[{"data":1,"prerenderedAt":-1},["ShallowReactive",2],{"$fiQGzp63RWz1JDih5KDFVLHhbsJWxwrrVRaXtKX0C8k8":3},{"number":4,"title":5,"author":6,"authorBirth":7,"authorDeath":8,"slug":9,"bookId":10,"genreRaw":11,"genre":12,"themes":13,"origin":14,"language":15,"yearPublished":16,"yearPublishedTranslation":17,"wordCount":18,"charCount":19,"usRestricted":20,"gutenbergId":21,"gutenbergSubjects":22,"gutenbergCategories":24,"gutenbergSummary":17,"gutenbergTranslators":25,"gutenbergDownloadCount":26,"aiDescription":27,"preamble":28,"content":29},3732,"Kohden kunnahia","Mantere, Niilo (oik. Merenheimo, Juhana Nikolai)",1870,1954,"3732-mantere-niilo-kohden-kunnahia","3732__Mantere_Niilo__Kohden_kunnahia","Uusia hengellisiä lauluja ja runoelmia","runous",[],[],"fi",1908,null,7443,41084,false,78233,[23],"Finnish poetry -- 20th century",[],[],583,"Hengellinen runokokoelma sisältää kristillisiä lauluja ja runoelmia, jotka käsittelevät uskoa, rukousta ja Jumalan johdatusta. Teokseen on koottu muun muassa juhlarunoja, iltalauluja sekä raamatullisiin teemoihin pohjautuvia hartauskirjoituksia.","Niilo Mantereen 'Kohden kunnahia' on Projekti Lönnrotin julkaisu n:o 3732. E-kirja on public domainissa sekä EU:ssa että sen ulkopuolella, joten emme aseta mitään rajoituksia kirjan vapaan käytön ja levityksen suhteen.\n\nTämän e-kirjan ovat tuottaneet Juhani Kärkkäinen, Tapio Riikonen ja Projekti Lönnrot.","KOHDEN KUNNAHIA\n\nUusia hengellisiä lauluja ja runoelmia\n\n\nKirj.\n\nNIILO MANTERE [Juhani Merenheimo]\n\n\n\n\n\nOulussa,\nH. V. Marjamaan kustannuksella ja kirjapainossa,\n1908.\n\n\n\n\n\n\nSISÄLLYSLUETTELO:\n\n 1. Katson kunnahia kohti.\n 2. Ylös katsees, Herran kansa!\n 3. Nuorten rukous.\n 4. Kristillisten nuorisoyhdistysten laulu.\n 5. Sanas, Herra, annoit kynttiläksi.\n 6. Kautta taistoin on.\n 7. Nyt, uskovainen, sa kuljet merta.\n 8. Sun armos ansaitsematon.\n 9. Mun tähteni kärsit, Jeesus.\n10. Nyt, kristityt, kiitosta veisaelkaamme!\n11. Vihkivirsi.\n12. Diakonissojen laulu.\n13. Heräjä sinä, ken nukkunet vielä.\n14. Iltamme joutuupi.\n15. Niin ihanaa on omas olla, Jeesus.\n16. Sa tutki mua, Jumalain!\n17. Jos murheiden alla sun syömesi lyö.\n18. Miks', oi, vaivut ristis alla?\n19. Moorialle käsky Herran.\n20. Voitto suuri on ja jalo.\n21. Kautta Getsemaneen.\n22. Nuor' olet sa.\n23. Valvo'os, valvo!\n24. Sun etees kurjuudessain.\n25. Oi, katsahda, Jeesus, mun puolehein!\n26. Mua Jeesukseni rakastaa.\n27. Kun Jeesus merta käyden kerran.\n28. Kun mietin autuutt' ääretöntä.\n29. Oi, kiitos, Herra, maan ja taivaan Luoja.\n30. Aamulaulu.\n31. Iltalaulu.\n32. Ylöspäin sun katsees, ylöspäin!\n33. Rukous Limingan kansanopiston päättäjäisissä.\n34. Suloinen taas sunnuntai.\n35. Taas kallis joulujuhla on.\n36. Rauhan juhlana.\n37. Ne vierivät vuoteni virran lailla.\n38. Pääsiäislaulu.\n39. Patmosluoto.\n40. Jo soikoon kiitos Herralle.\n41. Rukous lukuvuotta aljettaessa.\n42. Viel' yöhyt niin synkkä, musta.\n43. Ylkä tulee!\n44. Sammuu päivä, jos ois pitkäkin.\n45. Runoelma virkaan-vihkiäisissä.\n\n\n\n\nKatson kunnahia kohti\n\n(Ps. 121.)\n\n\nKatson kunnahia kohti,\nJoist’ ain' avun sain ja saan.\nHän mua aina auttoi, johti,\nKen loi taivahat ja maan.\n\nKatson, katson tuonne Luojan\nlkikukkuloihin päin.\nHän soi turvan, hän soi suojan\nKautta kaiken elämäin.\n\nEikä salli hoipertua\nVieläkään hän jalkani.\nEikä torku hän, mi mua\nVarjeleepi, kätkevi.\n\nKatso, hän ei väsy, makaa,\nIsraelin Jumala!\nHän on turva varma, vakaa\nIlossa ja surussa.\n\nAiniaan hän oikealla\nKädelläin on suojanain,\nSekä päivän helteen alla\nEttä yöllä nukkuissain.\n\nHän on pilvenpatsahana\nVastaan hellett' auringon.\nViluss', yössä suojaavana\nTulenpatsasna hän on.\n\nPahasta hän kaikestakin\nSuojella mun tahtovi,\nMyrskysäitten riehuissakin\nKätkevi hän sieluni.\n\nKätkekin, ah, Herra taivaan,\nUlos-, sisäänkäyntini!\nKätke mua armost' aivan!\nKätke nyt ja ijäti!\n\n             9.III.08.\n\n\n\n\nYlös katsees, Herran kansa!\n\n(Sävel: virsi 333.)\n\n\nYlös katsees, Herran kansa!\nAarteistansa\nRiemuita suo maailman!\nSull' on aarteet korkeammat,\nIhanammat:\nIkiaarteet taivahan!\n\nYlös katsees, Herran kansa!\nAineen ansa\nKahlita ei sua saa!\nHalvat sillen aarteet maiset,\nTaivahaiset\nKen saa kerran omistaa!\n\nYlös katsees! Kaikki täällä\nTään maan päällä\nHetkellist' on, haihtuvaa:\nRaukee ruusus' ihanimmat,\nPunaisimmat,\nKaikki kuihtuu, katoaa!\n\nMiks' siis kiintää haihtuvihin\nKukkasihin,\nAarteisihin syömensä?\nMiksi surra, vaikeroida,\nJos ei noita\nRunsaasti suo elämä?\n\nMiksi surra nurkumiellä,\nVaikka tiellä\nHetken ahdast' olkohon?\nMurto-osa haihtuvainen\nElo mainen\nIjäisyyden rinnall' on!\n\nSitäpaitsi lapsistansa\nAiniansa\nHerra kantaa murehen.\nNouskoon myrsky, tulkoon hätä,\nHän ei jätä, —\nKätkeytyy vain hetkisen!\n\nYlös katsees, Herran kansa!\nAarteistansa\nMaailman suo riemuita!\nMit’ ei nähty, eikä kuultu,\nKonsaan luultu,\nOmilleen suo Jumala!\n\n\n\n\nNuorten rukous.\n\n(Sävel: Hengelliset laulut ja virret N:o 33.)\n\n\nSydän puhdas minuun luo'os,\nHerra kaikkivaltias!\nHenki vahva mullen suo'os\nAvarassa armossasi\nKurjaa, kehnoa ja väärää\nAuta mua välttämään!\nKohden ikuist' elonmäärää\nAuta mua pyrkimään!\n\nElo tuopi taisteloita, —\nNiissä auta voitolleni\nAuta, mielin rohkein noita\nKohtaan, Sinuun luottaen!\nVastoinkäymisissä mua\nTue, Herra, voimallas!\nOnnen hetkist' auta, Sua\nKiitän, Isä armias!\n\nTähtenäni kirkkahana\nSanas olkoon matkallain,\nEtten harhaan kulkijana\nMäärästäni eksyis vain!\nMut jos, koito, jonkun kerran\nEksyksihin joutunen,\nJohda mua, sana Herran,\nOikeaan taas jällehen!\n\nMaatain, lähimmäisiäni\nHyödyttää mun, Herra, suo!\nAuta, esimerkilläni\nEtten pahennusta tuo!\nVihdoin, konsa ilta koittaa,\nIjäisyys jo aukeaa,\nSuo mun luonas kruunu voittaa,\nIkirauha saavuttaa!\n\n                19.IX.08.\n\n\n\n\nKristillisten nuorisoyhdistysten laulu.\n\n\nOi, terve te, nuoret, jo lippumme luo!\nIkitotuuden seisomme puolla.\nElonlähteestä rintamme rauhoa juo,\nJalo määrämme ylhääll' on tuolla!\nPyhä, kaunoinen Kaanaa\nOn määrämme pää,\nEi ruostuvat aarteet,\nEi maailma tää!\nOi, terve te, nuoret, jo lippumme luo!\nIkitotuuden seisomme puolla.\n\nParas nuorna on liittyä Jeesuksehen,\nSydän lämminnä vielä kun sykkää!\nIkikuoloon se varmasti vaipuvi, ken\nParannustaan tääll' yhä lykkää.\nJa kolkko on olla,\nMiss' synnin on yö,\nOn raskaat ne kahleet,\nSe joihin sun lyö.\nElos keväässä liity siis Jeesuksehen,\nSydän lämminnä vielä kun sykkää!\n\nAh, riennä, ah, riennä! Viel' auk' ovi on!\nTosionnen voit Herralta saada.\nKera Jeesuksen käy elon aallokkohon,\nNiin myrskyt ei purttasi kaada!\nVaikk' aaltoja, tuulta\nSun matkallas lie,\nAin' onnellisesti\nSua Herrasi vie!\nSiis riennä, ah, riennä! Viel' auk' ovi on!\nViel' armon ja rauhan voit saada!\n\nPyhä lippumme on, pyhä taisto on tää,\nJohon Herra meit' armossa johti.\nJa me laulamme: maailman turhuus, sa jää!\nIkikunniaa käymme me kohti.\nPois kahlehes, synti!\nPois hekkumas, maa!\nEi perijää taivaan\nNe hurmata saa!\nPois — laulamme — maailman turhuus, sa jää!\nIkikunniaa käymme me kohti.\n\nJa Jeesus, hän kanssamme taistoissa käy,\nSotajoukkonsa voittohon johtaa!\nJa kohta se ranta, mi viel' ei näy,\nElonvirtoineen silmiimme hohtaa!\nKäy kanssamme kallis,\nPyhä Joosua, vaan,\nNiin kuljemme voittain\nMe läp' erämaan!\nNiin, Jeesus, sa kanssamme taistoissa käy!\nYlös Kaanaasen kansasi johda!\n\n\n\n\nSanas, Herra, annoit kynttiläks.\n\n\nSanas, Herra, annoit kynttiläksi,\nValoks' annoit elonteillemme,\nYöhön, korpehen ettemme eksyis,\nLuotas eksyis harhapoluille,\nJuoniin pahan vihamiehen taipuis,\nVaivaan loppumattomahan vaipuis.\n\nSanas annoit, ett' ois janoisilla\nSiinä lähde raikas, kirkkahin,\nEttä elonleipää isoovilla\nSiin' ois mannaa evankeliumin,\nEttä köyhill' aarreaitta oisi,\nKuolleet luut myös elon saada voisi.\n\nSanas annoit, — anna, Herra, meille\nArmos myös niin sanaas kuulemaan,\nEttä sydämemme syttyis, liikkuis,\nPoistuis mielest' aatteet, aarteet maan!\nVieös meitä elonlähtehille,\nVieös niityillesi kukkiville!\n\nSuo oi, Jeesus, jalkais juureen hiljaa\nIstahdamme lailla Marian,\nHartahin sua mielin kuuntelemme,\nKätkein sanas pyhän, ihanan!\nSuo'os, osan hyvän sielullemme\nSinuss', armain Jeesus, valitsemme!\n\nAnna sanas myöskin kaikkialla\nKaunihisti kantaa hedelmää!\nAnna Henkes tuulten sulatella\nKansoist' epäuskon kylmä jää!\nAnna tules loistaa Euroopassa,\nLoistaa kaikin paikoin maailmassa!\n\nAnna pyhän tules, Jeesus rakas,\nSyttyä myös maassa pakanain!\nAnna aamun valjeta jo siellä,\nMiss' on yhä synkkää yötä vain!\nKirkastaos myös sa, armon Henki,\nArmo heilien, armo kaikillenki!\n\n\n\n\nKautta taistoin on —\n\n(Sävel: Hengelliset laulut ja virret N:o 219.)\n\n\nKautta taistoin on\nTaival taivohon.\nSiispä taistele!\nHerran lipun alla\nMiellä urhoisalla\nSodi, taistele!\n\nVoiton seppele\nSodan palkk' on se.\nSiispä taistele!\nVoimaa Jeesus antaa,\nKotkan siivin kantaa,\nEttet sortune!\n\nVasten vainoojaa,\nLihaa, maailmaa\nSeiso taistellen!\nMiss' on lepo, unta,\nSiell' on valtakunta\nValheen, vääryyden.\n\nÄllös uupuko!\nLäsn' on voitto jo, —\nVielä taistele!\nAnsaitseepi taivas\nPonnistukses, vaivas,\nSiispä taistele!\n\nHetken taistosi\nVainen kestävi,\nHetken vielä vain!\nMutta autuus taivaan\nIjäinen on aivan,\nLopu ei se lain!\n\nKohta kotiin, oi,\nPääset, virtes soi\nRannoill' uuden maan!\nKestä vielä hetki!\nPian taistois retki\nPäättyy kunniaan!\n\n\n\n\nNyt, uskovainen, sa kuljet merta —\n\n(Sävel: Hengelliset laulut ja virret N:o 281.)\n\n\n\nNyt, uskovainen, sa kuljet merta,\nMik' aaltoaapi,\nVaan rauhanrannan sun sielus kerta\nYlhäällä saapi.\nJa Jeesus täälläkin viihdyttää\nSydäntäs rauhatta sykkivää\nLupauksillansa.\n\nJo matkall' ollessa maistaa Herran\nSaat suloisuutta.\nSaat joka huomen ain' uuden kerran\nSa laupeutt' uutta.\nJa joskin lainehet laivaas lyö,\nJa poves huokaavi, ja on yö,\nSua läsn' on Jeesus!\n\nSua läsn' on Jeesukses kaikin hetkin\nSua paimennellen,\nTos'onneks myrskyt ja vastuksetkin\nAin' ohjaellen.\nJa vaikk' et tuntea, nähdä saa,\nSua on hän läsnä ja kannattaa\nKäsivarrellansa.\n\nJa kerran saavutat rannan, missä\nEi myrskyt pauhaa,\nEik' enää silmäs oo kyynelissä,\nVaan nautit rauhaa.\nSiell' oikein riemuita rintas voi,\nJa ihanammin sun laulus soi\nIsän luona siellä!\n\nSoi ihanammin sun laulus siellä\nPerillä kerran,\nKun pysyt kuolohon asti tiellä\nAvulla Herran.\nKanss' enkel’laumojen laulavain\nJa pelastettujen miljoonain\nSinä laulat siellä!\n\n\n\n\nSun armos ansaitsematon\n\n\nSun armos ansaitsematon\nOn tarpeen, Jeesus, mulle.\nSun ansios, sun veres on\nVain turva tuomitulle.\nMa vastaan lain\nKanteita vain\nSaan levon haavoissasi.\n\nMun ijäisehen kuolemaan\nOis vienyt synnin valta,\nVaan pelastuksen sanan saan\nNyt varman Golgatalta: —\nKun kuolit sä,\nNiin ristiltä\n\"Se täytetty on\" huusit.\n\nNäin maksoit, Jeesus, velkani.\nNäin sovintotyös täytit.\nJa kautta kovan kuolosi\nSa Isän lemmen näytit.\nLain tuomion\nNyt alta on\nSun kuolos kautta pääsy.\n\nJa niinpä, kurja syntinen\nVaikk' olenkin ma aivan,\nNyt ijäisest' en huku, en,\nEn vaivu ikivaivaan,\nKun katuvin\nVain sydämin\nMa sinuun, Jeesus, turvaan.\n\nSiis kiitos, rakas Herrani,\nKun veres tähten' annoit,\nKun kärsit rangaistukseni,\nMun syntini kaikk' kannoit!\nSuo, että vaan\nMa ainiaan\nMyös sua rakastaisin!\n\nSuo myös, ett' uhatessa lain,\nKun se mua syyttää, soimaa,\nJa kaikiss' ahdistuksissain\nMa muistan veres voimaa!\nSuo, sinuhun\nAin turvaudun\nJa sua, sua seuraan!\n\nKun kuolemankin hetki lyö\nJa viime myrsky pauhaa,\nSuo suuri sovitukses työ\nMun muistaa, saada rauhaa!\nSuo nukkua\nMun sinussa,\nKuin lapsi äidin helmaan!\n\n\n\n\nMun tähteni kärsit, Jeesus.\n\n\nMun tähteni kärsit, Jeesus,\nMun tähteni.\nSa rangaistukseni kannoit\nJa kuolohon itses annoit\nMun tähteni.\n\nSa Getseemaneessa kerran\nMun tähteni\nNiin vaikean kannoit vaivan\nJa hikoilit verta aivan\nMun tähteni.\n\nJa päässäs' oi' piikkikruunu\nMun tähteni,\nJa raskahan ristin alla\nSa vaelsit horjumalla\nMun tähteni.\n\nJa vihdoin, oi, Jeesus rakas,\nMun tähteni\nSa maast' ylös ylennettiin\nJa ristillen ripustettiin\nMun tähteni.\n\nMaan, taivahan hylkäämänä\nMun tähteni\nSa tuomioin kannoit tuolla!\nSa, Jumalan Poika, kuolla\nSait tähteni!\n\nJa tuonelan syvyyksiinkin\nAh, tähteni\nSun ohdakepolkus kulki,\nJa hautakin kerran sulki\nSun tähteni!\n\nVoi, ristihin ripustettu\nMun Herrani!\nSe sydäntäin särkee aivan,\nKun mietin, min kärsit vaivan\nMun tähteni.\n\nMa syyllinen, sinä syytön,\nJa kuitenki\nSua tuomio, kirous tapaa,\nEtt' tuomiost' öisin vapaa\nMa ijäti.\n\nMa syyllinen, sinä syytön,\nVaan tähteni\nSa vapiset, vuodat verta\nJa tuskien kuljet merta\nMun tähteni!\n\nTäst' armostas kuinka, kurja,\nMa kiittänen,\nKun tähteni veres annoit\nJa raskahan kuorman kannoit\nMun syntien!\n\nAh, Jeesus, sa anna mullen\nSun armosi,\nEtt' aina sun vaivas muistan,\nPois poluilta syntein suistan\nMun sieluni!\n\nJa veresi, joka vuoti\nMun tähteni,\nSa synnistä, vääryydestä\nMua puhdistaa, mua pestä\nSuo alati!\n\nOi, Jeesus, tääll' aina ollos\nMun turvani!\nJa kuolossa, tuomiolla\nMyös veres suo turvan' olla\nJa voittosi!\n\n\n\n\nNyt, Kristityt, kiitosta veisaelkaamme!\n\n\nNyt, kristityt, kiitosta veisaelkaamme!\nNyt Herramme voitosta riemuita saamme.\nYön varjoista pääsiäisaamu kun koitti,\nHän nous', ikisankari, kuoleman voitti.\nKiitos, oi, Herran!\n\nHän nousi, hän elääpi, ruhtinas jalo,\nJa kuolon nyt maille uus loistavi valo.\nJo kukistui kuolon ja tuonelan valta,\nJa särjettiin valtikka kadottajalta.\nKiitos, oi, Herran!\n\nJa nyt emme tarvitse hukkua, kuolla,\nKun meill' on eesvastaaja ylhäällä tuolla.\nHän, vanhurskautemme, hän, rauhamme pyhä,\nHän armahtaa, puhdistaa, voimaa suo yhä.\nKiitos, oi, Herran!\n\nHän voimaa suo nousemaan syntien alta,\nJos ken sitä anoo hält’, armahtajalta.\nJos syntien kuoppa lie kuinkakin syvä,\nHän nostaa voi sieltäkin, Herramme hyvä.\nKiitos, oi, Herran!\n\nJa niinkuin nyt Jeesus nous kuolleista kerran,\nNiin nousta me saamme myös päivänä Herran,\nJa ijäisess' ilossa heijasti sitten\nMe laulamme ylhäällä maass' elävitten:\nKiitos, oi, Herran!\n\nNyt tahtoa Herran vain noudattakaamme\nMe, armoonsa luottain, niin autuuden saamme!\nHän, sankari voiton, meit' auttavi tiellä\nJa kunniaan kruunaavi luonansa siellä.\nKiitos, oi, Herran!\n\n\n\n\nVihkivirsi.\n\n(Sävel: virsi 339.)\n\n\nKädessäs on, Herra suuri,\nElomme ja onnemme.\nSulta yksin, sulta juuri\nKaiken hyvän saamme me.\nKotoinenkin onnemme\nSun on sulolahjas se.\n\nLahjastas täst’ armahasta\nRiemuita suo näittenkin,\nKasvois eessä jotka vasta\nLujin lupas lausehin\nKautta elon toisiaan\nRakastaa ain' kuolemaan!\n\nSiuna'ukses, suojas heille\nAnnossasi, Herra, suo!\nAikomilleen elonteille\nOnnen ruususia luo!\nSäilyä suo lempensä\nRiemun, murheen päivinä!\n\nMyrskysäitäkin jos tiellä\nSallit joskus sattua,\nAnna tyytyvällä miellä\nHeidän niitä kohdata!\nLohtuasi heillen suo!\nKäsivartes tueks tuo!\n\nAnna myöskin aina näiden\nSanaas johtotähtenään\nPitää kautta kaikkein säiden\nMatkallansa yhtenään!\nNiin on rauha rinnassaan,\nKuinka onni vaihtuukaan.\n\nSuo myös, Jeesus, näiden kerran\nHäitten juhlaan koitua\nSinne, miss' on luona Herran\nIkikiitos kaikuva!\nKummankin suo kuollessaan\nIloos päästä ihanaan!\n\n\n\n\nDiakonissojen laulu\n\n(Sävel: Hengelliset laulut ja virret N:o 33.)\n\n\nKatso, Herra, puoleheni!\nArmos, apus mullen suo!\nKylmä on mun sydämeni,\nHehkua sa minuun luo!\nHehkua sen rakka'uden,\nJoka riemuin uhroaa,\nToimii tähden toisten onnen,\nMutta itsens' unhoittaa!\n\nKatso, Herra, puoleheni!\nHeikkoa mua vahvista!\nSiuna'us suo toimilleni\nPalveluksen virassa!\nNöyräksi ja hiljaiseksi\nMinut, kallis Jeesus, tee!\nAuta, Henkesi työ hyvä\nMinuss' että syvenee!\n\nAuta, myötäonni mullen\nEtt’ei turmioksi näy!\nAuta, ett’en taistoin tullen\nKärsimättömäksi käy!\nOppia mun sinust' anna\nMieltä itsekieltävää,\nRakkautt' anteeks'antavaista,\nKärsiväistä, lempeää!\n\nKurja olen, Jeesukseni,\nOllaksein sun palveljais,\nKurja lähimmäisilleni\nKertoaksein armostais.\nMutta kun mua tahdot käyttää,\nAuta, tahtoos alistun!\nAuta, kaikess' elossani\nEtsin kunniaa vain sun!\n\nRakas Jeesus! Huomahasi\nTurvallisna antaudun.\nHyvä on sun helmassasi,\nHoidossasi olla mun.\nArmossas sa siunaat mua\nSekä työtäin heikkoa,\nArmost’ antaa voitonpalmun\nTahdot kerran taivaassa.\n\n\n\n\nHeräjä sinä, ken nukkunet vielä!\n\n\nHeräjä sinä, ken nukkunet vielä!\nHeräjä, ett’et sa hukkuisi vaan!\nÄllös käy kauvemmas kuoleman tiellä!\nHerran käy ääntä jo kuuntelemaan!\n\nHeräjä! Lakkaa jo synnistä kerran!\nÄllös, oi, sortuvaan Sodomaan jää!\nVielä soi sullen nyt kutsumus Herran,\nVaan ehk' on viimeinen kerta jo tää!\n\nHeräjä, nouse! Yks' askele vainen\nVaiheella sun sekä kuoleman on!\nHerää! — on kohtalos kauhistavainen,\nSielus jos hukkuvi kuolematon.\n\nJeesuksen ristin luo nöyrällä miellä\nRiennä, kun autuuden päivä viel' on!\nRiennä ja tunnusta syntisi! — siellä\nLaupeus on tarjona lausumaton.\n\nVaikkakin syntinen suuri sa lienet,\nHukkua sentään sa tarvitse et.\nHerrall' on armoa, luokseen jos vienet\nSyntisi, armoa kerjäelet.\n\nJeesuksen syli, ah, auki on vielä,\nViel' elonvettä hän tarjoelee!\nEikä hän katuvalt' armoaan kiellä, —\nKäänny siis, käänny, nyt parannus tee!\n\nKäänny, oi, tänään jo puolehen Herran!\nHuomenna myöhäistä olla jo vois.\nSaatanan orjuus, ah, heitä jo kerran!\nPudista kahleet nyt päältäsi pois!\n\n\n\n\nIltamme joutuupi\n\n(Luukk. 24:29.)\n\n\nIltamme joutuupi,\nPäivyt se laskevi.\nKanssamme, Herra, käy!\nKanssamme kun sa oot,\nAallotkin pauhatkoot,\nPelkoon ei syytä näy!\n\nKolkkoa kulku ois,\nJollet sa, Jeesus, sois\nSuojaasi, armoais.\nElomme oisi yö,\nLupausten tähtivyö\nJos sit' ei kirkastais.\n\nKuolomme kuitenkin\nKolkoin ois, kauhe'in,\nJollet ois kanssamme.\nSielumme lohduton\nSais ikivahingon\nPäättyissä päiväimme.\n\nMutta kun, Jeesus, sa\nKuolonkin kolkossa\nLaaksoss' oot luonamme,\nTurvaist' on taivaltaa,\nSyleillä kuolemaa, —\nTaivaan on ovi se!\n\nKanssamme, Jeesus, käy!\nMuuall' ei turvaa näy,\nKuin sinuss' yksin vaan.\nTurvamme kun sa oot,\nMyrskytkin pauhatkoot,\nKuljemme kunniaan!\n\n\n\n\nOn ihanaa Sun omas olla, Jeesus −\n\n\nOn ihanaa sun omas olla, Jeesus:\nSa kirkka'utta elohomme tuot.\nSa rauhan annat, vaaroiss' avun suot\nJa yli kuohuin, kuiluin sillat luot.\nNiin ihanaa on omas olla, Jeesus!\n\nOn ihanaa sun omas olla, Jeesus:\nOot parhain, armain kuninkaista sa:\nSa meit’ et vaivaa, etkä rasita,\nVaan holhoat ain' uudell' armolla.\nNiin ihanaa on omas olla, Jeesus!\n\nOn ihanaa sun omas olla, Jeesus:\nSa meit’ et väsy, uuvu hoitamaan,\nJos sinust' emme ilkivalloin vaan\nJa itsekkäästi riennä luopumaan.\nNiin ihanaa on omas olla, Jeesus!\n\nOn ihanaa sun omas olla, Jeesus,\nSun kansasi on kansa autuas.\nSit' ainiaan sa kaitset armollas,\nJa aallot, tuuletkin on vallassas.\nNiin ihanaa on omas olla, Jeesus!\n\nOn ihanaa sun omas olla, Jeesus:\nMa kuollessakin sinuun luottaa saan.\nKun katseheni käy jo sammumaan,\nSen luottain vielä sinuun nostaa saan.\nOi, ikiomas suo mun olla, Jeesus!\n\nOn ihanaa sun omas olla, Jeesus:\nSun valtikkasi laupeus, armo on.\nJos myrskyä tai tyyntä olkohon,\nSun laupe'uttas, armoas se on.\nNiin ihanaa on omas olla, Jeesus!\n\n9.X.08\n\n\n\n\nSa tutki mua, Jumalain!\n\n(Ps. 139:23,24.)\n(Sävel virsi 121.)\n\n\nSa tutki mua, Jumalain!\nEn itsehein voi luottaa.\nJos sydämeeni luotan vain,\nSe mullen vaaran tuottaa:\nTielt' elämän\nSe väärähän\nMun aivan viedä voisi,\nJa toivoni\nSun armoosi\nSe silloin turha oisi.\n\nOi, tutki mua, Jumalain!\nSa tutki sydämeni!\nJa auta, ett’ei kuorta vain\nMun oisi hurskauteni!\nAh, pahalla\nJos polulla\nLien, oikeaan mua saata,\nJa taluttain\nMua johda ain'\nSa kohden kotimaata!\n\nNiin, tutki mua, Jumalain!\nJa suo se armo mullen,\nEtt' antaudun, en puoleks vain,\nVaan kokonaan ma sullen,\nJa tahtoon sun\nAin' alistun\nJa käskyis tietä kuljen,\nMut armoosi\nVain toivoni\nAin' yksin kiinnän, suljen!\n\nMua tutki, Herra, ett’ei vain\nOis toivo väärä mulla!\nAh, ajassa tääll' ollessain\nSuo vilpin ilmi tulla!\nJa kerran, kun\nPois kutsut mun,\nJa seison tuomiolla,\nJa pasuunat\nKun kaikuvat,\nSuo omasi mun olla!\n\n\n\n\nJos murheiden alla sun syömesi lyö\n\n\nJos murheiden alla sun syömesi lyö,\nJa aurinkos verhoovi pilvien vyö,\nVie vaivasi, huolesi Herrasi luo!\nHän antavi hoivaa, hän lohtua suo!\n\nPois, pois epätoivo! Hän, ken sinut loi,\nSua auttaa hän tahtoo, sua auttaa myös voi.\nJos kuink' epäuskosi saarnatkohon,\nSua läsnä käsvars' ijankaikkinen on!\n\nVie Herralle murhees! Äl' itsekses vain\nJää huokailemaan, — se ei hyödytä lain:\nEt murheillas muutosta pienintä saa,\nEt yöhös ees tähtöstä tuikkailevaa!\n\nVie Herralle murhees! Sun tuntevi hän.\nPääs suortuvat luki hän pienimpähän.\nHän tietää, mi tarpeekses, hyödykses on,\nMyös suo apuns' armaan hän ahdinkohon!\n\nJa muista: se armon on, rakkauden tie,\nEtt' ahjohon uskovan Herramme vie: —\nPois kuonaa hän tahtovi noin kuluttaa,\nEtt' uskomme kulta se kirkkaaksi saa!\n\nJa pilvien jälkeen taas kirkas on sää,\nJa voitto ja rauha on taistojen pää.\nJa määrätön autuus se on osa sen,\nKen kuolohon asti on uskollinen!\n\nPois siis epätoivo! Hän, ken sinut loi,\nSua auttaa hän tahtoo, sua auttaa myös voi.\nJos kuink' epäuskosi saarnatkohon,\nSua läsnä käsvars' ijankaikkinen on!\n\n\n\n\nMiks’, oi, vaivut ristis alla?\n\n(Sävel: Hengelliset laulut ja virret N:o 12.)\n\n\nMiks', oi, vaivut ristis alla,\nHengellinen matkamies?\nMiksi vaikeroitsemalla\nVietät viikkos, kuljet ties?\nKuuluuhan se elontiehen,\nVarustuksiin matkamiehen\nRakas risti, Herran ies!\n\nEihän konsaan Herran kansa\nVailla ollut ristiään.\nRisti ain' oi' seuranansa\nKautta korpimatkan tään.\nRistiä he kaikki kantoi,\nRistin heille Herra antoi\nSaattajaksi elämään.\n\nAjatellos autuaitten\nMäärätöntä lukua,\nKaikkein aikain, kaikkein maitten\nHerraan uskovaisia!\nKelle heist' ois outo, kelle\nOllut risti, vaivain helle,\nPuhdistuksen valkea?\n\nMuistaos myös: ristin alle\nTaipui itse Jeesuskin,\nPiestynä kun Golgatalle\nKulki jaloin horjuvin.\nVieras, raskain risti hällä,\nMutta miellä tyytyvällä\nKantoi hän sen kuitenkin!\n\nLakkaa siis jo luulemasta,\nEtt' on sulla outo tie!\nJuuri hellimäänsä lasta\nHerra ristin alle vie.\nTaivaasen näin kasvatellen,\nMaailmasta vieroitellen\nHerra lastaan eespäin vie!\n\nRistin alla lihan valta\nMeissä murtuu, masentuu.\nViehätyksen maailmalta\nRiistää rakas ristinpuu.\nRistin alla nöyryys karttuu,\nRukous elpyy, usko varttuu,\nOma tahto kukistuu.\n\nRistin alla katse kiitää\nInnokkaammin kotiin päin,\nToivon pursi luokse liitää\nKotirantain siintäväin,\nTuonne valonvalkamille,\nJoss' on rauha sotiville\nJälkeen taistoin sitkeäin.\n\nRisti täällä, kruunu siellä,\nTää sun osas, onnes on.\nRistin alla hetki tiellä,\nSitten autuus loputon.\nPääs siis pystöön, matkamiesi!\nHerra kaiken parhain tiesi,\nHän on viisaus pohjaton!\n\n\n\n\nMoorialle käsky Herran —\n\n\nMoorialle käsky Herran\nAabrahamin johti kerran\nUhraamahan Iisakin.\nMatka raskas Moorialle,\nHerran tahdon taipui alle\nUskonsankar' kuitenkin.\n\nMoorialle myöskin kerran\nTie vei itse ristin-Herran.\nMoorialla kärsi hän:\nRistinpuussa Golgatalla\nKuoli tuskain tuimain alla\nKuoleman hän hirveän.\n\nMeitä myöskin Moorialle\nJohtaa Herra tuskain alle\nOman tahdon uhraamaan.\nMeiltäkin hän Iisakkimme\nVaatii, vieraat alttarimme\nKaataa tahtoo kokonaan.\n\nSuostukaamme Herran teihin!\nPuhdistettu usko meihin\nMoorialla luodahan.\nTaistoa myös seuraa voitto,\nTuskain päivää kirkas koitto\nUuden päivän ihanan!\n\nAabraham sai Moorialla\nVoiton, Jeesus Golgatalla, —\nVoiton puu on ristinpuu!\nTaivu myös sa tahtoon Herran,\nLuottain armoonsa, niin kerran\nVoittos päivä kirkastuu!\n\nMoorialla, Moorialla\nHiljaa Herran tahdon alla\nOllos, tilaas tarkaten!\nLuovu epäjumalista,\nKatoovaisten kahlehista, —\nIjäiset saat sijallen!\n\n\n\n\nVoitto suuri on ja jalo\n\n(I Tim. 6:6—10.)\n(Sävel: virsi 290.)\n\n\nVoitto suuri on ja jalo\nOlla hurskas päällä maan,\nOlla rinnass' armonvalo,\nUskonluotto Jumalaan,\nOnnehensa tyytyä\nTyynessä ja myrskyssä,\nLuottavasti kaikki kantaa,\nMitä Herra ottaa, antaa.\n\nVoitto verraton on tässä,\nSillä silloin meillä on\nIjäisessä elämässä\nAarre katoamaton;\nAarre, min täytt' arvoa\nViel' ei kenkään aavista,\nIjäisyyskin ain' on uutta\nLöytävä siin' ihanuutta.\n\nMutta ajan aarteist' emme\nMitään täältä viedä voi,\nKun me elost' erkanemme,\nKuolon kutsu kun se soi.\nAartehitta tulimme.\nAartehitta lähdemme.\nKun se kerran aukee hauta,\nKullat, kunniat ei auta.\n\nVälehen kuin kukka hento\nKuihtuupi myös elo tää,\nSammuu pois kuin tähdenlento,\nMikä yössä välkähtää.\nSiispä tyytykäämme me,\nElantomme, vaatteemme\nIsä taivainen kun meille\nLapsilleen suo langenneille.\n\nRikkautt', aartehia elkää\nKaihotko maan päälle te!\nPelkää, kristitty, oi, pelkää\nKumarrella kullalle!\nAhne'uden ansalla\nTuhannet on saatana\nVienyt kauvas Jumalasta,\nAarteestansa korkeimmasta.\n\nUskovistakin, ah, monta\nHarhateillen ahneus vei.\nMuista Juudast' onnetonta,\nJok' ei enää noussut, ei!\nMuistaos, min lopun sai\nAnanias, Safiirai!\nMuista: kaiken pahan juuri\nAhne'uden synt' on suuri!\n\nRakas Jeesus, onnehemme\nTyytyviksi meitä tee!\nPoista, mikä sydämemme\nMaailmahan sitonee!\nKatsehemme kohota\nKohden ikikotia!\nSuo myös, vihdoin satamamme\nLuonasi me saavutamme!\n\n\n\n\nKautta Gctsemaneen —\n\n\nKautta Getsemaneen, kautta\nGolgatan vei Herran tie.\nKautta vaivain kunniahan\nMyöskin meidän polku vie.\n\nKautta vaivain kunniahan,\nKautta korven Kanaaniin,\nKautta sodan Saalemihin, —\nAin' on kulku käynyt niin!\n\nKun siis kuljet kautta vaivain,\nKorpea käyt pimeää,\nTaisto pauhaa, — muista: vanha,\nKoeteltu tie on tää!\n\nMuista: tätä tietä juuri\nJeesus käynyt eelläs on;\nTää tie ristinsotilaitten\nTuttu tie on voittohon!\n\nKautta vaivain kunniahan\nOn tie ollut, tieksi jää.\nHelpompaa ei tietä löydy,\nPolkua ei väljempää!\n\nMutta mit' on vaivat maiset\nKunniahan verraten?\nPisara vain verrattuna\nPohjattomaan merehen!\n\nSiispä, ristin-sotur', ellös\nAlla vaivais vaipuko!\nMuista, mihin autuutehen\nJohtaa vaivat, taistelo!\n\nMuista myöskin: yhtään vaivaa\nEipä sullen Herra sois,\nJos vain vaivain valkeatta\nSinut kypsyttää hän vois!\n\nKautta vaivain kunniahan!\nTää siis sunkin tiekses jää.\nTyydy tähän, salli Herran\nKunniaan sua kypsyttää!\n\n\n\n\nNuor' olet sa —\n\n\nNuor' olet sa, — ken kuninkaasi,\n\nKen herrasi olla saa?\nKen suunnata toimintaasi?\nKen sydämes valloittaa?\nOn tarjona herraa kaksi,\nSa kumman käyt palvelijaksi?\n\nAh, toinen on synkempi yötä,\nOn julma, on armoton.\nHäll' ansoja, kahleit' on myötä,\nHän murhaaja sieluin on.\nSen, ken kävi hällen työhön,\nHän vie ikikuolon yöhön.\n\nVaan toinenpa on ihanaisin,\nOn suloisin armossaan.\nHänen vertaist' ollut ei laisin\nMaan pääll' ole milloinkaan.\nHän vapauden, rauhan luopi.\nHän ijäisen onnen suopi.\n\nOi, lausu, oi, virkkaos, kelle\nSa intos ja lempes suot?\nNe suotko sa Jeesukselle?\nNe uhriksko hällen tuot,\nMi sullen sun kaikkes antoi,\nJa syntisi kerran kantoi?\n\nVai synkänkö syvyyden herran\nViel' orjaksi kurjaks jäät,\nKun murhaajamielensä kerran\nSa tiedät ja sen yhä näät?\nHält' onnea saavasko luulet,\nMin vihaavan sua kuulet?\n\nVoi, ystävä, Jeesukselle\nSun intos, sun lempes suo!\nHän polulle turvalliselle\nSun vie, tosionnesi luo.\nHän parhaita iloja antaa,\nHän suojaavi, siunaa, kantaa.\n\nJa kas, ikiruusujen tuoksu\nSun kevääsi sulostaa,\nJa kaunis on elosi juoksu,\nKun Herra sit’ ohjoaa.\nJa kaunis on iltas kerran,\nKun siunaama oot sa Herran!\n\nSiis Jeesus se sun kuninkaasi,\nSun Herrasi olkohon,\nHän, pimeyden vallan mi kaasi\nJa tähtesi kuollut on!\nSuo sydämes hällen varhain!\nHän on kuninkaista parhain!\n\n\n\n\nValvo’os, valvo!\n\n(Mark. 13:35-37.)\n\n\nValvo'os, valvo!\nKonsa et tiedä,\nLyö tulonhetki\nHuonehen Herran!\nEhtoolla ehkä,\nTaikka puol'yössä,\nTaikkapa varhain\nAamulla kerran!\n\nValvo'os, valvo!\nVait', ylen hiljaa\nEnkeli kuolon\nKiitävi, kulkee!\nKolkuttamatta\nAukovi ukset,\nTerveenkin tempaa,\nSyliinsä sulkee!\n\nValvo'os, valvo,\nEtt' elon Herra\nEi sua kohtais\nNukkumass' aivan!\nValvo'os, valvo!\nJos nukut, kerran\nKolkutat turhaan\nPorteille taivaan!\n\nValvo'os! Maksaa\nValvoa vaivan\nPuolesta kruunun,\nIjäisen voiton!\nValvo'os! Silmiis\nSäihkyvi säteet\nKoht' ikikevään\nIhanan koiton!\n\n\n\n\nSun etees kurjuudessain —\n\n(Sävel: Hengelliset laulut ja virret N:o 23.)\n\n\nSun etees kurjuudessaan,\nOi, Jeesus, lankean,\nJa, syvyydestä huutain,\nSun armoos vetoan.\n\nMun yli pauhaavaiset\nNyt pyörteet pauhoaa,\nJa aallot suuret, mustat\nMun uhkaa upottaa.\n\nMa hukun, jollet, Herra,\nSa riennä apuhun.\nEn jaksa, — synnin kuilu\nVie syvyyteensä mun.\n\nEn jaksa, — omin voimin\nMa voittoa en saa,\nKun kuohut kiusa'usten\nMun, heikon, saavuttaa.\n\nAh, Herra, armon Herra,\nSa tunnet heikkouteni,\nSa turvakseni joudu,\nSa riennä avuksein!\n\nSa syväin aaltoin alta\nMua auta armossas,\nJa pyörteet pauhaavaiset\nPysäytä voimallas!\n\nJa synnin voittajaksi,\nSa, Jeesus, minut tee!\nJa suo, ett' autuudestas\nTaas henken' iloitsee!\n\nJa voimaa mullen anna\nJa tue henkeäin,\nEtt' ilman kotkan lailla\nVoin kiitää ylöspäin!\n\nVoin kiitää, nousta, rientää,\nEnk' enää näänny, en,\nVoin vaeltaa, enk' uuvu, —\nTät' anon, rukoilen!\n\n\n\n\nOi, katsahda, Jeesus, mun puolehein!\n\n\nOi, katsahda, Jeesus, mun puolehein!\nOn sairas mun sieluni, sydämein.\nEi minuss'oo tervettä kohtaa lain: —\nOon täynnä ma haavoja, vammoja vain.\n\nEnk' itse voi auttaa ma itseäin,\nEn terveeksi tehdä mun sydäntäin.\nMut sinä, oi, rakkahin Herrani,\nMun tahdot, mun voit tehdä terveeksi.\n\nOn öljyä sulla, mi parantaa,\nMi terveiksi syvätkin haavat saa.\nJos kuinkakin vaikea sairaus on,\nSa auttaja, lääkär' oot verraton.\n\nTievieressä synnin Jeerikon\nJos ken alastonna ja haavoiss' on,\nEt käy, rakas Jeesus, sa ohi sen,\nVaan riennät luo, hellien, vaalien.\n\nLuo riennät ja haavamme sidot sä\nJa vuodatat armosi öljyä,\nJa katso, jo terveeksi sairas saa,\nJa rintansa taas voi riemahtaa.\n\nMa uskon: — sa et ohi käy myös mun,\nMun, runnellun, alasti riisutun,\nVaan rintani haavoille hoitoa suot,\nPuol'kuolleesen armollas elämän luot.\n\nNiin uskon, — ah, verelläs kalliilla\nLumivalkoiseks mua puhdista!\nKaikk' anteeksi syntini suuret suo!\nJa uus sydän, uus mieli minuun luo!\n\nJa katso, taas riemuiten lyö sydän tää,\nJa armoas suurta se ylistää!\nJa kerran se paremmin, raikkaammin\nSua kiittävi saleissa Saalemin!\n\n\n\n\nMua Jeesukseni rakastaa.\n\n\nMua Jeesukseni rakastaa,\nNiin suuri vaikka veikan' on.\nVaikk' ansaitsin vain tuomion,\nMua Jeesukseni rakastaa.\n\nMua Jeesukseni rakastaa,\nJa siks hän kuoli ristillä.\nVaikk' olen kurjan-kurja mä,\nMua Jeesukseni rakastaa.\n\nMua Jeesukseni rakastaa,\nJa syntin' anteeksi hän suo.\nKun katuen käyn hänen luo,\nHän kaiken velkan' unhoittaa.\n\nMua Jeesukseni rakastaa,\nJa rakkautens' on sama ain.\nJos harhaankin käyn kulkeissain,\nMua Jeesus säälii, rakastaa.\n\nMua Jeesukseni rakastaa\nNiin seisoissain kuin horjuissain.\nKuink' onni vaihtukoonkin vain,\nMua Jeesukseni rakastaa!\n\nMua Jeesukseni rakastaa,\nJa hänehen ma turvaudun.\nHän pauhinassa taistelun\nMua tukee, kotiin kuljettaa.\n\nMua Jeesukseni rakastaa.\nOi, jospa häntä minäkin\nRakastaa voisin syvemmin\nJa häneen enemp' uskaltaa!\n\nMua Jeesukseni rakastaa,\nJos ajat mitkä tulkohon!\nJa kerran myös, se toivon' on,\nMa syvemmin voin rakastaa!\n\n\n\n\nKun Jeesus merta käyden kerran —\n\n(Matt. 14: 28-31.)\n\n\nKun Jeesus merta käyden kerran\nSai luokse oppilastensa,\nNiin silloin käskyst' armaan Herran\nSai käydä Pietar' aalloilla,\nSai käydä aaltoin, vetten päällä,\nKuin vuorta oisi allahan,\nVaikk' aallot hyrskyi tuulisäällä,\nSoi pauhu tuulen tuimimman.\n\nNiin kauvan kuin hän yksinänsä\nLoi Herrahan vain katsellen,\nEi vajonnut hän käydessänsä,\nVaan kulki yli kuohujen.\nTuo katse Herraan kyvyn antoi\nNoin käydä meren aaltoja.\nKun Pietar' uskoi, kuohut kantoi,\nKuin ollehet ois tannerta.\n\nMut kohtapa kun Pietar' parka\nSai katsehensa jakamaan\nVälille tuulen, Herran, — arka\nHän on ja alkaa vaipumaan.\nKun tuulen tuimuus, aaltoin pauhu\nPois katseen Jeesuksesta vie,\nNiin kulkijan jo valtaa kauhu,\nJa syvyyteen on hällä tie. —\n\nViel' usko pitkin lainehia\nVoi käyskennellä tänäänkin,\nKun Golgatan vain sankaria\nSe katsoo kiintein katsehin.\nVaikk' olkoon myrsky, — silloin emme\nMe aaltoloihin vajoa,\nKun herkeemättä katsellemme\nVain tähtää Herraa Jeesusta!\n\nMut jos me katsehemme jaamme\nVälille aaltoin, Kristuksen,\nJos hetkeks' armon-ruhtinaamme\nPois häipyy eestä katsehen,\nNiin vajoominen työksi saapi,\nJa yli kuohut kohta lyö,\nJa myrskyn pauhu kauhistaapi,\nOn sieluss' epäilysten yö!\n\nOi, Jeesus, usko meillen anna,\nMi aaltoloita käydä vois!\nSuo turvamme ain sinuun panna,\nJos kuinka tuulet, aallot sois!\nSuo sinuun yksin katsehemme,\nKun myrsky pauhaa, kiinnittää,\nYl' aaltoin silloin käyskelemme,\nKuin kalliota kiinteää!\n\nYl' aaltojen me käyskelemme,\nJa kerran koittaa määränpää,\nTuo, johon kaihoo sydämemme\nJa toivon silmä tähtäjää.\nMeit' ethän, Jeesus kallis, heitä,\nKun hoitoos antaudumme vaan,\nYl' aaltojenkin kannat meitä\nSa kotirantaan rauhaisaan!\n\n\n\n\nKun mietin autuutt' ääretöntä\n\n\nKun mietin autuutt' ääretöntä taivaan,\nMiss' ikisoitoin harput kaikuvat,\nJa voiton virttä laulaa hurskahat.\nNiin kaiho syvä valtaa rintan' aivan.\n\nKun nostan katseen kohden kotirantaa,\nMist' ijäks poiss' on synti, sumut, yö,\nMiss' alleen kiusaaja ei enää lyö, —\nSe katse mullen kehoitusta antaa.\n\nKun suuntaan silmän' ylös tuonne, jossa\nKaikk' itkut maiset kerran kuivataan,\nJa ohi kaikk' on tuskat, murheet maan,\nSe lohduttaa mua täällä taistelossa.\n\nKun mietin vielä, että Vapahtajaa\nSiell' ijäisesti katsella ma saan,\nEnk' enää rakkaist’ eroo milloinkaan,\nEn kantaa tahtois enää tomumajaa!\n\nOi, Jeesus, kautta korven johda, kanna\nMua ikikodin onneen, valohon!\nJa korpitaival kun tää lopuss' on,\nOi, silloin mullen kruunu armost' anna!\n\n\n\n\nOi, kiitos, Herra, maan ja taivaan Luoja!\n\n(Sävel: virsi 359.)\n\n\nOi, kiitos, Herra, maan ja taivaan Luoja,\nSa lastes turva, suojatonten suoja,\nKun apus armaan tähän asti soit,\nMeit' öin ja päivin vaalit, vartioit!\n\nVaikk' ansiottomat ja kurjat aivan\nMe olemme, sa lahjat runsaat taivaan\nAin' annoit meillen, Luoja laupeas,\nJa armonaikaa jatkoit armossas.\n\nSun armoshan suur' yltää taivaisihin,\nHyvyytes saakka pilviin korkeimpihin.\nEt synteimme sa mukaan meillen tee,\nEt kosta, niinkuin työmme ansaitsee.\n\nSa lisääntyä armos runsaast' annat\nSun pelkäävilles, heist’ ain huolta kannat.\nNiin kauvas, kuin on itä lännestä,\nTekomme pahat siirsit meistä sä.\n\nKuin isä armahtaapi lapsiansa,\nNiin armahdat sa, Herra, ainiansa\nSun pelkääviäs, sillä tiedät sen,\nKuink' on vain heikko tomu ihminen.\n\nOi, Herra, armahda meit' eelleen vielä!\nMeilt' apuas ja suojaas älä kiellä!\nSa kädestä meit' ohjaele, vie,\nEtt' oikea ois kulkemamme tie!\n\nSuo meillen voimaa kiusa'ukset voittaa!\nÄl' anna meitä minkään vahingoittaa!\nOi, Herra, sielumme ja ruumiimme\nSa pahan pauloist' estä, varjele!\n\nJa suo sa, sanas johtotähden alla\nMe pysymme, sit' aina seuraamalla!\nSe sieluhumme aina loistakoon!\nSielt' epäuskon usvat poistakoon!\n\nAnn' usko meillen, maailman mi voittaa,\nJa, heelmää kantain, sua kunnioittaa\nJa korkealta päältä kattojen\nTuo julki neuvot armos ijäisen!\n\nKuin apostolit mielin rohkein kerran\nNimestä todistivat ristin-Herran,\nNiin meidänkin suo, Herra, todistaa,\nNiin koskaan pelkäämättä maailmaa!\n\nNiin, auta, tue meitä, Jumalamme,\nJa korjaa meitä iloos kuollessamme!\nJa valtakuntas pyhän, voittoisan\nSuo voittaa pian yli maailman!\n\n\n\n\nAamulaulu.\n\n\nTaas viettää saimme rauhass' yömme,\nSun kiitos olkoon, Jumala!\nSun nimees alamme nyt työmme,\nTaas meillen suo uutt' armoa!\n\nOi, Kaikkivoipa, siunaa meitä\nJa apus, suojas meillen suo!\nMeilt’ ällös kasvojas sa peitä,\nVaan vielä katsees meihin luo!\n\nKautt’ armos, sanas sätehitten\nMeit’ oikeaan sa ohjoa!\nValoisa elomme on sitten\nJa iltamme on ihana.\n\nOi, Jeesus, Jeesus, synnin teiltä\nMeit’ estä, auta, varjele!\nSa nosta katse ylös meiltä,\nMaan tomuun ett’ei vaipuis se!\n\nMyös vaikuta se, sullen että\nKaikk' ovet, portit aukeais,\nJa sielumme vain tyydykettä\nJa rauhaa sinust' ammentais!\n\nSa, elonlähde raikas, syvä,\nLuo meihin ikielämää!\nJa suo, oi, Jeesus armas, hyvä,\nMeilt' että kaivot kurjat jää!\n\nJa mieltä meihin rakastavaa\nJa anteeks' antavaista luo!\nJa käsi köyhillen meilt' avaa,\nMaan kurjuutt' auttaa meidän suo!\n\nNiin, Herra, nimees aloitamme\nTään uuden elonpäivän me.\nSa suojaa meitä, kotejamme\nJa kirkkoas ja kansaamme!\n\nSa suojaa meitä! — Olla silloin\nHyvässä voimme turvassa.\nJos pauhatkoonkin myrsky milloin,\nEi peloita sen pauhina!\n\n\n\n\nIltalaulu.\n\n\nPäättyi päivä.\nLevon hetki lyö.\nVuoret, laaksot\nVerhoaapi yö.\n\nKiitos, Herra,\nKun taas apus soit,\nKun taas turvaks\nKäsivartes toit!\n\nKiitos, Herra!\nTyömme siunasit,\nMeitä hoidit,\nVaalit, varjelit!\n\nAnteeks kaikki\nSyntimme nyt suo!\nRintahamme\nSulorauhas luo!\n\nRauhass' anna\nMyöskin viettää yö,\nUusin voimin\nAamull' alkaa työ!\n\nUusin voimin\nTietäs va'eltaa\nKotirantaa\nKohden ihanaa!\n\nSuloist’ olla\nOi, sun suojass' on.\nSa suot meillen\nEnkel’vartion.\n\nJa kun valvoo\nSe ja vartioi,\nEipä kenkään\nVahingoittaa voi.\n\nTurviis, Herra,\nSiis me nukumme.\nArmos anna\nMulle, kaikille!\n\n\n\n\nYlöspäin sun katsees, ylöspäin!\n\n\nSun polkus käykö yli kukkien\nJa kautta kumpuin, joille päivyt hohtaa,\nTai yli kenttäin ohdakkeisien\nJa kautta laaksoin, joissa varjot kohtaa,\nNiin ylöspäin sun katsees, ylöspäin!\n\nJos elos hetkiä suo sunnuntain\nJa viihtymystä, myötätuulta, rauhaa,\nTai huolta, vaivaa, taisteloita vain\nJa myrskyä, mi mylvii, ärjyy, pauhaa,\nNiin ylöspäin sun katsees, ylöspäin!\n\nTuolt' ylähältä onnenhetkinäs\nSaat nöyryyttä, ett' onni ei sua kaada.\nTuolt’ ylähältä murheenpäivinäs\nVoit lohtua ja hoivaa, voimaa saada.\nSiis ylöspäin sun katsees, ylöspäin!\n\n\n\n\nRukous Limingan kansanopiston päättäjäisissä.\n\n2.5.1908.\n\n\nTyökausi kun tällöin päättyvi tää,\nNiin mielemme tahdomme ylentää\nSun puolehes, laupeas Luoja!\nSa siunasit meitä ja työtämme.\nSa tällekin ahjolle armaalle\nTaas olit sen parahin suoja.\n\nSa voimia annoit, sa apusi soit,\nPois luotamme vauriot, vaarat loit.\nSa soinnutit mieliä yhteen.\nJa jos isänmaallemme lyhtehen\nMe saatoimme kantaa ees pienoisen,\nSa, Herra, soit kasvaa sen lyhteen!\n\nSua kiittää siis tahdomme kaikesta\nSa, Herra, suur' armossa, voimassa,\nIkilähde voimain ja valon!\nSa, mi lausuit: \"Tulkohon valkeus!\"\nSun valost' on vieno vain heijastus\nJoka ilmaus hyvän ja jalon!\n\nSua, jonk' ikivalta ja voima on,\nJonk' armo se yltävi taivohon\nJa totuus pilvihin asti;\nSua, jonka myös suuruutta, kunniaa\nMaat, meret ja taivahat heijastaa\nNiin kauniisti, valtavasti; —\n\nSua, min suloarmoa myös se on,\nEtt' ulkona tuolla taas verraton\nSoi kevähän luomissana;\nSua, jollen myös kiuruset kiitostaan\nTaas laulavi laaksoissa Pohjanmaan,\nSua kiitän työn siunaajana!\n\nMut siunaust’ anon ja anomme\nMyös eellehen meillen kaikille,\nKun käymme me koht' eri teille!\nOi, Herra, sa puoleemme silmäs luo!\nAin' apuas, suojaasi, hoivaas suo\nElon iltahan asti meille!\n\nOta suojaas, oi, Herra, sa nuoret nää,\nNyt joilt’ ikipäiviksi kenties jää\nTää ahjo armas ja kallis!\nYlöspäin valon teitä heit' ohjoa,\nAin armollas auttain, — oi, ethän sa\nToki heidän sortua sallis!\n\nOta suojaasi, Herra, nyt nuoret nää,\nElo joille niin kauniisti hymyää!\nHeit' auttele koht' elonrantaa!\nJa suo, kotiseudun ja synnyinmaan\nHyväks' astuu he vakaasti toimimaan,\nValon lippua korkeella kantaa!\n\nOta suojaasi, Herra, myös ahjo tää!\nValon temppelin kallista tehtävää\nTään eelleen suo nimessäs täyttää!\nKautt' aikojen antaos ahjon tän\nValotornina olla, mi myrskyyvän\nMeren vaaroja nuorille näyttää!\n\nTosivaloa olla suo valon sen,\nMi kautta vieriväin vuosien\nTäält' ympäristöhön loistaa!\nValovirran puhtahan, kirkkahan\nSuo vyöryä täält' yli pohjolan,\nYön usvia mielistä poistaa!\n\nNiin, Herra, sa siunaa tät' ahjoa!\nSa siunaa pohjolan lapsia\nJa pohjolan kansaa ja maata!\nSa siunaa armosi antimin\nTuhatjärvien maa tää armahin, —\nElä anna meilt’ armosi laata!\n\nSun kansakses kansamme, Herra, tee,\nSe valke'udessas ett' iloitsee,\nSua palvelee, sua kiittää!\nJa armahda meitäkin, että me\nSun pelvossas täällä kylvämme\nJa luonasi saamme niittää!\n\n\n\n\nSuloinen taas sunnuntai\n\n(Sävel: virsi 347.)\n\n\nSuloinen taas sunnuntai\nJälkeen arkitöitten sai,\nVirvoitusta tarjoten\nRuumiillen ja sielullen.\n\nTaasen Herran templihin\nKokoontua saatihin\nRuko'ukseen, veisuusen\nJa luo sanan aartehen.\n\nKaikukohon Herralle\nKiitos sydämestämme,\nSanansa kun lahjoitti\nMeillen johtotähdeksi!\n\nSoikoon kiitos siitäkin,\nEttä pyhän, kallihin\nSanansa suo puhdasna\nKansallemme kaikua!\n\nMutta tämä Herralle\nOlkohon myös huutomme,\nKautta Henkens' että hän\nTekis meissä työtähän!\n\nAnokaamme: avaja\nSydämemme, Jumala!\nKätke, Herra, mieleemme\nSanas kylvö syvälle!\n\nKautta seurakuntien\nSuo myös Henkes tuulien\nVoimakkaasti puhaltaa,\nEttä heräis kaikki maa!\n\nPoista hengellinen yö!\nSiunaa saarnaajitten työ!\nPue, Herra, voimallas\nHeidät korke'udestas!\n\nNöyrästi näin Herralta\nAnokaamme armoa!\nTurha ei oo huutomme,\nKun on vilpitön vain se!\n\nHän, ken korvan meillen loi,\nKuulematt' ei olla voi.\nHän voi, tahtoo siunata\nMeitä, seurakuntaansa!\n\n\n\n\nTaas kallis joulujuhla on −\n\nTaas kallis joulujuhla on,\nJa sana kaikuu verraton:\nKäy Betlehemin seimellen!\nNäät siellä Herran Kristuksen.\n\nHän siell' on, ken sun vapahtaa,\nLain ikeen alta irroittaa.\nHän, pyhä poika Daavidin,\nHän, apu armas Siionin!\n\nHän, ennustettu Messias,\nJa rakas rauhanruhtinas.\nHän, ihastus suur' enkelten,\nJa autuus ainut syntisten.\n\nHän, katso, lasna pienenä\nNyt lepää tuolla seimessä!\nSun tähtes halpaan muotohon\nHän, taivaan Herra, tullut on!\n\nNäin kaikuu sana, — seimellen\nSiis riennän luokse Jeesuksen,\nLuo Kristukseni, Herrani,\nJok' itsens' eestäin uhrasi.\n\nOi, Jeesus Kristus, tähteni\nSa synnyit ihmislapseksi!\nMun korottaakses alennuit\nJa orjanmuotoon pukeuduit.\n\nKun kadotuksen syvyyksiin\nMa vajonnut, ah, öisin, niin\nMaan päälle tulit kirotun\nSa vapahtaakses raukan mun!\n\nSua ylistää täst' armostas\nMa tahdon, Jeesus armias.\nOi, auta, että oikein voin\nSua kiittää, apun', aurinkoin!\n\nMua auta myös, ett' ainiaan\nSua palvelen, sua seuraan vaan,\nJa kerran kera enkelten\nSaan kiittää sua ijäten!\n\n\n\n\nRauhan juhlana.\n\n\nOi, matkamies, mi kuljet eksyksissä\nJa tietä etsit, olet rauhaton,\nÄl' enää epäillen sa kysy, missä\nTie elämän ja lähde rauhan on!\nKäy Betlehemin ihme-lapsen luo!\nHän on tie elon, hän myös rauhan suo.\n\nOi, katsomaan käy Luojan lemmen työtä:\nLaps' Israelin puhtaan neitsehen,\nMaan, taivaan Herra, joll' on autuus myötä,\nTuoll' uinuu päällä seimen olkien!\nLaps' Ylimmäisen pyhä, verraton,\nKautt' aikain uneksittu, tullut on!\n\nHän tullut on — oi, rakka'utta Herran! —\nMi auttaa synnin, kuolon yöstä voi.\nHän tullut on, mi käärmeheltä kerran\nPään polki, ikilemmen ilmitoi.\nHän tullut on, — oi, tervetultuas\nSa, rauhansankar', armonruhtinas!\n\nOi, terve, terve, sulo Vapahtaja,\nSa kurjain lohtu, ilo itkeväin!\nSinutta köyhä rikkainkin on maja,\nSa rikkaiks' teet myös majat köyhimpäin!\nTee meidät kaikki rikkaiks' sinussa,\nTee rikkaiks' armos ikiaarteista!\n\nKun sytytämme joulukynttilämme,\nJa huonehemme valoisiksi käy,\nMyös valaise, oi, Jeesus, sydäntämme,\nSen huone ett’ei synkeäksi näy!\nJa rintoihimme juhlatunne tuo,\nSydänten maahan sulorauhas luo!\n\n\n\n\nNe vierivät vuoteni virran lailla −\n\n\nNe vierivät vuoteni virran lailla,\nJa aika, kuin autere, häipyy pois.\nSuo, Jumalan', ett’en sun rauhaas vailla,\nSun armoas ilman ma koskaan ois!\n\nSuo aina sun armosi siipein alla\nMun olla, mun nauttia suojaa sun!\nSuo, johtoosi, tahtoosi taipumalla,\nAin' armolles kokonaan antaudun!\n\nMa tiedän: Sa vain sitä tahdot antaa,\nMin kulloinkin parhaaksi mullen näät.\nMa tiedän: Yl' ahdinkoin voit sinä kantaa,\nVoit viihdyttää aallot ja myrskysäät.\n\nSiis luottaen hoitoosi antautua\nMa tahdon, kun koittavi nyt vuos' uus.\nSa siunaa, sa auta ja varjele mua!\nTosionnelliseksi tee vastaisuus!\n\nJa koska, kuin virta käy kohden merta,\nMa tääll' yhä koht' ijäisyyttä käyn,\nSuo, Herra, kun eloni sammuvi kerta,\nMa muuttohon valmiiksi silloin näyn!\n\n\n\n\nPääsiäislaulu.\n\n\nNyt, Herran kansa, laula\nSa kiitost' iloiten!\nJo murtui kuolon paula\nNyt kautta Kristuksen.\nHän, joka Golgatalla\nSun kuoli synteis alla,\nHän noussut haudast' on!\n\nKun idäss' aamun valo\nTuoll' alkoi ruskottaa,\nHän nousi, sankar' jalo, —\nOi, riemusanomaa!\nHän nousi, kuolon voitti,\nNäin kuolonlaaksoon koitti\nUus' elon aurinko!\n\nHän nousi, — kaikuu sana\n\nNäin huulilt' enkelin.\nHän nousi, voittoisana\nLöi vallat helvetin.\nKuin ennustus ties' ennen,\nHän kuoloon, hautaan mennen,\nNyt noussut kuolleist' on!\n\nJa kuolon voittajalta\nNyt voimaa nousemaan\nMe saamme synnin alta,\nSit' anomme jos vaan.\nUus voimain lähde meille,\nPois Herrast' eksyneille,\nNyt Jeesus Kristus on!\n\nHän nous', — oi, riemun sana,\nSoi kautta maailman!\nSoi, kai'u raikkahana\nNyt kiitos Karitsan!\nNyt kuolossakin kerran\nSe, ken on oma Herran,\nVoi olla pelvoton!\n\nNiin, kiitos, kiitos sulle\nSa, voitonsankari,\nMi kautta kuolos mulle,\nKautt' ylösnoususi\nToit, hankit pelastuksen,\nNiin varman vapahduksen,\nKun sinuun uskon vain!\n\nMut auta myös sa mua,\nOi, Jeesus rakkahin,\nEtt' aina etsein sua\nMa voittoos turvaisin,\nSun sanaas noudattaisin\nTääll' uskoin, kerran saisin\nSun nousta riemuhus!\n\n\n\n\nPatmosluoto.\n\n\nPatmosluotohon karkoitettiin\nPyhä Johannes muinahin.\nPatmosluodossa armoitettiin\nIlmestyksin hän ihanin.\nKärsimykset ja ilmestykset\nNäin ne kulkevi rinnakkain.\nKärsimyksien Patmoksessa\nRuusut kauneimmat kukkii vain.\n\nPatmosluodolle Herra vielä\nLapsens' ohjaavi rakkahat.\nKärsimykset ne kohtaa siellä,\nMutta ilotkin ihanat: —\nSuuret, kaunihit ilmestykset\nPatmosluodossa suodaan vaan.\nKärsimyksien Patmoksessa\nRuusut kauneimmat poimitaan.\n\nSiispä, Patmoksen kautta sulla\nKonsa kulkevi täällä tie,\nKons' oot mielellä vaivatulla,\nKärsimyksiin kun polkus vie,\nMuista: ihanat ilmestykset\nPatmosluodossa nähdään vaan,\nKärsimyksien Patmoksessa\nRuusut kauneimmat poimitaan!\n\n\n\n\nJo soikoon kiitos Herralle!\n\n(Ps. 68:20,21)\n\n\nJo soikoon kiitos Herralle!\nHän laskee kuorman päällemme,\nVaan hän myös auttaa meitä.\nMeill' armoinen on Jumala.\nMi ain' on meitä auttava,\nMeit' ahdinkoon ei heitä!\n\nAin' soikoon kiitos Herralle!\nJos iloitsemme, suremme,\nHän ain' on turvanamme.\nHän kuolostakin vapahtaa,\nHän meitä tukee, suojoaa\nMyös viime sodassamme.\n\nJok' aika hällen soikohon\nSiis kiitos! Sama hän ain' on,\nJos kuinka meitä johtaa.\nKaikk', kaikk' on hänen armoaan,\nKaikk' ilo, taisto, murhe maan,\nMi meitä täällä kohtaa.\n\nJos onnea hän antanee,\nTai jälkeen toivomme ei tee,\nKaikk' on se rakkauttansa.\nJos vitsaakin suo, myrskyä,\nAin' onneamme ijäistä\nHän valvoo teoillansa.\n\nSiis lailla pyhän laulajan\nMyös alla kuorman raskahan\nNäin, veljet, veisatkaamme:\nAin' olkoon kiitos Herralle!\nHän laskee kuorman päällemme,\nVaan myös hält' avun saamme!\n\n\n\n\nRukous lukuvuotta aljettaessa\n\n(Luettu Limingan kansanopiston avajaisissa\n2.11.1908.)\n\n\nSun puolees, Herra, käännymme,\nKun työn nyt aloitamme.\nSa armossas meit' auttele\nJa siunaa toimissamme!\nJos et sa siuna'ustas sois,\nEtk' oisi työssä myötä,\nKaikk' kallis kylvötyömme ois\nVain silloin turhaa työtä.\n\nKuin tähkäpäitä viljamaa\nEi silti vielä kanna,\nEik' kylvö kaunis suotuisaa\nSatoa vielä anna,\nJos perkattiin maa pelloksi\nJa siemen kylvettihin,\nNiin laita on sen kylvönki,\nMi tehdään sydämihin!\n\nOn maallen tarpeen, Herra, sä\nEtt' aurinkos suot koittaa,\nJa sadehelmein pilvestä\nSuot maata viljavoittaa.\nOn tarpeen, että torjut sa\nPois vilun viljamaista\nJa suojaat rajuilmoilta\nMaan heelmää kukkivaista.\n\nNäin hengen kylvötyössäkin\nOn tarpeen siuna'ukses,\nOn tarpehen, oi, Korkehin,\nSun apus, varjelukses.\nSiis siuna'ukses virtojen\nSuo vuotaa ylitsemme!\nSuo vuotaa taivaan-kastehen\nSa valonkylvöllemme!\n\nJa poista pohjatuuloset,\nJoit' orahat ei kestä,\nJa rajuilmat, rakehet\nAin' armossasi estä!\nJa kylvämäämme kylvöä\nSa siunaa, että antaa\nSe voisi kultatähkiä,\nVois sadon parhaan kantaa!\n\nOi, siunaa hengen tarha tää!\nOi, siunaa kylvömaamme!\nOi, siunaa, Herra, siunaa nää\nKaikk', kaikki oppilaamme!\nSuo tosihyödyks, parhaaksi\nTääll' yhteistyömme tulla!\nSuo, parhain henk' ain' olisi\nTääll' opill' annetulla!\n\nSuo, isänmaamme iloa\nEes hiukan meistä saisi!\nSuo, että virvatulia\nMe emme seuroaisi!\nSa oikeahan meitä vie,\nPois harhateiltä saata!\nJa suuntaa aina meidän tie\nKoht' ijäist' isänmaata!\n\nNiin, — Herra kaikkivaltias,\nSa siunaa, suojaa meitä!\nAll' armosiipeis armossas\nSa meitä kätke, peitä!\nNiin silloin voimme alkaa me\nTyön miellä rohkealla.\nEi mitkään vaarat uhkaile\nMeit' armosiipeis alla.\n\nJa siunaa, Herra, kirkkosi\nJa siunaa Suomen kansa!\nJa kansallemme sanasi\nSuo soida voimassansa!\nJa Henkes tuulahduksien\nSuo tuulla yli maamme!\nNiin silloin uuden keväimen\nMe vielä nähdä saamme!\n\n\n\n\nViel' yöhyt niin synkkä, musta −\n\n\nViel' yöhyt niin synkkä, musta\nOn osana miljoonain.\nHe rauhaa ja sovitusta\nAin' etsii, mut turhaan vain.\n\nEi jumalat mykät luoda\nVoi rauhoa rintahan,\nEi lohtua eloon tuoda,\nEi tuskihin kuoleman.\n\nEik' aavista kurjat, Luoja\nEtt' armo on pohjaton,\nJa Jeesus ett' elon tuoja\nJa syntisten autuus on.\n\nOn rauhaton raukkain rinta,\nEi lohtua mistään saa.\nKuin myrskyllä merten pinta,\nSe rauhatta aaltoaa.\n\nAh, rauhaa he vailla vaipuu\nMyös kuolohon, multiin maan.\nEi polttava rinnan kaipuu\nVoi viihtyä milloinkaan!\n\nYö, kurjuus on joka puolla>\nYö, kurjuus kertomaton.\nVoi, kristitty, valkeus tuolla\nJa apu se tarpeen on!\n\n\"Oi, tule ja auta meitä!\"\nSielt' ääni tää korviis saa.\nMaa kristitty, kuule heitä!\nHeit' aik' on jo armahtaa.\n\nSa Kristuksen armon anna\nSua vaatia, velvoittaa!\nJo esiin sa uhris kanna —\nSitä vartovi varjoin maa!\n\nJa valtakunnalle Herran\nMin uhraat sa iloiten,\nSiit' armosta palkan kerran\nSa saat satakertaisen.\n\nOi, itsekkyys, Jeesus, poista!\nLuo rakkautta sydämiin!\nJa kerran sa taisteloista\nVie meit' ylös taivaisiin!\n\n\n\n\nYlkä tulee!\n\n(Sävel: virsi 528.)\n\n\nLähestymäss' ah, on Herran\nPäivä suuri, valtava.\n\"Ylkä tulee!\" huuto kerran\nPuoliyöss' on kaikuva.\nNiinkuin suurten vetten pauhu\nKaikuva tuo huuto on.\nTyhmät neitseet silloin kauhu\nValtaa suuri, rajaton.\n\n\"Ylkä tulee!\" Nukkuessa\nNeitseiden näin kajahtaa.\nÖisen unen vallitessa\nYlkä äkist’ esiin saa.\nKautta maan kun unen rauhaa\nLuopi hengellinen yö,\nSilloin pasuunat ne pauhaa,\nHerran tulon hetki lyö!\n\nYlkä tulee! Seurakunta\nLamppusi jo valmista!\nÄllös hengellistä unta\nNuku! Nouse, havahda!\nYlkä tulee! Eikä sitten\nLamppuuns' öljyä se saa,\nKen sen tyhmäin neitsehitten\nLailla ennen unhoittaa.\n\nYlkä tulee! Uskovainen,\nValvo! Hanki öljyä!\nHengen, armon öljy vainen\nLamppuhus luo liekkiä.\nArmonvälineit' oi, käytä,\nRukoele ahkeraan!\nLamppusi näin öljyin täytä,\nEtt’ei tules sammuis vaan!\n\nYlkä tulee! Valvovaksi\nMinutkin, ah, Herra, tee!\nNeitseeksi tee viisahaksi,\nTuloas mi vartoilee!\nAh, äl' anna lampustani\nÖljyn, Herra, puuttua!\nHäitten juhlaan ehtoonani\nOvi armost' avaja!\n\n\n\n\nSammuu päivä, jos ois pitkäkin.\n\n\nSammuu päivä, jos ois pitkäkin.\nPäättyy taival, vaikk' ois tukalin.\nTuskienkin tunnit häipyy pois,\nNiinkuin niit' ei koskaan ollut ois.\n\nKiitää ohi myrskyisinkin sää,\nAsettuvi aalto vaahtopää.\nAalloill' uskon haaksikin se käy,\nVaan ei aallot ainaisiksi näy!\n\nAamuhun myös aina vaihtuu yö!\nTalven jälkeen kevään hetki lyö!\nPoikke'ust’ ei elon talvi tee:\nKiireesti pois sekin rientelee!\n\nKoht', oi, on se ohi kokonaan!\nHetki enää tuiskusäätä vaan,\nHetki enää pohjatuulia,\nTalven kolkkoutt’, yötä, taistoja.\n\nHetki enää, — sitten kevät jo,\nIkikevät, ikiaurinko,\nIkiruusuin tuoksu, ihanuus,\nKevään riemulaulu pyhä, uus!\n\nOi, jo koita, pyhä kevät, sä!\nHohtehes jo salli säteillä!\nRantojes suo siintää, rauhan maa,\nHelmiporttis, Saalem, heijastaa!\n\nHelmahasi, Herran kaupunki,\nBaabelista kaihoo henkeni.\nKons', oi, saanen ilmaas raikasta\nHengittää ma, korvenkulkija ?\n\nSuo, oi, Jeesus, että tyytyin ma\nVarron voiton juhla-aamua,\nTahtohos ja teihis taivun ain,\nSinust' aina voimaa ammentain!\n\nTuskain tulen, vaivain valkean\nTakana myös kätes rakkahan\nSuo mun nähdä, sinuun uskaltaa,\nMuistain: — taa jää kohta taistoin maa!\n\n\n\n\nRunoelma virkaan-vihkiäisissä.\n\n(Luettu Tuomiorovasti Eljas Lönnrotin virkaan-vihkiäisissä\nOulussa 7.10.1906.)\n\n\nI.\n\nRikkinäinen nyt on aika:\nÖiset vallat raivoaa.\nVäärä vapaus, väärät teot,\nNiistä kärsii isänmaa!\n\nRikkinäinen nyt on aika:\nOudot aatevirrat käy.\nVeljesviha, Kristus-viha, —\nOnnen enteiks' ei ne näy.\n\nRikoksien kolkko vitja\nRenkait' uusia vain saa.\nKohden syvyytt' onnetonta\nSadat kilvan kiiruhtaa.\n\nKahleist' irti kristinuskon!\nAlas kirkon valta jo!\nAlas Kristus! — siellä täällä\nHuutaa öinen joukkio.\n\nAhdas, raskas siis on aika\nVartijoille Siionin.\nYli kukkien ei kulje\nPolku Herran soturin.\n\nMutta niinhän ain' on ollut\nKautta vuosituhanten:\nPilkan, taistoin, tuiskuin kautta\nKulki kansa Kristuksen.\n\nTosin koitti toisinansa\nAika rauhaisempikin, —\nMutta silti täytyi viedä\nTien myös kärsimyksihin.\n\nKautta kärsimysten, taistoin\nMestarinkin polku vei,\nEikä kunniahan meille\nToista tietä löydy, ei!\n\nNiin on ollut, ja niin täytyy\nOlla hamaan loppuhun, —\nVälill' että yön ja päivän\nAin' on suhde taistelun.\n\nNiin on ollut, ja niin täytyy\nOlla nyt ja vastakin,\nEttä oppilaitten käydä\nTäytyy tietä Mestarin.\n\nSiispä, taistella kun saamme,\nVainon alle tiemme vie,\nMuistakaamme: tämä tiepä\nJuur' on Kuninkaamme tie!\n\nMuistakaamme: Herran kansan\nPolku ain' on ollut tää!\nEnsin taisto, sitten kruunu, —\nSäänt’ on ollut, säännöks' jää!\n\nMuistakaamme: tämä tiepä\nTarpehen myös meillen on;\nMaailma näin kuolee meissä,\nKatse kiintyy taivohon!\n\nMuistakaamme: kirkollemme\nTarpeen myös on kuritus!\nPitkällistä rauhan aikaa\nSeuraa uneen uinahdus!\n\nOnnen paisteet, rauhan päivät, —\nOi, niin meitä uuvuttaa!\nSiks' on tarpeen taisto, myrsky,\nJoka meidät valveuttaa.\n\nMutta sotaa, myrskyjäkin\nHallitsee taas Herran käs'.\nKun hän viittaa, viihtyy laineet,\nTyyntyy ilma myrskykäs.\n\nPois siis pelko, vaikka vallat\nÖiset riehuu, raivoaa!\nHerran asia ei sorru,\nHerran käsi voiton saa!\n\nPois vaan pelko! Seurakunnan\nVihamiehet Herra lyö!\nHerran päivään suureen asti\nJatkuva on kirkon työ!\n\nRistin lippu korkealle\nYlös nostetaan vain me!\nKatoilt' evankeliumia\nHuutakaamme kansalle!\n\nSiin' on voima, jot' ei voita\nVoimat yön, ei vallat maan!\nSiin' on pelastus myös yksin\nKurjan maamme, — siinä vaan!\n\n\nII.\n\nTääll' olleet on nyt virkaanvihkiäiset, —\nSiis vallan vakaa juhlatilaisuus.\nOn au'ennut nyt Teillen, Eljas Lönnrot,\nTyötanner, toimikenttä täällä uus.\nOn sormi Herran Teidät tänne tuonut,\nOn paikan uuden, toimen uuden suonut.\n\nMe Teidät tänne tervetulleheksi\nNyt toivotamme sydämestämme.\nAin' olkoon Herran siunaus työnne myötä,\nAin' armo loistakohon teillenne!\nTääll' olkoon Teille suotu onnen säitä\nJa suotu nähdä työstä tähkäpäitä!\n\nOn suurta muass' olla Herran työssä.\nOn toimi kallein sanan kylvötyö.\nSe hedelmätä ijäisyyteen kantaa.\nSiit' ihanin, oi, niittohetki lyö!\nKen vanhurskauteen monta opettaapi,\nHän lailla tähtein kerran loistaa saapi!\n\nAin' apuns' armaan suokoon Herra Teille!\nHän valmistakoon Hengen auroin maan,\nNiin että sana kallis sadon antais\nJa korpimaakin saisi kukkimaan!\nJumala olkoon työssä tukenanne,\nAin' elon taisteloissa auttajanne!\n\n\n\n"]