[{"data":1,"prerenderedAt":-1},["ShallowReactive",2],{"$foF3v-KkA18ZnhZOKCw4XtuuUMK82CF7oBxuWu2FmJJs":3},{"number":4,"title":5,"author":6,"authorBirth":7,"authorDeath":8,"slug":9,"bookId":10,"genreRaw":11,"genre":12,"themes":13,"origin":15,"language":16,"yearPublished":17,"yearPublishedTranslation":18,"wordCount":19,"charCount":20,"usRestricted":21,"gutenbergId":22,"gutenbergSubjects":23,"gutenbergCategories":25,"gutenbergSummary":28,"gutenbergTranslators":29,"gutenbergDownloadCount":30,"aiDescription":31,"preamble":32,"content":33},3638,"Kuningas Teivas, Pirkkalan valtias","Halme, Kaarle (aka Halla, Raju)",1864,1946,"3638-halme-kaarle-kuningas-teivas-pirkkalan-valtias","3638__Halme_Kaarle__Kuningas_Teivas_Pirkkalan_valtias","Nelinäytöksinen näytelmä","naytelma",[14],"kansanperinne",[],"fi",1922,null,12320,70253,false,77039,[24],"Finnish drama -- 20th century",[26,27],"Mythology, Legends & Folklore","Plays/Films/Dramas","\"Kuningas Teivas, Pirkkalan valtias : nelinäytöksinen näytelmä\" by Kaarle Halme is a four-act play written in the early 20th century. Set in a mythic Finland, it follows the Pirkkala ruler Teivas, his Halikko-born consort Pyynikki, Teivas’s son Lemma, and the Lapp leaders Kyrö and Inku as trade, tribute, and power collide. The drama centers on political intrigue, ethnic tensions, vengeance, and a dangerous attraction that threatens the fragile balance of power.  The opening of the play unfolds in Teivas’s hall, where the Lapp woman Inku laments her daughter’s ruin and conspires with the Lapp chief Kyrö: they speak of smuggling, burning the Pohjankangas as cover, and Halikko’s brewing revolt against Pirkkala. Pyynikki enters withdrawn, bonds warily with Inku, and brightens when Lemma arrives; their mutual passion flares and they plan to flee after news that Pyynikki’s father Hahma has died, but Teivas’s sudden return halts them. Teivas interrogates Kyrö and reveals Hahma was killed by a Nokian-marked arrow from Kyrö’s quiver, ordering him imprisoned, while Pyynikki coolly asks leave to attend the funeral with Lemma as escort; Teivas resists, intent on asserting marital rights first. At the start of the next scenes, Inku helps Kyrö slip out through a secret passage, Pyynikki wavers between escape and resolve, and Teivas and Lemma face a tightening siege: Halikko men across the water, Ulve’s dominance at Kokemäki, and Lapp tribes on the move, leaving Pirkkala in mounting peril. (This is an automatically generated summary.)",[],112,"Nelinäytöksinen näytelmä sijoittuu tarunomaiseen Pirkkalaan ja Siuranlinnaan. Teos kuvaa kuningas Teivaan ja hänen lähipiirinsä kohtaloita, joissa kosto, valta ja kansanperinteeseen pohjaavat aiheet risteävät.","Kaarle Halmeen 'Kuningas Teivas, Pirkkalan valtias' on Projekti Lönnrotin\njulkaisu n:o 3638. E-kirja on public domainissa sekä EU:ssa että sen\nulkopuolella, joten emme aseta mitään rajoituksia kirjan vapaan käytön\nja levityksen suhteen.\n\nTämän e-kirjan ovat tuottaneet Tapio Riikonen ja Projekti Lönnrot.","KUNINGAS TEIVAS, PIRKKALAN VALTIAS\n\nNelinäytöksinen näytelmä\n\n\nKirj.\n\nKAARLE HALME\n\n\n\nHämeenlinnassassa,\nArvi A. Karisto Osakeyhtiö,\n1922.\n\n\n\n\n\n\n\nHENKILÖT:\n\n_Teivas_, Pirkkalan kuningas, Siuranlinnan valtias.\n_Pyynikki_, valtiatar, Teivaan nuorikko.\n_Lemma_, sotijalo, valtias, Teivaan poika aikaisemmasta aviosta.\n_Kyrö_, lappapäällikkö.\n_Inku_, lappanainen, Pyynikin avainpiika.\n\nTapahtuu kuninkaantalossa Pirkkalassa. Aika tarunomainen.\n\n\n\n\nENSIMMÄINEN NÄYTÖS.\n\n\nSuurtupa Teivaan kuninkaantalossa. Perällä, keskellä, ulko-uksi.\nVasemmalle nousee pari, kolme porrasaskelta, johtaen nurkkalavalle,\njosta vie uksi naisten huoneisiin. Oikeassa peräkulmassa jykevä\nkiviuuni, jonka sivuilla rahit. Oikealla uksi kuninkaan huoneisiin ja\ntakalinkku-käytävään. Alinna partaan vieressä valtaistuin, pienellä\nkorokkeella. Vasemmalla, lavasta alaspäin, pöytä, jonka molemmin puolin\npitkät pankot. Alimpana räppänä. Seinillä kynttilä- tai soihtupitimiä\nsekä ryijyjä, taljoja ja aseita.\n\nHuoneessa on hämärä valo, joka tunkeutuu sisään ainoastaan räppänästä\nja peräuksesta. Soihdut eivät ole sytytetyt, mutta takassa kiiluu\nhiilusta.\n\n_Inku_ (pieni, käpristynyt lappa-eukko, istuu takkarahilla, kyynärpäät\npolvilla ja nyrkit poskille puristettuina, puoliksi laulaen, puoliksi\nsanellen, yksitoikkoisesti, mutta kiihtyen sisäisesti loppua kohti).\n\n    Maammon marjamaireheksi\n    kasvoi kaunis tytteröni,\n        kultakutrini korea.\n\n    Kuni päivyt longan alla\n    kodan paistoi orren alla\n        nurmikukkani norea.\n\n    Kuni laulu laajan heimon,\n    kuni onni suuren sulhon\n        iloitsi ikänsä nuoren.\n\n(Katkerasti.)\n\n    Tuli kotka kourukynsi,\n    Hornanvuoren hirmuhaukka,\n        haaskalintujen kuningas.\n\n    Koppoi kaunon korjahansa,\n    ilon sorti, onnen murti,\n        raiskasi elämän nuoren.\n\n(Vihlovasti.)\n\n    Siit' on mulla angemieli,\n    suru suuri, murhe musta,\n        siitä vihlova vihani.\n\n(Kaameasti.)\n\n    Huudan yötä, huudan päivää:\n    kostan, kostan ainoiseni,\n        armahaiseni avitan!\n\n(Hurjasti.)\n\n    Haaskahaukan, kiimakotkan\n    tapan tällä puukollani,\n        verivirtahan upotan!\n\n_Kyrö_ (lyhyenläntä, tanakka, vaaniva- ja ketteräliikkeinen, on tullut\novelle Inkun loppulaulun aikana, syöksähtää Inkun viereen, kiihkeän\nkäskevästi, mutta hillitysti). Inku! Kielesi kytke! Miksi loiluat?\n\n_Inku_ (hypähtää pelästyneenä syrjään, pistää salamannopeasti\nesiinvetämänsä puukon poveensa, kääntymättä Kyröön). Otsolle loitsuni\nviritin.\n\n_Kyrö_. Muualla viritä! Täällä uhkasi ohenna! Sekapäinenkö olet?\n\n_Inku_ (kääntyy hitaasti, peläten katsoa, kuka tulija on, riemastuu).\nKyrö! Sinäkö, päällikkö?\n\n_Kyrö_ (käskevästä). Hilly! Muista kuka olet — kuka minä — ja missä!\n\n_Inku_. Kahden olemme. Anna riemuitsen!\n\n_Kyrö_. En! — Et minua tunne! Muista!\n\n_Inku_ (arasti). Enkö heimoani sinussa tuntisi?\n\n_Kyrö_. Heimo tunne! Älä muuta!\n\n_Inku_ (vieraasti, kovaäänisesti). Kuningastako etsit, lappa?\n\n_Kyrö_. Kuningasta. (Vetäytyy ovelle).\n\n_Inku_. Kuningas ei ole kotona. Eikö vallivartija sanonut?\n\n_Kyrö_. Vartijoita en nähnyt. Ukset salvattavat ja selkosellaan.\n\n_Inku_. Ja kota tyhjä — näetkös! Minä yksin. Suotta varot.\n\n_Kyrö_ (katselee ympärilleen). Suottako? Missä väet?\n\n_Inku_. Kesäaskareissa laaksossa — lahdella ja laitumella. Istu,\nvieras! Tänne — orjarahille!\n\n_Kyrö_ (pilkallisesti). Kuninkaanlinna vartijaton kuin lapan kota! Ei\nedes koira haukkunut!\n\n_Inku_. Vartijat kyllä näkevät tulokkaan. Eikö sinua?\n\n_Kyrö_. Ei. Kiipesin vuorelle näreiköstä.\n\n_Inku_. Puhallanko torvea ja ilmoitan tulosi?\n\n_Kyrö_. Älä! (Menee istumaan takanrahille.) Tarinoidaan ensin! —\nErotatko äänet talossa? Kuuletko, kun joku tulee?\n\n_Inku_ (katsoo oikeaan oveen). Kuulen, kun salpaan linkkusimen. Odota!\n(Menee nopeasti oikealle.)\n\n_Kyrö_ (katselee ympärilleen, liukuu äänettömästi ja ketterästi\nvasemmalle ja katsoo ulos räppänästä joka suunnalle, palaten\npaikalleen.)\n\n_Inku_ (tulee oikealta). Linkku on salvattu!\n\n_Kyrö_. Salakäytäväkö?\n\n_Inku_. Niin! Kapea kuja — kuninkaan huoneen ohi — vie vallin alatse\nryteikköön. (Istuu.)\n\n_Kyrö_. Entä tuo — avanalan uksi?\n\n_Inku_. Kuningattaren huoneisiin — ja sieltä aulaan. Kuulen, jos hiiri\nhipuisi. Ypöyksin istuin — mieleni valloilleen valahti — sinä vain\nkuulit —\n\n_Kyrö_. Hyvä! — Missä on Teivas-isäntä?\n\n_Inku_. Rihkaloissa käymässä on kuningas. Lie purjehtinut pohjoisille\nmerille.\n\n_Kyrö_. Mistä tiedät?\n\n_Inku_. Ulven linnaan lähti jo Kokemäeltä. Ei morsiantaan kotia tuonut.\nHopuin hyörivät päälliköt ja vallat. Soutumiehet ja minä jäimme\nsaattajiksi kuningattarelle. Mahlan aikana menivät — ei vielä palanneet.\n\n_Kyrö_. Laajat ovat Lattomeret ja raumat soutajille. (Hymyilee\nsalaperäisesti.) Pohjatuuli on puhunut. Monta on lainetta Uron uomalle.\n\n_Inku_. Jäljillä olet! Noin juuri nimesivät — Uron uoma. Mitä siellä?\n\n_Kyrö_. On rihkanranta meille — veroton ja vapaa —\n\n_Inku_. Keitä siellä —?\n\n_Kyrö_. Rosomolaiset — merentakaiset —\n\n_Inku_. Ai! Rosmot Urolla! Ulven juonta! Ulvea syyttivät. Taitaa vaino\nkohdata Lapan heimoa. — Vieläkö ovat rahanne rantamilla?\n\n_Kyrö_ (naurahtaa). Jo aikoja ulapoilla — ja vaihtonahkamme on saatu\nkätköihin.\n\n_Inku_. Entä rosmot?\n\n_Kyrö_. Jättäneet tyhjille tulisijansa.\n\n_Inku_ (painaa pään käsiin, heilautellen itseään). Vainon valkeat\nsyttyvät rosmojen tuhkasta. Niin ennen — niin aina! Meitä ryöstävät\npirkat monin verroin — meille kostavat.\n\n_Kyrö_ (nousee). Tuo nähdään!\n\n_Inku_ (nostaa päänsä). Kielsitkö salarihkaa rahoittamasta?\n\n_Kyrö_. En!\n\n_Inku_. Tiedät sitten — miten nähdään.\n\n_Kyrö_ (kurkistaa perälle, tulee takaisin). Sinä olit etelässä —\nmahtavan Halin heimon luona —?\n\n_Inku_. Menin minne lähetit — Hahma-päällikön taloon. Orjaksi möit\nminut Hahman tyttärelle. Pyynikkiä seurasin mieheläänsä. Olen tässä —\nkuningattaren orja. Ymmärrystäsi ylistän! En ilman apuasi konsa olisi\npäässyt haaskahaukan pesään. Kostoni on lähellä!\n\n_Kyrö_. Yhtä kaukana kuin kuningas.\n\n_Inku_. Minä odotan. Odotan vaikka toiseen mahlaan —.\n\n_Kyrö_. Ole varova! Kiihko tärvää teon. Voit pilata kaiken.\n\n_Inku_. Pilaan pirkan — kuni pirkka tyttäreni. Sinä pilatun pistit — et\npilaajaa! (Ottaa puukon povestaan.) Tällä terällä tärväsit tellervoisen\n— rinnan kauniin rikki puhkoit — poven verihin punasit — ihanan Inarin\niskit —\n\n_Kyrö_ (käskevästi). Vaiti! Elääkö olisi pitänyt?\n\n_Inku_ (valitellen). Ei, ei! Ei elää mielipuoli — ajuton raukka.\n\n_Kyrö_. Vaiti sitten, vaikertaja! Järkevämmäksi sinut luulin. Vienkö\npois sinut vikisemästä?\n\n_Inku_ (pelästyen). Ei, ei! Anna olla äitirievun! Muistot herätit,\nviritit — siitä hellyin, herkistelin. Olit impeni suuri sulho, emon\nehtoon elvyttäjä! (Pistää puukon poveensa.) Taas olen viisas, varova!\n\n_Kyrö_ (istuu). Ole! — En suotta sinua Hahmalle halunnut. Tiesin\nPyynikin koituvan kuningattareksi. Pääsit tänne — minne päästä piti.\nHahman tytärtä seurasit miehelään.\n\n_Inku_. Oikein!\n\n_Kyrö_. Aivan niin! Oikein! Mutta kostosi on pikku seikka, sirpale\nsuuressa sumassa.\n\n_Inku_. Kuningasko, Teivasko? Lohkare, kukkula, vuori! Sirpaleenko\nsilloin sivuhun työnnän —?\n\n_Kyrö_. Tietä teet, kun vuoren siirrät. Myönnän. Mutta suuremmat työt\nnyt ovat tekeillä.\n\n_Inku_ (hämmästyen). Suuremmat?\n\n_Kyrö_ (kuiskaa). Pirkkojen pirsta on edessä.\n\n_Inku_. Pirkkojenko? Sotijalojen, valtiaitten, ruhtinaitten,\nkuninkaitten — kaikkienko? Pirkkalaistenko pirujen?\n\n_Kyrö_. Niiden — kaikkien!\n\n_Inku_. Hyh! Lattomeren lärpätystä! — En Ulven ulua usko!\n\n_Kyrö_. Kuuntele sitten kohua korven!\n\n_Inku_ (säikähtäen). Mekö? Me? Sotateille Pirkkalassa! (Naurahtaa\nkatkerasti.) Poronlehmän-, lammassarvin vasten voimaa ja väkeä — vasten\nrautaa, terästä! Kerran tehtiin koitos — muistan kerrotuksi. Se taruksi\ntaittui keihässeiniin — nuolipilviin pirstaleiksi. — Älä, päällikkö!\nÄlä tuhoa heimoamme!\n\n_Kyrö_ (hymähtää ylpeästi). Tuhon eteen teljen teemme — emme vainolle\nveräjää!\n\n_Inku_. Miten? Miten?\n\n_Kyrö_. Jo on karjamme karkotettu pohjaan päin — jo kodat korjattu —\njäljet vain jätetty —\n\n_Inku_ (ahdistuneesti). Älä, älä! Takaa ajavat — tappavat, teurastavat —\n\n_Kyrö_. Eivät aja — eivät tapa —\n\n_Inku_ (vapisten). Mikä estää?\n\n_Kyrö_ (kuiskaten). Pohjankangas palamaan pannaan — pohjan puhurin\npauhatessa.\n\n_Inku_. Palo sammuu — kulo hiiltyy —\n\n_Kyrö_. Toinen alkaa —\n\n_Inku_. Mikä, mikä?\n\n_Kyrö_. Jo Hali haukkuu! Etkö ääntä kuullut Hahmalassa?\n\n_Inku_. Ei Halin haukku pirkkaa pidätä!\n\n_Kyrö_ (kuin itsekseen haaveillen). Suuri on aika! Kohta paistaa lapan\npäivät!\n\n_Inku_ (lyö kädet rintoihinsa). Osmo onnehen osoita! — Haasta halki,\npuhu puhki, älä kulje kuurusilla!\n\n_Kyrö_. Tarkkaa! Halin heimon mahtavin päällikkö oli vanha Hahma. Sen\ntiesi Teivas. Siksi heimositeet solmieli — teki Pyynikin Pirkkalan\nkuningattareksi — koko Halikon allensa alisti.\n\n_Inku_. Yhä sukesi suuremmaksi! Sekö lohtu lappa-heimon?\n\n_Kyrö_. Maltu! Sata valtamiestä on Halikossa. Ne pirkoille kaunaa\nkantavat — hävittää tahtovat pirkka-vallan — eivät kuningasta kumarra.\nHahma yksin mesimieltä kantoi, säilytti kylmän sovun. Nyt se rikkui,\nrepesi, ratkesi — Hali muutti hahmoansa.\n\n_Inku_. Miksi?\n\n_Kyrö_. Hahma kuoli — järveen hukkui metsätiellä. (Nousee.) Nyt nousee\nHalikon väki — tenän tekee, sovun sortaa, kaataa pirkan kuninkuuden,\nriistää heiltä rihkanvaihdon — ja me —\n\n_Inku_ (nousee). Me?\n\n_Kyrö_ (katsoo Inkua). Sinä — työsi tiedät — Pedolta pään muserrat.\nMutta muista — älä sohi sattumalta. Vaani, varro! Iske kuin ilvestä\nikinä! — Pakene sitten! Kosken niskasta ruuhen löydät, samoat\nylävesille, soudat Sipsin niemen päähän.\n\n_Inku_. Entä te?\n\n_Kyrö_. Väki, karja taivaltavat. Minä Sipsillä odotan. Mutta — varo,\nInku, salmen suuta — niskan nielu on väkevä. Kierrä, kaarra!\n\n_Inku_. Minua pelottaa. Pahasti sykkää sydänalani. Äsken tuuma niin\nsees ja selvä — nyt pyörryttää. Äsken teko oli mun ja vastuu mun. Nyt\nheimon henki, onni, olo on yhteen iskuun kierrettynä.\n\n_Kyrö_. Kahteen!\n\n_Inku_. Mihin toiseen?\n\n_Kyrö_. Jo tehtyyn, toimitettuun.\n\n_Inku_. Ken sen teki? Maini! Missä?\n\n_Kyrö_. Miksi?\n\n_Inku_. Se lohdun toisi, tukea toisi. Sano, etten yksin seiso, kun on\nkysy kansastani. Sano, jos tekoni turmaa tuo, niin kostoni kukistan,\nsidon sisäisen sisuni.\n\n_Kyrö_. Viihdy! Yhteen hiileen puhumme. Yhteinen on koitos kaikkialla —\nyhteinen tekomme teho. Sinun on suurin suurimmista, vaikka pienempikin\non pätevä. Ajasta aikaan katsoo suuri Kohta, elon Valtias vakava. Jo\nTeivas itse sitoi silmukkansa sun tyttäresi tuhossa. Nyt on jatko,\npääte. Alku oli jo ammoin alussa.\n\n_Inku_. Onko työni lopun pääte vai alku.\n\n_Kyrö_. Ei kumpikaan! Lopun tekevät Halin satakunta sankaria.\n\n_Inku_. Entä alun?\n\n_Kyrö_. Sen teki nuoli nopsa.\n\n_Inku_. Hahmanko —?\n\n_Kyrö_. Vaiti! Pieni järvi on Hahman hauta.\n\n    (Menee räppänän luo.)\n\n_Inku_ (riemussa). Nyt luotan, tekoni tiedän. (Menee Kyrön jälessä.)\nSuurin olet suuristamme — päälliköistämme parahin!\n\n_Kyrö_ (kääntyy, käskevästi). Maltu, taltu! Viileä kuin aamun kaste ja\ntyyni kuin illansuu! Muista! (Kurkistaa räppänästä, peräytyy sitten\nInkun viereen.) Tuoko Pyynikki — tuolla vallilla?\n\n_Inku_. Kaiket päivät vallia kiertää. Auringon mukana istuu ja kulkee.\n\n_Kyrö_. Teivastako vartoo?\n\n_Inku_ (hymähtää). Allapäin morsian kuninkaan rinnalla rantaan astui —\nitkien tuhdolle tupertui. Täällä viitisen päivää vetisteli — vihdoin\nlauhtui.\n\n_Kyrö_. Mistä?\n\n_Inku_. Kävi vieras talossa. Viihdytteli. — Tai — ei vieras. Oma oli —\nkuninkaan poika.\n\n_Kyrö_. Lemma?\n\n_Inku_. Niin. Taanperän valtias nuori.\n\n_Kyrö_ (ajatuksissaan). Ennen Halia ajattelin turvaa Lemmasta.\nHän ei tule isäänsä. Ei veronkannoissa vikurra. On lauha, lempeä,\nsävyisä, suora. (Pyyhkii otsaansa.) Mutta pirkka kuin pirkka —\nvaikka paroistakin parahin. Ei kuulu meille hyvyytensä, pahuutensa —\npituutensa tunnemme. (Inkulle.) Lemmastako kuningatar lauhtui?\n\n_Inku_. Ilakaksikin ilostui. — Nyt umpena unelmoi, tajutonna tuijottavi.\n\n_Kyrö_ (menee katsomaan räppänästä). Nyt on poissa paikaltansa. Tuleeko\ntänne?\n\n_Inku_ (juoksee perälle). Tulee, tulee! — Joudu, juokse linkkusesta!\n\n_Kyrö_. Suotta! (Siirtyy uksen pieleen.) Lain on turva veron tuojan —\n\n_Pyynikki_ (tulee hitaasti, surun ilme kasvoilla, pysähtyy ukselle\navonaisin silmin, näkemättä mitään [kirkkaasta valosta tulleena\nhämärään tupaan] kääntyy mennäkseen omaa huonettaan kohti).\n\n_Kyrö_ (kädet rinnoilla, kumartaa alamaisesti). Tervehdin sinua,\nkuningatar! (Pyynikki pysähtyy äkkiä, kääntyy Kyröön, katsoen\ntarkasti.) Olen Kyrö — verontuoja lappa. (Pyynikki kääntyy Kyröstä\nkuin pettyneenä, tulee hiljaa alas pysähtyen pöydän päähän.) Kuninkaan\nkäskystä tulin. Kuningas haluaa vaihtaa verorahojen tuontipaikkaa.\nTulin tiedustamaan. (Pyynikki istuutuu pankon päähän.) Kuningas ei ole\nkotona, kertoi orja. Menen väenpirttiin ja odotan.\n\n_Pyynikki_ (hiljaisesti). Inku! Veromiehelle vieraanvara! Tervetullut\ntaloon, lappa! Odota kuningasta! Hyvästi!\n\n_Kyrö_. Kiitän sinua, Halin helmi — Pyynikki, pyhä emäntä! (Kumartaa ja\nmenee.)\n\n_Inku_ (juoksee Kyrön perässä aulaan). Piiat tänne! Pirttiin pidot\nlaittakaa — tullehelle tuliaiset. (Ulkona.) Kuulit käskyn, aittapiika.\nHuolla, hoida, vaalittele! (Tulee takaisin lähelle Pyynikkiä.) Olenko\nvai menenkö?\n\n_Pyynikki_. Tee kuin mielit!\n\n_Inku_. Anna tahtosi tajuan. Mielin olla mieliksesi. Jo Halimalla\nsinuun kiinnyin.\n\n_Pyynikki_. Istu! Ole!\n\n_Inku_. Tähänkö istun permannolle?\n\n_Pyynikki_. Tuonne räppänän alle, jos haluat.\n\n_Inku_. Vuota! Teen kuin ennen Hahmalassa. (Menee uunirahille ja ottaa\nsieltä rihmakerän, sitten pankolle räppänän alle.) Näin. Minä solmin\nrihmojani — sinä istut ja tarinoit. Muistatko?\n\n_Pyynikki_. Tämä ei ole Hahman tupa.\n\n_Inku_. Ei. Kuninkaan kartano korea.\n\n_Pyynikki_. Kylmä, kolkko, kolea! — Isäni kodissa uljaammat oli ukset,\npaljon laajemmat lakeiset, kurkihirsi korkeampi, takanliesi lämpimämpi.\nSiellä olin, siellä elin — täällä kuihdun, kuivetun, kuolen.\n\n_Inku_. Säälin olosi onnettuutta.\n\n_Pyynikki_ (katkerasti). Lappa pirkkaa säälimässä! En usko sinua.\n\n_Inku_. Halimalla uskoit. Pidit minusta. Opin rakastamaan sinua.\n\n_Pyynikki_. En ollut silloin pirkkojen ystävä.\n\n_Inku_. Oletko nyt?\n\n_Pyynikki_ (kiivaasti). En! (Väsähtäneesti.) Tai — en tiedä. Mutta sinä\nvihaat Pirkkalaa — sen tiedän.\n\n_Inku_ (kuiskaa pelokkaana). Älä puhu siitä kuninkaan talossa! Turman\ntuotat minulle.\n\n_Pyynikki_. En halua. Olit ystäväni Hahmalassa.\n\n_Inku_. Vieläkin olen.\n\n_Pyynikki_. Miksi?\n\n_Inku_. Tunnen surun.\n\n_Pyynikki_. Et minun.\n\n_Inku_. En — jos kiellät.\n\n_Pyynikki_. Älä suutu minuun! Olen ärtynyt, äreä. (Nousee, kävelee.)\nEllen sinulle saa olla, mikä olen, niin sitten —. (Pysähtyy.) Oh! Henki\nsalpautuu! Ei ole ilmaa tässä talossa — ei ilmaa, ei valoa!\n\n_Inku_. Et ole täällä lemmen lely — olet kaupan kalu kuten minäkin.\n\n_Pyynikki_. Sinä! Vapaa on orja, mutta minä, minä —. (Pusertaa nyrkit\nohimoilleen ja kävelee kiivaasti.)\n\n_Inku_. Rauhoitu! Kuningatar ole!\n\n_Pyynikki_ (pysähtyy, rajusti). Se olen — siksi juuri! Siksi! (Istuutuu\nentiselle paikalleen.) Mitä teen, kun kuningas tulee? Mitä? Sitä alati\naivoittelen — yöt mietin, päivät päästään — houruksi kohta hupenen.\n(Painaa pään käsiinsä.)\n\n_Inku_. Niin on joskus naisen osa.\n\n_Pyynikki_ (naurahtaa kolkosti). Mistä tiedät?\n\n_Inku_ (surullisen yksinkertaisesti). Olen nähnyt — tuta saanut.\n\n_Pyynikki_ (nostaa päänsä, katsoo hitaasti Inkuun). Sydämeeni koskit,\nInku! Äänesi lämmitti minua. — Kerro, mitä tuta sait! Apea mieleni\naseta!\n\n_Inku_. Se on vain tarina lapan laitumilta.\n\n_Pyynikki_. Siitä ehkä neuvo syntyy, lohtu. Kerro!\n\n_Inku_. Kerran kuusiniemekkeellä kasvoi kaunis päiväperho, maammon\nsilmä, lemmenkukka. Yleni impi morsioksi, suuren sulhasen suloksi. Sai\ntuo kerran rihkalahan kera emon, kera sulhon. Siellä immen näki haukka,\nvuoren kotka kiilusilmä. Iski impeen, korjan koppoi — vei, katosi. —\nKerran sitten kevät-ilta näki naisen hourupäisen kotiniemelle tulevan.\nTuvan tunsi, leikki lasta — outoja muut olivat.\n\nEmo itki, sulho suri — huusi, vaikersi, valitti. Hullun hahmo\nkasvoillansa nauroi nainen — leikki lasta — taikka huhtoi hurjapäisnä,\ntiedotonna, taidotonna. Kieli ei kestä, sana ei synny kertomahan\nkaameutta — kauheutta raiskatun poloisen. Ei kestänyt emo kurja, ei\njaksanut sureva sulho kauvemmin tätä kohua. Surmaniskun sulho antoi —\nmorsionsa hautaan kantoi — emo laahusti perässä. — Haudan yllä illoin\nnurmenkukat nuokkuu, aamuin päivän perhot liitää, kastehelmet kiiluu,\nkiiltää. (Istuu liikkumattomana, pää painuneena.)\n\n_Pyynikki_ (hetken äänettömyyden jälkeen, syöksähtää polvilleen Inkun\njalkoihin, painaen päänsä hänen helmaansa). Nyt lähenit sydänverihin.\nOlet suuren surun kuva, olet emoni, äitini, omani. Paina pääni\npovellesi! Hiven Pyynikkiäkin rakasta! Ei emon kyynel itke mua — ei\nsure sulho suuri — ei ketään mulla — ei ketään. Sinä pieni orjavaimo\nolet suuri, hyvä, helliväinen — anna tilaa sydämeesi — lemmi vierasta\npoloa! Ota koito murheen lapsi omaksesi, orvoksesi, suuren surusi\nlisäksi!\n\n_Inku_ (silittää Pyynikin päätä). Mitä sulle antaisinkaan, minä kitka\nrikkaruoho, maahan tallattu kanerva?\n\n_Pyynikki_. Multa puuttuu kaikki, kaikki!\n\n_Inku_ (manaa yksitoikkoisesti). Suistu suru, murene mure maan valion\nsydämen alta, kaunotukkani laelta. Anna ilon läikehtiä, päivän lailla\nlainehtia omenaiseni osaksi.\n\n_Pyynikki_. Lämpö virtaa sormistasi —! Tunnen, rakastat minua. — Olit\ntuon päiväperhon emo armas.. Olitko?\n\n_Inku_. Olin.\n\n_Pyynikki_. Kuka oli haukka, hornan lintu?\n\n_Inku_ (sormet käyristyvät). Älä multa kyytä kysy!\n\n_Pyynikki_ (vetäytyy säikähtäen erilleen). Ai! Inku, Inku! Sormet sulla\nkäyristyvät — miksi — miksi?\n\n_Inku_ (pyyhkii otsaansa). Vanha olen, vanha! Kopelot ovat kourani\nkutreillesi! Kuningatar, nouse!\n\n_Pyynikki_. Nousen, jos pidät minusta.\n\n_Inku_. Pidän, pidän liiaksikin. Kuningas, luulen, suuttuu siitä.\n\n_Pyynikki_ (hypähtää ylös). Kuningas!\n\n_Inku_. Älä säiky! Ei sanota!\n\n_Pyynikki_. Hetken onnesta unta näin. Emon helmassa lepäsin. (Istuutuu\nentiselle paikalleen.) Taas on elo, ennallansa! Tuska nousee, päätä\npolttaa. Auta minua, Inku!\n\n_Inku_ (nousee). Mitä taidoton tekisin? — Vihaatko niin kuningasta?\n\n_Pyynikki_ (purkautuen). Vihaan! Vihaan' Vihaan!\n\n_Inku_. Niin et vihannut Hahmalassa?\n\n_Pyynikki_. En.\n\n_Inku_. Mikä sitten vihan nosti? Kuninkaanko poissaolo?\n\n_Pyynikki_ (masentuu). Oi, en tiedä. Et ymmärrä minua.\n\n_Inku_. Viha ei ilman syytä synny.\n\n_Pyynikki_. Tunne sinä synnyt syvät! (Hypähtää ylös.) Minä tunnen\nvain tilani. (Kävelee hurjana.) Täällä on kuin Manalassa — ilman,\nilmaa ja valoa! Korpiloukko, metsäpirtti! Kuningaslinna! Ha, ha, ha!\nEi ainoakaan vieras tänne tietä löydä. Kirottu lie tää pirkan pesä,\nkirottu! (Pysähtyy takan eteen.) Ikuinen liidusta hiipuu — ikäväänsä\nkuolee, sammuu. Tuhkan alle tuli hiipii. Tuhkaa, tuhkaa, kaiken päällä.\n\n_Inku_ (katsoo syrjästä). Kunpa sattuisi edes Taanperän valtias\nerätielle —\n\n_Pyynikki_. Kuka?\n\n_Inku_. Lemma.\n\n_Pyynikki_ (kääntyy vilkkaasti). Lemma? Tännekö? Milloin?\n\n_Inku_. En tiedä tuleeko. Jos sattuisi? Haluaisitko?\n\n_Pyynikki_ (iloisesti). Oi, kyllä, kyllä!\n\n_Inku_. Lähettäisimmekö viestin pyyntöä viemään?\n\n_Pyynikki_ (riemussa). Lähetä! Oi, lähetä heti! (Masentuu.) Ei, ei!\nÄlä! Ei se käy! (Istuutuu pankolle.)\n\n_Inku_. Mikä estää kuninkaan poikaa tulemasta isänsä taloon?\n\n_Pyynikki_. Ei kukaan estä, jos tulee. Mutta ellei kutsusta tule, niin —\n\n_Inku_. Parempi lie, kun pysyy poissa. Kun viimeksi kävi, niin\nsynkistyit.\n\n_Pyynikki_. Kirkastuin!\n\n_Inku_. Ensin päivänä paistoit — sitten yönä yrmöttelit.\n\n_Pyynikki_. Älä yöstä ja Lemmasta laverra! Ei Lemman syytä ollut\nöiseen yrmyyn. (Haaveillen.) Kun Lemma astuu orren alle, kohta kohoo\nkurkihirsi, mieli matala maasta nousee. Niin minunkin mieleni meltona\nmesiä soutaa. Näitkö, kun kävi?\n\n_Inku_. Näin. (Istuutuu.)\n\n_Pyynikki_. Näit ehkä, vaikk'et nähnyt. — Mitä näit?\n\n_Inku_. Lemma-urho lemminkäinen tupaan tuli tuulispäänä, suvituulena\nsuhisi. Nousi kohta uksen pielet, seinähirret siikemmäksi. Repes auki\nräppänäiset, lakehiset laajentuivat. Päivä paistoi orren alla, heloitti\nheleä kuuhut. — Kuni ilta immen mieli, parmaat lammen lainehilla,\nläikkyi aatos, leikki tunto lemmen laineen laulaessa, lemminkäisen\nleikkiessä.\n\n_Pyynikki_ (haaveksien). Niin — niin! Mistä tiedät?\n\n_Inku_. Tunnen tarinan vanhan.\n\n_Pyynikki_. Kunpa kuolla satuun saisi — kunpa kuolla ja kadota!\n\n_Inku_. Satusi kätke! Terästy! Elo karu on kuljettava!\n\n_Pyynikki_. En kulje eloa tätä! Nyt tilani tiedät — neuvo anna!\n\n_Inku_. Annoin jo. Olet Teivaan emäntä.\n\n_Pyynikki_ (nousee kiivaasti). En! Ennen palan, uppoan, kuristun.\n\n_Inku_. Kuolla tahdot? Entä Teivas?\n\n_Pyynikki_. Teivas? Mitä?\n\n_Inku_. Jos hän kuolisi — eläisitkö?\n\n_Pyynikki_ (pyyhkii otsaansa, kooten ajatuksiaan). Teivas — kuningas?\n\n_Kyrö_ (tulee nopeasti perältä). Kuningatar!\n\n_Pyynikki_. Ken siellä? (Kääntyy päin.) Lappa! Mitä haet? Kuuntelitko?\n\n_Kyrö_. En. Valli-ukselta juoksujalkaa —\n\n_Pyynikki_. Mitä siellä? (Pelästyen.) Kuningasko?\n\n_Kyrö_. Ei! Taanperän valtias etsii kuningasta. Kuuli ettei tapaa.\nPyörtää aikoo.\n\n_Pyynikki_ (ihastuu). Lemma! (Kyrölle.) Juokse, joudu! Tänne tuo! —\nJoutuisammin! (Syöksyy syliksi Inkuun.) Kuuletko, Inku, kuuletko?\n(Kyrölle.) No, mies! Mene! Lennä!\n\n_Inku_ (Kyrölle). Tee tervehdys kuningatareltaa — sovita sanat —!\n\n_Pyynikki_. Niin — niin! Pane parret sanoihisi — kun vain juokset,\njoudut!\n\n_Kyrö_. Kyllä käskysi käsitän. (Kumartaa ja menee.)\n\n_Pyynikki_. Täällä jo hämärä hälvenee! Huomaatko, Inku?\n\n_Inku_. Lonka poistui päivän tieltä. Huomaan, että räppänä räkittää.\n\n_Pyynikki_. Olet herttainen, viisas, vanha! (Nauraa.) Kaikki ymmärrät!\nLöysit valonkin räppänästä. Kaikki löydät —. (Pelästyy.) Unohdatko\nmyöskin kaikki?\n\n_Inku_. Minkä sitten?\n\n_Pyynikki_. Kuninkaalle jos kerrot —\n\n_Inku_ (synkistyy). Kuninkaalle!?\n\n_Pyynikki_ (tuskassa). Niin — jos kerrot — surman saamme molemmat.\n\n_Inku_. Usko, etten kerro!\n\n_Pyynikki_. Henkeni on käsissäsi — petätkö —?\n\n_Inku_ (kolkosti naurahtaen). Pettäisinkö jonkun kuninkaalle —\nhornanhaukalle, haaskalinnulle —\n\n_Pyynikki_. Teivasko?\n\n_Inku_ (kiihkeästi). Vaiti, vaiti!\n\n_Pyynikki_ (menee Inkun luo). Nyt sinuun uskon — en valoja vaadi.\n\n_Inku_ (hiljaisesti). Utua on uskot, vaahtoa valat — satua elämä\nkaikki. Teot yksin tosia.\n\n_Pyynikki_. En ymmärrä sinua —\n\n_Inku_ (hymyilee). Elä satusi! Tekoja karta, uneksi! Minä valvon,\nvaanittelen. (Aikoo mennä.)\n\n_Pyynikki_. Niin — mene, katso — tuleeko — ellei tulekaan — (Vaipuu\nistumaan.)\n\n_Inku_ (kääntyy, hymyilee). Tulee, tulee — liiaksikin! Kärtty olet!\nPidäty, hilly! Muista missä olet ja mikä, ken!\n\n_Pyynikki_ (kuuntelee). Kuuletko? (Hiljaisessa riemussa.) Kuuletko —\naskeleita!\n\n_Lemma_ (tulee, puettuna vihreään mekkoon, pysähtyy uksiaukolla). Hyvät\npäivät kuninkaan taloon! Elo ehompi eläjille!\n\n_Pyynikki_ (kääntyy). Ole terve tultuasi, valtias! (Poistuu pöydän\nluota.) Istu kuin kotisi orren alla! Peräpankolle paneu! (Inkulle.)\nOlutta, mahlaa, simaa kanna! (Inku menee. Ilakoiden.) Miten löysit\nihmisten ilmoille, kun eksyit?\n\n_Lemma_. Eksyinkö?\n\n_Pyynikki_. Tottapa toki! Et kai muuten olisi Siuraa sivunnut. Mikä\nvahinko sinut toi? Sano!\n\n_Lemma_ (katselee Pyynikkiä hymyillen, menee sitten hänen luokseen).\nAnna kun kättelen sinua!\n\n_Pyynikki_ (panee kädet selän taa). En! Et ehdoin tahdoin talohon\ntullut.\n\n_Lemma_. Enkö?\n\n_Pyynikki_. Et! Pyörtää aioit!\n\n_Lemma_. En olisi pyörtää voinut, ellen olisi tullut.\n\n_Pyynikki_. Harhassa kuljit.\n\n_Lemma_. Tieten tulin. Nokian pajalta suorinta polkua.\n\n_Pyynikki_. Kuningasta tapaamaan.\n\n_Lemma_. Tiesin kuninkaan purjehtivan raumoilla.\n\n_Pyynikki_. Miksi sitten tulit?\n\n_Lemma_. Anna kätesi, niin sanon!\n\n_Pyynikki_. En anna! Jaarit joutavia!\n\n_Lemma_. Etkö? (Aikoo ottaa väkisin Pyynikin käden.)\n\n_Pyynikki_ (peräytyy). Älä, Lemma! Älä! Eksyt uudelleen! (Hyppää\nhädissään kuninkaan korokkeelle.) Lopeta, Lemma! Lopeta! Turvassa olen.\nSeison pirkkojen valtaistuimella.\n\n_Lemma_. Nousen rinnallesi valtaistuimelle, tai tempaan sinut alas.\n\n_Pyynikki_. Kuningatar olen.\n\n_Lemma_ (kiihkeästi). Olet enemmän — olet Pyynikki! (Ottaa Pyynikin\nsyliinsä ja nostaa alas.) Olet vereni vyöryttäjä! Lemman Pyynikki pyhä!\n(Suutelee tulisesti Pyynikkiä.) Sinun tähtesi tulin. Varta vasten\nsinun! (Suutelee uudelleen.)\n\n_Pyynikki_. Hirviö! Peto! (Hurmaantuneena.) Minunko tähteni, Lemma?\nSinä! Sankari! Satu! (Katsoo Lemmaa silmiin.) Sinä, sinä, sinä!\n(Pusertaa hurjasti Lemmaa kaulasta.)\n\n_Lemma_. Sinä poltat, poltat, poltat minut poroksi!\n\n_Pyynikki_. Vie minut! Piilota minut! Hukuta erälle, salolle, suolle!\nElän sulle, olen sulle. Vapauta Teivaasta! Pelasta kuninkaasta!\n\n_Lemma_ (malttaa mielensä). Kuninkaasta! — Hilly! Taltu! Unohdin kuka\nolet — kuka minä.\n\n_Pyynikki_ (irtautuu rajusti). Niinkö vai? (Nauraa pilkallisesti.)\nEnsin tietesi järveen hyppäät — sitten kastumistasi kummastelet. — Olet\noiva pirkkavaltias, kuninkaan poika!\n\n_Lemma_. Siinäpä se — paha!\n\n_Pyynikki_. Siinäkö?\n\n_Lemma_ (menee peräpankolle). Ei! Ellet olisi kuninkaan emäntä.\n\n_Inku_ (tulee, kantaen juomasarvea). Tässä simaa — merentakaista,\nvaahtopäistä.\n\n_Pyynikki_ (tempaa sarven). Juon onneksesi, pirkan poika! — Kasva\nsuureksi sankariksi! (Juo.)\n\n_Lemma_ (hypähtää ylös suuttuneena, mutta naurahtaa sitten, ottaessaan\nhaarikan Pyynikiltä.) Talon onneksi —\n\n_Pyynikki_. Älä! — Älä valhein onnea manaa!\n\n_Inku_ (pyytäen). Kuningatar-kulta! Vieraan vapaus!\n\n_Pyynikki_ (kylmästi). No, niin! Valhettele sitten, valtias!\n\n_Lemma_ (hymyilee). Saaren valion, maan kuulun, pyhäisen Pyynikin\nonneksi juon. (Juo, laskee haarikan pöydälle ja istuutuu. — Ulkoa\nkuuluu vähäistä melua.)\n\n_Pyynikki_. Mikä häly?\n\n_Inku_. Orjat sulkevat valli-uksen.\n\n_Pyynikki_. Miksi?\n\n_Inku_. Valkamasta tuli sana, että elää Tyhjäperä.\n\n_Lemma_ (keskeyttää). Orjat olivat nähneet suvannon toisella puolen\nhaavistorannassa jonkun liikkuvan. Kyröllä on tarkka näkö — käskin\nottamaan selvän. (Inkulle.) Sano, kun palajaa! (Inku menee.)\n\n_Pyynikki_ (istuutuu pankolle välinpitämättömänä ). Vihollinenko?\n\n_Lemma_. Yhtähyvin omia erämiehiä.\n\n_Pyynikki_ (painaa pään käsiin). Niin kai! Ei edes vainosta onnen\ntoivoa.\n\n_Lemma_. Mikä on mielesi?\n\n_Pyynikki_. Kysy kytketyn mieltä! — Tahtoisin, että vihamies saartaisi\nlinnan, raunioiksi raastaisi, poroksi polttaisi!\n\n_Lemma_. Toivo muuta — se ei täyty.\n\n_Pyynikki_ (tulistuneesti). Miksi ei?\n\n_Lemma_. Ei hevin nouse Siuran saarelle vainon mies.\n\n_Pyynikki_. Saariko tämä?\n\n_Lemma_ (ajattelee muuta). Saari suurten selkien sisällä, niemi\nkymmenen kosken kesellä.\n\n_Pyynikki_. Onpa turvattu pirkkojen pesä! (Nostaa päänsä, kylmästi.)\nKerro näistä!\n\n_Lemma_ (ojentaa pyytävästi kätensä pöydän yli). Pyynikki! On muutakin\nmeillä —\n\n_Pyynikki_ (tiukasti). Ei! — Järkeä puhu! Se jäykistää, jäätää,\nviihdyttää —. (Kylmästi.) Tarina kertoo, että pirkat ennen Teljen\ntakana — Kokemäellä —\n\n_Lemma_. Haastakaamme muusta!\n\n_Pyynikki_. Sinun isoisäsi pakeni sieltä — Siura — niinhän —?\n\n_Lemma_. Siura ei paennut — mutta Siura oli viisas. Teki kosket\nteljikseen.\n\n_Pyynikki_ (ivallisesti). Pelkuria usein mainitaan viisaaksi.\n\n_Lemma_. Ärsytätkö?\n\n_Pyynikki_ (äkkiä). Oletko koskaan rakastanut — (pitkään ja pistävästi)\nrakastanut naista — paitsi äitiäsi?\n\n_Lemma_ (hypähtää ylös). Sinä tiedät. Miksi utelet?\n\n_Pyynikki_. Mitä minä tiedän?\n\n_Lemma_ (tukahtuneesti). Kun mahlan-aikana kävin, lähdin — lupasin\niäksi mennä — en ehdoin tahdoin palaavani — paitsi —\n\n_Pyynikki_. Paitsi?\n\n_Lemma_ (kiivaasti). Tiedät sen. Jos tulen — rakastan sinua — ja —\n(kävelee kiivaasti oikealle) — tässä olen.\n\n_Pyynikki_ (katselee syrjäsilmällä Lemmaa, hymyilee). Rakastatko sinä —\nja olet onneton? — Nälkäinen katselee kannikasta — mutta ei syö.\n\n_Lemma_ (kääntyy kiivaasti). Miksi en sinua ota — tiedät kyllä.\n\n_Pyynikki_. Kyllä. Et rakasta minua.\n\n_Lemma_ (syöksyy Pyynikin jalkoihin). Rakastan, rakastan. Tiedät, että\nrakastan. En muutoin olisi tässä.\n\n_Pyynikki_ (katsoo Lemmaa silmiin, kiihkeästi). Miksi et sitten ota\nminua — voimakkaamman on oikeus?\n\n_Lemma_. Voimakkaamman?\n\n_Pyynikki_ (kuiskaa kiihkoisana). Juuri niin! Vie minut Taanperän\ntaloon — tai erämetsän havumajaan — tai maakuoppaan Taanperän harjulle\n— minne tahansa — saat minut kokonaan, kokonaan —! Ole uljas ja rohkea!\nUskaliaampi kuin kukaan! Voimakkain kaikista!\n\n_Lemma_ (irtautuu). Voimakkain? (Nousee.) Yksi ainoa on voimakkain.\n\n_Pyynikki_. Kuka?\n\n_Lemma_. Kuningas.\n\n_Pyynikki_ (nousee). Sinä olet hänen poikansa. Voita hänet. Kukista!\nAnasta tuo mitätön istuin — tai pakene onnen erämaihin — virtojen taa,\nkauas tuntureille!\n\n_Lemma_. Et tunne kuningasta!\n\n_Pyynikki_. En. — Onko hän niin voittamaton? — Vaadi kalpasille!\n\n_Lemma_ (hymähtää). Ei kukaan voi seistä hänen kalpansa tiellä.\n\n_Pyynikki_. Nosta sotaan pirkat! Tee kapina!\n\n_Lemma_ (katkerasti). Pirkat nostaa vain kuningas. Ilman häntä hajoo\npirkkojen valta. Teivas on tämän saaren juma, suuri Kohta.\n\n_Pyynikki_ (kiivaasti). Mutta sinä! Ole sinä hänen poikansa!\n\n_Lemma_ (raskaasti, kääntyy pois). Sepä pahinta, se!\n\n_Pyynikki_ (menee peräpankon lähelle, ivallisesti). Viisaan Siuran\npojasta tuli sankari. Pelkurin Siuran pojanpojasta tuli raukka.\n\n_Lemma_ (lämpimästi). Älä lisää tuskiani!\n\n_Pyynikki_ (istuutuu peräpankolle, ivan sävyllä, yrittäen ärsyttää).\nVahinko, etten kuningasta ehtinyt tuntemaan. Juuri sellainen sankari on\nnaisen lemmen arvoinen. En suotta pelännyt häntä — ei suotta sydämeni\nvapissut hänen läheisyydessään — ei suotta henki salpautunut, kun\nkäteen tarttui — ei suotta — nähdäänpä pian —\n\n_Lemma_ (hyökkää raivossa pöydän luo). Lorua! Lörpötystä! En sinua\nmuille anna!\n\n_Pyynikki_. Anna? Voimakkaimmalle taipuu naisen mieli.\n\n_Lemma_. Minä olen kyllin voimakas ottamaan sinut — ainakin Siuran\nkuohuihin mukaani.\n\n_Pyynikki_ (hämmästyy). Kuolemaan? Ennen elettyä elämää? (Kuiskaa.)\nAnna muitten kuolla! Elä sinä!\n\n_Lemma_ (tuijottaa Pyynikkiin, lyyhistyy sitten pankolle, voihkien).\nPahaa pelkäsin, kun palasin.\n\n_Pyynikki_ (halveksien). Uksi meillä on taloon tulla, uksi tulla, uksi\nmennä.\n\n_Lemma_ (nousee). Kova olet. Et ymmärrä minua.\n\n_Pyynikki_ (syöksyy Lemman luo, lämpimästi). Ymmärrän kuolon tuskan\nrinnassani. Enkö ymmärtäisi sinua! (Menee tuskaisena oikealle.) Mutta\nmitä auttaa ajatus, joka ei tekohon pysty. (Pysähtyy äkkiä, kääntyy.)\nAjatus syntyi kuin salama.\n\n_Lemma_. Mikä?\n\n_Pyynikki_. Riennä Hahmalaan — keksi neuvo isoni kanssa!\n\n_Lemma_ (pelästyy). Isosi?\n\n_Pyynikki_ (ihmetellen). Niin — isoni! Pakosta lähetti minut Pirkkalaan\n— ei mielisuosiosta — esti siten ilmisodan — mutta katui —\n\n_Lemma_. Katuiko?\n\n_Pyynikki_. Katui katkerasti.\n\n_Lemma_. Etkö sitten tiedä?\n\n_Pyynikki_. Mitä?\n\n_Lemma_. Isosi on kuollut.\n\n_Pyynikki_. Kuinka? Koska?\n\n_Kyrö_ (tulee nopeasti). Käskystäsi tulen, valtias —\n\n_Pyynikki_. Vaikene! — Kuinka kuoli isoni — koska?\n\n_Lemma_. Äskettäin. Pieneen metsäjärveen hukkui erätiellä, kerrottiin.\n\n_Pyynikki_ (lähenee valtaistuinta, johon nojaa). Murtuneenakin olit\ntukeni ainoa. Kun taituit — olen yksin — yksin —\n\n_Lemma_ (astuu nopeasti hänen luokseen, lämpimästi). Minäkin olen —\nennen minäkin taitun —\n\n_Pyynikki_ (torjuen). Niin — niin! (Istuutuu valtaistuimelle.) On\nhelpompi olla yksin — yksin kannan tekojeni taakan. — Tiedätkö enemmän\ntapahtumasta?\n\n_Lemma_. En. (Kyrölle.) Kuulitko, lappa, Hahman kuolemasta? Tiedätkö\nturman tarkemmasti?\n\n_Kyrö_ (nolona, saamattomasti). En tiedä mitään.\n\n_Lemma_ (kääntyy kiivaasti, tiuskaisee). No, mitä tiedät? Näitkö mitään\nvalkaman vastarannalla?\n\n_Kyrö_. En ainutta elävää olentoa. Tyhjäperä on tyhjä. Susi lie tai\nkarhu juomassa käynyt — rannalla.\n\n_Lemma_. Mene sitten! (Kyrö poistuu.)\n\n_Pyynikki_. Nyt Pirkkalan ja Halikon sopu ratkesi. Tästä puhkee\nilmisota — ellei taivu teivaalaiset.\n\n_Lemma_. Sota tulkoon, tuho ja turma! Siitä sun pelastan, vien,\nryöstän. (Syöksyy syleilemään Pyynikkiä.)\n\n_Pyynikki_ (hämmästyy). Joko?\n\n_Lemma_. Sen ainoan teen, minkä luontoni sallii. Sinut vien, vien, vien!\n\n_Pyynikki_ (astuu alas). Milloin?\n\n_Lemma_. Heti. Lähdemme Hahmalle hautajaisiin — ja sille tielle\npakenemme — katoamme.\n\n_Pyynikki_ (riemussa). Olet kuitenkin unteni urho — Pyynikin satujen\nsankari!\n\n_Lemma_. Käsken heti venheet kuntoon, saattoseuran —\n\n_Pyynikki_. Käske, käske! — Sinun olen — omasi! (Heittäytyy Lemmen\nrinnoille.)\n\n_Lemma_ (suutelee rajusti). Nyt riennä, joudu — (Torvi kuuluu.)\n\n_Sotilas_ (tulee). Kuningas tulee!\n\n_Inku_ (syöksyy sisään). Kuningas tulee — kuningas! Astui maihin\nvalkamassa!\n\n_Pyynikki_ (parahtaa ja irtautuu). Kuningas!\n\n_Lemma_. Kuningasko? Nyt?\n\n_Inku_. Käy taloa kohti.\n\n    Väliverho.\n\n\n\n\nTOINEN NÄYTÖS.\n\n\nSama paikka.\n\n_Teivas_ (seisoo selin takan edessä, tuijotellen hiilustaan, kääntyy\nhetken kuluttua hitaasti ja osuttaa hajamielisen katseen vähitellen\nräppänään, menee sen luo, istahtaa pöydän kulmalle katselemaan ulos\nräppänästä. Kävelee sitten ajatuksissaan valtaistuinta kohti, pysähtyen\nsen luona, istuutuu sitten hitaasti, nojaa kyynärpään polveen ja jää\nmiettimään).\n\n_Inku_ (tulee kuningattaren huoneesta, menee tarjoamaan Teivaalle\nhaarikkaa). Kuningatar tervehtii sinua ja lähettää tuliaismaljan.\n(Teivas viittaa poistavasti. Inku vie haarikan pöydälle, kääntyy.)\nTuonko takkaan halkoja?\n\n_Teivas_. Kuka olet?\n\n_Inku_. Kuningattaren avainpiika. Seurannut Halilasta — Hahmalta.\n\n_Teivas_. Lappa?\n\n_Inku_. Niin, kuningas.\n\n_Teivas_ (ärtyisästi). Ei! — Valtias. Jos aiot taloon jäädä, niin heitä\nhiiteen kuninkaat ja kuningattaret!\n\n_Inku_. Kyllä, kuningas.\n\n_Teivas_ (vihaisesti). Ämmä!\n\n_Inku_. Kyllä, valtias!\n\n_Teivas_. Mene! (Inku menee ukselle.) Nimesi?\n\n_Inku_ (kääntyy). Inku.\n\n_Teivas_. Missä valtiattaresi?\n\n_Inku_. Huoneessaan.\n\n_Teivas_. Käske tänne! (Inku menee kuningattaren huoneeseen. Teivas jää\ntuijottamaan eteensä.)\n\n_Kyrö_ (tulee perältä). Sinä käskit, valtias.\n\n_Teivas_ (liikahtamatta). Istu! (Kyrö aikoo istua takkarahille.) Tuohon\npankolle! (Kyrö menee istumaan pankolle pöydän ääreen. Teivas katselee\nhievahtamatta Kyröä, joka tulee levottomaksi, painaa katseensa alas ja\nistuu sitten liikkumattomana. Äkkiä.) Joko Pohjankangas palaa?\n\n_Kyrö_ (pelästyy). Palaako se?\n\n_Teivas_ (ankarasti). Minä kysyin — joko palaa?\n\n_Kyrö_ (ei tiedä, mitä sanoisi). En tiedä.\n\n_Teivas_ (vitkaan, ivallisesti). Minä tiedän — ei pala.\n\n_Kyrö_ (hyvin hämillään). Mihin tähtäät? En älyä.\n\n_Teivas_ (ankarasti). Älä luihua! Anna ällisi äkätä! Olette valmiit\npakoon käymään, taivaltamaan — Pohjankankaan polttamaan —\n\n_Kyrö_ (kiihkeästi). Kuka kertoi?\n\n_Teivas_ (rauhallisesti). Ei kukaan. Kaikki tiedän.\n\n_Kyrö_ (nöyrästi). Olet pohjanperän suurin poppa —\n\n_Teivas_ (nousee). Lorua! — Alallasi! (Kävelee ylös, sitten alas.)\nKuule vakava sana ja tajua! En halua jaaritusta, en lörpötystä, en\nlorua. Ajattele! Sun takanasi lappaheimo — mun takanani Pirkkala. Nyt\npuhumme ja aprikoimme. Kyseessä on heimosi henki, olo, elämä. Mihin\npäätökseen päädymme me kaksi — se jääköön ratkaisuksi.\n\n_Kyrö_. En puhu heimoni puolesta.\n\n_Teivas_ (ankarasti). Puhut! Sun täytyy! Älä kuuruun lymyä! (Istuutuu).\n\n_Inku_ (tulee). Valtiatar anteeksi pyytää — ei voi tulla.\n\n_Teivas_. Ei?\n\n_Inku_. Pyhäinen Pyynikki suree, isoansa itkee.\n\n_Teivas_ (pakottaa itsensä lauhtumaan, tavanmukaisesti). Surustansa\nosa meillä. Lohtu vie ja viihdyttele! (Viittaa kädellään Inkulle. Inku\nmenee. Rauhallisesti.) Tiedätkö, että Hahma on kuollut?\n\n_Kyrö_. Kuulin kerrottavan.\n\n_Teivas_. Et nähnyt?\n\n_Kyrö_. Mitä — nähnyt?\n\n_Teivas_. Nuolella ammuttavan?\n\n_Kyrö_ (epävarmana). Kuulin, että upposi, hukkui —\n\n_Teivas_. Löydettiin — nuoli rinnassa. Pirkan nuoli.\n\n_Kyrö_ (pelästyneenä). Oh! Pirkan? Tunnettiinko?\n\n_Teivas_. Tunnemme Nokian nuolet, keihäät, kirveet — Nokian pajan\ntakomat. — Miksikähän joku pirkka hänet ampui? Mitähän järkeä siinä?\nVoitko arvata?\n\n_Kyrö_. Ehkä joku vihamies sulle?\n\n_Teivas_. Mitäpä minä Halimasta häviän? Olet viisas. Selitä pulma!\n\n_Kyrö_ (varovasti). Viisaampi olet minua.\n\n_Teivas_ (ystävällisesti). Yhdessä yrittäkäämme! Tunnustan — Hahman\nansio oli Halikon liitto. Kun Hahma on poissa, on liitto rikki — syyksi\nsaadaan kosto. — Surma saadaan pirkan syyksi.\n\n_Kyrö_ (alta kulmain.) Olet ovela. Pirkoille koituu pahat päivät.\n\n_Teivas_. Ilmisota Halikon ja Pirkkalan välille — varsinkin —\n\n_Kyrö_ (uteliaana). Varsinkin?\n\n_Teivas_. Halit haluavat anastaa meiltä pirkkaoikeuden lapan rahojen\nvaihtoon. Tahtovat itselleen veronkannon.\n\n_Kyrö_. Ei veronkantoa! Vapaan vaihdon rihkaloissaan.\n\n_Teivas_. Vai niin! Ovatko luvanneet teille?\n\n_Kyrö_ (hämillään). Pirkka-verot ovat meille liian raskaat.\n\n_Teivas_ (terävästi). Entä rauta, suola, aseitten teko, merentakainen\nkama? Ilmaiseksiko antaa Hali?\n\n_Kyrö_ (nolona, kun on joutunut tahtomattaan keskustelemaan\nsalaisuuksista). Haluaisimme vapaasti vaihtaa rahamme, ilman veroja.\n\n_Teivas_. Tiedätkö, mistä on vero? Juuri kaikesta kamasta, minkä saatte\nilmaiseksi, aseista, jotka teille taomme, rauhasta, jonka teille\nturvaamme. Hyvinvoinnistanne on veronne. Me huollamme teistä kuin\nitsestämme.\n\n_Kyrö_ (miehekkäämmin). Sanoitko, että rauhassa keskustelemme?\n\n_Teivas_. Sanoin. Loukkaamatta haasta! Nyt välimme selvitämme! Sano\nkaikki sanottavasi! Huomenna emme tästä enää puhu.\n\n_Kyrö_. Sinä tiedät, valtias, että Pirkkala elää meidän rahoistamme.\n\n_Teivas_ (naurahtaa). Pirkkala elää kaskistansa, kylvöistänsä,\npelloistansa, karjastansa, kaupastansa —\n\n_Kyrö_. Juuri tuon kaupan rahamme välittävät. Eikä mikään riitä.\nJota enemmän otuksia pyydämme, sitä suuremmiksi verot nousevat. Jos\nlaiskottelemme, vähennetään suolaa, simaa, kamaa, rihkaa.\n\n_Teivas_. Tahdotte vapaasti vaihtaa Halissa? Vaihdoitte jo Uron joella\nrosmojen kanssa?\n\n_Kyrö_. Omin päin lie joku Urolla käynyt — ei käskystäni.\n\n_Teivas_. Oliko oikein?\n\n_Kyrö_. Vastoin laadittua lakia — myönnän — mutta verot ovat raskaat —\n\n_Teivas_. Ja aseet kalliit — meidän seppomme takomat! Meidän aseilla\nriistaa kaadatte, suolan, siman saatte — meidän rihkoin, kamoin\nkoreilette. Muiden kanssa vaihtoon haluatte, ette pirkan kanssa! Mitä\njärkeä siinä?\n\n_Kyrö_. Jos veroitta vaihto selvennetään —\n\n_Teivas_. Veroitta? — Kyllä! Tuokaa aseenne Pirkkalaan — kaikki\nantamamme!\n\n_Kyrö_ (hämmästyy). Emme silloin riistaa kaada. Hiven on ansoista apua.\n\n_Teivas_. Näetkös nyt vääryytenne?\n\n_Kyrö_. Aprikoimme, että aseet jo ovat omamme.\n\n_Teivas_. Niin en minä asiaa arvaa. Mutta ehdon annan. Kymmenen kevättä\nmaksatte veron. Muuta mitään emme anna — paitsi vaihdon tietä — ja\nvaihto on yksin meidän — sitten ovat aseet omanne.\n\n_Kyrö_. Silloin alamme tyhjin kourin.\n\n_Teivas_ (ivallisesti). No, vaihdoin uusitte varanne!\n\n_Kyrö_. Emme pirkan kaupoin.\n\n_Teivas_ (ankarasti). Mutta kyllä Halin, Rosmon rihkaloissa — ja Ulven,\nUron raumateillä? Niinkö?\n\n_Kyrö_. Siellä ovat rahamme kalliimpia.\n\n_Teivas_ (nousee, vähän kiivaasti). Arvaa tuon — kun eivät huolla,\neivät hoivaa! (Kävelee ylös.) Ottavat minkä saavat — koskaan antamatta.\n(Tulee alas, pysähtyy.) Ette suostu?\n\n_Kyrö_ (epämääräisesti). En osaa tuota — en oivalla.\n\n_Teivas_ (tiukasti). No, oivalla tämä! Saatte vaihtonne vapaaksi\nPirkkalassa — erinäisin ehdoin —\n\n_Kyrö_ (melkein välinpitämättömästi). Ehdoin?\n\n_Teivas_. Sodan syttyessä nousee heimosi yksin mielin Pirkkalan puolta\npitämään.\n\n_Kyrö_. Emme sotahan sovi —\n\n_Teivas_ (suuttuu). Täytyy! Täytyy — sanon sulle! (Kävelee kiivaasti.\nLemma tulee perältä.) Tässä lappa kiemurtelee, kaamurtelee, köyryilee\nja kieräilee. — Katso, Lemma! Tuossa Kyrö kyyrysillään kyrää vastaan\nvaltiastaan —\n\n_Kyrö_. Annoit mun puhua.\n\n_Teivas_. Annoin. Nyt kuuntele! Olette pettäneet meitä Ulvelassa ja\nUrolla. Juonineet olette Halilassa ja meille sodan hankkineet. Vielä\ntiedän, mitä juuri teette ja aiotte. Parastaikaa pakenette kirjoinenne,\nkarjoinenne. Aiotte pakonne peittää konnan koukuin, tuketa pohjan suun\nPohjankankaan palolla. Näinkö on, vai miten?\n\n_Kyrö_ (arkaillen). Olet parahin poppa Pirkkalassa — mutta tietäjäkin\njoskus eksyy.\n\n_Teivas_. Sen näemme! — Lemma! Puhalla torveen! Airuet kutsu! Viestit\nkiireesti kautta kaiken valtakunnan! Sotijalot sotajalalle!\n\n_Lemma_. Miehineen? Orjineen?\n\n_Teivas_. Kaikkineen! — Koko Pirkkala koolle käy!\n\n_Lemma_. Päällikölle käskyn vien. (Menee.)\n\n_Teivas_. Vie! Palaa! (Hetken kuluttua melkein surunvoittoisesti,\nkatsellen Kyröä.) Eikö koskaan lapasta ihmiseksi?\n\n_Kyrö_. Viherä on vieraan virhi. Oma ei koskaan orasta.\n\n_Teivas_. Minunko?\n\n_Kyrö_. Vaikka sun.\n\n_Teivas_ (tyytymättömänä). Vanhaako pengot? Naistasi esiin naaraat?\n\n_Kyrö_ (synkästi ja uhkaavasti). Vaikene valtias!\n\n_Teivas_. Kyllä — kun sappesi asetat. Muista — suutapäin syy sovittiin.\n\n_Kyrö_. Niinpä vaietaan. Mulla ei ole oma kosto. Lapan heimon on asia.\n\n_Teivas_. Lyhyesti! Rauhako vai riita?\n\n_Kyrö_. Rauha! Rauha rattoisampi! Jos sovittelet, niin sovimme.\nEhdotan: päästä pirkkojen parihin, Kokemäen rihkalahan halit, ulvet,\nrosmot kaikki — niin rauhassa vaihdamme rahamme parahimman kaupin\nkanssa.\n\n_Teivas_. Entä aseet?\n\n_Kyrö_. Niistä eri ostorahat annamme kymmennä kevännä.\n\n_Teivas_. Entä sitten?\n\n_Kyrö_. Sen jälkeen ei pahaa, hyvää väliä pirkalla ei läpällä.\n\n_Teivas_ (aikoo vastata kiivaasti, mutta samassa kuuluu torven ääni).\nTunnetko tuon tarinan?\n\n_Kyrö_. Liian hyvin! Uhooko entistä tuhoa?\n\n_Teivas_. Turmempata! (Istuu valtaistuimelle).\n\n_Lemma_ (tulee). Päällikkö tekonsa tietää, toimeen ryhtyi. (Menee\nistumaan perä-pankolle.) Jopa Kyrön silmä välkkyy — sovinto kai on\ntullut.\n\n_Kyrö_. Valtias ei suostu rahojen vapaaseen vaihtoon. Emmekä me ilman\nelä.\n\n_Lemma_. Sepä solmu. — Unohtaako Kyrö Nokian aseet?\n\n_Teivas_ (ivallisesti). Unohtaa Nokian nuoletkin. Tuskin tuntisi enää\nKyrö sitäkään, joka vedettiin Hahman rinnasta.\n\n_Lemma_. Mitä? Ammuttiinko Hahma?\n\n_Teivas_. Kyrö sanoo nähneensä.\n\n_Kyrö_ (hätäisesti). En. En sano!\n\n_Teivas_. Erehdyinkö? Etkö sanonut olleesi läsnä?\n\n_Kyrö_. En konsa — en ikinä!\n\n_Teivas_. Miten sitten nuolesi joutui Hahman rintaan?\n\n_Kyrö_ (pelästyneenä). Minunko nuoleni?\n\n_Lemma_. Kyrönkö nuoli?\n\n_Teivas_ (katsoo kiinteästi Kyröä, ankarana). Ellei asia olisi selvä,\nniin nyt sen näkisin. Sinä Hahman murhasit!\n\n_Kyrö_ (hypähtää ylös). Minä?\n\n_Teivas_ (rajusti). Istu! (Nousee.)\n\n_Kyrö_ (vaipuu istumaan vastahakoisesti). Sorrettua syytetään —\n\n_Teivas_. Vaiti! Olet roisto! En ilkiä sinua kuulla roistompana.\n(Levollisesti.) Olen aina sinua epäillyt. En koskaan luottanut ketun\nkengillä kulkijaan, konnan koukkujen kutojaan.\n\n_Kyrö_ (ensi kerran ylpeästi ja miehekkäästi). Olen suuren heimon\npäällikkö kuin sinä. En salli solvausta. Heimoni puolesta olen täällä\nvaltias-sanasi turvin. Muista!\n\n_Teivas_. Muistan. Kohta näemme. Kun sinua epäilin — annoin Nokian\npajaan käskyn — arvaatko minkä? (Kyrö tuijottaa käsittämättä.) Et\narvaa. Olet ovela, mutta et tarpeeksi. Sinun nuolesi olivat paremmat\nmuita — mutta — salamerkillä merkityitä.\n\n_Lemma_ (hypähtää ylös). Sellainenko oli Hahman rinnassa?\n\n_Teivas_. Sellainen — Kyrön jousen ampumana.\n\n_Kyrö_ (nousee). Lie joku toinen tiennyt — tehnyt mulle turmioksi.\n\n_Teivas_. Ei tiennyt seppä. Mulle antoi nuolet — minä aina sulle.\n\n_Kyrö_. Lie saanut varas — lie kadonnut —\n\n_Teivas_. Vie kuoppaan, Lemma! Tyrmään telkee!\n\n_Kyrö_. Sanasi syöt, Teivas!\n\n_Teivas_ (Lemman viittauksesta tulee aulasta kaksi sotilasta).\nMurhamies on henkipatto Pirkkalassa. Tuomittu olet. Pois!\n\n_Lemma_ (on tullut nopeasti Kyrön viereen). Konna! Surun tuotit pyhälle\nPyynikille. Tule! (Inku saapuu kuningattaren huoneesta.)\n\n_Teivas_. Heitä vartijoitten vietäväksi!\n\n_Lemma_. Kuulitko kuninkaan käskyn? Lähdetkö — tai pakotan?\n\n_Kyrö_ (purkautuen). Kuningasko turvasanansa syö? Vertaisensa kuoppaan\nkätkee? Niin tekee kamakuningas, rihkaruhtinas —\n\n_Inku_ (lyö kädet rintoihinsa). Osmo, auta!\n\n_Teivas_ (naurahtaa). Sanoistasi ei arvoni alene — mutta tekosi tahraa\nkoko maan maineen.\n\n_Kyrö_. Ei kuin sun!\n\n_Teivas_ (vetää puukkonsa). Taar'avita! Taatto taivahinen!\n\n_Inku_ (parkaisee). Lähde, Kyrö! Lähde!\n\n_Lemma_. Vaiti, ruoja! Kuningatar kuulee huutosi. (Sotilaat tarttuvat\nKyröön.)\n\n_Kyrö_. Kas! Pojalle pulmu on pyhä! Oikein! Tepponen isälle tekaise!\n\n_Lemma_ (Sotilaat riuhtaisevat Kyrön aina ukselle asti). Ruoja!\nRyökäle! Vartijat! Kuoppaan viekää! Kansi salpaan pankaa! (Sotilaat\nvievät Kyrön. Lemma seuraa. Vähän melua kuuluu ulkoa.)\n\n_Teivas_ (pistää puukon tuppeen, katselee Inkua tarkkaan). Tunsit\nmiehen?\n\n_Inku_. Ensi kerran näin. Heimokseni tunsin.\n\n_Teivas_. Hätäännyit hänen puolestaan!\n\n_Inku_. Tuhoansa pelästyin — kun tuhmasti puhui, katala.\n\n_Teivas_. Mitä tekee emäntäsi?\n\n_Inku_. Nukkuu.\n\n_Teivas_. Nukkuu? Mitä tekee yöt, kun päivin nukkuu?\n\n_Inku_. Kolkko on immelle miehelän maja — alussa. Vielä sitten isoansa\nitki — nukahti.\n\n_Teivas_. Miksi syöksyit tänne?\n\n_Inku_. Pelästyin. Melua kuulin.\n\n_Teivas_ (näkee, kun Pyynikki tulee hiljaa huoneestaan, Inkulle).\nMene aulan tietä — nopeasti! (Inku menee heti, huomaamatta Pyynikkiä.\nTeivas astuu nopeasti Pyynikkiä vastaan, ottaa kädesiää ja taluttaa\nalas.) Terve, koito, kotihisi! Tupakani onnen tuot. (Pysähtyvät pankon\npäähän.) Kymmenet viikot viivyin. Pahoin tein. Anteeksi anna, armas\nemäntä! Ajan pitkän ikävöin sua alati. (Ottaa Pyynikkiä päästä.)\nSurunko sume silmässäsi? Sen suutelen suloksi jälleen. (Aikoo suudella.)\n\n_Pyynikki_ (karttaen). Outo olet vielä mulle, minä sulle. Vieraan vilu\nmeistä uhoo. Anna olla!\n\n_Teivas_ (hämillään). Naiseni olet omani, emäntäni —\n\n_Pyynikki_ (kylmästi). Kuollut on isoni. Hautajaisiinsa haluan.\n\n_Teivas_. Sitäkö pyydät?\n\n_Pyynikki_. Sitä. Saanko venheet vesille, haapioiset Hahmalahan?\nSaattajia anon sulta, soutajia suvantolasta. Siksi tulin.\n\n_Teivas_. Vainko siksi?\n\n_Pyynikki_. Vain.\n\n_Teivas_ (kävelee jonkun askeleen hitaasti). Et lämmöllä, lemmenlauluin\nota vastaan valtiasta! Kun isäntä saapui — karkaa emäntä.\n\n_Pyynikki_. Mitäpä kaupan kalusta! En ehdoin tahdoin taloosi tullut.\n\n_Teivas_. Tuomalla tulit — kuin nainen tulee.\n\n_Pyynikki_. Ryöstettykin riemuin rientää — tiedän — mutta ehdoin\ntahdoin ryöstäjä tekonsa tekee — naisen mielen noutimeksi oman mielensä\npaloksi. — Me emme toivoneet toisihimme — liiton teit — minä liitolle\nlukoksi jouduin.\n\n_Teivas_ (ihmetellen). Mitä haastat — en tajua. Puhut kuin vihassa\nvento — et kuin kotisi orren alla.\n\n_Pyynikki_. Kotini? — Olen täällä liika lämsä, pärepihti, puhdepölkky —\n\n_Teivas_ (kiivaasti). Vaiti! — Lämsät ei läpätä Pirkkalassa, ei haasta\npihdit, ei puhu pölkyt. — Istu! (Pyynikki istuutuu vaistomaisesti.\nTeivas kävelee kiivaasti edestakaisin, pysähtyy sitten tyynenä.)\nUnohda sanani! Kiivastuin suotta. Syystä olet katkera, vihainen, ärty.\n(Hymyilee.) Kehnosti kohtelin, kosin — tulin ja nain — lähdin — ja\nlähetin —\n\n_Pyynikki_ (keskeyttää). Saanko soutajia?\n\n_Teivas_ (pysähtyy liikkumattomaksi kesken ajatustaan, tuijottaen\nPyynikkiä). Olet kumma! Kova olet ja komea! (Lyö leikiksi ja menee\nistumaan valtaistuimelle.) Olet oikeassa! Käskijäksi tulit, et\nkuulijaksi, kuhnuriksi. Ole raju, reipas! Sellainen on mieleen mulle.\nTiedä! Pirkat ovat pirun sukua — ja minä pahin pirkkalainen. Täällä\ntarvitaan tanua, tulta, pihkaa ja räiskinätä. Riehu, roihu, anna\nrätinän käydä!\n\n_Pyynikki_ (nousee). En ole riehunut — mielestäni.\n\n_Teivas_. Et. Olet kylmä kuin jää. Mua paleltaa. Mutta minä arvaan,\nettä tulee kevät — tuuli kääntyy. Silloin paista, helly, mulle — muille\nräisky ja rätise! — Tule, pikkuinen, polvelleni! Tai — (nousee nopeasti\nja menee Pyynikin luo) — et tulla voi — sun talutan. (Ottaa Pyynikin\nmolemmat kädet.) Väärin on sulle tehty — väärin. Sen kostan kymmenesti.\nOlen niinkuin haluat, tahdot. Poista apea mieli! Puhu ja pakise!\n\n_Pyynikki_ (arasti). En vielä voi — sain äsken surunsanoman —\n\n_Teivas_. Ja sitten itkit, nukuit —\n\n_Pyynikki_ (ihmetellen). Nukuin?\n\n_Teivas_. Etkö?\n\n_Pyynikki_. En.\n\n_Teivas_ (irroittaa ja katsoo sivulleen aivan kuin vielä saisi nähdä\nInkun). Hm! (Astuu vähän syrjään.) Ketä haluat saattajiksi?\n\n_Pyynikki_. Määrää miten mielit soutumiehet! Mutta anna Inku seurakseni!\n\n_Teivas_. Ei ole Pirkkalan väkeä. (Äkkiä.) Milloin palaat?\n\n_Pyynikki_ (eloisasti). Pane joku joukon päälliköksi, joka käskee,\nmäärää ajan.\n\n_Teivas_ (syrjäsilmällä). Kuka?\n\n_Pyynikki_. En tunne Teivaan väkeä. Sellainen anna, joka varoen valvoo\nminua, arvon antaa arvolleni.\n\n_Teivas_. Kenen tunnet?\n\n_Pyynikki_. Lemman vain — valtiaan jalon ja ylhäisen.\n\n_Teivas_. Kelpaako?\n\n_Pyynikki_. Oi, kelpaa, kelpaa!\n\n_Teivas_. Mene huoneeseesi, mietin ensin — vastaan sitten!\n\n_Pyynikki_ (riemussa). Mieti, mieti pian, valtias — valtiaani! Minä\nvakat, kirstut täytän — nopsa olen ja nopea. (Menee nopeasti ovelleen.)\n\n_Teivas_. Pyynikki!\n\n_Pyynikki_ (pysähtyy ja kääntyy). Mitä?\n\n_Teivas_ (menee hänen luokseen, ottaa käden omaansa). Luulet, että\nyksin Halin liitto sun tänne toi. Ei tuonut. Mielitiettyni olit jo\naikaisemmin. Olit hartahin haluni.\n\n_Pyynikki_ (pelästyen). Oh!\n\n_Teivas_. Nyt varsin lumohon loihdit kaiken tuntoni, tajuni.\n\n_Pyynikki_. Päästä, kuningas!\n\n_Teivas_. En konsa sinua laske, en kuuna kulloinkana. (Lämpimästi.)\nLemmen tulen lietsoit mulle — anna lietson takaisin sulle —\n\n_Pyynikki_ (keskeyttää). Muista isoni kuolemata, muista tyttären surua!\nPäästä vakan, kirstun kimppuun!\n\n_Teivas_. Näin ei tulla, mennä miehelästä —\n\n_Pyynikki_ (kauhistuen). Mitä mietit?\n\n_Teivas_. Tulit pyhänä impyenä. Olit, vuotit paluutani. Ei konsa voi\npoistua pyhäinen piika miehelästä maailmalle. Sellaista ei tapa tunne.\n\n_Pyynikki_. Mitä sitten?\n\n_Teivas_. Teen immestä emännän. Neidon nuoren naisekseni.\n\n_Pyynikki_. Oi, päästä, päästä!\n\n_Teivas_. Taljat laita lautehille, pöyhi patjat, ukset sulje, säinät\nkukkasin korista!\n\n_Pyynikki_ (raivossa). En sulje, en korista, enkä laita lautehia.\n\n_Teivas_ (pudistaa Pyynikkiä). Pyynikki, varo! Miksi riehut? Miksi\nhuudat?\n\n_Pyynikki_ (huomaa erehdyksensä). Anna totun; taivun sitten!\n\n_Teivas_. Mihin totut?\n\n_Pyynikki_. Sinuhun. (Nopeasti ja viekastellen.) Olet väkevä sankari,\nkuningas suuri — sinua pelkään ja vapisen. Lempi kai on lämpöä, lepoa,\neikä kauhun kaameutta.\n\n_Teivas_. Kauhistutanko sinua?\n\n_Pyynikki_. Et — et! En tiedä mitä sanon — pääni pyörii, sydän sykkää —\nanna poistua poloisen.\n\n_Teivas_ (tiukasti). Ei Hahmalle takaisin!\n\n_Pyynikki_. Eikö?\n\n_Teivas_. Ei pyhänä Pyynikkinä —\n\n_Pyynikki_. Vaan —?\n\n_Teivas_. Teivaan naisna naurusuisna. Mene! Mieti! (Pusertaa kädestä.)\nIllalla tekoni teen, en yritä. Itse lehvät, limot laitan — häävuoteeni\nkoristan. (Pyynikki nostaa päänsä ylpeästi ja katsoo uhkaavasti,\npainaa sitten silmänsä ja päänsä, salatakseen mielialansa. Lohduttaen\nlämpimästi.) No, ehken vielä näin äkisti.\n\n_Pyynikki_. Jo osaksi voitat — kiitän sua.\n\n_Teivas_. Nukun vielä taljoillani —. (Kuiskaa.) Tule sinne — riemun\ntuoja! (Pyynikki menee pää painuneena. Teivas jää paikalleen\nkatselemaan Pyynikin jälkeen.) Onpa kumma kiihoittaja! Ihmeneito —\nihmenainen! Hm! (Pyyhkii otsaansa.) Ominpäin on kasvaa saanut — ei\nole emo vaalitellut —. Emo? (Kävelee alas.) Inkuko emon sijassa? En\nluota lappa-akkaan. On valehtelija, luihu, liukaskieli. (Pudistaa\nkuin taakan harteiltaan.) Vähätpä naisista, naikkosista! — (Istuutuu\nvaltaistuimelle.) Pirkkalan asiat pahemmat! Vaarassa on valtakunta.\nEikä kukaan sen etuja valvo. Kuningas? Pyh! Oikein sanoi Kyrö —\nkamakuningas! Hm! Mitä voin yksin? Tulisipa edes Lemma minuun! Lemma? —\nPyynikki Lemman halusi saattajaksi — no, niin — sattumaa lie ollut —\n\n_Lemma_ (tulee kiireesti). Suvannon takana metsässä miehiä näkyy —\n\n_Teivas_. Erämiehiä?\n\n_Lemma_. Enemmän vilahtelee. Ei erällä sellaista joukkoa.\n\n_Teivas_. Mitä tekevät?\n\n_Lemma_. Puita kaatavat. Luulen — yli yrittävät.\n\n_Teivas_. Jousimiehet?\n\n_Lemma_. Valkaman pajukkoon lähetin vartijoiksi.\n\n_Teivas_ (nousee). Venheet vesille! Vastaan mennään — kysymään.\n\n_Lemma_. Emme nyt voi. Vieraita veneitä soutaa Kulolla —\n\n_Teivas_. Tänne vai sinne?\n\n_Lemma_. Tänne.\n\n_Teivas_. Jokohan pirkkoja —?\n\n_Lemma_. En usko! Riennä rantaan! Ratsuja on vuoren alla.\n\n_Teivas_. Mitä luulet?\n\n_Lemma_. Luulen, että sinua siellä tarvitahan.\n\n_Teivas_ (menee ukselle, kääntyy.) Ja sinua!\n\n_Lemma_. Mitäpä minä? —\n\n_Teivas_ (ankarasti). Seuraat minua! (Menee nopeasti. Lemma seuraa,\npysähtyy hetkeksi uksella, katsahtaen Pyynikin ukseen päin, menee\nsitten.)\n\n    Väliverho.\n\n\n\n\nKOLMAS NÄYTÖS.\n\n\nSama paikka. Jotenkin hämärä. Kynttilä palaa pöydällä.\n\n_Inku_ (tulee kiireesti perältä, pysähtyy pelokkaana katsomaan\ntaakseen, sitten nopeasti sisään, alkaa rauhallisena sytytellä useampia\nkynttilöitä, kuuntelee, näkyy odottavan jotakin, menee ukselle, palaa\nsitten levottomana entiseen työhönsä, kurkistaen kerran taakseen,\nottaa vihdoin kynttilän, menee ukselle ja kohottaa kynttilän päänsä\nyli, antaen merkkiä ulospäin.) Tule! (Kyrö tulee hiipien.) Vihdoinkin!\nPelkäsin jo ettet löytäisi perässäni.\n\n_Kyrö_. Hyvin löysin, kun valossa vietiin. Varoin muuten.\n\n_Inku_. Panitko teljen kuopan suulle?\n\n_Kyrö_. Niin hyvin kuin osasin. Ei hätää! Ei minua ennen huomenta\nhaeta. — Mutta miten päästä pesästä? Ei ole tarpeeksi pimeä.\n\n_Inku_. Linkun kautta ryteikköön! Saatan käytävän suulle ja neuvon.\n\n_Kyrö_ (katsoo ympärilleen). Missä ovat asujat?\n\n_Inku_. Vierasta väkeä on valkamassa — sekä suvannon selän takana.\nKuningas miehineen on siellä. Vain vartijat jälellä.\n\n_Kyrö_. Siinä halilaiset! — Oispa nyt käsky myöhästynyt!\n\n_Inku_. Mikä käsky? (Tarttuu Kyröön.)\n\n_Kyrö_. Pohjankankaan palosta! — Päästä, opasta! On kiire.\n\n_Pyynikki_ (tulee nopeasti perältä). Hiljaa Inku! Älä pelkää, Kyrö!\nOlin aulan takan varjossa. Tulonne näin — ja tuohon ukselle puheenne\nkuulin —\n\n_Kyrö_ (käheästi). Petätkö, kuningatar?\n\n_Pyynikki_. Vaikene, Kyrö! Olen itse petettävissä. Vie mukanasi!\nPelasta minut!\n\n_Kyrö_. En voi —\n\n_Pyynikki_. Voit, kun viet. Me Inkun kanssa saukkoina sukellamme.\n\n_Kyrö_. En voi — itse juoksen, soudan — tai kärppänä vilahtelen\nviidakoissa.\n\n_Pyynikki_. Vie, tai melun nostan!\n\n_Kyrö_. Jos meluat, niin sanon, että paeta aioit — pyysit meitä\nauttajiksi.\n\n_Inku_. Tyynny, valtiatar! Kyrö tulee takaisin, jos voi, ja päästää\nmeidät pälkähästä. Tuletko?\n\n_Kyrö_. Ehkä jo aamun valjetessa — ennen sotijalojen tuloa. Kiireesti\nnyt! Tule, Inku! Mulla on tärkeä täytettävä. (Menee oikeasta uksesta.)\n\n_Inku_. Poistu, valtiatar, huoneeseesi! Palaan heti.\n\n_Pyynikki_. Jos et palaakaan?\n\n_Inku_ (naurahtaa katkerasti). En ole täällä pakoa varten. (Menee Kyrön\nperässä.)\n\n_Pyynikki_ (seisoo liikkumattomana paikallaan, puoliääneen mutisten).\nJos Lemma ei olisi Teivaan poika, niin toista tästä tulisi — tunnen.\nMutta nyt? Leimuaa säälin. Tukalan tilansa tunnen. — Mutta — kun ei hän\nvoi — miksi ei joku toinen? Kuka toinen? En ketään tarpeeksi tunne.\nEi ketään ole! Auttajaa ei! — Auttajaa? Ollapa mies, niin oma apuni\nolisin — kyllä tietäisin tekoni. (Lyö rintaansa.) Tunnen sen täällä ja\ntajuan. — No, miksi sitten —? Niin — miksi muita? Miksi en itse? Miksi\nnaisen vain on naurettava, itkettävä, kaulanauhassa kuljettava? Miksi?\n(Kävelee kiivaasti, pysähtyy.) Siksi kai, ettei kykene. (Melua ulkona\noikealla. Katkeralla, itkunsekaisella sävyllä.) Eihän teuras tenään\npysty — se vain kuin minä — kytkyessään teutaroi —. (Kävelee tuskassa\nväännellen käsiään).\n\n_Inku_ (tulee). Pois! Nopeasti pois! Kuulin linkun takaa ääniä,\naskeleita.\n\n_Pyynikki_. Mitä tästä nyt tulee?\n\n_Inku_. Luulen, että vaino jo veräjällä vartoo — lienee heillä nyt\nmuuta miettimistä kuin meitä — Mennään maata — ja ovi salpaan! Ollaan\nkuurussa, kunnes talossa hiljenevi! Pian! (Työntää Pyynikin edellään\nPyynikin huoneeseen, sulkee uksen jälkeensä. Näyttämö on hetken\ntyhjänä, kuuluu vain sekavia ääniä oikealta.)\n\n_Teivas_ (tulee oikealta). Vuoteessani maatkoon Halin urho! En\nsairaalta apuani kiellä.\n\n_Lemma_ (tulee perässä). Kauniisti teit, kun kuolevaiselle katon annoit\n— mutta — teitkö viisaasti!\n\n_Teivas_. Mitä epäilet?\n\n_Lemma_. Oliko sairas halilainen?\n\n_Teivas_. Oli. Näin sen. Silmä sammunut, samea.\n\n_Lemma_. Annoit parhaat miehet — kaksi parasta — pantiksensa!\n\n_Teivas_ (istuutuu pankolle). Oli päällikön arvon mukaista. Istu tuonne\nperäpankolle — jutellaan. — Et lie melto mietteissäsi — vaikk'ei tarmoa\ntekoihin sulla.\n\n_Lemma_ (menee istumaan). Paras ettei kaikkeen pysty mitä mielii.\n\n_Teivas_. Niinkö? Nyt ei kysytä haavemieltä, ei unia, ei utua.\nHuomaatko tilamme?\n\n_Lemma_. Näyttää pahalta.\n\n_Teivas_. Toivottomalta.\n\n_Lemma_. Heitä hiiteen kuninkuus!\n\n_Teivas_. Kuninkuus? (Naurahtaa halveksivasti.) Edeltäjäni sen\nhankkivat. Minä sen kielsin itseltäni silloin — kun pirkat typerän\ntyönsä tekivät —\n\n_Lemma_. Kun eivät Ulvea mereen ajaneet?\n\n_Teivas_ (kiivaasti). Niin! Kun eivät totelleet minua! Niin! — Nyt\nisännöi Ulve Kokemäellä. Hali on sotajoukkoineen suvannon takana,\nlähetit valkamassa — ja täällä — lapat karkumatkalla —. (Nousee.) Horna\nminut periköön, jos tästä pihdistä Pirkkala pääsee! — (Istuutuu Lemmaa\nvastapäätä.) Sanoppas! Miksi kaikessa suuressa minua vastustetaan? Sano!\n\n_Lemma_. Kadehtivat. Olet liian viisas heille. Pohdit pulmat, selvität\nsotkut ennen heitä. Olet voimakas, raju, ylväs — halveksit heitä.\n\n_Teivas_ (lyö nyrkkinsä pöytään). Roskaa, roskaa kaikki!\n(Väsähtäneesti.) Nyt rypekööt roskassansa!\n\n_Lemma_. Etkö aio Pirkkalaa pelastaa?\n\n_Teivas_ (katsoo Lemmaa pitkään). Kelle sen pelastaisin? Sinulleko?\nHm! Pakenisit Taanperän kosken taakse — ja sieltä ikuiseen itään,\nrannattomille rajoille. Niin pakeni Siurakin tänne. Koskien, virtojen,\njärvien peittoon rakensi tämän rasian.\n\n_Lemma_. Pelasta Pirkkala Pirkkalalle!\n\n_Teivas_ (synkästi). Olen kaikkeni yrittänyt. Jo kerran tartuin uhkaan,\npakkoon. Kaksi pahinta pirkkalaista vaadin taistoon tanterelle — ja\ntapoin. Silloin tottelivat toiset — toiset pesiinsä piiloontuivat.\n(Pyyhkii otsaansa.)\n\n_Lemma_. Sanoin jo — heitä hornaan kuninkuus! Elä vain itsellesi!\nMetsällä käy ja kalalla! Et konsa lapan rahoista riitaan käy. Mulla\nrahoista paarret notkuu, riista-aitat ahdingossa. Yksin teen kaikki —\nkymmenen lapan edestä.\n\n_Teivas_ (vakavasti). Pirkkalan turvassa tupasi on, olet vauras, vapaa.\nMutta hajoita yhteys, voiman lähde — niin näet! Heitä heimo hujan hajan\n— niin pian sen kokoo vieras valta omaksensa, orjaksensa. Missä silloin\nrahat, riistat? — Jos näkisit eteesi, näkisit tuhon — (painaa pään\nkäteen) — heimon tuhon — turman suurimman tuhoista.\n\n_Lemma_. Eikö mitään voisi —?\n\n_Teivas_ (nousee, katkerasti). Jos nostat pirkan hengen haudastansa.\nSen hengen, joka Pirkkalan perusti.\n\n_Lemma_ (nousee innokkaasti). Kohta on täällä Pirkkalan parhaat koolla\n— sotijalot sankarit! Puhu huomenna heille kuin mulle nyt — niin\nseuraamme sinua kaikki.\n\n_Teivas_ (katsoo ihmetellen). Sinäkin? Valjaista vapaa mies — oman\ntahdon tuudittuja?\n\n_Lemma_ (häpeillen). Ei veritekoihin luontoa mulla — olen heikko. —\nMutta jos vapauttani vaanii vieras — ellei rauhaa anna vainolainen,\nniin — sen tunnen — syntyy minussa kyinen kyky, karhun sappi saivartavi.\n\n_Teivas_ (iloisesti hämmästyneenä). Lemma? Sinä! (Menee, ottaa Lemmaa\nkädestä.) Lemma! Kotiinko koidut? Povelleniko palasit? — Jos sinut\nsaan taas sankariksi, löysin syyn suurihin tekoihin, löysin puolen\nPirkkalata.\n\n_Lemma_. En pysty paljoon — vähäni annan — heimon edestä elän, kuolen.\nYmmärsin ajusi ytimen.\n\n_Teivas_ (riemussa). Näetkös! Hädän tullen haudat aukee, astuu esiin\nkuolleet pirkat, sadat urhot, sankat parvet. Sinun kauttasi puhuvat!\n\n_Lemma_. Vähän vainajat minussa voivat —\n\n_Teivas_ (keskeyttää). Kaiken voivat. (Siirtyy vähän oikealle.) Ensin\nsinussa — sitten muissa. On kuin olisi uusi huomen — uusi päivä\nvalkeneisi. — Tunnen — vainajat tulevat Tuonen takaa — Manan mailta —.\n(Vilkkaasti.) Tätä olen toivonut, halunnut. — Nyt on mulla uutta voimaa,\ntarmoa, tukea. — (Raskaasti.) Jo lopun näin selvänä edessä.\n\n_Lemma_. Minkälaisen?\n\n_Teivas_. Halien, Ulven rosmojen voiton.\n\n_Lemma_. Minne me?\n\n_Teivas_ (halveksien, katkerasti). Me? — Lapat pakenevat pohjoiseen —\npirkat — jäännökset perässä — kuin paarmaparvi karjan jälkeen — elämään\nsiellä erämaissa lappaheimon syöttiläinä — vapaasti riistäen, vapaasti\nryöstäen, ilman rajaa ja lakia. Hyi!\n\n_Lemma_. Mikset ennen näin puhunut? Olisin toisin ymmärtänyt. — Nyt\nsinua seuraan silmitönnä. Käske, määrää! Nyt näen — olet yksin kaikki!\nIlman sinua on Pirkkalan satu lopussa. Sano, mitä teen!\n\n_Teivas_. Huomenna sanot sanasi käräjillä. Sanasi tehoavat. Olit\nvastustajistani väkevin, kun olit — niin läheinen —\n\n_Lemma_ (istuu raskaasti). Olin poikasi — ja sentään luopio.\n\n_Teivas_ (murheisesti). Niin — sitä paljon surin, murehdin.\n(Iloisesti.) Mutta nyt on toisin. Olet parahin apu, kun annoit luottoni\ntakaisin. —\n\n_Lemma_ (nousee, vilkkaasti). Entä jos lähtisin vartiotulille\nvalkamaan —? _Teivas_. Lähde! Siellä on miehiä koolla — ja toisia\ntulee pitkin yötä. Puhu järkeä jääräpäille! Tämä päivä on ratkaiseva —\npainummeko paimenheimoksi pohjolan perille, tai seisommeko, sotaanko\nryhdymme hengen eestä.\n\n_Lemma_. Oitis lähden. Hahmoittele sinä tekojen teelmä! Me toivosi\ntodeksi teemme. (Menee Teivaan ohi.)\n\n_Teivas_. Luotanko sinuun?\n\n_Lemma_ (kääntyy). Luota!\n\n_Teivas_. Kaikessa?\n\n_Lemma_ (on hetken hämmentynyt, sitten rajusti, ojentaen kätensä). Niin\n— kaikessa! (Menee nopeasti.)\n\n_Teivas_. Minä valvon vartijoita. (Menee oikealle hitaasti.)\n\n_Inku_ (kurkistaa vasemmasta uksesta, tulee esille). Tyhjä on pirtti.\nPoissa ovat. Tule turvassa, jos haluat. (Kurkistaa perältä.) Ei ketään\nnäy.\n\n_Pyynikki_ (tulee.) Keitä olivat?\n\n_Inku_. En tiedä. Eiköhän toinen lie ollut kuningas.\n\n_Pyynikki_. Mitä puhuivat? Kuulitko?\n\n_Inku_. Ääniä kuulin, en sanoja. — Miksi tulit? Olisi paras tosissa\nmakuulle mennä, eikä yötä kuhkia valvehilla.\n\n_Pyynikki_. Sama mulle mitä teen! — (Kävelee tuskaisena.) Selvintä\nolisi ollut seurata Kyröä, mutta eipä matkaansa huolinut.\n\n_Inku_. Lupasi palata, jos voi. Mun on huollettava, että salatie on\nteljetön. Siitä sovimme.\n\n_Pyynikki_. Jos voi — niin! En siihen luota! Luotatko sinä? Et — sen\nnäen.\n\n_Inku_. Ellet voivottelisi ja voihkisi, niin jotakin tästä tulisi.\n\n_Pyynikki_. En voihki, jos edes jotakin neuvot.\n\n_Inku_. Ei istu neuvo kielenpäässä turhemmassakaan tilassa. Tiedätkö,\nmikä tässä on menossa?\n\n_Pyynikki_. Henki — kaikki!\n\n_Inku_. Oletko valmis kaikkeen — jos ei onnistuta?\n\n_Pyynikki_. Valmis olen.\n\n_Inku_. Istu hiljaa, tasoita mieli! Vielä ei ole mihinkään aika. Minä\nkuuntelen, kurkistelen (Menee äänettömästi oikeanpuolisesta uksesta,\npalaa hetken kuluttua, sulkee uksen.)\n\n_Pyynikki_. Poistitko teljet?\n\n_Inku_ (ärtyneesti). Älä hupsuja höpise! Menossa on Kyrö — ei tulossa.\n— Kuuntelin kuninkaan seinustalla.\n\n_Pyynikki_. Mitä kuulit?\n\n_Inku_. Hiljaa! Joku astuu aulan tiellä —\n\n_Pyynikki_ Poistutaan — lie Teivas —\n\n_Lemma_ (tulee nopeasti perältä). Vai naiset täällä — keskiyöllä! Missä\nkuningas?\n\n_Inku_ (nopeasti). Kuningas nukkuu. Älä häiri häntä!\n\n_Pyynikki_ (menee Lemmaa vastaan). Lemma! Onneksi tulit! Tulit kuin\narmahin ajatus!\n\n_Inku_. Pakise, valtias, Pyynikille! Menehtyneen mieli nosta! Paremmin\nsinä taiat tunnet. Minä vaanin, vartoelen —. (Menee perälle.)\n\n_Pyynikki_. Älä Inkua ihmettele! Hän on puolellamme — lempeni tuntee —\ntuskani tietää. Mutta sinä et tunne äskeisintä.\n\n_Lemma_. Mitä?\n\n_Pyynikki_. Ei päästä Teivas minua täältä — ei edes isoni hautajaisiin —\n\n_Lemma_. Ei voikaan päästää — Halin joukot jo —\n\n_Pyynikki_. Mitä Halin joukoista minulle!\n\n_Lemma_. Ei voi panna saattuetta — ei voi vähentää väkeä.\n\n_Pyynikki_. Sitä ei sanonut syyksi. Saneli jo saattajatkin, soutajat ja\npäällikönkin —\n\n_Lemma_. Kenen?\n\n_Pyynikki_. Sinut.\n\n_Lemma_. Ei silloin tiennyt Teivas vainolaisten tulosta.\n\n_Pyynikki_. Mitä haastat Hälistä? Sotket heidät vainolaisiin.\n\n_Lemma_ (kääntääkseen keskustelun). Lapatkin lietsovat vihoja. Kyrö on\npaennut.\n\n_Pyynikki_. Tiedän.\n\n_Lemma_. Tiedät?\n\n_Pyynikki_. Pelastaisi ehkä minutkin — jos voisi.\n\n_Lemma_ (kiihtyneesti). Yhteistä jotakin lie tekeillä teillä. En halua\nkuulla — on parempi mulle, ja sulle myös.\n\n_Pyynikki_ (eloisasti). En välitä minäkään niistä! Joutavaa tuo kaikki!\nVälitän vain sinusta — ja sinuun uskon. Ajattele, mitä Teivas tahtoo!\n\n_Lemma_. Mitä?\n\n_Pyynikki_. Hän uhkaa —\n\n_Lemma_. Sano!\n\n_Pyynikki_ (nojautuu Lemman rintaan). Povellesi pääni peitän —.\n(Kuiskaten.) Kun en taivu suosiosta — väkisin tekee naiseksensa —\nuhkasi jo tänä yönä — säästi vielä — armon antoi — ainakin lupasi —\n\n_Lemma_ (tuskassa). Katkot sisuni siteet kaikki, ratkot, raastat\n— rukoilen sinua — istu, Pyynikki rauhoitu! — (Kuljettaa Pyynikin\nperäpankolle.)\n\n_Pyynikki_. Lemma!\n\n_Lemma_. Säästä selvää järkeäni! Estä turmion tuloa! (Palaa pöydän\netupuolelle.)\n\n_Pyynikki_. Ethän hylji — ethän petä nuorta lempeämme? Tapat, jos\ntyköäsi työnnät —\n\n_Lemma_ (ottaa kiinni päästään, avuttomasti). Älä, Pyynikki, älä hornan\nhehkuun tulta lietso — minä tuskaani tukehdun. (Vaipuu väsähtäneesti\npankolle.) Jos näkisit sisuni palavan — verikielisen taistokentän, niin\napua toisit, armahtaisit —\n\n_Pyynikki_. Kuinka toisin —?\n\n_Lemma_ (tuskassa). En tiedä! Tukahduta tuli roihuava! Vettä heitä!\nSäti, soimaa, sadattele, — tuhansin tihuin tiuski, toru!\n\n_Pyynikki_ (hellästi moittien). Lemma! Säälin sinua.\n\n_Lemma_ (kiivaasti). Tämä ei säälistä parane — se pahenee. Ymmärrä\ntavaton tilani!\n\n_Pyynikki_ (surumielisesti). Toinen olisi toisellainen. Olet pojaksi\nliian kelpo.\n\n_Lemma_ (purkautuen). Liian? Liikaako on lehti puussa, vilja maassa?\nTiedätkö mikä on kuningas? Tunnetko Teivaan?\n\n_Pyynikki_, (nousee). Mutta — jos häntä ei olisi?\n\n_Lemma_ (nousee). No, niin — jos ei olisi — tai jos olisin tavannut\nsinut ennen kuin hän, olisi tässä toinen olo — olisit sinä — oksin minä\n— olisi hehkuinen elämä —. (Siirtyy oikealle, kiivaasti.) Ei, ei! Ei\nsinne päin! Aatos on varas, roisto. En saa, en voi!\n\n_Pyynikki_ (tyynesti). Näen sen. Et voi meitä auttaa.\n\n_Lemma_ (kävelee hitaasti valtaistuinta kohti). — Jos olisi toinen aika\n— kyllä tietäisin tekoni. Siuran kuohut sammuttaisivat tuskani purevat\npoltot. Siinä lohtu — siinä loppu! Mutta nyt?\n\n_Pyynikki_. Mitä sitten nyt?\n\n_Lemma_ (kuin itsekseen). Heimon vaara on varjeltava! Teivaan\nkuningas-ajatuksen täytyy voittaa — tai on ikuinen tuhomme tullut. En\nheikontaa voi häntä — en! Jos pienet pyyteeni tielle toisin — voisin\nsurmata sukuni — kansani kaiken. Ei sitä! Jokainen hänen aseekseen — ja\nminä ennen muita!\n\n_Pyynikki_. Mitä nyt on tekeillä? Puhuit äsken halista, lapasta — en\nymmärtänyt —\n\n_Lemma_ (kuin heräisi, katsoo Pyynikkiä, menee nopeasti hänen luokseen\nja tarttuu hänen käteensä). Anna mulle anteeksi, armas! En voi olla\nitseni, omani. Minun täytyy mennä — jo viivyin liikaa.\n\n_Pyynikki_ (kiihkeästi). Mitä on tekeillä?\n\n_Lemma_. Täytyy kai sun tietää totuus — eihän sota salassa pysy —\n\n_Pyynikki_. Sota?\n\n_Lemma_. Niin — halit, rosmot, lapat liikkuvat sotajalalla — kaikki\nvasten Pirkkalata. Meillä on tosi edessä.\n\n_Pyynikki_ (henkeään pidättäen). Entä muilla? Rosmolaisilla, lapoilla?\n\n_Lemma_. Heikommat kai syrjään sortuvat. Tämä on kahden kansan kamppa.\n\n_Pyynikki_ (pelokkaasti). Mitä siitä jälelle jäänee?\n\n_Lemma_ (rajusti). Joko Pirkkalan kuningas — tai Halin satakunta\nsarvipäätä — ja minusta (tukahtuneesti) murheen muisto Pyynikille —\ntyly tyhjyys —. (Ääni kätkee.)\n\n_Inku_ (tulee nopeasti). Soihtujen valossa kulkevat edestakaisin —\njotakin nuuskivat, hakevat.\n\n_Lemma_ (lämpimästi). Jää hyvästi — ikimielitietty — hyvästi —\npilvi-Pyynikkini! (Syöksyy ulos.)\n\n_Inku_ (katsoo Lemmaa ja Pyynikkiä, hiljaisesti), Siipirikkoina kaikki\nsirkut kotkan kynsien kolossa! (Tulee alas.) Olet kalvas kuin kuollut —\ntuijotat kuin Tuonelasta! Liiku, pursu muutoin paikalle pakahdut.\n\n_Pyynikki_ (vaipuu hitaasti istumaan). Tulee sota —\n\n_Inku_ (puoliksi itsekseen). Tulee — kuulin tuolla — tulee kerran\ntotta —\n\n_Pyynikki_ (pyyhkii otsaansa, kiihkeästi). Siellä ovat Halin sotijalot\njoukkoinensa — niinkö?\n\n_Inku_ (innokkaana). Leiriintyneet Tyhjäänperään, suvannon rannalle —\nvastapäätä valkamata — tulleet maitse — muutamat venheillä vesitse —\nkai neuvonpitoon, tuumitteluun — pirkoille lakia lukemaan —\n\n_Pyynikki_ (tuijotellen). Siellä mun on sukuni suuri, heimokansani,\nvereni väki —\n\n_Inku_. Siellä.\n\n_Pyynikki_. Ja täällä heidän tulonsa syy, sotansa synty!\n\n_Inku_. Siksi tähtäävät tänne, kohden tätä taloa.\n\n_Pyynikki_. Teivasko tiellä on vai Pirkkala?\n\n_Inku_ (kähisten). Teivas — Teivas yksin on pirkan pihti!\n\n_Pyynikki_. Eikä Lemma?\n\n_Inku_. Lemmako? Lemma on sovussa kaikkein kanssa — ei konsa riitoja\nrakenna.\n\n_Pyynikki_. Mutta seisoo pirkan puolella —?\n\n_Inku_. Isänsä poika! Minkä mahtaa!\n\n_Pyynikki_. Ja minä — kuningatar — minkä mahdan —\n\n_Inku_. On ero teillä! Lemmalla täällä on veriheimoa — sulla vain vihan\nväkeä.\n\n_Pyynikki_ (nousee). Maltahan! Tää selviää. (Kävelee hitaasti\nvaltaistuinta kohti.) Jos Teivasta ei olisi — ei' olisi haleilla\nvahingon vaaraa — en olisi minä täällä — ehkä olisin tavannut Lemman.\nKaikki olisi toisin. Mutta Teivas on — ja siitä tää sekainen vyyhti.\n(Istuutuu ajatuksissaan valtaistuimelle.) Teivas voi voittaa halit —\nvoi masentaa, musertaa, tuuleen hajoittaa. — Luuletko, että Teivas\nvoittaa?\n\n_Inku_. Pirkat eivät ole konsaan hävinneet.\n\n_Pyynikki_. Luuletko, ettei tulisi sotaa — jos ei Teivasta olisi?\n\n_Inku_. Varmasti uskon — ei tulisi.\n\n_Pyynikki_. Mulla on monta syytä —!\n\n_Inku_ (oivaltaa, menee Pyynikin luo.) Sulla on kaikki syyt!\n\n_Pyynikki_. Ensin on omani —\n\n_Inku_. On sukusi pelastus!\n\n_Pyynikki_. Sitten on Lemma —\n\n_Inku_. On monen heimon turma tulossa!\n\n_Pyynikki_ (naurahtaa katkerasti). Syitä on sylimitalla — voimaa vainen\nvaaksan verta.\n\n_Inku_ (katsoo ympärilleen). Voima vaaraan viekottelee — oveluus\noppaana parempi. (Vetää puukon povestansa.) Tätä katso ja tähyä! Tämä\non teräs Turjan työtä — on taikojen takoma. Tällä Kyrö Inarin iski,\ntappoi neito-parkasensa. Kun tällä iskee — osuu aina — hengen heittää.\nTämän hioin hornavaloin — varovasti — katso! — jäljen jätin. Tuo tahra\non Inarin verestä.\n\n_Pyynikki_. Mitä aiot?\n\n_Inku_ (hurjana).\n\n    Haaska-haukan, kumakotkan\n    tapan tällä puukollani,\n    verivirtahan upotan.\n\n_Pyynikki_ (kiihkeästi, nousee). Milloin? Milloin? Tee se oitis!\n\n_Inku_ (masentuen). En voi! Taljoillansa peto nukkuu — lojuu salpojen\ntakana.\n\n_Pyynikki_ (hurjana). Tänne! Anna tänne! (Tempaa puukon Inkulta.)\n\n_Inku_. Mitä mielit? Hilly, hurja!\n\n_Pyynikki_ (kähisee haltioissaan). Ei ole salvassa uksi. Minut kutsui\nvierehensä, vuoteellensa, taljoillensa —\n\n_Inku_. Järkiisi palaa —!\n\n_Pyynikki_. Väisty! Lemman, itseni, sukuni pelastan.\n\n_Inku_. Vaimenna vihasi voima — jäädä mieli, jäähdyttele —\n\n_Pyynikki_ (menee vasemmalle). Katala on kylmän kosto! Minä liekein\ntulta tuiskin!\n\n_Inku_ (tuskassa). Muistatko majansa — vuoteensa paikan —?\n\n_Pyynikki_. Näytit kerran riettaat riu'ut — kiimapatjat pirkkalaisen —.\n(Syöksyy oikealle.)\n\n_Inku_ (putoo polvilleen valtaistuimen juurelle). Oi, suuri Kohta,\narmas Osmo, vainajien voimat kaikki! Herää henki ihalan Inarin! Tulkaa\nkaikki! Apuun tulkaa! Ohjatkaa kättä pyhäisen immen — ettei isku\nharhaan eksy — ettei turmio tulisi! Manaan mahdit alta maan, ilmasta\nimmen, vedestä vedän! Avuksi, kaikki! Avuksi! (Vaipuu kasvoilleen\nmaahan. Näyttämö on hetken tyhjänä.)\n\n_Pyynikki_ (tulee hitaasti, horjahdellen). Tuossa puukkosi! (Heittää\npuukon lattialle.) Poveesi pistä!\n\n_Inku_ (ottaa nopeasti puukon, katsellen sen terää, riemastuu). Verta!\n(Hypähtää ylös.) Pirulaisen pirkan verta!\n\n_Pyynikki_ (vaipuu pankolle). Tunnen kuin tyhjeneisin — hupenen —\nhaihdun — vapisen — kuin viluinen värjöttelen —\n\n_Inku_. Jo työsi teit, terä kirkas —\n\n_Pyynikki_ (kiivaasti). Piiloon pane! Etkö kuule!\n\n_Inku_ (piilottaa puukon poveensa). Oikeinko osasit —?\n\n_Pyynikki_. Vaikene! — Mene! Etsi Lemma!\n\n_Inku_. Niin, totta — Lemma! Sekaisin olen. (Menee perälle.) Tuossa\ntulee Lemma! (Juoksee kuningattaren huoneeseen. Pyynikki kääntyy\ntuijottamaan ukselle.)\n\n_Lemma_ (tulee nopeasti). Täytyy herättää kuningas —\n\n_Pyynikki_ (nousee). Lemma! Tule tänne! Tue minua!\n\n_Lemma_ (tulee Pyynikin luo). Oletko sairas?\n\n_Pyynikki_ (nojaa Lemmaan). Armahin, omani! Jousen jänne jo laukesi,\nväsähti. (Teivas tulee hitaasti ukselle.)\n\n_Lemma_. Mene vuoteellesi! Minä herätän kuninkaan.\n\n_Pyynikki_.. Teivas ei koskaan herää.\n\n_Lemma_. Mitä?\n\n_Pyynikki_. Olemme vapaat — ikuisesti onnelliset — Teivas on kuollut —\n\n_Lemma_. Mitä hourit? Päästä — katson —\n\n_Pyynikki_. Älä, älä! Sanani usko! Minä surmasin kuninkaan.\n\n_Lemma_. Surmasit — sinä! (Työntää Pyynikin pankolle, juosten oikealle,\nmutta ei ehdi ulos, kun Teivas astuu nopeasti Pyynikkiä kohti.)\n\n_Pyynikki_ (kirkaisee ja hypähtää ylös, paeten pöydän taa). Älä, älä!\nApua-a-a! (Vaipuu pyörtyneenä lattialle.)\n\n_Teivas_. Katso, onko totta! Onko surmattu Halin urho! (Lemma tempaa\nkynttilän seinältä ja menee nopeasti. Teivas jää tuijottamaan\nPyynikkiä.)\n\n_Lemma_ (tulee). On — surmattu. Puukolla rinta puhkaistu —. (Teivas\nluotuaan tuijottavan katseen kumpaankin, vaipuu hitaasti pankolle, pää\nkäsiin.)\n\n    Väliverho.\n\n\n\n\nNELJÄS NÄYTÖS.\n\n\nSama paikka.\n\n_Teivas_ (yksin, tuijottaa hiilustaan. Inku tulee Pyynikin huoneesta.)\nNo? Virkoaako valtiatar?\n\n_Inku_. Jo osoittaa oireita.\n\n_Teivas_. Mene takaisin! Mutta muista! Älkää yrittäkö häpeällistä\npakoa! Linnan jokainen rako on vartioitu. On suotta. Mene! (Inku menee\ntakaisin. Teivas menee räppänän lähelle, katsellen ulos.) Jo sarastaa\nitä — eikä etsijöitä vielä kuulu. Kumma! (Kävelee taas, pysähtyy.)\nMitä? Eikö kuulu jo ääniä — askeleita? (Nopeasti räppänälle.) Oh,\nvihdoin! Tuolla etsijät tulevat! Tyhjin toiminko? Niin — totisesti! Ei!\nEn näe! — Oikein! Lemma heillä on keskessänsä — vai mitä? On, on! Nyt\nnäen selvästi — tunnen jo. Saivatpa kiinni pojan! Saivat sentään! —\n(Huutaa räppänästä.) Miehet! Tuokaa sisään! Nopeasti! (Katselee hetken,\nsitten nopeasti peräukselle.) Kas niin! Hyvä on, miehet! Jättäkää\ntähän! Ei tarvitse enää vartioida. Ei karkaa enää Lemma minulta. (Tulee\nsisään, käsi Lemman olkapäällä.) Karkasit kuin varsa — männikköön\njuoksit. Istu, lepää! Olet uupunut, väsynyt — ja varsin suotta. Arvaan,\nettä olet janoinen — siinä on sarvessa simaa. Juo ja istu! — Kas! Ovat\nkätesi sitoneet, hölmöt. Katkon vaulot. (Vetää tikarinsa ja katkaise\nLemman siteet.) Olet vapaa kuin sopii valtiaan, pirkka-ruhtinaan,\nkuninkaan pojan. (Menee valtaistuimelle.) Tuhon tuuli ulvoo uksillamme.\nSeisomme kuin kuoleman kynnyksellä. Lie sanomista toisillemme. Ainakin\nminulla sinulle.\n\n_Lemma_. Jos teloittaa annat, niin teloita, tapa — ilman tarinoita! -j\n\n_Teivas_. Teloittaa? Mitä hulluja haastat, mies? — (Kärtyisesti.) En\nsiedä seisontaasi! Tiedän, että olet väsynyt. Istu! (Lemma istuutuu.)\nJuo myöskin! Älä ole härkäpäinen! (Lemma juo. Teivas menee istumaan.)\nEn sinua antanut vangita — en vankina taloon tuoda — tiedä! Tahdoin sun\nvain takaisin saada — estää hupelon pakosi. Miksi pakenit? — Minuako\npelkäsit?\n\n_Lemma_. Itseäni pelkäsin — itseäni pakenin.\n\n_Teivas_. Tiedän. Olit houkka riekon naisen tähden.\n\n_Lemma_ (nousee). Anna minun mennä!\n\n_Teivas_. Minne?\n\n_Lemma_. Nukkumaan.\n\n_Teivas_. Et nuku kumminkaan! Yhtä hyvin valvot täällä kuin muualla.\n\n_Lemma_. Säästä sentään —!\n\n_Teivas_. Mistä?\n\n_Lemma_. Asian ytimestä.\n\n_Teivas_. En voi! Olen suora, lyhyt. — Jos ajuuni olisi aatos tullut,\nettä Pyynikki oli sulle —\n\n_Lemma_ (tuskassa, vaipuu istumaan). Älä!\n\n_Teivas_. Olisin antanut hänet sinulle suosiosta, empimättä —\n\n_Lemma_ (hämillään). Olisitko?\n\n_Teivas_ (hymyillen omituisesti). Mikä esti? Ei lempi häntä taloon\ntuonut — ja pyhäinen oli. (Vakavasti.) Jos olisin oivaltanut, niin\nsinulle Hahmalta kosinut öisin. Sinulle — enkä itselleni.\n\n_Lemma_ (hypähtää ylös kiihkeästi). Entä vielä? Entä nyt? (Vapisevana.)\nAntaisitko vielä?\n\n_Teivas_ (katsoo pitkään). Pyynikkiäkö pyydät naiseksesi?\n\n_Lemma_ (kiihkoisesti). Miksi utelet uudestansa — vai kujeenako pidät,\nilkut, härnäät?\n\n_Teivas_ (vakavasti). Ottaisitko murhanaisen?\n\n_Lemma_ (ottaa kiini päästänsä). Oi, niin! (Putoo istumaan).\n\n_Teivas_. Hän aikoi tieten, taiten tappaa isosi — pelastaa halit ja\nturmaan syöstä pirkkalaiset, heimosi hävittää, sukusi suistaa —\n\n_Lemma_. Kuka sanoi?\n\n_Teivas_. Inkulta totuuden pusersin. — Teko onnistui, ei aie. Sen\nsijaan surmasi enonsa kalliin kantajansa veljen — pirstasi oman\nverensä. — Tiedä myös — Halin urhon surma on meidän maksettava! Siitä\non panttina kaksi parasta sankaria. — Ja luuletko, että halit uskovat\ntotuutta? Ei! Minun on kannettava surman vastuu. Tämä ja Hahman tappo\nvaatii verta Pirkkalasta — Pirkkala minulta. Taloni kunnia on mennyt\n— häpeätahra on jälellä. Minä itse kunniaton, kavala kettu, hylky,\nroisto! Mitä olenkaan, jos —?\n\n_Lemma_. Älä, älä jatka!\n\n_Teivas_. Vieläkö Pyynikin haluat?\n\n_Lemma_ (peittää kasvonsa). Oh! Miksi et antanut minun kuolla?\n\n_Teivas_ (nousee tulistuneena). Me kohta kuolemme kaikki. Kaadumme kuin\nmätä-männyt korpisuossa — ellei parempia miehiä ole Pirkkalassa.\n\n_Lemma_ (hypähtää ylös). Lähetä sotaan, surman suuhun!\n\n_Teivas_ (ankarasti). Ei riitä! Ei ole sokea uhma sankaruutta — ei\nviiripäisyys viisautta. Niinkö luulet, huhkivat isomme, kun vaivoin,\nverin, töin ja toimin meille elämän tekivät? He olivat lujia, sitkeitä,\nrohkeita, horjumattomia. Kaikkensa antoivat heimon hyväksi työssä,\ntaistossa, puutteessa, pulassa — ja käräjäkentällä viisaan harkintansa\n— levollisesti, rauhallisesti — ei tuiskuten tuulispäitä. Tämä on\nmeillekin opastus — muutoin — ilkoamme isien töitä, pilkomme peräti\npyhän perinnön.\n\n_Lemma_ (hiljaisesti). Pääni pyörrät paikoillensa — jos verenikin\nvirrat viihdyttäisit —\n\n_Teivas_ (päättävästi). Enempää ei tästä! Nyt on meillä ankein aika.\nKaupan on elo, elämä. Apuamme heimo huutaa —\n\n_Lemma_ (kiihkeästi). Kuulen — kuulen huudon! Työtä anna! Toimi joutuin!\n\n_Teivas_ (pontevasti). Mene, toimi valkamassa! Jo kertyy pirkan heimo.\nKeskipäivällä käräjiin käydään. (Menee, laskee Lemman olalle kätensä.)\nHeimon huolista osan lasken tässä harteillesi! Kanna ne kuin mies!\n(Irtaantuu Lemmasta oikealle.)\n\n_Lemma_ (menee perälle, kääntyy, empien). Kuollako Pyynikin pitää?\n\n_Teivas_. Tahtoisitko — sinä?\n\n_Lemma_ (jyrkästi). En mitään tahdo — (vitkaan ja vaikeasti) — mutta —\njos pitää, niin — — anna Pyynikin pyhäisnä kuolla!\n\n_Teivas_ (kääntyy hitaasti, katsoo Lemmaa, hiljaisesti ja vakavasti).\nSanani saat — ja valani. (Lemma syöksyy pois. Teivas seisoo\nliikkumattomana.) Sanoin, ettei lempi Pyynikkiä taloon tuonut. —\n(Pyyhkii otsaansa.) Ei tuonut Pyynikin lempi — (menee istumaan,\nraskaasti) mutta minun — koska tunnen pureman jäljet — okaisen piston\nrinnassani — kuristuksen kurkussani, — Lemmalle valani annoin — sen\npidän. Se on oikein. Mutta enemmän tässä on tehtävä kuin oikein.\nMutta mitä? Jos Pyynikin antaisin Lemmalle — niin korpeen hänen paeta\npitäisi, karkota kaljukankahille — ei koituisi konsa kuninkaaksi, ei\nsukuamme suurentaisi. Jos itse Pyynikin pidätän — ei elä Lemma sen\nerän perästä. — Kuollako Pyynikin pitää, tutki Lemma. (Tuskaisesti.)\nMiten kuolla? Antaako Halien hirttonuoraan — vai käräjien koston alle?\n(Nousee kiivaasti.) Ei, ei! Se olisi kurjaa, raukkamaista. Hän on\nsentään kuningatar —! (Ottaa rinnastaan, hiljaisesti ja tuskaisesti.)\nVielä enemmän mulle kuin Pirkkalan kuningatar! Enemmän! Hän on täällä\n— täällä —. (Rajusti.) Oh! Mitä siitä! Sitä en saa tuntea, tajuta! En\nole vapaa mies — olen Pirkkalan pää — sen vangittu valio. Jos astun\nminä harhaan — silloin Pirkkala hornaan syöksyy. (Kävelee, nojaa\npöydän päähän.) Lemma on pelastettava Pirkkalalle — että hän Pirkkalan\npelastaisi. Siinä selvä oikotie — keino on eri ajatus —\n\n_Inku_ (tulee). Haluatko, valtias, mennä valtiattaren luo? Hän jo\ntoipui.\n\n_Teivas_. En! Tulkoon tänne! (Inku katselee oikealle ukselle, kuin\nolisi halu sinne, menee takaisin. Teivas siirtyy valtaistuimelle.) Jos\ntahtoo voittaa jotakin — on alttiiksi pantava jotakin. Mitä? — Kun\nselviäisi —! Päivän sara kasvaa — nopea pitäisi olla. (Pyynikki tulee\nvaljuna ja vakavana. Teivas nousee.) Olen talon isäntä, tuomarisi —\nsiksi en vastaasi käy, en vaalittele. (Istuutuu.) Lähemmäs tule! —\nKuningattaren arvoa kannat — istu!\n\n_Pyynikki_ (seisoo pankon vieressä). Tekoni tiedät. Syyt sanoi Inku\nkertoneensa. Tässä olen. Tuomitse!\n\n_Teivas_. Aioit surmata Pirkkalan kuninkaan?\n\n_Pyynikki_. Aioin.\n\n_Teivas_. Jos tekosi olisi onnistunut — olisi Pirkkalaa kohdannut\nonnettomuus Halikon eduksi. Tiesitkö sen?\n\n_Pyynikki_. Tiesin.\n\n_Teivas_. Kuka kehoitti sinua tekoon?\n\n_Pyynikki_ (kiivaasti). Ei kukaan. Itse mietin — itse päätin.\n\n_Teivas_ (vitkaan). Mikä oli alkusyy tekoosi?\n\n_Pyynikki_. Rakastan Lemma-valtiasta.\n\n_Teivas_. Etkö pelännyt epäonnistumista?\n\n_Pyynikki_. Sellaista en ajatellut.\n\n_Teivas_. Mitä ajattelit, kun sen huomasit?\n\n_Pyynikki_. Älä teon jälkeen tunteitani kysy! Tuomitse!\n\n_Teivas_. Arvaatko tuomion?\n\n_Pyynikki_. Kuoleman yli ei Pirkkalan laki säätäne!\n\n_Teivas_. Kohdalleen osasit. (Nousee.) Tähän loppui isännän ja tuomarin\ntehtävä. (Astuu alas, lähenee vähän Pyynikkiä, säälien.) Olet heikko —\nistu! Nyt puhuu kanssasi Teivas.\n\n_Pyynikki_. Juuri Teivaan pelko minut työhöni työnsi.\n\n_Teivas_ (synkästi, miettien). Olen onnettomuuden aihe — ehkä —\ntietämättäni — (vilkkaasti, vaikka hiljaisesti) — mutta — istu nyt —\nanna minun miettiä —. (Kävelee.)\n\n_Pyynikki_ (vaipuu tahtomattaan väsyneenä istumaan). Haluaisin tavata\nLemman.\n\n_Teivas_ (kääntyy nopeasti, katsoo pitkään). Ei hän sinua voi pelastaa.\n\n_Pyynikki_. En sitä ajattele — muuten haluaisin.\n\n_Teivas_ (hetkisen taistelun jälkeen). Lemma tulkoon! Itse käsken. —\nMutta — etkö älyä, että kiusaat häntä. Jos häntä lemmit, niin —\n\n_Pyynikki_. Juuri siksi! Anna tämä armo mulle!\n\n_Teivas_. Mutta muista — vain aniharva sana! Päivänkoitto on käsissä\n— ja meillä kiire.. (Menee nopeasti. Inku tulee heti varovasti, menee\nkatsomaan Teivaan jälkeen, sitten salamana oikeasta uksesta.)\n\n_Pyynikki_ (ei sitä huomaa, kääntyy pöytään nojaamaan). Tähän päättyi\nHaliman Pyynikin tarina! — Mistä tämä tuhon laine? Isoni, enoni ja\nminä? Mistä huokuu hallan henki — harmaa kalma? Mistä tulee — ja miksi?\n\n_Inku_ (tulee varovasti esiin, nopeasti Pyynikin luo). Salakäytävän\navasin — linkun nostin.\n\n_Pyynikki_. Miksi?\n\n_Inku_. Vielä kysyt! Kyrö voi tulla — pelastaa meidät.\n\n_Pyynikki_ (ymmärtämättä). Pelastaa — mitä?\n\n_Inku_ (kiihkeästi). Et ole vielä tajuihin tullut! Tylsä olet ja\ntökerö! Riuhda lama luista irti — terästä sisin sisusi! Kohta voi Kyrö\ntulla — (Pyynikin korvaan) pelastaa meidät. Me pakenemme.\n\n_Pyynikki_. En voi tekoani paeta.\n\n_Inku_ (tiukasti). Voit! Teko jää tänne — sodan, ryöstön, palon alle.\n\n_Pyynikki_. Mihin sitten minä?\n\n_Inku_. Vapauteen — vuorille, vaaroille, tuntureille.\n\n_Pyynikki_. Mitä' siellä?\n\n_Inku_. Mitä!? Tyhmäksi tulitko? Siellä olet, elät Lemman kanssa —\n\n_Pyynikki_ (äkkiä, ikäänkuin havahtuisi, nousee). Lemman? Missä Lemma?\nTuleeko?\n\n_Inku_. En tiedä. Kuningas on kutsumassa. — Ole varoilla — valmis!\nTeivas voi tulla — mun täytyy pois. (Menee Pyynikin huoneeseen.)\n\n_Pyynikki_ (surunvoittoisena). Voisiko vielä elämä koittaa, päivä\npaistaa? Pakenisin porojen laitumille — palaisin joskus — rauhan\naikaan — hakisin Lemman — tai Lemma minut — tekisimme petäjämäkeen\npirtin pienen — surun salkoja orsiksemme — vähän riemua ruodepuiksi —\nhiven iloa ikkunoiksi —\n\n_Teivas_ (tulee). Lemma tulee. Lähetin sanan. Pyysin häntä pyytämällä —\n\n_Pyynikki_ (kiihkeästi). Kuule, kuningas! Kuuntele ja armias ole!\nEikö ole mitään mahtia sinulla? Olet viisas, kaikkivoipa! Keksi keino\npoloisen pään varalle! Päästä pakohon pääsky raukka! Mitä merkitsen\nsinulle! En enempää kuin tiellä oljenkorsi, sannan siru permannolla.\n\n_Teivas_ (tukahtuneesti). Vaikene, vakaisen luojan tähden! Älä manaa\nmahtia maan raosta, rinnastani raivotarta! Muuten tuskani vuolaat\nvirrat tulvivat yli takeiden. (Menee valtaistuimen luo, hiljaisesti).\nTukahdu, luontoni! Tukahdu! Älä voimani patoja pirsto — älä vyöry\näyrähille!\n\n_Pyynikki_. En ymmärrä sinua.\n\n_Teivas_. Parempi sulle, mulle, meille! Voisin olla tuhoinen tyrsky —\nhirmumyrsky pyörteinensä —. (Kiivaasti.) Vaiti pysy! Säästy siltä!\n\n_Pyynikki_. Mitä sanoin — kun noin vihastuit?\n\n_Teivas_. Vihastuinko? (Katsoo pitkään Pyynikkiä.) Sinuunko vihastuin?\nSinuun? (Pyynikki katsoo hetken, hämmentyy, painaa päänsä, istuutuu\nhiljaisesti, pelonalaisesti. Teivas hiljaisesti.) Olen oma valtiaani —\nvoimakkaampi kuin sisuni. Paljon kestän. Luulin — kaikki. Erehdyin. Jo\nteräspaitaan ratkesi rako. Äänesi suruinen soitto — katseesi kaukainen\nkaiho — teki tenän voimilleni —. (Painaa pään käsiinsä.) Karta sitä —\nse kavaltaa kykyni — voimani vie! (Nostaa vähän päätänsä.) Älä päästele\nsielusi sanoja — ne saavat sulolta siivet — ei jää, ei rauta — ei\nmiehen tarmo kestä siinä — kaikki murtuu, sulaa, heltyy —\n\n_Pyynikki_. Et muista — vihaan sinua!\n\n_Teivas_ (kääntyy ripeästi). No, kas! Siinä sana paikallensa! Se nostaa\nmieleen teräksen terveen — uhkuu intoa, eloa. (Hymyilee.) Vihaa sinä\nratoksesi — minä mietin puolestasi.\n\n_Pyynikki_ (pelossa). Kavaluuttako haudot? Ole rehti! Pura mielesi\npulma suoraan niinkuin minä.\n\n_Teivas_ (pysähtyy Pyynikin eteen). Suoraan sulle? Mielenikö?\n(Katkerasti.) Ei ole mieleni niin suora, kirkas kuin on sun. En vihaa\nsinua. — Se siitä! (Poistuu vähän oikealle, puoliääneen.) Aiheen\nannoit. Auttaisiko kavaluus? Jos tekisin toisen murhaajaksi —?\n\n_Pyynikki_ (hypähtää ylös). En salli sitä!\n\n_Teivas_ (kääntyy nopeasti).. Kuule tarkkaan! Kyrö tappoi Hahman, on\nkuolemaan tuomittu siitä. Hänen syykseen jääköön vielä toinenkin teko.\nEi se rangaistusta lisää, ei vähennä.\n\n_Lemma_ (tulee). Tulen käskystäsi — en vapaasta tahdostani.\n\n_Pyynikki_ (melkein parahtaen). Etkö?\n\n_Teivas_. Lemma! Pankaa Kyrö teloitustukille Hahman murhasta ja tästä!\nPyynikki on vapaa. (Aikoo mennä.)\n\n_Lemma_. Älä mene! Ei ole Kyröä meillä.\n\n_Teivas_ (kääntyy). Mitä?\n\n_Lemma_. Ei asia muutu. Kyrö karkasi jo ennen murhaa. Sen tietää väki —\npiiat, orjat —\n\n_Teivas_ (matalasti). No, sitten — puhukaa puheenne pian — rutosti!\n(Portille kolkutetaan.) Kuuletko? Jo halin sairaan sankarin miehet\nporttia kolkuttavat, isäntäänsä kysyvät. (Menee oikealle.)\n\n_Pyynikki_ (syöksyy Lemman lähelle). Pääsen ehkä pakenemaan — Kyrön\nturvin — lupasi tulla — mitä sanot?\n\n_Lemma_. Taivahinen Kohta sulle onnea antakoon! Rukoilen Kohtaa\npuolestasi.\n\n_Pyynikki_. Jos pääsen — pakenen Inkun kanssa lapan maille — tai\nkauemmas. Kun kuulen, että sota loppuu, palaan sitten — tai sinä tulet,\netsit, noudat. Sano, tuletko? Elämme sitten salolla omalle onnellemme.\nTuudimme uneen vanhat surut — elvytämme uuden onnen.\n\n_Lemma_. Ei ole omaa onnea minulla — ei kenelläkään Pirkkalassa.\n\n_Pyynikki_. Mitä haastat?\n\n_Lemma_. Olin omani rauhan töissä. — On ohi unelmat ja tosi eessä, kun\nheimon henkeä vaino uhkaa.\n\n_Pyynikki_. Mutta sitten?\n\n_Lemma_. Häviö voi kohdata meitä.\n\n_Pyynikki_. Vaikka! Voimme sentään elää.\n\n_Lemma_. Emme! Me kaadumme kaikki. Se on Pirkkalan vala. Eikä Teivas\npuolia tekoja tunne.\n\n_Pyynikki_. Mutta jos voitatte?\n\n_Lemma_. Minä kaadun jo ensi otteluun — en elää voi —\n\n_Pyynikki_ (tuskassa). Sun täytyy — täytyy elää mulle! (Teivas tulee\nperäukselle.)\n\n_Lemma_. Minä elän Pirkkalalle — ja kaadun heimoni edestä.\n\n_Pyynikki_. Mutta — jos et kaadu — jos eloon jäät? Entä sitten? Sitten\nyhdymme, elämme? Niinkö?\n\n_Lemma_. Niin ei käy — sen todeksi tunnen.\n\n_Pyynikki_ (kärsimättömästi). Mutta _jos_ käy! Älä iäisen Kohdan edelle\nkulje! Anna lohtu pakoni poluille! Jätä toivon kipinä syömmeheni! Sinun\ntähtesi — lempeni tähden hurjan tekoni tein — auta minua edes kantamaan\nkurja eloni — tai vielä kurjempi kuolemani.\n\n_Lemma_ (kuoleman tuskassa, tarttuu päähänsä). Et tiedä, mitä teet\n— minua tulessa kidutat, kiusaat, rääkkäät — etkö ymmärrä? Sinä et\nvoi koskaan Pirkkalaan tulla — enkä minä Pirkkalaa jättää — paitsi —\npetturina.\n\n_Pyynikki_. Miksi et?\n\n_Lemma_. Olen Teivaan ainoa poika — sukuni perinnön saaja.\n\n_Pyynikki_ (ivallisesti). Et voi luopua romusta?\n\n_Lemma_. Kuninkuudesta? — Silloin olisin sukuni syöjä, heimoni hylkijä,\nkunniaton, henkipatto. Mutta kuolla voin kunnialla eestä esivanhempaani\n— eestä heidän Pirkkalansa — eestä elävän elämäntyönsä, eestä suruni\nsuuren ja kauniin — (ottaa Pyynikkiä käsistä) — muistoksi pyhäisen\nPyynikkini! (Syöksyy ukselle, missä Teivas pysäyttää hänet.)\n\n_Teivas_. Saattajat ovat valmiit — ratsut myös. Pyynikki menee oitis\nTaanperän taloon. Ota vaippa harteillesi! Lähde! Aurinko nousee jo. On\nmuihin toimiin kiire.\n\n_Pyynikki_. Jää hyvästi, Lemma! Iäksi! (Menee ukselleen, kääntyy,\nkolkon kuolleesti, katsoo pitkään.) Olisit, Lemma, valehdellut — olisin\nsiitä iloinnut lyhyen ikäni. Tapoit minut ennen kuolemaani. (Menee\nhitaasti. Lemma peittää kasvonsa ja horjuu takan pankolle.)\n\n_Teivas_ (katselee Pyynikin jälkeen, peittää kädellä hitaasti silmänsä\nhetkeksi, laskee sitten kätensä alas ja kääntyy Lemmaan, koskettaen\nhäntä olkapäähän, tukahtuneesti). Olit, Lemma, enemmän kuin sankari!\nOlit oikea mies — ja pirkkalainen.\n\n_Lemma_ (hypähtää ylös). Anna minun mennä ennen häntä! En kestä enää!\n\n_Teivas_. Mene joutuin suvannolle! Perästä tulen.\n\n_Lemma_ (menee, kääntyy ukselle). Miksi Taanperään Pyynikki?\n\n_Teivas_. Annan hänet sinulle.\n\n_Lemma_ (ihmetellen). Miten annat? En ymmärrä!\n\n_Teivas_ (surun murtamana). Haudattakoon Taanperän harjulle — Pyynikki!\nHän oli sun.\n\n_Lemma_ (ottaa Teivasta kädestä, purskahtaen). Anna hänen elää!\n\n_Teivas_ (irroittaa kätensä, raukeasti). Teen kaiken, minkä kuningas,\nisä — ja mies voi. (Ärtyneesti.) Mene nyt — joutuin! (Lemma syöksyy\nulos. Teivas nostaa käsivarret ilmaan kauheassa tuskassa, pusertaen\nsitten nyrkit ohimoilleen.) Helppoa olisi olla vain kuningas — isän\ntyö on vaikeampi — kestänkö ollenkaan miehenä tätä. (Tulee alas,\nvaipuu pankolle.) Lemma on sankari. Pelkäsin voimainsa pettävän. Kesti\nkuitenkin. Mutta ei kestä, jos Pyynikki elää. Sulien nääntyy, taittuu.\nMinun on kestettävä yli muiden. Minun on tapettava ihminen itsessäni.\n(Hyökkää räppänästä huutamaan.) Tänne, Marto, kuule! (Itsekseen.) On\npelastettava Lemma, on Pirkkala! Sitten minun tuhoni tulkoon! (Marto\ntulee.) Kuule! (Hiljentää äänensä.) Sulla on hengenvastuu, tiedä! —\nHautaatte Pyynikin Taanperän harjulle!\n\n_Marto_. Elävänäkö?\n\n_Teivas_. Hän on kuollut, kun perille pääsette. Hautaatte! Ymmärsitkö?\n\n_Marto_. Kyllä.\n\n_Teivas_. Mene! Työstäsi vastaat hengelläsi. Joudu! (Marto nopeasti\nperältä ulos.) Miksi tunnen heikkoutta? Miksi silmiä hämärtää? Enkö\nrautainen olekaan? Milloin ennen horjuin hädän hetkellä? Milloin\nvaarassa vapisin? (Lyö rintaansa.) Esiin mies! Tai kirottu ole — sutena\nsuolle juokse! (Juoksee perältä ulos.)\n\n_Inku_ (tulee Pyynikin huoneesta, juoksee räppänälle). Mitä tämä\ntietää? Minne vievät Pyynikkiä? Kuljettavat portista — alas tielle —\nsiellä ratsut —! Mitä tekee Teivas tuolla? Vallille nousee. Osmo auta!\nTeivaalla on jousi — mitä aikoo? Pyynikki nostetaan ratsulle — Teivas\nasettuu kivinojaan — Auttakaa armaat vallat! Teivas tähtää — ampuu —\nOh! Läpi hartialihojen — Pyynikki putoo — miehet ottavat vastaan —\nheittävät ratsulle — lähtevät — täyttä laukkaa — Teivas? — kääntyy,\ntulee — oi, kaikki vakaiset vallat! (Vetää tikarin, raivostuneena.) Oh!\nSinä vuoren kotka! Kourukynsi! (Nopeasti oikealle.)\n\n_Teivas_ (tulee hiljalleen, horjahdellen). Tehtynä työ kamala! Onneksi\nkestin — onneksi osuin — onneksi kuoli oitis — tuskatta lähti — kaikki\nonneksi onnettomuudessa. Onneksi myöskin sota verinen vartoo — muutoin\nmieli murtuisi — hulluus hyökkäisi —. (Takoo nyrkillä päätänsä.)\n\n_Inku_ (tulee hiljaa kuninkaan taakse ja iskee nopeasti tikarilla\nTeivasta hartioihin). Tuohon ammuit Pyynikkiä — juuri tuohon!\n\n_Teivas_ (hypähtää, mutta horjahtaa ja kaatuu permannolle). Kuka iski —\nniin hyvin osui?\n\n_Inku_ (Teivaan edessä, hurjana). Kosto — kosto — kosto! Muista kurjaa\nInaria — muista kuinka raiskasit kaunon tyttäreni!\n\n_Teivas_. Sinunko? — Harhaan iskit — Inari — tuli suosiosta — ryöstönsä\n— yhdessä päätimme —\n\n_Inku_. Valehtelet!\n\n_Teivas_ (kuolevana). Ei — minua auta valhe — sitten lemmenkateudesta\nmielensä myrtyi, murtui — hourupäiseksi hupeni — kunnes karkasi, katosi\n—.\n\n_Lemma_ (syöksyy sisään). Pohjankangas palaa, savu näkyy —. Mitä? Mitä\ntämä?\n\n_Teivas_. Kuolen — ammuin Pyynikin —.\n\n_Lemma_ (parkaisee). Et — ethän?\n\n_Teivas_. Päästä Inku pakenemaan — vaikka mulle surman-iskun antoi —\nhän kosti väärän puolesta — siinä rangaistus.\n\n_Lemma_ (putoo polvilleen). Miksi Pyynikin —?\n\n_Teivas_. En — voinut — muuta — pelastakaa Pirkkala —! Olet kuningas!\n(Kuolee.)\n\n_Lemma_. Yksin sinä olit Pirkkalan pelastaja! Mennyt on kaikki —! Ei\nole enää mitään! Oh! Jos kuolisin minäkin!\n\n_Kyrö_ (tulee oikealta, jossa on uksella seisonut Lemman tulosta asti).\nElä tai kuole! Se yhtä! Ei tule enää Pirkkalaan kuningasta! Tuossa\nkuolleena viimeinen!\n\n_Lemma_. Haudan teen sulle ja Pyynikille — saman kuusen alle —\nharjullemme. — Pyynikin harjulle Pirkkalan mahti maatuu.\n\n    Väliverho.\n\n\n\n"]