[{"data":1,"prerenderedAt":-1},["ShallowReactive",2],{"$fPxj_LtM22Z4F3p-9xCU520gFdVFGNLsrwvNaPhfteFk":3},{"number":4,"title":5,"author":6,"authorBirth":7,"authorDeath":8,"slug":9,"bookId":10,"genreRaw":11,"genre":12,"themes":13,"origin":14,"language":17,"yearPublished":18,"yearPublishedTranslation":19,"wordCount":20,"charCount":21,"usRestricted":22,"gutenbergId":23,"gutenbergSubjects":24,"gutenbergCategories":28,"gutenbergSummary":33,"gutenbergTranslators":34,"gutenbergDownloadCount":36,"aiDescription":37,"preamble":38,"content":39},553,"Kuningas Henrik Kuudes I","Shakespeare, William",1564,1616,"553-shakespeare-william-kuningas-henrik-kuudes-i","553__Shakespeare_William__Kuningas_Henrik_Kuudes_I",null,"romaani",[],[15,16],"brittilainen","klassikot","fi",1591,1907,15864,94479,false,40070,[25,26,27],"Great Britain -- History -- Henry VI, 1422-1461 -- Drama","Great Britain -- Kings and rulers -- Drama","Henry VI, King of England, 1421-1471 -- Drama",[29,30,31,32],"British Literature","Classics of Literature","Historical Novels","Plays/Films/Dramas","\"Kuningas Henrik Kuudes I\" by William Shakespeare is a history play believed to have been written in 1591. The work depicts England's loss of French territories following King Henry V's unexpected death, as his inexperienced son inherits a crumbling empire. Political rivalries erupt between nobles, symbolized by the choosing of red and white roses, while military commander Talbot battles French forces led by Joan of Arc. Personal squabbles and petty jealousies tear apart England's political system, setting the stage for the devastating Wars of the Roses. (This is an automatically generated summary.)",[35],"Cajander, Paavo Emil",234,"Historiallinen näytelmä kuvaa Englannin kuningas Henrik VI:n valtakauden alkua ja sadan vuoden sotaa Ranskassa. Keskiössä ovat aateliston sisäiset valtataistelut, lordi Talbotin sotaretket sekä Jeanne d’Arcin nousu ranskalaisten vastarinnan symboliksi.","William Shakespearen 'Kuningas Henrik Kuudes I' on Projekti Lönnrotin\njulkaisu n:o 553. E-kirja on public domainissa sekä EU:ssa että sen\nulkopuolella, joten emme aseta mitään rajoituksia kirjan vapaan käytön\nja levityksen suhteen.\n\nTämän e-kirjan ovat tuottaneet Tapio Riikonen ja Projekti Lönnrot.","KUNINGAS HENRIK KUUDES I\n\nKirj.\n\nWilliam Shakespeare\n\n\nPaavo Cajanderin suomennos ilmestyi v. 1907.\n\n\n\n\n\n\nNäytelmän henkilöt:\n\n Kuningas HENRIK KUUDES.\n GLOSTERin herttua, kuninkaan setä ja protektori.\n BEDFORDin herttua, kuninkaan setä ja Ranskan hallitsija.\n THOMAS BEAUFORT, Exeterin herttua, kuninkaan isän setä.\n HENRIK BEAUFORT, Winchesterin piispa, sittemmin kardinaali.\n JUHANA BEAUFORT, Somersetin kreivi, sittemmin herttua.\n HENRIK PLANTAGENET, mestatun Cambridgen kreivin vanhin poika,\n   sittemmin Yorkin herttua.\n WARWICKin kreivi.\n SALISBURYn kreivi.\n SUFFOLKin kreivi.\n Lord TALBOT, sittemmin Shrewsburyn kreivi.\n JOHN TALBOT, hänen poikansa.\n EDMUND MORTIMER, Marchin kreivi.\n Mortimerin vanginvartija.\n Eräs lainoppinut.\n Sir JOHN FASTOLFE.\n Sir WILLIAM LUCY.\n Sir WILLIAM GLANSDALE.\n Sir THOMAS GARGRAVE,\n WOODVILLE, Towerin komendantti.\n Lontoon lordmajori.\n VERNON, valkoruusun eli Yorkin puoluetta.\n BASSET, punaruusun eli Lancasterin puoluetta.\n KAARLE, Dauphin, sittemmin Ranskan kuningas.\n REIGNIER, Anjoun herttua ja Napolin nimikuningas.\n BURGUNDin herttua.\n ALENÇONin herttua.\n ORLEANSin bastardi.\n Pariisin kuvernööri.\n Orleansin tykkimies ja hänen poikansa.\n Bordeaux'ssa olevien Ranskan sotajoukkojen päällikkö.\n Ranskalainen kersantti.\n Portinvartija.\n Vanha paimen, Jeanne la Pucellen isä.\n MARGAREETA, Reignier'n tytär.\n AUVERGNEn kreivinna.\n JEANNE D'ARC, yleisesti tunnettu La Pucellen nimellä.\n Pahoja henkiä, joita ilmestyy La Pucellelle; loordeja, Towerin\n   vartijoita, airuita, sotaherroja, sotamiehiä, lähettiläitä,\n   seuralaisia y.m.\n\nTapaus osittain Englannissa, osittain Ranskassa.\n\n\n\n\nENSIMMÄINEN NÄYTÖS.\n\n\nEnsimmäinen kohtaus.\n\n    Westminster-Abbey.\n\n    (Surumarssi. Kuningas Henrik V:n ruumis lepää loistovuoteella,\n    sen ympärillä Bedfordin, Glosterin ja Exeterin herttuat,\n    Warwickin kreivi, Winchester'in piispa, airuita y.m.)\n\nBEDFORD.\nNyt mustiin taivahat[1] ja päivä yöksi!\nTe pyrstötähdet, joista riippuu aikain\nJa valtain vaiheet, pyrstöjänne kirkkait'\nIlmassa häilytelkää, niillä piesten\nPahoja noita tähti-luopioita,\nJotk' aihehtineet Henrikin on kuolon!\nHän, viides Henrik, kauan elääkseen\nOl' liian suuri. Englanti ei koskaan\nMoint' ole kuningasta kadottanut.\n\nGLOSTER.\nMeill' ennen häntä kuningast' ei ollut.\nHän oli uljas, luotu käskemään:\nKun säiläns' säihkyi, huikenivat silmät;\nKäsvartensa kun levitti, ne leijui\nKuin lohikäärmeen siivet; silmän palo,\nVihaista tulta täynnä, vihollisen\nEnemmän soenti ja pakoon työnsi\nKuin sydänpäivän pisto vasten otsaa.\nVaan mitä puhun? Sanat täss' ei riitä:\nKun kättä vain hän nosti, niin hän voitti.\n\nEXETER.\nMustissa surraan; miks ei verissä?\nOn Henrik kuollut eikä virkoo enää.\nPuuarkkua me tässä saattelemme\nJa kuolon kunnotonta voittoa\nNyt juhlakulkueessa julistamme\nKuin vangit voittovaunuun kytketyt.\nKuin? Turman tähtiäkö kiroilemme,\nKun kukistivat kunniamme näin?\nVai uskommeko, että viekkaat frankit,\nKuin mitkä noidat, hänet loitsuillaan\nPelosta surmas?\n\nWINCHESTER.\n                Kuningas hän oli,\nSiunaama kuningasten kuninkaan.\nFrankeille julma tuomionkaan päivä\nNiin julma ei kuin hänen katsantonsa.\nHän soti sotaa sotalaumain herran\nJa kirkon rukous hälle voiton toi.\n\nGLOSTER.\nKirkonko? Jos ei rukoilleet ois papit,\nEi elo hält' ois katkennut niin pian.\nNaismainen prinssi vain on teille mieleen,\nJot' ohjata kuin koulupoikaa voitte.\n\nWINCHESTER.\nMik' onkaan mulle mieleen, sinä olet\nProtektori ja ohjaat maat ja prinssit.\nOn vaimos korska; hän sua enemmän\nKuin Jumala ja pyhät miehet ohjaa.\n\nGLOSTER.\nVait pyhyydestä! Sinä lemmit lihaa\nJa kirkoss' et käy vuosikauteen muuten\nKuin rukoillakses turmaa vainoojilles.\n\nBEDFORD.\nHeretkää toraamasta! Tyyntykää!\nPois alttarille! -- Mukaan, airuet! --\nAseemme kullan sijaan uhraamme:\nNyt Henrik kuollut on, ei aseet tarpeen. --\nOi, jälkimailma, näet viel' ajat kurjat,\nImulaps kun silmäst' äidin kyynelt' imee,\nJa saari tää on suolavetten alho,\nJa kuolleit' itkemään jää vaimot yksin! --\nOi, viides Henrik, henkeäsi huudan:\nTee onnekkaaksi tämä valtakunta,\nMaast' estä keskinäiset kansaisriidat,\nPois turman tähdet torju taivaalta!\nSun sielusi on tähti loistavampi\nKuin Julius Caesar taikka Berenice.\n\n    (Sanansaattaja tulee.)\n\nSANANSAATTAJA.\nTervehdykseni teille, arvon loordit!\nRanskasta synkeit' uutisia tuon\nTuhosta, taposta ja tappiosta.\nGuienne, Champagne, Rheims, Orleans, Pariis,\nGuisors, Poitiers, -- kaikk', kaikki meilt' on mennyt.\n\nBEDFORD.\nMitä haastat, -- Henrik vainaan ruumiin luona?\nHiljemmin! Tuon jos kuulee hän, niin murtaa\nHän lyijynsä ja kuolleist' ylös nousee.\n\nGLOSTER.\nPariisi mennyt? Rouen antautunut?\nJos henkiin vielä herätä vois Henrik,\nNiin tästä tiedost' uudestaan hän kuolis.\n\nEXETER.\nMik' on sen aikaan saanut! Petosko?\n\nSANANSAATTAJA.\nEi petos; miesten vain ja rahan puute.\nNäin sotilasten kesken kuiskaillaan:\nEtt' eri puolueisiin jakaannutte;\nKun tulis sotaan mennä taistelemaan,\nNiin päälliköistä vain te kiistätte;\nKen tahtois verkkaista ja halpaa sotaa,\nKen lentäis sukkelaan, mut siivet puuttuu;\nKen luulee, että kulungeitta aivan\nJa mairesanoill' aikaan saadaan rauha.\nEnglannin ritaristo, nouse, nouse!\nSoentaa nuort' ei kunniaas saa laiskuus;\nAseistasi on liljat katkottuina,\nEnglannin kilpi kahdeks silvottu.\n\nEXETER.\nJos tässä meidän kyyneleitä puuttuis,\nTää sanoma ne saisi virtaamaan.\n\nBEDFORD.\nMua koskee se, mua, Ranskan hallitsijaa.\nSopani tänne! Ranskast' ottelen.\nPois tämä häväisevä murhepuku!\nRanskalle silmäin sijaan annan haavat,\nNiill' uudistuvaa turmaans itkeäkseen.\n\n    (Toinen sanansaattaja tulee.)\n\n2 SANANSAATTAJA.\nTuon teille tuhon sanomia, loordit.\nNyt Englannist' on Ranska täysin irti,\nPait pari turhaa pikkukaupunkia;\nKruunattu Kaarle Dauphin Rheimsiss' on;\nBastardi yhtynyt on hänen kanssaan;\nReignier on, Anjoun herra, hänen puoltaan;\nAlençon hänen luokseen karannut.\n\nEXETER.\nDauphinko siis on kruunattu? Ja kaikki\nHänenkö luokseen karkaa? Mihin me nyt\nKarkaamme pakoon tätä häpeää?\n\nGLOSTER.\nMe karatkaamme vihollisen kurkkuun.\nJos sinä, Bedford, uuvut, minä kestän.\n\nBEDFORD.\nMiks intoani, Gloster, epäilet?\nMa mielessäni joukon pestasin,\nJoll' olen Ranskanmaan jo valloittanut.\n\n    (Kolmas sanansaattaja tulee.)\n\n3 SANANSAATTAJA.\nArvokkaat loordit, murehenne lisäks,\nMill' arkkua Henrikin nyt kostutatte,\nTuon teille tiedon julmast' ottelusta,\nJonk' ottel' uljas Talbot Ranskan kanssa.\n\nWINCHESTER.\nJa jossa Talbot voitti, eikö niin?\n\n3 SANANSAATTAJA.\nOi, ei, vaan jossa Talbot voitettiin!\nMa juurta jaksain tapauksen kerron:\nElokuun kymmenentenä, kun urho\nPalasi piirityksest' Orleansin,\nMukanaan tuskin kuusituhatt' miestä,\nNiin kolminkolmattapa tuhansin\nHänt' ahdisti ja saarti ranskalaiset.\nVäkeä järjestää ei ollut aikaa,\nEi keihäit' ampujien suojaks panna,\nVaan piti aidoist' ottaa suipot seipäät\nJa pistää niitä umpimähkään maahan\nEstääkseen ratsuväen hyökkäystä.\nNeljättä tuntia siin' oteltiin,\nJa uljas Talbot miekoin sekä peitsin\nTek' ihmetöitä yli ihmisjärjen.\nSatoja lähetti hän helvettiin;\nPakeni kaikki häntä: tuolla, täällä\nJa kaikkialla riehui hän kuin hurja.\n\"Se itse hiisi on\", huus ranskalaiset;\nHänt' ällisteli koko sotajoukko.\nVäkensä, nähdessään tuon sankar'innon,\nHuus yhteen ääneen: \"Talbot eläköön!\"\nJa hyökkäs kuumimpahan verilöylyyn.\nSiin' oisi saatu täydellinen voitto,\nJos sir John Fastolfe[2] ei ois pelkur' ollut:\nHän etujoukoss' oli jäljimpänä,\nHeit' auttaakseen ja seuratakseen, mutta\nPakeni, kurja, miekall' iskemättä.\nYleinen syntyi hävitys ja tappo,\nHeit' yltänänsä vihollinen saarti.\nDauphinin mieliks silloin peitsen pisti\nTalbotin selkään kurja vallooni,\nTalbotin, jota koko Ranskan voima\nEi uskaltanut silmiin katsoa.\n\nBEDFORD.\nTalbotko kuollut? Itseni nyt tapan,\nSiks että täällä loistoss' elän jouten,\nNoin arvokas kun sankar' avutonna\nJätetään kurjain vihollisten käsiin.\n\n1 SANANSAATTAJA.\nEi, ei, hän elää; vankina hän vain on.\nLord Scales samoin ja lord Hungerford;\nMuut kaikk' on surmattu tai vangiks viety.\n\nBEDFORD.\nLunnaansa minä maksan, minä yksin.\nDauphinin syöksen suin päin istuimeltaan\nJa kruununs' ystäväni lunnaiks annan;\nViis heitä yhteen meikäläiseen vaihdan. --\nHyvästi, herrat! Menen toimiini.\nNyt Ranskass' ilotulituksen laitan\nPyhän, suuren Yrjänämme kunniaksi.\nKymmenentuhatt' otan miestä myötä;\nVaviskoon manner niiden verityötä. --\n\n1 SANANSAATTAJA.\nSe tehkää; Orleans on piiritetty,\nJa heikko meidän armeija ja raihnas;\nSalisburyn kreivi vahvistusta vaatii:\nVoi tuskin väkens' estää kapinasta,\nKun moinen häll' on vastass' ylivoima.\n\nEXETER.\nValanne Henrikille muistakaa:\nKokonaan joko kukistaa Dauphin\nTai nöyräks ikeen alle taivuttaa.\n\nBEDFORD.\nSen kyllä muistan; jäähyväiset lausun\nJa menen heti varustautumaan.\n\n    (Menee.)\n\nGLOSTER.\nJa minä joutuun Toweriin tykistöä\nJa varastoja tutkimaan; ja sitten\nKuninkaaks huudan nuoren Henrikin.\n\n    (Menee.)\n\nEXETER.\nMinä Elthamiin luo nuoren kuninkaan:\nHänelle olen hoitajaksi pantu,\nJa hänen turvaans' siellä parhain valvon.\n\n    (Menee.)\n\nWINCHESTER.\nJokaisella on virkansa ja työnsä;\nMin' olen jouten, ei jää mitään mulle.\nMut laiskajaakkona en viru kauan:\nKoht' Elthamista pois vien kuninkaan\nJa itse istun ohjaksissa maan.\n\n                      (Menee.)\n\n\nToinen kohtaus.\n\n    Ranska. Orleansin edustalla.\n\n    (Torventoitaus. Kaarle sotajoukkoineen, Alençon, Reignier y.m.).\n\nKAARLE.\nMaan päällä Marsin todellinen kierto\nNiin tuntematon on kuin taivaallakin:\nEnglantilaisten puoleen äsken loisti,\nNyt meille hymyilee, kun voiton saimme.\nTärkeimmät kaupungit on kaikki meidän. --\nTäss' Orleansin luona lystiks ollaan;\nNälkäiset, aaveenkalvaat engelsmannit\nMeit' ahdistavat tunnin kuukaudessa.\n\nALENÇON.\nKaipaavat häränpaistiaan ja lientään;\nJos heit' et hevos-aasin lailla ruoki\nJa sido kauravakkaa kuonon alle,\nNiin retkaavat kuin upotetut hiiret.\n\nREIGNIER.\nHeretköön piiritys! Miks nahjustella?\nPelätty Talbothan on vankina;\nJälellä vain on hullu Salisbury,\nJa kiukkuunsa hän pian pakahtuu,\nKun sotureita on ja rahaa vailla.\n\nKAARLE.\nHälytys soimaan! Hyökätkäämme päälle!\nMaanmiesten kaatuneitten kunniaksi!\nSen anteeks annan, jos mun surmaa ken,\nJos väistyn tuumaakaan tai pakenen.\n\n    (Menevät.)\n\n    (Aseiden kalsketta. Hyökkäyksiä. Peräytymistä. Kaarle,\n    Alençon, Reignier y.m. palaavat.)\n\nKAARLE.\nMoist' onko nähty? Moista väkeä?\nPelkurit! Koirat! Paennut en oisi,\nMut jättivät mun vihollisen suuhun.\n\nREIGNIER.\nSalisbury teurastaa kuin vimmattu,\nHän tappelee kuin päiviins' suuttuneena;\nMuut loordit, niinkuin ahnaat jalopeurat.\nKarkaavat meihin niinkuin saaliin kimppuun.\n\nALENÇON.\nMaanmiehemme Froissardin mukaan kasvoi,\nKun Edward kolmas eli, Englannissa\nOlivereja vain ja Rolandeja.\nNyt vielä todemmin voi samaa väittää:\nNyt Simsoneja vain ja Goliatheja\nSe sotaan laittaa; kymment' yksi vastaa.\nLuut on ja nahka heissä vain; ken luulis.\nEtt' uljuut' on ja mieltä moista heissä?\n\nKAARLE.\nPois lähtekäämme. Hurjapäitä ovat,\nJa nälkä heidän intoaan vain kiihtää.\nMa heidät tunnen vanhastaan; he ennen\nMuraksi muurit hampain kalvavat.\nKuin piirityksestä he luopuvat.\n\nREIGNIER.\nAseissaan jokin konstilaitos piilee\nKuin kellossa, ett' yhtenään ne lyövät;\nHe muuten eivät mitenkään vois kestää\nParhaaksi katson jättää heidät rauhaan.\n\nALENÇON.\nNo, tehdään se.\n\n    (Orleansin Bastardi tulee.)\n\nBASTARDI.\nMissä on Dauphin prinssi? Uutta tiedän.\n\nKAARLE.\nBastardi Orleans, kolmin kerroin terve!\n\nBASTARDI.\nOn synkkä katseenne ja poski kalvas;\nTuon saiko aikaan viime tappionne?\nRohkeutta, Dauphin? Apu lähell' on:\nTuon mukanani tänne pyhän neitseen.\nMi taivaalt' ilmestyksen kautta saanut\nOn käskyn keskeyttää piirityksen\nJa ajaa engelsmannit Ranskanmaasta.\nSyvemp' on häness' ennustuksen henki\nKuin Rooman yhdeksässä sibyllassa;\nHän tietää mennehet ja tulevat.\nKutsunko tuon? Sanani uskokaa,\nNe ovat pettämättömät ja todet.\n\nKAARLE.\nHänet kutsu.\n    (Bastardi menee.)\n             Koittaaksemme mahtiaan,\nSa, Reignier, asetu Dauphinin paikkaan;\nKysele jyrkästi ja tuimaan katso!\nNäin urkimme, mik' äly häness' asuu.\n\n    (Vetäytyy syrjään.)\n\n    (La Pucelle, Bastardi ja muita tulee.)\n\nREIGNIER.\nSoma impi, sinäkö teet ihmeitä?\n\nPUCELLE.\nReignier, sinäkö mua pettää aiot?\nMiss' on Dauphin? -- Käy kätköstäsi esiin;\nSun tunnen, vaikk' en koskaan sua nähnyt.\nÄlä säiky, multa peitossa ei mikään;\nPuhella kanssas soisin kahden kesken. --\nPois, loordit; yksin meidät jättäkää.\n\nREIGNIER.\nHän hyvin kestää ensi hyökkäyksen.\n\nPUCELLE.\nDauphin, min' olen tytär lampurin,\nÄlyni varttunut ei taidoiss' ole.\nSuvainnut taivas on ja pyhä äiti\nValaisten paistaa halpaan säätyyni.\nNäet, hentoja kun lampaitani kaitsin\nJa päivä paahtoi poskia, niin mulle\nSuvaitsi jumal'-äiti ilmestyä\nJa täyden majesteetin hahmossa\nMun käski heittää halvan toimeni\nJa turmiosta maani pelastaa;\nApua lupasi ja menestystä,\nKun täydess' ilmeni hän kunniassaan;\nJa minun, ahavoituneen ja mustan,\nValeli kirkkailla hän säteillään\nJa loi tään kauneuden, jonka näette.\nKysele multa mitä ikänään,\nNiin miettimättä vastaan; taistelussa\nMun uljuuttani koittele, jos tohdit,\nNiin näet, ett' olen enemmän kuin nainen.\nSiis luota minuun: onni siunaa sinut.\nJos sotatoverikses otat minut.\n\nKAARLE.\nPuheesi ylvä mua hämmästyttää;\nMut miehuuttasi tahdon koitella:\nKäy kaksintaisteluun mun kanssani.\nJos siinä voitat, niin on puhees totta;\nJos et, niin vähääkään en sinuun luota.\n\nPUCELLE.\nOlen valmis; miekka terävä on tässä,\nLappeella kummallakin viisi liljaa;\nKatriinan kirkkomaalta Tourainesta\nMuun rautaromun joukosta sen löysin.\n\nKAARLE.\nJumalan nimeen siis! En naista pelkää.\n\nPUCELLE.\nJa minä miest' en koskaan pakene.\n\n    (Taistelevat.)\n\nKAARLE.\nPidätä kätes! Olet amatsooni,\nDeboran miekalla sa taistelet.\n\nPUCELLE.\nMua jumal'-äiti auttaa, muuten oisin\nMa liian heikko.\n\nKAARLE.\n                 Ken sua auttaneekin.\nNiin sinun minua nyt auttaa täytyy.\nMinussa halu hehkuu hillitön;\nSa käteni ja sydämmeni voitit.\nIhana Pucelle, se jos nimes on,\nMun salli orjas olla, eikä herras;\nNiin, Ranskan Dauphin sitä sulta pyytää.\n\nPUCELLE.\nEn lemmen pauloihin saa heittäytä;\nMun toimeni on pyhittämä taivaan.\nKun ensin vihamiehes karkoitan,\nSitt' aika aatella on hyvitystä.\n\nKAARLE.\nLuo orjaas armon katse kuitenkin.\n\nREIGNIER.\nKauanpa näyttää prinssi pakinoivan.\n\nALENÇON.\nHän varmaan tutkii tytön munaskuut.\nNäin kauan haastelu ei muuten kestäis.\n\nREIGNIER.\nMennäänkö väliin? Hän ei tiedä määrää.\n\nALENÇON.\nMe emme tiedä, mikä hällä määrä;\nOn viekas viettelemään naisen kieli.\n\nREIGNIER.\nMiss' ootte, prinssi? Mitä aattelette?\nJätämmekö vai emme Orleansin?\n\nPUCELLE.\nEi, sanon minä, pelkurit te raukat!\nViimeiseen taistelkaa; ma teitä kaitsen.\n\nKAARLE.\nSe sana pitää; loppuun taistelkaamme.\n\nPUCELLE.\nValittu olen vitsaks Englannin.\nPelastan kaupungin tän' yönä vielä:\nSyyssuven saatte, pyhän Martin kesän,\nKun minä tähän sotaan rupean.\nOn maine niinkuin rengas vedessä,\nJok' yhä laajenee ja laajenee,\nSiks että levitessään tyhjään haihtuu.\nEnglannin rengas päättyi Henrikkiin,\nOn haihtunut sen ympäröimä maine.\nNyt olen kuin se ylvä voittolaiva,\nMiss' Caesar kulki kera onnensa.\n\nKAARLE.\nJos Mahometin innostutti kyyhky,[3]\nNiin sinut innostuttanut on kotka.\nEi Konstantinon äiti Helena,\nPyhän Filipin ei tyttäret[4] sua voita.\nSa maahan tullut kirkas Venus-tähti,\nKuink' oikein nöyrästi sua palvelisin?\n\nALENÇON.\nPois viipy! Avuks kaupungille!\n\nREIGNIER.\n                               Vaimo,\nPelasta, miten taidat, kunniamme!\nKarkoita heidät Orleansista\nJa tule siten kuolemattomaksi.\n\nKAARLE.\nKoht' yrittämään käymme. Joutuun tulkaa!\nJos pettää hän, en profeetoita usko.\n\n                          (Menevät.)\n\n\nKolmas kohtaus,\n\n    Lontoo. Towerin linna.\n\n    (Portin edustalle tulee Gloster palvelijoineen,\n    siniset takit yllä.)\n\nGLOSTER.\nKäyn tarkastamaan Toweria. Siit' asti,\nKuin Henrik kuoli, varon kavallusta. --\nMiss' ovat vartijat, kun heit' ei näy?\nAvatkaa portit! Gloster täällä huutaa.\n\n    (Palvelijat kolkuttavat.)\n\n1 VARTIJA (sisäpuolella).\nKen siellä kolkuttaa niin käskevästi?\n\n1 PALVELIJA.\nSe jalo Glosterin on herttua.\n\n1 VARTIJA (sisäpuolella).\nEn päästä sisään, olkoon vaikka ken.\n\n1 PALVELIJA.\nNäin vastaatko sa vallanholhojalle?\n\n1 VARTIJA (sisäpuolella).\nJumala häntä holhokoon; näin vastaan;\nMe emme muuta tee kuin mik' on käsky.\n\nGLOSTER.\nVai käsky? Kuka muu, kuin minä, käskee?\nMuut' onko vallanholhojaa kuin minä?\nMun vastuullani portti murtakaa!\nNäin likaisetko ryötykset mua pilkkaa?\n\n    (Glosterin miehet ryntäävät porttia vastaan.\n    Komendantti Woodville lähestyy porttia.)\n\nWOODVILLE (sisäpuolella).\nMitä melua? Tääll' onko pettureita?\n\nGLOSTER.\nTeidänkö äänen kuulen, linnan herra?\nAvatkaa portti, Gloster tahtoo sisään.\n\nWOODVILLE (sisäpuolella).\nAnteeksi, armo, avata en saa;\nSen kielsi Winchesterin kardinaali.\nHän antoi jyrkän käskyn, ett'en sisään\nSaa teitä päästää enkä teikäläistä.\n\nGLOSTER.\nSa pelkuri, mua hänkö parempi?\nKopea Winchester, tuo pöyhkä pappi,\nJota ei Henrik-vainaa sietää voinut?\nEt pelkää Jumalaa, et kuningasta;\nHeti avaa, tai sun ulos minä suljen.\n\n1 PALVELIJA.\nAvatkaa portti vallanholhojalle;\nSe murretaan, jos ette väleen joudu.\n\n    (Winchester tulee palvelijoineen, kaikki ruskeihin puettuina.)\n\nWINCHESTER.\nHaa, vallan-ahnas Humphrey! Mitä aiot?\n\nGLOSTER.\nKolipää pappi, pääsyn multa kiellät?\n\nWINCHESTER.\nNiin teen, sa viekas vallan valtaaja,\nMut maan ja vallan holhoja et suinkaan!\n\nGLOSTER.\nTakaisin sinä, julki kavaltaja!\nSa, joka Henrik-vainaan tappaa aioit\nJa jolta synninkuitin portot saavat;[5]\nLeveässä kardinaali-hatussasi\nMa sua seulon, noin jos yhä uhmaat.\n\nWINCHESTER.\nTakaisin, sinä! Min' en tuumaa väisty;\nDamaskus olkoon tää,[6] ja sinä Kain;\nNyt tapa Abel-veljesi, jos tahdot.\n\nGLOSTER.\nEn sua tappaa tahdo, pois vain ajaa;\nKuin lasta kastehameessa sua kannan\nPois punakaavussas, noin ilman muuta.\n\nWINCHESTER.\nKoitappas vain! Sua uhmaan vasten suuta.\n\nGLOSTER.\nVai uskallat? Mua uhmaat vasten suuta? --\nMiekkaanne, miehet! Turvaa tääll' ei muuta.\nSini- ja rusotakit vastakkain! --\nKavahda partaas, pappi!\n    (Gloster ja hänen miehensä hyökkäävät piispan päälle.)\n                        Sitä aion\nMa nyhtää ja sua kelpolailla piestä.\nMaan tomuun kardinaali-hattus poljen,\nJa paavin uhalla ja kirkon arvon\nSua leukapielist' ees-taas riepotan.\n\nWINCHESTER.\nPaaville siitä vastata saat, Gloster.\n\nGLOSTER.\nWinchester-hanhi; Nuora tänne, nuora!\nPois heidät pieskää, kaikki yhteen heittoon!\nSusi lammasvaatteissa, sun minä peittoon.\nRusotakit, pois! Pois, puna-teeskentelijä!\n\n    (Glosterin miehet ajavat pois kardinaalin miehet.\n    Keskellä melskettä tulee Lontoon lordmajori palvelijoineen.)\n\nLORDMAJORI.\nHävetkää, loordit! Esivallan miehet,\nNoin riettaastiko rauhan rikotte?\n\nGLOSTER.\nLordmajor, vait! Et loukkaustani tunne:\nTuo Beaufort, jok' ei kuningasta pelkää,\nEi Jumalaa, on Towerin anastanut.\n\nWINCHESTER.\nTuo Gloster, porvariston vihamies,\nJok' etsii sotaa vain, ei koskaan rauhaa,\nVerottain yhä vapaat kukkaronne;\nJok' uskontoa koittaa kukistaa,\nSiks ett' on vallanholhoja hän muka;\nHän Towerist' ottais aseita ja rupeis\nKuninkaaks itse, syrjäyttäin prinssin.\n\nGLOSTER.\nEn vastaa sanoilla, vaan iskuilla.\n\n    (Joutuvat taas käsikähmään.)\n\nLORDMAJORI.\nTäss' ilmiriidassa ei mulla muuta\nKuin julkitiedoks antaa julistus, --\nLainpalvelija, huuda minkä jaksat.\n\nLAINPALVELIJA.\n\"Kaikki ja jokainen, jotka tänne ovat tänäpäivänä ase kädessä kokoon\ntulleet vastoin Jumalan ja kuninkaan rauhaa, vaaditaan ja käsketään,\nhänen korkeutensa nimessä, lähtemään itsekukin kotiinsa eikä tästä\nlähtien kantamaan, pitelemään tai käyttämään miekkaa, asetta tai\ntikaria, hengenrangaistuksen uhalla.\"\n\nGLOSTER.\nLakia min' en pura, kardinaali;\nMut kun sun kohtaan, sisuni ma puran.\n\nWINCHESTER.\nSe kohtaus se tullee kalliiks sulle;\nTään päivän työn saa sydänveres maksaa.\n\nLORDMAJORI.\nJos ette lähde, kutsun kurikoita.\nTuo kardinaali riettaamp' on kuin piru.\n\nGLOSTER.\nLordmajor hyvästi! Teet virkas vain.\n\nWINCHESTER.\nSa, inhottava Gloster, varo päätäs;\nSen aion sulta ottaa ennen pitkää.\n\n    (Menevät.)\n**\nLORDMAJORI.\nNyt vaara ohi on, nyt voimme mennä, --\nJes sentään, kuin tuo aatelisto melskaa!\nMinä vuoteen neljäänkymmeneen en vaan\nTapellut vielä ole kertaakaan.\n\n                    (Menevät.)\n\n\nNeljäs kohtaus.\n\n    Ranska. Orleansin edustalla.\n\n    (Tykkimies ja hänen poikansa tulevat muurille.)\n\nTYKKIMIES.\nOrleans on saarrettu; sen tiedät, poika.\nJa brittein halluss' esikaupunki.\n\nPOIKA.\nSen tiedän, isä; usein heitä ammuin,\nMut, paha kyll', ei luoti sattunut.\n\nTYKKIMIES.\nMut nyt se sattuu; tee vain niin kuin käsken:\nPäätykkimies min' olen kaupungissa,\nJa suosin vuoks mun täytyy jotain tehdä.\nVakoojat prinssin kertoi, että britti\nOn esikaupungissa varusteessa\nJa salavihkaa rautahäkin takaa\nTornista tuosta kaupunkia vaanii\nJa tutkii, miten sieltä meitä parhain\nHätyyttäis hyököllä ja ampumalla.\nTätäpä kiusaa ehkäistäkseni\nPäin tornia ma kenttätykin käänsin\nJa kolme päivää tässä väijyilin,\nHeit' eikö ilmaantuis. Nyt sinä väijy,\nKun min' en kauemmin voi viipyä.\nJos jonkun näet, tuo joutuun sana mulle,\nMun tapaat luona linnanpäällikön.\n\n    (Menee.)\n\nPOIKA.\nSen lupaan, isä; olkaa huoletta.\nJos heidät näen, niin säästän teiltä vaivan.\n\n    (Erään tornin yläkerrokseen ilmestyvät Salisbury ja Talbot,\n    sir William Glansdale, sir Thomas Gargrave y.m.)\n\nSALISBURY.\nTalbot, eloni, iloni, taas sun näen!\nMitenkä vankina sua kohdeltiin?\nJa millä keinoin pääsit vapahaksi?\nPuhellaan täällä tornin harjalla.\n\nTALBOT.\nBedfordin herttualla oli vanki,\nNimeltä uljas Ponton de Santrailles;\nMun häneen vaihtoivat ja lunastivat.\nIvalla kerran kehnoon miekkamieheen\nMun vaihtaa aikoivat, mut kopeana\nMa kielsin sen ja vaadin ennen surmaa\nKuin tulla kaupatuksi koiran hintaan.\nLunastus tuli vihdoin toivon mukaan.\nMut, voi! tuo viekas Fastolfe mielen murti.\nMa paljain nyrkein hänet tappaisin,\nJos nyt vain hänet kourihini saisin.\n\nSALISBURY.\nMut sano, miten sua kohdeltiin.\n\nTALBOT.\nIvalla, pilkalla ja solvauksilla.\nYleisön silmänhuviks kuljettivat\nMua julkisilla toripaikoilla,\nSanoen: tässä on se Ranskan hirmu,\nSe mörkö, jota lapset kammoi niin.\nRiistäydyin vartijaini käsist' irti\nJa kaivoin kynsin maasta kiviä,\nHäpeäni katsojiin ne heittääkseni.\nNäköni julma toiset säikytti;\nPois kaikki kaikkos pelost' äkkisurman.\nEi rautamuurit mulle kyllin varmat;\nNiin nimeäni peljättihin, että\nMun luultiin voivan taittaa terästangot\nJa timanttiset portit murskata.\nValitut pyssymiehet vahdiks pantiin;\nNe joka hetki mua kiertelivät;\nJa vuoteellani jos vain liikahdin,\nOli luoti valmis sydäntäni varten.\n\nSALISBURY.\nSurettaa kärsimyksiäsi kuulla.\nMut runsaan heille valmistamme koston.\nOrleansiss' on nyt illallisen aika:\nHäkistä tästä luen joka miehen\nJa näen ranskalaisten varustukset.\nKas tuonne! Hauska näky sulle varmaan. --\nSir Thomas Gargrave ja sir William Glansdale,\nSanokaa suoraan mulle arvelunne:\nMihin on kohtaan paras kääntää tykit?\n\nGARGRAVE.\nKai pohjoisporttiin; siell' on aatelisto.\n\nGLANSDALE.\nMinusta paras sillan varustuksiin.\n\nTALBOT.\nEi, paras nälkäyttää kaupunki\nTai heikontaa se pienill' otteluilla.\n\n    (Laukaus kaupungista. Salisbury ja sir Thomas Gargrave kaatuvat.)\n\nSALISBURY.\nArmahda, Herra, syntisiä meitä!\n\nGARGRAVE.\nArmahda, Herra, mua onnetonta!\n\nTALBOT.\nMik' äkkiturma meidät yllätti?\nPuhu, Salisbury, jos puhua sa saatat;\nKuin voit sa, sankarien esikuva?\nYks silmä poissa ja toinen poski! --\nKirottu torni! Kirottu se turman käsi,\nJok' aikaan sai tään synkän näytelmän!\nSalisbury kolmettoista voitot voitti;\nHält' oppi Henrik viides sotataidon:\nNiin kauan kuin vain rummut soi ja torvet,\nSen miehen miekka iskemäst' ei laannut. --\nElätkö, Salisbury? Vaikk' on kieles mykkä,\nViel' yhden silmän taivaan armon puoleen\nKohottaa saatat: aurinkokin katsoo\nYhdellä silmäll' yli maailman. --\nJos Salisburyltä armos kiellät, taivas,\nNiin yhtäkään älä ihmist' armahda! --\nPois ruumis viekää! Hautaan sitä autan. --\nSir Thomas Gargrave, elätkö sa vielä?\nLuo silmäs Talbotiin ja haasta hälle!\nTää lohtu, Salisbury, henkes virkistäköön!\nEt kuolla saa sa, kunnes --\nKädellään viittoo, mulle hymyilee,\nKuin sanoisi: \"Kun erkanen ja kuolen,\nNiin kostaa muista ranskalaisille.\"\nSen teen, Plantagenet!\nKuin Neero luuttua ma soittelen\nJa katson palavia kaupungeita.\nMun pelkkä nimeni on Ranskan tuho.\n    (Sotahuutoja. Ukkosta ja salamoita.)\nMit' ääntä? Mikä jyry ilmassa?\nMist' onkaan tämä meteli ja melske?\n\n    (Sanansaattaja tulee.)\n\nSANANSAATTAJA.\nMylord, mylord, jo nostaa Ranska päätään,\nDauphin ja eräs Jeanne la Pucelle --\nPyhä ja uuden uusi naisprofeetta --\nAvuksi tänne tuovat suuren voiman.\n\n    (Salisbury huokaa.)\n\nTALBOT.\nHaa, kuules, Salisbury huokaa kuollessaan!\nSydäntään särkee, kun ei saa hän kostaa. --\nMin' olen sulle Salisburynä, Ranska.\nPucelle tai pussu, delfiini tai Dauphin,\nUlos sydämmenne ratsuillani survon,\nRavaksi aivonne ma sekoitan. --\nTelttaansa Salisbury viekää; sitte nähdään,\nMit' uskaltaa nuo Ranskan pelkurit.\n\n    (Menevät, kantaen pois ruumiit.)\n\n\nViides kohtaus.\n\n    Sama paikka. Kaupunginportin ulkopuolella.\n\n    (Miekankalsketta. Taistelua. Talbot ajaa Dauphinia takaa ja\n    pakottaa hänet peräytymään; sitten tulee Jeanne la Pucelle,\n    ajaen englantilaisia edellään. Talbot palaa.)\n\nTALBOT.\nMihin voima, tarmo, miehuus mult' on mennyt?\nVäkemme väistyy, estää sit' en voi.\nSit' ajaa pakoon panssaroitu nainen.\n    (La Pucelle palaa.)\nTuoss' on hän, tuossa. -- Kanssas ottelen;\nPiru tai pirun äiti, pidä puoltasi\nMa suonta sinust' isken; olet noita;[7]\nSe sielus vieköön, jota palvelet.\n\nPUCELLE.\nTule, tule! Minä sinut nöyryytän.\n\n    (Taistelevat.)\n\nTALBOT.\nNäin, taivaat, sallitteko hornan voittaa?\nVaikk' into jännitetty poven särkis\nJa käsivarret lohkeis harteista,\nNiin kyllä kesytän tuon korskan porton.\n\nPUCELLE.\nHyvästi, Talbot! Viel' ei aikas tullut;\nMun täytyy kaupunkia evästää.\nMua tavoita, jos voit; en voimaas pelkää.\nNälkäistä laumaas mene virkistämään;\nSalisburyn testamentti valmiiks tee;\nTää voitto meidän on, ja monta muuta.\n\n    (La Pucelle menee sotajoukkoineen sisään kaupunkiin.)\n\nTALBOT.\nMun pääni pyörii niinkuin myllynratas;\nEn tiedä, missä olen, mitä teen.\nPelolla, eikä voimall', ajaa portto\nVäkemme pakoon, Hannibalin lailla,\nJa voittaa, miten tahtoo. Mehiläistä\nNäin avulla ja kyyhkyläistä löyhkäll'\nAjetaan pesästänsä. Kiihkostamme\nEnglannin koiriks meitä sanoivat;\nNyt kiljuen kuin pennut pakenemme.\n    (Lyhyt-aikaista miekankalsketta.)\nMaanmiehet! Uuteen taisteluun, tai muuten\nPois jalopeurat kilvest' Englannin,\nTe äpärät, ja pankaa lampaat sijaan!\nNiin arkoen ei lammas pakoo sutta,\nEi hevonen, ei härkä tiikeriä,\nKuin entisiä orjianne te.\n    (Miekankalsketta. Uusi ottelu.)\nEi apua. -- Pois joutuun vallituksiin!\nSalisburyn surman hyväksytte kaikki,\nKun kukaan ei käy häntä kostamaan. --\nPucelle on päässyt sisään Orleansiin,\nMeit' uhmaten ja ponnistuksiamme.\nOi, Salisbury, jos kanssas saisin kuolla!\nNyt täytyy häpeästä pääni peittää.\n\n    (Miekankalsketta. Peräytymistä. Talbot joukkoineen poistuu.)\n\n\nKuudes kohtaus.\n\n    (Muureille tulee la Pucelle, Kaarle, Reignier,\n    Alençon ja sotureita.)\n\n    Torventoitaus.\n\nPUCELLE.\nLippumme muureille nyt liehumaan!\nOrleans on engelsmanneilt' anastettu.\nSanansa pitänyt on Jeanne Pucelle.\n\nKAARLE.\nSa jumal-olento, Astraean tytär,\nKuink' ylistää sua voinkaan tästä työstä!\nOn puhees kuin Adoniin yrttitarha,[8]\nJok' eilen kukki, hedelmäss' on tänään. --\nNaisprofeetastas ylvä ole, Ranska! --\nTakaisin Orleansin valloitimme;\nMaa onnea niin suurt' ei ole nähnyt.\n\nREIGNIER.\nMiks, Dauphin, kaupungin ei kellot soi?\nNyt porvaristo ilotulen tehköön.\nKaduilla kemuilkoon ja juhlikoon\nIlosta, mink' on taivas meille suonut.\n\nALENÇON.\nIlo ja riemu koko Ranskan täyttää,\nKun saa se tiedon meidän urhotöistä.\n\nKAARLE.\nJeanne voiton voittanut on, enkä minä;\nSiks kanssani hän kruunun jakakoon;\nJa valtakunnan kaikki papit, munkit\nHänt' ylistelkööt laulukulkueissa.\nUpeemman hälle pyramiidin nostan\nKuin Rhodopen tai Memphiin[9] konsanaan;\nJa muistoksensa, kun hän kerran kuolee,\nTomunsa uurnass' uhkeammassa,\nKuin kallis Dareion juveelilipas,\nJuhlissa viedään Ranskan kuningasten\nJa kuningattarien edellä.\nEi enää Sanct Denis'tä rukoilla,\nJeanne la Pucelle nyt pyhimys on Ranskan.\nKomean juhlan teemme nyt ja rikkaan,\nKun voiton saimme suuren, mainehikkaan.\n\n          (Torventoitauksia. Menevät.)\n\n\n\n\nTOINEN NÄYTÖS.\n\n\nEnsimmäinen kohtaus.\n\n    Sama paikka.\n\n    (Kersantti ja kaksi vahtisotamiestä tulevat portista.)\n\nKERSANTTI.\nNyt vahtipaikkaanne, ja varull' olkaa.\nJos kuuluu melua tai sotureita\nKäy kohti muureja, niin heti tieto\nPäävahtiin tuokaa.\n\n1 VAHTISOTAMIES.\n                   Kyllä, kersantti.\n    (Kersantti menee.)\nNäin palvelija-raukat saavat seistä\nSateessa, kylmässä ja pimeässä,\nKun muut ne rauhass' uinuu vuoteessaan.\n\n    (Talbot, Bedford ja Burgund tulevat sotajoukkoineen;\n    ryntötikkaat mukana; heikkoa rumpujen pärrytystä.)\n\nTALBOT.\nNiin, valtias, ja mahtava Burgund, --\nTe, joiden tulon kautta meihin liittyy\nWallon ja Picardie ja Artois --\nTän' onnen yönä huoleton on Ranska,\nKun juonut, mässännyt on kaiken päivää;\nHyväksi käyttäkäämme tilaisuutta\nJa kostakaamme heille petoksensa,\nJonk' aikaan juoni sai ja hornan taika.\n\nBEDFORD.\nSa, Ranska, pelkuri! -- Kuink' arvotonta\nEpäillä omaa tarmoaan ja liittoon\nRuveta velhojen ja hornan kanssa!\n\nBURGUND.\nEi pettureilla koskaan muuta seuraa.\nKen on tuo Pucelle, jota kehutaan\nNiin puhtaaks?\n\nTALBOT.\n               Tyttö, sanovat.\n\nBEDFORD.\n                               Vai tyttö?\nNoin miehuullinen!\n\nBURGUND.\n                   Suokoon Jumala,\nEtt'ei hän miehenä viel' ilmesty,\nJos Ranskan lipun alle asettuu hän\nTäys-asuisena, kuin on alkanutkin.\n\nTALBOT.\nManatkoot henkiä ja juonitelkoot.\nJumal' on linnamme! Se valtanimi\nSuo meidän murtaa nämä vuoriseinät.\n\nBEDFORD.\nAla, uljas Talbot; me sua seuraamme.\n\nTALBOT.\nEi kaikki yhtä haavaa; minusta\nParempi rynnätä on eri teitä,\nNiin että, jos ei toisen onnistu,\nVoi toinen kestää paikassaan.\n\nBEDFORD.\n                              Hyv' on;\nMinä hyökkään tuohon nurkkaan.\n\nBURGUND.\n                               Minä tuohon.\n\nTALBOT.\nJa tässä Talbot ryntää taikka kaatuu. --\nNyt, Salisbury ja oikeus Henrikin,\nTän' yönä teidän puolestanne näytän,\nEtt' olen kummallekin uskollinen.\n\n    (Englantilaiset nousevat ryntötikkaita myöten muureille,\n    huutaen \"pyhä Yrjö!\" ja \"eläköön Talbot!\" ja hyökkäävät\n    kaikki kaupunkiin.)\n\nVAHTISOTAMIES (sisäpuolella.)\nAseihin! Joutuun! Vihollinen hyökkää.\n\n    (Ranskalaiset juoksevat paitasillaan muurien yli. Eri\n    tahoilta tulevat Bastardi, Alençon, Reignier, toiset\n    puoleksi puettuina, toiset pukemattomina.)\n\nALENÇON.\nMitä, loordit? Pukematta?\n\nBASTARDI.\n                          Pukematta,\nJa iloisna, kun näinkin pelastuimme.\n\nREIGNIER.\nOlikin aika herätä ja nousta,\nKun hälytys jo kuului ovellamme.\n\nALENÇON.\nSiit' asti kuin ma toimiss' olen ollut,\nEn ennen sotahankkeest' ole kuullut\nNäin rajusta ja hurjanrohkeasta.\n\nBASTARDI.\nSe Talbot lienee itse hornan henki.\n\nREIGNIER.\nJos ei, niin taivas häntä varmaan suosii.\n\nALENÇON.\nKas, tuossa Kaarle! Kuinka lie hän päässyt?\n\n    (Kaarle ja la Pucelle tulevat.)\n\nBASTARDI.\nHaa, hänt' on vartioinut pyhä Jeanne.\n\nKAARLE.\nTää onko juonta, sinä viekas nainen?\nOletko ensin meitä mielistellyt\nVähällä voitolla, nyt hankkiakses\nHäviön kymmenesti suuremman?\n\nPUCELLE.\nMiks Kaarle ystävälleen kiivastuu?\nMull' olisiko aina sama voima?\nJos valveilla ja maatessa en voita,\nNiin mua syytetään ja moititaan. --\nSoturit kähläät! Huono vahdinpito\nOn tämän äkkiturman tuottanut.\n\nKAARLE.\nSyy oli teidän, herttua Alençon:\nYövahdin päällikkönä oisi teidän\nParemmin tullut täyttää tehtävänne.\n\nALENÇON.\nJos kaikk' ois piiriään niin vartioinneet,\nKuin minä käskyssäni olevaa,\nEi tätä häpeää ois meille tullut.\n\nBASTARDI.\nMun oli vartioittu.\n\nREIGNIER.\n                    Minun myöskin.\n\nKAARLE.\nMa itse kuljin melkein kaiken yötä\nPucellen piirissä ja omassani\nJa pidin tarkkaa vahtivuoroista.\nMiten ja mistä tunkivat he sisään?\n\nPUCELLE.\nHuonosti vartioidun paikan varmaan\nHe löysivät ja siitä ryntäsivät.\nJa nyt ei meillä muuta neuvoa\nKuin koota hajan menneet soturimme\nJa laittaa heille turmaks uudet juonet.\n\n    (Sotahuutoja. Englantilainen soturi tulee huutaen:\n    \"Talbot eläköön! Talbot eläköön.\" He pakenevat,\n    jättäen vaatteensa.)\n\nSOTURI.\nMä kauniist' otan mitä jättävät.\nMun miekkanani Talbotin on nimi.\nTukuttain saalist' olen anastanut,\nEi muuta aseena kuin tämä nimi.\n\n                      (Menee.).\n\n\nToinen kohtaus.\n\n    Orleans. Kaupungin sisällä.\n\n    (Talbot, Bedford, Burgund, eräs sotapäällikkö ja muita tulee.)\n\nBEDFORD.\nJo päivä koittaa; paennut on yö,\nMi pikimustaan vaippaan peitti maan.\nHeretköön ajo, paluutorvi soikoon!\n\n    (Paluutorvea soitetaan.)\n\nTALBOT.\nNyt tuokaa ruumis vanhan Salisburyn\nJa tuohon turulle se asettakaa\nKeskelle tätä kiron kaupunkia. --\nSielulles lupaukseni nyt täytin:\nJoka verentipasta, min vuodatit,\nViis ranskalaista vähintäin on kuollut;\nJa jotta näkis polvet nousevat,\nMikä tuho kostokses on tapahtunut,\nIsoimpaan templiin täällä holvihaudan\nRakennan, mihin ruumis siunataan;\nJa siihen kaikkein nähtäväksi piirrän,\nKuink' Orleans ryöstettiin, ja mikä luihuus\nIkävän kuolemasi aiheutti,\nJa mikä kauhu olit Ranskalle.\nMut tässä verilöylyss' ihmeeksi\nEi nähty armollista Dauphinia\nJa urhotartaan, siveää Johannaa,\nJa juoniliitosta ei muitakaan.\n\nBEDFORD.\nSanotaan että, taistelu kun alkoi,\nÄkisti syösten laiskan-vuoteeltaan,\nMieslaumain lävitse ja yli muurin\nKedolle karkasivat suoraapäätä.\n\nBURGUND.\nMikäli nähdä voin yön sumulta\nJa savulta, niin itse minä varmaan\nDauphinin karkoitin ja armahansa,\nKäs'kädessä kun juosten tulivat\nKuin pari rakastavaa kyyhkyläistä,\nJotk' yötä, päivää yhdess' ovat aina.\nKun tääll' on kaikki hyvin, täysin voimin\nHeit' ajakaamme takaa.\n\n    (Sanansaattaja tulee.)\n\nSANANSAATTAJA.\n                       Terve, loordit?\nKen tässä ruhtinaallisessa seurass'\nOn uljas Talbot niminen, se, joka\nOn töistään kuulu kautta koko Ranskan?\n\nTALBOT.\nMin' olen Talbot; kuka mulle puhuu?\n\nSANANSAATTAJA.\nSe siveä Auvergnen kreivinna,\nIhaillen hiljaa mainettasi, pyytää,\nSuur' loordi, että suvaitseisit käydä\nHalvassa hänen asuinlinnassaan,\nJott' ylpeillä hän saisi, ett' on nähnyt\nSen miehen, jonka mainett' ilmat raikuu.\n\nBURGUND.\nVai niin! No, nythän tämä sotaleikki\nRauhaisaks muuttuu huvinäytelmäksi,\nKun naiset meitä vaatii yhdyntään. --\nNoin sievä pyyntö ei lie hyljättävä.\n\nTALBOT.\nEi suinkaan; kaikki maailman kun miehet\nEi puhetaidollaan saa mitään aikaan,\nNiin voiton ottaa naisen lempeys. --\nSiis sano, että nöyrimmästi kiitän\nJa alamaisen käynnin luonaan teen. --\nArvoisat herrat, tuletteko mukaan?\n\nBEDFORD.\nEi mitenkään, se sopivaa ei ois:\nSanotaan, että kutsumaton vieras\nOn tervetullein silloin kuin hän lähtee.\n\nTALBOT.\nVai niin; ei muuta siis, kuin että yksin\nKokea saan tuon naisen suosiota. --\nKapteeni, kuulkaa!\n    (Kuiskaa.)\n                   Ymmärrättehän?\n\nKAPTEENI.\nKyll', arvon loordi; olen samaa mieltä.\n\n                             (Menevät.)\n\n\nKolmas kohtaus.\n\n    Auvergne. Linnan piha.\n\n    (Kreivinna ja portinvahti tulevat.)\n\nKREIVINNA.\nSa, portinvahti, muista mitä käskin;\nJa kun se tehty on, tuo avain mulle.\n\nPORTINVAHTI.\nKyll', armollinen rouva.\n\n    (Menee.)\n\nKREIVINNA.\nOn juoni valmis; jos käy hyvin kaikki,\nNiin tästä työstä tulen yhtä kuuluks\nKuin Kyroksenkin surmaaja Tomyris.\nSuur' on tuon peljättävän miehen maine,\nJa urhotyönsä yhtä kuuluisat.\nTodistaa tahtois silmä korvan kanssa,\nEtt' oikein tätä ihmett' arvioisi.\n\n    (Sanansaattaja ja Talbot tulevat.)\n\nSANANSAATTAJA.\nToivonne mukaan, armollinen rouva,\nLord Talbot tässä nyt on kutsustanne.\n\nKREIVINNA.\nOn tervetullut. Mitä? Tuoko hän?\n\nSANANSAATTAJA.\nOn oikein, rouva.\n\nKREIVINNA.\n                  Tuoko Ranskan vitsa?\nSe Talbot, jolla on niin hirmu nimi,\nEtt' äiti sillä lastaan vaientaa?\nTarua, näen ma, huhu on ja väärä;\nMa toivoin näkeväni Herkuleen\nTai uuden Hektorin, ja tuiman muodon,\nLeveät hartiat ja vahvat raajat.\nAh, tuohan laps on, turha kääpiö;\nNoin hintelä ja kurtistunut kyysä\nEi vihamiestä niin voi säikyttää.\n\nTALBOT.\nUskalsin, rouva, teitä häiritä;\nVaan koska armollenne nyt ei sovi,\nNiin voinen jättää käynnin toiseen aikaan.\n\nKREIVINNA.\nMit' aikoo nyt hän? -- Kysy, minne matka.\n\nSANANSAATTAJA.\nLord Talbot, jääkää; armo tahtois tietää,\nMik' äkkinäiseen lähtöönne on syynä.\n\nTALBOT.\nNo niin, kun hänell' on niin väärä usko,\nNiin tahdon näyttää, ett' on Talbot täällä.\n\n    (Portinvahti tuo avaimet.)\n\nKREIVINNA.\nJos olet hän, niin olet vanki.\n\nTALBOT.\n                               Vanki!\nJa kenen?\n\nKREIVINNA.\n          Minun, verenahnas loordi;\nSiks sinut talooni ma viettelin.\nOn kauan vallassani varjos ollut --\nKuvasi tuolla riippuu taulustossa --\nMut nyt käy samoin olemuksesi;\nMa kahlehdin sun kätesi ja jalkas.\nSun, joka monta vuotta hirmukourin\nMaan meiltä hävitit ja kansan tapoit\nJa miehet veit ja pojat orjuuteen.\n\nTALBOT.\nHa, ha, ha!\n\nKREIVINNA.\nNauratko, kurja? Vaikerratpa kohta.\n\nTALBOT.\nMua naurattaa, kun voitte luulla, rouva,\nEtt' Talbotista teill' on muu kuin varjo,\nJohonka julmuuttanne käytellä.\n\nKREIVINNA.\nKuin? Etkö ole Talbot?\n\nTALBOT.\n                       Olen oikein.\n\nKREIVINNA.\nSiis vallassani myös on olemus.\n\nTALBOT.\nEi, ei, vain oma varjoni ma olen;\nPetytte, tääll' ei olemukseni;\nSe, minkä näette, on vain pienin osa\nJa vähin määrä ihmishahmostani.\nJos täydess' oisin luonnossani tässä,\nNiin valtava ma oisin jättiläinen,\nEtt'en ma mahtuis kattonnekaan alle.\n\nKREIVINNA.\nKas, siinä vasta ongelmoitsija!\nTääll' on, ja tääll' ei ole kuitenkaan!\nKuink' yhteen sopii moinen ristiriita?\n\nTALBOT.\nSen teille näytän heti paikalla.\n\n    (Puhaltaa torveensa, rummunpärrytystä kuuluu,\n    ja sitten tykin laukaus. Portti murretaan auki,\n    ja sotureita ryntää sisään.)\n\nNo, rouva hyvä? Joko uskotte\nEtt' oma varjonsa on Talbot vain?\nTäss' olemus on, jänteet, kädet, voimat,\nJoill' ylväät niskanne hän notkistaa,\nHajoittaa linnat, kaataa kaupunkinne,\nJa autioks ne tuhoo tuokiossa.\n\nKREIVINNA.\nMun julkeuteeni älä julmistu;\nPahoilen, etten kunnioittavasti\nSua kohdellut, kuin oisi minun tullut.\n\nTALBOT.\nEi vaaraa, kaunis rouva; älkää väärin\nTalbotin mielialaa arvostelko,\nNiinkuin te ulkomuodost' erehdyitte.\nTekonne minua ei loukannut,\nJa muuta hyvitystä min' en vaadi,\nKuin että suotte meidän viinejänne\nJa ruokianne hiukan maistella;\nNäet, sotureill' on aina hyvä maitti.\n\nKREIVINNA.\nSydämmest' aivan; kunniaks on mulle\nNiin suurta sankaria kestitä.\n\n                   (Menevät.)\n\n\nNeljäs kohtaus.\n\n    Lontoo. Templen puisto.[10]\n\n    (Somerset, Suffolk, Warwick, Richard Plantagenet,\n    Vernon ja eräs lainoppinut tulevat.)\n\nPLANTAGENET.\nArvoisat loordit, miks näin vaikenette?\nPuhua totuutt' eikö kukaan tohdi?\n\nSUFFOLK.\nOlimme Templess' äänekkäitä liiaks;\nPuutarha tää on paljon sopivampi.\n\nPLANTAGENET.\nSanokaa suoraan, minuss' eikö totuus,\nJa vääräss' eikö Somerset, tuo suulas?\n\nSUFFOLK.\nMin' olen patus lakiasioissa;\nEn ole koskaan lakiin mukautunut,\nSiis lain nyt mukautan itseeni.\n\nSOMERSET.\nLord Warwick, erottakaa välimme.\n\nWARWICK.\nKahdesta haukast' äkkilentoisemman,\nKahdesta koirast' isosuisemman,\nKahdesta tapparasta terävämmän,\nKahdesta hevosesta uljaamman,\nKahdesta immest' ilosilmäisemmän\nVoin heikoll' älylläni erottaa;\nLain hienon hienoist' ongelmist' en vaan\nTajua enempää kuin naakkakaan.\n\nPLANTAGENET.\nOh, mikä kohtelias varovaisuus!\nNiin alaston on puolellani totuus,\nEtt' umpisokeakin näkee sen.\n\nSOMERSET.\nMun puolellain niin hyväpukuinen\nSe on, niin selvä, loistava ja kirkas,\nEtt' itse kaihenkin se läpi kuultaa.\n\nPLANTAGENET.\nKosk' on niin jäykkä kielenne ja mykkä,\nNiin tuokaa merkill' ilmi mielenne:\nKen aito aatelinen on ja puoltaa\nSukunsa kunniaa, hän taittakoon --\nJos arvelee mun puhuneeni totta --\nNäin valkoruusun tästä pensaasta.\n\nSOMERSET.\nKen pelkäämätön on, eik' imartaja,\nVaan totuutt' auttaa tahtoo, poimikoon\nTäst' orjantappurasta punaruusun.\n\nSUFFOLK.\nRusetta kammoksun ja, puhtahana\nMatavan lieheen ruseesta, ma poimin\nPlantagenetin kanssa valkoruusun.\n\nWARWICK.\nSomerset oikeass' on, sen ma sanon,\nJa hänen kanssaan punaruusun poimin.\n\nVERNON.\nSeis, hyvät loordit; ennen poimintaa\nSopikaa, että se, ken puolellensa\nVähimmän määrän ruususia saa,\nSe myöntäköön, ett' oikeass' on toinen.\n\nSOMERSET.\nHyvä Vernon, muistutus on paikallaan;\nJos vähimmän saan minä, olen vaiti.\n\nPLANTAGENET.\nNiin minäkin.\n\nVERNON.\nSiis, nimess' oikeuden ja totuuden,\nTään kalvaan neitseellisen kukan poimin\nJa valkoruusun puoleen kallistun.\n\nSOMERSET.\nVarokaa, ettei sormeenne se pistä:\nPunaatte verin kukkanne ja käytte\nMun puolelleni vastoin tahtoanne.\n\nVERNON.\nJos mielipiteen tähden veri virtaa,\nNiin mielipide haavan parantaa;\nNäin samalla ma puolell' yhä pysyn.\n\nSOMERSET.\nNo, hyvä: lisää! Eikö vielä muita?\n\nLAINOPPINUT.\nJos oppini ja kirjani ei petä,\nNiin väärää asiaa te ajatte;\nSiis valkoruusun poimin minäkin.\n\nPLANTAGENET.\nSomerset, missä nyt on todistus?\n\nSOMERSET.\nTupessa tässä miettii, miten kerran\nVerillä punaa valkoruusunne.\n\nPLANTAGENET.\nMut poskes meidän ruusujamme matkii:\nPelosta kalpenevat, todistain\nEtt' oikeus on meissä.\n\nSOMERSET.\n                       Plantagenet,\nEi pelosta, vaan kiukusta, kun häpein\nSun poskes meidän ruusuamme matkii,\nVaikk' erhetystäs kielesi ei myönnä.\n\nPLANTAGENET.\nSun ruusussas on toukka, Somerset.\n\nSOMERSET.\nSun ruusussas on oka, Plantagenet.\n\nPLANTAGENET.\nTerävä myös; sill' oikeuttaan se puoltaa,\nKun sinun toukkas jäytää vääryyttään.\n\nSOMERSET.\nTää veriruusu saa kyll' ystäviä,\nJotk' oikeiks näyttävät mun väitteeni,\nKun näyttäytä ei tohdi Plantagenet.\n\nPLANTAGENET.\nKädessä tämä neitseellinen kukka,\nSua, poika, ja sun liittokuntaas ilkun.\n\nSUFFOLK.\nIvasi muihin käännä, Plantagenet.\n\nPLANTAGENET.\nKyll', ylvä Poole: sua ilkun sekä häntä.\n\nSUFFOLK.\nSiit' osani ma omaan kurkkuus työnnän.\n\nSOMERSET.\nPois, hyvä William Poole; tuo talonpoika\nEi puhuttelun ole arvoinen.\n\nWARWICK.\nSomerset, häntä loukkaat, jumal'auta!\nLionel hänen esi-isäns oli,\nClarencen kreivi, Edward kolmannen,\nEnglannin hallitsijan, kolmas poika;\nNiin syvällä ei talonpojan juuret.\n\nPLANTAGENET.\nHän luottaa paikan pyhyyteen, ei muuten\nNoin tohtis puhua se maitomaksa.\n\nSOMERSET.\nSen kautta, joka loi mun, nämä sanat\nMa joka kristikunnan kolkkaan huudan:\nKuningas-vainaan aikaan eikö kuollut\nIsäsi, Richard Cambridge, petturina?\nSe petos sunkin tahras; häväistynä\nPois sinut syöstiin vanhast' aatelista.\nVeressäs rikos elää; siks kuin taas\nSaat kunniasi, olet talonpoika.\n\nPLANTAGENET.\nIsäni syytteess' oli, vaan ei syypää;\nTuomittiin petoksesta kuolemaan,\nVaan petturi ei ollut; paremmille,\nKuin Somerset on, vielä näytän sen,\nKun toivoss' aika kypsyy. Mitä tulee\nItseenne sekä apuriinne Pooleen,\nNiin teidät merkin muistokirjaani,\nTuon pilkan teille vielä kostaakseni.\nVaroitus mieleen pankaa, kavahtakaa.\n\nSOMERSET.\nOlemme aina valmiit; tunnet meidät\nVäristä tästä vihamiehiksesi\nSit' uhallasi ystävämme kantaa.\n\nPLANTAGENET.\nJa tätä kukkaa, koston kalpeaa,\nVihani, verta janoavan, merkiks\nMe, totta jumal'auta, ikuisesti,\nMinä ja puolueeni, kannamme,\nSiks kuin se joko haudassani kuihtuu\nTai kukkaan nousee suuruuteni tasaan.\n\nSUFFOLK.\nNo, jatka vain, ja vallanhimoos näänny.\nHyvästi, kunnes vasta tavataan!\n\n    (Menee.)\n\nSOMERSET.\nSua seuraan, Poole. -- Hyvästi, pöyhkä Richard!\n\n    (Menee.)\n\nPLANTAGENET.\nNoin uhmaillaan! Ja kärsiä mun täytyy!\n\nVERNON.\nSen tahran, jonka sukuus heittivät,\nPois pyyhkii parlamentti, joka riidat\nVälittää Glosterin ja Winchesterin.\nJos ei sua silloin Yorkiks nimitetä,\nEn enää minä tahdo Warwick olla.\nMut merkiks, että paremmaks sun katson\nKuin pöyhkän Somersetin tuon ja Poolen,\nMa puoltajanas tätä kukkaa kannan.\nTäss' ennustan, ett' tämän päivän riita,\nMi Templen puistoss' yltyi näin, viel' ajaa\nPuna- ja valko-ruusun verityöhön\nJa laittaa tuhansia kuolon yöhön.\n\nPLANTAGENET.\nOi, hyvä herra Vernon, kiitän teitä,\nKun kukan mulle mieliks poimitte.\n\nVERNON.\nSit' aion teille mieliks aina kantaa.\n\nLAINOPPINUT.\nNiin ikään minä.\n\nPLANTAGENET.\n                 Kiitos, hyvä herra.\nNyt iltaiselle; totena se pysyy,\nEtt' tämä riita vielä verta kysyy.\n\n                        (Menevät.)\n\nViides kohtaus.\n\n    Sama seutu. Huone Towerissa.\n\n    (Mortimer tuodaan kantotuolissa, jota kaksi vanginvartijaa kantaa.)\n\nMORTIMER.\nVanhuksen heikon tarkat vartijat,\nLevähtää tässä suokaa kuolevaisen.\nNiin ruumiin ruhjonut on pitkä vankeus,\nKuin oisin vasta päässyt piinapuista.\nNää harmaat hapset, tuonen airuet,\nKuin Nestor ijän huoliss' ikääntyneet,\nNe tietää ett' on loppu Mortimerin.\nNää silmät, niinkuin lamput, joista lopuss'\nOn öljy, himmeten jo vartoo yötä.\nSurujen painost' uupua hartiat;\nKäs' ydytön, kuin kuiva viinipuu,\nLahovat köynnöksensä maahan painaa.\nMut jalka tuo, mi hervotonna hoippuu,\nVoimatta tätä tomumöhkää kantaa,\nSe lentämällä hautaan päästä sois,\nJok' enää ainut lohtu mulle ois. --\nMut sano, eikö lankoni jo tule.\n\n1 VANGINVARTIJA.\nRichard Plantagenet hän kyllä tulee.\nPanimme sanan asuntoonsa, Templeen;\nVastattiin, että tulee.\n\nMORTIMER.\n                        Hyvä on!\nSiis vihdoin sielu lohdutuksen saa! --\nMies raukka! Solvaistuna niinkuin minä!\nSiit' alkain, kuin sai vallan Henrik Monmouth,\nVaikk' ylemp' oli sotamaine mulla,\nTäss' inhass' olen ollut tyrmässä;\nSiit' alkain mustattu on Richardia\nJa viety hältä perintö ja maine.\nMut kuolo vakava, se huulten hoiva,\nKurjuuden kaiken armas kirvoittaja,\nNyt kahleheni helläst' irroittaa.\nLopussa hänenkin jos huolens oisi,\nJa jos taas saisi minkä menetti!\n\n    (Richard Plantagenet tulee.)\n\n1 VANGINVARTIJA.\nMylord, nyt rakas lankonne on tullut.\n\nMORTIMER.\nRichard Plantagenet, hän onko tullut?\n\nPLANTAGENET.\nOn, jalo eno; kunniaton Richard,\nLankonne, hiljan herjattu, on tullut.\n\nMORTIMER.\nMun kättän' ohjaa, että kaulata\nMa häntä saan ja viime huokaukseni\nPovellaan huokaista. Oi, sano, milloin\nMun suuni koskee hänen poskeaan,\nEtt' antaa saisin heikon suudelmani.\nJalo oksa suuren Yorkin sukupuussa,\nMiks itses herjatuksi sanoit, miksi?\n\nPLANTAGENET.\nKäs'varteheni vanhaa selkääs nojaa\nJa tuskatonna tuskiani kuule.\nMa Somersetin kanssa tänään jouduin\nEräästä asiasta tuimaan kiistaan.\nHän siinä säädytöntä kieltä käyttäin\nIsäni surmasta mua pisteli;\nSe syytös salpas kieleni; ma muuten\nSamalla mitall' oisin kostanut.\nSiis sano, eno hyvä, isän tähden,\nPlantagenetin kunniankin vuoksi\nJa heimouden nimeen, mikä syy,\nMiks isäni, kreivi Cambridge, mestattiin.\n\nMORTIMER.\nSyy sama, miksi minut vangittiin\nJa miksi parhaan nuoruuteni ajan\nMa riuduin tyrmäss' inhassa, syy sama\nKirottu oli aihe isäs surmaan.\n\nPLANTAGENET.\nSelitä mulle laajemmin se syy,\nEn tunne sitä, en voi arvatakaan.\n\nMORTIMER.\nSen kyllä teen, jos heikko henki kestää\nJa kuolo kesken kerrontaa ei saavu.\nKuninkaan iso-isä, Henrik neljäs,\nVei vallan Richard-langoltaan, jok' oli\nEdwardin, tätä sarjaa kolmannen,\nPerijä laillinen ja vanhin poika.\nTään hallitessa Percyt pohjoisessa,\nPitäen anastusta vääränä,\nKokivat minut tehdä kuninkaaksi.\nSyy näiden urhoin tekoon oli, että --\nKun Richard vallastaan näin oli syösty\nJa rintaperillist' ei jättänyt --\nMin' olin syntyyn nähden suvun lähin;\nSill' esi-isiäni äidin puolta\nLionel Clarence oli, kolmas poika\nKuningas Edward kolmannen; kun hän taas\nSukunsa juonti Gauntin Juhanasta,\nJok' oli neljäs vain tät' urhosarjaa.\nMut kas: näin ylväästi kun yrittivät\nPerijää laillist' oikeuteensa saattaa,\nNiin meni multa vapaus, heiltä henki.\nMyöhemmin sitten, kun sai Henrik viides\nIsänsä Bolingbroken jälkeen kruunun,\nNiin isäs, kreivi Cambridge, Yorkin herttuan,\nTuon kuulun Edmund Langleyn, jälkeläinen,\nNai sisareni, sinun äitisi.\nJa säälien mun kovaa kurjuuttani,\nVäkeä pestasi mua pelastaakseen\nJa kruunun asettaakseen päähäni.\nMut jalo kreivi kaatui, niinkuin muutkin,\nJa mestattiin. Ja näin ne Mortimerit,\nNe kruunuun oikeutetut, lannistettiin.\n\nPLANTAGENET.\nJoit' olette te viimeinen.\n\nMORTIMER.\n                           Niin olen;\nJa näet, ettei ole mulla lasta,\nJa heikko ääneni on kuolon enne.\nSin' olet perijäni; loput arvaat;\nMut hankkeissasi ole varova.\n\nPLANTAGENET.\nVakavat varoitukses mieleen painan;\nVaan tuntuu kuin ois isän mestaus ollut\nVeristä väkivaltaa vähintään.\n\nMORTIMER.\nVait'ollen, lanko, politiikkaas aja.\nLujassa istuu Lancasterin suku,\nSe niinkuin vuori on, sit' ei voi siirtää,\nMut enosi nyt muuttaa täältä pois,\nKuin ruhtinaatkin asuntoa muuttaa,\nKun vanhaan olinpaikkaan kyllästyvät.\n\nPLANTAGENET.\nOi, jospa osa nuorest' elostani\nVois kuolost' ostaa teidän ikäpäivät!\n\nMORTIMER.\nTekisit silloin mulle vääryyttä\nKuin murhamies, jok' iskee monta haavaa,\nVaikk' yksikin jo tappais. Älä sure,\nJos onneni ei sua sureta;\nVain hautaan toimita mun ruumiini.\nHyvästi! Toivo, sulle hymyilköön,\nJa sodassa ja rauhass' onni kanssas!\n\n    (Kuolee.)\n\nPLANTAGENET.\nJa sielullasi rauha, eikä sota!\nTeit vankilassa pyhiin-vaelluksen\nJa erakkona elämäsi vietit.\nNiin, neuvos sydämmeni tallettaa,\nSen mietteit' aavistaa ei kenkään saa. --\nPois hänet viekää, miehet! Hän on saapa\nParemman hautauksen kuin elämän.\n    (Vanginvartijat kantavat pois Mortimerin ruumiin.)\nSumea soihtus, Mortimer, nyt sammuu\nAlempas vallanhimon tukahdukseen.\nJa vääryys tuo ja karvas solvaus,\nMin suvulleni Somerset on tehnyt,\nSe hyvitettävä on kunnialla.\nNyt siitä syystä parlamenttiin riennän:\nMa verelleni oikeutta hankin\nTai onnekseni käännän sorrannankin.\n\n                           (Menee.)\n\n\n\n\nKOLMAS NÄYTÖS.\n\n\nEnsimmäinen kohtaus.\n\n    Lontoo. Parlamenttitalo.\n\n    (Torventoitauksia. Kuningas Henrik, Exeter, Gloster, Warwick,\n    Somerset, Suffolk, Winchester'in piispa, Richard Plantagenet\n    y.m. tulevat. Gloster aikoo tarjeta kannekirjan. Winchester\n    riistää sen häneltä ja repii sen rikki.)\n\nWINCHESTER.\nVai valmiiks sommitellun sepustuksen,\nViekkaasti harkitunko herjauskirjan\nTuot tänne, Gloster? Kanteen jos voit nostaa\nTai aiot mulle jotain syyksi panna,\nNiin tee se joutuun, kavaltelematta;\nMinäkin suorastaan ja kohtipäätä\nSun syytöksiisi aion vastata.\n\nGLOSTER.\nKopea pappi! Pyhä tää on paikka;\nNäkisit muuten, ketä tässä solvaat.\nÄl' usko, vaikka paperille panin\nKatalan, rikollisen menettelys,\nEtt' olen vääristellyt tai en taida\nSanoilla toistaa minkä kirjoitin.\nEi, piispa, niin on häijyytesi rietas,\nNiin julkeat ja myrkylliset juones,\nEtt' ylpeydestäs lapsetkin ne juoruu.\nSin' olet ahnas koronkiskuri,\nLuonteeltas luihu, rauhan vihollinen,\nHimokas, irstas enemmän kuin sopii\nSun virkasi ja arvos kaltaiselle.\nMik' ilmeisempää kuin sun petokses,\nKun ansan asetit mun hengelleni\nNiin Londonbridgessa kuin Towerissa?\nJos miettees seulottais, niin pelkään, ett'ei\nSun pöyhkän sydämmesi ilkijuonilt'\nOis turvattuna kuninkaasikaan.\n\nWINCHESTER.\nGloster, sua uhmaan. -- Loordit, suvaitkaa\nMun kuulla vastaustani. Jos olin\nItara, vallanhimoinen ja kiero,\nNiinkuin hän sanoo, miks siis olen köyhä?\nMiks en ma koita kohota ja nousta,\nVaan pysyn yhä kutsumuksessani?\nJa juoneni? Ken enemmän kuin minä\nRakastaa rauhaa, jos saan rauhass' olla?\nEi, hyvät loordit, siin' ei vikani,\nSe herttuaa ei ole kiihkoon saanut;\nSyy on, ett' yksin hallita hän tahtoo\nJa yksin kuningasta lähell' olla;\nSiit' on tuo jyly hänen povessaan\nJa valitukset joita ilmi mylvii.\nMut olen yhtä hyvä -- --\n\nGLOSTER.\n                         Yhtä hyvä?\nSinäkö, iso-isäni äpärä?[11]\n\nWINCHESTER.\nNiin, suuri loordi! Tekö sitten muuta\nKuin herra toisen valtaistuimella?\n\nGLOSTER.\nMin' olen protektori, röyhkä pappi.\n\nWINCHESTER.\nJa minä meidän kirkon prelaatti.\n\nGLOSTER.\nKuin henkipatto rosvolinnassa,\nMist' etsii turvapaikkaa varkauksilleen.\n\nWINCHESTER.\nArvoton iva!\n\nGLOSTER.\n             Sulle arvon antaa\nVain ammattisi, eikä elämäsi.\n\nWINCHESTER.\nTuon Rooma sulle kostaa.\n\nWARWICK.\n                         Mene ruumaan!\n\nSOMERSET.\nPitäisi teikäläisen malttaa mieltään.\n\nWARWICK.\nSopisi piispan vähän talttaa kieltään.\n\nSOMERSET.\nMinusta teidän tulis hartaamp' olla\nJa kunnioittaa hengenmiehen virkaa.\n\nWARWICK.\nMinusta piispan tulis nöyremp' olla;\nNoin riidellä ei papin sovi.\n\nSOMERSET.\n                             Sopii,\nJos pyhää virkaansa näin loukataan.\n\nWARWICK.\nPyhä tai epäpyhä, vähät siitä;\nMut hänen armonsa on protektori.\n\nPLANTAGENET (syrjään).\nPlantagenetin täytyy vaieta;\nSanottais pian: \"Pidä suusi, mies,\nJa suurten seurass' älä kieltäs soita!\"\nTuon piispan kanssa muuten hammastaisin.\n\nKUNINGAS HENRIK.\nTe, arvon sedät, Winchester ja Gloster,\nEnglannin yhteishyvän vartijat,\nJos rukous mitään vois, niin sydämmenne\nSopuun ja ystävyyteen yhdistäisin.\nOi, mikä häpeä on kruunullemme,\nKun kaks noin ylvää pääriä on riidoin!\nVoin vakuuttaa, vaikk' olen nuori, ett' on\nSisäinen riita myrkyllinen käärme,\nJok' yhteiskunnan sydänjuurta syö.\n    (Ulkona huudetaan: \"Hukka periköön rusotakit!\")\nMit' on se melu?\n\nWARWICK.\n                 Kapinata varmaan,\nJot' ilkeydestä nostaa piispan väki.\n\n    (Taaskin huudetaan: \"Kiviä! kiviä!\"\n    Lontoon lordmajori tulee seurueineen.)\n\nLORDMAJORI.\nOi, hyvät loordit, te, ja hurskas Henrik,\nOi, armahtakaa Lontoota ja meitä!\nGlosterin herttuan ja piispan miehet,\nJoilt' äsken aseenkäyttö kiellettiin,\nKiviä taskuns' ahtaneet on täyteen\nJa, vastapuolueiksi yhtyneinä,\nNiin lujaa lyövät kalloon toisiaan,\nEtt' aivot murskana on monen huiman;\nKaduilla ikkunoita pirstataan;\nPelosta täytyy puodit sulkea.\n\n    (Glosterin ja Winchesterin joukkolaiset ryntäävät\n    sisään täydessä käsikähmässä, päät verisinä.)\n\nKUNINGAS HENRIK.\nAlamaisvalallanne vaadin teitä:\nMiestappo pois ja rauha pitäkää! --\nTuo riita asettakaa, setä Gloster.\n\n1 PALVELIJA.\nJos meiltä kivet kielletään, niin hampain\nIskemme toisihimme.\n\n2 PALVELIJA.\n                    Tehkää vain\nMit' uskallatte; meissäkin on miestä.\n\n    (Uudelleen ottelua.)\n\nGLOSTER.\nVäkeni, toraamasta heretkää\nJa lopettakaa tämä tyhmä kiista.\n\n1 PALVELIJA.\nTunnemme teidät, armo, vakavaksi\nOikeuden mieheksi, ja valta-arvoss'\nOlette kuninkaasta ensimmäinen;\nMe emme kärsi, että moista herraa\nJa moista yhteiskunnan hellää isää\nHäpäisee kynätöhrys; ennen kaikki\nMenemme vaimoinemme, läpsinemme\nSun vihamiehes teurastettaviksi.\n\n3 PALVELIJA.\nKynttemme karikkeetkin kuoltuamme\nTaas nousee taisteluun.\n\n    (Uudelleen ottelua.)\n\nGLOSTER.\n                        Seis, sanon, seis!\nJos, niinkuin sanotte, mua rakastatte,\nMun hetkeks suokaa teitä tyynnyttää.\n\nKUNINGAS HENRIK.\nOi, kuinka surettaa mua tämä riita!\nWinchester, säälimättä voitteko\nMun nähdä huokaavan ja kyynelöivän?\nKen tuntis sääliä, jos ette te?\nKen rauhan sanaa enää julistaa,\nKun pyhät kirkon miehet riitaa suosii?\n\nWARWICK.\nTaipukaa, Gloster; -- taipukaa, Winchester;\nJos ette jyrkäll' aio kiellollanne\nTuhota maata, tappaa kuningasta.\nNäette, mikä turma, mikä murha\nOn vihanpidostanne seuraus.\nSopikaa siis, jos ette janoo verta.\n\nWINCHESTER.\nHän alistukoon, min' en muuten myönny.\n\nGLOSTER.\nMa, kuningasta säästääkseni, taivun;\nMut sydämmen hält' ennen riistäisin,\nKuin papille sen etuuden ma soisin.\n\nWARWICK.\nWinchester, nähkääs, kuinka herttua\nOn synkän, nurjan raivon karkoittanut;\nSit' otsa kirkas osoittaa; miks siis on\nTeill' yhä katse tyly noin ja tuima?\n\nGLOSTER.\nWinchester, tässä sulle käteni.\n\nKUNINGAS HENRIK.\nHyi, setä Beaufort! Saarnaavanne kuulin:\nViha on kauhea, ja suuri synti;\nNyt ette omaa oppianne seuraa,\nVaan enin siitä itse eksytte.\n\nWARWICK.\nKuningas laupias! Mik' oiva nuhde!\nHävetkää, Winchester, ja taipukaa!\nPitääkö lapsen teitä neuvoa?\n\nWINCHESTER.\nNo, hyvä, herttua Gloster, minä taivun;\nKäsi kädestä ja lempi lemmestä!\n\nGLOSTER (syrjään).\nNo niin; mut varon, ett' on sydän ontto. --\nTäss', ystävät ja hyvät kansalaiset,\nTää merkki rauhanlippu olkoon meidän\nJa meidän puolueitten välillä.\nMa, Jumal' auttakoon, en viekastele!\n\nWINCHESTER (syrjään).\nMut niin teen minä, Jumal' auttakoon!\n\nKUNINGAS HENRIK.\nOi, rakas setä, hyvä herttua Gloster,\nKuink' iloitsen ma teidän sovinnosta! --\nPois, miehet; älkää vaivatko meit' enää;\nSopikaa niinkuin herrannekin.\n\n1 PALVELIJA.\n                              Hyvä!\nMin' etsin haavuria.\n\n2 PALVELIJA.\n                     Minä myös.\n\n3 PALVELIJA.\nJa minä kapakasta lääkett' etsin.\n\n    (Lordmajori, palvelijat y.m. menevät.)\n\nWARWICK.\nTäss' olis, majesteetti, kirjoitus,\nJoss' ehdotamme, armollinen valtias,\nOikeutta Richard Plantagenetille.\n\nGLOSTER.\nHyväpä on, lord Warwick! -- Rakas prinssi,\nJos tarkoin mietitte, niin teillä aihett'\nOn tehdä Richardille oikeutta,\nSyist' erittäinkin, joita Elthamissa\nEsitin Teidän majesteetillenne.\n\nKUNINGAS HENRIK.\nJa, setä, pätevät ne oli syyt;\nSiis meidän tahtomme on, hyvät loordit,\nEtt' asetetaan Richard oikeuteensa.\n\nWARWICK.\nJos Richard asetetaan oikeuteensa,\nNiin isän vääryys hyvityksen saa.\n\nWINCHESTER.\nWinchester tahtoo mitä tahtoo muut.\n\nKUNINGAS HENRIK.\nJos Richard lupaa uskollinen olla,\nNiin tämän lisäksi hän perinnöksi\nSaa kaiken, mik' on Yorkin suvun omaa,\nJonk' olette te suora jälkeläinen.\n\nPLANTAGENET.\nUskollisuutta vannon alamaista\nJa kuuliaisuutt' aina kuolemaan.\n\nKUNINGAS HENRIK.\nSiis laske polvillesi jalkoihini,\nNiin kunnioituksesi palkinnoksi\nMa vyölles sidon Yorkin urhomiekan.\nNyt, Richard, nouse Plantagenetina,\nJalona nouse Yorkin herttuana.\n\nPLANTAGENET.\nRichardin onni vihollistes hukka!\nJa niin kuin kuuliaisuuteni kasvaa,\nKuninkaan pahansuovat kuihtukoot!\n\nKAIKKI.\nElä, ylvä prinssi, jalo Yorkin herttua!\n\nSOMERSET (syrjään).\nKuole, kehno prinssi, halpa Yorkin herttua!\n\nGLOSTER.\nNyt teidän majesteettinne on paras\nMeritse mennä Ranskaan kruunattavaks.\nKuninkaan läsnäolo alamaisiin\nJa tosiystäviin luo rohkeutta,\nMut vihollisen mielen lannistaa.\n\nKUNINGAS HENRIK.\nKun Gloster käskee, Henrik mennä saattaa:\nYstävän neuvo vihollisen kaataa.\n\n    (Torventoitauksia. Kaikki menevät, paitsi Exeter.)\n\nEXETER.\nNiin, Englantiin tai Ranskaan mentäköön,\nNiin emme näe, mitä vielä tulee.\nTää riita päärein välinen se kytee\nTeeskellyn ystävyyden tuhkan alla\nJa vihdoin ilmiliekkiin leimahtaa.\nKuin paise vähitellen märkänee,\nSiks kunnes lihat, luut ja suonet lohkee,\nNiin tääkin halpa ilkiriita paisuu.\nNyt pelottaa mua paha ennustus,\nJok' oli joka rintalapsen suussa\nViidennen Henrikkimme aikana:\nMonmouthilainen Henrik kaikki voittaa,\nWindsorilainen Henrik kaikki hukkaa.\nNiin selvää tuo, ett' Exeter vain toivoo\nPois päästä ennen tuota tuhon aikaa.\n\n                            (Menee.)\n\n\nToinen kohtaus.\n\n    Ranska. Rouenin edustalla.\n\n    (La Pucelle tulee valepuvussa, seurassaan sotamiehiä,\n    jotka ovat talonpojiksi puetut, säkit selässä.)\n\nPUCELLE.\nTuo kaupungin, Rouenin, portti on,\nJok' auki murtaa täytyy viekkaudella,\nSananne asetelkaa ovelasti:\nPuhukaa niinkuin halpa torikansa,\nJok' aikoo saada rahaa viljastaan.\nJos pääsemme nyt sisään, niinkuin toivon,\nJa kählään vahdin heikoks älyämme,\nNiin annan merkin ystävillemme,\nEtt' arvaa Dauphin tehdä rynnäkön.\n\n1 SOTAMIES.\nNää pussit panee pussiin kaupungin;\nMe tullaan nyt Rouenin valtiaiksi.\nSiis kolkutamme.\n\n    (Kolkuttaa.)\n\nVAHTISOTAMIES (sisältä).\n_Qui est là?_\n\nPUCELLE.\n_Paysans, pauvres gens de France_.\nTorikansaa köyhää, tullaan myömään viljaa.\n\nVAHTISOTAMIES (avaa portin).\nSisähän; torikello on jo soinut.\n\nPUCELLE.\nNyt, Rouen, varustukses maahan murran.\n\n    (La Pucelle sotureineen menee kaupunkiin.)\n    (Kaarle, Orleansin Bastardi ja Alençon tulevat sotajoukkoineen.)\n\nKAARLE.\nSiunatkoon sanct Denis tään sotajuonen!\nTaas vaaratta Roueniss' yömme viettyy.\n\nBASTARDI.\nPucelle hän tuosta meni apureineen;\nHän siell' on nyt; mut miten antaa tiedon,\nMist' etuisin on hyökätä ja varmin?\n\nALENÇON.\nHän tuonne torniin soihdun asettaa;\nSill' ilmoittaa hän, että heikoin kohta\nSe paikka on, jost' itse meni sisään.\n\n    (La Pucelle ilmestyy muurin harjalle palava soihtu kädessä.)\n\nPUCELLE.\nIloista katsokaa hääsoihtua,\nMi kansalaisiinsa Rouenin vihkii,\nMut Talbotin on miesten surmaleima.\n\nBASTARDI.\nKas, jalo Kaarle, ystävämme merkki,\nPalava soihtu, tuoll' on tornissa.\n\nKAARLE.\nSe loistakoon kuin koston pyrstötähti,\nKuin vihollisten tuhon ennustaja!\n\nALENÇON.\nHukkaamme aikaa; vaarallist' on viipy.\nNyt hyökkäys heti! Huutakaa \"Dauphin!\"\nJa vahtimiehet tieltä raivatkaa!\n\n    (Hyökkäävät sisään.)\n\n    (Sotamelskettä. Talbot Ja muutamia englantilaisia\n    sotamiehiä tulee.)\n\nTALBOT.\nViel' itkein kadut tätä juontas, Ranska,\nJos Talbot vain jää petoksestas eloon.\nKirottu noita tuo, Pucelle, se velho,\nTään hornan tuhon äkist' aikaan sai;\nTöin tuskin päästiin Ranskan korskaa pakoon.\n\n    (Menevät kaupunkiin.)\n\n    (Sotamelskettä. Kaupungista tulee Bedford, jota sairaana\n    kannetaan nojatuolissa: hänen kanssaan tulevat Talbot, Burgund\n    ja englantilainen sotajoukko. Muurille ilmestyvät La Pucelle,\n    Kaarle, Bastardi, Alençon, Reignier, y.m.)\n\nPUCELLE.\nHuomenta, urhot! Onko viljaa tarvis?\nBurgundin herra ennen paastonnee,\nKuin ostaa meiltä uutta samaan hintaan:\nSe lustett' oli täynnä;[12] miltä maistuu?\n\nBURGUND.\nNiin, ilku, paha henki, rietas portto!\nKoht' omallasi sinut tukeutan,\nNiin että vielä viljaas sadattelet.\n\nKAARLE.\nSit' ennen voitte kuolla nälkään, herttua.\n\nBEDFORD.\nTöin, eikä sanoin, petos kostettakoon.\n\nPUCELLE.\nMitä, valkoparta? Kantotuolissako\nMitellä miekkaa aiot kuolon kanssa?\n\nTALBOT.\nSa, ranskalainen piru, hiiden velho,\nHimoisten huorimusten ympäröimä,\nIvata urhovanhustako kehtaat\nJa puolikuollun' arkuudesta syyttää?\nSun kanssas, lutka, vielä ottelen,\nTai häpeäänsä Talbot hukkukoon!\n\nPUCELLE.\nNoin tulinenko? -- Vaiti vain, Pucelle;\nKun Talbot jyrisee, niin tapaa sataa.\n    (Talbot ynnä muut neuvottelevat.)\nJumalan siunaus parlamentille;\nKen puhemies on?\n\nTALBOT.\n                 Tohditteko meitä\nKedolla aukealla vastustaa?\n\nPUCELLE.\nNiin hölmöiks meitä luuletteko, herra,\nEtt' uudelleen me vielä koittaisimme,\nOmaamme omammeko on vai ei?\n\nTALBOT.\nEn tuolle herjaavalle Hekatelle,\nVaan sulle, Alençon, ja muille haastan:\nTapella tahdotteko sotilaina?\n\nALENÇON.\n                              En, signor.\n\nTALBOT.\nMene sitte hiiteen, signor.\nKatalat Ranskan muulinajajat!\nLymyvät muurin taa kuin kuormarengit!\nEi aatelista miekkamiestä heissä.\n\nPUCELLE.\nPois, päälliköt! Pois muurilt' astukaamme;\nTuo katse Talbotin ei tiedä hyvää. --\nHyvästi, loordit! Sanomaan vain tultiin,\nEtt' ollaan täällä.\n\n    (La Pucelle ja muut poistuvat muureilta.)\n\nTALBOT.\nJa siellä mekin ollaan ennen pitkää,\nTai herjaks menköön maine Talbotin.\nSukusi arvon kautta vanno, Burgund,\nSa Ranskan solvausten ärsyttämä,\nTaas voittaa kaupunki tai kuolla; -- minä,\nNiin totta Englannin kuin Henrik elää,\nNiin totta kuin myös hänen isänsä\nTääll' oli voittaja, niin totta kuin\nTäss' äsken luopuneess' on kaupungissa\nLeijonamielen sydän haudattuna,\nNiin totta voitan kaupungin tai kuolen.\n\nBURGUND.\nMun valani ja sun ne käyvät yhteen.\n\nTALBOT.\nMut tästä kuolevasta prinssistä,\nTäst' urhokkaasta Bedfordista ensin\nOn pidettävä huolta. -- Tulkaa, loordi,\nParemman paikan teille hankimme,\nSairaalle vanhukselle sopivamman.\n\nBEDFORD.\nLord Talbot, älkää noin mua häväiskö;\nRouenin muurein edustalla tässä\nMa teidän kohtalonne kuormaa kannan.\n\nBURGUND.\nMukaudu, uljas Bedford, pyyntöömme.\n\nBEDFORD.\nEn tästä lähteäkseni; luin kerran\nKuin sairaanpaareill' ylvä Pendragon[13]\nLäks sotahan ja vihollisen voitti.\nVoin vielä sotilaita innostaa,\nSill' aina itseni ma heissä löysin.\n\nTALBOT.\nPovessa kuolevassa uljas henki! --\nNo, hyvä; Herran haltuun, vanha Bedford! --\nJa nyt ei muuta, urhokas Burgund,\nKuin kiireimmiten kokoon sotajoukot\nJa pöyhkeilevän vihamiehen niskaan!\n\n    (Burgund ja Talbot menevät sotajoukkoineen; Bedford y.m. jäävät.)\n\n    (Sotamelskettä. Hyökkäyksiä. Sir John Fastolfe ja muuan\n    päällikkö tulevat.)\n\nPÄÄLLIKKÖ.\nNo, Sir John Fastolfe? Minne noin on kiire?\n\nFASTOLFE.\nMinnekkä? Paon kautta pelastumaan;\nTaas meidät tuhota he aikovat.\n\nPÄÄLLIKKÖ.\nKuin? Pakenetko? Talbotinko jätät?\n\nFASTOLFE.\nNiin, kaikki Talbotit, kun itse säästyn.\n\n    (Menee.)\n\nPÄÄLLIKKÖ.\nPelkuri! Nurja kohtalosi olkoon!\n\n    (Menee.)\n\n    (Peräytymistä. Hyökkäyksiä. Kaupungista tulevat La Pucelle,\n    Alençon, Kaarle y.m. ja poistuvat paeten.)\n\nBEDFORD.\nNyt, sielu lepoon, milloin tahtoo Herra;\nNyt vihollisen tuhon olen nähnyt.\nMik' ihmisen on uskallus ja voima?\nNuo, jotk' ol' äsken uhkaa, pilkkaa täynnä,\nNyt iloitsevat, paeta kun saavat.\n\n    (Kuolee ja hänet viedään pois kantotuolissa.)\n\n    (Sotamelskettä. Talbot, Burgund y.m. tulevat.)\n\nTALBOT.\nSamaksi päiväks tappio ja voitto!\nSiis, Burgund, kaksinkerroin kunniaa;\nMut taivahalle kiitos voitost' olkoon!\n\nBURGUND.\nSa voitonsankar', Talbot! Sydämmeensä\nSun Burgund tallettaa ja urhotöistäs\nHän sinne muistomerkin pystyttää.\n\nTALBOT.\nSuur' kiitos, herttua! Vaan miss' on Pucelle?\nLie nukahtanut vanha haltiansa.\nNyt missä Bastardin on kerskaukset?\nJa Kaarlen ivat! Kaikkiko on kuollut?\nRouenin pää nyt roikkuu harmista,\nKun paennut on moinen uljas seura.\nMut kaupungista täytyy pitää huolta\nJa sinne kelpo virkamiehet saada;\nJa sitte kuninkaan luo Pariisiin;\nSiell' ylimyksineen on nuori Henrik.\n\nBURGUND.\nMin Talbot tahtoo, hyväksyy Burgund.\n\nTALBOT.\nMut sitä ennen tulee meidän muistaa\nTää jalo, vasta kuollut herttua Bedford\nJa tänne hänet hautaan toimittaa.\nParempaa miekkamiest' ei maailmassa,\nEi jalomielisempää hoviherraa.\nMut kuolla täytyy suurten mahtajainkin,\nSe kurjan ihmiselon loppu vainkin.\n\n                        (Menevät.)\n\n\nKolmas kohtaus.\n\n    Seutu sama. Tasanko Rouenin läheisyydessä.\n\n    (Kaarle, Bastardi, Alençon, La Pucelle tulevat,\n    sotajoukot mukana.)\n\nPUCELLE.\nEi, prinssit, täst' ei säikähtyä saa,\nEi surra, jos Rouen on menetetty;\nEi suru paranna, vaan vaarantaa\nSit' asiaa, jot' ei voi enää auttaa.\nTuo hullu Talbot hetken riemuilkoon,\nHarittain pyrstöään kuin riikinkukko;\nMe hänet kynimme ja höyhennämme,\nJos kuulee syitä vain Dauphin ja muut.\n\nKAARLE.\nMe sua tähän asti seurasimme\nJa taitoasi emme epäilleet;\nEi äkkiturma riko luottamusta.\n\nBASTARDI.\nAjustas etsi joku salajuoni,\nNiin mainees kuulutamme maailmaan.\n\nALENÇON.\nPyhäkköön pystytämme patsaasi\nJa pyhimyksenä sua kumarramme;\nSiis parhaaksemme toimi, armas impi.\n\nPUCELLE.\nNo, kuulkaa siis; tää Johannan on juoni:\nMakeilla sanoilla ja mesikielin\nBurgundin herttuan me viettelemme\nPois Talbotista meidän puolelle.\n\nKAARLE.\nJos voisit, armas, sen, niin Ranskass' enää\nEi Henrikin ois sotureille tilaa,\nEik' enää noin se kansa ylvästelis,\nVaan maasta pois se juuritettaisiin.\n\nALENÇON.\nPois heidät Ranskast' ijäks ajaisimme,\nEi kreivikunnan häivää heille jäis.\n\nPUCELLE.\nNyt nähkääs, hyvät herrat, miten aion\nHaluttuun päätökseen ma juonen johtaa.\n    (Rummunpärrytystä kuuluu.)\nHaa, kuulkaa! Rummun ääni ilmoittaa\nEtt' ovat Pariisiin he marssimassa.\n    (Englantilainen marssi. Etäällä kulkee Talbot ohi sotajoukkoineen.)\nTuoss' astuu Talbot lipuin liehuvin,\nEnglannin kaikki joukot jäljessä.\n    (Ranskalainen marssi. Burgundin herttua tulee sotajoukkoineen.)\nNyt tulee Burgund jälkijoukkoineen;\nOn onni, että kulkee viimeisenä.\nAnokaa puhelua; torvi soimaan.\n\n    (Torvi soittaa keskusteluun.)\n\nKAARLE.\nBurgundin herttuan kanssa puhelu.\n\nBURGUND.\nKen tahtoo Burgundia puhutella?\n\nPUCELLE.\nMaanmiehes, Ranskan Kaarle kuningas.\n\nBURGUND.\nSiis puhu, Kaarle; marssill' olen pois.\n\nKAARLE.\nPuhu, Pucelle, ja sanoin hänet hurmaa.\n\nPUCELLE.\nYlevä Burgund, Ranskan varma toivo,\nPysähdy, halvan tyttös ääntä kuule.\n\nBURGUND.\nNo, puhu, mutta älä puhu liikaa.\n\nPUCELLE.\nSa maatas silmää, Ranskaa viljavaa;\nKas, kuinka julman vihollisen ryöstö\nOn rumentanut kaupungit ja kylät!\nKuin äiti kultalastaan katselee,\nSen sammuvat kun silmät kuolo sulkee,\nNiin katso Ranskan kipua ja vaivaa;\nKas, mitkä haavat, luonnottomat haavat,\nSen rintaan tuskaiseen sa itse iskit!\nOi, miekkas terä käännä toisaanne,\nLyö lyöjää, älä auttajaa! Yks pisar\nSun maasi sydänverta kaduttakoon\nSua enemmän kuin vieraan veren tulvat;\nTakaisin käänny siis ja kyynelvirroin\nPois huuhdo synnyinmaasi tahrapilkut!\n\nBURGUND.\nHän onko sanoillaan mun tenhonnut,\nVai luontoko on mielen hellyttänyt?\n\nPUCELLE.\nSinua vastaan huutaa koko Ranska,\nEpäillen syntyperäs puhtautta.\nSa pidät puolta vallanahnaan kansan,\nJok' edun vuoksi sinuun luottaa vain.\nKun Talbot kerran astunut on Ranskaan\nJa sinusta on tuhon aseen tehnyt,\nNiin herra silloin Englannin on Henrik\nJa sinut luopiona hyljätään.\nOi, muista vain ja paina mielees tämä:\nSun vihamiehes oli Orleans,\nJa vankina hän oli Englannissa;\nMut vihamiehekses kun huomattiin,\nNiin vapaaksi hän pääsi lunnahitta,\nSun, Burgund, ja sun ystävies kiusaks.\nSiis huomaa: murhamiehiis liittyneenä\nMaanmiehiäsi vastaan taistelet.\nPois käänny, pois, sa harhaan viety loordi!\nKaarle ja kaikki sulle sylins' avaa.\n\nBURGUND.\nMin' olen voitettu; nuo ylvät sanat\nKuin jylisevä tykistö mun murjoi\nJa milt'ei saaneet mua polvistumaan.\nAnteeksi, maani! Anteeks, kansalaiset!\nSyleilyyn hellimpään ma teidät suljen;\nVäkeni, sotavoimani on teidän.\nHyvästi, Talbot! En sua enää usko.\n\nPUCELLE (syrjään).\nTäys ranskalainen! Sinne tänne häilyy.\n\nKAARLE.\nOle tervetullut, uljas herttua;\nSun ystävyytes meitä virkistyttää.\n\nBASTARDI.\nJa uuden innon povehemme luo.\n\nALENÇON.\nOsansa hyvin näytteli Pucelle,\nHän siitä ansainnut on kultakruunun.\n\nKAARLE.\nArmeijat yhdistäkää; nyt vain tuuma,\nMitenkä vahingoittaa vihollista.\n\n                      (Menevät.)\n\n\nNeljäs kohtaus.\n\n    Pariisi. Huone kuninkaanlinnassa.\n\n    (Kuningas Henrik, Gloster ja muita loordeja; Vernon,\n    Basset y.m. Talbot ja muutamia hänen sotaherrojaan.)\n\nTALBOT.\nKuningas armollinen, kunnon loordit,\nKun tähän maahan tulostanne kuulin,\nSoin aseilleni hetken lepoa,\nNäin kunnioittaakseni valtaherraa;\nSen merkiks käsi tää -- jok' allenne\nViiskymmentä on linnoitusta pannut,\nKakstoista kaupunkia, kuusi kylää\nValleilla varustettua, ja lisäks\nViissataa arvoluokan vankia --\nKuninkaan jalkain juureen miekan laskee\n    (Polvistuen.)\nJa nöyräll' alamaisen alttiudella\nNäist' antaa voitoistansa kunnian\nJumalalle ensin, sitten kuninkaalle.\n\nKUNINGAS HENRIK.\nTuo sekö on lord Talbot, setä Gloster,\nJok' on niin kauan Ranskass' oleillut?\n\nGLOSTER.\nOn, luvallanne, majesteetti.\n\nKUNINGAS HENRIK.\n                             Terve,\nVoittoisa loordi, uljas päällikkö!\nKun olin nuori -- viel' en ole vanha --\nIsäni muistan sanoneen: ei koskaan\nPidellyt uljaamp' ole urho miekkaa.\nUskollisuutenne jo kauan tunsin\nJa virka-intonne ja sotatyönne;\nMut vielä ette ole palkkaa saanut,\nViel' ette edes kiitostammekaan,\nKun vasta ensi kertaa teidät näemme.\nSiis nouskaa; näistä suurist' ansioista\nShrewsburyn kreiviks teidät nimitämme;\nPaikkanne kruunauksessa ottakaa.\n\n    (Kuningas Henrik, Gloster, Talbot ja loordit menevät.)\n\nVERNON.\nSa, sir, jok' olit merellä niin kiivas,\nHäväisten värejäni, joita kannan\nYlevän loordi Yorkin kunniaksi,\nPysyä sanoissasi tohditko?\n\nBASSET.\nKyll', yhtä hyvin kuin sa puoltaa tohdit\nTuot' ilkikieltäs, millä pahoin haukuit\nHerraani, Somersetin herttuaa.\n\nVERNON.\nSen mukaan, mikä on, saa herras arvon.\n\nBASSET.\nMik' on hän? Yhtä hyvä on kuin York.\n\nVERNON.\nValetta! Tuossa todistus!\n\n    (Lyö häntä.)\n\nBASSET.\n                          Sa konna,\nSa tiedät, mikä sotalain on sääntö,\nKen miekan paljastaa, on kuolon oma.\nMa muuten sydänveres tyhjentäisin.\nMut menen majesteetin luo ja pyydän\nHält' oikeutta kostaa tämä vääryys:\nSaat vielä, kun sun kohtaan, kestit maksaa.\n\nVERNON.\nKatala, yhtä pian siell' oon minä,\nJa ennen kohtaan sun, kuin toivotkaan.\n\n                            (Menevät.)\n\n\n\n\nNELJÄS NÄYTÖS.\n\n\nEnsimmäinen kohtaus.\n\n    Sama paikka. Vastaanottohuone.\n\n    (Kuningas Henrik, Gloster, Exeter, York, Suffolk, Somerset,\n    Winchester, Warwick, Talbot, Pariisin kuvernööri y.m. tulevat.)\n\nGLOSTER.\nNyt, herra piispa, pankaa kruunu päähän.\n\nWINCHESTER.\nEläköön kuudes Henrik kuningas!\n\nGLOSTER.\nPariisin kuvernööri, tehkää vala:\n    (Kuvernööri polvistuu.)\nEtt'ette muuta kuningasta kuule,\nEtt'ette muita pidä ystävinä\nKuin hänen ystäviään, ette muita\nVihamiehinä kuin niitä, jotka uhkaa\nKavalin juonin hänen hallitustaan:\nNiin totta kuin teit' auttakohon taivas!\n\n    (Kuvernööri seurueineen menee.)\n\n    (Sir John Fastolfe tulee.)\n\nFASTOLFE.\nKuningas armollisin, kun Calais'sta\nMa ratsastin ja kruunaukseenne riensin,\nKäteeni tämä kirje annettiin\nLord Burgundilta teidän armollenne.\n\nTALBOT.\nHäpeä sinulle ja Burgundille!\nRitari halpa, vannoin, että vasta\nKun sinut tapaan, riistän sukkanauhan\nPois polvestasi, sinä pelkuri.\n    (Riistää häneltä sukkanauhan ritarimerkin.)\nNyt on se tehty, sillä ansiotta\nSin' olet tämän suuren arvon saanut. --\nAnteeksi, suuri Henrik ja te muut!\nTuo arkalainen, Patayn taistelussa, --\nKun mulla vain kuustuhatt' oli miestä\nJa Ranskall' yhtä vastaan kymmenen, --\nHeti aluss', ennen ensi iskua,\nUskottu knaappi tuo pois pakoon pötki.\nKakstoista sataa miestä menetimme;\nMa itse sekä monet ylimykset\nJouduimme ahtaalle ja vangittiin.\nTuomitkaa, jalot herrat, teinkö väärin?\nMoinenko pelkuri on oikeutettu\nPitämään tähtinauhaa: on vai ei?\n\nGLOSTER.\nHäpeäteko, totisesti ruma\nHalvankin työksi, sitä enemmän\nRitarin, päällikön ja johtomiehen.\n\nTALBOT.\nKun tämä tähtikunta perustettiin,\nSen ritar' oli ylhäissukuinen,\nYlevä, urhoollinen, uskalias,\nSodassa kunniaan ja arvoon noussut,\nHädässä uljas, surmaa pelkäämätön,\nJa vankkumaton missä vaara suurin.\nSe, joss' ei mieltä ole tämänlaista,\nSe, pyhän ritar'arvon valtaajana,\nHäpäisee kunniakkaan tähdistön,\nJa pitäis -- tuomariks jos minä kelpaan --\nMokoma karkoittaa kuin lehtolaps,\nJok' ylhäisverest' ylvästellä kehtaa.\n\nKUNINGAS HENRIK.\nSa, maasi tahra, tuomiosi kuule:\nPois, maasta pois, sa, ollut ritari;\nNyt kuolon uhall' olet henkipatto. --\n    (Fastolfe menee.)\nNyt, protektori, kirje lukekaa,\nJok' äsken saapui setä Burgundilta.\n\nGLOSTER.\nMit' aattelee, kun arvonimen muuttaa?\nPaljaaltaan \"kuninkaalle\", eikä muuta.\nHän eikö muista, ken on majesteetti?\nVai säädytön tuo päällekirjoitusko\nVain hyvän tahdon muutost' osoittaa?\nSaas nähdä: -- (Lukee.)\n\n                        \"Ominaisist' eri syistä\nJa maani häviötä hellien\nJa niiden haikeata valitusta,\nJotk' ovat sorrossanne riutuneet,\nTuhoisen heitän liittonne ja yhdyn\nTaas Kaarleen, Ranskan todelliseen herraan.\"\nPetosta julmaa! Onko mahdollista,\nEtt' ystävyyden, liiton, valan kanssa\nNoin viekas teeskely ja vilppi viihtyy?\n\nKUNINGAS HENRIK.\nMitä? Onko setä Burgund kapinassa?\n\nGLOSTER.\nOn, prinssi, ja nyt vihamiehenne.\n\nKUNINGAS HENRIK.\nJa sekö pahin, mitä kirjeess' on?\n\nGLOSTER.\nSe pahin on; ja muuta siin' ei ole.\n\nKUNINGAS HENRIK.\nNo, siis, lord Talbot häntä puhutelkoon\nJa tästä häväisystä rangaiskoon. --\nKuink' on, mylord? Te siihen tyydyttekö?\n\nTALBOT.\nTyydynkö, prinssi? Minut ennätitte,\nTuot' oisin muuten teiltä kerjännyt.\n\nKUNINGAS HENRIK.\nVäkemme kokoon! Heti häntä vastaan!\nHän tuntekoon, kuink' inhon petostaan,\nJa mik' on rikos ystäviään pettää.\n\nTALBOT.\nMenen, prinssi; toivon hartaast', että pian\nNäette vihollisen perikadon.\n\n    (Menee.)\n\n    (Vernon ja Basset tulevat.)\n\nVERNON.\nAnoisin kaksintaistelua, prinssi.\n\nBASSET.\nMinäkin, prinssi, kaksintaistelua.\n\nYORK.\nMun mieheni on tämä; kuulkaa häntä.\n\nSOMERSET.\nJa tämä minun; häntä suosikaa.\n\nKUNINGAS HENRIK.\nTyyntykää, loordit; antaa heidän haastaa. --\nNo, hyvät herrat, miks noin huudatte?\nMiks kaksintaisteluun? Ja kenen kanssa?\n\nVERNON.\nHänen, mylord, hän mua loukannut on.\n\nBASSET.\nJa minä hänen; hän mua loukannut on.\n\nKUNINGAS HENRIK.\nMik' on se loukkaus, josta valitatte?\nSe minun tietää suokaa, sitten vastaan.\n\nBASSET.\nKun Englannista Ranskaan purjehdin,\nTuo tuossa herjaavin ja häijyin kielin\nMua tästä ruusust' ilkkui, jota kannan,\nSanoen että verinen sen väri\nKuvailee isäntäni hävyn punaa,\nKun ykspäisesti totuuden hän kielsi\nEräässä riitaisessa jutussa\nHänen ja Yorkin herttuan välisessä, --\nPait muuta halpaa herjapuhetta.\nNää raa'at syytteet kumotakseni\nJa isäntäni maineen puolustukseks\nVetoan aseoikeuden apuun.\n\nVERNON.\nMinulla sama pyyntö, majesteetti.\nHän vaikka kavalin ja liukkain kielin\nSilata koittaa julkeit' aikeitaan,\nNiin tietkää, hän se ensin riidan nosti;\nHän tästä merkist' ensin närkästyi\nJa sanoi, että tämän kukan kalveus\nIlmaisi herrassani sydänt' arkaa.\n\nYORK.\nSomerset, eikö sopis heittää kiukku?\n\nSOMERSET.\nYork, salavihanne se esiin pyrkii,\nVaikk' yritätte viekkaasti sen peittää.\n\nKUNINGAS HENRIK.\nOi, kuinka sairaat ihmisaivot hourii,\nNäin turhan turhasta kun asiasta\nVoi syntyä noin kiivas lahkoriita!\nTe, rakkaat langot, York ja Somerset,\nSopikaa pois ja rauha pitäkää.\n\nYORK.\nTään riidan ensin miekka ratkaiskoon;\nSitt' esittäköön majesteetti rauhaa.\n\nSOMERSET.\nEi muita koske riita tää kuin meitä,\nSiis meidän suotakoon se ratkaista.\n\nYORK.\nSomerset, tuossa, ota panttini.\n\nVERNON.\nEi, kaikki jääköön siihen, mistä alkoi.\n\nBASSET.\nSe vahvistakaa, armollinen herra.\n\nGLOSTER.\nVai vahvistakaa! Hiiteen koko riita!\nKirotut te ja röyhkä räyhinänne!\nVasallit hävyttömät, kehtaattekin\nRaa'alla menolla ja luikkinalla\nKuningastanne häiritä ja meitä!\nJa, loordit te, te ette oikein tee,\nKun sukoilette tuota hurjaa riitaa,\nJa vallankin, kun noiden suusta itse\nOtatte aiheen keskinäiseen toraan.\nParempaan tapaan teitä kehoittaisin.\n\nEXETER.\nKuningas pahoillaan on; tehkää sopu.\n\nKUNINGAS HENRIK.\nEsille astukaa, te taiston-ahnaat!\nJos armoani toivotte, niin vaadin,\nEtt' unhotatte riidan ja sen syyt. --\nJa, loordit te, te muistakaa, miss' ollaan:\nRanskassa, keskess' epävakaan kansan.\nJos huomaavat he kaihaa katseessamme\nJa että epäsopu meidät valtaa,\nNiin kade mieli heitä kapinaan\nJa jäykkään niskoitteluun houkuttelee.\nJa sitä paitsi, mikä häpeä,\nJos vieraat ruhtinaat saa tietää, että\nKuninkaan jalo aateli ja päärit\nAsian tyhjän tähden tuhonneet\nOn toisiaan ja Ranskan menettäneet!\nIsäni voittoja te aatelkaa\nJa minun nuoruuttani; turhan vuoks ei\nHukata saa mit' ostettu on verin.\nMun suokaa tämä riita sovittaa.\nJos kannan tätä ruusua,\n    (Asettaa punaisen ruusun rintaansa.)\n                        niin kuka\nVois siitä epäillä, ett' enemmän\nMa Somersetiin kallistun kuin Yorkiin?\nMolemmat mulle lankoina on rakkaat.\nNäin voisi mua kruunustakin syyttää,\nKosk' on myös skottein kuninkaalla kruunu.\nMut paremmin teit' oma äly neuvoo\nKuin minun puheeni ja taitoni:\nSiis, niinkuin sovussa me tänne tultiin,\nNiin sovuss', ystävyydess' erotkaamme. --\nYork lanko, teidät tähän osaan Ranskaa\nMe asetamme sijaiseksemme; --\nSomerset hyvä, ratsujoukkonne\nTe hänen jalkaväkeens' yhdistäkää.\nIsäinne poikina, kuin kelpo miehet,\nKäsi kädess' astukaa ja vuodattakaa\nVihanne sappi vihollisiinne.\nMe itse, protektori, sekä muut\nLevättyämme palaamme Calais'hen;\nSielt' Englantiin, miss' ennen pitkää saanen\nEdessäin nähdä Kaarlen, Alençonin\nJa petturjoukon teidän voittamina.\n\n    (Torventoitauksia. Kuningas Henrik, Gloster, Somerset,\n    Winchester, Suffolk ja Basset menevät.)\n\nWARWICK.\nLord York, mun mielestäni, totta vieköön,\nKuningas puhui oikein kauniisti.\n\nYORK.\nNiin teki; mut en kärsi, että hällä\nOn Somersetin merkki rinnassa.\n\nWARWICK.\nVain oikku; siin' ei moitteen sijaa; varmaan\nEi pahaa tarkoita tuo hyvä prinssi.\n\nYORK.\nNiin, jos sen tietäisi, -- mut jääköön silleen.\nMuit' asioita nyt on aateltava.\n\n    (York, Warwick ja Vernon menevät.)\n\nEXETER.\nSiin' oikein, Richard, teit, ett' olit vaiti;\nSydämmes kiihko jos ois purkaunut,\nNiin siin' ois, varon minä, ilmi tullut\nVihaista kiukkua ja karvast' ivaa\nEnemmän, kuin vois aavistaa ja luulla.\nMut, miten onkaan; tyhminkin, kun näkee\nTät' aateliston eripuraisuutta,\nHovissa kilvan ahertelemista\nJa suosikkien hurjaa lahkovimmaa,\nVoi ennustaa, ett' tulee huono loppu.\nOn paha, ett' on lapsi valtiaana.\nMut kateudesta näin kun mielet erii,\nNiin tuho kohtaapi ja hukka perii.\n\n                          (Menee.)\n\n\nToinen kohtaus.\n\n    Ranska. Bordeauxin edustalla.\n\n    (Talbot tulee sotajoukkoineen.)\n\nTALBOT.\nKäy, torvettaja, Bordeaux'n portille\nJa kutsu muurille sen päällikkö.\n\n    (Torvi kutsuu keskusteluun. Muurille ilmestyy\n    Ranskan sotavoimien päällikkö ja muita.)\n\nEnglannin majesteetin sodanpäämies,\nJohn Talbot Englannista, teitä kutsuu;\nJa näin hän käskee: portit avatkaa,\nNöyrtykää, kuninkaamme omistakaa\nJa alttiin alamaisen vala tehkää,\nNiin verisin ma joukkoineni poistun;\nMut rauhalle jos otsaa rypistätte,\nNiin raivostuu nuo kolme seuraajaani,\nRaju miekka, laiha nälkä, hurja tuli,\nJa tuokiossa tasoittavat maahan\nTaivasta tavoittavat torninne,\nJos ystävyyden tarjon hyljeksitte.\n\nPÄÄLLIKKÖ.\nKamala turman lintu, tuonen huuhka,\nKansamme kammo, verinen sen vitsa!\nNyt hirmuvaltas loppu lähestyy.\nTie meidän luokse käy vain kuolon kautta.\nOlemme, näet sen, hyvin varustetut\nJa kyllin vahvat taistoon hyökkäämään;\nJos peräydyt, niin Dauphin aseiss' on\nJa valmis kietomaan sun sodan ansaan;\nMolemmin puolin ratsujoukot sulkee\nKuin muuri sulta vapauden ja paon;\nEt mihinkään voi suuntaan kääntyä,\nMiss' ei sua kuolo häviöllä uhkaa\nTai kalvas turma sua vastass' ole.\nKymmenentuhatta, näet, ranskalaista\nOn sakramentin kautta vannonut\nTuhoiset tykistönsä suuntaavansa\nEi muuhun kehenkään kuin Talbotiin.\nTuoss' seisot, hengit, uljas olet uros\nJa voittamaton, sortumaton henki:\nSe viimeinen on kunniasi kiitos,\nJonk' annan minä, vihamiehes, sulle;\nEnnenkuin lasista, jost' alkaa hiekka\nJo valua, on viime jyvä juossut,\nNiin sinä, jok' oot terve, raitis nyt,\nOlet kalvas, marras, veriis ehtynyt.\n    (Rummunpärrytystä kuuluu kaukaa.)\nHaa, kuule, kuule! Rumpu Dauphinin!\nVaroituskello, joka kuolinvirttä\nSun pelokkaalle laulaa sielulles;\nJa mun on rumpuni sun kuolinsoittos.\n\n    (Päällikkö ynnä muut poistuvat muurilta.)\n\nTALBOT.\nEi tyhjää tuo; jo vihollisen kuulen. --\nPois, ratsumiehet, tannert' urkkimaan! --\nMik' epätarkka, veltto sotakuri!\nTäss' ollaan aidatut ja karsinassa,\nPien', arka kaurislauma Englannista,\nJot' ajaa takaa Ranskan haukkukoirat!\nMut kauriit' ollaan Englannin; pää pystyyn!\nKuin rääpykset me paukust' emme kaadu,\nVaan, niinkuin hirvet toivottoman hurjat,\nKäännämme teräs-otsan verikoiriin,\nEtt' arkaillen vain kaukaa nalkuttavat.\nKalliisti myykää henkenne, kuin minä,\nNiin meistä, veikot, kalliit saavat kauriit!\nJumala! Yrjö! Talbot! Oikeus!\nNiiss' olkoon aseittemme onnistus!\n\n                        (Menevät.)\n\n\nKolmas kohtaus.\n\n    Tasanko Gascognessa.\n\n    (York sotajoukkoineen marssii esiin; sanansaattaja tulee.)\n\nYORK.\nOvatko palanneet ne reippaat miehet,\nDauphinin sotavoiman urkkijat?\n\nSANANSAATTAJA.\nOvat, ja kertovat, ett' on Bordeaux'hon\nVäkensä vienyt, taistoon valmiina\nTalbotin kanssa. Hänen lähtiessään\nVakoojat keksi kaksi joukkoa,\nDauphinin voimaa vielä mahtavampaa,\nJotk', yhtyin häneen, marssivat Bordeaux'hon.\n\nYORK.\nKirottu olkoon Somerset, se konna,\nKun ei tuo lupaamaansa ratsuvoimaa,\nMi piiritystä varten pestattiin.\nSuur' Talbot apuani odottaa,\nJa petturi ja konna näin mua peijaa,\nEtt'en voi ylvää ylimystä auttaa.\nJumala häntä hädäss' auttakoon!\nHukass' on Ranskan sota, hän jos kaatuu.\n\n    (William Lucy tulee.)\n\nLUCY.\nEnglannin voiman ruhtinainen päämies,\nNyt Ranskan maassa tarpeempi kuin koskaan,\nAvuksi lennä Talbot-urholle,\nJot' ympäröi nyt rautavyö ja kietoo\nKadotus tuima. Herttua, Bordeaux'hon!\nBordeux'hon, jalo York! Tai mennyttä\nOn Talbot, Ranska, maine Englannin.\n\nYORK.\nOi, jos tuo pöyhkä Somerset, jonk' apu\nNäin viipyy, Talbotin nyt sijall' oisi!\nNiin pelastuisi uljas ylimys\nJa päästäis konnasta ja petturista.\nVihasta, harmista mua itkettää,\nKun kuollaan me, ja pettur' eloon jää.\n\nLUCY.\nApua loordille, hän ahtaall' on.\n\nYORK.\nHän kuolee; hukka perii; valapatto\nMa olen; meidän suru Ranskan ratto;\nMe kaadutaan, mut Ranska menestyy,\nJa kaikk' on konnan Somersetin syy.\n\nLUCY.\nJumalan armoon Talbot-urho siis,\nJa poika myöskin, nuori John! Näin hänen\nIsänsä luo vastikään marssivan.\nEi kuuteen vuoteen Talbot nähnyt lastaan;\nNyt yhtyvät, mut kuoloss' ainoastaan.\n\nYORK.\nAh, ei lie Talbotille työtä hupaa\nTarita tuliaisiks tuonen tupaa!\nMua tuska ahdistaa, kun ystävät,\nErossa olleet, kuoloss' yhtyvät. --\nHyvästi, Lucy! Täytyy totisesti\nKirota häntä, joka avun esti. --\nMennytt' on Blois, Poitiers, Tours, Maine,\nJa syynä Somerset on vehkeineen.\n\n    (Menee sotajoukkoineen.)\n\nLUCY.\nSill' aikaa kapinan kun korppikotka\nMokomain suurten herrain maksaa jäytää,\nNiin veltto unteloisuus panee alttiiks\nTyöt valloittajan tuskin kylmenneen,\nIkimuistettavan Henrik viidennen.\nKun kaikk' on hyötymään vain halukkaat,\nNiin menee henki, kunnia ja maat.\n\n                       (Menevät.)\n\n\nNeljäs kohtaus.\n\n    Toinen tasanko Gascognessa.\n\n    (Somerset tulee sotajoukkoineen hänen seurassaan\n    eräs Talbotin sotaherroja.)\n\nSOMERSET.\nOn liian myöhä; en voi lähettää.\nTuoss' yrityksess' ovat York ja Talbot\nHätäilleet liiaks; koko meidän voima\nOis saanut työtä, jos nyt kaupungista\nOis tehty hyökkö. Uskalias Talbot\nTäll' uhkahurjalla on seikkailulla\nNimensä entisloiston tahrannut.\nYork saatti hänet häpein kuolemaan,\nPerimään pyrki hänen mainettaan.\n\nSOTAHERRA.\nTääll' on sir William Lucy; pyydämme\nApua armeijamme ahdinkoon.\n\n    (Sir William Lucy tulee.)\n\nSOMERSET.\nSir William? Ken on teidät lähettänyt?\n\nLUCY.\nKen, niinkö? Petetty ja myöty Talbot,\nJok', ympärillään hätä uhkaava,\nRukoilee, jalo York ja Somerset,\nEtt' armeijastaan vähäväkisestä\nSit' ahdistavan surman karkoitatte.\nKun sodass' uupuneista jäsenistään\nTuo kunnon urho tuolla verta hikoo\nJa puoltaan pitäin vartoo pelastusta,\nNiin, te, te, hänen valhetoivonsa,\nEnglannin maineen turva, täällä vain\nKateuden halvan pauloiss' istutte.\nErikoisriitanne ei saa hält' estää\nAvuksi pestattua sotavoimaa,\nKun hän, tuo kuulu, jalo päällikkö,\nMaailmaa vastaan panee henkens' alttiiks.\nBastardi, Kaarle, Burgund, Reignier\nJa Alençon nyt häntä piirittävät,\nJa Talbot surman saa, ja syy on teidän.\n\nSOMERSET.\nYork häntä yllytti; York auttakoon.\n\nLUCY.\nYork yhtä äänekkäästi teitä moittii,\nJa sadattaa, kun pidätätte miehet,\nJotk' ovat tähän sotaan pestatut.\n\nSOMERSET.\nYork valhettelee. Miks ei niitä nouda?\nEn ole velkaa hälle ystävyyttä,\nMua hävettäisi häntä kumartaa.\n\nLUCY.\nEnglannin petos, eikä Ranskan voimat,\nNyt jalon Talbotin on ansaan saanut;\nHän Englantiin ei enää palaa, ei;\nToranne hänet petti, surmaan vei.\n\nSOMERSET.\nNo tulkaa; ratsuväen saa hän oiti,\nJo kuuden tunnin päästä.\n\nLUCY.\n                         Liian myöhään!\nHän vangittu tai kuollut on. Ei voinut\nHän paeta, vaikk' oisi tahtonutkin;\nJa vaikka voiskin, paeta ei tahdo.\n\nSOMERSET.\nJos kuollut on, niin hyväst', urho, vainen!\n\nLUCY.\nHäpeä teille jää, ja hälle maine.\n\n                       (Menevät.)\n\n\nViides kohtaus.\n\n    Englantilaisien leiri lähellä Bordeaux'ta.\n\n    (Talbot ja hänen poikansa John tulevat.)\n\nTALBOT.\nJohn, poikani! Sun tänne noudatin\nSua sotataidoss' opastaakseni,\nTalbotin nimi sinuss' että eläis,\nKun vanhuus mehuton ja heikot voimat\nIsäsi lepotuoliin kiinnittää.\nMut -- oi, nuo pahansuovat turman tähdet! --\nNyt olet sinä tullut kalman juhlaan\nJa vaaraan julmaan, väistämättömään.\nSiis, poika, parhaan ratsun selkään nouse,\nNiin neuvon, miten kiireen paon kautta\nPelastut. Joudu!\n\nJOHN.\n                 Nimenikö Talbot?\nIsäni poikako? Ja pakeneisin?\nJos äitiäni rakastatte, älkää\nHäväiskö hänen kunnon nimeään\nJa tehkö minust' äpärää ja orjaa!\nSanotaan: Talbotin ei verta tää:\nHän pakenee, kun jalo Talbot jää.\n\nTALBOT.\nPakene, surmani voit kostaa silloin.\n\nJOHN.\nKen pakeneepi näin, ei palaa milloin.\n\nTALBOT.\nMolempain jäänti surma molempain.\n\nJOHN.\nMun suokaa jäädä; paetkaa te vain.\nOn teidän tappionne korvaamaton,\nMin' olen arvoton ja tuntematon.\nMun kuolemastani ei Ranska hyödy,\nMut te jos kuolette, on kaikki myöty.\nEi pako tahraa teidän kunniaa,\nMut mun se tahraa vasta-alkavaa.\nPakonne viisauden nimen saisi,\nMut mua pelkuriksi sanottaisi.\nKen näkis minuss' enää miehen mieltä,\nJos ensi hetkessä ma väistyn tieltä.\nPolvillain kuolemaa ma rukoilen,\nEn häpein osta henkeäni, en.\n\nTALBOT.\nNäin hautaan viet sa kaiken äitis lohdun.\n\nJOHN.\nSen ennen teen, kuin herjaan äidin kohdun.\n\nTALBOT.\nKäy pois, jos toivot siunausta multa.\n\nJOHN.\nKäyn taistoon, vaan en pakoon sodan tulta.\n\nTALBOT.\nSinussa osa isääs elää vois.\n\nJOHN.\nEi osaakaan, mi häpeää ei tois.\n\nTALBOT.\nMainett' ei sulla, sit' et tahrais miten.\n\nJOHN.\nMut teidän maineenne se saastuis siten.\n\nTALBOT.\nIsäsi käsky tahran huuhtois pois.\n\nJOHN.\nTodistaa ette kuolleena te vois.\nJos kuolo tietty, kahden paetaan.\n\nTALBOT.\nVäkeni jättäisinkö kuolemaan?\nOi, vanhuuttani tahrais moinen teko!\n\nJOHN.\nJa mulleko se sopis, nuorelleko?\nMua ette luotanne voi erottaa,\nJos ette kahdeks itseänne jaa.\nMenkää tai jääkää, yhdentekevää;\nJos isä kuolee, min' en eloon jää.\n\nTALBOT.\nHyvästi, poika, siis, jonk' aurinko,\nVastikään noussut, vaipuu mailleen jo!\nSylikkäin seiskaamme ja kaatukaamme,\nSylikkäin taivahasen astukaamme!\n\n                      (Menevät.)\n\n\nKuudes kohtaus.\n\n    Tappelutanner.\n\n    (Sotamelskettä. Hyökkäys, jossa Talbotin poika\n    joutuu saarroksiin, mutta pelastuu Talbotin avulla.)\n\nTALBOT.\nPyhä Yrjänä ja voitto! Lyökää, miehet!\nHallitsijamme sanansa on syönyt\nJa meidät Ranskan miekan uhriks myönyt.\nMiss' on John Talbot? -- Hengitä ja huokaa;\nSait henkes, kun jo olit tuonen ruokaa.\n\nJOHN.\nKahdesti isä! Poikas kahdest' oon:\nEloni ensi laina taisteloon\nOis hukkunut; mut kiusaks sallimuksen\nSain miekkas kautta uuden olemuksen.\n\nTALBOT.\nKun miekkas kypärästä Dauphinin\nTult' iski, syttyi sydän isänkin,\nSen valtas voiton riemu; vanha rinta\nOl' intaa täynnä, vimmaa tulisinta;\nAlençonin ma löin ja Burgundin,\nJa Ranskan raivosta sun pelastin.\nBastardin hurjan, -- joka verta koitti\nSinusta ottaa, poikani, ja voitti\nAseittes neitsyyden, -- ma kohtasin\nJa annoin iskuja ja juoksutin\nÄpärä vertaan hiukan. Käessä kalpa\nIvaten lausuin: \"Epäluoma halpa,\nLikaista mieronvertas vuodatan\nVeroksi verivirran puhtahan,\nMin ryöstit pojastani uljahasta.\"\nKun olin hengen ottaa katalasta,\nApua sai hän. -- Sano, armas John,\nVäsymys onko? Miten laitas on?\nNyt luovut taistosta ja lähdet kait,\nRitarin valtamerkin näin kun sait.\nPakene pois ja isäs surma kosta;\nEi yhden apu mua enää nosta.\nOi, hulluutt' oisi -- sitä ei voi peittää --\nVenosen varaan kaikkein henki heittää.\nJos tänään vältän ranskalaisten nuolen,\nNiin huomenna ma vanhuuttani kuolen.\nMun kuolostain ei suurta hukkaa jää,\nVain päiväll' elämän se lyhentää.\nMut sinuss' äitis kuolee, sukus aine,\nIsäsi kosto, nuoruus, maasi maine.\nJos tänne jäät, tuon kaiken sinä kaadat,\nJos pakenet, niin pelastaa sen saatat.\n\nJOHN.\nBastardin iskut minust' oli lievät;\nNuo sanas minust' elinveret vievät.\nJos halvan hyödyn vuoks sen herjan kannan,\nMaineeni että hengen hinnaks annan,\nJos poika isän jättää taisteloon,\nNiin ratsu hänen altaan sortukoon\nJa olkoon hän kuin Ranskan moukka kurja,\nHäpeä osanaan ja pilkka nurja!\nEn, kautta kaiken kunnianne, en\nOle poika Talbotin, jos pakenen.\nPois, pois se! Poika Talbotin jos lienen,\nTalbotin rinnalla ma kuolla tiennen.\n\nTALBOT.\nSiis seuraa toivotonta isääsi,\nIcarus, ihana mun iloni:[14]\nIsäsi rinnall' astu taiston tiellä;\nMe sankareina kuollaan ilomiellä.\n\n                       (Menevät.)\n\n\nSeitsemäs kohtaus.\n\n    Toinen kohta taistelutannerta.\n\n    (Sotakenttä. Hyökkäyksiä. Talbot haavoitettuna\n    tulee palvelijan taluttamana.)\n\nTALBOT.\nMiss' elämäni toinen? Oma meni.\nMiss' uljas John on? Missä poikaseni? --\nMana pöyhkä, joka kahleisiin mun lyöt,\nSua nauran, kun näen Johnin urhotyöt. --\nKun maassa näki minut polvillain,\nNiin miekkaa verist' eessäin heiluttain\nNälkäisen jalopeuran lailla riehui\nJa raivoa ja vihan vimmaa kiehui.\nSiin' yksin vartijani seisoi nyt,\nMut kun ei kukaan häneen hyökännyt,\nVihasta sydän kuohui, silmät pyöri,\nJa äkkiä hän vierestäni vyöri\nTiheimpään taistelujen pyörteeseen\nJa verimeren hukkui syvyyteen,\nTuo uskalias henki. Sinne kuoli\nIcarus, isän ylpeys ja huoli.\n\n    (Sotamiehiä tulee, kantaen John Talbotin ruumista.)\n\nPALVELIJA.\nKas, tuossa poikanne on, herra armas.\n\nTALBOT.\nKujeinen kuolo, sun on pilkkas karvas.\nMut kohta, hirmuvaltaas väistyen\nJa kestävillä siteill' yhtyen,\nKaks Talbotia kevein siivin lentää\nJa uhallaskin ijäisyyteen entää. --\nSa, jonk' on haavoist' ilo kuolollenki,\nIsälles haasta, kunnes ehtyy henki;\nPuhumall' uhkaa surmaa; se kenties\nOn vihollisesi, on Ranskan mies: --\nHän hymyilee, kuin virkkais: \"Kuollut pois\nOis surma tänään, Ranskan mies jos ois\".\nOi, tulkaa, isän syliin hänet tuokaa;\nTään tuskan alla henkeni jo huokaa.\nHyvästi vain! Tää toivoni ol' ylin:\nNuor' Talbot haudakseen sai vanhan sylin.\n\n    (Kuolee.)\n\n    (Sotamelskettä. Sotamiehet ja palvelijat menevät, jättäen\n    ruumiit paikoilleen. Kaarle, Alençon, Burgund, Bastardi,\n    La Pucelle tulevat sotajoukkoineen.)\n\nKAARLE.\nJos York ja Somerset ois apuun tullut,\nVerinen päivä tää ois meille ollut.\n\nBASTARDI.\nTuo jalopeuran pentu, hurja perin,\nPunasi miekkasensa Ranskan verin.\n\nPUCELLE.\nTapasin hänet kerran, sanoin vainen:\n\"Naismainen poika, sinut voittaa nainen.\"\nMut pilkkanauruin ylpein, ylhäisin\nHän vastasi: \"Ei poika Talbotin\nSaaliiksi joudu riettaan irstailijan.\"\nMun jätti miekaniskutta ja pian\nTiheimpään taisteluhun syöksyi pois.\n\nBURGUND.\nRitari uljas tuosta tullut ois.\nKas, tuossa lepää hän kuin arkussansa\nSylissä urhoollisen vaalijansa.\n\nBASTARDI.\nPalasiks pankaa, murskaks kumpikin!\nTuo Gallian ihme, ylpeys Englannin!\n\nKAARLE.\nEi, ei; heit' eläissään me pakenimme,\nNyt kuoltuaanko heitä solvaisimme?\n\n    (Sir William Lucy tulee seurueineen,\n    ranskalainen airut käy hänen edellään.)\n\nLUCY.\nDauphinin telttaan minut saata, airut,\nEtt' tietää saan, ken päivän sankar' on.\n\nKAARLE.\nAlistumisko-sanomaa sa tuot?\n\nLUCY.\nAlistuminen, se on Ranskan sana;\nEnglannin soturi ei sitä tunne.\nVain tietää tahdon, kenen vangiks otit,\nJa nähdä, kuinka mont' on surma saanut.\n\nKAARLE.\nVai vankeja? Ne ovat helvetissä.\nVaan sano, ketä etsit.\n\nLUCY.\nMiss' on se sodan mahtava Alcides,\nShrewsburyn kreivi, urhollinen Talbot,\nJoll' urhotöistään arvonimenä\nOn kreivi Washford, Waterford ja Valence,\nLord Strange of Blackmere, lord Verdun of Alton,\nLord Cromwell of Wingfield, lord Furnival of Sheffield,\nVoitostaan kuuluisa lord Falconbridge,\nRitari pyhän Yrjön tähtikunnan\nJa Mikaelin sekä kultataljan,\nPääsotamarski Henrik kuudennen\nKaikissa sodissamme Ranskanmaalla?\n\nPUCELLE.\nTyperän pöyhkää tosiaan! Ei Turkki,\nMi kahdenkuudetta on vallan herra,\nLadella vois noin pitkää arvolistaa.\nHän, jota noilla nimill' ylistät,\nJaloissas tuossa mädänneenä löyhkää.\n\nLUCY.\nTalbotko kuollut? Ranskan aimo vitsa\nJa maanne musta Nemesis ja kammo!\nOi, tykinluoteja jos silmän' oisi,\nNiin teihin ampuisin ne vasten otsaa!\nOi, jos nuo kuolleet voisin herättää!\nNiiss' oisi kyllin Ranskan peljätteeksi.\nJos kuvansakin teille jäisi vain,\nSe kauhuun saattais uljaimmankin teistä.\nNuo ruumiit mulle suokaa; pois ne vien\nJa hautaan heidät niin kuin arvo vaatii.\n\nPUCELLE.\nTuo nousukas lie henki Talbotin,\nNiin korskaillen ja käskevästi haastaa.\nNe vieköön, Herran tähden! Täällä ne\nVain löyhkäävät ja saastuttavat ilman.\n\nKAARLE.\nPois viekää ruumiit.\n\nLUCY.\n                     Ne ma täältä vien;\nMut näiden tuhkan alta väikkyy\nSe Phoenix, jota koko Ranska säikkyy.\n\nKAARLE.\nKun me vain niistä päästään, yhtä kaikki.\nPariisiin nyt ja uuteen voittohon!\nKun Talbot kaatui, kaikki meidän on.\n\n                          (Menevät.)\n\n\n\n\nVIIDES NÄYTÖS.\n\n\nEnsimmäinen kohtaus.\n\n    Lontoo. Huone kuninkaanlinnassa.\n\n    (Kuningas Henrik, Gloster ja Exeter tulevat.)\n\nKUNINGAS HENRIK.\nLukenut oletteko paavin kirjeen\nJa keisarin ja kreivi Armagnac'in?\n\nGLOSTER.\nOlen, mylord, ja sisällys on tämä:\nAnovat nöyräst', että majesteetti\nSuvaitsis Englannin ja Ranskan kesken\nPysyvän, hurskaan rauhan rakentaa.\n\nKUNINGAS HENRIK.\nMit' ehdotuksest' itse arvelette?\n\nGLOSTER.\nSe hyvä on ja ainoa on keino\nKristittyin veren vuodatusta estää\nJa kahden puolen rauha lujittaa.\n\nKUNINGAS HENRIK.\nNiin oikein, setä; jumalatont' aina\nJa luonnotonta minusta on ollut,\nEtt' uskonheimolaisten kesken näin\nVerinen riita vallitsee ja julmuus.\n\nGLOSTER.\nPait sitä -- jotta ystävyyden side\nPikemmin syntyisi ja lujiintuisi --\nArmagnac kreivi, joka Ranskan maan\nOn mahtimies ja Kaarlen lähin lanko,\nAvioks teille ainon tyttärensä\nJa suuret, kalliit myötäjäiset tarjoo.\n\nKUNINGAS HENRIK.\nAvioks? Setä hyvä, olen nuori,\nOpinnot, kirjat mulle sopivammat\nKuin lemmen suutelot ja kuherrukset.\nMut lähettiläät kutsukaa, ja heille\nMielenne mukaan vastaus antakaa.\nMin' olen tyytyvä, jos vaali vain on\nJumalan kunniaks ja maani hyödyks.\n\n    (Legaatti ja kaksi lähettilästä tulevat,\n    niiden kanssa Winchester kardinaalin puvussa.)\n\nEXETER.\nMitä ma näen? Winchester korotettu\nJa kardinaalin arvoon vihitty?\nNyt huomaan toteen käyvän mitä joskus\nKuningas Henrik viides ennusti:\n\"Jos kerran kardinaaliksi hän tulee,\nNiin hattunsa hän nostaa kruunun tasaan.\"\n\nKUNINGAS HENRIK.\nHyvät lähettiläät, teidän asianne\nOlemme harkinneet ja tutkineet.\nOn hyvä tuumanne ja järkevä;\nVakaasti olemme siis päättänytkin\nSopuisat rauhanehdot esittää,\nJotk' aiomme lord Winchesterin kautta\nLähettää Ranskan tiedoks heti kohta.\n\nGLOSTER.\nMit' Armagnac'in tarjoukseen tulee,\nNiin kuninkaalle sen ma selvitin,\nJa hän nyt, neiden avuihin ja suloon\nJa myötäjäisiin nähden, tahtoo hänet\nEnglannin kuningattareksi nostaa.\n\nKUNINGAS HENRIK.\nJa liiton merkiksi ja todisteeksi\nTään juveelin ma lemmen pantiks annan. --\nLord protektori, heille Doveriin\nTurvatkaa matka; ja kun laivass' ovat,\nNiin meren onneen heidät jättäkää.\n\n    (Kuningas Henrik seurueineen menee,\n    Gloster, Exeter ja lähettiläät samoin.)\n\nWINCHESTER.\nLegaatti, jääkää! Ensin teille annan\nSen rahasumman, jonka suorittaa\nLupasin hänen pyhimmyydellensä,\nKun hän mun puki tähän arvopukuun.\n\nLEGAATTI.\nMiten vain korkeutenne suvaitsee.\n\nWINCHESTER.\nNyt maarin Winchester ei kumarru\nEik' ylväimmänkään päärin eteen taivu!\nNyt, Humphrey Gloster, tuntea sa saat,\nEtt' arvosi ja syntymäsi tähden\nEt enää suuremp' ole piispaan nähden.\nNyt polvistua edessäni saat,\nTai kapinaan ma nostan kaikki maat.\n\n                         (Menevät.)\n\n\nToinen kohtaus.\n\n    Ranska. Tasanko Anjoussa.\n\n    (Kaarle, Burgund, Alençon ja La Pucelle marssivat\n    sisään sotajoukkoineen.)\n\nKAARLE.\nMaseat mielet elvyttää se tieto,\nEtt' ylvä Pariisi on kapinassa\nJa urhoolliseen Ranskaan jälleen liittyy.\n\nALENÇON.\nSiis Pariisiin nyt, Kaarle, Ranskan herra!\nTääll' armeijaanne tyhjiin kulutatte.\n\nPUCELLE.\nJos meihin yhtyvät, niin rauha heille;\nPeriköön muuten hukka kaupungin!\n\n    (Sanansaattaja tulee.)\n\nSANANSAATTAJA.\nMenestys uljahalle päällikölle\nJa onni hänen seuralaisilleen!\n\nKAARLE.\nMit' ilmoittavat vakoojamme? Kerro!\n\nSANANSAATTAJA.\nEnglannin armeija, jok' äsken oli\nHajonnut kahtia, on yhtynyt\nJa heti valmis käymään tappeluun.\n\nKAARLE.\nVaroitus tulee liian äkkipäätä;\nMut heti vastustukseen ryhdytään.\n\nBURGUND.\nTalbotin henki siell' ei enää liiku;\nHän kuollut on, ja turha pelkonne.\n\nPUCELLE.\nKaikesta kurjasta on pelko kurjin. --\nYlös, Kaarle, voittoon! Henrik riehukoon,\nJa koko maailmakin kiehukoon.\n\nKAARLE.\nSiis matkaan, loordit, Ranskan onneksi!\n\n                             (Menevät.)\n\n\nKolmas kohtaus.\n\n    Angiers'n edustalla.\n\n    (Sotamelskettä. Hyökkäyksiä. La Pucelle tulee.)\n\nPUCELLE.\nEnglanti voittaa, Ranska pakenee. --\nAvuksi loihteet nyt ja taikakeinot:\nValiohenget, varoittajani,\nMinulle merkki tulevasta suokaa!\n    (Ukkosen jylinää.)\nTe, pohjannavan mahtivaltiaan[15]\nNopeat apurit ja käskyläiset,\nEsiin, ja auttamaan mua hankkeessani!\n    (Pahoja henkiä tulee näkyviin.)\nNopea tulonne on vakuutena,\nEtt' yhä tahdotte mua palvella.\nNyt, henget tuttavat, te valikoidut\nManalan mahtimailta, auttakaa\nMua kerran vielä, että Ranska voittais.\n    (Henget kulkevat ympäri mitään virkkamatta.)\nOi, pitkä vaitiolonne mua kiusaa!\nTeit' olen verelläni ruokkinut,\nNyt katkon jäsenen ja annan teille\nVastaisen korvauksen vastineeksi,\nJos nyt vain suostutte mua auttamaan.\n    (Henget seisovat alakuloisina.)\nApua eikö? Ruumiillani maksan,\nJos rukoukseni nyt kuulette.\n    (Henget pudistavat päätään.)\nRuumiini eikö, eikö verenuhri\nHerätä teissä entist' auliutta?\nSieluni viekää, ruumis, sielu, kaikki,\nEnglanti kunhan vain ei Ranskaa voita.\n    (Henget katoavat.)\nMun hylkäävät! Nyt on se aika tullut,\nEtt' ylvän kypäränsä Ranska laskee\nJa päänsä painaa syliin Englannin,\nMun vanhat taikani on liian heikot,\nJa horna voitettavaks liian vahva.\nTomuhun loistosi nyt vaipuu, Ranska.\n\n    (Menee.)\n\n    (Sotamelskettä. Ranskalaisia ja englantilaisia tulee\n    sisään taistellen. La Pucelle ja York ottelevat keskenään.\n    La Pucelle joutuu vangiksi. Ranskalaiset pakenevat.)\n\nYORK.\nHaa, sinä Ranskan portto, nyt sun sain.\nNyt taioill' esiin loihdi henkiäsi,\nJa koita, voivatko sun vapauttaa. --\nIhana saalis, saatanalle herkku!\nKas, kuinka virnahtaa se rietas velho!\nHän, niinkuin Circe, tahtois minut muuttaa.\n\nPUCELLE.\nSua ei voi muuttaa tuota häijymmäksi.\n\nYORK.\nOo! Kaarle Dauphin hän on sievä mies,\nHän yksin tyydyttää voi herkkusilmää.\n\nPUCELLE.\nPalava piina vieköön sun ja Kaarlen!\nVerinen käsi, parhaass' unessanne,\nÄkisti yllättäköön kummankin!\n\nYORK.\nVait, taikuri ja sadattava velho!\n\nPUCELLE.\nOi, hetken aikaa suo mun sadattaa.\n\nYORK.\nSadata, häijy, hirressä kun roikut.\n\n    (Menevät.)\n\n    (Sotamelskettä. Suffolk tulee, taluttaen prinssessa Margareetaa.)\n\nSUFFOLK.\nKen lienetkin, niin olet vankini.\n    (Tarkastelee häntä.)\nSulo kaunotar, pois pako nyt ja pelko;\nVain käsin kunnioittavin sua kosken.\nIkisovuks näihin sormiin suukon painan,[16]\nKun sorjalle ne kierrän varrelles.\nKen olet, että sua kunnioisin?\n\nMARGAREETA.\nMargareeta olen, tytär kuninkaan,\nNapolin kuninkaan; ken itse lietkin.\n\nSUFFOLK.\nMin' olen kreivi, Suffolk nimeni.\nAnteeksi, luonnon ihme, että minun\nTul' osakseni sinut vangita!\nNäin joutsen kaihtaa poikans' untuvaiset\nJa siipeins' alle kätkee vangikseen.\nVaan jos tää orjuus raskaasti sua tapaa,\nSuffolkin ystävänä olet vapaa.\n    (Margareeta kääntyy lähteäkseen pois.)\nOi, jää! Ei voimaa mulla päästää häntä.\nKäteni laskis, sydän sanoo: ei.\nKuin virran kalvoss' aurinkoinen päilyy\nJa siitä uusin sätein heijastuu,\nNiin silmissäin tuo kirkas kauneus väikkyy.\nKosisin, mut en arvaa puhua;\nMa kynällä ja musteella sen lausun.\nHyi, de la Poole! Alennat itsesi.\nSull' eikö kieltä? Eikö hän sun vankis?\nSa naisen katsettako säikähdät?\nNiin; kauneuden ylvä majesteetti\nSe mielen tympäisee ja kielen huumaa.\n\nMARGAREETA.\nSano, kreivi Suffolk -- se jos nimesi --\nMit' anot lunnaiks, että minut päästät?\nMa huomaan, näet, ett' olen vankisi.\n\nSUFFOLK (syrjään).\nMist' arvaat, että pyyntösi hän hylkää,\nJos hälle lemmen tarjoust' et tee?\n\nMARGAREETA.\nNo, miks et puhu? Mitä lunnaiks vaadit?\n\nSUFFOLK (syrjään).\nHän kaunis on, ja siksi kosittava;\nHän nainen on, ja siksi voitettava.\n\nMARGAREETA.\nOtatko lunnaat? Myönnä taikka kiellä.\n\nSUFFOLK (syrjään).\nMies houkka! Muista ett' on sulla vaimo;\nKuink' armastaa voit Margareetaa siis?\n\nMARGAREETA.\nParasta mennä pois, kun hän ei kuule.\n\nSUFFOLK (syrjään).\nTuo pilaa kaikki: on kuin vettä tuleen.\n\nMARGAREETA.\nHän puhuu hulluja; on varmaan hassu.\n\nSUFFOLK (syrjään).\nMut voishan toki saada vapautusta.\n\nMARGAREETA.\nMut voishan toki antaa vastausta.\n\nSUFFOLK (syrjään).\nMa voitan hänet. Kelle? Kuninkaalle?\nÄhää! En sentään ole pölkkypää.\n\nMARGAREETA (syrjään).\nPölkyistä puhuu; salvomies on varmaan.\n\nSUFFOLK.\nMut näin voin haluani tyydyttää,\nJa valtakuntain kesken syntyy rauha.\nYks vain on vielä mutka: vaikka kohta\nIsänsä Napolin on kuningas\nJa Anjoun herttua ja Mainen, -- köyhä\nHän on, ja aateli on kauppaa vastaan.\n\nMARGAREETA.\nPäällikkö, onko teillä aikaa kuulla?\n\nSUFFOLK (syrjään).\nNiin pitää käydä, moittikoon jos kuinka;\nHenrik on nuori, pian suostutettu. --\nMull' oisi, neiti, pikku salaisuus.\n\nMARGAREETA (syrjään).\nVaikk' olen vanki? Ritarilta näyttää;\nEi varmaankaan mua aio häväistä.\n\nSUFFOLK.\nSuvaitkaa, neiti, kuulla mitä sanon.\n\nMARGAREETA (syrjään).\nAvuksi ehkä ranskalaiset joutuu\nEn silloin hänen suosiotaan kaipaa.\n\nSUFFOLK.\nVain kuulkaa, neiti, yhtä asiaa. --\n\nMARGAREETA (syrjään).\nEnnenkin naisia on vangittu.\n\nSUFFOLK.\nMut, neiti, miksi noin te puhutte?\n\nMARGAREETA.\nAnteeksi, se vain oli _qui pro quo_.\n\nSUFFOLK.\nPrinssessa hyvä, onneks eikö kahle,\nMi teistä tekee kuningattaren?\n\nMARGAREETA.\nKurjempi kuningatar kahleissa\nKuin orja halvass' orjuudessa; vapaa\nOn ruhtinatar oleva.\n\nSUFFOLK.\n                     Niin tekin,\nEnglannin kuningas jos vain on vapaa.\n\nMARGAREETA.\nMitä hänen vapautensa minuun koskee?\n\nSUFFOLK.\nHenrikin kuningattareks sun teen,\nKäteesi kultavaltikan ma annan\nJa kultakruunu päähäs asetan,\nJos tahdot olla minun --\n\nMARGAREETA.\n                         Mitä?\n\nSUFFOLK.\n                         Hänen armahansa.\n\nMARGAREETA.\nHenrikin vaimoks olen kelvoton.\n\nSUFFOLK.\nEi, neiti; minä olen kelvoton\nNoin somaa naista hälle kosimaan\nJa vaalist' osattomaks itse jäämään.\nSanokaa, neiti, tyydyttääkö tää?\n\nMARGAREETA.\nJos isä tahtoo sen, niin minä tyydyn.\n\nSUFFOLK.\nSiis tänne kaikki päälliköt ja liput! --\nIsänne linnan edustalla tässä\nTahdomme hänen mieltään kuulustaa.\n\n    (Sotajoukkoja tulee.)\n\n    (Torvi kutsuu keskusteluun. Reignier tulee muurille.)\n\nSUFFOLK.\nKas, Reignier, vankina on tyttäresi.\n\nREIGNIER.\nKenenkä?\n\nSUFFOLK.\n         Minun.\n\nREIGNIER.\n                Mistä apu, Suffolk?\nOlen soturi; ei itkeä mun sovi\nEik' onnen vaihtelua valittaa.\n\nSUFFOLK.\nKyll', arvon herra, apu siihen saadaan:\nVain anna -- kunniasi kautta tee se --\nAvioks tyttäresi Henrikille,\nJolt' itseltään sain vaivoin suostumuksen,\nNiin tämä helppo vankeus tyttärelles\nVapauden hankki kuninkaallisen.\n\nREIGNIER.\nPuhuuko Suffolk mitä aattelee?\n\nSUFFOLK.\nIhana Margareeta tietää, että\nEi Suffolk teeskele eik' imartele.\n\nREIGNIER.\nRuhtinas-sanallasi alas astun\nSopuisaan vaadintaasi vastaamaan.\n\n    (Astuu alas muurilta.)\n\nSUFFOLK.\nJa tässä minä tuloasi varron.\n\n    (Torventoitauksia. Reignier tulee alas.)\n\nREIGNIER.\nTerveeksi, uljas kreivi, meidän maille!\nAnjoussa mielin määrin käskekää.\n\nSUFFOLK.\nKiitos, Reignier, sa onnellinen, joll' on\nNiin kaunis lapsi, että kuninkaalle\nAvioks sopii! Minkä vastauksen\nSaan pyyntööni?\n\nREIGNIER.\n                Jos tytön halvan arvon\nSen arvoiseksi katsot, että häntä\nNiin suuren herran morsioksi kosit,\nNiin, ehdoll' että rauhassa ma saan\nAnjoun ja Mainen kreivikunnat pitää\nVapaina sodasta ja sorrosta,\nMun tyttäreni Henrik saa, jos tahtoo.\n\nSUFFOLK.\nNäin maksettu on lunnaat; hän on vapaa.\nNuo kaksi kreivikuntaa, takaan sen,\nLevossa saatte omistaa ja pitää.\n\nREIGNIER.\nJa minä sulle, nimeen Henrikin,\nJonk' olet edustaja, tässä annan\nLupauksen pantiks tyttäreni käden.\n\nSUFFOLK.\nOi, Reignier, kiitos kuninkaallinen,\nKosk' itse kuningasta kauppa koskee.\n    (Syrjään.)\nKuitenkin mulle mieluisempaa ois,\nJos ajaisin täss' omaa asiaani. --\nSiis lähden tällä tiedoll' Englantiin\nJa siellä panen vihkijuhlat toimeen.\nHyvästi, Reignier. Kultapalatseihin\nTuo hohtokivi kiinnä, niinkuin tulee.\n\nREIGNIER.\nSyleilen sua, niinkuin syleileisin\nMa kristillistä Henrik kuningasta.\n\nMARGAREETA.\nHyvästi! Suffolkia seuraa aina\nMargareetan kiitokset ja rukoukset.\n\n    (Menemäisillään.)\n\nSUFFOLK.\nHyvästi, neiti! Mutta, Margareeta,\nMitäänkö tervehdyst' ei kuninkaalle?\n\nMARGAREETA.\nSellainen tervehdys, kuin neitosen\nJa immikon ja palvelijan sopii.\n\nSUFFOLK.\nIhanat sanat, miellyttävän kainot!\nMut, neiti rakas, vielä teitä vaivaan:\nRakkauden lahjaako ei kuninkaalle?\n\nMARGAREETA.\nKyll', arvon herra: puhtaan sydämmen\nJa lemmen koskemattoman ma annan.\n\nSUFFOLK.\nJa tämän lisäksi.\n\n    (Suutelee häntä.)\n\nMARGAREETA.\n                 Se pidä itse;\nEi rohkeutta mulla kuninkaalle\nNoin lapsimaista lahjaa lähettää.\n\n    (Reignier ja Margareeta menevät.)\n\nSUFFOLK.\nAh, mun jos oisit! -- Suffolk, seis! Äl' astu\nSa tuohon labyrinttiin, jossa väijyy\nKavalat juonet vain ja Minotaurit.\nSa hänen kiitoksillaan Henrik hurmaa;\nVain muistiin paina immen ihmeavut\nJa luonnon sulot, jotka taiteen voittaa;\nMerellä häntä mielees usein kuvaa,\nEtt', eteen Henrikin kun polvistut,\nSä hänet ihmetytät suunniltaan.\n\n                       (Menee.)\n\n\nNeljäs kohtaus.\n\n    Yorkin herttuan leiri Anjoussa.\n\n    (York, Warwick ja muita tulee.)\n\nYORK.\nSe noita, tuleen tuomittu, nyt tuokaa.\n\n    (La Pucelle, vartiain seuraamana, ja eräs lampuri tulevat.)\n\nLAMPURI.\nAh, Jeanne! On pakahtua isän sydän.\nSua kaikkialta, kaukaa, lähelt' etsin,\nJa nyt, kun onnistuin sun löytämään,\nNäen kuinka hirmuun kuoloon nuorra joudut.\nJeanne, rakas laps, sun kanssas tahdon kuolla.\n\nPUCELLE.\nKatala orja! Ikäkulu moukka!\nJalompaa olen verta; sinä mulle\nEt ole isä etkä sukulainen.\n\nLAMPURI.\nHyi, hyi! -- Ei, loordit; lapseni hän on,\nSen tietää koko pitäjäs; viel' eloss'\nOn äitikin ja todistaa voi, ett' on\nHän poikuuteni ensi hedelmä.\n\nWARWICK.\nSa, jumalaton! Sukusiko kiellät?\n\nYORK.\nSe näyttää, mik' on eläissään hän ollut:\nPaha ja huono; niin on myöskin loppu.\n\nLAMPURI.\nHyi, Jeanne! Noin paatunutko? Taivas tietköön,\nEtt' olet lihaani ja vertani.\nSun tähtesi ma monet itkut itkin;\nOi, älä mua kiellä, rakas Jeanne!\n\nPUCELLE.\nPois, moukka! -- Tämän miehen palkkasitte\nSokaamaan aatelista kruunuani.\n\nLAMPURI.\nNiin, totta, kruunun papille ma annoin,\nKun minut vihki hänen äitiinsä. --\nPolvistu, laps, ja ota siunaukseni!\nVai sin' et taivu? Kirottu siis olkoon\nSun synnyinhetkes! Soisin että maito,\nJot' äitis antoi, rintojaan kun imit,\nOis sinut tappanut kuin rotanmyrkky;\nTai että ahnas susi ois sun syönyt,\nKun laitumella kaitsit lampaita.\nKatala portto, isäsikö kiellät? --\nPois tuleen, pois! On hirteen liian huono.\n\n    (Menee.)\n\nYORK.\nPois viekää! Elänyt on liian kauan\nJa mailman pahuudellaan täyttänyt.\n\nPUCELLE.\nEi, ensin kuulkaa, kenen tuomitsitte:\nEn lampurin ma ole sikiö,\nVaan kuninkaissa on mun sukupuuni;\nPyhä ja puhdas; taivaan valikoima\nJumalan armon vaikutuksesta\nMaan päällä ihmetöitä tekemään.\nEn pahan hengen liitoss' ollut koskaan.\nMut te -- te, himojenne saastuttamat,\nTe viattoman veren tahraamat,\nTuhannen syyn ja synnin turmelemat, --\nTe, armon osattomat, luulette\nEtt' ihmetöitä mahdoton on tehdä\nMuun avulla kuin itse paholaisen.\nSuur' erehdys! Jeanne d'Arc on aina ollut\nLapsuudest' asti puhdas immikko\nJa mietteiltäänkin siveä ja kaino.\nTää julma neitseen veren vuodatus\nKostoa huutaa taivaan porteillakin.\n\nYORK.\nNiin, niin; -- pois hänet viekää roviolle.\n\nWARWICK.\nJa kuulkaa, miehet: koska hän on tyttö,\nPuit' ei saa säästää; pikitynnyreitä\nPinotkaa surmapaalun kohdalle,\nNiin että lyhenisi hältä tuskat.\n\nPUCELLE.\nKova sydämmennekö ei mistään helly? --\nJeanne, heikkoutes siis tunnusta; lain mukaan\nSe sulle etuoikeuden myöntää. --\nVeriset murhaajat, min' olen raskas;\nLast' älkää kohdussani murhatko,\nJos minut väkinäiseen kuoloon viette.\n\nYORK.\nVarjelkoon taivas! Pyhä neitsyt raskas?\n\nWARWICK.\nSe ihme suurin, mink' on koskaan tehnyt!\nSiveyden ankaranko loppu tää?\n\nYORK.\nDauphinin kanssa lystäillyt on hiukan;\nJo aavistinkin, missä tekosyy.\n\nWARWICK.\nKas niin! Ei meillä bastardit saa elää,\nEtenkin jos on Kaarle lapsen isä.\n\nPUCELLE.\nTe erehdytte: laps ei ole hänen.\nVaan Alençon mun rakkauttani nautti.\n\nYORK.\nVai Alençon, se kuulu Machiavelli!\nSe kuolee, vaikk' ois tuhathenkinen.\n\nPUCELLE.\nAnteeksi suokaa: harhaan teidät vein;\nEi Kaarle, mainittu ei herttuakaan,\nNapolin kuningas, Reignier, mun voitti.\n\nWARWICK.\nAviomieskö? Vallan hirveää!\n\nYORK.\nSe vasta tyttö! Itsekään ei tiedä --\nNiin monta niitä oli -- ketä syyttäis.\n\nWARWICK.\nSe näkyy, ett' on antias ja aulis.\n\nYORK.\nKuitenkin puhdas neitsyt, totta vie! --\nSikiös tuomitsit ja itses, portto;\nRukoilla älä koita; turhaa tuo.\n\nPUCELLE.\nSiis viekää minut; -- kiroukseni jätän:\nAurinko kirkas älköön koskaan luoko\nSäteitään maahan, missä asutte!\nYö teidät peittäköön ja kuolon varjo,\nSiks että turmio ja tuska teidät\nNiskanne taittamaan tai hirteen ajaa!\n\n    (Vartijat vievät hänet pois.)\n\nYORK.\nRapistu tuhkaks, sinä pirstaks säry,\nKirottu, musta hornan palvelija!\n\n    (Kardinaali Beaufort tulee seurueineen.)\n\nKARDINAALI.\nKuninkaan valtuuttamana, mylord,\nTervehdin teidän ylhäisyyttänne.\nNähkäätte, kristikunnan valtiot,\nTät' ilmijulmaa riitaa surkutellen,\nVakaasti yleisrauhaa toivovat\nKopean Ranskanmaan ja meidän kesken.\nTulossa tänne joukkoineen on Dauphin\nTäst' asiasta keskustelemaan.\n\nYORK.\nSiis tääkö kaiken vaivamme on tulos?\nKun surman saaneet on niin monet päärit,\nRitarit, päälliköt ja soturit,\nJotk' ovat tähän sotaan kaatuneet,\nJa maansa eteen henkens' antaneet,\nNaismaisen rauhan lopuksiko teemme?\nPetoksen, vilpin, juonten kautta eikö\nMeilt' usiammat viety kaupungit,\nJotk' esi-isät suuret valloittivat? --\nOi, Warwick, Warwick! Tuskall' aavistan,\nEtt' ehkä menetämme koko Ranskan.\n\nWARWICK.\nHuoletta, York! Jos rauhan rakennamme,\nNiin ehdot panemme niin ankarat,\nEtt'eivät ranskalaiset suurta hyödy.\n\n    (Kaarle seurueineen, Alençon, Bastardi, Reignier y.m. tulevat.)\n\nKAARLE.\nEnglannin loordit, kosk' on sovittu,\nEtt' aselepo julistetaan maassa,\nTulimme kuulemaan teilt' itseltänne,\nMillaiset asetatte rauhan ehdot.\n\nYORK.\nPuhu, Winchester; mun sappeni jo kiehuu\nJa karmaalt ääneltäni sulkee tien,\nKun näen nuo inhottavat viholliset.\n\nKARDINAALI.\nSiis, Kaarle ja te muut, näin kuuluu ehto:\nKuningas Henrik kun on suvainnut\nSulasta säälistä ja lempeydestä\nVapauttaa maanne sodan vaurioista\nJa rauhan ihanuutta teille suoda,\nHän teidät kruunun vasalleiksi vaatii.\nJa sinä, Kaarle, ehdoll' että vannot\nVeroa maksaa sekä alistua,\nSaat, varakuninkaana hänen allaan,\nKuninkaanarvos pitää edelleen.\n\nALENÇON.\nOma varjonsako täytyy hänen olla?\nKoristaa kruunull' ohimoitaan saa,\nMut arvoltaan ja olemukseltaan\nEi ole yksityistä ylevämpi?\nSe tarjous on järjetön ja halpa.\n\nKAARLE.\nOn tiettyä, ett' enemmän kuin puolet\nOn Ranskaa hallussain ja että siinä\nHallitsen laillisena kuninkaana;\nSiis voittamattomanko osan tähden\nHeittäisin oikeuteni, tullakseni\nKokonaisuuden varakuninkaaksi?\nEi, hyvä lähettiläs, ennen pidän\nSen, mikä mulla on, kuin pyydän lisää\nJa siten kenties kaikki menetän.\n\nYORK.\nKopea Kaarle! Salakättä käytit\nSa välitystä voittaaksesi rauhaa,\nJa nyt, kun asia on ratkaistava,\nSen sotkeako tahdot vertailuilla?\nSiis anastamas arvo ota vastaan\nVain kuninkaamme armolahjana,\nEik' oman ansiosi palkintona;\nSaat muuten kestää sodat päättömät.\n\nREIGNIER.\nMylord, ei hyvä tässä niskoitella\nJa hälväistä; jos sopimus nyt raukee,\nNiin -- sata yhtä vastaan vetoa! --\nNäin hyvää tilaisuutt' ei saada vasta.\n\nALENÇON (hiljaa Kaarlelle).\nOis tosiaankin valtaviisas teko\nPelastaa kansa tästä teurastyöstä\nJa hirmutaposta, jot' yhä nähdään,\nNiin kauan kuin tät' ilmi vihaa kestää.\nSiis tähän rauhanliittoon suostukaa;\nSen voitte rikkoa, kun hyväks näette.\n\nWARWICK.\nNo, Kaarle, ehtoihinko suostut?\n\nKAARLE.\n                                Suostun,\nMut välipuheen' että saamme pitää\nNe kaupunkimme, joiss' on linnueita.\n\nYORK.\nVasallivala tee siis kuninkaalle:\nEtt'et, niin totta ritari kuin olet,\nEnglannin valtaa vastaan niskoittele\nTai kapinoi, et sinä, eikä aatelistos. --\n\n    (Kaarle ja aatelisto tekevät vasallivalan merkin.)\n\nVäkenne hajoittakaa milloin mieli.\nKokohon liput, rummut vaietkoot!\nNyt juhlallisen rauhan rakennamme.\n\n                        (Menevät.)\n\n\nViides kohtaus.\n\n    Lontoo. Huone kuninkaanlinnassa.\n\n    (Kuningas Henrik tulee, keskustellen Suffolkin kanssa,\n    Gloster ja Exeter heidän jäljissään.)\n\nKUNINGAS HENRIK.\nMua ihmekuvauksenne, hyvä kreivi,\nMargareetan kauneudesta hämmästyttää.\nAvunsa, ruumiin lahjain sulostamat,\nSytyttää lemmen liekin sydämmeeni;\nJa niinkuin elämöivän myrskyn voima\nVahvimman laivan työntää virtaa vastaan,\nNiin hänen mainehensa henki minut\nJoko haaksirikkoon vie tai satamaan,\nMiss' iloita saan hänen lemmestään.\n\nSUFFOLK.\nHätäinen kertomani, majesteetti,\nVain oli ylistyksen alkulause.\nTuon armaan neiden täydelliset avut --\nJos mull' ois voimaa niitä kuvata --\nMuodostais kirjan, jonka joka rivi\nTenhollaan tylsimmänkin hurmaisi.\nTok' ei niin jumalallinen hän ole.\nNiin täynnä kaiken sulon valikoimaa,\nEtt'ei hän nöyrästi ja alttiin mielin\nOis valmis käskyänne kuulemaan,\nSiveäta käskyänne, rakastaa\nJa kunnioittaa teitä miehenänsä.\n\nKUNINGAS HENRIK.\nEi muuta Henrik koskaan vaadikaan.\nSiis, protektori, suokaa Margareetan\nEnglannin kuningattareksi tulla.\n\nGLOSTER.\nSukoilen syntiä, jos sen ma suon.\nTiedätte, majesteetti, että kihloiss'\nOlette toisen säätynaisen kanssa.\nMitenkä tämän liiton purkaa voi,\nNiin ettei siitä kunnianne kärsi?\n\nSUFFOLK.\nNiin valtiaskin väärän valan purkaa\nNiin mieskin, vaikka turnaisissa lupas\nRuveta keihäisille, jättää kentän,\nKun ala-arvoinen on vastustaja.\nAla-arvoinen on köyhän kreivin tytär;\nSiis, purkaminen syntiä ei ole.\n\nGLOSTER.\nSanokaa, mik' on sitte Margareeta!\nIsänsä kreiviä ei parempi,\nVaikk' onkin ylvä arvonimi hällä.\n\nSUFFOLK.\nIsänsä kuningas on, hyvä herra.\nNapolin, Jerusalemin kuningas;\nJa Ranskass' on hän suuress' arvossa.\nTää sukulaisuus vahvistaisi rauhaa\nJa pitäis ranskalaiset valassaan.\n\nGLOSTER.\nSen kreivi Armagnac'kin tehdä voi,\nKosk' on hän Kaarlen lähin sukulainen.\n\nEXETER.\nHän lisäks takaa rikkaat myötäjäiset.\nReignier vain ottaa pikemmin kuin antaa.\n\nSUFFOLK.\nVai myötäjäiset! Kuningasta loukkaat,\nEtt' ois niin kurja muka hän ja köyhä\nJa rahaa kosis eikä rakkautta.\nHän rikasta ei puolisoa etsi,\nVaan itse puolisonsa rikastuttaa.\nNiin kurjat moukat pitää naista kaupan\nKuin härkää, hevosta tai lammasta.\nOn naimaliitto suuremp'arvoinen\nKuin kaupanteko välimiehen kautta;\nJa kuninkaasta riippuu eikä meistä,\nKenen kanssa vihkivuoteensa hän jakaa.\nSiis koska tätä enin rakastaa,\nNiin varsin siitä syystä tulee meidän\nMyös tätä pitää muita parempana.\nOn pakkoavio kuin helvetti,\nElämä täynnä riitaa vain ja toraa,\nKun vastakohta taas tuo siunausta\nJa taivaallisen rauhan kuva on.\nKen Henrikille sopis, kuninkaalle,\nMuu kuin Margareeta, tytär kuninkaan?\nTavaton sulo, synnyn yhteydessä,\nKuninkaan puolisoksi hänet määrää;\nMiel' uljas, ylvä henki -- jota häness'\nOn enemmän kuin naisiss' ylipään --\nKuninkaan jälkeisiä meille takaa:\nNäet, Henrik, joka voittajan on poika,\nEnemmän voittajia varmaan siittää,\nJos vaimokseen niin jalomielisen\nHän neiden saa kuin kaunis Margareeta.\nSiis, loordit, suostukaa; ja päätös olkoon:\nKuningattareksi Margareeta tulkoon.\n\nKUNINGAS HENRIK.\nSe kertomanne liekö vaikutusta\nYlevä kreivi Suffolk, vaiko syynä\nLie hento nuoruuteni, jot' ei vielä\nTulinen lemmenliekki kosketellut,\nEn osaa sanoa; mut se vain varma:\nNiin ankara on riita rinnassani,\nNiin tuima toivon, pelvon temmellys,\nEtt' aatosteni työstä olen sairas.\nSiis, laivaan astukaa, ja joutuun Ranskaan!\nSopikaa ehdoista ja toimittakaa,\nEtt' ylvä Margareeta suvaitseisi\nEnglantiin purjehtia kruunattavaks\nHenrikin laillisena puolisona\nJa voideltuna kuningattarena.\nKulunkienne korvaukseksi\nKerätkää kymmenykset koko maasta.\nMa sanon: menkää! Kunnes palajatte,\nTuhanten tuskain ahdistukseen jään. --\nPois, setä, paha mieli! Jos sen mukaan\nMua tuomitsette, mitä olette,\nEi, mitä olitte, niin anteeks suotte,\nEtt' tahtoni näin äkin panin toimeen.\nNyt sinne minut saattakaa, miss' yksin\nSaan tuskiani tyyten miettiä.\n\n    (Menee Exeterin kanssa.)\n\nGLOSTER.\nNiin, tuskaa, varon, siit' on nyt ja vasta.\n\n    (Menee.)\n\nSUFFOLK.\nNäin Suffolk voitti; nyt hän menee matkaan,\nKuin muinoin nuori Paris Kreikkaan läksi,\nToivossa, ett' on lemmen onni sama,\nMut loppu parempi kuin troijalaisen.\nMargareeta kuningast' on johtava,\nMinä häntä, kuningasta sekä maata.\n\n                          (Menee.)\n\n\n\n\nSELITYKSIÄ:\n\n\n[1] _Nyt mustiin taivahat_. Murhenäytelmissä verhottiin näyttämö\nmustalla.\n\n[2] _Jos sir John Fastolfe ei ois pelkur' ollut_. Tätä sir John\nFastolfea, joka oli kenraaliluutnantti ja Bedfordin herttuan\nkäskynhaltija Normandiassa, ei saa sekoittaa sir John Falstaffiin.\n\n[3] _Jos Mahometin innostutti kyyhky_. Tarina kertoo, että Mahometilla\noli kyyhky, joka lensi hänen olalleen ja noukki nisun jyväsiä hänen\nkorvastaan. Mahomet luulotteli herkkäuskoisille arabialaisille, että se\noli pyhä henki, joka hänelle kuiskaili ilmestyksiään.\n\n[4] _Pyhän Filipin tyttäret_. Vert. Apost. teot XXI, 9.\n\n[5] _Jolta synninkuitin portot saavat_. Lontoon porttolat Southwarkin\nesikaupungissa olivat Winchesterin piispan alaisia ja maksoivat hänelle\nveroa. Tähän viittaa edempänä Glosterin huudahdus: \"Winchester-hanhi!\",\njoka tarkoittaa sekä ilotyttöä että pahaa tautia.\n\n[6] _Damaskus olkoon tää_. Kainin luultiin tappaneen Abelin korkealla\nvuorella lähellä Damaskusta.\n\n[7] _Ma suonta sinust' isken, olet noita_. Luultiin että noidan\ntaikavoima herposi, kun hänestä saatiin verta isketyksi.\n\n[8] _Adoniin yrttitarha_, missä tämä Venuksen lemmikki käyskenteli\narmaansa kanssa, oli sananpartena.\n\n[9] _Kuin Rhodopen tai Memphiin_. Rhodope oli kevytmielinen nainen,\njoka oli lempensä myynnillä hankkinut niin suuret rikkaudet, että\nniillä rakennutti Memphiin lähelle pyramidin, joka oli pienin, mutta\nkauniin kaikista.\n\n[10] _Templen puisto_. Temple oli lainoppineitten suuri virkatalo\nLontoossa.\n\n[11] _Sinäkö, isoisäni äpärä_. Winchesterin piispa oli Juhana Gauntin,\nLancasterin herttuan, ja Katariina Swinfordin äpäräpoika.\n\n[12] _Se lustett' oli täynnä_. Lusteen luultiin, leipään tai juomaan\nsekotettuna, vahingoittavan silmiä ja heikontavan näköä.\n\n[13] _Pendragon_ oli kuningas Arturin isä.\n\n[14] _Icarus, ihana mun iloni_. Icarus, Daedaluksen poika, pakeni\nisänsä kanssa vankeudestaan Kreetan saaresta isän valmistamilla\nsiivillä, mutta kun hän, isän varoituksista huolimatta, lensi liian\nlähelle aurinkoa, rupesi vaha, jolla siivet oli yhteen liitetty,\nsulamaan ja hän putosi ja hukkui mereen.\n\n[15] _Pohjannavan mahtivaltiaan_. Pohjannapaa pidettiin pahojen henkien\nolinpaikkana. Sinne Miltonillakin langenneet enkelit kokoontuvat.\n\n[16] _Ikisovuks näihin sormiin suukon painan_. Suffolk suutelee omia\nsormiaan -- joka oli tavallinen kunnioituksen osoitus -- ja syleilee\nniillä sitten Margareetaa.\n\n\n\n"]