minä näen? Mitä?' En minä näe yhtään mitään! Mitä?\n\nHERTTUALA. Tyhjähän sen piti ollakin —\n\nMALLINEN. Kuuma täällä on! Niin halivetin kuuma kuin ryssän helvetissä.\n\nHERTTUALA. Kylmähän siellä on ollut — kertomusten mukaan.\n\nMALLINEN. Kylmä? Mitä? Siellä _oli_ kylmä — torakoitten tappamista\nvarten — mutta Suomen suojeluskunnat ovat nyt lämmittäneet uunit\nturkintulipunaisiksi — polsuja varten. Nyt ne peijakkaat hikoilevat\nsiellä aivan julmettuneesti. (Löyhyttelee nenäliinalla.) Miksi ei\nsentään tuolla salissa olisi voitu järjestää äkseerausta — olisi kai\nsiellä viileämpi — jos avaisi akkunat ja ovet — ja — mitä?\n\nHERTTUALA. Eikö kauppias huomaa, kuinka täynnä se on. Katsokaa!\n(Viittaa katsomoon). Koko seuran rihkama on sinne mätätty tuoleille,\npenkeille ja käytäville. — Mutta nythän on kesä. Eikö voisi ulkona —?\n\nMALLINEN. Ei! Sitä ei voi! Eikö vahtimestari ymmärrä, että me emme\nvielä ymmärrä yhtään mitään. Mitä? Eikä sellaista ymmärtämättömyyttä\nvoi näyttää kaikelle kansalle. Mitä?\n\nHERTTUALA. Ei tietysti!\n\nMALLINEN. Pankaa nyt edes tuo näyttämön ovi selkiselälleen — minä\ntukehdun täällä — mitä?\n\nHERTTUALA. Sehän on auki — mutta minä koitan, jos aukon saisi venymään.\n(Menee ulos).\n\nMALLINEN. Pentele! Jos ei täällä Himppulan kylässä olisi akkoja eikä\nkakaroita, niin olisi kai voinut harjoitella minun puutarhassani —\nmutta — (Katselee ympärilleen.) Mitä? Ei ainuttakaan tuolia! Halloo!\n\nVIRSILÄ (hidas ja uninen vetelys, tulee). Mikä hätänä? Häh?\n\nMALLINEN. Ahaa! Unilukkari! Joko sinäkin tulet? Oletko jo herännyt?\nMitä? Meneppäs nyt tuonne alas jonnekin ja hae minulle tuoli —\n\nVIRSILÄ. Mitä me tuolilla teemme! Eihän sellaista tarvita.\n\nMALLINEN. Se tarvitaan täällä aivan justiinsa heti! Minä tarvitsen.\nMars matkaan! — ymmärrätkö — mitä?\n\nVIRSILÄ. En minä ymmärrä — mutta tuolin kyllä voin hakea siitä\nhuolimatta —\n\nMALLINEN. Oikein, Virsilä! Sinusta tulee hyvä sotilas — sinä osaat\ntotella. Mitä? Ja totteleminen on ensimäinen ehto. Mitä?\n\nVIRSILÄ. En minä sanonut yhtään mitään. (Menee.)\n\nMALLINEN. Entä jos siirtäisi koko harjoituksen — minä luulen, että on\nukkosta ilmassa, koska niin kamalasti hiottaa. Mutta — mitenkäs se on\n— huomenna on maanantai — ja tuo leipuri peijakas leipoo huomenna — on\nsekin kamalaa, kuinka paljon ihmiset popsivat vehnäpullia —\n\nHERTTUALA (tulee). Minä nostin saranoilta pois yhden oven, joka ei\npysynyt auki —\n\nMALLINEN (riisuu takkinsa). Sinä olet hyvä mies, Herttuala, vaikka\nminä en oikein tykkää sinun nimestäsi — mitä? Herttuala! — Se on liian\nprameileva — näin tasavallan maaseudulla ja minun vahtimestarilleni —\n\nHERTTUALA. Seuratalon vahtimestarihan minä —\n\nMALLINEN. No, se on sama — yks' ja se sama — minä olen koko seura\nja kaikki — mitä? Tämä talo on minulle kiinnitetty — ja kaikki mitä\ntalossa on. Mitä?\n\nHERTTUALA (hymyillen). Vai niin! No, ehkä me sentään tulemme toimeen\nkeskenämme. Minä en ole ollenkaan herttuamainen tavoiltani —\n\nMALLINEN. (nauraa). Herttuamainenko — tasavallan Himppulassa! Ha,\nha, ha! Saakeli soikoon! Sinä olet fiksu mies — ha, ha, ha! Ymmärrät\nleikkiä — mitä?\n\nHERTTUALA. En minä sanonut mitään.\n\nMALLINEN. Etkä saakaan sanoa silloin, kun minä sinua kehun — tai moitin\n— mitä?\n\nHERTTUALA. Ei yhtikäs mitään!\n\nMALLINEN. Se on hyvä. Juuri niin! Minä alan tykätä sinusta. Kuulehan!\nSinä ehkä vähän autat minua. Minulla on yksi paha paikka — tässä\nvatsassani —\n\nHERTTUALA (peräytyy). Vatsassa! En minä voi sitä auttaa —\n\nMALLINEN. Voit sinä. Voit vallan hyvin! Ajattelehan nyt! Kun\nharjoitellaan, niin kaikki käy kovin hyvin siihen asti, kun komennetaan\nmaahan vatsalleen — mutta silloin tulee minulle tenä —\n\nHERTTUALA. Kauppias istuisi ensin ja laskeutuisi hiljalleen —\n\nMALLINEN. Sen minä tiedän penteleen hyvin. Osaan kai sen konstin. Niin\nminä teenkin. Mutta sitten! Minä en pääse ylös? Minä olen harjoitellut\nkoko viikon — mutta ei se siitä parane —\n\nHERTTUALA. Eikö kauppias pääse ylös ollenkaan?\n\nMALLINEN. Ollenkaan! Mitä? Pääsenhän minä sitten joskus — mutta,\nkatsos, kun sodassa on niin riivatun kiire — mitä?\n\nHERTTUALA. En minä sano yhtään mitään!\n\nMALLINEN. Mutta sinun pitää sanoa — että minä tiedän, ymmärrätkö sinä!\nKuulehan nyt! Sinun pitää seisoa minun vieressäni ja auttaa minut ylös\n— mitä?\n\nHERTTUALA. Sodassako?\n\nMALLINEN. Äsh! Sodassa minä en kaadu koskaan — ennenkuin minut ammutaan\n— minä vain lataan ja ammun — palttua minä annan upseerille — minä vain\nhyökkään ja ammun — kai nyt sen käsität — mitä? Mutta näissä juuttaan\nharjoituksissa täytyy totella upseeria, muuten se huutaa äänensä\nkäheäksi. Ymmärrätkö? Mitä? Autatko sinä minut ylös tuosta lattialta,\nhäh?\n\nHERTTUALA. Jos vain ei kutsuta telefooniin juuri silloin (puhelin soi)\nkuten nyt juuri.\n\nMALLINEN. Mene nyt telefooniin — ja sulje se sitten äkseerauksen\najaksi. Ei kenenkään tarvitse soittaa silloin, kun isänmaan\nturvallisuus on vasta harjoituksen alla.\n\nVIRSILÄ (tulee, kantaen keinutuolia).\n\nHERTTUALA. Minun keinutuolianiko sinä riivattu tänne raastat? (Menee.)\n\nVlRSILÄ. Kun vaimonne kuuli, että se oli kauppias Mallista varten,\nsanoi hän, että keinutuoli se pitää olla.\n\nMALLINEN (istuu tuolille). Höh, höh! Ellei naisia olisi —\nniin mitä olisi koko suojeluskunta-homma? Ja olisiko silloin\nsuojeluskuntalaisiakaan — mitä?\n\nVIRSILÄ (katselee ympärilleen). Minun ehkä pitää sitten mennä istumaan\ntuonne katsomoon.\n\nMALLINEN. Seiso sinä vaan, muuten sinä nukut!\n\nKEKKERI (täyteläinen vehnä-pullan muotoinen, mutta silti ketterä ja\neloisa, tulee). No päivää, hyvät naapurit! Olipa onni ettei päällikkö\nole vielä tullut. Pelkäsin jo myöhästyväni — mutta eipä hätää — eihän\nTorppalakaan ole vielä tullut —\n\nTORPPALA (tulee). Täällä tulee Torppala —\n\nMALLINEN. Sinä, Torppala, kuljet aina tuon Kekkerin perässä — aina sinä\nvaan haluat kekkeröidä —\n\nTORPPALA. Kekkeröidä! Kylläpä. Sillä miehellä on sitten nimi päin\nprinkkalaa. Kuulehan, Kekkeri, muuta nimesi Rääppiäiseksi! Ei sulla\nollut edes limonaatipulloa janoiselle miehelle.\n\nMALLINEN. Rusthollari on ihan oikeassa! Rääppiäinen on hyvä nimi\nsinulle. En ainakaan minä ole vielä koskaan sinun kekkereissäsi ollut.\nRääppiäinen saat olla!\n\nKEKKERI. Olkoon sitten! Mutta hyvä nimi on sullakin, Mallinen. Sinä\naina kirjoitat a:n niin huonosti, että se oli eilisessäkin laskussa\nselvä Mullinen.\n\nKAIKKI (nauravat).\n\nTORPPALA. Mutta ei kenenkään nimi ole niin profeetallinen kuin minun.\nMinulla on manttaalin talo ja nimeni on Torppala. Eikä se kohta olekaan\nmuuta kuin torppa, kun vaan kaikki herrat Leksit pääsevät valtaan.\n\nVILLE IKÄMIES (tulee). Ahaa! Kaikki on koolla. Hyvää päivää! Ollaanpa\nsitten nopeita. Toinen harjoitus odottaa.\n\nMALLINEN (nousematta). Hyvää päivää, Ville!\n\nVILLE IKÄMIES (kuulematta). Riviin! — Asento!\n\nKAIKKI yrittelevät asettua riviin suurella vaivalla.\n\nVILLE IKÄMIES. Mistä se johtuu, että Virsilä on tänään pitempi Mallista?\n\nMALLINEN. Oho! Ei maar sentään!\n\nVILLE IKÄMIES. On. Virsilä on pitempi.\n\nVIRSILÄ. Minulla on uudet kengät — ja korkeammat korot.\n\nMALLINEN. Et sinä sittenkään ole minua pitempi. Minä en vaihda. Tässä\non minun paikkani.\n\nVILLE IKÄMIES. Samantekevä! — Rivi suoraan! Mallinen taaksepäin! Vatsa\nliian etualalla! Hemmetti! Nyt on Mallisen pää metrin päässä rivin\ntakapuolella. Ei käy. Eteenpäin! (Katsoo Mallisen puolelta.) Nyt ei\ntästä näe ainuttakaan muuta miestä.\n\nVIRSILÄ. Tuo Mallinen on mainio kulkemaan edellä. Ei ainoakaan kuula\nosu meihin muihin. Himppulan komppania on turvattu.\n\nVILLE IKÄMIES. Rivi suoraan! Asento! No, pojat! Ei nyt seistä kuin\ntorkkuva koni päivänpaisteessa! Pää pystyyn! Rinta ulos ja vatsa sisään!\n\nVIRSILÄ. Ei se tuolta Malliselta mene!\n\nMALLINEN. Minä en olekaan kuivettunut kapakala, minä!\n\nVILLE IKÄMIES. No, nyt kädet roikkuvat kuin märät mänttihihnat!\nKäsivarsien riippuessa vapaasti, painetaan kämmenet ja sormenpäät\nreisiä vasten, niin että kyynärpäät osoittavat suoraan sivulle. Kas\nnäin! Ei sormet haralla! Sormet ovat suljetut — ja peukalo pitkin\netusormen sisäpintaa, keskisormi housun saumalla.\n\nTORPPALA. Miten se peukalo —?\n\nVILLE IKÄMIES. Pitkin etusormen sisäpintaa — näin!\n\nTORPPALA. Tuo vasen peukalo ei mene — löin siihen kerran hakokirveellä.\n\nVILLE IKÄMIES. No, niin hyvin kuin menee, keskisormi housun saumalle —\nnäin.\n\nKEKKERI (kopeloi sormet hajalla reisiään). Saumalla —\n\nVILLE IKÄMIES. Mitä se Kekkeri kopeloi sormillaan?\n\nKEKKERI. Minä en ymmärrä miten se räätäli-pahus lie laittanut nämä — en\nminä löydä saumaa ollenkaan —\n\nTORPPALA. Mihinkäs sinä sitten pistät keskisormet, jos ei sulla\nhousuissa saumoja ole ollenkaan?\n\nKEKKERI (löytää sisäsauman). Kyllähän täällä sisäpuolella olisi —\n\nVILLE IKÄMIES. Virsilä ei saa nostaa olkapäitään siten! Vähän vain\ntaaksepäin, jotta rinta nousee. — Kantapäät yhteen, Mallinen!\n\nMALLINEN. Ei ne ota pysyäkseen yhdessä.\n\nVILLE IKÄMIES. No, mahdollisimman lähellä.\n\nMALLINEN. Mahdollisimman kauaksi ne aina pyrkivät —\n\nVILLE IKÄMIES. Jalkaterät enemmän erilleen! Virsilän kääntyvät\nsisäänpäin!\n\nMALLINEN. Se on kompura-kinttu, tuo Virsilä!\n\nVILLE IKÄMIES (korjaa kenkänsä kärjellä). Nuo varpaat sinne — ja nuo\nvarpaat tänne — hei, Mallinen — ei niin leveälle —\n\nTORPPALA. Mitä se sanoi? Varpaat sinne ja tänne? (Katsoo varpaisiinsa.)\n\nKEKKERI. Mitäs niistä jaloistasi katselet! Kai ne ovat jossakin siellä\nalhaalla!\n\nVILLE IKÄMIES. Asento! Käännös vasempaan — päin!\n\nKAIKKI kääntyvät oikein, mutta\n\nVIRSILÄ (kääntyy oikealle). Älä nyt, Mallinen kulta, tuo tuota vatsaasi\nminun syliini!\n\nMALLINEN. Etkös sinä unilukkari-pakana tiedä, mikä on sinun vasen\nkätesi? Mitä? Käänny heti ympäri! Minä luulen, että sinä käytät nuuskaa.\n\nVIRSILÄ (katsoo taakseen nolona). No, minne päin se käännös sitten oli?\n\nMALLINEN. Vasemmalle! Kiepahda heti!\n\nVIRSILÄ (kääntyy). Minä niin vahvasti ajattelin toisapäin —\n\nVILLE IKÄMIES. Käännös oikeaan — päin!\n\nKAIKKI (kääntyvät oikein, kasvot katsomoon päin, mutta)\n\nMALLINEN (kääntyy vasemmalle, joten hänen selkänsä on katsomoon päin).\n\nVIRSILÄ kurkistaa. Mallista vierellään, kimakasti. Pojat! Mihinkäs\nMallisen vatsa joutui?\n\nVILLE IKÄMIES. Tästähän ei tule yhtään mitään! Tehän olette kuin\nNiniven lapset — ette tiedä oikeasta ettekä vasemmasta kädestänne. Piru\nteidät perii, jos joudutte oikean upseerin kynsiin.\n\nMALLINEN (hievahtamatta). Joko se Virsilä taas seisoo nurin-narin, mitä?\n\nVILLE IKÄMIES. Ei! Kyllä syy on nyt Mallisen.\n\nMALLINEN (kääntyy katsomoon). No, eikös tuo Virsilä minua puijannut!\nMinä olin ihan varma, että hän taas kääntyy väärin päin — mutta eipäs —\nno, kerran sokeakin kana — mitä?\n\nVILLE IKÄMIES. Tästä ei tule yhtään mitään! Tehän nukutte keskellä\nkirkasta sunnuntai-päivää. Kyllä minä teihin panen eloa. Asento!\nTäyskäännös oikeaan — päin! Tahdissa — mars — Täyskäännös vasempaan —\npäin! — Maahan!\n\nKAIKKI (heittäytyvät suinpäin maahan vatsalleen, mutta)\n\nMALLINEN (alkaa hitaasti yritellä istumaan). Ei, ei! Älkää kiirehtikö!\nEi se vaan niin käy — tämä on kaikkein pahin temppu — enkä minä koskaan\nsodassa tällaisia yrittele — (On päässyt istumaan, kääntyy kyljelleen\nja siitä vatsalleen.) Oh — höh!\n\nVILLE IKÄMIES. No, siinä te nyt makaatte kuin läkkikalat! Onko mokomaa\nennen nähty! Tehän pilaatte koko Himppulan maineen! Onko teitä opetettu\ntuolla tavalla retkottamaan?\n\nMALLINEN. Kuule, Ville! Älä suutu! Mennään meille kahville — ja\nkoetetaan sitten harjoitella siellä puutarhassa —\n\nVILLE IKÄMIES. Nyt on harjoitus-aika, eikä kahviaika. Teidän pitäisi\najatella, minkä vuoksi me kaikkea tätä teemme — ajatella isänmaan\nturvallisuutta!\n\nMALLINEN. Isänmaan turvallisuuden me hoidamme sodassa — tätä me teemme\nvain sotaa odotellessa,\n\nHERTTUALA (tulee nopeasti). Ahaa! Siinähän se kauppias jo retkottaa\nvalmiina. Kyllä minä pian — (Aikoo ryhtyä nostamaan.)\n\nMALLINEN. Älä koske, perhana! Odota nyt, että upseeri ensin komentaa —\nei tästä ennen nousta, vaikka joulu tulisi.\n\nHERTTUALA. Voisinhan alkaa puhjauksen vähän aikaisemmin — että\nehtisimme toisten kanssa yhdessä —\n\nMALLINEN. Kyllä minä ainakin Torppalan kanssa ehdin yhtaikaa — sillä\nhänhän, kaikesta päättäen, on nukahtanut — mitä?\n\nHERTTUALA. En minä sano mitään.\n\nMALLINEN. Mutta sinun pitää sanoa! — Sano, minne se upseeri tästä\njoutui?\n\nHERTTUALA. Hän kävelee tuolla perällä — ja näyttää vihaisen näköiseltä,\n\nMALLINEN. Hyvä, ettei ole mennyt tiehensä — ja unohtanut meitä tänne.\n— Virsilä! Joko sinäkin nukut — mitä? (Nauraa.) Hih! Hih! Hih! —\nHerttuala! Ole nyt varoillasi — kun kuulet komennuksen. Jos olet oikein\nvikkelä, niin minä olen jaloillani ennen noita vietävän unikekoja.\n\nVILLE IKÄMIES (äkkiä ja repäisevästi). Mars! Mars!\n\nMALLINEN (kömpii ylös vahtimestarin auttamana). No, retuuta, retuuta,\nmies! — Kas niin! Minähän olen aika vikkelä poika! (Huomaa toisten\nmakaavan.) Hst! — Kuule, Ville! Mennään meille kahville ja jätetään nuo\ntuohon nukkumaan! Usko minua! Se on paras rangaistus heille. Hautaansa\nasti koko Himppula heille tämän jälkeen nauraa — mitä?\n\nVILLE IKÄMIES. En sanonut mitään!\n\nMALLINEN (ottaa takkinsa). Mutta upseerin pitää komentaa jotakin\nvapauttavaa minulle — ainoalle elossaolevalle!\n\nVILLE IKÄMIES (puoliksi nauraen ja harmistuen). No, mars — kahville\nsitten!\n\nKAIKKI (nousevat nopeasti ylös). Jahah! Vai mennään sitten kahville!\n\nVILLE IKÄMIES (kimmastuen). Mitä pentelettä tämä on?\n\nVIRSILÄ (toisten nauraessa). Se oli sotatemppu! Sellaisia me osaamme\npaljon! Ei ole hyvä vihollisen tulla!\n\nTOISET. Niin! Ei ole hyvä tulla Himppulaan vihollisen.\n\nLaulavat (sävel: »Tammerkosken sillalla» j.n.e.)\n\n    Himppulaan ei vainolainen\n       pistä nokkaansa koskaan!\n    Himppulass' on sotakonstit\n       ai, ai, ai, sotakonstit,\n    Himppulass' on sotakonstit\n       koko maailmaa vastaan.\n\nVäliverho.\n\n\n\n"]