[{"data":1,"prerenderedAt":-1},["ShallowReactive",2],{"$fjqtwRXTiyUKGKQomTwdm3OWgEHOJtNBkV2G0ItRgwR8":3},{"number":4,"title":5,"author":6,"authorBirth":7,"authorDeath":8,"slug":9,"bookId":10,"genreRaw":11,"genre":12,"themes":13,"origin":14,"language":15,"yearPublished":16,"yearPublishedTranslation":11,"wordCount":17,"charCount":18,"usRestricted":19,"gutenbergId":20,"gutenbergSubjects":21,"gutenbergCategories":23,"gutenbergSummary":27,"gutenbergTranslators":28,"gutenbergDownloadCount":29,"aiDescription":30,"preamble":31,"content":32},495,"D. E. D. Europaeuksen kirjeitä ja matkakertomuksia","Europaeus, D. E. D.",1820,1884,"495-europaeus-d-e-d-d-e-d-europaeuksen-kirjeita-ja-matkakertomuksia","495__Europaeus_D._E._D.__D._E._D._Europaeuksen_kirjeitä_ja_matkakertomuksia",null,"muistelmat",[],[],"sv",1903,51885,313451,false,37077,[22],"Europaeus, D. E. D. (David Emanuel Daniel), 1820-1884",[24,25,26],"Archaeology & Anthropology","Essays, Letters & Speeches","Travel Writing","\"D. E. D. Europaeuksen kirjeitä ja matkakertomuksia\" by D. E. D. Europaeus is a collection of letters and travel writings that likely dates from the mid-19th century. This work chronicles Europaeus's extensive travels while collecting Finnish folklore and songs, especially focusing on the study of the Kalevala epic and Finnish oral tradition. The book is significant for its insights into the cultural and linguistic realities of Finland during that time.  The opening of the text introduces Europaeus's motivations and experiences while on his journeys in the years 1845-1846. It details his travels across various regions, including Karelia and neighboring areas, as he seeks out traditional singers and gathers songs and stories. He faces challenges, such as financial constraints and the difficulty of reaching and engaging with local folk singers, but ultimately his determination leads to fruitful encounters, resulting in valuable collections of Finnish folklore. The letters exchanged with influential figures like Elias Lönnrot provide additional context to his scholarly endeavors and the collaborative spirit of folk collection during that era. (This is an automatically generated summary.)",[],348,"Kokoelma D. E. D. Europaeuksen kirjeitä ja matkakertomuksia vuosilta 1845–1849. Teos sisältää kirjeenvaihtoa muun muassa Elias Lönnrotin kanssa sekä selontekoja kielitieteellisistä ja kansatieteellisistä tutkimusmatkoista.","D. E. D. Europaeuksen kirjeitä ja matkakertomuksia on Projekti Lönnrotin\njulkaisu n:o 495. E-kirja on public domainissa sekä EU:ssa että sen\nulkopuolella, joten emme aseta mitään rajoituksia kirjan vapaan käytön ja\nlevityksen suhteen.\n\nTämän e-kirjan ovat tuottaneet Tapio Riikonen ja Projekti Lönnrot.","D. E. D. EUROPAEUKSEN KIRJEITÄ JA MATKAKERTOMUKSIA\n\nJulkaissut\n\nA. R. NIEMI.\n\n\n\nHelsingissä,\nSuomalaisen Kirjallis. Seuran Kirjapainon Osakeyhtiö,\n1903.\n\n\n\nSISÄLLYS:\n\n      Alkulause\n   1. Lyhyt kertomus matkustuksestani [Vv. 1845-6]\n   2. Lönnrotille 17/VII 1845\n   3. Lönnrotille 19/VII 1845\n   4. Saima 11/IX 1845, n. 37\n   5. Saima 25/IX 1845, n. 39\n   6. Lönnrotille 9/XII 1845\n   7. Lönnrotille 2l/XII 1845\n   8. Saima 29/1 1846, n. 4\n   9. Lönnrotille 22/I 1846\n  10. Kanava n. 12, 13, 14, 1846\n  11. Lönnrotille helmik. 1846\n  12. Lönnrotille 15/II 1846\n  13. Lönnrotille 3/III 1846\n  14. Lönnrotille 20/III 1846\n  15. Saima 13/VI 1846, n. 23\n  16. Lönnrotille 8/VII 1846\n  17. Lönnrotille 25/VII 1846\n  18. Saima 8/VIII 1846, n. 31\n  19. Lönnrotille elok. 1846\n  20. Lönnrotille 30/IX 1846\n  21. Lönnrotille 19/X 1846\n  22. Lönnrotille 27/XI 1846\n  23. Lönnrotille 12/1 1847\n  24. Castrénille 2/II 1847\n  25. Lönnrotille 19/III 1847\n  26. Lönnrotille 14/V 1847\n  27. Lönnrotille 16/X 1847\n  28. Suometar 42, 43, 45, 46, 1847\n  29. Lönnrotille 30/X 1847\n  30. Lönnrotille 11/XII 1847\n  31. Lönnrotille jouluk. 1847\n  32. Reinholmille 28/XII 1847\n  33. Castrénille 28/XII 1847\n  34. Reinholmille 3/I 1848\n  85. Nordenstamille? talvella 1848?\n  36. Lönnrotille 12/I 1848\n  37. Castrénille 13/I 1848\n  38. Castrénille 12/II 1848\n  39. Lönnrotille 8/IV 1848\n  40. Reinholmille huhtikuu? 1848\n  41. Reinholmille 24/V v.l. 1848\n  42. Lönnrotille 24/V v.l. 1848\n  43. Sjögrenille 30/V 1848\n  44. Lönnrotille 10/VII v.l. 1848\n  45. Lönnrotille 17/VII v.l. 1848\n  46. Reinholmille 19/VIII v.l. 1848\n  47. Lönnrotille 18/XII 1848\n  48. Lönnrotille 21/XII 1848\n  49. Lönnrotille 29/XII 1848\n  50. Reinholmille 11/I 1849\n  51. Lönnrotille 30/I 1849\n  52. Reinholmille 4/III 1849\n  53. Lönnrotille 15/III 1849\n  54. Lönnrotille 27/III 1849\n  55. Reinholmille 11/IV 1849\n  56. Reinholmille toukok. 1849\n  57. Meurmanille 13/V 1849\n  58. Reinholmille 16/VI 1849\n  59. Reinholmille 23/VI 1849\n  60. Reinholmille heinäk. 1849\n  61. Lönnrotille 21/VII 1849\n  62. Reinholmille 28/VII 1849\n  63. Castrénille 11/IX 1849\n  64. Reinholmille 19/IX 1849\n  65. Ahlqvistille 25, 30/IX 1849\n  66. Castrénille 30/IX 1849\n  67. Reinholmille 14/X 1849\n  68. Reinholmille 20/X 1849\n  69. Reinholmille 10/XI 1849\n  70. Lönnrotille syksyllä 1849\n  71. Tuntemattomalle syksyllä 1849\n  72. Reinholmille alussa vuotta 1850?\n  73. Lönnrotille 7/I 1850\n  74. Reinholmille 2/II 1850\n  75 a). Lönnrotille 18/III 1850\n  75 b). Suom. Kirj. Seuralle 1850\n  76. Lönnrotille 4/V 1850\n  77. Castrénille 16/V 1850\n  78. Castrénille 25/V 1850\n  79. Reinholmille 28/V 1850\n  80. Suom. Kirj. Seuran pöytäkirja. 5/VI 1850\n  81. Sjögrenille 1/II 1851\n  82. Sjögrenille 19/II 1851\n  83. Lönnrotille 29/XI 1851\n  84. Lönnrotille 24/I 1852\n  85. Lönnrotille 17/IV 1852\n  86. Lönnrotille 12/VI 1852\n  87. Lönnrotille syksyllä 1852\n  88. Lönnrotille 18/VI 1853\n  89. Ahlqvistille 29/IV 1854\n  90. Ahlqvistille 20/VII 1854\n  91 a). Lönnrotille 28/III 1858\n  91 b). Suom. Kirj. Seuralle 28/III 1858\n  92. Lönnrotille 23/IV 1858\n  93. Lönnrotille 12/VI 1858\n  94. Lönnrotille 16/VIII 1858\n  95. Lönnrotille 8/IX 1858\n  96. Lönnrotille 27/IX 1858\n  97. Lönnrotille pääsiäismaanantaina 1859\n  98. Lönnrotille 7/VI 1859\n  99. Lönnrotille 27/VI 1859\n 100. Lönnrotille 11/II 1860\n 101. Lönnrotille 2l/V 1860\n 102. Lönnrotille 13/VIII v. l. 1860\n 103. Lönnrotille 26/IX v. l. 1860\n 104 a). Lönnrotille 2/VIII 1861\n 104 b). Lönnrotille 2/VIII 1861\n 105. Lönnrotille 13/VII 1863\n 106. Lönnrotille 3/VIII 1863\n 107. Lönnrotille 12/VIII 1863\n 108. Lönnrotille 5/XI 1863\n 109. Lönnrotille 18/XI 1863\n 110. Reinholmille, helluntaimaanantaina 1866\n 111. Ahlqvistille 20/XI 1871\n 112. Ahlqvistille 8/XII 1871\n 113. Wareliukselle 13/XII 1848\n 114. Wareliukselle 19/II 1849\n 115. Wareliukselle 28/IV 1849\n 116. Wareliukselle 31/VIII 1850\n 117. Wareliukselle 13/VI 1851\n 118. Wareliukselle 7/VI 1852\n 119. Suometar 25/XI 1853, n. 47\n 120. Morgonbladet 30/I 1854, n 9\n      Viiteselitykset.\n\n\n\n\nAlkulause.\n\n\nHarva on niin omaa voittoa etsimättä ja kokonaan uhrautunut tieteen\npalvelukseen kuin _D. E. D. Europaeus_, harva saanut niin vähän\ntunnustusta. Harrastusten hajottaminen, tieteellisen koulutuksen puute\nja siitä kenties johtunut yksipuolisuus, sekä myöhemmällä ijällä\nesiintyvät häiriötilat itse ajatuksenjuoksussakin vaikuttivat, että\nEuropaeuksen töissä on paljon sellaista, joka ei kestä tervettä\narvostelua. Mutta kuonan seassa on kultajyväsiäkin, jotka ansaitsevat\ntulla kootuksi tieteen aarreaittaan. On ala, jolla Europaeuksen nimi\nmainitaan kiitoksella ja hänen ansionsa aina tullaan tunnustamaan.\nKansanrunoutemme tutkimus on säilyttävä hänen muistonsa, jos muut hänet\nunohtaisivatkin. Kun Kalevalan uuden laitoksen kokoonpanosta puhutaan,\nsilloin on aina Europaeuksenkin nimi mainittava.\n\nKun ryhdyimme tähän julkaisuun, tiesimme ettei se tulisi sisältämään\nniin paljon suuria asioita, kuin joku kenties odottaa, mutta tiesimme\nmyös, että pieniä yksityistietoja -- jotka monasti huvittavat yhtä\npaljon kuin nuo suuret -- suomalaisen kirjallisuuden uudestaan\nheräämisen ajoilta ei paljon ole koottu, niin että vähäinenkin lisä\nsaattaa olla tervetullut. Emme kuitenkaan etupäässä tältä kannalta\njulkaisun tarpeellisuutta arvostelleetkaan, vaan katselimme sitä\nenemmän kansanrunoudentutkijan silmillä. Helpottaaksemme tämän\ntoistaiseksi vielä niin vaivaloista työtä, halusimme saada yhteen\npaikkaan kootuksi kaikki tiedot, mitä Europaeuksen runonkeruumatkoista\nlöytyi. Siihen kehotti meitä sekin, että olimme löytäneet hänen ennen\njulkaisemattoman, 50 vuotta kadoksissa olleen matkakertomuksensa\nvuosien 1845-6 matkoista. Matkakertomusta piti J. Krohn jo aivan\nhävinneenä ja tutki sen puutteessa suurta vaivaa nähden Europaeuksen\nrunoja (ks. Europaeuksen runonkeräykset, Valvoja 1887, sivv. 49, 112,\n193, 384). Se oli kuitenkin hyvässä tallessa Suomalaisen Kirjallisuuden\nSeuran arkistossa kokoelmassa \"Diverse Handlingar tillhörande Finska\nLitteratur Sällskapet för åren 1831-50\", jossa sen maaliskuun 24 p.\n1896 tapasimme.\n\nToinen pääsyy julkaisuumme on ollut halu tehdä Europaeuksen ansioita\ntunnetuksi ja tuoda lisiä hänen elämäkertaansa.\n\nVarsinaisen sysäyksen julkaisuun antoi se havainto, että Elias\nLönnrotin kirjekokoelmassa Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran arkistossa\noli säilyssä Europaeuksen kirjeitä, joista osa valaisi hänen\nrunonkeruumatkojansa. Kun nekin näistä kirjeistä, jotka eivät koskeneet\nrunonkeruuta, olivat pääasiallisesti samalta aikakaudelta ja koskivat\nkirjallisia tehtäviä, pyysimme Seuralta että saisimme painattaa ne\nkaikki yhdessä matkakertomusten kanssa, mihin Seura suostuikin.\nKokoelman täydennykseksi saimme _Suomen Muinaismuisto-Yhdistykseltä_\nluvan julkaista _H. A. Reinholmin_ kokoelmissa säilytettävät\nEuropaeuksen kirjeet, ja t:ri _Gunnar Castrén_ antoi käytettäväksemme\nne kirjeet, jotka Europaeus ou _M. A. Castrénille_ kirjoittanut. Näistä\narvokkaista lisistä pyydämme saada lausua vilpittömät kiitoksemme\nSuomen Muinaismuisto-Yhdistykselle ja t:ri Castrénille.\n\nMuutamia kirjeitä olemme saaneet _A. Ahlqvistin_ ja _A. J. Sjögrenin_\nkirjekokoelmista, joista edellinen säilytetään Suomalaisen\nKirjallisuuden Seuran arkistossa, jälkimäinen Yliopiston kirjastossa.\n\nKun teoksemme jo oli valmistumaisillaan, saimme rovasti _A.\nWareliukselta_ vastaanottaa kuusi Europaeuksen kirjettä, jotka olemme\npainattaneet liitteeseen, koska niitä ei enää käynyt sovittaminen\nkronologiseen järjestykseen. Pyydämme tästä lahjasta saada\nsydämmellisesti kiittää antajaa.\n\nLiitteeseen on myös painettu Suomettaressa v. 1853 ja Morgonbladetissa\nv. 1854 tavattavat kirjeet, jotka vasta työn lopulla tulimme tuntemaan.\n\nMitä kirjeiden ja matkakertomusten asuun tulee, on ne aivan muuttamatta\njulkaistu, ainoastaan joku pieni sanan alkukirjain on yhdenmukaisuuden\nsaavuttamiseksi muutettu isoksi tai päinvastoin, muutama pilkku,\nyhdys- ja korkomerkki lisätty.\n\nHelsingissä maaliskuulla 1903.\n\nJulkaisija.\n\n\n\n1. Lyhyt kertomus matkustuksestani. [Vv. 1845-6.]\n\nLähdettyäni keväellä 1845 Kajaanista, al'oin minä Tohtor Lönnrotin\nneuvon jälkeen, vasta Ilomantsin rajalla hakea runoja. Koitereen järven\nyli tulin Ilomantsiin ja itään päin matkustain tulin Wenäen rajan yli\nLupasalmen kylään. Sieltä matkustin etelään päin Himolan kautta\nKuutamolahteen, ja sieltä takaisin Suomen puolelle Megrin Liuvusvaaran,\nKuolismaan ja muiden kylien kautta Megrijärven kylään. Tässä kylässä\ntapasin vasta kunnon laulajan Simana Sissosen. Muutamia olin\nedellisissäkin kylissä laulattanut, mutta saalis oli vähä, johon\ntottumattomuuteni ja rahvaan pelko oli syynä. Vasta Sissoselta sain\nkelpolailla runoja, sillä häntä parempaa, eikä vertaistakaan löytynyt\nsen jälkeen, paitsi hänen sisärtänsä Irinaa Weitsyrjässä likeellä\nKorpiselkää, jonka luona kävin tänä vuonna toukokuun alussa, ja joka\nniinkuin Simanakin, lauloi minulle lähille 70 runoa.\n\nMegrijärvestä tulin Ilomantsin kirkolle ja sieltä Yläjärven kylän\nkautta Suojärvelle, jossa taas oli parempi saalis. Sieltä menin\nuudelleen rajan yli Wenäen puolelle, ja tulin Weskelyksen kirkolle,\njoka on Hautavaaran kylän vastassa. Ehkä minä rajan takana kävelin\nmonessa kylässä, niin tapasin kuitenkin vaan muutamia, jotka osasivat\nvähän laulaa. Päläjärven kylässä Mundjärven pitäjässä tapasin Suomen\nmiehen, joka jo toistakymmentä vuotta oli siellä asunut, ja jonka\navulla minä sain joukon sanoja, kuuluvia Wepsän murteesen.\n\nSiitä kylästä oli 70 virstaa Petrosavodskiin, jonne myös menin, toivoen\nKarjalan kieltä opettavalta seminarin opettajalta Iljinskiltä saavani\njoitakuita tietoja mainitun kielen sikäläisistä murteista, ja mielien\nmennä edellepäin varsinaisien Wepsäläisien luokse Sviri jo'en lähille.\nIljinskiltä en saanut mitään hyvää. Hän sanoi, ettei hän muuta\nlue'ta'kaan, kuin sitä tunnettua karjalaista Matthaeuksen evangeliumin\nkäännöstä. Eipä tullut Wepsäläisienkään luona käynnöstä mitään.\nTultuani Derevännoin kylään 22 virstaa Petrosavodskista etelään päin,\nsanoi stantsian isäntä Tohtor Lönnrotin jo käyneen Wepsäläisien luona,\nja viipyneen siellä kaksi kuukautta, jonka tähden minusta näytti\nturhalta, enään käydä siellä, senkin vuoksi, kuin jo rahat ja passin\naika rupesivat vähenemään. Tohtor Lönnrotilta sain jäl'estäpäin tietää,\nettei hän viipynytkään Wepsäläisien, vaan Tschuudilaisien luona.\n\nTakatulossa Petrosavodskista matkustin pitkin Aunuksen maantietä\nPrääshaan asti, jossa poikkesin oikealle kädelle ja tulin\nTulomajärvelle. Weskelyksen paikoilta lähdettyäni sain aivan vähän\nrunoja, paitsi kahdelta Suomalaiselta Petrosavodskissa. Itkuvirsiä,\nsatuja, sanalaskuja, arvoituksia ja sanoja voi yhtähyvin saada. Wasta\nTulomajärvellä alkoivat runot uudelleen soida, Kolatsel'än kylässä\nSuomen rajalla Salmin pitäjää vasten oli vanha sotamies nimeltä Haljoin\nIivana ja räätäli Everkki nimeltä, joilta sain parahin. Virstan päässä\nKeikkulassa oli samoten seppä Michei niminen ylen kiitetty laulaja,\nmutta en millään koneella saanut sitä laulamaan. Veliäkin sanottiin\noivaksi laulajaksi.\n\nSiitä kävin Saarimä'ellä, syrjäkylä 10 virstan päässä, jossa kaksi\nvanhaa ukkoa antoivat muutamia lauluja. Siellä sain kuulla, että\nKorpiniemen kylässä olisi ollut hyvä laulaja sepäsmies Korpisel'ältä\nkotoisin, mutta se kylä jäi jo jäl'elle, ja matkaa sinne oli päälle 20\nvirstaa. Käsnäsel'än kylässä Salmin puolella sain myöskin muutamia\nrunoja. Sieltä matkustin missään viipymättä Sortavalaan, sillä\nmatkarahat olivat loppumaisillaan, ja Sortavalan postikontorissa tiesin\nolevan itselleni rahakirjauksen Tohtor Lönnrotilta.\n\nSaatuani rahaa palaisin takaisin samaa tietä Leskelän sahalle asti\nImpilahdessa, jossa otin Suistamon tielle, ja tulin Loimalan kylään,\njossa sanottiin usiempien hyvien laulajien asuvan, ja jossa silloin\nkyläjuhlaa piti pidettämän, jolle minäkin kiirehdin, tavatakseni\nusiempia juhlalle kokoontuneita laulajia. Nyt, niinkuin ainakin, keksin\nkaukaisempia laulajia enemmin kiitettävän kuin läheisempiä. Ainoaa\nOntrei Lytsyä laulatin minä. Muita laulajia sanottiin kelvottomiksi ja\npraasniekan tähden olivat nekin pohmelossa, niin ettei niitä saatu\nlaululle toinen muulle.\n\nSieltä matkustin minä Muuvannon, Semeikan, Tolvajärven kautta\nKorpisel'älle, sieltä Ilomantsiin ja edelleen Kontiolahden (Antti\nPuhakan talon), Juuan kappelin ja Nurmeksen pitäjän kautta Kajaanaan,\njohon kerkisin lokakuun al'ussa 1845. Ilomantsista lähdettyäni en enään\nkerännyt mitään runoja, sen kuu matkustin kerkeämiseen.\n\nVähän toista kuuta Kajaanassa viivyttyäni läksin taas matkoille\nWenäelle päin, ja tulin Kuhmoniemen kappelin kautta Roukkolaan, joka on\nensimäinen kylä Wenäen puolella suoraan itää kohti Kuhmoniemen\nkirkolta. Siinä kylässä en vielä tavannut yhtään laulajaa, mutta\nOmelian kylässä muutaman virstan päässä oli kaksi melkoisen hyvää\nlaulajaa, joilta kirjoitin usiempia runoja. Sieltä kiersin Muujärven,\nTiiksijärven, Suurjärven, Kiimasjärven ja Luvajärven kautta Akonlahteen\nja sain runoja vähin joka kylässä. Akonlahden lähikylissä kävin sitte\njokaisessa Wenäjän sekä Suomen puolella, joissa saalis oli paraimpia.\n\nSieltä läksin taas kiertämään Kontokin, Kentjärven, Kostamuksen ja\nPirttilahden kautta Wuokkiniemelle ja sieltä edelleen rajan yli Suomen\npuolelle. Täällä tulin Suomussalmen Kappalaisen tyköön ja sain taas\nrahakirjauksen Tohtor Lönnrotilta.\n\nTäältä läksin pohjaisitään päin matkalle, ja tulin taas Wenäen\npuolelle, ensisti Wuonisen kylään. Wenehjärven kylässä, 10 virstan\npäässä siitä, en käynyt luottaen Tohtor Lönnrotin siellä käydessään jo\ntarkoin ottaneen kaikki runot, joita siellä mahtoi olla. Jäl'estäpäin\nkuulin kuitenkin, että siellä vielä olisi ollut jotakuta ennen\nsaamatontakin. Muissakin Wuokkiniemen lähikylissä viivyin minä vaan\nvähän aikaa ja muutamissa en viivähtänytkään, kuin sanottiin entisien\nlaulun kerääjien jo tarkoin ottaneen sekä runot että sadut, jonka\ntähden en ruvennut viivytteleimään.\n\nWuonisesta matkustin Pirttilahden, Enonsuun ja Luusalmen kautta\nLuostesaareen, jossa tietäjämies Petri elää, jolta en millään neuvon\nsaanut yhtään runoa, ehkä kyllä sanottiin osaavan. Viinaa kuin olisi\nollut, niin kyllä sitte olisi laulanut ukko. Ainoan hevoisensa kuolosta\nmureessa, sanoi hän ei voivansa viinatta laulaa.\n\nSieltä tulin Uhtuon kylään, jossa on toista sataa taloa usiemmassa\nryhjässä. Kerättyäni, mitä sain niiltä, joita edelliset laulun kerääjät\neivät vielä olleet laulattaneet, matkustin sieltä Röhöjärven kylään,\njoka on suoraan pohjasiin Uhtuosta. Siitä käänsiin länteen päin ja\ntulin ensin Ohtaan ja sitte Pistojärvelle, jossa taaskin eräs laulaja,\nIivana nimeltä, ei millään keinon saatu laulamaan. Wuosmassa vähän\nmatkaa Pistojärveltä oli samanlainen jäykkä mies Horna niminen. Yhden\nnoitalu'un hän antoi minulle, mutta ei muuta. Hämeen ja Kantoniemen\nkylässä en käynyt, ehkä sanottiin niissä olevan laulajia. Sentähden en\nmennyt kuin ne kylät olivat lii'an loittona syrjässä ja minulla oli\nerään hevoismiehen kanssa hyvä ja huokia kulku edelleen länteen päin.\nSen miehen kaussa tulin minä Suomen puolelle asti Kuusamon pitäjään.\nSiellä viivyin rajatalossa ja tuotin Kirkkoherralta sanomalehtiä\nlukeakseni. Myös kirjoitin kirjauksia Tohtor Lönnrotille Kajaanaan sekä\nmuillekin. Runot ovat Kuusamossa aivan vähiin hävinneet: vaan kahta\nmiestä Kullista ja Härmäläistä nimitettiin vähän osaaviksi. Nekin\nasuivat tiettömän matkan takana, ja uppo teki hiihtämisenkin\nmahdottomaksi. Takamatka sieltä kävi Wuosman ja Tuhkalan kautta.\nEdelleen matkasin Kananaisen kautta Kokkosalmelle ja kävin siitä\nSohjanansuun talossa Pääjärven lähillä erästä noita-akkaa\ntavoittamassa, mutta en löytännyt kotoa. Siitä matkustin Kiestingin\nSaaren Monastiran, Kiisjo'en, Suolapohjan, Kur'en, Paanajärven,\nSuopassalmen, Jyskyjärven, Piismalahden, Kiimasjärven ja Miinoan kautta\nSuomen puolelle. Tällä matkalla oli saalis juuri vähä. Sompajärvellä,\nKur'esta länteen päin olevassa kylässä sanottiin olevan laulajia, mutta\ntoiset taas sanoivat niiden laulujen olevan aivan mitättömien, niin\nettei ensinkään maksa vaivaa matkata sinne. Se olikin uskottava kuin ei\nsillä tienon ollut muissakaan kylissä paljon al'uksikaan runolauluja.\n\nSuomen puolella matkustin edelleni ja tulin Kuhmoniemen ja Sotkamon\nkautta Kajaanaan huhtikuun alkupäivinä tänä vuonna. Kajaanassa\nviivyttyäni neljä päivää, läksin taas Wenäelle päin matkalle, ja tulin\nRepolan kirkolle, jossa Wepsäläiseltä opettajalta sain vähän tietoa\nWepsän kielestä. Repolasta läksin etelään päin matkustamaan ja tulin\nTuusanjan, Kivon, Lentiiran, Lupasalmen ja Klyssinvaaran kautta\nmatkattuani, Troikonniemeen Himolan kirkon lähelle. Pi'an joka kylässä\noli kirjoittamista, mutta monelta laulajalta en saanut väkisenkään\nrunojansa. Sellaisia uppiniskaisia laulajia oli Kivossa Terentei,\nLentiirassa Simana ja Wasilei, Klyssinvaarassa Ohvana ja Hotari, ja\nTroikonniemessä Riiko. Troikonniemestä läksin Si'anvaaran kautta, jossa\nniinikään oli eräs taipumaton laulaja Jehkima, Suomen puolelle\nIlomantsin pitäjään, jonka kirkolle tulin Pahkalammin starovierojen\nmonastiran kautta.\n\nIlomantsin kirkolta läksin taas etelään päin matkustamaan, ja tulin\nMel'aselän kylään, jonka lähikylässä Weitsyrjässä tapasin jo ennen\nmainitun Simana Sissosen sisären Iron. Sieltä menin Korpisel'älle josta\nSuojärven maantietä myöten matkustin Tolvajärvelle asti ja siitä\npoikkesin etelään päin matkustain Koivuvaaran, Teronvaaran, Muuvannon\nja Semeikan kautta Suojärvelle. Sekä tällä viimematkalla, että\nSuojärvellä, jossa kävelin kaikki kylät läpi, missä vaan kuulin lauluja\nolevan, oli saalis parainta, erinomattain sen vuoksi, kuin ei koko\npaikoilla ollut ennen paljon kerättykään lauluja.\n\nSuojärveltä matkustin taaskin Wenäen puolelle, ja oli aikomus mennä\nPoventsan linnan puolelta etsimään runon tähteitä, mutta tultuani\nKuutamolahdesta Porajärven kylään, sain monelta kuulla ettei sinne ole\nmentävää tyhjää ajamaan. Voi niin olla'kin, sillä ei Porajärvelläkään\nollut enään yhtään, joka olisi taitanut vähääkään runoja.\nKuutamolahdessa oli kyllä eräs vanha ukko, mutta sekin oli jo taudissa\nkuolemaisillaan, eikä ollut sillä kykyä paljon puhumaankaan.\nPorajärveltä palaittuani menin pohjasiin päin Himolan kautta jo\nkahdesti ennen käytyihin kyliin Troikonniemelle, Klyssinvaaraan,\nSi'anvaaraan ja Lupasalmelle, pettääkseni ennen mainittuja\nvastahakoisia ukkoja laulamaan, mutta eipä se lykästänyt. Lupasalmelta\ntulin takaisin Suomen puolelle Hattupään kylään, jossa tapasin Arhippa\nnimisen hyvän laulajan. Kä'enkosken rautaruukilla käytyäni tulin\ntakaisin Suojärvelle jonka matkustin halki ja tulin Wielijärven ja\nTulomajärven Wenäen puolimaisien pitäjien kautta Salmin kirkolle.\nAinoastaan Kormiliston kylässä Salmin rajalla tapasin tällä kerran\nWenäen puolelta runoja. Siinä sain kaksi miestä laulamaan, mutta\nkolmatta, jonka nimi on jäänyt muistiin kirjoittamatta, en saanut.\nNämät olivatkin viimeiset, joilta kirjoitin runoja, sillä Salmista\nedelleni te'in matkaa viipymättä kotiin asti Savitaipaleesen.\n\nHelsingissä 4:tenä Marraskuuta 1846.\n\n                                           D. E. D. Europaeus.\n\n\n\n2. Lönnrotille.\n\n                                      Ilomantz den 17 Julii 1845.\n\nHögvördige Herr Doctor!\n\n\nEhuru jag nu icke är i tillfälle att utförligare skrifva till Herr\nDoctorn, såväl emedan tiden för postens afgäng redan är ganska nära,\nsom äfven derföre att jag ännu ämnar begifva mig till de östligare\nbyarne af Ilomantz för att besöka några runosångare, och derigenom\nnogare få reda på åtskilligt, som jag i de Kalevala runor funnit som\njag redan fått insamla. Först derefter kunde jag skrifva något säkrare\noch omständigare öfver det jag ifrån denna nejd fått och får. Äfven har\njag förgäfves väntat på bref ifrån Sordavala, hvilka skulle komma hit\nmed en härstädes boende handlande bonde, hvilken ännu icke återvänt\nifrån sin marknadsresa.\n\nMin vandring har allestädes gått lyckligen för sig. Jag fortsatte den\nutan betydliga uppehåll ända till Liebala by söder om Koider, tog\nderifrån åt öster ända till Lupasalmi i Ryska Karelen, derifrån genom\nHimola åt söder till Kuutamolahti och så tillbaka öfver gränsen genom\nMegris Liuvusvaara etc. till byn Megrijärvi 7 verst öster om Ilomantz\nkyrka. Dittills hade jag äfven på ryska sidan föga anträffat runor men\ni sistnämnde by träffade jag Simana Sissonen af grekiska trosläran af\nhvilken jag skref några och 60 runor af större och mindre längd\nhvaribland många Kalevalarunor nästan fullständiga. Då jag ännu icke\nfått Kalevala någonstädes (jag hoppas få den af Landsfiskal Falk) så\nkan jag icke skrifva något utförligare öfver dem. Det märkvärdigaste är\nförklaringen af Sampo (i runon sammi) som runon öfver W:nens\nPohjolafärd framställer sålunda:\n\n    Tuop' oli vanh[a] W:nen\n    Mäni riista riihen luokse.\n    Oluella ukset voiti.\n    -- -- -- --\n    -- -- -- --\n    Latjaili laivan täyen,\n    Saatto suuren sammen täyen.\n    Laitto laivansa merelle,\n    Saatto sammen lainehille. --\n\nFöljakteligen och äfven efter Sissonens egen utsago = laiva. På\nkirjokansi fås en annan förklaring, som visar att det icke är epithet\ntill Sampo utan = port. Joukamoinen vill att Wäin[ämöi]nen skulle\nsjunga på färden, men får bland annat till svar att:\n\n    Portit Pohjolan näkyvät,\n    Paistavat pahat veräjät,\n    Kannet kirjo kiimottavat. --\n\nTiden tillåter icke att orda om något mera utan skall jag åtminstone\nefter två veckor skrifva utförligare öfver allt. --\n\nDetta skrifver jag hos Pastors Adj. Monell, gift med en min Cousine.\n\nJag beder ödmjukast om ursäkt, att jag så fort måste sluta,\nförblifvande\n\n                    Högvördige Herr Doetorns allerödmjukaste tjenare:\n                                   D. E. Europaeus.\n\n\n\n3. Lönnrotille.\n\n                        Megrijärvi by i Ilomantz den 19:de Julii 1845.\n\nHöglärde Herr Doctor!\n\nFör Herr Doctorn[s] bref af den 27:de Junii får jag här frambringa min\ninnerligaste tacksägelse, och isynnerhet för det dertill bifogade\npasset, hvilket öfverraskade mig med det innerligaste glädje. Med\nstörsta glädje öfver denna gåfva, skyndar jag mig nu att besvara Herr\nDoetorns högtärade skrifvelse utan att mycket hafva afseende derpå hvad\njag i förgårs i största hast sammanhafsat. Efter lång väntan hade jag i\nförgårs den glädjen att emottaga Herr Doctorns högtärade bref. Den som\nhemtade det, hade efter marknaden gjort ifrån Sordavala en resa till\nLäskelä såg, som torde ligga i Imbilax, hvarföre han kom att dröja så\nlänge.\n\nIfrån Kajana vandrade jag ut i förhoppning att kunna fullborda hela\nresan utan att behöfva falla Herr Doctorn till last med någon vidare\nbegäran om penningar, men nu ser jag, att jag icke lär kunna slå mig\nut, utan att göra det, så ogerna jag än skulle vilja det. Litet fått\ntill 30 Rubel har jag dock ännu qvar, som nog torde spisa till för par\nmånader åtminstone, inom hvilken tid jag torde ifrån Olonetzska sidan\nhafva återvänt till Sordavala. Det är illa att jag icke redan sjelf\nhann fram till Sordavala, hvartill orsaken låg i min vandring till\nryska Karelen, ty då skulle jag ifrån Olonetzska Gouvernementet kunna\nvandra till Repola och ännu möjligtvis till Vuokkiniemi, ty jag har den\nstörsta längtan att resa dit. Dock hoppas jag, att Herr Doctorn ännu\ngodhetsfullt rustar mig till en aldeles skild vandring dit. Nu ämnar\njag vandra härifrån åt öster till byn Wuottojärvi och derifrån genom\nnordöstra hörnet af Suojärvi till Olonetzska Gouvernementet, och\nderifrån, sedan jag besökt Olonetz, åter till Sordavala. Der vore jag\ndå åter i tillfälle att emottaga bref af Herr Doctorn, äfvensom min\nallerödmjukaste bön vore, att Herr Doctorn ville vara så god och\ntillsända mig dit något litet resepengar, då de jag nu äger, möjligtvis\nicke torde spisa till, hvartill jag dock vill med största alfvare\nsträfva. I Sordavala torde jag äfven behöfva göra för egen räkning\nuppköp för 12 eller 15 Rubel, om hvilka pengar jag äfven hos Herr\nDoctorn allerödmjukast anhåller. Ifrån Pielisjärvi skickade jag en\nrubel silfv. till Major Karsten i Kuopio med begäran, att Han skulle\nskicka mig åtskilliga passliga folkskrifter till Sordavala, men den som\nhemtade brefvet fick ingenting veta om dessa böcker, ehuru jag bad\nMajor K. skicka dem till postkontoret i Sordavala. Skulle det väl hafva\nhänt att han aldeles icke fick brefvet, som jag lemnade åt gästgifvaren\ni Pielisjärvi, för att af honom lemnas åt Prosten derstädes.\n\nNu har jag äfven tillfälle att göra en nogare beskrifning öfver min\nvandring och hvad jag derunder fått hopsamlat.\n\nFörsta dagen började jag redan vandra med stor ifver, men då jag\nföretog mig att gå barfota, så fick jag en tillräckligen stor blåsa\nunder högra hälen, som något hindrade vandringen. Dock fortsatte jag\nvandringen utan att mycket uppehålla mig på något ställe, blott att jag\nandra dagen besteg Wuokatti, i Nurmis tog vägen genom sågen derstädes\nför att fråga om sjölägenhet skulle finnas öfver sjön Pielisjärvi och\ndå sådant icke fanns, fortsatte jag vandringen till fots vidare, dröjde\nen dag i sista gästgifveriet norr om Pielisjärvi kyrka för att skrifva\nnågra bref, och ankom den 15:de Junii till Liepala by söder om Koider,\nefter att dessförinnan blott hafva fått en trollruno i södra delen af\nPielisjärvi. I sistnämnde by skref jag opp några sagor och gåtor, men\ningen runo. Derifrån tog jag kosan åt öster till Hattupää och så vidare\ntill Lupasalmi på andra sidan om gränsen. I Hattupää skref jag några\nrunor och i Lupasalmi äfven några Kalevalarunor, dock osammanhängande.\nAnnorstädes fick jag stort ingenting på hela ryska sidan, derföre\nskyndade jag snart bort ifrån dessa penningeprejare och kom öfver\nKuutamolahti och Megris tillbaka till Finland. Den 29:de Junii var jag\ni byn Kuolismo, der jag äfven fick några runor, kom derifrån till Ilaja\njernbruk och fick der flere sagor af dervarande mjölnaren, men blott en\nursprungligen finsk: \"Syöjättären lopusta\". (Sednare har jag satt föga\nvärde på de utländska sagorna). Söndagen derefter den 6:tte Julii kom\njag hit till Megrijärvi by och först här träffade jag en duglig\nrunosångare, den i sista brefvet omnämde Simana Sissonen, af hvilken\njag fick öfver 60 runor, hvaribland många Kalevalarunor men ännu\nflere trollrunor. Den vackraste och tillika fullständigaste af\nKalevalarunorne är slutet af en runo öfver Ilmarinens frierifärd till\nPohjola eller Hiitola \"Ukon Hiien tyttärestä\", hvilket (slutet) lätt\nlåter sjunga sig såsom en skild runo. Den beskrifver huru Ilmarinen\n\"Naista kullasta kuvasi, hopiasta morsianta\" af harm deröfver att hans\nälskade gifvit företräde åt hans rival Ruuan Ruotsi(?) me[n] blef till\nstraff för denna trolöshet förvandlad till en fiskmås. För öfrigt\nfinnes om Wäinämöinen utom hans Sampofärd, hans sammanträffande med\nJoukamoinen på en smal landsväg der den stolte Jouk[amoinen] säger:\nsepä tiellä seisokohon, kump' on tieolta syvempi, virsiltähän\nlaulajempi, men sjunges af W, \"alle selvien vesien, päälle mustien\nmutien, kynsin kylmihin kivihin, hampahin vesihakohin\", derifrån han\nicke förr slapp bort, än han lofvat sin enda syster åt W. till ägta.\nÄfven beskrifves W:s äfventyrliga sår, som han fick, då han skulle\nbygga en båt; en annan runo åter då han blott med sång skulle\nförfärdiga en dylik och måste företaga färden till Wipunen för att få\nde tre felande orden. Vidare om hans färd med båten, hvilken stötte på\nen gädda, af hvilkens ben han gjorde sin kantele. Lemminkäinens färd\ntill Pohjola finnes äfven, och s. v.\n\nGerna skulle jag önska att ännu hinna besöka åtminstone trakterna af\nLendera inan passet går ut. Olonetzska Gonvernementet torde jag lätt\noch snart kunna slippa, ty föga torde jag få annat att göra med, än\nspråket blott. Derföre beder jag att Herr Doctorn ville vara så god och\nsnart skrifva svar till Sordavala. Jag beder att Herr Doctorn ville\nvara så god och i samma bref underrätta mig, om de enligt några\nhärvarande bönders utsago i Olonetzska gonvernementet boende \"Wepsat\"\nmöjligtvis skulle vara de omkring Bieloosero boende Tschuderne, hos\nhvilka Herr Doctorn redan varit eller om de skulle vara af annat\nslägte; jag har icke ännu kunnat få reda på den saken. Monne Herr\nDoctorn redan har träffat en Issai Nes[t]erinen i Lendera, hvilken är\nsom Kalevalabard bekant såväl i Lupasalmi som äfven härstädes? Här\nskall för några år sedan ännu hafva lefvat en smid hemma ifrån Kaavi\nsom äfven skall hafva sjungit många Kalevalasånger. Månne derföre i\nKaavi ännu skulle finnas osamlade Kalevalasånger? Har Herr Doctorn\nbesökt byarne Lusma, Koroppi, Jonkere etc. inom Repola, genom hvilka\njag skulle kunna taga återresan, om den icke skulle komma att ske genom\nKaavi? Och månne i dessa byar skulle kunna fås något?\n\nI förhoppning om en lycklig resa och god skörd, förblifver jag\n\n                 Högädle Herr Doetorns allerödmjukaste tjenare\n                                  D. E. D. Europaeus.\n\n\n\n4. Saima 1845, n. 37.\n\n                                          [11 p. syyskuuta 1845.]\n\nFinska Litteratursällskapet har för Studenten Europaeus, hvilken\nbiträdt Dr. Lönnrot vid redigerandet af hans Finska Lexikon, anslagit\nett resestipendium af 60 Rl. Sr. -- Hr. Europaeus, hvilken under\nsommarens lopp genomvandrat östra Karelen i åtskilliga rigtningar, har\ngjort betydliga insamlingar af Runor, deribland äfven dels nya\nepisoder, dels varianter till Kalevala. Så har han efter Runoniekkan\nSimana Sissonen i Megrijärvi by uti Ilomanz upptecknat icke mindre än\n60 runor. I det bref till Lönnrot, hvari han omtalar denna lyckliga\nskörd, nämner han äfven, att uti en af dessa runor förekommer en\nförklaring på betydelsen af det mycket omtvistade ordet Sampo, namnet\npå den talisman, hvilken äfven utgjorde tvistäpplet för Kalevalas och\nPohjolas invånare. Det åberopade stället af runan lyder:\n\n    \"Tuop' oli vanha Wäinämöinen.\n    Meni riista riihen luokse,\n    Oluella ukset voitti,\n    -- -- -- --\n    Latjaeli laivan täyen,\n    Laitto laivansa merelle,\n    Saatto sammen lainehille.\"\n\nTill följd af denna förklaring, hvilken Hr. Europaeus tror sig hafva\nfunnit bestyrkt äfven från andra håll, skulle således Sampo betyda\nfarkost eller båt. Förklaringen synes dock icke väl öfverenstämma med\nden rol Sampo i Kalevala spelar, och det skulle vara en alltför sökt\ntydning, föga lämpad till folksångens tider, att anse Sampo vara en\nsymbol för sjöfart och handel, dessas andligen och lekamligen riktande\ninflytande på nationernas tillstånd. I all händelse har likväl\nupptäckten sitt stora intresse; och det bör blott beklagas, att de\nakademiska dissertationernas blomstrande tid är förbi, emedan här\nfinnes det rikaste ämne för ett sådant lärdt verk hvarje femte år.\n\n\n\n5. Saima, 1845, n. 39.\n\n                                              [25 p. syysk. 1845.]\n\nVår unga landsman Hr. Europaeus hade på sina vandringar d. 26 Augusti\nkommit till Petrosavodsk i Ingermanland, efter att hafva från Ilomants\ngenomtågat landet i flera rigtningar. Derunder har han gjort en ny\ninsamling af Kaleva sånger, bland hvilka isynnerhet en beskrifning\nöfver trillingsbröderna Wäinämöinens, Ilmarinens och Joukamoinens\nfödelse lärer vara serdeles anmärkningsvärd. Denna Runa förskrifver sig\nåtminstone delvis från tiden efter Kristendomens införande. Barnens\nmoder som benämnes: \"Iri neito impi neito, kapu neito kaunokainen\",\n\"piti viikoista pyhyyttä, aian kaiken impeyttä\", beskrifves för öfrigt\nsom en nunna o.s.v. Äfven har han inom Mundjärvi, der det s.k. \"Wepsän\nkieli\" talas, hvilket Hr. Europaeus anser tillhöra Tavastländska\ndialekten, gjort goda lexikografiska samlingar. -- Att dylika\nvandringar som Europaei icke äro utan sina faror, kan lätt förmodas. Så\nhade han i sistnämnde ort fått underrättelse om ett mellan tre illa\nberyktade invånare mot honom uppgjort anslag, hvilket han lyckades\nundkomma genom att tidigare under fullt mörker begifva sig på väg. Han\nhar för afsigt att i Oktober månad vara tillbaka i Kajana. Säkert\nföljes den fosterlandsälskande vandraren af mångas välönskningar för\nresans lyckliga fulländande.\n\n\n\n6. Lönnrotille.\n\n                                 Lusmanlahti den 9:de December 1845.\n\nHögädle Herr Doctor!\n\nMed forsarbetarene, hvilka voro ifrån Kiekki by nära gränsen åt Repola\ntill, vandrade jag ända till nämnde by, och derifrån vidare öfver\ngränsen till Roukola och derifrån genom Muujärvi, Suurijärvi,\nKiimasjärvi, Luvajärvi m.f1. byar i en halfcirkel hit. Ungefär en verst\nhitom Kiimasjärvi upphann mig Thomas Sergeieff, bonde ifrån Luvajärvi,\nhvilken hemtade mig hem till sig och vidare hit, och hvilken sade sig\nganska väl känna Herr Doctorn. Emedan han äfven skulle resa till Kajana\ntill marknaden, så vill jag skrifva med honom till Herr Doctorn. --\nVandrande norr omkring Kivijärvi sjö hoppas jag åter råka honom\nåtervände i Miinoa. Derifrån tänker jag med honom återkomma till\nLuvajärvi och derifrån åt norr till Enonsuu, Luusalmi, Nurmalahti\no.s.v. och återvänder genom Wuokkiniemi till Kiando. Om trakterna norr\nom Pääjärvi behöfva genomvandras, så beder jag att Herr Doctorn ville\nvara god och sända till Kiando Kartan öfver dessa trakter äfvensom\nöfver trakterna kring staden Kem. Min afcopiering sträcker sig blott\ntill en del af södra Pääjärvi. Kartorna vill jag, efter aftecknandet af\ndet erforderliga, med tacksamhet återsända ifrån Kiando. -- Efter\nåtervändandet ifrån Kiando, ärnar jag först bevandra vestra trakterna\nåt norr och sedan östra delarne tillbaka åt söder och ifrån öster till\nRepola. Derstädes skall vara en Lärare ifrån Schokschu, dit jag ifrån\nPetrosavodsk skulle vandra. Ankommen till Repola hoppas jag med hans\nbiträde kunna få ett vepsiskt vocabularium likt dett i Mundjärvi\nupptecknade, hvilket, Herr Doctorn godhetsfullt ville tillsända mig\ntill Kiando.\n\nHerr Doctorn ville vara god och underrätta mig, om det går an, att,\nutan att besöka Kajana, ifrån Repola genom Lendera vända kosan till\nSuojärvi, Suistamo, Tulomjärvi, Impilax och genom Sordavala, Parikkala\noch a. till Savitaipal. Handlingarna kunna ifrån Sordavala eller\nWilmanstrand med tungposten ganska lätt tillsändas Herr Doctorn. Om\ndetta går an, så beder jag, att Herr Doctorn ville vara god och med\nnågot tillfälle med vinterföre sända min kista jemte andra effecter\ntill Kuopio, för att derifrån fast med ångbåten med första turen\nbefraktas till V:strand för att aflemnas hos Skolläraren A. E.\nMennander, som lätt kan befordra dem till ort och ställe, och hvilken\njag äfven i sådant fall kan underrätta derom. I sådant fall ville Herr\nDoctorn äfven vara god och på min räkning bestyra om frakten.\n\nOm Luusalmi, Nurmalahti, Jyskyjärvi. Kellovaara etc. ännu behöfva\nbesökas, torde Herr Doctorn veta och ville Herr Doctorn vara god och\nunderrätta mig derom med detta tillfälle.\n\nJag beder att Herr Doctorn ville vara god och på min räkning köpa tyg\ntill foder för min kasaveika antingen nankin eller något annat passligt\nbilligt tyg. Alnens antal kan jag icke bestämma, men då längden af\nkasaveikan är nära till knäet, så kan alnantalet redan nära bestämmas.\nMera är bättre än mindre. Om svart tråd dertill bedes äfven. Allt med\ndetta tillfälle.\n\nÄfven beder jag om janini plåster, som blifvit slut, hvarföre örat åter\nbörjat flyta. Äfven annat plåster eller salfva för yttre skador skulle\nhär gagna min pung. Äfven flere andra sorters mediciner skulle gagna\nganska mycket. Perlor köpte jag ej, och har ännu icke behöft, men i\nnejden af Wuokkiniemi skola de vara i bruk och om Herr Doctorn vet dem\nmedföra nytta, så beder jag att Herr Doctorn ville vara god och\ntillsända mig något deraf med detta tillfälle, och underrätta om\npriset. Till äfventyrs till mig ankomna bref önskade jag äfven få med\ndetta tillfälle. Likaledes bedes om den _svenska_ till nästa års\nalmanackor af hushållningssällskapet bifogade afhandling. Den finska\näger ingen brist på curiosa i anseende till språk etc. Äfven detta års\nafhandling på finska skulle jag gerna se och behöfver till de\nanmärkningar jag öfver afhandling ärnar skrifva. -- Betyder _sisään\nkuvoittaa_ annat än _spy in_? Begagnas _Kave_ någonstädes för\n_husdjur_? Annars kunde man för ros skull antaga det vara _kopia_. Hvad\nbetyder _ämpymäaine_? Om dessa ville Herr Doctorn vara god och\nunderrätta mig.\n\nNågra lådor goda fosforstickor skulle jag nu äfven bedja om och\nmöjligtvis äfven om något annat som för mig vore passligt och\ngagneligt.\n\nBrefporto för det bref, som förliden vår ifrån Idensalmi blef skickad\ntill Kuopio för att på Doctor Frosteri räkning sättas på posten är ännu\nobetaldt, men detta beder jag Herr Doctorn vara god och afliqvidera, Om\nallt detta beder\n\n                               Högädle Herr Doetorns ödmjukaste t:re\n                                           D. E. Europaeus.\n\nMin Homer jemte en lös del af Kanteletar 1 delen återsänder jag härmed,\nemedan jag icke behöfver dem.\n\n                                                            E--s.\n\n\n\n7. Lönnrotille.\n\n                                             _Minoa den 21 dec. 1845_.\n\nHögädle Herr Doctor!\n\nEmedan jag nu åter har tillfälle, att skrifva till Herr Doctorn, så\nvill jag icke försumma det, utan skyndar att med några rader meddela\nHerr Doctorn det mig nödigt synes.\n\nJag har i dessa dagar besökt trakterna omkring Wuokinsalmi by, och fått\ntemmeligen mycket varianter och nya verser till Kalevala och andra\nrunor etc. Det vigtigaste utan tvifvel är, att Pohjan poika = Pohjolan\nisäntä af en gammal gumma i Hietajärvi nära Wuokinsalmi verkeligen\nbenämdes _nuori_ Joukahainen, i enlighet med den af Herr Doctorn i\nKalevalas företal yttrade mening. I går skref jag något litet af en\nbonde ifrån Luvajärvi i Teiriniemi, och äfven han sade på samma\nställen, t.ex. Kal. XVII 599 etc. Noin sanovi Pohjan poika. Lappalainen\nkyyttösilmä synes äfven vara samma man hvilken blef vredgad på\nWäinämöinen förmodeligen för missödets skull vid fastkörandet, hvilket\naf ofvannämnda gumma besjöngs omedelbart efter (dock icke förr)\nWäinämöinens missöde förorsakadt af Lappalainen kyyttösilmä, och som\nallt af henne sades utgöra en sång. Kal. XLI (XXXI?) runo, som utom\ndess äger flere motsägelser, torde först sednare hafva fått namnen\nWäinämöinen och sisär Joukahaisen. Sången utom sista hälften sjunges\nsåsom en bröllopssång öfverallt af qvinnorne, men ofvannämde namnen har\njag ännu ingenstädes hört begagnas, men i st. för W. alltid Osmotar och\nKalevatar. Då jag kommer till Kianto ifrån i dag efter fyra veckor, så\ntänker jag skrifva äfven härom mera i mina reseminnen på finska.\nDessförinnan besöker jag Kuumu i Kuhmo och Kello inom Kianto, och\ntänker derifrån vandra genom Kontokki och Kostamus till Wuokkiniemi.\n\nIfrån Kiekki skickade jag större delen af mina säljbara böcker till\nAdjuncten Frosterus i Kuhmo; om de hafva ankommit till Herr Doctorn, så\nbeder jag att Herr Doctorn ville vara god och sända dem till Kianto. Om\nde icke ankommit, så får jag dem ändock, ty jag tänker äfven skrifva\nderom till Frosterus. Äfven beder jag att få några små böcker till af\nApothekaren i fall jag kommer att besöka Kuusamo dock icke dyrare än 2\neller högst 3 kop. silf. Äfven 100 st. större och lika mycket mindre\nknoppnålar (billiga) ombedes äfvensom något qvicksilfver, hvilket på\nflere ställen efterfrågats. Dock känner Herr Doctorn sjelf bäst\nfördelen deraf. Beskrifning öfver dess nytta och begagnande bedes\näfven. Par eller tre tt svafvel vore äfven bra, ty många skulle taga\nder af äfven till klädsmörja. Om det äfven kunde begagnas till annat,\nså vore det desto bättre. Monne opiidroppblandningen begagnas lika som\nsublimatblandningen.\n\nMonne det är gagneligt att besöka Kuusamo, då jag kommer till dertill\nangränsande byarne? Om så är, så kan jag då vandra ända till\nprästgården och såväl emottaga, som aflemna bref derstädes. Jag vet\ndock icke, om de till Kuusamo stötande byarne norr om Wuoninen t.ex.\nPisto, Kantoniemi, Kuussuvanto etc. hvilka enligt gubben Trofims utsago\n(hos hvilken jag nu logerar) skola bestå af blott 2, 3 à 4 gårdar\nhvarje, ens förtjena att besökas. Om det passar att ifrån Wuoninen\nvandra öfver gränsen till Kuusamo, så torde då återresan kunna\nanställas genom ofvannämnde byar. Ifrån dessa kunde då resan anställas\ntill trakterna af Pääjärvi och Tuoppajärvi, på hvilkens norra strand\nkartan visar de flesta byar. Monne trakten af Kantalahti behöfver\nbesökas? Då stället ofta nämnas i runorna t.ex.: Meri tyynenä pysyisi,\nKannanlahti kaunosena och Vieä Vienan neitosia, Lahen Kannan kaunosia.\nOm allt detta beder\n\n                                   Högädle Herr Doctorns ödmj:ste t:re\n                                              D. E. Europseus.\n\nI Paadane torde äfven fås litet sånger, som jag hört, och hvilket\nställe jag vid återresan ifrån Tuoppajärvi och Paanajärvi ärnar besöka.\nStället torde förut af ingen runosamlare hafva blifvit besökt.\n\n                                                        Europaeus.\n\n\n\n8. Saima 1846, n. 4.\n\n                                             [29 p. tammik. 1846.]\n\nStudenten _Europaeus_, hvilken under sommarens lopp bereste Karelska\ngränstrakterna och ur folkets mun samlade en mängd hittills otryckta\nsånger och sagor, deribland äfven åtskilliga varianter till Kalevala\ndikten, har nu i samma ändamål företagit en ny resa till Olonetska och\nArchangelska guvernementerna i Ryssland. Han har af Finska Litter.\nSällskapet för dessa sina resor mottagit ett understöd af 110 R:l\nSilfver. För att förstå, huru med så ringa medel något kan uträttas,\nbör man veta, på hvad sätt en sådan man reser. Resan sker nemligen till\nfot. Kostnaderna för sitt underhåll betäcker vandraren med försäljning\ntill almogen af svafvel, nålar och åtskillig husmedicin, hvilket allt\nhan medför i sin rensel. Så utgjorde omkostnaden för Europaei sednaste\nresa under fyra månaders tid ungefär 70 Rubel B. A. Tänker man sig en\nung man om tjugu år, späd till kroppsbyggnaden som en femtonårig\nyngling, dock redan något böjd af tidiga och ansträngda studier, på\nsina skidor vandrande öfver ödemarkernas snö och sökande icke hvila,\nutan arbete under halfvilda stammars tält eller bräckliga takåsar, så\nhar man en bild af det \"moderna Suomi\", något afvikande från den\nmålning Svenska dagbladsskrifvare behagat göra af detta \"parfymerade\nslägte\".\n\n\n\n9. Lönnrotille.\n\n                                       Suomussalmi 22 Januarii 1846.\n\nHögädle Herr Doctor!\n\nMed förfärdigandet af min resebeskrifning har jag dessa dagar dröjt här\ni en gård nära Lonkka eller Wuoninen till hvilken förstnämde jag\nhärifrån tänker begifva mig och besöka några ställen åt Pääjärvi och\nTuoppajärvi till, hvar jag får höra sångare vistas. Till den tiden, då\nfolket begifver sig till Kajana marknad, tänker jag infinna mig i\nWuokkiniemi och derföre beder jag Herr Doctorn vara god och dit skicka\ntill prästen åt mig möjligtvis ankomna bref etc. om tillfälle gifves\nföre ofvannämnde tid. Altså behöfver Herr Doctorn icke skrifva något\ntill Alajärvi.\n\nI brefvet som jag fick ifrån Borgå, skrifves blott dett om Heikel, att\njag icke behöfver sörja derföre; Öhman lofvar underrätta derom; men nog\nskulle han redan hafva haft tid att uppfylla sitt löfte, då brefvet var\nskrifvet den 30:de November, s. å.\n\nOm tillfälle skulle gifvas till Wuokkiniemi före marknaden, så beder\njag att Herr Doctorn ville vara god och skicka dit det blad af Kanava,\nsom handlar om årets almanacks afhandling. Jag hörde derom af Pastor\nSaxa, men Han hade icke bladet hemma. Då jag skrifver med\nmarknadsfarare, så vill jag med tacksamhet återsända det.\n\nHär medföljer nu min resebeskrifning, så långt jag på detta tillfälle\nhunnit dermed. Jag beder Herr Doctorn vara god och rätta deruti hvad\nrättas bör och med hosföljande bref skicka den till samma brefs ägare\nZilliacus, Curator för vår Afdelning, ty han begärde i sitt sista bref\nnågon afhandling af mig och emedan jag ännu icke hunnit med något\nannat, så vill jag sända nämnde resebeskrifning. Ganska gerna önskade\njag några anmärkningar om skrifsättet etc. deri af Herr Doctorn mig\ntillsänt.\n\nKanske går det an, att skicka bref etc. till Pastor Saxa i Kianto och\nbedja honom med godt tillfälle skicka dem till Wuokkiniemi prästen, och\nom före marknaden icke skulle finnas tillfälle, så (och i alla fall för\nsäkerhetens skull) kunde Herr Doctorn anmoda dem, som återvända ifrån\nmarknaden att höra åt hos Pastor Saxa om dem.\n\nOm min resebeskrifning vore eller förbättrad blefve värdig att sättas\npå finska tidningar, så önskade jag att den komme på Kanava i fall\nGottlund icke skrifver duglig finska på Suomalainen. Om så är, så kan\ndet vara för mig lika mycket. Prof af sistnämnde tidning önskade jag\näfven till Wuokkiniemi.\n\nJag beder Herr Doctorn vara god och sätta äfven det andra brefvet till\nWilmanstrand med åtföljande 3 rub. silf. på posten med recommendation\nom det anses nödigt. Af brefvet till min Mor ser Herr Doctorn bättre\nmin tanke angående resan till Sibirien.\n\nPenningar torde jag icke nu behöfva så snart åtminstone, icke förr än\njag kommer till Ilomantz eller Sordavala. Möjligtvis torde jag ända\ntill midsommaren eller vandringens slut slå mig ut dermed, ty hittills\nhar icke fullt 6 rubel silfver gått åt i penningar, ehuru tiden här\nvarit öfver 2 månader. Af förrigt har jag nära 6 rub. silfv. qvar och\nalltså nära 28 rub. silfv. sedan jag skickat 3 rub. tillbakas. Härnäst\nkommer jag väl att begagna häst allestädes, der sådant gagnar något,\nmen det kostar på rysska sidan icke så mycket, och sådana som annors\nfara åt samma håll, taga med sig för ganska billigt. För öfrigt vill\njag ifrån Wuokkiniemi närmare underrätta Herr Doctorn om allt\nnödvändigt.\n\nJag har icke skrifvit till Zilliacus om jag önskar att min\nresebeskrifning skulle komma på tidningar eller icke, ty jag fruktar\natt den icke är så väl utförd. Förbättrad torde den kunna komma på\ntidningarne.\n\nVäl vetande att Herr Doctorn sjelf bäst känner det och gör deruti,\nförblifver jag\n\n                           Högädle Herr Doctors ödmjukaste tjenare\n                                     D. E. D. Europaeus.\n\nBättre eftertänkande, finner jag att penningar gått hälften mera, ty\njag glömde ifrån räkningen de penningar, hvilka blifvit qvar ifrån\nsista färden. Dock torde jag slå mig ut ända till min ankomst till\nIlomantz.\n\n\n\n10. Kanava 1846, n. 12, 13, 14.\n\n_Kertoelma Herran Oppivaisen Europaeuksen matkoilta Karjalassa_.\n\nMarras-kuussa 16 päivänä 1845 läksin Kajaanista kosken työssä olleiden\nKuhmolaisien seurassa matkaan Wenäjälle päin. Raviasti astuen tulin\nheidän seurassansa Kiekin kylään asti, joka on viimeinen kylä\nKuhmoniemen kappelia Wenäjän rajaa vasten. Siitä tahdoin lähteä yksin\nedelleni. Matkasta kysyttyäni, sanottiin salotalon Kivikiekin olevan 15\nvirstan päässä välillä, mutta tien sinne niin huonon, ettei kukaan\näkkinäinen voi johdattajatta pitää sitä. Johdattajaa kysyttyäni, sanoi\ntalon mies tahtovansa mennä ruokoa niittämään likeltä Kivikiekkiä, ja\nlupasi sentähden tulla huokiammasta johdattamaan, nimittäin ruplasta.\nMinusta tuo kuitenkin oli ylen paljon, mutta mies ei tahtonut\nkopeikkaakaan vähentää, ehkä talo näkyi olevan kyllä köyhässä tilassa,\nkuin jo survoista oli syötävänä. Erästä kosken työmiestä, jonka matka\nvielä piti saman talon kautta, jossa nyt olin, pyysin huokiammasta,\nmutta tämäpä tahtoi vielä enemmin, ehkä sanoi ei senkään verran olevan\nsuun varaa kotonansa, että voisi leipää kylästä ostamatta sinne mennä.\nHe syyttivät jäillä olevan vaikian matkata, sillä yöllä oli satanut\nvettä niin että pian kaikki lumi, mitä löytyi, oli sulanut pois ja jäät\ntulleet kieriksi, joka ruo'on niittäjälle kuitenkin olisi ollut eduksi.\n\nEhkä köyhyys näin oli molemmilla käsissä, niin ruvettiin kuitenkin\npitämän neuvoa kahvin ostosta, ja minä, kun jo johdattajien\nkalleuttakin pahaksuin, hylkäsin heidät nyt peräti, sillä oman tieten\nen millonkaan tahtoisi antaa rahaa tuhlattavaksi, kuin ei erinomaista\ntarvista ole. Kuin muita johdattajaksi sopivia en saanut, niin päätin\nyksin lähteä. Tietä kysyttyäni sanottiin sen kulkevan 8 lammin ylitse,\njoiden kautta joki tulee Kivikiekistä, ja tien aina kulkevan sen oikian\npuolitse. Vielä sanottiin re'en jäl'et olevan pitkin tietä.\n\nJo ensimäiselle lammille tultuani sain nähdä, että jäät olivat ylen\nvaikiat kul'ettavat, sillä lunta ei niillä ollut rahtuakaan, mutta\nvettä kyllältä ja sentähden niin liukkaat, että lapikoillani työn\ntuskin väen väkisin pääsin eteenpäin. Hiihtää piti ylen varusasti ja\nyhtä jalkaa eteenpäin työntäessä livestyi toinen jo puolen vertaa\ntakaperin. Siinäkin tahtoi kellauttaa monessa paikoin. Kulku oli siis\nylen hidas jäällä ja vielä kuin enimmissä paikoin niitä rien jälkiäkään\nei enään tuntunut, niin oli ylen vaikia löytää tien suuta toiselta\npuolelta. Jos sen jonkun lammin päästä löysikin, niin oli yhtä vaikia\npitää sitä, sillä maalla ei ollut paljon tiestä eikä jälestäkään\nsanottavaa. Muutamista kannaksista menin mielihavilla yli puiden\nmerkkiä myöten. Toisilla kannaksilla pidin jo'en sivua.\n\nYhdellä kannaksella näin ukkoselta säretyn suuren hongan. Latva oli\nsylen kolmen päästä murtunut poikki, ja pudonnut pystyyn hongan\ntyvelle. Muu osa hongasta oli revennyt kolmeen osaan juurihin asti ja\nlohkareita oli sinkunut laajalta ympärille; loitimmaisia oli 45\naskeleen päässä hongasta. Palanutta paikkaa ei näkynyt yhtään.\n\nKuin enimmiten en päässyt oikialla kunnolla kulkemaan, niin tuli\npäivästä, joka täällä pohjaispuolella lyhenee enemmin kuin\neteläpuolella Suomenmaata, jo ennen taloon päästyäni loppu. Kuuta ei\nollut, ja pilvinen taivas ja lumeton maa tekivät syksy-yön pian\npilkkopimiäksi. Vielä tuli lampi, jota kulin enimmiten rantaa myöten,\netten menisi sivuitse jo'en suusta. Siihen päästyäni upposin pulahdin\npuolen sylen syvältä sisään, jota en osannut varoakaan, kuin jää ei\nyhtään ääntänyt ennen kuin lohkesi, johon jäällä oleva vesi kyllä oli\nsyynä. Siitä pulakasta päästyäni astuin lötsötin korpia, varvikkoa,\nhakolikkoa, ja millon mitäkin, joissa umpipimiässä ei juuri juoksemaan\npäässyt. Puututtuani muutamaan pajupehkoon, luulinkin jo tulleeni\nvanhan Wipusen parran alle. Jopa oli sen päiväinen mutkikas matkakin\npian samanlainen, kuin koska itse vanha Wäinämöinen:\n\n    \"Läksi saamahan sanoja,\n    Ongelmoita ottamahan,\n    Vatsasta vanhan Kalevan,\n    Suusta Antero Wipusen.\"\n\nHänkin:\n\n    \"Toki läksi ei totellut.\n    Astu päivän helkytteli\n    Naisten neulojen neniä,\n    Astu toisen torkutteli\n    Miesten miekan tutkamia,\n    Kolmannenki keikutteli\n    Iiron tapparan teriä.\"\n\nJa kuin jalkani missä upohtui lähteen silmään taikka muuhun\navopaikkaan, niin juohtui mieleeni, että Wäinämöinenki kukaties samalla\nlailla\n\n    \"Torkahti jalansa toisen,\n    Vaapahti vasempaensa,\n    Suuhun Antero Wipusen,\n    Mahtipontisen povehen.\"\n\nAholle päästyäni rupesin tulta pyytämään vanhoilla raapustimillani,\njoita onneksi oli jäänyt laukkuhuni kesämatkasta. Onnestuikin monen\nturhan ko'etuksen perästä ja vanha tervaskanto lekkosi pian aholla.\nSiinä muutin osaksi kuivat vaatteet päälleni ja kuivaelin märkiä.\nRupesin ma'ata ja makasin niin lystisti kuin parahimmalla vuoteella.\nPäivän valetessa läksin siitä, ja tulin virstan verran käytyäni taloon.\nToisena päivänä läksin siitäkin ja tulin 20 virstaa käytyäni Roukkolan\nkylään Wenäjän puolella.\n\nToisessa kylässä nimeltä Omelianan kylä, al'oin jo saada runoja. Yksi\nruno Lemminkäisestä oli kaikin uutta, mutta sen perästä en ole tähän\nasti saanut yhtään uutta Kalevalan runoa, sen kun toisintoja ja\nlisäsanoja entisille: niin tarkoin ovat ne jo ennen kerätyt. Kuitenkin\ntoivon vielä saavani uusiakin enemmin, kuin tulen parempihin\nlaulupaikkoin ja semmoisiin, joissa ennen on vähän taikka ei vielä\nyhtään kerätty.\n\nVanhoja runoja ei mahdakkaan olla enään erinomaisia laulamatta, sillä\najan pitkässä ovat ne jo kerinneet levetä paljon ympäri. Usiammat runot\nlauletaan jo taikka paremman vielä sadoiltakin laulajilta ja pian joka\nlaulajapaikassa Vienan meren sivumaista Laatukkaan asti. Tästä nähdään,\nettä vanhoja lauluja vähän muulloin on voinut hävitä, kuin alussa,\nkoska vielä yksiltä laulettiin, ja runot, jotka vielä nyt yksiltä\nlauletaan, mahtaavat olla myöhemmin tehtyjä, taikka muita vanhempia\nlauluja, kaunistettuja Kalevalan asioilioiden nimillä ja niiden\nasioihin sovitettuja. Näihin luulen kuuluvan alkupuolen Kalevalan\n31:stä runosta.\n\nViime mainitusta kylästä läksin 37 virstaa pitkälle taipaleelle\nastumaan Muujärven kylään päin. Mies ja nainen ratsashevoisella olivat\nensimältä matkakumppalini mutta jättivät pian. Valkialla päivälläkin ja\nvielä enemmin sitä ennen ja jälkeen laukeilin kellahtelin monta kertaa,\nsillä nuorta liukasta lunta oli satanut ja lapikkaat, jotka te'etin\nmatkakseni ovat liukkaalla hankalammat kuin tavalliset saappaat. Jo\nminäkin sain \"pitkin päätäni pidellä, miten olla kuin eleä\", jos\nlapikkaat kaiken talvia näin liukastaavat. Eipä kuitenkaan ole\nliukastaneet.\n\nMyöhän illalla tulin kylään, eikä muualla ollut enään valkiata, kuin\nyhdessä mökissä, joka oli köyhin koko kylässä, kuin jo toisena taikka\nkolmantena päivänä piti muilta paikoilta mentämän einehen etsoon.\nLeipää ei ollut enään koko perehellä, sen kun kapoja vähän ja hallan\npanneita otrajauhoja pienessä ropehessa. Ja luulisiko sen moni\nSuomalainen, -- siinäkin oli vieraanvara.[1] Emäntä tahtoi kohta ruveta\nkeittämään kapaa syödäkseni, mutta minä kielsin ja rupesin siltaan\nmakaamaan. Aamulla anoi hän rahaa ostaaksensa minua vasten leipää, ja\nrupesi perheellensä leipomaan vähän olkileipää, minkä sen vähän jauhon\navulla voi saada, Leipää tuotiin rahalla toisesta talosta ja kapaa\nkeitettiin, niin että minä tulin siinä niin hyvin aikoin, kuin monessa\nmuussakin paikassa.\n\nSuomen puolella sanottaisi jo kyllä monessa varakkaammassakin paikassa:\n\"ei meillä ole mitä syödä vieraalle; jos menisitte toiseen taloon\", ja\ntässä talossa sanottiin \"ette tarvitse mennä mihinkään muuallen, tähän\nsaatte kaikki, mitä pitää\".\n\nWenäjän puolella otetaan vieras hyvin vastaan ja syötetään aina\nruoka-ajalla kysymättä. Lyhyemmille matkoille ei tavallisesti evästetä\nmiestä eikä hevoistakaan, kuin mitä suuremmilla teillä lienee, ja\nSuomeenkin matkatessa ei moni evästä itseänsä, mutta ostaa ennen joka\npaikassa tarpeensa, kussa ei ilman saa.\n\nSiitä menin koko perhekunnan myötä hevoisella edelleni itään päin\nTiiksijärven kylään. Siitä käännyin pohjaisiin päin Kiimasjärven kylään\nasti, josta muutamissa syrjäkylissä käytyäni, käännyin takaisin länttä\nkohden, ensisti Luvajärven kylään muutaman miehen re'essä samasta\nkylästä, jonka kanssa lähetin kirjaisen Kajaaniin. Sitte tulin\nAkonlahteen ja siitä pohjaisiin päin Wuokinsalmeen Suomen rajalla.\nEnsin muutamissa muissa paikoissa käytyäni, kävin Hietajärven talossa\nSuomen puolella ehkä Wenäjän uskoinen. Siinä oli vanha eukko, jonka\nkyllä työn tuskin sain lauluille, mutta sen yksi sana maksoi enemmin\nkuin monta kymmentä muiden.\n\nTämän eukon laulusta tuli se merkillinen tieto, että Lemminkäinen\nPohjolan häissä tappoi Joukahaisen Pohjolan isännän. Tämä toteuttaa\nsen, kuu Tohtor Lönnrot jo on arvannut ja sanoo Kalevalan esipuheen\nVII:nellä sivulla: \"Joukahaisen taas pitäisin urohona Pohjan kansasta,\nken tiesi vaikk' ollee yksi, jota Pohjan pojaksi (yksiku Pohjolan\nisäntä; Kalevalan runo 17 värsyt 631, 650) ja Lappalaiseksi paikottain\nnimitetään.\"\n\nTämän arvelun toteuduttua nähdään, että Kalevalan 30:nen runon, jossa\nvielä elävästä Joukahaisesta lauletaan, oikeastansa pitäisi oleman\nennen Pohjolan häälaulua koska Joukahainen jo häissä tapetaan. Ei\nkukaan mahtane kieltää, että se on asetettava Lappalaisen kyyttösilmän\nlaulun edelle, sillä edellisestä Tohtor Lönnrotin arvelusta ja\nmuustakin näkyy, että tämä Lappalainen oli sama Joukahainen, joka\nnähtävästi sentähden.\n\n    \"Piti viikoista vihoa,\n    Kauan aikaista katsetta\n    Kera vanhan Wäinämöisen\",\n\nkuin vastatuksin Wäinämöisen kanssa ajettuansa joutui pahaan seikkaan\nja sitä kostaaksensa ampui Wäinämöistä jousellansa ja tappoi hevoisen.\nEttä Lappalainen on Joukahainen, osoittaa tämän runon 24:ns värsy. Kuin\nedellimäiset värsyt luettelevat osaavasti Kalevalan sisälläpidon\nWäinämöisen, Ilmarisen ja Lemminkäisen puolelta, niin olisikos laulaja\nollut väärässä Joukahaisen kohdassa? Sitä ei ole syytä ajatella, sillä\nsopii hyvin kyllä Lappalaiseen, joka muistakin syistä nähdään olevan\nsama, ku Joukahainen.\n\nVoisi kyllä joku sanoa, että Joukahaisen jousia mainitaan 30:esäkin\nrunossa, mutta siinä ei muuta kuin mainitaan niitä, ja ei mitään niiden\n\"tiestä\". Ainaki voipi arvata, ettei niistä siinä puhuta, mutta\nLappalaisen jousen tiestä, josta kyllä on virsiä vedelty ja jatkunut\n30:nes runo näyttää Joukahaisen olevan ankaran jousimiehen: sama\nensimäisessä runossa. Siinä näkyy hänen emonsa ja naisensa olevan samat\nkun 13:nessä runossa mainitaan. Näkyy myös, että Joukahainen tiesi\nWäinämöisen tulevan luvattua sisärtänsä noutamaan, kuin suorihen\nvahtaaman, ja\n\n    Katso illat, katso aamut.\n    Katso kerran, keskipäivän\n    Tulevaksi Wäinämöistä,\n    Saavaksi suvantolaista.\n\nWäinömöinen oli Pohjolan seuduissa, kuin häneltä hevonen ammuttiin, ja\nse nähdään siitä, kuin Pohjan akkakin kuuli Wäinämöisen itkun ja\nurinan, se on: hätähuudon. Että Wäinämöisen asia olikin Pohjan tyttiä\nnoutaa; sen osoittaa selvästi kolmannen runon alku.\n\nKyllä voisi joku sanoa, että 31:sessä runossa mahtanee puhuttaa siitä\nPohjan akan tyttärestä, jonka Joukahainen lupasi Wäinämöiselle, mutta\ntodempi lienee, mitä jo sanoin tästä runosta, että sen alkupuoli on\nmahtanut jälestä päin tulla kaunistetuksi Kalevalan asioilioiden\nnimillä, ehkä muuten ei saatu sopimaan niiden asioihin.\n\nTämä runo lauletaan naisilta häälauluna pian joka paikassa, mutta minä\nolen sen tähän asti aina luullut lauleltavan toisinnoissa löytyvillä\nasioilioiden nimillä ja kertomuksella tytin kuolemasta, jotka vv. 65,\n66 ja 151 osoittaavat alkuperäisiksi. Värsyt 2, 5, 8, 30 ja 41\nlu'etteleevat Pohjalan pereen toisin kuin muissa runoissa, ja itse\ntyttikin mahtoi olla täysikasvoinen, kuin Joukahainen saattoi luvata\nhäntä Wäinämöiselle, jota Pohjan akka jo kauan odotti \"vävyksensä\nWäinämöistä\". Paremmin sopisi siis tämän runon alkupuoli Kantelettaren\n3:teen osaan, jossa löytyykin tämän kanssa yhtäpitäviä lauluja.\n\nJoukahaisesta tällä tavoin selon saatua järestyy ja toteutuu Kalevalan\nhistoria ei vähän, sillä kertomus Lappalaisen ammunnasta sitoutuu nyt\nparemmin oikiaan aikahansa ja siahansa, ja eroutuu munasta-luomisen\nkertomuksesta, joka kyllä on ollut parahana perustuksena niillä, jotka\npitäävät Wäinämöistä jumalana, kuin he tässä näkeevät hänen luojaksi.\n\nMutta jo Tohtor Lönnrot 1839 vuoden joulukuun Mehiläisessä arvelee\ntämän kertomuksen maailman luomisesta olevan Wäinämöistä vanhemman, ja\nkukaties ennen olleen lauletun Ween emosta, joka arvelukin nyt\nvissimmäksi toteutuu. Jos Wäinämöistä paikoin, niin kuin 22:sen runon\ntoisinnossa v. 42 kutsutaan jumalaksi, niin se tapahtuu ainoastansa\nhänen tietoisuutensa vuoksi samasta syystä kuin vielä nytkin parempia\ntietäjiä jumaloiksi sanotaan, ja sellainen jumala on Wäinämöinen kyllä\nenin kaikkia ollut.\n\n                                                       E--s.\n\n\n\n11. Lönnrotille.\n\n                                          [Helmikuussa 1844.]\n\nHögädle Herr Doctor!\n\nNu äfven fick jag till handa det Herr Doctorn haft godheten tillsända\nmig och härmed får jag tacka Herr Doctorn allerödmjukast för allt det\ngoda. Härmedelst beder jag att Herr Doctorn ville vara god och för\nFinska Litteratur Sällskapet tolka min innerligaste tacksägelse för\nDess mot mig bevisade ädla och stora välgärningar, och önskar af allt\nhjerta, att så vida mig möjligt är, uppfylla Litteratur Sällskapets\nönskningar.\n\nBrefvet ifrån H:fors, som medföljt är af en kamrat derstädes, och\nmedbragte den äfven glada nyheten att Wiborgska Afdelningen tilldömt\nmig priset 15 Rub. Silfv. för min öfversättning, hvilken var ett af de\nopera, hvilka nämnde Afdelniug för ett år sedan framställde till\ntäfling. Besynnerligt, att Bokhandlaren Öhman ända hittills icke insänt\ntill Afdelningen hvarken resten af betalningen, för att begagnas till\nbetalningen af en skuld till densamma, ej heller inlemnat\noriginalöfversättningen, ehuru den 1 October blifvit af Afdelningen\nutsatt för den sista dag då täflingsskrifterne skulle inlemnas. Den\nförst omnämnde försummelsen kunde förklaras af brist på penningar, men\nden sednares orsak kan icke så lätt förstås. Besynnerligast är äfven\natt jag icke fått någon underrättelse i saken af en kamrat i Borgå,\ntill hvilken jag skrifvit 3 l. 4 bref derom.\n\nKuusamo lär jag icke hafva tid att besöka, då härigenom resande\nmarknadsbönder ifrån Suopassalmi, Jyskyjärvi etc. berättade mig dessa\noch kringliggande ställen vara såväl folk- som sångrika; dock vill jag\nicke underlåta, att besöka Kuusamo, om Herr Doctorn anser trakterne\nditåt äga några runor etc. Om jag derföre äfven skulle dröja längre in\npå sommaren på vandringen, så kan det ingenting skada, blott tiden icke\ngår förlorad. Till Kem kan jag äfven sticka mig ifrån Paanajärvi, som\nlätt kan ske med någon dit resande. Der kunde jag då äfven emottaga och\naflemna bref. I början af sommaren torde jag komma till Ilomanz och\näfven der emottaga och aflemna bref. Dock kan jag först vintermarknads\ntider till Herr Doctorn inlemna bestämdare underrättelser.\n\n                              Förblifver med all vördnad\n                                 Högädle Herr Doctors\n                                     ödmj:ste tj:re\n                                    D. E. Europaeus.\n\nP. S. Att priset af Afdelningen blifvit mig tilldömt, ehuru\nöfversättningen inom den utsatte tiden icke blifvit insänd, har kommit\nderaf, att ingen annan inlemnat något till täfling, hvilket varit nog\nbesynnerligt. Att deremot en finsk Tidning i H:fors kommer att\nutgifvas, är högst glädjande.\n\nHerr Doctorn är god och aflemnar hosföljande bref på posten, derom\nbeder allerödmjukast\n\n                                              D. E. Europaeus.\n\nJag beder att få veta på hvilket ställe det Kalevajärvi finnes, som\nHerr Doctorn såg på kartan: Sjön Joukamo ligger öster om Kuusamo kyrka,\nmen ganska kan det finnas eller funnits ett annat Joukamo (svanhem),\nhvaraf Joukamoinen.\n\n                                                         E.\n\n\n\n12. Lönnrotille.\n\n                                        Uhut den 15 Februarii 1840.\n\nHögädle Herr Doctor!\n\nJust ifrån Tsiksamus ankommen hit, får jag ännu med sista\nmarknadsfararen skrifva i största hast till Herr Doctorn och underrätta\natt ifrån Suopassalmi Bonden Privalainen Jelessei skall komma till\nmarknaden och derföre beder jag att Herr Doctorn ville vara god och med\nhonom skicka ankomna bref etc. till Suopassalmi ty efter någon tid\nankommer jag dit. Mera skrifva har jag icke tid, förblifver\n\n                                 Herr Doctorns ödmjukaste tjenare\n                                         D. E. D. Europaeus.\n\nDessa märkvärdiga verser har jag fått:\n\n    Vaka vanha Wäinäm[öinen]\n    Lähteäksensä käkesi\n    Luotolahan Lankohins[a],\n    Emohin sisärihinsä.\n    Lappalainen kyyttös[ilmä(?)].\n\n\n\n13. Lönnrotille.\n\n                                       Kuusamo den 3:dje Martii 1840.\n\nHögädle Herr Doctor!\n\nIfrån Koljola eller Tiirovaara, hvilken by jag för dervarande sångares\nskull besökt, har jag gjort en resa öfver gränsen till närmaste by här\ni Kuusamo dels för att låta ifrån Pastorn härstädes hemta mig\ntidningar, dels äfven för att få till Herr Doctorn o. a, skrifva några\nrader.\n\n_Jaako Kyröskosken Poltissa kerran_ har jag på en lång tid alldeles\nglömt att återsända. Ifrån Uhut ärnade jag sända den, men hade ännu\nicke så färdiga anmärkningar dertill, att jag genast med den brådskande\nmarknadsfararen, med hvilken jag till Herr Doctorn afsände en biljet,\nhade kunnat sända den tillika. Härhos medföljer den nu, jemte\nanmärkningar, såväl till den, som till Runoelmia Runebergiltä och Enon\nOpetuksia. Jag har icke gifvit mig tid att fullkomna och renskrifva dem\nej heller har jag någon förmåga, att skrifva dem så, att jag ansåge dem\nduga. Dock hvad jag skrifvit, beder jag Herr Doctorn godhetsfullt\ngenomse, och med behöfliga anmärkningar och tillägg förfullkomnade\nafsända med posten till Helsingfors tillika med hosföljande bref till\nWilh. Zilliacus. Följande ville Herr Doctorn vara god och till\nupplysning till dessa anmärkningar sätta:\n\nI _Jaako Kyröskosken poltissa_ sida 5 rad 4 står: mahda` kipenät. Månne\nhär k i sista ordet utan att fela kan läsas dubbel eller båda orden\nliksom ett ord (jmf. mahdukkaan). Jag skulle tycka att efter följande k\nalltid gör en föregående kort aspirerad stafvelse lång, hvilket man\nalltid kan se genom att tillsätta -kaan. Andra bokstäfver torde väl\nvara opassliga till en sådan fördubbling utom möjligtvis h såsom i\neräti(h) hän sida 4 rad 18. Sida 5 rad 1 Kiinni` liitetyt torde vara\nbestämt felaktigt, ty kiinni har väl ingen aspiration i slutet och om\näfven så vore, så anser jag l för opassligt, att derföre fördubblas.\nRad 9 pestä` månne antaglig?\n\nSammaltuu seinät och andra sådana månne förbättrade genom ombytning, ty\nderigenom försvinner den i Kalevalas företal prisade _murto_. Men månne\nall slags vers i finskan kan grundas på reglorne för runovers? Månne\nicke melodien eller annat någongång kan tillåta fritt begagnade af\nkorta accentuerade börj-stafvelser äfven in uti versen eller neka dem\nsåväl i början af versen som in i orden?\n\nÅtminstone tyckes i de vanliga finska rimvers, som: \"Minä olen Suomen\nneiti Suomen korja kukka; Moni poika minua jo haukutteli hukkaan\" ingen\nregel finnas för begagnande af lång eller kortaccentuerad stafvelse,\nutom att försista stafvelsen för melodiens skull (?) alltid torde böra\nvara lång. För melodiens skull torde till och med den sista accentlösa\n-kaan, ehuru lång, icke vara oriktig. En lära derom, när melodien eller\nannat fordrar kort eller lång accentuerad eller accentlös stafvelse,\nvore visst en interessent sak för våra sångförfattare. Om runoversens\nreglor allestädes borde i vers iaktagas, så är naturligt att derigenom\nsvårigheterna vid författande af sådana vers förökas. Dock måste\nnaturligtvis reglorna iakttagas hvar gång de äro det. -- Herr Doctorn\när god och gör ännu andra anmärkningar, hvar sådana äro af nöden och om\ntiden medgifver.\n\nVerkeligen förargligt är det, att Gottlund med sina orimliga\ninconseqvenser och oregelbundenheter öfverflödar i _Suomalainen_, af\nhvilken jag har fått första nummern med andra tidningar af Pastorn\nhärstädes. Kirjottaa, kirjuttaa, kirjoittaa, kirjuittaa och otaliga\nandra äfven brott emot löftet att bortlemna de Savolaxska oa, eä etc.\ngöra bladet så ömkligt, att jag hjerteligen skulle önska att Saima emot\ndet skulle öppna ett krig som i grund skulle förstöra detta skamfläck\nför Finland, dess hufvudstad och universitet, ty förbättras kan han\nicke, emedan han sjelf erkänner sig vara oförbätterlig. Kan icke\nuniversitetet antingen ålägga honon att följa Herr Doctorns skrifsätt\neller afsätta honom, om han icke låter rätta sig. Någotdera borde\nnödvändigt ske, ty han uppfyller ju alldeles icke en finsk Lectors\npligter och pligternas uppfyllande borde såväl vid universitetet som\nallestädes fordras. Herr Doctorn borde uppfordra Saima att på det\nskarpaste anfalla alla Suomalainens fel; troligen gör hon det äfven\nutan uppmuntran.\n\nEfter ungefär en månad torde jag ankomma till Repola och troligen\n[s]edan till Ilomantz: dock tages foreskrifterne i brefvet, hvilket jag\ntorde få i Suopassalmi, till efterrättelse. Om så behöfves, så kunde\nHerr Doctorn skrifva till Repola, dit bref ifrån Kuhmo alltid torde\nkunna anlända. -- Om jag bör göra resan till Ilomantz, så beder jag\nHerr Doctorn vara god och med hosföljande ditgående bref sända\npenningar till mig. Om jag skall taga vägen till Kajana, så behöfver\nbrefvet naturligtvis icke afskickas.\n\nEn ganska god sak är det, att i Skita kloster i Tuoppajärvi skola\nfinnas några Tverska Karelare. Till dem vänder jag härifrån kosan och\ngenomgår finska lexicon derstädes liksom i Mundjärvi. Därifrån besöker\njag ännu Kiestinki, Kokkasalmi etc. om jag hör dem vara värda att\nbesökas, hvarom icke, så tages vägen åt söder till Paanajärvi etc. och\nderifrån genom Paadane, om der något hörs vara, till Repola.\n\nJag har nu hvarken fått mycket ej heller något märkvärdigt af runor.\nVerserne, hvilka jag skref på biljetten ifrån Uhut försanna det, jag i\nbrefvet ifrån Kianto sökt bevisa om Joukahainen likasom versen \"Wäinö\non tätisi poika\", hvarpå ingen dittills torde hafva fäst någon\nuppmärksamhet, Har brefvet ifrån Kianto med innelyckta 5 R. S.\nankommit?\n\nJag beder att Herr Doctorn ville vara god och till Repola sända till\nmig tidningar om sådant går an. Jag har nu blott F. Allm. T. ifrån d.\n18 Dec. till början af Febr. och H:fors T., Saima och M. Y. ifrån\nbörjan af detta år, ehuru jag begärde alla ifrån början af Novemb.\ns. å., ty i Kianto fick jag blott delvist läsa dem. Pastor Kränks\nbiljett bifogar jag hit, såsom en kuriosum. -- Om Doctor Castrén skulle\nlyckas få någon annan medhjelpare, så skulle jag dock med största lust\nön[ska] följa med, fast jag skulle få ingenting annat, än medel att\nbegifva mig dit och derifrån. I fast förhoppning att min önskan\nuppfylles, förblifver jag\n\n                           Högädle Herr Doctors allerödmj. tj[enare]\n                                         D. E. Europaeus.\n\n\n\n14. Lönnrotille.\n\n                                          Suopassalmi 20 Martii 1846.\n\nHögädle Herr Doctor!\n\nJag har dröjt här med skrifningen af ett par bref, hvilka jag förenade\nsänder till Herr Doctorn bedjande Herr Doctorn godhetsfullt sätta det\npå posten.\n\nI trakten af Voijärvi och Suigjärvi skall ingenting finnas, och lika\ntom tror jag Padane vara, ty inga tietäjiä skall der finnas, så att jag\nefter 2 veckor säkert torde infinna mig i Repola. Många dagar behöfves\nicke för att komma till Rugajärvi och i Paadane torde icke heller många\ndagar gå, om jag äfven skulle fara dit, hvilket jag tviflar.\n\nFörblifver Högädle Herr Doctors\n\n                                        ödmjukaste tjenare\n                                        D. E. D. Europaeus.\n\n\n\n15. Saima 1846, n. 23.\n\n                                              [13 p. kesäk. 1846.]\n\n_Student Europaei vandringar_.\n\nJemte nedan anförda skrifvelse från Studenten Europaeus har Dr. Lönnrot\nbenäget lemnat oss följande underrättelser om hans föregående\nvandringar.\n\n\"Hela vintern har E. vandrat i Ryska Karelen, så långt norr- och\nöster-ut som Finska språket der talas, och gjort ansenliga samlingar,\nmed hvilka han i början af April, då han befann sig nära landets gräns,\nvandrade hit till Kajana. Här gaf han sig icke tid att dröja längre än\n3 à 4 dygn, då han åter den 5 April vandrade härifrån genom Sotkamo och\nKuhmo till Repola, hvarifrån han den 28 kommit till Ilomants. Då han\nicke kunnat förskaffa sig annat pass, än ett till Petersburg stäldt, så\nhade han under vintern en gång blifvit fasttagen i Jyskyjärvi by och\nderifrån afsänd 13 mils väg till staden Kem. Här frigafs han åter mot\nlöfte att resa till Petersburg. Sjelf var han ganska belåten med denna\nkronoskjuts; ty hans förare hade tillåtit honom besöka gårdarne i de\nbyar, som passerades, för att här uppteckna runor. Då han utom\nfriskjuts äfven haft fri kost under färden, så hade han i Kem sökt att\npunktera sig också till fri återresa tillbaka till Jyskyjärvi -- men\nhäruti misslyckats. Det var ifrån Kem han, utan synnerligt dröjsmål på\nvägen, kom hit till Kajana. Jag tillstyrkte honom att blott skicka\npasset till Petersburg, försäkrande att, då så mången hjelper sig fram\nutan pass, äfven ett pass kunde hjelpa sig fram utan egare.\"\n\nEuropaei egen skrifvelse, daterad Ilomants d. 28 April, innehåller\nhufvudsakligen följande:\n\n\"Redan har jag lyckligen anländt hit. Emot förmodan träffade jag i\nbyarne söder om Lupasalmi flere sångare, ehuru man sednast försäkrade,\natt inga där skulle finnas. Dock är den omständigheten mycket\nhinderlig, att klostren Pahkalampi och Megris[2] finnas i närheten; ty\nder förklaras alla sånger, som icke äro gudliga för 'räähkä' (synd),\noch derföre ville tre till fyra bättre sångare på intet sätt beqväma\nsig till att framsäga sina sånger. Ehuru största delen af det öfriga\nfolket hörer till Mierolaiset,[3] så äro de få Starovererne desto\nreligiösare, för att utmärka sig framför sina verdsliga bröder.\n\n\"Dock hoppas jag ännu återkomma till samma byar, ty jag hörde, att i\nbyarne, belägna härifrån österut mot Paudane och Povenetz[4] äfven\nskola finnas sångare, och har för afsigt att begifva mig dit ifrån\nSuojärvi. Ganska många sångare hoppas jag äfven anträffa i Suojärvi och\nbland dem en eller två af bästa slaget, såsom jag hörde dem prisas i\nbyarne norrom Himola.[5] En af dem, en ferm snickare, skall en gång en\nhel natt hafva sjungit _veres verekseltään_ (alltid nytt) och fått en\nrubel till belöning. Han skall äfven ega god färdighet att dikta runor\nöfver hvilket ämne som helst. Om i Suojärvi och på alla andra ställen,\nhvilka jag ännu ernår besöka, just icke skulle finnas så många sångare\nsom i norra ryska Karelen, så torde varianternes mängd i deras sånger\nvara ojemförligen större; ty nästan på intet af dessa ställen har förut\nsamlats något. Der om någonstädes har jag hopp att ännu få nya sånger\noch tydlig förklaring på betydelsen af Sampo etc. Issai Nesterinen, som\nkunde flera Kalevala sånger, men icke kände några variationer af vigt,\nförsäkrade Sampo vara ett skepp. Om en af de gubbar, hvilka icke\nbeqvämade sig till sång, hörde jag sednare, att han kan en lång sång\nöfver 'Kuin Wäinämöinen mänöö Pohjan meren takaata riistaa hakemaan'.\nEn vid namn Everkki i Klyssinvaara hade i sin sång öfver Joukahainens\noch Wäinämöinens fastkörning:\n\n    \"On miulla kaksi sisärtä,\n    Anni astian pesiä,\n    Katti kangasten kutoja,\n    Ota niistä jompi kumpi etc.\n\n\"Anni tyckes väl vara Ilmarinens syster och af okunnighet hafva blifvit\nhär införd; men Katti, Katritar, Katerina finnes äfven i Kalevala och\n'Sepon Ilmorin Starina', och torde vara ganska rigtig. Båda namnen\ngifva stöd åt den förmodan, att Wäinämöinen lefvat i början af\nKristendomens införande, möjligtvis vid den tid digerdöden rasade,\nhvilken då vore den af Louhi förorsakade sjukdomen. På samma tid torde\nnågon total solförmörkelse hafva inträffat i nejden af Hvita hafvet,\nOnega o.s.v.; hvaraf solens gömmande af Louhi i 25:te runan. Intressant\nvore det, om HH. Dr. ville vara god och göra sig underrättad, huruvida\nnågon sådan förmörkelse vid den tiden försiggått. I Repola samlade ja\nlitet Wepsiska[6] ord af dervarande Läraren. Han kom icke noga ihåg\nspråket, ty han hade största delen af sin tid vistats i Petrosavodsk.\nVäl vore det, om jag ännu sjelf skulle komma att besöka Wepserne. Deras\nspråk tyckes vara den regelbundnaste af alla finska dialekter, och\nkunskap deri isynnerhet nödvändig för hvar och en, som vill skrifva\nfinsk grammatik. Många ord, som voro olika i Mundjärvi-dialekten,\nutsade presten enligt finskan eller tavastländskan. Egna ord funnos\näfven. _Varasta minda_ är vänta på mig (varastada = varttua), men\nstjäla är _vargastada_. _Vahinko_ heter der _vajago_, alltså _vahinko =\nvajinko_ af _vajo'a_, der _vajaga_ hvad som brister.\n\n\"Sånger har jag nu nästan lika mycket, som ja sednast förde med mig till\nKajana, ehuru jag samlade dessa på mycket längre tid. Nu går det dock\nicke an att skicka dem härifrån, utan måste jag spara dermed, tills jag\nkommer till Sordavala.\"\n\n\n\n16. Lönnrotille.\n\n                                      Sordavala den 8:de Julii 1846.\n\nHögädle Herr Doctor!\n\nHerr Doctorns bref af den 23:dje maji hade jag äran emottaga i Salmis i\nsöndags och Kanteletar nu härstädes, för hvilka jag på det hjertligaste\nfår tacka Herr Doctorn. Att jag kortare än vanligt dröjt emellan Salmis\noch Sordavala, ser Herr Doctorn tydligt. Orsaken ligger i några små\nehuru besvärliga åkommor, men hvilka jag dock snart hoppas blifva fri.\nNästan hela vintern igenom bibehöllo sig några klådblemmor än\nförsvinnande än åter uppstående, men om våren förvandlade sig de\nåterstående på ett ställe till större varsårnader, hvilka isynnerhet\nsista veckan började blifva temmeligen besvärliga. Doctor Lindfors,\nhvilken jag träffade i Impilax, hos Hans Bror, kyrkoherden derstädes,\nafrådde äfven ifrån vandringarne och ordinerade tvättning med\nblyvatten.\n\nIfrån Impilax kom jag hit sjöledes med kyrkoherden Lindfors och ämnar\nnu med skjuts begifva mig rakt hemåt och blott uppfånga de runor,\nhvilka jag invid landsvägen kunde anträffa. Ganska gerna skulle jag\nännu göra en tur kring några trakter i sällskap med Stud. Ahlqvist, men\nmåste nu uppskjuta dermed, tills jag någon tid hvilat hemma.\n\nAf runor etc. har jag på vandringen genom Suojärvi, Vielijärvi,\nTulomajärvi, Salmis etc. fått ganska litet. En sångare i Tulomajärvi\nsjöng i sången Anni tytti aino neiti i st. f. _Nuori Joukamoinen_,\nLatvan Lappalainen. Ehuru Latva äfven kunde hafva en vidsträcktare\nbetydelse, så påminner den dock på ett märkvärdigt sätt om Latva by,\nsom skall finnas i nejden af Petersburg (der finnes äfven Tuuteri) och\nsåledes om grannskapet af Estland.\n\nHuru månne Doctor Castrén ännu önskar mig till Sig? Om Herr Doctorn\nkänner något derom, så beder jag allerödmjukast, det ville Herr Doctorn\nvara god och låta mig få veta det. Bref komma nu mig tillhanda genom\nWillmanstrand till Savitaipal. Derifrån ämnar jag skrifva mera och\nafsända mina runor etc. och förblifver städse\n\n                        Högädle Herr Doctorns allerödmjukaste tjenare\n                                        D. E. D. Europaeus.\n\n\n\n17. Lönnrotille.\n\n                                     Savitaipal den 25 Julii 1846.\n\nHögädle Herr Doctor!\n\nFör Herr Doctorns högtärade bref af den 16:de Junii med inneslutna 30\nRub. S. får jag härmedelst aflägga min innerligaste tacksägelse. Ehuru\nbrefvet varit en god tid i postkontoret, så fick jag nu först veta om\ndess tillvaro. Hvad resten af penningarne beträffar, så beder jag att\nHerr Doctorn godhetsfullt ville sända dem till H:fors, i fall de icke\nredan blifvit afskickade hitåt. Hvad resan till Wepserne beträffar, så\när jag visserligen icke obenägen dertill, men jag tycker att ändamålet\nvinnes ganska ofullständigt, om man icke tillika besöker tjuderne vid\nBieloosero fastän Herr Doctorn redan besökt dem. Herr Doctorn har väl\ningenting mindre än fullständigt lärt sig tjudiskan och å bok upptagit\nden, men jag anser dock infödingarne bäst kunna gifva en klar kunskap i\ndet Wepsisk-tjudiska språket, och att kännedom af blott den ena\ndialekten är ganska haltande. Om någon resa till Sibirien komme att\ngöras af mig, så kunde allt det sagda göras under resan. Jag förmodar\nicke utan grund, att inom eller utom Sibirien i Altai dalarne i fall\nFinnarne utgått derifrån, ännu finnas finska urstammar med deras\nurspråk, grunden för finskan och alla dess närmaste slägtspråk. Dem\nskulle jag gerna besöka. Finskan tyckes för sin regelbundenhets skull\nvara nästan oförmögen att förändra sig med tiden. Huru litet skiljer\nsig icke språket ifrån Kemiträsk ända till och med Ingermanland ifrån\nhvarandra, och dock hafva dessa trakters innevånare kanhända mera än\ntvå tusende år varit skilda ifrån hvarandras åsyn. -- Om någon resa\ntill Sibirien förestår mig, så gör jag resan nödvändigt genom Wepsernes\noch Tjudernes nejder, men om ingen Sibiriefärd förestår, så är jag\nvillrådig om jag skall till Wepserne eller icke. Studenten Ahlqvist\nkunde ju äfven göra resan. Samlande af runor har gifvit mig mycket\nnöje, men icke det öfriga i så hög grad, och hos Wepserne och Tjuderne\ngifvas inga runor.\n\nDet onda blodet i mig sökte sig straxt efter min hemkomst utgång genom\nbölder af hvilka jag för en vecka sedan hade med ens 7 stycken af icke\ndet minsta slaget; nu hafva äfven de andra varsåren till följe deraf\nläkt sig.\n\nHär medfölja de runor, ordspråk, gåtor, ord etc. och Itkuvirsiä, hvilka\njag fått. Ifrån Sordavala skyndade jag, utan att uppehålla mig\nannorstädes än i Jaakimvaara hos slägtingar, hit, för att hinna till\nKronofogden Siponii begrafning, som varit min slägting och välgörare.\nDerföre skref jag icke heller runor under den resan om sådana äfven\nskulle fåtts. Äfven voro mina varsår besvärliga för gång, så att jag\nåkte med skjuts hela vägen.\n\nOm det blefve något af resan till Tjuderne och Wepserne, så beder jag\nödmjukast, det Herr Doctorn ville vara god och sända till mig, hvad\nHerr Doctorn skrifvit om Tjudiskan under dervaro, och kanhända äfven\nanteckna sådant som behöfde frågas hos Wepserne eller Tjuderne.\n\nTills vidare torde jag ännu få lof att behålla Helenii Lexikon,\nGåt- och ordspråksboken jemte Kanteletar etc. Jag vill ännu draga nytta\naf dem så mycket jag kan. Möjligtvis gör jag ännu härifrån någon liten\nutvandring, och behöfver dem då nödvändigt. Dock skall jag snart\nåtersända dem; förblifvande alltid\n\n                                       Högädle Herr Doctors allerödm.\n                                              D. E. Europaeus.\n\nÖfver Annikka 2 del som är af Tikkanen mycket dåligt öfversatt, tänker\njag skrifva en arvostelu recension till Kanava. Inho begagnas = into.\nOm mina anmärkningar mot Enon Opetuksia eller något annat synes i\nKajana, så beder jag att Herr Doctorn ville vara god och afsända dem\ntill H:fors. Jag har hört att Suomalainen för sin \"Uskon kauppias\" fått\nsig på mekkon och sedan icke mera vist sig.\n\n\n\n18. Saima 1846, n. 31.\n\n                                               [8 p. elok. 1846.]\n\nHr. Europaeus, som under sommarens lopp vandrat genom Karelen långsåt\ngränsen, hade haft för afsigt att begifva sig till Ingermanland och\nsydöstra delen af Wiborgs län, der, såsom man sagt honom, ännu\nfornsången skulle lefva på almogens läppar. Men kommen till Porajärvi,\n50 verst från Selki (Selin Pogosta), öfvertygade sig E., att sångens\nregion redan här upphörde; hvarföre han återvände och den 18 Juni åter\nbefann sig i Ilomants. Hans skörd af sånger och sagor har på denna färd\nvarit betydlig, större än den han gjorde under vinterns förlopp.\n\nAngående lokalen för de tilldragelser, hvilka Kalevaladikten afmålar,\nyttrar sig Hr. E. uti bref af nyssnämnde datum:\n\n\"Kalevala 22 runans sjunde vers sjunges i hela Suojärvi äfvensom i\nKorpiselkä, Himola o.s.v.: 'Kolmannen Viron vesiä'. Jag finner det\nockså mest sannolikt, att Wäinämöinen bodde söder om Virland, i det\nfordom längre åt söder sig sträckande Ingermanland, och att hela\nFinland då ännu var bebodt af Lappar, ehuru Pohjola, som troligen låg\npå Finska sidan, torde hafva hyst Finska bebyggare, såsom namnen Louhi\noch Joukamoinen samt Wäinämöinens slägtskap med Pohjolafolket synes\nutvisa. Eken och hjorten, hvilka så ofta omnämnas i sångerna, tillåta\nicke någon nordligare lokalitet. Ty om äfven hjorten finnes nordligare,\nså är han der så sällsynt, att han icke skulle kommit i fråga,\naldraminst i sången. Tevana(?) torde ännu mindre fördraga nordligare\nklimat. Att Turjan Lappalainen icke betyder Norrsk Lapp, bevisar namnet\nTurjalampi i närheten af Lendiera. Esthniska namnet på Diina (Viina)\noch berättelsen om 'Vannemuna Kaallev poig' tala äfven för hypotesens\nsannolikhet; äfvensom mycket annat kunde anföras till styrka för\ndensamma.\"\n\nHr. E. synes för öfrigt icke ännu hafva närmat sig det \"parfymerade\"\nslägte af det unga Finland, om hvilket Svenska blad vetat att tala. Med\nen reskassa af 12 rubel Sr. anser han sig ännu kunna bestrida\nreskostnaden för tvenne månader, och efter halfannat års jemna fotresor\när hans vandringslust ännu oförminskad. Hans ofta upprepade önskan, att\nän flera samlare skulle genomtåga Kaleva-sångernas gebit, har redan\ntill en del gått i fullbordan, då Studenten Ahlqvist, som äfven\nåtnjuter ett understöd af Finska Litteratursällskapet, och hvilken\nmidsommartiden begaf sig ut på vandring härifrån Kuopio, redan torde\nsammanträffat med Europaeus.\n\nGlädjande är det att sålunda hvarje dag kunna anföra någon ny\nföreteelse af verksam håg för den fosterländska litteraturens\nförkofran.\n\n\n\n19. Lönnrotille.\n\n                                                   [Elokuussa 1846.]\n\nHögädle Herr Doctor!\n\nDe lofvade pappren blefvo med sista posten ännu icke afskickade, emedan\njag icke kunde få dem att gå med tungposten, som jag ville, men nu,\nsedan jag bifogat tre böcker dertill, har den kommit att väga öfver ett\nskålpund, såsom det fordrades, och kommer då att afgå med tungpost.\n\nDå jag nu kommit på den tanken, att en finsk grammatik efter en gjord\nresa till Wepserne och Tjuderne genast kan tagas under arbete, så har\njag insett, att nämnde resa är en den nödvändigaste och jag anser det\nvara en pligt för mig att företaga densamma. Jag tilltror mig ingalunda\nförmåga att allena skrifva en grammatik, men mången i Helsingfors\nt.ex. Lector Akiander torde väl vara ganska benägen att åtaga sig\nbestyret. Jag skulle blott kunna uppsätta ett eller annat hvad jag\nkunde få ihop. Herr Doctorn kommer då icke att hafva mera besvär än att\nöfverse den, och nästa år inom kort hoppas vi då hafva en god grammatik\nredan förr än Lexicon hunnit utkomma och utan att Herr Doctors tid\ntages bort ifrån detta så vigtiga arbete.\n\nIfrån Suojärvi skickade jag genom Sordavala de dittils samlade sångerne\netc. Månne de kommit Herr Doctorn till handa?\n\nJag torde ännu dröja här inemot slutet af september, så att Herr\nDoctorn ännu hinner att skrifva till mig hit, hvarom jag på det\nödmjukaste beder. I brefvet ville Herr Doctorn godhetsfullt nämna, om\njag genast derpå skall företaga resan till Helsingfors eller kanske\naldeles icke göra någon resa dit, utan troligen bäst genom Wiborg och\nPetersburg sjöledes till målet.\n\nJag vet ännu icke om geometriae öfversättningarne utkommit, ty jag har\nicke en gång fått läsa de två tidningar, hvilka komma till våra\npräster, emedan de afgått till kapellet.\n\nI förväntan på snart svar förblifver jag\n\n                           Högädle Herr Doctors allerödmjukaste tjenare\n                                        D. E. D. Europaeus.\n\n\n\n20. Lönnrotille.\n\n                                         H:fors den 30 September 1846.\n\nHögädle Herr Doctor!\n\nFör Herr Doctorns högtärade skrifvelser af den 13:de September jemte\npenningarne 25 rubel s:r, och det för en månad sedan i Savitaipal\nemottagna, äfvensom för penningarne 41 rubel s:r af Assessor Rabbe\nemottagna, får jag härmedelst aflägga min allerödmjukaste tacksägelse.\nÄfven för böckerne, hvilka jag till följe af löftet i förra brefvet får\nbehålla som egna, får jag härmedelst aflägga min innerligaste\ntacksägelse. Jag har i Ordboken upptecknat en mängd ord och äfven i\nKalevala flere anmärkningar och observationer, af hvilka jag med nästa\npost hoppas kunna gifva Herr Doctorn del. Herr Doctorn torde väl hafva\nobserverat, att jag äfven i de Arv[au]tus- och Sanalasku-kirja, hvilka\njag hade med mig på vandringarne, upptecknat dithöriga saker.\n\nJag har beslutit att studera på graden, och hoppas nog kunna lefva\nbefriad ifrån bekymmersamma omständigheter, ty jag har till Helsingfors\nTidningar inlemnat en annons, om att jag ämnar börja gifva finska\ntimmor, hvilka redan visat sig vara nyttiga äfven för andra t.ex. för\nStudenterne Cajander, Borg etc. Mitt qvarter, ehuru nog rymligt,\nåtminstone så stort som Herr Doctors kammare, och derföre passlig för\ndisciplar, kostar mig blott 90 rubel om året, och deraf kommer blott en\nringare del på min lott, ty jag har en bolagskamrat, som betalar mig\n2 1/2 rubel s:r i månaden. Sjelf har jag köpt möbel och fått för ganska\nbilligt; äfven mat får jag ifrån finska gardeskasern för blott 14 rubel\nen hel portion jemte bröd och smör eller så mycket att två äter sig\nderaf mätta.\n\nHvarken den ena eller den andra af de geometriska öfversättningarne\nhar ännu blifvit lagd under prässen. Jag har den Heikelska hos\nmig för det närvarande, för att genomses. Så illa är det icke heller\natt den dröjt hittills, ty hvarken är den ännu collationerad med\noriginalöfversättningen, ej heller äro ännu mina på Kallavesi\nföreslagna bättre termer tagna ad notam, att förtiga min under\nvandringarne inhemtade fastare kännedom af finskan, hvarigenom jag nu\nhoppas kunna vara i stånd att densamma mycket förbättra. Bruket af de\nbåda genitiver i pluralis är jag ännu icke säker på. Herr Doctorn sade\nden ena af dem vara af bestämd, den andra af obestämd betydelse. Månne\nskilnaden är densamma, som emellan bestämd och obestämd artikel i\nsvenskan? Jag påminner mig i anmärkningarne till af Herr Doctorn i\nSuomi skrifna sånger hafva sett adjektivet hafva det ena och\nsubstantivet det andra genitivet. Om denna kasus beder jag\nallerödmjukast Herr Doctorn gifva mig underrättelse. -- I Euréns\ngrammatika saknar jag äfven nödig säkerhet om den optativus, der\nförekommer. Att han kallar subjunctivus för praeteritum konjunctivi\nenligt Becker, är tydligen falskt. (Se Suomi 1841. 4:de häftet, sida\n13.)\n\nJag beder allerödmjukast, att Herr Doctorn ville vara god och skicka\ntill mig alla Herr Doctorns ryska kartor äfvensom Esthlands karta och\nförteckningen på dess ortnamn. Likaså åtskilliga i Olonetsska\ngouvernementet upptecknade sagor, åtminstone sepon Ilmarin starina. Med\nalla dessas tillhjelp ämnar jag skrifva åtskilliga finska uppsatser,\nför att på afdelningens möte uppläsas, och hvilka jag antingen skickar\ntill Kanava eller directe ämnar meddela Herr Doctorn. Äfven skulle jag\nbe om, att få Herr Doctorns anteckningar om Bielooserska Tschuderne\ntill genomögnande, om ske kan. Alla dessa skola med tacksamhet\nåtersändas, så fort ske kan.\n\nJag förmodar, att Litt. Sällskapet under julferierne utrustar mig jemte\nnågon annan till Wepserne och Bielooserska Tschuderne. Detta är dock\nicke mycket mera än en förmodan.\n\nI förväntan på snart svar af Herr Doctorn förblifver jag städse\n\n                     Högädle Herr Doctorns allerödmjukaste tjenare\n                                  D. E. D. Europaeus.\n\nI trakten af Wasa skall äfven en öfversättniug af geometrien hafva\nvarit under arbete.\n\nDen 21:sta sång i Runoelmia har jag ytterligare försökt att omar[beta]\ni runopoesie, och tror mig nu fullkomligen hafva lyckats, att få\nstroferne i sin behöriga ordning, äfvensom den ofelbart vunnit genom\nbortbytande af det tvetydiga vieri. Här följer den:\n\n    Poika lausu kullallensa:\n    Miksis aina armahani\n    Polvusiltani pakenet,\n    Sylistäni siirteletse,\n    Kul'et kylkeni varoista,\n    Alta kainalon katoat;\n    Konsa pyyän polvelleni,\n    Sylihini suosittelen,\n    Kuzun kylkeni varohin,\n    Alle kainalon asetan.\n    Sano korvin kuullakseni:\n    Kus' oli kultani sinulla\n    Tuki toivoteltavana,\n    Vara vuotettu vakava,\n    Suoja saatava parempi,\n    Ja turva toellisempi;\n    Ennen kuin istuit polvelleni,\n    Sylihini siirteletse,\n    Kul'it kylkeni varohin,\n    Alle kainalon asetuit.\n\nJag vet icke om denna runo i dess första skick stått att läsas i M. Y.\nOrdet Kuzun skrifver jag med z, emedan denna bokstaf tyckes nödvändigt\nböra begagnas i runoskrift för att skilja ifrån det hårda tz t.ex.\nSuostu metzä miehihini. Lähen mielusta mezälle.\n\n                                                   E--s.\n\n\n\n21. Lönnrotille.\n\n                                             [D. 19 October 1846.]\n\nHögädle Herr Doctor!\n\nFör Herr Doctors högtärade skrifvelse af den 10:de October jemte pakett\nfår jag härmedelst aflägga min ödmjukaste tacksägelse. Äfven beder jag\nHerr Doctorn tolka för Doctor Lindh min uppriktiga tacksägelse för\nrocken. Den var de första kalla tiderne högst nödvändig och småningom\nslets min gamla kasaveika så att den stoltaste tiggare icke skulle\nkunnat sky att bära den. För öfrigt bar jag den alltid blott under den\nvidare rocken bara för värmens skull. En sångare fick kasaveikan\nsluteligen, nöjd att hafva fått litet bomul. Rocken dugde till och med\nännu hemma att begagnas.\n\nJag har som bäst arbete med geometrie öfversättningarne och håller på\natt genomgå Hellenii lexicon, för att samla alla ord med de\nhärledningsändelser af osäkrare betydelse som Doctor Schildt och jag\nbegagnat. På samma gång sker äfven samlingen af de ord, jag upptecknat\ni lexicon, och hvilka jag med nästa post hoppas kunna afsända till Herr\nDoctorn.\n\nBland dem som begagna sig af min undervisning i finskan, bör jag först\nnämna Stats Rådet Grot. Jag går hos Honom två gångor i veckan d. ä.\nonsdagen och söndagen till middagen. Studd, Nervander, Passelberg, och\nBerg gå utom dess hos mig två timmor i veckan; den siste blott\nskrifver. Häraf ses att finska undervisningen icke gör mig mycket\nbesvär; jag skulle önska ännu flere timtagare.\n\nOrdet \"ehdotella\", som jag på flere ställen påminner mig hafva läst i\nKanava, torde väl betyda \"förutsätta\". Monne detta ord kan alltid\nbegagnas i stället för \"förutsätta\" och således göra det af D:r Schildt\nbegagnade och troligen af Honom fabricerade ordet \"edeltää\"\nöfverflödigt. Monne ehdotella är ett gammalt eller af Hanén fabriceradt\nord? Derom ville Herr Doctorn vara god och underrätta mig. -- Jag torde\nväl behöfva framställa Herr Doctorn en hel mängd andra frågor angående\nöfversättningen, men ännu har jag icke hunnit att fundera på sådant för\nän jag gått lexicon igenom.\n\nFrambärande Lector Akianders hjerteliga helsning till Herr Doctorn\nförblifver jag\n\n                       Högädle Herr Doctors allerödmjukaste tjenare\n                                   D. E. D. Europaeus.\n\nH:fors den 19 October 1846.\n\nHär följa de af D:r Schildt antagna termer, hvilka icke finnas i\nKallavesi No 1 och 2, 1845.\n\nAlasivu, bas. Ennata, anticipera. Itsenäistyä, bli sjelfständig.\nItsenäisyys, sjelfständighet. Jyrkkä, rät. Kaimajäsenet, homologa\ntermer. Kertainen, faldig. Kertomerkki, multiplikationstecken. Keske',\nmedelpunkt. Käyttineinen, praktisk. Leikka, sector. Leikkale', segment.\nMyönteinen, positiv. Määriö, definition. Näytettämä. theorem. Olettaa,\nantaga, låta vara. Peruste', princip. Paitsimerkki, minustecken.\nSaatto, förmåga. Sane', sanelma, sats. Suhde, förhållande. Suhdettaa,\nhänföra, jemföra, Suhteuta, förhålla sig. Tietineinen, theoretisk.\nTodusta, theorem. Väite', sats, påstående. Ymmärre, begrepp.\nYmpäritsen, omskrifva.\n\nOm dessa är Herr Doctor så god, och meddelar mig Sitt omdöme. Kanske\npassar Kieleke' bäst för sector. Detta ord är hos almogen bekant.\n\n                                                         E--s.\n\n\n\n22. Lönnrotille.\n\n                                             [D. 27 november 1846.]\n\nHögädle Herr Doctor!\n\nJag beder allerödmjukast om förlåtelse, att jag ända hittills dröjt med\natt afsända de låfvade orden, hvilka nu medfölja. Jag har haft mycket\natt göra med geometrien, hvilken nu ändock icke kommer under prässen,\nför än i början af Januarii nästa år, emedan Boktryckaren är sysselsatt\nmed andra arbeten. Äfven har jag haft arbete med en uppsats, hvilken\njag läs opp i lördags på Kaisaniemi på vårt nationskalas. Den\nafhandlade om våra förfäder i södra Sibirien, på gränsen af Kina och på\nandra ställen i Asien, mest efter kinesiska underrättelser, hvilka jag\nåtkommit i det stora verket _Ritters Erdkunde_. Der talas mycket om ett\nfolk vid namn Usun, hvilket varit till utseendet skildt ifrån andra\nAsiater, nemligen: med hvit hy, ljust hår och ljusa ögon, framstående\nnäsa och djupt liggande ögon, eller icke ett så platt mongoliskt\nansigte som kineserne. Äfven talade de ett eget språk. Till dem hörde\nutom de egentliga Usunerne äfven folket Tingling i södra delen af\nSibirien ifrån Baikal ända till Obdalen och derifrån åt söder ända till\nSogdiana. Alltså aldeles på samma sträcka, som nuförtiden de\nmärkvärdiga Tschudgrafvarne finnas, hvilka i Europa gå ända till Wolga\noch Dvina. Usunerne blefvo tordrifna först till trakten af sjön\nBalkasch och sedan derifrån i 4:de århundradet åt norr och nordvest.\nTingling blefvo äfven år 507 drifna åt vester ända till berg\n(förmodeligen Ural).\n\nRitter kan icke annors förklara saken, än att han antager detta folk\nvara af Germanernas stam, men opassligheten af en sådan hypothes är\nklar. Jag deremot anser, att ingen annan rimlig förklaring dertill kan\nantagas än att förklara dem för Finnarnas stamfäder. Hunner och Ungrare\nvoro de icke, ty Hiongnu och Uigurer voro deras stamfäder. Fortsatta\nundersökningar häraf torde ännu lemna ganska interesanta resultater.\n\nJag har redan glömt att allerödmjukast tacka för Herr Doctors bref af\nden 1 dennes. Jag förde det straxt efter dess ankomst till Professor\nRein, på det Han skulle få notis af de deri befintliga anmärkningar\ntill Schildts öfversättning, men Han sade, att Litt. Sällsk. redan\ncorresponderat med Doctor Schildt angående terminologien, och att den\nnu får bero vid hurudan den är.\n\nStud. Tikkanen har förenat sig med Studd. Ahlqvist, Warelius och mig\nför att nästa år börja utgifva en finsk tidning med namn Suometar.\nNärmare tre veckor har ansökningen redan varit i Senaten, men utslaget\nhar ännu icke utkommit. Herr Doctorn torde väl hafva någonting, som kan\ninföras i nämnde tidning, derföre beder jag det Herr Doctorn ville vara\ngod och hemta sådant med sig, när Herr Doctorn nu enligt löfte snart\nkommer hit.\n\nI natt har snö fallit, så att marken nu är aldeles hvit, men vädret är\ndock icke kallt och snön tyckes börja smälta bort.\n\nI hopp att snart få trätta Herr Doctorn härstädes, förblifver jag\n\n                     Högädle Herr Doctors allerödmjukaste tjenare\n                                  D. E. D. Europaeus.\n\nH:fors den 27 November 1846.\n\n\n\n23. Lönnrotille.\n\n                                      H:fors 8 den 12 Januarii 1847.\n\nHögädle Herr Doctor!\n\nJemte hjertelig önskan till lyckelig fortsättning af det nya året, får\njag härmedelst ödmjukast tacka Herr Doctorn för brefvet af den 4:de\ndennes, äfvensom för den medföljande 3:dje delen af Kanteletar.\n\nFörsta nummern af Suometar blef färdig sista lördagen, dock med denna\ndags datum. Orsaken hvarföre hon så länge dröjt, är, att privilegium\nförst sista tisdagen ficks ut ifrån Senaten, ehuru ansökning, derom\ninlemnades redan i medio af october s. å. Den kunde icke heller förr\ninlemnas, emedan Ahlqvist blott kort förut ankom. -- För det uteblefne\nsista tisdags bladet, torde två numror nästa tisdag utkomma.\n\nSången _Suomettaren kosiat_, hvarmed bladet börjar, är, illa nog, på\nnågra ställen utan tillräckliga skäl ändrad. Lyckligtvis hafva dock\nmånga ändringar, som voro ämnade att införas deruti, i tider blifvit\nrättade. Emedan jag, liksom äfven Tikkanen och Ahlqvist, voro\njuldagarne bortresta, så hade Warelius allena bestyret om profbladets\ntryckning, och jag jemte Ahlqvist hade blott gifvit åt honom början\ntill våra uppsatser och öfverenskommit, att ofvannämde sång skulle\näfven införas. Emedlertid hade Warelius till tryckningen afskrifvit\nsången enligt sin vestfinska dialect med d. carit. ta', mennykkänä\n(vepsiskan har i genit. mennyden, hvaraf ses att t hör till stammen)\nsuorsa, helkkymätä' etc. Ja ännu svårare förändringar hade han gjort,\nsåsom: _ainanen_ i. st. f. _ainoinen_, och mente på fullt alfvare, att\n_ainaset, ständiga_ vore rättare än _ainaiset, de endaste_. I st. f.\nkaur'ajoilla hade han skrifvit och mente vara riktigare kaurajolla af\najo. Äfven hade han fått vieron i st. f. mieron och i betydelse af\nvieras liksom taivo = taivas. Så fann jag den redan satt vid min\nankomst hit den 3:dje dennes, men vid andra korrecturen lyckades jag\ndock, fast med mycken strid och gräl att få det mesta återändradt.\n\nI stället för ändelsen _ton, tön_ har jag ansett mig hafva funnit skäl,\natt börja begagna _toin och töin_, hvilket jag anser enligare med\njemnvigtens i språket så allmänna och mägtiga lagar. Stamändelsen\n_toma_ har nämligen blott ett _m_ som äfven förvandlar sig till ett\n_n_, alltså med svagare ljudstyrka. Då nu äfven _t_ i början af\nändelsen _ton_ är förenkladt, så måste vocalen genom ett tillagdt _i_\nförlänga sig, för att gifva åt ljudet utrymme. I _ton_, der _n_ ljuder\nhårdare, emedan rösten i brist på utrymme i föregående vocal, mera\nmåste falla på nämnde _n_, skulle det förutsätta dubbelt _m, tomma_.\nKen har af samma skäl heldre kennen än kenen ehuru det sednare vore\nriktigare. Jemnvigts-lagen har, såsom jag först i går kom att fundera\nefter, inflytelse äfven på vocaler allena. Likasom t.ex. _t_ förstärkes\ntill _tt_ när stafvelsen blifver öppen, _taaton, taatto, taattoina_, så\nhar äfven _tulen, tuloo_ i r. Kar[elen] äfven _tuloman_. Att _o_ har\nstörre klang och ljudstyrka än _e_, derom kan man se i _Akianders\nLjudbildningslära_. Äfven andra vocalförändringar tyckes hafva samma\nskäl för sig, såsom i orden pieni, pienen, pikku; sauva, savakko;\nhalpa, halvempi, halvemman; ele', ela', älä'; tarvis, tarpehen etc.;\nallt förenar sig dock icke med den ordning, hvaruti A. ställt vokalerne\nefter klangen. Jag har för öfrigt ännu ganska litet tänkt efter denna\nsak. Säkert är dock, att i finska grammatiken, så redig den än tyckes\nvara, ännu mycket står att upptäcka.\n\nHvad tecknet till det förmildrade _k_ angår, så anser jag vara lättast\natt begagna apostrof ' dertill och det conseqvent i alla fall, äfven\nefter _l r_ för att undvika många tvetydigheter såsom palon, pal'on;\nkoron, kor'on; etc. Flere exempel kan ses i D:r Castréns uppsats i\nSuomi \"Om några ljud i Finskan\". Genom ett allmänt bruk af detta tecken\nblir den utan några reglor begriplig för alla, och, som det förnämsta\när, utlänningar och andra i språket oinvigda hitta sig derigenom mycket\nlättare fram deruti. Af dessa samma skäl har jag äfven förklarat mig\nför ett allmännare bruk af slutaspirationen och börjat begagna Warelii\ntecken ` blott med undantag af Allativus och 3 persons suffix, hvaruti\nden hvarken ingriper i grammatiken genom att förmildra föregående\nkonsonant, ej heller allmänt brukas, ty jag har ingenstädes märkt\naspiration i sagde former. Jollekkulle har jag icke hört. Denna\nasspiration torde dock vara orsaken till att _-nsa_ förmildrat sig\ntill -se' i östra Finland. Detta sednare har verkeligen aspiration.\nLika godt torde väl vara att begagna äfven till aspirationstecken\napostrof, men Warelius går icke in derpå, och orsaken att begagna\nskilda tecken är icke heller stor. Dessutom har Stbg i sista årets\nKanava N:o 19, förordat Warelii tecken och önskat blott en mindre\nstorlek åt detsamma.\n\nGenitivus plur. bildar jag ännu alltid af infin. pl., ty Herr Doctorns\nhypothes, att gen. af inf. sing. bildad vore bestämdare, anser jag\nderföre osäker, att såväl inf. sing. som pl. båda äro lika obestämda,\noch att gen. pl. troligen blott af misstag bildats ifrån inf. sing.,\nemedan den begagnas efter nomina numeralia och partitiva.\n\nHerr Doctorn är god och skrifver till mig isynnerhet om ändelsen töin,\nderom beder\n\n                             Högädle Herr Doctors allerödmj. tj:re\n                                      D. E. D. Europaeus.\n\nSuometar beder ödmjukast, att Herr Doctorn ville vara god och ibland\nskänka åt henne någon uppsats. Herr Doctorns insändningar torde för\nhenne vara de käraste.\n\nFör tidningsposten har helt nyligen nya förordningar inkommit, hvilka\ntroligen hindrat alla härvarande tidningars afresa; så äfven Suometars.\nDeruti är Alkulause af Warelius, _Tutkistelemuksia Suomalaisien\nesi-isistä ja niiden asumapaikoista_ af mig, och _Satu_ af Ahlqvist.\n\nLjudbildningsläran har jag anmärkande börjat genomgå, för att enligt\nHerr Doctorns önskan med tiden recensera den på vårt blad. Jag har\näfven inprickat Herr Doctorns märken ifrån Rector Colans bok i min. Om\nHerr Doctorn ville meddela mig ännu flere anmärkningar, så vore det för\nmig till stort nöje. Egna anmärkningar har jag äfven gjort ganska\nmånga.\n\nEn ganska fägnesam sak är det, att Hans Kejserliga Höghet Thronföljaren\ni Nåder täckts hugna mig med en gåfva af 150 Rub. S:r, hvilka jag\nstraxt vid min hitkomst af Rector Magnificus fick emottaga. Jag\nförmodar att Stats Rådet Grot genom Sitt goda ord åstadkommit detta.\n\n\n\n24. Castrénille.\n\n                                               [2 p. helmik. 1847.]\n\nJalooppinen Herra Tohtor!\n\nPian sanoen sattumoita myöten olen tullut Suomalaisien esiisien\njäl'ille. Niiden hakeminen antaa erinomaisen ilon ja mielihyvän\nrintaani jo nyt, vaikka niin vähän olen tehnyt. Toivotan Teille sitä\niloa paljoa suuremmassa mitassa; Te olettekin niillä jäl'illä paljoa\netemmäksi tulleet, ja olette ilman sitä vakuutetut, että työnne koskee\nselvästi perustettua hyvää, ettekä tarvitse` pel'ätä` ajavanne tuulta\ntakaa.\n\nMinä puolestani kyllä en tahtoisi muuta, kuin uskoa` todeksi, mitä olen\nkirjoittanut myötä seuraavissa sanomalehdissämme, mutta nä'yttää se\nmuiden silmissä olevan ei paljon muuta kuin hulluutta. Toivoin, siitä\njo kaikkien niinkuin itse` ilahtuvan, mutta eipä yksikään itsestänsä\nole` virkkanut paljon sanaakaan. En ole` minä paljon kysellytkään\nko'ettaakseni, mitä itsestänsä virkkaisivat, mutta jos sanan -- toisen\nsanoovat \"onhan se vähän toden näköistä\", niin mitä niistä voittoa. --\nNiin se on täällä Suomessa. --\n\nJos Teidän mielestänne asia on todempi, niin kirjoittakaat, Hyvä Herra!\nmitä asian toteuttamiseksi vaan voitte; kirjoittakaat tänne meille\nsuomeksi lehteemme pantavaksi, kehoittakaat Tekin sanallanne mieliä\nhavahtumaan yles ja ehkä vähänkin suuremmalla innolla kiintymään\nkotimaan tärkeimpiin asioihin. Kehoittakaat myös muutamilla\nvoimallisilla sanoilla kansaamme paremmin ottamaan lehteämme, sillä\nasiallinen kehoitus ei mitään vaikuta`, kuin siitä ei kukaan mitään\nkuule` eikä nä'e`.\n\nJuuttahista eli Fornjoterista olen saanut jäl'emmältä enemmin tietoa,\nkuin mitä niistä \"Tutkistelemuksissa\" kirjoittanut olen. Geijer\ntodistaa niiden selvästi olleen Lappalaisia, ja ihmeellisellä tavalla\nsopii yhteen, mitä Prichard sanoo Lappalaisien ja Jats (eli Jutes)\nkansan nä'ystä, nim. että molemmat ovat ruumiiltansa pienet ja raukat,\nettä Lappalaiset ovat mustatukkaisia, mutta Jats kansa muutoinkin\nmusta, joka ei olekkaan muuta kuin luonnollista, koska aurinko\nPentschabissa mustuttaa pinnan paljoa enemmin kuin täällä, ja niiden\npinta, jotka ovat tukaltansa mustat, on erinomaisen helppo\npäivettymisestä mustumaan. Voivatkin Jats ja Juuttahat (Lappalaiset)\nolla` samaa kansaa, sillä koska Suomalaiset ovat Korkeasta Aasiasta\nkotosin, ja Lappalaiset ovat Suomalaisien läheistä heimoa, niin pitihän\nLappalaisienkin olla` miltei samasta paikoin kotosin. Voi siis hyvinkin\ntapahtua`, että kaikki miespuuttoon eivät lähteneetkään tänneppäin.\nmutta jäivät jäl'ille ja poikkesivat toisille teille. Tästä asiasta\naj'on puhua` 6:nessa lehdessä.\n\nAivan hyvä olisi, jos Pietarissa joku ottaisi työksensä tarkoin tutkia`\nsiellä olevia muinaisuuksia, ja niiden vertomalla, niinkuin\nTutkistelemuksissa sanon; pyytäisivät selkoa asiassa. Teidän\nkehoituksenne sekä sananne asian tärkeydestä kyllä sielläkin voipi\npanna` miehiä liikkeelle. Voittomme siitä olisi arvaamatoin.\n\nToivottaen Teille kaikkea iloa ja onnea vaivaloisessa, mutta aivan\ntärkeässä työssänne ja toivoen paljon iloisia ja kehoittavia sanoja\nkohta takaisin, olen aina\n\n                                         Teidän nöyrin palvelia\n                                           D. E. D. Europaeus.\n\nHelsingistä 2:na helmekuuta 1847.\n\nEttä olen paheksinut Suomalaisiemme vähää vaaria tutkistelemuksistani,\non parasta, että ei mitään virkkaa`. Tällä postilla menee myös\nMagisteri Kellgrenille nämät samat lehdet. Saksalaiset, pelkään, kyllä\nmeidät voittaavat.\n\n\n\n25. Lönnrotille.\n\n                                              [D. 19 Martii 1847.]\n\nHöglärde Herr Doctorn!\n\nFör Herr Doctorns bref af den 12:te dennes får jag härmedelst aflägga\nmin ödmjukaste tacksägelse. Hvad orthografin i _Lukemisto_ vidkommer,\nså önskade jag gerna, att det förmildrade k allestädes skulle betecknas\nmed det vanliga tecknet ', och likaledes asspirations tecken, det\nengång antagna `, begagnas, dock med undantag af allativi ändelse och\ntredje persons suffix, hvilka icke allestädes torde begagnas med\nasspiration, eller åtminstone med en svagare, hvilken utomdess der\naldrig har något grammatikaliskt inflytelse eller åstadkommer någon\nförmildring i föregående konsonanter.\n\nI en Krestomathie tyckes det just vara nödvändigast, att hafva dessa\nbåda tecknen, emedan de läsare, för hvilka boken är bestämd, just böra\nveta hvilka konsonant-förmildringar i orden för sig gått. Utan dessa\ntecken blir språkets lärande för deri okunniga mycket svårare och i\nsamma mån mera afskräckande, hvilken svårighet isynnerhet drabbar alla\nutlänningar. Dock är ju vår önskan att vårt Suomis språk blefve för\nalla så angenämt som möjligt. Stats Rådet Grot har yttrat mycket nöje\nöfver asspirationer och isynnerhet för k tecknet. Utlänningarnes fördel\ndervid skulle redan vara nog för att förmå till begagnande af dessa\ntecknen; lärarne vid skolor, gymnasier och Universitetet torde för\nlättnadens skull vid lärandet äfven finna nöje dervid. De gamla j och\nv, såsom i orden jäljen, jalvoilla, torde äfven derföre kunna\nbortfalla, som de enligt Satakundensen Warelii utsago, knappast torde\nannorstädes begagnas än i trakten af Åbo, alltså i en ringa del af\nFinland, hvarföre, sedan jag enligt mitt beslut i Suometar skrifvit om\nden nyare rättskrifningsläran, skribenterne hellre torde småningom\nbörja att följa det vida allmännare sättet att utan ersättning af j och\nv bortkasta k vid dess förmildring.\n\nDoctor Castrén har ju i _Suomi_ 1841 noga skrifvit om fördelen af att\nhafva ett eget tecken för det förmildrade k och ju mera skriftspråket\nutbildas, desto mera faller detta behof i ögonen.\n\nFör sådana fördelars skull beder jag Herr Doctorn vara god och skrifva\ntill Litt. Sällsk:t, att omtalte tecken skulle införas i Lukemisto. Det\nfinnes väl många i Finland, som anse sådana tecken för stötande, men då\nde ändock icke anse accenterne i franskan och i, å och ä prickor, samt\ninterpunctions tecknen för någonting stötande, så säger ett sådant\npåstående ingenting, högst att sådana förekomma ovanliga, men som\nförsvinner så snart man blir van vid dem. En, som förut icke begagnat\nfinska böcker utan dessa tecken, kommer aldrig på den tanken att de\nskulle stöta.\n\nVigtigt är äfven bruket af dubbel vocal framför v, i 3 person plur.,\näfven sing. t.ex. karsiiva. Såsom Akiander anmärker finnes en tvåfaldig\nkonsonantförstärkning t.ex. tuvan, tupa, tuppaan. Samma lag anser jag\nvokalen e i verba vara underkastad, ehuru den yttrar sig annorlunda.\nT.ex. tulen har i R. Kar[elen] tuloman, tuloov; (o är enligt Akianders\nljudbildningslära starkare än e); alltså förstärkt i öppen stafvelse\n(jmf. tupa), men äfven då när vocalen är dubbel (jmf. tuppaan). Detta\ntuloov anser jag just bevisa att vocalen är lång, ty annors borde det\nheta tulev, liksom tulen. Den starkare förstärkning har just för dess\nstörre stryrka gjort sig vidsträcktare gällande än den mildare t.ex.\ntuloman, som blott begagnas af grekiska Finnar. Deremot säges tuloovat,\ntuloo(pi) kanske i större delen af Finland. Denna förstärkning är\nalltså efter mitt tycke ingen slump utan blott en lydnad för språkets\nallmänna lagar om ljudförstärkning och -förmildring, men för hvilket\nalla dialekter dock haft olika fint öra. Detta förutsätter just ett\ndubbelt e, som varit allmänt i bruk, för än det blifvit förstärkt till\nett dubbelt o.\n\nFörnämligast i anledning häraf vill jag begagna dubbel vokal\nframför -vat (-vät). Att der förvandla e till o i skrift, anser jag\ndock för onödigt. Att participium praesens nom. plur. och praeteriti 3\npers. plur. hos verba på ia (iä) derigenom lätt urskiljas, är bekant.\n\nInstruct. sing. af ku, om Herr Doctorn ännu har begagnat det, torde\nhellre böra vara plur. så snart correlation och andra orsaker så\nfordra.\n\nRunosamlarene Polén och Sirelius hafva återvänt, sedan de kringvandrat\nLadogas norra och vestra kuster ända till gränsen af Petersburgska\ngouvernementet, På vestra kusten skola runorna nästan hafva försvunnit\nutom vid Ingermanlands gräns, der de någorlunda åter skola vidtaga. I\nMetsäpirtti kapell, hörande under Pyhäjärvi, torde hafva varit\nymnigare, men som folket der berättats vara ifriga Staroverer, så\nskulle de icke sjunga fastetiden. Jag skref för 2 veckor sedan till\nLitt. Sällsk. i Wiborg, att det skulle utsända runosamlare till\nIngermanland och dess gränstrakter.\n\nNär torde Herr Doctorn få Kalevala till tryckning? Bäst torde vara att\nlemna det till början af nästa hösttermin, ty jag skulle ganska gerna\nvara då här och till ferien tänker jag begifva mig till Tschuderna i\nTverska gouv. och vid Bieloosero och äfven till Wepserne. Kanske jag på\nden vägen ännu skulle hitta något. Äfven andra Studenter torde i massa\nutvandra nästa sommar och hvad som då skulle samlas kunde allt införas.\n\nHerr Doctorn är god och skrifver några anmärkningar till min runo-oppi\noch hitsänder dem. Kalevala torde ju nog gifva anledning till en och\nannan fundering, som skulle gagna den nya sången[s] uppkomst.\n\nHerr Doctorn är god och meddelar Litt. Sällsk. sin mening om mina\nanmärkningar öfver Lukemisto, ty ifrån Herr Doctorns hand utgångna\nvinna de gehör.\n\nFörblifver städse\n\n                          Höglärde Herr Doctors ödmjukaste tjenare\n                                    D. E. D. Europaeus.\n\nH:fors den 19:de Martii 1847.\n\nI fjerde runon af Kalevala är den 272:a versen obestämd, om den sitt\nverbum i imperat. eller i impf. Sådana för den i språket oinvigde\nosäkra ställen skulle genom asspirationstecken aldeles undvikas.\n\n                                      H:fors den 23:dje Martii.\n\nP. S. Att brefvet icke tidigare kommit ut, har icke skadat, ty nu just\nfick jag af Bokh. Öhman manuskriptet till _Tolken_ som här äfven\nmedföljer jemte Mag. Ignatii bref till Öhman, så att Herr Doctorn kan\ngenomögna de anmärkningar, som Litt. Sällsk. i Wib. gjort, Monne det\nicke skulle gå an, att i Tolken införa såväl k-förmildrings\ntecken ' som asspiration `, ty jag anser det vara en småsak, om\nasspirationstecknet är si eller så, men anser dock det utsatta hafva\nföreträde, emedan det skiljer sig ifrån k-förmildringstecknet och\napostrofen utan att dock vara fulare, ja ofta i Suometar vackrare, än\napostrofen (eller k-form.). Monne icke äfven den fullt utsatta ändelsen\ni verba vore bättre t.ex. alltid häpeää i st. f. häpee. Korta\nframställningar om den finska Formläran med motsvarande svenska utryck\noch omskrifningar torde vara ganska väl till pass; äfven om den\nsvenska, isynnerhet läran om bokstäfvernes uttal, emedan i svenskan\nsådant ofta läses annorlunda, än de skrifves. Reglorna kunna vara såväl\npå finska som på svenska och göra alltså tillika samma tjenst, som\nsamtalen.\n\nHärledningsläran ligger för finskan ännu i lindan, men för att få något\nbeprepp deri, företog jag mig i höstas att genomgå Helenii Lexicon och\nsamla opp de flesta ord med tvetydiga härlednings ändelser, hvarvid jag\näfven kom under fund med åtskilligt, t.ex. att verba på staa` hafva\nolika betydelse då de äro bildade ifrån sing. och plur. sås. ar'astaa`\nar'istaa`, myöhästää`, myöhistää`, etc. af hvilka den förra är neutrum,\nanalog med herrastaa` och den sednare activum. Häraf följer, att\nKilpinens suomestaa` = suomeksi käyttää` är alldeles misslyckadt. Då\nHerr Doctorn arbetar på lexicon, så \"yksi tie, kaksi asiaa\", kan Herr\nDoctorn äfven uppsamla härlednings-ord i columner och då hela\nförråderne äro upptagne, så kan härledningens grundbetydelse och\nhärledningssättet och gränsorne eller inom hvilka ordklasser\nhärledningen kan begagnas, etc. lättast öfverses. Så kan t.ex. blott af\nverba ord på e` bildas och alltså äro tiede`, hyve` etc. opassliga. Jag\ntycker att vid härledningar liksom vid allt borde för språkanden ömmas\nså mycket som möjligt och icke genom misstag missleda språkkänslan,\nutan hellre genom treffade nya exempel skärpa och väcka den. Jag tänker\nefter någon tid vidlöftigare tala härom i Suometar.\n\nHärmed afskickar jag äfven härlednings förteckningen, bedjande om\nursäkt såväl för det i broskan uppkomna fusket i detta bref, som äfven\natt förteckningen icke blifvit renskrifven, hvartill nu icke är tid.\nSamma förteckning önskade jag snarast få tillbakas.\n\nMed Högaktning förblifver\n\n                        Höglärde Herr Doctors ödmjukaste tjenare\n                                      Europaeus.\n\n\n\n26. Lönnrotille.\n\n                                             [14 p. toukok. 1847.]\n\nJaloarvoinen Herra Tohtor!\n\nSuomeksi minä kirjoitan Teille, sillä joku aika sitte liittyi\nkirjallisesti pari kymmentä Oppivaisista, joiden joukossa minäkin, että\nkukin pitäisi puolestansa kaikissa tiloissa vaikuttaa Suomen hyväksi ja\npysyä` uskollisesti Suomalaisella mielellä, niin että Suomen kieltäkin\nkaikissa tiloissa, kirjauksissakin käytettäisiin, konsa vaan sopii.\nYhteinen mieli vähäpätöisissäkin asioissa nä'ytteleivä vaikuttaa paljon\nsen voimistumiseksi ja kaikkivaltaisuudeksi.\n\nKiitoksia aivan paljon joku aika sitte tulleesta kirjauksestanne ja\nlahjoista Suomettarelle. Kiitoksia myös Suomettaren puolesta, että\nkehoititte Kirjall. Seuraa häntä muistamaan. Kyllä on vähän hänellä\nottajia, vasta puoli kolmannen sadan paikoilla, ehkä 500 kappaletta\npainetaan. Hyvä olisi, jos sanallanne Kanavan taikka M. Ystävän kautta\nkehoittaisitte kansaa paremmin ottamaan sitä. Kyllä on Suomettaren\nitsenkin syytä, että ottajia on vähän; hinta on kallis, ilmoitettiin\nenemmin olevan Herroille kuin talonpojalle, lisälehti on viipynyt\nkau'an j.n.e., joista kaikista minä kyllä niskaan asti olen torunut\nmuita ja tahtonut toisin, mutta ei ole` auttanut. Koko lisälehtikin oli\nliikaa ja hulluutta, josta ei vähintäkään voittoa ole` toivomista.\nMutta kaikkea sellaista en ole` minä voinut auttaa`.\n\n\"Tulkkia\" kiirehtii Öhman, sentähden pyydän nöyrimmästi, että\nlähettäisitte sen kohta tänne painettavaksi.\n\nHyvä olisi, jos, niinkuin Skoltidningkin tahtoo. Lukemisto vielä jäisi\nmyöhemmäksi, kunnes Suomen kansan Sadut kerkeäisivät annettaa`, sillä\nLukemistossakin pitäisi ajatuksen ja mielen juoksi saataman niin\nsuomalaiseksi kuin mahdollista on. Myös olisi hyvä että kieliopillisia\nja muita muistutuksia pantaisiin siihen, niin että se tulisi siihen\njär'estykseen, kuin Lukemistolta vaaditaan. Tarvittaisi vielä odottaa,\njos kirjoitustapa vakautuisi, Johto-oppia saataisiin. Kalevala annetaan\ntäydellisemmässä painossa, niin että, mitä siitä on Lukemistoon otettu,\ntulisi täydellisemmästi kirjoitettavaksi; ja monta muutakin tietoa ja\nviisautta kertyisi. Mahtaisi se kuitenkin saataa` tulevan vuoden\nsyysterminan al'uksi valmiiksi. Ei se kuitenkaan kerkeä` tämän vuoden\nsyysterminan al'uksi.\n\nOlkaat hyvä ja kirjoittakaat minulle, mitkä paikat Kantelettaresta\nvielä olisivat kääntämättä ruotsiksi, sillä eräs tuttu tahtoisi\nko'etella` kääntää` muutamia niistä ruotsiksi ja sellaisia, joita ennen\nei olisi käännetty.\n\nMinä ja Mag. Reinholm aj'omme kesäksi lähteä Pietarin, Inkerin, Tverin,\nWepsän j. m. paikoille matkaelemaan. Hyvä olisi, jos Tekin\nkehoittaisitte Wiipurin Seuraa antamaan enemmin rahaa sekä meille, että\nmuille matkoille pyrkijöille, sillä siitä olisi monin kertainen hyvä,\nmatkaelijoista tulisi hyviä Suomalaisia j.n.e.\n\nKirjoittakaat kohta, sitä pyytää nörimmästi\n\n                                     D. E. D. Europaeus.\n\nHelsingissä 14 Toukokuussa 1847.\n\n\n\n27. Lönnrotille.\n\n                                         [16 p. lokak. 1847.]\n\nKorkeasti kunnioitettava Herra Tohtor!\n\nOnnellisesti olemme tulleet matkoiltamme takasin torstaina viimeis\nviikolla. Enemmin kuin luulimmekaan oli lauluja Inkerin maalla ja\neteläisissä pitäjissä Wiipurin lääniä. Aikaa oli vaan vähän saaliin\npaljouden suhteen. Kalevalan lauluja on monta ja aivan tärkeätä saatu,\nmutta huutaavat muita vielä tarkemmin keräämään. Suomettaren tulevassa\nnumerossa on tuleva lyhyt jo Inkeristä lähetetty matkakertomus, jossa\non osaksi puhuttu saaduistamme Kalevalan lauluistakin. Kirjallisuuden\nSeuralle lähetin toista kuukautta sitten 50 ruplaa hopeassa takaisin\nannettavaksi jollekulle matkoille halustajalle, mutta kuin vielä ei\nketään ole` saatu, niin olisi hyvä, että vähintäin Oksanen menisi, jos\nei etemmäksi, niin kuitenkin rajalle asti Äyräpään ja Käkisalmen\neteläiseen kihlakuntaan. Erinomaisen hyviksi laulupaikoiksi kehuttiin\nLavansaaria ja Seiskaria sekä Koiviston saaria, mutta niissä meillä ei\nollut aikaa käydä. Kukaties mitä vielä löytynee Kalevalan lauluja\nLavansaarissakin, joita ylin kaikkia kehuttiin. Rautua, Pyhäjärveä,\nSakkolaa ja Walkijärveä kehuttiin myöskin paljon, mutta niissäkään emme\nker'enneet käydä`. Wiipurin tällä puolla saimma kyytimiehiä Andrein\nkirkolta, jotka itsekin tiesivät vähän \"Pääskyläistä päivälintua\" ja\nsanoivat erinomattain vanhojen ämmien vielä heidänkin puolellansa\nlaulavan Wäinämöisestä. Jos siis tarkkaan pitäisi saataman mitä saada`\nvoisi Kalevalan toiseen painoon, niin kylläpä tarvitsisikin vuosia\nsiihen, ja jolle kuinkin sopii, sen pitäisi jo lähtemän liikkeille\nkeräämään; aikaa siihen tarvitaan jäl'estäpäin yhtäpaljon kuin nytkin,\nmutta viipyminen tekee aina enemmin ja enemmin vahinkoa. Kalevalan on\nvälttämättömäsi tarvis saada` Inkerin ja sen rajakuntien laulut\nitsellensä, sillä ne ovat siihen paljon selkoa antavat. Kukaties tulee\ntarkemmin tutkittua paikatkin, joita Kalevalassa mainitaan,\nilmautumaan. Sukunimi _päivä_ löytyy Lempalassa ja sama nimi on\nKalevalassakin (Päivilä, Päivän poika). Jos Oksanen nyt lähtisi\nmatkaelemaan, niin olisi meille sitte jouluaj'aksi aivan paljon\nvalmiiksi tehtynä, sillä silloin aj'omme minä ja Reinholm lähteä`\nuuteen matkaan Pietarin puolelle. Kirjallisuuden Seuran matkarahat\nvoisimme lähettää` täältä Käkisalmeen, jos ei kerkeäisi Kajaaniin.\nYhteisemmästi lauletut runot aj'omme niin pi'an kuin kerkeämme,\nkirjoittaa` kokoon ja osaksi painattaakkin pieniin vihkoihin, joita\nsaisimme vasta jakaa` kaikista tarpeistamme talonpojalle vasta\ntapahtuvilla meidän sekä muiden matkoilla. Voimme al'uksi vähintäin\nosaksi jos ei kaikki yhteisemmät laulut lähettää` Oksaselle, jos hän\nlähtee matkoille. Tapahtuva se olisi, ja niin pi'an kuin mahdollista.\n\nTverin ja Uuden Linnan lääneissä on aivan paljon Karjalaisia aina\n110,000:n paikoilla. Sielläkin mahtaa olla` runoja, koska ainakin\nparemmin säilyyvät Wenäen uskosien luona ja Karjalaiset siellä niin\nsuurissa joukoissa eläen omasta perikodistansa eroitettuina sentähden\nmalitaavatkin sitä enemmin pidätellä` vanhoja muistejansa jäl'illä.\nMatkustus sinne ainakin olisi voitoksi, mutta mistä saada` kelvollisia\nmatkustajia?\n\nKirkkoherra Sirén on lähettänyt minulle kolmattakymmentä Renvallin\nSanakirjaa alennetusta hinnasta 3:sta Ruplasta hop. myötäväksi. Joku\ntarvitseva Kajaninkin paikoilla mahtanee halaita` ostaa` niitä.\n\nKirkkoherra Sirén Rouvinensa, joiden hyvyyttä paljon kiitämme,\nrukoilevat Teille sanomaan paljon terveyksiä. Rukoilen minäkin\nterveyksiä hyville tuttavilleni, ollen nöyrin p--janne.\n\nHelsingissä 16 päiv. Lokak. 1847.\n\n                                       D. E. D. Europaeus.\n\n\n\n28. Suometar 1847, n. 42-3, 45-6.\n\n                        [19 p. lokak. -- 10 p. marrask. 1S47.]\n\n_Matkakertomus_.\n\nPaljon aikaa mitään virkkamatta oltuani, pitäisi jo olemankin kertynyt\njotain virkkamista ja kylläpä se niin onkin.\n\nMakulan kylästä Uudella Kirkolla päätimme er'etä kumpanenkin\nkulmallensa: kumppalini kirkolle ja siitä etemmäksi itään päin, ja minä\ntaas länteen päin meren rantaan asti. Juvan ja Karjalaisien kylässä oli\nlauluja kyllä, erinomattain viimeisessä. Kuitenkin en voinut viipyä`\nsiinä tarpeeksi asti, kuin olimme päättäneet yhtyä` Kivennavan kirkolia\nviikon perästä ja koko viikko uhkasi kulua` lopulle jo viimeisessä\nkylässä. Kesken piti lähteä` pois Seivästön kylään. Siellä tapahtui se\nkumma, että eräs akka, kohta kylään tultuani sanoi minulle: \"sie kuin\net olle` niien heräntäisien uskoa, tahot meille sitä opettaa`\". Pääsyy\ntähän hänen luuloonsa oli se, että minulla oli joukko pieniä kirjoja\nmu'assani, joita lupasin antaa` lauluista, kaskuista, ruo'asta j.n.e.,\nja näitä kirjoja arveli hän \"heräntäisien kirjoiksi\". Minä kyllä ko'in\nvakuuttaa` häntä oikeasta asiasta, kuin parain taisin, mutta kuitenkin\noli toisena päivänä ympäri kylän puhe`, että minä kirjoillani tahdon\nlevittää` \"pukin\" uskoa. Tämä viimeinen nimitys on mahtanut tulla`\nsiitä, että sen kylän kuuluvilla olevat heräntäiset[7] sanottiin\nkokouksissaan välistä hyppivän niinkuin pukit. Uuella Kirkolla\nitsessänsä niitä ei kuulunut olevan muuta kuin yhdessä kylässä\nKivennavan rajalla, mutta Kivennavalla, Pyhäristillä ja Walkijärvellä\nsanottiin niitä löytyvän enemmin.\n\nVaikealta nä'ytti nyt niinkuin ainakin saadaä` erinomattain naisvä'en\npäistä pois kerran otettua ajatusta, ja saada` heitä lauluille. Aina\nsitä katsotaan häpeäksi antaa perää siitä kuin ovat asiasta päättäneet.\nMinä kyllä ko'in sel'ittää`: että esivalta tahtoo tarkempaa tietoa,\nkuin kieltä kussain paikoin käytetään; että siitä tarkemman sel'on\nsaatua, käräjissä ja kaikissa oikeuksissa kirjoitukset ruvetaan\ntekemään suomeksi, ja monta muuta, jotka kuitenkin eivät tahtoneet\nauttaa`. Aikakin kiirehti ja siitä kylästä piti siis lähteä` vähällä\nsaaliilla. Kirkolle asti kävin siitä viipymättä, jossa toisena aamuna\nvähän aikaa olin Armovuoden Saarnaajan Branderin luona. Häneltä sain\nkirjoja lisäksi, joiden kanssa läksin Kivennavalle päin. Sykiälän\nkylässä kirjoitin vähäisen, mutta enemmin Kuutterserän kylässä, jossa\nolivatkin sen pitäjän heräntäiset. Vanhaa sokeaa ämmää kehuttiin\nhyväksi laulajaksi, mutta sanottiin jo tulleen heräntäiseksi, jonka\ntähden päätettiin, hänen ei rupeavan maallisia lauluja laulamaan.\nKokeeksi menin yhtähyvin ämmän luokse, sanoin olevani lähetetyn Suomen\nkieltä tutkimaan j.n.e., jonka varaksi erinomattain on tarvis\nkirjoittaa` lauluja, pyytäen ämmää sanelemaan vanhoja oppimiansa. Eipä\ntahtonutkaan ämmä ruveta` käsin \"maallisiin renkutuksiin\", mutta empä\nantanut minäkään perää. Ystävällisesti selitin hänelle, että lauluista\ntulee` Suomen kielelle paljon hyötyä, kuin tarkemmin saadaan tietää`,\nkuinka rahvas käyttää kieltä ja ajattelee asioista, jonka asian\ntarkemmin tutkittua käräjissä ja kaikissa oikeuksissa ruvetaan\nkäyttämään omaa kieltä, mutta joissa Ruotsia nyt käytetään, sentähden,\nettä se jo ennen on saatu niin täydelliseksi kirjalla täytettäväksi.\nKuin nyt Suomen maa on tullut Ruotsin vallasta pois, niin ei sitä enään\nole` tarvis Ruotsin kieltä käräjissä; sentähden pyydetään nyt Suomen\nkieltä kelvolliseksi sen siaan. Siitä nä'et, ämmä kulta! sanoin minä,\nettä tässä asiassa on sen ja monen muun puolesta suuri hyöty\nmaakunnalle ja käskeehän Jumalakin hyvää tekemään ja sanoo, että usko\npitää osoitettaman töillä ja että usko ilman töitä on kuollut; myöskin\njoka voipi hyvää tehdä`, ja ei sitä te'e`, se on hänelle synniksi.\nNäillä ja muilla kehoituksilla sekä hyvien jumalisien kirjojen\nlupaamalla myönnytinkin ämmän kohta ja muut rupesivat yhtä mielellään\nperästä lauluille.\n\nTämän paikan heräntäisistäkin pitäisi jotakuta virkkamani. Paljon en\nvoi` sanoa`, kuin paljon en tiedä`, ehkä yöpaikassani pitkälle yöhön\npidin puhetta sen talon heräntäis-isännän kanssa. Puhe` oli enimmiten\nulkonaisesta jumalisuudesta ja kaiken yötä kestävistä rukoelemisista.\nKuinka sellaiset ihmiset ymmärtäävät monta paikkaa Jumalan sanasta,\nosoittaa se tämän miehen lause`, \"että Jumalan sana käskee meitä\nristiämme hakemaan\", jonka hän otti Virsikirjan lopulla olevista\nsanoista, \"että -- -- -- kärsivällisest' kantasimme ristiämm', ja\nhakisimme sielullemme elatusta tästä kirjast' kullaisesta\", ja niinkuin\nnäkyy, ymmärsi hän nämät sanat varsin väärin sitoen erittäin olevat\nsanat yhteen.\n\nTäkäläisiä heräntäisiä Vapahtajan mitalla: \"tuntekaat heitä\nhedelmistänsä\" arvaten, jäävät he hyvin takaperäisiksi, sillä talonsa\ntyöt ovat he jättäneet lii'an paljon laimiolle, kuin ovat tunteneet\nopetuksen: \"älkäät ko'otko` tavaroita maailmassa\" niin hyvin sopivan\nmietittäväksi ja helpottavaksi työtä tehdessänsä -- luonnollisesti\ntässäin oman vähän ymmärryksensä syystä erehtyen. Näin oli tästä heille\nkasvanut pahoja hedelmiä, ja luonnollisesti muillekin, sillä varakas\nvoipi tehdä` muillekin hyvää, mutta varatoin ei, ompa vielä muille\nrasitukseksikin. Eräs tyttö osti minulta kirjan; \"Neuvoja rikkaaksi ja\nonnelliseksi päästäksensä\", jota erinomattain ylistin. Toisena päivänä\ntarjosi äiti sitä takaisin, sentähden, ettei siinä Jesuksen nimeä\nmainita`. Minä kyllä kovin saarnasin hänelle, että elävä usko vaatii\nmeitä kaikkia luvallisia neuvoja etsimään, saadaksemme varoja kuta\nenemmin sitä parempi, sillä varoja myöten voimme enemmin ja vähemmin\ntehdä` rakkauden töitäkin. Muutakin panin lisäksi mitä tiesin sekä\nraamatun sanoja, että omasta ymmärryksestäni, mutta kuin tarpeekseni\nsaarnattuani viimeisellä kysyin, tahtooko hän kirjaa vain ei, niin\nyhtähyvin sanoi ei tahtovansa kirjaa, josta siis sai rahat takaisin ja\nkovia sanoja päällisiksi. Tästäkin näkee kuinka usein Suomalaiset\npysyyvät päätöksissänsä, vaikka kuinka kokisi sel'ittää` asiaa toisin\npäin.\n\nTässä kylässä kirjoitin lauluja niityllä vä'en työtä tehdessä, niinkuin\njo muutamissa muissakin kylissä. Se käypi aivan hyvin. Ilman sitä\nkeinoa olisi työaika aivan sopimaton laulun keräämiseksi, mutta sen\nkautta, että työn sivussa laulatetaankin, voipi se vähemmällä hinnalla\nsaataa`. Viimeiseltä jo yli viikon määrän viivyttyäni läksin Kivennavan\nkirkolle päin, jossa sitte taas kumppalini kanssa tapanimme yhteen\npappilassa Provasti Höijerin luona.\n\nTähän asti oli laulu pitänyt saman tapansa, kuin jo Makulassa:\nhistoriallisia lauluja en tavannut muuta kuin vähän alkua Kojosen\npoj'an lauluun, jota jäl'emmältä usein on saatu. Siinä kutsutaan\nKojoisen poikaa Iivanaksi, joka \"läksi Konnulta (Kantelettaren Kömmi)\nkosihin, naimahan Narintkan päästä, Tuolta hänelle Anni annettihin\"\nj.n.e. Paikka mahtaa olla` sama kuin Lahen Kontu, kylä Pietatarista\nlänsi-pohjosiin päin.\n\nKivennavalta päätimme lähteä` suorastansa Pietariin, että passien\nvaihettua paremmin saattaa` kävellä rajan toisellakin puolella. Ensin\ntulimme Valkijärvelle Kirkkoherran Konstantin Schröderin luokse, joka\non tunnettu mies monen Suomalaisiin sanomiin lähetetyn hyvän ja\nmietittävän kirjoituksen kautta. Harva papismies Suomessa mahtaa pitää`\ntaloutensa niin toimessa kuin hän. Koko joukko mehiläispesiä oli\nhänellä, kaksi suurta mutauuniakin. Peltonsakin mullan oli hän antanut\ntutkia` Kemian taitavalta mieheltä. Hupa oli hänen parissansa olentomme\nja hänen kanssansa ajoimme siitä Pietariinkin. Suomen hautojen Mä'ellä\nviivyimme Pietarin Suomen Provastin Sirénin pereen luona. Nimi Suomen\nhautojen mäki luullaan olevan Aleksander Newskin aikuinen, mutta\nsilloin olisi kyllä sen nimi jo tehty Ruotsin hautojen mä'eksi, kuin\nsota oikeastansa kävi Ruotsalaisia vasten, jos vaikka Suomalaisiakin\nheidän allansa sotivat. Luulisin nimeä vanhemmaksi, jo sen aikuiseksi,\nkuin Turun Suomalaiset kulkivat niiden paikkojen yli Suomeen päin,\njolloin Suomen nimi vielä oli erinäisen kansakunnan oma. Tuskin olisi\nse tullut silloin, kuin täkäläisiäkin asukkaita ruvettiin Suomalaisiksi\nkutsumaan.\n\nPietarin suureen kaupunkiin tulimma. Siellä oli rahatoin olento\nProvasti Sirénin hyvyyden kautta Hänen huoneissansa. Muutoin käveemistä\nkyllä loppumattomilla kaduilla lämpymän paahteessa. Akademikot Sjögren\nja Koppen, joita tavoitimme, olivat maalla, niinkuin kaikki muutkin,\njotka välilleen pääsneevät.\n\nTarpeen jälkeen viivyttyämme kaupungissa läksimme takaisin pohjaisiin\npäin Toksowan kirkolle vähän kolmatta kymmentä virstaa kaupungista.\nSiellä tapasimme Kontrahti Provastin Skoten luona Valta Neuvoksen\nSjögrenin, jolta saimme joitakuita hyviä tietoja sekä Tsuutilaisista\nmuinaisuuksista Pietarissa, että Suomalaisista Wenäen maan sisässä, ja\nsiellä olevista vanhoista haudoista.\n\nLaulujen saalis nyt muuttui vähän toisenlaiseksi. Historiallisia\nlauluja oli enemmin ja usiempia Kalevalankin lauluja. Merkillisin\nkaikista oli se, että lauluun: _Pääskyläinen päivälintu_ liitettiin\nmaailman luominen munasta (Kvl. I, 300-315). Laulua pääskyläinen\npäivälintu on laulettu kolmella tavalla, ollen aina vaan lopulla\neroitus, nimittäin: niin kuin se tavataan Kantelettaressa, toiseksi\nniinkuin se yleiseen laulettiin Uudella Kirkolla ja seuraa tässä\npainettuna, ja kolmanneksi: luomisen kertomukseen liitettynä, joka\nmyöskin seuraa tätä. Ensimäinen tapa on selvästi sekoitus Kantelettaren\n3:nen osan 47:nen laulun kanssa, joka laulu itsekin lauletaan täällä\nniin tarkoin kuin Kantelettaressakin. Toinen ja kolmans tapa kuuluuvat\nnähtävästi yhteen ja tavataankin toivottavasti vasta vielä laulettuna\nyhdessä jatkossa. Yhdessä paikassa ovat laulajat jättäneet pois päivän,\nkuun ja tähtien luomisen, toisessa taas ovat jättäneet maan luomisen\npois (tuosta kasvo kaunis saari, vertaa`: munasen alanen puoli\nalaiseksi maaemäksi). Kukas ei ihmetellen keksi` tässä laulussa veden\npaisumisen, Noan arkin ja häneltä lähetetyn kaarneen ja kyyhkyisen\nmerkillisellä tavalla osoitetuksi. Sanat \"lensi suurelle mä'elle,\nkorkealle kukkulalle\" ovat väärin tulleet lauluun, jonka näyttäävät\nsanat \"löynnyt ei maata ma'ataksensa\". Tästä nähdään, että koko maa oli\nvedeltä peitetty, se on: vedenpaisumus oli. Sana \"tuosta kasvoi kaunis\nsaari\" osoittaa taikka sitä, että veden laskeudessa joku kukkula yleni\nensin saareksi, sitte suureni maaksi, taikka sitä, että Suomalaiset\nennen, niin kuin Grekalaiset ja Romalaisetkin, pitivät maata saarena\nmereltä, (okeanilta) piiritettynä, jolloin saari tässä merkitsee samaa,\nkuin maaemä Kalevalassa.\n\nJo on ennen nähty sekoitukseksi luomisen laulu Wäinämöisen laulun\nkanssa yhdistettynä; nyt ne ovat pääsneet toisistansa, ja toinen oikea\nyhteys saatu siaan, joka osoittaa maan uudistumisen vedenpaisumuksen\njälkeen. Tämä ihmeteltävä laulu seuraa tässä sellaisena kuin sitä\nolemme tavanneet muutamilta laulajilta.\n\nUudella Kirkolla laulettiin:\n\n    Pääskyläinen päivä lintu.\n    Yö lintu lepakko lintu\n    Lenteli kesäsen päivän.\n    Sykysyisen yön pimeän.\n    Etsi maata maataksensa.\n    Lehtoa levätäksensä,\n    Peltoa pesiäksensä.\n    Murtoa muniaksensa;\n    Löynnyt ei maata maataksensa,\n    Lehtoa levätäksensä,\n    Peltoa pesiäksensä,\n    Murtoa muniaksensa.\n    Lensi suurelle mä'elle.\n    Korkealle kukkulalle;\n    Näki laivasen merellä,\n    Punamaston purjehtivan.\n    Lensi laivan portahalle,\n    Laivan keulalle keinahti.\n    Valo vaskisen pesosen,\n    Muni kultaisen munasen.\n    Toi Jumala suuren tuulen.\n    Lännen kolkalta lähetti.\n    Laiva kaatu kallellensa.\n    Sysähysi syrjällensä.\n    Muna vierähti vetehen,\n    Pesä pyörähti perästä\n    Meren mustahan mutahan,\n    Sakean saven sekahan.\n    Tuohon saari siunahusi.\n    Nuori nurmi saaren päälle,\n    Nuori neito nurmen päälle;\n    Tuota käivät kaikk' kosissa;\n    Käivät pipit, käivät papit,\n    Käivät hovin hoikat herrat.\n    Käivät Narvan nappisaksat,\n    Eipä neiti nuoille mennyt.\n    Tulipa viimein Nurmi Tuomas,\n    Otti neitosen rekehen,\n    Löipä ohjalla oritta,\n    Helmiruoskalla hevoista;\n    Hepo juoksi tie helisi,\n    Kangas kultainen kulisi,\n    Reki rautainen rämisi,\n    Vemmel piukki pihlajainen,\n    Ulvoit ukset Uuen Linnan\n    Vinkuit Wiipurin veräjät,\n    Tuota neittä vietäessä,\n    Kultaa kul'ettaessa.\n\nToksovalla ja Lempälässä laulettiin alku edellisen tavalla ja\nsittemmin:\n\n    Muna vierähti vetehen,\n    Pesä pyörähti perästä.\n    Pääsky lintu, päivä lintu,\n    Yö lintu, lepakko lintu\n    Kiiteleepi, liiteleepi\n    Etsiipi munasiansa:\n    Lensip' on sepän pajahan,\n    Te'etti rautaisen haravan.\n    Piit panetti pihlajaiset\n    Millä hän meret haravoi,\n    Meren rannat raapustellen;\n    Löysi puolen ruskulaista,\n    Tuop' on päivä taivahalla,\n    Löysi puolen valkulaista,\n    Tuop' on kuuna taivahalla,\n    Löysip' on muruja muita,\n    Nuo tähiksi taivahalle.\n\nMitä muihin vanhoihin lauluihin kuuluu, niin olemme saaneet pitkän\nlaulun Wäinämöisen kanteleen soitosta, jossa häntä jo kutsutaankin\n\"sokeaksi\" ja \"vähännäköiseksi\". Muutenkin on laulu peräti toinen, kuin\nKalevalassa löytyviä. Toinen laulu on \"Kallervosta (Kullervosta) ja\nUntamosta\", lopulla käyvä yhteen Kullervon laulun kanssa Kalevalassa.\nIlman sitä on saatu Wäinämöisen ja Joukamoisen yhteen ajamisesta,\nIlmarisen naisen valamisesta j.n.e. Kaikki nämät laulut olemme saaneet\nlyhyellä matkalla Toksovalla, Lempola ja Vuoleella. Kuin sentähden emme\nole` ker'enneet paljon muuta tehdä`, kuin tiedustella`, mitä lauluja\nkussakin on toivomista, niin tarvitaan tänne välttämättömästi toiset\nlaulujen kerääjät pit'emmäksi aj'aksi. Jopa kirjoitimmekin Lempälästä\nKirjallisuuden Seuralle Helsinkiin siitä, ja lähetimme osan lii'oista\nmatkarahoistamme. Suotava olisi vaan, että halullisia ilmautuisi näitä\nvasten. Kalevala vaatii sitä välttämättömästi, sillä se kadottaisi ylen\npaljon, jos täkäläiset laulut eivät täydellisesti kerättyinä tulisi\ntekeillä olevaan toiseen Kalevalan painoon. Hyvin kyllä joutaa se vähän\nodottaakkin näin tärkeää asiaa, kuinhan vaan keväeksi kerkeää valmiiksi\nensimäisillä laivoilla menemään ul'os maailmaan. Siinäkin pitäisi\nrunojen keruulle kiirehdittämän, sillä runotkaan eivät ole` niin kohta\nkerätyt kuin luulisi, ja ilman sitä löytyy siellä niin ko'olta runoja,\nettä kuukausia tarvitsisi joka pitäjälle joksikin tarkoin saadaksensa.\nNäitä paikkoja tähän asti Suomessa ei ole` pidettykään runon pesinä,\nmutta yhtähyvin voipi koko Inkerinmaata ja sen likipaikkoja Suomen\npuolella, erinomattain Käkisalmeen päin kutsua` miltei niin hyväksi\nrunon pesäksi, kuin parahat paikat Wenäen Karjalassa.\n\nKieli Toksovalla, Lempälässä ja Vuoleella on vielä enemmin kuin Uudella\nKirkolla Wenäen Karjalan kielen tapainen. Wajaanta sia sanotaan aina\nkahdella _t_:llä, esim. _huoletta, leivättä_, ja ei _huoleta, leivätä_.\nPitkä _aa_ ja _ää_ äännetään _oa_ ja _eä_, esim. _moa, peä_,\nerinomattain Inkerikkojen eli Wenäen uskoisien Suomalaisien se'assa,\njotka myös aina sanoivat _hakra_, [_kakra_?], _kopra_, mutta joka\npuheentapa Luteruksen uskoisien se'assa oli häviämään päin. Muuten oli\npuheenparsi sama kuin Uudella Kirkollakin.\n\nSyy oli meillä nyt tuumia`, kuin vielä kävisimme Wepsäläisien ja\nKarjalaisien luona Uuden Linnan (Novgorodin) läänin itäisissä osissa.\nLäksimmä siis uudelleen Pietariin, ja pari päivää siellä viivyttyämme\nedemmäksi höyryvaunuilla Paulovskin kaupunkiin. Siellä etsimme\nValtaneuvoksen Köppenin, jolta me otettiin vastaan suurella\nsuotuisuudella. Häneltä saimme tärkeitä kansakuntaisia tietoja\nWepsäläisistä, Karjalaisista j.n.e. Wenäen maalla, ja enemmin lupasi\nhän, kuin Pietariin muutaituansa tulisimme häntä tervehtimään.\n\nPaulovskista läksimme kolmen virstan päähän, Wenjo'en kirkolle, jolla\nKirkkoherran Avenariuksen luona vietimme aivan huvan ja hyötysän\nviikon, joka kului lauluja ja muita asioja kirjoittaessa sekä\nkävelemisissä välistä Kirkkoherran loistosassa ja mehiläisistä\nhyrisevässä hedelmätarhassa, toisen kerran taas Professor Kutorgan\ntutkimisia kivikunnassa katsellen kävelimme pitkin Wenjo'en uraa taikka\nmänimme kuuntelemaan isoa soitteloa Pavlovskissa. Täällä, niinkuin\nLempälässäkin sekä Vuoleella annoimme kuuloittaa` tulleemme Suomen\nkieltä Kirjallisuuden Seuran vaatimuksesta tutkimaan, jota varten\nerinomattain tarvitsemme lauluja, satuja, sanalaskuja ja arvoituksia,\njonka kautta saimme rahvaan luopumaan epäelyksistänsä. Pitäisi\nSuomessakin niinkuin Inkerin maalla kuuloitettaman vasta Jumalan\npalveluksen lopetettua. Lukkarilta tapahtuu se heillä tavallisesti\nsilloinkin, paitsi jos erinomaisempia kuuloituksia löytyy.\n\nVaikka nyt enään ei ollut muuta kuin kolme viikkoa pantavana matkan\nvaraksi Wepsäläisien luokse, niin päätimme yhtähyvin lähteä`. Jalkasin\nkul'imme Päähkinälinnaan asti, siitä Kanavaa myöten Uuteen Ladogaan,\nsitte postihevoisilla Tihvinaan ja siitä itäpohjaisiin päin taas\njalkasin 80 virstaa Peloilaan (eli Peloilha kuin Wepsäläiset sanoovat);\nWenäeksi kutsutaan kylä Peluschi. Kielen siellä löysimme vähemmin\nerilaiseksi tutkituista Wepsän murteista, kuin olisimme toivoneet,\nkuitenkin saimme sanakirja kädessä lukkaria kysytellen tukulta\nerilaisia sanoja ja uusia osoituksia jo ennen sanotulle lauseelle,\nettä Wepsän kielessä näkyy kielemme luonto alkuperäisessä\nsäännöllisyydessänsä. Täällä oli lausukoilla monikon 3:nen kohdan\npääte` sama kuin Suomessa ja ei niinkuin Wenäen Karjalassa ja Aunuksen\nmaalla, joissa sanotaan esim. _myö tullah_. Tässä eriäävät kuitenkin\nWepsäläisemme senkautta, että sanoovat esim. _tuleebat, saabat_,\npehmentämättä p:tä yksiköistä _tuleebi, saabi_ v:ksi. Tässäkin nähdään\nkovempi muoto alkuperäiseksi ja Kalevalassa sekä Kantelettaressa\nkäytetty muoto, esim. _tulevi_ myöhemmin tulleeksi. Senkin tähden voisi\nyleiseen Suomessa käytetty pääte` _-pi_ runoissamme käytettää` pikemmin\nkuin _-vi_.\n\nKau'an ei ollut meillä joutoa viipyä` Peloilan tienoilla; Karjalaisien\nluokse mennä` sitä vähempi. Palaisimme siis takaisin Tihvinaan. Siellä\ntapasimme erään hoviherran, jonka tilukset olivat liki Peloilaa ja joka\nmieluisasti lupasi tarkemmin tutkia` tiluksillansa löytyv[i]ä\nhautakumpuja. Niistä nä'imme Peloilan kirkon likeellä yhden, joka oli\nsylen korkuinen ja osaksi hiekan ottamalla kaivettu, niin että ihmisen\npääkalloja sekä muita luita oli näkyvissä. Itsellemme ei kuitenkaan\nsopinut kaivaa` taikka kaivattaa` niitä ja ottaa` niistä mitä, Ovatkin\nne oppineilta sel'itetyt olevan Wenäläisien vanhoja hautoja.\nJalkamatkallamme Tihvinasta Uuteen Ladogaan nä'imme Säsin ja Wolhovan\nvarsilla paljon sellaisia kukkulapäitä hautoja. Vanhan Ladogan vieressä\noli suurin, korkeampi nä'öltänsä kuin kylän kaksinkertaiset tuvat.\n\nUudesta Ladogasta läksimme Kanavata myöten Päähkinälinnaan ja\nsiitä Nevan höyryaluksella Pietariin kolmannen kerran. Nyt tapasimme\nkaikki tavattavamme Pietarissa, Kirkkoherran Siréninkin, joka\nystävällisimmällä kohteliaisuudella piti meitä hyvillä vieraan varoilla\nkoko viikon, jonka nyt tulimme viipymään Pietarissa.\n\nValtaneuvokset Köppen ja Sjögren olivat nyt jo tulleet Pietariin.\nKävimme siis heidänkin luona. Valtaneuvos Köppen lahjoitti meille\npaljon pieniä kirjoja kertoelevia sekä vierassyntyisistä kansoista\nWenäen maalla, että vanhan aikuisista hautakummuista. Niiden kirjojen\njälkeen löytyi vuonna 1843 Uuden Linnan (Novgorodin), Tverin ja rajalla\nJaroslavin läänissä 110,544 henkeä Karjalaisia, paitsi mitä sotamiehien\nasutuksien alle kuuluu, ja ainoastansa neljässä[8] Tverin läänin\nKihlakunnassa 82,311 henkeä, jotka pian kaikki asuuvat yhdessä suuressa\nja toisessa ei paljoa pienemmässä piirissä, jotka ul'ottuuvat osaksi\nkuhunkin neljään Kihlakuntaan. Siellä ja täällä on vielä joitakuita\npienempiä ryhmiä. Kaikki nä'imme niin varsin keveästi Herra Köppenin\ntoimittamalta väritetyltä kansalaiskartalta. Kuin nyt Wenäen Karjalassa\nKemin kihlakunnassa ei muka ole` muuta kuin 10,516 henkeä\n(Wenäläisienkin kanssa miespuolisia vaan 8,175 henkeä), ja suurin osa\nKalevalasta on Kemin kihlakunnasta Vuokkiniemen ja Paanajärven\npitäjistä kerätty, niin kuinka paljoa parempi toivo eikö ole` saada`\nlauluja Tverin Karjalaisilta, joita sen mukoma joukko enemmin on ja\nvielä eteläisemmän taivaan alla, miksi eivät rakastane` enemmin\nlauluja, kuin yhtäkin suuri joukko Karjalaisia Kemin alueella.\nYmpäröidyt Venäläisiltä mahtaakin vanhat muistot olla` heillä sitä\nparemmassa turvassa, kuin kansallisuudella on suurempi tarvis pitää`\npuoliansa venäläisyyttä vastaan. On sekin etu, että ovat Wenäen\nuskoisia, sillä niillä ovat laulut ainakin paremmin pysyneet kuin\nLuteruksen uskosilla. Tapasimme mekin täällä nyt nykyisin Karjalaisen\nsotamiehen eräästä paikasta Uuden Linnan läänistä, jossa myös on joukko\nKarjalaisia kyliä. Hän muisti vielä suuren osan Kantelettaren\nensimäisen kirjan laulua 213. Hän oli kuitenkin sellaisesta paikasta,\njossa vähin luku Karjalaisia asuu, mitäs sitte pääjoukossa löytyy\nlauluja.\n\nMerkillistä on kuinka erinomaisen vakavasti uämät entisinä sota-aikoina\nmaastamme muutainneet Suomalaiset ovat pitäneet kielensä ja\nkansallisuutensa. Kuinka vähässä ajassa eikö hävinnyt Frankilaisien\nkieli samoin kuin Gallilaisienkin ja monen muun, jotka ehkä olivat\npaljoa suuremmat kansat lu'ultansa kuin Tverin Suomalaiset. Tässä\nnähdään kuinka oivallinen kieli paljoa helpommasti pysytteleksen\nkansalla kuin huonommainen, ja kuinka sikäli kansakin on vakavampi\nmikäli kieli. Tämä esimerkki Suomalaisien lujasta vakavuudesta saattaa\nmeitäkin turvallisemmalla uskalluksella luottamaan lujuuteemme.\n\nMonet luuleevat Suomalaisia ennen asuneen Moskovaa ja Waldain mäkejä\nmyöten Wenäen maalla ja koko senmukoma joukko Suomalaisia Wenäläisien\njalkoihin hävinneen. Olemme mekin arvelleet, hautakumpujen Waldain\npaikoilla olevan Suomalaisien, (katso` 3:nessa lehdessämme), mutta\nSchubertin tarkat kartat keski- ja pohjais-Wenäen maasta eivät\npaikkojen nimessä osoita` mitään jälkeä Suomalaisista edellä\nmainituissa paikoissa. Näitä karttoja ostimme joukon Pietarissa ja\nniiden kautta voipi nähdä`, mitä myöten Suomalaiset ennen olivat\nlevenneet Wenäen maalla, kuin sitä myöten aina jokien, ojien, järvien,\nkylien ja muita nimiä löytyy Suomalaisia, joita toisissa paikoin taas\nei löydy`, ja Suomalaiset siis niihin paikkoihin asti eivät ole`\nasuneet. Mitä olemme niistä kartoista saaneet tietää`, on että\nSuomalaiset Laatokan meren etelä puolitse vaan rantamaata myöten ovat\nkulkeneet länteen päin, sillä Laatukasta etelään päin ei Suomalaisia\nnimiä löydy` enemmin kuin parin kymmenen virstan päähän, paitsi\nitäpuolella, jossa Suomalaiset nimet seuraavat Sääsin vesikuntaa. Yli\nTihvinan Kanavalinjan etelään päin eivät näy` Suomalaiset paljon\nasuneen. Bieloseron paikoilla ja siitä etelään päin asuivat ennen\nWessit, ja paikojen nimet osoittaavat tämän kansan olleen melkein\nerilaisen Suomalaisista, luullaksemme enemmin Syräniläisien,\nTscheremissien, Mordvinien taikka muiden niiden kansojen sukua. Näyttää\nWessien ja sukukansojen ennen asuneen lavealta Wenäellä Wolhovan\nvarrella ja Umenjärvellä sekä Wladimirin läänissä toisappäin. Sellaisia\nvierastapaisia nimiä löytyy Bieloserosta etäälle itään ja itä\neteläänkin päin, mutta Suomalaisia nimiä tavataan se'assa aina Mologan\nja Wolgan virroille asti. Erinomattain valtaavat ne Nishnei Novgorodin\npaikkuvilta lähtein Kasaniin päin, jolla välillä niitä tavataan Wolgan\neteläpuolellakin. Tältä kohdalta itäpohjasiin sekä pohjasiin päin\nlöytyy aina ko'olta Suomalaisia nimiä, erinomattain niissä paikoin,\njoista Tohtor Castrénkin 1844 vuoden aikakautisessa kirjassa _Suomi_\nnimiä lu'ettelee. Vahvistukseksi lauseellemme 3:nessa lehdessämme\n\"Wienan Suomalaisien ei olleen Savolaisia mutta Karjalaisia\", jota\n4:nessäkin lehdessä todistetaan, kelpaa sanoa` että Arhangelskin\nlähillä on vähäinen oja nimeltä Kor'elskaja, jonka suulla kylä nimeltä\nKorela.\n\nSchubertin karttoja ei vielä ole` maille Wienan jo'elta ja Kasanin\nkaupungista itään päin, jonka tähden niistä paikoista ei ole` voitu\ntarpeeksi nimiä saada`[8] Tverin läänissä on 12 kihlakuntaa. Suomen\nmaassakin olisi nimien tarkkaaminen suureksi hyödyksi, joka jo arvataan\nsiitäkin kuin Suomalaisilta nyt asutuissa paikoissa paljon löytyy\nnimiä, joilla kielessämme ei ole` mitään merkitystä, mutta jotka aivan\nusein tavataan pohjais Wenäellä sellaisissakin paikoin, joissa muutoin\non vähän taikka ei ensinkään Suomalaisia nimiä. Eikös mahtane`\nLappalaisia taikka kukaties Hiisiä ennen asuneen molemmissa paikoissa\nja sellaiset nimet kuuluneen heidän kieleensä. Kuin ken ensin tutkisi,\nmiten laajalta Lappalaisia nimiä Suomessa löytyy, niin olisi jo suuri\npaikka siinä asiassa tehty. Antaavatpa nimet monet kielenkin puolesta\nyhtä ja toista etua. Nimistäpä olemme nyt jo tulleet siihen selkoon,\nettä tiedämme mitä tietä Suomalaiset tänne` tullessansa pitivät ja että\nWenäläisien suuret kukistukset Keski-Wenäellä vanhaan aikaan eivät\nkohdanneetkaan varsinaisia Suomalaisia, kuin paljon luullaan, senkun\nkorkeimmakseen niiden heimokansoja. Ilmenjärveä kutsutaan usein\nkirjoissamme \"Ilmajärveksi\", kuin olisi sillä suomalainen nimi, mutta\nsen järven ympärillä ei ole` tavattu suomalaisia nimiä tilamaillakaan.\nSama nimi sekä siitä tehtyjä löytyy idempänä useinkin; lieneekö se\nWessin kieltä. Niin ei tarvitse` luulla, että entiset suomalaiset nimet\nolisivat niistä ja monista muistakin paikoista kadonneet pois, sillä\njoka paikassa löytyy muukalaisia nimiä eli ei Wenäen kielisiä, jotka\nosoittaavat, mikä kansa missäkin ennen Wenäläisiä asui.\n\nTsuutilaisien muinaisuudet jäivät meiltä tutkimatta, kuin sanottiin\nniissä ei olevan tarpeellista selkoa. Oli muitakin syitä esteenä. Muita\nPietarin kuuluisuuksia kävimme monta katsomassa, ihaelemassa ja\nihmettelemässä. Ei vähemmin mainio oli se varsin hyvätahtoinen\navullisuus, jolla moni meitä niissä kuin muissa tiloissa kohteli.\n\nSuomalaista ja isänmaallista mieltä havaitsimme Pietarin puolella\nolevan enemmin kuin monessa paikassa Suomessa itsessä. Jo vuosia\ntakaperin oli Pietarissa Suomalainen Kirjallisuuden Seura aivan\nsyntymäisillänsä; kokouksia pitivät jo ja asetukset olivat tehdyt;\nSuomalaista Sanomalehteä olisi ruvettu kohta antamaan, mutta tuumat\ntulivat estetyiksi. Suomen koulu tekee paljon kunniata Suomen\nseurakunnan papistolle ja esimiehille. Tähän asti on ainoastansa poikia\npidetty, mutta tulevana kesänä on aikomus saada` tyttöjenkin koulu\ntoimeen.\n\nAsiamme Pietarissa hyvin toimitettuamme läksimme jalkasin\nWalkisaarelle[9] hyvän ystävämme Schröderin luokse. Siinä iloisen illan\nja aamun vietettyämme, ajoimme edelleen kotihin päin. Wiipurissa\nviivyimme päivän paraan lumisateen aikana Kanavan kirjoittajan Herran\nMaamittarin Harenin luona ja tänne Helsinkiin kerkisimme viimeiseltä ja\nsiihen se matka loppui.\n\n\n\n29. Lönnrotille.\n\n                                               [30 p. lokak. 1847.]\n\nJaloarvoinen Herra Tohtor!\n\nKeräyksistämme olen miettinyt painattaa` osan, mutta nyt en tiedä`, jos\nlähettänen Cedervallerille. Hän painaa Suomalaisen Kalenterin Jouluksi\nja kirjoittaa täältä lauluja perään sanoen panevansa nuottijakin\nkirjahansa, jota minäkin olen mielinyt. Jos siis olisi Teillä runon\nnuottia muita kuin Kantelettaressa, niin rukoilen lähettämään niitä\nkohta minulle. Kukaties Cedervallerillekin. Vielä rukoilisin tarkempaa\ntietoa paikalle Ischaira, jota en kartalta löydä` enemmin kuin\nmuitakaan Saimassa lu'eteltuja kyliä, ehkä kyllä ostin tarkkoja\nkarttoja Pietarissa. Milloinka tulette tänne, kuin olen kuullut?\n\nPyytäkäät Oksaista taikka ketä kusta saisitte välttämättömästi lauluja\nkeräämään, sillä nyt Reinholmin lauluja luettuani ja omani\nregistrerattuani vasta nä'en mitä tärkeitä asioja niissä löytyy. Luulen\naina vahvemmin Kalevalan paikat vielä löytyvän ja olevan Ladokan\nlänsieteläisillä seuduilla. Kantelettaren 3:nelle osalle tulee\nInkeristä myös paljon lisäyksiä. Tuirettuisen poika kutsutaan siellä\nniinkuin Suojärvelläkin Tuurikkaiseksi, mutta vielä sanotaan olevan\nTuurilta? kotosin; sama nimi joka Kalevalassa löytyy: Tuurin uutehen\ntupahan.\n\nKirjoittakaat kuin Kalevalan teko joutuu ja järestyy. Venehen synty\nKantelettaresta ja kukaties muitakin paikkoja kuuluu Tulomjärveltä\nsaatujen laulujen mukaan myös Kalevalaan. Samaa syntyä on usiemmassa\njär'estyksessä laulettu Inkerissäkin.\n\n                                        Teidän nöyrin palvelijanne\n                                                  Europaeus.\n\nTeitä rukoilee tervehtimään Räty, joka nyt asuu täällä kanssani\ntoivossa pääsevänsä ensikesänä Oppivaisen suureen kunniaan.\n\n\nVeikkoseni Oksanen!\n\nPyydä` anteeksi Herra Tohtorilta` että kirjoitan Sinulle samassa\nkirjauksessa. Gröndahl lupaa antavansa Suomettaren meidän\nkustannuksillemme jos tahdomme sekä toiselle painajalle. Itse olen minä\nluvannut hänelle jo yksin toimittaa S:ta tulevana vuonna, jos eivät\nmuut varsinaisiksi osamiehiksi rupea, mutta kiristän kuitenkin\nkirjoituksia heiltä maksun edestä. Suometar pienennettäisi pikkusen\nOamulaisen muotoseksi ja 1 hop. r:lan hintaseksi. Lisälehti pois.\nKirjoita` tänne, jos rupeat osakkaaksi vain palkkalaiseksi. Inkerin\nrajoille pitää mänemäsi vaikka väkisin.\n\n                                                   Europaeus.\n\n30 p. Lokak. 1847.\n\n\n\n30. Lönnrotille.\n\n                                            [11 p, jouluk. 1847.]\n\nVeikkonen Veli hopea!\n\nVasta matkaan lähdettyäni viimeis-kesänä tuli kääntämäni Mittauden Oppi\nkirjakauppaan, jonka tähden en saanut lähettäneeksi sitä kellenkään.\nTakasin matkasta tultuani katsoin tuota myöhäseksi, mutta saatuani\ntietää` ettet ole` saanut sitä vielä, lähetän sen nyt hyvillä mielin.\nRuuosepästänikin lähetän lauluosan. Esipuhe` eli runonselitys tulee\nvasta parin kuukauden perästä annettavaksi. Oli meillä mieli nyt jo\nantaa` sitä, mutta säveliä oli halu panna` ja niitä oli vielä vähän\nkoko kivelle kivipainossa. Sentähden kerää Mag. Reinholm ja Opp.\nForsberg, joilla nyt on lupa kohta matkata` Inkerin maalle, säveliä\nlisään. Hyvä olisi, jos muiltakin saisin. Tulisipa sitte kirjani niin\ntäydellisenä ulos kuin mahdan, ja vaikuttaisi enemmin mielille.\n\nKirjoitetut laulut tuleevat varmaankin ensi postissa lähetettäviksi\nSinulle.\n\nTerveisiä Oksaselle ja kaikille muille tuttaville\n\n                                              velloltasi\n                                       D. E. D. Europaeukselta,\n\nHelsingissä Joulukuun 11 p. 1847.\n\n\n\n31. Lönnrotille.\n\n                                               [Joulukuussa 1847.]\n\nVelloni Veli suveni!\n\nKiitoksia muistutuksistasi Runo-oppiin. Sen painaminen keskeytyi nyt\nkyllä vähäksi aj'aksi, kunnes Reinholm kerkeää takasin matkoiltansa,\nja siellä on tarkennellut ennen kerättyjä runonuotteja sekä saanut\nuusia lisäksi. Jos on Sinulla huostassa runonuotteja, joita ei\nKantelettaressa ole`, taikka tiedät joillakuilla muilla olevan\nkirjoitettuina taikka muuten saapuvilla, niin ole` hyvä toimita` että\nsaisin tänne`. Jo olen kirjoittanut kaksi kertaa niistä sekä muista\nTohtor Fählmanille Tartolinnaan. ensin suomeksi, sitte saksaksi, mutta\nei mitään vastausta ole` tullut, ehkä ensimäisen kirjauksen kirjoitin\nviimeis kevätterminassa ja toisen syksyterminan al'ussa, Ehkä Sinä\nlienet enemmin voipa panemaan nuoita Virolaisiakin liikkeelle, niin\nte'e` se hyvä ja kirjoita` nyt pi'an samalle Fählmanille, että\npikimältänsä lähettäisi minulle virolaisia runonnuotteja, joita siellä\nkyllä mahtanee löytyä`, kuin runolaulu Virolaisilla vielä on hyvin\nkyllä eleillä. Myös että antaisi tietää`, annetaanko ja millä hinnalla\nja nimellä Viron Oppineelta Seuralta Tartolinnassa Viron kielistä\nsanomalehteä, josta Kanava toisvuoden al'ussa tiesi mainita`. Myös mikä\non hinta sanomalehdellä _das Innland_.\n\nRuno-opissa olen monta paikkaa parannellut ja jo vähilteen 2 arkillista\noli sitä tämän kuun al'ussa ladeltukin. Vieläkin ai'on panna` puhetta\njatkoksi nuoihin miellyttäväisiin ja yllyttäväisiin puheisiin, joita\nolen pannut alkuun sekä loppuun. Prof. Geitlinin luona ai'on vielä\nkohta käydä`. Neljäns osa tuntuu vaan suotta välistä pitkälyhyeltä kuin\nääntä ei kannateta` jälkiosan loppuun asti. Eteen päin laulaessa\ntunnetaan sen pituus kohta. Kantelettaren nuotitkin näyttäävät\nneljännen osan aina kaksipitkäksi.\n\nWenäen ja Suomen sanakirjaa rupean kyllä mielelläni tekemään, jos se\nnyt kohta otettaisi käsille, mutta jos, niinkuin Ass. Rabbe sanoi, sen\nteko tulisi kukaties kahden vuoden päähän lykätyksi, niin siksi en voi`\nluvata`. Ass:n mieli oli, odottaa`, kunnes Sanakirjasi tulee valmiiksi,\nettä sen johdolla sitte helpommin työ kulkisi, mutta eikös jo saisi\nal'otella` entisienkin sanakirjojen avuin, sanat hyvin harvalle\nkirjoittaen ja sitte väliin pistäen kuin Sinun sanakirjasi kerkeää\nvalmiiksi.\n\nValtaneuvoksella Sjögrenillä on muutamia Kalevalan laulukeräyksiä. Jos\nhän niitä ei jo liene` lähettänyt taikka käyttänyt Sinulla, niin\nkirjoita` toki niitä perään. Meidän keräämät laulut lähetän nyt vasta.\nMag. Reinholm tarvitsi niitä lähtöhönsä asti ja minulla oli vielä\nsittekin kirjoittamista ja katselemista niissä. Viimeis lauvantaina\nolisin voinut lähettää` ne Kajaaniin, mutta en hoksannut jo perjantaina\naj'oilla valmistautua` ja lauvantaina olikin Joulu, jona Rabbe ei\nmahtanut olla` parannushallituksen huoneessa.\n\nNäistä lauluista saadaan kieleen pi'an sanoen uusi sia (casus). Jo\npainetttuhun laulukokoukseen panin varta vasetin laulun: _Läksin\nlinnahan likaksi_. Kuin siinäkin niin on Reinholmin keräyksissä eräässä\npaikoin \"En mä joutanut kotonta, Emon ainoan apunta\". Kuulin minä\ntoisessakin laulussa sanoja laulajanta, nuorenta, mutta en silloin\nsaanut niitä kirjoitetuksi. Kuin vaan tuleevat enemmin tutuiksi niin\nkyllä ruvetaan jo käyttämäänkin enemminkin kuin \"ottaneisi, antaneisi\nj.n.e.\"\n\nEnsi postissa kirjoitan vielä lisään, sinnes jää` hyvästi!\n\n                                                    vellosi\n                                                   Europaeus.\n\nKirjoita`, konsa al'at saada` Sanakirjaa painettavaksi.\n\n\n\n32. Reinholmille.\n\n                                               [28 p, jouluk. 1847.]\n\nVelloni veli suveni!\n\nKuin vasta 3 kappaletta Sanakirjasta itse` olen saanut myödyksi, niin\nole hyvä ja maksa` niistäkin, jos rahat piisaavat, niin ei sitte\ntarvitse` minun postissa lähettää nuoita vähiä rahoja. Paras olisi, jos\nvoisit maksaa` vielä kahdesta ilman sitäkin, sillä niille ovat ottajat\njo tulleet ehkä maksu vielä ei. Kuitenkin mahtaa se tulla` siksi kuin\ntulet tukasin tälle maalle.\n\nElä unohuta` karttoja ostaa`, varsinkin asujain-karttoja (ethnografiska\nkartor), samoja joita katselimme Koeppenin luona viimen. Ne, joissa\nvähänkin Suomalaiskansoilta asuttuja paikkoja osoitetaan, pitäisi\nostettaman; taikka kaikki Syräniläisiltä, Tscheremissiläisiltä,\nWotäkilaisilta, Mordvinilaisilta j.n.e. asutut paikat, Karjalaisia\nvirkkamattakin.\n\nOle` hyvä ja kysy` välttämättömästi Sjögreniltä, tietääkö hän, jos\nniillä Tschuudilaisilla, jotka asuuvat Bieloseron kihlakunnassa on\nsamallainen kieli kuin niillä, joiden luona me ja Tohtor Lönnrot\nkävimme. Sano` että Bieloseron Tsuudilaisien asumapaikoilla on paljon\nmuukalaisia nimiä samanlaisia kuin löytyy Bieloserosta etelään ja itään\npäin, josta näkyy, että ne Bieloserosta länteen päin vielä jäl'ille\njääneet Tsuudilaiset varmaankin ovat samaa kansaa kuin ne, jotka ennen\nasuivat myöskin etelään ja itään Bieloserosta ja kukaties ovat vanhoja\nWessiläisiä.\n\nKysy` häneltä myös, jos joku sellaisia vanhoja nimiä myöten on\ntutkinut, mitä kansoja Wenäen maalla kuhunkin asti ennen on asunut, ja\nkukaties minulle niitä annettaisiin palkasta, jos kirjoittaisin niistä\nnimistä, mitä ymmärtäisin ja lähettäisin tietous-Akademialleko vain\nkelle?\n\nSain minä Lektor Akianderin kautta tietoa, että Wiipurin Seuralle on\ntullut kirjauteni, jonka mu'assasi veit, mutta että olet mennyt tiehesi\nmitään tietoa antamatta niistä kirjoista, joiden olisi pitänyt tuleman\nSeuralle. Kuinkas sen asian kanssa sitte on käynyt? Anna` kuitenkin\nPastor Ignatiukselle palatessasi tolkku asiasta. Varmaankin ei ole` se,\njonka haltuun asian annoit, vielä ollut toimittanut sitä sen enemmin,\nkuin että lähetti kirjauteni Ignatiukselle.\n\nKirjoita` nyt minullekin siitä asiasta sekä kuin olet kirjankauppioille\nheittänyt kirjoja sekä kuin ovat maalla kulkeneet rahvaan se'assa\nmuiden maallisien sekä hengellisien kirjojen suhteen, ja onko\nensimäinen arkki kuin kulkenut koko kirjan suhteen j.n.e.\n\nSano` terveisiä kaikille\n\n                                                      velloltasi\n                                                    Europaeukselta.\n\n28 joulukuussa 1847.\n\n\n\n33. Castrénille.\n\n                                Helsingissä 29:tenä Joulukuussa 1847.\n\nJaloarvoinen Herra Tohtori!\n\nOnnea toivotan Teille paljon uudelle vuodelle, ja toivon Teitä terveenä\nnäkeväni vielä täälläkin puolen vuoden sisällä.\n\nTekisi minun mieli vielä kysyä` Teiltä yhtä toista Suomalaisien\nesi-isistä Aasiassa, erinomattain: tokko luulette niiden sukupuuttoon\nheittäneen perikotinsa, ja jos niin tapahtui, tokko kaikki tulivat\nnäille perille, vain siirtyikö eräs joukko Tibetin pohjaispuolimaiseen\nvuoristoon, niinkuin vanhat Kiinalaiset historioitsijat tietäävät\nkertoa`, vain tokko lie` joitakuita siirtynyt Belurtagin vuorimille?\nNiissä paikoin, joissa menneenä kesänä kävitte Kiinan puolella, mahtaa\nkylläkin olla` vähemmin jälkiä Suomalaisista kuin Balkaseh-järven\nlikeillä. Kartat nä'yttäävät Wenäen rajan lähenevänkin aivan liki Ilin\nvirtaa ja jos siis palatessanne poikkeaisitte Ustkamenogorskin kautta\netelään päin niin likeelle Ilin virtaa kuin Wenäen rajat salliivat,\nniin ehkä vielä tulette mahtavista asioista hyvällekin tielle. Kukaties\ntaidatte mennä` siellä yli rajankin. Elkäät toki unohtako` pyytää`\njotakuta valoa viimeistalvelliselle kirjoitukselleni Suomettaressa.\nOlkaat hyvä ja kirjoittakaat tänne siitä, mikä Teidän olisi mieli\n\"tutkistelemuksestani\".\n\nKäyvätkö kauppiaat taikka muut ihmiset paljon ja etäälläkö rajan takana\nKiinan puolella, vain pääseekö sinne passilla kulkemaan, kunne tahtoo?\nEikö voisi tavata` sellaisia ihmisiä, jotka laajemmalta ovat Kiinan\npuolella Korkeassa Aasiassa matkustelleet, taikka sen puolen asujamista\njoku tullut tälle Wenäen puolelle, joilta voisi yhtä toista kysellä`\nniistä luultavasti monista kymmenistä vielä peräti tuntemattomista\nkansoista ja kielistä, joita Aasian sydämmyksissä löytynee.\n\nJoko kohtakin tulette tänne matkoiltanne? Minä viimeiskesän matkoilla\nollessani ostin Pietarista joukon ihan uusia ja laajoja karttoja Wenäen\npohjaisista maista taikka niistä paikoista, joissa ennen Suomalaiset\novat olleet ja läpi kulkeneet. Koko joukko suomalaisia paikkojen nimiä\nnäyttää monissa paikoin Suomalaisien niissä ennen asuneen, esim.\nKasanin paikoilla. Vahinko vaan, etten vielä saanut näitä _Schubertin_\nkarttoja Kasanista itään ja suoraan pohjosiin päin. Mag. Reinholm on\nnyt kuitenkin matkalla Pietariin ja lupasi hän ostaa` muutamia\nkarttoja lisäksi sekä etälään että pohjaseen päin niistä jo\nostetuista ja myöskin itään päin, jos tulee valmiiksi. Niitä karttoja,\njoita minulla jo on, olen paljon katsellut ja takapuolelle pannut\nristin pian jokaisen nimen selkään, joka vaan ei ole` Wenäläinen.\nPaljon on muitakin muukalaisia nimiä paikoilla, joissa nyt vaan\npelkkiä Wenäläisiä asuu, mutta mahtaneevat olla` Syräniläisiä,\nTscheremissiläisiä, Mordviniläisiä, Wessiläisiä (joka kansa niistä\nnimistä päättäen, joita heidän entisillä asumillansa löytyy, on melkein\nollut Suomalaisista eroutuva) Muromilaisia j.n.e. Jos toki joku, joka\ntuntisi kaikkia niitä kieliä, rupeaisi tutkimaan, minkä kansan jäl'et\nmissäkin olisi nähtävinä. Kyllä Tekin, tiedän minä, pidätte siihen\nmieltä, mutta olisi aivan hyvä, jos johdattaisitte muitakin niihin\ntutkistelemuksiin. Teidän sananne ja kehoituksenne kuitenkin\nvaikuttaavat kyllä, ja onhan niitä muitakin, jotka aivan hyvin voisivat\npaljon määrätä` sellaisista nimistä. Tässä seuraa joku osa niitä nimiä;\nTe kyllä tiedätte, jos todella ovat Suomalaisia taikka mitä ne ovat.\n\nJokien nimi _(-)capa, (-)copa, (-)сарка, (-)сорка_ (= saara? haara?)\nlöytyy paljoudessa Inkerinmaalta lähtein Simbirskin lähille asti,\njohon Onegajärven länsieteläispuolelta myös jo'en nimenä _-окса\n(-екса, -екша)_ = oksa? ja yksillä paikoin päätteet -ма, -ба, -era,\n-юга, -юха, -юхъ löytyyvät sekä sanat -меръ, -марь, -мара, (-)гда,\n-года, -пахта, -нохта, -бохта. Bielooseron ympäristöllä, erinomattain\neteläpuolella, löytyy kylien nimiä: Пигумсъ, (= kumpu?) Шолгумсъ,\nВезгусмъ, Кумсара (flod), Лилегумсъ, Сатрагумсъ, Перкумсъ, Яргомшъ,\nj.n.e. Селекса Onegajärven eteläpäässä, Челека Bieloseron\nlänsipuolella. Шелокша Nishnei Novgorodin likeellä eikö sama sana?\nMuita on Мелекша j.n.e. Wolchovan länsipuolella keskivälissä Илекса,\nМаекса, Bieloseron ja Ичекса Simbirskin lähillä, jossa myös löytyy nimi\nЯндева ja toisessa paikassa liki Ladogan järveä itäeteläpuolella sama\nnimi. Kaikki näyttää että Wess, Merä ja Muroma ovat olleet hyvin yhtä\nsukua kielen puolesta, mutta vähän erilaiset Suomalaisista, ehkä\nluultavasti enemmin sukua, kuin Mordvinit, Tscheremissit j.n.e.\nKasanin, Nishnei Novgorodin ja Simbirskin lääneissä näyttää oikeat\nSuomalaiset kuitenkin paljon asuneen. Viime mainitussa läänissä löytyy\nnimiä: бнденга (näin päättyyvät enimmät jokien nimet Wologdan läänissä\nja muu'alla Kubinskin järvestä itään päin, ja tuntuu olevan jonkun taas\nvähän erilaisen kansan oma), Киртели, Тинчали, Рунга (runko), Чукалы,\nКапылы, Шигали, (sikala), Сюрма j.n.e. Kasanin läänissä on: Кушельга\n(kuuselkä), Хармала, Кальялы Ягутли (Ягули), Юмрала, Мурали,\nКабы-Копры, Макулова, Аронгары (aronharju, aro = stepp Inkerissä),\nТушнялъ, Пимьялы, Кожела, Ошутьялъ, Шидьялъ (likeellä on Житьялъ, Ядукъ\nСола Лушморы), Язьялъ, Петьялъ (joki ja kylä). Vieressä seisoo\nсосновая, (siis nähtävästi = petäjälä) Копали, Маркiалъ j.n.e. Järvien\nnimiä: Мамьяръ (Юксаръ), = maimajärvi, Нужяьръ. Полыпольяръ, Когояръ,\nПомсаръ, Красной Яръ, Nishnei N:din läänissä: Местiяръ. Пекшеяръ,\nKoзмiяръ. Kaikkia näitä esimerkkiä saisi enemminkin vaikka monta\narkillista täyteen. Tähän olen vaan muutamia pannut, mitä kerkeämiseen\nsilmä joukosta tapasi. Johan olen Suomettaressakin puhunut tästä\nsamasta, saattehan siitäkin lukea`. Vielä sanon vaan, että Kasanin ja\nNisha N:din lääneissä paljon löytyy perimukaisia nimiä, nähtävästi\nsiellä asuvista ja asuneista Tatarilaisista, Mordvineistä,\nTscheremisseistä j.n.e. Sellaisia nimiä on päätteillä -мара (Щyдермара\nj.n.е.), касы (Хундукасы, Oiкacы j.n.e.), -балъ (Шерембалъ j.n.e.). Kuin\nReinholm kuukauden perästä tuopi Pietarista karttoja lisään, niin sitte\nvasta voipi päättää enemmin. Suomalaiset nimet eivät Inkeristä etelään\npäin paljon menekkään etemmäksi kuin Suomalaiset siellä nytkin asuuvat,\nvieläpä on sikäläisien kylien ja pitäjien nimet aivan usein Wenäläiset\nja niin nä'yttää vanhoilla kartoillakin vuonna 1689 olevan. Mahtaavat\nWenä[lä]iset Stolbovan rauhaa ennen lähteneen niistä pois ja\nSuomalaiset tulleen siaan. Simbirskistä taas meneevät suomalaiset nimet\netelään päin etemmäksikin kuin täällä nyt olevista kartoista voin\nnähdä`. Kirjoittakaat mitä tiedätte näistä tässä seuraavista nimistä;\nehkä kyllä sitte vasta voitte niistä varmaa sanoa`, kuin nä'ette kartat\nomin silmin.\n\nTulkaa terveenä tänne ja elkäät suinkaan meitä heittäen menkö` Pietarin\nAkademiaan taikka mihin muu'alle, jossa Teillä on tilaisuutta\nhyödyttää` vähemmin meitä Suomalaisia. Te olettekin oma hankkeilla\nolevaan Suomen professorin virkaan. Tehkäät toki Tekin puolestanne\nrohkeasti, mitä voitte päästäksenne siihen; jos vielä, niinkuin olen\nkuullut, ylimyksemme varosivatkin tulla` nyt jo sen anomuksen kanssa\nKeisarin eteen. Ehkä kuitenkin jo kohta varsinkin Teidän tullessa\nrohkeneevat. Tohtor Lönnrotilla on kylläkin ansiota, mutta hän taas ei\nole` luonnolta määrätty julkinaisesti puheella vaikuttamaan. Hän on\nonnellisin ja hyödyllisin ahkerasti työksennellessänsä syrjemmissä\npaikoin (Kajaanissa, välistä Laukossa) ja yhtä hyödyllistä työtä kuin\nnyt ja tähän asti ei häneltä puuttune` elinkautena, niin että\nprofessorin virka olisi hänelle enemmin esteeksi kuin eduksi. Itsekin\non hän maininnut suovansa sitä virkaa Teille ja muutkin ovat sitä\ntehneet ajatellen samoin kuin minäkin tässä.\n\nElkäät panko` pahaksi, jos rukoilen Teitä muutamilla sanoilla\nvastaamaan tehdyille kysymyksilleni, sitä anoo\n\n                                          nöyrin palvelijanne\n                                          D. E. D. Europaeus.\n\n\n\n34. Reinholmille.\n\n                                            [3 p. tammik. 1848]\n\nVelloseni!\n\nToivotan teille paljon onnea uudellakin vuodella runoja saamaan sekä\nkaikkeen hyvään!\n\nTohtor Kastren aikoo, niinkuin Aamulehdessä nä'et, anoa` matka-apua\neteenkin päin. Kysäseppäs, veikkonen! Sjögreniltä, mitä siitä\nmietitään. Kyllä jo mahtaakin anomus olla` Pietarissa jo\npäätöksessäkin, kuin kerkeät tulla` siitä kysymään. Kirjoita` sitte\nsiitäkin tänne, ehkä saamme antaakkin Suomettaressa tiedon siitä ennen\nkuin muut sanomalehdet. Kirjoita` myös, jos vaikka vähemminkin\nmatkoistanne ja saaliistanne, mitä merkillisempiä lauluja olette\nsaaneet j.n.e.\n\nPaitsi niitä karttoja, joita nimitin viikkautta ennen kirjoitetussa\nkirjauksessani, ostasit vielä Карта Рязанской губернiи taikka sen, joka\non Wladimirin läänin eteläpuolella, ei Wladimirin kaupunki, sillä sen\nympäristön kartta täällä jo on. Tulet siis ostamaan kaksi rinnan olevaa\nkarttaa yhden Kasanin ja toisen Wladimirin läänistä etelään päin\nolevan. Seuraavasti sinä ostat Карту Симбирской губернiи (южной части),\nРязанской, Московской й Олонецской губернiи, ja vielä muitakin, jos\novat tällä välillä valmiiksi tulleet, ja joista jo ennen kirjoitin.\n\nElä unohuta` pyytää` itkuvirsiä Inkerikkojen naisilta, missä heitä vaan\ntapaat. Jos sopii tiesi Lahden Konnun kylän kautta, niin tiedusta`\ntarkoin Kojosen poj'an laulua ja tokko Kojonen tavallisen puheen mukaan\n\"Läksi Konnulta kosihin, josta Anni annettihin etc.\" Mistä sen Kojosen\nolisi pitänyt oleman? tokko tiedetään kenen nykyisin kylässä elävien\nperehien sukua sen Annin olisi pitänyt oleman ja muuta semmoista. Hyvä\nolisi, jos sillä tavoin saisit tietää` paikan, jossa asia tapahtui, ja\njossa siis parahiten tiedetään, kuin tapaus on käynyt.\n\nVoikaat aina hyvin ja sano` terveyksiä kaikille asianomaisille\n\n                                                velloltasi\n                                              Europaeukselta.\n\n3 Tammik. 1848.\n\n\n\n35. Nordenstamille?\n\n(Reinholmin kokoelmassa.)\n\n                                        [Talvella 1848?]\n\nHögvälborne Herr General, Vice Canceller och Riddare!\n\nUppmuntrad af den välvilja, hvarmed Eders Excellence emottog min förra\nödmjuka skrifvelse, och till en del föranledd af det Eders Excellence\nvid öfverlemnandet af sagde skrifvelse till mig talade, nedskrifver jag\ndessa korta rader innehållande enahanda tankar, som berörde af mig\nredan inlemnade skrifvelse.\n\nVi fennomaner äro unga och sakna djupare erfarenhet i verldens gång,\nhvarföre vi i våra välönskningar för vårt älskade fädernesland lätt\nkunna gå längre, än det ginge an. Åtskilliga önskningar blefvo redan\nanförda, hvarföre jag nu icke mycket torde behöfva vidröra desamma,\nutan börjar med det allmänaste.\n\nFennomanerne sträfva till att befordra Finnarnes förskridande till den\nförädling, Försynen bestämt dem. Sådant kan blott ske genom det språk,\nhvarmedelst deras själ lefver och tänker. Detta språk önska vi derföre\nmed tiden till samma rättigheter, som Svenskan hos oss ännu innehar, om\nhvilkets skeende äfven Eders Excellence yttrade Sin öfvertygelse.\nFinskan önska vi dock ingalunda med någon brådskande hastighet opp.\nAllt bör hafva sin tid. Blott förberedande åtgärder för den yngre\ngenerations bästa önska vi, isynnerhet att i skolorne mera skulle\nanvändas för att lära finska. Allmogens önskan är naturligtvis\nfärnämligast, att rättegångs hanlingarne måtte skrifvas på finska, men\ndet förnämsta torde ligga deruti, att på finska skrifna handlingar\nskickade ifrån de lägre domstolarne till de högre skulle åstadkomma\nvida mera besvär en nytta. Bra vore det dock, om sådana handlingar, som\nicke skulle komma till sådana ställen, der deras finska drägt fölle\nbesvärlig, skulle tillåtas att skrifvas på finska, fast också mot en\nstörre betalning.\n\nEn stor mängd, kanske största delen af de ärender, som behandlas i\nmångfaldiga slags embetsverk, och hvilka icke omedelbart angå finska\nbonden, måga gerna behandlas på svenska, huru länge det behagas;\nsvenska språket kommer dock aldrig att försvinna ifrån de bildades\nkrets i vårt land, såsom jag för nära tre veckor sedan äfven i vår\ntidning yttrat. Ingen annan nytta hade man deraf, att i förtid vilja\ninföra finskan i alla embetsverk, än att det skulle tjena vederbörande\ntill skriföfningar i finska språket, men sådant torde bäst höra skolan\ntill.\n\nAnseende mig tillräckligt hafva antydt fennomanernas önskningar har\näran med högaktning och vördnad framhärda\n\n                          Eders Excellences allerödmjukaste tjenare\n                                     D. E. D. Europaeus.\n\n\n\n36. Lönnrotille.\n\n                                            [12 p. tammik. 1848.]\n\nKunnon Velloseni!\n\nVähä joukko sanoja, sanalaskuja ja arvautuks[i]a seuraa tämän mu'assa.\nMuutamia satujakin löytyy, joita kuitenkin ai'on toimittaa`\nSuomettareen. Hyvä olisi, jos Sinäkin lähettäisit tänne muutamia ennen\nkeräämiäsi satuja ja itkuvirsiä välttämättömästi. Mitä viimeiskeväinä\nlähetit, niistäkin panen vielä muutamia Suomettareen, jonka tehtyä\nlähetän kaikki takaisin. Ei se haittaa`, jos vähän välistä Satujakin\nSuomettaressa on, kuin ei kuitenkaan muutakaan huvittavaista meiltä\nsiihen paljon heru`. Kalevalasta pitäisi Sinun joitakuita paikkoja\npoiskin jättämän, jonka ehkä itsekkin tehnet kehoittamattani. Mutta\nkuitenkin. Sellaiset paikat, jotka siveyttä vähän koskeevat, esim.\nPotkasi punasen portin Vasemella varpahalla. -- Jäniksen jäpimä\n(jävintä) mailla. -- Jonk' on ei maloa ma'annut. Pohjan akan saunasanat\nj.n.e. saisivat vahingotta jäädä` pois, taikka toisin asetettaa`. Että\nKalevala hyvin sopisi vallasvä'enkin naispuolille, sitä pitäisi\npyydettämän. Pitkältä pistäävät monet loihtusanatkin, esim.\nLemminkäisen metsäsanat hirveä ajaessansa, josta varsinkin koiran sanat\nvoivat jäädä` pois, kuin Lemminkäisellä Lappalaisen kodalle tullessa ei\nnimitetä koiria olleen, eikä hän luultavasti tullutkaan koirinensa\nPohjolan tyttiä kosiin. Se paikka, sekä Vipusen loihdot, Ilmarin\nemännän karjasanat, mainitut saunasanat j.n.e. tuleevat kuitenkin\nLoihtukirjaan, jonka tähden Kalevalassa voivat olla` lyhemmiten, ehkä\nensimäisessä painossa nä'ytteeksi olivat hyödyllisetkin, ja halukkailta\nsiitä voivat lu'ettaa`!\n\n21:ssa runossa 269:stä säkeestä lähteen on muutamia lapsien laulusta\ntulleita säkeitä. Ovatpa ne hyvin sen luontosiakin. Saisivat siis\njäädä` pois, ja kipeä sopivilla aikamiehen sanoilla, vaikka\nlyhemmitenkin, parannettaman. -- Monet säkeet, jotka nyt ovat\ntoisintoina, sopisivat paremmin, kuin runon sisässä olevat, välistä\nrunosääntöjen vaatimuksesta, välistä ajatuksenkin, esim. 6:nessa\nrunossa 75:nessä säkeessä sopii \"veitikasta\" Lemminkäisestä paremmin\nsanoa` \"Su'an seinähän sivalsi\" kuin nuoin siivosti \"Su'an orrelle\nojensi\". 3:nen runon alkuun tulee pel'otta pantavaksi \"Katritar (on)\nneito kaunis Sisär nuoren Joukahaisen\" ja monta muutakin nimeä ja\npaikkaa sopinee samoin pantaa` sisään.\n\nPitää välttämättömästi Kalevalan vielä odottaman yli kesän, kunnes\nrunot tarkemmin saadaan Inkerin puolelta, sekä muista paikoista\nSaimaan, Suomen lahden ja Laatukan väliltä. Vieläpä pitäisi Tverin\nläänissäkin ennen sitä välttämättömästi käytämän. Saisitkin kehoittaa`\nViipurinkin Seuraa liikkeille siinä asiassa, Eipä tuo ollut niinkään\nmieliksi, kuin ei minun kirjauksestani mitään huolineet. Tuskin\nkuitenkin käyttäneevät rahojansa parempaan, kuin runon kerääjille, jos\nvaikka moniaita satojakin antaisivat. Onhan niillä muitakin rahoja, ei\nainoat Wilken antamat. Nykäseppäs Veikkonen! ehkä jostakusta muualtakin\nkuin ainoasta Yliopistosta pöyhöää joku halukas ja kelvollinen mies\nylös. Mutta eihän silloin mitään pöyhöä` kuin ei pöyhötetä`, ja eihän\ntuossa vaivaa mitä olisi. Jos sitte onnistaa, niin onnistaa, mutta jos\nei, niin sittehän on vähintäin huoletta, kuin tietää kostelleensa.\n\nEiköhän olisi parempi, jos Kirjallisuus-Lehteen aina kirjoittaisit\nsuomeksi. Jos kaikki päättäisi aina kirjoittaa` Suomeksi, mitä suinkin\nsaattaa, sekä kirjauksia, että muita, niin antaisi se jo vähän\nharjoitusta, uskallusta, herätystä ja muitakin hyviä vaikutuksia. Mutta\njokaisen, joka tahtoo sitä muilta tehdyksi, pitäisi itsenkin niin\ntekemän. Minä kelle vaan olen kirjoittanut, niin aina Suomeksi, ja\npyydän vielä Suomeksi vastaamaankin. Niin sain nykyisin sisareltani\nkirjauksen Suomeksi. Kyllä sielläkin \"sitä suu pakaeleepi, mitä mieli\ntieteleepi\". Sepä se kuulijoidenkin mieltä vähän nykäisee ja sitä\nnykimistä pitäisi kaikella tavalla ko'eteltaman.\n\nKuki` aina hyvin, toivoo sydämellisesti\n\n                                            vellosi\n                                           Europaeus.\n\nHelsingissä 12 Tammik. 1848.\n\nTuletkos tänne taikka tuleekos Oksanen milloin?\n\nKaikki uudissanat pitäisi Sanakirjassa niiksi merkittämän, ettei joku\njohto-oppia tutkiessansa tulisi joltakulta sellaiselta vietellyksi.\nMinulla onkin täällä kaikki Sinulle lähetetyt Johtosanani puhtaaksi\nkirjoitettuina, niin ettet tarvitsekkaan lähettää` tänne sitä, kuin\nsyksyllä kirjoitin. Olisin lähettänyt puhtaaksi kirjoitetun paperini,\nmutta en löytänyt, eikä ollut aikaa toista kirjoittaa`.\n\n\n\n37. Castrénille.\n\n                                       Helsingistä 13 Tammik. 1848.\n\nJaloarvonen Herra Tohtori!\n\nVahinko oli, kuin en viimeisessä kirjassa saanut kirjoittaa` suuresta\nhalustani, tulla` itse Sibiriaan ja Korkeaan Aasiaan Suomalaisien\njälkiä, jäännöksiä j.n.e. hakemaan. Jos olisin aj'oissa ennen nähnyt\nkirjaustanne Aamulehdessä, jossa mainitsette tahtovanne pyytää`\nPietarin Akademialta edemmäksikin matkarahaa, niin olisin voinut\nkirjoittaakkin, mutta pahuus kuin en tuota tietänyt. Minulla on niin\nsuuri halu päästä` seurohinne ja siellä tutkia` sekä kieliä että\nerinomattain mitä olisi avuksi \"tutkinnoilleni Suomalaisien\nesi-isistä\". En voi` suinkaan uskoa`, että Suomalaiset olisivat\nyhdettömäksi jättäneet perikotinsa ja että sinne jääneiden kieli olisi\nenemmin erkenevä täkäläisestä, kuin Vironkaan kieli. Kielemme suuri\nsäännöllisyys tekee sen ikuisen lujaksi ja sitkeäksi, ja erinomattain\nvoipikin se kestää` paikallansa olevassa kansassa paremmin kuin\nliikkuvassa. Onkin Suomen kieli täälläkin pidättänyt monen\ntuhatvuotisen luontonsa, sillä jos siinä olisi suurempia eroituksia\ntapahtunut, niin sittehän olisi suurempia eroituksia tapahtunut, niin\nsittehän olisi Sodankylästä Inkerinmaalle asti joka ainoa mies ruvennut\nyksin tuumin samalla lailla muuttamaan kieltä, joka on mahdotointa;\nmutta nyt on koko sillä matkalla aivan vähän eroitusta kielessä, ja\nsiitä aj'asta kuin kaikki nyt niin hajonneet asukkaat asuivat yksillä\ntulilla taikka niin vähässä paikassa ja vähälukuisina, että puhuivat\naivan samaa murretta, ei kieli ole` kuitenkaan paljon muuttunut yhden\nkuin toisenkaan murteessa. On siitä aj'asta uskottavastikin usiempia\ntuhansia vuosia. Eikös sitte kielen vielä enemminkin pitäisi pysymän\nalkuluonnossansa siinä kansassa, joka itsekin asuu alkuluonnossansa ja\nalkumaassansa. Niitä minulla on halu etsiä`. Ymmärrättehän, mikä\nsuuriarvoinen asia se olisi Isänmaallemme.\n\nNyt on Mag. Berstadi jo pois luotanne; tahtokaat toki minua\napukumppaliksenne, kaikella lailla ko'en olla` Teille avuksi. Onkin\nhalu minulla sekä kieliä että historiallisia asioja tutkia`, ja\nluulenkin kieletkin pystyvän päähäni, sillä kaikille äänille minulla on\ntarkka korva. Wenättä äännän kuin itse Wenäläinen. Valtaneuvos Grotikin\nylisti minun \"goda uttal i ryskan\". Sepä se onkin mielestäni suurin\nasia sellaisia raakoja kieliä oppiessa, että oikein hoksata` kaikki\nniiden äänet, eikä sekautua`, kuin kuulee niiden syvää puheen pitoa, ja\nettä osata` haastaa` heidän kieltä niin, etteivät äänestä tuntisikaan\nmuukalaisiksi.\n\nRunotaitomme, kielemme ja vanhan historiamme tuntemisen nimitin kerran\nSuomettaressa kolmeksi voimallisimmaksi kohottimeksi Suomalaiselle\nmielelle. Sentähden onkin tekeilläni toinen paljoa tarkempi Runooppi,\nkuin Suomettaressa olin kirjoittanut, sekä lyhyttä kielioppiakin eli\noikeimmiten kirjoituspu'un oppia, Rättskrifningslära, ai'on kohta\nkirjoittaa` osaksi sen jälkeen, kuin kirjoitin Suomettaressa \"Suomen\nkielestä kirjalla käytettävänä\". Kaikissa ko'ettelen Suomen mieltä\nny'ästä`. Mutta tiedätte, ettei mittään voi` ny'ästä` sitä enemmin,\nkuin jos mitä erinomaista löytäisi tuolla Korkeassa Aasiassa. Sehän\nantaisi Teidänkin reisullenne vähän korkeamman arvon ja onkin se\nreisunne päätarkoituksia.\n\nKuinhan minä vaan pääsisin sinne, niin kyllä luulen voivani tulla`\naikoin, sillä jo olen ko'etellut, ja tuhansia keinoja löytyy, millä\nel'äkettäni voin saada`, niin ettei olekkaan mieli minulla tulla`\nTeidän kanssa takasin ehkä tahdon olla` Teidän apuna, kuin kauan voin,\nniin että opin sen puolen puheille ja asioille.\n\nJos minua suvaitsette, niin rukoelen Teiltä sitte kyytirahaa. Kyllä\nmahtaa Kirjallisuuden Seuratkin täällä auttaa vähän, jos olisi aikaa\nviipyä` pari kuukautta Tverin Karjalaisien luona taikka Bieloseron\nTsuudilaisien, johon kyllä maksaisivat matkarahan.\n\nSuotuista vastausta toivoo pikimältänsä\n\n                                        Teidän nöyrin palvelijanne\n                                            D. E. D. Europaeus.\n\nTieto Korkean Aasian Suomalaisista on ei ainoastansa Suomalaisille,\nmutta kaikille Europan ja muiden paikkojen Sivistyneille suureksi\neduksi ja ihmeeksi. -- Rahavoitto mahtanee olla` Lapsien opettajilla\nhyvä Siberiassa, niin että jos tarvitaan rahaa, sitä sieltä aina\nsaanee. Sen sivussa voipi läheläisien kieltä tutkia`. -- Wenäen\nkielessä minä tulen hyvin kyllä aikaan. Ottakaat vaan minua vastaan,\nniin te'ette hyvän työn sekä minulle että kaikille muille. Kyllä\nminulla on luja terveys ja rohkea luonto sekä halukin hyvä.\n\nSanoi joku minulle, Regulynkin jo olevan Unkarin maan varoilla Sibirian\npuolella kieliä tutkimassa, ettekö tiedä` kussa hän lienee. Mag.\nReinholm ja Stud. Forsberg keräävät Inkerissä lauluja.\n\n\n\n38. Castrenille.\n\n                                         [12 p. helmik. 1848.]\n\nJaloarvonen Herra Tohtori!\n\nIloisessa toivossa olen minä, että ette katso' lii'an paljon\nluottauneeni rakkautehenne tietouden edistämiseen, sillä 50 ruplaa\nhopeassa olen minä täkäläiseltä Seuralta anonut päästäkseni Inkerin\npuolelta ja Novgorodin sekä Tverin lääneistä keräämään lauluja sekä\nmuuta kerättävää. Se on minulle jo luvattukin. Epäelemättä on Wiipurin\nSeurakin ottanut samallaisen anomuksen korvihinsa. Vielä on omiakin\nrahatuloja. Niiden turvissa ai'on siis lähteä' parin viikon päästä\nmatkoilleni vahvassa toivossa että vähitellen suoriutua' Teidän\nluoksenne Sibiriaan asti. Ainakin Kasaniin asti toivon pääseväni\nvaivaamatta Teitä matkarahoilla auttamaan, ja näin Teitä vakuutettuani\nvähemmästä kustannuksesta kuin viimeisessä kirjauksessani tapahtua'\ntaisi, luotan vakavasti siihen, että Tekin hyvän asian puolesta panette\nneuvonne yhteen. Varmaankin saisi Pietarin Akademialtakin apua kuinhan\nolisi jotakuta Akademialle tärkeämpää, jota saisin matkalla ja sen\npäässä toimittaa', tutkia' ja tiedustella'. Ehkä auttaisi, jos olisitte\nhyvä ja puolustaisitte minua Sjögrenillä. Saisinhan minä matkalla\nrahvaan vanhasta puheesta, jäännöksistä ja muista merkeistä etsiä'\ntarkempia tietoja kussakin paikoin ennen asuneesta kansasta, joista jo\nkartat ovat antaneet paljon johdaketta, mutta monissa paikoin ei sitä\nenemmin, että ovathan vaan osoittaneet jonkun muukalaisen kansan ennen\nsiellä olleen, mutta rahvaan muistissa, jäännöksissä ja muissa\nmerkeissä, joita vasta paikalla taitaa tavata', voidaan kuitenkin\ntulla' paljoa enemmin tietämään.\n\nOlisi minulla kyllä tarvis ja suuri halu täyttää' lukemiseni täällä\nYliopistossa, mutta kuin varat estäävät ja luonto ei suinkaan kärsisi\nlainoja tekemään ja ilman sitä nyt ja ei muulloin Kalevala suuresti\nvaatii lisäystä, nyt ja ei muulloin Sibiriassa on kunnollinen\njohdattaja, niin olisi se väärin, jos nyt tuleviin tietämättömiin\naikoihin lykkäisin asian, erinomattain kuin nyt on veres halu, joka ei\nanna' rauhaa ennen kuin sen mieliksi on tehty. Kulunut aikakin olisi\nvahingoksi.\n\nJo kesällä kuulin Valtaneuvokselta Sjögreniltä että olette anoneet\npaluu-matkarahoja, joita jäl'emmältä on luvattukin, kuin olen\ntietääkseni saanut, mutta joulun aikana tänne tulleesta kirjauksestanne\nnä'en että \"ehkä oli Teillä mieli palaita' jo maaliskuussa, niin olette\nkuitenkin sittemme päättäneet pyytää' vuosiraha vieläkin vuodeksi\". Jos\nette olisi tätä päätöstänne täyttäneetkään, niin onhan kuitenkin Reguli\njossakussa samoilla teillä kuin Tekin, sillä Pietarissa kuulin minä\nhänen Ungarista jo olleen lähetetyn takaisin matkoille Sibirian\npuolelle. Tietänette itsekin häntä ei olevan pitämistä niin suuressa\narvossa, jonka tähden parahiten luotankin Teihin. Olkaate siis niin\nhyvä ja kirjoittakaate Valtaneuvoksen Sjögrenin luokse minulle\nvastauksen; hänen kauttansa minä voin saada' kirjauksenne käsihini,\nsillä parin viikon perästä mahtanen jo lähteä' täältä. Pyydän\nkuitenkin, että olisitte niin hyvä ja sallisitte muutamia kuukausia\nviipymääni Kalevalan j.n.e. hyväksi. Määrätkääte kuitenkin kuin\nkiirusti pitäisi joutumani. Olisin kyllä saattanut odottaa' kunnes\nviimeiselle kirjaukselleni lähettäisitte vastauksen, mutta sitte olisi\njäänyt koko joukko jos ei kaikkikin aika runokeruusta pois, ja Seurat\neivät suinkaan olisi antaneet mitään, niin että jos olisittekin tahtova\nminua luoksenne, niin se olisi tullut Teille paljoa enemmin maksamaan.\nNyt toivon toimittavani yhdellä tiellä kaksikin aivan tarpeellista\nasiaa. Jos vielä en tulisikkaan Sibiriaan, niin on kuitenkin runon\nkerääminen niin tärkeä asia, että jo sen tähdenkin lähtisin, sillä\nKalevalan runoja on paljon Inkerin maalla ja mitä jo on kerätty, on\naivan hajanaista sillänsä Kalevalaan panna' ja vahinko olisi, jos ne\nnyt eivät tulisi Kalevalaan täydellisempinä.\n\nOlkaate siis niin hyvä ja kirjoittakaate Sjögrenin luokse minulle,\nkyllä minä sieltä saan.\n\n                                               Nöyrin palvelijanne\n                                               D. E. D. Europaeus.\n\nHels[ingissä] 12 helmekuussa 1848.\n\n\n\n39. Lönnrotille.\n\n                                              [8 p. huhtik. 1848.]\n\nParas Veljyeni!\n\nKiitoksia saan sanoa' Oksaselle tulleesta kirjauksestasi minulle.\nSuomettareen on tuleva vastaus kysymyksiesi päälle. Hyväsiksi lähetän\nSinulle yhden Runosepän. Kuin Kuopioon tulee suurempi joukko myötäväksi\nAschanille, niin ole' hyvä ja hanki' niitä häneltä itsellesikin\nmyötäväksi sekä vaikka muillekin, esim. kond. Holmbergille lähettäisit,\njoka niitä hyvin saattaisi levittää', maksaen niillä yhtä toista. Paras\nkuitenkin lienee, että itse' toimitan niitä Sinulle tulevaksi.\n\nJos en tänä päivänä, niin huomena kuitenkin tulen jo lähtemään\nmatkoilleni. Se Seppä se viivyttänyt on, varsinkin sen runonuotit.\nVasta viimeis tiistaina tuli sille myömälupa. Kirjallisuuden Seura ei\ntahtonut ottaa' sitä omaksensa, pel'äten ei kulkevan suuressa\nKirjakaupassa ja paljoa reistaa olevan nitojien ja kul'ettajien kautta\nsitä kaupustella'. Vielä ko'ettelen Wiipurin Seuralle antaa', mntta\nonkin minulla täällä hyvä ystävä, joka lupasi saattavansa minulle rahat\nkäteen, jos tarvis tulisi.\n\nHyvä olisi, jos jonkun arvostelon kirjoittaisit ja Suomettareen\nlähettäisit. Olen kyllä kokenut kirjoittaa' Johdatusta Runon tekoon\nkaikille niin mieluiseksi ja sopivaksi kuin mahdollista; kuin siinä\nolen onnistunut, sanokoot lukijat.\n\nPietarista kirjoitti Prof. Baranofskille Valtaneuvos Köppen\nMaatietouden Seuran tahtovan, jos vaikka saisi Wareliuksen lähtemään\nSibirian rajoille Wotäkiläisien luokse, tutkimaan siellä yhtä toista.\nWarelius ei lupaa' lähtevänsä, kuin ei osaa' Wenättä eikä Saksaa. Prof.\nRein sanoi siis sen matkan sopivan minulle ja mielelläni ottasinkin sen\ntehdäkseni, jos sen saan, jota toivonkin, sillä Professor Rein lupasi\nkirjoittavansa Köppenille puoleeni. Jos aikaa annettaisi niin paljon\nkuin tarvitsisin, niin kokisin kerätä' Inkerin maalta ja Raudun\npuolelta sekä Tverin läänistä kaikki Kalevalan laulut niin tarkoin,\nettä voisivat jotenkin täydellisinä tulla' tähän uuteen Kalevalaan.\nJälkeisemmät tarkistelijat saisivat sitte kerätä' jäännöksiä, joita\nainakin jäänee, kolmannen painon varaksi. Aj'on itsekin laitella'\nlaulujani johonkuhun järestykseen ja sitä myöten lähettää' kuin\nsopivaksi näkyy, niin että jo kesän kuluessa saataisin ruveta'\nKalevalaa painamaan ja syksypuolella valmiiksikin. Savitaipaleessa\naj'on viipyä' pari viikkoa, sillä kirjoittamista on, ja tahtoisin\nerästä vuoren luolaakin tarkemmin tutkia'; ehkä sen pohjasta ravan pois\nkaivettua, siitä ilmautuisi vielä vanha Lappalaisien asumapaikka.\n\nSano' terveisiä tuttaville ja voi' hyvin, toivottaa\n\n                                                veljyesi\n                                           D. E. D. Europaeus.\n\nHelsingissä 8 huhtik. 1848.\n\n\n\n40. Reinholmille.\n\n                                            [Huhtikuu? 1848.]\n\nVeikkonen Veli hopea!\n\nPidä', veikkonen! huoli Renvallin Sanakirjojen korjuusta ja\nkaupastakin, jos kulkeevat. On niitä 6 kappaletta jälellä, taikka jos\non 5, niin kysy' Rädyltä Paavilaista; se asuu samassa kartanossa\nja on ottanut lainaksi yhden niistä. Muuten ole' hyvä ja pyydä'\nSavokarjalaiselta Granitilta yhden Sanakirjan hinta 2.50 k.h. Tarpeen\nolisi minulle, jos ottaisit omasta kirjastani kirjan Litteraturbladet\n1847 ja Tseremissin kieliopin. Kalevalasi olen tavannut täällä. Oletkos\nottanut kukaties 9 kappaletta Sanakirjoja? Minä olen kirjoittanut\nottaneesi 7, mutta 2 on pois yli siitä kuin olen kirjoittanut yles,\nmitä olen myönyt sekä Sinulle ja muille antanut, enkä muista' mitään\njääneen ylespanematta. Lähde' jo vaikka kesäkuun al'ussa seuraamaan\n\n                                                    toveriasi\n                                                   Europaeusta.\n\nWiipurissa 6 p. toukokuussa 1848.\n\nTätä kirjausta jo aikoja ennen alotin Savitaipaleessa, mutta eipä\ntullut lähetettäväksi. Nyt olen jo saanut toisen passin, jolla pääsen\nPietariin. Sieltä otan sitte toisen, edemmäksi kulkeakseni. Tekee\nmieleni jo kohta lähteä' Pietariin; jos vaan pari viikkoa viivä'hdän\nrajan tällä puolella ja Walkosaarella, kunnes kerkeäävät kirjoittaa'\nPietariin Helsingistä ja muu'alta kirjauksia. Ehkä sitte vielä\ntakasinkin palajan Suomen puolellekin, jos niin tarpeeksi näyttää.\n\nCedervallerin luona olen nyt. Hanén on mennyt Parikkalaan. Sain\nyhtähyvin Cedervallerilta Kastrenin kirjauksen. Siitä on mieleni hyvä,\nmutta en vielä osaa' varmaa sanoa', josko sopii lähteäkseni kiinalaisen\nMissionin seuraan. Saanen kuitenkin Pietarissa tietääkseni, millä\nehdoilla sinne' voisi päästä', ja jos ovat ehdot otolliset, niin \"ann'\nmennä' vaan\".\n\nEnsi kulkevalla höyrylaivalla Unionilla saat 4 kappaletta Savitaipaleen\nasukkaiden pääkalloa Tohtorille Luntlahlille. Sano' asukkaiden siellä\nolevan Savolaista sukua, mutta Hämäläisien ja Wiipurin läänin eri\nnimettömän kansan raj'oilla asuvan. 15 kop. hop. maksavan suomalaisen\nkirjan annoin palkastansa haudankaivajalle, joka lupaa hankkia' vielä\nmuitakin pääkalloja, kuin vaan saisi kulkemaan Helsinkiin, josta minä\nkyllä pidän huolta. Samalla tavalla saat Savakon vaatteetkin\nCedervallerilta.\n\nKuin kirjoitat minulle, niin aseta' se annettavaksi Sirénille\nPietariin, josta kyllä toimitetaan minulle käsiin. Kirjoitakkin\nvarmasti ja kohta, niin saan tolkun Sanakirjoistakin. Pyydä'\npikimältänsä Tikkasta taikka Elmgreniä lähettämään minulle tulevia\nrahoja samalle Sirénille. Pitäisi viime vuoden Suomettarestakin\nosamaksu tuleman minulle, jos Seura on sitä ostanut. Sekin raha\ntarvitsisi seurata' yhdellä kerralla.\n\nAnna' seuraava kirjaus Zilliacukselle.\n\n                                                  Veljyesi\n                                                  Europaeus.\n\nKirjoja et tarvitse ostaa Helsingistä eikä muu'alta luokseni\ntullessasi, sillä niitä on minulla kyllä ja kukaties jätän\nSchröderillekin sekä muihin tiepaikkoihin osan myötäväksi; niistäkin\nsaisit sitte, jos tarvitsisit. Vain tuletko suoraan Helsingistä\nPietariin? Ehkä pääset suoraan Kansellerin luvalla sinne, taikka jos ei\nmuulla neuvolla, niin otat kesän ajaksi erokirjan Akademiasta, kyllä\nsitte huoletta pääset.\n\n\n\n41. Reinholmille.\n\n                                      [24 p. toukok. v. l. 1848.]\n\nVeikkonen Veli hopea!\n\nVain vasta talvella lupaat tulla' tänne' ja nyt lähteä Kajaaniin ja\nKuusamoon. Saisithan Kuusamosta pistäytyä' vähän yli rajankin käymään.\nSiellä olisi varsinkin Piston paikoilla laulattanuttani jääneitä miehiä\nja tulisit sitte tuntemaan senpuolimaisien ihmisien luontoa, tapoja\nj.n.e. Muista' se, että otat Runoseppiä suuria sekä pieniä kanssasi ja\nmuitakin, varsinkin Aspelundin kirjoja, joilla jo elätkin puolta\nhalvemmasti kuin muuten rahalla voisit.\n\nKorkeasaaressa (Högland) sanotaan laulettavan hyvin ahkerasti runoja;\nkuin se on likeellä Helsinkiä ja saarelaiset usein mahtaavat tulla'\nsinne, niin helpostihan joku Oppilaitten voisi lähteä' keralla saareen\nkirjoittamaan mitä eteen sattuu. Toivonkin useampia löytyvän nykyisinä\naikoina Helsingissä, jotka niin likeisen ja hupaisen laulumaan keskellä\nSuomen merta eivät suinkaan jätä' käymättä; kuulustelehhan vaan perään.\n\nKiinaan kyllä Kastren kehoittaa minua lähtemään Wenäen Kiinalaisessa\nLähettiläis Seurassa, mutta jos saan kyllältä varoja sekä aj'an ja\ntilan puolesta täyden vapauden, niin sitte vasta lähden, jos muuten\nasiat eivät estä'. Jos taas sinne pääsen rajan yli, niin on oleva\ntyönäni seurata' Suomalaisien jälkiä Irtyschijo'en ylämaista niin kauas\nkunnes tulen jälkien ensimäisille lähteille. Sekä kielien että muiden\nasiojen tutkimalla voipi se tapahtua'. Castrén Itsekin todistaa\nSuomalaisien Irtyschia myöten siis Tschungariasta päin tulleen.\n\nTervehdi' tuttuasi, ystäväistäsi Bergstadia ehkä minulta ei nähtyä, ja\nmuitakin nähtyjä tuttuja\n\n                                                     tuolta\n                                                 Europaeukselta.\n\nPietarista 24 Toukokuuta v. l. 1848.\n\n\n\n42. Lönnrotille.\n\n                           Pietarissa toukokuun 24:tenä v. l. 1848.\n\nVeikkonen Veli Hopea!\n\nRunojen keräämisen etelä Inkerossa olen jo pannut al'ulle, ehkä\nRunoseppien kontistani välein loputtua sekä muidenkin asiojen tautta\nläksin Wenjo'elta ja Saariista tuota huokeata rantakulkua myöten tänne\nPietariin suuremmille kirjakassoilleni. Täältä kukaties jo tänäpäivänä\nsuoriuttuani lähden tuonne \"tuhmaksi\" laulettuun Tuuteriin, jossa ehkä\nlöydänkin enemmin lauluja, koska paikka on Suomalaisilta asutun maan\nsydämmessä. Koko Inkeron tulen sitte vähitellen ympäri kiertelemään, ja\nlähetän saadut laulut sitte Sinulle, niin pi'an kuin tukevampi tukku on\nkarttunut. Reinholm kirjoittaa tulevansa kukaties vasta talvella tänne,\nmutta nyt kesällä Juhannuksen perästä lähtevänsä Sinun luoksesi\nKajaaniin ja Holmbergin luokse Kuusamoon. Ei haittaisi, jos\nkehoittaisit häntä pistäimään vähän Wenäen Karjalassakin Kuusamosta yli\nrajan.\n\nKarjalaisista Tverin ja Uuden Linnan läänissä on minulla nyt hyvät\nedustiedot: kartoilleni olen saanut rajoitetuksi kaikki Karjalaisilta\nasutut paikat ja olen saanut kuulla että Tverin läänissä, niissä\npaikoissa, joissa tukulta asuuvat, \"suomalaisia laulujakin laulellaan\".\nSinne' tulen siis välttämättömästi lähtemään kukaties parin kuukauden\nperästä, taikka kuin parahin nä'en sopivan. Ai'on sitte kiertää'\nBieloserskin \"Tschudilaisien\" luokse, joita pidänkin paljon erilaisena\nkansana ainoastansa siitä syystä, että asuuvat sen piirin sisässä,\njossa paitsi Wenäläisiä, paljaita Wessiläisiä paikkojen nimiä löytyy.\nNe arvaan Wessiläisiksi siitä syystä, että samanlaisia löytyy varsinkin\nWalgedjärven eteläpuolella, jossa Nestorin mukaan Wessiläiset ennen\nasuivatkin. Vironmaalle on myös mieli lähteä', jos asiat myöten\nantaavat, ja jos aikaa yltää. Tohtor Castrén soisi minun ensi keväinä\nlähteväni aina Kiinaan asti, mutta ainoastansa, jos saan hyvät ehdot:\nvapauden sekä aj'an että tilan suhteen, kyllältä varoja, ja jos muuten\nasiat eivät estä', niin kyllä sitte lähtisin. Muuten ole' hyvä,\nVeikkonen! ja ilmoita' minulle, jos Meurmanin Sanakirjan tekoon vielä\nsaatat toivoa' minun ja milloin pääseväni. Kyllä ensi syksystä aivan\nmielelläni tahdon antautua' siihen työhön, mutta kukaties onkin se jo\nsaatukin koko työ lykätyksi toiseen aikaan, kunnes oma Sanakirjasi\ntulee valmiiksi. Siihen Assessor Rabben sanan mukaan Meurman kyllä on\npyytänyt lupaa; liekkö saanut, sitä en tiedä'. Aseta' kirjauksesi sitte\ntulemaan Kirkkoherralle Sirénille, niin siitä se kohta saatetaan\nminulle käsiin.\n\nTämän kirjauksen kirjoitankin Sirénin talossa, ehkä hän itse on maalla\n\"Datschassa\", Suomen Hautojen Mäellä.\n\nSyksyllä pitää Kalevalan toinen painos toki kuitenkin saataman käymään;\nennen ei, eikä myöhemmäksikään ole' heittäminen. Soisin minä saavani\nsitä kerran läpi lukeakseni ennen painamista ja mielin korjatessakin\npääseväni yhdeksi lukijaksi.\n\n                                                     Veljyisi\n                                                     Europaeus.\n\nJäl'estä kirjoitettu. Kirkkoherra Sirén on nyt tullut Datschasta kotona\nkäymään ja on saanut Kirj. Seuralta Korhosen _Runot_. Olisi hyvä, jos,\nehket paljon muuta, niin kuitenkin painovirhiä ilmoittaisit siitä\nSuomettaressa, sillä tuntuu siinä niitä olevan.\n\nTerveisiä paljon Siréniltä ja hänen pereeltänsä sekä\n\n                                                 edelliseltä.\n\n\n\n43. Sjögrenille.\n\n                                               [D. 30 maji 1848.]\n\nHögädle Herr Stats-Råd.\n\nI det jag hjerteligen får tacka Herr Stats-Rådet för den välvilja, jag\npå min resa sista somras njöt hos Herr Stats-Rådet, tager jag mig åter\nfriheten att besvära Herr Stats-Rådet med en ödmjuk anhållan om att\nHerr Stats-Rådet ville vara god och vid nästa Session till Akademien\ninlemna hosföljande anhållan om rekommendation och äfven välvilligt med\nsitt ord understöda nämnda anhållan.\n\n                                    Framhärdar med högaktning Herr\n                                    Stats-Rådets ödmjukaste tjenare\n                                          D. E. D. Europaeus.\n\nDuderhoff den 30 Maji 1848.\n\nP. S. Jag måste ännu ödmjukast be om, att Herr Stats-Rådet ville vara\ngod och afsända rekommendationen till Duderhoff genom _Krasnoe Selo_,\ndit posten hemtar brefvet.\n\n\n\n44. Lönnrotille.\n\n                                Pietarista 10 heinäkuussa v. l. 1848.\n\nOiva Veikkoseni!\n\nKiitoksia kirjoittamistasi 18 kesäk. ja 15 heinäk. Molemmat ovat olleet\nminulle varsin mieluiset. Edellisessä kirjoitat tarkoin Kalevalan\nuudesta valmistumisesta. Hyvä olisi, jos ilmoittaisit esipuheessa\ntaikka sivujen alakertaan pannuissa muistutuksissa, esim. josko joku\nerinomainen seikka ja mutka perustaiksen ainoastansa yhden laulajan\nvain usiempienko sanoihin, esim. kuin mainitset uuden Kalevalan jälkeen\n\"Ween emosen synnyttävän Wäinämöisen, Ilmarisen j.n.e.\" Nimestä\n_Sampsa, sämpsä_ muistutan sen olevan venäläisen ristimänimen ja\nlyhennetyn sanasta Самсонь = Simson, taikka Samuil, joista varsinkin\nedellisestä Wenäläiset tekeevät Самся samoin kuin Ваня, Катя, Николя,\nВася j.m.m. Suomalaiset, ei osaten ääntää' kahta erisukuista äänikästä,\novat paikoin mukauttaneet toisen paikoin toisen. Kuulin sen nimellisiä\nmiehiä olevan Wenäen puolella, ja Ilomantsin Wenäen Lukkari, jolta\nkirjoitin suomistuneita venäläisiä ristimänimiä, sain myöskin tämän\nnimen. Tuuterin Seurakunnassa on kylän nimi Sämpsänpalo (ja toinen\nKavehkontu). En kuitenkaan tullut kysymään sikäläisiltä Inkerikoilta\n(Wenäen uskosilta Inkeriläisiltä), jos heillä mainittu nimi on\nkäytöksessä.\n\nMitä kuuluu jälkimäiseen kirjauksehesi, Meurmanin avuksi\nlähtemisestäni, niin toivon täältä pääseväni palautumaan nuoin kolmen\nkuukauden perästä. Huomena aj'on lähteä' dilisansivaunulla Uuteen\nLinnaan, jossa tapaan pienen Serkkuni Tohtorin Europaeuksen. Hänen\nluontansa aj'on sitte lähteä' karjalaisia tapaelemaan, joiden luonna\ntoki toivon välttävällä onnella saavani toimittaa' askareitani, koska\ntulen olemaan \"edestä kengässä, takaa raudassa\". Kuin täällä \"halera\"\njulmasti murhaa ihmisiä, niin ovat täällä ihmiset, sitä enemmin\njulmistuneet kaikkien \"haleran kantajien\" päälle, niin että jokaisessa\nkylässä pelkäävät ja välttäävät enemmin kuin pirua, ja jos miehiä\nsattuu paikalle, niin kohta syntyy rähinä ympärille: \"hajota' konttiis\npi'an aikaa, taikka -- --; taikka lähetään hovviin, (pappilaan)\".\nNiihin minua jo on kul'etettu kolmessa paikassa. Kaksi viikkoa\ntakaperin yritin Liissilän Seurakunnan kautta lähteä' suorinta tietä\njalkasin Uuteen Linnaan, mutta mainituista syistä' en uskaltanut\nlähteä' Liissilästä eteen päin, varsinkin kuin sain kuullakseni, aivan\nhuokealla vaan 3 hop. ruplalla dilisansivaunussa saattavani päästä'\nPietarista Uuteen Linnaan. Eräässä Liissilän kylässä yrittivät ottamaan\npois laukkuani, mutta kuin tempasiin takaisin ja sanoin en antavani,\nniin repäsivät sen suorastansa irti, niin että remelit lohkesivat irti.\nTahdoin kyllä minäkin olla' hyvin äkänen puolestani, mutta miesjoukossa\nei voima käynyt. Piti kaikki laukun solat ja vaatteeni taskut\nnäyttelemäni, läkkiäkin maistamani. Kuin Suomalaiset jo kaikki olivat\nsellaiset, niin luultavasti Wenäläiset, niinkuin ennen koettuani olen\nkeksinyt, ovat vieläkin enemmin nurinuskoiset. Liissilän takana olisi\nseurannut venäen uskosia Suomalaisia, joilla sanotaan olevan vähän\nerilainen murre' ja joita kutsutaan Ärrääjiksi, mutta tällä kertaa ei\nkäynyt niiden luona käyminen laatuun, ehkä olisin kyllä mielelläni\nkäynyt, koska ovat vielä sekä Sjögrenille, että muille oppineille\nInkerin maasta kirjoittaneille tuntemattomat. Ärrääjien takaa olisi\ntullut ummikko Venäläistä 70 taikka 80 virstaa Uuteen Linnaan asti.\nOlisin kuitenkin lähtenyt vieläkin mänemään sitä tietä, jos eivät olisi\nkaikissa kylissä sanoneet sotskoin käyneen käskemässä panemaan vahtia\nkaikille kaivoille ja kavattamaan haleran kantajia. Samaa vakuutti eräs\nkirkon mieskin Seurakunnan Provastille Sundbladille, joka sanoi miehen\nolevan hyvin uskottavan ja kehoitti minua lähtemään Inkerin kirkolle,\nkysymään Stanovoi pristavalta, josko mitä sen tapaista käskyä on\nannettu. Sen luona kävinkin, mutta hän sanoi ei olleensa minkäänlaista\nkäskyä taikka kieltoa antanut Kolerasta. Inkeristä toivoin pääseväni\ndilisansiin, kuin olin aivan liki Moskovan maatietä ja kestikievarin\nkohdalla, mutta ei näkynyt puuttuvan tilaa milloinkaan. Sentähden\nläksin sieltä likeellä olevaan Paulovskiin, ja siitä höyryvaunulla\ntänne'.\n\nKolera tappaa täällä hirmuisesti. Kuukauden se on ollut, ja\nsanomalehtien jälkeen sanotaan jo 21,000 henkeä lähteneen. Ympäri koko\nWenäen maan Arhangelista Odessaan ja Rii'asta Kaukaasiaan on se\nlevinnyt. Se on siis nyt paljoa julmempana kuin 17 vuotta takaperin.\nJumala tietänee mihin se vielä kiihdottaa kansoja, jahka kerkeää\nlevetä' Wenäläisiä ul'ommaksi. Täälläkin, jossa ulkomaiden valtaiset\nliikkeet eivät ole' pienintäkään hiiskausta saaneet syntymään, alkoivat\njo kolmena päivänä perättäin 17, 18 ja 19 päivänä kesäkuussa vanhaa\nlukua talonpoj'at tapaelemaan muka haleran kantajia, joista yhtä\nlöivät, niin että parin päivän perästä kuoli, mutta kuin itse saivat\nselkähänsä katujen kolkkiin naulattiin mainittujen seikkojen\nkertomukset ja pyhiä katukulkuja haleran tähden määrättiin, niin\nhävisivät nekin liikkeet. Jumalan kiitos ettei Suomen viimeiset\nsanomalehdetkään vielä ilmoita' tämän taudin sinne tuloa.\nValtaneuvokselta Sjögreniltä kuulin sen jo ennen kuin Pietariin\ntulikaan ker'enneet Salmiin, jossa niinkuin Wiipurin Gouvernöri oli\nhänelle haastanut, 14 henkeä jo silloin olisi tullut kipeiksi ja 6\nkuollut.\n\nUuden Linnan ja Tverin lääniin ko'ettelen nyt lähteä'. Sjögrenin kautta\nsain Akademialta puollustuskirjoituksen. Valtaneuvos Köppen toimitti\ntäkäläisiin saksan sekä venäläisiin sanomiin kertomuksen matkustavista\nSuomalaisista, jossa puhuu hyviä sanoja puolestani ja antoi eriskin\npainaa' joukon ja jo lähetti edeltäpäin Uuteen Linnaan, johon toivoi jo\nensi yrityksellä pääseväni. Jahkapas ko'ettelen siellä toisella tavalla\nonneani: rupean tietäjäksi ja lu'en sellaisia sanoja kuin: Neitsyt\nMaaria emonen rakas äiti armollinen, tule tänne tarvitessa ja muita\nsellaisia vaikka Kalevalastakin pippuriviinaan ja muuhun sellaiseen,\njoka koleratautiin sopii ja ynnä on tunnettu rahvaalta itseltä', niin\nehkä sillä lailla te'en koleran enemmin voitokseni kuin vastuksekseni.\n\nErinomaisia lauluja täällä nyt vielä ei ole' puuttunut, Nyt koleran\naikana on varsinkin vaikea ollut saada' jotakuta. Ehkä Tverissä saanen\nsillä keinoin paremmin, että sanon kerääväni loihtuja lisäksi koleraa\nja muitakin tauteja vastaan ja vaan siinä sivussa ongin muita lauluja.\nMitä olen käsittänyt lauluja, seuraavat kuitenkin tässä mu'assa.\nHäälauluja mielin enemmin kerättyäni painattaa' erinäiseen joukkoon,\nmutta saanenhan sitte Kajaanista takasinkin sinne lähetetyt\nkirjoitukseni. Mitä Tverin puolelta lillii. aj'on kohta ilmoittaa'.\n\nOiva ystävämme Kollan tekisi toki hyvän tekosen, jos toimittaisi\nvalmiiksi Lauseopin Suomen Kielioppihinsa. Eivät nyt kuitenkaan nä'y'\nkykenevän sitä arvostelemaan. Jos lause'opista ei karttuisikaan paljon\nsanomista, niin onkin sekin tosi, ettei siitä ole' paljon erinäistä\nsanomista, kuin kielemme on muuallakin niin säännöllinen kuin suinkin\nja siis sen lause'oppikin niin yhteisen lauseopin mukainen kuin\nsuinkin. Sano' Hänelle paljon terveisiä niinkuin muillekin tuttaville\n\n                                                    veljyeltäsi\n                                                   Europaeukselta.\n\nKuin nyt sattuu vähän aikaa olemaan, ja Meurman ei nä'y' kiirehtivän,\nniin pyydän, että Veikkonen! ilmoittaisit hänelle, mitä kirjoittanut\nolen, sillä kyllä luulen Itsestäsikin kirjoittavasi hänelle.\n\n\n\n45. Lönnrotille.\n\n[17 p. heinäk. v. l. 1848.]\n\nOiva Veikkoseni!\n\nTäällä Uudessa Linnassa olen jo muutamia päiviä ollut ja tänäpäivänä\nlähden jo Karjalaisiamme katsomaan.\n\nNyt olen tarkemmin ajatellut, kuinka kävisi Sanakirjan toimittaminen.\nMeurmanille kirjoitin nyt myöskin ja kysyn kävisikö hänen puolestansa\nlaatuun, jos lähtisin Sinun luoksesi Kajaaniin sitä tekemään, sillä\nsekä Itsesi että sanakeräyksesi käsilläni olo olisi sille työlle\nsuuresti tarpeellinen. Kuitenkin tarvitsen Sinunkin mieltäsi tietää',\njosko en olisi Sinulle haitaksi sekä josko Sinun mielestäsi sopisi\ntyöni paremmin käymään Helsingissä. Myöskin mahtanen siellä ottaa' osaa\nuuden Kalevalan painolehtiä korjatessa, jos katsonet viivyttäväiseksi\npostilla noudattaa' jokaista lehteä Itsesi korjata'. Rahaa se kyllä ei\nottaisi, mutta kukaties vaan aikaa. Onhan Seuralla postivapaus. Jos\ntaas painajalla on kyllä kirjaimia, niin että saavat jo toista sekä\nkolmattakin lehteä ladella' sillaikaa kuin edellinen on Kajaanissa\nkäymässä, niin kyllä ei aikaakaan menisi hukkaan. Toivon siis kyllä\nsopivan minulle tulla' Kajaniin.\n\nAkademikus Köppen on tahtonut, että Maatietouden Seura Pietarissa\npäättäisi matkaa tehtäväksi Votäkiläisien luokse, ja että se matka\nannettaisi minun tehtäväkseni. Akademikus Bär, Seuran päämies sanoi\nminulle tänä vuonna rahaa ei olevan, mutta kukaties se tulevana vuonna\nvoipi tapahtua'. Kyllä sellaiset matkat minun työkseni kelpaisivat,\nmutta Sanakirjan tähden soisin sen jäävän vielä toiseen vuoteen. Kohta\ntoivon saavani tietää', mitä karjalaisilta koituu; olisivatko vaan\nKalevalan lauluja.\n\nUudesta Linnasta 17 heinäkuuta v. l. 1848.\n\n                                           veljyesi\n                                           Europaeus.\n\n\n\n46. Reinholmille.\n\n                                    [19 p. elok. v. l. 1848.]\n\nVeli hopeaiseni!\n\nKirjoitas minulle, kuka se oli, jolta sait nähdä' niitä vanhoja\nmaakirjoja (jordaböcker) viimeis-kesänä täällä käydessämme. Olisi\nminullakin tarvis nähdä' niitä vähäisen. Kukaties kuukauden perästä\ntaikka myöhemmin tulen tänne Pietariin takaisin uudelta matkaltani\nInkerin pitäjistä ja toivon silloin käsittäväni vastauksesi.\n\nTverin Karjalaisien luona olen käynyt, mutta en paljon mitään\nkonttihini saanut. Muutamia lapsien lauluja vaan, ja tarinoita.\n\nNyt en tulekkaan Helsinkiin, senkun Kajaaniin Lönnrotin luona\ntyöksentelemään Wenäen ja Suomen Sanakirjan kanssa. En kuitenkaan\ntiedä', kuin pitkäksi saan Meurmanilta aikaa, täällä ollakseni, sillä\ntällä samalla kerralla kirjoitan häne[lle] aikaa perään. Itse hän jo\nkirjoitti minul[le] Lönnrotin lupauksensa jälkeen työksente[levän]\nlokakuuhun asti mainitun sanakirjan kanssa, Mutta soisin sen työn\nvoivan seisoa' kuukauden taikka puolitoista, [sillä] olisi täälläkin\ntyötä.\n\nKirjoita' vastaus kysymykselleni, sitä odottaa\n\n                                            vellosi\n                                           Europaeus.\n\nP:rissa 19 elok. v. l. 1848.\n\n\n\n47. Lönnrotille.\n\n                                           [18 p, jouluk. 1848.]\n\nVeikkonen Veli hopea!\n\nEhkä vastausta Meurmanilta vielä ei ole' tullut, niin olen kuitenkin\npäättänyt heittää' tänne' jäämisen ja tuota myöten lähteä' Helsinkiin\nja sieltä sitte kotiin. En kuitenkaan taida' toivoa' korrekturista niin\nsuurta palkkaa, että vastaaisi ne suuremmat kulut, mitä täällä\nvieraissa tarvitaan enemmin kuin kotona, ja vielä vaivatkin, varsinkin\nkuin en ole' varsin tarkka korrekturin lukija. Ja jos sitte vielä aika\nkuin antaa, niin saanhan, jos ei muuta, niin kääntää' jonkun romanin,\njosta vaivasta ehkä saanen enemminkin kuin Sanakirjan korrekturista.\nOlen vielä miettinyt ko'etella' Suomen Kielioppia kirjoittamaan.\nViipurin Seura on taas määrännyt 100 ruplaa hopeassa kunniapalkinnoksi\nsellaisesta. Vasta kirjoitan siitä enemmin, kuin al'an nähdä', voinenko\nmilloin siihen ruveta' käsin.\n\nKotipuolella ollessani saanpa vielä kukaties toimeen asian, joka\nmielestäni ei olisi vähimpiä: Joulun mentyä mietin lähteä', pariksi\nviikoksi \"Päivilän pihoja\" tunnustelemaan.\n\nSanakirjojasi en vie' Helsinkiä edemmäksi. Siellä ne pyydän tutkituksi\nehkä Reinholmin luona. Kyllä pikemmin saanenkin ne Helsingissä läpi\nkäydyiksi, kuin siellä toki ainakin saan jonkun toisen avuksi\nkirjoittamaan.\n\nEnsimäinen osa Wallinin Suomen, Ruotsin ja Wenäen Sanakirjaa on jo\npääsnyt kirjakauppaan taikka vähintäkin saanut kauppaluvan. -- Kuulinpa\nnyt Nordensvanilta sen ei vielä olevan nivotunkaan. Häneltä kuulin\nmyös, että Meurman vasta 13 päivänä tätä k. on saanut Pietarista\nosoituksen rahojen ottamiseksi pankista Sanakirjaa vasten. Toivon siis\nsaavani minäkin Meurmanilta Helsingissä rahoja, josta ainakin hankin\nSinunkin saatavan velkani maksun. Meurman lähtee muka tulevana\nperjantaina Helsingistä Turkuun.\n\nKirjojen ja muiden lähettämien takauttamista Tampereelta Lappeenrantaan\nja Savitaipaleesen anon tätä myötä seuraavalla erinäisellä kirjauksella\nTampereen postikonttoriin.\n\nHelsingistä toivon kohta kirjoittavani uuden kerran\n\nHämeenlinnassa 18 Jouluk. 1848.\n\n                                        veljyesi\n                                        Europaeus.\n\n\n\n48. Lönnrotille.\n\n                                              [21 p, jouluk. 1848.]\n\nOiva Veljyeni!\n\nMonin kiitoksin lähetän tässä antamasi 3 hopeaista. Eräs kumppani on\nsuositellut minun lähtemään jo tänäpäivänä Savitaipaleesen, jossa hänen\nveljensä pikemmin kuin kukaan muu taitaa saada' Heleniuksen Sanakirjan\nvälilehdistä kaikki ul'os kirjoitetuksi, niin että ainakin toivon,\nmainitun kirjan sekä Renvallin Sanakirjat saavani Savitaipaleesta yhtä\npi'an käsihisi kuin täältäkin ja jos ei vaan pikemminkin. Nä'yttää\nharmikseni ja kummakseni Heleniuksesta kirjoitetut sanani jääneenkin\nLaukkoon. Nyt ei enään ole' aika[a] niitä odottaa' ja vaatia', senkuu\nkerrassansa Savitaipaleesen päästyä kirjoituttaa koko tukun, joka yhden\nsanellessa ja toisen kirjoittaessa kyllä kettärästi kulkee.\n\nMeurman sanoi tulevan kuukauden kuluessa saavansa rahoja Pietarista.\nHän on jo kirjoittanut perään Pietariin, josta tänne pankkiin vaatimus\njo on tullut, mutta täältä pitää sen vaatimuksen päälle rahat ensin\nlähetettämän Pietariin ja sitte vasta tänne takaisin.\n\nHelsingissä 21 jouluk. 1848.\n\n                                          Veljyesi\n                                          Europaeus.\n\n\n\n49. Lönnrotille.\n\n                                     [29 p, jouluk. 1848.]\n\nVelikultueni!\n\nKuin vähää ennen lähtöäni kuulin Akianderilta virkavapautesi\nvarmaankaan ei vielä uudeksi vuodeksi kerkeävän, niin en uskalla'\nlähettää' Sanakirjojasi suoraan Laukkoon, senkun lähetän tästä Kuopioon\nR:r Kollanin luokse, joka sitte toimittaa ne kulkemaan kunne' päin\ntarvitaan, taikka odottaa Sinua tulevaksi Kajaaniin päin. Sen puolesta\nanon nyt, että kirjoittaisit Kollanille, kuinka hänen pitää\nmenettämänsä. Varoiksi olen kirjoittanut päällekirjoituksen sivuun\n\"Omistajan poissa ollessa Rektorille J. W. Snellmanille\". Kukaties Sinä\ntietänetkin, tokko on kotosalla Kollan vain eikö.\n\nPaha on kuin ei olekkaan tullut sitä tänne', jonka olisi pitänyt\nkirjoittaman Heleniuksen Sanakirjan sanat, niin että niiden kanssa nyt\nvielä en olekkaan kerinnyt. Ethän tuosta pahastune', vaikka vähän\njälemmältä sen kirjan saat; sopineehan eri paperille kirjoittaa' ne\nsanat, jotka tällä välillä tahtoisit siihen pistää'. Ehkä saankin vielä\ntoisen auttajan sitä kirjoittaessani, niin että toivon viikon perästä\nselveäväni siitäkin. Kirjoita' kuitenkin ensi postissa, missä nyt tulet\noleskelemaan, että tietäisin, mistä päin pitää neuvojasi kyselemäni,\nkuin sanakirjan työssä vaikeasti laukeavia solmuja sattuu.\n\nSavitaipaleessa 29 Jouluk. 1848.\n\n                                              Europaeukselta.\n\nJos saisit unehuttamani Sanat Heleniuksesta käsillesi ja tänne\nlähetetyksi, niin olisi kyllä hyvä. Niitä joutuakseni uudeksesta en\nkirjoita.\n\n\n\n50. Reinholmille.\n\n                                           [11 p. tammik. 1849.]\n\nVeikkoseni!\n\nJuuri lähdettyäsi Raumalle tulin minäkin Sinua tavoittamaan, niin että\nmadami vielä oli kamarissasi ja uuni hehkusi hiilillänsä. Olisin kyllä\nottanut muutamia kirjojanikin, mutta vähän oli aikaa etsiä' madamia,\nkuin en ensimäksi taitanut ruveta kyytimiestä viivyttä[mään].\nTikkaselle menin sitte kortteriin. Ole' hyvä ja lähetä' minulle yksi\nRenvalli, Kollanin kielioppini, joka pitäisi olla' siellä ja kukaties\nmuitakin kirjoja, mitä nä'et tarvitsevani. Jos tilaisuutta olisi, niin\nlähettäisit sen kanssa vaikka Lappeenrantaan, jossa saisi jättää'\nkoulun opettajalle Mennanderille, josta minä ne kohta taidan saada'.\nMyöskin saisi ja ehkä sopivamminkin jättää' kirjat Kiurulan taikka\nKaipiaisiin kestikiivariin, jos Savitaipaleen miehiä niissä on\nhollissa. Pietariin matkustavaiset reisuavat tavallisesti sitä tietä\nLappeenrannan ja Davidin \"kaupungin\" kautta, joka tie tulee oikeiden\nrantakaupunkien sivuuttamalla huokeammaksi.\n\nTäällä kotona olen nyt koko vuoden työssä käsin. Lotta siskoltani\nterveisiä seuraa tässä sisässä. Kirjoita', missä Lönnrot on. Viron\nSeuralta sain kirjauksen: ei ole' heillä voimia saada' runon kerääjiä\nInkeriin, mutta paikalliset kerääjät Virossa ovat ko'onneet 1,500 Viron\nrunoa, jotka ruvetaan juuri nyt painamaan saksalaisen käännöksen\nkanssa. Satujakin toimittaa Fählman ehtimiseen. Joukko kasvujen nimiä\noli minulla Lönnrotilta mu'assani, mutta et nyt ehtinytkään sitä\nnähdä'. Onnea tälle vuodelle.\n\n                                                       Veljesi\n                                                      Europaeus.\n\nSavitaipaleessa 11 Tammik. 1849.\n\n\n\n51. Lönnrotille.\n\n                                             [30 p. tammik. 1849.]\n\nArmas Veljyeni!\n\nKirjauksesi 18 tammik. sain toissa päivänä, siitä kiitoksia.\nHeleniuksen Sanakirja on tänne asti viipynyt täällä, kuin on pitänyt\nvälillä jouduttamani Meurmanille Sanakirjan arkkia ja ilmankin en ole'\nsaanut tilaa, kirjoittaa' joka aj'an, kuin Sisareni Venäen maalta on\nollut kotona ja asuttavia huoneita meillä nyt ei ole' joutunut toimeen\nmuuta kuin kaksi kammaria, joissa siis vasta päivän tullen taitaa työ\nalkaa'. Ensimäisen (Renvallin) Sanakirjan lävistäminen otti myöskin\nvähän aikaa. Laukkoon jääneet sanani anon saada' tänne, sillä niitä en\nole' kirjoittanut.\n\nTikkanen pyytää minua ottamaan tehdäkseni Suomalais Ruotsalaista ja\nRuotsalais Suomalaista sanakirjaa, hänen ja Kellgrenin kustannuksella.\nJälkimäistä Sanakirjaa lupasin tehdä', mutta ensimäistä sel'itin\nvähemmin tarvittavan ennen Sinun joutumistasi. Jos siis tietäisit\njoitakuita muita apusanastoja Sinun puolestasi minulle joutavia, taikka\nkopioitettavia, niin olisi se hyödyllinen asia. Myöskin tahdotaan minua\ntoimittamaan satuja, joiden myötä mainitsin sopivan painattaa'\nitkuvirsiäkin. Viimeisien laulujeni se'assa löytyy siellä luonasikin\nsatuja, jos ei kukaties itkuvirsiäkin. Mitä vaan löytänet, niin anon,\nettä lähettäisi[t] ne vaikka Kellgrenille Helsinkiin, häneltä tänne\nlähetettäviksi. Heleniuksen sanatkin sopisivat saman tien lähetettää',\netteivät tarvitse' pitkin matkoin kulkea'. Kukaties saavat tilaisuutta,\nlähettää' niitä matkustajienkin kanssa, jolloin en tarvitse' erittäin\nha'ettaa' niitä Lappeenrannan postikonttorista. Taikka jos ne\nlähettäisit postissa Lappeenrantaan, niin sopisi parahiten suorastansa\nkirjoittaa' ne noudettaviksi postista koulun opettajalta Adolf\nMennanderilta, jonka tointa ilmankin tarvitsisin pyytää' käyttääkseni.\n\nJos kellä muillakin olisi tietääksesi satuja kirjoitettu, niin olisi\nhyvä saada' niitäkin tänne lähetettäviksi.\n\nHyvä uudissanoma oli Kauniskirjallisuuskunnan tointuminen, mutta\npahempi sanoma oli Tikkasen kirjauksessa. \"Sanansaattajan ulosantamista\nkohtasi varsin outo este. Läänin Kuvernöör nimittäin antoi käskyn\nSensorille, ettei hän saa painoon luvata lehteä olkoon siinä\nkirjoitukset mitkä hyvänsä.\" \"Sensori Judén erousi järkiään virastansa.\nSanansaattaja seisoo valmiina kirjapainossa, mutta ei pääse\nhiiskumaan.\" Näin merkkien \"\" kanssa oli Tikkanenkin' merkitellyt. Voi\ntoki niitä konnan koukkuja.\n\nÖhmanin kustannuksesta Suomettarelle ei ole' näyttänyt tulleen\nmitään, koska Tikkanen kirjoittaa omalla kustannuksellansa rupeavan\npitämään Suometarta, ehkä muka ei vielä ole' karttunut puolelle\nkustannuksellekaan ottajia. Sentähden pyytää hän toimittamaan ottajia,\nettei tänä vuonna niiden luku vielä enemmin vähenisi kuin mennä vuonna.\nToissa vuonna oli sillä ottajia 258, mutta mennä vuonna 23(6?), taikka\nvähän päälle 20 vähemmin.\n\nReinholm kirjoittaa viipyväsi Laukossa keväehen asti. Varmaankin on D:r\nTörnegren ilmoittanut sitä hänelle. Varma määrä se kuitenkaan ei\nliene'.\n\n                                                 veljesi\n                                                Europaeus.\n\nSavit[aipaleessa] 30 tammik. 1849.\n\n\n\n52. Reinholmille.\n\n(Kokoelmassa \"Fornfinnarnes musik och sång\", n. 32.)\n\n                                           [4 p. maalisk. 1849.]\n\nVelihyväiseni!\n\nEmpä kaikkia kysymyksiäsi ole vielä vastaannutkaan, joita te'it\ntammikuun 23:nnen päiväisessä kirjauksessasi. Lönnrotin kasvaimien\nnimilistaa en hetkeksikään taida' käsistäni heittää', sitä vähemmin\nsitä lähettää' Sinulle. Kukaties joutaisi sen kopio Lönnrotilta\njollekulle kirjoitettavaksi, taikka kukaties sinulle itsellesikin asti.\nSaisithan asiaa tiedustaa' Lönnrotilta. Minulta se ei joutaisi\nkirjoittajankaan käsiin, eikä täällä olekkaan ketään ainoata, joka sitä\ntaitaisikaan kirjoittaa'. Papit eivät kehtaa'.\n\nTäällä maisin kanteletta ei enään soiteta'. Olen sitä kyllä Ilomantsin\npuolella kuullut soreastikin soitettavan. Siellä kuulin vanhan 80\nvuotisen Pekka Kettusen soittavan sitä kokonansa erilaista\njouhikannelta, jota en missään muu'alla ole' nähnyt enkä kuullutkaan.\nLienee jo mainittu ukko toki kuollut, mutta ehkä vielä olisi hänen\njouhikanteleensa tallella, ja jos kysyttyäsi Elmgreniltä tulisit\ntietämään, että sellaista Seuran säilystössä vielä ei olisi, niin et\nsuinkaan tekisi hullusti, jos kirjoittaisit Ilomantsiin, että\nlähettäisivät sen Sinulle. En oikein muista', jos ei sitä liene'\nkutsuttu jouhikanteleeksi, mutta sen muistan, että jousella (stråke)\nsitä pelattiin. Pitäisi sitte tarkoin kysymäsi, miksi se _stråke_ ja\nmuut osat sekä sen kättelemiset kutsutaan, ja onko paljon vielä\nsellaisia kanteleita ja oliko niitä muinoisina aikoina enemmin.\n\nPyydä Veikkonen! Meurmannilta, kuin pikemmiten viet seuraavan\nkirjauksen, että Hän antaisi Sinulle minulle lähettääksesi 20 taikka\nenemminkin ruplaa hop., jos et jo ole' lähettänyt. En tiedä', miksi hän\nei itsekään kykene' lähettämään. Myötä menevässä kirjauksessa en enään\nkehdannut häneltä rahoja kärkkyä', mutta ano' suullisesti, jos ei vielä\nole' antanut. Kirjoitinhan jo ennenkin monista muistakin velkojen\nmaksamisista. Oletkos nekin jo suorittanut? taikka oletkos saanut\nMeurmanilta rahaa, niitä suorittaaksesi? Pyydä' nyt vaan tänne ensinkin\nrahaa lähetetyksi. Inkerin karttakin olisi tarpeen, ja jos ostaisit sen\nmukaan lyijyspännän tapaisen punaliitupännän, niin olisi se aivan hyvä\nasia.\n\nPitäjän kirjastoa täällä ehtimiseen mietitään ruveta' toimeen saamaan.\nKirkkoherran uusi Apulainen Bonsdorf siitä jo kerran kuulutti ja kylän\nlu'uissa kehoittaa. Marian päiväksi on määrätty kokous Apulaisen\nkammariin, jossa sama kirjasto toivotaan tulevan päätetyksi.\n\nNyt juuri paikalla sain Meurmanilta paketin, jonka päälle oli\nkirjoitettu, että Lappeenrannassa jo on rahakirja tullut. Paketissa oli\nSanakirjan arkkiakin, jonka tähden Sinulle nyt ei tarvitsekkaan\nlähettää' Meurmannin kirjausta. Lähetä' tänne' myöskin Suomalaisia\nkirjojani kartan mu'assa postissa, taikka jos luulet niiden turhaan\nlisäävän postirahaa, niin mahtaa nytkin Karhu arvata' tilaisuuksia\ntänneppäin. Mutta tavannet ehkä itsekin jonkun Lappeenrantaan päin\ntaikka sitä kautta matkustavan, niin tulisi paketti samaan paikkaan,\nkuin postikin sen kuitenkin toisi. Kaikki Viipuriinkin ja sen taakse\nmatkustavaiset tekevät tavallisesti matkansa Lappeenrannan kautta. Joka\ntilassa kirjoitat kuitenkin paketin tulemaan koulun opettajalle Adolf\nMennanderille, jota kirjan päällä pyydät lähettämään sitä minulle\nkiiruusti. Muuten se viipyisi postissa siksi kuin ensin tänne tieto\nannetaan, sitte täältä fullmakti Mennanderille lähetetään että ottaisi\nsen ul'os ja sitte kuitenkin hänen lähettämällänsä vasta saisin sen.\n\nKirjoita' kohtakin Helsingin uusia; ei niitä kaikkia aviisissakaan\ntapaa'.\n\n                                                     veljesi\n                                                    Europaeus.\n\nSavit[aipaleessa] 4 Maalisk. 1849.\n\n\n\n53. Lönnrotille.\n\n                                           [15 p. maalisk. 1849.]\n\nVeli armahaiseni!\n\nKiitoksia paljon lähettämistäsi sanoistani. Työni kulkee jo tavallista\nkulkuansa, niin että joka päiväksi pitäisi yksi arkki valmistuman,\njolla tavalla työ jo lokakuun lopulla päättyisi. Tällä kerralla lähetän\nMeurmanille häneltä nykyisin katsottavakseni lähetetyt parikymmentä\nviimeistä arkkia Sinun valmistamiasi. Olen niistä kyllä poiskin\npyyhkinyt muutamia varsinkin uudissanoja, jos tunsin vähemmin\nonnistuneeksi, kuin joku toisin tavoin tehty sana taikka omassa\ntiedossani löytyvä vanhakin, joka tavallisesti pääsi entisen siaan.\nOlisi useasta sanasta kysyttäväkin jotain, mutta kysyn nyt vaan\nkahdesta: _tahrastaa_ ja _li'astaa_ eivät mielestäni olisi verba\nactivakaan, kuin ovat yksiköstä tehdyt, ja niinkuin jo itse Laukossa\npuhuin: _suomestaa_ (Schildt), _herrastaa, ajastaa, myöhästää, edestää_\nj.m. ovat neutra ja merkitseevät peräti toista, kuin: _ar'istaa,\nmyöhistää, suomistaa, edistää_. Mutta ovatkos _tahrastaa, li'astaa_\neläviä sanoja ja onkos niiden tapaisia paljonkin liikkeellä ja\nkäytöksessä? Liitin minä sanat _lik'aa, tahr'aa_ ainakin, jos paikoin\nolivat poisjääneet ja eikös nämät sanat lienekkin tavallisimmat? Ovat\nne entisiin sanakirjoihinkin otetut, joissa niitä toisia ei löydy'.\n\nJos Meurman lähettää minun valmistamiani arkkia katsottavaksesi, niin\npyydä' niitä korjaella' säästämättä sekä poispyyhkimällä kelvottomien\nettä vi'allisien parantelemalla ja lisäämälläkin tarpeellisilla\nsanoilla. Uudissanojen tekoa olen pyytänyt välttää', missä vaan olen\nvoinut, jos ei varsin sopiva ja ymmärrettävä muoto ole' mieleen\npistäytynyt taikka suurempi tarvis vaatinut. Luonnollisuus tarvitsee\nkielessäkin tulla' hoidetuksi, eikä sitä kukaan osaakkaan paheksia',\nettä, jos toisessa kielessä mitä sanotaan yhdellä sanalla, sen eteen\nSuomessa tarvitaan useampi taikka toisin asetettu lause. Muihinkin\nkieliin varsinkin latinaksi kääntäessä tarvitaan paljonkin katsoa' sen\nkielen tapaa, eikä väkisinkään tehdä' uudissanoja ja muukalais mukasia\nlauseita. Suomi kyllä suvaitsee paremmin uudissanojen tekoa, mutta\ntahtoo niitä tarkasti säännöllisiksi. On niitä vi'akkaita johtosanoja\nLatinalaisiltakin tehty. Nimitettyäni essivus akademialaisen Bötlingkin\nluona Pietarissa, moitti hän kohta sen väärää johtoa ja sanoi päätteen\nivus voivan liitettää ainoastansa participiumiin praet. pass., esim.\nnominatus, genitus, datus, mutta kuin mainittu participium sanalla esse\nei ole', niin voipi siitä sen siaan tehtää' entialis (absentialis\nj.m.), joka toki olisi oikeampi.\n\nSanotaanhan Vesilahdellakin: tuleevat, sanoovat, niinkuin sanoovat\nValkealassakin ja muu'alla Kymen tienoilla, joissa Hämeen puhe jo\nalkaa. Tietänethän kuinka laajalta mainittu puheentapa käytetään ja\nmissä taas: tulevat, sanovat alkaa puhuttaa'. Ole' hyvä ja ilmoita'\nsiitä minulle. Täällä sanotaan: sannoot, tulloot, niinkuin muu'allakin\nViipurin läänissä ja Inkerin maalla, Savossa taas sanotaan: tuloovat,\nsanoovatten.\n\nKuuluu Viipurin Ränteriassa olleen kirjoittajan yrittäneen väärällä\navaimella päästä ruunun rahoja kopistamaan, mutta onnettomuudeksi\njuuttuikin hänen avaimensa liikkumattomaksi oveen. Hätäyksen sanotaan\ntehneen sekä kirjoittajan että Räntmestarin vuoteen omaksi.\n\nJäätkö kau'aksikin Laukkoon? Kirjoita' kohtakin, sitä rukoelee\n\n                                                   veljesi\n                                             D. E. D. Europaeus.\n\nSavit[aipaleessa] 15 Maalisk. 1849.\n\n\n\n54. Lönnrotille.[10]\n\n                                         [27 p. maalisk. 1849.]\n\nVeli hopeaiseni!\n\nRunosepän kaupoilla pitämisen olen heittänyt Cedervallerin haltuun,\nmutta sen kulkemisesta huolta pitääkseni anoisin, että olisit hyvä ja\nuuden Kalevalan esipuheessa mainitsisit pari sanaa Runosepässä olevan\nJohdatuksen Runon tekoon tarpeellisuudesta Kalevalan ymmärtämiseksi\ntaikka että jokainen Kalevalan ostaja myöskin suotaisiin ostaa'\nRunosepän. Luullakseni Kalevalan esipuheesta nyt kuitenkin jättänet\nruno-opin Runosepän löytyessä pois, paitsi mitä tapuloista ja muista\nyli Runosepän käyvistä asioista suotavasti puhunet.\n\nJos lähettäisit minulle Professor Brockhausenin adressin, niin olisi se\naivan hyvä, sillä mielelläni lähettäisin hänelle nyt jo Runosepän\nvaikka useammankin Berliniin Schotille ja muille lähettääksensä. Taitaa\ntois- ja menneen vuotiset Suomettaretkin olla' hänelle suotuisat.\n\nOnkos Sinulla mitä määrättyä rajaa mietitty lausukkajen päätteen\n_itsen_ ja _itan_ välillä? kuin kirjoitat esim. _kunnioitsen_ (Suomi\n1844 siv. 182) kuin ennestänsä kirjoitetaan _kunnioitan_. Kukaties\nkirjoitatkin _raudoitsen, laudoitsen jern-, brädbeslå_, mutta\nsanotaanhan kuitenkin _kirjoitan_ ja ei _kirjoitsen_. Kyllä\nkirjoitetaan ristiinnaulitsen, mutta onhan tämäkin alkuansa uudissana\nja oikeammin _nauloitsee_, jos sillä päätteellä oleman pitää. Jo 1847\nvuoden Suomettaressa 25 kirjoitin: \"kuin tahdotaan sanoa', että\n_varustaa' j-kulla j-kuta_ niin tehdään anottu lausukas annetun nimukan\nmonikon kohdinnasta. Niin tulee sanasta _kirjoja kirjoittaa'_\n(kirjoilla varustaa'), sanoista _lautoja, nimiä, kuvia, laudoittaa',\nnimittää', kuvittaa_.\" Vepsässä löytyväiset alkumuodot _kirjoida,\nlaudoida, nimidä, kuvida_, osoittaavat vielä selvemmin kuinka on\nsyntynyt _kirjoittaa'_ etc. Tämän mukaan olisi kyllä _kunnioitan_\n(= varustan kunnialla) oikeimmin vanhalla kirjoitustavalla. Mutta\nolkoon niin taikka ei, niin on kuitenkin vielä rajoittamatta kummankin\npäätteen käytös. Enkä ole' minäkään niiden päätteellisiä lausukkaita\nsanakirjoista ko'onnut, että taitaisin näkemällä jotain yleistä\npäättää'. Virkappas Veikkonen oma mietteesi tästä.\n\n                                                     Veljyesi\n                                                     Europaeus.\n\nSavitaipaleessa 27 Maalisk. 1849.\n\n\n\n55. Reinholmille.\n\n(Samassa kokoelmassa kuin kirje n:o 52.)\n\n                                             11 huhtik. [1849].\n\nVeikkoseni!\n\nJuuri nyt sain lähettämäsi satullin ja kirjat, joista kiitoksia aivan\npaljon. Kirkherra Kjellman pitäisi jo tänäpäivänä lähtemän Porvoosen,\nja jos vielä tapaaisin hänen kotoa, niin pistäisin Meurmanille menevään\nja jo eilen Kjellmannille annettuun pakettiin tämänkin kirjauksen.\nSiitä kivikeihäästä sain jo mennä keväenä sen tiedon että \"lapset sen\nmihin lie hävittäneet\". Yhtähyvin aj'on vieläkin kysyä' sitä perään,\nkukaties se jo olisi häveyksistäkin löytynyt.\n\nVielä vähän kanteleesta. Runon ja laulujen nuotteja nyt on vähin\nkerättykin, mutta liekkös erittäin suomalaisia Kanteleen soittoja\nyhtäkään? Mahtaa kyllä olla', että laulujen ja runojen nuottia\nkanteleellakin soittaavat, niinkuin usein runoja laulaessansakin\nsoittaavatkin kanteleella nuottia, mutta varon, että eiköhän siinäkin\nperisuomalaisessa kanteleen soitossa olisi jotain merkittävää yli\nsuullisen sävelen. Minä, ehkä kyllä maita matkustanut, en kuitenkaan\nole' puuttunut kussakaan kuulemaan runolaulun myötä kannelta\nsoitettavan; kukaties Lönnrot taikka Kastrenkin olisivat sitä saaneet\nkuullaksensa ja jotakin siitä taitaisivat sanoa'. Venäen Karjalassa ei\nkannelta missään pidetä, mutta Ilomantsin, Suojärven ja Suistamon\npitäjissä olen niitä tavannut. Varmaankin niitä löytyy koko Suomen\nKarjalassa ja Savossakin. Taitaisivathan monet Ylioppilaisetkin antaa'\ntietoa, missä niitä enemmin ja missä vähemmin tavallisesti käytetään,\nehkä kyllä löytynee monta Ylioppilaistakin, jotka kotipaikkojen\nsuomalaisista asioista juuri kuin Oluveliniuslanderin Liisa tietäävät\nainoastansa \"tuvasta ulos ja ulkoa tupaan\". Aivan hyvä olisi, jos joku\nsoitteloa rakastava Ylioppilainen taikka useampikin, ja jos vaikka\nSeuran varoilla, saataisiin matkaelemaan niille kanteleista\nrikkaimmille paikoille, joissa sitte kaiken muun kerättävän sivussa\nahkerasti keräisivät kanteleen soittoja, kysellen kaikkien kanteleen\nsoittajien perään ja soitattaen kutakin tarpeeksi asti. Pitäisi vaan\noleman sellainen kerääjä, joka ymmärtäisi, mitkä kanteleen soitot ovat\nomituisia, ja mitkä muukalaisperäisiä. Torven ja ruokopillin\nsoittojakin saisivat kerätä'. Pitäisi Sinun toki kirjoittaa'\nLönnrotille kysymyksen, mitä hän tietäisi merkittävää sanoa' kanteleen\nsoitosta.\n\nSe on todella tuhma asia kuin kanteleesta, joka toki on perisuomalainen\nsoitinkalu ja sen soitto runoissa niin halullisesti ihaeltu, ei paljon\ntaikka todemmin sanoen ei mitään muuta tietä' kuin että sellaisia\nkaluja löytyy. Kanteleen puukoppa kuitenkin ei ole' sen pääasia, se oli\nsen soitto joka ihastutti kaikki kuulijat ja sitä soittoa pitäisi\nvälttämättömästi unohduksiin vaipumasta pelastettaman. Saappas nyt\ntälle asialle kaikella ahkeruudellasi nuorukaisia mieltymään. Oliko\nSakkolassa ja Pyhäjärvellä kanteleita? Inkerillä niitä en ole'\ntavannut, ehkä olen kysellytkin.\n\nHyvä olisi kuullakseni Helsingin uutisia. Sain täällä pari viikkoa\ntakaperin kuulla' pitäneenne kissan naukujaisia Aminofin\ntervehtimisiksi tietoviisauden professoriksi päästyänsä. Nimitti\nsitte Elmgrenkin kirjauksessansa Nordenstamin käyneen vasten\nkauniskirjallisuuden yhteyttä; mutta kuinka, sitä en tiedä'. Kuinkas\nkävi Gottlundin juttu Ahlqvistin kanssa? Ettekö ole nytkään saaneet\nsuomalaista teateripeliä syntymään?\n\n                                                 veljesi\n                                                Europaeus.\n\nSe aina huomenesta huomeneen jäävä Kjellmanin lähtö on nyt tullut\nkeskoiseksi. Kesällä toivoo hän sille uutta syntymistä. Ahlqvistilta\nsain nyt uutta Sanakirjan työtä. Hän kirjoittaa sekä kissan\nnaukujaisista että Keisarin uusista viiksistä tarkoin. Viiksijuttu om\ntuhma asia, mutta oikein mieltäni pahoittaa, kuin en saanut kissan\nnaukujaisia pitää. 14 huhtik. -- Tule' veikkonen kesällä katsomaan\n\n                                                     Europaeusta.\n\nOlisi pitänyt saamani punaliitupännä, joka punaisen jäl'en tekee, mutta\nmuuten on lyijyspännän tapainen. Konsa lähetät Inkerin kartat? Menes\nnyt Kastrenille, jolle tätä myötä myöskin olen kirjoittanut ja pyytänyt\nhänellä varmaankin löytyviä Venäen maakunnan karttoja, jotka sitte yhtä\nmyötä taitaisit lähettää' Seuran postilla, kuinhan vaan annat\nElmgrenille taikka Kellgrenille.\n\n\n\n56. Reinholmille.\n\n                                                   [Toukokuussa 1849.]\n\nVeli Hopeaiseni!\n\nViime postissa sain viimenkin Meurmanilta rahoja 25 hopearuplaa, ja\nnimitti hän jo antaneensa sinullekin 40 hopearuplaa. Erehyksissä\nlähetin kuitenkin Meurmanille kuitin 75:den hopearuplan edestä, kuin\noikeastansa olisi pitänyt oleman 65 ruplan edestä. Mutta sillä se\nparahiten paranee, että sivumennessä pistäyisit Meurmanilta anomassa 10\nhopearuplaa lisään, niin tulisi kuitti paikallensa. Niistä rahoista\nantaisit 6 hopeata Zilliacukselle maksaaksensa sadan vouraa häneltä\nminun puolestani viimes keväenä ottamasta vel'asta, jonka itsenkin\nlupaan maksaa' niin pi'an kuin tulen tarpeeksi asti ansaitsemaan ja\njoutumaan. Lienenkö vielä ennen nimittänyt, että olen Kirj. Seuran\nkirjastostakin ottanut joukon kirjoja, joita sitte tähderahoilla\nmaksaisit niin paljon kuin piisaa; mutta jos ta'as ne jo olisit\nmaksanut, niin on vieläkin kahden vuoden jäsenraha Seuralle\nmaksamattani. Kirjoitaa' vaan kohta, mitä paikkoja olet saanut\nmaksetuksi ja mitä ei.\n\nLönnrotin Tulkin kirjojeni se'asta soisin tänne lähettäväsi vaikka\nLappeenrannan kautta niinkuin ennenkin olen kirjoittanut. Kysy'\nTikkaselta, joko hän on lähettänyt menneen vuoden Suomettaren Räävelin\nkirj. Seuralle. Eipäs hän minulle vielä ole' lähettänyt yhtäkään, ehkä\nmyöskin pyysin. Kysy' vielä, onkos Cedervallerille jo lähettänyt\nRunoseppiä. Vielä en edellisissä kirjauksissa muistanut ilmoittaa'\nTikkaselle, että Cedervaller kirjoitti minulle, että Tikkasen pitäisi\nhänelle lähettämän laskun kartoistansa, jotka jo muka ovat kaikki\nmyydyt, mutta yksi osa Kloubergilta.\n\nHanki' nyt monta monuista kesäksi matkustelemaan ja Inkeristä sekä\nvarsinkin Lavansaaresta ja Suuresta Saaresta runoja hakemaan. Provasti\nHipping Uudella kirkolla sanoi minulle Perniön pitäjässä olevan paljon\nvanhoja hautakumpuja kivestä (jättekast); niitä saisitkin keväellä\ntännepäin tullessasi kopistaa'. Saisit sitte käydä' sikäläisien\nVirolaisienkin luona kuulemassa heidän kieltänsä ja laulujansa ja\nkirjoittamassakin niitä. Pyydä' itsesikin kanssa jonkun toisen\nlähtemään. Kuin minulla vielä on Runoseppiä yltäkyllin, niin taritse'\nniistä välillisiä lauluarkkia puoleen hopeakopeikkaan kappale\njokaiselle Suomalaisien vehkehien tähden maata matkaelemaan lähtijälle.\nKokonaisia kirjoja tavallisella paperilla lupaan sellaisille 10\nhopeakopeikasta kappale, ehkä muuten myyn 15 kopeikkaan. Tikkanen\nSinulle kyllä taitaa hankkia' Runoseppiä, jos et itse saa'. Meijerin\nkirjapuodista Pietarissa saadaan 1 1/2 vaskikopekalla kappale pieniä\nevangel. Seuran kirjoituksia, jotka myöskin ovat hyvät antaa'\nsellaisille, jotka Runosepän tapaisia kirjoja eivät paljon suvaitse.\nJos vaan saan kohta tietääkseni, että minun tännekin pitäisi hankkimani\nRunoseppiä ja Meijerin kirjaisia, täyttääkseni matkustavaisien\npuolityhjiä konttia, niin te'en sen aivan kernaasti. Pyydä' Sinä vaan\ntietääksesi ketä lähtee liikkeelle. Jos ei Kirj. Seuralta matkarahoja\nnyt liikene', niin pyydä' Meurmanilta nimeheni 20 hopearuplaa, sillä\nmennä kesänä eivät suinkaan menneet kaikki matkarahani runojen hyväksi,\nmutta nyt niitä kuitenkin tahdon palkita' sekä rahoilla että\nRunosepillä, joita siis saat osaksi rahattakin luvata', kelle\ntarpeelliseksi nä'et. Muista nyt vaan että saat niitä nuorukaisia\nliikkeelle, sillä senkautta niistä pikemmin miehiäkin tulee.\n\nPyydä lähettää' kohta Inkerinmaan karttaa sekä niitä vanhojakin.\nSjögrenin kirja Inkerinmaasta olisi minulle myöskin sangen\ntarpeellinen. Saatkos myös lyijyspännän tapaisen punaliitupännän niin\nolisi sekin minulle sangen tarpeellinen. Ainahan sieltä Lappeenrantaan\npäin matkustellaan, muista' toki kirjoittaa' ja lähettää mitä tahtoo\nveljesi Europaeus.\n\nOletkos saanut Meurmanilta Siskoni uusia keräämiä lauluja? On Sinulla\nkirjojeni se'assa Proföfversättning af Davids Psalmer, jota myöskin\ntahtoisin tänne, ko'etellakseni ehkä muutamia kauniimpia mukaella'\nrunopukuun. Anna' seuraava koetus Tikkaselle Suomettareen pantavaksi.\nJouduttuani runoutan Vårt Land, jota jo olen onnellisesti alkanutkin.\n\n\n\n57. Meurmanille.\n\n(Lönnrotin kirjekokoelmassa.)\n\n                                      Savitaipal den 13 Maji 1849.\n\nHögädle Herr Sekreterare!\n\nAdjunkten Wessman, som dessa dagar skall resa till Helsingfors ifrån\nLuumäki för att å klinikum låta kurera sina ögon, har fått de färdiga\noch genomsedda arken 117-147 till att föra med sig till H:fors, hvar\nhan antingen sjelf afsänder dem till Herr S:ren, eller lätteligen kan\nfås genom någon klinici Doctor. Arbetet tyckes vara nog hålligt, men\nförnämligast har jag försenats genom andra göromål, hvilka jag dock\nframdeles icke mera kan sysselsätta mig med utan att för mycket försena\nLexiconet. -- Af misstag skref jag sistes qvitto på 75 ist. f. 65 rub.\ns:r, hvarföre jag dock redan skrifvit till Mag. Reinholm, till hvilken\nHerr S:ren för qvittots rättande redan torde hafva aflämnat 10 rub.\nS:r.\n\nHerr Sekreterarens\n\n                                     ödmjukaste tjenare\n                                     D. E. D. Europaeus.\n\nFöljande ord hafva icke kunnat öfversättas.[11] -- -- Dessa kunna nog\naf D:r Lönnrot öfversättas.\n\nBedes om detta brefs aflämnande till ägaren.\n\n\n\n58. Reinholmille.\n\n                                          [15 p. kesäk. 1849.]\n\nVelihyväseni!\n\nKarhu sanoi luvanneesi kukaties tulla' tänne kesäksi. Älä heitä\ntulemattasi; se olisi aivan hyvä ja hupasa asia täällä maan sydämmessä\nasuvalle. Täällä on toki nyt Gulinin siassa reima Kirkkoherra Kellman,\njonka kanssa aina lu'etaan sanomia ja politisierataan maailman\nmenoista.\n\nMutta miksi et ole' kirjoittanut mitään? Lienethän saanut kirjaukseni\nkanteleen soittojen keräämisestä? Oletkos saanut ketä liikkeelle?\n\nOle nyt hyvä ja ano Meurmanilta 25 hopearuplaa, jonka tarvitsisin\ntänne. Sen saat postissa lähettää, taikka tuo' Itse pikemmin.\nVarsinaista kiirettä sillä kuitenkin ei ole, ehkä kyllä olen\nrahattomana. Mutta saapihan tällä välillä lainaksikin, jos mitä\ntarvista tulisi.\n\nToru se Tikkanen aivan pahan päiväseksi, kuin ei se vastaa' minulle\nRunosepistä eikä muistakaan kysymyksistä. Jos hän olisi niin perin\nlaiska ollut, ettei itse olisi paria sanaa kehdannut kokoon pistää',\nniin olisihan taitanut ilmoittaa vaikka suusanalla Oksaselle taikka\nSinulle, jotka muutenkin usein olette kirjoittaneet tänne, taikka\nKarhulle, joka itse tuli tänne paikalle. Kuinkas kulkee kauniskirj.\nSeura? Gottlundin Suomi? Saiko Oksanen Bouchtin stipendiumin vain se\ntoinenko? Etkö saa Oksasta kerallasi tänne, niinkuin hänkin jo lupaeli?\nEikö se saa minulle apulaista ketään? Vain tuotkos Sinä jonkun tänne\nauttamaan minua Sanakirjan työssä vuodeksi. Kirjoita kohta vastaus,\nvaikka ennen rahojen lähettämistä.\n\nTänne olet hyvin tervetullut! kammaria on jo rakennettu lisään, niin\nettä nyt on kyllä tilaa, Tule' vaan välttämättä; toivoo\n\n15/6 49.\n\n                                             veljesi\n                                            Europaeus.\n\nP. S. Pääkalloja saat vieläkin vaikka kuinka paljon.\n\n\n\n59. Reinholmille.\n\n                                             [23 p. kesäk. 1849.]\n\nVeliseni!\n\nJo kirjoitin että ottaisit Meurmanilta 25 ruplaa hopeassa. Ole hyvä ja\nota täyttä 40 ruplaa, sillä minulla nyt on enemmin tarvista, kuin että\nensimäinen summa kau'an piisaaisi. Elä unohda täyttää tätä anomustani.\n\n                                                        veljesi\n                                                       Europaeus.\n\nJuhannuksen aattona.\n\n\n\n60. Reinholmille.\n\n                                             [Heinäkuussa 1849.]\n\nVelikulta!\n\nKuin nyt menisit Sikter Meurmanin luokse Litoniuksen kivihuoneesen,\nniin anottuasi saanet häneltä 40 ruplaa hopeassa, josta saat velkani\n7 r. 50 k. hop. maksetuksi, ja veisit vielä Lektor Akianderille 20\nhopearuplaa. Sitte on vielä päälle 4:stä hopearuplasta tuleva Mag.\nZilliacukselle; muita niillä rahoilla maksettavia velkoja minulla\nHelsingissä ei ole', mutta mitä jäl'elle jääpi, sillä saisit ottaa'\nkaksi taikka kolme osaa (aktier) kauniskirjallisuuden toimituskunnassa.\nKirjoita' joko ja kuinka se pääsee al'ulle. Huvittavaa olisi myös\ntietää', kuinka Gottlundin riita Ahlqvistin kanssa loistaa, ja josko\nSuomettarella on olovalta ottajia.\n\nJos Meurman kysyisi jotakuta kirjaa, taitaaksensa epäilemättä antaa'\nrahoja Sinulle, niin lienee tämä kirjaus saman täyttävä, jonka siis\nvaroiksi mahtanet ottaa mukahasi Meurmanin luokse. Hänelle olen\nkuitenkin jo kirjoittanut, antaa' Sinulle kysyttyä mainittu summa\nrahoja.\n\nMitä jo ennen toisessa kirjauksessa kirjoitin siellä olevien kirjojen\ntänne lähettämisestä, saat niitä lähettää' markkinavä'en kanssa\nPorvoosen taikka myöhemminkin tulevan viikon sekä sitä seuraavankin\nviikon al'ussa, sillä silloin on meidän kirkkoherralla Kellmanilla uhka\nlähteä' Porvoosen, josta hän vaikka Öhmanin kirjapuodista saapi\nhelposti tänne tulevat kirjani. Muutoinkin taitaisit niitä lähettää\nLappeenrannan kautta Viipuriin päin matkustajille, jotka taitavat\nheittää' ne Lappeenrantaan koulun opettajalle Mennanderille, josta ne\nhelposti taidan saada'.\n\nKirjoita' siis kohta kaikellaista\n\n                                               veljellesi\n                                             Europaeukselle.\n\nPortörin astioinensa saat vaikka myödä' mistä hinnasta lystäät,\njollekulle vastatulleelle ja sitä tarvitsevalle ylioppilaiselle. Anna'\nseuraava lappu madamin viedä' Simeliuksen kirjapainoon.\n\n\n\n61. Lönnrotille.\n\n                              Savit[aipaleessa] 21 heinäk. 1849.\n\nVeli kultaiseni!\n\nKuin Meurman nyt on Tur'ussa, niin käypi parahiten laatuun, että\nlähetän nyt kohdastansa Sinulle seuraavaiset läpikatsotut arkit\n147-175. Nyt lähden Lappeenrantaan veneellä, saamaan Meurmanin\nlähettämiä rahoja, niin käypi hyvin arkkienkin postiin paneminen.\nKukaties et tarvinne' Sinäkään niitä Meurmanille, senkun kohdastansa\nHämeenlinnaan.\n\nSuurilla Venäen maan specialkartoilla olen ahkerasti hakenut\nSuomalaisten jälkiä nimissä, ja jo tullutkin siihen vakuuteen, että\nSuomalaisia ennen ei ole ollut etelämmällä Venäellä kuin nytkään\nInkerillä; vieläpä ovat Inkerilläkin levenneet etelä- ja varsinkin\nlänsipuolella Venäläisiltä ennen asutuille aloille. Pitäjät Gubanitsa,\nSherebäta, Moloskovitsa, Skvoretz, Kolpina j.m. ovat pi'an kaikki\nkylien ja jokien nimet Venäläisiä, kukaties pikemmin Vendiläisiä (josta\nVenäläinen, kuin niitä Slaväniläisiä Suomalaiset lienevät ensiksi\ntavanneet), koska ei itsessä Venäellä, mutta enemmin vanhassa Vendin\nmaassa Itämeren ja Tyringin välillä löytyy paljon päätteitä witsch\n(witz), itsa.\n\nSuomalaisten entinen ja osaksi nykyinenkin eteläänpäin ul'ottuminen\njuoksee noin 50 virstaa etelätse Suomen lahdesta, Nevasta ja Laatukasta\nTichvinan kaupungin tienoille. Siitä vähän idätse kiertäen Kargopoliin,\njosta taas pohjaispuolitse kiertäen Schenkurskiin, jonka takana Viena\ntulee vastaan. Sen latvajo'elle Jugalle tulivat Kasanin pohjaispuolitse\nvarsinkin Vetlugan virtaa myöten. Suchonan ja Wytschegdan varsille\neivät levenneet, mutta vasta pohjais-Vienan sivujoille Pinegan ja\nJemzan varsille. Wetlugankin (Wolgan sivujo'en) latvalla on vähällä\nalalla toistakymmentä puron ja kylän nimeä Suomalaista, ja itään sekä\nlänteen päin siitä ei jos muutamia Suomalaisen näköisiä nimiä löytää.\nSitä vastaan on niissä vieraissa paikoissa vierastapaiset nimet vallan\npäällä, sellaisin päättein kuin -домля, (-темля) -меня, -бoi, (-бай),\n-capa, (-сора), (-сера), (-шара), -окса, (-екса), -шма, -ига, -гумсъ,\n-ба, -лсарь, -похта, (-пахта), -божа, -балъ, -года (-гда).\nTämänlaissanaista kieltä puhuivat siis venäläisten edelliset kansat\netelämpänä mainittua Suomalaisten rajaa, paikoin sekaisinkin yli\nrajan. Nä'yttää näistä päätteistä ja yhteisistä nimistä (Вишера\n[Syräniläiseksi _schor_ = joki] joki yhtyy Uuden Linnan luona\nWolchovaan, toinen Wytsegdaan, kolmas Каmа'ап liki latvaa) että\nSyräniläissukuinen kansa on ennen asunut Ilmenjärvestäkin länteen päin\nja Moskuvasta länteen sekä etelään, mutta kuin etäälle, en vielä\ntiedä', kuin kartat eivät yllä'.\n\nJos liikenisi Sinulta, niin ole hyvä ja lähetä postissa minulle Viron,\nLihvin ja Kuurin? maan karttasi sekä nimisel'itykset joksikuksi\naj'aksi. Mielin tehdä' suuren kokouksen sellaisista muinaistietoisista\nSuomalaisista ja muista nimistä ja yhdistää siihen mitä Suomettaressa\n1847 kirjoitin Suomalaisten esi-isistä, jonka kirjoitan saksaksi ja\nannan Pietarlaisen tietousseuran näppiin. Kaikki karttani olen\nselkäpuolelta lyijyspännällä ristinyt kirjaviksi.\n\nHelsingistä kuuluu pel'oittavia sanomia. Nordenstam, joka sitte talven\non pidätellyt Romaniseuraa edemmäksi pääsemästä on nykyisin saanut\nkiellon kaikille yhdistyksille, joilla ei ole Keisarillista\nperustuskirjaa. Surkuteltava on, kuin sitä Kirjallisuuden Seurallakaan\nei ole. Saapikos se nyt sitä enään? Hyvä toki, kuin on se Viipurin\nSeuralla.\n\nUnkarista ei sanomalehdet vielä virk'a muita kuin pienempiä tappeluja,\nmutta kirjauksen sisässä Ruotsista ehjinä tulleissa sanomalehdissä on\nmuka puhuttu Venäläisten ja Itävaltalaisten 200 t. taikka toisia\npuheita myöten 180 tuhantinen joukko on tullut kovin lyödyksi Raabin\nluona 120, toisin puhein 90 tuhannelta Unkarilaiselta. Kroatilaiset ja\nMähriläiset uhkaavat antautua Unkarilaisten yhteyteen. Kaikki Itävallan\nkansa on sodan kanssa tyytymätöin; rekruuttia viedään köysissä\nsotaväkeen. Unkarilaiset ja Puolalaiset liehtoovat kyventä joka\npaikassa.\n\n                                                  Veljesi\n                                                 Europaeus.\n\nReinholm kuuluu menneen Vuoksen tienoille keräilemään. Ahlqvist\ntoimittaa syyskuuhun asti Beckerin virkaa.\n\n\n\n62. Reinholmille.\n\n                                               [28 p. heinäk. 1849.]\n\nArmas Veliseni!\n\nMitenkös nyt saisin tänne Inkerin kartat, venäläisen sekä ruotsalaiset?\nNiitä olisi nyt välttämättomästi tarvis kutakin. Schubertin kartta\nlienee ehkä mu'assasi, niin että tahtoisit sitä itsekin tarvita', mutta\nota hienoa postipaperia ja kirjoita siihen kaikki käytäväsi paikat\ntarkoin ylös, niin kuin kartallakin ovat, niin taidat kyllä sellaisella\nomatekoisellakin kartalla tulla aikaan ja minä sitte saan oikean\nkartan. Lähetä se Cedervallerille ja pyydä häntä lähettämään sitä tänne\nSavitaipalaisien kanssa, joita jokapäivän tapaa lankkusaksojen\nkonttorissa. Jos Helsinkiin jättämäsi kartat jo olet antanut Seuran\nkirjastoon, niin saan ne sieltä kyllä Elmgrenin kautta, jolle nyt\nmyöskin kirjoitan, mutta jos omaan kätköhösi olet ne vielä jättänyt,\nniin kirjoita sitte pikimältänsä Elmgrenille, että toimittaisi mainitut\nkartat tänne tulemaan.\n\nOletkos saanut viimeviikkoista kirjaustani? Siinä unohutin kirjoittaa\nkartoista. Oletkos myös saanut sitä kirjausta Helsingissä, jossa pyysin\nSinun ottamaan Meurmanilta 10 hopearuplaa? Niitä vähintäkin et ole\nottanut, niinkuin Meurman kirjoittaa. Saitkos myös sen kirjauksen,\njossa oli Castrénille kirjaus sisässä? En kummaltakaan teiltä ole\nsaanut vastausta. Vain jokos aikaisin läksit Helsingistä?\n\nKuinkas keräyksesi kulkee? Mitäs olet merkillistä saanut? Kirjoita nyt\nkohta minulle ja useammankin kerran. Tarvis olisi, että kirjoittaisit\nminulle, mitä maksujani olet jo suorittanut että tietäisin mitä vielä\non suorittamatta.\n\nKirjoita kohtakin ja tule tätä kautta takaisinpäin; sitä anoo\n\n                                               veljesi\n                                              Europaeus.\nV\n28/7 49.\n\n\n\n63. Castrénille.\n\n                                             [11 p. syysk. 1849.]\n\nJalo Veljyeni!\n\nLähettämistä kartoistasi ja kirjoistasi saan suuresti kiittää. Tässä\nseuraavat nyt kartat sekä toinen kirja takaisin. Toinen on vielä\nWiipurissa, jossa eräs kanselisti kirjoittaa siitä kaikki vinoviivalla\nmerkityt nimet. Kartoilta sekä varsinkin kirjoista olen saanut monta\nmerkillistä nimeä. Nä'yttää Sinun kirjoista hakeneen ainoastansa\nsuomalaisen näköisiä nimiä, mutta minä pikemmin olen merkitellyt\nkokonansa muukalaisia nimiä, saadakseni tietää, missä Suomalaisten\nul'otuksen rajat kohtaavat ja missä taas sen kansan ulotuksen rajat,\njoka ennen on ollut Suomalaisten vieressä. Näitä rajoja vielä taiten en\nole tavannut, mutta viikon kuluttua pitäisi saamani karttoja Pietarista\nlisään; ehkä sitte jo tapautuisivat kyllältä etäälle.\n\nKirjoistasi olen saanut niin paljon etua, että nyt ei enään taida\nepäilläkkään sitä, että Syräniläiset taikka niiden likiheimoiset\nasuivat sivuitse Moskovasta etelään ja länteen päin. Mainitsen tässä\nvaan, että jokia nimeltä Вишера jo olen tavannut viisi. Paitsi\nWolchovaan, Wytschegdaan ja Kaman sivujokeen Kolvaan, joka itsekin\nyhtyy neljänteen Wischeraan, löytyy Moskovan tienoillakin joku sen\nnimellinen, koska kirja sanoo siellä löytyvän kylän Wischarskoi.\nTscheremissin kieliopista olen tavannut, että Syräniläinen sana _vyy_\nmerkitsee _superum, ylä_. Ja kuin _schor_ on joki, niin _vyyschor_,\nvenäeksi вишера, (вышара), siis on _Yläjoki_, kuin ne tilansa puolesta\ntodellakin ovat. Mitäs _Kаmиpa_, (Koшиpa) merkitsee? joka löytyy Tulan\nläänissä, sekä Uudenlinnan lähillä toinen. Mitä -томля? (-темля), joka\nMoskovan läänissäkin paljon löytyy.\n\nCancellisti Brander kirjoittaa nimiä tulevan kirjoitettaviksi 3,000\npaikoille. Sellainen joukko, jota vieläkin soisin lisäytyvän, tulee jo\nmelkein hyvin näyttämään, mitä kieltä Wenäläisten edellinen kansa\nmissäkin paikassa on käyttänyt.\n\nTiedän kyllä Sinulla olevan liian vähän aikaa, mutta jos työn\nvaihetukseksi suvaitset, niin ole hyvä ja kirjoita mitä tietäisit\nniiden sanojen merkityksestä, joita jo keväellä kysyin. Wiipurista\nannan nyt kysyä Syränin kielioppia, mutta jos sitä saataisiin\nainoastansa Helsingissä, niin ole hyvä ja toimita se tänne tulemaan.\nMinä olisin sen jo ostanut Helsingissä ollessanikin, mutta silloin\neivät yhden kappaleen tähden ruvenneet purkamaan suurin kokoihin\nköytettyjä välillisiä arkkia, jotka sinänsä venyivät Kirj. Seuran\nkirjaston lattialla, laajemmalta maailmalle pääsemättä. Tänne pitäisi\nAhlqvistin ja Reinholminkin lähettämän kirjoja. Saisihan kaikki tulla\nyhdessä.\n\nElä terveenä! sydämmellisesti toivottaa\n\n                                                    veljesi\n                                              D. E. D. Europaeus.\n\nSavitaipaleessa 11/9 49.\n\nP. S. Kartoistasikaan en ole huolinut hakea paljon suomalaisia nimiä\nkuin ei ole varsin silmään pistäviä tapautunut. Lieneekö Korelina\nTobolskin lähillä vanhastansa vain myöhemmin saanut olonsa ja nimensä?\nSyränin kieliopista kirjoitan myös Tikkaselle; ehkä hän sen minulle\ntoimittaakin.\n\n                                                            E--s.\n\n\n\n64. Reinholmille.\n\n                                               [19 p. syysk. 1849.]\n\nVeli hyväseini!\n\nLienetkö enään elossakaan, kuin ei Sinusta kuulu paljon mitään. Kuulin\nvaan Juhannuksen aikana, että olet kulkenut Wiipurin kautta Wuokselle\npäin. Ei muuta mitään. Wiipurin (Cedervallerin) kautta kirjoitin\nkesällä Sinulle kaksikin kerta, mutta sittenkään en ole vastausta\nsaanut.\n\nTärkein asia on raha-asiani Helsingissä. Lienethän keväillä saanut\nkirjaukseni, jossa Sinua pyysin Meurmanilta ottamaan 10 hopeaista\nkäyttääksesi useampiin Helsingissä oleviin asioihini, mutta et ole\nottanutkaan rahoja ul'os ja asiat ovat siis vieläkin kesken\ntoimittamatta. Pahin on, että nyt en muistakkaan, mistä asioista\nkirjoitin mainitussa kirjauksessa ja mistä sitä ennen, niin etten\nvarmaan tiedä, mitkä nyt Sinulta olisivat toimitetut ja mitkä ei.\nIlmoita siis Veikkonen miten niiden asiojen kanssa laita on. Vain etkö\nole saanutkaan kirjauksiani, kuin et vastannutkaan ole mitään. Saitkos\nsen keväellisen kirjaukseni, jossa melkein pelkästä Kauteleesta ja sen\nsoitoista kirjoitin.\n\nSisareni Charlotta on nyt sen uuden tyttökoulun opettajattarena\nPietarin suomen Seurakunnassa. Se avattiin menneessä kuussa. Hän jätti\nSinulle lähetettäväksi vielä yhden vih'on runoja ja palmikkonauhan\nSinulle Itsellesi muistiksi.\n\nKirjoita nyt kohta pitkän kirjauksen; vaikka makaat vähemmin yhtenä\niltana. Sitä odottaa\n\n                                              veljesi\n                                        D. E. D. Europaeus.\n\nSavitaipaleessa 18 Syysk. 1849.\n\nP. S.\n\nJos et jo ole lähettänyt Bergenheimin ja Schubertin Inkerin karttoja,\nsekä Sjögrenin über Ingermanland und über die Jämen, niin lähetä ne\nkaikki pikimältänsä, josko raskaassa postissa taikka jonkun\nmatkustavaisen kanssa koulun opettajalle A. F. Mennanderille\nLappeenrantaan taikka Cedervallerille Wiipuriin jätettäväksi, jotka ne\nminulle toimittaisivat.\n\nKirjoita nyt tarkoin matka- ja Helsingin asioja. Kirjoita myös nimeni\nKalliolan Matkamuistelmien tilauslistalle.\n\nElä unohuta kirjoittaa\n\n                                              veljellesi\n                                            Europaeukselle.\n\n19 syysk. 49.\n\n\n\n65. Ahlqvistille.\n\n(Reinholmin kokoelmassa.)\n\n                                         [25, 30 p. syysk. 1849.]\n\nVeliseini!\n\nToissa päivänä lähetin postissa kirjauksen Sinulle, jossa anoin vielä\nyhtä Ritteriä lisäksi. Se kirjaus ei vielä liene tätä ennen\nennättänytkään, sillä nyt taas puuttui yksi Savitaipalainen\nmatkustamaan Helsinkiin, jonka kanssa sopiikin lähettää mainittu\nRitter. Se olisi muistaakseni se osa, joka kertoo Kiinasta, ja jossa\nmyöskin paljon puhutaan sekä Usun että Tingling kansoista.\nInhaltsverzeichnississä nä'et munkin Hiacinthin kääntämä kertomus\nDschungariasta sekä Usunista mainituksi; myöskin Dynastiasta Wei\n392-534 sekä muistakin, niin että sen kyllä helposti tunnet. Ehkä\nKellgrenkin sen parahiten osaa antaa. Lähetä nyt, Veikkonen! sekin\nkirja minulle; sekin olisi välttämättömästi tarpeellinen.\n\nJos Reinholm olisi tullut, niin ole niin hyvä, ja käy kaiken mukomin\nhäneltäkin anomassa Bergenheimin ja Schubertin Inkerinmaan kartat, sekä\nSjögrenin kirjat: Über die Jämen ja Über Ingermanland, joita jo usein\nolen kirjoittanut perään. Ehkä tapaat Reinholmin kirjastosta.\n\nElä pane pahaksi vaivojasi. Hyvin tekisit, jos vielä kirjoittaisitkin\nkaikellaista\n\n                                               veljellesi\n                                             Europaeukselle.\n\n25 syysk. 1849.\n\nJopa nä'inkin, että Prichard nimittää _Ritter V Band_, jonka sivulla\n611 ja 613 puhutaan niistä kansoista, joita tietää tarvitsen. Jos\ntapaat, niin pyydä Castrénia ja Kellgreniä nyt vastaamaan, mitä heiltä\nolen kysynyt.\n\nOta myös Bibliothekista Müllers Der Ugrische Volkstamm ja Tikkasen\nkirjakaupasta viiminen _Suomi, Tidskrift_; Reinholmin kautta toimitan\nmaksun sekä siitä että Syränin kieliopista. Toimita Veikkonen seuraava\nkirjaus pian Castrénille. Häneltä tarvitsisin vastauksen tämän\ntalonpojan myötä.\n\nMikon päivän suntaina 30/9 49.\n\n\n\n66. Castrénille.\n\n                                            [30 p. syysk. 1849.]\n\nJalo Veljyeni!\n\nElä paheksi, että näin heittämättä anelen Sinulta tietoja, ehkä kyllä\narvaan, että kallis aikasi on omiin töihisikin tarpeempi, mutta toivon\nkuitenkin, ettei minunkaan vaatimani tiedot ole Sinusta muuta kuin\nhyvin mieluisia.\n\nOlen jo ruvennutkin kirjoittelemaan aineita kokoon, saadakseni Pietarin\ntietous Akademialle kertomuksen Suomalaisten esi-isien ja heimokansojen\nasuntopaikoista ja asioista, mitä olen kirjoittanut Suomettareen sekä\npaikkojen nimistä ja muista tiedoista saanut lisäksi. Mennä kesänä sain\nAkademialta rekommendationi-kirjoituksia matkoilleni, joiden tähden\nlupasin jotakuta kirjoittaa.\n\nTietänet ehkä jotakuta niistä vanhoista Tschuudilaisten haudoistakin,\njoita löytyy Wienajo'en tienoilla; olisivatkohan nekin sekä kansan\nmuistia, että niiden rakennuksen, niissä löyttyjen kalujen ja muiden\nmerkkiä myöten saman kansan hautoja, kuin ne, joita Sibiriassa löytyy?\nNiistä sanotaan kirjassa Ritters Erdkunde: \"Alle diese Gräber, wo sie\n-- -- -- geöffnet wurden, immer zeigten sie in Einrichtung wie in\nInhalt so grosse Analogieen, nach Localiteten nur modiflcirt, dass man\nwol auf den Gedanken kommen konnte, sie einer und derselben\nverschwundenen Nation zuzuschreiben.\" Näitä yhdenlaisia hautoja pitäisi\nRitterin mukaan löytymän Wolgan virralta Amurin virralle asti, mutta\nWolgasta pohjaisiin päin Wienan puolella olevista haudoista en ole\ntavannut Ritterissä mitään puhetta ja kuitenkin olisi sekin suhde\ntietääkseni tarpeellinen. Toivon kohta saavani Müllers Der Ugrische\nVolkstamm, jota jo muinenkin tutkin, mutta jossa kuitenkin monta löyhää\nja vähän luotettavaa asiaa selitetään.\n\nJos mitä muita asiaan kuuluvia kirjoja tietäisit, ja mitä omasta\nkokemuksestasi olet tullut tietämään, niin pistä' Veikkonen! vähän\nkirjalle tiedokseni. Tämän tuopi yksi talonpoika Helsinkiin, jonka\nkanssa vastaus sekä asiassa avulliset kirjat helposti voivat tänne\nkulkea.\n\nPaikkojen nimiä on eräs Kanselisti Wiipurissa kartoista kirjoittanut\nkokoon ja toivon niitä jo kohtakin saavani. Hän nimittää 3000 paikoilla\ntulevan kokoon. Näinä päivinä pitäisi Pietarista vieläkin tuleman\nkarttoja ja kirjoja, joista aina nimiä lisäksi saadaan, niin\nettä niistä jo melkein vakavasti taitaa päättää yhtä toista\nmuinoiskansallisissa asioissa. Niistäkin olen jo vähän Sinulta\nkysellyt, mutta näkyy että kuin niistäkin asioista kirjoittamaan ruveta\npitää, niin täytyy minun vielä useammallakin kysymyksellä vaivata\nSinua. Nyt tarvitsisin vaan haudoista tarkemman tiedon, saadakseni\nniihen koskevan osan kertomuksesta kunnollisesti kokoon. Müller\nmainitsee muistaakseni, että Tschuudilaisten hautoja olisi Waldai\nmä'ille asti. Siellä Suomalaiset eivät suinkaan vanhaan aikaan olleet\nja lieneekö ensinkään rahvaassakaan siellä sitä perintökertomusta, että\nTschudilaiset niitä olisivat tehneet. Pikemmin lieneet Wenäläisten\nitsien vanhanaikuisia hautoja. Löytyi kyllä liki Wyischnii Wolotschkaa\nKarjalaisten alueella parin kylän maa-ala nimeltä Tschudina, mutta\nhaudoista en saanut siellä mitään kysyneeksi. Tichvinan paikoilla,\nniissäkin, missä Tschuudilaiset tahi Wepsäläiset asuivat, kutsuttiin\nsellaisia hautamättäitä Литовския сопки (litvan haudat vepsäksi).\nHatsinan (Gatschina) luona kutsuvat Inkeriläiset siellä olevia hautoja\n_Metelin mättäiksi_.\n\nToivon siis, että olet hyvä ja talonpoj'an kanssa, jonka Ahlqvist\ntietää, antaisit vastauksen sekä lähettäisit kirjoja, joita Ahlqvist\nkukaties taitaisi Bibliothekistäkin saada ja joita muutamia nyt\nilmankin hänen kauttansa tuotan.\n\nVoi hyvin Kunnon Veliseni! sitä toivottaa\n\n                                                   veljyesi\n                                                   Europaeus.\n\nSavitaipaleessa 30/9 49.\n\nP. S. Vain onko kirjassa _Suomi_ 1844 kaikki, mitä tiedät Wienan\npuolimaisista hautamättäistä? Kuinkas Sipirian ja Altain kansat omilla\nkielillänsä nimittävät sitä vanhaa kansaa _Чудь_? Mitkäs kansat niistä\novat vaalea, punainen ja mustatukkaisia?\n\n                                                     E--s.\n\nKartat ja kirjat, joista nytkin saan suuresti kiittää, eivät ensi\nlähettämällä onnistuneet päästä Lappeenrantaa edemmäksi, mutta nyt ne\njo lienet saanut.\n\nYksi asia, mikä vielä haittaa Aasian muinaiskansojen siirtohistorian\nko'ossa kestämistä, on kuin en ole saanut siitä kohdasta mitään\nsopivaa tietoa taikka tuskin luuloakaan Unkarilaisista. Niillä\nsanotaan kyllä olevan mustat hiukset ja silmät, niin etteivät sovi\nvaaleatukka-kansoihin U:sun[?] j.m. seoitettaa, mutta haittaa kuitenkin\nhistorian ko'ossa pysymistä. Jossakussa kirjassa lu'in, että Schaffarik\nluulee Madjarilaisten tulleen Armeniasta, ehkä vähillä todistuksilla.\nTämä näyttää että Madjarilaiset itset nykyisinä aikoinakin eivät\nvarmaan tiedä kotoperäänsä.\n\n\n\n67. Reinholmille.\n\n                                        [14 p. lokak. 1849.]\n\nReinholmin olen jo luullut pudonneen metsään, mutta iloisella\nhämmästyksellä luin sen nimen Ahlqvistin kirjassa. Koska siis ovat\nhyvät ihmiset Sinunkin tallellansa pitäneet, niin kirjoita minullekin\nmitä olen kysellyt. Oletkos Kochilta saanut huonekaluistani maksun.\nSinulle jo lähetin tavaralistan.\n\nRupeatko rukouksissa käymään Tikkasella? Kysy Ahlqvistiltä.\n\n                               Elä unohuta\n                                      Europaeusta.\n\n14/10 49.\n\nSaitko Siskoni lähetykset? Palmikko tulee Sinulle Itsellesi.\n\n\n\n68. Reiuholmille.\n\n                                          [20 p. lokak. 1849.]\n\nVeli kultaiseni!\n\nOnkos nyt piru merrassa kuin Helsinkiläisiä ei millään työllä saa\noikeista asioista kirjoittamaan. Runosepästä kirjoitin Tikkaiselle\nkuudennen kerran, ennen kuin hän ilmoituksensa mukaan pyysi Sinua siitä\nminulle kirjoittamaan, mutta en mitään saanut. Seitsemännen kerran\nkirjoitettuani pyysi hän muka Ahlqvistia siitä kirjoittamaan; ei sekään\nkirjoittanut. Vasta kahdeksannen kerran kuin kirjoitin, niin kirjoitti\nvastauksen eikä sittenkään vielä kaikille kysymyksilleni. Niistä\ntaaskin olen jo kolmesti kirjoittanut lisään, enkä ole vastausta\nsaanut. Nyt näyttää, että yhtä tarkkaa lukua pitää niistäkin\nkirjoistani pitämän, joita Sinulle kirjoitan, ehkä nekin rahan asioja\nsiis ei tyhjiä lu'ettelevat. Eikös jo muutkin asiamiehet suuttune;\nmutta kelle olet toimittanut, kelle ei, sitä en nyt tiedä. Varmaankin\nei kaikille, koska et ottanut vastaan niitä rahoja, joita Meurmanilta\nkeväellä määräsin sellaisiin tarpeisiin. Nyt minä häneltä en voi mitään\nsaatavaa määrätä, niin että mitä nyt on auttamatta jäänyt, sen täytyy\nolla sillänsä. Kuinkas kuitenkin Kochilta saatavien rahojen kanssa on?\n\nUrmakarilla Häggblomilla pitäisi oleman uurini, jonka Ahlqvist sinne on\nantanut laitettavaksi. Jos Kochilta rahoja saat, niin ota ensinkin\nmainittu uuri pois. Jos Uurmaakari tahtoisi sitä vieläkin kau'emmin\npitää tasautumassa oikein käymään, niin ei sillä kiirettä ole pois\notettavaksi. Saapi se olla siel[l]ä vaikka jouluun asti, jolloin Bjöhrn\nsen saapi tuoda tänne.\n\nVie seuraava lista nyt kohta Tikkaselle ja kysy, josko hän rupeaa\nminulle lähettämään mitä siinä vaaditaan. Pyydä myös Sinäkin saada\nniitä kirjoja ja karttoja tänne tulemaan, joita Sinulta jo sitte\nmenneen talven olen anonut. Ja kuin nyt kerran rupeat kirjoittamaan,\nniin kirjoita sitte monen päivän edestä, vaikka koko yön, jos ei koko\npäivän vielä lisäksi.\n\nElä nyt suinkaan kokonansa hylkää ja unohuta\n\n                                               Europaeusta.\n\nSavitaipaleessa 20 lokak. 1849.\n\n\n\n69. Reinholmille.\n\n                                         [10 p. marrask. 1849.]\n\nVelikultaseni!\n\nVissisti enemmässä kuin puolessa tusinassa kirjauksessa olen Sinulta\nanonut, mitä siis jo hyvin tiedät, mutta en ole saanut vastausta\nenemmin kuin anomianikaan. En nyt enään voi välttää sitä häpeää, joka\ntästä on minulle tullut. Jo likemmäksi pari kuukautta kirjoitti Koeppen\nminulle toisen kerran kysymyksiä siitä matkakertomuksesta, jota luvaten\nminulle Akademia antoi rekommendationi-kirjat Gouverneureille. Mutta\nkuin niitä välttämättömiä kirjoja ja karttoja en ole Sinulta saanut,\nniin ei ole tullut mainittu kertomuskaan mihinkään kuntoon, ja ne niin\nmahtavat korkeaoppiset herrat ovat näin tulleet petetyksi, sekä\nlupaukseni melkein rikotuksi. Häpiä sanoa, kipeä kärsiä, piti minun nyt\nviimenkin kirjoittaa Koeppenille totuus, (sillä valetta olen tottumaton\nsaamaan oikein syntyneeksi) että minä jo niin monesti olen Sinulle\nkirjoittanut, viimeksi torakirjankin, jolle jo olisi vähintäkin\nkolmessa postissa pitänyt ker'etä vastaus, enkä ole tarpeita saanut,\nsitä vähemmin vastausta. Minä koin kyllä uskottaa, että se ei mistään\nvihasta ole tapahtunut, mutta en ole mitään muutakaan estettä tietänyt\nnimittää. Nyt on asia niin, että koko matkakertomuksen kirjoitus ei\ntaida enään tapahtua ennen kuin tulevana kesänä, ehkä kyllä olisi ollut\naikaa siihen, sillä odottaessani Sinulta varoja, al'oin kerätä täällä\nolevilta kartoilta muukalaisia nimiä ja sain niitä jo 3000 kokoon,\nmutta niitä hakiessa, kirjoitellessa ja vertoessa toisihinsa meni\njulmasti aikaa. P[ietarista hae]tin useammasti karttoja lisään, jotka\nnekin viipyivät kuukausittain, monia tarpeita ei ollut käsillä, ja niin\nmäni aikaa ja rahaa, että nyt tulee kiirettä yhdessä sanakirjan\ntyössäkin. Kastreniltakaan en ole saanut vastausta -- -keille\nkysymyksille, mutta Oksasen kautta ilmoitti hän, että hänellä on\naineita kirjoittaaksen[i] [suo]malaissukujen alkuperistä, vaikka koko\nvuodeksi. Tällä kertaa en siis kerkeä yhtä enemmin kuin tois[takaan],\njonkatähden et tarvitse karttoja kiirehtiä. Mutta milläs maailman\naikana Sinä ne Seuralle annat, kuin et vielä -- -- --. Kirjoita\nhyvä, kulta Veljeni! minun rahaseikoistani. Oikein tuskittaa\ntietämättömyyteni. Vain -- -- -- -della meidän välillä mitä erinomaista\nseinää, kuin niin monelle monituiselle kirjoitukselleni et ole\nsanaakaan vastannut.\n\n10/11 49.\n\n                                                   Europaeus.\n\n\n\n\n70. Lönnrotille.\n\n                                                  [Syksyllä 1849]\n\nJalo Veljyeni!\n\nEihän Sinulle toki liene mitä vastusta ollut siitä, kuin vähän kauemmin\nolen tullut pitämään karttojasi, joista nyt kiitän suuresti lainan\nedestä. Niiden ympärystin lienee postin kulettajilta tänne tullessa\nruhjottu, kuin se oli niin rikkinäinen, että päätinkin teettääkseni\nuuden. Sepä se viivyttikin niitä enimmän ajan. Tässä seuraa nyt\nsanakirjan arkit 175-201. Se on kyllä aivan vähän ajan suhteen,\nmitä sitte viimisen lähetykseni on kulunut, mutta tällä välin\ntyöksentelinkin kuukausmääriä Wenäläisten maakuntakarttojen kanssa,\njoista olen etsinyt ja kirjoittanut kokoon vähää vajaa 3000 muukalaista\nja osaksi suomalaistakin paikkojen nimeä käyttääkseni Saksan kielellä\nkirjoittaakseni aivottuun kirjaan Suomalaiskansojen perikodista, jonka\nsitte aivon antaa Pietarin Akademialle. Meurman ei ole sanakirjaa\nkiirehtinyt ja ilmoitti että kirjanpainaja ei sitä ennätä valmiiksi\nsaada kuin tulevana keskikesänä. Minä toivoin parissa, kolmessa\nkuukaudessa kerkeäväni mainitun kirjani kanssa valmiiksi, mutta\nkarttojen kanssa työksenteleminen otti hirmuisesti aikaa, enkä ole\nvieläkään saanut kaikkia karttoja, joita vielä pitäisi saamani. Tohtor\nCastrén ilmoitti vielä itsellänsä olevan siksi tarpeeksi ainetta koko\nvuodeksi työksennelläkseni. Aivon siis kerrassansa ottaa koko läjän\ntyökseni, kuinhan ensin aikaa saan ja pääsen muista töistäni. Sitte\nsiitä toki enemmin palkintoakin antanevat.\n\nJo olen varmoilla jälillä, että Syräniläiset ennen vanhaan ovat asuneet\nPeipusjärveä myöten. Viron ja Lihvin maalla ei toki niistä tunnu paljon\narveltavaakaan jälkeä, ehkä kyllä näissä kartoissa ja nimistöissä olisi\nmontakin pitänyt löytymän, sen suhteen kuin niitä löytyy Pleskovan\nkupernissä. Kuin niitä Pleskovasta etelään ja länsietelään päin\nlöytynee, sitä en nyt karttojen puutteessa taida sanoa.\n\nLöytyy niitä pohjais-Wenäillä ja Walgedjärven tienoilla varsinkin\nlappalaisiakin nimiä, niinkuin päätteet pohta, bal, menä, sillä Suomen,\nRuotsin ja Norjan rajanurkassa Lapissa löytyy Kaltapohta ja\nKoukimapohta, Terin Lapissa Kusomena (Кузомена), Polbal. Liki\nArhangelskiä löytyy myöskin eräs Kusomena sekä muitakin samalla\npäätteellä. Walgedjärven tienoilla sekä tämä että _bal_ ja _pohta_:\nKostobal, Voslibohta, Pelpohta j.m.m. Tietänetkö mitä tällaiset\npäätteet merkinnevät.\n\nJoko kuinka valmistuu uusi Sanakirja? Kuinkas Norjalainen Herra Friis\nvoimistuu Suomen kielessä?\n\nVasta nykyisin tapasin kunnollisen kappaleen eräästä lausukasmuodosta,\njota jo kauan olen arvellut löytyvän. Se on nimittäin forma\ncontinuativa sanasta _kark'aa_, josta _karkuan_ (\"kalat karkuaavat\nlahesta pois\"). Yksinäisiä muotoja tiesin jo ennenkin esim. _leimuaa_,\njosta tullut _leimahtaa_ näyttää muodon _leim'aa_ olleen alkujuuren.\n\nKoska monikon hallinnan pääte Suomettaresta niinkuin monesta muustakin\nnykyisestä kirjasta nähden ei nyt tahdo vakautua, niin olisi hyvä, jos\nmiettisit tarkemmat ja soveliaat säännöt tälle se'alle. Kaikki\nentiselle raamatun kirjoitustavan pohjalle ei kelvanne jättää, parempi\nlienee runoissa löytyvä kirjoitustapa. Runoissa aina tavataan _-sten,\n-nten: hevoisten, avainten_, joten jo minäkin olen ruvennut\nkirjoittamaan, mutta ei löytyne _vetten, totten, paatten, riitten_,\nsenkun _vesien_ (kaareksi vesien päälle) _tosien, paasien, riisien_.\nEdellisen tapaiset eivät kaikki jokapaikassa ymmärrettäisiinkään.\n\nKoska nyt juuri sain Reinholmin keräämät sadut Wiipurista tänne ja\nniitä nyt en kerkeä korjaelemaan ennen kuin tulevana keväenä, niin\nlähetän ne nyt Sinulle, niinkuin Reinholm esipuheessa suopi. Sukkelin\nsatu lienee kyllä se, kuin Hämäläiset pelkäsivät yhden joukostansa\nruislaihoon hukkuneen.\n\nOle hyvä ja kirjoita tännekkin kuinka asiat teilläkin kulkevat, sitä\nanoo\n\n                                                        veljesi\n                                                       Europaeus.\n\n\n\n71. Tuntemattomalle.\n\n(Castrénin kokoelmassa.)\n\n                                                 [Syksyllä 1849.]\n\nHeders Broder!\n\nRedan i somras yttrade jag åt Ahlqvist, att en afskrift af alla nya ord\nifrån Lönnrots Lexikon borde anskaffas, för att sedan instickas i det\nunder arbete varande Svensk[t]-flnska Lexikon på samma sätt, som Du\ninstack de Renvallska orden. Jag har dock härförinan ansett nämnde\nafskrifning kunna göras i Kajana af någon Student under Julferierna,\nmen efter närmare betänkande har jag funnit det vara föga rådligt, att\nlita på något sådant och derföre onödigt uppskjuta en så vigtig sak.\nDerföre vore mitt råd, att Du vid Sällskapets nästa sammanträde (om det\nännu sammanträder?) [skulle] föreslå, att skrifva till Lönnrot och be\nhonom på Sällskapets bekostnad låta någon afskrifva alla nya ord jemte\nderas betydelse ifrån hans lexicon, och det så fort sig göra låter.\nAlltid kan Lönnrot ingalunda hafva sina lexica om händerna, eller\nåtminstone icke alltid båda banden. Antingen samma afskrifvare eller\nnågon annan kapabel man kan då bekostas, att ordna det erhållna\nordförrådet i svensk-finsk och alfabetisk ordning, eller hellre genast\ninföra i det under arbete varande Svenskt-finska Lexicon. Sedermera kan\nAhlqvist genomgå tilläggen och utgallra det onödiga dialekt- o.a.\nförrådet. Med allt detta borde skyndas, för att få det Svenskt-finska\nLexiconet så fort som möjligt färdigt, eller också skall man, så länge\ndet ännu icke lägges under prässen, bjuda till att göra det så\nfulländadt som möjligt. Jag har genomgått alla af Ahlqvist skrifna och\nmig lemnade ark och riktat dem med ord ifrån eget hufvud äfvensom ifrån\nden af Lönnrots Svenskt-finska lexicon afskrifna samlingen. Nämnde ark\nhafva gått till Hanén, för att möjligtvis ännu af honom riktas. Det kan\nicke skada, om de ännu vandra förbi Warelii och Borgens ögon, utom att\nde ifrån Lönnrots Lexicon samlade ord ännu införas. Antingen skola alla\nark sålunda ouphörligen vara under händerna, eller bör comitén för\nsamma lexicon ändra sitt beslut, att hela arbetet borde vara färdigt,\ninan det skulle af densamma granskas och sedan tryckas. Hinner till ex.\nden första, tredje eller till och med fjerde delen blifva alldeles\nfärdig, så kan den ju nog redan på förhand granskas och lemnas till\ntryckeriet.\n\nDrif nu bara genom, att det Lönnrotska lexikaliska förrådet äfven\nkommer vårt Svenskt-finska lexicon till del. Ty tänk hvilken mängd ord\nLönnrot har infört till det Renvallska förrådet ifrån runorna i\nKalevala, Kanteletar, Loihturunot, ifrån ordspråken, gåtorna, sagorna,\nitkuvirret, ifrån egna och andras ordsamlingar etc. Ifrån denna mängd\naf ord hafva blott de kommit in i det Svenskt-finska lex., hvilka man\nkommit på, eller hvilka Lönnrot infört i Helenii Svenskt-finska lex.,\noch jag derifrån afskrifvit. Medan nådenes dörr står öppen, bör man\nicke försumma det minsta, att arbeta för det goda.\n\nJag har ifrån en mängd ryska specialkartor samlat nära 3000 icke-ryska\nnamn. Jag torde redan hafva skrifvit Dig, att jag funnit det Syräner\nbott ända till Ingermanland, Ilmensjö och Moskou. Nu har jag funnit\nallt mera och längre fram spår af Syränska ortnamn ända till\nPeipus-sjön. Snart får jag kartor till, så får jag se, om de sträckt\nsig ännu längre, ty till vester och söder finnas sådana namn just så\nlångt, som mina nu härvarande kartor sträcka sig, d.ä. ända till Wäsma\ni S. W. Wäsma måste äfven vara Syränska eller bestämt något uralskt\nspråk, ty det är icke ryska, ändas på _ma_ såsom hundradetals andra\nflodnamn och träffas på flere ställen.\n\nFråga af D:r Castrén hvad betyder elda (olda) uti namnen Chemolda,\nKovalda, Uvalda, Uveldy, Bogolda? hvad _(j)elga_ (jolga) uti Fetelga,\nJemansjolga Kajemansjolja, Koilga, Isililga, Syselga, Kuschelga? hvad\nmysch (мышъ) uti Кормышъ, Wolmysch? Dor eller kanhända _tör_ måste i\nSyränskan betyda sjö. På denna ändelse lyktas sjönamn såväl bakom Ural\nsom inom Novgorodska och Olonetzska Gouvernementet och jag är desto\ngladare öfver dess upptäckt, som det skedde först i förgår. Denna\nibland sammandragna, ibland andra ändringar genomgångna ändelse var mig\nväl längesedan känd i ett par variantgrupper, men först grundformens\nupptäckt visade varianternas identitet och åstadkom nya upptäckter.\nFråga äfven af Castrén hvad de mellan Wolga och Ural förekommande\nnamnändelserna _-bai_ och _-basch_ betyda, äfvensom -mesh (-masch,\nmas)? War god och skrif svar på dessa frågor om icke D:r Castrén låfvar\ngöra det och har tid dertill; derom beder\n\n                                                  Din broder\n                                                  Europaeus.\n\nVar god och sänd inneslutna bref till Meurman, som bor i Lithonii\nstenhus ofvanom Savo-Karelarne.\n\n\n\n72. Reinholmille.\n\n                                             [Alussa vuotta 1850?]\n\nVelihyväseini!\n\nLähetä veikkonen pian tämä kirjaus Meurmanille.\n\nMoninkertaiset kiitokset kuin viimenkin kyhäyit kirjoittamaan. Kylläpä\naj'an vähyys mielestäni on melkein vähäpätöinen estelys, sillä kyllä\nsen verran olisit aikaa saanut, kuin vaan olisit antanut aikaa\nitsellesi. Lienetkö joka toisin öin valvonut, kuin minä Runoseppää\ntehdessäni viikkokaudessa tein. Nytkin mietin niin tehdä tulevana yönä,\nkirjoittaak[seni] sekä ihmisille että varsinkin sanomalehdille.\n\nKaksi asiaa on, jonka tähden toimettomuutesi vieläkin\npahoittaa mieltäni. Kuin toissa kesänä Pietarin Akademialta sain\nrekommendationikirjoituksia matkoilleni, niin otin ne vastaan sillä\noikein kirjoitetulla ehdolla, että matkoistani sitte antaisin\nkertomuksen Akademialie. Mutta nyt olivat sekä Inkerinmaan kartat, että\nkirjat: Sjögrens Über Ingermanland Sinulla. Niitä en toissa jouluna\nsaanut, kuin en Sinua palatessani tavannut. En liene ensimältä niitä\nvarsin kovistaen kirjallisestikaan pyytänyt, mutta kuin keväillä\nMeurman kirjoitti, ettei Sanakirjalla ole niin kiire kuin sillä al'ussa\nnäkyi olevan, niin rupesin toivomaan ennen Sanakirjan valmiiksi\nsaatuani kerkeäväni mainitun matkakertomuksen kirjoittaa ja anoin\nsentähden aina kiinteämmin mainittuja kirjoja ja karttoja. Kuin en\nniitä kuitenkaan millään kurilla saanut, niin rupesin sen siaan\nkeräämään kartoilta, joita ha'etin Pietarista paljon entistenkin\nlisään, muukalaisia nimiä, kirjoittaakseni toki niistä jotakuta\nvalmiimpaa Akademialle annettavaa, mutta kolme kuukautta melkein\nainoastansa niiden kanssa työksenneltyäni, nä'in, etten niistäkään\nkerkeä saada muun työn kesken ja tarpeiden vähyydessä paljon mitään\nkelvollista, josta syystä sekin työ jäi kesken.\n\nKöppen kirjoitti sitte syksymmällä jo kysymyksenkin, olenko mitä\nmatkoistani kirjoittanut, ja lähetti erään oman matkakertomuksensa.\nMinun täytyi häpeämielin kirjoittaa vastaukseksi, että tietämättömästä\nsyystä en ole milläkään neuvoin taitanut saada karttoja ja kirjoja,\njoita vailla kertomukseni olisi tullut tyhjäksi ja halvaksi Akademian\nkäsiin annettaa. En siis liikaa vaatine, jos vaadin, että kirjoittaisit\nKöppenille syiden sel'ityksen tahi anteeksi pyytöksen, etteivät ne\narvolliset oppineet rupeaisi mitäkuta pahempaa minusta tahi Sinusta\najattelemaan. Niin kunnioitettavaa joukkoa ei juuri sovi tyhjillä\nlupauksilla syöttää.\n\nToinen asia on, että vuotisen jäsenrahani sekä maksu otetuista\nkirjoista et näy maksaneesi Seuralle ja Seuran nyt kuitenkin on pitänyt\nolla rahan puutteessa. Koska nyt sain tietääkseni sen asian olevan\nmaksamattoman, niin pyydän, että olisit hyvä ja minun maksettavakseni\nvaikka lainaisit kyllältä rahaa ja suorittaisit mainitut maksut.\nKirjaston hoitajalta saat tietää paljonko olen kirjoja ottanut.\nJäsenrahaa lienee kahdesta vuodesta maksamatta. Sano paljon moitteita\nRabbelle, koska hän antoi pois rahat, eikä osannut niistä pitää kiini.\nEihän muille toki liene samoja rahoja takasin antanut.\n\nKirjoja minulle nyt tätä nykyä ei tarvitse muuta, kuin jonkun hyvän\nuuden estetikin, jos saksalaisen. Sitä tarvitsisin helmivyötä varten.\nJos on Snellman siellä, niin mahtanet saada häneltä, tahi ehkä\nBerntsoniltakin, jos et Bibliotekistä ota tahi saa. Ei haittaisi, jos\nkaksikin saisin, jos vaan eivät yhtä ja samaa juttele. Ne saisivat\ntulla vaikka raskaassa postissakin.\n\nTikkasellekin sain mennä vuonna kirjoittaa 9 vainko 10 kirjausta\nRunosepän kauppaan saamisesta. Viimenkin kirjoitti ja moitti Sinun\nsyyksesi ettet muka ilmoittanut minulle mitä hän mennä keväinä\nkirjoitti sinulta pyytäneensä minulle ilmoittamaan. En ymmärrä mitä\nmuuta siinä ilmoituksessa olisi taitanut olla kuin kukaties ennustus,\nettä Tikkanen on vasta 4 elokuuta toimittava Runosepän Cedervallerille,\nehkä se jo olisi kevättalvella pitänyt tulla lähetetyksi. Näin\nviivytettynä se parahiksi kerkisi Wiipuriin, kuin Cedervaller oli\nlähtenyt sieltä Saarijärvelle, jolla matkalla oli puolitoista kuuta.\nSieltä palattuansa läksi hän kohta Pietariin, oli siellä kuukauden ja\ntuli kipeäksi ja posi vielä kotonakin toisen kuukauden. Tikkanen\nviivytti siis Runoseppää parahiksi niin kau'an että se mennä vuonna\nkerkisi Wiipurista levitettää aivan vähiin paikkoihin. Sanakirjasta\nsaatavia rahoja olen kuitenkin antanut sen painamisesta 271 Rupl. hop.\nSiksi nytkin pyydän Sinua lainaamaan, ehkä kyllä tuloni menneeltä\nvuodelta nousivat 400 hop. ruplaan. Koko tämäkin vuosi on menevä rahan\npyydössä ja luulen niitä nyt saavani päällekin 400, niin että, jos\nJumala auttaa, tanssin tulevana jouluna velattomana ja rahoillisenakin.\nHelmivyön mietin tehdä hyväksi kirjaksi ja luulen siitä saavani hyvät\nrahat. Sano tutuille terveyksiä, varsinkin Castrénille ja että minä\najon ruveta kaksikin vuotta kirjoittamaan Wenäen ja Suomen\nalkuasujamista ja sitä varten varsinkin Bieloseron tienoille reisujakin\ntehdä. Siellä käyvät muukalaiset nimet oikeaa sotaa; tuntemattomia\nnimipäätteitä merkitseviä _joki_ löytyy 10; siis useaa kieltä.\n\n                                                  Veljesi E--s.\n\nUnohutinkin: paljon lämpymiä kiitoksia _Suomen kansan laulannoista_.\nToisen niistä annan eräälle Suomen sorjalle kukalle. Kiitoksia myös\nkuin toimitit Akianderille, Zilliacukselle j.m.\n\n\n\n73. Lönnrotille.\n\n                                               [7 p. tammik. 1850.]\n\nJalo Veljyeni!\n\nNyt ovat kaikki sanakirjan arkkivarani tämän myötä; ihmeellistä kuin en\nole saanut Helsingistä lisään. Se Helsinki tuntuu minusta nähden nyt\nolevan kokonansa ummella: ei sieltä saa' vastauksia kirjauksilleni, ei\nanottuja tarpeellisia kirjoja, ei työvaraakaan. Niin olen jo\nkirjoittanut 13 kirjausta yhdestä asiasta, 9 kirjausta asiamiehelle ja\nkuin en sitä saanut liikkeelle, sitte toisen välimiehen kautta, mutta\nei silläkään neuvoin ole parempaa apua tullut. Olen jo kahdellekin\nsaanut kirjoittaa Helsinkiin 9 kirjausta vastausta saamatta. Niiden\nynnä olen kahdesti kirjoittanut Meurmanillekin sanakirja-arkkia perään.\nKaikki menee kuin tina tuhkaan.\n\nEi kuitenkaan tekevältä työtä loppune. Nyt pitää siis toinen työ\notettaman käsille.\n\nTyöstä päästyäni olen nyt tullut tänne tanssaamaan Lappeenrannan\nneitosien kanssa paalissa.\n\nSano paljon terveyksiä Herra Friisille. Lienee hän saanut kirjaukseni.\n\nOnnellista uutta vuotta toivottaa,\n\nLappeenrannassa 7 Tam. 1850.\n\n                                                       Veljesi\n                                                 D. E. D. Europaeus.\n\n\n\n74. Reinholmille.\n\n                                         [2 p. helmik. 1850.]\n\nVeli hopeaiseni!\n\nOle hyvä ja anna nyt kerkeämiseen seuraava kirjoitus Topeliukselle.\n\nViime kerralla en muistanut kirjoittaa kysymystä siitä, tokko olet\nsaanut ulos Kochilta niitä rahoja, joista jo Elmgreninkin kautta\ntarkemmin kirjoitin. En myöskään ole saanut mitään tietoa\ntaskukellostani. Vain eikös Elmgren sellaisista asioista olekkaan\nvirkkanut Sinulle mitään, kuin et niistä saanaakaan kirjoittanut.\nOlisihan toki kelloni jo pitänyt tänne joutuman, kuin se jo puoli\nvuotta on ollut uurmaakarilla. Kirjoita nyt kohta niistä ja\nmonenlaisista asioista pitkä kirjaus\n\n                                              veljellesi\n                                            Europaeukselle.\n\n2/2 50.\n\nEi sentähden taskukellolla kiirettä ole. Saat sen pitää kunnes\nkeväempänä tulen Helsinkiin.\n\n\n\n75 a). Lönnrotille.\n\n                                            [18 p. maalisk. 1850.]\n\nVeikkonen Veli hopea!\n\nTänne Helsinkiin tulin minä viimes keskiviikkona, kirjoittamaan\nviimisiä tarpeita seuran Ruotsalais-Suomalaiseen Sanakirjaan. Toissa\npäivänä seuran vuosikokouksessa esittelin minä tämän myötä seuraavan\nkirjoituksen, josta päätettiin, että minä, niinkuin lupasinkin,\nkirjoittaisin itse Sinulle siitä. Sentähden pyydän nyt, että olisit\nhyvä, ja rupeaisit Sanakirjan täydellisyyttä vahvasti puoltamaan, ja\nantaisit kuta pikemmin, jonkun Lukkarin taikka muun ruveta\nkirjoittamaan suuresta Sanakirjastasi kaikki tarpeelliset sanat.\nSilloin kuin hän toisesta osasta kopioitsee, taidat Sinä itse\ntyöksennellä toisen osan kanssa. Koska tällä lailla Sinun vaivoistasi\netua otetaan, niin on Sinulle luonnollisesti tuleva palkinto\nmaksettavaksi, jota seura ei suinkaan heittäne suorittamatta, ja jonka\nasian minä vielä kyllä esittelen, ehkä se nyt jäi unohuksiin. Työstäsi\ntulee erittäin maksu.\n\nMinä nyt rupean läpi korjaelemaan, mitä mikin on kirjoittanut\nRuots.-Suom. sanakirjaa. Niin pian kuin Sinun kirjoituttamasi varat\ntulevat, al'an minä niitä pistellä sinne tänne sanakirjaan ja kuin\nkaikki on pistelty sisään, niin lähetän kohta Sinulle, mitä valmiiksi\non saatu. Niitä Sinä lävistettyäsi sitte lähetät postipäivittäin\ntakaisin, niin tulevat ne sitte kohta puhtaiksi kirjoitettaviksi ja\nsuorastansa alettaisiin niitä painattaa. Siihen asti kuluisi laskuni\njälkeen 3 kuukautta, joka ei olisi paljon siihen nähden kuinka paljon\nhyvää sillä ajalla tulisi Ruots.-S. Sanakirjalle karttumaan.\n\nSen jälkeen rupeasin minä toimittamaan sitä Suomalais-Ruotsalaista\nSanakirjaakin, jonka työhön Tikkanen jo lienee Sinua pyytänyt. Mutta\noikein velvollisuudekseni näkyy kokea säästää Sinun kallista aikaasi\nsuuren sanakirjan työhön. Jos kuitenkin oma halusi pitää pienempääkin\ntekemään, niin olisi se mielestäni aivan hyvä. Sitte saisin ruveta\nmuita töitä sekä jo alettuja että muuten tietyssä olevia tekemään. Ja\ntodella ikävätä tämä kuiva sanakirjan teko onkin.\n\nMeurman kiirehtii sanakirjan arkkia kaiken mukomin.\n\nMutta voi, voi, voi, kuin pahoja sanomia täällä kulkee. Jo menneen\nviikon alusta puheltiin että olisi tullut sensurille käsky, ettei\nmitään muuta saa luvata suomeksi painattaa kuin uskonopin ja\ntalous-asioissa, ja perjantaina käivätkin todella kirjapainoissa\nkieltämässä myömästä mitään muita suomalaisia kirjoja paitsi\nmainittuja. Samana päivänä peräytettiin kuitenkin sama laki jälleen,\nmutta jos tämä peräyttäminen ulottuu kirjalupiinkin, sitä ei vielä\ntiedetä. Suokoon Jumala että niin olisi.\n\nKirjoita nyt pikimältä vastaus, sitä parempi, jos se voisi keritä\nSeuran tulevaan kuukauskokoukseen, sitä anoo\n\n                                                   veljyesi\n                                                   Europaeus.\n\n18/3 50.\n\n\n\n75 b).\n\nDå det ouekligt är en stor massa nya ord som Lönnrot ifrån en betydlig\nmängd källor redan hunnit samla till sitt stora lexikon, så anser jag\ndet vara högst önskvärdt, att Litt. Sällskapets Svenskt-Finska Lexikon\nicke borde utgifvas, utan att nämnde stora förråder blifvit begagnade,\nhelst de lätt nog kunna åtkommas. Jag ville derföre föreslå Sällskapet,\natt anmoda någon i Kajana, att afskrifva de ord som Lönnrot hunnit\nsamla utöfver hvad Renvall upptagit. Dessa ord skulle jag då införa i\ndet Svenskt-Finska Lexikonet. Genom ett sådant förfarande kommer\narbetet ingalunda att särdeles mycket försenas, ty straxt som anmodan\nom afskrifvandet hunnit till Kajana kan detsamma äfven börja, och med\nhvarje post kunna de färdigskrifna arken beställas hit. Jag tror att\nmera än 20 fullskrifna ark kan afskriften icke upptaga, ty till att\ninterfoliera Renvalls Lexikon behöfvas 44 1/2 ark och jag har sjelf\nsett, att interfolierna i det Renvalls Lexikon, som Lönnrot begagnar,\npå långt när icke äro öfverfullt betäckta med ord. Äfven dessa behöfvas\nicke alla afskrifvas, och torde väl Lönnrot beredvilligt beteckna de\nbehöfliga orden med blyertspenna. Samma afskrift kan ännu begagnas till\natt utarbeta ett Finskt-Svenskt handlexikon, ifrån hvilket arbete\nLönnrot borde befrias så framt möjligt är. Det kan alltså på dubbelt\nsätt löna mödan, att göra ett sådant utdrag ur Lönnrots ordsamling. Åt\nkopisten behöfver betalas högst 50 kop. s:r för kvart ark skrifvet, så\natt hela afskriften icke kan kosta utöfver 10 rub. s:r.\n\nÄfven vore det önskvärdt, att Lönnrot sjelf, såsom ett lefvande\nlexikon, skulle genomgå de färdigblifna arken af det Svenskt-Finska\nlexikonet, hvilka postdageligen härifrån kunna sändas till Kajana, allt\nefter de hunnit blifva färdiga. För Lönnrot återstår då blott en lätt\ngenomsigt, emedan hans skrifna ordsamling redan är benagnad.\n\n                                                 Europaeus.\n\n\n\n76. Lönnrotille.\n\n                                          [4 p. toukok. 1850.]\n\nKunnon Veljyeni!\n\nKoska minä Meurmanin Ruotsalais-Venäläisen ja Fresen\nRuotsalais-Saksalaisen sanakirjan kanssa olen ruvennut Seuran\nsanakirjaa sana sanalta vertomaan ja siihen näkyy tarvittavan kuukausia\naikaa, niin ilmoitin viimeis kokouksessa tahtovani lähteä kotiin\nsanakirjaa kirjoittamaan, jonne lähdenki nyt näinä päivinä. Jos siis\ntahdot lähettää mitä muuta sanavaraa entisten lisäksi, niin olisi se\nlähetettävä Savitaipaleesen Lappeenrannan kautta, jos ei sopine\nvapaassa postissa lähettää ainoastansa tänne ja täältä sitte Seuran\nvapaassa postissa Savitaipaleesen.\n\nRenvallin sanakirjat seuraavat nyt takaisin ja kiitän niistä minäkin\nsuuresti. Nyt on Suometarkin käsketty ruveta saarnaamaan. Minä olen jo\nantanutkin sille ensimäisen saarnan.\n\nElä terveenä! sitä toivottaa\n\n                                                        veljesi\n                                                       Europaeus.\n\nHels[ingissä] 4 Toukok. 1850.\n\n\n\n77. Castrénille.\n\n                                     [16 p. toukok. 1850.]\n\nJalo Veljyeni!\n\nTässä lähetän nyt muutamia tarkempia johtoneuvoja runon- ja\nsadunkerääjille ja pyydän Sinua olemaan hyvä ja näyttämään ne heille.\nHeidän varaksensa pyydän Cedervalleriakin lähettämään Seuralle 100\narkkia Runosepän lauluja ja 500 kokonaista Runoseppää. Inkerinmaan\nSchubertin kartta tulee myös kohta Helsinkiin runonkerääjän johtajaksi\nannettavaksi.\n\nVoi hyvin! sitä toivottaa\n\n                                                    veljesi\n                                              D. E. D. Europaeus.\n\nSavitaipaleessa 16 toukok. 1850.\n\n\n\n78. Castrénille.\n\n                                             [25 p. toukok. 1850.]\n\nJalo Veljyeni!\n\nEräs täältä kotoinen kirjoittaja Stats-Sekretariatissa Pietarissa\nkirjoitti tänne sukulaisillensa, että minä muka saisin koetella pyrkiä\nSuomen professoriksi. Ehkä tämä asia minusta ensimältä oli kokonansa\najattelematointa, niin rupesin kuitenkin nyt postipäivän tultua\nmiettimään, jos ehkä ei lienekkään hänen kehoituksensa hulluksi\nheitettävä. Jos varmasti jokaisen tarvitsee olla vähintäkin magisterin,\nennenkuin tähän virkaan yrittäköön pyrkiä, niin sitte ei minulla ole\nsiihen pyrittävää, mutta niitä vaatimuksia minä nyt en tiedä. Mitä sitä\nvastaan Suomen kielen tuntemiseen tulee, niin siinä minä toki luulen\nkelpaavani. Ja jos kieliopillisia voimiani tahdot tunteaksesi,\nniin sopii lukeaksesi Suometar 1847, 16, 18-20 \"Suomen kielestä\nkirjallisesti käytettävänä\" ja Suometar 1848, 9-11, 13, 18 \"Kolánin\nkieliopin arvostelu\". Mahdottomalta se nyt kyllä näyttää magisterina\nolematta sellaiseen virkaan päästä, mutta saanhan nyt suottakin\ntarkemmin tietääkseni kysyä Sinulta siitä. Sen viran saamisesta minä\nmuun puolesta en lukua pitäisikään, kuin ainoastansa sen tähden, kuin\nSinä siitä soisit jääväsi vapaaksi työksentelemään yksinänsä omissa\nmielisuotuisissa askareissasi, joita Sinun, puhettasikin myöten, kyllä\nuskon harrastavasi kaikesta muusta huolimatta, niin pian kuin vaan saat\nsisääntuloja jokapäiväiseksi tarpeeksesi, jonka työntekevä aina\nsaapikin.\n\nJos taas vähänkin löydät Suomen professorin viran mahdollisesti\nkääntyvän enemmän hyväksesi kuin pahaksesi, niin sitte minua vaan\nsuututtaisit, jos sen minun päällien tahtoisit heittää, nimittäin jos\nvoin sen saada. Minäkin sitä en tarvitsisi, sillä ainakin kolmeksi\nvuodeksi on minulla yltäkyllin mieluista ja rahakasta työtä, ja sitte\ntahtoisinkin lähteä Saksan maalle estetikiä ja muuta sellaista\nmielentekoista tutkimaan ja niissä työksentelemään. Jos vielä Suomen\nprofessorin virankin saisin, niin en sitäkään pitäisi enemmin kuin pari\nkolme vuotta, kunnes joku toinen kunnollinen kielemme tuntija kerkeäisi\nvirumaan. Rahasta minulla ei ole mitään pakkoa, sillä sitä saan\ntarpeekseni aina, eikä erittäin sen pyytäminen minulla olekkaan huolena\nolemassakaan.\n\nJos nyt minä, niinkuin luulenkin, en ole täyttävä pyrkimään niin\nsuureen virkaan, niin ei siitä sitte liene tarvista kirjoittaakkaan\nminulle vastausta.\n\nMuistaakseni en kirjoittanut viime postissa lähetetyssä neuvokkeessa\nrunon ja satujen kerääjille:\n\nSäga flere berättare samma saga, så bör den alltid uppskrifvas; samma\nruno af flere sångare behöfves icke noggrannare upptecknas, än att\nhvarje strof, som icke förut är lika eller alldeles icke skrifven, bör\nupptecknas tillika med den föregående och efterföljande strofen, för\natt man må veta, till hvilket ställe den nya strofen hörer.\n\nSaisit lisätä sekä tämän että muutakin, mitä vielä mielellesi johtuu,\nsitä anoo\n\n                                                       veljesi\n                                                 D. E. D. Europaeus.\n\nSavitaipaleessa 25 Maji 1850.\n\n\n\n79. Reinholmille.\n\n[28 p. toukok. 1860.]\n\nVeliseni!\n\nNyt lienee Björni Helsingissä lähtemäisillänsä Savitaipaleesen, niin\nettä hänen kanssansa saat lähettää kirjoja sekä kirjauksia minulle.\n\nÄitini nukahti toissa päivänä vasikkata navettaan ajaessansa nurmikolle\nviimeiseen unehensa. Ylihuomena tulee hän pantavaksi leposiahansa. Minä\nmietin kuitenkin jääväni pari kuukautta kotiin. Sitte tulee varmaankin\nhuoneet sekä liialliset tavarat myötäväksi vapaaehtoisessa\nkorkokaupassa, jonka jälkeen sitte en enään asune Savitaipaleessa.\n\nElä unohuta kohta kirjoittaa, sitä anoo\n\n                                                  veljesi\n                                                 Europaeus.\n\nLappeenrannassa 28 Touk. 1850.\n\nVarmaankin tulee vielä musta Mäklin Savitaipaleen kautta kotihinsa.\n\n\n\n80. Suom. Kirj. Seuran pöytäkirja,\n\n                                           [5 p. kesäk. 1850.]\n\n§ 5\n\nUpplästes följande tillägg till instruktionen för runosamlare, hvilket\nStud. Europaeus till Sällskapet insändt:\n\n\"_Orterna der samlarena höra röra sig_.\n\n\"Socknarna N. W. om Ladoga, hvilka af Lönnrot till en del, men af Polén\noch Sirelius nästan alla blifvit undersökta, hafva befunnits vara föga\nsångrika och kunna derföre med skäl lemnas till en annan gång, så länge\nsådana sångrika trakter som Ingermanland och öarna Högland, Lavansaari\noch Tytärsaari ännu äro till större delen eller alldeles oundersökta.\nBlott östra delen af Ingermanland och mellersta delen ända till något\nförbi Gatschina hafva blifvit besökta, men äfven de nästan alla\nofullständigt. Ingermanlands vestra del är dock den der enligt allt\nutseende flere och vigtigare runor stå att fås. Trakten är längre bort\nifrån Petersburg, hvilken i östra och mellersta Ingermanland liksom\nhvarje stad i sin närhet måste hafva verkat aftynande på den inhemska\nsången. Utomdes bo de flesta Ingermanländska Finnar af Gregisk\nreligion. Ingrikot, Watialaiset, Laplakot, Ärrääjät, i vestra, de\nsistnämnda i södra Ingermanland, och erfarenheten har vidhandengifvit\natt Finnar af Grekisk religion äfven i Ingermanland bäst bibehållit de\ngamla sångerna. Kamrater ifrån vestra Ingermanland försäkra att sånger\nder i myckenhet sjungas. Äfven måste de i en ifrån det öfriga Finland\nnästan isolerad trakt vara af en egendomligare natur och derföre mycket\nintressantare. Har runosamlaren lust att lära sig känna Estniskan, så\nkan han derifrån ställa sin återresa genom Estland och komma öfver\nReval sjöledes till Helsingfors. De egendomliga Ärrääjä- och\nWatjalais-dialekterna böra äfven undersökas. Men för att en studerande\nmå kunna komma till Ingermanland och Estland, bör han ifrån Petersburg\nbegära tillåtelse dertill. Om en sådan tillåtelse icke genast kommer,\nså kunna Högland, Lavansaari och Tytärsaari, och om behöfligt är ännu\nsocknarna vid Ingermänländska gränsen förnämligast Valkijärvi, besökas.\nNämnda öar borde i alla fall nödvändigt besökas, då de enligt flere\nsamstämmiga berättelser skola vara särdeles sångrika och man af öarnas\nifrån allt annat land afskilda läge kan sluta att äfven der många\negendomliga runor böra förekomma.\n\n\"För sagosamlaren böra icke socknarna norr om Jyväskylä allena vara de\nförnämsta, utan fastmer bör större vigt fästas vid inre Tavastland,\nt.ex. vid Hollola socken och trakten deromkring. Den Tavastländska\ngrenen af Finska folket är något olik ost- ock norr-Finnarna, Derföre\när det af stor vigt att undersöka, om och hurudan skiljaktighet äfven i\nTavastländarnes intellektuella produkter, i deras sagor, skulle visa\nsig. Hittils har inga Tavastländska sagor blifvit samlade, hvarföre\ningen sådan jemförelse ännu blefve möjlig om äfven denna gång inga\nsagor skulle samlas ifrån Tavastland. Hollola ligger i vägen till\nJyväskylä och sagosamlandet kan då utan svårighet taga sin början redan\ni Hollola.\"\n\nDetta Hr Europaei tillägg ansågs dock icke böra föranleda någon vidare\nåtgärd ifrån Sällskapets sida.\n\n\n\n81. Sjögrenille.\n\n                                               [1 p. helmik. 1851.]\n\nHögädle Herr Stats Råd!\n\nDå Herr Statsrådet godhetsfullt åtagit sig att för Wetenskaps Akademin\nföredraga min anhållan om penningeunderstöd för en urethnografisk resa\ntill trakten af Bielosersk, men Akademin af brist på tillräckliga medel\nlikväl icke kunnat låfva mig det begärda understödet, så anhåller jag\nallerödmjukast, att Herr Statsrådet ville vara graciös och för\nArcheologiska Sällskapet framställa samma min ödmjuka anhållan. Doctor\nCastrén har smickrat mig med det hoppet, att jag af nämnda efter hans\npåstående rika Sällskap helst skulle kunna få ett sådant reseunderstöd.\nTrakten af Bielosersk och Wessjogonsk låfva mig en alltför stor skörd\nän att jag gerna skulle vilja lemna en sådan resa ur hågen. I Schuberts\nspecialkartor öfver medlersta och norra Ryssland har jag till ex. i\nicke-rysska flodnamn funnit icke mindre än 27 olika för 100 till 5 l. 6\nfloder gemensamma ändelser, hvilka i fornspråken alltså hafva måst\nbetyda _flod, å, bäck_. Dessa slutord äro följande: nga, ma, oksa l.\neksa, schor l. sara l. schera, goda l. gda, bosha, bol, boi, ega,\ngosha, otscha, ui, estj, gora l. gra, mana, dosha, lja, on l. en, juga,\nochta, loda l. lda, onda, wish, ora, wir, kolda, wa, af hvilka alla med\nundantag af de fem sista förekomma på Schuberts karta öfver trakten af\nBielosersk N:o XIV. Endast emellan gradlinierna 55 och 56, af hvilken\ntrakt dock sjön Bielosero upptager en del, förekommer redan på kartan\nicke mindre än 122 ickerysska och med undantag af ett par äfven\nicke-flnska ortsnamn, af hvilka många äro särdeles vigtiga och\nupplysande. Samlas och kontrolleras namnen på ort och ställe och\nförenas ännu andra slags undersökningar vid dem, såsom jag i mitt bref\ntill Statsrådet Koeppen omordat, så kunna resultaterna icke blifva\novigtiga,\n\nFörväntande gynnande svar förbliver jag städse Högädle Herr Statsrådets\n\n                                              allerödmjukaste tjenare\n                                                 D. E. D. Europaeus.\n\nHelsingfors den 1 Februarii 1851.\n\n\n\n82. Sjögrenille.\n\n                                                [19 p. helmik. 1851.]\n\nHöglärde Herr Statsråd!\n\nFör Herr Statsrådets välvilliga skrifvelse af den 31/12\nJanuarii/Februarii härmedelst aflägga min allerödmjukaste tacksägelse.\nDet tyckes, att både arkeologiska och geografiska Sällskapet lägga så\nmycken vigt på ryskan, att äfven resultaterna torde behöfva afhandlas\npå samma språk, hvilket väl skulle gå öfver min förmåga. Men en vigtig\nfråga bör ännu göras. Jag måste äfven fästa afseende på den\npenningevinst, jag genom ett sådant arbete skulle kunna påräkna.\nReseunderstödet skulle jag naturligtvis helt och hållet använda till\ndet, hvartill det är bestämdt; frågan gäller alltså blott, om och huru\nstort arbets honorarium jag kan påräkna för utarbetandet af de\nresultater som sjelfva resan skulle gifva, ty väl måste jag hafva\nrättighet att fordra sådant för så mycket, som af mina hittills och\ninan resan gjorda forskningar skulle komma at inflyta i afhandlingen.\nJag skulle åtminstone icke vilja komma på förlust, i jemförelse med\nhvad jag skulle kunna vinna här i Finland genom öfversättningar till\nfinskan, som betalas med 5 Rub. sr. arket, genom att utarbeta ett\nfinskt-svenskt lexikon för 15 Rub. arket, genom att likaledes utarbeta\nen finsk språklära med löfte om 200 Rubel honorarium af Wiborgska\nSällskapet, och utomdess genom ett annat halffärdigt arbete för ungefär\nlika stor betalning. Det är alltså ingalunda brist på god förtjenst,\nsom gör, att jag så gerna vill företaga mig den ifrågavarande resan,\nutan lusten att få större reda i de vigtiga resultater, hvartill redan\nde samlade ortsnamnen leda, äfvensom lusten att utbyta kammarlifvet den\nsköna sommartiden med ett rörligare lif, drifva mig dertill.\n\nMen skulle det hända, att ingen sådan resa blefve af, så beder jag\nödmjukast om att få veta, om Akademin gerna skulle vilja emottaga en på\ntyska författad bearbetning af ortsnamnen allena och hvad för ett\nsådant arbete skulle betalas. Ett sådant arbete, utarbetadt med\ntillhjelp af Syränska, Mordvinska, Lapska och andra lexika och\nupptagande en stor massa ortsnamn, skulle naturligtvis icke kunna få så\nmånga köpare, att penningevinsten för detsamma skulle kunna gifva\nanledning att betala ett rundligt honorarium åt författaren, men om\nAkademin för sakens skull brukar honorera sådana rent vetenskapliga\narbeten, så då kan jag gerna företaga mig utarbetandet af det sagda.\nKanske jag, om jag får tillträde till Generalstabens kartdepot, ännu\nkan samla betydligt mera namn, än hvad jag redan samlat. Monne jag i\nsådant fall skulle kunna hoppas att få en del af det Demidofska priset\nför mitt arbete? Åtminstone tror jag, att ingen ännu i så stor skala\nanlitat ortsnamn vid urhistoriska forskningar, hvarföre mitt blifvande\narbete äfven borde äga nyhetens värde.\n\nPå dessa frågor beder jag att Herr Statsrådet är god och meddelar svar\nät Rector Magnificus Professor Rein, och förblifver städse Höglärde\nHerr Statsrådets\n\n                                            allerödmjukaste tjenare\n                                               D. E. D. Europaeus.\n\nHelsingfors den 19 Februarii 1851.\n\n\n\n83. Lönnrotille.\n\n                                       [29 p. marrask. 1851.]\n\nJalo Veljyeni!\n\nKoska vasta nyt syksyllä nousi kysymys Meurmanin Sanakirjan työn\nviimisen palkan jakamisesta, ja Sinä, niinkuin vasta vajaa viikko sitte\nAssessori Rabbea Öhmanin Kirjakaupassa tavattuani sain tietää, minun\nhyväkseni et vaatinut mitään erinäistä palkintoa siitä vaivastasi, kuin\nkatsoit lävitse suurimman osan siitäkin, minkä minä mainittuun\nsanakirjaan kirjoitin, niin saan nyt siitä hyvyydestäsi kiittää Sinua\nkaikesta sydämmestäni.\n\nSeuran Ruotsalais-Suomalaista Sanakirjaa painetaan nyt kolmattatoista\narkkia G:n loppua ja H:n alkua. Sen kanssa on ollut suurta työtä, joka\nsentähden on kulkenut hitaasti, jos kyllä on hidas itse tekijäkin. Sen\nmukaan kuin nyt sen painaminenkin kulkee, ei sitä sovi toivoa valmiiksi\nennen kuin tulevan kesän alussa. Aivan hyvä olisi, jos tahtoisit ruveta\nlävistelemään niitä arkkia, jotka jo ovat valmiit, ja sitä myöten\ntoisiakin kuin niitä joutuu. Paino- ja muita virhiä olisi erinomattain\ntarpeellinen saada tietää, ja kaikki mitä lisättävää ja oikaistavaa on,\nsopii suurella hyödytyksellä yhtä tietä ylös-pistettää, jos ei\ntämänkään niin kuitenkin tulevan painoksen varaksi ja tälle tehtävässä\nalkulauseessa muistuteltaviksi sekä kukaties minulta tehtävään\nsuomalaiseen kielioppiin otettavaksi. Jos tätä hyödyllistä vaivaa otat\npäällesi, niin ole hyvä ja ilmoita kohta tänne. Minä ajon tulevassa\nSeuran kokouksessa mainita tästä asiasta ja arkit tulevat sitte\nlähetettäviksi Seuran puolesta Sinulle.\n\nTikkasen kanssa tuli puheeksi, että olisi tarpellinen asia painaa\nkaikki Sinun kirjoittamat matkakertomuksesi, joita siellä täällä\nentisissä sanomalehdissä luettiin, kokonaiseksi kirjaksi. Saan\nsentähden Tikkasen anomuksesta pyytää Sinulta tietoa, missä kaikissa\npaikoissa mainittuja matkakertomuksia tavataan. Myöskin olisi\ntarpeellinen saada se kukaties painamatoin alkuperäinen ruotsalainen\nkirjoitus tänne, joka suomeksi käännettynä Suomettaressa luettiin. Mitä\nniistä kaikista tekemä-palkintoa vaadit, soisi Tikkanen myöskin\ntietääksensä. Täällä on kiihtynyt yleinen into koota rahoja Seuralle.\nSavo-Karjalaisten osakunta sai kokoon päälle sadan ruplan. Meidän tahi\nViipurin osakunta joka on sekä pienempi että varmaankin vähemmin\neläväkin Suomikiihkoisuudessansa, sai 60 ruplaa. Konseerikin\npidetään kohta Seuran hyväksi. Yli-oppilaisten kanssa levitetään\nsubskriptionilistoja ympäri maata, ja gymnasiumin nuorisoillekin on\nlähetetty samanlaisia kehoituksia, Hyvä olisi, jos Sinäkin siellä\nKajaanissa panisit sanasi ja kynäsi liikkeelle saman asian tähden.\nMuuten on täällä ollut kokonansa rauhallinen olo; niillä kuudella\npedellillä ei ole koko vuotena ollut tekemistä ei tuon taivaallista\neikä taidakkaan enemmin vastakaan olla.\n\nVielä olisi minulla halunperäinen kysymys, että olisit hyvä ja\nilmoittaisit minulle, jos Itse tiedät ja Maamittareiltanne sekä muilta\ntietäviltä saat tietääksesi, tokko siellä teidän puolella tahi\nmuuallakin Suomen maassa lienee semmoisia järvein nimiä, joilla on\nsamanlainen loppupääte kuin Kuhmossa olevain järvein nimillä _Lendira_\n(_Lentiira_) ja _Ivandira_ (Iivantiira?) tahi jos vaikka semmoinenkin\nkuin Laukkaalla olevan järven nimellä _Lievestuori_. Minulla on\ntarkimmista ja uusimmista pohjais- ja keski-Wenäjän maan kartoista\nkerätty muukalaisia paikkain nimiä (ei-venäläisiä) kolmeen tuhanteen,\nja olen niistä tullut tietämään sekä Suomalaisten että muiden\nheimokansamme entiset rajat moniin matkoihin, esim. että Suomalaiset\neivät koskaan ole olleet nykyistä etelämmällä, ehkä kyllä niiden jälet\nitään päin tuntuvat selvästi Wätkan kaupunkiin asti. Mainituilla\npäätteillä loppuvia järvein nimiä löytyy varsinkin paljon ja laajalta,\naina Sibiriasta _Obin toiselta puolelta_ Smolenskin paikoille asti\nentiselle Puolan maan rajalle.\n\nOle nyt hyvä ja kirjoita minulle kohta vastaus kaikille asioille ja\nkysymyksille ja myöskin kuinka Sanakirjasi joutuu, sitä anoo\nnöyrimmästi\n\n                                               veljesi\n                                          D. E. D. Europaeus.\n\nHelsingissä 29 Marrask. 1851.\n\n\n\n84. Lönnrotille.\n\n                                          [24 p. tammik. 1852.]\n\nJalo Veljyeni!\n\nÄlä pahaksi pane, että sanakirjan arkit ovat olleet liian kauvan\nlähettämättä, mutta siihen ei ole ollut minun syytäni. Joulun alla ei\nTohtor Kellgrenillä ensin kuulunut olleen aikaa niitä lähettämään, ja\nsitten asia lienee häneltä unohtunut siihen asti, että hänen Kuopioon\ntehtävä reisunsa, johon kolmen viikon aika meni, taaskin esti niiden\nlähettämisen. Ehkä nyt uudet kiirehtimiseni toki jotakuta vaikuttavat.\n\nAivan hyvä olisi, jos kerkeäisit, niitä nyt kohta silmäilemään ja sitte\nlähettäisit ne takaisin jos vaikka vähitellenkin, niin saisin tehdyistä\nlisäyksistäsi ja muistutuksistasi käyttää vielä painamattomain arkkein\nhyväksi kaiken sen, mikä siksi sopii, joka nähtävästi ainakin tulee\nolemaan melkein runsas ja arvollinen. Ole myöskin hyvä ja lähetä\nlävitse-käytyäsi takaisin Gymnasilaisen Stråhlmanin Savosta kerätyt\nsuomalaiset sanat, sillä hän ei ole niitä aikonutkaan meille jäämään,\nmutta vaan pidettäviksi.\n\nJos et Maamittareiltanne vielä liene kysellyt järvein nimiä päätteellä\n_tiira_, niin ole hyvä ja kysele nyt keltä sopii. Tuonlaisena, mutta ei\nmissään lapin sanana _jaur_ pidettävänä tavataan se useassa kymmenessä\njärven nimessä Wenäjällä ja Sipiriassakin useimmin muodolla tor, tur,\nesim. Wolentor, Koltor, Obloptur, Sindor, Jelpijador, Schamtyltur j.m.,\njotka kaikki ovat Uuralin tuolla puolella paitsi Sindor, joka on pari\nsataa virstaa Uuralista tänne päin Wytschegdan latvoilla. Toista sataa\nvirstaa Oniegan järvestä itään päin tavataan järven nimi Katrostyr\n(Катростырь), josta juoksee joki Katromå, ja kuin päälle 70 joen nimeä\npäätteellä må tavataan Wenäjällä, niin jos mikään muu joen nimein pääte\nniin ainakin se on siinä kielessä, johon se on kuulunut, merkinnyt\njokea. Mutta jos niin on, niin on kyllä samassa kielessä _dirkin_\nmerkinnyt järveä. Samaa vahvistaa Tverin läänissä löytyvä järven nimi\nKesadra (verro _goda_ ja _gda_ Tigoda, Wologda, _gora_ ja _gra_,\nIngora, Wytegra), josta juoksee joki Kesa, löytyvä parissakin paikassa\nmuualla ja varustettuna päätteellä ma: Kesma. Jo nämätkin vähät\nnäytteet ja selitykset osoittanevat, että puustavi _t_ kuuluu\npäätteesen, eikä voi olla mikään väliin pistettävä liika ääni.\nNäyttää tämä vähäinen osoitus myöskin, kuinka paljon semmoiset nimet\nantavat tutkijalle tekemistä ja johdatuksia monen asian perille.\nKalix-elf kuuluu kutsuttavan suomeksi Kainuun-joki, ja Kalas-joga, niin\nkuin Lappalaiset sitä kutsuvat, on siis emänimi ruotsin kieliselle\nnimelle. Tämä osoittaa, että Ruotsalaiset tulivat Kainuunjoelle ennen\nkuin Suomalaiset, koska Lappalaiset ja ei Suomalaiset olivat siellä\nantamassa Ruotsalaisille paikkainsa nimiäkin. Jos nyt Kainuun joesta\nlänteen ja etelään päin paikkain nimein kanssa on sama laita, niin\ntoteutuu arvelukseni, ja vieläpä voipi tulla perille, jos eivät liene\nsiellä ensiksi tavanneet jotakuta muuta kansaa eikä Lappalaisia enemmin\nkuin Suomalaisiakaan, sillä Kalas ei kuulu olevan Lapin kieltäkään;\nmutta jos se on jonkun kolmannen kansan kieltä, niin on se niin hyvin\nsiitä suorastansa kuin Lapinkin kielen kautta voinut tulla\nRuotsalaisille. Tästä mutkasta yksinänsä ei siis voi mitään\nmuinaiskansallista tietoa johtaa. Tiedätkös muita semmoisia\neriskummaisia nimiä kuin Ankkapura = Anjalan koski, (pura=? koski) ja\nAvasaksa? Kuin aika antaa, niin rupean käymään maamittari-toimituksen\nkonttuorissa keräämässä kaikki siellä kartoilta saatavat epä-suomalaiset\nSuomen paikkain nimet. Kerran kävin jo mennä keväänä siellä, mutta en\nsilloin paljon saanut enkä kerinnytkään saada.\n\nKirjoita näistä asioista vaikka Oulun W. sanomillesikin jotakuta jos\nmitä tiedät ja ymmärrät.\n\nToivon kohta saavani mitä anonut olen. Eikä mitään muuta tällä erällä,\nkuin toivotan hyvää uutta vuotta.\n\n                                                      Veljesi\n                                                 D. E. D. Europaeus.\n\nHelsingissä 24 tammik. 1852.\n\n\n\n85. Lönnrotille.\n\n                                              [17 p. huhtik. 1852.]\n\nJalo Veljyeni!\n\nKoska täällä tuumitaan antaa ensimäistä puolta Ruotsalais-suomalaisesta\nSanakirjasta erittäin ulos, niin anon, että olisit hyvä ja lähettäisit\ntänne lävitse käymäsi arkit, niistä, joita joulun aikana sait ja joihin\nlupasit merkitehä painovirheitä ja muita vikoja sekä liitellä lisiä ja\ntarpeellisia muistutuksia. Jos tässä tahi tulevassa postissa saat\nnykyisemmin painettuja arkkia lävistelläksesi, niin ole hyvä ja lähetä\nnekin tänne, jos puolentoista tahi kahden kuukauden kuluessa kerkeät\nlävitse katsaista. Minulla on suuri halu, saada nähdä muistutuksiasi ja\nlisiäsi, ainakin toivon niistä paljon hyvää.\n\nSaapi nähdä, jos pääsen kesäkuun lopulla tahi heinäkuussa Savossa\nkäymään. Kielenkin tuntemiseksi olisi semmoinen matka hyvä ja\nkumppanini kanssa työksentelisin siellä niinkuin täälläkin. Jos kohta\naikaakin sillä lailla entisen lisäksi kuluisi, niin voittaisi\nsanakirjan kunnollisuus melkeästi, ja se on minun mielestäni pää-asia.\nHämeenkin murretta saisin sillä tiellä kuulla ja tutkia, ja se olisi\nmielestäni suuri voitto, sillä itä-suomea minä jo olen melkein paljon\nkuullut sekä kotona että matkoilla. Voi aina hyvin! sitä toivottaa\n\n                                                         veljesi\n                                                   D. E. D. Europaeus.\n\nHelsingissä 17 huhtik. 1852.\n\n\n\n86. Lönnrotille.\n\n                                            [12 p. kesäk. 1852.]\n\nKunnon Veljyeni!\n\nEn tiedä, lieneekö Maister Elmgren ajoissa tahi ensinkään lähettänyt\nSinulle kirjaustani, jonka kirjoitin pari kuukautta sitte ja vein\nElmgrenille lähetettäväksi Sinulle sanakirjan arkkein kanssa seuran\nsinetin turvissa, johon minulla lieneekin ollut oikeutta, kuin\nkirjauksessa ainoastansa seuran puoleisia asioja löytyi. Vastausta\nSinulta ainakin ei vielä ole tullut, ehkä sitä hyvin olen toivonut.\n\nÄlä nyt pane pahaksi, jos pyydän Sinua olemaan hyvä ja mitä pikemmin\nlähettämään nähdäkseni ja hyväksi käyttääkseni kaikkia havaitsemiasi ja\nmuistutuksiasi sekä lisäyksiäsi, joita lienet kerinnyt tehdä niihin\nSinulle jo ennen lähetettyihin sananakirjan arkkiin, sekä jos mitä\nennätät luultavasti tässä postissa lähetettäviin arkkiin merkitellä.\nPainovikoja, joita paikoittain näyttää tulleen melkein liiaksi, mutta\njoita vasta koetaan tarkemmin välttää, lienet myöskin merkitellyt, mitä\nlienet älynyt. Jos siis joitakuita semmoisia olisit älynyt useampia\nkuin mitä myötä seuraavassa kirjassa olen merkitellyt, niin ole hyvä ja\nlähetä niistäkin minulle tiedon.\n\nJos tarvis vaatii, niin ilmoitan sitte sanomalehtein kautta mitä pitää,\nsekä paino- ja muita vikoja että muistutuksia ja lisäyksiä, ja\nsellaisia lienee tarvis ilmoittaa varsinkin, jos pitää vastaamani\njotakuta arvostelijata. Tahi ole Sinäkin niin hyvä ja kirjoita kohta\njotakuta arvosteluksen tapaista, niin olisi mieleni aivan hyvä.\n\nKuinkas on matkakertomustesi kokoonpainamisen kanssa? Aivan hyvä asia\nolisi, jos ne todella saataisiin kokonaisena kirjana ulos. Semmoinen\nkirja tekisi ainakin hyvää. En minäkään ole saanut tilaa lukeakseni\nympäri aviisseja levinneitä kirjoituksiasi, sitte päivin kuin mitä\nlienen ensin lukenut, mutta joka nyt jo on melkein jälettömäksi\nmuistista hajonnut.\n\nJos en kukaties lähtene Mustialan kokousta katsomaan, ja sen puolen\nSuomea kuultelemaan, niin muuten varmaankin jään koko kesäksi tänne\napulaisten kanssa yhtenänsä työtä tekemään. Jos kerkeän, niin tulee\ntoinen osa sanakirjaa vuoden lopulla ulos; mutta ainakin on aikomukseni\nsäästää yhtä vähän aikaa kuin vaivaakin saadakseni kuta kunnollisempaa\ntyötä aikaan. Kyllä ainakin nyt ahkeruuttakin pitää kovasti ruvettaman\nkiinnittämään, niin että loppu kuitenkin tulisi niin pian kuin\nmahdollista.\n\nMitä vastakin kirjoittanet muistutuksia aika ajoin lähetettäviin\nsanakirjan arkkiin, niin ole niin hyvä ja lähettele niitä aina sitä\nmyöten minulle kuin niitä joutuu.\n\nSivulta 200 sivulle 225 asti en vielä ole alkukirjoitusten kanssa\nvertoen kerinnyt painovikoja j.m. etsiä. Myöskin on sivulta 285\neteenpäin vielä läpi käymätöintä.\n\nElä terveenä. Rupea meille opettajaksi kaivatun ystävämme siaan sitä\ntoivoo\n\n                                                   veljyesi\n                                              D. E. D. Europaeus.\n\nHelsingissä 12 p. kesäk. 1852.\n\n\n\n87. Lönnrotille.\n\n                                                [Syksyllä 1852.]\n\nKunnon Veljyeni!\n\nKiitoksia aivan paljon, kuin lähetit Sanakirjat tänne. Toivon kohta\nsaavani ne toisetkin sanakokoukset.\n\nViimeisessä Seuran kokouksessa päätettiin sadut minun kauttani\ntoimitettaviksi pikemmiten. Mutta Polénin, Ahlqvistin, osa Reinholmin,\nminun toiskesäiset laulujen sekaan kirjoitetut ja kukaties Sinunkin\nkirjoittamasi sadut lienevät vielä Sinulla. Niitä anon siis pikemmiten\ntänne että saisin jär'estellä joutoani myöten.\n\nElä nyt heitä Suomen professoriksi etsimästäsi. Gottlund sanotaan niin\npitkällä ja monisanaisella kirjoituksella kokeneet hyvästyttää itseänsä\nNordenstamin puolustettavaksi, että Nordenstamin sanotaan kesken\nlukemisen ottaneet Gottlundilta sanat suusta pois. Ei toki sitä miestä\npitäisi siihen virkaan yksinänsä pyrkimään laskettaman.\n\nElä terveenä! Sitä toivottaa\n\n                                                      veljesi\n                                                     Europaeus.\n\nEt nimittänyt, miten mietit Tikkaselta tarjotun Suomalais-Ruotsalaisen\nkäsisanakirjan työn kanssa. Mutta eihän siihen tunnu Sinulla joutoakaan\nolevan.\n\n\n\n88. Lönnrotille.\n\n                                              [18 p. kesäk. 1853.]\n\nKunnon Veljyeni!\n\nEthän tuota pahastune, jos vähän olen tullut viipyneeksi lähettämästä\nSinulle kirjaistani Unkarilaisten sukulaisuudesta. Nyt sen lähetän ja\nvoin nyt myöskin pyytää Sinua tarkkaamaan Castrénin ostjäkin\nkieliopissa sivulla olevaa 11 ensimäistä ratia, jotka vahvistavat\nmelkein kaikki ne lisäkästen muutokset, joista minä kirjassa puhun,\nvarsin senkin että _k_-ääni muuttuu _n_-äksi, sillä Castrén sanoo että\ng usein muuttuu ng-ksi (ja k, nk-ksi), mutta senkin että _ng_ usein\nmuuttuu n-ksi, joten siis g-kin (ja kyllä k-kin) voipi päästä n-ksi.\nMutta tämä olkoon sanottu vaan sentähden, että jo Castrén on\nälynnyt ne puustavien muutokset, joista kirjassani puhun, sillä\nsuomalais-ungarilaisten kielten lukusanoissakin ovat ne muuttuneet\nsanat niin selvästi yksiä, ettei niitä toisillensa kokonansa vieraiksi\nsanoiksi suinkaan voine päättää. Selitys päätteille sanoissa _ötik,\nikt[a]t, ykt_ j.n.e. on se ainoa, jolle halu tekee vielä tukevampia\nperustuksia. Todistuksille, että suomalais-ungarilaisissa kielissä\nkahdeksalle ja yhdeksälle löytyy nimitys yhdistyksillä kaksi kymmenestä\nja yksi kymmenestä, olisi hyvällä edulla senkin voinut lisätä, että\nvogulin kielessä on 8 nöllou, 9 ontollou ja 10 lou; mutta se asia\nlienee jo ilmankin selvä, ja nähneehän jokainen lukija itsekkin tämän\nvahvistavan kohdan wogulin luku-sanoissa, niinkuin se muidenkin\nheimo-kieltemme enemmin tärvätyissä lukusanoissa läpensä näkyy.\n\nYksi ja toinen on sanonut, että lukusanat ovat niin vähät, ettei niitä\npaljon miksikään heimolaisuuden todistukseksi voi sanoa. Mutta niille\nminä olen vastannut, että vähintäkin sen ne todistavat, että\nUnga[ri]laiset ja muut sukukansoiksemme mainitut Suomalaisten kanssa\nsilloin olivat ihan yhdessä joukossa, kuin ne sen verran alkoivat\nviisastua, että rupesivat lukemaan _yksi, kaksi, kolme_, ja että paitsi\nsitä sianimet osoittavat niiden jo silloin olleen yhtä joukkoa, kuin ne\nalkoivat ajatella kokoon semmoisia sanoja kuin _minä, sinä, hän, tämä,\ntuo_ j.m.m. Epäileminen vaatii tässä siis sen luulon ottamista, että\nihmiset ennen ihan puhetta tietämättöminä jonkun aikakauden elivät,\njota kaiketi mainituilla todistuksillani yhtä vähän voin kumota kuin\ntodistaakkin, mutta jota ihmisen järki kokonansa kamoo.\n\nTällä välillä olen käynyt suuressa kirjastossa ja ottanut sieltä\nsilmäilläkseni Gyarmathin, josta ennen vaan lukusanoja hätäiseltä hain.\nMainitun kirjan löysin varsin arvolliseksi, enemmin kuin senaikuisesta\nvoisikaan luulla. Siitä sain uusia välimuotoja, jotka vahvistavat ei\nainoastansa sen, että _nöllou_ ja _nyoltz_ ovat tulleet sanasta\nkahdeksan, mutta vielä senkin, että mietteeni päätteistä sanoissa\n_ötik, iktat_ j.n.e. on oikia. Gyarmathin johdolla tahdon vielä kysyä\nkirjastosta muitakin kirjoja, joista toivon lisämuotoja 9 nimityksiin,\njotka Gyarmathi on pois heittänyt, ja kukaties muutakin hyvää. Näistä\najon kohta kirjoittaa Aamulehteen.\n\nHyvä olisi, jos ottaisit kirjoittaaksesi jotakuta arvostelusta\nkirjastani. Aina se elvyttäisi halua sekä omaan että heimokielihimme\npäin ja yleiseen kaikkiin tähän kuuluviin asioihin. Asiamme saapi arvoa\njuuri sen verran kuin sille arvoa annamme. Kellgrenille ja muille\noppineille Pietariin ja Schotille Berliiniin olen jo lähettänyt\nkirjani.\n\nGyarmathin kirjassa näkyy ungarin kielen heimolaisuus suomen kielen\nkanssa niin selvästi, että oikein ihmeeksi käypi, kuinka tätä\nheimolaisuutta edes on julettukaan kieltää ja sen siaan päättää ungarin\nkielellä olevan heimolaisuutta turkin kielen kanssa, jota Gyarmathi ei\nosaakkaan katsella muuksi knin naapurikieleksi. Ole nyt hyvä ja koe\nestää, ettei muillekin tulisi semmoinen julkinen kylmyys ja kieltäminen\nheimokansojamme kohtaan, sitä toivoo\n\n                                                       veljyesi\n                                                  D. E. D. Europaeus.\n\nHelsingissä 18 kesäk. 1853.\n\n\n\n89. Ahlqvistille.\n\n                                           [29 p. huhtik. 1854.]\n\nVeli Veikkoiseni!\n\nNyt olen Mannisella ja tahdon kirjoittaa Sinulle vähän matkastamme.\nYhdellä hevoisella ei suinkaan tahtoneet lähteä meitä viemään Helsingin\npitäjän kestikiivarista, mutta yhtähyvin läksin kahdella, kuin toivoin\nedemmällä pääseväni yhdellä. Ei vielä Yrölästäkään (Skafvebole)\nlähteneet yhdellä. Sitte sain Kaunisnummelta yhden hevoisen, mutta piti\nluvata 20 kop. lisärahaa. Hirvihaarasta taas 10 kop. Kaukolammilta 15,\nMalluksesta 10 ja Virenojalta 10 kop. Sitten eivät enää tahtoneet\njuomarahaa; mutta Heinolassa piti postihevoisten pitäjälle maksaa\nkaksinkertaisen kyytirahan. Joka paikassa minä kyllä koin tinkiä minkä\njaksoin, mutta kuin nyt kerta olemme Savossa, niin ei enää tarvinne\nlisärahoja maksaa. Osaksi minä maksoin parissa paikassa juomarahan\nSairion kylän viinakirjoilla. Kaksinkertaisen kyytirahan ja lisärahain\nyhteenlasku on tässä sivulla.[12] Koska minä yökorttieristä ja\nmuutamista maitolasista olen Oskarin edestä tähän asti maksanut 30 kop,\nja täällä huokeassa Savossa ei varmaankaan tule enemmin lisään siihen\nlukuun enemmin kuin 20 kop. kaikkeaan 50 kop, ja minä sain elorahaksi\nkoko ruplan, niin jäät Sinä minulle velkaa 1 rupla 28 kop. Jos olisi\npäästy niiden toisten parvessa ilman kyytimiestä kolmanneksi ja vielä\nkuin olisin antanut laukkuni Adden kiesiin niinkuin puhe ja neuvo oli\nja ehkä vielä Oskarin nyytitkin, niin sitten olisi kyllä mänty\nvähemmillä lisämaksuilla ja rattoisammasti. Mutta Sinä vaan luulit että\nmeidän kieltämättä olisi pitänyt oleman hyvin herralliset säiden ja\nmuiden pitäjät ja vasta kello yhdeksältä toisenakin aamuna lähtemän.\nOlisi ollut parempi, jos en olisi niin suoraan uskonut, kuin Sinä\nsanoit Adden sanoneen: \"Nog blir jag till morgon bara Europaeus vill\nbli.\" Että Calonius ei huolinut siitä vähästä sateesta ja muusta\ntyhjästä herrastelemisesta, oli häneltä aivan oikein tehty.\n\nNyt onnea omille matkoillenne. Elä unhota itkuvirsiä kirjoittaa\nInkerikoilta sekä Suomalaisiltakin länsi Inkerin maalta, ja kirjoita\ntarkoin ylös, mitkä ovat Suomalaisilta mitkä Inkerikoilta. Kirjoita\nminullekin Liperiin yhtä toista, niin kirjoitan minä sitte vastaan\nSinulle.\n\nVoi hyvin, sitä toivottaa\n\n                                                      veljesi\n                                                     Europaeus.\n\nMannisella 29 Huhtik. 1854.\n\n\n\n90. Ahlqvistille.\n\n                                              [20 p. elok. 1854.]\n\nVeliseni Oksanen!\n\nTokipas jo rupeat tuntemaan, etten minä hyvänkään asian puolelle tahdo\nmennä totuudesta sivuitse, kuin jo alat myönnytellä, että minun haluni\nsaada Inkeren maalle runonkerääjätä ei ole ollut tyhjän peräistä, Ja\nvieläpä pitäisi Sinunkin saada perästäsi jonkun toisen laulunkerääjän,\nsillä et Sinäkään niitä tarkoin ole voinut saada käydyiltäkään\npaikoilta, vielä vähemmin käymättömiltä. Vain onkos vielä\n\"Engelsmannit\" tahi mitkä muut olevinaan estämässä uusia laulun\nkeräyksiä? etc., etc., etc.\n\nMinä kävin kuukauen ajan Collanin ja Roschierin keralla Pielisellä ja\nIlomantsissa laulantoja j.m. keräilemässä. Sill'aikaa olit Sinä\nkirjoittanut Eriksonille. Tämän kanssa saat nyt Inkeren laulut mitä\nminä mennä syksynä sieltä keräilin. Entiset keräykseni minä lähetin\nLönnrotille, joka ne lienee antanut Seuran kätköön. Saat nyt konstia\nkoittaa lauluin toimituksessakin, mitä minä olen kielen murteen jälkeen\nkirjoittanut, esim. _päähän, laivojahan, tyttöjä_, ku pitäisi olla\n_päänsä, laivojansa, tyttöä_, se on ojaistava toimituksessa kirjakielen\njälkeen. Kuitenkin ovat venäen karjalan _tulevi_ ja savokarjalan\n_pahoa_ minun mielestäni vältettävät, koska tutut ja yleiset muodot\nsemmoisissa paikoissa Inkerelläkin käytetään. Hoida Sinä vaan tarkoin\nlaulujen runollisuutta ettei se korjattavissakaan paikoissa jää\nkorjaamatta. Kuitenkin on tarkka varovaisuus semmoisessa korjaamisessa\npidettävä. Esim. panisin minä sivulla 204 säkeen _Läpi kankahan\npajuisen säkeen Läpi korven kuusperästä_, niin sopivat kertosäkeet\nparemmin yhteen. Kaiketi olkoon runolaulu itse korjaamisensa\njohdattajana. Muuten on Sinulla siinä kaksi tietä valittavaa, joko\nruveta historialliseksi tahi runolliseksi korjaajaksi. Minun mielestäni\nei laulurunoissa historiallista korjausta tarvitsisi, mutta\nkertomarunoissa välttämättömästi molemmat, jouda Sinä sitte mitä\njoudat.\n\nOletko itkuvirsiä kirjoittanut Inkerikkoloilta? Niitäkin pitäisi jo\ntoimitettaman painettavaksi. Korkokarttoja ja muita syrjemmäisiä\ntoimituksia ottaa kyllä Seura kustantaaksensa, mutta entiset keräykset\nsaavat maata takaperillä. Sama on laita loihtujen kanssa. Onhan\nniitäkin Inkerellä. Oletkos niitä saanut ja niiden konstia, arpomista\nj.m. tutkinut ja kysellyt? Hevaalla ja Soikkolassa lienee tässäkin\nasiassa parahiten opittava.\n\nVatjalaisten sanoja sekä häälauluja on minulla myöskin, mutta tokko\nniitä nyt kerinnet ruveta toimittamaan painettavaksi. Niitä lauluja on\nSuomalaiselle kuitenkin yhtä vaikea ymmärtää kuin virolaista kirjaa.\nJälestäpäin voit ne saada, jos tahdot.\n\nSano terveisiä paljon Pastori Sirénille ja muille tuttaville ja voi\nitse hyvin, sitä toivottaa\n\n                                                      veljesi\n                                                 D. E. D. Europaeus.\n\nLiperissä 20 Elok. 1854.\n\n\n\n91 a). Lönnrotille.\n\n                                         [28 p. maalisk. 1858.]\n\nVeli oivaiseni!\n\nOle nyt niin hyvä ja lue tätä seuraava kirjoitukseni Seuran\nensitulevassa kokouksessa ylös. Minä en nyt pitemmältä tahdo kärsiä\nsitä Inkerin maan lauluin tuhoon tuomitsemista, mutta tahdon kaikkein\ninnostuneitten syrjäsensuurein saksistakin sivuitse saada se asia\njulkisestikin tuomittavaksi. Minä mietteissäni jo olen antanut liiankin\npitkältä perää kansan kytkyläisyyden vastustelemisille, mutta nyt se\nkipeimmästi pernaani pureva kohta, se kuin minua julkisestikin on\nhäväisty siitä kuin en hämmästynyt sitä julkisesti esitellessäni, että\nSuomalais-ungarilaiset ovat paljoa likempänä indoeuroppalaista\nsukukuntaa ja siis (huhhuh!) sukua sille väkisinkin kansallisuudeksi\ntunnustettavalle slavänilaisellekin kansakunnalle, paljoa likempänä\nkuin turkkilaistattarilaisia, sekin kohta nyt on pajuun pantava. Minä\nnyt Pietarissa käydessäni keräsin hyvän tukun vogulilaisia ja\nostjäkkilaisiakin sanoja sanakokoukseni täytteeksi ja samoin\nIndoeuroppalaisiakin sanoja eri kielistä, ja olen tullut siihen\ntolkkuun, että vanhat sanat melkein jokainen, josko ei vaan\ntäytehensäkin jokainen ovat suomalais-ungarilaisissa kielissä läpensä\nindoeuroppalaisia. Viimeksi aivan kuin sain tietääkseni, että\nsuomalais-unkarilaiset sukusanat _vävy_ = ruots. _sven, miniä_ lätin\n_zuona, kaaso_ (= nainen) = _gatte, hustru_ ovat yhtä, ehkä se ei tässä\nkuinkaan selvästi näy, kuin on vaan joku yksinäinen eikä sekään\nlikeisin sanan muoto kummaltakin puolelta tähän ylös pantu. Kaikki\nmuutkin sukunimitykset ovat suomalais-ungarilaisissa kielissä\nindoeuroppalaisia. Näistä tutkinnoistani minä kohta tulen pelkäämättä\nkirjoittamaan julkisuudenkin eteen.\n\nOle nyt niin hyvä ja sano minulta paljon terveisiä Professori\nAkianderille ja Valtaneuvos Nordmanille sekä muille tuttaville. Minulle\nsopinee nyt ensipäässä kirjoittaa Joroisin kautta Rantasalmille.\n\n                               Kansallista vapautta ja -valistusta\n                                    rehellisesti ahkeroitseva\n                                            veljyesi\n\n                                    D. E. D. Europaeus.\n\nMuille en sinne nyt ennätä kirjoittaa.\n\nHeinävedellä 28 Maalisk. 1858.\n\n\n\n91 b). Suom. Kirj. Seuralle.\n\n                                          [28 p. maalisk. 1858.]\n\nKorkeasti kunnioitettava Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran Esimies!\n\nSe on kyllä tietty, että Kirjallisuuden Seurassa toissa syksynä\nvarsinainen päätös on ilmoitettu tulleen tehdyksi sen päälle, ettei\nInkerinmaalle Kirjallisuuden Seuran kustannuksella enää koskaan ketään\nsaisi lähettää siitä syystä muka, että sieltä on havaittu saatavan\nvarsin vähän ja jotenkin halpa-arvoisia runoja. Mutta koska minä tähän\npäätökseen oikeastansa katson olevan sen syyn, kuin nyt tämän aikaiset\njulkisen mielen ohjilliset kovin ovat kiihtyneet kansallisuuden\nluonnollisia elon ja olon oikeuksia kieltelemään ja vapaammaksi\npääsemästä uudestansa kiinnemmäksi kytkemään, ettei se niistä\ntarpeellisista suitsista varsin itsellisille ihmisellisille jaloillensa\npääsisi; mutta tämmöinen perustus kuin julkisuuden edessä ei millään\nlailla voi koossakaan kestää; niin minä nyt, kuin Kirjallisuuden Seura\non voinut taaskin vielä määrätä 60 Ruplaa runojen keräystä varten\n\"Suomenmaan sisäpuolella\" niin minä sitä tahtoisin tämän kautta sekä\nTeille että koko Seuralle muistuttaa, että se on aivan tosi, mitä minä\nkaikesta vastenhankaisuudesta huolimatta monet kerrat olen\nKirjallisuuden Seuralle vakuuttanut, että länsipuolella Inkerinmaata,\nvarsinkin Kaarostasta (Oranienbaum) lähtein aina Narvan joelle asti\nlauletaan enemmin kuin missään muualla koko siellä maisin, varsinkin\nkuin koko se matka enimmäksi osaksi melkein läämältänsä on niiden\nlaulurikasten venäen uskoisten Inkeroisten asuttavaa tahi että niitä\nainakin likeltä Kaarostaa Laukaan joelle asti, likelle Narvan jokea,\nasuu Suomen uskoisten seassa. Sen puolen laulut ovat vielä senkin\npuolesta erinomaisen arvoisia, kuin ne ovat aivan omituisia sekä sen\npaikkakunnan eripäällänsä olemisen puolesta siellä meren takasyrjässä\nettä myöskin sen tähden, kuin ne siellä asuvaiset Inkeroiset ovat sen\npuolen alkuperäistä kansaa ja niiden edustalla Pietarin kohdalla enin\nosa on Savakoita, jotka ennen vanhaan Wiipurin puolelta Rannan\nkihlakunnasta lienevät sinne muuttaneet, koska kieli heillä on\nlikeisintä Wiipurin puheesen. Kuin nyt Ahlqvist ja Slöör muinoin\nSakkulan ja Raudun puolella sekä itäpohjoisessa osassa Inkerinmaan\npuolta keräsivät toinen 500, toinen 400 runolaulua ja silläkin\nkulmalla vielä Vuoleen pitäjäs on kokonansa koskematointa ja\nsamanlaista myöskin Valkeasaari, Kelttu ja Rääbowa; niin tottapa siellä\nInkerinmaalla sitten vielä runoja löytyy useammallenkin kuin yhdelle\nrunonkeräysmiehistölle. Mutta niinkuin sanottu on, Kaarostan ja Narvan\nväli, jota on kappale pitemmältä, kuin Kaarostasta itään päin aina\nJärvisaaren pitäjän itärajalle Suomalaisia löytyykään, se on ennen\nkaikkea välttämättömästi ansaitseva runon keräystä, ja ilman pitemmältä\nviipymättä, kuin jo on kipeästi pelättävä, että moni merkillinen vanha\nlaulu laulajain kuoleman kautta jo on ijäksi päiväksi käsistämme katoon\nmennyt. Minä sitä aina olen parasta odotellut ja parasta toivonut;\nmutta vaikka Stråhlman ei käynyt Kaarostassakaan asti, eikä edempänä\nlänteen päin kuin Tyrön kirkolla, niin kuitenkin jo Seurassa päätettiin\nkoko Inkerinmaan etevimmät runopaikat oikein tavan taiten häviön\njälille heitettäviksi. Kirjoitinhan minä siitä samasta asiasta muinoin\nMorgonbladiinkin, ja selitin missä minä niiden paikkain ympäryksellä\nsilloin kävelin. Minä jo silloin niin kipeästi tunsin tämän\nkansallisuuden vihan purevaisuuden, että kuin tulin yhdelle aivan\nparhaalle runon paikalle Hevaan joen kulmalle (venäeksi Каваши), niin\nse tunto, että nyt minä olin tullut semmoiselle paikalle, jossa runon\nsaaliit tulisimmaksi poltoksi kiihoittaisivat tämän kansallisuuden\nvihan purevaisuuden, jota minulla silloin vielä oli liian vähän puolta\ntoivottavalla onnella vastustamaan, se tunto silloin minusta kävi niin\nraskaasti ja kipeältä mielelle, ettei minussa rehellisellä\ntunnollanikaan ollut sitä miestä, että olisin kärsinyt ruveta\nyhdeltäkään kysymään näitä vihan valtaan jo silloinkin ennen paperille\npanemista tuomittuja runoja. Nyt minä tätä asiata tahdon Teille\nmietittäväksi esitellä, että se olisi hyvä aika käsissä, että nyt\nensitulevassa Seuran kokouksessa, johon tämä kirjoitus hyvin ehtii, se\nInkerin maata vihaava ja oikeastansa vaan minun kansallista intoani\nsiltä kohdalta syrjään kostava päätös tulisi sekä Seurassa että sitten\nsanomalehdissäkin kumotuksi julistetuksi ja että määrättäisiin sinne\nmyöskin lähetettäväksi halullisia runon kerääjiä. Tytärsaaressa,\nLavansaarissa, Seitskaarrossa ja Suursaaressa minä myöskin olen kuullut\nolevan runsaasti lauluja. Varmaankin niitä on myöskin Valkijärvelläkin,\njoka varsinkin sentähden on merkillinen paikka, kuin siellä on kylä\nnimeltä Päivilä ja toinen Ilmala ja vielä Lierilä. Ei etäällä sieltä on\nKaukojani ja muita Kauko nimisiä paikkoja. Suvanto myöskin on likellä,\nkaikki semmoisia paikkain nimiä, joita Kalevalassa nimitetään, sillä\nminä sen muistan aivan selvään, että joka paikassa sekä Wenäjän\nKarjalassa että Suomen puolella aina runoissa sanottiin Päivilä,\nniinkuin se vanhassa Kalevalassa läpensä onkin pantu, ehkä se uudessa\nKalevalassa siitä on tullut muutetuksi toisin kuin laulajat sitä\nyleisemmin ovat käyttäneet, nimittäin Päiväläksi. Tästä nyt olisi\ntutkittava, josko ei ennen vanhaan, kuin Vuoksi oli niin yläällä, että\nKiviniemen kannaksen ylitse vesi kulki Suvantoon, josko ei silloin\nliene vesi seisonut Päivilän ja Ilmalan kyliin asti, niin että josko ei\nniissä näkyisi jotakuta ennen aikuista rantapengertä.\n\nKuin minä nyt olen itse täällä Heinävedellä ja aina innollinen Suomen\nkansan vanhain runoin kokoon keräämisen perään, niin totta minä täällä\nnyt myöskin tahdon itsekkin saada käsilleni ne Kymäläisen runot, joita\ntäällä vielä osataan; niin että jos Seura tahtoo sitä nyt tarjottua\nrunomatkarahaa muuttaa matkarahaksi Inkerinmaalle, niin sentähden\nKymäläisen runot eivät häviä; mutta muuten minä tulisella halulla\npyytäisin Seuraa, että nyt aivan vitkailematta määrätä sen maan ihan\nparhaisiin runopesiin runon kerääjiä lähetettävän, jossa jo Suomen\nuskolaisten harvempilauluisessa paikassa viisin sadoin miestä päälle\njossakussa vähässä ajassa runoja kerätään. Erittäin on mainittava, että\nlänsi Inkerinmaassa Suomen uskoisetkin vielä käyttävät itkuvirsiä ja\nsemmoisia Suomen uskoisten itkuvirsiä ei vielä ole kerätty alkuakaan.\nNiiden paikkain Wenäen uskolaisten Inkeroisten itkuvirret ovat kyllä\nmyöskin kirjoituksen ansaitsevia.\n\nTällä tilaisuudella minä tahdon yhden jo kauvan asianani olleen asian\nesitellä, sen, että jos Seura tahtoisi pyytää Murmannia Borgin\nSuomalaista Sanakirjaa valmistamaan, niin hän siihen työhön aivan\nmielellänsä ryhtyisi. Sitä hän jo viimeis kesänä minulle puhui;\nmitä hän nyt vaan virkkanee? Saan minä myöskin kysyä, josko ei\nSeura tahtoisi ostaa niitä kappaleita Karjalan Kevätkäköistä\nrunonkerääjillensä jakaaksensa, joita minulla vielä on Frenkeliltä\nsaamista. Niitä lienee siellä vielä satakunta. Apoteikkari Clouberg\nWiipurissa lupasi maksaa kopeikka arkkia päälle. Siinä ei sivulukuun\nole täyttä kuutta arkkia, vaikka arkkinumerot osoittavat kuin jos olisi\npalainen seitsemättä. Jos Seura ne ottaa vaikka samaan maksuun kuin\nHerra Clouberg, niin jääpi niistä ainakin kuletusmaksu Helsingistä\nWiipuriin pois.\n\nMinä aina olen Teidän ja Seuran\n\n                                     nöyrin ja rehellisin palvelia.\n                                          D. E. D. Europseus.\n\nHeinävedellä 28 Maalisk. 1858.\n\n\n\n92. Lönnrotille.\n\n                                       [23 p. huhtik. 1858.]\n\nJalo Veljyeni!\n\nSuometar ilmoittaa aivan mieleisen asian minulle kirjoitukseni\nlukemisesta; mutta koska se tapahtuu semmoisilla sanoilla, jotka\ntahtovat sanoa, kuin josko minä mitäkin perättömiä siinä olisin\nrohennut Kirj. Seuran eteen julkisesti tunkea; niin sentähden minä\npyytäisin, että olisit hyvä ja välttämättömästi lähettäisit minulle\ntakaisin joko kirjeeni itsensä tahi kopion siitä. Tarpeeni saatuani\nminä kohta lähettäisin kirjeeni Sinulle takaisin, jos Sinä sen minulle\nlähettäisit. Jos siinä on perättömiä, niin se rehellisesti on\noikaistava yhtä julkisesti kuin Suometar sen asian nyt on esiin\nvetänyt; mutta jos ei, niin ainakin minä en sitä ensinkään kärsi, että\nsillä lailla häväistystä saada semmoisesta asiasta, jossa se ei\nvarmaankaan ole muuta kuin kipeän koston salasyrjäistä pistämistä.\n\nOle nyt vaan niin hyvä ja lähetä välttämättömästi ensi postissa\nJoroisiin se, mitä jo on sanottu, sitä anoo\n\n                               rehellisyyttä rakastava veljyesi\n                                      D. E. D. Europaeus.\n\nLiperissä 23 huhtik. 1858.\n\n\n\n93. Lönnrotille.\n\n                                              [12 p. kesäk. 1858.]\n\nVeli kultaiseni!\n\nVielä toiseenkin otteen minä koettelen Sinulta pyytää, että olisit niin\nhyvä ja välttämättömästi lähettäisit minulle joko sen minun kirjeeni\nitsensä, jonka minä Sinulle Inkerinmaan asiassa kirjoitin, tahi kopion\nsiitä, ja jos pääkirjoitus tulee, niin minä sen uloskirjoitettuani\nkyllä lähetän takaisin. Elmgreeni sitä paperistansa etsi, mutta ei\nlöytänyt ja sanoi, että se aivan vissisti on mennyt Sinulle takaisin.\nJoroisiin sitä ei ole tullut eikä nyt tällä välilläkään, kuin sieltä\nläksin, sitä ole tänne takaisinkaan lähetetty, niin ettei sitä siis\nsenkään perästä eikä mitään vastaustakaan Sinulta sinne ole mennyt.\nMutta ole nyt niin hyvä ja lähetä minulle vähintäkin vastaus tämän\nkysymyksen päälle, että tiedän mitä julkisuudelle sanon, sillä minä en\nensinkään voi sitä kärsiä, että olla vastaamasta estettynä\nhäväistyspahkuna siitä syystä kuin en tahdo myöntyä kansan kurkkua\nkuristamaan, ettei se liian omille kengillensä pääsisi \"syrjäkulman\nsuitsiloista, kahleista kavalluskunnan\".\n\nOle nyt vaan niin hyvä ja kirjoita kohta tänne. Minä muutaman päivän\nehkä viikon perästä lähden täältä takaisin Rantasalmille, jossa joka\nmies on innoissansa saada vaan kansan koulua ja viina peräti pois koko\npaikoista.\n\nJos minun täältä pois lähdettyä kirjoittaisit, niin kyllä sittenkin\nkirje tulee minun perästäni. Minun pitää vielä kirjoittaa koko kirja\nkansallisuuden asioista ja tämäkin Inkerin juttu on siihenkin tuleva.\n\n                                                       veljyesi\n                                                       Europaeus.\n\nHelsingissä 12 Kesäk. 1858.\n\n\n\n94. Lönnrotille.\n\n                                   Joroisissa 16 elokuussa 1858.\n\nJalo Veljyeni!\n\nKiitoksia hyvin paljon lähetyksestäsi, jonka vasta nyt Helsingissä\nkauvan viivyttyäni Rantasalmin kautta tänne matkatessani siellä sain\nkäsihini. Sen minä kohta lähetän takaisin jälleen, niin pian kuin vaan\nennätän ottaa siitä kaksi kopiota.\n\nVarsin hyvä uutinen minun puolestani on se, kuin Mikkelissä\n\"Kuvernyörin puolesta\" on myönnetty lupa kirkonkokouksen pitoon\nkansankoulun saamiseksi Rantasalmille semmoisille perustuksille, kuin\nmyötäseuraavassa Julkisten Sanomain lehdessä lyhykäisesti kerrotaan.\nRantasalmilla on kymmenen vuoden sisään melkein yleiseen levinnyt se\ntapa, että pitää häitä ja kaikkia muita pitoja talonpojissa peräti\nilman viinatta. Sanotaan, että \"ei muka muualla kuin huonommissa\npaikoissa vielä viinaa pidoissa nähdä talonpojissa\". Herrat ja\npapitkaan eivät vielä kuitenkaan ole tahtoneet ruveta semmoista\nesimerkkiä ihmisille antamaan, enkä tiedä milloinko siksi sivistynevät.\nEiköhän Helsingissä siellä suurimmaksi kehutun sivistyksen vaikutuksen\nvallassa, tämä Rantasalmin talonpoikain esimerkin seuraaminen jo\njaksaisi jaloillensa päästä, vaikka jonkun enimmästi sivistyneen luona?\n\nNyt tulee Rantasalmille kohta kirkonkokous, mutta minun pitää ensin\nmatkustaman sinne yhden talonpojan luokse, joka tahtoi minua kulkemaan\nkansansa yhdessä muutamissa taloissa asiata edeltäpäin selittämässä,\nniin että ukot siitä ensin saisivat paremman käsityksen. Mutta pian\njoka ainoa, joita minä tähän asti siinä asiassa olen saanut puhutella,\nniin kaikki ne ovat sen asian puolella, että vaan saada estetyksi\nrännärien viina pois ja varsinkin sitä että saada joka miehelle sama\noikeus kuin nyt on Nimismiehille annettu, että ottaa vieras ja luvatoin\nviina ja viinakalut pois missä vaan tapaa ja saada 2/3 sisääntuloja\nsiitä omaksi osaksensa, niin että sillä lailla paljoa paremmin pois\nestetyksi kuin nyt, kuin on tuhannen teitä ja paikkoja viinalla, joita\nei Nimismiehen silmä älyäkkään eikä tapaa.\n\nOle nyt niin hyvä ja lähetä minulle luettelus semmoisista sanoista,\njotka ovat sukua venäläisiin sanoihin. Akademikus Sreznevsky niitä\ntahtoi minulta keväillä Pietarissa ja voisi vielä joku sattua minunkin\ntutkintoihini, joita minä ahkeran perään olen toimittanut ja\nmerkillisiä onkin niistä selinkoja selvinnyt, niin että lätin kieli\nonkin tullut likeisimmäksi suomalais-unkarilaisten kielten\nperisukulaiseksi, vaikka oppineet ovat sanoneet, että lätin kieli vaan\non \"Suomen kielen kanssa sekoitettu\".\n\nOle nyt Veli oivaiseni, niin hyvä ja toimita jos vaaditaan, 28 ruplaa\nKamrer Wegeliukselle velkaini korkorahain maksuksi. Minä tulen kyllä\nkohta saamaan rahoja sen asian maksuksi, vaikka kyllä nyt paikalla en\nvoi lähettää. Jo se olisi tullutkin maksetuksi aikojakin, jos en olisi\nniin ijänkaiken myöntymätöin kaikkiin vastenhankalaisuuden mieliin.\nMutta nyt jo alkavat tiet avautuakkin. Toivoen ettet minun suoria\nkansallisia tarkoituksiani kieroon katso ja auttamatta heitä olen aina\nkunnioittava\n\n                                                         veljyesi\n                                                    D. E. D. Europaeus.\n\n\n\n95. Lönnrotille.\n\n                                             [6 p. syysk. 1858.]\n\nVeli Kuntoiseni!\n\nNyt minä tahdoin ilmoittaa, että kahden viikon sisällä minulla on\nvissi lupa saada rahoja, niin että silloin minä saan lähettää sen\nkorkorahasumman, jonka minun sinne tulee maksaa. Sen minulle lupasi\nSahan patruuni Pietar Sopanen ja kaksi viikkoa tästä lukein minä häntä\ntulen tapaamaan Rantasalmille, jossa silloin jo on kuulutettu\npidettäväksi se kirkonkokous siitä viinan pois heittämisen ja kansan\nkoulun ylös asettamisen tuumasta, josta minä jo ennenkin lienen\nkirjoittanut. Saattehan nähdä, siinä tulee hyviä neuvoja liikkeelle,\nniin että minä sitä en ensinkään epäile, ettei se hyvinkin onnistu\nvielä se tuuma.\n\nTässä minä nyt monen kiitoksen kanssa saan lähettää takaisin sen\nkeväillisen kirjeeni runonkerääjistä Inkerinmaalla. Lieneekö Länkelästä\nmitä kuulunut, vain onko hän jo tullut takaisin ja kuinka lie\nonnistunut hänen matkansa? Minun laajat kielten vertomatutkintoni\nalkavat jo ruveta kokoon kyhäytymään. Kuinhan saisin ensin muutamia\nsyrjäsaksissa olleita kiivaita kirjoituksiani julkisuuden eteen, niin\nkyllä tässä mies vielä ei ensinkään tapettu ole, jos kohta sitä on\nnuottaankin pyydetty, johon se ei kuuna päivänä kule.\n\nTerveyyttä ja hyvää menestystä toivottaa\n\n                                                    veljyesi\n                                               D. E. D. Europaeus.\n\nJoroisissa 6 Syysk. 1858.\n\n\n\n96. Lönnrotille.\n\n                                              [27 p. syysk. 1858.]\n\nVeli hopeaiseni!\n\nTässä minä nyt voin lähettää Sinun kauttasi Kamrer Wegeliukselle 20\nRuplaa hopeassa. Koko summaa minä nyt tälläkään kertaa vielä en voi\nlähettää, mutta parin viikon sisään ja luullaksenikin jo tulevassa\npostissa.\n\nEi nyt anna aika muuta kirjoittaa kuin voi hyvin sitä toivottaa\n\n                                                   veljyesi\n                                              D. E. D. Europaeus.\n\nJoroisissa 27 Syysk. 1858.\n\n\n\n97. Lönnrotille.\n\n                                     [Pääsiäism aanantaina 1859]\n\nJalo Veljyeni!\n\nTahtoisin minä vielä kysyä, jos Kirjallisuuden Seura tahtoisi antaa\nminulle matkarahoja Liettyvän ja Lätin maihin, sillä sen minä olen nyt\nhavaannut, kuin olen saanut käydä Nesselmannin Litthauisch Deutsches\nWörterbuch, Schleichers Litthauische Sprachlehre ja Potin De\nBorusso-Lithuanicae tam in slavicis qvam letticis lingvis principatu\ncommentatis j.m. läpi, että sekä Suomalais-ungarilainen kielioppi että\nsanastokin ja kansalliset tavatkin ovat Liettyvän ja Lätin kansasta\nlähintänsä kotoisin. Göthin kansa näyttää toisella korvalla olleen\nlähin naapuri tahi Saksan sukuinen kansa yleiseen. Minä viikkokausi\ntakaperin yhdeltä Venäen upsieriltä sain sen selityksen, että\nLiettyväläisten _kanklai_, joka tulee sanasta _kankele_, suomeksi\n_kello_, että se muka on ihan samanlainen soittokalu kuin Suomalaisten\nkantele, toisesta päästä viistoon leikattu ja kielet vaskilankaiset ja\nчудесно какъ играетъ. Venäen puolisten Liettyväläisten ja varsinkin\nniiden hyvin eroavaisten Shmuudilaisten kieltä ei näy eikä kuulu paljon\nvielä olevan tutkittunakaan ja kuin jo Preussin Liettyvän kielestä\nkaikki suomalaiset participiumit sekä vähintäkin neljä sananpolvia:\nminkäpolvi, missäpolvi, minäpolvi ja accusativus alkuansa päätteellä m\non tullut Suomen kieleen ja monta muuta alkuperäistä juurta sieltä\nvoipi johtaa vielä nytkin, niin siitä syystä niiden kielten tarkempi\ntutkiminen onkin Suomalais-ungarilaisten kielten tutkinnon\nperustusehdoiksi katsottava. Näistä minä jo Oksasellenkin kirjoitin.\nKuin Kirj. Seuran Lapin matkaani varten minulle lupaamat rahat minulta\nsilloin jäivät ulos ottamatta, niin nyt minä ne tahtoisin anoa\nitselleni. 50 tahi 60 ruplaa olisi minulle kyllä. Nyt minulla tähän\ntärkeään tutkintoon olisi halu ja tilaisuus. Kaksi kuukautta olisi\nainakin kyllä sitä matkaa varten, jos ahkeraan liikkuu, ja eihän siellä\ntarvitsekkaan niin paljon matkoilla aikaa menettää kuin vuorokaudessa\ntäältä pääsee Pskoviin asti Lätin rajalle. Eihän näistä tutkinnoista\nKirj. Seuralla tarvitse olla mitään pelkoa, että minä muka niillä\nvarkoittaisin \"för att behaga Hyssen\", sillä Venäen kieli on kuitenkin\nsyrjemmäisessä sukulaisuudessa Suomalais-unkarilaisiin kieliin ja\njääpihäu Suomalais-ungarilaisille kielille kuitenkin täydellisen\nkielikunnan omaisuudet sittenkin paikoillensa. Kansallisuuden suhdat\neivät ole miksikään kuolemaksi ihmiskunnalle, mutta siksi minä niiden\nväkivaltaista kuolettamisen pyyntöä koko ikäni aikoina jään katsomaan,\ntulkoon tämä kuolettamisen pyyntö sitten mistä päin hyvänsä.\n\nOle niin hyvä Veliseni ja lähetä minulle takaisin se viimeinen kirjeeni\nSinulle. Minä siitä otan kopion jos niin tahdot. Ole myöskin niin hyvä\nja vakuuta Kamreeri Wegeliukselle että minä toimitan kasvurahani kohta.\n\nElä terveenä, sitä toivottaa\n\n                                                         veljyesi\n                                                   D. E. D. Europaeus.\n\nPietarissa Pääsiäismaanantaina.\n\nAtressini: въ домъ Князя Лейхтенберга Н:о 21 напротивъ большой\nконюшенной но Невскому Проспекту, кв. 18.\n\n\n\n98. Lönnrotille.\n\n                                              [7 p. kesäk. 1859.]\n\nVeliseni!\n\n\nEtkö liene ymmärtänynnä sen keskoisen velkakirjan käyttämistä koska et\nsiitä viimen kirjoittanut mitään, mutta ilmoitit, että Herra Wegelius\nminua vielä odottelee. Täällä sattui, että Herra Kuunikki pääsiäisen\nalla sai kovan ajoksen leukapielellensä joka häntä piti kolme viikkoa\nkiinni ja niin estyivät minunkin rahalliset pyyntöni silloin ja sitten\neivät töiden päällen pakatessa tahtoneet saada latojata kirjan painoon,\njoka myöskin teki viivytyksen, niin että nyt en niin kohta muulla\nkeinoin voi saada rahoja kuin jos ei sen velkakirjan takauksilla. Jos\nnyt niin ei onnista Helsingissä, niin ole hyvä ja lähetä se velkakirja\nminulle takaisin. Adressini on: Въ домъ Князя Лейхтенберга на Невскомъ\nПроспектъ Н:о 21 кв. 18.\n\n                                                  veljyesi\n                                             D. E. D. Europaeus.\n\nPietarissa 7 kesäk. 1859.\n\n\n\n99. Lönnrotille.\n\n                                            [27 p. kesäk. 1859.]\n\nVeli Hyväiseni!\n\nVarmaankin Sinä et liene saanunna sitä kirjettä, jonka minä Sinulle\nAhlqvistin kirjeen kanssa lähetin, sillä Ahlqvist lienee jo aikoja\nmaalla. Etkä Sinä varmaankaan ole ymmärtänynnä minun anomustani sen\npuolikeskoisen velkakirjan suhteen, jonka minä Sinulle lähetin, kuin\nsitä ei itseäkään ole kuulunut takaisin tulevan ja kuin Sinä viime\nkirjeessäsi ilmoitat Kamreri Vegeliuksen odottelemista ihan kuin jos\nminulta vielä erinäisiä rahoja siihen olisi odoteltavana, etkä\nsanallakaan mainitse, josko sieltä niiden saatuin takausmiesten\ntakauksen päälle rahoja on vain eikö ole toivomista. Mutta kuin\nkumpaisessakin tapauksessa se minun sinne lähettämäni velkakirja olisi\npitänyt tulla tänne takaisin, niin kuin sitä ei ole kuulunutkaan, niin\nsiitä minä luulen, ettet Sinä minun tarkoitustani oikein liene\nhoksannutkaan. Se semmoinen kirjoitus ei minulta suinkaan pitkälle pois\nolemaan joutaisi. Ole sentähden niin hyvä ja lähetä se pikimältään\ntänne minulle takaisin, jos sitä vaikka siellä jossakussa paikassa\ntarvitsisikin, sillä voipihan sitä näkemisestäkin jo vakuuttaa, että on\nminulla takausmiehet valmiina 50 Ruplan päälle.\n\nMinä jo Ahlqvistin kirjeen myötä lähetetyssä kirjeessäni selitin sitä,\nmikä minulla alussa pitkältä esti täällä rahoja saamasta. Nyt minä\nviikon päästä saan päätöksen semmoisen työn päälle, jota yksinänsä\ntulee kestämään ainakin kaksi vuotta ja josta minun pitäisi tuleman\nsaamaan hyvän palkan, saas nähdä viikon päästä kuinka sitä määrätään.\nKuunikki on jo pyytänyt minua määräämään ja minä en suinkaan tahtoisi\nvähempään mennä, kuin että 6 tunnin työstä päivää päälle vähintäkin 600\nRuplaa tulisi vuodessa. Kukatiesi saan enemminkin. Se on 9 kappaletta\nsuurta ja laajaa karttakirjaa täynnä maanmittarein karttoja Käkisalmen\nläänistä ja Inkerinmaalta, joista kaikki nimet ja luettelukset sekä\nmuut kirjoitukset ovat kopioittavat. Saas nähdä, joskohan minä en\nsaanekkin oikein seisovaisen toimituksen näissä töissä, niinkuin\nKuunikki jo vähin on viihkaillut, sillä hän puhuu, että niitä on ja\nhaetaan kokoon täällä paljonkin semmoisia vanhoja kirjoituksia\nManttaalilenkiä ja m., joita kirjoittamassa pitää oleman suomen,\nruotsin, saksan sekä venäjän tunteva mies. Mutta ensinkin se karttain\nuloskirjoitus minulla jo on vissinä työnä ja jo kauvan sitten alullakin\nja tämän sivussa minulla täällä kyllä valmistuvat monet muutkin tuumat\nja tutkinnot niin että nyt ei muuta kuin anna soittaa vaan. Ja\nkansallisten tuumaini onnistamista minä kaikkein vähimmin nyt\nepäilenkin. Ne vastustelemiset ne minulle eivät ole yhtään pahempia\nkuin sitä kiusan kipeämpiä todistuksia kansallisuuden hengen kiertäjäin\ntuumista ja tarkoituksista. Ehkä niitä ihania privaattisensuuria ei\njoka tuvassa ystävinä iienekkään.\n\nElä nyt pane pahaksi, että sen velkakirjankin kanssa olen Sinulle\npuuhaa tehnyt.\n\n                                                   Veljyesi\n                                              D. E. D. Europaeus.\n\nPietarissa 27 kesäk. 1859.\n\n\n\n100. Lönnrotille.\n\n                                               [11 p. helmik. 1860.]\n\nJalo veljyeni!\n\nOmpas nyt, kuin ei Kirjallisuuden Seuran puolesta sitä unkarin kielistä\nsuomalais-nnkarilaista kielentutkintokirjaakaan minulle käsiin\nlähetetä. Tulevaan kokoukseen minun varmaankin pitänee kirjoittaa siitä\nerinäinen perusteleva anomuskirja, sillä eihän toki se hyvä tarkoitus,\nettä kaikilla kurilla masentaa liian laajoja kansallisia sukuyhteyksiä\nsuomalais-unkarilaisten tiloilta tuonnemmaksi, -- eihän toki se keinoja\npyhittäne. Mutta ole kuitenkin veli hopea hyvä ja ilmoita kohta, jos on\njotakuta varsinaista asetusta Seuran kirjastoa varten sen päälle,\netteikö missään tilassa Seuran kirjaston kirjoja oikeastaan saisi\nlähettää tahi päästää maalle asti hyödytystä levittämään.\n\nToinen asia olisi, että jos olisit niin hyvä ja ilmoittaisit minulle,\njosko jo on ilmoitettu tahi milloinko ilmoitettava Venäjälle\nmatkustaville stipendiumia, joka nyt on korotettu 750:ksi R:ksi, ja\njota muka muutkin yliopiston käyneet, ei yksin ylioppilaiset, saavat\netsiä, ja ei niinkään, että vaan jossakussa Venäjän yliopistossa\noleskellaksensa, mutta että saavat matkustella Venäjällä ympärikin ja\nmuissa asioissa, esim. kielen tutkinnossa työksennellä. Se-se sitten\nminulle olisikin ihan omainen etsittävä. Rehtori siitä parahiten\ntietää.\n\nMinä nyt olen tullut tänne Sahan patruunin Pietar Sopasen luokse hänen\npoikiansa opettamaan 3 tuntia päivässä, josta 6 ruplaa kuukaudelta on\npalkkaa, mutta paras sisääntulo on aina omista kirjoituksistani\nsaatava. Kalojakiin täällä ruvetaan siittämään ja äännöskuvianikiin\nminä lasten kanssa täällä saan ruveta koettelemaan.\n\nTänne kirjoitetaan Savonlinnan kautta. Kirjoita aivan kohta, sitä anoo\n\n                                                        veljyesi\n                                                  D. E. D. Europaeus.\n\nHeinävedellä Säynetkoskella 11 Helmik. 1860.\n\n\n\n101. Lönnrotille.\n\n                                            [21 p. toukok. 1860.]\n\nVeli oivaiseni!\n\nNyt minä voin tarkoin nimittää sen unkarin kielisen\nsuomalais-unkarilaisen kielikunnan tutkintokirjan, jota minä tuonnoin\nkysyin. Se on _Finn-magyar nyelv, irte Kallay Forencz, Pesthen(-ben?)_\n1844. Minä muistelinkiin kirjoittajan nimeä Karayksi tahi sinneppäin\nkuuluvaiseksi, niinkuin se jotenkiin likelle käypikiin. Tämän nimen\nminä nyt tapasin Suomi-kirjaan vuodelle 1858 sivulle 379 ylöspannuksi.\nElmgren minulle pari kuukautta sitten lähetti yhden toisen kirjan,\njosta minä omakseni en voi saada mitään etua. Sen kirjan minä tahdon\nviikon parin päästä lähettää takaisin, kuin täältä lähden Viipuriin ja\nPietariin; sillä nyt kirjakirstuni jo lienee Heinävedeltä\nSäynetkoskelta mennyt Lauritsalaan minua odottelemaan. Minä siis\nhartaasti anoisin että jos olisit hyvä ja lähettäisit tämän kirjan\nminua varten menemään Viipurin postikonttuoriin, ja jos se minua siinä\nei ennätä, niin kyllä minä sen niin toimitan, että se menee\nValkiasaarelle Schröderille, joka kaksi kertaa viikossa lähettää maitoa\nja muuta herkkua Pietariin, ja silloin voipi toimittaa sen menemään\nSirénille. Minä siellä Pietarissa nyt tuumaankiin saada näille kielten\ntutkinnoilleni parempaa ulkonaista menestystä. Viime postissa minä\nkirjoitin Professori Arpelle ja kysyin sitäkiin, joskohan toki ei\nSuomen tieteellisyyden Seura tahtoisi ottaa vastaan jonkun lyhemmän ja\nerittäin Suomen tieteiliöille ja muille lukioille luettavaksi aivotun\nselityksen näiden tutkintoin ilmituotteista (resultater) ja niiden\nperustuksista mutta myöskiin niiden vahingoittamattomuudesta ja\ntärkeyydestäkiin valtiollisista ja kansakunnallisista katsannoista\nnähden; sillä sitä ne meidän kansakunnallisuuden kangertajat niistä\nminun tutkinnoistani pelkäävätkin, että niistä kansallisuuden puoli\nsaapi semmoiset tuet, että se kansallisten turpasuitsien pito sitä\nperää ehkä uhanneekiin mennä näiden syrjäkonttilaisten kynsistä pois\nperin pohjin.\n\nProfessari Arpelta saat kysyä, mitä minä hänelle pitemmältä olen\nkirjoittanut.\n\nVoi aivan hyvin, sitä toivoittaa\n\n                                                     veljyesi\n                                                D. E. D. Europaeus.\n\nLiperissä 21 Toukok. 1860.\n\n\n\n102. Lönnrotille.\n\n                                        [13 p. elok. v. l. 1860.]\n\nJalo Veljyeni!\n\nTässä nyt seuraa se minulle tarpeetoin kirja takaisin. Ei sattunut\nminulle aikaa ruveta sitä Viipurissa kirstustani kaivamaan ja postiin\npuuhaamaan eikä siitä liene ollut haittaakaan, kuin Teillä ei\nkuitenkaan kukaan liene sitä tällä välillä kysynytkään. Herra\nKammarförvandti Rabben kirjan minä vielä en ole tullut läpikäyneeksi\nmuuta kuin pikaiseltaan. Mutta kohta sillään minä senkiin lähetän, kuin\nsiitä ei suinkaan näytä paljon kovuuden kestävää saatavan.\n\nNyt minä olen kirjoittanut näytteeksi lyhykäisen luetteluksen\nsuomalais-unkarilaisia sukunimiä ja niiden sukuisia sanoja\nmuista kielistä. Nämät vielä vaativat tarkistelemista sekä\nsuomalais-unkarilaiselta että muidenkiin kielten puolelta, ja nyt kuin\nsotamiehet täällä ovat leiristä tulleet takaisin, niin nyt niistä sopii\ntavata kunkiin kielisiä sekä Itä-Venäjän suomalaissukuisia että\nmuitakiin täällä, ja saada niiltä semmoisia sanoja heidän kielistänsä,\njoita tarvis on. Se näytekirjoitus ja sen myötä pari vanhempaakiin\nsamantapaista lienevät nyt tällä välillä Sinunkiin silmäiltäväksesi\nsaapuneet. Olisi vaan tarpeellista, että saisin ne ilman pitempää\nviivähtämistä nyt niiden takaisin tulevain herrain kanssa tänne. Ja\nanoisin nyt kanssa, että olisitte hyvät ja samaa tietä lähettäisitte\nminulle käsille sen unkarilaisen kirjan Finn es Magyar nyelv, irte\nKallai Forencz, (jälkimäinen ristimänimi), josta minä jo keväilläkiin\nkirjoitin.\n\nSiinä minun sanan luetteluksessani on ainakiin 40 vissiä\nindoeurooppalaista sukulaisuutta, tahi ihan tarkalleen minä\nennen sen pois lähettämistä luin siinä 39 semmoista sanaa, mutta\njo sillä välilläkiin olen jo saanut yhtä toista lisään sekä\nsuomalais-unkarilaiselta että indoeurooppalaiselta ja muiltakiin\npuolilta. Minä sentähden en suinkaan ole niitä, jotka kiistävät,\nettä ne niin kutsutut altailaiset kielet eivät ole merkiksikään\nsukua suomalais-unkarilaisten kielten kanssa enemmin muka kuin\nindoeurooppalaisetkaan. Tätä köyttä minun jo kaikki rehellisyyskiin\nsekä kaivattua Castréniamme että ihmisyyttä kohtaan yleiseenkiin\nkieltää vetämästä, sillä minä kuitenkiin olen omin päinikiin keksinyt\nperustavia perustuksia senkiin päälle, että turkkilaistatarilaisetkiin\nkielet samoin kuin mongolilaisten ja tungusilaisten kielet kaikki ovat\nyhtä perikantaa kuin joukko muitakiin kieliä, sillä se sentähden ei tee\nsukulaisuutta suruttomaksi, jos suomalais-unkarilainen kansasto minun\ntutkintoini mukaan on näytäinyt olevansa neljä kertaa lähemmässä\nsukulaisuudessa indoeurooppalaisten kuin turkkilaistatarilaisten\nkanssa. Mntta monet kymmenet kymmenkoukkuiset metkut sen jo kyllinkyllä\novat toteen näyttäneet, että tässä vastenhankaamisessa ei olekkaan\nmuuta mitään perustuksenakaan, kuin kansakuntain toinen toisistaan\nerillään pidätteleminen ja senkiin kautta niiden mielivoiman vaivutus\nsyrjäkuntalaisuuden turpasuitsiin, sillä hyvinkiin paljon olisi\nsemmoista, jonka tähden kansa itse sanallisemmaksi saatuansa kyllä\nkääntyisi kovistelemaan syrjäkuntalaisia itsiänsä ja samaa tietä\nviskaasi useammat heidän tuulen tuumistansa nurin niskoin. Että ilmi\npääsnyt tieto kansakuntain keskenäisestä sukulaisuudesta voimallisesti\nvahvistaa näiden lähenemistä toinen toisihinsa niinkuin yhtä-arvoisia\nveljeksiä muinoinkiin, sen myönnyttää jokainen rehellinen yleisen\nedistymisen ystävä ja puolustaja. Siitä se nyt on, kuin ne jotka ovat\nniitä tahikka niiden ystäviä, jotka pitävät kansakuntia vaan paljaina\nvaltiollisina juhtakuntinansa, nyt minua näidenkiin tutkintojeni tähden\ntahtovat kaikin koukuin vastustella.\n\nKuin nyt nämät minun tutkintoni omasta puolestansa eivät yhtään väännä\nvitsaa Castrénimme kunniamuistolle, mutta osoittavat, että suureksi\nosaksi hänen hartioillensa kohoamalla kieli-tieteellisyys on näyttänyt\nvoivansa kohota koko kumman laajuisen alan valtiaaksi, ja minä tässä\nkeksinnössä ainakiin voin kehua itseäni yksinäiseksi työksenteliäksi;\nniin totta minulla lienee oikeuuskiin, anoa, että toki Suomen Yliopisto\nolisi niin hyvä ja yleisen rehellisyyden puolesta anoisi minulle\nesivallalta tukea ja tilaisuutta näiden tutkintoin vieläkiin\ntarkemmaksi tarkistelemiseksi, ja niin että voisinkiin heittäytyä\nniiden nojaan koko elinkaudekseni, sillä se minulle olisi mieluisinta\nja soveliainta toimitusta, eikä siinä miehen ijäksi tutkiminen\npuuttuisi.\n\nSemmoiset pienet viat minun tutkinnoissani ei pitäisi paljon haitata,\nkuin niissä tuhat on Sendin kielellä kirjoitettu _hasanhra_, joka\npitäisi oleman _hasanhra = hasnghra_ tahi ehkä pikemmin _hasghra_,\nsillä se nenä-äännös siinä sanassa on sen puustavi lukuun kuulumatoin\nja ilmautuu vaan semmoisen h-n edelle, joka s-stä on alkunsa saanut.\nMutta tämä ei haittaa vähänkään sukulaisuutta ostjäkkiläis-vogulilaisen\nja sanskrittilais-sendiläisen tuhannen muodon välillä.\n\nOlisi niistä minun sinne Helsinkiin lähettämistä tutkinnoistani\nmuutakiin vielä mainittavaa, mutta ne eivät paljon asian kokonaisuutta\nkoske, muuta kuin vahvistavathan vaan sitä mitä jo sanottu on.\n\nNe päällen kolmen tuhannen muinoiskielisiä paikkain nimiä, jotka\nminulle ovat osoittaneet Syrjäniläisten ja Ostjäkkiläisten ennen\nSuomessakiin olleen, nekiin minä vielä tulen ottamaan tutkinnon alle,\nkuin vaan jaksan ja ennätän, niin että nekiin nyt saisivat tulla\ntyöksentelemisteni vaakaan pantavaksi.\n\nToivon minä toki nyt, ettei Teidän siellä tarvitse syrjäkonttilaisten\nkuvaa kumartamaan ruveta, vaan voitte yhteistä kaiken kansallista\ntotuutta kunnialla kohdella, ja siinä toivossa minä nyt ja aina olen\nSinun totinen\n\n                                                      veljyesi\n                                                 D. E. D. Europaeus.\n\nPietarissa 13 Elokuussa v. l. 1860.\n\nAdressi: По Гончарной въ финскомъ Придворiи.\n\nEhkä lähetän sen kirjan huomena paketissa, niin ei tule niin paljon\nmaksamaan. Ole niin hyvä ja sano Rektorille Professori Arpelle minulta\npaljon terveisiä ja että minä hänelle huomenen postissa kirjoitan.\n\n                                                          E--s.\n\nMainio kielten tutkia Bopp'kiin on kirjoitellut Grusialaisten,\nTibetiläisten sekä Malayilaisten sukulaisuudesta Indoeuroppalaisten\nkanssa ja toisessakiin painoksessa kirjassansa Vergl. Gr. mainitsee\nMalayilaisten sukulaisuutta. Minä hänelle kohta kirjoitan ja selitän\nsuomalais-unkarilaisen hänelle itsellensä liian hajallisen ja vähän\ntutkitun kielikunnan suhteuutta indoeuroppalaisiin ja muihin kieliin.\nSaas nähdä mitä hän vastaa, sillä hän ei näytä olevan kansakuntain\nhajoittaja.\n\n\n\n103. Lönnrotille.\n\n                                          [26 p. syysk. v. l. 1860.]\n\nJalo Veljyeni!\n\nRahakassani kuivuudesta minä tulin jättäneeksi tässä myötä seuraavaiset\nkirjat luvatulla ajalla sinne Teillen päin lähettämättä ja ovat ne\nsitten rahallisempinakiin aikoina sattuneet jäämään unohuksiin.\n\nKoska Te sitä Kallayn kirjaa ette näy voivanne tänne lähettää, niin\npyytäisin Sinun olemaan hyvän ja toki kirjoittamaan minulle kuinka\nsuuri kooltaan se kirja on ja onko sen hinta siihen merkitty, niin että\nvoisin tuottaa sen Pestistä käsin itselleni. Suuri se varmaankaan ei\nvoi olla, niin että ainakiin se minusta tuntuu liialta, kuin täällä\nEgerin Kirjakaupassa anottiin kahta ruplaa rahavaraksi sen tuottamisen\neteen. Ja ehkä se Teidänkiin saamanne kappale sitä vielä liijennee\ntänne lähetettäväksi.\n\nOle nyt niin hyvä ja kirjoita minulle hyvin kohta sekä tästä että\nsiitäkiin, mitä minun asioistani siellä muuta on mietitty, sitä anoo\nnöyrimmästi\n\n                                                      veljyesi\n                                                D. E. D. Europaeus.\n\nPietarissa 26 Syysk. v. l. 1860.\n\nAtressi: По Гончарной въ финскомъ Придворiи.\n\n\n\n104 a). Lönnrotille.\n\n                                              [2 p. elok. 1861.]\n\nJalo Veljyeni!\n\nTämän myötä minä nyt kaikella kiitollisuudella saan lähettää Sinulle\nvelkani takaisin. Minä sain kolmanna päivänä väliaikaisen palkinnon\nnimellä kreivi Armfeltin kautta Keisarin käsikassasta 100 Ruplaa ja\nmuutoinkin minulla nyt on täällä pieniä rahan tuloja käännöksistä ja\ntoista on kirjanpainajilta kirjallisen kontrahdinkin päälle omista\nteoksistani tarjolla. Reviissori Rothmannin luona minä vielä nyt elän\nja olen ihan vapaasti, ettei ole ruokakaan maksettava, kuin minä vaan\nauttelen häntä korjaustöissä.\n\nKreivi Armfelt kuin viimen kävi täällä, niin Rehtori Arppe minua\nkehoitti häneltä pyytämään väliapurahaa, kuin Senatyöri Furuhjelm sen\nSenattiin menneen asian välttämättömästi sanoi tarvittavan jäädä\nsyksyyn asti. Mutta silloin minun käydessäni Kreivi Armfeltin luona,\nhän pyysi saada sitä Yliopiston lausetta kokonaan läpi lukeakseen, kuin\nminä siitä vaan yritin näyttämään hänelle sitä rahain ehdoitusta, ja se\nsutkaus minun pakoitti kiireen perään kirjoittamaan hänelle sen päälle\nerinäisen selityksen, varsinkin kuin se lause minun niskahani luetteli\nerinomaisen kovia syytöksiä, semmoisiakin, että muka minä tarkoittaisin\nkansallisuuden häviämistä (\"kosmopolitism\") vaikka kansallisuuden\nvapaaksi päästäminen niin yksistä kuin toisistakin suitsistahan minulla\nonkin ollut tarkoitustakin. Ja sitten että minä tätä tarkoitustani\nperästä ajaessani olisin kyhännyt ihan valeellisia sanan muotoja ja\nkoko pitkin matkaa muutakin semmoista. Olihan se _αλoγov_kiin vaan\notettu ylös muistiin sen tutkimista varten, josko turkkilaistat, alasá,\nvenäen лошадь, serb. logov, suom. laukki, ostj. lauch, j.m. kaikki\nkuuluisivat yhteen, jota kukaan ei voine minua toki tutkimasta kieltää,\nmutta johon tarvitaan kielen tuntijalta tieto sanasta alasá.\n\nKuin nyt tämmöisen yliopiston lauseen päälle Senatista muuta vastausta\nei ole varsin voinutkaan tulla kuin mikä siitä jo ennen kuin luulinkaan\non tullut, nimittäin että semmoinen koko maan ja kansakunnan\npääperustuksen tahi kansallisuuden itsensä menettäjä esivallalta ei\nmillään muotoa voi tulla semmoisessa tarkoituksessa vielä eteenpäin\nautetuksi; niin nyt minun muuta ei auta, jos ei tahdo ruveta sekä oman\nvereni että ylimäisen hallituksen ja kaiken tieteellisen totuuden\npetturiksi heittäytymään, kuin että täytyy siitä kirjoittaa koko\nasiasta selitys sinne, mihin pitää, täyttäkööt sitten asianomaiset\nminulle luetellut uhkauksensa jos hyvänsä. Minä en tyhjälläkään elää\nvoi, enkä voi ruveta sitä syrjäpuolta kannattamaan, josta Tikkasen\npoissa ollessa nyt sain Suomettaressa ihan julkisuoraan puhua.\n\nVoi hyvin! sitä toivottaa\n\n                                                    veljyesi\n                                               D. E. D. Europaeus.\n\nHelsingissä 2 Elokuuta 1861.\n\n\n\n104 b). Herra Professori Lönnrotille.\n\nProces Verbal de la Séance du 18. Janvier 1861.\n\n§ 8.\n\nM. Europaeus adresse une lettre, par laquelle il demande la permission\nde soumettre ä l'Académie des matériaux, qu'il a réunis dans\nl'intention de prouver l'affinité primitive des langues Finno-Magyares\navec les langues Indo-Européennes et autres. M. Europaeus affirme en\nmeme temps, que ses recherches jettent un jour nouveau sur le probleme\nde l'origine et de la flliation des langues en général. Le Secrétaire\nPerpétuel est chargé de faire savoir à M. Europaeus, que l'Académie ne\nsaura se dispenser d'examiner le fruit de ses recherches, pourvu qu'il\nlui soit présenté sous forme d'un travail entiérement achevé.\n\n\n\n105. Lönnrotille.\n\n                                              [13 p. heinäk. 1863.]\n\nVeli Hyväiseni!\n\nTässä saan lähettää Sinulle ensimäisen sivun tapelliani lisäyksillä ja\nojennuksilla varustettuna. Turkkilaistatarilaisille lukusanoille olen\nkokenut tehdä kaiken oikeuden, minkä olen voinut, niin että minua\nsiltä kohdaltakaan ei suinkaan voitane pitävillä perustuksilla\nepärehelliseksi syyttää.\n\nMerkillisin on se, kuin semiläis-afrikkalais-baskilaiset lukusanat,\ntahi perustukseltansa oikeastansa afrikkalaiset vaan yhtä tuhannen\nnimitystä vaille kaikki ovat yhteydessä toisten vanhan mantereen\nyhteisten lukusanain alkumuotoin kanssa ja päällisiksi ne\nosoittavatkin nämät alkumuodot yhteen tukkuun kerättyinä ja\nmelkein aina vanhimmissa tahi täydellisimmissä muodoissa. Esim. Afrik.\n2 a) on likinnä samojediläistä, grusilais-abehasilaista ja\ntungusilaista _kahden_ muotoa, 2 b) taasen likinnä etu- ja taka-Indian\nalkuasukasten _kahta_, joiden muut lukusanat ovat nähtävät kirjassani\n_Vorläufiger Entwurf über den Urstamm_. Merkillistä on etenki se kuin\nsuomalais-unkarilaisten lukusanain alkumuodot, esim. 1, 3, 4, 5, 6, 10,\novat likinnä näitä afrikkalaisia. Minä huomeispäivänä tulen aloittamaan\nSuomettaressa kirjoituksen, josta tulee näkymään, että pohjaisissa\nmaissa löyttyjä kivikaluja ja merkkiä niistä ajoista on löydetty aina\nyhtä mittaa läpi Ranskan maan Spaniaan ja Portugaliin asti. Tämä\nnäyttäisi, että Suomalais-unkarilaiset ja muut yhtä alkuperää olevaiset\nkansat alkuansa olisivat tulleet Afrikasta, samoin kuin paljoa\nmyöhemmin Baskilaiset. Tämä havainto kyllä vahvistuu, jahkahan\nafrikkalaiset lukusanat Afrikassa nyt matkustelevain ja sinne\nyrityksissä olevain tutkiain kautta tarkemmin saadaan kerätyiksi. Siitä\nminä jo olen kirjoittanut ja lähettänyt tämän tapellin muutamille\nulkomaalaisille.\n\nKuin nyt tämä minun tutkintoni näin jo vähissä näytöksissäkin on\nperustettu (se vähäinen sanain polvein vertailus on myöskin\nlukuunotettava) ja kuin nyt vastustus Suomen kielen ja kansan arvon\nylentämistä vastaan on jo hyvin paljon tasautunut; niin etkös\nuskaltaisi olla niin hyvä ja kirjoittaa minulle Snellmanille\nnäytettävän puolustuskirjeen sitä varten, että antaisivat minulle\nvaikka vähemmänkin avun kuin sen, minkä jo Laguksenkin lauseen päälle\nminulle annettavaksi esiteltiin. Sitte ehkä jaksaisin painattaa\ndosenttiväitöksen ja päästä puutteen kiusasta irti.\n\nSinuun nyt suomalaisuuden vastustajat semmoisesta\npuolustuskirjoituksesta eivät suinkaan voine vihastua.\n\nToivon siis, että lähetät sen ja olen aina\n\n                                              totinen veljyesi\n                                             D. E. D. Europaeus.\n\nHels[ingissä] 13 heinäk. 1863.\n\n\n\n106. Lönnrotille.\n\n                                              [3 p. elok. 1863.]\n\nJalo Veljyeni!\n\nTässä minä Sinulle saan lähettää Greivi Armfeltin käsiin saatavaksi\nkiireeltä painetun ulosvedon vertailuksistani: Keisarin lähtöpäivänä\nminä sain näitä tukun Kreivi Armfeltille käsiin. Kyllä näille kohta on\npainettava jatke ja tekstiä sivuun selitykseksi.\n\nNyt ei ole aikaa pitkältä puhella. Voi hyvin! sitä toivottaa\n\n                                                  veljyesi\n                                             D. E. D. Europaeus.\n\nHelsingissä Kesämarian päivänä 1863.\n\n\n\n107. Lönnrotille.\n\n                                             [12 p. elok. 1863.]\n\nJalo Veljyeni!\n\nTässä seuraa myötä toinen vähän korjailtu painos näitä lukusanoja.\nKohta minä painatan tähän vähän lisäänkin ja toisenkin sivun täyteen.\n\nNyt toki on katkennut se kieltokin, joka tätä ennen estämällä esti\nminua saattamasta näitä tutkinnoitani julkisuuden eteen. Jo näet sen\nluvataan ottaa niitä Suomeen ja meinataan niin päättää Seuran tulevassa\nkokouksessa. Ennen ei \"missään muodossa\" saanut niistä kirjoittaa ei\nF. Alm. T:ngiin, ei Hels. T:ngiin eikä muinoin Morgonbladiin, mutta\nvasten saivat kaikki kirjoittaa. Vieläpä Manninenkin nyt keväillä ei\nuskaltanut ottaa Tapioon mainettakaan yhdestä kirjoituksesta, jonka\nminä näiden tutkintoini viimeisestä edistymisestä kirjoitin ja lähetin\nTapioon pantavaksi. Ja toiselta puolen minua sitten syytetään ja\npoletaan kaikella tavalla siitä syystä, miksi minä näistä\ntutkinnoistani ennen en ole mitään julki saattanut.\n\nPääsyy siinä vainossa näitä minun tutkinnoitani kohtaan on nähtävästi\nkansallisuuden polkemisen himo, se saksalaisten: \"Die Regierungen und\ndie Völker müssen sich vor der Presse beugen.\" S.o. keskivälimäinen\nsyrjäkunta tahtoo sanomalehtein ja muun kirjallisuuden kautta\npysytellätä kolmantena valtamahtina maan ja kansain niskoilla ja siitä\nsyystä niitä pitää syrjäsensuurin voimalla pyydettämän toisistansa\nhajallansa pysymään, varsinkin jos yhtä kyytiä sopii niin halvoiksi\nkatsotuita kansoja kuin Mongolilaisia ja Samojedia kansain likimäisten\nsukulaisten sekaan lukea.\n\n_Karama_ ja _tri_ näyttävät kyllä olevan loitolla toisistansa; mutta\nmalayin sekä semin kielten haaroissa on sama mukautuminen _kahden_\nalku-äännöksen mukaan tapahtunut ja jos semin kielissä _r_:n sialla on\n_l_, niin onhan kaikissa Berberin ja Tuaregin murteissa 3 = _karat_\ntahi _kerat_ ja Baskinkin kielessä _hirur_. Mutta kaikki semmoiset\nmutkat tulevat kyllä paljoa selvemmiksi, jahkahan tapellit painetuiksi\ntulevat ja varsinkin kuin selityskin lisään tulee.\n\nVoi hyvin! sitä toivottaa\n\n                                                         veljyesi\n                                                    D. E. D. Europaeus.\n\nHelsingissä 12 Elok. 1863.\n\n\n\n108. Lönnrotille.\n\n                                              [5 p. marrask. 1863.]\n\nJalo Veljyeni!\n\nAnna näiden numeroin mennä kirkkomiesten kanssa ympäri seudun\nnäyttölehdeksi, ja ole niin hyvä ja kehoita kirkossa sanankuulioitasi\ntätä lehteä tilaamaan. 4:s n:o tulee yli-huomena ulos ja sitten\nviikkokausi levähtää, että ennättää tilaajat keräytyä. Sitten kyllä\nannetaan se levähtänytkin lehti tilaajille.\n\nOle vielä niin hyvä ja lähetä minulle joku luettelus Kantelettaren\noudommista sanoista ja niiden selitykset. Semmoisia Sinulla sanotaan\nolevan. Kyllä minä vielä kohta sillään kirjoitan Sinulle muutamia\nkysymyksiä niissä aineissa.\n\nLienenkö minä lähettänyt sitä kokonaista ensimäistä tapellia siitä\n\"Ueber den Urstamm\" erittäinkin Sinulle, vain tuliko se vaan se\nensimäinen sivu Sinulle ensin erittäin? Jos se molemmin puolinen\ntapelli olisi Sinulle tullut erittäinkin; niin ole niin kyvä ja lähetä\nse takaisin, kuin onhan se siinä kokonaisessakin. Sen ensimäisen\nkokonaisen tapellin pois jääminen tappaa minulta yhden kappaleen sitä\nkirjaa.\n\nNäitä näyttölehtiä saisi osa mennä muihinkin pitäjiin.\n\n                                                Veljyesi\n                                           D. E. D. Europaeus.\n\nHels[ingissä] 5 Marrask. 1863.\n\n\n\n109. Lönnrotille.\n\n                                              [18 p. marrask. 1863.]\n\nJalo Veljyeni!\n\nVarmaankin minun viimeinen kirjoitukseni ei ole tullut Sinulle käsiin,\nkuin ei ole kahteen viikkoon kuulunut mitään vastausta.\n\nMinä pyysin, että saisin tänne niitä Kantelettaren sanoja, joita K. G.\nBorgin sanan mukaan Sinun takanasi oleman pitäisi.\n\nToiseksi pyysin, että saisin takaisin sen ensimäisen tapellin\nlukusanojani, jos siitä molemmin puolin painettu kappale Sinulle on\nmennyt. Se tappaa minulta yhden kokonaisen kappaleen sitä kirjaa.\n\nEihän kepeä lyhyys kirjeessäkään pahaa tee.\n\n                                                       Veljyesi\n                                                 D. E. D. Europaeus.\n\nHels[ingissä] 18 Marrask. 1863.\n\n\n\n110. Reinholmille.\n\n                                          [Heluntaimaanantaina 1866.]\n\nVeliseni!\n\nKoska tuossa näin kiini pannun kirjeen Sinulle, niin pistän pari sanaa\npoveen.\n\nKirjoita Veikkonen vaikka \"per porto\" kuka ja missä paikoin siellä\nWalgedjärven paikoilla se on joka sen puolen murteen sanoja on\nkirjoittanut?\n\nMinä jo olen kirjoittanut Seuralle \"Suomeen\" pantavan kirjoituksen\nungarilaisten ja ostjakkilaisten muinoisesta olosta Suomessa, Lapissa\nja pohjais- sekä keski-Wenäjällä. Minä olen saanut Beskoruilovitschin\nuusia karttoja Pietarin ja Novgorodin lääneistä, jotka ovat paljoa\ntarkemmat kuin Schubertin kartat ja edellisistä olen saanut paljon\npaikkain nimiä lisään. Archeologiallinen Seura Pietarissa on kanssa\nluvannut painattaa niitä tutkinnoitani venäjäksi ja saksaksi ne tulevat\nkanssa sekä suomeksi Suomeen.\n\nMutta olisi monta kysymystä kirjoitettavaa sille herralle Bieloseron\nUjesdassa, jos saisin tietää hänen atressinsa. Se nyt on asiani. Työtä\non tutkinnoissani joka päiväksi eikä ne tämän maailman aikana niin\nsuurelta alalta tyhjään lopu.\n\nKirjoita jos vaikka vaan se atressi\n\n                                          muinoiselle kumppanillesi\n                                          D. E. D. Europaeukselle.\n\nMikkelissä Heluntain maanantaina 1866.\n\n\n\n111. Ahlqvistille.\n\n                                           [20 p. marrask. 1871.]\n\nVeliseni!\n\nBrosyrini palkinnoksi minä pyytäisin Sinulta yhden ainoan sanan, jos\nmahdollista olisi.\n\nKuinka on _vasen_ vogulin kielellä? Se sana on _pegi_ ostjakin kielellä\nja sen vogulilaista muotoa minä myös toivoisin saadakseni tietää.\n\n                                                      Veljyesi\n                                                 D. E. D. Europaeus.\n\nVuorikadulla 9.\nHels[ingissä] 20 Marrask. 1871.\n\n\n\n112. Ahlqvistille.\n\n                                               [8 p, jouluk. 1871.]\n\nVeliseni!\n\nJos ei liian vaivaksi liene, niin eiköhän sopisi Sinun olla niin hyvä\nja toimittaa minulle lyhyt tieto niistä vogulin kielen sananpolvein eli\nkasusten päätteistä, jotka eivät löydy siinä, mitä Schiefner muinoin\nniistä painatti. Että sananpolvein päätteet osaksi ovat säilyneet\nadverbeissä ja postpositioneissa, sen Sinä kyllä tiedät ja niistäkin\nminä soisin saavani mainitun kielen alalta lyhyen tiedon. Minä nyt\ntulen valmistamaan docenturiväitöstä suomalais-ungarilaisten kielten\nverrannollisessa tutkinnossa, josta rehtorin ja dekanuksen kanssa jo on\npuhuttu. Väitös tulee saksan kielellä. Hra Senattori Snellman sanoi\nviime Kirjallisuuden Seuran kokouksen alussa, että hän sen kyllä\nmyönnyttää, että lause suomen kielen erinäisestä sukulaisuudesta\nsamojedin kielen kanssa on erhetys tahi \"lapsus calami\". Sen siinä\nkuulivat muutkin.\n\nHuomena minä lähden Pietariin ja olen siellä tammikuuhun asti.\n\nSinne sopii kirjoittaa minulle kirjeet annettaviksi Kirkkoherra\nÖhqvistille Suomen kirkkokartanoon Konjusnoin kadulla.\n\n                                                     Veljyesi\n                                                D. E. D. Europaeus.\n\nVuorikatu 9.\nHelsingissä 8 jouluk. 1871.\n\n\nLIITE.\n\n\n113. Wareliukselle.\n\n                                            [13 p. jouluk. 1848.]\n\nOnnea, onnea Veikkonen!\n\nVain niin, että Sinusta jo tuota suoraa tehdään akoillinen mies. Kielet\nkulkeevat enemmän kuin luulisikaan. Juuri lähteissäni Helsingistä\nkysäsin Rinnustelialta: \"Konsa se Waronen häitä pitää?\" \"Jouluna,\njouluna\", sanoi. Jopa sainkin kuulla' Sinua jo kirkossakin kuulutetun\nsulhaiseksi. Voi miekkoista, kuin saapi morsiamen! Kutsuhhan toki\nminuakin häihin, jos vaan pidät ne niin reimasti, että niitä kannattaa\nma'istaa'. Vahinko vaan, etten taida' varmaan sanoa' taitanenko täällä\ntoivoa' Sinulta kirjausta, vainko Hämeenlinnassa, sillä luulen jo ennen\njoulua sinne lähteväni. Jos Hämeenlinnaan meneviä ketä tapaaisit, niin\nsopisi käskeä' kysymään minua kestikievarissa, jossa ehkä al'uksi\nruvennen syömässä käymään, ja siksi varaksi, jos en sopisi kohta\ntulemaan, saisit kirjoittaa' kaksi kirjausta, viiden siihen jäämään ja\ntoisen postissa tänne tulemaan. Sopisiko kukaties yksin tein\nlähteäkseni häihisi ja mennäkseni Hämeenlinnaan.\n\nTäällä olen nyt siitä syystä, kuin olen ottanut työkseni suomalaisien\nsanojen latelemisen Meurmanin tekeillä olevaan Wenäen, Ruotsin ja\nSuomen Sanakirjaan, ja Lönnrot, jonka sanakokouksista ehtimiseen\nkirjoitan mitä tarvitsen, nyt itsekin on täällä.\n\nJos en ker'inne' saada' Sinulta vastausta, niin ken tietää, jos tulnen\nilmankin häihisi, niinkuin muinen Lemminkäinen, ehkä kyllä en olekkaan\nniin ankara veitikka kuin hän. Asia on kuitenkin sen päällä, kuin saan\ntiedon häistäsi ja kuin asiat muuten sopiivat. Kuitenkin voi' hyvin ja\nonnistu', toivottaa\n\n                                                           naapurisi\n                                                           Europaeus.\n\nLaukossa Vesilahdella 13 Jouluk. 1848.\n\n\n\n114. Wareliukselle.\n\n\n                                            [19 p. helmik. 1849.]\n\nVeli hopeaiseni!\n\nOlisipa toden perästä ollutkin hupaista, jos olisin saanut päästä'\nhäihisi, mutta Laukosta piti aikaisin lähtemäni, ja Hämeenlinnassakaan\nei tullut viipymistä enemmin kuin sitte Helsingissäkään niin kau'an\nkuin al'ussa luulin. Kirjauksesi sain kuitenkin tänne ja sen myötä\nkolme muutakin minua perästä ajanutta kirjausta. Kiitos Suomen\nkunnollisille Postimestareille, kuin yksikin niistä kirjauksista,\nRäävelistä tullut al'uksi oli kirjoitettu tulemaan Wiipuriin, sieltä\nkirjoitettu menemään Tampereelle ja Laukkoon, sieltä ta'as takaisin\nHämeenlinnaan, siitäkin vielä Helsinkiin ja Helsingistä viimen tänne.\n\nTahtoisin tietääkseni, kuinka laajalta ne nykyisen aj'an monikon\nkolmannen kohdan eritapaiset päätteet tavataan. Tiedäthän, että\nmainittu pääte' siellä elopaikoillasi taikka vähintäkin varmasti\nVesilahdella aina sanotaan pitkällä äänikkäällä näin: tuleevat,\npyrkiivät, j.m.m. Niin alkaavat jo Valkealassakin ja koko Kymen\ntienoilla sanoa'. Savossa Saimaasta pohjaisiin sanoovat samoin, sillä\nvaan eroittaen, että ee muuttuu oo:ksi taikka öö:ksi: _tuloovat,\nmänöövät_ j.m.m. Täällä Savitaipaleessa sekä sitte koko ei-Hämeisessä\nWiipurin Läänissä ja Inkerin maallakin sanotaan: _tulloot, pyrkiit_.\nMutta missä ja kuinka laajalta sanotaan: _tulevat, pyrkivät_? sitä\nolisi minulla nyt tarpeen tietää'. Sanottaneeko missään, yhtä vähän\nkuin ei missään sanota' _tulevi, sanovi_ ehkä Lönnrot kyllä niin\nkirjoittaa. On kyllä Raamatunkin kielessä tulevat j.m.m., mutta on\nsiinä myöskin aina _anda jaka_ j.m.m., niin että sen kirjoitukseen ei\npaljon taida' luottaa'. Sinä sen mutkan hyvin kyllä tuntenet kuin olet\npaljon maita matkustanut ja muutenkin elänyt eri paikoissa siellä\nTur'un läänissä.\n\nKirjoita' kohta sel'itys siitä\n\n                                              veljellesi\n                                            Europaeukselle.\n\nSavitaipaleessa 19 helmek. 1849.\n\n\n\n115. Wareliukselle.\n\n                                   Savitaipaleessa 28 huhtik. 1849.\n\nVeli kultainen!\n\nKiitoksia kirjauksestais; olisit vieläkin paremmin tehnyt kuin te'it,\njos olisit koko paperin kirjuttanut täyteen. Eihän Sinulla kuitenkaan\nole' niin kiirettä työtä, kuin minulla on. Tahostais kirjutan nyt meien\nomaa kieltä; saisithan Sinäkin aina ko'itella' pistellä Kyröläisiin\nkieltä omiinkiin kirjohiis, niin sitte tultasiin paremmin tutuksi\nkumpasenkin kielen murteen kanssa. Lönnrotiltakiin sain kirjan. Se jo\nlupaa lähteväse' Kajaaniin tuota myöten.\n\n-- -- -- --\n-- -- -- --\n\nTäällä tulen nyt olemaan koko tämän vuoen ja työtä on niskaan asti,\nmitä vaan ennättää' taian. Sentähen en nyt varmaankaan kerkiä\nlävistämään Helmivyötäkään ennen kuin tulevana Jouluna, sillä sitä\nsoisin vielä paljon saavain parannella' ja somentaa'.\n\nPitäjän kirjastoa on tänne ahkerasti ko'ettu soaha' kokoon ehkä kyllä\nkansassa siihen tuntuu olevan vähän halua. Ko'eppas Sinäkiin sitä\nsammaa pyytää siellä puolen, jos suurella tahi omalla kirkollais.\nOlliishan se tarpeen asia. Kuin ahkerasti ja heittämätä piät asiasta\nkiini, niin kyllä sen toimeen saat.\n\nEthän Sää yhtään kirjuttanut mitä Sinulla muuta askaretta nyt on yli\nkouluttamisen, joka ei kuitenkaan ottane koko aj'an Sinulta. Pahoin\npilasit Vekkuliis sellaisilla rivosanoilla kuin Habakuk! onkos se nyt\nsiivon miehen työtä? Kyllä Sinua on jo vaimoiskiin siitä torunut, jos\nhän on kunnon vaimo. Muutenkiin tuntuu se lii'an vähän onnistuneelta ja\nkirjutuslaatu ei ole niin vapaata kuin pitäis oleman. Katso' mitä\nmänneen vuoen Suomettaressa 34 luetaan Consciencén kirjutustavasta\nja muista mitä L. Blad sanoo, niin tulet vielä suureksikiin\nkirjaveitikaksi. Pitäähän miestä neuvoman. Eik's niin! Mies neuvotusta\ntulloo, koira neuvomattomasta.\n\nKirjutappas kohta tarkoin miten se _d_ sinun tavallas oikein äännetään?\nNiinkös että kielen nenä vaan hellästi tapaa ylähampaihin, niin että\nhenki pääsöö kielen ja hampain välite' kulkemaan? Mutta, niinhän ei\n_l_:ä kuitenkaan tule' se'assa kuulumaan ehkä Renvall sanoo _d_:n\näännettävän tärisevästi(?) kuin _dlr_. Eikös se oikeistaan ole sekaääni\npuustavista _drs_? johon taitaisi _v_:kiin lisättää?\n\nHyvin tekisit, jos kerääisit teien puolen satuja niin paljon kuin\ntaitaisit. Lienööhän niitä toki vielä lapsillakin, ja eiköhän teillä\nvielä liene loihturunoja, vaikka lyhviäkiin. Kokoa' sanakirjaankin\nsanoja, joita parahiten saanet sillä lailla että jonkiin taitavan\nmiehen kanssa rupiat yhdessä katsomaan Renvallia läpi, jolloin sanat\nparahiten muistuut mieleen. Saathan sitte 10 kop. kultakiin sanalta\nSeuralta, niin että apumiehelleiskiin saat antaa. Saisithan vielä\nkesäluppais aj'alla lähtiä lähipitäji[i]n jalkatampissa kävelemäänkiin\nkaikkia maailman hyvää keräämään ja tiiustelemaan. Kirjutappas sää nyt\nvastauksiks näinkiin suuren kirjan\n\n                                                      veljelleis\n                                                    Europaeukselle.\n\n\n\n116. Wareliukselle.\n\n                                        Savitaipaleessa 31 elok. 1850.\n\nVeli Kultaiseni!\n\nMelkein tunnut olleesi pahalla tuulella kirjoittaissasi kirjaustasi \"27\nheinäk.\", kuin sitäkin kysyt, mihin meidän valistuneina aikoina satuja\ntarvitaan, ja mitä niillä tehdään, ja kuin Helsingin Sinulta suun\nsivuitse menneitä hyviä päiviä vihastut; ja vieläkin kuin minua tuolla\nlailla \"?!\" suomit, kuin muka olen kirjoittanut Sinun osasi Sanakirjan\ntehossa olevan \"_N-n_ al'usta sanaan _Styfhalsig_\". Lienee kuka hyvänsä\nsitä kirjoittanut, mutta en suinkaan minä, sillä jo mennä vuonna\nheinäkuun alussa toi Oksanen minulle valmista sanakirjaa sanaan\n_Penning_ ja Hanénilta sain viimeis syksynä sanasta _Stöpig_ alkain.\nTätä väliä olen minä Sinullekin kirjoittanut, mutta en muuta; enkä\ntiedäkkään, kuinka te olette alkuansa työnne määränneet. Nyt on siis\npaitsi muita väliä vielä _Styfhalsig--Stöpig_ kirjoittamatta, enkä\ntiedä, lieneekö se Sinun vain Hanénin kirjoitettavana. -- Ja vieläkin\nkuin varoitat minua työtäsi tärväisemästä. Min' en ole mitään tahtonut\nenemmin vihata, kuin itserakkautta, ja katson sentähden ainoastansa\nsitä parhaaksi, minkä soveliaimmaksi ja oikeimmaksi näen, säästämättä\nenemmin omia kuin muidenkaan omituisuuksia. Niitä parannuksia\nkirjoitustavassani, joita ensin koettelin, mutta jotka sittemmin kyllä\narvasin kaikille kelpaamattomiksi, olen armotta heittänyt pois, ja\nolisin siinä asiassa mennyt edemmäksikin, jos ei tutkijakunta, joka\nueuvoitteli kirjoitustavasta ja vaatiikin sanakirjaa \"yhtämukaiseksi\",\nolisi määrännyt, että _k_ ei tule pehmitettäväksi _j_:ksi (esim. _ale_\nei _alje_), mutta että muuten kaikki tulee Eureenin kieliopin mukaan\nkirjoitettavaksi. Kiroa Sinä tutkijakuntaa ehtimiseen, sillä minä\nehtimiseen ojon Sinun sanojasi _te(v)ossa, al(v)ussa, var(a)astaa,\njaka(a')_. Jos tahdot kirjoittaa tutkijakunnalle kirjoitustavastasi,\nniin olkoon sanottu, että se on varsinkin Tohtor Castrén, joka\nyhtämukaisuutta vaatii, ja esti, ettei sanakirjaa jo sillänsä ilman\nminun katsomattani ruvettu painamaan, niinkuin varsinkin Oksanen ja\nElmgren jo toissa keväinä tahtoivat. Tutkijakunnan tarkoitus on, ettei\nmitään erinomaisia poikkeamisia entisestä kirjakielestä pitäisi\ntehtämän, paitsi mitä juuri tarvis vaatii. Henkähys ja k pehmitysmerkit\nsekä monet murteista saadut erilaisuudet päätettiin sentähden huoletta\njätettäviksi pois, kuin ne kuitenkin eivät lukijoita yhteiseen, mutta\nainoastansa kielentutkijoita hyödyttävät, mutta kielentutkijat\nkuitenkin varsinaisista selityksistä niistä selon saavat.\n\nTulevan kuun keskivälissä tulen minä Helsinkiin. Sanakirjaa\nläpikatsoessa menee paljon aikaa, sillä minä verron kaikki Meurmanin\nRuotsalais-Wenäläisen sanakirjan kanssa ja silmäilen vielä muitakin\nhuonompia ruotsalaisia sanakirjoja sekä muita lähteitä. Ainakin menee\nkoko talvi lävitse katsoessa. Milloinko sitte painaminen alkanee, sitä\nen tiedä, sillä vaatimista myöten pitäisi kaikki oleman valmis, ennen\nkuin tutkijakunta ottaa sen tutkijaksensa, varsinkin sentähden, jos\nyhdistetyt sanat ovat osainsa kanssa yhtämukaisesti suomennetut, esim.\n_föra_ ja _öfverföra_. Tulevan kesän kuluessa on siis sanakirja vasta\nvalmiiksi toivottava.\n\nÄlä etsi estelemisiä satujen keräämiselle; kyllä niitä toivotaan\nkerättävän vaikka kuinka paljon. Lappalaisista, Hiiden väestä,\nmunkkilaisista ja muusta sellaisesta pitäisi Sinun tarkkaan kyselemäsi.\nLauluja ja niiden laulantoja, sananlaskuja, arvoituksia sopii myöskin\nkerätä kussa sattuu.\n\nOnkos siellä mitä vanhoja hautoja ja roukkioita? Tavataankos niissä\nvaski-, rauta- vain kivikaluja? Onkos mitä pantu kuolleen suuhun taikka\nmuuhun vissiin paikkaan? Olisi niitä paljonkin kysymisiä, mutta paperi\nloppuu. Jää hyvästi ja kirjoita\n\n                                                    veljellesi\n                                                  Europaeukselle.\n\nKuuluu, että Sortavalan tunnettu kappalainen H. Renqvist ei ole\nlaskenutkaan poikaansa niin syntisille retkille kuin runoja keräämään.\n\n\n\n117. Wareliukselle.\n\n                                              [IS p. kesäk. 1851.]\n\nVeli hopeaiseni!\n\nKirjauksesi 27 päivältä toukok. on vastaamatta viivähtänyt; arvaatkos\nmistä syystä? Itsekin kehoitat minua \"tekemään kaikki mitä taidan\nmielenmittauksen huojennukseksi\". Kirjauksesi tullessa olinkin\ninnoimmillani puuhassa kirjoittamassa ankarata kirjoitusta\nmielenmittauksestamme ja Nordenstamista. Sama kirjoitus menee tänä\npäivänä Ruotsiin ja tulee siellä painetuksi. Se on ruotsiksi\nkirjoitettu ja niin suoraan ja innollisesti kuin suinkin olen taitanut.\nVarmaankin hirtää N--m minun. Kirjoitukseni kouristaa väkevästi tämän\najan jumalattomuutta ja vihaa vieraita kansoja (vanhoja vihollisia)\nsekä esivaltaa kohtaan ja näyttää että ristin oppi, joka opettaa\nkunnioitusta esivaltaa kohtaan ja ystävyyttä kaikkein kansain välillä\non ainoa tie onnellisemmille ajoille. Ynnä kouristan minä herännäisiä\nkuin ne eivät yhtään ota jokapäiväisen elämän varsinaisista asioista\nkiini. Näet jo tästä, että korkeinta esivaltaa minä en suinkaan loukkaa\nenkä Nordenstamiakaan tahdo muuta kuin parantaa. Perintöruhtinaasta\nkirjoitan varsinkin hyvästi. Minä vaadin, että kaikki kirjat ja\nkirjoitukset, mitkä vaan voivat, pitää kirjoituttaman rakkaasti mieltä\nylentävästi Jumalan tygö, missä vaan til'asuus antaa. Niin olisit\nSinäkin tehnyt paremmin, jos olisit kirjoittanut Enon opetuksen enemmin\nsillä tapaa kuin Huvitus l. töistä. Siinä on totta liiankin\nkuivajumalisia kirjoituksia, mutta sellaiset olisivat ainakin jääneet\npois Enon opetuksista. Tuntenenko oikein mitä kirjauksesi näkyy\ntodistavan, että Sinulla nyt todella jo onkin hellempi mieli kuin\nennen. Antakoon Jumala että niin olisikin. Kuin kirjoitukseni tulee\nRuotsista tänne, niin lähetän minä siitä kappaleen Sinullekin. Kirjoita\nsitte hyvästi minun puolestani.\n\nRantasalmea sanotaan oikeimmin Mikkelin kappeliksi. Ripatin asiat\nkuuluvat ilman hänen syyttänsä tulleen rappiolle. En kuitenkaan tiedä\nmitä mieheltä vielä saanetkin.\n\nSanakirja pitäisi näinä päivinä pantaman painiin, mutta osa\nkäsikirjoitusta on Ruskealassa vielä tulematta. Siellä on takaperin\nSuomalais-Ruotsalainen Sanakirja tekeillä.\n\nKeisarin poika Konstantin käveli tänä päivänä kaupungissa. Se on laihan\nkalpea poikarojakko. Sen laivasto on vielä haminassa.\n\nEi muuta tällä erällä, vaan elä terveenä ja kirjoittele hyvälle\n\n                                                  veljellesi\n                                              Europaeuksellekin.\n\nHelsingissä 13 kesäk. 1851.\n\n\n\n118. Wareliukselle.\n\n                                            [7 p. kesäk. 1852.]\n\nKas niin!\n\nEikös nyt jo Sinustakin mies ärmistynyt, kuin sait kokeaksesi, että\nsurun alaisuutesikin on melkein yhtä naurunalainen kuin moni muu\nlystillinen asia täällä maan päällä. Kunnollisempaa kirjaa en liene\nikä-päivinäni saanut, kuin Uskelasta lähettämäsi toukokuun 22\npäiväinen. Niin minä pidän arvossa kaikkea mielen pohjasta kirjoitettua\nja sanottua. Tee Sinä vähääkään hätäytymättä ja epäilemättä työtä\nihmiskunnan hyväksi; Sinä voitat välttämättömästi. Mutta tee työsi\nhätäilemättä, sillä voimalla, jonka olet osaksesi saanut; kyllä hyvä\npahan voittaa, jos vaan voittamamiehiä on. Usko tahi älä, mutta lause\n\"se minun on joka voittaa\" on ihan kuin omasta pääkurikastani lähtenyt.\nTiedätkös, \"hyvä on paremman vaarallisin vihollinen\". Hyvän ääressä\npöyhistyvät ihmiset helvetin lailla ja riehuvat kuin hurjina.\nVoimallisuus tulee ja äykkäisee joukkoon ja -- hurjistumus hyvinensä\npäivinensä on tyhjänä.\n\nEi mikään ole ihmisten seassa pahempi kuin ylpeytymys tahi miksi minä\nsitä suomeksi sanoisin. Ruotsiksi olen omaksi varakseni tehnyt ihan\nuuden sanan _förhäfvenhet_ tahi kukaties paremmin _sjelfförhäfvenhet_,\ntäyttämään sitä kohtaa, jota niin monella enemmin tahi vähemmin mieltä\nhyvittävällä sanalla egenkärlek, sjelfkärlek, egoism, sjelfviskhet,\nselbstsucht j.n.e. ovat yritelleet osoittaa, mutta jota ei kukaan ole\nraatsinut nimittää paljaaksi ja kokonaiseksi kunnottomuudeksi sanovalla\nsanalla. Suomikiihkoisuus niinkuin monen muunkin maan isänmaan rakkaus,\njota tämän ajan jumalana palvellaan, on enimmiltä käytetty pelkäksi\nylpeytymisen kohottimeksi ja niin ollen tulee hyväkin paremman\npahimmaksi viholliseksi ja siis pelkäksi pahaksi, olkoon se sitte\nluulouskoisille kuinka hyvän näköinen hyvänsä. Jos semmoista poletaan\nja jos se polkeutuu, se ei haittaa mitään. Selvä asia antaa ainakin\nmiehillensä voimaa kyllä sekä kiittämään toisten voimallisuutta että\nkohottamaan itsensä sitäkin voimallisemmaksi siinä mikä voimallisuutta\nansaitsee.\n\nKoeta veikkonen ymmärtää sanojani. Itsevaltaisuuden enemmin kuin\nmuunkaan ylpeytymyksen alle minä en koskaan niskojani paina; mutta jos\nsemmoisia niskoja muita löytyy, niin suoraan sanoen minä niiden\npainumista en sure vähääkään enemmin kuin niiden pystyssäkään\ntujottamista. Minun mieleni on nimittäin niin, että asia pitää miehensä\nkussakin tilassa arvoisenansa. Ei Robespierre ollut onnensa päivinä\nsuurempi kuin kukistettuansakaan. Ainoastansa tyhjyyden kuori hajoaa\npaljaan voimallisuuden edessä. Jos Enon opetuksesi olisivat minun\nkäsissäni, niin mukailematta _Huvitusta Luomisen töistä_ luulisin sen\nainakin saavani semmoiseksi, ettei mielenmittauksemme hampaat siihen\nensinkään pystyisi.\n\nMutta nyt loppuu aika tuossa paikassa.\n\nKirjoita veikkonen taaskin\n\n                                                        veljellesi\n                                                      Europaeukselle.\n\nHelsingissä 7 kesäk. 1852.\n\n\n\n119. Suometar 1853, n. 47.\n\n                                            [25 p. marrask. 1853.]\n\nOppilaiselta Europaeuselta, joka ruotsalais-suomalaisen sanakirjan\nvalmiiksi saatuansa läksi Helsingistä Narvaan, jossa hänen sisärensä on\nnaimisessa, olemme saaneet kirjeen, josta annamme lukijoillemme\nseuraavan otteen: -- --\n\n\"-- --. Tällä välillä olen minä käynyt Uudessa Linnassakin (Nowgorod)\nkatsomassa siellä sairastavaa veljeäni. Sinne minä menin rautatietä\nmyöten Wolkovian joelle asti ja sitte mainittua jokea myöten\nhöyryaluksessa. Viikkokauden siellä viivyttyäni läksin sieltä jalkaisin\nastumaan pohjaista länsipohjaista kohti päästäkseni suoraan niiden\nsuomalaisten luokse, jotka sillä kohdalla ulompana muita Inkeriläisiä\nasuvat, ja joita jo muinen kuulin nimitetyn 'Ärrääjiksi', ja joiden\nsanottiin puhuvan melkein erilaista kieltä. Sinne tultuani löysin kyllä\nheidän kielensä erilaiseksi, mutta suurin eroitus oli siinä, että\nheillä olivat kaksiäänikkäät muuttuneet yksiksi ääniksi, niin että\nsanoivat _kuuli, tiisi_, kuin piti olla _kuoli, tiesi_. Muutamia\nerilaisia sanojakin kirjoitin heiltä, esim. lä'ätä (läkään) = puhua,\nhaastaa; särpinä = lusikka; laatsa = vati j.m. Lauluja heillä ei ollut\nmuita kuin venäen kielisiä ja muutenkin oli heidän kielensä hyvin\nvenäen sekaista. Sieltä Pietariin päin matkaten tulin ensinkin\nKoprinan kirkolle, jossa on suomalainen pappi nimeltä Berg. Hänen\nseurakunnassansa koettelin vähän lauluja saada, mutta kansa oli\nhyvin herännäismielistä tahi hyppääjiä, niinkuin niitä täällä\nhyppäämisestänsä nimitetään, eivätkä paljon tahtoneet suvaita\nlaulujansa ilmoittaa. Olisi niitä kyllä ollut, mutta en minäkään\nantanut paljon aikaa itselleni niitä paljon hakea muuta kuin mitä puoli\nkymmentä kahdelta poika-mieheltä uudempia lauluja kirjoitin ja sillä\nläksin pois ja tulin Zarskoseliin (Saariin) rautatielle ja sitä myöten\nPietariin, johon minulla silloin olikin tarvis joutua. Sieltä läksin\nsitte Narvaan päin ja tulin ensin mertä myöten höyrylaivalla\nOranienbaumiin tahi suomeksi Kaarostiin, josta sitte ensin kävin Tyrön\nkirkolla pappilassa ja sitte läksin rantatietä myöten Narvaan päin\nmarssimaan. Sen tien löysin hyvin laulurikkaaksi ja varsinkin paljon\nlauluja oli Inkeroisilla tahi venäen uskoisilla Suomalaisilla, Päälle\nsadan kirjoitinkin lauluja heiltä, mutta en kuitenkaan tahtonut omin\nvaroini kauvan sitäkään tehdä, vaan säästin parhaat laulupaikat\nvarsinaisen runokeruun lähetyksen varaksi, sillä sen ne välttämättömäsi\nansaitsevat.\"\n\n\n\n120. Morgonbladet 1854, n. 9.\n\n                                             [D. 30 Jan. 1854.]\n\nDet har redan förut i tidningarne i korthet varit omtaladt, att Hr\nEuropaeus under sin vistelse i Ingermanland upptäckt att der de rikaste\nskördar af finsk runo- och sagodiktning ännu stode att göra, och att\nhan derföre yrkat på en större expedition i detta ändamål. Se här en\nlängre framställning af saken, tillsänd oss af Hr E. sjelf ifrån Narva:\n\n_En innerlig önskan ifrån hinsidan gränsen_.\n\nKan jag väl besluta mig till att skrifva någonting om en viss sak, --\nom vestra Ingermanlands, eller rättare sagdt: hela Ingermanlands\nrikedom på runosånger? Jag är verkligen rådlös, huru jag slutligen\nskall börja dermed, ty mig icke synes utan kännes det, att jag antingen\nborde skrifva riktigt grundligt om saken, eller ock tiga derom helt och\nhållet. Men nu kan jag hvarken det ena eller det andra. Nå i\nIngermanland -- ja just i Ingermanland och förnämligast i dess vestra\ndel lefver ännu den gamla finska runosången i all ymnighet. Är då icke\ndetta en särdeles vigtig och fägnesam upptäckt, ty ingen kan väl kallas\nbildad, som icke kan värdera menniskosjälens poetiska alster som det\nädlaste jordkretsen frambragt?\n\n-- Jag kan ejsvara. -- -- --\n\nFör några år sedan besöktes östra och norra Ingermanland af\nrunosamlare. Runor träffades i ymnighet och mycket samlades, men till\noch med på då besökta ställen blef visst icke all sång samlad. Vestra\nIngermanland ansågs redan då ega mycket mera runor än östra och norra\ndelen af landet; ty förstnämnde trakter bebos till en stor del af\ngrekiska Finnar hvilka af lätt begripliga skäl alltid befunnits känna\nmera runor än lutherska Finnarne, af hvilka östra och norra\nIngermanland bebos. Även var det begripligt, att den vestra traktens\naflägsenhet ifrån det stora lifvets distraherande härdar redan måste\nskänka den fornfäderliga finska sången ett säkrare skydd. Och ej\nallenast en större mängd, utan äfven intressantare och mera egendomliga\nsånger kunde man ana i en trakt, som både genom dialekten och läget och\ndelvis äfven genom den olika trosläran stod mera skildt för sig. Att\nsåväl det ena som det andra i verkligheten så förhåller sig, kan jag\nefter gjord vandring genom en del af trakten enligt egen erfarenhet\nförsäkra. Oaktadt de bästa sångtrakter antingen alls icke blefvo\nbesökta eller ock endast genomvandrades, samlade jag likväl på några få\ndagar i några byar, förnämligast vester om Oranienbaum, gamla runor\ntill 80 särskilda rubriker, utom åtskilliga nyare eller mindre\nbestämbara stycken och flere variantaffattningar till samma sånger.\nBland dessa finnas sånger om Väinämöinen, Ilmarinen, Joukamoinen,\nUntamoinen, om \"Auko Kauko mies kavala\" = Kaukomieli, Lemminkäinen?,\näfvensom andra sånger af forntida episk natur, t.ex. om \"Antero Ylimön\npoika\", som \"meni Tuonelta kosihin, Manalalta morsianta\", likaså\nhistoriska sånger om \"Narvan sota\" o.a. krigiska företag, m.m. Af en\nkyrkosexman Siitkoinen i Kankaan kylä af Tyris socken erhöll jag\ndessutom ett antal handskrifna sånger, ibland hvilka 11 af mig icke\nantecknade.\n\nJag hade äfven i de byar, der jag antecknat sånger, kunnat få vida mera\nsamladt än hvad jag verkligen upptog; men tanken att genom en\nhalfutförd samling kanske mera skada än gagna den vigtiga saken, dref\nmig framåt fortare än jag först hade beslutit. Jag lefver i den\nöfvertygelsen, att Ingermanland och just till först den allradjupast\nfram belägna vestra delen deraf framför allt annat skulle erfordra en\ngrundlig runosamlings-expedition, ty först borde kärnan af ortens\nsånger uppsökas, och derefter hvad andra trakter hafva för godt att\nomkring densamma gruppera. För en väntad ny redaktion af Kanteletar\nvore detta af största vigt, och borde dertill ej allenast Ingermanland\ngenomforskas, utan äfven södra delen af Wiborgs län allt ända ifrån\nSäckjärvi och Wederlax till Ladoga, och isynnerhet vore det af\nintresse, att besöka Finska vikens holmar Högland, Lavansaari,\nTytärsaaret och Seitskär. Egentligen vore det högst nödvändigt för den\nfinska runosången, för mytologien och mången annan högst vigtig\nomständighet, att i tid föranstalta en grundlig forskning efter alla\nsångtrakters runor på hvar sin ort ända ifrån yttersta ryska Karelen\nbegynnandes. Hvarje forskning, som behöfver att göra med Kalevala,\nerfordrar nemligen, att alla dertill hörande särskilda sångstycken\näfven borde så redigeras, att de skulle framställa, huru de på olika\nställen i sina olika fattningar i verkligheten sjungas, hvad der\nallmänt sjunges till hvarje sång och hvad åter någon enskild veteran\nhaft att dertill qväda. Till ett sådant företag vore ännu tid nog, ty i\nallmänhet lefva de gamla sångerna i hundrade munnar, och jag kan\nförsäkra, att knappast något af betydenhet ännu tyckes vara på väg att\nförsvinna.\n\nTill en så grundlig sångexpedition fordras penningar, men hvarifrån\nskola dessa tagas? Finska Litteratur-sällskapet har svårt att betäcka\nsina nödvändigaste utgifter, och de penningar, som Viborgska\nsällskapet eger, hafva redan sin vigtiga bestämmelse. Det goda hoppet\nom den finska folkpoesiens behöriga uppsamling ifrån det på tidens\nvingar hvilande minnets omsorgstrogna vård visar endast på de landsmän,\ni hvilkas bröst ett hjerta med sanningens lifskraft klappar för älskadt\nfosterland. Och jag kan i sanning icke säga, hvartill en för ett godt\noch ädelt ändamål ämnad förmögenhet värdigare kunde till ex.\ntestamenteras, än till att fullända samlingen och bearbetningen af de\nrika skatter af äkta nationel finsk poesi, som ännu lefva sitt\nnaturfriska lif i folkets trogna minne. Låtom oss lefva i ett godt och\nglad t hopp om den äkta finska poesiens välförtjenta uppskattande, och\nvi skola icke förskräckas, om jag säger, att för att utföra alla de\nresor och vandringar, som saken i sin helhet skulle fordra,\nerfordras väl en tusen rubel silfver, med hvilka då ejallenast\nvandringarne med iakttagande af nödiga utvägar för förminskandet af\npenningeomkostnaderna borde kunna utföras, utan äfven något blifva\nöfver till en välförtjent ersättning för deras tid och möda, som\nbenäget vilja åtaga sig att utföra det vigtiga verket. Jag säger deras,\nty jag känner det, att det vore nödvändigt, att öfverallt två skulle\nvandra tillsammans med sålunda deladt arbete, att den ena blott skulle\nanteckna sånger, men den andra sagor, ordspråk, gåtor, \"itkuvirsiä\"\n(gråterskors sånger), dialektegenheter, och o.a. mera speciella saker.\nVäl vore, om denne äfven kunde företaga undersökningar af forntida\ngrafvar, stenrösen o.a. minnesmärken. Egentligen borde runosamlaren\nsjelf blifva sångernas redaktör och utföra redaktionen småningom pa\nhvart ställe, der han samlar sina sånger, så att lian på det högsta\nbehöfde göra endast ett efterarbete efter det han slutat sina\nvandringar. Till en sådan runosamlare skulle det nödvändigt erfordras\nen man med noggrannt språköra, ty sådant fordrar framför allt den\nvestra Ingermanländska dialekten med sina fina estniska\nvokalnyanseringar och andra egenheter, som för en ovan göra orden\nalldeles obegripliga. Dessa runosamlare borde äfven vara försedda med\nnoggranna reseinstruktioner, ty att låta allt bero på inhemtandet af\negen erfarenhet, skulle vara både kostsamt, osäkert och i många fall\nrent af skadligt.\n\nDetta är alltså en sak att tänka på såväl för dem, som önska godt för\nsaken och äro beredvillige till dess understödjande, som ock för dem\nsom hafva lust och ledighet till att åtaga sig sjelfva verkets\nutförande, Mätte denna vigtiga fråga af alla med välförtjent intresse\nupptagas.\n\n                                                       E--s.\n\n\n\nVIITESELITYKSET:\n\n\n[1] Moititaan Suomen kieltä vähä sanaiseksi, kuin ei ole millä\nkohdastansa suomentaisi Ruotsin sana: gästfri; mutta se ei ole mikään\nsyy, jos Suomalainen ei ole sana sanalta sovittanut kieltänsä Ruotsin\nkielen jälkeen, kuin hän kuitenkin voipi selvästi sanoa ajatuksensa;\nesim. folket är gästfritt, sanotaan suomeksi: taloissa on vieraan\nvaraa: varen gästfria, pitäkäät vieraan vara j.n.e.\n\n[2] Starovers-kloster i Ilomants vid gränsen.\n\n[3] Bekännare af den orthodoxa Ryska kyrkan.\n\n[4] Den förra en socken, den sednare en krets-stad i Olon. Gouv.\n\n[5] Gränsande till Pielis och Ilomants.\n\n[6] Wepserna eller Tschuderna bo nordvest ifrån Bjelosero och tala en\nhögst originel finsk dialekt, hvaraf på ena sidan Finskan, på andra\nEstniskan kan anses hafva utbildat sig.\n\n[7] Tämä nimi on sopivampi yleisesti käytettää` kuin nimi\nKerittyläiset, niinkuin niitä suuressa osassa Suomen maata ja paikoin\ntäälläkin kutsutaan.\n\n[8] Tverin läänissä on 12 kihlakuntaa.\n\n[9] \"Walkijärvi\" 44:nessä lehdessä on virhe`.\n\n[10] Kirjeen yläreunaan on Lönnrot kirjoittanut: Oudosta, kummastaa,\njulistaa, kunnistaa, merkitsee, ristitsee.\n\n[11] Venäläisten sanain luettelo on tästä jätetty pois.\n\n[12] Jätetty tästä pois.\n\n\n\n"]