[{"data":1,"prerenderedAt":-1},["ShallowReactive",2],{"$fRUIIwHk8muoN_4looZ6Tg7eehGquJwyOvxR5BHVHHJY":3},{"number":4,"title":5,"author":6,"authorBirth":7,"authorDeath":8,"slug":9,"bookId":10,"genreRaw":11,"genre":12,"themes":13,"origin":14,"language":17,"yearPublished":18,"yearPublishedTranslation":19,"wordCount":20,"charCount":21,"usRestricted":22,"gutenbergId":23,"gutenbergSubjects":24,"gutenbergCategories":27,"gutenbergSummary":33,"gutenbergTranslators":34,"gutenbergDownloadCount":36,"aiDescription":37,"preamble":38,"content":39},430,"Kuningas Juhana","Shakespeare, William",1564,1616,"430-shakespeare-william-kuningas-juhana","430__Shakespeare_William__Kuningas_Juhana",null,"naytelma",[],[15,16],"brittilainen","klassikot","fi",1623,1901,15166,88719,false,28965,[25,26],"Great Britain -- History -- John, 1199-1216 -- Drama","John, King of England, 1167-1216 -- Drama",[28,29,30,31,32],"British Literature","Classics of Literature","History - British","History - Royalty","Plays/Films/Dramas","\"Kuningas Juhana\" by William Shakespeare is a history play written in the mid-1590s about the turbulent reign of King John of England. When France demands John surrender his throne to his nephew Arthur, political alliances shift rapidly through marriage proposals, papal intervention, and military conflicts. As nobles defect, family members die, and loyalties fracture, John faces invasion, excommunication, and betrayal from all sides. The play chronicles a desperate struggle for legitimacy and power that threatens to tear England apart. (This is an automatically generated summary.)",[35],"Cajander, Paavo Emil",443,"Shakespearen historiallinen näytelmä kuvaa Englannin kuningas Juhanan valtakauden poliittisia juonitteluja ja sotaa Ranskaa vastaan. Keskiössä on kamppailu kruununperimyksestä sekä kuninkaan ja katolisen kirkon välinen jännite.","William Shakespearen 'Kuningas Juhana' on Projekti Lönnrotin julkaisu\nn:o 430. E-kirja on public domainissa sekä EU:ssa että sen ulkopuolella,\njoten emme aseta mitään rajoituksia kirjan vapaan käytön ja levityksen\nsuhteen.\n\nTämän e-kirjan ovat tuottaneet Tapio Riikonen ja Projekti Lönnrot.","KUNINGAS JUHANA\n\nKirj.\n\nWilliam Shakespeare\n\n\nPaavo Cajanderin suomennos ilmestyi v. 1901.\n\n\n\n\n\n\nNäytelmän henkilöt:\n\nKUNINGAS JUHANA.\nPRINSSI HENRIK, hänen poikansa, sittemmin kuninkaana Henrik kolmas.\nARTHUR, Bretagnen herttua, kuningas Juhanan vanhemman veljen,\n  Bretagnen herttuan, Gottfrid-vainajan poika.\nWILLIAM MARESHALL, Pembroken kreivi.\nGEFFREY FITS-PETER, Essexin kreivi, Englannin ylituomari.\nWILLIAM LONGSWORD, Salisburyn kreivi.\nROBERT BIGOT, Norfolkin kreivi.\nHUBERT DE BURGH, kuninkaan kamariherra.\nROBERT FAULCONBRIDGE, sir Robert Faulconbridgen poika.\nPHILIP FAULCONBRIDGE, edellisen velipuoli, kuningas\n  Richard I:n bastardi.\nJAMES GURNEY, lady Faulconbridgen palvelija.\nPIETARI POMFRETILAINEN, tietäjä.\nPHILIP, Ranskan kuningas.\nLOUIS, dauphin.\nItävallan arkkiherttua.\nKardinaali PANDULPH, paavin lähettiläs.\nMELUN, ranskalainen ylimys.\nCHATILLON, Ranskan lähettiläs.\nELEONORA, kuningas Henrik II:n leski, kuningas Juhanan äiti.\nCONSTANCE, Arthurin äiti.\nBLANCA, Castilian kuninkaan, Alfonson, tytär, kuningas\n  Juhanan sisarentytär.\nLADY FAULCONBRIDGE, bastardin ja Robert Faulconbridgen äiti.\nHerroja ja naisia, Angers'n porvareita, sheriffi, airuita,\n  sotaherroja, sotamiehiä, sanansaattajia ja seuralaisia.\n\nTapaus osittain Englannissa, osittain Ranskassa.\n\n\n\n\nENSIMMÄINEN NÄYTÖS.\n\n\nEnsimmäinen kohtaus.\n\n    Northampton. Valtasali kuninkaan linnassa.\n\n    (Kuningas Juhana, kuningatar Eleonora, Pembroke, Essex,\n    Salisbury y.m., sekä Chatillon tulevat.)\n\nKUNINGAS JUHANA.\nNo, Chatillon, mitä se Ranska tahtoo?\n\nCHATILLON.\nKuningas Ranskan tervehtii ja puhuu\nKautt' airuensa majesteetille,\nEnglannin lainamajesteetille --\n\nELEONORA.\nMik' outo alku! Lainamajesteetti!\n\nKUNINGAS JUHANA.\nVait, äiti hyvä! Asiata kuule.\n\nCHATILLON.\nNimessä Arthur Plantagenetin,\nGottfridin, veli-vainajasi pojan,\nLain voimalla nyt Ranskan Philip vaatii\nTään kauniin saaren aluineen, jotk' ovat:\nIrlanti, Poitiers, Anjou, Touraine, Maine,\nKehoittain, että lasket pois sen miekan,\nMi laiton haltija on näiden maiden,\nJa käteen nuoren Arthurin sen annat,\nNepaasi, valtiaasi, kuninkaasi.\n\nKUNINGAS JUHANA.\nMut mitä seuraa, jos me kieltäisimme?\n\nCHATILLON.\nVerinen, hurja sota, joka pakoin\nAnastaa pakoin saadut oikeudet.\n\nKUNINGAS JUHANA.\nPakosta pakkoa, sodasta sotaa,\nVerestä verta: tietäköön sen Ranska.\n\nCHATILLON.\nSiis lausun kuninkaani sodanhaasteen:\nSe lähetykseni on lopputoimi.\n\nKUNINGAS JUHANA.\nHänelle minun vie, ja mene rauhaan.\nVaan niinkuin leimaus Ranskan eteen lennä,\nSiell' olen muuten minä ennen sua.\nJa tykkieni jyskeen kuulla saatte.\nPois! Vihamme sa ole torvettaja\nJa oman häviönne synkkä enne. --\nHän kunniakkaan saaton saakoon. Pembroke,\nSe toimita! Hyvästi, Chatillon!\n\n    (Chatillon ja Pembroke menevät.)\n\nELEONORA.\nNo, poikani? Sit' aina sulle sanoin:\nTuo turhamielinen Constance ei tyydy,\nEnnenkuin poikans' eduksi hän Ranskan\nJa koko maailman on tuleen pannut.\nTuo oisi estää voitu; helposti\nJa hyvällä oisi kaikki sovitettu;\nNyt kahden valtakunnan sotavoimain\nOn julmin veritöin se ratkaistava.\n\nKUNINGAS JUHANA.\nMut meillä valta on ja oikeus.\n\nELEONORA.\nNiin, valta enemmän kuin oikeus;\nPahasti oisi muuten sun ja minun,\nNiin omatuntoni sun korvaas kuiskaa;\nSen kuulkoon taivas, sinä vain ja minä!\n\n    (Northamptonshiren sheriffi tulee ja puhuttelee\n    kuiskaillen Essexiä.)\n\nESSEX.\nSuurvaltias, nyt ratkaistavaksenne\nVedotaan kummallisin riita, mit' on\nIkänä kuultu. Saako miehet tulla?\n\nKUNINGAS JUHANA.\nNo, tulkoot. --\n    (Sheriffi menee.)\n                Tämän retken kulungit\nSaa luostarit ja hippakunnat maksaa.\n\n    (Sheriffi palajaa ja hänen seurassaan Robert Faulconbridge\n    ja Philip, bastardi.)\n\nKUNINGAS JUHANA.\nMit' olette te miehiänne?\n\nBASTARDI.\n                          Minä\nVakava alamainen, ylimys\nNorthamptonshirestä ja, niinkuin luulen.\nSir Robert Faulconbridgen vanhin poika,\nSoturi, jonka kuulu Leijonamieli\nKentällä ritariksi löi.\n\nKUNINGAS JUHANA.\n                        Ja sinä?\n\nROBERT.\nSaman Faulconbridgen perijä ja poika.\n\nKUNINGAS JUHANA.\nHän vanhempi ja sinä perijäkö?\nSiis sama teill' ei ole äiti ollut.\n\nBASTARDI.\nOn varmaan, ruhtinaani, sama äiti,\nSe tiettyä, ja sama myöskin isä,\nNiin luulisin; mut vissin tiedon tuosta\nVoi yksin äitini ja taivas antaa;\nKen ihmislaps vois moisest' olla varma?\n\nELEONORA.\nHyi, raakalainen! Äitiäsi herjaat\nJa kunniaansa loukkaat luulollasi.\n\nBASTARDI.\nMinäkö, rouva? Mull' ei siihen syytä.\nSe veljeni on juonta, eikä mun.\nJos sen hän toteen sais, niin multa vuosin\nViissataa puntaa sieppais. Kaitkoon taivas\nMun maatani ja maammon kunniaa!\n\nKUNINGAS JUHANA.\nTokinen poika! -- Miksi nuorempana\nHän sulta vaatii perinnön?\n\nBASTARDI.\n                           En tiedä;\nVarmaankin tekee tiluksia mieli.\nMut äpäräksi vain hän mua haukkuu.\nAviosyntyinenkö lien, vai enkö,\nSe seikka on, jost' äiti vastatkoon;\nMut jalosyntyinen ma olen, herra, --\nSiunattu, kellä minust' oli vaivaa! --\nNaamamme rinnan pankaa, tuomitkaa:\nJos Robert vanhus meidän kummankin\nOn siittänyt, ja tuo jos isään tulee, --\nOi, Robert vanhus, isä, polvillani\nJumalaa kiitän, etten tule sinuun!\n\nKUNINGAS JUHANA.\nHaa, minkä houkon taivas tänne laittoi!\n\nELEONORA.\nLeijonamielen kasvoin ilme aivan,\nJa äänen soinnahduskin samanlainen.\nKas, poikaniko näköisyytt' et huomaa\nTuon miehen valtavassa vartalossa?\n\nKUNINGAS JUHANA.\nSävyjään olen tyynnä tarkastellut:\nHän ilmeinen on Richard. -- Sano, poika,\nMiks veljeltäsi vaadit hänen maitaan?\n\nBASTARDI.\nHän naamapuoli on kuin isänikin,\nJa naamapuolikas[1] veis kaikki maani.\nTuommoinen naamapuoli äyrityinen\nViisisataa puntaa multa vuosin veisi!\n\nROBERT.\nSuurvaltias, kun eli isä-vainaa,\nVeljenne paljon käytti isääni --\n\nBASTARDI.\nVai niin; et tuolla maitani sa voita;\nMut sano, kuinka äitiä hän käytti.\n\nROBERT.\nJa kerran hänet laittoi airuena\nSopimaan Saksan hallitsijan kanssa\nSenaikuisista tärkeist' asioista.\nKuningas tilaisuudest' otti vaarin\nJa hänen talossaan sill' aikaa asui.\nMihinkä ryhtyi, sanoa en kehtaa,\nMut tosi totta: aavat maat ja meret\nIsästä erottivat äidin silloin --\nIsäni usein sanovan sen kuulin --\nKuin tämä hauska velikulta tehtiin.\nHän kuolinvuoteellansa testamenttas\nMinulle maansa, kuollen siinä uskoss',\nEtt' emon poika tuo ei hänen ollut;\nJos oisikin, niin syntyi neljätoista\nHän viikkokautta ennen aikaansa.\nSiis, ruhtinas, omani mulle suokaa,\nIsäni maat, se isän oli tahto.\n\nKUNINGAS JUHANA.\nMut veljesihän laillinen on lapsi,\nEmosi aviossa synnyttämä.\nJos tämä syrjähtyi, niin syy on hänen;\nSe vaara joka nainutt' uhkaa miestä.\nMitä, jos veljeni, mi väittees mukaan\nTuon pojan syntymäst' on vaivaa nähnyt,\nOis isältäsi vaatinut tuon pojan?\nEi, veikko, koko mailmaa vastaan isäs\nOis oman lehmän vaskaa varjellut,\nSe varma. Poika veljeni jos oiskin,\nNiin hänt' ei tää vois vaatia, eik' isä\nMyös hyljätä, vaikk' ei hän oiskaan hänen.\nSiis tästä seuraa: äitini jos poika\nSun isällesi siitti perijän,\nNiin isän perijän on isän maatkin.\n\nROBERT.\nIsäni tahdoll' ei siis ole voimaa\nOrvita lasta, jot' ei itse tehnyt?\n\nBASTARDI.\nEi voimaa enemmän mua orvita\nKuin voimaa mua tehdä, luulisin ma.\n\nELEONORA.\nMit' ennen olla soisit, Faulconbridgeko,\nMaanomistaja, niinkuin veljesikin,\nVai Leijonako-mielen kuulu poika\nJa oma herrasi, vaikk' ilman maata?\n\nBASTARDI.\nJos oisi veljeni mun näköiseni\nJa minä hänen, ihka ilmi Robert,\nJalat kuin puikot, käsivarret niinkuin\nTopatut airokalat, naama ohut,\nEtt' ei vois ruusuakaan korvaan panna,\nKun huudettaisiin jo: \"Kas, äyrityistä!\"[2]\nJa muodon kanssa kaikki maansa saisin,\nNiin paikasta en liiku, jos en antais\nTään naaman eestä joka vaaksaa pois:\nTuommoinen rääppä min' en olla vois.\n\nELEONORA.\nSinusta pidän. Osasiko heität,\nMaas annat tuolle pois ja mua seuraat?\nSoturi olen, Ranskaa vastaan lähden.\n\nBASTARDI.\nVeli, ota maani, minä otan onnen.\nViisisataa puntaa vuosin naamas antaa,\nMa siit' en antais viittä naulankantaa. --\nMa teitä, rouva, seuraan kuolemaan.\n\nELEONORA.\nEi, edeltä saat itse sinne mennä.\n\nBASTARDI.\nEtuuden antaa moukka ylhäisille.\n\nKUNINGAS JUHANA.\nNimesi mikä?\n\nBASTARDI.\n             Philip, ruhtinaani;\nNimeni alku Philip on: tuon hyvän\nSir Robert-ukon vaimon vanhin poika.\n\nKUNINGAS JUHANA.\nTäst' alkain nimi olkoon muodon mukaan:\nPolvistu, Philip, nouse suurempana;\nNouse, sir Richard Plantagenetina!\n\nBASTARDI.\nKätesi, veljyt äidinpuolinen!\nMa isältäni kunniata sain,\nJa sinä isältäsi maata vain.\nSiunattu hetki, oli yö tai päivä,\nKun sikisin ja poiss' ol' ukko-räivä!\n\nELEONORA.\nO, puhdasverinen Plantagenet! --\nMin' olen mummos, Richard; kutsu siksi.\n\nBASTARDI.\nNiin, melkein, mut ei oikein; vähät siitä!\nVinoa joskus hyväkin on työ;\nJos oven suljet, käydään ikkunoista.\nKen päivää pelkää, hiipii, kun on yö;\nSaa kuka saa, ken voisi estää moista!\nLiki tai kauas, kun vain naula veti;\nMin' olen minä, jospa ken mun teki.\n\nKUNINGAS JUHANA.\nMene, Faulconbridge! Min toivot sen nyt saat:\nRitari maaton hankki sulle maat. --\nTule, äiti; tule, Richard, sinäkin!\nNyt Ranskaan, Ranskaan mitä kiiruimmin!\n\nBASTARDI.\nHyvästi, veli! Onneks olkohon\nSinulle syntymäsi nuhteeton! --\n    (Kaikki, paitse Bastardi, menevät.)\nNäin voitin vaaksan verran kunniaa,\nMut monta, monta vaaksaa meni maata.\nNyt mökin Jaanasta voin tehdä rouvan. --\n\"Sir Richard, päivää!\"[3] -- \"Kiitos, poikaseni!\" --\nJos hän on Yrjö, sanon Pekaksi,\nNuor' aateluus se nimiä ei muista:\nSe nousukkaalle liian huomaavaista\nJa alhaist' ois. Tuoss' armon pöydäss' istuu\nMies ulkolainen, hän ja hammastikku.[4]\nRitarivatsani jos nyt on kylläs,\nNiin hammast' imaisen ja kuulostelen\nSiroista kaukolaista: \"Hyvä herra\",\nNäin alotan ja kyynäspäähän nojaan;\n\"Saisinko pyytää\", -- kysymys se tuo on:\nJa vastuu tulee niinkuin aapisesta:\n\"Oi, herra\", sanoo vastuu, \"mielist' aivan,\nSuvaitkaa, nöyrin olen palvelijanne.\"\n\"Ei, minä tiedän\", sanoo kysymys,\nJa ennenkuin saa vastuu selvän, mistä\nOn kysymys, niin puheiss' imarissa\nAlpeista, Pyreneitten vuoristosta,\nPo-virrasta ja Apenniineista\nPiankin joutuu illallisen aika.\nTuo suurellist' on käytöstä, se sopii\nMun-laisilleni neron nousukkaille.\nSe vain on ajan silmiss' äpärä,\nJok' ajan muotitapoja ei tunne --\nJään siksi minä, tunnenko vai en --\nEik' yksin puvussa ja käytöksessä,\nEi ulkokiilloll' eikä koreudella,\nVaan sielun sisimmästä ajan maitiks\nVoi luoda maireen, maireen, maireen myrkyn.\nSen tahdon oppia, en pettääkseni,\nVaan sillä välttääkseni petosta.\nSen tulee olla porras nousulleni. --\nKen tuossa rientää? Ratsupuvussa?\nNaislennättikö? Eikö hällä miestä,\nKen torveen toittais hänen edellään?\n    (Lady Faulconbridge ja James Gurney tulevat.)\nAh! Äitihän se onkin. -- Hyvä rouva,\nNo, mikä teillä nyt on hoviin kiire?\n\nLADY FAULCONBRIDGE.\nMiss' on se veljesi, miss' on se konna,\nJok' ajaa hampain takaa kunniaani?\n\nBASTARDI.\nVelikö Robert? Robert ukon poika?\nSe jätti Colbrandko,[5] se hirviö?\nSir Robertinko poikaa etsitte?\n\nLADY FAULCONBRIDGE.\nSir Robertinko poikaa! Niin, sa lortti,\nSir Robertin! Sir Robert jätä rauhaan.\nSir Robertin hän laps on niin kuin sinä.\n\nBASTARDI.\nJames Gurney jätä meidät hetkeks yksin.\n\nGURNEY.\nHyvästi, Philip!\n\nBASTARDI.\n                 Philip? Naakka! James,\nTekeillä kummaa on, saat kohta kuulla. --\n    (Gurney menee.)\nEn ole, rouva, Robert-ukon poika;\nHän paastoaan ei rikkois, vaikka minust'\nOsansa söisi pitkäperjantaina.\nSir Robert hyvää voi, mut' totta puhuin,\nMua ei hän tehdä voinut -- eipä niinkään;\nTekonsa tunnetaan. -- Siis, äiti hyvä,\nKet' on mun kiittäminen raajoistani?\nSir Robertist' ei ole tämä reisi.\n\nLADY FAULCONBRIDGE.\nOletko veljees liittounut sinä,\nJonk' etu oisi puoltaa kunniaani?\nMit' ivaa, sinä nokkaviisas loppi?\n\nBASTARDI.\nRitari, äiti hyvä, ritari:\nRitarilyönti tuoss' on olassani.\nSir Robertin en poika ole, äiti;\nSir Robertin ja maani luovutin,\nAviosuku, nimi, kaik' on mennyt.\nSiis, äiti, sano, ken on isäni?\nMies pulska varmaankin; no, sano, äiti.\n\nLADY FAULCONBRIDGE.\nSiis Faulconbridgen nimen kiellätkö?\n\nBASTARDI.\nNiin totta kuin ma kiellän paholaisen.\n\nLADY FAULCONBRIDGE.\nIsäsi oli Richard Leijonamieli.\nTulisen, pitkän viettelyksen jälkeen\nAviovuoteeseen ma hänet päästin.\nJumala rikokseni anteeks suokoon!\nSinut on synnyttänyt synti musta,\nVaan vastustaa en voinut pakotusta.\n\nBASTARDI.\nKautt' auringon! Jos voisin jälleen siitä,\nParempaa isää toivoa en voisi.\nOn oikeutettujakin syntejä,\nJa niit' on teidän; hupsuntyöt' ei työnne:\nYleän lemmen alamaisuusuhriks\nSydämmen altistua täytyi hälle,\nJonk' urhontarmoa ja raivoisuutta[6]\nNiin säihkyi uljas leijona, ett' antoi\nKuninkaan-sydämmensä Richardille.\nKen leijonalta riistää sydämmen,\nNaissydämmenkin hevin voittaa. Äiti,\nSydämmen kiitos sulle isästäni!\nKen sanoo, että väärä oli työ\nSun tekosi, sen nielköön hornan yö!\nTule, äiti; suvulle sun näytän nyt;\nSaat kuulla, että synti ollut oisi,\nJos Richardin sa oisit hyljännyt.\nSe valhehtii, ken toista väittää voisi.\n\n                             (Menevät.)\n\n\n\n\nTOINEN NÄYTÖS.\n\n\nEnsimmäinen kohtaus.\n\n    Ranska. Angers'n muurien edusta.\n\n    (Toiselta puolelta tulee Itävallan herttua sotajoukkoineen:\n    toiselta Philip, Ranskan kuningas, sotajoukkoineen, sekä Louis,\n    Constance, Arthur ja seuralaisia.)\n\nLOUIS.\nAngers'n luo tervetullut, uljas herttua! --\nArthur, sun suuri kantaisäs, Richard,\nHän, joka sydämmen vei leijonalta\nJa pyhään sotaan Palestiinaan läksi,\nSai varhain surman tältä herttualta.[7]\nNyt, hyvittääkseen hänen heimoaan,\nHän meidän pyynnöstä on tänne tullut\nSun tähtes, poika, miekkaa häilyttämään\nJa väkivaltaa häätämään, jot' uhkaa\nEnglannin Juhana, tuo setäs julma.\nSyleile, helli, tervehytä häntä.\n\nARTHUR.\nRichardin surman anteeks suokoon taivas,\nTaas elämän kun tuotte heimolleen,\nSen oikeutta sodan siivin kaiten.\nKäteni heikko teitä tervehtää,\nMut sydämmessä puhdas rakkaus asuu.\nSiis, tervetullut Angers'n porteille!\n\nLOUIS.\nMik' oiva poika! Ken ei sua auttais?\n\nITÄVALLAN HERTTUA.\nTään pyhän suudelman nyt poskees painan\nRakkauden panttikirjan vakuudeksi,\nEtt' ennen täält' en minä kotiin palaa,\nKuin Angers ja sun oikeutesi Ranskaan\nJa tuohon kalpeahkoon valkorantaan,[8]\nMin jalka luotaan survoo meren ärjyt\nJa saarelaiset sulkee mannermaista --\nEn, kunnes Englanti, tuo meren helmi,\nTuo linna, aallon vyöttämä, jok' aina\nLujana seisoo valloittajaa vastaan --\nEn, kunnes tämä äärin lännen kulma\nSua kuninkaakseen kutsuu -- ennen, poika,\nEn kotiin lähde enkä miekkaa heitä.\n\nCONSTANCE.\nTäss' äidin, lesken, kiitos teille, kunnes\nKätenne vahva hankkii hälle voimaa\nParemmin rakkauttanne palkitsemaan.\n\nITÄVALLAN HERTTUA.\nOn taivaan rauha niillä, joiden miekan\nNäin oikea ja hurskas sota vihkii.\n\nKUNINGAS PHILIP.\nNo, toimeen siis! Tuon korskan kaupungin\nNyt otsaa kohti tykit suunnatkaamme.\nParahat sodan päällysmiehet tänne\nValitsemahan parhaat hyökköpaikat.\nMa tästä kaupungista uhraan vaikka\nKuninkaan-henkeni, ma vaikka kahlaan\nTorille ranskalaisten veressä,\nMut tuolle pojalle sen valloitan ma.\n\nCONSTANCE.\nLähettiläältä ensin vastuu varro,\nÄläkä miekkaas suotta verin tahraa.\nKentiesi Chatillon tuo rauhan tietä.\nSen oikeuden, jonk' aiot sodall' ostaa.\nKadumme silloin joka veren tilkkaa,\nJot' innossa näin syyttä vuodatamme.\n\n    (Chatillon tulee.)\n\nKUNINGAS PHILIP.\nMik' ihme, lady! Toivoasi myöten\nNyt saapuu lähettimme Chatillon. --\nEnglannin vastuu kerro lyhyesti:\nVarromme tyynnä; puhu, jalo loordi!\n\nCHATILLON.\nTää kurja hyökkäys heittäkää, ja viekää\nIsompiin töihin sotajoukkonne.\nEnglanti, vaateistanne kiukkuisena\nOn aseissa. Mua vastatuuli esti,\nJa hän sai siitä aikaa yhtä joutuun\nKuin minä nousta maihin joukkoineen.\nAngers'ta kohti kiirein nyt hän marssii;\nOn voima hällä vahva, miehet uljaat,\nMukana leskikuningatar seuraa,\nKuin Ate, veritöihin kiihtämässä,\nMyös veljentytär, Castilian Blanca,\nKuningas-vainaan jalkapoika myöskin;\nJa kaikki saaren hurjat huimapäät,\nRavakat, rajut seikkailijat, joilla\nNaismuoto on, mut lohikäärmeen sisu,\nMaat, mannut myyvät pois ja ylvästellen,\nPerintöoikeus sälyttynä selkään,\nTulevat tänne uuden onnen voittoon.\nValiojoukkoa sen uljaampaa,\nKuin mitä laivat Englannin nyt tuovat,\nEi ole aallon parmaill' ennen uinut\nPeloksi, turmioksi kristikunnan.\n    (Rumpujen ääniä kuuluu.)\nNuo niiden jylhät rummut estävät\nPitempää kertomusta; keskusteluun\nTai taistoon kutsuvat. Siis valmiit olkaa.\n\nKUNINGAS PHILIP.\nKuink' äkkinäistä tämä hyökkäys!\n\nITÄVALLAN HERTTUA.\nJot' äkkinäisempi, sit' enemmän\nSe kiihoittakoon meitä puolustukseen.\nNäet, tilaisuutta myöten kasvaa miehuus.\nSiis, tervetullut vaan; me valmiit ollaan.\n\n    (Kuningas Juhana, Eleonora, Blanca, Bastardi, Pembroke\n    tulevat sotajoukon kanssa.)\n\nKUNINGAS JUHANA.\nRanskalle rauha, rauhassa jos Ranska\nPerityt maamme meille suo! Jos ei,\nNiin verta Ranska vuotakoon, ja rauha\nTaivaaseen nouskoon, meidän rangaistessa\nJumalan vihan vitsana ne röyhkät,\nJotk' ovat karkoittaneet rauhan maasta!\n\nKUNINGAS PHILIP.\nMyös Englannille rauha, tää jos vaino\nRauhaksi palaa Ranskast' Englantiin!\nEnglannin tähden, rakkaudesta siihen\nTäss' asetaakan alla hikoilemme.\nSun tehtäväsi tämä työmme ois;\nMut Englantia rakastit niin vähän,\nEtt' oikeaa sen kuningasta sorsit,\nPerimysjohdon rikoit, valtakunnan\nIvasit orpoutta, väkivalloin\nPilasit kruunun neitseellisen maineen.\nNuo, katso, Gottfrid-veljesi on kasvot!\nNuo silmät, otsa tuo, ne ovat hänen,\nVain pienois-ote siitä suuremmasta,\nMin Gottfrid hautaan vei; viel' ajan käsi\nKehittää tästä kirjan yhtä suuren,\nHän vanhemman on Gottfrid-veljes poika,\nJa poikana on hällä isän oikeus\nEnglannin kruunuun. Kuinka, Herran tähden.\nSin' olet kuninkaana, vaikka virtaa\nElävä veri noissa ohimoissa,\nJoill' oikeus kruunuun on, sun ryöstämääsi!\n\nKUNINGAS JUHANA.\nKen on sun valtuuttanut, Ranskan herra,\nTilille tästä mua vaatimaan!\n\nKUNINGAS PHILIP.\nSe ylin tuomari, mi mahtavain\nPovessa herättää sen hyvän vaiston,\nEtt' oikeutt' ei saa tahrata ja ryöttää,\nHän turvihini heitti lapsen tään,\nJa hänen valtuullaan sua töistäs syytän\nJa avullaan sua niistä rankaisen.\n\nKUNINGAS JUHANA.\nVai niin, sa vallan itsellesi valtaat.\n\nKUNINGAS PHILIP.\nAnteeksi: sillä valtaajaa vain häädän.\n\nELEONORA.\nJa ketä valtaajaksi sanot, Ranska?\n\nCONSTANCE.\nSen kuulet multa: -- poikaas, vallikkoa.\n\nELEONORA.\nHyi, rietas! Äpäräskö kuninkaaksi,\nEtt' itse kuningatar-vallan saisit!\n\nCONSTANCE.\nPojalles olin yhtä uskollinen\nKuin sinä miehelles; tää poika isääns'\nOn enemmän kuin Juhana on sinuun,\nNiin toinen teist' on tavoillensa toiseen,\nKuin piru äitiinsä ja sade veteen.\nÄpärä poikaniko? Kautta taivaan,\nNiin puhdasverinen ei isäns' ollut!\nJa kuinka voikaan, moinen kun ol' äiti?\n\nELEONORA.\nKah, poika, kelpo äiti! Isääs syyttää!\n\nCONSTANCE.\nKah, kelpo mummo! Sua tahtois syyttää!\n\nITÄVALLAN HERTTUA.\nVait!\n\nBASTARDI.\n      Kuulkaa huutajaa!\n\nITÄVALLAN HERTTUA.\n                        Ken hitto sinä?\n\nBASTARDI.\nMies, joka hiton sutkat tekis sulle,\nJos nahkoines sun tapais kahden kesken.\nSin' olet sadun urhoollinen jänö,\nMi nyhtää partaa kuolleen leijonan.\nSavutan turkkisi, jos saan sun kiinni;\nNiin varo vain, sen totta teen kuin teenkin.\n\nBLANCA.\nTuo puku leijonan vain häntä siisti,\nKen puvun itse leijonalta riisti![9]\n\nBASTARDI.\nTuon seljäss' yhtä muhkea se on,\nKuin Herkuleen ois vaippa seljäss' aasin. --\nMut, aasi, pois tuon selkätaakkas laitan,\nJa annan toisen, jolla lapas taitan.\n\nITÄVALLAN HERTTUA.\nKen siinä lapattaa ja suurin sanoin\nNiin pöyhkeilee, ett' ihan korvat huumaa?\n\nKUNINGAS PHILIP.\nLouis, nyt päätä, mit' on tehtävä.\n\nLOUIS.\nNaiset ja narrit, tyhjä tora pois! --\nJuhana kuningas, tää lain on summa:\nEnglanti, Irlant', Anjou, Touraine, Maine\nPois anna, nimess' Arthurin sen vaadin.\nAseesi heitätkö ja pyynnön täytät?\n\nKUNINGAS JUHANA.\nEn, ennen henki! Sua uhmaan, Ranska.\nBretagnen Arthur, tule turviini,\nEnemmän minä sulle lemmest' annan\nKuin mitä koskaan voittaa pelko Ranska.\nAntaudu, poika!\n\nELEONORA.\n                Tule mummon tykö.\n\nCONSTANCE.\nNiin, mene, poika, mummon tykö, mene!\nKuningaskunta anna mummolle,\nNiin mummo luumut antaa, kirsikat\nJa viikunat! Oi, mikä hyvä mummo!\n\nARTHUR.\nVait, äiti hyvä! Oi, jos haudass' oisin!\nEn ole moisen melun arvoinen.\n\nELEONORA.\nLaps parka itkee, noin kun äiti herjaa.\n\nCONSTANCE.\nJos herjaan taikka en, niin herja teihin!\nEi äidin herja, mutta mummon häijyys\nPusertaa raukan silmist' itkun helmet;\nNe uhriveroks taivas omistaa;\nNoill' aito päärlyillä hän taivaalt' ostaa\nOikeuden itselleen ja koston teille.\n\nELEONORA.\nHävytön maan ja taivaan pilkkaaja!\n\nCONSTANCE.\nHävytön maan ja taivaan häväisijä!\nMinäkö pilkkaan? Sinä ja sun joukkos,\nTe tältä poljetulta piltiltä\nMaat, oikeudet, kuninkuudet veitte.\nHän sinun esikoisesi on poika,\nEi muusta onneton kuin sinusta.\nSun syntis tätä lapsiparkaa kohtaa;\nLain uhkarangaistus nyt häntä etsii,\nKun vasta toisessa hän polvess' on\nSun syntiraskaan kohtus sukukantaa.\n\nKUNINGAS JUHANA.\nLopeta, hourulainen!\n\nCONSTANCE.\n                     Sana vielä:\nTuon synneist' ei hän yksin vaivaa kärsi,\nVaan tuon on synnit, vaivat luoja pannut\nTään lapsen vaivaks, joka vaivaa kärsii\nTuon sijassa ja hänen synneistään,\nVääryyttä kärsii vääryydestä vaimon,\nMi häness' omaa itseänsä vitsoo.\nNäin kaikki kosto tätä lasta kohtaa,\nTuon naisen tähden kaikki. Kirous hälle!\n\nELEONORA.\nViimeisen tahdon näytän, suulas herja.\nJok' oikeuksistaan pois sun poikas sulkee.\n\nCONSTANCE.\nSen kyllä uskon: tahdon, ilkitahdon,\nNaistahdon, juljettoman mummon tahdon!\n\nKUNINGAS PHILIP.\nVait, lady! Vaietkaa tai malttukaa!\nTään seuran suostumuksellaan ei sovi\nNoin epäsointoisata soimaa säistää. --\nNyt torvi soikoon, Angers'n asukkaat\nMuureille kokoon; sanokoot, ken meistä\nOn heille mieleen, Juhana vai Arthur.\n\n    (Torven toitauksia. Porvareita tulee muureille.)\n\n1. PORVARI.\nMuureille kuka meitä kutsuu?\n\nKUNINGAS PHILIP.\n                             Ranska\nEnglannin puolesta.\n\nKUNINGAS JUHANA.\n                    Ei, Englanti\nOmasta puolestansa. Angers'n miehet,\nEnglannin taatut alamaiset --\n\nKUNINGAS PHILIP.\n                               Taatut\nArthurin alamaiset, Angers'n miehet,\nPuheluun rauhalliseen torvi kutsuu.\n\nKUNINGAS JUHANA.\nEduksi meille; siis meit' ensin kuulkaa --\nNuo Ranskan liput, jotka edenneet\nOn suoraan kaupunkinne silmäin eteen,\nNe teille vahingoks on tänne tulleet.\nKanuunain uumenet on vihaa täynnä,\nJa valmiina ne ovat muureihinne\nRautaista kiukkuansa purskumaan.\nVerisen rynnistyksen valmistukset\nJa Ranskan julma hyökkö porttejanne,\nNoit' Angers'n kyynysilmiä, jo uhkaa.\nJa me jos emme tulleet ois, niin kivet,\nNuo nukkuvat, tuon muurivyönne paadet,\nTykistön myrskyst' oisi alas syösseet\nLujasta kalkki vuoteestaan ja tehneet\nLeveän aukon, josta teidän rauhaan\nVerinen hyökännyt ois väkivalta.\nMut nähdessänsä meidät, kuninkaanne, --\nMi vaivalla ja kiitomarssissa\nToi tänne vastavoiman, joka suojais\nNaarmoista kaupunkinne poskipäitä --\nNiin kohta Ranska keskusteluun taipuu,\nJa tulikuulain sijaan, joilla aikoi\nKuumeeseen värisyttää muurejanne,\nSanoja maireita nyt höyryttää,\nKapinaan vietelläkseen korvianne.\nHeit' uskokaa sen mukaan, kunnon miehet,\nJa sisään kuninkaanne päästäkää,\nMi kiireen vaivoist' uupuneena hengin\nNyt turvaa muurienne suojass' etsii.\n\nKUNINGAS PHILIP.\nNyt mua kuulkaa, sitten vastatkaa.\nTäss', oikealla kädelläni, jolla\nTään pojan laillist' oikeutta vannoin\nPyhästi kaita, nuor' on Plantagenet,\nTuon miehen vanhimmaisen veljen poika\nJa hänen valtiaansa, maan ja kaiken.\nTään polkeutuneen oikeuden vuoksi\nSodalla poljemme nyt Angers'n kenttää,\nVaikk' enempää ei vihamieltä meissä.\nKuin mihin vierasystävyyden käsky\nTään lannistetun lapsen hyväksi\nPakottaa tuntoa. Siis sovinnolla\nVasallivelkanne nyt maksakaa\nSen velkojalle, tälle ruhtinaalle,\nNiin aseemme, kuin rengassuinen karhu,\nNäöksi vain on eikä vahingoksi;\nKanuunain vimman turhaan tuhlaamme\nHaavoittumattomihin taivaan pilviin\nJa, jouten riemumielin palaten,\nKypärin ehjin, lovettomin miekoin,\nKotihin viemme samat kirkkaat veret,\nJoit' olimme jo kaupunkiinne syöstä,\nJa rauhan saatte, vaimot, lapset, kaikki.\nMut tyhminä jos tarjon hylkäätte,\nNiin teit' ei tämän harmaan muurin kehä\nVoi peittää meidän sota-airuiltamme,\nVaikk' engelsmannit kaikki tykistöineen\nSen jylhä kerho kätkis. Sanokaa siis,\nMeit' omistatteko te herraksenne\nSen nimessä, jonk' oikeutt' ajamme,\nVai annammeko raivollemme merkin\nJa verell' otammeko omamme?\n\n2. PORVARI.\nEnglannin kuningas on valtiaamme,\nHänellä oikeus on kaupunkiin.\n\nKUNINGAS JUHANA.\nTäss' olen, kuninkaanne; avatkaa!\n\n1. PORVARI.\nSit' emme voi; ken kuninkaaksi tutaan,\nSen siksi tunnustamme. Siihen asti\nSulemme portit koko maailmalta.\n\nKUNINGAS JUHANA.\nKuningast' eikö tuta kruunustaan?\nJos ei, niin todistajiks satatuhat\nEnglantilaista rotumiestä tuon --\n\nBASTARDI.\nÄpäriä ja muita.\n\nKUNINGAS JUHANA.\nJotk' oikeuttamme puoltaa hengellään.\n\nKUNINGAS PHILIP.\nJa yhtä monta yhtä ylvää miestä --\n\nBASTARDI.\nJa joku määrä äpäriä myös --\n\nKUNINGAS PHILIP.\nNe vastustavat tuota vaatimusta.\n\n1. PORVARI.\nSiis, kunnes nähdään, ken on arvokkain,\nNiin kummaltakin arvokkaimman hyväks\nEvätään oikeus.\n\nKUNINGAS JUHANA.\n                Taivaan armon saakoot\nNe syntiset, jotk' ennen iltakastett'\nIjäiseen majaan käyvät taistellessaan\nEdestä meidän valtakuninkaan.\n\nKUNINGAS PHILIP.\nAamen! -- Aseisiin, miehet! Ratsahille!\n\nBASTARDI.\nPyhä Yrjö, joka lohikäärmeen kaadoit\nJa krouvin kilvessä nyt ratsain istut\nMeit' auta! --\n    (Itävallalle.)\n               Jospa tapaisin sun, herra,\nPesässäs naarasleijonasi luona,\nNiin leijonanpa taljaan sarvet pannen\nSinusta hirmun laittaisin.\n\nITÄVALLAN HERTTUA.\n                           Vait siitä!\n\nBASTARDI.\nVaviskaa kiljunata leijonan!\n\nKUNINGAS JUHANA.\nPois tasangolle tuonne! Siellä voimme\nParaiten voimiamme järjestää.\n\nBASTARDI.\nMut joutuin, että paikast' edun saatte.\n\nKUNINGAS PHILIP.\nNiin oikein. (Louisille.) Tuolla kukkulalla toisten\nOn paikka. -- Jumala ja oikeutemme!\n\n                  (Menevät kaikki.)\n\n\nToinen kohtaus,\n\n    Paikka sama.\n\n    (Sotahuutoja ja ottelua; sen jälkeen peräytymistä. Hanskan\n    airut, torvensoittajain seuraamana, lähestyy kaupungin porttia.)\n\nRANSKAN AIRUT.\nNyt, Angers'n miehet, portit seljälleen\nArthurille, Bretagnen herttualle!\nHän tänään Ranskan avull' itkun valtaan\nEnglannin äidit saatti, joiden pojat\nNyt hajan lepää hurmetanterella;\nMonenkin lesken mies nyt kylmin kourin\nSyliinsä tapaa virttynyttä maata;\nJa huokealla saatu voitto leijaa\nNyt Ranskan liehuvilla lipuilla;\nJa voittaja jo riemusaatoss' astuu\nJa tervehtii Bretagnen Arthuria\nEnglannin sekä teidän kuninkaaksi.\n\n    (Englannin airut tulee, torvensoittajain seuraamana.)\n\nENGLANNIN AIRUT.\nIloitkaa, Angers'n miehet! Kellot soimaan!\nKuningas Juhana nyt lähestyy,\nEnglannin sekä teidän kuninkaanne,\nTään verikuuman päivän sankari.\nHopeakirkkaat oli äsken aseet,\nNyt ovat Ranskan verin kullatut;\nEnglantilaisen kypärist' ei sulkaa\nRepinyt ole ranskalaisen peitsi;\nLippumme kotiin vievät samat kädet,\nJotk' auki käärivät ne lähteissämme.\nKuin hauska metsäseura, riemuin saapuu\nEnglannin joukko, kädet purppurassa[10]\nJa vihamiesten verin värittyinä.\nAvatkaa portit? Tietä voittajalle!\n\n1. PORVARI.\nAlusta loppuun näimme torneistamme\nKummankin sotajoukon hyökkäyksen\nJa peräymisen; niiden tasavoimaa\nValittaa tarkinkaan ei silmä voinut:\nVeri verta maksoi, isku vaati iskun,\nVäkeä väki vastas, voima voimaa;\nYht' oli kumpikin, siit' oltiin yhtä.\nYks voiton vieköön, siks on kaupunkimme\nMolempain teidän tai ei kummankaan.\n\n    (Toisaalta tulee kuningas Juhana sotajoukkoineen, Eleonora,\n    Blanca ja Bastardi; toisaalta kuningas Philip, Louis,\n    Itävallan herttua ja sotaväkeä.)\n\nKUNINGAS JUHANA.\nSull' onko, Ranska, vielä verta antaa?\nNyt onko valtoin oikeutemme virta?\nSun sulkus seisauttamana hylkää\nSe luonnon uomansa ja tyrskyellen\nSun rantojesi esteet tulvaan peittää,\nJos et sen välkkyvien vetten salli\nSolua valtamereen hiljalleen.\n\nKUNINGAS PHILIP.\nSa, Englanti, et tässä tulituiskuss'\nEnemmän verta säästänyt kuin Ranska,\nMenetit vain. Tään käden kautta vannon, --\nJonk' all' on maata taivaan silmänkannot --\nEtt' oikeuden en miekkaa ennen heitä,\nKuin sillä sinut maahan lyön, tai lisään\nKuolleitten lukuun ruhtinaisen ruumiin,\nNäin sodan tappio- ja murhalistaan\nKuninkaan nimen liittäin kaunisteeksi.\n\nBASTARDI.\nHaa, majesteetti! Kuinka arvos paisuu,\nKun ylvä valtaveri tuleen syttyy!\nNyt surma leukojansa terästää,\nSen hampaina ja kynsinä on miekat,\nJa raatain nyt se ihmislihaa ahmii\nIsoisten riidoiss' epäneuvoisissa. --\nNuo vallasarmeijat miks tuijottavat?\nKuninkaat, taistoon! Veritanterelle\nTe tasavoimat, tulitiineet henget!\nHäviö toisen olkoon toisen rauha;\nMut siksi: verta, iskua ja surmaa!\n\nKUNINGAS JUHANA.\nKenenkä puolta kaupungin on väki?\n\nKUNINGAS PHILIP.\nEnglannin, sanokaa. Ken kuninkaanne?\n\n1. PORVARI.\nEnglannin kuningas, kun ensin tutaan\nSe kuningas.\n\nKUNINGAS PHILIP.\n             Se meissä tuntekaa,\nSen oikeutt' edustamme.\n\nKUNINGAS JUHANA.\n                        Ei, vaan meissä,\nJok' itse arvoamme edustamme\nJa oman persoonamme valtuudella,\nMe, oma herramme, Angers'n ja teidän.\n\n1. PORVARI.\nTuon kieltää valta meitä ylempi;\nJa kunnes kaikk' on selvää, suljemme\nNyt pelon valtaamina epäilymme\nTään lujan salvan taakse, kunnes pelon\nKuningas tietty kirvoittaa ja häätää.\n\nBASTARDI.\nKies' auttakoon! Teit' Angers'n roistot pilkkaa.\nTurvissa tuolla muurill' älläilevät\nKuin teatteriss' aivan, osoitellen\nTät' urhokasta surmanäytelmäänne.\nKuninkaalliset prinssit, neuvo kuulkaa:\nKuin kapinoivat Jerusalemissa,[11]\nSopikaa hetkeksi, ja yhteisvoimin\nVihanne vimmat syöskää kaupunkiin.\nIdästä, lännest' Englanti ja Ranska\nTult' antakoon suuntäyden tykeistään,\nNiin että niiden kammottava jyske\nTuon ylvään kylän kivikyljet ruhjoo.\nMa noita kataloita kuumentaisin,\nSiks että turvatta ja ruhjottuina\nNiin paljaat oisivat kuin tyhjä ilma.\nKun se on tehty, liitto purkakaa,\nErilleen taaskin liput yhtyneet\nJa otsa otsaa, peitsi peistä vastaan!\nNiin jommankumman puolelt' onnetar\nValitsee tuokiossa suosikkinsa,\nJa voiton suudelmalla suudellen\nTervehtii häntä päivän sankariksi.\nNo, vallat, kuink' on mieleen hurja neuvo?\nSe politiikalt' eikö haiskahda?\n\nKUNINGAS JUHANA.\nTuon taivaslaen kautta päämme päällä,\nHyvä on neuvo! -- Liitämmekö, Ranska,\nNyt voimamme ja Angers'n kukistamme,\nJa sitten kuninkuudest' ottelemme?\n\nBASTARDI.\nNiin, kuninkaan jos mieltä sinuss' on --\nSua niinkuin meitäkin nuo röyhkät solvaa --\nNiin tykkiesi suut, kuin mekin meidän,\nKopeihin noihin muureihin nyt käännä;\nJa ne kun ovat murskana, niin silloin\nPuramme välimme ja toisiamme\nTaivaaseen taikka hornaan passitamme.\n\nKUNINGAS PHILIP.\nNo niin! Te miltä puolen hyökkäätte?\n\nKUNINGAS JUHANA.\nMe lännen tietä tuhon lähetämme\nKaupungin sydämmeen.\n\nITÄVALLAN HERTTUA.\n                     Me pohjoisesta.\n\nKUNINGAS PHILIP.\nJa etelästä meidän ukkosemme\nLähettää kuulatuiskun.\n\nBASTARDI. (syrjään).\n                       Oiva juoni!\nPohjasta etelähän! Ranska näin\nJa Itävalta ampuu toistaan päin.\nHeit' yllytänkin vielä. -- Toimeen siis!\n\n1. PORVARI.\nKuninkaat, kuulkaa! Hetki viipykää!\nSuloisen sovun rakennan ja rauhan.\nKaupunki miekaniskutt' ottakaa,\nMut rauhan kuolemaan ne säästäkää,\nJotk' ovat sodan uhriks tänne tulleet.\nOi, pidättykää, vallat mua kuulkaa!\n\nKUNINGAS JUHANA.\nNo, puhu! Sua suvaitsemme kuulla.\n\n1. PORVARI.\nCastilian tytär, tämä Blanca neiti,\nSukua Englannin on. Verratkaahan\nDauphin'in ja tään kauniin immen ikää!\nJos hilpas lempi etsii kauneutta,\nMist' ihanamman löytääkään kuin Blancan?\nJos hurskas lempi pyytää hyvettä,\nNiin mistä löytää puhtaamman kuin Blancan?\nJos arvon-ahnas lempi säätyyn katsoo,\nNiin kenen veri jalompaa kuin Blancan?\nHyveeseen, kauneuteen ja säätyyn nähden\nOn yhtä täydellinen myös Dauphin;\nJos ei, no niin, Dauphin ei ole Blanca,\nJa Blancass' ei taas mitään vikaa, jos ei\nSe vika lie, ettei Dauphin hän ole.\nDauphin vain puolikas on miekkomiestä,\nSiks että täydentää sen Blancan-lainen;\nJa osittaista hyvettä on Blanca,\nJonk' avujen on täytteenä Dauphin.\nKaks moista hopiavirtaa yhtyessään\nIhantaa rannat, jotka niitä kaulaa;\nJa, kuninkaat, te kahden moisen virran\nOlette yhdistävät rantatermät,\nJos tämän valtaparin naitatte.\nSe liitto tepsii enemmän kuin tykit\nPönkättyyn porttiimme. Ne naittakaa,\nNiin rutommin kuin ruudin ruhjomalla\nJa kilvan portit selkiseljälleen\nAvautuu teille. Vaan jos ette naita,\nNiin ärjy meri puoliks ei niin kuuro,\nRajump' ei leijona, ei vuoret, vaarat\nNiin järkkymättömät, ei itse kuolo\nNiin raima ole surmaraivossaan\nKuin kaupunkia puoltamassa me.\n\nBASTARDI.\nSe valtti vanhan kuolon lahot luutkin\nRäsyistään puistaa! Suuri suu, mi surmaa,\nVerta ja vuorta oksentaa, ja haastaa\nÄrjystä leijonan niin tuttavasti\nKuin kolmentoista tyttö rakistaan!\nLie tykkimies tuon velikullan tehnyt:\nSen suuss' on tykit, tulet, sauhut, jyskeet,\nJa kielellään hän selkäsaunan antaa.\nHän korviamme pieksää; pukkavammat\nOn sanansa kuin ranskalaisen nyrkki.\nHuh! Moist' en sanaryöppää saanut sitten\nKuin taatoks kutsuin velimiehen isää.\n\nELEONORA.\nOi, neuvoon suostu, poika, naita heidät,\nBlancalle laajat anna myötäjäiset;\nNiin lujaksi sen liiton kautta kiinnät\nEvätyn oikeutesi kruunuun, että\nTuo pojantaimi puuttuu aurinkoa,\nJok' aimo hedelmäks sen kukat kypsäis.\nNäen Ranskan katseessa jo myöntymystä;\nKas, kuinka kuiskailevat. Toimeen joutuun,\nKun mielet viel' on herkät kunnialle,\nEtt' intoa näin sulavaa ei sääli\nJa katumus ja vieno maireen kuiske\nTaas jäähdytä ja hyydä entiselleen.\n\n1. PORVARI.\nMiks eivät nämä majesteetit vastaa\nUhatun kaupunkimme sovun tarjoon?\n\nKUNINGAS PHILIP.\nPuhukoon ensin Englanti; sill' ensin\nOn sananvuoro ollut. -- Mitä sanot?\n\nKUNINGAS JUHANA.\nJos poikas, Dauphin-prinssi, lukea\nVoi tästä kaunokirjasta, \"ma lemmin\",\nKuningattaren lepingon saa tyttö,\nNiin, Anjou, Touraine, Poitiers ja Maine\nJa kaikki, mitä tällä puolen merta --\nPait tätä saartamaamme kaupunkia --\nOn meidän maan ja kruunun alamaista,\nKullatkoon hänen morsiusvuodettaan\nJa valtaa, arvoa ja kunniata\nHänelle kartuttakoon, niinkuin itse\nHän suloon, kasvatukseen, vereen nähden\nOn vertoja jos minkä prinsessan.\n\nKUNINGAS PHILIP (Louis'lle).\nMit' itse sanot? Katso neittä silmään!\n\nLOUIS.\nSen juuri teen, ja hänen silmässään\nNäen ihmeen, ihan ihmeellisen kumman:\nNäen tuossa silmäss' oman varjoni;\nSe poikanne on varjo vain, mut koht' on\nSe aurinko, mi pojan varjoks muuttaa.\nEn itseäni rakastanut ennen\nKuin nyt, kuin kuvani ma näen tuossa\nSen silmäkultaan upotettuna.\n\n    (Louis ja Blanca kuiskailevat keskenään.)\n\nBASTARDI.\nSen silmäkultaan upotettuna!\nSen kulmakarvaan hirtettynä juuri!\nSydämmeen kahlittuna! Vakooja\nOmalle petokselleen! Synti suuri,\nEtt' tuommoiseen on lempeen moinen kettu\nKahlittu, hirtetty ja upotettu!\n\nBLANCA.\nSetäni tahto minunkin on myös.\nJos teissä jotain mieleistä hän näkee,\nNiin, minkä näkee hän ja mihin mieltyy,\nSen helposti ma tahdokseni siirrän,\nTai, suoremmin jos sanoa mun suotte,\nSen helposti ma lemmelleni uskon.\nEnempää teit' en tahdo mielistellä --\nMin teissä näen, se lemmen arvoist' on --\nSen sanon vain: en mitään näe teissä --\nVaikk' itse kateus oisi tuomarina --\nMi vähintäkään vihaa nostattais.\n\nKUNINGAS JUHANA.\nNo, mitä sanoo nuoret? Mitä Blanca?\n\nBLANCA.\nHän kunnialle ain' on velkapää\nNiin tekemään, kuin viisautenne käskee.\n\nKUNINGAS JUHANA.\nNo, entä prinssi Dauphin: tätä neittä\nTe rakastaako voitte?\n\nLOUIS.\n                      Kysykää,\nMa lempeäni hillitäkö voin!\nTäydestä sydämmestä häntä lemmin.\n\nKUNINGAS JUHANA.\nVolquessen, Anjou, Poitiers, Touraine, Maine,\nNää viisi maata saat siis hänen kanssaan\nJa siihen kolmekymment' tuhatta\nEnglannin kultamarkkaa täytteheksi.\nJos suvaitset, niin käske, Ranskan Philip,\nNyt tyttären ja pojan lyödä kättä.\n\nKUNINGAS PHILIP.\nNiin mielelläni! Kädet yhteen, lapset.\n\nITÄVALLAN HERTTUA.\nJa huulet myös! On siihen lupakin;\nNiin minä tein, kun kihlat lupasin.\n\nKUNINGAS PHILIP.\nNyt, Angers'n miehet, portit avatkaa,\nEtt' ystävyys, min loitte, sisään pääsee.\nKirkossa pyhän Maarian nyt heti\nOn vihkimenot julki vietettävät. --\nEi Constance rouva seurassamme lie?\nEi, onneksi; tään solmimamme liiton\nOis läsnäolollaan hän estänyt.\nMiss' ollee nyt hän poikineen? Ken tietää?\n\nLOUIS.\nHän teltassanne purkaa harmiaan.\n\nKUNINGAS PHILIP.\nJa, kautta kunniani, tämä liitto\nEi hänen harmilleen tuo suurta hoivaa. --\nMut, veli Englanti, tuon leskirouvan\nMitenkä hyvitämme? Tänne tultiin\nOikeuttaan puoltamaan, mut, herra nähköön,\nSe kääntyi toisin, omaks eduksemme.\n\nKUNINGAS JUHANA.\nSe korjattakoon. Nuoren Arthurin\nBretagnen herttuaksi nimitämme,\nRichmondin jaarliksi ja tämän rikkaan\nKaupungin herraks. -- Constance rouva tänne!\nLähetti lennättäköön hälle kutsun\nHääjuhlahamme! -- Toivon, että voimme,\nVaikk' emme tahtonsakaan määrää täyttää,\nToki siihen määrään häntä tyydyttää,\nEtt' ehkäisemme hänen huutamistaan.\nKiiruimman kautta rientäkäämme nyt\nPikaiseen, äkkinäiseen juhlanviettoon!\n\n    (Kaikki menevät, paitse Bastardi. -- Porvarit vetäytyvät\n    pois muureilta)\n\nBASTARDI.\nHupsu mailma! Hupsut vallat! Hupsu liitto!\nJuhana osan heittää, ehkäistäkseen\nArthurin oikeutta koko valtaan;\nJa Ranska, jonka aseet omatunto\nHionut oli, joka pyhin innoin\nSotahan läksi Herran sotilaana,\nNyt kuulee kuisketta tuon valapaton,\nTuon ounaan perkeleen, tuon parittajan,\nMi kunniansa syö, tuon päivinäisen\nSanansa rikkojan, mi kaikki pettää,\nKuninkaan, kerjäläisen, vanhan, nuoren,\nTytönkin, joll' ei muuta hukattavaa\nKuin tytön nimi, senkin siltä kettää\nTuo silonaama, maire itsekkäisyys,\nTuo itsekkäisyys, mailman väärä vietti.\nVaikk' itsessään on mailma vaakitettu\nTasaista tietään tasaisesti käymään,\nNiin voitonpyynti tuo, tuo väärä vietti,\nTuo himon hiertäjä, tuo itsekkäisyys\nPois aikeestaan ja suunnastaan sen työntää,\nPäämäärästään ja tasapainostaan.\nJa väärä pyynti tuo, tuo itsekkäisyys,\nTuo parittaja, kaiken kieron leima,\nSoaissut liehakan on Ranskan silmät,\nEtt' epää nyt hän lupaamansa turvan\nJa rehellistä kunnon sotaa välttää\nLikaisen, kurjamaisen rauhan vuoksi. --\nJa miksi itsekkäisyyttä ma moitin?\nSiks' ett'ei minua se kosinut.\nEi siksi, ett'en kahmais täysin kourin,\nJos kultaenkelit mua käteen tarttuis.[12]\nMut käsi tää on kiusaamaton vielä\nJa kerjäläisen lailla rikkait' ilkkuu.\nNiin, ollen kerjäläinen, ilkun siis\nJa sanon, ett' on rikkaus suurin synti;\nKun rikastun, en lakkaa huutamasta:\nEtt' on se kerjuu suurin synti vasta.\nKosk' edun vuoksi vallat pettää noin,\nSua, hyöty, palvelen ja jumaloin.\n\n                         (Menee.)\n\n\n\n\nKOLMAS NÄYTÖS.\n\n\nEnsimmäinen kohtaus.\n\n    Seutu sama. Ranskan kuninkaan teltta.\n\n    (Constance, Arthur ja Salisbury tulevat.)\n\nCONSTANCE.\nVai naineet! Rauhan tehneet! Väärää verta\nSeattu väärään! Ystäviksi tulleet!\nDauphinko Blancan saa, nuo maatko Blanca?\nEi, ei! Sa puhut väärin, kuulit väärin.\nMietihän, kerro uudestaan se vielä.\nEi voi niin olla; sanot vain, ett'on niin.\nMa uskon, ettei sinuun uskomista,\nPuheesi vain on rahvaan tyhjää tuulta.\nLuulenpa, että luulen sua, mies;\nKuninkaan vala takaa mulle toista.\nSaat rankaisun, kun näin mun säikytit:\nMa sairas olen, altis pelolle,\nVääryyttä kärsinyt ja pelon alla,\nTurvaton olen leski, pelon oma,\nJa vaimo luontoaan jo pelkoon luotu.\nJos tunnustatkin, että puhut pilaa,\nEi säikkyneet saa elonhenget rauhaa,\nVaan värjyin värisevät kaiken päivää.\nPudistat päätä; mitä sillä tahdot?\nMiks synkeästi katsot poikaani?\nJa miksi käsi povellasi, miksi?\nMiks silmästäsi murheen vesi tulvii\nKuin ylvä virta yli äyräittensä?\nPuheesko takeita nuo synkät merkit?\nPuhu, mut älä kaikkea, mit' äsken;\nVain sana: puhees tosiko?\n\nSALISBURY.\n                          Niin tosi,\nKuin teistä varmaan ne on valheelliset,\nJoidenka syy on, ett' on puhe tosi.\n\nCONSTANCE.\nJos tätä murhett' uskomaan mua neuvot,\nNiin neuvo myös se murhe murhaamaan.\nNiin elämä ja usko vastaan tulkoot\nKuin kahden hurjapäisen miehen raivo,\nJotk' ensi yhtymässä sortuvat.\nDauphin nai Blancan! Mihin joutuu Arthur?\nEnglanti Ranskaan liittyy! Entä minä?\nPois, mies! En näköäsi sietää voi;\nTuo sanomasi rumentaa sun aivan.\n\nSALISBURY.\nMit' olen muuta pahaa tehnyt teille,\nKuin muiden tuoman pahan ilmaissut?\n\nCONSTANCE.\nSe paha on jo itsessään niin inhaa,\nEtt' itse kertojankin pahentaa.\n\nARTHUR.\nOi, äiti hyvä, tyyntykää, ma pyydän.\n\nCONSTANCE.\nJos sinä, tyyntäjäni, ruma oisit,\nKuvaton, äitis kohdun häväistys,\nRivoa tahraa, inhaa vammaa täysi,\nHupelo, rampa, kyssä, rujo, musta,\nPisoilla, luomill' yltä ryvetetty,\nEn siitä huolisi, vaan tyyni oisin;\nEt silloin mulle rakas oisi, etkä\nOis syntysi ja kruunun arvoinen.\nMut kaunis olet; kehdossas jo, armas,\nSua suosi yhdess' onnetar ja luonto.\nLuonnolta puoleks auenneen sait ruusun\nJa liljan hohdon. Ah! Mut onnetar\nSe muuttui, viettyi pois ja sulta vietiin;\nJuhana setäs kanssa nyt se kiemaa,\nJa käsin kultaisin se Ranskan lahjoi\nKuninkaan arvon maahan tallaamaan\nJa parittajaks teki majesteetin.\nNiin, Ranska Juhanan ja onnettaren,\nNiin, valtaajan ja porton parittaa. --\nMies, eikö tehnyt väärää valaa Ranska?\nSanoilla hänet myrkytä, tai mene,\nJa jätä yksin tuskat nää, jotk' yksin\nMun kantaa täytyy.\n\nSALISBURY.\n                   Anteeks suokaa, rouva,\nMut ilman teitä palata en voi.\n\nCONSTANCE.\nSa voit, sun pitää; minä en sua seuraa.\nSuruni ylvääks opetan; sill' ylväs\nSe suru on, se omaajansa valtaa.\nMinun ja tämän suuren surun luokse\nKuninkaat kokoon tulkoot; niin, näet, suuri\nOn tuskani, ett' aava, vankka maa\nSe yksin jaksaa sitä kannattaa.\n    (Heittäytyy maahan.)\nTäss' istun suruineni; tässä meitä\nKuninkaat kumarrelkoot: käske heitä!\n\n    (Kuningas Juhana, kuningas Philip, Louis, Blanca, Eleonora,\n    Bastardi, Itävallan herttua tulevat seurueineen.)\n\nKUNINGAS PHILIP.\nNiin, armas tytär, tämä onnen päivä\nSe Ranskass' aina olkoon juhlapäivä.\nSen kunniaksi ylväs aurinko\nKulussaan taukoo, alkemistaa matkii\nJa muuttaa silmän tenholoistolla\nMaan laihan kärkeen hohtavaksi kullaks.\nNäin vuosittain, kun tämä päivä palaa,\nSe pyhäpäivänä on vietettävä.\n\nCONSTANCE (nousten).\nKirottu päivä, eikä pyhä päivä!\nMit' on se päivä ansainnut tai tehnyt,\nEtt' almanakkaan kultakirjaimilla\nSe merkittäisi juhlapäiväin joukkoon?\nPois viikonpäivistä se pyyhkikää\nHäpeän, sorron, pattovalan päivä!\nMut jos se jää, niin kuormilliset vaimot\nRukoilkoot, ett'ei silloin syntyis lapsi,\nJott' epäluoma toivoa ei pettäis.\nTään päivän osaks kaikki haaksirikot\nJa kaikki kaupan purkamiset tulkoot!\nTään päivän alkeet saakoot huonon lopun,\nJa vilpiks itse uskollisuus käyköön!\n\nKUNINGAS PHILIP.\nEi, toden totta, syytä teillä, rouva.\nKirota tämän päivän somaa työtä.\nTakeena teill' on majesteettini.\n\nCONSTANCE.\nSain väärää rahaa, joka majesteetin\nOn näköinen, mut koetust' ei kestä.\nOlette valapatto, valapatto!\nViholliseni verta vuodattamaan\nHalaten tulitte, nyt halaten\nOmaanne vuodatatte hänen vertaan.\nNyt sodan voimapaini, uhkakatse\nRuseiltuun rauhaan, ystävyyteen ryytyy,\nJa meidän sorto on sen liiton leima. --\nOi, miekkaan, taivaat, miekkaan kuninkaita\nValapattureita vastaan! Leski huutaa:\nMinulle tule puolisoksi, taivas!\nTään kironpäivän hetket, rauhass' älkööt\nNe mailleen menkö! Ennen iltaa vielä\nVerinen vaino pattokuningasten\nVälihin tulkoon! Kuule mua, kuule!\n\nITÄVALLAN HERTTUA.\nEi! Rauhaa, lady Constance!\n\nCONSTANCE.\n                            Sotaa, sotaa,\nEi rauhaa! Minulle on rauha sotaa.\nHäväiset voitonmerkkis, Itävalta!\nSa, orja, pelkuri ja raukka sinä!\nPien' olet sankariksi, konnaks suuri.\nSa vahvemman vain turviss' olet vahva.\nSa onnettaren sulho, käyt vain taistoon,\nKun oikullinen armos apuun joutuu.\nSinäkin valas söit ja valtaa mairit.\nMik' olet narri! Suurisuinen narri!\nMun hyväkseni kerskut, poljet, noidut!\nOi, sua kylmäverist' orja-parkaa!\nKuin pauanne mun sivullani haastoit,\nMua auttaa vannoit, käskit minun luottaa\nVäkeesi, onneesi ja tähtiisi.\nNyt vihamiestenikö puoleen luovut?\nSun leijonanko talja ylläs! Hyi!\nVasikannahkall' arka nahkas peitä![13]\n\nITÄVALLAN HERTTUA.\nTuon sanan sanonut jos oisi mies!\n\nBASTARDI.\nVasikannahkall' arka nahkas peitä!\n\nITÄVALLAN HERTTUA.\nSen sanan maksat hengelläsi, konna.\n\nBASTARDI.\nVasikannahkall' arka nahkas peitä!\n\nKUNINGAS JUHANA.\nUnohdat arvos; tuo ei meille mieleen.\n\n    (Pandulph tulee.)\n\nKUNINGAS PHILIP.\nKas, tuossa paavin pyhä legaatti!\n\nPANDULPH.\nVoidellut taivaan edusmiehet, terve!\nJuhana, pyhä toimeni sua koskee.\nMinä, Milanon kardinaali, Pandulph,\nLegaatti paavi Innocentiuksen,\nSinulta kysyn hänen nimessään\nJa omantuntos puolesta, siis vastaa:\nMiks pyhää äitiämme, kirkkoa,\nTylysti poljet, Stephan Langtonin kun,\nValitun Canterbyryn arkkipiispan,\nPyhästä hiipast' uhkamielin estät?\nNimessä paavi Innocentiuksen,\nIsämme pyhän, tätä kysyn sulta.\n\nKUNINGAS JUHANA.\nNimelle moiselleko vastuun velkaa\nVihityn kuninkaan on vapaa henki?\nEt nimeä sa, kardinaali, keksi\nNiin tyhjää, katalaa ja naurettavaa\nTilille mua vaatimaan kuin paavin.\nSe hälle sano; tääkin vielä kuule\nEnglannin suusta: mikään Rooman pappi\nVeroa meilt' ei saa, ei kymmenystä;\nOn taivaan kautta ylin valta meillä,\nJa taivaan kautta valtakunnassamme\nAiomme tätä valtaa käyttää yksin\nJa kuolevaisen käden avutta.\nSe sano paaville; ei tarvis häntä\nJa vallananastustaan haikailla.\n\nKUNINGAS PHILIP.\nTuo herjaust' on, veli Englanti.\n\nKUNINGAS JUHANA.\nJos te ja kaikki kristikunnan vallat\nNoin pauloiss' olette tuon viekkaan papin,\nPeläten pannaa, jonka raha purkaa;\nJos inhan kullan kuonall' ostatte\nAnetta valheellista henkilöltä,\nJok' oman aneens' sillä panee kaupan;\nJos te ja muutkin, perin peijattuina,\nTuot' ilvetaikaa veroll' elätätte,\nNiin yksin, yksin minä paavin taitan\nJa hänen ystävilleen kauhun laitan.\n\nPANDULPH.\nLain mulle suoman vallan kautta siis\nKirottu olet nyt ja pannaan pantu;\nJa siunattu se olkoon, joka luopuu\nValasta luopiolle vannotusta;\nJa ansiollinen ja autuutettu\nJa pyhimyksen arvoss' olkoon käsi,\nJok' ihmisteiltä salakeinoin raivaa\nVihatun henkesi!\n\nCONSTANCE.\n                 Oi, suotakoon\nMun Rooman kanssa hetki sadatella!\nHyvä isä, huuda kirouksiini aamen!\nEi toista loukattua, jonka kieli\nNiin voisi häntä kirota kuin minun.\n\nPANDULPH.\nKirota mulla laki on ja valtuu.\n\nCONSTANCE.\nNiin mulla myös. Jos oikeutt' ei suo laki,\nOn laillist', ett'ei laki vääryytt' estä.\nLain kautt' ei lapseni saa kruunuaan:\nKen hältä kruunun valtaa, lainkin valtaa.\nSiis, kosk' on itse laki suurin vääryys,\nKuin estäis laki mua kiroomasta?\n\nPANDULPH.\nNyt, Ranskan Philip, pannan uhalla\nPääluopiosta tuosta kätes päästä\nJa Ranskan voimat häntä vastaan nosta,\nJos Rooman alle ei hän nöyristy.\n\nELEONORA.\nKalvistut, Ranska? Älä päästä kättä.\n\nCONSTANCE.\nOi, estä, horna, Ranskan katumista!\nJos käsi pääsee, sielun menetät.\n\nITÄVALLAN HERTTUA (Philipille).\nKuningas, kuulkaa kardinaalia.\n\nBASTARDI.\nVasikannahkall' arka nahkas peitä.\n\nITÄVALLAN HERTTUA.\nVait, koira, muuten puistan nyrkkiäni --\n\nBASTARDI.\nNiin, housuntaskussa on kyllä tilaa.\n\nKUNINGAS JUHANA.\nMitä lausut, Philip, kardinaalille?\n\nCONSTANCE.\nToisinko lausuisi, kuin kardinaali?\n\nLOUIS.\nMietihän isä! Kysymys on siinä:\nRoomanko kovan pannan otat, vaiko\nEnglannin löyhän ystävyyden hukkaat.\nValitse helpompi.\n\nBLANCA.\n                  Siis, pannaanpano.\n\nCONSTANCE.\nLujana, Louis! Perkele sua kiusaa\nHahmossa nuoren, kauniin morsion.\n\nBLANCA.\nConstance ei puhu vahvast' uskosta,\nVaan hädästä.\n\nCONSTANCE.\n              Jos hätäni sa myönnät,\nJok' elää siksi vain, ett' usko kuoli,\nNiin hädästäkin tämä hätä säätää,\nEtt' usko elpyy taas, kun hätä kuolee.\nHätääni polje vain, niin usko nousee,\nHätääni nosta, niin on polkeess' usko.\n\nKUNINGAS JUHANA.\nKuningas rauhaton on, eikä vastaa.\n\nCONSTANCE.\nHänelle rauha suo! Nyt kelpo vastuu!\n\nITÄVALLAN HERTTUA.\nNiin, Philip kuningas, pois arkuus heitä.\n\nBASTARDI.\nVasikannahkall' arka nahkas peitä!\n\nKUNINGAS PHILIP.\nHämmennyt olen. Mitä sanoisinkaan?\n\nPANDULPH.\nJos mitä sanot, hämmennyt vain lisää,\nKun olet kirottu ja pannaan pantu.\n\nKUNINGAS PHILIP.\nTilaani asettukaa, hurskas isä,\nJa sanokaa, mit' itse tekisitte.\nMe, kuninkaat, juur' äsken kättä löimme,\nJa mielten sisin sopu kiinnitettiin\nAvioliitolla ja kahlehdittiin\nLujilla pyhän valan siteillä.\nViimeinen henkäys, joka huulillamme\nSanoiksi sointui, oli vahva vala,\nEtt' ikirakkaus, ystävyys ja sopu\nNiin valtain ois kuin valtiasten kesken.\nJuur' ennen välirauhaa, hiukkaa ennen --\nOl' aikaa tuskin pestä käsiämme,\nJoill' oli valtakauppa solmittava --\nNiin murhan sivellin, sen taivas tietköön,\nNe oli tahrinut, ja kosto niihin.\nKuvannut hurjain valtain julman riidan.\nNuo kädetkö, joist' äsken veri pestiin,\nJotk' äsken kahden puolen lempi liitti,\nNyt purkais liiton tään ja hellän siteen?\nUskollisuutta ivais? Taivast' ilkkuis?\nNiin häälyväiset lapset meistä loisi,\nEtt' irti kätemme nyt riuhtoisimme,\nPeruuttaisimme valat vannotut,\nHymyvän rauhan vihkivuotehelle\nVeriset joukot marsittaisimme\nJa puhtaan sopuisuuden vienon otsan\nToralla tahraisimme? Pyhä herra,\nArvoisa isä, sitä älkää suoko!\nSuvaitkaa päättää, määrätä ja säätää\nLievempi muoto, niin me kuuliaiset\nIlolla olemme ja ystävänne.\n\nPANDULPH.\nSe muoto muodoton ja laki laiton,\nJok' ystävyyttä suosii Englannin.\nAseihin siis, ja kirkon puoltajiksi!\nTai muuten äiti, kirkko, hylkypoikaan\nKirouksen viskaa, äidin kirouksen.\nNiin, Ranska, käärmeelt' ennen kielen sidot,\nNälistyneeltä tiikeriltä hampaan\nTai härnätyltä leijonalta ryömän,\nKuin käden, jota pidät, rauhaan käännät.\n\nKUNINGAS PHILIP.\nVoin purkaa kädenlyönnin, vaan en sanaa.\n\nPANDULPH.\nSiis sanan vihamieheks sanan teet,\nJa kansaissodan tavoin valaa vastaan\nAsetat valan, kielen kieltä vastaan.\nOi, ensin täytä taivaalle se vala,\nJonk' ensin vannoit taivaalle, se vala,\nEtt' oisit meidän kirkon soturi.\nMin sitten vannoit, itseäsi vastaan\nSen vannoit, ja sit' et voi itse täyttää.\nSe, mitä vannoit väärää tekeväsi,\nEi ole väärää, jos sen oikein teet;\nJa jos jää tekemättä, mik' on väärää,\nOn oikein, että jää se tekemättä.\nJos aikees harhaan vie, niin paras apu\nOn uusi harha; jos se onkin väärää,\nNiin sitenhän se väärä suorenee.\nPetokseen petos auttaa, niinkuin tuli\nHaavassa poltetussa jäähtää tulta.\nUskonto valan täyttämistä vaatii,\nMut sinä vannoit uskontoa vastaan;\nMin kautta vannot, sitä vastaan vannot.\nTeet toden tähden valan valaa vastaan;\nJos todeks sit' et tiedä, mitä vannot,\nNiin vannot sen vain, ettet väärin vanno;\nOis muuten vala pelkkää ilvettä.\nMut sinä vannoit vannovasi väärin,\nNiin, väärin, jos sen täytät, minkä vannoit.\nMyöhempi valas aiempaa on vastaan,\nJa itse riidoin olet itses kanssa.\nEt voittoa voi saada parempaa,\nKuin jos tuot' inhaa kiusausta vastaan\nHyvän ja jalon puoles asestat;\nJonk' ehon puolen rukouksiini suljen,\nJos siihen taivut; vaan jos et, niin tiedä,\nEtt' uhkaa sua kirous niin raskas,\nEtt'et voi sitä puistaa pois, vaan kuolet\nSen mustan painon alle toivotonna.\n\nITÄVALLAN HERTTUA.\nKapinaa! Ilmi kapinaa!\n\nBASTARDI.\n                       Niin vainko?\nVasikannahka suutas eikö tuki?\n\nLOUIS.\nAseihin, isä!\n\nBLANCA.\n              Vihkipäivänäsi?\nJa omaa avioimaas verta vastaan?\nHääsaliksemme tappotannerko?\nPärinä rummunko ja torven räikkä,\nTuo hornan melu, juhlasoitoksemme?\nOi, kuule, puolisoni! -- ah! kuink' uusi\nOn suussani se sana puoliso! --\nSen nimen tähden, jot' ei kielen' ole\nMaininnut ennen, polvillani kerjään:\nSetääni vastaan sotaan älä lähde!\n\nCONSTANCE.\nOi, polvillani, jotka polvistuksess'\nOn karjenneet, rukoilen, jalo Dauphin:\nOi, älä muuta sitä tuomiota,\nJonk' ennakolta säätänyt on taivas!\n\nBLANCA.\nNyt lempes nähdään. Mikä voisi sua\nEnemmän hellyttää kuin vaimon nimi?\n\nCONSTANCE.\nSun tukijasi tuki: kunnia.\nOi, kunniasi, Louis, kunniasi!\n\nLOUIS.\nMiks olette niin kylmä, majesteetti,\nNäin tärkeät kun seikat toimeen kutsuu?\n\nPANDULPH.\nJulistan kirouksen hänen päälleen.\n\nKUNINGAS PHILIP.\nEi tarvis. -- Luovun sinust', Englanti.\n\nCONSTANCE.\nKauniisti kääntyy eksytetty herruus!\n\nELEONORA.\nRumasti luopuu ranskalainen höllyys!\n\nKUNINGAS JUHANA.\nEi kulu tuntia, niin kadut, Ranska.\n\nBASTARDI.\nTuo vanha suntio, tuo lukkar' Aika,\nTahtooko hän sen? Silloin katuu Philip.\n\nBLANCA.\nAurinko vertyy; hyväst', armas päivä!\nNyt kenen puolta pidän? Molempain:\nYks käsi toisen joukon, toinen toisen;\nJa näiden raivo, kumpaankin kun kiinnyn,\nMun rikki riistää, kappaleiksi katkoo.\nYljälle en voi pyytää voittoa,\nSedälle täytyy pyytää tappiota,\nIsälle en saa menestystä suoda\nJa mummon suomia en tahdo suoda.\nJos kuka voittaa, minä aina tappaan,\nSe tietty ennen jo, kuin alkaa kilpa.\n\nLOUIS.\nMun luonani sun onnes elää, kulta.\n\nBLANCA.\nMiss' onni elää, elo kuolee multa.\n\nKUNINGAS JUHANA.\nKäy, lanko, kerää kokoon joukkomme!\n    (Bastardi menee.)\nOi, Ranska, vihan liekki minut polttaa,\nJa vimman hehku minuss' on niin kuuma,\nEtt' yksin veri sammuttaa sen voi,\nNiin, veri, Ranskan jaloin, kalliin veri!\n\nKUNINGAS PHILIP.\nSun raivos ennen tuhkaks sinut polttaa,\nKuin meidän veri tules sammuttaa.\nEtehes katso! Kavahda!\n\nKUNINGAS JUHANA.\n                       No niin:\nKavahda sinäkin! Nyt aseisiin!\n\n                    (Menevät.)\n\n\nToinen kohtaus.\n\n    Tasanko Angers'n lähellä.\n\n    (Sotahuutoja. Hyökkäyksiä. Bastardi tulee, kädessä\n    Itävallan herttuan pää.)\n\nBASTARDI.\nNyt, totta vieköön, tulee kuuma päivä!\nPilvessä joku ilmapiru väikkyy\nJa turmaa seuloo. Itävallan pää\nOn tuossa; Philip vielä hengähtää.\n\n    (Kuningas Juhana, Arthur ja Hubert tulevat.)\n\nKUNINGAS JUHANA.\nTää poika korjaa, Hubert. -- Philip, riennä!\nTeltassa äitiäni ahdistetaan,\nHän vangittu on, pelkään.\n\nBASTARDI.\n                          Pelastettu.\nMa turvaan hänet vein, ei pelkoa.\nEteenpäin, herra! Vähän vaivaa vielä,\nNiin työmme saamme hyvään päätökseen.\n\n                           (Menevät.)\n\n\nKolmas kohtaus.\n\n    Sama paikka.\n\n    (Sotamelskettä, hyökkäystä, peräytymistä. Kuningas Juhana,\n    Eleonora, Arthur, Bastardi, Hubert ja ylimyksiä tulee.)\n\nKUNINGAS JUHANA (Eleonoralle).\nNiin, äiti; vahvan vartioston turviin\nTe jäätte tänne. -- (Arthurille.) Lanko, älä sure,\nSua mummo rakastaa, ja yhtä armas\nSedälles oot kuin olit isällesi.\n\nARTHUR.\nVoi, tästä äiti parka suruun kuolee!\n\nKUNINGAS JUHANA (Bastardille).\nPois, lanko, Englantiin! Edeltä riennä,\nJa ennen tuloamme saitain munkkein\nRavista kukkaroita; vangitut\nVapauta enkelit;[14] näet, nälän täytyy\nNyt rauhan lihavista lihoist' elää.\nKäskymme täytä ihan viime tinkaan.\n\nBASTARDI.\nTuohusta, kirjaa, kelloa en säiky,[15]\nKun hopeat ja kullat mua viittaa.\nHyvästi, herra! -- Mummo, puolestanne\nRukoilen -- jos ma joskus hurskaaks käännyn --\nNyt suudella mun suokaa kättänne.\n\nELEONORA.\nHyvästi, jalo lanko!\n\nKUNINGAS JUHANA.\n                     Hyvästi!\n\n    (Bastardi menee.)\n\nELEONORA.\nKäy tänne, pikku Arthur; mummo haastaa.\n\n    (Hän vie Arthurin syrjään.)\n\nKUNINGAS JUHANA.\nTule, Hubert. Kelpo Hubert, meidän tulee\nSua kiittää paljosta. Tää lihalinna\nSe kätkee sielun, jok' on velkaa sulle\nJa koron kanssa aikoo lempes maksaa.\nEhtoisa valas, ystävä, se elää\nPovessa tässä, armoin hellittynä.\nKätesi! Hiukan mull' ois sanomista,\nMut jääköön aikaan otollisempaan.\nMua, jumalauta, melkein hävettää\nSanoa, kuinka rakas olet mulle.\n\nHUBERT.\nSyvästi kiitollinen, majesteetti.\n\nKUNINGAS JUHANA.\nNiin sanoa ei sulla vielä syytä,\nMut kohta saat. Kuink' aika vitkaileekin,\nNiin tulee aika, jolloin voin sun maksaa.\nMull' oli sanottavaa, -- mutta jääköön.\nAurinko taivaall' on, ja ylvä päivä,\nJot' ailakoivat kaikki mailman ilot,\nOn liian löyhäkkä ja huvikärkäs\nMua kuulemaan. Jos kello keskiyön,\nTuo rautakielinen ja vaskisuinen,\nYön korvaan uniseen nyt kolkahtaisi;\nTää paikka tässä jos ois kirkkotarha\nJa sinä tuhantisen sorron lyömä;\nJos raskasmielisyyden synkkä henki\nVeresi kuivaisi ja paksuks hyytäis --\nMi suonissa nyt himartaen liukuu\nJa silmään naurun houkuttaa, sen narrin,\nJa kinnaa posket turhamaiseen iloon:\nSe vietti minun aikeilleni inha --\nTai jos sa silmittä mun voisit nähdä\nJa kuulla korvitta ja vastauksen\nKielettä antaa, pelkin ajatuksin --\nEi silmää, korvaa, tyhjää sanan helkkää --\nNiin tarkan valppaan päivän kiusallakin\nValaisin povees aatteeni. Mut, ah!\nEn tahdo. -- Olet toki mulle rakas,\nJa minä, niinkuin toivon, sulle rakas.\n\nHUBERT.\nNiin rakas, että, mitä käskenette,\nVaikk' oisi kuolema sen toimen loppu,\nSen, jumalauta, teen.\n\nKUNINGAS JUHANA.\n                      Sit' enkö tiedä?\nOi, Hubert, hyvä Hubert, tuohon poikaan\nLuo silmäsi; niin, tiedä, ystävä,\nHän tielläni on niinkuin mikä käärme,\nJa mihin vain tään jalkani ma astun,\nHän edessäni on. Mua ymmärrätkö?\nSa häntä vartioit.\n\nHUBERT.\n                   Ja niin sen teen,\nEtt ei hän vaaraks ole kuninkaalle.\n\nKUNINGAS JUHANA.\nKuolema.\n\nHUBERT.\n         Kuninkaani?\n\nKUNINGAS JUHANA.\n                     Hauta.\n\nHUBERT.\n                            Eloon\nEi ole jääpä.\n\nKUNINGAS JUHANA.\n              Kyllin. Nyt ma voisin\nIloinen olla. Hubert, sua suosin;\nEn sano mitä tehdä sulle aion;\nMut muista vain. -- Hyvästi, arvo-rouva;\nLähetän vartioston turvaks teille.\n\nELEONORA.\nSiunattu ollos!\n\nKUNINGAS JUHANA (Arthurille).\n                Englantiin nyt, lanko!\nSua Hubert matkaan seuraa, töin ja innoin\nSua palvellen. -- Calais'ta kohti nyt!\n\n                            (Menevät.)\n\n\nNeljäs kohtaus.\n\n    Sama paikka. Ranskan kuninkaan teltta.\n\n    (Kuningas Philip, Louis, Pandulph ja seuralaisia tulee.)\n\nKUNINGAS PHILIP.\nNäin merillä kun myrsky myllertää,\nNiin koko laivastot ja armadatkin[16]\nHajalle joutuu, erin kumppaneistaan.\n\nPANDULPH.\nRohkeutta vain! Käy kaikki vielä hyvin.\n\nKUNINGAS PHILIP.\nMitenkä hyvin, kun käy kaikki pahoin?\nOlemme voitetut, meilt' Angers viety,\nTapetut ystävät, ja Arthur vanki.\nEnglanti veriss' Englantiin on mennyt,\nIvaksi tehden Ranskan vastustuksen.\n\nLOUIS.\nJa minkä voitti, sen myös vahvisti.\nNoin kuuma kiire ja noin järjin tehty,\nNoin kiivaat toimet ja noin viisas maltti\nEi löydä vertaansa. Ken täänlaisesta\nOn tappelusta lukenut tai kuullut?\n\nKUNINGAS PHILIP.\nTuon kunnian vois Englannille suoda,\nJos tälle häpeälle löytyis vertaa.\n    (Constance tulee.)\nKen tuossa? Sielun hauta, joka sulkee\nIjäisen hengen vastoin tahtoaan\nKituisen henkäyksen kurjaan tyrmään. --\nMukaani tulkaa, prinsessa, ma pyydän.\n\nCONSTANCE.\nKas nyt! Nyt näette, mik' on rauhan loppu.\n\nKUNINGAS PHILIP.\nRohkeutta, rouva! Malttukaa, Constance!\n\nCONSTANCE.\nEi, kaiken lohdun, kaiken avun hyljin,\nPait kuolon, kuolon: lohdun viimeisen\nJa tosiavun. Armas, maire kuolo!\nSuloinen löyhkä! Tuore mätäisyys!\nIkuisen yösi vuoteelta nyt nouse,\nSa kaiken onnen kauhistus ja kammo!\nSuudella tahdon vihatuita luitas\nJa silmäni sun silmäkuoppiis painaa,\nMadoillas sormiani sormustella\nJa mättää inhaa multaa suuni täyteen\nJa hirmukalma sinunlaises olla.\nNyt irviin suu, niin hymyväsi luulen,\nJa vaimonas sua halaan! Tule, tule,\nKurjuuden henttu!\n\nKUNINGAS PHILIP.\n                  Rauhaa, kaunis murhe!\n\nCONSTANCE.\nEi, ei, niin kauan kuin vain huutaa jaksan!\nOi, ukkosen jos suussa kielen' oisi,\nNiin tuskillani mailman järkyttäisin\nJa unest' ajaisin tuon julman ruoton,\nMi raukeaa ei naisen ääntä kuule\nJa päivittäistä rukousta ilkkuu.\n\nPANDULPH.\nTuo hulluuden on puhett', eikä surun.\n\nCONSTANCE.\nEt ole hurskas, noin kun panettelet.\nVai hullu! Omaa lastani nyt raastan;\nNimeni Constance; Gottfrid mieheni;\nNuor' Arthur poikani, ja hän on poissa!\nVai hullu! Hyvä Jumala, jos oisin,\nEtt' itseni ma voisin unhottaa!\nJos voisin, oi, mink' unhottaisin tuskan!\nViisautta saarnaa, että hulluks saat mun,\nNiin pyhäks itse tulet, kardinaali.\nEn hulluna, vaan tuskan tuntevana,\nSaan järkipuoleltani järkineuvon,\nMitenkä tästä tuskastani päästä,\nJa tikarin tai hirsipuun se neuvoo.\nJos hullu oisin, poikaani en tuntis,\nHäneksi ryysyvauvan luulisin.\nEn ole hullu; liian hyvin tunnen,\nMink' eri vaivan joka turma tuo.\n\nKUNINGAS PHILIP.\nSitokaa palmikkonne! Mikä lempi\nTuon tukan tuuheiss' asuu kiharoissa!\nHopeapisara jos niihin laskee.\nNiin siihen pisaraan kuin yhteissuruun\nTuhannen hiusta ystävyksin juuttuu,\nKuin uskolliset hartaat toverit\nEriämättöminä turmiossa.\n\nCONSTANCE.\nSiis, Englantiin!\n\nKUNINGAS PHILIP.\n                  Nuo hiukset sitokaa!\n\nCONSTANCE.\nSen kyllä teen; ja miksikä sen teen?\nKun siteistään ne päästin, ääneen huusin:\n\"Oi, niin jos voisin päästää poikani,\nKuin nämä hiukset vapauteen päästän!\"\nMut kadehdin nyt niiden vapautta,\nJa kahlehtia tahtoisin ne jälleen,\nKun vankina on poika parkani. --\nAh, isä kardinaali, kuulin teiltä,\nEtt' ystävämme taivaassa me näemme;\nJos totta tuo, niin taas näen poikani,\nSill' esikosta Kainist' alkaen\nJa aina lapseen eilen syntyneeseen\nNiin suloista ei luomaa ole nähty.\nMut surun mato kukkaani nyt kaivaa\nJa poskilt' ajaa pois sen syntysulot,\nNiin ett' on kolosilmäinen kuin aave\nJa kalvas, laiha niinkuin kuumeen vilut;\nJa niin hän kuolee; ja kun nousee jälleen,\nJa taivaan salissa kun hänet kohtaan,\nEn häntä tunne; siis en koskaan, koskaan\nSaa enää Arthur-pulmustani nähdä.\n\nPANDULPH.\nNoin haikea on tuska kauhistusta.\n\nCONSTANCE.\nHän puhuu, joll' ei ole poikaa ollut.\n\nKUNINGAS PHILIP.\nSurua hellitte kuin omaa lasta.\n\nCONSTANCE.\nNiin suru täyttää lapsen tyhjän paikan,\nSen vuoteessa se makaa, se mua seuraa,\nSen sulokatsetta, sen ääntä matkii,\nSen kaikki kauniit avut mieleen johtaa,\nSen tyhjään pukimeenkin pukeutuu;\nSiis, syystä minä lemmin surua.\nHyvästi! Jos ois teillä suru moinen,\nParemmin minä teitä lohduttaisin. --\n    (Repelee tukkaansa.)\nEn päässä tätä järjestystä kärsi,\nKun moinen hämmennys on sielussa.\nOi, lapseni! Oi, Arthur, armas poika!\nIloni, elämäni, kaikkeni!\nSa lesken-lohtuni ja huolten hoiva!\n\n    (Menee.)\n\nKUNINGAS PHILIP.\nPahinta pelkään nyt, ja häntä seuraan.\n\n    (Menee.)\n\nLOUIS.\nEi mulle iloks mikään maailmassa;\nElämä tympäisee kuin vanha taru\nUnisen tylsään korvaan matkittuna.\nNiin karvas häpeä on turmellut\nMakean mailman maun, että nyt se\nVain häpeää ja karvautta tarjoo.\n\nPANDULPH.\nJuur' ennen terveyden palaamista,\nJuur' taudin taitteessa on kipu haikein.\nJokainen pahe, joka meidät jättää,\nOn luopuessaan pahimmillaan. Mitä\nTään päivän kadossa te kadotitte?\n\nLOUIS.\nKaikk' ilon, kunnian ja onnen päivät.\n\nPANDULPH.\nNiin kyllä, voittanut jos oisitte.\nEi, ei; kun suotuisin on onni meille,\nNiin silmin uhkaavin se meihin katsoo.\nOn kummaa aatella, mut Juhanalle\nOn tappioksi, minkä voitoks luuli.\nSurette, ett' on Arthur vankinaan.\n\nLOUIS.\nNiin syvästi, kuin hän siit' iloitsee.\n\nPANDULPH.\nTeill' yhtä nuori mieli on kuin veri.\nProfeetan henki kauttani nyt puhuu,\nJa sanojeni pelkkä huoku liehtoo\nJokaisen rikan, korren, joka haitan\nPolulta, joka jalkas suoraan johtaa\nEnglannin valtaistuimeen. Siis kuule:\nJuhanan vallass' Arthur on, ja sini\nKuin pojan suoniss' uhkuu veri lämmin,\nEi anastaja tiimaa, minuuttia,\nEi hengenvedon aikaakaan saa rauhaa.\nValtikka, väkiryöstöin valloitettu,\nOn väen saatu, väen varjeltava;\nKen seisoo liukkaalla, ei halvintakaan\nTuetta hylkää. Arthur kaatuva\nSiis on, jos Juhanan on mieli seistä;\nNiin käyköön, sillä toisin ei voi käydä.\n\nLOUIS.\nJos Arthur kaatuu, mitä voitan minä?\n\nPANDULPH.\nTe puolisonne, Blancan, oikeudella\nSen voitte vaatia, mink' Arthurkin.\n\nLOUIS.\nJa hengen, kaikki menettää kuin Arthur.\n\nPANDULPH.\nNuor' ootte tässä vanhusmaailmassa!\nTeit' auttaa Juhana; teit' aika suosii.\nKen kelpo vereen kastoi onnensa,\nVerisen saa ja kelvottoman onnen.\nTuo hänen ilkityönsä koko kansan\nSydämmet kylmää, innon heissä jäätää,\nNiin että, pieninkin kun tila sattuu,\nHe hänen valtikkansa kukistavat.\nEi sitä utukuvaa taivaalla,\nEi luonnon oikkua, ei pilvipäivää,\nEi tuulen puuskaa, tavan sattumaa,\nJot' eivät tosisyistään irroittaisi,\nSanoen niitä ilmanraanoiks, enteiks,\nEpäluomiksi ja taivaanääniksi,\nJotk' uhkaa julki kostaa Juhanalle!\n\nLOUIS.\nHän kenties Arthurin ei henkeen koske,\nTurvakseen häntä vankinaan vain pitää.\n\nPANDULPH.\nOh, kun hän teidän lähestyvän kuulee,\nNiin Arthur, jos hän vielä hengiss' on,\nSen päälle kuolee! Juhanasta oiti\nVieroittaa sydämensä koko kansa,\nJa suuta suikkaa oudon tulokkaan,\nJa kapinaan ja raivoon aihett' imee\nJuhanan verisistä sormenpäistä.\nMinusta mylläkkä jo käymäss' on;\nOi, hautumass' on vielä parempaakin\nKuin kaikki tää! -- Äpärä Faulconbridge\nNyt Englanniss' on, ryöstää kirkkoja\nJa pyhyytt' ilkkuu. Nyt jos vain siell' oisi\nAseissa kymmenkunta ranskalaista,\nNiin puolelleen he, niinkuin kutsulinnut,\nKokoisi tuhatmäärät brittejä,\nKuin lumipallo, joka kierittäissä\nVuoreksi kohta kasvaa. Jalo Dauphin,\nKuninkaan luokse tulkaa! Ihmeen paljon\nHyväkseen heidän kiukkuaan voi käyttää\nNyt, heidän mielessään kun viha kiehuu.\nPois Englantiin! Kuningast' yllyttelen.\n\nLOUIS.\nSyyt vankat vankkaan työhön kutsuu meitä.\nJos te vain niinnätte, niin hän ei eitä.\n\n\n\n\nNELJÄS NÄYTÖS.\n\n\nEnsimmäinen kohtaus.\n\n    Northampton. Huone linnassa.\n\n    (Hubert ja kaksi palvelijaa tulee.)\n\nHUBERT.\nNuo raudat paistakaa; ja sinä mene\nTuon seinäverhon taa. Maan poveen kun\nMa poljen jalkaani, niin syökse esiin\nJa tuoliin sio poika, jonka tapaat\nMun luonani. Varuilla siis, ja tarkkaa.\n\n1. PALVELIJA.\nLie varmaan teillä valtuu tähän tekoon.\n\nHUBERT.\nEpäilys rietas! Älä pelkää. -- Menkää! --\n    (Palvelijat menevät.)\nTule, poikaseni, mull' on puhumista.\n\n    (Arthur tulee.)\n\nARTHUR.\nHuomenta, Hubert!\n\nHUBERT.\n                  Pieni prinssi, huomenta!\n\nARTHUR.\nNiin pieni prinssi -- vaikka suuremmankin\nOn oikeus -- kuin suinkin. -- Olet synkkä.\n\nHUBERT.\nNiin, totta, olen ollut iloisempi.\nHyväinen aika! Luulin, ettei voisi\nMuu kukaan olla synkkä kuin vain minä.\nMut muistanpa, kun Ranskass' olin, siellä\nNuor' oli herrasto kuin yö niin synkkää\nVain huvikseen. Niin kristitty kun olen,\nJos oisin vapaa nyt ja lammaspaimen,\nNiin iloinen ma oisin päivän pitkän.\nNiin oisin täälläkin, jos vain en varois,\nEtt' aikoo setä mulle lisää pahaa:\nHän pelkää minua ja minä häntä.\nMun syynikö, ett' isäni on Gottfrid?\nEi, totta, ei! Oi, Jumala! Jos oisin\nSun poikas, Hubert, niin mua rakastaisit.\n\nHUBERT (syrjään).\nViattomilla loruillaan hän minuss'\nElohon herättää jo kuolleen säälin,\nJos häntä puhuttelen; joutuun toimeen!\n\nARTHUR.\nOletko sairas? Kalvas olet tänään.\nAh, jospa oisit sentään hiukan sairas!\nYön luonas istuisin ja valvoisin;\nMa enemmän sua hellin kuin sa mua.\n\nHUBERT (syrjään).\nPoveni sanoillaan hän valloittaa. --\nLue, pikku Arthur!\n    (Näyttää hänelle paperia.)\n    (Syrjään.)\n                   Hupsu kosteus sinä!\nPois karkoitat sa julman kidutuksen!\nPian toimeen, muuten silmistäni lujuus\nNaiskyynelinä vetrehinä vierii! --\nLukea voitko? Kaunis käsi, mitä?\n\nARTHUR.\nNiin rumaan tarkoitukseen liian kaunis.\nMolemmat silmät kuumin raudoin polttaa!\n\nHUBERT.\nMun täytyy, laps.\n\nARTHUR.\n                  Ja tahdot myös?\n\nHUBERT.\n                                  Ja tahdon.\n\nARTHUR.\nJa hennot? Päätäsi kun särki, sidoin\nOtsaasi nenäliinan, parahani --\nKuninkaan tytär ommellut sen oli --\nTakaisin sitä koskaan vaatimatta.\nPitelin sydänyönä käsin päätäs\nJa tarkkana, kuin tunnilleen minuutit,\nAlati virkistelin vitkaa aikaa,\nKysyen: \"Mitä puutut?\" \"mitä särkee?\"\nTai \"mitä hyvää voisin tehdä sulle?\"\nLevossa köyhän miehen laps ois maannut\nSinulle lemmen sanaa sanomatta,\nMut sairaanhoitajasi oli prinssi.\nKai luulet lempeäni teeskelyksi\nJa juoneks sitä sanot: tee kuin tahdot.\nJos taivaan suomasta nyt mua piinaat,\nNo niin, sun täytyy. -- Silmänikö puhkot?\nNää silmät, jotka sinuun tuimaa katsett'\nEi luoneet eikä luo?\n\nHUBERT.\n                     Mua vala vaatii:\nTulisin raudoin ne mun polttaa täytyy.\n\nARTHUR.\nAh! Tuo vain tähän rauta-aikaan sopii!\nMut itse rauta tulipunainenkin,\nLäheten silmää, kyyneleeni joisi\nJa viattomuuteni lähteess' itse\nNäin sammuttaisi kuumaa kiukkuaan;\nNiin, ruosteestakin syöpyis, siksi että\nTulellaan silmäkultaa vioitti.\nSinäkö takorautaa kovempi?\nJos saapuis enkeli ja sanois mulle,\nEtt' aikoo Hubert multa silmät pistää,\nEn sitä uskois; sinua vain uskon.\n\nHUBERT (polkien jalkaa).\nEsille!\n    (Palvelijat palajavat, mukanaan köydet, raudat y.m.)\n        Tehkää niin kuin teitä käskin.\n\nARTHUR.\nOi, säästä, Hubert! Säästä! Silmät puhkoo\nJo noiden verimiesten tulikatse.\n\nHUBERT.\nTuo tänne rauta! Kiinni hänet tuohon!\n\nARTHUR.\nOi, miksi tarpeen moinen raju raakuus?\nEn tenää vastaan; seison niinkuin kivi.\nJumalan tähden, Hubert, älä köytä!\nOi, kuule, Hubert! Laita pois nuo miehet,\nJa hiljaa minä istun niinkuin lammas,\nEn liiku, käänny, henkeäni vedä.\nEn rautaa katso vihassa. Nuo miehet\nVain laita pois, niin anteeks annan sulle,\nJos mitä tuskaa mulle hankkinet.\n\nHUBERT.\nPois menkää; yksin meidät jättäkää.\n\n1. PALVELIJA.\nMielisti erin moisest' olen työstä.\n\n    (Palvelijat menevät.)\n\nARTHUR.\nVoi mua, pois kun sätin ystäväni!\nHäll' ilkas katse on, mut sydän hellä. --\nTakaisin kutsu mies! Hän säälillään\nSun säälis elvyttäis.\n\nHUBERT.\n                      Nyt ole valmis.\n\nARTHUR.\nApua eikö?\n\nHUBERT.\n           Ei, vaan silmät puhki.\n\nARTHUR.\nOi! Sun jos oisi silmässäsi raiska,\nVain tomu, rae, sääski, pieni karva,\nJalossa näkimessä joku häire,\nNiin tuntisit, kuin pienin siihen koskee,\nJa julmaa tointasi sa kauhistuisit.\n\nHUBERT.\nSanasi, Arthur! Vait, ja kieles hilli!\n\nARTHUR.\nEi, Hubert, kaksi kieltä saata kyllin\nRukoilla kahden silmän puolesta.\nEi, Hubert! Älä multa kieltä sido!\nTai leikkaa, Hubert, kieleni, jos tahdot,\nKun silmät pitää saan! Oi, silmät säästä,\nJos muuksi ei, sua katsellakseni!\nOi, katsos! Ase kylmä on; ei tahdo\nSe mua vioittaa.\n\nHUBERT.\n                 Tulistaa voin sen.\n\nARTHUR.\nEt suinkaan. Tuli surusta on kuollut,\nKun sitä, joka hyödyksi on luotu,\nTuhoksi käytetään. No, katso itse!\nEi pahaa tuossa poltinhiiless' ole;\nSen elon taivaan henki sammutti.\nKatuman tuhkaa kylväen sen päähän.\n\nHUBERT.\nMun henkeni voi siihen elon saada.\n\nARTHUR.\nSe tee, niin näet, kuinka punastuu se\nJa hehkuu, häveten sun käytöstäsi!\nSilmääsi ehkä sinkoo säkenenkin\nJa, niinkuin koira, tappeluun jonk' ajat,\nSua puree, herraansa, kun sitä härnäät.\nApunsa kieltää kaikki nyt, mill' aiot\nMua kiduttaa; sult' yksin puuttuu armo.\nJonk' omaa raivo tulikin ja rauta.\nNuo armottuuden kätyriksi luodut.\n\nHUBERT.\nElä ja näe! Silmiisi en koske,\nSetäsi kaikki aarteet vaikka saisin.\nMut olin vannonut ja päättänytkin\nRaudalla tällä päästäsi ne polttaa.\n\nARTHUR.\nNyt Hubertilta näytät; koko ajan\nVain teeskelit.\n\nHUBERT.\n                Vait! Hiljaa! Hyvästi!\nSetäsi ei saa tietää, että elät.\nValeilla vainukoirat nuo ma syötän.\nLevossa nuku, lapsut, huoletonna;\nEi Hubert kaiken mailman aarteista\nSua loukkaa, ei.\n\nARTHUR.\n                 Oi, taivas! -- Kiitos, Hubert!\n\nHUBERT.\nVait! Hiljaa tule jäljessäni mun;\nSun tähtes vaaraan suureen antaudun.\n\n                          (Menevät.)\n\n\nToinen kohtaus.\n\n    Sama seutu. Valtahuone kuninkaan linnassa.\n\n    (Kuningas Juhana, kruunattuna, Pembroke, Salisbury ja\n    muita loordeja tulee. Kuningas istuutuu valtaistuimelle.)\n\nKUNINGAS JUHANA.\nTaas kruunattuna,[17] tässä taaskin istun\nJa ilokatseen kohtaamana, toivon.\n\nPEMBROKE.\nTuo \"taas\" -- sen tohdin sanoa -- on liikaa.\nTe olitte jo ennen kruunattu,\nEi ole teiltä kuninkuutta viety,\nKapinan tahrassa ei kansan into,\nEi rauhaa maassa ole häirinnyt\nUutuuden toivo eikä muutteen halu.\n\nSALISBURY.\nPukeuta loistoon kahdenkertaiseen,\nKoristaa arvo ilmankin jo rikas,\nTäys kulta kullata, valota lilja,\nSirottaa hajuksia orvokkiin,\nSilittää jäätä, panna taivaankaareen\nVäriä uutta, taikka tuohuksilla\nIhanaa taivaan silmää kaunistaa\nOn naurettavaa, turhaa tuhlausta.\n\nPEMBROKE.\nKuninkaan olkoon tahto, -- vaan tuo teko\nOn niinkuin vanha, ennen kuultu, taru,\nJok' uusittuna tympäisee, jos sitä\nAjattomasti korvaan tyrkytellään.\n\nSALISBURY.\nNäin vanhan suoran tavan arvokkaat\nJa tutut kasvot ihan rumistellaan,\nJa, niinkuin laiva tuulen kääntyessä,\nNiin ajatuksetkin saa uuden suunnan,\nMiel' arkailee ja säpsähtelee, sairaaks\nKäy terve järki, totuus epäilyttää,\nKun puvun saa noin uudenkuosisen.\n\nPEMBROKE.\nKen tahtoo tehdä parempaa kuin hyvää,\nSe taitons' karuudellansa pilaa;\nJa usein, vikaa kaunistellessa,\nPahentuu vika kaunistelun kautta,\nKuin paikka, jolla pientä reikää korjaat,\nRumemmaks peittämällä tekee vian,\nKuin mitä vika oli ilman paikkaa.\n\nSALISBURY.\nTähänpä, ennen uutta kruunaustanne,\nNeuvomme tähtäs; majesteetti tyytyi\nNe hylkäämään; ja tyydymme siis mekin.\nKun meidän tahto suuressa ja pieness'\nOn majesteetin tahdon alamainen.\n\nKUNINGAS JUHANA.\nMa syitä tähän uuteen kruunaukseen\nEsitin teille, ja ne vahvoiks luulen;\nMut uudet, vahvemmat ma teille annan,\nKun pelkoni oli ohi. Mainikaa vain\nNe puutteet, jotka parannusta kaipaa,\nNiin näette kohta, kuinka mieluisasti\nMa pyyntöjänne kuulen ja ne täytän.\n\nPEMBROKE.\nSiis minä, joka näiden kaikkein suuna\nJulistan heidän sydämmensä toiveet,\nNyt itseni ja heidän, mutta teidän\nTurvaksi enin, jota he ja minä\nSyvästi harrastamme, nöyräst' anon\nVapautust' Arthurille, jonka vankeus\nNurinan nyrkkää mieltä kiihoittaa\nPuhkeemaan tähän häijyyn arveluun:\nJos siihen, mitä rauhass' omistatte, --\nOn teillä oikeus, niin miksi pelko,\nJok' aina vääryyden käy kantapäillä,\nNyt teidät käskee nuoren lankonne\nVankeuteen panna, tylsään tiedonpuuttoon\nMasentaa nuoren hengen, kieltää siltä\nJalojen urheilujen kalliit edut?\nJott' ajan viholliset tekosyytä\nEi tästä sais, niin suokaa meille käsky.\nEtt' anoisimme hänen vapauttaan.\nEnempää meill' ei mieless' oma hyöty,\nKuin minkä teidän etuunne se koskee;\nJa teille eduks on, ett' on hän vapaa.\n\nKUNINGAS JUHANA.\nNiin olkoon! Hänen nuoruutensa johdon\nMa uskon teille. --\n    (Hubert tulee.)\n                    Hubert, mitä kuuluu?\n\n    (Hubert kuiskuttelee kuninkaalle.)\n\nPEMBROKE.\nTuo mies sen verityön on toimittaja;\nNäk' eräs ystäväni valtakirjan.\nKirotun, häijyn syyllisyyden kuva\nNoiss' elää silmissä; tuo luihu katse\nOn raskaan, levottoman mielen ilme.\nVaronpa, ett' on työ jo tehty, johon\nVaroimme hänet valtuutetuksi.\n\nSALISBURY.\nKuninkaan veri läikkii: salajuonen\nJa omantunnon väliä se kulkee\nKuin airut kahden tuiman sotarinnan.\nVihansa kypsä on; se kohta puhkee.\n\nPEMBROKE.\nJa kun se puhkee, varon, että visva,\nJok' erkanee, on vienon lapsen surma.\n\nKUNINGAS JUHANA.\nMenemme suista kuolon vahvaa kättä. --\nVaikk' elävä on mulla tahto myöntää,\nNiin kuollut teidän pyyntönne on, loordit.\nTän' yönä Arthur kuoli, niin hän sanoo.\n\nSALISBURY.\nVaroimme, ettei tautiin apua.\n\nPEMBROKE.\nKuulimme lapsen olleen kuolemallaan\nJo ennen kuin hän kipuakaan tunsi.\nTili siitä tehdään, täällä taikka tuolla.\n\nKUNINGAS JUHANA.\nMiks minuun katsotte noin tuimasti?\nMun hallussani sallimanko sirppi?\nMun käskyssäni elon valtimotko!\n\nSALISBURY.\nIlmeistä pelijuonta! Häpeää,\nEtt' isoiset niin julki sitä käyttää!\nOnneksi olkoon vain, ja hyvästi!\n\nPEMBROKE.\nSalisbury, varro minä lähden mukaan:\nPerintö lapsiparan etsikäämme,\nVäkisen haudan pieni valtakunta.\nSe, jonka oli laaja maa, se veri\nSiit' ainoastaan kolme jalkaa peri.\nOi, inhaa maailmaa! Tät' ei voi sietää;\nSe kohta puhkee, ja se tuskaa tietää.\n\n    (Loordit menevät.)\n\nKUNINGAS JUHANA.\nVihasta hehkuivat. Mua kaduttaa.\nVerelle vahvaa perustust' ei panna;\nEi muiden kuolo elon varmuutt' anna.\n    (Sanansaattaja tulee.)\nPelokas sull' on katse; miss' on veri,\nJonk' ennen noilla poskillasi näin?\nNoin synkän taivaan seestää myrsky yksin.\nAnn' tulla! Mik' on Ranskassa nyt suunta?\n\nSANANSAATTAJA.\nRanskasta Englantiin. Ei moista voimaa\nLie koskaan yhden vallan alueelta\nKerätty ulkomaiseen sotaretkeen.\nJäljittelevät teidän joutuanne:\nOn tuskin kuultu heidän varusteistaan,\nKun käy jo huhu, että perill' ovat.\n\nKUNINGAS JUHANA.\nOh, miss' on vakoojamme juopotelleet?\nMiss' uinailleet? Ja missä äidin tarkkuus,\nKun moinen sotajoukko kokoon saatu\nOn hänen kuulemattaan?\n\nSANANSAATTAJA.\n                       Hänen korvans'\nOn multaa täynnä: tään kuun esimmäisnä\nKuol' ylvä äitinne, ja kolme päivää\nSit' ennen lady Constance raivoon kuoli;\nSen sivumennen huhun suusta kuulin;\nEn tiedä, tottako vai valhetta.\n\nKUNINGAS JUHANA.\nKiirettäs, julma kohtalotar, hilli!\nTee liitto kanssani, siks että talttuu\nNuo nurisevat päärit! -- Äiti kuollut!\nNyt Ranskass' asiani nurin käyvät. --\nKen johtaa tuota Ranskan sotavoimaa,\nJonk' äsken sanoit maalle nousseen?\n\nSANANSAATTAJA.\nDauphin.\n\n    (Bastardi ja Pietari Pomfretilainen[18] tulevat.)\n\nKUNINGAS JUHANA.\nNuo huonot uutisesi ihan huimaa\nMun päätäni. -- No, mitä sanoo mailma\nSun töistäsi? Äl' enää lisää pahaa\nMun sullo päähäni, se on jo täysi.\n\nBASTARDI.\nJos pahinta te kuulla pelkäätte,\nNiin kuulematta kohdatkoon se teitä.\n\nKUNINGAS JUHANA.\nOi, anteeks anna, lanko! Tajun multa\nTää tulva vei. Nyt taas kun hyrskyn päällä\nVapaasti hengitän, niin kuulla taaskin\nVoin vaikka ketä, puhukoon jos mitä.\n\nBASTARDI.\nKuink' olen papistoa pidellyt,\nSen haalimani rahasummat näyttää.\nMut tänne kun ma kuljin halki maan,\nNäin, että kansa oudoll' oli päällä,\nHuhujen, turhain unten riivaamana,\nPeloissaan, vaikk' ei tiennyt syytä pelkoon.\nProfeetta täss' on, jonka mukaani\nPomfretin kaduilt' otin; tuhansittain\nHäll' oli kuulijoita hännässään,\nKun karkein sorasävelin hän riekui,\nEtt' ennen ensi helatorstain lounaa\nOis majesteetti erin kruunustaan.\n\nKUNINGAS JUHANA.\nMiks niin teit, sinä turhan haaveksija?\n\nPIETARI.\nSiks' että tiesin, että niin on käypä.\n\nKUNINGAS JUHANA.\nPois, Hubert, hänet vie, ja tyrmään heitä!\nJa lounana sen päivän, jolloin sanoi\nMun kruunust' eroovan, hän hirtettäköön.\nVie varmaan talteen hänet. Palaa sitten;\nSinua tarvitsen. --\n    (Hubert menee Pietarin kanssa.)\n                    Oi, rakas lanko,\nOletko kuullut, ketkä ovat tulleet?\n\nBASTARDI.\nNiin, ranskalaiset; sitä kaikki hokee.\nLord Bigot ja lord Salisbury mun kohtas,\nNiin silmät punaisina kuni hiilos,\nPait muita; Arthurin hakivat hautaa;\nSanoivat hänet teidän toimestanne\nTän' yönä tapetuksi.\n\nKUNINGAS JUHANA.\n                     Hyvä lanko,\nPyrihän noiden seuraan. Mull' on keino,\nMill' uudestaan saan heidän suosionsa.\nTuo heidät tänne.\n\nBASTARDI.\n                  Menen etsimään.\n\nKUNINGAS JUHANA.\nMut riennä; jalka jouduttakoon jalkaa!\nEi vihallista alamaista nyt,\nKun ulkovallat kaupungeita uhkaa\nJulmalla rymyllä ja rynnäköllä!\nMercurius ole! Siivet kantapäihin\nJa lennä niinkuin aatos sieltä tänne.\n\nBASTARDI.\nMinulle ajan henki kiireen neuvoo.\n\n    (Menee.)\n\nKUNINGAS JUHANA.\nSep' uljaan kelpo ylimyksen kieltä! --\nJälestä mene; sanan viejä ehkä\nMinun ja paarein välillä on tarpeen;\nSe sulle työksi.\n\nSANANSAATTAJA.\n                 Mielityöksi, herra.\n\n    (Menee.)\n\nKUNINGAS JUHANA.\nVai äiti kuollut!\n\n    (Hubert palajaa.)\n\nHUBERT.\n                  Ruhtinaani, kuulin,\nEtt' yöllä oli nähty viisi kuuta;\nAlallaan oli neljä; viides näitä\nKummasti pyörähdellen kierteli.\n\nKUNINGAS JUHANA.\nViis kuuta?\n\nHUBERT.\n            Vanhukset ja vanhat eukot\nKaduilla ennustavat siitä turmaa.\nArthurin kuolema on kaikkein suussa;\nSen kuullessaan he huiskuttavat päätään\nJa toisiensa korvaan kuiskivat;\nPuhuja kuulijan käy ranteeseen,\nJa kuulija nyt tekee kauhun liikkeen,\nRypistää otsaa, nyökkää, silmin mulkoo.\nNäin sepän, palja kourassa hän seisoi,\nAlasimella raudan jäähtyessä,\nSuu auki uutist' ahmi räätäliltä;\nTää, mittapuu ja sakset kädessä,\nJalassa tohvelit, -- jotk' erehtyen\nHädissään oli pannut väärään jalkaan --\nHuhusi tuhansien ranskalaisten\nKent'issä tappotanass' olevan;\nNyt toinen laiha, ryöttä kästyöläinen,\nPuheeseen puuttuin, maini prinssin surman.\n\nKUNINGAS JUHANA.\nMiks tuolla mua koitat peljättää?\nMiks Arthurin sa surmast' aina hoet?\nSun kätes hänet tappoi; mulla oli\nSyy vahva surmaa hälle toivoa,\nMut sull' ei mitään syytä häntä tappaa.\n\nHUBERT.\nEi mitään? Ettekö mua käskenyt?\n\nKUNINGAS JUHANA.\nKirous kuningasten, että heillä\nOn orjia, jotk' oikust' aiheen saavat\nMurtauta hengen kotiin veriseen,\nJa joille vallan otsanrypistyskin\nOn laki, joka tuiman majesteetin\nTuo mielen ilmi, vaikka kenties oikku\nSen aiheutti, eikä tosi aie.\n\nHUBERT.\nTäss' ovat kätenne ja sinettinne.\n\nKUNINGAS JUHANA.\nOi, maan ja taivaan välillä kun tehdään\nViimeinen tili, silloin kadotukseen\nMun tuomitsee tuo sinetti ja käsi!\nPahasti tehdään moni työ, kun nähdään\nPahoille töille välikappaleita.\nJos tarjona et sinä oisi ollut,\nMies, jonka luonnon käsi merkinnyt,\nValinnut, leimannut on herjan töihin,\nTää murha mulle ei ois mieleen tullut.\nMut kun näin hirmumuotos ja sun keksin\nVeriseen konnantyöhön sopivaksi\nJa halukkaaksi moiseen vaaran toimeen,\nNiin Arthurin ma surmast' annoin vihjan,\nJa sinä, kuninkaan kun armoon pyrit,\nEt prinssin murhaa tunnollesi pannut.\n\nHUBERT.\nKuningas hyvä, --\n\nKUNINGAS JUHANA.\n                  Päätäsi jos oisit\nVain pudistellut, tai vain kavahtanut,\nKun hämärästi lausuin aikeeni,\nTai epäilyksen katseen minuun luonut,\nNäin multa selvää kieltä vaiteloiden,\nHäpeäst' oisin mykäks vaiennut\nJa sinun kammostasi kammostunut.\nMut sinä ymmärsit mun vihjani\nJa vihjaten taas haastoit synnin kanssa,\nHillittä sydämmesi suostumuksen\nJa raa'an kätes annoit tekoon, jota\nNimittää kammoi kumpaisenkin kieli.\nPois silmistäni! Älä koskaan palaa!\nMun jättää loordit, valtakuntaa uhkaa\nJo porteillani vieraan vallan joukot\nMyös tässä lihan yhteiskunnassa,\nVeren ja hengityksen valtaamassa,\nSisällist' eripuraa, vihamieltä\nOn tunnon välillä ja langon surman.\n\nHUBERT.\nMuut viholliset maasta häätäkää,\nMa teille rauhan teen ja sielullenne.\nNuor' Arthur elää; tämä käsi tässä\nOn viaton ja neitseellinen käsi,\nEi vielä veritahrain purpuroima.\nEi tähän poveen ole vielä päässyt\nKamala murhanaatoksenkaan tunne.\nMinussa luontoa te herjasitte;\nJos jylhä onkin ulkomuotoni,\nSe mielen toki kätkee liian hellän\nTeurastamahan viatonta lasta.\n\nKUNINGAS JUHANA.\nArthurko elää? Joutuun paarein luo!\nVihansa hehkuun vala tämä tieto\nJa kuuliaisiks heidät taltuta.\nSuo anteeks, että kiihkossani koskin\nSun muotoosi; mun vimma sokaisi,\nJa silmä, verinäön harhaa täynnä,\nSun näki häijymmäksi, kuin mit' olet.\nEi, älä vastaa! Linnaani nyt kutsu\nVihaiset loordit kiirehimmän kautta.\nHidas on pyyntö, joudulla sit' auta.\n\n                           (Menevät.)\n\n\nKolmas kohtaus.\n\n    Sama paikka. Linnan edusta.\n\n    (Arthur ilmestyy muurille.)\n\nARTHUR.\nOn muuri korkea; mut alas hyppään.\nMaa kulta, sääli! Älä mua loukkaa! --\nMua harva tuntenee, ja joskin tuntee,\nNiin merimiehen puku tää mun muuttaa.\nOi, pelkään; mutta tahdon uskaltaa.\nJos alas pääsen, niskaa taittamatta,\nNiin tuhannet on keinot pakoon päästä.\nParempi hypätä ja kuollakin,\nKuin viipyä ja kuolla kuitenkin.\n    (Hyppää alas.)\nVoi! Sedän henki tuossa kivess' on! --\nLuut Englantiin, ja sielu taivohon!\n\n    (Kuolee.)\n    (Pembroke, Salisbury ja Bigot tulevat.)\n\nSALISBURY.\nSaint Edmund's-Bury'n luona häntä kohtaan,\nSe turvallisint' on; syleillä täytyy\nTät' ahtaan ajan lempitarjousta.\n\nPEMBROKE.\nKen teille toi tuon kardinaalin kirjeen?\n\nSALISBURY.\nMelun'in kreivi, jalo Ranskan herra.\nEnemmän kertoi hän kuin tämä kirje,\nDauphin'in suosiosta suullisesti.\n\nBIGOT.\nMe huomenaamull' yhdytään siis häneen.\n\nSALISBURY.\nEi, oiti matkaan! Meillä, hyvät herrat,\nOn kaksi pitkää päiväystä sinne.\n\n    (Bastardi tulee.)\n\nBASTARDI.\nHuomenta kerran vielä, kiivaat loordit!\nKuningas teitä pyytää heti luokseen.\n\nSALISBURY.\nKuningas itse meidät luotaan heitti.\nLikaiseen vaippakuluuns' emme aio\nPuhdasta kunniaamme puuhkaks antaa\nTai noutaa jalkaa, joka, missä liikkuu,\nVerijäljen jättää. Vie se sana hälle.\nPahinta tiedetään.\n\nBASTARDI.\n                   Pahinta luulkaa,\nMut hyvä sana paras, luulen minä.\n\nSALISBURY.\nEi tässä nöyryys tuumana, vaan harmi.\n\nBASTARDI.\nMut vähän sit' on tuumaa harmissanne;\nSiis paras tuuma oisi olla nöyrä.\n\nPEMBROKE.\nOn harmill' etuoikeutensa, herra.\n\nBASTARDI.\nTuhota isäntäänsä, vaan ei muita.\n\nSALISBURY.\nKas, tässä tyrmä. --\n    (Huomaa Arthurin.)\n                     Ken se tuo?\n\nPEMBROKE.\n                                 Oi, kuolo!\nKopea, kun sai puhtokauniin prinssin!\nMaass' eikö loukkaa, mihin tuota peittää?\n\nSALISBURY.\nNiin, murha, omaa työtään vihaten,\nSen julki saattaa, kostoon kehottaakseen.\n\nBIGOT.\nTai kun tuon kaunon hautaan tuomitsi,\nSen huomas siihen liian kalliiksi.\n\nSALISBURY.\nSir Richard, mitä aattelette te?\nLukenut oletteko, nähnyt, kuullut?\nTai aatellako voinut? Aatellutko\nSen näkevänne, minkä silmin näette?\nAatellut moista, jos sit' ette näkis?\nTuo itse latva, huippu, kruunu on,\nNiin, kruunun kruunu murhan kilvessä;\nSe kurjin konnantyö on, hurjin raakuus,\nVerisin ilkiteko, millä koskaan\nSokea, kaihisilmäinen on vimma\nHellästä säälist' itkun irti saanut.\n\nPEMBROKE.\nKaikk' entismurhat tämä oikeuttaa,\nSe vertaa vailla on, niin yksinäinen,\nEtt' ihan pyhittää ja hurskauttaa\nTulevat syntymättömätkin synnit;\nMuu kuolettava verenvuodatus\nTään inhan teon rinnall' on vain pilaa.\n\nBASTARDI.\nSe kirottu ja verinen on työ\nJa raskaan käden jumalaton teko,\nJos on sen teon mikään käsi tehnyt.\n\nSALISBURY.\nJos on sen teon mikään käsi tehnyt? --\nMe näimme haameen siitä, mitä tulis:\nTää Hubertin on käden ilkityötä,\nKuninkaan juonia ja toimia.\nAlamaisuuteni nyt irti sanon,\nTään armaan elon raunioilla polvin,\nSen hengettömään jalouteen hengin\nValani suitsutetta, pyhän valan,\nEtt' ennen mailman iloja en maista,\nEn nautinnon mua anna saastuttaa,\nEn lepohon ja mukavuuteen vaivu,\nKuin olen koston arvokoristeilla\nMa tämän käden jalostuttanut.\n\nPEMBROKE ja BIGOT.\nSielumme siihen hartaudella yhtyy.\n\n    (Hubert tulee.)\n\nHUBERT.\nPalavin kiirein teitä etsin, loordit.\nKuningas kaipaa teitä: Arthur elää.\n\nSALISBURY.\nOi, rietas tuo ei kalmaa punastu!\nPois, inhoittava konna! Väisty täältä!\n\nHUBERT.\nEn ole konna.\n\nSALISBURY (paljastaen miekkansa).\n              Ennätänkö lain?\n\nBIGOT.\nMiekkanne kirkas on; pois tuppeen terä!\n\nSALISBURY.\nSen ensin pistän murhamiehen nahkaan.\n\nHUBERT.\nTakaisin, Salisbury, takaisin! Kiesauta!\nMun miekkani se puree niinkuin teidän.\nEn soisi, herra, teidän hairahtuvan\nJa vastaiskun vaaraan antauvan.\nVihanne nähden, ehkä unhoittaisin\nSäätynne, arvonne ja ylpeytenne.\n\nBIGOT.\nPois ryöttä! Uhkaatko sa ylimystä?\n\nHUBERT.\nEn hengestäni; mutta henkeäni\nSyytöntä puollan keisaria vastaan.\n\nSALISBURY.\nSin' olet murhamies.\n\nHUBERT.\n                     En ole vielä,\nMut älkää siksi mua tehkö vain.\nEi totta puhu, joka väärin puhuu,\nJa jok' ei puhu totta, valhettelee.\n\nPEMBROKE.\nMurskaksi hänet lyökää!\n\nBASTARDI.\n                        Hiljaa, sanon!\n\nSALISBURY.\nPois tieltä, Faulconbridge, ma muuten isken.\n\nBASTARDI.\nParempi, Salisbury, ett' isket piruun.\nJos jalkaa liikutat, tai muikistelet,\nTai pikavihas herjata mua sallit,\nNiin kuolet. Tuppeen miekkas ajoissa!\nTai sua paistinvartainesi pieksän,\nNiin että pirun luulet irti päässeen.\n\nBIGOT.\nSiis mitä tahdot, kuulu Faulconbridge?\nAvittaa konnaako ja murhamiestä?\n\nHUBERT.\nEn, Bigot, ole se.\n\nBIGOT.\n                   Ken prinssin tappoi?\n\nHUBERT.\nTerveenä jätin hänet tunti sitten;\nHän rakas oli, kallis mulle. Itken\nEloni ajan tätä elon hukkaa.\n\nSALISBURY.\nEn usko noiden silmäin tekovettä,\nOn konnill' aina tarjon sitä märkää.\nHän vanha kokenut on teeskelemään\nViattomuuden, säälin kyyneleitä.\nPois kaikki kanssani, jotk' inhoatte\nTeurastushuoneen likahuuruja!\nMua tukehuttaa tämä synnin löyhkä.\n\nBIGOT.\nPois Bury'hin, Dauphinin luokse nyt!\n\nPEMBROKE.\nKuningas sieltä meitä tiedustelkoon.\n\n    (Loordit menevät.)\n\nBASTARDI.\nHaa, oivaa! Tästä sutkastako tiesit?\nNiin pohjaton kuin armon syli onkin,\nTää kuolon työ se tuomitsee sun, Hubert,\nJos teit sen sinä.\n\nHUBERT.\n                   Mua kuulkaa, herra.\n\nBASTARDI.\nHaa! Kuules, mitä: kirottu sa olet,\nNiin musta, ettei mustempaa, ja vielä\nLucifer-prinssiäkin kirotumpi,\nEi hornass' ole henkeä niin rumaa,\nKuin miksi tulet, tuon jos lapsen tapoit.\n\nHUBERT.\nKautt' autuuteni, --\n\nBASTARDI.\n                     Tuohon hirmutekoon\nJos myönnyit vain, niin epätoivoon riudu!\nJos sulla nuoraa ei, niin hienoin siima,\nMin hämähäkki kehrää ruumiistaan,\nKuristaa voi sun; korsi sulle tulla\nVoi hirsipuuksi; hukkua jos mielit,\nNiin kaada hiukan vettä lusikkaan,\nNiin siitä tulee koko valtameri,\nMi moisen konnan tukeuttaa voisi.\nSinua suuresti ma epäilen.\n\nHUBERT.\nJos töin tai aatoksin tai suostumuksin\nSen armaan hengen ryöstöön olen syypää,\nJonk' oli verhona tuo kaunis tuhka,\nNiin helvetti se älköön kyllin voiko\nMua kiduttaa! Kun läksin oli terve.\n\nBASTARDI.\nNo, pois siis hänet sylissäsi vie. --\nMin' olen tyrmistynyt; tieni eksyy\nTään mailman vaaroihin ja ohdakkeisiin. --\nHelposti koko Englannin sa nostat!\nMurusta kuolleen kuninkuuden tuosta\nTaivaaseen lensi koko valtakunnan\nElämä, oikeus, uskollisuus, kaikki.\nNyt Englannin ei muu kuin kynsin, hampain\nTapella, raastaa, ken sais omakseen\nTään ylvään vallan herrattoman kruunun.\nNyt nirhatuilta majesteetin luilta\nHarjaansa nostaa sodan julma koira\nJa sulosilmää rauhaa hampain irjuu.\nKotoinen nyreys ja ulkovalta\nNyt yhtyvät, ja sekasorto vaanii --\nKuin korppi sairastunutt' elukkaa --\nLahonneen loiston vinhaa kaatumista.\nSe onnellinen, jonka vyö ja takki\nNää ilmat kestää! -- Kanna pois tuo lapsi;\nJa joutuun sitten kuninkahan luo!\nTuhansin huolia nyt kantaa saamme,\nJa itse taivaan vihoissa on maamme.\n\n                         (Menevät.)\n\n\n\n\nVIIDES NÄYTÖS.\n\n\nEnsimmäinen kohtaus.\n\n    Sama seutu. Huone kuninkaan linnassa.\n\n    (Kuningas Juhana, Pandulph, kantaen kruunua,\n    ja seuralaisia tulee.)\n\nKUNINGAS JUHANA.\nNäin nyt ma herrauteni kultarenkaan\nKäteenne annoin.\n\nPANDULPH (antaen kuninkaalle kruunun).\n                 Kädestäni saatte\nTakaisin paavin läänityksenä\nKuninkaallisen oikeuden ja vallan.\n\nKUNINGAS JUHANA.\nSananne pyhä pitäkää, ja menkää\nHeti Ranskan leiriin; pyhän isän teille\nSuomalla vallalla heit' estelkää,\nEnnenkuin täällä tulessa on kaikki.\nNyreät kreivimme on kapinassa,\nJa kansa, riidoin velvoituksen kanssa,\nUskollisuutta vannoo sielun täyden\nVerelle vieraan, ulkovallalle.\nJa tätä pahain nestehien tulvaa\nEi muu voi asettaa kuin yksin te.\nSiis joutukaa; niin sairas nyt on aika,\nEtt' oiti täytyy lääkitystä antaa,\nTai tulee tuho parantumaton.\n\nPANDULPH.\nMun henkeni se tämän myrskyn nosti,\nKun paaville te uhottelitte;\nMut nyt, kun syvää katumusta teitte,\nTaas kielin sodan myrskyn asetan\nJa maahan riehuvaan tuon kaunist' ilmaa.\nHuomatkaa, tänä helatorstaina,\nPaaville vannomanne valan tähden,\nAseensa vaadin Ranskan heittämään.\n\n    (Menee.)\n\nKUNINGAS JUHANA.\nNyt helatorstaiko? Profeetta sanoi,\nEtt' ennen lounaa helatorstaina\nMa kruunustani luopuisin. Niin kävi;\nMa luulin pakosta sen tapahtuvan,\nMut, taivaan kiitos, omin ehdoin tein sen.\n\n    (Bastardi tulee.)\n\nBASTARDI.\nMennyttä koko Kent on; Dover-linna\nVain yksin kestää; kelpo isäntänä\nDauphin'in joukot Lontoo otti vastaan.\nTeit' aateli ei kuule, palvelustaan\nViholliselle tarjomaan on mennyt;\nJa hurja säikky ajaa sinne tänne\nPient', epäröiväin ystäväinne laumaa.\n\nKUNINGAS JUHANA.\nPalata eikö loordit tahtoneet,\nKun kuulivat, ett' Arthur vielä elää?\n\nBASTARDI.\nKuolleena hänet kadull' äkkäsivät,\nVain tyhjän lippaan, josta hengen helmen\nKirottu käsi oli ryöstänyt.\n\nKUNINGAS JUHANA.\nTuo Hubert konna sanoi: Arthur elää.\n\nBASTARDI.\nNiin, mut ei, jumalauta, muuta tiennyt!\nVaan miksi allapäin ja murheissanne?\nSuur' olkaa työssä niinkuin aatteessakin,\nJa silmää kuninkaallist' älköön mailma\nPelon ja tuskan valtaamana nähkö.\nKuin aika valpas olkaa: tuli tulta\nJa uhka uhkaa vastaan; hirmun korskaan\nKorskalla vastatkaa! Alemman silmä,\nJok' isoisilta lainaa ryhtinsä,\nIsoksi kasvaa esimerkistänne\nJa ottaa päälleen uljaan sankarhengen.\nPois! Välkkykää kuin sodan jumala,\nKun sotakenttää kaunistaa hän aikoo!\nRohkeutta vain ja mieltä ylevää!\nKuin? Leijonaako pesäst' etsittävä?\nJa siellä pelkoon säikytettävä?\nEi, se ei kelpaa. Pystyyn vain! Ja tuhoon\nKäsiksi käykää kodist' etäämmällä;\nPäin syöskää, ennenkuin se liki pääsee!\n\nKUNINGAS JUHANA.\nTääll' äsken kävi paavin lähetti;\nTein hänen kanssaan onnellisen rauhan;\nDauphin'in sotajoukon kotiin laittaa\nHän lupasi.\n\nBASTARDI.\n            Oi, kunniaton liitto!\nPitääkö meidän omallakin maalla\nTerveiset laittaa, sovintoa pyytää,\nKursailla, tinkiä ja keskustella\nHyökkääjäin kanssa? Parratonko poika,\nHyväilty silkkinarri, meitä uhkaa,\nVäettää mieltään sotaisessa maassa,\nIvaten ilmaa lepattavin lipuin\nJa ilman vastusta? Aseihin, herra!\nEhk' ei saa kardinaali rauhaa aikaan;\nJa joskin saa, niin sanottakoon meistä,\nEtt' oli meillä tahto vastustaa.\n\nKUNINGAS JUHANA.\nTee, mik' on sopivinta aikaan nähden.\n\nBASTARDI.\nEteenpäin, rohkein mielin! Tiedän vaan:\nPystymme uljaammatkin voittamaan.\n\n                       (Menevät.)\n\n\nToinen kohtaus.\n\n    Tasanko Saint Edmunds-Bury'n luona.\n\n    (Louis, Salisbury, Melun, Pembroke, Bigot tulevat\n    aseissa sotamiehineen.)\n\nLOUIS.\nKopio tuosta tehkää, lord Melun,\nJa muistoksi se pankaa hyvään talteen.\nNuo loordit sitten saakoot pohjakirjan.\nNiin että he, kuin mekin, lukemalla\nSiin' esitetyt kohdat, tietäisivät,\nMiks äsken sakramentin otimme,\nJa pitäisivät liiton rikkomatta.\n\nSALISBURY.\nMe sitä emme koskaan riko, me.\nJa, jalo Dauphin, vaikka menollenne\nPakotont', ehdollista luottamusta\nNäin vannomme, niin uskokaa mua, prinssi:\nEi hauskaa, että moista ajan kuismaa\nKehnolla kapinalla laastaroidaan\nJa yhden mätähaavan paranteeksi\nUseita tehdään. Mieltä oikein särkee,\nKun täytyy kupeeltani vetää rauta\nJa tehdä leskiä, oi! maassa, missä\nMaineikas puolustus ja pelastus\nNimeä Salisburyn nyt ääneen huutaa.\nMut siihen määrään saastunut on aika,\nEtt' oikeutemme terveys ja hoito\nPakottaa meitä julmaan väkivaltaan\nJa hurjaan vääryyteen. Oi! Onhan sääli,\nMurheiset ystäväni, että meidän,\nTään saaren poikien ja lasten, täytyy\nSe kolkko hetki ijässämme nähdä,\nEtt' yhdymme sen vihollisten riviin\nJa vieraan kanssa kilvan ihanaa sen\nPovea poljemme -- ah! pois ma käännyn.\nJa tätä pakollista tahraa itken --\nVain oudon aateliston kunniaksi\nSeuraillen tänne vieraan lippua.\nKuin? Tänne? -- Kansa, oi, jos muuttaa voisit!\nJos käsi Neptunon, mi sua kaulaa,\nVois itsetuntemisen riistää sulta\nJa pakanaiseen rannikkoon sun niitää,[19]\nMiss' yhtyis näiden kahden kristijoukon\nVihaiset veret liiton valtimoksi,\nEik' enää naapur'riitaan menehtyisi.\n\nLOUIS.\nJaloa mieltä tuolla ilmaiset,\nJa suuri tunnon taisto povessasi\nSen panee jaloudesta järkkymään.\nOi, oivan olet kamppauksen käynyt\nPakon ja velvoituksen välillä!\nSuo, että pyyhin pois tuon jalon kasteen,\nMi hopioina poskillesi valuu.\nNaiskyyneleistä sydämmeni heltyi,\nJa ne vain sitä tavallist' on tulvaa;\nMut tuopa, moinen miehen itkun tyrsky,\nTuo sielun myrskyn kaivelema rankka,\nEnemmän pelottaa ja tyrmistyttää,\nKuin jos näkisin taivaan katon täynnä\nTulisten ilmanraanain kiemuroita.\nPää pystyyn vain nyt, kuulu Salisbury,\nJa ylväin mielin pois tuo myrsky työnnä!\nNuo vedet jätä lasten silmiin, jotka\nEi ole nähneet jättimailman vimmaa\nJa onneen yhtyneet vain juhlissa,\nKun ilot, pilat, seurat verta kiihtää.\nTule! Rikkaan onnettaren kukkaroon\nSaat sinä kätes yhtä syvään pistää\nKuin Louis'kin; -- te samoin, herrat kaikki,\nTe, joiden jännevoima minuun yhtyy.\n    (Pandulph tulee seuralaisineen)\nOn niinkuin puhunut ois enkeli:\nKas, pyhä legaatti se tuossa tulee\nKädestä taivaan tuomaan meille valtuun\nJa oikeuden leiman painamaan\nPyhällä hengellänsä toimihimme.\n\nPANDULPH.\nTerveeksi, jalo Ranskan prinssi! Sitten:\nJuhana kuningas nyt Rooman kanssa\nOn sopinut; hän muuttanut on mieltä,\nEi pyhää kirkkoa, ei Rooman hiippaa,\nEi valtakaupunkia enää uhmaa.\nSiis lippus ylväät päästele, ja hilli\nTuo hurjan sodan raivo henki, että,\nKuin kädest' apatettu jalopeura,\nLepohon rauhan jalkoihin se laskis,\nEik' oisi muun kuin silmän kauhuna.\n\nLOUIS.\nAnteeksi, pyhä isä! Min' en väisty.\nMa olen liian suurisyntyinen,\nKäskettävä ja renki ollakseni\nJa kuuliainen välikappale\nKellenkään valtiaalle maailmassa.\nHenkenne ensin puhui tulta hiiliin\nSodaksi tään maan välille ja minun;\nAin' uutta sytykettä tuleen toitte;\nNyt suur' on liekki, sitä sammuttamaan\nEi riitä sytyttäjän heikko henki.\nNäytitte mulle oikeuteni kasvot,\nHaluni tähän maahan käänsitte.\nAjoitte sydämmeeni tämän tuuman.\nNyt sanotte; Juhana Rooman kanssa\nOn rauhan tehnyt. Mitä minun siihen?\nMun tämä maa on naimaosana\nArthurin jälkeen; puoliks vallannutkin\nSen olen. Taantuisinko nyt, siks että\nJuhana teki Rooman kanssa rauhan?\nMinäkö Rooman orja? Rahoillako\nJa sotureilla, sotavaroillako\nMua Rooma auttoi? Eikö ole kaikki\nMun niskoillani? Kuka muu, kuin minä\nJa ne, jotk' asiaani kannattavat,\nHikoillen puuhaa näissä sotatöissä?\nRiemuillut eikö kansa: _vive le roi!_\nKun saaren kaupunkien kautta kuljin?\nMull' eikö parhaat kortit, voittaakseni\nTään helpon pelin, miss' on kruunu kaupan?\nNyt voittoniko sikseen heittäisin?\nEi, kautta kunniani! Mahdotonta!\n\nPANDULPH.\nAsian ulkopuolen näette vain.\n\nLOUIS.\nSisä- tai ulkopuolen! Min' en\nSiks kunnes teen niin kuuluks yritteeni,\nKuin rohkealle toivolleni taattiin,\nEnnenkuin tämän urhojoukon hankin\nJa nämä tulihenget kokoon haalin,\nJotk' uhmaa voittoa ja maineen löytää\nKidasta vaarojen ja kuolemankin. --\n    (Torven toitaus kuuluu.)\nMik' uljas torvi tuolla meitä kutsuu?\n\n    (Bastardi tulee seurueineen.)\n\nBASTARDI.\nMaailman säädyllisten tapain mukaan\nPuhua pyydän: virkani on haastaa. --\nKuninkaan luota tulen, pyhä isä,\nKysymään, kuinka toimenne te teette.\nKun vastuun saan, niin tiedän, miten laaja\non liikkumisen valta kielelläni.\n\nPANDULPH.\nDauphin on liian itsepäisen jäykkä,\nEi tahdo pyyntööni hän suostua,\nVaan sanoo suoraan: aseita ei heitä.\n\nBASTARDI.\nPojass' on oikeus, kautta veren kaiken,\nMit' äkä huokuu! -- Englantia kuulkaa;\nMun kauttani sen majesteetti haastaa:\nAseissa on hän, niinkuin tulee olla,\nTät' älytöntä, hölmää käyntiänne,\nTät' ase-ilvettä ja hurjaa pilaa,\nTät' uhkaa parratonta, poikasotaa\nKuningas nauraa vain, ja hän on valmis\nTään vaivaissodan ja nuo kerijoukot\nPois maansa alueelta pieksemään.\nSe käs', jok' oman oven eessä teitä\nNiin suomi, että koikkuun kömmitte,\nSukelsitte kuin sanko salakaivoon,\nRyömitte pehkuun tallin pilttuisiin,\nLippaissa, kirstuiss' asuitte kuin pantit,\nElitte sikain kanssa, makorauhaa\nHaitte haudoissa ja käähkänöissä\nJa oman kansan kukon kieuntaakin[20]\nVavahditte ja vapisitte, luullen\nSit' asestetun engelsmannin ääneks:\nSe voitollinen käsi nytkö herpos,\nJok' antoi kodissanne vitsaa teille?\nEi! Aseiss' ylvä kuningas on, tietkää.\nHän niinkuin kotka poikains' yli leijaa,\nJa päälle käy, jos lähestyy ken pesää.\nJa luopiot te kiittämättömät,\nVeriset Nerot, maanne äidin kohdun\nTe raatajat, hävystä punastukaa,\nKun eukkonne ja kalvaat impenne,\nKuin urhottaret, rummun jälkeen käyvät,\nSotisormikkaisiin vaihtain sormustimet,\nKeihäisiin neulat, hellät sydämmensä\nVerisiin, hurjiin intohimoihin.\n\nLOUIS.\nKehusi lopeta ja kotiin käänny!\nTorassa meistä voiton viet, sen myönnän.\nHyvästi! Aikamme on liian kallis\nHukata lörppään.\n\nPANDULPH.\n                 Suokaa minun haastaa.\n\nBASTARDI.\nEi, minä puhun.\n\nLOUIS.\n                Kumpaakaan en kuule --\nSoi, rumpu! Sodan kieli puhukoon\nTääll'-oloni ja oikeuteni puoleen!\n\nBASTARDI.\nNe huutaa, rumpunne, kun niitä lyödään;\nTe myös, kun teidät lyömme. Kaiku vain\nSa rumpus pärinällä herätä,\nNiin tääll' on yhtä pingoitettu rumpu,\nJost' yhtä äänekäs soi kaiku vastaan.\nLyö toista, toinen yhtä äänekkäästi\nRämähtää taivaan korvaan, ilkastellen\nJyräkkää ukkosääntä. Hän jo saapuu --\nNojaumatta tuohon nilkkuun pappiin, --\nJot' ivaks enemmän kuin hyödyks käytti --\nJuhana uljas: kypärässä hällä\nLuuranko istuu, jonka työnä tänään\nOn niellä tuhatkunta ranskalaista.\n\nLOUIS.\nSoi, rumpu, soi! Nyt suoraan vaaroihin!\n\nBASTARDI.\nNo niin, Dauphin; ne varmaan löydätkin.\n\n                             (Menevät.)\n\n\nKolmas kohtaus.\n\n    Sama seutu. Tappelutanner.\n\n    (Sotamelskettä. Kuningas Juhana ja Hubert tulevat.)\n\nKUNINGAS JUHANA.\nNo, kuinka meidän käy? Oi, sano, Hubert!\n\nHUBERT.\nHuonosti, varon. Kuinka voitte, herra?\n\nKUNINGAS JUHANA.\nTää poltto, jok' on vaivannut niin kauan,\nMua ahdistaa. Oi, sydän on niin sairas!\n\n    (Sanansaattaja tulee.)\n\nSANANSAATTAJA.\nLankonne, herra, uljas Faulconbridge,\nPakohon teitä kehoittaa ja pyytää\nMua tuomaan tiedon, minne lähdette.\n\nKUNINGAS JUHANA.\nSwinstead'iin, sano, sinne luostariin.\n\nSANANSAATTAJA.\nHuoletta vain! Se suuri sotavoima,\nJot' odotteli Dauphin avukseen,\nToiss'yönä Goodwin-sand'iss'[21] ajoi maalle,\nJuur' Richard sai sen tietää. Ranskalaiset\nSotivat veltosti ja peräytyvät.\n\nKUNINGAS JUHANA.\nMua voi! Tää julma kuume minut polttaa,\nEn jaksa sanomastas iloita.\nSwinstead'iin pian! Kantotuoli tänne!\nMun valtaa heikkous, mua raukaisee.\n\n                         (Menevät.)\n\n\nNeljäs kohtaus.\n\n    Sama seutu. Toinen kohta tappelutannerta.\n\n    (Salisbury, Pembroke, Bigot y.m. tulevat.)\n\nSALISBURY.\nPaljonhan kuninkaall' on ystäviä.\n\nPEMBROKE.\nUus ryntäys! Rohkeutta ranskalaisiin!\nKäy pahoin meidän, jos käy pahoin heidän.\n\nSALISBURY.\nTuo pirun äpärä, tuo Faulconbridge,\nUhalla uhan yksin kestää taiston.\n\nPEMBROKE.\nKuningas sairas lie ja matkaan mennyt.\n\n    (Melun tulee haavoitettuna, kahden soturin taluttamana.)\n\nMELUN.\nEnglantilaisten luopioitten luokse!\n\nSALISBURY.\nMeill' oli onnen aikaan toinen nimi.\n\nPEMBROKE.\nMelun se on.\n\nSALISBURY.\n             Ja kuolinhaavoissa.\n\nMELUN.\nEnglannin ylimykset, paetkaa!\nOlette myydyt. Kirvoittakaa rihma\nKapinan neulasta ja tervehtäkää\nEronnut uskollisuus palanneeksi!\nKuninkaan eteen menkää, polvistukaa!\nJos Dauphin tulee päivän sankariksi,\nNiin vaivojenne palkaksi hän teiltä\nPäät poikki lyö. Sen on hän vannonut,\nJa minä myös, ja muutkin meidän kanssa,\nSaint Edmunds-Bury'n pyhäll' alttarilla,\nSamalla, missä kalliin ystävyyden\nJa ikilemmen valan teille teimme.\n\nSALISBURY.\nSe onko mahdollista? Onko totta?\n\nMELUN.\nMull' eikö silmäin eessä kuolon kauhu\nJa jäljell' elämää vain pieni hiukka,\nMi verin valuu pois, kuin vahakuva[22]\nSulaen hajoo tulen paistehessa?\nMik' yllyttää mua nyt vois petokseen.\nKun petost' en voi hyödykseni käyttää?\nMiks valehella täällä kuolisin,\nKun tuolla elää täytyy totuudella?\nSen sanon taas: jos Dauphin tänään voittaa,\nNiin väärin vannoi hän, jos noilla silmin\nTe nähdä saatte uuden päivän nousun.\nTän' yönä -- jonka mustat myrkkyhuurut\nVäsyneen, heikon, vanhan päivänpojan\nPalavan sulkatöyhdön päällä suitsee --\nTän' yönä teiltä elinpäivät päättyy,\nJa palkka-petoksenne palkaksi\nHenkenne teiltä petoksella viedään,\nDauphin jos teidän avullanne voittaa.\nOn muuan Hubert kuninkaanne luona,\nHänelle terveiseni; rakkautemme\nJa muisto siit', ett' isoisäni\nTääll' Englannissa syntyi, tuntoani\nPakottaa tämän tunnustuksen tekoon.\nSiis melusta ja hälinästä täältä\nPois viekää minut paikkaan, missä rauhass'\nAatella saisin aatosteni tähteet\nJa tehdä ruumiin eron sielusta\nPyhissä mietteissä ja rukouksissa.\n\nSALISBURY.\nUskomme sua. -- Hornaan sieluni,\nJos ei mua muoto miellytä ja sävy\nTään kauniin tilaisuuden, joka meidät\nKirotun paon teiltä palauttaa!\nNyt, niinkuin hiljaa laskeuva luode,\nJätämme hurjat harhatiet ja käymme\nTaas vanhaa hylkimäämme valtaväylää,\nLipuen tyveninä, nöyrinä\nMereemme, suuren kuninkaamme turviin. --\nKäteni auttaa kantamaan sua täältä:\nNäen kuolon julmat tuskat silmissäsi. --\nPois, ystävät! Taas pako uudistuu,\nMut vanha uskollisuus palautuu.\n\n    (Menevät, taluttaen Melun'ia.)\n\n\nViides kohtaus.\n\n    Sama seutu. Ranskalaisten leiri.\n\n    (Louis tulee seurueineen.)\n\nLOUIS.\nEi auringolla ollut mailleen mieli,\nVaan viipyi, lännen rantaa punaten,\nKun arat engelsmannit omaa maataan\nMittaili taappäin. Hyvä tuli loppu,\nKun verileikin jälkeen hyvää yötä\nJyrähytimme liikatykeillämme.\nJa kirvoitimme liput ryysyiset,\nKentälle viimeisinä herroiks jääden.\n\n    (Sanansaattaja tulee.)\n\nSANANSAATTAJA.\nMissä on prinssi?\n\nLOUIS.\n                  Tässä. -- Mitä tiedät?\n\nSANANSAATTAJA.\nMelun on kuollut; hänen toimestansa\nEnglannin loordit taas on luopuneet;\nJa kauan odotettu apuvoima\nOn Goodwin-sand'in luona hukkunut.\n\nLOUIS.\nKirottu tieto! Kirottu myös sinä!\nEn luullut että tänään apeutuisi\nNäin mieleni. -- Ken sanoi Juhanan\nPaenneen pari tiimaa ennen, kuin\nHapuva pimeys erin ajoi joukot?\n\nSANANSAATTAJA.\nKen lienee sanonut, mut totta on se.\n\nLOUIS.\nSiis kukin paikalleen, ja varuill' olkaa!\nNiin aikaiseen ei aurinkokaan nouse,\nKuin minä huomispäivän onnen leikkiin.\n\n                            (Menevät.)\n\n\nKuudes kohtaus.\n\n    Aukea paikka Swinsteadin luostarin läheisyydessä.\n\n    (Bastardi ja Hubert tulevat eri taholta.)\n\nHUBERT.\nKen siellä? Joutuun sano, muuten ammun.\n\nBASTARDI.\nYstävä olen. Mutta kuka sinä?\n\nHUBERT.\nEnglannin puoluetta.\n\nBASTARDI.\n                     Minne matka?\n\nHUBERT.\nMitä se sinuun? Minä enkö saisi\nSun tietäs tiedustaa kuin sinä minun?\n\nBASTARDI.\nHubert, ma luulen.\n\nHUBERT.\n                   Se on tosi luulo,\nSiis joka tapauksess' ystäväksi\nSun uskon, koska äänestä mun tunnet.\nKen olet?\n\nBASTARDI.\n          Kuka lienen; vaan jos tahdot,\nNiin mielikseni uskoa sa voisit,\nEtt' olen Plantagenet tavallaan.\n\nHUBERT.\nOi, muisti pahaa! Häpeään mun saatte.\nSinä ja päätön yö. Suo anteeks, urho,\nEtt' ääni, sinun huuliltasi tullut,\nMun korvissani soi niin vieraalta.\n\nBASTARDI.\nPois kaikki sievistelyt! Mitä uutta?\n\nHUBERT.\nHapuilen tässä pilkkomustass' yössä\nTavoittaa teitä.\n\nBASTARDI.\n                 Lyhyeen: mit' uutta?\n\nHUBERT.\nOi, hyvä herra, yön mukaista uutta,\nKamalaa, mustaa, julmaa, lohdutonta!\n\nBASTARDI.\nEsille uutisesi hirvein haava!\nEn ole nainen minä, enkä pyörry.\n\nHUBERT.\nKuninkaan lienee munkki myrkyttänyt;\nSanaton oli melkein; syöksyin tänne\nTät' ilmoittamaan teille; parempi\nÄkiltä varustauta turmaa vastaan,\nKuin jos sen verkkaiseltaan tietää saa.\n\nBASTARDI.\nKuink' otti hän sen? Kuka ensin maistoi?\n\nHUBERT.\nSanoinhan: munkki, uskalias konna,\nJolt' äkkipäätä ratkes sisukset;\nKuningas puhuu vielä, ehkä toipuu.\n\nBASTARDI.\nKen majesteettia jäi hoitamaan?\n\nHUBERT.\nVai ette tiedä? Palanneet on loordit,\nJa Henrik-prinssin tuoneet mukanaan.\nHe prinssin pyynnöst' ovat armon saaneet\nJa ovat kaikin majesteetin luona.\n\nBASTARDI.\nVihasi hilli, kaikkivoipa taivas,\nMeit' älä yli voimain koittele!\nTän' yönä, tiedä, puolet voimastani\nOn tällä alangolla tulva vienyt;\nLincolnin rimmet nuo ne kaikki nielleet;\nMun hyvä ratsu tuskin pelasti.\nEdellä käy! Nyt luokse kuninkaan?\nEhk' on hän kuollut ennen tuloani.\n\n                        (Menevät.)\n\n\nSeitsemäs kohtaus.\n\n    Swinsteadin luostarin puutarha.\n\n    (Prinssi Henrik, Salisbury ja Bigot tulevat.)\n\nPRINSSI HENRIK.\nOn liian myöhä; kaikki elinveret\nOn myrkyttyneet; selvä, kirkas aju --\nTuo muka sielun hauras asuinsuoja --\nNyt hourunsekaisilla mietteillään\nEnnustaa, että lähellä on muutos.\n\n    (Pembroke tulee.)\n\nPEMBROKE.\nKuningas puhuu vielä; ja hän luulee,\nEtt' ulkoilmahan jos hänet tuodaan,\nNiin ankaran ja tuimelevan myrkyn\nTulinen hehku siitä vaimenee.\n\nPRINSSI HENRIK.\nPuutarhaan tänne hänet tuottakaa. --\n    (Bigot menee.)\nHouriiko vielä?\n\nPEMBROKE.\n                Tyynempi hän nyt on\nKun teidän lähteissänne; äsken lauloi.\n\nPRINSSI HENRIK.\nOi, taudin hairausta! Viimeisillään\nEi tuimat tuskat tunne itseään.\nKun kuolo ryöstänyt on ulko-osat,\nNiin näkymättömiin se katoo, sieluun\nSe rynnistää, ja sitä kiusaa, raataa\nNyt legionat haaveit' outoja,\nJotk', ahtautuen tähän viime loukkoon,\nVain hämmentävät toisiaan. On kummaa\nTuo kuolon laulaminen. Poika olen\nMa tuolle kalpealle joutsenelle,\nJok' omaa kuolinvirttään vaikeroitsee\nJa heikkoutensa urkutorvella\nSielun ja ruumiin soittaa ikirauhaan.\n\nSALISBURY.\nHuoletta, prinssi; teill' on syntyvalta\nTää sekasorto järjestää, mi hältä\nJäi muodottomaksi ja keskoiseksi.\n\n    (Bigot palajaa seuralaisineen, jotka tuolissa\n    kantavat kuningas Juhanaa.)\n\nKUNINGAS JUHANA.\nNyt sielulla on tilaa! Mielinyt\nEi mennä ovist' eikä ikkunoista.\nNiin kuuma mun on povessani kesä,\nEtt' ihan tomuks sisukset se jauhaa.\nOlen kuva, jonka kynä kyhännyt\nOn pergamentille; tulessa tässä\nKutistun nyt.\n\nPRINSSI HENRIK.\n              Kuin voitte, majesteetti?\n\nKUNINGAS JUHANA.\nTuhottu, -- myrkytetty, -- kuollut, -- kurja;\nJa kukaan teist' ei pyydä talvea\nJääkättään vatsahani pistämään,\nTai johda valtakunnan virtoja\nPoveeni palavaan, tai pyydä, että\nMun pykiville huulilleni pohja\nViluista tuultaan suikkaisi ja jäillään\nMua viihdyttäisi. -- Paljoa en pyydä,\nVain kylmää lohtua, ja tylyt, kovat\nTe olette, kun senkin kiellätte.\n\nPRINSSI HENRIK.\nOi, kyyneleilläni jos oisi voimaa\nVirkistää teitä!\n\nKUNINGAS JUHANA.\n                 Suola niiss' on kuumaa.\nOn sisässäni helvetti, ja myrkky\nSiell' asustaa kuin vihamies, ja vaivaa\nArmotta kirottua vertani.\n\n    (Bastardi tulee.)\n\nBASTARDI.\nOi, mua polttaa tulikuuma kiire,\nPalava into nähdä kuningasta.\n\nKUNINGAS JUHANA.\nSilmääni ummistamaan tulit, lanko.\nSydämmen touvit palaneet on poikki,\nJa kaikki elämäni pursiköydet\nOn vain kuin rihma, hieno hivuskarva;\nSydäntä kannattaa vain pieni säie,\nMi tuskin kerrontasi ajan kestää;\nJa sitten kaikk' on multaa, mitä näet,\nHävinneen kuninkuuden tyhjä muotti.\n\nBASTARDI.\nDauphin nyt varustelee matkaa tänne;\nKuink' otetaan hän vastaan, tiesi taivas!\nEräänä yönä, tilaisuutta käyttäin\nKun peräydyin, niin paras miehistöni\nVajosi arvaamatta rimpisuohon,\nMiss' äkillinen tulva nieli sen.\n\n    (Kuningas kuolee.)\n\nSALISBURY.\nPuhutte kuolon sanaa kuolleen korvaan. --\nOi, herrani! -- Juur' kuningas -- ja nyt!\n\nPRINSSI HENRIK.\nTie sama mullakin ja sama loppu.\nEi varmuutta, ei turvaa päällä maan:\nKuningas äsken, ja nyt talmaa vaan!\n\nBASTARDI.\nSa noinko menit? Nyt vain minä jään,\nSijassas koston tointa täyttämään.\nJa sitten sielu taivaaseen sua seuraa,\nNiinkuin se palveli sua maankin päällä.\nNyt tähdet te, jotk' oikeill' aloillanne[23]\nTaas liikutte, miss' on nyt voimanne?\nParempaa alttiutta näyttäkää;\nPalatkaa heti kanssani; pois syöskää\nTuho ja alituinen häpeä\nHervonneen maamme heikolt' ovelta!\nKoht' etsoon, muuten koht' on etso täällä!\nDauphin se meitä kantapäille tallaa.\n\nSALISBURY.\nVähemmän, näen mä, tiedätte kuin me.\nSisällä tuolla lepää kardinaali;\nDauphin'in luota hän vast'ikään tuli\nJa rauhanehdot tuoden semmoiset,\nJotk' ottaa voimme kunnialla vastaan.\nHän oiti sodast' aikoo luopua.\n\nBASTARDI.\nSen tekee sitä mieluummin, kun näkee\nEtt' ollaan täällä vahvat vastustukseen.\n\nSALISBURY.\nEi, hän jo tavallansa on sen tehnyt:\nLähettänyt on monet lastivaunut\nJo rannikolle päin, ja kardinaalin\nSovittaa antaa koko riitajutun.\nTään kanssa minä, te, ja muutkin loordit;\nJos mieli, tänään iltapuolla käymme\nAsian hyvään loppuun saattamaan.\n\nBASTARDI.\nNo, olkoon sitte. -- Ja te, jalo prinssi,\nJa muutkin prinssit, joit' ei siellä tarvis,\nIsänne ruumis hautaan saattakaa.\n\nPRINSSI HENRIK.\nMe hänet Worcester'ihin hautaamme.\nSe hänen tahtons' oli.\n\nBASTARDI.\n                       Sinne siis, --\nJa onni itsellenne, astuissanne\nPerittyyn kunniaan ja valta-arvoon!\nEteenne nöyrimmästi polvistun\nJa uskollista lupaan palvelusta\nJa alaist' alttiutta ijäisesti.\n\nSALISBURY.\nJa sama nöyrä tarjous on meillä,\nJa ijäti se tahratonna olkoon.\n\nPRINSSI HENRIK.\nMun heltyy mieleni; se kiittää tahtois,\nMut sit' ei muuten voi kuin kyynelin.\n\nBASTARDI.\nSuruista aika vieköön pakko-osan,\nKosk' on jo etumaksuun tuskaa saanut. --\nEi valloittajan korskan jalan alle\nTaipunut vielä maamme, eikä taivu,\nJos ei se itseens' ensin haavaa iske.\nKotona taaskin Englannin on prinssit.\nNyt mailman kolme kulmaa varustelkoon,\nNe kuritamme! Kukaan meit' ei ketä,\nEnglanti jos vain itseään ei petä.\n\n                        (Menevät.)\n\n\n\nSELITYKSIÄ:\n\n[1] _Naamapuolikas_. Tarkoittaa hallitsijan profiilikuvaa rahoissa.\nRobert oli kasvoiltaan yhtä laiha.\n\n[2] _Kas, äyrityistä!_ Kuningatar Elisabetin aikuisiin pieniin rahoihin\noli ruusu leimattu kuvan korvan taakse. Oli näet silloin hovipiireissä\ntapana pitää korvakoristeena kukkia, hiussuortuvia, nauharuusuja, jopa\narmaan kengän-nauhojakin.\n\n[3] _Sir Richard, päivää!_ Bastardi kuvittelee, että joku halvempi\nhenkilö tulee hänen luokseen terveisille.\n\n[4] _Hän ja hammastikku_. Hammasten kaiveleminen oli ulkomaista tapaa,\nimaiseminen kotimaista. Hammastikut lienevät ensin tulleet käytäntöön\nItaliassa, josta hienot matkailijat toivat tavan Englantiin. Joskus\nniitä kannettiin lakissakin.\n\n[5] _Se jätti Colbrandko_. Tanskalainen jättiläissankari, jonka Guy de\nWarwick kaksintaistelussa kaatoi.\n\n[6] _Jonk' urhontarmoa ja raivoisuutta_ j.n.e. Vanhan balladin mukaan\nRichard, vankina ollessaan Itävallassa, määrättiin taistelemaan\nnälkäisen leijonan kanssa rangaistukseksi siitä, että oli Itävallan\nherttuan pojan nyrkillään lyönyt kuoliaaksi. Richard pisti kätensä\nleijonan kitaan ja riisti maalle sen sydämmen. Siitä liikanimi:\nLeijonamieli.\n\n[7] _Sai varhain surman tältä herttualta_. Sh. noudattaa vanhaa tarua,\njonka mukaan Itävallan herttua Leopold surmasi Richardin.\n\n[8] _Kalpeahkoon valkorantaan_. Tarkoittaa Englannin liituvuorisia\nrannikoita.\n\n[9] _Kun puvun itse leijonalta riisti_. Tarun mukaan käytti Richard\nvaippanaan leijonan nahkaa; ja arkkiherttua käytti sitten tätä samaa\nnahkaa kuolemaansa saakka.\n\n[10] _Kädet purppurassa_. Metsästäjillä oli tapana voitonmerkiksi\ntahria kätensä tapetun saaliin verillä.\n\n[11] _Kuin kapinoivat Jerusalemissa_. Kun Titus Jerusalemia piiritti,\nolivat juutalaiset jakaantuneina kolmeen puolueeseen; mutta hädän\ntullessa yhtyivät kaikki ja löivät vihollisen yhteisvoimin takaisin.\n\n[12] _Jos kultaenkelit mua käteen tarttuis_. Enkelin kuva oli leimattu\nkultarahoihin, joita siitä syystä nimitettiin enkeleiksi.\n\n[13] _Vasikannahkall' arka nahkas peitä_. Vasikannahkainen takki kuului\nnarrin pukuun.\n\n[14] _Vapauta enkelit_. Vertaa ed. [12].\n\n[15] _Tuohusta, kirjaa, kelloa en säiky_. Tarkoittaa kirkonkirouksen\njulistamista, jolloin raamattu kohotettiin ilmaan, kirkonkelloja\nsoitettiin ja pyhät vahatuohukset sammutettiin.\n\n[16] _Armada_ oli se voittamaton laivasto, jonka Philip II Espanjasta\nlähetti Englantia valloittamaan, vaan joka joutui haaksirikkoon.\n\n[17] _Taas kruunattuna_. Kuningas Juhana kruunautti itsensä neljä\nkertaa, kansan mieleen siten juurruttaakseen oikeuttaan Englannin\nkruunuun.\n\n[18] _Pietari Pomfretilainen_ oli erakko, jota alempi kansa piti\nsuuressa kunniassa. Rangaistukseksi ennustuksistaan sidottiin hänet\nhevosen häntään ja laahattiin näin katuja pitkin ja hirtettiin sitten\nyhdessä poikansa kanssa.\n\n[19] _Ja pakanaiseen rannikkoon sun niitää_ j.n.e. Viittaus\nenglantilaisten ja ranskalaisten yhteisiin ristiretkiin Palestiinaan.\n\n[20] _Oman kansan kukon kiekuntaa_. Ranskalainen kukko, gallus.\n\n[21] _Goodwin-sands_, kuuluisat matalikot Englannin etelärannikolla.\n\n[22] _Mi verin valuu pois kuin vahakuva_. Viittaa siihen yleiseen\nkansan uskoon, että noidat voivat ihmisiä tappaa sulattamalla niiden\nvahasta tehdyt kuvat.\n\n[23] _Tähdet te, jotk' oikeill' aloillanne_ j.n.e. Nämä sanat lausutaan\nkapinoiville ja taas uskollisuuteensa palaaville loordeille.\n\n\n\n"]