[{"data":1,"prerenderedAt":-1},["ShallowReactive",2],{"$fyfkkMVwLdHfRQbr7t8oSjGw49npMhRJebnk0fmqZpDY":3},{"number":4,"title":5,"author":6,"authorBirth":7,"authorDeath":8,"slug":9,"bookId":10,"genreRaw":11,"genre":12,"themes":13,"origin":15,"language":17,"yearPublished":18,"yearPublishedTranslation":19,"wordCount":20,"charCount":21,"usRestricted":22,"gutenbergId":23,"gutenbergSubjects":24,"gutenbergCategories":27,"gutenbergSummary":31,"gutenbergTranslators":32,"gutenbergDownloadCount":33,"aiDescription":34,"preamble":35,"content":36},411,"Väkinäinen naiminen","Molière (oik. Jean-Baptiste Poquelin)",1622,1673,"411-moliere-vakinainen-naiminen","411__Molière__Väkinäinen_naiminen","Ilveilys yhdessä näytöksessä","naytelma",[14],"huumori",[16],"ranskalainen","fi",1664,1895,5548,34696,false,14306,[25,26],"Comedy plays","French drama (Comedy) -- Translations into Finnish",[28,29,30],"French Literature","Humour","Plays/Films/Dramas","\"Väkinäinen naiminen\" by Molière is a comedic play written in the early 17th century, during the period often referred to as the Baroque era. This work is a one-act farce that humorously explores the themes of love, marriage, and social expectations. The play follows the misadventures of Sganarelle, a middle-aged man pursuing marriage with the young and beautiful Dorimena, a setup that leads to a series of misunderstandings and comedic situations.  The storyline centers on Sganarelle's enthusiastic decision to marry Dorimena, driven by his desire for companionship and the prospect of having children to continue his lineage. However, his confidence is soon shaken by the doubts and opinions of his friend Jeronymus and his encounters with various characters, including philosophers and gypsies, who each provide their own humorous and contradictory advice regarding marriage. As Sganarelle navigates this comedic chaos, he inadvertently learns more about himself and the institution of marriage, culminating in a twist where circumstances compel him to accept his situation. Ultimately, the play offers a light-hearted critique of societal norms regarding love and marriage, showcasing Molière's wit and keen observation of human follies. (This is an automatically generated summary.)",[],344,"Yksinäytöksinen ilveilys kertoo iäkkäästä Sganarellesta, joka suunnittelee avioliittoa nuoren Dorimenan kanssa. Epäilysten vallassa hän hakee neuvoja filosofeilta, mutta huomaa pian perääntymisen olevan mahdotonta morsiamen veljen vaatiessa lupausten täyttämistä väkivallan uhalla.","Molièren 'Väkinäinen naiminen' on Projekti Lönnrotin julkaisu n:o 411.\nE-kirja on public domainissa sekä EU:ssa että sen ulkopuolella, joten\nemme aseta mitään rajoituksia kirjan vapaan käytön ja levityksen\nsuhteen.\n\nTämän e-kirjan ovat tuottaneet Tapio Riikonen ja Projekti Lönnrot.","VÄKINÄINEN NAIMINEN\n\nIlveilys yhdessä näytöksessä\n\n\nKirj.\n\nMOLIÈRE\n\n\nRanskan kielestä suomennettu\n\n\n\nHelsingissä,\nJ. C. Frenckell ja Poika, 1895.\n\n\n\n\n\n\nHENKILÖT:\n\nSganarelle, rakastunut Dorimenaan.\nJeronymus, Sganarellen ystävä.\nDorimena, Alkantor'in tytär.\nAlkantor, Dorimenan isä.\nAlsidas, Dorimenan veli.\nLykastes, rakastunut Dorimenaan.\nPankrasius, aristotelilainen tohtori.\nMarphurius, pyrrholainen tohtori.\nKaksi mnstalais-naista.\n\nTapaus kaupungin kadulla.\n\n\nEnsimmäinen kohtaus.\n\nSGANARELLE (puhuen ovelta koti-väellensä). Minä palaan tuossa paikassa\ntakaisin. Katsokaa taloa tarkasti sill'aikaa ja toimittakaa visusti\nkaikki työnne. Jos poissa ollessani kuka tuopi rahaa minulle, niin\ntulkaa siitä heti ilmoittamaan herra Jeronymuksen luo; vaan jos kuka\ntulee rahaa pyytämään niin sanokaa, että isäntä on kaupungilla, eikä\ntaida koko päivänä kotia palata.\n\n\nToinen kohtaus.\n\n    Sganarelle, Jeronymus.\n\nJERONYMUS (joka on kuullut Sganarellen viimeiset sanat). Kas sepä oli\nviisas neuvo!\n\nSGANARELLE. Kas, herra Jeronymus! Teidät tapaan aivan odottamattani;\nolin juuri tulemassa teitä tervehtimään.\n\nJERONYMUS. Ja mitä varten, jos kysyä saan?\n\nSGANARELLE. Ilmoittaakseni teille muutaman tuuman, joka minulla nyt on\nmielessä, ja kysyäkseni teiltä siihen neuvoa.\n\nJERONYMUS. Hyvin kernaasti. Tämä kohtaus on minusta hyvin mieleinen, ja\nvoimmehan me puhuakin asian tässä yksinämme ja vapaina kuulijoista.\n\nSGANARELLE. No, niin kuulkaapa sitten. Asia, jota mainitsin ja joka\nminua suuresti liikuttaa, on hyvin tärkeä asia; ja se on hyvä, ett'ei\nihminen tee mitään keskustelematta ystäviensä kanssa.\n\nJERONYMUS. Se on minusta erittäin mieluista, että minut juuri olette\nvalinneet täksi keskustelijaksi. Ei muuta kuin sanokaa vaan, mikä se\nasia on.\n\nSGANARELLE. Vaan edeltä käsin ja ennen kaikkea pyydän, älkää ollenkaan\nimarrelko, älkääkä säälikö minua; vaan sanokaa ajatuksenne suoraan,\nkoristelematta.\n\nJERONYMUS. Sen teen, koska niin tahdotte.\n\nSGANARELLE. Ei ole mikään niin ikävätä kuin se, että ystävä ei puhu\ntotuutta.\n\nJERONYMUS. Se on tosi.\n\nSGANARELLE. Ja meidän aikoina ovat veljelliset ystävät harvassa.\n\nJERONYMUS. Oikein sekin on.\n\nSGANARELLE. Luvatkaa siis, herra Jeronymus, että puhutte minulle\najatuksenne aivan suoraan.\n\nJERONYMUS. Sen lupaan mielelläni.\n\nSGANARELLE. Vannokaa sen päälle.\n\nJERONYMUS. Sen lupaan: lempo vieköön! Sanokaa vaan asianne.\n\nSGANARELLE. Asia on se, että tahtoisin teiltä kysyä, tokko se käypi\nlaatuun, että minä ottaisin itselleni puolison?\n\nJERONYMUS. Kuka? Tekö?\n\nSGANARELLE. Minä, minä, kukas muu! Mitä ajattelette tästä asiasta?\n\nJERONYMUS. Ensin tahtoisin tietää, sanokaa, kuinka vanha olette?\n\nSGANARELLE. Minäkö?\n\nJERONYMUS. Niin, juuri te.\n\nSGANARELLE. Kukapa hänen tiesi! Mutta terveyteni on luja.\n\nJERONYMUS. Kuinka? Ettekö arvioltakaan tietäisi, kauanko olette\nmaailmassa eläneet?\n\nSGANARELLE. Kuka semmoisia joutavia ajattelee?\n\nJERONYMUS. No, mutta sanokaa minulle, kuinka vanha te olitte silloin,\nkuin me tutustuimme?\n\nSGANARELLE. Totta toden perään, silloin en ollut kuin kahdenkymmenen\nvuoden iässä.\n\nJERONYMUS. Kauanko olimme Roomassa yhtenä?\n\nSGANARELLE. Kahdeksan vuotta.\n\nJERONYMUS. Montako vuotta elitte sitten Englannissa?\n\nSGANARELLE. Seitsemän vuotta.\n\nJERONYMUS. Entäs Hollannissa, jossa sen jälkeen asuitte?\n\nSGANARELLE. Puoli kuudetta vuotta.\n\nJERONYMUS. Minä palasin vuonna neljä-kymmentä kahdeksan. Neljä-kymmentä\nkahdeksan kuudesta kymmenestä tekee kaksi-toista. Viisi vuotta\nHollannissa, se tekee seitsemän-toista; seitsemän vuotta Englannissa,\ntekee neljä-kolmatta, ja kahdeksan vuotta meidän oloa Roomassa, se\ntekee kolme-kymmentä kaksi vuotta, ja kaksi-kymmentä siihen lisää, joka\noli teidän ikänne silloin kuin ensi kerran näimme toinen toisemme, se\ntekee uumallensa viisi-kymmentä kaksi vuotta. Näin muodoin olette te,\nherra Sganarelle, oman tunnustuksenne jälkeen, noin kahden- eli\nkolmen-kuudetta vuoden vanha mies.\n\nSGANARELLE. Kuka? Minäkö? Se ei ole mahdollista.\n\nJERONYMUS. Miksikä ei? Ja paitsi sitä, sen sanon teille vapaasti, koska\nitse vaaditte minulta lupausta puhuani teille kaikki suoraan, että\nnaiminen ei sovi teidän miehellenne. Naiminen on semmoinen, jota\nnuorten pitää tarkasti ajatella, ennenkuin siihen rupeavat; vaan\nteidänlaisten miesten ei pidä sitä asiata ollenkaan ajatella. Ja jos se\non tosi, minkä moni viisas mies on sanonut, että koko naiminen on\nsuurin hulluus, jonka ihminen voi tehdä, niin en tiedä mitään\nsurkeampaa, kuin että tämä hulluus tehdään siinä iässä, jossa ihmisen\npitäisi olla viisaimmillaan. Sanalla sanoen, minä rehellisesti puhun\nteille ajatukseni tässä asiassa: te älkää uuissakaan houriko naimista:\nja hyvin naurun-alainen olisitte minun silmissäni, jos näin kauan\noltuanne vapaana nyt läksisitte ottamaan niskoillenne tätä kaikkein\nraskaampaa kuormaa maailmassa.\n\nSGANARELLE. Mutta minä, minä olen lujasti päättänyt ottaa puolison; en\nollenkaan voi tulla naurun-alaiseksi ottaessani vaimokseni sitä tyttöä,\njota nyt omakseni pyydän.\n\nJERONYMUS. Ahaa, no se on eri asia; ette ole tästä minulle virkkaneet\nmitään.\n\nSGANARELLE. Se on semmoinen tyttö, joka on aivan mieleiseni, ja jota\nminä rakastan kaikesta sydämestäni.\n\nJERONYMUS. Rakastatteko häntä kaikesta sydämestänne?\n\nSGANARELLE. Rakastan kyllä; ja isältänsäkin jo olen häntä vaimokseni\npyytänyt.\n\nJERONYMUS. Oletteko jo pyytäneet häntä isältänsäkin?\n\nSGANARELLE. Olen. Tämä naimis-kauppa tulee päätettäväksi jo tänä\niltana, minä olen sen luvannut.\n\nJERONYMUS. No, niin tehkää hyvin, minä en virka tähän sanaakaan.\n\nSGANARELLE. Pitäisikö minun luopua päätöksestäni? Mistä te, herra\nJeronymus, olette sen luulon saaneet, ett'ei minun pitäisi ajatella\navioliittoa? Iästäni vähät! Katsotaan itse asioita, millä kannalla ne\novat. Löytyykö sitä kolmen-kymmenen vuoden vanhaa miestä, joka\nnäyttäisi verevämmältä ja vahvemmalta kuin minä? Eikö jokainen jäseneni\nole niin notkea, ja liiku niin keveästi kuin liikkua taitaa, tahi\nnäytänkö semmoiselta, joka matkalla tarvitsee vaunuja ja rattaita, eikä\njalkaisin pääsisi perille? Eivätkö kaikki hampaani ole vielä ihan\nterveet? (näyttää hampaitansa). Enkö minä syö neljä veroa päivässä, ja\nkellä voipi olla terveempi vatsa kuin minulla? (Rykii) Äh, häh, äh,\nhää. Mitäs siihen sanotte?\n\nJERONYMUS. Te olette oikeassa, minä olen erehtynyt, Siinä teette hyvin,\nettä menette avioliittoon.\n\nSGANARELLE. Ennen en olisi sitä tehnyt, vaan nyt minulla on siihen\npainavat syyt. Paitse iloa, jota minulla on kauniin, minua hyväilevän\nvaimon omistamisesta ja joka minua hieroo väsyksissä ollessani, paitse\ntätä iloa, sanon minä, on minulla toinenkin syy, jonka tähden minun\npitää ruveta avioliittoon. Jos muka kuolisin tämmöisenä naimattomana\nkuin nyt olen, sammuisi Sganarellein suku kokonansa maailmasta. Mutta\nkuin nain, niin pääsee mainio sukuni kasvamaan uusina vesoina elämään.\nMikä ilo eikö ole minulle katsoa noita pieniä eläviä, jotka olisivat\nminusta lähteneitä, jotka olisivat minun näköisiäni, niinkuin yksi\nvesi-pisara on toisensa näköinen, jotka leikkisivät alin-omaa minun\ntalossani, jotta, kaupungilta palatessani, huutaisivat minulle pappa,\npappa, ja rupattaisivat kaikenlaista lapsen-pilpatusta. Uskokaa, minä\nnäen niitä jonkun puoli kymmentä ympärilläni.\n\nJERONYMUS. Et mikään ole niin hupaista kuin tämmöinen elämä; ja minä\nannan teille sen neuvon, menkää avioliitoon, niin pian kuin suinkin\nvoitte.\n\nSGANARELLE. Oikeinko todella? Kehoitatteko minua siihen?\n\nJERONYMUS. Epäilemättä, paremmin ette voisi tehdä.\n\nSGANARELLE. Totta toden edestä, oikein olen hyvilläni, että niinkuin\nrehellinen ystävä, annoitte minulle tämän neuvon.\n\nJERONYMUS. No, mutta sanokaa nyt, kuka se on se tyttö, jonka aiotte\npuolisoksenne ottaa?\n\nSGANARELLE. Dorimena.\n\nJERONYMUS. Tuoko nuori sukkela Dorimena, joka aina on niin sievästi\npuetettu?\n\nSGANARELLE. Se.\n\nJERONYMUS. Herra Alkantor'in tytär?\n\nSGANARELLE. Juuri se.\n\nJERONYMUS. Ja sisar eräälle Alsidakselle, joka on ymmärtävinänsä miekan\nkäyttämistä?\n\nSGANARELLE. Aivan niin.\n\nJERONYMUS. No nyt on lempo!\n\nSGANARELLE. Mitä sanotte siitä?\n\nJERONYMUS. Hyvin sopiva morsian! Toivotan onnea!\n\nSGANARELLE. Enkös tehnyt oikein, että valitsin juuri tämän tytön\nelämänseuralaiseksi?\n\nJERONYMUS. Aivan oikein. Voi kuinka te tulnette onnelliseksi!\nKiiruhtakaa vaan!\n\nSGANARELLE. Näin puhuessanne te enennätte iloani. Kiitän teitä\nneuvostanne ja pyydän teitä tänä iltana saapumaan häihini.\n\nJERONYMUS. Välttämättömästi tulen ja paremmin kunnioittaakseni häitänne\npanen naamarin kasvoilleni.\n\nSGANARELLE. Hyvästi!\n\nJERONYMUS (syrjässä). Herra Alkantor'in tytär, nuori Dorimena\nviiden-kymmenen kolmen vuoden vanhan herra Sganarellen morsian! Sepä\noiva avio-liitto! Voipa aivan sopivaa avio-liittoa! (pois).\n\n\nKolmas kohtaus.\n\nSGANARELLE (yksinänsä). Tämäpä avioliittoni on hyvin onnellinen,\nkoskapa se antaa ilon-aihetta kaikille ihmisille; kelle vaan siitä\npuhuu, se sille heti nauraa. Olenpa nyt kaikkein onnellisin ihminen\nmaailmassa!\n\n\nNeljäs kohtaus.\n\n    Dorimena, Sganarelle.\n\nDORIMENA (perällä, pienelle, häntä seuraavalle palvelijalle.) Lähdetään\npois, poikaseni; pitele hyvästi lievettäni äläkä tee mitään ilveitä.\n\nSGANARELLE (sivulla huomaten Dorimenan). Kah, morsiamenihan se on, joka\ntuolta tulee. Ah, kuinka hän on kaunis! Kuinka punakka ja kuinka\nhoikka! Voipiko olla semmoista miestä, jota tätä nähdessään, ei\nhaluttaisi avioliittoon? (Dorimellalle). Minne matka, ihana kaunotar,\ntulevan rakkaan puolisonne rakas puoliso?\n\nDORIMENA. Menen pienille ostoksille.\n\nSGANARELLE. No, kultaseni, tänä päivänä pääsemme omistamaan toinen\ntoisemme, Sitte ei teillä enään ole oikeutta kieltää minulta mitään, ja\nminä voin tehdä kanssanne mitä vaan haluan, eikä siinä kellään ole\nmitään sanomista. Te tulette olemaan minun, päästänne aina kanta-päihin\nasti, ja minä tulen olemaan herra ja isäntä teidän vilkkaille\nsilmillenne, teidän pienelle ylpeälle nenällenne, teidän hohtaville\nhuulosillenne, teidän pienille pyöryläisille korvillenne, teidän\nsievälle leuallenne, teidän ympyräisille pienoisille hm! hm! teidän\n-- -- -- Sanalla sanoen, koko teidän ihmisenne joutuu minun valtaani,\nja minä voin hyväillä teitä, milloin vaan tahdon. Ettekö tekin,\nlintuseni, ole hyvillänne, tästä meidän avio-liitostamme?\n\nDORIMENA. Hyvin hyvilläni, oikein iloinen olenkin, sillä isäni kovuus on\nminua tähän päivään asti pitänyt ilkeimmässä orjuudessa. Se vähäinen\nvapaus, jonka hän toisinaan on minulle suonut, saattaa minut raivoon,\nja satoja kertoja olen toivottanut, että hän antaisi minut miehelle,\npäästäkseni siitä pakosta, joka minulla on hänen luonansa, ja\nsaadakseni tehdä, mitä tahdon. Jumalalle kiitos, te tulitte nyt onneksi\nminua päästämään, ja minä valmistelenkin nyt jo nauttimaan iloa ja\nkelvollisesti ottamaan takaisin sitä aikaa, jonka olen tähän asti\nvankina menettänyt. Koska te olette rikas mies ja tiedätte kuinka pitää\nelää, niin arvattavasti meillä kahden tulee olemaan hyvin iloinen\nelämä, ja te ette suinkaan liene noita häjyjä avio-miehiä, jotka\ntahtovat, että vaimon, niinkuin suden-korennon, pitäisi tulla toimeen\ntyhjällä. Tunnustan teille, että en suostuisi tämmöiseen kauppaan,\nja että yksinäisyys vimmastuttaa minut. Minä rakastan leikkiä,\nvieraspitoja, tanssia, kestiä, kävelyä ja ajelemista, sanalla sanoen,\nkaikkea lystäystä ja huvitusta, ja te varmaan ihastutte, että saatte\nniin iloisen puolison, kuin minä olen. Meillä ei tule koskaan\nkeskenämme olemaan eri-puraisuutta, enkä minä koskaan ahdista teitä\ntoimissanne ja liikkeissänne; samalla toivon, ett'ette tekään\npuoleltanne minua ahdista toimissani; sillä, minun nähdäkseni, pitää\nnöyryyden olla molemman-puolisen, eikä kukaan mene naimiseen\nsaattaaksensa tois-puoleistansa raivoon. Lyhykäisesti sanoen,\nnaimisessa tulemme me elämään niinkuin ne, jotka tuntevat maa-ilmansa.\nEikä tunteminen saa koskaan tulla sekoittamaan meidän elämätämme; ja\nsiinä on kyllin, että lupaan olla teille uskollinen, niinkuin tiedän,\nettä tekin tulette minulle olemaan uskollinen. Mutta mikä teillä on?\nKasvonne muuttuvat kokonansa.\n\nSGANARELLE. Ei se ole mitään; yskä vaan nousi päähäni.\n\nDORIMENA. Kumma, kuin se tauti tähän aikaan paljon vaivaa ihmisiä; vaan\navio-miehenä pääsette kaikista taudeista. Hyvästi! Minä oikein ikävöin\nkunnollisia vaatteita, päästäkseni näistä repaleista. Arvattavasti\nostatte te minulle kaikkia; minä heti lähetän kauppiaita luoksenne.\n\n\nViides kohtaus.\n\n    Jeronymus, Sganarelle.\n\nJERONYMUS. Oikeinpa hyvästi sattui, herra Sganarelle, että vielä teidät\ntäältä tapasin. Minä tapasin kultasepän, joka oli kuullut mainittavan,\nettä te etsitte kaunista sormus-kiveä lahjoittaaksenne puolisollenne,\nja hän rukoili minua puhuttelemaan teitä puolestansa sekä sanomaan\nteille, että hänellä on kaupan semmoinen maailman parain kivi.\n\nSGANARELLE. Herrainen aika! Eihän sillä niin kiirettä ole!\n\nJERONYMUS. Kuinka? Mitä tämä tahtoo sanoa? Mihinkä se naima-into on\njoutunut, kun teissä vast'ikään paloi?\n\nSGANARELLE. Olen saanut pieniä epäilyksiä päähäni ja nyt alkaa koko tuo\nnaiminen arveluttaa minua. Ennenkuin tässä asiassa etemmäksi astuu,\npitää minun se tarkasti tutkia ja pyydän teidän selittämään alin-omaa\nmieleheni juohtuvan unen, jonka näin viime yönä. Tiedättehän että unet\novat niinkuin peilit, joissa ihminen silloin tällöin saa katsoa\ntulevaisuuttansa. Minä olin olevinani taivalla, hyvin myrskyisellä\nmerellä ja -- --\n\nJERONYMUS. Herra Sganarelle, minulla on vähän asiaa toimitettavaa,\nett'en jouda untanne kuuntelemaan. Minä en ensinkään ymmärrä selittää\nunia. Vaan mitä naimis-kysymyksenne selittämiseen tulee, niin on teillä\nnaapurinanne kaksi tieto-viisasta, jotka voivat teille selittää kaikki,\nmitä tästä asiasta tahdotte tietää. Ja kuin nämä tieto-viisaat vielä\novat eri lahkokuntaa, eri oppilahkoa, niin voitte heidän eri-laisista\najatuksistansa valita kumpaisen haluatte. Minä puolestani pysyn siinä,\nmitä jo ennen olen teille sanonut, ja nyt, nöyrin palvelijanne!\n\nSGANARELLE (yksinänsä). Hän on oikeassa. Tässä epävakaisuudessani,\njohon naima-tuumani suhteen olen joutunut, pitää minun kysyä neuvoa\nnäiltä oppineilta miehiltä.\n\n\nKuudes kohtaus.\n\n    Pankrasius, Sganarelle.\n\nPANKRASIUS (puhuu sinne-päin, josta on tullut sisään, näkemättä\nSganarellea). Menkää tiehenne, mokoma hävytöin, tieteissä te olette\nyhtä äkkinäinen kuin vasta-syntynyt lapsi.\n\nSGANARELLE. Kas tuossa minulla nyt onkin yksi tieto-viisas!\n\nPANKRASIUS (niinkuin edellä, näkemättä Sganarellea). Jaa, minä\nvastustan sinua todistuksilla, ja minä todistan Aristotelen\nkautta, joka on kaikkein viisasten viisas, että olet _ignorans_ ja\n_ignorantissimus_, pöllöytynyt, pölliytetty ja pöllistettävä, kaikki\nmahdolliset ja mahdottomat taivutukset läpeensä.\n\nSGANARELLE (syrjässä). Se on joutunut riitaan jonkun kanssa.\n(Pankrasiukselle) Hyvä herra -- --\n\nPANKRASIUS (niinkuin edellä Sganarellea näkemättä). Sinä mokoma, tahdot\njärjellisesti tutkia asioita, ja sinulla ei ole järkeä ensinkään.\n\nSGANARELLE (syrjässä). Vihansa estää hänet minua näkemästä.\n(Pankrasiukselle). Herra, herra -- --\n\nPANKRASIUS (niinkuin edellä, näkemättä Sganarellea). Sinun päätöksesi\non kirottava kaikissa philosophin, kaikissa tieto-viisauden maissa.\n\nSGANARELLE (syrjässä). Häntä mies-parkaa, on, kovin vihastutettu.\n(Pankrasiukselle). Minä -- --\n\nPANKRASIUS (niinkuin edellä, näkemättä Sganarellea). _Toto coelo, tota\nvia aherras._\n\nSGANARELLE. Minä suutelen käsiänne, herra tohtori!\n\nPANKRASIUS. Terve, terve!\n\nSGANARELLE. Tokko saisin -- --\n\nPANKRASIUS (kääntyen oveen päin, josta on tullut sisään). Ymmärrätkö,\npöykiö, mitä olet tehnyt? Se on _syllogismus in tuhmelino_.\n\nSGANARELLE. Pyytäisin teitä -- --\n\nPANKRASIUS (niinkuin edellä). _Májor_ on siinä kelvotoin, _minor_\nhävytöin, ja itse päätös naurettava.\n\nSGANARELLE. Minä --\n\nPANKRASIUS (niinkuin edellä). Minä halkeisin ennenkuin kuunteleisin,\nmitä sinä lörpöttelet; ja minä puolustan mietettäni niin kauan kuin\nminulla on jälellä yksikään pisara kirjoitus-mustetta.\n\nSGANARELLE. Saisinko minä --\n\nPANKRASIUS. Jaa, tätä mietettä tahdon puolustaa _pugnis et calcibus,\nunguibus et rostro_.\n\nSGANARELLE. Herra Aristoteles, onko lupa kysyä, mikä teidät saattaa\ntämmöiseen vihan vimmaan?\n\nPANKRASIUS. Viitä oikein asia koko maailmassa.\n\nSGANARELLE. No, mitä se on?\n\nPANKRASIUS. Muuan tietämätön tolvana tahtoo minua vastustaa puolustaen\nväärää päätöstä, päätöstä, joka on ilkeä, hirmuinen, kauhea.\n\nSGANARELLE. Tohtisinko kysyä, mikä se oli?\n\nPANKRASIUS. Ah, herra Sganarelle, koko maa-ilma on tätä nykyä nurin\nniskoin, ja ihmiset ovat yleisesti turmellut. Joka paikassa vallitsee\nkauhistava vapaus; ja niiden virka-miesten, joita on pantu valvomaan\njärjestystä tässä maassa, pitäisi kuolla häpeästä, että suosivat niin\nhirmuisia asioita, kuin se, josta puhuin.\n\nSGANARELLE. No, mikä se sitten oli?\n\nPANKRASIUS. Eikö se ole hirveä asia, asia, joka taivaasta huutaa kostoa,\nkuin hän väittää että hatulla on luonto?\n\nSGANARELLE. Kuinka?\n\nPANKRASIUS. Minä päätän, että pitää sanoa: _hatulla on muoto_, eikä\n_luonto_. Näiden sanojen välillä on se eroitus, että muoto koskee\nhengettömiä, vaan luonto hengellisiä eli eläviä kappaleita; ja koska\nhattu on hengetön kappale, niin pitää jokaisen sanoa: _hatulla on\nmuoto_, (kääntyen sinne-päin josta on tullut sisään) eikä _luonto_.\nLukematoin ja tietämätöin te olette ettekä ole edes kuulleetkaan, että\nnäin Aristoteles tämän asian selittää.\n\nSGANARELLE (syrjässä). Aloin jo peljätä ett'en voisikaan toimittaa\nasiaani. (Pankrasiukselle). Herra tohtori, elkää siitä enää huoliko\nmitään. Minulla -- --\n\nPANKRASIUS. Vereni on semmoisessa liikkeessä, ett'en tahdo jaksaa\npystyssä pysyä.\n\nSGANARELLE. Jättäkää muoto ja hattu lemmolle. Minulla olisi yksi asia\nteille ilmoitettava, ja -- --\n\nPANKRASIUS. Se heittiö!\n\nSGANARELLE. Olkaa hyvä ja asettakaa mielenne; minä -- --\n\nPANKRASIUS. Pöllö!\n\nSGANARELLE. Voi hyvänen aika! Minä -- --\n\nPANKRASIUS. Rupeaa, ryökäle, minun kanssani väittelemään semmoisesta\nasiasta!\n\nSGANARELLE. Hän on kokonansa väärässä. Minä -- --\n\nPANKRASIUS. Päätös, jonka Aristoteles on tukkunansa hyljännyt!\n\nSGANARELLE. Se on tosi. Minä -- --\n\nPANKRASIUS. Ja hyljännyt vielä niin selvillä sanoilla!\n\nSGANARELLE. Teillä on oikein. (Kääntyen sinne-päin, josta Pankrasius on\ntullut sisään). Jaa, te olette yksi tuhma Jussi ja hävytöin, että\nuskallatte väitellä tohtoria vastaan, joka osaa sekä lukea että\nkirjoittaa. (Kääntyen Pansrasiukseen päin). Katsokaapas, herra tohtori,\nmikä asia minulla on. Minä tulin teiltä kysymään neuvoa muutamassa\nasiassa, joka koskee minua hyvin likeltä. Minä aion mennä avioliittoon\nettä vaimoni olisi minulle apuna talossani. Tyttö on kaunis ja\nhyvän-tapainen; hän on minun mielitiettyni, ja on raivossa päästäkseen\nvaimokseni. Isänsä lupauksen olen saanut; kuitenkin minä pikkuisen\npelkään ihmisten kateutta, ja sentähden pyytäisin, että te, niinkuin\ntieto-viisas, olisitte niin hyvä ja antaisitte neuvoa. No, mitäs nyt\najattelette tästä?\n\nPANKRASIUS. Ennenkuin myönnyttäisin että saapi sanoa: hatulla on\nluonto, ennen minä suostuisin siihen, että _datur vacuum in rerum\nnatura_, ja että itse olen aasi.\n\nSGANARELLE (syrjässä). Paha henki ottakoon koko miehen! Herra tohtori\nhoi, kuulkaas vähän, mitä ihmiset teille puhuvat. Teille saa haastaa\nkokonaisen tunnin ja te ette vastaa sanaakaan.\n\nPANKRASIUS. Antakaa anteeksi! Viha pimittää kokonansa mieleni.\n\nSGANARELLE. Jättäkää jo se asia, ja ottakaa nyt se vaiva päällenne,\nettä vähän kuuntelette minua.\n\nPANKRASIUS. No olkoon niin! Mitä on teiltä minulle sanomista?\n\nSGANARELLE. Tahtoisin puhutella teitä eräästä asiasta.\n\nPANKRASIUS. Ja millä kielellä tahdotte puhua kanssani?\n\nSGANARELLE. Milläkö kielellä?\n\nPANKRASIUS. Niin.\n\nSGANARELLE. Kaikkia luulettaa! Arvattavasti sillä kielellä, joka on\nsuussani. En suinkaan tarvinne lähteä kieltä naapurilta lainaamaan.\n\nPANKRASIUS. Minä kysyin: millä kielen-murteella, millä sana-kielellä?\n\nSGANARELLE. Ahaa, no se on toista.\n\nPANKRASIUS. Tahdotteko minua puhutella Italian kielellä?\n\nSGANARELLE. En.\n\nPANKRASIUS. Entäs Hispanian kielellä?\n\nSGANARELLE. En.\n\nPANKRASIUS. Eli Saksan kielellä?\n\nSGANARELLE. En.\n\nPANKRASIUS. Tahi Englannin kielellä?\n\nSGANARELLE. En.\n\nPANKRASIUS. Eli Latinaksi?\n\nSGANARELLE. En.\n\nPANKRASIUS. Taikka Kreikaksi?\n\nSganarelle. En.\n\nPANKRASIUS. Eli Heprean kielellä?\n\nSGANARELLE. En.\n\nPANKRASIUS. Tahi Syrian kielellä?\n\nSGANARELLE. En.\n\nPANKRASIUS. Taikka Turkkilaisella?\n\nSGANARELLE. En.\n\nPANKRASIUS. Entäs Arapian kielellä?\n\nSGANARELLE. En, en, Suomeksi, Suomeksi, Suomeksi.\n\nPANKRASIUS. Vai Suomeksi.\n\nSGANARELLE. Aivan niin.\n\nPANKRASIUS. Tulkaa sitte tänne toiselle puolelleni; sillä tämä korvani\nymmärtää vaan tieteellisiä ja ulkomaan kieliä, mutta tämä toinen kuulee\ntätä tavallista, joka-päiväistä kotikieltä.\n\nSGANARELLE (syrjässä). Tämmöisten miesten kanssa on senkin seitsemän\ntemppua.\n\nPANKRASIUS. No mikä teillä on asiana?\n\nSGANARELLE. Pyytää teiltä neuvoa eräässä vaikeassa asiassa.\n\nPANKRASIUS. Ahaa, arvattavasti tieteellinen vaikeus?\n\nSGANARELLE. Älkäähän huoliko; pyytäisin -- --\n\nPANKRASIUS. Tahtonette tietää, ovatko snbstansi ja aksibensi yhtäläiset\nvai erilaiset termit, kuin niitä käytetään olemisesta?\n\nSGANARELLE. En millään tavalla. Minä -- --\n\nPANKRASIUS. Eli: onko logika tiede vai taide?\n\nSGANARELLE. En sitäkään.\n\nPANKRASIUS. Tahi ehkä sitä: onko logigalla aineena kaikki kolme hengen\nliikuntoa, vaiko kolmas yksinään vaan?\n\nSGANARELLE. En sitäkään. Minä -- --\n\nPANKRASIUS. Onko sillä kymmenen kategoriaa, eli yksilö vaan?\n\nSGANARELLE. En, en. Minä -- --\n\nPANKRASIUS. Vai sitäkö tahdotte tietää, onko johtopäätös syllogismuksen\nkeskus?\n\nSGANARELLE. En likimaillekaan. Minä -- --\n\nPANKRASIUS. Eli, tehdäänkö hyvää maailmassa hyvän itsensä, vaiko hyödyn\ntähden?\n\nSGANARELLE. En. Minä -- --\n\nPANKRASIUS. Taikka, imettikö alku-äitimme Eva koko ihmisyyttä silloin\nkuin ensimmäistä lastansa imetti?\n\nSGANARELLE. En, en, en, en, en, viekää nämä kysymyksenne hiiden\nkattilaan!\n\nPANKRASIUS. No, niin selittäkää sitte ajatuksenne; enhän minä sitä\nsilmistänne voi ennustaa.\n\nSGANARELLE. Sen selitän ihan paikalla; vaan teidän pitää kuunnella\nminua. (Hänen sanoessaan:) Asia on semmoinen, että minä haluan solmita\navioliiton nuoren ja kauniin tytön kanssa. Kovin rakastan häntä, ja\nolen jo kosioinnut häntä isältä; vaan kuultuani että -- --\n\nPANKRASIUS (puhuu yhden ajoin Sganarellen kanssa, häntä kuulematta).\nSana on annettu ihmiselle selittääksensä ajatuksiansa; ja aivan samoin\nkuin ajatukset ovat asioiden kuvat, niin ovat sanammekin itset\najatustemme kuvia. (Tuskastunut Sganarelle koettaa useampia kertoja\nkädellänsä tukkia Pankrasiuksen suuta; tämä vaan jatkaa puhettaan aina\nkuin Sganarelle ottaa kätensä pois.) Mutta nämä kuvat eroavat niistä\ntoisista kuvista sillä tavalla, että nämä jälkimäiset ovat erillänsä\nitse asioista; ja sana se taas kokonansa sisältää kuvattavansa, sillä\nse ei ole muu kuin ajatus, selitetty ulkonaisilla merkeillä. Tästä\nseuraa välttämättömästi, että se, joka ajattelee selvästi, se puhuukin\nhyvästi. Selittäkää siis ajatuksenne minulle sanalla, joka on selvin\nkaikista merkeistä.\n\nSGANARELLE (työntää tohtorin kotiinsa, vetää portin kiini, eikä laske\nhäntä ulos). Ole siellä, mokoma rupakko!\n\nPANKRASIUS (talonsa sisäpuolelta). Jaa, sana on _animi index et\nspeculum_; se on sydämen tulkki ja hengen kuvastin. (Jatkaa akkunasta).\nSe on peili, joka meille osoittaa luonnollisesti oman luontomme\nsalaisimmat salaisuudet. Ja koska teillä on ajatuksen lahja ja samalla\nmyös puheen lahja, niin miksikä sitte ette käytä sanaa, ja selitä\najatuksianne?\n\nSGANARELLE. Sitähän olen kaiken aikaa tahtonut, vaan ette malta\nkuunnella.\n\nPANKRASIUS. No nyt kuuntelen, puhukaa.\n\nSGANARELLE. Asiani on semmoinen, herra tohtori, että -- --\n\nPANKRASIUS. Vaan, ennen kaikkea, puhukaa lyhyesti.\n\nSGANARELLE. Sen olen tekevä.\n\nPANKRASIUS. Välttäkää pitkä-puheisuutta.\n\nSGANARELLE. Hyvä! herra toh -- --\n\nPANKRASIUS. Toimittakaa minulle asianne yhdessä lakonilaisessa\nappogiaturassa.\n\nSGANARELLE. Kysyisin -- --\n\nPANKRASIUS. Pois kaikki liiat sanat! (Sganarelle vihassa, ett'ei saa\npuhua, tempoo maasta kiviä, niillä viskataksensa tohtoria päähän).\nKuinka? te suututte, kuin teidän pitäisi selittää asiatanne? Menkää\ntiehenne, te olette vielä hävyttömämpi, kuin se, joka tahtoi minulle\nväittää, että hatulla on luonto. Ja minä todistan teille eittävillä\nja väittävillä todistuksilla, ja todistuksilla _in barbara_, että\nte ette koskaan ole ollut, ettekä tule olemaan muu kuin _pecus_,\nluonto-kappale, ja että minä aina olen ollut ja aina tulen olemaan _in\nutroque jure_ tohtori Pankrasius.\n\nSGANARELLE. Juuttaan purpattaja!\n\nPANKRASIUS (tullen takaisin teaatterille). Tiede-mies, oppinut mies.\n\nSGANARELLE. Entäs vielä?\n\nPANKRASIUS. Täydellinen mies, asiaan-kelpaava mies. (Kävellen\nedes-takaisin). Kaikissa tieteissä, luonnollisissa, siveysopillisissa,\npoliitillisissa tieteissä perehtynyt mies. _Oppinissimus per omnes\nmodos et casus_. Oppinut mies. (Kävellen vaan). Mies, jolla on,\n_superlalire_, satuja, mythologioja, historioita, grammatikoja,\npoesiaa, rhetorikaa, dialektikaa ja sophistikaa; mathematikaa,\narithmetikaa, optikaa, oneirokritikaa, physikaa ja mathematikaa;\nkosmometriaa, geometriaa, arkitekturia, medisinaa, astronomiaa,\nastrologiaa, physionomiaa, metoposkopiaa, keiromanthiaa, geomanthiaa\nj.n.e. (Pois).\n\n\nSeitsemäs kohtaus.\n\nSGANARELLE (yksinänsä). Hiiden kattilaan semmoiset oppineet, jotka\neivät tahdo puhetta kuunnella! Oikein oli se jo minulle ennen\nsanottu, että hänen mestarinsa Aristoteles ei ollut muu kuin tyhjän\nlörpöttelijä. Pitää nyt lähteäni etsimään sitä toista, ehkä se olisi\nvähän taipuisampi ja selkeämpi päästään. Kuulkaa, hoi!\n\n\nKahdeksas kohtaus.\n\n    Marphurius, Sganarelle.\n\nMARPHURIUS. Mitä tahdotte, herra Sganarelle?\n\nSGANARELLE. Herra tohtori, tarvitseisin teidän neuvoanne eräässä\nasiassa, ja sentähden olen tullut tänne. (Syrjässä). Ohoo; asia näkyy\nkäyvän hyvin. Tämä kuitenkin kuuntelee miestä, tämä viisas.\n\nMARPHURIUS. Herra Sganarelle, olkaa niin hyvä ja jättäkää pois\ntämmöinen puheen-laatu. Meidän oppi neuvoo, ett'ei mitään pidä aivan\npäättäväisesti sanoa, vaan että pitää kaikesta puhua epä-vakaisuudella,\nalinomaa oman järkensä päätös polkea. Ja näin muodoin ei teidän pidä\nsanoa: olen tullut, vaan: minusta näyttää, että olen tullut.\n\nSGANARELLE. Minustako näyttää?\n\nMARPHURIUS. Niin.\n\nSGANARELLE. Voipas toki! Tottahan se näyttääkin minusta että olen\ntullut, koska se niin on.\n\nMARPHURIUS. Nämät eivät ensinkään seuraa toinen toisestansa; ja mikä\ntahansa voipi teistä näyttää siltä ja siltä, ilman että asia olisi\ntoden-mukainen eli uskottava.\n\nSGANARELLE. Kuinka niin? Eikö se ole totta, että olen tullut?\n\nMARPHURIUS. Se on epätietoista, ja meidän pitää epäillä kaikkea.\n\nSGANARELLE. Mitä? Enkö minä ole tässä, ja ettekö te puhuttele minua?\n\nMARPHURIUS. Se näyttää minusta, että te olette tässä, ja että minä\npuhun kanssanne; mutta ei siitä mitään vakuutta ole, että itse asiassa\nniin on.\n\nSGANARELLE. No, nytpähän kummissa ollaan! Te laskette leikkiä! Kas\ntässä seison minä, ja te seisotte siinä; kuinka tähän nyt sopii sanoa,\nettä se näyttää minusta? Jätetään pois tämmöiset hienoudet, ja puhutaan\nasiastani. Tulin teille sanomaan, että minulla on halu mennä\navioliittoon.\n\nMARPHURIUS. En minä siitä tiedä mitään.\n\nSGANARELLE. Minä sanon sen nyt teille.\n\nMARPHURIUS. Se saattaa tapahtua.\n\nSGANARELLE. Se tyttö, jonka aion vaimokseni ottaa, on hyvin nuori ja\nsangen kaunis.\n\nMARPHURIUS. Ei se ole mahdotointa.\n\nSGANARELLE. Teenkö siinä hyvin vai pahoin, että otan hänet?\n\nMARPHURIUS. Jommin kummin.\n\nSGANARELLE (syrjässä). Ahaa, kas tämä laulaa toista virttä!\n(Marphuriukselle). Kysyn teiltä, teenkö hyvin siinä, että otan\nvaimokseni sen neidon, josta tässä on kysymys?\n\nMARPHURIUS. Mahdollisesti.\n\nSGANARELLE. Vai tekisinkö siinä pahoin?\n\nMARPHURIUS. Kuka-ties.\n\nSGANARELLE. Olkaa niin hyvä ja vastatkaa minulle niinkuin vastata\npitää.\n\nMARPHURIUS. Semmoinen on minun aikomukseni.\n\nSGANARELLE. Sydämeni palaa rakkaudesta neitoa kohtaan.\n\nMARPHURIUS. Se voi olla mahdollista.\n\nSGANARELLE. Isänsä on hänet jo luvannut minulle.\n\nMARPHURIUS. Saattaa olla.\n\nSGANARELLE. Mutta minua peloittaa, että jouduttuani avioliittoon muut\nnuoremmat rakastuvat vaimooni, ja että itse joudun aisan-kannattajaksi.\n\nMARPHURIUS. Se voipi tapahtua.\n\nSGANARELLE. Mikä on teidän ajatuksenne tästä?\n\nMARPHURIUS. Ei mikään ole mahdotointa.\n\nSGANARELLE. Mutta kuinka tekisitte te, jos olisitte minun siassani?\n\nMARPHURIUS. Sitä en tiedä.\n\nSGANARELLE. No, vaan mitäs minua neuvotte tekemään?\n\nMARPHURIUS. Tehkää, mitä haluatte.\n\nSGANARELLE. Minä suutun.\n\nMARPHURIUS. Siitä pesen käteni puhtaaksi.\n\nSGANARELLE. Hiiden kattilaan mokoma uneksija!\n\nMARPHURIUS. Sen tekee se, joka voipi.\n\nSGANARELLE (syrjässä). Pyövelin ruoka! Kyllä minä sinun saan toista\nvirttä laulamaan, sinä pahan hengen philosophi! (Lyö Marphuriusta\nkepillänsä).\n\nMARPHURIUS. Ai, ai, ai!\n\nSGANARELLE. Kas niin, siin' oli sinulle maksu sekasotkustasi, ja minä\nolen tyytyväinen.\n\nMARPHURIUS. Kuinka? Mitä hävyttömyyttä tämä on? Häväistä minua tällä\ntavalla! Olla niin rohkea ja lyödä senkaltaista philosophia kuin minä\nolen!\n\nSGANARELLE. Niin, oiaiskaa sitten, olkaa niin hyvä, tuo entinen\npuheen-laatunne. Kaikkea pitää epäillä, eikö niin? Näin muodoin ette\ntekään tarvitse sanoa, että minä olen teitä lyönyt, vaan että se vaan\nnäyttää teistä, niinkuin olisin teitä lyönyt.\n\nMARPHURIUS. Voi, voi! Minä menen valittamaan poliisille, että te minua\npieksitte.\n\nSGANARELLE. Siitä pesen käteni puhtaaksi.\n\nMARPHURIUS. Ruumiiseni sain naarmuja ja mustelmia.\n\nSGANARELLE. Se saattaa olla mahdollista.\n\nMARPHURIUS. Se olet sinä, joka minua näin pieksit.\n\nSGANARELLE. Ei siinä ole mitään mahdotointa.\n\nMARPHURIUS. Minä hankin asiasta tuomion.\n\nSGANARELLE. Siitä en minä tiedä mitään.\n\nMARPHURIUS. Ja oikeus tuomitsee sinun.\n\nSGANARELLE. Sen tekee se, joka sen voipi.\n\nMARPHURIUS. Älähän huoli. (Pois).\n\n\nYhdeksäs kohtaus.\n\nSGANARELLE (yksinänsä). Ei siltä heittiön tieto-viisaalta saanut yhtä\nkunnon sanaa, nyt en siis ole yhtään entistä viisaampi. Mitä pitää\nminun nyt tehdä tässä epä-vakaisuudessani, kuin en tiedä, mitä\nnaimisestani saattaa seurata? Ei yksikään ihminen ole ollut tämmöisessä\nahdingossa, kuin minä nyt olen. Kah, tuolla tulee mustalais-naisia!\nMinun pitää niiltä kysyä tulevat tapaukseni.\n\n\nKymmenes kohtaus.\n\n    Kaksi mustalaisnaista, Sganarelle.\n\n(Kaksi mustalais-naista helkkä-rummut kädessä, tulevat laulaen ja\ntanssien).\n\nSGANARELLE. Ei noita huoli paina. Kuulkaatte, pyhät piijat, voitteko\nmulle ennustaa hyvää onnea?\n\nENSIMÄINEN MUSTALATAR. Hyvin, kaunis herra, niinkuin näette, meitä on\nkaksi, jotka sen voimme tehdä.\n\nTOINEN MUSTALATAR. Sin' et tarvitse muuta kuin osoittaa kätesi meille,\nsen juovista ja risteistä sanomme sinulle kaikki, mitä tietää halajat.\n\nSGANARELLE. No, hyvä! Tuoss' ovat nyt molemmat käteni teille, katsokaa\nniihin, kuin paljon haluatte.\n\nENS. MUSTALATAR. Sinulla on hyvä ja rehellinen näkö, hyvä herra, oikein\nrehellinen näkö.\n\nTOINEN MUSTALATAR. Aivan niin, hyvä onnellinen näkö. Semmoisen miehen\nnäkö, josta jokin tulee maailmassa.\n\nENS. MUSTALATAR. Sinä joudut naimiseen, ennenkuin monta aikaa kuluu,\nhyvä herra, joudut naimiseen ennenkuin monta aikaa kuluu.\n\nTOINEN MUSTALATAR. Sinä nait hyvin kauniin vaimon, hyvin kauniin\nvaimon.\n\nENS. MUSTALATAR. Jaa, vaimon, jota koko maailma hyväilee ja rakastaa.\n\nTOINEN MUSTALATAR. Vaimon, joka sinulle hankkii paljon ystäviä, hyvä\nherra, paljon ystäviä.\n\nENS. MUSTALATAR. Vaimon, joka saattaa runsauden huoneesesi.\n\nTOINEN MUSTALATAR. Vaimon, joka tuottaa sinulle runsaan kuuluisuuden.\n\nENS. MUSTALATAR. Sinä tulet hänen kauttansa havaituksi, hyvä herra,\nhänen kauttansa havaituksi.\n\nSGANARELLE. Kas se on hyvä! Mutta sanokaapa nyt, onko siitä pelkoa,\nettä muut rakastuvat vaimooni?\n\nTOINEN MUSTALATAR. Siitäkö pelkoa, että muut rakastuvat vaimoosi?\n\nSGANARELLE. Niin.\n\nENS. MUSTALATAR. Muutko rakastuvat vaimoosi?\n\nSGANARELLE. Niin, tokko sitä pitää pelätäni?\n\n    (Mustalattaret tanssivat ja laulavat).\n\nSGANARELLE. Mitä lempoa! Ei tämä vastausta ole. Tulkaa tänne. Minä\nkysyn teiltä kummaltakin, tulevatko muut rakastamaan vaimoani, ja\njoudunko itse aisan-kannattajaksi?\n\nTOINEN MUSTALATAR. Tekö? aisan-kannattajaksi?\n\nSGANARELLE. Niin, tulenko aisan-kannattajaksi?\n\nENS. MUSTALATAR. Kuka? Tekö aisan-kannattajaksi?\n\nSGANARELLE. Niin, tulenko siksi, vai en?\n\n    (Mustalattaret menevät ulos tanssien ja laulaen).\n\n\nYhdestoista kohtaus.\n\nSGANARELLE (yksinänsä). Paha henki syököön nuo noidat, jotka jättivät\nminun entiseen epä-vakaisuuteeni! Minun pitää välttämättömästi\nsaada tietää avioliittoni onni; ja sitä varten pitää minun lähteä\npuhuttelemaan sitä suurta tietäjää, josta koko maailma puhuu, ja joka\nihmeellisellä taidollansa voipi ilmoittaa ja ennustaa mitä tahansa.\nVaan viisi siitä! en tarvitsekaan mennä tietäjihin, tuolla näkyy\ntulevan se, joka minulle sanoo kaikki.\n\n\nKahdestoista kohtaus.\n\n    Dorimena, Lykastes, Sganarelle (joka piilee eräässä nurkassa,\n    niin etteivät toiset häntä näe).\n\nLYKASTES. Kuinka! Dorimena kulta, todellako näin puhutte?\n\nDORIMENA. Ihan todella.\n\nLYKASTES. Menettekö miehelle aivan vapaa-tahtoisesti?\n\nDORIMENA. Aivan vapaa-tahtoisesti.\n\nLYKASTES. Ja häänne vietetään jo tänä iltana?\n\nDORIMENA. Jo tänä iltana.\n\nLYKASTES. Ja te, julma, voitte unhottaa rakkauteni ja ne lempeät sanat,\njoita minulle olette sanelleet.\n\nDORIMENA. Minäkö unhottaa? En millään muotoa. Minä en hylkää teitä nyt\nenemmän kuin ennenkään, eikä teidän tarvitse naimiseen-menemisestäni\nhuolestua ollenkaan. Tuleva mieheni on semmoinen, ett'en minä häntä ota\nrakkaudesta; ainoastaan hänen rikkautensa viehättää minut menemään\nhänelle vaimoksi. Minulla ei ole rikkautta eikä teillä myöskään sitä\nole, ja hyvin tiedätte, että maailmassa on vaikea elää varoitta, ja\nettä niitä pitää koetella hankkia millä keinolla hyvänsä. Minä tartuin\ntähän tilaisuuteen, saadakseni elää huoletta, ja sen tein siinä\ntoivossa, että naimisessani en tarvitse pitää mitään lukua siitä\nhalli-parrasta, jolle menen. Hän kuolee ennen pitkää, sillä ei voi\nolla jälellä enempää kuin joku puoli vuotta. Minä takaan sen teille,\nettä hän mainitun ajan sisään on haudattu ja minä en näin muodoin\ntarvitse kauan toivotella lesken onnellista elämää, (Sganarellelle,\nkeksittyänsä hänet). Aah, me puhuimme juuri teistä, ja sanoimme kaikkea\nhyvää teistä, mitä sanoa voipi.\n\nLYKASTES. Onko tämä herra -- -- --\n\nDORIMENA. On, tämä herra on sulhaseni.\n\nLYKASTES. Suokaa, hyvä herra, että toivon teille onnea avio-liittoonne,\nja että samalla myös tarjoan teille siihen nöyrää apuani. Minä vakuutan\nteille, että tästä neidosta saatte kunniallisen puolison; ja teille,\nneiti, sanon, ettette parempaa miestä olisi voineet valita. Tämä herra\nei näytä pahanilkiseltä avio-mieheltä. Jaa, hyvä herra, tahdon olla\nystävänne, ja me iloitsemme ja huvittelemme yhdessä.\n\nDORIMENA. Se on liika kunnia, jota tahdotte meille osoittaa. Mutta nyt\npitää lähteä, aika kuluu, ja tulevaisuudessa on meillä kyllä hyvää\naikaa olla ja puhella yhdessä.\n\n\nKolmastoista kohtaus.\n\nSGANARELLE (yksinänsä). Kas nyt on naima-haluni kokonansa poissa!\nParasta on, että menen ottamaan lupaukseni takaisin. Rahaa ei tässä\nasiassa ole toki kulunut vielä yhtään; vaan ennen sitäkin menettäisin\njonkun verran, ennenkuin tahtoisin vielä pahempaan pulaan joutua.\nMeidän täytyy koetella pyrkiä erillemme tästä seikasta. (Kolkuttaa\nAlkantorin talon ovea). Isäntä hoi!\n\n\nNeljästoista kohtaus.\n\n    Alkantor, Sganarelle.\n\nALKANTOR. Kah, vävynihän se on, terve tulemastanne!\n\nSGANARELLE. Terve, terve.\n\nALKANTOR. Joko te tulette naimis-liittoanne tekemään?\n\nSGANARELLE. Antakaa anteeksi.\n\nALKANTOR. Tässä asiassa olen yhtä kiireissäni kuin tekin.\n\nSGANARELLE. Minä tulen tänne toisen asian tähden.\n\nALKANTOR. Olen valmistanut kaikki, mitä tähän juhlaan tarvitaan.\n\nSGANARELLE. Ei minun asiani sitä koske.\n\nALKANTOR. Soittajat ovat tilatut, hää-ateria laitettu, ja tyttäreni\nvalmisna ja odottaa teitä.\n\nSGANARELLE. En minä näitä asioita varten ole liikkeessä.\n\nALKANTOR. Sanalla sanoen, te tulette olemaan hyvin tyytyväinen, eikä\nmikään saa häiritä iloanne.\n\nSGANARELLE. Herrainen aika! Se on toista, toista nykyinen asiani.\n\nALKANTOR. Käydään siis sisään vävyseni.\n\nSGANARELLE. Minulla on pikkuisen sanomista teille.\n\nALKANTOR. Mitä joutavasta koreilemisesta! Sukkelaan sisään, olkaa niin\nhyvä!\n\nSGANARELLE. Ei, ollaan paikoillamme. Tahdon ensin puhutella teitä.\n\nALKANTOR. Tahdotteko minulle jotain sanoa?\n\nSGANARELLE. Sitähän tässä juuri tahdon.\n\nALKANTOR. No mitä se olisi?\n\nSGANARELLE. Herra Alkantor, minä pyysin tytärtänne puolisoksi, se on\ntosi, ja te lupasitte hänet minulle; vaan jälkeenpäin olen ruvennut\narvelemaan, että minä kumminkin olen hänelle vanhan-lainen, ja minusta\ntuntuu etten ollenkaan ole hänen vertaisensa.\n\nALKANTOR. Älkää joutavia! Tyttäreni ottaa teidät mielellänsä, ja minä\nolen vakuutettu, että hän tulee elämään teidän kanssanne hyvin\ntyytyväisesti.\n\nSGANARELLE. Ei suinkaan. Minulla on niin paljon kummallisia tapoja, ja\nhän ei jaksaisi kärsiä kaikkia minun juoniani.\n\nALKANTOR. Tyttäreni on hyvä sävyinen, ja sen saatte nähdä, että hän\ntaipuu kokonansa teidän mukaanne.\n\nSGANARELLE. Minulla on semmoisia ruumiin-vikoja, jotka saattaisivat\nhänet tympeyttää minuun.\n\nALKANTOR. Vieläkö mitä! Kunniallinen vaimo ei koskaan tympey mieheensä.\n\nSGANARELLE. Ja suoraan puhuen sanon sen teille: älkää antako tytärtänne\nminulle.\n\nALKANTOR. Kuinka niin? Ennen kuolisin, ennenkuin rikkoisin lupaukseni.\n\nSGANARELLE. Voi hyvä Jumala! Minä päästän teidät siitä, ja minä -- --\n\nALKANTOR. Ei millään lailla! Olen hänen teille luvannut, ja teidän\npitää saaman hänet, vaikka vielä kymmenen muuta miestä kosioisi häntä?\n\nSGANARELLE (syrjässä). Minkälainen saatana!\n\nALKANTOR. Näettekö? Minä erinomaisesti kunnioitan ja rakastan teitä; ja\njos vaikka vielä ruhtinas kosioisi tytärtäni, antaisin minä hänen ennen\nteille.\n\nSGANARELLE. Herra Alkantor, nöyrimmästi kiitän teitä siitä kunniasta,\njonka minulle osoitatte, vaan minä sanon sen nyt teille, etten\nensinkään tahdo mennä avio-liittoon.\n\nALKANTOR. Kuka? Tekö?\n\nSGANARELLE. Juuri minä.\n\nALKANTOR. Ja mistä syystä?\n\nSGANARELLE. Siitä syystä, etten ole kelvollinen avio-liittoon, ja että\ntahdon olla niinkuin isäni oli, ja kaikki muut meidän suvusta, jotka\nmyöskään eivät koskaan tahtoneet mennä naimiseen.\n\nALKANTOR. Kuulkaa sitten! Jokaisella on vapaa tahto, enkä minä ketään\npakoita. Te olette minua puhutelleet tyttärestäni, pyytäneet häntä\navioksenne, ja kaikki on valmistettu häitä varten; vaan koska niin on,\nettä peräytte sanastanne, niin minä menen kuulustamaan, mitä asiassa\nvoipi tehdä; ja heti kohta saatte kuulla päätökseni.\n\n\nViidestoista kohtaus.\n\nSGANARELLE (yksinänsä). Olipa se myöntyväisempi kuin luulinkaan, ja\npelkäsin jo tulevan enemmänkin kiusaa, ennenkuin pääsisin irti. Lempo\nvieköön, oikein viisaasti tein että ajoissa erosin tästä asiasta; olin\ntehdä tekosen, jota olisin kauan saanut katua. Mutta tuossahan tulee jo\nhänen poikansa, varmaan vastausta tuomaan minulle.\n\n\nKuudestoista kohtaus.\n\n    Alsidas, Sganarelle.\n\nALSIDAS (puhuen hyvin imelällä äänellä). Hyvä herra, sydämestäni olen\nteidän nöyrin palvelijanne.\n\nSGANARELLE. Minä myös teidän palvelijanne kaikesta sydämestäni.\n\nALSIDAS (edellensä samanlaisella äänellä). Isäni sanoi minulle, että te\nolisitte tullut peräyttämään sanaanne, jonka olitte meille puhuneet.\n\nSGANARELLE. Se on tosi, hyvä herra, sen teen huolestuneella sydämellä;\nvaan -- --\n\nALSIDAS. No, eihän siinä mitä pahaa ole.\n\nSGANARELLE. Mieleni on paha tästä, sen vakuutan teille; ja minä\ntoivoisin -- -- --\n\nALSIDAS. Ei se tee mitään, johan sen sanoin. (Osoittaa Sganarellelle\nkaksi miekkaa). Olkaa niin hyvä, herraseni, ja valitkaa näistä kahdesta\nmiekasta, kumman tahdotte.\n\nSGANARELLE. Noista kahdesta miekasta?\n\nALSIDAS. Niin, olkaa niin hyvä.\n\nSGANARELLE. Miksikä?\n\nALSIDAS. Koska peräytte sanastanne, ettekä ota sisartani avioksenne\nniinkuin puhe oli, niin ette suinkaan pitäne liikanaisena, että minä\nannan teille pienen kiitollisuuden osoituksen.\n\nSGANARELLE. Kuinka?\n\nALSIDAS. Muut ihmiset nostaisivat suuremman melun ja tekisivät kukaties\nmitä. Mutta me olemme semmoisia ihmisiä, jotka kaikissa asioissa\nmenettelemme lempeästi; ja nyt tulin minä teille kohteliaasti sanomaan,\nettä meidän pitää toinen toiseltamme leikata kaula.\n\nSGANARELLE. Onpa se lemmon kohteliaisuus!\n\nALSIDAS. Lähdetään pois, herrani, ja valitkaa pian, olkaa niin hyvä.\n\nSGANARELLE. Minä olen nöyrin palvelijanne, vaan ei minulla ole liikaa\nkaulaa leikataksenne. (Syrjässä). Minkälaiset talon-poikaiset käytökset\nsillä heittiöllä on!\n\nALSIDAS. Se pitää tapahtua, niinkuin sanoin.\n\nSGANARELLE. Peräyttäkää tämä vaatimuksenne, olkaa niin hyvä.\n\nALSIDAS. Joutukaa pian. Minulla on sitte pieni asia toimitettavana.\n\nSGANARELLE. Minä en suostu siihen tuumaan ensinkään, sen jo sanoin.\n\nALSIDAS. Ettekö siis tahdo miekkailla kanssani?\n\nSGANARELLE. En millään muotoa.\n\nALSIDAS. Aivanko todella?\n\nSGANARELLE. Aivan todella.\n\nALSIDAS (lyötyänsä häntä useampia kertoja kepillänsä). Te hyvä herra,\nette tarvitse valittaa, että teille ei ole oikein tehty. Näette sen,\nkuinka minä kaikki toimitan järjestyksessä. Te rikotte meille antamanne\nsanan, minä vaadin teitä miekkasille, te ette myönny siihen, minä\npieksän teitä kepilläni, eikö tämä kaikki ole niinkuin sen pitääkin\nolla? Ja te olette kovin rehellinen mies, ett'ette tunnustaisi minun\noikein tehneeni.\n\nSGANARELLE (syrjässä). Tämä mies on kokonainen piru!\n\nALSIDAS (tarjoo hänelle taas miekkansa). Lähdetään nyt, herrani, ja\ntehdään tehtävämme.\n\nSGANARELLE. Nytkö juuri?\n\nALSIDAS. Minä en pakoita ketään; vaan teidän pitää tehdä paikalla jompi\nkumpi: joko miekkailla kanssani, tai ottaa sisareni vaimoksenne.\n\nSGANARELLE. Hyvä herra, näistä asioista en minä voi tehdä enemmän yhtä\nkuin toistakaan.\n\nALSIDAS. Oikeinko todella? (lyö häntä uudestansa kepillä). Antakaa\nanteeksi, hyvä herraseni.\n\nSGANARELLE. Ai, ai, ai!\n\nALSIDAS. Mieleni käypi pahaksi, että minun täytyy näin menetellä teidän\nkanssanne; mutta teidän luvallanne en herkeä ennen, kuin lupaatte joko\nlähteä miekkasille kanssani tai ottaa sisareni vaimoksenne. (Nostaa\ntaas keppinsä).\n\nSGANARELLE. Voi, voi! No, otanhan minä, otan!\n\nALSIDAS. Kas niin, se on oikein. Minä olen hyvilläni, että asia tällä\ntavoin päättyy rauhallisesti. Sillä te olette kumminkin sivistynyt\nmies, jota minä sydämestäni kunnioitan; ja hyvin vaikeata olisi se\nminulle ollut, jos vielä olisitte pakoittaneet minun itseänne enemmin\nlyömään. Menen kutsumaan isääni ja sanon hänelle, että asia on oikealla\njäljellä. (Kolkuttaa Alkantor'in ovea).\n\n\nViimeinen kohtaus.\n\n    Alkantor, Dorimena, Alsidas, Sganarelle.\n\nALSIDAS. Isä, kas nyt on tämä herra aivan taipuisa ja täyttää sanansa\naivan vapaatahtoisesti. Voitte nyt hänelle antaa sisareni.\n\nALKANTOR. No, niin tuossa hän on, pitäkää häntä hyvänä! Jumalalle\nkiitos! minä olen hänestä vapaa, ja nyt olette te vastuun-alainen hänen\nkäytöksestänsä. Mennään nyt iloitsemaan ja riemulla viettämään näitä\nonnellisia häitä.\n\nLoppu.\n\n\n\n"]