[{"data":1,"prerenderedAt":-1},["ShallowReactive",2],{"$fNyrfBlIGzgRL-A29edehZnfBUPV1xrsn5UsvG9R7pV0":3},{"number":4,"title":5,"author":6,"authorBirth":7,"authorDeath":8,"slug":9,"bookId":10,"genreRaw":11,"genre":12,"themes":13,"origin":14,"language":17,"yearPublished":18,"yearPublishedTranslation":19,"wordCount":20,"charCount":21,"usRestricted":22,"gutenbergId":23,"gutenbergSubjects":24,"gutenbergCategories":28,"gutenbergSummary":33,"gutenbergTranslators":34,"gutenbergDownloadCount":36,"aiDescription":37,"preamble":38,"content":39},555,"Kuningas Henrik Kuudes III","Shakespeare, William",1564,1616,"555-shakespeare-william-kuningas-henrik-kuudes-iii","555__Shakespeare_William__Kuningas_Henrik_Kuudes_III",null,"naytelma",[],[15,16],"brittilainen","klassikot","fi",1591,1907,17938,104461,false,40174,[25,26,27],"Great Britain -- History -- Henry VI, 1422-1461 -- Drama","Great Britain -- Kings and rulers -- Drama","Henry VI, King of England, 1421-1471 -- Drama",[29,30,31,32],"British Literature","Classics of Literature","History - British","Plays/Films/Dramas","\"Kuningas Henrik Kuudes III\" by William Shakespeare is a history play believed to have been written in 1591. Set during England's Wars of the Roses, the play depicts a nation descending into chaos and barbarism as families fracture and moral codes collapse. Following the Duke of York's claim to the throne, brutal battles erupt between Yorkist and Lancastrian forces. The conflict features revenge, shifting allegiances, and Richard of Gloucester's emerging ambition for power, culminating in one of Shakespeare's most violent examinations of civil war's devastating human cost. (This is an automatically generated summary.)",[35],"Cajander, Paavo Emil",255,"Shakespearen historiallinen näytelmäsarja kuvaa Englannin sisällissotaa, Ruusujen sotaa sekä Lancasterin ja Yorkin sukujen välistä valtataistelua. Trilogia seuraa kuningas Henrik VI:n hallituskautta ja kuningasvallan murenemista veristen taisteluiden ja poliittisten juonittelujen keskellä.","William Shakespearen 'Kuningas Henrik Kuudes III' on Projekti Lönnrotin\njulkaisu n:o 555. E-kirja on public domainissa sekä EU:ssa että sen\nulkopuolella, joten emme aseta mitään rajoituksia kirjan vapaan käytön\nja levityksen suhteen.\n\nTämän e-kirjan ovat tuottaneet Tapio Riikonen ja Projekti Lönnrot.","KUNINGAS HENRIK KUUDES III\n\nKirj.\n\nWilliam Shakespeare\n\n\nPaavo Cajanderin suomennos ilmestyi v. 1907.\n\n\n\n\n\n\nNäytelmän henkilöt:\n\nKuningas HENRIK KUUDES.\nEDWARD, Walesin prinssi, hänen poikansa.\nLUDVIG yhdestoista Ranskan kuningas.\nSOMERSETin herttua,     |\nEXETERin herttua,       |\nOXFORDin kreivi,        |  kuninkaan puoluetta.\nNORTHUMBELANDin kreivi, |\nWESTMORELANDin kreivi,  |\nLord CLIFFORD,          |\nRICHARD PLANTAGENET, Yorkin herttua.\nEDWARD, MARCHin kreivi, sittemmin       |\n   kuningas Edward neljäs,              |\nEDMUND, RUTLANDin kreivi,               |  hänen poikansa.\nYRJÖ, sittemmin CLARENCEn herttua,      |\nRICHARD, sittemmin GLOCESTERin herttua  |\nNORFOLKin herttua,   |\nMONTAGUEn markiisi,  |\nWARWICKin kreivi,    |  Yorkin herttuan puoluetta.\nPEMBROKEn kreivi,    |\nLord HASTINGS,       |\nLord STAFFORD,       |\nSir JOHN MORTIMER, | Yorkin herttuan enot.\nSir HUGH MORTIMER, |\nHENRIK, RICHMONDin nuori kreivi\nLord RIVERS, lady Greyn veli.\nSir WILLIAM STANLEY.\nSir JOHN MONTGOMERY.\nSir JOHN SOMERVILLE.\nRutlandin opettaja.\nYorkin kaupungin määri.\nTowerin linnan päällikkö.\nAatelismies.\nKaksi metsänvartijaa.\nMetsästäjä.\nPoika, joka on tappanut isänsä.\nIsä, joka on tappanut poikansa.\nKuningatar MARGAREETA.\nLady GREY, sittemmin Edward neljännen puoliso.\nBONA, Ranskan kuninkaan sisar.\nSotureita, kuningas Henrikin ja kuningas Edwardin seuralaisia,\n  sanansaattajia, vartijoita, y.m.\n\nTapahtumapaikka: kolmannen näytöksen alussa Ranska, muuten Englanti.\n\n\n\n\nENSIMMÄINEN NÄYTÖS.\n\n\nEnsimmäinen kohtaus.\n\n    Lontoo. Parlamentintalo.\n\n    (Rummun pärrytystä. Muutamia Yorkin puolueeseen kuuluvia\n    sotamiehiä murtautuu sisään. Sen jälkeen tulevat herttua\n    York, Edward, Richard, Norfolk, Montague, Warwick ja muita,\n    valkoiset ruusut hatuissa.)\n\nWARWICK.\nKuin pääsi käsistämme kuningas?\n\nYORK.\nKun pohjan ratsulaumaa ahdistimme,\nHän pakoon hiipi, jättäin väkensä;\nJa silloin suuri lord Northumberland,\nJonk' urhon korva pakoa ei kärsi,\nRohkaisi arkaa armeijaa; hän itse,\nLord Clifford, ja lord Stafford, ryntäsivät\nPäin meidän rintamaa ja, murtain sen,\nHukkuivat miekkaan halpain sotamiesten.\n\nEDWARD.\nStaffordin isä, herttua Buckingham,\nSai joko surman taikka kuolinhaavan:\nKypäräns' aimo iskull' iskin halki;\nSe totta, isä, -- tuoss' on hänen vertaan.\n\n    (Näyttää, veristä miekkaansa.)\n\nMONTAGUE (Yorkille, näyttäen miekkaansa).\nTuo, veli, Wiltshiren on kreivin verta;\nEns' ottelussa häneen hyökkäsin.\n\nRICHARD.\nMit' olen minä tehnyt, kerro sinä.\n\n    (Heittää maahan Somersetin herttuan pään.)\n\nYORK.\nTyön parhaan pojistani teki Richard. --\nVai hänen armons', Somerset, on kuollut?\n\nNORFOLK.\nNiin käyköön Gauntin koko sukukunnan!\n\nRICHARD.\nNoin vielä Henrikinkin päätä puistan.\n\nWARWICK.\nNiin myöskin minä. -- Voittorikas York,\nSiks kunnes sun näen tuolla istuimella,\nJonk' anastaa nyt Lancasterin heimo,\nNää silmät, jumalaut', ei ummistu.\nTuoss' arkamaisen kuninkaan on linna,\nTuoss' istuimensa: York, se haltuus ota,\nSe sun on eikä Henrik kuninkaan.\n\nYORK.\nSen teen; mut auta mua, hyvä Warwick;\nOn tämä sisäänmurto väkivaltaa.\n\nNORFOLK.\nKaikk' autamme; ken pakenee, se kuolkoon.\n\nYORK.\nSuur' kiitos, jalo Norfolk! -- Jääkää, loordit; --\nSoturit, jääkää tänne täksi yöksi.\n\nWARWICK.\nKuningast' ei saa suinkaan loukata,\nPait jos hän aikoo väkivoimaa käyttää.\n\n    (Soturit vetäytyvät syrjään.)\n\nYORK.\nKuningattaren parlamentti täällä\nOn tänään koolla; tuskinpa hän arvaa,\nEtt' ollaan siinä mekin; oikeutemme\nSanalla taikka miekall' anastamme.\n\nRICHARD.\nNäin varusteissa tänne jääkäämme.\n\nWARWICK.\nTää veriparlamentin nimen saa,\nJos York ei tule kuninkaaks ja löyhää\nEi Henrikiä panna pois, jonk' arkuus\nOn meidät vihollisten kaskuks tehnyt.\n\nYORK.\nMua älkää hyljätkö siis; lujat olkaa;\nMa oikeuteni aion anastaa.\n\nWARWICK.\nEi kuningas, ei paras ystävä,\nEi uljain Lancasterin puolustaja\nUskalla siipeäänkään liikutella,[1]\nKun kellojansa Warwick ravistaa.\nPlantagenetin minä istutan;\nSen irti temmatkoon, ken rohkenee! --\nSiis päätä, Richard, vaadi päähäs kruunu.\n\n    (Warwick taluttaa valtaistuimelle Yorkia, joka istuutuu siihen.)\n\n    (Torventoitauksia. Kuningas Henrik, Clifford, Northumberland,\n    Westmoreland, Exeter ja muita tulee, punaiset ruusut hatuissa.)\n\nKUNINGAS HENRIK.\nKas, loordit, tuoss' on valtaistuimella\nTuo kavaltaja rietas! Aikoo varmaan\nAvulla Warwickin, sen viekkaan päärin,\nAnastaa kruunun, nousta valtiaaksi. --\nNorthumberland, sun isäsi hän surmas, --\nSun, Clifford, myös; te kostaa vannoitte\nHänelle, pojilleen ja ystävilleen.\n\nNORTHUMBERLAND.\nJos sit' en tee, niin taivaan kosto minuun!\n\nCLIFFORD.\nSiks mulla murhepuku raudast' on.\n\nWESTMORELAND.\nTuotako sietäisimme? Alas siitä!\nVihasta sydän hehkuu; moist' en kärsi.\n\nKUNINGAS HENRIK.\nOi, maltu, rakas kreivi Westmoreland!\n\nCLIFFORD.\nTuollaiset pelkurit ne malttukoot!\nHän tuoss' ei istuis, isänne jos eläis.\nKuningas hyvä, yorkilaisiin hyökkäys\nTehkäämme tässä parlamentissa!\n\nNORTHUMBERLAND.\nPuhutpa oikein, serkku; sen me teemme.\n\nKUNINGAS HENRIK.\nMut, loordit, kaupunkihan heitä suosii.\nJa joukkoja on heillä vallassaan.\n\nEXETER.\nNe pakoon kiitävät, kun herttua kaatuu.\n\nKUNINGAS HENRIK.\nSe aatos vieras olkoon Henrikille,\nEtt' teurashuoneeks tekis parlamentin!\nEi, lanko, sanat, uhka, tuima katse\nSe sota on, jot' aikoo Henrik käydä.\n\n    (Lähestyvät herttuaa.)\n\nYork kavaltaja, alas istuimelta,\nJa polvillasi pyydä armoa:\nSun valtiaas min' olen.\n\nYORK.\n                        Minä sinun.\n\nEXETER.\nHyi! Alas! Hän sun teki herttuaksi.\n\nYORK.\nSen perin samaten kuin kreivikunnan.\n\nEXETER.\nIsäsi oli kruunun kavaltaja.\n\nWARWICK.\nSin' olet itse kruunun kavaltaja,\nKun anastajaa Henrikkiä kuulet.\n\nCLIFFORD.\nKetä siis, jos laillista en kuningasta?\n\nWARWICK.\nNiin, oikein; se on Richard, Yorkin herttua.\n\nKUNINGAS HENRIK.\nJa minunko siis täytyy seisoa,\nJa sinä istut valtaistuimella?\n\nYORK.\nNiin tulee, täytyy olla. Tyydy siihen.\n\nWARWICK.\nOle Lancaster; hän olkoon kuningas.\n\nWESTMORELAND.\nHän kuningas on sekä Lancaster,\nja kreivi Westmoreland sen toteen näyttää.\n\nWARWICK.\nJa Warwick valheeks näyttää. Unhotatte,\nMe että teidät kentält' ajoimme,\nIsänne tapoimme ja pystylipuin\nMarssimme linnaan kautta kaupungin.\n\nNORTHUMBERLAND.\nNiin, Warwick, surukseni muistan tuon;\nSa heimoinesi sitä kadut vielä.\n\nWESTMORELAND.\nUseamman otan hengen, Plantagenet,\nSinusta, pojistas ja heimostasi,\nKuin veripisaraa ol' isässäni.\n\nCLIFFORD.\nSuu kiinni, muuten sanain sijaan, Warwick,\nLähetin moisen laitan, joka, ennen\nKuin liikahdan, tuon surman sulle kostaa!\n\nWARWICK.\nOo, Clifford-parka, uhkaas halveksin!\n\nYORK.\nNyt näytämmekö oikeutemme kruunuun,\nVai miekkako sen määrää tanterella?\n\nKUNINGAS HENRIK.\nMik' oikeus sulla, petturilla, kruunuun?\nOl' isäs Yorkin herttua kuin sinä,\nIsoisäs, Roger Mortimer, Marchin kreivi.\nMin' olen poika Henrik viidennen,\nMi Dauphinin ja ranskalaiset murjoi\nJa otti heiltä kaupungit ja maat.\n\nWARWICK.\nVait Ranskasta, jonk' olet menettänyt!\n\nKUNINGAS HENRIK.\nSen protektori menetti, en minä;\nYhdeksän-kuinen olin kruunattaissa.\n\nRICHARD.\nNyt vaikk' on ikää, sentään menetät.\nIsä, riistä kruunu anastajan päästä!\n\nEDWARD.\nNiin, isä, aseta se omaan päähäs!\n\nMONTAGUE (Yorkille.)\nKosk' asetöitä, veli, ihailet,\nNiin kiista pois, ja miekka ratkaiskoon!\n\nRICHARD.\nKun rumpu soi, niin kuningas jo karkaa.\n\nYORK.\nVaietkaa, pojat!\n\nKUNINGAS HENRIK.\n                 Vaikene sa itse,\nPuhua anna Henrik kuninkaan.\n\nWARWICK.\nEi, Plantagenet ensin! Kuulkaa, loordit;\nJa tekin tarkatkaa ja olkaa hiljaa;\nKen hänet keskeyttää, on kuolon oma.\n\nKUNINGAS HENRIK.\nMa valtaistuimeni heittäisinkö,\nMiss' isäni ja isoisä istui?\nEi, ennen sota tään maan tuhotkoon\nJa liput -- jotka Ranskass' usein liehui\nJa nyt, mun surukseni, Englannissa --\nMun kalmaan käärikööt! -- Miks kalpenette?\nMun oikeuteni suuremp' on kuin hänen.\n\nWARWICK.\nTodista se, niin kuningas saat olla.\n\nKUNINGAS HENRIK.\nAseilla Henrik neljäs kruunun voitti.\n\nYORK.\nNiin, kapinoiden kuningastaan vastaan.\n\nKUNINGAS HENRIK (syrjään).\nMitä ma sanon? Heikko mull' on oikeus. --\nKuningas valita voi perijänsä.\n\nYORK.\nNo, entä sitten?\n\nKUNINGAS HENRIK.\n                 Niin, jos sen hän voi,\nNiin laillinen ma olen kuningas.\nUsean loordin läsnä ollen Richard\nLuovutti kruunun Henrik neljännelle;\nTään peri isäni, ja minä hänet.\n\nYORK.\nKapinaan nousi valtiastaan vastaan,\nPakottain hänet kruunun jättämään.\n\nWARWICK.\nJa vaikk' ois pakotta sen tehnyt Richard,\nPitäiskö kruunun siitä kärsiä?\n\nEXETER.\nEi; sit' ei muille luovuttaa hän voinut\nKuin lähimmälle kruununperijälle.\n\nKUNINGAS HENRIK.\nOletko meitä vastaan, Exeter?\n\nEXETER.\nHäness' on oikeus; siis anteeks suokaa.\n\nYORK.\nMiks kuiskitte, miks ette vastaa, loordit?\n\nEXETER.\nHän kuningas on, tuntoni sen sanoo.\n\nKUNINGAS HENRIK.\nMinusta kaikki luopuu Yorkin puoleen.\n\nNORTHUMBERLAND.\nPlantagenet, vaikk' onkin sulla oikeus,\nNoin Henrikilt' ei sentään virkaa viedä.\n\nWARWICK.\nSe, kaikkein uhaksikin, hältä viedään.\n\nNORTHUMBERLAND.\nErehdyt: eteläss' ei sotajoukkos,\nJoit' Essex, Norfolk, Suffolk, Kent on täynnä\nJa joista noin sa pöyhkeilet ja korskut,\nMun uhakseni herttuaa voi nostaa.\n\nCLIFFORD.\nSull' olkoon oikeus tai vääryys, Henrik,\nNiin Clifford lupaa sua miekoin puoltaa.\nMaa auetkoon, mun nielköön elävältä,\nJos isän murhamiestä kumarran!\n\nKUNINGAS HENRIK.\nOi, Clifford, sanas sydänt' ilahuttaa!\n\nYORK.\nKruunustas luovu, Henrik Lancaster. --\nMitä, loordit, salakähmää mutisette?\n\nWARWICK.\nJalolle Yorkin herttualle oikeus,\nTään talon muuten täytän sotureilla\nJa yli istuimen, miss' istuu hän,\nSen vaateen piirrän anastajan verin.\n\n    (Polkee jalkaansa, sotilaita näyttäytyy.)\n\nKUNINGAS HENRIK.\nLord Warwick, sana vain: mun kuninkaana\nSuo elämäni aika hallita.\n\nYORK.\nMulle ja suvulleni kruunu lupaa,\nNiin hallita saat rauhass' elinaikas.\n\nKUNINGAS HENRIK.\nMa siihen suostun: Richard Plantagenet,\nMun jälkeeni sa haltuus ota kruunu.\n\nCLIFFORD.\nPrinssille, pojallenne, mikä vääryys!\n\nWARWICK.\nMtk' oikeus itselleen ja Englannille!\n\nWESTMORELAND.\nHätäinen, pelkuri ja halpa Henrik!\n\nCLIFFORD.\nKuink' itseäsi loukkaatkaan ja meitä!\n\nWESTMORELAND.\nNoit' ehtoja en minä kuulla siedä.\n\nNORTHUMBERLAND.\nEn minä myöskään.\n\nCLIFFORD.\n                  Tule, lanko, pois,\nTää kuningattarelle kertokaamme.\n\nWESTMORELAND.\nHyvästi, kehno, sukupila Henrik,\nMin veress' arvon kipinää ei ole!\n\nNORTHUMBERLAND.\nSa Yorkin suvun joudu saalihiksi,\nJa kuole kahleiss' epätyöstäsi!\n\nCLIFFORD.\nSun sota julma perin lannistakoon,\nTai rauhass' elä hylkynä ja yksin!\n\n    (Northumberland, Clifford ja Westmoreland menevät.)\n\nWARWICK.\nHeist' älä huoli, Henrik, katso tänne!\n\nEXETER.\nHalaavat kostoa, siks eivät taivu.\n\nKUNINGAS HENRIK.\nAh, Exeter!\n\nWARWICK.\n            Miks huokaisette, herra?\n\nKUNINGAS HENRIK.\nEn itseni, vaan poikaseni tähden,\nJoit' estän luonnotonna perinnön.\nMut yhtä kaikki; iki-omaks sulle\nJa jälkeisilles kruunun tässä määrään\nSill' ehdoll', että valallasi lupaat\nTään kansaissodan lopettaa ja mua\nIkäni kuninkaana kunnioittaa,\nJa ettet väell' etkä petoksella\nMua kukista ja itse valtaan nouse.\n\nYORK.\nSen valan mielelläni teen ja täytän.\n\n    (Astuu alas valtaistuimelta.)\n\nWARWICK.\nEläköön Henrik! -- Halaa häntä, York!\n\nKUNINGAS HENRIK.\nEläös sinä ja nuo reippaat poikas!\n\nYORK.\nNyt Lancaster ja York on sopineet.\n\nEXETER.\nKirottu se, ken vihan jälleen nostaa!\n\n    (Torventoitaus. Loordit astuvat esiin.)\n\nYORK.\nHyvästi, valtias! Linnaani nyt lähden.\n\nWARWICK.\nVäkeni minä varaan Lontooseen.\n\nNORFOLK.\nNorfolkiin minä menen joukkoineni.\n\nMONTAGUE.\nMerille minä, josta tulinkin.\n\n    (York poikineen, Warwick, Norfolk, Montague,\n    soturit ja seuralaiset menevät.)\n\nKUNINGAS HENRIK.\nJa minä, suru sydämmessä, hoviin.\n\n    (Kuningatar Margareeta ja Walesin prinssi tulevat.)\n\nEXETER.\nKah, kuningatar tulee; katse hällä\nOn vihainen; pois hiivin.\n\nKUNINGAS HENRIK.\n                          Samoin minä.\n\n    (Aikoo mennä.)\n\nKUNINGATAR MARGAREETA.\nEi, älä mene! Minä sua seuraan.\n\nKUNINGAS HENRIK.\nOi, tyynny, rakas vaimo! Minä jään.\n\nKUNINGATAR MARGAREETA.\nKen tyyni olla voi ja moista kestää?\nMies kurja! Etten impenä ma kuollut!\nSua etten koskaan oisi nähnytkään,\nEn koskaan sulle synnyttänyt poikaa,\nKun näen, kuink' isäks olet luonnoton!\nMit' on hän tehnyt, että perittömäks\nNäin hänet teit? Jos puoliks oisit häntä\nNiin hellinyt kuin minä, tuskaa nähnyt\nKuin minä hänen tähtensä, kuin minä\nVerilläs häntä ruokkinut, niin ennen\nValanut oisit parhaat sydänveres,\nKuin tehnyt perijäkses julman Yorkin\nJa oman poikas perinnöttömäksi.\n\nPRINSSI.\nEt, isä, voi mua perittömäks tehdä;\nKuningas olet, minä sinut perin.\n\nKUNINGAS HENRIK.\nMargareeta, anteeksi -- Anteeks, rakas poika! --\nMua herttua ja Warwick pakottivat.\n\nKUNINGATAR MARGAREETA.\nVai pakottivat! Kuningasta pakottivat!\nHäpeän tuota kuulla. Pelko raukka!\nTuhonnut itses olet, poikas, minut,\nYork-suvulle kun annoit moisen vallan,\nEtt' armost' itse nyt vain hallitset.\nHälle ja heimolleen kun kruunun säädät,\nEt muuta tee, kuin kaivat omaa hautaas\nJa ryömit siihen ennen aikaasi.\nWarwick on kansleri ja Calais'n herra;\nFaulconbridge julmus raumaa hallitsee;\nYork pantu valtakunnan holhoojaksi;\nJa nytkö turvass' olet? Moisen turvan\nSaa tutiseva lammas sutten suussa.\nJos minä, vaikka olen heikko vaimo,\nSiell' ollut oisin, niin ois soturit\nMun ennen saaneet keihäin lävistää,\nKuin moiseen tekoon suostunut ma oisin.\nMut sinä hengest' annat kunniasi,\nJa tuon kun näen, niin sinust' otan, Henrik,\nNyt asunto- ja vuode-eron, kunnes\nTuo parlamentinpäätös kumotaan,\nMi pojaltani perinnön on vienyt.\nLipustas luopunehet pohjan loordit\nMua seuraavat, mun lippuni kun liehuu;\nJa liehua sen pitää pilkaks sulle\nJa Yorkin suvun perihäviöksi.\nNäin jätän sun. -- Pois, poikaseni, tule!\nOn valmis armeijamme; pois, pois mukaan!\n\nKUNINGAS HENRIK.\nJää, rakas Margareeta; mua kuule!\n\nKUNINGATAR MARGAREETA.\nJo liiaks olet puhunut; pois tiehes!\n\nKUNINGAS HENRIK.\nMut sinä jäät kai, rakas Edward poika?\n\nKUNINGATAR MARGAREETA.\nNiin, vihamiehiensä tapettavaksi.\n\nPRINSSI.\nKun voittajana palaan tanterelta,\nKäyn terveisillä; äitiä nyt seuraan.\n\nKUNINGATAR MARGAREETA.\nPois, poikani! Me liiaks aikailemme.\n\n    (Kuningatar Margareeta ja prinssi menevät.)\n\nKUNINGAS HENRIK.\nKuningatar-parka! Kuinka kiukkuun purkaa\nHän rakkautensa poikaansa ja minuun!\nYorkille vihatulle kostakoon,\nJonk' ylvä, himon kannustama henki\nVie multa kruunun ja, kuin ahnas kotka,\nLihaamme raataa, mun ja poikani!\nMua kiusaa noiden kolmen loordin ero;\nKirjoitan heille, pyydän kauniisti. --\nTule, lanko, sananviejäks sinut laitan.\n\nEXETER.\nJa minä heidät lepytän, ma toivon.\n\n                        (Menevät.)\n\n\nToinen kohtaus.\n\n    Huone Sandalin linnassa, Wakefieldin lähellä, Yorkshiressa.\n\n    (Edward, Richard ja Montague tulevat.)\n\nRICHARD.\nMun salli, veli, vaikka olen nuorin.\n\nEDWARD.\nEi, minä paremp' olen puhujaksi.\n\nMONTAGUE.\nMut mull' on painavat ja vahvat syyt.\n\n    (York tulee.)\n\nYORK.\nMitä, poikani ja veli? Riidassako?\nMist' on se riita? Kuka ensin alkoi?\n\nEDWARD.\nEi riitaa mitään, pientä kiistaa vain.\n\nYORK.\nJa mistä kiista?\n\nRICHARD.\n                 Erääst' asiasta,\nJok' armoanne koskee sekä meitä:\nEnglannin kruunust', isä, jok' on teidän.\n\nYORK.\nMinun? Ei ennen kuin on Henrik kuollut.\n\nRICHARD.\nSen miehen kuolosta tai elämästä\nEi teidän oikeus riipu.\n\nEDWARD.\n                        Perillinen\nNyt olette, siis ottakaa se nyt.\nJos Lancasterit saavat hengittää,\nNiin juoksevat he pian sivuitsenne.\n\nYORK.\nSaa rauhassa hän hallita, sen vannoin.\n\nEDWARD.\nVoi kruunust' yhden valan rikkoa;\nSata rikkoisin ma vuoden hallinnasta.\n\nRICHARD.\nVarjelkoon luoja! Isä valapatto!\n\nYORK.\nSe olen, miekall' oikeutta jos hankin.\n\nRICHARD.\nMinä todistaa voin toista, mua kuulkaa.\n\nYORK.\nSit' et voi, poika; se on mahdotonta.\n\nRICHARD.\nEi vala velvoita, jos sit' ei tehdä\nTodelle, lailliselle vallalle,\nJoll' ompi voimaa valallisen yli.\nMut Henrik valtansa on anastanut;\nKun hän teilt' otti valan, on siis selvää,\nEtt' arvoton on valanne ja tyhjä.\nAseisiin siis! Ja aatelkaapas, isä,\nKuink' ihana on kantaa kruunua,\nJonk' ympyrä Elysiumin kätkee\nJa kaikki runon autuudet ja ilot.\nMiks' aikailemme siis? Min' en saa rauhaa,\nEnnenkuin valkoruusuni ma kastan\nHenrikin sydänvereen haaleaan.\n\nYORK.\nJo riittää! Nousen kuninkaaks, tai kuolen.--\nSa, veli, lähde heti Lontooseen\nJa Warwickia toimeen kannusta. --\nNorfolkin luokse mene sinä, Richard,\nJa salaa hälle hankkeistamme kerro. --\nSinä, Edward, sana saata Cobhamille,\nHän pian kapinaan saa kentiläiset;\nMa heihin luotan: ovat urhokansaa\nSuurhenkist', ylvää, uljast', älykästä. --\nNäin teidän toimiessa, minä etsin\nSopivaa tilaisuutta hyökkäykseen,\nNiin ettei aikeitamme huomaa Henrik\nEik' yksin muutkaan lancasterilaiset.\n\n    (Sanansaattaja tulee.)\n\nMut vait! -- Mit' uutta? Miksi noin on kiire?\n\nSANANSAATTAJA.\nKuningatar ja kaikki pohjan loordit\nTeit' aikoo linnassanne piirittää.\nKakskymmentuhantisen tuo hän joukon;\nSiis lujittakaa linna.\n\nYORK.\n                       Kyllä, miekoin.\nLuuletko, että heitä pelkäämme? --\nEdward ja Richard, luokseni te jääkää;\nMontague veli menköön Lontooseen;\nYlevä Warwick, Cobham ja ne muut,\nJotk' annan kuninkaalle holhoojiksi,\nHe oveluuden taidoss' olkoot vahvat:\nEi houkon Henrikin saa valaan luottaa.\n\nMONTAGUE.\nMa menen, veli; heidät kyllä voitan;\nJa nöyrimmät nyt sanon jäähyväiset.\n\n    (Menee.)\n\n    (Sir John ja sir Hugh Mortimer tulevat.)\n\nYORK.\nSetäni, John ja Hugh, te parahiksi\nTulette Sandaliin: meit' aikonee nyt\nKuningattaren sotavoima saartaa.\n\nSIR JOHN.\nEi vaaraa; kentällä sen yhdytämme.\n\nYORK.\nViidellätuhannella miehelläkö?\n\nRICHARD.\nViidelläsadalla, jos tarvis, isä.\nHeit' akka johtaa; mitä pelkäisimme?\n\n    (Marssi kuuluu etäältä.)\n\nEDWARD.\nJo rummun kuulen; joukot järjestykseen,\nJa matkaan mars, ja suoraa päätä taistoon!\n\nYORK.\nYks viittä vastaan! -- suuri ylivoima;\nMut voitosta en, setä, epäile.\nSain Ranskass' useiss' otteluissa voiton,\nVaikk' oli yhtä vastaan kymmenen;\nMiks onni nyt ei oisi yhtä suuri?\n\n        (Sotamelskettä. Menevät.)\n\n\nKolmas kohtaus.\n\n    Tasanko lähellä Sandalin linnaa.\n\n    (Sotamelskettä. Hyökkäyksiä. Rutland ja hänen\n    opettajansa tulevat.)\n\nRUTLAND.\nAh, minne päästä heidän käsistään?\nOi, nähkääs, tuossa verinen on Clifford!\n\n    (Clifford tulee soturien kanssa.)\n\nCLIFFORD.\nPois tieltä, pappi! Kaapus sinut turvaa.\nMut kirotun tuon herttuan sikiö,\nJonk' isä tappoi isäni, -- hän kuolkoon.\n\nOPETTAJA.\nJa minä hälle seuraa teen, mylord.\n\nCLIFFORD.\nSoturit, viekää hänet pois!\n\nOPETTAJA.\nAh, Clifford, syytönt' älä lasta tapa,\nSiit' ihmisten ja Jumalan saat vihat.\n\n    (Sotamiehet vievät hänet väkisin pois.)\n\nCLIFFORD.\nMitä? Onko kuollut jo? Vai pelostako\nOn silmäns' ummistanut? Ma ne avaan.\n\nRUTLAND.\nNoin ahnas jalopeura katsoo uhriin,\nJok' aihkaa julmissa sen käpälissä;\nNoin ilkkuen se kiertää saalistaan,\nJa lähenee ja kappaleiks sen raataa. --\nOi, hyvä Clifford, miekkas minuun iske,\nÄlä tuota julmaa uhkakatsettas.\nEnnenkuin kuolen, kuule, rakas Clifford:\nVihalles olen liian halpa uhri,\nSa miehiin kostos käännä, mun suo elää.\n\nCLIFFORD.\nLaps-parka, turhaan puhut: sanoiltasi\nTien sulkenut mun isäni on veri.\n\nRUTLAND.\nMun isäni veri avatkoon sen taas;\nHän mies on; vaadi hänet taistoon, Clifford.\n\nCLIFFORD.\nVaikk' oisi tässä veljeskin, niin sinun\nJa niiden henkeen kostoni ei tyytyis.\nVaikk' esi-isäis haudat auki loisin\nJa lahot kirstut vitjaan ripustaisin,\nEi lientyis vihani, en rauhaa sais.\nJos Yorkin suvust' ainoankin näen,\nNiin on kuin mieltä riivais raivotar.\nJa kunnes sukupuuttoon juuritan\nSen hornan heimon, elän helvetissä.\nSiis -- --\n\n    (Nostaa kätensä.)\n\nRUTLAND.\nRukoilla suo mun, ennenkuin ma kuolen!\nSua rukoilen: mua sääli, rakas Clifford!\n\nCLIFFORD.\nNiin säälin, niinkuin miekan kärki säälii.\n\nRUTLAND.\nEn loukannut sua ole; miks mun tapat?\n\nCLIFFORD.\nMua isäs loukkas.\n\nRUTLAND.\n                  Ennen kuin ma synnyin.\nOn poika sulla: sääli hänen tauttaan,\nHän ettei sais -- vanhurskas kun on luoja --\nMun-kaltaistani surmaa kostoksi.\nOi, elinkaudeks minut tyrmään kytke,\nJa jos ma aihett' annan suuttumukseen,\nVie silloin henki; nyt ei sulla syytä.\n\nCLIFFORD.\nVai mull' ei syytä?\nIsäsi tappoi isäni: siis, kuole!\n\n    (Lävistää hänet.)\n\nRUTLAND.\nDii faciant, laudis summa sit ista tuae!\n\n    (Kuolee.)\n\nCLIFFORD.\nPlantagenet, Plantagenet, ma tulen!\nTuo poikas veri, joka miekkaani\nNyt tahrautuu, se siinä ruostukoon,\nSiks kuin sun veres yhteen siihen hyytyy\nJa kummankin saan pestä pois yht'aikaa.\n\n                              (Menee.)\n\n\nNeljäs kohtaus.\n\n    Sama paikka.\n\n    (Miekankalsketta. York tulee.)\n\nYORK.\nKuningattaren joukot saivat voiton;\nSetäni kaatuivat mua suojellessaan,\nJa tuiman vihollisen alta väistyy\nVäkeni, paeten kuin laivat tuulta,\nTai lampaat, joita ahnas hukka vainoo.\nTies luoja, kuinka poikaini on käynyt;\nSen tiedän vain, ett', eläen tai kuollen,\nHe puoliansa pitivät kuin miehet,\nJotk' ovat mainetöihin syntyneet.\nKolmasti luoksi raivas Richard tiensä,\nKolmasti huusi: \"Rohkeutt', isä! Kestä!\"\nTul' yhtä usein Edward vierelleni\nJa miekka purppurainen kahvaan asti\nPunattu vastustajain verillä.\nJa rohkeimmatkin sankarit kun taantui,\nHuus Richard: \"Päälle! Tuumaa ei saa väistää!\"\nJa huusi: \"Kruunu, taikka kuulu hauta!\nValtikka, taikka kuoppa-paha maassa!\"\nNäin taaskin päälle hyökättiin, mut, ah!\nTaas väistyttiin; niinkuin näet joutsenen,\nMi turhaan ponnistelee virtaa vastaan\nJa ylen tuimaan uupuu aallokkoon.\n\n    (Lyhytaikaista hälyä ulkona.)\n\nHaa! Kuule! Turkka vainolainen saapuu:\nOlen heikko, sen en vimmaa pakoon pääse;\nJos vahva oisin, sen en vimmaa väistäis.\nJo elämäni lasist' uupuu hiekka;\nMun tähän täytyy jäädä, tähän kuolla.\n\n    (Kuningatar Margareeta, Clifford, Northumberland,\n    nuori prinssi tulevat sotureineen.)\n\nTule, julma Clifford -- verinen Northumberland --\nVihaanne sammumatont' yhä kiihdän.\nKas, täss' on pilkka, laukausta varron.\n\nNORTHUMBERLAND.\nHeittäydy armoon, korska Plantagenet!\n\nCLIFFORD.\nNiin moiseen armoon, jota julma Richard\nKäteisin maksuin tarjos isälleni.\nNyt Phaëton on syössyt vaunuistaan\nJa keskipäivästä on tehnyt illan.\n\nYORK.\nMun tuhkani se, niinkuin Phoenix, siittää\nVoi linnun, joka teille kaikin kostaa.\nNäin toivoen ma silmään taivaaseen\nJa siit' en huoli, mitä mulle teette.\nNo, tulkaa! Noinko monta -- pelkuria?\n\nCLIFFORD.\nNoin pelkur' raivoo, jok' ei pakoon pääse;\nNoin kyyhky nokkii haukan kynsiä;\nNoin rosvo, elämästään toivotonna,\nOikeuden-palvelijaan herjaa syytää.\n\nYORK.\nOi, Clifford, ajattele taapäin hiukan\nJa johda mielees entisaikojamme!\nJos häpeältä voit, mua silmiin katso,\nJa pure kieltäsi, kun pelkuriks se\nMinua soimaa, jonka tuima katse\nSun usein lannisti ja pakoon ajoi.\n\nCLIFFORD.\nEn aio sulle sanaa sanast' antaa,\nVaan iskust' iskun, kaksi yhdestä.\n\n    (Paljastaa miekkansa.)\n\nKUNINGATAR MARGAREETA.\nSeis, uljas Clifford! Tuhannesta syystä\nPidentää tahdon elämää sen konnan. --\nHän kuuro kiukusta on; puhu sinä,\nNorthumberland!\n\nNORTHUMBERLAND.\n                Seis, Clifford! Liian arvon\nSa hälle suot, jos sormesikin nirhaat,\nKun sydämmen sa hältä lävistät.\nEi uljaan miehen työtä pistää kättään\nVihaisen koiran hampahien väliin,\nJos voi sen luotaan työntää potkulla.\nKymmentä yhtä vastaan mies ei pelkää.\n\n    (Käyvät käsiksi Yorkiin, joka ponnistelee vastaan.)\n\nCLIFFORD.\nNoin pyristelee kurppa satimessa.\n\nNORTHUMBERLAND.\nNoin kanikin se potkii verkossa.\n\n    (York otetaan vangiksi.)\n\nYORK.\nNäin riemuitsevat varkaat saaliistaan;\nNäin kunnon mies se rosvovoimaa väistää.\n\nNORTHUMBERLAND.\nKuink', armo, menetellä hänen kanssaan?\n\nKUNINGATAR MARGAREETA.\nNorthumberland ja Clifford, urhot jalot,\nMies tuokaa tähän myyränmättähälle;\nHän oikokäsin vuoriin kurkoitteli,\nMut kädellään vain jakoi varjoa.\nSinäkö, sinä, aiot kuninkaaksi?\nSinäkö parlamentiss' ääntä pidit\nJa suurta sukuperääs saarnasit?\nMiss' on nyt poikalaumas, auttajasi?\nSe hurja Edward ja se hauska Yrjö?\nJa ihmelaps, se uljas kyssäselkä,\nSe Riku-poika, joka kärein äänin\nKapinaan isä-taataa houkutteli?\nJa missä Rutland-lemmikki ja muut?\nKas, York! Tuon liinan minä kastoin vereen,\nJot' uljas Clifford miekankärjellään\nHerutti pojan povesta. Jos silmäs\nVoi hänen surmastansa vettyä,\nNiin ota tämä posken pyyhkimeksi.\nYork-parka! Verivihalta jos voisin,\nNiin surkeata tilaas itkisin.\nSydänny, York, mua sillä hauskuttaisit!\nMitä? Niinkö tulisydän tuntos poltti,\nEtt' ei jää kyyneltäkään Rutlandille?\nMiks levollinen noin? Jos hurjistuisit!\nJa jotta hurjistuisit, näin sua ilkun.\nHammasta pure, riehu, jalkaa polje,\nMin' että tanssia ja laulaa saisin!\nVaan -- palkkaa, näen ma, vaadit hauskutteestas.\nEi puhu York, jos häll' ei kruunua. --\nYorkille kruunu! -- Polvistukaa, loordit! --\nPidelkää häntä, että saan sen päähän.\n\n    (Asettaa paperisen kruunun hänen päähänsä.)\n\nKas noin! Nyt näytät oikein kuninkaalta!\nNiin, tuo se istuimen vei Henrikiltä,\nJa tuo se hänen perijäkseen tehtiin! --\nMut kuinka suur' Plantagenet näin väleen\nNyt kruunataan, ja kalliin valan rikkoi?\nMinusta hän ei kuninkaaks sais tulla,\nEnnenkuin kuololle lyö Henrik kättä.\nHenrikin säteikköönkö pistät pääsi\nJa ryöstät virveen hänen kulmiltaan\nEläissään vielä, vastoin pyhää valaa?\nOo, se on anteeks antamaton synti! --\nPois, kruunu pois, ja kruunun kanssa pää!\nPää pois, ma muuten en voi hengittää!\n\nCLIFFORD.\nSe mun on tehtäväni, isän tähden.\n\nKUNINGATAR MARGAREETA.\nEi vielä! Kuullaan kuinka rukoilee hän.\n\nYORK.\nOo, sinä emäsusi Ranskanmaan,\nPahempi vielä kuin sen koirassudet,\nKyyn hammasta on kieles myrkkyisempi!\nKuink' alentavaa sukupuolellesi\nIloita, niinkuin amatsooni-naikko,\nSen tuskista, jonk' onni kahlehtii!\nJos ei ois muuttumattomat kuin toukka\nSun kasvosi ja ilkitöistä riettaat,\nNiin yrittäisin, ylvä kuningatar,\nSua punastuttaa; jos ma sanoisin,\nMist' olet tullut, mistä sukus juurrat,\nNiin häpeisit, jos häpyä sull' ois.\nIsälläs Napolin ja Sisiliain\nJa Jerusalemin kuninkaan on nimi,\nMut rikkaamp' Englanniss' on talonpoika.\nNoin köyhästäkö herrast' opit korskas?\nEi siihen auta mikään, ylvä rouva,\nEtt' ei käy toteen vanha sananlasku:\n\"Kun kerjääjä saa juuston, niin sen paistaa.\"\nSomuus se usein ylväks tekee naisen,\nMut vähän sit' on, taivas nähköön, sulla.\nHyve se hänet ihailtavaks saattaa,\nSinussa vastakohtaa ihmetellään.\nSiveys se hänen tekee taivaalliseksi,\nSen vajaus sinut inhottavaksi.\nNiin vastakkaist' on sulle kaikki hyvä,\nKuin antipodit ovat meihin nähden\nTai niinkuin pohjaan nähden etelä.\nTiikerin sydän naisen nahkassa!\nKuink' elinveren lapsest' ottaa voit\nJa isälle sen silmäin pyyhkeeks antaa\nJa sentään olla hahmoltasi nainen?\nNainen on hyvä, laupias, hellä, vieno;\nSin' olet tyly, kova, turta, raaka.\nMun käskit riehua: on käskys kuultu.\nMun tahdoit itkemään: on tahtos tehty.\nNäet, riehka rajutuuli vettä kaivaa,\nJa kun on myrsky laannut, alkaa sataa.\nNää kyyneleet ne rakkaan Rutlandini\nOn peijaiset, ja joka pisar huutaa\nKostoa hänen kuolemastaan teille,\nKavala ranskatar ja julma Clifford!\n\nNORTHUMBERLAND.\nNiin, totta vie, mua liikuttaa tuo tuska,\nEtt' tuskin pidättää voin itkuani!\n\nYORK.\nTuon kasvoja ei ahnaat ihmissyöjät\nOis koskeneet, ei veriin tahranneet.\nMut sinä kymmenesti kovemp' olet\nJa julmempi kuin Hyrcanian tiiker'\nOi, katso isä-raiskan kyyneleitä,\nTunnoton kuningatar! Liinan tuon\nSa armaan poikaseni vereen kastoit,\nJa minä kyynelin sen huuhdon pois.\nTuoss' ota liinas, ylvästele sillä!\n\n    (Antaa takaisin nenäliinan.)\n\nTään synkän tarinan jos oikein kerrot,\nNiin, totta, virroin virtaa kyyneleitä;\nNiin, vihamiehenikin saineest' itkee\nJa sanoo: \"Ah, mik' inhottava teko!\"\nTuoss', ota kruunu! Kiroukses se olkoon,\nJa hädäss' auttakoon sua sama lohtu,\nMink' ilkikätesi nyt mulle tarjoo! --\nNyt, julma Clifford, korjaa minut täältä;\nTaivaaseen sielu, veri teidän päähän!\n\nNORTHUMBERLAND.\nVaikk' olis sukuni hän surmannut,\nNiin, jumaliste, itkeä mun täytyy,\nKun näen, mi painaa syvä suru häntä!\n\nKUNINGATAR MARGAREETA.\nKuin? Lord Northumberlandko itkusuin?\nVain muista mit' on pahaa meille tehnyt,\nNiin kyllä hellät kyyneleesi kuivuu.\n\nCLIFFORD.\nValasta tuo, tuo isän surmasta!\n\n    (Lävistää hänet.)\n\nKUNINGATAR MARGAREETA.\nTuo hellän kuninkaamme oikeudesta!\n\n    (Lävistää hänet.)\n\nYORK.\nVanhurskas Herra, armos portit avaa!\nHaavoista näistä sielu luokses lentää.\n\n    (Kuolee.)\n\nKUNINGATAR MARGAREETA.\nPää poikki! Naulatkaa se Yorkin porttiin,\nYork että katsella saa kaupunkiaan.\n\n          (Torventoitaus. Menevät.)\n\n\n\n\nTOINEN NÄYTÖS.\n\n\nEnsimmäinen kohtaus.\n\n    Tasanko Mortimerin-ristin lähellä Herefordshiressa.\n\n    (Marssi. Edward ja Richard tulevat sotajoukkoineen.)\n\nEDWARD.\nMiten lie ylvä isä pakoon päässyt?\nJa onko pakoon päässyt hän, vai eikö,\nNorthumberlandia ja Cliffordia?\nJos vangittu hän on, se olis kuultu;\nJos kaatunut hän on, se olis kuultu;\nJos pakoon päässyt on, niin minust' oisi\nSiit' ilosanoma jo meille tullut. --\nMik' on sun, veli? Miks noin olet synkkä?\n\nRICHARD.\nIloita en voi, kunnes varmaan tiedän,\nMitenkä uljaan isämme on käynyt.\nNäin hänen tappelussa hyörivän\nJa huomasin, kuink' etsi Cliffordia.\nHän seisoi taajimmassa ahdingossa\nKuin jalopeura nautalaumassa\nTai niinkuin karhu koirain saartamana, --\nSe naappaa jonkun, joka huudon nostaa,\nMut toiset seisoo kaukana ja haukkuu.\nNäin ottel' isä vihollisen kanssa.\nNäin uljast' isää vihollinen väisti.\nOn kunniaksi olla moisen poika!\nKas, kuinka kultaporttins' avaa koitar\nJa ylvää aurinkoa hyvästelee!\nSe kuinka nuoruutensa loistoss' entää\nKuin siro sulho armastansa vastaan!\n\nEDWARD.\nHourinko? Kolme aurinkoa näen!\n\nRICHARD.\nNiin, kolme täyttä, kirkast' aurinkoa;\nNe hattarain ei ole katkaisemat,\nSekeellä taivaall' ovat erillään.\nKas, -- yhtyvät, halaavat, suutelevat,\nIkäänkuin vannoisivat pyhän liiton!\nNyt yks on valo vain, yks aurinko.\nJotakin nämä taivaan merkit tietää.\n\nEDWARD.\nIhmettä, kummaa! Moist' ei ole kuultu.\nSe meitä, veli, varmaan taistoon kutsuu:\nMe, pojat uljaan Plantagenetin,\nJotk' omillamme loistamme jo kukin,\nNäin yhdistämme valomme ja, niinkuin\nTuo maailmaa, me maata valaisemme.\nMut mitä tietäneekin, kilvessäni\nMa vasta pidän kolme aurinkoa.\n\nRICHARD.\nAuringotarta, tarkoitit kai? Anteeks,\nSinulle naaras rakkaamp' on kuin koiras!\n\n    (Sanansaattaja tulee.)\n\nKen sinä, jonka synkkä katse tietää,\nEtt' onnettomuus pyörii kielelläs?\n\nSANANSAATTAJA.\nMies olen, joka surkutellen näin,\nKuink' ylvä Yorkin herttua surmattiin,\nJalo isänne ja rakas isäntäni.\n\nEDWARD.\nÄl' enää puhu: liiaksi jo kuulin.\n\nRICHARD.\nEi, puhu: minä tahdon kuulla kaikki.\n\nSANANSAATTAJA.\nVihollisjoukon oli saartamana\nJa sitä pidätti kuin Trojan toivo\nKaupunkiin tunkeuvat kreikkalaiset.\nMut Herkuleskin ylivoimaa väistyy,\nJa taajat iskut, vaikk' on kirves pieni,\nKovimman tammen alistaa ja kaataa.\nIsänne kukistivat monet kädet,\nMut julmin käsin hänet tappoivat\nTuo raaka Clifford sekä kuningatar,\nJok' ivaks herttuan kruunasi ja häntä\nSuun sisään nauroi; hän kun tuskast' itki,\nNiin julmus posken pyyhkeeks antoi liinan,\nJok' oli kastettuna nuoren, kauniin\nRutlandin vereen, jonka Clifford tappoi.\nNäin rumasti ja kauan ilkuttuaan\nPään ottivat ja Yorkin portin päälle\nSen panivat; ja siinä se on vielä,\nKamalin näky, minkä olen nähnyt.\n\nEDWARD.\nOi, kallis York, jok' olit tukemme!\nPoiss' olet nyt, ja meill' ei nojaa, turvaa.\nOi, Clifford! julma Clifford! sinä tapoit\nEuroopan ritariston kaunistuksen;\nVilpillä hänet voitit; sillä hän,\nMies miestä vastaan, voittanut ois sinut.\nNyt tyrmäks sieluni on linna tullut;\nOi, murra kahlees, sielu, että ruumis\nMaan poveen kätkettäisiin lepohon!\nOn ilo multa mennyt ijäksi,\nIloita en voi enää koskaan, koskaan.\n\nRICHARD.\nPois itku! Kaikki nesteet ruumiissani\nEi sammuttaa voi sydämmeni lieskaa,\nEi kieli keventää voi poven taakkaa;\nSe henki, jolla puhuisi, se lietsois\nVain hiilosta, mi povess' yltään hehkuu\nTuleksi, jonka kyynel sammuttaisi.\nItkusta laakenee vain surun syvyys.\nLapsille itkut; kosto, miekka mulle!\nRichard, mull' on sun nimes; kuolos kostan\nTai kuolen kunnialla yritykseen.\n\nEDWARD.\nNimensä uljas herttua jätti sulle,\nMun herttuakuntans' on ja istuimensa.\n\nRICHARD.\nEi, jos tuon valtakotkan poika olet,\nTähystää voinet suoraan aurinkoon.\nVai herttuakunta? Sano: valtakunta;\nJos sit' et saa, et hänen poikans' ole.\n\n    (Marssi. Warwick ja Montague tulevat sotajoukkoineen.)\n\nWARWICK.\nNo, loordit; mitä kuuluu?\n\nRICHARD.\n                          Suuri Warwick,\nJos hirmusanomamme kertoisimme,\nJa kertomamme joka sanasta\nLihaamme tikareilla raadeltaisi,\nNiin sanat vihlois pahemmin kuin haavat.\nOi, loordi, herttua York on surmattu!\n\nEDWARD.\nOi, Warwick, Warwick! Se Plantagenet,\nMi sua helli niinkuin sieluansa,\nTylyltä Cliffordilt' on surman saanut.\n\nWARWICK.\nTuon tiedon kymmenen jo päivää sitten\nHukutin kyyneliin, ja tulen nyt\nLisäämään tuskianne uusill' yhä.\nWakefieldin verilöylyn jälkeen heti,\nMiss' uljaan heitti henkens' isänne,\nSain surmastaan ja tappiostanne\nNiin joutuun tiedon kuin voi viesti lentää.\nKuninkaan vartijana Lontooss' ollen\nKokosin ystäväni, miehet katsoin,\nJa riensin uhkein voimin, niinkuin luulin,\nKuningatarta vastaan Sanct-Albansiin,\nKuninkaan ottain hyödykseni mukaan;\nSill' urkkijani kertoivat, ett' aikeet\nKuningattarell' oli kumota\nViimeinen säätypäätös, joka koski\nKuninkaan valaa, teidän perimystä.\nLyhyesti: Sanct-Albansiss' yhdyimme\nJa kahden puolen tuimast' ottelimme;\nMut kuninkaanko kylmyys, hän kun katsoi\nNiin helläst' urhokasta puolisotaan,\nSe miestemmekö kuuman innon kylmäs,\nVai huhu Margareetan voitosta,\nVai pelko Cliffordinko julmuudesta,\nJok' uhkas vangituille verta, surmaa,\nEn tiedä sanoa; mut se vain varma,\nEtt' iski salamoina noiden miekat,\nKun meidän -- niinkuin huuhkan vitka lento\nTai niinkuin laiskan puimamiehen varsta --\nSuhahti hiljaa niinkuin ystäviin.\nKehoitin asiamme oikeudella,\nLupasin lahjoja ja suurta palkkaa,\nMut turhaa: heiss' ei taistomieltä, meissä\nEi voiton toivoa. Näin pakenimme,\nKuningattaren tykö kuningas,\nVeljenne Yrjö, Norfolk sekä minä\nRiensimme kiirein teihin yhtymään,\nKun näillä mailla teidän kuulimme\nVäkeä keräilevän uuteen taistoon.\n\nEDWARD.\nMut miss' on herttua Norfolk, hyvä Warwick?\nJa milloin Yrjö tuli Burgundista?\n\nWARWICK.\nKuus virstaa täält' on Norfolk joukkoineen;\nJa veljellänne taas vast'ikään laittoi\nTätinne, jalo herttuatar Burgund,\nHätäämme tänne oivan apujoukon.\n\nRICHARD.\nSiis ylivoimaa varmaan Warwick väistyi:\nHänt' aina vainoojaksi ylistettiin,\nEi ennen pakenijaks soimattu.\n\nWARWICK.\nEi häntä nytkään siksi soimata;\nSe tiedä: tämä vahva käsi voi\nHenrikin heikon päästä riistää kruunun\nJa vääntää kourast' ylvän valtikan.\nVaikk' yhtä urhea hän sodass' oisi,\nKuin rauhass' on hän laupias ja hurskas.\n\nRICHARD.\nTuon hyvin tiedän, Warwick; älä toru;\nRakastan mainettasi, siksi puhuin.\nMut, tässä pulassa nyt mitä tehdä?\nPois rautapaitammeko heitämme\nJa mustaan murhevaippaan pukeumme,\nLukien helminauha-rukouksia?\nVai vihamiestemmekö kypäriin\nKostomme hartautta harjoitamme?\nJos niin, niin sano pois, ja toimeen, loordit!\n\nWARWICK.\nNiin, siksi tulinkin sua tapaamaan,\nJa siksi veljenikin, Montague.\nMua kuulkaa, loordit! Korska kuningatar,\nJa Clifford, ja Northumberland, se pohva,\nJa muutkin pöyhkät linnut samaa maata,\nKuningas-pahaa vatkaavat kuin vahaa.\nHän valall' otti teidät perijäkseen,\nSe vala parlementin kirjoiss' on;\nJa nyt on Lontooseen se joukko mennyt\nTehdäkseen valan tyhjäksi ja muuten\nLancaster-suvun haitaks toimiakseen.\nKolmekymmentätuhatta on miestä heillä;\nJos Norfolkin ja minun apujoukot\nJa, kreivi March, ne ystäväiset, jotka\nUskollisesta Walesista saat kokoon,\nViiskolmattakin-tuhatt' oisi vain,\nNiin, mars! Me miehin mennään Lontooseen,\nVaahtoisen ratsun selkään taaskin nousten\nJa taaskin huutain: \"hakkaa, hakkaa päälle!\"\nMut emme koskaan enää pakoon käänny.\n\nRICHARD.\nNyt Warwick-urhon kuulen puhuvan!\nSe älköön aurinkoista päivää nähkö,\nKen huutaa: \"pois!\" kun Warwick sanoo: \"seis!\"\n\nEDWARD.\nLord Warwick, minä hartiaasi nojaan,\nJa jos sa kaadut -- Jumal' estäköön! --\nMyös Edward sortuu, josta kaitkoon taivas!\n\nWARWICK.\nEt enää kreivi March, vaan herttua York;\nEns porras Englannin on valtaistuin.\nJoka kylässä, mist' ohi kuljemme,\nEnglannin kuninkaaks sun julistamme;\nJa ilosta ken lakkiaan ei huiskaa,\nSe päällään rikoksensa maksaa saa.\nKuningas Edward! Richard! Montague!\nÄlkäämme mainett' enää uneksiko!\nEi, torvet soimaan vain, ja joutuin toimeen!\n\nRICHARD.\nTerästä vaikk' ois sydämmesi, Clifford,\nNiinkuin se töistäs kivikovaks nähtiin,\nNiin lävistän sen, tai vie omani.\n\nEDWARD.\nSoi, räikkä! Jumala ja pyhä Yrjö!\n\n    (Sanansaattaja tulee.)\n\nWARWICK.\nNo mitä? Mitä uutta?\n\nSANANSAATTAJA.\nMun herttua Norfolk laittoi sanomaan,\nEtt' uhkein voimin kuningatar saapuu,\nJa pyytää heti kuulla neuvojanne.\n\nWARWICK.\nSe sopii; tulkaa, kelpo soturit!\n\n                      (Menevät.)\n\n\nToinen kohtaus.\n\n    Yorkin edustalla.\n\n    (Torventoitauksia. Kuningas Henrik, kuningatar Margareeta,\n    Walesin prinssi, Clifford ja Northumberland tulevat\n    rumpujen ja torvien soidessa.)\n\nKUNINGATAR MARGAREETA.\nNo, tervetultuanne hyvään Yorkiin!\nKas, tuoss' on verivihollisen pää,\nJonk' aikoi kaunistaa hän kruunullanne:\nSe näky eikö sydänt' ilahuta?\n\nKUNINGAS HENRIK.\nKuin luoto haaksirikon pelkääjää:\nTuo näky sydäntäni ihan vihloo. --\nPidätä kostos, Herra! Mun ei syy,\nValaani rikkonut en ehdoin tahdoin.\n\nCLIFFORD.\nTuo liika hellyys, arvon majesteetti,\nTuo väärä sääli täytyy teidän heittää.\nKehenkä leijona luo hellän katseen?\nEi petoon, mi sen luolan aikoo ryöstää.\nKenenkä kättä metsän karhu nuolee?\nEi sen, ken suoraan siltä pennun tappaa.\nKen luihun käärmeen kuolinpiston välttää?\nEi se, ken astuu jalkansa sen niskaan.\nMatokin kiemuroi, kun sitä poljet,\nJa kyyhky nokkii, kun se poikaans' suojaa.\nYork vallanahnas kruunus aikoi ryöstää:\nSä hymyilit, kun rypisti hän otsaa.\nHän, pelkkä herttua, tahtoi kuninkaaksi\nPoikansa saada ja, kuin hellä isä,\nSukunsa nostaa; sinä, kuningas\nJa kauniin pojan isä, sinä suostuit\nTekemään tämän perinnöttömäksi,\nNäin näyttäin, että tyly olet isä.\nPoikaansa eläin järjetönkin ruokkii,\nJa, vaikka pelkää, ihmisen kun näkee,\nNiin katsos, kuinka pienoistensa suojaks\nSamoilla siivillä, joit' usein on\nSe arkamaiseen pakoon käyttänyt,\nSit' ahdistaa se, joka pesään kiipee,\nJa henkens' antaa sikiönsä suojaks!\nHäpeä, Henrik! Opiks ota nämä.\nOi, mikä sääli, jos tuo kaunis poika\nMenettäis isän tähden perintönsä\nJa joskus vasta sanois pojalleen:\n\"Mit' iso-isä ja sen isä voitti,\nSen isä antoi heikkoudessaan pois!\"\nOi, sitä häpeätä! Katso poikaa;\nTuo katse miehekäs, jok' onnen suosin\nHänelle lupaa, mieles karaiskoon,\nEtt' omas pidät, omas hälle jätät.\n\nKUNINGAS HENRIK.\nKyll' oiva puhuja sa olet, Clifford,\nJa päteviä syitä esiin tuot.\nMut sano, Clifford, etkö koskaan kuullut,\nEtt' onneksi ei ole väärin saatu?\nJa pojalleko hyväks aina oisi,\nEtt' isä itsens' itaroisi hornaan?\nMa jätän pojalleni hyvät työni;\nJosp' isä muut' ei jättänyt ois mulle!\nMuu kaikk' on joutavaa; sen säilymisest'\nOn huolta tuhat kertaa enemmän\nKuin ilon rahtua sen nautinnosta.\nYork-lanko, oi, josp' ystäväsi tietäis,\nKuin surettaa mua, ett' on pääsi tuossa!\n\nKUNINGATAR MARGAREETA.\nRohkeutta, Henrik! Vihollinen saapuu;\nTuo hempeys heikontaa vain väkeänne.\nRitariks pojan lupasitte lyödä;\nSiis miekka maalle, ja se oiti tehkää!\nPolvistu, Edward!\n\nKUNINGAS HENRIK.\nEdward Plantagenet, nouse ritarina,\nJa miekallas vain oikeutta puolla.\n\nPRINSSI.\nYlevä isä, teidän luvallanne\nMa sillä kruunun perimystä puollan\nJa tässä käytän sitä hamaan kuoloon.\n\nCLIFFORD.\nSe vasta puhetta on uljaan prinssin!\n\n    (Sanansaattaja tulee.)\n\nSANANSAATTAJA.\nKuninkaan sotaherrat, olkaa valmiit!\nKolmekymmen-tuhantisen joukon kanssa\nYork-herttuan puoltajana tulee Warwick,\nJa joka kaupungissa Yorkin huutaa\nHän kuninkaaks, ja monet häntä seuraa.\nKoht' ovat täällä; rivit järjestykseen!\n\nCLIFFORD.\nSuvaitkaa, majesteetti, jättää tanner;\nPoiss' ollessanne kuningattarella\nOn onni parempi.\n\nKUNINGATAR MARGAREETA.\n                 Niin, kuninkaani,\nSoisimme jäädä oman onnen nojaan.\n\nKUNINGAS HENRIK.\nMun onneni on teidän; siksi jään.\n\nNORTHUMBERLAND.\nMut tehkää luja päätös taistella.\n\nPRINSSI.\nKarkaiskaa, isä, nämä jalot loordit\nJa kaikki, jotka sotii puolestanne.\nMiekkanne maalle, huutain: \"pyhä Yrjö!\"\n\n    (Marssi. Edward, Yrjö, Richard, Warwick, Norfolk,\n    Montague ja sotureita tulee.)\n\nEDWARD.\nValapatto Henrik, antautko armoon\nJa panet kruunusi mun päähäni,\nVai miekan varaan henkesikö heität?\n\nKUNINGATAR MARGAREETA.\nHävytön poika, hempujasi hauku!\nNoin röyhkeästi sun ei sovi haastaa\nEsivaltasi ja kuninkaasi kuullen.\n\nEDWARD.\nMin' olen hänen kuninkaansa; hänen\nPitäisi polvistua; perilliseks\nMa tulin hänen suostumuksellaan.\nMut vala rikottiin; te, niinkuin kuulin,\nTe, joll' on valta, vaikk' on hällä kruunu,\nUudessa parlamentiss' yllytitte\nHänt' erottamaan minut sekä sijaan\nPanemaan poikansa.\n\nCLIFFORD.\n                   Ja syystä kyllä:\nKen isän perijä on muu kuin poika?\n\nRICHARD.\nSinäkö, tappuri! -- Oh! Tukehdun!\n\nCLIFFORD.\nNiin, vääräselkä! Tässä vastaan sua\nJa ketä vain sun-laistas öyhkäriä.\n\nRICHARD.\nSinähän nuoren tapoit Rutlandin?\n\nCLIFFORD.\nJa vanhan Yorkin, niin, ja viel' en tyydy.\n\nRICHARD.\nNyt taiston merkki, loordit, jumalauta!\n\nWARWICK.\nMitä sanot, Henrik? Luovutatko kruunun?\n\nKUNINGATAR MARGAREETA.\nSuupaltti Warwick! Sinä tohdit haastaa?\nKun viimein Sanct-Albansiss' yhdyttiin,\nSua auttoi koivet enemmän kuin kourat.\n\nWARWICK.\nMull' oli silloin pako, nyt on sulla.\n\nCLIFFORD.\nNiin kerskuit silloinkin, ja väistyit vain.\n\nWARWICK.\nCliffordin uljuus ei mua karkoittanut.\n\nNORTHUMBERLAND.\nEik' oma miehuutesi pidättänyt.\n\nRICHARD.\nNorthumberland, ma sua kunnioitan.\nLopeta puhe; hillitä voin tuskin\nSydämmen katkeruutta purkaumasta\nCliffordiin, julmaan lapsenmurhaajaan.\n\nCLIFFORD.\nIsäsi tapoin; oliko hän lapsi?\n\nRICHARD.\nKuin arka, luihu pelkuri sen teit,\nNiinkuin sa tapoit nuoren Rutlandinkin.\nMut ennen iltaa työtäs vielä kiroot.\n\nKUNINGAS HENRIK.\nHeretkää, loordit; kuulkaa minua!\n\nKUNINGATAR MARGAREETA.\nNo, näytä kovaa siis, tai ole vaiti!\n\nKUNINGAS HENRIK.\nMa pyydän, älä suista kieltäni;\nKuningas olen, mull' on puhevalta.\n\nCLIFFORD.\nKuningas, sanat sit' ei haavaa sido,\nMink' iski tämä kohtaus: vaiti siis!\n\nRICHARD.\nSiis miekkas paljasta, sa pyöveli!\nSen kautta, joka meidät loi, ma vannon,\nEtt' uljuus Cliffordin on kielen päässä.\n\nEDWARD.\nNo, Henrik, saanko oikeutta, vai enkö?\nTuhannet tänään murkinoineet eivät\nSyö lounatta, jos kruunuas et anna.\n\nWARWICK.\nJos kiellät, niin sun päähäs niiden veri!\nSill' oikeus Yorkin aseitten on puolla.\n\nPRINSSI.\nJos oikein se, min Warwick siksi sanoo,\nEi väärin ole mikään, kaikk' on oikein.\n\nRICHARD.\nKen sinut siittikään, niin tuoss' on äitis:\nSinull' on, toden totta, äitis kieli.\n\nKUNINGATAR MARGAREETA.\nMut sin' et tule isään etkä äitiin,\nVaan inhaan, kuvattomaan hirviöön,\nJonk' onni merkki, sit' ett' osais karttaa\nKuin myrkkysammakkaa tai varkaan kieltä.\n\nRICHARD.\nNapolin rauta, Englannissa kullattu,\nJonk' isää puhutellaan kuninkaaksi --\nNiinkuin jos mereks sanois lätäkön --\nSin' etkö häpeä, kun syntys tiedät,\nHalpuuttas vielä kielin ilmaista?\n\nEDWARD.\nSata puntaa olkihuiskasta,[2] jos sillä\nTuon riettaan itsetuntemukseen saisi!\nSua kauniimp' oli Helena, vaikk' onkin\nSun miehes Menelaus;[3] tuo viekas nainen\nHän Agamemnonin ei veljeä\nNiin häväissyt kuin kuningastas sinä.\nTään isä Ranskan sydämmessä telmi,\nKuninkaan suisti, taltutti Dauphinin;\nJa säädystään jos olis Henrik nainut,\nNiin vieläkin se säilyis sama loisto.\nMut kerjääjän kun otti vuoteeseensa\nJa köyhän isäs nosti apekseen,\nAuringon silloin peitti sadekuuro,\nMi Ranskast' isän maineen huuhtoi pois\nJa kotimaassa kapinan sai aikaan.\nTään riidan syynä mikä muu kuin korskas?\nJos siivoll' oisit, nukkuis oikeutemme\nJa hellää kuningasta säälien\nVaateemme jättäisimme toiseen aikaan.\n\nYRJÖ.\nMut kun me näimme, että aurinkomme\nKeväimen sulle toi, ja ettei kesäs\nHedelmää meille tuonut, silloin kirveen\nMe tunkeilevaan juurees iskimme;\nJa vaikka meitäkin sen terä repi,\nNiin tiedä, -- iskeä kun alamme,\nMe emme lakkaa ennen, kuin sa kaadut\nTai kuuma veremme sun kasvus kastaa.\n\nEDWARD.\nNäin lujass' aikeessa sua taistoon vaadin,\nEnk' enää suostu keskusteluun, koska\nHyvältä kuninkaalta puheen kielsit. --\nSoi, torvi! -- Verilippu liehumaan!\nSe voittoon meidät vie tai kuolemaan.\n\nKUNINGATAR MARGAREETA.\nOi, viivy, Edward!\n\nEDWARD.\nEi, torahammas! Nyt ei viipy auta:\nTää riita tänään tuhanten on hauta.\n\n                         (Menevät.)\n\n\nKolmas kohtaus.\n\n    Tappelutanner Towtonin lähellä.\n\n    (Sotamelskettä. Hyökkäyksiä. Warwick tulee.)\n\nWARWICK.\nVäsynyt olen niinkuin kilparatsu;\nHetkeksi tuohon lasken hengähtämään.\nMont' iskua ma sain, ja monta annoin,\nSe jäykistäkin jänteist' otti voiman,\nJa pakostakin levätä mun täytyy.\n\n    (Edward tulee juosten.)\n\nEDWARD.\nHymyile, sulo taivas, taikka iske,\nSuloton surma! Maailma on musta\nJa Edwardin on päivä pilveen mennyt.\n\nWARWICK.\nNo, miten onnen käy, ja kuink' on toivon?\n\n    (Yrjö tulee.)\n\nYRJÖ.\nVei onnen hukka, toivon epätoivo:\nRivit on rikki, tuho meitä vainoo.\nNyt mikä neuvoks? Mihin pakenemme?\n\nEDWARD.\nEi pako auta; vainoojill' on siivet;\nMe heikot olemme, heit' emme kestä.\n\n    (Richard tulee.)\n\nRICHARD.\nAh, Warwick, miksi sinä jätit meidät?\nJanoinen maa on juonut veljes veren,\nCliffordin peitsenterän vuodattaman;\nJa kesken kuolontuskiaan hän huusi\nKuin kaukaa kumiseva torven ääni:\n\"Tää kosta, Warwick; kosta surmani!\"\nNäin vatsan alla sotaratsuin, joiden\nKaviot tiukkui hänen kuumaa vertaan,\nRitari jalo heitti henkensä.\n\nWARWICK.\nMaa juopukoon siis meidän verestämme!\nHeponi tapan, paeta en tahdo.\nMiks tässä seistään, hukkaa vaikeroiden\nKuin vennot vaimot, vihamies kun riehuu,\nJa katsellaan kuin murhenäytelmää,\nJota näyttelijät ratoks näyttelevät?\nTäss' eessä taivaan polvillani vannon\nEtt'en ma lepää enkä seisahdu,\nEnnenkuin kuolo sulkee silmäni\nTai onni mulle täyden koston hankkii.\n\nEDWARD.\nMa kanssas polvistun ja samaa vannon,\nNäin kiintäin sieluni sun sieluus, Warwick!\nJa ennenkuin maan kylmän kasvoilta\nTaas nostan polveni, niin kädet, silmät\nJa sydämmeni nostan Sinun puolees,\nJok' ylennät ja kaadat kuninkaat,\nRukoillen, -- jos on tahtos, että täytyy\nTään ruumiin vihamiehen saaliiks tulla, --\nEtt' avaat toki taivaan vaskiportit\nJa sisään päästät sielun syntisen. --\nNyt eroon, loordit, kunnes tavataan,\nMiss' ikänänsä, taivaassa tai maassa!\n\nRICHARD.\nKätesi, veli! -- hyvä Warwick, salli\nMun käsin väsynein sua syleillä.\nOn vierast' itku mulle, nyt se valuu,\nKun talvi kauniin kevähämme kaluu.\n\nWARWICK.\nPois, pois! Hyvästi, loordit, vielä kerran!\n\nYRJÖ.\nKaikk' yhtenä nyt joukkojemme luo!\nSen suokaa mennä, jok' ei jäädä tahdo,\nJa pylvääks sitä sanokaa, ken pysyy;\nJos hyvin käy, hän palkan moisen saakoon,\nKuin voittaja Olympin voitteloissa;\nSe rohkeutt' arkaan poveen vuodattaa;\nViel' elämä on toivossa ja voitto.\nPois viipy nyt, ja toimeen yhteisvoimin!\n\n                              (Menevät.)\n\n\nNeljäs kohtaus.\n\n    Toinen kohta tappelutannerta.\n\n    (Hyökkäyksiä. Richard ja Clifford tulevat.)\n\nRICHARD.\nNyt, Clifford, tapasin sun vihdoin yksin!\nTää käsi herttua Yorkin puolest' on,\nTää Rutlandin, ja kumpikin ne kostaa,\nVaikk' ympäröisi sua vaskimuurit.\n\nCLIFFORD.\nNyt, Richard, olen tässä yksin kanssas.\nTää käsi, tää se isäs Yorkin tappoi,\nTää käsi surmas veljes Rutlandin;\nTää sydän, noiden surmast' ilakoiden,\nKehoittaa näitä käsiä, jotk' isän\nJa veljen sulta tappoi, samaan tekoon\nSun suhtees ryhtymään. Siis, pidä puoltas!\n\n    (Taistelevat. Warwick tulee; Clifford pakenee.)\n\nRICHARD.\nEi, Warwick, valikoi sa toinen otus;\nMa itse tämän suden surmaan ajan.\n\n                       (Menevät.)\n\n\nViides kohtaus.\n\n    Toinen kohta tappelutannerta.\n\n    (Sotamelskettä. Kuningas Henrik tulee.)\n\nKUNINGAS HENRIK.\nTää tappelu on niinkuin aamun taisto:\nYö raukea ja virkku valo sotii,\nJa paimen, puhallellen kynsiinsä,\nEi tiedä oikein, onko yö vai päivä.\nSe huojuu tänne, niinkuin vahva vesi,\nJot' ajaa virta taistoon tuulta vastaan;\nSe huojuu tuonne, niinkuin sama vesi,\nJot' ajaa tuulen vimma väistymään.\nJa väliin voittaa virta, väliin tuuli;\nTuo milloin voimakkaampi, milloin tää;\nMolemmat rynnätysten voittoon pyrkii,\nJa kumpikaan ei voita eikä väisty:\nNäin tasapainoss' on tää julma sota.\nMa tähän mättähälle istuudun.\nJumala voiton suokoon kelle tahtoo!\nMargareeta, vaimoni, ja Clifford minut\nPois taistost' uhittivat, vannoen\nEtt' onni heillä on, kun olen poissa.\nOi, kuolla soisin, jos sen Herra soisi!\nTää maailma on pelkkää tuskaa, vaivaa.\nOi, Jumala! Kuink' onnellinen oisin,\nJos en ois parempi kuin halpa paimen\nJa kummull' istuisin, kuin tässä nyt,\nJa tiimalautaan juonteit' uurteleisin,\nJotk' osoittavat, kuinka hetket lentää,\nKuin monta minuuttia menee tuntiin,\nKuin monta tuntia on päivän mitta,\nKuin monta päivää tekee täydeks vuoden,\nKuin monta vuott' on ihmiselon määrä.\nKun tiedän sen, niin sitten ajan jaan:\nNiin monta tuntia ma karjaa kaitsen,\nNiin monta tuntia ma levähdän,\nNiin monta tuntia ma rukoilen,\nNiin monta tuntia ma huvittelen;\nNiin mont' on päivää lampaat olleet tiineet,\nNiin monta viikkoa, niin raukat poikii,\nNiin monta vuotta, niin on villa-aika.\nNäin hetket, tunnit, päivät, viikot, vuodet,\nKun määrän päähän ovat kulkeneet,\nLepoisaan hautaan vievät harmaan pääni.\nOi, elämätä suloist', autuasta!\nSulompi orapihlajankin varjo\nOn kaitsijalle lauman laupiaan\nKuin kaunis kultakatos kuninkaalle,\nJok' alamaisten pelkää petosta;\nNiin totta, tuhat-, tuhat-kertaisesti!\nJa vihdoin, huono piimä paimenen,\nVäetön, nahkaleiliin pantu juoma,\nPuun viileässä varjoss' ettoneensa,\nKaikk' ilot, joista huoletonna nauttii,\nParemmat ruhtinaan on herkkuja\nJa kultamaljoiss' uhkuilevaa juomaa\nJa unta taidokkaalla vuoteella,\nMiss' suru, epäilys ja petos väijyy.\n\n    (Sotamelskettä. Eräs poika, joka on tappanut isänsä,\n    tulee vetäen ruumista perässään.)\n\nPOIKA.\nSe tuuli paha, jost' ei ole hyvää.\nTuon miehen käsikähmäss' äsken tapoin;\nSill' ehkä kolikoit' on taskussa,\nJa minä, joka nyt ne hänelt' otan,\nEhk' ennen iltaa henkeni ja ne\nToiselle annan, niinkuin tämä mulle.\nKen on hän? -- Herran tähden! Isän kasvot,\nJonk' erheessä ma tapoin taistelussa!\nOi, inhaa aikaa, moisen työn kun siittää!\nMun Lontoost' ajoi tänne kuningas;\nIsäni, jok' on Warwick-kreivin mies,\nTuo Warwick ajoi Yorkin puolueeseen.\nJa minä, joka hältä hengen sain,\nNyt kädelläni hengen hältä riistin. --\nAnteeksi, taivas! Mitä tein, en tiennyt. --\nAnteeksi, isä! En sua tuntenut. --\nNuo verihaavas pesen kyynelin;\nNyt vaiti, kunnes kyyneltulva suupuu.\n\nKUNINGAS HENRIK.\nOi, kauhun näkyä! Oi, verist' aikaa!\nKun jalopeurat sotii pesistään,\nNiin syyttömät saa lampaat riidan maksaa.\nMies-parka, itke! Kyynel kyyneleeltä\nMa tahdon sua auttaa itkemään,\nSiks että silmämme ja sydämmemme,\nKuin kävisivät keskinäistä sotaa,\nSokenee kyyneliin ja tuskaan murtuu.\n\n    (Isä, joka on tappanut poikansa,\n    tulee kantaen ruumista sylissään.)\n\nISÄ.\nSa, joka vastarintaa teit kuin mies,\nPois anna kultas, jos on kultaa sulla:\nSadoilla miekaniskuilla sen ostin.\nMut mitä? Nuoko vihamiehen kasvot?\nAh! Ei, ei! Ainut poikani se on!\nOi, laps! Jos sinussa on hengen häivää,\nNiin silmäs avaa: katso, minkä ryöpyn\nSydämmeni myrsky valaa haavoillesi,\nJotk' ovat sydämmen ja silmäin surma. --\nArmahda, Herra, tätä kurjaa aikaa! --\nOi, mitkä petomaiset teurastyöt,\nSoaistut, villityt ja luonnottomat,\nTää verivaino päivittäin saa aikaan! --\nIsältäs, laps, sait henkes liian varhain,\nJa liian myöhään hän sen sulta otti.\n\nKUNINGAS HENRIK.\nVoih voihkinaa ja kaiken tuskan tuskaa!\nOi, kuoloni jos vois nää kauhut estää!\nArmahda, taivas, armahda! -- Tuon kasvoill'\nOn ruusu punainen ja valkoinen,\nRiitaisten sukujemme turman-värit:\nVerensä purppurainen toista kuvaa,\nJa toista kalvas poski muistuttaa.\nYks kuihtukoon, ja toinen kukkikoon!\nTuhannet ihmishenget muuten kuihtuu.\n\nPOIKA.\nOi, kuinka äiti isän kuolemasta\nNyt mua soimaa, eikä lepy koskaan!\n\nISÄ.\nOi, pojan surmasta nyt puolisoni\nMenehtyy itkuun, eikä lepy koskaan!\n\nKUNINGAS HENRIK.\nOi, kuinka näistä töistä kuningastaan\nNyt kansa moittii, eikä lepy koskaan!\n\nPOIKA.\nNäin isääns' onko kukaan poika huollut?\n\nISÄ.\nNäin poikaans' onko kukaan isä surrut?\n\nKUNINGAS HENRIK.\nNäin kukaan kuningasko alaisiaan\nOn surkutellut? Suur' on teillä suru,\nVaan mulla kymmenesti suurempi.\n\nPOIKA.\nPois kannan sun, enk' itkemästä lakkaa.\n\n    (Kantaa pois ruumiin.)\n\nISÄ.\nSylini tää sun käärinliinas olkoon!\nLaps rakas, sydämmeni on sun hautas,\nEi kuvas siitä lähde ikänä;\nPoveni huokaus on sun kuolinkellos;\nNäin hautiaisiasi isäs viettää,\nEnemmän surren poikaans' ainoaa\nKuin Priamus koko urhopoikuettaan.\nPois vien sun; taistelkoon, ken tahtoo, nyt!\nSen surmasin, jot' ei ois pitänyt.\n\n    (Kantaa pois ruumiin.)\n\nKUNINGAS HENRIK.\nOi, murheellisia ja särkyneitä!\nKuningas täss' on vaivatumpi teitä.\n\n    (Sotamelskettä. Hyökkäyksiä. Kuningatar Margareeta,\n    Walesin prinssi ja Exeter tulevat.)\n\nPRINSSI.\nPois, isä! Kaikk' on paoss' ystävämme,\nJa Warwick raivoo niinkuin hurja härkä.\nPois! Surma meitä seuraa kannoilla.\n\nKUNINGATAR MARGAREETA.\nRatsaille, kuningas! Pois Berwickiin!\nEdward ja Richard, niinkuin parihurtat,\nNähdessään pakenevan jänisraukan,\nPalavin, vimmaa säkenöivin silmin,\nKädessä raivokkaassa veriase,\nAjavat meitä takaa; pois, pois joutuin!\n\nEXETER.\nPois! Kosto kulkee heidän seurassaan.\nEi mitään verukkeita, joutuin pois!\nTai mua seuratkaa, niin näytän tietä.\n\nKUNINGAS HENRIK.\nExeter hyvä, minut mukaas' ota:\nEn jäädä pelkää, mutta tahtoisin\nKuningatarta seurata. Siis, matkaan!\n\n                          (Menevät.)\n\n\nKuudes kohtaus.\n\n    Sama paikka.\n\n    (Äänekästä rymäkkää. Clifford tulee haavoittuneena.)\n\nCLIFFORD.\nJo loppuun palaa kynttilä ja sammuu,\nJok' aina Henrikkiä valaisi.\nTuhoas enemmän, Lancaster, pelkään\nKuin ruumiistani sielun lähtöä.\nPelolla, rakkaudella sinuun liitin\nMont' ystävää; kun kaadun nyt, niin laukee\nTuo vahva liitos, heikentäen sun\nJa vahvistaen ylen ylvään Yorkin.\nAurinkoon päinhän lentää hyttyset,\nJa aurinkona nyt on vihamiehes.\nOi, Phoibos, jos et olis Phaëtonin\nSallinut tulivaljakkoas suistaa,\nEi panuvaunus polttanut ois maata!\nJa, Henrik, kuningas jos oisit ollut,\nNiinkuin ol' isäsi ja isoisäs,\nJa Yorkeille et jalanalaa suonut,\nNiin eivät hyöris nyt kuin kärpäset;\nMua ja tuhansia tässä maassa\nEi olis jääneet vaimot suremaan,\nJa rauhass' istuisit sa istuimellas.\nMut lauha sää se rikkaruohon ruokkii,\nJa liika suopeus rosvon rohkaisee.\nOn nurku turhaa, haava auttamaton;\nEi voimaa paeta, ei pakotietä;\nJa vihamies on tyly, eikä sääli;\nJa sääliä en hältä ansaitsekaan.\nOn ilmaa mennyt syviin haavoihini,\nMun suur' on verenvuoto rauaissut.\nYork, Richard, Warwick, kaikki saapukaa:\nIsänne tapoin, minut surmatkaa!\n\n    (Pyörtyy.)\n\n    (Sotamelskettä ja peräytymistä. Edward, Yrjö,\n    Richard, Montague, Warwick ja sotureita tulee.)\n\nEDWARD.\nHengäiskää, loordit; onni käskee malttaa,\nJa sodan vihat rauhan katsein lientää.\nKuningatarta verenahnast' ajaa\nYks joukko takaa; lauhaa Henrikkiä,\nKuningas-raiskaa, mukanaan hän hinaa.\nKuin raivon myrskyn pullistama purje\nPakottaa rahtilaivaa vasta-aaltoon.\nPaennut liekö Clifford heidän kanssaan?\n\nWARWICK.\nEi mitenkään hän ole pakoon päässyt:\nVeljenne Richard -- tälle vasten partaa\nSen sanon -- haudan omaks hänet merkki.\nMiss' olleekin, niin varmaan on hän kuollut.\n\n    (Clifford huokaa syvään ja kuolee.)\n\nEDWARD.\nKenenkä sielu se niin raskaat teki\nJäähyväiset?\n\nRICHARD.\n             Se syvä oli huokaus,\nIkäänkuin elämän ja kuolon ero.\n\nEDWARD.\nKen on se? Ystävä tai vihollinen,\nHän armon saakoon, nyt kun tappo päättyi!\n\nRICHARD.\nPeruuta armonsanas: se on Clifford,\nHän, jok' ei kyltynyt, vaikk' oksan silpoi\nJa veljes kaatoi kesken lehtimistä,\nVaan veriveitsens' iski vielä juureen,\nJost' alkuns' otti tämä hento lehvä, --\nIsäämme, Yorkin herttuaa, tarkoitan.\n\nWARWICK.\nPää Yorkin portilt' alas ottakaa,\nIsämme pää, min Clifford siihen nosti,\nJa tyhjään paikkaan pankaa tämä pää:\nNäin annettakoon verta verrasta.\n\nEDWARD.\nEsiin se Yorkin pahan onnen huuhka,\nJok' aina meikäläisten surmaa lauloi!\nSen pahan enteen suun nyt kuolo tukkii\nJa uhkaavan sen äänen vaientaa.\n\n    (Muutamat seuralaiset raastavat esiin ruumiin.)\n\nWARWICK.\nTajunsa, luulemma, on menettänyt. --\nHoi, Clifford, kuuletko, ken sulle haastaa? --\nElonsa päivä kuolon pilveen peittyy;\nEi näe hän, ei kuule puhetta.\n\nRICHARD.\nOi, jospa kuulis! Ehkä kuuleekin;\nSe viekkautt' on vain, hän teeskentelee,\nVälttääkseen samaa pilkkaa katkeraa,\nJoll' isäämme hän kuolemassa herjas.\n\nYRJÖ.\nJos luulet sen, niin karvast' ivaa käytä.\n\nRICHARD.\nAno, Clifford, armoa, mut tyhjään ano!\n\nEDWARD.\nKadu, Clifford, mutta katumalla turhaan!\n\nWARWICK.\nSynneilles mieti puoltosyitä, Clifford!\n\nYRJÖ.\nMe niille piinan valmiiks mietimme.\n\nRICHARD.\nYorkista pidit, min' oon Yorkin poika.\n\nEDWARD.\nRutlandin säästit, minä sinut säästän.\n\nYRJÖ.\nKapteeni Margareetaa turvaks huuda!\n\nWARWICK.\nIvaavat, Clifford; kiroo tapas mukaan!\n\nRICHARD.\nNo kiroust' eikö? Huonosti on laita,\nKun Cliffordill' ei kiroust' ystävilleen. --\nNyt näen, ett' on hän kuollut. Jumal' auta,\nTää oikea jos käsi hälle ostaa\nVois kahden tunnin elämän, ett' oikein\nIvata häntä saisin, niin sen tuolla\nMa poikki löisin ja sen verellä\nTuon konnan tukeuttaisin, jonk' ei janoon\nRutlandin riittänyt ja Yorkin veret.\n\nWARWICK.\nHän kuollut on. Lyö poikki konnan pää\nJa siihen, miss' on isäs pää, se nosta!\nLontooseen sitten riemusaatossa\nEnglannin kruunu ohimoilles saamaan!\nMeritse sieltä Warwick Ranskaan käy\nJa kosii neiti Bonaa vaimoksesi.\nNäin yhteen sidot nämä kaksi maata:\nLiitossa Ranskan kanss' on turhaa pelko,\nEtt' yhtyis vihollisen hajajoukot;\nNäet, vaikk' ei kovin pistellä ne voiskaan,\nNiin korvias ne vaivais surinallaan.\nSiis, ensin tahdon nähdä kruunauksen,\nJa sitten meren poikki Bretagneen\nKosiotoimiin, jos niin suvaitsette.\n\nEDWARD.\nNiin, Warwick; tapahtukoon niinkuin tahdot.\nHarteilles istuimeni rakennan,\nJa mihinkään en toimeen koskaan ryhdy,\nJos en saa neuvoas ja suostumustas. --\nGlosterin herttuaks, sun, Richard, teen, --\nSun, Yrjö, Clarencen; -- ja Warwick tehköön\nMit' ikään tahtoo, meidän nimessämme.\n\nRICHARD.\nYrjölle Gloster anna, mulle Clarence;\nGlosterin herttuakunta tietää pahaa.[4]\n\nWARWICK.\nPah! hullujahan, Richard, haastelette.\nTe olkaa Gloster vain. Nyt Lontooseen\nHaltuumme ottamaan nää uudet arvot.\n\n                         (Menevät.)\n\n\n\n\nKOLMAS NÄYTÖS.\n\n\nEnsimmäinen kohtaus.\n\n    Metsästyspuisto pohjois-Englannissa.\n\n    (Kaksi metsänvartijaa tulee, jousi kädessä.)\n\n1 METSÄNVARTIJA.\nNyt tähän tiheikköön kätkeymme:\nTuost' ahon poikki hirvi varmaan kulkee;\nVarulla tuossa viidass' olkaamme,\nNiin saamme parhaan paistin valikoida.\n\n2 METSÄNVARTIJA.\nKäyn tuonne kunnaalle, niin ampua\nMe saamme kumpikin.\n\n1 METSÄNVARTIJA.\n                    Se ei käy päinsä;\nSun jouses kalske karkoittaa vois lauman,\nJa minä jäisin ampumaani paitse.\nTäss' olkaamme ja hyvin tähdätkäämme;\nJa jott' ei aika tulis pitkäksi,\nNiin kerron sulle, mitä mulle tuonnoin\nTapahtui juuri tällä paikalla.\n\n2 METSÄNVARTIJA.\nEi, varro, kunnes tuo mies menee ohi.\n\n    (Kuningas Henrik tulee valepuvussa, rukouskirja kädessä.)\n\nKUNINGAS HENRIK.\nSkotlannist' ajoi minut karkuun halu\nTervehtää rakkain silmin omaa maata.\nEi, Henrik, Henrik! Sull' ei ole maata:\nOn kruunus viety, paikkas täytetty,\nPois päästäs huuhdottu on pyhä voide!\nKen polvillaan nyt Caesariks sua sanoo?\nKen nöyrä anoja sult' oikeutt' anoo?\nEi, kukaan puoltoas ei pyydä! Enhän\nVoi itseäni auttaa, kuinka muita?\n\n1 METSÄNVARTIJA.\nKah, tuoss' on hirvi, jonka nahka maksaa\nEntinen kuningas! Hei käydään kiinni!\n\nKUNINGAS HENRIK.\nMa tahdon raskaan kohtaloni kantaa.\nSe viisaint' on, niin viisaat sanovat.\n\n2 METSÄNVARTIJA.\nMit' aikailemme? Käydään käsin kiinni!\n\n1 METSÄNVARTIJA.\nEi varro vähän; kuullaan vielä.\n\nKUNINGAS HENRIK.\n                                Ranskaan\nLäks avunpyyntiin puoliso ja poika,\nJa sinne, kuulemma, on myöskin mennyt\nKopea, suuri Warwick anomaan\nKuninkaan sisart' Edwardille vaimoks.\nJos totta tää, niin -- kuningatar-raukka\nJa poika-parka! -- vaivanne on turhaa.\nNäet, Warwick ovela on puhuja,\nJa Ludvig herkkäluontoinen on prinssi.\nNäin ollen hänet voittaa vois Margareeta,\nKosk' on hän sangen säälittävä nainen:\nLudvigin poveen hyökkäis huokauksin,\nSulattais marmor-rinnan kyynelin.\nSurullaan lepyttäis hän tiikerinkin,\nJa itse Neero heltyisi, kun näkis\nNuo suola-kyyneleet ja nyyhkytykset.\nMut Margareeta kerjää, Warwick antaa:\nTuo vasemmall' on, tämä oikealla;\nTuo pyytää Henrikille apua,\nTää kosii Edwardille puolisoa;\nTuo itkee, sanoo: \"kruunuton on Henrik\";\nTää nauraa, sanoo: \"kruunukas on Edward\";\nJa vaimo-parka tuskasta on vaiti,\nKun Warwick kaunistellen voimasyillä\nEdwardin oikeutta kruunuun näyttää\nJa puolelleen näin voittaa kuninkaan,\nMi lupaa sisarensa ynnä muuta,\nJok' auttaa Edwardin voi asemaa.\nNiin, Margareeta, vielä käy: sa, raukka,\nSaat mennä, niinkuin tulit, avutonna.\n\n2 METSÄNVARTIJA.\nKen sinä? Puhut kuningattarista\nJa kuninkaista?\n\nKUNINGAS HENRIK.\n                Enempi kuin luulet,\nJa vähempi, kuin mitä synnylt' olen;\nVähintään ihminen; sen vähemp' olla\nEn voisikaan: ja ihmiset ne saanee\nPuhua kuninkaista, miks en minä?\n\n2 METSÄNVARTIJA.\nMut puhut, niinkuin oisit kuningas.\n\nKUNINGAS HENRIK.\nSe mielelt' olenkin, ja siinä kyllin.\n\n2 METSÄNVARTIJA.\nMut, kuningas jos olet, missä kruunus?\n\nKUNINGAS HENRIK.\nSe sydämmessäni on, eikä päässä,\nTimantit siin' ei hohda eikä kivet,\nEi sitä näy; sen nimi tyytyväisyys,\nSe kruunu kuninkaiss' on harvinainen.\n\n2 METSÄNVARTIJA.\nJos tyytyväisyyden oot kuningas,\nNiin tyytyväisyys-kruunuines kai tyydyt\nKanssamme käymään: liet se kuningas,\nJolt' otti viran Edward kuninkaamme;\nMe, hälle alamaisiks vannouneina,\nSun vangitsemme vihollisenaan.\n\nKUNINGAS HENRIK.\nEttekö koskaan vannomaanne valaa\nLie rikkoneet?\n\n2 METSÄNVARTIJA.\n               Ei moista valaa koskaan,\nEi liioin nytkään.\n\nKUNINGAS HENRIK.\n                Missä olitte,\nKun minä olin täällä kuninkaana?\n\n2 METSÄNVARTIJA.\nAsuimme tässä maassa, missä nytkin.\n\nKUNINGAS HENRIK.\nYhdeksän-kuisena jo minä olin\nKruunattu kuningas; ol' isäni\nJa isoisänikin kuninkaita;\nAlamaisvalan vannoitte te mulle;\nSit' ettekö siis ole rikkoneet?\n\n1 METSÄNVARTIJA.\nOlimme alamaisinas niin kauan,\nKuin olit kuningas.\n\nKUNINGAS HENRIK.\n                    Olenko kuollut?\nNiin enkö hengitä kuin ihminen?\nMies-raukat, ette tiedä valoistanne.\nPois, nähkääs, puhallan tuon höyhenen,\nJa tuuli puhaltaa sen taas mua kohti;\nKun puhallan, se henkäystäni noutaa,\nKun toinen puhaltaa, se siihen säätyy,\nKovinta puuskaa aina noudattain;\nNiin häälyvä on rahvaskin. Tok' älkää\nValaanne rikkoko: ei siihen syntiin\nTeit' aio saattaa nöyrä pyyntöni.\nNo, viekää minne vain: nyt käskettävä\nOn kuningas; te olkaa kuninkaita,\nVain käskekää, ja minä tottelen.\n\n1 METSÄNVARTIJA.\nKuninkaan alamaisia me ollaan,\nKuningas Edwardin.\n\nKUNINGAS HENRIK.\n                   Niin Henrikinkin,\nHän Edward-kuninkaan jos sijass' oisi.\n\nI METSÄNVARTIJA.\nMe, Herran nimessä ja kuninkaan,\nVirastoon sua vaadimme.\n\nKUNINGAS HENRIK.\n                        No, viekää\nSiis Herran nimeen! Kuninkaanne nimi\nArvonsa saakoon! Mitä Herra tahtoo,\nKuningas tehköön; mitä tämä tahtoo,\nMa siihen nöyryydellä alistun.\n\n                    (Menevät.)\n\n\nToinen kohtaus.\n\n    Lontoo. Huone kuninkaanlinnassa.\n\n    (Kuningas Edward, Gloster, Clarence ja lady Grey tulevat.)\n\nKUNINGAS EDWARD.\nNiin, veli Gloster, tämän rouvan mies,\nSir Richard Grey, sai surmans' Albansissa\nJa voittajalle maansa menetti.\nNyt maita leski pyytää takaisin,\nJoit' emme oikeudella voine kieltää,\nKosk' ottelussa Yorkin suvun eestä\nMenetti henkens' oiva ylimys.\n\nGLOSTER.\nKuninkaan tulee täyttää moinen pyyntö;\nSen hylkääminen häpeäksi ois.\n\nKUNINGAS EDWARD.\nNiin kyllä, niin; mut mietin vielä hiukan.\n\nGLOSTER (syrjään Clarencelle).\nHoo! Niinkö onkin laita? Kyllä huomaan:\nJotakin täytyy lesken ensin myöntää,\nEnnenkuin pyynnön myöntää kuningas.\n\nCLARENCE (syrjään Glosterille).\nHän tuntee ajon; jälkeä ei hukkaa!\n\nGLOSTER (syrjään Clarencelle).\nVait!\n\nKUNINGAS EDWARD (Lady Greylle.)\nTahdomme pyyntöänne miettiä,\nSiis tulkaa toiste saamaan vastausta.\n\nLADY GREY.\nEn saata, majesteetti, odottaa,\nSuvaitkaa heti antaa mulle vastaus;\nJa mikä mieleen teille, siihen tyydyn.\n\nGLOSTER (syrjään Clarencelle).\nHaa, leski! Takaan sulle kaikki maasi,\nJos mieleen sulle, mikä mieleen hälle.\nVaruillas ole, muuten piston saat.\n\nCLARENCE (syrjään Glosterille).\nEi hätää hällä, jos ei vain hän lankee.\n\nGLOSTER (syrjään Clarencelle).\nVarjelkoon taivas! Edward katsoo puoltaan.\n\nKUNINGAS EDWARD.\nSanokaa, kuinka monta teill' on lasta.\n\nCLARENCE (syrjään Glosterille).\nHei vain! Hän aikoo lasta hältä kärttää.\n\nGLOSTER (syrjään Clarencelle).\nEi, hitoss', ennen antaa hälle kaksi.\n\nLADY GREY.\nOn niitä kolme, armollinen herra.\n\nGLOSTER (syrjään Clarencelle).\nHän neljä saa, jos hälle antaa vallan.\n\nKUNINGAS EDWARD.\nOis sääli, isän maat jos menis heiltä.\n\nLADY GREY.\nKuningas, säälistä ne heille suokaa.\n\nKUNINGAS EDWARD.\nPois käykää, loordit; lesken mieltä tutkin.\n\nGLOSTER (syrjään Clarencelle).\nPois käymme: kuinka nuoruutesi käynee?\nJos hyvin käy, käyt sauvoill' ehkä pian.\n\n    (Gloster ja Clarence vetäytyvät syrjään.)\n\nKUNINGAS EDWARD.\nSanokaa, pidättekö lapsistanne?\n\nLADY GREY.\nNiin heitä rakastan kuin itseäni.\n\nKUNINGAS EDWARD.\nJa tekisitte paljon niiden vuoksi?\n\nLADY GREY.\nNiin, niiden vuoksi vaikka vaivaa kärsin.\n\nKUNINGAS EDWARD.\nMiehenne maat siis heille voittakaa.\n\nLADY GREY.\nSiks tulinkin ma majesteetin luo.\n\nKUNINGAS EDWARD.\nNe kuinka voittaa voitte, teille sanon.\n\nLADY GREY.\nNäin teille palveluksen velkaan jään.\n\nKUNINGAS EDWARD.\nJa minkä palveluksen mulle teette?\n\nLADY GREY.\nSen, minkä käskette ja minkä voin.\n\nKUNINGAS EDWARD.\nMut pyynnöstäni ehkä loukkaannutte.\n\nLADY GREY.\nJos loukkaannun, sit' en voi silloin tehdä.\n\nKUNINGAS EDWARD.\nSa voit sen tehdä, mitä aion pyytää.\n\nLADY GREY.\nNo, teen siis, mitä kuninkaani käskee.\n\nGLOSTER (syrjään Clarencelle).\nKäy tiukkaan! Sade rankka kiven uurtaa.\n\nCLARENCE (syrjään Glosterille).\nKuin tuli punainen! Nyt sulaa vaha.\n\nLADY GREY.\nMiks vaiti? Saanko tietää tehtäväni?\n\nKUNINGAS EDWARD.\nSe kevyt on: vain lemmi kuningasta.\n\nLADY GREY.\nHelposti tehty: olen alamainen.\n\nKUNINGAS EDWARD.\nSiis puolisosi maat sa heti saat.\n\nLADY GREY.\nTuhannet kiitokset, ja hyvästi!\n\nGLOSTER (syrjään Clarencelle).\nOn kauppa tehty: rouva siihen niiaa.\n\nKUNINGAS EDWARD.\nSeis! Lemmen hedelmiä tarkoitin.\n\nLADY GREY.\nNiin, lemmen hedelmiä minäkin.\n\nKUNINGAS EDWARD.\nMut, varon, toisess' ehkä mielessä.\nMik', arvaas, on se lempi, jota halaan.\n\nLADY GREY.\nAlamaisen lempi, kiitos, esirukous;\nMit' anoo siveys ja siveys myöntää.\n\nKUNINGAS EDWARD.\nEn tarkoittanut moista lempeä.\n\nLADY GREY.\nSiis ette tarkoittanut mitä luulin.\n\nKUNINGAS EDWARD.\nMut nyt kai osaks mieleni sa arvaat.\n\nLADY GREY.\nEn koskaan siihen suostu, mitä arvaan\nNyt teidän mielivän, jos oikein arvaan.\n\nKUNINGAS EDWARD.\nJos suoraan sanon, mielin luonas maata.\n\nLADY GREY.\nJos suoraan sanon, tyrmäss' ennen makaan.\n\nKUNINGAS EDWARD.\nNo, sitten miehesi et maita saa.\n\nLADY GREY.\nSiis siveys olkoon myötäjäiseni;\nSen häviöllä niit' en ostaa tahdo.\n\nKUNINGAS EDWARD.\nNäin lapsillesi kovin väärin teet.\n\nLADY GREY.\nTe väärin teette minulle ja heille.\nMut, suuri herra, tämä hauska pila\nMun pyyntöni ei vakavuuteen sovi.\nSuvaitkaa antaa myöntö taikka kielto.\n\nKUNINGAS EDWARD.\nSaat myönnön, jos sä myönnyt pyyntöön,\nMut kiellon, jos saan minä sulta kiellon.\n\nLADY GREY.\nNo, kielto siis; se on sen jutun loppu.\n\nGLOSTER (syrjään Clarencelle).\nEi taivu leski: otsaa rypistää.\n\nCLARENCE (syrjään Glosterille).\nNoin törkeää ei kosijata toista.\n\nKUNINGAS EDWARD (syrjään).\nKatseesta päättäin, siveys häness' asuu,\nSanoista päättäin äly verraton;\nHän lahjoiltaan on luotu valtiaaksi;\nNiin taikka näin, hän sopii kuninkaalle:\nHänestä lemmityn ma saan tai vaimon. --\nMitä, jos Edward vaimokseen sun ottais?\n\nLADY GREY.\nSanottu helpommin kuin tehty, herra;\nPilaksi kelpaa kyllä alamainen,\nMut kuningattareks ei laisinkaan.\n\nKUNINGAS EDWARD.\nKautt' istuimeni vannon, armas leski,\nVain sitä puhun, mitä sielu halaa,\nJa se on: saada sinut lemmitykseen.\n\nLADY GREY.\nSe enemp' on kuin minä myöntää voin:\nKuningattareks olen liian huono,\nMut liian hyvä jalkavaimoksi.\n\nKUNINGAS EDWARD.\nSanoja seulot: vaimoks, tarkoitin.\n\nLADY GREY.\nOis armollenne loukkaavaa, teit' isäks\nJos sanois poikani.\n\nKUNINGAS EDWARD.\n                    Ei enempää,\nKuin jos teit' äidiks sanois tyttäreni.\nSin' olet leski, monta sull' on lasta;\nJa totta maarin, mull' on niitä myöskin,\nVaikk' olen poikamies: oi, ihanaa\nOn sentään olla monen lapsen isä!\nEi muuta siis; sa tulet vaimokseni.\n\nGLOSTER (syrjään Clarencelle).\nNyt hengenmieheltä jo päättyi rippi.\n\nCLARENCE (syrjään Glosterille).\nEi rippi niinkään mielessä kuin hippi.\n\nKUNINGAS EDWARD.\nMit' ihmeksitte meidän jutelleen?\n\nGLOSTER.\nEi lesken mieliks: näyttää synkenneen.\n\nKUNINGAS EDWARD.\nKai teistä kummaa ois, jos hänet naisin?\n\nCLARENCE.\nKen, valtias?\n\nKUNINGAS EDWARD.\n              He, minä itse, Clarence.\n\nGLOSTER.\nSiin' ihmett' oisi kymmeneksi päiväks.\n\nCLARENCE.\nPäiväksi kauemmin, kuin ihme kestää.[5]\n\nGLOSTER.\nNiin loppumaton oisi ihmettely.\n\nKUNINGAS EDWARD.\nPilailkaa, veikot, vain; mut sanon teille,\nEtt' anomus on hälle myönnetty.\n\n    (Eräs aatelismies tulee.)\n\nAATELISMIES.\nMajesteetti, Henrik Lancaster on kiinni\nJa vangittuna linnan portilla.\n\nKUNINGAS EDWARD.\nSiis laita, että Toweriin hän viedään. --\nNyt kiinniottajalta tiedustamme,\nMitenkä vangittiin hän. -- Mukaan, rouva! --\nPitäkää, loordit, rouvaa arvossa.\n\n    (Kuningas Edward, Lady Grey, Clarence ja aatelismies menevät.)\n\nGLOSTER.\nNiin, naista kyllä arvoss' Edward pitää.\nLuut, lihat, kaikki jospa hältä hivuis,\nEtt' uutta vesaa hänen lanteistaan ei\nKultaisten toiveitteni tielle nousis!\nMut mun ja mielintöni välillä --\nKun haudass' irstaan Edwardin on oikeus --\nOn Clarence, Henrik sekä nuori Edward,\nJa näiden arvaamaton jälkipolvi,\nJotk' anastavat multa kaikki paikat;\nTuo pahaa hankkeilleni ennustaa.\nNäin tässä valtaa siis vain uneksin,\nKuin mies, jok' ulkokalliolla seisoo\nJa kaukaa näkee ikävöidyn rannan\nJa toivoo, että jalka noutais silmää,\nJa noituu merta, joka sulkee tien,\nJa uhkaa, että kuiviin hän sen kuivaa.\nNäin minäi kaukaa halaan kruunua,\nNäin minäi noidun noita esteitä,\nNäin minäi sanon: pois ne kaikki karsin,\nJa mahdottomill' itseäni mairin.\nYlen on silmä virkku, sydän ylvä,\nJos käsi ei ja voima niitä vastaa.\nMut, entä jos jäis kruunuttomaks Richard,\nMit' iloa ois muuta maailmassa?\nNo, taivastani naisten sylist' etsin,\nRuumiini kiiltokoruin koristan,\nLumoan kauniit naiset suin ja silmin.\nOh, kurja toivo! Ennenkuin sen tapaan,\nSadoittain voitan kultakruunuja.\nJo äidin kohdussa mun lempi jätti,\nJa, etten sais sen riemuist' osaa, lahjoi\nSe lahja-pahaisella raihnaan luonnon\nKäteni kuivaamaan kuin lahon korren.\nLatomaan vuoritönkän selkääni,\nMiss' istuu rumuus, ruumistani ilkkuin;\nTekemään epäpariks sääreni\nJa suhteettomaks joka ruumiin-osan,\nKuin minkä möhkäleen tai karhunpennun,\nJot' emä viel' ei ole valmiiks nuollut.[6]\nMinäkö oisin lemmittäväks luotu?\nOo, röyhkeytt' inhaa, aateliakin moista!\nSiis, kun ei maa suo mulle muuta hupaa\nKuin sortaa, lannistaa ja polkea\nJokaista, jok' on mua muodokkaampi,\nNiin taivaani on kruunust' uneksia\nJa tätä mailmaa helvettinä pitää,\nSiks kunnes tämän ruman ruhon päätä\nYlt' ympäröitsee kruunun kultavanne.\nMut kuinka voittaa kruunu, viel' en tiedä,\nKun kodist' erottaa mun monen henki;\nJa minä -- niinkuin okametsään jäänyt,\nJoka repii okaita ja okaat häntä,\nJa tietä etsii, mutta tieltä eksyy,\nEi tiedä, miten selvään ilmaan päästä,\nMut toivotonna sinne pyrkii vain, --\nNiin minäi kruunun tähden tuskaa kärsin\nJa tästä tuskast' irti päästä tahdon,\nTai verisellä kirveell' avaan tieni.\nHymyillä voin ja tappaa hymyillen\nJa huutaa: hyvä! vaikka sydän särkyis,\nJa pakkovesin kastaa poskiani\nJa muotoani muutella jos kuin.\nEnemmän purjeit' upotan kuin Ahti,\nSalamoin surmaan niinkuin basiliski,\nNiin oiva olen puhuja kuin Nestor,\nJa petän viekkaammin kuin Ulysses,\nJa, niinkuin Sinon valtaan toisen Troijan;\nKameleontin voitan välkynnässä\nJa Proteuksen muodon muunnossa\nJa Macchiavellin otan murhan-oppiin.\nKun tuon voin, kruununkin voin voittaa hevin;\nKuink' ylhääll' olkoonkin, sen alas revin.\n\n                                  (Menee.)\n\n\nKolmas kohtaus.\n\n    Ranska. Huone kuninkaanlinnassa.\n\n    (Torventoitauksia. Kuningas Ludvig ja Bona tulevat seurueineen.\n    Kuningas asettuu valtaistuimelle. Sen jälkeen tulevat sisään\n    kuningatar Margareeta, prinssi Edward ja Oxfordin kreivi.)\n\nKUNINGAS LUDVIG.\nEnglannin arvo kuningatar, istu\nViereemme tähän, kaunis Margareeta;\nEi säätys eikä syntys arvoist' ole,\nSin' että seisoisit, kun Ludvig istuu.\n\nKUNINGATAR MARGAREETA.\nSuur' Ranskan valtias, ei! Margareeta\nNyt laskee purjeens', oppii palvelemaan,\nKun käskee vallat. Hyvään entis-aikaan\nMa Albionin olin kuningatar,\nMut oikeuteni alas polki turma\nJa maahan minut painoi häpeään;\nSiin' onnineni istua mun täytyy\nJa halpaan asemaani taipua.\n\nKUNINGAS LUDVIG.\nMik' epätoivoos syynä, kaunis sisko?\n\nKUNINGATAR MARGAREETA.\nSe syy, mi silmät täyttää kyynelin,\nSydämmen suruun sortaa, kielen salpaa.\n\nKUNINGAS LUDVIG.\nMik' olkoonkin, niin pidä tapas aina:\nViereeni istu; (Istuttaa hänet viereensä.) onnen ikeen alle\nEt nöyristää saa niskaas; uljas mieles\nOn joka vauriosta riemuitseva.\nSurusi suoraan kerro, Margareeta;\nSe autetaan, jos Ranska auttaa voi.\n\nKUNINGATAR MARGAREETA.\nRohkaisee hellä puhees synkkää mieltä\nJa mykän surun panee haastamaan.\nSiis tietköön jalo Ludvig, että Henrik,\nMun sydämmeni ainut valtias,\nOn kuninkaasta tehty henkipatoks\nJa maanpaossa nyt on Skotlannissa,\nKun Edward, Yorkin pöyhkä herttua,\nOn valtikan ja vallan anastanut\nEnglannin voidellulta kuninkaalta.\nSe syy, miks minä, kurja Margareeta,\nJa Henrikin tää poika, Edward-prinssi,\nKohtuullist' apua sult' anomme.\nJos sinä kiellät, mennyttä on kaikki.\nSkotlanti tahtois auttaa, mut ei voi;\nOn päärejä ja kansaa eksytetty,\nVarat on viety, väki paoss' on,\nJa oma tilamme on toivoton.\n\nKUNINGAS LUDVIG.\nSa kärsinnällä liennä myrskyä,\nNiin minä mietin, miten myrskyn tyynnän.\n\nKUNINGATAR MARGAREETA.\nJos aikailemme, kasvaa vihollinen.\n\nKUNINGAS LUDVIG.\nJos minä aikailen, niin kasvaa apu.\n\nKUNINGATAR MARGAREETA.\nSurua suurta maltittomuus seuraa.\nKas, tuossa synnyttäjä suruni.\n\n    (Warwick tulee seurueineen.)\n\nKUNINGAS LUDVIG.\nKen se niin rohkeasti esiin astuu?\n\nKUNINGATAR MARGAREETA.\nEdwardin paras ystävä, lord Warwick.\n\nKUNINGAS LUDVIG.\nTerveeksi; uljas Warwick! Mitä tahdot?\n\n    (Astuu alas valtaistuimelta. Kuningatar Margareeta nousee.)\n\nKUNINGATAR MARGAREETA.\nNyt alkaa uusi myrsky riehua:\nHän tuossa myrskyt nostattaa ja tulvat.\n\nWARWICK.\nEnglannin majesteetti, arvon Edward,\nVannottu ystäväs, mun herrani,\nLähetti minut tosirakkaudesta\nEnsinkin tervehtimään korkeuttasi,\nSitt' ystävyyden liittoon pyytämään\nJa vihdoin tämän liiton vahvistamaan\nAviositeillä, jos suonet antaa\nSiveän sisaresi, neiti Bonan,\nEnglannin majesteetin avioksi.\n\nKUNINGATAR MARGAREETA.\nJos niin käy, Henrikin on toivo mennyt.\n\nWARWICK (Bonalle).\nJa kuninkaani puolest', arvon neiti,\nMun tulee, luvallanne, nöyrimmästi\nSuudella kättänne ja kielin teille\nJulistaa julki kuninkaani sydän,\nJohonka maine, täyttäin valppaan korvan,\nOn puhtaan, kauniin kuvas pystyttänyt.\n\nKUNINGATAR MARGAREETA.\nMua kuulkaa, Ranskan Ludvig, Bona neiti,\nEnnenkuin vastaatte. Tuon miehen pyyntö\nEdwardin tosirakkaudest' ei lähde,\nVaan pakon siittämästä petoksesta.\nTyranni kuink' ois maassaan turvattu,\nJos hän ei vahvaan ulkovaltaan liittyis?\nJa tyranniks se hänet osoittaa,\nEtt' yhä elää Henrik; ja jos kuolis,\nNiin täss' on hänen poikans', Edward prinssi.\nSiis varo, Ludvig, ettei liitto tää\nSinua häpeään ja vaaraan saata.\nValtaaja hetken hallitsee; mut taivas\nVanhurskas on, ja aika väärät kaataa.\n\nWARWICK.\nHerjaava Margareeta!\n\nPRINSSI.\n                     Miks ei kuningatar?\n\nWARWICK.\nSiks ett' ol' isäs, Henrik, valtaaja;\nEi kuningatar hän, et prinssi sinä.\n\nOXFORD.\nSiis Warwick tekee tyhjäks suuren Gauntin,\nJok' Espanjasta valtaosan otti;\nJa Gauntin jälkeen Henrik neljännen,\nJonk' äly älyjen ol' esikuva;\nJa tämän jälkeen Henrik viidennen,\nJok' urotöillään voitti koko Ranskan;\nJuur' näistä meidän Henrik polveutuu.\n\nWARWICK.\nMiks, Oxford, sulavassa puheessasi\nEt maininnut sa, kuinka kuudes Henrik\nMenetti kaiken, minkä viides voitti?\nNää Ranskan päärit saisi sille nauraa.\nMut muuten kaksiseitsemättä vuotta\nTuon sukupuun on ikä: turha aika,\nKun valtakunnan nautintaa se koskee.\n\nOXFORD.\nNoin puhut, Warwick, ruhtinaasta, jota\nKuusneljätt' olet vuotta palvellut,\nJa petoksestasi et punastu!\n\nWARWICK.\nOxfordko, joka oikeutt' aina puolsi,\nNyt vääryytt' aikoo sukupuulla peittää?\nHyi! Henrik heitä, Edward tunnusta!\n\nOXFORD.\nKuin? Häntä, jonka väärä tuomio\nVanhimman veljeni, lord Aubrey Veren,\nVei kuolemaan? Ja lisäks, isänikin,\nKun vuotens' oli varisemaan kypsät\nJa tuonen veräjää hän lähenteli?\nEi, ei! Niin kauan kuin tää käsi kestää,\nNiin kauan kestää Lancasterin huone.\n\nWARWICK.\nJa Yorkin myös, niin kauan kuin tää käsi.\n\nKUNINGAS LUDVIG.\nTe, Edward, Oxford, ja te, Margareeta,\nSuvaitkaa syrjään käydä siksi aikaa,\nKuin lisää puhuttelen Warwickia.\n\nKUNINGATAR MARGAREETA.\nHänt' ettei Warwick sanoillaan vain tenhois!\n\n    (Kuningatar, prinssi ja Oxford vetäytyvät syrjään.)\n\nKUNINGAS LUDVIG.\nNo, sano, Warwick, tuntos puolesta,\nEdwardko oikea on kuninkaanne?\nSen kanss' en mielelläni ryhtyis liittoon,\nJok' ei ois laillisesti valittu.\n\nWARWICK.\nNimeni, kunniani siitä annan.\n\nKUNINGAS LUDVIG.\nMut onko hän myös kansan lempilaps?\n\nWARWICK.\nSit' enemmän, kuin turman laps on Henrik.\n\nKUNINGAS LUDVIG.\nNyt suoraan sano, teeskentelemättä.\nMihinkä määrään sisartani Bonaa\nHän rakastaa.\n\nWARWICK.\n              Niin rakastavan näyttää,\nKuin hänen-laisen sopii valtiaan.\nMa usein kuulin hänen vannovan,\nEtt' ikuisuuden puu on rakkautensa:\nSiveyden maassa juurtuu se, ja lehtii\nJa heitii rakkauden auringossa,\nKateutt' ei pelkää, halveksintaa vaan,\nJos Bona hänt' ei päästä tuskistaan.\n\nKUNINGAS LUDVIG.\nNo, sisar, anna kuulla päätöksesi.\n\nBONA.\nSun myöntös tai sun kieltos on myös minun.\n(Warwickille.) Mut tunnustan, ett' usein tätä ennen,\nKun kuninkaanne ansioista kuulin,\nRakkauteen korva kiusas järkeä.\n\nKUNINGAS LUDVIG.\nSiis, Warwick: Edward sisaremme saakoon.\nJa heti määräys tehtäköön, mit' antaa\nKuninkaan tulee hälle eläkkeeksi,\nJok' oisi myötäjäisten mukainen. --\nMargareeta todistakoon, että Bona\nEnglannin kuninkaan on kihlattu.\n\nPRINSSI.\nEdwardin, -- Englannin ei kuninkaan.\n\nKUNINGATAR MARGAREETA.\nKavala Warwick! Viekkahasti tahdoit\nMun pyyntöäni tällä liitoll' estää.\nHenrikin ystävä ol' äsken Ludvig.\n\nKUNINGAS LUDVIG.\nOn hänen vieläkin ja Margareetan.\nMut heikko jos on oikeutenne kruunuun --\nEdwardin menestys sit' osoittaisi --\nNiin kohtuullist' on, että minä pääsen\nVapaaksi avun-lupauksestani.\nMut kaikki hyvät teill' on tarjona,\nMit' anotte ja minä vain voin antaa.\n\nWARWICK.\nSkotlanniss' elää Henrik mukavasti.\nHän tyhjä on, ei menettää voi mitään;\nTeill', entisellä kuningattarella,\nOn isä, joka voi teit' elättää,\nJa näin te ette Ranskan vaivoiks ole.\n\nKUNINGATAR MARGAREETA.\nVait, sinä hävytön ja rietas Warwick,\nJok' ylennät ja kaadat kuninkaita!\nEn lähde, kunnes kyynelin ja sanoin;\nJoiss' asuu totuus, Ludvigille näytän\nSun juonesi ja herras valhe-lemmen:\nMolemmat olette te yhtä maata.\n\n    (Postitorvi kuuluu ulkoa.)\n\nKUNINGAS LUDVIG.\nSanoma meille, taikka sulle, Warwick.\n\n    (Sanansaattaja tulee.)\n\nSANANSAATTAJA.\nTää kirje teille, herra lähettiläs,\nMarkiisi Montaguelta, veljeltänne; --\nTää kuninkaalle meidän kuninkaalta; --\nTää teille, rouva: keltä, sit' en tiedä.\n\n    (Kaikki lukevat kirjeitään.)\n\nOXFORD.\nHymyilee kuningatar uutisilleen,\nMut Warwick otsaa rypistää; hyv' on!\n\nPRINSSI.\nKas, Ludvig polkee jalkaa maltitonna;\nKäy kaikki vielä hyvin, toivon ma.\n\nKUNINGAS LUDVIG.\nMillaiset sinun uutisesi, Warwick?\nJa entä teidän, kaunis kuningatar?\n\nKUNINGATAR MARGAREETA.\nMinun tuo arvaamatont' iloa.\n\nWARWICK.\nJa minun mieliharmia ja tuskaa.\n\nKUNINGAS LUDVIG.\nKuninkaas onko nainut lady Greyn,\nJa, sun ja omaa juontaan kaunistaakseen,\nTään kirjelapun mulle lohduks laittaa?\nSekö se hänen Ranskan liittons' on?\nNoin rohkeneeko pilkata hän meitä?\n\nKUNINGATAR MARGAREETA.\nSanoinhan ennalta jo, mit' on maata\nEdwardin rakkaus, kunto Warwickin.\n\nWARWICK.\nKuningas Ludvig, taivaan kuullen vannon,\nNiin totta autuaaks kuin tulla tahdon,\nEtt' olen puhdas vilpist' Edwardin.\nMun kuninkaani ei hän enää ole,\nKun näin mua häpäisee, viel' enemmän\nTok' itseään, jos häpeänsä näkis.\nMa unohdinko, että Yorkin heimo\nIsäni varhaan surmaan vei ja salli\nSisaren-tyttäreni raiskattavan?[7]\nKuninkaan kruunun hänellekö hankin,\nJa perinnöstään työnsin Henrikin,\nJa häpeänkö näin saan palkakseni?\nHäpeä hälle! Kunnia on mun.\nJa saadakseni jälleen kunniani,\nMin hänen tähtensä ma menetin,\nPois luovun hänestä ja palaan jälleen\nLuo Henrikin. -- Siis, jalo kuningatar,\nPois vanhat salavihat heittäkää;\nTäst' edes olen nöyrä palvelijanne.\nMa neiti Bonan loukkauksen kostan\nJa jälleen Henrikin ma valtaan nostan.\n\nKUNINGATAR MARGAREETA.\nSanasi, Warwick, vihan lemmeks kääntää:\nSyyt vanhat anteeks suon ja iloitsen,\nEtt' ystävä taas olet Henrikin.\n\nWARWICK.\nNiin ystävä, niin tosi ystävä,\nEtt' armosta jos Ludvig kuningas\nValiojoukon sotureita antais,\nLupaisin Englantiin ne sotaan viedä\nJa istuimeltaan syöstä tyrannin.\nUus morsian ei hälle turvaks liene;\nJa Clarence puolestaan -- niin kertoo kirje --\nHänest' on varmaan luopumaisillaan,\nKun himo hänet naimaan vei, eik' arvo\nEik' isänmaamme pelastus ja turva.\n\nBONA.\nKuink', armas veli, Bona kostetaan,\nJos sin' et kurjaa kuningatart' auta?\n\nKUNINGATAR MARGAREETA.\nKuink', arvon prinssi, Henrik saattaa elää,\nJos sin' et toivotonta pelasta?\n\nBONA.\nMin' anon samaa, mitä kuningatar.\n\nWARWICK.\nJa minä teihin yhdyn, neiti Bona.\n\nKUNINGAS LUDVIG.\nJa minä häneen, sinuun, Margareetaan.\nSiis vihdoin vakaast' olen päättänyt\nTeit' auttaa.\n\nKUNINGATAR MARGAREETA.\n              Kiitokset nöyrät kaikkein puolesta!\n\nKUNINGAS LUDVIG.\nEnglannin airut, sinä, riennä heti\nSanomaan tuolle valhekuninkaalles,\nViekkaalle Edwardille, että Ludvig\nLähettää naamioita tanhumaan\nHänen ja uuden morsionsa häihin.\nNäet, kuink' on laita; häntä säikyttele.\n\nBONA.\nSano, että minä pajunoksaa kannan[8]\nToivossa, ett on taas hän pian leski.\n\nKUNINGATAR MARGAREETA.\nSano, että minä surupuvun heitän\nJa pukeudun pian panssariin.\n\nWARWICK.\nSano, minä hänen solvauksensa kostan\nJa pian hänen päästään kruunun nostan.\nKas tuossa palkkas! Mene!\n\n    (Sanansaattaja menee.)\n\nKUNINGAS LUDVIG.\n                          Warwick, sinä,\nJa Oxford, viisituhat miestä viekää\nMeritse sotaan Edwardia vastaan.\nTää jalo kuningatar ja tää prinssi\nVäkeä uutta ajan tullen tuovat.\nMut ensin, poista multa epäilys;\nUskollisuudestas mink' annat takuun?\n\nWARWICK.\nUskollisuuttani mun taatkoon tämä:\nJos kuningatar suo ja nuori prinssi,\nNiin heti tyttäreni vanhimman,\nIloni, annan tälle avioksi.\n\nKUNINGATAR MARGAREETA.\nSen hyvin suon, ja tarjostasi kiitän. --\nNiin, Edward, hän on siveä ja kaunis;\nSiis riennä, kättä anna Warwickille\nJa kätes kanssa anna ikilupaus,\nEtt' aino-omaksesi hänet otat.\n\nPRINSSI.\nMa hänet otan, hän sen ansaitsee;\nJa tuossa käteni ma pantiks annan.\n\n    (Antaa kättä Warwickille.)\n\nKUNINGAS LUDVIG.\nMit' aikaillaan? Nyt väen pestaukseen\nJa sinä, Bourbon, yliamiraali,\nSaat sotalaivoilla ne saattaa yli.\nMa varron vain, ett' Edward koston saa\nSiit', että ilkkui Ranskan prinsessaa.\n\n    (Kaikki menevät, paitse Warwick.)\n\nWARWICK.\nMa lähettinä tulin Englannista,\nMut palaan verivihollisena.\nMull' oli naimakaupat toimenani,\nMut julman sodan vastaukseksi vien.\nHäll' eikö muita ilveens' esineeksi?\nMut minäpä sen ilveen murheeks käännän.\nMinä ensimmäisnä kruunun hälle annoin,\nMinä ensimmäisnä pois sen hänelt' otan:\nEi, että Henrikkiä säälisin,\nMut pilkat tahdon kostaa Edwardin.\n\n                          (Menee.)\n\n\n\n\nNELJÄS NÄYTÖS.\n\n\nEnsimmäinen kohtaus.\n\n    Lontoo. Huone kuninkaanlinnassa.\n\n    (Gloster, Clarence, Somerset ja Montague tulevat.)\n\nGLOSTER.\nNo, veli Clarence, miten miellyttää\nTuo uusi naiminen Greyn lesken kanssa?\nVeljemme arvokkaan kai teki kaupan?\n\nCLARENCE.\nNiin, Ranskaanhan on matkaa; hän ei voinut\nWarwickin palaamista odottaa.\n\nSOMERSET.\nVait, loordit: tuossa tulee kuningas.\n\nGLOSTER.\nJa hyvin valikoitu nuorikkonsa.\n\nCLARENCE.\nMa sanon suoraan hälle arveluni.\n\n    (Torventoitauksia. Kuningas Edward seurueineen, Lady Grey\n    kuningattarena, Pembroke, Stafford, Hastings y.m. tulevat.)\n\nKUNINGAS EDWARD.\nNo, Clarence, kuinka naimiseeni tyydyt?\nNiin mietteiss' olet, kuin ei ois se mieleen.\n\nCLARENCE.\nNiin tyydyn, niinkuin Ludvig taikka Warwick,\nJoill' ymmärrys ja miehuus on niin heikko,\nEtt' eivät suutu tästä loukkauksesta.\n\nKUNINGAS EDWARD.\nHe syyttä suuttuisivat; he vain ovat\nLudvig ja Warwick; min' oon Edward, herra\nTeidän ja Warwickin; teen mitä tahdon.\n\nGLOSTER.\nNiin, kuningas saa tehdä mitä tahtoo,\nMut hoppu-naiminen on harvoin onneks.\n\nKUNINGAS EDWARD.\nSinäkin, veli Gloster, loukkaannutko?\n\nGLOSTER.\nEn minä: en, Jumala varjelkoon,\nEtt' erottaisin minä, mit' on yhteen\nJumala yhdistänyt; oiskin sääli\nErottaa paria noin sopivaa.\n\nKUNINGAS EDWARD.\nPois ilkut nuo ja närkästymiset!\nSanokaa syy, miks lady Grey ei sopis\nEnglannin kuningattareks ja minun. --\nJa tekin, Somerset ja Montague,\nSanokaa suoraan mitä luulette.\n\nCLARENCE.\nMa luulen, että Ludvig kuninkaasta\nVihamiehen saatte, hän kun pilkaks joutui\nTuon neiti Bonan naimajutun tähden.\n\nGLOSTER.\nJa Warwick, joka ajoi asiaanne,\nTään uuden liiton kautt' on häväisty.\n\nKUNINGAS EDWARD.\nMut mitä, jos ma jonkin keinon keksin,\nMill' ehkä hyvittää voin kummankin?\n\nMONTAGUE.\nKuitenkin tämä liitto Ranskan kanssa\nOis voinut ulkomyrskyilt' yhteiskuntaa\nEnemmän varjella kuin kotikauppa.\n\nHASTINGS.\nMontague eikö tiedä, että maamme\nOn itse turvanaan, jos itseens' uskoo?\n\nMONTAGUE.\nMut Ranskan turviss' on se turvatumpi.\n\nHASTINGS.\nVoi Ranskaa käyttää, vaan ei Ranskaan luottaa.\nJumal' on turvamme ja valtameret,\nJotk' on Hän meille vahvaks linnaks suonut;\nMe niiden apuun luottakaamme vain:\nNiiss' on ja itsessämme paras turva.\n\nCLARENCE.\nPuheesta tuosta Hastings ansaitsee\nAvioks saada neiti Hungerfordin.\n\nKUNINGAS EDWARD.\nNo, entä? Minä tahdon sen ja sallin,\nJa tässä minun tahtoni on laki.\n\nGLOSTER.\nMut minusta ei ollut oikein tehty[9]\nLord Scalesin perijä ja tytär antaa\nTuon rakkaan nuorikkonne veljelle;\nHän mulle sopisi tai Clarencelle;\nMut morsiosta unhotitte veljet.\n\nCLARENCE.\nNiin, muuten lord Bonvillen tytärt' ette\nOis suonut nuorikkonne pojalle\nJa veljet jääneet aivan paljahille.\n\nKUNINGAS EDWARD.\nOi, Clarence-parka! Puolisonko tähden\nNoin tyytymätön? Hankin sulle vaimon.\n\nCLARENCE.\nMakunne näytti oma valintanne,\nSe oli kehno; suokaa siis mun itse\nOmia käydä asioitani;\nSen vuoksi pian teidät jätänkin.\n\nKUNINGAS EDWARD.\nJää tahi mene; kuningas min' olen,\nEn veljieni tahdon alainen.\n\nKUNINGATAR ELISABET.\nEnnenkuin majesteetti suvaitsi\nKuningattaren arvoon minut nostaa, --\nOikeuden mukaan myöntäkää se, loordit, --\nEn sukuperää ollut alhaista.[10]\nOn alhaisemmill' ollut sama onni.\nMut niinkuin minua ja sukuani\nTää arvo kunnioi, niin tylyytenne,\nTe, loordit, joille tahdoin mieliks olla,\nSurulla, vaarall' iloani uhkaa.\n\nKUNINGAS EDWARD.\nYreitä noita älä liehi, armas.\nMikä suru, mikä vaara sua kohtais,\nKun Edward ainainen on ystäväs\nJa herra, jota noiden tulee kuulla?\nNiin, mua kuulla, sua rakastaa,\nJos eivät vihaani he tahdo nostaa;\nJa jos niin käy, niin kyllä sua suojaan,\nJa vihani he koston saavat maistaa.\n\nGLOSTER (syrjään).\nMa puhun vähän, mietin enemmän.\n\n    (Sanansaattaja tulee.)\n\nKUNINGAS EDWARD.\nNo, airut, Ranskast' uutta, kirjeitäkö?\n\nSANANSAATTAJA.\nEi kirjeitä, ja niukoin sanojakin.\nMut ilman erityistä lupaanne\nEn rohkene ma niitä kertoa.\n\nKUNINGAS EDWARD.\nLupani saat: siis lyhyesti kerro\nNyt niiden sanat, minkä verran muistat.\n\nSANANSAATTAJA.\nNää hänen sanans' oli lähteissäni:\n\"Mene ja sano valhekuninkaalle,\nViekkaalle Edwardille, että Ludvig\nLähettää naamioita tanhumaan\nHänen ja uuden morsionsa häihin.\"\n\nKUNINGAS EDWARD.\nNoin uljas? Luulee kai, ett' olen Henrik.\nMitä sanoi Bona-neiti naimisista?\n\nSANANSAATTAJA.\nNää sanat lausui lempein ylenkatsein:\n\"Sano, että minä pajunoksaa kannan\nToivossa, ett' on taas hän pian leski.\"\n\nKUNINGAS EDWARD.\nEn häntä moiti: vähempää ei voinut\nHän sanoa, kun vääryys koski häntä.\nMut mitä sanoi Margareeta-rouva?\nHän myöskin läsnä oli, kuulin ma.\n\nSANANSAATTAJA.\n\"Sano\", hän sanoi, \"surupuvun heitän\nJa pian pukeudun panssariin.\"\n\nKUNINGAS EDWARD.\nHän näyttää sotanaiseks aikovan.\nMut mitä sanoi Warwick loukkaukseen?\n\nSANANSAATTAJA.\nÄkeissään enemmän kuin kaikki muut\nHän oli majesteettiinne ja sanoi:\n\"Sano, että hänen solvauksensa kostan\nJa pian hänen päästään kruunun nostan.\"\n\nKUNINGAS EDWARD.\nNoin uhkailla se petturiko tohti?\nAseisiin siis, kun varotetaan näin!\nHe sodan saavat, ylpeydestään palkan.\nMut Warwick Margareetan ystäväkö?\n\nSANANSAATTAJA.\nNiin likeisessä ystävyydess' ovat,\nEtt' Edward Warwickin nai tyttären.\n\nCLARENCE.\nVanhemman kai; ma tahdon nuoremman.\nVeli kuningas, voi hyvin: lujass' istu!\nWarwickin toista tytärtä nyt minä\nKäyn kosimaan: vaikk' en saa valtakuntaa,\nEn tahdo huonomp' olla naimisessa. --\nWarwickin ystävät, ja minun, tulkaa!\n\n    (Clarence menee, ja Somerset seuraa häntä.)\n\nGLOSTER (syrjään).\nEn minä vain!\nMun mieleni se tähtää kauemmaksi;\nEn Edwardin, vaan kruunun tähden jään.\n\nKUNINGAS EDWARD.\nWarwickin puolta Somerset ja Clarence!\nSiis täytyy pahinta mun varoa;\nNyt hätä suuri on ja kiire tarpeen. --\nPembroke ja Stafford, väen värväykseen\nJa kaikki sotakuntoon laittamaan!\nMa tulen itse oiti jäljestä.\n\n    (Pembroke ja Stafford menevät.)\n\nMontague, Hastings, epäilyksest' ensin\nMinut päästäkää. Te veren, heimon puolest'\nOlette Warwickia lähimmät;\nMinua rakkaampiko Warwick teille?\nJos niin on, menkää hänen puolelleen:\nParempi vihamies kuin viekas veikko.\nMut teillä mieli jos mua palvella,\nNiin valall' ystävän se vahvistakaa,\nEtt' ijäks poistuis epäluuloni.\n\nMONTAGUE.\nMontague taattu, totta Jumal' auta!\n\nHASTINGS.\nNiin, totta Jumal' auta, Hastings myös!\n\nKUNINGAS EDWARD.\nSinäkin, veli Richard, meidän puolta?\n\nGLOSTER.\nUhaksi kaikkein, jotk' on teitä vastaan.\n\nKUNINGAS EDWARD.\nNo niin, nyt olen varma voitosta.\nSiis matkaan vain, ja, joutuin tehden työmme,\nWarwickin ulkomaiset joukot lyömme.\n\n                         (Menevät.)\n\n\nToinen kohtaus.\n\n    Tasanko Warwickshiressä.\n\n    (Warwick ja Oxford tulevat, mukanaan\n    ranskalaisia ja muita sotajoukkoja.)\n\nWARWICK.\nEi, loordi, tähän saakka kaikk' on hyvin.\nAlhaiso meihin liittyy joukoittain.\n\n    (Clarence ja Somerset tulevat.)\n\nKas, tuossa tulee Somerset ja Clarence!\nSanokaa suoraan: ystäviäkö?\n\nCLARENCE.\n                            Ei pelkoa, mylord!\n\nWARWICK.\nSiis, jalo Clarence, terveeks Warwickiin!\nSomerset, terveeks! -- Pelkuruutta oisi\nNyt epäillä, kun ystävyyden merkiks\nAvoimen kätens' antaa jalo sydän;\nEdwardin veljeä vois muuten luulla\nVain teko-ystäväksi hankkeillemme;\nSiis, terveeks, Clarence; tyttäreni saat.\nEi muuta nyt, kuin että peitoss' yön, --\nKun huoletonna leirissään on veljes,\nSoturit kaupungeissa hajallaan,\nJa jotkut vain on vartiona hällä --\nHänet yllätämme sekä vangiks teemme.\nVakoojat sanoo helpoks tehtävän.\nKuin Diomedes-urho ja Ulysses,\nUljas ja viekas, Kheson leiriin hiipi\nJa sieltä ryösti Thrakian ihmeratsut,\nNiin mekin, peitoss' öisen mustan vaipan,\nEdwardin vahdin pian kellistämme,\nJa hänet vangitsemme, -- emme tapa,\nTää kun on oleva vain yllätys. --\nKen mua seuraa tähän seikkailuun,\nHuutakoon johtajansa kanssa: \"Henrik\".\n\n    (Kaikki huutavat \"Henrik!\")\n\nMars, hiljaa! Jumala ja pyhä Yrjö\nAvuksi Warwickin ja meidän miesten!\n\n                         (Menevät.)\n\n\nKolmas kohtaus.\n\n    Edwardin leiri lähellä Warwickia.\n\n    (Muutamia vahtisotureita kuninkaan teltan edustalla.)\n\n1 VAHTISOTURI.\nNo, miehet, asemaansa joka sorkka.\nKuningas on jo mennyt nukkumaan.\n\n2 VAHTISOTURI.\nHän eikö mene vuoteeseen?\n\n1 VAHTISOTURI.\nEi, hän on tehnyt pyhän lupauksen\nEi ennen nauttiakseen rauhan unta,\nKuin Warwick tai hän itse joutuu alle.\n\n2 VAHTISOTURI.\nHuomenna kai se päivä on, jos Warwick\nNiin lähell' on, kuin sanotaan.\n\n3 VAHTISOTURI.\n                                Mut sano,\nKen on tuo ylhä herra, joka makaa\nKuninkaan kanssa hänen teltassaan?\n\n1 VAHTISOTURI.\nKuninkaan paras ystävä, lord Hastings.\n\n3 VAHTISOTURI.\nVai niin! Mut miksi käskee kuningas\nPäämiesten pitää majaa kaupungeissa,\nKun kylmällä hän kentäll' itse värjyy?\n\n2 VAHTISOTURI.\nSe vaarallisempaa, siis maineikkaampaa.\n\n3 VAHTISOTURI.\nMinusta kunnialla rauhass' elää\nOn parempaa kuin vaarallinen maine.\nJos Warwick tietäis hänen tilansa,\nNiin herättäisi hänet; se on varma.\n\n1 VAHTISOTURI.\nJos meidän peitsemme ei häntä estäis.\n\n2 VAHTISOTURI.\nMiks tässä vahdiss' ollaan, jos ei häntä\nSuojella yöllisiltä hyökkäyksiltä?\n\n    (Warwick, Clarence, Oxford, Somerset tulevat\n    sotajoukknjensa kanssa.)\n\nWARWICK.\nTuoss' ompi teltta, tuossa, miss' on vahti\nMiehuutta vain! Nyt mainetta, jos milloin!\nMua seuratkaa, ja Edward koht' on meidän.\n\n1 VAHTISOTURI.\nKen siellä?\n\n2 VAHTISOTURI.\n            Seis, tai olet surman oma!\n\n    (Warwick ja kaikki muut huutavat: \"Warwick! Warwick!\" ja\n    hyökkäävät vahtisoturien päälle, jotka pakenevat ja huutavat:\n    \"Aseisiin! Aseisiin!\" Warwick ja muut ajavat heitä takaa.)\n\n    (Torvien ja rumpujen soidessa palajavat Warwick ja muut,\n    tuoden mukanansa kuninkaan nojatuolissa yövaippaan käärittynä.\n    Gloster ja Hastings pakenevat näyttämön poikitse.)\n\nSOMERSET.\nNuo keitä ovat, jotka pakenevat?\n\nWARWICK.\nRichard ja Hastings; menkööt; täss' on herttua.\n\nKUNINGAS EDWARD.\nKuin? Herttua! Kun viimeks erottiin,\nMua sanoit kuninkaaksi.\n\nWARWICK.\n                        Ajat muuttuu.\nKun mua lähettinä solvasitte,\nNiin kuninkuuden otin teiltä pois,\nJa nimitän nyt teidät Yorkin herttuaks.\nKuin voisi valtakuntaa johtaa mies,\nJok' airuttaan ei osaa kohdella,\nEi osaa yhteen vaimoon tyytyä,\nEi osaa veljein kanssa veljiks olla,\nEi osaa kansan parast' aatella,\nEi vihamiehilt' itseänsä kaita?\n\nKUNINGAS EDWARD.\nSinäkö, myöskin täällä, veli Clarence?\nNyt näen, ett' Edwardin on vaipuminen.\nMut, Warwick, kovan onnen uhallakin,\nUhalla sun ja koko liittokuntas,\nAin' Edward kuninkaana käyttäytyy.\nVaikk' onnen nurjuus herrauteni kaataa,\nSen pyörää henkeni on ylempi.\n\nWARWICK.\nSiis hengess' Edward olkoon kuningas.\n\n    (Ottaa Edwardin päästä kruunun.)\n\nMut Englannin on kruunupää nyt Henrik,\nJa tosikuningas: vain varjo sinä. --\nLord Somerset, sun pyydän toimittamaan,\nEtt' Edward herttua heti saatetaan\nVeljeni, Yorkin arkkipiispan, luokse.\nKun Pembrokea ensin löylytän,\nNiin tulen jäljestä ja Ludvigin\nJa Bona-neidin vastauksen kerron. --\nHyvästi siksi, hyvä herttua York!\n\nKUNINGAS EDWARD.\nSe kestää täytyy, mik' on sallimaa;\nEi auta tuulta, virtaa vastustaa.\n\n    (Kuningas Edward viedään pois. Somerset seuraa häntä.)\n\nOXFORD.\nNyt mitä muuta tehtävänä, loordit,\nKuin mennä joukkoinemme Lontooseen?\n\nWARWICK.\nNiin kyllä, se on ensi tehtävämme:\nKuningas Henrik päästää vankeudesta\nJa nostaa valtaistuimelle taas.\n\n                     (Menevät.)\n\n\nNeljäs kohtaus.\n\n    Lontoo. Huone kuninkaanlinnassa.\n\n    (Kuningatar Elisabet ja Rivers tulevat.)\n\nRIVERS.\nMist' on tuo äkkimuutos teissä, rouva?\n\nKUNINGATAR ELISABET.\nAh, veli Rivers, etkö ole kuullut,\nKuink' äsken Edward-kuninkaan on käynyt?\n\nRIVERS.\nHukannut tappelunko Warwickille?\n\nKUNINGATAR ELISABET.\nEi, mutta oman suuren persoonansa.\n\nRIVERS.\nMitä? Onko majesteetti kaatunut?\n\nKUNINGATAR ELISABET.\nOn, melkein kaatunut: hän vanki on,\nJoko sitte uskottomat vahdit petti,\nTai vihollinen hänet yllätti.\nJa lisäks kuulin, että halluss' on hän\nTuon Yorkin piispan, joka Warwick-pedon\nOn veli ja siis meidän vihamies.\n\nRIVERS.\nSurkeita uutisia todellakin!\nMut, arvon rouva, kaikki täytyy voittaa,\nVoi Warwickinkin tuhon päivä koittaa.\n\nKUNINGATAR ELISABET.\nSiis meit' ei epäilys saa katkeroittaa.\nMa epätoivon torjun rakkaudesta\nEdwardin lapseen, jok' on kohdussani;\nSe käskee vihani mun hillitä\nJa nöyryydellä kantaa ristiäni.\nSen vuoks niin monta kyynelt' alas nielen,\nVert' imeväiset huokaukseni salpaan,\nNe ettei hukuttais tai tuhois tätä\nEdwardin lasta, kruununperijätä.\n\nRIVERS.\nMut, rouva, miss' on Warwick?\n\nKUNINGATAR ELISABET.\n                              Lontooseen,\nKuulemma, marssii, asettamaan kruunun\nHenrikin päähän jälleen. Lopun arvaat:\nEdwardin ystävät on kaadettava.\nMut estääkseni julman väkivaltaa --\nSill' ei saa luottaa valanrikkojaan, --\nMa heti pyhän turvapaikan etsin,\nNiin että Edwardin ma oikeuksista\nAinakin perillisen pelastan.\nSiell' ei mua väkivalta, juonet tapaa.\nSiis paeta kun voimme, paetkaamme;\nJos Warwick meidät saa, niin surman saamme.\n\n                                 (Menevät.)\n\n\nViides kohtaus.\n\n    Metsästyspuisto Middlehamin linnan läheisyydessä Yorkshiressä.\n\n    (Gloster, Hastings, sir William Stanley y.m. tulevat.)\n\nGLOSTER.\nLord Hastings ja sir Stanley, älkää enää\nIhmeeksi panko, miks toin teidät tänne\nTiheimpään puiston viitaan. Näin on laita:\nVeljeni, kuninkaamme, niinkuin tietty,\nOn täällä piispan vankina ja nauttii\nHyvänä-pitoa ja vapautta.\nHän usein, pieni joukko vartiona,\nHuvikseen tulee tänne riistan-ajoon.\nMa hälle salaa tiedon laitoin, että,\nJos syyksi tuoden urheilunsa, tänne\nHän tähän aikaan tulee, niin hän tapaa\nTääll' ystävät ja hevoset ja miehet,\nJotk' ovat valmiit pelastamaan hänet.\n\n    (Kuningas Edward ja eräs jahtimies tulevat.)\n\nJAHTIMIES.\nTänne, mylord: se täällä piilee riista.\n\nKUNINGAS EDWARD.\nEi, tänne: täällä, näet, on jahtimiehet.\nNo, veli Gloster, Hastings, ja te muut,\nNäin piispalt' aiotteko riistaa ryöstää?\n\nGLOSTER.\nTila ja aika kysyy kiirettä.\nVeli, puiston poskess' odottaa sua ratsu.\n\nKUNINGAS EDWARD.\nMihinkä sitten matka?\n\nHASTINGS.\nLynniin, mylord, ja sieltä Flanderiin.\n\nGLOSTER.\nOsasit oikein; samaa minä tuumin.\n\nKUNINGAS EDWARD.\nSun intos, Stanley, vielä palkitsen.\n\nGLOSTER.\nMiks aikailemme? Nyt ei aikaa juoruun.\n\nKUNINGAS EDWARD.\nTuletko mukaan, jahtimies, vai mitä?\n\nJAHTIMIES.\nSen ennen teen, kuin jään ja joudun hirteen.\n\nGLOSTER.\nNo, tulkaa; älkää siinä jaaritelko!\n\nKUNINGAS EDWARD.\nHyvästi, piispa! Warwick lepyttele;\nTakaisin mulle kruunu rukoele.\n\n                    (Menevät.)\n\n\nKuudes kohtaus.\n\n    Huone Towerissa.\n\n    (Kuningas Henrik, Clarence, Warwick, Somerset,\n    nuori Richmond, Oxford, Montague, Twmerin linnan\n    päällikkö ja seuralaisia.)\n\nKUNINGAS HENRIK.\nNyt, päällikkö, kun ystävät ja Luoja\nEdwardin ovat syösseet istuimeltaan,\nVapaudeks muuttaneet mun vankeuteni,\nSuruni iloks, toivoks pelkoni,\nMit' olen sulle huolenpidon velkaa?\n\nPÄÄLLIKKÖ.\nEi alamainen velo valtiastaan;\nMut nöyrä rukous jos sallitaan,\nNiin anteeks anon teidän armoltanne.\n\nKUNINGAS HENRIK.\nMist' anteeks? Hyvänäkö-pidostasi?\nHyvyytes palkitsen, siit' ole varma,\nKun vankeuteni muutit mulle huviks,\nSellaiseks huviks, mitä lintu tuntee\nHäkissä, kun se, kauan tuskailtuaan,\nKotoisen sulolaulun raikuessa,\nUnohtaa vapautensa. -- Sinä, Warwick,\nLähinnä Jumalaa, mun vapautit,\nJa siitä Jumalaa ja sua kiitän:\nHän oli tekijä, sin' olit ase.\nSiis, jotta onnen vihat voittaisin,\nEläen halpana, sen iskuist' erin,\nJa jotta minun turmantähteni\nEi kohtais tämän armaan maani kansaa,\nNiin sulle, Warwick, vaikka itse kannan\nMa valtikkaa, nyt hallituksen annan:\nSinulla toimissas on aina onni.\n\nWARWICK.\nOlitte aina avuistanne kuulu,\nNyt teiss' on viisaus yhtä suur' kuin avut,\nKun onnen juonet taiten vältätte:\nVain harvat tähtiensä johtoon tyytyy.\nMut yhtä seikkaa moitin, majesteetti:\nMun valitsette, vaikk' on Clarence läsnä.\n\nKUNINGAS HENRIK.\nEi, Warwick, sinä vallan ansaitset:\nSinulle taivas syntymässäs antoi\nJo laakerseppeleen ja öljypalmun\nSodan ja rauhan valtamerkiksi;\nSiis sulle mielist' annan ääneni.\n\nWARWICK.\nMin' annan Clarencelle ääneni.\n\nKUNINGAS HENRIK.\nWarwick ja Clarence, tänne kätenne!\nNe yhdistäkää, samoin sydämmenne,\nEtt' eripura hallintaa ei haittais;\nTeen kummastakin teistä protektorin,\nJa itse vietän hiljaist' elämää\nIkäni lopun käyttäin hartauteen\nJa synnin syyttöön, Herran kiitokseen.\n\nWARWICK.\nMitä vastaa Clarence valtiaansa tahtoon?\n\nCLARENCE.\nHän siihen suostuu, jos vain Warwick suostuu;\nSun onneesi ma luotan kokonaan.\n\nWARWICK.\nSiis suostun, vaikka vastenmielisesti.\nHenrikin ruumiiseen, kuin kaksoisvarjo,\nNyt liitymme ja häntä edustamme,\nTarkoitan hallituksen vaivoissa;\nHän arvoss' itse rauhaa nauttikoon.\nMut, Clarence, nyt on enemmän kuin tarvis\nJulistaa heti Edward petturiksi\nJa panna maansa, tavaransa kiinni.\n\nCLARENCE.\nNo tietenkin; ja säätää perimys.\n\nWARWICK.\nJa siin' ei Clarencea unhoteta.\n\nKUNINGAS HENRIK.\nMut ensin, ennen muita tehtäviä,\nMun suokaa pyytää -- en nyt enää käske --\nEtt' oiti Margareeta kuningatar\nJa Edward prinssi tuodaan Ranskasta:\nSiks kunnes heidät näen, peittää puoliks\nEpäily, pelko vapauteni ilon.\n\nCLARENCE.\nSe kiireimmiten tehdään, majesteetti.\n\nKUNINGAS HENRIK.\nLord Somerset, ken on tuo nuorukainen,\nJost' on niin hellä teillä huolenpito?\n\nSOMERSET.\nSe Richmondin on kreivi, nuori Henrik.\n\nKUNINGAS HENRIK.\nKäy tänne, sinä toivo Englannin![11]\n\n    (Laskee kätensä hänen päänsä päälle.)\n\nJos totuutt' ennustavan hengen mulle\nSalaiset voimat suo, niin tulee tuosta\nKauniista pojast' isänmaamme siunaus.\nKatseessaan asuu rauhan majesteetti,\nPää luotu kruunua on kantamaan\nJa käsi valtikkaa; hän vastaisuudess'\nOn valtaistuimelle kaunistus.\nHän suuren saakoon arvon: hän taas saattaa\nSen nostaa, minkä minä olin kaataa.\n\n    (Sanansaattaja tulee.)\n\nWARWICK.\nMit' uutta, ystäväni?\n\nSANANSAATTAJA.\n                      Että Edward\nVeljenne huostasta on päässyt pakoon\nJa mennyt, kuten kuuluu, Burgundiin.\n\nWARWICK.\nIkävä seikka! Kuinka pääsi pakoon?\n\nSANANSAATTAJA.\nGlosterin herttua Richard ja lord Hastings,\nJotk' odottivat väijyin puiston päässä,\nNää piispan jahtimiesten käsistä\nPois hänet ryöstivät ja vapauttivat:\nHän riistan-ajoss' oli joka päivä.\n\nWARWICK.\nEi tarpeeks tarkka ollut veljeni.\nMut tulkaa, majesteetti, varatkaamme\nLääkettä haavaan, jonka ehkä saamme.\n\n    (Kaikki menevät, paitse Somerset, Richmond ja Oxford.)\n\nSOMERSET.\nEdwardin pako mua huolettaa:\nApua saa hän varmaan Burgundista,\nJa silloin meill' on sota ennen pitkää.\nKun Henrikin tää viime ennustus\nNuoresta Richmondista mieltä nosti,\nNiin nyt jo painaa pelko, että voisi\nNäiss' otteluissa jotain sattua,\nJok' oisi hälle haitaksi ja meille.\nSiis, Oxford, pahint' estääksemme, heti\nBretagneen paras hänet lähettää\nSiks kun tää kansaismyrsky herkeää.\n\nOXFORD.\nNiin kyllä, kruununsa jos Edward voittaa,\nNiin Richmondin ja meidän paha koittaa.\n\nSOMERSET.\nNiin, Bretagneen me hänet laittakaamme.\nPois tulkaa, kiirettä nyt pitää saamme.\n\n                             (Menevät.)\n\n\nSeitsemäs kohtaus.\n\n    Yorkin edustalla.\n\n    (Kuningas Edward, Gloster ja Hastings tulevat sotajoukkoineen.)\n\nKUNINGAS EDWARD.\nNiin, veli Gloster, Hastings ja te muut,\nSen verran sentään korvaust' onni soi,\nEtt' alhaisen ma asemani taaskin\nHenrikin valtakruunuun vaihtaa saan.\nOnnella menin, tulin meren poikki,\nBurgundist' avun tuoden toivotun.\nNyt mitä muuta, näin kun Ravensburgist'\nOlemme tulleet Yorkin porteille,\nKuin käydä sisään omaan herttuakuntaan.\n\nGLOSTER.\nKiinnikö portti? -- Se ei mulle mieleen:\nMonelle kompastus jo kynnykseen\nVaroittaa vaarasta sen sisäpuolla.\n\nKUNINGAS EDWARD.\nLoruja! Nyt ei peljättää saa taiat.\nSisähän hyvällä tai pahalla!\nOn tänne ystäväimme määrä tulla.\n\nHASTINGS.\nMa vielä kerran porttiin kolkutan.\n\n    (Yorkin määri ja hänen neuvoksensa ilmestyvät muurille.)\n\nMÄÄRI.\nTiesimme, loordit, teidän tulostanne,\nJa varanpiteeks portit suljimme:\nNyt Henrikin me ollaan alamaiset.\n\nKUNINGAS EDWARD.\nJos, määri, Henrik kuninkaanne on,\nNiin Edward ainakin on Yorkin herttua.\n\nMÄÄRI.\nNiin totta olettekin, hyvä loordi.\n\nKUNINGAS EDWARD.\nNo, herttuakuntaani nyt vaadin vain,\nJa olen siihen yksin tyytyväinen.\n\nGLOSTER (syrjään).\nMut kuononsa kun kettu vain saa sisään,\nNiin kyllä pian ruumiinsakin saa.\n\nHASTINGS.\nNo, määri, mitä epäilette? Auki!\nOlemme ystäviä Henrikin.\n\nMÄÄRI.\nVai niin! No silloin portti avataan.\n\n    (Alenevat alas muurilta.)\n\nGLOSTER.\nÄlykäs päällikkö ja helppo kääntää!\n\nHASTINGS.\nSe kunnon vanhus kaikkeen mukautuu,\nKun itse säästyy vain. Kun sisään päästään,\nNiin kyllä pian hänet käännämme\nJa kaikki neuvoksetkin järjilleen.\n\n    (Määri ja kaksi neuvoskunnan vanhinta tulevat ulos kaupungista.)\n\nKUNINGAS EDWARD.\nEi tätä porttia saa sulkea\nPait yöksi sekä sota-aikaan, määri.\nMies, pelko pois, ja tänne avaimet!\n\n    (Ottaa häneltä avaimet.)\n\nMinä kaupunkia puolustan ja sua\nJa joka miestä, joka seuraa mua.\n\n    (Marssisoitto. Montgomery tulee marssien sotajoukkoineen.)\n\nGLOSTER.\nSe John Montgomery on, veliseni,\nJa varma ystävä, jos en ma pety.\n\nKUNINGAS EDWARD.\nTerve, sir John! Mut miksi asevoimin?\n\nMONTGOMERY.\nKuningast' auttamaan, kun myrsky riehuu,\nNiin kuin on velvollisuus alamaisen.\n\nKUNINGAS EDWARD.\nKiitos, Montgomery! Mut kruunun pyyteet\nNyt syrjäss' on; vain herttuakuntaa vaadin,\nSiks kunnes Jumal' antaa muutkin meille.\n\nMONTGOMERY.\nHyvästi! Pois siis lähden: kuningasta\nVain tahdoin palvella, en herttuaa.\nNo, rummut soimaan! Marssikaamme pois!\n\n    (Rummut lyövät marssia.)\n\nKUNINGAS EDWARD.\nEi, sir John, hetkeks jääkää; tuumaillaan,\nMiten on parhain saatavissa kruunu.\n\nMONTGOMERY.\nVai tuumaillaan! Ei, lyhyeen, jos ette\nNyt julistaudu kuninkaaksemme,\nNiin jääkää omaan onneenne; ma menen\nNiit' estämään, jotk' avuks aikoo teille.\nMiks taistella, kun ette mitään vaadi?\n\nGLOSTER.\nMiks noita estelöitä, veli Edward?\n\nKUNINGAS EDWARD.\nKun vahvistumme, teemme vaatimukset;\nOn siihen saakka viisaint' olla vaiti.\n\nHASTINGS.\nPois arvelut! Nyt miekka hallitsee.\n\nGLOSTER.\nPeloton mieli ensin sieppaa kruunun.\nKuninkaaks paikalla sun huudamme;\nSe huuto ystävää tuo monta sulle.\n\nKUNINGAS EDWARD.\nSiis tehkää tahtonne: mun oikeus on,\nJa Henrik vain on kruunun anastaja.\n\nMONTGOMERY.\nNyt valtiaani haastaa niinkuin pitää.\nNyt olen soturi ma Edwardin.\n\nHASTINGS.\nTorvet soimaan! Edward kuninkaaksi! --\nSoturi, sinä, lue julistus!\n\n    (Antaa eräälle soturille paperin. Torventoitauksia.)\n\nSOTURI (lukee).\n\"Edward neljäs, Jumalan armosta, Englannin ja Ranskan kuningas,\nIrlannin herra, j.n.e.\"\n\nMONTGOMERY.\nKen oikeutt' ei myönnä Edwardille,\nSen tässä haastan kahden-aseisille.\n\n    (Viskaa maahan hansikkaansa.)\n\nKAIKKI.\nEläköön Edward neljäs!\n\nKUNINGAS EDWARD.\nKiitos, Montgomery! Kiitos, loordit kaikki!\nTään hyvän maksan, jos mua onni auttaa.\nNyt täksi yöksi jäämme tänne Yorkiin;\nMut aamuauringon kun kultavaunut\nTuolt' ilman rannan takaa nousevat,\nNiin Warwickin ja kumppanien kimppuun!\nAh, tyly Clarence! Henrikkiä mairit\nJa veljes petit -- huono teko sulta!\nMut sua käyn ja Warwickia vastaan. --\nMars, uljaat joukot! Voittoon luottakaa!\nKen voiton saa, se voiton palkan saa.\n\n                           (Menevät.)\n\n\nKahdeksas kohtaus.\n\n    Lontoo. Huone kuninkaanlinnassa.\n\n    (Torventoitauksia. Kuningas Henrik, Warwick,\n    Clarence, Montague, Exeter ja Oxford tulevat.)\n\nWARWICK.\nNyt mitä tehtävä on, loordit? Edward\nOn Belgiasta raisuin saksalaisten\nJa tylsäin alankomaalaisten kanssa\nTurvassa tullut kautta kanaalin\nJa marssii väkineen nyt Lontooseen,\nJa häneen yhtyy huimat kansajoukot.\n\nKUNINGAS HENRIK.\nVäkeä kokoon, häntä torjumaan!\n\nCLARENCE.\nOn pieni kyven pian tukeutettu,\nMut yltyneenä se ei virroin sammu.\n\nWARWICK.\nMull' ystäviä Warwickshiress' on:\nRauhassa tyynet ovat, sodass' uljaat;\nNe kokoan; -- sun, Clarence poika, tulee\nKentistä, Suffolkista, Norfölkista\nKerätä ritarit ja ylimykset; --\nSa, veli Montague, saat miehiä\nNorthampton-, Buckingham- ja Leicester-shirestä,\nJotk' alttiit kuulemaan on käskyjäsi; --\nSa, uljas Oxford, ylen rakastettu,\nKeräile Oxfordshirest' ystäväsi. --\nKuningas taattuin kansalaisten kesken,\nKuin tämä saari meren vyöttämänä\nTai nymphain ympäröimänä Diana,\nLontoossa asu, kunnes sinne saamme. --\nPois, loordit! Nyt ei vastaamiseen aikaa. --\nHyvästi, majesteetti!\n\nKUNINGAS HENRIK.\n                      Hyvästi,\nSa, Hektorini, toivo Troiani!\n\nCLARENCE.\nKädelle muisku luottamuksen merkiks!\n\n    (Suutelee Henrikin kättä.)\n\nKUNINGAS HENRIK.\nYlevä Clarence, ollos onnekas!\n\nMONTAGUE.\nPois huoli; se mun jäähyväiseni.\n\nOXFORD (suudellen Henrikin kättä).\nTää mun on uskollisuuteni tunnus.\n\nKUNINGAS HENRIK.\nSa, rakas Oxford, hyvä Montague,\nJa kaikki muut, hyvästi vielä kerran!\n\nWARWICK.\nSiis, loordit, Coventryssa tavataan,\n\n    (Warwick, Clarence, Oxford ja Montague menevät.)\n\nKUNINGAS HENRIK.\nMa hetken lepään täällä linnassa.\nMit' arvelette, lanko Exeter?\nMinusta sotavoima Edwardin\nEi kestä minun joukkojani vastaan.\n\nEXETER.\nSe varma, ellei viettele hän muita.\n\nKUNINGAS HENRIK.\nEn sitä pelkää; kuntoni on tietty.\nEn korvaa ummistanut rukouksilta,\nAnojaa estelyill' en viivytellyt,\nHaavoille lääkett' oli säälini,\nSurkeutta suurta lempeyteni liensi,\nArmolla kyynelvirrat kuivasin;\nEn heiltä tavaroita tavoitellut,\nVeroja suuria en kiskonut,\nEn hevin kostanut, jos erehtyivät.\nMiks Edward heille rakkaampi kuin minä?\nNää lemmet vaatii vastalempeä;\nJa, leijona kun vuonaa hyväilee,\nNiin vuona sitä lakkaamatta seuraa.\n\n    (Ulkona huudetaan: \"Eläköön Lancaster! Eläköön Lancaster!\")\n\nEXETER.\nKuningas, kuulkaa! Mikä huuto tuo?\n\n    (Kuningas Edward, Gloster ja sotureita tulee.)\n\nKUNINGAS EDWARD.\nKiinni tuo kehno Henrik! Viekää pois!\nJa meidät huutakaa taas kuninkaaksi! --\nSin' olet näiden pikku-ojain lähde;\nNyt tukin sen, ja mereni ne nielee\nJa suuremmaks vain paisuu, ne kun kuivuu. --\nPois Toweriin viekää! Puhua ei saa hän.\n\n    (Henrik viedään pois.)\n\nNyt, loordit, rientäkäämme Coventryyn:\nOn sinne asettunut julma Warwick.\nNyt paahtaa päivä, vaan jos aikailemme,\nVoi talven kylmät jäätää toivehemme.\n\nGLOSTER.\nPois, ennenkuin hän joukkonsa on koonut;\nJa mahtava tuo pettur' yllättäkää!\nNyt, urhot uljaat, joutuin Coventryyn!\n\n                            (Menevät.)\n\n\n\n\nVIIDES NÄYTÖS.\n\n\nEnsimmäinen kohtaus.\n\n    Coventry.\n\n    (Muurille tulevat Warwick, Coventryn määri,\n    kaksi sanansaattajaa y.m.)\n\nWARWICK.\nMiss' uljaan Oxfordin on lähetti?\nKuink' etäällä on, hyvä mies, sun herras?\n\n1 SANANSAATTAJA.\nDunsmoren luona, tänne marssissa.\n\nWARWICK.\nJa veli Montague kuink' etäällä?\nMissä se Montaguen on lähetti?\n\n2 SANANSAATTAJA.\nHän vahvan joukon kanss' on Daintryn luona.\n\n    (Sir John Somerville tulee.)\n\nWARWICK.\nKuink' armaan poikani on, Somerville?\nKuink' etäällä on arviolta Clarence?\n\nSOMERVILLE.\nSouthamiin jätin hänet joukkoineen;\nHän tääll' on kahden tunnin kuluessa.\n\n    (Rummun pärrytystä.)\n\nWARWICK.\nSe Clarence on, jo rumpunsa ma kuulen.\n\nSOMERVILLE.\nEi hänen ole nuo: Southam on tuolla;\nNuo rummut tulee Warwickista päin.\n\nWARWICK.\nKen se siis lienee? Äkki-ystäväkö?\n\nSOMERSET.\nJo lähell' ovat; kohta saatte kuulla.\n\n    (Marssi. Torven toilauksia. Kuningas Edward\n    ja Gloster tulevat sotajoukkoineen.)\n\nKUNINGAS EDWARD.\nMies, muurille ja soita keskusteluun!\n\nGLOSTER.\nKas, tuima Warwick muurill' astuu tuolla.\n\nWARWICK.\nKirottu harmi! Hauska Edward täällä?\nVakooja nukkuiko vai lahjottiinko,\nKun hänen tulostaan ei hiiskunut?\n\nKUNINGAS EDWARD.\nKaupungin portit, Warwick, avaatko?\nKauniisti puhu, nöyräst' alas polvi,\nKuninkaaks sano, pyydä armoa,\nNiin tämän loukkaukses anteeks annan.\n\nWARWICK.\nPäin vastoin, sinä täältä joukkos vie,\nTunnusta, kuka nosti sun ja kaasi,\nMua sano suosijaks, tee katumus,\nNiin yhä saat sa olla Yorkin herttua.\n\nGLOSTER.\nKuningas olis ollut vähin sana;\nVai suottaileeko vasten tahtoaan?\n\nWARWICK.\nMut onhan herttuakunta oiva lahja.\n\nGLOSTER.\nOn kyllä, köyhän kreivin antimiksi.\nNoin oiva lahjast' oisin vasallisi.\n\nWARWICK.\nMinähän veljellesi kruunun annoin.\n\nKUNINGAS EDWARD.\nSiis on se mun, vaikk' anti Warwickin.\n\nWARWICK.\nEt ole Atlas, se on raskas sulle;\nSa hempu, lahjans' ottaa Warwick pois;\nNyt Henrik Warwickin on kuningas.\n\nKUNINGAS EDWARD.\nMut kuninkaas nyt Edwardin on vanki;\nSiis, uljas Warwick, vastaa mulle tähän:\nMit' ompi ruumis, kun on poissa pää?\n\nGLOSTER.\nAi, että Warwick on niin varomaton:\nHän tahtoi voittaa kympin, eikä nähnyt,\nEtt' oli kuningas jo pakkaan pantu!\nNäit viimeks piispan linnassa sen raukan,\nNyt varmaan hänet kohtaat Towerissa.\n\nKUNINGAS EDWARD.\nNiin kyllä; siltä olet yhä Warwick.\n\nGLOSTER.\nNo, Warwick, ota vaari; polvi maahan!\nNo, joutuin! Tao, kun on rauta kuuma.\n\nWARWICK.\nTuon käden ennen poikki lyön ja viskaan\nSen tuolla toisella sun silmillesi,\nKuin sinun etees lasken lippuni.\n\nKUNINGAS EDWARD.\nNiin, laske tuulen vain ja virran mukaan!\nTää käsi, kiertyin sysitummaan tukkaas,\nKun lämmin viel' on poikkilyöty pääs,\nVerelläs piirtää hiekkaan nämä sanat:\n\"Ei tuuliviiri Warwick enää pyöri.\"\n\n    (Oxford tulee liehuvin lipuin ja helisevin soitoin.)\n\nWARWICK.\nRiemuisat liput! Tuossa tulee Oxford!\n\nOXFORD.\nOxford, Oxford, Lancasterin puolta!\n\n    (Oxford sotajoukkoineen menee kaupunkiin.)\n\nGLOSTER.\nOn auki portti, mennään mekin sisään.\n\nKUNINGAS EDWARD.\nVois takaa tulla toinen vihamies.\nTää paikka hyvä: pian hyökkäyksen\nHe tekevät ja käyvät tappeluun.\nJos ei, niin huono kaupungin' on turva,\nPelottaa voimme sieltä pian heidät.\n\nWARWICK.\nOi, terve, Oxford! Apusi on tarpeen.\n\n    (Montague tulee liehuvin lipuin ja helisevin soitoin.)\n\nMONTAGUE.\nMontague, Montague, Lancasterin puolta!\n\n    (Menee sotajoukkoineen kaupunkiin.)\n\nGLOSTER.\nSinä ja veljes, sydänverillänne\nKalliisti saatte petoksenne maksaa.\n\nKUNINGAS EDWARD.\nJot' ankarampi vastus, sitä suuremp'\nOn voitto; sieluni jo aavistaa\nMinulle onnea ja menestystä.\n\n    (Somerset tulet liehuvin lipuin ja helisevin soitoin.)\n\nSOMERSET.\nSomerset, Somerset, Lancasterin puolta.\n\n    (Menee sotajoukkoineen kaupunkiin.)\n\nGLOSTER.\nKaks herttuaa, Somersetia kuin sinä,\nHenkensä Yorkin suvulle on myynyt;\nSin' olet kolmas, jos tää miekka tepsii.\n\n    (Clarence tulee liehuvin lipuin ja helisevin soitoin.)\n\nWARWICK.\nKas, tuossa Clarence tulee uljain voimin\nVeljelleen taistelua tarjoomaan:\nHänest' on kalliimp' oikeuden voitto\nKuin veljenrakkaus ja luonnon siteet.\n\n    (Gloster ja Clarence kuiskuttelevat.)\n\nTule, Clarence! Tulethan, kun Warwick kutsuu.\n\nCLARENCE.\nTiedätkö, isä Warwick, mit' on tämä?\n\n    (Ottaa pois punaruusun hatustaan.)\n\nKas tuossa, häpeäni sinuun viskaan!\nKukistaa isän huonetta en tahdo,\nMiss' oma veri yhteen kivet juotti,\nJa nostaa Lancasterin. Luuletko,\nEtt' on niin luonnottoman julma Clarence,\nEtt' omaan veljeensä ja kuninkaaseen\nKamalan sota-aseen virittää?\nMua pyhäst' ehkä valastani soimaat?\nJos pidän sen, niin olen turkkaisempi\nKuin Jephta uhratessaan tyttärensä.\nNiin suren tätä hairaustani,\nEtt', armon saadakseni veljeltäni,\nSun veriviholliseks julistan,\nJa lupaan, missä ikänä sun tapaan, --\nJa sinut tapaan, jos vain liikkeell' olet --\nSinulle kostaa ruman viettelysi.\nNiin, suurellinen Warwick, sua uhmaan\nJa punastuen käännyn veljeeni. --\nSuo anteeks, Edward, parannusta teen;\nJa, Richard, älä virheistäni suutu:\nTäst'edes näin en horjuvainen ole.\n\nKUNINGAS EDWARD.\nNo, terveeks! Kymmenesti rakkaamp' olet,\nKuin jos et koskaan ansainnut ois vihaa.\n\nGLOSTER.\nTerveeksi, Clarence! Tuo on veljen työtä.\n\nWARWICK.\nPääkavaltaja, kirottu ja halpa!\n\nKUNINGAS EDWARD.\nNo, Warwick, kaupungista pois ja taistoon,\nTai korvissas sen kivet sinkoilee!\n\nWARWICK.\nEn turvakseni tänne salpautunut.\nBarnetiin heti lähden, siellä vaadin\nSua, Edward, taisteluun, jos uskallat.\n\nKUNINGAS EDWARD.\nKyll' Edward uskaltaa, ja näyttää tietä. --\nNyt taistoon, loordit! Pyhä Yrjö! Voittoon!\n\n                         (Marssi. Menevät.)\n\n\nToinen kohtaus.\n\n    Tappelutanner Barnetin lähellä.\n\n    (Sotamelskettä ja hyökkäyksiä. Kuningas Edward tulee,\n    raastaen haavoittunutta Warwickia.)\n\nKUNINGAS EDWARD.\nTuoss' ole! Kuole pois, ja pelko kuolkoon!\nTuo Warwick meidän kaikkein oli kammo. --\nNyt varro, Montague: nyt olet teuras,\nWarwickin luille sopiva sun seuras.\n\n    (Menee.)\n\nWARWICK.\nAh, lähell' eikö ketään? Tule tänne,\nVihamies tai ystävä, ja kerro mulle\nKen voittanut on, Warwick vaiko York?\nMiks kysyn? Ruhjottu jo ruumiini,\nVeri, raukeus ja sairas sydän näyttää,\nEtt' antaa täytyy tämä ruumis maalle\nJa voitto vihamiehelle, kun sorrun.\nNäin kaatuu kirveen tieltä setripuu,\nJonk' oksat ylvää kotkaa suojeli,\nJonk' alla varjoss' uinui jalopeura,\nJonk' ylti latvan lakka laajemmalle\nRutimoraitaa ja jok' alhaat pensaat\nKylmiltä myrskysäiltä suojeli.\nTää silmä, min nyt kuolon huntu kaihtaa,\nMaailman kaikki salajuonet urkki;\nNää otsan rypyt, vertyneet nyt aivan,\nKuninkaan haudoiksi ne verrattiin:\nVoi Warwick hautaa kaivaa kuninkaille;\nKun otsaa rypistin, ei mieli nauraa.\nNyt tomu, veri tahraa kunniani.\nMaat, mannut, puistot kaikki jättää saan;\nJa tiluksistani ei mulle muuta\nJälelle jää kuin tämän ruumiin mitta.\nMit' arvo, loisto, valta? Multaa, maata.\nKuink' elätkin, et surmaa välttää saata.\n\n    (Oxford ja Somerset tulevat.)\n\nSOMERSET.\nAh, Warwick, jos nyt oisit niin kuin me,\nNiin korjattaviss' oisi tappiomme!\nSotavoiman vahvan kuningatar kuuluu\nRanskasta tuoneen. Paeta jos voisit!\n\nWARWICK.\nEn tahtois paeta. -- Ah, Montague,\nKäteeni, veli, käy, jos täällä olet,\nJa sieluani huulin pidätä.\nEt mua rakasta; sa muuten, veli,\nPois kyynelilläs huuhtoisit tuon hurmeen,\nJok' istuu huuliini ja puheen estää.\nOi, riennä, Montague, ma muuten kuolen.\n\nSOMERSET.\nAh, Warwick! Montague jo lähti pois;\nViimeiseen huusi nimeäs, ja sanoi:\n\"Tervehdi urhoollista veljeäni.\"\nViel' oisi puhunut, ja puhuikin,\nMut niinkuin laukaus holvissa se kaikui,\nEi selvää siitä saanut; viimein toki\nMa kuulin huokausten lomasta:\n\"Hyvästi, Warwick!\"\n\nWARWICK.\n                    Rauha sielulleen! --\nPaetkaa, loordit, pelastukaa! Warwick\nHyvästi sanoo: taivaass' yhdytään.\n\n                         (Kuolee.)\n\nOXFORD.\nPois! Kuningatarta nyt vastaan mennään.\n\n    (Menevät, kantaen pois Warwickin ruumiin.)\n\n\nKolmas kohtaus.\n\n    Toinen kohta samaa tappelutannerta.\n\n    (Torventoitauksia. Kuningas Edward tulee riemusaatossa;\n    Clarence, Gloster y.m.)\n\nKUNINGAS EDWARD.\nNäin pitkält' onni tekee nousua:\nNyt voiton seppeleet mua kaunistavat.\nMut keskell' ihanata päivää tätä\nUhkaavan, mustan pilven näen, jok' aikoo\nKilpailla kirkkaan aurinkomme kanssa,\nEnnenkuin vaipuu lännen vuoteeseen.\nNuo sotajoukot, jotk' on kuningatar\nRanskasta tuonut, nousseet ovat maihin\nJa marssivat, niin kuulin, meitä vastaan.\n\nCLARENCE.\nTuon pilven pian leyhkä haihduttaa\nJa puhaltaa sen sinne, mistä tuli,\nSun säteesi jo kuivaa huurut nuo;\nEi kaikki pilvet rajuilmaa nosta.\n\nGLOSTER.\nKolmekymmentätuhatta on hällä miestä,\nJa Somerset ja Oxford häneen yhtyy.\nJos hengen-aikaa vain hän saa, niin joukkons'\nOn varmaan yhtä mahtava kuin meidän.\n\nKUNINGAS EDWARD.\nSain taatuilt' ystäviltämme ma tietää,\nEtt' ohjaa matkansa hän Tewksburyyn.\nMe, jotka voiton saimme Barnetissa,\nRiennämme sinne: into raivaa tien;\nJa joka kreivikunnasta, min kautta\nVain marssimme, me lisävoimaa saamme.\nNyt rummut soimaan! Miehuutt'! Eteenpäin!\n\n             (Torventoitauksia. Menevät.)\n\n\nNeljäs kohtaus.\n\n    Tasanko Tewksburyn lähellä.\n\n    (Marssi. Kuningatar Margareeta, prinssi Edward,\n    Somerset, Oxford ja sotureita tulee.)\n\nKUNINGATAR MARGAREETA.\nEi vitsas tappiotaan päivittele,\nVaan korvata sit' ilomielin koittaa.\nVaikk' onkin meiltä masto mereen syössyt,\nAnkkuri mennyt, köysi katkennut,\nJa puolet miehistöstä meri niellyt,\nViel' elää luotsi; pitäisikö hänen\nPeräsin heittää ja, kuin pelko poika,\nLisätä meren vettä kyynelin\nJa liian vahvaa vielä vahvistaa?\nKun näin hän voihkii, kaatuu ehkä laiva,\nJot' into ois ja miehuus auttaa voinut.\nAh, mikä häpeä! Mik' erhetys!\nOl' ankkurimme Warwick: mitä siitä?\nMontague isomastomme: no entä?\nTapetut veikot taakelimme: niin?\nMut eikö Oxford toinen ankkurimme?\nSomerset toinen kelpo mastomme?\nJa taakelimme Ranskan ystävät?\nJa miksi, vaikka tottumattomia,\nMinä ja Edward emme voisi kerran\nKätevän perämiehen tointa pitää?\nPeräsint' emme jätä itkun vuoksi,\nVaan haahden turvaamme -- vaikk' eittäis tuuli --\nLuotoihin sekä särkkiin särkymästä.\nLaineita uhmaa, älä liehakoi!\nJa Edward eikö ole raivo meri?\nJa Clarence petollinen pölyhiekka?\nJa Richard ryhmyllinen turmaluoto?\nKaikk' alus-raukan vihamiehiä?\nJos uida voit, ah! se ei paljon auta;\nJos hiekkaan jalkas panet, vaivut oiti;\nJos astut luodolle, sun virta vie;\nTai kuolet nälkään, kolmin kerroin nälkään.\nMa tällä, loordit, tahdon osoittaa,\nEtt', ykskin teistä paeta jos aikoo,\nNuo veljekset hänt' enempää ei sääli\nKuin raivot aallot, luodot taikka särkät.\nMiehuutta siis! Vain lapsen heikkoutta\nOn sitä valittaa, jot' ei voi välttää.\n\nPRINSSI.\nOi, moinen urhoollinen nainen voisi,\nJos nämä sanat kuulis pelkuri,\nNiin tämän rinnan miehuudella täyttää,\nEtt' aseittakin voittais asemiehen!\nEn tätä puhu epäluulosta;\nJos epäilisin ketään pelkuriksi,\nNiin heti tiehensä hän mennä sais,\nJott' ei hän täällä pelkuruuttaan voisi\nKehenkään saastuttaa. Jos tääll' on moista --\nJost' armon Herra varjelkoon! -- niin menköön,\nEnnenkuin apuansa tarvitsemme.\n\nOXFORD.\nVaimot ja lapsetko noin uljaat ovat,\nJa urhot pelkäis! -- Mikä häpeä!\nOi, kelpo prinssi! Kuulu esi-isäs\nSinussa elää; kauan elä sinä;\nKuvansa ole, maineens' elvyttäjä!\n\nSOMERSET.\nKen moisesta ei toivost' ottele,\nHän menköön maata ja, jos herää, tulkoon,\nKuin huuhka päiväll', ivaksi ja kummaks.\n\nKUNINGATAR MARGAREETA.\nJalo Somerset ja kelpo Oxford, kiitos!\n\nPRINSSI.\nMinäkin kiitän; muut' ei mulla antaa.\n\n    (Sanansaattaja tulee.)\n\nSANANSAATTAJA.\nAseisiin, loordit! Edward lähestyy,\nValmiina taistoon; siis vain rohkeutta!\n\nOXFORD.\nSen arvasin: sen miehen temppuja\nOn rientää noin, meit' yllättääksensä.\n\nSOMERSET.\nMut erehtyy: olemme varusteissa.\n\nKUNINGATAR MARGAREETA.\nMua ilahuttaa nähdä intoanne.\n\nOXFORD.\nTäss' asemamme on, täst' emme väisty.\n\n    (Marssi. Kuningas Edward, Clarence, Gloster\n    tulevat etäältä sotajoukkoineen.)\n\nKUNINGAS EDWARD.\nTuoss', sotaveikot, on se okametsä,\nJonk' oman voimamme ja taivaan avull'\nAiomme ennen iltaa juuria.\nTuleenne sytykett' ei enää tarvis,\nSe kyllin lieskaa kärventääkseen nuo.\nNyt taistonmerkki vain ja työhön, loordit!\n\nKUNINGATAR MARGAREETA.\nRitarit, loordit, ylimykset, puheen\nMult' itku kieltää: joka sanaan, nähkääs,\nMun täytyy silmieni vettä juoda.\nSiis tään vain sanon: Henrik kuninkaanne\nOn noiden vankina, pois hält' on kruunu,\nMaa tappotalona, kansa teuraana,\nLait poljettuina, aarteet häviössä;\nJa tuossa susi, joka ryöstön teki.\nTeiss' oikeus on; siis, Herran nimeen, loordit!\nRohkeutta vain! Nyt merkki taisteluun!\n\n          (Molemmat armeijat menevät.)\n\n\nViides kohtaus.\n\n    Toinen kohta samaa tasankoa.\n\n    (Solamelskettä; hyökkäyksiä; peräytymistä.\n    Sitten tulevat kuningas Edward, Clarence,\n    Gloster sotajoukkoineen: kuningatar\n    Margareeta, Oxford ja Somerset vankeina.)\n\nKUNINGAS EDWARD.\nNyt loppu melskeisen on taistelun.\nPois Oxford heti Hamin linnaan viekää,\nJa syypään Somersetin kaula poikki!\nPois viekää, pois! En tahdo kuulla heitä.\n\nOXFORD.\nEn minä aio sanoin vaivaks olla.\n\nSOMERSET.\nEn minä myös; ma kohtaloni kärsin.\n\n    (Vartijat vievät pois Oxfordin ja Somersetin.)\n\nKUNINGATAR MARGAREETA.\nSurulla surun laaksoss' eritään,\nMut iloll' ilotarhass' yhdytään.\n\nKUNINGAS EDWARD.\nNo, onko julistettu, että se,\nKen löytää Edwardin, saa hyvän palkan,\nJa että hän saa pitää henkensä.\n\nGLOSTER.\nOn; vaan kas tuossa nuori Edward tulee.\n\n    (Sotamiehiä tulee ja Edward prinssi heidän kanssaan.)\n\nKUNINGAS EDWARD.\nSe hempu tänne! Häntä kuulkaamme.\nHaa! Voiko noinkin pieni oka pistää?\nMink' annat meille hyvityksen, Edward,\nSiit' että miekkaan tartuit, kansan nostit,\nJa kaiken tämän tuhon aikaan sait?\n\nPRINSSI.\nPuhu kuin alamainen, pöyhkä York!\nOleta, että isäni nyt puhuu:\nKruunustas luovu, tuohon polvistu,\nNiin samat sanat esitän ma sulle,\nKuin sinä mulle, sinä kavaltaja.\n\nKUNINGATAR MARGAREETA.\nOi, noin jos luja oisi isäs ollut!\n\nGLOSTER.\nNiin hameessa sa vielä saisit käydä,\nja Lancaster sais pitää housunsa.\n\nPRINSSI.\nAesopus[12] talviöisin tarinoitkoon,\nSen jutut törkeät ei sovi täällä.\n\nGLOSTER.\nSanastas tuosta kidutan sua, poika.\n\nKUNINGATAR MARGAREETA.\nOletkin ihmiskiduttajaks luotu.\n\nGLOSTER.\nPois, hiiteen pois tuo häijy torapussi!\n\nPRINSSI.\nPikemmin pois tuo häijy kyssäselkä!\n\nKUNINGAS EDWARD.\nVait, poika ynseä, tai kieles salpaan!\n\nCLARENCE.\nHävytön vesa, liiaks olet suulas.\n\nPRINSSI.\nMinä tiedän tehtäväni, te vain ette.\nHaurelias Edward, -- valapatto Clarence --\nJa epäluoma Richard, -- kaikki tietkää:\nMin' olen herranne, te petturit! --\nMult' oikeuden ja isältäni ryöstit.\n\nKUNINGAS EDWARD.\nKas tuossa saat, tuon herjan ilmikuva!\n\n    (Lävistää hänet.)\n\nGLOSTER.\nVärvitkö? Tuossa, tuskain lievikkeeksi!\n\n    (Lävistää hänet.)\n\nCLARENCE.\nJa tuossa, mua kun valapatoks sätit!\n\n    (Lävistää hänet.)\n\nKUNINGATAR MARGAREETA.\nMinutkin tappakaa!\n\nGLOSTER (lävistämäisillään hänet).\n                   Sen kyllä teemme.\n\nKUNINGAS EDWARD.\nSeis, Richard, seis! Jo teimme liikaakin.\n\nGLOSTER.\nMiks torall' enää maailman hän täyttäis?\n\nKUNINGAS EDWARD.\nHän pyörtyy! Tuntoon hänet saattakaa!\n\nGLOSTER.\nMua puolustele veljelleni, Clarence;\nLontoossa tärkeiss' asioissa käyn.\nTe kohta saatte sieltä uutta kuulla.\n\nCLARENCE.\nMitä sitte? Mitä?\n\nGLOSTER.\n                  Tower! Tower!\n\n    (Menee.)\n\nKUNINGATAR MARGAREETA.\nOi, Edward! Haasta äidillesi, lapsi!\nOi, etkö voi? Oo, murhaajat! Te, konnat!\nCaesarin murha veren vuodatusta\nEi ollut eikä moitittava rikos,\nJos tätä murhaa siihen verrataan.\nHän oli mies, tää sitä vastoin laps,\nJa miehet raivoaan ei tuhlaa lapseen.\nMurhaajaa pahempaako? Sanokaa!\nEi, ei, ei! Sydän särkyy, jos ma puhun,\nJa puhun siksi, että sydän särkyy. --\nTe teurastajat, konnat, verikoirat!\nIhanan taimen kesken taitoitte.\nEi lasta teillä, tappurit! Jos oisi,\nJo aatellessa niitä syttyis sääli.\nMut laps jos teille suodaan, olkaa varma,\nSe nuorena jo teiltä riistetään,\nNiinkuin te tämän nuoren prinssin teitte.\n\nKUNINGAS EDWARD.\nPois hänet viekää, väkivalloin viekää.\n\nKUNINGATAR MARGAREETA.\nEi, älkää viekö; tähän tappakaa!\nNo, tuohon iske! Työsi anteeks annan.\nKuin? Etkö? Sitten sinä tee se, Clarence.\n\nCLARENCE.\nSitä hyvää en tee sulle, jumalauta!\n\nKUNINGATAR MARGAREETA.\nTee, hyvä Clarence! Rakas Clarence, tee se.\n\nCLARENCE.\nKuulithan valani, sit' en ma tee.\n\nKUNINGATAR MARGAREETA.\nNiin, mutta tapaat tehdä pattovalan.\nNyt laupeutt' ois se, mik' ol' ennen synti.\nSiis et? Miss' on se hornan teurastaja,\nSe ruma Richard? Richard, missä olet?\nEt ole täällä; murha sun on almus,\nSa veren anojaa et koskaan hylkää.\n\nKUNINGAS EDWARD.\nPois hänet viekää'\n\nKUNINGATAR MARGAREETA.\n                   Niinkuin tämän prinssin,\nNiin teidän käyköön sekä teikäläisten!\n\n    (Menee.)\n\nKUNINGAS EDWARD.\nMihin on Richard mennyt?\n\nCLARENCE.\n                         Päätä pahkaa\nLontooseen, valmistamaan Towerissa\nVeristä illallista, niinkuin luulen.\n\nKUNINGAS EDWARD.\nPikainen on hän, kun saa päähänpiston.\nNyt matkaan! Rahalla ja kiitoksella\nPäästämme joukot; sitten Lontooseen\nNäkemään, miten rakas vaimo jaksaa:\nJo varmaan laittanut on pojan mulle.\n\n                          (Menevät.)\n\n\nKuudes kohtaus.\n\n    Lontoo. Huone Towerissa.\n\n    (Kuningas Henrik istuu kirje kädessä. Towerin linnan\n    päällikkö seisoo hänen vieressään. Gloster tulee.)\n\nGLOSTER.\nHuomenta, mylord! Kirjassako kiinni?\n\nKUNINGAS HENRIK.\nNiin, hyvä herra: oikeammin, herra;\nImarrus syntist' on, ja hyvä samoin;\nHyvä Gloster yhtä ois kuin hyvä piru,\nJa yhtä tuhmaa; siis, ei: hyvä herra.\n\nGLOSTER.\nMies, mene! Meill' on puhuttavaa kahden.\n\n    (Linnan päällikkö menee.)\n\nKUNINGAS HENRIK.\nNoin sutta veltto paimen pakenee;\nNäin leikkaa teurastajan veitsi ensin\nLakean lampaan villat, sitten kurkun. --\nMitä kuolinkohtaus!' aikoo Roscius\nNyt näytellä?\n\nGLOSTER.\n              Ain' ounoo syypää pahaa;\nPoliisiks varas luulee joka pensaan.\n\nKUNINGAS HENRIK.\nSe lintu, jok' on liimasaitass' ollut,\nSe joka pensast' aroin siivin karttaa;\nJa minä, pienen linnun kurja isä,\nNyt edessäni näen sen turman tuojan,\nMi poikaseni kiehtoi, vei ja tappoi.\n\nGLOSTER.\nMik' oli houkkio se Kreetan mies,\nKun houkutteli lentoon poikansa,\nJa tämä houkka siten mereen hukkui!\n\nKUNINGAS HENRIK.\nDaedalus minä; poikani Icarus;\nIsäni Minos, pakomme jok' esti;\nAurinko, joka pojan siivet poltti,\nSun veljes, Edward; sinä itse meri,\nMin pahansuopa kuilu hänet nieli.\nAh, surmaa minut miekoin, älä sanoin!\nTikarin piston ennen sydän kärsii\nKuin korva tätä murhetarinaa.\nMut miksi tulit? Henkeäni tahdot?\n\nGLOSTER.\nLuuletko, että olen teloittaja?\n\nKUNINGAS HENRIK.\nVainooja olet, sen ma varmaan tiedän;\nJa syyttömäin jos murha teloitusta,\nNiin olet sinä teloittaja myös.\n\nGLOSTER.\nSun poikas tapoin pöyhkeilynsä tähden.\n\nKUNINGAS HENRIK.\nJos sinut oisi tapettu, kun ensin\nSa pöyhkeilit, niin sin' et enää eläis\nEtk' oisi voinut tappaa poikaani.\nEnnustan, että monet tuhannet,\nJotk eivät vielä aavistakaan vaaraa,\nJa monen ukon, monen lesken huokaus,\nJa monen orvon itkettyneet silmät --\nPoikaansa isä suree, leski miestään,\nJa orpo vanhempainsa äkkisurmaa --\nPahovat päivää, jolloin sinä synnyit.\nSyntyissäs huuhka huusi, -- paha merkki;\nKehrääjä kirkui, ennustaen turmaa;\nJa koirat ulvoi, myrsky kaatoi puita,\nHarakat nauroi virttä vihlovaa,\nJa korppi kyyristihe savutorveen.\nEnemp' ol' äidilläs kuin äidin tuska,\nMut vähemmän hän sai kuin äidin toivon,\nSai häijyn, kuvattoman möhkän vain,\nPuun kauniin hedelmän ei kaltaistakaan.\nKun synnyit, oli sulla hampaat suussa:\nTulithan maailmata puremaan.\nJa, jos on totta, mitä lisää kuulin,\nNiin tulit --\n\nGLOSTER.\nVait! -- Kuole kesken puhettas, profeetta!\n\n    (Lävistää hänet.)\n\nMuun muass' oli tehtäväni tämä.\n\nKUNINGAS HENRIK.\nJa vielä monet muutkin murhat. -- Herra,\nSuo anteeks syntini, suo anteeks hälle!\n\n    (Kuolee.)\n\nGLOSTER.\nMitä? Lancasterin ylhäisveri laskee\nMaan sisään aivan? Luulin että nousis!\nKas, kuinka miekka raukan surmaa itkee!\nNoin purppuraiset noreet tihkukoot\nJokaisesta, ken huonettamme uhkaa! --\nJos viel' on elon kipinää, niin mene\nAlas helvettiin ja sano, että minä\nSun lähetin,\n    (Lävistää hänet vielä kerran.)\n             niin, minä, jok' en tiedä\nPelosta, säälist' enkä rakkaudesta.\nNiin, se on totta, mitä Henrik sanoi:\nIlmoille tulin jalat edellä;\nSiis eikö minun syytä kiirehtiä\nJa oikeutemme anastajat kaataa?\nKätilö ihmetteli, naiset huusi:\n\"Heresta varjelkoon! On hampaat sillä!\"\nNiin olikin; siis päivänselvää on,\nEtt' ärähdän ja puren niinkuin koira.\nKun taivas tällaiseks on ruumiin tehnyt,\nNiin horna sielun painakoon sen mukaan!\nEi mulla veljeä, en tule veljeen;\nJa halliparran taivaallinen rakkaus\nNiiss' asukoon, jotk' ovat toisiinsa,\nEi minussa; min' olen yksin minä. --\nVaro, Clarence; valon multa hämmennät,\nMut hankin sulle pikimustan päivän:\nLevitän kansaan moisen ennustuksen,\nEtt Edward peloissaan on hengestään,\nJa pelon poistaakseni surmaan sinut.\nHenrik ja Edward-prinssi ovat poissa:\nNyt, Clarence, sun on vuoros; muitten sitten.\nMa nousta tahdon parhaaks parahitten.\nVien tuonne piiloon, Henrik, ruumis-räiväs,\nMun riemupäivän' on sun kuolinpäiväs.\n\n    (Menee, raastaen perässään ruumista.)\n\n\nSeitsemäs kohtaus.\n\n    Lontoo. Huone kuninkaanlinnassa.\n\n    (Kuningas Edward istuu valtaistuimella, kuningatar Elisabet\n    ja pikku prinssi Clarence, Gloster, Hastings y.m. seisovat\n    hänen ympärillään.)\n\nKUNINGAS EDWARD.\nEnglannin valtapaikall' istun taas,\nVihollis-verin jälleen voitetulla.\nKaadoimme urhoolliset vastustajat\nKuin syksyn viljan täydess' uljuudessaan:\nSomersetia kolme, kolmin kerroin\nRohkeiksi sankareiksi tunnettua;\nKaks Cliffordia, isän sekä pojan;\nKaks Northumberlandia, joiden vertaist'\nEi ollut sotaratsun kannustajaa;\nNuo uljaat karhut lisäks, Warwickin\nJa Montaguen, jotk' omiin kahleisiinsa\nKuninkaallisen leijonan on panneet\nJa metsää järistäneet ärjynnällään.\nNäin kruunust' epäluulon ehkäisimme\nJa astinlaudaks saimme luottamuksen. --\nTule, Betty, että suudella saan poikaa. --\nSun tähtes, lapsi, setäsi ja minä\nValvoimme aseet yllä talviöitä,\nKävimme jalan kesän helteessä,\nEtt' oisi turvattuna sulle kruunu,\nJa vaivoistamme sadon korjaisit.\n\nGLOSTER (syrjään).\nTuon sadon tärvelen, sun pääs kun kaatuu:\nHuomattu viel' en ole maailmassa.\nTää selkä taakkoja on varten köyry;\nJa taakan vielä nostaa se, tai taittuu. --\nSa tietä tee, -- ja sinä täytä työ!\n\nKUNINGAS EDWARD.\nClarence ja Gloster, kuningattarelle\nNyt alamaisuusvala tehkää, veljet,\nJa nuorta prinssiänne suudelkaa.\n\nCLARENCE.\nAlamaisuuteni kuningattarelle\nTään nuoren prinssin huuliin kiinnitän.\n\nKUNINGATAR ELISABET.\nJalo Clarence, kiitos! Kiitos, hyvä veli!\n\nGLOSTER.\nJa merkiks, että sukupuutas arvon,\nTään painan suudelman sen hedelmään. --\n(Syrjään.) Näin antoi Juudas suuta mestarilleen,\nJa huusi: \"Eläköön!\", kun mietti: \"Kuolkoon!\"\n\nKUNINGAS EDWARD.\nNyt hallitsen ma niin kuin sydän toivoi:\nMaan rauhaan sain ja ystäviksi veljet.\n\nCLARENCE.\nMit' aiotte nyt tehdä Margareetan?\nIsänsä Ranskalle on pantiks pannut\nSisiliat ja Jerusalemin\nJa lähettää ne tänne lunnahiksi.\n\nKUNINGAS EDWARD.\nPois viekää, Ranskaan hänet laivatkaa. --\nEi muuta nyt, kuin nauttikaamme aikaa\nRemuilla, juhlilla ja näytelmillä,\nNiinkuin on hovin ratoks sopivaa. --\nNyt rummut, torvet soimaan! Pois nyt huoli!\nNyt alkaa hallintamme riemupuoli.\n\n                       (Menevät.)\n\n\n\n\nSELITYKSIÄ:\n\n\n[1] _Uskalla siipeäänkään liikutella_. Haukkajahdista otettu kuvaus.\nHaukkain kaulaan sidottiin kelloja, jotta pyydettävät linnut eivät\ntohtisi lähteä lentoon.\n\n[2] _Sata puntaa olkihuiskasta_. Toraisiin tai irstaisiin naisiin\nkiinnitettiin häpeärangaistukseksi olkihuiska. Sen näyttäminenkin\nnaiselle oli jo loukkaus.\n\n[3] _Menelaus_ oli aisankannattajain klassillinen perikuva.\n\n[4] _Glosterin herttuakunta tietää pahaa_. Thomas Woodstock ja\nHumphrey, kumpikin Glosterin herttuoita, olivat tulleet murhatuiksi.\n\n[5] _Päiväksi kauemmin kuin ihme kestää_. Viittaa englantilaiseen\nsananlaskuun: ei ihme kestä yhdeksää päivää kauemmin.\n\n[6] _Jot' emä viel' ei ole valmiiks nuollut_. Rahvaan\nluulon mukaan emäkarhu synnytti muodottoman lihamöhkäleen,\njota se sitten nuolemalla valmiiksi muodosteli.\n\n[7] _Salli sisarentyttäreni raiskattavan_. Tähän tekoon oli Edward\ntehnyt itsensä syypääksi Warwickin omassa kodissa.\n\n[8] _Sano, että minä pajunoksaa kannan_. Pajunoksa tai pajuseppel oli\nhyljätyn lemmen vertauskuva.\n\n[9] _Minusta ei ollut oikein tehty_ j.n.e. Rikkaat ja ylhäiset\nperijättäret olivat kuninkaan holhouksen alaiset.\n\n[10] _En sukuperää ollut alhaista_. Elisabetin äiti oli\nnaimisissa Bedfordin herttuan kanssa ja siis Henrik viidennen käly.\n\n[11] _Käy tänne, sinä toivo Englannin_. Nuori Richmond tuli\nmyöhemmin kuninkaaksi Henrik seitsemännen nimellä\nja teki lopun ruusujen sodasta.\n\n[12] _Aesopus_ oli kyssäselkä niinkuin Glosterkin.\n\n\n\n"]