[{"data":1,"prerenderedAt":-1},["ShallowReactive",2],{"$fFw4_ki9x4qh_NdKChfl-9C5GTtfaaiPQnZgvMrGd0AI":3},{"number":4,"title":5,"author":6,"authorBirth":7,"authorDeath":8,"slug":9,"bookId":10,"genreRaw":11,"genre":12,"themes":13,"origin":14,"language":15,"yearPublished":16,"yearPublishedTranslation":17,"wordCount":18,"charCount":19,"usRestricted":20,"gutenbergId":17,"gutenbergSubjects":21,"gutenbergCategories":22,"gutenbergSummary":17,"gutenbergTranslators":23,"gutenbergDownloadCount":17,"aiDescription":24,"preamble":25,"content":26},3764,"Preerian prinsessa","Halme, Kaarle (aka Halla, Raju)",1864,1946,"3764-halme-kaarle-preerian-prinsessa","3764__Halme_Kaarle__Preerian_prinsessa","3-näytöksinen huvinäytelmä (julkaistu nimellä Raju Halla)","naytelma",[],[],"fi",1923,null,19861,110548,false,[],[],[],"Kolminäytöksinen huvinäytelmä sijoittuu Sirpan kylän V.P.K:n talolle, jossa valmistaudutaan kesäisiin juhliin. Tapahtumien keskiössä ovat ravintolan hoitaja Ritva, Amerikasta palaava laulajasisar Helinä sekä maanmittari Raju Halla.","Raju Hallan (Kaarle Halmeen) 'Preerian prinsessa' on Projekti Lönnrotin julkaisu n:o 3764. E-kirja on public domainissa sekä EU:ssa että sen ulkopuolella, joten emme aseta mitään rajoituksia kirjan vapaan käytön ja levityksen suhteen.\n\nTämän e-kirjan ovat tuottaneet Tapio Riikonen ja Projekti Lönnrot.","PREERIAN PRINSESSA\n\n3-näytöksinen huvinäytelmä\n\n\nKirj.\n\nRAJU HALLA [Kaarle Halme]\n\n\n\n\n\nPorvoossa,\nWerner Söderström Osakeyhtiö,\n1923.\n\n\n\n\n\n\nHENKILÖT:\n\nRITVA IMMILÄ, V.P.K:n ravintolan hoitajatar (25 v.).\nHELINÄ IMMILÄ, hänen nuorempi sisarensa, laulajatar.\nEEVA-KAISA, tarjoilijatar (22 v.).\nROUVA EVELIINA LELLO, valokuvaajan leski (40 v.).\nANTTI KORSU, V.P.K:n vahtimestari (35 v.).\nRAJU HALLA, maanmittari-insinööri (30 v.).\nPEKKA HALLA, hänen vanhempi veljensä, kartanonomistaja ja\n   suojeluskunta-upseeri (35 v.).\nEERO TIMILÄ, ylioppilas, suojeluskuntalainen.\nMUTKALAN ANSU, haudankaivaja, kylälaulaja (35 v.).\nNASKALI-VILLE, Sirpan kylän suutarimestari (35 v.).\nTIMO LOIRONEN, pitäjän maalarimestari (35 v.).\nTROKARI-JUSSL\nHEMMI HAJASMAA.\nKALLE KAIVANTO.\n\nTapahtuu kesäisenä lauantaina Sirpan V.P.K:n talolla.\n\n\n\n\nENSIMMÄINEN NÄYTÖS.\n\nSirpan V.P.K:n talon pikku-sali. Lattia on juuri pesty ja huonekalut\novat epäjärjestyksessä. Seinillä lippuja ja lasiovikaappeja, joissa\nvoittomaljoja, sarvia y.m: Vihreä köynnös koristaa seiniä. Kesäinen\niltapäivä. Perällä akkunat. Oikealla perällä ulko-ovi ja etualalla ovi\nkeittiön puolelle. Vasemmalla perällä raput ja ovi näyttämölle sekä\netualalla ovi katsomoon.\n\nEEVA-KAISA (hommailee huonekalujen asettelemisessa. Hyräilee ensin ja\nsitten laulahtaa).\n\nN:o 1.\n\n    Tuli, tuli, tuli, tuli Tappura-Ville —\n    ja minkä ma mahdoin sille!\n    Meni, meni, meni, meni Tappura-Ville —\n    ja minkä ma mahdoin sille!\n\nRITVA (tulee keittiöstä pää käärittynä valkoiseen liinaan ja muuten\npuettuna leipojan tapaan, nauraa)\n\nVai jo se Tappura-Ville taas on tullut ja mennyt!\n\nEEVA-KAISA (säikähtää)\n\nHyi! Aina se emäntä-neiti niin topakasti tulla riepsahtaa, että ihan\nsyntinen sydän vavahtaa.\n\nRITVA (asettaa jonkun tuolin paikoilleen)\n\nMiksi päästelet sydämen syntiä laulun nuottiin?\n\nEEVA-KAISA\n\nMitä? Sydämenkö?\n\nRITVA\n\nKukas se Tappura-Ville on?\n\nEEVA-KAISA (nauraa)\n\nEihän sellaista ole! Laulussahan vain niin sanotaan.\n\nRITVA\n\nKuivahan tämä lattia jo on kauttaaltaan. Asettele vaan huonekalut\npaikoilleen! Sitten meillä onkin tämä seuran puoli täydessä kunnossa\nillaksi. Kun sattuikin se palokunnan juhla tähän mylläkkään.\n\nEEVA-KAISA\n\nKylläpä nämä nyt tästä illaksi ja laivan tuloksi sijoittuvat — hyvinkin.\n\nRITVA\n\nNiin — saa nähdä, tuleeko tuo sisarkulta tämän päivän laivalla!\n\nEEVA-KAISA\n\nNiin — saa nähdä! Eihän sitä Amerikasta asti niin prikulleen pääse.\n\nRITVA\n\nKuule, Eeva-Kaisa! En minä ehdi sinua enää auttamaan. Leivät voivat\npalaa uunissa.\n\nEEVA-KAISA\n\nKyllähän minä nämä muut ehkä saisinkin, mutta tuo sulhasmiehen pöytä —\n\nRITVA\n\nMikä?\n\nEEVA-KAISA\n\nNo, tuo maanmittarin pöytä on niin säntyä täynnä, ettei siihen hirviä\nedes koskeakaan. Ja tuo sohva —\n\nRITVA\n\nNo, sellaiseen minulla kyllä on aikaa.\n\nEEVA-KAISA (tekee tilaa sohvalle)\n\nMitähän varten se neidin sisar sinne Amerikaan meni, kun täällä oli\nsuuret perinnöt tiedossa — tai ehkä ei tietänyt —\n\n10\n\nRITVA\n\nTiesi kyllä. Minä kirjoitin hänelle Helsinkiin, että täti oli sairaana,\nmutta luuli kai tädin paranevan ja lähti.\n\nEEVA-KAISA\n\nEikös se ole mukavaa, kun saa tällaisen talouden hoidon perinnöksi — ja\npaljon rahaa — ihan iltikseen? Ja sitten sillä kaupalla vielä tienaa\nsulhasen —\n\nRITVA\n\nMitä sinä sanot? Tienaa?!\n\nEEVA-KAISA\n\nÄäh! Mitäpä neiti nyt siitä suuttuu! Kun saa sulhasen ihan ilman vaivaa\n— eikös se ole jotain! (Huokaa leikkisästi.) Ooh — höh! Nostetaan\nsitten!\n\nRITVA (nauraa)\n\nVai ilman vaivaa! Sekö se on niin merkillistä?\n\n(Nostavat sohvan paikoilleen.)\n\nEEVA-KAISA\n\nNo, eikös, ole? Tulee kuin käsketty ja kiinni tarttuu. Asuskelee\nyläkamarissa ja riittailee täällä pikku-salissa — syö neidin puolella —\nja pikiintyy —\n\nRITVA\n\nSinä latelet tyhmyyksiä! Hoida sinä vaan Korsusi ja jätä muut omille\noloilleen!\n\nEEVA-KAISA (mielisteltynä, mutta epäilevänä)\n\nMitä se neiti Korsusta —?\n\nRITVA\n\nHuuda Korsu auttamaan enempiä, minä en enää ehdi!\n\nEEVA-KAISA\n\nHäntäkö nyt tänne saapastelemaan puhtaalle lattialle!\n\nRITVA (hyväntahtoisesti)\n\nKyllä minä huudan akkunasta Korsulle, että Eeva-Kaisa ei siedä hänen\nsaappaitaan.\n\n(Menee keittiöön nauraen.)\n\nEEVA-KAISA (pysähtyy hommassaan, huutaa topakasti)\n\nEi tarvitse! Neiti jättää vaan toiset ihmiset omille oloilleen!\n\nRITVA (kurkistaa ovesta, pilaillen)\n\nKorsu on keittiöpuita pilkkomassa vajan edessä! (Sulkee nopeasti oven.)\n\nEEVA-KAISA (uteliaan-ihmettelevänä)\n\nMitä se emäntä-neiti siitä Korsusta? Enhän minä tuota köntystä ole edes\nihan vakavissani ajatellut! — Mutta olisikohan ehkä Korsu itse? (Lyö\nkätensä yhteen.) Enkä minä ole huomannut mitään — enkä tehnyt mitään!\nNo, olenpa totisesti aika kana! (Menee nopeasti ulko-ovesta ja huutaa\nystävällisellä äänellä.) Korsu! Kuule, Korsu! Tule vähän tänne! — Niin,\ntänne pikku-saliin!\n\n(Tulee, menee peilin eteen, korjaa tukkaansa ja laskee vyötäisille\nkiedotut hameensa alas, peilaillen itseänsä edestä ja takaa. On sitten\nhommailevinaan, vilkkuen välillä peiliin.)\n\nKORSU (kurkistaa ulko-ovesta)\n\nTännekö pitäisi — vai?\n\nEEVA-KAISA\n\nTänne, tänne! Minä pyytäisin Korsua vähän auttamaan minua! Jos on aikaa\n— —\n\nKORSU (tulee sisään)\n\nNoin tuota — aikaa on vaikka paljon! Siellä on keittiöpuita jo ainakin\nviikoksi, vaikka minkälaisia juhlia varten.\n\nEEVA-KAISA\n\nKiitoksia vaan! Paljon niitä nyt tarvitaankin, kun ruvetaan tässä\nmuutenkin kemuilemaan.\n\nKORSU\n\nNoin tuota — mitä nyt sitten —?\n\nEEVA-KAISA\n\nAuta minua, hyvä Korsu, tämän pöydän nostamisessa — tuonne paikoilleen!\n\nKORSU (nostaa pöytää)\n\nNoin tuota! Mitäs täällä nyt sitten muuta tulee kuin palokunnan juhla?\n\nEEVA-KAISA\n\nTulee kaukaisia vieraita. Emännän sisar — se Helinä-neiti tulee\nAmerikasta tänään — pitäisi tulla laivalla.\n\nKORSU\n\nJahah! jahah! Mahtaako jäädä jälkiä saappaistani, kun kävin tuolla\nperunakuopalla?\n\nEEVA-KAISA\n\nAi, ai! — Vasta pestylle lattialle!\n\nKORSU (hätkähtää)\n\nNo, sun parkule! Sitä jo pelkäsinkin.\n\nEEVA-KAISA\n\nEi nyt tarvitse niin kovin välittää — pianhan tämä taas tallataan\npiloille — jo ilta-harjoituksessa — ei edes iltaan asti saa olla\nrauhassa.\n\nKORSU\n\nNiinhän se on! Kyllä tässä talossa osataan tallata. Siellä ulkona ovat\nmuuten jo pöydät kunnossa suojeluskuntaa varten. Lottia näkyikin jo\nolevan liikkeellä — niitä soppa-Lottia.\n\nEEVA-KAISA\n\nNiinpä kylläkin! Sen suojeluskunnan nyt pitikin vielä työntyä tähän\nLottineen. Mitä niillä nyt taas lie tekeillä?\n\nKORSU\n\nParkuleko heidät! — Ainahan ne vehnaavat! Aivan kuin ei olisi jo\npalokunnasta tarpeeksi!\n\nEEVA-KAISA\n\nViis' heistä ja muista! Illalla saadaan tanssia!\n\nKORSU\n\nSepä se, parkule, tässä salpaa hengen ihmiseltä!\n\nEEVA-KAISA\n\nMikä? Tanssiko? — Ai, Korsu suree sitä Korpimaapolskaa, jota —\n\nKORSU\n\nNo, niin — kun se Timilän Eero sai minut narratuksi —\n\nEEVA-KAISA\n\nMutta johan Korsu sen eilen osasi!\n\nKORSU\n\nKyllähän minä itse polskan — parkuleen — mutta ne sanat — niitä olen\nunissanikin tankannut! — Kun minun päähäni ei tavallisesti mahdu mitään\nvierasta törkyä. Se on niin täynnä omistakin ajatuksista.\n\nEEVA-KAISA\n\nKyllä minä tanssin vielä kerran ennen iltaharjoitusta, jos Korsu tahtoo.\n\nKORSU (ihastuu)\n\nNo, parkule! Eeva-Kaisa sitten on reima ihminen! (Lyö kätensä yhteen.)\nAntaapa sitten hoijakan käydä!\n\n(Laulaa ja tanssii Eeva-Kaisan kanssa vanhanaikaisen ja hurjan\nmaalaispolskan.)\n\n    Pontikka-Mikko pankolle kävi\n    viulunsa kieltä vinguttamaan:\n    Hei liru, liru, hei laru, laru —\n    naisia rupes naurattamaan.\n\nEEVA-KAISA (pysähtyy)\n\nEihän se niin ole!\n\nKORSU (nolona) Ei taida ollakaan! Eihän siinä pontikasta mitään puhuta.\nVoi, parkule sentään! (Etsii taskujaan) Mihin minä ne sanat nyt olen\npannut?\n\nEEVA-KAISA\n\nAntaa nyt olla! Kyllä minä tanssin Korsun kanssa uudelleen, heti kun\nsaan aikaa.\n\nKORSU\n\nEeva-Kaisa on niin parkuleen hyvä tyttö.\n\nEEVA-KAISA\n\nKyllä me siitä selviämme! Ei nyt huolita surra!\n\nKORSU\n\nMenenpä kohta hakemaan paperini. Noin tuota! Saakos tuohon resoorille\nvähän istahtaa?\n\nEEVA-KAISA\n\nVieläpä nyt kysellä! Sellainen mies kuin Korsu on tässä talossa — talon\nvahtimestari ja isäntä — ja ollut jo emäntävainajan aikana.\n\nKORSU (istuu)\n\nOlisi kai siinä kappaleessa tultu toimeen ilman polskaakin!\n\nEEVA-KAISA\n\nNiinkö siinä — Nassulan Kallun kihlajaisissa?\n\nKORSU\n\nSiinä juuri — mokomassakin!\n\nEEVA-KAISA\n\nKorsuhan tanssii sen niin alkuperäisen metkasti.\n\nKORSU (hyvillään)\n\nHm! — Noin taas! Nyt tulee kai sitten se amerikalainen — jahah!\nSentähden rumsteerataan vielä erikoisesti.\n\nEEVA-KAISA\n\nNiin kyllä — hänenkin tähtensä. Mutta vielä muutenkin. Eikö Korsu\ntiedä, että täällä kohta vietetään kihlajaisia?\n\nKORSU\n\nHei — kenen?\n\nEEVA-KAISA\n\nPianpa tuon arvaa — eihän meillä niin monia naisia ole — vakinaisesti\ntalon asukkaina.\n\nKORSU (vastahakoisesti)\n\nVai ottaa Eeva-Kaisa sen Tappura-Villen sittenkin!\n\nEEVA-KAISA\n\nKenen?\n\nKORSU\n\nNo, sen, josta aina laulelee.\n\nEEVA-KAISA (nauraa).\n\nSehän on vain laulu — ei sellaista miestä ole.\n\nKORSU\n\nSoo — parkule! Vai ei ole! Onpa hyvinkin — vaikka hänen oikea nimensä\non Naskali-Ville.\n\nEEVA-KAISA\n\nVai sekö iletys — tuo pahainen polsu! Sellaista en ole ikinä\naavistanutkaan! Murrin Leena opetti minulle laulun ja — hyi toki\n— en ikinä enää sillä laululla suutani pilaa. Ei, Korsu! Kyllä\nse on toisempi mies, joka minut pappilaan kuskaa. Vai mokomalle\ntyhjäntoimittaja-polsulle minä säästöni antaisin juopoteltavaksi.\n\nKORSU (heittää piippunsa sohvalle, yksikantaan)\n\nOnko vielä muuta nosteltavaa? (Nousee.)\n\nEEVA-KAISA (hämillään)\n\nEi, — ei ole —\n\nKORSU\n\nJahah! Sitten joudan — noin taas — joudan menemään — (Menee\nvauhdikkaasti ulos).\n\nEEVA-KAISA (sivelee hämillään poskiaan)\n\nEi, mutta — hänhän taisi luulla, että minä — en kai maininnutkaan,\nettä emäntä on morsian — hän ihan vissisti luuli, että minä — (Aikoo\nperässä.) Korsu! Korsu!\n\nRITVA (huutaa ovesta oikealta)\n\nJätä sikseen vähäksi aikaa ja tule auttamaan minua! (Poistuu.)\n\nEEVA-KAISA (hädissään ja epätietoisena aikoo keittiöön oikealle ja\naikoo ulos)\n\nKyllähän minä — kyllä minä —\n\nRITVA (huutaa)\n\nTule aivan heti!\n\nEEVA-KAISA\n\nJohan minä tulen — (Menee oikealle.)\n\nKORSU (tulee sisään. Häntä seuraa Pekka Halla ja perässä tulee\nNaskali-Ville kantaen pientä matkalaukkua.)\n\nVoittehan käydä tänne! Noin taas — täällähän se maanmittari majailee —\nvaikka minä en tiedä, mikä huone se hänen vakinaisenaan on. Eiköpähän\nliene tuolla yläkerrassa.\n\nPEKKA (puettuna sadetakkiin ja varsisaappaisiin)\n\nOlkoonpa nyt ylä- tai alakerrassa — kaipa siitä selvitään. Aluksi\nasetun tähän.\n\nKORSU\n\nNoin taas! (Pälyilee Naskali-Villeä kulmainsa alta.)\n\nVieraat ovat kai yhtä seuraa?\n\nPEKKA (ihmeissään kysymyksestä)\n\nYhtäkö seuraa? (Sitten luonteensa mukaisesti hauskasti, leikkisästi.)\nTietysti yhtä seuraa, kuten sulhanen ja puhemies ainakin. Tämä minun\ntoverini kertoi, joen yli soutaessamme, että tässä talossa on naitavia\ntyttöjä.\n\nKORSU (leveällä hymyllä)\n\nNo, parkule! Onhan täällä! (Pekalle) Tekö käytte sulhasesta?\n\nPEKKA (istuessaan, äkkiä, matkien Korsun sanantapaa)\n\nEikös, parkule! Minä olen puhemies.\n\nVILLE (erikoisen pieni ja käpristynyt, vilkas ja yksinkertainen, laskee\nmatkalaukun kädestään)\n\nNo, tulitpas kerran järkeäkin puhuneeksi, kaveri! Koko matkan oletkin\nvain pötyä pärpättänyt. Jos puhut tosissa puhemiehenä puolestani, niin\nsoutupalkan maksusta pääset.\n\nPEKKA (ottaa esiin rahaa)\n\nÄläpäs hätäile, kaveri! Kukin asia erikseen! Viitosen määräsit soudusta\n— ja toisen määrään minä niistä kauniista esitelmistäsi, joilla minua\nkestitsit. Heh! Tuossa kymppi!\n\nVILLE (ottamaisillaan rahan)\n\nJos kuitenkin sentään pitäisit tuon rahan — ja puhuisit sen edestä\nsille Eeva-Kaisalle — tälle tämän talon —\n\nKORSU (korjaa vyötään, tyytymättömänä)\n\nSoo parkule! Oletteko te muka — noin taas —!\n\nPEKKA (nauraa)\n\nNo, niin, parkule vie olemmekin! (Työntää rahan Villelle.) Tuossa!\n\nKORSU (vihaisena)\n\nMitäs markkinakauppaa tämä on? Ota rahasi, Naskali-Ville — ja patikoi\npihalle! (Pekalle) Ellette ole samaa säkiä, niin sanon teille, että\ntämä Naskali-Ville on tämän rauhallisen kappelikunnan — noin taas —\nmikä parkule se nyt taas onkaan se herrasnimitys —\n\nVILLE (äreästi)\n\nKommunisti minä olen! Rehellinen ja oikea kommunisti! Mutta niitä on\ntäällä kappelissa kaikellaisia tuohipäitä, jotka eivät rehellisesti ole\nyhtään mitään!\n\nKORSU\n\nKatsos, parkuletta, kuinka suuttui, kun en muistanut kommunistia —\npolsun minä kyllä aina muistan.\n\nPEKKA\n\nÄlkäähän nyt rakennelko riitaa, hyvät naapurit! Kyllä minä veneessä\nsain kuulla, että tämä saattomieheni on turkin tulipunainen ja kiivas —\n\nKORSU (keskeyttää)\n\nTappura-Ville! Niin on.\n\nPEKKA (nauraen)\n\nOnko sekin hänen nimensä?\n\nKORSU\n\nOn kuin parkuleenkin. Hän on Tappura, kommunisti, Naskali ja polsu! Nyt\nne tittilät muistin kaikki.\n\nVILLE (vetää ylpeänä ja halveksivana savukekotelon taskustaan)\n\nMinä halveksin kaikkia tuohipäitä sosialisteja!\n\nPEKKA (huvitettuna nousee)\n\nTeidän seuranne on tavattoman mielenkiintoista ja miellyttävää, mutta —\n(riisuu sadetakin yltään, joten paljastuu hänen suojeluskuntapukunsa)\nsiitä huolimatta täytyy minun yrittää tavata talon emäntää.\n\nVILLE (hölmistyneenä ja liikahtamatta)\n\nKatsos kettua — miten muutti karvansa!\n\nKORSU\n\nNo, eikös, parkule! Tuoko nyt olisi polsun puhemies!\n\nVILLE\n\nSinähän olet oikea lahtari — vai —?\n\nKORSU\n\nÄlkää suuttuko tuohon polsuun, muuten rupeatte pian tappelemaan. Antaa\nhänen nimitellä —\n\nPEKKA (iloisesti)\n\nÄlä pelkää, poikaseni! Me emme koskaan tappele turhista. Minähän\npäinvastoin olen ihastunut tähän kommunisti-ystävääni —\n\nVILLE\n\nMinä en ole lahtarin ystävä!\n\nKORSU\n\nSo, soh, parkule! Puhuttele ihmisiksi!\n\nPEKKA\n\nAnna olla! Kuulin sen jo venheessäkin moneen kertaan.\n\nVILLE (ivallisesti)\n\nMutta silloin en tietänyt, mitä nyt näen. Jos sen olisin aavistanut,\nniin et nyt seisoisi tuossa.\n\nPEKKA\n\nMiksi en?\n\nVILLE\n\nEt minun veneelläni olisi yli päässyt. Et! (Muristen) Sehän minua\nsuututtaa, kun satuin avustamaan tuota poroporvaria!\n\nPEKKA (rattoisasti)\n\nMitenkäs sen puhemiehen toimen nyt käy, kun sulhanen tuolla tavoin\nkimsuilee? — Koetahan nyt asettua ihmisiksi, niin minä pistäydyn\ntalonväen parissa — ja jos tapaan Eeva-Kaisan — niinhän se nimi kai oli\n—\n\nKORSU ja VILLE (yht'aikaa)\n\nEi tarvitse!\n\nPEKKA\n\nMitä? (Katselee kumpaistakin vuorotellen, hymyilee)\n\nAhaa! Niinkö — vai? — — Tappura-Ville ja — mikä teidän nimenne olikaan?\n—\n\nKORSU (tyytymättömänä)\n\nNo, parkule! —\n\nPEKKA (nauraen)\n\nAivan oikein! Parkule se olikin! (Lyö Korsua olalle mennessään\nkimakasti) Parkule! (Menee oikealle.)\n\nVILLE (nolona)\n\nTässähän nyt vasta kiekura tapahtui. — Kun lahtarin kätyriksi jouduin!\n\nKORSU\n\nNoin taas! Ei rehellistä työtä tarvitse katua!\n\nVILLE\n\nNo, rehellisesti juuri olisin keikahuttanut salmeen, jos olisin\nhonannut! — Mutta samapa tuo! (Tarjoo tupakkaa.) Pannaan rauhan piiput,\nme kaksi! Me emme ainakaan ole porvareita.\n\nKORSU (etsii piippuansa, löytämättä)\n\nMinä imeskelen vain nystyrääni — ja askarteluillekin on lähdettävä —\ntuolla näyttämölläkin on vielä yhtä ja toista rempallaan.\n\nVILLE\n\nVoihan kai kotvan istuakin — (Menee istumaan). Haluaisin vähän jutella\nkanssasi —\n\nKORSU (mutisten)\n\nEi hyödytä! Minä olen liian yksivakainen sosialisti.\n\nVILLE\n\nTiedän sen! En minä nyt listeistä enkä nisteistä — suotta kai meidän\nkesken on niistä niin suurta porua nostaa — muusta se olisi —\n\nKORSU\n\nNo, hoputahan sitten! —\n\nVILLE\n\nKas, kun minä oikein vakavissani olen pohtinut tuota naimisjuttua —\n\nKORSU (äkäisesti)\n\nMitä sinun naimisjuttusi minulle kuuluvat!\n\nVILLE\n\nNo, kun sinä olet tässä talossa vähän niinkuin isännän tapainen —\n\nKORSU\n\nNiin mitä?\n\nVILLE\n\nVoisit jutella tuolle Eeva-Kaisalle —\n\nKORSU\n\nSoo — parkule! (Korjaa vyötänsä.) Korjaa hynttyysi hyvällä — tai —\n\nVILLE (pelästyen)\n\nMitä sinä nyt?\n\nKORSU\n\nTai minä otan sinua niskahaituvista ja talutan ovelle. (Menee\ntyöntämään oven auki.) Äläkä astu enää tämän kynnyksen yli!\n\nLOIRONEN (on juuri ollut astumaisillaan sisään, on puettuna maalarin\ntyöpukuun, paperihattu päässä, on luonteeltaan mielistelevä,\nlaiskotteleva ja hyväntuulinen, pysähtyy ovelle)\n\nMitäpä Korsu nyt suotta on noin kohtelias! Olisinhan itsekin oven\navannut — (astuu sisään) — mutta kiitoksia vaan! (Nauraa.)\n\nKORSU\n\nNoin taas! Eihän se ollut Loiroselle. Tulitte pahaan aikaan — tuon\nNaskali-Villen juuri piti näyttää vikkelyyttään käpälämäen juoksussa.\n\nVILLE (nousee rohkaistuneena, muita asettuu niin, että Loironen on\nhänen ja Korsun välissä)\n\nTulitte hyvään aikaan, Loironen, muuten tuo Korsu olisi mennyt\nsatikuti-saunaan keskellä päivää.\n\nLOIRONEN\n\nVai, vai! Täällä hierotaan tappelua, vaikka sota on ovella.\n\nVILLE (rivakasti)\n\nMikä sota? Mikä?\n\nKORSU (hitaasti)\n\nMikä parkuleen sota?\n\nLOIRONEN\n\nEttekö te tiedä, että vihollinen on jo Korukankaalla ja aikoo\nSirpan sillasta kulkea tänne päin. Minun asiani oli tuoda tänne\nhälyytys. Kapula kiertää ympäri kappelia. Illan suussa pitää kaikkien\nsuojeluskuntalaisten olla Sirpan metsässä. Mutta sinä, Korsu, et taida\nkuuluakaan suojeluskuntaan —\n\nKORSU (hätäisesti)\n\nKyllä minä kuulunkin, vaikka olenkin sosialisti, jos vaan on oikea\nvaara ja vihollinen hyökkää maahan. Mutta mikä parkule siellä nyt\nsitten on tulossa?\n\nVILLE (on malttamattomana odottanut suunvuoroa)\n\nOvatko ne kommunisteja ja neuvostojoukkoja? Ovatko?\n\nLOIRONEN\n\nSitä ei hälyytysviesti sanonut, eikä minulla ollut aikaa kysyä, kun\nseisoin tellingeillä ja viestin kuljettaja katosi pytingin nurkan\ntaakse. Lupasin vaan tuoda sanan tänne, kun tämä oli eri haaralla —\n\nVILLE\n\nJokohan ne olisivat meikäläisiä —?\n\nKORSU\n\nÄäh! Sinä, parkule, polsuinesi!\n\nLOIRONEN\n\nRyssiä ja poisujako sinä odotat, vintiö?\n\nVILLE (lähentelee ovea) Itse voit olla vintiö! Minä olen toki rehdisti\naina samaa sorttia, mutta sinä muutat karvaa aina sen talon mukaan,\nmissä työskentelet. Kyllä sen koko kappeli tietää, että sinä kuulut\nemäntien puolueeseen — ottaisit sen valokuvaajan lesken, joka juoksee\njo homppa-kymmentään — ja juoksee perässäsi — sen Lellon Eveliinan —\nniin ehkä tasaantuisit.\n\nKORSU (saatuaan suunvuoron)\n\nMitä parkuletta sinä nyt taas Loirosta rupeat haukkumaan. Itse sinä\nakka olet — ja sulla itselläsi on homppakymmen. Et ole enää polsukaan!\nTiedäthän, että jokainen saa olla mitä mielii — — ja Loironen on — noin\ntaas — hm —\n\nVILLE (voitonriemuisesti)\n\nNiin — mikä hän on tänään? Mikä?\n\nKORSU\n\nEtkös sinä ole, Loironen, sosialisti niinkuin minäkin — ja kaikki muut\nrehelliset ihmiset —?\n\nVILLE\n\nLoironen on tämän viikkoa Jairakan pytinkiä maalaamassa — ja Jairakan\nemäntä on maatiainen — etkös arvaa, mikä Loironen silloin on! Viime\nkuussa hän oli Mäkelässä ja kuului heränneisiin — nyt hän on — —\n\nEEVA-KAISA (on tullut oikealta ja kuullut viimeisen lauseen,\nsuuttuneena).\n\nHäh?! No, eikös mun päiviäni —? Vai akutaattori — kokouksia täällä\npidetään — juuri vast'ikään pestyllä lattialla —\n\nLOIRONEN (kiirehtiessään pois)\n\nMuista, Korsu, minun hälyytykseni tai voit joutua ammuttavaksi!\n(Villelle) Rupea, sinäkin, Ville, kiltiksi poro-porvariksi — tai\nparkitse ajoissa anturanahkasi käpälämäkeä varten, muuten joudut sodan\njalkoihin! — Illalla tulen tuonne näyttämölle maalaamaan taivasta,\nvettä ja maata. (Menee.)\n\nVILLE (perässä ulos, hätäisesti)\n\nMikä sota se on, sano! Mikä?\n\nEEVA-KAISA\n\nAmmuttavaksi? Mitä hän sanoi? Ja mitä hän puhui sodasta —\n\nRAJU (tulee ulkoa, huutaen taakseen)\n\nKyllä tiedän mistä on kysymys! Sirpan sillalle illalla!\n\nKORSU\n\nEi illalla — vaan illan suussa! — Vihollinen hyökkää Sirpan sillalle!\n\nEEVA-KAISA (kimakasti)\n\nSus' siunatkoon! (Pyörähtää ympäri) Vihollinen hyökkää — Sirpalta päin!\n(Juoksee keittiöön päin ja suoraa päätä Pekan syliin.)\n\nPEKKA (tulee keittiöstä, ottaa Eeva-Kaisan syliksi ja pyöräyttää ympäri)\n\nVai jo hyökkäsi Sirpalta — suorinta tietä syliin lensi kuin kanuunasta\nvaan!\n\nEEVA-KAISA (hädissään)\n\nMikä sieltä Sirpalta tulee?\n\nPEKKA (nauraen)\n\nJos sieltä tulee jokamiehen syliin tuollainen vihollinen, niin varmasti\nme häviämme —\n\nRAJU (hämmästyen)\n\nKas, velimiestä! Sieltäköpäin sinä tulet?\n\nPEKKA (menee tervehtimään Rajua)\n\nTerve vaan! Ja terveisiä isolta kirkolta! — Minä kävin morsiantasi\ntervehtimässä. (Kääntyy Eeva-Kaisaan.) Emäntä ei näkynyt pelkäävän\nhyökkäävää vihollista läheskään niin paljon kuin te.\n\nEEVA-KAISA\n\nHyökkääkö sitten vihollinen?\n\nPEKKA\n\nNo, niin armottomasti!\n\nEEVA-KAISA\n\nNekö ne sitten ampuvat Korsun?\n\nRAJU\n\nMitä tyhmyyksiä Eeva-Kaisa nyt höpsii?\n\nEEVA-KAISA\n\nLoironen sanoi, että Korsu ammutaan —!\n\nKORSU\n\nLeikilläänhän se parkule uhkasi — jos en hälyyttäisi vihollisen tuloa —\n\nPEKKA\n\nJa sinähän olet hälyyttänyt jo aivan parkuleesti — näkeehän sen.\n(Eeva-Kaisalle.) En minä anna ampua Korsua. Mutta nyt kun vihollinen\nhyökkää, niin ellei tuo »parkule» kunnolla puolusta Eeva-Kaisaa, niin\npaha hänet perii.\n\nEEVA-KAISA\n\nKetä vastaan minua pitää puolustaa?\n\nRAJU (menee rauhoittaen Eeva-Kaisan luo)\n\nNo, sellaisia kuin Loirosta, Naskali-Villeä ja muita. Tuo veli-Pekka on\nniin leikkisä — älkää välittäkö!\n\nKORSU\n\nEntä se vihollinen?\n\nEEVA-KAISA\n\nNiin, mikä vihollinen se on?\n\nEERO TIMILÄ (suojeluskuntapuvussa tulee sisään nopeasti)\n\nOnko Pekka Halla täällä?\n\nPEKKA\n\nMinä olen. — Kas! Eero Timilä! Käy peremmälle —\n\nEERO\n\nKiireellinen virka-asia!\n\nPEKKA (on aikonut mennä tervehtimään, pysähtyy)\n\nSoo — no?\n\nEERO\n\nSalainen.\n\nPEKKA\n\nVai niin! (Reippaasti). Menkääpä nyt tuonne keittiön puolelle\nlämpymäisille! Siellä leivotaan.\n\nRAJU (menee heti)\n\nKutsu sitten, kun olet vapaa!\n\nPEKKA\n\nKyllä! — No, »parkule»! Nopeammin! Etkö huomaa, että täällä nyt\nkomennetaan.\n\nKORSU\n\nNoin taas! Saa kai itse valita reikänsä. Minä täällä komennan, jos\nniikseen on. (Menee ulos.)\n\nEEVA-KAISA\n\nEi enää järjen kipinää ole miehisillä miehillä.\n\n(Menee keittiöön.)\n\nPEKKA (menee tervehtimään Eeroa)\n\nMistä sinä tulet noin palavissasi?\n\nEERO\n\nPäämajasta, veikkoseni — päämajasta! Polkupyörällä lentokonevauhdilla —\nhuh!\n\nPEKKA\n\nMahtaa olla jokin tärkeä muutos suunnitelmaan?\n\nEERO\n\nYllätys! Suurenmoinen temppu! Me teemme nuuskaa — me pistämme satimeen\nhyökkääjät — päällikön keksintö —\n\nPEKKA\n\nNo? Anna tulla!\n\nEERO\n\nTiedätkö mikä on Varvaslahti?\n\nPEKKA\n\nTiedän — tuo tuolla niemen takana!\n\nEERO\n\nAivan oikein! Sinä kokoat nopeasti kaikki saatavissa olevat venheet\nVarvaslahteen. Osa pojista soutaa venheillä yli ja iskee selkään, kun\nvihollinen hyökkää Sirpan sillalle.\n\nPEKKA\n\nErinomaista! Eikä muuta?\n\nEERO\n\nEi! Sinä vain annat koota venheet heti. Minulla on käsky noudattaa\nsinun määräyksiäsi — tunnen seudun.\n\nPEKKA\n\nMontako venettä näiden koskien välissä on saatavissa?\n\nEERO\n\nKahdeksan kaikkiastaan — laskin ne matkalla. Mutta yksi vuotaa.\n\nPEKKA\n\nSeitsemän siis — Sirpan alapuolella?\n\nEERO\n\nNiin — ylävedeltä emme voi ottaa — kannaksen yli kuljettaa —\n\nPEKKA\n\nEmme tietysti. Pannaanpa heti käyntiin —!\n\nEERO\n\nKumppani vain minulle, niin minä hoidan koko jutun käden käänteessä!\n\nPEKKA\n\nTänne ei vielä ole tietääkseni tullut ainuttakaan miestä, mutta — minä\nlähden itse.\n\nEERO\n\nJoutavia! On kai talossa joku renki tai joku poikanen —? Korsuhan tästä\njuuri lähti. Minä otan hänet. (Lähtee.)\n\nPEKKA\n\nTee niin — ja käy täällä, kun homma on suoritettu! (Menee keittiön\novelle ja huutaa) Höh — hoi! Velimies! Tulehan tänne! (Tulee etualalle,\nkaivelee laskujaan.)\n\nRAJU (tulee oikealta ja menee laiskasti istumaan, painaen pään\nkäsiinsä.)\n\nPEKKA\n\nTuo sinun morsiamesi on —\n\nRAJU (tekee kärsimättömän liikkeen)\n\nÄsh! Älä huuda!\n\nPEKKA\n\nMitä? Onko sinulla korva-särky? — Minä vain aioin sanoa, että minä\ntykkään tuosta sinun morsiamestasi —\n\nRAJU\n\nÄlä nyt helkkarissa kilju — tuota morsianta — ja morsianta —\n\nPEKKA\n\nSoo! Eikö siitä muka saisi puhua, vaikka minä sitä varten olen — noh!\nmihin penteleeseen minä nyt olen pannut tuon paperin — sitä varten\nolen käynyt — että — onko nyt kummempaa — että tiedettäisiin — ei se\nole tuokaan — että sinä olet kotipuolesi tytöistä vapaa — no, tuossa\non todistus — (heittää paperin pöydälle) — anna kuuluttaa vaan, että\nkaikuu kihlakunta!\n\nRAJU\n\nIstu nyt ja ole vähän aikaa vaiti!\n\nPEKKA (katsoo Rajua pitkään)\n\nOoh! Sinulla on krapula! (Naureskelee) Tiedäthän, että se on kokonaan\nlaiton tauti! Yhtä laiton kuin ryyppääminenkin! (Istuu.)\n\nRAJU (nousee kävelemään)\n\nOle vaiti!\n\nPEKKA\n\nNuolkoon sama koira, joka purikin! (Etsii housun takataskusta.) Minulla\non kenttämassi — täällä — (Ottaa pullon) No, eikös tuo, iskariootti,\nolekin tyhjä! — Nuo vietävän pullot harrastavat vähän liiallista\nraittiutta nykyään — ovat useimmiten ihan laillisessa kunnossa —\n\nRAJU (pysähtyy Pekan lähelle)\n\nKuulehan, Pekka! Pelasta sinä minut tästä touhusta!\n\nPEKKA\n\nMistä touhusta? Tästäkö —?\n\nRAJU\n\nPistä nyt tuo raittiusmielinen pullo taskuusi ja kuuntele vähän järkeä!\n\nPEKKA (nauraa ja pistää pullon taskuunsa)\n\nJärkeä? Kun rakastunut ihminen uhkaa puhua järkeä, niin on hänen\nmielensä täynnä tyhmyyksiä — sen tiedän itsestäni —\n\nRAJU\n\nMinä en ole rakastunut!\n\nPEKKA\n\nHäh?\n\nRAJU\n\nEn ainakaan tähän Ritva Immilään!\n\nPEKKA\n\nEt rakastunut morsiameesi, joka on niin viehättävä ja kaunis ja rikas —\nja —\n\nRAJU (istuu)\n\nEn. Kuulethan sen.\n\nPEKKA\n\nMiksi olet sitten ottanut hänet?\n\nRAJU\n\nEn minä ole häntä ottanut — (hiljaisesti) — hän on ottanut minut.\n\nPEKKA (purskahtaa nauramaan)\n\nSoo! Soo! Soo!\n\nRAJU (torjuu kädellään)\n\nÄlä nyt nosta melua jokaisesta sanasta, minkä minä sanon.\n\nPEKKA\n\nJos sinä tuollaista järkeä minuun lataat, niin tukehdunhan minä, ellen\nminä —\n\nRAJU\n\nTukehdu sitten tai räjähdä, tai tee mitä ikinä haluat, mutta sinun\ntäytyy pelastaa minut tästä pulasta!\n\nPEKKA\n\nMinä en totisesti ymmärrä —!\n\nRAJU\n\nHyvä, ettet sinäkään aina ymmärrä kaikkea! Ja tämä onkin aika sotkuinen\njuttu. Selvää on vain se, että minun kihlaukseni täytyy purkautua.\n\nPEKKA (vakavammin)\n\nNiinkö? Mitä sinulla sitten on häntä vastaan?\n\nRAJU\n\nEi minulla ole yhtään mitään häntä vastaan, mutta tämä kihlaus on\nminulle selvittänyt erään asian, kirkastanut erään vanhan jutun,\nsaattanut minut tajuamaan, että minä rakastan erästä toista.\n\nPEKKA\n\nRakastat toista? Ketä sitten?\n\nRAJU\n\nErästä tyttöä —\n\nPEKKA (kuivasti)\n\nTyttöä kai! Sen voi edellyttää! (Tiukasti) Muita kuka hän on? Mikä\nhänen nimensä on?\n\nRAJU\n\nSitä en tiedä!\n\nPEKKA (nauraa)\n\nAhaa! Sinä yhä vielä muistelet viimetalvista lunta, tuota\ntanssi-iltama-tyttöä, jonka tapasit viime syksynä Helsingissä. Oi, voi!\nKyllä kannattaakin!\n\nRAJU\n\nSe tyttö tuntuu tulleen minun kohtalokseni. Tämä nykyinen juttu on\npantava erehdysten tilille.\n\nPEKKA (tyytymättömänä)\n\nJoutavia! Mokoma letukka! Nimetön ja tuntematon! Voi olla jo naimisissa\n— ties kuinka monennen kerran — ja oli ehkä jo silloinkin —\n\nRAJU\n\nEi ollut!\n\nPEKKA\n\nMistä sinä sen tiedät?\n\nRAJU\n\nTiedän minä. Meidän piti tavata toisemme seuraavana päivänä —\n\nPEKKA (naureskelee)\n\nPiti! Mutta ette tavanneetkaan!\n\nRAJU (toivottomasti)\n\nOnneton väärinkäsitys esti. Minun aivoihini oli syöpynyt sirkus ja\nsirkukseen meneminen, ja hän nähtävästi tarkoitti Sirkuskatua, joka on\naivan toisella puolella kaupunkia.\n\nPEKKA (huvitettuna)\n\nJa sillä aikaa kuin hempukka pasteeraili Siltasaarella, vartioit sinä\nTöölössä sirkuksen sisäänkäytävää —\n\nRAJU (pulpahtaen)\n\nNäytännön alusta loppuun — ajatteles!\n\nPEKKA\n\nNo, mikä sinut herätti?\n\nRAJU\n\nJoku pojan naskali sanoi toiselle: asutko vielä Sirkuskadulla? Se\nherätti kuin salamanisku minun torkkuvan sieluni. Minä ryntäsin\nensimmäiseen autoon — ja — (valittaen) — kaikki oli tietysti turhaa —\n\nPEKKA\n\nNiin, niin! Turhuus ja hengen vaiva —\n\nRAJU (hypähtää ylös)\n\nKuule, Pekka! Sanoit, että Ritva miellytti sinua? Etkö sanonut?\n\nPEKKA\n\nKyllä hän kälyksi kelpaa!\n\nRAJU\n\nJa vaimoksi hän on aivan erinomainen! Etkö usko?\n\nPEKKA\n\nOlen siitä vakuutettu.\n\nRAJU\n\nNai sinä hänet minun puolestani.\n\nPEKKA (nousee)\n\nMitä?\n\nRAJU\n\nMinun mielestäni te sopisitte niin erinomaisesti toisillenne!\n\nPEKKA\n\nHassuko sinä olet? Pitäisikö minun mennä naimisiin sinun erehdystesi\nkanssa! Aivan kuin minulla ei itsellänikin olisi —\n\nRAJU\n\nSinulla ei ole morsianta — minä tiedän sen —\n\nPEKKA (naureskellen)\n\nEi morsianta — mutta erehdyksiä minulla voi olla omassakin varastossa —\n\nRAJU (touhuavasti)\n\nOmien erehdyksien kanssa ei mennä naimisiin — kai sinä nyt sen ymmärrät\n— et sinä omiesi, enkä minä tämän kanssa. Tämän minun erehdykseni sinä\nvoit korjata —\n\nPEKKA\n\nKorjata kuin kuhilaan pellolta — niinkö? Voiko morsiamesi niin vain\nkuka tahansa korjata?\n\nRAJU (parkaisten hillityn käheästi)\n\nAsiaa minä tarkoitan — asiaa! Sen voi korjata, paikata, tehdä ehjäksi —\nymmärrätkö?\n\nPEKKA\n\nEn!\n\nRAJU\n\nÄlä nyt tee itseäsi tyhmäksi! Et siinä kuitenkaan onnistu. Kyllä sinä\naivan hyvin tiedät, mitä minä tarkoitan. Minä puhun ihan vakavissani.\n\nPEKKA\n\nNo, minä koetan. Sinä puhut ehjäksitekemisestä —\n\nRAJU\n\nNiin, niin!\n\nPEKKA\n\n— mutta tarkoitat sillä rikkomista —\n\nRAJU (hermostuneesti)\n\nNo, riko tai paikkaa — tee mitä haluat — mutta selvitä tämä peijakkaan\nsotku! Minä olen ihan vakuutettu, ettei Ritva ole ikinä ollut minuun\nrakastunut. Se on ihan varmaan ollut ilmeinen erehdys. Ei hän voi pitää\nminunlaisestani pehmeästä haaveilijaluonteesta —\n\nPEKKA\n\nOnhan sinun nimesi Raju —\n\nRAJU\n\nSepä hänet pettikin! Juuri se hänet erehdytti — niinkuin niin monet\novat meissä erehtyneet. Sinä olet raju ja minä — minä olen vain paljas\nPekka. Kun nimet ovat sotkussa, niin asiatkin sotkeutuvat. Minä olen\nihan varma, että Ritva luuli minua sinuksi — ja sentähden — sentähden\nsinun pitäisi — pitäisi —\n\nPEKKA\n\nMennä hänen kanssaan naimisiin?\n\nRAJU (innostuneena)\n\nNiin juuri — niin juuri! Katsohan! En minä tässä ole pääasia. Pääasia\non hänen oma mielikuvansa, jota minä en voi täyttää. Minä en sovi\nollenkaan raameihinkaan. Mutta sinä sitä vastoin olet aivan kuin\nsyntynyt häntä varten — ja hän taas — hän on ihan — ihan kuin —\n\nPEKKA (torjuen)\n\nÄlä nyt vain rupea väittämään, että hänkin on syntynyt minua varten!\n\nRAJU\n\nNo, niin totisesti onkin! Ellet usko, niin ota siitä selvä! Mene\nkeittiön puolelle ja katsele häntä sillä silmällä! Mene heti!\n\nEEVA-KAISA (tulee keittiöstä)\n\nAntakaa nyt anteeksi, kun täällä ei ole vielä kaikki valmista.\n\nPEKKA\n\nMinäkö olen puolivalmis vai tuo maanmittariko? Tomutelkaa häntä täällä\nsisällä — minä lähden rannalle tuuleentumaan.\n\nRAJU\n\nEeva-Kaisa jatkaa vain rauhassa! Velimieheni menee tuonne emännän\npuolelle.\n\nEEVA-KAISA\n\nEmännällä onkin jo aikaa. Viimeinen arina on paistumassa —\n\nRAJU (koettaa työntää Pekkaa keittiöön päin)\n\nNiin — emännällä on aikaa — ja ajatteles kuinka hyviä lämpimäisiä —\n\nPEKKA (leikillisesti Rajulle, ottaessaan matkalaukkunsa)\n\nMinä luulen, että minä menen sirkuksen ovelle odottelemaan — näytännön\nloppua. (Menee nauraen ulos.)\n\nEEVA-KAISA (Katselee Pekan jälkeen, pyyhkii nenäänsä ja katsoo sitten\nRajua, ryntää nopeasti peräovelle, jonka työntää auki, huutaa)\n\nPalokunnan talo tämä on, eikä sirkus! Täällä on näytäntö — illalla —\npalokunnan juhlassa. Minä sen tiedän, koska itse näyttelen mukana.\n(Kääntyy Rajuun päin.) Tuolla teidän veljellänne ei ole kai kaikki\ntäällä — (näyttää otsaansa) — oikein kunnossa?\n\nRAJU (katsomatta, ajatuksiinsa vaipuneena)\n\nEi ole. Kaikki aivan sekaisin.\n\nEEVA-KAISA\n\nVoi kauhistusta! Ja sellainen höynä sitten on aseenkantaja!\n\nRAJU (heräten mietteistään).\n\nMikä on? Kenen aseenkantaja?\n\nEEVA-KAISA\n\nNo — hei! Lahtarien kai, tiedän ma.\n\nRAJU (tiukasti)\n\nNyt Eeva-Kaisa puhuu jotakin pöpöröä, josta minä en ymmärrä yhtään\nmitään. Kuka on höynä?\n\nEEVA-KAISA (on ryhtynyt asettelemaan kalustoa paikoilleen, liinoja\npöydille y.m., pysähtyy)\n\nPöpöröä? Minäkö? Itsehän sanoitte juuri, että velimiehenne on aivan\nsekaisin.\n\nRAJU (äreästi)\n\nSellaista minä en ole koskaan sanonut!\n\nEEVA-KAISA (lyö kämmenensä yhteen)\n\nNo, voi sun parkule!\n\nRAJU (hermostuneesti)\n\nÄsh! — Minä annan Eeva-Kaisalie hyvän neuvon. Jos menette Korsun kanssa\nnaimisiin, niin älkää sentähden omistako hänen kiroilemistaan! Ei\nrakkaus sellaista vaadi.\n\nEEVA-KAISA (silmät pyöreinä)\n\nRakkaus?! Mikä rakkaus? Ja kuka menee Korsun kanssa naimisiin?\n\nRAJU (etsii hattuaan, lepytellen)\n\nEnhän minä — enhän minä tiedä. Minä vain tulin sanoneeksi, kun luulen\nhuomanneeni, että teillä on jotakin yhteistä —\n\nEEVA-KAISA (melkein huutaen)\n\nMinustako huomannut — minusta?\n\nRAJU (torjuen ja yrittäen peräytyä ovelle)\n\nEn tietysti — en! Mutta Korsu ehkä — —\n\nEEVA-KAISA (asettuu oven ja Rajun väliin)\n\nOnko Korsu sanonut jotakin? Mitä hän on sanonut?\n\nRAJU\n\nHän on sanonut pitävänsä Eeva-Kaisasta —\n\nEEVA-KAISA (riemastuneena)\n\nTodellako?\n\nRAJU\n\n— Ja minusta tuntuu, että Eeva-Kaisakin rakastaa häntä —\n\nEEVA-KAISA (ottaa Rajua käsivarresta estääkseen Rajun lähtöä)\n\nKuulkaa — jos vielä sattuisi tulemaan puheeksi — kiltti insinööri —\n\nRAJU (naureskellen)\n\nEeva-Kaisa on siis kuitenkin rakastunut? Kyllä, kyllä! Kyllä puhun\nKorsulle! (Menee.)\n\nRITVA (tulee keittiön puolelta, aikoo perälle)\n\nKuule, Raju!\n\nEEVA-KAISA\n\nAntakaa hänen nyt mennä menojaan! Hän kai juoksi tavoittamaan sitä\nhupsua veljeään. (Jatkaa keskeytynyttä työtään.)\n\nRITVA\n\nHupsua!? Kuka on hupsu? Rajun velikö?\n\nEEVA-KAISA\n\nIhan täysi hupsu!\n\nRITVA\n\nHän on minun mielestäni kovin leikkisä — ja sitä kai et oikein\nymmärtänyt. Minun mielestäni hän on paljon älykkäämpi, vilkkaampi ja\nmiellyttävämpi kuin Raju.\n\nEEVA-KAISA\n\nÄlkää nyt!\n\nRITVA\n\nIhan totta! Minä pidän enemmän hänestä kuin Rajusta. Minä luulen, että\nminä vaihdan veljeksiä.\n\nEEVA-KAISA (istuu hölmistyneenä)\n\nVaihdatte? (Kimmastuu). Mutta minä sanon, että siitä ei tule yhtään\nmitään! Sen minä sanon! Insinööri on vakava ja rehti mies — ja tuo\nlahtari on honkkeli! Neiti ei saa ruveta hassuttelemaan — kun kerran on\nsaanut insinöörin —\n\nRITVA (nauraa)\n\nSinä et ymmärrä leikkiä — etkä siis tuota honkkeliakaan —\n\nEEVA-KAISA\n\nLeikkiä! — Voi, neiti kulta! (Huokaa ja nousee.) Miehen saaminen ei ole\nmikään leikin asia!\n\nKORSU (tulee ulkoa).\n\nRITVA\n\nNo, mitä se Korsu hommailee?\n\nKORSU\n\nOnhan tässä — kun talo on kohta kuin muurahaispesä. Menen aukaisemaan\nnäyttämön ulko-ovet. Sinne tulee kuntoon-Iaittajia — maalareita\nja muita — — Sitten lähden vähän Timilän Eeron asioille. (Menee\nnäyttämölle.)\n\nRITVA\n\nOn sekin ihme, että sinä reipas tyttö välität tuollaisesta jöröjukasta\nkuin tuo Korsu!\n\nEEVA-KAISA\n\nSe on niitä luonnon ihmeitä.\n\nEVELIINA LELLO (vanhanpuoleinen lihavahko puolirouva, puettu\nsilmäänpistävän lyhyihin hameisiin ja muuten kovin koreiluhaluisesti,\nesiintyen teeskentelevästi ja lipeäkielisesti, koettaen saada\nhuomattavaksi hienoa käytöstä ja puhetapaa, joista kaikista muodostuu\nkoomillinen sekasotku sivistymättömyyttä ja teennäisyyttä).\n\nOi, voi sentään! Täällähän minä tapaankin neiti Immilän — vaikka aivan\nvain ohikulkiessani päätin pilkistää sisään. No, hyvää päivää, neiti!\nOi, miten neiti on reipas ja punaposkinen — päivää Eeva-Kaisa — ai,\nmiten täällä on volangeja seinillä — ja tuolla juhlaplaanillakin oli jo\nkaikki niin peräti dresseerattua —\n\nRITVA\n\nKas, kun ei rouva Lello ollenkaan —\n\nEVELIINA\n\nNo, ajatelkaas sitä skandaalia, että minun on täytynyt nyt päivällä\nvähän retireerata, kun meille tuli tuo pakanan pyykki-Tiina aamulla,\nvaikkei sellainen akordikaan ollut — mutta minkä sille öykkärille —\najatelkaas — täytyi vain refuseerata kaikki ideaalini hänen tähteensä —\nnyt päiväksi — illalla minä tulen, mutta Charlottana minä en mitenkään\nvoinut propeerata —\n\nRITVA\n\nSaisiko tarjota rouva LelloIIe —?\n\nEVELIINA\n\nEi suinkaan — definitiivisesti ei mitenkään — minä taas lähden — olisin\nvain — ajatelkaas — kun minun piti prepareerata jo keväällä koko\nlokaali, mutta en saanut konfikseeratuksi maalaria — eikös sekin ole\ntuo Jairakan emäntä, joka ratifiseeraa pytinkinsä ulkoa ja sisältä — ja\nulkoakin — vaikkei siitä ole kuin neljä vuotta, kun se konstateerattiin\n— ja sentähden minun on täytynyt negliseerata itseni koko kesän — tuota\nmaalaria — herra Loirosta minä olisin halunnut vähän treenata minun\ntarpeisiini — ajattelin, että jos täällä voisi tangeerata — kun tuo\nJairakka on sellainen barokki — emäntää minä tarkoitan — että minä en\nvoi häntä isoleerata —\n\nEEVA-KAISA\n\nLoironen ei ole nyt täällä, mutta kai hän kohta tulee näyttämölle\ntyöhön.\n\nEVELIINA\n\nNiin, tuo näyttämö! Mitenkähän se oikein farseeraa se näytelmäkappale —\nse »Nassulan Kallun kihlajaiset» — minuakin siihen pyydettiin, mutta se\nei ole kommifoo — korpiväkeä ja piikoja — ja minä returneerasin heti,\nkun ei kerran eksposeessa ole temperamenttia — vai niin — vai jää herra\nLoironen sitten sondeeraamatta —\n\nRITVA\n\nEhkä sentään kuppi kahvia -?\n\nEVELIINA\n\nOlen vähän refuseerattu, kun en tullut visitille — ai, apropoos! Miten\nkäy nyt Preerian Prinsessan, kun neiti Silo on matkustanut — ja kun hän\non transporteerannut laulut äänensä mukaisesti?\n\nRITVA\n\nTäytyy kai jättää, ellei sisareni tule nyt iltalaivalla.\n\nEVELIINA\n\nAi — tuleeko hän Amerikasta? Sepä olisi onni — hän kun on niin\nerinomainen diletantti ja laulaa niin ruineeratusti. Se ei olisikaan\nenää mikään pikku priisi — se olisi oikea suurpriisi, se!\n\nMUTKALAN ANSU (hauskan näköinen, virnunaamainen ja vilkasliikkeinen\nmiehen kesseli; tulee ulkoa, kantaen maalarin purkkeja ja pensseleitä,\npysähtyy katselemaan paikkaa, mihin hän ne asettaisi)\n\nHyvää päivää neitoset — emännät ja emäntäpiiat! Loironen käski tuoda,\nmutta Korsu ei avannut ovea. Helppo oli käskeä, mutta vielä helpompi\nolla avaamatta. No, sama kai tuo, kun en vaan tahri itseäni — sanoi\nnuohoja myllärille. Nämä ovat Loirosen Junnun tavaroita. (Asettelee\npurkit ja pensselit pöydälle papereiitten sekaan, lauleskellen\nhommassaan:)\n\n    Maalari-Junnull' on\n    mäkitupa-tönttö,\n    suti, suti-pensseli,\n    liisteri-pönttö.\n    Suti, suti-Junnull' on\n    pimskivi purkki —\n    suti, suti-maalar' on\n    ilmetty turkki.\n    Lysti on naisille\n    tärpätin tuoksu,\n    suti, suti-poijalle\n    kyläkujan juoksu.\n\n        Junnu petsailee\n        ja hän etsailee —\n        hän se lakkailee\n        ja hän hakkailee.\n\n    Lari, lari, maalari —\n    tari, tari, mestari —\n    maalarimestari\n    Loironen on\n    — Loironen —\n    loironen on!\n\nEVELIINA (on loukkaantunut Loirosen puolesta)\n\nVoi, voi tuota Anssua — idylliä siinä ei ole, eikä resurssia, eikä\nkarriääriä, mutta on pienemmistäkin talangeista tehty laulajia, oikeita\ndiletantteja. Anssun pitäisi mennä suomalaiseen oopperaan.\n\nANSU\n\nJaa, suomalaiseen? No, jos vaan osaisin ruotsin kieltä — niin kyllä\nmenisinkin!\n\n(Ritva ja Eeva-Kaisa ovat olleet kovin huvitettuja).\n\nRITVA\n\nEhkä nyt sentään käymme sisälle —\n\nEVELIINA\n\nEihän tämä nyt ole oikein irriteeraavaa — eikä minulla ole pieteettiä —\n\nRITVA (avaa oven)\n\nOn se Mutkalan Ansu taitava. Onneton hänen hampaisiinsa joutuu!\n(Menevät.)\n\nANSU (huutaa heidän jälkeensä)\n\nEi hampailla lauleta — ei edes oopperassa!\n\nVILLE (tulee ulkoa, kantaen maalaritikkoja)\n\nArvaa sen, että sinä vain loilottelet, kun annoit minulle raskaimman\ntaakan.\n\nANSU\n\nSe johtuu siitä, että sinä olet väärä ja minä olen oikea kommunisti.\nSen seikan olen sinulle sata kertaa saarnannut.\n\nVILLE.\n\nMutkalan Ansun ei pitäisi sanoa itseään oikeaksi eikä oikoseksi, kun jo\nnimikin —\n\nANSU\n\nNimi ei miestä pahenna. Eikä Mutkala merkitse väärää.\n\nVILLE\n\nMitä sitten? Oikeatako?\n\nANSU\n\nEi sitäkään. Mutta se merkitsee viisausopillisesti, että kyllä Ansu\nmutkan muistaa ja osaa erottaa oikean väärästä.\n\nVILLE (nauraa)\n\nVaikka pistääkin sekä oikeaan että väärään asiaan sellaisen pikku\nmutkan, joka sotkee asioista oikeat harakan housut.\n\nANSU (viekkaasti vilkutellen)\n\nKas, porvareille laittelen sellaisia housuja — porvareille. Ne\ntykkäävät niistä — ja minusta. Mutta sinä lyöt aina pääsi seinään — tai\npusket tyhjää ilmaa. Se on väärin — ja siksi sinä olet väärä kuin väärä\nraha, joka aina napataan kiinni kolttosistaan. Ha, ha, ha! Sinä olet\nväärä markan raha, Ville poikaseni — ja siksi sinä pilaat kaiken —\n\nVILLE\n\nÄlä nyt jaarittele päiväkautta! Sano, onko sulla pontikkaa!\n\nANSU (liioitellulla kauhulla).\n\nMinulla? Sanoinhan jo, että olen korkean hallituksen —\n\nVILLE\n\nSinä et ole mikään raittiusvalvoja! Älä syötä pajunköyttä! Sen olet\nitse keksinyt.\n\nANSU\n\nKuinka sinä voit sanoa minua, oikeata kommunistia valehtelijaksi?\nKuinka sinä voit —?\n\nVILLE\n\nNo, ole nyt vaikka tuhannen peeveliä, mutta jos annat, mitä pyydän,\nniin kerron miksi sinua nimitetään.\n\nANSU\n\nMinuako nimitetään? — Hyh! Nimittäkööt! Rakkaalla lapsella on monta\nnimeä.\n\nVILLE\n\nTämä on kuitenkin vähän erikoinen — oikein akkuraatti-sorttia — oikein\nviisausopillista meininkiä —\n\nANSU (ei voi hillitä uteliaisuuttaan)\n\nMikähän se on? Sanohan!\n\nVILLE (huolettomasti)\n\nMikä nyt on markkinahinta? Kyllä tiedän, että aiot nylkeä tänään,\njuhlapäivänä oikein ekstra kurssin mukaan, mutta et minulta. Sano rehti\nmarkonki!\n\nANSU (kyhnii korvallistaan)\n\nPuolentoista metristä kuuluvat makselevan.\n\nVILLE\n\nJahah! Minä haluan 50 senttiä. (Ottaa rahaa taskustaan ja kiertää Ansun\nympäri, pistäen samalla rahat Ansun ulkotaskuun, leikillisesti.) Kaipa\nherra valvoja on saanut takavarikoiduksi juuri sellaisen mitan. Mutta\nälä juoksuta Sirpan metsiin, kuten viimein teit. Muista se!\n\nANSU\n\nEntä se nimitteleminen?\n\nVILLE\n\nEnsin tahdon tietää matkan. Sitten päätän, jos kannattaa.\n\nANSU\n\nKyllähän sinä voit vähän juostakin — nuori mies — se on niin\nterveellistä.\n\nVILLE\n\nTällä kertaa en ehdi. Minulla on askartelua Varvaslahdessa — ja sinne\ntarvitsen kaverin. Sentähden on tämä puolikas portsuunia tarpeellinen\nheti.\n\nANSU\n\nVarvaslahti? Mitä siellä on tekeillä?\n\nVILLE\n\nÄlä kysele! Se on vaan sellainen jutku, johon ei oikea kommunisti\nkykene.\n\nANSU (vilkuillen viekkaasti)\n\nVarvaslahti? Oikea kommunisti?\n\nVILLE (kiusoitellen )\n\nJa pöpön käpälä! Et sinä kuitenkaan nyt tätä visaa veistä.\n\nANSU\n\nSen verran pidän sinua kuitenkin oikeana, että varoitan sinua taas\npuskemasta seinään tai tyhjään ilmaan. Ajattele, että lahtarit ovat\nliikkeellä!\n\nVILLE (tyytyväisenä)\n\nJuuri siksi!\n\nANSU\n\nPidä varas, Naskali! Tai minä julkisesti kiellän sinun kuulumisesi\npuolueeseen. Sinulla on taas joku nulikkapuuha.\n\nVILLE (kimmastuu)\n\nÄlä sinä puhu puolueesta — sinä! H.H.H\n\nANSU\n\nMikä?\n\nVILLE (asettuu Ansun eteen, kimakasti)\n\nH.H.H.!\n\nANSU\n\nH.H.H? Mitä se meinaa?\n\nVILLE\n\nSano paikka ensin! Heti!\n\nANSU (vitkaan)\n\nTurun tiellä — kolmannen kilometritolpan —\n\nVILLE (leveästi)\n\nEei! Ei sinnepäinkään! En lähde juoksemaan! Lähempänä sen pitää olla!\n\nANSU\n\nNo, toinen tolppa —\n\nVILLE\n\nEikä! Mutta ensimmäinen — oli menneeksi!\n\nANSU (vastahakoisesti)\n\nNo, ensimmäisestä sitten — aidasta oikealla — kohtisuoraan kymmenen\naskelta lepikköön — sitten seitsemän askelta kohtisuoraan oikealle eli\ntakaisin päin — pysähdy siihen, ettet kompastu!\n\nVILLE\n\nMikä siinä sitten on?\n\nANSU\n\nSiinä on lahonnut koivun kanto. Kaada se vasemman kintaan puolelle,\nniin pääset kompastumatta kotia. — No?\n\nVILLE\n\nEnsi tolppa — kymmenen oikeaan — seitsemän oikeaan — kanto — niinkö?\n\nANSU\n\nJust! No, H.H.H.?\n\nVILLE (lähteissään)\n\nHallituksen hengen haistaja!\n\nANSU\n\nMikä?\n\nVILLE (huutaa ovessa mennessään)\n\nHallituksen hengen haistaja! H.H.H.!\n\nKORSU (tulee Pekan kanssa näyttämöltä ja kuulevat Villen sanat)\n\nMitä parkuletta se Ville taas täällä haukuskelee?\n\nPEKKA\n\nOo, helapää hemmetti! (Osoittaa Ansua.) Onko tuo mies H.H.H.? Sepä\nhauska! Sellaista epeliä en ole vielä ikinä katsonut silmästä silmään.\nSanoppas, velikulta veikkonen, mikä sinusta on sellaisen sorvannut?\n\nANSU ( pilkistellen viekkaasti)\n\nMillaisen?\n\nPEKKA\n\nSellaisen kuin olet.\n\nANSU\n\nN:o 3 (laulaa) (N:o 1:n sävel)\n\n    Tuli, tuli, tuli, tuli Mutkalan Ansulle\n    nälkä ja puute vieraisiin.\n    Tuli, tuli hulivili-poijalle raisulle\n    huolet ja murhe vastuksiin.\n\nSellainen se sorvasi Ansu-rukan, höh,, höh!\n\nPEKKA\n\nNo, ei totisesti! Sitä minä en ikinä usko, että —\n\nKORSU\n\nÄlkää uskoko, että Ansu olisi ilmiantaja! Sellaiseen toimeen hän on\nliian rehti. Minä tunnen Ansun ja voin mennä takaukseen — Soh, parkule!\nTuossahan nuo Loirosen vehkeet ovatkin! (Ottaa purkit ja pensselit\npöydältä. Yhden purkin liimaiseen pohjaan on tarttunut muuan paperi,\njoka huomaamatta seuraa mukana.) Eihän niitä täällä — sitä rikkinäistä\njärveä vartenhan se sutimestari tarvitaan. (Vie kojeet näyttämölle.)\n\nPEKKA (on heittäytynyt sohvalle istumaan)\n\nOlisikohan Ansu tosiaankin — oikein todella —\n\nANSU (hauskan vilkkaasti ja eloisasti)\n\nTodella? Mitä? Suurin osa ihmisiä eivät _todella_ ole yhtään mitään.\nHe vaan luulevat _olevansa_. He leikittelevät — niinkuin tekin\nleikittelette sotilasta —\n\nPEKKA (nauraa)\n\nNo, ainakin se oli totta!\n\nANSU\n\nNiin, nähkääs — kun ihmiset luulevat niin paljon itsestään, luulevat\nhe helposti myöskin toisista ihmisistä, mutta tavallisesti huonoa — ei\nhyvää, sillä hyvän säästävät he itseään varten. Minusta luullaan paljon\n— jos jotakin. — Ensin, kun muutin tälle paikkakunnalle, luultiin minua\nviulunvinguttajaksi — kai siksi, että täältä puuttui sellainen.\n\nPEKKA\n\nEttekö sitten ole —?\n\nANSU\n\nPelimanniko? En edes kitkuttaja. Mutta nuottimies minusta tehtiin siitä\nhuolimatta — tehtiin unilukkari.\n\nPEKKA\n\nNo, siihen toimeen kai ei suurta nuottimiestä tarvittu.\n\nANSU\n\nEi — mutta minussa oli sitä liikaakin — lukusijat ja hautajaiset\ntäyteen loilottelin minä omia laulunpätkiäni, joita syntyi ihan\nitsekseen. Niitä pidettiin tietysti joskus hyvinkin sopimattomina.\nMinut erotettiin. Mutta kuitenkin luultiin minut kirkolle aivan\nvälttämättömäksi — minusta tuli haudankaivaja.\n\nPEKKA\n\nSe toimi kai ei liikoja laulata?\n\nANSU\n\nKoettakaapa mennä syvään santakuoppaan yksinäisellä kirkkomaalla,\nniin näette, eikö rallatuta. Juuri rallatteluni vuoksi alettiin\nvihdoin epäillä minun sopivaisuuttani kirkon-mieheksi. Mutta kun\njoku jotakin epäilee, täytyy hänen myöskin heti luulla jotakin. Kun\nei mikään luulottelu kuitenkaan oikein minuun soveltunut, niin alkoi\nkoko seurakunta tuntea pahoinvointia, ja minulle tuli ahdasta ihmisten\nparissa. Minua ruvettiin vihaamaan, kun ei keksitty mitään sopivaa\nluuloa minusta. Hihhulia ja isouskolaista yritettiin, mutta niistä\nluovuttiin pian. Nyt ei minulla olisi ollut muuta neuvoa kuin laputtaa\nkäpälämäkeen, mutta juuri silloin pisti pitäjäämme pitkän nokkansa\nkommunismi — ja vips — minusta tehtiin kommunisti.\n\nPEKKA\n\nEhkä olettekin kommunisti?\n\nANSU (nauraa hihittää)\n\nOlen yhtä paljon kommunisti kuin te olette lahtari. En ymmärrä siitä\n»ismistä» yhtään mitään. Mutta mitä auttaa kieltäminen! Ei varjon\nvertaa.\n\nPEKKA\n\nEntä — mitä sanovat oikeat kommunistit - sellaiset kuin tuo jokisivun\nVille —?\n\nANSU (halveksien)\n\nVille oli huono suutari — ja ammattimaine ihan pilalla. Hänen arvonsa\non noussut senjälkeen, kun hän rupesi luulemaan itseään kommunistiksi\nja kun se haiskahtaa jollekin pahalle, niin rupesivat muutkin pian\nluulemaan hänestä samaa.\n\nPEKKA\n\nTe olette hauskin velikulta, minkä teilläni olen tavannut. Mutta\nmilloin paljastuu tuo H.H.H?\n\nANSU\n\nAivan just heti! Kun minä en koskaan puhunut mitään »nismistä»,\nenkä tehnyt mitään ilkivaltaa, enkä myöskään haudankaivuulakkoa,\nruvettiin minua epäilemään ja luulemaan. Tällä kertaa oikein\nakkuraatti-tarkoituksella iskeä niin, että se tuntuisi. Minua luultiin\nraittiusvalvojaksi ja annettiin nimeksi H.H.H., jonka äsken itse\nkuulitte.\n\nKORSU (tulee näyttämöltä)\n\nMutta Ansu ei ole H.H.H. Minä sen tiedän. (Kuiskaa Pekalle). Se parkule\nitse itkettää korpea.\n\nANSU (kuulee tämän)\n\nAjatelkaas, että itse korpikin itkee minun tähteni.\n\nPEKKA (kovin huvitettuna)\n\nAi — sinä kostat niille, jotka loukkaavat luuloillaan sinun kunniaasi!\n\nANSU\n\nEn kosta — en! (Ottaa tikat ja lähtee näyttämölle.) Minä vain taistelen\nepäluuloja vastaan. (Menee näyttämöovesta rallatellen.)\n\nPEKKA (hypähtää ylös ja etsii tyhjän pullonsa)\n\nMinä ymmärrän sinut, juuttaan jupisteri. Täytä tämä, niin —\n\nKORSU (ottaa Pekkaa kädestä)\n\nÄlkää! Tuolla tavoin ei korpi itke. Ei alunkaan.\n\nPEKKA\n\nHän myy — siitä olen aivan varma! Kyllä tunnen pappenheimiläiseni —\n\nKORSU\n\nPapin heimon kyllä voitte tuntea, mutta ette Mutkalan Ansua. Noin taas!\nOttakaa ensin selvä markongista ja pistäkää sitten salaa seteli taskuun\nja kysykää kuin ohimennen, esimerkiksi tähän tapaan: onko täällä päin\nharakoita tai kettuja tai muita syötäviä lintuja — tai muuta sellaista —\n\nPEKKA\n\nHuudapas tänne tuo Ansu!\n\nKORSU (öräillen)\n\nNoin taas! Ettehän te vain kulje petosmielin — —\n\nPEKKA\n\nHyi, parkule! Mitä sinä puhut?\n\nKORSU (naureskelee ja menee näyttämön ovelle päin)\n\nNo, niin — parkule!\n\nANSU (tulee rapussa vastaan, laulellen)\n\nN:o 4.\n\n    On kulkijan taival kuin korvessa yö,\n    on sadetta ja tuulta ja salama lyö.\n    Hei, salama lyö ja ukkonen käy —\n    ei huomenta honkien latvassa näy.\n    Vain humina käy —\n    se korven on työ.\n    Ei aurinko näy —\n    on korvessa yö.\n    Jos korkea korpi vain itkeä vois,\n    niin kulkijan tielle se kyyneleen sois.\n\nPEKKA (laulaa)\n\n    Ei aurinko näy,\n    On korvessa yö,\n    Mutt' muualla aurinko paistavi kai:\n    Sen korpien kyynelet aikahan sai.\n\nANSU (ihastuen)\n\nTehän olette ihana ihminen! Te ymmärrätte minun laulujani!\n\nPEKKA (on asettunut istumaan)\n\nTäytyyhän järkeä ymmärtää. Se oli oikea laulu, eikä tyhjä tyyttäys.\nParempi kuin kymmenen sanomalehti-ilmoitusta. Ollaanpas rehtiä ja sano,\nmikä on taksa nykyisin!\n\nANSU\n\nMikä taksa?\n\nKORSU (suosittelevasti)\n\nTämä on, näetkös, meidän insinöörin veli — kunnon mies, vaikka on\npuettu noin lahtarimaisesti, mutta jos hän riisuu itsensä, niin —\nalastomana hän varmasti on —\n\nPEKKA\n\nMitä se, parkule, nyt pöpisee?\n\nANSU\n\nEi tarvitse riisua. Ansun silmä läpäisee vaikka minkälaiset nursut.\n\nPEKKA\n\nNo, sano sitten korven kyyneleen taksa — tai markonki — mikä se lie!\n\nANSU\n\nKaksisataisistahan ne pojat juttelevat —\n\nPEKKA (ottaa rahaa)\n\nAnnappas, Ansu, mulle tikkuja tuolta pöydältä!\n\nANSU (kääntyy pöytään päin)\n\nAnnan tai en anna — en tiedä vielä.\n\nPEKKA (nousee ja pistää nopeasti setelin Ansun taskuun)\n\nÄlä hae! Ei siellä näy olevan!\n\nANSU (kiertää pöydän ympäri ja vilkaisee samalla nopeasti seteliin,\njonka tunsi saaneensa)\n\nKoko minun näköpiirini on tyhjä tulitikuista.\n\nPEKKA\n\nEntä muusta? Oletko nähnyt oravia ja västäräkkejä tai muita syötäviä\ntai juotavia vesilintuja?\n\nANSU\n\nJuotavia? (Naama kujeellisena.) Näin minä äsken Jairakan kanan pesän.\n\nKORSU (nauttii tästä kaikesta lapsellisella ilolla, nauraa)\n\nAhaa, ohoo!\n\nPEKKA (kovin huvitettuna)\n\nMissä näit?\n\nANSU (vilkuttaen silmiään)\n\nJairakan tallin takana on vikkerimaa. Sen kolmannessa ojassa, viisi\naskelta tieltä, näin kanan pesän.\n\nPEKKA\n\nMontako munaa näit?\n\nANSU (peräytyy lähteäkseen, laulaa)\n\nN:o 5.\n\n    Yks' muna on korven kotkan vain,\n    Ja yksi sen poikanen jalo.\n    Jos poikia sillä ois joukottain,\n    niin käkenä kukkuisi salo.\n\n(Menee ulos, heiluttaen kättään hyvästiksi).\n\nPEKKA (laulaa saman värssyn uudestaan ihastuneena. Nauraa)\n\nSiinäpä on lysti veitikka! Tämä harvinainen tuttavuus oli kyllä sadan\nmarkan arvoinen.\n\nKORSU\n\nParkule! Ei se siihen jää. Menkää te vaan perimään munanne!\n\nPEKKA\n\nNo, mennään! Lähde sinä Timilän Eeron askareille! Onkin jo aika.\n\nKORSU (lähtee)\n\nTuon näyttämön kautta pääsette suoraan Jairakan vikkeripellolle. (Menee\nulos).\n\nRAJU (tulee näyttämöltä)\n\nTäällähän sinut löydän. Oletko toiminut mitään?\n\nPEKKA\n\nOlen — paljon!\n\nRAJU\n\nMitä sitten?\n\nPEKKA\n\nOlen tavannut maailman hauskimman miehen.\n\nRAJU\n\nKenen sitten?\n\nPEKKA\n\nKansanrunoilijan, laulaja-maestron, joka tilanteen mukaan sekä runoilee\nettä säveltää yht'aikaa —\n\nRAJU (pettyneenä)\n\nVai Mutkalan Ansun, tuon rekirenkuttajan! Hän kyllä täyttää sinun\nIskarioottisi.\n\nPEKKA (myös pettyneenä)\n\nSen hän tekeekin. (Aikoo lähteä).\n\nRAJU (tuskastuneesti)\n\nÄlä nyt taas karkaa! Sano, oletko tavannut Ritvaa?\n\nPEKKA\n\nEn.\n\nRAJU\n\nEtkö sitten autakaan minua pulasta?\n\nPEKKA (tulee alas)\n\nÄlähän nyt, hyvä mies, taas aloita! Sinähän pyydät ihan hulluja\njuttuja. Pyydät, että minä menisin naimisiin sinun morsiamesi kanssa.\n\nRAJU\n\nNo, se nyt oli sellainen tuskan pulpahdus! Koeta nyt pysyä pääasiassa!\nMinä en mene Ritvan kanssa tänään pappilaan, en kuulutuksille, enkä\nnaimisiin.\n\nPEKKA\n\nMitä minun sitten pitäisi tehdä?\n\nRAJU\n\nPuhua asiasta Ritvalle — selittää hänelle — tehdä jutusta loppu —\nkerrassaan loppu.\n\nPEKKA\n\nMutta syy! Jokin syy kai on sanottava.\n\nRAJU\n\nSyy — niin! — No, ensi hätään ja ainakin alkuun pääset sillä, että\nsanot, ettei sinulla ole tuota kuulutuspaperia, ettet saanut sitä.\n\nPEKKA\n\nMinä jo sanoin hänelle, että tulin sitä tuomaan.\n\nRAJU\n\nHävitetään se! Anna se tänne!\n\nPEKKA\n\nMinä heitin sen tuohon pöydälle. (Etsii.)\n\nRAJU (etsiessään)\n\nEi täällä ole. Onneksi se on hukkunut. Selitä sitten, että olet sen\nkadottanut. Tässä ei ollut muita papereita kuin nämä isot kartat —\n(kiirehtien) — ja nämä pitää minun korjata pois. Kohta alkaa täällä\niltamaharjoitus — ja suojeluskuntahommat ja — (kokoo kartat ja\npiirustukset.) Minä vien nämä ylös kammariini. Mene sinä sillä aikaa\npuhuttelemaan Ritvaa ja sano mitä tahansa sopivaa —\n\nPEKKA\n\nJokainen sana kai tässä on sopimaton —\n\nRAJU (kartat kainalossa)\n\nSinä olet niin peräti nokkela — olet useasti ennenkin käsitellyt\nsopimattomia asioita — ja naisten kanssa tullut toimeen — (kiirehtii\nlähtöään) — sano, että rakastun yhä uudestaan — harva se päivä — että\nminulla on seitsemän morsianta — että juttelen unissani heidän kanssaan\nkaiket yöt — ja kävelen unissani kattojen harjoilla — minähän kävelin\nkerran poikasena perunakuopan katolla — etkö muista — (Juoksee ulos).\n\nPEKKA\n\nSenkin nulikka — perunakuoppinesi! (Juoksee ulko-ovelle, huutaa.) Pue\nitsesi kenttäharmaaseen — niin voin sanoa, että kaaduit Sirpan sillalla.\n\nEEVA-KAISA (on tullut sisälle, katselee tyhjää pöytää)\n\nJopa pöytä onkin tyhjennetty!\n\nPEKKA\n\nJo. Maanmittari lensi kokille kuin kukko orrelle — ja kynii nyt siellä\nhöyheniään.\n\nEEVA-KAISA\n\nSiunatkoon, mitä hullutuksia te juttelette! (Seisoo avuttomana\npöytäliinoja ja koruliinoja sylissä). Menkäähän nyt, hyvä herra, tuonne\nneidin puolelle, siellä on Lellon Eveliinakin.\n\nPEKKA\n\nSekö kulttuuri-ihminen — se homppa-kymmenen kävijä?\n\nEEVA-KAISA\n\nSe juuri! Teistä saisi vakka kannen.\n\nPEKKA\n\nPidätkö sinä minua kaikkien vakkojen kantena? Häh?\n\nEEVA-KAISA\n\nMenkää nyt. En minkäänlaisena pidä teitä, kun vaan menette. Minulla on\ntäällä vähän järjestelemistä.\n\nPEKKA (seisoo mietteissään)\n\nSinne kai minun pitäisi — mutta ties hänet — mitä on tehtävä —\n(heittäytyy sohvalle). Eeva-Kaisa hommailee vaan, eikä välitä minusta!\n\nEEVA-KAISA\n\nEn minä uskalla.\n\nPEKKA\n\nUskalla? Mitä vikinää se on? Minä autan. (Nousee ja astuu Eeva-Kaisaa\nkohti).\n\nEEVA-KAISA (pelästyneenä)\n\nEi! Ei saa! (Pakenee pöydän toiselle puolelle.)\n\nPEKKA (puolittain harmistuneesti)\n\nKana!\n\nEEVA-KAISA (silmät pyöreinä)\n\nSus sentään! Insinööri on kukko ja minä olen kana. Mitä tästä lopuksi\ntulee?\n\nPEKKA (purskahtaa nauramaan, heristäen sormeaan)\n\nN:o 6.\n\n    Ai, ai, ai, ai kauno-tukka,\n    ai, ai, neito parka:\n    neidon narraa kerran hukka,\n    jos se on noin arka!\n\nEEVA-KAISA (ihastuu ja unohtaa pelkonsa)\n\nOsaatteko tekin laulaa? Väärin ne sitten parjaavat teitä ja väärin\nminäkin ajattelin.\n\nPEKKA (laulaa leikillään)\n\nN:o 7.\n\n    Väärin on soimata kulkuri-poikaa,\n    Siellä on tuuli ja tuisku.\n    Ei ole kulkuri-poijalla heilaa,\n    outoa sille on muisku.\n\n    Antaa sen tulla ja antaa sen mennä.\n    Sillä on rauhaton rinta.\n    Ei sille neitosen silmäys lennä —\n    Sen kulku on elämän hinta.\n\nEEVA-KAISA (seisoo vielä pöytäliinat sylissä)\n\nÄlkää totisesti — kun ihan sydämeen koskee. En minä enää usko teistä\nmitään pahaa.\n\nPEKKA (menee yli näyttämön, aikoen keittiön puolelle, naureskellen)\n\nNo, järjestelkää nyt sitten liinojanne! (Pysähtyy, saa uuden\najatuksen). Kuulkaahan, Eeva-Kaisa! (Menee lähemmäksi). Voittekohan te\nehkä neuvoa minua? Haluatteko?\n\nEEVA-KAISA (iloisesti)\n\nNiin, mielelläni — jos vaan kykenen.\n\nPEKKA (istuu pöydän kulmalle)\n\nJos mieheen on rakastunut nainen, josta mies tahtoisi päästä, niin mitä\non miehen tehtävä päästäkseen hänestä?\n\nEEVA-KAISA\n\nEi mitään, tietysti.\n\nPEKKA (vilkaisee Eeva-Kaisaan äkkiä)\n\nOlla vaan kuin ahven ongessa. Niin kai naisen mielestä ylimalkaan. Hm!\n— Mutta _jos_ nyt mies tahtoo päästä irti, niin mikä siinä parhaiten\nauttaa?\n\nEEVA-KAISA\n\nEi mikään!\n\nPEKKA (hypähtää pöydältä)\n\nHäh?\n\nEEVA-KAISA (alkaa laitella pöytäliinoja)\n\nJos nainen kerran rakastaa, niin siinä ei auta yhtään mikään.\n\nPEKKA\n\nMutta jos joku haukkuisi naiselle tuon miehen oikein pataluhaksi?\n\nEEVA-KAISA\n\nEi se mitään meinaa! Jos teihin on joku nainen rakastunut, niin olkaa\nonnellinen! Ei hän teistä luovu, ellette tuonkaan pahemmin höynäile.\n(Menee keittiöön).\n\nPEKKA\n\nHöynäile? Mitä pentelettä hän sillä meinasi? Hm! Taitaa olla hullua\nkoko homma! (Juoksee ulko-ovelle, huutaa.) Tule alas! Nopeus, astu\nsakeasti alas! Ei rupea käymään tällä jästillä.\n\nRAJU (huutaa ylhäällä)\n\nEn tule ennenkuin asia on selvä! — Olen lukinnut oveni — ja makaan\nvaikka viikon. Älä huutele tänne enempää! Minä en enää vastaa.\n\nPEKKA\n\nEtkö vastaa — sinä kanalja? Häh? — Tuli on irti! (Odottaa,\npaiskaa sitten oven kiinni.) Nuku sitten iäksi, niin kyllä pääset\nmorsiamestasi! (Tulee alas.) Lemmon kakara — jättää minut tällaiseen\npihtiin! — Eihän noin viehättävälle naiselle voi mennä törkeyksiä\nlatelemaan. Hän on todellakin niin suloinen ja nokkela, että hän\npiankin sellaiset aseet riisuisi. Hän on reipas ja älykäs ja — ja minä\nluulen, että minä karkaan —\n\nRITVA (tulee keittiöstä, sirosti puettuna)\n\nMitä se Raju huuteli tuolta ylhäältä? Kuulitteko? Hän kai kiirehti\nminua pappilaan. Nyt olen valmis.\n\nPEKKA (ihastuneena)\n\nOo — oo! Mikä ilmestys! Te olette kaunis kuin kesä! Tuollainenko kukka\nheitettäisiin nurkkaan kuin rikkaruoho —\n\nRITVA (huvitettuna)\n\nNurkkaan? Mitä sanotte?\n\nPEKKA (säikähtää)\n\nAi —! Antakaa anteeksi! Minä ajattelin juuri näitä juhlia ja\ntanssiaisia. Ajatukseni pyörivät parhaillaan valssia teidän kanssanne —\ntai teidän ajatustenne kanssa.\n\nRITVA (huvitettuna)\n\nMitä merkillistä te nyt taas lavertelette?\n\nPEKKA\n\nPötyä tietysti! Paljasta pötyä!\n\nRITVA (loukkaantuu)\n\nOoh!\n\nPEKKA\n\nEi, ei! Niin, niin — kun ajattelee valssin tahdissa, niin tulee\nproosasta pötyä. Koettakaapas! (Laulaa ja huiskuttaa kättään valssin\nlaineissa.) Tra, la, la, la la lJa, la la, la laa!\n\nRITVA (purskahtaa nauramaan)\n\nTe sitten osaatte! Te ette kai koskaan joudu keskustelupulaan, te!\n\nPEKKA\n\nNyt juuri minä olen niin pakananmoisessa keskustelupulassa, enkä saa\nlangan päästä kiinni. Vartiotoimikin alkaa tuossa paikassa — ja minä\nolen huutavassa hukassa — ellen saa tanssia — ellette te tanssi minun\nkanssani.\n\nRITVA (huvitettuna)\n\nTanssiko? Nytkö heti? Niinkö hullusti ovat asiat?\n\nPEKKA\n\nNiin! — Hullusti on koko konkkaronkka — ellette tanssi ja laula minun\nkanssani tämän iankaikkisen pilkun päällä. (Ottaa Ritvaa vyötäisistä ja\ntanssii valssia laulaen)\n\nN:o 8.\n\n    Hai duulia dullallaa, hai huulia daa!\n    Tanssin jos pyörteisiin neidon näin saa.\n    tuntuu kuin liidellä ilmoille pois —\n    lennellä vieraaseen maailmaan vois.\n\n(Pysähtyvät ja laulavat yhdessä.)\n\n    Voi, voi, tätä keinuntaa hurmaavaa!\n    Oi, oi, minä pelkään, se on surmaavaa.\n    Voi, voi, tosi haihtuu, vain laulattaa.\n    lystittää, tanssittaa, naurattaa.\n\n(Tanssivat taas.)\n\nPEKKA (laulaa)\n\n    Hai duulia, dullallaa, hai duulia dei!\n    Ilmoihin asti tää onnemme vei.\n    Rinnallas kerran kun riemuita saa,\n    haihtuu mun mielestäin murheitten maa.\n\n(Pysähtyvät ja laulavat yhdessä.)\n\n    Hai, dui, anna pilkistää silmihin,\n    Dui, dui, duli, kiidellä pilvihin!\n       (Katsovat toisiaan silmiin.)\n    Hai, dui, tuli silmistäsi tulvahtaa —\n    dui, dui, palo sielussani hulmahtaa.\n\nRAJU (on tullut sisälle niin ajoissa, että on nähnyt Pekan ja Ritvan\ntanssivan, ja katsellut hämmästyneenä. Tanssi alkaa uudelleen.)\n\nRITVA (säikähtyneenä)\n\nAih!\n\nPEKKA\n\nOh! Mesopotamia! (Seisovat liikkumattomina ja noloina.)\n\nEsirippu.\n\n\n\n\nTOINEN NÄYTÖS.\n\n\nSama huone, myöhemmin.\n\nPEKKA (seisoo lähellä telefoonia)\n\nTämä sattui kyllä vähän pahasti — näin palokunnan juhla-illaksi,\nmutta kohta kai tämä rytyytys on ohi. Sanoit kai tästä palokunnan\njohtomiehille.\n\nEERO (seisoo pöydän lähellä)\n\nSanoinpa tietenkin — mutta mitäpä heistä! Kaikkihan he ovat\nSirpalla. Lotat vain vähän kimsuilevat, kun heistä useimmat kuuluvat\njuhlaohjelman suorittajiin.\n\nPEKKA\n\nNe täällä kyllä ovatkin käyneet pärpättämässä jos jotakin. (Telefooni\nsoi, ottaa kuulo-torven.) Halloo! — Selvä! Kaikki kunnossa. (Panee\ntorven pois.) Esikunnasta käskettiin venhemiehet varuilleen — kohta\ntarvitaan. Onhan meidän »laivastomme» kunnossa?\n\nEERO\n\nMiehet lähtevät juuri rantaan. Ei tarvita muuta kuin merkin anto täältä.\n\nPEKKA (kävelee)\n\nKumma, miten tämä on jännittävää! Eikö sinustakin?\n\nEERO\n\nEipä ilmankaan! Sen kai tekee tuo laivastohyväkäs, joka tavallaan on\nmyöskin meidän harteillamme. Joko kuulit telefoonissa ampumista?\n\nPEKKA\n\nJo — mutta harvakseen. Aivankuin kokeeksi. — Minä pelkään tuota\ntakahyökkäystä Saviolta päin. Jos he ehtivät kiertämään meidät sieltä\nselkämme takaa.\n\nEERO\n\nSavioltahan soitetaan — heti kun vihollisia näkyy.\n\nPEKKA\n\nKyllä — mutta jos tulee isompia joukkoja. Jairakan tiiliuunille\njätettiin liian vähän — kymmenen miestä.\n\nEERO\n\nOnhan tiiliuuni erinomainen — ja sen asema vielä parempi.\n\nPEKKA\n\nSelkä on kuitenkin aina selkä! Jospa nyt edes rynnäkkö alkaisi pian,\nettei menetettäisi aikaa. Mutta aikaapa vihollinen kai juuri tahtookin\nvoittaa — koska ei hyökkää. Ja kaksi miestä vain Savion tiellä!\n\nEERO\n\nOnhan siellä toki telefooni!\n\nPEKKA\n\nNiin on! Ja molemmilla pyörät. Toinen poikkeaa kauppiaalle soittamaan\nja toinen porhaltaa tänne suoraa tietä.\n\nEERO\n\nNäetkös nyt! Eihän Savio niin selän takana ole. Sehän on meidän\nedessämme.\n\nPEKKA\n\nEdessämmepä kylläkin, kun se on meidän vastuullamme. — Äsh! Minua\nilettää tällainen tuumiskelu! Kunpa jo alkaisivat nujakan! Lempo\nsoikoon! Minusta ei ole ajatusten märehtijäksi — toimia minä tahdon.\nSirpalla minun pitäisi olla. Minulla olisi siellä muistakin syistä\npaljon mukavampi olla kuin täällä. Muuten, minä luulen, että tämä\ntaistelu päättyy hyvin pian. Meille tulee yli-ote, heti kun »laivasto»\nkomennetaan liikkeelle.\n\nEERO\n\nNiin tulee, ellei vitkastella niin, että Saviolta ehditään hyökätä.\n\nPEKKA\n\nHm! Silloin se yli-ote keikahti. — Sellaista hiivatin arpapeliä on\nsota. Kaikki riippuu liikkeitten nopeudesta ja onnistumisesta. Siksi\npitää olla kuin viilipytty — eikä ihmisen veri saa kiehua. (Heittäytyy\nsohvaan.)\n\nEERO\n\nSellainen se Naplonkkakin kai oli.\n\nPEKKA\n\nPunaparta! Niin! Niin kai! — Viilipytty! (Asettaa kädet niskan taakse.)\nOi, oi, oi, oi!\n\nEERO (istuu pöydän reunalle)\n\nSinä näyt olevan hermostunut! Viime kesänä sinäkin olit kuin viilipytty\n— Kiireisissä — muistathan! —\n\nPEKKA\n\nEn muista mitään! — Hai duulia dullailaa!\n\nEERO\n\nTaidat olla pikiintynyt?\n\nPEKKA\n\nJoutavia! Kehen minä olisin -? — Laula, kuule, jokin laulu!\n\nEERO\n\nIllalla saat kuulla minun loilotustani. Olen pakotettu esiintymään\nPreerian Prinsessassa, jos siitä tulee mitään.\n\nPEKKA\n\nMiksi ei?\n\nEERO\n\nMorsiameni pitäisi esiintyä prinsessana, mutta hän on matkustanut.\n\nPEKKA\n\nVai niin! (Hyräilee valssia ensi näytöksestä.)\n\nEEVA-KAISA (tulee keittiön puolelta ja menee suoraa päätä telefoonin\nluo).\n\nMinun pitää soittaa!\n\nPEKKA\n\nEipäs pidäkään! (Pyöräyttää Eeva-Kaisan telefoonin luota.) Pappilan\nmuori käski paistia kääntämään!\n\nEEVA-KAISA\n\nAntakaa olla — julmettunut! Luuletteko minua niin tanssittavanne kuin\nneitiä äsken!?\n\nPEKKA\n\nMistä sen tiedät?\n\nEEVA-KAISA\n\nNäin tuosta avaimen reiästä.\n\nPEKKA\n\nSoo! Vai kurkisteli Eeva-Kaisa naaran napin silmäänsä. Rangaistaanpa!\n(Tanssittaa väkisin Eeva-Kaisaa, laulaen.) »Hai duulia» j.n.e.\n\nEERO (nauraa ensin, mutta alkaa sitten viheltää samaa säveltä.)\n\nEEVA-KAISA (voivottelee ja pyytelee päästämään, mutta tanssii kuitenkin\nmukana.)\n\n(Telefooni soi.)\n\nPEKKA (jättää silmänräpäyksessä Eeva-Kaisan, joka tanssii vielä pari\nkierrosta, yksinään).\n\nAi — Ammonin lapset! (Telefoonissa.) Haiduulia dullallaa! — Mitä?\nHalloo minä huusin. On — Pekka Halla. — Niin — niin — vai niin —\nkuusiko? Mutta tiiliuunilla on ainoastaan kymmenen miestä. — Hm! — On\nymmärretty! Kuusi miestä heti! (Panee telefoonin kiinni.) Eero! Lentäen\nuunille! Lohikivi meijerin takana on kuivilla — kari kiven juurella\npaljaana. Kiven taakse lähetettävä kuusi miestä, ampumaan sivulta\nsillalle hyökkääjiä. Juostava rantalepistöä meijerin taakse! Nopeasti!\nKuusi miestä! Ammuttava sillalle!\n\nEERO (on hypännyt pöydältä)\n\nSelvä! (Juoksee ulos.)\n\nPEKKA (huutaa Eeron jälkeen)\n\nVeivät peijakkaat kuusi miestä meidän uuniltamme.\n\nEERO (mennessään)\n\nJäipä kuularuisku!\n\nEEVA-KAISA\n\nKaikkeen sitä tottuu, kun tällaiseenkin hirmuiseen hötäkkään! Mutta\nolisipa tämä totta, niin ihan kauhusta kuolisi.\n\nPEKKA\n\nVielä mitä! Eeva-Kaisa on ihan oikea rintamalotta, kun tanssii kuulien\nvinkuessa.\n\nEEVA-KAISA\n\nEiväthän Lotat tanssi — te taas höynäilette.\n\nPEKKA\n\nKun on niin urhea, tarkoitan.\n\nEEVA-KAISA\n\nNo, menkää nyt pois siitä, että saan soittaa leipurille. Leipä ei riitä\nvoileipiin.\n\nPEKKA\n\nNyt ei voi soittaa.\n\nEEVA-KAISA\n\nMinun täytyy. Ravintola-telefooni on rikki.\n\nPEKKA\n\nTästä ei nyt pääse — isänmaa on vaarassa.\n\nEEVA-KAISA\n\nÄlkää nyt hupsiko! Voileivät ovat paljon tärkeämmät kuin teidän\nisänmaanne.\n\nPEKKA\n\nMitä niitä voileipiä suotta! Jos kaikki kaatuvat, niin kuka ne syö.\n\nEEVA-KAISA\n\nVoi, voi! Minun täytyy soittaa. Missä Korsu on?\n\nPEKKA\n\nSodassa. Lie jo kaatunut.\n\nEEVA-KAISA\n\nMinä en usko teidän juttujanne enää pennin edestä. Suotta minua\npeloittelette.\n\nPEKKA (ottaa Eeva-Kaisaa kädestä ja vie hänet pois telefoonin\nläheisyydestä)\n\nMennäänpä vähän kauemmas tästä puhelinkoneesta' Sirpalla ammutaan niin\njumalattomasti — ja lankaa myöten voisi joku kuula eksyä —\n\nEEVA-KAISA\n\nÄlkää luulko, että minä niin tuhmia uskon! Te vain pelkäätte minun\nsoittavan — niinkuin kohta soitankin. Haen neidin, ellette —\n\nPEKKA\n\nMissä neiti nyt on?\n\nEEVA-KAISA\n\nHän on korjailemassa sisarensa pukua, joka tuli äsken.\n\nPEKKA\n\nPukuko?\n\nEEVA-KAISA\n\nÄsh! Sisar tietysti!\n\nPEKKA\n\nRatkesiko sisaren puku Amerikan matkalla?\n\nEEVA-KAISA\n\nEi Helinä-neidillä olekaan vain yhtä pukua, eikä kahta. Niistä ei\nhuolta — mutta hän tulee esiintymään tänä iltana Preerian prinsessana,\nkun postineidin täytyi matkustaa — ja sentähden pukua pitää vähän\nmuutella.\n\nPEKKA\n\nOnko Helinä-neiti sitten niin valmis osaansa?\n\nEEVA-KAISA\n\nKuuluu pelanneen sitä Amerikassa monta kertaa.\n\nPEKKA\n\nVai niin! No, mitä emäntäsi muuta tekee?\n\nEEVA-KAISA\n\nMenkää katsomaan!\n\nPEKKA\n\nEn voi. Tuo pörisijä ei päästä. — Itkeekö hän?\n\nEEVA-KAISA\n\nEi —- eikä ainakaan enää tanssi.\n\nPEKKA\n\nHyräileekö hän hai duulia dullallaa?\n\nEEVA-KAISA\n\nKuulkaapa, kenraali! Jättäkää te meidän emäntä-neiti rauhaan! Hän on\nteidän veljenne morsian.\n\nPEKKA\n\nNo, annetaan hänen sitten itkeä sitä surkeutta! Tanssimmeko taas?\n\nEEVA-KAISA\n\nHyi — pannahinen! (Juoksee keittiön puolelle.)\n\nPEKKA\n\nSainpas lähtemään! (Telefooni soi.) Halloo! Vai niin, vai Saviolta. No?\n— Mitä? Kaksikymmentä miestä? Ja kaikki pyörillä -? Oi, Kapernaumin\nkauhistus! Etkö ehtinyt ennen heitä? Vai niin! Jäit taistelun\nulkopuolelle! Toverisi kai pääsi? Hyvä on! (Panee kuulotorven pois,\njuoksee avaamaan akkunan ja viheltää pilliin, huutaa ulos.) Pyörän\nselkään nopeasti! Tiiliuunille! Kaksikymmentä vihollisen polkupyörää\ntulossa Saviolta. Kuularuisku soimaan! (Ulkoa kuuluu »selvä!» — Sulkee\nakkunan.)\n\nRAJU (tulee katsomosta puettuna suojeluskuntapukuun).\n\nPEKKA\n\nAhaa, Raju-poikaseni. Hyvä, että tulit. Annoitko laivaväelle tarkat\nohjeet?\n\nRAJU\n\nParhaani mukaan. Lähtevät heti.\n\nPEKKA\n\nJää sinä nyt tänne vartioon hetkeksi. Minun täytyy itse piipahtaa\npyörällä tiiliuunille. Siellä on vaara tulossa.\n\nRAJU\n\nMinä tiedän. — Puhuitko sinä jo Ritvalle siitä, mistä pyysin?\n\nPEKKA\n\nEn ehtinyt, kun tulit keskeyttämään.\n\nRAJU (vähän nolona)\n\nJos tapaat — niin älä viitsi puhua mitään!\n\nPekka\n\nNiinkö? Etkö haluakaan erota?! Ja minä kun jo kohta luulin olevani\nnaimisissa hänen kanssaan!\n\nRAJU (kärsimättömästi)\n\nEi se nyt sentään niin helposti käy! Ei sitä pieni valssi yksin tee.\n\nPEKKA (on löytänyt lakkinsa)\n\nValssi juuri sen tekee! (Taputtaa Rajua olalle.) Valssi yksin — usko\npois! Se selvittää sotkuisen vyyhdin. Se kirkastaa hämärän. Se avaa\nnupun, jos nuppua on. Se panee kukkimaan karunkin maan. Se vaikuttaa\nkuin aurinko. Hoida tarkasti telefoonia — ja tee määräysten mukaan!\n\nRAJU\n\nKyllä tiedän!\n\nPEKKA (hyräilee »hai duulia» mennessään).\n\nRAJU\n\nKylläpä veli-Pekasta on tullut runollinen!\n\nEEVA-KAISA (kurkistaa keittiön ovesta)\n\nAi — insinöörikö täällä onkin! (Tulee sisään.) Teidän veljenne oli\näsken ja kielsi minun soittamasta — vaikka parhaillaan tehdään\nvoileipiä.\n\nRAJU\n\nPitääkö silloin soittaa?\n\nEEVA-KAISA\n\nÄsh! Älkää nyt ruvetko veljenne löpinöitä matkimaan! Kun leipä loppuu,\nniin pitää soittaa leipurille.\n\nRAJU\n\nNyt ei voi soittaa vähään aikaan! Odottakaa nyt pieni hetki! Kohta tämä\nkrampampuli päättyy.\n\nEEVA-KAISA\n\nNoo, — minä odotan. (Ryhtyy korjailemaan liinoja y.m.)\n\nRAJU\n\nYhäkö neiti vielä sitä siskoansa pynttäilee?\n\nEEVA-KAISA\n\nTäytyy pian saada valmiiksi puku, kohta on ilta käsissä.\n\nRAJU\n\nNiin taitaa olla! Kuule! — Oletko nähnyt — onko neiti itkenyt?\n\nEEVA-KAISA (hämmästyy)\n\nItkenyt? Tehän kysytte ihankuin teidän veljenne. Minkä ihmeen vuoksi\nhän itkisi?\n\nRAJU\n\nKysyikö veljenikin —?\n\nEEVA-KAISA\n\nKysyi kyllä, mutta on ihan suotta udella. Ei nyt sentään yhden valssin\ntähden itkemään ruveta.\n\nRAJU\n\nNiin! Eihän yhden tähden. — Osaako Eeva-Kaisa valssia?\n\nEEVA-KAISA\n\nTottapa tietenkin.\n\nRAJU\n\nUskooko Eeva-Kaisa, että valssi avaa nupun —?\n\nEEVA-KAISA\n\nMinkä nupun?\n\nRAJU\n\nKukan nupun tietysti — jos nuppua on — ja että se vaikuttaa kuin\naurinko?\n\nEEVA-KAISA\n\nKuinka noin viisas mies puhuu tuollaista persiljaa?\n\nRAJU\n\nEihän näissä asioissa viisaus auta — näissä lemmen asioissa — tietäähän\nEeva-Kaisa sen.\n\nEEVA-KAISA (huokaa)\n\nEi auta, ei! — Onko insinööri jo tavannut Korsua?\n\nRAJU\n\nEn ole. Mutta minä kyllä ohjaan sen asian selville vesille —\n\nEEVA-KAISA\n\nNo, sitten insinööri on oikein miesten mies — ja minä teen vaikka mitä\ninsinöörin hyväksi.\n\nRAJU (kuin itsekseen)\n\nOsaisinkohan minä tuota valssia?\n\nEEVA-KAISA\n\nSanoinkin jo neidille, että insinööri on ihan toista kuin tuo\nkapteeni-höynä — vai mikä luutnantti hän lie. Nimitin häntä piloillani\nkenraaliksi — ja vielä mulla on korpraali jäljellä häntä varten — ja\nvanjunkkari ja kersantti — ja — sapööri ja —\n\nRAJU\n\nOnko Eeva-Kaisa tanssinut koskaan »hai duulia»?\n\nEEVA-KAISA\n\nEn eläissäni — paitsi veljenne kanssa äsken, kun hän —\n\nRAJU\n\nSoo — sapperment! Se mies sitten ehtii jos mihin! Hän tietenkin\ntreenasi itseään. Minäkin koetan heti. (Lähenee Eeva-Kaisaa.)\n\nEEVA-KAISA (peräytyy)\n\nMitä?\n\nRAJU\n\nHai duulia dullallaa! Minä tahdon —\n\nEEVA-KAISA\n\nÄlkää nyt! Miksi kaikki ihmiset tahtovat minulta »hai duuliaa»?\n\nRAJU\n\nSinähän lupasit tehdä minun hyväkseni vaikka mitä.\n\nEEVA-KAISA\n\nNo, niin — no — jos se nyt on ihan välttämätöntä\n\nRAJU (tanssittaa Eeva-Kaisaa, laulaa)\n\nN:o 9. (Sama kuin N:o 8).\n\n    Hai duulia dullallaa, hai duulia dei!\n    Ilmoihin asti tää onnemme vei.\n    Rinnallas kerran kun riemuita saa,\n    haihtuu mun mielestäin murheitten maa.\n\n(Pysähtyvät).\n\nHyvinhän tämä menee! No, millekäs tuntuu?\n\nEEVA-KAISA\n\nEi yhtään millekään!\n\nRAJU\n\nNo, jatketaanpas! (Laulaa ja tanssivat.)\n\n    Hai, dui, anna pilkistää silmihin,\n    dui, dui, duli, kiidellä pilvihin!\n\n(Pysähtyvät).\n\nEikö vieläkään synny mitään erikoista tunnelmaa?\n\nEEVA-KAISA\n\nEei! — Vähän vain huimaa oudokseltaan.\n\nRAJU (katsoo silmiin ja laulaa oikein epätoivon vimmalla)\n\n    Hai, dui, tuli silmistäsi tulvahtaa —\n    Dui, dui, palo sielussani hulmahtaa.\n\nEikö vieläkään?\n\nEEVA-KAISA\n\nMiltä tässä nyt pitäisi tuntua sitten?\n\nRAJU\n\nOi, oi! — Se on kai siinä, ettei ole nuppua ollenkaan. (Tanssittaa\nuudelleen vimmatusti ja laulaa). Hai duulia, dullallaa, hai duulia daa!\n\n(Pysähtyvät äkkiä.)\n\nKORSU (tulee katsomosta)\n\nHei, hei! — Noin taas! — Parkule!\n\nRAJU\n\nLopeta nyt jo siihen, Korsu! — Älä sano enää enempää — muuten varmasti\nlaukaiset jonkun tyhmyyden. Asia on yksinkertaisesti niin — että —\n\nEEVA-KAISA (hätääntyneenä)\n\nNiin — niin se on, ihan vissisti —!\n\nKORSU\n\nNo, olkoonpa niin tai näin! Mitä, parkuletta se minua liikuttaa! (Aikoo\nkeittiön puolelle.)\n\nEEVA-KAISA (juoksee Korsun eteen)\n\nEi, Korsu! Ei se ole niin eikä näin —!\n\nRAJU (menee väliin)\n\nÄlkää nyt ruvetko sotkemaan! Minä tahdon oppia tanssimaan »hai duulia»\n— siinä kaikki. Eeva-Kaisa auttoi minua ystävällisesti — ja niin\nsinäkin auttaisit jos osaisit —\n\nKORSU\n\nMitä erikoista osaamista siinä sitten on!\n\nRAJU\n\nNo, osaako Korsu sen?\n\nKORSU\n\nMikä siinä nyt olisi! Osaanhan minä mokoman lönkötyksen.\n\nRAJU (menee Korsun toiselle sivulle)\n\nKuule, Korsu! Jos vähänkään olet minun ystäväni, niin sinun pitää\nheti tanssia Eeva-Kaisan kanssa. Katsohan, tässä tanssissa on jokin\nsalaisuus, josta sinunkin pitää päästä selville — ja Eeva-Kaisakin\npääsee selville — ja — no annapas kieppua nyt —\n\nKORSU\n\nParkuleko tässä rikeeraamaan —!\n\nRAJU\n\nSaat nähdä, että kirkastuu kohta! Tämä valaisee kuin aurinko — ja nuppu\naukenee — jos nuppua on —\n\nKORSU (Eeva-Kaisalle)\n\nInsinööri on menettänyt järkensä — ei taida olla hyvä vastustella —\n\nRAJU\n\nLaula myöskin, jos vain suinkin osaat! Minä autan. (Laulaa ja toiset\ntanssivat.)\n\nKORSU (tanssii kömpelösti, polvet koukussa, ja haidullattaa ilman\nsanoja).\n\nEEVA-KAISA (loistaa onnesta ja äännähtää joskus laulun mukana)\n\n»Voi, voi!»\n\nRAJU\n\nTpruu! Pysähtykää nyt — ja katsokaa toisianne silmiin! Noin! (Jatkaa\nlaulua).\n\nEEVA-KAISA (kun laulu loppuu)\n\nVoi, Korsu, voi! (Heittäytyy kaulaan). Voi, voi, kuinka ihanaa!\n\nRAJU\n\nNo, siinä se nuppu aukeni! Salaisuus selkeni.\n\nKORSU (hämillään)\n\nOikeinko sinä Eeva-Kaisa vakavissasi? —\n\nEEVA-KAISA (irroittautuu kaulasta ja painaa päänsä alas)\n\nEthän pahastu, Korsu?\n\nKORSU (vetää Eeva-Kaisan mennessään katsomon puolelle)\n\nMennäänpä katsomaan, miten laivasto lähtee liikkeelle. (Huutaa taakseen\nRajulle.) Naskali-Ville juoksi äsken rantaan — sitä minun piti tulla\nsanomaan (menevät).\n\nRAJU (juoksee hänen jälkeensä, huutaa ovesta)\n\nJos huomaat jotain epäilyttävää, niin tule sanomaan! (Sulkee oven.)\n\n(Pekka ja Eero tulevat).\n\nPEKKA\n\nOnko soitettu?\n\nRAJU\n\nEi ole tapahtunut mitään isänmaallista —\n\nPEKKA\n\nMuusta maallisesta en väiltäkään! Itse lempoko tässä leikkiä lyö —\nkuiviin palaa koko soppa, ellei loppu-spurtti ala heti.\n\nEERO\n\nSoita kievariin!\n\nRAJU\n\nNiin — soita esikuntaan!\n\nPEKKA (menee soittamaan)\n\nKievariin! — V.P.K:n vartiosta puhutaan. Kaksikymmentä pyöräilijää\nhyökkää kohta tiiliuunille. Siellä on meillä vain neljä miestä. Asema\ntäällä selkäpuolella vaarallinen, ellei ratkaisu tapahdu pian. Mitä?\nLähetti meni jo sinne viidenneksi. Meitä on täällä kolme. On kyllä.\nAsetin kuularuiskun ampumaan sivulta — riihimäeltä — maantieltä eivät\npääse — heidän täytyy hajaantua. Vai niin! Odotetaan sitten! Selvä!\n(Panee torven pois).\n\nRAJU\n\nEi mitään muutosta?\n\nPEKKA\n\nEi! Kerran jo oli näyttänyt kuin olisivat alkaneet hyökkäyksen, mutta\nse olikin ollut koe saadakseen selville meidän asemamme.\n\nEERO\n\nMutta yritys ei onnistunut tietysti?\n\nPEKKA\n\nEi yhtään laukausta ammuttu meidän puolelta.\n\nRAJU\n\nOlisi pitänyt ärsyttää — joillakin laukauksilla. (Lähtee ulko-ovea\nkohti.)\n\nPEKKA\n\nMinne menet?\n\nRAJU\n\nMenen katolle — merkkilippuni luo.\n\nPEKKA\n\nKatsokin, että nyörisi ovat kunnossa!\n\nRAJU\n\nKyliä nousee — minä olen sitä koetellut — kun vaan saan merkin. (Menee\nulos.)\n\nPEKKA (heittäytyy sohvaan)\n\nHyi, hitto! Kun ei voi mitään tehdä!\n\nEERO\n\nTanssi »hai duulia» taas, niin rauhoitut. (Istuu akkunan luo.)\n\nPEKKA\n\nPyh! — Luuletko, että ammunta kuuluu tiiliuunilta tänne?\n\nEERO\n\nEn usko! Tiheä kuusikko on välissä ja tuuli käy sivulle.\n\nPEKKA\n\nNiin kai! Ei edes sitä iloa meille sallita. (Hyräilee preeria-laulua.)\n\nEERO\n\nOsaatko sinä preeria-laulun?\n\nPEKKA\n\nOlenhan minä, herra nähköön, laulanut siinä Samin osan — kerran\nmaailmassa.\n\nEERO (hypähtää ylös ja lähestyy)\n\nÄlä nyt! Kuulehan, veikkonen! Sinähän minut pelastatkin Samista.\n\nPEKKA\n\nMitä varten?\n\nEERO\n\nMinulla on niin paljon muutakin touhua — minulla on iso rooli\nnäytelmäkappaleessa — ja — nyt, kun tuo Amerikan neitonen kuuluu\nlaulavan prinsessan, niin sinä sovit paremmin — laulat paremmin ja —\njumala ties minkälainen laulajatar hän on —\n\nPEKKA (nauraa)\n\n— ja kun sinun mielitiettysi on matkustanut — eikä ole preerian\nprinsessa —\n\nEERO\n\nJoutavia! Älä nyt rupea härnäilemään! Sehän on samantekevä tietysti —\n\nPEKKA\n\nNiin, tietysti! Oletko nähnyt tuon amerikattaren? Onko hän kaunis?\n\nEERO\n\nTotta kai hän on kaunis — sehän on itsestään selvä asia.\n\nPEKKA\n\nVai itsestään selvä! Et siis ole nähnyt? Yhtähyvin hän voi olla ruma\nkuin synti.\n\nEERO\n\nNo, kai sinä nyt yhden laulun ajan kestät.\n\nPEKKA\n\nAhaa! Sinä olet nähnyt — ja hän on ruma!\n\nEERO\n\nEn totisesti — mutta kun sisar on kaunis, niin —\n\nPEKKA\n\nSisar? (Sulkee silmänsä). Hai duulia dallallaa! (Äkkiä) Onkos sinulla\npuku kunnossa?\n\nEERO\n\nNo, totta kai! Sinä siis laulat! Oi, oi! Sinä olet mainio mies —\n\nPEKKA\n\nÄlähän nyt! En ole vielä luvannut.. (Hypähtää ylös kun telefooni soi.)\nNo vihdoinkin! — Halloo! V.P.K. (Sivulle.) Saakeli kun siellä ammutaan!\nHalloo — jaa! Hyvä on! — Heti! — Selvä! (Panee kuulotorven pois.)\nJopa räiske käy! (Rientää akkunaan, jonka Eero on avannut, puhaltaa\npilliinsä kolme vihellystä.) Siinä lähti laivasto! Parissa minuutissa\ntäytyy vihollisen hajaantua, kun meidän miehet hyökkäävät niskaan.\n\nEERO\n\nPeijakas, ettei saa olla näkemässä! Siellä oli kai pauketta?\n\nPEKKA\n\nTaukoamaton rätinä!\n\nEVELIINA (tulee ulkoa)\n\nOh! Pardong! Häiritsenkö herroja?\n\nPEKKA\n\nBombardemang, madam! Ette mitenkään! Meillä on niin ikävä, että\nkuihdumme kuin kukkaset sateen jälkeen. Miten voimme palvella?\n\nEVELIINA\n\nOh! Te olette aina yhtä kohtelias kavaljeeri, oikea kandelaaberi,\nherra Halla — kyllä teidät tuntee kun kerran on presenteerattu — te\nkonserveeraatte niin vulgääristi —\n\nPEKKA\n\nTeitä taas, rouva Lello, on vaikea tuntea, sillä te yhä nuorennutte ja\nsomistutte. (Tervehtii.)\n\nEVELIINA\n\nNiin, hi, hi, hi! — Eeron kanssa me olemme vanhoja tuttuja —\n\nEERO\n\nOikein vanhoja!\n\nEVELIINA\n\nMinä vaan pistäysin konsulteeraamaan — kun minä olen odottanut maalaria\nkoko kesän, enkä mitenkään saa lanseeratuksi herra Loirosta — vaikka\nmeillä pitäisi —\n\nPEKKA\n\nPutzen, polieren und blank machen?\n\nEVELIINA\n\nPuleerata — just — sekretäärit ja muut möblemangit ovat niin\nkoliseeraantuneet, että moni kohta pitää uudelleen profaneerata ja\ntapetit — uudet tapetit pitää saada salonkiin ja —\n\nPEKKA\n\n— ja tualettiin —\n\nEVELIINA\n\nEhei! Tualetti-byroo ja peili ovat hyvin paralyseeratut — mutta seinät\nja katot ovat pahimmin solideerauksen tarpeessa — ja sentähden minä\nhaluaisin konfikseerata herra Loirosen, että saisin resoluutin tälle\nasialle.\n\nPEKKA\n\nMahtaakohan se, Loironen peijakas, olla immuuni —?\n\nEVELIINA\n\nNiin se on! Se on niin immuuni mies, että Jairakasta ei vaan lähde —\nkun se on nyt niin esangsissaan se Jairakan emäntä, että maalauttaa\nkohta jo vainioaidatkin, tehdäkseen itsensä niin primitiiviseksi,\nettä kohta jo poseeraa koko fasaadinsa, mutta minä en ole sellainen\nparasiitti, että minä ikäni kulkisin neglisecrattuna ja ratineerattuna\nhänen tähtensä — minä prolongeeraan tänään Loirosen — herra Loirosen,\naioin sanoa — ja prenumereeraan —\n\nPEKKA\n\nMistähän tuon Loirosen nyt löytäisi obduseerattavaksi ja\nmakadamiseerattavaksi?\n\nEVELIINA\n\nNo, kun sanottiin, että häntä voisi tangeerata täällä.\n\nPEKKA (tarjoaa käsivartensa)\n\nJos sallitte — olkaa hyvä ja seuratkaa minua tuonne juhlakentälle, niin\nehkä hänet siellä saamme mausoleumiin.\n\nEVELIINA\n\nTe olette oikea djentlemanni vielä prepareeratumpi kuin teidän\nveljenne, oikea följetongi — mutta minä en halua mankeerata noita\nCharlottia — kun minulle itselle ei sopinut nyt fungtsuneerata — kiitos\nystävällisyydestänne — menen kernaammin katselemaan puitten latvoja,\nsillä herra Loironen viettää kaikki semesterinsä jossain korkealla,\nehkä nytkin.\n\nPEKKA\n\nAhaa! Hän piiloilee puissa kuin orava —\n\nEVELIINA\n\nNo, ajatelkaas — tuo Jairakan emäntä denatureeraa niin tarkasti kaikki\nhänen olinpaikkansa, että täytyy turvautua —\n\nPEKKA\n\nMutta te olette sen keksinyt —\n\nEVELIINA\n\nNiin olen — minä olen analyseerannut herra Loirosen ihan kokonaan\n— hyvästi vaan, hyvät herrat — ja kiitos hauskasta seurasta ja\nkonservatsuunista minä olen vallan parafineerattu — (menee).\n\nPEKKA (kumartaa)\n\nJa me ihan galvaniseerattuja! (Nauravat ihan katketakseen.) Oi,\nBaabelin sekoitus — mitä sait sinä aikaan!\n\nEERO\n\nHänhän on ihan pahasti hassastunut herra Loiroseen.\n\nPEKKA\n\nNo, aivan _denatureeratusti_! (Kuuntelee.) Mitä se on?\n\nEERO (syöksyy akkunan luo)\n\nKuuluu melua —\n\nPEKKA (myös akkunan luo)\n\nMinä luulen, että se kuuluu Varvaslahdesta päin. Mitä tulimmaista\ntiellä on tapahtunut?\n\nEERO\n\nEivät kai ne peijakkaat vaan ole päässeet joen yli yllättämään —?\n\nPEKKA\n\nEi! Jokaisessa mutkassa ja kärjessä on vahti ja veneet tällä rannalla\n\nKORSU (syöksyy sisään katsomosta)\n\nEn minä suotta sitä parkuletta epäillyt.\n\nPEKKA\n\nMitä on tapahtunut?\n\nKORSU\n\nNaskali-Ville on varastanut kaikki venheet —\n\nPEKKA ja EERO\n\nMitä sanot? Näitkö? Miten?\n\nKORSU\n\nPikkupojat olivat hengen edestä juosseet nuoraa hakemassa köynnöksen\nsitojilta tuolta päärapulta — heiltä kuulin — kun miehet saapuivat\nrantaan, olivat jo joella menossa —\n\nPEKKA\n\nOi, Jerikon muurit!\n\nRAJU (nopeasti ulkoa)\n\nVenheet eivät voi lähteä —\n\nPEKKA (ankarasti)\n\nNe ovat varastetut! Mutta missä oli vahti?\n\nRAJU\n\nEn ymmärrä koko juttua. Menen rantaan. Soita esikuntaan! (Juoksee\nkiireesti katsomon ovesta.)\n\nPEKKA (huutaa jälkeen)\n\nOn uitava joen yli —!\n\nKORSU\n\nMinä menen mukaan ja vien lisää köyttä — (nopeasti perässä).\n\nPEKKA\n\nKuule, Eero! Sinulla on juoksussa ensi palkinto —\n\nEERO\n\nMinä juuri ajattelin, että minä käyn siellä. Olen jo takaisin ennenkuin\nnuo edes ehtivät rantaan.\n\nPEKKA\n\nJos »laivasto» on menetetty, niin puolet miehistä rintamalle ja toinen\npuoli uunille!\n\nEERO\n\nJa me hirteen! (Nopeasti katsomoon.)\n\nPEKKA\n\nOi, Jerusalemin hävitys! (Menee soittamaan.) Kievariin! — V.P.K:n\nvartiosta ilmoitetaan, että venheitä ei ainakaan heti voida lähettää.\nSanotaan, että ne ovat varastetut — Niin! Enempää en tiedä! Lähetin\njuuri ottamaan selvän. Kyllä, varmasti! Kaikki tehdään — mitä voidaan.\nHm! Hiiteen tietysti! Ilmoitan heti, kun saan tietää. (Sulkee\nvihoissaan telefoonin.) Kuka siellä?\n\nTROKARI JUSSI (lyhyt, paksu ja pyöreänaamainen köntys tulee\nulko-ovesta).\n\nMinähän täällä!\n\nPEKKA\n\nKuka olette? Mitä tahdotte? — Aa! Eikös se ole trokari-Jussi? Anteeksi\n— muuta nimeä en —\n\nJUSSI\n\nTrokari-Jussiksihan minua sanotaan —\n\nPEKKA\n\nNo, mitä asiaa Jussilla on? Tässä on vähän kiireitä meillä —\n\nJUSSI\n\nTulin vaan sanomaan siitä minun veneestäni, jonka Timilän Eero otti —\n\nPEKKA\n\nNo, mitä siitä? Eikö hänellä ollut lupa siihen?\n\nJUSSI\n\nKyllähän akka juuri luvan antoi — mutta minä en — ja sentähden kävin\njuuri ja otin airot venheestäni — —\n\nPEKKA\n\nNo, pitäkää ne sitten, kun kerran olette saanut. Teidän venheestänne ei\nmeillä ole enää mitään apua. Pitäkää siis airotkin!\n\nJUSSI\n\nNiinhän minä yritinkin, mutta sitähän juuri tulin sanomaan, että\nkun nousin juuri rannasta pellon jalkaan, niin Hajasmaan Hemmi\ntuli juuri minua vastaan ja otti airot olaltani. Siinä kun sitten\njuuri riitelimme, niin yht'äkkiä keikahutti Hemmi minut juuri\npyörtänöpielukselle ja meni rantaan. Minä valitan tästä —\n\nPEKKA\n\nMinäkin valitan teidän surkeuttanne!\n\nJUSSI (ymmärtää väärin)\n\nNiin, eikös olekin juuri valittamisen syytä? Hemmiliähän on itsellään\nvenhe. Miksi hän rupeaa ryöstämään juuri minun airojani minun omalta\nolkapäältäni!\n\nPEKKA\n\nJa painamaan teidän oman olkapäänne pyörtänöön!\n\nJUSSI\n\nNiin juuri — olkapään! Tuohon juuri koskee vieläkin juuri ankarasti.\nLensin kuin vettynyt rasu — juuri noin — tuolle olkapäälleni. Hemmihän\non tunnettu juuri julmettuneista voimistaan.\n\nPEKKA\n\nMiksi sitten rupesitte sellaisen julmettuneen kanssa riitelemään?\n\nJUSSI\n\nOikeuteni puolesta tietenkin! Eivätkö ne olleet juuri minun aironi?\n\nPEKKA (hauskasti)\n\nJuuri teidän ne ehkä olivat, mutta juuri siksi, että vene oli juuri\nvuokrattu, niin Hemmi arveli kai, että juuri hänellä oli oikeus\npuolellaan.\n\nJUSSI\n\nHänellä ei juuri ollutkaan —\n\nPEKKA\n\nOdottakaahan! Täällä tulee joku. (Menee nopeasti ja avaa oven\nkatsomoon.)\n\nEERO (tulee hengästyneenä).\n\nEi tarvinnutkaan — rantaan asti —\n\nPEKKA\n\nNo, mitenkä on?\n\nEERO\n\nTulivat vastaan — laululavan takana — venheet lähtivät sentään — mutta\nvaan kolmekymmentä miestä — enempää eivät kannattaneet — toiset menevät\nrientomarssissa uunille — tuolla — (Viittaa akkunaan.)\n\nPEKKA (menee nopeasti akkunan luo ja huutaa ulos).\n\nViisi miestä riittää uunille! Kaikki loput rintamalle! Jakautukaa!\nNoin! Rientomarssiin — eteenpäin! (Menee telefooniin.) Kievariin!\nHalloo! On V.P.K:sta! Laivasto lähti kuitenkin jo! Niin — lähti. Mutta\nvain kolmekymmentä kantoivat venheet. Viisi meni uunille ja loput\ntulevat Sirpalle. Vai ehtivät sittenkin ajoissa — hyvä on! Täällä\nkaikki hyvin' (Panee kuulotorven pois). Venheet ehtivät, kuulin ma,\nvieläkin ihan ajoissa! — Sinä et tietystikään ehtinyt kuulemaan itse\ntapahtumasta muuta kuin pääasian?\n\nEERO\n\nEn paljoa! — Täällähän on trokari-Jussi! Mitä hän asioitsee?\n\nPEKKA\n\nJussi on tavallaan sotkeutunut tuohon venhejuttuun. (Jussille.)\nOdotahan nyt hetkinen, niin me pian selvitämme teidän airotappelunne.\n(Eerolle.) Naskali-Ville saatiin siis kiinni?\n\nEERO\n\nHänet tuodaan tänne — ja Mutkalan Ansu myös!\n\nPEKKA\n\nMitä Ansulla on tässä tekemistä?\n\nEERO\n\nHänhän se on sankari! Oikea Nelson, joka pelasti meritaistelun — ja\nmärkä kuin sorsa!\n\nPEKKA\n\nSoo! No, kuka olisi uskonut! — Mutta se onneton vahti!? Ken se oli?\n\nEERO\n\nHajasmaan Hemmi.\n\nJUSSI\n\nSe oli juuri Hemmi, joka minulta airot ryösti.\n\nPEKKA\n\nAhaa! Nyt minä ymmärrän. Tapellessaan teidän kanssanne myöhästyi\nHemmi vahtipaikaltaan. Trokari-Jussihan taitaa ollakin syypää koko\nskandaaliin.\n\nJUSSI\n\nMihin syypää? Syypää siihen, että tulee ryöstetyksi? Ohoh — teidän\nkomentoanne!\n\nPEKKA\n\nKohtapa saamme nähdä! Tuleeko Hemmi tänne?\n\nEERO\n\nTulee. Hän ei voinut jättää niin tärkeätä vankia kuin Naskali-Villeä.\n\nLOIRONEN (tulee katsomosta, huutaa taakseen)\n\nEivät ne köynnökset riitä! Näyttämön edus jää ihan tyhjäksi. Sanoinhan\njo äsken, että on hankittava lisää. (Vetää oven kiinni.)\n\nPEKKA\n\nMiksi ei Loironen ole puettuna kenttäharmaaseen — eikä ole mukana?\n\nLOIRONEN\n\nPuettunako? Kahta herraa ei voi palvella. Minä maalaan palokunnalle\nsuurta järveä — (nyökkää päällään näyttämölle päin) — tuolla noin.\nMitäs palokunnalla tekee, ellei ole järveä — ja mitäs —\n\nPEKKA\n\nMiksi ei Loironen maalaa sitten?\n\nLOIRONEN\n\nKahta herraa ei voi palvella. Kun minä haistoin, että tuolla joella\ntapahtui jotakin erikoista, niin juoksin rantaäyräälle ja kiipesin\nkorkeimman kuusen latvaan katselemaan.\n\nPEKKA\n\nLoironen näki siis koko tapahtuman?\n\nLOIRONEN\n\nKokoko? Kaikki tapahtumat! Kaikki! Ja kun minä näin, miten märkä\nMutkalan Ansu oli, niin kiipesin kuusesta alas, juoksin Jairakan\npirttiin ja vein Ansulle pisimmän mekon, minkä käsiini sain. Eihän\nsitä Ansu-rukkaa voinut ilki-alastomana tuoda tänne, jossa talo on\nnaisia täynnä. Sieltä se nyt kohta tulee kuin Rooman paavi. Annoin\nvielä paperihattunikin hänelle. Ansu kun on vähän alaston lakipään\npaikoiltakin.\n\n(Raju avaa oven katsomosta. Sisään tulevat Ansu, puettuna pitkään\nmekkoon ja paperihattuun, sekä Ville, Hemmi, Raju ja Korsu viimeisenä.)\n\nPEKKA\n\nTiedätkös sinä, Ville, mitä sinulle nyt tehtäisiin, jos olisi tosi\nkynnessä? Sinut ammuttaisiin muitta mutkitta.\n\nLOIRONEN\n\nSelkäsauna on pahankuriselle parempi kuin ampuminen. Selkäsaunasta voi\nparantua, mutta ampumisesta paatuu iäksi.\n\nPEKKA\n\nKuka tuli kaikkein ensin tapahtumapaikalle — siis rannalle?\n\nLOIRONEN\n\nMinä kuusen latvaan!\n\nPEKKA\n\nMinä sanoin rannalle!\n\nLOIRONEN\n\nVaras tietysti — Ville.\n\nPEKKA\n\nNo, kuka tuli Villen jälkeen?\n\nLOIRONEN\n\nTuo Rooman paavi — vaikka hän oli silloin vielä tavallinen Mutkalan\nAnsu.\n\nPEKKA\n\nNo, Ansu! Miksi menit rantaan?\n\nANSU\n\nMinulla on kylmä — eikö kellään ole antaa pientä lirausta?\n\nEEVA-KAISA (on tullut juuri katsomosta)\n\nMinä tuon kahvia aivan heti! (Juoksee keittiöön.)\n\nPEKKA (koettaa vaistomaisesti taka-taskuaan)\n\nNytpä se kananpesä olisi tarpeellinen. Unohdin koko jupisterin. — Eikös\nKorsu muista, missä sen munan pitäisi olla.\n\nKORSU\n\nJossakin se oli vikkeripellossa — kaipa tuo löytyy — jos lie siellä\nollut — (menee ulko-ovesta).\n\nANSU\n\nPelkkä toivokin jo lämmittää —\n\nPEKKA\n\nAla sitten! Miksi menit rantaan?\n\nANSU\n\nMinä epäilin Villeä. Menin utelemaan, mutta tulin myöhään. Ville oli jo\nsitonut venheet ja työntänyt rannasta —\n\nJUSSI (astuu esiin)\n\nEei! Kyllä nyt juuri vissiin aletaan väärästä päästä!\n\nANSU (huomaa Jussin nyt vasta)\n\nKas vaan! Paistaako kuukin näin pouta-iltana? Tietääkö trokarikin\njotakin?\n\nJUSSI\n\nVenheet olivat rannalla, kun minä otin aironi — ja siihen jäivät. Kun\nminä sitten nousin vainiotörmälle, niin tuo Hemmi juuri tuli minua\nvastaan —\n\nHEMMI\n\nSilloin olin menossa venheitä vartioimaan — ja kun Jussilla oli minun\naironi olallaan, niin otin ne kainalooni —\n\nLOIRONEN\n\nJa Jussi keikahti kuin kerä pyörtänölle.\n\nJUSSI\n\nJuuri minun olivat airot, jotka otin omasta veneestäni.\n\nLOIRONEN\n\nOmastasi otitkin — mutta ne olivat Hemmin airot — tervatut lappeet —\n\nHEMMI\n\nJa ne ovat vieläkin rannalla.\n\nPEKKA\n\nMitä sinä, Jussi, täällä oikeastaan valitat? Hemmi vain otti sinulta\nomansa.\n\nJUSSI\n\nMiksi minun venheeni vietiin ilman lupaani?\n\nEERO\n\nVaimosi antoi luvan ja minä annoin sinulle viisi markkaa. Eikö asia ole\nniin?\n\nJUSSI\n\nMutta minä ajattelin sitten toisin, ihan juuri —\n\nANSU\n\nJa otit sieltä missä otettava oli — tapasi mukaan.\n\nJUSSI\n\nMitä se H.H.H. tässä viisastelee?\n\nHEMMI\n\nÄlä sinä Ansua näyki. Ansu oli sankari sellainen, joksi sinä et pysty —\n\nLOIRONEN\n\nNiin — kun Ville oli saanut venheet rannasta irti, tuli Ansu — ja kun\nei muuta neuvoa ollut, niin heitti Ansu takin yltään, kengät jalastaan\nja heittäytyi virtaan, sai kiinni perimmäisen venheen perästä, kapusi\nvenheeseen ja silloin alkoi kilpasoutu. Ville souti virralle päin ja\nAnsu huopasi vastaan. Minä näin tuon taistelun. Se kesti kauan — sitten\ntuli Hemmi — ja sitten pikku-poikia — sitten saatiin nuoraa — ja sitten\ntulivat kaikki miehet — heitettiin lasso Ansulle — ja koko roikka\nhinattiin rantaan takaisin. Mutta Ansu oli huovannut jo kuitenkin\nneljännestunnin, eivätkä venheet menneet yhtään eteenpäin — muuta sen\nkuin virran mukana alaspäin. Ansu teki sellaisen sankarityön, että minä\ntuskin pysyin kuusen latvassa — aloin niin ilakoida. Ja heti kun miehet\nlähtivät, kipusin kuusesta ja juoksin Jairakalle mekkoa hakemaan.\n\nPEKKA\n\nAnsu Mutkala on tehnyt meille suuren palveluksen — ehkä niin suuren,\nettä siitä aiheutuu meidän voittomme — jos se saadaan. (Menee\nkättelemään Ansua.) Minä kiitän sinua — sinä teit oikean miehen työn!\n\nANSU\n\nNähkääs nyt taas! Minusta tehdään sankari ilman muuta. Näin minusta\naina tehdään mitä milloinkin. Nytkään ei minua olisi tarvittu\nollenkaan, ellei Jussi olisi käynyt airoja anastamassa, sillä Hemmi\nolisi siinä tapauksessa ehtinyt ennen minua ja pysäyttänyt venheet jo\nrannassa.\n\nHEMMI\n\nNiin olisinkin! Jussi minut pidätti ja on sentähden koko hötäkkään\nsyypää.\n\nVILLE\n\nNiin minunkin mielestäni. Jussi on syypää ihan kaikkeen! (Kaikki\nnauravat.)\n\nPEKKA\n\nEi nyt sentään, kaveri-hyvä! Kyllä sinä olet suurin Efialtes, sinä!\n\nVILLE\n\nMikä se on?\n\nPEKKA\n\nSe on kavaltaja, se!\n\nVILLE\n\nNiin kai vastustajan suussa — porvarien mielestä. Mutta vähältä piti,\nettei minustakin tullut sankari — meikäläisten mielestä.\n\nANSU\n\nÄlä löpise! Ota minusta esimerkki! Jos haluat tulla oikeaksi\nkommunistiksi, niin älä itse tee mitään. Odota siksi kunnes muut\nsinusta leipovat jonkinlaisen pötkyn. Ei koiran kureilla eikä konnan\nkoukuilla mitään puoluetta edistetä.\n\nHEMMI\n\nOikein, Ansu! Se ajatus kelpaa kaikenvärisille puolueille.\n\nJUSSI\n\nÄlkää sitten koukkuilko! Antakaa minun aironi ja veneeni takaisin!\n\nANSU\n\nOdotapas, sinä kuun paiste! Jos mulla ei olisi niin vilu —\n\nEEVA-KAISA (tulee keittiöstä Korsun seurassa)\n\nTässä on kuumaa kahvia Ansulle! (Menee takaisin.)\n\nANSU\n\nKiitos, tyttöseni! (Juo). Kiitos vaan, Korsu! Sinä olet kai tottunut\npikkupoikana varastelemaan mäkimuijain kananpesiä. (Juo loppuun.)\nTuhansia kiitoksia! — Vai pyytää Jussi venettään tähän huoneen\nlattialle —\n\nJUSSI\n\nOmaan rantaan se on tuotava — ja maksettava —\n\nEERO\n\nVieläkö yli sen, mitä jo sait?\n\nANSU\n\nSaanko minä maksaa hänelle omalla tavallani, niin asia heti on selvä.\n\nPEKKA\n\nNo, jos selvenee, niin maksa vain!\n\nANSU\n\nTulehan tänne, Jussi!\n\nJUSSI (tulee vastahakoisesti vähän lähemmäs)\n\nEihän sinulla ole edes housujakaan, mistä maksaisit!\n\nANSU\n\nMinulla on kultaa suussa!\n\nN:o 10. (Laulaa)\n\n    Hui, hai, heli vei!\n    Mun heilani vei\n    mies tyhmä kuin pyöreä kuu.\n    Hui, hai, tuli tei!\n\n    Sen jälkehen kai\n    on juipilla virnissä suu.\n    Hui, hai, ruma kuu,\n    sen palkaksi sait,\n    kun heiluvan heilani nait.\n    Hui, hai, luli luu!\n    Kun nait.\n    niin sait:\n    luli, lullan luu, tuli tuu!\n\nTOISET (nauravat ja ilakoivat).\n\nJUSSI\n\nHeilaa sinä vaan rekirenkuttaja! (On laulun lopussa alkanut perääntyä,\nmenee nopeasti ulos).\n\nHEMMI (huutaa jälkeen)\n\nÄlä vaan vahingossa ota minun airojani!\n\nPEKKA\n\nMitä teemme nyt tälle pääpukarille?\n\nEERO\n\nAnnetaan poliisin huostaan! Hän aikoi varastaa meidän venheemme.\n\nPEKKA\n\nMutta kun ei kuitenkaan tullut mitään suurempaa vahinkoa — paitsi\nAnsulle —\n\nANSU\n\nKun minun annettiin kuitata tuon äskeisenkin lasku — niin annetaanko\nminun oikeudekseni hirttää tuo Naskali-Ville?\n\nPEKKA\n\nHirttääkö? Älä nyt sentään!\n\nANSU\n\nAkkuraatisti juuri justiinsa! Minä tahdon hänet kerran hirttää hänen\nomaan pikilankaansa.\n\nVILLE\n\nMikä puolue-kaveri sinä olet, joka revit etkä rakenna! Ja mitäs tässä\ntyhjästä melutaan! Kun te piditte leikkisotaanne, niin pidin minäkin.\n\nANSU\n\nJa leikin jälkeen pannaan pikku kiekura — ja se kiekura olkoon sinun\nhirttonuorasi solmukka! Älä sinä suutaroi kaiken maailman asioita — ja\ntee niistä tallukoita, kuten äsken omasta saarnastasi Sirpan pajalla.\nMinä kuulin sen ja tein siitä laulun.\n\nHEMMI\n\nAhaa! Se kai se Ansun hirttonuora onkin!\n\nPEKKA\n\nNo, ala hirttää sitten!\n\nANSU\n\nN:o 11 (laulaa)\n\n    Ville kun pieksun ja tallukan neuloo,\n    se kengän on kauhea kuva!\n    Aatokset ankarat lestiä seuloo,\n    mut lestien malli on ruma!\n    Ville se takovi toimessansa,\n    ja takovi toimettomana:\n    polvella nahkana joutilas kansa,\n    ja vasarana kiivas sana.\n    Vasara kun lyö ja pikilanka laulaa,\n    on aatetta pieksujen suku.\n    Tallukan pohjaa saarnansa pauhaa\n    ja suuri on lestien luku.\n    Pikilanka sitoo\n    ja plikinisku nitoo,\n    niin uskovi kommunisti.\n    Mutt' oppinsa lie\n    vain kettujen tie,\n    ja touhunsa aate-risti.\n\n(Naurua.)\n\nPEKKA\n\nKuulepas, kaveri! Tuo taisi olla kamala hirttonuora — vai mitä arvelet?\n\nLOIRONEN\n\nJo Ville häpeää! Ensi kerran eläissään — luulen.\n\nPEKKA\n\nOlet siis hirtetty ja saanut rangaistuksesi. Näytäpä nyt, miten kuollut\nmies kävelee. Tallusta tiehesi! (Telefooni soi). Heissan! Urakka on\nkai lopussa! — Halloo! — Niinkö? — Vai niin! — hyvä on! (Panee torven\npois.) Venhemiesten sala-isku selkään hajoitti heti ylivoimaisesti\nvihollisen hyökkäyksen. Taistelu on lopussa, ja meidät tuomittiin\nvoittajiksi. Hurraa! (Toiset huutavat hurraata). Eero! Anna tieto\ntiiliuunille! — Nyt, Korsu, saatte ryhtyä iltamapuuhiinne! Meidän\npuolestamme on talo taas käytettävänänne. Hajaantukaa!\n\nEEVA-KAISA (tulee keittiöstä)\n\nJoko saa soittaa?\n\nPEKKA\n\nJo — vaikka laulaa ja tanssiakin! Ovatko ruokapöydät jo juhlakentällä\nkunnossa? Miehet tulevat kohta. Taistelu on lopussa.\n\nEEVA-KAISA\n\nSoppa-Lotat siellä häärivät — en tiedä.\n\nPEKKA\n\nMinä menen katsomaan! (Menee katsomoon).\n\nEEVA-KAISA (aikoo telefooniin, mutta pysähtyy äkkiä)\n\nPaljonko niitä isoja pötkyjä nyt pitikään! Ohs! Kaikkihan tässä menee\nsekaisin — (Menee nopeasti takaisin.)\n\nLOIRONEN\n\nKuule, Korsu! Ne köynnökset eivät riitä. Mitä sinä aiot panna\nnäyttämö-seinälle? Maalaamaan minä en ehdi enää mitään.\n\nKORSU\n\nKöynnöksen tekijät ovat jo lähteneet metsään. Hoida sinä vaan järvesi!\n\nLOIRONEN\n\nSe on jo kuivamassa.\n\nKORSU\n\nMutta ellei kuivakaan —?\n\nLOIRONEN\n\nSiltä varalta minä maalasin siihen korsun rannalle — siihen voi\npistellä liian veden, ha, ha, ha!\n\nKORSU\n\nSinä, parkule! Olisit maalannut puron, niin sitä myöten se olisi\npikemmin loirotellut — ihan itsekseen. (Menevät näyttämölle.)\n\nANSU\n\nEhei, Hemmiseni! Ei se enää käy! Miksi teitte minusta sankarin! Minun\nkoko näköpiirissäni ei ainakaan tällaisena päivänä näy ainuttakaan\nkananpesää eikä jäniksen munaa.\n\nRAJU (on seisonut akkunan luona)\n\nKatsokaahan noita! Tuossa tulee jo suojeluskuntalaisia!\n\nHEMMI\n\nEiväthän ne vielä ole voineet tänne ehtiä.\n\nRAJU\n\nKohta astuvat sisään — niin näet.\n\nANSU\n\nEhkä ne ovat karkureita! Eikö sellaisiakin ole sodassa?\n\nHEMMI\n\nOn kai joskus.\n\nANSU\n\nNo, jos on — niin tarvitaanhan niitä kai näin harjoituksissakin —\ntäydellisyyden vuoksi.\n\nRAJU\n\nMiten ihmeessä ne jo ovat tänne ehtineet?!\n\nANSU\n\nOnhan toki ilma-laivoja — ja on langaton lennätin —\n\n(Ryhmä suojeluskuntalaisia katselijoiden seuraamana tulee ulkoa,\nmarssien ja asettuen riviin, laulavat:)\n\nN:o 12\n\n        SUOJELUSKUNNAN LAULU\n\n    Tämä maa on meidän (oma) maamme,\n    kansa meidän kansa on,\n    voimakas ja pelvoton.\n    Tämä maa on meidän (oma) maamme,\n    voimakas ja pelvoton.\n    Hurraa!\n    Hurraa! Me veikot laulakaamme:\n    Kansan turva meiss' on aina, eikä sorto maata paina.\n    Hurraa! Me veikot laulakaamme:\n    kansan turva meiss' on aina.\n    Ällös tulko (tänne) vainolainen,\n    ei oo maamme turvaton,\n    voima täällä valveill' on!\n    Älköön tulko (tänne) vainolainen,\n    voima täällä valveill' on!\n    Hurraa!\n    Hurraa! Näin laulaa suojavahti:\n    taistovalmiit oomme aina,\n    eikä pelko meitä paina!\n    Hurraa! On kansallamme mahti\n    Lyödä vainolainen aina!\n\nKAIKKI (huutavat) Hurraa! Hurraa! Hurraa!\n\nPEKKA (on tullut katsomosta laulun loppupuolella)\n\nEihän suojeluskunta ole vielä voinut ehtiä tänne asti! Mitä väkeä te\nolette?\n\nKALLE KAIVANTO (astuu esiin rivistä)\n\nMe olemme kaatuneita, herra upseeri! Maahan kaatuneita! Haavoittuneita\nja kuolleita! Pulanssi on tuonut meidät tänne — lasarettiin ja\nhaudattaviksi.\n\nANSU\n\nAi, ai! Onko minun kaivettava teille eri hauta, jok'ainoalle?\n\nVILLE\n\nJoka toiselle kuopan kaivaa — hän itse siihen lankee.\n\nANSU\n\nHei vaan! Villestä tulee vähitellen nero. Omatunto opettaa hänet\najattelemaan.\n\nPEKKA\n\nKuulkaahan nyt herrat haavoittuneet ja kuolleet! Teillä on tietysti\nsekä nälkä että jano — seuratkaapa minua juhlakentän pöytien ääreen!\nKäännös oikeaan! Eteenpäin!\n\n(Menee itse edellä ja suojeluskuntalaiset seuraavat, alkaen laulaa\nlauluaan.)\n\n(Katselijat ja kaikki muut seuraavat jäljestä tai poistuvat mikä\nminnekin. Raju jää yksin akkunan luo, aikoen sitten ulos, mutta\npysähtyy ovelle.)\n\nRITVA (tulee, menee teletooniin, ei huomaa Rajua)\n\nLeipurille! — Tämä on palokunnan talolta — mitä? — leipuri itsekö?\nSehän on hyvä, että hän lähti! Vai niin — vai tuo kaikki mitä on! No,\nenempää ei voi pyytää! Hyvästi! (Panee torven pois, kääntyy ja huomaa\nRajun). Kas, mitä sinä siinä seisot?\n\nRAJU\n\nMinä katselen ja ihmettelen.\n\nRITVA\n\nMitä sinä ihmettelet?\n\nRAJU (tulee alas)\n\nSinun sulouttasi minä ihmettelen. Näin sinut äsken aivan uudessa\nvalossa. Tanssi kaunisti sinua kovin.\n\nRITVA\n\nTanssiko? Mitä vielä! Etkö huomaa, että minulla on uusi puku?\n\nRAJU\n\nSinun sisäinen olemuksesi oli puettu vielä uudempaan pukuun.\n\nRITVA\n\n_Oli_? Mitä tarkoitat? (Menee lähemmäs.) Enkö vieläkin ole samanlainen?\n\nRAJU\n\nLuulen, että olisit, jos näkisin sinut tanssimassa!\n\nRITVA\n\nHyi, sinua! Oletko sinä mustasukkainen?\n\nRAJU\n\nSitä minä en ole, mutta minä ajattelen vakavasti hyvin tärkeätä\nkysymystä.\n\nRITVA\n\nMitä kysymystä?\n\nRAJU\n\nOlenko minä nyt mielestäsi juuri sellainen mies, jonka kanssa sinä\nhaluat mennä naimisiin?\n\nRITVA\n\nNo, mutta — Raju!\n\nRAJU\n\nMeidän veljesten nimet ovat pahasti sekaantuneet! Veljeni on Raju, ja\nminä — minä olen vain paljas Pekka.\n\nRITVA (päättävästi)\n\nSinun veljesi on niitä miehiä, joiden kanssa hyvin mieluisesti\nilakoidaan ja leikitään, mutta minä ainakaan en menisi hänen kanssaan\nnaimisiin — (loukkaantuneena) — niin, että suotta sinun on ruveta hänen\npuolestaan puhumaan minulle. Jos muuten haluat tehdä eron, niin tee —\nmutta älä rupea tuollaisia keinoja käyttämään!\n\nRAJU\n\nSinun parastasi, sinun onneasi minä vain ajattelen! Etkö ymmärrä?\n\nRITVA\n\nVai niin! Ja sinä luulet, että joku muu turvaisi minun onneni paremmin\nkuin sinä! Niinkö? Niinkö isällisesti sinä ajattelet? Eikö sinussa ole\nsen voimakkaampaa itsekkyyttä? Etkö sinä itsellesi halua mitään?\n\nRAJU\n\nMinä en käsitä, mihin minä sinun monista kysymyksistäsi vastaisin!\n\nRITVA (hymyillen)\n\nEtkö sinä käsitä, että yksi ainoa vastaus riittää kaikkiin?\n\nRAJU\n\nEn.\n\nRITVA (nyrpistyen)\n\nSoo! — No, sitten minä teen sinulle vain yhden ainoan kysymyksen! Jääkö\nkuuluttaminen huomiselta päivältä?\n\nRAJU (hämillään)\n\nNiin — tuota — ajattelehan, kun Pekan piti tuoda minulle paperit — ja\nhän — hän kai unhotti — eikä — eikä —\n\nRITVA\n\nEikä tuonutkaan?\n\nRAJU\n\nEi! — Niin — että — että se täytyy kai jättää seuraavaan sunnuntaihin.\nTästähän voimme puhua sitten myöhemmin. Minun täytyy nyt mennä ottamaan\nvastaan tiiliuunin miehiä — ne palaavat aivan heti. (Menee ulos).\n\nRITVA (katselee pitkään hänen jälkeensä).\n\nAhaa, poikaseni! Sinä olet mustasukkainen! Se on hyvä! Se panee veren\nkiertämään sinunkinlaisessasi haaveksijassa. Jos haluat jatkaa, niin en\nminäkään halua lopettaa.\n\nPEKKA (tulee katsomosta)\n\nKaikki on miehiä varten erinomaisessa kunnossa tuolla ulkona. Kiitos\nvaan reippaalle emännälle! Ei mitään ole unohdettu —\n\nRITVA\n\nOletteko itse paha unohtamaan?\n\nPEKKA\n\nKuinka niin? Tavallisesti en minä unohda koskaan mitään — mitään\ntärkeätä.\n\nRITVA\n\nTe teettekin sellaisen vaikutuksen. Raju sanoi, että teidän piti tuoda\nhänelle joitakin papereita — niitä tietysti ette ole unohtanut.\n\nPEKKA\n\nSanoiko Raju, että olen ne unohtanut?\n\nRITVA\n\nMitenkä sellaista voitte luulla? Miksi Raju niin sanoisi?\n\nPEKKA\n\nNoo, minä ajattelin vain, että jos hän luulee minun ne unohtaneen.\n\nRITVA\n\nMiksi hän niin luulisi, kun te olette ne antanut hänelle?\n\nPEKKA (ymmärtämättä ja hämillään)\n\nOlenko minä antanut ne hänelle?\n\nRITVA (purskahtaa nauramaan)\n\nTämähän on venyvää keskustelua, joka sisältyy vain kysymyksiin!\n\nPEKKA\n\nMinä vakuutan teille — että —\n\nRITVA\n\nMitä te vakuutatte?\n\nPEKKA\n\n— että te olette hurmaava nainen!\n\nRITVA\n\nOoh! Sekö siitä puhkesi?\n\nPEKKA\n\nNiin, juuri — on jo puhjennut! Vasta puhjennut ruusu!\n\nRITVA\n\nVarokaa, te imartelija! Veljenne on mustasukkainen.\n\nPEKKA\n\nNo, peijakas! Onko hän mustasukkainen?\n\nRITVA\n\nHämmästyttääkö se?\n\nPEKKA\n\nNyt en totisesti tiedä mitä vastaisin. Teidän viehätysvoimanne panee\npelkäämään jokaisen miehen tunkeilemista — ja toiselta puolelta\n— teidän uskollisuutenne on täysin luotettava. Hän voi seista\nturvallisena laudallaan.\n\nRITVA\n\nMistä te sen uskollisuuden tiedätte?\n\nPEKKA\n\nNäkeehän sen kaikesta.\n\nRITVA\n\nTe siis olette tyytyväinen minuun? Hyvä! Entä veljenne? Onko hänkin?\n\nPEKKA\n\nAnteeksi! Minun täytyy ensin kysyä häneltä — ennenkuin voin vastata.\n\nRITVA (keimailevan pisteliäästi)\n\nÄlkää kysykö! Hän voisi luulla —\n\nPEKKA\n\nMitä sitten?\n\nRITVA\n\nLuulla — että te haluatte lyödä hänet laudalta. (Menee nopeasti\nkeittiöön.)\n\nPEKKA (seisoo nolona ja hämmentyneenä)\n\nNo, voi sinua — sinä paratiisin omenavaras!\n\nRAJU (tulee ulkoa)\n\nSinua minä etsinkin! Kuulehan! Tuo Ritvan juttu on nyt kovin pahassa\nsotkussa —\n\nPEKKA\n\nJoko minun taas pitää mennä hänen kanssaan naimisiin?\n\nRAJU\n\nEi tarvitse! Kyllä minä hänet pidän, mutta —\n\nPEKKA\n\nNo, pidä sitten — äläkä tuossa huopaa ja souda! Kuuletkos! Tai muuten\nnain minä hänet heti paikalla.\n\nRAJU\n\nSinähän olet koko turkkilainen naimaan! Älä nyt noin melua silti!\n\nPEKKA\n\nMitä sinä nyt taas tahdot sitten?\n\nRAJU\n\nMinä en tahdo sinulta yhtään mitään, kun vaan annat Ritvan olla\nrauhassa. (Aikoo mennä.)\n\nPEKKA\n\nPuhu hänelle — nai hänet! Älä puhu mitään — anna olla rauhassa! Mitenkä\non sinun päävärkkisi laita?\n\nEERO (tulee näyttämöltä, josta silloin tällöin tulee sekä miehiä että\nnaisia, samoinkuin muistakin ovista)\n\nLoirosen syy, ettei harjoitusta voi pitää näyttämöllä.\n\nLOIRONEN\n\nSama kai se on — missä te harjoittelette. Uusi järvi on vielä liian\nvetinen — kattoon nostettavaksi.\n\nUSEAT\n\nMitäs joutavia! Hyvähän täällä on.\n\nEERO (Pekalle)\n\nTässä on sinulle edes lakki Sam'ia varten, että pääset vähän tunnelmaan.\n\nPEKKA\n\nMitä minä sillä teen?\n\nEERO\n\nSinähän lupasit pelastaa minut Samista! Teethän sen, veikkonen?\n\nPEKKA\n\nMinuahan pidetään oikeana pelastusenkelinä —\n\nEERO\n\nNo, niin vissisti oletkin!\n\nPEKKA\n\nJa sitten sinä tulet kesken kaiken ja sanot, että topp, tykkänään!\n\nEERO\n\nEnkä tule! Tuossa hattu! (Vihastuu, kun Pekka ei tahdo huolia hatusta.)\nKorsu! Soita alkuun! Annetaan mennä, muuten tästä tulee pannukakku!\n\nKORSU\n\nJo minä huusin katsomoon — (Menee näyttämölle, lyö gongongia.)\n\nEERO (Pekalle)\n\nPuku sopii sinulle ihan varmasti, koska se sopii minullekin.\n\nPEKKA\n\nMutta jos prinsessa ei sovi, koska se ei sovi sinullekaan!?\n\nEERO\n\nOdotahan, poikaseni! Kyllä vielä kadut! (Väki on tullut tällä ajalla\nsisään.)\n\n(Ritva ja Helinä ovat huomaamatta sekaantuneet laulajien joukkoon\nperälle.)\n\nPEKKA\n\nKuka tuo tyttö on tuolla — perällä oikealla?\n\nEERO\n\nPrinsessa tietysti — näethän sen puvustakin. Minä luulen, että minä\ntaidankin itse —\n\nPEKKA\n\nÄlä hemmetissä tee morsiantasi mustasukkaiseksi! Anna tänne se\nhattu-räysä! Minä uhraudun edestäsi!\n\nEERO\n\nTuossa! — Antakaa pörrätä vaan. Meillä on vielä paljon tekemistä!\n\nHEMMI\n\nPalokuntapukuihinkin täytyy pukeutua!\n\nEERO\n\nPreerian prinsessa! Heleijaa!\n\nN:o 13.\n\n            PREERIA-LAULU JA TANSSI.\n\n    KUORO\n\n        Hei Cow-boyt, jo kilpahan kiiruhtakaa,\n        on voittajan palkinto jalo!\n        Hän kumpujen kukkasen omaksi saa —\n        se kukka on preerian valo!\n\n    PRINSESSA (Helinä.)\n\n        Oh, hiio hih hei! Hepo mulle nyt vain —\n        mustangi mun ratsuni virma!\n        Oh, hiio hih hei! Tämän voittona sain,\n        sen riemu on kiista ja kirma.\n        Oh, hiio hih hei! Raju ratsuni, hei!\n        Nyt taakkasi tuulena kanna!\n        Tää kilpailu ehkä mun onneni vei —\n        ei armoa voittaja anna.\n\n    KUORO\n\n        Oh, hiio, hih hei! Nytpä ratsastakaa! —\n        Kas, kaviot lyövät jo tulta!\n        Oh, hiio, hih hei! Miten jymisee maa\n        ja pöllyvi hiekka ja multa!\n\n    PRINSESSA\n\n        Oon preerian prinsessa satulassain —\n        on lentomme voittamatonta!\n        On ratsuni preerian mustangi vain —\n        mut' jälkehen jäi heti monta.\n                  (Tanssi.)\n        Kuin aaltojen halki mun tieni nyt käy —\n        on keltainen preerian meri!\n        Ei ainutta Cow-boyta rinnalla näy —\n        prinsessako voiton jo peri?\n        Oon preerian prinsessa voittamaton\n        ja Mustien kumpujen kukka!\n        Oh, hiio hih hei! Maili jäljellä on —\n        mustangi hei, — vaalea-sukka!\n                  (Tanssi.)\n        Sam kilvassa tässä jos voittavi mun,\n        ma riemulla itseni annan.\n        Jos voittavi Jim sekä sun että mun,\n        niin mustinta murhetta kannan.\n        Oh, hiio, hih hei! Tuuli-harjani, hei!\n        Jim rinnalle tuossa jo pääsi! —\n        Sam toisellapuolen — oh, hiio hih, hei! —\n        Nyt kohtalo ratkaisun sääsi.\n\n    JIM (Kalle Kaivanto.)\n\n         Oh, hiio, hih hei!\n\n    SAM (Pekka.)\n\n        Oh, hiio, hih hei!\n\n    PRINSESSA\n\n        Oh, hiio, hih hei! Tässä maali!\n\n    SAM\n\n    Oh, hiio hih hei! Voiton prinsessa vei!\n\n    PRINSESSA\n\n        On voittajan valta ja vaali!\n\n    SAM ja JIM\n\n        Oh, hiio, hi hei! Voiton prinsessa vei!\n        On prinsessan valta ja vaali!\n\n    KUORO\n\n        On preerian prinsessa voittamaton\n        ja Mustien kumpujen kukka!\n        Oh, hiio, hih hei! Vaali jäljellä on —\n        tee vaalisi — kirsikka-tukka!\n\n    PRINSESSA\n\n        Nyt pelkoni vain mulla jäljellä on,\n        jos voitosta koituvi hukka!\n\n    KUORO\n\n        Oh, hiio, hih hei! Pahin jäljellä on,\n        tee päätös jo, kirsikka-tukka!\n\n    PRINSESSA\n\n        Sam sydämen toisen jo voittanut lie,\n        on hänessä preerian tulta —\n        kai selvä on hänellä lempensä tie —\n        ei tarvinne kysellä multa.\n\n    SAM\n\n        Prinsessa mun valittu kultani on —\n        ma palan kuin preerian tuli!\n        Vaikk' poika tää kylmästä Suomesta on,\n        niin täällä mun rintani suli.\n        Hain Mustilta kummuilta kultaa ma vain\n        ja preerian kentiltä työtä —\n        ei arvata voi, minkä onnen ma sain —\n        sen Suomehen vien minä myötä.\n\n    (Syleilee prinsessaa.)\n\n    KUORO\n\n        Ol' preerian prinsessa voittamaton\n        ja Kumpujen kaunehin kukka!\n        Nyt rakkaus prinsessan voittanut on\n        ja preerian perinyt hukka!\n        Oh, hiio, hih hei! Oh, hiio, hih hei!\n        On preerian perinyt hukka!\n\n(Viimeisen kuoron aikana on Pekka ihastuneena katsellut Helinää, ja\nriemuhuutojen loputtua ottaa häntä vyötäisiltä ja tanssittaa, laulaen\n»hai duulia» valssin ensi näytöksestä, herättäen sillä ensin iloista\nnaurua, mutta vihdoin kaikki yhtyvät lauluun. Tanssin loputtua nostaa\nPekka Helinän kohoksi.)\n\nKAIKKI (huutavat)\n\nOh, hiio, hih hei! Oh, hiio, hih hei!\n\nEsirippu.\n\n\n\n\nKOLMAS NÄYTÖS.\n\n\nSama paikka. Myöhemmin. Aina kun näyttämön ja katsomon ovissa\nkuljetaan, kuuluu sieltä puhetta ja touhuamista.\n\nPEKKA (istuu sohvalla, kädet niskan takana, tuijotellen kattoa kohti).\n\nEEVA-KAISA (tulee näyttämöltä).\n\nPEKKA\n\nYhäkö siellä vielä präkätään tuon Nassulan Kallun kihlauksen kanssa?\n\nEEVA-KAISA\n\nPräkätään? Jos se merkitsee harjoittelemista, niin sitä siellä\ntouhutaan.\n\nPEKKA\n\nMissä sitten kaikki muut ihmiset ovat?\n\nEEVA-KAISA\n\nKahvilassa, katsomossa ja kentällä — mikä missäkin.\n\nPEKKA (muuttaa asentoaan)\n\nÄlähän nyt kiirehdi noin lemmon lailla — aivan kuin olisi tuli hännässä!\n\nEEVA-KAISA (pysähtyy)\n\nHännässä?! (Nauraa). Onko teillä häntä? Minulla ei ole ollut\nviiteenkymmeneen tuhanteen vuoteen! (Aikoo mennä).\n\nPEKKA\n\nOdota nyt, juuttaan tuuliviiri! Minulla on asiaa.\n\nEEVA-KAISA\n\nKyllä minä teidän asianne tiedän! Te olette jo kolme kertaa kysynyt\nminulta yhtä ja samaa — ja minä olen vastannut, että kai hän tulee, kun\nehtii. (Aikoo lähteä).\n\nPEKKA\n\nMissä hän on sitten?\n\nEEVA-KAISA (kääntyy, kiusoitellen)\n\nKuka?\n\nPEKKA (ärtyneesti)\n\nHarakka!\n\nEEVA-KAISA (nauraa ja menee keittiöön)\n\nSen olinpaikkaa minä en totisesti tiedä! (Huutaa ovelta). Ehkä se on\nyhdessä prinsessan kanssa! (Paiskaa oven kiinni.)\n\nPEKKA (yksin, tyytymättömästi huiskahuttaen kädellään)\n\nSenkin — iileskotti! (Etsii itselleen tupakan.)\n\nRAJU (tulee ulkoa, puettuna omaan pukuunsa, on vilkas ja kiihkeä,\nvastakohta entiselleen).\n\nSiinä se nyt oli — siinä oli! Missä he nyt ovat kaikki?\n\nPEKKA\n\nMikä missäkin!\n\nRAJU\n\nAjatteles! Se on hän! Se on hän!\n\nPEKKA\n\nKuka on hän?\n\nRAJU\n\nPrinsessa! Preerian prinsessa! Siinä on minun tyttöni!\n\nPEKKA\n\nMikä hemmetin tyttö?\n\nRAJU\n\nEtkö sinä nyt ymmärrä! Tyttö Sirkuskadulta — ja sirkuksesta ja\niltamasta — minun oma tyttöni, johon minä — —\n\nPEKKA\n\nÄlä nyt hupsuttele noin törkeästi!\n\nRAJU\n\nSe on totinen tosi! Juuri hänet minun piti tavata seuraavana päivänä.\nHänen kanssaan minä tanssin. Saat nähdä, kun nyt tapaamme — ja hän\ntuntee minut — saat nähdä! Hän on minun valittuni — hänet sain taas —\n\nPEKKA (hypähtää ylös)\n\nMitä sinä meinaat, mies?\n\nRAJU\n\nMitäkö meinaan?\n\nPEKKA\n\nNiin, mitä sinä hänestä tahdot?\n\nRAJU\n\nUudistan, tietysti, tuttavuutemme!\n\nPEKKA\n\nSitäkö vain?\n\nRAJU\n\nSitäkö! Milloinka se nyt sitten siihen loppuu! Etkö käsitä! Sitten\nmennään kihloihin ja naimisiin!\n\nPEKKA\n\nSinähän olet oikea turkkilainen naimaan, sinä! Kuinka monta vaimoa sinä\noikeastaan aiot ottaa, sinä mormooni?\n\nRAJU (jähmettyy äkkiä innostuksessaan liikkumattomaksi)\n\nNo, niin totta kuin tässä seison — unohdin minä kokonaan Ritvan. Tämä\näkkinäinen tapaaminen vaikutti minuun niin voimakkaasti — minä unohdin\nkaikki.\n\nPEKKA\n\nSiten kai turkkilaisetkin unohtavat — se lie heidän ainoa vikansa.\n\nRAJU\n\nVoi surkeata — tätä tapausten sarjaa! Tätä kohtalon leikkiä! Mitä minä\nnyt teen?\n\nPEKKA\n\nJatka vain — niin saat aikaan oikein tabernaakelin sotkun!\n\nRAJU\n\nKuule, veli-Pekka! Sinä lupasit pelastaa minut,\n\nPEKKA\n\nNiin — ja kun minä olin hyvällä alulla, niin sinä sanoit: top tykkänään!\n\nRAJU\n\nÄlä välitä nyt siitä! Sinähän olit valmis vaikka menemään naimisiin\nhänen kanssaan —\n\nPEKKA\n\nÄläpäs, poikaseni! Omien erehdystensä kanssa ei kukaan mene naimisiin —\nsanoi eräs viisas mies.\n\nRAJU\n\nÄlä nyt juonittele! Ei voi olla erehdystä, kun ei ole ollut alkuakaan!\n\nPEKKA\n\nAlku kyllä oli — ja aivan jumalaton olikin, mutta sinä kaadoit\ntiinullisen vettä kaiken yli — ja niin hukutti vedenpaisumus koko\nsyntisen maan.\n\nRAJU\n\nOle nyt kerran vielä oikea, entinen veli-Pekka ja keskustele tästä\nvakavasti!\n\nPEKKA\n\nNo, vakavasti sitten! Mutta älä sinäkään haihattele Kuun ja Marsin\nvälillä, vaan pysy koreasti tämän maan kamaralla! Ensiksikin: kuka\nsanoo, että prinsessa välittää sinusta?\n\nRAJU\n\nTunne sen sanoo! Jokaisessa ihmisessä puhuu tunne selvintä kieltä.\n\nPEKKA\n\nJokaisessako? Siis minussakin?\n\nRAJU\n\nTietysti — sinussakin.\n\nPEKKA\n\nNo, minun tunteeni raksuttelee korvaani, että prinsessa välittää\nminusta.\n\nRAJU\n\nMistä sinä sen tiedät?\n\nPEKKA\n\nOlinhan minä äsken preerialla ja sitten vielä tanssin »hai duulia»\nhänen kanssaan —\n\nRAJU\n\nAiotko sinä viedä minulta kaikki morsiameni — olet sinäkin veli-Pekka!?\n(Istuu sohvalle pää käsissä.)\n\nPEKKA\n\nMinä en vie sinulta yhtään mitään, mitä sinulla on! (Vakavasti). Mutta\nnyt minä aivan vakavasti haluan tietää, onko hän sinun — ja jos on,\nniin saat hänet pitää — siitä annan sinulle sanani. Mutta ellei hän\nole, niin —\n\nRAJU (nousee)\n\nNiin — mitä sitten?\n\nPEKKA (kevyesti)\n\nSitten en anna sanaani — ei mitään muuta. Tiedä, että minäkin olen\nennen tavannut Helinä-neidin, vaikka en Sirkuskadulla enkä sirkuksessa.\n\nRAJU\n\nSinäkö? Koska? Missä? Milloin? (Epäillen). Nyt sinä syötät minulle\npajunköyttä. Aina sinun nokkasi muka pitää olla joka paikassa! Mutta\noletpa tavannut tai et — samantekevää! Kohta saamme nähdä!\n\nPEKKA\n\nSitä minäkin vain toivon, että kohta saisin hänet nähdä. — Kaipa sitten\nselvenee, kumpi meistä on Sam ja kumpi Jim.\n\nEEVA-KAISA (tulee keittiön puolelta, kantaen tuolia).\n\nPEKKA\n\nKas! Kiitoksia vaan, Eeva-Kaisa! Olihan minulla täällä tarpeeksi\nmukavia istuimia jo ennestäänkin, mutta kiitoksia vaan\nystävällisyydestä! (Ottaa tuolin, jolle istuu.)\n\nEEVA-KAISA (nolona ja hämmästyneenä).\n\nNo, mutta sen minä sanon! (Suutahtaen). Kuulkaas nyt,\nkersantti-jefreittari! Se ei ole teitä varten! Se on näyttämölle!\nNouskaa heti tuolilta!\n\nPEKKA\n\nNousen heti, kun sanot ensin, missä prinsessa on.\n\nEEVA-KAISA\n\nEnkä sano!\n\nPEKKA\n\nNo, sitten saatte minut haudata tähän! Tuokaa vaan multaa ja lapioita!\n\nEEVA-KAISA\n\nMutta, musketööri-kulta! Minua odotetaan näyttämölle —\n\nPEKKA\n\nEihän kukaan estä Eeva-Kaisaa!\n\nEEVA-KAISA (aikoo sanoa jotakin tepsivää, mutta muuttaa äkkiä mielensä)\n\nHän on parasta aikaa juhlakentällä.\n\nPEKKA (nousee, nostaa tuolin ja antaa kohteliaasti Eeva-Kaisalle)\n\nÄäni haudasta kiittää —\n\nRAJU\n\nVai siellä hän on! (Nopeasti katsomoon).\n\nPEKKA (katsoo Rajun lähtöä)\n\nNo, se on oikein! Siitäpä se selvenee!\n\nEEVA-KAISA (seisoo paikallaan tuoleineen)\n\nEi, mutta! Häntäkö varten se olikin —?\n\nPEKKA\n\nNähtävästi!\n\nEEVA-KAISA\n\nEn minä insinööriä tahdo narrata! Ei prinsessa siellä ole. Insinööriiii\n— ii! (Aikoo Rajun jäljestä).\n\nPEKKA (tarttuu tuoliin)\n\nNäyttämölle tarvitaan tuolia — (juoksee näyttämön rappusille) siellä on\nkiire —\n\nEEVA-KAISA (pitää kiinni tuolista ja tempoo sitä, seuraten mukana)\n\nAntakaa olla minun tuolini — kuuletteko — kyllä sen katsomon kauttakin\nvoin antaa.\n\nPEKKA (avaa oven ja työntää Eeva-Kaisan sisään tuoleineen)\n\nSuorin tie aina paras! (Tulee alas).\n\nHELINÄ (tulee keittiön puolelta)\n\nKas, miten tyhjää täällä on!\n\nPEKKA\n\nNiin! — Minä täällä vain värjötän kuin torkkuva varpunen.\n\nHELINÄ\n\nMiksi ette tule sinne emännän puolelle — Ritva sanoi, että olette\nhänen sulhasensa veli — eikä veljennekään ole käynyt siellä. Missä hän\npiileskelee? En ole vielä ollenkaan nähnyt häntä.\n\nPEKKA\n\nHän meni juuri kentälle etsimään mielitiettyään.\n\nHELINÄ\n\nMielitietty-raukka ei ole kentällä. Hänellä on niin paljon\ntalouspuuhia. Emmekö mene sille puolelle — sinne kai sulhasmieskin pian\nilmestyy, kun ei kentältä löydä, mitä etsii?\n\nPEKKA\n\nKiitos vaan! Mutta — tuota — ehkä sentään — ehkei sentään —\n\nHELINÄ\n\nTeillä oli ehkä jotakin hommaa ja minä häiritsen ehkä —\n\nPEKKA\n\nEtte ensinkään! Minulla ei ikinä ole ollut sen parempaa aikaa kuin\njuuri nyt — (Katselee Helinää.) Miksi ette sano »all right»?\n\nHELINÄ (nauraa)\n\nMiksi niin sanoisin?\n\nPEKKA\n\nKaikki Amerikassa käyneet sanovat aina »all right»!\n\nHELINÄ\n\nTe ette ole kadottanut hyvää tuultanne sitten viime näkemän!\n\nPEKKA\n\nKas vaan! Te tunnette minut, vaikka äsken tanssin jälkeen ette ollut\ntuntevinanne.\n\nHELINÄ\n\nEttepä te sitä kysynytkään!\n\nPEKKA\n\nEnhän ehtinyt, kun te heti lensitte korkeampiin ilmakerroksiin.\n\nHELINÄ\n\nTarkoitatteko tuota ravintolan ja emännän puolta korkeammaksi ilmaksi?\n\nPEKKA\n\nEmännän puolta tarkoitan. Sinne ei voinut seurata. — Mutta — ettekö\nsuvaitse istua?\n\nHELINÄ\n\nEn — kiitos! — Miksi ette emännän puolelle? Mitä tarkoitatte? —\nSulhasmies ei ole myöskään käynyt siellä — mitä se merkitsee?\n\nPEKKA\n\nEn osaa sanoa.\n\nHELINÄ\n\nOsaattepas — koska ette itsekään tule sinne! Oletteko riidelleet?\n\nPEKKA\n\nMuhametti varjelkoon! Minä en koskaan riitele kauniin naisen kanssa.\n\nHELINÄ\n\nEntä veljenne?\n\nPEKKA (äkkiä)\n\nMuistatteko mitä sanoitte minulle viimein, kun tapasimme?\n\nHELINÄ\n\nMinä en ole koskaan tavannut teitä. Te tapasitte minut polkupyörineni\nkeskellä maantielätäkköä —\n\nPEKKA\n\nNo, olkoonpa niinkin! Kun minä olin nostanut teidät jaloillenne — ja\nvähän noitunut ohjaustankoa — niin — te sanoitte jotakin — muistatteko?\n\nHELINÄ\n\nMinä tietysti kiitin teitä.\n\nPEKKA\n\nJos te olisitte kiittänyt, niin minä en luultavasti muistaisi koko\ntapausta —\n\nHELINÄ\n\nOoh! Kiitos kohteliaisuudesta!\n\nPEKKA\n\nMutta te sanoitte kiitosten sijasta'jotain muuta, jonka johdosta minä\naloin katsella teitä tarkemmin ja sentähden minä olen muistanut teidät\nkoko ajan.\n\nHELINÄ\n\nOlinko todella niin tyhmä, etten kiittänyt? Mahtaakohan se ollenkaan\npuolustaa minua kun olin vielä koulutyttö —\n\nPEKKA\n\nKaunista koulutyttöä puolustavat aina kaikki asianhaarat.\n\nHELINÄ\n\nMitä minä sanoin sitten?\n\nPEKKA\n\nTe katselitte leninkiänne ja kenkiänne — ja sanoitte oikein sydämenne\npohjasta: saakeli soikoon!\n\nHELINÄ (nauraa)\n\nArvaahan sen! Paras leninki ja parhaat kengät!\n\nPEKKA\n\nSitten te katselitte minua hyvin pitkään, aivan kuin tutkiaksenne enkö\njuuri minä ollut syyllinen teidän onnettomuuteenne. Tuo katse on minua\nseurannut siitä asti.\n\nHELINÄ\n\nPyydän anteeksi, jos se on vaivannut teitä. — Entä — minkä tyhmyyden\nminä sitten tein?\n\nPEKKA\n\nSitten te tosiaankin teitte kauhean tyhmyyden — te lähditte — ja minun\noli teitä ikävä — vaikka olin katsonut silmiinne vain muutaman sekunnin.\n\nHELINÄ\n\nEnkö vielä sittenkään kiittänyt?\n\nPEKKA\n\nEtte! Päästyänne pyörän selkään, huusitte '—\n\nHELINÄ\n\nAi, ai! Joko minä taas pöräytin: saakeli soikoon?\n\nPEKKA\n\nEi! Te huusitte »all right»! Te menitte — ja minä jäin seisomaan ja —\najattelemaan — ja minä seison vielä ja ajattelen —\n\nHELINÄ (katkaisevasti)\n\nÄlkää nyt enää ajatelko tyttöletukan kiittämättömyyttä! Minä kiitän\nteitä hänen puolestaan! (Ojentaa kätensä.) Kiitoksia avustanne!\n\nPEKKA (tarttuu hänen käteensä)\n\nSaakeli soikoon! Sittenkin te taas putositte pilvistä minun tielleni —\nvielä kerran!\n\nHELINÄ (vetää kätensä pois, kevyesti)\n\nNyt, kun tuo vanha lätäkkö-juttu on selvitetty — olemme kai kuin vanhat\ntuttavat ainakin — ja te teette vähän selvää — mikä se oikein hankaa\nmeidän morsiusparimme suhteissa!\n\nPEKKA\n\nMitään vakavaa ei siinä ole!\n\nHELINÄ\n\nMutta siis kuitenkin jotakin? Mitä se on? Ettekö voi luottaa minuun —\n\nPEKKA\n\nTeihin minä luotan enemmän kuin itseeni, mutta olisi kai parempi, että\nte puhuisitte veljeni kanssa —\n\nHELINÄ\n\nMistä minä puhuisin? En tiedä mitään, enkä tunne veljeänne —\n\nPEKKA\n\nKyllä te tunnette,\n\nHELINÄ (ihmetellen)\n\nTunnenko? Sepä omituista!\n\nPEKKA\n\nHän on juuri etsimässä teitä juhlakentältä —\n\nHELINÄ\n\nEnsi kerran minä sain tietää hänen nimensä sisareltani —\n\nPEKKA\n\nHän olisi kai esitellyt itsensä — jos te olisitte — jos hän olisi\ntavannut teidät, kuten olitte suostuneet —\n\nHELINÄ\n\nMitä satuja te nyt juttelette? Suostuneetko?\n\nPEKKA\n\nNiin! Suostuneet kohtaukseen — viime syksynä sirkuksessa tai\nSirkuskadulla — kummassa lie ollut —\n\nHELINÄ\n\nKuulkaa nyt, herra Halla! Tästä minä en ymmärrä yhtään mitään!\nTarkoitatteko te, että minä olisin luvannut kohtauksia oudoille\nherroille kadulla tai muualla?\n\nPEKKA\n\nKuulkaa! Nyt te kohta huudatte: saakeli soikoon! Minä näen sen teidän\nsilmistänne.\n\nHELINÄ\n\nNiin minä huudankin — ellette puhu sellaista kieltä, jota voin\nymmärtää. Väittääkö teidän veljenne, että hän on keskustellut minun\nkanssani?\n\nPEKKA\n\nKyllä — eräässä iltamassa Helsingissä viime syksynä — ja sitten teidän\npiti tavata toisenne seuraavana iltana, mutta —\n\nHELINÄ\n\nEmme tavanneetkaan?\n\nPEKKA\n\nEtte — veljeni kai erehtyi paikasta.\n\nHELINÄ\n\nNo, entä sitten? Jos näin olisi tapahtunut niin mitä sitten?\n\nPEKKA\n\nVeljeni on — hm! Onkohan se nyt oikein, että sen sanon —?\n\nHELINÄ\n\nOn — tietysti! Tässä on taas jotakin lätäkön tapaista — ettekö halua\nnostaa minua toista kertaa?\n\nPEKKA\n\nTuhat kertaa! Minä haluan, että aina makaisitte lätäkössä —\n\nHELINÄ (naurahtaa hermostuneesti)\n\nOoh!\n\nPEKKA\n\nNiin — minä tarkoitan, että saisin aina vain, alituisesti nostella\nteitä —\n\nHELINÄ\n\nNo, nostakaa!\n\nPEKKA\n\nVeljeni sanoo olevansa rakastunut teihin, sanoo tahtovansa erota\nsisarestanne —\n\nHELINÄ\n\nOo, oo, oo! Ja siitä syystä siis —?\n\nPEKKA\n\nSiitä syystä asia on muuttunut sotkuiseksi —\n\nHELINÄ\n\nTietääkö sisareni tämän?\n\nPEKKA (huokaa)\n\nEi! Kiitetty olkoon Habakuk!\n\nHELINÄ (nauraa)\n\nJa tässäkö kaikki?\n\nPEKKA\n\nSellainen se on koko lätäkkö! Sanokaa nyt: saakeli soikoon!\n\nHELINÄ\n\nMinkälainen mies tuo teidän veljenne oikeastaan on?\n\nPEKKA\n\nHyvä poika! Maailman paras poika — mutta vähän romanttinen — ja kuka\nsen nyt vielä tietää, kuinka asiat oikein ovat, ennenkuin näette hänet —\n\nHELINÄ\n\nKun minä hänet näen, niin kyllä minä hänet parannan — ainakin tästä\ntaudista —\n\nRAJU (tulee katsomosta, muuttuen epäröiväksi, kun näkee Helinän\nveljensä seurassa).\n\nPEKKA\n\nNo, siinähän minun velimieheni tuleekin! Tulehan nyt, Raju, että saan\nesitellä sinut neiti Helinä Immilälle. — Sallikaa minun poistua!\n\nHELINÄ\n\nPäinvastoin! Minä pyydän, että jäätte, herra Halla!\n\nPEKKA (vetäytyy peremmälle)\n\nHELINÄ (tervehtii Rajua)\n\nHauska tavata sisareni sulhasta. Tällainen tuttavuus on aina enemmän\ntai vähemmän mielenkiintoinen.\n\nRAJU\n\nTervetuloa Amerikasta! Me olemme ennenkin tavanneet, jos suvaitsette\nmuistaa.\n\nHELINÄ (katsoo tarkemmin)\n\nMekö? Missä sitten? — Odottakaas! Amerikan Suolajärvellä kerran\nlaivamatkalla oli joku matkustajista teidän näköisenne — mutta hän oli\nmormooni.\n\nRAJU\n\nMinä en ole —\n\nHELINÄ\n\nEttepä tietenkään — ette te ole mormooni. Kyllä minä luottamuksella\nvoin uskoa sisareni teidän huostaanne.\n\nRAJU\n\nMinä en ole matkustellut Suolajärvillä — aioin sanoa. Minä tapasin\nteidät viime syksynä Helsingissä tanssiaisissa —\n\nHELINÄ\n\nOh, niin! Tosiaankin! Nyt minä alan muistella kuin unennäköä. Nuo\ntanssiaiset olivat luullakseni vähän ennen lähtöäni. Ellen aivan\npahasti erehdy, niin teidän näköisenne herra tanssittikin minua kerran.\n\nRAJU\n\nKolme eri kertaa!\n\nHELINÄ\n\nTodella! Sepä oli aika paljon se! No, sitten kai me seurustelimme\njonkun verran. — Huomasitteko siellä muuatta tunkeilijaa, joka\nvälttämättä tahtoi tavata minua seuraavana iltana. Muistatteko, miten\nminä selvisin hänestä?\n\nRAJU\n\nEn.\n\nHELINÄ\n\nMinä sanoin »jaa» ja »kyllä» viiden minuutin ajan kaikkeen, mitä hän\npuhui. Hän sai kai tarpeekseen ja minä pääsin rauhaan.\n\nRAJU\n\nEntä jos hän piti totena teidän myöntyväisyyttänne?\n\nHELINÄ\n\nJos hän oli sellainen narri, niin syyttäköön itseään! (Äkkiä). Ritva\nmuuten äsken kysyi teitä. Ehkä olette ystävällinen ja menette hänen\nluokseen. On luullakseni jotain tärkeätä.\n\nRAJU\n\nNäkemiin sitten! (Poistuu nopeasti keittiön puolelle).\n\nPEKKA\n\nOi, Mesopotamia! Ellei hän nyt parantunut, niin ei sitten ikinä!\n\nHELINÄ\n\nPoika raukka!\n\nPEKKA\n\nTunsitteko hänet?\n\nHELINÄ\n\nMinä luulen, että hän juuri sai osakseen kaikki minun »jaani» ja\n»kylläni». Ettekö usko, että heidän välinsä nyt kirkastuu?\n\nPEKKA\n\nOlen siitä vallan vakuutettu. Mitään muuta ei tietääkseni ole tiellä\nollutkaan. Entä meidän välimme?\n\nHELINÄ\n\nMeidän? Onko meilläkin ollut jotakin?\n\nPEKKA\n\nOn jo monta vuotta — aina lätäköstä asti. Ette te suotta kaatunut ihan\nminun eteeni maantiellä. Enkä minä suotta ole ollut teidän lumoissanne\nnäin monta vuotta. Sanokaa, muistatteko minua ollenkaan?\n\nHELINÄ\n\nKyllähän — mutta —\n\nPEKKA\n\nMutta — niin! Se peijakkaan »mutta»-kiekura on aina joka paikassa.\nOlisipa tässä vaan lätäkkö taas minun apunani, niin —\n\nHELINÄ\n\nMutta kun ei ole lätäkköä, niin — ollaan ilman.\n\nPEKKA\n\nTe lennätte aavikoita — helppo teidän on sanoa niin — mutta ajatelkaa\nkorven vaeltajaa!\n\nN:o 14. (laulaa).\n\n    Kulkijan taival on pitkä ja jylhä,\n    kaita on korvessa polku ja tie,\n    tumma on metsä ja taivas niin ylhä\n    minne tää polku nyt kulkijan vie?\n\n    Aavikon lintu se pilviä lentää,\n    kahlita ei sitä korvesta voi.\n    Kulkijan katse vain lentäjän entää —\n    kaukana siipien suhina soi.\n\n    Jos minä tunteeni huudan nyt sulle,\n    jos ininä kaihoni ilmoille tuon,\n    oisiko tuskani tulkinta mulle\n    lohduksi, millä ma onneni luon.\n\nHELINÄ (leikillisesti)\n\n    Ilmoilla pilvissä liidän ja lennän,\n    en kuule ääntäsi, kulkija maan.\n    Vuota, kun luoksesi kiidän ja ennän,\n    että ma lauluas kuunnella saan.\n\n    Nyt olen alhaalla, laula jo vainen,\n    Mielesi miksi niin rauhaton on.\n    Liekö sun laulus niin outo ja mainen,\n    että se mulle on tuntematon.\n\nPEKKA\n\n    Tunne et, Helinä, lempeni tulta,\n    olet kuin aamuni alkava koi,\n    syömeni olet sa valittu kulta,\n    niin minun lauluni sinulle soi.\n\n(Sävel muuttuu Preerian prinsessan säveleksi.)\n\n    Niin lauluni sinulle, kultani, soi,\n    niin lauluni soi sulle, kulta.\n    Oh, hiio, hih hei! kun lauluni soi,\n    oi, toivoa saanko ma sulta?\n\nHELINÄ\n\n    Et, korvessa kulkija, lemmetön lie,\n    on laulusi voimaa ja tulta,\n    kai selvä jo sulle on onnesi tie —\n    et tarvinne kysellä multa.\n\nPEKKA\n\n    Mun Helinä kallehin aarteeni on,\n    on silmissäs' sielusi tuli.\n    Mun rintani kylmä ja tunteheton\n    sun katseesi läikkeessä suli.\n\n(Sävel muuttuu »hai duulia»-valssiksi).\n\n    Rintani kylmä ja tunteheton\n    katseesi läikkeessä sulanut on.\n       (Tanssittaa Helinää.)\n    Hai duulia dullallaa, hai duulia dei!\n    Ilmoihin asti tää onnemme vei.\n\n    Kullan kun kerran näin rinnalleen saa,\n    haihtuu mun mielestäin murheitten maa.\n       (Pysähtyvät ja laulavat yhdessä).\n    Hai dui, anna pilkistää silmihin\n    dui, dui, duli, kiidellä pilvihin!\n       (Katsovat toisiaan silmiin.)\n    Hai dui, tuli silmistäsi tulvahtaa —\n    dui, dui, palo sielussani hulmahtaa.\n\n(Väkeä tulee näyttämöltä ja katsomosta, jutellen toimekkaina, puettuina\nsekaisin suojeluskunta-, palokunta- ja teatteri-pukuihin, joukossa myös\nomiakin pukuja).\n\nEERO (huutaa)\n\nNyt nopeasti pukeutumaan! Eeva-Kaisa! Mene nopeasti sanomaan neiti\nImmilälle, että kiirehtii pukeutumaan.\n\nKORSU (huutaa näyttämöllä)\n\nKaikki pois näyttämöltä, että miehet pääsevät sitä kuntoon laittamaan!\n\nEEVA-KAISA\n\nMeidän tanssimme jäi harjoittamatta —\n\nEERO\n\nJäihän monta muuta juttua — harjoittakaa täällä, jos haluatte —\n\nEEVA-KAISA (mennessään keittiöön)\n\nMinun puolestani aivan samantekevä!\n\nEVELIINA\n\nNo, hyvää päivää, neiti Immilä! Terve tuloa kotiin Amerikasta! Olipa\nanjeneemia, että palasitte — ja tällaiseen frivolliin jouduitte heti.\nOlitteko katsomassa Nassulan Kallun kihlajaisia?\n\nHELINÄ\n\nEmme olleet. Kuulkaahan, rouva! Te tunnette täällä kaikki — onkohan\nsuutari Naskali täällä?\n\nPEKKA\n\nKyllähän minä Naskali-Villen tunnen — mutta sinähän puhuit äsken\nVeräjä-Villestä —\n\nHELINÄ\n\nHänellä on kai useampia nimiä —\n\nEVELIINA\n\nMinä en ainakaan nyt observeeraa — ai, mutta tuolla fikseerasin minä\nherra Loirosen — pardong — minun täytyy — (Poistuu etsimään Loirosta.)\n\nPEKKA\n\nVai sellainen onni Villeä kohtaa! Omasta onnestamme emme vielä\nsanaakaan vaihtaneet.\n\nHELINÄ\n\nJota suurempi onni — sen vähemmän puhumista — (Jatkavat keskustelua.)\n\nRITVA (tulee, puettuna maakunta-kansallispukuun)\n\nTäällähän tapaa teidätkin! Oh, höh! Tuskin olen ehtinyt hengähtämään.\nOn tässä ollut häärinää.\n\nPEKKA\n\nEikös Raju tullut sinne?\n\nRITVA\n\nTuli kyllä — ja suurella vaivalla sain hänet lähtemään huoneeseensa\npukeutumaan. Hän oli vähän vastahakoisella tuulella.\n\nPEKKA\n\nHän on kai vielä myrtynyt, kun minä en tuonut sitä kuulutusvaltakirjaa.\n\nRITVA\n\nMiksi ette tuonut sitten?\n\nPEKKA\n\nMiksi tässä maailmassa tapahtuu niin paljon ihmeellisiä asioita — kuka\nsen tietää. Esimerkiksi: saanko esitellä morsiameni —\n\nRITVA\n\nMitä? Mitä te sanotte?\n\nPEKKA\n\nArvoisat naiset kai tuntevat toisensa?\n\nRITVA\n\nOi, siunatkoon! Onko se totta, Helinä?\n\nHELINÄ\n\nNo, kun tämä Pekka-pahainen — hän sanoo itseään Pekaksi — löysi minut\nuudelleen lätäköstä —\n\nRITVA\n\nMitä maailman ihmeitä sinä puhut? Tässäkö on sinun lätäkkö-ritarisi,\njosta aina olet puhunut?\n\nPEKKA\n\nOletko tosiaankin muistanut minut?\n\nRITVA\n\nHänkö? Hän on puhunut lätäköstään joskus unissaankin!\n\nPEKKA\n\nOi, sinua, siunattu Helinä!\n\nHELINÄ\n\nÄlä nyt, Ritva, lörpöttele! Saatat minut ihan punastumaan!\n\nRITVA\n\nNoo — romanttisempihan se ensi kohtaus olisi voinut olla — onnea sitten\n—\n\nHELINÄ\n\nEikä — saakeli soikoon — se oli hyvä juuri sellaisenaan! (Nauravat.)\n\nPEKKA (ihastuneena)\n\nEi kukaan ihminen voi arvata, mitä minä nyt tekisin — jos ei olisi näin\npaljon väkeä ympärillä.\n\nRITVA (nauraa)\n\nSellaistahan on vallan mahdoton arvata. Te tekisitte kai jonkun urotyön!\n\nPEKKA\n\nNo, totisesti urotyön sellaisen, jota ei kukaan toinen mies uskaltaisi\n— (Suutelee Helinää.)\n\nRITVA\n\nSiunatkoon!\n\nEVELIINA (kirkaisee)\n\nOh, pop! Bombardemang! (Lähellä olevat nauravat.)\n\nPEKKA\n\nHyvät ihmiset ja kylän miehet! Tässä on minun morsiameni, Preerian\nprinsessa! Hurratkaa, pojat! (Nostaa Helinän kohoksi ilmaan).\n\nKAIKKI (riemuitsevat, ilakoivat ja hurraavat).\n\nN:o 15. (Sama kuin 13).\n\n    KUORO\n\n        Ol' preerian prinsessa voittamaton\n        ja Kumpujen kaunehin kukka!\n        Nyt rakkaus prinsessan voittanut on —\n        ja preerian perinyt hukka!\n        Oh hiio, hih hei! Oh hiio, hih hei!\n        On preerian perinyt hukka!\n\nEERO\n\nEläköön nuori morsiuspari!\n\nKAIKKI\n\nEläköön, eläköön, eläköön!\n\nKORSU\n\nEi — mutta, totisesti! Nyt minäkin tanssin ja laulan — vaikka parkule\noksilta katselisi! Nyt minä tunnen sisässäni sellaisen voiman, että\nminä pystyn johonkin. Missä Eeva-Kaisa on? Eeva-Kaisa, hoi! (Juoksee\nkeittiön puolelle).\n\nKAIKKI (ovat huvitettuja)\n\nHEMMI\n\nJopas Korsunkin kuori puhkesi! — Onneksi, onneksi olkoon! (Onnittelee\nHelinää ja Pekkaa, jotkut muut tekevät samoin.)\n\nEVELIINA\n\nMinä gratuleeraan oikein sydämestäni! Tämä oli sitten vasta oikea\nreklateeraus! oikea revenemangi. — Ja tuolla on nyt se Naskali-Ville.\nMinä konfikseerasin hänet, kun herra Loironen on jossain inkognitossa —\n\nHELINÄ\n\nKiitoksia, hyvä rouva!\n\nPEKKA\n\nKuulkaapas nyt uutisia Amerikasta, te Sirppalan asukkaat! Tulehan\ntänne, sinä Vilhelmi Naskali, sinä kommunisti-kaveri!\n\nVILLE\n\nEi minulle ole rapakon takaa terveisiä. Minun veljeni on kuollut — enkä\nketään muita tunne.\n\nHELINÄ\n\nJuuri teidän veljeltänne minulla on teille terveisiä.\n\nVILLE (astuu vastahakoisesti lähemmäs).\n\nMinkälaisia ne sitten olisivat?\n\nHELINÄ\n\nTiedättekö, missä veljenne asui Ameriikassa?\n\nVILLE\n\nHän oli suutarina Brokliinissa, katu 174 — U.S. of Amerikka —\nNiu-Jorkki — ja hänen nimensä oli Kalle Kustaa Naskali.\n\nHELINÄ\n\nAll right! Asia on oikea! (Ottaa laukustaan setelin). Ennenkuin\nveljenne vietiin sairaalaan, pyysi hän tavata minua, kun tiesi minun\nlähtevän kotimaahan — ja lähetti teille säästönsä —\n\nVILLE\n\nOliko hänellä jotakin säästettyä?\n\nHELINÄ\n\nHän oli viimeiset vuodet elänyt hyvin kunnollisesti ja koonnut tämän.\n(Näyttää seteliä.)\n\nVILLE\n\nOlisipa voinut olla edes seteli vuotta kohti.\n\nPEKKA (katsoo seteliä)\n\nArvaatkos sinä, minkälainen seteli tämä on?\n\nVILLE\n\nOnko vielä väärennetty — sekin ainoa?\n\nHELINÄ\n\nSeteli on oikea — ja kun te sen myytte, niin saatte siitä melkein\n50,000 meidän rahassamme. Tässä on veljenne seteli ja kirje. (Antaa\nmolemmat Villelle).\n\nVILLE\n\nMinkälainen summa se oli? Minä kai kuulin väärin —\n\nPEKKA\n\nVarmasti saat 45,000, vaikka koska myisit ja kenelle tahansa.\n\nVILLE\n\nOstaisitteko te?\n\nPEKKA\n\nOstan kyllä — ja maksan enemmänkin —\n\nVILLE\n\nPaljonko rahaa teillä on nyt?\n\nPEKKA\n\nEi, veikkonen — ei niin paljon — mutta kymmenisen tuhatta —\n\nVILLE\n\nTuossa! Ottakaa tuo — ja antakaa 10,000.\n\nPEKKA\n\nSillä ehdolla, että sinä et enää venheitä varastele, minä teen sen.\n\nVILLE\n\nEn tee kujetta minkäänlaista!\n\nPEKKA (ottaa lompakkonsa)\n\nTässä 10,000, ja loput saat tällä viikolla viimeistä penniä myöten —\narvon mukaan.\n\nVILLE (katselee Pekan rahoja tarkkaan, kuitenkaan koskematta niihin)\n\nJahah! Oikeita ovat! Minä myyn kyllä itse setelini. (Naurua).\n\nVILLE\n\nTahdoin vain nähdä, aiottiinko minua jutkahuttaa — ja tehdä minusta\npilaa —\n\nEERO\n\nTulipas pojasta rikas mies!\n\nANSU\n\nNo, nyt sinä, veikkonen, voit kommunisoida oikein halusi mukaan.\n\nVILLE (katselee yhä rahaansa)\n\n50,000 ja kommunisti! — Kommunisti voit olla itse! Minä olen porvari.\nPalttua minä sinun nismillesi annan. Minä liityn heti suojeluskuntaan\nja palokuntaan — ja olen oikea reilu lahtari — ja paha sen perii, joka\nminun venheitäni tai muita kojeitani varastelee. En minä olekaan niin\nleväperäinen kuin tässä äsken oltiin.\n\nPEKKA\n\nNäet, että oltiin ihmisiksi sinua kohtaan. Ota esimerkiksesi!\n\nVILLE\n\nNo, ilo pystyyn sitten! Näytä, että heruu!\n\nANSU\n\nEi heru tällaisena tavattomana päivänä.\n\nPEKKA\n\nOikein, Ansu! Sinä olet vielä toisenkin kerran sankari tänä päivänä.\n\nANSU\n\nKuulitkos, Ville!\n\nVILLE\n\nLempo vie! Minä en tuota Ansua enää tunne. On aivan kuin sinä olisit\nsaanut Amerikan perinnön, enkä minä. Anna herua, mies! Muuten en tunne\nsinua enää.\n\nN:o 16.\n\nANSU\n\n    Eikä Virralla tunnettu Sirpan naista,\n    eikä Sirpalla Virran mustalaista\n    — hai jeku, hai jeku, hai jeku julli —\n    pirtusta maksetaan nyt linnassa tulli!\n    Hai jeku, hai jeku, hai jeku lalla!\n    kieltolaki yllä ja kiertolaki alla!\n\nHUUTOJA\n\nHyvä, hyvä! Juuri niin! Oikein, Ansu!\n\nANSU\n\nJos olet porvari nyt, niin tiedät kai, Ville, että laki on korkea ja\nkaunis asia. — Heleijaa, Korsu! Sinä lupasit tanssia, vaikka itse\nparkule oksilta katselisi!\n\nKORSU (on palannut Eeva-Kaisan kanssa heti mentyään)\n\nNo, niin, parkule, hipastakin — tänä ihmeitten päivänä. Hopsa, Eeva\nKaisa! Me niinkuin muutkin!\n\nTanssii Eeva-Kaisan kanssa korpipolskan, jonka vaanivat liikkeet\nja asenteet yhdessä hetkellisten ja hurjien ryöpsähdysten kanssa\nmuodostavat harvinaisen voimakkaan ja repäisevän esityksen. Korsun\npolvien keinunta, ympäri-pyörähdykset ja käsien yhteen lyöminen pään\nyllä tapahtuvat hurjasti ja samalla hyvin hillitysti. Tanssi alkaa\nmaanittelevana ja kiihtyy kiihtymistään laulun väliajoilla.\n\nN:o 17.\n\n    Soittajan käy jo vinhasti käsi,\n    varpaalla jalka tahtia lyö —\n       (Alkaa maanitella).\n    Hei, liru, liru, hei laru, laru!\n    Tanssimme kunnes alkavi työ.\n       (Maanittelu vilkastuu.)\n    Nosta nyt jalka, anna jo käsi,\n    sipsuta siro-askelin vain!\n       (Eeva-Kaisan liikehtiminen alkaa.)\n    Hei, liru, liru, hei, laru, laru!\n       (Tempaa Eva-Kaisan tanssiin.)\n    Tyttöni minä tanssihin sain.\n    Polvesi nosta, korkosi iske —\n    permantopalkki keinahtelee!\n    Hei liru, liru, hei laru, laru!\n    Silmissä ilo välkähtelee!\n\n(Hetken kuluttua loppuu tanssi äkkiä, jonka jälkeen alkaa uusi\nmaanittelu, mutta rohkeampana.)\n\n    Mulle sa tyttö kullaksi tule,\n    hiiteen jo heitä piikuutesi!\n    Hei liru, liru, hei laru, laru —\n    kuihtuu jo kohta nuoruutesi.\n\n       (Tanssi tulistuu, äkkinäinen pysähdys).\n    Kihloiksi anna muisku nyt mulle,\n    sormeesi ota sormukseni!\n       (Matkii näitä tekoja).\n    Hei, liru, liru, hei laru laru —\n    näin tulit mulle kullakseni!\n\n       (Tanssi kiihtyy hurjimmilleen, pysähtyen yht'äkkiä.)\n    Hei liru, liru, hei laru, laru —\n    näin tulit mulle kullakseni.\n\n(Muutaman hurjan pyörähdyksen jälkeen katkeaa tanssi äkkinäisesti,\njättäen tanssijat asenteeseen seisomaan vieretysten.)\n\nMOLEMMAT\n\n    Hei!\n\nKAIKKI (iloitsevat ja ilmaisevat tyytyväisyyttä.)\n\nHELINÄ\n\nTämähän oli alkuperäisyydessään aivan suurenmoista! Tällaista en ole\nikinä nähnyt. Kiitoksia, rakkaat ystävät!\n\nEVELIINA\n\nNiin — tämä ei ollut sitä modäärniä »jiujitsua». (Suuri riemu.)\n\nHELINÄ\n\nEeva-Kaisan minä tunnen, mutta kuka on tämä hänen maanittelijansa?\n\nKORSU\n\nMinä olen —\n\nANSU\n\nAnnahan olla! Sinä olet hengästynyt. Minä sanon kuka sinä olet. (Laulaa):\n\nN:o 18.\n\n    Afriikass' on fröökynöillä pieni elefantti.\n    Se lönköttää ja könköttää kuin neekertyttöin tantti.\n    Afriikass' on fröökynöillä pieni, nätti norsu.\n    Se könkäilee ja tönkäilee kuin meidän tuttu porsu.\n\n    Afriikass' on elefantti aikamoinen norsu.\n    Meidän vahtimestar-Antti on vain pieni korsu.\n    Ei hän ole elefantti eikä mikään norsu,\n    Antti on vain Korsun Antti,\n    sekä Antti Korsu.\n\nKORSU (iloisuuden loputtua)\n\nNoin se Ansu, parkule, osaa maalata! Mutta minä aioin sanoa, että minä\nolen Eeva-Kaisan oikea, lakimääräinen sulhanen — jos se sitten jotakin\nmerkitsee.\n\nEVELIINA\n\nOi, oi! Tämä on oikea horiipeli jubileumia! Herra Loironen, herra\nLoironen! Etkö sinä saa ekstanssia tästä kaikesta?\n\nLOIRONEN\n\nMinä en ole tanssimestari. (Menee Ritvan luo ja antaa hänelle jonkun\npaperin.) Tässä minä tuon teille jotakin, joka oli liisteri-purkin alle\nliimaantunut. Luulen, että se kuuluu teille ja insinöörille. (Poistuu\nheistä.)\n\nRITVA\n\nKiitoksia — Loironen! — Mikähän paperi tämä on? (Katselee.) Mitä\nihmettä? Tämähän on Rajun kuulutus-paperi, (Ojentaa paperin Pekalle.)\nMitä tästä sanotte?\n\nPEKKA\n\nEihän tästä voi mitään sanoa. Tämä kuuluu maailman suuriin\nihmeisiin! Antakaa anteeksi, että minä en kehdannut tunnustaa, miten\nliisteripurkki veti minua nenästä. No nyt pappilaan heti! Missä se\nsulhanen piiloilee?\n\nHEMMI (akkunan luota)\n\nPalokunnan laulajat tulevat jo!\n\nANSU\n\nAntaa tulla vaan! Minulla on jo univormu ylläni.\n\nKORSU\n\nMutta köynnösten hakijoita ei vaan vielä näy. Aikovatko ne, parkuleet,\nperata koko Jairakan metsän.\n\nEERO\n\nSiellä kai löytyisi monta jäniksen pesää — vai mitä, Ansu?\n\nANSU\n\nSokeat eivät näe, eivätkä kuurot kuule.\n\nPALOKUNTALAISIA (astuvat reippaasti näyttämölle ja asetuttuaan riviin,\nlaulavat)\n\nN:o 19.\n\n    Tu tuu, tu tuu, jo torvi soi,\n    tu tuu, tu tuu, tu tuu!\n    Hei eteenpäin, kun torvi soi\n    tu tuu, tu tuu, tn tuu!\n\n    Käy palokunnan kulku näin —\n    hei kiire on, tu tuu!\n    Tu tuu, tu tuu! Hei vaaraan päin!\n    Hei, alta pois! Tu tuu!\n\n    Jo tuolla ilmaan liekit lyö —\n    siks hätätorvi soi.\n    Pian tulikielet talon syö,\n    kun roihut huminoi.\n\n    Hei, tieltä pois! Hei, väistykää!\n    Tää meidän työtä on!\n    On palon sammutusta tää —\n    ja kiire meillä on.\n\n    Kun suihku laulaa, ruisku käy,\n    on lieska voimaton!\n    Ei tulta enään kohta näy —\n    pian työmme tehty on.\n\n    Jo käänny pois! Taas torvi soi\n    vaan nyt se soi: tu tuu!\n    Taas kotiin päin tie käydä voi\n    ja torvi soi: tu tuu!\n\n(Laulun loputtua marssivat katsomoon ja alkavat mennessään laulun\nalusta).\n\nEERO\n\nNo, nyt alamme olla vähitellen valmiita. Preerian prinsessa pitää vielä\nottaa läpi.\n\nEVELIINA\n\nMitä hän sanoo?\n\nLOIRONEN\n\nLäksyä hän tarkoittaa.\n\nEVELIINA\n\nAi — troolia! Trooliko pitää ottaa läpi?\n\nEERO\n\nNiin! Preerian prinsessan puhe.\n\nEVELIINA\n\nNeiti kulta! Pidättekö te puheen?\n\nHELINÄ\n\nRauhoittukaa! Minä vain juttelen — muiden mukana.\n\nEVELIINA\n\nMinä jo toivoin saavani jotain delikatessia.\n\nHEMMI\n\nNo, tuolla tulevat köynnösten hakijatkin!\n\nKORSU\n\nTännekö ne tulevat! Menkööt, parkuleet, katsomoon! Huutakaa heille!\n\nEERO\n\nAntaa tulla! He ovat jo eteisessä.\n\nRITVA\n\nMinun pitää heidän joukkoonsa. Muuten saan ripsua. (Menee nopeasti\nulos.)\n\nKORSU\n\nKas nyt! Miten monta hakijaa! Eikä ole kuin mitta mieheen! Jota useampi\nKokki, sitä huonompi soppa.\n\nEVELIINA\n\nKyllä teidän, herra Loironen, täytyy opetella fotografeeraamaan —\nniinkuin minun miesvainajani — täältäkin olisi nyt voinut ottaa niin\nmonta intervallia.\n\nLOIRONEN\n\nOppisikohan tuota!\n\nEVELIINA\n\nJos me vaan oikein treenaamme toisiamme, niin saatte nähdä, että\nresulttaani siitä syntyy.\n\nLOIRONEN\n\nVai — ettäkö sultaani!\n\n(Köynnös-tytot ja -pojat tulevat juoksussa sisään, kantaen köynnöstä\nja juosten ensin salin ympäri, asettuen sitten paikoilleen, tanssien\nlaulun aikana jonkun verran, mutia varsinainen karkelo alkaa vasta\nlaulun loputtua).\n\nN:o 20.\n\n    KÖYNNÖSTYTTÖJEN JA KÖYNNÖSPOIKIEN LAULU JA TANSSI.\n\n    POIKA:\n\n        Kukkanurmia neito kiidä!\n        Lennä perhojen lailla!\n\n    POIKIEN KUORO:\n\n        Poimi kukkia, tanssi, liidä,\n        metsämarjojen mailla!\n        Poimi kukkia, tanssi, liidä,\n        metsämarjojen mailla.\n\n    TYTTÖ:\n\n        Rientäkäämme nyt karkeloimaan,\n        aika siivin jo entää!\n\n    YHTEINEN KUORO:\n\n        Laulakaamme ja soitto soimaan,\n        anna perhojen lentää!\n        Laulakaamme ja soitto soimaan,\n        anna perhojen lentää.\n\n    TYTTÖ:\n\n        Kukka-köynnös on ansanamme,\n        siitä paulamme luomme.\n\n    TYTTÖJEN KUORO:\n\n        Lemmen paula on voimanamme,\n        jos me lempemme suomme.\n        Lemmen paula on voimanamme,\n         jos me lempemme suomme.\n\n    TYTTÖ:\n\n        Poika, jos sinä aiot voittaa\n        meistä perhosen parhaan.\n\n    TYTTÖJEN KUORO:\n\n        Niinpä tahdomme kilvan koittaa,\n        etkö eksy sa harhaan!\n\n    POIKIEN KUORO:\n\n         Niinpä tahdomme kilvan koittaa,\n         enkä eksy ma harhaan.\n\n    TYTTÖ:\n\n        Riennä, juokse, sa poika parka!\n\n    TYTTÖJEN KUORO:\n\n        Lennä ain' asti pilviin!\n\n    POIKA:\n\n        Armastansa ei pyydä arka\n        katson kaunoa silmiin!\n\n    POIKIEN KUORO:\n\n        Armastansa ei pyydä arka,\n        katson kaunoa silmiin!\n\n    POIKA:\n\n        Karkeloidessa aika haihtuu —\n\n    TYTTÖ:\n\n        Kenen saan minä paulaan?\n\n    POIKA:\n\n        Tanssi lakkaa ja leikki vaihtuu.\n\n    TYTTÖ:\n\n        Paula kultani kaulaan!\n\n    POIKIEN KUORO:\n\n        Tanssi lakkaa ja leikki vaihtuu.\n\n    TYTTÖJEN KUORO:\n\n        Paula kultani kaulaan!\n\n    TYTTÖ JA POIKA:\n\n        Riemujuhlaa nyt karkeloimaan\n        aika siivin jo liitää!\n\n    YHTEINEN KUORO:\n\n        Laulakaamme ja soitto soimaan,\n        anna karkelon kiitää!\n        Tanssikaamme ja soitto soimaan,\n        anna karkelon kiitää!\n\n(Köynnös-karkelo).\n\nEERO\n\nNyt toimeen tai toimi happanee!\n\nRAJU\n\nVoi, rakas Ritva, miten sinun silmäsi loistavat.\n\nRITVA\n\nAina ne sinulle loistavat!\n\nRAJU\n\nEt usko, miten minua suututtaa tuon paperin hukkaaminen.\n\nRITVA\n\nSe on löytynyt! Tuossa! (Antaa paperin Rajulle).\n\nRAJU\n\nHurraa! — Kuulkaa! Minä en ehdi nyt mihinkään. Minä menen Ritvan kanssa\npappilaan. Mutta pian me siellä käymme.\n\nPEKKA\n\nBravoo, Raju-poikaseni! — Minä ehdotan muuten, että kaikki, jotka ovat\nvapaat Preerian prinsessasta, menevät pappilaan. Huomenna on sunnuntai.\n\nKORSU\n\nKuule, Eeva-Kaisa! Eeva-Kaisa, hoi!\n\nRITVA\n\nLähdetään sitten heti!\n\nRAJU\n\nLähdetään! (Menevät ulos.)\n\nEEVA-KAISA\n\nMitä sinä tahdot, Korsu?\n\nKORSU (ottaa Eeva-Kaisaa kädestä ja lähtee juoksemaan ulos)\n\nPappilaan! Pappilaan!\n\nEVELIINA\n\nRakas Timo! (Ottaa Loirosta kädestä, kuljettaen häntä ulos.) Rakas\nTimo! Tämä muodostuu siis meillekin ihanaksi mesaliangsiksi! Mennään\nmekin propeeraamaan! (Menevät ulos, toisten nauraessa.)\n\nPEKKA\n\nKypsiä mekin olisimme tuohon seuraan —\n\nHELINÄ\n\nUhratkaamme nyt tämä päivä taiteelle!\n\nEERO\n\nOikein sanottu! Kiitos teille! Eläköön Preerian prinsessa!\n\nKAIKKI.\n\nPreerian prinsessa eläköön, eläköön, eläköön!\n\nPREERIA-KÖÖRI (alkaa juuri esiripun laskiessa).\n\nEsirippu.\n\n\n\n"]