[{"data":1,"prerenderedAt":-1},["ShallowReactive",2],{"$fBr1nbTRoctlIgAkh5JR0jkotyY7X3tfxBtatvt0H9qY":3},{"number":4,"title":5,"author":6,"authorBirth":7,"authorDeath":8,"slug":9,"bookId":10,"genreRaw":11,"genre":12,"themes":13,"origin":14,"language":15,"yearPublished":16,"yearPublishedTranslation":17,"wordCount":18,"charCount":19,"usRestricted":20,"gutenbergId":17,"gutenbergSubjects":21,"gutenbergCategories":22,"gutenbergSummary":17,"gutenbergTranslators":23,"gutenbergDownloadCount":17,"aiDescription":24,"preamble":25,"content":26},3611,"Arpajaislehmä","Wuori, Martti",1858,1934,"3611-wuori-martti-arpajaislehma","3611__Wuori_Martti__Arpajaislehmä","Yksinäytöksinen huvinäytelmä","naytelma",[],[],"fi",1931,null,2890,17472,true,[],[],[],"Yksinäytöksinen huvinäytelmä sijoittuu sisämaahan maalaistaloon. Tarina kuvaa talon tyttären ja naapurin isännän suhdetta, jota tytön äiti vastustaa nuorenmiehen velkojen vuoksi. Tapahtumat sijoittuvat maamiesseuran näyttelyn ja arpajaisten aikaan, ja niissä punnitaan niin avioliittoaikeita kuin taloudellista pärjäämistä.","Martti Wuoren 'Arpajaislehmä' on Projekti Lönnrotin julkaisu n:o 3611.\nE-kirja on public domainissa koko EU:n alueella, joten emme aseta mitään\nrajoituksia kirjan vapaan käytön ja levityksen suhteen k.o. maissa.\n\nTämän e-kirjan ovat tuottaneet Tuula Temonen ja Projekti Lönnrot.","ARPAJAISLEHMÄ\n\nYksinäytöksinen huvinäytelmä\n\n\nKirj.\n\nMARTTI WUORI\n\n\n\n\n\nHelsingissä,\nK. F. Puromiehen kirjapaino,\n1931.\n\n\n\n\n\n\nHENKILÖT:\n\nANANIAS KUTVONEN, tilallinen.\nHELKA, hänen vaimonsa.\nSANNI, heidän tyttärensä.\nTAAVI MÄENPÄÄ, Pekolan nuori isäntä, edellisen naapuri.\nARVO LAITAKARI, maatalousneuvoja.\n\nTapaus nykyaikaan sisämaassa.\n\n\n\n\nHuone Kutvosen omistamalla Idarniemen tilalla. Perällä ovi eteiseen.\nOikealla ikkuna, jonka edessä pöytä; ikkunalla kukkia. Etualalla\nsamalla puolella säilikkö (piironki), jossa peili. Vasemmalla,\nkeskiseinässä, ovi sivuhuoneeseen; peränurkassa uuni; etualalla, oven\nja katsomon välissä, kansiniekka sänkysohva, — Sisustus siisti, mutta\nvaatimaton. Iltapuoli alkusyksystä.\n\nSANNI (noin 18-vuotias, miellyttävä tyttö somisteleikse peilin edessä).\n\nHELKA (lihavahko, keski-ikäinen emäntä, topakka puheessaan ja\nkäytöksessään, tulee perältä). Vai siinä sitä somistellaan itseään?\nMaamiesseuran juhlaan mennään tietysti?\n\n[Maamiesseuran sijasta voi tässä näytelmässä vastaavissa paikoissa\nkäyttää asianomaisen seuran tai yhdistyksen nimeä.]\n\nSANNI. Tiedättehän sen juhlan tänään olevan — näyttelyn ja arpajaisten.\n\nHELKA. Tiedän, tiedän! Onhan sitä jo kauan valmisteltu. Sinäkin olet\nsalassa mukana ollut. Etkä nytkään sinne yksin mene. Arvaahan sen,\nkenen kanssa.\n\nSANNI. Lupasihan se naapuri ohimennessään tänne poiketa.\n\nHELKA. Muka niinkuin sivumennen vain, he, he, he?! Niinkuin ei teidän\npeliänne tunnettaisi, Pekolan nuoren isännän ja sinun.\n\nSANNI. No, kun tiedätte, niin...\n\nHELKA. Niin, ettäkö mitä siitä sen enemmän puhuu? Mutta puhua täytyy\nvain edelleenkin. Sillä ei se salainen riiaileminen perille vie. Turha\nsen on Mäenpään Taavin sitä ajatellakin.\n\nSANNI. Aina te vain sitä Taavia morkkaamaan pyritte, vaikkeivät muut\nhänestä semmoisia vikoja löydä kuin te. Päinvastoin on hän ahkera kuin\nmuurahainen, tekee työtä kahdenkin puolesta, parantelee taloaan, on\nesimiehenä maamiesseurassa ja hommaa kaikissa kunnan edistyspyrinnöissä.\n\nHELKA. Niinpä niin! Viisi virkaa, kuusi nälkää. Senpä vuoksi sillä\nonkin osa talosta velkana, jonka vain tahtoo suorittaa naimalla\nvarakkaan talon tyttären.\n\nSANNI. Kellekähän te ne rahanne tahtoisitte varata?\n\nHELKA. No, ellei juuri Rantakylän paroonille, niin ainakin jollekin\nvähän paremmalle ja äveriäämmälle kuin Pekolan isäntä on.\n\nSANNI (naurahtaen). Oikein minulta menee suu väärään tuommoisesta\npuheesta.\n\nHELKA. Tuhmuudellesi irvistelet, kun et osaa itsellesi kylliksi arvoa\nantaa!\n\nSANNI. Teidän rahoistanne en osaa ylpeillä enemmän kuin itsestänikään.\nTyydyn kyllä vaatimattomampaankin kohtaloon. Rahojaan ei kukaan voi\nmukanaan hautaan viedä eikä ne usein maallistakaan onnea tuota. Parempi\nsitten niitä yleishyödyllisiin asioihin käyttää, niin voi siitäkin jo\nolla eläessään tyytyväinen.\n\nHELKA. Se on taas sitä uuden opin saarnaa, jota ei minun nuoruudessani\nkuultu. Sitä se on, kun vain istuu ja ahmii kaikellaista kirjallisuutta\nja kuuntelee tuollaisten neuvojien neuvoja kuin tuo Laitakarikin on.\nKolme vuotta hänkin jo on täällä seudullamme ollut, turhia aatteitaan\nlevittelemässä.\n\nSANNI. Ja oikein huomattavasti onkin osannut parannella maamiesten\naineellista tilaa.\n\nHELKA. Niin, ja kerätä meiltä rahoja arpajaisiin ja jos mihin!\n\nSANNI. Josta vain on hyötyä meille ja koko maalle. Ja olisi enemmänkin,\nellei isä vain niin kitsas ja vanhoillinen olisi, että oikein hävettää.\n\nHELKA. Vanhoillinen, vanhoillinen! Se sana sulla nyt on yhtä mittaa\nsuussasi. Näyttäkää nyt kerran te nuoretkin, mitä hyötyä teidän\nkokouksia tänne, iltamistanne, esitelmistänne ja muista hypyistänne on!\nRahaa te vain osaatte niihin tuhlata, mutta ette mitään niistä taloon\ntuoda.\n\nSANNI. Ehkäpä osataan sekin, jahka aika tulee (vilkaisten ikkunaan). Kas!\nTuossapa Taavi jo onkin.\n\nHELKA. Siinä! siinä! Mokomakin sulhanen!\n\n    (Eteisestä kuuluu puhelua.)\n\nSANNI. Sieltäpä kuuluu isäkin tulevan.\n\nANANIAS KUTVONEN (pitkän- ja laihanpuoleinen mies astuu sisään perältä).\nTäällähän ne ovat. Tule sisään!\n\nTAAVI MÄENPÄÄ (nuori, verevä, reipas, vilkas mies seuraa häntä).\nTerveeksi. (Tervehtii Helkaa ja Sannia.) Poikkesin taloon viedäkseni\nnaapurit kaikki juhlaan. Varmasti kai lähdette mukaan?\n\nANANIAS. Mitäpä siellä vanhat tekevät?!\n\nHELKA (hieman ivallisesti). Niin, vanhat ja vaivaiset!\n\nSANNI (puoleksi syrjään). Oikein naurattaa! Henkisesti vaivaiset!\n\nTAAVI. Vai vanhat ja vaivaiset? Tämän talon varakkaitapa siellä vielä\nkaivataankin loppuarpoja ostamaan.\n\nANANIAS. Kallista lystiä! Kallista lystiä!\n\nHELKA (säestäen). Ei kannata! Ei kannata!\n\nTAAVI. Arpoja ei kuulu enää olevankaan paljon jälellä.\n\nSANNI. Kuuluvat todellakin maamiesseuramme arvat menneen kuin kuumille\nkiville. Kaikki ovat ymmärtäneet hyvän tarkotuksen.\n\nANANIAS. Loput sitten myydään huutokaupalla, vai?\n\nHELKA (vihjaten). Niin, ehkäpä niitä nyt jo saakin halvemmalla ostaa?\n\nTAAVI. Jos niin olisi, tulisivatkohan Idarniemen isäntä ja emäntä sinne\nsilloin?\n\nSANNI (ivallisesti). Varmasti, — jos saisi jonkun pennin tingityksi.\n\nHELKA (Sannille), Senkin letukka!\n\nANANIAS (kuin säälitellen). Älä heitä, lapsi raukka, vanhempiasi\nkivellä. Penneistä ne markat kasvavat.\n\nTAAVI. Mutta saan kai minä isännälle ja emännälle kummallekin yhden\narvan ostaa?\n\nANANIAS (leikillisesti). Osta, osta, kun ei vain minun ole tarvis rahaa\nantaa.\n\nTAAVI. Vai niin isäntä seuraamme ja arpajaisiamme vihaa. No minä ostan.\nMutta mitäs minä vastalahjaksi saan, jos isäntä siitoslehmän voittaa?\nSehän on monen tuhannen markan arvoinen.\n\nHELKA (hymähtäen). Vai lehmän?\n\nANANIAS. Tokkopa siellä semmoista onkaan? Petkutatte vain.\n\nSANNI. On kuin onkin.\n\nTAAVI. Tuon sen tänne omaan pihaanne, jos voitatte. Mutta mitäs saan\nsilloin teiltä pyytää?\n\nANANIAS. Taitaapa uskaltaa luvata vaikka mitä. Ei semmoista voittoa\ntähän taloon tule kuuna päivänä.\n\nTAAVI. Eipä tiedä, ehkä onni potkaisee. Saankohan silloin ottaa täältä\nihan vaikka mitä?\n\nANANIAS. No, ota huoleti!\n\nHELKA (miehelleen puolikovaan). Älä lupaa, älä veikkonen, noin silmät\nummessa lupaa!\n\nTAAVI. Niin, että vaikka tämän Sannin saisin omakseni ottaa?\n\nHELKA. Siinä sen kuulit!\n\nSANNI (nauraen). Siitähän tulisi oikein mainio lehmäkauppa, isä!\n\nANANIAS. Näytpä olevan itse kovin suostuvainen. Mutta pitkä nenäpä\ntaitaa tulla, jos uhallanikin lupaan. Ja lupaan kiusallakin, koska näin\nkiusoittelette.\n\nHELKA. Jestas sentään! Mitä se nyt tekee!\n\nSANNI (Taaville). Onpa hauskaa nähdä todellakin, kuka sen pitkän\nnenän saa.\n\nTAAVI. Pysyykö siis isännän sana (ojentaen kättään)?\n\nANANIAS. Sanasta miestä, sarvesta härkää! Tuohon käteen sitten!\n(Paiskaa kättä Taaville.)\n\nHELKA (syrjään miehelleen). Lehmänkö arvoinen vain, senkin visukinttu,\nsinulle sitten tyttäresi onkin? Saisihan se rikkaammankin.\n\nANANIAS (syrjään Helkalle). Ole vait! Ole vait! Jääväthän ne rahat\nsilloin ainakin taloomme ja lehmän saamme kaupantekijäisiksi. Muutahan\nei se mies pyydäkään.\n\nTAAVI (Sannille). No, sitten lähdemme onneamme koittamaan.\n\nSANNI. Niin lähdemme ja — voittamaan! (Syrjään Taaville.) Kovin se\nnäkyy ahneus viisaan villitsevän!\n\nTAAVI. Näkemiin sitten, hyvä talonväki. Illemmalla tulemme takaisin.\n— Kun kuulette lehmänkellon kalkahdukset, niin merkitsee se Sanninne\nja Mäenpään Taavin kihlaussoittoa. (Menee käsi kädessä Sannin kanssa\nperälle.)\n\nHELKA (istuu tuolille ikkunan viereen). Oikein tässä alkaa sydän\npompottaa.\n\nANANIAS (istuu sohvalle ja panee tupakan) Oikein alkaa. Täytyy\ntupakalla mieltään rauhottaa.\n\nHELKA. Semmoisen pelin aikaansaivat juhlallaan.\n\nANANIAS. Sellaisilla turhanpäiväisillä arpajaisilla kiusoittelevat.\n\nHELKA. Ja vielä vanhoja ihmisiä.\n\nANANIAS. Ja vakavia! (Kotvan vaitioloa).\n\nHELKA. Mitä siinä mietit?\n\nANANIAS. Mietinpähän vain, että olisi se lysti kuitenkin...\n\nHELKA. Ettäkö — mitä?\n\nANANIAS. Niin — että voittaa vain. Niin, että nähdä, tulisiko se\nsemmoinen voitto.\n\nHELKA. Lehmäkö?\n\nANANIAS. Siitoslehmä oikein! Monen tuhannen markan arvoinen! Olisi se\nkoko onnenpotkaus näinä kalliina aikoina.\n\nHELKA. No, jo todenperään sinustakin tuntuu tulevan oikein uhkapelaaja.\n\nANANIAS. Sitä yleistä hyötyähän minä vain ajattelen, kah!\n\nHELKA. Niinkö, että itse vielä menisit omilla rahoillasi arpoja\nostamaan?\n\nANANIAS. Eikäpä, mutta jos sattuisivat tänne tuomaan, niin kuka sen\ntietää...\n\nHELKA. Jo nyt ollaan pelissä! Vanha mies!\n\nANANIAS. Kelpaisivat ne 100,000 markkaa vielä vanhallekin miehelle.\nJa semmoinen voitto kuuluu olevan siellä Maatalousseurojen suurissa\narpajaisissa. Olisi se hyvä rosentti kahdelle markalle — näin matalan\nmiehen taskussa kuin minäkin olen.\n\nHELKA. No, kah, jos todenperään olisi tullakseen, niin olisi se jo\nvähän toista kuin näiden arpajaisten lehmä.\n\n    (He vaipuvat ajatuksiinsa. Kotvasen vaitioloa. Sitten peräovi\n    äkkiä tempautuu auki ja sisään astuu):\n\nARVO LAITAKARI (nuorehko, vilkas, sukkelapuheinen mies). Iltaa!\nTäällähän isäntäväki istuu. Ihmettelin, eikö ollut ketään kotona, kun\nei tuvassa väkeä näkynyt, eikä puhetta mistään kuulunut. (Tervehtii\nkätellen, ensin Helkaa, sitten Ananiasta).\n\nHELKA. Täällähän sitä istuttiin.\n\nANANIAS. Ja tuumittiin hiljakseen. Vieras tekee hyvin ja istuu!\n\nLAITAKARI. Vai tuumissa aivot askartelivat? Nuoret tulivat vastaan,\nkun minä juhlasta läksin. Ajattelinpa silloin, että menen vanhuksille\nseuraa pitämään, juttelemaan, vähän esitelmöimään maamiesseurojen\nmerkityksestä. Ehkäpä saan heidät vielä uuteen uskoonkin kääntymään,\najattelin. Ja aivan varma olin, että koko tukun saan tänne arpoja\nmyydyksi, eikö niin? Tarkoitan niitä suuria arpajaisiamme.\n\nANANIAS (väistellen). Ei ole tullut ajatusta semmoista päähän.\n\nLAITAKARI. Vai ei?\n\nANANIAS (naurahtaen). Vähän hullulta tuntuu, kun ei ole varoja.\n\nHELKA. Ei kannata, ei.\n\nLAITAKARI. No, jo nyt kummia kuulen. Vai ei Idarniemen varakkaalta\nKutvoselta kymmentä markkaa kukkarosta liikenisi?\n\nANANIAS. Ei turhaan, ei.\n\nHELKA. Niin, ei turhaan, ei.\n\nLAITAKARI. Mikä on turhaa? Jo nyt kummia kuulen! Maamiesseurako\nolisi turha laitos? Jos nyt mistään maailmassa hyötyä lähtee, niin\njuuri maamiesseurasta. Sehän se tiedon ja taidon levittäjänä on koko\nolemassaolomme a ja o. Ja se pitäisi vielä selvittää? Näin se tarkotus\nkuuluu lyhyesti lausuttuna: maatalouden kohottaminen, maamiehen\nkehittäminen ja hänen taloudellisen asemansa varmentaminen, kansamme\nvaltavan enemmistön, maaseutuväestön aineellisen tilan vakavaraiseksi\ntekeminen ja samalla myöskin sen henkisen elämän elvyttäminen. Eikö se\nole ihana päämäärä, jonka hyväksi meidän kaikkien kannattaa toimia ja\nehdottomasti on yhdessä toimittava, niin vanhojen kuin nuorien. Ja\nsiihen on meidän kaikkien uhrattava voimamme ja voimiemme mukaan\nmyöskin varamme kitsastelematta. Siten vain saavutamme myöskin ihanat\ntulokset, josta lapsemme ja lastemme lapset polvesta polveen tulevat\nmeille vielä kiitollisia olemaan.\n\n[Nämä asiat voi tämän osan esittäjä lausua omalla tavallaan lisäten\nmitä katsoo tarpeelliseksi.]\n\nANANIAS. Saattaahan se olla kaunis unelma.\n\nLAITAKARI. Joka on toteutettava yhteisvoimin.\n\nANANIAS (vaimoonsa vilkaisten). Maksaahan siitä esitelmästä\nmaatalousneuvojalle ainakin kahvit keittää.\n\nHELKA (nousten). Kyllä — hyvinkin — jos sillä pääsee.\n\nLAITAKARI. Mieluummin olen kahvitta, jos isäntä ja emäntä nyt ostavat\narpoja Maatalousseurojen arpajaisiin, joiden arvonta tapahtuu jo tänä\nvuonna joulukuussa.\n\nHELKA (kuin itsekseen). Taitaa toden perään kahvi tulla halvemmaksi.\nMinä lähden keittämään. (Menee kiireesti perälle.)\n\nLAITAKARI (hänen jälkeensä huutaen). Eivät maksa kuin kaksi markkaa\narpa. — No, isäntä tässä varmaan ostaa, kun jäimme kahden kesken.\n(Ottaa taskustaan pinkan arpavihkoja.)\n\nANANIAS. Markallahan, kuulen ma, on noita arpoja ennen saatu.\n\nLAITAKARI. Ei näitä. Näiden arvo on aivan toinen — varsinkin\nmaanviljelijöille ja maatalousseuroille, joiden hyväksi arpajaiset\ntoimeenpannaan.\n\nANANIAS. Eikö puolellatoistakaan saisi?\n\nLAITAKARI. Ei, isäntä hyvä, ei tässä tinkiminen käy päinsä. Tässä on\naate yhtä suuri kuin voitotkin, joita on 100,000, 50,000, 40,000,\n30,000, 20,000, ja 10,000 arvoisia, puhumattakaan muista lukuisista\nraha- y.m. voitoista. Ja jos kerran useita voittoja toivoo saavansa\nniin täytyy ostaa useita arpojakin. Joka vihkossa on 50 arpaa, vihko\nsiis maksaa 100 markkaa. Idarniemen rikkaalle isännälle niitä varmaan\nsaan antaa tästä 10 vihkoa, eikö niin? Sehän ei ole muuta kuin\nvaivainen tuhannen markan lappu.\n\nANANIAS (korvallistaan raapien). Vai vaivainen tuhannen markan lappu?\nMikäs se sitten rahaa on tähän maailman aikaan?\n\nLAITAKARI. Se 100,000 markan voitto, joka näillä lapuilla on\nmahdollisuus saada ja mitä vähimmällä vaivalla saa, kun ei tarvitse\nkyntää eikä kylvää eikä aittoihinsa koota.\n\nANANIAS (naurahtaen), Kah! Onhan se lystiä lappujen viljelystä!\n\nLAITAKARI. On. Ja sitäkin viljelystä on nyt jokaisen maanviljelijän\nkoetettava omaksi ja muitten maanviljelijäin yhteiseksi hyödyksi.\n\nANANIAS. Ajattelenpahan vain, että odotan ensin, mitä näistä\nmeidän kylän omista arpajaisista kuuluu. Saadaan kuulla, voittaakohan\nsielläkään kukaan mitään.\n\nLAITAKARI. Tietysti voittaa. Kuinkas isäntä nyt niin ajattelee?\n\nANANIAS. Kun on puhuttu, että kaikki arpajaiset ovat vain pelkkää\nyleisön pimittämistä, pelkkää keinottelua vain, josta ei mitään hyvää\nheru.\n\nLAITAKARI. Ostikos isäntä sieltä sitten arpoja?\n\nANANIAS. Vielä mitä.\n\nLAITAKARI. Hyvänen aika! En ole vielä kuullut, että koskaan kukaan\nihminen olisi mistään arpajaisista mitään voittanut ostamatta yhtäkään\narpaa. Tietysti ei silloin mitään hyvää heru — ostamattomalle.\n\nANANIAS. Mutta jos sattuisi lahjaksi saamaan.\n\nLAITAKARI. Se on kyllä toista. Onkos isäntä sitten saanut arpoja\nlahjaksi?\n\nANANIAS. En ole sitäkään.\n\nLAITAKARI. No, sitten en ymmärrä siitä meiningistä tään taivaallista.\n\nANANIAS. Kah! Jos sattuisi saamaan sen voiton noin, niinkuin tuota,\nlahjaksi joltakin.\n\nLAITAKARI (nauraa täyttä kurkkua). No, se on toinen asia. Mutta\nsilloinhan onkin toinen arvan ostaja sen voiton voittaja.\n\nANANIAS. Niin, niin. Mutta sitä suurempi onnihan se on pelissä sillä,\njoka arvatta voiton saa.\n\nLAITAKARI. On, saamari soikoon, niinkin. Mutta harvoin se semmoinen\nonni taitaa tässä matoisessa maailmassa kellekään sattua.\n\nANANIAS. (nauraen). Olisi se lystiä, jos minulle sattuisi, heh, heh,\nheh!\n\nLAITAKARI. (nauraa edelleen). Olisi totisesti, hah, hah, hah! Silloin\nkai isäntä varmasti ostaisi enemmänkin näitä Maatalousseurojen\narpajaisten arpoja? Eikö niin?\n\nANANIAS. Eipä tiedä vaikka silloin ostaisinkin.\n\nHELKA (juoksee perältä sisään). No, jo nyt on ihme ja kumma!\nTodenperään kuuluu lehmänkellon kalkahdusta meidän kylän tieltä!\n\nANANIAS (ilostuen). Vieraanko lehmän?\n\nHELKA. Vieraan, kah! Tunnenhan minä omien lehmien kellot.\n\nLAITAKARI. Mitäs kummaa siinä sitten on?\n\nHELKA. On siinä se, kun Pekolan Taavi lehmää kulettaa ja Sanni perästä\nvitsalla hoputtaa.\n\nANANIAS. Jo minä sitten lähden vierasta vastaan (menee kiireesti\nperälle), jo menen!\n\nHELKA (mietteissään). Jokohan se olis todenperään tulossa tänne se\narpajaislehmä?\n\nLAITAKARI. Mitä emäntä sanoi? Ettäkö Taavi sitä siitoslehmää tänne\nkulettaisi?\n\nHELKA. Siltä se näyttää.\n\nLAITAKARI. Jo se sen sitten on voittanut. (Alkaa yhä selvemmin kuulua\nlehmänkellon kalkahduksia, viimein pihalta ikkunan puolelta.)\n\nHELKA. Ellei se juutas vain petkuta. Tuo kujeillaan vain jonkun toisen\nlehmän Sannin täältä saadakseen.\n\nLAITAKARI. Vai ovat asiat sillä kannalla? No, nyt minä ymmärrän. —\nMutta huoleti saatte olla, emäntä, että sen oikean arpajaislehmän.\nsaatte. Sen Muurikin tunnen kyllä minä ja koko arpajaisyleisö, —\nmiksette viitsi nyt itse sinne mennä? — niin että on tässä tarpeeksi\nvieraita miehiä sen lehmän oikeaperäisyyttä todistamaan, jos sitä\nvielä epäilette ja asia niin vaatii.\n\nHELKA. Tuota! Sieltäpä ne jo tulevatkin, kun jo ihan läheltä kello\nkuuluu.\n\nLAITAKARI. Jo tunnen minäkin kellon äänen. Se se on se oikea, totta\ntotisesti.\n\nHELKA. Voi tokisen! Nyt se Sanni parka Taaville lehmästä menee\nsittenkin! (Vilkaisee ikkunasta pihalle.) Siinä ovat! Siinä ovat!\n\nLAITAKARI (katsoen ikkunasta). Ja Taavi nuorassa kiinni! Ei ole\nMuurikki mielellään, nään mä, tänne lähtenyt. — Menkää nyt, emäntä,\nvierasta vastaanottamaan tekin. Siellä on isäntä jo pihalla sitä\nsilittelemässä.\n\nHELKA (menossa ulos). Täytyy mennä. Täytyy mennä.\n\nSANNI (tulee juosten sisään ja töytää ovessa äitiään vastaan). Eikös tullut,\näiti, voitto? Eikös tullut?\n\nHELKA. Senkin tyttö, kun juoksee iloissaan niin, että on nurin kaataa!\n\nSANNI. Onhan siinä syytä iloitakin!\n\nHELKA. En usko vieläkään ennenkuin menen itse selkoa ottamaan. (Menee\nperälle.)\n\nLAITAKARI (Sannille). Teitä, tiedän ma, nyt saa onnitella\nkahdenkertaisesti? Oikeinko todenperään se lehmävoitto teidän\nnumerollenne sattui?\n\nSANNI. Taavin numerollehan se sattui, mutta hän lupasi sen isälle.\n\nLAITAKARI. Niinhän te minulle kerroitte, kun vastaan tulitte, Taavin\nluvanneen, jos hän sen voittaisi. Ja nyt äsken vihjasi äitinne, että\nsiitä hyvästä joudutte Taavin kainaloiseksi kanaksi.\n\nSANNI. Niinhän se näkyy olevan sallittu, ellei isä sanaansa peruuta.\n\nLAITAKARI. Sitä hän ei saa tehdä, jos tahtoo rehellinen suomalainen\nolla. Mies on siitä kovalle pantava. Ja nyt on siis minunkin lähdettävä\nlehmää tarkastamaan.\n\nTAAVI (tulee perältä). Nyt tarvittaisiin maatalousneuvojaa pihalla.\n\nLAITAKARI (ovessa). Juuri sinne olen tulossa. Onnea vain sitten\nsinullekin! (Menee ulos.)\n\nTAAVI (tarttuen Sannia käsistä). Kas niin, Sanniseni! Nyt sitä ollaan\nvihdoin kahden kesken. Kauan ovat vanhempasi olleet välillämme ja\ntiellä oli äsken vielä Muurikki välillämme, mutta nyt, nyt ei liene\nmitään esteitä tiellämme, vai kuinka?\n\nSANNI (katsoen Taavia silmiin). Toivotaan, Taavi, niin.\n\nTAAVI. Saan sinut omakseni siis pikemmin kuin olen voinut luullakaan.\n\nSANNI. Niinhän se on taivaan tahto.\n\nTAAVI (syleillen Sannia). Ylhäältähän ne kaikki hyvät antimet tulevat.\n(Vilkaisee pihalle.) Näkyvät olevan selvillä jo pihallakin, koska\nMuurikki viedään navettaan.\n\nSANNI. Ja tänne tulevat vanhukset ja Laitakari. Saadaanpa nähdä, mikä\nloppusuoritus tästä tulee.\n\nANANIAS, HELKA ja LAITAKARI (palaavat).\n\nANANIAS. Niin että lehmä se sieltä totisesti tuli.\n\nHELKA. Ja vallan hyvä näkyy olevankin.\n\nLAITAKARI. Ja kun se vielä tuli ihan ilmaiseksi, — ilman arpaa!\n\nANANIAS (raapien korvallistaan). Eipä kuitenkaan ihan ilmaiseksi.\n\nHELKA (Ananiakselle). Jos siitä oma ja ainoa lapsi menee. Kukas sinun\nkäski niin paljon luvata!\n\nLAITAKARI. Herranen aika! Vävypojanhan te saatte kaupantekijäisiksi ja\noikein mainion miehen saattekin. Sitä kauppaa siis ei tarvitse katua\neikä siitä kannata enää puhuakaan, eikö niin, isäntä?\n\nTAAVI (Sannia kädestä pidellen). Siihen nyt vain pyydämme teidän\nsiunaustanne.\n\nANANIAS (kätellen Taavia ja Sannia). No, kun tuli luvatuksi, niin on\nsanassa pysyttävä. Onnea vain!\n\nHELKA (kätellen heitä myöskin). No, sitä samaa sitten minäkin.\n\nSANNI. Tässä ilossa on meidän vielä ilmoitettava, että on niitä vielä\ntullut muitakin voittoja. Minä voitin hyvän auran.\n\nANANIAS. Älä hiidessä.\n\nTAAVI. Ja tulipa voitot niillekin arvoille, jotka minä isännälle ja\nemännälle ostin.\n\nHELKA. Älä hiidessä, sanon sitten minäkin.\n\nTAAVI. Isäntä voitti verkon.\n\nANANIAS. No, hyvähän se on sekin, jos sillä tulee yhtä hyvä saalis kuin\napostoli Pietarille.\n\nLAITAKARI. Sitä toivokaamme.\n\nSANNI. Mutta arvatkaas mitä äiti voitti. Taavi näytä!\n\nTAAVI (vetää taskustaan esiin kääryn, jonka levittää nähtäväksi).\nLapsen paidan!\n\nHELKA. No, sitä minä en enää tarvitse.\n\nLAITAKARI. Eipä tiedä.\n\nANANIAS. Ei toki enää.\n\nHELKA (joka ei ota Taavin ojentamaa paitaa vastaan). Sen lahjoitan\nminä vuorostani teille.\n\nLAITAKARI. Se on oikein. Siinä piilee nuorten tulevaisuuden unelma.\n\nTAAVI. Kiitoksia vain siitä! (Sannille.) Pane sinä tämä voitto talteen.\nEhkäpä se tuo vielä uudenkin onnen taloomme.\n\nLAITAKARI. Mutta nytpä tässä alkaa jo tulla minunkin vuoroni, kun\nkaikki muut jo ovat osansa saaneet. En suinkaan minäkään täältä\nosattomana lähde.\n\nHELKA. Niin, kahvinhan minä lupasin.\n\nLAITAKARI. Juodaan se sitten. Ensin on asia päätettävä. — Isäntähän\ntaannoin puolittain lupasi ostaa näitä Maatalousseurojen arpajaisten\narpoja, eikö niin?\n\nANANIAS. Täisinhän minä vähän sinne päin lupailla.\n\nLAITAKARI. Kyllä varmasti. Ja siitäkin sanasta minä pidän, kiinni kuin\nhärän sarvesta. — Kymmenenkö vihkoa sitten pannaan?\n\nANANIAS. Koska minulla näkyy olevan näin hyvä onni arpajaisissa, niin\nehkäpä nyt sitten ne otankin.\n\nLAITAKARI. No, sepä oli reilusti tehty. Sitä minä Idarniemen isännältä\nodotinkin. — Kenties pannaan niitä vielä emännällekin.\n\nHELKA (hätääntyen). Jo, jo riittää.\n\nANANIAS. No, pane vielä vihko hänellekin. Pane yksi Sannille ja yksi\ntulevalle vävyllenikin!\n\nHELKA. Älä hiidessä, Ananias! Humalassako sinä olet?\n\nLAITAKARI. Semmoisen urotyön hän tekee vain selvällä päällä.\n\nSANNI. Johan isä on muuttunut maamiesseurojemme parhaimmaksi ystäväksi!\nKiitos siitä!\n\nTAAVI. Sitä se ylevä aate aikaan saa.\n\nANANIAS. Vähät minä siitä aatteesta, kun vain voitan 100,000 markkaa.\n\nLAITAKARI. Sen isäntä varmaan voittaakin, kun vielä rupee maamiesseuran\njäseneksi yhdessä koko muun talon väen kanssa. Ja silloin te kannatatte\nsuurta aatettammekin tietämättänne aivan samalla kertaa.\n\nTAAVI. Sen isäntä varmasti tekee. Sehän on maasta elävän velvollisuus.\n\nANANIAS. No, pistä meidät kirjoihin sitten, minut ja eukko ja koko\ntalon väki!\n\nLAITAKARI Sillä lailla vain mies puhuu!\n\nSANNI ja TAAVI (Ananiakselle). No kiitoksia nyt sitten kaikesta —\nmeidänkin puolestamme.\n\nHELKA. Nyt kai se on sitten jo se kahvi juotava?\n\nLAITAKARI. No, nyt sen joutaa tuoda sisään.\n\nANANIAS. Nyt taitaisi maistua.\n\nSANNI ja TAAVI. Nyt se maistuu, nyt.\n\nLAITAKARI. Tulkoon vain meille kaikille ja jokaiselle erittäin se\nMaatalousseurojen arpajaisten suurin voitto, — kaupantekijäisiksi!\n\n    Väliverho.\n\n\n\n"]