[{"data":1,"prerenderedAt":-1},["ShallowReactive",2],{"$f79jBdt3kXIa2Te4swB7QIF5Ju6TA8nYyO51PEu1_eW0":3},{"number":4,"title":5,"author":6,"authorBirth":7,"authorDeath":8,"slug":9,"bookId":10,"genreRaw":11,"genre":12,"themes":13,"origin":14,"language":15,"yearPublished":16,"yearPublishedTranslation":11,"wordCount":17,"charCount":18,"usRestricted":19,"gutenbergId":20,"gutenbergSubjects":21,"gutenbergCategories":24,"gutenbergSummary":26,"gutenbergTranslators":27,"gutenbergDownloadCount":28,"aiDescription":29,"preamble":30,"content":31},3622,"Matkahawannoita Wiron ja Liiwin maalta","Swan, Carl Gustaf",1839,1916,"3622-swan-c-g-matkahawannoita-wiron-ja-liiwin-maalta","3622__Swan_C._G.__Matkahawannoita_Wiron_ja_Liiwin_maalta",null,"tietokirja",[],[],"fi",1870,11442,76215,false,77015,[22,23],"Estonia -- Description and travel","Livonia -- Description and travel",[25],"Travel Writing","\"Matkahawannoita Wiron ja Liiwin maalta\" by C. G. Swan is a travelogue written in the late 19th century. The work follows a Finnish traveler’s journey through Estonia and Livonia, from Helsinki to Tallinn and Tartu, mixing on-the-spot observations with history and social commentary. It highlights medieval towns, churches, transport and prices, and everyday customs, while documenting the Estonian national awakening around choral festivities and the memory of emancipation from serfdom.  The beginning of the travelogue frames Finns and Estonians as brother peoples, contrasts material hardship with Estonians’ “spiritual hunger,” and invites readers along to jubilee festivities in Tartu. The narrator sails to Tallinn and vividly describes the harbor approach, the city’s walls, churches, Toompea, and historical anecdotes, noting sharp social divisions and practicalities of travel. With no railway, he proceeds by post road toward Tartu, sketching the flat-to-undulating landscape, peasant houses, beggars and geese, and the drivers’ stops at roadside inns. On the way he repeatedly meets choirs bound for the festival and is moved when they greet the Finns by singing national songs. Arriving in Tartu, he sketches the town, its university setting, and the Vanemuine society’s organization of a large song festival led by J. W. Jannsen, with rehearsals, a church service, and concerts. The section culminates in Jakob Hurt’s speech urging public spirit, the loyalty of educated Estonians to their people, and the creation of higher Estonian-language schools, with reactions briefly noted before the account turns to the banquet. (This is an automatically generated summary.)",[],136,"Matkakertomus ja kuvaus Viron ja Liivinmaan oloista 1860-luvun lopulla. Teos tarkastelee suomalaisten ja virolaisten kansallista sukulaisuutta sekä kansojen yhteisiä historiallisia juuria. Kirjoittaja johdattaa lukijan matkalle Tarttoon ja pohtii virolaisen kansallistunnon heräämistä.","C. G. Swanin 'Matkahawannoita Wiron ja Liiwin maalta' on Projekti Lönnrotin\njulkaisu n:o 3622. E-kirja on public domainissa sekä EU:ssa että sen\nulkopuolella, joten emme aseta mitään rajoituksia kirjan vapaan käytön\nja levityksen suhteen.\n\nTämän e-kirjan ovat tuottaneet Tuula Temonen ja Projekti Lönnrot.","MATKAHAWANNOITA WIRON JA LIIWIN MAALTA\n\nKirj.\n\nC. G. Swan\n\n\nYli-painos Kirjallisesta kuukausilehdestä.\n\n\n\n\n\nHelsingissä,\nJ. Simeliuksen perillisten kirjapainossa,\n1870.\n\n\n\n\n\n\n    Ma kansan näin, mi kunnian\n    Edestä kaikki koitti,\n    Nälissään palellessahan\n    Kuitenkin wielä woitti.\n\n\n\n\nKun suuri laulajamme Runeberg näillä mutkattomilla, koristamattomilla\nwärsyillä silmiemme eteen loihtii 1808—9 wuoden sankarien kuwan, on\nhän samassa synnyttänyt kuwan semmoisen, joka ei ainoastaan osota\nniiden Suomalaisten luonnetta, joita hän kirjoittaessaan erittäin\non ajatellut, waan koko Suomen kansan luonnetta, Suomen kansan\nhistorian menoa. Mutta Suomen kansalla on weli; ja jos kerskailematta\ntodenmukaisesti sopii sanoa, että Suomalainen ”nälissään, palellessahan\nkuitenkin wielä woitti”, niin sopii yhtä todenmukaisesti sanoa,\nettä weljessämme asuu sama kestäwäisyys wastuksissa ja waiwoissa.\nWirolainen tosin ei ole yhtä tottunut kuin Suomalainen näkemään, kuinka\nhalla yhtenä yönä hautaa koko wuoden toiweet, aitan tyhjäksi jättää;\nmutta jollei hän olekaan samassa määrässä, kuin tämä hänen pohjoinen\nweljensä, kokenut aineellista nälkää ja kylmyyttä — ei hän sentään\nsiinäkään kohden ole warsin tottumaton — on hän paljoa enemmin, kuin\ntämä, kokenut toisenlaista nälkää ja kylmyyttä, joka ei suinkaan\nole edellistä huokeampi, nimittäin henkinen nälkä ja kylmyys. Wiron\nkansa on 600 wuotta ollut ”orjan kansa, sorrettu, maahan rutistettu\nwaiwainen”, mutta sortaja ei ole milloinkaan saanut häntä kokonaan\nnöyristymään ikeen alle, hän on 600 wuotta myötään, lakkaamatta\nkohoittanut niskaansa, ja hänessä kytee wielä tätä nykyä melkein\nsama itsenäisyyden tunto, kuin 600 wuotta takaperin, jolloin hän\nurhollisesti taisteli Kalparitareita ja Tanskalaisia wastaan.\n\nOn paljon aikaa kulunut siitä, kuin Suomalainen äidin kodissa asui\nyhdessä Wirolaisen weljensä kanssa. Ajan kuluessa owat weljet\nwierastuneet toisistansa: ”suomensilta”, tuo kansarunouden laatima\nyhdistin, on niiden wäliltä ollut katkaistu. Mutta eipä weljet\nkuitenkaan ole toisiansa kokonaan unhottaneet. Wielä elää molemmissa,\nSuomalaisessa niinkuin wirolaisessakin, sukulaisuuden tunne; he woiwat\nwielä tutustua toinen toiseensa. Niitä Kuukauslehden lukijoita, joita\nasia miellyttänee, pyydän minun kanssani tekemään tutustumis-retken\nTartoon Liiwin maalle, jossa, niinkuin tiedetään, tänä kesänä on\npidetty suuri 50 wuoden riemu-juhla orjuuden lakkauttamisen muistoksi.\nLukija suonee anteeksi, jos matkalla tuon tuostakin wähän wiiwähtelen\nja syrjään poikkeilen sekä pikku seikkoja katselen. Kun Tartoon ei\nkäy rauta-tietä, ei sowi aiwan pikaista matkaa waatia. Paitsi sitä\ntuommoiset wiiwähdykset taritsewat wähän oleentumisen aikaa.\n\n       *       *       *       *       *\n\nKesäkuun 26 p:nä j.p.p. astuimme matkakumppanini ja minä, höyrylaiwaan\nAlexanderiin. Kun ilma oli aiwan kaunis, ja kulku Tallinnaan\n(Rääweliin) kestää waan wähän kuudetta tiimaa, olimme ottaneet piletin\nperäkannelle, josta maksetaan 12 markkaa. Tämä erinomaisen korkea\nhinta on mahdollinen siitä syystä, että kaikki Tallinnaan menewät\nhöyrylaiwat owat saman yhtiön omat; kun kilpailijoita puuttuu, käy\nmitä tahansa ottaminen. Täten onkin tapahtunut, että ”Etelä-suomen\nhöyrylaiwa-yhtiön” osakkeista, jotka alkuansa owat maksaneet 400\nmarkkaa, nyt maksetaan 520.\n\nPari tuntia kuljettuamme rupesi Suomen rannikko katoomaan silmistämme.\nAinoastaan Porkkalan kauas mereen ulkonewa niemi oli wielä näkywissä.\nSamaan aikaan rupesi Wiron ranta-harju siintämään meitä kohtaan.\nKuljettiin eteenpäin, jätettiin wasemmalle Kok-saaren walo-torni ja\nWrangelinmaa, oikealle \"Rääwelinkiwen\" walo-laiwa; ilmaantui sitten\nWulff-saari, josta muutamat huiput nousiwat korkealle taiwasta kohden.\nMe luulimme niitä ensin kuusiksi, mutta kun ne siksi näyttiwät liian\nkorkeilta, rupesimme päättämään niitä torneiksi toisella puolella\nsaarta. Ei kestänytkään kauan, ennenkuin Wulffin ohitse oli menty, ja\nedessämme oli nyt Tallinnan suuri lahti, sen pohjukassa Tallinna itse\nkorkeine tornineen, oikealla Bomarsundin tapaiseksi rakettu linnoitus\nja wasemmalla Catharinenthal'in puisto, wieläpä korkealla harjulla\nobseriatorioksi nimitetty walo-torni, laaksossa alla ”Die Brigitten”,\nwanhan Brigittan luostarin rauniot, ja perimpänä wasemmalla harjun\nkorkeimmalla ylänteellä Wiems'in kartano puistoineen, huoneineen.\nMeren puolelta on Tallinna aiwan siewä kaupunki. Korkeat kirkontornit,\nharmaitten muurien kehästä penkerittäin nousewan kaupungin\nkorkeat, suipot, punaiset tiilikatot walkeine harjoineen, — tässä\nwanhan-aikaisessa asussa on uuden-muotoisesta Helsingistä tulewalle\nmatkustajalle paljon ihastuttawaa ja miellyttäwää. Wanhan-aikaisuudessa\non toki toinenkin kohta, niinkuin pian saamme nähdä, kun kaupungin\nsisään pääsemme. Olemme nyt waan ulkomuodosta puhuneet. — Haminaan\ntultua oli tietysti matka-laukkujen katsasteleminen tulli-miesten\npuolesta ensimäinen temppu. Tämä oli kuitenkin hywin huokea, kentiesi\ntawallista huokeampi sen wuoksi, että katsastaja sai näkviinsä pienen\nlaatikon, jota hän kärkkäästi tawoitti, mutta, kun awasi sen ja\nhawaitsi sen sisältäwän ainoastaan nimi-lippuni, hän siitä häwehtyi\nniin, että heti pani laukkuni kiini ja liidullansa sen päälle piirsi\nristinsä, merkiksi että tutkinto oli loppu. Astuttiin siis maalle\nja otettiin ajuri. Meille oli majapaikaksi ehdoiteltu ”Zu den drei\nSchornsteinen” kaupungissa, mutta me katsoimme paremmaksi majailla\nulkopuolella kaupungin muureja ja seisatuimme sentähden muutamien\nkiwiheittojen päässä haminasta haminan-kadun warrella olewaan, ”Stadt\nHelsingfors” nimiseen rawintolaan. Kun emme olleet ymmärtäneet\nennakolta sopia ajurin kanssa, meidän täytyi tästä lyhyestä matkasta\nmaksaa 30 kopeikkaa. Kapineemme sisään tuotua ja aamullista syötyämme,\nlähdimme kaupunkiin päin.\n\nTallinnan kaupunki on merkillinen wanhuutensa puolesta sekä sen\nwaikutuksen puolesta, joka sillä on ollut Wironmaan historian suhteen.\nKaupunkiin kuuluu nyt: 1:ksi warsinainen kaupunki, 2:ksi Tuomiopää\nja 3:ksi esi-kaupungit. Koko wäestön paljous tekee noin 30,000\nhenkeä. Wanhin osa kaupungista on Tuomiopää. Se on myöskin kaupungin\nmerkillisin osa. Kaupungin lounaisella puolella kohoo jokseenkin\nkorkea ja jyrkkä kumpu, jonka Wirolaisten kansantarujen mukaan Kalewin\npuoliso Linda oli luonut sen alle haudatun miehensä peitteeksi. Tämän\nkummun kukkulalle oliwat Wirolaiset pakanuutensa aikana rakentaneet\npuisen linnan, jota Kalewin puolison muistoksi nimitettiin Lindanisa\n(s.o. Lindan rinta). Keväällä w. 1219 kun Tanskan kuuluisa kuningas\nWaldemar Seier mahtawalla armeijalla ja laiwastolla kulki Wironmaalle,\npakoittamaan tämän maan asukkaita Kristin uskoon sekä samalla\nwoittaaksensa itselleen maata lisäksi, laski hän malle Harjumaan\nrannikolle, missä nykään Tallinnan kaupunki sijaitsee. Lindanisan\nlinna woitettiin ja sen asemille alkoiwat Tanskalaiset rakentaa uutta\nkiwistä linnaa, joka sai _Rewal'in_ nimen. Tarun mukaan on syy tähän\nnimeen seuraawa. Kun linnaa rakennettiin oli kuningas muutamana päiwänä\nlähtenyt metsästämään ja tapasi silloin erittäin kauniin metsä-kauriin,\njota hän rupesi takaa ajamaan. Kauris pakeni tuomiowuorelle ja\nhyppäsi, kuinkaasta pakoon päästäksensä, wuoren jyrkänteeltä alas.\nPutouksesta sen jalat katkesiwat ja kuningas sai sen käsiinsä. Tästä\nsyystä hän nimitti paikan _Rehfall_ (s.o. metsäkauriin putous).\nWirolaiset itse rupesiwat sanomaan paikkaa _Tallinna'ksi_ (s.o. Tanskan\nlinna). Lewossa ja rauhassa eiwät kuitenkaan Tanskalaiset saaneet\nlinnaansa rakentaa. Wirolaiset kokosiwat sotajoukkonsa, niin kutsutun\n\"malewa'in\" ja karkasiwat äkki-arwaamatta Tanskalaisten leiriin.\nJo oliwat Tanskalaiset joka haaralta pakoon wiskatut, kun Rügen'in\nruhtinaan Witslaw'in, joka slawilaisen joukon kanssa oli seurannut\nWaldemaria, onnistui saada wäkensä järjestykseen Tuomiopään pohjaiselle\nrinteelle ja siltä kohdalta sysätä Wirolaisten rynnäkkö takaisin. Tästä\npysähtyiwät muutkin Wirolaiset ja Tanskalaiset saiwat tilaisuutta\njälleen kokoontuaksensa. Nyt ei Wirolaisten pieni joukko, joka oli\nyhden ainoan maakunnan, Harjumaan, malewa, woinut pitkää taistelua\nTanskalaisten suurta joukkoa wastaan kestää. Se kääntyi pakoon ja wähän\ntoista tuhatta kaatui. Tässä tappelussa tapahtui tanskalaisen tarun\nmukaan se ihme, että kun kuninkaallinen lippu jo oli walloitettu,\nputosi suurimman hädän hetkenä taiwaasta uusi lippu. Se oli sama mainio\n\"Dannebrog\", joka wielä tänäänkin on Tanskan waltio-lippu — walkoinen\nristi weripunaisella pohjalla. Tämän ympäri kokoontuiwat Tanskalaiset\njälleen ja saiwat sen awulla woiton. — Tappelun perästä rakensiwat\nhe linnan walmiiksi ja kuningas jätti siihen, kotia purjehtiessaan,\ntarpeelliset warustus-wäen. Tämä linna oli sitten kauan aikaa se\npaikka, jota Wirolaisten monet kapinat tawoittiwat, sillä täältä\noli heidän kukistamisensa tapahtunut, ja syystä he sitä kammosiwat\norjuutensa synty- ja pesäpaikkana.\n\nAjan kuluessa syntyi linnan itäisellä äärellä kaupunki, nykyinen\nwarsinainen kauppa-kaupunki, joka w. 1284 tuli Hansa-liiton jäseneksi.\nJo alkuansa se warustettiin linnoituksilla. Nyt ympäröitsee kaupunkia\nkiwinen muuri korkeine wahti-torneineen. Niitä on yli 20. Muurin\nulkopuolella on kaksinkertainen, korkea multa-walli ja sen alla lawea\nja sywä kaiwanne, joka kuitenkin nykyään suurimmaksi osaksi on melkein\ntyhjä wedestä. Kaupunkiin wie muurin läpi kuusi porttia, joista \"die\nSchmiedepforte\" (s.o. seppäportti) on mainio seuraawasta tapauksesta.\nKun Tanskan waltakunnan mahtawuus kukistumistansa, myytiin wiimein\nw. 1346 sen Wirolaiset maakunnan Liiwinmaan saksalaisille ritareille\nnoin 1 miljoonan Suomen markan hinnasta. Liiwinmaan ritarien herruuden\nloppupuolella wuoden 1535 waiheilla oli kiiwas riita noussut aateliston\nja kaupungin porwariston wälillä, siitä syystä, että aateliset\nkoettiwat tehdä ahdinkoa edellisten kaupalle. Nämä päättiwät silloin\nkaikella tapaa kostaa. Maan waltaherrat olivat kaupungin hallitukselle\nmyönnyttäneet tuomiosoikeuden hengen asioissa, itse aatelistenkin yli\ntapauksessa, että nämät oliwat tehneet rikoksia kaupungin alueella\nja siellä tawattiin. Nyt tapahtui, että eräs paroni J. Üksküll von\nRiesenberg kaupungin alueella löi yhden alustalaisensa kuoliaaksi.\nKaupunki julisti hänen henkensä rikkoneeksi, jos hän tulisi muurien\nsisäpuolelle. Tästä julistuksesta sekä ystäwiensä waroituksista\nhuolimatta hän lähti kaupunkiin. Mutta heti hänen sinne tultuansa,\nwangitsi hänet Raati ja tuomitsi hänet mestattawaksi. Tämä tuomio\npantiin myös toimeen Sdhmiedepforte'ssa ja wieläkin nähdään sywennys\nmuurissa, jossa mestatun hauta sanotaan olewan. Tämä porwarien ankara\nlain-käytäntö oli syy uusiin riitoihin, jotka wiimein ratkaistiin sillä\nsuostumuksella, että Sdmiedepforte oli suljettawa ja kiinni muurattawa,\njotta ihmisten silmistä suljettaisiin se paikka, jossa aateliswerta oli\nwuotannt porwariston oikeuden-tunnon tyydyttämiseksi. Niin tapahtuikin\nja portti oli sillä tapaa suljettuna wuoteen 1794 asti, jolloin se taas\nawattiin.\n\nNäiden Tallinnan historiaan koskewien poikkeusten perästä palaan\nkertomukseeni. Niinkuin jo mainittiin, pyrimme kohta tultuamme\nulkopuolella kaupungin muureja olewasta majapaikastannme kaupunkiin\npäin. Ensimäinen määrämme oli tawata ”suuren torin” wieressä asuwaa\nkauppiasta Böckleriä, jolta uuden Suomettaren mukaan tietoja saisi\nTarton matkasta. Aikomuksemme oli siis suoraan lähteä ”suurelle\ntorille”. Mutta aikomuksemme täyttäminen eipä ollutkaan niin helppo,\nkuin luulimme. Kaupungin sisään tultuamme ”pienen ranta-portin”\nkautta, olimme kerrallaan tunkeuneet semmoiseen maailmaan, joka\nmeille oli aiwan uudenlainen. Me olimme silmänräpäyksellä nykyajasta\nsiirtyneet puolen wuosi-tuhannesta taappäin. Kapeat, wäärät kadut,\nwanhan-aikaiset, päättö-puolellansa katua päin käywät huoneet näyttiwät\nmeidän silmissämme niin oudonlaisilta, että ihmettelemisestä ja\nkatselemisesta olimme unhottaa oikean aikomuksemme. Paitsi sitä ei\nollut niin helppo asia osata suoraa tietä eteenpäin siinä labyrintissä,\njohon nyt olimme joutuneet. Wiimein tultiin kuitenkin erääsen\nepä-säännölliseen nelikulmioon, jossa harjoittiwat wilkasta kauppaa.\nPaikka oli täynnä sohisewia talonpoikia ja niiden wankkureita. Tästä\nsyystä rupesimme sitä toriksi arwaamaan; mutta toiselta puolen paikka\noli niin wähätilainen, tuskin suurempi kuin melkoinen piha Helsingissä,\nettä oli waikea sitä tarwitsi katsoa. Asiasta selkoa saadaksemme\nrupesimme torin ympäri käwelemään tirkistellen, oliko nimi Böckler\njossakin hawaittawa; ja todellakin! tässä se oli eräässä kulmassa.\nMutta wähänpä hyötyä tästä. Kauppias ei ollut kotona. Meitä käskettiin\ntulemaan takaisin parin tunnin perästä. Me olimme aikoneet, jos\nmahdollista, lähteä Tartoon Tallinnan laulukunnan, Estonian seurassa.\nMutta nyt ei saatu tietoa, koska se lähtisi. Paitsi sitä meillä nyt\nei ollut ketäkään opastajaa, ei ketään tuttua, johon olisimme woineet\nkääntyä, saadaksemme tietoa, mitä kaupungissa oli katsottawaa.\nSentähden, kun emme tienneet, kauanko joutuisimme wiipymään\nkanpungissa, päätimme käydä kumminkin tuomiokirkossa.\n\nEi paljon epäilty, ennenkuin päätimme suurimman kirkon, jolla myös\noli korkein torni, tuomio-kirkoksi, ja sinnepäin nyt lähdettiin.\nSinne tultuamme oli heti mies saapuwilla kysymässä, tahdoimmeko käydä\nkirkkoa katsomassa, ja kun siihen annettiin myöntyä wastaus, hän pian\ntoi awaimet, ja me astuimme summattoman tornin kautta kirkon korkean,\nmajesteettisen laen alle. Korea oli todellakin tämä kirkko, wahwasti\nmieleen waikuttawa oli sen suuruus, mutta me olimme niin paljon\nkuulleet puhuttawan siinä löytywistä muistoista wanhoista ajoista,\nettä olimme toiwoneet enemmän, kuin saimme nähdä. Meidän mielestämme\noli Turun tuomiokirkko paljoa ennemmin katsottawa. Opastajamme waiwan\n25 kopeikalla palkittuamme, lähdimme taas liikkeelle, ja nyt alettiin\ntutkimis-retkeä omin neuwoin, ristin rastin. Ensiksi tuliwat kaupungin\nmuut kirkot tulkintomme esineeksi. Niitä on kaupungin muurien sisällä,\npaitsi tuomiokirkkoa, 7, nimittäin: S:t Olaon kirkko, Luostari-kirkko,\nPyhän Hengen kirkko, S:t Nikolaon kirkko, S:t Michaelin kirkko,\nKatharinan kirkko ja Wenäläinen S:t Nikolaon kirkko. Paitsi näitä on\nesi-kaupungeissa joukko kirkkoja, jotta kaikki owat wähänläntäisiä,\npaitsi S:t Johannes'in kirkko, uusi korea Wirolainen kirkko, kappaleen\nmatkan päässä ulkopuolella Scdmiedepforte'a. Pari kiwen-heittoa\nJohannes'in kirkosta taas rakennetaan nykyään suurta Wirolaista\ntuomiokirkkoa, joka warustetaan kahdella tornilla. Kaikista Tallinnan\nkirkoista on ”Pyhän Hengen kirkko”, likellä kauppa-toria, wanhin. Siinä\npidettiin ennen Wirolainen jumalanpalwelus, mutta kun Johannes'in\nkirkko walmistui, sitä ei enää käytetä. Tuon wanhuuden wuoksi olisimme\nmielellään siinä käyneet, mutta ei ollut ketään saapuwilla, jonka\nawulla olisimme woineet sisälle päästä, eikä pitkään hakemiseen ollut\naikaa. Niin oli myös laita, kun tulimme S:t Nikolaon kirkolle, paitsi\nS:t Olaon kirkkoa suurin toko kaupungissa. Sen sisään meidän kuitenkin\nkäwi tirkisteleminen, sillä owet oliwat auki, niinkuin täällä yleensä\non tapa, ainoastaan suljetut puola-weräjällä.\n\nKirkkoja katseltuamme rupesimme muureja ja walleja tarkkaamaan, joita\nnyt juostiin ylös alas. Kaupungin nykyiset wallit owat rakennetut 14:n\nwuosisadan alkupuolella. Ne owat, warsinkin paikottain, erinomaisen\nkorkeat ja paksut, josta sopii päättää, että Tallinna aikanansa on\nollut sangen wahwasti linnoitettu kaupunki. Sisäpuolella walleja\nkäywät muurit lienewät raketut samaan aikaan, kuin wallitkin. Ne\nowat warustetut torneilla noin joka 100 sylen päästä, paikottain\ntiheämmältäkin. Molempiin, sekä muureihin että torneihin, on käytetty\nTallinnassa sangen tawallista rakennus-ainetta, erästä tämän seudun\nwuorissa runsaasti tawattawaa kiweä, jota hywin helposti woi lewyiksi\nlohkaista. Se on waalean-harmaata, ja siitä rakennettu huone näyttää\nheti wanhan-aikaiselta. Tämä seikka waikuttaa sekin puolestansa, että\nkoko kaupunki saa tuon raunion-tapaisen ulkomuodon. Muutoin rupeewatkin\nmuurit paikottain raunioiksi muuttumaan. Tämä on erittäinkin tornien\nlaita. Muutamien ala-kerrosta käytetään kyllä wielä asunhuoneina, mutta\nylipäänsä owat ainoastaan ulko-seinät ja katot eheillänsä. Me koetimme\npäästä ylös pariin torniin, mutta ei päästy, pitkälle. Osaksi oliwat\nastuimet kokonansa rauenneet, osaksi oli koko käytäwä raunioita täynnä,\nettä pelkäsimme yhdessä portaitten kanssa romahtawamme alas synkkään\nhuoneesen tornin pohjaan, josta nenäämme tunkeutui kalmanhaju, joka ei\nsuinkaan ollut wiehättää.\n\nMuurien kaikki nurkat ja pielet tutkittuamme sekä toistamiseen, waikka\nnytkin turhaan, kauppias Böckleriä haettuamme, lähdimme takaisin\nmaja-paikkaamme, teillä poiketen kaupungin kirjakauppaan, josta\nTallinnan kartta ostettiin 1 ruplalla.\n\nJälkeen puolen päiwää lähdettiin taas liikkeelle. Böcklerillä sanottiin\nisännän jo ehtineen uudestansa kotoa lähtemään. Paitsi sitä saimme\nkuulla sen ikäwän uutisen, että Estonia laulukunta noin puoli tuntia\ntakaperin oli täydellä musiikilla lähtenyt Tartoon. Kun siis emme sen\nkanssa päässeet, ei ollut muuta neuwoa kuin \"postilla\" (kyydillä)\nkulkea.\n\nTämä tämmöinen matkustus, waikka paljon kalliimpi, oli meidät\nkuitenkin pikemmin perille saattawa, ja näin jäi meille aikaa wiipyä\nTallinnassa tulewaksi päiwäksi. Täten saimme nyt tilaisuuden käydä\nKatharinenthal'issakin, parin wirstan päässä kaupungista. Me sowimme\najurin kanssa. Hän lupasi ajaa meidät edes takaisin sekä siellä wiipyä\nyhden tiiman — kaikki 40 kopeikan edestä, jota ei suinkaan sowi\nkalliiksi moittia.\n\nItää päin kaupungista käy jyrkkä, luullakseni ”Lohi-wuoreksi”\nnimitetty wuoriharjanne. Yhdelle tämän penkereelle Wenäjän tsaari\nPietari suuri w. 1714 rakennutti wähäisen huoneen itsellensä. Tätä\nnykyä paikka kokonaan on korkeitten, lehtewien puitten warjossa,\nmutta silloin ei mikään kaihtinut näky-alaa haminaan päin, ja tästä\nhuoneesta Pietari katseli, kuinka hänen synnyttämänsä Wenäläisten\nlaiwasto ensimäisiä liikehdyksiänsä teki. Huoneen sisusta on wielä\nmelkein samassa tilassa, johon Pietari sen jätti. Muutaman kiwen-kannon\npäässä tästä huoneesta laaksossa wuoren alla rupesi Pietari w. 1718\nrakennuttamaan huwi-linnaa, jonka hän puolisonsa kunniaksi nimitti\nKatharinenthal'iksi. Kun linnaa rakennettiin, nousi Pietari itse eräänä\npäiwänä telineille, otti wasaran ja sawi-lapiaisen käteensä, ja pani\nkolme tiiltä muuriin. Tämän tapauksen muistoksi kiwet sitten jätettiin\nkalkitsematta, — Pietari alotti myös sen suuren puiston istuttamista,\njoka nyt on linna-huoneen edessä, yleisölle alttiina. Me yritimme\nhuoneesen katsomaan ja käwimme sen wuoksi ala-kerroksessa, jossa joku\nwahti-mestarin perhe asui, mutta täällä saimme ensi kerran hawaita\nsen epä-sowun, joka nykyään wallitsee Saksalaisten ja Wenäläisten\nkesken Itä-meren maakunnissa. Me puhattelimme, näet, saksan kielellä\ntäällä tawatuita henkilöitä, jotka kaikki oliwat Wenäläisiä, mutta\nwastaukseksi saimme äkäisen ja jäykän lauseen \"emme ymmärrä saksaa\",\nwaikka olimme aiwan warmat siitä, että he hywin ymmärsiwät, että\nhalusimme päästä sisälle. Wenäjää me emme osanneet, ja niin jäi huone\nkatsomatta. Nyt kiipesimme Lohi-wuorta ylös, jonka harjanteella juuri\nyläpuolella Pietarin huonetta on tuo ennen mainittu \"obserwatorio\". 10\nkopeikan edestä pääsimme sisälle, ja tämän summan joutaa mielellään\ntähän käyntiin panna, sillä obserwatorion alttanilta on mitä korein ja\nlawein näky-ala kaupungin ja koko seudun yli. Tätä ihasteltuamme ja\nwalo-konetta katsottuamme astuimme alas ja lähdimme taas kaupunkiin.\nMutta matkalla oli hoksannut jotakin. Olin tarkoin tutkinut karttaa\nja lopuksi tullut siihen päätökseen, että se kirkko, jossa ensin\nkäwimme, ei ollutkaan tuomio-kirkko, waan S:t Olaon kirkko. Niin\nemme wielä lainkaan olleet Tuomiopäässä käyneet, ja tämä kuitenkin\noli wälttämättömästi katsottawa. Sinne siis nyt. Wälillä wähän\nistahtaaksemme menimme Schmiedepforte'n ulkopuolella wallien päällä\nolewaan promenaadiin. Kun päiwä jo illasti, oli meidän tilaisuus\ntäällä myös nähdä kaupungin wäestöä, joka jouto-hetkinä wetäytyy tänne\nahtaasta ja helteisestä kaupungista. Wirwoitukseksi saa täällä olewasta\npienestä rawintolasta pullon seltserin-wettä 10 kopeikalla ja limonadia\n20 kopeikalla.\n\nMeidän erehdyksemme S:t Olaon kirkon suhteen naurutti meitä paljon,\nmutta saapi selityksensä kirkon suuruudesta ja tornein korkeudesta\njosta pian päätimme sen tuomiokirkoksi. Että torni onkin korkea, woi\narwata siitä, että koko Europassa on ainoastaan kaksi korkeampaa\ntornia, nimittäin S:t Pietarin kirkon Roomassa ja ”Münsterin”\nStrassburg'issa. Ett'ei muut samanlaiseen erehdytseen joutuisi, neuwon\nheitä kohta kaupunkiin tultuansa ostamaan itselleen kartan, jota on\nsaatawa kirjakaupasta Buchhandlung von Kluge et Ströhm, 149 Lang\nStrasse”.\n\nTuomiopää on kaikella muotoa katsottawa. Siihen johdattaa kolme porttia\nulkopuolelta kaupunkia ”Dompforte” ja kaupungista toinen ajawia,\ntoinen, kapea rappu, jalka-ihmisiä warten. Me astuimme tuomioportista\nsisään. Tästä tullaan ensiksi awaralle paikalle, melkein ainoa paikka,\njota Tallinnassa sopii toriksi sanoa. Wasemmalla puolella tätä \"Dom\nMarkt\" nimistä toria on Tallinnan linna. Se perustettiin jo Waldemar\nSeier'iltä, mutta uudistettiin w. 1775.\n\nTässä melkoisessa huoneessa asuu siwili-kuwernöri, tässä on myös\nsiwili-wirkakuntien wirkahuoneet. Wähän ylempänä torista lähtien\non tuomiokirkko, johon emme nyt kuitenkaan päässeet. Wastapäätä\ntuomiokirkkoa on Wironmaan Ritari-huone, johon ritaristo joka kolmas\nwuosi kokoontuu waltiopäiwiksi, ja jossa ”das Oberlands-Gericht”\n(korkein tuomiokunta) istuu. Tuomiopää on oikea korkea-aatelisten pesä.\nTuomiokirkkoa nimitetään ”ritari- ja tuomiokirkoksi”, Tuomiopäässä on\nmyös ”ritari- ja tuomiokoulu”; täällä on niinikään Wiron aateliston\n”Credit-casse”, joka jotenkin wastaa meidän hypoteeki-yhtiötä ja\njotenkin on waikuttannt saman kuin tämäkin, taloudellisen häwiön.\nMelkein kaikki yksityiset huoneet Tuomiopäässä owat aatelisten\nhallussa. Koko Tuomiopään wäestö on erityisen tuomio-oikeuden alainen.\nAateliset kuuluwat \"Das Oberlands-Gericht'in\" alle ja muut Tuomiopään\nasukkaat, n.k. porwarit ja käsityöläiset, ”Der Schslossvogt'in”,\nlinna-woudin alle. Mutta aateliston ei ole ollut siinä kyllä, että se\nnäin on sulkeunut pois porwaristosta. Paremmaksi warmuudeksi on se\nwielä Tuomiopään rinteelle kaupunkia päin rakennuttanut korkean muurin,\njonka kautta wahwasti warustettu portti meidät taas kaupunkiin saattaa.\nTämän portin päälle sopisi syystä kirjoittaa: \"odi profanum vulgus et\narceo\".\n\nMuutaman tunnin wielä ympäri kaupunkia käweltyämme lähdimme kotia.\nSeuraawana päiwänä, joka oli sunnuntai, käwimme ensiksi katolisessa\njumalanpalweluksessa Katharinan kirkossa, sitte Wirolaisessa kirkossa\nja wiimein katolisessa rukous-hetkessä tuomiokirkossa. Kirkon sisään\nmennessä astutaan ensiksi portaita alaspäin esi-huoneesen, josta taas\nportaat wiewät wielä alemmaksi itse kirkkoon. Jos S:t Olaon kirkko,\njonka ensiksi olimme luulleet tuomiokirkoksi, tarjosi wähemmän kuin\nmitä olimme odottaneet, niin meitä täällä kohtasi melkein enemmän\nkuin olisimme woineet toiwoa. Paitsi sitä, että kirkon seinät ja\npylwäät oliwat waakunilla peitetyt ja kuori täynnä hauta-monumenttejä,\nsaimme täällä hawaita uuden astemäärän ”förnäämisyyttä”. Niinkuin\nkaupungin porwarit oliwat sulkeuneet maarahwaasta korkeitten muurein\nkautta, Tuomiopään aatelisto samaten kaupungista, niin oli itse\naatelistossakin löytynyt niin ”förnäämejä”, ett'eiwät olleet woineet\njumalan-palweluksessa istua muiden aatelisten kanssa, waan oli\ntäytynyt näiden joukosta sulkeutua häkkeihin, tai miksi niitä sopisi\nnimittää. Kirkon seinistä ulkoni, näet, pikkusia katetuita rakennuksia,\njoihin päästiin eri, portaita myöden. Nämät häkit sisälsiwät oikein\nförnäämejä” naisia. Paha kyllä on näitä koppeja osittain täytynyt\nwarustaa lasi-seinillä, että päiwän walo pääsisi sisälle. Siinä on se\nhaitta, että kumminkin muiden silmät pääsewät näihin pilkistämään.\n\nNiistä, jotka kirkon kuoriin owat haudatut, owat mainittawat: Pontus\nde la Gardie, joka 1586 hukkui Narowan haminaan, josta tapauksesta\nlatinainen kirjoitus hauta-monumentissä mainitsee; Kaarlo Henrikinpoika\nHorn ja mainio kreiwi Mathias von Thurn, kuuluisa 30 wuotisen sodan\naikana.\n\nTallinna on päästä päähän historiallinen kaupunki. Siitä syystä sen\ntäytyy miellyttää wierasta. Mutta se, joka on tottunut uudenlaiseen\nkaupunkiin, ei kauan menesty sen umpisuudessa, sen wäärillä ja kapeilla\nkaduilla. Näistä owat muutamat niin kapeat, että tuskin yhdet waunut\npääsee eteenpäin. Kuinka on tapana tehdä, kun kahdet waunut tulewat\nwastakkain, en tiedä. Kuitenkin on kaupungissa myös ”Breit Strasse”,\nlawea katu, mutta sen laweudesta ei ole paljon puhumista. — Kapein katu\nHelsingissä lienee yhtä lawea. Tästä kapeudesta tulee, että kaupungin\nala on jokseenkin wähäinen, noin 8 à 9 Helsingin korttelia. Wiimein\non mainittawa, että koko kaupungissa on wesi-johto, niin että melkein\njoka kortteli-kulmassa rautaphlmäästä wuotaa raitista wettä koko\nwuoro-kauden. Tähän wesi-johtoon, joka ulottuu myös etu-kaupunkiin,\njohdatetaan wettä eräästä ulko-puolella kaupunkia olewasta järwestä.\n\nLieneehän lukija jo kyllästynyt Tallinnaan. Muitten matkustajain\nhyödyksi tahdon wielä mainita muutamia siellä käypiä hintoja:\n\n1 huone ja 1 kynttilä (wuorokauteensa) 60 kop.; 1 wasikan kotletti 25\nkop.; 1 biffi-paisti munien kanssa 30 kop.; 1 pullo oiwallista olutta\n12 kop.; 1 päiwälliseateria 40 kop.; 1 kuppi kahwia 15 kop.\n\nNiinkuin jo on sanottu, ei pääse rautatiellä Tallinnasta Tarttoon.\nYlipäänsä ei näitä, kaukaisia seutuja yhdistäwiä kulku-neuwoja Wiron\nja Liiwinmaalla wielä ole olemassa. [Riiasta wie kyllä rautatie\nPietariin, mutta se kiertää kokonaan sen alan Liiwinmaata, jossa\nWirolaiset asuwat.] Kuten tietty, rakennetaan myös par'aikaa itäisestä\nWironmaasta Paltisinlinnasta rauta-tietä Pietariin. Tämä tie on\nmenewä aiwan eteläpuolella Tallinnaa ja Tallinnasta on aikonus wetää\nsiwuhaara Tarttoon ja siitä eteenpäin Riikaan. Siksi kuin se aikaan\nsaadaan, täytyy käyttää tawallista maantietä näiden kaupunkien wälillä,\nMaantietä woipi täällä kulkea kahdella eri tawalla. Jos tahtoo\nhuokeaan hintaan matkustaa, täytyy sopia talonpoikien kanssa, jotta\nkyyditsewät toisesta kaupungista toiseen. Mutta tällä lailla matka\njoutuu jokseenkin hitaasti. Jos siis on kiire ja rahat riittäwät,\nkuljetaan postilla, joka wastaa meidän kyytiämme. Hewoselta ei makseta\njuuri enemmän kuin Suomessa. Wironmaalla on kyytiraha, näet, 2 1/2\nkopeikkaa wirstalta joka hewosesta, paitsi kaupungista lähteissä,\njolloin suoritetaan kahdenkertainen kyytiraha; Liiwinmaalla maksetaan\n3 kopeikkaa hewoselta, Mutta tämmöinen matkustaminen kyydillä tulee\nkalliiksi sentähden, että aina täytyy ajaa kahdella hewosella, jos\nyksinkin kulkee. Penikulmalta maksetaan siis Wironmaalla 50 ja\nLiiwinmaalla 60 kopeikkaa. Tähän tulee, että, jos riitelemistä tahtoo\nkarttaa, täytyy antaa kyytimiehelle noin 20 kopeikkaa juoma-rahaa, ja\najokaluin edestä maksetaan 30 kopeikkaa kyytiwäliltä. Kaksi-pyöräisiä\najo-kaluja ei täällä yhtään käytetä. Myös työ-ajoissaan käyttäwät\ntalonpojat neljä-pyöräisiä rattaita. Kyydillä ajettaessa käytetään\nkatottomia trilloja; ne täytetään sitte oljilla reunoja myöden.\nMatkustaja istuu olkiin, ajaja ottaa siansa poikinpäin asetetulla\nlaudalla, kehoittaa hewosta ruoskanläiskäytsellä tahi omituisella\nwipellyksellä, ja nyt eteenpäin. Kyytiwälit omat ylipäänsä hywin\npitkät, noin 17—27 wirstaa, ehkä wirstat täällä lienewät wähän\nlyhyemmät, kuin meillä. Kyytiwälin pituudesta saapi ajaja syytä puoli\ntiessä seisattua, antaakseen hewosen puhaltaa, niinkuin matkustajaa\nkoetetaan luuletella, mutta oikeastaan saadakseen poiketa maantien\nwieressä olewaan ”körtsiin” eli krouwiin. Semmoisista täällä ei\nole puute. Wiron- ja Liiwinmaalla, niinkuin ylipäänsä kaikkialla\nEuropassa, missä orjuus on ollut wallassa, on, näet, aatelistolla ollut\nyksin-omainen wiinan polttamisen ja myymisen oikeus. Aatelistolle\non siis hyödyksi, että talonpojat käyttäwät wiinaa niin paljon,\nkuin suinkin on mahdollinen. Sen tähden aateliset owat asettaneet\nrommia kaikkialle, missä sopii arwata nauttioita oleman tarjona, siis\nenimmiten maantien warrelle. Kun kestikiewarein wälillä körtsille\njoutuu, ei tapahdu koskaan, ett'ei ajaja astu alas, ja lähestyen\nhewosten päitä ole järjestäwinänsä suitsia ja waljaita. Sillä wälin hän\nyhä tirkistelee waunuihin päin, eikö matkustaja rupee raha-kukkaroa\naukaisemaan antaaksensa hänelle 5 kopeikkaa ryyppy-rahaksi. Pyytää,\nsitä hän ei tee, mutta hän yhä järjestelee suitsia wäsymättä, siksi\nkuin 5 kopeikkaa hänelle annetaan. Silloin hän nopeasti pistäikse\nkörtsiin ja palaa sitten heti-kohta siallensa.\n\nTallinnasta Tarttoon on 204 1/2 wenäjän wirstaa. [Niiden\nhyödyksi, jotka ehkä tulewat matkustamaan tätä tietä, panen tähän\nmatkustus-ohjeen: Tallinnasta — Wait'iin 21 1/2 w.; Wait'ista —\nKisa'an 27 w.; Kisa'sta — Mustlanöm'iin 14 1/2 w.; Mustlanöm'istä —\nAnniküll'iin 27 1/2 w.; Anniküll'istä — Maria Magdalena'an 27 w.; M.\nMagdalena'sta — Weggewa'an 19 w.; Weggewa'sta — Kurrista'an 19 w.;\nKurrista'sta — Moisama'an 22 w.; Moisama'sta Tarttoon 27 w.]\n\nMe lähdimme matkaan Tallinnasta klo 4 jälkeen puolen-päiwää, päiwänä\nsen jälkeen kuin olimme sinne tulleet. Me olimme nyt kylläksi nähneet\nsitä paikkaa, josta Wiron-kansan orjuutuminen suureksi osaksi oli\nlähtenyt. Meitä halutti nyt nähdä itse maa ja kansa. Kun oli sunnuntai,\nluulimme että enemmän wäkeä olisi liikkeellä, kuin arkipäiwinä,\njolloin kaikki owat askareissaan. Mutta siinä kohden petyimme. Koko\nensimäisenä päiwänä tuskin mitään muuta eläwätä olentoa nähtiin,\nkuin muutamia hanhiparwia ja kerjäläisiä. Molemmat owat lajillansa\nomituiset. Wiime-mainittuja, kerjäläisiä, olimme jo Tallinnassa\nmuutamia nähneet. Wirolainen ei mielellään suorastaan pyydä. Mutta\nhän asettuu semmoisiin paikkoihin, joissa on suuri ihmisten liike,\nkirkkojen owille, portteihin, torille j.n.e. Nojaten sauwaansa ja\nkyykistyen kaikenlaisiin surkuteltawiin asentoihin, messuaa hän mitä\ninhottawimmalla ja surkeimmalla äänellä ja nuotilla walitus-laulua,\njoka heti lakkaa, niin pian kuin pieni raha hänelle annetaan käteen,\njolloin hän kohta tawallisella äänellä osoittaa kiitollisuuttansa;\nmutta hän rupee taas samaa walitus-wirttä weisaamaan, niin pian\nkuin hänelle käännät selkäsi. Kun ensikerran nä'in pari semmoista\nmessuawaa ukkoa Schmiedepforte'ssa, luulin heitä joutuu eri uskon-lahon\njäseniksi, jotka täten pitiwät katumuksen ja rukouksen harjoituksiansa\nja menin siis heidän ohitsensa mitään wirkkamatta; mutta kun semmoisia\njoka paikassa ilmestyi, rupesin aawistamaan asian oikeaa laitaa ja\nkoetin siis antaa yhdelle heistä 3 kopeikan rahan, jolloin asia minulle\nselkeni. Kun sitten lähdimme Tallinnasta, näimme niitä tien warrella\nistuwan ja surkeudellansa waiwaawan matkustajien korwia ja silmiä. Mitä\nnoihin toisiin olentoihin, hanhiin, tulee, ne kyllä eiwät ole omituiset\nsen puolesta, että olisiwat muista tawallisista hanhista eroawaiset,\nwaan niiden paljous on täällä silmään-pistäwä. Jokaisella perheellä,\njolla on joku maan-tilkka wiljeltäwänä, on oma hanhi-parwensa, johon on\nsyynä se, että arentimiehet tawallisesti maksawat kartanon omistajalle\narenniksi muun muassa muutamia hanhiakin.\n\nKuten jo on sanottu, kerjäläiset ja hanhet oliwat melkein ainoat\neläwät olennot, joita meidän oli tilaisuus hawaita. Näyttää siltä kuin\nWirolainen tahtoisi niin paljon kuin mahdollista olla erillänsä muista\nihmisistä. Lieneekö tuo seuraus orjuudesta? Se on aiwan luultawaa.\nMuukalaisia hän ei ole tottunut näkemään toisen-muotoisina kuin\nsortajina ja semmoisia mieluisimmin karttaa. Hän ei etsi muita ihmisiä,\nsiis muiden täytyy etsiä häntä, jos tekee mieli häntä nähdä. Siihen\nmeillä nyt ei ollut aikaa. Tahdoimme seuraawan päiwän illalla olla\nTartossa; sillä juhlan alkajaisten oli jo tiistaina määrä tapahtua,\nwaikka warsinaisen juhlan ensimäinen päiwä oli keskiwiikkona. Ei ollut\nsiis muuta neuwoa kuin waunuista katsella mitä silmiimme sattui, maata\nja ihmis-asuntoja. Tallinnan seuduilla on maa jokseenkin yhdenmuotoista\nja rumaa. Ajetaan suurta tasankoa myöden, jonka maan-laatu suurimmaksi\nosaksi lienee hietaa. Kohta hawaitsee, ettei nyt enää olla Suomessa,\nSuomen kukkulat ja järwet kauniine saarineen, niemineen, lahtineen,\nniitä ei täällä näe. Myös Suomen synkät, juhlalliset hongikot ja\nkuusikot owat poissa. Honkia ja kuusia kyllä täällä kaswaa, mutta\nmetsät owat turmellut, ettei niitä millään lailla sowi meidän kauniisin\nmetsiimme werrata, Etelään päin muuttuu maa epätasaisemmaksi ja\nwaihettelewammaksi sekä myös enemmin asutuksi ja wiljellyksi. [Tässä\nen tee mitään eroitusta Wiron ja Liiwinmaan wälillä, koska raja näiden\nkahden maan wälillä ei riipu geografiallisista eikä etnografiallisista\nkohdista, waan on kokonaan mieli-waltainen.] Niin on maa itäpuolella\nPaidelinnaa (Weissensteiniä) — Etelä-Wironmaassa melkein yhtenä\nainoana peltona, täynnänsä kartanoita, joista muutamat oat sangen\nkomeasti rakennetut, että niitä melkein sopisi palatseiksi sanoa.\nMutta sitä kurjemmalta näyttäwät kappaleen matkaa kartanosta olewat\nkylät. Wirolainen talo usein ei ole kuin yksi ainoa rakennus, jossa\non sekä ihmisten, että eläinten asunto että aitat ja kaikki muut\ntaloon kuuluwat huoneet. Nämät rakennukset tehdään melkein kaikki\nsamanmuotoisiksi. Hirsistä rakennetaan noin kaksi syltää korkea\nsalwos, joka aina toisesta päästä, usein molemmistakin, on leweämpi\nkuin keskipaikalta. Tämän salwoksen päälle rakennetaan sitte suippo,\njoka taholle kaltawa katon-kannatin, joka turpeilla peitetään. Huoneen\nkaidemmassa päässä on kalu-huone ja muut ulkohuoneet, leweämmässä\npäässa on asuin-huone. Katto laitetaan koko huoneelle yhtä leweäksi\nkuin rakennuksen ulkonewalle osalle ja siitä syntywää katon ulonnusta\nkannattaa muutamat pylwäät, joista huoneen edustalle tulee jonkunlainen\nweranda, jota kuitenkin paremmin sopii wajaksi kutsua. Tähän muotoon\nowat myös kaikki körtsit ja posti-huoneet (kestikiewarit) rakennetut,\nehkä nämä owat suuremmat ja paremmat, tuin talonpoikain huoneet\ntawallisesti owat. Koska katot tawallisesti owat noin kahta wertaa\nkorkeammat kuin itse huoneet, näyttää Wirolainen kylä, jonkun matkan\npäästä katsottuna, kuin joukko suuria turpeen-läjiä.\n\nSeuraawana matka-päiwänämme rupesiwat Tarttoon pyrkiwät laulukunnat\ntulemaan näkywiin. He ajoiwat pitkissä, enimmiten peitetyissä\nwaunuissa, joihin mahtui noin 8—10 miestä. Mitä likemmäksi Tarttoa\ntulimme, sitä wilkkaampi oli liike. Kun kauan aikaa seurasimme\ntoisiamme siten, että me kestikiewarien wälillä ajoimme heidän\nohitsensa, ja he taas kulkiwat meidän siwutsemme sill'aikaa kuin\nposti-paikassa olimme hewoisia waihtamassa, lienewät he wihdoin\nälynneet, että me olimme Suomalaisia. Kun, näet, ajaja 59 wirstan\npäässä Tartosta seisahtui körtsille tawallisen ryypyn wuoksi, rupesi\nkörtsin sisässä lepoa pitäwä laulukunta weisaamaan tuota samalla\nnuotilla kuin ”Maamme” laulettawaa laulua: ”Mo isamaa, mo õn ja rõõm,\nkui kaunis oled sa”. En luule ”maamme”? säwelten koskaan minuun\nniin sywästi waikuttaneen, kuin täällä äkki arwaamatta kuullessani\nWirolaisten meitä niillä terwehtiwän. Me astuimme alas waunuista,\nkäwimme körtsissä kuuntelemassa, ja, kun laulu oli loppunut, esitimme\nitsemme Suomalaisiksi. Wähän haasteltua he taas rupesiwat laulamaan:\n”Mo meeles seisab alati, mo hiilgav isamaa!” jota weisataan samalla\nnuotilla kuin \"Mun muistuu mieleheni nyt\". Tämä oli ensi kerta, jolloin\ntulimme tilaisuuteen nähdä sitä ystäwyyttä ja rakkautta Suomen kansaa\nkohtaan, joka asuu Wiron kansassa ja jota me sittemmin usein saimme\nnauttia. Kun sitte wiimeisessä posti-talossa ennen Tarttoa olimme\nsadetta pitämässä, matkusti sama laulukunta ynnä suuri joukko muita\nohitse, iloisesti laulaen ja meitä terwehtien; paitsi sitä myöskin\neräissä waunuissa olewa soittokunta torwillansa piti iloista musiikkia.\n\nMaanantaina klo 12 j.p.p. oltiin wiimein Tartossa. Tarton ikiwanha\nkaupunki sijaitsee Liiwinmaalla, laaksossa kummallakin puolella\nWirtsajärwestä Peipus-järween juoksewaa Emäjokea. Se wiljawa paikka,\njohon se on rakennettu ja jota osittain ympäröitsee melkoiset mäet,\npidetään yleiseen sangen kauniina. Myös kaupungilla itsellään on\nkauneuden maine. Pohjan Heidelberg'ksi sitä Saksalaiset sanowat.\nSen somuuteen waikuttaa paljon se seikka, että sen sekä sisä- että\nulko-puolella on paljon istutuksia, sekä yksityisten että yleisölle\nalttiita puutarhoja ja käwelypaikkoja. Näistä owat mainittawat:\nkuuluisat tuomiokirkon käwelypaikat kaupungin wanhoilla walleilla\nwanhan tuomio-kirkon raunioin ympärillä; käsityöläis-yhtiön puutarha,\nwarustettu pienellä wesi-lammikolla sekä woimistelu-telineillä ulkona\nilmassa; Wanemmuine-yhtiön puutarha sekä ulkopuolella kaupunkia\n”Ressource-puisto”. Kaupungissa on kiitetty yli-opisto, jonka\nobserwatorio erittäin kehutaan hywäksi. Sillä on myös suuri kirjasto,\njonka säilytyshuoneeksi wanhan tuomiokirkon kuori on laitettu. Tarton\nnimi on muutoin Wiron historiassa hywin tuttu. Tänne kokoontui ennen\nmuinoin Wirolaiset kuuntelemaan Wanemuista, joka täällä puistoissa\nwiritti kantelettansa. Sitte tämä seutu Wirolaisten kukistuksen\naikana oli tappelu-tanterena sodissa Wirolaisten ja muukalaisten\nwälillä ja myöhemminkin on Tartto nähnyt ja kärsinyt sodan waiwoja.\nTähän paikkaan oli nyt suuri joukko Wiron kansan jäseniä kaikista\nmaakunnista kokountunut wiettämään rauhallista riemujuhlaa. Juhlan\nsynty on lyhyesti sanoen seuraawa, sopii nimittää J.W. Jannsen'ia, tätä\nihmeellistä miestä, joka perätysten on ollut paimen-poikana, kuskina,\nurkujen soittajana, lukkarina ja wiimein kansakoulun- opettajana.\nSemmoisena rupesi hän w. 1857 toimittamaan ”Pärno Postimees” nimistä\nsanomalehteä, muutti sitten w. 1864 Tarttoon, jossa hän antaa Eesti\nPostimees'tä, jonka toimitus nykyään on hänen ainoa wirkansa. Tämän\nmiehen päässä nousi jo w. 1865 ajatus suurella kansallisjuhlalla\nwiettää 50:tä wuotta 1819 wuoden asetuksesta. Alku tehtiin siten, että\nministeristöltä Pietarissa pyydettiin lupaa Wirolaisen laulu-yhtiön\nperustamiseen Tarttoon. Lupa saatiin jo w. 1865 ja laulukunta sai nimen\n”Wanemuine”. Tämä seura, johtaja etupäässä, pani sitten nyt puheena\nolewan juhlan toimeen innolla ja woimalla, joka tiesi woittaa kaikki ne\nmonenlaatuiset wastukset, jotka sitä kohtasiwat.\n\nEnnenkuin ryhdyn puhumaan niistä yleisistä kohdista, jotka semmoisen\njuhlan kestäessä woiwat tulla näkymiin ja antaa syytä miettimiseen,\ntahdon lyhyesti lukialle kertoa juhlan menon ja laadun. Tiistaina\n29 p. Heinäkuussa e.p.p. ilmoittiwat kaikki laulu- ja soittokunnat\nitsensä Wanemuine yhtiön kokous-huoneessa. Ilmoitettujen luku oli:\n44 laulu-kuntaa ja 5 soitto-kuntaa. Niihin kuului: 329 kylän ja\n”kokokunnan” opettajaa; 129 talollista; 69 käsityöläistä; 59 lukkaria\nja pitäjän-kouluttajaa; 52 työmiestä, renkiä ja palweliaa; 47\npitäjänkoulujen oppilasta; 41 talollisten ja koulumestarien poikaa;\n28 ”perintömaan”omistajaa ja arentimiestä; 19 ”kunnan-kirjoittajaa”\nja inspehtoria; 6 karjakartanonpitäjää ja kirjailijaa. Kello 2\nj.pp. lähtiwät kaikki laulajat pääjohtajiensa, hra Jannsen'in ja\nlaulunopettajan Walgan kansakoulu-seminarissa, hra Säbelmannin kanssa\nWirolaisten kirkkoon, ”Maarja-kirik”, jossa pää-harjoitus seuraawan\npäiwän hengellisiin laulajaisiin pidettiin. Seuraawana päiwänä oli\njuhlan ensimäinen päiwä. Tämän päiwän alku terwehdittiin tykkien\nampumisella. K:lo 8 rupesiwat kellot P. Johanneksen ja P. Maarian\nkirkoissa yhdistämään ääntänsä tykkien jyrinään, kehoittaen Tarton\nasukkaita kokoontumaan siihen suureen jumalanpalwelukseen, jolla juhla\noli alotettawa. K:lo 9 rupesi juhla-kulku liikkumaan Wainemuine-yhtiön\nseura-huoneesta lipuilla koristetun kaupungin läpi ensiksi Maarian\nkirkon torille, missä koraali laulettiin, johon myös soitto-kunnat\ntorwillaan ottiwat osaa. Koraalin laulettua lähdettiin taas liikkeelle\nsille paikalle, jossa jumalan-palwelus oli pidettäwä, eräälle puilla\nympäröitylle suurelle sywänteelle aiwan likellä Tuomiokirkon ihanoita\nraunioita pidettyyn jumalan-palwelukseen oli kaiken-säätyisiä ja\n-ikäisiä ihmisiä osaa ottamassa; luwultansa noin 10,000 — 15,000.\n\nJälkeen puolen-päiwää k:lo 4 lähdettiin yllämainittuun\nRessource-puistoon, jossa ensimäinen hengellinen konserti oli\npidettäwä. Konserti aloitettiin puheella, jonka juhla-komitean johtaja\nkonsistorialineuwos Willigerode, Wirolaisen seurakunnan pastori, piti\nhengellisestä ja erittäin lutherilaisesta laulusta. Tämän jälkeen\nastui hra Säbelmann ylös tribuniin ja warsinainen konserti alkoi.\nKun koraali oli laulettu, nousi taas Willannin (Fellin'in) pastori\nHörschelmann tribuniin ja puhui muutamista hengellisistä runoilioista\nja säweltäjistä sekä lopetti puheensa muutamilla hywin onnistuneilla\nsanoilla päiwän pääjohdattajasta, hra Säbelmann'ista. Tämän perästä\nkonsertia taas pitkitettiin ja kuunneltiin suurella mieltymyksellä,\njosta laulajien rohkeus enenemistänsä eneni. Eräällä pysähdys-ajalla\noliwat laulajat terwehtineet juhlan isää, hra Jannsen'ia, kaikuvilla\nhurra-huudoilla, jonka ohessa hra Willigerode oli keskeyttänyt\nkonsertin lukeaksensa pari lennätinsanomaa.\n\nSeuraawana päiwänä pitiwät laulukunnat taas pääharjoituksen\ne.pp. ja k:lo 4 j.pp. alkoi toinen, maallinen konserti, sekin\nRessource-puistossa. Ensiksi laulettiin kolme laulua, jonka jälkeen\nhra Jannsen astui tribuniin ja piti lyhyen, mutta hywin onnistuneen\npuheen Wiron tulewaisuudesta, joka puhe wastaan-otettiin kowilla\nbravo-huudoilla ja käsien taputuksilla. Tämän jälkeen nousi hra\nHörschelmann taas tribuniin ja lausui kääntyen hra Jannsen'iin\npäin: Edellisenä päiwänä oli hän kuulijaa puhunut runoilioista ja\nsäwelniekoista, nyt oli hänen laulajana ja juhlaan osan-ottajana\nsananen sanottaa siitä miehestä, joka juhlan isänä juuri oli puhunut\nja omistanut lapsensa. Lapsi oli nyt wasta kahden päiwän wanha, mutta\nsateen kestäessä oli se niin warttunut ja kaswanut, että se jo huusi\nwoimakkaalla äänellä. Niin pulskeaa lasta ei woi katsella, luomatta\nsilmät sen isäänkin, jos sitä tahtoo taikka ei. Häneen loi puhuja\nsentähden silmänsä ja muistaessaan hänen suuria ansioitansa Wiron\nkansan siwistyttämiseksi, ei hän woinut olla esittämättä korkeaa hurraa\ntälle jalolle isänmaan ystäwälle. Ei tarwinne mainita että kaikuwin\nhurra-huuto seurasi tätä puhetta.\n\nSenraawana wälihetkenä astui esiin hra lukionopettaja Hurt, jonka\njuhla-komitea oli walinnut pitämään itse juhla-puheen. Koska puhe\nmonessa kohden on oloja osoittawainen, suomennamme sen tähän kokonaan,\nniin tarkkaan kuin mahdollista kääntäen puhujan kielen ja lause-parret.\nSe kuuluu näin:\n\n Rakkaat weljet Wirolaiset, Arwoisat kuulijat!\n\n Näinä juhlapäiwinä on jo niin paljon haasteltu, niin monta puhetta\n pidetty, että moni ehkä liiaksi panee, kun minäkin wielä wiimein\n teidän joukkoonne astun ja teiltä kuuntelemista toiwon. Mutta minä\n luotan siihen, että nämät pitkät ja riemuisat juhla-päiwät minua\n puolustawat. Sepä se jo wanha Wirolais-tapa ja laatu on, että me\n muutoin emme paljon suutamme kuluta, monesti ei silloinkaan, kun se\n olisi hywin tarpeellista ja hyödyllistä, mutta, kun miehet kokoontuwat\n pitopaikkaan, kyllä silloin sydän sulaa ja kielen paulat irtautuwat,\n niin että usein rohkeutta ja puhetta syntyy ylimäärinkin. Se kaunis\n riemu-juhla, joka meillä nyt on käsissä, on myös minun sydämeni\n erinomaisella tawalla sulattanut, ja monta kohmettunutta ajatusta\n eläwäksi tehnyt, ja mistä sydän tulwaa, siitä suu mielellään puhuu.\n Pyydän siis, että minuakin muutamaksi minuutiksi kuunnellaksenne\n otatte. Kentiesi ansaitsee joku sana, rakkaat weljet Wirolaiset,\n arwoisat kuulijat, teidän kuullaksenne mieleen panna, kentiesi on se\n näiden juhla-päiwien muiston imarammaksi saattawa.\n\n Minun olisi juhla-komitean tahdon mukaan määrä tänään pitää Teille\n pitempi juhla-puhe. Sitä nyt älköön kenkään minulta toiwoko. Suurempi\n osa puheesta on kokonaan weteen lionnut ja kotiin jäänyt, ainoasti\n puheen wähin osa on tänne tullut. Mitä minä täällä esitellä woin ja\n tahdon, on kolme toiwotusta. Minulla on kolme pää-asiaa, joita ei saa\n olla tähdelle panematta, jos Wiron kansa tahtoo wielä eteenpäin mennä,\n jos ne monenlaiset puutteet, jotka wielä löytywät, owat parannettawat.\n\n Ensiksi\n\n on aiwan suotawa, että se halu ja ymmärrys, jolla yhteistäkin\n hywää mietitään sekä sen eduksi työtä tehdään, waiwaa nähdään ja\n kustannuksia kannetaan, meissä wielä paljon enemmin kaswaisi ja\n laajalle lewiäisi. Sen suhteen olen minä pian jokaisessa paikassa\n hawainnut olewan suuren puutteen, ja jokainen ajattelewa ihminen ja\n rakastawa sydän on minun wäitökseni todeksi arwaawa. Jos on jotakin\n yhteistä yritystä, joko kartanon aluskunnan, pitäjän, maakunnan, tahi\n koko Wiron kansan hywäksi, silloin suurempi joukko neuwottelijoista\n enimmiten panee asiata wastaan, pienempi osa sitä puolustaa. Suurempi\n osa kysyy aina wielä, mikä hyöty _minulle_ siitä on. Löytyyhän wielä\n semmoinenkin lyhytmielisyys, että ainoastaan sitä hyödylliseksi\n asiaksi katsotaan, josta woipi kappaleen irroittaa ja taskuhun tahi\n suuhun pistää, eli mitä wankkurilla tahi reellä sopii kotiin wiedä,\n silmin nähtäwänä, käsin nostettawana. Että kirjastot, apu-rahastot,\n koulut ja muut senlaiset owat suuri rahwaan tawara ja kultakaiwos,\n sen tietää ainoasti kaksi tusinasta. Semmoisesta kaiwoksesta tosin\n kuohuu näkymätöin henkinen tawara, mutta se on kalliimpi kuin raha\n tahi muu maallinen tawara. Samassa määrässä kuin kuolematoin henkemme\n on ruumista yläwämpi, samassa määrässä on myös kaikki kaunis hengen\n ja sydämen tawara maallista tawaraa yläwämpi. _Tämä_ woi elämän\n myrskyissä kadota, hengen tawara ei koskaan; hengen tawara on jääwä ja\n kestää toiselle puolelle hautaakin, — ja täällä maailman elämässä: jos\n tuli on polttanut majamme ja omaisuutemme, tahi jos joku kurja pahan\n hengen palwelia on meidät onnettomuuteen langettanut, woimme kuitenkin\n Jumalaan luottaen ja urhealla mielellä uudestaan ruweta, ja onnellista\n elämää asettaa, jos olemme panneet tallelle maan jotakin omaan päähän\n ja omaan sydämeen. Että tämmöinen hengen tawara meidän armaasen\n kansaamme kaswaisi, sitä warten tulee paljoa enemmän huolta pitää\n hywien koulujen, kirjastojen ja erinäisten seurojen synnyttämisestä,\n jotka yhdistetyillä woimilla tarkoittawat yhteistä tahi jotakin\n rahwaalle erityistä hyötyä. Arwoisat ja säännöllisellä pohjalla\n olewat seurat owat uudella ajalla wäkewimmät rahwaan waurastuttajat.\n Jokaisen siwistyneen kansan seassa on tämmöisiä joukottain. Muutamat\n seurat owat huoleksensa ottaneet sairasten hoidossa jollakin tapaa\n olla awullisina, toiset waiwaisholhouksen paremmalle kannalle\n asettamisen; toiset pitäwät huolta hywien kirjateosten, opetus-kirjain\n ja sanomalehtien toimittamisesta kansalle. Että erittäinkin wiimeksi\n mainittuihin seuroihin joka mies jokaisessa säädyssä woi woimiansa\n myöden osaa ottaa ja yhteistä hywää kartuttaa sekä wiimein itsellensä\n siitä hyötyä hankkia, saattaisin aiwan selkeäksi tehdä, jos aika sen\n nyt myönnyttäisi.\n\n Että semmoisia hyödyllisiä laitoksia, joihin olen wiitannut, woisi\n syntyä, siihen on ainoasti yksi asia tarpeellinen: mieli ja ymmärrys\n yhteistä hywää miettiä ja sitä kartuttaa. Jossa tämä mieli ja ymmärrys\n on wireillä, on joka ajalla ja jokaisessa säädyssä olewa hyödyllinen\n kansan jäsen ja waltakunnan alamainen, olkoon hänen aineellinen\n tahi warallinen apunsa kuinka wähäinen tahansa. — Autakoon Jumala\n meille wast'edes tätä mieltä ja ymmärrystä runsaasti. Antakoon Hän\n meidän kaikkien ymmärtää, että kun kansan yhteinen asema, elo ja olo\n kohoo paremmalle kannalle, jokaiselle yksityisellenkin sen kautta\n tulee osamääränsä onnesta ja ilosta. Jos ruumis on terwe, menestywät\n yksityiset jäsenetkin hywästi.\n\n Tämä on minun ensimäinen toiwotukseni. Wapaus ei kiellä meitä tätä\n täyttämästä, waan päinwastoin meitä sitä täyttämään käskee.\n\n Toiseksi\n\n on suuresti toiwomista, että uusi wapautemme päästäisi monta\n yksityistä miestä Wirolaisten joukossa eräästä ilkeästä ja\n häwäisewästä paulasta. Kielelläni par'aikaa on meidän koulutetut\n miehet ja suuri joukko saksalaistuneita miehiä, ja suurin osa niistä\n on sitä seuraa, josta eräs Wirolainen laulaja on laulanut, että he\n \"äkkiseltä owat Saksalaisiksi tulleet\", Minun ajatukseni on tämä:\n ei kenenkään Wirolaisen, joka talonpoikaisesta säädystä eroaa eli\n koulunkäynnin kautta korkeammalle nousee, pidä eikä tarwitse siitä\n syystä erota omasta kansastansa. Niistä, jotka siitä saakka, kuin\n kylästä owat muuttaneet herraskartanoon tahi kaupunkiin asumaan ja\n omatekoisen mustan nutun asemesta owat pukeutuneet siniseen tahi\n muunkarwaiseen herrastakkiin eli ”palttoosen”, eiwät Wironkansaa\n enää tunnekkaan sekä luulewat heti kohta muuttuneensa Saksalaisksi\n ja sitten rupeewat puhumaan Saksan tai kalkkunan kieltä taikka muuta\n renkutusta — niistä en tahdo tässä puhuakaan. Ne jo, Jumalan kiitos!\n katoamistaan katoawat ja jolla on wähänkään ymmärrystä päässä, on jo\n kauan semmoisia pitänyt narreina. Minä puhun tässä ymmärtäwäisemmistä\n miehistä, semmoisista nimittäin, jotka, ollen Wirolaisten wanhempien\n lapsia ja hywin koulutettuja miehiä, tulewat joko kauppamiehiksi,\n käsityöläisiksi tahi maamittariksi taikka suuremmiksi maan omistajiksi\n tahi kaupunkeihin jonkunlaisiksi ammattimiehiksi, mutta siitä asti,\n joko heti kohta tahi aikaa woittaen, kokonaan unhottawat oman kansansa\n ja wiimein rupeewat pitämään itseänsä Saksalaisina tahi jonakuna\n muuna. Tämän mielipiteen kautta katookin heistä osan-otto kaikkiin,\n mitä Wiron-kansaan koskee, sen riemuun ja suruun, sen hyötyyn ja\n wahinkoon. Mistä tämä kansan ja esi-isien jättäminen tähän saakka on\n tullut, myös ymmärtäwäisiinkin, ei ole waikea selittää. Wiron-kansa\n oli orjakansa, poljettu, maahan sorrettu, waiwainen — mikä ihme siis,\n että jokainen pyysi päästäksensä siitä erilleen, koska hänen elämänsä\n onni sen kautta kaswoi. Nyt owat ajat ja asiat muuttuneet. Wast'edes\n tämän ilkeän kansasta eroamisen ei sowi eikä tarwitse enää kestää.\n Kuinka woipi kansan siwistys, walistus ja siewistäminen waurastua,\n kun kaikki ne, jotta Jumalan awulla ja wanhempain huolella pääsewät\n kauemmaksi tuin muut, eroawat kansasta? Kansa odottaa koulutetuista\n miehistä itsellensä johtajia, ammatti-miehiä, apu-miehiä, wiisaampia\n kanssaweljiä — ja ne, joihin kansa luottaa, käywät omaa tietänsä.\n Kansan itse täytyy yhä wielä pitää huolta, siitä kuinka jokainen\n omalla tawallansa eteenpäin tulee, ehkä moni ei tiedä huolta\n pitääkään, waan antaa ajaa itsensä sinne, mihin tuuli puhaltaa. Ei!\n asian ei tule eikä tarwitse semmoiseksi jäädä ja minä uskon lujasti:\n se ei tulekkaan semmoiseksi jäämään. Ennen, kun Wiron kansa oli\n kurjia, häwäistyjä orjia, silloin oli tämä mahdollista, waikka niin\n ei olisi pitänyt olla — nyt, kun Wirolaiset owat wapaita waltakunnan\n alamaisia ja suuremmaksi osaksi arwoisia talonpoikia ja siis arwoisan\n säädyn jäseniä, koska kuuluwat waltakunnalle hywin tarpeelliseen\n säätyyn, nyt ei woi enää niin olla eikä jaa niin olla. Wirolainen\n jääköön Wirolaiseksi jokaisessa ammatissa, jokaisessa säädyssä,\n sekä maalla että kaupungissa. Wirolainen weljeni! 308 olet kirkon:\n tahi koulun-opettaja, kauppamies tahi käsityöläinen, lääkäri tahi\n muu oppinut, lukkari tahi koulumestari, maamittari tahi kartanon\n omistaja, — pysy uskollisesti kansasi jäsenenä, jakaa tämän kanssa\n onnea ja onnettomuutta, riemua ja surua, katkeraa ja suloista, pyydä\n woimiesi mukaan tehdä hywää tämän edistymiseksi, silloin olet kaikkien\n edessä arwoisa mies, silloin olet tehnyt, mitä oikean perheen pojan\n welwollisuus oli, illoin ei ole tulewa sukupolwi unhottama sinua\n kiitollisuudella ja kunnioittamisella mainita. Sen wuoksi, on kaikin\n puolin aiwan tarpeellista, ettei sinulta jää minkäänlaisia kieliä\n eikä kirjoja oppimatta; tahi mitään wirkaa hakematta, waan mitä\n enemmin sinä opit ja ymmärrät, sitä tarpeellisempi, hyödyllisempi,\n kiitettäwämpi kansan jäsen sinusta tulee. Olkoon kullakin Wirolaisella\n mikä takki hywänsä yllä tahi mikä wirka tahansa hoidettawana, jos\n hänen sydämmessään maan on palawa rakkaus kansaa kohtaan, jos hänessä\n maan on wakawa aikomus kansan kansa yhdessä ja sen hyödyksi Jumalan\n pelossa työtä tehdä, silloin on hän myös todellakin wapaa Wironkansan\n jäsen. Toiwomme siis sydämmestä, että meidän uusi wapautemme tästä\n ilkeästä sukunsa kieltämisen ja tunnottomuuden paulasta päästäisi\n kaikki rakkaat Wirolaisweljet, jotka wielä siinä owat, ja että he\n siitä pääsisiwät wapaiksi, itsellensä kunniaksi, kansallensa hyödyksi.\n\n Kolmanneksi\n\n on sangen suotawaa, että Wironkansalle syntyisi korkeampia kouluja,\n kuin meidän pitäjän- ja kyläkoulumme owat, ainakin yksi ensi-aluksi.\n Tällä toiwotuksella en tahdo wähentää kylä- eikä pitäjänkouluja niiden\n arwon, kunnon ja tarpeellisuuden puolesta, waan oikeastaan niitä\n kaswattaa ja korkeammalle kannalle auttaa. Niin pian kuin suinkin on\n mahdollinen, pitäisi meillä asetettaman semmoinen suurempi Wirolainen\n koulu, jossa wironkielistä opetusta annettaisiin, ja joka olisi hywän\n piirikunnan-koulun (Kreisschule) wertainen, ja minä tiedän, että\n paljon Wirolaisia sen puolesta on yhdessä neuwossa minun kanssani ja\n myöskin woimiensa mukaan owat pitäneet huolta ja nähneet waiwaa, että\n senmoinen laitos tulisi toimeen. Semmoiset koulut, joissa opetusta\n annetaan Wironkielellä ja, kuten tietty on, myöskin Saksan: ja\n Wenäjän-kieltä opetetaan, owat kolmesta syystä aiwan tarpeelliset.\n\n Ensiksi woipi oikeata, täydellistä ja todellsesti edistäwää opetusta,\n niinkuin myöskin sekä hengen että sydämen herätystä ja siwistystä,\n ainoasti omalla äidinkielellä ihmisille toimittaa. Sentähden owatkin\n joka kansassa, joka pitää huolta koulujen menestyksestä, nämä kunkin\n kansan omalla kielellä. Jos Wirolaiset pojat menewät piiri-kouluihin\n tahi lukioihin, saawat he tosin täydellisen opetuksen, mutta ei\n opetus moneen aikaan waikuta mitään hywää, ja pojilta kuluu paljoa\n enemmän aikaa oppimiseen, kuin siipen olisi mennyt, jos olisiwat\n saaneet opetusta äidinkielellään. Piiri-kouluissa ja lukioissa\n täytyy lasten sekä ennen oppimistansa että oppiessakin hankkia\n sitä wälikappaletta, jonka awulla woiwat tuota kallista opetusta\n wastaanottaa, ja siis yht'aikaa panna tähdelle, ymmärtää ja wiisastua.\n Mutta semmoinen wäli-kappaleen hankkiminen ennen opetuksen saamista\n taikka oppimisen ajalla pidättää kuin kammitsa kaikkein taitawimmatkin\n ja wilkkaimmatkin lapset. Sen woin minä itsekin todistaa; minä olen\n itse käynyt kaikki koulut, joita meillä on, kylä-koulusta yliopistoon\n saakka, ja opetan nyt itse lapsia, niiden joukossa monta wirolaistakin\n lasta. Ihmisen on waikea, jopa hywinkin waikea, niin omaksensa\n omistaa wieras kieli, että hän sillä ajattelee, ja oppilaan täytyy\n kuitenkin ajatella sillä kielellä, jolla häntä opetetaan, ja ajatella\n oppilaan kuitenkin tulee, jos hänen opetuksesta pitää hyötymän. Moni\n Wirolainen poika taistelee piirikoulussa tuon wieraan kielen kanssa,\n siksi kuin hän koulusta lähtee, ja kärsii siis wahinkoa muun henkensä\n ja sydämmensä siwistyksen puolesta; jos opetuskielenä olisi ollut\n hänen äidinkielensä, olisi opetus ollut paljoa helpompi, pysywäisempi\n ja hyödyllisempi. Wieraasta opetuskielestä seuraa myöskin, että ne\n koulupojat, jotka eiwät pääse piirikoulua edemmäksi, sangen pian\n senkin unohtawat, minkä piirikoulussa owat oppineet. Pelto ei ole niin\n kynnettty, että siemen woisi wakawammin juurtua.\n\n Mutta, sanonee joku weikko, piiritoulussa oppiwat pojat hywin\n saksan: ja Wenäjänkieltä ja se on sangen hyödyllistä. Hyödyllistä\n kyllä, wastaan minä, waan ei oppimisen päätarkoitus. Muu hengen\n ja mielen siwistys on epäilemättä tärkeämpi; kun henki ja mieli\n owat siwistyneet, ainoastaan silloin woipi kielitaidostakin olla\n todellista hyötyä. Jos pojat kunnollisessa Wirolaisessa konlussa\n owat saaneet kunnollisen opetuksen, on tämä koulutus olewa paljoa\n tukewampi, pysywäisempi ja sentähden hyödyllisempikin, ja jos ymmärrys\n on teräwäksi saatettu ja sydän herätetty, tulewat he kyllä toimeen\n myöskin saksan- ja wenäjän-kielellä, joille he jo omassa wirolaisessa\n koulussa owat hywän perustuksen laskeneet, jos he jokapäiwäisessä\n elämässä taikka ammatissaan tarwitsewat näitä kieliä. Sen ohessa ei\n ketään kielletä menemästä piirikouluun taikka lukioon; onpa wielä\n suotawakin, että hän wiimemainittuun pääsee, koska lukio on ikäänkuin\n yli-opiston weräjä.\n\n Toiseksi on meidän senkin tähden tarwe korkeampia wirolaisia kouluja,\n ett'ei muut koulut opetuksellansa erittäin tarkoita talonpoikaista\n kansaa ja sen oloja. Ne owat kaupunginkouluja ja niissä koulutetaan\n kaupunkilaisia, mutta talonpoika ja talonpoikainen ammattimies\n tarwitsee wielä paljon erityistä oppia, niinkuin tietoja pellon\n wiljelemisestä, taikka ammattimies wielä muista asioista. Näitä ei\n kaupunkilainen tarwitse eikä niitä siis kaupunginkoulussa suotta\n opeteta. Joka tahtoo jäädä talonpoikais-säätyyn — ja näitä tulee\n vast'edes olemaan enemmän kuin muualle pyrkijöitä — taikka joka\n näiden ammatteihin tahtoo ruweta, sen tulee erittäin itseänsä siihen\n walmistaa ja hän tarwitsee siis erityistä koulua.\n\n Kolmanneksi, puhumme siitä waan lyhyesti, on tänkaltainen wirolainen\n ylikoulu tuottawa suurta hyötyä niillenkin, jotka ehkä nuorella\n iällä eiwät ole woineet päästä korkeampaan kouluun. Nämä woisiwat\n edistymisekseen ja henkisen näkö-alansa laajentamiseksi täyttää\n niitä kirjoja ja muita opetusneuwoja, joita koulun tarpeeksi\n hankitaan, koska kirjat owat heidän omalla selwällä äidinkielellään.\n Ylimalkaan on korkeammista kouluista kansan kielen wiljelemiselle ja\n kirjalliuudelle tulewa sanomaton hyöty ja jos kansan kirjallisuus\n kaswaa ja kukoistaa, kaswaa ja kukoistaa sen hengen waratkin.\n Pitäkäämme siis, wapaat weljet Wirolaiset, kaikin woimin huolta\n korkeammista ja paremmista kansankouluista; suurempaa hywää emme woi\n tehdä itsellemme eikä jälkeisillemme. Pitäkäämme huolta kouluista, se\n on wiimeinen sanani, weljet Wirolaiset!\n\nHerra Hurt'in puhe lienee waikuttanut hywin erilaisesti eri kuulioihin;\nkansallisessa puolueessa se ei woinut waikuttaa muuta kuin suurta\nmieltymystä ja suosiota; mutta kaikkialla maailmassa semmoisia on,\njotka kaikin puolin tahtowat säilyttää status quo, erittäin kun muutos\nkoskee heidän omaan — usein luuleteltuun — etuunsa. Kaikki Wirolaiset\nja ymmärtäwäiset Saksalaisetkin eiwät woineet olla suomatta, että\nniin pian kuin mahdollista se aika tulisi, jolloin herra Hurt'in\nkolme toiwotusta käwisi toteen. Mutta kopeaan itse-kylläisyyteen ja\nlyhytnäköiseen politiikkiin paatuneet wanha-aateliset kartanoherrat\neiwät woineet nähdä paljon muuta kuin häwyttömyyttä ja hulluutta siinä,\nettä se suku, jota he oliwat tottuneet tallaamaan jalkojensa alle,\nrupesi puhumaan ja miettimään jotakin itsetyistä siwistystä.\n\nKonsertin päätyttyä lähdettiin Wanemuine-yhtiön puutarhaan, jossa\njuhla-syönti pidettiin. Itse syöminkiin oli noin 1000 henkilöä osaa\nottamassa, kaikkein säätyjen jäseniä; mutta paitsi sitä oli katsojia\nja kuulioita kokoontunut suuri joukko, Kuulioita sanon, sillä pää-asia\nsyömingistä oli ne monet puheet eli maljain esitykset, joita täällä\npidettiin. Tärkeimmät niistä oliwat maljat H.K. Majesteetillensa,\nmaakuntien edustus-kunnalle, luterilaiselle kirkolle, Tarton\nYliopistolle, koululaitoksille, kunniawieraille, Wiron kansalle y.m.\nNiistä puhuessani tahdon mainita, että myöskin Suomelle esitettiin\nlämpeä ja sydämmellinen malja, joka suurella innolla wastaan-otettiin.\n\nSeuraawana päiwänä aamu-puolella oli taas konsertti\nRessource-puistossa, jolloin eri laulukunnat, jokainen erinänsä,\nnäyttiwät laulu-kuntonsa, ja saman päiwän ilta-puolella kokoontuiwat\njuhlan jäsenet ja suuri joukko kuulioita Wanemuine-yhtiön puutarhaan\nwiimeiseen kokoukseen, kilpa-juhlaan. Tähän otti osaa 22 yhtiötä ja\nwoittopalkinnot oliwat pergamentille painettuja muistokirjoituksia,\njoiden kaawa kielen näytteeksi tähän painettakoon suomennoksen kanssa.\nNe kuuluwat näin:\n\n  Avalik au-tunnistus ja jäädav mälestuse täht,\n   Julkinen kunnian-tunnustus ja jääwä muiston merkki,\n                mis\n                 mitä\n      suurel viiskümneaastäsel\n       suurena wiidenkymmenen-wuotisena\n      Eestirahva priikslaskmise\n       Wiron kansan wapauttamisen\n      Rõõmu-pühal\n       Riemu-juhlana\n      Junni kuul\n       Kesäkuulla\n      aastal * 1869 [*Lyyryn kuwa.]\n       wuonna  1869\n         Tartus,\n          Tartossa,\n  kuhu igalt poolt Eesti-rajadelt Eestimehed\n   kuhun jokaiselta puolelta Wiron-rajojen sisältä Wiron miehet\n  kokko olivad töttanud, et vennalikus ühenduses\n   kokoon oliwat, rientäneet, että weljellisessä yhteydessä,\n  kui ühe pere pojad kiituse ja täno lauludega\n   kuin yhden perheen pojat, ylistys- ja kiitos-lauluilla\n  kalli vabaduse kingituse eest Jumalale\n   kalliin wapauden lahjan edestä Jumalalle\n  auu anda ja kaasvendi ärksamale vaimu\n   kunniata antaisiwat ja kanssaweljiänsä walppaampaan hengen\n      elole vabaduses äratada,\n       elämään mapaudessa herättäisiwät,\n      (Kursi) kihelkonna Laulu-Seltsile,\n       (Kurssin) pitäjään Laulu-seuralle\n  kes sellesama pido võido-laulmisel 20 Junnikuu\n   jota — saman — juhlan kilpa-laulannossa 20 Kesäkuun\n  pääval oma laulmisega kõigist üle käis ja\n   päiwänä laulullansa kaikkien yli käwi ja\n  hoole ja osavuse poolest laulu-harimise põllul\n   huolen ja taidon puolesta laulun-harjoittamisen alalla\n      (teisjeks) seltsiks arvati,\n        toiseksi seuraksi arwattiin,\n      Tarto Vanemuise-Seltsi poolt\n        Tarton Väinämöisen-Seuran puolelta\n  armastajast südamest, vennalikust meelest anti.\n   rakastawaisesta sydämestä, weljellisestä mielestä annettiin.\n\n      Elagu, kasvagu, õitsegu\n       Eläköön, kaswakoon, kukoistakoon\n      Eesti laul ja Eesti-laulajad!\n       Wiron laulu ja Wiron laulajat!\n      Elagu, kasvagu, õitsegu\n       Eläköön, kaswakoon, kukoistakoon\n     (Kursi) kihelkonna Laulu-Selts ja Laulajad!\n       (Kurfin) pitäjään Laulu-Seura ja Laulajat\n\nNäistä kirjoituksista oli yksi, ensimäinen palkinto, painettu\nkulta-präntillä. Sen sai Tallinnan laulu-kunta, ”Estonia”. Toisen\npalkinnon, jota oli hopea-präntillä painettu, sai, kuten nähdään,\nKursin pitäjän laulu-yhtiö, ja kolmatta pronssi-präntillä painettua\npalkintoa jaettiin kuudelle eri laulu-yhtiölle. Konsertin kestäessä\npidettiin joitakuita puheita sekä luettiin useita lennätin-sanomia,\njoista yksi Tallinnasta ilmoitti, että sen riemu-juhlan osan-ottajat,\njota par'aikaa pidettiin Tallinnassa tuomiokoulun 50-muotisesta\nelosta, oliwat koonneet 3,000 ruplaa wirolaisen maanwiljelyskoulun\nperustamiseksi. Kun konsertti oli lopetettu ja palkinnot jaetut, sanoi\nherra Jannsen jäähymäiset laulajille lyhyellä, mutta erinomaisen\nkauniilla ja sydämeen salwaawalla puheella. Hän kiitti laulajia heidän\nkunnioitettawasta käytöksestään, joka oli tehnyt hänen sydämensä\nwielä lämpimämmäksi heitä kohtaan, siihen määrään lämpimäksi, että\nhän pelkäsi sen syttywän ilmi tuleen. Jos se olisi hänen woimassaan,\nottaisi hän sydämensä powestaan ja jakaisi sen niin moneen osaan, että\nwoisi antaa jok'ainoalle laulajalle yhden kotiin wietäwäksi. Sitä hän\nei woinut, ”mutta”, lausui hän woimakkaalla, waan liikutetulla äänellä,\n”wiekäätte kotiinne kaikille tuttawillenne sulimmat terwehdykseni,\nterwehtäkäätte koko Liiwin ja Wiron maata, terwehtäkäätte koko\nmaailmaa!” Wastaukseksi laulajoitten puolelta kaikui korkea hurrahuuto\n”Laulopapalle”, heidän rakastetulle johtajalle ja puolustajallensa. Herra\nJannsen otti wielä kerran puhuaksensa, esittäen hurraa H.K.M:tillensa.\n\"Ainoastaan semmoisen hallitsian aikana, kuin Aleksanderi toisen”,\nlausui hän, woi näin kaunis juhla olla mahdollinen, kaikukoon siis\nkorkea hurra hänelle!\" Wielä muutamia kiitos- ja jäähywäispuheita,\njonka perästä hra Hurt esitti wiimeisen hurrahuudon Wiron kansan\nedistymiselle, ja juhla oli loppunut.\n\n       *       *       *       *       *\n\nSuomessa lienee se luulo jokseenkin yleinen, että Wirolainen\ntalonpoika, werrattuna suomalaiseen, on jokseenkin alhaisella\nsiwistyksen kannalla. Ja eräässä kohden tämä luulo onkin oikea,\nSuomalaisen wapaammat yhteiskunnalliset ja wiimeisinä aikoina\nwaltiolliset olot owat paljon lawentaneet hänen näky-alaansa sekä\nkartuttaneet hänen mieltymyksensä ja osanottonsa yhteisiin asioihin.\nHänen tilansa wapaana talonomistajana on hänelle antanut wakaan\nitsenäisyyden tunteen. Hän tietää olewansa oma herransa. Tämän\nkautta koko hänen käytöksensä on turwallisempi, tottuneempi, kuin\nhänen Wirolaisen weljensä. Se on tietty, että ne päinwastaiset\nolot ja suhteet, joissa tämä on elänyt, paljon owat waikuttaneet\nhänen luonteesensa. Waltiollisista asioista hän aina, sitte kuin\nSaksalaiset saiwat hänet kukistetuksi, on ollut pois-suljettu, ja Hänen\nosan-ottonsa yhteiskunnallisiin asioihin on wasta alullansa. Hänen\nnäky-alansa täytyy siis olla jokseenkin ahdas, hänen mieltymyksensä\nyhteisiin asioihin jokseenkin rajoitettu. Hänen omistus-oikeutensa\nepäswakaiset ja armon-alaiset seikat ww. 1819 saakka ja de facto\nsuureksi osaksi wielä nytkin, owat waikuttaneet sen, ettei hän koskaan\ntunne seisowansa wakawalla pohjalla. Hän on siis arka-luontoinen\nja ujostelewa. Mutta tämä ei kuitenkaan ole herwottomuudeksi\neikä pelkuruudeksi katsottawa. Hän woi wihata sortajaansa ja hän\nwoi miehissä wastustaa häntä, jos jonkun johtajan saa. Mutta\nhän woi myöskin rakastaa, ja innolla rakastaa sitä, joka hänen\nhyödyksensä työtä tekee. Suomalaisella on siis enemmän waltiollista\nja yhteiskunnallista siwistystä, Wirolaisen olot owat enemmin\npatriarkalliset. Mutta jos luulee, että Wirolainen kirjallisessakin\nsuhteessa on alhaisemmalla kannalla kuin Suomalainen, niin minun\nluullakseni suuresti erehtyy. Todistukseksi olkoon Wirolaisten\nsanomalehtien suuri, meidän oloihimme werraten, erinomaisen suuri\ntilaajain määrä. Niin on esimerkiksi mahdollinen, että uusi wirolainen\nkuukauskehti ”Wesilane” woi toiwoa 2000 tilaajaa. Näin suurta tilaajain\nmäärää ei mikään suomalainen kuukauslehti woisi uneksiakkaan, ja\nkuitenkin on Wirolaisia ainoasti 800,000, kun Suomalaisia on toista\nwertaa enemmän. Todistukseksi olkoon myös koko ylhäällä kuwailtu\njuhla. Se on tietty, ett'ei kenenkään päähän woisi lentää ajatus koota\nkansaa, joka olisi aiwan raaka ja siwistymätön, wiettämään kansallista\nlaulu-juhlaa, ja wielä wähemmin tämmöinen ajatus woisi johtua niin\nymmärtäwäisen ja käytännöllisen miehen päähän kuin hra Jannsen'in,\nTähän tulee että, lupaa juhlan wiettämiseen saatiin odottaa, Jumala\ntietänee mistä syistä, lähes kaksi wuotta, niin että laulu-wihot\nwoitiin jakaa wasta kuusi wiikkoa, ennenkuin juhla oli pidettäwä. Että\n800 miestä, suurimmaki osaksi talonpoikaista säätyä, näin lyhyellä\najalla, joka wieläkin oli kylwön aika, ennätti harjaantua kelwollisella\ntawalla laulamaan ne 27 laulua, jotka wihko sisälsi, edellyttää\njokseenkin suurta tottumusta kirjojen wiljelemiseen.\n\nKun ensi-kerran Maariankirkon parwesta näin alhaalla kirkossa\nkokoontuneet laulajat, harmaantuneita ukkoja, täysi-ikäisiä miehiä,\niloisia nuorukaisia, tulin heti aiwan itsestäni wertaamaan näitä\nseikkoja meidän oloihimme. Olisiko tämä mahdollista Suomessa? Ja kun\nminulta sitten kysyttiin: teistä Suomalaisista lienee tämä jokseenkin\nwähäpätöistä? niin täytyi häpeällä wastata: meillä tämä olisi aiwan\nmahdotonta. Eroitus on siinä, että meillä kansakoulu-asiat wielä\nowat aiwan alkeilla, kun sitä wastoin Wirolaisilla jo kauan on\nollut hywä kansakoululaitos. Kansakouluja heillä on kahta laatua,\nkorkeampia ja alhaisempia, tahi \"kihelkonnakoolid\" (pitäjänkoulut)\nja ”kogokonnakoolid” (kartanon alueen koulut). Useimmissa, ehk'ei\nkaikissa pitäjissä on yksi kihelkonnakool ja jokaisessa, kogokonnassa\non 1—3 alhaisempaa koulua, niin että monessa pitäjässä on niitä\n20—30. Muutamia wuosia sitten on säädetty että 500 hengen päälle\npitää oleman yksi kogokonnakool. Näiden koulujen oppi-määrää en\nwarmaan tunne, mutta, jollen aiwan wäärin muista, luetaan korkeimmissa\nkansakouluissa myöskin wieraita kieliä s.o. Wenäjän ja Saksan kieltä.\nOpettajain walmistamista warten on Walgan kaupungissa, pohjoisessa\nosassa Lättiläisten alueella, seminari, josta sekä Lättiläisten että\nWirolaisten korkeammat koulut saawat opettajansa. Paitsi sitä on\nainakin yksi, jollei useat pienemmät seminarit, joissa alhaisempien\nkoulujen opettajiksi pyrkiwät saawat opetuksensa.\n\nKuten tietty, ei woi kehua näiden maakuntien waltiollista eikä\nyhteiskunnallistakaan tilaa hywäksi. 1819 wuoden asetus kyllä lakkautti\norjuuden sekä määräsi osan aateliston maata warsinaisen wäestön\nostettawaksi. Mutta asetuksen kautta wapautetuilla orjilla tietysti\nei ollut rahaa käsissä. Niiden täytyi siis arentimiehinä pysyä\nherrainsa mieliwallassa ja hoitaa sitä maata, jota heillä oli oikeus\nostaa, waikk'ei siihen ollut rahaa. Kartanoherran oli Yhä wielä walta\nkorkealla arennilla estää heitä rahaa kokoomasta sekä muutoin rasittaa\nja waiwata heitä monella tapaa, niin ettei heidän tilansa ensi aluksi\nde facto tullut entistänsä paljoa paremmaksi. — Se etu heillä kuitenkin\nnyt oli, että heidän wallassansa oli muuttaa pois kartanosta, jos he\nnimittäin woiwat muulla tapaa elää. Wasta wähitellen muuttuu maa kansan\nomaksi. Wirallisten ilmoitusten jälkeen on Liiwinmaassa nykyään myyty\nmaata aatelistolta rahwaalle noin 16,000,000 ruplan edestä. Tämä summa\nwastaa 24,54 prosenttia sitä maata, jonka rahwas asetuksen mukaan saa\nostaa. Näistä 24,54 prosentista on suurempi osa, eli 28,19 prosenttia\nWirolaisen wäestön hallussa ja pienempi, tahi 21,35 prosenttia\nLättiläisen wäestön oma. Wironmaalla taas on aatelistolta ostettu\nainoastaan 4 prosenttia. Syy tähän suureen eroitukseen kuulin olewan\nsen, että Liiwinmaan rappiolle joutunut aatelisto katsoo hyödyksensä\nkrediitti-kassalle (Credit-Kasse) Riiasta hypotiseerata maatansa ja\nsitte myydä sen korkeaan hintaan. Riikaan laitetusta pankista saawat\ntalonpojat kuoletus-lainoja, joilla maata ostetaan. Niiden täytyy\nsiis ostaa maansa aiwan kalliiseen hintaan, mutta katsowat sitä\nkuitenkin paremmaksi, kuin olla ilman. Tallinnassa on myös ollut\ntalonpoikais-pankki, johon wuotuisilla maksoilla talonpojilta jo on\nkoottu 15,000 ruplaa. Mutta kassan asian-omaiset hoitajat rupesiwat\npelkäämään, että maa liian suuressa määrässä joutuisi rahwaan haltuun,\nja päättiwät sen vuoksi käyttää tämän summan jollakulla muulla tawalla.\nWirolaisten hyödyksi se kumminkin oli käytettäwä; se siis annettiin\nWirolaisen tuomiokirkon rakentamiseen Tallinnaan.\n\nLukia woi arwata, että asiain näin ollessa, wirolaisen kansan ja\nsaksalaisten herrain wäli ei woi olla hywä. He seisowat wastakkain\nniinkuin kaksi wihollista. Jotakin sydämen sidettä niiden wälillä ei\nole. Toinen päästää ainoasti wastahakoisesti käsistä saaliinsa, jota\ntoinen katsoo selwäksi omaisuudeksensa ja kaikella tapaa tawoittaa.\nWirolainen kutsuu Saksalaista \"lambawaras\", Saksalainen käyttää\nWirolaisista pilkallisesti sanaa \"maa-rahwas\". Ainoasti yksityiset\narweluttawat waltiolliset seikat woinewat johonkin määrään saattaa\nSaksalaiset mielen-malttiin ja myöntymyksiin. Eräs saksalainen\nsanomalehti Tartossa \"Neue Dörptsche Zeitung\" lausui, kertoessansa\njuhlasta, wirolaisista laulajista näin: \"Jos juhlaan kokoontuwia\nwirolaisia laulajoita ei juuri ollut pelätty, oli heidän tulonsa\nkuitenkin tuntunut johonkin määrin mieltä-rasittawalta Tarton\nasukkaille [Sopii kysyä: keille? Tartossa on 10,000 Wirolaista,\n9000 Saksalaista, 1,800 Wenäläistä, 160 Lättiläistä ja 315 omnium\nlinguarum.] (auf die Einwohner Dorpats einen gewissen Druck ausgeübt),\njoten uusi asia tekee. Mitä on Wirolainen waatiwa? Kuinka pitää häntä\nkohdella? Mutta ainoasti riemua näkyi nyt yhtiön-huoneesen kiitäwien\nwierasten kaswoista, ja ainoasti tyytywäisyyttä heille onnea matkaan\ntoiwottawien majauttajain silmistä\". Nämät sanat osoittawat jokseenkin\nselwästi mielialat, toisella puolella ääretöntä ylenkatsetta, toisella\npuolella wihaa, molemmilla epä-luuloa, mutta kuitenkin saksalaisten\npuolelta myöskin koetusta luuletella ihmisiä, että keskinäinen wäli\nmuka on aiwan hywä. Nämät tunteet ja tarkoitukset kyllä juhlan\nkestäessä tuliwat ilmiin. Wirolaiset kyllä oliwat hywin rauhalliset ja\nkäyttiwät itsensä aiwan kunnollisesti. Myöskin riemua loisti heidän\nsilmistänsä. Mutta että sywä wiha asui sydämen pohjassa, tuli myös\nilmiin. Niin esimerkiksi kerran tapahtui, että kenraalikuwernööriltä\nRiiasta tuli saksalainen lennätinsanoma. Tämä luettiin ensin saksaksi,\nmutta, kun se sitte oli wiron kielelle käännettäwä, luettiin sitä wähän\nkankeasti, en tiedä siitäkö syystä, ettei lukia todellakaan oikein\nhywin osannut wiron kieltä, wai senkö tähden ett'ei kääntäminen käynyt\nniin nopeasti. Kuinka lienee ollutkaan, seuraus oli se, että joltakin\ntaholta äkiästi huudettiin: ”kas ta ole Eestimees wõi Saksamees?”\n(Onko hän Wirolainen: wai Salsalainen?) Niin että jonkun täytyi nousta\nylös estraadille ja wakuuttaa: ”kül ta on Eestimees” (kyllä hän on\nWirolainen). Samassa tilaisuudessa — se oli kilpajuhlassa wiimeisenä\njuhlapäiwänä —, tapahtui myöskin, että tuli lennätinsanoma ritariston\nedustaja-kunnalta Riiasta. Muitten lennätinsanomien tullessa kaikui\naina loppumattomia hurra-huutoja, nyt oltiin aiwan ääneti. Kuitenkin\noli seuraawan päiwän ”Neue Dörptsche Zeitung'issa” luettawana, että\nmahdottoman jyrisewä (”gewaltig donnerndes”) hurra seurasi sen\nlukemista. Se on kunniallista walehtelemista, kuin jokainen sitä\nymmärtää walheeksi, ja woisi meilläkin olla esimerkiksi kansallisuuden\nwastustajille.\n\nMutta jos Saksalaiset koettawat luuletella ihmisiä, että heidän ja\nWirolaisten wäli on hywä, on siihen syytäkin. Jokainen tietää, että\nnäiden maakuntien waltiollinen tila näinä aikoina enemmin, kuin\nkoskaan ennen, on ollut arweluttawalla kannalla. Muutamat wenäläiset\nsanomalehdet, Moskowskia Wädomosti ja Golos, joitten siwistystä\nsekä kaunista menetystapaa ja ystäwyyttä Wenäjään yhdistettyjä\nkansoja kohtaan mekin täällä Suomessa olemme olleet tilaisuudessa\noppia tuntemaan, owat tehneet ankaran päällekarkauksen heidän\nmaakunnallisia oikeuksiansa wastaan. Riita syttyi ilmituleen, kun\nWenäläinen kirjailija, J. Samarin kirjassansa Wenäjän rajamaista otti\ntutkiakseen Itämeren maakuntien laillisia oikeuksia. Tähän kirjaan\nantoi hra C Schirren, Wenäjän historian professori Tartossa, hywin\nwoimakkaan wastauksen, nimeltä: ”Livländische Antwort an Herrn Juri\nSamarin” (Liiwiläinen wastaus hra J. Samarinille). Molemmat kirjat\nkiellettiin, hra Schirren pantiin wiralta pois ja hänen täytyi muuttaa\nSaksanmaalle. Hänen kirjansa ei jäänyt ilman wastauksetta. Wenäläinen\nhistorioitsia Pogodin Moskowassa on Golos nimisessä sanomalehdessä\njulkaissut kirjoituksen, jonka tarkoitus juuri on toisistansa eroittaa\nwarsinaisen wäestön ja saksalaisen aateliston edut. Tästä merkillisestä\nkirjoituksesta katsomme sopiwaksi tässä tehdä otteen, osoittaaksemme\nasiain nykyistä tilaa. Ensi aluksi, hän sanoo, olette wäärässä, kun\nnimitätte wastauksenne liiwiläiseksi. Liiwiläisillä, jotka owat\nantaneet nimen Liiwinmaalle, Wirolaisilla, joilta Wironmaa on saanut\nnimensä, ja Kuurilaisilla, Kuurinmaan wanhimmilla asukkailla, ei ole\nmitään yhteistä Saksalaisten kanssa, jotka owat teidän walituswirsienne\nesineenä. Nämät kansat owat Wenäjän wanhoja asukkaita, jotka siitä\najasta asti, kuin Saksalaiset asettuiwat heidän keskelleen, owat\npitäneet ankarinta wihaa näitä kutsumattomia wieraita wastaan ja\nkaikella tapaa koettaneet wapauttaa itjenjä heidän ikeensä alta.\nHeidän täytyi antautua yliwoiman alle wasta silloin, kun Mongolit\nlaskiwat Wenäläiset waltansa alle ja siis estiwät heitä näitä kansoja\nauttamasta. Mutta ei tälläkään asialla he lakanneet werisiä kapinoita\ntekemästä. Mainittakoon esimerkiksi talonpoikaiskapina Wironmaalla 1343\nkaksi sataa wiisikymmentä wuotta jälkeen teidän maahan asettumisenne.\nSemmoinen asiain laita on jatkunut tähän asti, sillä Saksalaiset eiwät\nsuinkaan woine siitä kehua, että maan-asukkaat owat heihin mieltyneet;\npäin wastoin nämät ehtimiseen muuttawat pois ja jättäwät joukottain\nmaan, jonka he owat hiellänsä, werellänsä kastaneet. Koko Pietari on\nkahden wuoden kestäessä nähnyt nuot jokaista jaloa sydäntä liikuttawat\nnäyt, kun onnettomat Wirolaiset puolisalastomina ja nälästyneinä,\npienoiset lapset kainalossa, tulwasiwat Pietariin hakemaan apua ja\nturwaa ystäwälliseltä kansalta, heidän luonnollisilta puolustajiltansa.\nNämät maan-asukkaat, jotka owat Liiwinmaan oikea kansa, eiwät ole\nyhtään mieltyneet teidän työhönne, waan päin wastoin he siunaawat\nhra Samarinin nimeä, hänen, joka on koroittanut ääntänsä heidän\npuolustuksekseen. Ei teidän wastaustanne siis millään muotoa woi sanoa\nliiwiläiseksi; korkeintaan woidaan sitä saksalaiseksi nimittää. — Te\npuhutte joka paikassa Itämeren-maakunnista aivan niinkuin ne olisiwat\nyksin-omaisesti saksalainen maa, niinkuin siellä olisi ainoasti\nSaksalaisia asumassa ja hallitsemassa. Te ette ole tietäwinänne\nmitään maan ikiwanhoista herroista, Wirolaisista ja Lättiläisistä,\naiwan niinkuin niitä ei olisi olemassakaan. Te unhoitatte, että tähän\nmaakuntaan kuuluu kaksi aiwan erilaista ainetta: maanasukkaat, s.o.\nWirolaiset ja Lättiläiset, sekä wieraat, s.o. Saksalaiset, jotka owat\nwähälukuinen wäestön osa, mutta kuitenkin owat anastaneet koko maan; te\nette ole tietäwinänne ett'ei ole enemmän kuin 200,000 Saksalaista, ja\nsitä wastoin 2,000,000 Wirolaista ja Lättiläistä ja että te werrattuina\nmuuhun wäestöön, olette kuin 1:10. Te puhutte aina omistuksesta ja\nomaisuudesta: ”me”, ”meidän”, ”meidän oikeutemme”, ”meidän maamme”,\naiwan niinkuin te olisitte maan koko wäestö. Mutta sallikaatte minun\nkysyä, mitkä te olette? mistä ja koska te olette tulleet? Mistä syystä\nse olisi teidän maa, ja mitä oikeus teillä siihen on? Eikö Ruotsi\nsamalla oikeudella woisi sanoa: me, meidän? Eikö Tanskakin, siinä\ntapauksessa, ole koroittawa ääntänsä sanomaan: me, meidän? Viimein\nPuolakin on äänekkäämmin kuin kaikki muut huutawa: me, meidän! Jopa\nwanhat saksalaiset piispatkin wiimein nousewat kiwihaudoistansa Riian\ntuomiokirkossa korkealla äänellä huutamaan: pois, kaikki tämä on meidän.\n\nKirjoittaja tuo sitte esiin Wenäläisten ikiwanhat oikeudet\nLiiwinmaahan, sekä rupee sen jälkeen tutkimaan sitä traktaattia,\njohon Saksalaiset nojautuwat. Traktaatissa, jonka kautta Liiwinmaan\nSaksalaisille myönnytettiin heidän wanhat oikeutensa silloin kun\nhe antautuiwat Wenäjän alle, on eräs klausuli, joka kuuluu näin;\n”sen mukaan kuin ne soweltuwat waltakuntamme lakiin ja asetuksiin”.\nTämän klausulin mukaan, arwelee kirjoittaja, ei woi enää tulla\nkysymykseenkään että nämät oikeudet pidettäisiin woimassa. Jokainen\nwaltakunta maailmassa on muutoksen alainen ja noudattaa omia\nedistyslakejansa. Wallan-kumous tapahtui Franskanmaalla; se ei\nainoastaan häwittänyt kaikkien maakuntien yksityisiä etu-oikeuksia,\nwaan myöskin koko maan yhteisen lain-säädännän. Woitiinko silloin\nwaatia, että Elsass'in ja Lothringin läänityslaitokseen koskewat\netu-oikeudet pidettäisiin woimassa. Ja silmiemme edessä tapahtuu\nitse Saksanmaallakin asioita, jotka kokonaan sotiwat hra Schirren'in\nwaatimuksia wastaan. — Wenäjä Aleksanderi II:sen hallitessa ei ole\nsama kuin Pietari I:sen hallituksen aikana. Wenäjän hallitsia panee\ntähdellisiä muutoksia toimeen waltakunnassansa, mutta maakunnassa, joka\n150 wuotta sitten walloitettiin, pitäisi kaikki oleman samassa tilassa\nkuin sitä walloitettaessa!\n\nSe, joka ei näe, mikä on tarkoitus näissä hra Pogodin'in sanoissa,\non sokea. Taitawasti on hän tehnyt rynnäkön kipeintä kohtaa wastaan.\nSaksalaiset owat maan-asukasten sortajat, Wenäläiset heidän\nluonnolliset ystäwänsä. Wenäjän waltakunta ei woi kärsiä, että muutamia\ntuhansia saksalaisia herroja on sortamassa 2 miljoonaa waltakunnan\nalamaisia, nojautuen ainoasti muutamiin pergamentti-kääryihin. Asema on\nsangen waikea ja waarallinen. Saksalaiset itse sen kyllä ymmärtäwät;\nhe sanowat: ensin Puola, sitten ”me”, ja wiimein Suomi. Sen tähden he\nkoettawat kaunistella tilaa niin paljon kuin mahdollista. Molemmat\npuolet erehtywät. ”Jos Saksalaisilla olisi wähintäkään waltiollista\nälyä, he rupeisiwat yksiin neuwoihin Wirolaisten kanssa”, sanoi\nTartossa eräs wieras, joka oli enemmän politiikia nähnyt kuin moni muu.\nTähän wastattiin Wirolaisten puolelta, että Saksalaiset mieluisemmin\nhäwiäisiwät kuin tahtoisiwat Wirolaisiksi muuttua. Tässä on kipein\nkohta. He kamppailewat ainoastaan omien etu-oikeutensa edestä,\nmaasta ja kansasta he eiwät yhtään huoli; mutta he eiwät myöskään\nymmärrä, että he itse owat aiwan mitättömiä, jollei heillä ole tukea\nkansassa, jos nojautuwat ainoasti wanhoihin pergamentti-kääryihin. Sen\nsijaan, että heidän pitäisi wapaaehtoisesti tekemän kaikki, mitä woi,\nwirolaisen siwistyksen jouduttamiseksi, tekewät he wastahakoisesti\nmyönnytyksiä sen mukaan, kuin heidän on pakko niitä tehdä. Epä-kohta\non silmäänpistäwä. Koko maakunnassa esim. ei ole yhtäkään korkeampaa\nkoulua, jossa kansan kieli olisi opetus-kielenä, Tartossa on Wirolainen\nwäestö lukuisampi kuin saksalainen, mutta että tänne laitettaisiin\nkorkeampi wirolainen koulu, siitä ei liene ollut kysymystäkään.\n\nToiselta puolen myöskin Wenäläiset erehtywät. Ensiksi he luulewat\ntahi owat luulewinansa maan-asukasten tilaa paljoa huonommat, kuin\nse todellakin on, ja toiseksi he luulewat, että kaikki, mitä täällä\ntapahtuu, on Saksalaisten tekemää. Niin he wäittäwät, että 1819\nwuoden asetus teki rahwaan tilan entistänsä huonommaksi; sillä orjuus\nmaan-omistuksen kanssa on parempi kuin wapaus ilman maatta. Samalla\ntapaa he myöskin owat koettaneet luuletella maailmaa, että tämän kesän\njuhla on Saksalaisten toimeen panema. Saksalaiset muka riemuitsewat\nsiitä, että kansa kokonaan pantiin pois maa-tiloiltansa ja sen wuoksi\nhe nyt owat panneet toimeen \"talonpoikien maalta pois-panemisen juhlan.\"\n\nMutta mitä Wirolaiset itse, \"maan iki-wanhat herrat\", näiden\nriitojen kestäessä tuumaawat? Mihin puolueesen he kallistuwat?\nTähän kysymykseen lienee waikea antaa oikea wastaus. Wirolainen\ntalonpoika: ei ole tottunut sekaantumaan waltiollisiin riitoihin; hän\nturwaa Jumalan kaikkiwaltiaan apuun, tekee työtä ja pyrkii eteenpäin\nsiwistyksen tiellä. Siwistyneet Wirolaiset taas luonnollisesti eiwät\ntahdo muuttua Wenäläisiksi eikä Saksalaisiksi. Mutta waltiollisessa\nsuhteessa he pitäwät Saksalaisia wähemmin waarallisina. Saksalaisten\nkanssa he kyllä luulewat tulewansa toimeen, waarallisemmat owat\nWenäläiset. Wiha Saksalaisia wastaan on kuitenkin niin ankara, että\nnuorempain kansallis-kiihkoisten joukossa niitäkin on, jotka kentiesi\neiwät mielipahalla näkisi, jos Wenäläiset ajaisiwat Saksalaiset\ntakaisin siihen, mistä he owat tulleet. Se olisi hywin haitallista\nWirolaisuudelle, jos eri-mielisyys ja ehkä eri-puraisuuskin nousisi\nsiinä, missä yksi mieli, yhdistetyt woimat tarwitahan paremmin kuin\nmissään muualla, sillä asiain laita on todellakin waikea.\n\nOlen jo ennen tullut maininneeksi, että meistä Suomalaisia Wirolaisten\npuolelta joka paikassa ja tilaisuudessa kohdeltiin suurella, sopii\nsanoa innollisella, ystäwyydellä. Se on luonnollinen asia, että\nWirolaisen sydämessä muisto sukulaisuudesta Suomalaisten kanssa on\nsäilynyt paremmin kuin Suomalaisissa. Heidän tilansa on melkein\naina ollut waikeampi ja epäwakaisempi kuin Suomalaisten. He owat\naina nähneet ainoastaan wihollisia ympärillänsä; he owat siis\nwakawasti luoneet silmänsä siihen suuntaan, missä heillä on ollut\nainoa ystäwänsä. Wirolaisten seurassa Suomalainen aina on tuntewa\nsydämensä tykkiwän lämpimämmin kuin muutoin; hän on tuntewa, että\nhe owat saman äidin lapsia kuin hänkin, ja hän on rakastawa ja\nkunnioittawa kansaansa, hän on rakastawa ja kunnioittawa suomalaisuutta\nenemmin kuin sitä ennen. Lukian suosiolla tahdon mainita muutamia\nesimerkkejä, jotka kauniilla tawalla näyttäwät, että yllä-mainittu\nystäwyys Suomalaisia kohtaan ei ole mikään waltiollinen temppu, waan\nasuu itse kansan sydämessä. Kun me Suomalaiset toisena juhla-päiwänä\nkonsertin jälkeen tulimme. \"Wanemuine-yhtiön\" puutarhaan ottamaan\nosaa juhla-päiwälliseen, tuli meidän luoksemme kaksi Wirolaista,\njotka edeltäkäsin pyysiwät anteeksi sitä, ettei jotain juhlallisempaa\nmaljaa woitu Suomelle esitellä. Se ei woi olla waarallista teille,\narweliwat he, mutta meille siitä woi olla waara; sillä pienin ja\nwiattominkin seikka täällä on selitysten ja wääristelemisten alainen.\nJuhlan kestäessä tapasin siwumennen hra Hurt'ia. Olkoon edes-wastaus\nminun, lausui hän, mutta minun täytyy sanoa muutamia sanoja Suomelle.\nKotwan kuluttua hän nousikin tribuuniin ja lausui innollisen kiitoksen\nSuomalaisille, että he todellakin oliwat muistaneet heidän juhlansa.\nKun sitte allekirjoittanut nousi tribuuniin muutamilla Suomalaisilla\nsanoilla kiittämään Wirolaisia heidän ystäwyydestänsä Suomea kohtaan\nsekä toiwottamaan heille onnea ja menestystä heidän pyrinnöissänsä,\nniin puhujan alas-astuessa jota haaralta kokoontui talonpoikia\nhänen ympärillensä, jotka molemmin käsin käteen tarttuen osoittimat\nystämyyttänsä. Waikka he eiwät sanoja ymmärtäneet, Luulin sitte\nheidän lausuneen hra Jannsen'ille, kaikui kieli heille kuitenkin niin\ntutulta; \"se tungis niin südamesse, et süda sulas sees\" (se tunki niin\nsydämeen, että sydän suli sisässä). Kohta Elago-huutojen waiettua nousi\nhra Jannsen ylös penkille ja puhui wahwalla äänellänsä, lämpimästä\nsydämestänsä, muutamia sanoja, ”Eestirahwas”, lopetti hän, ”pitäkäämme\naina yhtä Suomalaisten kanssa”. Lopuksi nousi hra Hurt wielä kerran\ntribuuniin ja käänsi suomalaisen puheeni wiroksi. Myös senraawana\npäiwänä, kilpa-juhlassa, olimme tilaisuudessa kuulla tämän ystäwyyden\npuhuwan kansan suusta, Useat laulut laulettiin suomalaisilla nuoteilla\nja useissa lauluissa puhuttiin Suomesta. Niiden joukosta panin\nseuraawan paperille:\n\n      Oh Eestivennad tõuske üless'\n    Ja ühel healel laulgem kõik\n    M'e Eestimaale, kelle süles\n    On mie armas kodupaik,\n    Kus priius meile ammu õitseb\n    Ja tarkus hakkab kosuma.\n\n      Kas aga elab meie sugu\n    Siin üksi veikel Eesti ra'al?\n    Se oleks, sõbrad, kurblik lugu:\n    Meil on veel vennad Suomemaal,\n    Kes vanast vägev rahvas olnud;\n    Neist olema üks oksake.\n\n      Naad on meist ammu ette jõudnud\n    Eesmärgiks võivad olla meil;\n    Naad oma keelt on tõsta nõudnud,\n    Ka suurkool ehteks õitseb neil.\n    Sest venna-armastuses hüüdkem: —\n    Keel, kool ja rahvas elago!\n\n[Vennad = weljet — tõuske = nouskaatte — healel = äänellä — M'e =\nmeidän — kelle = (kenen) jonka — priius = wapaus — ammu = ammoin —\nõitseb = kukoistaapi — tarkus = (tarkkuus) wiisaus— hakkab = rupee\nkosuma = (kostumaan) waurastumaan— Kas aga elab = mutta elääkö —\nveikel = wähäisessä — oleks = olisi — sõhrad = ystäwät — kurblik =\nsurullinen — lugu = (luku) asia — oksake= oksanen — Naad = ne — tõsta\n= nostaa — nõudnud = (neuwoneet) koettaneet — suurkool = (suuri foulu)\nyli-opisto — ehteks = koristeeksi — sest = siitä (syystä) — armastuses\n=rakkaudessa — hüüdkem = huutakaamme.]\n\nMyös sekin todistaa kansassa elämää ystäwyyttä ja tietoa\nsukulaisuudesta Suomalaisten kanssa, että juhlan kestäessä useat\ntalonpojat oliwat kysyneet, mitkä kirjat pitäisi ostettaman, että oppii\nSuomen kieltä, jonka johdosta päätettiin tilata muutamia kappaleita hra\nAminoff'in sanakirjaa.\n\nTässä ei ole tilaisuutta ryhtyä Wiron ja Suomen kielen wertaamiseen\ntoisiinsa, eikä tutkia sitä, woisiko niistä kielistä syntyä yksi\nkieli, tahi mihinkä määrään ne olisi mahdollinen saattaa toisiansa\nlähestymään. \"Minusta\", lausui kuuluisa kielentutkia akadeemikko\nHunfalvy, \"minusta, joka seison ulkopuolella kumpaakin, ne owat\nainoasti kaksi murretta, ja teidän molempien tarwitsee wälttämättömästi\npyrkiä näiden kielten yhdistämiseen\". Olkoon kuinka tahansa, warmaa on,\nettä kummallenkin puolelle olisi moni etu suuremmasta hengellisestä\nyhteydestä näiden kansojen kesken, kuin niillä nykyään on. Sen tähden\nmyös moni Wirolainen warmaan lähettäisi poikansa meidän yliopistoomme,\njos tämä waan enemmin suomalaistuisi, ja meiltä kysyttiin jo tawallisia\nhintoja täällä Helsingissä.\n\nLukia kysynee: miltä nuot wirolaiset talonpojat näyttäwät? onko heillä\nmitään tulewaisuutta? Mitä siihen wastaan? He oliwat näöltänsä ja\nluonteeltaan peräti Suomalaisia, se waan että he ehkä oliwat wähän\nwireämpiä ja että he enemmin kuin Suomalaiset owat säilyttäneet\nkansallispukujansa, jotka osittain oliwat aiwan kauniita. Kun\nkaikki 800 laulajaa lippuinensa käweliwät juhla-saatossa, oli se\ntodellakin ilahuttawa näky ja telegrammi Pietariin oli oikeassa, kun\nsiinä sanottiin: ”Wirolaiset joukossa tarjoowat ymmärtäwäisyyden\n(intelligens'in) kuwan”. Mitä heidän tulewaisuuteensa tulee, siitä\nei kenkään woi mitään sanoa. Se on kaikkiwaltiaan kädessä; mutta\ntoiwokaamme, että kansa, joka uuden wuosisadan kowimman orjuuden\nperästä wielä kestää, jolla silloin wielä on kansallistuntoa,\nsiweydellinen woima ja wahwa halu pyrkiä edespäin siwistyksen uralla,\nettä semmoinen kansa wiimein on pääsewä onnelliseen tarkoitusperään.\n\nSuomessa ja Wirossa owat monet kohdat niin yhtäläiset ja toiselta\npuolelta taas niin erinkaltaiset, että niiden wertaileminen tosin olisi\nsangen wiehättäwää. Mutta lukia woinee jo itse tehdä päätöksensä, jonka\nwuoksi jätän kaikki wertaamiset sikseen.\n\n       *       *       *       *       *\n\nTartosja erosin matka-kumppalistani, hän kun lähti Pietariin, mutta\nminä suoraan kotiin. Meitä oli Tartossa ylipäänsä, sekä erittäin hra\nJannsen'in talossa, jossa meidän oli onni majailla, kohdeltu niin\nsuurella ystäwyydellä, että todellakin haikealla mielellä istuin hra\nHunfalvyn waunuihin — hän oli minulle hywäntahtoisesti: tarjonnut siaa\nwaunuissansa Tallinnaan asti jättääkseni paikan, jossa olin niin paljon\nilahuttawaa nautinnut.\n\nPaluu-matkasta ei ole paljon mainittawa. Ilma oli kurja ja, koska tie\nei ollut posti-tietä, hinnat erinomaisen kalliit. Tartosta Willantiin —\nwaihetukseksi olimme lähteneet toista tietä takaisin — maksettiin esim.\n75 wirstasta 12 ruplaa hopeassa. Willannin edustalla on lawea kenttä.\nMielenkuwituksessani muuttui se siksi tappelu-tantereeksi, jolla\nWirolaisten kansallis-uros Lemmitty kaatui kalpa käteen, taistellen\nkansansa wapauden edestä. Ehkä niin olikin. Hra Hunfalvyn kanssa\nkäwimme matkalla wirolaista asuntohuonetta katsomassa. Se oli meidän\nhuonointen pirttien laatuinen; semmoista ei nyt enää monessa paikoin\nSuomessa liene olemassa. Ikkunoita ei ollut; laattia oli multaa. — — —\n\nTallinnasta tulin höyrylaiwalla Nikolai'lla Helsinkiin. Wiimeinen\nmuisto Wironmaalta oli se, että, kun Tallinnan satamassa istuin\nlaiwalla sen lähtöä wartomassa, kuulin muutamien saksalaisten\nsoimauksia Suomalaisia wastaan siitä syystä, että salongissa oli\npolttamisen kielto luettawana kolmella muukalaisella kielellä, mutta\nei suomeksi. Die Finnen sind doch sehr bescheiden”, lausuiwat he\nnauraen. — Minun täytyi malttaa mieltäni, sillä he eiwät tunteneet\nmeidän olojamme, eikä siis tietäneet minkälaisia Suomalaisin laiwan\nomistajat oliwat, mutta itsekseni arwelin: ”die Finnen find doch nicht\nso bescheiden”.\n\n\n\n\nJälkimaine.\n\n\nTämän wihkosen ilmestymisen alku ja syy on seuraawa: wiime kewäänä\nlähetti se komitea, jonka oli johtaminen kesänä Tarton kaupungissa\nLiiwinmaalla wietettäwää riemu-juhlaa, muutamille kansallisuuden\nedustajille täällä Suomessa kutsumuksen ottamaan osaa mainittuhun\njuhlaan. Mutta, kun ei kenenkään sopinut täältä sinne lähteä,\npäätti Kirjallinen Kuukauslehti ja Uusi-Suometar ainakin lähettää\nkirjeen-waihtaja, joka näihin lehtiin ilmottaisi hawaintonsa juhlasta.\nSillä lajilla tuli minun osakseni onni olla läsnä tässä tärkeässä\njuhlassa. Tämä wihkonen on yli-painos siitä kertomuksesta, jonka\nhawannoistani matkalla toimitin Kuukauslehdelle. Siihen, että olen\nantanut sen ilmestyä erinäisenä wihkona, on syy se, että pidän\nsuurempaa henkistä yhteyttä Wiron kansan kanssa Suomalaisuudelle\nsangen hyödyllisenä sekä tarpeellisenakin. Jos tällä wihtolla woisin\nrahtuakaan enempää tietoa Wiron oloista sekä mieli-halua niihin\nlewittää yleisölle suuremmalle kuin se, joka K. Kuukausilehteä\nlukee, niin se aikomus, jota tällä kirjasella olen tarkoittanut, on\ntäydellisesti saawutettu.\n\nC.G.S.\n\n\n\n"]