[{"data":1,"prerenderedAt":-1},["ShallowReactive",2],{"$fruSVGLSMzBLjdVuc5Jx1UmMKgiLUTij9k1EHkL3YkmA":3},{"number":4,"title":5,"author":6,"authorBirth":7,"authorDeath":8,"slug":9,"bookId":10,"genreRaw":11,"genre":12,"themes":13,"origin":14,"language":16,"yearPublished":17,"yearPublishedTranslation":18,"wordCount":19,"charCount":20,"usRestricted":21,"gutenbergId":22,"gutenbergSubjects":23,"gutenbergCategories":27,"gutenbergSummary":31,"gutenbergTranslators":32,"gutenbergDownloadCount":34,"aiDescription":35,"preamble":36,"content":37},554,"Kuningas Henrik Kuudes II","Shakespeare, William",1564,1616,"554-shakespeare-william-kuningas-henrik-kuudes-ii","554__Shakespeare_William__Kuningas_Henrik_Kuudes_II",null,"romaani",[],[15],"brittilainen","fi",1594,1907,19248,113339,false,40115,[24,25,26],"Great Britain -- History -- Henry VI, 1422-1461 -- Drama","Great Britain -- Kings and rulers -- Drama","Henry VI, King of England, 1421-1471 -- Drama",[28,29,30],"British Literature","Historical Novels","Plays/Films/Dramas","\"Kuningas Henrik Kuudes II\" by William Shakespeare is a history play written in 1591. It follows King Henry VI's struggle to control his quarreling noblemen amid mounting political chaos. When the king's trusted advisor Humphrey, Duke of Gloucester, is murdered through conspiracy, Richard of York seizes the opportunity to advance his claim to the throne. The conflict escalates through popular rebellion and political maneuvering, ultimately erupting into the First Battle of St Albans—the opening clash of the Wars of the Roses between Lancaster and York. (This is an automatically generated summary.)",[33],"Cajander, Paavo Emil",293,"Shakespearen historiallinen näytelmä kuvaa kuningas Henrik VI:n hallituskauden valtataisteluita ja Ruusujen sodan alkusoittoa. Keskiössä ovat aateliston keskinäiset juonittelut, Glosterin herttuan kohtalo sekä Yorkin suvun pyrkimykset Englannin kruunuun.","William Shakespearen 'Kuningas Henrik Kuudes II' on Projekti Lönnrotin\njulkaisu n:o 554. E-kirja on public domainissa sekä EU:ssa että sen\nulkopuolella, joten emme aseta mitään rajoituksia kirjan vapaan käytön\nja levityksen suhteen.\n\nTämän e-kirjan ovat tuottaneet Tapio Riikonen ja Projekti Lönnrot.","KUNINGAS HENRIK KUUDES II\n\nKirj.\n\nWilliam Shakespeare\n\n\nPaavo Cajanderin suomennos ilmestyi v. 1907.\n\n\n\n\n\n\nNäytelmän henkilöt:\n\n Kuningas HENRIK KUUDES.\n HUMPHREY, GLOSTERin herttua, hänen setänsä.\n Kardinaali BEAUFORT, Winchesterin piispa.\n RICHARD PLANTAGENET, Yorkin herttua.\n EDWARD,   |  hänen poikansa.\n RICHARD,  |\n SOMERSETin herttua,               |\n SUFFOLKin herttua,                |  kuninkaan puoluetta.\n BUCKINGHAMin herttua,             |\n Lord CLIFFORD ja hänen poikansa,  |\n SALISBURYn kreivi,  |  Yorkin puoluetta.\n WARWICKin kreivi,   |\n Lord SCALES, Towerin päällikkö.\n Lord SAY.\n Sir HUMPHREY STAFFORD ja hänen veljensä.\n Sir JOHN STANLEY.\n Laivankapteeni, perämies, alaperämies ja VALTER MEREINEN.\n Kaksi ylimystä, Suffolkin vankeuskumppaneita.\n VAUX.\n HUME ja SOUTHWELL, kaksi pappia.\n BOLINGBROKE, loitsija. Hänen kutsumansa henki.\n THOMAS HORNER, aseseppä.\n PIETARI, hänen oppipoikansa.\n Chattamin kirjuri.\n Sanct Albansin majori.\n SIMPCOX, petturi.\n Kaksi murhaajaa.\n JAC CADE, kapinoitsija.\n YRJÖ BEVIS, JUHO HOLLAND, DICK, teurastaja, SMITH,\n   verkakankuri, MIKKO, y.m. Caden liittolaisia.\n ALEKSANDER IDEN, kentiläinen ylimys.\n MARGAREETA, kuningas Henrikin puoliso.\n LEONOORA, Glosterin herttuatar.\n KREETA JOURDAIN, noita.\n Simpcoxin vaimo.\n Loordeja, ladyjä ja seuralaisia; airut; anojia, ammatinvanhimpia,\n   pyöveli, sheriffi ja palvelijoita; porvareita, oppipoikia,\n   haukkamiehiä, vartijoita, sotureita, sanansaattajia y.m\n\nTapaus Englannissa.\n\n\n\n\nENSIMMÄINEN NÄYTÖS.\n\n\nEnsimmäinen kohtaus.\n\n    Lontoo. Loistohuone kuninkaanlinnassa.\n\n    (Torventoitauksia; sitten hoboijan soittoa. Toiselta sivulta\n    tulevat kuningas Henrik, Glosterin herttua, Salisbury, Warwick\n    ja kardinaali Beaufort; toiselta kuningatar Margareeta, Suffolkin\n    taluttamana, York, Somerset, Buckingham y.m.)\n\nSUFFOLK.\nNiinkuin ma teidän majesteetiltanne\nSain Ranskaan lähteissäni toimeksi\nKuninkaan sijassa ja puolest' ottaa\nAvioksenne kauniin Margareetan;\nNiin kuuluisassa Toursin kaupungissa,\nSisilian ja Ranskan kuninkaan,\nOrleansin, Calabrian, Bretagnen\nJa Alenconin herttuan, kuuden kreivin,\nKahdentoista paroonin ja kahdenkymmenen\nArvoisan piispan läsnäollessa,\nMa täytin työn ja vihille vein hänet,\nNyt nöyrästi ja notkistetuin polvin,\nEnglannin ja sen suurten loordein nähden,\nTäss' oikeuteni häneen luovutan\nMa kuninkaalle, joka olemus on\nSen suuren varjon, jota edustin.\nParahin lahja, minkä antanut\nOn mikään kreivi: kaunein kuningatar,\nMi millekään on kuninkaalle tuotu.\n\nKUNINGAS HENRIK.\nSa nouse! -- Tervetullut, kuningatar!\nEn hellempää voi lemmen näytett' antaa\nKuin tämän hellän muiskun. -- Elon herra,\nSuo mulle hurskas, kiitollinen sydän!\nNäiss' ihanissa kasvoiss' annoit mulle\nMaailman täyden maallist' onnea,\nJos lemmen sopu yhteen liittää mielet.\n\nKUNINGATAR MARGAREETA.\nEnglannin valtias, armas puolisoni,\nMun aatosteni harras seurustelu --\nÖin, päivin, maatessa ja valvoessa,\nHoviseuroissa ja rukousnauhan luona --\nKanssanne, kaikkein rakkain majesteetti,\nMua rohkaisuttaa tervehtimään teitä\nNäin suorin sanoin, niinkuin äly neuvoo\nJa ylenriemullinen sydän käskee.\n\nKUNINGAS HENRIK.\nJo näkö hurmas mun, mut sanain somuus\nJa puheen viisas majesteettisuus\nNyt ihmettelyn ilon itkuks muuttaa;\nNiin riemua on sydän täynnä. -- Loordit,\nIloinen tervehdys nyt armaalleni!\n\nKAIKKI.\nEläköön kuningatar Margareeta,\nEnglannin onni!\n\n    (Torventoitaus.)\n\nKUNINGATAR MARGAREETA.\nKiitos teille kaikin!\n\nSUFFOLK.\nMylord protektori, jos suvaitsette,\nNiin tässä ois se rauhansopimus,\nMik' Englannin ja Ranskan välillä\nPuoleksitoista vuodeksi on tehty.\n\nGLOSTER (lukee).\n\"_Imprimis_, ovat Ranskan kuningas\nKaarle ja William de la Poole, Suffolkin markkreivi, Englannin\nkuninkaan Henrikin lähettiläs, sopineet, että mainittu Henrik ottaa\naviokseen neiti Margareetan, Napolin, Sisilian Ja Jerusalemin kuninkaan\nReignier'n tyttären, ja kruunaa hänet Englannin kuningattareksi ennen\nensintulevan toukokuun kolmattakymmenettä päivää. -- _Item_, että\nAnjoun herttuakunta ja Mainen kreivikunta ovat luovutettavat ja\njätettävät kuninkaalle, hänen isälleen\" --\n\nKUNINGAS HENRIK.\nNo, mik' on, setä?\n\nGLOSTER.\n                   Anteeks, majesteetti!\nVain äkkikohtaus joka mieltä kääntää\nJa silmää hämärtää, ett'en voi jatkaa.\n\nKUNINGAS HENRIK.\nWinchester setä, pyydän, jatkakaa.\n\nWINCHESTER.\n\"_Item_, on lisäksi sovittu, että Anjoun ja Mainen herttuakunnat ovat\nluovutettavat ja jätettävät kuninkaalle, hänen isälleen, ja että hän on\nlähetettävä perille Englannin kuninkaan omalla kustannuksella, ilman\nmitään myötäjäisiä.\"\n\nKUNINGAS HENRIK.\nHyv' on. -- Markkreivi, polvistu: sun teemme\nSuffolkin ensimmäiseks herttuaksi\nJa miekan vyölles sidomme. -- York lanko,\nMe Ranskan hallinnosta vapautamme\nNyt teidät, kunnes puolitoista vuotta\nOn umpeen mennyt. -- Kiitos, setä Winchester,\nGloster, York, Buckingham, Somerset,\nSalisbury ja Warwick! Teitä kaikkia\nKiitämme tästä suosiosta, millä\nOtitte vastaan kuningattaremme.\nPois tulkaa pitämään nyt tointa siitä,\nEtt' aikaan saadaan joutuin kruunaus,\n\n    (Kuningas, kuningatar ja Suffolk menevät.)\n\nGLOSTER.\nTe uljaat päärit, maamme pylväät, teille\nNyt Humphreyn täytyy purkaa tuskansa,\nJa teidän tuska, koko maamme tuska.\nMitä? Henrik-veljenikö sotiin uhras\nNuoruuttaan, voimaansa ja rahaa kanssa?\nNiin usein lepäsikö taivasalla\nKesähelteessä ja talvipakkasessa\nPerimysmaansa, Ranskan, voittaakseen?\nJa veljenikö Bedford vaivaa näki\nÄlyllä säilyttää min Henrik voitti?\nYork-urho, Salisbury, Somerset, Buckingham\nJa uljas Warwick, syvät naarmunneko\nTe saitte Ranskassa ja Normandiessa?\nJa setä Beaufortko, ja minä itse,\nJa valtakunnan viisas neuvoskunta,\nNäin kauan mietimme ja neuvospöydäss'\nYöt päivät sinne tänne tuumailimme,\nMitenkä pitää Ranska kurissa?\nJa kuningasko lasna Pariisissa\nKruunattiin vihollisen uhallakin?\nNää vaivat, tämä kunniako tyhjää?\nHenrikin voitot, valppaus Bedfordin\nJa teidän työt ja meidän neuvot tyhjää?\nEnglannin päärit, häpeällinen\nOn rauha tää ja turmaks tämä liitto:\nNimenne aikakirjoista se pyyhkii,\nPois raapii kunnianne kirjoitukset,\nKukistaa Ranskan valloituksen muistot,\nHävittää kaikki olemattomiin.\n\nKARDINAALI.\nMitä, lanko, tämä kiivas puhe tietää\nJa tämä laajan laaja todistelu?\nRanska on meidän ja se pidetään.\n\nGLOSTER.\nNiin kyllä, herttua, pidetään, jos voidaan;\nMut nyt se mahdotonta on. Tuo Suffolk,\nTuo vasta-tehty herttua, joll' on ohjat,\nAnjoun ja Mainen antaa pois Reignier'lle,\nRäsykuninkaalle tuolle, jonka arvoon\nEi hyvin sovi hoikka kukkaronsa.\n\nSALISBURY.\nNiin, kautta Sen, jok' edestämme kuoli,\nNe oli Normandian avaimet! --\nMut Warwick, uljas poika, miksi itket?\n\nWARWICK.\nSurusta, ett' on ijäksi ne menneet;\nJos viel' ois toivoa, niin miekka verta\nNyt vuotais, eikä silmä kyyneleitä.\nAnjou ja Maine! Ne itse valloitin,\nOmalla tuolla kädellä ne otin\nJa kaupungitko, jotka voitin haavoin,\nTakaisin annetaan nyt rauhankaavoin?\n_Mort Dieu!_\n\nYORK.\nTuo Suffolk herttua läkään tukehtukoon,\nKun tämän sankar-saaren maineen raiskas!\nSydämmen multa Ranska raastaa saisi,\nEnnenkuin moiseen liittoon suostuisin.\nEnglannin kuninkaat on, tietääkseni,\nVaimoillaan aina saaneet suuret perut,\nJa meidän Henrik omaans' antaa pois\nSaadakseen vaimon, jok' on tyhjän tyhjä.\n\nGLOSTER.\nSomapa sutkaus, ennen kuulumaton,\nEtt' oli koko viidestoista osan\nKuletuskuluiks Suffolk vaatinut!\nOis jäänyt Ranskaan, nälkään kuollut Ranskaan,\nEnnenkuin --\n\nKARDINAALI.\nLord Gloster, kiivastutte liiaksi;\nSe oli majesteetin oma tahto.\n\nGLOSTER.\nLord Winchester, ma hyvin teidät tunnen;\nPuheeni se ei teitä harmita,\nVaan läsnä-oloni on haitaks teille.\nViha pyrkii maalle; kiukkus, pöyhkä pappi,\nSe kuultaa kasvoistasi; jos jään tänne,\nNiin alkaa jälleen vanha toramme. --\nHyvästi, loordit! Muistakaa mun sanoneeni,\nEtt' ennen pitkää mennyttä on Ranska.\n\n    (Menee.)\n\nKARDINAALI.\nNoin protektori poistuu kiukuspäissään.\nHän vihamieheni on, tiedätte,\nNiin, jopa teidän kaikkein vihamies,\nJa hyvä ei lie liioin kuninkaalle.\nAatelkaa, ett' on valtaverta hän\nJa kruunun otaksuttu perillinen;\nKeisarikunnan vaikk' ois Henrik saanut\nJa kaikki lännen vallat naimisellaan,\nNiin olis sittenkin hän tyytymätön.\nVarokaa, loordit, ettei mairesanoin\nHän teitä hurmaa; viisaat olkaa, valppaat.\nJos kansa häntä suosiikin ja kutsuu\nNimellä \"Humphrey, hyvä herttua Gloster\"\nTaputtain käsiään ja huutain ääneen:\n\"Jes siunatkoon sit' armollista herraa!\nJumala hyvää Humphreyt auttakoon!\"\nNiin tämän suosin uhallakin varon,\nEtt' on hän holhoojana vaarallinen.\n\nBUCKINGHAM.\nJa miksi kuningasta holhotaan,\nTäysikäinen kun on hän hallitsemaan?\nSomerset lanko, minuun yhtykää,\nJa Suffolk herttuaan kaikki yksin miehin,\nNiin pian Humphrey sijaltaan on syösty.\n\nKARDINAALI.\nTää asia ei siedä viivytystä;\nSuffolkin herttuan luokse heti lähden.\n\n    (Menee.)\n\nSOMERSET.\nBuckingham lanko, vaikka Humphreyn korska\nJa ylhä asema on kiusaks meille,\nNiin tuota pöyhkää piispaa varokaamme.\nSen julkeus on sietämättömämpi\nKuin kaikkein maamme prinssein; jos Gloster\nViralta pannaan, niin hän tulee sijaan.\n\nBUCKINGHAM.\nTai sinä taikka minä tullaan sijaan,\nHumphreyn ja kardinaalin kiusalla.\n\n    (Buckingham ja Somerset menevät.)\n\nSALISBURY.\nKopeus käy vallanhimon edellä.\nKun noilla huolena on oma etu,\nMaan paras meidän olkoon huolenamme.\nAin' olen nähnyt, että Humphrey-herttua\nOn käyttäynyt kuin jalo ylimys;\nMut usein näin tuon pöyhkän kardinaalin --\nJok' enemmän on soturi kuin pappi,\nJa kopea kuin ois hän kaikkein herra --\nKiroovan, mässäävän ja elämöivän,\nNiin kuin ei sovi esivallan miehen. --\nSa, Warwick poika, vanhuuteni lohtu,\nMaineesi, suoruutesi, tarkkuutesi\nSuurimman kansansuosion sulle hankki,\nLähinnä hyvää Humphrey-herttuaa. --\nJa, veli York, sun tekos Irlannissa,\nKun siellä suistit kapinalliset,\nJa viime työsi Ranskan sydämmessä,\nMiss' olit kuninkaamme sijaisena,\nSun saattoi kansan suosioon ja arvoon. --\nMe yhteishyvän puolest' yhtykäämme\nJa suistain ehkäiskäämme kaikin voimin\nNiin Suffolkin kuin kardinaalin korskat,\nSomersetin ja Buckinghamin pyyteet,\nJa Humphreyt' auttakaamme minkä voimme,\nNiin kauan kuin maan hyväksi hän toimii.\n\nWARWICK.\nNiin totta kuin mua Jumal' auttakoon,\nNiin kansani ja maani parast' etsin!\n\nYORK (syrjään).\nYork samaa sanoo, syyllä suurimmalla.\n\nSALISBURY.\nNyt joutua! On maine muuten mennyt.\n\nWARWICK.\nMaineko mennyt? Isä, Maine on mennyt,\nSe Maine, jonk' omin mainein Warwick voitti\nJa puoltaa aikoi henkeen, kuolemaan.\nEi maine mennyt, isä; Maine se meni;\nMut taas sen voitan, vaikka surmakseni.\n\n    (Warwick ja Salisbury menevät.)\n\nYORK.\nAnjou ja Maine on myöty Ranskalle;\nPariisi mennyt; koko Normandia\nOn turvatonna nyt, kun nuo on poissa.\nSuffolk on tehnyt rauhanpykälät;\nNe päärit hyväksyi, ja hyvillään\nOn Henrik, kun sai kaksi herttuakuntaa\nPois vaihtaa yhteen herttuan herttatyttöön.\nEn heitä moiti; mitä heidän siihen?\nEi omaans' antaneet he, vaan sun omaas,\nHalvasta saaliinsa voi rosvo myydä,\nPortoille antaa, ystäviä ostaa\nJa herroiks elää, kunnes kaikki loppuu;\nMut' syytön omistaja syrjäss' itkee\nJa onnetonna vääntää käsiään\nJa päätään pudistaa ja värjöttelee,\nKun saalis jaetaan ja viedään pois;\nEi tohdi omaans' ottaa, vaikk' on nälkä.\nNiin York'kin istuu, purren hammasta,\nKun hänen maitaan kaupitaan ja myydään.\nEnglanti, Ranska, Irlanti ne ovat\nLihaani, vereeni niin liittyneet\nKuin sydämmehen Calydonin prinssin[1]\nAlthaean turmiokas kekäle.\nAnjou ja Maine siis myyty Ranskalle!\nKirous! Ranskaa itselleni toivoin,\nSamoin kuin vehmast' Englanninkin maata.\nYork vielä kerran vaatii omaansa,\nJa siksi pidän Nevillen puolta\nJa olen mielin kielin Humphreyn kanssa,\nJa kun näen ajan tulleen, vaadin kruunun:\nSe on se kultapilkka, johon tähtään.\nLancaster ei saa oikeuttani ryöstää,\nEi lapsenkäsin kantaa valtikkaa,\nEi pitää valtadiadeemaa päässään,\nMin pappis-oikut eivät kruunuun sovi.\nSiis, hiljaa, York, siks kunnes aika kypsyy;\nVaruillas ole, valvo, muut kun nukkuu,\nJa valtakunnan salaisuudet urki,\nSiks kunnes, lemmen iloon kylläyneenä,\nHenrik on nuoren morsionsa kanssa,\nEnglannin kalliin kuningattaren,\nJa Humphrey päärein kanssa riitaan tullut;\nKorkeelle silloin nostan valkoruusun,\nJonk' armas tuoksu täyttävä on ilman,\nJa, Yorkin sukukilpi lipussa,\nKäyn painiin Lancasterin suvun kanssa:\nVien hältä kruunun, potkikoon min voi;\nEnglannin halventaa se kirjakoi.\n\n                        (Menee.)\n\n\nToinen kohtaus.\n\n    Sama paikka. Huone Glosterin herttuan asunnossa.\n\n    (Gloster ja herttuatar tulevat.)\n\nHERTTUATAR.\nMiks alas painuu puolisoni pää\nKuin tähkä Cereen raskaan painon alla?\nMiks otsaans' suuri Humphrey rypistää,\nKuin valtain lemmet häntä vihoittaisi?\nMiks katseesi sa mustaan maahan luot\nJa tuijotat, kuin huikeneisi silmäs?\nMitä sä näet? Kuninkaanko kruunun,\nJot' ympäröitsee mailman koko kiilto?\nNo, tuijota, ja kasvoillasi ryömi,\nSiks kunnes päähäs saat sen kultarenkaan!\nOjenna kätes, tartu hohtokultaan!\nLiianko lyhyt? Jatkoks ota minun.\nKun kahden olemme sen käsittäneet,\nNiin kahden päämme pilviin nostamme,\nEik' enää silmämme niin alas painu,\nEtt' edes vilkaisemme halpaan maahan.\n\nGLOSTER.\nOi, rakas Noora, miestäsi jos lemmit,\nTuo vallanhimon syöpä karkoita!\nJa olkoon aatoskin, jos aattelen\nHurskaalle Henrik-kuninkaalle pahaa,\nMun viime huokaukseni päällä maan!\nMua viimeöinen julma uni painaa.\n\nHERTTUATAR.\nMik' uni? Sano, niin ma palkinnoksi\nMyös kerron kauniin aamu-uneni.\n\nGLOSTER.\nTää virkamerkki kahdeks katkaistiin,\nTää sauvani; ken teki sen, en muista,\nMut, luulemma, se oli kardinaali,\nJa sauvan katkennaisiin nostettiin\nSuffolkin herttuan, William de la Poolen,\nJa herttuan Edmund Somersetin päät.\nSe uneni; ties Herra, mitä tietää!\n\nHERTTUATAR.\nPah! Sitä vain se tietää, että se,\nKen Humphreyn huvipuistost' oksan taittaa,\nSaa päällään julkeutensa sovittaa.\nMun untani nyt kuule, rakas Humphrey:\nMa istuin majesteetin paikalla\nWestminster-kirkoss' istuimella, missä\nKuningas kruunataan ja kuningatar;\nJa Henrik polvistui, ja Margareeta,\nJa kruunun panivat mun päähäni.\n\nGLOSTER.\nLeonoora, nyt mun nuhdella sua täytyy:\nKopea vaimo, paha Leonoora!\nOlethan valtakunnan toinen rouva\nJa protektorin oma rakas vaimo;\nIloa maallist' enemmän on sulla,\nKuin mitä ajatukses aavistaa.\nYhäkö noita juoniasi haudot,\nSyöstäkses miehesi ja itsesi\nHäpeän lokaan arvon kukkuloilta?\nPois, pois! En sua enää tahdo kuulla.\n\nHERTTUATAR.\nMitä, puolisoni! Noinko Leonooraan\nSa kiivastut, kun uniaan hän kertoo?\nVast'edes pidän salass' uneni,\nNiin vältän nuhteet.\n\nGLOSTER.\nOi, älä suutu, leppynyt jo olen.\n\n    (Sanansaattaja tulee.)\n\nSANANSAATTAJA.\nLord protektori, kuninkaan on tahto,\nEtt' oiti Sanct Albansiin hankkiutte\nKuninkaallisten kanssa haukanjahtiin.\n\nGLOSTER.\nKyll', oiti. -- Noora, haluatko mukaan?\n\nHERTTUATAR.\nKyll', armas. -- Kohta tulen jälestä.\n\n    (Gloster ja sanansaattaja menevät.)\n\nJälessä kuljen; eellä en voi käydä,\nKun Gloster on noin alhainen ja nöyrä.\nJos minä oisin mies ja herttua\nJa lähin kuninkaasta, niin nuo häijyt\nKompastuskivet raivaisin, ja tieni\nSe päättömien niskain yli kulkis.\nMut vaimonakin tahdon näytellä\nOsaani onnettaren näytelmässä. --\nSir John, miss' olet? Älä pelkää, mies:\nEi muita täällä, sinä vain ja minä.\n\n    (Hume tulee.)\n\nHUME.\nKies'auksi teidän majesteetillenne!\n\nHERTTUATAR.\nMajesteetillenne? Olen armo vain.\n\nHUME.\nMut taivaan armosta ja Humen neuvost'\nOn armon arvonimi suureneva.\n\nHERTTUATAR.\nMitä sanot, mies? Oletko neuvotellut\nOvelan noidan, Kreeta Jourdanin,\nJa velhon, Roger Bolingbroken, kanssa?\nHe suostuvatko mua auttamaan?\n\nHUME.\nLuvanneet ovat -- näyttää teille hengen,\nManalan mailta esiin loihditun\nJok' antaa vastuun kaikkiin kysymyksiin,\nJoit' armon rouva tehdä suvaitsee.\n\nHERTTUATAR.\nHyv' on. Ma mietin valmiiks kysymykset;\nJa kun Sanct Albansista palaamme,\nNiin toivon ett' on kaikki toimitettu.\nTuoss', ota palkkas; pidä lystiä,\nHume, noiden toimikumppanies kanssa.\n\n    (Menee.)\n\nHUME.\nSiis Humen tulee pitää lystiä\nTuon armon kullalla; no, se on varma!\nMut kuules, sir John Hume, sa luki suusi,\nSiit' älä muuta päästä kuin vain -- hm!\nTää toimi vaatii suurta salaisuutta.\nLeonoora rouva antaa mulle kultaa,\nEtt' toimittaisin hänen luokseen noidan;\nNo, kulta kelpaa, vaikka antais piru.\nKyll' uhraa mulle kultaa monet muutkin:\nEn väittää tohdi, että kardinaali\nJa suur' mies tuo, tuo uusi herttua Suffolk;\nMut siltä näyttää; ovat, totta puhein,\nKun armon suuret tuumat tietävät,\nPalkanneet minut kukistamaan hänet\nJa taioill' aivot hältä hurmaamaan.\nSanotaan: kelpo konna itsens' auttaa;\nMut minun täytyy auttaa kumpaakin,\nNiin kardinaalia kuin Suffolkia.\nHume, pidä varas, muuten heitä loukkaat,\nKun sanot heitä kelpo konniksi.\nNiin on nyt laita: konnan Humen kautta\nLopulta, varon, herttuatar kaatuu;\nJa jos hän kaatuu, Humphreyn perii pahat;\nMut sama se, kun minä vain saan rahat.\n\n                              (Menee.)\n\n\nKolmas kohtaus.\n\n    Huone kuninkaanlinnassa.\n\n    (Pietari ynnä muita armon-anojia tulee, anomuskirjat kädessä.)\n\n1 ARMON-ANOJA.\nHyvät herrat, pysykää esillä; lord protektori kulkee heti kohta tästä\nohi, ja silloin me voimme antaa supliikkimme kirjallisesti.\n\n2 ARMON-ANOJA.\nNiin, Herra häntä varjelkoon, hän on hyvä mies! Jessus häntä\nsiunatkoon!\n\n    (Suffolk ja kuningatar Margareeta tulevat.)\n\n1 ARMON-ANOJA.\nTuossa hän tulee, luulemma, ja kuningatar hänen kanssaan. Minä olen\nensimmäinen, se on varma.\n\n2 ARMON-ANOJA.\nTakaisin, narri! Sehän on herttua Suffolk, eikä protektori.\n\nSUFFOLK.\nMitä, mies? Tahdotko mitä minusta?\n\n1 ARMON-ANOJA.\nSuokaa anteeksi, mylord, luulin teitä protektoriksi.\n\nKUNINGATAR MARGAREETA (lukee otsakirjoituksen).\n\"Mylord protektorille!\" Ovatko anomuksenne hänen ylhäisyydelleen?\nNäyttäkää minulle: mitä sinun koskee?\n\n1 ARMON-ANOJA.\nMinun on, teidän armonne luvalla, John Goodmania vastaan, lord\nkardinaalin palvelijaa, joka pidättää minulta taloni, maani, vaimoni ja\nkaikki.\n\nSUFFOLK.\nVaimosikin? Sepä jotenkin likentelevää, totta tosiaankin. -- Entä\nteidän? -- Mitä on tämä? (Lukee.) Herttua Suffolkia vastaan, joka on\naidalla sulkenut Melfordin yhteismaan. -- Mitä tämä tietää, herra\nkonna?\n\n2 ARMON-ANOJA.\nVoi, herra hyvä, minä olen vain köyhä anoja koko meidän porvariston\npuolesta.\n\nPIETARI (tarjoten anomuskirjaansa).\nMestariani Thomas Horneria vastaan, joka sanoi, että Yorkin herttua on\nkruunun oikea perillinen.\n\nKUNINGATAR MARGAREETA.\nMitä sanot? Onko herttua York sanonut, että hän on kruunun oikea\nperillinen?\n\nPIETARI.\nEttäkö mestarini on? Ei, totta totisesti; mutta  mestarini se sanoi,\nettä hän on, ja että kuningas on vallan-anastaja.\n\nSUFFOLK.\nOnko siellä ketään?\n\n    (Palvelijoita tulee.)\n\nOttakaa talteen tämä mies, ja pankaa heti oikeudenpalvelija noutamaan\nhänen isäntäänsä. -- Kuulustelemme teitä lähemmin tässä asiassa,\nkuninkaan läsnäollessa.\n\n    (Palvelijat vievät pois Pietarin.)\n\nKUNINGATAR MARGAREETA.\nJa te, jotk' armon turvaa etsitte\nLord protektorin armon siipein alta,\nUus tehkää anomus ja hälle viekää.\n\n    (Repii palasiksi anomuskirjan.)\n\nPois, roistot! -- Suffolk, antaa heidän mennä.\n\nKAIKKI.\nNo, mennään; tulkaa pois!\n\n    (Anojat menevät.)\n\nKUNINGATAR MARGAREETA.\nSanokaa, Suffolk, tämäkö on tapa,\nTämäkö meno hoviss' Englannin?\nTää Britteinkö on saaren hallitus,\nTää Albionin kuninkaanko valta?\nMitä? Henrikinkö täytyy ijät kaiket\nTuon jörön Humphreyn holholainen olla?\nMull' onko arvo kuningattaren\nVain ollakseni herttuan alamainen?\nOi, tiedäs, Poole, kun sinä Toursiss' olit\nMun rakkauteni tähden keihäisillä\nJa Ranskan naisten voitit sydämmet,\nNiin luulin, ett' on Henrikillä myös\nSun kaltaisesi miehuus, muoto, käytös.\nMut hurskaus vain mielessä on hällä\nJa isämeidät, helmirukoukset;\nUroinaan profeetat ja apostolit,\nAseinaan pyhät lauseet raamatusta,\nLukuhuone hällä turnauskenttänä\nJa pyhäin vaskikuvat lemmittyinä.\nVois kardinaalikokous hyvin tehdä\nHänestä paavin, viedä hänet Roomaan,\nJa panna päähän kolminaisen kruunun:\nSe hänen pyhyydelleen sopisi.\n\nSUFFOLK.\nHuoletta, armo; niinkuin minä teidät\nToin tänne Englantiin, niin minä laitan\nMyös niin, ett' Englannissa viihdytte.\n\nKUNINGATAR MARGAREETA.\nPait ylvää Glosteria meill' on Beaufort,\nTuo pöyhkä pappa, Somerset, Buckingham\nJa juro York; ja noista halvin mahtaa\nEnglanniss' enemmän kuin kuningas.\n\nSUFFOLK.\nJa se, ken näistä kaikkein enin mahtaa,\nEi mahda enempää kuin Nevilit:\nEi pelkkiä ne ole päärejä\nNuo Salisbury ja Warwick.\n\nKUNINGATAR MARGAREETA.\n                          Kaikki loordit\nEi puoleksikaan niin mua suututa\nKuin protektorin suurellinen vaimo.\nHän hoviss' ylvästelee yhtenään,\nNaisliuta hännässä, kuin keisarinna\nHän oisi eikä herttua Humphreyn vaimo;\nHänt' outo luulee kuningattareksi;\nHameissaan herttuan tuloja hän kantaa\nJa sydämmessään meidän köyhyytt' ilkkuu.\nHänt' eikö eläissäni kosto tapaa?\nTuo alhaissyntyinen ja halpa ruosa\nKehaisi taannoin mielitietyilleen,\nEtt' arkeisimman leninkinsä laahus\nIsompi oli arvoinen kuin kaikki\nIsäni maat, siks kunnes Suffolk antoi\nKaks herttuakuntaa hänen tyttärestään.\n\nSUFFOLK.\nMin' olen itse hälle ansan pannut\nJa asettanut vietelintusia;\nKun näiden ääntä kuulemaan hän laskee,\nNiin siit' ei enää nouse teille kiusaks.\nHänt' älkää aatelko. Mua kuulkaa, armo,\nJa sallikaa mun antaa tässä neuvo:\nVaikk' emme kärsi kardinaalia,\nTok' yhtykäämme loordeihin ja häneen,\nSiks ett' on Humphreyn päähän vihat saatu.\nMitä Yorkiin tulee, niin tuo viime kanne\nEi ole hälle varsin eduksi.\nNäin vähittäin ne kaikki juuritamme,\nJa onnell' itse vallan johtoon käytte.\n\n    (Kuningas Henrik, York, Somerset, Glosterin herttua\n    ja herttuatar, kardinaali Beaufort, Buckingham,\n    Salisbury ja Warwick tulevat.)\n\nKUNINGAS HENRIK.\nEn, loordit, välitä, ken siihen tulee,\nSomerset taikka York, se mulle yhtä.\n\nYORK.\nYork Ranskassa jos käyttäynyt on väärin,\nNiin hänet hallituksest' evätkää.\n\nSOMERSET.\nJos Somerset ei siihen arvokas,\nYork tulkoon hallitsijaks; minä väistyn.\n\nWARWICK.\nTe arvokasko olette vai ette,\nEi siitä riitaa; York on arvokkain.\n\nKARDINAALI.\nVait, pöyhkä Warwick, paremmat kun haastaa!\n\nWARWICK.\nSodass' ei Beaufort mua parempi.\n\nBUCKINGHAM.\nSua paremmat on täällä kaikki, Warwick.\n\nWARWICK.\nVoi Warwick tulla parhaaks kaikista.\n\nSALISBURY.\nVait, poika! -- Sano mulle, Buckingham,\nMiks Somerset ois siihen parempi.\n\nKUNINGATAR MARGAREETA.\nSiks, tieten, että kuningas niin tahtoo.\n\nGLOSTER.\nKuningas kyllin vanha on, ett' itse\nVoi äänestää; tää ei lie naisten tointa.\n\nKUNINGATAR MARGAREETA.\nJos kyllin vanha on hän, miksi, herttua,\nOlette hänen protektorinsa?\n\nGLOSTER.\nMin' olen valtakunnan protektori;\nJa paikastani luovun, kun hän tahtoo.\n\nSUFFOLK.\nNo, luovu siis, ja röyhkeytesi heitä.\nSiit' asti kun sa tulit kuninkaaksi --\nJa kuka muu on kuningas kuin sinä? --\nOn yhteiskunta yhä hävinnyt.\nDauphin sai voiton tuolla puolen merta,\nJa maamme päärit on ja ylimykset\nSun valtiutes alla orjina.\n\nKARDINAALI.\nKidutit kansaa; kiskomisillasi\nPapiston kukkarotkin tyhjensit.\n\nSOMERSET.\nRakennuskiihkosi ja vaimos korut\nOn valtiolta vienyt suuret summat.\n\nBUCKINGHAM.\nJulmuutes, rikoksia rangaistessas,\nOn sivuuttanut lain ja sinut itses\nLain valtaan jättänyt.\n\nKUNINGATAR MARGAREETA.\n                       Jos tiedettäisiin,\nNiinkuin sit' epäillään, kuink' olet myynyt\nMaan virkoja ja Ranskan kaupungeita,\nNiin pian päättömänä saisit juosta.\n\n    (Gloster menee. Kuningatar pudottaa viuhkansa.)\n\nViuhkani tänne! Etkö kuule, nukke?\n\n    (Antaa herttuattarelle korvapuustin.)\n\nAh! Tekö, rouva? Suokaa anteeksi!\n\nHERTTUATAR.\nNiin, minä, niin, sa pöyhkä ranskatar!\nJos kauniit kasvos saisin kynsiini,\nNiin kymmenet mun käskyni ne tietäis.\n\nKUNINGAS HENRIK.\nOi, täti, tyyntykää; se oli erhe.\n\nHERTTUATAR.\nVai erhe! Katso etees, kuningas;\nHän viettelee sua, hypittää kuin lasta.\nVaikk' onkin miehet täällä housuttomat,\nNiin ei Leonooraa kostamatta lyödä.\n\n    (Menee.)\n\nBUCKINGHAM.\nLord kardinaali, Leonooraa seuraan,\nJa tarkkaan, miten Humphrey käyttäytyy.\nNyt eukko äksy on; ei piiskaa tarvis.\nHän ilmankin jo perikatoon laukkaa.\n\n    (Menee.)\n\n    (Gloster palaa.)\n\nGLOSTER.\nNyt, loordit, vihaani kun lauhdutin\nKävelemällä linnan pihamaalla,\nPuhumaan tulen valta-asioista.\nMitä tulee vääriin ilkisyytöksiinne,\nNe todistakaa, laki tuomitkoon.\nNiin Jumal' olkoon mulle armias,\nKuin kuningas ja maa on mulle rakas!\nMut asiaan nyt käsill' olevaan, --\nMa sanoin, majesteetti, että York on\nSopivin Ranskan hallitsijaksi.\n\nSUFFOLK.\nMut ennen vaalia mun suokaa näyttää\nKylliksi pätevillä todisteilla,\nMiks York on kaikkein sopimattomin.\n\nYORK.\nMiks olen sopimaton, sanon sen:\nSiks ensinkin, ett'en sua imartele;\nJa sitten, että, jos saan paikan minä,\nNiin Somerset mua täällä viivyttää,\nPidättäin ohjeet, rahat, sotatarpeet,\nSiks ett' on Dauphin jälleen saanut Ranskan.\nNiin viimeinkin sain odottaa, siks kunnes\nPariisi saarrettiin ja nälkäytettiin.\n\nWARWICK.\nSen minä todistan; niin rumaa työtä\nEi ole petturikaan maassa tehnyt.\n\nSUFFOLK.\nVait, visapää!\n\nWARWICK.\n               Sä, ylpeyden kuva,\nMiks oisin vait?\n\n    (Suffolkin palvelijat tuovat Hornerin ja Pietarin.)\n\nSUFFOLK.\n                 Siks että tuoss' on mies,\nJok' on maanpetoksesta syytettynä.\nJumala suokoon, että York ois syytön!\n\nYORK.\nKen sanoo petturiksi Yorkia?\n\nKUNINGAS HENRIK.\nMit' aiot, Suffolk? Sano, keitä nuo?\n\nSUFFOLK.\nKuningas armollinen, tämä mies\nMaanpetoksesta mestariaan syyttää.\nNäin kuului sanat: Richard, Yorkin herttua,\nEnglannin laillinen on kruunupää,\nJa teidän armonne vain anastaja.\n\nKUNINGAS HENRIK.\nMies, sano, nuoko oli sanasi?\n\nHORNER.\nTeidän majesteettinne luvalla en ole koskaan sellaista sanonut enkä\najatellut; Jumala on todistajani, että tuo konna on tehnyt väärän\nkanteen minua vastaan.\n\nPIETARI.\nNäiden kymmenen luuntynkän nimessä, hyvät loordit, vannon että hän niin\nsanoi minulle ullakkokamarissa eräänä iltana, kun paraikaa kirkastimme\nYorkin herttuan asevaruksia.\n\nYORK.\nKatala, kurja ryötys, palkkaorja,\nMa petospuheistasi pääsi vaadin. --\nRukoilen, armollinen majesteetti:\nLain ankaruuden tuntea hän saakoon.\n\nHORNER.\nAh, mylord, hirttäkää vaikka minut, jos semmoista olen sanonut.\nSyyttäjäni on oppipoikani; ja kun häntä tässä taannoin rankaisin\nrikoksesta, vannoi hän polvillaan, että hän sen minulle kostaisi;\nsiihen minulla on hyvät vieraat miehet. Armollinen majesteetti, älkää\nrehellistä miestä syöskö perikatoon konnan syytöksestä.\n\nKUNINGAS HENRIK.\nKuink' oikein tässä tuomittaisi, setä?\n\nGLOSTER.\nNäin tuomitaan, jos tuomita saan minä:\nSomerset tulkoon hallitsijaks Ranskaan,\nKosk' epäluuloon joutunut on York;\nJa noille aika määrätkää ja paikka,\nMiss' aseill' asiansa ratkaiskoot,\nSill' ilmeinen on oppipojan häijyys.\nNäin Humphrey tuomitsee ja se on oikein.\n\nSOMERSET.\nMa nöyrimmästi kiitän, majesteetti.\n\nHORNER.\nJa minä suostun kaksintaisteluun.\n\nPIETARI.\nVoi, armollinen herra, minä en osaa taistella; Herran tähden,\narmahtakaa minua! Ihmisten pahuus nousee voimallisena minua vastaan.\nJumala, ole minulle armollinen! En osaa pistoakaan pistää. Jesta\nvarjele sentään!\n\nGLOSTER.\nSun täytyy taistella, tai joudut hirteen.\n\nKUNINGAS HENRIK.\nPois, tyrmään nuo! Ja kaksintaistelu\nOn ens kuun viimeisenä tapahtuva. --\nSomerset, tule valmistaumaan matkaan.\n\n                           (Menevät.)\n\n\nNeljäs kohtaus.\n\n    Glosterin herttuan puutarha.\n\n    (Kreeta Jourdain, Hume, Southwell ja Bolingbroke tulevat.)\n\nHUME.\nTulkaa, hyvät ihmiset! tietäkää, että herttuatar odottaa lupauksienne\ntäyttämistä.\n\nBOLINGBROKE.\nOlemme siihen valmiit, herra Hume. Tahtooko hänen ylhäisyytensä nähdä\nja kuulla loihtujamme?\n\nHUME.\nTietysti; kuinkas muuten? Hän ei ole arkalasta kotoisin, hän.\n\nBOLINGBROKE.\nOlen kuullut sanottavan, että siinä naisessa on voittamaton henki;\nmutta paras olisi, herra Hume, jos pitäisitte seuraa hänelle tuolla\nylhäällä, sill'aikaa kuin me puuhaamme täällä alhaalla; siis pyydän,\nettä nyt menette Herran nimeen ja jätätte meidät. (Hume menee) Muori\nJourdain, kyyristykää maahan ryömillenne. -- John Southwell, lue sinä;\nja niin ryhtykäämme työhömme.\n\n    (Herttuatar ilmestyy ulkoparvelle.)\n\nHERTTUATAR.\nHyvin tehty, ystävät; tervetulleet, kaikki. Toimeenne vain! Mitä\npikemmin, sen parempi.\n\nBOLINGBROKE.\nHuoletta, rouva! Noita aikans' arvaa.\nYö synkkä, musta, kammottava yö,\nYö, jolloin tuleen sytytettiin Troja,\nYö, jolloin huuhka huutaa, halli haukkuu\nJa aaveet liikkuu, haamut hautans' avaa,\nSe aika paras meidän askareille.\nEi, istukaa! Pois pelko! Pyhään piiriin\nMe loihtimamme aaveet kiinnitämme.\n\n    (He toimittavat noitatemppunsa ja piirustavat loitsupiirin.\n    Bolingbroke tai Southwell lukee: _conjuro te_ etc.\n    Hirvittävää ukkosenjylinää ja salamoimista; sitten nousee\n    henki maasta.)\n\nHENKI.\n_Adsum_.\n\nKREETA JOURDAIN.\n        Asmath!\nJumalan kautta ijankaikkisen,\nMin nimeä ja voimaa vapiset,\nNyt vastaa kyselmiini; täält' et pääse,\nEnnenkuin puhut.\n\nHENKI.\n                 Kysy mitä tahdot. --\nOi, että kaikki tää jo lopuss' oisi!\n\nBOLINGBROKE (lukee paperista).\nKuninkaast' ensin. Miten hänen käy?\n\nHENKI.\nViel' elää herttua, Henrik, kukistajas[2]\nJa jälkees eloon jää ja miekkaan kaatuu.\n\n    (Sitä myöten kuin henki puhuu, kirjoittaa\n    Southwell vastauksen paperille.)\n\nBOLINGBROKE.\nJa mik' on Suffolk-herttuan kohtalo?\n\nHENKI.\nHän kuolee vesillä ja veteen hukkuu.\n\nBOLINGBROKE.\nNo, entä herttua Somersetin vaiheet?\n\nHENKI.\nVarokoon linnoja;\nHän hiekkakedolla on turvatumpi,\nKuin missä linnat pilviin nousee.\nHeretkää! Min' en kestä kauempaa.\n\nBOLINGBROKE.\nPimeyteen vaivu, järveen palavaan!\nPois täältä, inha henki!\n\n    (Ukkosenjylinää ja leimauksia. Henki vaipuu maahan.)\n\n    (York ja Buckingham tulevat kiireellä, mukana vartijoita.)\n\nYORK.\nKiinni nuo petturit ja niiden roskat!\nHaa! noita-muori, sainko sinut kiikkiin? --\nTe täällä, rouva? Kuningas ja maa\nTäst' ovat puuhast' ylen kiitolliset.\nLord protektori hyvin varmaan korvaa\nNäin kauniin työn.\n\nHERTTUATAR.\n                   Ei puolinkaan niin ruma,\nKuin sinun työsi kuningasta kohtaan;\nKopea herttua, sa syyttä uhkaat.\n\nBUCKINGHAM.\nVai syyttä, rouva? Tunnetteko tätä?\n\n    (Näyttää hänelle paperin.)\n\nPois tyrmään nuo ja kukin erikseen! --\nTe, rouva, tulette nyt meidän kanssa.\nSa, Stafford, ota hänet huostaasi. --\n\n    (Herttuatar astuu alas parvekkeelta.)\n\nNyt tulee armon pikkuvehkeet ilmi. --\nPois kaikki viekää!\n\n    (Vartijat vievät pois Bolingbroken, Southwellin y.m.)\n\nYORK.\nBuckingham, hyvin häntä peijasitte.\nSoma juoni! Sille kelpaa rakentaa.\nMut katsokaamme pirun käsialaa.\nMitä hän kirjoittaa?\n\n    (Lukee.)\n\n\"Viel' elää herttua, Henrik, kukistajas,\nJa jälkees eloon jää ja miekkaan kaatuu.\"\nNiin, ihan oikein:\n_Aio te, Aeacida, Romanos vincere posse_.\nNo niin, ja sitte:\n\"Ja mik' on Suffolk herttuan kohtalo?\" --\n\"Hän kuolee vesillä ja veteen hukkuu.\" --\n\"No, entä herttua Somersetin vaiheet?\" --\n\"Varokoon linnoja:\nHän hiekkakedolla on turvatumpi,\nKuin missä linnat pilviin nousee.\"\nPois tulkaa, hyvät herrat!\nOn ennuksia työläs saada irti,\nJa työläs niit' on käsittää.\nNyt Henrik matkall' on Sanct Albansiin,\nJa tämän arvon-rouvan mies on myötä.\nNää sanomat on sinne saatava\nNiin nopeaan kuin ratsu voi ne viedä:\nProtektorille harmittava suurus.\n\nBUCKINGHAM.\nMun suokaa, armollinen herttua.\nSe viesti viedä, palkan toiveessa.\n\nYORK.\nMieltänne myöten, loordi. -- Tänne, hoi!\n\n    (Palvelija tulee.)\n\nMies, kutsu loordit Salisbury ja Warwick\nHuomenna illanviettoon luokseni.\n\n                      (Menevät.)\n\n\n\n\nTOINEN NÄYTÖS.\n\n\nEnsimmäinen kohtaus.\n\n    Sanct Albans.\n\n    (Kuningas Henrik, kuningatar Margareeta, Gloster,\n    kardinaali ja Suffolk tulevat, haukkamiesten seuraamina,\n    jotka kajahuttavat ajohuudon.)\n\nKUNINGATAR MARGAREETA.\nEn ole, loordit, moneen vuoteen nähnyt\nParempaa vesilinnun ajoa.\nMut, anteeks, myrskyn tähden vanha Hannu,\nLyön vetoa, ei olis lentoon noussut.\n\nKUNINGAS HENRIK.\nMut, mylord, teidän haukall' oli vauhti,\nSe kiiti korkealle yli muiden. --\nOi, suur' on Luoja luoduissaan! Niin lintu\nKuin ihminenkin pyrkii pilvihin.\n\nSUFFOLK.\nEi ihme ole, majesteetti, että\nNoin hyvin nousee protektorin haukat:\nNe tietää isäntänsä lentomielen,\nJonk' aatos kiitää haukkaa ylemmä.\n\nGLOSTER.\nMylord, vain alhainen ja halpa mieli\nSe ylemmä ei lentää voi kuin lintu.\n\nKARDINAALI.\nSen kyllä näen: hän tahtoo pilviin nousta.\n\nGLOSTER.\nNiin kardinaali; eikö oisi hyvä,\nJos taivaaseen te lentää voisitte?\n\nKUNINGAS HENRIK.\nIkuisen ilon aarrekammioon!\n\nKARDINAALI.\nSun taivaasi on maassa; sydän, silmä,\nVain kruunuun palaa, se on sielus aarre.\nTuhoinen protektori, viekas pääri,\nSa, kavaltaja kuninkaan ja maan!\n\nGLOSTER.\nAi, kardinaali, miss' on pappeutesi?\n_Tantaene animis coelestibus irae_?\nNoin pappi kiivas? Peitä vihas, setä!\nVai voiko sen noin hurskas mies?\n\nSUFFOLK.\nEi vihaa täss', ei enempää kuin vaatii\nNiin hyvä riita ja niin huono pääri.\n\nGLOSTER.\nKuin ken, mylord?\n\nSUFFOLK.\n                  Kuin te, lord protektori,\nJos ei lord protektori pahastu.\n\nGLOSTER.\nJulkeutes, Suffolk, Englanniss' on tuttu.\n\nKUNINGATAR MARGAREETA.\nSun vallanhimos, Gloster, myös.\n\nKUNINGAS HENRIK.\n                                Vait, vaiti!\nKiihkeitä päärejä äl' ärryttele;\nSiunattu maassa rauhantekijä!\n\nKARDINAALI.\nSiis minä siunattu, kun miekallani\nLord protektorin rauhaan taivutan.\n\nGLOSTER (syrjään kardinaalille).\nOi, hurskas setä, jospa niiksi tulis!\n\nKARDINAALI (syrjään).\nNo, niin, jos sinä tohdit.\n\nGLOSTER (syrjään).\n                           Tätä varten\nEi laumaas tarvis koota; oma ruumis\nSanoistas vastatkoon.\n\nKARDINAALI (syrjään).\n                      Kyll', missä sinä\nEt tohdi hiiskahtaakaan; vaan jos tohdit.\nNiin illaks saavu puiston itäkulmaan.\n\nKUNINGAS HENRIK.\nMitä nyt, loordit?\n\nKARDINAALI.\n                   Usko mua, Gloster,\nSun miehes liian joutuin haukan kätki,\nOis muuten ajo käynyt paremmin.\n\n    (Syrjään.)\n\nMukaasi ota miekkas.\n\nGLOSTER.\n                     Kyllä, setä.\n\nKARDINAALI (syrjään).\nTiedäthän paikan? Puiston itäkulma.\n\nGLOSTER (syrjään).\nTulen, kardinaali.\n\nKUNINGAS HENRIK.\n                   Mistä puhe, Gloster?\n\nGLOSTER.\nVain haukan ajosta; ei muusta mistään. --\n\n    (Syrjään.)\n\nPyhän äidin kautta, pappi, pääsi kalin,\nJos mitään maksaa taistotaitoni!\n\nKARDINAALI (syrjään).\n_Medice, te ipsum_. --\nNiin, protektori, suojaa itseäsi!\n\nKUNINGAS HENRIK.\nSää julmaks yltyy, niinkuin vihannekin.\nTuo soitto kuinka sydäntäni vihloo!\nKun moiset kielet sorahtaa, niin missä\nOn enää sopusointaa? Suokaa, loordit,\nMun sovittaa tää riita.\n\n    (Muuan Sanct Albansin porvari tulee huutaen: \"ihme!\")\n\nGLOSTER.\n                        Mikä melu?\nMies, mitä ihmettä sa julki huudat?\n\nPORVARI.\nIhme, ihme!\n\nSUFFOLK.\n            Käy esiin, ihme kerro kuninkaalle.\n\nPORVARI.\nAatelkaas, sokea kun näköns äsken\nSanct Albansin sai pyhänarkun luona,\nMies, jok' on ennen ollut umpisokko.\n\nKUNINGAS HENRIK.\nKiitetty Herra, joka uskovilleen\nPimeyteen valon tuo ja hätään lohdun!\n\n   (Sanct Albansin majori virkaveljineen, Simpcox, jota kaksi miestä\n   kantaa tuolissa, hänen vaimonsa ja suuri kansanjoukko tulee.)\n\nKARDINAALI.\nTäss' astuu kulkueessa porvaristo;\nHe tuovat miehen teille nähtäväksi.\n\nKUNINGAS HENRIK.\nSuur' häll' on tässä surun laaksoss' ilo,\nVaikk' enentääkin näkö kiusausta.\n\nGLOSTER.\nPois, syrjään! Majesteetin eteen viekää;\nKuningas tahtoo häntä puhutella.\n\nKUNINGAS HENRIK.\nMies hyvä, kerro meille tapaus,\nEtt' edestäsi Herraa kiittäisimme.\nKauanko sokea? Ja nytkö näet?\n\nSIMPCOX.\nSokea syntymästä, majesteetti.\n\nVAIMO.\nNiin, se on toden totta.\n\nSUFFOLK.\nKen nainen tuo?\n\nVAIMO.\nTään miehen vaimo, teidän luvallanne.\n\nGLOSTER.\nParempi todistajaks olis äiti.\n\nKUNINGAS HENRIK.\nMiss' olet syntynyt sä?\n\nSIMPCOX.\n                        Berwickissä,\nPohjoiseen täältä, teidän luvallanne.\n\nKUNINGAS HENRIK.\nSait, sielu parka, Herralt' armon suuren.\nNyt yöt ja päivät hälle pyhitä\nJa muista, mit' on Herra sulle tehnyt.\n\nKUNINGATAR MARGAREETA.\nMies, sano, sattumaltako sa jouduit\nTuon pyhän arkun luo, vai hurskaudesta?\n\nSIMPCOX.\nSulasta hurskaudesta, tietköön Herra!\nSadasti ainakin Sanct Albans hyvä\nUnessa mulle huusi: \"Tule, Simpcox,\nRukoile arkullani, niin sua autan.\"\n\nVAIMO.\nNiin, toden totta, monta, monta kertaa\nMa kuulin äänen häntä kutsuvan.\n\nKARDINAALI.\nMut oletko sa rampa?\n\nSIMPCOX.\n                     Olen niin,\nMua Jumal' auttakoon!\n\nSUFFOLK.\n                      Kuin siksi tulit?\n\nSIMPCOX.\nPutosin puusta.\n\nVAIMO.\n                Luumupuusta, herra.\n\nGLOSTER.\nOletko kauan ollut sokea?\n\nSIMPCOX.\nOi, syntymästäni.\n\nGLOSTER.\n                  Ja kiivit puuhun?\n\nSIMPCOX.\nSen yhden kerran; olin silloin nuori.\n\nVAIMO.\nNiin totta, ja sai siitä kalliin maksaa.\n\nGLOSTER.\nSiis sinä pidät paljon luumuista?\n\nSIMPCOX.\nEi, eukko tahtoi pari väskynää\nJa hengen uhalla mun ajoi puuhun.\n\nGLOSTER.\nKavala kettu! Vaan se ei sua auta. --\nNäytäppä silmäs: -- ummista ne, -- avaa, --\nMinusta, näkösi ei ole hyvä.\n\nSIMPCOX.\nOn, herra hyvä, kirkas niinkuin päivä,\nJumalan kiitos ja Sanct Albansin!\n\nGLOSTER.\nVai niin! No mitä karvaa on tää viitta?\n\nSIMPCOX.\nPunainen, herra, punainen kuin veri.\n\nGLOSTER.\nNiin oikein. Entä tämä takki?\n\nSIMPCOX.\n                              Musta,\nNiin, musta niinkuin korppi.\n\nKUNINGAS HENRIK.\nSiis tiedät, minkä värinen on korppi.\n\nSUFFOLK.\nJa korppia ei koskaan ole nähnyt.\n\nGLOSTER.\nMut monta kurttaa, vaippaa tätä ennen.\n\nVAIMO.\nEi tätä ennen koskaan eläissään.\n\nGLOSTER.\nSanohan, mies, mik' on mun nimeni?\n\nSIMPCOX.\nAh, herra, sit' en tiedä.\n\nGLOSTER.\n                          Entä tämän?\n\nSIMPCOX.\nEn tiedä.\n\nGLOSTER.\nEtkö tämänkään?\n\nSIMPCOX.\n                En, totta.\n\nGLOSTER.\nNo, mikä sitte oma nimesi?\n\nSIMPCOX.\nSanteri Simpcox, teidän luvallanne.\n\nGLOSTER.\nNo, istu sitten siinä, Santeri,\nSa kristikunnan valheellisin konna.\nJos oisit sokeana syntynyt,\nNiin yhtä hyvin kaikkein meidän nimet,\nKuin vaatteittemme värit, oisit tiennyt.\nNäkevä värit erottaa, mut äkin\nNoin kaikki nimittää on mahdotonta. --\nSanct Albans, herrat, täss' on ihmeen tehnyt;\nJa eikö suuri oisi taito sillä,\nKen vois tuon ramman saada jaloille?\n\nSIMPCOX.\nOi, herra, jospa sen te voisitte!\n\nGLOSTER.\nHyvät Sanct Albansin miehet, eikö teidän kaupungissanne ole piiskuria\nja semmoista asetta, jota sanotaan ruoskaksi?\n\nMaj.\nOn, teidän armonne, jos suvaitsette.\n\nGLOSTER.\nNo, haettakaa yksi tänne heti.\n\nMAJORI.\nMies, hae tänne heti piiskuri.\n\n    (Yksi seurueesta menee.)\n\nGLOSTER.\nNyt tuokaa mulle heti tuoli tänne.\n\n    (Tuoli tuodaan.)\n\nNo, lurjus, jos tahdot päästä selkäsaunasta, niin hyppää tuon tuolin\nyli ja juokse tiehesi.\n\nSIMPCOX.\nAh, herra, en voi omin voimin seistä;\nNäin minua vain turhaan kidutatte.\n\n    (Sananviejä palaa tuoden mukanaan piiskurin.)\n\nGLOSTER.\nNo, meidän täytyy sitten auttaa sinua jaloille. Kas niin, piiskuri,\npiekse häntä, kunnes hän hyppää tuon tuolin yli.\n\nPIISKURI.\nKyllä, herra. -- Kas niin, lurjus; takki yltäsi joutuin!\n\nSIMPCOX.\nAh, herra, mitä tehdä? Minähän en pysy seisomassa.\n\n    (Kun piiskuri on häntä kerran lyödä sivahuttanut,\n    niin hän hyppää tuolin yli ja juoksee tiehensä;\n    kansa seuraa huutaen: \"ihme!\")\n\nKUNINGAS HENRIK.\nAh, herra, kuinka kauan tätä kärsit?\n\nKUNINGATAR MARGAREETA.\nHupaista nähdä, kuin se lurjus juoksi.\n\nGLOSTER.\nAjakaa konnaa takaa; pois tuo luuska!\n\nVAIMO.\nSulasta tarpeesta sen teimme, herra.\n\nGLOSTER.\nAjakaa piesten heitä markkinapaikasta toiseen, kunnes tulevat\nBerwickiin, mistä lähtivätkin.\n\n    (Majori, piiskuri, vaimo y.m. menevät.)\n\nKARDINAALI.\nLord Humphrey tänään teki ihmeen kai.\n\nSUFFOLK.\nNiin kyllä: juoksemaan kun ramman sai.\n\nGLOSTER.\nViel' ihmeempää te teitte: saitte vaan\nHäthätää kaupungitkin juoksemaan.\n\n    (Buckingham tulee.)\n\nKUNINGAS HENRIK.\nMit uutisia, lanko Buckingham?\n\nBUCKINGHAM.\nVapisee sydän sitä ilmi tuoda.\nKatala, renttuileva roistojoukko\nOn Leonooran, protektorin vaimon, --\nTään koko liittokunnan pään ja johdon --\nAvustamana sekä suojaamana,\nVehkeillyt salaa kruunuanne vastaan\nYhdessä loitsijain ja noitain kanssa.\nOlemme teossa ne tavanneet,\nMaan alta pahoja kun henkiä\nHe nostivat ja näiltä tiedustivat\nKuninkaan elämää ja kuolemaa\nJa samoin muiden neuvoskunnan herrain,\nJost' oiti saatte laajemmalta tietää.\n\nKARDINAALI.\nProtektori, näin ollen vaimollanne\nLie pian matka Lontooseen. Tuo tieto\nAseenne kärjen kääntää, luulemma;\nNyt varmaan ette saavu määrä-aikaan.\n\nGLOSTER.\nKopea pappi, mieltän' älä riko!\nSuru ja murhe multa voiman murtaa,\nJa, murrettuna näin, ma tieltäs väistyn\nJa halvimmankin palkkalaisen tieltä.\n\nKUNINGAS HENRIK.\nOi, Herra, min saa turman häijyt aikaan,\nNäin kooten koston omaan päähänsä!\n\nKUNINGATAR MARGAREETA.\nNyt, Gloster, tahran omaan pesääs sait;\nJos syytön liet, niin turvass' olet kait.\n\nGLOSTER.\nRakastin maatani ja kuningasta,\nSiit' otan taivaan todistajakseni.\nKuin vaimoni on laita, sit' en tiedä;\nSurettaa kuulla mitä olen kuullut.\nHän jalo on, mut kunnian ja kunnon\nHän unhotti, kun moista piti seuraa,\nJok' aatelisen tahraa niinkuin piki;\nHän älköön enää tulko mua liki.\nLain kouriin hänet annan ankariin,\nKun Humphreyn puhtaan nimen raiskas niin.\n\nKUNINGAS HENRIK.\nNo, hyvä; täksi yöksi jäämme tänne;\nHuomenna palaamme taas Lontooseen;\nJa siellä tätä seikkaa tutkitaan\nJa tilille nuo ilkimykset viedään;\nOikeuden vaakaa tulee tässä käyttää,\nSe toden osoittaa ja tarkan näyttää.\n\n    (Torventoitaus. Menevät.)\n\n\nToinen kohtaus.\n\n    Lontoo. Yorkin herttuan puutarha.\n\n    (York, Salisbury ja Warwick tulevat.)\n\nYORK.\nNyt kun on halpa illallinen syöty,\nNiin suokaa, loordit Salisbury ja Warwick,\nMun täällä puistoss' omaks varmuudeksi\nVakaata tiedustella mieltänne,\nMik' oikeus mulla Englannin on kruunuun.\n\nSALISBURY.\nHaluan saada tarkalleen sen kuulla.\n\nWARWICK.\nNo, ala, York; jos oikeus on sulla,\nNiin Nevilit on käskettävissäsi.\n\nYORK.\nSiis, kuulkaa, hyvät herrat: -- poikia\nOl' Edward kolmannella seitsemän:\nEnsiksi Edward, Walesin musta prinssi;\nJa toinen William Hatfield; kolmas oli\nClarencen herttua Lionel; ja neljäs\nJuhana Gaunt, Lancasterin herttua;\nSen jälkeen Edmund Langley, Yorkin herttua;\nGlosterin herttua, Thomas Woodstock, kuudes;\nJa William Windsor vihdoin seitsemäs.\nIsäänsä ennen kuoli musta prinssi,\nJa häneltä jäi yksi poika, Richard,\nJok' Edward kolmannelta peri kruunun,\nSiks kunnes Bolingbroke, Lancasterin herttua,\nJuhana Gauntin poika, kuninkaana\nNimeltä Henrik neljäs, otti vallan,\nVei viran lailliselta kuninkaalta,\nJa kuningatar-raukan Ranskaan laittoi,\nJost' oli tullutkin, ja Pomfretiin\nKuninkaan salpas, missä, kuten tietty,\nTuo hyvä Richard salaa murhattiin.\n\nWARWICK.\nNiin, totta puhuu herttua: näin kruunun\nSai Lancasterin suku.\n\nYORK.\n                      Ja sen pitää\nNyt väkivallall' eikä oikeudella:\nNäet, vanhimman kun pojan poika kuoli,\nOis toisen pojan suku vuoross' ollut.\n\nSALISBURY.\nMut William Hatfield kuoli lapsetonna.\n\nYORK.\nMut kolmannella, Clarencella, -- josta\nMa polveudun -- Philippa oli tytär,\nJonk' Edmund Mortimer, Marchin kreivi, nai;\nHänestä lähti Roger, Marchin kreivi,\nJa tästä Edmund, Anna ja Leonoora.\n\nSALISBURY.\nTuo Edmund, Bolingbroken hallitessa,\nNiin olen kuullut, pyrki kuninkaaksi,\nJa oisi päässytkin, mut Flandower\nPiti häntä vankeudessa kuolinpäivään.\nVaan jatkakaa.\n\nYORK.\n               Tään vanhin sisar Anna,\nMun äitini ja kruunun perillinen,\nCambridgen Richardille meni vaimoks,\nJoka Richard oli Edward kolmannen\nViidennen pojan, Edmund Langleyn, poika.\nTuost' oikeuteni johdan; Marchin kreivin\nHän tytär oli, Rogerin, jonk' isä\nOl' Edmund Mortimer, mi nai Philippan,\nClarencen herttuan ainon tyttären.\nSiis, vanhemman jos pojan oikeus eellä\nOn nuoremman, niin kuninkuus on minun.\n\nWARWICK.\nEi selvinkään voi tätä selvemp' olla.\nJuhana Gauntin jälkeinen on Henrik,\nNeljännen pojan; York taas kolmannen.\nSiks kunnes Lionelin suku sammuu,\nHält' oikeus puuttuu; mut se vielä elää,\nSinussa kukkii se ja pojissasi,\nTuon rungon ihanissa aaluvissa.\nSiis, isä Salisbury, nyt polvistumme\nJa täällä syrjäss' ensimmäisinä\nLaillista valtiasta tervehdimme\nJa kruunun perijänä kunnioimme.\n\nMOLEMMAT.\nKuningas Richard kauan eläköön!\n\nYORK.\nSuur' kiitos! Kuningas vain viel' en ole:\nEn ole kruunattu, ei tätä miekkaa\nViel' Lancasterin sydänveri punaa.\nMut äkisti tät' ei saa toimeen panna.\nVaan hiljaa, salaa, varoen. Niin tehkää,\nKuin minä, näinä vaaran aikoina:\nÄlkäätte olko huomaavinannekaan\nSuffolkin uhkaa, korskaa Beaufortin\nJa Somersetin vallan-ahneutta\nJa Buckinghamia ja koko laumaa,\nSiks kunnes karjan paimenen he pauloo,\nSiveän prinssin tuon, tuon hyvän Humphreyn.\nSit' etsivät he, ja sit' etsiessään\nSurmansa löytävät, jos York ei pety.\n\nSALISBURY.\nJo riittää, York; nyt meill' on täysi tieto.\n\nWARWICK.\nSydän sanoo mulle, että Warwick-kreivi\nYork-herttuan kerran tekee kuninkaaksi.\n\nYORK.\nJa, Nevil, minä sanon itselleni:\nRichard se kerran tekee Warwick-kreivin\nKuninkaast' ensi-mieheks Englannissa.\n\n                           (Menevät.)\n\n\nKolmas kohtaus.\n\n    Lontoo. Oikeussali.\n\n    (Torventoitauksia. Kuningas Henrik, kuningatar Margareeta,\n    Gloster, York, Suffolk ja Salisbury tulevat; kreivinna Gloster,\n    Kreeta Jourdain, Southwell, Hume ja Bolingbroke tuodaan\n    vartioittuina sisään.)\n\nKUNINGAS HENRIK.\nGlosterin vaimo, Leonoora Cobham, esiin!\nSuur' syntis Herran on ja meidän nähden;\nLain tuomio siis kuule rikoksistas,\nJotk' ovat, sanan jälkeen, kuolon omat. --\nNuo neljä viekää tyrmään takaisin\nJa sieltä mestauspaikkaan. Noita tuo\nTuhaksi Smithfieldiss' on poltettava,\nJa muut nuo kolme hirteen hirtettävät. --\nTe, rouva, aatelista verta ollen,\nIkänne saatte kunniaton olla\nJa kolmen päivän julkiripin jälkeen\nOmassa maassa maanpaossa elää,\nSir Stanleyn kanssa Manin saaressa.\n\nHERTTUATAR.\nMaanpako hyvä; hyvä oisi kuolo.\n\nGLOSTER.\nSun laki tuominnut on, Leonoora;\nMin' en voi päästää, minkä laki sitoo. --\n\n    (Herttuatar ja muut vangit poistuvat vartioittensa kanssa.)\n\nSuru sydämmen ja itku silmän valtaa.\nAh, Humphrey, tämä häpeä se hautaan\nSun vanhan pääsi murehella painaa! --\nMa pyydän, kuningas, mun suokaa mennä:\nIkäni rauhaa kaipaa, suru hoivaa.\n\nKUNINGAS HENRIK.\nSeis, Humphrey, herttua Gloster! Sauvas ensin\nMinulle anna; oma holhoojansa\nOn Henrik nyt; mun väkeni on Herra,\nJa tuki, sauva, jalkain kynttilä.\nMene rauhaan, Humphrey, yhtä rakkaana\nKuin olit kuninkaasi holhoojana.\n\nKUNINGATAR MARGAREETA.\nEn tiedä syytä, miksi holhotaan,\nKuin lasta, vallan voipaa kuningasta. --\nJumalan avulla nyt Henrik maan\nOn yksinvaltias. -- Pois sauvas vaan!\n\nGLOSTER.\nVai sauvani; -- Täss' on se, jalo Henrik,\nSen yhtä mielisti ma annan sulle,\nKuin ennen isäsi sen antoi mulle;\nJa yhtä mielist' etees lasken sen,\nKuin toiset sitä halaa riidellen.\nHyvästi! Mun kun peittää manan laine,\nSun valtaas rauha tukekoon ja maine!\n\n    (Menee.)\n\nKUNINGATAR MARGAREETA.\nKas niin, nyt kuninkaana Henrik on,\nJa kuningattarena Margareeta,\nJa Humphrey tuskin ennallaan; hän pahoin\nOn silvottu; kaks iskua yht'aikaa:\nMaanpaossa on vaimo, jäsen poikki\nJa sauva poissa: -- tuo sen paikka vain.\nKuninkaan käteen se on soveliain.\n\nSUFFOLK.\nMaan puoleen noin tuo ylvä honka taipuu,\nNoin Leonooran korska tyhjään haipuu.\n\nYORK.\nHän rauhaan menköön! -- Teidän armonne,\nTää kaksintaistelun on määräpäivä.\nJa kantaja ja vastaaja -- tuo seppä\nJa oppipoikansa -- on valmiit taistoon.\nJos majesteetilla on halu nähdä.\n\nKUNINGATAR MARGAREETA.\nTietysti, Henrik; hovista ma saavuin\nVaseti tätä taistelua varten.\n\nKUNINGAS HENRIK.\nNo, Herran nimeen, kaikki kuntoon siis!\nSe tähän jääköön; Herran käteen oikeus!\n\nYORK.\nEn koskaan, loordit, ole nähnyt miestä\nNiin neuvotonta ja niin taiston-arkaa,\nKuin tämän asesepän oppipoika.\n\n    (Toiselta taholta tulee Horner ja tämän naapurit, jotka\n    juottavat häntä humalaan; hänellä on sauva, jonka päässä\n    on hiekkapussi,[3] ja hänen edellään käy rumpali; toiselta\n    taholta tulee Pietari, jolla on samanlainen sauva ja samoin\n    rumpali edellä; häntä seuraa joukko oppipoikia, jotka juovat\n    hänen maljansa.)\n\n1 NAAPURI.\nKas tässä, naapuri Horner, lasillinen sektiä, maljasi! Älä pelkää,\nnaapuri, kyllä kaikki käy hyvin.\n\n2 NAAPURI.\nJa tässä, naapuri, lasillinen charnecoa.[4]\n\n1 NAAPURI.\nJa tässä, naapuri, sarkallinen hyvää tupultti-olutta; juo, äläkä\noppipoikaasi pelkää.\n\nHORNER.\nAntakaa tänne vain! Minä teidän kaikkien maljaan vastaan; ja Pietarille\nnäytän pitkää nenää.\n\n1 OPPIPOIKA.\nSaas tästä, Pietari; älä pelkää.\n\n2 OPPIPOIKA.\nOle hyvällä tuulella, Pietari, älä mestariasi pelkää: taistele\noppipoikain arvon puolesta.\n\nPIETARI.\nKiitoksia vain, kiitoksia! Juokaa ja rukoilkaa minun puolestani, sillä\nluulenpa että nyt olen ryypännyt viimeisen ryyppyni tässä maailmassa.\n-- Tuossa, Roopetti, jos kuolen, niin saat sinä tuon esiliinani, ja\nsinä, Ville, sinä saat vasarani; ja sinä, Tommi, sinä saat kaikki\nrahani. -- Jesta siunaa ja varjele! Minä en mitenkään piisaa\nmestarilleni, sillä hän on jo niin näppärä miekkailemisessa.\n\nSALISBURY.\nKas niin, heretkää juomasta ja alkakaa taistella. -- Poika sinä, mikä\non nimesi?\n\nPIETARI.\nPietari, kaiketi.\n\nSALISBURY.\nPietari! Ja mikä vielä?\n\nPIETARI.\nPuusti.\n\nSALISBURY.\nPuusti! Ho, katso sitten, että mestarillesi annat kelpo puustin.\n\nHORNER.\nHyvät ihmiset ja kylänmiehet, olen tullut tänne, niin sanoakseni,\noppipoikani yllytyksestä, näyttääkseni että hän on konna ja minä itse\nkunnon mies; ja mitä Yorkin herttuaan tulee, niin menen vaikka\nkuolemaan siitä, etten koskaan ole aikonut hänelle mitään pahaa, enkä\nkuninkaalle, enkä kuningattarelle liioin. Siis, Pietari, varo nyt\nkalloasi!\n\nYORK.\nPian! Sopertaa jo alkaa konnan kieli.\nNyt, torvettaja, anna taiston merkki.\n\n    (Torventoitaus. Taistelevat, ja Pietari paiskaa mestarin alleen.)\n\nHORNER.\nSeis, Pietari, seis! Tunnustan, tunnustan petokseni.\n\n    (Kuolee.)\n\nYORK.\nOttakaa pois häneltä ase. -- Poikaseni, kiitä sinä Jumalaa ja hyvää\nviiniä mestarisi päässä.\n\nPIETARI.\nHyvä Jumala, olenko minä voittanut viholliseni tässä ylhäisessä\nseurassa? Oi, Pietari, olet nyt näyttänyt toteen asiasi oikeuden.\n\nKUNINGAS HENRIK.\nPois silmistämme viekää petturi.\nKuolostaan nähdään, että oli syypää;\nJa oikeuden Herra osoitti\nVakaaksi, syyttömäksi poikaparan,\nJok' oli vääryydellä surman saada. --\nPois, tule, poika, saamaan palkkasi.\n\n                          (Menevät.)\n\n\nNeljäs kohtaus.\n\n    Lontoo. Katu.\n\n    (Gloster tulee palvelijoineen, kaikki surupuvussa.)\n\nGLOSTER.\nNoin pilvi kirkkaimmankin päivän peittää,\nJa kesän jälkeen tulee kolkko talvi\nJa kovat, tuimat pakkaset. Näin vaihtuu,\nKuin vuoden ajat, ilot myös ja murheet. --\nMies, mit' on kello?\n\nPALVELIJA.\n                     Kymmenen, mylord.\n\nGLOSTER.\nNiin, kymmeneltä oli minun määrä\nTavata katuvaista vaimoani.\nLie työläs hänen kovaan kivikatuun\nHienoista, herkkää jalkaans' astua.\nOi, Noora, vaivoin jalo mieles sietää\nEtt' ilkikatsein roistokansa silmiin\nSua töllistää ja nauraa häpeälles,\nTuo, joka ennen vaunus jälkeen juoksi,\nKun riemusaatoss' ajoit katuja.\nMut vait! Hän tulee. Kyyneleisin silmin\nMun täytyy nähdä hänen kurjuuttaan.\n\n    (Herttuatar Gloster tulee, puettuna valkoiseen katumuspaitaan,\n    paperihelyjä selässä, avojaloin ja palava vahakynttilä kädessä;\n    Sir John Stanley, sheriffi, ja oikeudenpalvelijoita.)\n\nPALVELIJA.\nMe hänet ryöstämme, jos tahdotte,\nSheriffin käsistä.\n\nGLOSTER.\n                   Ken häneen koskee,\nOn surman oma. Anna olla!\n\nBERTTUATAR.\n                          Gloster,\nTuletko häpeääni katsomaan?\nNyt sinäkin teet katumusta. Katsos,\nKuin töllistävät! Kas, kuin tyhmä kansa\nOsoittaa sormellaan ja päätään nyökkää\nJa tiukasti sua silmiin katsoo! Gloster,\nOi, piile noita vihan katseita,\nSulkeudu suojaas, häpeääni itke,\nJa kiroo vihamiehes, sun ja mun!\n\nGLOSTER.\nLeonoora, tyynny; tuskas unhota!\n\nHERTTUATAR.\nMua neuvo unhottamaan itseäni!\nKun muistan, että vaimos olen, Gloster,\nJa sinä prinssi, maamme protektori,\nNiin näyttää minusta, ett'ei mua pitäis\nNäin pilkkaan puettuna kuljettaa,\nPaperit seljässä, ja kintereillä\nTuo roskajoukko, jolle kyyneleeni\nJa syvät huokaukseni vain on huviks.\nJalkaani hellää kivi julma leikkaa,\nJa kun se sattuu, nauraa kade kansa\nJa ilkkuu: \"Katso etees, mihin astut\".\nOi, Humphrey, voinko kestää tätä herjaa?\nKuink' enää maailmaa voin katsella,\nJa päivän ihailua onneks luulla?\nEi, pimeys valoni, yö päiväni,\nJa komeuteni muisto kauhuni!\nSanonpa joskus: olen Humphreyn vaimo,\nJa hän maan hallitsija on ja prinssi;\nMut moinen prinssi, moinen hallitsija,\nEtt' oheen jäi, kun vaimo-raukkansa\nIvaksi tehtiin, kummitukseks, jota\nJokainen joutojortti sormin näytti.\nSävyinen ole vain, mua älä häpee,\nÄlä huoli mistään, kunnes surman säilä\nSun tapaa, niinkuin pian käy. Näet, Suffolk,\nTuo, joka kaikki kaikessa on hälle,\nMin vihoiss' olet sinä ja me kaikki,\nJa York, ja jumalaton pappi Beaufort,\nNe kaikk' on sulle paulan pauloneet,\nJa siihen istut, liehu miten tahdot.\nMut älä pelkää, kunnes kiinn' on siipes,\nÄläkä vihamiestäs estää koita.\n\nGLOSTER.\nAh, Noora, vaiti! Harhaan ihan tähtäät.\nEi syytön kaula kesken katkea.\nSadasti suurempikin vainojoukko,\nJa vaikk' ois jokaisella sadan voima,\nEi mitään vaaraa tuottaa vois, niin kauan\nKuin vakaa olen, vilpitön ja syytön.\nMun pilkastako pitäis sinut päästää?\nEi siitä herjas puhdistuis, mut minä\nLain rikkojaksi voisin pian tulla.\nParas on apu, Noora, tyyni mieli;\nSiis sydämmelles neuvo malttamusta:\nTää kummastus ei monta päivää kestä.\n\n    (Airut tulee.)\n\nAIRUT.\nMinä kutsun teidän ylhäisyytenne hänen majesteettinsa parlamenttiin,\njoka pidetään Buryssä ensimmäisenä päivänä tulevaa kuuta.\n\nGLOSTER.\nMun mieltänikö ensin kysymättä?\nSalaista tointa! -- Hyvä, kyllä tulen.\n\n    (Airut menee.)\n\nHyvästi, Noora! -- Herra sheriffi,\nValtuuden mukaan häntä kohdeltakoon.\n\nSHERIFFI.\nMun valtuuteni, herttua, tähän päättyy;\nJa sir John Stanleylla on käsky viedä\nNyt hänet Manin saareen mukanaan.\n\nGLOSTER.\nTe, sir John, vaimoniko vartijaksi?\n\nSTANLEY.\nNiin, sain sen toimen, armollinen herra.\n\nGLOSTER.\nHänt' älä siltä kovista, jos pyydän\nSun häntä säästämään; ehk' onni kääntyy,\nJa hyvää sulle tehdä voin, jos sinä\nTeet hälle hyvää. Hyvästi, sir John!\n\nHERTTUATAR.\nMenetkö mua hyvästelemättä?\n\nGLOSTER.\nEn sitä voi, nää kyyneleet sen sanoo.\n\n    (Gloster ja palvelijat menevät.)\n\nHERTTUATAR.\nSinäkin menit? Kaikk' on lohtu poissa.\nMun kaikki jättää; iloni on kuolo,\nTuo kuolo, jonka nimeäkin kammoin,\nSiks että ajast' etsin ijäisyyttä.\nMa pyydän, Stanley, täältä minut vie,\nYks kaikki, minne; suosiot' en kerjää,\nVain saata minut, minne käskettiin.\n\nSTANLEY.\nMan-saareen matka, armollinen rouva,\nSiell' arvon mukaan teitä kohdellaan.\n\nHERTTUATAR.\nSe pahaa tietää; pelkkää olen herjaa,\nSiis herjaavastiko mua kohdellaan.\n\nSTANLEY.\nKuin herttuatarta, Humphreyn puolisoa,\nSen arvon mukaan teitä kohdellaan.\n\nHERTTUATAR.\nVoi hyvin, sheriffi, mua paremmin,\nVaikk' olet häpeäni opas ollut.\n\nSTANLEY.\nSen vaati virka; anteeks suokaa, rouva.\n\nHERTTUATAR.\nNiin, niin, voi hyvin; virkas olet tehnyt.\nNo, joko mennään, Stanley?\n\nSTANLEY.\nKatumus lopuss' on; nyt pois tuo paita,\nJa käydään pukeumaan matkaa varten.\n\nHERTTUATAR.\nEi paidan kanssa vaihdu häpeä,\nPukuuni kalleimpaan se kiinni juuttuu;\nSe näkyy, vaikka kuinka pukeuisin.\nNo, näytä tietä; vankeuteeni halaan.\n\n                          (Menevät.)\n\n\n\n\nKOLMAS NÄYTÖS.\n\n\nEnsimmäinen kohtaus.\n\n    Buryn luostari.\n\n    (Torventoitaus. Kuningas Henrik, kuningatar Margareeta,\n    kardinaali Beaufort, Suffolk, York, Buckingham ja muita\n    parlamentin jäseniä tulee.)\n\nKUNINGAS HENRIK.\nMua ihmetyttää, ettei tule Gloster,\nEi tapa hällä olla viimeinen;\nMik' onkaan syynä, että nyt hän viipyy.\n\nKUNINGATAR MARGAREETA.\nMut ettekö te näe tai tahdo nähdä,\nKuink' outo häll' on käytös nyt, ja kuinka\nOn olentonsa majesteetillinen?\nKuink' ylpeäks on tullut, ynseäksi\nJa korskaks, -- toisenlaiseksi kuin ennen?\nMa muistan, kuink' ol' ennen hieno, nöyrä,\nJa jos vain kaukaa katseen loin, niin oiti\nHän oli polvillaan, ja koko hovi\nIhaili hänen alamaisuuttaan.\nMut kohtaa häntä nyt, vaikk' aamusella,\nKun kaikki tervehtivät toisiaan,\nNiin otsa rypyss' on ja katse tuima,\nJa, polvi jäykkänä, hän ohi kulkee,\nJa meit' ei kunnioita niinkuin pitäis.\nKen pelkäis pennun mörinää? Mut suuret\nNe vapisee, kun jalopeura kiljuu;\nJa pieni Englanniss' ei ole Humphrey.\nEnsinkin lähisukua on teille,\nJa jos te kaadutte, niin nousee hän.\nSiis minusta ei valtaviisast' ole --\nKun muistetaan, kuink' on hän vihansuopa,\nJa kuink' on kuolemanne eduks hälle --\nEtt' arvoisan on persoonanne luo\nJa teidän neuvostoonne hällä pääsy.\nHän mairilla on kansan suosin saanut,\nJa, kapinan kun tehdä suvaitsee,\nNiin pelkään, että kaikki häntä seuraa.\nOn kevät; hölläss' ohdakkeen on juuret;\nJos sit' et raivaa pois, se pellon peittää\nJa viljan tukehuttaa kasvussaan.\nOn nöyrä huolenpito herrastani\nTään pelon Humphreyn suhteen herättänyt.\nJos tyhmää tää, nais-pelkoa se olkoon,\nJa paremmat jos syyt sen poistaa voi,\nNiin myönnän herttuata loukanneeni.\nTe, loordi Suffolk, Buckingham ja York,\nKumotkaa tämä väitteeni, jos voitte,\nMut muuten päteväks se myöntäkää.\n\nSUFFOLK.\nOlette herttuan oikein oivaltanut;\nJa lausua jos mun ois ensin tullut,\nNiin oisin samaan tapaan puhunut.\nHänenpä yllytteestään herttuatar\nOn hornanjuonens' alkanut, sen vannon;\nJa vaikk' ei rikokseen häll' oiskaan osaa.\nNiin, kerskatessaan suurest' asemastaan --\nKun kuninkaan on lähin perillinen --\nJa muilla mahtavuuden haaveiluillaan,\nHupelon vaimons' on hän yllyttänyt\nKutomaan juonta kuninkaamme tuhoks.\nSyvässä vedess' isot kalat uivat,\nJa suoran tuon on pinnan alla petos;\nEi kettu hauku, lammasta kun vaanii.\nEi, kuninkaani! Tutkimaton viel' on\nTuo Gloster, pohjaton siin' asuu vilppi.\n\nKARDINAALI.\nLakia vastoin pikkurikoksista\nHän määräs julmat hengenrangaistukset.\n\nYORK.\nJa protektorina hän maalta kiskoi\nSoturin palkoiks Ranskaan suuret summat,\nJoit' ei hän sinne koskaan lähettänyt;\nSiks aina melskeit oli kaupungeissa.\n\nBUCKINGHAM.\nHoh, nää vaan pikkuvikoja on, muiden\nSalaisten rinnalla, joit' aika vielä\nPaljastaa tuossa Humphrey-herttuassa.\n\nKUNINGAS HENRIK.\nNiin, hyvät loordit, harras pyrintönne\nNäin niittää ohdakkeet pois tieltämme\nOn kiitettävä; vaan, jos puhun suoraan,\nNiin Gloster-lankomme on yhtä puhdas\nPetoksen aikeistakin meitä kohtaan,\nKuin säisy kyyhky taikka maitovuona;\nHän hyvä, nöyrä, hurskas on, ei pahaa\nHän uneksi, ei turmaa meille hanki.\n\nKUNINGATAR MARGAREETA.\nNoin tyhmä luottamus on vaarallista.\nVai kyyhky hän? Siis häll' on lainasiivet,\nSill' ilkeä on sisultaan kuin korppi.\nVai lammas hän? Siis lainanahka hällä,\nSill' ahnas susi hän on mieleltään.\nSe puvun ryöstää voi, ken pettää tahtoo.\nVarokaa, valtias: meidän kaikkein onni\nTuon viekkaan miehen kukistuksess' on.\n\n    (Somerset tulee.)\n\nSOMERSET.\nTervehdykseni, armon majesteetti!\n\nKUNINGAS HENRIK.\nSomerset, terve! Mitä kuuluu Ranskaan?\n\nSOMERSET.\nEtt' arvo, valta, kaikki siinä maassa\nOn teiltä mennyt; kaikki lopussa!\n\nKUNINGAS HENRIK.\nPahoja siis; mut Herran olkoon tahto!\n\nYORK (syrjään).\nPahoja mulle: Ranskaa minä toivoin,\nSamoin kuin vehmast' Englantia toivon.\nNäin kukkani jo kuihtuu umpussaan\nJa madot syövät lehväni; mut pian\nMa tähän avun hankin, taikka myyn\nPois oikeuteni maineikkaaseen hautaan.\n\n    (Gloster tulee.)\n\nGLOSTER.\nTervehdykseni nöyrin, majesteetti!\nAnteeksi suokaa, että näin ma viivyin.\n\nSUFFOLK.\nEi, Gloster, liian varhain oisit tullut,\nJos et ois uskollisempi kuin olet.\nMaankavalluksesta sun vangitsen.\n\nGLOSTER.\nHaa, Suffolk! Luuletko mun vangittuna\nSävyä muuttavan tai punastuvan?\nEi, sydän tahraton ei hevin säiky.\nEi kirkkain lähde ruopasta niin puhdas,\nKuin minä majesteetin petoksesta.\nKen syyttää mua voi? Mit' olen tehnyt?\n\nYORK.\nRanskalta saitte lahjoja, niin luullaan,\nJa sotamiesten palkan pidätitte,\nJa näin me menetimme Ranskanmaan.\n\nGLOSTER.\nVai luullaan vain? Ja ketkä sitä luulee!\nSoturein palkkaa riistänyt en koskaan,\nEnk' ole Ranskalt' äyriäkään saanut.\nNiin totta kuin mua Jumal' auttakoon,\nNiin öitä valvoin, öitä öiden jälkeen,\nEnglannin parast' ahkeroiden vain!\nJos penniäkään kuninkaalta kiskoin\nTai omaks hyödyks äyriäkään käytin,\nMua siitä syytettäköön tuomiolla.\nEi, monta monta puntaa omistani --\nKun tahdoin varatonta kansaa säästää --\nMa linnueille etukäteen annoin,\nTakaisin sitä koskaan vaatimatta.\n\nKARDINAALI.\nMylord, tuo kerska hyvin sopii teille.\n\nGLOSTER.\nVain sulan toden lausun, jumalauta!\n\nYORK.\nProtektorina pahantekijöille\nKeksitte suunnattomat kidutukset,\nEtt' oli maamme kuulu julmuudestaan.\n\nGLOSTER.\nSen kaikki tietää, että laupeus oli\nProtektorina suurin vikani;\nMa rikollisen kyyneleestä hellyin,\nJa nöyrä sana monen vapaaks osti.\nLain ankaruutt' en muille käyttänyt\nKuin verisille murhamiehille\nJa kavalille maantien rosvoojille;\nMut verisynti kyllä rangaistuksen\nSai julmemman kuin varkaus tai muu rikos.\n\nSUFFOLK.\nOn pikkusyitä helppo kaunistella;\nMut suuremmista teitä syytetään,\nJoist' ette voi niin hevin puhdistua.\nKuninkaan nimess' otan teidät vangiks\nJa jätän teidät kardinaalin huostaan,\nSiks kunnes asianne tutkitaan.\n\nKUNINGAS HENRIK.\nMa varmuudella toivon, herttua Gloster,\nEtt' epäluulosta te selviytte;\nOlette syytön, tuntoni sen sanoo.\n\nGLOSTER.\nKuningas kulta, nyt on vaaranpäivät;\nNyt kunnon polkee ruma vallanhimo,\nJa viha vainoo ihmisrakkautta;\nOn inha juonittelu vallalla,\nJa kohtuus karkoitettu Englannista.\nNuo henkeäni väijyvät, sen tiedän;\nJa kuoloni jos maalle onnen toisi\nJa noiden hirmuvallan lopettaisi,\nNiin mielelläni kuoloon menisin.\nMut tää vain näytelmän on johdanto;\nTuhannet, jotk' ei vielä ouno vaaraa,\nTään julman murhenäytelmän saa päättää.\nBeaufortin säkenöivät verisilmät\nSydämmen kielii ilkeydestä;\nSuffolkin synkkä otsa vihaa kiehuu;\nTerävin kielin purkaa Buckingham\nKateuden taakkaa, jok' on sydämmellään;\nÄkäinen York, mi kuuta tavoittaa,\nJa jonka röyhkää kättä pidättelin,\nVäärällä syytteell' uhkaa henkeäni;\nJa tekin, kuningatar, muiden kanssa,\nSyyditte syyttä herjaa pääni päälle,\nJa innoll' yllytitte ahkeralla\nRakasta valtaherraani mua vastaan.\nNiin, kaikki yhtä juonta olette;\nMa tiesin teidän salakokouksenne,\nJoiss' oli kaupan syytön henkeni.\nVääristä todistajist' ei lie puute,\nJa viekkain vehkein syytä lisätään.\nTodeksi käynee vanha sananlasku:\n\"Jos koiria on, kyll' on kalikoita\".\n\nKARDINAALI.\nKuningas, moista herjaa ei voi sietää.\nJos niitä, jotka suojella teit' aikoo\nSalavihalta ja konnain tikareilta,\nNoin syödään, ivataan ja pilkataan,\nJa syyllisell' on täysi puhevalta,\nNiin jäähtyy into teitä puolustaa.\n\nSUFFOLK.\nHän kuningatart' eikö soimannut\nIvalla, vaikka taidoin peitetyllä,\nEtt' ostetuin hän valamiehin muka\nKukistaa hänet aikoo arvostaan?\n\nKUNINGATAR MARGAREETA.\nHävinneen minä sallin haukkua.\n\nGLOSTER.\nTodemmin sanottu kuin tarkoitettu.\nMa häviän, mut voittajia voi,\nKun väärin pelaavat! Ja hävinneellä\nOn silloin täysi lupa puhua.\n\nBUCKINGHAM.\nSanamme vääntää hän ja aikaa hukkaa. --\nHän teidän vankinne on, kardinaali.\n\nKARDINAALI (muutamille seuralaisille).\nPois hänet viekää; hyvään säilyyn pankaa.\n\nGLOSTER.\nVoi, Henrik, pois näin heität sauvas ennen,\nKuin jalkas vahvat on sua kantamaan.\nSivultas paimen viedään näin, ja sudet\nNyt tappelee, ken ensin sais sun syödä.\nOi, pelkoni ett' oisi aiheeton!\nMut, Henrik hyvä, tuhos lähell' on.\n\n    (Muutamat seuralaiset vievät pois Glosterin.)\n\nKUNINGAS HENRIK.\nTehkää tai jättäkää min parhaaks näette,\nHyvät loordit, niinkuin itse oisin läsnä.\n\nKUNINGATAR MARGAREETA.\nKuin? Aiotteko jättää parlamentin?\n\nKUNINGAS HENRIK.\nNiin, Margareeta; sydän suruun hukkuu,\nSen virrat silmist' alkaa tulvia;\nRuumiini kurjuuden on kahleiss' aivan,\nSill' onko kurjempaa kuin paha mieli?\nAh, setä Humphrey, kunnon, kunnian\nJa arvon kuvan kasvoissasi näen,\nJa sentään, Humphrey hyvä, tulee aika,\nEtt' epäilen ja viekkaaks sua varon.\nMi turman tähti onneas nyt vainoo,\nKun suuret loordit nuo ja kuningatar\nTuhota koittaa syytönt' elämääsi?\nEt heitä koskaan loukannut, et ketään.\nKuin teurastaja raastaa vasikkaa\nVeriseen teurastaloon ja sen sitoo\nJa raukkaa lyö, jos ponnistaa se vastaan,\nNiin hänetkin nuo tunnottomat veivät.\nJa niinkuin emä kirmaisee ja mylvii\nJa katsoo mihin kantamoistaan viedään,\nJa muut' ei voi kuin lastaan ruikuttaa;\nNiin minäi hyvän Humphreyn tilaa suren,\nJa turhaan kyynelöin, ja vesisilmin\nJälkeensä katson, enkä voi hänt' auttaa,\nNiin mahtavat on hällä vihamiehet.\nMa kohtalotaan tahdon itkeä\nJa huudan joka huokaukseltain:\n\"Ken oli petturi? Ei Gloster vain.\" --\n\n                               (Menee.)\n\nKUNINGATAR MARGAREETA.\nHyvät loordit, auringossa sulaa lumi.\nKuin jää on Henrik suuriss' asioissa,\nMut heltyy liian pian; Humphreyn loisto\nLumoaa hänet, niinkuin krokotiilin\nSuruinen voihke pettää matkaajan,\nTai niinkuin kimaltava kirjokäärme\nKukissa kiemuroiden pistää lasta,\nJok' ihaillen sen katsoo kauneutta.\nJos toist' ei ole viisaampaa kuin minä --\nMut omaa älyäni sentään kiitän --\nNiin pian pääsis Gloster maailmasta,\nJa mekin pääsisimme pelostamme.\n\nKARDINAALI.\nHän kuolkoon, valtaviisaus sen vaatii!\nMut siihen vain on tarvis tekosyy;\nHän laillista on tietä tuomittava.\n\nSUFFOLK.\nMinusta tuo ei valtaviisast' oisi:\nKuningas puuhaa hänen puolestaan,\nJa kansa nousee hänen puolestaan;\nJa meillä, paitse epäluuloa,\nVain heikot syyt on hengenrangaistukseen.\n\nYORK.\nSiis ette toivo, että kuolis hän.\n\nSUFFOLK.\nAh, York, ken sitä toivois enemmän?\n\nYORK.\nMut Yorkill' enimmän on siihen syytä. --\nSanokaa, kardinaali, ja te, Suffolk,\nKäs' sydämmellä: eikö oisi yhtä\nAsettaa ahnas kotka vartioimaan\nKanoja nälkäiseltä haukalta\nKuin panna protektoriks herttua Humphrey?\n\nKUNINGATAR MARGAREETA.\nNäin kana-raukat varmaan surman saisi.\n\nSUFFOLK.\nNiin, teidän armonne; siis hulluutt' eikö\nKetusta tehdä lammaskarjan paimen?\nSit' ilkimurhaajaks jos syytettäis,\nNiin sille huono puolustus se oisi,\nEtt' aikomustaan viel' ei täyttänyt.\nEi, kuolkoon se, siks että se on kettu\nJa luonnostaan jo karjan vihollinen,\nEnnenkuin turpaa verenpuna tahraa;\nJa sama Humphreyn suhde kuninkaaseen.\nSit' älkää surko, miten surma tehdään,\nJos pauloin, satimin tai salavehkein,\nValveilla taikka maatessa, se yhtä,\nKun vain hän kuolee; luvallista juonta\nOn kaataa se, jok' ensin käyttää juonta.\n\nKUNINGATAR MARGAREETA.\nPuhut kuin mies, sa ylvään ylvä Suffolk.\n\nSUFFOLK.\nJa mies se on, ken panee tuuman toimeen,\nSill' usein puheet toisin käy kuin aikeet.\nMut, jotta sydän sointuis kielen kanssa, --\nSill' ansiokkaaks katson tämän työn,\nKun sillä turvaan majesteetin hengen, --\nVain käskekää, niin rupeen hälle papiks.\n\nKARDINAALI.\nMut minä hänet kuolleeks soisin, Suffolk,\nEnnenkuin ehditte te papiks tulla.\nSanokaa, että tekoon suostutte,\nNiin kyllä minä teloittajan hankin, --\nNiin arka majesteetin hengest' olen.\n\nSUFFOLK.\nSiis, tuohon käteen! Tekonne on hyvä.\n\nKUNINGATAR MARGAREETA.\nNiin minustakin.\n\nYORK.\n                 Minusta niinikään.\nMe kolme näin kun teemme tuomion,\nNiin vähät siitä, kuka sitä moittii.\n\n    (Sanansaattaja tulee.)\n\nSANANSAATTAJA.\nMa tulen, loordit, suin päin Irlannista;\nOn kapinoitsijoita siellä noussut,\nJotk' engelsmanneja kuin heinää kaataa.\nApuhun, loordit; vimma ehkäiskää,\nParanemattomaks ett' ei käy haava;\nKun tuore on se, voi sit' auttaa vielä.\n\nKARDINAALI.\nSe rikko vaatii joutuin korjaamista.\nKun näin on asiat, niin mikä neuvoks?\n\nYORK.\nSomerset hallitsijaks sinne pannaan.\nNiin onnekasta miestä täytyy käyttää;\nHäll' oli hyvä onni Ranskassa.\n\nSOMERSET.\nJos York, tuo valtataituri, ois ollut\nMun sijassani hallitsijana,\nHän tuskin siell' ois pysynyt niin kauan.\n\nYORK.\nEi, niinkuin sinä, menettääkseen kaikki.\nEnnemmin oisin kuollut ennen aikaa,\nKuin tuonut kotiin sitä häpeää.\nEtt', ollessani siellä, kaikki meni.\nSull' onko edes yhtään naarmuloita?\nKen nahkaans' säästää noin, ei hevin voita.\n\nKUNINGATAR MARGAREETA.\nTuo säen pian raivotuleks yltyy,\nJos poltakset ja tuuli sitä auttaa. --\nSeis, hyvä York! -- vait, rakas Somerset! --\nYork, sinun onnes, hallitsijana,\nOis ehkä ollut huonompi kuin hänen.\n\nYORK.\nHuonompi tyhjää? Häpeään siis kaikki!\n\nSOMERSET.\nJa sinä myös, kun huudat häpeää!\n\nKARDINAALI.\nTe, York, nyt onneanne koitelkaa.\nAseiss' on villit kernit Irlannissa,\nLihoittain maataan verill' Englannin.\nValiojoukko viekää Irlantiin,\nJokunen joka kreivikunnasta;\nKoitelkaa onneanne Irlannissa.\n\nYORK.\nSen teen, jos majesteetti suvaitsee.\n\nSUFFOLK.\nKuningas meille valtuuden on suonut;\nMe mitä päätämme, hän vahvistaa.\nSiis, jalo York, tää toimi ota vastaan.\n\nYORK.\nNo, kyllä; väkeä vain hankkikaa;\nSill'aikaa järjestelen asiani.\n\nSUFFOLK.\nVäestä minä huolta pidän, York.\nMut Humphreyn kavaluuteen palatkaamme,\n\nKARDINAALI.\nHänest' ei enempää; ma häntä hoidan,\nNiin ettei kauemmin hän meitä vaivaa.\nPois lähtekäämme, päivä on jo mennyt.\nLord Suffolk, kahden vielä haastelkaamme.\n\nYORK.\nLord Suffolk, kahden viikon kuluessa\nOdotan joukkojani Bristolissa;\nSielt' aion kuljettaa ne Irlantiin.\n\nSUFFOLK.\nHyvästi kaikki toimitetaan, York.\n\n    (Kaikki menevät, paitsi York.)\n\nYORK.\nNyt mieltäs rohkaise, jos koskaan, York,\nJa epäilykses vaihda päätökseen.\nSe ole, mitä toivot olevasi,\nTai se, mit' olet, tuonen saaliiks anna;\nEi sillä olemisen arvoa.\nAsukoon kalvas pelko alhaisossa.\nEi poveen kuninkaalliseen se sovi.\nKuin kevään kuurot aatos aatost' ajaa,\nJa joka aatos korkeuksiin tähtää.\nAjuni, ahkerampi lukkia,\nVihollisille paulaks ansaa kutoo.\nHyvä, loordit, hyvä! Valtaviisast' oli\nPois minut laittaa suuren joukon kanssa;\nKäärmettä konttaista näin lämmitätte,\nJok' elpyneenä poveen teitä pistää.\nVäkeä tarvitsin, sen teiltä sain;\nSuur' kiitos vain! Mut näin te hullun käteen\nPanitte teräaseen, se on varma.\nSuurt' armeijaa kun Irlannissa ruokin,\nNiin Englannissa nostan mustan myrskyn,\nJok' ihmisiä kymmentuhansin\nPuhaltaa taivaaseen tai helvettiin;\nJa myrsky tää ei riehumasta lakkaa,\nEnnenkuin kultavanne päässäni,\nKuin kirkkaan päivän heloittavat säteet,\nTuon hullun pyörtäjäisen raivon tyyntää.\nJa näille hankkeilleni apuriksi\nVietellyt olen jäykän kentiläisen,\nJohn Caden Ashfordista,\nJohn Mortimerin arvonimellä\nKapinan tekemään, jot' osaa hyvin.\nSen huiman miehen Irlannissa näin,\nKuink' otteli hän kerniläisten kanssa,\nSiks että sääret keihäst' oli täynnä\nKuin piikkisian selkä harjasta;\nKun siitä pelastui, tek' ilmahypyn\nKuin hurja maurilainen tanssija,[5]\nKalistain keihäitään kuin kulkusia.\nPörröisen, viekkaan kernin hahmossa hän\nSeurusti usein vihollisen kanssa,\nJa ilmitulematta palasi\nJa kertoi mulle heidän konnantöistään.\nTuon pirun etulaisekseni teen;\nHänell' on näkö, käynti, puhetapa\nJohn Mortimerin, joka nyt on vainaa.\nNäin kansan mieltä tiedustan, se onko\nYork-suvun vaatimuksiin taipuva.\nJos vangitaan hän, piinapenkkiin pannaan,\nEi mikään kidutus saa hänest' irti,\nEtt' olen minä häntä yllyttänyt.\nJos taas hän menestyy, niin kuin ma luulen,\nNiin tulen voimallani Irlannista\nJa niitän mit' on kylvänyt se konna.\nKun Humphreyn saamme pois, tuon suositun,\nJa Henrik syrjätään, niin kaikk' on mun.\n\n                                (Menee.)\n\n\nToinen kohtaus.\n\n    Bury. Huone kuninkaanlinnassa.\n\n    (Kaksi murhaajaa tulee kiireellä sisään.)\n\n1 MURHAAJA.\nLord Suffolkille riennä kertomaan,\nEtt' tieltä pois on herttua.\n\n2 MURHAAJA.\n                             Mitä teimme?\nOi, ett' ois tekemättä! -- Onko koskaan\nNiin katuvaista nähty?\n\n1 MURHAAJA.\n                       Loordi tulee.\n\n    (Suffolk tulee.)\n\nSUFFOLK.\nNo, miehet, onko toimitettu työ?\n\n1 MURHAAJA.\nOn, hyvä loordi, kuollut on hän.\n\nSUFFOLK.\n                                 Hyvä.\nPois täältä nyt, ja menkää asuntooni.\nTään miehen-työn ma teille palkitsen.\nKoht' ovat täällä kuningas ja päärit.\nMut onko vuode siistitty, ja kaikki\nNiin kuntoon laitettu, kuin määräsin?\n\n1 MURHAAJA.\nOn, armollinen herra.\n\nSUFFOLK.\n                      Pois, pois joutuin!\n\n    (Murhaajat menevät.)\n\n    (Torventoitauksia. Kuningas Henrik, kuningatar Margareeta,\n    kardinaali Beaufort, Somerset, loordeja ja muita tulee.)\n\nKUNINGAS HENRIK.\nSetämme heti tänne kutsukaa!\nTutkimme tänään hänen ylhäisyyttään,\nHän onko syypää, niinkuin väitetään.\n\nSUFFOLK.\nMa heti hänet kutsun, majasteetti.\n\n    (Menee.)\n\nKUNINGAS HENRIK.\nPaikkaanne, herrat! Pyydän, hyvät loordit:\nKovemmin älkää setää kohdelko,\nKuin mitä tositodistusten jälkeen\nJa teoistaan hän syypääks havaitaan.\n\nKUNINGATAR MARGAREETA.\nVarjelkoon taivas, että ilkimielin\nTuomittais syypääks syytön ylimys!\nSuo, Jumal', että voisi puhdistautua!\n\nKUNINGAS HENRIK.\nMargareeta, kiitos! Tuo mua ilahuttaa.\n\n    (Suffolk palaa.)\n\nMitä? Kalvas olet? Miksi vapiset?\nKuink' asiat on, Suffolk? Miss' on setä?\n\nSUFFOLK.\nVuoteessaan kuollut; Gloster kuollut on.\n\nKUNINGATAR MARGAREETA.\nJes' auta!\n\nKARDINAALI.\n           Herran salatuomio! --\nNäin viime yönä unta, että Gloster\nOl' äänetön, ei saanut sanaa suustaan.\n\n    (Kuningas pyörtyy.)\n\nKUNINGATAR MARGAREETA.\nAh! Mitä nyt? -- Kuningas kuolee! Apuun!\n\nSOMERSET.\nKohottakaa, ja puristelkaa nenää.\n\nKUNINGATAR MARGAREETA.\nPois, pian, apuun! -- Henrik, silmäs avaa.\n\nSUFFOLK.\nHän virkoo. -- Rouva hyvä, rauhoittukaa!\n\nKUNINGAS HENRIK.\nOi, suuri Luoja!\n\nKUNINGATAR MARGAREETA.\n                 Kuinka voitte, armo?\n\nSUFFOLK.\nTyyntykää, majesteetti, tyyntykää!\n\nKUNINGAS HENRIK.\nMua Suffolk-herttuako tyynnyttää?\nVastikään mulle kaarneen virttä lauloi,\nJonk' onsi sävel vei mult' elinvoiman,\nJa nytkö peukaloisen sirkutukset\nJa tyhjän rinnan ontto lohdutus\nVois karkoittaa tuon ensin kuullun äänen?\nMakeilla sanoilla sa myrkkys peität.\nPois kätes minusta! Pois, sanon ma!\nSen koskentaa kuin käärmeen kieltä kammon\nPois näkyvistä, kurja sanantuoja!\nSilmissäs julman ylevänä istuu\nMaailman kauhuks murhan hirmuvalta.\nÄlä katso minuun; silmäs haavoittaa. --\nEi, älä mene! -- Tule, basiliski,\nKatseillas syytön katselija tapa!\nMa kuoloss' ilon löydän, elossa\nVain kaksoiskuoleman, kun poiss on Gloster.\n\nKUNINGATAR MARGAREETA.\nMiks Suffolk-herttuaa noin soimaatte?\nVaikk' oli Gloster hälle vihamies,\nKuin kristitty hän tämän surmaa suree.\nJa minä -- vaikka vihamiehet oltiin --\nJos kyynelvedet, tuskan huokaukset,\nVeriset voihkinat sais häneen elon,\nSokeaks silmäni ma itkisin,\nHuokailust' uuveltuisin, liljankalvaaks\nMuuttuisin hiuttavasta voihkinasta,\nJos henkiin voisin Humphreyn herättää.\nEn tiedä, kuin mua mailma tuomitsee;\nOn tietty, ett'ei ystäviä oltu,\nJa kenties mua murhaajaksi luullaan.\nNäin mainettani pahat kielet kalvaa,\nJa hovit häpeääni huutavat.\nSen surmastaan ma saan. Mua onnetonta!\nKuningatar, ja pilkka-kruunu päässä!\n\nKUNINGAS HENRIK.\nVoi, Glosteria säälin; voi, mies-raukkaa!\n\nKUNINGATAR MARGAREETA.\nMua sääli, paljo raukemp' olen minä.\nKuin? Poisko käännyt? Kasvosiko peität?\nEn spitaalinen ole; katso minuun.\nOletko tullut kuuroksi kuin kyy?\nSiis myrkkyinen myös ole, tapa vaimos.\nHumphreynko hauta kaiken lohtus kätkee?\nIlosi siis ei Margareeta ollut!\nHumphreylle patsas laita, sitä palvo,\nJa mun tee kuvastani juomakyltti.\nTään vuoksko olin haaksirikkoon tulla\nJa vastatuuli kahdesti mun ajoi\nEnglannin rannikolta omaan maahan?\nSe oli enne; tuulikin se näytti\nMua varoittavan: karta käärmeen pesää,\nÄl' astu jalkaas tuohon tylyyn maahan!\nMut minä hyvänsuopaa tuulta toruin\nJa häntä, joka vaskiluolasta\nSen irroitti, ja huokua sen käskin\nEnglannin siunattua rantaa kohti\nTai kääntää jylhään luotoon laivan keulan.\nMut Aeolus ei ollut murhamies,\nSen inhan toimen sinulle hän jätti.\nMua aallot vyöryvät ei hukuttaneet,\nNe tiesivät, ett' tyly käytöksesi\nKuivalla maalla vielä kyyneliin\nMun hukuttaisi merta suolaisempiin.\nTerävät luodon suiput hiekkaan peittyi;\nEi tahtoneet mua murskata, ne tiesi\nKovemman vielä kivisydämmesi\nMun täällä linnassasi murskaavan.\nNiin pitkälle kuin liituvuores siinti,\nKun myrsky meidät ajoi rannikolta.\nKannella seisoin raju-ilmassa,\nJa synkeä kun meriusva alkoi\nKärkkäiltä silmiltäni kaihtaa maan,\nJuveelin kalliin otin kaulastani --\nTimanttikehysteisen sydämmen --\nJa heitin maalle päin; sen meri otti,\nNäin, toivoin, sinäi sydämmeni otat.\nSamassa haihtui kaunis Englanti;\nSydäntä silmäin seurata nyt käskin,\nJa himmiks kaukoputkiks niitä sanoin,\nKun rakkaan rannikon ne kadottivat.\nPakotin usein kieltä Suffolkin --\nTuon inhan horjumieles edustajan --\nMua lumomaan, niinkuin Ascanius teki,\nKun Dido-hupsulle hän kaikki kertoi\nIsänsä teot Trojan palon jälkeen!\nMin' enkö ole lumottu kuin Dido?\nJa sinä petollinen kuin Ascanius?\nAh! En voi enää. Kuole, Margareeta!\nNäet, Henrik itkee, kun niin kauan elät.\n\n    (Melua ulkoa. Warwick ja Salisbury tulevat.\n    Kansaa tunkeutuu ovelle.)\n\nWARWICK.\nHuhutaan, majesteetti, että Suffolk\nJa kardinaali Beaufort kavalasti\nOn hyvän herttuan Humphreyn murhanneet.\nNyt kansa, niinkuin hurja mettisparvi,\nJolt' emo vietiin, hyörii sinne tänne\nJa raivossaan ei katso, ketä pistää.\nKapinan hurjan minä asetin,\nSiks kunnes itse saavat toden kuulla.\n\nKUNINGAS HENRIK.\nNiin, liian totta, Warwick, hän on kuollut.\nVaan kuin, sen tietää Herra, eikä Henrik.\nKäy tuonne, tutki kuolleen ruumista\nJa tästä äkkisurmast' ota selvä.\n\nWARWICK.\nSen tahdon tehdä. Sinä, Salisbury,\nSill'aikaa pysy hurjan kansan luona.\n\n    (Warwick menee lisähuoneeseen ja Salisbury vetäytyy syrjään.)\n\nKUNINGAS HENRIK.\nSä, joka kaikki tuomitset, oi, torju,\nPois torju aatos, joka mieleen pyrkii,\nEtt' täss' on väkivallan työtä tehty!\nJos väärää luulen, anna anteeks, Herra!\nSa yksin olet tuomari. Oi, sentään!\nKalpeita huuliaan ma lämmittäisin\nTuhansin suuteloin, ja kasvoilleen\nValaisin suolakyynelt' ulapoittain,\nRakkautta kuuroon korvaan haastaisin,\nJa tunnustaisin kättä tunnotonta;\nMut turhaa nuo ois tyhjät muistiaiset,\nJa kuolleen mullan-kuvan näkeminen\nSe vain mun suruani suurentais.\n\n    (Pariovet sisähuoneeseen avataan, ja Gloster nähdään\n    kuolleena vuoteessaan. Warwick ja muita seisoo ruumiin\n    ympärillä.)\n\nWARWICK.\nKuningas, nähkääs tätä ruumista!\n\nKUNINGAS HENRIK.\nNäen siinä, kuinka hautani on syvä.\nKaikk' onni mainen Humphreyn sielun kanssa\nPakeni pois, ja hänet kun ma näen,\nNiin kuolleena näen oman elämäni.\n\nWARWICK.\nNiin totta, sieluni kuin elää soisi\nSen majesteetin turvissa, jok' otti\nMiehuuden päälleen, meitä pelastaakseen\nIsänsä vihan kirouksesta,\nNiin totta luulen, ett' on väkinäistä\nKuululle tälle herttualle tehty.\n\nSUFFOLK.\nOi, valaa julmaa, vakaan vannottua!\nMut millä Warwick todistaa sen!\n\nWARWICK.\n                                Nähkääs,\nKuink' ehtynyt on veri kasvoihin!\nOlen usein nähnyt luontaisesti kuolleen:\nVeretön on se, kalvas, tuhkanharmaa,\nKun veri kaikki syöksyy sydämmeen,\nJa tämä, kuolon kanssa kamppaillessaan,\nSen avuks ottaa vihollista vastaan.\nKun sydän jäähtyy, jäähtyy myöskin veri,\nJa poskia ei palaa punaamaan.\nMut tuon on kasvot vertyneet ja mustat,\nJa silmät, kuopistansa pullollaan,\nKamalan jäykät on kuin kuristetun,\nSieraimet laajat, tukka sotkuinen,\nJa sormet harillaan, kuin sen, mi painii\nHenkensä kaupall' ylivoimaa vastaan.\nKas, kuink' on hiukset raitiin tarttuneet,\nJa siro parta takkuinen ja pörrö\nKuin myrskyn lakoama viljapelto!\nNiin, murhattu hän täss' on; näistä merkeist'\nOn pieninkin jo todistuksen voipa.\n\nSUFFOLK.\nKen, Warwick, herttuan ois murhannut?\nMinä ja Beaufort häntä vartioimme,\nJa me tok' emme murhaajia liene.\n\nWARWICK.\nOlitte Humphreyn veriviholliset,\nTe kumpikin, ja tekö vartioiksi?\nHän varmaan ystäväin ei hoidoss' ollut,\nJa vihamiehen saikin, niinkuin nähdään.\n\nKUNINGATAR MARGAREETA.\nSiis epäilette näitä loordeja\nGlosterin äkkisurmaan vikapäiksi?\n\nWARWICK.\nKen näkee hiehon veriin kuolleena.\nJa teurastajan kirveinensä läsnä,\nEpäilee heti, että tuo sen tappoi.\nKen tapaa teiren haukan pesässä,\nAavistaa heti, kuink' on lintu kuollut,\nVaikk' onkin haukan nokka veretön.\nNiin epäiltävä tääkin murhenäytös.\n\nKUNINGATAR MARGAREETA.\nSuffolkko teurastaja? Miss' on veitsi?\nBeaufortko haukka? Miss' on haukan kynnet?\n\nSUFFOLK.\nEi veistä mulla, nukkuvien surmaks,\nVain koston miekka, rauhan ruostuttama;\nSen kirkastan tuon herjan sydämmessä,\nMi minuun painaa murhan verileiman.\nSano, jos tohdit, ylvä Warwick-herra,\nEtt' olen herttua Humphreyn kuoloon syypää!\n\n    (Kardinaali, Somerset y.m. tulee.)\n\nWARWICK.\nSen Warwick tohtii, minkä Suffolk tohtii.\n\nKUNINGATAR MARGAREETA.\nEi suistaa tohdi kieltään solvaavaa\nEik' ylpeätä herjamieltään heittää,\nVaikk' uhkais Suffolk häntä tuhannesti.\n\nWARWICK.\nVait, rouva, kunnioittaen sen sanon.\nJokainen sana hänen edukseen\nSe kuninkaallist' arvoanne tahraa.\n\nSUFFOLK.\nSa tomppeli ja tollo loordiksi!\nJos koskaan vaimo petti miestänsä,\nNiin saastaisessa vuoteessaan sun äitis\nSyleili moukkaa typerää ja siten\nIstutti jaloon runkoon maatis-oksan.\nSen oksan sinä olet hedelmä,\nEtk' ylevätä Nevillen kantaa.\n\nWARWICK.\nJos ei sua verivelkas varjeleisi,\nJa jos en palkkaa riistäis pyöveliltä,\nNäin säästäis sulta sadat häpeät;\nLäsn'olo kuninkaan jos ei mua sitois,\nNiin, kurja konna, polvillasi saisit\nPuheesi pyytää anteeksi ja myöntää\nEtt' omaa äitiäsi tarkoitit,\nJa itse että äpäränä synnyit;\nJa anteekspyyntös jälkeen, pelkuri,\nSa palkkas saisit, saisit hornaan mennä,\nKatala, joka nukkuvain juot verta.\n\nSUFFOLK.\nSinusta valveilla ma verta lasken,\nJos lähteä nyt tohdit kanssani.\n\nWARWICK.\nNo, tule heti, tai sun täältä raastan!\nVaikk' olet halpa, kanssas ottelen;\nNäin Humphreyn haamulle teen palveluksen.\n\n    (Suffolk ja Warwick menevät.)\n\nKUNINGAS HENRIK.\nOn puhdas sydän paras panssari;\nMies hurskas kolmasti on varustettu;\nMut alaston, vaikk' yltään aseiss' ois,\nSe mies on, jonka tunnon tahraa vääryys.\n\n    (Melua kuuluu ulkoa.)\n\nKUNINGATAR MARGAREETA.\nHaa! Mitä melua?\n\n    (Suffolk ja Warwick palaavat, miekat paljastettuina.)\n\nKUNINGAS HENRIK.\n                 No, mitä, loordit?\nMeidänko nähden paljastatte täällä\nVihaista miekkaa? Mikä rohkeus!\nMit' äänekästä meteliä tämä?\n\nSUFFOLK.\nKavala Warwick Buryn miesten kanssa\nMua miekoin ahdistavat, majesteetti.\n\n    (Kansanjoukko meluaa ulkona. Salisbury palaa.)\n\nSALISBURY (ulkona olevalle kansalle).\nSeis! Kuninkaalle kerron pyyntönne. --\nNäin, herra, sanoa mun kansa käskee:\nJos Suffolk ei saa heti surmaansa,\nTai häntä Englannist' ei karkoiteta,\nNiin linnastanne riistävät he hänet\nJa vitkaan kiduttavat kuolemaan.\nSanovat, että hyvän Humphrey-herttuan\nHän surmas; sanovat myös pelkäävänsä,\nEtt' ehkä majesteetinkin hän surmaa.\nSiis rakkkaast' alamaisen innosta, --\nEi uhkan halust', eikä niskoittelun,\nIkäänkuin vastustaa teit' aikoisivat, --\nHe hänen karkoitustaan vaativat.\nSanovat, hengestänne huolehtien,\nEtt', armonne jos tahtois nukkua\nJa käskis, ettei häiritä sais teitä\nVihan tai hengenmenon uhalla,\nNiin, tästä kiellostanne huolimatta,\nJos näkisivät kyyn, mi hankokielin\nPujahtais salaa majesteetin päälle,\nOlisi pakko teidät herättää,\nNiin ettei vaarallista unen härmää\nTuo surmamato iki-uneks muuttais.\nSiis kiellon uhallakin aikovat,\nJos tahdotte tai ette, teitä kaita\nMoisilta käärmeiltä kuin viekas Suffolk,\nJonk' onneton ja myrkyllinen pisto\nSetänne hengen salaa vei, jok' oli\nTuhansin kerroin häntä arvokkaampi.\n\nKANSA (ulkona).\nKuninkaan vastaus, lord Salisbury!\n\nSUFFOLK.\nKyll' uskon, että raaka roskajoukko\nVoi moisen sanan kuninkaalle laittaa;\nVaan te, mylord, sen asioita käytte\nVain loistaaksenne puhetaidollanne.\nMut muuta kunniaa ei Salisbury saanut,\nKuin sen vain, että luona kuninkaan\nKävi padanpaikkurien lähettinä.\n\nKANSA (ulkoa).\nKuninkaan vastaus, taikka sisäänmeno!\n\nKUNINGAS HENRIK.\nSalisbury, sana viekää, että heitä\nHellästä huolenpidostaan ma kiitän,\nJa vaikk'ei mua kehoittaneet oiskaan,\nNiin tehdä aion mitä vaativat.\nSuffolkist' olen totisesti aina\nTuhoa kruunulleni aavistanut.\nSiis vannon nyt sen majesteetin kautta,\nJonk' olen halpa edustaja vain:\nHän kauemmin kuin kolme päivää älköön\nTät' ilmaa saastuttako hengellään,\nJos elää tahtoo!\n\nKUNINGATAR MARGAREETA.\n                 Rukoilen tuon hyvän.\nSuffolkin puolesta.\n\nKUNINGAS HENRIK.\n                    Et ole hyvä,\nJos Suffolkia sanot hyväksi.\nVait, sanon; hänen puolestaan jos puhut,\nNiin vihaani vain lisäät. Sanassani\nJo yksin sanotussa pysyisin;\nMut kun sen vannoin, on se järkkymätön. --\nJos kolmen päivän päästä sinut nähdään\nMaatilkulla mun hallitsemallani,\nNiin mailma henkes lunnaiksi ei riitä. --\nTule, Warwick, hyvä Warwick, tule mukaan!\nMinull' on suurta sulle ilmaistavaa.\n\n    (Kuningas Henrik, Warwick, loordit y.m. menevät.)\n\nKUNINGATAR MARGAREETA.\nTuho ja tuska teitä seuratkoon!\nSydämmen katkeruus ja karvas piina\nNe olkoot teidän seurakumppaninne!\nOlette kaksi, piru kolmas olkoon!\nVäijyilköön teitä kolminainen kosto!\n\nSUFFOLK.\nPois, hyvä kuningatar, sadatukset!\nNyt raskaan eron Suffolk sinust' ottaa.\n\nKUNINGATAR MARGAREETA.\nHyi, arka akka, hellä raukka, sinä!\nKirota vihamiestäs etkö tohdi?\n\nSUFFOLK.\nKirotut nuo! Miks heitä sadattaisin?\nJos kirous tappaa vois kuin peikon parku,\nNiin keksisin niin häijyt myrkkysanat,\nNiin karvaat, karkeat ja kauhistavat,\nHammasten kirskeell' esiin käristetyt\nJa paatunutta vihaa yhtä täynnä\nKuin kalvas kateus inhass' onkalossaan.\nKiivaudest' änkyttäisi kieleni;\nKuin piitä iskein silmä säkenöisi;\nHivukset törröttäis kuin mielipuolen;\nNiin, joka jäsen sadattais ja kirois.\nMult' ihan sydän särkyis, jos en saisi\nSadattaa heitä. Myrkky juomans' olkoon!\nVihava sappi hienoin herkkunsa!\nSypressimetsä armain siimeksensä!\nSuloisin silmänruoka basiliskit!\nVienoinkin kosketus kuin käärmeenpisto!\nKyyt sihisevät soittokuntanaan,\nJa säistäjinä turman-huuhkain kuoro!\nKaikk' ilkikauhut mustan helvetin --\n\nKUNINGATAR MARGAREETA.\nRakas Suffolk, tyynny; itseäs vain kiusaat.\nKirosi nuo -- kuin peilist' aurinko\nTai liika panos pyssyssä -- ne taappäin\nVain ponnahtaa ja itseäsi kohtaa.\n\nSUFFOLK.\nKirota käskit; nytkö käsket jättää?\nNyt, kautta maan, jost' olen karkoitettu!\nKirota voisin koko talvis-yön,\nVaikk' alastonna vuoren huipull' oisin,\nMiss' ei suo kylmän viima ruohon nousta,\nJa pitää kaikki hetken leikkinä.\n\nKUNINGATAR MARGAREETA.\nOi, pyydän, tyynny! Mulle kätes anna,\nSit' että huolivesin kostuttaisin.\nPaikasta tuosta älköön taivaan sade\nSuruni muistoksia haihduttako!\n\n    (Suutelee hänen kättään.)\n\nTuo muisku kätees painukoon, ett' aina\nNää huulet muistaisit, jotk' ovat sulle\nTuhannet huokaukset huokuneet!\nNyt mene, tuskan että tuta saisin;\nTääll' ollessasi vain sit' aavistan\nKuin kylläinen, jok' ajattelee nälkää.\nTakaisin kutsun sun, tai minut myöskin\nMaanpakoon syöskööt; ja maanpaossa\nMa olenkin, jos sinust' olen erin.\nPois! Vaiti! Pois, pois, pois! -- Oi, älä vielä!\nKaks tuomittua ystävää näin erii\nTuhansin suuteloin ja jäähyväisin,\nMi sadasti on raskaampaa kuin kuolo.\nHyvästi! Hyväst' elämä ja Suffolk!\n\nSUFFOLK.\nNäin kymmenesti maasta karkoitettu\nOn Suffolk parka: kerta kuninkaan,\nJa kolme kertaa kolme sinun kauttas.\nEn maata sure, sun vain pois kun saisin;\nOn kyllin väkirikas erämaa,\nJos sun on taivaallinen seuras mulla;\nMiss' olet sinä, siell' on itse mailma\nJa mailman riemut; missä et sin' ole,\nSiell' erämaa on. Enempää en jaksa. --\nOi, elä sinä, elost' iloitse;\nMun iloni on, että sinä elät.\n\n    (Vaux tulee.)\n\nKUNINGATAR MARGAREETA.\nMihinkä Vaux'lla kiire? Mitä tiedät?\n\nVAUX.\nVain ilmoittaisin kuninkaalle, ett' on\nJuur' kuolemaisillansa kardinaali:\nÄkisti kääntynyt on kovaan tautiin,\nTuijottaa, läähöttää ja ilmaa haukkoo,\nMaan kiroo lapsia ja Luojaa herjaa.\nVälistä puhuu, niinkuin Humphreyn haamu\nOis vieress' aivan; huutaa kuningasta,\nPatjalleen kuiskaa, niinkuin tälle kuiskais\nSydämmen raskaan salaisuuksia.\nJa ilmoittamaan tulin kuninkaalle,\nEtt' ihan nyt hän häntä ääneen huusi.\n\nKUNINGATAR MARGAREETA.\nVie surusanomasi kuninkaalle.\n\n    (Vaux menee.)\n\nVoi inhaa ikää! tuskan sanomaa!\nVaan miksi kurjaa hetken hukkaa itken,\nSuffolkin unhottaen, kalleuteni?\nMiks en ma sure sua yksin, Suffolk,\nJa suvituulen kanssa kilpaa itke?\nSe maata kastaa; minä suruani.\nPois joutuin! Tulossa on kuningas;\nJos luotani sun tapaa, vie sun surma.\n\nSUFFOLK.\nEn elää voi, jos sinust' eriän;\nJa kuolema sun luonas mit' ois muuta\nKuin vieno uinahdus sun sylissäsi?\nTäss' ilmaan henkeni ma huokuisin\nNiin hiljaa, tuskatta kuin imulapsi,\nJok', äidin nänni suussa, kuoloon vaipuu.\nMut, sinust' erin, sinua kuin hullu\nHuutaisin ummistamaan silmäni\nJa huulillasi suuni sulkemaan.\nNiin sielun lennossaan sa pidättäisit,\nTai sinun ruumiisees sen huokuisin;\nElysiumiss' eläisi se silloin.\nSun luonas kuolo oisi leikki-kuolo,\nMut sinust' erin tuskan kidutus.\nOi, suo mun jäädä, tulkoon mitä tulkoon!\n\nKUNINGATAR MARGAREETA.\nPois! Vaikk' on ero niinkuin poltinrauta,\nNiin kuolettavaan haavaan on se tarpeen.\nPois Ranskaan, Suffolk! Mulle kirjoita;\nJos missä mailman sopess' oletkaan,\nNiin mull' on Iris, joka sinut löytää.\n\nSUFFOLK.\nMa menen.\n\nKUNINGATAR MARGAREETA.\n          Ota sydämmeni myötä.\n\nSUFFOLK.\nJuveeli kurjimmassa lippaassa,\nMik' arvokalun kätkenyt on koskaan.\nKuin laiva särkynyt, nyt eritään:\nTää mun on kuolintieni.\n\nKUNINGATAR MARGAREETA.\n                        Minun tää.\n\n    (Menevät eri taholle kumpikin.)\n\n\nKolmas kohtaus.\n\n    Lontoo. Kardinaali Beaufortin makuuhuone.\n\n    (Kuningas Henrik, Salisbury, Warwick y.m. tulevat.\n    Kardinaali makaa vuoteessaan, palvelijoita seisoo\n    vuoteen vieressä.)\n\nKUNINGAS HENRIK.\nKuin voit sa, Beaufort? Puhu kuninkaalles.\n\nKARDINAALI.\nJos kalma olet, Englannin saat aarteet,\nJoll' ostaa toisen voit sa moisen saaren,\nJos mun vain annat elää tuskitta.\n\nKUNINGAS HENRIK.\nOi, mikä merkki huonon elämän,\nKun noin on kauhistava tuonen tulo!\n\nWARWICK.\nSe kuningas on, joka puhuu, Beaufort.\n\nKARDINAALI.\nJos mieli, viekää minut oikeuteen.\nHän kuoli vuoteessansa: missäs muuten?\nPakottaa voinko ihmist' elämään? --\nOi, laatkaa rääkkäämästä! Tunnustan. --\nTaas elossako? Näyttäkää, miss' on:\nTuhannen puntaa, jos saan hänet nähdä! --\nEi silmiä! Ne soaissut on multa.\nOi, silittäkää hiukset! Pystyss' on ne\nKuin tymäpuikot, joihin sieluni\nTakeltuu siivet. Tuokaa juotavaa!\nSanokaa rohtoherralle, ett' antaa\nSen tuiman myrkyn, jonka hältä ostin.\n\nKUNINGAS HENRIK.\nOi, ikihallitsija taivasten,\nLuo armon katse tuohon onnettomaan!\nPois aja tunkeileva vihollinen,\nJok' ahdistaa tuon raukan sielua!\nPovestaan huuhdo musta epätoivo!\n\nWARWICK.\nKas, kuinka kuolontuska muodon murtaa!\n\nSALISBURY.\nHänt' älä häiri; rauhass' eritköön.\n\nKUNINGAS HENRIK.\nSielulleen rauha, jos niin Herra tahtoo! --\nJos taivast' ajattelet, kardinaali,\nNiin kättä nosta, anna toivon merkki. --\nEi merkkiä! Hän kuolee. Armo hälle!\n\nWARWICK.\nHirmuista elämätä todistaa\nNoin julma kuolo.\n\nKUNINGAS HENRIK.\n                  Älkää tuomitko;\nMe syntisiä kaikki olemme. --\nHält' ummistakaa silmät; uudin eteen!\nJa kaikki hartauteen vaipukaamme.\n\n                       (Menevät.)\n\n\n\n\nNELJÄS NÄYTÖS.\n\n\nEnsimmäinen kohtaus.\n\n    Kent. Merenrannikko lähellä Doveria.\n\n    (Laukauksia kuulun mereltä. Sen jälkeen astuu venheestä\n    maalle merikapteeni, perämies ja alaperämies, Valter Mereinen\n    ynnä muita; niiden joukossa Suffolk valepukuisena, ja muita\n    ylimyksiä vankeina.)\n\nKAPTEENI.\nOn kailava ja arka päivä-lörppä\nJo meren helmaan hiipinyt, ja sudet\nNyt ulvonnallaan herättävät kaakit,\nJotk' yötä murheen-synkkää hinaavat\nJa veltot lerppasiipens' yli hautain\nLevittelevät, kidast' usmaisesta\nTympäävää pimeytt' ilmaan huokuen.\nNyt anastetun laivan miehet tuokaa;\nSill' aikaa särkällä kun ankkuroimme,\nHe tässä lunastakoot henkensä\nTai verin särkän hiekkaa kirjavoitkoot.\nTuon vangin sulle annan, perämies; --\nJa, sinä, alaperämies, saat tämän; --\nJa tuo (osoittaen Suffolkia) on, Valter Mereinen, sun osas.\n\n1 YLIMYS.\nPerämies, mitä lunnaiks vaadit? sano.\n\nPERÄMIES.\nTuhannen kruunuako tai kaula poikki!\n\nALAPERÄMIES.\nTe saatte saman antaa -- taikka päänne.\n\nKAPTEENI.\nTuhannen kruunuako Teistä liikaa,\nJa sentään käytte ylimyksistä? --\nPää poikki konnain! -- Kuolla teidän täytyy.\nEi niiden päitä, jotka meiltä kaatui,\nNoin turhan turha rahamäärä korvaa.\n\n1 YLIMYS.\nMa maksan sen, kun säästät henkeni.\n\n2 YLIMYS.\nJa minä myös; ja heti tilaan rahat.\n\nMEREINEN.\nKun iskin laivaan, meni multa silmä;\n(Suffolkille) Ja siitä kostoksi sun täytyy kuolla,\nJa noiden myös, jos minä päättää saan.\n\nSUFFOLK.\nYlimys olen: täss' on Yrjön-risti;\nSa vaadi mitä vain, ma kaikki maksan.\n\nMEREINEN.\nJa minä myöskin olen ylimys;\nNimeni Valter Mereinen. No, mitä?\nMiks tuijottelet? Kuolemaako pelkäät?\n\nSUFFOLK.\nNimeäs pelkään, siin' on kuolon sointaa.\nMinulle tietäjä on ennustanut\nMereiseen hätään että hukkuisin.\nMut verenhimos älköön tästä nousko;\nNimes' on, oikein ääntäin, Merinen.\n\nMEREINEN.\nMereinen taikka Merinen, yks kaikki!\nNimeemme viel' ei tahraa ole jäänyt,\nJot' ei ois siitä miekoin pesty pois.\nSiis kostollani jos ma kauppaa hieron,\nNiin miekka multa murskatkaa ja kilpi,\nJa pelkuriksi minut huutakaa.\n\n    (Iskee kiinni Suffolkiin.)\n\nSUFFOLK.\nSeis, Mereinen, sun vankisi on prinssi,\nSuffolkin herttua, William de la Poole.\n\nMEREINEN.\nSuffolkin herttuako ryysyissä?\n\nSUFFOLK.\nNiin, mut nää ryysyt herttuaan ei kuulu;\nZeus valepuvuss' oli, miks en minä?\n\nKAPTEENI.\nMut Zeus ei surmaans' saanut kuin nyt sinä.\n\nSUFFOLK.\nKatala moukka, kuninkaan ei verta,\nEi Lancasterin arvokasta verta\nSaa moinen tallirenki vuodattaa.\nSuutelit kättäin, jalustinta pidit,\nLakitta juoksit juhdan vieressä,\nPään nyökkäyksestä jo autuaana.\nMua maljain ääress' usein palvelit,\nNuoleksit tähteitä, ja pöydän luona\nMatelit polvillas, kun atrioin\nMa kuningatar Margareetan kanssa.\nSa tuota muistele ja harjas laske,\nJa ajatonta röyhkeyttäs hilli.\nSa usein seisoit eteisessäni\nJa nöyräst' odottelit tuloani.\nTää käsi usein on sua suositellut,\nJa nyt se tukkii sulta riettaan suun.\n\nMEREINEN.\nKapteeni, pistänkö ma tuota konnaa?\n\nKAPTEENI.\nJahk' ensin minä häntä sanoin pistän,\nNiinkuin hän mua pisti.\n\nSUFFOLK.\n                        Halpa orja,\nSanas on tylsät niinkuin sinä itse.\n\nKAPTEENI.\nPois viekää tuo ja isonveneen laitaan\nPää katkaiskaa.\n\nSUFFOLK.\n                Siin' omas uskallat.\n\nKAPTEENI.\nNiin, Poole.\n\nSUFFOLK.\n             Poole?\n\nKAPTEENI.\nPoole, puolherra, rupaherra,\nLika ja loka, jonka saasta sokaa\nEnglannin hopeaisen juomalähteen.\nNyt tukin ammottavan suusi tuon,\nJok' ahminut on valtakunnan aarteet;\nTomua suudella saa huules, jotk' on\nKuningatarta suudelleet; ja sinä,\nJok' ilkuit hyvän Humphrey-herttuan surmaa,\nNyt suotta irjut tunnotonta tuulta,\nJok' ivaten sua viuhuu vasten naamaa.\nVihille mene hornan noitain kanssa,\nSiks että valtaherralle sa naitit\nTyttären halvan kuninkaan, mi vailla\nOn maata, kruunua ja alamaista.\nSa pirun-taidollasi suureks kasvoit\nKuin vallan-ahnas Sulla, herkutellen\nEmosi sydänveren pisaroilla.\nAnjoun ja Mainen Ranskalle sa möit;\nSun tauttas ynseät normannit meitä\nEi kutsu herroikseen; ja Picardie\nVoutimme tappoi, linnat vei, ja miehet\nVerisnä, ryysyisinä kotiin laittoi.\nYlevä Warwick ja Nevilit, jotka\nEi koskaan suotta miekkaa paljastaneet,\nVihasta sinuun, säilään tarttuvat;\nYork-suku -- jonka hallinnosta syöksi\nKuninkaan viattoman halpa murha\nJa kopea ja röyhkä hirmuvalta --\nKostosta palaa; lipuiss' ylväissä\nPilkoittaa pilven piilost' aurinkomme,[6]\nJa alla seisoo: _nubibus invitis_.\nAseissa kansa täällä Kentiss' on,\nJa päätteeks häpeä ja mieronköyhyys\nOn kuninkaamme linnaan hiipinyt;\nSun syysi kaikki. -- Pois! -- Pois hänet viekää.\n\nSUFFOLK.\nJosp' oisin Jumala, ja salamoilla\nNuo kehnot orjat murskata jos saisin!\nVähällään kurja pöyhkeilee; tuo konna.\nVain purren päällikkö, on uhkaavampi\nKuin Bargulus,[7] Illyrian merirosvo.\nEi kotkain verta ime kuhnurit,\nVain mehiläisten pesiä ne ryöstää.\nOn mahdotonta, että minut surmais\nMokoma halpa palkkamies kuin sinä.\nEi nosta sanas katumaa, vaan vihaa.\nKuningatar mun Ranskaan lähetti;\nMa vaadin, että joutuin viet mun sinne.\n\nKAPTEENI.\nMereinen! --\n\nMEREINEN.\nPois, Suffolk, minä kuolemaan sun vien.\n\nSUFFOLK.\n_Gelidus timor occupat artus_: -- sua pelkään.\n\nMEREINEN.\nJa syystä pelkäät, sen saat kohta nähdä.\nNo, joko poiss' on miehuus? Joko taivut?\n\n1 YLIMYS.\nRukoile, Suffolk, puhu kauniisti.\n\nSUFFOLK.\nSuffolkin vallaskiel' on tyly, tuima,\nSe voi vain käskeä, ei kerjätä.\nPois se, ett' alamaisin rukouksin\nMa mokomia kunnioisin! Ennen\nPanisin pääni mestauspölkylle,\nKuin polveani muille notkistaisin\nKuin jumalalleni ja kuninkaalle;\nNiin, ennen pääni veripuussa keikkuu,\nKuin halvan orjan eessä paljastuu.\nPelosta tosi-aateli on vapaa:\nEnemmän kestän, kuin sa tehdä tohdit!\n\nKAPTEENI.\nPois hänet vie, ja tuki hältä suu.\n\nSUFFOLK.\nSoturit, näyttäkää nyt julmuutenne,\nEtt' ikikuuluks tulis kuolemani. --\nSaa konnilt' usein suuret miehet surman:\nNiin roomalainen miekkailija-orja\nHyvän tappoi Tullion; äpärä Brutus\nCaesarin surmas; villi saarikansa\nPompejon; rosvot murhaa Suffolkin.\n\n    (Suffolk menee Mereisen ja muiden kanssa.)\n\nKAPTEENI.\nNyt niistä, joiden lunnaat määräsimme,\nSaa toinen mennä, niin on tahtomme;\nTe tulkaa siis, ja tuo saa lähteä.\n\n    (Kaikki menevät, paitsi ensimmäinen ylimys.)\n    (Mereinen palaa, kantaen Suffolkin ruumista.)\n\nMEREINEN.\nTuoss' olkoon pää ja ruumis, siksi kuin\nNe kuningatar, lemmikkinsä, hautaa.\n\n                           (Menee.)\n\nI YLIMYS.\nOi, veristä ja julmaa näytelmää!\nTuon ruumiin kuninkaalle viedä tahdon.\nJos hän ei kosta, kostaa ystävät\nJa kuningatar, joka häntä lempi.\n\n          (Kantaa pois ruumiin.)\n\n\nToinen kohtaus.\n\n    Blackheath.\n\n    (Yrjö Bevis ja Juho Holland tulevat.)\n\nYRJÖ.\nKas niin, hanki nyt miekka itsellesi, vaikka puusta tehty; he ovat jo\nkaksi päivää olleet jalkeilla.\n\nJUHO.\nSitä tarpeellisempi heille, että pääsevät lepoon.\n\nYRJÖ.\nTiedäppäs, että Jack Cade, verkakankuri, aikoo siistitä yhteiskuntaa,\nja kääntää ja uudelleen sitä nukittaa.\n\nJUHO.\nSe onkin tarpeellista, sillä se alkaa jo olla nukkavieru. Sen totta\nsanon, että täällä Englannissa ei ole ollut mitään rattoa, sitten kuin\naateliset rupesivat nousemaan.\n\nYRJÖ.\nOi, surkeita aikoja! Käsityöläisten kuntoon ei panna mitään arvoa.\n\nJUHO.\nAateli pitää häpeänä kantaa etunahkaa.\n\nYRJÖ.\nJa mikä vielä pahempaa: kuninkaan neuvosmiehet eivät ole hyviä\ntyömiehiä.\n\nJUHO.\nNiin oikein, ja kuitenkin sanotaan kirjassa: \"tee työtä ammatissasi\",\njoka merkitsee sitä, että hallitusmiesten pitää olla työmiehiä; ja siis\npitäisi meidän olla hallitusmiehinä.\n\nYRJÖ.\nOksaan osattu! Ei ole parempaa kelpo sydämmen tunnusmerkkiä kuin kova\nkäsi.\n\nJUHO.\nNäen heidät, näen heidät! Siinä on Bestin poika, nahkuri\nWinghamista, --\n\nYRJÖ.\nHän saa vihollistemme nahat, tehdäkseen niistä koirannahkaa.\n\nJUHO.\nJa Dick, teurastaja, --\n\nYRJÖ.\nNo, silloin sitä syntiä nuijataan otsaan kuin härkää ja vääryydeltä\nleikataan kurkku kuin vasikalta.\n\nJUHO.\nJa Smith, kankuri, --\n\nYRJÖ.\n_Argo_, niiden elämänlanka on kehrätty.\n\nJUHO.\nTulkaa, lyöttäytykäämme noiden seuraan.\n\n    (Rummunpärrytystä. Cade, Dick teurastaja,\n    Smith kankuri ja suuri joukko muita tulee.)\n\nCADE.\nMe, John Cade, siksi kutsuttu luulotellun isämme mukaan, -- sillä\nvihollistemme pitää kaatua maahan meidän eteemme, -- hengen\nkutsumuksesta kutsuttu kukistamaan kuninkaita ja ruhtinaita -- vaadimme\nhiljaisuutta!\n\nDICK.\nHiljaa!\n\nCADE.\nIsäni oli Mortimereja, --\n\nDICK (syrjään).\nHän oli kunnon mies ja hyvä muurari.\n\nCADE.\nÄitini oli Plantageneteja, --\n\nDICK (syrjään).\nTunsin hänet hyvin, hän oli lastenämmä.\n\nCADE.\nVaimoni oli Lacyn sukua.\n\nDICK (syrjään).\nNiin tosiaankin, hän oli kulkukauppiaan tytär ja myyskenteli lasia.\n\nSMITH (syrjään).\nMutta nyt, kun ei enää jaksa reppua kantaa, on hän ruvennut\nkotipyykkäriksi.\n\nCADE.\nNiinmuodoin olen minä kunniakkaasta huoneesta.\n\nDICK (syrjään).\nNiin, totisesti, sillä paljas maa on kunniakas paikka, ja siinä hän\nsyntyi, pensaan takana; sillä hänen isällään ei ollut muuta huonetta\nkuin tyrmä.\n\nCADE.\nMieltä minussa on.\n\nSMITH (syrjään).\nNiin kyllä, mieltä sitä kerjätessäkin tarvitaan.\n\nCADE.\nPaljon minä voin kestää.\n\nDICK (syrjään).\nSiitäkös puhettakaan; olen nähnyt häntä piiskattavan kolmena\nmarkkinapäivänä perätysten.\n\nCADE.\nEn pelkää miekkaa enkä tulta.\n\nSMITH (syrjään).\nMiekkaa hänen ei tarvis pelätä, sillä hänen takissaan ei ole pistämän\npaikkaa.\n\nDICK (syrjään).\nMutta tulta hänen tulisi pelätä, sillä hänellä on kädessä poltinmerkki\nlampaan varkaudesta,\n\nCADE.\nOlkaa siis urhoollisia, sillä päällikkönne on urhoollinen ja lupaa\npanna toimeen parannuksia. Englannissa pitää saada vastedes ostaa\nseitsemän puolen-pennin sämpylää yhdellä pennillä; kolmen korttelin\nkannun pitää vetää kymmenen korttelia; ja kaljaa ei saa juoda, se on\nkuolemanrikos. Kaikki valtakunnassa tulee olla yhteistä,[8] ja minun\nparaatihevoseni pitää käydä Cheapsidessä laitumella. Ja kun minä tulen\nkuninkaaksi, -- ja kuninkaaksi minä tulen. --\n\nKAIKKI.\nJumala varjelkoon teidän majesteettianne!\n\nCADE.\nKiitoksia vain, hyvät kansalaiset! -- niin ei enää tarvita mitään\nrahaa, sillä kaikki saavat syödä ja juoda minun kustannuksellani; ja\nminä puetan kaikki samaan pukuun, niin että he olisivat yksimieliset\nkuin veljekset ja kunnioittaisivat minua herranaan.\n\nDICK.\nEnsi työksi tapamme kaikki lakiherrat.\n\nCADE.\nNo, senhän minä aionkin tehdä. Eikö ole surkuteltavaa, että viattoman\nlampaan nahasta tehdään pergamenttia; joka pergamentti, kun sitä vähän\ntöhritään, voi tehdä lopun ihmisestä. Sanotaan, että mehiläiset\npistävät; mutta minä sanon, että mehiläisten vaha sen tekee, sillä\nyhden ainoan kerran olen pannut sinettini paperiin, ja siitä asti en\nole hetkeäkään ollut omassa nahassani. Mitä nyt? Kuka se siellä?\n\n    (Muutamia tulee, tuoden mukanaan Chathamin kirjurin.)\n\nSMITH.\nChathamin kirjuri; hän osaa kirjoittaa ja lukea ja laskea.\n\nCADE.\nOi, inhottavaa!\n\nSMITH.\nMe tapasimme hänen korjaamassa oppilaittensa kirjoituksia.\n\nCADE.\nSekös vasta konna!\n\nSMITH.\nHänellä on taskussa kirja, jossa on punaisia puustaveita.\n\nCADE.\nMutta hänpäs on oikea velho.\n\nSMITH.\nHän osaa laittaa supliikkeja ja kirjoittaa virkakirjoitusta.\n\nCADE.\nIkävä seikka: se mies on, totta vieköön, kunnon mies; hän ei saa\nkuolla, jos vain en häntä syylliseksi löydä. -- Tule tänne, mies,\ntahdon sinua tutkia. Mikä on nimesi?\n\nKIRJURI.\nEmanuel.\n\nDICK.\nNiin ruukataan kirjoittaa julkisten kuulutusten otsaan. -- Sinun tulee\nkäymään hullusti.\n\nCADE.\nAnna sinä minun puhua. -- Ruukaatko itse kirjoittaa nimesi, vai\nkäytätkö puumerkkiä, niinkuin muut kunnialliset arki-ihmiset?\n\nKIRJURI.\nOlen, Jumalan kiitos, saanut niin hyvän kasvatuksen, että osaan\nkirjoittaa nimeni.\n\nKAIKKI.\nHän on tunnustanut; viekää pois hänet! Hän on konna ja petturi.\n\nCADE.\nViekää pois hänet, sanon minä! Hirttäkää hänet, kynä ja mustepullo\nkaulassa.\n\n    (Kirjuri viedään pois.)\n\n    (Mikko tulee.)\n\nMIKKO. Missä on ylipäällikkömme?\n\nCADE.\nTässä minä olen, sinä alasälli.\n\nMIKKO.\nPakoon, pakoon, pakoon! Sir Humphrey Stafford ja hänen veljensä ovat\nkuninkaan sotavoiman kanssa aivan lähellä.\n\nCADE.\nSeis, konna, seis, tai hakkaan sinut maahan! Hänpäs tulee tekemisiin\nmiehen kanssa, joka on yhtä hyvä kuin hän itse. Eihän hän ole muuta\nkuin ritari, vai mitä?\n\nMIKKO.\nEi.\n\nCADE.\nTullakseni hänen vertaisekseen, tahdon lyödä itseni ritariksi heti\npaikalla. (Polvistuu.) Nouse, sir John Mortimer! Ja nyt hänen\nkimppuunsa!\n\n    (Sir Humphrey Stafford ja hänen veljensä William tulevat\n    sotajoukkoineen rumpujen soidessa.)\n\nSTAFFORD.\nKapina-roistot, Kentin loka, saasta,\nAseenne heittäkää, te hirtehiset!\nPois kölsiinne, ja jättäkää tuo moukka!\nKuningas armias on, jos sen teette.\n\nWILLIAM STAFFORD.\nMut julma, raivokas ja verenahnas,\nJos niskuroitte; antaukaa tai kuolkaa!\n\nCADE.\nViis piittaan noista silkki-orjista!\nVain teille puhun, hyvät kansalaiset,\nJoit' aion tästä puolin hallita,\nLain mukaan kruunun perijä kun olen.\n\nSTAFFORD.\nKatala, isäs oli muurari,\nJa itse olet leikkuri, vai mitä?\n\nCADE.\nPuutarhuri se oli Aatamikin.\n\nSTAFFORD.\nMut se ei kuulu tähän.\n\nCADE.\n                       Kuuluu kyllä.\nMortimer, Marchin kreivi, eikö ollut\nHän nainut Clarence-herttuan tyttären?\n\nSTAFFORD.\nOli oikein.\n\nCADE.\nJa tästä syntyi hälle kaksoset.\n\nWILLIAM STAFFORD.\nValetta!\n\nCADE.\n         Siinäpä se kysymys;\nMut minä sanon, että se on totta.\nVanhempi imettäjän hoitoon pantiin\nJa kerjuu-akka hänet varasti,\nKun suvustaan ei tiennyt, ja kun kasvoi,\nRupesi muurariksi; minä olen\nSen miehen poika, kieltäkää, jos voitte.\n\nDICK.\nSe on päivän selvää; siis hänestä tehdään kuningas.\n\nSMITH.\nHän muurasi takka-uunin isäni taloon, ja siitä ovat tiiliskivet elävinä\ntodistuksina vielä tänä päivänä: älkää siis huoliko kieltää.\n\nSTAFFORD.\nSiis luotatte tuon kehnon orjan sanaan,\nJok' asioista puhuu, joit' ei tunne.\n\nKAIKKI.\nTietysti luotamme; siis, korjatkaa luunne!\n\nWILLIAM STAFFORD.\nJack Cade, tuon sulle Yorkin herttua neuvoi.\n\nCADE (syrjään).\nValehtelee; itse sen olen keksinyt. -- Mene, ukkoseni, sano kuninkaalle\nminun puolestani, että isänsä, Henrik viidennen, tähden, jonka aikana\npojat pelasivat nappikuoppaa ranskalaisista kruunuista, minä suostun\nsiihen, että hän saa hallita, mutta minä tahdon olla hänen\nprotektorinsa.\n\nDICK.\nJa lisäksi tahdomme lord Sayn pään, siksi että hän myi pois Mainen\nherttuakunnan.\n\nCADE.\nJa siihen meillä on laki ja oikeus; sillä sen kautta Englanti on tehty\nrammaksi, ja saisi nyt kulkea sauvan varassa, jos en minä sitä\nvoimallani kannattaisi. Sen sanon teille, te kuningaskumppanit, että\ntuo lord Say on kuohinut yhteiskunnan ja tehnyt siitä salvion; ja\npäälle päätteeksi, hän osaa puhua ranskaa, ja niinmuodoin hän on\npetturi.\n\nSTAFFORD.\nOi, surkeata tietämättömyyttä!\n\nCADE.\nNiin, vastatkaa, jos voitte. Ranskalaiset ovat meidän vihollisemme; no\nsiis, minä vain kysyn: voiko se, joka puhuu vihollisen kielellä, olla\nhyvä neuvonantaja, vai ei?\n\nKAIKKI.\nEi, ei, ja sen vuoksi me vaadimme hänen päänsä.\n\nWILLIAM STAFFORD.\nSiis, koska hyvät sanat eivät auta,\nKuninkaan joukot viemme heitä vastaan.\n\nSTAFFORD.\nJulista, airut, joka kaupungissa,\nEtt' on se petturi, ken Cadeen liittyy;\nJa joka tappelusta pakenee,\nSe, vaimon, lasten nähden, varotukseks\nTupansa ovipieleen hirtetään. --\nKuninkaan ystävät, mua seuratkaa!\n\n    (Molemmat Staffordit menevät sotavoimmeen.)\n\nCADE.\nTe, kansan ystävät, mua seuratkaa. --\nVapaus kutsuu, miehiä nyt olkaa;\nKaikk' alas, loordit, aatelit! Ei muita\nSaa armahtaa, kuin kell' on paikkakengät:\nNe säästävää on, kunnon väkeä;\nJos tohtisivat, liittyisivät meihin.\n\nDICK.\nHe ovat jo järjestyksessä, ja marssivat meitä vastaan.\n\nCADE.\nMutta me olemme vasta silloin järjestyksessä, kun olemme oikein\nepäjärjestyksessä. Eteenpäin, mars!\n\n    (Menevät.)\n\n\nKolmas kohtaus.\n\n    Toinen kohta Blackheathia.\n\n    (Sotamelskettä. Molemmat puolueet tulevat ja taistelevat;\n    molemmat Staffordit kaatuvat.)\n\nCADE.\nMissä on Dick, teurastaja Ashfordista?\n\nDICK.\nTässä.\n\nCADE.\nHe kaatuivat tieltäsi kuin lampaat ja härjät; ja sinä liikuit, niinkuin\nolisit ollut omassa teurastushuoneessasi; ja sen vuoksi minä sinut\npalkitsen seuraavalla tavalla: paastoaika tehdään kahta pitemmäksi, ja\nsinä saat oikeuden teurastaa sata, yhtä vailla.\n\nDICK.\nEn enempää pyydä.\n\nCADE.\nJa, totta puhuen, vähempää et ansaitse. Tätä minä kannan voiton\nmerkkinä, (Ottaa maasta Staffordin asevaruksen.) ja nuo ruumiit saavat\nlaahata hevoseni perässä, kunnes tulen Lontooseen, missä annamme kantaa\nlordmajorin miekkaa edellämme.\n\nDICK.\nJos tahdomme menestyä ja jotain hyvää tehdä, niin murtakaamme auki\nvankilat ja päästäkäämme vangit ulos.\n\nCADE.\nOle huoleti, kyllä minä siitä vastaan. Tulkaa pois, nyt marssimme\nLontoota kohti.\n\n    (Menevät.)\n\n\nNeljäs kohtaus.\n\n    Lontoo. Huone kuninkaanlinnassa.\n\n    (Kuningas Henrik lukee anomuskirjaa; herttua Buckingham ja\n    lord Say hänen vieressään; etäällä kuningatar Margareeta,\n    joka suree, Suffolkin pään yli kumartuneena.)\n\nKUNINGATAR MARGAREETA.\nSanotaan: suru mielen laimentaa,\nJa turmelee ja tekee pelokkaaksi.\nSiis itku pois, ja mieti kostoa!\nMut ken vois itkun heittää, tuon kun näkee?\nLevätköön tuossa rinnoillani pää;\nMut missä syleiltäväni on ruumis?\n\nBUCKINGHAM.\nMinkä vastauksen antaa teidän armonne kapinoitsijain anomuskirjaan?\n\nKUNINGAS HENRIK.\nLähetän heille jonkun pyhän piispan.\nVarjelkoon taivas, että miekkaan hukkuis\nNiin monta sielu-parkaa! Ennen itse\nJack Caden kanssa neuvoon käyn, kuin sallin\nVerisen sodan heidät hukuttaa. --\nMut varro, luen kertaalleen sen vielä.\n\nKUNINGATAR MARGAREETA.\nOi, julmureita! Tuoko kaunis muoto\nMua hallinnut on niinkuin kiertotähti,\nJa noit' ei voinut sääliin taivuttaa,\nJotk' eivät ansainneet sit' edes nähdä?\n\nKUNINGAS HENRIK.\nLord Say, Jack Cade on vannonut, ett' aikoo\nHän pääsi ottaa.\n\nSAY.\n                 Mutta minä toivon,\nEtt' aikoo majesteetti ottaa hänen.\n\nKUNINGAS HENRIK.\nMit', armas puolisoni? Yhäkö\nSuffolkin surmaa valitat ja itket?\nJos minä kuolisin, niin pelkään, armas,\nEtt'et mua itkis noin.\n\nKUNINGATAR MARGAREETA.\n                       En, ystäväni,\nEn itkisi, vaan eestäs kuolisin.\n\n    (Sanansaattaja tulee.)\n\nKUNINGAS HENRIK.\nNo, mitä uutta? Miksi moinen kiire?\n\nSANANSAATTAJA.\nKapinalliset on Southwarkissa; pakoon!\nCade julistaa, ett' on hän Mortimer\nJa Clarence-herttuasta polveutuu;\nValtaajaks sanoo armonne, ja vannoo\nWestminsterissä kruunun ottavansa.\nSotavoimanansa ryysyinen on joukko\nTylyä, raakaa moukkaväkeä;\nLord Staffordin ja tämän veljen surma\nOn heitä rohkaissut ja innostanut.\nLait, opit, hovit, aatelit, ne heistä\nRojua vain on, tuhon omaa kaikki.\n\nKUNINGAS HENRIK.\nOi, jumalattomia ihmisiä!\nHe eivät tiedä mitä tekevät.\n\nBUCKINGHAM.\nPalatkaa Killingworthiin, majesteetti,\nSiks kuin on vahva sotavoima koottu.\n\nKUNINGATAR MARGAREETA.\nOi, Suffolk-herttua jos eloss' oisi,\nNiin kapina ois pian ehkäisty.\n\nKUNINGAS HENRIK.\nLord Say, nuo petturit sua vihaavat,\nSiis Killingworthiin tule kanssamme.\n\nSAY.\nNäin kuninkaani henki joutuis vaaraan:\nMun näköni jo heissä vihan nostaa;\nJa sen vuoks tähän kaupunkiin ma jään,\nJa piilen täällä miten parhaaks nään.\n\n    (Toinen sanansaattaja tulee.)\n\n2 SANANSAATTAJA.\nJack Cade on valloittanut Lontoon sillan;\nTaloistaan lähtee porvaristo pakoon;\nAlhainen kansa, saalist' ahnehtien,\nLiittäytyy petturiin; he vannovat\nHävittävänsä kaupungin ja linnan.\n\nBUCKINGHAM.\nPois viipy! Ratsun selkään!\n\nKUNINGAS HENRIK.\n                            Tule, armas!\nJumal' on toivomme, Hän meitä auttaa.\n\nKUNINGATAR MARGAREETA.\nMun meni toivoni, kun Suffolk kaatui.\n\nKUNINGAS HENRIK (Lord Saylle.)\nHyvästi! Kapinoivia äl' usko.\n\nBUCKINGHAM.\nÄl' usko ketään, pelost' että petyt.\n\nSAY.\nViattomuuteeni ma yksin uskon;\nSiks olen rohkea ja pelvoton.\n\n                   (Menevät.)\n\n\nViides kohtaus.\n\n    Tower.\n\n    (Lord Scales ja muita kävelee muurilla; alhaalle ilmestyy\n    muutamia porvareita.)\n\nSCALES.\nMitä kuuluu? Onko Jack Cade voitettu?\n\n1 PORVARI.\nEi, mylord, eikä siltä näytäkään; he ovat valloittaneet sillan ja\ntappavat kaikki, jotka heitä vastustavat. Lordmajori pyytää apua teidän\narmoltanne Towerista, puolustaaksen Cityä kapinoitsijoita vastaan.\n\nSCALES.\nMit' ilman olla voin, sen kaiken annan;\nMut minuakin ahdistavat he:\nJo Towerin yrittivät valloittaa.\nPois Smithfieldiin, ja kootkaa väkeä!\nLähetän avuks sinne Matthew Gough'n.\nKuninkaan, maan ja hengen eestä lyökää!\nHyvästi vain! Mun täytyy tästä mennä.\n\n                           (Menevät.)\n\n\nKuudes kohtaus.\n\n    Tykkikatu.\n\n    (Jack Cade tulee seuralaisineen. Hän lyö sauvallaan\n    Lontoon-kiveen.[9])\n\nCADE.\nNyt on Mortimer tämän kaupungin herra. Ja tässä, Lontoon-kivellä\nistuen, säädän ja käsken että, kaupungin kustannuksella, Lontoon\nputkikaivosta ei saa juosta muuta kuin punaista viiniä tänä meidän\nhallituksemme ensimmäisenä vuosikautena. Ja vast'edes on se\nvaltiopetosta, jos joku kutsuu minua muuksi kuin lord Mortimeriksi.\n\n    (Soturi tulee juoksujalassa.)\n\nSOTURI.\nJack Cade! Jack Cade!\n\nCADE.\nLyökää kuoliaaksi se mies!\n\n    (Lyövät hänet kuoliaaksi.)\n\nSMITH.\nJos tuo mies on viisas, niin ei hän enää koskaan sano teitä Jack\nCadeksi; luulenpa että hän on saanut sangen hyvän varoituksen.\n\nDICK.\nMylord, tuolla on sotajoukko koolla Smithfieldissä.\n\nCADE.\nMennään siis ja tapellaan niiden kanssa. Mutta ensin menkää ja pankaa\nLontoon silta palamaan,[10] ja jos voitte, niin polttakaa myöskin Tower\nporoksi. Kas niin, mars matkaan!\n\n    (Menevät.)\n\n\nSeitsemäs kohtaus.\n\n    Smithfield.\n\n    (Sotamelskettä. Toisaalta tulee Cade liittolaisineen;\n    toisaalta porvareita ja kuninkaan sotajoukkoja, Matthew\n    Gough johtajana. Tappelevat; porvarit ajetaan pakoon ja\n    Matthew Gough kaatuu.)\n\nCADE.\nKas niin, miehet! -- Menkää nyt toiset ja repikää maahan Savoija;[11]\ntoiset menkää oikeuslaitoksiin; alas kaikki!\n\nDICK.\nMinulla olisi anomus teidän ylhäisyydellenne.\n\nCADE.\nVaikka mitä ylhäistä anoisit, niin se sinulle myönnetään tuosta\nsanasta.\n\nDICK.\nEi muuta mitään, kuin että Englannin lait kävisivät ulos teidän\nsuustanne.\n\nJUHO (syrjään).\nSiitä tulisi, piru vieköön, veriset lait, sillä hän sai keihäästä\nhaavan suuhunsa, ja se ei ole vielä parantunut.\n\nSMITH (syrjään).\nEi, Juho, siitä tulisi haisevat lait, sillä hänen henkensä haisee\npaistetulta juustolta.[12]\n\nCADE.\nMinä olen asiaa miettinyt; olkoon niin! Menkää ja polttakaa koko\nvaltakunnan arkisto; minun suuni on Englannin parlamenttina.\n\nJUHO (syrjään).\nSitte kai saamme purevia asetuksia, jos ei vedetä häneltä hampaita\nsuusta.\n\nCADE.\nJa tästälähin on kaikki oleva yhteistä.\n\n    (Sanansaattaja tulee.)\n\nSANANSAATTAJA.\nMylord, saalis, saalis! Täällä on lord Say, joka on myynyt ne Ranskan\nkaupungit; sama mies, joka pani meidän maksamaan yksikolmatta\nviisitoistanneksia ja yhden killingin punnalta viimeistä sotaveroa.\n\n    (Yrjö Bevis tulee lord Sayn kanssa.)\n\nCADE.\nHyvä, hän on siitä hyvästä kymmenesti mestattava. Haa, sinä Say, senkin\nseepekki, senkin seevesi! Nyt sinä olet meidän kuninkaallisen\ntuomiovaltamme maalitaulun pilkkuna. Millä voit sinä minun\nmajesteetilleni vastata siitä, että olet antanut pois Normandian\nmunsööri Baisemonculle, Ranskanmaan Dauphinille? Tehtäköön se sinulle\ntiettäväksi tässä meidän läsnäollessamme, nimittäin lord Mortimerin\nläsnäollessa, että minä olen se luuta, jonka tulee laasta hovi\npuhtaaksi semmoisesta törystä kuin sinä. Sinä olet sangen\npetturimaisesti tärvellyt valtakunnan nuorison laittamalla\nlatinankoulun; ja vaikka esi-isillämme ennen ei ollut muita kirjoja\nkuin pykäläpuu, olet sinä keksinyt tänne präntit ja, kuninkaan ja\nkruunun ja majesteetin vastukseksi, rakentanut paperimyllyn. Sinulle\ntodistettakoon vasten partaa, että pidät seuranasi ihmisiä, joilla on\nalinomaa suussa nominat ja verpat ja muut mokomat inhottavat sanat,\njoita ei kristityn korva kestä kuulla. Sinä olet asettanut\nrauhantuomarit, jotka kutsuvat eteensä köyhiä ihmisiä vastaamaan\nasioista, joihin he eivät mitään voi vastata. Päälle päätteeksi olet\nsinä pannut heitä vankeuteen; ja kun eivät ole osanneet lukea, olet\nsinä heidät hirtättänyt: vaikka he juuri siitä syystä olisivat enimmin\nansainneet elää. Sinä ratsastat satulaloimella, eikö totta?\n\nSAY.\nMitä pahaa siinä on?\n\nCADE.\nEi ole soveliasta, että sinä annat hevosesi käydä viitassa, kun\nkunniallisemmat ihmiset kuin sinä käyvät housuissa ja mekossa.\n\nDICK.\nVieläpä tekevät työtä paitasillaankin, niinkuin minä itse, esimerkiksi,\njoka olen teurastaja.\n\nSAY. Te, Kentin miehet, --\n\nDICK.\nMitä sanot sinä Kentistä?\n\nSay. En muuta kuin tämän: se on _bona terra, mal agens_.\n\nCADE.\nViekää pois, viekää pois! Hän haastaa latinaa.\n\nSAY.\nMua kuulkaa, viekää sitte, minne mieli.\nKent, Caesarin on selitysten mukaan,\nSuloisin paikka koko saarella:\nIhana seutu, hyvyyksiä täynnä;\nSen kansa rikas, aulis, uljas, uuras;\nTe ette siis voi säälist' olla tyhjät.\nEn Mainea, en Normandiaa myynyt,\nTakaisin ostaisin ne hengelläni.\nHyvällä aina käytin oikeutta;\nMun rukous, kyynel voitti, eikä lahjat.\nJos mitä teiltä kiskoin, tarkoitin\nVain kuninkaan ja maan ja teidän turvaa?\nJakelin oppineille suuret summat,\nKosk' itse kirjallani armoon pääsin,\nJa koska näin, ett' tietämättömyys on\nJumalan kirous ja ett' on tiede\nSe siipi, jolla noustaan taivaaseen.\nJos teit' ei itse hornan henget riivaa,\nNiin ette voine mua murhata.\nTää kieli vieraille on kuninkaille\nPuhunut puolestanne.\n\nCADE.\nTopp! Milloin sinä olet iskuakaan iskenyt sotatantereella?\n\nSAY.\nIsoill' on pitkät kädet; usein iskin\nMa umpimähkään vain, ja hengilt' iskin.\n\nYRJÖ.\nMikä inhottava pelkuri! Mitä? Karkaa ihmisiin takaapäin!\n\nSAY.\nNää posket kalvaaks valvoin teidän tähden.\n\nCADE.\nAnna hänelle korvapuusti, niin tulevat taas punaisiksi.\n\nSAY.\nHeikoks ja sairaaks pitkä istuminen\nMun teki, köyhäin juttuja kun ajoin.\n\nCADE.\nSiis teidän pitää saada vähän hamppulientä ja tapparan apua.\n\nDICK.\nMiksi vapiset, mies?\n\nSAY.\nMun valtaa halvaus, eikä suinkaan pelko.\n\nCADE.\nKas vain, kuinka hän nyökkää, niinkuin aikoisi sanoa: kyllä teille\nvielä näytän! Tahdon nähdä, istuuko hänen päänsä vakavammin seipään\nnokassa. Viekää pois, ja pää poikki!\n\nSAY.\nSanokaa, mik' on suurin rikokseni?\nTavaraa pyysinkö vai kunniaa?\nMull' onko ryöstökultaa kirstut täynnä?\nMull' onko vaatteus kalliinnäköinen?\nKetä loukkasin, kun hengen vaaditte?\nKäsiä näit' ei syytön veri tahraa,\nJa täss' ei rinnass' ole vilpin vikaa.\nOi, antakaa mun elää!\n\nCADE.\nSääliä minussa nuo sanat nostattaa; mutta tahdon sitä hillitä: hänen\ntäytyy kuolla, jos ei muun vuoksi, niin siksi, että puhuu niin\nkauniisti henkensä puolesta. Pois viekää hänet; hänellä on paholainen\nkielen takana, hän ei puhu Jumalan nimessä. Kas niin, pois se mies,\nsanon minä, ja pää poikki heti paikalla! Ja sitten murtaukaa hänen\nvävynsä, James Cromerin, taloon ja lyökää häneltäkin pää poikki, ja\ntuokaa sitten molemmat tänne kahden seipään nenässä.\n\nKAIKKI.\nSe on tapahtuva.\n\nSAY.\nMaanmiehet, oi, jos rukouksillenne\nJumala ois niin kuuro kuin te itse,\nNiin kuink' ois kuoltuanne sielun laita?\nSiis leppykää, ja suokaa minun elää.\n\nCADE.\nPois viekää hänet ja tehkää niinkuin teitä käskin.\n\n    (Lord Say viedään pois.)\n\nYlpein pääri valtakunnassa ei saa kantaa päätäkään hartioillaan, jos ei\nsiitä maksa minulle veroa; ei yksikään tyttö saa naimisiin mennä, jos\nei anna minulle piikuuttaan, ennenkuin muut sen saavat. Miesten tulee\nolla minun allani _in capite_; ja me säädämme ja käskemme, että heidän\nvaimonsa pitää olla niin vapaat, kuin sydän voi toivoa tai kieli voi\nkertoa.\n\nDICK.\nMylord, milloin menemme Cheapsideen ja teemme jakoa pistimillämme?\n\nCADE.\nHeti paikalla.\n\nKAIKKI.\nIhanaa, ihanaa!\n\n    (Kapinoitsijat palaavat, tuoden mukanaan lord Sayn\n    ja hänen vävynsä päät.)\n\nCADE.\nMutta eikö tämä ole vielä ihanampaa? Pankaa heitä suutelemaan toisiaan;\nhe pitivät eläessään niin paljon toisistaan. Erottakaa heidät taas,\nmuuten neuvottelevat, miten antaisivat pois vielä useampia kaupunkeja\nRanskassa. Soturit, jättäkää kaupungin ryöstäminen illaksi, sillä me\ntahdomme ratsastaa katuja pitkin, nämä seipäät valtikkoina edellämme;\nja joka kadun kulmassa tulee niiden suudella. -- Mars matkaan!\n\n    (Menevät.)\n\n\nKahdeksas kohtaus.\n\n    Southwark.\n\n    (Sotamelskettä. Cade roistojoukkoineen tulee.)\n\nCADE.\nKalastaja-katua ylös! Pyhän Maunun kulmasta alas! Lyökää ja tappakaa!\nHeittäkää Thamesiin! -- (Soitetaan keskusteluun ja sitten\npaluumatkalle.) Mitä melua kuulen? Uskaltaako kukaan soittaa\nkeskusteluun tai paluumatkalle, kun minä olen käskenyt tappaa?\n\n    (Buckingham ja vanha Clifford tulevat sotajoukkoineen.)\n\nBUCKINGHAM.\nTäss' ovat ne, jotk' uskaltaa ja tahtoo\nSua häiritä. Siis tiedä, Cade: me tullaan\nKuninkaan lähetteinä kansalle,\nJot' olet sinä harhaan johtanut;\nJa armon julistamme jokaiselle,\nKen luopuu sinusta ja menee kotiin.\n\nCLIFFORD.\nNo, kansalaiset, mitä? Suostutteko\nJa tartutteko armoon tarjottuun,\nVai roistojenko kera surmaan käytte?\nKen kuninkaan on mies ja armoon taipuu,\nSe hattuansa heilutelkoon, huutain:\nJumala kuningasta varjelkoon!\nKen tätä vihaa sekä tämän isää,\nViidettä Henrikkiä, Ranskan vitsaa,\nAsettaan puistakoon ja menköön matkaan.\n\nKAIKKI.\nJumala kuningasta varjelkoon!\n\nCADE.\nMitä, Buckingham ja Clifford, oletteko te noin urheita poikia? -- Ja\nte, halvat moukat, uskotteko te häntä? Tahdotteko välttämättä mennä\nhirteen, armo kaulassa? Siksikö miekkani on murtanut Lontoon portit,\nettä te minut hylkäisitte Valkean-hirven luona Southwarkissa? Luulin,\nettette koskaan heittäisi aseitanne, ennenkuin olisitte takaisin\nvoittaneet vanhan vapautenne; mutta te olette kaikki raukkoja ja\npelkureita ja mielellänne elätte aateliston orjuudessa. Taittakoot he\nvain selkänne taakoillaan, viekööt huoneet päänne päältä, raiskatkoot\nvaimonne ja tyttärenne teidän silmäinne edessä; mitä minuun tulee, niin\nminä nyt ponnistain vain yhden puolesta, ja niin -- Jumalan kirous\nteitä kaikkia kohdatkoon!\n\nKAIKKI.\nMe seuraamme Cadea, me seuraamme Cadea.\n\nCLIFFORD.\nCade hänkö Henrik viidennen on poika,\nKun kiljaisitte häntä seuraavanne?\nHän Ranskaan teidät johtaako ja tekee\nHalvimmastakin herttuan ja kreivin?\nAh! Häll' ei kotia, ei pakopaikkaa;\nJa muu ei häntä elätä kuin saalis,\nJonk' ystäviltänne ja meiltä ryöstää.\nOi häpeää, jos, teidän kiistellessä,\nNuo voittamanne vauhkot ranskalaiset\nMeritse saapuis teidät voittamaan!\nJo tässä kansais-sodassa ma heidät\nNäen Lontoon kaduill' ylvästelevän,\nKiljaisten jokaiselle: _Villageois!_\nEi, ennen tuhat Cadea kaatukoon,\nKuin että Ranskan armoon taipuisitte!\nPois Ranskaan, voittamaan min menetitte!\nEnglannin kotiranta säästäkää!\nRahaa on Henrikillä, teillä voimaa;\nJumal' on apumme, ja voitto varma.\n\nKAIKKI.\nEläköön Clifford! Eläköön! Me seuraamme kuningasta ja Cliffordia.\n\nCADE.\nVoiko höyhentäkään niin herkästi sinne ja tänne puhaltaa kuin tuota\njoukkoa? Henrik viidennen nimi vetää heidät senkin satoihin\nonnettomuuksiin ja panee heidät jättämään minut pulaan. Näen jo, kuinka\nlyövät päänsä yhteen hyökätäkseen minun kimppuuni. Miekkani minulle\ntietä raivatkoon, sillä tänne ei auta jäädä. -- Helvetin ja\nperkeleitten uhallakin hyökkään suoraa päätä teidän lävitsenne; ja\ntaivas ja kunnia olkoot todistajani, ettei rohkeuden puute minussa,\nvaan ainoastaan seuralaisteni halpa ja häpeällinen petos ajaa minut\nkäpälämäkeen.\n\n    (Menee.)\n\nBUCKINGHAM.\nPakoonko lähti? Takaa ajakaa!\nKen hänen päänsä kuninkaalle tuo,\nSe tuhat kruunua saa vaivastansa.\n\n    (Muutamat joukosta menevät.)\n\nSoturit, tulkaa; mietin, millä keinoin\nKuninkaan kanssa teidät sovitan.\n\n                      (Menevät.)\n\n\nYhdeksäs kohtaus.\n\n    Kenilworthin linna.\n\n    (Torventoitauksia, Kuningas Henrik, kuningatar Margareeta\n    ja Somerset tulevat linnan terassille.)\n\nKUNINGAS HENRIK.\nMaan päällä liekö kuningasta toista,\nJoll' iloa ois vähemmän kuin mulla?\nKehdosta tuskin kömpyröin, kun tulin\nYhdeksän-kuisena jo kuninkaaksi.\nNiin kruunua ei halaa alamainen,\nKuin minä alamaisen tilaa halaan.\n\n    (Buckingham ja Clifford tulevat.)\n\nBUCKINGHAM.\nKuningas, terve! Ilon sanomia!\n\nKUNINGAS HENRIK.\nCade petturiko vangittu? Vai onko\nPaennut ko'otakseen lisää voimaa?\n\n    (Alhaalle ilmestyy joukko Caden seuralaisia, nuora kaulassa.)\n\nCLIFFORD.\nHän pakeni, ja joukkons' antautui;\nNyt, naru kaulass', odottavat nöyräst'\nElon tai kuolon tuomiota teiltä.\n\nKUNINGAS HENRIK.\nOi, taivas, porttis avaa ikuiset\nJa ota vastaan ylistys ja kiitos! --\nHenkenne tänään lunastitte, miehet,\nJa osoititte, kuinka maatanne\nJa kuningastanne te rakastatte.\nPysykää siinä kunnon mieless' yhä,\nJa Henrik, vaikka onkin onneton,\nEi koskaan ole armoton, se varma.\nNäin kiitoksen ja armon teille suoden,\nNyt päästän teidät kunkin maallensa.\n\nKAIKKI.\nJumala kuningasta varjelkoon!\n\n    (Sanansaattaja tulee.)\n\nSANANSAATTAJA.\nKuningas, saanko luvan kertoa,\nEtt' äsken York on tullut Irlannista.\nMukanaan valtava ja suuri joukko\nOn kernejä ja gallowglasseja,[13]\nJa uljaassa nyt marssiss' astuu tänne,\nJulistain kaikkialla, että hällä\nVain mielessä on luotas karkoittaa\nSomerset, jota sanoo petturiksi.\n\nKUNINGAS HENRIK.\nNäin Caden välillä ja Yorkin värjyn\nKuin laiva, joka, vältettyään myrskyn,\nTyynessä joutuu merirosvoin käsiin.\nCade joukkoineen on tuskin pakoon lyöty,\nKun York jo asestuu hänt' auttaakseen. --\nBuckingham hyvä, mene häntä vastaan\nJa kysy, miksi aseiss' on, ja sano\nEtt' Edmund-herttuan laitan Toweriin; --\nJa, Somerset, sua siellä säilytän,\nSiks kunnes joukkons' on hän hajoittanut.\n\nSOMERSET.\nKuningas hyvä,\nMa omin ehdoin menen vankeuteen\nTai kuolemaan, jos maani etu vaatii.\n\nKUNINGAS HENRIK.\nMut muista, että tylysti et haasta:\nKopea on hän, kovaa kielt' ei siedä.\n\nBUCKINGHAM.\nTahtonne teen; ja toivon että kääntyy\nHyväksi kaikki.\n\nKUNINGAS HENRIK.\n                Tule, puolisoni;\nParemmin hallitsemaan oppikaamme;\nViel' Englanti mun hallintaani kiroo.\n\n                           (Menevät.)\n\n\nKymmenes kohtaus.\n\n    Kent. Idenin puisto.\n\n    (Cade tulee.)\n\nCADE.\nRiivatun kunnianhimo! Riivattu minä itse, kun kannan miekkaa, ja\nkuitenkin olen kuolla nälkään! Kokonaista viisi päivää olen piillyt\nnäissä metsissä, enkä tohdi täältä ulos kurkistaakaan, sillä koko maa\nminua väijyy. Mutta nyt olen niin nälissäni, että, vaikka saisin tuhat\nvuotta elämän vuokra-aikaa, en voisi enää kestää kauempaa. Sen vuoksi\nolen kiivennyt muurin yli tähän puutarhaan nähdäkseni, voinko syödä\nruohoa tai poimia muutteesta vähän kypäräkaalia, joka ei ole hullumpaa\nvatsanjäähdykettä tässä kuumuudessa. Luulenpa, että se kypärä-sana on\ntehty aivan minua varten; monta kertaa olisi tappara halkaissut\nkalloni, jos ei olisi minulla kypärää ollut; ja monta kertaa, kun olen\nvahvasta marssista saanut palavan, olen juonut siitä niinkuin\nhalstoopinpullosta; ja nyt se sana kypärä saa käydä ruoan verosta.\n\n    (Iden tulee palvelijoilleen.)\n\nIDEN.\nOi, kuka tahtois hovin humuss' elää,\nMaan tyyntä rauhaa kun saa nauttia?\nTää pieni maa, jonk' isältäni perin,\nKuningaskunnan arvoinen on mulle.\nEn tahdo nousta muiden häviöstä,\nEn koota kultaa, tiesi millä keinoin;\nMa tyydyn, kun saan elantoni vain,\nJa kerjäläist' en työnnä oveltain.\n\nCADE.\nTuossa tulee kartanon herra ja ottaa minut kiinni maankuljeksijana, kun\nolen luvatta tullut hänen tiluksilleen. -- Haa, konna, sinä tahdot\npettää minut ja saada tuhat kruunua kuninkaalta, kun viet hänelle minun\npääni! Mutta minäpä opetan sinua syömään rautaa niinkuin kamelikurki,\nja nielemään miekkani niinkuin suuren nuppineulan, ennenkuin tästä\neriämme.\n\nIDEN.\nHaa, raaka mies, ken lietkin! En sua tunne;\nKuin siis sun pettäisin! Siin' eikö kyllä,\nEtt' omaan puistooni sa tunkeut\nJa niinkuin rosvo mua ryöstää tahdot,\nKavuten varkain yli muurini?\nJa herjasanoinko mua vielä uhmaat?\n\nCADE.\nSua uhmaanko? Niin, sen teen, kautta parhaimman veren, mitä ikänä on\njuoksutettu; nykäisenpä vielä sua parrastakin. Katso tarkasti minuun:\nen ole viiteen päivään einettäkään haukannut, ja kuitenkin, tule sinä\nvain viiden miehesi kanssa, ja jos en teitä kaikkia nutista hengen\npisarattomiksi, niin rukoilen Jumalaa, etten koskaan enää ruohoa söisi.\n\nIDEN.\nNiin kauan kuin on pystyss' Englanti,\nEi sanota, ett' Aleksander Iden,\n'sqvire Kentistä, on nälkäsuolen kanssa\nRuvennut epätasaan tappeluun.\nSilmääni vastaan pane siirosilmäs,\nNiin näet, mun säikytätkö katseellasi;\nVastakkain raajat, niin näet heikkoutesi.\nTään nyrkin suhteen kätes on vain sormi;\nVain tikku sääres tätä rankaa vastaan;\nMun jalkani sun koko voimas voittaa;\nKun ilmaan nostan käsivarteni,\nNiin hautas on jo maahan kaivettuna.\nSanaasi pöyhkään sanaa antamatta\nTää miekka puhukoon mit' ei voi kieli.\n\nCADE.\nKautta miehuuteni, muhkein miekkailija, mistä ikänäni olen kuullut! --\nRauta, jos nyt teräsi pettää eikä tuota jykeväluista kolhoa survo\npelkiksi lihaviipaleiksi, ennenkuin taasen tupessasi lepäät, niin\nrukoilen polvillani Jupiteria, että muuttuisit hevosenkenkänaulaksi.\n(Taistelevat. Cade kaatuu.) Oi, olen mennyt mies! Nälkä, eikä mikään\nmuu, on minut tappanut. Tulkoon vaikka kymmenen tuhatta perkelettä\nkimppuuni, niin, kun vain saan nuo kymmenen hukkaan mennyttä ateriaa\nkorvatuksi, käyn niitä kaikkia vastaan! -- Lakastu, puisto, ja ole\ntästä lähtien hautauspaikkana kaikille, jotka tässä talossa asuvat,\nsiksi että Caden voittamaton sielu täältä pakoon lensi.\n\nIDEN.\nCadenko, julkipetturinko tapoin?\nSun, miekka, tästä työstä pyhitän\nJa haudalleni panetan, kun kuolen.\nKärjestäs tuot' ei verta pois saa pestä,\nVaan se sua peittäköön kuin airutkaapu,\nJulistain isäntäsi kunniaa.\n\nCADE.\nHyvästi, Iden, ja ole ylpeä voitostasi. Vie terveiseni Kentiin ja sano,\nettä se on menettänyt parhaimman miehensä, ja kehoita koko maailmaa\nrupeamaan pelkuriksi; sillä minut, joka en koskaan mitään pelännyt, on\nvoittanut nälkä, eikä miehuus.\n\n    (Kuolee.)\n\nIDEN.\nTeet mulle vääryyttä, sen tietää taivas.\nKatala, kuole, sinä, maasi kirous!\nJa niinkuin ruumiisees tuon miekan työnnän,\nNiin sielus työntäisin ma helvettiin.\nPäistikkaa sinut kantapäistä kiskon\nPois tunkiolle, jossa hautas olkoon;\nSiell' inhottavan pääsi katkaisen,\nJa vien sen riemusaatoin kuninkaalle,\nMut ruumiis heitän korpin ruoaksi.\n\n    (Menee palvelijoineen, kiskoen perässään ruumista.)\n\n\n\n\nVIIDES NÄYTÖS.\n\n\nEnsimmäinen kohtaus.\n\n    Tasanko Dartfordin ja Blackheathin välillä.\n\n    (Toisella sivulla kuninkaan leiri. Toiselta sivulta tulee\n    York liehuvin lipuin ja helisevin soitoin; hänen sotavoimansa\n    näkyy etäältä.)\n\nYORK.\nNäin Irlannista tulee York ja vaatii\nNyt oikeuttaan ja kruunun riistää heikon\nHenrikin päästä. Kellot, ääneen soikaa!\nKirkkaasti, ilotulet, leimutkaa\nLaillista kuningasta tervehtien!\nAh, _sancta majestas_, kuink' olit kallis!\nSe totelkoon, ken hallita ei osaa;\nKäsi tää vain kultaa pitämään on luotu;\nEn sanoilleni täyttä pontta saa,\nJos sit' ei valtikka tai miekka anna.\nTotta kuin elän, tahdon valtikan,\nJonk' ympärille Ranskan liljat käärin.\n\n    (Buckingham tulee.)\n\nKen tulee? Buckingham, mua häiritsemään?\nKuninkaan luota varmaan? Teeskelkäämme!\n\nBUCKINGHAM.\nJos hyvää aiot, York, niin tervetullut.\n\nYORK.\nBuckingham, tervehdykses otan vastaan.\nTuletko käskystä, vai muuten vain?\n\nBUCKINGHAM.\nHenrikin, majesteetin, käskystä\nKysymään, mitä rauhass' aseet tietää?\nMiks sinä, alamainen niinkuin minä,\nJa vastoin pyhää uskollisuusvalaa,\nKeräsit omin päin noin suuren joukon,\nJa hovin eteen näin sen tuoda tohdit?\n\nYORK (syrjään).\nVoin tuskin puhua, niin kiehuu sappi.\nPiin voisin pirstata ja vuoren murtaa,\nNiin halvat sanat nuo mua suututtaa.\nKuin Ajax Telamonius nyt voisin\nVihani purkaa lampaisiin ja härkiin.\nSuursukuisempi olen kuningasta,\nJa mieleltäkin kuninkaallisempi;\nMut nöyrtyä mun täytyy, kunnes Henrik\nOn heikennyt ja minä voimistunut. --\nOi, Buckingham, ma pyydän, anteeks suo,\nOdottaa sait näin kauan vastausta:\nMun sieluani vaivaa raskas synkkyys.\nSyy, miksi sotajoukon toin, on se,\nEtt' aioin ylvän Somersetin poistaa,\nJost' uhkaa maalle on ja kuninkaalle.\n\nBUCKINGHAM.\nSe liioin rohkea on teko sulta;\nMut jos ei muuta mieltä hankkeillas,\nNiin täyttänyt on Henrik vaatimukses:\nJo Toweriss' on herttua Somerset.\n\nYORK.\nSano kunniasi kautta: vankinako?\n\nBUCKINGHAM.\nNiin, kunniani kautta: vankina.\n\nYORK.\nSiis joukkoni ma päästän, Buckingham. --\nSoturit, kiitos teille; kotiin menkää;\nHuomenna tulkaa Yrjön kedolle,\nNiin saatte palkkanne ja mitä mieli. --\nJos valtiaani, hurskas Henrik, vaatii\nUskollisuus- ja alamaisuus-pantiks\nVanhimman poikani -- tai kaikki pojat, --\nNiin annan ne niin mielisti kuin elän.\nMaat, ratsut, aseet, tavarat, niin, kaikki\nHän ottakoon, jos Somerset vain kuolee.\n\nBUCKINGHAM.\nYork, kiitän tuota nöyrää alttiuttas.\nNyt kahden käymme telttaan kuninkaan.\n\n    (Kuningas Henrik tulee seuralaisineen.)\n\nKUNINGAS HENRIK.\nBuckingham, eikö pahaa aio York,\nKun hänen kanssaan noin käyt käsityksin?\n\nBUCKINGHAM.\nKaikessa alamaisen nöyryydessä\nYork itse kuninkaalleen esiintyy.\n\nKUNINGAS HENRIK.\nMut miksi sotavoima tuo?\n\nYORK.\n                         Sill' aioin\nSomerset-petturin ma karkoittaa\nJa kaataa ilki-kavaltajan, Caden,\nJok' onkin, kuulemma, jo kukistettu.\n\n    (Iden tulee, kantaen Caden päätä.)\n\nIDEN.\nNäin alhainen ja halpa-arvoinen\nJos lähestyä tohtii kuningasta,\nNiin tässä olis kavaltajan pää,\nPää Caden, jonka taistelussa tapoin.\n\nKUNINGAS HENRIK.\nCadenko pää? -- Vanhurskas olet, Luoja!\nMun nähdä suo sen kasvot kuolleena,\nJok' elävänä niin mua tuskautti.\nSinäkö hänet tapoit, ystävä?\n\nIDEN.\nNiin, armollinen majesteetti, minä.\n\nKUNINGAS HENRIK.\nMikä on nimesi ja mikä säätys?\n\nIDEN.\nAleksander Iden on mun nimeni,\n'sqvire Kentistä, ja köyhä alamainen.\n\nBUCKINGHAM.\nOis kohtuullista, jos niin suvaitsette,\nTeostaan lyödä hänet ritariksi.\n\nKUNINGAS HENRIK.\nPolvistu, Iden! (Iden polvistuu.)\n                Ritarina nouse!\nTuhannen markkaa palkinnoksi saat\nJa seurueeseemme sun kutsumme.\n\nIDEN.\nTään armolahjan Iden ansaitkoon,\nJa kuolkoon, jos hän uskottomaks nähdään!\n\nKUNINGAS HENRIK.\nKas, Buckingham:\nSomerset ja kuningatar. Sano, että\nHän oiti hänet kätkee Yorkilta.\n\n    (Kuningatar Margareeta ja Somerset tulevat.)\n\nKUNINGATAR MARGAREETA.\nSadalta Yorkilt' ei hän päätään peitä,\nVaan katsoo häntä rohkeasti silmiin.\n\nYORK.\nHaa! Mitä? Somersetko vapaana?\nYork, vihdoin ajatukses päästä valtaan\nJa kieles saata sointuun mieles kanssa!\nTuon näköäkö pitää minun sietää? --\nMiks sanas söit, sa viekas kuningas,\nKun tiedät, ett' en loukkausta kärsi?\nKuningas, sanoin; kuningas et ole:\nEt kelpaa hallitsemaan joukkoja,\nKun petturia hallita et tohdi;\nSun pääs ei kruunuun sovellu; sun kätes\nOn luotu pyhiinvaeltajan sauvaa,\nEi valtavaltikkata kantamaan.\nTuon kullan tulee kiertää tätä otsaa,\nJonk' uhkaus ja hymy vuorotellen\nSurmaa ja auttaa, kuin Akhilleen peitsi.[14]\nTää käsi kannattaa voi valtikkaa\nJa arvoon, voimaan nostaa lain. -- Pois tieltä!\nKautt' taivaan, sin' et hallita saa miestä,\nMin taivas sulle haltijaks on luonut.\n\nSOMERSET.\nPääkavaltaja! -- Vangitsen sun, York,\nKuninkaan, maan ja kruunun petturina.\nKatala, polvistu, ja anteeks ano!\n\nYORK.\nMinäkö? Mitä? Kysyn ensin noilta,\nMun sallivatko kelleen polvistua. --\nMies, kutsu poikani, he mua taatkoot.\n\n    (Muudan seuralainen menee.)\n\nEnnenkuin sallivat mun tyrmään mennä,\nHe lunnaikseni miekkans' antavat.\n\nKUNINGATAR MARGAREETA.\nHeti Clifford kutsukaa; hän todistakoon,\nNuo Yorkin äpärätkö kelpaavat\nIsänsä, kavaltajan, takaukseksi.\n\n    (Buckingham menee.)\n\nYORK.\nSa, veren saastuttama napolitar!\nNapolin hylky, maamme verivitsa!\nSua suurisukuisemmat Yorkin pojat\nIsäänsä taata voivat; surma niille,\nJotk' aikoo moisen takuun evätä!\n\n    (Edward ja Richard Plantagenet tulevat sotajoukkoineen\n    toiselta puolelta; toiselta tulevat vanha Clifford ja hänen\n    poikansa, hekin sotajoukkoineen.)\n\nTuoss' ovat! Puoltaan pitävät, sen takaan.\n\nKUNINGATAR MARGAREETA.\nJa tuoss' on Clifford; hän sen takuun polkee.\n\nCLIFFORD (polvistuen).\nMenestys, onni majesteetille!\n\nYORK.\nSua kiitän, Clifford! Kerro, mitä uutta?\nMeit' älä vihan katsein säikyttele;\nMe olemme sun valtiaasi, Clifford;\nTaas polvistu, niin erhees tuon saat anteeks.\n\nCLIFFORD.\nTää herrani on, York; en erehdy;\nMut sinä erehdyt, kun moista luulet.\nPois hourulaan! -- Mies onko mieletön?\n\nKUNINGAS HENRIK.\nOn, Clifford; vallanhimon hulluudessa\nOn noussut vastustamaan kuningastaan.\n\nCLIFFORD.\nHän petturi on; Toweriin hänet viekää.\nJa kapinoitsijalta poikki pää!\n\nKUNINGATAR MARGAREETA.\nHän vanki on, mut totella ei tahdo:\nPoikansa häntä takaavat, hän sanoo.\n\nYORK.\nNiin, eikö totta, pojat?\n\nEDWARD.\nKyll' isä, jos vain meidän sana pystyy.\n\nRICHARD.\nJa jos ei sana, kyllä miekka pystyy.\n\nCLIFFORD.\nHaa, noita kavaltaja-pentuja!\n\nYORK.\nNoin sano kuvastas, kun peiliin katsot.\nMin' olen herras; sinä kavaltaja. --\nAjakaa tänne karhuparini,[15]\nNiin, kun vain kahleitaan he ravistavat,\nNuo luihut häntärakit säikkyvät:\nSalisbury ja Warwick tänne kutsukaa.\n\n    (Rummun pärrytystä. Warwick ja Salisbury tulevat sotaväkineen.)\n\nCLIFFORD.\nNuo sinun karhusiko? Usutamme\nNuo karhus hengiltä, ja kahleillaan\nSidomme itse karhunkaitsijan,\nJos tohdit heidät härnäpaaluun tuoda.\n\nRICHARD.\nVihainen, ärjäs koira kääntyy päin\nJa puraisee, jos sitä pidätetään;\nMut jos vain joutuu karhun käpäliin,\nNiin, häntä jalkain välissä, se kiljuu;\nJa samaa koiran virkaa tekin teette,\nWarwickin kanssa voitteloon jos käytte.\n\nCLIFFORD.\nPois äkä-möhkä, tönkkä kuvaton,\nJoll' yhtä kiero sielu on kuin muoto!\n\nYORK.\nMe teille vielä kuumat laitamme.\n\nCLIFFORD.\nVarokaa, ett'ette vain itse pala.\n\nKUNINGAS HENRIK.\nMitä, Warwick? Eikö polves enää taivu?\nHäpeä, Salisbury, valkohiuksiasi,\nKun hurjaa poikaas, hullu, väärään johdat!\nHaudanko partaall' irstailijaa matkit\nJa silmälaseill' etsit surua?\nOi, miss' on kuuliaisuus, uskollisuus?\nJos pois ne karkoitetaan lumipäästä,\nNiin missä suojaa saavat päällä maan? --\nAiotko haudast' esiin kaivaa sodan\nJa verin ryöttää kunnon vanhuutes?\nMiks ikää sull' on, eikä älyä?\nTai jos sit' on, miks sitä väärin käytät?\nHäpeä! Nöyräst' alistukoon polves,\nMi vanhuuttaan jo hautaan käyristyy.\n\nSALISBURY.\nKuningas, tyystin olen harkinnut\nTään suurisynnyn herttuan vaatimusta,\nJa tunnon mukaan katson, ett' on hän\nEnglannin kruunun tosi-perillinen.\n\nKUNINGAS HENRIK.\nMut teithän uskollisuus-valan mulle.\n\nSALISBURY.\nSen tein.\n\nKUNINGAS HENRIK.\nValasi voitko taivaan nähden purkaa?\n\nSALISBURY.\nOn synti suuri syntiin vannoa,\nMut synti suurempi on syntisessä\nPysyä valassaan. Ei kellään pakko,\nEi juhlallisen valan nojallakaan,\nHarjoittaa murhaa, ryöstää lähimmäistään,\nVäkisin puhtaalt' immelt' ottaa piikuus,\nPerintö riistää isättömältä\nJa sortaa lesken peri-oikeutta,\nJos muut' ei syytä ole vääryyteen,\nKuin ett' on juhlallisen valan tehnyt.\n\nKUNINGATAR MARGAREETA.\nEi viekas vilppi kaipaa verukkeita.\n\nKUNINGAS HENRIK.\nBuckingham tänne! Asestukoon heti.\n\nYORK.\nBuckingham tuo, ja kaikki ystäväskin;\nMin' aion kruunun voittaa taikka kuolla.\n\nCLIFFORD.\nJäljemmän takaan, jos ei unet petä.\n\nWARWICK.\nPois mene maata, lisää uneksimaan,\nNiin säästyt taistelujen myrskyiltä.\n\nCLIFFORD.\nMin' aion kestää myrskyn ankaramman,\nKuin minkä sinä tänään nostaa voit;\nSen kirjoittaa ma aion kypärääsi,\nJos vain sun sukumerkistäsi tunnen.\n\nWARWICK.\nKautt' isän kilven, Nevil-suvun merkin,\nTuon ryhmypaaluun lyödyn pystykarhun!\nYlhäällä tänään kannan kypäräni,\nKuin vuoren kukkulalla setripuu\nUhalla myrskyn kantaa lehvästönsä,\nJa sun jo säikyttää sen pelkkä näky.\n\nCLIFFORD.\nJa kypärästäs minä karhun riistän\nJa ilkkuen sen jalkan' alle poljen\nUhalla itse karhunkaitsijan.\n\nNUORI CLIFFORD.\nAseisiin siis, sa isä voitokas!\nKapinamiehet joukkioineen kuolkoot!\n\nRICHARD.\nHyi! Hiljaa! Hyi! Noin tyly olla voit,\nKun tänään Kristuksen kanss' atrioit!\n\nNUORI CLIFFORD.\nKuvaton rujo! Sin' et tiedä, missä.\n\nRICHARD.\nNo, jos et taivaassa, niin helvetissä.\n\n                (Menevät eri taholle.)\n\n\nToinen kohtaus.\n\n    Sanct Albans.\n\n    (Sotamelskettä. Hyökkäyksiä. Warwick tulee.)\n\nWARWICK.\nHoi, Clifford Cumberland, sua Warwick kutsuu!\nJa jos et piillä aio karhulta,\nNiin nyt, -- kun ärjäs häikkätorvi raikuu\nJa surmattujen huudot ilman täyttää, --\nNyt tule, Clifford, taisteluun sua vaadin!\nSa, ylvä pohjolainen, Cumberland,\nSorroksiin huudan ääneni sun tähtes.\n\n    (York tulee.)\n\nMitä näen, jalo loordi? Jalkaisinko?\n\nYORK.\nTuo turkka Clifford tappoi multa ratsun,\nMut samalla ma maksoin mitalla,\nJa uljaan lempihevosensa laitoin\nVaristen ruoaksi ja korppien.\n\n    (Clifford tulee.)\n\nWARWICK.\nNyt toisen on tai toisen hetki tullut.\n\nYORK.\nSeis, Warwick! Toinen otus valikoi!\nMin' ajan tätä valtaeläint' itse.\n\nWARWICK.\nNiin oikein, York: sa kruunust' ottelet. --\nNiin totta onnea kuin toivon, Clifford,\nNiin tuskaist' on sua käsistäni päästää.\n\n    (Menee.)\n\nCLIFFORD.\nMiks minuun katsot, York? Mit' aikailet?\n\nYORK.\nSun rakastuisin reimaan ryhtiisi,\nJos sin' et verivihollinen oisi.\n\nCLIFFORD.\nKiitosta sunkin miehuutesi saisi,\nJos sit' et käyttäis halpaan petokseen.\n\nYORK.\nSe miekkaas vastaan nyt mua auttakoon,\nNiin totta kuin on oikeus sen puolla!\n\nCLIFFORD.\nTäss' alttiiks panen sielun sekä ruumiin.\n\nYORK.\nKamala panos! Ole valmis siis!\n\nCLIFFORD.\n_La fin couronne les oeuvres_.\n\n    (Taistelevat. Clifford kaatuu ja kuolee.)\n\nYORK.\nNäin sota rauhan toi: nyt pois on tarmo.\nSielulles rauhan suokoon taivaan armo!\n\n    (Menee.)\n\n    (Nuori Clifford tulee.)\n\nNUORI CLIFFORD.\nTuho ja häpeä! Pois kaikki kaikkoo.\nSekasorron pelko tuo, ja sekasorto\nSe haavoittaa, kun pitäisi sen auttaa.\nOi, sota, sinä hornan sikiö,\nJot' aseenansa taivaan viha käyttää,\nNyt koston tulikekäleitä viskaa\nPoviimme jäisiin! -- Kukaan ei saa väistää:\nKen oikea on soturi, ei helli\nSe itseään, ja itseään ken hellii,\nSe luonnostaan ei saa, vaan sattumalta\nUrohon nimen. --\n\n    (Huomaa isänsä ruumiin.)\n\n                  Sorru, inha mailma!\nViimeisen päivän lieska ennen aikaans'\nYhdeksi sulattakoon maan ja taivaan!\nNyt mailman tuomiotorven räikkä soikoon,\nJa heikot pikku-äänet vaietkoot! --\nOi, kallis isä, osasiko oli\nMenettää rauhaan nuoruutes, ja sitten,\nVanhuuden hopeoihin puettuna\nJa kunnian ja levon päivinäsi,\nNoin kuolla hurjaan taisteluun? -- Tuo näky\nKivettää sydämmeni; kivest' olkoon,\nNiin kauan kuin se mun on! York hän meidän\nEi säästä vanhuksia; minäkään siis\nEn heidän lapsiansa; immen kyynel\nOn mulle samaa mitä kaste lieskaan;\nJa kauneus, josta leppyy tyrannitkin,\nVihani liekkiin öljyä vain kaataa.\nTäst'edes säälistä en tietää tahdo;\nJos lapsen kohtaan Yorkin suvusta,\nNiin useammiks kappaleiks sen silvon\nKuin Absyrtuksen hurja Medea.\nMainetta tahdon niittää julmuudella.\nSa, uusi pirsta vanhan Clifford-suvun,\n\n    (Nostaa maasta ruumiin.)\n\nNiin kuin Aeneas vanhaa Anchisesta,\nSua minä miehen-harteillani kannan.\nMut taakkaa elävää Aeneas kantoi.\nEi vain niin raskasta kuin tämä tuska.\n\n    (Menee.)\n\n    (Richard Plantagenet ja Somerset tulevat taistellen;\n    Somerset kaatuu.)\n\nRICHARD.\nNiin, makaa sinä siinä! --\nNyt kurjan olutkrouvin kilven alla,\n\"Albansin pyhän linnan\", Somerset\nOn tehnyt velhon kuuluks kuolemallaan.\nÄl' uuvu, miekka! Papit palvokoot\nVihamiehen eestä; prinssit tappakoot!\n\n    (Menee.)\n\n    (Sotamelskettä. Hyökkäyksiä. Kuningas Henrik,\n    kuningatar Margareeta y.m. tekevät pakoa.)\n\nKUNINGATAR MARGAREETA.\nPois! Miksi aikailet? Hyi! Häpeää!\n\nKUNINGAS HENRIK.\nKen taivaan tahdon välttää? Tänne jää.\n\nKUNINGATAR MARGAREETA.\nMik' olet mies? Et taistele, et väisty.\nNyt miehuutt', älyä ja puolustusta\nOn väistyä ja turvaa etsiä\nMiten vain voi, ja varmin tie on pako.\n\n    (Sodan hälinää kuuluu kaukaa.)\n\nJos teidät vangitaan, niin onni kaikki\nOn meiltä mennyt; mut jos pakoon päästään --\nJa päästään, jos ei aikailla -- niin lähell'\nOn Lontoo, missä teill' on ystäviä;\nJa siellä tämä meidän onnen rikko\nPiankin korjataan.\n\n    (Nuori Clifford tulee.)\n\nNUORI CLIFFORD.\n                   Jos sieluni\nEi turmaa vastaist' aavistais, niin ennen\nJumalaa herjaisin, kuin pakoon teitä\nMa käskisin. Mut paeta nyt täytyy:\nParantumaton valtaa hämmennys\nNyt koko meidän puolueemme mielen.\nPois joutuin siis! Se päivä kerran koittaa,\nKun mekin vielä saamme heidät voittaa.\nPois, kuninkaani, pois!\n\n             (Menevät.)\n\n\nKolmas kohtaus.\n\n    Tasanko lähellä Sanct Albansia.\n\n    (Sotamelskettä ja peräytymistä. Torventoitauksia;\n    sen jälkeen tulevat York, Richard Plantagenet, Warwick\n    ja sotamiehiä liehuvin lipuin ja helisevin soitoin.)\n\nYORK.\nTietääkö kukaan Salisburystä mitä?\nSe talvileijona ei raivoissaan\nIkäänsä muista eikä ajan taakkaa,\nVaan niinkuin kukkea ja reipas sulho\nHädässä nuortuu vain. Tää ilon päivä\nEi iloks ole, turhaan koko voitto,\nJos Salisbury on mennyt.\n\nRICHARD.\n                         Jalo isä,\nKolmasti autoin häntä ratsun selkään,\nKolmasti suojasin ja kolmasti\nTalutin pois ja vaadin syrjään jäämään:\nMut aina, missä vaara, siellä hänkin;\nJa niinkuin mökiss' uljaat seinäverhot,\nNiin tuossa ruumisrähjäss' oli tahto.\nMut tuossa, kas, se jalo mies jo tulee.\n\n    (Salisbury tulee.)\n\nSALISBURY.\nHyvin tänään sodit, kautta miekkani!\nNiin, totta, kaikki teimme. -- Kiitos, Richard!\nKuin kauan elää saan, sen tietää Herra;\nMut Hän sen salli, että surman uhkan\nKolmasti minusta sa tänään torjuit. --\nOmaamme vielä emme omaa, loordit;\nEi vihollisen pako vielä riitä;\nMokomat vastustajat pian tointuu.\n\nYORK.\nNiin, varminta on ajaa heitä takaa.\nKuningas paennut on Lontooseen\nJa kokoon kutsuu kohta parlamentin.\nSiis ajoon, ennenkuin on käsky valmis! --\nLord Warwick, lähdetäänkö perässä?\n\nWARWICK.\nPerässä? Ei, vaan edellä, jos voidaan,\nTää suur' on päivä, loordit, jumal'auta!\nAlbansin tappelu, min voitti York,\nOn mainittava kautta vuosisatain. --\nHoi, torvet soimaan! -- Lontooseen nyt vainen!\nJa tulkoon moni päivä tämänlainen!\n\n                        (Menevät.)\n\n\n\n\nSELITYKSIÄ:\n\n\n[1] _Kuin sydämmehen Calydonin prinssin_ j.n.e. Calydonin prinssin,\nMeleagerin, elämä riippui kekäleestä, jota hänen äitinsä Althaea\nsäilytti. Kostoksi siitä, että Meleager oli tappanut hänen veljensä,\nheitti hän sen tuleen, ja Meleager kuoli suurissa tuskissa.\n\n[2] _Viel' elää herttua, Henrik, kukistajas_. Tämän ennustuksen\nkaksimielisyys on tahallinen.\n\n[3] _Sauva, jonka päässä on hiekkapussi_. Ritarit ja ylimykset\nsuorittivat kaksintaistelunsa peitsellä ja miekalla, mutta alhaiso yllä\nmainitulla aseella.\n\n[4] _Charneco_, makea, espanjalainen viini.\n\n[5] _Kuin hurja maurilainen tanssija_. Maurilaistanssi, jota\ntanssittiin pääsiäis- ja helluntaipyhinä ja erittäinkin kevätjuhlissa,\noli Espanjasta tuotu Englantiin.\n\n[6] _Pilkoittaa pilven piilost' aurinkomme_. Edward III:n vaakunassa\noli aurinko, jota pilvet puoliksi peittivät.\n\n[7] _Bargulus_. Illyrialainen merirosvo, josta Cicero puhuu.\n\n[8] _Kaikki valtakunnassa tulee olla yhteistä_. Kommunistisia oppeja\nsaarnattiin Englannissa jo kuningas Richard III:n aikana.\n\n[9] _Lontoon-kivi_. Luultavasti jokin vanha kivinen muistopatsas\nLontoossa.\n\n[10] _Pankaa Lontoon silta palamaan_. Lontoon silta oli siihen aikaan\npuusta.\n\n[11] _Savoija_ oli entinen kuninkaallinen linna Thamesin rannalla,\njonka Savoijan kreivi Pietari rakensi v. 1245.\n\n[12] _Paistettu juusto_ oli walesiläisten mieliruoka.\n\n[13] _Kernit ja gallowglassit_ olivat irlantilaista jalkaväkeä, joista\nedelliset käyttivät tapparaa, jälkimmäiset miekkaa.\n\n[14] _Surmaa ja auttaa kuin Akhilleen peitsi_. Akhilles, kun oli\nkuolettavasti haavoittanut mysialaisen kuninkaan Telephoksen, paransi\ntämän jälleen raudanlastuilla.\n\n[15] _Ajakaa tänne karhuparini_. Nevillen, Warwickin kreivien,\nvaakunana oli karhu, ryhmyiseen paaluun kytkettynä.\n\n\n\n"]