[{"data":1,"prerenderedAt":-1},["ShallowReactive",2],{"$f16SWXIh0T25dCkDCD6WJNIVErwmbleyTASv2mdj3ao0":3},{"number":4,"title":5,"author":6,"authorBirth":7,"authorDeath":8,"slug":9,"bookId":10,"genreRaw":11,"genre":12,"themes":13,"origin":14,"language":17,"yearPublished":18,"yearPublishedTranslation":19,"wordCount":20,"charCount":21,"usRestricted":22,"gutenbergId":23,"gutenbergSubjects":24,"gutenbergCategories":29,"gutenbergSummary":34,"gutenbergTranslators":35,"gutenbergDownloadCount":37,"aiDescription":38,"preamble":39,"content":40},551,"Kuningas Henrik Viides","Shakespeare, William",1564,1616,"551-shakespeare-william-kuningas-henrik-viides","551__Shakespeare_William__Kuningas_Henrik_Viides",null,"romaani",[],[15,16],"brittilainen","klassikot","fi",1599,1905,20793,122914,false,39939,[25,26,27,28],"Great Britain -- History -- Henry V, 1413-1422 -- Drama","Great Britain -- Kings and rulers -- Drama","Henry V, King of England, 1387-1422 -- Drama","Historical drama",[30,31,32,33],"British Literature","Classics of Literature","Historical Novels","Plays/Films/Dramas","\"Kuningas Henrik Viides\" by William Shakespeare is a history play written circa 1599. It follows the young King Henry V of England as he launches an ambitious invasion of France, claiming the throne through ancestral right. Vastly outnumbered at Agincourt, Henry must inspire his weary troops and prove himself worthy of kingship. The play chronicles his transformation from the wild prince of earlier works into a decisive military leader, culminating in one of history's most unlikely battlefield victories and delicate peace negotiations. (This is an automatically generated summary.)",[36],"Cajander, Paavo Emil",280,"Shakespearen historiallinen näytelmä seuraa Englannin kuningas Henrik V:tä ja hänen sotaretkeään Ranskaan. Teos huipentuu kuuluisaan Agincourtin taisteluun ja pohtii kuninkuuden vastuuta sekä sodan oikeutusta.","William Shakespearen 'Kuningas Henrik Viides' on Projekti Lönnrotin\njulkaisu n:o 551. E-kirja on public domainissa sekä EU:ssa että sen\nulkopuolella, joten emme aseta mitään rajoituksia kirjan vapaan käytön\nja levityksen suhteen.\n\nTämän e-kirjan ovat tuottaneet Tapio Riikonen ja Projekti Lönnrot.","KUNINGAS HENRIK VIIDES\n\nKirj.\n\nWilliam Shakespeare\n\n\nPaavo Cajanderin suomennos ilmestyi v. 1905.\n\n\n\n\n\n\nNäytelmän henkilöt:\n\n KUNINGAS HENRIK VIIDES.\n GLOSTERin herttua,  |  kuninkaan veljet.\n BEDFORDin herttua,  |\n EXETERin herttua, kuninkaan setä.\n YORKin herttua, kuninkaan serkku.\n SALISBURYn kreivi.\n WESTMORELANDin kreivi.\n WARWICKin kreivi.\n CANTERBURYn arkkipiispa.\n ELYn piispa.\n CAMBRIDGEn kreivi, |\n Loordi SCROOP,     |  salaliittolaisia.\n Sir THOMAS GREY,   |\n Sir THOMAS ERPINGHAM,  |\n GOWER,                 |\n FLUELLEN,              |  upseereja kuningas Henrikin sotajoukossa.\n MACMORRIS,             |\n JAMY,                  |\n BATES, COURT, WILLIAMS, sotamiehiä samassa sotajoukossa.\n PISTOOLI, NYM, BARDOLPH, Falstaffin entisiä palvelijoita,\n   nykyään sotamiehiä kuningas Henrikin sotajoukossa.\n POIKA, edellisten palvelija.\n KAARLE KUUDES, Ranskan kuningas.\n LOUIS, Dauphin.\n BURGUNDin herttua.\n ORLEANSin herttua.\n BOURBONin herttua.\n Ranskan konnetaabeli.\n RAMBURES ja GRANDPRÉ, ranskalaisia ylimyksiä.\n MONTJOY, ranskalainen airut.\n Harfleurin linnan päällikkö.\n Lähettiläitä Englannin kuninkaan luona.\n ISABELLA, Ranskan kuningatar.\n KATARIINA, Kaarlen ja Isabellan tytär.\n ALICE, prinsessa Katariinan hovineitsyt.\n ROUVA REIPAS, Pistoolin puoliso.\n Herroja ja naisia, upseereja, ranskalaisia ja englantilaisia\n   sotamiehiä, lähettiläitä ja seuralaisia.\n\nTAPAUS, alussa Englannissa, sittemmin Ranskassa.\n\n\n\n\nENSIMMÄINEN NÄYTÖS.\n\n\n    (Kuoro esiintyy.)\n\nKUORO.\nTulinen tänne runotar, mi nousis\nKirkkaimpiin innostuksen ilmoihin!\nKuningaskunta näyttämöksi, prinssit\nSiin' esiintyjiksi, ja kuninkaat\nNäytelmän uhka-uljaan katsojiksi!\nSilloinpa Henrik urho luonnossaan\nIlmaantuis Marsina, ja kantapäillä,\nKuin kahlekoirat, nälkä, tuli, miekka\nRukoilis työtä. Anteeks, arvo seura,\nEtt' arkihenki mieto rohkenee\nLavalla tällä halvall' esitellä\nSuurtyötä mointa! Laaja Ranskan maa\nMahtuisko tähän korsuun? Voisko tähän\nPuusoikkoon sulloa ne kypäritkään,\nJotk' Agincourtiss' ilmaa säikäytti!\nAnteeksi! Pieni käyrä numerohan\nVoi tietää miljoonaa; siis suokaa meidän,\nTuon suuren luvun nollain, vaikutella\nKuvitusvoimahanne. Olettakaa,\nNää seinät että kehykseensä sulkee\nKaks mahtivaltaa, kaksi naapurusta,\nJotk', otsa korkealla, toistaan uhkaa\nMolemmin puolin syvää, kaitaa merta.\nPuutteemme täydentäkää mielessänne,\nTuhansiks ositelkaa joka mies\nJa valmiiks ajatelkaa sotajoukot\nKun puhe ratsuist' on, niin kuvitelkaa,\nEtt' uljain kavioin ne maata polkee.\nKuninkaat mielessänne koristelkaa,\nHeit' ees taa kuljetelkaa ohi aikain,\nJa hiekkalasin juoksuun supistakaa\nVuosjakson työt. Mun, kuoron, täss' on toimi\nEsittää teille tapausten loimi.\nProloogina nyt pyydän kiltiks teitä\nJa suopeasti tuomitsemaan meitä.\n\n                    (Poistuu.)\n\n\nEnsimmäinen kohtaus.\n\n    Lontoo. Eteishuone kuninkaanlinnassa.\n\n    (Canterburyn arkkipiispa ja Elyn piispa tulevat.)\n\nCANTERBURY.\nNiin, tietäkää, mylord, taas esillä\nOn sama lakiehdotus, jok' oli\nKuningasvainaan yhdentenätoista\nHallintovuonna vasten tahtoamme\nLähellä päästä voimaan, jos ei hurja,\nLevoton aika sit' ois tyhjäks tehnyt.\n\nELY.\nMut miten nyt se torjutaan, mylord?\n\nCANTERBURY.\nSit' ajatella sietää. Jos se voittaa,\nNiin menee paras, osa tiloistamme:\nMaat maalliset, jotk' ovat hurskaat miehet\nKirkolle testamentanneet, ne kaikki\nMeilt' otetaan; kuninkaan loistoks niillä\nViistoista kreiviä voi muka pitää\nJa viisitoistasataa ritaria,\nKuustuhat kaksisataa kantapoikaa;\nViel' avuks sairaille ja iäkkäille,\nRaukoille, joilt' on ruumiin tarmo mennyt,\nSatasen pulskaa vaivaistaloa,\nJa siihen lisäks tuhat puntaa vuosin\nKuninkaan kassaan: se on ehdotus.\n\nELY.\nSep' aimo kulaus!\n\nCANTERBURY.\n                  Kalkit juo ja kaikki.\n\nELY.\nMut miten sitä estää?\n\nCANTERBURY.\n                      Kuningas\nOn laupias ja hienotunteinen.\n\nELY.\nJa pyhän kirkon harras ystävä.\n\nCANTERBURY.\nNuoruuden eljet moist' ei ennustaneet.\nMut tuskin hengetön ol' isän ruumis,\nNiin pojan hurjuus sekin heikenneen\nJa kuolleen näytti: sillä tuokiossa\nTul' äly niinkuin enkeli ja pieksi\nHänestä pois tuon synnin Aatamin\nJa hänen ruumiistaan tek' ilotarhan,\nJonk' omaa nyt ja täyttää taivaan henget.\nNiin pian opinkäynyttä ei toista;\nEi koskaan ole parannuksen virta\nNiin ripein vuoltein pessyt tahraa pois;\nEi koskaan ykspäisyyden lohikäärme\nNiin äkist' ole istuimeltaan syösty,\nNiin kerrassaan, kuin tässä kuninkaassa.\n\nELY.\nSe muutos hyväonninen on meille.\n\nCANTERBURY.\nPuhuvan hänen kuulkaa uskonnosta,\nNiin ihmetystä täynnä sydämmenne\nVain toivois, ett' ois kuninkaamme piispa;\nNeuvottelevan kuulkaa valtatöistä,\nNiin sanotte: tuo hänen alaans' onkin;\nSodasta kuulkaa haastavan, niin tuntuu\nKuin muuttuis soitoks julma miekankalske;\nUdelkaa valtiollist' asiaa,\nHän gordilaiset solmut helpost' avaa\nKuin sukkanauhansa; niin, kun hän puhuu,\nNiin vaiti ilma on, tuo villipää,\nJa kaikkein korviss ihmettely mykkä\nHunajaa väijyy hänen huuliltaan;\nNiin että elämän on taitopuoli\nHänessä tiedon kasvattaja ollut.\nOn ihme, ett' on niin hän vaurastunut,\nVaikk' aina haluns' oli turhuuteen,\nOpiton, tyhjä, raaka seura hällä,\nJa humut, huvit, kesti: ajan veivät,\nJa häness' ahkeruutt' ei nähty koskaan,\nEi hillintää, ei pidättäytymistä\nHuonoista paikoista ja joukkioista.\n\nELY.\nNokkosten alla kasvaa mansikoita,\nJa terveet marjat menestyy ja kypsyy\nParaiten halvempien kanssa rinnan.\nNäin prinssi hurjuutensa hunnun alle\nÄlynsä peitti, joka sekin kasvoi\nRajuimmin niinkuin kesäruoho yöllä\nJa vahvaks varttui, vaikka näkymättä.\n\nCANTERBURY.\nNiin kyllä, ihmeitä ei ole enää;\nJa siis on meidän etsittävä johto\nJokaisen ilmeen syntyyn.\n\nELY.\n                         Mut, mylord,\nTuon alahuoneen ehdotuksen kuinka\nNyt lievennämme? Mitä mieltä tästä\nOn majesteetti?\n\nCANTERBURY.\n                Häälyvältä näyttää;\nPikemmin sentään taipuu meidän puoleen\nKuin suosii vastakkaista ehdotusta.\nTein, näette, majesteetille ma tarjon --\nHengellisessä parlamentissamme\nJa ajan vaatimuksiin katsoen,\nJoit' olin Ranskaan nähden laajaan hälle\nMa selitellyt -- verosumman antaa\nIsomman kuin yht aikaa koskaan ennen\nEdeltäjille maksoi papisto.\n\nELY.\nJa mitenkä hän otti vastaan tarjon?\n\nCANTERBURY.\nMieleistä majesteetille se oli;\nMut kyllin häll' ei ollut aikaa kuulla --\nVaikk' oisi tahtonut, sen huomasin --\nErityiskohdin esittää kun aioin\nEs'isäst' Edwardista johtuvaa\nOikeuttaan erinäisiin herttuakuntiin,\nMut etupäässä Ranskan valtakruunuun.\n\nELY.\nMut mikä este teidät keskeytti?\n\nCANTERBURY.\nSe Ranskan lähettiläs silloin juuri\nPuheille pyrki; nyt paraikaa hällä\nLie vastaanotto: onhan kello neljä?\n\nELY.\nOn oikein.\n\nCANTERBURY.\nSiis mennään lähetystä kuulemaan,\nVaikk' arvaan kyllä jo sen sisällyksen,\nEnnenkuin ranskalainen mitään virkkaa.\n\nELY.\nMukananne tulen, halaan kuulla häntä.\n\n                           (Menevät.)\n\n\nToinen kohtaus.\n\n    Vastaanottohuone kuninkaanlinnassa.\n\n    (Kuningas Henrik, Gloster, Bedford, Exeter, Warwick,\n    Westmoreland ja seuralaisia.)\n\nKUNINGAS HENRIK.\nMiss' arvoisa on Canterburyn piispa?\n\nEXETER.\nEi läsnä.\n\nKUNINGAS HENRIK.\n          Haettakaa hänet, setä.\n\nWESTMORELAND.\nKutsunko lähettilään, majesteetti?\n\nKUNINGAS HENRIK.\nEi vielä, lanko; ensin ratkaistava\nOn tärkeä ja tähdellinen seikka,\nLäheltä Ranskaa koskeva ja meitä,\n\n    (Canterburyn arkkipiispa ja Elyn piispa tulevat.)\n\nCANTERBURY.\nJumala enkeleineen pyhää kaitkoon\nValaistuintanne sekä suokoon teidän\nKaunistaa sitä kauan!\n\nKUNINGAS HENRIK.\n                      Kiitos, kiitos!\nNyt, tietoviisas piispa, olkaa hyvä,\nSanokaa totuuden ja tunnon mukaan,\nEpääkö Ranskan salilainen laki,\nVai eikö, oikeutemme. Herran tähden\nÄlkäätte, rakas, uskollinen piispa,\nAsiaa kiertäkö tai kaartako\nTai vilppiin älyänne viekotelko\nEsittämällä kierää vaatimusta,\nJoll' ei jo synnyss' ole toden leimaa.\nTies taivas, kuinka moni, terve nyt,\nSaa vielä maksaa verellään ne pyyteet,\nJoit', arvo piispa, meissä herätätte.\nVarokaa, pian vaaraan meidät myytte,\nUnestaan herätätte sodan miekan!\nNimessä taivaan pyydän: varokaa!\nKun kaksi moista valtaa ottelee,\nNiin paljo vuotaa verta; ja sen veren\nJok'ainut syytön pisara sen kiroo,\nJonk' ilkineuvo miekanterää hioi\nLyhyen ihmiselon tuhoksi.\nNäin teitä velvoitan; nyt puhukaa;\nMe kuulemme ja hartaast' uskomme\nEtt' tunnossanne puheenne on pesty\nNiin puhtaaksi kuin synti kastehessa.\n\nCANTERBURY.\nSiis kuulkaa, majesteetti, ja te päärit,\nJotk' ootte valtaistuimelle velkaa\nVeren ja hengen: -- kuninkaamme oikeutt'\nEi Ranskan kruunuun estä muu kuin tämä,\nMi johdettu on Pharamondista:\n_In terram Salicam mulieres ne succedant_,\n\"Ei salilaista maata peri vaimo\"\nMut \"salilaisen maan\" nuo ranskalaiset\nLukevat väärin Ranskaksi ja samoin\nLainlaatijaksi väärin Pharamondin.\nTok' oikein sen maan oppineetkin väittää,\nEtt' tämä Sale-maa on Saksassa\nSale- ja Elbe-virtain välissä.\nKun Kaarle suuri, näette, Saksin voitti,\nAsukkaiks sinne frankkeja hän jätti,\nJa nämä, halveksien Saksan naista,\nJok' eli siivotonta elämää,\nLain julistivat tämän: ettei vaimo\nPeriä saisi salilaista maata;\nJa tuo maa Salen välissä ja Elben\nSaksassa vielä nimeltään on Meissen.\nSiis näkyy, ettei salilainen laki\nSäädetty ole Ranskan kruunun hyväks;\nJa Ranskakin se Sale-maan sai vasta,\nKun vuotta neljäsataa yksikolmatt'\nOli mennyt Pharamondin kuolemasta,\nJonk' antamaksi tämä laki luultiin;\nHän näet kuoli vuonna neljäsataa\nJa kuusikolmatta; ja Kaarle suuri\nKahdeksansataa viisi voitti saksit\nJa Salen seudut frankeill' asutti.\nKuningas Pipin -- lisäks väitetään --\nMi Childerikilt' otti kuninkuuden,\nPerusti oikeutensa Ranskan kruunuun\nTäysperijänä, johtain sukunsa\nQatarin tyttärestä, Blithildasta.\nMyös Hugo Capet, joka riisti kruunun\nLothringin Kaarlelta, jok' oli ainut\nTäyspuhdas Kaarle suuren jälkeläinen,\nSaadakseen jonkin varjon vaateelleen,\nJok' itsessään ol' arvoton ja laho,\nOikeuttaan johti rouva Lingaresta,\nJok' oli tytär Kaarle Kaljupään,\nJa tää taas poika Ludvig keisarin\nJa Kaarle suuren pojan. Myöskään Ludvig,\nCapetin, anastajan, ainut poika,\nEi Ranskan kruunupäänä liioin saanut\nTunnossaan rauhaa, kunnes todistettiin\nEtt' isoäitins', Isabella kaunis,\nPolveutui rouva Ermengardista,\nLothringin Kaarlen tyttärestä suoraan.\nNäin tuli Kaarle suuren sukukanta\nUudestaan liitetyksi Ranskan kruunuun.\nSiis on kuin kesäpäivä selvää, että\nPipinin oikeus, Hugon vaatimukset\nJa Ludviginkin rauha perustuvat\nNaispuolisehen oikeuteen kaikki.\nNäin menettelee Ranska vielä nytkin,\nVaikk' yhä salilaiseen lakiin vetoo,\nKun teiltä kieltää vaatimuksenne,\nJa ennen verkkoon kietoutuu, kuin riisuu\nPois kierot oikeutensa, jotk' on teiltä\nJa esi-isiltänne anastanut.\n\nKUNINGAS HENRIK.\nMut voinko oikeuden ja tunnon mukaan\nTuon vaatimuksen tehdä?\n\nCANTERBURY.\n                        Minun päähän'\nSe synti tulkoon, tuima majesteetti.\nMooseksen neljäs kirja säätää näin:\n\"Jos poika kuolee, tytär periköön.\"\nPuoltanne pitäkää siis, majesteetti;\nVerinen viiri auki käärikää\nJa suuriin isihinne katse luokaa;\nHaudalle käykää suuren kantaisän,\nJost' oikeutenne juontuu; hänen ylvää\nRukoilkaa henkeään ja Edwardin,\nSetänne, mustan prinssin,[1] joka pani\nRanskassa toimeen murhenäytelmän,\nMaan koko sotavoiman lyöden maahan,\nSuur' isä kummulta kun katseli,\nHymyillen jalopeura-pentuansa,\nJok' ahmi Ranskan ylimystön verta.\nOi, uljaat brittiläiset puolin voimin\nUhmaavat Ranskan koko uhkeutta,\nKun toinen puoli vieress' on ja nauraa,\nErillään taistelusta, toimetonna!\n\nELY.\nNuo suuret vainaat johdattakaa muistiin,\nVerestäin voimakäsin heidän töitään.\nTe heidän perijänään istutte\nNyt heidän istuimellaan; veri, miehuus,\nMi heille maineen toi, se myöskin teidän\nSuonissa virtaa; kolmast' ylvä valtias,\nNuoruuden kevätkukass' olette\nJa kypsä suuriin hankkeisiin ja töihin.\n\nEXETER.\nKuningaskumppanit, maan valtiaat,\nVain odottavat että nousisitte\nKuin entisenkin suvun jalopeurat.\n\nWESTMORELAND.\nSyy teill' on, tiedetään, ja valta, keinot;\nEnglannin kuninkaall' ei yhdelläkään\nNiin rikast' ole aatelia ollut,\nNiin nöyrää kansaa, jonka sydämmet,\nRuumiinsa jättäin tänne Englantiin,\nJo Ranskan tanterille leiriytyvät.\n\nCANTERBURY.\nMukahan ruumiit myöskin, majesteetti,\nJa verin, tulin, miekoin oikeutenne\nTaas voittakaa! Me, kirkon miehet, teille\nAvuksi kokoomme niin suuren summan,\nEtt'ei sen moista papit yhteen erään\nEs'isillenne koskaan maksaneet.\n\nKUNINGAS HENRIK.\nEi yksin Ranskaan meidän hyökättävä,\nMyös puolustukseen skottilaista vastaan\nOn hankittava, joka tilaisuutta\nVarmaankin käyttää meihin rynnistääkseen.\n\nCANTERBURY.\nEi, majesteetti; rajavartiomme\nOn kyllin vahva muuri torjumaan\nMaan sydämmestä moiset rosvojoukot.\n\nKUNINGAS HENRIK.\nEi tässä puhett' yksin sisseistä;\nPäävoimaa skottilaisen pelkäämme,\nJok' aina rauhaton on naapur' ollut.\nTiedätte, aina kun läks sotaan Ranskaan\nMun kantaisäni, niin skottilainen\nSe turvattomaan valtakuntaan syöksi\nKuin hyöky halkeamaan, parrastasan\nJa väkivoimin autiota maata\nTulella, miekall' ahdistain ja vyöttäin\nLujahan saartoon kaupungit ja linnat,\nNiin että maamme, turvaa ihan vailla,\nMoist' ilkinaapuruutta kauhistui.\n\nCANTERBURY.\nPelotus suuremp' oli vahinkoa;\nSe itse hyvän esimerkin antaa:\nKun kaikki ritaristo Ranskass' oli,\nJa leskenä se aateliaan suri,\nNiin ei vain puoliaan se pitänyt,\nVaan skottilaisten kuninkaankin voitti,\nKuin kulkuraavaan kytki, Ranskaan laittoi,\nNäin vangiks otetuilla kruunupäillä\nLisäten mainett' Edwardin ja tehden\nNiin kunniasta rikkaiks aikakirjat,\nKuin meren liejupohja laivarytää\nJa summatonta kalleutt' on täynnä.\n\nWESTMORELAND.\nMut vanha, tosi sananlasku sanoo:\n\"Sen, ken tahtoo Ranskan valloittaa,\nTulee Skotlannista aloittaa.\"\nNäet, Englannin kun kotka ryöstöön lentää,\nNiin Skotlanti, se kärppä, turvattomaan\nSen pesään hiipii, munat tyhjiin imee\nJa niinkuin hiiri, kun on kissa poissa,\nPilaa ja haaskaa, mit' ei syödä jaksa.\n\nEXETER.\nJa siksi tulis kissan jäädä kotiin!\nMut siihen ehdotont' ei pakkoa,\nSill' onhan meillä lukot aitoissamme\nJa sievät paulat pikkuvarkaan kaulaan.\nKäs' asestettu ulkona kun sotii,\nPää päältään hyökkyyt torjuu kotona;\nHallinto, nähkäät, hyvin jäsennelty\nYlemmäst' alempaan ja alhaisimpaan,\nSe samaa laulaa säveltä ja yhtyy\nTäydeksi luontevaksi sopusoinnuks\nKuin soitto ikään.\n\nCANTERBURY.\n                   Siksi taivas jakaa\nMyös ihmisille eri tehtävät,\nTyöntoimen pannen alituiseen käyntiin,\nJonk' ylin määränpää on kuuliaisuus.\nSamaten tekee mesimehiläiset,\nEläimet, joiden luonnonvaisto neuvoo,\nMitenkä valtakunnat järjestetään.\nKuningas heillä on ja virkamiehet\nJos jonkin arvolliset, joista toiset\nKodissa kurin pitää päällikköinä,\nTaas toiset kauppiaina käyvät kauppaa,\nAseina piikit sotaa käyvät toiset\nRyöstellen kesän ruususilmikoita\nJa vieden saaliins' ilomarssissa\nKotihin valtatelttaan keisarinsa,\nJok' uutterana valtamahdissaan\nKatsastaa, miten kultaparvekkeita\nLaulellen rakentavat muurarit.\nKuink' uuraat käs'työläiset mettä vatkaa\nJa köyhät päiväläiset tungeksivat\nSolassa ahtaass' yllään raskas taakka;\nKuink' yrmy tuomar', äissään suristen\nKalpeille pyöveleille jättää laiskat\nJa haukottavat kuhnurit. Näin myöskin\nMonella asialla, vaikka yhteen\nNe sointuvat, on erilainen teho,\nKuin nuolet, eri suunnilt' ammutut,\nKaikk' yhteen pilkkaan sattuu; monta tietä\nVie samaan kaupunkihin, monta virtaa\nSamahan suolamereen; monta viivaa\nAurinkokellon keskipisteess' yhtyy;\nTuhannet toimet myös, kun saa ne vauhtiin,\nPäämäärään samaan vie, ja vauriotta\nKaikk' onnistuu. Siis, Ranskaan, kuningas!\nJakakaa neljäks armas Englantinne:\nSiit' yksi neljännes vain Ranskaan viekää,\nNiin koko Gallia on vapiseva.\nJos kolmell' osalla me emme voi\nKotona koirilt' oviamme puoltaa,\nNiin meitä piestäköön, ja kansaltamme\nMiehuuden, valtataidon maine menköön.\n\nKUNINGAS HENRIK.\nDauphinin lähettiläät tuokaa sisään.\n    (Eräs seuralaisista menee. Kuningas nousee valtaistuimelle.)\nOn päätös tehty; taivaan avulla\nJa teidän -- vahvuuteni jalot suonet --\nKun Ranskan voitan, niin sen nöyryytän\nTai murskaks lyön sen; joko siellä istun\nJa laajaan herrauteeni lasken Ranskan\nJa kuninkaalliset sen herttuakunnat,\nTai luuni halpaan uurnaan pantakoon\nJa hautaa jääkööt, patsastakin vaille.\nJos täysin suin ei aikakirjat kerro\nSuurtöitäni, niin olkoon hautani\nKuin mykkä turkki, jolt' on kieli viety,\nJa vahakirjoitusta vaille jääköön.\n    (Ranskan lähettiläät tulevat.)\nHalaamme tietää, mitä Dauphin lanko\nSuvaitsee ilmoituttaa; tervehdys on\nHäneltä, kuulen, eikä kuninkaalta.\n\n1 LÄHETTILÄS.\nSuvaitsetteko, majesteetti, meidän\nEsittää suoraan toimemme, vai kaartain\nJa viittomallako Dauphinin tahdon\nJa tehtävämme ilmoitamme?\n\nKUNINGAS HENRIK.\n                          Olen\nKristitty kuningas, en tyranni.\nJa kiihkoni niin armon taltuttama\nKuin tyrmään kahlehdittu rikollinen.\nSiis suoraan lausukaa ja peittämättä\nDauphinin tahto.\n\n1 LÄHETTILÄS.\n                 Lyhyesti siis:\nVaaditte, majesteetti, Ranskalt' äsken,\nEs'isän suuren, Edward kolmannen,\nPerillisenä, eräät herttuakunnat.\nHerramme prinssi vastaa, että vielä\nNuorelta liiaksi te haiskahdatte,\nJa pyytää huomauttaa, ett' ilohypyill'\nEi Ranskaa voiteta ja ettei siellä\nMässäillen saada herttuakuntia.\nHän teille sopivampaa lähettää,\nTavaraa tynnyrillisen, ja toivoo\nEtt' ette herttuakunnist' enää nosta\nMelua joutavaa. Niin sanoo Dauphin.\n\nKUNINGAS HENRIK.\nTavaraa mitä?\n\nEXETER.\n              Höyhenpalloja.\n\nKUNINGAS HENRIK.\nNiin leikkisäkö Dauphin? Sepä hauskaa.\nLahjasta kiitämme ja vaivastanne.\nKun mailat saamme näille palloille,\nNiin Luojan avull' alotamme Ranskass'\nIsänsä kruunull' aimo palloiset.\nHän, Dauphin, moisen kanss' on leikkiin mennyt,\nJonk' iskut kaikki Ranskan hovikunnat\nSaa säikkymään. Kyll' ymmärrämme mielen:\nHän hurjaa nuoruuttamme soimaa, mutta\nEi arvaa, mik' on hyöty siitä ollut.\nEnglannin valtaistuin-raukalle\nSuurt' emme panneet arvoa, ja siksi\nEtäällä siitä hurjaan irstaisuuteen\nVain heittäydyimme, niinkuin mieli aina\nKotoa poissa ollessa on hilpein.\nSanokaa hälle: arvoni ma tunnen;\nKuningas olen, suuruuteni purjeet\nLevitän levälleen, kun kerran nousen\nMa Ranskan valtaistuimelle; siksi\nNoin syrjään laskin majesteettiuden\nJa ahersin kuin päivämies; mut siellä\nNiin täyteen loistoon nousen, että kaikkein\nMa ranskalaisten silmät huikaisen,\nJa Dauphin sokenee mun nähdessään.\nSanokaa hupaprinssille, ett' ivans'\nOn tykinluodeiks muuttanut nuo pallot,\nJa niistä käyvä tuhoava kosto\nOn tuimeleva hänen sieluaan:\nNäet, tuhansilta leskiltä tuo iva\nPois ivaa rakkaat miehet, äideiltä\nPois pojat ivaa, maahan ivaa linnat,\nJa moni vielä syntymätön poika\nDauphinin pilkkaa kiroova on kerran.\nMut kaikki viel' on Herran tahdosta;\nVetoan häneen; hänen nimessään\nSanokaa Dauphinille, että tulen\nHänelle kostamaan ja ojentamaan\nOikeuden kättä pyhäss' asiassa.\nPois rauhaan! Dauphinille sanokaa:\nTyperä oli pila, miehen mukaan!\nSit' itkee sadat, mut ei naura kukaan.\nSaatelkaa heitä matkaan! -- Herran haltuun!\n\n    (Lähettiläät menevät.)\n\nEXETER.\nHupainen lähetys se oli tuo.\n\nKUNINGAS HENRIK.\nSen lähettäjä viel' on punastuva.\n    (Astuu alas valtaistuimelta.)\nHyväksi käyttäkää siis joka tilaa,\nMik' edistää voi hankettamme, loordit.\nNyt meillä mielessä ei muu kuin Ranska,\nPait Jumala, jot' enin tulee muistaa.\nSiis jouduttakaa mitä tähän sotaan\nOn tarpeellista; miettikäätte, miten\nVarovin kiirein lisää sulkia\nSiipiimme saada. Herran avulla\nDauphinin pieksen isäns' ovella.\nSiis kaikin älyämme koitelkaamme,\nEtt' aimo hankkeen hyvään alkuun saamme.\n\n                              (Menevät.)\n\n\n\n\nTOINEN NÄYTÖS.\n\n\n    (Kuoro esiintyy.)\n\nKUORO.\nKaikk' Englannin on nuoret innoissaan;\nNyt turhuus silkkinen on arkkuun pantu;\nNyt asesepän kelpaa; kunnia\nOn kaikkein povess' yksinvaltiaana.\nMies laidunmaansa myy ja ostaa ratsun\nJa siivitetyin seuraa kantapäin,\nIkäänkuin mikä Englannin Merkurius,\nEs'kuvaa kaikkein kristikuningasten.\nOdotus ilmass' istuu, kätkein miekkaa,\nMi kahvasta on kärkeen saakka täynnä\nKuningas-, herttua-, kreivi-kruunuja,\nHeikulle taattuja ja urhoillensa.\nRanskanmaan miehet, joilla tiedoss' on\nNää kauhistavat hankkeet, vapisevat\nPelosta aivan, kalpein valtataidoin\nKokien meidän aikeitamme estää.\nOi, Englanti,\nSisäisen voimuutesi ilmikuva,\nKuin pieni ruumis, joss' on sydän suuri,\nMit' et sä voisi, kunnia kun käskee,\nJos hyvät kaikki lapses ois ja puhtaat!\nVikasi näe! Sinusta on Ranska\nLutojen sydämmien pesän löynnyt,\nMin kavalilla kruunuilla se täyttää.\nKolm' aika konnaa, kreivi Richard Cambridge,\nHenrik, lord Scroop of Masham, sekä kolmas,\nSir Thomas Grey Northumberlandilainen,\nNe Ranskan viekotteesta -- mikä viekkaus! --\nPelokkaan Ranskan kanss' on liiton tehneet;\nJa näiltä tämä kuningasten helmi --\nJos pysyy horna sanassaan ja petos --\nOn saapa surmansa Southamptonissa,\nEnnenkuin laivaan käy ja Ranskaan lähtee.\nViel' olkaa kärsiväiset; paikan muutteet\nSuvaitkaa myöskin, meill' on siihen pakko.\nRahat on maksettu ja konnat valmiit;\nKuningas poiss' on Lontoosta, ja nyt\nTapauspaikka on Southamptonissa.\nSiell' on nyt teatteri, siellä tekin.\nVakaasti sieltä Ranskaan teidät viemme\nJa tuomme pois, ja teille suopeaksi\nLoihdimme rauman. Jos se riippuu meistä,\nNiin poissa pysyy meritauti teistä.\nKun kuningas taas tulee näkyviin,\nNiin siirtyy tapaus Southamptoniin.\n\n\nEnsimmäinen kohtaus.\n\n    Lontoo. Katu Eastcheapissa.\n\n    (Nym ja Bardolph tulevat.)\n\nBARDOLPH.\nTerve tuloa, korpraali Nym!\n\nNYM.\nHyvää huomenta, luutnantti Bardolph!\n\nBARDOLPH.\nNo, oletteko ystäviä taas, te ja vänrikki Pistooli?\n\nNYM.\nMinä, tuota noin, en siitä asiasta piittaa; puhun vähän; mutta tulee\nkai, tuota noin, se ilonkin aika, kun joutuu; -- vaan olkoon miten on.\nTaistella en taida, mutta pidän silmät kiinni ja peitsen sojossa. Se on\nvain tuollainen turha kalu, tuota noin, mutta mitä siitä? Sillä voi\njuustoa paistaa, ja se kestää pakkasta siinä kuin jonkun toisenkin\npamppu; ja sillä hyvä.\n\nBARDOLPH.\nKustannan aamiaisen saadakseni teidät ystäviksi, ja sitten menemme\nkaikki kolme rakkaina veljinä Ranskaan. Tuohon käteen, hyvä korpraali\nNym!\n\nNYM.\nTotisesti, tahdon elää niin kauan kuin voin, se on selvä, ja kun en\nenää voi elää, niin koitan selvitä niin hyvin kuin voin. Se on minun\nvalttini se, ja se on sen virren loppu.\n\nBARDOLPH.\nVarma nyt on, että hän on nainut Reippaan Leenan, ja varmasti se nainen\non tehnyt teille vääryyttä, te kun jo olitte kihloissa hänen kanssaan.\n\nNYM.\nTuota noin, minä en oikein sitä tiedä. Olkoon miten on. Toiset ihmiset\nsaavat nukkua ja pitää kurkkunsa; mutta jotkut sanovat, että veitsissä\non terä. Olkoon miten on. Vaikka mielenmaltti on väsynyt nahkakoni,\nmenee se kuitenkin retuuttaa. Makkarassa on kaksi päätä. Niin, minä en\noikein sitä tiedä.\n\n    (Pistooli ja rouva Reipas tulevat.)\n\nBARDOLPH.\nTuossahan tulee vänrikki Pistooli rouvineen. Olkaa nyt hiljaa, hyvä\nkorpraali. -- No, mitä kuuluu, krouvari Pistooli?\n\nPISTOOLI.\nHä, rakki? Sanotko mua krouvariksi?\nTuon käden kautta! hylkään pois sen nimen;\nEik' enää Leena pidä majakkaita.\n\nROUVA REIPAS.\nEn totisesti, en ainakaan pitkältä; sillä jos annamme huoneen ja ruoan\nkahdelle- tai neljälletoista neidille, jotka elävät kunniallisesti\nneulanpistimillä, niin eikös heti luulla että pidämme porttolaa.\n\n    (Nym paljastaa miekkansa.)\n\nJesta varjele, hän tottakin jo paljastaa pamppunsa! Kohta tässä tehdään\nehdollinen aviorikos ja murha.\n\nBARDOLPH.\nHyvä luutnantti, -- hyvä korpraali, ei mitään väkivaltaa!\n\nNYM.\nPäh!\n\nPISTOOLI.\nPäh sinuun, senkin islantilainen koira![2] senkin suippokorvainen\nIslannin rakki!\n\nROUVA REIPAS.\nHyvä korpraali Nym, näytä, että olet mies, ja pistä miekkasi tuppeen.\n\nNYM.\nAiotteko pötkiä pakoon? Kyllä teille näytän, kun olette _solus_.\n\n    (Pistää miekkansa tuppeen.)\n\nPISTOOLI.\nVai _solus_, senkin koira, häijy kyy!\nSe _solus_ sinun kummaan naamaasi,\nSe _solus_ kitaasi ja kurkkuusi,\nNiin, inhaan keuhkoosi ja mahaasi\nJa, mikä pahempi, sun rivoon suuhus!\nSen _soluksen_ sun suoliisi ma paiskaan.\nVoin syttyä, Pistooli vireiss' on,\nJa kohta leimahtaa ja paukahtaa.\n\nNYM.\nMinä en ole mikään Barbason,[3] minua ette voi noitua. Olen nyt sillä\nhumöörillä, että voisin antaa teille kelpo selkäsaunan. Jos tässä\nrupeatte kemeiniksi, Pistooli, niin kyllä minä teitä miekallani\nhakkaan, tuota noin, siivolla tavalla. Menisitte vähän syrjään, niin\nsaisin vähän suolianne kutkuttaa, tuota noin, siivolla tavalla; se on\nsen asian humööri.\n\nPISTOOLI.\nKirottu konna, kerskaileva raukka!\nJo hautas ammottaa, sun surma nielee.\nSiis, vedä miekkas!\n\n    (Pistooli ja Nym paljastavat miekkansa.)\n\nBARDOLPH.\nKuulkaa, kuulkaa mitä sanon: joka ensi lyönnin lyö, siihen minä syöksen\nmiekkani kahvaa myöten, niin totta kuin olen soturi.\n\n    (Paljastaa miekkansa.)\n\nPISTOOLI.\nTukeva, vahva vala; raivo talttuu.\nTuo tänne nyrkkis, käpäläsi tänne!\nSun miehuutes on mahtava ja suuri.\n\nNYM.\nKurkun minä sinulta leikkaan, ennemmin tai myöhemmin, siivolla tavalla;\nse on sen asian humööri.\n\nPISTOOLI.\n_Coupe le gorge!_\nNiin kuuluu nimi. Taaskin sua uhmaan.\nSa Kreetan koira, muijaaniko mielit?\nPois lasarettiin, sieltä itsellesi\nInhottavasta nälkäkopist' ota\nCressidan sikiöimä rupiluuska,\nNimeltä Torkko Hurstinen; nai hänet.\nTää _qvondam_ Reipas mun on, hänet pidän\nMa yksinäni; -- _pauca_, sillä hyvä.\n\n    (Poika tulee.)\n\nPOIKA.\nHerra rahtyöri. Pistooli, tulkaa kaikin mokomin herrani tykö -- ja te,\nrahtyörska myös, -- hän on kovin sairas ja tahtoo mennä makuulle. --\nRakas Bardolph, pistä nokkasi lakanain väliin ja toimita\nvuoteenlämmittäjän virkaa; toden totta, hänen tilansa on sangen huono.\n\nBARDOLPH.\nHiiteen, kanalja!\n\nROUVA REIPAS.\nNiin, totisesti, hänestä saavat varikset näinä päivinä rasvaisen palan;\nkuningas on särkenyt hänen sydämmensä. -- Rakas mieheni, tule paikalla\nkotiin.\n\n    (Rouva Reipas ja poika menevät.)\n\nBARDOLPH.\nKas niin, kuulkaa minua ja tulkaa ystäviksi. Tuleehan meidän yhdessä\nmennä Ranskaan. Siksikö, hitto vieköön, meillä on veitset, että\nleikkaisimme kurkun toinen toiseltamme?\n\nPISTOOLI.\nJoet tulvikoot, uliskoon horna ruokaa!\n\nNYM.\nMaksatteko minulle ne kahdeksan killinkiä, jotka vedossa teiltä voitin?\n\nPISTOOLI.\nSe katala on orja, joka maksaa.\n\nNYM.\nMutta nyt minä ne vaadin; se on sen asian humööri.\n\nPISTOOLI.\nRatkaiskoon miehuus. Iske, poikaseni!\n\n    (Paljastaa miekkansa.)\n\nBARDOLPH.\nKautta tämän miekan, joka ensi iskun iskee, sen minä isken; Kautta\ntämän miekan, sen teen!\n\nPISTOOLI.\nMiekka on vala, valalla on valta.\n\nBARDOLPH.\nKorpraali Nym, jos tahdot olla ystävä, niin ole ystävä; jos et tahdo,\nniin ole minunkin vihamieheni. Kas niin, miekka tuppeen!\n\nNYM.\nMutta minä vaadin ne kahdeksan killinkiä, jotka voitin teiltä vedossa.\n\nPISTOOLI.\nSaat noobelin ja kullassa sen saat,\nJa lisäks tarjoon sulle pienen naukun\nVeljeyden, ystävyyden vahvikkeeksi;\nMun luonan' elää Nym, ma Nymin luona.\nNiin, eikö niin? Näet, muonakauppiaaksi\nRupean leirissä ja kokoon rahaa.\n\nNYM.\nSaanko minä noobelini?\n\nPISTOOLI.\nNiin, täyden summan saat ja puhtaat rahat.\n\nNYM.\nHyvä vain; se on sen asian humööri.\n\n    (Rouva Reipas palajaa.)\n\nROUVA REIPAS.\nNiin totta kuin olette vaimosta syntyneet, niin tulkaa joutuun sir\nJohnin luo. Voi sitä mies parkaa! Polttava qvotidiaani-tertiaani niin\nhäntä ravistelee, että on oikein surkea sitä katsella. Hyvät ihmiset,\ntulkaa hänen tykönsä!\n\nNYM.\nKuningas on häneen purkanut huonot humöörinsä, se on sen asian totuus.\n\nPISTOOLI.\nNym, sinä haastat oikein: sydän hältä\nOn särjetty ja rikki nakerrettu.\n\nNYM.\nKuningas on hyvä kuningas; mutta olkoon miten on; hänellä on ne\npuhtinsa ja humöörinsä.\n\nPISTOOLI.\nNyt ritaria surkuttelemaan,\nJa eläkäämme niinkuin karitsaiset!\n\n                        (Menevät.)\n\n\nToinen kohtaus.\n\n    Southampton. Neuvossali.\n\n    (Exeter, Bedford ja Westmoreland tulevat.)\n\nBEDFORD.\nKuningas, jumaliste, noihin konniin\nLiiaksi luottaa.\n\nEXETER.\n                 Kohta vangitaan ne.\nWESTMORELAND.\nKuink' ovat liukkaat, luihut käytökseltään,\nIkäänkuin uskollisuus povess' asuis,\nVakava vilpittömyys leimanaan.\n\nBEDFORD.\nKuninkaan tietoon kaikk' on hankkeet tulleet\nTavalla, jota eivät uneksineet.\n\nEXETER.\nMut että oma makuukumppani,\nKuninkaan suosiolla lihotettu,\nVoi majesteetin hengen vieraan kullast'\nAlttiiksi antaa petokseen ja surmaan!\n\n    (Torventoitauksia. Kuningas Henrik, Scroop, Cambridge,\n    Grey, loordeja ja seuralaisia tulee.)\n\nKUNINGAS HENRIK.\nNyt mennään laivaan; suotuisa on tuuli.\nLord Cambridge -- ja lord Masham -- niin myös tekin,\nRitari hyvä -- julki lausukaa:\nNää voiko joukot, jotka mukaan viemme,\nTien murtaa läpi Ranskan sotavoimain,\nNäin täyttäen ja toimeen pannen työn,\nJohonka olemme ne varustaneet?\n\nSCROOP.\nMiks ei, jos kaikki tekee tehtävänsä.\n\nKUNINGAS HENRIK.\nSit' emme epäilekään. Emme luule\nSydäntä joukossamme olevan,\nMi sydämmemme kanss' ei yhteen sointuis,\nJa sydäntä ei myöskään kotiin jäävän,\nJok' ei sois meille voiton onnea.\n\nCAMBRIDGE.\nNiin rakastettua ja peljättyä\nEi valtiasta toista; alamaisell'\nEi yhdelläkään harmia ja haittaa.\nSuloisen valtikkanne varjossa.\n\nGREY.\nIsänne vihamiehetkin ne meteen\nSappensa kastavat ja palvelevat\nTeit' uskollisin, hartain sydämmin.\n\nKUNINGAS HENRIK.\nKiitollisuuteen siis on meillä syytä,\nJa ennen unhotamme oman käden\nKuin hyväin töiden palkitsemisen\nArvon ja ansiollisuuden mukaan.\n\nSCROOP.\nNiin palvelus se terässuonin raataa,\nJa vaivan virkistyksenä on toivo\nTeit' yhtenänsä saada palvella.\n\nKUNINGAS HENRIK.\nSen luulemmekin. -- Setä Exeter,\nVapauta mies, jok' eilen vangittiin,\nSiit' että meitä pilkkas; arvelemme,\nEtt' oli liika viini siihen syynä;\nKun tointunut hän on, niin anteeks saakoon.\n\nSCROOP.\nTuo armollista on, mut vaarallista;\nRangaiskaa pois! Jos tuota suvaitsette,\nVois esimerkki houkutella muita.\n\nKUNINGAS HENRIK.\nOi, olkaamme nyt sentään armollinen!\n\nCAMBRIDGE.\nSe voitte olla, vaikka rankaisette.\n\nGREY.\nSuur' armo on jo heittää henki hälle,\nKun ensin saa hän kelpo kurituksen.\n\nKUNINGAS HENRIK.\nOi, tämä hellä huolenpito meistä\nOn raskas sana tuota raukkaa vastaan!\nJos pientä viinapäisen virhett' emme\nSukoilla saa, kuink' ankara on meidän\nSiis oltava, kun uhkaa valtapetos,\nHyväksi purtu, nielty, sulatettu?\nSen miehen vapautamme, vaikka Scroop\nJa Grey ja Cambridge, tarkkaa, hellää huolta\nPitäen meistä, hälle rangaistusta\nNäin vaativat. Nyt Ranskan asiaan;\nMiss' äskeiset on valtuutuksen saajat?\n\nCAMBRIDGE.\nMin' olen yksi, teidän korkeutenne.\nKäskitte minun tänään sitä pyytää.\n\nSCROOP.\nNiin ikään minun, herra kuningas.\n\nGREY.\nMyös minun, armollinen majesteetti.\n\nKUNINGAS HENRIK.\nCambridgen kreivi, Richard, tuo on teidän --\nLord Scroop of Masham, teidän tuo -- tuo teidän,\nRitari Grey Northumberlandilainen.\nLukekaa! Näette, arvonne ma tunnen. --\nLord Westmoreland, ja setä Exeter,\nTän' yönä noustaan laivaan. -- Mitä, herrat?\nMit' onkaan papereissa, joka teistä\nNoin punan vie? -- Kas, kuinka kalpenevat!\nKuin paperi on posket. -- Mit' on siinä.\nKuin noin se veren peljättää ja ajaa\nPois kasvoistanne?\n\nCAMBRIDGE.\n                   Syyni tunnustan\nJa heittäydyn majesteetin armoon.\n\nGREY ja SCROOP.\nJohonka armoon kaikin vetoamme.\n\nKUNINGAS HENRIK.\nSen armon, joka äsken meissä eli,\nTe itse murhasitte neuvoillanne.\nHävetkää haastellakaan armosta;\nNyt omat syynne sattuu itseenne,\nKuin koira, joka repii isäntäänsä.\nEnglannin hylyt täss' on, nähkääs, prinssit\nJa jalot loordit te! Lord Cambridge tässä --\nTiedätte, kuink' ol' aulis rakkauteni\nHänelle kaikki hankkimaan, mik' ikään\nVain koski kunniaa; ja tämä mies\nHalvasti, jonkun halvan kruunun vuoksi,\nOn ranskalaisten juoniin liittynyt\nMua murhatakseen täällä Hamptonissa.\nSamassa liitoss' on tää ritari,\nJok' yhtä kiitosvelkainen on mulle. --\nMut, mitä sanon sulle, Scroop, sa julma,\nTunteeton, kiittämätön elukka?\nSull' oli avain kaikkiin neuvoihini,\nPoveni tunsit syvimmätkin sopet,\nMun oisit voinut miltei kullaks lyödä,\nJos tahdoit käyttää mua hyödyksesi\nMahdollist' onko, että vieras palkka\nSais sinust' irti kipinänkään pahaa,\nMi vikais sormeni? Niin kummaa on se,\nEtt' tuskin silmä näkee sen, vaikk' onkin\nNiin selvää se kuin musta valkoisella.\nPetos ja murha ovat aina yhtä,\nKuin kaksi perkelettä yksin ikein\nNiin luontevasti vetää samaa köyttä,\nEtt' ihmetyskään siit' ei ääntä nosta.\nMut sinä luonnottomast' ihmetyksen\nTeit petoksen ja murhan seuralaiseks.\nKen olkoonkin se viekas perkele,\nMi näin on mieles muuttanut, hän hornass'\nOn saanut mestaruuden valtakirjan.\nMuut perkeleet, jotk' yllyttävät vilppiin,\nSomaksi kaunistavat kadotuksen\nHelyillä, koruilla ja kiilloksilla,\nLainoilla hurskaan ulkokultaisuuden.\nSun mestarisi sun vain käski nousta,\nEi pettämisen aihett' ilmaissut,\nVaan ilman muuta petturiks sun vihki.\nJos henki tuo, jok' eksytti sun näin,\nMaailmaa kiertäisi kuin jalopeura,\nNiin mustaan hornaan palaten hän lausuis\nNäin leegioilleen: yhdenkään ei sielu\nNiin helppo ostaa kuin tuon engelsmannin.\nOi, kauniin luottamuksen epäilyllä\nRyvetit näin! Ken näytti taatulta?\nSinä, jos ken. Ken vakaalt', oppineelta?\nSinä, jos ken. Ken ylhäist' oli verta?\nSinä, jos ken. Ken oli harras, hurskas?\nSinä, jos ken. Ken oli kohtuullinen,\nIlossa, vihassakin kiihkoton,\nVerensä herra, luja luonteeltaan,\nAvujen täydellinen sopusuhta,\nEi kuulematta näköön luottaen\nJa kypsään harkintaan vain turvautuen?\nSinä, jos ken, noin puhdas olit, kirkas.\nMut nyt kun lankesit, jäi jälkees tahra,\nJok' epäiltäväks jaloimmankin merkkii\nJa lahjakkaimman. Itkeä sua voisin;\nOn niinkuin toinen syntiinlankeemus\nTuo rikoksesi. Syyllisyys on selvä;\nVangitkaa heidät lakiin vietäviksi;\nJumala heidän juonens' anteeks suokoon!\n\nEXETER.\nVangitsen sinut valtiopetoksesta, Richard, Cambridgen kreivi.\nVangitsen sinut valtiopetoksesta, Henrik Scroop, Mashamin loordi.\nVangitsen sinut valtiopetoksesta, Thomas Grey, Northumberlandin ritari.\n\nSCROOP.\nJumala juonemme on paljastanut;\nRikosta enemmän kuin surmaa suren;\nSit' anteeks teiltä anon, majesteetti,\nSen vaikka saankin hengelläni maksaa.\n\nCAMBRIDGE.\nMinua vietellyt ei Ranskan kulta,\nVaikk' aiheena ma tosin sitä käytin\nPikemmin saadakseni tuuman toimeen.\nMut kiitos Jumalalle, että estyin!\nSiit' oikein iloitsen ma kesken tuskaa,\nRukoillen taivaalt' anteeksi ja teiltä.\n\nGREY.\nEi suuremp' ilo hartaan alamaisen,\nKun vaarallinen petos paljastuu,\nKuin mulla tällä haavaa ilo siitä,\nEtt' estyin kirotusta hankkeestani.\nAnteeksi syyni, vaan ei rangaistus!\n\nKUNINGAS HENRIK.\nJumal' anteeks suokoon! Tuomionne kuulkaa:\nKuninkaallista persoonaamme vastaan\nTe vehkeilitte, tehden salaliiton\nPäävihollisen kanssa, jolta kullass'\nOtitte pestin meidät tappaaksenne.\nAioitte kuninkaanne surmaan myydä,\nJa prinssit, päärit kaikki orjuuteen,\nJa häväistykseen, sortoon alamaiset,\nJa perikatoon koko valtakunnan.\nItsemme puolest' emme kostaa tahdo,\nMut niin on kallis meille maamme onni,\nJonk' aioitte te kaataa, että meidän\nLain rangaistavaks täytyy teidät jättää.\nPois menkää, kurjat raukat, kuolemaan!\nJumalan armo teille voimaa suokoon\nSen kestämään ja kaikki pahat työnne\nTodesta katumaan! -- Pois heidät viekää!\n\n    (Cambridge, Scroop Ja Grey poistutat vartijain seuraamina.)\n\nNyt Ranskaan, loordit! Teille tämä retki\nTuo yhtä paljon kunniaa kuin meille.\nMe sotaonnest' emme epäile;\nKun Luoja armiaasti ilmi toi\nSen luihun petoksen, jok' estehenä\nTiellämme väijyi, emme epäilekään,\nEtt' edestämme kaikki haitat väistyy.\nMaanmiehet rakkaat, matkaan! Sotavoima\nJumalan käteen! Heti toimet käymään!\nVesille riemuin! Liput liehumaan!\nEn yksin Englannissa valtias,\nMyös Ranskass' olla tahdon kuningas.\n\n                          (Menevät.)\n\n\nKolmas kohtaus.\n\n    Lontoo. Rouva Reippaan talo Eastcheapissa.\n\n    (Pistooli, Rouva Reipas, Nym, Bardolph ja poika tulevat.)\n\nROUVA REIPAS.\nKultaseni, sokerimuruseni, ota minut mukaasi Staines'iin.\n\nPISTOOLI.\nEn, en; nyt uljas sydämmeni voihkaa. --\nPää pystyyn, Bardolph! Kerskusuones avaa, Nym!\nMiehuutes harja nosta sinä, poika!\nFalstaff on kuollut; syyt' on voihkinaan.\n\nBARDOLPH.\nOi, jospa nyt olisin hänen luonaan, missä lieneekin, taivaassa tai\nhelvetissä!\n\nROUVA REIPAS.\nEi, helvetissä hän ei ole, se on varma; hän on Arthurin helmassa,[4]\njos koskaan on kukaan Arthurin helmaan tullut. Hän sai niin kauniin\nlopun ja erosi täältä niinkuin vastakastettu lapsi. Hän lähti näiltä\nilmoilta täsmälleen kahdentoista ja yhden välillä, juuri nousu- ja\nlaskuveden keskivaiheilla; sillä kun näin hänen hypistelevän lakanoita\nja nyppivän kukkia ja hymyilevän hyppysilleen, niin silloin tiesin,\nettä hänellä oli matka edessä; sillä hänen nokkansa oli niin terävä\nkuin kirjoituskynä ja hän houraili viheriöistä niityistä. \"Kuinka\nvoitte, sir John?\" kysyin minä; \"hyvä mies, rohkeutta vain!\" Silloin\nhän huudahti: Jumala! Jumala! Jumala! kolme tai neljä kertaa.\nLohduttaakseni häntä sanoin, että hän nyt ei ajattelisi Jumalaa;\ntoivoin, ettei hänen vielä tarvitsisi sellaisilla ajatuksilla itseään\nkiusata. Sitten hän pyysi, että panisin lisää peitettä hänen\njaloilleen; pistin käteni vuoteeseen ja tunnustelin niitä, ja ne olivat\nkylmät kuin kivi; sitten tunnustelin polvia ja siitä yhä ylöspäin, ja\nkaikki oli kylmää kuin kivi.\n\nNYM.\nSanotaan, että hän kiroili sektiä.\n\nROUVA REIPAS.\nSen hän teki.\n\nBARDOLPH.\nJa naisia.\n\nROUVA REIPAS.\nEi, sitä hän ei tehnyt.\n\nPOIKA.\nTeki kuin tekikin; ja sanoi, että ne olivat lihastuneita perkeleitä.\n\nROUVA REIPAS.\nNiin, hän ei koskaan voinut kärsiä lihanpunaista; siitä väristä hän ei\npitänyt.\n\nPOIKA.\nSanoi kerran, että piru hänet vielä perisi noiden naisten takia.\n\nROUVA REIPAS.\nTosin hän tavallaan oli naisten kanssa tekemisissä, mutta hän oli\nsilloin reumatiisinen ja puhui Babylonin portosta.\n\nPOIKA.\nEttekö muista, että hän kerran näki kirpun Bardolphin nenällä ja sanoi,\nettä se oli musta sielu, joka paloi helvetin tulessa?\n\nBARDOLPH.\nNo niin, ne poltokset ovat nyt lopussa, jotka sitä tulta pitivät\nvoimassa; siinä kaikki se rikkaus minkä hänen palveluksessaan hankin.\n\nNYM.\nEikö jo mennä? Kuningas on jo varmaankin Southamptonista lähtenyt.\n\nPISTOOLI.\nSiis matkaan! Tänne huules, eukkoseni!\nTaloa, tavaroita tarkoin katso!\nVireillä aistit! Tunnussana olkoon:\n\"Juo sekä maksa!\" Älä usko ketään.\nVala on heinää, lupaus palttua;\n\"Luja\" on paras koira, kyyhkyseni;\nSiis olkoon neuvonantajas Caveto.\nNuo silmäpäärlys pyyhi. -- Virkaveikot,\nPois Ranskaan nyt! Kuin hevosiilit, pojat,\nImemään, imemähän silkkaa verta!\n\nPOIKA.\nMutta se kuuluu olevan epäterveellistä mokaa, sanotaan.\n\nPISTOOLI.\nTuon sulosuulle suukko, sitten mars!\n\nBARDOLPH.\nHyvästi, rahtyörska!\n\n    (Suutelee häntä.)\n\nNYM.\nMinä en, tuota noin, voi suudella, se on sen asian humööri; mutta:\nhyvästi vain!\n\nPISTOOLI.\nOsota emännyyttäs! Pidä tiukkaa,\nSen sulle sanon!\n\nROUVA REIPAS.\nHyvästi! Ajöö!\n\n    (Menevät.)\n\n\nNeljäs kohtaus.\n\n    Ranska. Huone Ranskan kuninkaan linnassa.\n\n    (Torventoitauksia. Ranskan kuningas Kaarle seurueineen,\n    Dauphin, Burgundin herttua, konnetaabeli y.m. tulevat.)\n\nKUNINGAS KAARLE.\nEnglanti meihin täysin voimin hyökkää,\nJa huolen asia on, että meillä\nOis vastusneuvot kuninkaalliset.\nSiis Orleansin, Brahantin, Bretagnen\nJa Berryn herttuain tulee sotaan mennä;\nTe, prinssi Dauphin, käykää kiiruusti\nVarustamaan ja vahvistamaan linnat\nUljailla miehillä ja tykistöllä:\nEnglanti yhtä vinhaan hyökkää päälle,\nKuin meren vedet imee kurimus.\nSiis pelko meidät vaatii varoviksi,\nKun muistoss' on nuo tuoreet esimerkit,\nJoit' ovat tanteriimme piirtäneet\nTuhoisat, halveksitut engelsmannit.\n\nDAUPHIN.\nYlevä isä! Tarvis varustaida\nOn vastuksien varalle; ei rauha\nSaa valtakuntaa nukuttaa, jos kohta\nEi sota uhkaiskaan tai ilmi vaara;\nAsestus, katselmus ja väennosto\nOn tehtävä ja toimitettava,\nKuin sota todellakin hankkeiss' oisi,\nSiis tarvis meidän kaikkein tarkastaa,\nMitk' ovat valtakunnan heikot kohdat;\nJa tehkäämme se ilman pelon hiukkaa,\nIkäänkuin kuultu ois, ett' Englanti\nVain helluntaiseen mauritanssiin aikoo.\nNiin arvoton nyt siell' on kuninkuus,\nNiin veltosti sen valtikkata kantaa\nHupelo, tyhmä, irstas nuorukainen,\nEtt' turhaa kaikk' on pelko.\n\nKONNETAABELI.\n                             Hiljaa, prinssi!\nSuuresti erehdytte kuninkaasta.\nSuvaitkaa läheteiltä kysyä, --\nKuink' arvokkaasti kuunteli hän heitä,\nKuink' oivat häll' on neuvonantajat,\nKuin tyyni väitteissään hän on, mut myöskin\nKuin hirvittävä mielenlujuudessaan, --\nNiin huomaatte, ett' entinen tuo hurjuus\nVain roomalaisen Brutuksen on kuori,\nJok' älyn peittää tyhmyyksien vaippaan,\nKuin maamies lannalla ne juuret kattaa,\nJoist' aikaisimman herkkusadon toivoo.\n\nDAUPHIN.\nEi, herra konnetaabeli, ei suinkaan,\nVaikk' ei lie haitaks niinkin ajatella.\nMut puolustaiss' on paras vastustajaa\nVahvemmaks arvella, kuin miltä näyttää;\nTäyssuhtainen näin tulee puolustus.\nSen muuten, jos on mitta liian niukka,\nKäy niinkuin saidan, joka takin pilaa\nSaadakseen pienen tilkun säästymään.\n\nKUNINGAS KAARLE.\nNiin kyllä, Henrik kuningas on vahva;\nSiis, prinssit, varustukset vahvat vastaan!\nSukunsa meidän lihaamme on syönyt,\nJa hän on samaa murhamiesten sarjaa,\nJok' etsi meitä kotipoluillamme.\nSiit' ylen kuulu häpeämme kertoo,\nKun Cressyn tappelussa petti onni\nJa kaikki meidän prinssit vangiks otti\nTuo musta nimi, Walesin musta prinssi,\nJonk' isä, korkeana niinkuin vuori.\nVuorella seisten ylhääll' ilmassa,\nPään ympärillä päivän kultakehä,\nHymyillen katsoi, kuinka uljas poika\nTyöt luonnon hävitti ja pirstas kuvat,\nJoit' oli Jumala ja suuret isät\nJo kaksikymmenisen vuotta luoneet.\nHän tuossa voitonrungossa on oksa.\nJa hänen onneaan ja luononvoimaans'\nOn meidän peljättävä.\n\n    (Sanansaattaja tulee.)\n\nSANANSAATTAJA.\n                      Majesteetti,\nPakeille pyytää päästä Henrikin,\nEnglannin kuninkahan, lähetystö.\n\nKUNINGAS KAARLE.\nHeit' oiti kuulla tahdon; tulkoot sisään.\n    (Sanansaattaja ja muutamat loordit menevät.)\nTulista tääll' on ajo, niinkuin näette.\n\nDAUPHIN.\nSiis seis, ja tehkää pysty! Arat koirat\nKovimmin haukkuvat, kun heistä kauas\nPakenee otus. Majesteetti, pankaa\nLujalle engelsmannit! Tietäkööt,\nMink' yksinvallan pää te olette.\nEi itserakkaus niin suuri synti,\nKuin itsensä on halveksiminen.\n\n    (Loordit palaavat Exeterin ja hänen seurueensa kanssa.)\n\nKUNINGAS KAARLE.\nVeljemme Englanninko luota?\n\nEXETER.\n                            Niin\nNäin tervehtii hän teitä, majesteetti:\nNimessä kaikkivallan vaatii, että\nYltänne riisutte ja luovutatte\nTuon lainaloiston, jonka taivaan armo\nJa kansain oikeus ja luonnon laki\nOn hälle määrännyt ja jälkeisilleen,\nNimittäin kruunun ja ne laajat arvot,\nJotk' aikain säännösten ja tavan mukaan\nKuuluvat Ranskan kruunuun. Jotta näkyis,\nEtt' ei se pyyde ole ontto, kiero,\nEi madonsyömän ammoisuuden peru\nEik' unhotuksen pölyst' ilmisaatu,\nTään lähettää hän suvun muistopuun,\n    (Antaa paperin.)\nMi kauttaaltaan on todistavan selvä,\nJa pyytää teitä sitä silmäämään;\nJos näette, että suurist' isistään\nHän suurimmasta suoraan polveutuu,\nKolmannest' Edwardista, niin hän teiltä\nPois vaatii kruununne ja kuninkuuden,\nJotk' ovat vääryydellä anastetut\nHäneltä, niiden syntyhaltijalta.\n\nKUNINGAS KAARLE.\nJos kiellän, mitä seuraa?\n\nEXETER.\n                          Veripakko.\nSisimpään vaikka sydämmeenne kruunun\nTe kätkisitte, hän sen sieltä kaivaa.\nHän tulee myrskyn siivillä kuin Zeus,\nMaantäräyksellä, ukonjyrinällä,\nJa pakottaa, jos kehoitus ei auta.\nHän taivaan laupeuden kautta pyytää:\nPois kruunu jättäkää ja säästäkää\nNe sieluparat, joille ahnas sota\nNälkäiset leukans' avaa; teidän päähän\nValitus orvon tulkoon, lesken kyynel,\nTapetun veri, immen salatuska\nIsän ja puolison ja sulhon tähden,\nJotk' ahmaa tämä sota. Tää on vaade,\nJa uhka tää, ja tää mun tehtäväni,\nJos täss' ei läsnä liene Dauphin, jolle\nOn erityinen mulla tervehdys.\n\nKUNINGAS KAARLE.\nMe puolestamme tuota mietimme;\nHuomenna veljellemme Englannille\nOn vastaus valmis.\n\nDAUPHIN.\n                   Dauphin puolestaan\nOn tässä; mitä hän saa Englannilta?\n\nEXETER.\nHäpeän, pilkan, uhkan, ylenkatseen\nJa kaiken, mikä ylvään lähettäjän\nOn arvoista, hän osakseen on saapa.\nNäin sanoo kuninkaani: jos ei täysin\nIsänne suostu kaikkiin vaatimuksiin,\nNäin imeltäin sit' ivaa katkeraa,\nJot' osoititte meidän kuninkaalle,\nNiin tilin hän niin tuiman siitä vaatii,\nEtt' onkalot ja holvit Ranskanmaan\nKiroovat teitä, pilkan takaisin\nLähettäin tykistömme jyrinällä.\n\nDAUPHIN.\nJos isä vastuun antaa suopean,\nNiin sano: se mun tahtoni ei ole;\nEnglannin kanssa sotaa toivon vain,\nPariisin pallot siksi lähetinkin\nHuviksi tuolle poikahurviolle.\n\nEXETER.\nPariisin Louvre tuost' on vapiseva,\nVaikk' Euroopan se valtahovi oiskin;\nTe nähdä pian saatte -- mink' on nähneet\nJo alamaiset ihmeekseen -- mik' ero\nNuoruuden toiveiden on välillä\nJa miehen täysitoimen. Minuutilleen\nHän laskee aikansa, ja tappioita\nKokea saatte, jos hän Ranskaan jää.\n\nKUNINGAS KAARLE.\nHuomenna saatte täyden vastauksen.\n\nEXETER.\nKoht' antakaa se, muuten kuninkaamme\nKysymään itse tulee syytä viipyyn;\nHäll' on jo jalansija tässä maassa.\n\nKUNINGAS KAARLE.\nPalata saatte pian hyvin ehdoin;\nYö on vain lyhyt henkäyksen aika\nNäin suuriin asioihin vastatessa.\n\n                       (Menevät.)\n\n\n\n\nKOLMAS NÄYTÖS.\n\n\n    (Kuoro esiintyy.)\n\nKUORO.\nNäin mielikuvituksen siivill' lentää\nNopea näytelmämme yhtä joutuin\nKuin aatos. Ajatelkaa näkevänne,\nKuink' uljain varustuksin kuningas\nKäy valtoinensa laivaan Hamptonissa,\nJa ylvään laivastonsa silkkiliput\nVilvoittelevat nuoren Phoiboon otsaa.\nMukana toimikaa ja katselkaa,\nKuin laivapoika hamppuköyttä kiipee;\nKuunnelkaa, kuinka pilli kimakka\nSekavaan meluun järjestystä luo;\nKuvailkaa, kuinka palttinaiset purjeet,\nJoit' äkkinäinen tuuli pullistaa,\nMert' auraamaan nuo jättivältit työntää,\nTaistellen hyrskyn kanssa. Kuvitelkaa\nRannalta näkevänne kaupungin,\nJok' epävakaall' aallokolla tanssii;\nYht' ylvävoimaisena laivastomme\nHarfleuriin kulkuns' ohjaa. Mukaan! Mukaan!\nHengessä peräsimeen tarttukaa;\nPois Englannista hiljaa kuin yösydän\nJa vartioina ukot, lapset, eukot,\nJoiss' yty joko alull' on tai mennyt,\nKen, jolla leuassa on utukarvaa,\nEi Ranskaan seurais näitä ritariston\nValiosankareita? Aatos työhön!\nKuvailkaa mielessänne piiritystä,\nTeloiltaan nähkää tykkein, surma suussa,\nSaarrettuun ammottavan Harfleuriin.\nRanskasta palaa lähetti ja sanan\nTuo Henrikille, että hälle tarjoo\nKuningas tyttärensä Katariinan\nJa myötäjäisiks pari herttuakuntaa\nKatalan pientä. Tarjo tuo ei mieleen,\nSytyttimellään pirulliseen tykkiin\nNopea koskee tykkimies,\n    (Miekankalsketta ja tykinlaukauksia.)\n                        ja kaikki\nEdestä kaatuu. Meille taputelkaa,\nJa puutteet mielessänne tasoitelkaa.\n\n\nEnsimmäinen kohtaus.\n\n    Ranska. Harfleurin edustalla.\n\n    (Miekankalsketta. Kuningas Henrik, Exeter, Bedford,\n    Gloster, ja sotamiehiä kantaen rynnäkköportaita.)\n\nKUNINGAS HENRIK.\nViel', ystävät, viel' yksi ryntäys,\nTai ruumiillamme muurit peittäkäämme!\nRauhassa miehen paras kaunistus\nOn kaino hiljaisuus ja tyyni nöyryys;\nMut korviimme kun sodan myrsky soi,\nNiin menoissanne olkaa tiikereitä;\nJäykiksi suonet, veri kuohuksiin\nJa ruman raivon peittoon vieno luonto!\nSukeukoon silmään kauhistuksen katse,\nJok' otsan ampuakkunasta väijyy\nKuin malmitykki; synkät kulmakarvat\nSitä varjotkoot, kuin aita-vuoltu vuori\nKurottuu yli perstan perustansa,\nJot' ärjyn valtameren tyrsky huuhtoo.\nHammasta purkaa! Pulleiks sieramet!\nHenkenne pidättäkää! Viritelkää\nKaikk' elinjänteet täyteen vireeseen!\nYlös, ylös, Englannin te ylimykset,\nJoiss' elää sankar'isäin veri, isäin,\nJotk' ovat jokainen kuin Aleksander\nSotineet näillä seuduin aamust iltaan\nJa tuppeen miekan vasta kätkeneet,\nKun työt' ei enää ollut! -- Älkää tuoko\nHäpeää äideillenne; näyttäkää,\nEtt' oma isä siittänyt on teidät!\nEsikuva olkaa paksuverisempäin\nJa opettakaa heitä sotimaan! --\nJa tekin, kansanmiehet, joiden raajat\nSukesi Englanti, nyt osoittakaa\nMit antaa voimaa ruoka; vannokaamme\nHoitonne ansainneenne; sen ma uskon,\nSill' ei niin halpaa, alhaist' ole teissä,\nEtt' ylvää loistetta ei silmiss' oisi.\nNäen teidän, niinkuin kahleist' ajokoirain,\nIrralleen pyrkivän. Jo ajo käy;\nIntonne nouskoon! Ryntäyshuuto olkoon:\nHenrikki, Englanti ja pyhä Yrjö!\n\n    (Menevät. Miekankalsketta ja tykinlaukauksia.)\n\n\nToinen kohtaus.\n\n    Paikka sama.\n\n    (Sotajoukkoja marssii näyttämön poikitse.\n    Nym, Bardolph, Pistooli ja poika tulevat.)\n\nBARDOLPH.\nRyntäys, ryntäys! Päin rikkoa, päin rikkoa!\n\nNYM.\nSeis, hyvä korpraali, seis! Nuo poksaukset ovat liian kuumia, ja\nminulla puolestani ei ole mitään varahenkeä; tämä humööri on liian\nkuumaa, se on sen asian loppukoraali.\n\nPISTOOLI.\nKoraali oiva! Humöörejä sataa;\nPau! puksis! Herran, vasallit ne kaatuu.\n        Ja miekka vyöllä\n        Ma verityöllä\n    Ikuisen maineen niitän.\n\nPOIKA.\nJospa nyt olisin jossakin olutkapakassa Lontoossa! Antaisin pois koko\nmaineeni oluthaarikasta ja turvallisuudesta.\n\nPISTOOLI.\nMinä myös:\nJos toiveet oisi kylläksi,\nMult' intoa ei puuttuisi,\nVaan sinne juoksisin.\n\nPOIKA.\n                      Sen arvaa!\nMut ei niin varmaa\nKuin oksalla linnun laulu.\n\n    (Fluellen tulee.)\n\nFLUELLEN.\nPois muurin aukkon, te koerat! Ettek lähd siit, te ryökälet?\n\n    (Ajaa heitä edellään.)\n\nPISTOOLI.\nSuur' herttua, sääli tomun lapsia!\nAseta vihas, miehuullinen vihas!\nAseta vihas, urho! Miekkoseni,\nAseta vihas! Laupeudu, henttu!\n\nNYM.\nTuo se on hyvää humööriä! Mutta se kunnia, se saa aikaan huonoa\nhumööriä.\n\n    (Nym, Bardolph ja Pistooli menevät.\n    Heidän jäljissään Fluellen.)\n\nPOIKA.\nVaikka olenkin nuori, olen kuitenkin tarkannut noita kolmea\nsuusankaria. Olen noiden kaikkien kolmen palveluspoika, mutta nuo\nkaikki kolme, jos he minua palvelisivat, eivät voisi minulle tehdä\nmiehen palvelusta, sillä kolme mokomaa narria ei yhdessäkään täytä\nmiehen mittaa. Bardolph on maitomaksainen ja punanaamainen, jonka\nvuoksi hän tuijottaa tuikeasti, mutta ei taistele. Pistoolilla on\nterävä kieli, mutta tylsä miekka, jonka vuoksi hän halkoo sanoja, mutta\npitää aseensa ehjänä. Nym taas on kuullut, että harvapuheiset miehet\novat parhaita; sen vuoksi hän häpeää lukea rukouksiaan, ettei luultaisi\nhäntä pelkuriksi; mutta hänen harvat huonot sanansa ovat yhdistyneet\nyhtä harvoihin hyviin töihin, sillä hän ei ole koskaan kenenkään\nihmisen päätä halkaissut paitse omansa, ja se tapahtui sängyntolppaan,\nkun hän oli päissään. He varastavat mitä saavat, ja sanovat sitä\nliikkeeksi. Bardolph varasti luutunkotelon, kantoi sitä kaksitoista\npeninkulmaa ja möi sen kolmesta äyristä. Nym ja Bardolph ovat\nliittoveljiä näpistelemisessä: Calais'ssa he varastivat hiilikauhan, ja\ntästä tempusta ymmärrän, että he kauhovat konttiinsa jos mitä. He\ntahtoivat, että minä olisin yhtä perehtynyt ihmisten taskuihin kuin\nheidän hansikkaansa tai nenäliinansa; mutta ottaa toisen taskusta ja\npistää omaani, siihen olen liian hyvä mies; minä en väärin kokoon\nkääri. Minun täytyy heidät jättää ja hakea parempi palveluspaikka;\nheikko vatsani ei kestä heidän konnuuttaan, ja sen vuoksi minun täytyy\nantaa heidät ylen.\n\n    (Menee.)\n\n    (Fluellen palajaa; hänen jäljissään Gower.)\n\nGOWER.\nKapteeni Fluellen, heti miinojen tykö! Glosterin herttua tahtoo teitä\npuhutella.\n\nFLUELLEN.\nJaa miinatten tyijö, niin vai? Sanokkan te herttual, etei ol nii hyvä\ntuli miinatten tyijö, sill, näettäk, miinat ei ol akuraatis\nsotareklamentitten kans, siin ei ol tarppelist ontevuutt; sill,\nnäettäk, viholine -- sen te, näettäk, voisisitt selittä herttual -- on\nkaivann ites neli jalkka kontramiinatten ali. Jumalist, mnää pelkkän\nett hän paiska meijä kaikk ilmaha, jos ei tul paremppi tireksuunej.\n\nGOWER.\nGlosterin herttuaa, jolle piirityksen johto on uskottu, ohjaa kokonaan\neräs irlantilainen, sangen urhollinen mies, tosiaan.\n\nFLUELLEN.\nKapteen Macmorris, eiks nii?\n\nGOWER.\nNiinpä luulen.\n\nFLUELLEN.\nJumalist; hän on nii suur tomppel, etei mailmas toist ol; sen mnää\nhänel sano vaikk päi silmi. Hänel ei ol sen enemppä tireksuunej\noikkeois sotareklamenteis, näettäk, ruomilaisis reklamenteis, kun\nkoeranpenikal.\n\n    (Macmorris ja Jamy tulevat etäältä.)\n\nGOWER.\nTuossapa hän tuleekin ja skotlantilainen kapteeni Jamy hänen kanssaan.\n\nFLUELLEN.\nKapteen Jamy on ihmelise röhki mies, se o viss se, hänel on suur\ntaitavus ja tietelisyys vanhois sodis, mnuu erityisen tietön mukka\nhänen tireksuunistas; jumalist, hän puolusta akumentejäs simmotto ku\njoku toinenki sotamies, mitä tule ruomilaisten vanhoitten sottain\nreklamenteihi.\n\nJAMY.\nKah voan, hyvvee päivee, kattein Fluellen.\n\nFLUELLEN.\nJumal antakko teijän korkkisukusuudellen hyvä päivä.\n\nGOWER.\nNo, mitä, kapteeni Macmorris? Oletteko miinat jättänyt? Ovatko\nvallinkaivajat tehneet lakon?\n\nMACMORRIS.\nSpuasan njimes,[5] se on pahoi ruattu; ruado heitetty kesken, da torvi\nsoittaa järillehpäi menemäh. Hotj omane käsi, hotj tuaton hengi menjis,\nsidgi sanon, ett ruado on pahoi ruattu, da se on kesken heitetty. Min'\nolisin ljinnan ambuo räjähyttännyh porohal, Spuasan minuu auttakkah,\nyhtes rubiemas. Pahoi ruattu, ylen pahoi ruattu, hotj käsi menjis,\npahoi ruattu!\n\nFLUELLEN.\nKapteen Macmorris, mnää pyydän, suokka minul se kunni, ett mnää,\nnäettäk, saisisi vähä niiku praakat teijän kans osaks siit, mit tule\ntai kuulu sotareklamenteihi, ruomilaissi sotareklamenteihi, akumentitte\nja välipuhen muodos, osaks ett mnää saisisi puolusta mnuu ajatuksian,\nosaks, näettäk, mnuu meininkitten todistukseks niist sotareklamentitten\ntireksuuneist: se on se pääassi.\n\nJAMY.\nSiitäp hyvvee tulloo, tos olokoo, hyvät katteinit kumpii, ja sen mie\nteiän luvallanne teil palakihten, kun voan soan sopivoo tilaisuutta;\nsen, tos olokoo, tien.\n\nMACMORRIS.\nNygöi e ole aigua pagisemah, Spuasan njimeh, e ole. Päiv on räkki, da\nseä, da soda, da kunjingas, da kunjingahan poijat: e ole aigua\npagisemah. Ljinn on piiritetty, da sodatorvi kutshuu meidy rynnäkköh; a\nmyö vai pagisemmo, da rua nji midä emmo, Spuasan njimeh; täs tulou\nhuigei meil kaikil; Jumal auttakkah, eigo se ole huigei seisuo\ntjiloilleh; huigei on, hotj käsi menjis, huigei on. Siel olis kagloa\nleikattavannu, ruaduo ruattavannu, a nji midä e ole ruattu, Spuasan\nnjimeh, nji midä.\n\nJAMY.\nKautta sakramenti, ennenkui neä miun silimäin unnee uupunoo, tahon mie\ntehä kelepo työn tai moassa moatuva, tai surmaan suistuva; ja tahon\nsen, niätsen, nii ulijaasti kuitata kui soatan, se on ihan vissi ja\ntos, ja sen pituinen se. Saakelj olokoo, hupaist ois ollunna kuulla\nteiän niinikkäästi kahen kamppailevan.\n\nFLUELLEN.\nKapteen Macmorris, mnää luulen, teijä luvallan, näettäk, etei mahd ol\nmontta teijän kansas.\n\nMACMORRIS.\nMinun kansas? Mi on minun kansu? Ongo hylgy, koiru, äbäreh, kanalju? Mi\non minun kansu? Ken pagisoo minun kansas?\n\nFLUELLEN.\nNäettäk, jos te otatt asjan toisel viissi kun on meinatt, kapteen\nMacmorris, nii mnää melkke luule, ett te ett kohtel mnuu nii hövelist\nku teijän oikeutt' myöde pidäisis mnuu kohdell; ollen mnää yht hyvä\nmies kun tekki, nii sotareklamenteihi kun sukuperän synttyn ja muihi\nerityissi nähden.\n\nMACMORRIS.\nMin' en tunne teidy nji muga hyväkse miehekse, kui min' itshe olen;\nSpuasan njimeh, minä tahon teil kagla leikata.\n\nGOWER.\nHyvät herrat, te ymmärrätte toisianne väärin.\n\nJAMY.\nAh! Sep' onnii just paha vika.\n\n    (Torvet kutsuvat keskusteluun.)\n\nGOWER.\nKaupungissa torvet kutsuvat keskusteluun.\n\nFLUELLEN.\nKapteen Macmorris, ku muulosten paremppa tilasutt on saataviss, nii\nmnää rohkenen sanno teil, ett mnää tunne sotareklamenti, ja sill hyvä.\n\n    (Menevät.)\n\n\nKolmas kohtaus.\n\n    Paikka sama. Harfleurin porttien edustalla.\n\n    (Linnanpäällikkö ja joitakuita kaupunkilaisia muureilla.\n    Englantilaiset sotajoukot alempana. Kuningas Henrik\n    seurueineen tulee.)\n\nKUNINGAS HENRIK.\nNo mitä päättänyt on linnan herra?\nTään jälkeen uutt' en puhelua salli.\nSiis armoihimme antaukaatte, muuten,\nKuin tuhost' ylpeilevät ihmiset,\nMeit ärsytätte tekoon pahimpaan.\nNiin totta kuin ma olen sotilas, --\nSe nimi mulle parhain sopineekin, --\nJos vielä kerran tykit panen soimaan,\nNiin puoleks voitettua Harfleuria\nEn jätä ennen, kuin se tuhkiin peittyy,\nKaikk' armon ovet suljen; sotilaani\nTylyt ja raa'at, tappoon tottuneet,\nJoill' omatunto laaja on kuin horna,\nRiehaavat verikäden vapaudella,\nPois niittäin niinkuin ruohon raittiit immet\nJa lapset kukkeat. Mitäpä siitä,\nJos julma sota, leimuin huoliteltu,\nKuin hiiden päämies, kasvot tahrittuina,\nHarjoittaa kaikenlaista hirmutyötä,\nMi seuraa tuhoa ja hävitystä?\nMitäpä siitä; itse teiss' on syy,\nJos puhtaat impyenne käsiin joutuu\nRajun ja riettaan väkivaltauksen.\nMitk' ohjat irstaan ilkeyden suistaa,\nKun hurjast' alas mäkeä se laukkaa?\nMa yhtä turhaan käskyjäni tuhlaan\nSoturiin, joka ryöstötöissä riehuu,\nKuin Leviathanin jos maihin nousta\nMa käskisin. Siis, miehet Harfleurin,\nKansanne säästäkää ja kaupunkinne,\nKun viel' on soturit mun vallassani,\nKun vielä armon kylmä, vieno tuuli\nHajoittaa murhan, ryöstön, konnuuden\nSaastaiset, myrkylliset myrskypilvet;\nTe muuten pian nähdä saatte, kuinka\nSokea solttu riettain verikäsin\nTuskasta parkaisevain tytärtenne\nRyvettää kiharat ja isänne\nHopeiseen tarttuu partahan ja nakkaa\nArvoisat heidän päänsä murskaks seinään,\nLapsenne alastomat peitseen pistää,\nJost' äidit hourut tuskan ulvonnallaan\nPilvetkin särkee, niinkuin Juudan vaimot\nAjossa Herodeksen verikoirain,\nTää mieli välttääkö ja antauta?\nVai tehdä vastusta ja kaatua?\n\nPÄÄLLIKKÖ.\nOn tänään meiltä kaikki toivo mennyt;\nDauphin, jolt' apua me pyysimme,\nSelittää, ettei joukkons' ole valmiit\nNäin kovaa piiritystä torjumaan.\nSuur' kuningas, siis hellään armoos ota\nHenkemme, kaupunkimme. Astu sisään,\nVallitse meitä ja mit' omaa meillä;\nMe emme enää puolustaida voi.\n\nKUNINGAS HENRIK.\nSiis auki portit! -- Menkää, setä Exeter,\nHarfleuriin marssikaa ja sinne jääkää;\nSe lujaks tehkää Ranskan hyökkäyksille,\nKaikille armo suokaa. -- Minä, setä,\nKun tulee talvi ja kun sotilaissa\nLisääntyy taudit, palajan Calais'hen.\nHarfleuriin luoksenne nyt jäämme yöksi,\nJa aamull' alkaa matka ensi työksi.\n\n    (Torventoitauksia. Kuningas Henrik seuralaisineen\n    ja sotajoukkoineen marssii kaupunkiin.)\n\n\nNeljäs kohtaus.\n\n    Rouen. Huone kuninkaanlinnassa.\n\n    (Katariina ja Alice tulevat.)\n\nKATARIINA.\nAlice, tu a été en Angleterre, et tu parles bien la langue du pais.\n\nALICE.\nUn peu, madame.\n\nKATARIINA.\nJe te prie, enseignez la moi; il faut que j'aprenne à parler. Comment\nappellez vous la main en Anglois?\n\nALICE.\nLa main? Elle est appellée _de hand_.\n\nKATARIINA.\n_De hand_. Et les doigts?\n\nALICE.\nLes doigts? Ma foi, j'ai oublié les doigts, mais je m'en souviendrai.\nLes doigts? Je pense, qu'il sont appelles _de fingres_; oui, _de\nfingres_.\n\nKATARIINA.\nLa main, _de hand_; les doigts, _de fingres_; je pense que je suis\nbonne écolière: j'ai gagné deux mots d'Anglois assez vite. Comment\nappellez vous les ongles?\n\nALICE.\nLes ongles? On les appelle _de nails_.\n\nKATARIINA.\n_De nails_. Ecoutez! dites-moi, si je parle bien: _de hand, de fingres,\nde nails_.\n\nALICE.\nC'est bien dit, madame, c'est du fort bon Anglois.\n\nKATARIINA.\nDites-moi en Anglois, le bras.\n\nALICE.\n_De arm_, madame.\n\nKATARIINA.\nEt le coude?\n\nALICE.\n_De elbow_.\n\nKATARIINA.\n_De elbow_. Je me fais la repetition de tous les mots, que vous m'avez\nappris dès à present.\n\nALICE.\nC'est trop difficile, madame, comme je pense.\n\nKATARIINA.\nExcusez moi, Alice; écoutez: _de hand, de fingres, de nails, de arm, de\nbilbow_.\n\nALICE.\n_De elbow_, madame.\n\nKATARIINA.\nO seigneur Dieu, je l'oublie: _de elbow_. Comment appellez vous le cou?\n\nALICE.\n_De neck_, madame.\n\nKATARIINA.\n_De neck_. Et le menton?\n\nALICE.\n_De chin_.\n\nKATARIINA.\n_De sin_. Le cou, _de neck_; le menton, _de sin_.\n\nALICE.\nOui. Sauf votre honneur, en vérité, vous prononcez les mots aussi\njuste, que les natifs d'Angleterre.\n\nKATARIINA.\nJe ne doute point, que je n'apprendrai par la grace de Dieu, et en peu\nde temps.\n\nALICE.\nN'avez vous pas déja oublié ce que je vous ai enseigné?\n\nKATARIINA.\nNon, je le vous reciterai promptement. _De hand, de fingres,\nde mails, --\n\nALICE.\n_De nails_, madame.\n\nKATARIINA.\n_De nails, de arme, de ilbow_, --\n\nALICE.\nSauf votre honneur, _de elbow_.\n\nKATARIINA.\nC'est ce que je dis: _de elbow, de neck_ et _de sin_. Comment appellez\nvous le pied et la robe?\n\nALICE.\n_De foot_, madame, et _de con_.\n\nKATARIINA.\n_De foot_ et _de con_? O seigneur Dieu! Ce sont des mots d'un son\nmauvais, corrompu, grossier et impudique, et donc les dames d'honneur\nne sauroient se servir; je ne voudrois prononcer ces mots devant les\nseigneurs de France pour tout le monde. Il faut _de foot_ et _de con_\nnéanmoins. Je reciterai encore une fois ma leçon ensemble: _de hand, de\nfingres, de nails, de arm, de elbow, de neck, de sin, de foot, de con_.\n\nALICE.\nExcellent, madame!\n\nKATARIINA.\nC'est assez pour une fois: allons nous en diner.\n\n    (Menevät.)\n\n\nViides kohtaus.\n\n    Sama paikka. Toinen huone linnassa.\n\n    (Kuningas Kaarle, Dauphin, Bourbonin herttua,\n    Ranskan konnetaabeli y.m. tulevat.)\n\nKUNINGAS KAARLE.\nSomme-virran yli hän on mennyt maan.\n\nKONNETAABELI.\nJos nyt ei tehdä vastusta, niin Ranskass'\nÄlkäämme eläkö, vaan jättäkäämme\nSe kaikin viinimaineen barbaareille.\n\nDAUPHIN.\n_O Dieu vivant!_ Vai tuo se meidän kasvain,\nIsäimme ydyn sakka, pano-oksa,\nJok' istutettiin halpaan metsärunkoon,\nNoin äkkipäätä pilviin asti työntää\nJa ylenkatsoo omaa oksastajaa.\n\nBOURBON.\nNormandeja! Normandi-äpäröitä!\n_Mort de ma vie!_ Jos estämättä saavat\nHe edetä, niin pois myön herttuanmaani\nJa ostan likaisen ja kehnon torpan\nTuoll' Albionin nurkkasaarella.\n\nKONNETAABELI.\n_Dieu des batailles!_ Mistä innon saivat?\nUtuinen, raaka, synkkä heill' on ilma,\nJot' aurinkokin niinkuin ilkkumalla\nHaljakkain silmin katselee ja tappaa\nSumeilla säteillään sen hedelmät.\nTuo vesikeitosko, tuo ohrasakka,\nTyöjuhdan juoma, sekö kylmän veren\nVoi kiehauttaa noin uljaan tuliseksi?\nJa jäältäkö se näyttävä on meidän\nElävä, viinin kiihdyttämä veri?\nOi, maamme maineen tähden, älkäämme\nTörröinä riippuko kuin räystähissä\nJääkynttilät, kun viluisempi kansa\nNuoruutens' uljaan pisaroita hikoo\nRikkaille kentillemme joita saattaa\nVain omistajiin nähden köyhiks väittää.\n\nDAUPHIN.\nNiin, kautta kunniamme, meitä ivaa\nJo naisemmekin, suoraan lausuen,\nEtt' yty meist' on kuihtunut, ja että\nEnglannin nuorisolle himoruoaks\nHe ruumiins antavat, näin taaskin Ranskan\nBastardi-sotureilla täyttääkseen.\n\nBOURBON.\nMeit' Englantiin he käskee tanssikouluun\nEnkliskaa oppimaan ja vilkuria;\nSanovat, ett' on koiviss' ylpeytemme\nJa että ollaan aimo juoksijoita.\n\nKUNINGAS KAARLE.\nMiss' airut on Montjoy? Het' uhka-uhman\nHän vieköön Englannille terveisiksi. --\nPois, prinssit, taisteluhun, povess' into,\nMin miekkaa kirkkaammaksi maine hioo!\nCharles de la Bret, suurkonnetaabelimme,\nTe, herttuat Orleans, Bourbon ja Berry,\nAlençon, Brabant, Bar, ja te, Burgund,\nJacques Chatillon, Rambures, Vaudemout,\nBeaumont, Grandpré, Roussi ja Fauconberg,\nFoix, Lestrale, Bouciqualt ja Charolois,\nSuurherttuat, prinssit, vapaaherrat, loordit\nJa ritarit, nyt kelpo vasalleina\nHäpeä suuri luokaa päältänne!\nEnglannin Henrik seisauttakaa,\nJok' yli maamme kiitää lentimillä\nHarfleurin vereen kastetuilla! Syöskää\nVäkensä niskaan, niinkuin lumi sula\nAlankoon, jonka kyliin alhaisiin\nSuur-alpit vaahtons' oksentaa ja purkaa!\nKaratkaa häneen -- voimaa teill' on kyllin --\nJa vankivaunuissa Roueniin hänet\nKahleissa tuokaa!\n\nKONNETAABELI.\n                  Niinhän suuren sopii!\nIkävä, ett' on joukko vain niin pieni,\nSoturit nälän nääntämät ja sairaat!\nKun meidän joukot näkee hän, niin varmaan\nHän sydämmensä kastaa pelon kuljuun\nJa tarjoo lunnait' urostöiden sijaan.\n\nKUNINGAS KAARLE.\nMontjoyta jouduttakaa, de la Bret;\nKysyköön meidän puolest' Englannilta,\nMit' ehdostaan se tarjoo lunnaita. --\nTe, Dauphin, jäätte luoksemme Roueniin.\n\nDAUPHIN.\nEi, suuri majesteetti, minä pyydän!\n\nKUNINGAS KAARLE.\nRauhoittukaa! Te jäätte meidän luo. --\nTe konnetaabeli, ja prinssit, menkää!\nKoht' Englannille surmaa tykit henkää!\n\n                            (Menevät.)\n\n\nKuudes kohtaus.\n\n    Englantilaisten leiri Picardiessa.\n\n    (Gower ja Fluellen tulevat.)\n\nGOWER.\nNo, mitä kuuluu, kapteeni Fluellen? Tuletteko sillan luota?\n\nFLUELLEN.\nUskokkan pois, siäl on erinomaissi teoj teht siäl sillan tykön.\n\nGOWER.\nOnko herttua Exeter vahingoittumatta?\n\nFLUELLEN.\nHerttua Exeter on niin urholine ku Akamennon, ja mies, jota mnää\nrakastan ja kunnjoitan kaikest sielust ja sydämest ja velvolisuudest ja\nhengest ja elämäst ja viimesist voimist. Hän ei ol -- Jumalal kiitos ja\nkunni! -- yhtikäs plaseerat, mut hän puolusta siltta vähä urholisest,\nerinomaisel tireksuunil. Siäl on yks vänrik siäl sillan tykön, --\nluulen, parhan tunton jälkke, ett se mies on niin urholine ku Marcus\nAntonius; ja sitä miest ei pidetä missän arvoss, mut mnää näi ett hän\ntek just hyvän työn.\n\nGOWER.\nMikä on hänen nimensä?\n\nFLUELLEN.\nHäne nimes on vänrik Pistool.\n\nGOWER.\nEn tunne häntä.\n\n    (Pistooli tulee.)\n\nFLUELLEN.\nTäsä on se mies.\n\nPISTOOLI.\nKapteeni, suosiossas olla pyydän.\nExeter hyvänsuontoinen on sulle.\n\nFLUELLEN.\nNii oikke, jumalal kiitos, ja mnääki ole vähä niinku ansannu pääst häne\nsuosiohos.\n\nPISTOOLI.\nBardolph, soturi vahva, mielelt' ylvä\nJa sielult' uljas, kautta julman luoman\nJa raisun onnen hurjan kierän hyrrän,\nTuon sokon jumalattaren,\nMi kivell' yhä pyörivällä seisoo --\n\nFLUELLEN.\nSuokka antteks, vänrik Pistool. Onn kuvatan sokkiaks, plakkarnestuuk\nsilmil, merkiks siit ett onn o sokki. Ja se kuvatan tämmöttö pyöräl\nmerkiks siit -- ja se on täsä opetus -- ett on se häilyväine ja\npyöriväine ja muutlevaine ja heilakka; ja häne jalkas on, näettäk, kiin\nsimmoses kuulamaises kives, joka pyöri ja pyöri. Vissist on runoilja\ntäsä antanu sangen erinomase kuvan onnest; onn, näettäk, on erinomane\nopetus.\n\nPISTOOLI.\nSe onni Bardolphin on vihollinen\nJa yrmii häntä; öylätin hän sieppas,\nJa siit' on hirtettävä. Lemmon kuolo!\nVie koira hirteen, säästä ihmislapsi,\nSen ilmareikää hampull' älä salpaa!\nExeter kuoloon tuominnut on hänet\nJa turhast' öylätistä. Mene siis,\nSua herttua kuulee; älä anna miehen\nElämänlankaa pennin-nuoran terän\nJa halvan herjan poikki leikata.\nPelasta miehen henki, sulle maksan.\n\nFLUELLEN.\nVänrik Pistool, kyll mnää vähä ymmärä mitä te meinatt.\n\nPISTOOLI.\nSiis ole siitä iloinen.\n\nFLUELLEN.\nTotisest, siit ei kannat oll ilone: sill jos, näettäk, hän olsis mun\nveljen, nii pyydäisi mnää herttuat, ett hän olsis hänen kansas niinku\nhän parhaks näkee ja tekisis hänest lopun, sill reklamentei pitä\nnoodatta.\n\nPISTOOLI.\nNo, kuole siis ja mene helvettiin.\nJa figo[6] sulle ystävyydestäsi.\n\nFLUELLEN.\nHyvä vaa!\n\nPISTOOLI.\nEspanjalainen fiikuna!\n\n    (Menee.)\n\nFLUELLEN.\nOikke hyvä.\n\nGOWER.\nTuo se on aika lurjus ja veijari; muistan hänet nyt: parittaja,\ntaskuvaras!\n\nFLUELLEN.\nMut uskokkan pois, hän puhusis sillal nii urhollissi sanoj, ku voi nähd\nyhten suvipäivän. Mut se on oikke hyvä; mitä hän mnuul sanos, se on\nhyvä, sen mnää luppan, ku se aik tule.\n\nGOWER.\nHän on hölmö, narri, veijari, joka silloin tällöin menee sotaan\nvoidakseen Lontooseen palattuaan sotilastavoilla pöyhkeiliä. Ne\nsellaiset pukarit tuntevat tarkoin sotapäällikköjen nimet ja\nopettelevat ulkomuistilta missä on tapeltu; sen ja sen linnoituksen\nluona, siinä ja siinä muurinaukossa, siinä ja siinä vartijakunnassa;\nkuka suoriutui kunnialla, kuka ammuttiin, kuka joutui häpeään, mitä\nehtoja vihollinen teki; sen kaiken he osaavat täydelleen kertoa\nsotilaskielellä, jota somistelevat uusmuotisilla kirouksilla. Ja\nkummallista on ajatella, mitä kenraalin kuosiin leikelty parta ja\nsiivoton leiripuku vaikuttaa vaahtoavien pullojen keskellä ja oluesta\npäihtyneiden aivojen parissa. Mutta teidän pitää oppia tuntemaan nämä\nmeidän aikakautemme häpeäpilkut, muuten voitte joutua kauheaan\npetinkoon.\n\nFLUELLEN.\nMnää sanon teil jottan, kapteen Gower: mnää kyll hoksan ett hän ei ol\nse mies, ku hän mieleläs tahdoisis ihmiste luulevan ett hän on. Jos\nmnää löydä läve hänen takistas, ni mnää sanon mitä mnää hänest meina.\n\n    (Rumpujen pärrytystä kuuluu.)\n\nKuuletteks? Kuningas on tull, ja mnuun pidäis puhuma hänen kansas siit\nsillast.\n\n    (Kuningas Henrik, Gloster ja sotureita tulee.)\n\nFLUELLEN.\nJumal varjelkko herr majesteetti?\n\nKUNINGAS HENRIK.\nMitä kuuluu, Fluellen? Tuletko sillan luota?\n\nFLUELLEN.\nKyll, armoline herr majesteet. Exeteri herttua on vähä tukevast\npuolustan siltta; fransklaise ova pötkin pakko, näettäk, ja siäl on\nteht vähä kovi ja vähä urhollissi töit. Viholine ol vähäl saad silla\nhalttuhus, mut hän ajettin takasi jälle, ja Exeteri herttua on ny silla\nhaltti. Sen mnää sano herr majesteetil, ett se herttua on yks urholine\nmies.\n\nKUNINGAS HENRIK.\nPaljonko olette väkeä menettänyt, Fluellen?\n\nFLUELLEN.\nViholise mieshukk on oll kovi suur, taitamattomast suur; mut mnää maar\npuolestan uskon ett herttua ei ol tapannu yhtikäs miest pait yht, joka\narvolas hirtetä kirko ryävämisest, yht Bardolph nimist, jos herr\nmajesteet tunte simmost miest: häne naamas on täynn pukami, näpylöi,\npahkoi ja valkjaliekei, ja häne huules puhalta häne nokkas, ja se on\nkun tuline hiil, välist sinine, välist punane: mut häne nokkas on ny\ntelotett ja häne valkjas on lopus.\n\nKUNINGAS HENRIK.\nTahtomme on, että kaikki sellaiset pahantekijät näin lopetetaan; ja\nannamme nimenomaisen käskyn että, marssiessamme halki maan, ei saa\nmitään kyläkunnilta kiskoa, ei mitään maksutta ottaa, ei ketään\nranskalaista solvata tai herjaavalla puheella loukata; sillä kun\nlaupeus ja julmuus lyövät arpaa kuningaskunnasta, niin saa lempein\npeluri ensimmäisen voiton.\n\n    (Torventoitauksia. Montjoy tulee.)\n\nMONTJOY.\nTe puvustani tiedätte ken olen.\n\nKUNINGAS HENRIK.\nSen tiedän; mitä muuta saan sinulta tietää?\n\nMONTJOY.\nHerrani tahdon.\n\nKUNINGAS HENRIK.\nAnna kuulla.\n\nMONTJOY.\nNäin sanoo kuninkaani: -- Sano Englannin Henrikille että, vaikka\nnäytämme kuolleelta, niin vain makaamme; varovaisuus on parempi soturi\nkuin hurjapäisyys. Sano hänelle, että olisimme voinut torjua hänet\ntakaisin Harfleurin luona, vaan emme nähnyt hyväksi puhkaista paisetta,\nennenkuin se oli täysin kypsä; nyt on meidän vuoromme puhua, ja äänemme\non käskevä. Englanti saa katua hulluuttaan, nähdä heikkoutensa ja\nihmetellä kärsivällisyyttämme. Käske häntä siis miettimään lunnaitaan,\njotka on laskettava sen mukaan, minkä verran tappioita olemme\nkärsineet, alamaisia menettäneet ja häväistystä suvainneet, joka,\ntäyden painon mukaan korvattuna, musertaisi hänen pienuutensa.\nTappioitamme palkitsemaan on hänen aarreaittansa liian köyhä;\nvuotamaamme verta sovittamaan hänen valtakuntansa nostoväki\nliian vähälukuinen, ja häväistyksestämme hänen oma persoonansa,\njalkoihimme polvistuneena, liian kehno ja arvoton hyvitys. Lisää\ntähän miekkasille-vaatimus, ja kaiken lopuksi sano hänelle, että hän on\npettänyt väkensä, jonka kuolemantuomio jo on julistettu. Näin laajalta\nherrani ja kuninkaani; sen pituinen toimeni.\n\nKUNINGAS HENRIK.\nMi nimesi? Ma virkasi jo tiedän.\n\nMONTJOY.\nMontjoy.\n\nKUNINGAS HENRIK.\nTeit hyvin tehtäväsi. Mene, kerro\nTää herrallesi: ma nyt en häntä etsi,\nVaan estämättä tahtoisin Calais'hen\nPakoni ottaa; sillä, totta puhein, --\nVaikk' ei lie viisas moinen tunnustus\nVarovan, viekkaan vihamiehen kuullen, --\nVäkeni taudista on heikontunut\nJa harvennut, ja pieni jäännös vastaa\nTöin tuskin yhtä monta ranskalaista;\nMut jos ne voimiss' ois, niin tiedä, airut,\nYks englantilais-jalkapari kantaa\nVois kolme ranskalaista. -- Anteeks, taivas,\nNäin että kerskaan! -- Ranskan ilmasta\nTuo pahe minuun tarttui; sitä kadun.\nSiis sano herralles, ett' olen tässä;\nLunnaani on tää huono, halpa ruumis,\nVäkeni heikko vain ja sairas vahti;\nMut sano: Herran nimeen minä tulen,\nVaikk' itse Ranska ja sen lisäks toinen\nMokoma naapuri mun tiellän' oisi.\nKas, tuossa vaivastasi! Mene nyt\nJa käske että herras tarkoin miettii:\nJos suo mun mennä, menen; vaan jos estää,\nNiin veripunallanne mustan maanne\nMa kirjavoin; nyt hyvästi, Montjoy!\nMun vastaukseni on ponsi tää:\nEn tässä tilass' etsi taistelua,\nMut tässä tilass' en myös sitä karta;\nSe sano herrallesi.\n\nMONTJOY.\nSen hälle sanon. Kiitos, majesteetti!\n\n    (Menee.)\n\nGLOSTER.\nNyt varmaan eivät hyökkää päällemme.\n\nKUNINGAS HENRIK.\nMe Herran turviss' ollaan, eikä heidän.\nPois sillalle! Jo tulossa on yö.\nMe joen taakse leiriin sijoitumme,\nJa aamull' edemmäksi marssitaan.\n\n                      (Menevät.)\n\n\nSeitsemäs kohtaus.\n\n    Ranskalainen leiri Agincourtin luona.\n\n    (Ranskan konnetaabeli, Rambures, Orleansin herttua,\n    Dauphin y.m. tulevat.)\n\nKONNETAABELI.\nJoutavia! Minulla on varukset parhaat koko maailmassa. Jospa jo olisi\npäivä!\n\nORLEANS.\nTeillä on erinomaiset varukset; mutta tehkää oikeutta minunkin\nratsulleni.\n\nKONNETAABELI.\nSe on paras ratsu koko Euroopassa.\n\nORLEANS.\nEikö se päivä jo valkene?\n\nDAUPHIN.\nPrinssi Orleans ja herra suurkonnetaabeli, te puhutte ratsuista ja\nvaruksista. --\n\nORLEANS.\nTe olette kumpaankin nähden niin varattu kuin mikään prinssi konsanaan.\n\nDAUPHIN.\nKuinka tämä yö on pitkä! Minä en vaihtaisi ratsuani mihinkään toiseen\nneljän jalan kulkevaan. Ah ça! Se ponnahtaa maasta, kuin olisi se\njouhilla täytetty, _le cheval volant_, Pegasus, _qui a les narines\nde feu_. Kun sillä ratsastan, niin lennän kuin haukka; se kiitää\nilmassa; maa laulaa, kun se sitä koskettelee; huonoinkin sarvikalvo sen\nkaviossa on sulosointuisempi kuin Hermeen huilu.\n\nORLEANS.\nSe on muskottipähkinän karvainen.\n\nDAUPHIN.\nJa tulinen kuin inkivääri. Se on elukka Perseusta varten; pelkkää ilmaa\nja tulta; maan ja veden jäykkiä alkuaineita siinä ei huomata muuta kuin\nsen tyyni säyseys, kun ratsastaja nousee sen selkään. Se on todellakin\nhevonen, se! Kaikki muut konit ovat raavaselukoita sen rinnalla.\n\nKONNETAABELI.\nTosiaankin, mylord, se on mitä täydellisin ja oivallisin hevonen.\n\nDAUPHIN.\nSe on kaikkien ratsujen kuningas; sen hirnunta on niinkuin valtiaan\nkäsky, ja sen ryhti vaatii kunnioitusta.\n\nORLEANS.\nRiittää jo tämä, hyvä lanko.\n\nDAUPHIN.\nEi, siinä ihmisessä ei ole älyä, joka ei leivosen noususta alkain\nlammasten karsinoimiseen asti voi vaihetellen ja arvokkaasti ratsuani\nylistellä; se aine on niin yltäkylläinen kuin meri; muuta merenhiekka\nkaunopuheisiksi kieliksi, niin on ratsustani niille kaikille kyllin\npuheainetta. Se on sen arvoinen, että valtiaan sopii siitä puhua, ja\nvaltiaan valtiaan sillä ratsastaa, ja koko maailman, niin tunnetun kuin\ntuntemattoman, syrjäyttäen kaikki muut toimensa, sitä ihmetellä.\nKirjoitin kerran sen ylistykseksi sonetin ja alotin näin: \"Oi, luonnon\nihme!\" --\n\nORLEANS.\nOlen kuullut sonetin eräälle lemmitylle näin alkavan.\n\nDAUPHIN.\nVarmaankin mukailu siitä, jonka minä kirjoitin juoksijalleni; sillä\nratsuni on minun lemmittyni.\n\nORLEANS.\nLemmittynne kantaa hyvin.\n\nDAUPHIN.\nNiin, minua; sehän on hyvän ja vasituisen lemmityn paras avu ja\nominaisuus.\n\nKONNETAABELI.\n_Ma foi!_ Minusta lemmittynne tässä taannoin oikein riivatusti\nrytkytteli selkäänne.\n\nDAUPHIN.\nKenties se teidän niin teki.\n\nKONNETAABELI.\nMinun ei ollut suitsitettu.\n\nDAUPHIN.\nOh, se oli kenties vanha ja säyseä, ja te olitte varmaankin riisunut\npois ranskalaiset roimahousunne ja ratsastitte, irlantilaisten soturien\ntapaan, ihokkaissa.\n\nKONNETAABELI.\nTehän näytte hyvin ymmärtävän ratsastustaitoa.\n\nDAUPHIN.\nOttakaa siis onkeen varoitukseni: ne, jotka näin ratsastavat, eivätkä\nratsasta varovasti, ajavat pian vetelään suohon; ennen sitten pidän\nhevoseni lemmittynäni.\n\nKONNETAABELI.\nYhtä hyvin näkisin että lemmittyni olisi mera.\n\nDAUPHIN.\nSanon sulle, konnetaabeli, että minun lemmitylläni on omat hiukset.\n\nKONNETAABELI.\nSiitä voisin yhtä hyvällä syyllä ylvästellä, jos lemmittyni olisi\nimisä.\n\nDAUPHIN.\n_La chien est retourné a son propre vomissement, et la truie lavée au\nbourbier; sinä käytät hyväksesi jos mitä.\n\nKONNETAABELI.\nVaan en hevostani lemmittynäni, enkä sananlaskua, joka niin vähän sopii\nasiaan.\n\nRAMBURES.\nHerra konnetaabeli, noissa varuksissa, jotka viime yönä näin\nteltassanne, onko niissä tähtiä vai auringoita?\n\nKONNETAABELI.\nTähtiä,\n\nDAUPHIN.\nJoitakuita niistä huomenna putoaa, varon ma.\n\nKONNETAABELI.\nEikä sittenkään taivaani tule vajaaksi.\n\nDAUPHIN.\nSaattaa niin olla, sillä teillä on niitä paljon liikaa; ja suurempi oli\nteillä kunnia, jos joitakuita olisi poissa.\n\nKONNETAABELI.\nAivan niinkuin ratsullanne on teidän kiitoksistanne; se juoksisi yhtä\nhyvin, vaikka osa kehuistanne viskattaisiin satulasta pois.\n\nDAUPHIN.\nJospa voisin sen selkään sälyttää kaikki sen ansiot! Eikö päivä koskaan\nvalkene? Huomenna minä kiidän peninkulman, ja matkani on kulkeva\nenglantilaisten naamojen päällitse.\n\nKONNETAABELI.\nNiin en sano minä, sillä pelkään että matkalla saan pitkän naaman.\nMutta soisin aamun valkenevan, että saisin englantilaisten korvia\nkuumentaa.\n\nRAMBURES.\nKuka uskaltaa lyödä vetoa kanssani kahdestakymmenestä vangista?\n\nKONNETAABELI.\nNe saadaksenne täytyy teidän itsenne ensin jotakin uskaltaa.\n\nDAUPHIN.\nOn keskiyö; menen pukeumaan aseisiin.\n\n    (Menee.)\n\nORLEANS.\nDauphin halaa aamua.\n\nRAMBURES.\nHän halaa syödä suuhunsa englantilaiset.\n\nKONNETAABELI.\nMinusta hän voi hyvin syödä ne, mitkä tappaakin.\n\nORLEANS.\nKautta daamini valkokäden, hän on urhea prinssi.\n\nKONNETAABELI.\nVannokaa daaminne jalan kautta, jotta hän voisi polkea valanne.\n\nORLEANS.\nHän on, suoraan sanoen, toimekkain ylimys koko Ranskassa.\n\nKONNETAABELI.\nHännässä häärääminen on tointa sekin, ja hänellä on aina semmoista\nhääräämistä.\n\nORLEANS.\nHän ei ole koskaan ketään loukannut, mikäli olen kuullut.\n\nKONNETAABELI.\nEikä huomennakaan sitä tee; se hyvä nimi tulee hänellä aina olemaan.\n\nORLEANS.\nMinä tiedän, että hän on urhoollinen.\n\nKONNETAABELI.\nMinulle on sen sanonut joku, joka tuntee hänet paremmin kuin te.\n\nORLEANS.\nKuka se?\n\nKONNETAABELI.\nItse hän sen minulle sanoi; ja sanoi, ettei hän välittänyt siitä, kuka\nsen sai tietää.\n\nORLEANS.\nSitä hänen ei tarvitsekaan; hänessä ei ole mitään salattua hyvettä.\n\nKONNETAABELI.\nTotisesti, on kuin onkin; sitä ei ole kukaan muu nähnyt kuin hänen\npalvelijansa; hänen urhoutensa on niinkuin haukka, peite silmillä: kun\nse tulee päivänvaloon, niin se sokenee.\n\nORLEANS.\nPaha koira puree.\n\nKONNETAABELI.\nSiihen lisään: hyvä liehakoitsee.\n\nORLEANS.\nJa siihen minä vastaan: oikeus pirullekin.\n\nKONNETAABELI.\nHyvin osattu: ystävänne on siis piru; mutta sen sananlaskun silmään\nminä isken ja sanon: hiiteen koko piru!\n\nORLEANS.\nTe olette sananlaskuissa vankempi; mutta -- hullu kaikki nuolensa\nampuu.\n\nKONNETAABELI.\nNyt ammuitte tyhjään.\n\nORLEANS.\nEipä ensi kertaa teihin ammuttu.\n\n    (Sanansaattaja tulee)\n\nSANANSAATTAJA.\nHerra suurkonnetaabeli, englantilaiset ovat vain viisitoistasataa\naskelta teltastanne.\n\nKONNETAABELI.\nKuka on kentän mitannut?\n\nSANANSAATTAJA.\nLord Grandpré.\n\nKONNETAABELI.\nUrhoollinen ja hyvin kokenut mies. -- Jospa jo päivä valkenisi! -- Voi,\nraukkaa Englannin Henrikkiä! Hän ei toivo päivän valkenemista, niinkuin\nme.\n\nORLEANS.\nMikä vaivainen, yksinkertainen raukka se Englannin kuningas, kun\npaksupäisen joukkonsa kanssa menee noin suin päin paulaan.\n\nKONNETAABELI.\nJos englantilaisissa olisi vähääkään älyä, niin juoksisivat tiehensä.\n\nORLEANS.\nSepä se heiltä puuttuu; sillä jos heidän päässään olisi vähääkään älyn\nvarustusta, eivät he mitenkään voisi pitää noin raskaita kypäriä.\n\nRAMBURES.\nTuo Englannin saarimaa se kasvattaa sangen urhoollisia eläimiä; sen\nverikoirat ovat verrattoman uljaat.\n\nORLEANS.\nYksinkertaiset koirat! jotka umpimähkään juoksevat venäläisen karhun\nsuuhun ja antavat rutistaa rikki kallonsa kuin mädän omenan. Voitte\nyhtä hyvin sanoa, että se kirppu on urhoollinen, joka syö aamiaisensa\njalopeuran kuonolla.\n\nKONNETAABELI.\nOikein osattu; ja ihmiset ovat verikoirain kaltaiset siinä, että\nkarkaavat äkeästi ja hurjasti päälle, jättäen älynsä kotiin vaimojensa\nluo; ja anna heille vain vahvasti häränpaistia ja rautaa ja terästä,\nniin he syövät kuin sudet ja tappelevat kuin paholaiset.\n\nORLEANS.\nNiin, mutta noilla engelsmanneilla on nyt saakelin niukalta sitä\nhäränlihaa.\n\nKONNETAABELI.\nSiis huomenna saamme nähdä, että heillä vain on halu syödä eikä\ntapella. Nyt on aika pukeutua aseisiin; tulkaa, alottakaamme sillä.\n\nORLEANS.\nOn kello kaks, mut ennen kymmentä On kukin saanut sata brittiä.\n\n    (Menevät.)\n\n\n\n\nNELJÄS NÄYTÖS.\n\n\n    (Kuoro esiintyy.)\n\nKUORO.\nMieleenne aikaa kuvitelkaa, milloin\nPimeys vaaniva ja heikko kuiske\nAvaran mailman kaikkeuden täyttää.\nYön likoharmaan kohdun kautta käy\nLeiristä leiriin hyminä niin hieno,\nEtt' asemillaan, vahti melkein kuulla\nVoi vastapäisen vahdin salakuiskeen.\nValkeita vastassa on valkeita;\nHimeän loimun läpi toinen linja\nVoi nähdä toisen tummahtavat kasvot;\nHepoa hepo uhmaa, puhkaisten\nKorskalla hirnullaan yön tylsän korvan;\nVasarat seppäin teltoiss' ahkerasti\nNiettaavat ritarien varuksia,\nKalkkeellaan turmahankett' ilmaisten.\nKylässä kukko laulaa, kellon kielelt'\nUnisen aamun kolmas hetki soi.\nLuvustaan ylpeillen ja uhkaa täynnä\nRennolla mielin Ranskan mies lyö arpaa\nNoist' engelsmanneist' ylenkatsotuista\nJa moittii rampaa, kähmeätä yötä,\nJok' inhan, riettaan noidan lailla poispäin\nNiin vitkaan liikkaa. Engelsmannit raukat,\nKuin teurasuhrit, valppaan tulen luona\nTyynesti istuvat ja päivän vaaraa\nMielessään mieteksivät; kolkoin katsein,\nKuopalla posket, nutut repaleina,\nKuun ällistävän silmissä he ovat\nKuin julmat aaveet. Nyt ken hänen näkee,\nTuon pienen joukon valtaherran, käyvän\nVahdista vahtiin, telttaan teltasta,\nHuudahtaa: Kunnia ja kiitos hälle!\nHän kulkee, näet, ja katsoo väkeään,\nHymyillen sanoo huomenta ja kutsuu\nMaanmiehiks heitä, veljiks, ystäviksi.\nKuningaskasvoillaan ei merkkiäkään,\nEtt' uhittava joukko häntä saartaa;\nYön valvotun ja raskaan osaksi\nHän verevyyttään tilkkaakaan ei uhraa;\nOn näkö raitis, raukeuden hän peittää\nIlokatseella ja arvon suloudella,\nNiin että pelkur' raukka, äsken kalvas,\nJuo lohdutusta hänen katseistaan.\nRunsaita armolahjojaan, kuin päivä,\nKaikille hänen silmäns' aulis jakaa,\nSulattain valjun pelon. -- Tässä näette,\nJalot ja halvat, töhrimällä tehdyn\nHätäisen kuvan Henrikistä yössä.\nNyt näyttämöstä tulee tappotanner,\nMiss' Agincourtin nimen surkeasti\nHäpeään saatamme, kun kolmin, neljin\nKatalin, tylsin miekoin naurettavan\nPidämme tappelun. Mut katselkaa\nJa todeks valetyömme kuvailkaa.\n\n                     (Poistuu.)\n\n\nEnsimmäinen kohtaus.\n\n    Englantilaisten leiri Agincourtin luona.\n\n    (Kuningas Henrik, Bedford ja Gloster tulevat.)\n\nKUNINGAS HENRIK.\nNiin, totta, Gloster, suuri täss' on vaara,\nMut sitä suuremp' olkoon miehuutemme.\nHuomenta, veli Bedford! -- Herra taivaan!\nHyvyyden siemen pahassakin piilee,\nKun vain sen huolell' esiin etsimme.\nMeit' ilkinaapur' ajaa varhain työhön,\nSe terveydeks on vain ja vauraudeksi;\nHän ulkoinen on omatuntomme\nJa varoittaja, joka saarnaa meille,\nEtt' olisimme valmiit eroon täältä.\nNäin lauhastakin löydät hunajaa,\nJa itse perkele on opiks sulle.\n    (Erpingham tulee.)\nHuomenta, vanha Thomas Erpingham!\nParempi valkopäälles pehmyt pielus\nKuin Ranskan kova nurmi.\n\nERPINGHAM.\n                         Eikä, herra;\nTää vuode mulle parempi; nyt sanon:\nNäin makaan niinkuin kuningas.\n\nKUNINGAS HENRIK.\n                               On hyvä,\nKun esimerkin vuoksi meille vaiva\nKäy rakkaaksi: näin henki keventyy,\nJa mielen elpyessä elimetkin,\nJotk' äsken oli kuolleet, tunkkaisesta\nHeräävät haudastaan ja liukkahasti\nTaas liikkuvat kuin käärmeet kesineet.\nSir Thomas, kaapus mulle lainaa. -- Veikot,\nTerveiset viekää leiriin prinsseille,\nMun puolestani heitä huomennelkaa\nJa heti telttahani kutsukaa.\n\nGLOSTER.\nSen teemme, majesteetti.\n\n    (Gloster ja Bedford menevät.)\n\nERPINGHAM.\n                         Kuninkaani,\nSeuraanko teitä?\n\nKUNINGAS HENRIK.\n                 Älä, uljas urho;\nKäy veljieni kanssa loordein luo;\nPoveni kanssa mielin neuvotella,\nJa silloin min' en muuta seuraa tahdo.\n\nErpingham.\nJumala siunatkoon sinua, jalo Henrik!\n\n    (Menee.)\n\nKUNINGAS HENRIK.\nSua, vanha sydän, myös! Iloksi haastat.\n\n    (Pistooli tulee.)\n\nPISTOOLI.\n_Qui va là?_\n\nKUNINGAS HENRIK.\nYstävä.\n\nPISTOOLI.\nTee mulle selko: sotaherrako\nVai alhainenko olet, halpa solttu?\n\nKUNINGAS HENRIK.\nMin' olen komppanian päällikkö.\n\nPISTOOLI.\nVäkevän peitsen kantajako olet?\n\nKUNINGAS HENRIK.\nOlen oikein. Ken te olette?\n\nPISTOOLI.\nYht' ylvä ylimys kuin keisari.\n\nKUNINGAS HENRIK.\nSiis olet kuningasta ylevämpi.\n\nPISTOOLI.\nKuningas helmi on ja kultamuru,\nSuloinen poika, maineen aaluva,\nSukua hyvää, vankka nyrkiltään;\nSuutelen vanhaa saapastaan ja lemmin\nSydänsyillä tuota lemmen veitikkaa.\nMik' on sun nimes?\n\nKUNINGAS HENRIK.\n                   Henrik _le Roi_.\n\nPISTOOLI.\n_Le Roi!_ Cornwallilainen nimi: Cornwallinko olet laumaa?\n\nKUNINGAS HENRIK.\nEn, olen Walesin mies.\n\nPISTOOLI.\nTunnetko Fluellenin?\n\nKUNINGAS HENRIK.\nTunnen.\n\nPISTOOLI.\nSano hälle, että Taavin päivänä koputan häntä sipulillaan kalloon.[7]\n\nKUNINGAS HENRIK.\nÄlkää vain sinä päivänä pitäkö tikaria lakissanne, ettei hän sillä\nteitä koputtaisi kalloon.\n\nPISTOOLI.\nOletko hänen ystäviään?\n\nKUNINGAS HENRIK.\nVieläpä hänen sukulaisensakin.\n\nPISTOOLI.\nSiis siitä sinulle figo.\n\nKUNINGAS HENRIK.\nKiitoksia vain! Jumalan haltuun!\n\nPISTOOLI.\nNimeni on Pistooli nimeltä.\n\nKUNINGAS HENRIK.\nSopiva nimi niin rajulle miehelle.\n\n    (Fluellen ja Gower tulevat eri tahoilta.)\n\nGOWER.\nKapteeni Fluellen!\n\nFLUELLEN.\nJestas sentä, puhukka hiljemppä! Se on kaikke suuremp ihmetys koko\nyhteses mailmas, ett oikkeoi ja vanhoi sotareklamentei ja laei ei\nseorat. Jos te vaa otaisitt päällen se vaeva ja tutkisisitt suuren\nPompejukse sotti, nii te näkisitt, sen mnää takka, etei Pompejukse\nleiris oli mittä lorularui ja hölynpölyi; te näkisitt, sen mnää takka,\nett sodan tempu, ja akuraatisuus siin, ja tarvat siin, ja raittius\nsiin, ja kohtaus siin ol toist sortti.\n\nGOWER.\nHaa! Vihollinen on äänekäs; olemme koko yökauden hänestä kuulleet.\n\nFLUELLEN.\nJos viholline on kaaho, hölmö ja höpöttäjä, onks, luulettak, soveljast,\nett me kans ollan kaahoi ja hölmöi ja hopöttäji? Sanokka omantunton\nmukka.\n\nGOWER.\nKyllä puhun hiljempaa.\n\nFLUELLEN.\nMnää pyydän ja rukkoilen teit, tehkä se.\n\n    (Gower ja Fluellen menevät.)\n\nKUNINGAS HENRIK.\nVaikk' onkin kuosi hällä vanhanlainen,\nNiin valpas on tuo Walesin mies ja reipas.\n\n    (Bates, Court ja Williams tulevat.)\n\nCOURT.\nVeli John Bates, päivä se tuolla kai koittaa?\n\nBATES.\nNiin kai; mutta ei ole suurta syytä toivoa päivän tuloa.\n\nWILLIAMS.\nNäemme tuolla päivän alun, mutta luulenpa, ettemme näe koskaan sen\nloppua. -- Kuka siellä!\n\nKUNINGAS HENRIK.\nYstävä.\n\nWILLIAMS.\nKenen kapteenin komannossa palvelette?\n\nKUNINGAS HENRIK.\nThomas Erpinghamin.\n\nWILLIAMS.\nVanha, hyvä päällikkö, ja sangen ystävällinen herra. Sanokaa, mitä\najattelee hän tilastamme?\n\nKUNINGAS HENRIK.\nSamaa kuin särkälle ajautuneet, jotka vain odottavat, milloin ensi\nluode heidät huuhtoo pois.\n\nBATES.\nEikö hän ole kuninkaalle ajatustaan sanonut?\n\nKUNINGAS HENRIK.\nEi, eikä hänen tulekaan sitä tehdä. Sillä -- voinhan sen teille sanoa\n-- luulen että kuningas on vain ihminen niinkuin minäkin; orvokki\ntuoksuu hänen nenäänsä samalta kuin minunkin; ilmankansi näyttää\nhänelle samallaiselta kuin minullekin; kaikki hänen aistinsa ovat\nihmisen aistien kaltaiset; kuninkaan loisto sikseen, hän\nalastomuudessaan on pelkkä ihminen, ja vaikka hänen tunteensa kohoavat\nkorkeammalle kuin meidän, niin laskevat ne kuitenkin samalla vauhdilla,\nkun ne taas laskevat. Siis jos hän, niinkuin nyt me, näkee syytä olevan\npelkoon, niin on hänen pelkonsa epäilemättä samanlaatuinen kuin meidän.\nMutta järjenmukaisesti ei pitäisi kenenkään häneen istuttaa pelon\nituakaan, jott'ei hän, sitä näyttäessään, saattaisi joukkoansa\nalakuloiseksi.\n\nBATES.\nOlkoonpa hän ulkonaisesti kuinka uljas tahansa, niin uskon että, vaikka\nonkin kylmä yö, hän nyt mielellään istuisi kaulaansa myöten Thamesissa,\nja minä hänen kanssaan, maksoi mitä maksoi, kun vain täältä\npäästäisiin.\n\nKUNINGAS HENRIK.\nTotisesti, sanon parhaan tuntoni mukaan ajatukseni kuninkaasta: uskon,\nettei hän toivoisi olevansa muualla, kuin missä hän on.\n\nBATES.\nSilloin toivoisin, että kuningas olisi täällä ypö yksin, niin hän voisi\nolla varma siitä, että hänet lunastettaisiin irti, ja monen ihmisraukan\nhenki pelastuisi.\n\nKUNINGAS HENRIK.\nEttepä toki hänelle niin pahaa suone, että toivoisitte hänen olevan\ntäällä ypö yksin, vaikka niin vain sanotte koetellaksenne toisten\nmieltä. Minä luulen, etten voisi missään niin tyytyväisenä kuolla kuin\nkuninkaan seurassa, kun hänen asiansa on oikea ja hänen sotansa\nkunniallinen.\n\nWILLIAMS.\nSe on enemmän, kuin mitä me tiedämme.\n\nBATES.\nNiin, tai enemmän kuin mitä meidän on lupa tiedustella, sillä me\ntiedämme kyllin, kun tiedämme että olemme kuninkaan alamaiset. Jos\nhänen asiansa on väärä, niin kuuliaisuutemme kuningasta kohtaan\npuhdistaa meidät kaikesta syystä.\n\nWILLIAMS.\nVaan jos asia ei ole hyvä, niin on kuninkaan itsensä raskas tili\ntehtävä, kun kaikki jalat ja kädet ja päät, jotka tappelussa on\nkatkaistu, liittyvät yhteen viimeisenä päivänä ja huutavat kaikki: --\n\"me kuolimme siellä ja siellä\", toiset kiroten, toiset huutaen\nhaavuria, toiset vaikerrellen vaimojaan, jotka jäivät köyhyyteen,\ntoiset maksamattomia velkojaan, toiset lapsiaan, jotka jäivät\nkasvattamatta. Varon että harvat niistä autuaina kuolevat, jotka\ntappelussa kuolevat, sillä kuinka he voivat kristityn mielellä mitään\ntoimittaa, kun heillä on vain verta mielessä? Jos nyt nämä ihmiset\neivät autuaina kuole, niin on se paha asia kuninkaalle, joka heidät\nsiihen johti, koska olisi vastoin kaikkia alamaisuuden sääntöjä olla\nhäntä kuulematta.\n\nKUNINGAS HENRIK.\nSiis, jos poika, jonka hänen isänsä on lähettänyt kaupantekoon,\nsynnissään hukkuu merellä, olisi hänen syntivelkansa, teidän\nsääntöjenne mukaan, isän päähän pantava, joka hänet lähetti; tai jos\npalvelija, joka isäntänsä käskystä kuljettaa rahasummaa, joutuu\nrosvojen käsiin ja kuolee monet sovittamattomat vääryydet tunnollaan,\nniin te sanotte että isännän elinkeino on syynä palvelijan kadotukseen.\nMutta niin ei ole laita: kuningas ei ole velvollinen vastaamaan\njokaisen erityisen soturin kuolemasta, ei isä poikansa, eikä isäntä\npalvelijansa; sillä he eivät tahdo heidän surmaansa, kun tahtovat\nheidän palvelustaan. Sitä paitsi, ei ole sitä kuningasta, olkoon hänen\nasiansa vaikka kuinka puhdas, joka, jos se tulee miekan ratkaistavaksi,\nvoi sen aivan tahrattomilla sotureilla päätökseen ajaa. Toisia kenties\npainaa verivelka, joka on tehty tahallisella ja vakaalla murhan\naikomuksella; toiset ovat viekoitelleet neitosia väärillä valoilla ja\ntyhjillä lupauksilla; toiset ovat paenneet sodan turviin, kun ensin\novat ryöstöllä ja rosvoamisella rauhan valkean poven tahranneet. Jos\nnyt nämä ihmiset ovat väistäneet lain ja välttäneet luonnollisen\nrangaistuksen, niin, vaikka voivatkin ihmisiä paeta, heillä ei\nkuitenkaan ole siipiä, millä päästä Jumalaa pakoon. Sota on Hänen\nruokansa, sota on Hänen kostonsa; niin että ihmisiä nyt tässä kuninkaan\nsodassa rangaistaan siitä, mitä ennen ovat kuninkaan lakeja vastaan\nrikkoneet; missä kuolemaa pelkäsivät, siinä pelastivat henkensä, ja\nmissä luulivat turvassa olevansa, siinä hukkuivat. Jos he siis kuolevat\nvalmistumattomina, niin ei kuningas ole enemmän syypää heidän\nkadotukseensa, kuin hän ennen oli syypää niihin jumalattomuuksiin,\njoista heitä nyt rangaistaan. Jokaisen alamaisen velvollisuus on\nkuninkaan käytettävänä, mutta jokaisen alamaisen sielu on hänen omassa\nhallussaan. Siis tulisi jokaisen soturin sodassa tehdä niinkuin\njokaisen sairaan tautivuoteellaan: huuhtoa pois kaikki tomunhiukkeet\nomaltatunnoltaan; ja jos hän näin kuolee, on kuolema hänelle voitto;\njos hän ei kuole, niin oli se aika siunaukseksi käytetty, joka\ntällaisen valmistuksen sai toimeen; ja se, joka hengissä pääsee, ei\ntekisi syntiä, jos ajattelisi, että, kun hän Jumalalle teki näin\nvapaaehtoisen tarjouksen, Jumala sallii hänen sinä päivänä pelastua,\njotta hän näkisi Hänen suuruutensa ja neuvoisi muillekin, miten heidän\ntulee valmistautua.\n\nWILLIAMS.\nVarma on että jokainen, joka pahuudessa kuolee, saa itse kantaa syyn\npahuudestaan; kuninkaan ei tule siitä vastata.\n\nBATES.\nEn tahdo, että hän minusta vastaisi, ja kuitenkin olen päättänyt\ntaistella kuin mies hänen puolestaan.\n\nKUNINGAS HENRIK.\nItse kuulin kuninkaan sanovan, että hän ei tahdo tulla lunastetuksi.\n\nWILLIAMS.\nNiin, sen hän vain sanoi, jotta me hyvillä mielin taistelisimme; mutta\nkun kurkkumme on poikki, voi hän kyllä tulla lunastetuksi, ja me emme\nole siitä sen viisaampia.\n\nKUNINGAS HENRIK.\nJos elän ja sen näen, niin en enää koskaan usko hänen sanoihinsa.\n\nWILLIAMS.\nSiinäpä tekisitte hänelle aika kepposet, hitto olkoon! Se on\nvaarallinen naurispyssyn laukaus, minkä yksityisen vaivaisen\ntyytymättömyys voi ampua yksinvaltiasta kohti! Yhtä hyvin voisitte\nyrittää muuttaa aurinkoa jääksi, viuhtomalla sen kasvoja riikinkukon\nhöyhenellä. Vai ette enää koskaan usko hänen sanoihinsa! Se vasta on\nhupsun puhetta!\n\nKUNINGAS HENRIK.\nOjennuksenne on vähän liian törkeä. Suuttuisin teihin, jos se\nsoveltuisi aikaan.\n\nWILLIAMS.\nOtelkaamme, jos jäätte eloon.\n\nKUNINGAS HENRIK.\nOlkoon menneeksi!\n\nWILLIAMS.\nMistä sinut tunnen?\n\nKUNINGAS HENRIK.\nAnna minulle jokin pantti, niin kannan sitä lakissani; jos milloinkaan\nuskallat sitä tunnustaa, niin olen valmis otteluun.\n\nWILLIAMS.\nTuossa hansikkaani! Anna sinäkin minulle omasi.\n\nKUNINGAS HENRIK.\nTuossa!\n\nWILLIAMS.\nTätä minä myöskin kannan lakissani; jos milloinkaan huomispäivän\njälkeen tulet luokseni ja sanot: \"tuo on minun hansikkaani\", niin,\nkautta tämän käden, lyön sinua korvalle.\n\nKUNINGAS HENRIK.\nJos niin kauan elän, niin totta sen takaisin vaadin.\n\nWILLIAMS.\nYhtä mielelläsi antaisit hirttää itsesi.\n\nKUNINGAS HENRIK.\nHyvä! Minä sen teen, vaikkapa tapaisin sinut kuninkaan seurassa.\n\nWILLIAMS.\nPidä sanasi; hyvästi!\n\nBATES.\nOlkaa ystäviä, te englantilaiset narrit, olkaa ystäviä; meillä on\nkyllin ranskalaista kinaa; sopikaa ensin siitä, jos voitte.\n\nKUNINGAS HENRIK.\nTotta totisesti, ranskalaiset voivat panna kaksikymmentä ranskalaista\nkruunua yhtä vastaan siitä, että lyövät meidät, sillä ne ovat heidän\nomilla hartioillaan; mutta englantilaisten puolelta ei ole\nvaltiopetosta leikellä ranskalaisia kruunuja, ja huomenna kuningas itse\non oleva sellainen leikkelijä.\n\n    (Sotamiehet menevät.)\n\nKuninkaan päähän kaikki! Henki, sielu,\nJa velat, vaimot, lapset, synnit, kaikki\nKuninkaan niskaan! -- Hän saa kaikki kantaa.\nTukala sääty, vallan kaksoisveli,\nJokaisen hölmön juorunnalle altis,\nJonk' äly ulottuu vain omiin tuskiin!\nKuink' usein kuningas saa kaivata\nSit' iloa, jot' yksityinen nauttii?\nJa mit' on kuninkaalla, jota tällä\nEi olisi, pait loisto, tyhjä loisto?\nJa mitä oot sa, jumaloitu loisto?\nMik' olet jumala, kun tuskaa maallist'\nEnemmän kärsit, kuin sun palvojasi?\nMitk' ovat tulosi? Ja mitkä korkos?\nOi, loisto, näytä mulle arvosi!\nMik' on tuon jumaloitsemises ydin?\nMuut' oletko kuin aste, nimi, muoto,\nJok' aiheuttaa muissa pelkoa?\nVähemmän onnellinen sinä olet\nPelättynä kuin nämä pelossaan.\nIhanan ihastelun sijast' usein\nSaat juoda imartelun myrkkyä.\nKäy kipeäksi, sinä suuri suuruus,\nJa käske loistos sinut parantaa!\nLuuletko että kuumeenpolte poistuu\nNimistä, joita mairittelu liehtoo?\nSe syvää kumarrusta pakeneeko?\nKun käsket kerjäläisen polvistua,\nSen onko terveyskin käskyissäs?\nEi, uni ylpeä, sä viekkahasti\nKuninkaan rauhan kanssa ilvehdit!\nKuningas olen, tunnen sun, ja tiedän,\nEtt' öljy ei, ei omena, ei valtikka,\nEi miekka, sauva, kuninkuuden kruunu,\nEi vaippa, kullan ommeltu ja helmin,\nEi pöyhkeilevä arvonimi-sarja,\nEi valtaistuin, eikä kiillon tulva,\nMi tämän mailman jyrkkää rantaa huuhtoo,\nEi, kaikki tää, tää uljaan uljas loisto\nKuningasvuoteess' ei niin hyvin nuku,\nKuin orja raukka, joka, vatsa täynnä\nJa mieli hilpeänä, panee maata,\nHiellä saatu leipä ruokanaan,\nEi hirmuyötä näe, lasta hornan,\nVaan ratsasmiesnä koista päivän laskuun\nHikoilee Phoiboon katseesta ja nukkuu\nElysiumiss' yönsä; nousee varhain\nJa auttaa ratsaille Hyperionin;\nNäin noutaa vuoden ikikulkua\nEtuisaa vaivaa nähden hautaan asti.\nJos loistoa ei ois, niin moinen raukka,\nJok' unta vääntää yöt ja reutoo päivät,\nKuninkaalt' etukäden veis ja voiton.\nMaan rauhan jäsen, orja, nauttii rauhaa,\nEik' arvaa paksut aivot, kuinka paljon\nKuningas valvoo turvatakseen rauhaa,\nJost' etu talonpojalla on suurin.\n\n    (Erpingham tulee.)\n\nERPINGHAM.\nPoisolostanne huolissaan on loordit,\nHe kautta leirin teitä etsivät.\n\nKUNINGAS HENRIK.\nRitari, hyvä vanhus, kokoon heidät\nTuo telttaani; siell' ennen sua olen.\n\nERPINGHAM.\nKäskynne täytän.\n\nKUNINGAS HENRIK.\n                 Sodan jumala!\nKaraise urhojeni sydämmet;\nHeit' älä pelkoon saata; laskukyky\nHeilt' ota pois, jos vihollisen luku\nVie heiltä luonnon. -- Herra, älä tänään,\nOi, älä tänään, muista rikosta,\nJonk' isä teki anastaissaan kruunun!\nRichardin ruumiin laitoin uuteen maahan\nJa katumuksen kyyneleitä sille\nOmistin enemmän, kuin mitä siitä\nVäkisin vietiin veripisaroita.\nViissataa köyhää vuodess' elätän;\nKahdesti päivässä he ylentävät\nKätensä kuihtunehet taivaaseen,\nAnoen anteeks tätä verivelkaa;\nKaks kappelia olen rakentanut,\nMiss' synkän vakaat papit rauhaan laulaa\nRichardin sielun; teen viel' enemmän;\nVaikk' kaikki, mitä tehdä voin, on turhaa,\nKun katumus tään kaiken jälkeen tulee\nRukoillen anteeks'antoa.\n\n    (Gloster tulee.)\n\nGloster.\n                         Kuningas!\n\nKUNINGAS HENRIK.\nSe Glosterinko ääni on? Niin oikein,\nAsias tiedän, oiti seuraan sua: --\nYstävät, päivä, kaikki vartoo mua.\n\n                        (Menevät.)\n\n\nToinen kohtaus.\n\n    Ranskalaisten leiri.\n\n    (Dauphin, Orleans, Rambures ynnä muita tulee.)\n\nORLEANS.\nAseemme koitar kultaa; ylös, loordit!\n\nDAUPHIN.\n_Montez à cheval!_ Heponi! Hoi, _laqual_!\n\nORLEANS.\nMik' ylvä luonto!\n\nDAUPHIN.\n_Via! -- les eaux et la terre_ --\n\nORLEANS.\n_Et puis l'air et le feu_ --\n\nDAUPHIN.\n_Ciel!_ lanko Orleans! --\n    (Konnetaabeli tulee.)\nNo, herra konnetaabeli?\n\nKONNETAABELI.\n                        Haa, kuulkaas,\nKuin ratsut hirnuu sotaa!\n\nDAUPHIN.\n                          Selkään siis,\nJa kylkeen kannus, että veri lämmin\nSirahtaa brittein silmiin, sammuttain\nNe ylenpalttisella miehuudella.\nHaa!\n\nRAMBURES.\nHeill' itketätte ratsujemme verta?\nKuink' omat heidän kyyneleensä nähdään?\n\n    (Sanansaattaja tulee.)\n\nSANANSAATTAJA.\nJo asennoss' on britti, Ranskan päärit!\n\nKONNETAABELI.\nRatsaille, prinssit uljaat, joutuun, joutuun!\nKun näette vain tuon kurjan nälkälauman,\nNiin loistonne se heistä sielun imee\nJa jättää heille tyhjän ihmiskuoren.\nEi tässä kyllin työtä käsillemme,\nEi verta noiden suonissa sen vertaa,\nEtt' täplän saisi joka kirkas säilä,\nJonk' urho Ranskan tänään paljastaa\nJa saaliin puuttehesta tuppeen pistää.\nJos heihin hiukan hengitämme vain,\nNiin miehuutemme höyry heidät kaataa.\nOn kieltämätönt' aivan, hyvät herrat,\nEtt' talonpojat nuo ja kuormaväki,\nJok' asentomme ympärillä häärää\nJa hyödytönnä toimii, -- ne jo riittäis\nRomusta tuosta puhdistamaan kenttää,\nMe vaikka vuoren rinteell' alallamme\nVain seisoisimme jouten katsojina;\nMut sit' ei arvo salli. Mitä siis?\nVain turhan pienen pientä tehkäämme,\nNiin kaikk' on tehty. Sitten torvi soikoon,\nRatsaillenousuun merkin antakoon;\nSill' ajostamme maa niin vauhkoontuu,\nEtt' Englanti jo pelost' antautuu.\n\n    (Grandpré tulee.)\n\nGRANDPRÉ.\nMiks viivytte niin kauan, Ranskan loordit?\nNuo nahkaans' arostavat saarihaaskat\nRumaksi rumentavat aamukentän;\nLippunsa retkottaa kuin uudinrievut,\nJoit' ilkkuin Ranskan ilma ravistaa.\nLoislaumaa ällistyen, ylvä Mars\nRuosteisen kypärhäkin takaa kurkkaa;\nKuin seikot pystyss' istuu ratsumiehet,\nKädessä tulisoitot; koniraukkain\nPäät roikkuu, nahka retkuu, lanteet värjyy,\nIskottuu rääppä silmään raukeaan,\nKuolaimet velton kalpeassa suussa\nLikaiset ruohon puruist' on ja jäykät;\nJa teloittajat, hävyttömät korpit,\nPään päällä leijuu, aikaans' odotellen.\nKuvaus ei voi sanoin selitellä\nEloa moisen sotarintaman,\nJok' elottomalt' elossaankin näyttää.\n\nKONNETAABELI.\nRukoilleet ovat jo ja kuoloon valmiit,\n\nDAUPHIN.\nRuokaako heille annetaan ja vaatteet\nJa kaakki-vaivaisilleen apetta\nJa sitten heitä taistoon vaaditaan?\n\nKONNETAABELI.\nPois viel' on lippumieheni. Mut eespäin?\nMa torvettajalt' otan viirin, jota\nKiireessä käytän. Taistoon joutumalla!\nJo aika rientää, päiv' on korkealla.\n\n                           (Menevät.)\n\n\nKolmas kohtaus.\n\n    Englantilaisten leiri.\n\n    (Englantilaista sotaväkeä; Gloster, Bedford,\n    Exeter, Salisbury ja Westmoreland tulevat.)\n\nGLOSTER.\nKuningas missä on?\n\nBEDFORD.\n                   Hän ratsastanut\nOn Ranskan sotarintaa silmäämään.\n\nWESTMORELAND.\nKuuskymment' tuhatta on miestä heillä.\n\nEXETER.\nViis yhtä vastaan, lisäks kaikki terveet.\n\nSALISBURY.\nVarjelkoon Herra! Julma ylivoima!\nHyvästi, prinssit! Toimeen käyn. Jos ennen\nEi tavata kuin vasta taivaassa,\nNiin ilon jäähyväiset, kelpo Bedford, --\nTe, jalo Gloster, -- tekin, Exeter, --\nJa lanko, te, -- hyvästi, urhot kaikki!\n\nBEDFORD.\nHyvästi, Salisbury! Sua onni kaitkoon!\n\nEXETER.\nHyvästi, loordi! Sodi niinkuin mies!\nMut loukkaanhan sua kehotuksellani,\nTäysverist' olet urhon rotua.\n\n    (Salisbury menee.)\n\nBEDFORD.\nNiin täynnä urheutta kuin hyvyyttäkin,\nJa kummassakin ruhtinaallinen.\n\n    (Kuningas Henrik tulee.)\n\nWESTMORELAND.\nJos tässä kymmenenkin tuhatt' oisi\nKotoista miestä moista; joilla tänään\nEi ole työtä!\n\nKUNINGAS HENRIK.\n              Ken se moista toivoo?\nWestmoreland lankoko? -- Ei, hyvä lanko;\nJos meidät kuolo merkkii, kyllin meistä\nOn hukkaa maallemme; jos eloon jäämme,\nMin harvemmat, sen suurempi on maine.\nJumalan olkoon tahto! Sen vain sanon:\nÄl' yhtäkään sa miestä lisää toivo.\nNimessä Zeun, en ole kullanahne,\nEn kysy, kuka varoillani elää,\nEn sure, jos ken vaatteitani käyttää,\nEn huoli moisist' ulkoseikoista;\nMut syntiä jos kunnian on himo,\nNiin elävistä olen syntisin.\nEi, Englannist' ei miestä yhtäkään!\nEn parhaan toivonikaan nimessä,\nEn, jumalauta, kunniaa sen vertaa\nVoi antaa pois, kuin veis mult' yksi lisää!\nEi, miest' ei yhtään lisää! Ennen huuda,\nWestmoreland, kaiken sotajoukon kuullen,\nJos kellä halua ei taistella,\nNiin menköön matkaan; passins' oiti saakoon\nJa kukkaroonsa rahaa matkaa varten.\nSen kanssa yhdess' emme tahdo kuolla,\nKen pelkää kuolla meidän seurassamme.\nTää päivä Crispianuksen on pyhä:[8]\nKen tästä päiväst' eloon jää ja kotiin\nHengissä palaa, seisaalleen hän nousee,\nKun lausut päivän tään, ja oikoo varttaan,\nKun kuulee nimen Crispianuksen.\nKen tänään henkiin jää ja vanhaks elää,\nHän joka vuosi viettää juhlailtaa\nJa sanoo: \"huomenna on Crispianus\";\nJa hihan nostaa, näyttää arpensa\nJa sanoo: \"nuo sain Crispianuksena\".\nOn vanhan muisti huono; vaan jos kaikki\nHän unhottaa, niin muistaa, lisäämällä,\nMit' urhotöitä tänäpänä teki.\nJa silloin meidän nimet, hänen suussaan;\nNiin tuttavat kuin arkinaiset sanat --\nKuningas Henrik, Bedford, Exeter,\nWarwick ja Talbot, Salisbury ja Gloster --\nNe maljain vaahdotessa muistiin elpyy.\nTarinan ukko kertoo pojalleen,\nJa tästä päiväst' alkain aikain loppuun\nEi päivä Crispianuksen niin pääty,\nEtt'emme tulis puheeks me, me harvat,\nMe onnellisen harvat, veljet kaikki.\nKen tänään kanssain verta vuodattaa,\nOn veljeni; jos kuinka halpa olkoon,\nNiin tämä päivä hänet aateloi.\nJa herrat Englannin, nyt vuoteell' ollen,\nKiroovat kerran, ett'ei olleet täällä,\nNoloina kuunnellen, kun joku haastaa,\nJok' oli Crispianuksena myötä.\n\n    (Salisbury tulee.)\n\nSALISBURY.\nVälehen valmistukaa, majesteetti;\nKomeina riveiss' ovat ranskalaiset\nJa viipymättä meihin hyökkäävät.\n\nKUNINGAS HENRIK.\nValmist' on kaikki, jos on miehuus valmis.\n\nWESTMORELAND.\nSen vieköön, jonka miehuus nyt jää jälkeen!\n\nKUNINGAS HENRIK.\nApua Englannist' et enää toivo?\n\nWESTMORELAND.\nJumala suokoon, että te ja minä\nAvutta voisimme ja yksin kestää\nTään taistelun!\n\nKUNINGAS HENRIK.\n                Nyt meiltä toivot pois\nViistuhat miestä; parempi se sentään,\nKuin että meille toivot yhden lisää. --\nToimeensa kukin! Herra teitä kaitkoon!\n\n    (Torventoitauksia. Montjoy tulee.)\n\nMONTJOY.\nKuningas Henrik, kysyn vielä kerran:\nSopia tahdotko nyt lunnaistasi,\nEnnenkuin taattu tappios on varma:\nNiin, totta, lähell' olet kurimusta,\nEtt' ottaa sinut pyörre. Armosta\nSua vielä pyytää konnetaabeli\nVäkesi taivuttamaan katumukseen,\nNiin että sielut rauhass' eroaisi\nKentiltä näiltä, missä ruumis-raukkain\nMädätä täytyy.\n\nKUNINGAS HENRIK.\n               Ken sun lähetti?\n\nMONTJOY.\nRanskanmaan konnetaabeli.\n\nKUNINGAS HENRIK.\nVie hälle sama vastaus kuin viimein:\nMun ensin lyökööt, sitten luuni myökööt.\nJumala! Miks näin raukkaa ivataan?\nMies, joka jalopeuran eläessä\nSen nahan möi, ajossa itse kuoli.\nMonenkin meidän ruumis täällä varmaan\nKotoisen haudan saa, ja vaskeen siihen\nTään päivän teot piirretään, sen takaan.\nNe, jotka sankarluunsa Ranskaan jättää,\nUroina kuollen, vaikk' on tunkioonne\nNe haudattuina, kuulun nimen saavat;\nAurinko heitä tervehtää ja taivoon\nSuitseena nostaa heidän kunniansa,\nMut ruumiit teiltä ilman myrkyttää,\nHaisullaan siittäin Ranskaan ruttotaudin.\nSiis brittiemme tarmon voima nähkää:\nKuolleinakin, kuin kimmoava kuula,\nNe uuteen tuhon vauhtiin ponnahtaa\nJa hävitys- ja murhetyötään uusii.\nSuvaitkaa että haastan ylvästellen:\nSanokaa teidän konnetaabelille,\nEtt' olemme vain arkisotureita;\nVetiset marssit hankalilla mailla\nKorut ja kullat meist' on tahrinut;\nEi sotajoukoss' ole siiven tynkää --\nJok' osoittaa, ett'emme pakoon lennä --\nJa aika meistä sirouden karsi;\nMut puhdas, jumalaut', on joka sydän;\nSoturit sanovat, ett' ennen iltaa\nHeill' uudet vaatteet on, tai riisuvat he\nPään kautta Ranskan miehilt' uljaat takit\nJa heidät palveluksest' ajavat.\nJos niin käy -- jota Jumalalta toivon --\nNiin lunnaani on pian suoritettu.\nSiis, airut, säästä vaivas, älä tänne\nLunnaille enää tule, rakas airut;\nSen vannon, muut' en anna kuin nää raajat,\nJa nekin sellaisina, ettei niillä\nSuurt' ole virkaa. Tämä vastuu vie.\n\nMONTJOY.\nVien, Henrik kuningas. Siis, Herran haltuun!\nEt koskaan enää airutta sa kuule.\n\nKUNINGAS HENRIK.\nLunnaille, varon, tulet vielä kerran.\n\n    (Yorkin herttua tulee.)\n\nYORK.\nKuningas, nöyräst' anon polvillani,\nEtt' etujoukkoa ma johtaa saan.\n\nKUNINGAS HENRIK.\nSaat, uljas York. -- Nyt, miehet, taistoon kohta!\nJumala, kaikki mieltäs myöten johda!\n\n                          (Menevät.)\n\n\nNeljäs kohtaus.\n\n    Tappelutanner.\n\n    (Miekankalsketta. Hyökkäyksiä. Ranskalainen sotamies,\n    Pistooli ja poika tulevat.)\n\nPISTOOLI.\nAntaudu, koira!\n\nR. SOTAMIES.\n_Je pense que vous êtes un gentilhomme de bonne qualité_.\n\nPISTOOLI.\nMitä kalitat? No, kalita ja soita:\nOletko aatelia? Mikä nimes? Laula!\n\nR. SOTAMIES.\n_O, seigneur Dieu!_\n\nPISTOOLI.\nO sinjör Djö, se on kai aatelia?\nSanani punni, sinjör Djö, ja huomaa,\nO sinjör Djö, ett' alle säilän juokset,\nJos suuria et lunnait', o sinjör,\nMinulle maksa.\n\nR. SOTAMIES.\n_Miséricorde! prenez pitié de moi! ne me tuez point!_\n\nPISTOOLI.\nNiin, pengo, pengo! Vähät täss' ei auta.\nMa muuten karmosiini-pisaroina\nSun nielustasi sydänkalvos katkon.\n\nR. SOTAMIES.\n_Est-il impossible d'échapper à la force de votre bras? Ah, dégagez-le\nde ma gorge! N'allez pas me la couper_?\n\nPISTOOLI.\nMitä? Kuparia, koira?\nKirottu, kärväs vuorivuohi sinä,\nVai kuparia tarjoat!\n\nR. SOTAMIES.\n_O, pardonnez moi!_\n\nPISTOOLI.\nPari tonnia! Se riittää. Tänne, poika!\nKysy tuolta ranskalaiselt' orjalta,\nMik' on hän nimeltään!\n\nPOIKA.\n_Ecoutez: comment vous appellez-vous?_\n\nR. SOTAMIES.\n_Monsieur Louis_.\n\nPOIKA.\nHän sanoo, että hänen nimensä on herra Louis.\n\nPISTOOLI.\nVai herra Lui! Minä hänen luimin ja huimin\nja suimin: laula se hänelle ranskaksi.\n\nPOIKA.\nEn tiedä mitä on ranskaksi: luimin, huimin, suimin.\n\nPISTOOLI.\nSano, ett' on valmis: kurkun hältä katkon.\n\nR. SOTAMIES.\n_Que dit-il, monsieur?_\n\nPOIKA.\n_Il m'ordonne de vous dire que vous vous teniez prét, car ce soldat ici\nest disposé tout à l'heure à vous couper la gorge_.\n\nPISTOOLI.\n_Oui, couper gorge, par ma foi_, sa orja!\nNiin, anna tänne kruunut, kirkkaat kruunut,\nSun muuten vatkuks tämä miekka nuijii.\n\nR. SOTAMIES.\n_O, je vous supplie pour l'amour de dieu, pardonnez moi! Je suis\ngentilhomme d'une bonne maison; épargnez ma vie, et je vous donnerai\ndeux cents écus.\n\nPISTOOLI.\nMitä sanoo hän?\n\nPOIKA.\nPyytää teitä säästämään hänen henkeään; hän on aatelia ja hyvää sukua,\nja lunnaiksi hän tarjoo teille kaksisataa kruunua.\n\nPISTOOLI.\nSiis sano, että lauhtuu vihani\nJa että hänen kruununs' otan vastaan.\n\nR. SOTAMIES.\n_Petit monsieur, que dit-il?_\n\nPOIKA.\n_Quoique se soit contre son serment de donner quartier à aucun\nprisonnier, néanmoins, pour les écus que vous lui avez promis, il est\ncontent de vous mettre en liberté_.\n\nR. SOTAMIES.\n_Sur mes genoux je vous rends mille remerciments, et je m'estime\nheureux d'être tombé entre les mains d'un chevalier qui est, je pense,\nle seigneur de l'Angleterre le plus distingué pour sa valeur_.\n\nPISTOOLI.\nSelitä tuo minulle, poika.\n\nPOIKA.\nHän kiittää teitä tuhat kertaa polvillaan ja pitää itsensä onnellisena,\nkun on joutunut -- niinkuin luulee -- uljaimman, urhoollisimman ja\nsuuriarvoisimman englantilaisen loordin käsiin.\n\nPISTOOLI.\nNiin totta, verenimijä kuin olen,\nNiin laupias nyt tahdon olla. Tule!\n\n    (Menee.)\n\nPOIKA.\n_Suivez le grand capitaine_.\n\n    (Ranskalainen sotamies menee.)\n\nEn ole koskaan kuullut niin täyteläistä ääntä niin tyhjästä sydämmestä;\nmutta totta sanoo sananlasku: \"tyhjä astia kumisee.\" Bardolphissa ja\nNymissä oli kymmenen kertaa enemmän miehuutta, kuin tuossa vanhan\nkomedian kiljuvassa paholaisessa, jonka kynsiä kuka hyvänsä voi\npuutikarilla leikellä; ja kuitenkin nuo molemmat hirtettiin; ja niin\nolisi käynyt tämänkin, jos hän olisi tohtinut rohkeasti jotakin\nvarastaa. Minun täytyy jäädä kuormapoikien kanssa kalustomme luo;\nranskalaiset saisivat hyvän saaliin, jos sen tietäisivät; vartijoina on\npelkkiä poikia.\n\n    (Menee.)\n\n\nViides kohtaus.\n\n    Toinen kohta tappelutannerta.\n\n    (Miekankalsketta. Dauphin, Orleans, Bourbon,\n    konnetaabeli, Rambures y. m. tulevat.)\n\nKONNETAABELI.\n_O, diable!_\n\nORLEANS.\n_O, seigneur! La journée est perdu, tout est perdu!_\n\nDAUPHIN.\n_Mort de ma vie!_ Hukassa kaikki, kaikki!\nIkuinen häpeä ja ylenkatse\nIvaten istuu sulkatöyhdöissämme. --\n_Méchante fortune_, O! Älkää juosko pois.\n\n    (Lyhytaikaista miekankalskttta.)\n\nKONNETAABELI.\nNiin, kaikki rivimme on hajoitettu.\n\nDAUPHIN.\nHäpeän kirot! -- Tehdään itsensurma!\nNuo nekö raukat, joista arpaa löimme?\n\nORLEANS.\nTuo kuningasko meille lunnaat maksaa?\n\nBOURBON.\nHäpeä, häpeä, ikuinen häpeä!\nKuolkaamme kunnialla! -- Taaskin taapäin!\nKen Bourbonia seurata ei tahdo,\nHän menköön, lakki kädess' oven salpaa\nPidelköön, niinkuin kehno parittaja,\nKun orja, koiraani ei parempi,\nSominta hänen tyttäristään raiskaa.\n\nKONNETAABELI.\nHajaannus kaatoi, auttakoon se myös!\nNyt joukoin uhratkaamme henkemme!\n\nORLEANS.\nOn kyllin meissä vielä miekkamiestä\nTukauttamaan tungokseemme britit,\nJos voisi aatellakaan järjestystä.\n\nBOURBON.\nJärjestys hiiteen! Tungokseen vain äkin!\nJos jatkuu elo, jatkuu häpeäkin.\n\n                      (Menevät.)\n\n\nKuudes kohtaus.\n\n    Toinen kohta tappelutannerta.\n\n    (Miekankalsketta. Kuningas Henrik tulee\n    sotajoukkoineen; Exeter ynnä muita.)\n\nKUNINGAS HENRIK.\nTyö oiva tehty, uljaat kansalaiset,\nMut viel' ei kaikki: voitto viel' ei meidän.\n\nEXETER.\nTerveiset Yorkin teidän armollenne.\n\nKUNINGAS HENRIK.\nElääkö setä York? Näin kuinka hän\nKolmasti kaatui tunnin kuluessa\nJa nousi kolmasti ja taistel' yhä,\nVerissä kypärästä kannukseen.\n\nEXETER.\nJa siinä korussaan nyt urho uljas\nSomistaa kenttää; vierustoverina,\nJa kunniakkaat haavat kaunisteena,\nSuffolkin jalo kreivi myöskin makaa.\nKuol' ensin Suffolk; hurmeen huolittamaa\nYork, rikki rouhittuna, lähestyi,\nSivelti partaa, suuta antoi haavain,\nJotk' otsass' ammottivat verisinä,\nJa huusi ääneen: \"Varro, rakas Suffolk!\nSua henken' halaa seuraks taivaaseen;\nOi, rakas sielu, sieluani varro,\nNiin että sylitysten lentäisimme,\nNiinkuin me kunniankin kilpakentäll'\nOlimme aina ritaruudess' yhtä!\"\nNyt siihen saavuin, häntä rohkaisin,\nHän katsoi mua silmiin, hymyili,\nOjensi kättään, tarttui raukeasti\nMun käteeni ja sanoi: \"Rakas loordi,\nJäähyväiseni viekää herralleni!\"\nNyt kääntyi, haavoitetun käden kiersi\nSuffolkin kaulaan, huulet huuliin painoi;\nJa näin hän kuolemalle kihlattuna,\nVerensä sinetillä vahvisti\nJalosti päättynehen ystävyyden.\nNiin kaunist' oli tuo; se nämä vedet\nMinusta pusersi, vaikk' estää koitin;\nMut miestä siihen minussa ei ollut,\nJa koko äitini nyt tuli silmään,\nJa kyyneleet mun valtas.\n\nKUNINGAS HENRIK.\n                         Teit' en moiti;\nKun kuulen tuon, niin silmäin sumeus\nMun täytyy voittaa, muuten nekin tulvii. --\n    (Miekankalsketta.)\nMut kuulkaa! Mitä uutta rymäkkää?\nHajonneet joukkonsa on Ranska koonnut;\nSiis kaikki sotavangit tapettakoon!\nSe käsky kuuluttakaa.\n\n           (Menevät.)\n\n\nSeitsemäs kohtaus.\n\n    Toimn kohta tappelutamurta.\n\n    (Miekankalsketta. Fluellen ja Gower tulevat.)\n\nFLUELLEN.\nLyöd kuoljaks pojat da trossin! Se on järjestäs sotareklamentei vasta;\nse on simmost riivatun kanaljantyöt, ymmärrättäk te, ku ikänäs oll voi.\nEiks nii, sanokka omantunton mukka.\n\nGOWER.\nOn tosiaankin; eivät ole yhtäkään poikaa jättäneet henkiin; ja samat\npelkurit koirat, jotka tappelusta lähtivät käpälämäkeen, ovat tämän\nverityön tehneet; sitä paitse ovat polttaneet ja vieneet pois kaikki,\nmitä oli kuninkaan teltassa; jonka tähden kuningas onkin, oikeuden ja\nkohtuuden mukaan, käskenyt jokaisen sotamiehen leikata sotavangiltaan\nkurkun poikki. Oi, mikä komea kuningas!\n\nFLUELLEN.\nNii, hän onki syntyn Monmouthis, kapteen Gower. Mikä se kaupunk\nnimeltäs onka, misä Aleksanter iso synnys?\n\nGOWER.\nAleksanteri suuri.\n\nFLUELLEN.\nÄlkkästäs, eiköst se iso ol suur? Iso, tai suur, tai korkki, tai ylppi,\ntai suurhenkine, eiks ne kaik ol yht ja sama, vähä vaan toisel viissi?\n\nGOWER.\nLuulen, että Aleksanteri suuri oli syntynyt Makedoniassa; hänen isänsä\noli Filip Makedonialainen nimeltään, minun tietääkseni.\n\nFLUELLEN.\nNiin oikke, mnääki luulen, ett Makedonias se Aleksanter on syntyn.\nNäettäk, kapteen, jos te katoisitt mailman kartast, niin te näkisin,\nsen mnää sano, ku vertta Makedonia Monmouthihi, ett paikkas puolest,\nnäettäk, ova molema yhtläise. Makedonias o joki, ja Monmouthis on sitt\nviel kans joki; se on Wye se Monmouthi joki, mut mnuun päästen on menn,\nmikä sen toise joe nimi on; mut se ei tee mittä, ne on yht niin ku\nmnuun sormen on yht mnuun sormen kans, ja molemis on loht. Jos te\nvisust lukisit Aleksanterin elämäntarina, nii Henrik Monmouthi\nelämäntarin passaisis sen peräst kohtlaise hyvin. Aleksanter -- Jumal\nsen tietä ja te kans sen tiedätt -- ol vihoisas ja kiukusas ja harmisas\nja sapesas ja äkpäisäs ja kiusahengisäs ja, jos hän ol jonku naukun\nottan, oluhumalas ja suutuspäisäs tappan kaikken parhama ystäväs.\n\nGOWER.\nMeidän kuningas ei ole siinä hänen kaltaisensa: hän ei ole koskaan\ntappanut ketäkään ystävistään.\n\nFLUELLEN.\nSe ei ol hyvin teht, ymmärrättäk te, kun te syött sanan toise suust,\nennen ku se on pääs ja lopus. Mnää puhun vaan kuvis ja vertauksis;\nsimmott ku Aleksanter tapoi ystäväs Klitukse olupäisäs ja humalas,\nsimmott Henrik Monmouth kans selväl pääl ja täydes järjes kyöräs pois\nse lihava ritari, joll on se suur tupulivatt ja joka on täynnäs juonei\nja kurei ja koukui ja kommervenkei; mnää ole unohtan häne nimes.\n\nGOWER.\nSir John Falstaff.\n\nFLUELLEN.\nNii oikke; hyvi miehi, sen mnää sano, on Monmouthis syntyn.\n\nGOWER.\nTässä tulee hänen majesteettinsa.\n\n    (Miekankalsketta. Kuningas Henrik tulee ja hänen kanssaan\n    osa englantilaista sotavoimaa, Warwick, Gloster, Exeter y.m.)\n\nKUNINGAS HENRIK.\nNyt, Ranskaan tultuani, ensi kertaa\nMun valtaa viha. -- Airut, ota torvi,\nMäelle tuonne ratsumiesten luokse\nRatsasta, sano, että tulkoot alas,\nTapella kanssamme jos tahtovat.\nTai menkööt matkaan; heit' en kärsi nähdä.\nJos kumpaakaan he eivät tee, niin tullaan\nMe heidän luo, ja heidät karkoitamme\nNiin nopeaan kuin ennen sinkoili\nKiviä lingoist' assyrialaisten.\nTapamme kaikki, jotka vangiks saimme,\nJa niistä, joita vasta saamme, ketään\nEi armahdeta. Tuo vie tieto heille.\n\n    (Montjoy tulee.)\n\nEXETER.\nSuurvaltiaani, täss' on Ranskan airut.\n\nGLOSTER.\nOn katse hällä nöyrempi kuin äsken.\n\nKUNINGAS HENRIK.\nNo, mitä tahdot, airut? Tarjosinhan\nNää luuni lunnaiksi, etkö muista? Taasko\nLunnaita vaadit?\n\nMONTJOY.\n                 Enkä, majesteetti.\nVain armollinen lupa suokaa meille\nTään verikentän läpi kulkea,\nLukea kuolleemme ja haudata,\nJa aatel' alhaisosta erotella;\nNäet, monet meidän prinssit -- mikä kurjuus!\nViruvat palkkaorjain veress' aivan;\nJa moukkain ruumiskolhot prinssivereen\nOn uponneet; ja ratsut nilkkaan asti\nHurmeessa kahlaa, polkein rautakengin\nJa raivopäissään kuolleit' isäntiään,\nUudestaan heidät tappain. Majesteetti,\nLevossa meidän salli kenttää käydä\nJa ruumiit järjestää.\n\nKUNINGAS HENRIK.\n                      En totta tiedä,\nMeidänkö voitto on vai eikö ole: --\nNäet, teidän ratsaitanne vielä nähdään\nKedolla laukkaavan.\n\nMONTJOY.\n                    On voitto teidän.\n\nKUNINGAS HENRIK.\nHerralle kiitos, eikä voimillemme!\nMik' on tuo linna tuossa lähell' aivan?\n\nMONTJOY.\nAgincourt.\n\nKUNINGAS HENRIK.\n          Agincourtin tappelu\nSiis tämä olkoon, joka taisteltiin\nCrispianus-Crispinuksen päivänä.\n\nFLUELLEN.\nTeijän papan papa, korkkimuistone vainaja, herr majesteeti luvall, ja\nteijän papan papan velimies, Edward, se must prins, tappel -- simmott\nmnää olen kronikois luken -- oikken pulskjan tapluksen tääl\nFranskamaal.\n\nKUNINGAS HENRIK.\nNiin tekivät, Fluellen.\n\nFLUELLEN.\nOikke sanott, herr majesteet; jos herr majesteet tykkä muista, niin ne\nWalesin miehet tappel yhdes trekolis, josa kasvoi sipulei, ja kannoiva\nsipuli lakisas; mikä, niinku herr majesteet tietä, o viel tänäpäivän\nkunjaline sotamerk, ja mnää luulen, ett herr majesteet ei häppe kantta\nsipuli lakisas pyhän Taavetin päivän.\n\nKUNINGAS HENRIK.\nSit' arvonmerkkinä ma muistoks kannan;\nMin' olen walesiläinen, hyvä maanmies.\n\nFLUELLEN.\nKaikk Wye-joe vesi ei voi virutta pois herr majesteetin kropast sitä\nwalesilaist vert, sen mnää takka; Jumal siunakkon ja varjelkkon sitä,\nniin kauan ku se häne armolles passa ja herr majesteetil kans.\n\nKUNINGAS HENRIK.\nSuur kiitos, hyvä kansalaiseni!\n\nFLUELLEN.\nJessus sentä, mnää ole herr majesteetin kansalaine, mnää en sill väli\npid, vaikk sen kuka tiedäisis; kyl mnää se sano vaikk koko mailmal;\nmnuun ei tarvitt hävet herr majesteetti, jumalal kiitos, niin kauan ku\nherr majesteet on kunjaline mies.\n\nKUNINGAS HENRIK.\nJumala suokoon mun se aina olla. --\nTe mukaan menkää, airuet, ja mulle\nKummankin puolen kaatuneista tuokaa\nSanomat tarkat. -- Tuo mies tuokaa tänne.\n\n    (Osoittaa Williamsia. Montjoy y.m. menee.)\n\nEXETER.\nSoturi sinä, tule kuninkaan eteen.\n\nKUNINGAS HENRIK.\nSoturi sinä, miksi kannat tuota hansikasta lakissasi?\n\nWILLIAMS.\nTeidän majesteettinne luvalla, se on erään miehen pantti, jonka kanssa\nminun olisi niinkuin määrä tapella, jos hän vielä on elossa.\n\nKUNINGAS HENRIK.\nEnglantilaisenko?\n\nWILLIAMS.\nTeidän majesteettinne luvalla, riiviön, joka tässä viime yönä\nrehenteli; jos hän vielä elää ja tohtii vaatia takaisin tämän\nhansikkaan, niin olen minä vannonut sivaltaa häntä korvalle; taikka jos\nminä satun näkemään oman hansikkaani hänen lakissaan, -- jota hän, niin\ntotta kuin on soturi, vannoi kantavansa, jos eloon jäisi, -- niin\npyyhkäisen sen siitä, niin että tuntuu.\n\nKUNINGAS HENRIK.\nMitä arvelette, kapteeni Fluellen?\n\nFLUELLEN.\nHän o muuton pelkur ja roist, herr majesteeti luvall, mnuun tunton\nmukka.\n\nKUNINGAS HENRIK.\nMutta voisi sattua, että hänen vastustajansa on suurisukuinen ylimys,\njoka on vapaa vastaamasta tuonsäätyisen haastoon.\n\nFLUELLEN.\nVaikk hän olisis yht suur ylimys ku ite perkel ja Lucifer ja Pelsepuup;\nnii on, näettäk, herr majesteet, tarppelist ett hän pitä sanas ja\nlupaukses. Jos hän syö sanas, nii on häne maines simmone roist ja\nhunsvott, ku ikänäs on mustil kengil kulken jumalan kuival maal,\nmnuun tunton mukka.\n\nKUNINGAS HENRIK.\nPidä siis sanasi, poikaseni, kun tapaat sen miehen.\n\nWILLIAMS.\nSen teen, herra maejesteetti, niin totta kuin elän.\n\nKUNINGAS HENRIK.\nKenen joukossa palvelet?\n\nWILLIAMS.\nKapteeni Gowerin, herra majesteetti.\n\nFLUELLEN.\nGower on hyvä kapteen, kyll hän o viisas ja ulosoppin sotareklamenteis.\n\nKUNINGAS HENRIK.\nKutsu hänet tänne luokseni, soturi.\n\nWILLIAMS.\nKyllä, herra majesteetti.\n\n    (Menee.)\n\nKUNINGAS HENRIK.\nTuossa, Fluellen: pistä tuo lakkiisi ja kanna sitä minun muistokseni.\nKun Alençon ja minä yhdessä makasimme maassa, riistin tuon hansikkaan\nhänen kypäristään; jos joku sitä vaatii takaisin, niin on hän Alençonin\nystävä ja minun henkeni vihollinen; jos jonkun semmoisen tapaat, niin\niske kiinni, jos minua rakastat.\n\nFLUELLEN.\nHerr majesteet teke mnuul nii suuren kunja, ku alamaisen sydän vaan\ntoivo taita. Mnää tahdoisisi miälellän nähd se miehe, joll' on vaan\nkaks jalkka, joka täst hanskast ottas ittes, siin kaik; mut mnää\ntahdoisisi sen miälellän kerra nähd, ja Jumal armos suokko, ett mnää\nse näkisisi.\n\nKUNINGAS HENRIK.\nTunnetko Gowerin?\n\nFLUELLEN.\nHän on mnuun kaikken paras ystävän, teijä luvallan.\n\nKUNINGAS HENRIK.\nMene ja etsi hänet ja tuo hänet tänne telttaani, ole hyvä.\n\nFLUELLEN.\nKyl mnää hänen tuo.\n\n    (Menee.)\n\nKUNINGAS HENRIK.\nTe, mylord Warwick, ja te, veli Gloster,\nJälissä seuratkaa Fluellenia.\nTuo hansikas, min hälle muistoks annoin,\nSe pian hälle tuottaa korvapuustin;\nSe tuon on soturin; sit' itseni\nMun tulis kantaa, välipuheen mukaan.\nSa seuraa häntä, hyvä lanko Warwick;\nTuo soturi jos häntä lyö -- ja varmaan\nHän pysyy sanassaan, hän siks on jäykkä --\nVois siitä äkkiturma syntyä;\nFluellen tuo on urhokas ja, -- sappi\nJos hällä yltyy, -- tulinen kuin ruuti\nJa väleen kostaa loukkauksen; mene\nJa katso siis, ett'eivät toistaan vikaa. --\nTe, setä Exeter, mua seuratkaa.\n\n                     (Menevät.)\n\n\nKahdeksas kohtaus.\n\n    Kuningas Henrikin teltan edustalla.\n\n    (Gower ja Williams tulevat.)\n\nWILLIAMS.\nUskokaa pois, se on sen tähden, että hän aikoo\nlyödä teidät ritariksi, kapteeni.\n\n    (Fluellen tulee.)\n\nFLUELLEN.\nJumalan armo teijän kansan, herr kapteen! Mnää pyydä ny teit, tulkka\nsivaa kuninkan tyijö; siell on kukaties runssamppa hyvytt teil, kun\nmist te olett ymmärtän untaka nähd.\n\nWILLIAMS.\nTunnetteko, herra, tämän hansikkaan?\n\nFLUELLEN.\nJaa, ett jos mnää tunne se hanska? Tunnen kyll, hanska ku hanska.\n\nWILLIAMS.\nMinä tunnen tuon tuossa, ja vaadin sen takaisin tällä tavalla.\n\n    (Lyö häntä korvalle.)\n\nFLUELLEN.\nJessukse veri! Senkin turkasen pettur, jommost ei ol toist koko mailman\nlaveudes, eik Franskamaas, eik Englannimaas.\n\nGOWER.\nMitä teet sinä, konna?\n\nWILLIAMS.\nLuuletteko minua sanani syöjäksi?\n\nFLUELLEN.\nPois tielt, kapteen Gower! Sen petoksen palkaks mnää anna selksauna, se\nmnää sano.\n\nWILLIAMS.\nMinä en ole mikään petturi.\n\nFLUELLEN.\nSe on vale snuun oman turppahas. -- Mnää vaadin teit, herr majesteeti\nnimes, fangittema se miehe, se on Alençoni herttuan ystäv.\n\n    (Warwick ja Gloster tulevat)\n\nWARWICK.\nMitä nyt, mitä nyt? Mikä asiana?\n\nFLUELLEN.\nLord Warwick, täsä on, Jumalal kiitos siit, saat ilm, näettäk, niin\nkovast myrkyline petos, etei simmost voitaisis toivo muut kun\nsuvipäivän. Täsä on herr majesteet.\n\n    (Kuningas Henrik ja Exeter tulevat.)\n\nKUNINGAS HENRIK.\nMikä nyt? Mikä asia?\n\nFLUELLEN.\nHerr majesteet, täsä on yks konn ja pettur, joka, näettäk, herr\nmajesteet, revei pois se hanska, ku herr majesteet ott Alençonin\nkypärist.\n\nWILLIAMS.\nArmollinen herra kuningas, se oli oma hansikkaani, tässä on sen pari,\nja se, jolle sen annoin hänen omansa sijaan, lupasi sitä kantaa\nlakissaan; minä lupasin lyödä häntä korvalle, jos hän sen tekisi.\nKohtasin nyt tämän miehen, jolla oli hansikkaani lakissaan, ja olen\npitänyt sanani.\n\nFLUELLEN.\nHerr majesteet kuule ny, kaikel kunjoituksel herr majesteetin\nmiehulisuut kohta, kummone förpaiskatt, viheljäine, kemeini ja rupine\nroist hän on. Mnää pyydä, ett herr majesteet annaisis mnuul todistukse\nja takkaukse ja vakutukse siit, ett tämä täsä on Alençoni hanska, ku\nherr majesteet mnuul annoi, parhan tuntos mukka.\n\nKUNINGAS HENRIK.\nAnna tänne hansikkaasi, soturi; katso, tässä on sen pari. Minua sinä\nlyödä lupasit; ja monet karvaat sanat sulta kuulin.\n\nFLUELLEN.\nHerr majesteeti luval, hän kaulallas siit vastakko, jos viel on\nsotareklamentei mailmas.\n\nKUNINGAS HENRIK.\nNyt kuinka voit sa minut hyvittää?\n\nWILLIAMS.\nKaikki loukkaukset, armollinen majesteetti, tulevat sydämmestä; mutta\nminun sydämmestäni ei ole koskaan tullut mitään, mikä olisi voinut\nteidän majesteettianne loukata.\n\nKUNINGAS HENRIK.\nMeit' itseämme olet loukannut.\n\nWILLIAMS.\nHerra majesteetti, te ette tullut omassa hahmossanne, te ilmestyitte\ntavallisena ihmisenä, yö ja pukunne ja alhainen käytöksenne sen\ntodistavat; ja sen, mitä teidän majesteettinne siinä hahmossa sai\nkärsiä, pyytäisin että lukisitte sen omaksi syyksenne eikä minun,\nsillä, jos olisitte ollut se, miksi teitä luulin, en olisi mitään\nrikosta tehnyt; antakaa siis anteeksi, armollinen majesteetti.\n\nKUNINGAS HENRIK.\nKruunuilla, setä hyvä, täyttäkää\nTuo hansikas, ja antakaa se hälle. --\nSiit' ota vaari, poikani, ja pidä\nLakissas sitä arvonmerkkinä,\nSiks kuin sen vaadin. -- Tuokaa hälle kruunut!\nSopikaa hänen kanssaan, kapteeni.\n\nFLUELLEN.\nKautt tämän päivän valkeude, sil pojal on sydän krupusas. -- Tosa on\nteil kakstoistkymment äyri, ja mnää pyydä, peljäkkä jumala ja pysykkän\nerinäs torast ja riidast ja metelist ja tapluksest, se on teil paras,\nsen mnää sano.\n\nWILLIAMS.\nEn huoli teidän rahoistanne.\n\nFLUELLEN.\nSe o hyväst sydämest; näettäk, te voitt sill antta paikat teijän\nkenkiän; ottakka poies vaa; mitä vart te olett nii ujo? Teijän kenkän\nei ol parast sortti; se killink on oikki, sen mnää sano; jos ei ol,\nniin kyl mnää se riko.\n\n    (Englantilainen airut tulee.)\n\nKUNINGAS HENRIK.\nNo, airut, onko kuolleet luettu?\n\nAIRUT.\nTäss' ovat ranskalaisten kaatuneet.\n\n    (Antaa paperin.)\n\nKUNINGAS HENRIK (Exeterille).\nMit' arvonhenkiloitä vankinamme?\n\nEXETER.\nKuninkaan nepas, Orleansin Kaarle,\nJuhana Bourbon, herra Bouciqualt,\nJa joukko parooneja, ritareita\nJa knaappeja, viistoistasataa täyteen,\nPait' alhaisoa.\n\nKUNINGAS HENRIK.\n                Kaatuneita, näen mä,\nKymmenentuhatta on ranskalaista,\nJa näistä sata kuusikolmatta\nOn prinssejä ja joukonjohtajia;\nKnaappeja, ritareita, aatelia\nKahdeksantuhat neljäsataa, joista\nViisisataa eilen lyötiin ritareiksi;\nSiis noista kymmenestä tuhannesta\nKuustoistasataa oli palkkamiestä;\nMuut oli prinssejä ja parooneita,\nLoordeja, ritareita, knaappeja\nJa muuta suurisukuist' aatelia.\nKuuluimmat kaatuneista ovat nämä:\nCharles de la Bret, suurkonnetaabeli,\nJaques Chatillon, maan yliamiraali,\nLord Rambures, joutsimiesten päällikkö,\nSuurmestar', urhoollinen Guiscard Dauphin,\nAnton, Brabantin herttua ja veli\nBurgundin herttuan, John, Alençonin,\nJa Edward, Barin herttua; uljaat kreivit:\nGrandpré ja Roussi, Fauconberg ja Foix,\nBeaumout ja Marie, Vaudemont ja Lestrale.\nSe kuninkaallinen on kuolinseura! --\nMut missä meidän kuolleiden on lista?\n    (Airut antaa toisen paperin.)\nHerttua Edward York, ja kreivi Suffolk,\nSir Richard Ketly, Davy Gam, esquire:\nEi muita ylhäisiä; sotureita\nVain viisikolmatta. Oi, Jumala,\nSun kätes tässä johti! Meidän ei,\nVaan sun on voimas yksin tehnyt kaikki. --\nMilloinka, sotajuonta käyttämättä,\nSuorassa tasapäässä tappelussa\nNäin suurta ja näin pientä hukkaa nähty\nOn puolella ja toisella? -- Sun, Herra,\nSun kunnia on yksin!\n\nEXETER.\n                     Ihmeellistä!\n\nKUNINGAS HENRIK.\nNyt kulkueessa kylään! Surma sille, --\nSe julistakaa sotajoukoillemme --\nKen työstään kerskailee ja Jumalalta\nVie kunnian, mik' yksin hälle tulee!\n\nFLUELLEN.\nEiks olisis luvalist, herr majesteeti luval, sanno kui palj niit\nkuoleit on?\n\nKUNINGAS HENRIK.\nOn, kapteeni, mut tunnustuksen', että Jumala taistellut on puolestamme.\n\nFLUELLEN.\nNii, mnuun tunton mukka, siin hän tek kovast hyvin.\n\nKUNINGAS HENRIK.\nPyhiä menoja nyt noudattain\n_Non nobis_ laulakaamme ja _Te deum_.\nKun haudattu on kuolleet, pois Calais'hen;\nSielt' Englantiin. Ei ole koskaan vielä\nPalattu Ranskasta näin ilomiellä.\n\n                       (Menevät.)\n\n\n\n\nVIIDES NÄYTÖS.\n\n\n    (Kuoro tulee.)\n\nKUORO.\nSelittää historiaa mun suokaa niille,\nJotk' eivät sitä tunne; ken sen tuntee,\nHän suokoon anteeks, että ajat, luvut\nJa asioiden todellinen kulku\nEi omass' elävässä suuruudessaan\nVoi esiintyä. Kuninkaan Calais'hen\nNyt saatamme; siell' on hän; sieltä hänet\nAatoksen siivin meren poikki viekää.\nEnglannin ranta virtaa myöten täynnä\nOn miestä, naista, poikaa, joiden voittaa\nKimakka huuto meren bassoäänen,\nJok' eellä kuninkaan, kuin uljas airut,\nKäy tietä valmistaan. Hän maalle nousee\nJa juhlakuluss' astuu Lontooseen.\nNiin väleen aatos kulkee, että voitte\nHet' ajatella häntä Blackheathissa,\nMiss' anoo loordit saada hänen eellään\nKuhmuista kypärää ja miekan tynkää\nKatuja pitkin kantaa; hän sen kieltää, --\nOn hälle vierast' ylpeys ja turhuus;\nKomeudet, loistot, voitonmerkit antaa\nHän Jumalalle. Tehtaass' ajatuksen,\nSen vireässä pajassa nyt nähkää,\nKuink' asukkaitaan Lontoo maalle purkaa.\nLord mayor veljinensä loistossaan,\nKuin itse vanhan Rooman senaattorit,\nKannoillaan koko plebeijien liuta,\nVoittoisaa Caesaria käyvät vastaan;\nNiinkuin -- on vertaus kehno, mutta rakas --\nJos kuningattaremme päällikkö[9] --\nNiin käyköön pian! -- palais Irlannista,\nKapinan tuoden miekankärjessään, --\nMonikin jättäis rauhankaupunkimme\nJa rientäis häntä tervehyttämään.\nTek' useammat syyllä suuremmalla\nSen Henrikille. Nyt hän Lontooss' on; --\nKun Ranskan valitukset kuningasta\nKotona vielä vaatii viipymään,\nJa Ranskan puolesta kun keisarikin[10]\nVälittää koittaa rauhaa, täytyy tässä\nMuut tapaukset kaikki sivuuttaa,\nSiks kunnes Henrik jälleen palaa Ranskaan.\nNyt sinne hänet viemme; väliajan\nMin' olen näytellyt; nyt muistutan,\nEtt' on se ohi. Anteeks typistys.\nNyt silmä aatostanne seuratkoon\nJa viipymättä Ranskaan palatkoon.\n\n\nEnsimmäinen kohtaus.\n\n    Ranska. Englantilainen vartiopaikka.\n\n    (Fluellen ja Gower tulevat.)\n\nGOWER.\nNiin, aivan oikein; mutta miksi pidätte tänään tuota sipulianne? Pyhän\nTaavin päivä on ohi.\n\nFLUELLEN.\nNii, näettäk, kaikil asjoil on oma syys ja juones, mitä vart ja mink\ntähde. Mnää sanon teil, niinku ystväl, kapteen Gower: tuo noidutt,\nviheljäine, kemeini, rupine ja täine suupaltt roist, tuo Pistool, joka,\nniinkun te ja te ite ja koko mailm tietä, ei ol sen paremp ku simmone\nmies, näettäk, joll ei ol mittän kuntto, -- hän tul mnuun tyijön ja toi\nmnuul leippä ja suola eilä, näettäk, ja käsk mnuu syömä se sipuli. Se\nol simmosel paikal, eten mnää voin ruvet hänen kansas kreelama, mut\nmnää ruppe nii rohkjaks, ett mnää pidä sitä lakisan siihe saakk, ku\nmnää näe häne jälle, ja siilo mnää praakka hänel hiuka mnuun\nmielteoistan.\n\nGOWER.\nKas, tuossa hän tulee, pöyhistellen kuin mikä kalkkunakukko.\n\n    (Pistooli tulee.)\n\nFLUELLEN.\nMnää en piittä hänen pöyhistyksistäs ja kalkkunkukostas. -- Jumala\nraoh, vänrik Pistool! Te täine, rupine roist, jumala raoh!\n\nPISTOOLI.\nHaa! Oletko sa Bedlam?[11] Haluatko,\nSa halpa trojalainen,[12] että minä\nKokohon käärin Parcan kuolinkankaan?\nSipulinhajus iljettää mua. Pois!\n\nFLUELLEN.\nMnää sydämestän pyydä, te täine, rupine roist, ett te mnuun\nmielteoitten, pyynnötten ja anomusten mukka, syött tämä sipuli; ja\nkosk, näettäk, te ett siit tykkä, eik teijä mieltekon, ruokhalun ja\nsulatuksen oikken passa sen kans yhte, nii mnää pyydä ett te söisin\nsen.\n\nPISTOOLI.\nEn Cadwalladerista vuohineen![13]\n\nFLUELLEN.\nTosa on teil yks vuoh! Tahdottak te oll nii hyvä ja syöd tämän?\n\n    (Lyö häntä.)\n\nPISTOOLI.\nSun, halpa trojalainen, pitää kuolla!\n\nFLUELLEN.\nNii kyll, aivan oikke, rupine roist, ku simmott on Jumalan taht. Sill\naikka mnää pyydä, ett te eläisitt ja söisitt teijän moonan; kas, tosa\non hiuka soossi pääl! (Lyö häntä taas.) Te kutusitt mnuu eilä\nvuorherraks, mut tänäpä mnää teen teijä rapakkherraks. Kas nii, käykkän\nkiin! Jos te voitt irvistell sipulil, nii te voitt kans syöd sipuli.\n\nGOWER.\nJo riittää, kapteeni! Olette pannut hänet aivan pyörälle.\n\nFLUELLEN.\nHänen pitä syömän kaplen mnuun sipulistan, sen mnää sano, taik mnää\nhänen kalloas nuijin neli päivä järjestäs. Purkkan pääl vaa; se on\ntervelist teijän tuorel haavallen ja verisel klanillen.\n\nPISTOOLI.\nPitääkö minun purra?\n\nFLUELLEN.\nPitä oikke, ja ilman eppäilyst ja kursaust ja muit kommervenkei.\n\nPISTOOLI.\nTuon sipulin kautta! kauheasti kostan.\nMa syön ja syön ja kiroan.\n\nFLUELLEN.\nSyökkä, olkka nii hyvä. Tahdottak te enemp soossi sipulin pääl? Tosa ei\nol tarppeks sipuli, ett voisis sen pääl vannot.\n\nPISTOOLI.\nPidätä lyöntis; näethän että syön.\n\nFLUELLEN.\nHyväks olkko, rupine roist, kaikest sydämest! Älkkän te heittäk poies\nmittä. Kuor on hyvä teijän rupisel klanillen. Kun te vast saatt nähd\nsipuli, nii irvistelkkä sill vaa; muut en mnää pyyd sanno.\n\nPISTOOLI.\nHyvä!\n\nFLUELLEN.\nNii, sipul o hyvä. -- Kas, tosa o ropo, ett te voitt paikat teijän\nkallon.\n\nPISTOOLI.\nMinulle ropo!\n\nFLUELLEN.\nNii, oikke ja totisest, ottakkan poies vaa; taik mnuul on toine sipul\nplakrisan, jonk teijän viel täyty syöd.\n\nPISTOOLI.\nRoposi koston käsirahaks otan.\n\nFLUELLEN.\nJos mnää olen teil velkka, nii sen mnää maksan teil selksaunal. Te\nsaatt ruvet puukauppjaks, ettek saa mnuult muut osta kun saunvihdoi.\nJumal olkkon teijän kansan ja varjelkkon teit ja korjakkon teijän\nkalloan!\n\n    (Menee.)\n\nPISTOOLI.\nTäst' yltyyn nousee koko helvetti.\n\nGOWER.\nMenkää tiehenne! Te olette ulkokullattu pelkuri ja konna. Vai te\nrupeatte pilkkaamaan vanhaa tapaa, joka on kunniakasta alkuperää ja\njota pidetään muinoisen sankaruuden muistonarvoisena voitonmerkkinä,\nettekä uskalla teoilla vahvistaa yhtäkään sanoistanne! Olen nähnyt\nteidän pari kolme kertaa pilkkaavan ja härnäävän tuota kunnon miestä.\nLuulitte että, kun hän ei osaa englanninkieltä puhua oikean mallin\nmukaan, hän ei myöskään osaa käytellä englantilaista keppiä. Olette nyt\nnähnyt toista; ja vastaisuuden varalta opettakoon walesiläinen kuritus\nteille hyviä englantilaisia tapoja. Hyvästi!\n\n    (Menee.)\n\nPISTOOLI.\nItaraks onnetarko rupee mulle?\nMa kuulin, että Torkko lasaretiss'\nOn kuollut ranskantautiin;\nJa siinä sen on leperryksen loppu.\nMa vanhenen, ja raajoist' uupuneista\nPois piestään kunnia. Nyt porttokauppaa\nJa taskuvarkaan virkaa alan pitää.\nEnglantiin varkain hiivin varastamaan,\nJa vannon, kun vain laastaroin nää raamut,\nNe että Ranskan sodass' olen saanut.\n\n                          (Menevät.)\n\n\nToinen kohtaus.\n\n    Troyes Champagnessa.\n\n    (Toiselta puolelta tulee kuningas Henrik, Bedford, Gloster,\n    Exeter, Warwick, Westmoreland ja muita loordeja; toiselta\n    kuningas Kaarle, kuningatar Isabella, prinsessa Katariina,\n    herroja, naisia, y.m. sekä Burgundin herttua seurueineen.)\n\nKUNINGAS HENRIK.\nO, rauha tälle rauhankokoukselle!\nJa teille, veli Ranska, teille, sisko,\nIlo ja onni! -- Parhaat toivotukset\nKauniille Katariina serkullemme!\nSen vallan oksana ja jäsenenä,\nJok' on tään yhtymyksen aikaan saanut,\nMe teitä, herttua Burgund, tervehdimme!\nTe, Ranskan prinssit, päärit, terve kaikki!\n\nKUNINGAS KAARLE.\nSuur ilo meille nähdä kasvojanne,\nEnglanti, arvo veli; tervetullut!\nNiin myöskin Englannin te päärit kaikki!\n\nISABELLA.\nVeli Englanti, niin hyvä olkoon päätös\nTään kauniin yhdyntämme ilopäivän,\nKuin meille iloks nähdä silmänne,\nTuo silmänne, jok' aina ranskalaisiin,\nKetk' osuivat sen piiriin, singahutti\nMyrkkyisen basiliskin surmanuolen.\nToivomme, että tämän katseen myrkky\nVäkensä menettää, ja tämä päivä\nVihat ja riidat kääntää rakkaudeksi.\n\nKUNINGAS HENRIK.\nTulimme sanomahan aamen siihen.\n\nISABELLA.\nEnglannin prinssit kaikki, terve teille!\n\nBURGUND.\nMolempain teidän nöyrä alamainen,\nTe suuret kuninkaat! Ett' olen minä\nKokenut voiman, kyvyn, tarmon takaa\nRiitanne, arvo majesteetit, saattaa\nTään valtakokouksen ratkaistavaks,\nTiedätte, majesteetit, itse parhain.\nKun niin on työni onnistunut, että\nNyt valtasilmä valtasilmää vastaan\nSeisotte tässä, niin mun sallinette\nTään valtaseuran kuullen kysyä,\nMik' onkaan esteenä ja vastuksena,\nEtt' alaston ja riepoteltu rauha,\nTuo taiteen, rikkauden, virkun toimen\nSuloinen imettäjä, ei saa täällä\nMaailman parhaass' ilotarhassa,\nVehmaassa Ranskass', otsans' vihaa näyttää!\nAh, paoss' on se täältä kauan ollut!\nMaan talous on kaikki läjäpäässä,\nLahoten omaan lihavuuteensa.\nSydämmen virkistäjä, viinipuu,\nRuokotta kuolee; siistit pensasaidat,\nKuin kamaloiksi karvoittuneet vangit,\nHarittaa oksiansa; peltomailla\nRehevät lusteet, emäkit ja katkot\nNyt versoo, kun on ruosteess' auran kynsi,\nMin tulis rikkaruohot juurittaa;\nTasainen niitty, jonka ennen peitti\nEsikot, apilaat ja anisheinät,\nKuritta kasvaa viikatetta vailla\nJa jouten tiinehtyy ja muut' ei siitä\nKuin virnaa, ohdaketta, takkiaista,\nKadottain kauneuden sekä hyödyn.\nJa niinkuin viinitarhat, pellot, niityt\nLuonnostaan turmeltuen metsittyvät,\nNiin meiltäi, perheiltämme, lapsiltamme\nUnohtuu maata kaunistavat tiedot,\nTai jää ne ajan puutteess' oppimatta.\nVilleinä kasvamme, -- kuin sotilaat,\nJotk' eivät muuta aattele kuin verta --\nKirouksen, vihan, riettaan vaateparren\nJa muuta luonnotonta oppien.\nTään saattaaksenne kuntoon entiseen\nTulitte tänne; pyydän saada tietää,\nMik' estehenä, ettei armas rauha\nSais tuota turmiota karkoittaa\nJa siunattuun taas turvaans' ottaa meitä.\n\nKUNINGAS HENRIK.\nJos, herttua Burgund, rauhaa tahdotte,\nMin kaipuu teidän mainimaanne pahaa\nVain lisää, ostakaa se täyttämällä\nNe kohtuulliset vaatimukset kaikki,\nJotk' eri kohdissaan ja summittain\nOn laadittuna teidän hallussanne.\n\nBURGUND.\nKuningas ne on kuullut, mut ei vielä\nVastaustaan suonut.\n\nKUNINGAS HENRIK.\n                    Siitä vastauksesta\nTuo teidän vaatimanne rauha riippuu.\n\nKUNINGAS KAARLE.\nHätäisest' olen eri kohtia\nVain silmäillyt. Ma pyydän, suvaitkaa\nNimittää jotkut neuvoskunnastanne\nKanssamme vielä kerran tarkemmin\nNe läpilukemaan, niin myöntymyksen\nJa vakaan vastauksen heti annan.\n\nKUNINGAS HENRIK.\nNiin olkoon, veli. -- Setä Exeter --\nJa veli Clarence -- veli Gloster -- Warwick --\nHuntingdon -- kuningasta seuratkaa;\nTe täyden vallan saatte vahvistaa,\nLisätä, muuttaa vaatimuksiin nähden\nMit' ikään viisautenne parhaaks näkee\nJa etuisimmaks meidän arvollemme;\nMe kaikki hyväksymme. -- Kaunis sisko,\nTe jäättekö, vai seuraatteko heitä?\n\nISABELLA.\nMa heitä seuraan, armollinen veli;\nSaa vaimon ääni hyvää ehkä aikaan,\nKun liiaks oikeuksista kiistellään.\n\nKUNINGAS HENRIK.\nMut Katariina serkun suokaa jäädä;\nPäävaatimus hän on ja arvoon nähden\nSovintopykälistä ensimmäinen.\n\nISABELLA.\nMun puolestani jääköön mielellään.\n\n    (Kaikki menevät, paitsi kuningas Henrik,\n    Katariina ja tämän hovineidet.)\n\nKUNINGAS HENRIK.\nOi. kaunis, kauniin kaunis Katariina!\nAh, sotilaalle opettakaa sanat,\nJotk' immen korvaa kuihkoisi ja nostais\nSuloisen sydämmessä lemmen liekin.\n\nKATARIINA.\nTeidän majesteetti laske leikki minun kanssa, minä ei voi haasta\nengelska.\n\nKUNINGAS HENRIK.\nOi, kaunis Katariina, jos tahdotte minua oikein rakastaa ranskalaiselle\nsydämmellänne, niin ilolla kuulen teidän sitä vakuuttavan\nvieraanvoittoisella englanninkielellä. Pidätkö minusta, Katri?\n\nKATARIINA.\nPardonnez moi, minä ei tiedä mitä ole: pidätkö minusta.\n\nKUNINGAS HENRIK.\nEnkelit sinusta pitävät, Katri, ja sinua pidetään enkelinä.\n\nKATARIINA.\n_Que dit-il? que je suis semblable aux anges?_\n\nALICE.\n_Oui, vraiment, sauf votre grace, c'est ce qu'il dit_.\n\nKUNINGAS HENRIK.\nNiin sanoin, kaunis Katariina, enkä punastu, jos sanon sen uudestaan.\n\nKATARIINA.\n_O bon Dieu! les langues des hommes sont pleines de tromperies_.\n\nKUNINGAS HENRIK.\nMitä sanoo hän, se kyyhkyseni? Ettäkö miesten kielet on täynnä petosta?\n\nALICE.\n_Oui_, että keelet meesten on teysi petosta; niin ole se, prinsessa.\n\nKUNINGAS HENRIK.\nPrinsessa on molemmista paras englannitar. Toden totta, Katri, minun\nkosintani on sinun kielitaitosi mukainen; olen iloissani siitä, ett'et\nosaa paremmin englanninkieltä; sillä jos osaisit, niin tapaisit minussa\nniin jokapäiväisen kuninkaan, että luulisit minun myyneen taloni\nostaakseni kruununi. En osaa sitä rakastajain kukkakieltä, sanon vain\nsuoraan: rakastan sinua; jos kiusaat minua enemmän, kuin että vain\nkysyt: niinkö todellakin? niin joudun pois suunniltani. Antakaa\nvastaus; niin, oikein totta, tehkää se; ja sitten kädenlyönti, ja\nkauppa on valmis. Mitä sanotte, neiti?\n\nKATARIINA.\n_Sauf votre honneur_, minä ymmärtä hyvin.\n\nKUNINGAS HENRIK.\nToden totta, jos vaatisitte minua runoja kirjoittamaan tai tanssimaan\nteidän takianne, niin olisin myyty mies; sillä ensiksikään en tunne\nmittaa enkä poljentaa, ja toiseksi minulla ei ole tahdissa määrää eikä\nmäärässä tahtia. Jos voisin naisen voittaa ilmahypyillä tai\npyörähtämällä täysissä aseissa ratsun selkään, niin -- olkoon se\nsanottu kerskaukseni puolustukseksi, -- keikahtaisin suoraa päätä\navioliittoon. Tai jos saisin nyrkitellä armaani puolesta tai hypitellä\nhevostani hänen kunniakseen, niin karkaisin päälle kuin teurastaja ja\nriippuisin kiinni kuin marakatti, enkä ikänä hellittäisi. Mutta,\njumaliste, Katri, minä en osaa kälvehtyneeltä näyttää, en osaa puhkaten\npurkaa kaunopuheisuuttani, enkä ollenkaan osaa vakuutella; suora vala\nvain, jota en koskaan tee muuten kuin pakottamalla, ja jota en koskaan\nriko pakostakaan. Jos voit rakastaa sen sorttista miestä, Katri, jonka\nkasvot eivät ansaitse päivän paahtamista, ja joka ei koskaan peiliin\nkatso rakkaudesta siihen, mitä siinä näkee, niin ota silmäsi\ntaituriksesi. Haastan sinulle suoraan soturinkieltä; jos voit minua\nsiltä rakastaa, niin ota minut; jos et voi, niin, jos sanoisin sinulle\nettä kuolen, puhuisin totta; mutta rakkaudestako sinuun, -- en,\njumal'auta, ja kuitenkin sinua todesti rakastan. Niin totta kuin elää\ntahdot, rakas Katri, niin ota mies, jonka uskollisuus on vilpitön ja\nkullanpuhdas, sillä hänen täytyy pakostakin tehdä sinulle oikeutta, kun\nhänellä ei ole luonnonlahjoja kosiakseen muualta; sillä nuo lipilaarit,\njotka lavertavat loppumattomiin ja värssyillään osaavat luikerrella\nnaisten suosioon, ne tietävät aina myöskin viisastella itsensä siitä\nirti. Niin, puhuja on vain lörpöttelijä; värssy on vain runonpätkä.\nHyväkin sääri surkastuu, suora selkä köyristyy, musta parta käy\nvalkeaksi, kihara pää kaljuksi, kaunis muoto ryppyiseksi, kirkas silmä\nsameaksi; mutta hyvä sydän, Katri, on aurinko ja kuu, tai, oikeammin,\naurinko eikä kuu, sillä se loistaa kirkkaana eikä milloinkaan vaihtele,\nvaan kulkee muuttumattomana rataansa. Jos tahdot semmoisen, niin ota\nminut; ota minut, ota soturi; ota soturi, ota kuningas. Mitä sanot siis\nrakkauteeni? Puhu, kaunokaiseni, ja puhu kauniisti, sitä pyydän.\n\nKATARIINA.\nOnko se mahdollinen, ette mine rakasta vihamees Franskan?\n\nKUNINGAS HENRIK.\nEi, Katri, ei ole mahdollista, että sinä voisit rakastaa Ranskan\nvihamiestä; mutta, jos rakastat minua, niin rakastat Ranskan ystävää;\nsillä minä rakastan Ranskaa niin, etten tahdo päästää käsistäni\nyhtäkään sen kylää; tahdon pitää sen kokonaan; ja, Katri, kun Ranska on\nminun ja minä olen sinun, niin Ranska on sinun ja sinä olet minun.\n\nKATARIINA.\nMine ei tjedä, mite se ole.\n\nKUNINGAS HENRIK.\nEtkö, Katri? No, sanon sen sitten sinulle ranskaksi, vaikka varmaankin\nse istuu kiinni kielessäni kuin nuorikko miehensä kaulassa, vaikea on\nsitä siitä irroittaa. _Quand j'ai la possession de France, et quand\nvous avez la possession de moi_ -- annahan olla, kuinka se nyt onkaan?\nSantta Dionysius, auta minua! -- _donc votre est France, et vous êtes\nmienne_. Katri, minun on yhtä helppo valloittaa kuningaskunta, kuin\npuhua ranskaa saman verran lisää. En koskaan enää puhuttele sinua\nranskaksi muun vuoksi, kuin että saisin sinut nauramaan minua.\n\nKATARIINA.\n_Sauf votre honneur le François que  vous parlez est meilleur que\nl'Anglois que je parle_.\n\nKUNINGAS HENRIK.\nEi, Katri, ei suinkaan; mutta kun sinä puhut minun kieltäni, ja minä\nsinun, ja kumpikin aika lailla virheellisesti, niin täytyy myöntää,\nettä se ajaa jotakuinkin saman asian. Mutta, Katri, ymmärrätkö sen\nverran englanninkieltä? Voitko rakastaa minua?\n\nKATARIINA.\nMine ei tjedä sanoa.\n\nKUNINGAS HENRIK.\nVoiko kukaan naapureistasi sen sanoa, Katri? Tahdon heiltä kysyä.\nEi, minä tiedän, että minua rakastat; ja illalla, kun pääset\nmakuuhuoneeseesi, sinä tältä neidiltä utelet tietoja minusta, ja tiedän\nvarmaan, Katri, että hänelle halventelet niitä minun luonnonlahjojani,\njoita sydämmestäsi rakastat. Mutta, hyvä Katri, tee säälien minusta\npilkkaa, varsinkin, rakas prinsessa, kun minä rakastan sinua julmasti.\nJos koskaan tulet omakseni, Katri, -- ja autuaaksi tekevä usko minussa\nsanoo, että tulet -- niin otan sinut rynnäköllä, ja sinusta on siis\npakostakin tuleva oiva soturien synnyttäjä. Etkö usko, että sinä ja\nminä, noin pyhän Dionysiuksen ja pyhän Yrjänän päivän vaiheilla,\nvoisimme laittaa pojan, puoleksi ranskalaisen ja puoleksi\nenglantilaisen, joka menee Konstantinopoliin ja nyhtää Suurturkkia\nparrasta? Mitä sanot, minun ihana liljani?[14]\n\nKATARIINA.\nMine ei tjedä.\n\nKUNINGAS HENRIK.\nNiin kyllä, sitä ei vielä voi niin tietää, mutta luvata voi; ja lupaa\nnyt vain, Katri, että parastasi teet, mitä tulee sinun ranskalaiseen\nosuuteesi siitä pojasta; mitä minun englantilaiseen osaani tulee, niin\nannan siitä sinulle kuninkaan ja nuoren miehen kunniansanan. Mitä\nvastaat, _la plus belle Chatarine du monde, mon très-chère et divine\ndéesse_?\n\nKATARIINA.\nTeidän _majesté_ ole _fausse_ Franska niin paljo, että te voi pettä _la\nplus sage demoiselle, mitä ole _en France_.\n\nKUNINGAS HENRIK.\nHyi, sitä väärää ranskaani! Kunniani kautta, puhtaalla\nenglanninkielellä, rakastan sinua, Katri; tämän kunniani kautta en\nuskalla vannoa, että sinäkin rakastat minua; kuitenkin alkaa vereni\nminua imarrella sillä, että niin teet huolimatta muotoni karkeudesta ja\nvastenmielisyydestä. Kirottu se isäni kunnianhimo! Hän ajatteli vain\nkansalaissotia, kun minut teki, sen vuoksi sainkin syntymässäni niin\ntuikean ulkoasun, niin rautaisen naaman, että peljätän naiset, kun\ntulen heitä kosimaan. Mutta usko pois, Katri, jota vanhemmaksi tulen,\nsen paremmannäköiseksi tulen; lohdutukseni on, että vanhuus, joka on\nniin huono kauneuden säilyttäjä, ei voi minun kasvoilleni tehdä mitään\nvahinkoa; sinä minut otat, jos minut otat, pahimmillani; jota kauemmin\nkestät minua, sitä paremmaksi tulen. Sano siis, sinä ihanin Katariina,\nhuolitko minusta? Heitä pois tuo neitseellinen punastus, tunnusta\nsydämmesi ajatukset keisarittaren katseella, ota minua kädestä ja sano:\nEnglannin Henrik, olen sinun; ja niin pian kuin olet tuolla sanalla\nkorvani siunannut, sanon sinulle raikkaasti: -- Englanti on sinun,\nIrlanti on sinun, Ranska on sinun, ja Henrik Plantagenet on sinun,\njoka, -- vaikka sanon sen hänelle vasten silmiä -- jos ei hänessä\nolekaan miestä parhaaksi kuninkaaksi, kuitenkin on miesten parasten\nkuningas. No niin, vastaa minulle murtavalla musiikilla, sillä äänesi\non musiikkia ja englanninkielesi murtavaa; siis, maailman kuningatar,\nKatariina, murra kielesi salpa murtavalla englanninkielellä ja sano,\nhuolitko minusta?\n\nKATARIINA.\nSe ole kuinka se miellyttä _roy mon père_.\n\nKUNINGAS HENRIK.\nOi, Katri, se häntä hyvin miellyttää; se häntä miellyttää, Katri.\n\nKATARIINA.\nSiis mine suostu myös.\n\nKUNINGAS HENRIK.\nTuosta sanasta suutelen kättänne ja sanon teitä kuningattarekseni.\n\nKATARIINA.\n_Laissez monseigneur, laissez, laissez! Ma foi, je ne veuz point que\nvous abaissiez votre grandeur en baisant la main de votre indigne\nservante; excusez moi, je vous supplie, mon très puissant seigneur_.\n\nKUNINGAS HENRIK.\nNo, suutelen sitten huuliasi, Katri.\n\nKATARIINA.\n_Ce n'est pas la coûtume de France, de baiser les dames et demoiselles\navant leurs noces_.\n\nKUNINGAS HENRIK.\nNeiti tulkitsija, mitä sanoo hän?\n\nALICE.\nEttä se ei ole tapa Franskan daamin -- mine ei tjedä, mikä baiser ole\nenglantikielellä.\n\nKUNINGAS HENRIK.\nSuudella.\n\nALICE.\nTeidän _majesté entendre_ parempi _que moi_.\n\nKUNINGAS HENRIK.\nEi ole Ranskassa tyttöjen tapana suudella ennenkuin ovat naimisissa,\nsitä kai hän tarkoitti?\n\nALICE.\n_Oui, vraiment_.\n\nKUNINGAS HENRIK.\nOi, Katri! Turhat tavat kumartuen väistyvät suurten kuningasten tieltä?\nRakas Katri, sinua ja minua ei voi kytkeä maan tapojen heikko aidake;\nme olemme tapain määrääjät, Katri; ja vapaus, joka kuuluu meidän\narvoomme, tukkii suun kaikilta moitiskelijoilta, niinkuin minä tukin\nsinulta, kun tahdot voimassa pitää noita maasi tekosiveitä tapoja ja\nkieltää minulta suutelon. Kas niin, ole kiltti ja tottele! (Suutelee\nhäntä.) Sinun huulissasi, Katri, on tenhovoimaa; niiden metinen\nkosketus on kaunopuheisempi, kuin koko Ranskan neuvoskunnan kielet, ja\nne saisivat Englannin Henrikin pikemmin taipumaan kuin hallitsijain\nyhteinen anomuskirja. Tässä tulee isänne.\n\n    (Kuningas Kaarle ja Isabella, Burgund, Bedford,\n    Gloster, Exeter, Westmoreland ja muita Englannin ja\n    Ranskan ylimyksiä tulee.)\n\nBURGUND.\nJumala varjelkoon teidän majesteettianne! Kuninkaallinen serkkuni,\nopetatteko meidän prinsessalle englanninkieltä?\n\nKUNINGAS HENRIK.\nArvoisa serkku, tahtoisin opettaa hänelle, kuinka suuresti häntä\nrakastan, ja se on hyvää englanninkieltä.\n\nBURGUND.\nEikö hän ole herkkä oppimaan?\n\nKUNINGAS HENRIK.\nKielemme on karkeaa, eikä luonteenikaan ole lempeä, niin että, kun\nminulle ei ole suotu imartelun ääntä eikä sydäntä, en voi hänessä niin\nloihtia esiin lemmen henkeä, että se ilmestyisi oikeassa hahmossaan.\n\nBURGUND.\nSuokaa anteeksi pilani rohkeus, jos vastaan tuohon. Jos tahdotte sitä\nhänessä esiin loihtia, niin on se tapahtuva ympyrän kehässä; jos mieli\nloihtia hänessä esiin lempi oikeassa hahmossaan, niin tulee sen\nilmestyä alastomana ja sokeana. Voitteko siis häntä, tyttöä, jota vielä\nkainouden neitseellinen ruusunpuna purppuroi, moittia siitä, että hän\nomassa alastomuudessaan ei siedä nähdä alastonta, sokeaa poikaa? Siihen\nehtoon, hyvä prinssi, olisi tytön todellakin liian vaikea suostua.\n\nKUNINGAS HENRIK.\nKuitenkin he ummessa silmin suostuvat, kun lempi on sokea ja kiusaa.\n\nBURGUND.\nHeille on anteeksi annettava, jos eivät näe mitä tekevät.\n\nKUNINGAS HENRIK.\nSiis, prinssi hyvä, opettakaa serkkuanne umpisilmin suostumaan.\n\nBURGUND.\nTahdon ummessa silmin huomauttaa häntä siitä, kun te vain häntä\nopetatte huomaamaan huomautustani; sillä tytöt, joita on koko kesän\nauringossa paistatettu ja lämpiminä pidetty, ovat, niinkuin kärpäset\nPertunpäivän aikaan, sokeita, vaikka heillä on silmät päässä; ja\nsilloin he sietävät käsin pitelemistä, vaikka ennen tuskin sallivat\nettä heitä katseltiin.\n\nKUNINGAS HENRIK.\nOpetus tästä on, että saan odottaa aikaa ja kuumaa kesää; ja silloin\nminä sen kärpäsen, sen teidän serkkunne, perältäkin tavotan, ja sokea\nhänen pitää olla.\n\nBURGUND.\nNiinkuin lempi on, prinssi hyvä, ennenkuin se lempii.\n\nKUNINGAS HENRIK.\nNiin, oikein sanottu; ja te voitte, jotkut teistä, lempeä kiittää\nsokeudestani, kun en voi nähdä monia kauniita Ranskan kaupungeita yhden\nkauniin Ranskan tytön tähden, joka seisoo tielläni.\n\nKUNINGAS KAARLE.\nOikein, hyvä prinssi, te näette ne perspektiivissä, kaupungit\nmuuttuneina tytöksi; ne ovatkin kaikki neitseellisten muurien\nympäröimät, joita ei sota koskaan ole puhkaissut.\n\nKUNINGAS HENRIK.\nSaanko Katrin vaimokseni?\n\nKUNINGAS KAARLE.\nJos vain haluatte.\n\nKUNINGAS HENRIK.\nOlen tyytyväinen; kun vain ne neitseelliset kaupungit, joista puhuitte,\nseuraavat myötäjäisinä, niin se tyttö, joka seisoi toiveitteni tiellä,\non näyttävä minulle tien omaan tahtooni.\n\nKUNINGAS KAARLE.\nMyönnyimme kaikkiin kohtuvaatimuksiin.\n\nKUNINGAS HENRIK.\nNiin onko laita, loordit Englannin?\n\nWESTMORELAND.\nKuningas myöntänyt on joka kohdan,\nEnsinnä tyttärensä, sitten kaikki,\nMäärättyin vaatimusten mukaisesti.\n\nEXETER.\nTää vain on vielä allekirjoittamatta: -- missä teidän majesteettinne\nvaatii, että Ranskan kuninkaan, jos hän joskus saa aihetta\nkirjallisesti jotakin anoa, tulee puhutella teidän korkeuttanne tähän\ntapaan ja näillä arvonimillä, ranskaksi; _Notre très cher fils Henry,\nroi d'Angleterre, heritier de France_; ja näin latinaksi:\n_Praeclarissimus filius noster Henricus, rex Angliae et haeres\nFranciae_.\n\nKUNINGAS KAARLE.\nEn ole sitäkään niin kieltänyt,\nEtt' en ma suostuis siihen vaadittaissa.\n\nKUNINGAS HENRIK.\nNimessä rakkauden ja rauhan pyydän:\nTuo kohta hyväksykää muiden kanssa,\nJa mulle tyttärenne antakaa.\n\nKUNINGAS KAARLE.\nVie hänet, poikan'! Hänen verestään\nHerätä mulle jälkeisö, niin että\nNää riitavallat, Englanti ja Ranska,\nJoidenka rannikotkin kalpein katsein[15]\nToistensa menestystä katsovat,\nVihastaan herkeis, ja tää kallis liitto\nIhaniin poviin istuttaisi sovun\nJa kristillisen naapuruuden hengen,\nNiin ettei miekka rikkois milloinkaan\nVäliä Englannin ja Ranskanmaan.\n\nKAIKKI.\nAamen, aamen!\n\nKUNINGAS HENRIK.\n              Nyt tervetullut, Katri! --\nTe todistakaa kaikki, että hänet\nNyt kuningattareksi suutelen.\n\nISABELLA.\nJumala, naimaliiton säätäjä,\nSydämmet yhdistä ja valtakunnat!\nKuin mies ja vaimo, kahtenakin yksi,\nNiin valtakuntannekin yhtykööt,\nEtt' ilkikieli ei, ei kade mieli,\nNuo pyhän vihkivuoteen häiritsijät,\nTään valtaliiton väliin tunkeuisi\nJa erottaisi mik' on yksi liha;\nJott' Englannin ja Ranskan miehet oisi\nKuin veljekset! Oi, jos sen taivas soisi!\n\nKAIKKI.\nAamen!\n\nKUNINGAS HENRIK.\nHäävalmistuksiin nyt! -- Hääpäivänämme\nTe, herttua Burgund, ja te, päärit kaikki,\nValalla vahvistakaa tämä liitto. --\nMinä ja Katri sitten toisillemme\nVannomme valan lujan onneksemme.\n\n    (Menevät.)\n\n   (Kuoro esiintyy.)\n\nKUORO.\nTymäkkä, tylsä runoilijan kynä\nVapaasti pidellyt on historiaa;\nOn urhot pieneen tilaan kytkettynä,\nJa typistelty niiden kunniaa.\nKirkkaana, mut vain hetken, Englannin\nHeloitti tähti, onni miekkaa kantoi;\nHän voitti maailman parhaan Eedenin\nJa kruunut pojalleen ja vallat antoi.\nTää, Kuudes Henrik, tuli kehdossaan\nJo Englannin ja Ranskan kuninkaaksi;\nMut monivaltaisuus se Ranskanmaan\nVei meiltä, Englanninkin särkyi haaksi.\nSit' usein tääll' on näytelty; sen takaa\nTällekin suosiota osoittakaa.\n\n                   (Poistuu.)\n\n\n\n\nSELITYKSIÄ:\n\n\n[1] _Mustan prinssin_. Crecyn tappelussa (1346) Edward prinssi, Edward\nIII:n poika, joka mustasta sotapuvustaan sai \"mustan prinssin\" nimen,\njätettiin yksin joukkoineen taistelemaan ranskalaisia vastaan, jotta\nhänelle yksin tulisi kunnia voitosta. Isä katsoi kaukaa tappelua,\nviemättä joukkojaan tuleen. Prinssi voittikin, mutta oli itse suuressa\nhengenvaarassa.\n\n[2] _Senkin islantilainen koira_. Henrik V:n aikana oli\nenglantilaisilla kalastuspaikkoja Norjassa ja Islannissa; sieltä\ntuotiin Englantiin pitkä- ja valkokarvaisia koiria, joita erittäin\nnaiset suosivat.\n\n[3] _Barbason_. Pahan hengen nimi. Pistoolin pöyhkeä puhe johdattaa\nNymin mieleen henkien-manaajien tyhjiä loruja.\n\n[4] _Arthurin helmassa_. Rouva Reipas, joka on enemmän perehtynyt\nballaadikirjallisuuteen kuin raamattuun, tarkoittaa Abrahamin helmaa.\n\n[5] _Spuasan njimes_. Macmorris on irlantilainen, Jamy skotlantilainen\nja Fluellen walesiläinen. Kukin puhuu omaa murrettaan. Spuassa =\nvapahtaja; ruado = työ; hotj = vaikka; porohal = ruudilla; huigei =\nhäpeä; tjiloilleh = paikoillaan.\n\n[6] _Figo_, -- espanjalainen fiikuna. Viittaa espanjalaisten tapaan\nmurhata ihmisiä myrkytetyillä viikunoilla.\n\n[7]                     _Taavin päivänä.\n    Koputan häntä sipulillaan kalloon_.\n\nWalesiläisillä oli pyhän Taavetin päivänä sipuli lakin koristuksena\nCrecyn tappelun muistoksi, jossa heidän maanmiehensä taistelivat\nurhoollisesti ja lähellä olevasta sipulitarhasta poimivat näitä voiton\nmerkiksi.\n\n[8] _Crispianuksen pyhä_. Agincourtin tappelu oli Crispianuksen\npäivänä, 25 p. lokak., v. 1415. Tämä päivä oli saanut nimensä kahdesta\nveljeksestä, Crispianuksesta ja Crispinuksesta, jotka v. 303 kuolivat\nmarttyyreina Soissonsissa.\n\n[9] _Kuningattaremme päällikkö_. Tarkoittaa kreivi Essexiä, joka v.\n1539 lähetettiin Irlantiin kapinaa kukistamaan.\n\n[10] _Keisarikin_. Keisari Sigismund.\n\n[11] _Bedlam_. Hulluinhuone Lontoossa, siitä: hullulainen.\n\n[12] _trojalainen_. Tarkoittaa maankulkuria.\n\n[13] _En Cadwalladerista vuohineen_. Cadwallader on seutu Walesissa.\n\"Vuohi\" oli walesiläisten haukkumanimi, siksi että heidän\nkotipaikoillaan kasvatettiin paljon vuohia.\n\n[14] _Ihana liljani_. Lilja oli Ranskan kuninkaanvaakunan\nmerkkinä.\n\n[15] _Joidenka rannikotkin kalpein katsein_. Tarkoittaa Englannin ja\nRanskan rannikoiden liituvuoria.\n\n\n\n"]