[{"data":1,"prerenderedAt":-1},["ShallowReactive",2],{"$fVfXEFKAqeqh1bx1bLSmuLICnPz8UKLA5t30p7NjHx3U":3},{"number":4,"title":5,"author":6,"authorBirth":7,"authorDeath":8,"slug":9,"bookId":10,"genreRaw":11,"genre":12,"themes":13,"origin":15,"language":16,"yearPublished":17,"yearPublishedTranslation":18,"wordCount":19,"charCount":20,"usRestricted":21,"gutenbergId":22,"gutenbergSubjects":23,"gutenbergCategories":25,"gutenbergSummary":28,"gutenbergTranslators":29,"gutenbergDownloadCount":31,"aiDescription":32,"preamble":33,"content":34},410,"Riita-asia","Benedix, Roderich",1811,1873,"410-benedix-roderich-riita-asia","410__Benedix_Roderich__Riita-asia","Ilveilys yhdessä näytöksessä","naytelma",[14],"huumori",[],"fi",1849,1895,5400,32135,false,26926,[24],"German drama (Comedy) -- Translations into Finnish",[26,27],"Humour","Plays/Films/Dramas","\"Riita-asia: Ilveilys yhdessä näytöksessä\" by Roderich Benedix is a play that captures the intricacies of a legal dispute, likely written during the late 19th century. This comedic drama revolves around the tensions and absurdities that arise from a conflict over property rights, specifically a disputed fish pond. The author explores themes of greed, stubbornness, and the often ridiculous nature of legal battles.  The storyline centers on two main characters, Ruotsila and Lind, who are embroiled in a lengthy feud over a fish pond that has caused considerable strife in their lives. As the two men navigate the legal system, represented by the bumbling lawyer Vingler and their interactions with a peculiar jail environment, their animosity is palpable. The play unfolds with sarcastic humor, showcasing the frustrations and misunderstandings between the characters. Ultimately, as the tension mounts, a humorous resolution emerges, allowing Ruotsila and Lind to reconcile their differences and agree to collaborate for mutual benefit, highlighting the futility of their prolonged dispute and the absurdity of their previous enmity. (This is an automatically generated summary.)",[30],"Ahlqvist, August",288,"Benedixin yksinäytöksinen ilveilys kertoo kahden maalaisisännän ja helsinkiläisen asianajajan välisestä oikeusjutusta. August Ahlqvistin suomentama ja paikallistama hupinäytelmä sijoittuu 1800-luvun Helsinkiin ja hyödyntää tilannekomiikkaa.","Roderich Benedixin 'Riita-asia' on Projekti Lönnrotin julkaisu n:o 410.\nE-kirja on public domainissa sekä EU:ssa että sen ulkopuolella, joten\nemme aseta mitään rajoituksia kirjan vapaan käytön ja levityksen\nsuhteen.\n\nTämän e-kirjan ovat tuottaneet Tapio Riikonen ja Projekti Lönnrot.","RIITA-ASIA\n\nIlveilys yhdessä näytöksessä\n\n\nKirj.\n\nR. BENEDIX\n\n\nSaksan kielestä mukailemalla suomentanut\n\nA. Oksanen [August Ahlqvist]\n\n\nHelsingissä,\nJ. C. Frenckell ja Poika, 1895.\n\n\n\n\n\n\nHENKILÖT:\n\nRuotsila,  |  rusthollareja.\nLind,      |\nVingler, asianajaja.\nKaski, polisivankilan vartija.\nYövartija.\nPolisimies.\n\nTapaus Helsingissä.\n\nLyhyt katu. Oikealla kädellä kartano, jonka ikkunat ja ovi ovat kadun\ntasalla; oven päällä on ravintolan kyltti. Yö.\n\n\nENSIMÄINEN KOHTAUS.\n\n    Ruotsila, Vingler (tulevat vasemmalta).\n\nRUOTSILA (jolla kaikki taskut ovat täynnä riitapapereja). Hiisi, kuinka\npitkät matkat täällä, tässä teidän pääkaupungissanne ovat! Jo toista\ntuntia olemme astuneet.\n\nVINGLER. Nyt olemmeki jo perillä. Majatalonne on tässä.\n\nRUOTSILA. Aivan oikein. (Katselee ympärillensä.) Niin on, nyt vasta\ntunnen paikat. Te teitte, herra herrassyörinki, minulle suuren hyvän\nsillä, että läksitte minua saattamaan; en olisi päivälläkään osannut\nsieltä kotiin, saatikka yöllä.\n\nVINGLER. Ei siitä mitään, herra Ruotsila, minulle se ei suurta väärää\ntehnyt. Vaan missä te pidätte majaa näin vähäisessä ravintolassa?\nTeidän vertaisenne mies varoissa!\n\nRUOTSILA. Elkää joutavia; talonpojalle on tämä majatalo kyllä hyvä.\n\nVINGLER (edellensä vaan ystävällisesti liehakoiden). No, no herra\nRuotsila, kuinka niin voitte puhua? Te olette rusthollin isäntä, rikas\nmies! Ho hoo, te ette vaihtaisi elämätänne monen kanssa niistä, jotka\nkaupungissa ovat suuria herroja.\n\nRUOTSILA. Mitä turhaa, antakaa minun olla, mikä olen. Teidän, kaupungin\nherrojen kanssa pitää olla varuillansa. Silmäin edessä kutsutte meitä\nherra rusthollariksi, pehmittääksenne meitä, ja seljän takana, meitä\nhyvästi nyljettyänne, nauratte talonpojan tolvanalle. Jos minä olisin\nottanut majan jossakussa teidän suurista hotelleistanne, joissa\nkynttilästä, kuin sitä maata pannessaan vähän polttaa, saa maksaa\nviisikymmentä penniä, niin olisin saanut maksaa niinkuin iso herra, ja\ntalonväki olisi minua kumminkin pitänyt talonpoikana. Mitä turhaa, minä\npidän majaa tässä paikassa, jossa jo isä-vainajanikin maailmassa on\npitänyt kortteeria.\n\nVINGLER. No, no, herra Ruotsila, kovin pahaa ajattelette meistä\nkaupunkilaisista; tokihan muutamia meistä rehellisinäkin pitänette?\n\nRUOTSILA. Niin, ystävä-kulta, herrassyörinki-kulta, asianajaja-kulta, ei\nniitä monta ole. Teistä kaupunkilaisista ei ole mihinkään, ja me maalla\nemme ole parempia. Yksi toistansa pettää, ja joka sen paraimmin tekee,\nsen puolella on oikeus.\n\nVINGLER. Ettehän tätä kumminkaan minusta sanone?\n\nRUOTSILA. Ah, elkää panko pahaksi, vaan minulla on omituinen\njuomapääni; viini, jota joimme, oli hyvää, ja silloin puhun minä aina\nsuuni puhtaaksi. Teitä en tuolla puheellani juuri tarkoittanut, minä\nrakastan teitä räkninkiinne asti -- hahaha? räkninkiä, ystäväiseni,\nräkninkiä ymmärrätte te kirjoittaa kuin mies!\n\nVINGLER. Vaan, hyvä Ruotsila, jos tietäisittekin mitä huolta minulla\non ollut teidän asiastanne, mitä vaivaa ja respeliä -- teidän\nriitaveljenne on niin uppiniskainen!\n\nRUOTSILA (vihastuu silmittömästi). Se tulen-ruoka! Älkää muistuttako\nminulle häntä, se saattaa sappeni kiehumaan! -- Se mies katkeroittaa\nkoko elämäni. Näettekö, herra herrassyörinki, minä voisin elää aivan\niloisena ja tyytyväisenä, jos sitä roistoa ei olisi! Minulla on hyvä\ntila, terveet lapset, kelvollinen vaimo, minulla on kaikkea, mitä\nihminen elääksensä tarvitsee -- vaan tuo paholaisen Lindi vihastuttaa\nriidallansa minut kuolijaaksi.\n\nVINGLER. Ja kumminkin on oikeus täydellisesti teidän puolellanne.\n\nRUOTSILA. Sehän se juuri onkin pääasia. Isäni on kyllä monesti siitä\npuhunut, että tämä kalalampi on ollut jo ukollani; itse olen tässä\nlammessa poikana uinut ja kalastellut -- ja nyt tulee tämä lemmon Lindi\nja tahtoo riidellä lammen minulta pois!\n\nVINGLER. Se on hirmuista!\n\nRUOTSILA. Vaan minä en uhallakaan anna perää! Ja vaikka se maksakoon\nkoko minun eloni ja oloni, niin ei hänen pidä voittaman!\n\nVINGLER. Aivan niin, oikeus on aina oikeus!\n\nRUOTSILA. Seitsemän ajastaikaa on tämä riita jo kestänyt! Näinä\nseitsemänä vuotena on minulla ollut harmia enemmän kuin koko lampi\nmaksaa.\n\nVINGLER. Sitä suurempi on ilonne, kuin kerran voitamme asian!\n\nRUOTSILA. Se hävitöin koira, tuo Lindi! Tulee kymmenkunta ajastaikaa\ntakaperin, mistä lienee tullutkin, ja ostaa naapuri-vainaajan tilan.\nMinä ajattelin heti, että ei tuosta miehestä näy olevan mihinkään,\nSemmoiset maankulkijat ovat aina heittiöitä! Kelvollinen mies pysyy\npaikoillansa, istuu, missä esi-isät ovat istuneet, eikä ajattele\nenempää kuin nekään ovat ajatelleet!\n\nVINGLER. Aivan oikein, vaan muna tahtoo aina olla viisaampi kanaa!\n\nRUOTSILA. Mutta semmoisille miehille, kuin Lindi on, ei ole missään\nhyvä olla; ne eivät voi pysyä missään, heidän paha sisunsa ajaa heitä\naina paikasta paikkaan, ja näin kuljeksivat he ympäri maailmata!\n\nVINGLER. Oikein, aivan oikein; ei se kelpaa! Pysy paikallasi ja elätä\nhenkeäsi rehellisesti!\n\nRUOTSILA. Muuttaa sitten minulle naapuriksi. Alussa tuo kuitenkin meni\nmukiin; me sovimme keskenämme kuta kuinkin, kunnes hän kerran tulee\nminun tyköni ja sanoo tahtovansa rakentaa myllyn ja vaatii minua\nluopumaan lammestani. Minä arvattavasti en tähän suostunut. Esi-isämme\novat jauhattaneet jauheensa kolmen virstan päässä Siikakosken myllyllä\nja niin mekin voimme tehdä. Vaan kuin minä näin muotoin en suostunut\nhänen tuumiinsa, tulee se kanalja ja sanoo yht'äkkiä että kalalampi\nmuka oikeutta myöten kuuluu hänen tilaansa, vetää kaikenlaisia vanhoja\nriita-kirjoja, karttoja ja muuta törkyä eteeni ja tahtoo pakoittaa\nminua luopumaan lammestani.\n\nVINGLER. Se on hirmuista!\n\nRUOTSILA. Vaan tässäpä tapasikin miehen. Minä olen oikea talonpoika,\njoka en pelkää riita-asiaa, kestäköön se vaikka sata vuotta! Siitä\nvetää Lindi minut oikeuteen.\n\nVINGLER. Vaan kyllä me olemmekin häntä haudelleet! Rakentakoon hän\nmyllynsä mihin tahtoo, vaan teidän lammestanne ei hän siihen vettä saa.\n\nRUOTSILA. Vettäkö? ei niin kauhallista saa hän minulta, vaikka\njalkojeni juureen kuolisi janoon, mokoma roisto. Näittekö tämä aamuna,\nkuin hän tuli meille vastaan senaatin rapuilla, miten se veitikka\nnaamaansa väänteli ja oli leppyisä olevinaan? Vaan minua ei hän\npehmitä!\n\nVINGLER. Aivan oikein, pitäkää vaan päätie.\n\nRUOTSILA. Ja kohtahan se nyt saadaankin jo päätös, eikö niin, herra\nherrassyörinki?\n\nVINGLER. Aivan kohta, herra Ruotsila, korkeintaan parin kolmen viikon\nperästä! Ja meidän pitää voittaa, luottakaa vaan minuun!\n\nRUOTSILA. Ja jos emme voita, niin alamme riidan uudestaan!\n\nVINGLER. Se ei ole tarpeen, me emme voi tapata!\n\nRUOTSILA. Hyvä, herra herrassyörinki hyvä. Lihavan sian lähetän teille\nvielä päälle päätteeksi, kuin tuomion kerran saan käsiini.\n\nVINGLER. Se ilahuttaa minua jo edeltä-käsin, ja hyvälle se tulee\nminusta maistumaan.\n\nRUOTSILA. Ja nyt hyvää yötä, herra herrassyörinki! Minua nukuttaa.\nOnkin jo kello kaksitoista, ja me maalaiset emme ole tottuneet näin\nyökausia valvomaan. Meillä sanotaan aina: illan virkku --\n\nVINGLER. -- aamun torkku, sen tiedän minäkin hyvin, herra Ruotsila.\nLevätkää siis rauhallisesti. Kolmen viikon perästä saatte tuomion.\n(Antaa hänelle kättä ja menee pois).\n\nRUOTSILA. Hyvää yötä, herra herrassyörinki, terveisiä paljon kotiinne!\n(Soittaa majatalon ovikelloa). On sitäkin kalu, tuota asianajajaa;\nvarjele Jumala ihmistä joutumasta tuommoisen ahman kynsiin. (Soittaa).\nRäkningit ne tekevät vaivoistansa semmoiset, että silmät ovat niitä\nkatsoessa nuljahtaa päästä, ja maksaja ei koskaan tiedä, minkä edestä\nmaksaa, kuin räkninki aina on ruotsiksi kirjoitettu. (Soittaa). Jos ei\noikeuteni tässä asiassa tulisi kysymykseen, niin saisi koko lampi olla\nvaikka hiiden kattilassa; vaan niinkuin asia nyt on, niin ennenkuin\nLind-ryökäleelle annan perää, ennen hukutan itseni siihen. (Soittaa).\nNo, mikä sillä rengillä on, kuin jos rankkia olisivat juoneet! Meillä\nkotona nousevat jo kohta ylös, ja täällä maataan vasta ensimmäistä\nunta. (Koputtaa akkunaa, aina kovemmin ja kovemmin). Ehkä tämä paremmin\nkuuluu kuin tuo kello-rämppä. Avatkaa, pyövelän ruuat! (Särkee ruudun).\nNo saakeli, tuopa nyt oli ilkeä. Vaan äläpä huoli: jos avaan akkunan,\nniin voin siitä mennä porstuaan ja porstuasta pääsen yläkerran\nportaille.\n\n\nTOINEN KOHTAUS.\n\n    Ruotsila, yövartija ja polisimies (tulevat vasemmalta).\n\nYÖVARTIJA (hiljaa). Tuon otamme kiinni.\n\nRUOTSILA. Särkyneen ruudun saavat panna räkninkiinsä, ei se suurta tee\n-- sille lemmon rengille olisi minun kumminkin pitänyt antaa\njuomarahaa, niin olisi hän ollut valppaampi. (Rupee sillä välin\nakkunasta sisään menemään).\n\nPOLISIMIES (on hiivinyt likemmäksi, tarttuu häneen). Ahaa, oletkos nyt\nkiinni?\n\nRUOTSILA. Kuka se on?\n\nPOLISIMIES. Ahah sinä, hirteinen, vieläkö kysyt?\n\nRUOTSILA. Mitä te minusta tahdotte miehet?\n\nPOLISIMIES. Panemme sinut kurraan, poikanen, huomeisaamuna sanoo sitten\nmajuri, mitä muuta saat.\n\nRUOTSILA. Mutta mistä syystä?\n\nYÖVARTIJA. Sitä vehnänen on! Rupee yöllä kaikkien maatessa akkunasta\nsisään menemään, ja vielä kysyy, mistä syystä hän kurraan pannaan!\n\nRUOTSILA. Olkaa siivolla, minä asun tässä.\n\nPOLISIMIES. Vai niin! Milloinkas tässä on ruvettu akkunan kautta sisään\nkulkemaan?\n\nRUOTSILA. Eivät auaisseet.\n\nYÖVARTIJA. Aivan oikein, sinunlaisellesi miehelle kokee jokainen sulkea\nasuntoansa.\n\nRUOTSILA. Vaan kuulkaa toki, mitä sanon!\n\nPOLISIMIES. Mitä siinä on paljo kuulemista! Jos olette syytöin, niin\nvoitte sen huomenna todistaa.\n\nRUOTSILA. No, elkää nyt hulluksi ruvetko -- tässä (etsii\nrahakukkaroansa) -- ottakaa juomarahaa ja laskekaa minut irti -- piru\nvieköön, eikö rahakukkaroni ole poissa!\n\nYÖVARTIJA. Ahaa, se unohtui varmaan viinikauppaan --\n\nPOLISIMIES. No, nyt on suuta jo kyllin pieksetty! pois!\n\nRUOTSILA. Mutta herättäkää edes talonväki --\n\nYÖVARTIJA. -- siinä olisi paljon tekemistä. Mitä niistä pitkistä\npuheista on, tässä on säretty ruutu, akkuna auki, mies akkunaan\nnousemassa -- se on sisään-murtauminen. Sentähden käy pois! (Ottaa\nhäntä kiini käsipuolesta).\n\nRUOTSILA. Mutta kuulkaa toki, mitä sanon; minä olen rusthollari\nRuotsila.\n\nPOLISIMIES (jälleen tarttuen ja häntä pois taluttaen). Ha, ha, kyllähän\nrosvot aina nimiä löytävät!\n\nYÖVARTIJA. Ja tänä yönä saatkin olla rusthollarina.\n\nPOLISIMIES (nauraen). Oikein, Sipi, kyllä Kaski rustaa hänelle ovet\nkiini, ett'ei suinkaan pääse liiaksi lentelemään! (Vievät Ruotsilan\nväkisen oikealle pois).\n\n\nMuutos.\n\n    Vankila.\n\nKeski-ovi. Oikealla kädellä uuni, jossa tuli on sammumaisillansa.\nOikealla ja vasemmalla puolella, lähellä peräseinää, kaksi sänkyä\nvuoteiden kanssa. Nämä seisovat seinästä ja peräriipusta niin paljon\nulkona, että hyvin voipi käydä niiden ympäri. Etupuolella, oikealla ja\nvasemmalla kädellä, kaksi pientä pöytää, kummanki luona tuoli.\n\n\nKOLMAS KOHTAUS.\n\n    Lind, Kaski.\n\nKASKI (kynttilä kädessä, avaa oven). Tulkaa vaan pois tänne sisään!\n\nLIND (päällystakki päällä, taskut täynnä riitakirjoja). Vaan vielä\nkerran sanon teille, että minä olen rusthollari Lind Janakkalasta.\n\nKASKI (kuivakiskoisesti). Saattaa olla!\n\nLIND. Minä tulin tänä päivänä kaupunkiin valvomaan erästä\nriita-asiaani.\n\nKASKI. Saattaa olla!\n\nLIND. Mutta milläs oikeudella minut voidaan panna kiinni?\n\nKASKI. No, sen tekevät teidän omaksi hyväksenne. Kukaties olisi teidät\nvarastettu.\n\nLIND. Ei tässä sukkeluuksianne tarvita -- minä kysyn, miksi minut\npannaan kiinni?\n\nKASKI. Oikeutta myöten se ei koske minuun, vaan saatan sen kumminkin\nsanoa teille. Te kuljeksitte öisellä ajalla katuja pitkin, ette ole\nkaupungin asukas, ettekä tienneet, missä asutte. --\n\nLIND. Paha henki, minä olen äkkinäinen kaupungissa enkä löytänyt sitä\nkatua, jolla asun!\n\nKASKI. Saattaa olla!\n\nLIND. Ja majataloni nimi on unohtunut mielestäni.\n\nKASKI. Saattaa olla!\n\nLIND. Semmoinen vahinko saattaa tapahtua kelle hyvänsä. Vaan ei\nsemmoisesta syystä ihmisiä vielä kiinni panna.\n\nKASKI. Yövarkaudet enenevät päivä päivältä. Yövartijoilla on kova käsky\nottaa kiinni kaikki, jotka vähänkään näyttävät epäluulonalaisilta. Ja\nepäluulonalaiselta te näytätte, sitä ette voine kieltää?\n\nLIND (polkee jalkaa). Tämä on helvetin komento teidän kaupungissanne!\n\nKASKI (aivan tyynesti). Se on oikein, kirotkaa nyt vähän, että\nsydämmenne tyhjenee, se tekee aina ihmisen levollisemmaksi. Hyvää yötä\nmyös! (Aikoo lähteä pois).\n\nLIND. Älkää vielä menkö! Oikeinko todella minun nyt pitää jäädä tähän?\n\nKASKI (kummastuen). Vieläkö sitä epäilette? Meidän aika on niin\nuskomatoin! Näettekö, yövartija on ottanut teidät kiinni, patrulli on\ntuonut teidät tänne, ja minä panen teidät lukon taakse, jokainen\ntäyttää näin velvollisuutensa; hyvästi järjestetyssä valtakunnassa\ntarttuu kaikki toinen toiseensa kauniisti kiinni, niinkuin hampaat\nmyllyn rattaassa!\n\nLIND. No, koska hänestä muutoin ei päässe! (Heittää lakkinsa ja\npäällysvaatteensa vasemmanpuoliselle vuoteelle). Koskas minut sitte\nlasketaan irti?\n\nKASKI. Sitä en minä tiedä.\n\nLIND. Mitä, saatana?\n\nKASKI. Jos te rusthollari Lind olette, ja sen herra polisisihtierille\nvoitte todistaa --\n\nLIND (keskeyttäen). Eihän hän tarvitse muuta kuin katsoa papereihini --\n\nKASKI. -- niin pääsette jo huomenna ulos. Vaan jos rosvo olette, niin\ntulette kämnerin-oikeuden eteen, sitten läänin vankihuoneesen, sitten\ntaas oikeuden eteen ja viimmein Viaporiin; hyvästi järjestetyssä\nvaltakunnassa tarttuu kaikki toinen toiseensa kauniisti kiinni,\nniinkuin hampaat myllyn rattaassa.\n\nLIND. Juokse nyt hiiden-kattilaan, olenko minä rosvon näköinen?\n\nKASKI. Miksikä ei; kunniallisten ihmisten ja rosvojen välillä ulkonäössä\nei ole mitään eroitusta. Jos rosvot heti tunnettaisiin ulkonäöstänsä,\nniin eipä oikeuksilla sitten olisikaan paljo työtä.\n\nLIND. No, loppuneehan tuo yökin kerran! (Heittäytyy vasemmanpuoleiselle\ntilalle). Lempo, kun on kova!\n\nKASKI. Kyllä sillä toimeen tulee, on niitä kovempiakin! Vaan kuin hyvän\noman-tuntonne panette aluiseksenne, niin nukutte pian.\n\nLIND. Mutta onhan tuossa toinenkin makuusija! Enkö minä siis tule yksin\nolemaan tässä?\n\nKASKI. Kukapa sen tietää: jos vielä toisenkin tän' yönä ottavat kiinni,\nniin tulee sekin pantavaksi tänne. Hyvää yötä! (On lähtemässä).\n\nLIND. No pimeässäkös minun pitää täällä kököttää?\n\nKASKI. Se on tietty. Kello yhdeksän jälkeen ei vankihuoneessa saa olla\nvalkeata!\n\nLIND. Vaan jos maksaisin?\n\nKASKI. Hm -- se on toista -- tosin ei se ole aivan oikein -- vaan\npitäähän lähimmäistänsä sen verran auttaa!\n\nLIND. Niin muodoin saan rahallani --?\n\nKASKI. -- rahalla saa kaikkea maailmassa.\n\nLIND. No, niin pitää minunkin saaman! Hekkää, ystäväiseni, tuossa on\nrahaa, hankkikaa minulle putelli viiniä ja iltainen, ja jättäkää tämä\nkynttilä tänne!\n\nKASKI (panee kynttilän vasemmanpuoleiselle pöydälle). Hyvä, herra Lind,\nte saatte heti, mitä tahdotte. (Pois).\n\n\nNELJÄS KOHTAUS.\n\nLIND (yksinänsä, vetää paperit taskuistansa, panee ne päänalaiseksi\ntilallensa, niiden päälle takkinsa, jonka riisuu päältänsä, lakkinsa\npanee päähänsä ja vetää sen korvillensa. Sitten rupeaa pitkällensä\nvuoteelle ja peittäytyy päällysnutullansa. Kaikki tämä tapahtuu\nseuraavan puheen kuluessa).\n\nHiiden seikka! Sekö paha henki minun teaatteriin vei! Mutta kuinka\nvoivat teaateriherratkin pitää näytelmää, joka kestää kello seitsemästä\nkello yhteentoista, ja josta rehellinen ihminen ei ymmärrä sanaakaan.\nJa kuinka voivat laskea teaaterin niin täyteen ihmisiä, ett'ei kukaan\npääse sieltä pois? Ja tässä paholaisen kaupungissa ovat kaikki kadut\naivan yhdennäköisiä -- minun olisi taitanut pitää kääntyä vasempaan\nkäteen, silloin kuin käännyin oikeaan, niin olisin majataloni löytänyt!\nJa että senkin lemmon paikan nimi piti unhottaani! Se juuttaan riita,\nsiitä ei ole muuta kuin alinomaista harmia ja vastusta. Se ilkiö, tuo\nRuotsila, kiusaa minua jo kahdeksatta vuotta tällä riidalla, ja koko\ntällä ajalla ei minulla ole ollut yhtään oikein iloista hetkeä! Vaan,\nLuojan kiitos, kolmen viikon perästä se nyt viimeinkin taitaa loppua.\nJos minä en voita, niin ei sitten maailmassa enää olekaan oikeutta! No,\nno, minun asianajajani on julma mies, sitä ei kukaan voi kieltää.\n(Nousee istuallensa.) Hm, välttää tämä yhdeksi yöksi.\n\n\nVIIDES KOHTAUS.\n\n    Lind, Kaski, Ruotsila.\n\nKASKI (avaa oven, vielä ulkona). Tässä ei auta tinkiminen, kenen\nvahtimiehet ovat minulle jättäneet, sen panen minä lukon taakse;\nhyvästi järjestetyssä valtakunnassa tarttuu kaikki toinen toiseensa\nkauniisti kiinni, niinkuin hampaat myllyn rattaassa! Pois sisään,\nsiellä on jo seuraa!\n\nRUOTSILA (tulee). No, niin ottakoon teidät kaikki, mitä kaupungissa on,\nse ja se!\n\nKASKI, Se on oikein, kirotkaa vähän, niin kevenee sydämmenne! Kaikki\nvangit tekevät niin. (Pois).\n\nLIND (joka on noussut istuillensa, kuuntelee tarkasti).\n\nRUOTSILA. Tämä siivoa on! (Menee etupuolelle, heittää päällystakkinsa\noikeanpuoleiselle tilalle ja keksii samalla Lind'in).\n\nLIND (istuu ja katsoo tarkasti häneen).\n\nRUOTSILA. Kuka -- (huutaen) Lindihän se on!\n\nLIND (yhtä haavaa huutaen). Ruotsila! (Hyppää ylös, juoksee ovelle ja\nkolkuttaa sitä). Vanginvartija hoi, lukitsija, vahtimies, vartija,\npolisimies! (kolkuttaa).\n\nRUOTSILA (juoksee, Lind'in ylös-hypätessä, peljästyneenä tilansa taakse\nLind'in kolkuttaessa). Hoi yövartija, pranvahti, sianpistäjä,\nsiltavouti, kersantti, makkaransyöjä, vahtmestari, kasakki,\nraastuvanpalvelija! Millä näistä lukemattomista nimistä mainitaan sitä\nmiestä! Kuulkaa hoi!\n\n    (Avainten helske kuuluu ulkoa).\n\nLIND (vetää takin päällensä). Jumalalle kiitos, se tulee jo. Tätä vielä\ntarvittiin!\n\nKASKI (tulee). Mikä mölinä täällä syntyi? Mikä teitä vaivaa?\n\nLIND. Vanginvartija, tuon miehen kanssa en minä voi jäädä yhteen!\n\nRUOTSILA (tulee sängyn takaa). En minäkään hänen kanssaan, antakaa\nminulle toinen huone!\n\nKASKI (kuivakiskoisesti ja tyynesti). Vieläpä muuta!\n\nLIND. Älkää arvelko kauan, se on aivan mahdotointa, että me voisimme\nolla yötä samassa huoneessa.\n\nRUOTSILA. Minun pitäisi peljätä hengen vaaraa tuon miehen kanssa!\n\nKASKI. Ohoo!\n\nLIND. Entäs minun? Se on vielä kysymyksen alainen asia, kumpiko meistä\nsuurempaan hengen vaaraan joutuisi!\n\nRUOTSILA. Vanginvartija, eroittakaa meidät!\n\nKASKI. Se ei käy laatuun.\n\nLIND. Kuinka?\n\nRUOTSILA. Sen pitää käydä laatuun!\n\nKASKI. Minulla on selvä asetus asiasta. Vangitut sijoitetaan huoneisiin\nsitä myöten kuin tänne tulevat. Tähän huoneesen kuuluvat numerot\nseitsemän ja kahdeksan. Vasta sitten kuin tämä huone on täysi, saan\ntoisen ottaa.\n\nLIND. Vaan kuulettehan --\n\nRUOTSILA. Me joudumme suureen vaaraan, jos jäämme yhteen!\n\nKASKI. Rupeatteko tappelemaan?\n\nRUOTSILA. Tuo lyö minun kuolijaaksi!\n\nLIND. Tuo myrkyttää minun!\n\nKASKI. Hm, hm, sitä en minä voi auttaa, sitä pitää minun katsastaa. Jos\ntäällä kukaan lyödään kuolijaaksi, niin minä ensin annan siitä\nraportin, sitten tulee sihteeri ja katsoo asian paikalla, sitten tulee\nse kämnerinoikeuden eteen, sitten pannaan tekijä läänin-vankihuoneesen.\nHyvästi järjestetyssä valtakunnassa tarttuu kaikki toinen toiseensa\nkauniisti kiinni, niinkuin hampaat myllyn rattaassa!\n\nRUOTSILA. Jassoo, te ette siis tahdo antaa minulle toista huonetta?\n\nRASKI. Minulla ei ole toista huonetta!\n\nLIND. Meidän täytyy siis olla yhdessä?\n\nKASKI. Niin säätää asetus!\n\nRUOTSILA. Olkoon sitte teidän vastuunne päälle! (vetää hänen syrjään).\nLindihän se on tuo, ettekö sitä heittiötä tunne?\n\nRASKI. Vai niin?\n\nLIND (vetää hänen syrjään). Ruotsilahan se on tuo, se häijymäinen\npejuoni!\n\nRUOTSILA (niinkuin edellä). Ilkein konna koko Janakkalassa!\n\nKASKI. Saattaa olla!\n\nLIND (niinkuin edellä). Pahin mustalainen koko pitäjäässä!\n\nKASKI. No, elähän mitään! No, levätkää rauhassa! (Rupee lähtemään).\n\nLIND. Vaan kuulkaa nyt toki!\n\nKASKI. Jassoo, ilta-ruokanne -- sen saatte paikalla, muusta minä en\nrupee puhumaan. (Pois).\n\nLIND ja RUOTSILA (lähtevät hänen perästänsä, vaan kuin ovella yhtyvät\ntoinen toiseensa, pakenevat he pelästyneinä kumpikin sänkynsä taakse,\njossa kävelevät edes takaisin, välistä aina vihaisesti katsoen toinen\ntoistansa).\n\nLIND (itseksensä). Kaiken hyvän päälle vielä tätä tarvittiin!\n\nRUOTSILA (itseksensä). Jos minä sen roiston voisin myrkyttää!\n\nLIND (its.). Kyllä se on mies minut maatessani murhaamaan!\n\nRUOTSILA (its.). Jos se tulee päälleni, niin olen onnetoin, sillä hän\non paljoa vahvempi kuin minä!\n\nLIND (its.). Minä en uskalla ruveta maata!\n\nRUOTSILA (its.). Minun pitää olla varuillani!\n\nLIND (its.). Ja eihän tää yökään ikäänsä kestäne!\n\nRUOTSILA (its.). Kolmen viikon perästä ovat asiat toisin. Jos hän tulee\nkulungit maksamaan, niin täytyy hänen myödä karjansa ja kartanonsa, ja\nniin pääsemme hänestä viimmeinkin.\n\nKASKI (tulee, tuopi paistia, kurkkuja, putellin viintä, levittää liinan\nvasemmanpuoleiselle pöydälle ja panee ruuan sille). No, herra Lind, on\ntässä nyt rasvainen pala paistia ja pari kurkkua.\n\nLIND (istuutuu ja syöpi). Tarpeen se olikin, minulla on nälkä.\n\nRUOTSILA (itseksensä). Hm, kylläpä se hyvälle haisee! Lempo, minulla\nkäy kun kaikki veden valtaan, -- minulta jäi iltanen syömättä, ja kuin\nnoin koko illan juopi eikä mitään syö, niin tulee tuima. (Korkealla\näänellä). Kuulkaas, hyvä ystävä, ettekö minullekin voisi hankkia jotain\nsyötävää?\n\nKASKI (osottaa kättänsä, niinkuin rahaa saadakseen). Hyvin kyllä, mutta\nsukkelaan, nyt on jo myöhä, pitää sitä minunkin levolle päästä.\n\nRUOTSILA (etsii taskuistansa). Saakeli, nyt vasta muistan, että\nrahakukkaroni unohtui viinikauppaan.\n\nKASKI. Vai niin? Se on paha! (Aikoo lähteä).\n\nRUOTSILA (tarttuu häneen). Vaan, hyvä ystävä, pankaa tämä nyt omista\nrahoistanne huomeiseen aamuun asti, niin kyllä minä sen teille paraiten\nmaksan.\n\nKASKI. Ei, siihen kauppaan en minä rupea!\n\nRUOTSILA. Minä olen rusthollari Ruotsila Janakkalasta.\n\nKASKI. Se on teille sangen hyvä!\n\nRUOTSILA. Jumalan nimessä, kunniallinen mieshän minä olen!\n\nKASKI. Niin, vaan kunniallisuutenne tähden ei teitä ole kiinni-pantu.\n\nRUOTSILA. Kuinka niin?\n\nKASKI. Hm, niin, juohtui mieleeni, että te olette \"Suomessa\" särkeneet\nruudun ja tahtoneet akkunasta sisään mennä.\n\nRUOTSILA. Minä tahdoin päästä sisään!\n\nKASKI (viekkaasti nauraen). Aivan oikein.\n\nRUOTSILA. Ovet olivat kiinni!\n\nKASKI. Aivan oikein.\n\nRUOTSILA. Eikä kukaan tullut avaamaan!\n\nKASKI. Aivan oikein.\n\nRUOTSILA. Ah, te ette ymmärrä minua!\n\nKASKI. Saattaa olla! Hyvää yötä! (Aikoo lähteä).\n\nRUOTSILA. Vaan ottakaa toki sanani korviinne!\n\nKASKI. Minä otan kernaammin rahaa käteeni. Lainata en tahdo kellekään.\nOnhan tämä toinen herra ystävänne, eikö hän voi panna edestänne?\n\nRUOTSILA. Mikä teille mieleen juolahti?\n\nKASKI. No, niin minä lähden makaamaan. Tämä on viimeinen kerta täällä\nkäydäkseni, nyt saatte koputtaa ja huutaa niin paljon kuin tahdotte,\npitää sitä minunkin saada levätä vähän. (Pois).\n\nRUOTSILA (kävelee pitkin huonetta edes takaisin ja katsoo Lind'iä, joka\nsyö). Se on uppiniskainen mies, tuo vartija. No, jos nyt se yövartija\nolisi edes mennyt asianajajatani, herrassyörinki Vingler'iä hakemaan,\nniinkuin lupasi, niin tulisi se ehkä ja vapauttaisi minut täältä. Vaan\npitäneekö yövartija sanaansa, eihän minulla ollut hänellekään antaa\njuomarahaa! Voi mikä hirmuinen nälkä minulla alkaa olla! (Tulee aina\nlähemmäksi ruokapöytää ja nuuskii). Voi, kuinka tuo hyvälle haisee.\nJos ei muuta, niin poltanpahan edes piipun tupakkia, tupakin\nsanotaan karkoittavan nälän. (Vetää piipun taskustansa ja täyden\ntupakkikukkaron, jonka panee pöydälle. Sytyttää piippunsa). Unen\nsanotaan ajavan nälän pois -- vaan minua ei nukuta, mieleni aaltoaa\nliiaksi. Ja toisekseen ei tuota tulenruokaakaan, tuota Lind'iä, ole\npaljon uskomista, hän voisi maatessani kuristaa kulkkuni.\n\nLIND (työntää ruuan edestänsä pöydän toiselle laidalle). Ruoka ei\nmaista minusta millekään; joka ei ole tottunut, siitä ei käy syöminen\nnäin myöhään. (Vetää piippunsa esiin). Piipun tupakkia tuota vielä\nvoisi polttaa -- makaamisesta ei kumminkaan taida tulla mitään, koska\nei Ruotsilakaan vielä näy laittauvan maata. (Etsii taskuistansa).\n\nRUOTSILA. Se herkesi jo syömästä. Minulle olisi kyllä tähteistä, vaan\nne jäävät nyt noinikään tyhjään seisomaan!\n\nLIND. Hitto' enkö ole tupakkikukkaroani pudottanut, vai lienee sen\nteaaterissa taskustani joku varastanut.\n\nRUOTSILA. Näkyyhän siinä olevan kurkkujakin -- lempo vieköön, vesi\nherahtelee suuhuni. (Astuu halukkailla katsannoilla Lind'in pöydän\nsivutse).\n\nLIND (huutaa ylöshypäten). Pois!\n\nRUOTSILA (hyppää takaperin). Mikä hätänä?\n\nLIND. Älä tule kovin lähelle minua!\n\nRUOTSILA. En minä sinua syö!\n\nLIND. Vaan saatat yhtäkkiä lyödä kolahuttaa, kyllä sinut tunnetaan.\n\nRUOTSILA. Kuka sinua koskettaisi! Siksi ovat käteni minulle kalliimmat!\n\nLIND. Saattavat olla. Mutta naapuriesi kanssa et sinä pidä yhteyttä,\nsiihen olet liian ylpeä! Kernaammin kuljeksit kaupungissa renttuherroja\nkyselemässä.\n\nRUOTSILA. No, etkös sinä tee sitä samaa? Jos olisit niinkuin naapurin\nolla pitää, niin et tahtoisi minulta kiskoa lampeani.\n\nLIND. Lampi on minun!\n\nRUOTSILA. Vieläkö mitä!\n\nLIND. Kaksi sataa vuotta on se kuulunut minun tilaani.\n\nRUOTSILA. Eikö enemmän? Eikö sitä jo Adami hallinnut teidän\npuolestanne?\n\nLIND. Myöhemmin, kuin tila kerran oli alaikäisten hoteissa, valtasivat\nsinun esi-isäsi sen vastoin lakia.\n\nRUOTSILA. Joka sen sanoo, on kelmi! Minun esi-isäni ovat olleet\nkalalammen isäntiä ikimuistoisista ajoista.\n\nLIND. Onhan minulla tilani vanhat kauppakirjat.\n\nRUOTSILA. Minun ukon-ukkoni on hukkunut siihen lampeen!\n\nLIND. Hyvä olisi, jos sinäkin siihen hukkuisit!\n\nRUOTSILA. Ukkoni on kalastaessaan pudonnut siihen kolmasti.\n\nLIND. Se kartta, jossa entiset rajat ovat määrätyt, on vielä tallella,\nja sitä myöten kuuluu lampi minun tilaani!\n\nRUOTSILA. Minun isävainajani siitti siihen säyneitä!\n\nLIND. Kylässä löytyy vielä vanhoja miehiä, jotka puhuvat, että lampi on\nkuulunut minun tilaani.\n\nRUOTSILA. Minä olen poikana uimaankin oppinut siinä.\n\nLIND. Etkä silloin hukkunut?\n\nRUOTSILA. En, sinulle harmiksi, en hukkunut.\n\nLIND. Ihme, kumma!\n\nRUOTSILA. Mitä?\n\nLIND. Ei roistot vähällä häviä!\n\nRUOTSILA. Ähä!\n\nLIND. Ja mikä hirtettäväksi on luotu, ei se veteen huku!\n\nRUOTSILA. Hyi hävitöin!\n\nLIND. Säti, mitä sätit! Sitähän sinä olet jo kauan tehnyt selkäni\ntakana!\n\nRUOTSILA. Totta varmaan sinä olet minusta hyvää puhunut, eikö niin?\n\nLIND. Kohta tulet varmaan enemmänkin sättimään!\n\nRUOTSILA. Oikeinko todella?\n\nLIND. Kuinhan minä tuomion saan, ja sinun pitää lammesta luopuman!\n\nRUOTSILA. Se on mahdollista. Vaan älä vielä ilku! Lampea et saa, vaan\nkulunkiräkningen sen saat!\n\nLIND. Minä luotan asianajajaani!\n\nRUOTSILA. Minä kanssa luotan asianajajaani! Herrassyörinki Vingler on\ntaitava mies!\n\nLIND. Sepähän sitte nähdään!\n\nRUOTSILA. Jaa, jaa, kyllä se nähdään! Tämä riita saattaa sinun vielä\ntilaltasi --\n\nLIND. -- eli sinun lampeen, Sen hyvin kernaasti suon, että ähmissäsi\nhukutat itsesi siihen.\n\nRUOTSILA. Hyi, hyi, sinä olet jumalatoin!\n\nLIND. No, oletko sinä kristitty olevinasi?\n\nRUOTSILA. Enhän minä muka kristitty ole! Mutta koska näin puhut, niin\nen minä sinulle anna yhtään myöten. Lampi on minun, minun, minun,\nvaikka sinä tee liitto kaikkien maailman nurkkasihtierien kanssa!\n\nLIND (tulee likemmäksi, katselee häntä ylhäältä alhaalle asti\nylenkatseella, käännäksen sitte pois ja kävelee edes takaisin aina\npiippu hampaissa).\n\nRUOTSILA (seisoo vähän aikaa hölmeyksissä, sitten itseksensä). Nyt se\nei näy enää olevan tajussansakaan. (Kävelee edestakaisin, alinomaa\nvahvasti polttaen).\n\nLIND (itseksensä). Paha henki, että unhotin tupakkikukkaroni!\n\nRUOTSILA (its.). Ei tupakinpolttaminenkaan näy nälkää sammuttavan!\n\nLIND (its.). Ja se haisee niin viehättävälle, varsinkin kuin toinen\npolttaa!\n\nRUOTSILA (its.). Sydäntäni tuimaa niin! Jos nyt olisimme ystävykset,\nniin antaisi se ruokansa minulle, koska itse ei kumminkaan syö sitä!\n\nLIND (its.). Ruotsilalla on vielä tupakkia! Jos emme olisi katkeroita\nvihamiehiä, niin --\n\nRUOTSILA (Korkealla äänellä). Tyhjäähän sinä poltat, Lindi!\n\nLIND. Liikuttaako se sinua?\n\nRUOTSILA. No, no, ei suuttua pidä. Ajattelin vaan, ett'ei sinulla ollut\ntupakkia, ja minulta liikeneisi joku piippu toisellekin.\n\nLIND. Pidä sinä tupakkisi, kuin et sitä kuitenkaan tarjoa sydämestäsi.\n\nRUOTSILA. Kuin tahdot!\n\nMOLEMMAT (kävelevät edes takaisin ja vaihtavat olopaikkansa, niin että\nLind tulee oikealle ja Ruotsila vasemmalle puolelle).\n\nLIND (itseksensä). Vaan, oikein arvellen, eihän siitä mitä olisi, jos\nhäneltä ottaisinkin piipun tupakkia! Mutta eikö se jäljestä päin voisi\nkerskata auttaneensa minua!\n\nRUOTSILA (itseksensä). En nyt jaksa enää pitää itseäni; kuin hän\nkääntyy pois päin, otan minä palasen kuin otankin.\n\nLIND (its.). Yö tulee pitkäksi.\n\nRUOTSILA (its.). Nyt, sukkelaan! (Pistää palasen suuhunsa).\n\nLIND (näkee sen ja seisahtaa).\n\nRUOTSILA (kääntyy häneen selin, salataksensa sitä, että puree ruokaa).\n\nLIND (hellemmästi, vähän ajan perästä). Ruotsila, onko teillä nälkä?\n\nRUOTSILA. Mitä se teihin koskee?\n\nLIND. Hm, minä lopetin jo syömiseni, jos tahdotte, niin syökää,\nsiihenhän se jääpi kumminkin!\n\nRUOTSILA. Oikeinko todella? Ja juuri vast'ikään ette tahtoneet edes\ntupakkipiippuakaan minulta ottaa? Luuletteko minunkaan olevan\nkärkkäämmän teiltä mitään ilman ottamaan?\n\nLIND. No, niin vaihdamme, minä otan teiltä tupakkia, ja te otatte\nruokani.\n\nRUOTSILA (epäilee hetkisen, halukkailla silmillä ruokaa katsellen). No,\ntehdään niin. (Töytää ruuan ääreen ja syö).\n\nLIND (pistää kiireesti piippuunsa Ruotsilan kukkarosta; its.). Sillä\nmiesparalla näkyy olevan aika nälkä. Jos sen ennen olisin tietänyt,\nruoka on nyt jo kaikki jäähtynyt! Senpä tähden se olikin niin suulas ja\nruokotoin! Kuin ihmisellä ei ole mitään vatsassa, niin ei hän tiedä,\nmitä tekee. (On pistänyt piippunsa täyteen ja menee toisen pöydän\ntykö). Antakaa anteeksi, naapuri!\n\nRUOTSILA (kokottaa kynttilää hänelle, syöden). Sytyttäkää vaan!\n\nLIND (sytyttää piippunsa rykien). Ah, -- hm, ah tupakkinne on hyvää,\nnaapuri! Kuinka kallista tämä on?\n\nRUOTSILA. Markka viisikymmentä penniä.\n\nLIND. Mistä olette tätä ostaneet?\n\nRUOTSILA. Rinkilän puodista.\n\nLIND. Vai niin, siltä roistolta?\n\nRUOTSILA. Kuulkaa, älkää sitä sanoko, Rinkilä on lankoni.\n\nLIND. Sen tiedän hyvin, kaikki minä tiedän. Hänen tykönänsä,\npuotikammarissa, sätitään minua lakkaamatta.\n\nRUOTSILA. Kuka sen on sanonut?\n\nLIND. Minä saan kaikki tietää. Ettekö te tällä matkallannekin ole joka\nilta olleet siellä koko ystävä-seuranne kanssa? Eikö minua siellä\npanetella niin, ett'ei kunniallista karvaa päähäni jätetä.\n\nRUOTSILA. No, ettekös te joka ilta istu \"Otavassa\" koko ystävä-seuranne\nkanssa, ja eikö siellä minua ja minun ystäviäni erityisesti parjata? Ja\nette te suinkaan taida jättää meissä hivuskarvaakaan tutkimatta!\n\nLIND. Se ei ole tosi; ei siellä parjata ketään, ystäväni puhuvat vaan\nriita-asiastani ja väittävät minun oikeuttani.\n\nRUOTSILA (aina kiivaammin). Teidän oikeuttanne? Puoli kylää on minun\npuolellani ja ihmettelee, kuinka te voitte ruveta riitaan minun\nkanssani!\n\nLIND. Puoli kylääkö? No, niin toinen puoli on minun puolellani. Ja\noikeudestanne ei teidän pidä puhua mitään! (Juoksee vuoteellensa ja\nottaa yhden niitä riitakirjoja, jotka siihen on pannut). Katsokaa,\ntässä on ne vanhat kartat, jotka todistavat minun oikeuteni!\n\nRUOTSILA (oli osan riitakirjojansa päällystakkinsa kanssa pannut\ntilallensa, juoksee nyt sinne ja tuopi myöskin paperin esiin). Ja tässä\non minun tilani kartta!\n\nLIND. Ja tässä ovat ulosvedot vanhoista maakirjoista!\n\nRUOTSILA. Ja tässä ovat vanhat kauppakirjat, jotka kaiken selvästi\nselittävät!\n\nLind. Ja tässä ovat minun tilani kauppakirjat!\n\nRUOTSILA. Ja tässä on selitys siitä, mitä Kalalampi vuodessa antaa!\n\nLIND. Ja tuossa ovat vierastenmiesten todistukset!\n\nRUOTSILA. Ja tuossa on syyni-instrumentti!\n\nLIND (ottaa vielä paperia taskustansa). Ja tuossa on ensimmäinen\nvalitukseni!\n\nRUOTSILA (tuopi kirjoja taskustansa). Ja tässä on minun vastuuni\nsiihen!\n\nLIND. Ja tässä on kihlakunnanoikeuden tuomio!\n\nRUOTSILA. Ja tässä on supliikki laamanninoikeuteen!\n\nLIND. Tuossa ovat laamanninoikeuden protokollat!\n\nRUOTSILA. Ne samat protokollat ovat minullakin!\n\nLIND. Ja tuossa on förklarinki teidän supliikkiinne!\n\nRUOTSILA. Ja tuossa on hovi-oikeuden tuomio!\n\nLIND. Ja tässä anomuskirjani senaattiin!\n\nRUOTSILA. Ja tuossa selitykseni siihen!\n\nLIND. Ja täällä on -- (pistää kätensä povitaskuunsa, ottaa sieltä\npaperin, katsahtaa siihen ja hämmästyy).\n\nRUOTSILA. On se minullakin! (Samoin kuin Lind).\n\nMOLEMMAT (ovat heittäneet riitakirjansa eteensä, niin että niistä on\ntullut suuri kasa, jonka takana kumpikin seisoo niinkuin varustuksen\ntakana).\n\nLIND (itseksensä). Ah, paha henki, tässähän se on asianajajan räkninki,\nse ottaa hengen ihmiseltä.\n\nRUOTSILA (itseksensä). Oh tämä kirottu kulunkiräkninki -- ah sitä\nnähdessään toivoisi saatanan ottaneen koko riidan!\n\nMOLEMMAT (katsovat vähän toinen toistansa hyväksyen).\n\nLIND. No, naapuri?\n\nRUOTSILA. Niin, mitäs teillä siinä on kädessänne?\n\nLIND. Hm, ei tämä juuri tähän kuulu.\n\nRUOTSILA. Eikö? Luulin sitä --\n\nLIND. Miksi?\n\nRUOTSILA. Asianajajan räkningiksi.\n\nLIND. Saattaahan tuo sekin olla! Eikös teillä ole sama kappale kädessä?\n\nRUOTSILA. Saattaapa olla! Vaan siitä viisi, lopulla sen kumminkin joku\nmaksaa.\n\nLIND. Joku sen lopulla maksaa!\n\nRUOTSILA. Tuomio lankee kohta!\n\nLIND. Odottakaamme tuomiota!\n\nRUOTSILA. Vaan se pitää kumminkin sanomani teille, Lindi, ett'ei teitä\nmeillä kukaan ole panetellut.\n\nLIND (epäillen). Ohoo!\n\nRUOTSILA (rehellisesti). Ei, naapuri, mitä panettelemiseksi kutsutaan,\nsitä ei ole koskaan ollut. Se tosin on sanottu, että te olette\nitsepäinen jo uppiniskainen, että olette riitaisa ja tuittupäinen ja\nitserakas, vaan vääryyttä tehneenne ei meillä kukaan ole sanonut.\n\nLIND. Sepähän kumma olisi! No, voin minäkin puoleltani sanoa,\nett'ei teitäkään ole meillä minäkään roistona pidetty. Meillä on\nvaan arveltu, että te olette äräkkä ja jäykkä, että olette vähän\ntyhmä ja suunne-pieksäjä, että olette ahnas ja kateellinen, vaan\nkunniata-loukkaava ei teistä kukaan meidän joukosta ole sanonut.\n\nRUOTSILA. Hm, vai niin! Aina olen luullut, että siellä on minua\nhyvinkin pahoin parjattu.\n\nLIND. Totta puhuen, ei muuta kuin minkä sanoin. Vaan teillä, luulen ma,\nei minulle ole jätetty kunniallista hivuskarvaa.\n\nRUOTSILA. Ei, Lind, se on ihan väärin; minkä sanoin, se on teistä\npuhuttu; vaan ei mitään muuta.\n\nLIND. Hm, saattaa olla niin; jaa, jaa, kielienkantajat tekevät kaikki\nasiat pahemmiksi.\n\nRUOTSILA. Ihmisiä on niin paljo, joilla onkin työnä vaan toisten\närsyttäminen keskinäiseen vihaan.\n\nLIND (puisteleksen). Lempo vieköön, täällä tulee kylmä. Tuli on pesässä\nsammunut.\n\nRUOTSILA. Ja puutkin ovat loppuneet.\n\nLIND. Tämmöinen syksyinen yö vilustaa aika lailla.\n\nRUOTSILA. Eikä vartijakaan enää tänä yönä tule tänne.\n\nLIND. Kuulkaa, naapuri, minä olen hyvin nähnyt, mikä paperi se teillä\ntuo on! Antakaapa katsoa räkninkiänne.\n\nRUOTSILA. Annattekos tekin räkninkinne minun katsellani?\n\nLIND. Hekkää! (Vaihtavat laskujansa ja lukevat niitä).\n\nRUOTSILA. Hm, hm.\n\nLIND. Hm, hm.\n\nRUOTSILA (lukien, puoliääneensä muristen). Stämminki!\n\nLIND (samoin). Karttapaperia ja protokollanlunastuksia.\n\nRUOTSILA. Mittarinsyyni ja kartta.\n\nLIND. Kihlakunnanoikeuden tuomio.\n\nRUOTSILA. Veto laamannin oikeuteen.\n\nLIND. Hovi-oikeuden tuomio.\n\nRUOTSILA. Supliikki Senaattiin.\n\nLIND. Matkani Janakkalaan.\n\nRUOTSILA. Postirahaa.\n\nLIND. Vierasten miesten palkat.\n\nRUOTSILA. Hyväntekijäistä siltavouti Kokkelille.\n\nLIND. Putelit viiniä maanmittarille.\n\nRUOTSILA. Ajankulukista.\n\nLIND. Påhängistä.\n\nRUOTSILA. Summa summarum --\n\nLIND. Summa summarum --\n\nRUOTSILA. Hävitöintä!\n\nLIND. Kyll' on osannut ottaa!\n\nRUOTSILA. kuulkaa, naapuri, kyllä tämä riita on teille rahaa maksanut!\n\nLIND. Hoh, ette siitä tekään näy ilman pääsevän.\n\nRUOTSILA. Kylläpä se niin taitaa olla.\n\nLIND. Ruotsila, kuinka paljoon arvaatte Kalalammen hinnan?\n\nRUOTSILA. Hm, mitä sille voisi hinnaksi panna -- noin jonkun -- hm,\nkukapa sen voipi niin pian sanoa!\n\nLIND. Maksaako se niin paljon kuin tuo asianajajan räkninki tekee? --\n\nRUOTSILA (nopeasti). Jumala varjelkoon, ei kahdeksatta osaakaan!\n\nLIND (syvästi huoaten). Naapuri, päähäni astuu hyvä ajatus.\n\nRUOTSILA. No, mikä se on?\n\nLIND. Kelle meidän riidasta on suurin etu?\n\nRUOTSILA. Kellekäs muille kuin asianajajille, se on aina ollut minun\najatukseni!\n\nLIND. Semmoinen rahasumma!\n\nRUOTSILA. Se on hävitöintä!\n\nLIND. Ja tähän on teidän itsepäisyytenne syynä.\n\nRUOTSILA. Ei, teidän ahnautenne siihen on syynä.\n\nLIND. Jos olisitte alussa ruvenneet sovintoon --\n\nRUOTSILA. -- jos ette olisi tahtoneet väkisen rakentaa myllyänne --\n\nLIND. -- minun asianajajani sanoi aina, ett'ei minun millään tavalla\npitänyt luopuman oikeudestani.\n\nRUOTSILA. Ja herrassyörinki Vingler käski minun pitämään oikeudestani\nkiinni.\n\nLIND. Ovat ne kyllä seljän takana meille nauraneet!\n\nRUOTSILA. Ja meitä tyhminä talonpojan tolvanoina pitäneet!\n\nLIND. Kuin semmoisen rahan meiltä kiskoivat!\n\nRUOTSILA. Ja kyökkiinsä alinomaa saivat meiltä voita, munia, kinkkuja\nja muita.\n\nLIND. Naapuri!\n\nRUOTSILA. Naapuri!\n\nLIND. Eikö olisi parempi ollut --?\n\nRUOTSILA. Siltä se melkein näyttäisi --\n\nLIND. Että olisimme rauhassa? --\n\nRUOTSILA (yht'äkkiä hoksaten). Naapuri, eikö nytkin vielä olisi\nparempi --?\n\nLIND. Oikeinko todella?\n\nRUOTSILA. Päätetään koko riita ilman asianajajitta?\n\nLIND. Jos tahdotte, niin --\n\nRUOTSILA. Rakennamme myllyn yhtenä!\n\nLIND. Olkoon menneeksi!\n\nRUOTSILA. Annetaan lampi värteerata!\n\nLIND. Se on oikein!\n\nRUOTSILA. Ja minä saan puolen hinnasta!\n\nLIND. Sen saatte kernaasti!\n\nRUOTSILA. Lyödäänkö kättä?\n\nLIND. Lyödään! (Lyövät kättä). Saakeli, kuinka tääll' on kylmä!\n\nRUOTSILA. No, kyllä siitä pääsemme. Panemme paperit uuniin, eihän niitä\nenää tarvita!\n\nLIND. Se oli sukkela keino! (Viskaa muutamia paperivihkoja uuniin, tuli\nsyttyy).\n\nRUOTSILA. Lindi, minulle tuli nyt yht'äkkiä mieli niin iloiseksi!\n\nLIND. Minulta ikäänkuin kivi vierähti sydämmeltäni!\n\nRUOTSILA. Lindi, olemmepa me aika pöytiöitä olleet!\n\nLIND. Kuin olemme niin kauan turhasta riidelleet!\n\nRUOTSILA. Ja toinen toisillemme harmia tehneet!\n\nLIND (liikutettuna). Ruotsila, minä olen monta vuotta sinua vihannut!\n\nRUOTSILA (itku-suin). Ja minä sinua!\n\nLIND. Ja kuitenkin olet sinä niin hyväluontoinen mies!\n\nRUOTSILA. Etkä sinäkään ole se ilkiö kuin ajattelin --\n\nLIND. Kuin sinä taannoin tarjosit minulle tupakkiasi, niin se oikein\nliikutti minua!\n\nRUOTSILA (aina pehmeämmin). Se säälitti minua, että tyhjää piippua\nimit!\n\nLIND. Ja minun sydäntäni leikkasi, että sinulla oli niin nälkä.\n\nRUOTSILA (itkemäisillänsä). Lindi, minä kenkkään sinulle koko lammen;\ntee sen kanssa, mitä tahdot!\n\nLIND. Eikö mitä, myllyn rakennamme yhdessä! (aina pehmeämmin).\nRuotsila, minulla oli sinusta väärä luulo, minä pidin sinua\nuppiniskaisena.\n\nRUOTSILA. Ja minä sinua ahnasna!\n\nLIND (itkemäisillänsä). Anna se minulle anteeksi!\n\nRUOTSILA. Elä sitä pane pahaksi!\n\nLIND. Ja nyt teemme ystävyyden koko elinajaksemme.\n\nRUOTSILA. Ijäksi päiväksi!\n\nLIND. Ja riitakirjat --?\n\nRUOTSILA. Lyömme kaikki tuleen!\n\nLIND. Ja asianajajat --?\n\nRUOTSILA. Saa perkele ottaa!\n\nLIND. Ja riitamme --?\n\nRUOTSILA. On nyt päättynyt!\n\nLIND. Päättynyt se on, kuin onkin! (Antavat kättä toinen toisillensa ja\nlikistävät toisiansa).\n\n\nVIIMEINEN KOHTAUS.\n\n    Edelliset, Kaski, Vingler.\n\nKASKI (ulkona). Johan päivä alkaa valjeta, herra herrassyörinki. (Tulee\nsisään). Eivätkö, lempo vieköön, ole tukkanuottaisiila. Erillenne,\nhyvät herrat!\n\nVINGLER (tulee joutuisasti). Mikä täällä on, mikä hätänä, yövartija toi\njuuri nyt sanoman minulle, ja minä läksin joutuisasti teitä\nvapauttamaan -- kuka teille pahaa tekee, herra Ruotsila?\n\nRUOTSILA. Ei kukaan, me sovimme vaan.\n\nVINGLER. Mitä?\n\nLIND. Ja sovimmekin oikein sydämestämme.\n\nRUOTSILA. Ja jos ennen olisimme joutuneet suuta-suuksin asiasta, niin\nolisimme sen jo ennen sopineet pois.\n\nLIND. Vanginvartija, nuo riitakirjat kenkkäämme teille puun lisäksi.\n\nKASKI. Niin tulkaa nyt alas herra polisisihtierin tykö; herrassyörinki\nVingler on puhunut teidän edestänne ja te olette vapaat.\n\nLIND ja RUOTSILA (menevät kumpikin vuoteellensa ja pukevat päällystakit\nyllensä).\n\nVINGLER (työkkää vihassa keppinsä laattiaan). Jos nämä tolvanat eivät\nolisi päässeet yhteen, olisi tämä mehevä asia vielä kestänyt jonkun\nseitsemän vuotta. Se hiiden hyväsydämmisyys hävittää meidät asianajajat\nkokonansa. Ja minä juuttaan narri riensin vielä näin laskemaan nämä\npöllöt irti.\n\nLIND ja RUOTSILA (valmiit lähtemään paikalta). Jääkää hyvästi herra\nherrassyörinki Vingler! (Menevät).\n\nEsirippu alas.\n\n\n\n"]