[{"data":1,"prerenderedAt":-1},["ShallowReactive",2],{"$fNmEjbydwYV_ZEG9n13AYxoIxlvT43g2ssdHWUF5CFak":3},{"number":4,"title":5,"author":6,"authorBirth":7,"authorDeath":8,"slug":9,"bookId":10,"genreRaw":11,"genre":12,"themes":13,"origin":15,"language":16,"yearPublished":17,"yearPublishedTranslation":18,"wordCount":19,"charCount":20,"usRestricted":21,"gutenbergId":22,"gutenbergSubjects":23,"gutenbergCategories":25,"gutenbergSummary":28,"gutenbergTranslators":29,"gutenbergDownloadCount":30,"aiDescription":31,"preamble":32,"content":33},403,"Rikas eno","Blanche, August",1811,1868,"403-blanche-august-rikas-eno","403__Blanche_August__Rikas_eno","Laulunsekainen huvinäytelmä kahdessa näytöksessä","naytelma",[14],"huumori",[],"fi",1845,1905,8421,49319,false,26406,[24],"Drama",[26,27],"Humour","Plays/Films/Dramas","\"Rikas eno: Laulunsekainen huvinäytelmä kahdessa näytöksessä\" by August Blanche is a theatrical play written in the early 20th century. The work presents a comedic intrigue revolving around familial relationships and misunderstandings, notably focusing on the character Kummellund and his challenges with his daughter Tilda's romantic ambitions, as well as the return of a long-lost uncle, Job. The mix of satire and musical elements indicates a lively exploration of societal norms and personal aspirations.  The opening of the play introduces a bustling atmosphere in the well-furnished home of Kummellund, as his servants Tuomas and Brita prepare for a gathering of guests. Their interactions hint at comedic tensions and class disparities, setting the stage for the social dynamics at play. Kummellund's conversations with his daughter's governess, Rosennase, further reveal his protective nature regarding Tilda's romantic interests, intertwined with his own financial anxieties. As various characters unfold, including Kummellund's boisterous lanko, Job, expectations for comedy rise amidst misunderstandings and impending revelries, laying a solid groundwork for the ensuing drama. (This is an automatically generated summary.)",[],258,"Blanchen laulunsekainen huvinäytelmä sijoittuu majuri Kummellundin taloon, jossa valmistellaan suuria juhlia. Tarina seuraa perheen ja palvelusväen elämää sekä odotettua mutta köyhäksi osoittautuvaa sukulaista, Job Kurkia. Teos yhdistää huumoria ja sääty-yhteiskunnan kuvausta lauluosuuksilla höystettynä.","August Blanchen 'Rikas eno' on Projekti Lönnrotin julkaisu n:o 403.\nE-kirja on public domainissa sekä EU:ssa että sen ulkopuolella, joten\nemme aseta mitään rajoituksia kirjan vapaan käytön ja levityksen\nsuhteen.\n\nTämän e-kirjan ovat tuottaneet Matti Järvinen ja Projekti Lönnrot.","RIKAS ENO\n\nLaulunsekainen huvinäytelmä kahdessa näytöksessä\n\n\nKirj.\n\nAUGUST BLANCHE\n\n\n\nAlfred Lagerbom, Hamina, 1905.\n\n\n\n\n\n      Senssuurin hyväksymä Haminassa 13 p:nä toukok. 1905.\n\n\n\n\nHENKILÖT:\n\n _Kummellund_, majuri ja kauppias.\n _Tilda_, hänen tyttärensä.\n _Neiti Rosennase_, kotiopettajatar.\n _Vesterkvist_, varatuomari.\n _Job Kurk_, Kummellundin lanko.\n _Tuomas_, renki     |  Kummellundilla.\n _Brita_, palvelija  |\n Muuan kauppa-apulainen. Vieraita. Merimiehiä.\n\nRuotsinmaalaiset paikallisnimet ovat jätetyt pois.\n\nLaulut suureksi osaksi vapaasti suomennettu.\n\n\n\n\nENSIMÄINEN NÄYTÖS.\n\n\nHyvin sisustettu huone Kummellundin luona tausta- ja sivuovineen.\n\n\nENSIMÄINEN KOHTAUS.\n\n    TUOMAS ja BRITA (seisovat tuolilla, asettaen kynttilöitä ruunuun).\n\n_Tuomas_. Tuleeko paljon vieraita tänä iltana?\n\n_Brita_. Kolmellekymmenelle hengelle katetaan ruokapöytä.\n\n_Tuomas_. No, Brita, miltä minä nyt näytän tässä puvussa. Puolet\nkauluksesta on hopeaa ja toinen puoli kirkasta punasta.\n\n_Brita_. Entiselle jauhonkantajalle on tuo liiaksikin hieno.\nEläintarhassa olen nähnyt apinoita, jotka ovat aivan samalla tavalla\npuettuja ja ovat olleet hyvin sinun näköisiäsi.\n\n_Tuomas_ (lähestyy tuolia, jolla Brita seisoo). Tiedätkö, kenen näköinen\nsinä olet, kun seisot siinä tuolilla? Aivan Kaarlo XIII, sen, joka\nseisoo tuolla torilla.\n\n_Brita_. Mutta minulla on vain yksi leijona jalkojeni juurella.\n\n_Tuomas_. Kuinka oli, eikö majuri luvannut, että Brita pääsisi\nmyyjättäreksi yhteen hänen viinamyymäläänsä.\n\n_Brita_ (astuen alas tuolilta). Mitä se sinuun koskee?\n\n_Tuomas_. Kas, se on sillä tavalla, että majuri lupasi minulle\nvahtimestarin paikan raittiusyhdistyksessä, jossa hän itse on\npuheenjohtajana. Minusta näyttää, että me siten sovimme oikein hyvin\nyhteen.\n\n_Brita_. Viina-mamselli ja raittiusvahtimestari, kas sepä vasta kaunis\npari... Ei pidä narrata minua, se on synti!\n\n_Tuomas_. Kuulepas Brita, sinähän lupasit opettaa minua polkkaa\ntanssimaan. Kun olen tanssiaisissa niin saan aina olla häpeilläni, kun\nen osaa polkkaa. Kyllä minä selkääni osaan käyristellä, mutta jalat, ne\neivät tahdo totella.\n\n_Brita_. Mutta nyt ei enää polkkaa tanssitakaan, hieno kansa tanssii sen\nsijaan vain masurkaa.\n\n_Tuomas_. Masurkaa? Kuinka sitä tanssitaan, tarvitaanko siihen useampi\nkuin kaksi jalkaa.\n\n_Brita_. Tule tänne, niin minä opetan... Ei mitään rengintemppuja nyt.\n(Ottaa kiinni Tuomaasta ja opettaa häntä, hyräillen masurkan säveltä.\nTanssivat muutaman kerran ympäri huonetta, Tuomas käyttäytyy hyvin\nkömpelösti).\n\n\nTOINEN KOHTAUS.\n\n    EDELLISET (tanssien). KUMMELLUND ja ROSENNASE (peräovesta).\n\n_Kummellund_ (lyö Tuomasta kepillä selkään) Oletko hullu, ihminen?\n\n_Tuomas_ (koettaa selkäänsä, valittavalla äänellä). Minun piti vaan\nopetella masurkaa, sitä, jota hienotkin ihmiset tanssivat. (Brita\njuoksee ulos).\n\n_Kummellund_ (uudestaan lyöden Tuomasta kepillään). Minä sinulle opetan\nvanhoja tapoja. (ajaa hänet ulos). Luulenpa, että piru on riivannut väen\nnykyään. Yhtenä vuotena ne veisaavat virsiä aamusta iltaan asti, toisena\ntaas tanssivat kuin hottentotit. Pastori Scott ja neiti Taglioni ovat\naivan pilanneet kansan mielipiteet.\n\n_Rosennase_. Herra majuri on ostanut uuden hevosen näin minä -- Onko se\nvanhakin?\n\n_Kummellund_. Ei voi sanoa vanhaksikaan -- 25 vuotta vasta!\n\n_Rosennase_. Herranen aika -- aivanhan se on lapsi vielä!\n\n_Kummellund_. Minulla oli hyvin tärkeää puhuttavaa neidin kanssa --\nSanokaa minulle, onko aivan mahdotonta nuorelle tytölle täyttää 17\nvuotta rakastumatta heti.\n\n_Rosennase_. Se on luonnon laki, herra majuri.\n\n_Kummellund_. Pirun laki! -- Mutta se on neidin syy. Hänen\nkotiopettajattarenaan olisi teidän pitänyt kuvailla tyttärelleni\nrakkautta pahuuden hengeksi, jolla on sarvet polvissa ja otsassa, sen\nsijaan kun olette antanut hänen lukea vain romaaneja.\n\n_Rosennase_. Vaikka kuvailisin miten hyvänsä, niin ei auta. Neiti\nMathilda ei ole saanut lukea muita romaaneja kuin Bremer'in kirjoittamia\nja ne on majuri itse hänelle antanut joululahjaksi.\n\n_Kummellund_. Onko niissä rakkaudesta.\n\n_Rosennase_. On, on, mutta kaikkein puhtaimmasta ja syvimmästä\nrakkaudesta.\n\n_Kummellund_. No, siinä ollaan! Päättyvätkö ne avioliittoihin sitte?\n\n_Rosennase_. No kuinkas muuten! Miten niiden sitte pitäisi päättyä,\nellei avioliittoon.\n\n_Kummellund_. Sepä juuri on kirottua asiassa, ymmärtääkö neiti, että tuo\nrakkaus, joka tyttärestäni on niin ihanaa, on isälle onnettomuus. Se on\nisä, joka saa maksaa sekä suutelot että hyväilyt. Sillä samana hetkenä,\nkun pappi liittää nuorten kädet yhteen, saa isä laskea tulonsa ja tehdä\nkonkurssin. Kun minulla nyt ei ole halua siihen, niin olen minä tästä\npäivästä päättänyt, että kirjuri Vesterkvistiä ei tästälähin oteta\nvastaan meillä. Minulla ei ole halua vetää Latsarusta minun perheeseeni.\nMinulla on aivan tarpeeksi siinä langossa, jonka taasen olen saanut\nniskoilleni. Viisitoista vuotta sitte lähti hän, ja minä luulin, että\nHerra oli jo ottanut hänet, mutta ennenkuin minulle sanallakaan\nilmoitettiin, ilmestyi hän ilmielävänä eteeni. Luulin saavani\nhalvauksen.\n\n_Rosennase_. Tyhmä merimies! Raaka ja ilman minkäänlaista sivistystä.\nRäyhää ja kiroilee portaissa niin että katto voisi kohota.\n\n_Kummellund_. Hän ei saa pistää jalkaansa minun kynnykseni yli -- minä\nolen käskenyt että hänen pitää syömän kyökissä palvelijain kanssa; ja\nensi viikolla minä laitan hänet köyhäinhuoneeseen. Se maksaa minulle\ntosin vähän vaivaa, mutta pitäähän sitä omaistensa hyväksi aina toimia.\n\n\nKOLMAS KOHTAUS.\n\n    EDELLISET. TUOMAS.\n\n_Tuomas_ (syöksyy sisään revityin takinkauluksin).\n\n_Kummellund_. Mitä tämä tahtoo sanoa? Minkä näköinen sinä olet lurjus?\n\n_Tuomas_ (itkien). Olen saanut niin hävyttömästi selkääni teidän\ntähtenne herra majuri.\n\n_Kummellund_. Se on hyvä; mutta minkätähden et ensin riisunut\nhännystakkia päältäsi? Kuinka uskallat tuolla lailla repiä vaatteesi?\n\n_Tuomas_. Ettäkö olisin riisunut takin ensin pois? Teki se kipeätä\nvaikka oli takki päällänikin.\n\n_Kummellund_. Kuka sitte löi sinua?\n\n_Tuomas_ (yhä vielä itkien). Kreivillä, joka asuu tuolla ylempänä, on\nmuuan pitkä koikelo palvelijana, ja hän on aina niin hävytön silloin,\nkun minulla on tämä nuttu päälläni, niin että se on kerrassaan\nsikamaista.\n\n_Kummellund_. No, entäs sitte?\n\n_Tuomas_. Äsken juuri kohtasin hänet portaissa, ja hän sanoi: eikö ole\nhävytöntä, että tuo käki pukee renkinsä kultakaulustakkiin?\n\n_Kummellund_. Se roisto!\n\n_Tuomas_. Silloin sanoin minä, ett'ei hänen tarvitse kutsua minun\nherraani käeksi, olkoon hän millainen tahansa.\n\n_Kummellund_. Onko nyt kummia kuultu?\n\n_Tuomas_. Ja minä sanoin, että minun isäntäni on yhtä hyvä kuin\nhänenkin. Minun isäntäni on samalla majuri ja ritari, ja hänellä on\nkunniamerkkiä ja nauhoja, sanoin minä.\n\n_Kummellund_. Se oli hyvin sanottu, poikani; -- No mitä hän siihen\nvastasi?\n\n_Tuomas_. Eikö ole liikaa, sanoi hän, että tuonlaiselle\nsillinkuristajalle annetaan kunniamerkkejä ja nauhoja, sanoi hän.\n\n_Kummellund_ (ottaa Tuomasta kauluksesta). Kyllä minä sinut kuristan! --\nNo, mitä sanoit sinä siihen?\n\n_Tuomas_. Enhän minä siihen mitään sanonut, mutta hän hyökkäsi kuin\ntiikeri kimppuuni ja repi silmät päästäni, jotta näytän sellaiselta\nettä saan ihan hävetä silmät päästäni. Minä olen niin harmissani ...\nsanon itseni irti paikastani ... minulla on liian pieni palkka, sanon\nminä.\n\n_Kummellund_. Minä sanon että sinulla on parempi palkka kuin olet\ntoivonutkaan.\n\n_Tuomas_. Ei ole sanottu, että minun pitää saada selkääni samaan 50\nriksiin vuodessa.\n\n_Kummellund_. No, kiiruhda nyt siistimään itseäsi vaan -- vieraani ovat\npian täällä -- äläkä unhoita, että sinun tulee palvella ruokapöydässä,\nja muista että asetat hyvän viinin minun ja hienoimpien vieraitteni\neteen ja sitä huonompaa niille toisille. Ja katso, ettei minun\nkonttoristini syö kaikkia mitä pöydällä on. He syövät kun haikalat; sinä\nlaitat niin, että he saavat ruoka-astiat vasta sitte, kun ne ovat\nmelkein tyhjät. Minä en tunne mitään ikävämpiä kuin kaupanhoitajat,\njoilla on suuret vatsat ja ovat lihavia ja paisuvat kuin maapapit.\n\n_Tuomas_ Niin mutta he syövät minut sensijaan.\n\n_Kummellund_. Hyvää ruokahalua vaan! Luuletko, että sinua muuten olisi\npehmeäksi naputettu? No, mitä siinä vielä seisot ja töllistelet! Lähde\ntiehesi nyt! Jos lankoni, se merimies, tulee, niin käsket hänen mennä\nhiiteen, samaten kuin kirjuri Vesterkvistinkin, ymmärrätkö? Mutta ole\nsentään heitä kohtaan niin kohtelias kuin suinkin voit. No, nyt mentiin.\n(Ajaa Tuomaan ulos).\n\n\nNELJÄS KOHTAUS.\n\n    EDELLISET paitsi TUOMAS.\n\n_Kummellund_. Niinkuin jo sanoin, hyvä neiti, täytyy rakkaustarinoiden\nlukemisen loppua. Lasken sen omalletunnollenne, neitiseni!\n\n_Rosennase_. Minä olen aivan samaa mielipidettä herra majurin kanssa.\nTyttöjen ei pidä milloinkaan ajatella avioliittoa, ennenkuin ovat\nehtineet kypsyneeseen ikään.\n\n_Kummellund_. Neidillä on oikein. Ja minä luulen myös, ettei neiti\nitsekään ole vielä tuollaisia hullutellut, vaikka onkin jo ehtinyt\nsamaan ikään kuin meidän painovapautemme.\n\n_Rosennase_. Herra majuri, minä pyydän...\n\n_Kummellund_. (itsekseen). Ai, piru kuitenkin! (Ääneensä). No no,\nneitiseni, ei ole mitään vaaraa -- kun kantaa ikänsä niin kunniakkaasti\nkuin neitikin, niin...\n\n_Rosennase_. Pyydän anteeksi herra majuri, mutta olkaa hyvä ja säästäkää\nminua pilapuheiltanne!\n\n_Kummellund_. Meillä on kaunis ilma tänään -- oikein hauskaa vieraitteni\ntähden. Olen avannut ovet suureen saliin, missä vieraat otetaan vastaan\n-- toivon, että neiti, niinkun ennenkin, on emännän sijaisena! (Menee\nsivuovesta).\n\n\nVIIDES KOHTAUS.\n\n_Rosennase_ (yksin). Emännän sijaisena -- niin, sitä minun aina tulee\nolla. Mutta mitä minulla on siitä? Kymmenen vuotta olen ollut\ntyttärensä kotiopettajattarena ja ollut aivankuin äiti hänelle -- mutta\nmitä hyötyä minulle on siitä? -- Majuri on kylmä kuin jää -- ei koskaan\nole hän ymmärtänyt sydämeni liekkiä. Jos edes setäni, tuo vanha\nkomissario, tahtoisi sulkea silmänsä -- silloin minä varmaan tulisin\nrikkaaksi saadessani periä hänet ja silloin voin valita miehen oman\nmieleni mukaan. -- Koko elämäni on kuin romaani, joka pitäisi tulla\npainetuksi. Voi, miten kotiopettajattarena olo on surkuteltavaa!\n\n      Laulu n:o 1.\n\n      Keväisnä lempi mun rinnassa ain'\n      Vuos' vuodelta kasvaa ja paisuu vain,\n      Mut missä mulla se miekkonen ois,\n      Mi haavani lääkitä vois?\n      Opettajattarena sitä saa\n      Vain ranskankielt' yhä jankuttaa.\n                Tietäkää,\n                On mulla pää,\n      Mi paljon muutakin sisältää!\n\n      Olen suuri taituri maalarityös',\n      Pianiinoa pelata osaan myös!\n      Mut mistä, mistä sen miehen sais,\n      Mi haavan parantais?\n      Opettajattarena j. n. e.\n\n(Menee toisesta sivuovesta).\n\n\nKUUDES KOHTAUS.\n\n    TILDA. VESTERKVIST (heti jälestä).\n\n_Tilda_ (peräovesta). Jumalani, mikä harmi! Jos isä tulee. Voi minua\nonnetonta! (heittäytyy tuolille).\n\n_Vesterkvist_ (taistellen Tuomaan kanssa avatussa ovessa ja saa vihdoin\nsysätyksi Tuomaan syrjään). Mitä tämä tahtoo sanoa, miksi minua estetään\ntulemasta sisään?\n\n_Tilda_. Kaikki on kadotettu. Isä on käskenyt, että sinua ei pidä laskea\nsisään, ja jos hän nyt tulee, olemme me molemmat hukassa.\n\n_Vesterkvist_. Tulkoon vaan! Minä tahdon näyttää hänelle, että ei ole\nniinkään helppoa ajaa ulos tulevaa tuomaria!\n\n_Tilda_ (nousee). Hyvä Alfred, älä viivy kauvemmin! Me saamme vieraita;\nisä antaa suuret illalliset tänä iltana.\n\n_Vesterkvist_. Sitä parempi! Ruokaa juuri tarvitsenkin, sillä en ole\nsyönyt niin muruistakaan päivälliseksi.\n\n_Tilda_. Mutta oletko menettänyt järkesi? Sinähän et ole käsketty -- --\nsinut ajetaan ulos ja seuraa toinen toistaan suurempi harmi. Tahdotko\nvielä tuottaa minulle enemmän ikävyyksiä? Enkö ole jo tarpeeksi kärsinyt\nsinun tähtesi?\n\n_Vesterkvist_. En tahdo Tildaseni, että sinun pitää kärsiä; mutta minä\nen tahdo mennä tieheni -- en voi mennä -- olen väsynyt -- olen juossut\nkoko aamupäivän ikäänkuin hätyytetty peura. Minä en välitä sinun isäsi\nvihasta -- en välitä koko porvariston vihasta -- en ratsu- enkä\njalkaväen! (Heittäytyy tuolille).\n\n_Tilda_. Hiljaa, isä tulee! (tarttuu Alfredin käteen) Ellet tahdo nähdä\nminun kuolevan suruun, niin kiiruhda pois! Taivaan nimessä, Alfred, älä\nviivy enää! (Rientää pois).\n\n\nSEITSEMÄS KOHTAUS.\n\n_Vesterkvist_ (yksin). Sanovat löytyvän monta lajia ihmisiä,\nliberaalisia, radikaalisia ja niin edespäin. Mutta minä tunnen vaan\nkahdenlaisia: niitä, jotka karhuavat, ja niitä joita karhutaan. Ja se\nensimäinen ihmislaji sortaa sitä toista ihan hävyttömällä tavalla.\n(Nousee). Nälkäkuolemaa vartenko minä olen istunut viisi vuotta\nyliopistossa ja kuluttanut kymmenen mustaa hännystakkia hovioikeudessa?\nJa kaiken onnettomuuden päätteeksi olen vielä rakastunut! Minulla ei\npitäisi olla ihmisellistä sydäntä, senvuoksi, kun minulla ei ole\nomaisuutta. Minun täytyy repiä rinnastani elämäni suloisimmat toiveet,\nsillä minulla ei ole omaisuutta. Ah! Katkismuksessa pitäisi löytyä\nmuiden käskyjen joukossa näin: Sinun ei pidä rakastaman sinun\nlähimmäisesi tytärtä, ennenkuin sinulla on pari tuhatta markkaa\nvuotuista palkkaa. -- Te herra majuri ja ritari tahdotte näyttää minut\nportille! Odottakaa, saammehan nähdä! -- Ja tänään sen asian täytyy\ntulla päätetyksi! Minä tahdon kosia, mutta en niinkuin huokaileva paimen\nitku kurkussa! Ei, samalla, kun avaan sydämeni, niin näytän hampaitani,\nja jos se ei auta, niin ammun luodin otsaani. Ei, piru vie, sitä en\nsentään tee!\n\n\nKAHDEKSAS KOHTAUS.\n\n    VESTERKVIST. KUMMELLUND.\n\n_Kummellund_ (erikseen). No tuhannen tynnyriä! Eikö hän ole täällä taas!\n\n_Vesterkvist_. Nöyrin palvelianne, herra majuri; toivon että voitte\nhyvin.\n\n_Kummellund_. Oh, kyllä minä voin -- mutta minulla on niin hiton kiire\n-- enkä koskaan saa minkäänlaista rauhaa.\n\n_Vesterkvist_. Samoin on minunkin laitani -- -- -- muuten on siellä\nhyvin kaunis ilma ulkona ja mahdottoman paljon väkeä kävelemässä.\n\n_Kummellund_. Vai niin -- oikein on synti olla sisällä tänään.\n(erikseen) Millä saakelin tavalla pääsisin hänestä? (Kovaa). Aiotte\nvarmaan eläintarhaan tänään?\n\n_Vesterkvist_. En aijo -- kun on niin kuuma siellä ulkona, niin minä\nmieluimmin pysyn huoneissa. Miten tällaiset pohjoiseenpäin olevat\nhuoneet sentään ovat vilpoiset ja hauskat. Minä viihdyn niin erinomaisen\nhyvin täällä.\n\n_Kummellund_. Mutta herra, minä pyydän anteeksi, odotan muutamia\nystäviä tänne illaksi.\n\n_Vesterkvist_. Sepä hauskaa! Pyydän, olkaa huoletta -- minullahan on\nmyös kunnia laskea itseni ystäväinne lukuun.\n\n_Kummellund_ (itsekseen). Hitto vie, kutsumatta.\n\n_Vesterkvist_. Minä arvasin, että tulee vieraita, koska palvelijoilla\noli niin paljon hyörinää siellä ulkona; ja majurin palvelija käyttäytyi\nhiukan kömpelösti, mutta minä autoin hänet jaloilleen taas; minä näin\nettä palvelijat kantoivat sokerihyytelöjä edes ja takaisin -- miten on,\nottaako majuri hyytelöt Pol'ilta vai Davidson'ilta?\n\n_Kummellund_ (erikseen). Täytyy todellakin löytyä jäätä vatsassa,\nvoidakseen olla noin hävytön. (Kovaa). Tässä seison ja pidättelen herra\nVesterkvistiä. -- Teillä on varmaan hyvin paljon tehtävää näin\niltapäivällä. (Aikoo mennä).\n\n_Vesterkvist_. Ei laisinkaan, herra majuri. Iltapäivät kulutan\nhuvituksissa ja aamupäivät samaten.\n\n_Kummellund_. Niin, niin, mutta! Teillä on varmaan jotain erityistä\nasiaa minulle, koska olette noin vartavasten vaivanneet itseänne. Mutta\neikö sopisi tulla jonain toisena päivänä, koska minulla nyt on niin --\nsuokaa anteeksi -- suokaa anteeksi, että minä -- (aikoo taasen lähteä).\n\n_Vesterkvist_. Ei mitään erityistä asiaa, vaan kun kuulin, että majuri\non jälleen saanut lankonsa kotiin monivuotisen poissaolon jälkeen,\npistäysin sentähden ohikulkeissani sisään onnittelemaan. Se on varmaan\nhänen tähtensä kun tämä juhla tänään pidetään?\n\n_Kummellund_. Saanko kysyä, oletteko hullu?\n\n_Vesterkvist_. Mitä herra majuri pitää baijerilaisesta oluesta? Se ei\nole niinkään hullumpaa.\n\n_Kummellund_. Herra varatuomari!\n\n_Vesterkvist_. Se on oikeastaan humala, joka -- --\n\n_Kummellund_. Nöyrin palvelianne, herra -- suokaa anteeksi, ett'en voi\nottaa teitä vastaan tänäpäivänä -- -- nöyrin palvelijanne! (Lähestyy\ntoista sivuovea).\n\n_Vesterkvist_. Ei se mitään! Ei se mitään! Mutta unohdin kokonaan käydä\ntervehtimässä rouvasväkeä, he ovat varmaankin täällä sisällä? (lähestyy\ntoista sivuovea).\n\n_Kummellund_ (juoksee hänen jälkeensä tarttuen hänen takkinsa\nliepeeseen). Nyt menette kovin pitkälle. Kuulkaa nyt hyvä herra:\npuhuakseni suoraa puhetta, eikö herra ole huomannut, että hyvin\nepämielelläni näen teidät luonani?\n\n_Vesterkvist_. Ei, sitä en ole huomannut, enkä tahdo sitä uskoakaan,\nsillä minä en usko muuta kun hyvää lähimmäisistäni.\n\n_Kummellund_. Herran toiveet tyttäreni suhteen -- --\n\n_Vesterkvist_ (keskeyttäen). Luultavasti herra majuri jo tuntee\ntarkoitukseni Tildan suhteen. Se on kyllä totta, että omaiseni ja\ntoverini toivovat minun hakevan itselleni puolison korkeammasta\naatelista, voidakseni siten paremmin saavuttaa päämaalini rouvan nimen\nkautta; mutta minä en ole laisinkaan sukuylpeä -- enkä ensinkään halua\nhienoja sukulaisia -- luulen olevan parasta, että aatelittomat pysyvät\nyhdessä ja koska Tilda on vaatimaton tyttö ja paremmin kasvatettu kuin\nvoisi odottaa, niin olen aikonut tarjota hänelle käteni.\n\n_Kummellund_ (erikseen). Sepä vasta elävä! (Kovaa ja tulistuneena). No\nkuulkaa nyt mitä sanon: minä vakuutan kunniasanallani, että ennen tulee\nkuun keisari maan päälle pyhäkoululehteä toimittamaan, ennenkuin te\nsaamaan minun tyttäreni. Sentähden kiellän teitä tämän perästä käymästä\nminun tai tyttäreni luona, ja että -- --\n\n_Vesterkvist_ (on kaatanut vettä lasiin ja tarjoaa sitä\nKummellund'ille). Herran nimessä, juokaa -- -- -- juokaa, herra majuri!\n\n_Kummellund_. Miksi minun pitää juoda?\n\n_Vesterkvist_. Juokaa -- olette kalpea kuin ruumis.\n\n_Kummellund_. Olenko minä kalpea?\n\n_Vesterkvist_ (kastaa sormensa vesilasiin ja hieroo K:n ohimoita).\nJuokaa! Herra majuri puhuu epäselvästi -- huulet ovat siniset ja silmät\npyörivät kuin kaniinilla.\n\n_Kummellund_. Ka -- kaniinilla!\n\n_Vesterkvist_. Jumala varjelkoon teitä halvauksesta! -- Onko majurilla\nennen ollut halvausta? Olisi hyvä, jos olisi ennen ollut, sillä silloin\nse ei tule niin ankarana enää.\n\n_Kummellund_. Mitä tarkoitatte, herra? (rauhoittuen). Säästäkää tämä\nilveily! Olkoon tämä viimeinen kerta kun puhuttelemme toisiamme.\n\n_Vesterkvist_. Mutta sanokaa sitte, hyvä ystävä, mitä teillä oikeastaan\non minua vastaan?\n\n_Kummellund_. Mitä teillä on palkkaa? -- -- Tullivahtimestari ansaitsee\nvuodessa enemmän kuin varatuomari kymmenessä. Millä aijotte elättää\nvaimonne?\n\n_Vesterkvist_. Milläkö aijon elättää vaimoni? Hm, aamiaisella,\npäivällisellä ja illallisella.\n\n_Kummellund_. Tiedättekö, mitä talous maksaa? Lasketaanpa hiukan:\nhuoneisto maksaa ainakin 300 riksiä, sillä ette suinkaan tahdo, että\ntyttäreni asuisi tuolla vuorella kaupungin ulkopuolella?\n\n_Vesterkvist_. Miksikä ei? Sieltä on kaunis näköala -- ja mylly, joka\nsiellä on, voidaan hyvin helposti sisustaa asuinhuoneeksi; myllyn siipiä\nvoidaan käyttää voimistelemiseen; ja läheisyydessä aivan löytyy muuan\nkesähuvila, jonka majuri voisi vuokrata.\n\n_Kummellund_. Seitsemän syltä puita menee vuodessa, jotka ajettuina ja\nhakattuina maksavat ainakin 70 riksiä, siis: summa summarum 370.\n\n_Vesterkvist_. Mitä minä puilla teen, kun en minä aijo lämmittääkään.\nLuuleeko majuri, että minä aijon tappaa itseni, vaimoni ja lapseni\nhäkään.\n\n_Kummellund_. Sitten mausteita ja muita herkkuja!\n\n_Vesterkvist_. Minä olen homeopaatti, enkä siis kärsi mausteita ruuassa.\n\n_Kummellund_. Mutta teillä ei ole mitään palkkaa ja olette velassa\naikalailla.\n\n_Vesterkvist_. Minä en mielelläni kerskaile. Kyllä minulla on velkaa\nmuutamia tuhansia, mutta ajatelkaapa, hyvä herra, eihän minun tarvitse\nmaksaa minkäänlaisia verojakaan. Onko se mielestänne vähäinen asia? Hä?\n\n_Kummellund_. Herra on hullu!\n\n_Vesterkvist_. Sitä en tahdo uskoa! Hyvin viisaasti aijon minä nyt\ntoimia. Luuletteko, että minä olisin niin puolihassu, että naisin tytön,\njolla ei olisi varoja laisinkaan? Tildan äidinpuolelta tuleva perintö ei\nole pieni sekään ja isä jättää myöskin jälkeensä pienen omaisuuden, jos\nhän vaan ei ole tyhmä ja pane kaikkia varojansa viinayrityksiin. Minä\ntahtoisin mielelläni, niinkuin hyvä ystävä talossa, antaa sen neuvon\nmajurille, ettei majuri kovin paljon uhraisi rahojaan viinaan.\n\n_Kummellund_. Kiitän nöyrimmästi! Vai niin, vai puhuu herra Tildan\nperinnöstä! -- hm -- hm, mutta siitäpä ei tule mitään. Ei teidän\npyydyksenne sattuneet minun lintuuni tällä kertaa.\n\n      Laulu n:o 2\n\n      Nyt, herrani, kuulkaa, mitä ma lausun:\n      Se kirjurin huoli,\n      Kun vaatetuspuoli\n      On komea vaan!\n      Työ ainoastaan\n      On seuroissa juoksu,\n      Ja hajuvesi tuoksuu,\n      Mut päivänsä päättää\n      Hän trallalallaan, j. n. e.\n\n      Jos tyttönen kuinka kaunis se onkin,\n      Saa silmät sen loistaa\n      Ja säihkyä, noista\n      Hän huolivi viis'.\n      Kas, siinä on hiis',\n      Kun sillä ei rahaa,\n      Ja tuopas on pahaa,\n      Ei lausu hän sanaa,\n      Vaan tyttösen manaa\n      Ain, trallalallaan j. n. e.\n\n      Mut entäs jos isä häll' tyttären antaa!\n      Nyt kaikkien nähden\n      Vain rahojen tähden\n      Tuo lempeä saa\n      Kovin leimuavaa;\n      Ja hemppunsa kanssa\n      Hän hyppää ja tanssaa,\n      Kun onni se nappi.\n      Mut mennös sa, appi,\n      Ain, trallalallaan j. n. e.\n\n_Vesterkvist_. No, mutta kuulkaa nyt mitä minä sanon: huolimatta teidän\nvastustuksistanne nain minä tyttärenne kuukauden kuluessa.\n\n_Kummellund_. Herra!\n\n_Vesterkvist_. Niin, herra majuri; -- mutta teiltä en ajattele häntä\npyytää, teidän kovuutenne ainoaa lastanne kohtaan riistää teiltä isän\noikeudet.\n\n_Kummellund_. Oho!\n\n_Vesterkvist_. Kaikeksi onneksi on Tildalla vielä elossa muitakin\nomaisia, kun isänsä, ja ne ovat taipuvaisempia. -- Hänellä on muuan eno,\njoka rakastaa häntä, ja on luvannut, että minä saan tyttärenne.\n\n_Kummellund_ Ja tämä erinomaisen hyvä eno on?\n\n_Vesterkvist_. On Job Kurk!\n\n_Kummellund_. Haha, tuo jätkä! Voin nauraa itseni kuoliaaksi.\n\n_Vesterkvist_. Ettekö ole koskaan kuullut puhuttavan henkilöistä, jotka\nköyhinä raukkoina ovat jättäneet isänmaansa, mutta palanneet takaisin,\nkoottuaan miljoonia?\n\n_Kummellund_. No, entä sitte?\n\n_Vesterkvist_. Job Kurk matkusti täältä viisitoista vuotta sitte\nEtelä-Amerikaan ja avasi Rio Janeirossa pienen kaupan; nyt hän on\nrikkain istutusmaitten omistaja siellä.\n\n_Kummellund_. Satuja, lasten satuja, herra!\n\n_Vesterkvist_. Puettuna köyhäksi merimieheksi astuu hän rikkaan\nsukulaisensa kynnyksen yli koetellakseen tämän sydäntä. Hän ajetaan\nulos. Köyhän sukulaisen ulos ajaminen käy hyvinkin helposti, mutta\nmiljoonien omistajan kun ajaa ulos, saa aina vähän hapanta jälestäpäin.\n\n_Kummellund_. Todellakin?\n\n_Vesterkvist_. Minä olen hänelle kertonut kaikki. Hän vihaa teitä, mutta\nrakastaa sisarensa tytärtä. Kun tyttö oli vielä lapsi, kertoi tämä oiva\nsetä tuuditelleensa häntä polvillaan ja nyt maksaa hän kullassa\njok'ainoan taivaallisen hymyn, jonka hän silloin sai tytöltä osakseen.\n\n_Kummellund_ (itsekseen). Voisikohan tuo olla totta? Ei, se ei voi olla\nmahdollista!\n\n_Vesterkvist_. Luuletteko, herra majuri, että jos en olisi varma\nasiastani, olisinko silloin uskaltanut puhutella teitä sillä tavalla kun\nnyt sen olen tehnyt? Luuletteko, että köyhä kirjuri uskaltaisi ruoska\nkädessä kosia rikkaan miehen tytärtä -- rikkaan miehen, joka sitäpaitsi\non majuri ja ritari? (kuuluu kolinaa ulkopuolelta ja Jobin ja Tuomaan\nrähisevät äänet.)\n\n_Kummellund_. Mitä ihmeen elämää se on?\n\n_Vesterkvist_. Niin, mitä ihmeen elämää se on? Aa, se on majurin renki,\njoka heittää 100 tynnöriä kultaa alas portaista.\n\n_Job_ (huonoissa merimiesvaatteissa, lykkää ovessa Tuomasta, niin että\ntämä kaatuu takaperin).\n\n\nYHDEKSÄS KOHTAUS.\n\n    EDELLISET. JOB, ROSENNASE, TUOMAS (heti jälestä).\n\n_Job_. Makaa siellä ja potki portaissa. Minä opetan piikkikaloja\nluikkimaan tiehensä Intiaan matkustavan tieltä.\n\n_Vesterkvist_ (rientää Jobia vastaan, kumartelee hyvin kohteliaasti,\njosta Job näyttää kummastuneelta ja vastaa kohteliaisuuksiin hyvin\nkömpelösti).\n\n_Kummellund_ (erikseen Rosennaaselle). Neiti, piru on irti!\n\n_Rosennase_. Herran nimessä, mitä majuri puhuu?\n\n_Kummellund_. Minun lankoni --\n\n_Rosennase_. Majurin lanko -- --\n\n_Rummellund_. Hän ei ole se kuin hän on!\n\n_Rosennase_. Mikä hän sitte on?\n\n_Kummellund_. Hän on jotain aivan toista -- hän ei ole kerjäläinen, vaan\nhän kuuluu olevan mahdottoman rikas.\n\n_Rosennase_. Ah, Jumalani, enkö juuri aavistanut sitä. Olisin voinut sen\njo edeltäkäsin sanoa.\n\n_Kummellund_ (lyöden käsiään yhteen). Luuleeko neitikin niin? Jumala\nminua auttakoon! -- Minä voin menettää järkeni. Miksikä sitä ei ole\nkukaan sanonut? (Kulkee pitkin askelin edestakaisin). On hirveää näin\npimittää silmäni. Mitä pitää tehdä? Olen olevinani aivan kuin en\ntietäisi, että hän on rikas (menee Job'in luo, joka vielä seisoo oven\nluona, kättelee häntä hyvin kohteliaasti ja taluttaa hänet esille).\nTervetuloa, rakas lanko, asiani ja tuhannet huolet ovat estäneet minut\nkanssasi haastelemasta.\n\n_Job_ (koko kohtauksen ajan nöyränä). Minä pyydän tuhannesti --\n\n_Rosennase_ (itsekseen). Mikä vaatimaton ja yksinkertainen ihminen!\n\n_Kummellund_. Sinä kyllä tunnet meidät kauppiaat, me olemme aina hiukan\nhajamielisiä. -- Ole nyt täällä kuin kotonasi. Missä asut? Minun kotini\non sinulle avoinna -- -- Häijyt ihmiset ovat levittäneet huhuja, että\nsinä olet kovin viinaan menevä -- -- kas siinä syy, minkätähden niin\nkylmästi otin sinut vastaan. -- Mutta eihän ole niin? Ethän sinä pidä\nväkevistä juomista, ethän sinä suinkaan juo viinaa?\n\n_Job_. Kyllä minä välistä otan napin takkiini, mutta se on enimmäkseen\nrommia ja arrakkia kuin minä --\n\n_Kummellund_. Se on toista kun juo rommia ja arrakkia, paras ystävä,\nmutta viina -- se kirottu viina, katsos lanko, minä olen raittiusseuran\nesimies.\n\n_Vesterkvist_ (erikseen). Ja myy tuhansia kannuja viinaa vuodessa.\n\n_Kummellund_. Ja sentähden minä hiukan ensin kartoin sinua. (erikseen).\nSe joka juo rommia ja arrakkia, ei ole mikään jätkä.\n\n_Vesterkvist_ (ottaa tuolin ja asettaa sen Jobin eteen). Unohdammehan\nkokonaan käskeä herra Kurk'ia istumaan.\n\n_Kummellund_ (ottaa myöskin kiinni tuolista ja tarjoo sitä Job'ille).\nSuo anteeksi, paras lanko, ole hyvä ja levähdä hiukkasen.\n\n_Job_ (istuutuu pitkän kursailemisen jälestä). Minä kiitän tuhannesti.\n(Erikseen). En voi käsittää mikä heille nyt on tullut -- minulla mahtaa\nolla erittäin hyviä sukulaisia.\n\n\nKYMMENES KOHTAUS.\n\n    EDELLISET. TUOMAS (pitäen nenänsä edessä liinaa).\n\n_Tuomas_. Katsokaa nyt, herra majuri, miten ne ovat minua taasen\npidelleet. Eikö tämä ole hirveätä aivan?\n\n_Kummellund_. Mitä sinulla on sanottavaa?\n\n_Tuomas_. Ensin tulee tuo (osoittaa Vesterkvistiä) ja tahtoi väkisin\nsisään. Niinkuin majuri käski, tahdoin minä ensin ajaa hänet ulos\novesta, mutta silloin lykkäsi hän minut alas portaista, ja minä löin\nnenäni puulaatikkoon, niin että luultavasti joku valtasuoni katkesi.\n\n_Kummellund_. Hyvä, hyvä!\n\n_Tuomas_. Hyväkö -- no saakelia -- vai hyvä?\n\n_Kummellund_. Ei liiaksi sinulle, kuka käskee olla epäkohtelias ihmisiä\nkohtaan?\n\n_Tuomas_. Olenko ollut epäkohtelias? Tahdoin vaan heittää ulos heidät,\nmajurihan itse käski -- --\n\n_Kummellund_. Suokaa anteeksi, herrat; näin kun rupeaa mätäkuu tulemaan,\nniin tämä mies kääntyy hiukan hassunpuolelle.\n\n_Tuomas_. Mi -- mitä? -- Minä sekä käännyn että väännyn, niin että voin\nmenettää elämäni ja jäseneni tässä talossa; minä en kärsi tätä\nkauvempaa!\n\n_Kummellund_ (tarttuu Tuomaan käsivarteen ja taluttaa hänet ulos). Ulos\nriivattu! Huomenna saat marssia matkaasi, siitä saat olla varma.\n\n_Tuomas_ (ulos talutettaessa). Toivoisin, että majuri tuntisi samaa kuin\nminä nyt, niin kyllä tietäisi -- -- (Kummellund ja Vesterkvist ajavat\nulos Tuomaan).\n\n\nYHDESTOISTA KOHTAUS.\n\n    EDELLISET (paitsi Tuomasta). TILDA ja VIERAITA (tulevat sivuovesta.)\n\n_Kummellund_ (esittää Job'in seuralle. Job käyttäytyy tavallisella\nmerimiehen tavalla tervehtiessään).\n\n_Rosennase_ (itsekseen). Mahtaneeko hän olla nuorimies? Voi, jos hän\nolisi naimaton! Kuinka hän on romantillisen näköinen tuossa\nyksinkertaisessa merimiespuvussaan. Ja kuinka hän käyttäytyy vapaasti ja\nmiellyttävästi! Ah, jos hän olisi naimaton. (Menee Job'in luokse ja\npuhelee vilkkaasti hänen kanssaan).\n\n_Vesterkvist_ (kumartaa Kummellundille). Niinkuin näen, ovat majurin\nvieraat saapuneet, siis saan luvan poistua.\n\n_Kummellund_. Ei millään tavalla! Jääkää tänne ja sitte syömme vähän\nvoileipää teen kanssa.\n\n_Vesterkvist_. Minulle ei millään lailla ole mahdollinen se kunnia,\nsillä olemme päättäneet herra Kurk'in kanssa viettää iltamme yhdessä.\n\n_Kummellund_. Unohtakaamme äskeinen riitamme! Ainoan lapseni onni on\ntärkeä sydämelleni -- -- kun vaan voisin saavuttaa lankoni ystävyyden,\nniin (jatkaa puhettaan Vesterkvistin kanssa).\n\n_Rosennase_ (itseks.) Hän on naimaton! -- -- Se oli siis länsimeren\naalloista, kun minun ihanteeni löytyi! Minä tahdon mielistellä tuota\nrauhatonta lintua, ei muun tähden, kuin näyttääkseni majurille, että\nelämäni onni voi kukoistaa ilman häntäkin.\n\n_Kummellund_ (Job'ille) No, mitä pitää lankoni olostaan täällä? Saako\nluvan olla? (tarjoo hänelle nuuskaa kultasesta rasiasta).\n\n_Job_ (ottaen nuuskaa) Kiitän nöyrimmästi! Tuo on mahdottoman kaunis ja\nkallisarvoinen nuuskarasia.\n\n_Kummellund_. Niinkö lanko pitää? Jos lanko suvaitsee, niin on hyvä ja\npitää sen todisteena siitä ilosta, joka valtasi mieleni, nähdessäni\nsinut jälleen. (Ojentaa Job'ille rasian).\n\n_Job_ (ottaa rasian). Kiitän tuhannesti -- (erikseen) Mikä on mennyt\ntuohon ihmiseen? (katsoo kummastellen rasiaa) Tämäpä onnenpotkaus!\n(pistää nuuskaa suuhunsa).\n\n_Kummellund_ (eriks.) Se oli onnellinen ajatus -- se tulee tuottamaan\nminulle rasian oikeista helmistä ja jalokivistä tämän sijaan.\n\nEräs herra (Job'ille). Herra tukkukauppiaalla kuuluu olevan viisitoista\nlaivaa merellä?\n\n_Job_. Onko minulla viisitoista laivaa? Sepä kummallista! (Erikseen).\nKyllä minulla nyt on tuuli purjeissa, sen kyllä huomaan, mutta laivoja,\nniitä en ole koskaan vielä huomannut.\n\n_Herra_. Onko herralla tukkukauppiaalla tapana vakuuttaa laivansa?\n\n_Job_. Vakuuttava? Minä en ole koskaan vakuuttanut mitään, minä!\n\n_Herra_. Mutta voisihan tapahtua, että kadottaisitte jonkun joskus, kun\novat vakuuttamattomia.\n\n_Job_. Kuinka se voisi tapahtua, kun ei minulla koskaan ole ollut mitään\nkadotettavaakaan?\n\n_Herra_ (nauraen). No, länsi-intialaiselle istutusmaiden omistajalle ei\ntunnu, vaikka joku laiva silloin tällöin hukkuisikin. Toista se on\nmeillä.\n\n_Job_ (eriks.) Tämä on jotain käsittämätöntä, tämä! Kaikki ovat niin\nerinomaisen kohteliaita minua kohtaan. Olen hiukan tottumaton siihen.\n\n_Vesterkvist_ (Kummellundille). Hän esittää osansa hyvin. Uskoisiko\nkukaan, että tuon takin alla piilee miljoonien omistaja?\n\n_Kummellund_. Hm, hm! Setää, jolla on hiukankin terävä näky, ei petetä\nniin helposti.\n\n_Rosennase_ (Job'ille). Onko herra Kurkilla paljon tupakkaa?\n\n_Job_. Jos minulla on tupakkaa? Sitä ei minulta puutu koskaan (ottaa\nesiin tupakkakäärön ja näyttää sitä Rosenn:lle). Jos haluttaa, niin\nelkää vastustelko.\n\n_Rosennase_ (ottaa käärön). Kuinka suloista on edes nähdäkin Amerikan,\ntuon vapaan ja onnellisen maan tuotteita.\n\n_Job_ (eriks.) Jota ostin Strömbergin puodista tuosta vastapäätä.\n\n_Rosennase_. Tahdon kätkeä sen kukkaini ja muistoesineitteni joukkoon.\n(Kätkee käärön poveensa). Amerikassa löytyy varmaan paljon papukaijoja\n-- ne puhuvat varmaankin sangen kielevästi ja elävät luultavasti hyvin\nvanhoiksi?\n\n_Job_. Niin, jos ne saavat elää kauan!\n\n_Rosennase_. Oi, miten aina olen toivonut itselleni papukaijaa!\n\n_Job_ (Kummellundille). Herra majuri on kovin hyvä minua kohtaan -- olen\nsaanut paljon kovaa kokea elämässäni -- olen saanut kalliisti maksaa\nnuoruuden syntini -- -- köyhyys ja kurjuus ovat tulleet\nrangaistuksekseni.\n\n_Kummellund_. Ah, paras lankoni, köyhyys ei ole mikään häpeä.\n\n_Vesterkvist_ (laskee kätensä Job'in olkapäälle). Mies parka, kun on\nniin köyhä (nousee korolleen, kiertäen itsensä ympäri).\n\n_Kummellund_. Kaikki ihmiset eivät voi olla rikkaita (nauraa).\n\n_Job_ (itseks). Minä luulen, että he nauravat minulle. Jopa rupean\ntuntemaan sukulaiseni.\n\n_Tilda_ (Job'ille). Kuinka meistä on hauskaa että eno on tullut tänne\ntaas. Minä olin aivan pieni tyttö, kun eno matkusti täältä.\n\n_Job_. Niin oli, pieni sisareni tytär oli silloin vasta kolmen korttelin\nkorkuinen, ja nyt hän on jo koko pitkä neitsyt.\n\n_Westerkvist_. Niin, Tilda, meidän on kiittäminen enoasi paljosta.\nTietäisitkö, miten hyvä hän on meitä kohtaan ja miten hyvin hän meille\nkaikille soisi.\n\n_Job_. Minä kiitän nöyrimmästi -- jos niin on, niin sitä parempi. Kyllä\ntahto on hyvä, mutta --\n\n_Westerkvist_. Eläkäämme yhdessä onnellista elämää, emmekä koskaan\nerotko toisistamme.\n\n_Job_. Siihen olen minä hyvinkin tyytyväinen! (eriks.) Sillä hitto vie,\nen tiedä minne oikeastaan nyt menisin ja mitä toimittaisin.\n\n_Westerkvist_. Kunnioitettu eno -- sallikaa että minäkin käytän sitä\nnimeä -- tämä päivä on onnellisin elämässäni, sillä olen juuri Tildan\narvoisalta isältä saanut Tildan omakseni.\n\n_Tilda_ (isälleen). Ah, isä! Eikö tämä liene vain unta?\n\n_Kummellund_ (hämillään). Niin, minä lupasin ajatella asiaa, mutta --\nmutta --\n\n_Vesterkvist_. Meiltä puuttuu vain enon siunaus enää.\n\n_Job_. Jos voin niin vähällä palvella, niin hyvinkin mielelläni, mutta\n--\n\n_Vesterkvist_. Se on vaan pieni lisä siihen kaikkeen, mitä jo olette\nmeidän edestämme tehnyt.\n\n_Job_. Mitä minä olen tehnyt?\n\n_Vesterkvist_. Te koetatte maailmalta pitää salassa hyvät työnne,\njalomielinen mies, mutta meidän kiitollisuutemme saattaa toiveenne\ntyhjäksi. Ne viisikymmentä tuhatta, jotka olette määrännyt Tildan\nhääpäivänä hänelle maksettavaksi, ei liene mielestänne suuriarvoista!\n\n_Kummellund, Rosennase_ ja _Tilda_ (yht'aikaa) Viisikymmentä tuhatta!\n\n_Job_ (hämillään). Viisikymmentä tuhatta! Olenko minä määrännyt\nviisikymmentä tuhatta? (Eriks.) No, onko sitte ihme, jos itse olenkin\naivan ilman varoja! Siinä palkka hyvästä sydämestäni. (Kovaa) Mutta\noletteko Te kaikki hulluja? Tahdotteko tehdä pilaa köyhästä\nsukulaisestanne?\n\n_Vesterkvist_. Tule tänne Tilda, syleilkäämme yhdessä rakasta enoa ja\npakoittakaamme hänet ottamaan vastaan se kiitollisuuden tunne jonka\nolemme hänelle velkaa. (syleilee Jobia.)\n\n_Tilda_. Soisin, että aina olisimme enon rakkauden ansainneet!\n(syleilee Job'ia).\n\n_Job_ (tukehtumaisillaan syleilystä). Tämäpä nyt tuhat tulim -- --\n\n_Vesterkvist_ (pitäen kättään Job'in suun edessä). Ei, viisikymmentä\ntuhatta se oli, mutta siunauksenne on meille kalliimpi kuin kultanne.\n\n_Kummellund_. Viisikymmentä tuhatta -- minä siunaan teidät, lapseni\n(yhdistää nuorten kädet).\n\n_Job_ (irtautuen heistä). No, ottakaa ne sitte ja minun viisitoista\nlaivaani myöskin kaupanpäälle!\n\n_Kummellund_. Minua ilahuttaa kuulla, että olet rikas ja hyvinvoipa,\nmutta olisin kuitenkin suonut olevan toisin, niin että jollakin tavalla\nolisin voinut osoittaa, miten rakas vaimovainajani ainoa veli minulle\non.\n\n_Job_. Hä!\n\n_Kummellund_. Voi, minun autuas vaimoni, miten minä kaipaan häntä!\n(itkee).\n\n_Job_ (syleilee häntä). Voi minun lankoni!\n\n_Rosennase_ (Job'ille). Onnittelen teitä kaikesta sydämestäni -- ja\nkuitenkin, sitä en voi kieltää, pidin teistä enemmän, kun vielä olitte\nsilmissäni köyhä, yksinäinen ja hyljätty!\n\n_Job_. Hä?\n\n_Rosennase_. Minä olen valvonut Tildaa koko hänen lapsuutensa ajan --\nolen johtanut hänen ensimäisiä askeleitaan tässä elämässä, ja hän on\naina ollut kiltti ja hyvin oppivainen lapsi. (Itkee ja pyyhkii\nsilmiään).\n\n_Job_ (syleilee häntä). Ah, neitiseni! (itkee).\n\n_Rosennase_. Ah, herrani, tämä päivä on onnellisin elämässäni.\n\n_Job_ (liikutettuna). Niin myös minun! Tulkaa syliini! (syleilee\nKummellundia ja Rosennasea samalla kertaa). Ah, lankoni; neiti kulta!\n\n_Kummellund_. Kerro nyt omaisuuksistasi ja tiloistasi Rio Janeirossa.\n\n_Job_. Minun tiluksistani? Pitääkö minun kertoa omaisuuksistani?\nKaikista omaisuuksistani? -- -- No, samapas tuo! Kuulkaa sitte!\n\n      Laulu n: o 3\n\n      (Sävel: Fredman'in epist.)\n\n      Merestä minulle aartehia pyörii,\n      Tuhannet orjat mun pelloillani hyörii,\n      Kas siellä, miss' on Rio, Rio, Rio Janeiro!\n\n      Mulla on neekerejä, väkeä se mustaa,\n      Tuhannet määrät -- ja vanhin niist' on Kustaa,\n      Kas siellä, j. n. e.\n\n      Kameelia sata mulla, niissäkös on rasvaa,\n      Kaneelia runsahasti pelloillani kasvaa,\n      Kas siellä, j. n. e.\n\n      Rusinoilla siellä vainen eletähän aina,\n      Aatamin ja Eevan puku se ei paljon paina,\n      Kas siellä, j. n. e.\n\n      Vuorista suoraan saapi hopioita,\n      Kultaa kasvaa kaikkialla niinkuin perunoita.\n      Kas siellä, j. n. e.\n\n      Jokainen mökki on niinkuin linna suuri,\n      Härkienkin ruokana on paras punajuuri,\n      Kas siellä, j. n. e.\n\n      Rio Janeiro on maailman paras paikka,\n      Valhetta jos lasken, niin piru vieköön vaikka!\n      Hei Rio, Rio, Rio, Rio, Rio Janeiro!\n\nVäliverho.\n\n\n\n\nTOINEN NÄYTÖS.\n\nAvonainen paikka ravintolan edustalla. Näköala kaupunkiin päin. Pöytiä\nja tuolia näyttämön sivuilla; pöydillä pulloja ja lasia.\n\n\nENSIMÄINEN KOHTAUS.\n\nMERIMIEHET (lasit kädessä ja piiput suussa).\n\n      Laulu n:o 4.\n\n      (Sävel: Vikingabalken \"Frithiofin sadusta\".)\n\n      Vapaa on merimies, sekä voittamaton,\n      Kun se kuohuja viillättää,\n      Kuningasta palvella kunnia on,\n      Ja on siksi sen pystyssä pää!\n      Meri raivota, vaahdota, telmiä saa,\n      Meillä vainen on naurussa suu,\n      Ja jos kuunari karille kalskahtaa,\n      Väkivoimin se irtautuu!\n\n      Vähät siitä, jos kaappari päälle käy,\n      Ylös miehet, ei armoo se saa!\n      Pian meidän se on, ei pelkoa näy;\n      Pojat potrat, jo hurratkaa!\n\n      Liput maston huipussa leikkiä lyö,\n      Sataman kun me saavutamme,\n      Ilo yllä on nyt, levon suopi jo työ,\n      Merimiehelle juhla on se!\n\n_Ens. merim_. Eläköön kauppalaivasto, mutta höyryalukset hiiteen.\n\n_Toinen merim_. Seis masiina! Minä puolustan höyrylaivoja; olen\npalvellut parissakin sellaisessa!\n\n_Kolmas merim_. Joonaksella on oikein! Purjelaivoilla ei päästä\nmihinkään matalilla vesillä.\n\n_Toinen_ (juoksee kolmatta vastaan). Pidätkös suusi taikka -- --\n\n_Kolmas merim_. (uhaten). Tahdotko tapella?\n\n_Ensim. merim_. (menee väliin), Seis, meripojat! Onko kukaan teistä\npurjehtinut Kiinassa? Vuonna 39 olin minä siellä kapteeni Ris'in kanssa,\nhän johti silloin nimittäin Augusta-laivaa. Keisari tuli laivaamme ja\nosti suolalastimme. Hän kestitsi kapteenin ja koko väestön teellä\nsuurista kiinalaisista astioista. Kun hän näki minut, sanoi hän: Mikä on\nnimesi, poikaseni? Nimeni on Klaus, sahalta, sanoin minä. -- Minä pidän\nsinusta, sanoi hän, jos tahdot jäädä tänne niin teen sinut laivastoni\namiraaliksi, sanoi hän; -- kiitos vain, tuumasin minä, mutta teidän,\nmajesteettinne kuuluu sahaavan kenraaliaan ja amiraaliaan aivan niinkuin\nmeillä sahataan tammilautoja, silloinkun teidän majesteetillenne päähän\nniin pälkähtää, sanoin minä. -- Mitä se tekee, sanoi hän, kun vaan\nsiihen tottuu niin se menee kun itsestään, sanoi hän; -- Ei kyllä minä\nsentään pysyn poissa, sanoin minä; -- se on oikein, arveli hän, antoi\nminulle neljä taalaria ja viinaa koko väestölle.\n\n_Kolmas merim_. Mutta missä on Job?\n\n_Toinen merim_. Niin todellakin minne hittoon Job on joutunut?\n\n_Neljäs merim_. Hän lupasi meitä kestitä tänään. Kovin runsaskätinen on\nsiitä pojasta tullut, siitä asti kun hän alkoi käydä niin komeasti\npuettuna.\n\n_Ensim. merim_. Vaikka onkin rikas lanko, niin saa sitä sentään ottaa\nlusikan kauniiseen, käteensä. Narratkaamme häntä hiukkasen -- hän ei voi\nolla kaukana täältä.\n\n    (Menevät laulaen: Vapaa on merimies j.n.e.)\n\n\nTOINEN KOHTAUS.\n\nJOB (tullen vastaiselta puolelta, hullunkurisen koreasti puettuna).\n\nJos joku olisi kaksi kuukautta sitte sanonut minulle, että olen rikas,\nniin olisin antanut hänelle aika korvapuustin, sillä en tahdo olla\nkenenkään pilkan alaisena, mutta nyt tulee eräs ja sanoo, että olen\nistutusmaiden omistaja Rio Janeirossa, toinen, että minulla on\nviisitoista laivaa ja kolmas, että olen antanut viisikymmentätuhatta\nriksiä siskoni tyttärelle -- -- kaiken tuon täytyy olla totta, koska\njokainen, ken minut näkee, niin minulle vakuuttaa. Minne menenkin, niin\naina sanovat: tuossa kulkee se rikas eno, se kunnian mies, joka on niin\nhyvä omaisiansa kohtaan. Minulle annetaan lahjoja joka taholta; --\nolisin hupsu, jos en ottaisi niitä vastaan. Täällä mäessä käy hyvin\nhelposti rikkaaksi tuleminen, sen kyllä huomaan! Mutta minne minä\nsijoittaisin paljot rahani? Muutamat esittävät minulle kaivoksia -- se\nolisi hyvin varma paikka, sillä sanovat, että kun panee sinne rahansa,\nniin ei niitä onkimallakaan saa ylös enää. Toiset taas tahtovat, että\nlainaisin ulos ja auttaisin köyhiä viidenkymmenen prosentin korkoa\nvastaan, sillä nyt ei tähän aikaan tarvitse peljätä rahojensa\nmenettämistä. Minä hyväksyn nykyisen lainkohdan, mikä koskee\nvelkavankeutta. Minkätähden on valtio rakennuttanut sen suuren talon\ntuonne, ellei sinne ketään pantaisi -- Neiti Rosennase -- hihi -- hän on\nrakastunut minuun kuin takkiainen. Ottaisinko tuon vanhan akan? Olin\ntässä pari päivää sitte sen vanhan överstin luona ja hänen kaksitoista\ntytärtään hyppelivät kuin oravat ympärilläni -- hihi -- hihi (ulkona\nhuudetaan Job'ia). Jaha, tuollahan ovat vanhat toverini, jotka olen\nkäskenyt tänne tänään (kuuluu; \"Job! Job!\") En tiedä, voinko enää\nkauvemmin seurustella tuonlaisen kansan kanssa -- kun näyttää liiaksi\npaljon ystävällisyyttä tuonlaisia kohtaan, niin käyvät ne viimein aivan\nhävyttömiksi.\n\n\nKOLMAS KOHTAUS.\n\n    JOB. MERIMIEHET (syöksyvät esiin).\n\n_Ensim. merimies_. Tässäpä hän on! Eläköön Job, hän ja ei kukaan muu!\n\n_Job_ (ylhäisesti.) Kiitos, kiitos, ystäväni! kiitos, kiitos!\n\n_Toinen merimies_. Eläköön Job! Eläköön!\n\n_Job_ (niinkuin ennen). Ei tarvitse! kiitos, kiitos!\n\n_Kolmas merimies_. Nostakaamme hänet!\n\n_Job_. Kiitos, kiitos, ystäväni! Kiitos, kiitos!\n\n    (Merimiehet kantavat Job'in ulos eläköötä huutaen).\n\n\nNELJÄS KOHTAUS.\n\nBRITA (ravintolatyttönä kantaen tarjotinta).\n\nTämäpä on hirveää elämää! Mitä oikeastaan ajattelinkaan, kun tulin tänne\nmokomaankin ravintolaan. Täällä käy vaan huonompaa väkeä, eikä saa\nensinkään juomarahoja. Ravintolatyttö ei koskaan voi saada korkeampaa\nsivistystä tällaisessa paikassa. Mutta siellä Sinisellä portilla, siellä\nsitä tulee täydelliseksi kaikessa! Siniselle portille tahdon minäkin,\nvaikka pääni menköön.\n\n\nVIIDES KOHTAUS.\n\n    BRITA. TUOMAS (kaartilaisena, vähän juovuksissa).\n\n_Tuomas_. Näenkö minä pikku äijiä, vai onko se todellakin Brita?\n\n_Brita_. Tuomas, ja entäs niin korea sitte! Mitäs minun nyt pitää\nsanoman!\n\n_Tuomas_. Olenko minä korea? Se on loistavaa viheliäisyyttä. Minä olen\nkaartilainen, Brita. Kaartilainen ruumiineni ja sieluineni, Brita.\n\n_Brita_. Nimeni ei ole Brita, kuuletko, vaan Josefina! Oletko koskaan\nkuullut Brita nimisestä ravintolaneidistä?\n\n_Tuomas_. Kummastelen, ken on hänet uudestaan kastanut? Mutta miksi\nmuutit pois majurilta?\n\n_Brita_. En tahtonut elää piian unhotettua elämää, sillä minulla on\ntoiveita paljon. Miksi sinä sitte olet mennyt kaartiin?\n\n_Tuomas_. En voinut kauemmin kärsiä elämää majurilla! Siellä ei saanut\nmuuta kuin selkäänsä aamusta iltaan asti, senvuoksi otin eron ja rupesin\nkaartilaiseksi.\n\n_Brita_. No, onko nyt parempi sitte?\n\n_Tuomas_. Parempiko, sanoit, vieläkö mitä? Onnettomuuteni on, että minua\nkoko elinaikani kohdellaan kuin vanhaa haulipyssyä, joka jokapäivä\ntarvitsee rasvaa, kelvatakseen johonkin. Varhain aamusta myöhään iltaan\nsaakka en saa muutakuin korvilleni, niin että tulen vielä hulluksi,\nvaikka sanovat tahtovansa tehdä minusta viisaan.\n\n_Brita_. Mutta ajatteleppas, Tuomas, että sotilaat voivat niittää\nkunniaa ja laakereita!\n\n_Tuomas_. Laakereitako? Minusta se on hiukan pampun näköistä ja\nmaistuukin aivan samanlaiselle. Jos minulla sentään olisi vaimo, joka\nkanssani kohtaloni jakaisi! Kuuleppas, Britaseni, meillä on aina ollut\npientä lukkarin rakkautta toisiamme kohtaan ja minä pidänkin, että -- --\n\n_Brita_. Minä sanon, että: minä en pidä.\n\n_Tuomas_. Ei sinun kannata siinä noin seistä ja kiemailla, sotilailla on\naina onni naisten luona.\n\n_Brita_. Sotilailla! Niin, mutta niiden pitää olla toista maata!\n\n_Tuomas_. Sinä voisit kyllä hyvin elättää itsesi vaatteiden pesulla,\nkuten kunnialliset sotilaitten vaimot tekevät. Naineilla sotamiehillä on\naina hyvät päivät, sillä vaimot käyvät apuna taloissa. Sinusta tulisi\noiva kaartilaisen rouva -- sillä sanoppa, että sinulla on aina ollut\nniinkuin tuota vähäsen älyä. Muistatko vielä, kun olimme majurilla,\nsilloin menin aina ruokahuoneeseen herrasväen mentyä levolle, ja söin\nmarjahilloa yöt läpeensä.\n\n_Brita_. Ei, rakas Tuomas, minulla on ihan toisenlaisia tuumia.\n\n      Laulu n:o 5.\n\n      (Sävel: Lemmenjuomasta).\n\n      Sini porttiin, sinne mielin,\n      Siell' on lysti, luulemma,\n      Riemu kai se suuri liekin,\n      Kun on seurass' herroja!\n      Juomarahoja, kas, vainen\n      Saapi summat yhdess' yöss'! --\n      Hieno oon ma neitokainen,\n      Hatun ostan, muhvin myös!\n\n      Tyttö soma kapakasta\n      Miesten ihaeltu on,\n      Hän kun mukana on, vasta\n      Riemu ompi verraton.\n      Kun ei vanhuus vainen kaada, --\n      Siinä pulma suruinen!\n      Puolisoks' voin sentään saada\n      Vaikka kammarneuvoksen!\n\n\nKUUDES KOHTAUS.\n\nTUOMAS (yksin).\n\nSiinäpä ylpeä elävä! Se vain suuri vahinko, ettei hän lentänyt ilmaan\nlinnan kanssa tuossa! Minä en voi kärsiä tämänlaisia lippulakkeja! --\nOvat kuin mitkäkin limsilukot -- kelpaavat ainoastaan silloin kun ei\nsada. Minä voin tulla hulluksi ajatellessani että vielä kestää kuusi\nvuotta ennenkun pääsen tästä kiusauksesta. Enhän minä muuten tyytymätön\nolisi, ellei ne pitäisi niitä perhanan harjoituksia. Talvetkin menisivät\nmukiin, kun vain pääsisi vahtivuoroista kaupungilla. Mutta kesät! En\nkäsitä mitä teemme kesällä. Navetta-aita voi kyllä olla hyvä olemassa,\nmutta ne muut kesähuvit eivät oikein soinnu. Sitte vielä pakoitetaan\nmeitä laulamaan -- kuinka hitossa sitä voi oppia laulamaan, kun saa vaan\nsuolasta ruokaa aamusta iltaan! -- Nyt sanovat vielä, että ensi vuonna\nmeidän on opittava soittamaan forte-piaanoakin. Kyllä on hirveätä tämä\nkaartilaisen elämä!\n\n      Laulu n:o 6.\n\n      (Sävel: Valkeasta rouvasta).\n\n      Voi kovin kurja, onneton,\n      Sotilaan elämä aina on,\n      Hän pyssyä näppiä, nyppiä saapi.\n      Lopuks' itse nypätään!\n      Ja herrat, jesta kun komentaapi,\n      Ihan humuu ympäri pään!\n      Välisti miestä ne rumpuna kaapii,\n      Ah, silloin tuntevi sään!\n      Se kaartinpojan elämää!\n\n      Voi, kovin kurja, onneton,\n      Sotilaan elämä aina on!\n      Kun leikkitaistossa variksia jahtaa\n      Ihan nilkat ne nyrjähtää.\n      Sata reklementtiä löytyä mahtaa,\n      Pidä siksi pystyssä pää!\n      Saat lihaa, herneitä suuhusi ahtaa,\n      Mut kalaa et ensinkään.\n      Se kaartinpojan elämää!\n\n\nSEITSEMÄS KOHTAUS.\n\nKUMMELLUND (syösten esiin hikisenä ja läähättäen avonainen kirje\nkädessään).\n\nMikä hirveä onnettomuus! Minun uusi kaljaasini ja kaikki viisikymmentä\ntuhatta viinakannuani ovat uponneet Villingenin myllyjen edustalla. Minä\nolen onneton, olen kadotettu! Minun ihana, rakas viinani! Kaikki\nkadotettu! Mitä pahaa olen minä tehnyt, kun minua näin rangaistaan? Olin\nlaskenut jo puhtaan voittoni joka kannulta, eikä se ollut suuri --\nolihan viina niin halpaa, niin viatonta, ja sentään -- -- sentään -- ei,\nei löydy minkäälaista onnea maan päällä! Ja minun uusi kaljaasini sitte!\nNyt vielä päällepäätteeksi tulen varmaankin häviämään rukiistani\nmyöskin. Näytti alussa niin hyvältä, joka paikasta saapui tietoja\nkatovuodesta -- silloin yks' kaks' tulee sanoma, että runsas sade on\nvirkistänyt koko elon. Ei toivoa enää mitään ole minulla tässä\nmatoisessa maailmassa! En voi elää näiden kompastuksien jälkeen. Ja\nminun uusi kaljaasini! Sehän oli aijottu tyttärelleni, joka on morsian,\nmyötäjäiseksi. Sitte hänen sulhasensa velat, mitkä maksoin tässä\ntuonaan, ovat tehneet minut ihan tyhjäksi. Ja nyt tämä vielä! (Itkee).\nOnneksi on minulla sentään hyvä lankoni -- minua kummastuttaa ett'ei hän\nvielä ole mitään tehnyt edestämme ja minä olen ollut liian\nhienotunteinen viittailemaan hänelle. Hän odottaa joka päivä\npurjelaivoja ja vekseleitä. Minun viinani ja uusi kaljaasiani! -- --\nKuulin hänen lähteneen tänne iltapäivällä -- -- Se oli hirveä\nonnettomuus!\n\n      Laulu n:o 7.\n\n      (Sävel: Rykmentin tyttärestä).\n\n      Ken on kuullut, nähnyt, ken, oi,\n      Syyn tähän kurjuuteeni, mi mulle jääpi?\n      Järjen tässä menettää voi,\n      Ihmiset kaikki kun vainen irvistääpi.\n      Paloviinani mereen meni; --\n      Nyt kaikki maailman kansat mua surkutelkoot!\n      Kuinka käy minun vielä rukihineni?\n      Hirveää, hirveää, kovin hirveää!\n      Ihan tässä, ihan tässä sekoavi pää!\n      En laivaakan takasin saa!\n\nKas, tuossa hän tuleekin! -- Mutta mitä seuraa hänellä on muassaan?\n\n\nKAHDEKSAS KOHTAUS.\n\n    KUMMELLUND. JOB ja MERIMIEHET (tulevat räyhäten).\n\nLaulu n:o 8.\n\n(Sävel: Rykmentin tyttärestä).\n\nJOB.\n\nMajuri, hei, terve sä,\nKunnon veikkonen!\n\n    (Ojentaa Kummellundille lasin.)\n\nMERIMIEHET (tarttuvat laseihin).\n\nMajuri, hei, j. n. e.\n\nKUMMELLUND.\n\nMulla on se kunnia!\nTeitä palvelen!\n\nJOB ja MERIMIEHET.\n\nMajuri, hei, j. n. e.\n\n_Kummellund_ (keskeyttäen laulun, ottaa Job'ia käsivarresta ja vie hänet\nerikseen). Kiitos ja kunnia, rakas lankoni, mutta minulla olisi erittäin\ntärkeätä asiaa sanottava sinulle. Minulta on hukkunut laiva -- minä olen\nsuuressa rahapulassa -- minä tarvitsen vähintään 20,000 nyt heti.\n\n_Job_. Tarvitseeko lanko 20,000 nyt heti? (laulaa)\n\nMajuri, hei, j. n. e.\n\nMERIMIEHET.\n\nMajuri, hei, j. n. e.\n\nKUMMELLUND.\n\nMulla on se kunnia!\nTeitä -- -- --\n\n(keskeyttää laulun ja sanoo) Anna anteeksi, hyvä lanko, mutta nyt ei ole\naikaa iloitsemiseen ja lauluun, kun viisikymmentä tuhatta kannua viinaa\nmakaa meren pohjassa. Minä olen kadotettu.\n\n_Job_. Onko lanko kadotettu. (Laulaa)\n\nMajuri, hei, j. n. e.\n\n_Kummellund_. Mutta hiljaa toki! Minä tiedän, että lanko on iloinen ja\nhiljainen luonnostaan!\n\nJOB (laulaa täysin voimin).\n\nMajuri, hei, j. n. e.\n\n_Kummellund_ (pitäen kättään hänen suunsa edessä). Älä huuda, lanko\nkulta! Minä vakuutan kunniasanallani, että jos en huomiseksi voi saada\nkokoon 20,000, niin ovat kaikki asiani sikin sokin ja minä olen\npakoitettu tekemään -- (huomaa Rosennasen) Mitä tahtoo tuo täältä?\n\n\nYHDEKSÄS KOHTAUS.\n\n_Rosennase_ (läähättäen). En suinkaan tullut liian myöhään! Ah, minun\nkiltti Job'ini, minun kiltti Job'ini! (Nojautuu Job'in olkapäähän.)\n\n_Job_. No entäs nyt, kultaseni!\n\n_Kummellund_. Paras neiti! Minulla on hyvin tärkeitä asioita\nhaasteltavana lankoni kanssa jonkavuoksi älkää pidättäkö meitä.\n\n_Rosennase_. Tärkeitä asioita! Ai, minä tiedän sen! Mutta minä en\nkoskaan salli, että Job sekaantuu niihin!\n\n_Kummellund_. Mitä neiti sanoo?\n\n_Rosennase_. Että minä en koskaan salli, että majurin lanko saattaa\nitsensä häviöön auttaakseen toisia häviöstä. Minun oma Jobini, etkö jo\nole tarpeeksi paljon hyvää tehnyt langollesi ja hänen perheelleen?\n\n_Job_. Juu--u!\n\n_Kummellund_. Mitä sinä olet tehnyt, lanko? Oletko sinä mitään antanut,\njo, lankoni?\n\n_Job_. E--en!\n\n_Rosennase_. Etkö ole antanut hänen tyttärelleen viittäkymmentä tuhatta\nmorsiuslahjaksi?\n\n_Job_. Juu--u.\n\n_Kummellund_. Onko hän saanut ainoatakaan äyriä vielä?\n\n_Job_. E--ei.\n\n_Rosennase_. Mutta hänen lupauksensa on yhtä hyvä kun hänen rahansakin.\nEikö se ole niin, rakas Job?\n\n_Job_. Juu, tietysti on minun lupaukseni yhtä hyvä kun rahanikin.\n\n_Kummellund_. Mutta sinähän olet miljoonain omistaja?\n\n_Job_. Jaa--a, tietysti!\n\n_Kummellund_. 20,000 ei ole sinulle mitään!\n\n_Job_. 20,000 ei ole minulle mitään.\n\n_Rosennase_. Se voi kyllä olla niin, mutta Job ei saa sitä yksin\najatella -- hänen tuleva puolisonsa täytyy olla hänen ensimäinen ja\nviimeinen ajatuksensa.\n\n_Job_. Niin rakas lankoni, minun täytyy ajatella vaimoa ja lapsia.\n\n_Rosennase_. Sinä jalo, kunnon mies!\n\n_Kummellund_. Mutta ajatteletko todellakin kieltää minulta tämä pieni\npalvelus?\n\n_Rosennase_. Kiittämätön! Hän kutsuu sitä pieneksi palvelukseksi! Vaan\nsellainenhan se on maailma!\n\n_Job_. Niin, se on kiittämätöntä, kutsua sitä vaan pieneksi\npalvelukseksi.\n\n_Kummellund_. Olenko minä kiittämätön? Mistä, taivaan nimessä, minun\nsitte tulee kiittää?\n\n_Rosennase_. Hän kysyy, mistä hänen tulee kiittää? Siinä hyvistä\nteoistasi, Job!\n\n_Job_. Kysyykö lanko, mistä hänen tulee olla kiitollinen?\n\n_Kummellund_ (vihaisesti). Kiitä minua sinne ja kiitä tänne! Minä\nluulen, että saan halvauksen! Neiti Rosennase! Se olette te kun olette\nmatkaansaattaneet tämän, viekas nainen!\n\n_Rosennase_. Kuulitko, Job! Kymmenen vuotta olen ollut hänen talossaan\nja kuinka on hän minua kohdellut?\n\n_Kummellund_. Kuinka olen teitä kohdellut?\n\n_Rosennase_. Ensimäisen kevääni olen uhrannut hänelle, mutta nyt se on\nlopussa. Rakas Job! Toisen kevääni uhraan sinulle. Lähtekäämme tästä\nmaasta, lähtekäämme Rio Janeiroon. Sinun kanssasi tahdon lähteä meren\ntoiselle puolelle, sinun kanssasi aina haudankin tuolle puolen.\n(Nojautuu Jobia vastaan. Merimiehet, jotka kohtauksen alussa\nperäytyivät, lähestyvät taasen ja remahtavat nauruun).\n\n_Rosennase_ (pelästyen). Mitä tahtovat nuo ihmiset?\n\n_Kummellund_ (merimiehille). Mitä te töllistelette? Mitä väkeä tämä on,\nlankoni? Kentiesi on se sinun laivaväestöäsi?\n\n_Ensim. merimies_. Job'in väestöä! haha -- haa! (merimiehet nauravat).\n\n_Kummellund_. Kenties joku laivoistasi on saapunut?\n\n_Toinen merim_. Job'in laivoista! ha--ha--haa! (merim. nauravat).\n\n_Rosennase_ (nojautuu Job'in olkapäähän). Päästä minut noista ilkeistä\nihmisistä!\n\n_Kolmas merimies_. Mitä neiti sanoo? Job, se, jonka kaulassa nyt\nriiputte, ei ole rahtuakaan parempi kuin mekään, vaikka hän nyt on\nkoristettu kun korein apina markkinoilla.\n\n_Neljäs merimies_ (Job'ille). Kas niin, Job, tule nyt juomaan kanssamme!\nMitä hittoa sinä tuolla vanhalla noidalla teet? Hän on näköään kun\nijäkäs rikkirevitty purje. (Merimiehet ympäröivät Jobin ja tahtovat\nviedä hänet muassaan).\n\n_Rosennase_. Näenkö unta -- vai -- --\n\n_Kummellund_. Miehet, mitä tahdotte langostani?\n\n_Toinen merimies_. Paljonkin! Olemme hänen tovereitaan ja hän on\nkäskenyt meidät tänne hiukan hauskaa pitämään; mutta koska herra on\nhänen lankonsa, niin olkaa hyvä ja tulkaa mukaan ottamaan lasillinen\nkanssamme, te kai muutenkin saatte kaikki maksaa, luulen ma.\n\n_Kummellund_. Mitä tämä kaikki merkitsee? Sanotte häntä toveriksenne!\n-- Hänhän on viljelysmaiden omistaja Rio Janeirosta? (Merimiehet\nnauravat).\n\n_Ensim. merimies_. Oletko sinä maanomistaja Rio Janeirosta, Job?\n\n_Job_. Tietysti minä olen -- niinhän kaikki ihmiset sanovat.\n\n_Ensim. merimies_. Mutta mitä sinä itse sanot?\n\n_Job_. Minä sanon niinkuin kaikki ihmiset, minä -- minä en tahdo\nriidellä kenenkään kanssa.\n\n_Kummellund_ (surkealla äänellä). Hyvät ystävät! Eikö hän ole laivojen\nisäntä, eikö hänellä ole viittätoista kuunaria merellä?\n\n_Kolmas merimies_. Herra tarkoittaa ehkä ilmapalloja? Oletko ruvennut\nilmapurjehtijaksi Job?\n\n_Job_. Jos niin tahdotte, ei minulla ole mitään sitä vastaan, kun vaan\nei synny riitaa.\n\n_Kummellund_. Sinä onneton! Vastaa minulle, oletko rikas vai köyhä?\n\n_Job_. Kuten lanko vain tahtoo, äsken olin rikas, mutta en minä niin\ntahtonut, nyt olen köyhä, ei minulla ole mitään sitä vastaan.\n\n_Kummellund_ (huudahtaen). Siis köyhä!\n\n_Job_. Köyhä, mutta ylevä.\n\n_Rosennase_. Ja teillä ei siis ole mitään?\n\n_Job_. Ei ropoakaan, sanoi Mäenpään Kalle.\n\n_Rosennase_ (vaipuen tuolille.) Minä pyörryn!\n\n_Job_. Se on ikävä se!\n\n_Kummellund_ (lyö otsaansa). Ah, nyt minä huomaan totuuden! -- Petetty,\nnarrattu, vietelty (syöksee Jobin kaulukseen). Ihminen! minä -- minä --\nsinut on vietävä hirteen! -- minä -- minä -- anna takaisin\nnuuskarasiani.\n\n_Job_. Nyt se on loppu sen vihellyksen kanssa, sanoi ukko kun huulet\nputos.\n\n\nKYMMENES KOHTAUS.\n\n    EDELLISET. KAUPANHOITAJA (juosten esiin kirje kädessä).\n\nSain tietää, että herrasväki lähti tänne. Neiti Rosennasen eno, se rikas\nkomissaario Nykkelling on kuollut, ja koska tämä kirje neiti\nRosennaselle on varmaan hänen kuolinpesänsä selvittäjiltä, niin\nkiiruhdin tänne sitä tuomaan. Arvelin neidin olevan täällä.\n\n_Kummellund_ (riistää kirjeen). Anna tänne kirje, mutta ole vaiti kun\nmuuri! (Erikseen). Komisarius Kylling kuollut -- silloin on neiti\nRosennase hänen perillisensä -- -- kaikki voi vielä muuttua hyväksi;\n(rientää neiti Rosennasen luo ja taluttaa hänet lavan keskelle) Ah\nneiti! Me olemme molemmat joutuneet hävyttömän petkutuksen alaiseksi,\nsitä pahempi vielä kun sen on aikaansaattanut eräs minun läheisimmistä\nsukulaisistani, mutta me kostamme hänelle. Rakas neiti, me olemme kauan\nkäsittäneet väärin toinen toisiamme, mutta juuri onnettomuuden hetkenä\nkäy kaikki valoisaksi ympärillämme. Ah neiti! Minä olen todellakin\npaljon kadottanut, mutta on minulla vielä sen verran jälellä, että voin\nviettää huoletonta elämää, rakastetun vaimon kanssa. Oletko ymmärtänyt\nminut, Beata? Vastaa minulle! Koko minun elämäni riippuu siitä.\n\n_Rosennase_. Onko tämä totta? Oh, sanokaa, että tämä ei ole unta! -- --\nOlemmeko maassa vai taivaassa. Antti! (Nojaa päänsä Kummellundin\nolkapäähän). Antti, olen sinun, ijäti sinun!\n\n_Kummellund_. Rakas tyttö!\n\n_Job_ (pistää päänsä heidän väliinsä). Kuinka nyt käy rakkaan Jobin\nkanssa?\n\n_Rosennase_. Pois, sinä ilkeä ihminen silmäini edestä!\n\n_Kummellund_ (työntää Jobin pois). Sinut pannaan lukkojen ja rautojen\ntaa.\n\n_Job_. Se olisi kovin ikävää se; mutta minä en luovu oikeuksistani neiti\nBeataan, sillä rikas eno Nykkelling on kuollut ja sentähden -- --\n\n_Rosennase_. Onko eno Nykkelling kuollut?\n\n_Job_. Majuri pisti surukirjeen taskuunsa juuri nyt. (Kummellund\nnipistää Jobia). Ai, ai, miksi lanko nipistelee?\n\n_Rosennase_. Missä on kirje, missä on kirje?\n\n_Kummellund_. Katso, rakas Beata, minä en tahtonut sinua saattaa\nlevottomaksi näin tärkeällä hetkellä; minä tahdoin vähitellen valmistaa\nsinua; minä tiedän, että sinä olet kovin tunteellinen.\n\n_Rosennase_. Kirje, kirje!\n\n_Job_. Vedä esille kirje nyt vaan, lanko kulta!\n\n_Kummellund_ (Jobille). Odota, sinä veijari! (ottaa kirjeen esille). Kas\ntässä, rakas Beata, mutta syytä jos muserrut. -- Rakas Beata! (Antaa\nkirjeen ja suutelee häntä kädelle).\n\n_Rosennase_. Kaikin mokomin, ei mitään mairitteluja nyt (itsekseen\nnauraa). Eno kuollut! -- Saammepa nähdä, herra majuri, niin en minä aijo\nmaksaa teidän kaljaasianne (avaa kirjeen).\n\n_Kummellund_ (itsekseen). Jumala, älä anna hänen muuttaa mieltään! Herra\nvahvista hänen rakkauttaan!\n\n_Rosennase_ (lukee, Kummellund kurottelee hänen olkapäänsä yli).\n\"Korkeasti kunnioitettu neiti Rosennase! Holhoojanne, komissario\nNykkellundin kuolinpesästä on minulla kunnia ilmoittaa, että mainittu\nkomissario, joka on testamenteerannut suurimman osan omaisuudestaan\nhyväntekeväisyys-laitoksille, on myöntänyt sisarensa tyttärelle\nmaksettavaksi vuotuiseksi eläkkeeksi -- viisikymmentä riksiä!\" (pudottaa\nkirjeen). Viisikymmentä riksiä!\n\n_Kummellund_ (surkeasti). Viisikymmentä riksiä!\n\n_Job_. Viisikymmentä riksiä! -- Ei ole laisinkaan siunausta enoilla\nnykyään, ei Rio Janeirossa enemmän kun täälläkään.\n\n_Kummellund_ (niinkuin ennen). Kaikki hyväntekeväisyyslaitoksille!\n\n_Job_ (silmäillen Rosennasea). Hän tuossa, joka on parhain\nhyväntekeväisyyslaitos, saa vaan viisikymmentä riksiä -- -- ohhoh!\n\n_Rosennase_ (nojaten Kummellundiin). Viisikymmentä riksiä! -- Mutta\neiväthän rahat ole maailman korkein onni. Näyttäkäämme että tulemme\nonnellisiksi ilman rahojakin!\n\n_Kummellund_ (työntää hänet luotaan) Mene sinne, missä pippuri kasvaa!\n(itsekseen). Kaikki on kadotettu -- minun täytyy luopua kaikesta. Kyllä\nkävisi laatuun, jos olisin hiukan alhaisemmasta luokasta, mutta olenhan\nsuuri mies, majuri ja ritari! Mitähän upseerit sanonevat, ja -- --\nentäs -- --\n\n_Job_ (ottaa esiin suuren tuohisen nuuskarasian). Saako luvan olla\nhyppysellinen de Comte -- de Contradous'ia.\n\n_Kummellund_ (riistää rasian). Anna tänne nuuskarasiani! -- Mitä tämä\non? Tuohinen käppyrä! (Heittää rasian ja tarttuu Jobin kaulukseen).\nKalle, minnekkä olet pannut minun kultaisen nuuskarasiani?\n\n_Job_. Olen sen lainannut panttikonttooriin. Minähän aina olen niin\nauttavainen. Mitäs kulta muuta on kuin multaa!\n\nLaulu N:o 9.\n\n(Sävel: Robertista).\n\nKUMMELLUND.\n\nHyvästi ihmiset, hei,\nNe mun onneni vei,\nOlen konkurssilainen!\nMut kyllä ma sen\nPahan pöyhistelen,\nKell' irvinen,\nSuu mulle on vainen!\n\nJOB ja MERIMIEHET.\n\nMajuri, hei, terve sa,\nJ.n.e.\n\nMajuri, hei, terve sa,\nJ.n.e.\n\n    (Laulun loputtua rientää Kummellund pois, mutta häntä\n    vastaan tulee Vesterkvist ja Tilda).\n\n\nYHDESTOISTA KOHTAUS.\n\n    EDELLISET. VESTERKVIST ja TILDA.\n\n_Kummellund_ (tarttuen Vesterkvistiin). Herra!\n\n_Vesterkvist_ Mikä on, appiseni?\n\n_Kummellund_. Voitteko katsoa minua kasvoihin punehtumatta? (jättää\nhänet ja tarttuu Tildan käsivarteen). Sinä hävytön lapsi, voitko katsoa\nminua kasvoihin vaalenematta?\n\n_Tilda_. Mitä isä tarkoittaa?\n\n_Kummellund_ (Vesterkvistille pilkallisesti nauraen). Missä on nyt ne\nviisikymmentä tuhatta, jotka rikas eno lupasi teille? Haha!\n\n_Job_ (Vesterkvistille). Niin missä on minun viisikymmentä tuhatta\npiasteriani? Antakaa takaisin minun viisikymmentä tuhatta piasteriani!\n\n_Vesterkvist_ (erikseen). Ai hitto vie!\n\n_Kummellund_ (niinkuin ennen). Mokomakin laivojen omistaja Rio\nJaneirosta! Haha!\n\n_Job_. Niin, purjehtikaa heti tänne laivojeni kera!\n\n_Kummellund_. Se olette te, kunnioitettava herra, joka olette kutoneet\nkokoon tämän sievän jutun, saadaksenne minun tyttäreni; mutta häntä ette\nvielä ole saaneet.\n\n_Job_. Ah, nyt minä ymmärrän koko historian!\n\n_Rosennase_ (Jobille). Ja se olette te, alhainen ihminen, joka olette\nvälikappaleena kaikkeen tähän sotkuun.\n\n_Job_. Neiti Rosennase, antakaa takaisin minun tupakkaviljelysmaani!\n\n_Vesterkvist_ (Kummellundille juhlallisesti). Kiittämätön mies! Onko\ntämä palkka siitä, mitä minä olen edestänne tehnyt? Minun kertomuksieni\nkautta olette saanut etuja, joita kuka hyvänsä, voisi kadehtia. Valtio\ntilaa teiltä 10,000 tynnyriä rukiita, nälkääkärsiville maassamme, ja\nmaksaa 20 riisiä tynnyristä ja eno Jobilla on myös osansa siinä, sillä\nhuhut hänen suuresta rikkaudestaan ovat edistäneet minun\ntoimenpiteitäni. Kas tässä on tilaus! (Antaa Kummellundille paperin).\n\n_Kummellund_ (silmäillen paperia.) Saatanko uskoa silmiäni? -- Kymmenen\ntuhatta tynnyriä rukiita -- ja kaksikymmentä riksiä tynnyriltä! -- minä\nolen pelastettu -- minä olen rikas, upporikas! -- Onnellinen maa, jossa\nrukiista maksetaan kaksikymmentä riksiä tynnyriltä.\n\n\nLaulu n:o 10.\n\nKUMMELLUND.\n\n     Ah, onnellisin mies\n     Ma olen pohjolassa\n     Ja ehkäpä, kenties,\n     Myös koko maailmassa!\n             Hohhoi,\n     Sen onnen vävypoika toi!\n     Ja ruis kai -- frallalalaa,\n     Tään aikaansai -- trallalalaa!\n            Nyt, vilja sä,\n     Kiitos Herran, oot myytynä!\n\nROSENNASE.\n\n     En tahdo enää, en\n     Ma onnee etsiskellä,\n     Nyt huomaan, parhaiten\n     Käy yksin elostella.\n              Ma vain\n     Oon neitonen ijäti ain'!\n     Piikaisna näin -- frallalalaa!\n     Ja pystyssäpäin -- trallalalaa!\n        Kun miestä en saa, --\n     Ah, hiukan se surettaa!\n\nJOB.\n\n     Nyt päättyi leikki näin,\n     Ja onnen päivä laski,\n     Kaikk' meni väärinpäin\n     Ja paloi loppuun kaski.\n            Aijai,\n     Tähänkö se loppunsa sai?\n     Voi, hitto vie, -- frallalalaa,\n     Mit' elämä lie? -- trallalalaa\n       Nyt mennä, niin\n     Ma saan vaikka helvettiin.\n\n     Jos sulla rahapula lie --\n     Se kai on sulla aina --\n     Niin eno minunlainen sie\n     Sa etsi, hän se lainaa!\n                Hahhaa,\n     Minunlaisesta turvan saa!\n     Sit' toivon ma, -- frallalalaa,\n     Eno etsi sa; -- trallalalaa!\n           Joka päivä, niin\n     Et joudu pintehisiin!\n\n(Esirippu).\n\n\n\n"]